27.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/1

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

27.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/3

27.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/4

(1)

Valkoisen sokerin, raakasokerin ja tiettyjen siirappien edustavien hintojen ja niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien määrät markkinointivuodeksi 2005/2006 vahvistetaan komission asetuksessa (EY) N:o 1011/2005 (3). Kyseiset hinnat ja tullien määrät on viimeksi muutettu komission asetuksella (EY) N:o 628/2006 (4).

(2)

Tällä hetkellä komission käytettävissä olevien tietojen perusteella mainittuja määriä on muutettava asetuksessa (EY) N:o 1423/95 säädettyjen sääntöjen mukaisesti,

27.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/6

(1)

Saksassa on esiintynyt klassista sikaruttoa.

(2)

Eräistä Saksassa ilmenevän klassisen sikaruton vastaisista suojatoimenpiteistä ja päätöksen 2006/254/EY kumoamisesta 6 päivänä huhtikuuta 2006 tehdyn komission päätöksen 2006/274/EY (2) tavoitteena oli pitää voimassa toimenpiteet, joita Saksa on toteuttanut yhteisön toimenpiteistä klassisen sikaruton torjumiseksi 23 päivänä lokakuuta 2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/89/EY (3) nojalla, ja laajentaa Saksan toteuttamia toimenpiteitä.

(3)

Saksan toimittamien epidemiologisten tietojen perusteella olisi muutettava tiettyjä sääntöjä, jotka koskevat sikojen siirtämistä Saksan eri alueilta ja kyseisten alueiden sisällä.

(4)

Päätös 2006/274/EY olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(5)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

1)

Korvataan 1 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, Saksa voi sallia

2)

Korvataan 2 artikla seuraavasti:

”1.   Saksan on varmistettava, että

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi sallia sikojen kuljettamisen liitteessä I olevassa A kohdassa luetelluilla alueilla, mutta suoja- tai valvontavyöhykkeen ulkopuolella, sijaitsevalta tilalta

3.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi sallia sikojen kuljettamisen valvontavyöhykkeellä sijaitsevalta tilalta suoraan sellaiselle nimetylle tilalle, jolla ei ole sikoja ja joka sijaitsee samalla valvontavyöhykkeellä tai suojavyöhykkeellä, jota kyseinen valvontavyöhyke ympäröi, edellyttäen, että

Saksan viranomaisten on pidettävä kirjaa edellä mainituista siirroista ja ilmoitettava niistä viipymättä komissiolle elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa.”;

3)

Korvataan 3 artikla seuraavasti:

”3 artikla

Saksan on varmistettava, että toisiin jäsenvaltioihin ja kolmansiin maihin ei lähetetä seuraavia hyödykkeitä:

4)

Korvataan 5 artiklan 1 ja 2 kohta seuraavasti:

5)

Korvataan 6 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan a alakohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltiot eivät saa lähettää sikoja liitteessä I olevassa A kohdassa luetelluilla alueilla sijaitseviin teurastamoihin.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että

6)

Korvataan liite I tämän päätöksen liitteellä.

27.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/10

(1)

Sähköisen viestinnän verkkoja ja palveluja koskevan uuden sääntelyjärjestelmän nojalla kansallisilla sääntelyviranomaisilla on velvollisuus osallistua sisämarkkinoiden kehittämiseen muun muassa keskinäisellä ja valvontaviranomaisen kanssa avoimesti tehtävällä yhteistyöllä, jotta varmistetaan sääntelykäytännön johdonmukainen kehitys ja uuden sääntelyjärjestelmän muodostavien direktiivien johdonmukainen soveltaminen.

(2)

Varmistaakseen, että kansallisen tason päätöksillä ei ole haitallista vaikutusta ETA-sopimuksen toimintaan tai uuden sääntelyjärjestelmän tavoitteisiin, kansallisten sääntelyviranomaisten on ilmoitettava EFTAn valvontaviranomaiselle (jäljempänä ’valvontaviranomainen’) ja muille Euroopan talousalueella (jäljempänä ’ETA’) toimiville kansallisille sääntelyviranomaisille direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut toimenpide-ehdotukset.

(3)

Lisävaatimuksena kansallisten sääntelyviranomaisten on saatava valvontaviranomaisen lupa velvollisuuksille, joista säädetään ETA-sopimuksen liitteessä XI olevassa 5cj kohdassa tarkoitetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi), sellaisena kuin se on mukautettuna ETA-sopimuksen pöytäkirjalla 1 ja liitteessä XI olevilla alakohtaisilla mukautuksilla, 8 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa; luvan myöntäminen muodostaa erillisen menettelyn.

