ISSN 1725-261X

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 99

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

49. vuosikerta
7. huhtikuu 2006


Sisältö

 

I   Säädökset, jotka on julkaistava

Sivu

 

 

Komission asetus (EY) N:o 564/2006, annettu 6 päivänä huhtikuuta 2006, tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

1

 

*

Komission asetus (EY) N:o 565/2006, annettu 6 päivänä huhtikuuta 2006, kokeiden ja tietojen vaatimisesta tiettyjen ensisijaisten aineiden maahantuojilta tai valmistajilta olemassa olevien aineiden vaarojen arvioinnista ja valvonnasta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93 mukaisesti ( 1 )

3

 

*

Komission asetus (EY) N:o 566/2006, annettu 6 päivänä huhtikuuta 2006, yhteisen tullitariffin mukaisella tullilla vapaaseen liikkeeseen luovutettujen banaanien tuontia yhteisöön koskevan järjestelmän mukaisista todistuksista annetun asetuksen (EY) N:o 2014/2005 muuttamisesta ja kyseisestä asetuksesta poikkeamisesta sekä AKT-maista peräisin olevien CN-koodiin 08030019 kuuluvien banaanien tuontitariffikiintiön avaamisesta ja hallinnointitavasta 1 päivän maaliskuuta ja 31 päivän joulukuuta 2006 väliseksi ajaksi annetun asetuksen (EY) N:o 219/2006 muuttamisesta

6

 

 

Komission asetus (EY) N:o 567/2006, annettu 6 päivänä huhtikuuta 2006, melassin 7 päivästä huhtikuuta 2006 sovellettavien edustavien hintojen ja lisätuontitullien vahvistamisesta sokerialalla

11

 

 

Komission asetus (EY) N:o 568/2006, annettu 6 päivänä huhtikuuta 2006, sellaisenaan vietävän valkoisen sokerin ja raakasokerin vientitukien vahvistamisesta

13

 

 

Komission asetus (EY) N:o 569/2006, annettu 6 päivänä huhtikuuta 2006, tiettyihin kolmansiin maihin vietävän valkoisen sokerin vientituen enimmäismäärän vahvistamisesta asetuksessa (EY) N:o 1138/2005 tarkoitetun pysyvän tarjouskilpailun osana järjestettävää 23. osittaista tarjouskilpailua varten

15

 

 

Komission asetus (EY) N:o 570/2006, annettu 6 päivänä huhtikuuta 2006, viljojen sekä vehnän ja rukiin hienojen jauhojen, rouheiden ja karkeiden jauhojen vientiin sovellettavien tukien vahvistamisesta

16

 

 

Komission asetus (EY) N:o 571/2006, annettu 6 päivänä huhtikuuta 2006, asetuksessa (EY) N:o 1058/2005 tarkoitetun ohran vientiä koskevan tarjouskilpailun osana toimitettujen tarjousten osalta

18

 

 

Komission asetus (EY) N:o 572/2006, annettu 6 päivänä huhtikuuta 2006, tavallisen vehnän enimmäisvientituen vahvistamisesta asetuksessa (EY) N:o 1059/2005 tarkoitetun tarjouskilpailun osana

19

 

 

Komission asetus (EY) N:o 573/2006, annettu 6 päivänä huhtikuuta 2006, asetuksessa (EY) N:o 2094/2005 tarkoitetun durran tuontia koskevan tarjouskilpailun osana toimitettujen tarjousten osalta

20

 

 

II   Säädökset, joita ei tarvitse julkaista

 

 

Komissio

 

*

Komission päätös, tehty 8 päivänä helmikuuta 2006, valtiontuesta N:o C 22/2004 (ex N 648/2001), jonka Ruotsi on myöntänyt ammattikalastajille verovähennyksinä (tiedoksiannettu numerolla K(2006) 265)  ( 1 )

21

 

*

Komission päätös, tehty 4 päivänä huhtikuuta 2006, päätöksen 92/452/ETY muuttamisesta tiettyjen Amerikan yhdysvalloissa toimivien alkionsiirtoryhmien ja alkiontuotantoryhmien osalta (tiedoksiannettu numerolla K(2006) 1248)  ( 1 )

27

 

*

Komission päätös, tehty 5 päivänä huhtikuuta 2006, päätöksen 2002/613/EY muuttamisesta Kanadan hyväksyttyjen sian keinosiemennysasemien osalta (tiedoksiannettu numerolla K(2006) 1258)  ( 1 )

29

 

*

Komission päätös, tehty 5 päivänä huhtikuuta 2006, päätöksen 2004/453/EY muuttamisesta Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan osalta (tiedoksiannettu numerolla K(2006) 1259)  ( 1 )

31

 

*

Komission päätös, tehty 6 päivänä huhtikuuta 2006, päätöksen 2005/393/EY muuttamisesta niiltä osin kuin se koskee lampaan bluetongue-tautiin liittyviä rajoitusvyöhykkeitä Espanjassa (tiedoksiannettu numerolla K(2006) 1262)  ( 1 )

35

 

*

Komission päätös, tehty 6 päivänä huhtikuuta 2006, eräistä Saksassa ilmenevän klassisen sikaruton vastaisista suojatoimenpiteistä ja päätöksen 2006/254/EY kumoamisesta (tiedoksiannettu numerolla K(2006) 1556)  ( 1 )

36

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I Säädökset, jotka on julkaistava

7.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 99/1


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 564/2006,

annettu 6 päivänä huhtikuuta 2006,

tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon hedelmien ja vihannesten tuontijärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21 päivänä joulukuuta 1994 annetun komission asetuksen (EY) N:o 3223/94 (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 3223/94 4 artiklassa tarkoitetut tuonnin kiinteät arvot vahvistetaan liitteessä olevassa taulukossa merkityllä tavalla.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 7 päivänä huhtikuuta 2006.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 6 päivänä huhtikuuta 2006.

Komission puolesta

J. L. DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EYVL L 337, 24.12.1994, s. 66. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 386/2005 (EUVL L 62, 9.3.2005, s. 3).


LIITE

tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi 6 päivänä huhtikuuta 2006 annettuun komission asetukseen

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Kolmannen maan koodi (1)

Tuonnin kiinteä arvo

0702 00 00

052

98,8

204

75,3

212

129,8

624

88,4

999

98,1

0707 00 05

052

141,0

204

66,3

999

103,7

0709 90 70

052

117,4

204

52,0

999

84,7

0805 10 20

052

39,6

204

40,4

212

47,7

220

40,7

400

62,7

624

63,8

999

49,2

0805 50 10

624

64,7

999

64,7

0808 10 80

388

73,2

400

139,6

404

96,7

508

83,7

512

82,6

524

61,0

528

82,4

720

102,7

804

113,5

999

92,8

0808 20 50

388

83,6

512

78,8

528

62,9

720

44,1

999

67,4


(1)  Komission asetuksessa (EY) N:o 750/2005 (EUVL L 126, 19.5.2005, s. 12) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”999” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.


7.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 99/3


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 565/2006,

annettu 6 päivänä huhtikuuta 2006,

kokeiden ja tietojen vaatimisesta tiettyjen ensisijaisten aineiden maahantuojilta tai valmistajilta olemassa olevien aineiden vaarojen arvioinnista ja valvonnasta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93 mukaisesti

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon olemassa olevien aineiden vaarojen arvioinnista ja valvonnasta 23 päivänä maaliskuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93 (1) ja erityisesti sen 10 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Esittelijät, jotka jäsenvaltiot ovat nimenneet asetuksen (ETY) N:o 793/93 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ovat arvioineet valmistajien ja maahantuojien tietyistä ensisijaisista aineista toimittamat tiedot. Kuultuaan aineiden valmistajia ja maahantuojia esittelijät ovat päättäneet, että näitä valmistajia ja maahantuojia on vaadittava toimittamaan lisätietoja ja tekemään lisäkokeita vaarojen arviointia varten.

(2)

Kyseisten aineiden arviointiin tarvittavia tietoja ei ole saatavilla aineiden aikaisemmilta valmistajilta tai maahantuojilta. Valmistajat ja maahantuojat ovat tarkistaneet, että eläinkokeita ei voida korvata tai rajoittaa käyttämällä muita menetelmiä.

(3)

Siksi on asianmukaista vaatia ensisijaisten aineiden valmistajia ja maahantuojia toimittamaan lisätietoja ja suorittamaan lisäkokeita kyseisistä aineista. Kokeet olisi suoritettava esittelijöiden komissiolle toimittamien tutkimusprotokollien mukaisesti.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (ETY) N:o 793/93 15 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Liitteessä lueteltujen aineiden valmistajien ja maahantuojien, jotka ovat toimittaneet tietoja asetuksen (ETY) N:o 793/93 3, 4, 7 ja 9 artiklan vaatimusten mukaisesti, on toimitettava liitteessä vaaditut tiedot ja suoritettava liitteessä vaaditut kokeet sekä toimitettava tulokset asianomaisille esittelijöille.

Kokeet on suoritettava esittelijöiden määräämien tutkimusprotokollien mukaisesti.

Tulokset on toimitettava liitteessä säädetyissä määräajoissa.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 6 päivänä huhtikuuta 2006.

Komission puolesta

Stavros DIMAS

Komission jäsen


(1)  EYVL L 84, 5.4.1993, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).


LIITE

Nro

Einecs-nro

CAS-nro

Aineen nimi

Esittelijä

Kokeita ja/tai tietojenantoa koskevat vaatimukset

Määräaika tämän asetuksen voimaantulosta

1

214-604-9

1163-19-5

Bis(pentabromifenyyli)eetteri (1)

UK/F

Kehittyvän hermoston toksisuustutkimus rotissa tai hiirissä

24 kuukautta

Sopiva ihmisen biologinen seurantaohjelma, jossa tutkitaan rintamaitoa ja verta. Kehityssuuntaa on tutkittava tietyn ajanjakson ajan

Vuosiraportit 10 vuodelta

Ympäristön seurantaohjelma, jossa seurataan lintuja, viemärilietettä, sedimenttiä ja ilmaa sen selvittämiseksi, miten aineen sekä sen myrkyllisempien ja elimistöön kerääntyvien hajoamistuotteiden määrät kehittyvät kymmenen vuoden aikana

Vuosiraportit 10 vuodelta

2

237-158-7

13674-84-5

Tris(2-kloori-1-metyylietyyli)-fosfaatti (2)

UK/IRL

Tietoja tiettyjen elinkaaren vaiheisiin liittyvien aineiden päästöistä ja näiden aineiden käyttötavoista

3 kuukautta

3

237-159-2

13674-87-8

Tris[2-kloori-1-(kloorimetyyli)-etyyli]fosfaatti (2)

UK/IRL

Tietoja tiettyjen elinkaaren vaiheisiin liittyvien aineiden päästöistä ja näiden aineiden käyttötavoista

3 kuukautta

Myrkyllisyystesti Chironomid-eliöllä vesi-sedimenttisysteemissä käyttäen sedimenttiä, johon tutkittavaa ainetta on lisätty (OECD 218)

6 kuukautta

Myrkyllisyystesti Lumbriculus-eliöllä vesi-sedimenttisysteemissä käyttäen sedimenttiä, johon tutkittavaa ainetta on lisätty

6 kuukautta

Myrkyllisyystesti Hyallella-eliöllä vesi-sedimenttisysteemissä käyttäen sedimenttiä, johon tutkittavaa ainetta on lisätty

6 kuukautta

4

253-760-2

38051-10-4

2,2-Bis(kloorimetyyli)-trimetyleeni-bis(bis-(2-kloorietyyli)fosfaatti (2)

UK/IRL

Tietoja tiettyjen elinkaaren vaiheisiin liittyvien aineiden päästöistä ja näiden aineiden käyttötavoista

3 kuukautta

5

231-111-4

232-104-9

222-068-2

231-743-0

236-068-5

7440-02-0

7786-81-4

3333-67-3

7718-54-9

13138-45-9

Nikkeli (3)

Nikkelisulfaatti (3)

Nikkelikarbonaatti (2)

Nikkelidikloridi (2)

Nikkelidinitraatti (2)

DK

Tietoja nikkelin ympäristömyrkyllisyydestä ja biosaatavuudesta laboratoriotutkimuksissa

3 kuukautta

Tietoja ympäristömyrkyllisyydestä, käyttäytymisestä ja biosaatavuudesta kenttätutkimuksissa

6 kuukautta

Tietoja nikkelin myrkyllisyydestä erilaisissa maaperätyypeissä

6 kuukautta

Kroonisen bioottisen ligandimallin (BLM) kehittäminen kirjolohelle ja sen validointi

3 kuukautta

Kroonisen bioottisen ligandimallin (BLM) kehittäminen leville ja selkärangattomille sekä mallin validointi

3 kuukautta

Altistustiedot PECpaikallinen-ja PECalueellinen -arvojen johtamista varten

6 kuukautta

Euroopan pintavesien seurantatiedot

6 kuukautta

232-104-9

7786-81-4

Nikkelisulfaatti (3)

Kahden vuoden oraalinen karsinogeenisuustutkimus nikkelisulfaatilla rotissa (OECD 451 – B32)

30 kuukautta

231-111-4

7440-02-0

Nikkeli (3)

Kahden vuoden inhalaatio-karsinogeenisuustutkimus nikkelimetallijauheella rotissa (OECD 451 – B32)

30 kuukautta

6

221-221-0

3033-77-0

2,3-Epoksipropyylitrimetyyli-ammoniumkloridi (3)

FIN

Simulaatiotutkimus: aerobinen viemärilietteen käsittely, aktiivilieteyksiköt (OECD 303A)

6 kuukautta

Tiedot ympäristöaltistuksesta

3 kuukautta

7

222-048-3

3327-22-8

(3-Kloori-2-hydroksipropyyli)-trimetyyliammoniumkloridi (3)

FIN

Simulaatiotutkimus: aerobinen viemärilietteen käsittely, aktiivilieteyksiköt (OECD 303A)

6 kuukautta

Tiedot ympäristöaltistuksesta

3 kuukautta

8

202-453-1

95-80-7

4-Metyyli-m-fenyleenidiamiini (1)

D

Myrkyllisyystesti Lumbriculus-eliöllä vesi-sedimenttisysteemissä käyttäen sedimenttiä, johon tutkittavaa ainetta on lisätty

6 kuukautta


(1)  Komission asetuksen (EY) N:o 1179/94 (EYVL L 131, 26.5.1994, s. 3) liitteessä mainittu aine; ensisijaisten aineiden luettelo nro 1.

(2)  Komission asetuksen (EY) N:o 2364/2000 (EYVL L 273, 23.10.2000, s. 5) liitteessä mainittu aine; ensisijaisten aineiden luettelo nro 4.

(3)  Komission asetuksen (EY) N:o 143/97 (EYVL L 25, 27.1.1997, s. 13) liitteessä mainittu aine; ensisijaisten aineiden luettelo nro 3.


7.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 99/6


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 566/2006,

annettu 6 päivänä huhtikuuta 2006,

yhteisen tullitariffin mukaisella tullilla vapaaseen liikkeeseen luovutettujen banaanien tuontia yhteisöön koskevan järjestelmän mukaisista todistuksista annetun asetuksen (EY) N:o 2014/2005 muuttamisesta ja kyseisestä asetuksesta poikkeamisesta sekä AKT-maista peräisin olevien CN-koodiin 0803 00 19 kuuluvien banaanien tuontitariffikiintiön avaamisesta ja hallinnointitavasta 1 päivän maaliskuuta ja 31 päivän joulukuuta 2006 väliseksi ajaksi annetun asetuksen (EY) N:o 219/2006 muuttamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon banaaneista kannettavista tulleista 29 päivänä marraskuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1964/2005 (1) ja erityisesti sen 2 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Yhteisöön suuntautuvan banaanien tuonnin asianmukaisen seurannan varmistamiseksi komission asetuksen (EY) N:o 2014/2005 (2) 1 artiklan 1 kohdassa säädetään, että banaanien asetuksessa (EY) N:o 1964/2005 käyttöön otetulla yhteisen tullitariffin mukaisella tullilla vapaaseen liikkeeseen luovuttamisen edellytyksenä on tuontitodistuksen esittäminen. Edellä mainitun asetuksen 1 artiklan 5 kohdassa kyseisten tuontitodistusten voimassaoloajaksi vahvistetaan kolme kuukautta.

(2)

Jotta saataisiin nopeammin tietoja vapaaseen liikkeeseen yhteisössä luovutetuista määristä, on osoittautunut tarpeelliseksi lyhentää todistusten voimassaoloaikaa. On myös tarpeen rajoittaa todistusten voimassaoloaika 31 päivään joulukuuta, jotta saadaan kerätyksi kattavat tiedot koko kalenterivuoden osalta.

(3)

Samoista syistä – ja poiketen maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusmenettelyn soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 9 päivänä kesäkuuta 2000 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1291/2000 (3) 35 artiklan 4 kohdan säännöksistä – olisi lyhennettävä aikaa, jonka kuluessa toimijoiden on esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle todisteet todistusten käyttämisestä.

(4)

Jotta saataisiin tiedot asetuksella (EY) N:o 1964/2005 perustetun järjestelmän koko täytäntöönpanoajalta, todistusten käyttöä koskevien todisteiden esittämiselle asetetun määräajan lyhentämistä olisi sovellettava myös asetuksen (EY) N:o 2014/2005 ensimmäisestä soveltamispäivästä eli 1 päivästä tammikuuta 2006 alkaen voimassa oleviin todistuksiin.

(5)

Vapaaseen liikkeeseen yhteisössä luovutettujen banaanien alkuperän ilmoittaminen on erityisen tärkeä tieto asetuksella (EY) N:o 1964/2005 käyttöön otetun järjestelmän puitteissa tapahtuvan tuonnin seurannan kannalta. Jotta kyseinen tieto olisi käytettävissä, olisi säädettävä, että tuontitodistukset myönnetään määriteltyä alkuperää olevien banaanien tuontia varten. Tätä tarkoitusta varten olisi erotettava toisistaan AKT-maista ja kolmansista maista peräisin olevat banaanit.

(6)

Olisi myös määriteltävä ne hintoihin ja markkinoille saatettuihin määriin liittyvät tiedot, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle markkinoiden asianmukaisen seurannan varmistamiseksi.

(7)

Toimijoiden ilmoituksiin liittyvien väärinkäytösten paljastamiseksi ja estämiseksi on tarpeen, että jäsenvaltiot toimittavat komissiolle luettelon toimijoista, jotka toimivat komission asetuksen (EY) N:o 219/2006 (4) ja AKT-maista peräisin olevien banaanien tuonnista banaaneista kannettavista tulleista annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1964/2005 avatussa tariffikiintiössä vuoden 2006 tammi- ja helmikuussa 9 päivänä joulukuuta 2005 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2015/2005 (5) puitteissa.

(8)

Komission asetus (EY) N:o 896/2001 (6) on kumottu asetuksella (EY) N:o 219/2006, jossa kuitenkin säädetään, että ensiksi mainitun asetuksen 21, 26 ja 27 artiklaa sekä liitettä sovelletaan edelleen asetuksen (EY) N:o 219/2006 mukaiseen tuontiin. Selkeyden ja oikeusvarmuuden vuoksi kyseiset säännökset olisi sisällytettävä asetukseen (EY) N:o 219/2006.

(9)

Sen vuoksi asetukset (EY) N:o 2014/2005 ja (EY) N:o 219/2006 olisi muutettava vastaavasti.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat banaanien hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 2014/2005 seuraavasti:

1)

Muutetaan 1 artikla seuraavasti:

a)

Lisätään 3 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Todistushakemuksen kohdassa 8 on ilmoitettava alkuperämaaryhmä ”AKT-maat” tai ”muut kuin AKT-maat”, ja maininta ”kyllä” on rastittava.”

b)

Lisätään 4 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Todistuksen kohdassa 8 on ilmoitettava alkuperämaaryhmä ”AKT-maat” tai ”muut kuin AKT-maat”, ja maininta ”kyllä” on rastittava.”

c)

Korvataan 5 kohta seuraavasti:

”5.   Todistus on voimassa asetuksen (EY) N:o 1291/2000 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta myöntämispäivästään alkaen sen myöntämiskuukautta seuraavan kuukauden loppuun. Todistus ei kuitenkaan missään tapauksessa ole voimassa sen myöntämisvuoden 31 päivän joulukuuta jälkeen.

Tuontitodistukset ovat voimassa ainoastaan ilmoitetusta maaryhmästä peräisin olevan tuonnin osalta.”

d)

Lisätään kohta seuraavasti:

”6.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1291/2000 35 artiklan 4 kohdan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetään, kyseisen asetuksen 33 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu todiste tuontitodistuksen käyttämisestä on esitettävä kolmenkymmenen päivän kuluessa todistuksen voimassaoloajan päättymisestä, lukuun ottamatta ylivoimaista estettä.”

2)

Korvataan 2 artikla seuraavasti:

”2 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle

a)

joka keskiviikko edellisen viikon aikana komission asetuksen (EY) N:o 3223/94 (7) 3 artiklassa mainituilta edustavilta markkinoilta kerätyt keltaisten banaanien tukkuhinnat alkuperämaittain tai alkuperämaaryhmittäin eriteltyinä;

b)

viimeistään kunkin kuukauden 15 päivänä määrät, joille on myönnetty tuontitodistus edellisen kuukauden aikana;

c)

viimeistään kunkin kuukauden 15 päivänä alkuperän mukaan eritellyt, edellisen kuukauden aikana käytettyihin ja todistuksen myöntäneelle elimelle palautettuihin todistuksiin liittyvät määrät;

d)

komission esittämästä kirjallisesta pyynnöstä tuotantoa ja kaupan pitämistä koskevat ennusteet.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on toimitettava komission ilmoittaman elektronisen järjestelmän avulla.

2 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 219/2006 seuraavasti:

1)

Korvataan 4 artiklan 3 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

”Luettelo kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaisista viranomaisista on esitetty tämän asetuksen liitteessä. Komissio muuttaa kyseistä luetteloa asianomaisten jäsenvaltioiden pyynnöstä.”

2)

Muutetaan 6 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle

a)

huhtikuusta 2006 alkaen tammikuun 2007 loppuun saakka viimeistään kunkin kuukauden 15 päivänä edellisen kuukauden kuluessa 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti myönnettyjen todistusten perusteella vapaaseen liikkeeseen luovutettujen banaanien määrät;

b)

viipymättä ja viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2006 vuoden 2006 tammi- ja helmikuussa asetuksen (EY) N:o 2015/2005 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti myönnettyjen todistusten perusteella vapaaseen liikkeeseen luovutettujen banaanien määrät.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut määrät on ilmoitettava komission ilmoittaman elektronisen järjestelmän avulla.”

b)

Lisätään kohta seuraavasti:

”3.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään 28 päivänä huhtikuuta 2006 luettelo tämän asetuksen ja asetuksen (EY) N:o 2015/2005 puitteissa toimivista toimijoista.

Komissio voi antaa nämä luettelot tiedoksi muille jäsenvaltioille.”

3)

Lisätään 6 artiklan jälkeen 6 a artikla seuraavasti:

”6 a artikla

Vapaaseen liikkeeseen luovuttamista koskevat muodollisuudet

1.   Tullitoimipaikkojen, joihin tuonti-ilmoitukset jätetään banaanien luovuttamiseksi vapaaseen liikkeeseen, on

a)

säilytettävä jäljennös kustakin tuontitodistuksesta tai tuontitodistusotteesta, jossa mainitut määrät on luettu kiintiöön vapaaseen liikkeeseen luovuttamista koskevan ilmoituksen vastaanottamisen yhteydessä; ja

b)

toimitettava joka toisen viikon lopussa toinen jäljennös kustakin tuontitodistuksesta tai tuontitodistusotteesta, johon on merkitty toteutuneet määrät, tämän asetuksen liitteessä esitetyille jäsenvaltionsa viranomaisille.

2.   Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen viranomaisten on toimitettava joka toisen viikon lopussa jäljennös saamistaan todistuksista tai otteista jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, jotka ovat antaneet kyseiset asiakirjat.

3.   Tullitoimipaikkojen, joihin asiakirjat on jätetty, on ilmoitettava välittömästi jäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille, jos epäillään todistuksen, otteen tai jätettyjen asiakirjojen merkintöjen ja hyväksymismerkintöjen aitoutta taikka niiden toimijoiden henkilöllisyyttä, jotka suorittavat vapaaseen liikkeeseen luovuttamista koskevat muodollisuudet tai joiden lukuun ne suoritetaan, tai jos epäillään tapahtuneen väärinkäytöksiä. Kyseisten toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava nämä tiedot välittömästi asiakirjat myöntäneille jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja komissiolle perusteellista tarkastusta varten.

4.   Liitteessä mainittujen jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti saamiensa tiedonantojen perusteella tehtävä tarvittavat lisätarkastukset tariffikiintiöjärjestelmän moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi ja erityisesti tässä järjestelmässä tuotujen määrien valvomiseksi ennen kaikkea vertaamalla tarkasti myönnettyjä todistuksia ja otteita käytettyihin todistuksiin ja otteisiin. Niiden on tätä varten varmennettava käytettyjen asiakirjojen aitous ja vaatimustenmukaisuus sekä se, miten toimijat niitä käyttävät.”

4)

Poistetaan 8 artiklan toinen virke.

5)

Lisätään tämän asetuksen liitteessä oleva teksti asetuksen liitteeksi.

3 artikla

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 2014/2005, sellaisena kuin se on muutettuna tällä asetuksella, 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään, vuoden 2006 tammi- ja helmikuussa käytettyihin ja todistuksen myöntäneille elimille palautettuihin todistuksiin liittyviä määriä koskevat tiedot on toimitettava komissiolle seitsemän päivän kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta.

4 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Asetuksen 1 artiklan 1 kohdan d alakohtaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2006 alkaen voimassa oleviin todistuksiin.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 6 päivänä huhtikuuta 2006.

Komission puolesta

Mariann FISCHER BOEL

Komission jäsen


(1)  EUVL L 316, 2.12.2005, s. 1.

(2)  EUVL L 324, 10.12.2005, s. 3.

(3)  EYVL L 152, 24.6.2000, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 410/2006 (EUVL L 71, 10.3.2006, s. 7).

(4)  EUVL L 38, 9.2.2006, s. 22.

(5)  EUVL L 324, 10.12.2005, s. 5.

(6)  EYVL L 126, 8.5.2001, s. 6.

(7)  EYVL L 337, 24.12.1994, s. 66.”


LIITE

”LIITE

Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset:

 

Belgia

Bureau d'intervention et de restitution belge/Belgisch Interventie- en Restitutiebureau

Rue de Trèves 82/Trierstraat 82

B-1040 Bruxelles/Brussel

 

Tšekki

Státní zemědělský intervenční fond

Ve Smečkách 33

CZ-110 00 Praha 1

 

Tanska

Ministeriet for Fødevarer, Landbrug og Fiskeri

Direktoratet for FødevareErhverv; Eksportstøttekontoret

Nyropsgade 30

DK-1780 København V

 

Saksa

Bundesanstalt für Landwirtschaft und Ernährung

Referat 322

Deichmanns Aue 29

D-53179 Bonn

 

Viro

Põllumajanduse Registrite ja Informatsiooni Amet

Toetuste osakond, kaubandustoetuste büroo

Narva mnt 3

EE-51009 Tartu

 

Kreikka

OΡEΚEΡE (ex-GEDIDAGEP)

Directorate Fruits and Vegetables, Wine and Industrial Products

241, Acharnon Street

GR-104 46 Athens

ΟΠΕΚΕΠΕ Διεύθυνση Οπωροκηπευτικών, Αμπελοοινικών και Βιομηχανικών Προϊόντων

Αχαρνών 241

Τ.Κ. 104 46 Αθήνα

 

Espanja

Ministerio de Industria, Turismo y Comercio

Secretaría General de Comercio Exterior

Paseo de la Castellana, 162

E-28046 Madrid

 

Ranska

Office de développement de l'économie agricole des départements d'outre-mer (ODEADOM)

46-48, rue de Lagny

F-93104 Montreuil Cedex

 

Irlanti

Department of Agriculture & Food

Crops Policy & State Bodies Division

Agriculture House (3W)

Kildare Street

Dublin 2

Ireland

 

Italia

Ministero delle Attività produttive

Direzione generale per la Politica commerciale — Div. II

Viale Boston, 25

I-00144 Roma

 

Kypros

Υπουργείο Εμπορίου, Βιομηχανίας και Τουρισμού

Μονάδα Αδειών Εισαγωγών — Εξαγωγών

CY 1421 Κύπρος

Ministry of Commerce, Industry and Tourism

Import & Export Licensing Unit

CY 1421 Cyprus

 

Latvia

Zemkopības ministrijas

Lauku atbalsta dienests

Tirdzniecības mehānismu departaments

Licenču daļa

Republikas laukums 2

Rīga, LV-1981

 

Liettua

Nacionalinė mokėjimo agentūra

Užsienio prekybos departamentas

Blindžių g. 17

LT-08111 Vilnius

 

Luxemburg

Ministère de l'agriculture

Administration des services techniques de l'agriculture

Service de l'horticulture

16, route d'Esch

Boîte postale 1904

L-1014 Luxembourg

 

Unkari

Magyar Kereskedelmi Engedélyezési Hivatal

Margit krt. 85.

H-1024 Budapest

 

Malta

Ministeru ghall-Affarijiet Rurali u l-Ambjent

Divizjoni tas-Servizzi Agrikoli u Zvilupp Rurali

Agenzija tal-Pagamenti

Trade Mechanisims

Centru Nazzjonali tas Servizzi Agrikoli u Zvilupp Rurali Ghammieri Marsa CMR 02 Malta

 

Alankomaat

Productschap Tuinbouw

Louis Pasteurlaan 6

Postbus 280

2700 AG Zoetermeer

Nederland

 

Itävalta

Agrarmarkt Austria

Dresdner Straße 70

A-1200 Wien

 

Puola

Agencja Rynku Rolnego

Biuro Administrowania Obrotem Towarowym z Zagranicą

ul. Nowy Świat 6/12

PL-00-400 Warszawa

Polska

 

Portugali

Ministério das Finanças

Direcção-Geral das Alfândegas e dos Impostos Especiais sobre o Consumo

Direcção de Serviços de Licenciamento

Rua do Terreiro do Trigo — Edifício da Alfândega

P-1149-060 Lisboa

 

Slovenia

Agencija RS za kmetijske trge in razvoj podeželja

Oddelek za zunanjo trgovino

Dunajska cesta 160

SI-1000 Ljubljana

 

Slovakia

Pôdohospodárska platobná agentúra

Dobrovičova 12

SK-815 26 Bratislava

 

Suomi

Maa- ja Metsätalousministeriö

PL 30

FIN-00023 Valtioneuvosto

 

Ruotsi

Jordbruksverket

Interventionsenheten

S-551 82 Jönköping

 

Yhdistynyt kuningaskunta

Rural Payment Agency

External Trade Division

Lancaster House

Hampshire Court

Newcastle Upon Tyne

NE4 7YH

United Kingdom”


7.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 99/11


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 567/2006,

annettu 6 päivänä huhtikuuta 2006,

melassin 7 päivästä huhtikuuta 2006 sovellettavien edustavien hintojen ja lisätuontitullien vahvistamisesta sokerialalla

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 19 päivänä kesäkuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/2001 (1) ja erityisesti sen 24 artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Melassin tuontia sokerialalla koskevista yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä ja asetuksen (ETY) N:o 785/68 muuttamisesta 23 päivänä kesäkuuta 1995 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1422/95 (2) säädetään, että edustavana hintana pidetään komission asetuksen (ETY) N:o 785/68 (3) vahvistettua melassin cif-tuontihintaa. Kyseinen hinta vahvistetaan asetuksen (ETY) N:o 785/68 1 artiklassa määritellylle vakiolaadulle.

(2)

Edustavia hintoja vahvistettaessa huomioon on otettava kaikki asetuksen (ETY) N:o 785/68 3 artiklassa säädetyt tiedot, lukuun ottamatta kyseisen asetuksen 4 artiklassa säädettyjä tapauksia, ja tarvittaessa hinnat voidaan vahvistaa asetuksen (ETY) N:o 785/68 7 artiklassa säädetyn menetelmän mukaisesti.

