KÄÄNNÖS

PYSYVIÄ ORGAANISIA YHDISTEITÄ KOSKEVA TUKHOLMAN YLEISSOPIMUS

TÄMÄN YLEISSOPIMUKSEN OSAPUOLET, jotka

OVAT TIETOISIA siitä, että pysyvät orgaaniset yhdisteet ovat myrkyllisiä, hajoavat huonosti, kertyvät eliöihin ja kaukokulkeutuvat ilman, veden ja muuttavien eläinlajien välityksellä ja laskeutuvat kauas päästöpaikastaan, kerääntyen maa- ja vesiekosysteemeihin,

OVAT TIETOISIA terveyshaitoista, joita erityisesti kehitysmaissa aiheutuu paikallisesta altistumisesta pysyville orgaanisille yhdisteille, sekä erityisesti niiden vaikutuksista naisiin ja heidän kauttaan tuleviin sukupolviin,

OVAT TIETOISIA siitä, että arktiset ekosysteemit ja alkuperäisyhteisöt ovat erityisesti vaarassa pysyvien orgaanisten yhdisteiden rikastumisen vuoksi ja että alkuperäiskansojen perinteisesti käyttämien ravintoaineiden saastuminen on kansanterveyskysymys,

OVAT TIETOISIA pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevien maailmanlaajuisten toimenpiteiden tarpeesta,

PITÄVÄT MIELESSÄ Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelman hallintoneuvoston 7 päivänä helmikuuta 1997 tekemän päätöksen 19/13 C, jonka tarkoituksena oli tehdä aloite kansainvälisistä ihmisten terveyden ja ympäristön suojelutoimenpiteistä, joilla vähennetään ja/tai poistetaan pysyvien orgaanisten yhdisteiden päästöjä,

PALAUTTAVAT MIELEEN tärkeimpien ympäristön suojelua koskevien kansainvälisten yleissopimusten asiaa koskevat määräykset, erityisesti tiettyjä kansainvälisesti markkinoituja vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita koskevaa ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelyä koskevan Rotterdamin yleissopimuksen määräykset, sekä vaarallisten jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvontaa koskevan Baselin yleissopimuksen ja sen 11 artiklan määräysten mukaisesti laadittujen alueellisten sopimusten määräykset,

PALAUTTAVAT MYÖS MIELEEN ympäristöä ja kehitystä koskevan Rion julistuksen ja Agenda 21:n asiaa koskevat määräykset,

OVAT TIETOISIA siitä, että ennalta varautuminen on kaiken osapuolten toiminnan perustana ja on sisällytetty tähän yleissopimukseen,

OVAT TIETOISIA siitä, että tämä yleissopimus ja muut kansainväliset sopimukset kaupan ja ympäristön alalla täydentävät toisiaan,

VAHVISTAVAT, että valtioilla on Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaisesti täysivaltainen oikeus hyödyntää luonnonvarojaan oman ympäristö- ja kehityspolitiikkansa mukaisesti, sekä velvollisuus varmistaa, että niiden lainkäyttövaltaan tai valvontaan kuuluvilla alueilla tapahtuva toiminta ei vahingoita muiden valtioiden tai kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisten alueiden ympäristöä,

OTTAVAT HUOMIOON kehitysmaiden ja erityisesti heikoimmin kehittyneiden maiden sekä siirtymätalouden maiden olosuhteet ja erityistarpeet, erityisesti tarpeen vahvistaa näiden maiden omia mahdollisuuksia käsitellä kemikaaleja muun muassa teknologian siirron avulla, antamalla taloudellista ja teknistä apua ja edistämällä osapuolten välistä yhteistyötä,

OTTAVAT TÄYSIMÄÄRÄISESTI HUOMIOON kehitysmaan asemassa olevien pienten saarivaltioiden kestävää kehitystä koskevan toimintasuunnitelman, joka hyväksyttiin Barbadoksella 6 päivänä toukokuuta 1994,

HUOMIOIVAT kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden mahdollisuudet sekä valtioiden yhteiset mutta eriytetyt velvoitteet, jotka sisältyvät ympäristöä ja kehitystä koskevan Rion julistuksen 7. periaatteeseen,

OVAT TIETOISIA siitä, että yksityissektori ja kansalaisjärjestöt voivat vaikuttaa merkittävästi pysyvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen vähentämiseen ja/tai poistamiseen,

KOROSTAVAT sitä, että pysyvien orgaanisten yhdisteiden valmistajien on tärkeää ottaa vastuuta tuotteidensa haitallisten vaikutusten vähentämisestä ja tiedon antamisesta näiden yhdisteiden haitallisista ominaisuuksista niiden käyttäjille, hallituksille ja kansalaisille,

OVAT TIETOISIA tarpeesta ryhtyä toimenpiteisiin pysyvien orgaanisten yhdisteiden haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi niiden elinkaaren kaikissa vaiheissa,

VAHVISTAVAT ympäristöä ja kehitystä koskevan Rion julistuksen 16. periaatteen, jossa todetaan, että kansallisten viranomaisten tulisi pyrkiä edistämään ympäristökustannusten sisäistämistä ja taloudellisten ohjauskeinojen käyttöä, ottaen huomioon periaatteen, jonka mukaan ympäristön pilaajan tulisi pääsääntöisesti vastata pilaantumisen aiheuttamista kustannuksista, ja siten, että se on yleisen edun mukaista eikä kansainvälistä kauppaa ja sijoitustoimintaa haitata,

KANNUSTAVAT niitä osapuolia, joilla ei ole torjunta-aineita ja teollisia kemikaaleja koskevaa sääntely- ja arviointijärjestelmää, kehittämään tällaisia järjestelmiä,

OVAT TIETOISIA ympäristön huomioon ottavien vaihtoehtoisten valmistusmenetelmien ja kemikaalien kehittämisen ja käytön merkityksestä,

OVAT PÄÄTTÄNEET suojella ihmisten terveyttä ja ympäristöä pysyvien orgaanisten yhdisteiden haitallisilta vaikutuksilta,

OVAT SOPINEET SEURAAVASTA:

1 artikla

Tavoite

Tämän yleissopimuksen tavoitteena on suojella ihmisten terveyttä ja ympäristöä pysyviltä orgaanisilta yhdisteiltä, pitäen mielessä ennalta varautumiseen perustuva lähestymistapa, joka sisältyy ympäristöä ja kehitystä koskevan Rion julistuksen 15. periaatteeseen.

2 artikla

Määritelmät

Tässä yleissopimuksessa:

a)	’osapuoli’ tarkoittaa valtiota tai alueellista taloudellisen yhdentymisen järjestöä, joka on ilmaissut suostumuksensa tulla tämän yleissopimuksen sitomaksi ja jonka osalta yleissopimus on voimassa;

b)

’alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö’ tarkoittaa järjestöä, jonka tietyn alueen täysivaltaiset valtiot ovat perustaneet ja jolle sen jäsenvaltiot ovat siirtäneet toimivaltaa tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, ja joka on asianmukaisesti tämän järjestön sisäisten menettelytapojen mukaisesti valtuutettu allekirjoittamaan, ratifioimaan tai hyväksymään tämä yleissopimus tai liittymään siihen;

c)	’läsnä olevat ja äänestävät osapuolet’ tarkoittavat osapuolia, jotka ovat läsnä ja äänestävät puolesta tai vastaan.

3 artikla

Toimenpiteet tarkoituksellisen tuotannon ja käytön aiheuttamien päästöjen vähentämiseksi tai poistamiseksi

1.   Kukin osapuoli:

a)

kieltää ja/tai ryhtyy tarvittaviin oikeudellisiin ja hallinnollisiin toimenpiteisiin lopettaakseen: i) A liitteessä lueteltujen kemikaalien tuotannon ja käytön kyseisen liitteen määräysten mukaisesti; ja ii) A liitteessä lueteltujen kemikaalien tuonnin ja viennin tämän artiklan 2 kappaleen määräysten mukaisesti; ja

b)	rajoittaa B liitteessä lueteltujen kemikaalien tuotantoa ja käyttöä kyseisen liitteen määräysten mukaisesti.

2.   Kukin osapuoli ryhtyy toimenpiteisiin varmistaakseen:

a)

että A tai B liitteessä mainittua kemikaalia tuodaan maahan ainoastaan: i) 6 artiklan 1 kappaleen d kohdassa tarkoitettua ympäristön kannalta asianmukaista jätteenä käsittelyä varten; tai ii) sellaista käyttöä tai tarkoitusta varten, joka on kyseisen osapuolen osalta sallittu A tai B liitteen nojalla;

b)

että A liitteessä mainittua kemikaalia, jota koskee tuotanto- tai käyttökohtainen poikkeus, tai B liitteessä mainittua kemikaalia, jota koskee tuotanto- tai käyttökohtainen poikkeus tai jota on hyväksyttävää käyttää tiettyyn tarkoitukseen, ottaen huomioon olemassa olevien vastaanottajamaan ennakkosuostumusta koskevien kansainvälisten sopimusten mahdolliset asiaa koskevat määräykset, viedään maasta ainoastaan: i) 6 artiklan 1 kappaleen d kohdassa tarkoitettua ympäristön kannalta asianmukaista jätteenä käsittelyä varten; ii) sellaiseen sopimusvaltioon, jolla on lupa käyttää kyseistä kemikaalia A tai B liitteen nojalla; tai iii) sellaiseen yleissopimuksen ulkopuoliseen valtioon, joka on toimittanut vuosittain todistuksen kemikaalia vievälle osapuolelle. Todistuksessa tulee täsmentää kemikaalin aiottu käyttötarkoitus ja mainita, että tuontivaltio on kyseisen kemikaalin osalta sitoutunut: a. suojelemaan ihmisten terveyttä ja ympäristöä ryhtymällä tarvittaviin toimenpiteisiin päästöjen vähentämiseksi tai ehkäisemiseksi; b. noudattamaan 6 artiklan 1 kappaleen määräyksiä; ja c. noudattamaan soveltuvin osin B liitteen II osan 2 kappaleen määräyksiä. Todistukseen tulee myös liittää tarvittavat täydentävät asiakirjat, kuten lait, hallinnolliset määräykset tai hallinnolliset tai poliittiset toimintaohjeet. Kemikaalia vievä osapuoli toimittaa saadun todistuksen sihteeristölle kuudenkymmenen päivän kuluessa sen vastaanottamisesta.

c)	että A liitteessä mainittua kemikaalia, jota ei enää koske tuotanto- tai käyttökohtainen poikkeus minkään osapuolen osalta, ei viedä maasta muuta tarkoitusta kuin 6 artiklan 1 kappaleen d kohdassa tarkoitettua ympäristön kannalta asianmukaista jätteenä käsittelyä varten.

d)	että tämän kappaleen soveltamistarkoitusta varten ”tämän yleissopimuksen ulkopuoliseksi valtioksi” katsotaan yksittäisen kemikaalin osalta valtio tai alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö, joka ei ole ilmaissut suostumustaan tulla yleissopimuksen sitomaksi kyseisen kemikaalin osalta.

3.   Kukin osapuoli, jolla on yksi tai useampi sääntely- ja arviointijärjestelmä uusia torjunta-aineita tai uusia teollisia kemikaaleja varten, ryhtyy toimenpiteisiin säännelläkseen ennaltaehkäisytarkoituksessa sellaisten uusien torjunta-aineiden ja teollisten kemikaalien tuotantoa ja käyttöä, joilla on pysyvien orgaanisten yhdisteiden ominaisuuksia, ottaen huomioon D liitteen 1 kappaleen mukaiset kriteerit.

4.   Kukin osapuoli, jolla on yksi tai useampi sääntely- ja arviointijärjestelmä torjunta-aineita tai teollisia kemikaaleja varten, ottaa näissä järjestelmissä soveltuvin osin huomioon D liitteen 1 kappaleen mukaiset kriteerit suorittaessaan käytössä olevien torjunta-aineiden tai teollisten kemikaalien arviointia.

5.   Jollei tässä yleissopimuksessa toisin määrätä, 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta laboratoriotutkimuksiin tarkoitettuihin tai vertailustandardeina käytettäviin ainemääriin.

6.   Osapuoli, jota koskee A liitteen mukainen yksittäinen vapautus tai B liitteen mukainen yksittäinen vapautus tai hyväksyttävä käyttötarkoitus, ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin varmistaakseen, että tällaisen vapautuksen tai käyttötarkoituksen mukainen tuotanto tai käyttö toteutetaan siten, että ihmisten altistuminen ja ympäristöpäästöt ehkäistään tai ne ovat mahdollisimman vähäisiä. Jos vapautettuun käyttöön tai hyväksyttävään käyttötarkoitukseen liittyy tarkoituksellisia ympäristöpäästöjä normaaleissa käyttöolosuhteissa, tällaisia päästöjä saa tehdä ainoastaan siinä laajuudessa kuin ne ovat tarpeen, ottaen huomioon sovellettavat standardit ja suuntaviivat.

4 artikla

Yksittäisiä vapautuksia koskeva rekisteri

1.   Tällä yleissopimuksella perustetaan rekisteri niitä osapuolia varten, joita koskevat A tai B liitteessä luetellut yksittäiset vapautukset. Siinä ei ole tietoja osapuolista, jotka soveltavat niitä A tai B liitteen määräyksiä, joita kaikki osapuolet voivat käyttää hyväkseen. Sihteeristö ylläpitää rekisteriä ja se on julkinen.

2.   Rekisteri sisältää:

a)	luettelon A ja B liitteen sisältämistä eri tyyppisistä yksittäistä vapautuksista;

b)	luettelon niistä osapuolista, joita koskee jokin A tai B liitteen mukainen yksittäinen vapautus; ja

c)	luettelon kaikkien rekisteröityjen yksittäisten vapautusten viimeisistä voimassaolopäivistä.

3.   Valtio voi osapuoleksi tullessaan rekisteröityä yhden tai useamman A tai B liitteessä mainitun yksittäisen vapautuksen osalta ilmoittamalla siitä kirjallisesti sihteeristölle.

4.   Jollei osapuoli ilmoita rekisterissä aikaisempaa päivämäärää, tai jollei vapautuksen voimassaololle myönnetä pidennystä 7 kappaleen määräysten mukaisesti, kaikkien rekisteröityjen yksittäisten vapautusten voimassaolo päättyy kunkin kemikaalin osalta viiden vuoden kuluttua tämän yleissopimuksen voimaantulopäivästä.

5.   Osapuolten konferenssi päättää ensimmäisessä kokouksessaan menettelystä, jota sovelletaan rekisteröitävien tietojen uudelleenarviointiin.

6.   Ennen rekisteröitävien tietojen uudelleenarviointia asianomainen osapuoli toimittaa sihteeristölle raportin, jossa se perustelee tarpeensa kyseessä olevan vapautuksen rekisteröinnin jatkamiselle. Sihteeristö jakaa raportin kaikille osapuolille. Rekisteröinnin uudelleenarviointi suoritetaan kaikkien käytettävissä olevien tietojen perusteella. Tämän jälkeen osapuolten konferenssi antaa asianomaiselle osapuolelle tarpeellisiksi katsomansa suositukset.

7.   Osapuolten konferenssi voi asianomaisen osapuolen pyynnöstä päättää pidentää yksittäisen vapautuksen voimassaoloaikaa enintään viidellä vuodella. Päätöstä tehdessään osapuolten konferenssi ottaa asianmukaisesti huomioon osapuolina olevien kehitysmaiden ja siirtymätalouden maiden erityisolosuhteet.

8.   Osapuoli voi milloin tahansa poistaa rekisteröintinsä yksittäisen vapautuksen osalta ilmoittamalla siitä kirjallisesti sihteeristölle. Poisto tulee voimaan ilmoituksessa mainittuna päivänä.

9.   Kun tietyn yksittäisen vapautuksen osalta ei ole jäljellä yhtään rekisteröityä osapuolta, vapautuksen osalta ei voida enää tehdä uusia rekisteröintejä.

5 artikla

Toimenpiteet tahattomasti aiheutettujen päästöjen vähentämiseksi tai poistamiseksi

Vähentääkseen kunkin C liitteessä mainitun kemikaalin ihmisperäisistä lähteistä peräisin olevia kokonaispäästöjä, päämääränään niiden jatkuva vähentäminen ja mahdollisuuksien mukaan niiden lopullinen poistaminen, kukin osapuoli ryhtyy vähintään seuraaviin toimenpiteisiin:

a)

kehittää toimintasuunnitelman tai tarvittaessa alueellisen tai osa-alueellisen toimintasuunnitelman kahden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona tämä yleissopimus tulee asianomaisen osapuolen osalta voimaan, sekä panee myöhemmin tämän toimintasuunnitelman täytäntöön osana osapuolen 7 artiklassa tarkoitettua täytäntöönpanosuunnitelmaa, C liitteessä lueteltujen kemikaalien päästöjen tunnistamiseksi, luonnehtimiseksi ja käsittelemiseksi sekä tämän artiklan b—e kohdan täytäntöönpanon helpottamiseksi. Toimintasuunnitelman tulee sisältää seuraavat elementit: i) nykyisten ja suunniteltujen päästöjen arviointi, mukaan lukien päästölähteiden luettelon ja päästöarvioiden laatiminen ja ylläpito, ottaen huomioon C liitteessä mainitut päästölähdetyypit; ii) osapuolen päästöjen käsittelyyn liittyvän lainsäädännön ja politiikan tehokkuuden arviointi; iii) strategiat tämän kappaleen mukaisten velvoitteiden täyttämiseksi, ottaen huomioon i—ii alakohdassa mainitut arvioinnit; iv) toimenpiteet kyseisiä strategioita koskevan koulutuksen ja tietoisuuden edistämiseksi; v) joka viides vuosi toteutettava arviointi kyseisistä strategioista ja siitä, miten hyvin ne täyttävät tämän kappaleen mukaiset velvoitteet; tällainen arviointi sisällytetään 15 artiklan mukaisesti toimitettaviin raportteihin; vi) aikataulu toimintasuunnitelman täytäntöönpanolle, mukaan lukien strategioiden ja niissä mainittujen toimenpiteiden aikataulu;

b)	edistää sellaisten käytettävissä ja toteutettavissa olevien käytännöllisten toimenpiteiden soveltamista, joiden avulla voidaan nopeasti saavuttaa realistinen ja tarkoituksenmukainen päästöjen vähennysten ja päästölähteiden poistojen taso;

c)

edistää korvaavien tai muunneltujen materiaalien, tuotteiden ja prosessien käytön kehittämistä ja tarvittaessa vaatii niiden käyttöä C liitteessä lueteltujen kemikaalien muodostumisen ja päästöjen ehkäisemiseksi, ottaen huomioon C liitteen sisältämät päästöjä ehkäiseviä ja vähentäviä toimenpiteitä koskevat yleiset ohjeet ja suuntaviivat, jotka hyväksytään osapuolten konferenssin päätöksellä;

d)

edistää ja toimintasuunnitelmansa täytäntöönpanoaikataulun mukaisesti vaatia parhaan käytettävissä olevan tekniikan soveltamista uusiin päästölähteisiin, jotka kuuluvat sellaisiin päästölähdetyyppeihin, joiden asianomainen osapuoli on toimintasuunnitelmassaan katsonut edellyttävän tällaista toimintaa, kiinnittäen aluksi erityisesti huomiota C liitteen II osassa mainittuihin päästölähdetyyppeihin. Joka tapauksessa vaatimus parhaan käytettävissä olevan tekniikan soveltamisesta kyseisen liitteen II osassa lueteltuihin tyyppeihin kuuluviin uusiin päästölähteisiin tulee ottaa käyttöön mahdollisimman pian, mutta kuitenkin viimeistään neljän vuoden kuluttua siitä päivästä, jona yleissopimus on tullut asianomaisen osapuolen osalta voimaan. Mainittujen tyyppien osalta osapuolet edistävät ympäristön kannalta parhaiden käytäntöjen soveltamista. Soveltaessaan parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa ja ympäristön kannalta parhaita käytäntöjä osapuolten tulisi ottaa huomioon kyseisen liitteen sisältämät päästöjen ehkäisy- ja vähennystoimenpiteitä koskevat yleiset ohjeet ja parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa ja ympäristön kannalta parhaita käytäntöjä koskevat suuntaviivat, jotka hyväksytään osapuolten konferenssin päätöksellä;

e)

edistää toimintasuunnitelmansa mukaisesti parhaan käytettävissä olevan tekniikan ja ympäristön kannalta parhaiden käytäntöjen soveltamista: i) olemassa oleviin päästölähteisiin, jotka kuuluvat C liitteen II osassa lueteltuihin päästölähdetyyppeihin ja esimerkiksi kyseisen liitteen III osassa lueteltuihin päästölähdetyyppeihin; ja ii) uusiin päästölähteisiin, jotka kuuluvat esimerkiksi C liitteen III osassa lueteltuihin päästölähdetyyppeihin, joita osapuoli ei ole käsitellyt d kohdan mukaisesti.

Soveltaessaan parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa ja ympäristön kannalta parhaita käytäntöjä, osapuolten tulisi ottaa huomioon C liitteen sisältämät päästöjen ehkäisy- ja vähennystoimenpiteitä koskevat yleiset ohjeet sekä parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa ja ympäristön kannalta parhaita käytäntöjä koskevat suuntaviivat, jotka hyväksytään osapuolten konferenssin päätöksellä;

f)

Tässä kappaleessa ja C liitteessä: i) ’parhaalla käytettävissä olevalla tekniikalla’ tarkoitetaan tietyn toiminnan ja siinä käytettyjen tapojen tehokkainta ja edistyneintä astetta, jolla voidaan osoittaa olevan sellaiset tekniset ja käytännölliset ominaisuudet, jotka soveltuvat periaatteessa käytännön pohjaksi päästörajoituksille, joiden tarkoituksena on estää, ja milloin se ei ole mahdollista, vähentää yleisesti C liitteen I osassa lueteltujen kemikaalien päästöjä ja niiden vaikutuksia koko ympäristöön. Tässä suhteessa: ii) ’tekniikka’ sisältää sekä käytetyn teknologian että laitoksen suunnittelun, rakennetta, ylläpidon, käytön sekä tavan, jolla sen toiminta pysäytetään; iii) ’käytettävissä olevalla tekniikalla’ tarkoitetaan sellaista tekniikkaa, joka on käyttäjän saatavilla ja jota on kehitetty sellaisessa mittakaavassa, että niiden käyttö kyseisellä teollisuuden alalla taloudellisesti ja teknisesti kannattavalla tavalla, kustannukset ja hyöty huomioon ottaen, on mahdollista; ja iv) ’parhaalla’ tarkoitetaan menetelmää, jolla tehokkaimmin saavutetaan yleisesti korkea taso koko ympäristön suojelussa; v) ’ympäristön kannalta parhailla käytännöillä’ tarkoitetaan tarkoituksenmukaisimman ympäristön valvontatoimenpiteiden ja ‐strategioiden yhdistelmän soveltamista; vi) ’uudella päästölähteellä’ tarkoitetaan sellaista päästölähdettä, joka rakentaminen tai merkittävä muuttaminen aloitetaan aikaisintaan vuoden kuluttua siitä päivästä, jona: a. tämä yleissopimus tulee asianomaisen osapuolen osalta voimaan; tai b. asianomaisen osapuolen osalta tulee voimaan sellainen C liitteen muutos, jonka mukaan päästölähteeseen aletaan soveltaa tämän yleissopimuksen määräyksiä pelkästään tällaisen muutoksen nojalla.

g)	Osapuoli voi soveltaa päästöjen raja-arvoja tai suoritusarvovaatimuksia parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa varten täyttääkseen tämän kappaleen mukaiset sitoumuksensa.

6 artikla

Toimenpiteet varastoista ja jätteistä peräisin olevien päästöjen vähentämiseksi tai poistamiseksi

1.   Varmistaakseen, että joko A liitteessä tai B liitteessä luetelluista kemikaaleista koostuvat tai niitä sisältävät varastot sekä jostakin A, B, tai C liitteessä mainitusta kemikaalista koostuvat, sitä sisältävät tai sen saastuttamat jätteet, mukaan lukien tuotteet ja tavarat niiden tullessa jätteiksi, käsitellään ihmisten terveyttä ja ympäristöä suojelevalla tavalla, kukin osapuoli:

a)

kehittää tarkoituksenmukaisia strategioita tunnistaakseen: i) varastot, jotka koostuvat joko A liitteessä tai B liitteessä luetelluista kemikaaleista tai niitä sisältävistä kemikaaleista; ja ii) jostakin A, B tai C liitteessä mainitusta kemikaalista koostuvat, sitä sisältävät tai sen saastuttamat käytössä olevat tuotteet, tavarat ja jätteet;

b)	tunnistaa mahdollisuuksien mukaan joko A tai B liitteessä luetelluista kemikaaleista koostuvat tai niitä sisältävät varastot a kohdassa tarkoitettujen strategioiden perusteella;

c)

käsittelee varastoja tarkoituksenmukaisesti turvallisella, tehokkaalla ja ympäristön huomioon ottavalla tavalla. Joko A liitteessä tai B liitteessä lueteltujen kemikaalien varastot katsotaan jätteiksi ja niitä käsitellään d kohdan mukaisesti sen jälkeen, kun niitä ei enää saa käyttää jonkin A liitteessä mainitun yksittäisen vapautuksen mukaisesti tai jonkin B liitteessä mainitun yksittäisen vapautuksen tai hyväksyttävän käyttötarkoituksen mukaisesti, lukuun ottamatta varastoja, joita saa viedä maasta 3 artiklan 2 kappaleen määräysten mukaisesti;

d)

ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta jätteitä sekä jätteiksi luettavia tuotteita ja tavaroita: i) käsitellään, kerätään, kuljetetaan ja varastoidaan ympäristön huomioon ottavalla tavalla; ii) käsitellään jätteenä hävittämällä niiden sisältämät pysyvät orgaaniset yhdisteet tai muuttamalla ne palautumattomasti siten, että niihin ei jää jäljelle pysyviä orgaanisia yhdisteitä, tai muutoin käsitellään jätteenä muutoin ympäristön kannalta asianmukaisella tavalla, jos niiden hävittäminen tai palautumaton muuttaminen ei ole ympäristön kannalta suositeltava vaihtoehto tai ne sisältävät ainoastaan pieniä määriä pysyviä orgaanisia yhdisteitä, ottaen huomioon kansainväliset säännöt, standardit ja suuntaviivat, mukaan luettuna ne, joita mahdollisesti laaditaan 2 kappaleen mukaisesti, sekä asiaan liittyvät maailmanlaajuiset ja alueelliset ongelmajätteiden käsittelyä koskevat säännöt; iii) ei sallita käsiteltävän sellaisin menetelmin, jotka voivat johtaa pysyvien orgaanisten yhdisteiden hyödyntämiseen, kierrätykseen, hyödyntämiseen, suoraan uudelleen käyttöön tai vaihtoehtoiseen käyttöön; ja iv) ei kuljeteta valtioiden rajojen yli asiaan liittyvien kansainvälisten sääntöjen, standardien ja suuntaviivojen vastaisesti;

e)	pyrkii kehittämään tarkoituksenmukaisia strategioita A, B tai C liitteessä lueteltujen kemikaalien saastuttamien paikkojen määrittämiseksi. Jos näitä paikkoja ryhdytään ennallistamaan, se tulee tehdä ympäristön kannalta asianmukaisella tavalla.

2.   Osapuolten konferenssi toimii tiiviissä yhteistyössä soveltuvien vaarallisten jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvontaa koskevaan Baselin yleissopimukseen perustuvien elinten kanssa muun muassa:

a)	vahvistaakseen tarvittavat jätteiden hävittämisen ja palautumattoman muuttamisen tasot sen varmistamiseksi, että D liitteen 1 kappaleessa tarkoitettuja pysyvien orgaanisten yhdisteiden ominaisuuksia ei jää jäljelle;

b)	päättääkseen, minkä menetelmien osapuolet katsovat olevan edellä tarkoitettua ympäristön kannalta asianmukaista jätteiden käsittelyä; ja

c)	työskennelläkseen tarvittaessa A, B ja C liitteessä lueteltujen kemikaalien pitoisuustasojen vahvistamiseksi, jotta 1 kappaleen d kohdan ii alakohdassa tarkoitetut pienet pysyvien orgaanisten yhdisteiden määrät voidaan määritellä.

7 artikla

Täytäntöönpanosuunnitelmat

1.   Kukin osapuoli:

a)	kehittää suunnitelman tämän yleissopimuksen mukaisten velvoitteidensa täytäntöönpanoa varten ja pyrkii soveltamaan sitä;

b)	toimittaa täytäntöönpanosuunnitelmansa osapuolten konferenssille kahden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona tämä yleissopimus tulee sen osalta voimaan; ja

c)	arvioi ja saattaa täytäntöönpanosuunnitelmansa ajan tasalle tarvittaessa säännöllisin väliajoin ja osapuolten konferenssin päätöksen mukaisella tavalla.

2.   Osapuolet toimivat tarvittaessa yhteistyössä suoraan tai maailmanlaajuisten, alueellisten ja osa-alueellisten järjestöjen kautta, sekä keskustelevat kansallisten eturyhmien kanssa, mukaan luettuna naisryhmät ja lasten terveyden suojeluun osallistuvat ryhmät, helpottaakseen täytäntöönpanosuunnitelmiensa kehittämistä, soveltamista ja ajantasaistamista.

3.   Osapuolet pyrkivät hyödyntämään ja tarvittaessa ottamaan käyttöön keinoja, joiden avulla pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevat kansalliset täytäntöönpanosuunnitelmat voidaan sisällyttää kestävän kehityksen strategioihinsa soveltuvin osin.

8 artikla

Kemikaalien sisällyttäminen A, B ja C liitteeseen

1.   Osapuoli voi toimittaa ehdotuksen sihteeristölle kemikaalin sisällyttämisestä A, B ja/tai C liitteeseen. Ehdotukseen tulee sisällyttää D liitteessä mainitut tiedot. Osapuoli voi ehdotusta laatiessaan toimia muiden osapuolten ja/tai sihteeristön avustamana.

2.   Sihteeristö varmistaa, että ehdotus sisältää D liitteessä mainitut tiedot. Jos sihteeristö katsoo, että ehdotus sisältää mainitut tiedot, se toimittaa ehdotuksen pysyvien orgaanisten yhdisteiden arviointikomitealle.

3.   Komitea tarkastelee ehdotusta ja soveltaa D liitteessä täsmennettyjä valintakriteerejä joustavasti ja avoimesti, ottaen huomioon kaikki annetut tiedot kokonaisvaltaisella ja tasapuolisella tavalla.

4.   Jos komitea päättää, että:

a)	se katsoo valintakriteerien täyttyvän, se saattaa sihteeristön välityksellä ehdotuksen ja komitean suorittaman arvioinnin kaikkien osapuolten ja tarkkailijoiden tietoon ja kehottaa näitä toimittamaan E liitteessä mainitut tiedot; tai

b)	se ei katso valintakriteerien täyttyvän, se ilmoittaa asiasta sihteeristön välityksellä kaikille osapuolille ja tarkkailijoille sekä saattaa ehdotuksen ja komitean suorittaman arvioinnin kaikkien osapuolten tietoon, ja ehdotus hylätään.

5.   Osapuoli voi saattaa komitean 4 kappaleen mukaisesti hylkäämän ehdotuksen uudelleen komitean käsiteltäväksi. Uudelleen annettuun ehdotukseen voi sisältyä osapuolen mahdolliset huolenaiheet sekä perustelut sille, miksi komitean tulisi käsitellä ehdotus uudelleen. Jos komitea hylkää ehdotuksen uudelleen tämän menettelyn jälkeen, kyseinen osapuoli voi hakea komitean päätökseen muutosta, ja osapuolten konferenssi käsittelee asian seuraavassa istunnossaan. Osapuolten konferenssi voi päättää D liitteen valintakriteerien perusteella, ja ottaen huomioon komitean suorittaman arvioinnin sekä mahdolliset osapuolten ja tarkkailijoiden toimittamat lisätiedot, että ehdotus tulisi saattaa jatkokäsittelyyn.

6.   Jos komitea on päättänyt, että valintakriteerit täyttyvät, tai osapuolten konferenssi on päättänyt, että ehdotus tulisi saattaa jatkokäsittelyyn, komitea käsittelee ehdotusta edelleen, ottaen huomioon mahdollisesti saadut lisätiedot, ja laatii luonnoksen riskiprofiilista E liitteen mukaisesti. Komitea toimittaa luonnoksen sihteeristön välityksellä kaikille osapuolille ja tarkkailijoille, pyytää näiltä tekniset kommentit ja, ottaen nämä kommentit huomioon, täydentää riskiprofiilin.

7.   Jos komitea päättää E liitteen mukaisesti laaditun riskiprofiilin perusteella, että:

a)

kemikaalilla on ympäristöön kaukokulkeutumisen seurauksena todennäköisesti merkittäviä haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen ja ympäristöön siten, että se edellyttää maailmanlaajuisia toimenpiteitä, ehdotus saatetaan jatkokäsittelyyn. Täyden tieteellisen varmuuden puute ei estä ehdotuksen jatkokäsittelyä. Komitea pyytää sihteeristön välityksellä kaikilta osapuolilta ja tarkkailijoilta tietoja, jotka liittyvät F liitteessä mainittuihin seikkoihin. Tämän jälkeen komitea suorittaa riskinhallinnan arvioinnin, johon sisältyy mahdollisten kemikaalia koskevien valvontatoimenpiteiden analyysi kyseisen liitteen mukaisesti; tai

b)	ehdotusta ei tulisi saattaa jatkokäsittelyyn, se toimittaa riskiprofiilin sihteeristön välityksellä kaikille osapuolille ja tarkkailijoille ja hylkää ehdotuksen.

8.   Osapuoli voi pyytää 7 kappaleen b kohdan mukaisesti hylätyn ehdotuksen osalta, että osapuolten konferenssi harkitsee kehottavansa komiteaa pyytämään ehdotuksen antaneelta osapuolelta ja muilta osapuolilta lisätietoja korkeintaan vuoden pituisen ajanjakson kuluessa. Tämän ajanjakson jälkeen ja saatujen tietojen perusteella komitea käsittelee ehdotuksen uudelleen 6 kappaleen mukaisesti osapuolten konferenssin päättämässä järjestyksessä. Jos komitea jälleen hylkää ehdotuksen tämän menettelyn jälkeen, kyseinen osapuoli voi hakea muutosta komitean päätökseen ja osapuolten konferenssi käsittelee asian seuraavassa istunnossaan. Osapuolten konferenssi voi päättää E liitteen mukaisesti laaditun riskiprofiilin perusteella ja ottaen huomioon komitean suorittaman arvioinnin sekä mahdolliset osapuolten tai tarkkailijoiden toimittamat lisätiedot, että ehdotus tulisi saattaa jatkokäsittelyyn. Jos osapuolten konferenssi päättää, että ehdotus saatetaan jatkokäsittelyyn, komitea suorittaa riskinhallinnan arvioinnin.

9.   Komitea antaa 6 kappaleessa tarkoitetun riskiprofiilin perusteella ja 7 kappaleen a kohdassa tai 8 kappaleessa tarkoitetun riskinhallinnan arvioinnin perusteella suosituksen siitä, tulisiko osapuolten konferenssin harkita kemikaalin lisäämistä A, B ja/tai C liitteeseen. Osapuolten konferenssi päättää ennalta varautumisen periaatetta noudattaen, ottaen komitean suositukset asianmukaisesti huomioon, mukaan lukien mahdollisen tieteellisen epävarmuuden, lisätäänkö kemikaali A, B ja/tai C liitteeseen, ja täsmentää siihen liittyvät rajoitustoimenpiteet.

9 artikla

Tietojen vaihto

1.   Kukin osapuoli helpottaa tietojenvaihtoa tai vaihtaa tietoja, jotka liittyvät:

a)	pysyvien orgaanisten yhdisteiden tuotannon, käytön ja päästöjen vähentämiseen tai poistamiseen; ja

b)	pysyvien orgaanisten yhdisteiden vaihtoehtoihin, mukaan lukien tiedot niihin liittyvistä riskeistä ja taloudellisista ja yhteiskunnallisista kustannuksista.