(4)

Valvontaviranomainen antaa kansallisille sääntelyviranomaisille niiden pyynnöstä mahdollisuuden keskustella ehdotetusta toimenpiteestä ennen sen muodollista ilmoittamista direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 7 artiklan ja direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Jos valvontaviranomainen on ilmoittanut kansalliselle sääntelyviranomaiselle direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 7 artiklan 4 kohdan nojalla katsovansa, että ehdotettu toimenpide muodostaa esteen ETA-sopimuksen toiminnalle tai jos sillä on vahvoja epäilyjä siitä, onko ehdotettu toimenpide Euroopan talousalueen oikeuden mukainen, kyseiselle kansalliselle sääntelyviranomaiselle annetaan aikaisessa vaiheessa mahdollisuus esittää näkemyksensä valvontaviranomaisen esiin ottamista seikoista.

(5)

Direktiivi 2002/21/EY (puitedirektiivi) asettaa tietyt sitovat määräajat 7 artiklan mukaisten ilmoitusten käsittelylle.

(6)

Direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 7 artiklassa säädetyn yhteistyö- ja kuulemismenettelyn toimivuuden helpottamiseksi ja varmistamiseksi sekä oikeusvarmuuden vuoksi tarvitaan selvät säännöt ilmoitusmenettelylle ja valvontaviranomaisen tekemälle ilmoituksen tutkinnalle sekä edellä mainittujen oikeudellisten määräaikojen laskemiselle.

(7)

Lisäksi olisi hyödyllistä selventää menettelyyn liittyviä järjestelyjä direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 8 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan yhteydessä.

(8)

Ilmoitetun toimenpide-ehdotuksen tutkimisen yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi on suotavaa, että kansalliset sääntelyviranomaiset käyttävät ilmoituksissa vakiomuotoa (ilmoitusten tiivistelmälomake).

(9)

EFTA-valtioiden yhteisestä sopimuksesta kaikissa EFTA-valtioiden ja valvontaviranomaisten tiedonannoissa käytetään työkielenä englannin kieltä. Tämä ei kuitenkaan estä yksityisiä osapuolia tai yrityksiä toimittamasta asiakirjoja millä tahansa Euroopan talousalueen kielistä, kuten ETA-sopimuksessa todetaan.

(10)

Direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 8 artiklassa säädettyjen tavoitteiden noudattamiseksi ja erityisesti johdonmukaisten sääntelykäytäntöjen kehittämisen ja kyseisen direktiivin johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi on olennaista, että 7 artiklassa säädettyä ilmoitusmenettelyä noudatetaan täysin ja että se on mahdollisimman tehokas.

(11)

Sen varmistamiseksi, että uuden sääntelyjärjestelmän johdonmukainen soveltaminen eri puolilla Euroopan talousaluetta ja että kansallisten sääntelyviranomaisten yhteistyöstä saadaan täysi hyöty, on ensiarvoisen tärkeää varmistaa tietojen välittyminen sekä ETAn EFTA- että EY-pilarin välillä. Direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 7 artiklan 3 kohdan asiaa koskevassa mukautuksessa, joka sisältyy ETAn sekakomitean päätökseen 11/2004, todetaan, että EFTA-valtioiden kansallisten sääntelyviranomaisten ja EY:n jäsenvaltioiden kansallisten sääntelyviranomaisten välinen tiedonvaihto tapahtuu EFTAn valvontaviranomaisen ja komission kautta.

(12)

EFTAn viestintäkomitea on antanut myönteisen lausuntonsa direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 22 artiklan 2 kohdan mukaisesti,

1)

Direktiivissä 2002/21/EY (puitedirektiivi) ja erityisdirektiiveissä määritellyillä käsitteillä on sama merkitys tässä suosituksessa. Tämän lisäksi

2)

Ilmoitukset on tehtävä sähköisesti, jos mahdollista.

Valvontaviranomaisella on sähköinen järjestelmä ilmoitusten vastaanottamista varten. Tällöin kansallisten sääntelyviranomaisten on käytettävä yksinomaan kyseistä järjestelmää.

Sähköisesti lähetetyt asiakirjat katsotaan vastaanotetuiksi päivänä, jona ne on lähetetty tai jätetty sähköiseen järjestelmään.