(3)

Jotta voitaisiin mukauttaa muuhun kuin vakiolaatuun liittyvä hinta, hintoja on syytä nostaa tai laskea tarjotun melassin laadun mukaan asetuksen (ETY) N:o 785/68 6 artiklan mukaisesti.

(4)

Jos kyseessä olevan tuotteen käynnistyshinta ja edustava hinta eroavat toisistaan, tuonnille olisi vahvistettava lisätuontitulleja asetuksen (EY) N:o 1422/95 3 artiklassa tarkoitetuin edellytyksin. Jos tuontitullien kantaminen suspendoidaan asetuksen (EY) N:o 1422/95 5 artiklan mukaisesti, näille tulleille olisi vahvistettava tietyt määrät.

(5)

On syytä vahvistaa kyseisten tuotteiden edustavat hinnat ja lisätuontitullit asetuksen (EY) N:o 1422/95 1 artiklan 2 kohdan ja 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sokerin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1422/95 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden edustavat hinnat ja lisätuontitullit vahvistetaan liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 7 päivänä huhtikuuta 2006.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 6 päivänä huhtikuuta 2006.

Komission puolesta

J. L. DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EYVL L 178, 30.6.2001, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 39/2004 (EUVL L 6, 10.1.2004, s. 16).

(2)  EYVL L 141, 24.6.1995, s. 12. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 79/2003 (EYVL L 13, 18.1.2003, s. 4).

(3)  EYVL L 145, 27.6.1968, s. 12. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1422/95.


LIITE

Melassin 7 päivästä huhtikuuta 2006 sovellettavat edustavat hinnat ja lisätuontitullit sokerialalla

(EUR)

CN-koodi

Edustava hinta 100 nettokilogrammalta kyseistä tuotetta

Lisätulli 100 nettokilogrammalta kyseistä tuotetta

Asetuksen (EY) N:o 1422/95 5 artiklassa tarkoitetun suspendoimisen vuoksi tuonnissa sovellettava tulli 100 nettokilogrammalta kyseistä tuotetta (1)

1703 10 00 (2)

11,42

0

1703 90 00 (2)

11,42

0


(1)  Tämä määrä korvaa, asetuksen (EY) N:o 1422/95 5 artiklan mukaisesti, näille tuotteille vahvistetun yhteisen tullitariffin tullin.

(2)  Vahvistetaan asetuksen (ETY) N:o 785/68, sellaisena kuin se on muutettuna, 1 artiklassa määritellylle vakiolaadulle.


7.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 99/13


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 568/2006,

annettu 6 päivänä huhtikuuta 2006,

sellaisenaan vietävän valkoisen sokerin ja raakasokerin vientitukien vahvistamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 19 päivänä kesäkuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/2001 (1) ja erityisesti sen 27 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1260/2001 27 artiklan nojalla mainitun asetuksen 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja tuotteita koskevien maailmanmarkkinoiden noteerausten tai hintojen ja kyseisten tuotteiden yhteisön hintojen välinen erotus voidaan korvata vientituella.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1260/2001 mukaan denaturoimattoman ja sellaisenaan viedyn valkoisen sokerin ja raakasokerin tukea vahvistettaessa on otettava huomioon yhteisön ja maailman sokerimarkkinoiden tilanne ja erityisesti mainitun asetuksen 28 artiklassa tarkoitetut hinnat ja kustannukset. Saman artiklan mukaisesti olisi myös otettava huomioon suunniteltuun vientiin liittyvät taloudelliset näkökohdat.

(3)

Raakasokerin tuki on vahvistettava vakiolaadulle. Vakiolaatu määritellään asetuksen (EY) N:o 1260/2001 liitteessä I olevassa II kohdassa. Kyseinen tuki vahvistetaan lisäksi kyseisen asetuksen 28 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Kandisokeri määritellään sokerialan vientitukien myöntämisen soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 7 päivänä syyskuuta 1995 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2135/95 (2). Tällä tavalla laskettua tuen määrää on lisättyjä maku- tai väriaineita sisältäviin sokereihin sovellettava niiden sakkaroosipitoisuuden perusteella, ja sen vuoksi tuki on vahvistettava tämän pitoisuuden yhtä prosenttia kohden.

(4)

Erityistapauksissa tuen määrä voidaan vahvistaa luonteeltaan tästä poikkeavilla säännöksillä.

(5)

Tuki on vahvistettava joka toinen viikko. Tukea voidaan muuttaa muuna aikana.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 1260/2001 27 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan maailmanmarkkinatilanne tai tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset voivat edellyttää mainitun asetuksen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden tuen eriyttämistä määräpaikan mukaan.

(7)

Vuoden 2001 alusta tapahtunut Länsi-Balkanin maista peräisin olevan etuuskohteluun oikeutetun sokerin tuonnin sekä kyseisiin maihin suuntautuvan yhteisön sokerin viennin merkittävä ja nopea kasvu näyttää hyvin keinotekoiselta.

(8)

Jotta vältettäisiin vientitukea saaneiden sokerialan tuotteiden jälleentuonnista yhteisöön aiheutuvat väärinkäytökset, on syytä olla vahvistamatta Länsi-Balkanin maille vientitukea tässä asetuksessa tarkoitetuille tuotteille.

(9)

Kun otetaan huomioon nämä tekijät ja sokerialan nykyinen markkinatilanne ja erityisesti sokerin noteeraukset tai hinta yhteisössä ja maailmanmarkkinoilla, on syytä vahvistaa tuki soveltuvien määrien mukaiseksi.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sokerin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1260/2001 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen sellaisenaan vietävien ja denaturoimattomien tuotteiden vientituet vahvistetaan liitteessä esitettyjen määrien mukaisiksi.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 7 päivänä huhtikuuta 2006.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 6 päivänä huhtikuuta 2006.

Komission puolesta

Mariann FISCHER BOEL

Komission jäsen


(1)  EYVL L 178, 30.6.2001, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 39/2004 (EUVL L 6, 10.1.2004, s. 16).

(2)  EYVL L 214, 8.9.1995, s. 16.


LIITE

7 PÄIVÄSTÄ HUHTIKUUTA 2006 SOVELLETTAVAT SELLAISENAAN VIETÄVIEN VALKOISEN SOKERIN JA RAAKASOKERIN VIENTITUET (1)

Tuotekoodi

Määräpaikka

Mittayksikkö

Tukimäärä

1701 11 90 9100

S00

EUR/100 kg

21,97 (2)

1701 11 90 9910

S00

EUR/100 kg

23,48 (2)

1701 12 90 9100

S00

EUR/100 kg

21,97 (2)

1701 12 90 9910

S00

EUR/100 kg

23,48 (2)

1701 91 00 9000

S00

EUR/1 % sakkaroosia × 100 kg (nettopaino)

0,2389

1701 99 10 9100

S00

EUR/100 kg

23,89

1701 99 10 9910

S00

EUR/100 kg

25,52

1701 99 10 9950

S00

EUR/100 kg

25,52

1701 99 90 9100

S00

EUR/1 % sakkaroosia × 100 kg (nettopaino)

0,2389

Huom. Tuotekoodit sekä A-sarjan määräpaikkakoodit määritellään komission asetuksessa (ETY) N:o 3846/87 (EYVL L 366, 24.12.1987, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna.

Määräpaikkojen numerokoodit määritellään komission asetuksessa (EY) N:o 2081/2003 (EUVL L 313, 28.11.2003, s. 11).

Muiksi määräpaikoiksi määritellään seuraavat:

S00

:

Kaikki määräpaikat (kolmannet maat, muut alueet, muonitus ja muut määräpaikat, joihin vienti rinnastetaan vientiin yhteisön ulkopuolelle) lukuun ottamatta Albaniaa, Kroatiaa, Bosnia ja Hertsegovinaa, Serbia ja Montenegroa (mukaan luettuna Kosovo, sellaisena kuin se on määriteltynä 10 päivänä kesäkuuta 1999, annetussa Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa N:o 1244) sekä entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa paitsi muihin neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/96 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin sisältyvä sokeri (EYVL L 297, 21.11.1996, s. 29).


(1)  Tässä liitteessä vahvistettuja määriä ei sovelleta 1 päivästä helmikuuta 2005 alkaen Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen sopimuksen tekemisestä 22 päivänä heinäkuuta 1972 tehdyn Euroopan talousyhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen sopimuksen muuttamiseksi jalostettuihin maataloustuotteisiin sovellettavien säännösten osalta ja tämän sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta 22 päivänä joulukuuta 2004 tehdyn neuvoston päätöksen 2005/45/EY (EUVL L 23, 26.1.2005, s. 17) mukaisesti.

(2)  Tätä määrää sovelletaan raakasokeriin, jonka tuottoaste on 92 prosenttia. Jos viedyn raakasokerin tuottoaste poikkeaa 92 prosentista, vientituen määrä lasketaan asetuksen (EY) N:o 1260/2001 28 artiklan 4 kohdan mukaisesti.


7.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 99/15


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 569/2006,

annettu 6 päivänä huhtikuuta 2006,

tiettyihin kolmansiin maihin vietävän valkoisen sokerin vientituen enimmäismäärän vahvistamisesta asetuksessa (EY) N:o 1138/2005 tarkoitetun pysyvän tarjouskilpailun osana järjestettävää 23. osittaista tarjouskilpailua varten

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 19 päivänä kesäkuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/2001 (1) ja erityisesti sen 27 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Valkoisen sokerin vientiä koskevasta pysyvästä tarjouskilpailusta vientimaksujen ja/tai vientitukien määrittämiseksi markkinointivuodeksi 2005/2006 15 päivänä heinäkuuta 2005 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1138/2005 (2) nojalla tämän sokerin tiettyihin kolmansiin maihin vientiä varten järjestetään osittaisia tarjouskilpailuja.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1138/2005 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti kyseistä osittaista tarjouskilpailua varten vahvistetaan tarvittaessa vientituen enimmäismäärä, ottaen erityisesti huomioon yhteisön ja maailmanmarkkinoiden sokerin markkinatilanne ja sen odotettavissa oleva kehitys.

(3)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sokerin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Vahvistetaan vientituen enimmäismääräksi asetuksen (EY) N:o 1138/2005 nojalla järjestetyssä valkoisen sokerin 23. osittaisessa tarjouskilpailussa 28,797 EUR/100 kg.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 7 päivänä huhtikuuta 2006.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 6 päivänä huhtikuuta 2006.

Komission puolesta

Mariann FISCHER BOEL

Komission jäsen


(1)  EYVL L 178, 30.6.2001, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 39/2004 (EUVL L 6, 10.1.2004, s. 16).

(2)  EUVL L 185, 16.7.2005, s. 3.


