27.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 114/1

(1)

Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta oikeuksien yhdenmukaistamisen ja menettelyiden yksinkertaistamisen osalta (ETA:n ja Sveitsin kannalta merkityksellinen teksti) 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 631/2004 (3) tultua voimaan on yksinkertaistettu sairauden perusteella annettavien luontoisetuuksien saamiseksi tarvittavia menettelyjä oleskeltaessa tilapäisesti toisessa jäsenvaltiossa. Olisi asianmukaista laajentaa yksinkertaistetut menettelyt koskemaan asetuksiin (ETY) N:o 1408/71 (4) ja (ETY) N:o 574/72 (5) sisältyviä säännöksiä työtapaturmien ja ammattitautien perusteella myönnettävistä etuuksista.

(2)

Jotta otettaisiin huomioon eräiden jäsenvaltioiden lainsäädännön muutokset ja etenkin ne, jotka on tehty uusien jäsenvaltioiden lainsäädäntöön liittymisneuvottelujen päättymisen jälkeen, asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteitä on mukautettava.

(3)

Asetukset (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72 olisi näin ollen muutettava vastaavasti.

(4)

Oikeusvarmuuden turvaamiseksi ja asianomaisten henkilöiden perusteltujen odotusten suojaamiseksi on säädettävä, että tietyt asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteen III muutokset tulevat voimaan takautuvasti 1 päivästä toukokuuta 2004.

(5)

Perustamissopimuksessa ei ole sen 308 artiklassa määrätyn toimivallan lisäksi muita määräyksiä muiden henkilöiden kuin palkattujen työntekijöiden sosiaaliturvaan liittyvien asianmukaisten toimenpiteiden toteuttamiseksi tarvittavista valtuuksista,

1)

Poistetaan 60 artiklan 5 ja 6 kohta.

2)

Korvataan 62 artikla seuraavasti:

”62 artikla

Luontoisetuudet oleskeltaessa muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa valtiossa

1.   Saadakseen luontoisetuuksia asetuksen 55 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaisesti palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan on toimitettava hoidon tarjoajalle toimivaltaisen laitoksen antama asiakirja, jossa todistetaan, että hänellä on oikeus luontoisetuuksiin. Asiakirja on laadittava 2 artiklan mukaisesti. Jos asianomainen henkilö ei pysty toimittamaan kyseistä asiakirjaa, hänen on otettava yhteyttä oleskelupaikan laitokseen, joka pyytää toimivaltaiselta laitokselta asiakirjan, jossa todistetaan, että kyseisellä henkilöllä on oikeus luontoisetuuksiin.

Toimivaltaisen laitoksen etuusoikeutta varten asetuksen 55 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaisesti kussakin yksittäisessä tapauksessa antama asiakirja sitoo hoidon tarjoajaa samalla tavoin kuin kansallinen näyttö oleskelupaikan laitoksessa vakuutettujen henkilöiden oikeuksista.

2.   Täytäntöönpanoasetuksen 60 artiklan 9 kohtaa sovelletaan tarvittavin muutoksin.”.

3)

Korvataan 63 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Täytäntöönpanoasetuksen 60 artiklan 9 kohtaa sovelletaan tarvittavin muutoksin.”.

4)

Korvataan 66 artiklan 1 kohdassa oleva ilmaisu ”20 ja 21 artiklassa” ilmaisulla ”21 artiklassa”.

5)

Korvataan 93 artiklan 1 kohdassa ilmaisu , ”22 a ja 22 b artiklan” ilmaisulla ”ja 22 a artiklan” ja ilmaisu, ”34 a tai 34 b artiklan” ilmaisulla ”tai 34 a artiklan”.

27.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 114/9

(1)

Jätteistä 15 päivänä heinäkuuta 1975 annettua neuvoston direktiiviä 75/442/ETY (3) on muutettu useita kertoja ja huomattavalta osin (4). Sen vuoksi mainittu direktiivi olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava.

(2)

Kaikkien jätehuoltoon liittyvien säännösten keskeisenä tavoitteena olisi oltava ihmisten terveyden ja ympäristön suojeleminen jätteiden keräilyn, kuljetuksen, käsittelyn, varastoinnin ja kaatopaikalle sijoittamisen aiheuttamilta haitallisilta vaikutuksilta.

(3)

Jätehuollon tehokkuuden parantamiseksi yhteisössä tarvitaan yhteinen jäteterminologia ja jätteen määritelmä.

(4)

Irtaimeen tavaraan, jonka omistaja hävittää tai aikoo hävittää taikka jonka hävittäminen on omistajan velvollisuutena, olisi tietyin poikkeuksin sovellettava tehokkaita ja yhdenmukaisia jätehuollon ja jätteiden hyödyntämisen säännöksiä.

(5)

Jätteiden hyödyntämistä sekä hyödynnettyjen materiaalien käyttöä raaka-aineina olisi edistettävä luonnonvarojen säästämiseksi. Uudelleenkäyttöön kelpaavaa jätettä koskevien erityisten sääntöjen antaminen voi olla tarpeen.

(6)

Korkeatasoisen ympäristönsuojelun saavuttamiseksi jäsenvaltioiden on sen lisäksi, että ne suorittavat toimenpiteitä, joilla varmistetaan vastuuntuntoinen jätteistä huolehtiminen ja niiden hyödyntäminen, toteutettava toimenpiteitä jätteen tuottamisen rajoittamiseksi, erityisesti edistämällä puhtaita teknologioita ja tuotteita, jotka voidaan kierrättää ja käyttää uudelleen ottaen huomioon talteenotetun jätteen nykyiset tai mahdolliset markkinat.

(7)

Lisäksi eroavuudet jäsenvaltioiden jätehuoltoa ja jätteiden hyödyntämistä koskevassa lainsäädännössä voivat vaikuttaa ympäristön laatuun ja häiritä sisämarkkinoiden toimintaa.

(8)

On tärkeää, että yhteisö kokonaisuudessaan kykenee itse huolehtimaan jätteistä, ja on suotavaa, että jokainen jäsenvaltio osaltaan pyrkii tähän tavoitteeseen.

(9)

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltioissa olisi laadittava jätehuoltosuunnitelmat.

(10)

Jätteiden siirtoja olisi rajoitettava ja jäsenvaltiot voivat toteuttaa jätehuoltosuunnitelmissaan tätä koskevia tarpeellisia toimenpiteitä.

(11)

Korkeatasoisen suojelun ja tehokkaan valvonnan varmistamiseksi on tarpeen säätää, että jätteistä huolehtivilla ja niitä hyödyntävillä yrityksillä on lupa ja että yritykset tarkastetaan.

(12)

Eräät laitokset, jotka käsittelevät itse jätteensä tai ottavat jätteen talteen, voidaan tietyissä olosuhteissa ja edellyttäen, että laitokset täyttävät ympäristönsuojeluvaatimukset, vapauttaa velvollisuudesta hakea lupa. Tällaiset laitokset olisi rekisteröitävä.

(13)

Jätteen valvomiseksi sen syntymisestä aina lopulliseen käsittelyyn asti, olisi myös jätteen kanssa tekemisissä olevilla muilla yrityksillä, kuten jätteen keräilijöillä, kuljettajilla ja välittäjillä oltava lupa tai ne olisi rekisteröitävä ja niitä olisi valvottava asianmukaisesti.

(14)

Se osuus kustannuksista, jota ei kateta jätteiden hyödyntämisestä saatavilla tuotoilla, olisi suoritettava saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti.

(15)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (5) mukaisesti.

(16)

Tämä direktiivi ei vaikuta liitteessä III olevassa B osassa mainittuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava kyseiset direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä,

a)

”jätteellä” mitä tahansa liitteessä I esitetyissä luokissa mainittua ainetta tai esinettä, jonka haltija hävittää, aikoo hävittää tai on velvollinen hävittämään;

b)

”tuottajalla” jokaista, jonka toiminta tuottaa jätettä (”alkuperäinen tuottaja”) ja/tai joka suorittaa esikäsittelyä, sekoittamista tai muunlaista toimintaa, jonka tuloksena kyseisen jätteen laatu tai koostumus muuttuu;

c)

”haltijalla” jätteen tuottajaa, luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jonka hallussa jäte on;

d)

”jätehuollolla” jätteen keräilyä, kuljetusta, hyödyntämistä ja huolehtimista, mukaan lukien tämän toiminnan valvonta ja käsittelypaikkojen jälkihoito;

e)

”huolehtimisella” mitä tahansa liitteessä II A mainittua toimintaa;

f)

”hyödyntämisellä” mitä tahansa liitteessä II B mainittua toimintaa;

g)

”keräilyllä” jätteen keräystä, lajittelua tai järjestelyä kuljetusta varten.

a)

kaasumaisiin päästöihin ilmakehään;

b)

seuraaviin jätteisiin, milloin ne kuuluvat muun lainsäädännön alaan:

a)

ensiksi jätteiden tuotannon ja niiden haitallisuuden estämistä tai vähentämistä erityisesti

b)

toiseksi

a)

ei vaaranneta vesiä, ilmaa, maaperää ja kasveja sekä eläimiä;

b)

ei tuoteta melu- tai hajuhaittoja;

c)

ei vahingoiteta haitallisesti maaseutua tai erityisalueita.

a)

hyödynnettävien tai käsiteltävien jätteiden lajit, määrät ja alkuperä;

b)

yleiset tekniset vaatimukset;

c)

tietynlaisia jätteitä varten mahdollisesti tarvittavat erityisjärjestelyt;

d)

sopivat paikat tai laitokset jätteistä huolehtimiseksi.

a)

luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, joilla on jätteenkäsittelyyn tarvittava pätevyys;

b)

jätteiden hyödyntämis- ja huolehtimistoiminnan arvioituja kustannuksia;

c)

sopivia keinoja jätteiden keräilyn, lajittelun ja käsittelyn järkeistämisen edistämiseksi.

a)

antaa jätteet yksityisen tai julkisen jätteenkeräilijän tai sellaisen yrityksen käsiteltäväksi, joka suorittaa liitteessä II A tai II B tarkoitettuja toimia; tai

b)

hyödyntää tai käsittelee jätteet itse noudattaen tämän direktiivin säännöksiä.

a)

jätteiden lajit ja määrät;

b)

tekniset vaatimukset;

c)

toteutettavat turvatoimet;

d)

paikka, jossa jätteestä huolehditaan;

e)

käsittelymenetelmä.

a)

laitokset tai yritykset, jotka huolehtivat omista jätteistään niiden tuottamispaikalla; ja

b)

laitokset tai yritykset, jotka suorittavat jätteiden hyödyntämistä.

a)

jos toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet kutakin toimintaa koskevat yleiset säännöt, joissa määritellään jätelajit ja -määrät sekä edellytykset, joilla kyseinen toiminta voidaan vapauttaa luvanhakuvelvollisuudesta; ja

b)

jos jätelajit tai ‐määrät ja huolehtimis- tai hyödyntämismenetelmät ovat sellaisia, että ne täyttävät 4 artiklassa mainitut edellytykset.

a)

pidettävä kirjaa määristä, laadusta, alkuperästä ja tarvittaessa määränpäästä, keräilytiheydestä, kuljetustavasta ja käsittelymenetelmistä liitteessä I tarkoitettujen jätteiden ja liitteessä II A tai II B tarkoitettujen toimien osalta;

b)

annettava nämä tiedot pyydettäessä 6 artiklassa tarkoitetuille toimivaltaisille viranomaisille.

a)

jätteen haltija, joka antaa jätteen keräilijän tai 9 artiklassa tarkoitetun yrityksen haltuun; ja/tai

b)

jätteen aiemmat haltijat tai valmistaja, jonka tuotteesta jäte on peräisin.

27.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 114/22

(1)

Yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevien säädösten täytäntöönpano edellyttää lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 550/2004 (3) 5 artiklan mukaisesti aikaisempaa yksityiskohtaisempaa lainsäädäntöä erityisesti lennonjohtajien lupakirjojen osalta, jotta voidaan taata vastuun ja pätevyyden korkein mahdollinen taso, parantaa lennonjohtajien saatavuutta ja edistää lupakirjojen vastavuoroista tunnustamista niin, että samalla pyritään parantamaan ilmaliikenteen yleistä turvallisuutta ja henkilöstön pätevyyttä.

(2)

Yhteisön lupakirjan käyttöönotolla tunnustetaan lennonjohtajien erityinen merkitys lennonjohdon turvallisuudelle. Lisäksi yhteisön pätevyysvaatimusten vahvistaminen vähentää alan hajanaisuutta ja edistää työn organisoinnin tehostamista lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien alueellisen yhteistyön lisääntyessä. Sen vuoksi tämä direktiivi on olennainen osa yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevaa lainsäädäntöä.

(3)

Pätevyysvaatimuksien asettamisessa direktiivi on sopivin väline, koska se antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden päättää keinoista, joilla nämä vaatimukset voidaan täyttää.

(4)

Direktiivin olisi perustuttava olemassa oleviin kansainvälisiin vaatimuksiin. Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö ICAO on antanut lennonjohtajien lupakirjoista määräyksiä, joihin sisältyy myös kielitaitovaatimuksia. Euroopan lennonvarmistusjärjestö Eurocontrol, joka perustettiin lennonvarmistusalan yhteistyöstä 13 päivänä joulukuuta 1960 tehdyllä kansainvälisellä yleissopimuksella, on laatinut Eurocontrolin turvallisuusvaatimuksia. Tällä direktiivillä saatetaan lennonjohtajia koskevassa Eurocontrolin turvallisuusvaatimuksessa 5 (ESARR 5) vahvistetut vaatimukset asetuksen (EY) N:o 550/2004 4 artiklan mukaisesti osaksi yhteisön lainsäädäntöä.

(5)

Yhteisön lentoliikenteen erityispiirteet edellyttävät yhteisön pätevyysvaatimusten käyttöönottoa ja tehokasta soveltamista lennonjohtajiin, jotka ovat ensisijaisesti yleisen ilmaliikenteen lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien palveluksessa. Jäsenvaltiot voivat myös soveltaa tämän direktiivin nojalla annettuja kansallisia säännöksiä lennonjohtajaoppilaisiin ja lennonjohtajiin, jotka harjoittavat toimintaansa sellaisten lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien vastuulla, jotka tarjoavat palvelujaan ensisijaisesti muuta ilma-alusten toimintaa kuin yleistä ilmaliikennettä varten.

(6)

Kun jäsenvaltiot toteuttavat toimia varmistaakseen yhteisön vaatimusten noudattamisen, valvonnasta ja noudattamisen varmistamisesta vastaavien viranomaisten olisi oltava riittävän riippumattomia lennonvarmistuspalvelujen tarjoajista ja koulutuksen tarjoajista. Viranomaisten on myös edelleen kyettävä hoitamaan tehtävänsä tehokkaasti. Tämän direktiivin nojalla nimetty tai perustettu kansallinen valvontaviranomainen voi olla sama elin kuin yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisen puitteista 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 549/2004 (4) 4 artiklan mukaisesti nimetty tai perustettu elin.

(7)

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoaminen edellyttää erittäin ammattitaitoista henkilöstöä, jonka pätevyys voidaan osoittaa monin tavoin. Lennonjohdon osalta asianmukainen tapa on ottaa käyttöön yhteisön lupakirja, joka voi olla kullakin yksittäisellä lennonjohtajalla oleva todistus. Lupakirjaan merkityllä kelpuutuksella ilmoitetaan, millaista ilmaliikennepalvelua lennonjohtaja on pätevä tarjoamaan. Lupakirjassa olevilla merkinnöillä ilmoitetaan myös lennonjohtajan erityinen taito sekä valvontaviranomaisten myöntämä valtuutus tarjota tiettyä sektoria tai sektoriryhmää koskevia palveluja. Tämän vuoksi viranomaisilla pitää olla lupakirjoja myöntäessään tai merkintöjen voimassaoloa jatkaessaan mahdollisuus arvioida lennonjohtajien pätevyys. Viranomaisten pitää myös voida keskeyttää lupakirjan, kelpuutusten tai merkintöjen voimassaolo, jos pätevyyttä epäillään. Vaaratilanteiden ilmoittamisen edistämiseksi (”oikeudenmukaiset toimintatavat”) tässä direktiivissä ei pitäisi ilman muuta yhdistää vaaratilannetta lupakirjan, kelpuutuksen tai merkinnän voimassaolon keskeyttämiseen. Lupakirjan peruuttamista olisi pidettävä viimeisenä keinona äärimmäisissä tapauksissa.

(8)

Jotta voitaisiin saada jäsenvaltiot luottamaan toistensa lupakirjajärjestelmiin, on annettava yhteisön säännöt lupakirjojen saamisesta ja voimassa pitämisestä. Sen vuoksi on tärkeää yhdenmukaistaa lennonjohtajan pätevyyttä, ammattitaitoa ja ammattiin pääsyä koskevat vaatimukset korkeimman mahdollisen turvallisuustason varmistamiseksi. Tavoitteena on turvallisten ja korkealaatuisten lennonjohtopalveluiden tarjoaminen sekä lupakirjojen tunnustaminen kaikkialla yhteisössä, mikä lisäisi vapaata liikkuvuutta ja parantaisi lennonjohtajien saatavuutta.

(9)

Jäsenvaltioiden olisi varmistuttava, että tämän direktiivin täytäntöönpano ei johda sellaisten voimassa olevien kansallisten määräysten kiertämiseen, jotka sääntelevät työnantajien ja lennonjohtajahakijoiden väliseen työsuhteeseen sovellettavia oikeuksia ja velvollisuuksia.

(10)

Jotta pätevyysvaatimukset olisivat keskenään verrattavissa kaikkialla yhteisössä, ne on esitettävä selvästi ja yleisesti hyväksytyllä tavalla. Tämä auttaa varmistamaan turvallisuuden paitsi yhden lennonvarmistuspalvelun tarjoajan valvomassa ilmatilassa myös etenkin eri palveluntarjoajien välisellä rajapinnalla.

(11)

Viestinnällä on tärkeä merkitys monissa vaaratilanteissa ja onnettomuuksissa. Sen vuoksi ICAO on hyväksynyt kielitaitoa koskevia vaatimuksia. Tällä direktiivillä kehitetään näitä vaatimuksia, ja sen avulla voidaan varmistaa näiden kansainvälisesti hyväksyttyjen vaatimusten soveltaminen. Kielitaitovaatimuksissa on noudatettava syrjimättömyyden, avoimuuden ja suhteellisuuden periaatteita, jotta voidaan samalla kannustaa vapaata liikkuvuutta ja huolehtia turvallisuudesta.

(12)

Pohjakoulutuksen tavoitteet määritellään ohjeissa, jotka on laadittu Eurocontrolin jäsenvaltioiden pyynnöstä ja joita pidetään asianmukaisina vaatimuksina. Koska yksikkökohtaiselta koulutukselta puuttuvat yleisesti hyväksytyt vaatimukset, on toteutettava eräitä toimenpiteitä, jotka koskevat myös tarkastajien hyväksymistä, jotta voidaan varmistaa korkeiden pätevyysvaatimusten noudattaminen. Tämä on erityisen tärkeää siksi, että yksikkökohtainen koulutus on hyvin kallista ja turvallisuuden kannalta ratkaisevaa.

(13)

Eurocontrolin jäsenvaltioiden pyynnöstä on laadittu lääketieteellisiä vaatimuksia, joita pidetään hyväksyttävinä välineinä tämän direktiivin noudattamisen varmistamiseksi.

(14)

Koulutuksen tarjoamista koskevia toimilupamenettelyjä olisi pidettävä turvallisuuden kannalta ratkaisevana tekijänä, jolla edistetään koulutuksen laatua. Koulutusta olisi pidettävä samanlaisena palveluna kuin lennonvarmistuspalveluja, joihin sovelletaan myös toimilupamenettelyä. Tällä direktiivillä olisi mahdollistettava koulutusta koskevien toimilupien antaminen koulutuksen lajin, koulutuspalvelukokonaisuuden tai koulutus- ja lennonvarmistuspalvelujen kokonaisuuden mukaan, ottaen huomioon koulutuksen erityispiirteet.

(15)

Tällä direktiivillä vahvistetaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö toimilupien vastavuoroisen tunnustamisen ja työntekijöiden vapaan liikkuvuuden alalla. Perusperiaatteita ovat suhteellisuus, korvaustoimenpiteiden määräämisen perusteleminen ja asianmukaisten valitusmenettelyjen vahvistaminen. Näitä perusperiaatteita olisi sovellettava ilmaliikenteen hallintaan aikaisempaa näkyvämmin. Jäsenvaltioiden olisi voitava kieltäytyä tunnustamasta lupakirjoja, joita ei ole myönnetty tämän direktiivin mukaisesti; jäsenvaltioiden olisi myös voitava tunnustaa tällaiset lupakirjat asianmukaisen vastaavuusarvioinnin jälkeen. Koska tämän direktiivin tavoitteena on helpottaa lupakirjojen vastavuoroista tunnustamista, sillä ei säännellä työn saannin edellytyksiä.

(16)

Lennonjohtajan ammattiin kohdistuu teknisiä uudistuksia, jotka vaativat taitojen jatkuvaa ajantasaistamista. Tällä direktiivillä on tarkoitus mahdollistaa tällainen mukauttaminen tekniikan ja tieteen kehittymiseen komiteamenettelyn avulla.

(17)

Tällä direktiivillä voi olla vaikutusta lennonjohtajien päivittäiseen työskentelyyn. Komission olisi tiedotettava asianmukaisesti työmarkkinaosapuolille kaikista sellaisista toimenpiteistä, joilla on huomattavia vaikutuksia työmarkkinoihin, ja kuultava niitä näistä toimenpiteistä. Sen vuoksi on kuultu Euroopan tason työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua edistävien alakohtaisten neuvottelukomiteoiden perustamisesta 20 päivänä toukokuuta 1998 tehdyllä komission päätöksellä 98/500/EY (5) perustettua työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua edistävää neuvottelukomiteaa, ja sitä olisi kuultava uusista täytäntöönpanotoimista, joita komissio toteuttaa.

(18)

Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava säännöt tämän direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava niiden täytäntöönpano kaikin tarvittavin toimenpitein. Kyseisten seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(19)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (6) mukaisesti.

(20)

Kahden vuoden täytäntöönpanoaikaa pidetään riittävänä yhteisön lupamenettelyjen luomiselle ja nykyisten lupakirjan haltijoiden lupakirjojen hyväksymiselle kyseisten menettelyjen puitteissa kelpuutusten ja merkintöjen voimassapitämisen edellytyksiä koskevien säännösten mukaisesti, koska mainituissa säännöksissä asetetut vaatimukset vastaavat nykyisiä kansainvälisiä velvoitteita. Lisäksi tulisi myöntää kahden vuoden täytäntöönpanoaika kielitaitoa koskevien vaatimusten soveltamiselle.

(21)

Ikää, koulutusvaatimuksia ja pohjakoulutusta koskevilla lupakirjan saamisen yleisehdoilla ei pitäisi olla vaikutusta nykyisten lupakirjojen haltijoihin.

(22)

Paremmasta lainsäädännöstä toimielinten välillä tehdyn sopimuksen (7) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne,

—

lennonjohtajaoppilaisiin, ja

—

lennonjohtajiin,

1.

’lennonjohtopalvelulla’ palvelua, jota annetaan ilma-alusten välisten törmäysten välttämiseksi, ilma-alusten esteisiin törmäysten välttämiseksi lentopaikan liikennealueella sekä ilmaliikennevirtojen sujuvuuden ja täsmällisyyden varmistamiseksi;

2.

’lennonvarmistuspalvelujen tarjoajilla’ julkisia ja yksityisiä tahoja, jotka tarjoavat lennonvarmistuspalveluja yleiselle ilmaliikenteelle;

3.

’yleisellä ilmaliikenteellä’ siviili-ilma-alusten ja valtion ilma-alusten (kuten sotilas-, tulli- ja poliisikäytössä olevien ilma-alusten) toimintaa, kun kyseinen toiminta toteutetaan ICAOn menettelyjen mukaisesti;

4.

’lupakirjalla’ minkä tahansa nimistä todistusta, joka on myönnetty tämän direktiivin mukaisesti, jossa on tämän direktiivin mukaiset merkinnät ja joka oikeuttaa sen laillisen haltijan antamaan lennonjohtopalveluja lupakirjaan sisältyvien kelpuutusten ja merkintöjen mukaisesti;

5.

’kelpuutuksella’ lupakirjaan merkittyä tai siihen liittyvää valtuutusta, joka muodostaa lupakirjan osan ja jossa määritellään ne erityiset ehdot, oikeudet tai rajoitukset, jotka koskevat kyseistä lupakirjaa; lupakirjassa on oltava vähintään yksi seuraavista kelpuutuksista:

6.

’kelpuutusmerkinnällä’ lupakirjaan merkittyä ja lupakirjan osan muodostavaa valtuutusta, jolla ilmoitetaan ne erityiset ehdot, oikeudet tai rajoitukset, jotka koskevat kyseistä kelpuutusta;

7.

’yksikön hyväksyntämerkinnällä’ lupakirjaan merkittyä ja lupakirjan osan muodostavaa valtuutusta, jolla ilmoitetaan ICAO-paikkatunnus sekä sektorit ja/tai työpisteet, joissa lupakirjan haltija on pätevä työskentelemään;

8.

’kielitaitomerkinnällä’ lupakirjaan merkittyä ja lupakirjan osan muodostavaa valtuutusta, jolla ilmoitetaan haltijan kielitaito;

9.

’kouluttajamerkinnällä’ lupakirjaan merkittyä ja lupakirjan osan muodostavaa valtuutusta, jolla ilmoitetaan haltijan pätevyys antaa työpaikkakoulutusta;

10.

’ICAO-paikkatunnuksella’ nelikirjaimista koodia, joka on muodostettu ICAOn käsikirjassa DOC 7910 annettujen sääntöjen mukaisesti ja joka osoittaa kiinteän ilmailuviestiaseman sijainnin;

11.

’;sektorilla’ lennonjohtoalueen osaa ja/tai lentotiedotusalueen/ylälentotiedotusalueen osaa;

12.

’koulutuksella’ kaikkia teoriakursseja, käytännön harjoituksia — simulaatio mukaan luettuna — ja työpaikkakoulutusta, joka on tarpeen turvallisten ja korkealaatuisten lennonjohtopalvelujen antamisen edellyttämien taitojen saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi; koulutus muodostuu seuraavista:

13.

’koulutuksen tarjoajalla’ organisaatiota, joka saa asianomaisen kansallisen valvontaviranomaisen antaman toimiluvan nojalla tarjota yhtä tai useampaa koulutuslajia;

14.

’yksikön pätevyyden ylläpitosuunnitelmalla’ hyväksyttyä suunnitelmaa, jossa ilmoitetaan menetelmä, jolla yksikkö pitää yllä lupakirjan haltijoidensa pätevyyttä;

15.

’yksikön koulutussuunnitelmalla’ hyväksyttyä suunnitelmaa, jossa esitetään yksityiskohtaisesti prosessit ja aika, jotka ovat tarpeen, jotta yksikön menettelyjä voidaan soveltaa paikalliseen alueeseen työpaikkakouluttajan valvonnassa.

a)

lupakirjan, kelpuutusten tai merkintöjen voimassaolo voidaan keskeyttää, jos lennonjohtajan pätevyyttä epäillään tai jos kyseessä on rikkomus;

b)

lupakirja voidaan peruuttaa, jos kyseessä on törkeä huolimattomuus tai väärinkäytös.

a)

jotka ovat vähintään 18-vuotiaita ja jotka ovat suorittaneet vähintään keskiasteen koulutuksen tai yliopisto-opintoihin oikeuttavan koulutuksen tai vastaavan.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että kansallinen valvontaviranomainen arvioi sellaisten hakijoiden koulutustason, jotka eivät täytä näitä koulutusvaatimuksia. Jos arviointi osoittaa, että hakijalla on kokemuksensa ja koulutuksensa perusteella kohtuulliset mahdollisuudet suorittaa lennonjohtajan koulutus, sitä on pidettävä riittävänä;

b)

jotka ovat suorittaneet kyseisen kelpuutuksen, ja tarvittaessa kelpuutusmerkinnän, edellyttämän hyväksytyn pohjakoulutuksen, liitteessä II olevan A osan mukaisesti;

c)

joilla on voimassaoleva lääketieteellinen kelpoisuustodistus; ja

d)

jotka ovat osoittaneet riittävän kielitaidon liitteessä III olevien vaatimusten mukaisesti.

a)

jotka ovat vähintään 21-vuotiaita. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää alemmasta ikärajasta asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa;

b)

joilla on lennonjohtajaoppilaan lupakirja ja jotka ovat suorittaneet hyväksytyn yksikön koulutussuunnitelman ja läpäisseet asianmukaiset kokeet ja tarkastukset liitteessä II olevassa B osassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti;

c)

joilla on voimassaoleva lääketieteellinen kelpoisuustodistus; ja

d)

jotka ovat osoittaneet riittävän kielitaidon liitteessä III olevien vaatimusten mukaisesti.

a)

jotka ovat antaneet lennonjohtopalveluja välittömästi edeltävänä, vähintään vuoden pituisena ajanjaksona tai sellaisena pidempänä ajanjaksona, jonka kansallinen valvontaviranomainen vahvistaa ottaen huomioon kelpuutukset ja merkinnät, joita varten koulutusta annetaan; ja

b)

jotka ovat suorittaneet hyväksytyn työpaikkakouluttajakurssin, jonka aikana vaaditut tiedot ja opetustaidot arvioidaan asianmukaisin kokein.

a)

Näkölähilennonjohto ADV (Aerodrome Control Visual): kelpuutus osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan lennonjohtopalvelua lähiliikenteelle lentopaikalla, jolla ei ole julkaistuja mittarilähestymis‐ tai -lähtömenetelmiä.

b)

Mittarilähilennonjohto ADI (Aerodrome Control Instrument): kelpuutus osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan lennonjohtopalvelua lähiliikenteelle lentopaikalla, jolla on julkaistut mittarilähestymis- tai -lähtömenetelmät; tähän kelpuutukseen on liityttävä vähintään yksi kelpuutusmerkintä siten kuin 7 artiklan 1 kohdassa on kuvattu.

c)

Menetelmälähestymislennonjohto APP (Approach Control Procedural): kelpuutus osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan lennonjohtopalvelua saapuville, lähteville tai ylilentäville ilma-aluksille ilman valvontalaitteiden käyttöä.

d)

Valvontalähestymislennonjohto APS (Approach Control Surveillance): kelpuutus osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan lennonjohtopalvelua saapuville, lähteville tai ylilentäville ilma-aluksille valvontalaitteiden avulla; kelpuutukseen on liityttävä vähintään yksi kelpuutusmerkintä siten kuin 7 artiklan 2 kohdassa on kuvattu.

e)

Menetelmäaluelennonjohto ACP (Area Control Procedural): kelpuutus osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan lennonjohtopalvelua ilma-aluksille ilman valvontalaitteiden käyttöä.

f)

Valvonta-aluelennonjohto ACS (Area Control Surveillance): kelpuutus osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan lennonjohtopalvelua ilma-aluksille käyttäen valvontalaitteita; kelpuutukseen on liityttävä vähintään yksi kelpuutusmerkintä siten kuin 7 artiklan 3 kohdassa on kuvattu.

a)

torni TWR (Tower Control): merkintä osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan lähilennonjohtopalvelua, joka suoritetaan yhdestä työpisteestä;

b)

maaliikenne GMC (Ground Movement Control): merkintä osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä johtamaan liikennettä maassa;

c)

maaliikennevalvonta GMS (Ground Movement Surveillance): merkintä, joka myönnetään GMC- tai TWR-merkinnän lisäksi, osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä johtamaan liikennettä maassa käyttäen kenttäalueen liikenteen ohjausjärjestelmiä;

d)

ilmaliikenne AIR (Air Control): merkintä osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä johtamaan liikennettä ilmassa;

e)

lähiliikennetutka RAD (Aerodrome Radar Control): merkintä, joka myönnetään AIR- tai TWR-merkinnän lisäksi, osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan lähilennonjohtopalvelua valvontatutkaa käyttäen.

a)

tutka RAD (Radar): merkintä osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan lähestymislennonjohtopalvelua ensiö- ja/tai toisiotutkan avulla;

b)

tarkkuuslähestymistutka PAR (Precision Approach Radar): merkintä, joka myönnetään RAD-merkinnän lisäksi, osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä johtamaan tarkkuuslähestymistutkan avulla maasta valvottuja tarkkuuslähestymisiä ilma-aluksille, jotka suorittavat loppulähestymistä kiitotielle;

c)

valvontatutkalähestyminen SRA (Surveillance Radar Approach): merkintä, joka myönnetään RAD-merkinnän lisäksi, osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä johtamaan valvontalaitteiden avulla maasta valvottuja ei-tarkkuuslähestymisiä ilma-aluksille, jotka suorittavat loppulähestymistä kiitotielle;

d)

automatiikkaan perustuva valvonta ADS (Automatic Dependent Surveillance): merkintä osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan lähestymislennonjohtopalvelua automatiikkaan perustuvan valvonnan avulla;

e)

siirtymälennonjohto TCL (Terminal Control): merkintä, joka myönnetään RAD- tai ADS-merkinnän lisäksi, osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan lennonjohtopalvelua valvontalaitteiden avulla lähestymisalueella ja/tai sen viereisillä sektoreilla, jotka on nimetty siirtymälennonjohtoa varten.

a)

tutka RAD (Radar): merkintä osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan aluelennonjohtopalvelua valvontatutkan avulla;

b)

automatiikkaan perustuva valvonta ADS (Automatic Dependent Surveillance): merkintä osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan aluelennonjohtopalvelua automatiikkaan perustuvan valvonnan avulla;

c)

siirtymälennonjohto TCL (Terminal Control): merkintä, joka myönnetään RAD- tai ADS-merkinnän lisäksi, osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan lennonjohtopalvelua valvontalaitteiden avulla lähestymisalueella ja/tai sen viereisillä sektoreilla, jotka on nimetty siirtymälennonjohtoa varten;

d)

valtamerilennonjohto OCN (Oceanic Control): merkintä osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan lennonjohtopalvelua valtamerilennonjohtoalueella.

a)

hakija on edellisten 12 kuukauden aikana käyttänyt lupakirjan mukaisia oikeuksia vähintään tietyn tuntimäärän, joka ilmoitetaan hyväksytyssä yksikön pätevyyden ylläpitosuunnitelmassa;

b)

hakijan pätevyys on arvioitu liitteessä II olevan C osan mukaisesti; ja

c)

hakijalla on voimassa oleva lääketieteellinen kelpoisuustodistus.

a)

niiden lupakirjojen, kelpuutusten ja merkintöjen myöntäminen ja peruuttaminen, joihin liittyvä koulutus ja arviointi on suoritettu kansallisen valvontaviranomaisen vastuualueella;

b)

niiden kelpuutusten ja merkintöjen voimassa pitäminen ja voimassaolon keskeyttäminen, joihin liittyviä oikeuksia käytetään kansallisen valvontaviranomaisen vastuualueella;

c)

toimilupien antaminen koulutuksen tarjoajille;

d)

kurssien sekä yksiköiden koulutussuunnitelmien ja pätevyyden ylläpitosuunnitelmien hyväksyminen;

e)

pätevyyden arvioijien tai tarkastajien hyväksyminen;

f)

koulutusjärjestelmien seuranta ja tarkastaminen;

g)

asianmukaisten valitus- ja ilmoitusmenettelyjen käyttöönotto.

27.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 114/38

(1)

Perustamissopimuksen mukaan neuvosto voi antaa direktiivein säännökset vähimmäisvaatimuksista, joilla edistetään erityisesti työympäristön parantamista, taatakseen näin korkeatasoisemman työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelun. Näitä direktiivejä säädettäessä on vältettävä asettamasta sellaisia hallinnollisia, taloudellisia ja oikeudellisia rasitteita, jotka vaikeuttaisivat pienten ja keskisuurten yritysten perustamista taikka haittaisivat niiden kehitystä.

(2)

Työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskevan yhteisön peruskirjan soveltamiseen liittyvästä toimintaohjelmasta annetun komission tiedonannon mukaisesti on asetettava turvallisuutta ja terveyttä koskevia vähimmäisvaatimuksia työntekijöiden altistumiselle fysikaalisista tekijöistä johtuville riskeille. Euroopan parlamentti antoi syyskuussa 1990 toimintaohjelmasta päätöslauselman (4), jossa kehotettiin komissiota muun muassa laatimaan erityisdirektiivi meluun, tärinään ja muihin työpaikan fysikaalisiin tekijöihin liittyvistä riskeistä.

(3)

Ensimmäisenä toimenpiteenä Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 25 päivänä kesäkuuta 2002 direktiivin 2002/44/EY terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (tärinä) aiheutuville riskeille (kuudestoista direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) (5). Seuraavaksi Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 6 päivänä helmikuuta 2003 direktiivin 2003/10/EY terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (melu) aiheutuville riskeille (seitsemästoista direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) (6). Sen jälkeen Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 29 päivänä huhtikuuta 2004 direktiivin 2004/40/EY terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (sähkömagneettiset kentät) aiheutuville riskeille (kahdeksastoista direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) (7).

(4)

Nyt on tarpeen ottaa käyttöön toimenpiteitä, joilla työntekijöitä suojellaan optiseen säteilyyn liittyviltä riskeiltä, koska ne vaikuttavat työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen ja vahingoittavat erityisesti silmiä ja ihoa. Näillä toimenpiteillä pyritään sekä varmistamaan jokaisen yksittäisen työntekijän terveys ja turvallisuus että luomaan perusta kaikkien yhteisön työntekijöiden vähimmäissuojalle, jotta vältetään mahdollinen kilpailun vääristyminen.

(5)

Yksi tämän direktiivin tavoitteista on havaita ajoissa optiselle säteilylle altistumisesta aiheutuvat haitalliset terveysvaikutukset.

(6)

Tässä direktiivissä säädetään vähimmäisvaatimuksista, ja näin ollen jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai antaa tiukempia työsuojelumääräyksiä ja erityisesti asettaa alempia altistumisen raja-arvoja. Direktiivin täytäntöönpano ei saa olla perusteena jäsenvaltiossa vallitsevan tilanteen heikentymiseen.

(7)

Optisen säteilyn vaaroilta suojautumista koskevassa järjestelmässä olisi rajoituttava tarpeetonta yksityiskohtaisuutta välttäen määrittelemään saavutettavat tavoitteet, noudatettavat periaatteet ja sovellettavat perusarvot, jotta jäsenvaltiot voivat soveltaa vähimmäisvaatimuksia samalla tavoin.

(8)

Optiselle säteilylle altistumista voidaan vähentää tehokkaammin ottamalla ehkäisytoimenpiteet huomioon jo työpisteitä suunniteltaessa sekä valitsemalla työvälineet, ‐menettelyt ja -menetelmät siten, että riskejä vähennetään ensisijaisesti jo niiden alkulähteessä. Työvälineisiin ja -menetelmiin liittyvillä säännöksillä edistetään siten työntekijöiden suojelua. Toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12 päivänä kesäkuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/391/ETY (8) 6 artiklan 2 kohdassa säädettyjen yleisten ennaltaehkäisyperiaatteiden mukaisesti kollektiiviset suojelutoimenpiteet ovat henkilökohtaisia suojelutoimenpiteitä tärkeämpiä.

(9)

Työnantajien olisi toteutettava tekniseen kehitykseen ja optiselle säteilylle altistumisen riskejä koskevaan tieteelliseen tietämykseen perustuvia mukautuksia parantaakseen työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelua.

(10)

Koska tämä direktiivi on direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi, mainittua direktiiviä sovelletaan työntekijöiden altistumiseen optiselle säteilylle, tämän kuitenkaan rajoittamatta tähän direktiiviin sisältyvien tiukempien ja/tai yksityiskohtaisempien säännösten soveltamista.

(11)

Tällä direktiivillä edistetään käytännössä sisämarkkinoiden sosiaalisen ulottuvuuden toteutumista.

(12)

Yksi lisäkeino, jolla sekä edistetään paremman sääntelyn periaatetta että varmistetaan suojelun korkea taso, voidaan saavuttaa silloin, kun optisen säteilyn lähteiden ja niihin liittyvien laitteiden valmistajien tuotteet ovat niiden yhdenmukaistettujen standardien mukaisia, joiden tarkoituksena on suojella käyttäjien terveyttä ja turvallisuutta kyseisistä tuotteista aiheutuvilta vaaroilta. Työnantajien ei siis ole tarpeen toistaa mittauksia ja laskelmia, jotka valmistaja on jo tehnyt sen määrittämiseksi, ovatko kyseiset laitteet sovellettavissa yhteisön direktiiveissä säädettyjen keskeisten turvallisuusvaatimusten mukaisia, edellyttäen että laitteita on asianmukaisesti ja säännöllisesti huollettu.

(13)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (9) mukaisesti.

(14)

Altistumisen raja-arvoja noudattamalla pitäisi saada korkeatasoinen suoja optiselle säteilylle altistumisesta mahdollisesti aiheutuvia terveysvaikutuksia vastaan.

(15)

Komission pitäisi laatia käytännön opas, jolla autetaan työnantajia ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten johtajia paremmin ymmärtämään tämän direktiivin teknisiä säännöksiä. Komission pitäisi pyrkiä saamaan tämä opas valmiiksi mahdollisimman pian auttaakseen jäsenvaltioita toteuttamaan tämän direktiivin täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä.

(16)

Paremmasta lainsäädännöstä toimielinten välillä tehdyn sopimuksen (10) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne,

a)

optisella säteilyllä sähkömagneettista säteilyä aallonpituusalueella 100 nm–1 mm. Optisen säteilyn spektri jakautuu ultraviolettisäteilyyn, näkyvään säteilyyn ja infrapunasäteilyyn;

b)

laserilla (valon vahvistaminen säteilyn stimuloidun emission avulla) laitetta, joka voidaan saada tuottamaan tai vahvistamaan sähkömagneettista säteilyä optisen säteilyn aallonpituusalueella pääasiassa hallitun emissioprosessin avulla;

c)

lasersäteilyllä laserista tulevaa optista säteilyä;

d)

epäkoherentilla säteilyllä optista säteilyä, joka on muuta kuin lasersäteilyä;

e)

altistumisen raja-arvoilla optiselle säteilylle altistumisen rajoja, jotka perustuvat suoraan todettuihin terveysvaikutuksiin ja biologisiin näkökohtiin. Näiden rajojen noudattamisella varmistetaan keinotekoisille optisen säteilyn lähteille altistuvien työntekijöiden suojeleminen kaikilta tunnetuilta haitallisilta terveysvaikutuksilta;

f)

irradianssilla (E) tai tehotiheydellä tietylle pinnalle kohdistuvaa säteilytehoa pinta-alayksikköä kohti, joka ilmaistaan watteina neliömetriä kohti (W m-2);

g)

energiatiheydellä (H) irradianssin aikaintegraalia, joka ilmaistaan jouleina neliömetriä kohti (J m-2);

h)

radianssilla (L) säteilyvuota eli säteilytehoa avaruuskulmayksikköä ja pinta-alayksikköä kohti, joka ilmaistaan watteina neliömetriä ja steradiaania kohti (W m—2 sr-1);

i)

tasolla irradianssin, säteilyaltistumisen ja radianssin yhdistelmää, jolle työntekijä on altistunut.

a)

keinotekoisille optisen säteilyn lähteille altistumisen taso, aallonpituusalue ja kesto;

b)

tämän direktiivin 3 artiklassa tarkoitetut altistumisen raja—arvot;

c)

vaikutukset erityisen alttiisiin riskiryhmiin kuuluvien työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen;

d)

optisen säteilyn ja valolle herkistävien kemiallisten aineiden välisestä vuorovaikutuksesta työpaikalla mahdollisesti aiheutuvat vaikutukset työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen;

e)

epäsuorat vaikutukset kuten väliaikainen sokaistuminen, räjähdys tai tulipalo;

f)

korvaavien laitteiden olemassaolo, jotka on suunniteltu vähentämään keinotekoiselle optiselle säteilylle altistumista;

g)

terveydentilan seurannassa saadut tiedot, mukaan lukien julkaistut tiedot, silloin kun se on mahdollista;

h)

altistuminen useille keinotekoisen optisen säteilyn lähteille;

i)

asianmukaisessa IEC-standardissa määritelty laseriin sovellettava luokitus ja vastaavat luokitukset muiden keinotekoisten lähteiden osalta, jotka todennäköisesti aiheuttavat samanlaisen vaurion kuin luokan 3B tai 4 laser;

j)

tiedot, jotka optisen säteilyn lähteiden ja niihin liittyvien työvälineiden valmistajat ovat antaneet asiaa koskevien yhteisön direktiivien mukaisesti.

a)

vaihtoehtoiset työmenetelmät, jotka vähentävät optisesta säteilystä aiheutuvaa riskiä;

b)

vähemmän optista säteilyä lähettävien laitteiden valitseminen, tehtävä työ huomioon ottaen;

c)

tekniset toimenpiteet optisen säteilyn vähentämiseksi, mukaan lukien tarvittaessa varmuuslukituksen, koteloinnin tai vastaavien terveydensuojelujärjestelmien käyttö;

d)

asianmukaiset työvälineiden, työpaikkojen ja työpisteissä käytettävien järjestelmien huolto-ohjelmat;

e)

työpaikkojen ja työpisteiden suunnittelu;

f)

altistumisen keston ja tason rajoittaminen;

g)

asianmukaisten henkilönsuojaimien saatavuus;

h)

laitteen valmistajan ohjeet, jos laite kuuluu asiaa koskevien yhteisön direktiivien soveltamisalaan.

a)

tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi toteutettuja toimenpiteitä;

b)

altistumisen raja-arvoja sekä niihin liittyviä mahdollisia riskejä;

c)

tämän direktiivin 4 artiklan mukaisesti suoritettujen, keinotekoiselle optiselle säteilylle altistumisen tasojen arviointien, mittausten ja/tai laskelmien tuloksia, mukaan luettuna niiden merkityksen ja mahdollisten riskien selitykset;

d)

altistumisen haitallisten terveysvaikutusten havaitsemista ja ilmoittamista;

e)

olosuhteita, joissa työntekijöillä on oikeus terveydentilan seurantaan;

f)

turvallisia työtapoja altistumisesta aiheutuvien riskien vähentämiseksi mahdollisimman alhaiselle tasolle;

g)

asianmukaisten henkilönsuojaimien oikeaa käyttöä.

a)

lääkärin tai muun soveltuvan pätevyyden omaavan henkilön on ilmoitettava työntekijälle häntä koskevista tuloksista. Työntekijälle on annettava erityisesti tiedot ja ohjeet mahdollisesta terveydentilan seurannasta, johon hänen olisi osallistuttava altistumisen päättymisen jälkeen;

b)

työnantajalle on ilmoitettava kaikista terveydentilan seurannan yhteydessä tehdyistä merkittävistä havainnoista, kuitenkin terveystietojen mahdollinen luottamuksellisuus huomioon ottaen;

c)

työnantajan on

a)

työvälineiden ja/tai työpaikkojen suunnittelua, rakentamista tai valmistamista koskevasta teknisestä yhdenmukaistamisesta ja standardoinnista annettavien direktiivien mukaisia,

b)

tekniikan kehityksen, keskeisimmissä yhdenmukaistetuissa eurooppalaisissa standardeissa tai kansainvälisissä eritelmissä tapahtuvien muutosten sekä työperäistä altistumista optiselle säteilylle koskevien uusien tieteellisten tutkimustulosten mukaisia,

27.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 114/60

(1)

Rahoitusvälineiden markkinoista 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/39/EY (3) säädetään kattavasta sääntelyjärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa sijoittajien kauppojen laadukas toteutus.

(2)

Direktiivissä 2004/39/EY säädetään, että jäsenvaltioiden on saatettava sen noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2006. Jotta voidaan varmistaa direktiivin yhdenmukainen soveltaminen jäsenvaltioissa, huomattavan monia direktiivin monitahoisia säännöksiä on täydennettävä täytäntöönpanotoimenpiteillä, jotka komissio hyväksyy jäsenvaltioille asetetun voimaansaattamisajan kuluessa. Koska jäsenvaltiot eivät voi täysimääräisesti valmistella ja säätää kansallisia lakeja ennen kuin täytäntöönpanotoimenpiteiden sisältö on selvillä, niiden saattaa olla vaikeaa noudattaa nykyistä voimaansaattamiselle asetettua määräaikaa.

(3)

Direktiivin 2004/39/EY ja kansallisen täytäntöönpanolainsäädännön vaatimusten noudattamiseksi sijoituspalveluyritykset ja muut sääntelyn piiriin kuuluvat yksiköt saattavat joutua ottamaan käyttöön uusia tietotekniikkajärjestelmiä, organisaatiorakenteita ja raportointi- ja kirjanpitomenettelyjä tai tekemään merkittäviä muutoksia nykyisiin järjestelmiin ja käytäntöihin. Tämä voidaan tehdä vasta kun komission hyväksymien täytäntöönpanotoimenpiteiden ja direktiivin voimaan saattavan kansallisen lainsäädännön sisällöstä on päätetty.

(4)

Direktiivin 2004/39/EY täysimääräisen vaikutuksen varmistamiseksi on myös tarpeen, että direktiivi ja sen täytäntöönpanotoimenpiteet saatetaan yhtä aikaa osaksi kansallista lainsäädäntöä tai että niitä sovelletaan jäsenvaltioissa suoraan.

(5)

Sen vuoksi on aiheellista pidentää määräaikaa, joka jäsenvaltioille on asetettu direktiivin 2004/39/EY saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Samoin sijoituspalveluyrityksille ja luottolaitoksille asetettua uusien vaatimusten noudattamista koskevaa määräaikaa olisi lykättävä ajankohtaan, jolloin jäsenvaltiot ovat saattaneet direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(6)

Koska direktiivin 2004/39/EY eri säännökset liittyvät läheisesti toisiinsa, on aiheellista, että kyseisten määräaikojen pidennys koskee kaikkia direktiivin säännöksiä. Voimaansaattamis- ja soveltamismääräaikojen pidentämisen olisi oltava oikeassa suhteessa jäsenvaltioiden ja sääntelyn piiriin kuuluvien yksiköiden tarpeisiin eikä se saisi ylittää niitä. Arvopapereiden sisämarkkinoiden toimintaa mahdollisesti haittaavan hajanaisuuden välttämiseksi jäsenvaltioiden olisi alettava soveltaa direktiivin 2004/39/EY säännöksiä samanaikaisesti.

(7)

Euroopan parlamentti esitti lainsäädännön täytäntöönpanosta rahoituspalvelujen alalla 5 päivänä helmikuuta 2002 antamassaan päätöslauselmassa (4), että Euroopan parlamentilla ja neuvostolla pitäisi perustamissopimuksen 251 artiklan mukaisten parlamentin lainsäädäntöoikeuksien perusteella olla tasavertainen asema komission täytäntöönpanovallan käytön valvonnassa. Komissio tuki tätä näkemystä komission puheenjohtajan samana päivänä Euroopan parlamentille antamassa juhlallisessa julistuksessa. Komissio teki 11 päivänä joulukuuta 2002 ehdotuksen menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (5)muuttamisesta, ja antoi sitten muutetun ehdotuksen 22 päivänä huhtikuuta 2004. Euroopan parlamentti ei katso ehdotuksen säilyttävän sen lainsäädäntöoikeuksia. Euroopan parlamentti katsoo, että Euroopan parlamentilla ja neuvostolla olisi oltava mahdollisuus arvioida täytäntöönpanovallan siirtämistä komissiolle tietyn määräajan kuluessa. Siksi on asianmukaista rajoittaa ajanjaksoa, jonka aikana komissio voi hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä.