21.7.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 199/1

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1113/2006,

annettu 20 päivänä heinäkuuta 2006,

tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon hedelmien ja vihannesten tuontijärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21 päivänä joulukuuta 1994 annetun komission asetuksen (EY) N:o 3223/94 (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)	Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 3223/94 4 artiklassa tarkoitetut tuonnin kiinteät arvot vahvistetaan liitteessä olevassa taulukossa merkityllä tavalla.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 21 päivänä heinäkuuta 2006.

---

(1)  EYVL L 337, 24.12.1994, s. 66. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 386/2005 (EUVL L 62, 9.3.2005, s. 3).

---

---

21.7.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 199/3

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1114/2006,

annettu 20 päivänä heinäkuuta 2006,

tiettyjen tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23 päivänä heinäkuuta 1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (1), ja erityisesti sen 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteenä olevan yhdistetyn nimikkeistön yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi on tarpeen antaa tämän asetuksen liitteessä esitettyjen tavaroiden luokittelua koskevia säännöksiä.

(2)

Asetuksessa (ETY) N:o 2658/87 vahvistetaan yhdistetyn nimikkeistön yleiset tulkintasäännöt; näitä sääntöjä sovelletaan myös kaikkiin muihin nimikkeistöihin, jotka perustuvat kokonaan tai osittain yhdistettyyn nimikkeistöön taikka joissa siihen mahdollisesti lisätään alajakoja ja jotka vahvistetaan yhteisön erityissäännöksillä tavaroiden kauppaa koskevien tariffimääräysten tai muiden toimenpiteiden soveltamiseksi.

(3)	Mainittujen yleisten tulkintasääntöjen mukaan on tämän asetuksen liitteen taulukossa olevassa sarakkeessa 1 esitetyt tavarat luokiteltava sarakkeen 2 CN-koodeihin sarakkeesta 3 ilmenevin perustein.

(4)

On asianmukaista, että jäsenvaltioiden tulliviranomaisten tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön antamiin sitoviin tariffitietoihin, jotka eivät ole tällä asetuksella vahvistettujen säännösten mukaisia, voi haltija edelleen vedota yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (2), 12 artiklan 6 kohdan mukaisesti kolmen kuukauden ajan.

(5)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tullikoodeksikomitean lausunnon mukaiset.

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Liitteenä olevan taulukon 1 sarakkeessa esitetyt tavarat luokitellaan yhdistetyssä nimikkeistössä mainitun taulukon sarakkeen 2 CN-koodeihin.

2 artikla

Jäsenvaltioiden tulliviranomaisten antamiin sitoviin tariffitietoihin, jotka eivät ole tässä asetuksessa vahvistettujen säännösten mukaisia, voidaan vedota asetuksen (ETY) N:o 2913/92 12 artiklan 6 kohdan mukaisesti vielä kolmen kuukauden ajan.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EYVL L 256, 7.9.1987, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 996/2006 (EUVL L 179, 1.7.2006, s. 26).

(2)  EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 648/2005 (EUVL L 117, 4.5.2005, s. 13).

---

---

21.7.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 199/6

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1115/2006,

annettu 20 päivänä heinäkuuta 2006,

yksityiskohtaisista säännöistä tiettyjen tuoreiden ja jäähdytettyjen kalojen kaupan pitämistä koskevien yhteisten vaatimusten soveltamisesta annetun asetuksen (ETY) N:o 3703/85 muuttamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä joulukuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 (1) ja erityisesti sen 2 artiklan 3 kohdan ja 3 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon tiettyjen kalastustuotteiden kaupan pitämistä koskevien yhteisten vaatimusten vahvistamisesta 26 päivänä marraskuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2406/96 (2) ja erityisesti sen 8 artiklan 4 kohdan ja 9 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Asetuksessa (EY) N:o 2406/96 vahvistetaan tiettyjen kalastustuotteiden kaupan pitämistä koskevat yhteiset vaatimukset. Yksityiskohtaiset säännöt näiden vaatimusten soveltamisesta vahvistetaan komission asetuksessa (ETY) N:o 3703/85 (3).

(2)	Asetuksen (EY) N:o 2406/96 9 artiklassa säädetään mahdollisuudesta luokitella pelagiset lajit näytteenottojärjestelmän perusteella siten, että kyseisten lajien osalta voidaan varmistaa kaupan pitämistä koskevien yhteisten vaatimusten noudattaminen.

(3)	Kun asetus (EY) N:o 2406/96 muutettiin komission asetuksella (EY) N:o 790/2005 (4), myös kilohailille vahvistettiin kaupan pitämistä koskevat yhteiset vaatimukset.

(4)	Asetuksessa (ETY) N:o 3703/85 vahvistettuja pelagisten lajien luokitusta ja punnitusta koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä ei tällä hetkellä sovelleta kilohailiin. Sen vuoksi kyseinen asetus olisi muutettava siten, että se koskee myös kilohailia.

(5)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat kalastustuotteiden hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (ETY) N:o 3703/85 seuraavasti:

1)	Lisätään liitteeseen I tämän asetuksen liitteessä oleva teksti.

2)	Lisätään liitteeseen II kohta seuraavasti: ”8) Sprattus sprattus -lajin kilohaili”.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EYVL L 17, 21.1.2000, s. 22. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

(2)  EYVL L 334, 23.12.1996, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 790/2005 (EUVL L 132, 26.5.2005, s. 15).

(3)  EYVL L 351, 28.12.1985 s. 63. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (ETY) N:o 3506/89 (EYVL L 342, 24.11.1989, s. 11).

(4)  EUVL L 132, 26.5.2005, s. 15.

---

---

21.7.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 199/8

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1116/2006,

annettu 20 päivänä heinäkuuta 2006,

sardellin kalastuksen lopettamisesta ICES-suuralueella VIII

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla pyyntirajoitukset ovat tarpeen, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2006 22 päivänä joulukuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 51/2006 (1) ja erityisesti sen 5 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Asetuksen (EY) N:o 51/2006 liitteessä I A säädetään väliaikaisesti yhteisön pyyntiponnistuksesta ICES-suuralueella VIII (Biskajanlahti) sardellia pyytäville aluksille.

(2)	Kyseisen asetuksen 5 artiklan 3 kohdan mukaan komissio lopettaa välittömästi sardellia koskevan kalastustoiminnan ICES-suuralueella VIII, jos tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) lausunnosta käy ilmi, että kutukannan biomassa on vuoden 2006 kutuaikana alle 28 000 tonnia.

(3)	Tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea on arvioinut, että kutukannan biomassa on vuoden 2006 kutuaikana 18 640 tonnia.

(4)	Koska sardellin kutukannan biomassa vuoden 2006 kutuaikana on alle 28 000 tonnin raja-arvon, kalastus olisi lopetettava loppuvuodeksi 2006,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Lopetetaan sardellin kalastus ICES-suuralueella VIII 2 artiklassa vahvistetusta asetuksen voimaantulopäivästä 31 päivään joulukuuta 2006. Sardellin säilyttäminen aluksella, uudelleenlaivaus ja purkaminen on niin ikään kiellettyä ICES-suuralueella VIII tämän asetuksen voimassatulopäivästä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL L 16, 20.1.2006, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 941/2006 (EUVL L 173, 27.6.2006, s. 1).

---

21.7.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 199/9

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1117/2006,

annettu 20 päivänä heinäkuuta 2006,

teurastuspalkkion ja lisätuen maksamisesta eläinten eläinlääkinnällisten teurastustoimenpiteiden yhteydessä Alankomaissa

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1254/1999 (1) ja erityisesti sen 50 artiklan toisen luetelmakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Alankomaissa vietiin nautaeläimiä teurastamoihin teurastettaviksi suu- ja sorkkatautiepidemian vuoksi vuonna 2001 ja naudan spongiformisen enkefalopatian vuoksi vuosina 2000–2003.

(2)

Alankomaiden viranomaiset keskeyttivät asetuksen (EY) N:o 1254/1999 11 artiklassa säädetyn teurastuspalkkion ja siihen liittyvän mainitun asetuksen 14 artiklassa säädetyn lisätuen, jota maksetaan teurastamoissa teurastetuista eläimistä, myöntämisen. Näiden eläinten tuottajat olisivat kuitenkin voineet hyötyä näistä suorista tuista edellyttäen, että kyseiset eläimet täyttivät tukikelpoisuusehdot.

(3)

Tuottajien oikeutettujen odotusten täyttämiseksi on syytä katsoa, että teurastuspalkkioita ja lisätukea voidaan maksaa 15 päivään lokakuuta 2006 asti niiden eläinten osalta, jotka on teurastettu teurastamossa vuonna 2001 suu- ja sorkkatautiepidemian aikana yhteisön toimenpiteistä suu- ja sorkkataudin torjumiseksi 18 päivänä marraskuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/511/ETY (2) mukaisesti.

(4)

Samasta syystä olisi säädettävä, että tämä mahdollisuus koskee myös teurastamossa eläinlääkärin- ja kotieläinjalostustarkastuksista yhteisön sisäisessä tiettyjen elävien eläinten ja tuotteiden kaupassa 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/425/ETY (3) ja tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä 22 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001 (4) mukaisesti käyttöön otettujen naudan spongiformisen enkefalopatian valvontatoimenpiteiden osana vuosina 2000, 2001, 2002 ja 2003 teurastettuja eläimiä.

(5)

Suoria tukia koskevat asetuksen (EY) N:o 1254/1999 säännökset korvattiin neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 (5) säännöksillä 1 päivästä tammikuuta 2005. Tämän seurauksena tässä asetuksessa tarkoitettuja toimenpiteitä ei voida enää sallia näiden säännösten perusteella, mikä aiheuttaa erityisen käytännön ongelman.

(6)	Olisi säädettävä, että tämän asetuksen mukaisesti maksettavat tuet myönnetään yleisten enimmäismäärien ja määrien rajoissa.

(7)

Teurastuspalkkioiden ja lisätukien määrät on mahdollisesti sisällytetty eläinten arvoon, joka on otettu huomioon tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista 26 päivänä kesäkuuta 1990 tehdyn neuvoston päätöksen 90/424/ETY (6) ja vuoden 2001 rahoitusosuudesta suu- ja sorkkataudin hävittämiseksi Alankomaissa 16 päivänä elokuuta 2001 tehdyn komission päätöksen 2001/652/EY (7) mukaisesti myönnettävää korvausta määritettäessä. Teurastuspalkkion ja lisätuen maksu johtaisi tässä tapauksessa siihen, että tuensaajat saavat liiallisen korvauksen. Olisi säädettävä, että Alankomaiden viranomaisten on ennen teurastusmaksun ja lisätuen myöntämistä varmistettava, ettei näin käy.

(8)	Koska kyseessä ovat vuosia 2000–2003 koskeneet tilanteet, on syytä säätää tämän asetuksen välittömästä voimaantulosta.

(9)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat naudanlihan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1.   Alankomaissa voidaan 15 päivään lokakuuta 2006 asti myöntää teurastuspalkkioita ja lisätukea eläimistä, jotka on suu- ja sorkkatautiepidemian yhteydessä teurastettu vuonna 2001 teurastamossa direktiivin 85/511/ETY mukaisesti.

2.   Teurastuspalkkio ja lisätuki voidaan myös myöntää eläimistä, jotka on teurastettu teurastamossa naudan spongiformisen enkefalopatian valvontatoimenpiteiden vuoksi direktiivin 90/425/ETY ja asetuksen (EY) N:o 999/2001 mukaisesti näiden säädösten soveltamisaikana aikaisintaan 1 päivänä tammikuuta 2000 ja viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2003.

2 artikla

1.   Teurastuspalkkiota myönnettäessä Alankomaiden toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että eläimet täyttivät seuraavat tukikelpoisuusehdot teurastushetkellä:

a)	sonnit, härät, lehmät ja hiehot olivat vähintään kahdeksan kuukauden ikäisiä,

b)	vasikat olivat yli kuukauden ja alle 7 kuukauden ikäisiä.

Palkkio maksetaan tuottajalle, joka on pitänyt eläintä kahden kuukauden vähimmäispitoajan, jonka päättymisestä teurastukseen on kulunut vähemmän kuin kuukausi.

2.   Teurastuspalkkioita myönnetään kansallisen enimmäismäärän, joka on vuosittain 1 207 849 täysikasvuista nautaa ja 1 198 113 vasikkaa, käyttämättömän osan rajoissa.

Palkkion määräksi vahvistetaan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulta tukikelpoiselta eläimeltä 27 euroa kalenterivuonna 2000, 53 euroa kalenterivuonna 2001 ja 80 euroa kalenterivuosina 2002 ja 2003.

Palkkion määräksi vahvistetaan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulta tukikelpoiselta eläimeltä 17 euroa kalenterivuonna 2000, 33 euroa kalenterivuonna 2001 ja 50 euroa kalenterivuosina 2002 ja 2003.

3 artikla

Alankomaiden toimivaltainen viranomainen maksaa eläin- ja teurastuspalkkioyksikkökohtaista lisätukea objektiivisin perustein, joihin kuuluvat varsinkin erityiset tuotantorakenteet ja -edellytykset, ja siten, että varmistetaan tuottajien yhtäläinen kohtelu ja vältetään markkinoiden tai kilpailun vääristyminen. Lisätukea ei saa liittää markkinahintojen vaihteluun.

Lisätukea myönnetään vuonna 2000 8,4 miljoonan euron kokonaismäärän, vuonna 2001 16,9 miljoonan euron kokonaismäärän ja vuosina 2002 ja 2003 25,3 miljoonan euron kokonaismäärän käyttämättömän osan rajoissa.

4 artikla

Teurastuspalkkion ja lisätuen määrät myönnetään edellyttäen, ettei niitä ole otettu huomioon kyseisille eläimille päätöksen 90/424/ETY ja päätöksen 2001/652/EY mukaisesti maksettuja korvauksia määritettäessä eikä niitä ole tässä yhteydessä tosiasiallisesti maksettu.

5 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EYVL L 160, 26.6.1999, s. 21. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1913/2005 (EUVL L 307, 25.11.2005, s. 2).

(2)  EYVL L 315, 26.11.1985, s. 11. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 807/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 36).

(3)  EYVL L 224, 18.8.1990, s. 29. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/33/EY (EYVL L 315, 19.11.2002, s. 14).

(4)  EYVL L 147, 31.5.2001, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1041/2006 (EUVL L 187, 8.7.2006, s. 10).

(5)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 9531/2006 (EUVL L 175, 29.6.2006, s. 1).

(6)  EYVL L 224, 18.8.1990, s. 19. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2006/53/EY (EUVL L 29, 2.2.2006, s. 37).

(7)  EYVL L 230, 28.8.2001, s. 8.

---

21.7.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 199/11

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1118/2006,

annettu 20 päivänä heinäkuuta 2006,

tariffikiintiössä tuotavan Uuden-Seelannin voin tuontitodistusten myöntämisen keskeyttämisestä

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1255/1999 (1) ja erityisesti sen 29 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1255/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maito- ja maitotuotealan tuontijärjestelmän ja tariffikiintiöiden avaamisen osalta 14 päivänä joulukuuta 2001 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2535/2001 (2) vahvistetaan nämä säännöt erityisesti mainitun asetuksen 25 artiklan 1 kohdassa määritellyn Uuden-Seelannin voin osalta.

(2)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin toteaa 11 päivänä heinäkuuta 2006 asiassa C-313/04 Franz Egenberger GmbH Molkerei und Trockenwerk v. Bundesanstalt für Landwirtschaft und Ernährung antamassaan tuomiossa seuraavaa: ”Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1255/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maito- ja maitotuotealan tuontijärjestelmän ja tariffikiintiöiden avaamisen osalta 14 päivänä joulukuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2535/2001 35 artiklan 2 kohta on pätemätön sikäli kuin siinä säädetään, että uusiseelantilaista voita, josta kannetaan alennettua tullia, koskevat tuontitodistushakemukset voidaan jättää ainoastaan Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaisille viranomaisille. Asetuksen (EY) N:o 2535/2001 25 ja 32 artikla, luettuna yhdessä tämän saman asetuksen liitteiden III, IV ja XII kanssa, ovat pätemättömiä sikäli kuin niillä mahdollistetaan syrjintä myönnettäessä tuontitodistuksia sellaista uusiseelantilaista voita varten, josta kannetaan alennettua tullia.”

(3)

Tämän tuomioistuimen tuomion vuoksi on mahdotonta toteuttaa Uuden-Seelannin voin tuontijärjestelyjä asianomaisessa tariffikiintiössä, erityisesti, koska asetuksen (EY) N:o 2535/2001 säännökset, joihin tuomio ei vaikuta, ovat riittämättömät varmistamaan, että tuotteiden, jotka väitetään tuodun kiintiössä, alkuperä ja laatu ovat kiintiöön liittyvien vaatimusten mukaiset; lisäksi kyseiset säännökset ovat riittämättömät varmistamaan kiintiön moitteettoman hallinnon erityisesti kiintiön käyttöä koskevien tarkastusten avulla.

(4)	Sen vuoksi on tarpeen muuttaa asetusta (EY) N:o 2535/2001 ja säätää tällaisista vaatimuksista varmistaen samalla, että muutokset ovat tuomioistuimen tuomiossa esitettyjen vaatimusten mukaiset. Kyseisiä muutoksia ei voida tehdä välittömästi, koska on kuultava osapuolia, joita asia koskee.

(5)

Siihen asti kun asetuksen (EY) N:o 2535/2001 muutokset voidaan hyväksyä, on tarpeen keskeyttää todistusten myöntäminen Uuden-Seelannin voille, jotta estettäisiin keinottelu, tuomioistuimen tuomiossa tarkoitetun syrjinnän jatkuminen, riski kiintiön valvomattomasta käytöstä ja sellaisten tuotteiden tuominen kiintiössä, jotka eivät täytä kiintiöön kelpoisten tuotteiden laatu- ja alkuperävaatimuksia. Samoista syistä on tarpeen keskeyttää todistusten myöntäminen tuomioistuimen tuomiota seuraavasta päivästä eli 12 päivästä heinäkuuta 2006.

(6)

Uuden-Seelannin voille, jolle on myönnetty IMA 1 -todistus ennen 12 päivää heinäkuuta 2006 ja joka on poistunut fyysisesti Uudesta-Seelannista ennen mainittua päivää, on kuitenkin tarpeen myöntää edelleen tuontitodistuksia, jotta voidaan suojella kyseisten toimijoiden perusteltua luottamusta ja sujuvoittaa kauppaa noudattaen samalla tuomioistuimen tuomiota.

(7)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maidon ja maitotuotteiden hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Poiketen siitä, mitä asetuksessa (EY) N:o 2535/2001 säädetään, jäsenvaltioiden on keskeytettävä tuontitodistusten myöntäminen kyseisen asetuksen 25 artiklan 1 kohdassa määritellylle Uuden-Seelannin voille. Tätä poikkeusta ei sovelleta Uuden-Seelannin voihin, jolle on myönnetty IMA 1 -todistus ennen 12 päivää heinäkuuta 2006 ja joka on poistunut fyysisesti Uudesta-Seelannista ennen mainittua päivää.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 12 päivästä heinäkuuta 2006.

---

(1)  EYVL L 160, 26.6.1999, s. 48. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1913/2005 (EUVL L 307, 25.11.2005, s. 2).

(2)  EYVL L 341, 22.12.2001, s. 29. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 926/2006 (EUVL L 170, 23.6.2006, s. 8).

---

21.7.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 199/13

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1119/2006,

annettu 20 päivänä heinäkuuta 2006,

maissin tuontitullin enimmäisalennuksen vahvistamisesta asetuksessa (EY) N:o 1058/2006 tarkoitetun tarjouskilpailun osana

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vilja-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1784/2003 (1) ja erityisesti sen 12 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Komission asetuksella (EY) N:o 1058/2006 (2) on avattu tarjouskilpailu, joka koskee enimmäisalennusta kolmansista maista tuotavan maissin tuontitullista Espanjaan.

(2)

Komission asetuksen (EY) N:o 1839/95 (3) 7 artiklan mukaisesti komissio voi asetuksen (EY) N:o 1784/2003 25 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen päättää tuontitullin enimmäisalennuksen vahvistamisesta. Tässä vahvistamisessa on otettava huomioon erityisesti asetuksen (EY) N:o 1839/95 6 ja 7 artiklassa säädetyt perusteet. Tarjouskilpailun voittaa se tarjouksen tekijä, jonka tarjous on tuontitullin enimmäisalennuksen suuruinen tai sitä alhaisempi.

(3)	Edellä tarkoitettujen perusteiden soveltamisesta kyseisen viljan tämänhetkiseen markkinatilanteeseen seuraa, että tuontitullin enimmäisalennukseksi olisi vahvistettava 1 artiklassa mainittu määrä.

(4)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1058/2006 tarkoittaman tarjouskilpailun rajoissa 14 päivän ja 20 päivän heinäkuuta 2006 välisenä aikana jätettyjen tarjousten osalta maissin tuontitullin enimmäisalennukseksi vahvistetaan 30,87 EUR/t 80 911 t kokonaismäärään asti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 21 päivänä heinäkuuta 2006.

---

(1)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 78. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1154/2005 (EUVL L 187, 19.7.2005, s. 11).

(2)  EUVL L 192, 13.7.2006, s. 10.

(3)  EYVL L 177, 28.7.1995, s. 4. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1558/2005 (EUVL L 249, 24.9.2005, s. 6).

---

21.7.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 199/14

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1120/2006,

annettu 20 päivänä heinäkuuta 2006,

maissin tuontitullin enimmäisalennuksen vahvistamisesta asetuksessa (EY) N:o 1057/2006 tarkoitetun tarjouskilpailun osana

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,,

ottaa huomioon vilja-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1784/2003 (1), ja erityisesti sen 12 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Komission asetuksella (EY) N:o 1057/2006 (2) on avattu tarjouskilpailu, joka koskee enimmäisalennusta kolmansista maista Portugaliin tuotavan maissin tuontitulliin.

(2)

Komission asetuksen (EY) N:o 1839/95 7 artiklan mukaisesti (3) komissio voi asetuksen (EY) N:o 1784/2003 25 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen päättää tuontitullin enimmäisalennuksen vahvistamisesta. Tässä vahvistamisessa on otettava huomioon erityisesti asetuksen (EY) N:o 1839/95 6 ja 7 artiklassa säädetyt perusteet. Tarjouskilpailun voittaa se tarjouksen tekijä, jonka tarjous on tuontitullin enimmäisalennuksen suuruinen tai sitä alhaisempi.

(3)	Edellä tarkoitettujen perusteiden soveltamisesta kyseisen viljan tämänhetkiseen markkinatilanteeseen seuraa, että tuontitullin enimmäisalennukseksi olisi vahvistettava 1 artiklassa mainittu määrä.

(4)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1057/2006 tarkoittaman tarjouskilpailun rajoissa 14 päivän ja 20 päivän heinäkuuta 2006 välisenä aikana jätettyjen tarjousten osalta maissin tuontitullin enimmäisalennukseksi vahvistetaan 31,97 EUR/t 100 000 tonnin kokonaismäärään asti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 21 päivänä heinäkuuta 2006.

---

(1)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 78. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1154/2005 (EUVL L 187, 19.7.2005, s. 11).

(2)  EUVL L 192, 13.7.2006, s. 9.

(3)  EYVL L 177, 28.7.1995, s. 4. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1558/2005 (EUVL L 249, 24.9.2005, s. 6).

---

21.7.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 199/15

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1121/2006,

annettu 20 päivänä heinäkuuta 2006,

viljojen sekä vehnän ja rukiin hienojen jauhojen, rouheiden ja karkeiden jauhojen vientiin sovellettavien tukien vahvistamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vilja-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1784/2003 (1), ja erityisesti sen 13 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 13 artiklan mukaan mainitun asetuksen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden maailmanmarkkinahintojen tai -noteerausten ja kyseisten tuotteiden yhteisön hintojen välinen erotus voidaan korvata vientituella.

(2)

Tuet on vahvistettava ottaen huomioon neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 soveltamista koskevista tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä vientitukien myöntämisen ja häiriötilanteessa toteutettavien toimenpiteiden osalta vilja-alalla 29 päivänä kesäkuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1501/95 (2).

(3)	Vehnän ja rukiin hienoihin jauhoihin, rouheisiin ja karkeisiin jauhoihin sovellettava tuki on laskettava ottaen huomioon kyseisten tuotteiden valmistukseen tarvittava viljamäärä. Nämä määrät vahvistetaan asetuksessa (EY) N:o 1501/95.

(4)	Maailmanmarkkinatilanne tai tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset voivat edellyttää tiettyjen tuotteiden tuen eriyttämistä niiden määräpaikan mukaan.

(5)	Tuki on vahvistettava kerran kuukaudessa. Sitä voidaan muuttaa muuna aikana.

(6)	Näiden yksityiskohtaisten sääntöjen soveltamisesta vilja-alan nykyiseen markkinatilanteeseen ja erityisesti näiden tuotteiden noteerauksiin ja hintoihin yhteisössä ja maailmanmarkkinoilla seuraa, että tuki olisi vahvistettava liitteessä mainitun suuruiseksi.

(7)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 1 artiklan a, b ja c kohdassa tarkoitettujen sellaisenaan vietävien tuotteiden, maltaita lukuun ottamatta, vientituet vahvistetaan liitteessä mainitun suuruisiksi.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 21 päivänä heinäkuuta 2006.

---

(1)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 78. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1154/2005 (EUVL L 187, 19.7.2005, s. 11).

(2)  EYVL L 147, 30.6.1995, s. 7. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 777/2004 (EUVL L 123, 27.4.2004, s. 50).

---

---

21.7.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 199/17

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1122/2006,

annettu 20 päivänä heinäkuuta 2006,

asetuksessa (EY) N:o 935/2006 tarkoitetun ohran vientiä koskevan tarjouskilpailun osana toimitettujen tarjousten osalta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vilja-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1784/2003 (1) ja erityisesti sen 13 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Tiettyihin kolmansiin maihin vietävän ohran vientitukea koskeva tarjouskilpailu on avattu komission asetuksella (EY) N:o 935/2006 (2).

(2)

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 soveltamista koskevista tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä vientitukien myöntämisen ja häiriötilanteessa toteutettavien toimenpiteiden osalta vilja-alalla 29 päivänä kesäkuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1501/95 (3) 7 artiklan mukaan komissio voi toimitettujen tarjousten perusteella päättää tarjouskilpailun ratkaisematta jättämisestä.

(3)	Erityisesti asetuksen (EY) N:o 1501/95 1 artiklassa säädetyt perusteet huomioon ottaen ei ole aiheellista vahvistaa enimmäistukea.

(4)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tarjouskilpailu jätetään ratkaisematta niiden tarjousten osalta, jotka on toimitettu 14 päivän ja 20 päivän heinäkuuta 2006 välisenä aikana osana asetuksessa (EY) N:o 935/2006 tarkoitettua ohran vientitukea koskevaa tarjouskilpailua.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 21 päivänä heinäkuuta 2006.

---

(1)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 78. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1154/2005 (EUVL L 187, 19.7.2005, s. 11).

(2)  EUVL L 172, 24.6.2006, s. 3.

(3)  EYVL L 147, 30.6.1995, s. 7. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 777/2004 (EUVL L 123, 27.4.2004, s. 50).

---

21.7.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 199/18

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1123/2006,

annettu 20 päivänä heinäkuuta 2006,

asetuksessa (EY) N:o 936/2006 tarkoitetun tavallisen vehnän vientiä koskevan tarjouskilpailun osana toimitettujen tarjousten osalta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vilja-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1784/2003 (1) ja erityisesti sen 13 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan.

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Tiettyihin kolmansiin maihin vietävän tavallisen vehnän vientitukea koskeva tarjouskilpailu on avattu komission asetuksella (EY) N:o 936/2006 (2).

(2)

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 soveltamista koskevista tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä vientitukien myöntämisen ja häiriötilanteessa toteutettavien toimenpiteiden osalta vilja-alalla 29 päivänä kesäkuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1501/95 (3) 7 artiklan mukaan komissio voi toimitettujen tarjousten perusteella päättää tarjouskilpailun ratkaisematta jättämisestä.

(3)	Erityisesti asetuksen (EY) N:o 1501/95 1 artiklassa säädetyt perusteet huomioon ottaen ei ole aiheellista vahvistaa enimmäistukea.

(4)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tarjouskilpailu jätetään ratkaisematta niiden tarjousten osalta, jotka on toimitettu 14 päivän ja 20 päivän heinäkuuta 2006 välisenä aikana osana asetuksessa (EY) N:o 936/2006 tarkoitettua tavallisen vehnän vientitukea koskevaa tarjouskilpailua.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 21 päivänä heinäkuuta 2006.

---

(1)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 78. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1154/2005 (EUVL L 187, 19.7.2005, s. 11).

(2)  EUVL L 172, 24.6.2006, s. 6.

(3)  EYVL L 147, 30.6.1995, s. 7. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 777/2004 (EUVL L 123, 27.4.2004, s. 50).

---

21.7.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 199/19

---

NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 11 päivänä heinäkuuta 2006,

luvan antamisesta Ruotsille soveltaa alennettua verokantaa direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan mukaisesti eräiden kotitalouksien ja palveluyritysten kuluttamaan sähköön tehdyn päätöksen 2005/231/EY muuttamisesta

(2006/503/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27 päivänä lokakuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY (1) ja erityisesti sen 19 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Ruotsille annettiin neuvoston päätöksellä 2005/231/EY (2) lupa soveltaa alennettua verokantaa eräiden kotitalouksien ja palveluyritysten kuluttamaan sähköön direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan mukaisesti. Lupa oli voimassa 31 päivään joulukuuta 2005. Ruotsin viranomaiset pyysivät 9 päivänä joulukuuta 2005 päivätyllä kirjeellä komissiolta luvan voimassaoloajan pidentämistä vuoden 2011 loppuun.

(2)

Maan pohjoisosissa kulutetaan sähköä lämmitykseen tällä hetkellä 25 prosenttia enemmän kuin muualla maassa. Sen vuoksi Ruotsissa on sovellettu maan pohjoisosissa käytettyyn sähköön alennettua verokantaa heinäkuusta 1981. Alennusprosentti on kuitenkin tämän jälkeen pienentynyt suhteessa tavanomaiseen verokantaan.

(3)	Sähkön kustannusten alentaminen Pohjois-Ruotsissa saattaa siellä olevat kotitaloudet ja palveluyritykset tasavertaiseen asemaan maan eteläosien kuluttajien kanssa. Toimenpiteellä on siis sekä aluepolitiikkaan että koheesiopolitiikkaan liittyviä tavoitteita.

(4)

Kulutukseen Pohjois-Ruotsissa sovellettava alennettu sähköverokanta, joka on tällä hetkellä 22 euroa/MWh, on huomattavasti korkeampi kuin direktiivissä 2003/96/EY säädetty yhteisön vähimmäisverokanta. Veronalennuksen olisi myös oltava oikeassa suhteessa kotitalouksien ja palveluyritysten Pohjois-Ruotsissa maksamiin ylimääräisiin lämmityskustannuksiin nähden. Verotuksen tasolla olisi siis varmistettava, että verotuksen kannustava vaikutus energiatehokkuuden lisäämiseen säilyy.

(5)	Tarkasteltuaan järjestelmää komissio on todennut, että se ei vääristä kilpailua eikä estä sisämarkkinoiden toimintaa eikä sitä pidetä yhteisön ympäristö-, energia- eikä liikennepolitiikan vastaisena.

(6)

Sen vuoksi on soveliasta uudistaa direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti Ruotsille annettu lupa soveltaa alennettua verokantaa Pohjois-Ruotsissa kulutettavaan sähköön olemaan voimassa 31 päivään joulukuuta 2011, sanotun kuitenkaan rajoittamatta valtiontukiasiassa N 593/2005 – Ruotsi ”Palvelualalla kannettavasta sähköstä kannettavan alueellisesti eriytetyn energiaveron voimassaolon pidentäminen” tehtävän päätöksen soveltamista.

(7)	Olisi varmistettava, että päätöksen 2005/231/EY nojalla samanlaisista syistä mutta lyhyeksi aikaa annetun luvan voimassaolo jatkuu, jottei kyseisen päätöksen voimassaolo pääty ennen tämän päätöksen voimaantuloa.

(8)	Sen vuoksi päätöstä 2005/231/EY olisi muutettava,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Korvataan päätöksen 2005/231/EY 2 artiklassa päivämäärä ”31 päivänä joulukuuta 2005” päivämäärällä ”31 päivänä joulukuuta 2011”.

2 artikla

Tätä päätöstä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2006.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu Ruotsin kuningaskunnalle.

---

(1)  EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/75/EY (EUVL L 157, 30.4.2004, s. 100).

(2)  EUVL L 72, 18.3.2005, s. 27.

---

21.7.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 199/21

---

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 12 päivänä heinäkuuta 2006,

tietyistä kolmansista maista tuotaviin tiettyihin elintarvikkeisiin sovellettavista erityisehdoista näiden tuotteiden aflatoksiinipitoisuusriskien vuoksi

(tiedoksiannettu numerolla K(2006) 3113)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2006/504/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (1) ja erityisesti sen 53 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Elintarvikealan tiedekomitea on todennut, että aflatoksiini B1 on voimakas genotoksinen karsinogeeni, joka lisää erittäin pieninäkin määrinä maksasyövän riskiä.

(2)

Tiettyjen elintarvikkeissa olevien vieraiden aineiden enimmäismäärien vahvistamisesta 8 päivänä maaliskuuta 2001 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 466/2001 (2) vahvistetaan elintarvikkeissa sallitut tiettyjen vieraiden aineiden ja etenkin aflatoksiinien enimmäismäärät. Kyseiset aflatoksiinien enimmäismäärät ovat säännöllisesti ylittyneet tietyistä kolmansista maista tulevissa tietyissä elintarvikkeissa.

(3)	Tällaiset pitoisuudet aiheuttavat vakavan uhan kansanterveydelle yhteisössä, ja sen vuoksi on tarkoituksenmukaista hyväksyä erityisehtoja yhteisön tasolla.

(4)

Päätöksen 1999/356/EY kumoamisesta ja Egyptistä peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen maapähkinöiden ja tiettyjen niistä valmistettujen tuotteiden tuonnille määrättävistä erityisedellytyksistä 6 päivänä joulukuuta 1999 tehdyssä komission päätöksessä 2000/49/EY (3) vahvistetaan erityisehdot Egyptistä peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen maapähkinöiden ja tiettyjen niistä valmistettujen tuotteiden tuonnille.

(5)

Kiinasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen maapähkinöiden ja tiettyjen niistä valmistettujen tuotteiden tuonnille määrättävistä erityisedellytyksistä 4 päivänä helmikuuta 2002 tehdyssä komission päätöksessä 2002/79/EY (4) vahvistetaan erityisehdot Kiinasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen maapähkinöiden ja tiettyjen niistä valmistettujen tuotteiden tuonnille.

(6)

Turkista peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen viikunoiden, hasselpähkinöiden, pistaasipähkinöiden ja tiettyjen niistä valmistettujen tuotteiden tuonnille määrättävistä erityisedellytyksistä 4 päivänä helmikuuta 2002 tehdyssä komission päätöksessä 2002/80/EY (5) vahvistetaan erityisehdot Turkista peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen viikunoiden, hasselpähkinöiden, pistaasipähkinöiden ja tiettyjen niistä valmistettujen tuotteiden tuonnille.

(7)

Brasiliasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kuorellisten parapähkinöiden tuonnille määrättävistä erityisedellytyksistä 4 päivänä heinäkuuta 2003 tehdyssä komission päätöksessä 2003/493/EY (6) vahvistetaan erityisehdot Brasiliasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kuorellisten parapähkinöiden tuonnille.

(8)

Iranista peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen pistaasipähkinöiden ja tiettyjen niistä valmistettujen tuotteiden tuonnille määrättävistä erityisehdoista 26 päivänä tammikuuta 2005 tehdyssä komission päätöksessä 2005/85/EY (7) vahvistetaan erityisehdot Iranista peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen pistaasipähkinöiden ja tiettyjen niistä valmistettujen tuotteiden tuonnille.

(9)

Monet Brasiliasta, Kiinasta, Egyptistä, Iranista ja Turkista tulevien elintarvikkeiden tuontia koskevista erityisehdoista, joista säädetään päätöksissä 2000/49/EY, 2002/79/EY, 2002/80/EY, 2003/493/EY ja 2005/85/EY, ovat samoja. Sen vuoksi on yhteisön lainsäädännön selkeyden vuoksi asianmukaista vahvistaa yhdessä päätöksessä erityisehdot näiden elintarvikkeiden tuonnille näistä kolmansista maista kyseisten tuotteiden aflatoksiinipitoisuuksien vuoksi.

(10)

Rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 882/2004 (8) vahvistetaan yhteisön tasolla yhdenmukaistetut puitteet virallisen valvonnan järjestämistä koskeville yleisille säännöille.

(11)	Lisätoimenpiteet ovat tarpeen tietyistä kolmansista maista tulevien tiettyjen elintarvikkeiden tapauksessa.

(12)

Tässä päätöksessä säädetyt, etenkin Iranista ja Brasiliasta tuleviin elintarvikkeisiin sovellettavat toimenpiteet vaikuttavat merkittävästi jäsenvaltioiden valvontaresursseihin. Onkin aiheellista edellyttää, että asianomaiset maahantuojat tai elintarvikealan toimijat vastaavat kaikista kustannuksista, jotka aiheutuvat näytteenotosta, määrityksistä, varastoinnista ja sääntöjenvastaisten erien osalta toteutetuista virallisista toimenpiteistä Iranista ja Brasiliasta tulevien elintarvikkeiden tämän päätöksen nojalla tapahtuvan virallisen valvonnan yhteydessä.

(13)

Komission elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston (FVO) tarkastusmatkalla tehtyjen havaintojen perusteella voidaan päätellä, ettei Brasilia kykene tällä hetkellä varmistamaan määritystulosten luotettavuutta tai takaamaan tavaraerän koskemattomuutta antaessaan todistuksia kuorimattomien parapähkinöiden lähetysten osalta. Lisäksi voidaan päätellä, että nykyinen palautettujen erien virallinen valvonta on puutteellista. Sen vuoksi on asianmukaista rajoittaa määritysten teko viralliseen laboratorioon, joka voi antaa takeet määritystuloksista, ja säätää sääntöjenvastaisten erien palauttamista koskevista tiukoista ehdoista. Jos näitä tiukkoja ehtoja ei noudateta, myöhemmin havaittavat sääntöjenvastaiset erät olisi tuhottava.

(14)

Kansanterveyden vuoksi jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle neljännesvuosittaiset raportit tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluvien elintarvikkeiden lähetysten virallisesta valvonnasta saaduista kaikista tuloksista. Nämä raportit on annettava asetuksella (EY) N:o 178/2002 perustetun elintarvikkeiden ja rehujen nopean hälytysjärjestelmän mukaisten ilmoitusvelvoitteiden lisäksi.

(15)

On tärkeää varmistaa, että näytteenotto ja määritykset tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluvien elintarvikkeiden lähetyksistä tehdään yhdenmukaisesti kaikkialla yhteisön alueella. Sen vuoksi tämän päätöksen mukainen näytteenotto ja määritykset olisi suoritettava näytteenotto- ja määritysmenetelmistä elintarvikkeiden mykotoksiinipitoisuuksien virallista tarkastusta varten 23 päivänä helmikuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 401/2006 (9) säännösten mukaisesti.

(16)

Tämän päätöksen toimivuutta olisi tarkasteltava kyseisten kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten toimittamien takeiden sekä jäsenvaltioiden toteuttaman virallisen valvonnan tulosten perusteella sen arvioimiseksi, tarjoavatko erityisehdot riittävän suojan kansanterveydelle yhteisössä ja tarvitaanko niitä edelleen.

(17)	Päätökset 2000/49/EY, 2002/79/EY, 2002/80/EY, 2003/493/EY ja 2005/85/EY olisi kumottava.

(18)	Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Soveltamisala

Tätä päätöstä sovelletaan a–e alakohdassa tarkoitettuihin elintarvikkeisiin sekä a–e alakohdassa tarkoitetuista elintarvikkeista tehtyihin tai niitä sisältäviin jalostettuihin tai koostettuihin elintarvikkeisiin.

Elintarvikkeen katsotaan sisältävän kyseisiä elintarvikkeita, jos kyseiset elintarvikkeet on myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä maaliskuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY (10) 6 artiklan mukaisesti lueteltu ainesosina pakkausmerkinnöissä tai pakkauksessa.

a)	Seuraavat Brasiliasta tuotavat elintarvikkeet: i) CN-koodiin 0801 21 00 kuuluvat kuorelliset parapähkinät; ii) CN-koodiin 0813 50 kuuluvat pähkinäsekoitukset tai kuivattujen hedelmien sekoitukset, jotka sisältävät kuorellisia parapähkinöitä;

b)

Seuraavat Kiinasta tuotavat elintarvikkeet: i) CN-koodiin 1202 10 90 tai 1202 20 00 kuuluvat maapähkinät; ii) CN-koodiin 2008 11 94 kuuluvat (tuotetta lähinnä olevan pakkauksen nettopaino suurempi kuin 1 kg) tai CN-koodiin 2008 11 98 kuuluvat maapähkinät (tuotetta lähinnä olevan pakkauksen nettopaino enintään 1 kg); iii) CN-koodiin 2008 11 92 kuuluvat (tuotetta lähinnä olevan pakkauksen nettopaino suurempi kuin 1 kg) tai CN-koodiin 2008 11 96 kuuluvat paahdetut maapähkinät (tuotetta lähinnä olevan pakkauksen nettopaino enintään 1 kg);

c)

Seuraavat Egyptistä tuotavat elintarvikkeet: i) CN-koodiin 1202 10 90 tai 1202 20 00 kuuluvat maapähkinät; ii) CN-koodiin 2008 11 94 kuuluvat (tuotetta lähinnä olevan pakkauksen nettopaino suurempi kuin 1 kg) tai CN-koodiin 2008 11 98 kuuluvat maapähkinät (tuotetta lähinnä olevan pakkauksen nettopaino enintään 1 kg); iii) CN-koodiin 2008 11 92 kuuluvat (tuotetta lähinnä olevan pakkauksen nettopaino suurempi kuin 1 kg) tai CN-koodiin 2008 11 96 kuuluvat paahdetut maapähkinät (tuotetta lähinnä olevan pakkauksen nettopaino enintään 1 kg);

d)

Seuraavat Iranista tuotavat elintarvikkeet: i) CN-koodiin 0802 50 00 kuuluvat pistaasipähkinät; ii) CN-koodiin 2008 19 13 kuuluvat (tuotetta lähinnä olevan pakkauksen nettopaino suurempi kuin 1 kg) ja CN-koodiin 2008 19 93 kuuluvat paahdetut pistaasipähkinät (tuotetta lähinnä olevan pakkauksen nettopaino enintään 1 kg);

e)

Seuraavat Turkista tuotavat elintarvikkeet: i) CN-koodiin 0804 20 90 kuuluvat kuivatut viikunat; ii) CN-koodiin 0802 21 00 tai 0802 22 00 kuuluvat kuorelliset tai kuorettomat hasselpähkinät (Corylus sp); iii) CN-koodiin 0802 50 00 kuuluvat pistaasipähkinät; iv) CN-koodiin 0813 50 kuuluvat pähkinäsekoitukset tai kuivattujen hedelmien sekoitukset, jotka sisältävät viikunoita, hasselpähkinöitä tai pistaasipähkinöitä; v) CN-koodiin 2007 99 98 kuuluvat viikuna- ja hasselpähkinäpastat; vi) CN-koodiin 2008 19 kuuluvat hasselpähkinät, viikunat ja pistaasipähkinät valmisteina tai säilykkeinä, mukaan luettuina sekoitukset; vii) CN-koodiin 1106 30 90 kuuluvat hasselpähkinöistä, viikunoista ja pistaasipähkinöistä valmistetut hienot ja karkeat jauhot sekä jauhe; viii) paloitellut, viipaloidut ja rouhitut hasselpähkinät.

2 artikla

Määritelmät

Tässä päätöksessä sovelletaan asetuksen (EY) N:o 178/2002 2 ja 3 artiklassa sekä asetuksen (EY) N:o 882/2004 2 artiklassa vahvistettuja määritelmiä.

’Nimetyillä tuontipaikoilla’ tarkoitetaan ainoita paikkoja, joiden kautta 1 artiklassa tarkoitettuja elintarvikkeita saa tuoda yhteisöön. Täydellinen luettelo nimetyistä tuontipaikoista on liitteessä II.

3 artikla

Näytteenoton ja määrityksen tulokset ja terveystodistus

1.   Jäsenvaltiot saavat sallia 1 artiklassa tarkoitettujen elintarvikkeiden (jäljempänä ’elintarvikkeet’) tuonnin ainoastaan siinä tapauksessa, että lähetyksen mukana on näytteenoton ja määrityksen tulokset ja liitteessä I vahvistetun mallin mukainen terveystodistus (11), jonka on täyttänyt, allekirjoittanut ja vahvistanut seuraavien tahojen valtuutettu edustaja:

a)	Ministério da Agricultura, Pecuária e Abastecimento (MAPA) Brasiliasta tulevien elintarvikkeiden osalta;

b)	Kiinan kansantasavallan tuonti- ja vientivalvonnasta sekä karanteenista vastaava valtionvirasto Kiinasta tulevien elintarvikkeiden osalta;

c)	Egyptin maatalousministeriö Egyptistä tulevien elintarvikkeiden osalta;

d)	Iranin terveysministeriö Iranista tulevien elintarvikkeiden osalta;

e)	Turkin tasavallan maatalousministeriön suojelu- ja valvontaosasto Turkista tulevien elintarvikkeiden osalta.

2.   Edellä 1 kohdassa säädetty terveystodistus on voimassa elintarvikkeiden yhteisöön tuontia varten enintään neljän kuukauden ajan sen antamispäivämäärästä.

3.   Kunkin jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että elintarvikkeille tehdään asiakirjoihin perustuvat tarkastukset sen varmistamiseksi, että 1 kohdassa säädettyä näytteenoton ja määrityksen tuloksia ja terveystodistusta koskevaa vaatimusta noudatetaan. Asiakirjat tarkastetaan paikassa, jonka kautta elintarvikkeet tuodaan ensimmäisen kerran yhteisön alueelle.

4.   Jos elintarvikelähetyksen mukana ei ole näytteenoton ja määrityksen tuloksia eikä 1 kohdassa säädettyä terveystodistusta, lähetystä ei saa päästää yhteisön alueelle kauttakuljetettavaksi edelleen nimetylle tuontipaikalle eikä tuoda yhteisöön, ja se on palautettava alkuperämaahan tai tuhottava.

5.   Edellä 1 kohdassa säädetyt näytteenotto ja määritys on suoritettava asetuksen (EY) N:o 401/2006 säännösten mukaisesti.

6.   Jokainen elintarvikelähetys on merkittävä koodilla, joka on sama kuin 1 kohdassa tarkoitettujen näytteenoton ja määrityksen tulosten sekä terveystodistuksen koodi. Jokainen lähetykseen kuuluva yksittäinen pussi tai muu pakkaus on merkittävä kyseisellä koodilla.

4 artikla

Nimetyt yhteisöön tuontipaikat

1.   Elintarvikkeita saa tuoda yhteisöön ainoastaan jonkin liitteessä II olevassa luettelossa mainitun nimetyn tuontipaikan kautta.

2.   Kunkin jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että liitteessä II luetellut nimetyt tuontipaikat (12) täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)	paikalla on koulutettua henkilökuntaa elintarvikelähetysten virallisen valvonnan suorittamista varten;

b)	saatavilla on tarkat ohjeet näytteenotosta ja näytteiden lähettämisestä laboratorioon asetuksen (EY) N:o 401/2006 liitteen I säännösten mukaisesti;

c)	lastin purkaminen ja näytteenotto on mahdollista suorittaa suojatussa paikassa nimetyn tuontipaikan alueella; elintarvikelähetys on voitava asettaa nimetystä tuontipaikasta lähtien toimivaltaisen viranomaisen viralliseen valvontaan, jos se on kuljetettava muualle näytteenottoa varten;

d)	käytössä on oltava varastohuoneita ja varastoja, joissa haltuun otettuja elintarvikelähetyksiä voidaan varastoida hyvissä olosuhteissa haltuunottoajan aikana määrityksen tuloksia odotettaessa;

e)	käytettävissä on purkulaitteet ja asianmukaiset näytteenottolaitteet;

f)

käytettävissä on aflatoksiinin määritystä varten akkreditoitu virallinen laboratorio (13), jonka sijainti on sellainen, että näytteet voidaan kuljettaa sinne lyhyessä ajassa; laboratoriossa on oltava asianmukaiset jauhamislaitteet, joilla voidaan homogenoida 10–30 kg näytteitä (14). Laboratoriossa on pystyttävä analysoimaan näyte kohtuullisessa ajassa, jotta noudatetaan lähetysten haltuunotolle asetettua 15 työpäivän enimmäisaikaa.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että elintarvikealan toimijoiden on asetettava käyttöön riittävästi henkilöresursseja ja kalustoa elintarvikelähetyksen purkamiseen, jotta edustava näytteenotto on mahdollista.

Silloin kun kyseessä on erityinen kuljetus- ja/tai pakkausmuoto, toimijan tai vastuullisen elintarvikealan toimijan on annettava virallisen tarkastajan käyttöön asianmukaiset näytteenottovälineet, jos näytteenottoa ei voi tehdä edustavasti tavanomaisilla näytteenottovälineillä.

5 artikla

Virallinen valvonta

1.   Kunkin jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on otettava asetuksen (EY) N:o 401/2006 liitteen I säännösten mukaisesti näyte elintarvikelähetyksistä aflatoksiini B1 -pitoisuuden ja aflatoksiinien kokonaispitoisuuden määrittämiseksi ennen niiden luovuttamista nimetystä tuontipaikasta vapaaseen liikkeeseen yhteisöön.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut näytteet määritystä varten on otettava

a)	jokaisesta elintarvikelähetyksestä, joka tulee Brasiliasta;

b)	noin 10 prosentista elintarvikelähetyksistä, jotka tulevat Kiinasta;

c)	noin 20 prosentista elintarvikelähetyksistä, jotka tulevat Egyptistä;

d)	jokaisesta elintarvikelähetyksestä, joka tulee Iranista;

e)	noin 5 prosentista lähetyksistä kustakin 1 artiklan e alakohdan ii, iv ja vi alakohdassa tarkoitetuista hasselpähkinöiden ja niistä tehtyjen tuotteiden ryhmästä, jotka tulevat Turkista, ja noin 10 prosentista muiden elintarvikeryhmien lähetyksistä, jotka tulevat Turkista.

3.   Elintarvikelähetyksiä, joista on määrä ottaa näyte ja tehdä määritys, voidaan pidättää ennen niiden luovuttamista nimetystä tuontipaikasta vapaaseen liikkeeseen yhteisöön enintään 15 työpäivän ajan siitä, kun lähetys esitetään tuontia varten ja näytteenotto on fyysisesti mahdollista.

Tuovan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tällaisessa tapauksessa annettava virallinen saateasiakirja, jossa vahvistetaan, että lähetyksestä on otettu näyte määrityksen tekemiseksi, ja ilmoitetaan määrityksen tulokset.

4.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kolmen kuukauden välein raportti kaikista määritystuloksista, jotka on saatu elintarvikelähetysten virallisen valvonnan yhteydessä. Raportti on toimitettava kutakin vuosineljännestä seuraavan kuukauden aikana (huhtikuu, heinäkuu, lokakuu ja tammikuu).

6 artikla

Lähetyksen jakaminen osiin

Jos lähetys on jaettu osiin, lähetyksen kunkin osan mukana on tukkukauppavaiheen loppuun asti oltava jäljennökset sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen oikeaksi todistamista, 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta terveystodistuksesta ja 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta virallisesta saateasiakirjasta, jonka alueella lähetys on jaettu osiin.

7 artikla

Brasiliasta tulevia elintarvikkeita koskevat lisäehdot

1.   Edellä olevan 3 artiklan 1 kohdassa säädetty määritys on tehtävä elintarvikkeiden aflatoksiinimäärityksiin nimetyssä virallisessa tarkastuslaboratoriossa Belo Horizontessa Brasiliassa (Laboratório de Controle de Qualidade de Segurança Alimentar, LACQSA).

2.   Kuorellisten parapähkinöiden lähetykset, jotka eivät noudata aflatoksiini B1 -pitoisuudelle ja aflatoksiinien kokonaispitoisuudelle asetuksessa (EY) N:o 466/2001 asetettuja enimmäismääriä, voidaan palauttaa alkuperämaahan ainoastaan, jos Brasilian toimivaltainen viranomainen (Ministério da Agricultura, Pecuária e Abastecimento – MAPA) esittää kirjallisesti kunkin vaatimukset täyttämättä jättävän lähetyksen osalta

a)	nimenomaisen suostumuksen kyseisen lähetyksen palauttamiseen ja ilmoittaa myös lähetyksen koodin;

b)	sitoumuksen asettaa palautettu lähetys viralliseen valvontaan sen saapumisajankohdasta lähtien;

c)	palautetun lähetyksen osalta seuraavat tiedot: i) palautetun lähetyksen määränpää; ii) palautetun lähetyksen suunniteltu käsittely sekä iii) palautetun lähetyksen osalta suunniteltu näytteenotto ja määritys.

Jos Brasilian toimivaltainen viranomainen (Ministério da Agricultura, Pecuária e Abastecimento – MAPA) ei täytä a, b ja c alakohdassa säädettyjä ehtoja, tuovan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on hävitettävä kaikki myöhemmät lähetykset, jotka eivät noudata aflatoksiini B1 -pitoisuudelle ja aflatoksiinien kokonaispitoisuudelle asetuksessa (EY) N:o 466/2001 asetettuja enimmäisrajoja.

8 artikla

Brasiliasta ja Iranista tulevia elintarvikkeita koskevat lisäehdot

1.   Lähetyksestä vastaavan elintarvikealan toimijan tai sen edustajan on vastattava kaikista kustannuksista, jotka johtuvat näytteenotosta, määrityksistä, varastoinnista sekä lähetykseen liitettävien virallisten asiakirjojen sekä terveystodistuksen ja saateasiakirjojen jäljennösten toimittamisesta 3 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti Brasiliasta ja Iranista tulevien, 1 artiklan a ja d alakohdassa tarkoitettujen elintarvikkeiden ja kyseisissä alakohdissa tarkoitetuista elintarvikkeista tehtyjen tai niitä sisältävien jalostettujen ja koostettujen elintarvikkeiden osalta.

2.   Lähetyksestä vastaavan elintarvikealan toimijan tai sen edustajan on vastattava kaikista kustannuksista, jotka liittyvät toimivaltaisten viranomaisten toteuttamiin virallisiin toimenpiteisiin Brasiliasta ja Iranista tulevien, 1 artiklan a ja d alakohdassa tarkoitettujen elintarvikkeiden säännöstenvastaisten lähetysten ja kyseisissä alakohdissa tarkoitetuista elintarvikkeista tehtyjen tai niitä sisältävien jalostettujen ja koostettujen elintarvikkeiden säännöstenvastaisten lähetysten osalta.

9 artikla

Uudelleentarkastelu

Tätä päätöstä tarkastellaan uudelleen 5 artiklan 4 kohdassa säädettyjen raporttien, elintarvikkeiden viejämaiden toimivaltaisten viranomaisten antamien takeiden sekä jäsenvaltioiden suorittaman näytteenoton ja määritysten tulosten perusteella sen arvioimiseksi, tarjoavatko 3, 4, 5, 6, 7 ja 8 artiklassa säädetyt ehdot riittävän suojan kansanterveydelle yhteisössä ja tarvitaanko niitä edelleen.

10 artikla

Kumoaminen

Kumotaan päätökset 2000/49/EY, 2002/79/EY, 2002/80/EY, 2003/493/EY ja 2005/85/EY.

11 artikla

Soveltaminen

Tätä päätöstä sovelletaan 1 päivästä lokakuuta 2006.

Jäsenvaltioiden on toteutettava ja julkaistava tämän päätöksen noudattamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

12 artikla

Osoitus

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

---

(1)  EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 575/2006 (EUVL L 100, 8.4.2006, s. 3).

(2)  EYVL L 77, 16.3.2001, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 199/2006 (EUVL L 32, 4.2.2006, s. 34).

(3)  EYVL L 19, 25.1.2000, s. 46. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2004/429/EY (EUVL L 154, 30.4.2004, s. 19, oikaisu EUVL L 189, 27.5.2004, s. 13).

(4)  EYVL L 34, 5.2.2002, s. 21. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2004/429/EY.

(5)  EYVL L 34, 5.2.2002, s. 26. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2004/429/EY.

(6)  EUVL L 168, 5.7.2003, s. 33. Päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2004/428/EY (EUVL L 154, 30.4.2004, s. 14, oikaisu EUVL L 189, 27.5.2004, s. 8).

(7)  EUVL L 30, 3.2.2005, s. 12.

(8)  EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1. Oikaisu EUVL L 191, 28.5.2004, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 776/2006 (EUVL L 136, 24.5.2006, s. 3).

(9)  EUVL L 70, 9.3.2006, s. 12.

(10)  EYVL L 109, 6.5.2000, s. 29. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2003/89/EY (EUVL L 308, 25.11.2003, s. 15).

(11)  Terveystodistukset on laadittava kielellä, jota todistuksen antava viranomainen ymmärtää, jotta todistuksen antava viranomainen voi olla täysin tietoinen kunkin allekirjoittamansa todistuksen sisällön merkityksestä, sekä kielellä, jota tuontimaan valvontaviranomainen ymmärtää.

(12)  Vaatimuksia sovelletaan nimettyihin tuontipaikkoihin tai näytteenottopaikkaan siinä tapauksessa, että lähetys kuljetetaan tuontipaikalta virallisen valvonnan alaisena kyseiseen paikkaan näytteenottoa varten.

(13)  Akkreditoitu ja (toimivaltaisen viranomaisen organisaatioon kuuluva) virallinen laboratorio tai toimivaltaisen viranomaisen nimeämä laboratorio.

(14)  Jauhatus homogenointia varten osana näytteen valmistusta voidaan suorittaa laboratorion ulkopuolella, mutta jauhatustilassa on oltava asianmukaiset jauhamislaitteet, asianmukainen ympäristö ja homogenointimenettely.

---

---

---

21.7.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 199/33

---

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 14 päivänä heinäkuuta 2006,

tilinpäätösstandardeja koskevien lausuntojen tarkasteluryhmän perustamisesta tietojen antamiseksi komissiolle EFRAGin (European Financial Reporting Advisory Group) lausuntojen puolueettomuudesta ja tasapuolisuudesta

(2006/505/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Kaikkien julkisesti noteerattujen yhteisön yritysten tilinpäätösraportoinnin on oltava läpinäkyvää ja vertailukelpoista, jotta voidaan luoda tehokkaasti ja sujuvasti toimivat yhdentyneet pääomamarkkinat.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1606/2002 (1) säädetään, että sisämarkkinoiden toiminnan parantamiseksi on säännellyillä markkinoilla julkisesti noteerattujen yritysten tehtävä konsolidoidut tilinpäätöksensä noudattaen maailmanlaajuisia standardeja, joita kutsutaan yleisesti IFRS-standardeiksi (International Financial Reporting Standards). Asetuksen johdanto-osan 10 kappaleen mukaan olisi perustettava tilinpäätöskysymysten tekninen komitea tukemaan komissiota ja antamaan sille asiantuntija-apua kansainvälisten tilinpäätösstandardien arvioinnissa.

(3)

Tilinpäätöksen laatijoita, käyttäjiä sekä tilinpäätösprosessiin osallistuvia kirjanpitäjiä edustavat järjestöt perustivat EFRAGin (European Financial Reporting Advisory Group) maaliskuussa 2001. EFRAG antaa lausuntoja siitä, onko hyväksyttäväksi esitetyn standardin tai tulkinnan ymmärrettävyys, merkityksellisyys, luotettavuus ja vertailukelpoisuus yhteisön lainsäädännön ja erityisesti asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukainen ja noudattaako se neuvoston direktiiveissä 78/660/ETY (2) ja 83/349/ETY (3) säädettyä oikean ja riittävän kuvan periaatetta.

(4)	Koska EFRAG on yksityinen elin, on hyväksymisprosessin korkealaatuisuuden, avoimuuden ja luotettavuuden vuoksi tärkeää luoda sovelias toimielinrakenne varmistamaan, että EFRAGin antamat hyväksymislausunnot ovat puolueettomia ja tasapuolisia.

(5)

Komissio katsoo, että olisi perustettava riippumattomista asiantuntijoista ja kansallisten standardien antajien korkean tason edustajista koostuva tilinpäätösstandardeja koskevien lausuntojen tarkasteluryhmä, joka tarkastelee EFRAGin antamia hyväksymislausuntoja niiden tasapuolisuuden ja puolueettomuuden arvioimiseksi,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Perustetaan valtiosta riippumattomista tilinpäätösasiantuntijoista koostuva ryhmä, jäljempänä ’ryhmä’.

2 artikla

Tehtävät

Ryhmän tehtävänä on antaa komissiolle tietoja siitä, ovatko EFRAGin antamat lausunnot IFRS-standardien ja kansainvälisen tilinpäätöskysymysten tulkintakomitean (IFRIC) tulkintojen hyväksymisestä tasapuolisia ja puolueettomia, ennen kuin komissio tekee hyväksymispäätöksensä.

3 artikla

Jäsenyys – nimitys

1.   Ryhmään kuuluu enintään seitsemän jäsentä.

2.   Komissio nimittää ryhmän jäsenet sellaisten riippumattomien asiantuntijoiden parista, joiden kokemus ja pätevyys tilinpäätöksen ja ennen kaikkea tilinpäätösraportoinnin alalla tunnustetaan yleisesti koko yhteisössä. Jäsenet valitaan sisämarkkinoiden ja palveluiden pääosaston verkkosivustolla julkaistavaan hakuilmoitukseen jätettyjen hakemusten perusteella.

3.   Komissio ottaa huomioon seuraavat perusteet hakemuksia arvioidessaan:

—	osoitettu pätevyys ja korkeatasoinen tekninen asiantuntemus tilinpäätöksen ja ennen kaikkea tilinpäätösraportoinnin alalla, myös Euroopan unionin ja/tai kansainvälisellä tasolla,

—	riippumattomuus,

—	tarve taata ryhmän koostumuksen tasapainoisuus maantieteellisen alkuperän, sukupuolen (4) sekä asianomaisten yritysten tai elinten tehtävien ja koon kannalta.

4.   Jäsenet nimetään yksityishenkilöinä, ja heidän on komissiolle tietoja antaessaan oltava ulkopuolisesta vaikutuksesta riippumattomia. Jäsenet eivät saa olla osallistuneet EFRAGin työhön ennen nimitystään eivätkä ne saa osallistua siihen toimikautensa aikana.

5.   Jäsenten on joka vuosi allekirjoitettava sitoumus toimimisesta yleisen edun hyväksi sekä ilmoitus sellaisten sidonnaisuuksien puuttumisesta tai olemassaolosta, jotka voivat vaarantaa heidän riippumattomuutensa ja puolueettomuutensa.

6.   Ryhmän jäsenet nimitetään kolmivuotiskaudeksi, joka voidaan uudistaa. Ryhmän työjärjestyksessä voidaan määrätä jäsenten uusimisesta vuosittain kahden tai kolmen hengen ryhmissä.

7.   Jos ryhmän jäsen eroaa ennen toimikautensa päättymistä tai jos hän ei enää pysty osallistumaan tehokkaasti ryhmän toimintaan tai ei täytä 3 ja 4 kohdassa tai perustamissopimuksen 287 artiklassa määrättyjä vaatimuksia, komissio nimittää uuden jäsenen 3 ja 4 kohdan mukaisesti hänen toimikautensa loppuajaksi.

8.   Komission nimittämien jäsenten nimet julkaistaan sisämarkkinoiden ja palveluiden pääosaston Internet-sivustolla. Jäsenten nimet kerätään, käsitellään ja julkaistaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (5) säännösten mukaisesti.

4 artikla

Toiminta

1.   Yksi ryhmän jäsenistä toimii sen puheenjohtajana. Puheenjohtaja valitaan yksinkertaisella enemmistöllä yhdeksi vuodeksi.

2.   Komission edustaja avustaa ryhmän kokouksissa ja voi osallistua keskusteluihin. Myös muut ryhmässä käytävistä keskusteluista kiinnostuneet komission virkamiehet voivat osallistua ryhmän kokouksiin.

3.   Kun ryhmä saa EFRAGin lausunnon IFRS-standardin tai IFRIC-tulkinnan hyväksymisestä, se arvioi, onko EFRAGin lausunto puolueeton ja tasapuolinen.

4.   Ryhmä toimittaa kantansa komissiolle kolmen viikon kuluessa EFRAGin lausunnon vastaanottamisesta. Poikkeustapauksissa, erityisesti silloin kun kyseessä on erityisen monimutkainen tapaus, määräaikaa voidaan pidentää neljään viikkoon.

5.   Ryhmän lopullinen kanta julkaistaan komission Internet-sivustolla.

6.   Kun ryhmä havaitsee erityisen ongelman, ryhmän puheenjohtaja neuvottelee EFRAGin kanssa ongelman ratkaisemiseksi ennen kuin ryhmä antaa lopullisen kantansa. Komissio voi avustaa ryhmän ja EFRAGin välisissä keskusteluissa tasapuolisen ratkaisun saavuttamiseksi.

7.   EFRAGin teknisten asiantuntijoiden ryhmä (TEG) voi osallistua ryhmän kokouksiin tarkkailijana. Puheenjohtaja tai komission edustaja voi myös kutsua muita käsiteltävän asian erityisasiantuntijoita tai asiaa hyvin tuntevia tarkkailijoita osallistumaan ryhmän toimintaan, jos tämä on hyödyllistä ja/tai tarpeen.

8.   Ryhmän toimintaan osallistumisen aikana saatuja tietoja ei saa levittää, jos kyseiset tiedot ovat komission mielestä luottamuksellisia.

9.   Ryhmä hyväksyy työjärjestyksensä komission vahvistaman työjärjestyksen mallin pohjalta (6).

10.   Tässä artiklassa mainittujen asiakirjojen lisäksi komissio voi julkaista Internetissä ryhmän tiivistelmiä, päätelmiä, osittaisia päätelmiä tai valmisteluasiakirjoja asianomaisen asiakirjan alkukielellä.

5 artikla

Kokouskulut

Komissio korvaa ryhmän toimintaan liittyvät jäsenten, asiantuntijoiden ja tarkkailijoiden matkakulut ja soveltuvin osin myös oleskelukulut ulkopuolisille asiantuntijoille maksettavia korvauksia koskevien komission sääntöjen mukaisesti.

Jäsenet, asiantuntijat ja tarkkailijat eivät saa palkkiota tehtäviensä hoidosta.

Kokouskulut korvataan komission vastuuyksiköitten ryhmälle varaaman vuositalousarvion rajoissa.

6 artikla

Soveltaminen

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 13 päivään heinäkuuta 2009. Komissio päättää ennen kyseistä päivää päätöksen voimassaolon mahdollisesta jatkamisesta.

---

(1)  EYVL L 243, 11.9.2002, s. 1.

(2)  EYVL L 222, 14.8.1978, s. 11. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2006/43/EY (EUVL L 157, 9.6.2006, s. 87).

(3)  EYVL L 193, 18.7.1983, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2006/43/EY.

(4)  Komission päätös 2000/407/EY, tehty 19 päivänä kesäkuuta 2000, naisten ja miesten tasapuolisesta osallistumisesta komission perustamien komiteoiden ja asiantuntijaryhmien toimintaan (EYVL L 154, 27.6.2000, s. 34).

(5)  EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.

(6)  Asiakirjan SEC(2005) 1004 liite III.

---

21.7.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 199/36

---

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 19 päivänä heinäkuuta 2006,

korkeapatogeenisen lintuinfluenssan H5N1-alatyypin esiintymiseen yhteisön siipikarjassa liittyvistä tietyistä suojatoimenpiteistä tehdyn päätöksen 2006/415/EY muuttamisesta

(tiedoksiannettu numerolla K(2006) 3257)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2006/506/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon eläinlääkärintarkastuksista yhteisön sisäisessä kaupassa sisämarkkinoiden toteuttamista varten 11 päivänä joulukuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/662/ETY (1) ja erityisesti sen 9 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon eläinlääkärin- ja kotieläinjalostustarkastuksista yhteisön sisäisessä tiettyjen elävien eläinten ja tuotteiden kaupassa 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/425/ETY (2) ja erityisesti sen 10 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon yhteisön toimenpiteistä lintuinfluenssan torjumiseksi ja direktiivin 92/40/ETY kumoamisesta 20 päivänä joulukuuta 2005 annetun neuvoston direktiivin 2005/94/EY (3) ja erityisesti sen 66 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Unkarin alueella ilmeni siipikarjaparvessa alatyyppiä H5N1 oleva korkeapatogeenisen lintuinfluenssan taudinpurkaus, minkä seurauksena Unkari on toteuttanut asianmukaiset toimenpiteet, joista säädetään korkeapatogeenisen lintuinfluenssan H5N1-alatyypin esiintymiseen yhteisön siipikarjassa liittyvistä tietyistä suojatoimenpiteistä ja päätöksen 2006/135/EY kumoamisesta 14 päivänä kesäkuuta 2006 tehdyssä komission päätöksessä 2006/415/EY (4).

(2)	Unkarin epidemiologisen tilanteen jatkokehitys huomioon ottaen on välttämätöntä jatkaa päätöksen 2006/415/EY 4 artiklan 4 kohdan b alakohdan iii alakohdan mukaisesti alueita A ja B varten vahvistettuja toimenpiteitä.

(3)

Tanska on ilmoittanut komissiolle, että kaikki torjuntatoimenpiteet, jotka olivat käytössä takapihalla pidettävässä siipikarjaparvessa ilmenneen korkeapatogeenisen lintuinfluenssan H5N1-alatyypin taudinpurkauksen vuoksi, on lakkautettu 30 päivänä kesäkuuta 2006, ja tämän vuoksi kyseisen päätöksen 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti alueita A ja B varten vahvistetut toimenpiteet eivät ole enää tarpeen.

(4)	Sen vuoksi on tarpeen muuttaa päätöksen 2006/415/EY liitteessä olevaa A ja B osaa.

(5)	Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Korvataan päätöksen 2006/415/EY liite tämän päätöksen liitteellä.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

---

(1)  EYVL L 395, 30.12.1989, s. 13. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2004/41/EY (EUVL L 157, 30.4.2004, s. 33; oikaisu EUVL L 195, 2.6.2004, s. 12).

(2)  EYVL L 224, 18.8.1990, s. 29. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/33/EY (EYVL L 315, 19.11.2002, s. 14).

(3)  EUVL L 10, 14.1.2006, s. 16.

(4)  EUVL L 164, 16.6.2006, s. 51.

---

---