ISSN 1725-261X

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 161

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

49. vuosikerta
14. kesäkuu 2006


Sisältö

 

I   Säädökset, jotka on julkaistava

Sivu

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 842/2006, annettu 17 päivänä toukokuuta 2006, tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista  ( 1 )

1

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/40/EY, annettu 17 päivänä toukokuuta 2006, moottoriajoneuvojen ilmastointijärjestelmien päästöistä ja neuvoston direktiivin 70/156/ETY muuttamisesta  ( 1 )

12

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti.

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I Säädökset, jotka on julkaistava

14.6.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 161/1


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 842/2006,

annettu 17 päivänä toukokuuta 2006,

tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, JOTKA

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan sekä, tämän asetuksen 7, 8 ja 9 artiklan osalta, perustamissopimuksen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2) ja ottavat huomioon sovittelukomitean 14. maaliskuuta 2006 hyväksymän yhteisen tekstin,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Kuudennessa ympäristöä koskevassa Euroopan yhteisön toimintaohjelmassa (3) ilmastonmuutos määritetään yhdeksi painopistealueeksi, jolla olisi toteutettava toimia. Ohjelmassa todetaan, että yhteisö on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä kahdeksalla prosentilla vuosina 2008–2012 vuoden 1990 tasoihin verrattuna ja että pidemmällä aikavälillä kasvihuonekaasupäästöjen määrää on vähennettävä maailmanlaajuisesti noin 70 prosentilla vuoden 1990 tasoihin verrattuna.

(2)

Ilmastonmuutosta koskevalla Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksella (UNFCCC), joka hyväksyttiin ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen tekemisestä 15 päivänä joulukuuta 1993 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/69/EY (4), pyritään perimmiltään vakauttamaan ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet sellaiselle tasolle, jolla estetään ihmisen toiminnasta aiheutuvat vaaralliset vaikutukset ilmastojärjestelmään.

(3)

Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta sekä sen velvoitteiden täyttämisestä yhteisesti 25 päivänä huhtikuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/358/EY (5) mukaan yhteisö ja sen jäsenvaltiot sitoutuvat vähentämään ihmisen toiminnan aiheuttamia, Kioton pöytäkirjan liitteessä A lueteltujen kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä vuosina 2008–2012 kahdeksalla prosentilla vuoden 1990 tasoihin verrattuna.

(4)

Useimmilla fluoratuilla kasvihuonekaasuilla, joita valvotaan Kioton sopimuksella ja tällä asetuksella, on huomattava kokonaislämmitysvaikutus.

(5)

Olisi säädettävä fluorattujen kasvihuonekaasujen päästöjen ehkäisemisestä ja minimoimisesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta seuraavien direktiivien soveltamista: jätteistä 15 päivänä heinäkuuta 1975 annettu neuvoston direktiivi 75/442/ETY (6), ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24 päivänä syyskuuta 1996 annettu neuvoston direktiivi 96/61/EY (7), romuajoneuvoista 18 päivänä syyskuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/53/EY (8) sekä sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta 27 päivänä tammikuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/96/EY (9).

(6)

Tämän asetuksen ensisijaisena tavoitteena on vähentää Kioton pöytäkirjan piiriin kuuluvien fluorattujen kasvihuonekaasujen päästöjä ja siten suojella ympäristöä. Tämän vuoksi oikeusperustana olisi oltava perustamissopimuksen 175 artiklan 1 kohta.

(7)

On kuitenkin aiheellista toteuttaa toimenpiteitä yhteisön tasolla perustamissopimuksen 95 artiklan perusteella fluorattujen kasvihuonekaasujen käyttöä ja fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävien tuotteiden ja laitteiden kaupanpitämistä ja merkitsemistä koskevien vaatimusten yhdenmukaistamiseksi. Fluorattujen kasvihuonekaasujen tiettyjen sovellusten kaupanpitämistä ja käyttöä koskevia rajoituksia pidetään asianmukaisina, kun saatavilla on käyttökelpoisia vaihtoehtoja ja kun fluorattujen kaasujen vuotojen estämistä ja talteenottoa ei voida käytännössä parantaa. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon myös joidenkin teollisuudenalojen vapaaehtoiset aloitteet ja se, että vaihtoehtojen kehittäminen on edelleen käynnissä.

(8)

Tämän asetuksen soveltamisella ja täytäntöönpanolla olisi vauhditettava teknistä innovaatiota kannustamalla vaihtoehtoisten tekniikoiden jatkuvaan kehittämiseen ja jo olemassaolevien ympäristöystävällisempien tekniikoiden käyttöönottoon.

(9)

Jäsenvaltioiden olisi helpotettava talteenotettujen kasvihuonekaasujen rajat ylittävää siirtoa hävitettäväksi tai regeneroitavaksi yhteisössä jätteiden siirrosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (10) mukaisesti.

(10)

Liitteessä II lueteltuja fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävien tuotteiden ja laitteiden markkinoille saattaminen on ilmastonmuutosta koskevien yhteisön ja sen jäsenvaltioiden tavoitteiden ja sitoumusten kannalta haitallista, ja siksi on tarpeen rajoittaa kyseisten tuotteiden ja laitteiden markkinoille saattamista. Samoin voisi olla asia myös fluorattuja kaasuja sisältävien muiden tuotteiden markkinoille saattamisen osalta, ja siksi tarvetta laajentaa liitettä II olisi arvioitava uudelleen ottaen huomioon ympäristöedut, tekninen toteutettavuus ja kustannustehokkuus.

(11)

Päätöksen 2002/358/EY liitteessä II asetetaan yksittäisille jäsenvaltioille erilaisia tavoitteita, ja jäsenvaltiot ovat omaksuneet erilaisia strategioita näihin tavoitteisiin pääsemiseksi. Perustamissopimuksen 95 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden olisi voitava pitää rajoitetun ajan voimassa näihin tavoitteisiin pääsemiseksi toteutetut kansalliset toimenpiteet.

(12)

Jotta ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen, Kioton pöytäkirjan ja päätöksen 2002/358/EY mukaiset yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sitoumukset voitaisiin täyttää, moottoriajoneuvojen ilmastointilaitteista peräisin olevista päästöistä ja neuvoston direktiivin 70/156/ETY muuttamisesta 17 päivänä toukokuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/40/EY (11) ja tämä asetus, joilla kummallakin edistetään fluorattujen kasvihuonekaasujen päästöjen ehkäisemistä ja minimointia, olisi annettava ja julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä samanaikaisesti.

(13)

Olisi säädettävä tämän asetuksen säännösten seurannasta, arvioinnista ja uudelleentarkastelusta.

(14)

Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava säännöt seuraamuksista, joita sovelletaan tämän asetuksen rikkomiseen, ja varmistettava kyseisten sääntöjen noudattaminen. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(15)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet.

(16)

Koska tämän asetuksen tavoitteita, jotka ovat tiettyjen fluorattujen kasvihuonekaasujen vuotojen estäminen ja näitä kaasuja koskevien tietojen ilmoittaminen sekä tiettyjä fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävien tuotteiden ja laitteiden käytön ja markkinoille saattamisen valvonta, ei voida ympäristön suojelemiseksi ja sisämarkkinoiden säilyttämiseksi riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan ne voidaan tämän asetuksen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(17)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (12) mukaisesti,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Soveltamisala

Tämän asetuksen tavoitteena on rajoittaa, estää ja näin ollen vähentää Kioton pöytäkirjan piiriin kuuluvien fluorattujen kasvihuonekaasujen päästöjä. Sitä sovelletaan mainitun pöytäkirjan liitteessä A lueteltuihin fluorattuihin kasvihuonekaasuihin. Tämän asetuksen liite I sisältää luettelon tämän asetuksen soveltamisalaan tällä hetkellä kuuluvista fluoratuista kasvihuonekaasuista sekä niiden lämmitysvaikutuksista. Kioton pöytäkirjan 5 artiklan 3 kohdan mukaisten ja yhteisön ja sen jäsenvaltioiden hyväksymien tarkistusten perusteella liitettä I voidaan tarkastella uudelleen ja tarvittaessa saattaa se ajan tasalle.

Tämä asetus koskee liitteessä I lueteltujen fluorattujen kasvihuonekaasujen vuotojen estämistä, käyttöä, talteenottoa ja hävittämistä, kyseisiä kaasuja sisältävien tuotteiden ja laitteiden merkintöjä ja hävittämistä, kaasuja koskevien tietojen ilmoittamista, 8 artiklassa tarkoitettua käytön valvontaa ja 9 artiklassa sekä liitteessä II tarkoitettuja tuotteiden ja laitteiden markkinoille saattamisen kieltämistä sekä tämän asetuksen mukaisiin toimiin osallistuvan henkilöstön sekä yritysten koulutusta ja pätevöintiä.

Tätä asetusta sovelletaan rajoittamatta direktiivien 75/442/ETY, 96/61/EY, 2000/53/EY ja 2002/96/EY soveltamista.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)

’fluoratuilla kasvihuonekaasuilla’ liitteessä I lueteltuja fluorihiilivetyjä (HFC), perfluorihiilivetyjä (PFC) ja rikkiheksafluoridia (SF6) sekä kyseisiä aineita sisältäviä valmisteita, ei kuitenkaan otsonikerrosta heikentävistä aineista 29 päivänä kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2037/2000 (13) nojalla valvottuja aineita;

2)

’fluorihiilivedyllä’ orgaanista yhdistettä, joka koostuu hiilestä, vedystä ja fluorista ja jossa molekyyliin sisältyy enintään kuusi hiiliatomia;

3)

’perfluorihiilivedyllä’ orgaanista yhdistettä, joka koostuu ainoastaan hiilestä ja fluorista ja jossa molekyyliin sisältyy enintään kuusi hiiliatomia;

4)

’lämmitysvaikutuksella’ fluoratun kasvihuonekaasun vaikutusta ilmaston lämpenemiseen verrattuna hiilidioksidin vaikutukseen. Lämmitysvaikutus (GWP) saadaan laskemalla yhden kilogramman kaasumäärän lämmitysvaikutus suhteessa yhden kilogramman hiilidioksidimäärän (CO2) lämmitysvaikutukseen 100 vuoden ajanjaksolla. Liitteessä I luetellut GWP-arvot ovat samat kuin hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin hyväksymässä kolmannessa arviointikertomuksessa julkistetut (’IPCC:n vuoden 2001 GWP-arvot’) (14);

5)

’valmisteella’ tämän asetuksen velvoitteissa, hävittämistä lukuun ottamatta, seosta, joka koostuu kahdesta tai useammasta aineesta, joista vähintään yksi on fluorattu kasvihuonekaasu, paitsi jos valmisteen kokonaislämmitysvaikutus on vähemmän kuin 150. Valmisteen kokonaislämmitysvaikutus (15) määritetään liitteessä I olevan 2 osan mukaisesti;

6)

’haltijalla’ luonnollista tai oikeushenkilöä, jolla on tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien laitteiden ja järjestelmien teknistä toimintaa koskevat tosiasialliset valtuudet. Jäsenvaltio voi määritellyissä erityistilanteissa määrätä omistajan vastaamaan haltijan velvoitteista;

7)

’markkinoille saattamisella’ sitä, että tuottaja tai maahantuoja toimittaa ensimmäisen kerran Euroopan unionissa kolmansille henkilöille tai saattaa heidän saatavilleen vastiketta vastaan tai vastikkeetta tuotteita ja laitteita, jotka sisältävät fluorattuja kasvihuonekaasuja tai joiden toiminta perustuu fluorattuihin kasvihuonekaasuihin;

8)

’käytöllä’ fluorattujen kasvihuonekaasujen käyttöä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden ja laitteiden tuotannossa, uudelleentäytössä, huollossa tai kunnossapidossa;

9)

’lämpöpumpulla’ laitetta tai järjestelmää, joka ottaa lämpöä alhaisessa lämpötilassa ilmasta, vedestä tai maaperästä ja toimittaa lämpöä;

10)

’vuotojen havaitsemisjärjestelmällä’ kalibroitua mekaanista, sähköistä tai elektronista laitetta, joka on tarkoitettu fluorattujen kasvihuonekaasujen vuotojen havaitsemiseen ja joka antaa havaitusta vuodosta hälytyksen haltijalle;

11)

’ilmatiiviisti suljetulla järjestelmällä’ järjestelmää, jossa kaikki kylmäainetta sisältävät osat on tiivistetty hitsaamalla, juottamalla tai samankaltaisella pysyvällä liitostavalla ja jossa voi olla suljetut tai suojatut käsittelykohdat asianmukaista korjaamista tai loppukäsittelyä varten ja jonka vuotoarvon on kokeellisesti todettu olevan vähemmän kuin 3 grammaa vuodessa paineen ollessa vähintään neljäsosa suurimmasta sallitusta paineesta;

12)

’säiliöllä’ pääasiallisesti fluorattujen kasvihuonekaasujen kuljettamiseen tai varastoimiseen tarkoitettua tuotetta;

13)

’kertaalleen täytettävällä säiliöllä’ säiliötä, jota ei ole tarkoitettu uudelleen täytettäväksi ja jota käytetään jäähdytys-, ilmastointi- tai lämpöpumppulaitteiden, palontorjuntalaitteistojen tai suurjännitekytkinlaitteiden huollossa, kunnossapidossa tai täyttämisessä tai fluorattuihin kasvihuonekaasuihin pohjautuvien liuottimien varastoimisessa tai kuljettamisessa;

14)

’talteenotolla’ esimerkiksi koneista, laitteista ja säiliöistä peräisin olevien fluorattujen kasvihuonekaasujen keräämistä ja varastoimista;

15)

’kierrätyksellä’ talteenotettujen fluorattujen kasvihuonekaasujen uudelleenkäyttöä peruspuhdistuksen jälkeen;

16)

’regeneroinnilla’ talteenotettujen fluorattujen kasvihuonekaasujen käsittelyä erityisiä toiminnallisia ominaisuuksia vastaaviksi;

17)

’hävittämisellä’ prosessia, jolla fluorattu kasvihuonekaasu kokonaisuudessaan tai suurimmalta osaltaan muutetaan tai hajotetaan pysyvästi yhdeksi tai useammaksi pysyväksi aineeksi, joka tai joista mikään ei ole fluorattu kasvihuonekaasu;

18)

’kiinteästi asennetulla sovelluksella tai laitteella’ sovellusta tai laitetta, jota ei tavallisesti siirretä käytön aikana;

19)

’pilailu- ja koristeluaerosoleilla’ direktiivin 94/48/EY (16) liitteessä lueteltuja kaupan pidettyjä ja viihde- ja koristelutarkoituksiin yleisesti myytäviä aerosoleja.

3 artikla

Vuotojen estäminen

1.   Kiinteästi asennettujen jäähdytys-, ilmastointi- ja lämpöpumppulaitteiden ja ‐piirien sekä palontorjuntalaitteistojen, jotka sisältävät liitteessä I lueteltuja fluorattuja kasvihuonekaasuja, haltijan on kaikin sellaisin toimin, jotka ovat teknisesti toteutettavissa ja joista ei koidu suhteettomia kustannuksia

a)

ehkäistävä näiden kaasujen vuodot; ja

b)

korjattava mahdollisimman nopeasti kaikki havaitut vuodot.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen laitteiden ja laitteistojen haltijan on varmistettava, että 5 artiklan vaatimusten mukainen pätevöity henkilöstö tarkastaa vuotojen varalta kyseisiä laitteita ja laitteistoja seuraavasti:

a)

vähintään 3 kilogrammaa fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävät laitteet ja laitteistot on tarkastettava vuotojen varalta vähintään kerran kahdessatoista kuukaudessa; tämä ei koske laitteita, joissa on ilmatiiviisti suljettu järjestelmä, jotka on tällaisiksi merkitty ja jotka sisältävät alle 6 kilogrammaa fluorattuja kasvihuonekaasuja;

b)

vähintään 30 kilogrammaa fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävät laitteet ja laitteistot on tarkastettava vuotojen varalta vähintään kerran kuudessa kuukaudessa;

c)

vähintään 300 kilogrammaa fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävät laitteet ja laitteistot on tarkastettava vuotojen varalta vähintään kerran kolmessa kuukaudessa.

Laitteet ja laitteistot on tarkastettava vuotojen varalta yhden kuukauden kuluessa vuodon korjaamisesta sen varmistamiseksi, että korjaus on onnistunut.

Tässä kohdassa ilmaisulla ’tarkastettava vuotojen varalta’ tarkoitetaan, että laite tai laitteisto tutkitaan ensisijaisesti vuodon varalta suorien tai epäsuorien mittausmenetelmien avulla ja keskittyen niihin laitteen tai laitteiston osiin, joissa vuotoja todennäköisesti esiintyy. Vuotojen varalta tarkastamisessa käytettävät suorat ja epäsuorat mittausmenetelmät on määritettävä 7 kohdassa tarkoitetuissa standardoiduissa tarkastusvaatimuksissa.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen, vähintään 300 kilogrammaa fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävien laitteiden ja laitteistojen haltijan on otettava käyttöön vuotojen havaitsemisjärjestelmä. Nämä vuotojen havaitsemisjärjestelmät on tarkastettava vähintään kerran kahdessatoista kuukaudessa niiden asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi. Kun on kyse ennen 4 päivää heinäkuuta 2007 asennetusta tällaisesta palontorjuntajärjestelmästä, vuotojen havaitsemisjärjestelmä on asennettava 4 päivään heinäkuuta 2010 mennessä, edellyttäen, että turvallisuuden ja vakuutusturvan taso ei heikkene.

4.   Kun moitteettomasti toimiva ja asianmukainen vuotojen havaitsemisjärjestelmä on otettu käyttöön, 2 kohdan b ja c alakohdassa vaadittu tarkastamistoimenpiteiden tiheys puolitetaan.

5.   Kun palontorjuntalaitteistojen osalta on käytössä ISO 14520 ‐standardin mukainen tarkastusjärjestelmä, tällaisten tarkastusten voidaan myös katsoa täyttävän tämän asetuksen vaatimukset edellyttäen, että tarkastuksia tehdään vähintään yhtä usein.

6.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen, vähintään 3 kilogrammaa fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävien laitteiden ja laitteistojen haltijan on pidettävä kirjaa laitteessa käytettävän fluoratun kasvihuonekaasun määrästä ja tyypistä, mahdollisesti lisätyn kasvihuonekaasun määrästä ja huollon, kunnossapidon ja lopullisen hävittämisen aikana talteenotetun kasvihuonekaasun määrästä. Haltijan on pidettävä kirjaa myös muista asiaankuuluvista tiedoista, mukaan lukien huollon tai kunnossapidon suorittaneen yrityksen tai teknikon tunniste, sekä 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti suoritettujen tarkastusten päivämääristä ja tuloksista ja säilytettävä asiaankuuluvat tiedot, joissa erityisesti yksilöidään 2 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetut kiinteästi asennetut erilliset laitteet. Kirjanpito on pyynnöstä saatettava toimivaltaisen viranomaisen ja komission saataville.

7.   Standardoidut vaatimukset kunkin tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun laitteen ja laitteiston tarkastuksille vuodon varalta vahvistetaan 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti 4 päivään heinäkuuta 2007 mennessä.

4 artikla

Talteenotto

1.   Seuraavantyyppisten kiinteiden laitteiden haltijan on vastattava siitä, että käytössä on järjestely, jossa 5 artiklan vaatimusten mukainen pätevöity henkilöstö ottaa fluoratut kasvihuonekaasut asianmukaisesti talteen varmistaakseen niiden kierrätyksen, regeneroinnin tai hävittämisen:

a)

jäähdytys-, ilmastointi- ja lämpöpumppulaitteiden jäähdytyspiirit;

b)

fluorattuihin kasvihuonekaasuihin pohjautuvia liuottimia sisältävät laitteet;

c)

palontorjuntalaitteistot ja palosammuttimet; ja

d)

suurjännitekytkinlaitteet.

2.   Kun uudelleen täytettävä tai kertaalleen täytettävä fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävä säiliö on käytetty loppuun, säiliötä kuljetukseen tai varastointiin käyttävän henkilön on vastattava siitä, että käytössä on järjestely, jossa kaikki säiliön sisältämät jäljellä olevat kaasut otetaan asianmukaisesti talteen niiden kierrätyksen, regeneroinnin tai hävittämisen varmistamiseksi.

3.   Muissa tuotteissa ja laitteissa, mukaan lukien liikkuvat laitteet, paitsi jos näitä käytetään sotilasoperaatioissa, olevat fluoratut kasvihuonekaasut on asianmukaisesti pätevän henkilöstön otettava talteen siltä osin, kuin se on teknisesti toteutettavissa ja siitä ei koidu suhteettomia kustannuksia, niiden kierrätyksen, regeneroinnin tai hävittämisen varmistamiseksi.

4.   Fluorattujen kasvihuonekaasujen 1–3 kohdan mukainen talteenotto niiden kierrätystä, regenerointia tai hävittämistä varten on suoritettava ennen näiden laitteiden lopullista hävittämistä ja tarvittaessa niiden huollon ja kunnossapidon aikana.

5 artikla

Koulutus ja pätevöinti

1.   Jäsenvaltioilta saatujen tietojen perusteella ja asianomaisia aloja kuullen vähimmäisvaatimukset ja vastavuoroisen tunnustamisen edellytykset vahvistetaan 4 päivään heinäkuuta 2007 mennessä 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen laitteistojen ja järjestelmien asennukseen, kunnossapitoon tai huoltoon osallistuvien yritysten ja asiaankuuluvan henkilöstön sekä 3 ja 4 artiklassa säädettyihin toimiin osallistuvan henkilöstön koulutusohjelmien ja pätevöinnin osalta.

2.   Jäsenvaltioiden on 4 päivään heinäkuuta 2008 mennessä perustettava tai mukautettava omat koulutus- ja pätevöintivaatimuksensa 1 kohdassa tarkoitettujen vähimmäisvaatimusten perusteella. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle koulutus- ja pätevöintiohjelmansa. Jäsenvaltioiden on tunnustettava toisissa jäsenvaltioissa annetut pätevyystodistukset, eivätkä ne saa rajoittaa palvelujen tarjoamisen vapautta tai sijoittautumisvapautta toisissa jäsenvaltioissa annettuihin pätevyystodistuksiin liittyvistä syistä.

3.   Asianomaisen laitteen tai laitteiston haltijan on varmistettava, että asianomainen henkilöstö on saanut 2 kohdassa tarkoitetun tarvittavan pätevöinnin, jonka perusteella se tuntee riittävän hyvin sovellettavat säännökset ja vaatimukset, ja että sillä on fluorattujen kasvihuonekaasujen päästöjen ehkäisyyn ja talteenottoon sekä asianomaisen tyypin ja kokoluokan laitteen turvalliseen käsittelyyn tarvittava pätevyys.

4.   Jäsenvaltioiden on 4 päivään heinäkuuta 2009 mennessä varmistettava, että 3 ja 4 artiklassa edellytettyjen toimien toteuttamiseen osallistuvat yritykset vastaanottavat fluorattujen kasvihuonekaasujen toimituksia vain, jos niiden asianomaisella henkilöstöllä on tämän artiklan 2 kohdassa mainitut pätevyystodistukset.

5.   Komissio päättää 4 päivään heinäkuuta 2007 mennessä 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, millaisessa muodossa tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetut ilmoitukset on annettava.

6 artikla

Tietojen ilmoittaminen

1.   Jokaisen fluorattujen kasvihuonekaasujen tuottajan, maahantuojan ja viejän on ilmoitettava, antamalla selvitys komissiolle ja lähettämällä samat tiedot asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, 31 päivään maaliskuuta 2008 mennessä ja sen jälkeen vuosittain seuraavat edellistä kalenterivuotta koskevat tiedot:

a)

Jokaisen tuottajan, jonka fluorattujen kasvihuonekaasujen vuosituotanto ylittää yhden tonnin, on ilmoitettava

kunkin fluoratun kasvihuonekaasun kokonaistuotantonsa yhteisössä ja mainittava tärkeimmät käyttösovellusluokat (esimerkiksi ajoneuvojen ilmastointi, jäähdytys, ilmastointi, solumuovit, aerosolit, sähkölaitteet, puolijohteiden valmistus, liuottimet ja palontorjunta), joissa kyseistä ainetta todennäköisesti käytetään,

kunkin yhteisössä markkinoille saattamansa fluoratun kasvihuonekaasun määrät,

kunkin fluoratun kasvihuonekaasun kierrätetyt, regeneroidut ja hävitetyt määrät.

b)

Jokaisen maahantuojan, jonka fluorattujen kasvihuonekaasujen vuosituonti ylittää yhden tonnin, mukaan luettuna tuottajat, jotka toimivat myös maahantuojina, on ilmoitettava

kunkin yhteisöön tuomansa tai siellä markkinoille saattamansa fluoratun kasvihuonekaasun määrät ja mainittava erikseen tärkeimmät käyttösovellusluokat (esimerkiksi ajoneuvojen ilmastointi, jäähdytys, ilmastointi, solumuovit, aerosolit, sähkölaitteet, puolijohteiden valmistus), joissa kyseistä ainetta todennäköisesti käytetään,

kunkin kierrätystä, regenerointia tai hävittämistä varten tuomansa käytetyn fluoratun kasvihuonekaasun määrät.

c)

Jokaisen viejän, jonka fluorattujen kasvihuonekaasujen vuosivienti ylittää yhden tonnin, mukaan luettuna tuottajat, jotka toimivat myös viejinä, on ilmoitettava

kunkin yhteisöstä viemänsä fluoratun kasvihuonekaasun määrät,

kunkin kierrätystä, regenerointia tai hävittämistä varten viemänsä käytetyn fluoratun kasvihuonekaasun määrät.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen selvitysten muodosta päätetään 4 päivään heinäkuuta 2007 mennessä 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

3.   Komissio toteuttaa aiheelliset toimenpiteet sille toimitettujen tietojen luottamuksellisuuden suojaamiseksi.

4.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava tässä asetuksessa tarkoitettuja asianomaisia aloja varten tietojen ilmoittamista koskevat järjestelmät, tavoitteenaan päästötietojen saaminen siinä määrin kuin se on mahdollista.

7 artikla

Merkitseminen

1.   Fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältäviä 2 kohdassa lueteltuja tuotteita ja laitteita ei saa saattaa markkinoille, ellei kyseisten fluorattujen kasvihuonekaasujen kemiallista nimeä ole yksilöity merkinnöin, käyttäen hyväksyttyä teollista nimikkeistöä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 67/548/ETY (17) ja direktiivin 1999/45/EY (18) säännösten soveltamista. Merkinnän tulee sisältää selvä maininta siitä, että tuote tai laite sisältää fluorattuja kasvihuonekaasuja, ja sen on oltava selkeästi ja pysyvästi merkitty kyseiseen tuotteeseen tai laitteeseen joko fluorattujen kasvihuonekaasujen täyttämis- tai talteenottokohtien läheisyyteen tai fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävään tuotteen tai laitteen osaan. Ilmatiiviisti suljetut järjestelmät on tällaisiksi merkittävä.

Tällaisten tuotteiden ja laitteiden käyttöohjeisiin on sisällytettävä tiedot fluoratuista kasvihuonekaasuista ja niiden lämmitysvaikutuksesta.

2.   Edellä 1 kohtaa sovelletaan seuraavantyyppisiin tuotteisiin ja laitteisiin:

a)

perfluorihiilivetyjä tai perfluorihiilivetyjä sisältäviä valmisteita sisältävät jäähdytystuotteet ja ‐laitteet;

b)

jäähdytys- ja ilmastointituotteet ja -laitteet (muut kuin moottoriajoneuvoissa olevat), lämpöpumput, palontorjuntalaitteistot ja palosammuttimet, jos tällainen tuote tai laite sisältää fluorihiilivetyjä tai fluorihiilivetyjä sisältäviä valmisteita;

c)

kytkinlaitteet, jotka sisältävät rikkiheksafluoridia tai rikkiheksafluoridia sisältäviä valmisteita; ja

d)

kaikki fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävät säiliöt.

3.   Käytettävän merkinnän muoto vahvistetaan 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti. Merkintöjä koskevista 1 kohdassa säädettyjen vaatimusten lisäksi noudatettavista vaatimuksista on aiheellisissa tapauksissa päätettävä samassa menettelyssä. Ennen esityksen tekemistä 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle komitealle komissio arvioi uudelleen, onko merkintöihin aiheellista sisällyttää uutta ympäristötietoa kuten lämmitysvaikutus, ottaen asianmukaisesti huomioon 2 kohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin ja laitteisiin jo sovellettavat merkintätavat.

8 artikla

Käytön valvonta

1.   Rikkiheksafluoridin tai siitä tehtyjen valmisteiden käyttö magnesiumin painevalussa kielletään 1 päivästä tammikuuta 2008 alkaen lukuun ottamatta valua, jossa rikkiheksafluoridia käytetään alle 850 kilogrammaa vuodessa.

2.   Rikkiheksafluoridin tai siitä tehtyjen valmisteiden käyttö ajoneuvojen renkaiden täyttämiseen kielletään 4 päivästä heinäkuuta 2007 alkaen.

9 artikla

Markkinoille saattaminen

1.   Liitteessä II lueteltujen tuotteiden ja laitteiden, jotka sisältävät fluorattuja kasvihuonekaasuja tai joiden toiminta perustuu fluorattuihin kasvihuonekaasuihin, markkinoille saattaminen kielletään kyseisen liitteen mukaisesti.

2.   Tuotteisiin ja laitteisiin, joiden osoitetaan olevan valmistettu ennen vastaavaa markkinoille saattamista koskevaa kieltoa, ei sovelleta 1 kohtaa.

3.

a)

Jäsenvaltiot, jotka ovat 31 päivään joulukuuta 2005 mennessä toteuttaneet sellaisten tuotteiden ja laitteiden, jotka sisältävät fluorattuja kasvihuonekaasuja tai joiden toiminta perustuu fluorattuihin kasvihuonekaasuihin, markkinoille saattamista koskevia tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia kansallisia toimenpiteitä, jotka ovat tiukempia kuin tässä artiklassa säädetyt, saavat pitää nämä kansalliset toimenpiteet voimassa 31 päivään joulukuuta 2012 saakka, jollei b alakohdasta muuta johdu.

b)

Kyseisen jäsenvaltion on annettava nämä toimenpiteet ja niiden perusteet tiedoksi komissiolle 4 päivään heinäkuuta 2007 mennessä. Toimenpiteiden on oltava perustamissopimuksen mukaisia. Komissio toimittaa 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle komitealle asiaankuuluvat tiedot tällaisista toimenpiteistä.

10 artikla

Uudelleentarkastelu

1.   Komissio tarkastelee tätä asetusta uudelleen sen perusteella, miten fluorattujen kasvihuonekaasujen vuotojen estämisessä tai tällaisten kaasujen korvaamisessa on edistytty muihin kuin moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen tyyppihyväksyntää koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 6 päivänä helmikuuta 1970 annetussa neuvoston direktiivissä 70/156/ETY (19) tarkoitettuihin moottoriajoneuvoihin asennetuissa ilmastointijärjestelmissä sekä liikennevälineiden jäähdytysjärjestelmissä, ja julkaisee kertomuksen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2007. Komissio esittää tarvittaessa kertomuksen lisäksi lainsäädäntöehdotuksia 31 päivään joulukuuta 2008 mennessä myös siltä osin kuin on kyse 3 artiklan säännösten soveltamisesta muihin kuin direktiivissä 70/156/ETY tarkoitettuihin moottoriajoneuvoihin asennettuihin ilmastointijärjestelmiin sekä liikennevälineiden jäähdytysjärjestelmiin.

2.   Komissio julkaisee viimeistään 4 päivänä heinäkuuta 2011 kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta saaduista kokemuksista. Kertomuksessa on erityisesti

a)

arvioitava asiaankuuluvien säännösten vaikutuksia fluorattujen kasvihuonekaasujen todellisiin ja arvioituihin päästöihin ja tarkasteltava kyseisten säännösten kustannustehokkuutta;

b)

arvioitava IPCC:n tulevien arviointikertomusten pohjalta, olisiko liitteeseen I syytä lisätä muita fluorattuja kasvihuonekaasuja;

c)

arvioitava jäsenvaltioiden 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti perustamia koulutus- ja pätevöintiohjelmia;

d)

arvioitava, onko tarpeen määrittää yhteisön normeja, jotka liittyvät eri tuotteista ja laitteista lähtöisin olevien fluorattujen kasvihuonekaasujen päästöjen valvontaan, erityisesti solumuovin osalta, mukaan luettuina tuotteiden ja laitteiden suunnittelua koskevat tekniset vaatimukset;

e)

arvioitava haltijoiden 3 artiklan mukaisesti suorittamien vuotojen estämistoimenpiteiden tehokkuus ja se, voidaanko järjestelmille vahvistaa enimmäisvuotonopeudet;

f)

arvioitava ja, jos se on tarpeen, ehdotettava muutettavaksi 6 artiklan 1 kohdassa esitettyjä tietojen ilmoittamista koskevia vaatimuksia, erityisesti yhden tonnin määrällistä rajaa, tietojen ilmoittamista koskevien kyseisten vaatimusten käytännön sovellettavuuden parantamiseksi;

g)

arvioitava, onko tarpeen laatia ja levittää tiedotteita parhaista käytettävissä olevista tekniikoista ja parhaista ympäristöä koskevista toimintatavoista, jotka koskevat fluorattujen kasvihuonekaasujen päästöjen ehkäisemistä ja minimointia;

h)

oltava myös tiivistelmä tekniikan kehityksestä sekä yhteisössä että kansainvälisesti erityisesti solumuovien osalta saaduista kokemuksista, ympäristövaatimuksista ja mahdollisista vaikutuksista sisämarkkinoiden toimintaan;

i)

arvioitava, onko rikkiheksafluoridin korvaaminen hiekkavalussa, kestomuottivalussa ja korkeapainevalussa teknisesti toteutettavissa ja kustannustehokasta, ja tarvittaessa ehdotettava 8 artiklan 1 kohdan tarkistamista 1 päivään tammikuuta 2009 mennessä; siinä on myös tarkasteltava uudelleen 8 artiklan 1 kohdassa olevaa poikkeusta 1 päivään tammikuuta 2010 mennessä käytettävissä olevien vaihtoehtojen lisätarkastelun pohjalta;

j)

arvioitava, onko muiden fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävien tuotteiden ja laitteiden lisääminen liitteeseen II teknisesti toteutettavissa ja kustannustehokasta, energiatehokkuus huomioon ottaen, sekä tarvittaessa tehtävä ehdotuksia liitteen II muuttamiseksi lisäämällä siihen tällaisia muita tuotteita ja laitteita;

k)

arvioitava, olisiko fluorattujen kasvihuonekaasujen lämmitysvaikutusta koskevia yhteisön säännöksiä muutettava; mahdollisissa muutoksissa olisi otettava huomioon tekninen ja tieteellinen kehitys sekä tarve noudattaa teollisuuden tuotesuunnittelun aikatauluja;

l)

arvioitava tarvetta yhteisön ja sen jäsenvaltioiden jatkotoimiin ottaen huomioon kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen liittyvät nykyiset ja uudet kansainväliset sitoumukset.

3.   Komissio esittää tarvittaessa tämän asetuksen asiaankuuluvien säännösten tarkistamista koskevia aiheellisia ehdotuksia.

11 artikla

Jäsenvaltiot voivat edistää sellaisten tuotteiden ja laitteiden markkinoille saattamista, joissa käytetään lämmitysvaikutukseltaan korkeille kaasuille vaihtoehtoisia ratkaisuja ja jotka ovat tehokkaita, innovatiivisia ja jotka vähentävät edelleen ilmastovaikutuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön asiaankuuluvan lainsäädännön ja erityisesti teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (20) soveltamista.

12 artikla

Komitea

1.   Komissiota avustaa asetuksen (EY) N:o 2037/2000 18 artiklalla perustettu komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3.   Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

13 artikla

Seuraamukset

1.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia koskevat säännöt ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

2.   Jäsenvaltioiden on annettava seuraamuksia koskevat säännöt komissiolle tiedoksi viimeistään 4 päivänä heinäkuuta 2008, minkä lisäksi niiden on viipymättä annettava sille tiedoksi kaikki kyseisiin sääntöihin vaikuttavat myöhemmät muutokset.

14 artikla

Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai toteuttaa tiukempia suojatoimenpiteitä perustamissopimuksen 95 artiklassa määrättyjen menettelyjen mukaisesti asioissa, jotka liittyvät tämän asetuksen 7, 8 ja 9 artiklaan, tai perustamissopimuksen 176 artiklan mukaisesti asioissa, jotka liittyvät tämän asetuksen muihin artikloihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 9 artiklan 3 kohdan soveltamista.

15 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kaksikymmentä päivää sen päivän jälkeen, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 4 päivästä heinäkuuta 2007 alkaen, lukuun ottamatta 9 artiklaa ja liitettä II, joita sovelletaan 4 päivästä heinäkuuta 2006 alkaen.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 17 päivänä toukokuuta 2006.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

J. BORRELL FONTELLES

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

H. WINKLER


(1)  EUVL C 108, 30.4.2004, s. 62.

(2)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 31. maaliskuuta 2004 (EUVL C 103 E, 29.4.2004, s. 600), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 21. kesäkuuta 2005 (EUVL C 183 E, 26.7.2005, s. 1), Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 26. lokakuuta 2005 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma, annettu 6. huhtikuuta 2006 ja neuvoston päätös, tehty 25. huhtikuuta 2006.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1600/2002/EY, tehty 22 päivänä heinäkuuta 2002, kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta (EYVL L 242, 10.9.2002, s. 1).

(4)  EYVL L 33, 7.2.1994, s. 11.

(5)  EYVL L 130, 15.5.2002, s. 1.

(6)  EYVL L 194, 25.7.1975, s. 39, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(7)  EYVL L 257, 10.10.1996, s. 26, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 166/2006 (EUVL L 33, 4.2.2006, s. 1).

(8)  EYVL L 269, 21.10.2000, s. 34, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston päätöksellä 2005/673/EY (EUVL L 254, 30.9.2005, s. 69).

(9)  EUVL L 37, 13.2.2003, s. 24, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/108/EY (EUVL L 345, 31.12.2003, s. 106).

(10)  Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

(11)  Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

(12)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(13)  EYVL L 244, 29.9.2000, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 29/2006 (EUVL L 6, 11.1.2006, s. 27).

(14)  IPCC Third Assessment Climate Change 2001. Ilmastonmuutosta koskeva IPCC:n kertomus (http://www.ipcc.ch/pub/reports.htm).

(15)  Valmisteissa olevien muiden kuin fluorattujen kasvihuonekaasujen GWP-arvojen laskennassa sovelletaan IPCC:n ensimmäisessä arviointikertomuksessa julkaistuja arvoja, katso: Climate Change, The IPCC Scientific Assessment, J. T. Houghton, G. J. Jenkins, J. J. Ephraums (ed.), Cambridge University Press, Cambridge (UK) 1990.

(16)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/48/EY, annettu 7 päivänä joulukuuta 1994, tiettyjen vaarallisten aineiden ja valmisteiden markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun direktiivin 76/769/ETY muuttamisesta kolmannentoista kerran (EYVL L 331, 21.12.1994, s. 7).

(17)  Neuvoston direktiivi 67/548/ETY, annettu 27 päivänä kesäkuuta 1967, vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä (EYVL 196, 16.8.1967, s. 1), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2004/73/EY (EUVL L 152, 30.4.2004, s. 1).

(18)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/45/EY, annettu 31 päivänä toukokuuta 1999, vaarallisten valmisteiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä (EYVL L 200, 30.7.1999, s. 1), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2006/8/EY (EUVL L 19, 24.1.2006, s. 12).

(19)  EYVL L 42, 23.2.1970, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2005/64/EY (EUVL L 310, 25.11.2005, s. 10).

(20)  EYVL L 204, 21.7.1998, s. 37, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.


LIITE I

1 OSA

2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut fluoratut kasvihuonekaasut

Fluorattu kasvihuonekaasu

Kemiallinen kaava

Lämmitysvaikutus (GWP)

Rikkiheksafluoridi

SF6

22 200

Fluorihiilivedyt (HFC-yhdisteet)

HFC-23

CHF3

12 000

HFC-32

CH2F2

550

HFC-41

CH3F

97

HFC-43-10mee

C5H2F10

1 500

HFC-125

C2HF5

3 400

HFC-134

C2H2F4

1 100

HFC-134a

CH2FCF3

1 300

HFC-152a

C2H4F2

120

HFC-143

C2H3F3

330

HFC-143a

C2H3F3

4 300

HFC-227ea

C3HF7

3 500

HFC-236cb

CH2FCF2CF3

1 300

HFC-236ea

CHF2CHFCF3

1 200

HFC-236fa

C3H2F6

9 400

HFC-245ca

C3H3F5

640

HFC-245fa

CHF2CH2CF3

950

HFC-365mfc

CF3CH2CF2CH3

890

Perfluorihiilivedyt (PFC-yhdisteet)

Perfluorimetaani

CF4

5 700

Perfluorietaani

C2F6

11 900

Perfluoripropaani

C3F8

8 600

Perfluoributaani

C4F10

8 600

Perfluoripentaani

C5F12

8 900

Perfluoriheksaani

C6F14

9 000

Perfluorisyklobutaani

c-C4F8

10 000

2 OSA

Valmisteen kokonaislämmitysvaikutuksen (GWP) laskentakaava

Valmisteen GWP on painotettu keskiarvo, joka saadaan kertomalla eri aineiden painon osuus niiden GWP-arvoilla.

Σ (aine X % x GWP) + (aine Y % x GWP) + … (aine N % x GWP)

jossa % on painon osuus, jossa sallitaan +/- 1 prosentin poikkeama.

Esimerkki: Kaavaa sovelletaan teoreettiseen kaasuseokseen, joka koostuu seuraavista aineista: 23 % HFC-32, 25 % HFC-125 ja 52 % HFC-134a;

Σ (23 % x 550) + (25 % x 3400) + (52 % x 1300)

→ Kokonaislämmitysvaikutus = 1 652,5


LIITE II

Markkinoille saattaminen kielletään 9 artiklan mukaisesti

Fluoratut kasvihuonekaasut

Tuotteet ja laitteet

Käytön kieltämispäivä

Fluoratut kasvihuonekaasut

Kertaalleen täytettävät säiliöt

4. heinäkuuta 2007

Fluorihiilivedyt ja perfluorihiilivedyt

Kylmäaineita sisältävät ei‐suljetut suorahaihdutusjärjestelmät

4. heinäkuuta 2007

Perfluorihiilivedyt

Palontorjuntalaitteistot ja palosammuttimet

4. heinäkuuta 2007

Fluoratut kasvihuonekaasut

Kotitalouskäyttöön tarkoitetut ikkunalasit

4. heinäkuuta 2007

Fluoratut kasvihuonekaasut

Muut ikkunat

4. heinäkuuta 2008

Fluoratut kasvihuonekaasut

Jalkineet

4. heinäkuuta 2006

Fluoratut kasvihuonekaasut

Renkaat

4. heinäkuuta 2007

Fluoratut kasvihuonekaasut

Yksikomponenttiset saumaeristeet, paitsi jos näiden aineiden on täytettävä kansalliset turvallisuusvaatimukset

4. heinäkuuta 2008

Fluorihiilivedyt

Pilailu- ja koristeluaerosolit

4. heinäkuuta 2009


14.6.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 161/12


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2006/40/EY,

annettu 17 päivänä toukokuuta 2006,

moottoriajoneuvojen ilmastointijärjestelmien päästöistä ja neuvoston direktiivin 70/156/ETY muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2) ja ottavat huomioon sovittelukomitean 14 päivänä maaliskuuta 2006 hyväksymän yhteisen tekstin,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla on taattava tavaroiden, henkilöiden, palveluiden ja pääoman vapaa liikkuvuus, ja tämän vuoksi on olemassa yhteisön tyyppihyväksyntäjärjestelmä moottoriajoneuvoille. Tekniset vaatimukset moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnälle ilmastointijärjestelmien osalta olisi yhdenmukaistettava, jotta eri jäsenvaltioissa ei otettaisi käyttöön erilaisia vaatimuksia ja jotta sisämarkkinoiden moitteeton toiminta varmistettaisiin.

(2)

Yhä useampi jäsenvaltio aikoo säännellä ajoneuvojen ilmastointijärjestelmien käyttöä ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta sekä sen velvoitteiden täyttämisestä yhteisesti 25 päivänä huhtikuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/358/EY (3) vuoksi. Päätös velvoittaa yhteisön ja sen jäsenvaltiot vähentämään pöytäkirjan liitteessä A lueteltujen ihmisen toiminnasta aiheutuvien kasvihuonekaasujen päästöjen kokonaismäärää vuosina 2008–2012 kahdeksalla prosentilla vuoden 1990 tasoihin verrattuna. Näiden velvoitteiden paneminen täytäntöön sovittamatta niitä yhteen saattaa luoda esteitä moottoriajoneuvojen vapaalle liikkuvuudelle yhteisössä. Siksi on asianmukaista säätää vaatimuksista, jotka ajoneuvoihin asennettujen ilmastointijärjestelmien on täytettävä, jotta ne voidaan sallia markkinoilla, ja kieltää tietystä päivämäärästä alkaen ilmastointijärjestelmät, jotka on suunniteltu sisältämään fluorattuja kasvihuonekaasuja, joiden lämmitysvaikutus on yli 150.

(3)

Fluorihiilivety-134a-yhdisteen (HFC-134a-yhdisteen), jonka lämmitysvaikutus on 1 300, päästöt moottoriajoneuvojen ilmastointijärjestelmistä ovat yhä huolestuttavampia niiden aiheuttamien ilmastomuutosvaikutusten vuoksi. Lähitulevaisuudessa odotetaan tulevan saataville kustannustehokkaita ja turvallisia vaihtoehtoja fluorihiilivety-134a-yhdisteelle (HFC‐134a‐yhdiste). Sen perusteella, miten fluorattujen kasvihuonekaasujen päästöjen estäminen tai tällaisten kaasujen korvaaminen tällaisissa järjestelmissä on edistynyt, olisi asiaa tarkasteltava uudelleen sen selvittämiseksi, olisiko tämä direktiivi ulotettava koskemaan muita moottoriajoneuvoluokkia ja olisiko kyseisten kaasujen lämmitysvaikutusta koskevia säännöksiä muutettava ottaen huomioon tekninen ja tieteellinen kehitys sekä tarve noudattaa teollisuuden tuotesuunnittelun aikatauluja.

(4)

Jotta varmistettaisiin, että eräitä fluorattuja kasvihuonekaasuja koskeva kielto on tehokas, on rajoitettava mahdollisuutta jälkiasentaa moottoriajoneuvoihin ilmastointijärjestelmiä, jotka on suunniteltu sisältämään 150:tä suuremman lämmitysvaikutuksen omaavia fluorattuja kasvihuonekaasuja, ja kiellettävä ilmastointijärjestelmien täyttäminen mainitunlaisilla kaasuilla.

(5)

Moottoriajoneuvojen ilmastointijärjestelmien sisältämien tiettyjen fluorattujen kasvihuonekaasujen päästöjen rajoittamiseksi on vahvistettava raja-arvot vuotonopeuksille ja testausmenettely, jolla arvioidaan moottoriajoneuvoihin asennettavien sellaisten ilmastointijärjestelmien pitävyyttä, jotka on suunniteltu sisältämään 150:tä suuremman lämmitysvaikutuksen omaavia fluorattuja kasvihuonekaasuja.

(6)

Jotta ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen, Kioton pöytäkirjan ja päätöksen 2002/358/EY mukaiset yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sitoumukset voitaisiin täyttää, tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista 17 päivänä toukokuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 842/2006 (4) ja tämä direktiivi, joilla kummallakin edistetään fluorattujen kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämistä, olisi annettava ja julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä samanaikaisesti.

(7)

Ajoneuvojen valmistajan olisi saatettava hyväksyntäviranomaisen saataville kaikki asiaankuuluvat tekniset tiedot asennetuista ilmastointijärjestelmistä ja niissä käytetyistä kaasuista. Silloin kun kyseessä ovat ilmastointijärjestelmät, jotka on suunniteltu sisältämään 150:tä suuremman lämmitysvaikutuksen omaavia fluorattuja kasvihuonekaasuja, valmistajan olisi saatettava saataville myös tiedot näiden järjestelmien vuotonopeuksista.

(8)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/ EY (5) mukaisesti.

(9)

Tämä direktiivi on yksi moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen tyyppihyväksyntää koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 6 päivänä helmikuuta 1970 annetulla neuvoston direktiivillä 70/156/ETY (6) perustettua EY-tyyppihyväksyntämenettelyä koskevista erityisdirektiiveistä. Tämän vuoksi direktiivi 70/156/ETY olisi muutettava vastaavasti.

(10)

Koska tämän direktiivin tavoitteita, jotka ovat ajoneuvoihin asennettujen ilmastointijärjestelmien sisältämien erityisten fluorattujen kasvihuonekaasujen vuotojen valvonta ja 150:tä suuremman lämmitysvaikutuksen omaavia fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältämään suunniteltujen ilmastointijärjestelmien kieltäminen tietystä päivämäärästä alkaen, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan ne voidaan suunnitellun toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(11)

Jäsenvaltioita kannustetaan paremmasta lainsäädännöstä toimielinten välillä tehdyn sopimuksen (7) 34 kohdan mukaisesti laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Aihe

Tässä direktiivissä säädetään ajoneuvojen EY-tyyppihyväksyntää tai kansallista tyyppihyväksyntää koskevista vaatimuksista ajoneuvoihin asennettujen ilmastointijärjestelmien päästöjen ja turvallisen toiminnan osalta. Direktiivissä säädetään myös tällaisten laitteiden jälkiasentamisesta ja jälleentäytöstä.

2 artikla

Soveltamisala

Tätä direktiiviä sovelletaan direktiivin 70/156/ETY liitteen II määritelmien mukaisten M1‐ ja N1-luokkien moottoriajoneuvoihin. Tässä direktiivissä N1-luokan moottoriajoneuvolla tarkoitetaan ainoastaan moottoriajoneuvojen päästöjen aiheuttaman ilman pilaantumisen estämiseksi toteutettavia toimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä maaliskuuta 1970 annetun neuvoston direktiivin 70/220/ETY (8) liitteessä I olevan 5.3.1.4 kohdan ensimmäisessä taulukossa kuvattuja I-alaluokan ajoneuvoja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/69/EY (9) tehdyn lisäyksen mukaisesti.

3 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

1)

’ajoneuvolla’ mitä tahansa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa moottoriajoneuvoa;

2)

’ajoneuvotyypillä’ direktiivin 70/156/ETY liitteessä II olevassa B-osassa määriteltyä tyyppiä;

3)

’ilmastointijärjestelmällä’ mitä tahansa järjestelmää, jonka pääasiallisena tarkoituksena on alentaa ilman lämpötilaa ja kosteutta ajoneuvon matkustamossa;

4)

’kahden höyrystimen järjestelmällä’ järjestelmää, jossa yksi höyrystin kiinnitetään ajoneuvon moottoritilaan ja toinen muuhun ajoneuvossa olevaan tilaan; kaikkien muiden järjestelmien katsotaan olevan ’yhden höyrystimen järjestelmiä’;

5)

’fluoratuilla kasvihuonekaasuilla’ Kioton pöytäkirjan liitteessä A tarkoitettuja fluorihiilivetyjä (HFC), perfluorihiilivetyjä (PFC) ja rikkiheksafluoridia (SF6) sekä kyseisiä aineita sisältäviä valmisteita, ei kuitenkaan otsonikerrosta heikentävistä aineista 29 päivänä kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2037/2000 (10) nojalla valvottuja aineita;

6)

’fluorihiilivedyllä’ orgaanista yhdistettä, joka koostuu hiilestä, vedystä ja fluorista ja jossa molekyyliin sisältyy enintään kuusi hiiliatomia;

7)

’perfluorihiilivedyllä’ orgaanista yhdistettä, joka koostuu ainoastaan hiilestä ja fluorista ja jossa molekyyliin sisältyy enintään kuusi hiiliatomia;

8)

’lämmitysvaikutuksella’ fluoratun kasvihuonekaasun vaikutusta ilmaston lämpenemiseen verrattuna hiilidioksidin vaikutukseen. Lämmitysvaikutus (GWP) saadaan laskemalla yhden kilogramman kaasumäärän lämmitysvaikutus suhteessa yhden kilogramman hiilidioksidimäärän lämmitysvaikutukseen 100 vuoden ajanjaksolla. Asiaankuuluvat GWP-arvot ovat samat kuin hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin hyväksymässä kolmannessa arviointikertomuksessa julkistetut (’IPCC:n vuoden 2001 GWP-arvot’) (11);

9)

’valmisteella’ seosta, joka koostuu kahdesta tai useammasta aineesta, joista vähintään yksi on fluorattu kasvihuonekaasu. Valmisteen kokonaislämmitysvaikutus (12) määritellään liitteen 2 osan mukaisesti;

10)

’jälkiasentamisella’ ilmastointijärjestelmän asentamista ajoneuvoon ajoneuvon rekisteröimisen jälkeen.

4 artikla

Jäsenvaltioiden velvoitteet

1.   Jäsenvaltiot voivat myöntää EY-tyyppihyväksynnän tai kansallisen tyyppihyväksynnän ilmastointijärjestelmien päästöjen osalta vain ajoneuvotyypeille, jotka täyttävät tämän direktiivin vaatimukset.

2.   Jotta koko ajoneuvolle voitaisiin myöntää tyyppihyväksyntä direktiivin 70/156/ETY 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla, jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että valmistajat toimittavat tiedot uusiin moottoriajoneuvoihin asennetuissa ilmastointijärjestelmissä käytetyistä kylmäaineista.

3.   Jotta voitaisiin myöntää tyyppihyväksyntä sellaisella ilmastointijärjestelmällä varustetuille ajoneuvoille, joka on suunniteltu sisältämään fluorattua kasvihuonekaasua, jonka lämmitysvaikutus on yli 150, jäsenvaltioiden on huolehdittava 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yhdenmukaistetun vuodonhavaitsemistestin mukaisesti siitä, että tällaisten kaasujen vuotonopeus ei ylitä 5 artiklassa säädettyjä enimmäisrajoja.

5 artikla

Tyyppihyväksyntä

1.   Sen jälkeen, kun kuusi kuukautta on kulunut yhdenmukaistetun vuodonhavaitsemistestin hyväksymispäivästä, jäsenvaltiot eivät saa ilmastointijärjestelmien päästöjen perusteella

a)

kieltäytyä antamasta uudentyyppiselle ajoneuvolle EY-tyyppihyväksyntää tai kansallista tyyppihyväksyntää, eivätkä

b)

kieltää uusien ajoneuvojen rekisteröintiä, myyntiä tai käyttöönottoa,

jos sellaisella ilmastointijärjestelmällä, joka on suunniteltu sisältämään 150:tä suuremman lämmitysvaikutuksen omaavia fluorattuja kasvihuonekaasuja, varustettu ajoneuvo täyttää tämän direktiivin vaatimukset.

2.   Sen jälkeen, kun 12 kuukautta on kulunut yhdenmukaistetun vuodonhavaitsemistestin hyväksymispäivästä, tai 1 päivästä tammikuuta 2007 alkaen, sen mukaan, kumpi niistä on myöhäisempi, jäsenvaltiot eivät saa enää antaa EY-tyyppihyväksyntää tai kansallista tyyppihyväksyntää ajoneuvotyypille, joka on varustettu ilmastointijärjestelmällä, joka on suunniteltu sisältämään 150:tä suuremman lämmitysvaikutuksen omaavia fluorattuja kasvihuonekaasuja, paitsi jos vuotonopeus on yhden höyrystimen järjestelmässä enintään 40 grammaa fluorattuja kasvihuonekaasuja vuodessa tai kahden höyrystimen järjestelmässä enintään 60 grammaa fluorattuja kasvihuonekaasuja vuodessa.

3.   Sen jälkeen, kun 24 kuukautta on kulunut yhdenmukaistetun vuodonhavaitsemistestin hyväksymispäivästä, tai 1 päivästä tammikuuta 2008 alkaen, sen mukaan, kumpi niistä on myöhäisempi, sellaisten uusien ajoneuvojen osalta, jotka on varustettu ilmastointijärjestelmällä, joka on suunniteltu sisältämään 150:tä suuremman lämmitysvaikutuksen omaavia fluorattuja kasvihuonekaasuja, paitsi jos vuotonopeus on yhden höyrystimen järjestelmässä enintään 40 grammaa fluorattuja kasvihuonekaasuja vuodessa tai kahden höyrystimen järjestelmässä enintään 60 grammaa fluorattuja kasvihuonekaasuja vuodessa, jäsenvaltioiden on

a)

katsottava, että vaatimustenmukaisuustodistus ei ole enää pätevä direktiivin 70/156/ETY 7 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa; ja

b)

evättävä rekisteröinti ja kiellettävä myynti ja käyttöönotto.

4.   Jäsenvaltiot eivät saa enää 1 päivästä tammikuuta 2011 alkaen antaa EY-tyyppihyväksyntää tai kansallista tyyppihyväksyntää sellaisella ilmastointijärjestelmällä varustetulle ajoneuvotyypille, joka on suunniteltu sisältämään fluorattuja kasvihuonekaasuja, joiden lämmitysvaikutus on yli 150.

5.   Jäsenvaltioiden on 1 päivästä tammikuuta 2017 alkaen sellaisten uusien ajoneuvojen osalta, jotka on varustettu ilmastointijärjestelmällä, joka on suunniteltu sisältämään 150:tä suuremman lämmitysvaikutuksen omaavia fluorattuja kasvihuonekaasuja,

a)

katsottava, että vaatimustenmukaisuustodistus ei ole enää pätevä direktiivin 70/156/ETY 7 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa; ja

b)

evättävä rekisteröinti ja kiellettävä myynti tai käyttöönotto.

6.   Jäsenvaltiot voivat edistää sellaisten ilmastointijärjestelmien asentamista, jotka ovat tehokkaita ja innovatiivisia ja jotka edelleen vähentävät ilmastovaikutuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön asiaankuuluvan lainsäädännön, erityisesti valtion tukea koskevien yhteisön sääntöjen ja teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (13) soveltamista.

6 artikla

Jälkiasentaminen ja jälleentäyttö

1.   Tammikuun 1 päivästä 2011 alkaen ilmastointijärjestelmiä, jotka on suunniteltu sisältämään fluorattuja kasvihuonekaasuja, joiden lämmitysvaikutus on yli 150, ei saa jälkiasentaa kyseisestä päivästä alkaen tyyppihyväksyttyihin ajoneuvoihin. Tammikuun 1 päivästä 2017 alkaen tällaisia ilmastointijärjestelmiä ei saa jälkiasentaa mihinkään ajoneuvoihin.

2.   Tammikuun 1 päivänä 2011 tai sen jälkeen tyyppihyväksyttyihin ajoneuvoihin asennettuja ilmastointijärjestelmiä ei saa täyttää fluoratuilla kasvihuonekaasuilla, joiden lämmitysvaikutus on yli 150. Tammikuun 1 päivästä 2017 alkaen minkään ajoneuvojen ilmastointijärjestelmiä ei saa täyttää fluoratuilla kasvihuonekaasuilla, joiden lämmitysvaikutus on yli 150, lukuun ottamatta sellaisten kyseisiä kaasuja sisältävien ilmastointijärjestelmien jälleentäyttöä, jotka on asennettu ajoneuvoihin ennen edellä mainittua päivää.

3.   Ilmastointijärjestelmien huolto‐ ja korjauspalvelujen tarjoajat eivät saa täyttää tällaisia laitteita fluoratuilla kasvihuonekaasuilla, jos järjestelmästä on vuotanut epänormaali määrä kylmäainetta, ennen kuin tarvittavat korjaukset on suoritettu.

7 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

1.   Komissio vahvistaa 4 päivään heinäkuuta 2007 mennessä toimenpiteet 4 ja 5 artiklan panemiseksi täytäntöön ja erityisesti

a)

ajoneuvojen EY-tyyppihyväksyntää koskevat hallinnolliset määräykset; ja

b)

yhdenmukaistetun vuodonhavaitsemistestin ilmastointijärjestelmistä vuotavien fluorattujen kasvihuonekaasujen, joiden lämmitysvaikutus on yli 150, vuotonopeuden mittaamiseksi.

2.   Komissio vahvistaa toimenpiteet direktiivin 70/156/ETY 13 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

3.   Komissio julkaisee kyseiset toimenpiteet Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä sovelletaan tarvittaessa jäljempänä mainittujen toimenpiteiden toteuttamiseen:

a)

toimenpiteet, jotka ovat tarpeen ajoneuvojen ilmastointijärjestelmissä olevien kylmäaineiden turvallisen toiminnan ja asianmukaisen huollon varmistamiseksi;

b)

toimenpiteet, jotka liittyvät ilmastointijärjestelmien jälkiasentamiseen käytössä oleviin ajoneuvoihin ja käytössä olevien ilmastointijärjestelmien jälleentäyttöön, siltä osin kuin ne eivät kuulu 6 artiklan piiriin;

c)

tarvittaessa valmisteiden asiaankuuluvan lämmitysvaikutuksen määrittämiseen käytettävän menetelmän mukauttaminen.

8 artikla

Uudelleentarkastelu

1.   Sen perusteella, miten fluorattujen kasvihuonekaasujen päästöjen estämisessä tai tällaisten kaasujen korvaamisessa moottoriajoneuvoihin asennettavissa ilmastointijärjestelmissä on edistytty, komissio selvittää

olisiko nykyinen lainsäädäntö ulotettava koskemaan muita ajoneuvoluokkia, erityisesti M2- ja M3-luokkaa sekä N1-luokan alaluokkia II ja III, ja

olisiko fluorattujen kasvihuonekaasujen lämmitysvaikutusta koskevia yhteisön säännöksiä muutettava; mahdollisissa muutoksissa olisi otettava huomioon tekninen ja tieteellinen kehitys sekä tarve noudattaa teollisuuden tuotesuunnittelun aikatauluja,

ja julkaisee asiasta kertomuksen viimeistään 4 päivänä heinäkuuta 2011. Komissio antaa tarvittaessa asiaa koskevia säädösehdotuksia.

2.   Jos fluorattu kasvihuonekaasu, jonka lämmitysvaikutus on yli 150 ja jota ei vielä ole sisällytetty 3 artiklan 8 kohdassa tarkoitettuun IPCC:n kertomukseen, sisällytetään johonkin IPCC:n tulevaan kertomukseen, komissio arvioi, onko tätä direktiiviä muutettava asianomaisen kaasun sisällyttämiseksi sen soveltamisalaan. Jos komissio pitää sitä tarpeellisena, direktiivin 70/156/ETY 13 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen se

vahvistaa tarvittavat toimenpiteet, ja

määrittelee siirtymäajat näiden toimenpiteiden soveltamiselle. Komissio ottaa tässä yhteydessä huomioon toisaalta riittävän ajanjakson tarpeen ja toisaalta fluoratun kasvihuonekaasun ympäristölle aiheuttaman vaaran.

9 artikla

Muutokset direktiiviin 70/156/ETY

Muutetaan direktiivi 70/156/ETY tämän direktiivin liitteen 1 osan mukaisesti.

10 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.   Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 4 päivänä tammikuuta 2008.

Jäsenvaltioiden on alettava soveltaa näitä säädöksiä 5 päivästä tammikuuta 2008.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltiot säätävät siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

11 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

12 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Strasbourgissa 17 päivänä toukokuuta 2006.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

J. BORRELL FONTELLES

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

H. WINKLER


(1)  EUVL C 108, 30.4.2004, s. 62.

(2)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 31. maaliskuuta 2004 (EUVL C 103 E, 29.4.2004, s. 600), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 21. kesäkuuta 2005 (EUVL C 183 E, 26.7.2005, s. 17), Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 26. lokakuuta 2005 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma, annettu 6. toukokuuta 2006, ja neuvoston päätös, tehty 25. huhtikuuta 2006.

(3)  EYVL L 130, 15.5.2002, s. 1.

(4)  Katso tämän virallisen lehden sivu 1

(5)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(6)  EYVL L 42, 23.2.1970, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2006/28/EY (EUVL L 65, 7.3.2006, s. 27).

(7)  EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.

(8)  EYVL L 76, 6.4.1970, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2003/76/EY (EUVL L 206, 15.8.2003, s. 29).

(9)  EYVL L 350, 28.12.1998, s. 1.

(10)  EYVL L 244, 29.9.2000, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 29/2006 (EUVL L 6, 11.1.2006, s. 27).

(11)  IPCC Third Assessment Climate Change 2001. Ilmastonmuutosta koskeva IPCC:n kertomus (http://www.ipcc.ch/pub/reports.htm).

(12)  Valmisteissa olevien muiden kuin fluorattujen kasvihuonekaasujen GWP-arvojen laskennassa sovelletaan IPCC:n ensimmäisessä arviointikertomuksessa julkaistuja arvoja, katso: Climate Change, The IPCC Scientific Assessment, J. T. Houghton, G. J. Jenkins, J. J. Ephraums (ed.), Cambridge University Press, Cambridge (UK) 1990.

(13)  EYVL L 204, 21.7.1998, s. 37, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.


LIITE

1 OSA

Muutetaan direktiivi 70/156/ETY seuraavasti:

1)

Lisätään liitteessä IV olevaan I osaan uusi numeroitu kohta 61 ja alaviite seuraavasti:

Tarkoitus

Direktiivin numero

EU:n virallisen lehden viite

Soveltaminen

M1

M2

M3

N1

N2

N3

O1

O2

O3

O4

”61. Ilmastointijärjestelmä

2006/40/EY

L 161, 14.6.2006, s. 12

X

 

 

X (1)

 

 

 

 

 

 

2)

Muutetaan liite XI seuraavasti:

a)

Lisätään lisäykseen 1 uusi numeroitu nimike 61 seuraavasti:

Nimike

Tarkoitus

Direktiivin numero

M1 ≤ 2 500 (1) kg

M1 > 2 500 (1) kg

M2

M3

”61

Ilmastointijärjestelmä

2006/40/EY

X

X”

 

 

b)

Lisätään lisäykseen 2 uusi numeroitu nimike 61 seuraavasti:

Nimike

Tarkoitus

Direktiivin numero

M1

M2

M3

N1

N2

N3

O1

O2

O3

O4

”61

Ilmastointijärjestelmä

2006/40/EY

X

 

 

W”

 

 

 

 

 

 

c)

Lisätään lisäykseen 3 uusi numeroitu nimike 61 seuraavasti:

Nimike

Tarkoitus

Direktiivin numero

M2

M3

N1

N2

N3

O1

O2

O3

O4

”61

Ilmastointijärjestelmä

2006/40/EY

 

 

W”

 

 

 

 

 

 

d)

Lisätään kirjainten selityksiin seuraava kirjain:

”W

koskee ainoastaan direktiivin 70/220/ETY liitteessä I, sellaisena kuin se on lisättynä direktiivillä 98/69/EY, olevan 5.3.1.4 kohdan ensimmäisessä taulukossa kuvattuja N1 ‐luokan I-alaluokan ajoneuvoja.”

2 OSA

Valmisteen kokonaislämmitysvaikutuksen (GWP) laskentakaava

Valmisteen GWP on painotettu keskiarvo, joka saadaan kertomalla eri aineiden painon osuus niiden GWP-arvoilla.

Σ (aine X % × GWP) + (aine Y % x GWP) + … (aine N % × GWP)

jossa % on painon osuus, jossa sallitaan +/- 1 prosentin poikkeama.

Esimerkki: Kaavaa sovelletaan teoreettiseen kaasuseokseen, joka koostuu seuraavista aineista: 23 % HFC-32, 25 % HFC-125 ja 52 % HFC-134a;

Σ (23 % × 550) + (25 % × 3 400) + (52 % × 1 300)

→ Kokonaislämmitysvaikutus = 1 652,5.


(1)  Koskee ainoastaan direktiivin 70/220/ETY liitteessä I, sellaisena kuin se on lisättynä direktiivillä 98/69/EY, olevan 5.3.1.4 kohdan ensimmäisessä taulukossa kuvattuja N1-luokan I-alaluokan ajoneuvoja.”