7.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 99/16


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 570/2006,

annettu 6 päivänä huhtikuuta 2006,

viljojen sekä vehnän ja rukiin hienojen jauhojen, rouheiden ja karkeiden jauhojen vientiin sovellettavien tukien vahvistamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vilja-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1784/2003 (1), ja erityisesti sen 13 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 13 artiklan mukaan mainitun asetuksen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden maailmanmarkkinahintojen tai -noteerausten ja kyseisten tuotteiden yhteisön hintojen välinen erotus voidaan korvata vientituella.

(2)

Tuet on vahvistettava ottaen huomioon neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 soveltamista koskevista tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä vientitukien myöntämisen ja häiriötilanteessa toteutettavien toimenpiteiden osalta vilja-alalla 29 päivänä kesäkuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1501/95 (2).

(3)

Vehnän ja rukiin hienoihin jauhoihin, rouheisiin ja karkeisiin jauhoihin sovellettava tuki on laskettava ottaen huomioon kyseisten tuotteiden valmistukseen tarvittava viljamäärä. Nämä määrät vahvistetaan asetuksessa (EY) N:o 1501/95.

(4)

Maailmanmarkkinatilanne tai tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset voivat edellyttää tiettyjen tuotteiden tuen eriyttämistä niiden määräpaikan mukaan.

(5)

Tuki on vahvistettava kerran kuukaudessa. Sitä voidaan muuttaa muuna aikana.

(6)

Näiden yksityiskohtaisten sääntöjen soveltamisesta vilja-alan nykyiseen markkinatilanteeseen ja erityisesti näiden tuotteiden noteerauksiin ja hintoihin yhteisössä ja maailmanmarkkinoilla seuraa, että tuki olisi vahvistettava liitteessä mainitun suuruiseksi.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 1 artiklan a, b ja c kohdassa tarkoitettujen sellaisenaan vietävien tuotteiden, maltaita lukuun ottamatta, vientituet vahvistetaan liitteessä mainitun suuruisiksi.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 7 päivänä huhtikuuta 2006.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 6 päivänä huhtikuuta 2006.

Komission puolesta

Mariann FISCHER BOEL

Komission jäsen


(1)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 78. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1154/2005 (EUVL L 187, 19.7.2005, s. 11).

(2)  EYVL L 147, 30.6.1995, s. 7. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 777/2004 (EUVL L 123, 27.4.2004, s. 50).


LIITE

viljojen sekä vehnän ja rukiin hienojen jauhojen, rouheiden ja karkeiden jauhojen vientiin sovellettavien tukien vahvistamisesta 6 päivänä huhtikuuta 2006 annettuun komission asetukseen

Tuotekoodi

Määräpaikka

Mittayksikkö

Tuen määrä

1001 10 00 9200

EUR/t

1001 10 00 9400

A00

EUR/t

0

1001 90 91 9000

EUR/t

1001 90 99 9000

A00

EUR/t

0

1002 00 00 9000

A00

EUR/t

0

1003 00 10 9000

EUR/t

1003 00 90 9000

A00

EUR/t

0

1004 00 00 9200

EUR/t

1004 00 00 9400

A00

EUR/t

0

1005 10 90 9000

EUR/t

1005 90 00 9000

A00

EUR/t

0

1007 00 90 9000

EUR/t

1008 20 00 9000

EUR/t

1101 00 11 9000

EUR/t

1101 00 15 9100

C01

EUR/t

5,48

1101 00 15 9130

C01

EUR/t

5,12

1101 00 15 9150

C01

EUR/t

4,72

1101 00 15 9170

C01

EUR/t

4,36

1101 00 15 9180

C01

EUR/t

4,08

1101 00 15 9190

EUR/t

1101 00 90 9000

EUR/t

1102 10 00 9500

A00

EUR/t

0

1102 10 00 9700

A00

EUR/t

0

1102 10 00 9900

EUR/t

1103 11 10 9200

A00

EUR/t

0

1103 11 10 9400

A00

EUR/t

0

1103 11 10 9900

EUR/t

1103 11 90 9200

A00

EUR/t

0

1103 11 90 9800

EUR/t

Huom. Tuotekoodit sekä A-sarjan määräpaikkakoodit on määritelty komission asetuksessa (ETY) N:o 3846/87 (EYVL L 366, 24.12.1987, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna.

C01

:

Kaikki kolmannet maat, ei kuitenkaan Albania, Bulgaria, Romania, Kroatia, Bosnia ja Hertsegovina, Serbia ja Montenegro, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Liechtenstein ja Sveitsi.


7.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 99/18


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 571/2006,

annettu 6 päivänä huhtikuuta 2006,

asetuksessa (EY) N:o 1058/2005 tarkoitetun ohran vientiä koskevan tarjouskilpailun osana toimitettujen tarjousten osalta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vilja-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1784/2003 (1) ja erityisesti sen 13 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Tiettyihin kolmansiin maihin vietävän ohran vientitukea koskeva tarjouskilpailu on avattu komission asetuksella (EY) N:o 1058/2005 (2).

(2)

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 soveltamista koskevista tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä vientitukien myöntämisen ja häiriötilanteessa toteutettavien toimenpiteiden osalta vilja-alalla 29 päivänä kesäkuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1501/95 (3) 7 artiklan mukaan komissio voi toimitettujen tarjousten perusteella päättää tarjouskilpailun ratkaisematta jättämisestä.

(3)

Erityisesti asetuksen (EY) N:o 1501/95 1 artiklassa säädetyt perusteet huomioon ottaen ei ole aiheellista vahvistaa enimmäistukea.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tarjouskilpailu jätetään ratkaisematta niiden tarjousten osalta, jotka on toimitettu 31 päivän maaliskuuta ja 6 päivän huhtikuuta 2006 välisenä aikana osana asetuksessa (EY) N:o 1058/2005 tarkoitettua ohran vientitukea koskevaa tarjouskilpailua.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 7 päivänä huhtikuuta 2006.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 6 päivänä huhtikuuta 2006.

Komission puolesta

Mariann FISCHER BOEL

Komission jäsen


(1)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 78. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1154/2005 (EUVL L 187, 19.7.2005, s. 11).

(2)  EUVL L 174, 7.7.2005, s. 12.

(3)  EYVL L 147, 30.6.1995, s. 7. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 777/2004 (EUVL L 123, 27.4.2004, s. 50).


7.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 99/19


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 572/2006,

annettu 6 päivänä huhtikuuta 2006,

tavallisen vehnän enimmäisvientituen vahvistamisesta asetuksessa (EY) N:o 1059/2005 tarkoitetun tarjouskilpailun osana

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vilja-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1784/2003 (1) ja erityisesti sen 13 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Tiettyihin kolmansiin maihin vietävän tavallisen vehnän vientitukea ja/tai vientimaksua koskeva tarjouskilpailu on avattu komission asetuksella (EY) N:o 1059/2005 (2).

(2)

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 soveltamista koskevista tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä vientitukien myöntämisen ja häiriötilanteessa toteutettavien toimenpiteiden osalta vilja-alalla 29 päivänä kesäkuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1501/95 (3) 7 artiklan mukaisesti komissio voi toimitettujen tietojen perusteella päättää enimmäisvientituen vahvistamisesta ottaen huomioon asetuksen (EY) N:o 1501/95 1 artiklassa tarkoitetut perusteet. Tässä tapauksessa tarjouskilpailun voittaa se tarjouksen tekijä tai ne tarjousten tekijät, joiden tarjous on enimmäisvientituen suuruinen tai sitä alhaisempi.

(3)

Edellä tarkoitettujen perusteiden soveltamisesta kyseisen viljan tämänhetkisiin markkinoihin seuraa, että enimmäisvientituki olisi vahvistettava.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1059/2005 tarkoittaman tarjouskilpailun puitteissa 31 päivän maaliskuuta ja 6 päivän huhtikuuta 2006 välisenä aikana toimitettujen tarjousten osalta tavallisen vehnän enimmäisvientitueksi vahvistetaan 4,00 EUR tonnia kohti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 7 päivänä huhtikuuta 2006.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 6 päivänä huhtikuuta 2006.

Komission puolesta

Mariann FISCHER BOEL

Komission jäsen


(1)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 78. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1154/2005 (EUVL L 187, 19.7.2005, s. 11).

(2)  EUVL L 174, 7.7.2005, s. 15.

(3)  EYVL L 147, 30.6.1995, s. 7. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 777/2004 (EUVL L 123, 27.4.2004, s. 50).


7.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 99/20


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 573/2006,

annettu 6 päivänä huhtikuuta 2006,

asetuksessa (EY) N:o 2094/2005 tarkoitetun durran tuontia koskevan tarjouskilpailun osana toimitettujen tarjousten osalta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vilja-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1784/2003 (1) ja erityisesti sen 12 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission asetuksella (EY) N:o 2094/2005 (2) on avattu tarjouskilpailu, joka koskee enimmäisalennusta kolmansista maista Espanjaan tuotavan durran tuontitullista.

(2)

Komission asetuksen (EY) N:o 1839/95 (3) 7 artiklan mukaisesti komissio voi asetuksen (EY) N:o 1784/2003 25 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen päättää tarjouskilpailun ratkaisematta jättämisestä toimitettujen tarjousten osalta.

(3)

Erityisesti asetuksen (EY) N:o 1839/95 6 ja 7 artiklassa säädetyt perusteet huomioon ottaen ei ole aiheellista vahvistaa tuontitullin enimmäisalennusta.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tarjouskilpailu jätetään ratkaisematta niiden tarjousten osalta, jotka on toimitettu 31 päivän maaliskuuta ja 6 päivän huhtikuuta 2006 välisenä aikana osana asetuksessa (EY) N:o 2094/2005 tarkoitettua durran tuontitullin alennusta koskevaa tarjouskilpailua.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 7 päivänä huhtikuuta 2006.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 6 päivänä huhtikuuta 2006.

Komission puolesta

Mariann FISCHER BOEL

Komission jäsen


(1)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 78. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1154/2005 (EUVL L 187, 19.7.2005, s. 11).

(2)  EUVL L 335, 21.12.2005, s. 4.

(3)  EYVL L 177, 28.7.1995, s. 4. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1558/2005 (EUVL L 249, 24.9.2005, s. 6).