Ellei jäljempänä olevasta 6 kohdasta muuta johdu, ilmoitukset ja niitä tukevat asiakirjat kirjataan niiden vastaanottojärjestyksessä.

3)

Ilmoitukset tulevat voimaan päivänä, jolloin valvontaviranomainen kirjaa ne (’kirjaamispäivä’). Kirjaamispäivä on päivä, jolloin valvontaviranomainen vastaanottaa täydellisen ilmoituksen.

Kaikille kansallisille sääntelyviranomaisille ilmoitetaan valvontaviranomaisen Internet-sivuilla ja sähköisesti ilmoituksen kirjaamispäivä, ilmoituksen aihe ja mahdollisesti toimitetut ilmoitusta tukevat asiakirjat.

4)

Toimenpide-ehdotusten ja toimenpiteen perustelujen sekä tiivistelmälomakkeen on oltava englanninkielisiä.

5)

Kansallisen sääntelyviranomaisen ilmoittamiin toimenpide-ehdotuksiin olisi liitettävä asiakirjat, joita valvontaviranomainen tarvitsee tehtäviensä suorittamiseen. Toimenpide-ehdotukset olisi perusteltava riittävästi.

6)

Ilmoituksista olisi soveltuvin osin käytävä ilmi seuraavat tiedot:

7)

Kun toimenpide-ehdotuksessa määritellään markkina-analyysia varten merkitykselliset markkinat, jotka eroavat merkityksellisistä markkinoista annetussa suosituksessa luetelluista markkinoista, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi perusteltava riittävästi kriteerit, joihin kyseinen markkinamääritelmä perustuu.

8)

Direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 8 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti tehdyissä ilmoituksissa olisi myös perusteltava riittävästi, miksi muita kuin direktiivin 9–13 artiklassa lueteltuja velvollisuuksia olisi asetettava operaattoreille, joilla on huomattava markkinavoima.

9)

Ilmoituksissa, jotka kuuluvat direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 8 artiklan 5 kohdan soveltamisalaan, olisi perusteltava riittävästi, miksi aiotut toimenpiteet ovat välttämättömiä kansainvälisten sitoumusten noudattamiseksi.

10)

Ilmoitukset, joihin sisältyvät 6 kohdassa tarkoitetut soveltuvat tiedot, katsotaan täydellisiksi. Jos ilmoituksen sisältämät tiedot, asiakirjat mukaan luettuina, ovat olennaiselta osin puutteelliset, valvontaviranomainen ilmoittaa tästä kansalliselle sääntelyviranomaiselle viiden työpäivän kuluessa tietojen saamisesta ja määrittelee, miltä osin ilmoitus on puutteellinen. Ilmoitusta ei kirjata ennen kuin kansallinen sääntelyviranomainen on toimittanut tarvittavat tiedot. Tällaisissa tapauksissa ilmoitus tulee voimaan direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 7 artiklan mukaisesti päivänä, jona valvontaviranomainen vastaanottaa täydelliset tiedot.

11)

Ilmoituksen kirjaamisen jälkeen valvontaviranomainen voi pyytää direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti lisätietoja tai selvennyksiä kyseiseltä kansalliselta sääntelyviranomaiselta, tämän kuitenkaan rajoittamatta 6 kohdan soveltamista. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi pyrittävä toimittamaan pyydetyt tiedot kolmen työpäivän kuluessa, jos tiedot ovat helposti saatavilla.

12)

Jos valvontaviranomainen tekee direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti huomautuksia, se ilmoittaa tästä kyseiselle kansalliselle sääntelyviranomaiselle sähköisesti ja julkistaa huomautukset Internet-sivuillaan.

13)

Jos kansallinen sääntelyviranomainen tekee direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti huomautuksia, se toimittaa sähköisesti kyseiset huomautukset valvontaviranomaisille ja muille kansallisille sääntelyviranomaisille.

14)

Jos valvontaviranomainen katsoo direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 7 artiklan 4 kohtaa soveltaessaan, että toimenpide-ehdotus loisi esteen ETA-sopimuksen toiminnalle tai sillä on vakavia epäilyjä sen yhteensopivuudesta Euroopan talousalueen oikeuden ja erityisesti niiden tavoitteiden kanssa, jotka mainitaan direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 8 artiklassa; tai myöhemmin

se ilmoittaa tästä kyseiselle kansalliselle sääntelyviranomaiselle sähköisesti ja laatii siitä tiedonannon Internet-sivuilleen.

15)

Direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 8 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti tehtyjen ilmoitusten osalta valvontaviranomainen, joka toimii kyseisen direktiivin 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti, tekee yleensä enintään kolmen kuukauden kuluessa päätöksen, jossa se antaa kansalliselle viranomaiselle luvan toteuttaa ehdotettu toimenpide tai estää toimenpiteen toteuttamisen. Valvontaviranomainen voi pidentää tätä määräaikaa kahdella kuukaudella mahdollisesti havaittujen ongelmien vuoksi.

16)

Kansallinen sääntelyviranomainen voi koska tahansa peruuttaa ilmoitetun toimenpide-ehdotuksen, jolloin kyseinen toimenpide poistetaan rekisteristä. Valvontaviranomainen julkaisee tästä tiedonannon Internet-sivuillaan.

17)

Jos kansallinen sääntelyviranomainen, joka on saanut direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 7 artiklan 3 kohdan mukaisia huomautuksia valvontaviranomaiselta tai toiselta kansalliselta sääntelyviranomaiselta, toteuttaa ehdotetun toimenpiteen, sen on valvontaviranomaisen pyytäessä ilmoitettava valvontaviranomaiselle ja muille kansallisille sääntelyviranomaisille tavasta, jolla se on ottanut täysin huomioon tehdyt huomautukset.

18)

Valvontaviranomainen keskustelee epämuodollisesti toimenpide-ehdotuksesta ennen ilmoituksen tekemistä kansallisen sääntelyviranomaisen pyynnöstä.

19)

Direktiivissä 2002/21/EY (puitedirektiivi) tai tässä suosituksessa mainitut määräajat lasketaan seuraavasti:

Jos määräaika päättyisi lauantaina, sunnuntaina tai yleisenä vapaapäivänä, sitä jatketaan seuraavan työpäivän loppuun.

Valvontaviranomainen julkaisee vuosittain luettelon EFTA-valtioiden ja valvontaviranomaisen määrittelemistä yleisistä vapaapäivistä Euroopan unionin virallisen lehden ETA-täydennysosassa. EFTA-valtioiden on pyydettäessä toimitettava valvontaviranomaiselle luettelo yleisistä vapaapäivistä.

20)

Valvontaviranomainen arvioi yhdessä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa näiden sääntöjen tarpeellisuuden, kuitenkin periaatteessa aikaisintaan 1 päivänä syyskuuta 2005.

21)

Tämä suositus on osoitettu kaikille EFTA-valtioille.

27.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/18

(1)

Direktiivillä 2002/21/EY (jäljempänä ’puitedirektiivi’) luodaan sähköisen viestinnän alalle uudet oikeudelliset puitteet, joilla pyritään vastaamaan eri tekniikoiden lähentymiskehitykseen siten, että niitä sovelletaan kaikkiin sähköisen viestinnän verkkoihin ja palveluihin. Tavoitteena on vähitellen vähentää alakohtaisia ennakkovelvoitteita kilpailun kehittyessä markkinoilla.

(2)

Puitedirektiivin 15 artiklassa säädetään, että EFTAn valvontaviranomainen, jäljempänä ’valvontaviranomainen’, antaa kuultuaan julkisesti asiaan liittyviä tahoja ja EFTA-valtioiden kansallisia sääntelyviranomaisia suosituksen merkityksellisistä tuote- ja palvelumarkkinoista.

(3)

Euroopan komissio on antanut direktiivin 2002/21/EY mukaisesti suosituksen 2003/311/EY (3) ennakkosääntelyn alaisiksi tulevista merkityksellisistä tuote- ja palvelumarkkinoista sähköisen viestinnän alalla.

(4)

Valvontaviranomainen sovittaa tämän suosituksen mahdollisimman lähelle vastaavaa komission suositusta, jotta varmistetaan ETA-lainsäädännön yhdenmukainen soveltaminen kaikkialla Euroopan talousalueella.

(5)

Tämän suosituksen tarkoituksena on määritellä ne tuote- ja palvelumarkkinat, joilla ennakkosääntely voi olla perusteltua. Tässä ensimmäisessä suosituksessa on otettava huomioon siirtyminen vuoden 1998 sääntelyjärjestelmästä uuteen sääntelyjärjestelmään. Sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/19/EY (4) (jäljempänä ’käyttöoikeusdirektiivi’) sekä yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/22/EY (5) (jäljempänä ’yleispalveludirektiivi’) yksilöidään jo joukko markkinoita, jotka kansallisten sääntelyviranomaisten on analysoitava tässä suosituksessa lueteltujen markkinoiden lisäksi. Puitedirektiivin mukaan on kansallisten sääntelyviranomaisten tehtävä määritellä merkitykselliset maantieteelliset markkinat alueellaan.

(6)

Ennakkosääntelyä toteutetaan useilla teletoiminnan osa-alueilla vuoden 1998 sääntelyjärjestelmän nojalla. Nämä alat on hahmoteltu sovellettavissa direktiiveissä, mutta ne eivät aina ole ”markkinoita” ETAn kilpailuoikeuden ja -käytännön tarkoittamalla tavalla. Puitedirektiivin liitteessä I on luettelo markkinoista, joiden on sisällyttävä suosituksen alkuperäiseen versioon.

(7)

Kuten puitedirektiivin liitteen I otsikosta käy selvästi ilmi, kaikki liitteessä luetellut markkinat on sisällytettävä suosituksen ensimmäiseen versioon, jotta kansalliset sääntelyviranomaiset voivat tarkastella uudelleen vuoden 1998 sääntelyjärjestelmän perusteella asetettuja nykyisiä velvoitteita.

(8)

Puitedirektiivin 15 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että valvontaviranomainen määrittelee markkinat ETAn kilpailuoikeuden periaatteiden mukaisesti. Näin ollen valvontaviranomainen on määritellyt markkinat (jotka vastaavat puitedirektiivin liitteessä I lueteltuja markkinoita) ETAn kilpailuoikeuden periaatteiden mukaisesti.

(9)

Sähköisen viestinnän alalla on otettava huomioon ainakin kahdenlaiset merkitykselliset markkinat: loppukäyttäjille tarjottujen palvelujen tai tuotteiden markkinat (vähittäismarkkinat) ja sellaisten hyödykkeiden markkinat, joita operaattorit tarvitsevat palvelujen ja tuotteiden tarjoamiseen loppukäyttäjille (tukkumarkkinat). Näiden kahden markkinatyypin lisäksi markkinoita voidaan jakaa pienempiin lohkoihin kysynnän ja tarjonnan ominaispiirteiden mukaan.

(10)

Markkinoiden määrittelyn ja yksilöimisen lähtökohtana on vähittäismarkkinoiden ominaispiirteiden selvittäminen tiettynä ajanjaksona kysynnän ja tarjonnan korvattavuus huomioon ottaen. Kun ensin on kuvattu ja määritelty vähittäismarkkinat, joilla on kyse loppukäyttäjiä koskevasta kysynnästä ja tarjonnasta, voidaan yksilöidä merkitykselliset tukkumarkkinat, joilla taas on kyse tuotteiden tai palvelujen kysynnästä ja tarjonnasta sellaisten kolmansien osapuolten suhteen, jotka haluavat tarjota palveluja tai tuotteita loppukäyttäjille.

(11)

ETAn kilpailuoikeuden periaatteiden mukainen markkinoiden määrittely merkitsee sitä, että jotkin puitedirektiivin liitteessä I mainituista markkinoista koostuvat kysynnän ominaispiirteiden perusteella useista erillisistä markkinoista. Tämä koskee puhelinverkon kiinteässä sijaintipaikassa olevien liittymien vähittäistarjontaa ja kiinteään sijaintipaikkaan tarjottavia puhelupalveluja. Liitteessä I mainitut markkinat, jotka koskevat kiinteiden yhteyksien tukkumyyntiä, on sekä kysynnän että tarjonnan ominaispiirteiden perusteella jaettu kaksiksi markkinoiksi eli kiinteiden yhteyksien paikallisosien tukkumarkkinoiksi ja kiinteiden yhteyksien runko-osien tukkumarkkinoiksi.

(12)

Määriteltäessä markkinoita ETAn kilpailuoikeuden periaatteiden mukaisesti olisi noudatettava kolmea perustetta. Ensimmäinen on se, että markkinoille tulolle on suuria ja pysyväisluonteisia rakenteellisia, oikeudellisia tai sääntelyllisiä esteitä. Sähköisen viestinnän markkinoiden dynaamisen luonteen ja toiminnan vuoksi on kuitenkin otettava huomioon myös mahdollisuudet poistaa esteet merkityksellisellä aikavälillä, kun suoritetaan ennakoivaa analyysiä, jossa määritellään merkitykselliset markkinat mahdollista ennakkosääntelyä varten. Näin ollen toisen perusteen mukaisia ovat ainoastaan ne markkinat, joiden rakenne ei ole omiaan johtamaan todelliseen kilpailuun merkityksellisellä aikavälillä. Tämän perusteen soveltaminen edellyttää markkinoille tulon esteen aiheuttavan kilpailutilanteen tarkastelua. Kolmantena perusteena on se, että pelkkä ETAn kilpailuoikeuden soveltaminen ei riittäisi korjaamaan kyseisiä markkinaongelmia.

(13)

Tämän suosituksen kannalta erityisesti kahdentyyppisillä markkinoille tulon esteillä on merkitystä: rakenteellisilla esteillä ja oikeudellisilla tai sääntelyyn liittyvillä esteillä.

(14)

Markkinoille tulon rakenteelliset esteet johtuvat alkuperäisistä kustannusten tai kysynnän olosuhteista, jotka luovat epäsymmetriset olosuhteet vakiintuneiden operaattoreiden ja uusien tulokkaiden välille, mikä haittaa uusien tulokkaiden tuloa markkinoille tai estää sen. Suuret rakenteelliset esteet voivat vallita esimerkiksi silloin, kun markkinoille ominaisia ovat huomattavat mittakaavaedut ja/tai tuotevarioinnin edut ja suuret aloituskustannukset. Tällaisten markkinoiden määrittelyn perusteena voidaan edelleen käyttää laajamittaista paikallisliityntäverkkojen hyödyntämistä ja/tai tarjoamista tietyissä sijaintipaikoissa. Tähän liittyvä rakenteellinen este voi olla myös se, että palvelun tarjoaminen edellyttää verkkoelementtiä, jota ei voida toisintaa teknisesti tai joka voidaan toisintaa vain niin suurin kustannuksin, että kilpailu käy kannattamattomaksi.

(15)

Oikeudelliset tai sääntelyyn liittyvät esteet eivät perustu taloudellisiin olosuhteisiin vaan johtuvat lainsäädännöllisistä, hallinnollisista tai muista valtion toimenpiteistä, joilla on välitön vaikutus markkinoille tulon olosuhteisiin ja/tai operaattorien asemaan merkityksellisillä markkinoilla. Esimerkkeinä tästä ovat oikeudelliset tai sääntelylliset esteet, jotka estävät tulon markkinoille rajaamalla niiden yritysten lukumäärän, joilla on käytettävissä taajuuksia peruspalvelujen tarjoamiseksi. Muita esimerkkejä oikeudellisista tai sääntelyllisistä esteistä ovat hintavalvonta tai muut yrityksille asetetut hintoihin liittyvät toimenpiteet, jotka vaikuttavat markkinoille tulon lisäksi myös yritysten markkina-asemaan.

(16)

Markkinoille tulon esteet voivat menettää merkitystään myös innovaatiovetoisilla markkinoilla, joille on ominaista jatkuva teknologinen kehitys. Tällaisilla markkinoilla kilpailua edistävän tekijän usein muodostaa markkinoilla vielä toimimattomien, mutta potentiaalisten kilpailijoiden taholta tuleva innovaatioiden uhka. Tällaisilla innovaatiovetoisilla markkinoilla dynaaminen tai pitkän aikavälin kilpailu voi toteutua sellaisten yritysten välillä, jotka eivät välttämättä ole kilpailijoita nykyisillä ”staattisilla” markkinoilla. Tässä suosituksessa ei määritellä markkinoita, joilla markkinoille tulon esteiden odotetaan poistuvan ennakoitavissa olevan ajanjakson aikana.

(17)

Vaikka markkinoita luonnehtisivatkin suuret markkinoille tulon esteet, muut rakenteelliset tekijät kyseisillä markkinoilla voivat merkitä sitä, että markkinat kehittyvät merkityksellisellä aikavälillä kohti todellista kilpailua. Tämä voi päteä esimerkiksi markkinoihin, joilla on rajallinen mutta riittävä määrä yrityksiä, joilla on keskenään erilaiset kustannusrakenteet ja joiden markkinakysynnässä vallitsee hintajousto. Markkinoilla voi myös olla liikakapasiteettia, joka antaisi kilpaileville yrityksille mahdollisuuden laajentaa tuotantoaan hyvin nopeasti vastauksena mahdolliseen hinnankorotukseen. Tällaisilla markkinoilla markkinaosuudet voivat muuttua ajan mittaan ja/tai hintojen voidaan havaita laskevan.

(18)

Yksilöitäessä markkinoita sellaisiksi, että niillä on perusteltua harjoittaa mahdollisesti ennakkosääntelyä, on otettava huomioon myös se, riittäisikö ETAn kilpailuoikeuden soveltaminen lieventämään tällaisia esteitä tai poistamaan ne tai palauttamaan todellisen kilpailun. Lisäksi uusiin ja kehittymässä oleviin markkinoihin, joilla markkinavoiman voidaan todeta vallitsevan aloittajan edun vuoksi, ei pitäisi periaatteessa soveltaa ennakkosääntelyä.

(19)

Kun tässä suosituksessa yksilöityjä markkinoita tarkastellaan säännöllisesti uudelleen, olisi käytettävä mainittua kolmea perustetta. Näitä perusteita olisi sovellettava kokonaisuutena, eli elleivät kaikki näistä perusteista täyty, markkinoita ei pidä yksilöidä suosituksessa. Näin ollen se, määritelläänkö mahdollinen ennakkosääntely suosituksen tulevissa versioissa edelleen perustelluksi tietyillä sähköisen viestinnän markkinoilla, riippuisi ensinnäkin suurten markkinoille tulon esteiden pysyvyydestä, toiseksi kilpailun dynaamisuutta mittaavasta perusteesta ja kolmanneksi siitä, voidaanko ETAn kilpailulainsäädännöllä (ennakkosääntelyä soveltamatta) puuttua edelleen vallitseviin markkinoiden ongelmiin. Tietyt markkinat voidaan myös poistaa suosituksesta, kunhan on näyttöä kestävästä ja todellisesta kilpailusta kyseisillä markkinoilla Euroopan talousalueella, eikä voimassa olevien sääntelyyn liittyvien velvoitteiden poistaminen vähennä kilpailua kyseisillä markkinoilla.

(20)

Tämän suosituksen liitteestä käy ilmi, miten suosituksessa tarkoitetut markkinat liittyvät puitedirektiivin liitteessä I mainittuihin markkinoihin. Kun kansalliset sääntelyviranomaiset tarkastelevat uudelleen aiemmassa sääntelyjärjestelmässä asetettuja voimassa olevia velvollisuuksia päättääkseen, pitävätkö ne velvollisuudet voimassa, muuttavatko tai poistavatko ne niitä, niiden olisi suoritettava analyysi tässä suosituksessa määriteltyjen markkinoiden perusteella täyttääkseen vaatimuksen, jonka mukaan ennakkosääntelyn alaiset markkinat on määriteltävä ETAn kilpailuoikeuden periaatteiden mukaisesti. Nykyiset velvollisuudet pysyvät voimassa, kunnes kansalliset sääntelyviranomaiset ovat suorittaneet ensimmäisen markkina-analyysin uudessa sääntelyjärjestelmässä.

(21)

Markkinoiden määrittely tässä suosituksessa ei rajoita markkinoita, jotka voidaan määritellä ETAn kilpailuoikeuden nojalla käsiteltävissä asioissa.

(22)

Eri puolilla yhteisöä käytetään erilaisia verkkorakenteita ja -tekniikoita, joten kansallisten sääntelyviranomaisten on joissain tapauksissa ETAn kilpailuoikeuden periaatteita noudattaen päätettävä tiettyjen suosituksessa yksilöityjen markkinoiden tarkoista rajauksista ja osatekijöistä. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat määritellä suosituksessa määritellyistä markkinoista poikkeavia markkinoita sillä edellytyksellä, että ne noudattavat puitedirektiivin 7 artiklaa. Koska ennakkosääntely tietyillä markkinoilla voisi vaikuttaa ETA-sopimuksen sopimuspuolten väliseen kauppaan puitedirektiivin johdanto-osan 38 kappaleessa kuvatulla tavalla, valvontaviranomainen katsoo, että muiden kuin suosituksessa määriteltyjen markkinoiden määrittelyssä on todennäköisesti aina sovellettava asianmukaista puitedirektiivin 7 artiklassa säädettyä menettelyä. Sellainen markkinoiden ilmoittamatta jättäminen, joka vaikuttaa ETA-sopimuksen sopimuspuolten väliseen kauppaan, voi johtaa sääntelyn rikkomisesta seuraavaan menettelyyn. Kansallisten sääntelyviranomaisten markkinamääritelmien olisi aina perustuttava ETAn kilpailuperiaatteisiin, jotka esitetään EFTAn valvontaviranomaisen tiedonannossa (6) merkityksellisten markkinoiden määritelmästä ETAn kilpailuoikeuden kannalta, oltava johdonmukaisia markkina-analyysiä ja huomattavan markkinavoiman arviointia koskevien valvontaviranomaisen ohjeiden kanssa sekä täytettävä edellä kuvatut kolme perustetta. Jos kansalliset sääntelyviranomaiset katsovat, että kysyntä- ja tarjontarakenteiden perusteella voi olla tarpeen määritellä markkinat suosituksesta poikkeavalla tavalla, niiden olisi noudatettava asianmukaisia puitedirektiivin 6 ja 7 artiklassa säädettyjä menettelyjä.

(23)

Se, että tässä suosituksessa yksilöidään ne tuote- ja palvelumarkkinat, joilla ennakkosääntely voi olla perusteltua, ei merkitse, että tällainen sääntely on aina perusteltua tai että näillä markkinoilla välttämättä asetetaan uuden sääntelyjärjestelmän direktiivien mukaisia sääntelyyn liittyviä velvoitteita. Sääntely ei ole perusteltua, jos kyseisillä markkinoilla vallitsee todellinen kilpailu. Sääntelyyn liittyvien velvoitteiden on oltava tarkoituksenmukaisia ja todetun ongelman luonteeseen perustuvia, kohtuullisia ja perusteltuja puitedirektiivissä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, ja ennen muuta niiden on tuotava käyttäjille mahdollisimman paljon hyötyjä, varmistettava, ettei kilpailu vääristy tai rajoitu, edistettävä tehokkaita infrastruktuuri-investointeja ja innovaatioita sekä kannustettava radiotaajuuksien ja numerovarojen tehokkaaseen käyttöön ja hallintaan.

(24)

Tästä suosituksesta on järjestetty julkinen kuuleminen ja sitä laadittaessa on kuultu kansallisia sääntelyviranomaisia sekä kansallisia kilpailuviranomaisia,

1)

Kansallisille sääntelyviranomaisille suositellaan, että määritellessään merkityksellisiä markkinoita ETA-sopimuksen liitteessä XI olevan 5cl kohdassa tarkoitetun säädöksen, sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY, sellaisena kuin se on mukautettuna ETA-sopimuksen pöytäkirjalla 1 ja ETA-sopimuksen liitteeseen XI sisällytetyillä alakohtaisilla tarkastuksilla, 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti ne tekevät analyysin liitteessä määritellyistä tuote- ja palvelumarkkinoista.

2)

Tämä suositus on osoitettu EFTA-valtioille.

27.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/24

1a)

Korvataan päätöksen N:o 195/04/KOL 3 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”Ilmoituksen toimittaa valvontaviranomaiselle kyseisen EFTA-valtion edustusto Euroopan unionissa tai mikä tahansa muu EFTA-valtion nimeämä yhteyspiste. Ilmoitus on osoitettava EFTAn valvontaviranomaisen kilpailu- ja valtiontukiosastolle. Valvontaviranomaisen kilpailu- ja valtiontukiosasto voi nimetä yhteyspisteitä ilmoitusten vastaanottoa varten.”

1b)

Korvataan päätöksen N:o 195/04/KOL 3 artiklan 6 kohta seuraavasti:

”EFTA-valtioita kuultuaan valvontaviranomainen julkaisee Euroopan unionin virallisen lehden ETA-osastossa ja ETA-täydennysosassa tarkemmat tiedot ilmoitusten sähköisestä toimittamisesta, mukaan luettuna osoitteet sekä luottamuksellisten tietojen suojaa koskevat tarpeelliset järjestelyt.”

1c)

Korvataan päätöksen N:o 195/04/KOL liitteessä I olevan neljännen kohdan toinen virke seuraavasti:

”Täytetyn lomakkeen toimittaa valvontaviranomaiselle kyseisen EFTA-valtion edustusto Euroopan unionissa tai mikä tahansa muu EFTA-valtion nimeämä yhteyspiste”.

1d)

Päätöksen N:o 195/04/KOL liitteissä viittauksilla kyseisen EFTA-valtion edustustoon Euroopan unionissa tai EFTA-valtion ETA-koordinaationyksikköön tarkoitetaan kyseisen EFTA-valtion edustustoa Euroopan unionissa tai mitä tahansa muuta EFTA-valtion nimeämää yhteyspistettä.

2)

Tämä päätös on osoitettu Islannin tasavallalle, Liechtensteinin ruhtinaskunnalle ja Norjan kuningaskunnalle.

3)

Tämä valvontaviranomaisen päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se tehdään.

4)

Tämä päätös on todistusvoimainen englannin kielellä.