2.   Osapuolet vaihtavat 1 kappaleessa tarkoitettuja tietoja suoraan tai sihteeristön välityksellä.

3.   Kukin osapuoli nimeää kansallisen yhteyspaikan kyseisten tietojen vaihtoa varten.

4.   Sihteeristö toimii tiedonvälittäjänä pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevien tietojen osalta, mukaan lukien osapuolten, hallitustenvälisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen toimittamat tiedot.

5.   Tämän yleissopimuksen soveltamista varten ihmisten terveyttä ja turvallisuutta sekä ympäristöä koskevia tietoja ei pidetä luottamuksellisina tietoina. Osapuolet, jotka vaihtavat tietoja tämän yleissopimuksen mukaisesti, suojelevat luottamuksellisia tietoja keskinäisen sopimuksen perusteella.

10 artikla

Yleinen tiedotus, tietoisuus ja koulutus

1.   Kukin osapuoli edistää ja helpottaa mahdollisuuksiensa mukaan:

a)	tietoisuuden lisäämistä poliitikkojensa ja päätöksentekijöidensä keskuudessa pysyvistä orgaanisista yhdisteistä;

b)	kaiken saatavilla olevan pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan tiedon jakamista kansalaisille, ottaen huomioon 9 artiklan 5 kappaleen määräykset;

c)	pysyviä orgaanisia yhdisteitä sekä niiden terveys- ja ympäristövaikutuksia sekä niiden vaihtoehtoja koskevien koulutusohjelmien ja yleistä tietoisuutta lisäävien ohjelmien kehittämistä ja täytäntöönpanoa erityisesti naisia, lapsia ja heikoimmin koulutettuja varten;

d)	kansalaisten osallistumista toimenpiteisiin, jotka kohdistuvat pysyviin orgaanisiin yhdisteisiin sekä niiden terveys- ja ympäristövaikutuksiin, ja riittävien toimien kehittämiseen, mukaan lukien mahdollisuudet osallistua tämän yleissopimuksen täytäntöönpanoon kansallisella tasolla;

e)	työntekijöiden, tieteenharjoittajien, kouluttajien ja teknisen ja hallinnollisen henkilökunnan koulutusta;

f)	oppimateriaalin ja yleistä tietoisuutta lisäävän materiaalin kehittämistä ja vaihtoa kansallisella ja kansainvälisellä tasolla; ja

g)	opetus- ja koulutusohjelmien kehittämistä ja täytäntöönpanoa kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.

2.   Kukin osapuoli varmistaa mahdollisuuksiensa mukaan, että kansalaisten käytettävissä on 1 kappaleessa tarkoitettua yleistä tietoa, ja että tämä tieto pidetään ajan tasalla.

3.   Kukin osapuoli kannustaa mahdollisuuksiensa mukaan teollisuutta ja ammattikäyttäjiä edistämään ja helpottamaan 1 kappaleessa tarkoitetun tiedon jakamista kansallisella tasolla ja tarvittaessa paikallisella ja alueellisella tasolla ja maailmanlaajuisesti.

4.   Jakaessaan tietoa pysyvistä orgaanisista yhdisteistä ja niiden vaihtoehdoista, osapuolet voivat käyttää käyttöturvallisuustiedotteita, raportteja, tiedotusvälineitä ja muita viestintäkeinoja, ja voivat perustaa kansallisia ja alueellisia tiedotuskeskuksia.

5.   Kukin osapuoli suhtautuu myönteisesti menetelmien, kuten yhdisteiden päästö- ja kulkeutumisrekistereiden kehittämiseen tietojen keräämiseksi ja jakamiseksi A, B tai C liitteessä lueteltujen päästettyjen tai käsiteltyjen kemikaalien vuosittaisista arvioiduista määristä.

11 artikla

Tutkimus, kehitystyö ja seuranta

1.   Osapuolet kannustavat ja harjoittavat mahdollisuuksiensa mukaan kansallista ja kansainvälistä tutkimusta, kehitystyötä, seurantaa ja yhteistyötä, joka liittyy pysyviin orgaanisiin yhdisteisiin ja, silloin kun se on tarkoituksenmukaista, niiden vaihtoehtoihin tai mahdollisiin pysyviin orgaanisiin yhdisteisiin, mukaan lukien niiden:

a)	päästölähteet ja päästöt ympäristöön;

b)	esiintyminen ja pitoisuudet sekä niiden kehitystrendit ihmisen elimistössä ja ympäristössä;

c)	kulkeutuminen, käyttäytyminen ja muuntuminen ympäristössä;

d)	vaikutukset ihmisten terveyteen ja ympäristöön;

e)	sosioekonomiset ja kulttuuriset vaikutukset;

f)	päästöjen vähentäminen ja/tai poistaminen; ja

g)	yhtenäistetyt menetelmät päästölähdeluetteloiden laatimista varten sekä analyyttiset menetelmät päästöjen mittausta varten.

2.   Ryhtyessään 1 kappaleen mukaiseen toimintaan, osapuolet mahdollisuuksiensa mukaan:

a)	tukevat ja kehittävät tarvittaessa edelleen kansainvälisiä ohjelmia, verkostoja ja järjestöjä, joiden tarkoituksena on määrittää, harjoittaa, arvioida ja rahoittaa tutkimusta, tietojen keräämistä ja seurantaa, ottaen huomioon tarpeen välttää kaksinkertaista työtä;

b)	tukevat kansallista ja kansainvälistä työtä, jonka päämääränä on vahvistaa kansallisia mahdollisuuksia harjoittaa tieteellistä ja teknistä tutkimusta, erityisesti kehitysmaissa ja siirtymätalouden maissa, sekä edistävät tietojen ja analyysien saatavuutta ja vaihtoa;

c)	ottavat huomioon kehitysmaiden ja siirtymätalouden maiden huolenaiheet ja tarpeet, erityisesti rahoituksen ja teknisten voimavarojen osalta, ja toimivat yhteistyössä parantaakseen näiden mahdollisuuksia osallistua a ja b kohdassa tarkoitettuun työhön;

d)	harjoittavat tutkimustyötä, jonka päämääränä on lieventää pysyvien orgaanisten yhdisteiden vaikutuksia lisääntymisterveyteen;

e)	saattavat tässä kappaleessa tarkoitetun tutkimuksensa, kehitystyönsä ja seurantansa tulokset kansalaisten saataville varhaisessa vaiheessa ja säännöllisin väliajoin; ja

f)	kannustavat ja/tai harjoittavat yhteistyötä tutkimuksen, kehitystyön ja seurannan perusteella saatujen tietojen säilyttämiseksi ja ylläpitämiseksi.

12 artikla

Tekninen apu

1.   Osapuolet ovat tietoisia siitä, että tarkoituksenmukaisen teknisen avun antaminen varhaisessa vaiheessa osapuolina olevien kehitysmaiden ja siirtymätalouden maiden pyynnön perusteella on oleellista tämän yleissopimuksen onnistuneelle täytäntöönpanolle.

2.   Osapuolet toimivat yhteistyössä antaakseen tarkoituksenmukaista teknistä apua varhaisessa vaiheessa osapuolina oleville kehitysmaille ja siirtymätalouden maille, auttaakseen niitä kehittämään ja vahvistamaan mahdollisuuksiaan täyttää tämän yleissopimuksen mukaiset velvoitteensa, ottaen huomioon näiden maiden erityistarpeet.

3.   Tätä varten osapuolina olevien teollisuusmaiden sekä mahdollisuuksien mukaan muiden osapuolten antamaan tekniseen apuun sisältyy tarvittaessa ja keskinäisen sopimuksen mukaisesti teknistä apua tämän yleissopimuksen mukaisten velvoitteiden täyttämiseen liittyvien mahdollisuuksien lisäämiseksi. Osapuolten konferenssi antaa tätä asiaa koskevia lisäohjeita.

4.   Osapuolet ottavat tarvittaessa käyttöön järjestelyjä tämän yleissopimuksen täytäntöönpanoon liittyvän teknisen avun antamiseksi osapuolina oleville kehitysmaille ja siirtymätalouden maille ja teknologian siirron edistämiseksi näihin maihin. Näihin järjestelyihin sisältyy mahdollisuuksien lisäämiseen ja teknologian siirtoon tarkoitettuja alueellisia ja paikallisia keskuksia, jotka antavat apua osapuolina oleville kehitysmaille ja siirtymätalouden maille, jotta nämä voivat täyttää tämän yleissopimuksen mukaiset velvoitteensa.

5.   Tämän artiklan soveltamisen yhteydessä osapuolet ottavat tekniseen apuun liittyvässä toiminnassaan täysimääräisesti huomioon heikoimmin kehittyneiden maiden ja kehitysmaan asemassa olevien pienten saarivaltioiden erityistarpeet ja -tilanteen.

13 artikla

Rahoitus ja rahoitusjärjestelmät

1.   Kukin osapuoli sitoutuu mahdollisuuksiensa mukaan rahoittamaan ja kannustamaan sellaista kansallista toimintaa, joka on tarkoitettu tämän yleissopimuksen tavoitteen saavuttamiseen osapuolen kansallisten suunnitelmien, prioriteettien ja ohjelmien mukaisesti.

2.   Osapuolina olevat teollisuusmaat tarjoavat uutta ja ylimääräistä rahoitusta auttaakseen osapuolina olevia kehitysmaita ja siirtymätalouden maita kattamaan sovitut lisäkustannukset täytäntöönpanotoimista, jotka täyttävät näiden maiden yleissopimuksen mukaiset velvoitteet, vastaanottavan osapuolen ja 6 kappaleessa kuvattuun järjestelmään osallistuvan tahon sopimalla tavalla. Muut osapuolet voivat myös tarjota rahoitusta vapaaehtoisesti ja mahdollisuuksiensa mukaan. Myös muista lähteistä saatavaa rahoitusta tulisi kannustaa. Näiden velvoitteiden täyttämisessä tulee ottaa huomioon riittävän rahoituksen tarve, ennakoitavuus, rahavarojen siirtäminen varhaisessa vaiheessa sekä osallistuvien osapuolten keskinäisen vastuun jakamisen merkitys.

3.   Osapuolina olevat teollisuusmaat, sekä muut osapuolet mahdollisuuksiensa ja kansallisten suunnitelmiensa, prioriteettiensa ja ohjelmiensa mukaisesti, voivat myös tarjota, ja osapuolina olevat kehitysmaat ja siirtymätalouden maat voivat käyttää hyväkseen, muihin kahdenvälisiin, alueellisiin ja monenvälisiin lähteisiin tai kanaviin perustuvaa rahoitusta tämän yleissopimuksen täytäntöönpanon helpottamiseksi.

4.   Se, miten tehokkaasti osapuolina olevat kehitysmaat pystyvät täyttämään tämän yleissopimuksen mukaiset velvoitteensa, riippuu siitä, panevatko osapuolina olevat teollisuusmaat tämän yleissopimuksen mukaiset rahoitukseen, tekniseen apuun ja teknologian siirtoon liittyvät velvoitteensa tehokkaasti täytäntöön. Se, että kestävä taloudellinen ja sosiaalinen kehitys ja köyhyyden poistaminen ovat osapuolina olevien kehitysmaiden ensisijaiset prioriteetit, otetaan täysimääräisesti huomioon, kiinnittäen myös asianmukaisesti huomiota tarpeeseen suojella ihmisten terveyttä ja ympäristöä.

5.   Osapuolet ottavat rahoitukseen liittyvässä toiminnassaan täysimääräisesti huomioon heikoimmin kehittyneiden maiden ja kehitysmaan asemassa olevien pienten saarivaltioiden erityistarpeet ja -tilanteen.

6.   Tässä kappaleessa määritellään järjestelmä riittävään ja kestävään avustukseen tai tukeen perustuvan rahoituksen tarjoamiseksi osapuolina oleville kehitysmaille ja siirtymätalouden maille yleissopimuksen täytäntöönpanon helpottamiseksi näissä maissa. Järjestelmä toimii soveltuvin osin osapuolten konferenssin valvonnassa ja sen antamien ohjeiden mukaisesti, ja on vastuussa osapuolten konferenssille tätä yleissopimusta sovellettaessa. Järjestelmän toiminta annetaan yhden tai useamman tahon vastuulle, mukaan lukien olemassa olevat kansainväliset tahot, osapuolten konferenssin päätöksen mukaisesti. Järjestelmään voi myös kuulua muita monenvälistä, alueellista ja kahdenvälistä taloudellista ja teknistä apua tarjoavia tahoja. Järjestelmän rahoitukseen osallistutaan muun osapuolina oleville kehitysmaille ja siirtymätalouden maille siirrettävän rahoituksen lisäksi, 2 kappaleessa tarkoitetulla tavalla ja sen määräysten mukaisesti.

7.   Tämän yleissopimuksen ja 6 kappaleen tavoitteiden mukaisesti osapuolten konferenssi hyväksyy ensimmäisessä kokouksessaan tarkoituksenmukaiset ohjeet järjestelmää varten ja sopii rahoitusjärjestelmään osallistuvan tahon tai tahojen kanssa tämän toteuttamisjärjestelyistä. Ohjeiden tulee sisältää muun muassa:

a)	politiikkaan, strategioihin ja ohjelmiin liittyvien prioriteettien määritys, sekä selkeät ja yksityiskohtaiset valintakriteerit ja ohjeet, jotka koskevat maiden oikeutta hyödyntää rahoituslähteitä, mukaan lukien tällaisen hyödyntämisoikeuden seuranta ja arviointi säännöllisin väliajoin;

b)	ohjeet kyseisen tahon tai tahojen raporttien toimittamisesta säännöllisin väliajoin osapuolten konferenssille tämän yleissopimuksen täytäntöönpanoon liittyvän toiminnan rahoituksen riittävyydestä ja kestävyydestä;

c)	ohjeet useisiin lähteisiin perustuvien rahoitustapojen, ‐järjestelmien ja ‐järjestelyiden edistämisestä;

d)

yksityiskohtaiset ohjeet tämän yleissopimuksen täytäntöönpanoon tarvittavan ja käytettävissä olevan rahoituksen määrän sekä tämän määrän säännöllistä arviointia koskevien ehtojen määrittämisestä luotettavasti ja yksilöidysti, pitäen mielessä sen, että pysyvien orgaanisten yhdisteiden poistaminen käytöstä voi edellyttää jatkuvaa rahoitusta,

e)	yksityiskohtaiset ohjeet avun antamisesta asiaan osallisille osapuolille tarpeiden arvioinnissa, sekä tietojen antamisesta käytettävissä olevista rahoituslähteistä ja rahoitusmalleista, asianomaisten osapuolten toiminnan yhteensovittamisen helpottamiseksi.

8.   Osapuolten konferenssi arvioi viimeistään toisessa kokouksessaan ja sen jälkeen säännöllisin väliajoin tämän artiklan nojalla perustetun järjestelmän tehokkuutta ja sen kykyä vastata osapuolina olevien kehitysmaiden ja siirtymätalouden maiden muuttuviin tarpeisiin, 7 kappaleessa tarkoitettuja kriteereitä ja ohjeita, rahoituksen tasoa sekä rahoitusjärjestelmän käytöstä vastaavien laitosten toiminnan tehokkuutta. Osapuolten konferenssi ryhtyy tarvittaessa tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin tämän arvioinnin perusteella, parantaakseen järjestelmän tehokkuutta esimerkiksi antamalla suosituksia ja ohjeita toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on varmistaa riittävä ja kestävä rahoitus osapuolten tarpeiden täyttämiseksi.

14 artikla

Väliaikaiset rahoitusjärjestelmät

Uudistetun maailmanlaajuisen ympäristörahaston perustamisasiakirjan mukaisesti toimivan maailmanlaajuisen ympäristörahaston (Global Environment Facility) toimielimet ovat väliaikaisesti pääasiallisessa vastuussa 13 artiklassa tarkoitetun rahoitusjärjestelmän toiminnasta tämän yleissopimuksen voimaantulopäivän ja osapuolten konferenssin ensimmäisen kokouksen välisen ajan tai kunnes osapuolten konferenssi päättää mitkä laitokset nimetään vastaamaan rahoitusjärjestelmän käytöstä 13 artiklan mukaisesti. Maailmanlaajuisen ympäristörahaston toimielinten tulisi hoitaa tämä tehtävä toimenpitein, jotka liittyvät nimenomaan pysyviin orgaanisiin yhdisteisiin, ottaen huomioon sen, että tätä varten voidaan tarvita uusia järjestelyitä.

15 artikla

Raportit

1.   Kukin osapuoli toimittaa osapuolten konferenssille raportin toimenpiteistä, joihin se on ryhtynyt tämän yleissopimuksen määräysten täytäntöönpanoa varten, sekä siitä, miten tehokkaasti nämä toimenpiteet täyttävät yleissopimuksen tavoitteet.

2.   Kukin osapuoli toimittaa sihteeristölle:

a)	tilastotiedot A ja B liitteessä lueteltujen kemikaalien kokonaistuotanto-, tuonti- ja vientimääristään, tai kohtuullisen arvion näistä määristä; ja

b)	mahdollisuuksien mukaan luettelon valtioista, joista se on tuonut, sekä valtioista, joihin se on vienyt kutakin sellaista ainetta.

3.   Tällaiset raportit annetaan säännöllisin väliajoin ja osapuolten konferenssin ensimmäisessä kokouksessaan päättämässä muodossa.

16 artikla

Tehokkuuden arviointi

1.   Osapuolten konferenssi arvioi tämän yleissopimuksen tehokkuutta ensimmäisen kerran neljän vuoden kuluttua tämän yleissopimuksen voimaantulopäivästä, sekä sen jälkeen osapuolten konferenssin päätöksen mukaisin säännöllisin väliajoin.

2.   Helpottaakseen tätä arviointia osapuolten konferenssi tekee ensimmäisessä kokouksessaan aloitteen sellaisten järjestelyiden käyttöönotosta, joiden avulla se saa käyttöönsä vertailukelpoiset seurantatiedot A, B ja C liitteessä lueteltujen kemikaalien esiintymisestä sekä niiden alueellisesta ja maailmanlaajuisesta kulkeutumisesta ympäristöön. Näitä järjestelyjä:

a)	tulisi soveltaa osapuolten toimesta alueellisesti, kun se on tarkoituksenmukaista, teknisten ja taloudellisten mahdollisuuksien mukaisesti ja käyttäen hyväksi olemassa olevia seurantaohjelmia ja -järjestelmiä mahdollisuuksien mukaan sekä edistäen toimintatapojen yhdenmukaistamista;

b)	voidaan tarvittaessa täydentää, ottaen huomioon alueiden väliset erot ja niiden mahdollisuudet toteuttaa seurantaa; ja

c)	niihin sisällytetään osapuolten konferenssille annettavat raportit alueellisen ja maailmanlaajuisen seurannan tuloksista osapuolten konferenssin päätöksen mukaisin väliajoin.

3.   Tämän artiklan 1 kappaleen mukainen arviointi suoritetaan käytettävissä olevien tieteellisten, ympäristöä koskevien, teknisten ja taloudellisten tietojen perusteella, mukaan lukien:

a)	2 kappaleen mukaisesti annettavat raportit ja muut seurantatiedot;

b)	15 artiklan mukaisesti annettavat kansalliset raportit; ja

c)	17 artiklan nojalla vahvistettujen menettelytapojen mukaisesti annettavat tiedot yleissopimuksen määräysten rikkomisesta.

17 artikla

Yleissopimuksen määräysten rikkominen

Osapuolten konferenssi laatii ja hyväksyy mahdollisimman pian menettelytavat ja institutionaaliset järjestelmät, joiden mukaisesti määritellään, onko tämän yleissopimuksen määräyksiä rikottu, ja päätetään määräyksiä rikkovien osapuolten kohtelusta.

18 artikla

Riitojen ratkaisu

1.   Osapuolet ratkaisevat tämän yleissopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevat riitansa neuvotteluin tai käyttäen muuta valitsemaansa rauhanomaista keinoa.

2.   Ratifioidessaan tai hyväksyessään yleissopimuksen tai liittyessään siihen, tai milloin tahansa sen jälkeen, osapuoli, joka ei ole alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö, voi antaa tallettajalle kirjallisen selityksen, jonka mukaan se tunnustaa minkä tahansa yleissopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevan riidan osalta toisen tai molemmat seuraavista riitojenratkaisukeinoista pakolliseksi suhteessa saman velvoitteen hyväksyviin osapuoliin:

a)	välimiesmenettely sellaisten menettelytapojen mukaisesti, jotka osapuolten konferenssi hyväksyy tämän yleissopimuksen liitteeksi mahdollisimman pian;

b)	riidan saattaminen Kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

3.   Osapuoli, joka on alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö, voi antaa selityksen, jolla on 2 kappaleen a kohdassa tarkoitettujen menettelytapojen mukaisen välimiesmenettelyn osalta vastaava vaikutus.

4.   Tämän artiklan 2 tai 3 kappaleen mukaisesti annettu selitys on voimassa, kunnes sen voimassaolo päättyy siinä mainittujen ehtojen mukaisesti tai siihen saakka, kunnes on kulunut kolme kuukautta siitä, kun selityksen peruuttamisesta on talletettu kirjallinen ilmoitus tallettajan huostaan.

5.   Selityksen voimassaolon päättyminen, selityksen peruuttamisilmoitus tai uusi selitys ei vaikuta millään tavalla välimiesoikeudessa tai Kansainvälisessä tuomioistuimessa vireillä olevaan oikeudenkäyntiin, elleivät riidan osapuolet toisin sovi.

6.   Jos riidan osapuolet eivät ole hyväksyneet samaa menettelytapaa tai kumpaakaan 2 kappaleen mukaisista menettelytavoista, ja jos ne eivät ole saaneet riitaansa ratkaistua kahdentoista kuukauden kuluessa siitä, kun toinen riidan osapuolista on ilmoittanut toiselle osapuolelle niiden välisen riidan olemassaolosta, riita saatetaan sovittelukomitean käsiteltäväksi jonkin riidan osapuolen pyynnöstä. Sovittelukomitea antaa raportin suosituksineen. Sovittelukomiteaa koskevat ylimääräiset menettelytavat sisällytetään liitteeseen, joka osapuolten konferenssin tulee hyväksyä viimeistään toisessa kokouksessaan.

19 artikla

Osapuolten konferenssi

1.   Tällä yleissopimuksella perustetaan osapuolten konferenssi.

2.   Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelman pääjohtaja kutsuu koolle osapuolten konferenssin ensimmäisen kokouksen viimeistään vuoden kuluttua tämän yleissopimuksen voimaantulosta. Sen jälkeen osapuolten konferenssin sääntömääräiset kokoukset pidetään konferenssin päättämin säännöllisin väliajoin.

3.   Osapuolten konferenssin ylimääräisiä kokouksia pidetään muina konferenssin tarpeellisiksi katsomina ajankohtina, tai osapuolen kirjallisesta pyynnöstä, edellyttäen kuitenkin, että pyyntöä tukee vähintään kolmasosa osapuolista.

4.   Osapuolten konferenssi sopii yksimielisesti omista sekä apuelinten menettelytapasäännöistä ja rahoitussäännöistä sekä sihteeristön toiminnan rahoitussäännöistä, ja hyväksyy ne ensimmäisessä kokouksessaan.

5.   Osapuolten konferenssi tarkastelee ja arvioi jatkuvasti tämän yleissopimuksen täytäntöönpanoa. Se suorittaa yleissopimuksen mukaiset tehtävänsä ja tätä tarkoitusta varten:

a)	perustaa 6 kappaleen edellyttämän elimen lisäksi sellaisia apuelimiä, jotka se katsoo tarpeellisiksi yleissopimuksen täytäntöönpanon kannalta;

b)	toimii tarvittaessa yhteistyössä toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen, hallitustenvälisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen kanssa;

c)	arvioi säännöllisesti osapuolille 15 artiklan mukaisesti annettuja tietoja, mukaan lukien 3 artiklan 2 kappaleen b kohdan iii alakohdan tehokkuuden arviointi; ja

d)	harkitsee ja toteuttaa lisätoimenpiteitä, joita mahdollisesti edellytetään yleissopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi.

6.   Osapuolten konferenssi perustaa ensimmäisessä kokouksessaan apuelimen, jonka nimi on pysyvien orgaanisten yhdisteiden arviointikomitea, suorittamaan sille tässä yleissopimuksessa määrättyjä tehtäviä. Tätä varten:

a)	osapuolten konferenssi nimittää pysyvien orgaanisten yhdisteiden arviointikomitean jäsenet. Komitean jäsenet ovat hallitusten nimeämiä kemikaalien arvioinnin tai hallinnan asiantuntijoita. Komitean jäsenet nimitetään tasapuolisen maantieteellisen jakauman perusteella;

b)	osapuolten konferenssi päättää komitean työjärjestyksestä, organisaatiosta ja toiminnasta; ja

c)	komitea pyrkii kaikin tavoin hyväksymään suosituksensa yksimielisesti. Jos kaikki keinot yksimielisyyden saavuttamiseksi on käytetty, eikä sitä ole saavutettu, suositus hyväksytään viime kädessä läsnä olevien ja äänestävien jäsenten kahden kolmasosan äänten enemmistöllä.

7.   Osapuolten konferenssi arvioi kolmannessa kokouksessaan 3 artiklan 2 kappaleen b kohdassa mainitun menettelyn tarpeen jatkuvuutta, mukaan luettuna sen tehokkuus.

8.   Yhdistyneet Kansakunnat, sen erityisjärjestöt ja Kansainvälinen atomienergiayhteisö, sekä tämän yleissopimuksen ulkopuoliset valtiot, voivat olla edustettuina osapuolten konferenssin kokouksissa tarkkailijoina. Sellainen kansallinen tai kansainvälinen, hallitustenvälinen elin tai järjestö tai kansalaisjärjestö, joka toimii yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, ja joka on ilmoittanut sihteeristölle halustaan olla edustettuna osapuolten konferenssissa tarkkailijana, voidaan hyväksyä sellaiseksi, jollei vähintään kolmasosa läsnä olevista osapuolista vastusta sitä. Tarkkailijoiden hyväksyntään ja osallistumiseen sovelletaan osapuolten konferenssin hyväksymiä menettelytapasääntöjä.

20 artikla

Sihteeristö

1.   Tällä yleissopimuksella perustetaan sihteeristö.

2.   Sihteeristön tehtävänä on:

a)	suorittaa osapuolten konferenssin ja sen apuelinten kokousten järjestelyt ja tarjota niille tarvittavat palvelut;

b)	helpottaa pyynnöstä avun antamista osapuolille, erityisesti osapuolina oleville kehitysmaille ja siirtymätalouden maille, tämän yleissopimuksen täytäntöönpanossa;

c)	varmistaa tarvittava toiminnan yhteensovittaminen muiden asiaan liittyvien kansainvälisten järjestöjen sihteeristöjen kanssa;

d)	valmistella ja toimittaa osapuolille määräaikaisraportit, jotka perustuvat 15 artiklan mukaisesti saatuihin tietoihin ja muihin saatavilla oleviin tietoihin;

e)	tehdä osapuolten konferenssin yleisten ohjeiden mukaisesti sellaisia hallinnollisia järjestelyjä ja sopimusjärjestelyjä, joita edellytetään sen tehtävien suorittamiseksi tehokkaasti; ja

f)	suorittaa muut tässä yleissopimuksessa määritetyt sihteeristön tehtävät sekä sellaiset muut tehtävät, joista osapuolten konferenssi päättää.

3.   Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelman pääjohtaja vastaa tämä yleissopimuksen sihteeristön tehtävistä, jollei osapuolten konferenssi päätä läsnä olevien ja äänestävien osapuolten kolmen neljäsosan äänten enemmistöllä antaa sihteeristön tehtäviä yhden tai useamman muun kansainvälisen järjestön vastuulle.

21 artikla

Yleissopimuksen muutokset

1.   Osapuoli voi ehdottaa muutoksia tähän yleissopimukseen.

2.   Yleissopimuksen muutokset hyväksytään osapuolten konferenssissa. Sihteeristö antaa hyväksytyn muutoksen tiedoksi osapuolille viimeistään kuusi kuukautta ennen kokousta, jossa se on ehdotettu hyväksyttäväksi. Sihteeristö antaa ehdotetut muutokset tiedoksi myös tämän yleissopimuksen allekirjoittajille sekä tallettajalle.

3.   Osapuolet pyrkivät kaikin tavoin pääsemään yksimieliseen sopimukseen ehdotetusta muutoksesta. Jos kaikki keinot yksimielisyyden saavuttamiseksi on käytetty, eikä sopimukseen ole päästy, muutos hyväksytään viime kädessä läsnä olevien ja äänestävien osapuolten kolmen neljäsosan äänten enemmistöllä.

4.   Tallettaja antaa muutoksen tiedoksi kaikille osapuolille ratifiointia tai hyväksymistä varten.

5.   Muutoksen ratifioinnista tai hyväksymisestä ilmoitetaan tallettajalle kirjallisesti. Tämän artiklan 3 kappaleen mukaisesti hyväksytty muutos tulee voimaan sen hyväksyneiden osapuolten osalta yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona vähintään kolme neljäsosaa osapuolista on tallettanut ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa. Sen jälkeen muutos tulee voimaan muun osapuolen osalta yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona asianomainen osapuoli on tallettanut muutosta koskevan ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa.

22 artikla

Liitteiden hyväksyminen ja muuttaminen

1.   Tämän yleissopimuksen liitteet ovat sen erottamaton osa ja, jollei nimenomaan toisin määrätä, viittaus tähän yleissopimukseen on samalla viittaus sen liitteisiin.

2.   Uudet liitteet voivat koskea ainoastaan menettelytapakysymyksiä tai tieteellisiä, teknisiä tai hallinnollisia asioita.

3.   Seuraavaa menettelytapaa sovelletaan tämän yleissopimuksen uusia liitteitä koskeviin ehdotuksiin sekä niiden hyväksymiseen ja voimaantuloon:

a)	uusia liitteitä ehdotetaan ja ne hyväksytään 21 artiklan 1, 2 ja 3 kappaleessa mainitun menettelyn mukaisesti;

b)

osapuoli, joka ei voi hyväksyä uutta liitettä, ilmoittaa siitä tallettajalle kirjallisesti vuoden kuluessa siitä päivästä, jona tallettaja on antanut uuden liitteen hyväksymisen tiedoksi. Tallettaja ilmoittaa viipymättä kaikille osapuolille vastaanottamastaan ilmoituksesta. Osapuoli voi milloin tahansa peruuttaa aikaisemmin antamansa ilmoituksen siitä, että se ei hyväksy uutta liitettä, minkä jälkeen liite tulee kyseisen osapuolen osalta voimaan c kohdan määräysten mukaisesti; ja

c)	vuoden kuluttua siitä päivästä, jona tallettaja on antanut uuden liitteen hyväksymisen tiedoksi, liite tulee voimaan kaikkien niiden osapuolten osalta, jotka eivät ole antaneet b kohdan määräysten mukaista ilmoitusta.

4.   A, B tai C liitteen muuttamista koskeviin ehdotuksiin sekä niiden hyväksymiseen ja voimaantuloon sovelletaan samoja menettelytapoja kuin tämän yleissopimuksen uusia liitteitä koskeviin ehdotuksiin sekä niiden hyväksymiseen ja voimaantuloon, kuitenkin siten, että A, B tai C liitteen muutos ei tule voimaan sellaisen osapuolen osalta, joka on antanut liitteiden muuttamista koskevan selityksen 25 artiklan 4 kappaleen mukaisesti, jolloin muutos tulee tällaisen osapuolen osalta voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona se on tallettanut muutosta koskevan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettajan huostaan.

5.   Seuraavaa menettelytapaa sovelletaan D, E tai F liitteen muuttamista koskeviin ehdotuksiin sekä niiden hyväksymiseen ja voimaantuloon:

a)	muutosta ehdotetaan 21 artiklan 1 ja 2 kappaleessa mainitun menettelytavan mukaisesti;

b)	osapuolet päättävät D, E tai F liitteen muuttamisesta yksimielisesti; ja

c)	tallettaja antaa D, E tai F liitteen muuttamista koskevan päätöksen heti tiedoksi osapuolille. Muutos tulee voimaan kaikkien osapuolten osalta päätöksessä mainittuna päivänä.

6.   Jos uusi liite tai liitteen muutos liittyy tämän yleissopimuksen muutokseen, uusi liite tai sen muutos tulee voimaan vasta kun yleissopimuksen muutos tulee voimaan.

23 artikla

Äänioikeus

1.   Kullakin tämän yleissopimuksen osapuolella on yksi ääni, jollei 2 kappaleesta muuta johdu.

2.   Alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö käyttää äänioikeuttaan toimivaltaansa kuuluvissa asioissa sen tämän yleissopimuksen osapuolina olevien jäsenvaltioiden lukumäärää vastaavalla äänimäärällä. Tällainen järjestö ei käytä äänioikeuttaan, jos joku sen jäsenvaltioista käyttää äänioikeuttaan, ja päinvastoin.

24 artikla

Allekirjoittaminen

Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten kaikille valtioille ja alueellisille taloudellisen yhdentymisen järjestöille Tukholmassa 23 päivänä toukokuuta 2001, ja Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa New Yorkissa 24 päivästä toukokuuta 2001 lähtien 22 päivään toukokuuta 2002 saakka.

25 artikla

Ratifioiminen, hyväksyminen tai liittyminen

1.   Valtioiden ja alueellisten taloudellisen yhdentymisen järjestöjen tulee ratifioida tai hyväksyä tämä yleissopimus. Yleissopimus on avoinna liittymistä varten valtioille ja alueellisille taloudellisen yhdentymisen järjestöille siitä päivästä lähtien, jona se ei ole enää avoinna allekirjoittamista varten. Ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjat talletetaan tallettajan huostaan.

2.   Sellainen alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö, joka tulee tämän yleissopimuksen osapuoleksi ilman, että sen jäsenvaltiot ovat osapuolia, on kaikkien yleissopimukseen perustuvien velvoitteiden sitoma. Mikäli tällaisen järjestön jäsenvaltioista yksi tai useampi on tämän yleissopimuksen osapuoli, järjestö ja sen jäsenvaltiot päättävät vastuun jakamisesta keskenään yleissopimukseen perustuvien velvoitteiden täyttämiseksi. Tällaisessa tapauksessa järjestö ja sen jäsenvaltiot eivät saa käyttää yleissopimukseen perustuvia oikeuksiaan päällekkäisesti.

3.   Alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö antaa ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjassaan selityksen toimivaltansa laajuudesta tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa. Tällainen järjestö ilmoittaa myös merkittävistä muutoksista toimivaltansa laajuudessa tallettajalle, joka puolestaan ilmoittaa niistä edelleen osapuolille.

4.   Osapuoli voi selittää ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjassaan, että sen osalta A, B tai C liitteen muutokset tulevat voimaan vasta, kun se on tallettanut niitä koskevan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa.

26 artikla

Voimaantulo

1.   Tämä yleissopimus tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona viideskymmenes ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirja on talletettu.

2.   Kunkin sellaisen valtion tai alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön osalta, joka ratifioi tai hyväksyy tämän yleissopimuksen tai liittyy siihen sen jälkeen, kun viideskymmenes ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirja on talletettu, yleissopimus tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona kyseinen valtio tai alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö on tallettanut ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa.

3.   Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen soveltamista varten alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön tallettamaa asiakirjaa ei lasketa mukaan kyseisen järjestön jäsenvaltioiden tallettamien asiakirjojen lisäksi.

27 artikla

Varaumat

Tähän yleissopimukseen ei saa tehdä varaumia.

28 artikla

Irtisanominen

1.   Osapuoli voi irtisanoa tämän yleissopimuksen milloin tahansa sen jälkeen, kun on kulunut kolme vuotta siitä päivästä, jona yleissopimus on tullut kyseisen osapuolen osalta voimaan, ilmoittamalla siitä kirjallisesti tallettajalle.

2.   Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua siitä päivästä, jona tallettaja on vastaanottanut irtisanomisilmoituksen, tai irtisanomisilmoituksessa mainittuna myöhempänä päivänä.

29 artikla

Tallettaja

Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri on tämän yleissopimuksen tallettaja.

30 artikla

Todistusvoimaiset tekstit

Tämän yleissopimuksen alkuperäiskappale, jonka arabian-, englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaisia, talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

PÖYTÄKIRJA 3

Käsitteen ”peräisin olevat tuotteet” (”alkuperätuotteet”) määrittelystä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmistä

SISÄLLYSLUETTELO

I OSASTO

YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 artikla

Määritelmät

II OSASTO

KÄSITTEEN ”ALKUPERÄTUOTTEET” MÄÄRITTELY

2 artikla

Yleiset vaatimukset

3 artikla

Kumulaatio yhteisössä

4 artikla

Kumulaatio Jordaniassa

5 artikla

Kokonaan tuotetut tuotteet

6 artikla

Riittävästi valmistetut tai käsitellyt tuotteet

7 artikla

Riittämättömät valmistus- tai käsittelytoimet

8 artikla

Kelpuuttamisen yksikkö

9 artikla

Tarvikkeet, varaosat ja työkalut

10 artikla

Sarjat

11 artikla

Neutraalit tekijät

III OSASTO

ALUEESEEN LIITTYVÄT VAATIMUKSET

12 artikla

Alueperiaate

13 artikla

Suora kuljetus

14 artikla

Näyttelyt

IV OSASTO

TULLINPALAUTUS TAI TULLEISTA VAPAUTTAMINEN

15 artikla

Tullinpalautuksen tai tulleista vapauttamisen kieltäminen

V OSASTO

ALKUPERÄSELVITYS

16 artikla

Yleiset vaatimukset

17 artikla

EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen antamismenettely

18 artikla

Jälkikäteen annetut EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistukset

19 artikla

EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen kaksoiskappaleen antaminen

20 artikla

EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen antaminen aikaisemmin annetun tai laaditun alkuperäselvityksen perusteella

21 artikla

Kirjanpidollinen erottelu

22 artikla

Kauppalaskuilmoituksen tai EUR–MED-kauppalaskuilmoituksen laatimisedellytykset

23 artikla

Valtuutettu viejä

24 artikla

Alkuperäselvityksen voimassaolo

25 artikla

Alkuperäselvityksen esittäminen

26 artikla

Tuonti osalähetyksinä

27 artikla

Poikkeukset alkuperäselvityksen esittämisestä

28 artikla

Todistusasiakirjat

29 artikla

Alkuperäselvitysten ja todistusasiakirjojen säilyttäminen

30 artikla

Poikkeavuudet ja muotovirheet

31 artikla

Euroina ilmaistut määrät

VI OSASTO

HALLINNOLLISEN YHTEISTYÖN MENETELMÄT

32 artikla

Keskinäinen avunanto

33 artikla

Alkuperäselvitysten tarkastaminen

34 artikla

Riitojen ratkaiseminen

35 artikla

Seuraamukset

36 artikla

Vapaa-alueet

VII OSASTO

CEUTA JA MELILLA

37 artikla

Pöytäkirjan soveltaminen

38 artikla

Erityisedellytykset

VIII OSASTO

LOPPUMÄÄRÄYKSET

39 artikla

Pöytäkirjan muuttaminen

40 artikla

Kuljetettavina tai varastossa olevia tavaroita koskevat siirtymämääräykset

Luettelo liitteistä

Liite I

Alkuhuomautukset liitteessä II olevaan luetteloon

Liite II

Luettelo ei-alkuperäaineksiin sovellettavista valmistus- tai käsittelytoimista, jotka on tehtävä, jotta valmistettu tuote voi saada alkuperäaseman

Liite III a

EUR.1-tavaratodistuksen ja EUR.1-tavaratodistuksen hakemuksen mallit

Liite III b

EUR–MED-tavaratodistuksen ja EUR–MED-tavaratodistuksen hakemuksen mallit

Liite IV a

Kauppalaskuilmoituksen teksti

Liite IV b

EUR–MED-kauppalaskuilmoituksen teksti

Yhteiset julistukset

Yhteinen julistus Andorran ruhtinaskunnasta

Yhteinen julistus San Marinon tasavallasta

I OSASTO

YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 artikla

Määritelmät

Tätä pöytäkirjaa sovellettaessa tarkoitetaan

a)	’valmistuksella’ kaikenlaista valmistusta tai käsittelyä, myös kokoamista tai erityistoimenpiteitä;

b)	’aineksella’ kaikkia aineosia, raaka-aineita, komponentteja, osia jne., joita käytetään tuotteen valmistuksessa;

c)	’tuotteella’ valmista tuotetta, vaikka se olisi tarkoitettu käytettäväksi myöhemmin toisessa valmistustoimessa;

d)	’tavaroilla’ sekä aineksia että tuotteita;

e)	’tullausarvolla’ tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VII artiklan soveltamisesta 1994 tehdyn sopimuksen (WTO:n sopimus tullausarvosta) mukaisesti määritettyä arvoa;

f)

’vapaasti tehtaalla ‐hinnalla’ sille yhteisössä tai Jordaniassa olevalle valmistajalle, jonka yrityksessä viimeinen valmistus tai käsittely on suoritettu, tuotteesta maksettua vapaasti tehtaalla -hintaa, johon sisältyy kaikkien valmistuksessa käytettyjen ainesten arvo ja josta on vähennetty sisäiset verot, jotka palautetaan tai voidaan palauttaa valmista tuotetta vietäessä;

g)	’ainesten arvolla’ valmistuksessa käytettyjen ei-alkuperäainesten tullausarvoa maahantuontihetkellä tai, jos sitä ei tiedetä eikä voida todeta, ensimmäistä todettavissa olevaa aineksista yhteisössä tai Jordaniassa maksettua hintaa;

h)	’alkuperäainesten arvolla’ tällaisten ainesten arvoa määriteltynä soveltuvin osin sovelletun g alakohdan mukaisesti;

i)

’arvonlisäyksellä’ vapaasti tehtaalla ‐hintaa, josta on vähennetty kaikkien sellaisten käytettyjen ainesten tullausarvo, jotka ovat sellaisten 3 ja 4 artiklassa tarkoitettujen muiden maiden, joihin voidaan soveltaa kumulaatiota, alkuperätuotteita, tai jos tullausarvoa ei tiedetä eikä voida todeta, ensimmäinen todettavissa oleva aineksista yhteisössä tai Jordaniassa maksettu hinta;

j)	’ryhmillä’ ja ’nimikkeillä’ harmonoidun tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmän, jäljempänä tässä pöytäkirjassa ’harmonoitu järjestelmä’ tai ’HS’, muodostavan nimikkeistön ryhmiä ja nimikkeitä (nelinumeroiset koodit);

k)	ilmaisulla ’luokitellaan’ tuotteen tai aineksen luokittelua tiettyyn nimikkeeseen;

l)	’lähetyksellä’ tuotteita, jotka lähetetään samanaikaisesti yhdeltä viejältä yhdelle vastaanottajalle tai kuljetetaan yhdellä kuljetusasiakirjalla taikka, jos tällaista asiakirjaa ei ole, yhdellä kauppalaskulla viejältä vastaanottajalle;

m)	’alueilla’ myös aluevesiä.

II OSASTO

KÄSITTEEN ”ALKUPERÄTUOTTEET” MÄÄRITTELY

2 artikla

Yleiset vaatimukset

1.   Sopimusta sovellettaessa seuraavia tuotteita pidetään yhteisöstä peräisin olevina tuotteina eli yhteisön alkuperätuotteina:

a)	5 artiklan mukaiset yhteisössä kokonaan tuotetut tuotteet;

b)	yhteisössä tuotetut tuotteet, joiden valmistuksessa on käytetty muita kuin siellä kokonaan tuotettuja aineksia, jos näille aineksille on suoritettu yhteisössä 6 artiklan mukainen riittävä valmistus tai käsittely;

c)	Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen pöytäkirjan nro 4 mukaiset Euroopan talousalueen (ETA) alkuperätuotteet.

2.   Sopimusta sovellettaessa seuraavia tuotteita pidetään Jordaniasta peräisin olevina tuotteina eli Jordanian alkuperätuotteina:

a)	5 artiklan mukaiset Jordaniassa kokonaan tuotetut tuotteet;

b)	Jordaniassa tuotetut tuotteet, joiden valmistuksessa on käytetty muita kuin siellä kokonaan tuotettuja aineksia, jos näille aineksille on suoritettu Jordaniassa 6 artiklan mukainen riittävä valmistus tai käsittely.

3.   Edellä olevan 1 kohdan c alakohdan määräyksiä sovelletaan vain, jos toisaalta Jordanian ja toisaalta ETA:n EFTA-valtioiden (Islanti, Liechtenstein ja Norja) välillä sovelletaan vapaakauppasopimusta.

3 artikla

Kumulaatio yhteisössä

1.   Tuotteita pidetään yhteisön alkuperätuotteina, jos ne on tuotettu siellä käyttäen Bulgarian, Sveitsin (Liechtenstein mukaan luettuna) (1), Islannin, Norjan, Romanian, Turkin tai yhteisön alkuperäaineksia, edellyttäen että kyseisiä aineksia on yhteisössä valmistettu tai käsitelty 7 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä enemmän, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 artiklan 1 kohdan määräysten soveltamista. Näiden ainesten ei tarvitse olla riittävästi valmistettuja tai käsiteltyjä.

2.   Tuotteita pidetään yhteisön alkuperätuotteina, jos ne on tuotettu siellä käyttäen Färsaarten tai minkä tahansa 27 ja 28 päivänä marraskuuta 1995 pidetyssä Euro–Välimeri-konferenssissa annettuun Barcelonan julistukseen perustuvaan Euro–Välimeri-kumppanuuteen osallistuvan maan alkuperäaineksia Turkkia lukuun ottamatta, edellyttäen että kyseisiä aineksia on yhteisössä valmistettu tai käsitelty 7 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä enemmän, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 artiklan 1 kohdan määräysten soveltamista. Näiden ainesten ei tarvitse olla riittävästi valmistettuja tai käsiteltyjä.

3.   Jos valmistusta tai käsittelyä ei ole yhteisössä suoritettu 7 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä enempää, valmista tuotetta pidetään yhteisön alkuperätuotteena ainoastaan, jos siellä syntynyt arvonlisäys on suurempi kuin käytettyjen jonkin muun 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun maan alkuperäainesten arvo. Jos näin ei ole, valmista tuotetta pidetään sen maan alkuperätuotteena, jonka yhteisössä suoritetussa valmistuksessa käytettyjen alkuperäainesten arvo on korkein.

4.   Edellä 1 ja 2 kohdassa mainittujen maiden alkuperätuotteet, joille ei suoriteta mitään valmistusta tai käsittelyä yhteisössä, säilyttävät alkuperänsä, jos ne viedään johonkin näistä maista.

5.   Tässä artiklassa määrättyä kumulaatiota sovelletaan ainoastaan seuraavin edellytyksin:

a)	alkuperäaseman saamiseen osallistuvien maiden ja määrämaan välillä sovelletaan tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) XXIV artiklan mukaista, etuuskohtelukauppaa koskevaa sopimusta;

b)	ainekset ja tuotteet ovat saaneet alkuperäaseman sovellettaessa samanlaisia alkuperäsääntöjä kuin tämän pöytäkirjan säännöt; ja

c)	kumulaation soveltamisen vaatimusten täyttymisestä on ilmoitettu Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa ja Jordaniassa maan omia menettelyjä noudattaen.

Tässä artiklassa määrättyä kumulaatiota sovelletaan Euroopan unionin virallisen lehden C‐sarjassa julkaistussa ilmoituksessa ilmoitetusta päivämäärästä.

Yhteisö toimittaa Jordanialle Euroopan yhteisöjen komission välityksellä 1 ja 2 kohdassa mainittujen muiden maiden kanssa sovellettavia sopimuksia ja niiden voimaantuloa sekä niiden vastaavia alkuperäsääntöjä koskevat yksityiskohtaiset tiedot.

4 artikla

Kumulaatio Jordaniassa

1.   Tuotteita pidetään Jordanian alkuperätuotteina, jos ne on tuotettu siellä käyttäen Bulgarian, Sveitsin (Liechtenstein mukaan luettuna) (2), Islannin, Norjan, Romanian, Turkin tai yhteisön alkuperäaineksia, edellyttäen että kyseisiä aineksia on Jordaniassa valmistettu tai käsitelty 7 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä enemmän, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 artiklan 2 kohdan määräysten soveltamista. Näiden ainesten ei tarvitse olla riittävästi valmistettuja tai käsiteltyjä.

2.   Tuotteita pidetään Jordanian alkuperätuotteina, jos ne on tuotettu siellä käyttäen Färsaarten tai minkä tahansa 27 ja 28 päivänä marraskuuta 1995 pidetyssä Euro–Välimeri-konferenssissa annettuun Barcelonan julistukseen perustuvaan Euro–Välimeri-kumppanuuteen osallistuvan maan alkuperäaineksia Turkkia lukuun ottamatta, edellyttäen että kyseisiä aineksia on Jordaniassa valmistettu tai käsitelty 7 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä enemmän, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 artiklan 2 kohdan määräysten soveltamista. Näiden ainesten ei tarvitse olla riittävästi valmistettuja tai käsiteltyjä.

3.   Jos valmistusta tai käsittelyä ei ole Jordaniassa suoritettu 7 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä enempää, valmista tuotetta pidetään Jordanian alkuperätuotteena ainoastaan, jos siellä syntynyt arvonlisäys on suurempi kuin käytettyjen jonkin muun 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun maan alkuperäainesten arvo. Jos näin ei ole, valmista tuotetta pidetään sen maan alkuperätuotteena, jonka Jordaniassa suoritetussa valmistuksessa käytettyjen alkuperäainesten arvo on korkein.

4.   Edellä 1 ja 2 kohdassa mainittujen maiden alkuperätuotteet, joille ei suoriteta mitään valmistusta tai käsittelyä Jordaniassa, säilyttävät alkuperänsä, jos ne viedään johonkin näistä maista.

5.   Tässä artiklassa määrättyä kumulaatiota sovelletaan ainoastaan seuraavin edellytyksin:

a)	alkuperäaseman saamiseen osallistuvien maiden ja määrämaan välillä sovelletaan tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) XXIV artiklan mukaista, etuuskohtelukauppaa koskevaa sopimusta;

b)	ainekset ja tuotteet ovat saaneet alkuperäaseman sovellettaessa samanlaisia alkuperäsääntöjä kuin tämän pöytäkirjan säännöt; ja

c)	kumulaation soveltamisen vaatimusten täyttymisestä on ilmoitettu Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa ja Jordaniassa maan omia menettelyjä noudattaen.

Tässä artiklassa määrättyä kumulaatiota sovelletaan Euroopan unionin virallisen lehden C‐sarjassa julkaistussa ilmoituksessa ilmoitetusta päivämäärästä.

Jordania toimittaa yhteisölle Euroopan yhteisöjen komission välityksellä 1 ja 2 kohdassa mainittujen muiden maiden kanssa sovellettavia sopimuksia ja niiden voimaantuloa sekä niiden vastaavia alkuperäsääntöjä koskevat yksityiskohtaiset tiedot.

5 artikla

Kokonaan tuotetut tuotteet

1.   Seuraavia tuotteita pidetään yhteisössä tai Jordaniassa kokonaan tuotettuina:

a)	niiden maaperästä tai merenpohjasta louhitut kivennäistuotteet;

b)	siellä korjatut kasvituotteet;

c)	siellä syntyneet ja kasvatetut elävät eläimet;

d)	siellä kasvatetuista elävistä eläimistä saadut tuotteet;

e)	siellä metsästämällä tai kalastamalla saadut tuotteet;

f)	yhteisön tai Jordanian alusten niiden aluevesien ulkopuolelta pyytämät merikalastustuotteet ja muut niiden merestä saamat tuotteet;

g)	niiden tehdasaluksilla ainoastaan f alakohdassa tarkoitetuista tuotteista valmistetut tuotteet;

h)	siellä kerätyt yksinomaan raaka-aineiden talteenottoon soveltuvat käytetyt tavarat, myös yksinomaan uudelleen pinnoitettaviksi tai jätekäyttöön soveltuvat käytetyt ulkorenkaat;

i)	siellä suoritetuista valmistustoimista syntyneet jätteet ja romu;

j)	niiden aluevesien ulkopuolisesta merenpohjasta tai merenpohjan alaisista kerrostumista saadut tuotteet, jos niillä on yksinoikeus hyödyntää tätä merenpohjaa tai sen alaisia kerrostumia;

k)	siellä yksinomaan a–j alakohdassa tarkoitetuista tuotteista valmistetut tavarat.

2.   Edellä 1 kohdan f ja g alakohdassa käytettyjä ilmaisuja ”yhteisön tai Jordanian alukset” ja ”niiden tehdasalukset” sovelletaan ainoastaan aluksiin ja tehdasaluksiin:

a)	jotka on merkitty tai ilmoitettu yhteisön jäsenvaltion tai Jordanian alusrekisteriin;

b)	jotka purjehtivat yhteisön jäsenvaltion tai Jordanian lipun alla;

c)

jotka ovat vähintään puoliksi yhteisön jäsenvaltioiden tai Jordanian kansalaisten tai sellaisen yhtiön omistuksessa, jonka kotipaikka sijaitsee jossakin näistä valtioista ja jonka johtaja tai johtajat, hallituksen tai hallintoneuvoston puheenjohtaja ja näiden elinten jäsenten enemmistö ovat yhteisön jäsenvaltioiden tai Jordanian kansalaisia ja jonka pääomasta lisäksi henkilöyhtiöiden ja yhtiöiden, joiden osakkaiden vastuu on rajoitettu, osalta vähintään puolet kuuluu näille valtioille tai niiden julkisille laitoksille taikka kansalaisille;

d)	joiden päällystö koostuu yhteisön jäsenvaltioiden tai Jordanian kansalaisista; ja

e)	joiden miehistöstä vähintään 75 prosenttia on yhteisön jäsenvaltioiden tai Jordanian kansalaisia.

6 artikla

Riittävästi valmistetut tai käsitellyt tuotteet

1.   Sovellettaessa 2 artiklan määräyksiä pidetään tuotteita, jotka eivät ole kokonaan tuotettuja, riittävästi valmistettuina tai käsiteltyinä, jos liitteessä II olevassa luettelossa määrätyt edellytykset täyttyvät.

Näissä edellytyksissä ilmoitetaan kaikkien sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden osalta valmistus tai käsittely, joka on suoritettava valmistuksessa käytetyille ei‐alkuperäaineksille, ja niitä sovelletaan ainoastaan tällaisiin aineksiin. Siten jos tuotetta, joka on saanut alkuperäaseman, koska se täyttää luettelossa määrätyt edellytykset, käytetään toisen tuotteen valmistuksessa, siihen ei sovelleta sitä tuotetta koskevia edellytyksiä, jonka valmistuksessa sitä käytetään, eikä sen valmistuksessa mahdollisesti käytettyjä ei-alkuperäaineksia oteta huomioon.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa määrätään, ei-alkuperäaineksia, joita liitteessä II olevassa luettelossa määrättyjen edellytysten mukaan ei saa käyttää tuotteen valmistuksessa, saa kuitenkin käyttää, jos

a)	niiden yhteisarvo on enintään 10 prosenttia tuotteen vapaasti tehtaalla ‐hinnasta;

b)	mitään niistä prosenttimääristä, jotka luettelossa annetaan ei-alkuperäainesten enimmäisarvoksi, ei ylitetä tämän kohdan soveltamisen johdosta.

Tätä kohtaa ei sovelleta harmonoidun järjestelmän 50–63 ryhmän tuotteisiin.

3.   Edellä olevan 1 ja 2 kohdan määräyksiä sovelletaan, jollei 7 artiklassa toisin määrätä.

7 artikla

Riittämättömät valmistus- tai käsittelytoimet

1.   Seuraavia valmistus- tai käsittelytoimia pidetään riittämättöminä antamaan alkuperäasema riippumatta siitä, täyttyvätkö 6 artiklan vaatimukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista:

a)	toimenpiteet tuotteiden kunnon säilymisen varmistamiseksi kuljetuksen ja varastoinnin aikana;

b)	kollien jakaminen ja yhdistäminen;

c)	pesu, puhdistus; pölyn, oksidin, öljyn, maalin tai muun peiteaineen poistaminen;

d)	tekstiilien silitys tai prässäys;

e)	yksinkertainen maalaus ja kiillotus;

f)	viljan ja riisin esikuorinta, hiominen osittain tai kokonaan, kiillotus ja lasitus;

g)	sokerin värjäys tai sokeripalojen muodostus;

h)	hedelmien, pähkinöiden ja vihannesten kuoriminen ja kivien poisto;

i)	teroitus, yksinkertainen hiominen tai yksinkertainen leikkaaminen;

j)	seulonta, lajittelu, luokittelu, ryhmittely, yhteensovitus (myös tavaroiden järjestäminen sarjoiksi);

k)	yksinkertainen pullotus, tölkitys, pussitus, koteloihin tai rasioihin pakkaaminen, kartongille tai levyille kiinnittäminen ja kaikki muut yksinkertaiset pakkaustoimenpiteet;

l)	merkkien, nimilappujen, logojen ja muiden vastaavanlaisten tunnusten kiinnittäminen tai painaminen tuotteisiin tai niiden pakkauksiin;

m)	erilaistenkin tuotteiden yksinkertainen sekoittaminen;

n)	osien yksinkertainen yhdistäminen kokonaiseksi tuotteeksi tai tuotteiden purkaminen osiin;

o)	kahden tai useamman a–n alakohdassa mainitun toimenpiteen toteuttaminen yhdessä;

p)	eläinten teurastus.

2.   Kaikki tietylle tuotteelle joko yhteisössä tai Jordaniassa suoritetut toimenpiteet on otettava kokonaisuutena huomioon määritettäessä, pidetäänkö tälle tuotteelle suoritettua valmistusta tai käsittelyä 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla riittämättömänä.

8 artikla

Kelpuuttamisen yksikkö

1.   Kelpuuttamisen yksikkö tämän pöytäkirjan määräyksiä sovellettaessa on se tuote, jota pidetään perusyksikkönä määritettäessä nimike harmonoidun järjestelmän nimikkeistön mukaan.

Tästä seuraa, että

a)	kun tavararyhmästä tai ‐yhdistelmästä koostuva tuote luokitellaan harmonoidun järjestelmän mukaan yhteen ainoaan nimikkeeseen, tämä kokonaisuus muodostaa kelpuuttamisen yksikön;

b)	kun lähetys koostuu useasta samanlaisesta tuotteesta, jotka luokitellaan samaan harmonoidun järjestelmän nimikkeeseen, tämän pöytäkirjan määräyksiä sovelletaan kuhunkin tuotteeseen erikseen.

2.   Jos harmonoidun järjestelmän 5 yleisen tulkintasäännön mukaan pakkausta pidetään tuotteeseen kuuluvana luokiteltaessa, sitä on pidettävä tuotteeseen kuuluvana myös alkuperää määritettäessä.

9 artikla

Tarvikkeet, varaosat ja työkalut

Tarvikkeiden, varaosien ja työkalujen, jotka toimitetaan yhdessä laitteiston, koneen, laitteen tai ajoneuvon kanssa, jotka kuuluvat tavanomaisena varustuksena tähän laitteistoon, koneeseen, laitteeseen tai ajoneuvoon ja jotka sisältyvät sen hintaan taikka joita ei laskuteta erikseen, katsotaan muodostavan kyseisen laitteiston, koneen, laitteen tai ajoneuvon kanssa yhden kokonaisuuden.

10 artikla

Sarjat

Harmonoidun järjestelmän 3 yleisen tulkintasäännön mukaisia sarjoja pidetään alkuperätuotteina, jos kaikki sarjaan kuuluvat tuotteet ovat alkuperätuotteita. Jos sarja koostuu sekä alkuperätuotteista että ei-alkuperätuotteista, sitä on kuitenkin kokonaisuutena pidettävä alkuperätuotteena, jos ei‐alkuperätuotteiden arvo on enintään 15 prosenttia sarjan vapaasti tehtaalla ‐hinnasta.

11 artikla

Neutraalit tekijät

Määritettäessä, onko tuote alkuperätuote, ei ole tarpeen todeta seuraavien tuotteen valmistuksessa käytettyjen tuotteiden alkuperää:

a)	energia ja polttoaineet;

b)	laitokset ja laitteistot;

c)	koneet ja työkalut;

d)	tavarat, jotka eivät sisälly ja joiden ei ole tarkoitus sisältyä tuotteen lopulliseen koostumukseen.

III OSASTO

ALUEESEEN LIITTYVÄT VAATIMUKSET

12 artikla

Alueperiaate

1.   Edellä II osastossa alkuperäaseman saamiselle määrättyjen edellytysten on täytyttävä keskeytyksettä yhteisössä tai Jordaniassa, jollei 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa, 3 ja 4 artiklassa ja tämän artiklan 3 kohdassa toisin määrätä.

2.   Jos yhteisöstä tai Jordaniasta johonkin muuhun maahan viedyt alkuperätuotteet palautetaan, niitä on, jollei 3 ja 4 artiklassa toisin määrätä, pidettävä ei-alkuperätuotteina, jollei tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla voida osoittaa, että

a)	palautetut tavarat ovat samoja kuin maastaviedyt tavarat; ja

b)	niille ei ole suoritettu kyseisessä maassa tai viennin aikana muita kuin niiden kunnon säilyttämiseksi tarvittavia toimenpiteitä.

3.   Yhteisön tai Jordanian ulkopuolella suoritettu valmistus tai käsittely yhteisöstä tai Jordaniasta viedyille ja niihin jälleentuoduille aineksille ei vaikuta alkuperäaseman saamiseen II osastossa määrätyillä edellytyksillä, jos

a)	kyseiset ainekset ovat yhteisössä tai Jordaniassa kokonaan tuotettuja tai niitä on ennen niiden vientiä valmistettu tai käsitelty siellä 7 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä enemmän; ja

b)

tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla voidaan osoittaa, että i) jälleentuodut tavarat on saatu vietyjä aineksia valmistamalla tai käsittelemällä; ja ii) yhteisön tai Jordanian ulkopuolella tämän artiklan määräyksiä soveltamalla yhteensä saavutettu arvonlisäys on enintään 10 prosenttia sen valmiin tuotteen, jolle alkuperäasemaa vaaditaan, vapaasti tehtaalla ‐hinnasta.

4.   Sovellettaessa 3 kohdan määräyksiä II osastossa määrättyjä edellytyksiä alkuperäaseman saamiselle ei sovelleta yhteisön tai Jordanian ulkopuolella suoritettuun valmistukseen tai käsittelyyn. Kuitenkin silloin, kun valmiin tuotteen alkuperäaseman määrittämiseksi sovelletaan liitteessä II olevan luettelon mukaista sääntöä, joka määrää kaikkien käytettyjen ei-alkuperäainesten enimmäisarvon, asianomaisen osapuolen alueella käytettyjen ei-alkuperäainesten yhteisarvo ja tämän artiklan määräysten mukaisesti yhteisön tai Jordanian ulkopuolella yhteensä saavutettu arvonlisäys yhteen laskettuina eivät saa ylittää mainittua prosenttimäärää.

5.   Sovellettaessa 3 ja 4 kohdan määräyksiä ”yhteensä saavutettu arvonlisäys” tarkoittaa kaikkia yhteisön tai Jordanian ulkopuolella syntyneitä kustannuksia, mukaan lukien siellä käytettyjen ainesten arvo.

6.   Edellä olevan 3 ja 4 kohdan määräyksiä ei sovelleta tuotteisiin, jotka eivät täytä liitteessä II olevassa luettelossa mainittuja edellytyksiä ja joita voidaan pitää riittävästi valmistettuina tai käsiteltyinä vain soveltamalla 6 artiklan 2 kohdassa määrättyä yleistä poikkeusta.

7.   Edellä olevan 3 ja 4 kohdan määräyksiä ei sovelleta tuotteisiin, jotka kuuluvat harmonoidun järjestelmän 50–63 ryhmään.

8.   Tämän artiklan mukainen valmistus tai käsittely yhteisön tai Jordanian ulkopuolella tapahtuu ulkoisena jalostusmenettelynä tai sen kaltaisessa järjestelmässä.

13 artikla

Suora kuljetus

1.   Sopimuksen mukaista etuuskohtelua sovelletaan ainoastaan tämän pöytäkirjan vaatimukset täyttäviin tuotteisiin, joiden kuljetus tapahtuu suoraan yhteisön ja Jordanian välillä tai sellaisten 3 ja 4 artiklassa tarkoitettujen muiden maiden alueiden kautta, joihin voidaan soveltaa kumulaatiota. Yhden lähetyksen muodostavat tuotteet voidaan kuitenkin kuljettaa muiden alueiden kautta, tarvittaessa uudelleenlastaten tai väliaikaisesti varastoiden näillä alueilla, jos tuotteet pysyvät kauttakuljetus- tai varastointimaan tulliviranomaisten valvonnassa ja niille ei suoriteta muita toimenpiteitä kuin purkaminen tai uudelleenlastaus tai niiden kunnon säilyttämiseksi tarvittavat toimenpiteet.

Alkuperätuotteet voidaan kuljettaa putkijohdoissa muiden kuin yhteisön tai Jordanian alueiden kautta.

2.   Edellä 1 kohdassa määrättyjen edellytysten täyttyminen osoitetaan tuojamaan tulliviranomaisille esittämällä

a)	yksi ainoa kuljetusasiakirja, jolla tavarat on kuljetettu viejämaasta kauttakuljetusmaan kautta; tai

b)

kauttakuljetusmaan tulliviranomaisten antama todistus, jossa i) on tarkka kuvaus tuotteista; ii) ilmoitetaan tuotteiden purkamisen ja uudelleenlastauksen päivämäärät ja tarvittaessa käytettyjen alusten tai muiden kuljetusvälineiden nimet; ja iii) vahvistetaan ne olosuhteet, joissa tavarat ovat olleet kauttakuljetusmaassa; tai

c)	jos edellä mainittuja ei ole, muita asian kannalta olennaisia asiakirjoja.

14 artikla

Näyttelyt

1.   Alkuperätuotteille, jotka on lähetetty muussa kuin sellaisessa 3 ja 4 artiklassa tarkoitetussa maassa, johon voidaan soveltaa kumulaatiota, pidettävään näyttelyyn ja jotka myydään näyttelyn jälkeen yhteisöön tai Jordaniaan tuotaviksi, myönnetään tuonnissa sopimuksen määräysten mukaiset etuudet, jos tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla osoitetaan, että

a)	viejä on lähettänyt nämä tuotteet yhteisöstä tai Jordaniasta maahan, jossa näyttely pidetään, ja pitänyt niitä siellä näytteillä;

b)	kyseinen viejä on myynyt tai muuten luovuttanut tuotteet yhteisössä tai Jordaniassa olevalle vastaanottajalle;

c)	tuotteet on lähetetty näyttelyn aikana tai välittömästi sen jälkeen siinä tilassa, jossa ne lähetettiin näyttelyä varten; ja

d)	sen jälkeen kun tuotteet on lähetetty näyttelyyn, niitä ei ole käytetty muihin tarkoituksiin kuin tässä näyttelyssä esittelyyn.

2.   Alkuperäselvitys on annettava tai laadittava V osaston määräysten mukaisesti ja esitettävä tavanomaisella tavalla tuojamaan tulliviranomaisille. Siinä on ilmoitettava näyttelyn nimi ja osoite. Tarvittaessa voidaan vaatia kirjallinen lisäselvitys olosuhteista, joissa tuotteita on pidetty näytteillä.

3.   Edellä olevan 1 kohdan määräyksiä sovelletaan kaikkiin kaupan, teollisuuden, maatalouden ja käsiteollisuuden näyttelyihin, messuihin tai niiden kaltaisiin julkisiin esittelytilaisuuksiin, joita ei ole järjestetty yksityisiin tarkoituksiin kaupoissa tai liiketiloissa ulkomaisten tuotteiden myymiseksi ja joiden aikana tuotteet pysyvät tullivalvonnassa.

IV OSASTO

TULLINPALAUTUS TAI TULLEISTA VAPAUTTAMINEN

15 artikla

Tullinpalautuksen tai tulleista vapauttamisen kieltäminen

1.

a) Ei-alkuperäaineksille, joita on käytetty sellaisten tuotteiden valmistuksessa, jotka ovat yhteisön, Jordanian tai jonkin muun 3 ja 4 artiklassa tarkoitetun maan alkuperätuotteita ja joille on annettu tai laadittu alkuperäselvitys V osaston määräysten mukaisesti, ei myönnetä yhteisössä tai Jordaniassa tullinpalautusta tai vapautusta tulleista missään muodossa. b) Harmonoidun järjestelmän 3 ryhmään ja nimikkeisiin 1604 ja 1605 kuuluville tuotteille, jotka ovat 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisia yhteisön alkuperätuotteita ja joille on annettu tai laadittu alkuperäselvitys V osaston määräysten mukaisesti, ei myönnetä yhteisössä tullinpalautusta tai vapautusta tulleista missään muodossa.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua kieltoa sovelletaan kaikkiin tullien tai vaikutukseltaan niitä vastaavien maksujen osittaista tai täydellistä palauttamista tai peruuttamista tai niistä vapauttamista koskeviin järjestelyihin, joita yhteisö tai Jordania soveltaa valmistuksessa käytettyihin aineksiin ja edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin, kun tällaista palauttamista, peruuttamista tai vapauttamista nimenomaisesti tai tosiasiallisesti sovelletaan siinä tapauksessa, että näistä aineksista valmistetut tuotteet viedään maasta, mutta ei siinä tapauksessa, että ne on tarkoitettu kotimaiseen käyttöön siellä.

3.   Alkuperäselvityksessä tarkoitettujen tuotteiden viejän on oltava valmis milloin tahansa tulliviranomaisten pyynnöstä esittämään kaikki tarvittavat asiakirjat, joilla todistetaan, että tuotteiden valmistuksessa käytetyistä ei-alkuperäaineksista ei ole saatu tullinpalautusta ja että kaikki tällaisiin aineksiin sovellettavat tullit tai vaikutukseltaan niitä vastaavat maksut on tosiasiallisesti maksettu.

4.   Edellä olevan 1–3 kohdan määräyksiä sovelletaan ei-alkuperätuotteiden osalta myös 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin pakkauksiin, 9 artiklassa tarkoitettuihin tarvikkeisiin, varaosiin ja työkaluihin ja 10 artiklassa tarkoitettuihin sarjaan kuuluviin tuotteisiin.

5.   Edellä olevan 1–4 kohdan määräykset koskevat ainoastaan aineksia, jollaisiin tätä sopimusta sovelletaan. Näissä määräyksissä ei liioin estetä soveltamasta maataloustuotteisiin viennin yhteydessä sopimuksen määräysten mukaista vientitukijärjestelmää.

6.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua kieltoa ei sovelleta, jos tuotteita pidetään yhteisön tai Jordanian alkuperätuotteina soveltamatta kumulaatiota jonkin 3 ja 4 artiklassa tarkoitetun muun maan alkuperäaineksiin.

7.   Sen estämättä, mitä edellä 1 kohdassa määrätään, Jordania voi, harmonoidun järjestelmän 1–24 ryhmän tuotteita lukuun ottamatta, soveltaa sellaisia tullien tai vaikutukseltaan niitä vastaavien maksujen palauttamista tai niistä vapauttamista koskevia järjestelyjä, joita sovelletaan alkuperätuotteiden valmistuksessa käytettyihin ei-alkuperäaineksiin, seuraavien määräysten mukaisesti:

a)	harmonoidun järjestelmän 25–49 ja 64–97 ryhmään kuuluvista tuotteista kannetaan 5 prosentin tulli tai Jordaniassa voimassa oleva tulli, jos se on pienempi;

b)	harmonoidun järjestelmän 50–63 ryhmään kuuluvista tuotteista kannetaan 10 prosentin tulli tai Jordaniassa voimassa oleva tulli, jos se on pienempi.

Tämän kohdan määräyksiä sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2009 ja niitä voidaan tarkistaa yhteisellä sopimuksella.

V OSASTO

ALKUPERÄSELVITYS

16 artikla

Yleiset vaatimukset

1.   Yhteisön alkuperätuotteet saavat Jordaniaan tuotaessa ja Jordanian alkuperätuotteet saavat yhteisöön tuotaessa sopimuksen määräysten mukaiset etuudet, jos niistä esitetään jokin seuraavista alkuperäselvityksistä:

a)	liitteessä III a esitetyn mallin mukainen EUR.1-tavaratodistus;

b)	liitteessä III b esitetyn mallin mukainen EUR–MED-tavaratodistus;

c)

22 artiklan 1 kohdassa mainituissa tapauksissa ilmoitus, jäljempänä ’kauppalaskuilmoitus’ tai ’EUR–MED-kauppalaskuilmoitus’, jonka viejä antaa kauppalaskussa, lähetysluettelossa tai muussa sellaisessa kaupallisessa asiakirjassa, jossa tuotteiden kuvaus on riittävän yksityiskohtainen niiden tunnistamiseksi; kauppalaskuilmoitusten tekstit ovat liitteissä IV a ja IV b.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa määrätään, tämän pöytäkirjan mukaiset alkuperätuotteet saavat 27 artiklassa mainituissa tapauksissa sopimuksen määräysten mukaiset etuudet ilman, että on tarpeen esittää mitään 1 kohdassa tarkoitetuista alkuperäselvityksistä.

17 artikla

EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen antamismenettely

1.   Viejämaan tulliviranomaiset antavat EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen viejän tai tämän valtuuttaman edustajan viejän vastuulla tekemästä kirjallisesta hakemuksesta.

2.   Tätä varten viejä tai tämän valtuuttama edustaja täyttää sekä EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen että hakemuslomakkeen, joiden mallit esitetään liitteissä III a ja III b. Nämä lomakkeet täytetään jollakin niistä kielistä, joilla sopimus on tehty, ja viejämaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Jos lomakkeet täytetään käsin, ne on täytettävä musteella painokirjaimin. Tuotteiden kuvaus on merkittävä sille varattuun kohtaan jättämättä väliin tyhjiä rivejä. Jos kohtaa ei täytetä kokonaan, kuvauksen viimeisen rivin alle on vedettävä vaakasuora viiva ja täyttämätön tila on suljettava viivalla.

3.   EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistusta hakevan viejän on oltava valmis milloin tahansa sen viejämaan tulliviranomaisten pyynnöstä, jossa EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistus annetaan, esittämään kaikki tarvittavat asiakirjat, joilla todistetaan tuotteiden alkuperäasema sekä tämän pöytäkirjan muiden vaatimusten täyttyminen.

4.   Yhteisön jäsenvaltion tai Jordanian tulliviranomaiset antavat EUR.1-tavaratodistuksen seuraavissa tapauksissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 kohdan soveltamista:

—	jos kyseisiä tuotteita voidaan pitää yhteisön tai Jordanian alkuperätuotteina soveltamatta kumulaatiota jonkin muun 3 ja 4 artiklassa tarkoitetun maan alkuperäaineksiin ja tuotteet täyttävät tämän pöytäkirjan muut vaatimukset,

—

jos kyseisiä tuotteita voidaan pitää jonkin sellaisen 3 ja 4 artiklassa tarkoitetun muun maan, johon voidaan soveltaa kumulaatiota, alkuperätuotteina, soveltamatta kumulaatiota jonkin 3 ja 4 artiklassa tarkoitetun maan alkuperäaineksiin, ja tuotteet täyttävät tämän pöytäkirjan muut vaatimukset, edellyttäen että alkuperämaassa on annettu EUR–MED-tavaratodistus tai EUR–MED-kauppalaskuilmoitus.

5.   Yhteisön jäsenvaltion tai Jordanian tulliviranomaiset antavat EUR–MED-tavaratodistuksen, jos kyseisiä tuotteita voidaan pitää yhteisön, Jordanian tai jonkin muun sellaisen 3 ja 4 artiklassa tarkoitetun maan, johon voidaan soveltaa kumulaatiota, alkuperätuotteina ja jos ne täyttävät tämän pöytäkirjan vaatimukset ja

—	kumulaatiota on sovellettu jonkin muun 3 ja 4 artiklassa tarkoitetun maan alkuperäaineksiin, tai

—	tuotteita voidaan käyttää aineksina kumulaation yhteydessä tuotteiden valmistamiseksi johonkin muuhun 3 ja 4 artiklassa tarkoitettuun maahan suuntautuvaan vientiin, tai

—	tuotteet voidaan jälleenviedä määrämaasta johonkin muuhun 3 ja 4 artiklassa tarkoitettuun maahan.

6.   EUR–MED-tavaratodistuksen 7 kohdassa on oltava jompikumpi seuraavista englanninkielisistä ilmaisuista:

—	jos alkuperä on saatu soveltamalla kumulaatiota yhden tai useamman 3 ja 4 artiklassa tarkoitetun maan alkuperäaineksiin: ”CUMULATION APPLIED WITH ……” (maan nimi / maiden nimet)

—	jos alkuperä on saatu soveltamatta kumulaatiota yhden tai useamman 3 ja 4 artiklassa tarkoitetun maan alkuperäaineksiin: ”NO CUMULATION APPLIED”.

7.   EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen antavien tulliviranomaisten on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tuotteiden alkuperäaseman ja tämän pöytäkirjan muiden vaatimusten täyttymisen tarkastamiseksi. Tätä tarkoitusta varten ne voivat vaatia mitä tahansa todistusaineistoa ja tarkastaa viejän tilejä tai tehdä muita tarpeellisina pitämiään tarkastuksia. Niiden on valvottava myös, että 2 kohdassa tarkoitetut lomakkeet täytetään asianmukaisesti. Ne tarkastavat erityisesti, että tuotekuvaukselle varattu kohta on täytetty siten, että siihen on mahdotonta tehdä vilpillisiä lisäyksiä.

8.   EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen antopäivä merkitään tavaratodistuksen 11 kohtaan.

9.   Tulliviranomaiset antavat EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen, ja se annetaan viejän käyttöön heti, kun vienti on tosiasiallisesti tapahtunut tai varmistunut.

18 artikla

Jälkikäteen annetut EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistukset

1.   Sen estämättä, mitä 17 artiklan 9 kohdassa määrätään, EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistus voidaan poikkeuksellisesti antaa siihen merkittyjen tuotteiden viennin jälkeen, jos

a)	sitä ei ole annettu vientihetkellä erehdysten, tahattomien laiminlyöntien tai erityisolosuhteiden vuoksi; tai

b)	tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla osoitetaan, että EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistus on annettu, mutta sitä ei ole tuonnissa hyväksytty teknisistä syistä.

2.   Sen estämättä mitä 17 artiklan 9 kohdassa määrätään, EUR–MED-tavaratodistus voidaan antaa sellaisten siihen merkittyjen tuotteiden viennin jälkeen, joille on annettu EUR.1‐tavaratodistus vientihetkellä, jos tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla osoitetaan, että 17 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät.

3.   Sovellettaessa 1 ja 2 kohtaa viejän on ilmoitettava hakemuksessaan EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistukseen merkittyjen tuotteiden vientipaikka ja ‐päivä sekä perusteet pyynnölleen.

4.   Tulliviranomaiset voivat antaa EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen jälkikäteen vasta todettuaan viejän hakemuksessa annettujen tietojen olevan vastaavien asiakirjojen mukaisia.

5.   Jälkikäteen annettuihin EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksiin on tehtävä seuraava englanninkielinen merkintä:

”ISSUED RETROSPECTIVELY”.

EUR–MED-tavaratodistuksiin, jotka annetaan jälkikäteen 2 kohtaa soveltaen, on tehtävä seuraava englanninkielinen merkintä:

”ISSUED RETROSPECTIVELY (Original EUR.1 no ……….[antopäivämäärä ja ‐paikka]”.

6.   Edellä 5 kohdassa tarkoitettu merkintä tehdään EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen 7 kohtaan.

19 artikla

EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen kaksoiskappaleen antaminen

1.   Jos EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistus varastetaan tai se katoaa tai tuhoutuu, viejä voi pyytää todistuksen antaneilta tulliviranomaisilta kaksoiskappaleen, joka laaditaan niiden hallussa olevien vientiasiakirjojen perusteella.

2.   Näin annettuun kaksoiskappaleeseen on tehtävä seuraava englanninkielinen merkintä:

”DUPLICATE”.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettu merkintä tehdään EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen kaksoiskappaleen 7 kohtaan.

4.   Kaksoiskappale, johon on merkittävä alkuperäisen EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen antopäivämäärä, on voimassa kyseisestä päivästä alkaen.

20 artikla

EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen antaminen aikaisemmin annetun tai laaditun alkuperäselvityksen perusteella

Kun alkuperätuotteet asetetaan yhteisössä tai Jordaniassa tullitoimipaikan valvontaan, alkuperäinen alkuperäselvitys voidaan korvata yhdellä tai useammalla EUR.1-tai EUR–MED-tavaratodistuksella kaikkien näiden tuotteiden tai niistä osan lähettämiseksi muualle yhteisöön tai Jordaniaan. Korvaavan EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen tai ‐tavaratodistukset antaa se tullitoimipaikka, jonka valvontaan tuotteet asetetaan.

21 artikla

Kirjanpidollinen erottelu

1.   Jos samanlaisten tai keskenään korvattavissa olevien alkuperä- ja ei-alkuperäainesten erillisvarastointi aiheuttaa huomattavia kustannuksia tai merkittäviä vaikeuksia, tulliviranomaiset voivat asianomaisten kirjallisesta pyynnöstä antaa luvan käyttää niin kutsuttua ”kirjanpidollisen erottelun” menetelmää, jäljempänä ’menetelmä’, kyseisten varastojen hallinnoimiseksi.

2.   Menetelmää käytettäessä on pystyttävä varmistamaan, että tiettynä viiteajanjaksona tuotettujen tuotteiden, joita voidaan pitää alkuperätuotteina, lukumäärä on sama kuin jos varastot olisivat olleet fyysisesti erillään.

3.   Tulliviranomaiset voivat myöntää 1 kohdassa tarkoitetun luvan asianmukaisina pitämillään edellytyksillä.

4.   Menetelmää on sovellettava, ja sen soveltaminen dokumentoitava siinä maassa sovellettavien yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisesti, jossa tuote valmistetaan.

5.   Menetelmän käyttöön luvan saanut voi tapauksen mukaan antaa tai hakea alkuperäselvityksiä tuotemäärälle, jonka voidaan katsoa muodostuvan alkuperätuotteista. Luvan saaneen on tulliviranomaisten pyynnöstä annettava selvitys siitä, kuinka määriä on hallinnoitu.

6.   Tulliviranomaiset valvovat luvan käyttöä ja voivat milloin tahansa peruuttaa sen, jos luvan saanut käyttää sitä sääntöjenvastaisesti tai ei täytä jotain muuta tässä pöytäkirjassa vahvistettua edellytystä.

22 artikla

Kauppalaskuilmoituksen tai EUR–MED-kauppalaskuilmoituksen laatimisedellytykset

1.   Edellä 16 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun kauppalaskuilmoituksen tai EUR–MED-kauppalaskuilmoituksen voi laatia

a)	jäljempänä 23 artiklassa tarkoitettu valtuutettu viejä; tai

b)	kuka tahansa viejä yhdestä tai useammasta kollista muodostuvalle, yhteensä enintään 6 000 euron arvosta alkuperätuotteita sisältävälle lähetykselle.

2.   Kauppalaskuilmoitus voidaan laatia seuraavissa tapauksissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista:

—	jos kyseisiä tuotteita voidaan pitää yhteisön tai Jordanian alkuperätuotteina soveltamatta kumulaatiota jonkin muun 3 ja 4 artiklassa tarkoitetun maan alkuperäaineksiin ja tuotteet täyttävät tämän pöytäkirjan muut vaatimukset,

—

jos kyseisiä tuotteita voidaan pitää jonkin sellaisen 3 ja 4 artiklassa tarkoitetun muun maan, johon voidaan soveltaa kumulaatiota, alkuperätuotteina, soveltamatta kumulaatiota jonkin 3 ja 4 artiklassa tarkoitetun maan alkuperäaineksiin, ja tuotteet täyttävät tämän pöytäkirjan muut vaatimukset, edellyttäen että alkuperämaassa on annettu EUR–MED-tavaratodistus tai EUR–MED-kauppalaskuilmoitus.

3.   EUR–MED-kauppalaskuilmoitus voidaan laatia, jos kyseisiä tuotteita voidaan pitää yhteisön, Jordanian tai jonkin muun sellaisen 3 ja 4 artiklassa tarkoitetun maan, johon voidaan soveltaa kumulaatiota, alkuperätuotteina ja jos ne täyttävät tämän pöytäkirjan vaatimukset ja

—	kumulaatiota on sovellettu jonkin muun 3 ja 4 artiklassa tarkoitetun maan alkuperäaineksiin, tai

—	tuotteita voidaan käyttää aineksina kumulaation yhteydessä tuotteiden valmistamiseksi johonkin muuhun 3 ja 4 artiklassa tarkoitettuun maahan suuntautuvaan vientiin, tai

—	tuotteet voidaan jälleenviedä määrämaasta johonkin muuhun 3 ja 4 artiklassa tarkoitettuun maahan.

4.   EUR–MED-kauppalaskuilmoituksessa on oltava jompikumpi seuraavista englanninkielisistä ilmaisuista:

—	jos alkuperä on saatu soveltamalla kumulaatiota yhden tai useamman 3 ja 4 artiklassa tarkoitetun maan alkuperäaineksiin: ”CUMULATION APPLIED WITH ……” (maan nimi / maiden nimet)

—	jos alkuperä on saatu soveltamatta kumulaatiota yhden tai useamman 3 ja 4 artiklassa tarkoitetun maan alkuperäaineksiin: ”NO CUMULATION APPLIED”.

5.   Viejän, joka laatii kauppalaskuilmoituksen tai EUR–MED-kauppalaskuilmoituksen, on oltava valmis milloin tahansa viejämaan tulliviranomaisten pyynnöstä esittämään kaikki tarvittavat asiakirjat, joilla todistetaan tuotteiden alkuperäasema ja tämän pöytäkirjan muiden vaatimusten täyttyminen.

6.   Viejä laatii kauppalaskuilmoituksen tai EUR–MED-kauppalaskuilmoituksen kirjoittamalla koneella, leimaamalla tai painamalla kauppalaskuun, lähetysluetteloon tai muuhun kaupalliseen asiakirjaan liitteissä IV a ja IV b olevan tekstin mukaisen ilmoituksen käyttäen yhtä näissä liitteissä annetuista erikielisistä toisinnoista ja viejämaan sisäisen lainsäädännön mukaisesti. Jos ilmoitus kirjoitetaan käsin, se on kirjoitettava musteella painokirjaimin.

7.   Kauppalaskuilmoituksessa ja EUR–MED-kauppalaskuilmoituksessa on oltava viejän käsin kirjoittama alkuperäinen allekirjoitus. Jäljempänä 23 artiklassa tarkoitettua valtuutettua viejää ei kuitenkaan vaadita allekirjoittamaan tällaisia ilmoituksia, jos hän antaa viejämaan tulliviranomaisille kirjallisen sitoumuksen, että hän ottaa jokaisesta kauppalaskuilmoituksesta, josta hänet voidaan tunnistaa, täyden vastuun, niin kuin hän olisi käsin allekirjoittanut sen.

8.   Viejä voi laatia kauppalaskuilmoituksen tai EUR–MED-kauppalaskuilmoituksen, kun siinä tarkoitetut tuotteet viedään maasta tai viennin jälkeen, jos se esitetään tuojamaassa viimeistään kahden vuoden kuluttua siitä, kun siinä tarkoitetut tuotteet on tuotu maahan.

23 artikla

Valtuutettu viejä

1.   Viejämaan tulliviranomaiset voivat antaa sellaiselle viejälle, jäljempänä ’valtuutettu viejä’, joka harjoittaa sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden usein tapahtuvaa vientiä, luvan laatia kauppalaskuilmoituksia tai EUR–MED-kauppalaskuilmoituksia tuotteiden arvosta riippumatta. Tällaista lupaa hakevan viejän on annettava kaikki tulliviranomaisten tarpeellisina pitämät takeet tuotteiden alkuperäaseman ja muiden tässä pöytäkirjassa asetettujen vaatimusten täyttymisen tarkastamiseksi.

2.   Tulliviranomaiset voivat asettaa valtuutetun viejän aseman myöntämiselle kaikki tarpeellisina pitämänsä edellytykset.

3.   Tulliviranomaiset antavat valtuutetulle viejälle tullin lupanumeron, joka merkitään kauppalaskuilmoitukseen tai EUR–MED-kauppalaskuilmoitukseen.

4.   Tulliviranomaiset valvovat valtuutetun viejän luvankäyttöä.

5.   Tulliviranomaiset voivat milloin tahansa peruuttaa luvan. Niiden on tehtävä näin silloin, kun valtuutettu viejä ei enää anna 1 kohdassa tarkoitettuja takeita, ei enää täytä 2 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä tai muutoin käyttää lupaa väärin.

24 artikla

Alkuperäselvityksen voimassaolo

1.   Alkuperäselvitys on voimassa neljä kuukautta siitä päivästä, jona se on annettu viejämaassa, ja se on esitettävä mainitun ajan kuluessa tuojamaan tulliviranomaisille.

2.   Alkuperäselvitykset, jotka esitetään tuojamaan tulliviranomaisille 1 kohdassa mainitun esittämismääräajan päätyttyä, voidaan hyväksyä etuuskohtelun soveltamista varten, jos nämä asiakirjat ovat jääneet esittämättä ennen määräajan päättymistä poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi.

3.   Muissa myöhästymistapauksissa tuojamaan tulliviranomaiset voivat hyväksyä alkuperäselvitykset, jos tuotteet on esitetty niille ennen mainitun määräajan päättymistä.

25 artikla

Alkuperäselvityksen esittäminen

Alkuperäselvitys on esitettävä tuojamaan tulliviranomaisille kyseisessä maassa sovellettavien menettelyjen mukaisesti. Mainitut viranomaiset voivat vaatia alkuperäselvityksen käännöksen ja ne voivat lisäksi vaatia, että tuontitavarailmoitusta täydennetään tuojan vakuutuksella siitä, että tuotteet täyttävät sopimuksen soveltamiseksi vaadittavat edellytykset.

26 artikla

Tuonti osalähetyksinä

Jos tuojan pyynnöstä harmonoidun järjestelmän XVI ja XVII jaksoon tai nimikkeisiin 7308 ja 9406 kuuluva harmonoidun järjestelmän yleisessä tulkintasäännössä 2 a tarkoitettu osiin purettu tai kokoamaton tuote tuodaan maahan osalähetyksinä tuojavaltion tulliviranomaisten määräämin edellytyksin, tulliviranomaisille esitetään tällaisesta tuotteesta yksi alkuperäselvitys ensimmäistä osalähetystä tuotaessa.

27 artikla

Poikkeukset alkuperäselvityksen esittämisestä

1.   Yksityishenkilöiden yksityishenkilöille pikkulähetyksinä lähettämät tuotteet ja matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvät tuotteet voidaan tuoda maahan alkuperätuotteina ilman, että alkuperäselvityksen esittämistä vaaditaan, jos kyseessä ei ole kaupallinen tuonti ja tuotteiden on ilmoitettu täyttävän tässä pöytäkirjassa määrätyt vaatimukset ja kun ei ole syytä epäillä annetun ilmoituksen todenmukaisuutta. Jos tuotteet lähetetään postitse, tämä ilmoitus voidaan tehdä tulliluetteloon CN22/CN23 tai tähän asiakirjaan liitettävälle erilliselle paperille.

2.   Tuontia, joka on satunnaista ja muodostuu ainoastaan vastaanottajien tai matkustajien tai heidän perheidensä henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetuista tuotteista, ei pidetä kaupallisena, jos näiden tuotteiden luonne tai määrä ei viittaa mihinkään kaupalliseen tarkoitukseen.

3.   Näiden tuotteiden yhteisarvo ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin 500 euroa pikkulähetysten osalta eikä suurempi kuin 1 200 euroa matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvien tuotteiden osalta.

28 artikla

Todistusasiakirjat

Edellä 17 artiklan 3 kohdassa ja 22 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut asiakirjat, joita käytetään todisteena siitä, että EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksessa taikka kauppalaskuilmoituksessa tai EUR–MED-kauppalaskuilmoituksessa tarkoitettuja tuotteita voidaan pitää yhteisön, Jordanian tai jonkin muun 3 ja 4 artiklassa tarkoitetun maan alkuperätuotteina ja että ne täyttävät tämän pöytäkirjan muut vaatimukset, voivat olla muun muassa seuraavia:

a)	esimerkiksi viejän tai hankkijan tileihin tai sisäiseen kirjanpitoon sisältyvät välittömät todisteet toimista, jotka tämä on suorittanut tavaroiden tuottamiseksi;

b)	asiakirjat, joilla osoitetaan tuotteiden valmistuksessa käytettyjen ainesten alkuperäasema ja jotka on annettu tai laadittu yhteisössä tai Jordaniassa, jossa näitä asiakirjoja käytetään kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

c)	asiakirjat, joilla osoitetaan tuotteiden valmistuksessa käytettyjen ainesten valmistus tai käsittely yhteisössä tai Jordaniassa ja jotka on annettu tai laadittu yhteisössä tai Jordaniassa, jossa näitä asiakirjoja käytetään kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

d)

EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistukset taikka kauppalaskuilmoitukset tai EUR–MED-kauppalaskuilmoitukset, joilla osoitetaan tuotteiden valmistuksessa käytettyjen ainesten alkuperäasema ja jotka on annettu tai laadittu yhteisössä tai Jordaniassa tämän pöytäkirjan mukaisesti tai jossakin muussa 3 ja 4 artiklassa tarkoitetussa maassa samanlaisten alkuperäsääntöjen mukaisesti kuin tämän pöytäkirjan alkuperäsäännöt;

e)	yhteisön tai Jordanian ulkopuolella 12 artiklaa soveltaen tehtyjä valmistus- tai käsittelytoimia koskevat asianmukaiset todisteet, jotka osoittavat, että sanotun artiklan vaatimukset ovat täyttyneet.

29 artikla

Alkuperäselvitysten ja todistusasiakirjojen säilyttäminen

1.   Viejän, joka hakee EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistusta, on säilytettävä 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut asiakirjat vähintään kolme vuotta.

2.   Viejän, joka laatii kauppalaskuilmoituksen tai EUR–MED-kauppalaskuilmoituksen, on säilytettävä tämän kauppalaskuilmoituksen jäljennös ja 22 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut asiakirjat vähintään kolme vuotta.

3.   Viejämaan tulliviranomaisten, jotka antavat EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen, on säilytettävä 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hakemuslomake vähintään kolme vuotta.

4.   Tuojamaan tulliviranomaisten on säilytettävä niille esitetyt EUR.1- ja EUR–MED-tavaratodistukset sekä kauppalaskuilmoitukset ja EUR–MED-kauppalaskuilmoitukset vähintään kolme vuotta.

30 artikla

Poikkeavuudet ja muotovirheet

1.   Pienet poikkeavuudet alkuperäselvityksen merkintöjen ja tuotteiden tuontimuodollisuuksien täyttämiseksi tullitoimipaikassa esitettyjen asiakirjojen merkintöjen välillä eivät sinänsä tee alkuperäselvityksestä mitätöntä, jos asianmukaisesti osoitetaan, että se vastaa tulliviranomaisille esitettyjä tuotteita.

2.   Alkuperäselvityksessä olevat selvät muotovirheet kuten lyöntivirheet eivät saa johtaa kyseisen asiakirjan hylkäämiseen, elleivät nämä virheet ole sellaisia, että ne antavat aihetta epäillä asiakirjassa annettujen tietojen oikeellisuutta.

31 artikla

Euroina ilmaistut määrät

1.   Tämän pöytäkirjan 22 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 27 artiklan 3 kohdan määräysten soveltamiseksi tapauksissa, joissa tuotteet laskutetaan muuna valuuttana kuin euroina, yhteisön jäsenvaltiot, Jordania ja muut 3 ja 4 artiklassa mainitut maat vahvistavat euroina ilmaistuja määriä vastaavat määrät vuosittain omana kansallisena valuuttanaan.

2.   Lähetykseen sovelletaan 22 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 27 artiklan 3 kohdan määräyksiä sen valuutan perusteella, jona kauppalasku on laadittu, asianomaisen maan vahvistaman määrän mukaisesti.

3.   Kansallisena valuuttana käytettävät määrät ovat euroina ilmaistujen määrien vasta-arvot kyseisenä valuuttana euron kunkin vuoden lokakuun ensimmäisen työpäivän kurssin mukaisesti. Määrät ilmoitetaan Euroopan yhteisöjen komissiolle 15 päivään lokakuuta mennessä, ja niitä sovelletaan seuraavan vuoden tammikuun 1 päivästä. Euroopan yhteisöjen komissio ilmoittaa kaikille asianomaisille maille kyseisistä määristä.

4.   Maa voi pyöristää ylöspäin tai alaspäin määrää, joka saadaan muunnettaessa euroina ilmaistu määrä sen kansalliseksi valuutaksi. Pyöristyksen tuloksena saatu määrä voi poiketa muuntamisen tuloksena saadusta määrästä enintään viisi prosenttia. Maa voi pitää euroina ilmaistun määrän kansallisena valuuttana ilmaistun vasta-arvon muuttumattomana, jos kyseisen määrän muuntaminen 3 kohdassa määrättynä vuotuisen tarkistuksen ajankohtana ilman mahdollista pyöristystä korottaisi kansallisena valuuttana ilmaistua vasta-arvoa vähemmän kuin 15 prosenttia. Kansallisena valuuttana ilmaistu vasta-arvo voidaan pitää samana, jos kyseinen vasta-arvo alenisi muuntamisen tuloksena.

5.   Assosiaatiokomitea tarkastelee yhteisön tai Jordanian pyynnöstä euroina ilmaistuja määriä. Tätä tarkastelua tehdessään assosiaatiokomitea harkitsee, onko aiheellista säilyttää näiden arvorajojen reaalivaikutus entisellään. Tätä tarkoitusta varten se voi päättää euroina ilmaistujen määrien muuttamisesta.

VI OSASTO

HALLINNOLLISEN YHTEISTYÖN MENETELMÄT

32 artikla

Keskinäinen avunanto

1.   Yhteisön jäsenvaltioiden ja Jordanian tulliviranomaiset toimittavat toisilleen Euroopan yhteisöjen komission välityksellä tullitoimipaikkojensa EUR.1- ja EUR–MED-tavaratodistusten antamiseen käyttämien leimasinten leimanäytteet ja niiden tulliviranomaisten osoitteet, jotka vastaavat EUR.1- ja EUR–MED-tavaratodistusten sekä kauppalaskuilmoitusten ja EUR–MED-kauppalaskuilmoitusten tarkastamisesta.

2.   Sen varmistamiseksi, että tätä pöytäkirjaa sovelletaan oikein, yhteisö ja Jordania avustavat toisiaan toimivaltaisten tullihallintojen välityksellä tarkastaessaan EUR.1-ja EUR–MED-tavaratodistusten sekä kauppalaskuilmoitusten ja EUR–MED-kauppalaskuilmoitusten aitoutta sekä näissä asiakirjoissa annettujen tietojen oikeellisuutta.

33 artikla

Alkuperäselvitysten tarkastaminen

1.   Alkuperäselvitysten jälkitarkastus suoritetaan pistokokein tai aina kun tuojamaan tulliviranomaisilla on perusteltua aihetta epäillä tällaisten asiakirjojen aitoutta, tuotteiden alkuperäasemaa tai muiden tässä pöytäkirjassa määrättyjen vaatimusten täyttymistä.

2.   Sovellettaessa 1 kohtaa tuojamaan tulliviranomaiset palauttavat viejämaan tulliviranomaisille EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen ja kauppalaskun, jos se on esitetty, kauppalaskuilmoituksen tai EUR–MED-kauppalaskuilmoituksen tai näiden asiakirjojen jäljennökset ja esittävät tarvittaessa syyt tarkastuspyynnölle. Jälkitarkastuspyynnön tueksi toimitetaan kaikki asiakirjat ja saadut tiedot, joiden perusteella alkuperäselvityksessä olevia tietoja voidaan epäillä virheellisiksi.

3.   Tarkastuksen suorittavat viejämaan tulliviranomaiset. Tätä varten niillä on oikeus vaatia todistusaineistoa ja tarkastaa viejän tilejä tai tehdä muita tarpeellisiksi katsomiaan tarkastuksia.

4.   Jos tuojamaan tulliviranomaiset päättävät lykätä etuuskohtelun myöntämistä kyseisille tuotteille siihen asti, kun tarkastuksen tulokset on saatu, niiden on luovutettava tuotteet tuojalle, edellyttäen että tarpeellisiksi katsotut varmuustoimenpiteet toteutetaan.

5.   Tarkastuksen tulokset ilmoitetaan tarkastusta pyytäneille tulliviranomaisille niin pian kuin mahdollista. Näistä tuloksista on käytävä selvästi ilmi, ovatko asiakirjat aitoja ja voidaanko kyseisiä tuotteita pitää yhteisön, Jordanian tai jonkin muun 3 ja 4 artiklassa tarkoitetun maan alkuperätuotteina ja täyttävätkö ne tämän pöytäkirjan muut vaatimukset.

6.   Jos perustellun epäilyn tapauksessa vastausta ei ole saatu kymmenen kuukauden kuluessa tarkastuspyynnön päivämäärästä tai saadussa vastauksessa ei ole riittävästi tietoja sen ratkaisemiseksi, ovatko kyseiset asiakirjat aitoja tai mikä on tavaroiden tosiasiallinen alkuperä, tarkastusta pyytäneet tulliviranomaiset epäävät etuuskohtelun, paitsi poikkeuksellisissa olosuhteissa.

34 artikla

Riitojen ratkaiseminen

Jos 33 artiklassa määrätyistä tarkastusmenettelyistä syntyy riita, jota tarkastusta pyytävät ja sen suorittamisesta vastuussa olevat tulliviranomaiset eivät pysty keskenään sopimaan, tai jos syntyy kysymys tämän pöytäkirjan tulkinnasta, asia saatetaan assosiaatiokomitean ratkaistavaksi.

Tuojan ja tuojamaan tulliviranomaisten väliset riidat ratkaistaan aina kyseisen maan lainsäädännön mukaisesti.

35 artikla

Seuraamukset

Seuraamuksia määrätään jokaiselle, joka laatii tai laadituttaa vääriä tietoja sisältävän asiakirjan saadakseen tuotteille etuuskohtelun.

36 artikla

Vapaa-alueet

1.   Yhteisö ja Jordania toteuttavat kaikki tarpeelliset toimenpiteet taatakseen, että kaupan kohteena olevia tuotteita, joihin liittyy alkuperäselvitys ja joita kuljetuksen aikana pidetään niiden alueella sijaitsevilla vapaa-alueilla, ei vaihdeta toisiin tavaroihin ja että niille ei suoriteta muita toimenpiteitä kuin niiden kunnon säilyttämiseksi tarkoitetut tavanomaiset toimenpiteet.

2.   Kun yhteisön tai Jordanian alkuperätuotteita, joihin liittyy alkuperäselvitys, tuodaan vapaa‐alueelle ja niitä valmistetaan tai käsitellään siellä, kyseisten viranomaisten on 1 kohdasta poiketen viejän pyynnöstä annettava uusi EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistus, jos suoritettu valmistus tai käsittely on tämän pöytäkirjan mukaista.

VII OSASTO

CEUTA JA MELILLA

37 artikla

Pöytäkirjan soveltaminen

1.   Edellä 2 artiklassa käytettyyn ilmaisuun ”yhteisö” ei sisälly Ceutaa eikä Melillaa.

2.   Ceutaan tai Melillaan vietäviin Jordanian alkuperätuotteisiin sovelletaan samaa tullikohtelua, jota sovelletaan yhteisön tullialueen alkuperätuotteisiin Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan Euroopan yhteisöön liittymisestä tehdyn asiakirjan pöytäkirjan nro 2 mukaisesti. Jordania soveltaa sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien sellaisten tuotteiden tuontiin, jotka ovat Ceutan ja Melillan alkuperätuotteita, samaa tullikohtelua kuin yhteisöstä tuotaviin yhteisön alkuperätuotteisiin.

3.   Ceutan ja Melillan alkuperätuotteita koskevaa 2 kohtaa sovellettaessa tätä pöytäkirjaa sovelletaan soveltuvin osin 38 artiklassa asetettujen erityisedellytysten mukaisesti.

38 artikla

Erityisedellytykset

1.   Jos seuraavat tuotteet on kuljetettu suoraan 13 artiklan mukaisesti, pidetään

1)

Ceutan ja Melillan alkuperätuotteina a) Ceutassa ja Melillassa kokonaan tuotettuja tuotteita; b) Ceutassa ja Melillassa tuotettuja tuotteita, joiden valmistuksessa on käytetty muita kuin a alakohdassa tarkoitettuja tuotteita, jos i) näille tuotteille on suoritettu 6 artiklan mukainen riittävä valmistus tai käsittely; tai jos ii) nämä tuotteet ovat Jordanian tai yhteisön alkuperätuotteita, edellyttäen että niitä on valmistettu tai käsitelty 7 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä enemmän;

2)

Jordanian alkuperätuotteina: a) Jordaniassa kokonaan tuotettuja tuotteita; b) Jordaniassa tuotettuja tuotteita, joiden valmistuksessa on käytetty muita kuin a alakohdassa tarkoitettuja tuotteita, jos i) näille tuotteille on suoritettu 6 artiklan mukainen riittävä valmistus tai käsittely; tai jos ii) nämä tuotteet ovat Ceutan ja Melillan tai yhteisön alkuperätuotteita, edellyttäen että niitä on valmistettu tai käsitelty 7 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä enemmän.

2.   Ceutaa ja Melillaa pidetään yhtenä alueena.

3.   Viejän tai tämän valtuuttaman edustajan on tehtävä merkintä ”Jordania” sekä ”Ceuta ja Melilla” EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen 2 kohtaan taikka kauppalaskuilmoitukseen tai EUR–MED-kauppalaskuilmoitukseen. Kun kyseessä ovat Ceutan ja Melillan alkuperätuotteet, on lisäksi tehtävä alkuperäasemaa koskeva merkintä EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen 4 kohtaan taikka kauppalaskuilmoitukseen tai EUR–MED-kauppalaskuilmoitukseen.

4.   Espanjan tulliviranomaiset vastaavat tämän pöytäkirjan soveltamisesta Ceutassa ja Melillassa.

VIII OSASTO

LOPPUMÄÄRÄYKSET

39 artikla

Pöytäkirjan muuttaminen

Assosiaationeuvosto voi päättää tämän pöytäkirjan määräysten muuttamisesta.

40 artikla

Kuljetettavina tai varastossa olevia tavaroita koskevat siirtymämääräykset

Sopimuksen määräyksiä voidaan soveltaa tämän pöytäkirjan määräykset täyttäviin tavaroihin, jotka ovat tämän pöytäkirjan voimaantulopäivänä kuljetettavina taikka yhteisössä tai Jordaniassa väliaikaisesti varastoituina, tullivarastoissa tai vapaa-alueilla, jos neljän kuukauden kuluessa pöytäkirjan voimaantulopäivästä tuojavaltion tulliviranomaisille esitetään EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistus, jonka viejävaltion tulliviranomaiset ovat antaneet jälkikäteen, ja asiakirjat, jotka osoittavat, että tavarat on kuljetettu suoraan 13 artiklan mukaisesti.

---

(1)  Liechtensteinin ruhtinaskunnalla on tulliliitto Sveitsin kanssa, ja se on Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuoli.

(2)  Liechtensteinin ruhtinaskunnalla on tulliliitto Sveitsin kanssa, ja se on Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuoli.