22.7.2006

Euroopan unionin virallinen lehti

L 200/14

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 9 päivänä marraskuuta 2005,

valtiontuesta, jonka Saksan liittotasavalta on myöntänyt maanpäällisten digitaalitelevisiolähetysten (DVB-T) aloittamiseen Berlin-Brandenburgissa

(tiedoksiannettu numerolla K(2005) 3903)

(Ainoastaan saksankielinen teksti on todistusvoimainen)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2006/513/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 88 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon sopimuksen Euroopan talousalueesta ja erityisesti sen 62 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

on mainittujen artiklojen mukaisesti kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa (1) ja ottanut huomioon nämä huomautukset,

sekä katsoo seuraavaa:

I MENETTELY

(1)

Saksan yksityisten kaapeliverkko-operaattoreiden liitto (Verband Privater Kabelnetzbetreiber e.V., jäljempänä ’ANGA’) teki 16 päivänä joulukuuta 2002 päivätyllä faksilla epävirallisen kantelun maanpäällisten digitaalitelevisiolähetysten (DVB-T) rahoituksesta Berlin-Brandenburgissa (2). ANGA vaati 26 päivänä maaliskuuta 2003 päivätyllä kirjeellä komissiota aloittamaan muodollisen tutkintamenettelyn ja määräämään tuen myöntämisen keskeytettäväksi.

(2)

Komissio pyysi 2 päivänä toukokuuta 2003 päivätyllä kirjeellä Saksalta tietoja, jotka Saksa toimitti 30 päivänä kesäkuuta 2003 määräajan pidentämisen jälkeen. Komission edustajat ja tuen oletetusti myöntäneen Berlin-Brandenburgin viestintäviranomaisen edustajat (Medienanstalt Berlin-Brandenburg, jäljempänä ’Mabb’) tapasivat 1 päivänä lokakuuta 2003. Mabb toimitti 23 päivänä lokakuuta 2003 ja 4 päivänä helmikuuta 2004 komissiolle lisätietoja.

(3)

Kabel Baden-Württemberg GmbH & Co. KG (jäljempänä ’Kabel BW’) ilmoitti 23 päivänä joulukuuta 2003 päivätyllä kirjeellä aikovansa myös tehdä kantelun DVB-T-lähetysten rahoittamisesta Berlin-Brandenburgissa. Kantelu tehtiin 8 päivänä maaliskuuta 2004. Komissio päätti kuitenkin, ettei se tutkisi kyseistä kantelua tässä päätöksessä käsiteltävän muodollisen tutkintamenettelyn puitteissa. Koska kyseinen kantelu koskee hinnoittelukäytäntöä, jota julkisoikeudelliset yleisradioyhtiöt soveltavat maanpäällisen lähetyskapasiteettinsa vuokraamiseen yksityisille lähetysyhtiöille, se päätettiin käsitellä osana yleistä tutkintaa, joka koskee julkisoikeudellisten yleisradioyhtiöiden rahoitusta Saksassa (3).

(4)

Komissio ilmoitti Saksalle 14 päivänä heinäkuuta 2004 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukainen muodollinen menettely, joka koskee nyt tarkasteltavana olevaa toimenpidettä (jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskeva päätös’). Menettelyn aloittamista koskeva komission päätös julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä28 päivänä elokuuta 2004 (4). Komissio on kehottanut asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksensa kyseisestä toimenpiteestä.

(5)

Saksa otti määräajan pidennyksen jälkeen kantaa menettelyn aloittamista koskevaan päätökseen 4 päivänä lokakuuta 2004 päivätyllä kirjeellä. Komissio on saanut huomautuksia myös seuraavilta asianomaisilta: Nordic Satellite AB (5) (jäljempänä ’NSAB’), ProSiebenSat.1 Media AG (jäljempänä ’ProSiebenSat.1’), Eurooppalaisten kaapelioperaattoreiden yhteenliittymä (jäljempänä ’ECCA’) ja Deutsche Telekom AG (6) (jäljempänä ’DTAG’) sekä Euroopan satelliittioperaattoriliitto (7) (jäljempänä ’ESOA’). Komissio toimitti kyseiset huomautukset 17 päivänä marraskuuta 2004 päivätyllä kirjeellä liittohallitukselle, joka otti niihin kantaa 16 päivänä joulukuuta 2004 päivätyllä kirjeellä.

(6)

Komissio sai lisätietoja myös Mabbilta (8), Saksan kaapelioperaattoreiden yhteenliittymältä (9), ANGAlta (10), DTAG:ltä (11) ja Kabel BW:n toimeksiannon perusteella toimivalta European Economic & Marketing Consultants GmbH:ltä (12) (jäljempänä ’EE&MC’). Komission edustajat tapasivat lisäksi 22 päivänä marraskuuta 2004 ECCAn edustajat, 2 päivänä maaliskuuta 2005 Mabbin edustajat, 12 päivänä huhtikuuta 2005 EE&MC:n edustajat ja 28 päivänä huhtikuuta 2005 DTAG:n edustajat (13). Komissio antoi edellä mainitut huomautukset Saksalle tiedoksi 14 päivänä kesäkuuta ja 14 päivänä heinäkuuta 2005 päivätyillä kirjeillä, joihin Saksa vastasi 15 päivänä elokuuta 2005 päivätyllä kirjeellä.

II YKSITYISKOHTAINEN KUVAUS TUESTA

A. TAUSTA

(7)	Tätä menettelyä on tarkasteltava lähetystoiminnan digitalisoinnin lähtökohdista. Digitalisointi koskee kaikkia nykyisin saatavilla olevia yleisradiolähetysjärjestelmiä eli kaapeli-, satelliitti- ja maanpäällisen verkon lähetyksiä.

(8)

Nyt tarkasteltava tuki koskee maanpäällisiä lähetyksiä. Maanpäällisessä verkossa voidaan yleensä lähettää analogisesti alle kymmentä televisiokanavaa. Berliinin maanpäällisessä analogisessa verkossa voitiin kuitenkin ennen muurin murtumista vallinneiden erityisolosuhteiden perusteella lähettää jopa 13 kanavaa. Digitalisoinnin jälkeen maanpäällisessä verkossa lähetettävien kanavien määrä nousee 30:een.

(9)

Kaapeli- ja satelliittilähetysten alkaminen 1980-luvulla merkitsi Saksassa maanpäällisen verkon käytön jyrkkää vähenemistä. AGF/GfK:n kokoamien tietojen mukaan lähtötilanne oli Saksan kotitalouksien ensisijaisten tv-vastaanotinten osalta 1 päivänä tammikuuta 2005 seuraava: maanpäällinen verkko 5,2 prosenttia, kaapeliverkko 55,9 prosenttia ja satelliittiverkko 38,9 prosenttia (14). ASTRA/Infratestilta saatujen tietojen mukaan maanpäällistä verkkoa käyttävien saksalaisten kotitalouksien osuus oli vieläkin pienempi eli 3,8 prosenttia (vuoden 2004 lopulla) (15). ASTRA/Infratestin mukaan tv-lähetysten vastaanotto Berlin-Brandenburgin kotitalouksissa jakautui seuraavasti (vuoden 2004 lopulla): maanpäällinen verkko 2,8 prosenttia, kaapeliverkko 67,5 prosenttia ja satelliittiverkko 29,7 prosenttia. Mabbiin sidoksissa olevien laitosten toimittamien tietojen mukaan maanpäällisen vastaanoton osuus Berlin-Brandenburgin kotitalouksien ensisijaisista tv-vastaanottimista vuonna 2004 oli 5,3 prosenttia (16). Näiden kotitalouksien osuus nousi kuitenkin vuonna 2005 kaupunkialueilla (jotka kattavat 50 prosenttia kaikista DVB-T-lähetysalueella sijaitsevista kotitalouksista, jotka muodostavat DVB-T-lähetysten ydinalueen) 11,4 prosenttiin, mikä on osoitus DVB-T-vastaanoton merkityksestä kaupunkialueilla eli parhailla vastaanottoalueilla.

Kuvio 1

Maanpäällisen verkon markkinaosuus koko Saksassa ja Berlin-Brandenburgissa

(10)

Yleisradiolähetysten digitalisoinnin tukemiseksi käynnistettiin vuoden 1997 lopulla osavaltioiden pääministereiden päätöksen jälkeen tehdyllä liittohallituksen päätöksellä nk. Initiative Digitaler Rundfunk –aloite (jäljempänä ’IDR’). Liittovaltio, osavaltiot ja eri markkinatoimijat laativat IDR:n puitteissa digitalisointia koskevia suosituksia. Liittohallitus hyväksyi ensimmäisen IDR-selvityksen elokuussa 1998. IDR:n puitteissa laadittiin myös nk. Startszenario 2000 (17). Tässä suunnitelmassa vahvistetaan muun muassa, että kaapeli- ja satelliittiverkon sekä maanpäällisen verkon lähetysten digitalisointi olisi saatettava päätökseen vuoteen 2010 mennessä.

(11)

Berliini ja Brandenburg olivat maanpäällisen lähetysjärjestelmän osalta ensimmäiset osavaltiot, jotka toimivat yhteistyössä siirtyäkseen maanpäällisessä verkossa analogisista digitaalisiin lähetyksiin (jäljempänä ’siirtyminen’). Kyseisten osavaltioiden yleisradiotoiminnan puitteissa harjoittamaa yhteistyötä koskevaa sopimusta (jäljempänä ’viestintäpalveluita koskeva valtiosopimus’) muutettiin marraskuussa 1998 osavaltioiden lainsäädännössä säädettyjen edellytysten täyttämiseksi (18). Mabbin viestintäneuvosto päätti 17 päivänä joulukuuta 2001 myöntää siirtymiseen rahoitusta. Mabb, julkisoikeudelliset laitokset ARD, ZDF ja RBB (Rundfunk Berlin-Brandenburg) (19) sekä yksityiset lähetysyhtiöt RTL Television (jäljempänä ’RTL-konserni’) ja ProSiebenSat.1 vahvistivat 13 päivänä helmikuuta 2002 tehdyllä sopimuksella (jäljempänä ’siirtymistä koskeva sopimus’) siirtymisen peruslähtökohdat ja erityisesti siirtymisen eri vaiheiden toteutusaikataulun ja multipleksin (kanavanipun) osoittamisen kullekin viidelle palveluntarjoajalle (20).

(12)

Digitaalinen maanpäällinen yleisradiotoiminta koskee yleensä kahdentyyppisiä operaattoreita, jotka voivat olla vertikaalisesti integroituneita: verkko-operaattoreita, joiden tehtävänä on ohjelmasignaalien lähettäminen, ja lähetysyhtiöitä, jotka vastaavat ohjelmasisällöstä. Digitaalisen maanpäällisen yleisradiotoiminnan kehittämiseksi verkko-operaattorin on mukautettava lähetyslaitteistot ja jaettava lähetystaajuudet. Jäljempänä kuvaillaan menettelyitä, joita Saksan viranomaiset ovat noudattaneet jakaessaan toimiluvat verkko-operaattoreille ja lähetysyhtiöille.

(13)

Mabb ilmoitti 7 päivänä toukokuuta 2002 posti- ja telealan sääntelyviranomaiselle (jäljempänä ’RegTP’) tarpeesta asettaa käyttöön siirtymistä koskevan sopimuksen edellyttämät taajuudet (21). Kokonaistarve jaettiin kahdeksaan palvelualueeseen (Berlin 1–5 ja Brandenburg 1–3). RegTP aloitti 10 päivänä heinäkuuta 2002 taajuuksien jakomenettelyn (22). Asiasta annetussa säädöksessä viitataan valtakunnalliseen lisäpalvelutarpeeseen (23). DTAG:n tytäryhtiö T-Systems haki taajuuksia palvelualueille Berliini 1–5 ja Brandenburg 3 ja RBB palvelualueille Brandenburg 1 ja 2. Koska kutakin kahdeksaa palvelualuetta kohden oli jätetty vain yksi hakemus, RegTP jakoi 14 päivänä lokakuuta 2002 taajuudet hakemusmenettelyssä eikä sen vuoksi joutunut aloittamaan taajuuksien jakomenettelyn toista vaihetta eli tarjouskilpailumenettelyä (24). Koska T-Systems ja RBB toimivat jo operaattoreina analogisessa maanpäällisessä verkossa telelainsäädännön mukaisen toimiluvan turvin, myös tämä edellytys taajuuksien jakamiselle hakemusten perusteella täyttyi. Molemmat verkko-operaattorit suorittivat sittemmin menettelyasetuksen mukaiset maksut taajuuksien jakamisesta.

(14)

T-Systems harjoittaa käytännössä toimintaa myös molemmilla RBB:lle jaetuilla multiplekseillä. RBB:n ja T-Systemsin tekemän sopimuksen nojalla T-Systems ottaa RBB:n puolesta vastuulleen DVB-T-lähetystoimintaan tarvittavien teknisten laitteistojen valmistamisen ja asettamisen käyttöön sekä niillä operoinnin. Sopimus tuli voimaan siirtymisen toisessa vaiheessa 28 päivänä helmikuuta 2003 ja on voimassa kymmenen vuotta. T-Systemsin ja kaikkien ARD:hen kuuluvien yleisradioyhtiöiden tekemässä puitesopimuksessa DVB-T-lähetyspalveluiden tarjoamisesta Saksassa annetaan lisäksi DVB-T-verkkoon liittyvät tekniset operaatiot T-Systemsin tehtäväksi. DVB-T-verkkoon liittyvät toimiluvat ovat voimassa vuoden 2025 loppuun (25).

(15)

Berlin-Brandenburgin alueellisen kahdeksaa multipleksiä koskevan taajuuksien jakomenettelyn lisäksi kaikki osavaltiot ilmoittivat yhdessä tarpeesta perustaa yhden multipleksin kattava valtakunnallinen palvelualue, jonka multipleksin käyttö olisi annettava ZDF:n vastuulle. RegTP aloitti 27 päivänä marraskuuta 2002 kyseistä multipleksiä koskevan taajuuksien jakomenettelyn (26). Menettelyn aloittamisesta annetussa säädöksessä ilmoitetaan, että menettely aloitetaan, vaikka liittovaltion alueen kattavaa riittävää taajuuskapasiteettia ei ole vielä saatavilla eikä alueista, joille taajuuksia jaettaisiin, ole vielä tarkkaa tietoa (27). Kyseisen säädöksen mukaan valtakunnallisen palvelutarpeen täyttäminen on annettava yhden verkko-operaattorin tehtäväksi. Tarjouksien tekijät eivät toisin sanoen voineet tehdä tarjousta, joka koskisi kyseisen multipleksin käyttöä vain tietyillä alueilla. T-Systems oli ainoa yritys, joka teki tarjouksen tämän multipleksin käytöstä.

(16)

Edellä kuvailtu telelainsäädännön mukaisesti toteutettava multipleksien jako verkko-operaattoreille on erotettava viestintälainsäädännön mukaisesta ohjelmapaikkojen jakamisesta lähetysyhtiöille. Ohjelmapaikkojen jakaminen kuuluu Mabbin vastuulle. Jakomenettelystä säädetään 9 päivänä heinäkuuta 2001 annetulla DVB-T-asetuksella (28). Kyseisessä asetuksessa säädetään yleisradiolähetyksiä koskevan valtiosopimuksen (29) 52 a §:n 1 momentin ja viestintäpalveluita koskevan valtiosopimuksen 6 a §:n 1 momentin mukaisesti, että kun maanpäällistä digitaalilähetyskapasiteettia jaetaan ensimmäistä kertaa Berlin-Brandenburgissa, huomiota olisi kiinnitettävä pääasiassa kanaviin, joita lähetetään jo analogisessa verkossa. Kyseisten kanavien teknisen lähetyskapasiteetin on vastattava muuta lähetyskapasiteettia. Useampaa kuin yhtä televisiokanavaa analogisessa maanpäällisessä verkossa lähettävien yksityisten konsernien tapauksessa asetuksessa säädetään yksittäisten ohjelmapaikkojen sijaan kokonaisten multipleksien jakamisesta.

Taulukko1

Kanavatarjonta ja verkko-operaattorit digitaalisiin lähetyksiin siirtymisen aikana

Kanavat	Analoginen tv	Palvelualueet	Tarjonta 11/2002	Tarjonta 3/2003	Tarjonta 8/2003
K 05	(TV Berlin)	Berliini 1	ARD/ZDF/ORB/SFB	TV-Bouquet	BBC World/FAB/WDR/SWR
K 07	Das Erste	Brandenburg 1	Das Erste	ARD Bouquet	ARD Bouquet
K 22	FAB		FAB	FAB	X
K 25	SAT.1	Berliini 2	SAT.1	RTL Bouquet	RTL Bouquet
K 27	ORB	Brandenburg 2	ORB	RBB Bouquet	RBB Bouquet
K 29	VOX		VOX	Erste – Simulcast	X
K 33	ZDF	Koko maa	ZDF	ZDF Bouquet	ZDF Bouquet
K 39	SFB/B1	Berliini 3	SFB/B1	SFB/B1	Muut mediapalvelut
K 41	BBC World		BBC World	BBC World	X
K 44	Pro7	Brandenburg 3	Pro7/Sat.1/RTL/RTLII	Pro7Sat.1 Bouquet	Pro7Sat.1 Bouquet
K 47	RTL II	Berliini 4	RTLII → Pro7 Simulcast	ZDF – Simulcast	X (ei jaettu)
K 51			RTLII – Simulcast	ORB – Simulcast	X
K 56	RTL	Berliini 5	RTL	TV – Bouquet	Eurosport/Viva/DSF/9Live
Selitykset: Kanavien K 05, K 25, K 33, K 39, K 44 ja K 56 operaattori on T-Systems. Kanavat K 07 ja K 27 on osoitettu RBB:lle, mutta T-Systems toimii käytännössä operaattorina niissä. RegTP ei ole toistaiseksi jakanut lainkaan kanavaa K 47 Puolan kanssa syntyneiden koordinointiongelmien vuoksi. Kunkin lähetystoiminnan harjoittajan kunakin ajankohtana välittämät analogiset lähetykset on kursivoitu.

(17)

Yleisradiolähetyskapasiteettiin sisältyi kaiken kaikkiaan seitsemän multipleksiä. Nämä jaettiin seuraavasti: julkisoikeudellisille yleisradioyhtiöille (ARD ja ZDF) kolme kokonaista multipleksiä (K 07, K 27 ja K 33) ja yksi ohjelmapaikka neljännessä multipleksissä (K 05); FAB:lle (Fernsehen aus Berlin) ja BBC Worldille, jotka harjoittivat lähetystoimintaa jo analogisessa verkossa, kaksi ohjelmapaikkaa neljännessä multipleksissä; yksityisille RTL- (K 25) ja ProSiebenSat.1-konserneille (K 44) kummallekin kokonainen multipleksi. Kaikki ohjelmapaikat jaettiin Mabbin päätöksellä ilman avointa jakomenettelyä. Loppu lähetyskapasiteetti jaetaan 8 päivänä toukokuuta 2002 tehdyn päätöksen mukaisesti tarjouskilpailun perusteella ohjelmapaikoittain (30). Koska sopivia hakijoita ei ollut riittävästi, loput ohjelmapaikat jaettiin aluksi ilman tarjouskilpailua vuoden ajaksi seuraaville lähetysyhtiöille (31): Eurosport, Viva Plus, Deutsches Sportfernsehen (DSF) ja SWR. Näiden yritysten osallistuttua 16 päivänä huhtikuuta 2004 järjestettyyn toiseen avoimeen tarjouskilpailuun (32) kyseisiä ohjelmapaikkoja koskevien toimilupien voimassaoloaika pidennettiin viiteen vuoteen. Jäljelle jäävä lähetyskapasiteetti (K 39) varattiin muille käyttötavoille, erityisesti mobiilitelevisiolähetysten (DVB-H) testaukseen.

(18)

Siirtymisen käytännön toteutuksen osalta on aiheellista mainita elokuussa 1997 aloitettu DVB-T-pilottihanke, jossa DTAG testasi yhteistyössä Mabbin ja SFB:n kanssa DVB-T-verkon käyttöä Berlin-Brandenburgissa. Siirtymisen ensimmäinen vaihe alkoi 1 päivänä marraskuuta 2002 tavanomaisilla toiminnoilla, joista voidaan mainita erityisesti kaksi digitaalista multipleksiä (K 05 ja K 44), jotka asetettiin T-Systemsin käyttöön. DVB-T-lähetykset laajenivat huomattavasti 28 päivänä helmikuuta 2003, kun valtakunnallisten yksityisten tv-kanavien analogiset lähetykset lopetettiin (siirtymisen toinen vaihe). Kyseisten kanavien lähettäminen siirrettiin vain neljän kuukauden pituisen rinnakkaislähetysten (simulcast) jakson jälkeen kokonaan maanpäälliseen digitaaliverkkoon. Kaikkien muiden lähetystoiminnan harjoittajien analogiset maanpäälliset lähetykset lopetettiin 4 päivänä elokuuta 2003.

B. TUEN KUVAUS

(19)

Muodollinen tutkintamenettely koskee taloudellista avustusta, jonka Mabb on myöntänyt tukeakseen siirtymistä analogisista digitaalisiin televisiolähetyksiin. Avustuksen oikeusperustan muodostavat yleisradiolähetyksiä koskevan valtiosopimuksen 40 § (1 momentin 2 alamomentti) ja viestintäpalveluita koskevan valtiosopimuksen 8 § (1 momentin 8 alamomentti). Niiden mukaan osavaltioiden viestintäviranomaisten eli tässä tapauksessa Mabbin tehtävänä on tukea omilla lupamaksutuloillaan muun muassa yleisradiopalveluissa käytettävän teknisen infrastruktuurin kehittämistä ja uudenlaiseen lähetystekniikkaan liittyviä hankkeita. Mabb sovelsi tätä oikeusperustaa antaessaan edellä mainitun DVB-T-asetuksen ja tehdessään siirtymistä koskevan sopimuksen julkisoikeudellisten yleisradioyhtiöiden ja yksityisten lähetysyhtiöiden ProSiebenSat.1:n ja RTL:n kanssa.

(20)	Saksan mukaan avustuksen päätarkoituksena on varmistaa media-alan moniarvoisuus jatkuvasti yhdenmukaistuvassa ympäristössä, turvata digitaalilähetysjärjestelmien infrastruktuureihin kohdistuva kilpailu, käyttää taajuuksia tehokkaasti sekä kehittää uusia palveluita ja käyttötapoja.

(21)

Mabb teki yksityisten ProSiebenSat.1- ja RTL-konsernien kanssa sopimukset, jonka mukaan avustuksen pääperiaatteet ovat seuraavat (33):

a)	Mabb asettaa molempien konsernien käyttöön seitsemän vuoden ajaksi multipleksin, jossa on neljä ohjelmapaikkaa.

b)	Konsernit sitoutuvat lähettämään tärkeimmät televisiokanavansa 1 päivästä maaliskuuta 2003 viiden vuoden ajan maanpäällisinä digitaalilähetyksinä todellisesta peittoalueesta riippumatta.

Mabb myöntää molemmille konserneille avustuksen maanpäällisten digitaalilähetysten lähetyskustannusten kattamiseksi. RTL:n vuotuinen avustusmäärä on 265 000 euroa eli 66 250 euroa ohjelmapaikkaa kohden. ProSiebenSat.1:n vuotuinen avustusmäärä on 330 000 euroa eli 82 500 euroa ohjelmapaikkaa kohden. Avustusten maksaminen alkaa 1 päivänä maaliskuuta 2003 ja jatkuu viiden vuoden ajan. Jos verkko-operaattorin konserneille laskemat lähetyskustannukset nousevat tai alenevat, Mabbin osuus erotuksesta eli kustannusten noususta tai laskusta on yleensä 50 prosenttia.

ProSiebenSat.1-konsernin kanssa käydyissä sopimusneuvotteluissa otettiin huomioon myös peittoala (34). Vuotuinen 330 000 euron avustus alennetaan kahden ensimmäisen avustusvuoden jälkeisille kolmelle vuodelle 250 000 euroon vuotta kohden, jos maanpäällisten digitaalilähetysten peittoala kattaa vastaanottoalueella yli 200 000 kotitaloutta.

(22)

Saksan toimittamien tietojen mukaan avustusten osuus konsernien verkko-operaattorille suorittamista maksuista on noin kolmasosa. Avustusten laskentaperusteena on, että konsernien multipleksistä verkko-operaattorille suorittama maksu on yhtä suuri kuin analogisesta kanavasta aiemmin suoritettu maksu. Kolmasosaa digitaalilähetysten kustannuksista vastaava avustussumma perustuu siihen, että multipleksin lähettäminen on noin 50 prosenttia kalliimpaa kuin analogisen kanavan lähettäminen. Komissio korostaa kuitenkin, että laskelmissa on otettava huomioon se, että multipleksin lähetyskapasiteetti on analogiseen kanavaan verrattuna nelinkertainen eli siinä on yhden ohjelmapaikan sijaan neljä ohjelmapaikkaa.

(23)

Mabb teki sisällöltään vastaavanlaiset sopimukset myös FAB:n ja BBC Worldin kanssa, sillä nämä harjoittivat jo ennen siirtymistä lähetystoimintaa analogisessa maanpäällisessä verkossa ja niillä oli sen vuoksi oikeus yhteen ohjelmapaikkaan DVB-T-verkossa (35). Mabb maksaa myös näille lähetystoiminnan harjoittajille viiden vuoden ajan lähetyskustannukset kattavaa avustusta. Avustus kattaa noin kolmasosan verkko-operaattorille suoritettavasta maksusta. Avustussumma lasketaan verkko-operaattorin laskuttaman määrän perusteella. Avustus voi kuitenkin olla korkeintaan 68 167 euroa vuotta kohden.

(24)

Niille lähetystoiminnan harjoittajille, jotka eivät toimineet maanpäällisessä verkossa ennen siirtymistä ja joita olivat Eurosport, Viva plus ja DSF, Mabb tarjosi jälleen erityyppistä sopimusta (36). Ohjelmapaikat asetettiin näiden lähetystoiminnan harjoittajien käyttöön vain vuoden ajaksi 1 päivästä elokuuta 2003. Mabb myönsi kullekin lähetystoiminnan harjoittajalle kyseisen jakson ajaksi 65 000 euron avustuksen. Jos verkko-operaattorin lähetyskustannukset ja sen myötä myös lähetystoiminnan harjoittajien operaattorille suorittamat maksut alenevat, avustussummaa alennetaan vastaavalla määrällä. Sopimuksessa ei ole avustuksen korottamista koskevia määräyksiä. Mabbin järjestettyä 16 päivänä huhtikuuta 2004 toisen ohjelmapaikkoja koskevan tarjouskilpailun DVB-T-toimilupien ja avustuksen kesto pidennettiin viiteen vuoteen.

(25)

Kannanotossaan menettelyn aloittamista koskevaan päätökseen liittohallitus totesi, että kyseisten yksityisten lähetysyhtiöiden ohjelmapaikkoja tuettiin tuolloin vuosittain noin 60 000 euron avustuksella. RTL- ja ProSiebenSat.1-konsernien tapauksessa tämä vastaa noin 240 000 euron vuotuista kokonaisavustusta konsernia kohden. Liittohallitus oikaisi kuitenkin aiemmin esittämiään tietoja vastauksessaan myöhempään tietopyyntöön. Julkinen avustus vastaa todellisuudessa kunkin lähetyspalveluiden tarjoajan kanssa tehdyn sopimuksen mukaista määrää. Mabb tuki yksityisiä lähetysyhtiöitä ensimmäisen täyden avustusvuoden aikana seuraavasti: ProSiebenSat.1-konserni 330 000 euroa, RTL 265 000 euroa, FAB ja BBC World kukin 68 167 euroa sekä DSF, Eurosport ja Viva Plus kukin 65 000 euroa. Näiden tietojen perusteella laskettuna Mabbin yksityisille lähetysyhtiöille maksama kokonaisavustussumma oli noin 4 miljoonaa euroa. Mabb on maksanut tähän mennessä jo noin puolet tästä summasta.

(26)

Mabbin ja kunkin lähetysyhtiön välisen sopimuksen mukaisesti lähetysyhtiöt suorittavat verkko-operaattorille maksun ohjelmakanaviensa lähettämisestä DVB-T-verkossa. Mabbin ohjelmapaikoista järjestämien alkuperäisten tarjouskilpailujen (A.6.) mukaan maksujen sääntely kuuluu RegTP:n vastuulle (37). Toisaalta 22 päivänä kesäkuuta 2004 säädetyn liittovaltion telelain (jäljempänä ’TKG’) 10–13 §:n mukaisesti RegTP voi toteuttaa maksujen sääntelytoimenpiteitä vasta sen jälkeen, kun verkko-operaattorin on vahvistettu käyttävän huomattavaa markkinavoimaa. RegTP ei kuitenkaan ole vielä rajannut DVB-T-verkon osalta merkityksellisiä markkinoita eikä sen vuoksi ole myöskään vahvistanut maksujen sääntelyn edellyttämää huomattavaa markkinavoimaa.

(27)

Jos verkko-operaattorin vahvistetaan TKG:n 30–33 §:n mukaisesti käyttävän huomattavaa markkinavoimaa, maksujen sääntelyssä on noudatettava tehokkaan palvelutarjonnan kustannusten huomioon ottamisen periaatetta. T-Systems on ilmoittanut noudattavansa hinnoittelussaan tätä periaatetta, vaikka sillä ei ole siihen vielä oikeudellista velvoitetta.

(28)

Mabb rahoittaa yksityisten lähetyspalveluiden tarjoajien lähetyskustannusten kattamiseen myönnettävät avustukset omista budjettivaroistaan. Pääosa Mabbin budjettivaroista on peräisin sille kuuluvasta 2 prosentin osuudesta Berlin-Brandenburgin alueen lupamaksutuloista (yleisradiolähetyksiä koskevan valtiosopimuksen 40 § ja viestintäpalveluita koskevan valtiosopimuksen 15 §).

(29)

Mabb myöntää kyseistä avustusta vain yksityisille lähetysyhtiöille. Julkisoikeudelliset yleisradioyhtiöt rahoittavat DVB-T-lähetysten aloittamisen niille kuuluvasta lupamaksutulojen osuudesta. KEF:n raporttien mukaan ARD käytti vuosina 2001–2004 valtakunnallisesti yhteensä 43,9 miljoonaa euroa DVB-T-lähetystoimintaan ja ZDF 35,6 miljoonaa euroa (38). KEF:n raporteissa ei anneta tietoja kustannusten alueellisesta jakautumisesta. Voidaan kuitenkin päätellä, että huomattava osa kyseisistä varoista käytettiin DVB-T-lähetysten aloittamiseen Berlin-Brandenburgissa, sillä kyse oli Saksan ensimmäisestä ja tarkastelujakson pitkäkestoisimmasta DVB-T-hankkeesta. DVB-T-lähetysten aloittamista Berlin-Brandenburgissa 1 päivänä marraskuuta 2002 seurasi ensiksi niiden aloittaminen Nordrhein-Westfalenissa, kuitenkin vasta 24 päivänä toukokuuta 2004, ja sen jälkeen Reinin ja Mainin laaksojen alueella ja Pohjois-Saksassa vuoden 2004 jälkipuoliskolla.

C. SYYT MUODOLLISEN TUTKINTAMENETTELYN ALOITTAMISEEN

(30)

Menettelyn aloittamisesta tehdyssä komission päätöksessä todetaan aluksi, että kyseinen toimenpide näyttää täyttävän kaikki perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan edellytykset ja voidaan sen vuoksi katsoa valtiontueksi. Komission päätöksessä erotetaan toisistaan kaksi potentiaalista edunsaajatyyppiä: yksityiset lähetysyhtiöt välittöminä tuensaajina ja verkko-operaattori T-Systems välillisenä tuensaajana.

(31)

Komissio epäilee päätöksessään lisäksi, onko kyse perustamissopimuksen mukaisesta tuesta. Tuki ei näytä täyttävän 87 artiklan 2 kohdan eikä 87 artiklan 3 kohdan edellytyksiä poikkeuksen myöntämiseksi valtiontukia koskevasta yleisestä kiellosta. Komissio pitää erityisen ongelmallisena sitä, että tuki vaikuttaa rikkovan yksittäiseen tekniikkaan sitoutumattomuuden vaatimusta. Komissiolla ei ole päätöksen mukaan varmuutta myöskään siitä, voidaanko tuki katsoa korvaukseksi yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvästä palvelusta.

(32)	Komissio päätti aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn myös antaakseen Saksalle ja asianomaisille osapuolille tilaisuuden esittää huomautuksia komission kyseisestä toimenpiteestä laatimasta alustavasta arvioinnista ja toimittaa komissiolle asian kannalta merkityksellisiä tietoja.

III ASIANOMAISTEN HUOMAUTUKSET

(33)

NSAB esitti kaksi kannanottoa, joissa se antoi yleisesti tukensa menettelyn aloittamisesta tehdyssä komission päätöksessä esitetyille näkemyksille. Myös NSAB katsoi, että toimenpiteessä oli kyse valtiontuesta, johon ei voida soveltaa perustamissopimuksessa määrättyjä poikkeuksia. NSAB korosti erityisesti toimenpiteen ristiriitaisuutta yksittäiseen tekniikkaan sitoutumattomuuden periaatteen kanssa ja T-Systemsille välillisesti saaman edun kielteisiä kilpailuvaikutuksia kaapeli- ja satelliittiverkko-operaattoreihin nähden.

(34)

ProSiebenSat.1 korosti kannanotossaan, että avustuksella on suuri vaikutus yrityksille digitaalilähetysten aloittamisen onnistumiseen. Jos ProSiebenSat.1:lle ei olisi myönnetty avustusta, se olisi harkinnut maanpäällisten lähetysten lopettamista Berlin-Brandenburgissa ilman korvaavaa lähetystoimintaa. Digitaalilähetyksiin siirtymiseen liittyy lisäksi riski, että maanpäällisten lähetysten peittoalue supistuu yhtäkkiä, mikä vaikuttaisi kielteisesti kaupallisten lähetysyhtiöiden mainostuloihin. ProSiebenSat.1 painotti lisäksi sitä, että suurten yksityisten konsernien osallistuminen siirtymisprosessiin julkisoikeudellisten yleisradioyhtiöiden ohella oli välttämätöntä, jotta siirtymiselle saataisiin riittävän laaja hyväksyntä kuluttajien keskuudessa. ProSiebenSat.1:n mukaan avustuksesta saatu etu hyödytti myös muita osapuolia T-Systemsille suoritetun lähetysmaksun myötä. ProSiebenSat.1 totesi kannanotossaan lopuksi, että Mabbin myöntämä avustus lieventää kilpailuetua, joka julkisoikeudellisille yleisradioyhtiöille koituu siitä, että niiden saatavilla on lupamaksutulojen myötä runsaasti rahoitusta DVB-T-lähetysten aloittamista varten.

(35)

ECCA antoi kannanotossaan yleisesti tukensa menettelyn aloittamisesta tehdyssä komission päätöksessä esitetyille näkemyksille. ECCA korosti erityisesti sitä, että kyseinen toimenpide aiheuttaa haittaa muita lähetysjärjestelmiä käyttäville operaattoreille, joiden ainoana rahoituslähteenä ovat pääomamarkkinat.

(36)

Myös ESOA tuki huomautuksissaan menettelyn aloittamisesta tehdyssä komission päätöksessä esitettyä kantaa, jonka mukaan kyseinen toimenpide on perustamissopimuksen vastaista valtiontukea. ESOA huomautti lisäksi, että satelliitit muodostavat monessa suhteessa maanpäällisiä digitaalilähetyksiä edullisemman ja markkinalähtöisemmän lähetysmuodon.

(37)

DTAG:n mukaan on aiheellista epäillä, että Mabbilta saatu avustus on myönnetty valtion varoista ja on sen vuoksi katsottava tueksi. DTAG katsoi lisäksi, että T-Systems-yritystä ei voida katsoa välilliseksi edunsaajaksi. T-Systems sai DVB-T-lähetyksiin siirtymisestä markkinaehtoisen korvauksen ja oli saanut kyseisissä lähetyksissä tarvittavat taajuudet avoimessa ja läpinäkyvässä tarjouskilpailumenettelyssä. Avustus on lisäksi katsottava yksityisille lähetysyhtiöille maksettavaksi korvaukseksi yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tarjoamisesta. Kyseiset lähetysyhtiöt olivat luopuneet analogisista maanpäällisistä lähetyksistä siirtyäkseen DVB-T-lähetyksiin. Tämä sulki pois myös mahdollisuuden, että T-Systems olisi saanut välillistä tukea. DTAG torjui huomautuksissaan lopuksi väitteen, että avustus vääristäisi kilpailua maanpäällisten lähetysten sekä kaapeli- ja satelliittilähetysten välillä, sillä kyseiset lähetysjärjestelmät eivät ole kuluttajan kannalta korvaavia vaihtoehtoja.

(38)

Komissio toteaa, että muut huomautukset toimitettiin yhden kuukauden määräajan päätyttyä eivätkä asianomaiset osapuolet pyytäneet määräajan pidentämistä. Koska kyseiset huomautukset ovat kuitenkin helpottaneet kokonaisvaltaisen käsityksen saamista tarkasteltavana olevan toimenpiteen muodosta ja vaikutuksista, ne esitellään jäljempänä mahdollisimman avoimen käsittelyn varmistamiseksi. Kaikki huomautukset ja tiedot on toimitettu edelleen Saksalle kommentoitaviksi.

(39)

Saksan kaapelioperaattoreiden yhteenliittymä (Deutsche Kabelverband) totesi huomautuksissaan, että toimenpide merkitsi DVB-T-lähetysten yksipuolista tukemista julkisin varoin ja vääristi sen vuoksi vakavasti kilpailua keskenään kilpailevien verkkoinfrastruktuureiden välillä. DVB-T-verkon rakentamisesta ei koidu taloudellista riskiä verkko-operaattorille, sillä yksityisten lähetysyhtiöiden osallistuminen verkon rahoittamiseen on varmistettu maksamalla niille avustusta. Saksan kaapelioperaattoreiden yhteenliittymä totesi lisäksi, että RegTP:n käynnistämän DVB-T-verkkoa koskevan tarjouskilpailun ja Mabbin käynnistämän kanavatoimilupia koskevan tarjouskilpailun ei voida katsoa sujuneen avoimin ja läpinäkyvin ehdoin. Yhteenliittymä epäili huomautuksissaan lisäksi, oliko avustuksen myöntäminen välttämätöntä, sillä siirtymiseen liittyi markkinatoimijoiden omia etunäkökohtia ja avustus olisi voitu korvata muilla vaihtoehdoilla. Yhteenliittymä totesi lopuksi, että avustuksen määrä ei ollut kohtuullinen, sillä sitä ei laskettu lähetystoiminnan harjoittajien todellisten kustannusten perusteella.

(40)

Myös ANGA otti huomautuksissaan esille avoimuuden puuttumisen verkkoa ja kanavatoimilupia koskevista tarjouskilpailuista. ANGA viittaa samoin verkko-operaattoreiden ja lähetysyhtiöiden omiin etunäkökohtiin maanpäällisiin digitaalilähetyksiin siirtymisessä. ANGA korosti lisäksi, että DVB-T-lähetysten nimenomaisena tarkoituksena oli kilpailla kaapelilähetysten kanssa, ja kiisti väitteet, joiden mukaan DVB-T-lähetysten aloittamista voitaisiin perustella mielipiteiden moninaisuuden varmistamisella ja sosiaalipoliittisilla syillä. ANGA väitti lopuksi, että asiakasmaksujen veloittaminen olisi ollut varteenotettava vaihtoehto avustuksen myöntämiselle.

(41)

Kabel BW totesi huomautuksissaan, että Mabbin myöntämä avustus DVB-T-lähetysten aloittamiseen vääristi kilpailua satelliitti- ja kaapelipalveluihin nähden. Kabel BW pyrki osoittamaan analyyttisen kustannusmallin perusteella, että avustuksen myöntäminen DVB-T-verkon rakentamiseen Berlin-Brandenburgissa ei olisi välttämätöntä, sillä verkko-operaattorille kertyvät maksut riittäisivät kattamaan maanpäällisten digitaalilähetysten kustannukset. Kabel BW katsoi, että Mabbin myöntämän avustuksen muodossa maksettava korvaus ei olisi välttämätön edes siinä tapauksessa, että DVB-T-verkon rakentaminen katsottaisiin yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyväksi palveluksi.

IV SAKSAN HUOMAUTUKSET

(42)

Saksa totesi menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä esittämissään huomautuksissa katsovansa, että Mabbin myöntämät varat eivät ole perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Kyse ei ensiksikään ollut valtion varoista, sillä varat eivät olleet valtion määräysvallassa vaan Mabb päätti itsenäisesti niiden käytöstä. Kyseistä avustusta ei myöskään myönnetty tietyille edunsaajille. Sekä välittömien edunsaajien eli yksityisten lähetysyhtiöiden että välillisten edunsaajien eli verkko-operaattorin tapauksessa avustus myönnettiin avoimien ja läpinäkyvien tarjouskilpailumenettelyiden tuloksena. Sen vuoksi on poissuljettua, että avustuksella olisi suosittu tiettyä yritystä. Saksan mukaan avustus ei myöskään vääristä kilpailua. Digitaalilähetysten aloittaminen lisää lähetyspalveluiden tarjoajien välistä kilpailua, sillä saataville tulee lisää kanavakapasiteettia. Verkko-operaattoreiden tapauksessa eri lähetysjärjestelmät eivät ole riittävässä määrin toisensa korvaavia vaihtoehtoja, mikä olisi edellytyksenä sille, että kilpailu vääristyisi.

(43)	Vaikka komissio päättäisi katsoa tarkasteltavana olevan toimenpiteen valtiontueksi, liittohallitus väittää, että tuki täyttäisi perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c tai d alakohdan taikka 86 artiklan 2 kohdan edellytykset.

(44)

Toimenpide edistää 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti televisiolähetystoiminnan kehitystä, sillä DVB-T-lähetysten aloittaminen mahdollistaa televisiolähetystoiminnan harjoittajien määrän lisäämisen ja uusien palveluiden kehittämisen (esimerkiksi interaktiiviset tv-palvelut sekä vastaanotto liikkuviin tai kannettaviin päätelaitteisiin). Lisäksi toimenpide tukee media-alan moninaisuutta, kilpailua eri digitaalilähetysjärjestelmien välillä ja taajuuksien tehokasta käyttöä. Saksa väitti lisäksi, että tarkasteltavana oleva avustus on välttämätön ja määrältään kohtuullinen, sillä markkinavoimat eivät olisi kyenneet toteuttamaan siirtymistä yksin, ja avustuksessa on kyse suhteellisen vähäisestä käynnistysvaiheen rahoituksesta.

(45)

Saksa väitti, että toimenpidettä voidaan perustella sillä, että kyse on perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaisesta tuesta kulttuurin edistämiseen. Avustus edistää moniarvoisen lähetysjärjestelmän luomista ja kuuluu siten jäsenvaltioiden käyttämän toimivallan piiriin kulttuurin alalla.

(46)

Saksa väitti lopuksi, että televisiokanavien lähettämisessä DVB-T-verkossa on kyse yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvästä palvelusta ja tuki voitaisiin sen vuoksi hyväksyä perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan nojalla. Mabbin kanssa kapasiteetin jakamisesta ja avustuksesta tehdyn sopimuksen mukaisesti yksityisille lähetysyhtiöille annettiin tehtäväksi osallistuminen digitaalilähetyksiin siirtymiseen ja kanavien lähettämiseen maanpäällisessä digitaaliverkossa. Yksityiset lähetysyhtiöt eivät olisi olleet ilman avustusta valmiit harjoittamaan lähetystoimintaa DVB-T-verkossa, mikä olisi vaarantanut tämän lähetysjärjestelmän elinkelpoisuuden, jonka säilyttäminen on yleisen edun mukaista.

(47)

Asianomaisten huomautuksiin antamassaan vastauksessa Saksa korosti, että sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) (39) mukaisessa infrastruktuurien sääntelyssä lähdetään siitä, että kaapeli- ja satelliitti-infrastruktuurit sekä maanpäälliset infrastruktuurit kuuluvat eri markkinoille. Kaapeli- ja satelliittiverkko-operaattorit eivät toistaiseksi ole kyenneet osoittamaan, että digitaalilähetysten aloittaminen Berlin-Brandenburgissa olisi aiheuttanut käytännössä haittaa kaapeli- ja satelliittitoiminnalle. Yksikään lähetysyhtiö ei tähän mennessä ole luopunut satelliittilähetystoiminnasta Mabbin DVB-T-lähetystoiminnan hyväksi myöntämän avustuksen vuoksi. Liittohallitus totesi kuitenkin, että toimenpiteen tarkoituksena oli saada aikaan tehokasta infrastruktuuripohjaista kilpailua, jolla odotetaan olevan vastaavia myönteisiä vaikutuksia kuin laajakaistasektorilla.

(48)

Asianomaisten lisähuomautuksiin antamassaan vastauksessa Saksa kiisti erityisesti väitteen, jonka mukaan olisi aihetta epäillä, oliko taajuuksien jakaminen toteutettu avoimesti ja läpinäkyvästi. Saksa kyseenalaisti myös väitteen, jonka mukaan kaapeliverkko-operaattoreiden toimittamat asiakasluvut osoittaisivat, että DVB-T-lähetysten aloittaminen rajoittaa kilpailua suhteessa kaapeliverkko-operaattoreihin. Saksa korosti tältä osin kaapeliverkko-operaattoreiden vahvaa kilpailuasemaa.

V OIKEUDELLINEN ARVIOINTI

V.1. Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki

(49)

Komissio on tutkinut, voidaanko toimenpide katsoa perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi. Kyseisen kohdan mukaisesti ”jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”.

(50)

Komissio vahvistaa menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä, että valtion nimeämien tai perustamien yksityisten tai julkisten laitosten myöntämät edut kuuluvat perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan (40). Komissio toteaa päätöksessään lisäksi, että Mabb voidaan katsoa tällaiseksi valtion nimittämäksi tai perustamaksi julkiseksi laitokseksi, joka hoitaa julkista tehtävää, ja että kyseisen laitoksen suorittamat maksut olisi katsottava perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuiksi valtion varoiksi (41).

(51)

Saksan mukaan toimenpiteeseen voidaan katsoa liittyvän valtion varoja vain siinä tapauksessa, että se rasittaa valtion talousarviota. Koska tarkasteltavana oleva rahoitus ei rasita Berliinin ja Brandenburgin osavaltioiden talousarviota vaan rahoitetaan lupamaksuista kertyvin varoin, avustusta ei rahoiteta valtion varoin. Mabb päättää omalla vastuullaan ja valtiosta riippumattoman organisaatiorakenteensa mukaan, mitkä käytännön toimenpiteet ovat välttämättömiä digitaalilähetyksiin siirtymisen tukemiseksi. Valtiolla ei sen vuoksi ole suoraa vaikutusvaltaa Mabbin päätöksiin.

(52)

Komission näkemyksen mukaan Mabbin suorittamat maksut on myönnetty välillisesti valtion varoista ja niiden on katsottava kuuluvan valtion vastuualueeseen. Kyseiset maksut rahoitetaan Mabbin talousarviovaroista. Saksassa suoritettavat lupamaksut on katsottava valtion varoiksi siitä hetkestä lähtien, kun ne sisällytetään Mabbin talousarvioon, riippumatta siitä, katsotaanko Saksan lupamaksut, joista kertyvin varoin Mabbin toiminta rahoitetaan, valtion varoiksi vai ei. Se seikka, että kyseiset varat kerätään yksityisiltä, kuten Saksa väittää, ei ole ristiriidassa sen toteamuksen kanssa, että Mabbin talousarviovarat on katsottava valtion varoiksi. Vastaavasti yksityishenkilöiltä kannetut verot katsotaan valtion varoiksi, kun verojen kantaja ja perijä on valtio. Kustannukset, joita Mabbille aiheutuu edun myöntämisestä, rasittavat epäilemättä nimenomaan Mabbin talousarviota.

(53)

Mabb on lisäksi julkinen laitos, joka on perustettu Berliinin ja Brandenburgin osavaltioiden välisellä viestintäpalveluita koskevalla valtiosopimuksella. Sopimuksessa vahvistetaan Mabbin organisaatiorakenne ja annetaan sen vastuulle monia yleisradiolähetystoimintaan ja taajuuksien hallintaan liittyviä julkisia tehtäviä. Mabb kuuluu Brandenburgin ja Berliinin osavaltioiden hallituksen oikeudellisen valvonnan piiriin (42) ja sen varainhoidon valvonta on Berliinin tilintarkastustuomioistuimen vastuulla (43). Tämän asian kannalta merkityksellisestä julkisesta tehtävästä määrätään viestintäpalveluita ja yleisradiolähetyksiä koskevissa valtiosopimuksissa, joiden mukaan Mabbin tehtävänä on teknisen lähetysinfrastruktuurin kehittäminen ja uuteen lähetystekniikkaan liittyvien hankkeiden tukeminen (44). Digitaalilähetysten aloittamisen alalla Mabbin tehtäviin kuuluu viestintäpalveluita koskevan valtiosopimuksen mukaan digitaaliseen lähetysjärjestelmään siirtymisen valvonta ja valvonnassa mahdollisesti tarvittavien toimenpiteiden vahvistaminen asetuksin (45). Mabbilla on sen vuoksi valtuudet antaa maanpäällisten digitaalilähetystaajuuksien jakamista koskevia erityissäännöksiä. Se voi tehdä sopimuksia, joissa määrätään digitaalitekniikan ja kokonaisohjelmatarjonnan kehittämisestä (46). Mabb toimi näiden viestintäpalveluita koskevan valtiosopimuksen määräysten nojalla antaessaan 9 päivänä heinäkuuta 2001 DVB-T-asetuksen, tehdessään 13 päivänä helmikuuta 2002 siirtymistä koskevan sopimuksen useiden maanpäällisessä verkossa toimintaa harjoittavien lähetysyhtiöiden kanssa ja tehdessään vuoden 2003 aikana DVB-T-toimilupia ja niihin liittyviä avustuksia koskevat sopimukset yksityisten lähetysyhtiöiden kanssa. Komissio katsoo tämän vuoksi, että tarkasteltavana olevan toimenpiteen toteuttaja on valtio.

(54)

Yhteisön oikeudessa ei voida hyväksyä sitä, että valtiontukisäännöt voitaisiin kiertää pelkästään sillä, että luodaan riippumattomia laitoksia, joiden tehtävänä on tukien jakaminen (47). Vaikka viestintäpalveluita koskevassa valtiosopimuksessa sallitaan tietty määrä riippumattomuutta, Mabbille uskotut julkiset tehtävät määritellään siinä täsmällisesti eikä Mabbille jätetä juurikaan harkintavaltaa talousarviovarojen käyttöön. Mabbin riippumattomuus ei sulje pois sitä, että sen toimintaa ja erityisesti varojen käyttöä säätelevät taloudellisten näkökohtien lisäksi myös poliittiset näkökohdat. Taloudellisten näkökohtien puuttumisesta tarkasteltavana olevassa tapauksessa on osoituksena esimerkiksi se, että Mabb ei saa välitöntä hyötyä myöntäessään rahoitusta avustuksina, joita ei tarvitse maksaa takaisin.

(55)	Menettelyn aloittamisesta tehdyssä komission päätöksessä todetaan, että toimenpide näyttää hyödyttävän kahta edunsaajaryhmää eli yksityisiä lähetysyhtiöitä välittöminä edunsaajina ja DVB-T-verkossa toimintaa harjoittavaa T-Systemsiä välillisenä edunsaajana.

(56)

Lähetysyhtiöiden tasolla Mabbin myöntämä rahoitus kattaa viiden vuoden pituisen jakson aikana osan kustannuksista, joita yksityisille lähetysyhtiöille aiheutuu lähetystoiminnan harjoittamisesta DVB-T-verkossa. Avustus vapauttaa kyseiset yleisradioyhtiöt osittain niiden tavanomaisiin toimintakustannuksiin sisältyvistä menoista.

(57)	Saksa on väittänyt, että Mabbin myöntämä rahoitus on katsottava lähetysyhtiöille maksettavaksi korvaukseksi siitä, että ne luopuvat aiemmista analogisen maanpäällisen verkon toimiluvista, eikä tuki sen vuoksi hyödytä niitä. Monet syyt puhuvat kuitenkin tätä väitettä vastaan.

(58)

Rahoituksessa ei ensiksikään oteta millään tavoin huomioon analogisen maanpäällisen verkon toimilupien jäljellä olevaa voimassaoloaikaa. Rahoitusta myönnetään myös kanaville, joita ei ole lähetetty maanpäällisessä verkossa (48) tai joiden toimilupa umpeutui hieman ennen 28 päivänä helmikuuta 2003 toteutettua siirtymistä analogisista digitaalisiin lähetyksiin (49). Yksityisten lähetysyhtiöiden kanssa tehtyjen sopimusten mukaan rahoitus liittyy joka tapauksessa yksinomaan kustannuksiin, jotka aiheutuvat lähetystoiminnan harjoittamisesta uudessa DVB-T-verkossa, eikä luopumiseen analogisen maanpäällisen verkon toimiluvista.

(59)

Koska siirtymissuunnitelmat laadittiin lisäksi useita vuosia sitten, Mabb olisi voinut rajata analogisen maanpäällisen verkon toimilupien voimassaolon siirtymisajankohtaan välttääkseen yksityisten lähetysyhtiöiden mahdollisesti esittämät korvausvaatimukset. Tätä menettelyä on noudatettu esimerkiksi Baijerissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

(60)

Lisäksi analogisessa maanpäällisessä verkossa toimintaa harjoittavat yksityiset lähetysyhtiöt saivat jo ainakin osittaisen korvauksen analogisten lähetysten päättymisestä DVB-T-ohjelmapaikkojen muodossa. RTL-konserni ja ProSiebenSat.1 saivat itse asiassa enemmän DVB-T-ohjelmapaikkoja kuin niillä oli ollut aiemmin analogisessa maanpäällisessä verkossa.

(61)

Lähetyskustannuksista on lisäksi huomattava, että rahoitusta ei ole tarkoitettu tilapäiseksi avustukseksi, jolla helpotettaisiin toimintaa rinnakkaislähetysjaksolla (joka kesti yksityisten lähetysyhtiöiden tapauksessa vain neljä kuukautta), vaan sitä maksetaan viiden vuoden ajan siirtymisen jälkeen. DVB-T-verkon ohjelmapaikkakohtaiset lähetyskustannukset ovat lisäksi alhaisemmat kuin analogisessa verkossa. Lähetysyhtiöille koituu siis sen vuoksi kustannussäästöjä DVB-T-verkkoon siirtymisestä, vaikka ne eivät saisi lainkaan ohjelmapaikkakohtaisia avustuksia.

(62)

Verkon tasolla on saatu runsaasti viitteitä siitä, että verkko-operaattori T-Systems hyötyy välillisesti Mabbin avustuksesta (50). T-Systems voi olla Mabbin ja yksityisten lähetysyhtiöiden välisten sopimusten (joiden olennainen osatekijä avustus on) perusteella varma siitä, että erityisesti Saksan molemmat suuret yksityiset lähetysyhtiöt, joiden osuus Saksan televisiomainonnan kokonaistuloista on noin 90 prosenttia ja televisiokatsojista lähes 50 prosenttia (51), käyttävät DVB-T-verkkoa viiden vuoden ajan. Varmuus Saksan yksityisten lähetysyhtiöiden osallistumisesta on T-Systemsille erittäin tärkeä tulotae.

(63)

Verrattuna tilanteeseen, jossa avustuksia ei myönnetä, T-Systems voi lisäksi mahdollisesti veloittaa yksityisiltä lähetysyhtiöiltä suurempia lähetysmaksuja kuin tavanomaisissa markkinaolosuhteissa (52) eikä välttämättä joudu veloittamaan loppukäyttäjiltä DVB-T-verkon käytöstä maksuja (tilaajamaksuja) Alankomaiden ja Ruotsin tilannetta vastaavalla tavalla. On kuitenkin mahdotonta määrittää, missä määrin T-Systemsin nykyisin veloittamat, hintasääntelyn ulkopuolelle jäävät lähetysmaksut ovat markkinahintoja korkeammat. Sen vuoksi ei voida myöskään määrittää hintaa, jonka yksityiset lähetysyhtiöt olisivat valmiit maksamaan ilman tukea, eikä vahvistaa, onko kyse valtion varojen siirrosta.

(64)

Saksa väittää, että toimenpide ei vääristä kilpailua, sillä se ei tuo yksityisille lähetysyhtiöille eikä verkko-operaattori T-Systemsille valikoivaa etua, koska toimiluvat hankittiin avoimissa ja läpinäkyvissä tarjouskilpailumenettelyissä. Mikä tahansa lähetysyhtiö tai verkko-operaattori olisi periaatteessa voinut hyötyä avustuksesta eikä toimenpidettä voida sen vuoksi katsoa valikoivaksi. Saksan mukaan toimenpiteen on erityisesti välillisten edunsaajien tapauksessa oltava valikoiva, jotta se voitaisiin katsoa tueksi.

(65)	Komissiolla ei ole varmuutta siitä, oliko tarjouskilpailumenettely riittävä keino varmistaa, että Mabbin myöntämästä rahoituksesta saatava valikoiva taloudellinen etu olisi mahdollisimman pieni tai poistuisi kokonaan, ja voitiinko sen avulla välttää kilpailun vääristyminen.

(66)

Lähetysyhtiöiden tapauksessa suurin osa toimiluvista jaettiin todellisuudessa ilman tarjouskilpailumenettelyä. Yksityisille lähetysyhtiöille oli varattu yhteensä 14 DVB-T-ohjelmapaikkaa, jotka kuuluivat Mabbin rahoituksen piiriin, ja näistä kymmenen Mabb jakoi ilman tarjouskilpailumenettelyä. Näiden ohjelmapaikkojen suora jakaminen perustui siihen, että kyseiset lähetysyhtiöt (RTL-konserni, ProSiebenSat.1, BBC World ja FAB) harjoittivat jo toimintaa analogisessa maanpäällisessä verkossa (53). Toisin kuin Saksa väittää, lähetysyhtiöille ei järjestetty tarjouskilpailua, joka olisi mahdollisesti voinut estää valikoivan edun saamisen Mabbin myöntämästä avustuksesta.

(67)

Mabb järjesti jäljelle jääneen, yksityisille lähetysyhtiöille varatun lähetyskapasiteetin jakamiseksi tarjouskilpailut 8 päivänä toukokuuta 2002 ja 16 päivänä huhtikuuta 2004 (54). Toimilupien jakaminen tarjouskilpailumenettelyssä on periaatteessa suoraa jakamista parempi vaihtoehto. Komissio katsoo kuitenkin monista eri syistä, että tarjouskilpailumenettely ei tarkasteltavana olevassa tapauksessa minimoinut tai poistanut Mabbin avustuksesta saatua taloudellista etua eikä sen vuoksi ollut riittävä keino estämään kilpailun vääristymistä. Kumpaankaan tarjouskilpailuun ei liittynyt sitovaa lupausta siitä, että Mabb myöntäisi rahoitusta lähetyskustannusten kattamiseen. Ensimmäisessä tarjouskilpailussa ilmoitettiin nimenomaisesti, että avustusten myöntäminen riippuisi verkon rakentamiseen liittyvistä ehdoista. Tarjouskilpailuissa ei myöskään viitattu millään tavoin mahdollisiin avustusmääriin. Tarjouseritelmissä ilmoitettiin ainoastaan, että vuotuiset lähetyskustannukset ohjelmapaikkaa kohden olisivat todennäköisesti 150 000–200 000 euroa. Komissio katsoo tämän vuoksi, että kumpikaan tarjouskilpailumenettely ei ollut riittävän avoin sen varmistamiseksi, että Mabbin rahoituksesta saatava etu otettaisiin riittävässä määrin huomioon lähetysyhtiöiden tarjouksissa tai valikoiva etu voitaisiin poistaa (55).

(68)

Verkkojen tasolla RegTP järjesti kaksi taajuuksien jakomenettelyä, joista ensimmäinen, 10 päivänä heinäkuuta 2002 aloitettu menettely koski kahdeksaa alueellista multipleksiä ja toinen 27 päivänä marraskuuta 2002 aloitettu menettely yhtä valtakunnallista multipleksiä (56). Komissio katsoo, että kyseiset menettelyt eivät olleet riittäviä T-Systemsin Mabbin avustuksesta mahdollisesti saaman taloudellisen edun poistamiseksi ja vääristivät sen vuoksi kilpailua:

Tarjouskilpailueritelmissä ei mainita rahoitustukea, jonka Mabb myöntäisi lähetysyhtiöille DVB-T-verkon käyttöä varten. Myöskään avustuksen tarkkaa määrää ei vahvistettu tarjouskilpailujen käynnistämisen aikaan. Koska lähetysyhtiöillä ei ollut varmuutta tuen saannista, ne eivät voineet tehdä toimiluvista korkeampia tai parempia tarjouksia. Saksan väitettä, jonka mukaan lähetysyhtiöt saivat tietoonsa Mabbin rahoitustukisuunnitelmat 13 päivänä helmikuuta 2002 allekirjoitetusta siirtymistä koskevasta sopimuksesta, ei voida hyväksyä. Siirtymistä koskevassa sopimuksessa ei ilmoitettu, millä tavalla Mabb rahoittaisi DVB-T-verkon rakentamista, eikä siinä viitattu myöskään mahdollisen avustuksen määrään.

T-Systems toimi operaattorina analogisessa maanpäällisessä verkossa, omisti sen ja oli osallistunut Berlin-Brandenburgissa aiemmin järjestettyyn DVB-T-pilottihankkeeseen, joten se oli etulyöntiasemassa tarjouksen tekemisessä markkinoiden uusiin tulokkaisiin nähden. Vaikka kilpailijat voivat vuokrata T-Systemsiltä osan maanpäällisestä infrastruktuurista DVB-T-verkon rakentamista varten, on katsottava, että T-Systems, joka oli koko Saksan alueella maanpäällisen verkon vakiintunut operaattori, oli etulyöntiasemassa markkinoiden uusiin tulokkaisiin verrattuna.

T-Systems toimii operaattorina myös DVB-T-multiplekseissä, jotka on virallisesti osoitettu alueelliselle julkisoikeudelliselle yleisradioyhtiölle RBB:lle. T-Systems sai tästä lisäetua toimimalla operaattorina RBB- ja ARD-ohjelmapaikkojen lähettämiseen varatussa osassa DVB-T-verkkoa. T-Systems hyötyi kilpailijoihinsa verrattuna mittakaava- ja tuotevariointieduista.

Kuten johdanto-osan 15 kappaleessa todetaan, valtakunnallisten multipleksien jakamista koskevan RegTP-säädöksen mukaan valtakunnallisten palveluiden tarjoaminen olisi annettava yhden ja saman verkko-operaattorin tehtäväksi, mikä sulki käytännössä alueelliset tarjoajat menettelyn ulkopuolelle. Lisäksi kyseisen multipleksin taajuuksista ei ole vielä tarkkaa tietoa, mikä korostaa entisestään DVB-T-lähetysten aloittamiseen liittyviä epävarmuustekijöitä.

(69)

Verkkojen tasolla järjestetyille tarjouskilpailumenettelyille oli sen vuoksi ominaista erittäin epävarma tilanne, avoimuuden puuttuminen ja maanpäällisen verkon vakiintuneen operaattorin T-Systemsin vahva asema. Nämä seikat vaikeuttivat suuresti tarjouksen tekemistä verkon käytöstä muiden yritysten kuin maanpäällisen verkon vakiintuneen operaattorin T-Systemsin tapauksessa. T-Systems oli itse asiassa ainoa yritys, joka teki tarjouksen kyseisten multipleksien käytöstä. Saksa myönsi menettelyn aloittamista koskevaan päätökseen antamassaan vastauksessa, että verkkojen tasolla toteutetut järjestelyt eivät olleet kaikilta osin markkinaehtojen mukaisia. Vastauksessa korostettiin T-Systemsin vahvaa asemaa aiemman televiestintämonopolin seuraajana (57). Koska T-Systems oli etulyöntiasemassa DVB-T-verkon käytön suhteen, se teki tarjouksen, joka ei mahdollisesti vastannut täysin verkon käytöstä saatavaa taloudellista etua. Sen vuoksi on katsottava, että tarjouskilpailumenettelyt eivät olleet riittävä keino poistamaan toimenpiteen valikoivuutta ja estämään kilpailun vääristymistä.

(70)

Vaikka T-Systems olisi tehnyt tarjouskilpailumenettelyssä tarjouksen, jossa olisi otettu huomioon kaikki tarjoaman saama välitön ja välillinen taloudellinen hyöty, se ei olisi muuttanut sitä tosiseikkaa, että toimenpiteeseen sisältyi alakohtaiseen tukeen liittyviä näkökohtia, joita käsitellään jäljempänä johdanto-osan 75–84 kappaleessa.

(71)

Toimenpide vääristää kilpailua lähetysyhtiöiden tasolla, sillä avustuksen kattama osa lähetyskustannuksista ei ole yhtä suuri kaikkien yksityisten lähetysyhtiöiden tapauksessa. Toimenpiteen kattama osa vaihtelee 28 prosentista 50 prosenttiin DVB-T-ohjelmapaikkaa kohden (58). Toinen yksityisten lähetysyhtiöiden välistä kilpailua vääristävä seikka on se, että RTL ja ProSiebenSat.1 ovat saaneet DVB-T-verkosta enemmän tuettuja ohjelmapaikkoja kuin niillä oli ollut aiemmin analogisessa maanpäällisessä verkossa. FAB:llä ja BBC Worldilla kummallakin sitä vastoin on edelleen vain yksi maanpäällinen ohjelmapaikka, ja ne saavat sen vuoksi avustuksia vain yhtä ohjelmapaikkaa varten.

(72)

Yksityisille lähetysyhtiöille myönnettävän rahoituksen väliset erot vääristävät kilpailua, sillä kyseiset operaattorit toimivat samoilla merkityksellisillä markkinoilla eli maksuttomien televisiolähetysten markkinoilla. Komissio katsoo vakiintuneen käytäntönsä mukaisesti, että maksulliset ja maksuttomat televisiolähetykset kuuluvat eri markkinoille (59). Tämä jako perustuu erityisesti eroihin lähetysyhtiön ja rahoituslähteen (esimerkiksi tilaajien tai mainosasiakkaiden) välisen liikesuhteen luonteessa ja eroihin rahoituksen luonteessa, sillä maksulliset televisiolähetykset rahoitetaan ennen kaikkea tilaajamaksuilla ja maksuttomat televisiolähetykset puolestaan valtiolta ja/tai mainonnasta saatavilla tuloilla (60). Tarkasteltavana olevassa tapauksessa Mabbilta rahoitusta saavat yritykset kilpailevat erityisesti mainos- tai muista kaupallisista tuloista, sillä niiden toiminta perustuu kaupallisiin rahoituslähteisiin (61).

(73)

Vaikka toimenpide vääristää tietyssä määrin kilpailua yksityisten lähetysyhtiöiden tapauksessa, toimenpide ei näytä aiheuttavan haittaa julkisoikeudellisille yleisradioyhtiöille, jotka eivät tosin saa rahoitusta Mabbilta. Tämä perustuu siihen, että julkisoikeudellisten yleisradioyhtiöiden DVB-T-lähetykset rahoitetaan lupamaksuilla.

(74)

Komission näkemyksen mukaan tarkasteltavana oleva toimenpide on siltä osin valikoiva, että sen perusteella myönnetään rahoitusta T-Systemsin rakentamaa DVB-T-verkkoa käyttäville lähetysyhtiöille, kun taas esimerkiksi muita lähetysjärjestelmiä käyttävät lähetysyhtiöt eivät saa tukea. Kuten menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä vahvistetaan, toimenpide voidaan sen vuoksi katsoa alakohtaiseksi tueksi.

(75)

Lähetysyhtiöiden tasolla alakohtaiset tuet voivat auttaa lähetysyhtiöitä saavuttamaan suuremman katsojakunnan, mikä lisää niiden houkuttelevuutta mainosasiakkaiden keskuudessa muiden viestinten kustannuksella. Komissio on määritellyt sulautuma-asioita tarkastellessaan mainostilan ja -ajan ostamista joukkotiedotusvälineissä koskevat tuotemarkkinat (”media buying”), jotka kattavat laajan valikoiman eri viestimiä (62). Käsitteellä ”media buying” tarkoitetaan ajan ja/tai tilan suunnittelua ja ostamista eri viestimissä, mukaan lukien televisio, radio, sanomalehdet, aikakauslehdet, ulkojulisteet ja Internet. DVB-T-verkossa välitettäviin televisiolähetyksiin myönnettävät alakohtaiset tuet voivat tämän perusteella vääristää kilpailua monilla muilla viestintäsektoreilla.

(76)

Verkko-operaattoreiden tasolla toimenpide vääristää kilpailua kahdella tavalla. Tukkumarkkinoiden osalta DVB-T-verkko-operaattoreiden tukeminen mahdollistaa tavanomaisia markkinaehtoja korkeampien lähetysmaksujen veloittamisen lähetysyhtiöiltä. Mikä tärkeintä, vähittäismarkkinoilla valikoiva avustus ja kilpailevan lähetysteknologian ”keinotekoinen” kehittäminen vaikuttavat katsojien valintapäätöksiin eri lähetysjärjestelmien ja erityisesti DVB-T-, kaapeli- ja satelliittilähetysten välillä.

(77)

Tutkiessaan kartelli- ja sulautuma-asioita komissio on tehnyt tapauskohtaisen päätöksen eri lähetysjärjestelmien korvaavuudesta vähittäismarkkinoilla (63). Viime aikoina on kuitenkin ollut näkyvissä suuntaus lähetyspalveluiden luokittelemiseen yksiksi markkinoiksi lähetysjärjestelmästä riippumatta (64). Tämä johtuu muun muassa DVB-T-verkon käyttöönotosta, jonka myötä maanpäällinen lähetyskapasiteetti on kasvanut, ja vastaanotinten, kuten satelliittiantennien tai multimediasovitinten hintojen alenemisesta, mikä on lieventänyt sitomisvaikutusta (65).

(78)

Saksassa kaikki kolme lähetysjärjestelmää tarjoavat suuren määrän maksuttomia televisiokanavia, mikä merkitsee tarjonnan tietynasteista samankaltaisuutta. DVB-T-verkon tarjonta Berlin-Brandenburgissa on nykyisten yhteensä 28 kanavan perusteella lähes yhtä kattavaa kuin tarjonta analogisessa kaapeliverkossa (noin 34 kanavaa), joka on Berlin-Brandenburgin yleisin lähetysjärjestelmä. DVB-T kattaa kaikki katsojamäärän ja mainostulojen perusteella tärkeimmät televisiokanavat (66). Myös satelliitti- ja kaapelioperaattoreiden tekemistä kanteluista voidaan päätellä, että lähetysjärjestelmät katsotaan korvaaviksi.

(79)

Berlin-Brandenburgin osalta on saatavilla myös empiirisiä tietoja eri lähetysjärjestelmien korvaavuudesta ja erityisesti DVB-T-lähetysten aloittamisen kilpailuvaikutuksesta kaapelilähetyksiin nähden. Berlin-Brandenburgista DVB-T-lähetyksiin siirtymisen aikana ja sen jälkeen kerätyt tiedot osoittavat, että maanpäällisten lähetysten osuus on kasvanut siirtymisen jälkeen ja kaapelilähetykset on korvattu tietyssä määrin maanpäällisillä lähetyksillä. Siirtymisen aikana oli puolestaan yleisempää, että maanpäälliset lähetykset korvattiin kaapelilähetyksillä (67). Kuvio 1 osoittaa, että televisiolähetysten maanpäällinen vastaanotto Berliinin ja Brandenburgin kotitalouksissa yleistyi huomattavasti vuosien 2004 ja 2005 välisenä aikana: 5,3 prosentista 11,4 prosenttiin.

(80)

Kaapelioperaattorit ovat lisäksi esittäneet tietoja, joiden mukaan niiden vaihtuvuusaste (sopimuksensa irtisanovien asiakkaiden osuus) on kasvanut huomattavasti digitaalilähetysten aloittamisen jälkeen (ks. kuvio 2) (68). Kyselytutkimuksen mukaan syynä siihen, että katsojat ovat valinneet DVB-T-verkon kaapelin sijaan, on ennen kaikkea DVB-T-lähetysten maksuttomuus, sillä kaapelivastaanotosta on suoritettava kuukausimaksu (69).

Taulukko 2

Berliinissä toimivan alueellisen kaapelioperaattorin nettoasiakasmäärän muutos

(81)

Yksikään lähetysyhtiö ei ole luopunut satelliitti- tai kaapelilähetyksistä sen jälkeen, kun DVB-T-lähetykset aloitettiin Berlin-Brandenburgissa. Tämä on Saksan mukaan osoitus siitä, että eri järjestelmät eivät ole keskenään korvaavia vaihtoehtoja. Tämä väite koskee kuitenkin lähetystoiminnan tukkumarkkinoita, joilla lähetysyhtiöt pitävät eri lähetysjärjestelmiä ennemminkin toisiaan täydentävinä kuin toisensa korvaavina vaihtoehtoina. Tukkumarkkinat, joilla lähetysyhtiöt ostavat lähetyskapasiteettia verkko-operaattoreilta, ja vähittäismarkkinat, joilla katsojat vastaanottavat ohjelmasisältöä verkko-operaattoreilta, on kuitenkin pidettävä tiukasti erillään toisistaan. Katsojat pitävät vähittäismarkkinoilla eri lähetysjärjestelmiä korvaavina vaihtoehtoina ja lähetysjärjestelmän vaihto heikentää kyseistä verkko-operaattoria, erityisesti kaapelioperaattoria, jolle aiheutuu suoria tulonmenetyksiä asiakasmaksujen menetyksen myötä.

(82)

Tulevien DVB-T-sovellusten käyttöönotto voi merkitä kilpailunvääristymien ulottumista paljon nykyistä markkinarakennetta laajemmalle ja vaikuttaa maksuttomien televisiolähetysten lisäksi myös syntyviin uusiin markkinoihin. DVB-T-verkossa voidaan tarjota maksutelevisiopalveluita, kuten kehitys muissa jäsenvaltioissa osoittaa (70). Kun DVB-T-verkko on rakennettu, televisiolähetykset voidaan yhdistää myös telepalveluihin.

(83)

Saksa on lisäksi nimenomaan vahvistanut, että yksi toimenpiteen tavoitteista on edistää kilpailua eri televisiolähetysinfrastruktuurien ja erityisesti kaapeli-, satelliitti- ja maanpäällisten lähetysten välillä. Tämän näkemyksen mukaan toimenpide lisää kuluttajien valinnanvaraa ja estää kaapelioperaattoreita saamasta monopoliasemaa suuressa osassa Berlin-Brandenburgin aluetta. Ottamatta tässä yhteydessä kantaa Saksan esittämän väitteen paikkansapitävyyteen (71) komissio toteaa, että Saksa näyttää myöntävän kyseisen väitteen myötä, että eri lähetysjärjestelmien välillä on tietynasteista kilpailua.

(84)

Komissio katsoo, että toimenpide vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. RTL-konsernin ja ProSiebenSat.1:n kaltaiset yksityiset lähetysyhtiöt harjoittavat kansainvälistä toimintaa televisiomainonnan ja elokuvaoikeuksien markkinoilla, joilla ne kilpailevat muiden lähetysyhtiöiden ja teleyritysten kanssa. Maanpäällisessä verkossa toimintaa harjoittavat operaattorit, kuten Deutsche Telekomin tytäryritys T-Systems, kilpailevat UPC:n (Liberty Media) kaltaisten kaapelioperaattoreiden ja mediakonsernien kanssa, SES Astran, NSAB:n ja Eutelsatin kaltaisten satelliittioperaattoreiden ja muiden lähetystoiminnassa käytettävien infrastruktuuripalveluiden tarjoajien kanssa. Samat kansainvälistä toimintaa harjoittavat palveluntarjoajat kilpailevat asiakkaista televisiolähetysten vähittäismarkkinoilla.

V.2 Yhteismarkkinoille soveltuvuuden arviointi

(85)	Siirtyminen analogisista digitaalisiin lähetyksiin tuo mukanaan merkittäviä etuja taajuuksien tehokkaamman käytön ja laajempien lähetysmahdollisuuksien myötä. Tämä merkitsee uusien ja parempien palveluiden sekä suuremman valikoiman asettamista kuluttajien saataville.

(86)

Komissio tukee aktiivisesti digitaalilähetyksiin siirtymistä ja korostaa näitä etuja eEurope 2005 -toimintasuunnitelmassa ja kahdessa digitaalilähetyksiin siirtymistä koskevassa tiedonannossa (72). Komission tiedonannossa ”i2010 – Kasvua ja työllisyyttä edistävä eurooppalainen tietoyhteiskunta” (73) korostetaan, että vuodeksi 2012 suunniteltu analogisten maanpäällisten televisiolähetysten lopettaminen helpottaa taajuuksien saatavuutta. Valtion sääntelyssä ei pitäisi edellyttää eikä suosia tietyn digitaalilähetysjärjestelmän käyttöä, kuten kaapeli-, satelliitti-, maanpäällisiä tai DSL-yhteyksien kautta välitettäviä lähetyksiä, vaan siinä olisi noudatettava yksittäiseen tekniikkaan sitoutumattomuuden periaatetta. Kuten puitedirektiivissä todetaan, tämä ei sulje pois jäsenvaltion oikeasuhteisia toimenpiteitä tiettyjen yksittäisten palvelujen, kuten spektrin käyttöä tehostavan digitaalitelevision edistämiseksi perustelluissa tapauksissa (74). Tämä tarkoittaa, että kunkin verkon olisi periaatteessa kilpailtava omin voimin ja tilanteeseen puuttumista voidaan harkita jotakin yksittäistä verkkoa koskevien markkinahäiriöiden poistamiseksi. Markkinoilla olisi viime kädessä käytettävä verkkoja, joista kuluttajat saavat suurimman hyödyn.

(87)

Komissio myöntää, että digitaalilähetysten aloittaminen voi viivästyä, jos se jätetään kokonaan markkinavoimien varaan. Komissiolla ei sen vuoksi ole periaatteessa mitään valtion toimenpiteitä vastaan. Valtion viranomaiset voivat helpottaa ja tukea digitaalilähetysten aloittamista monin eri tavoin, esimerkiksi sääntelyyn liittyvillä keinoilla, rahoitustuella tai tiedotuskampanjoilla. Tuoreimmassa valtiontuen toimintasuunnitelmassaan komissio esittelee yleistä lähestymistapaansa valtiontukiin, joiden tarkoituksena on tukea kestävää kasvua, kilpailukykyä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Komission mukaan jäsenvaltiot voivat myöntää valtiontukia tiettyjen markkinahäiriöiden poistamiseksi taikka sosiaalisen tai alueellisen yhteenkuuluvuuden varmistamiseksi. Tällöin on kuitenkin osoitettava, että tuet ovat tarkoituksenmukainen keino ongelman ratkaisemiseksi, että ne rajataan ehdottoman välttämättömään vähimmäismäärään eivätkä ne vääristä kohtuuttomasti kilpailua (75).

(88)

Yleisesti tunnustetaan, että määrätynlaiset markkinahäiriöt voivat haitata digitaalilähetysten aloittamista. Lisäksi on olemassa vaara, että koko väestö ei pääse osalliseksi digitaalitelevision mukanaan tuomista eduista (sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen liittyvä ongelma). Nämä ongelmat ovat pahempia maanpäällisen television kuin muiden lähetysjärjestelmien tapauksessa, sillä maanpäällisessä televisioverkossa on käytössä suhteellisen vähän kapasiteettia ja maanpäällistä verkkoa on käytetty monissa jäsenvaltioissa tähän saakka koko maan kattamista koskevan velvoitteen täyttämiseksi. Kuten jäljempänä johdanto-osan 102–108 kappaleessa todetaan, markkinahäiriö syntyy esimerkiksi silloin, kun markkinatoimijat eivät ole valmiit sopimaan yhteisestä aikataulusta digitaalitelevisioon siirtymiseksi, koska ne odottavat, että muut ottavat ensimmäisen askeleen (koordinointiongelma), tai kun markkinatoimijat eivät ota huomioon digitaalilähetysten aloittamisen myönteisiä vaikutuksia koko yhteiskuntaan sopivien kannustimien puuttumisen takia (myönteiset ulkoiset vaikutukset).

(89)

Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden osalta jäsenvaltiot haluavat varmistaa, että kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus vastaanottaa digitaalilähetyksiä analogisten lähetysten lopettamisen jälkeen. Koska digitaalilähetysten aloittaminen aiheuttaa kuluttajille jonkin verran kustannuksia ja edellyttää muutoksia tottumuksissa, jäsenvaltiot haluavat ehkä tukea erityisesti heikommassa asemassa olevia yhteiskuntaryhmiä, kuten iäkkäämpiä henkilöitä, matalatuloisia kotitalouksia tai syrjäseutujen asukkaita. On olemassa vaara, että joidenkin alueellisten ja paikallisten ohjelmien tarjonta loppuu ja että Euroopan pohjoisimmat osat voivat menettää koko televisiotarjonnan, kun analogiset lähetykset lopetetaan. Jäsenvaltiot voivat sen vuoksi harkita myös toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että kaikilla maantieteellisillä alueilla on edelleen saatavilla kohtuullista televisiotarjontaa. Kuten jäljempänä kuitenkin osoitetaan, nämä näkökohdat eivät oikeuta tässä tapauksessa tukien myöntämistä.

(90)

Asiassa Altmark annetussa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa sovelletut perusteet eivät kumoa tarkasteltavana olevassa tapauksessa valtiontukien olemassaoloa (76). Neljästä perusteesta (julkisen palvelun velvoitteiden määrittely ja täyttäminen, korvauksen laskentaperusteiden vahvistaminen ennakkoon, liian suurten korvausten kieltäminen ja tehokkaan palveluntarjoajan valinta) yksikään ei täyty. Liittohallitus on kuitenkin vedonnut perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c ja d alakohtaan sekä 86 artiklan 2 kohtaan perustellakseen tuen soveltumista yhteismarkkinoille.

(91)

Menettelyn aloittamista koskevaan päätökseen antamassaan vastauksessa Saksa totesi, että toimenpide on perustamissopimuksen mukainen, sillä kyse on eEurope 2005 -toimintasuunnitelmassa ja digitaalilähetyksiin siirtymistä koskevissa tiedonannoissa määritetyn kaltaisesta yhteisön edun mukaisesta toimenpiteestä (77).

(92)

Komissio huomauttaa, että Saksan mainitsemissa asiakirjoissa edistetään lähetystoiminnan digitalisointia yleisesti eikä niissä esitetä yleispäteviä perusteita, joiden mukaan tuki olisi keskitettävä yksinomaan maanpäällisen lähetysjärjestelmän eikä muiden lähetysjärjestelmien digitalisointiin. Pelkästään se seikka, että toimenpiteellä tuetaan uuden tekniikan käyttöönottoa, ei tee siitä yhteisön edun mukaista hanketta.

(93)

Saksan näkemyksen mukaan tuella edistetään tietyn talousalan eli lähetystoiminnan kehittämistä, sillä lähetysjärjestelmien digitalisointi hyödyttää nimenomaan lähetystoimintaa. Tuella edistettävä taloudellinen toiminta koostuu tarkemmin sanottuna maanpäällisten televisiosignaalien lähettämisestä digitaalisesti.

(94)	Arvioidakseen, onko kyse välttämättömästä ja oikeasuhteisesta tuesta, komissio on selvittänyt, liittyykö kyseiseen taloudelliseen toimintaan markkinahäiriöitä. Kyseiseen toimintaan on ehdotettu liittyvän monenlaisia markkinahäiriöitä.

(95)

Markkinatoimijoiden väliset koordinointiongelmat voivat ensiksikin olla esteenä maanpäällisten digitaalilähetysten kehittämiselle. Koska taajuusspektri ei riitä analogisten ja digitaalisten televisiosignaalien samanaikaiseen lähettämiseen (nk. simulcasting-lähetyksiin), markkinatoimijoiden on sovittava yhdessä aikataulusta siirtymäkauden supistamiseksi minimiin.

(96)

Toiseksi siirtymisellä voi olla myönteisiä ulkoisia vaikutuksia taajuusspektrin paremman käytön myötä. Suuremman kanava- ja palvelutarjonnan mukanaan tuoma yhteiskunnallinen hyöty voi ylittää vakiintuneiden lähetyspalveluiden tarjoajien siirtymisestä saaman yksityisen hyödyn, sillä palveluntarjoajat voivat joutua kilpailemaan tiukemmin yleisömääristä ja mainosajasta. Lähetysyhtiöt saattavat sen vuoksi olla haluttomia osallistumaan siirtymiseen.

(97)	Kolmanneksi markkinavoima voi estää täyden hyödyn saamisen markkinoilla palveluntarjoajien välisestä kilpailusta ja erityisesti tarkasteltavana olevassa tapauksessa myös sen, että lähetysten digitalisointi toteutettaisiin yksinomaan markkinatoimijoiden voimin.

(98)

Neljänneksi, koska lähetysyhtiöt eivät tee infrastruktuuri-investointeja, verkko-operaattoriin kohdistuu riski, että yksityiset lähetysyhtiöt vetäytyvät maanpäällisestä lähetystoiminnasta. Saksa on itse asiassa ilmoittanut, että analoginen maanpäällinen lähetystoiminta on menettämässä merkitystään ja lähetysyhtiöt harkitsevat tästä lähetysjärjestelmästä luopumista.

(99)	Viidenneksi epävarmuustekijät voivat estää innovaatioita ja uusien palveluiden kehittämistä kyseisillä markkinoilla.

(100)

Näiden seikkojen osalta on ensiksi arvioitava, onko kyse todellisista markkinahäiriöistä, jotka estävät markkinoiden taloudellisesti tehokasta toimintaa, toiseksi, ovatko valtiontuet sopiva keino markkinahäiriöiden poistamiseksi, ja kolmanneksi, onko tuki rajattu tavoitteen saavuttamisen kannalta välttämättömään vähimmäismäärään. Näiden kolmen edellytyksen täyttyminen on ehtona sille, että tuki voidaan katsoa välttämättömäksi ja oikeasuhteiseksi. Tämä on vaatimuksena, jotta tuki voidaan hyväksyä perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla.

(101)

Komissio myöntää, että markkinatoimijoiden väliset koordinointiongelmat voidaan periaatteessa katsoa markkinahäiriöksi. Ongelma aiheutuu siitä, että lähetysyhtiöiden on sovittava yhteisestä aikataulusta analogisten lähetysten lopettamiselle ja digitaalilähetysten aloittamiselle taajuuspulan välttämiseksi ja rinnakkaislähetysten kustannusten minimoimiseksi. Kuluttajat eivät mahdollisesti siirry digitaalilähetyksiin ennen kuin niiden kanavatarjonta on riittävän laaja. Lähetysyhtiöt haluavat sen vuoksi siirtyä digitaalilähetyksiin vasta muiden palveluntarjoajien siirtymisen jälkeen. Tämä menettelytapa voi viivästyttää siirtymistä ilman koordinointia. Rinnakkaislähetysten jakso on sen vuoksi pyrittävä pitämään mahdollisimman lyhyenä ja lähetysyhtiöitä on kannustettava siirtymään digitaalilähetyksiin samanaikaisesti.

(102)

Valtiontuen myöntäminen siirtymisestä aiheutuvien kustannusten alentamiseksi ei kuitenkaan näytä tarkoituksenmukaiselta tavalta ratkaista tätä ongelmaa. Lähetysyhtiöt eivät ole taajuuksien omistajia vaan käyttävät niitä toimilupien perusteella. Analogisten maanpäällisten lähetysten toimiluvat myönnettiin määräajaksi. Berlin-Brandenburgin tapauksessa määräajan pituus oli seitsemän vuotta. Viranomaiset olisivat sen vuoksi voineet ratkaista koordinointiongelman vahvistamalla kaikille analogisten lähetysten toimiluville yhdenmukaisen voimassaoloajan (78).

(103)

Siirtymisen nopeuttaminen vapautuvan taajuusspektrin käytön optimoimiseksi voidaan periaatteessa katsoa tavoitteeksi, joka oikeuttaa valtion puuttumisen tilanteeseen. On kuitenkin tutkittava, kuinka suuri valtiontukimäärä siirtymisestä aiheutuvien kustannusten kattamiseen voidaan katsoa tämän tavoitteen saavuttamisen kannalta välttämättömäksi ja kohtuulliseksi.

(104)

Saksan mukaan rahoituksen myöntäminen on välttämätöntä korvauksen maksamiseksi yksityisille lähetysyhtiöille siitä, että nämä luopuvat analogisen maanpäällisen verkon toimiluvistaan taajuusspektrin vapauttamiseksi. Kuten johdanto-osan 57–61 kappaleessa todetaan (79), tätä väitettä ei voida hyväksyä monista eri syistä. Yksi näistä syistä on, että Mabb olisi voinut varmistaa, että analogisen maanpäällisen verkon toimilupien voimassaolo päättyy siirtymiseen mennessä. Lisäksi analogisessa maanpäällisessä lähetysverkossa toimivat yksityiset yhtiöt olivat jo saaneet korvauksen DVB-T-toimilupien jakamisen yhteydessä eikä rahoitusta sen vuoksi tulkita eikä lasketa korvaukseksi.

(105)

Jos tukea ei katsota korvaukseksi vaan kannustimeksi tietyn taloudellisen toiminnan kehittämiseen, olisi otettava huomioon se, että DVB-T-verkon lähetyskustannukset ovat yleensä alhaisemmat kuin analogisten maanpäällisten lähetysten ja DVB-T-verkossa voidaan lähettää useampia kanavia ja tarjota parempia lisäpalveluita. Mabbin laatiman selvityksen mukaan maanpäällisen lähetysjärjestelmän säilyttäminen kolmantena lähetysjärjestelmänä oli yksityisten lähetysyhtiöiden etujen mukaista yhtäältä sen välttämiseksi, että lähetysyhtiöt olisivat riippuvaisia pelkästään kaapeli- ja satelliittiverkosta, ja toisaalta langattomien päätelaitteiden kehittämisen mahdollistamiseksi (80). Erityisesti jälkimmäinen seikka osoittaa, että yksityiset lähetysyhtiöt voivat hyvinkin kyetä käyttämään hyödykseen osan digitaalilähetysten aloittamisen myönteisistä ulkoisvaikutuksista. Joka tapauksessa Saksa ei ole esittänyt mitään perusteluita eikä laskelmia, jotka osoittaisivat, että tuki on rajattu lähetysyhtiöiden DVB-T-verkkoon siirtymisen kannalta välttämättömään vähimmäismäärään.

(106)

On lisäksi huomattava, että tuki vääristää taajuuksien jakoprosessia alentamalla lähetysyhtiöiden lähetyskustannuksia. Taajuuksien käytön tehostamiseksi taajuudet olisi pitänyt jakaa niiden taloudellista arvoa vastaavalla tavalla eikä tukien myöntämisen olisi pitänyt antaa vaikuttaa markkinatoimijoiden päätöksiin.

(107)

Yhteenvetona voidaan todeta, että komission mukaan lähetysyhtiöiden lähetyskustannusten kattaminen tuilla ei tarkasteltavana olevassa tapauksessa ole tarkoituksenmukainen keino edistää analogisen maanpäällisen verkon nopeaa sulkemista ja taajuuksien vapauttamista. Samaan tavoitteeseen olisi voitu päästä toimenpiteillä, jotka eivät vääristä yhtä paljon kilpailua ja joista esimerkkinä voidaan mainita toimilupien jakamiseen kohdistuva sääntely.

(108)

Saksa on väittänyt, että lisälähetysjärjestelmän saatavillaolo lisää kilpailua lähetyssignaalien lähettämisen alalla ja kannustaa muita lähetysjärjestelmiä käyttäviä vakiintuneita operaattoreita parantamaan ja nykyaikaistamaan palveluitaan.

(109)

Saksa ei kuitenkaan ole antanut vakuuttavaa näyttöä siitä, että Berlin-Brandenburgin lähetystoimintaan liittyisi rakenteellisia ongelmia tai että DVB-T-verkko voisi edistää tiettyjen markkinajäykkyyksien poistamista (81). Vaikka maanpäälliset lähetykset jätettäisiin pois laskuista, kaapeli- ja satelliittiverkossa lähetetään laajaa valikoimaa maksuttomia televisiokanavia ja niiden peittoalue on kattava. Myös kaapelioperaattoreiden välillä on kilpailua kotitalouksien tilaajayhteyksistä. Lisäksi kilpailua kiristää laajakaistatelevisio (esimerkiksi DSL-laajakaistayhteydet), sillä laajakaistatelevisio on vakiinnuttamassa asemaansa lisälähetysjärjestelmänä.

(110)

Olosuhteissa, joissa markkinoilla voi mitä ilmeisimmin toimia kannattavasti rinnakkain useita lähetysjärjestelmiä, tukien käyttö markkinoiden ohjaamiseksi määrättyyn suuntaan on tarpeetonta ja voi jarruttaa vaihtoehtoisten lähetysjärjestelmien kuten DSL-yhteyksien kehittämistä. Kuten komission tiedonannossa siirtymisestä analogisista digitaalisiin radio- ja televisiolähetyksiin (82) todetaan, ”periaatteessa jokaisen verkon tulisi kilpailla omien vahvuuksiensa turvin”. Tarkoituksena on varmistaa, että valikoivat tuet eivät vaaranna jo toteutettuja ja tulevia investointeja muihin verkkoihin.

(111)

Verkkojen tasolla ilmenneen kilpailuongelman tapauksessa verkko-operaattorille myönnetty tuki olisi ollut avoimempi tapa tukea digitaalisen maanpäällisen lähetysjärjestelmän kehittämistä. Se, tarvitaanko maanpäällisen verkon rakentamiseen tukia ja kuinka paljon mahdollista tukea tarvitaan, olisi voitu selvittää verkkotoimilupien avoimen jakomenettelyn perusteella.

(112)

Komissio hylkää tämän vuoksi näkemyksen, jonka mukaan lähetysyhtiöille myönnettävät valtiontuet olisivat tarkoituksenmukainen keino lisätä lähetysjärjestelmien välistä kilpailua.

(113)

Verkko-operaattoriin kohdistuvan riskin osalta on korostettava, että Berlin-Brandenburgissa toteutettu siirtyminen oli ensimmäinen laatuaan Euroopassa ja sen onnistumiseen liittyi sen vuoksi erityisiä riskejä.

(114)

Kuten muiden lähetysjärjestelmien (satelliitti ja DSL) käyttöönotto osoittaa, ei ole mitään erityistä syytä olettaa, että markkinat eivät kykenisi selviytymään tämänkaltaisesta riskistä. Lisäksi DVB-T-lähetykset aloitettiin muissa osavaltioissa – esimerkiksi Hessenissä – ilman julkista rahoitusta ajankohtana, jona Berlin-Brandenburgin siirtymisen onnistuminen oli vielä epävarmaa.

(115)

DVB-T-verkon sanotaan edistävän media- ja televiestintäpalveluihin liittyvää innovaatiotoimintaa interaktiivisuuden ja lisäkapasiteetin käyttöön asettamisen myötä. Lisäksi siihen näyttää liittyvän langattoman vastaanoton kaltaisia erityisetuja.

(116)

Interaktiiviset palvelut edellyttävät sisällöllisen paluukanavan saatavillaoloa. Kuten satelliittijärjestelmässä, DVB-T-järjestelmässä ei ole paluukanavaa vaan ainoastaan kanava, jolla signaali lähetetään loppukäyttäjälle (83). Interaktiivisuus ei sen vuoksi ole DVB-T-järjestelmän luontainen ominaisuus (84).

(117)

Muiden palveluiden osalta voidaan todeta, että Berlin-Brandenburgin alueen kapasiteetin jakamista ja julkista tukea ei ole suunnattu innovatiivisiin media- tai televiestintäpalveluihin. Kapasiteetin osalta käytössä on toistaiseksi vain yksi multipleksi ja julkisella rahoituksella edistetään ainoastaan televisiokanavien lähettämistä eikä muiden palveluiden tarjoamista.

(118)

Yhdeksi DVB-T-tekniikan eduista mainitaan myös vastaanottomahdollisuus langattomiin päätelaitteisiin. Tähän tarvittavien laitteiden energiantarve on kuitenkin erittäin suuri ja ylittää selvästi nykyisten matkapuhelinten kapasiteetin. Lisäksi laitteet toimisivat vain autoissa, junissa tai laivoissa (85). Testeissä on lisäksi ilmennyt huomattavia ongelmia DVB-T-signaalin vastaanotossa ajoneuvojen liikkuessa suuremmilla nopeuksilla.

(119)

DVB-T-järjestelmä ei sen vuoksi tarjoa muihin järjestelmiin verrattuna ylivertaista tekniikkaa eikä ole mitään syytä olettaa, että sen kehittäminen estyisi markkinahäiriöiden vuoksi. Berlin-Brandenburgissa vallitsevat tekniset ja taloudelliset olosuhteet mahdollistavat lisäksi useampien kilpailevien markkinaehtoisten ratkaisujen kehittämisen. DVB-T-järjestelmän julkinen rahoittaminen on sen vuoksi katsottava perusteettomaksi poikkeamiseksi yksittäiseen tekniikkaan sitoutumattomuuden periaatteesta. Lisäksi rahoitus voi estää muiden järjestelmien, kuten DSL:n kehittämistä, vaikka näihin järjestelmiin voi liittyä muita innovaatio- ja tekniikkaetuja ja ne voidaan kehittää itsenäisesti.

(120)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisessa arvioinnissa on todettu kaksi potentiaalista markkinahäiriötä, jotka liittyvät maanpäällisen järjestelmän muuttamiseen digitaaliseksi. Näistä toinen liittyy markkinatoimijoiden välisiin koordinointiongelmiin, jotka voivat vaikeuttaa joustavaa siirtymistä, ja toinen taajuusspektrin vapautumisesta aiheutuviin myönteisiin ulkoisiin vaikutuksiin. Vaikka nämä markkinahäiriöt voivat periaatteessa oikeuttaa poikkeamisen yhteen tekniikkaan sitoutumattomuuden periaatteesta, ne eivät oikeuta tuen myöntämistä tarkasteltavana olevassa tapauksessa. Komissio ei sen vuoksi ole vakuuttunut siitä, että tuki on tarkoituksenmukainen, välttämätön ja oikeasuhtainen keino markkinahäiriön korjaamiseksi ja DVB-T-järjestelmän rahoittamiseksi. Vaikka otettaisiin huomioon, että kyse on absoluuttisten lukujen perusteella suhteellisen vähäisestä tukimäärästä ja lähetysyhtiöiden välisen kilpailun vääristyminen on melko rajallista, tuella kuitenkin katetaan joidenkin kanavien tapauksessa lähes puolet lähetyskustannuksista. Tämä on voinut vaikuttaa lähetysyhtiöiden valinnan kohdistumiseen DVB-T-järjestelmään ja kilpailun vääristymiseen laajemmassa määrin verkkojen tasolla.

(121)

Saksan näkemyksen mukaan moniarvoisen lähetysjärjestelmän käyttöönotto kuuluu jäsenvaltioiden kulttuurialalla käyttämän toimivallan piiriin, ja yhteisön on perustamissopimuksen 151 artiklan 4 kohdan mukaisesti otettava kyseinen toimivalta huomioon valtiontukimenettelyissä.

(122)

Komissio hyväksyy sen, että kuten perustamissopimuksen 151 artiklan 4 kohdassa määrätään, yhteisö ottaa kulttuuriin liittyvät näkökohdat huomioon toiminnassaan erityisesti kulttuuriensa monimuotoisuuden edistämiseksi. Komissio katsoo kuitenkin, että tätä kulttuuriin liittyvää poikkeusmääräystä perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohdassa on sovellettava tiukasti ja vain tapauksiin, joissa kulttuurituote on selkeästi yksilöity tai yksilöitävissä (86). Tarkasteltavana oleva tuki koskee televisiosignaalin siirtoa eikä ole missään yhteydessä tiettyyn kulttuurisisältöön, joka jäisi muuten välittämättä. Tukea ei ole myöskään rajoitettu tiettyihin lähetysyhtiöihin, esimerkiksi pieniin paikallisiin palveluntarjoajiin, jotka eivät muuten harjoittaisi toimintaa maanpäällisessä järjestelmässä.

(123)

Vastauksessaan menettelyn aloittamista koskevaan päätökseen Saksa mainitsi katsovansa, että televisio-kanavien lähettämisessä DVB-T-verkossa on kyse yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvästä palvelusta. Saksan mukaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu koostuu siirtymisestä analogisista digitaalilähetyksiin, langattomiin päätelaitteisiin liittyvien teknisten innovaatioiden edistämisestä, eri lähetysjärjestelmien välisen infrastruktuurikilpailun turvaamisesta sekä tarjonnan ja mielipiteiden moninaisuuden tukemisesta.

(124)

Saksa perusteli vastauksessaan tuen myöntämistä erityisesti yksityisille lähetysyhtiöille sillä, että kyse oli korvauksesta, joka maksettiin osallistumisesta digitaalilähetyksiin siirtymiseen ja kanavien lähettämisestä maanpäällisessä digitaaliverkossa. Saksan mukaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palveluiden tarjoaminen on annettu yksityisille lähetysyhtiöille tehtäväksi lähetyskapasiteetin jakamista ja avustusten myöntämisen vahvistamista koskevilla julkisoikeudellisilla sopimuksilla. Yksityiset lähetysyhtiöt eivät olisi olleet ilman avustusta valmiit käyttämään eivätkä rakentamaan maanpäällistä digitaaliverkkoa, mikä olisi vaarantanut maanpäällisen verkon tulevaisuuden, jonka turvaaminen on yleisen edun mukaista.

(125)

Komissio katsoo, että viranomaisten on määriteltävä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut yksiselitteisesti ja annettava niiden tarjoaminen nimenomaan tietyn yrityksen tehtäväksi. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa Saksa näyttää käyttäneen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palveluiden periaatetta yksittäistapauksessa. Väitetty korvaus yleishyödyllisestä palvelusta suoritetaan nimittäin yksityisille lähetysyhtiöille, joille ei ole uskottu julkisia tehtäviä, toisin kuin julkisoikeudellisille yleisradioyhtiöille. Lähetyskustannusten rahoittaminen tuo yksityisille lähetysyhtiöille edun, joka liittyy niiden tavanomaiseen liiketoimintaan.

(126)

Väite, jonka mukaan tuki on välttämätön edellytys lähetystoiminnan digitalisoinnille ja mielipiteiden moninaisuuden edistämiselle, ei koske pelkästään maanpäällistä lähetysjärjestelmää. Myös kaapeli- ja satelliittijärjestelmät voivat edistää tämän tavoitteen saavuttamista. Koska näiden vaihtoehtoisten järjestelmien lähetyskapasiteetti on suurempi, ne ovat jopa tarkoituksenmukaisempia keinoja nopean ja kitkattoman siirtymisen toteuttamiseksi ja mielipiteiden moninaisuuden turvaamiseksi laajan kanavatarjonnan avulla.

(127)

DVB-T-verkkoon liittyvän innovaatiotoiminnan edistämisen tueksi esitettyjä keskeisiä argumentteja on käsitelty jo edellä johdanto-osan 115–119 kappaleessa. Jopa innovatiivisten palveluiden edistäminen katsotaan kyseisissä argumenteissa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palveluiden tarjoamiseksi. Kyseisten innovatiivisten palveluiden tarjoamiseen ei kuitenkaan myönnetä suoraa rahoitusta, niiden tarjoamista ei anneta tuensaajiin lukeutuvien yksityisten lähetysyhtiöiden tehtäväksi eikä niitä määritellä riittävän täsmällisesti.

(128)

Tarkasteltaessa infrastruktuurikilpailun varmistamista ja mielipiteiden moninaisuuden turvaamista on todettava, kuten edellä johdanto-osan 108–112 kappaleessa mainitaan, että ei ole viitteitä siitä, että Berlin-Brandenburgin lähetysinfrastruktuuriin liittyisi taloudellisia tekijöitä, jotka loisivat rakenteellisen kilpailuongelman tai määräävän aseman väärinkäytön uhan ja estäisivät sen vuoksi sisällön välittämistä tai vaarantaisivat mielipiteiden moninaisuutta. Väitettä, jonka mukaan yksityisiä lähetysyhtiöitä on tuettava DVB-T-lähetysten taloudellisen menestyksen turvaamiseksi, ei voida hyväksyä perusteeksi DVB-T-verkon tukemiselle yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvänä palvelun tarjoamisena.

VI VALTIONTUKISÄÄNTÖJEN SOVELTAMINEN DIGITAALILÄHETYSTEN ALOITTAMISEEN MYÖNNETTÄVÄÄN JULKISEEN RAHOITUKSEEN

(129)

Ennen päätelmien tekemistä tarkasteltavana olevasta asiasta komissio haluaa esitellä julkisille ja taloudellisille toimijoille politiikkaa, jota se soveltaa digitaalilähetysten aloittamiseen myönnettävään julkiseen rahoitukseen. Havainnollistaakseen kyseistä politiikkaa komissio esittelee johdanto-osan 86 kappaleessa mainitussa toimintasuunnitelmassa ja mainituissa tiedonannoissa esitettyjen periaatteiden soveltamista joihinkin esimerkkitapauksiin. Jäsenvaltioilla on luonnollisesti edelleen velvollisuus ilmoittaa jäljempänä luetelluista valtiontueksi katsottavista toimenpiteistä komissiolle ennen niiden toteuttamista. Komissio tutkii sen jälkeen, kuuluvatko ilmoitetut toimenpiteet kokonaisuudessaan jäljempänä esitettyjen yleisten näkemysten soveltamisalaan.

(130)

Jäsenvaltioilla on käytettävissään lukuisia mahdollisuuksia rahoittaa aktiivisesti lähetystoiminnan digitalisointia tavalla, joka on Euroopan valtiontukilainsäädännön mukainen ja edistää siten ensisijaiseksi tavoitteeksi asetettua kasvun, kilpailukyvyn ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden saavuttamista.

(131)

Tarkasteltavana olevassa tapauksessa komissio ei tutkinut tarkemmin avustuksia, jotka maksettiin 6 000 sosiaaliavusta riippuvaiselle kotitaloudelle päätelaitteiden ostamista varten.

(132)

Komissio on hyväksynyt myös Itävallan digitalisointirahaston, johon sisältyy lukuisia lähetystoiminnan digitalisointiin kohdistuvia rahoitustoimenpiteitä (87). Toimenpiteet kattavat seuraavat osa-alueet:

a)	pilottihankkeet ja tutkimustoiminta esimerkiksi digitaalilähetystekniikan ja interaktiivisten sovellusten testaamiseksi;

b)	kuluttajille myönnettävät avustukset eri lähetysjärjestelmissä käytettävien päätelaitteiden hankkimiseen sen estämiseksi, että matalatuloiset kotitaloudet jäävät digitaalitelevisiotarjonnan ulkopuolelle, ja kriittisen käyttäjämäärän saavuttamiseksi;

c)	yrityksille myönnettävä rahoitus innovatiivisten digitaalipalveluiden, esimerkiksi sähköisten ohjelmaoppaiden ja mobiilisovellusten kehittämiseen;

d)	avustukset lähetysyhtiöille korvauksena analogisten ja digitaalisten televisiolähetysten rinnakkaislähetysjaksolla (nk. simulcast phase) aiheutuvista lisälähetyskustannuksista.

(133)

Paitsi kyseisenkaltaisia toimenpiteitä, joihin komissio on jo ottanut kantaa, jäsenvaltiot voivat harkita myös muiden avustusmuotojen käyttöä, kunhan toimenpiteet eivät aiheuta tarpeettomia kilpailunvääristymiä eri tekniikoiden tai yritysten välillä. Jos kyseiset edellytykset täyttyvät, jäsenvaltiot voivat harkita esimerkiksi seuraavia toimenpiteitä:

kuluttajille myönnettävät avustukset digitaalisten päätelaitteiden hankintaan; tämänkaltaisten avustusten olisi oltava yhteen tekniikkaan sitomattomia; avustuksia myöntämällä viranomaiset voivat tukea interaktiivisuuteen painottuvien avointen standardien käyttöä; avoimet standardit mahdollistavat eri palveluntarjoajien interaktiivisten palveluiden käytön; esimerkkejä interaktiivisista palveluista ovat sähköiset ohjelmaoppaat, uutishaku, pelit tai internetkauppa;

b)	tuki lähetysverkon rakentamiseen alueilla, joiden televisiotarjonta olisi muussa tapauksessa riittämätöntä;

julkisille yleisradioyhtiöille suunnattu rahoitus, jonka avulla nämä voivat käyttää kaikkia lähetysjärjestelmiä ulottaakseen ohjelmatarjontansa koko väestöön; tässä yhteydessä jäsenvaltioiden on määriteltävä selkeästi yleisradioyhtiöille mahdollisesti määrättävä velvollisuus tietyn lähetysjärjestelmän käyttöön;

rahoitus kohtuullisena korvauksena lähetysyhtiöille, joiden on luovuttava analogisten taajuuksien käytöstä ennen toimilupiensa voimassaolon päättymistä; korvauksessa olisi otettava huomioon lähetysyhtiölle siirtymisestä aiheutuvat tosiasialliset kustannukset, tarvittaessa kustannukset, jotka aiheutuvat laitteistojen mukauttamisesta digitaalilähetyksiin ja ohjelmien lähettämisestä toisen kanavan/multipleksin kautta, ja taajuuskustannukset; taajuuskustannusten laskennassa olisi otettava huomioon digitaalilähetyskapasiteetin jakaminen; jäsenvaltioiden on esitettävä todisteet siitä, että näin on toimittu.

(134)

Komissio vahvistaa, että lähetystoiminnan digitalisointi muodostaa yhteisen edun mukaisen tavoitteen. Komissio haluaa kuitenkin korostaa tällä päätöksellä, että valtiontukien myöntämisessä olisi yksilöitävä selkeästi ratkaistavana oleva ongelma ja valittava kilpailua vähiten vääristävä keino sen ratkaisemiseen. Vain tavoitteellinen tuki on yhdenmukaista tasapuolisen kilpailun varmistamista sekä kilpailukyvyn ja teknisen kehityksen edistämistä koskevan ensisijaisen tavoitteen kanssa.

VII PÄÄTELMÄT

(135)

Komissio päättelee edellä esitetystä, että Mabbin yksityisille lähetysyhtiöille myöntämä rahoitus on katsottava perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi. Kyse on yhteismarkkinoille soveltumattomasta tuesta. Kyseinen jäsenvaltio ei ole ilmoittanut tuesta komissiolle perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja on toteuttanut tukitoimenpiteen ilman komission lupaa. Tuki on sen vuoksi perittävä takaisin kyseisiltä yksityisiltä lähetysyhtiöiltä.

(136)

Vaikka Mabbin myöntämä rahoitus on voinut hyödyttää välillisesti myös T-Systemsiä verkko-operaattoreiden tasolla, ei voida vahvistaa, onko T-Systemsille tosiasiallisesti siirretty perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja valtion varoja (88). Koska lähetysyhtiöiden olisi ennemminkin pitänyt pyrkiä toimimaan huolellisen taloudellisen toimijan tavoin varmistamalla, että niiden käyttöön asetetusta tuesta oli ilmoitettu komissiolle ja että tämä oli hyväksynyt sen, komissio pitää ensisijaisen tärkeänä, että tuki peritään takaisin välittömiltä edunsaajilta,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Valtiontuki, jonka Saksan liittotasavalta on myöntänyt DVB-T-verkossa toimintaa harjoittaville yksityisille lähetysyhtiöille maanpäällisten digitaalilähetysten aloittamiseksi Berlin-Brandenburgissa, ei sovellu yhteismarkkinoille.

2 artikla

1. Saksan liittotasavallan on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet 1 artiklassa tarkoitettujen ja tuensaajalle sääntöjenvastaisesti maksettujen tukien perimiseksi takaisin tuensaajilta.

2. Tuki on maksettava takaisin viipymättä kansallisen oikeuden mukaisten menettelyjen mukaisesti, jos niissä mahdollistetaan päätöksen välitön täytäntöönpano. Takaisinperittävään tukeen sisällytetään korko alkaen siitä, kun tuki asetettiin tuensaajien käyttöön, tuen todelliseen takaisinperintään asti.

3. Edellä 2 kohdan mukaiset korot lasketaan komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 9 ja 11 artiklan mukaisesti (89). Korko perustuu aluetukien avustusekvivalenttien laskennassa käytettyyn viitekorkoon.

4. Saksan liittotasavallan on vaadittava kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta kaikkia 1 artiklassa tarkoitettuja tuensaajia maksamaan niiden käyttöön sääntöjenvastaisesti asetetut, yhteismarkkinoille soveltumattomat tuet takaisin, niistä kertyneet korot mukaan luettuina.

3 artikla

Saksan liittotasavallan on ilmoitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta sen noudattamiseksi toteuttamansa tai suunnittelemansa toimenpiteet liitteenä olevaa lomaketta käyttäen. Saksan liittotasavallan on toimitettava saman määräajan kuluessa kaikki asiakirjat, jotka vahvistavat, että sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman tuen saajia koskeva takaisinmaksumenettely on aloitettu.

4 artikla

Tämä päätös on osoitettu Saksan liittotasavallalle.

Tehty Brysselissä 9 päivänä marraskuuta 2005.

Komission puolesta

Neelie KROES

Komission jäsen

(1) EUVL C 216, 28.8.2004, s. 5. Valtiontuki C 25/2004 (ex NN 36/04) – DVB-T-verkon käyttöönotto Berlin-Brandenburgissa.

(2) DVB-T:llä tarkoitetaan digitaalitelevisiolähetyksiä maanpäällisessä verkossa. Muita digitaalitelevisiolähetysten muotoja ovat DVB-S (satelliitti) ja DVB-C (kaapeli).

(3) Asia E 3/2005 (ex CP 43/2003).

(4) Ks. alaviite 1.

(5) 29. syyskuuta 2004 ja 22. lokakuuta 2004 päivätyillä kirjeillä.

(6) Kaikki kolme 30. syyskuuta 2004 päivätyllä kirjeellä.

(7) 25. lokakuuta 2004 päivätyllä kirjeellä.

(8) 25. huhtikuuta 2005, 4. toukokuuta 2005, 1. kesäkuuta 2005 ja 4. elokuuta 2005 päivätyillä kirjeillä.

(9) 6. joulukuuta 2004, 26. tammikuuta 2005 ja 11. helmikuuta 2005 päivätyillä kirjeillä.

(10) 21. tammikuuta 2005, 26. tammikuuta 2005, 29. huhtikuuta 2005 ja 10. kesäkuuta 2005 päivätyillä kirjeillä.

(11) 6. toukokuuta 2005, 24. toukokuuta 2005 ja 4. elokuuta 2005 päivätyillä kirjeillä.

(12) 31. toukokuuta 2005 päivätyllä kirjeellä.

(13) ECCA 22. marraskuuta 2004, Mabb 2. maaliskuuta 2005, EE&MC 12. huhtikuuta 2005 ja DTAG 28. huhtikuuta 2005.

(14) Arbeitsgemeinschaft Fernsehforschung (AGF) on Saksan suurimpien yleisradioyhtiöiden yhdessä perustama yhteenliittymä, joka mittaa kotitalouksien televisiokatselutottumuksia.

(15) SES/ASTRA on Saksan suurin satelliittioperaattori, joka julkaisee vuosittain eri televisiolähetysjärjestelmien käyttöä tarkastelevaa German Satellite Monitoria.

(16) Ks. Media Perspektiven, 12/2003, s. 560, Media Perspektiven, 7/2004, s. 299, ja ALM/GSDZ Digitalisierungsbericht 2005, s. 65.

(17) Liittovaltion talous- ja teknologiaministeriö (2000): Einführung des digitalen Rundfunks in Deutschland, ”Startszenario”, Sachstandsbericht und Empfehlungen der Initiative ”Digitaler Rundfunk” zur Digitalisierung von Hörfunk und Fernsehen unter Berücksichtigung der Verbreitung über Kabel, Satellit und TV-Sender.

(18) Staatsvertrag über die Zusammenarbeit zwischen Berlin und Brandenburg im Bereich des Rundfunks (”Medienstaatsvertrag” tai ”MStV”), tehty 29. helmikuuta 1992, 1. tammikuuta 1999 päivätty toisinto (GVBl, s. 130), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 15. kesäkuuta 2001 säädetyllä lailla (GVBl, s. 185).

(19) RBB on ARD:n jäsen. RBB perustettiin 1. toukokuuta 2003 ORB:n (Ostdeutscher Rundfunk Brandenburg) ja SFB:n (Sender Freies Berlin) sulautumisen seurauksena.

(20) Multipleksi vastaa yhtä yleisradiolähetyksissä käytettävää digitaalikanavaa (taajuuskokonaisuutta eli -blokkia), jossa on Berlin-Brandenburgin tapauksessa neljä ohjelmapaikkaa.

(21) Posti- ja telealan sääntelyviranomaisen nimi muutettiin 13. heinäkuuta 2005 liittovaltion verkkovirastoksi (Bundesnetzagentur).

(22) RegTP:n virallinen lehti nro 13/2002, säädös nro 22/2002, s. 1010.

(23) Ks. johdanto-osan 15 kappale.

(24) RegTP ei loppujen lopuksi jakanut lainkaan palvelualuetta Berliini 4 (kanal 47) Puolan kanssa syntyneiden koordinointiongelmien vuoksi.

(25) RegTP:n virallinen lehti nro 6/2002, säädös nro 6/2002, 1.6 kohta.

(26) RegTP:n virallinen lehti nro 23/2002, säädös nro 36/2002, s. 1695. Koko Berliinin ja Potsdamin kattamalla alueella lähetettävä kanava 33 määriteltiin liittovaltion kattavaan palveluun sisältyväksi vähimmäispalveluksi, jonka tarjoaminen aloitettaisiin 28. helmikuuta 2003.

(27) RegTP:n virallinen lehti nro 23/2002, säädös nro 36/2002, s. 1695, II Yleistä.

(28) Berliinin virallinen lehti, s. 3538, ja Brandenburgin virallinen lehti/liite, s. 1099.

(29) Staatsvertrag über den Rundfunk im vereinten Deutschland (Rundfunkstaatsvertrag – RStV), tehty 31. elokuuta 1991, 1. heinäkuuta 2002 päivätty toisinto (GVB1, s. 162).

(30) Berliinin virallinen lehti nro 25, 24.5.2002, s. 1875.

(31) Tästä menettelystä säädetään viestintäpalveluita koskevan valtiosopimuksen 28 §:n 5 momentissa. Ks. esimerkiksi DSF:n ja Mabbin välinen sopimus. Lisäksi 9live-kanavan lähettäminen samassa multipleksissä (K 56) perustuu T-Systemsin aloitteesta järjestettyyn kokeiluhankkeeseen.

(32) Berliinin virallinen lehti, 16. huhtikuuta 2004.

(33) RTL-konsernin kanssa tehty sopimus allekirjoitettiin 3. kesäkuuta 2003 ja ProSiebenSat.1:n sopimus 4. joulukuuta 2003.

(34) Liittohallituksen mukaan ProSiebenSat.1:n lähetyskustannukset ovat korkeammat kuin RTL:n. T-Systemsiltä 24. toukokuuta 2005 saadut luvut osoittavat kuitenkin, että ProSiebenSat.1:n multipleksin lähetyskustannukset olivat vuosina 2003 ja 2004 RTL:n multipleksin kustannuksia alhaisemmat.

(35) FAB:n kanssa tehdyt sopimukset allekirjoitettiin 2. kesäkuuta ja 22. elokuuta 2003 ja BBC Worldin kanssa tehty sopimus 2. joulukuuta 2003.

(36) 9live-kanavan lähettäminen samassa multipleksissä perustuu T-Systemsin aloitteesta ja Mabbin suostumuksella järjestettyyn kokeiluhankkeeseen. Mabb ei toistaiseksi ole asettanut virallisesti 9live:n käyttöön lähetyskapasiteettia eikä myöntänyt sille tukea.

(37) Berliinin virallinen lehti nro 25, 24. toukokuuta 2002, s. 1875, ja 16. huhtikuuta 2004.

(38) Yleisradioyhtiöiden rahoitustarpeiden määrityksestä vastaavan komitean (Kommission für die Ermittlung des Finanzbedarfs der Rundfunkanstalten) 14. raportti, s. 99 ja 107.

(39) EYVL L 108, 24.4.2002, s. 33.

(40) Ks. asia T-358/94, Air France v. komissio, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 12. joulukuuta 1996, Kok. 1996, s. II-2109, ja asia C-482/99, Ranska v. komissio, Stardust Marine, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 16. toukokuuta 2002, Kok. 2002, s. I-4397.

(41) Viestintäpalveluita koskeva valtiosopimus, erityisesti 7 ja 8 §.

(42) Viestintäpalveluita koskeva valtiosopimus, 18 §.

(43) Viestintäpalveluita koskeva valtiosopimus, 17 §.

(44) Ks. johdanto-osan 19 kappale.

(45) Viestintäpalveluita koskeva valtiosopimus, 46 §:n 3 momentti.

(46) Viestintäpalveluita koskeva valtiosopimus, 46 §:n 4 momentti.

(47) Asia C-482/99, 23 kohta ja kyseisessä kohdassa mainitut viitteet.

(48) Tämä koskee esimerkiksi DSF:ää, Eurosportia ja Viva Plusia sekä Super RTL-, N24- ja Kabel 1 –kanavia, jotka kuuluvat analogisessa maanpäällisessä verkossa aiemmin toimintaa harjoittaneille lähetysyhtiöille.

(49) RTL II:n toimilupa analogiseen maanpäälliseen verkkoon umpeutui 30. syyskuuta 2002 ja ProSiebenin 28. marraskuuta 2002.

(50) Vaikka RBB rakentaa osan DVB-T-verkosta (kaksi multipleksiä), sitä ei voida katsoa edunsaajaksi, sillä kyseiset multipleksit ovat yksinomaan julkisoikeudellisten yleisradioyhtiöiden käytössä eivätkä nämä saa rahoitusta Mabbilta.

(51) Media Perspektiven, Basisdaten: Daten zur Mediensituation in Deutschland 2004, s. 11 ja 18, AGF/GfK Fernsehforschung und I-Punkt Deutschland, Nielsen Media Research.

(52) On syytä korostaa, että T-Systemsin DVB-T-verkkoon soveltamaa hinnoittelua ei säännellä, sillä RegTP ei ole vielä analysoinut yleisradiolähetyspalveluiden markkinoita sähköisten viestintäverkkojen ja –palveluiden uuden sääntelykehyksen puitteissa. Kyseiset markkinat muodostavat ”markkinat 18”: Televisio- ja radiotoiminnan lähetyspalvelut sisällön lähettämiseksi loppukäyttäjille. Komission suositus 2003/311/EY, 11. helmikuuta 2003.

(53) Viestintäpalveluita koskeva valtiosopimus, 6 a §.

(54) Ks. johdanto-osan 16 ja 17 kappale.

(55) Jos tarjouskilpailumenettely olisi kaikilta osin läpinäkyvä ja avoin, tarjouksen tekevien lähetysyhtiöiden voitaisiin odottaa ottavan rahoituksesta saatavan hyödyn kokonaan tai osittain huomioon tekemällä korkeamman tai paremman tarjouksen.

(56) Ks. johdanto-osan 13–15 kappale.

(57) Liittohallituksen 24. syyskuuta 2004 päivätty vastaus, 1.3.2 kohta, s. 32 (”Der Umstieg hätte voraussichtlich […] ohne jede finanzielle Förderung realisiert werden können, wenn im Bereich der Organisation des Sendernetzbetriebes voll marktkonforme Bedingungen bestanden hätten.”) (”T-Systems als Nachfolger des früheren Fernmeldemonopols”).

(58) Toimenpiteen kattama osa vaihtelee paitsi DVB-T-ohjelmapaikkaa kohden myönnetyn avustuksen absoluuttisten määrien välisten erojen vuoksi, myös T-Systemsin ohjelmapaikkaa kohden veloittamien lähetysmaksujen välisten erojen vuoksi.

(59) Ks. viimeisimmät päätökset asioissa Telenor/Canal+/Canal Digital (COMP/C.2/38.287, 29. joulukuuta 2003), Newscorp/Telepiù (COMP/M.2876, 2. huhtikuuta 2003), BSkyB/Kirch Pay TV (COMP/JV.37, 21. maaliskuuta 2000), Telefonica Endemol (COMP/M.1943, 11. heinäkuuta 2000) ja TPS II (COMP/JV.57, 30. huhtikuuta 2002).

(60) Euroopan komissio, kilpailun PO, Market Definition in the Media Sector – Comparative Legal Analysis, I osa, joulukuu 2002, s. 73.

(61) Tämä koskee myös BBC Worldia, joka ilmoittaa itse olevansa nimenomaan kaupalliseen rahoitukseen perustuva lähetystoiminnan harjoittaja.

(62) Komission päätös, tehty 4 päivänä syyskuuta 2001, asiassa COMP/M.2558 – Havas/Tempus (EYVL C 319, 14.11.2001, johdanto-osan 9 kappale ja kyseisessä kappaleessa mainitut viitteet).

(63) Viimeisimpien päätösten osalta ks. komission päätös asiassa Telenor/Canal+/Canal Digital (COMP/C.2/38.287, 29. joulukuuta 2003, erityisesti johdanto-osan 32–50 kappale).

(64) Ks. asiat TPS I (IV/36.237, 3. maaliskuuta 1999, johdanto-osan 30 kappale), British Interactive Broadcasting/Open (IV/36.539, 15. syyskuuta 1999, johdanto-osan 26 kappale) ja Telenor/Canal+/Canal Digital (COMP/C.2/38.287, 29. joulukuuta 2003, johdanto-osan 50 kappale).

(65) Sitomisvaikutuksella viitataan tilanteeseen, jossa kotitaloudet eivät ole valmiita investoimaan toiseen lähetysmuotoon, minkä vuoksi siirtyminen eri lähetysjärjestelmään on epätodennäköistä. Ks. komission päätös asiassa MSG Media Service (EYVL L 364, 31.12.1994, johdanto-osan 42 kappale).

(66) Berliinin ja Brandenburgin DVB-T-verkossa lähetettävien kanavien osuus katsojista oli vuonna 2004 yli 80 prosenttia ja koko Saksan televisiomainostuloista yli 90 prosenttia, ks. alaviite 51.

(67) Kaapeli-operaattorit hyötyivät lyhyellä aikavälillä katsojista, jotka halusivat jatkaa analogisten lähetysten vastaanottoa. Kyse oli kuitenkin vain kertaluontoisesta vaikutuksesta, joka poistui digitaalilähetysten aloittamisen jälkeen. Keskipitkällä aikavälillä kaapelioperaattorit ovat menettäneet asiakkaita maksuttomille DVB-T-lähetyksille.

(68) Kaapeliasiakkaiden määrän laskusuuntaus, joka esitetään kuviossa 2, on nähtävissä myös muiden kaapelioperaattoreiden toimittamissa tiedoissa. Toiselta alueelliselta kaapelioperaattorilta saatujen tietojen mukaan absoluuttinen asiakasmäärä nousi vuoden 2003 toisella neljänneksellä huippuunsa, mutta on sen jälkeen (vuoden 2005 toiseen neljännekseen mennessä) laskenut tasaisesti yhteensä noin 7 prosenttia. Kolmannen Berliinissä ja Brandenburgissa toimivan kaapelioperaattorin mukaan vaihtuvuusaste nousi vuonna 2004 50 prosenttia verrattuna vuoteen 2003. Tämä kasvu johtuu kuitenkin ainakin osittain syyskuussa 2004 toteutetusta hinnankorotuksesta.

(69) Ks. ”Berlin/Potsdam: Erste DVB-T-Region Deutschland”, Media Perspektiven, 12/2003, s. 565.

(70) Erityisesti Italiassa, Ranskassa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

(71) Näitä väitteitä käsitellään perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohtaa koskevassa jaksossa.

(72) KOM(2002) 263 lopullinen: eEurope 2005: Tietoyhteiskunta kaikille; KOM(2003) 541 lopullinen: Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle siirtymisestä analogisista digitaalisiin radio- ja televisiolähetyksiin; KOM(2005) 204 lopullinen: Komission tiedonanto analogisista digitaalisiin radio- ja televisiolähetyksiin siirtymisen nopeuttamisesta.

(73) KOM(2005) 229 lopullinen, 1.6.2005.

(74) EYVL L 108, 24.4.2002, s. 33.

(75) Nämä yhteisön valtiontukipolitiikan monivuotiset perusperiaatteet vahvistettiin äskettäin valtiontuen toimintasuunnitelmassa: Valtiontukien vähentäminen ja tarkempi kohdentaminen: suunnitelma valtiontuen uudistamiseksi vuosina 2005–2009. Ks. http://europa.eu.int/comm/competition/state_aid/others/action_plan/

(76) Asia C-280/00, Altmark Trans GmbH, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 24. heinäkuuta 2003, Kok. 2003, s. I-7747, 88–94 kohta.

(77) Ks. alaviite 72.

(78) Ks. johdanto-osan 59 kappale.

(79) Ks. johdanto-osan 57–61 kappale.

(80) Mabb (2003): Berlin goes digital, s. 14.

(81) Liittohallitus on korostanut kaapeliverkon vahvaa markkina-asemaa Berliinissä ja Brandenburgissa. Tämä johtuu ennen kaikkea tuomioistuinten antamista tuomioista, joiden mukaan vuokranantajat voivat velvoittaa vuokralaiset maksamaan kaapelimaksun osana vuokraa. Liittohallitus toteaa itsekin, että DVB-T-verkko tuskin kykenee horjuttamaan kaapeliverkon asemaa näissä olosuhteissa.

(82) KOM(2003) 541 lopullinen.

(83) Interaktiivisuus edellyttää DVB-RCT:n käyttöä (Return Channel Terrestrial eli maanpäällinen paluukanava), josta aiheutuu lisäkustannuksia ja joka edellyttää kalliimman dekooderin hankkimista, taikka perinteisten paluukanavien kuten puhelinkaapelin tai interaktiivisen televisiokaapelin käyttöä.

(84) Toisin kuin digitaalikaapeli, joka voidaan varustaa paluukanavalla kehittyneempien interaktiivisten palveluiden tarjoamiseksi pelkän lähetyssignaalin välittämisen rinnalla.

(85) DVB-hanketta varten on sen vuoksi kehitetty uusi lähetysstandardi (DVB-Handheld, DVB-H). Viimeisimpien tietojen mukaan standardin kaupallinen käyttö toteutunee kuitenkin vasta yli kolmen vuoden kuluttua (ks. Analysys Study, elokuu 2005).

(86) Komissio päätökset asioissa NN 88/98, BBC:n ympärivuorokautinen mainokseton uutiskanava (EYVL C 78, 18.3.2000), ja NN 70/98, Kinderkanal und Phoenix (EYVL C 238, 21.8.1999).

(87) Asiassa N 622/03, Digitalisierungsfonds – Itävalta, 16. maaliskuuta 2005 tehty komission päätös, ks. http://europa.eu.int/comm/competition/state_aid/decisions/additional_docs.html

(88) Nyt käsiteltävänä oleva asia poikkeaa asiassa C-382/99, Alankomaat v. komissio (huoltamot), 13. kesäkuuta 2002 annetusta yhteisöjen tuomioistuimen tuomiosta (Kok. 2002, s. I-5163, 60–69 kohta, jossa öljy-yhtiöt katsotaan alankomaalaisille huoltamoille myönnetyn tuen välillisiksi edunsaajiksi. Tukien todetaan tuomiossa vapauttaneen öljy-yhtiöt sopimukseen perustuvasta velvoitteestaan myöntää huoltamoille tiettyjä alennuksia. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa yksityisille palveluntarjoajille myönnettyjen tukimäärien ja T-Systemsin perimän lähetysmaksun välillä ei kuitenkaan ole automaattista ja mitattavissa olevaa yhteyttä. Tällainen yhteys on nähtävissä vain sellaisten lähetysyhtiöiden tapauksessa, joiden maksuja on muutettu. Lähetysmaksut ovat kuitenkin pysyneet muuttumattomina siirtymisestä lähtien.

(89) EUVL L 140, 30.4.2004, s. 1.

		ISSN 1725-261X
Euroopan unionin virallinen lehti		L 200

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	49. vuosikerta 22. heinäkuu 2006

Sisältö		I Säädökset, jotka on julkaistava	Sivu
	*	Neuvoston asetus (EY) N:o 1124/2006, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2006, Euroopan talousyhteisön ja São Tomé ja Príncipen demokraattisen tasavallan hallituksen välisessä São Tomé ja Príncipen rannikon edustalla harjoitettavaa kalastusta koskevassa sopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamisesta tehdyn pöytäkirjan voimassaoloajan jatkamista 1 päivän kesäkuuta 2005 ja 31 päivän toukokuuta 2006 väliseksi ajaksi koskevan sopimuksen tekemisestä kirjeenvaihtona	1
	*	Komission asetus (EY) N:o 1125/2006, annettu 21 päivänä heinäkuuta 2006, tiettyjen tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön	3

	II Säädökset, joita ei tarvitse julkaista
	Neuvosto
*	Neuvoston päätös, tehty 11 päivänä heinäkuuta 2006, alueiden komitean tšekkiläisen varajäsenen nimeämisestä	5
*	Neuvoston päätös, tehty 11 päivänä heinäkuuta 2006, espanjalaisen jäsenen nimeämisestä alueiden komiteaan	6
*	Neuvoston päätös, tehty 11 päivänä heinäkuuta 2006, Euroopan talousyhteisön ja Guinea-Bissaun tasavallan hallituksen välisessä Guinea-Bissaun rannikon edustalla harjoitettavaa kalastusta koskevassa sopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamisesta tehdyn pöytäkirjan voimassaoloajan jatkamista 16 päivästä kesäkuuta 2006 ja 15 päivään kesäkuuta 2007 ulottuvaksi ajaksi koskevan kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan yhteisön puolesta ja sen väliaikaisesta soveltamisesta	7
	Kirjeenvaihtona tehty sopimus Euroopan talousyhteisön ja Guinea-Bissaun tasavallan hallituksen välisessä Guinea-Bissaun rannikon edustalla harjoitettavaa kalastusta koskevassa sopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamisesta tehdyn pöytäkirjan voimassaoloajan jatkamisesta 16 päivästä kesäkuuta 2006 ja 15 päivään kesäkuuta 2007 ulottuvaksi ajaksi	9
*	Neuvoston päätös, tehty 17 päivänä heinäkuuta 2006, menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä tehdyn päätöksen 1999/468/EY muuttamisesta	11
	Komissio
*	Komission päätös, tehty 9 päivänä marraskuuta 2005, valtiontuesta, jonka Saksan liittotasavalta on myöntänyt maanpäällisten digitaalitelevisiolähetysten (DVB-T) aloittamiseen Berlin-Brandenburgissa (tiedoksiannettu numerolla K(2005) 3903) ( 1 )	14
*	Komission päätös, tehty 20 päivänä heinäkuuta 2006, siitä, ovatko tietyt standardit direktiiviin 2001/95/EY sisältyvän yleisen turvallisuusvaatimuksen mukaisia, sekä niiden viitteiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (tiedoksiannettu numerolla K(2006) 3277) ( 1 )	35