II Säädökset, joita ei tarvitse julkaista

Komissio

7.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 99/21


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 8 päivänä helmikuuta 2006,

valtiontuesta N:o C 22/2004 (ex N 648/2001), jonka Ruotsi on myöntänyt ammattikalastajille verovähennyksinä

(tiedoksiannettu numerolla K(2006) 265)

(Ainoastaan ruotsinkielinen teksti on todistusvoimainen)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2006/269/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 88 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan,

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (1) ja erityisesti sen 14 artiklan,

on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Ruotsin viranomaiset ilmoittivat komissiolle 4 päivänä syyskuuta 2001 tuloverolain (1999:1229) muuttamisesta annettavasta luonnoksesta. Komissio pyysi lakiluonnoksesta lisätietoja 10 päivänä joulukuuta 2001, 25 päivänä huhtikuuta 2002, 23 päivänä heinäkuuta 2002, 4 päivänä lokakuuta 2002, 11 päivänä maaliskuuta 2003, 24 päivänä heinäkuuta 2003 ja 3 päivänä helmikuuta 2004 päivätyillä kirjeillä, joihin Ruotsin viranomaiset vastasivat 26 päivänä helmikuuta 2002, 7 päivänä kesäkuuta 2002, 29 päivänä heinäkuuta 2002, 19 päivänä joulukuuta 2002, 19 päivänä toukokuuta 2003, 19 päivänä joulukuuta 2003 ja 8 päivänä maaliskuuta 2004 päivätyillä kirjeillä.

(2)

Komissio ilmoitti Ruotsille 16 päivänä kesäkuuta 2004 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa lakiluonnokseen liittyen EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely.

(3)

Komission päätös muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 20 päivänä lokakuuta 2004 (2). Komissio on pyytänyt asianomaisia esittämään huomautuksensa kyseisestä asiasta. Ruotsin viranomaiset esittivät huomautuksensa 9 päivänä marraskuuta 2004 päivätyllä kirjeellä. Muita huomautuksia ei esitetty.

(4)

Tuloverolain (1999:1229) muuttamista koskevan ilmoitetun lakiesityksen tavoitteena on korvata kaikille ammattikalastusluvan saaneille kalastajille kalastuksesta aiheutuvat kustannukset. Sillä muutetaan nykyistä verohelpotusjärjestelmää.

(5)

Vuonna 2002 Ruotsin valtion verovirasto otti käyttöön uudet ammattikalastajien verovähennyksiä koskevat yleisohjeet, joita sovelletaan edelleen ja jotka vastaavat periaatteessa kaikilla muilla aloilla sovellettavaa yleistä verotusjärjestelmää. Sen vuoksi kalastajien verovähennyksiä ei mainitusta vuodesta lähtien pidetä tukena.

(6)

Vuoden 2002 ohjeiden mukaan kalastajan on kalastusmatkallaan oltava yö poissa kotoa, jotta hän voisi saada verovähennyksen, sillä yhden yön sääntö on yleisessä verotusjärjestelmässä sovellettava yleinen ehto. Kalastajat voivat myös mainittujen ohjeiden mukaisesti tehdä kohonneiden elinkustannusten johdosta samat ja samansuuruiset vakiovähennykset kuin muutkin itsenäiset ammatinharjoittajat. Ruotsin viranomaiset toteavat, että 99 prosenttia Ruotsin ammattikalastajista on itsenäisiä ammatinharjoittajia ja siis yhden miehen yrityksiä.

(7)

Voimassa olevien sääntöjen mukaan kalastajiin sovelletaan majoituskustannusten osalta samoja sääntöjä kuin muihinkin itsenäisiin ammatinharjoittajiin. Yleensä jokaisesta kotoa poissa vietetystä yöstä tehdään vakiomääräinen verovähennys. Se merkitsee sitä, että kalastajien enempää kuin muidenkaan ei tarvitse toimittaa erityisiä todisteita heille aiheutuneista todellisista kustannuksista voidakseen tehdä vakiomääräisen 95 Ruotsin kruunun suuruisen vähennyksen vuorokautta kohti.

(8)

Muiden alojen itsenäisten ammatinharjoittajien on toimitettava tyydyttävä selvitys kohonneista kustannuksistaan; selvityksessä on ilmoitettava työmatkan päivämäärät, tarkoitus ja määräpaikka sekä lähtö- ja paluupäivän kellonajat.

(9)

Samanlaista selvityksen esittämisvaatimusta ei sovelleta kalastajiin, mutta verovähennys voidaan tehdä ainoastaan, jos kalastusmatkalla ollaan yö poissa kotoa. Jotta veroviranomaiset voisivat laskea kalastajalle kuuluvan vakiovähennyksen suuruuden, kalastajan on annettava kalastusmatkan päivämääriä ja kestoa koskevat tiedot. Ruotsin viranomaiset ovat valinneet tämän perusteen, ettei verotusjärjestelmää ja sen soveltamista mutkistettaisi, koska kalastusmatkat ovat jo luonnostaan kalastajan työtä.

(10)

Jos elinkustannusten nousun katsotaan olevan enemmän kuin 95 Ruotsin kruunun kiinteä summa, sekä kalastajilla että muilla itsenäisillä ammatinharjoittajilla on mahdollisuus osoittaa, että heidän lisääntyneet elinkustannuksensa ylittävät vakiovähennyksen. Sitä varten heidän on laadittava raportti kaikista verovuoden aikana tehdyistä työmatkoista. Jos valitaan tämä viimeksi mainittu vaihtoehto, sitä sovelletaan koko vuoteen. Ei siis ole mahdollista soveltaa kiinteää korvausta joihinkin matkoihin ja todellisten kustannusten mukaista vähennystä toisiin matkoihin saman verovuoden aikana.

(11)

Komissiolle tiedoksi annetussa uudessa järjestelmässä yön poissaolo kotoa ei enää ole edellytyksenä verovähennyksen saamiseksi lisääntyneistä elinkustannuksista. Näin tässä järjestelmässä, jota sovelletaan ainoastaan kalastajiin, yön poissa kotoa olevat kalastajat asetetaan verotuksellisesti samaan asemaan niiden kalastajien kanssa, jotka eivät ole yötä poissa kotoa.

(12)

Tiedoksi annetun järjestelmän tarkoituksena on luoda tasapuoliset kilpailuedellytykset ruotsalaisten, tanskalaisten ja norjalaisten kalastajien välille ja poistaa epätasapaino verovähennyksestä hyötyvien ja hyötymättömien kalastajien väliltä.

(13)

Lisäksi niin kalastajien kuin veroviranomaistenkin hallinnollinen rasite vähenee, koska tuloihin perustuvan tietyn prosenttimäärän suuruisen vähennyksen tekemisen ajatellaan olevan helpommin hallittavissa ja tarkistettavissa kuin kalastuspäivien lukumäärään perustuvan vähennyksen.

(14)

Uuden järjestelmän seurauksena rannikko- ja järvikalastajat voivat käyttää verovähennysjärjestelmää, mikä ei nykyisellään ole mahdollista. Uudesta järjestelmästä on näin hyötyä näille kalastajille, koska mitään yön yli kotoa poissaoloa (ja mahdollisesti aiheutuneita kustannuksia) koskevaa edellytystä ei ole, vaan ainoa edellytys vähennyksen saamiselle on, että kalastajalla on ammattikalastuslupa.

(15)

Samoin kuin nykyisin kaikilla aloilla sovellettavassa järjestelmässä, kalastajat, jotka käyttävät tiedoksi annettua järjestelmää, eivät voi käyttää lisääntyneistä elinkustannuksista johtuvia muita verovähennyksiä.

(16)

Kalastajien verovähennys muuttuu nykyisin sovellettavasta 95:stä Ruotsin kruunusta päivää kohden. Se lasketaan jatkossa prosenttiosuutena tuloista, eikä se voi olla enempää kuin 40 000 Ruotsin kruunua (4 444 euroa) vuodessa. Verovähennys ei voi myöskään olla suurempi kuin 20 prosenttia vuositulosta. Se tarkoittaa esimerkiksi, että vähennys on 20 000 Ruotsin kruunua (2 222 euroa) 100 000 kruunun (11 111 euron) vuositulosta ja että vähennyksen enimmäismäärä saavutetaan, kun vuositulon suuruus on 200 000 Ruotsin kruunua (22 222) tai enemmän.

(17)

Komissio kysyi 4 päivänä lokakuuta 2002 päivätyllä kirjeellä Ruotsin viranomaisilta, voisivatko ne toimittaa arvion siitä, kuinka moni lakiluonnoksen verovähennykseen oikeutetusta 2 000 ammattikalastajasta voi tehdä 40 000 Ruotsin kruunun suuruisen enimmäisvähennyksen, toisin sanoen kuinka monen kalastajan vuositulo on vähintään 200 000 Ruotsin kruunua.

(18)

Ruotsin viranomaiset vastasivat 19 päivänä joulukuuta 2002 päivätyllä kirjeellä, ettei käytettävissä ole tilastotietoja ammattikalastajien pelkästään kalastustoiminnasta saamista tuloista, joten vastausta tähän kysymykseen ei voida antaa.

(19)

Lakiesitystä koskevissa ilmoituksissa olevien tietojen mukaan järjestelmä aiheuttaa Ruotsin valtionkassaan vuosittain 34 400 000 Ruotsin kruunun (3 822 222 euron) suuruisen menetyksen. Tästä summasta 18 200 000 Ruotsin kruunua (2 022 222 euroa) muodostuu menetetyistä kansallisista sosiaaliturvamaksuista ja 16 200 000 Ruotsin kruunua (1 800 000 euroa) kunkin asianomaisen alueen vähentyneistä alueellisista verotuloista.

(20)

Ruotsissa on noin 3 000 ammattikalastusluvan saanutta kalastajaa, joista noin 2 000 harjoittaa nykyisin kalastusta. Kun muodollinen tutkintamenettely aloitettiin, Ruotsin viranomaisilla ei ollut käytettävissään tietoja, jotka olisivat osoittaneet, kuinka moni kalastusta harjoittavista 2 000 ammattikalastusluvan saaneesta kalastajasta teki sellaisia kalastusmatkoja, joihin liittyi yön poissaolo kotoa. Sen vuoksi ei ollut mahdollista arvioida, kuinka moni kalastaja saattoi hyötyä kalastajiin sovellettavista veroeduista.

(21)

Komissio katsoi, että nykyistä verovähennysjärjestelmää sovellettiin yhtäläisesti kaikkiin talouden aloihin, joten se ei ollut kalastusalaa suosiva etu vaan yleinen toimenpide. Komissio katsoi, että jos kalastajille myönnetään verovähennys ilman yön yli kotoa poissaoloa koskevaa vaatimusta, se muodostaa kalastusalaa suosivan edun, jota muut alat eivät voi saada. Etu näyttää myönnettävän ilman, että saajille asetettaisiin mitään velvollisuuksia. Toimenpide vaikutti siten sellaiselta, että sen tarkoitus oli parantaa yritysten asemaa, lisätä niiden maksuvalmiutta ja parantaa saajien tuloja, jolloin se oli toimintatukena yhteismarkkinoille soveltumaton.

(22)

Ruotsin viranomaisten mukaan toimenpidettä on ehdotettu epätasapainon poistamiseksi nykyisestä verovähennyksestä hyötyvien kalastajien (yön poissa kotoa olevat) ja niiden kalastajien väliltä, jotka eivät kyseistä etua voi hyväkseen saada (rannikko-/järvikalastajat), sekä sovellettavan verotusjärjestelmän saattamiseksi yhdenmukaiseksi naapurimaiden kanssa.

(23)

Ruotsin viranomaiset arvioivat, että nykyisin kalastusta harjoittavista 2 000 ammattikalastajasta 1 500 tekee kalastusmatkoja, joilla ollaan yö poissa kotoa, joten uudistuksen myötä 500 kalastajaa, jotka eivät nykyisellään saa verohelpotuksia, pääsee ehdotetun järjestelmän piiriin.

(24)

Kalastajat voivat nykyisen järjestelmän puitteissa vähentää kiinteän määrän aterioista, vähäisistä menoista ja majoituksesta. Kuten edellä todettiin, Ruotsin viranomaiset painottavat, että monet Ruotsin ammattikalastajat tekevät pitkiä kalastusmatkoja, jotka nykyisessä verovähennysjärjestelmässä tuottavat veroviranomaisille suuren määrän kalastusmatkoihin liittyvistä lisääntyneistä elinkustannuksista aiheutuvia käsiteltäviä verovähennystapauksia.

(25)

Ruotsin viranomaiset katsovat, että järjestelmä tulisi hyväksyä, koska se tasoittaa yön poissa kotoa olevien ja muiden kalastajien välistä verotuksellista asemaa. Näiden kahden ryhmän kustannukset ovat samanlaiset, ja sen vuoksi niitä olisi järkevää kohdella verotuksellisesti samalla tavalla.

(26)

Ruotsin viranomaiset myös toteavat, että ammattikalastajia koskevien vaatimusten erityisluonne tekee erityisen verotusta koskevan säännöksen perustelluksi ja että koska kalastajat harjoittavat yleensä pienimuotoista toimintaa, vähennysten yksinkertaistaminen helpottaa sekä veroviranomaisten että kalastajien itsensä hallinnollista taakkaa. Sen vuoksi Ruotsin viranomaiset pysyvät kannassaan, että ehdotettu muutos on tarpeen Ruotsin verotusjärjestelmän yksinkertaistamiseksi ja se on myös perusteltua Ruotsin verotusjärjestelmän luonteen tai taloudellisen rakenteen kannalta.

(27)

Talousarvion osalta Ruotsin viranomaiset toteavat, että Ruotsin valtionkassalle aiheutuvaa menetystä osoittava laskelma on virheellinen ja että vaikutuksen on katsottava olevan marginaalinen. Ruotsin viranomaiset väittävät, että nykyisestä järjestelmästä aiheutuu 41 100 000 (4 566 667 euroa) Ruotsin kruunun menetys ja että jos kaikki ammattikalastajat käyttäisivät uuttaa ilmoitettua järjestelmää, veromenetys olisi vain 34 300 000 (3 811 111 euroa). Koska järjestelmä olisi lisäksi epäedullinen joillekin kalastajille, jotka soveltavat nykyisiä sääntöjä, on todennäköistä, että noin 500 kalastajaa ei siirtyisi käyttämään uuttaa järjestelmää vaan jatkaisi vanhojen sääntöjen soveltamista.

(28)

Ruotsin viranomaiset ovat laskeneet tältä pohjalta, että vaikutus julkisiin tuloihin olisi vuoden 2005 osalta 49 700 000 Ruotsin kruunua (5 522 222 euroa), eli 41 100 000 Ruotsin kruunua (4 566 667 euroa) nykyisen järjestelmän mukaisina vähennyksinä ja 8 600 000 Ruotsin kruunua (EUR 955 556 euroa) ehdotetun järjestelmän mukaisina vähennyksinä.

A.   Valtiontuen olemassaolo

(29)

Jotta kyse olisi valtiontuesta, toimenpiteen on ensinnäkin muodostettava tuensaajille etu, joka keventää niiden taloutta yleensä rasittavia kustannuksia. Etu voi muodostua erilaisista veroa koskevista vähennyksistä, esimerkiksi veropohjaa koskevasta vähennyksestä niin kuin tässä tapauksessa.

(30)

Toiseksi etuuden on oltava jäsenvaltion myöntämä tai valtion varoista myönnetty tuki. Verotulojen menetys vastaa verotustukiin käytettyjen valtion varojen määrää. Tästä on kysymys myös nyt ilmoitetussa järjestelmässä.

(31)

Kolmanneksi toimenpiteen on vaikutettava jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua. Kaikenlainen tuki, joka suosii tiettyä alaa, vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua. Toimenpide vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, kun kyseinen ala harjoittaa taloudellista toimintaa, johon sisältyy kauppaa kyseisten jäsenvaltioiden välillä, kuten asia kalastusalalla on.

(32)

Se, että toimenpiteellä yhdenmukaistetaan asianomaisen alan kustannuksia sen muissa jäsenvaltioissa olevien kilpailijoiden kustannusten kanssa, ei muuta sitä tosiasiaa, että kyseessä on tuki (3).

(33)

Neljänneksi toimenpiteen on oltava erityinen tai valikoiva siinä suhteessa, että se suosii jotakin yritystä tai tuotannonalaa. Toimenpiteen valikoivuutta voidaan kuitenkin perustella myös järjestelmän luonteella tai taloudellisella rakenteella. Jäsenvaltioiden on kuitenkin pystyttävä perustelemaan tällaiset toimenpiteet.

(34)

On ensinnäkin tehtävä selväksi, että nykyistä verovähennysjärjestelmää sovelletaan yhdenmukaisesti kaikilla talouden aloilla. Se ei näin ollen muodosta kalastusalalle valikoivaa etua eikä se ole valtiontukea vaan yleinen toimenpide.

(35)

Koska verovähennys myönnetään ilman, että kalastajilta vaadittaisiin yön poissaoloa kotoa, ilmoitettu järjestelmä antaa kalastusalalle valikoivan edun, jota muut alat eivät voi saada, ja sen vuoksi järjestelmä on valtiontukea.

B.   Soveltuvuus yhteismarkkinoille

(36)

Koska ilmoitettu toimenpide on valtiontukea, on tarpeen päättää, soveltuuko tuki yhteismarkkinoille EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrättyjen poikkeusten perusteella.

(37)

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan poikkeuksia ei voida soveltaa käsiteltävään asiaa, koska verotusjärjestelmän uudistus ei sisälly kyseisissä määräyksissä lueteltuihin kohteisiin.

(38)

Myöskään EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a, b tai d alakohdan poikkeuksia ei voida soveltaa, koska tukea ei ole kohdennettu alueelle, jolla elintaso on poikkeuksellisen alhainen tai jolla vajaatyöllisyys on vakava ongelma. Sitä ei ole tarkoitettu Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistämiseen tai Ruotsin taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen eikä kulttuurin edistämiseen taikka kulttuuriperinnön säilyttämiseen.

(39)

Toimenpidettä on myös tarpeen tarkastella kalastus- ja vesiviljelyalan valtiontukien tarkastelemista koskevien suuntaviivojen perusteella (4). Näiden suuntaviivojen 1.2 kohdan mukaisesti tuensaajille ilman velvoitetta myönnetyt valtiontuet, joiden tarkoituksena on yritysten taloudellisen tilanteen ja maksuvalmiuden parantaminen ja jotka aiheuttaisivat tuensaajan tulojen kasvua, ovat toimintatukina yhteismarkkinoille soveltumattomia.

(40)

Yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut, että yhteismarkkinoille soveltuvuuden toteamista varten komissiota sitovat sen valtiontukien valvonnasta antamat suuntaviivat ja tiedonannot, kun ne eivät poikkea perustamissopimuksen määräyksistä ja ovat jäsenvaltioiden hyväksymiä (5). Toiseksi komission on EY:n perustamissopimuksen 253 artiklan mukaisesti perusteltava päätöksensä. Tämä koskee myös päätöksiä olla pitämättä tukea perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisena yhteismarkkinoille soveltuvana tukena (6). Koska Ruotsi on toimittanut lisäperusteluja, komissio tutkii ne sille EY:n perustamissopimuksen 10 artiklan nojalla kuuluvien velvollisuuksien mukaisesti kyseessä olevan järjestelmän soveltuvuutta arvioidessaan.

(41)

Ruotsin viranomaisten mukaan järjestelmää on ehdotettu epätasapainon poistamiseksi nykyisestä verovähennyksestä hyötyvien kalastajien (yön poissa kotoa olevat) ja niiden kalastajien väliltä, jotka eivät kyseistä etua voi hyväkseen saada (rannikko-/järvikalastajat). Ehdotetussa järjestelmässä yön poissa oleva kalastaja asetetaan muiden kalastajien kanssa verotuksellisesti samanarvoiseen asemaan. Muiden alojen osalta lisääntyneitä elinkustannuksia koskevat verotussäännöt pysyvät ennallaan.

(42)

Ruotsin viranomaiset katsovat, että sellaisten kalastajien, jotka eivät ole yötä poissa kotoa kalastusmatkoillaan, kustannukset eivät yleisesti ottaen ole alhaisemmat kuin niidenkään ammattikalastajien, jotka tekevät pidempiä, yöpymisen sisältäviä kalastusmatkoja. Sen vuoksi viranomaiset katsovat, että näitä kahta kalastajaryhmää on järkevää kohdella verotuksellisesti samalla tavoin.

(43)

Vaikka tämä onkin yksi ilmoitetun järjestelmän keskeisistä perusteluista, Ruotsin viranomaiset pystyivät antamaan vain karkean arvion siitä, kuinka moni toimintaa harjoittavista 2 000 ammattikalastajasta tekee kotoa poissaoloa edellyttäviä kalastusmatkoja. Vielä tärkeämpää on, että viranomaiset eivät pysty toimittamaan lainkaan tietoja siitä, minkälaisia ovat aiheutuvat kustannukset, joiden avulla voitaisiin verrata näiden kyseessä olevien kahden kalastajaryhmän välisiä kustannuksia.

(44)

Koska käytettävissä ei ole tietoja, jotka osoittaisivat, että kummallekin ryhmälle aiheutuu tosiasiallisesti samoja kustannuksia riippumatta siitä, sisältyykö kalastusmatkaan yöpyminen, ehdotetun järjestelmän on katsottava muuttavan ristiriitaisella tavalla kaupankäynnin edellytyksiä Ruotsin kalastusalalla ja olevan siten vastoin EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan määräyksiä.

(45)

Perustelu, jonka mukaan uusi järjestelmä tasapainottaisi Ruotsin kalastajien kilpailutilannetta Tanskan ja Norjan kalastajiin verrattuna ei ole tässä yhteydessä merkityksellinen, koska järjestelmä itsessään muuttaa ristiriitaisella tavalla kaupankäynnin edellytyksiä Ruotsin kalastusalalla.

(46)

Ruotsin viranomaisten perustelun, että monet Ruotsin ammattikalastajat tekevät pitkiä kalastusmatkoja osittain siksi, että Ruotsi on maantieteellisesti pitkä maa, jolla on pitkä rantaviiva sekä Pohjanmerellä että erityisesti Itämerellä, ei voida katsoa tukevan väitettä, jonka mukaan järjestelmä korjaa meri- ja järvikalastajien välillä vallitsevan epätasapainon verovähennysjärjestelmän käyttömahdollisuuden osalta. Tämä seikka päinvastoin osoittaa, että näiden kahden kalastajaryhmän kalastustoimien välillä on huomattava ero, joka riittäisi perusteeksi erilaiselle verokohtelulle.

(47)

Ruotsin viranomaiset toteavat lopuksi, että ehdotettu verovähennysjärjestelmä mahdollistaa hallinnollisten resurssien paremman käytön, kun vähennyksiä ei enää tarvitse laskea kalastuspäivien kokonaislukumäärän perusteella vaan soveltamalla kalastuksesta peräisin olevien vuositulojen perusteella laskettavaa vuosittaista kiinteää määrää.

(48)

On totta, että hallinnollisten resurssien käyttö saattaa vuosittaiseen kiinteään määrään perustuvassa järjestelmässä olla tehokkaampaa kuin päiväkohtaisesti laskettavaan kiinteään määrään perustuvassa järjestelmässä. Mitään erityisiä ammattikalastajien tilikirjanpitoa koskevia sääntöjä ei kuitenkaan ole olemassa, eivätkä Ruotsin viranomaiset ole pystyneet toimittamaan tilastotietoja ammattikalastajien pelkästään kalastuksesta peräisin olevista tuloista. Koska useimmilla ammattikalastajilla on tuloja useammasta kuin yhdestä taloudellisesta toiminnasta, on katsottava, että kalastuksesta peräisin oleviin vuosituloihin perustuvaa vuosittaista kiinteää määrää on vaikea selvittää. Erityisesti koska kalastuspäivien lukumäärä on kirjattava yhteisen kalastuspolitiikan säännösten mukaisesti ja koska se niin ollen on helposti saatavissa, komissio ei näe, mitä etua on siirtyä laskentamalliin, joka perustuu vuosituloihin.

(49)

Lisäksi Ruotsin viranomaiset ehdottavat 9 päivänä marraskuuta 2004 päivätyssä kirjeessään, että noin 1 500 kalastajalle saattaisi olla edullisempaa soveltaa edelleen nykyistä kustannusten vähennysjärjestelmää, kuten 10 kohdassa osoitettiin. Sen vuoksi uutta järjestelmää sovelletaan todennäköisimmin vain 500 kalastajaan, joilla ei ole oikeutta saada mainittuja vähennyksiä nykyisessä järjestelmässä. Sen vuoksi, vaikka sovellettava järjestelmä saattaisikin olla tehokkaampi, se lisäisi hallinnollista kokonaistaakkaa verrattuna nykyiseen järjestelmään, jossa mainittuja vähennyksiä ei sovelleta kyseisiin kalastajiin.

(50)

Edellä olevan perusteella komissio katsoo järjestelmän olevan EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan kanssa yhteen soveltumatonta valtiontukea.

(51)

Edellä IV kohdassa tehdyn arvion perusteella komissio katsoo, että kyseessä oleva tukijärjestelmä on yhteismarkkinoille soveltumatonta tukea siltä osin kuin se antaa tiettyjä verovähennyksiä kohonneiden elinkustannusten vuoksi kalastajille ottamatta huomioon, sisältyykö näiden kalastustoimintaan yöpymistä poissa kotoa,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Ruotsin ehdottama tuloverolain (1999:1229) muuttamisesta annettava lakiluonnos ”Ammattikalastajille myönnettävät verovähennykset” ei sovellu yhteismarkkinoille.

Ruotsi ei saa panna täytäntöön ensimmäisessä kohdassa tarkoitettua tukijärjestelmää.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu Ruotsin kuningaskunnalle.

Tehty Brysselissä 8 päivänä helmikuuta 2006.

Komission puolesta

Joe BORG

Komission jäsen


(1)  EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

(2)  EUVL C 258, 20.10.2004, s. 2.

(3)  Asia 173/73, Italia v. komissio, Kok. 1974, s. 709, 17 kohta.

(4)  EYVL C 19, 20.1.2001, s. 7.

(5)  Asia C-313/90, Comité international de la rayonne et des fibres synthétiques v. komissio, Kok. 1993, s. I-1125.

(6)  Asia C-482/99, Ranska v. komissio, Kok. 2003, s. I-1487.


7.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 99/27


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 4 päivänä huhtikuuta 2006,

päätöksen 92/452/ETY muuttamisesta tiettyjen Amerikan yhdysvalloissa toimivien alkionsiirtoryhmien ja alkiontuotantoryhmien osalta

(tiedoksiannettu numerolla K(2006) 1248)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2006/270/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista yhteisön sisäisessä naudansukuisten kotieläinten alkioiden kaupassa ja tuonnissa kolmansista maista 25 päivänä syyskuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/556/ETY (1) ja erityisesti sen 8 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Yhteisöön suuntautuvaan naudansukuisten eläinten alkioiden vientiin kolmansissa maissa hyväksyttyjen alkionsiirtoryhmien ja alkiontuotantoryhmien luettelosta 30 päivänä heinäkuuta 1992 tehdyssä komission päätöksessä 92/452/ETY (2) säädetään, että jäsenvaltiot saavat tuoda alkioita kolmansista maista ainoastaan, jos jokin kyseisessä päätöksessä lueteltu alkionsiirtoryhmä on ne kerännyt, käsitellyt ja varastoinut.

(2)

Amerikan yhdysvallat on pyytänyt, että kyseisiin luetteloihin tehtäisiin muutoksia tätä maata koskevien tietojen osalta siltä osin kuin on kyse tietyistä alkionsiirtoryhmistä ja alkiontuotantoryhmistä.

(3)

Amerikan yhdysvallat on antanut takeet direktiivissä 89/556/ETY vahvistettujen asianomaisten sääntöjen noudattamisesta, ja tämän maan eläinlääkintäviranomaiset ovat virallisesti hyväksyneet kyseessä olevat siirtoryhmät yhteisöön suuntautuvaa vientiä varten.

(4)

Päätös 92/452/ETY olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(5)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Muutetaan päätöksen 92/452/ETY liite tämän päätöksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tätä päätöstä sovelletaan 10 päivästä huhtikuuta 2006.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 4 päivänä huhtikuuta 2006.

Komission puolesta

Markos KYPRIANOU

Komission jäsen


(1)  EYVL L 302, 19.10.1989, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2006/60/EY (EUVL L 31, 3.2.2006, s. 24).

(2)  EYVL L 250, 29.8.1992, s. 40. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2006/85/EY (EUVL L 40, 11.2.2006, s. 24).


LIITE

Muutetaan päätöksen 92/452/ETY liite seuraavasti:

a)

Poistetaan seuraava Amerikan yhdysvaltojen alkionsiirtoryhmiä koskeva rivi:

”US

 

98ID103

E1127

 

Pat Richards, DVM

1215 F 2000 S

Bliss, ID

Dr Pat Richards”

b)

Lisätään seuraava Amerikan yhdysvaltoja koskeva rivi:

”US

 

05IA120

E608

05IA120

IVF

Trans Ova Genetics

2938 380th St

Sioux Center, IA 51250

Dr Jon Schmidt”

c)

Korvataan Amerikan yhdysvaltojen alkionsiirtoryhmää nro 91IA029 koskeva rivi seuraavasti:

”US

 

91IA029

E544

 

Westwood Embryo Services

1760 Dakota Ave

Waverly, IA 50677

Dr James West”

d)

Korvataan Amerikan yhdysvaltojen alkionsiirtoryhmää nro 96CO084 koskeva rivi seuraavasti:

”US

 

96CO084

E964

 

Genetics West

17890 Weld County Road 5

Berthoud, CO 80513

Dr Thomas L. Rea”


7.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 99/29


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 5 päivänä huhtikuuta 2006,

päätöksen 2002/613/EY muuttamisesta Kanadan hyväksyttyjen sian keinosiemennysasemien osalta

(tiedoksiannettu numerolla K(2006) 1258)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2006/271/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista yhteisön sisäisessä siansukuisten kotieläinten siemennesteen kaupassa ja tuonnissa 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/429/ETY (1) ja erityisesti sen 8 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Siansukuisten kotieläinten siemennesteen tuontia koskevista edellytyksistä 19 päivänä heinäkuuta 2002 annetussa komission päätöksessä 2002/613/EY (2) vahvistetaan luettelo kolmansista maista, Kanada mukaan luettuna, joista jäsenvaltioilla on lupa tuoda siansukuisten kotieläinten siemennestettä.

(2)

Kanada on pyytänyt, että päätöksen 2002/613/EY nojalla hyväksyttyjen keinosiemennysasemien luetteloon tehdään muutos Kanadan tietojen osalta.

(3)

Kanada on antanut takeet direktiivissä 90/429/ETY vahvistettujen asianomaisten sääntöjen noudattamisesta, ja maan eläinlääkintäviranomaiset ovat virallisesti hyväksyneet luetteloon lisättävän uuden keinosiemennysaseman yhteisöön suuntautuvaa vientiä varten.

(4)

Päätös 2002/613/EY olisi näin ollen muutettava vastaavasti.

(5)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Muutetaan päätöksen 2002/613/EY liite V tämän päätöksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tätä päätöstä sovelletaan 10 päivästä huhtikuuta 2006.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 5 päivänä huhtikuuta 2006.

Komission puolesta

Markos KYPRIANOU

Komission jäsen


(1)  EYVL L 224, 18.8.1990, s. 62. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1).

(2)  EYVL L 196, 25.7.2002, s. 45. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2004/456/EY (EUVL L 156, 30.4.2004, s. 49, oikaisu EUVL L 202, 7.6.2004, s. 33).


LIITE

Lisätään päätöksen 2002/613/EY liitteeseen V seuraava Kanadaa koskeva rivi:

”CA

4-AI-29

CIA des Castors

317 Rang Ile aux Castors

Ile Dupas

Québec

J0K 2P0”


7.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 99/31


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 5 päivänä huhtikuuta 2006,

päätöksen 2004/453/EY muuttamisesta Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan osalta

(tiedoksiannettu numerolla K(2006) 1259)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2006/272/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon eläinten terveyttä koskevista edellytyksistä saatettaessa vesiviljeltyjä eläimiä ja tuotteita markkinoille 28 päivänä tammikuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/67/ETY (1) ja erityisesti sen 12 artiklan 3 kohdan ja 13 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon sisämarkkinoiden toteuttamista varten eläinlääkärin- ja kotieläinjalostustarkastuksista yhteisön sisäisessä tiettyjen elävien eläinten ja tuotteiden kaupassa 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/425/ETY (2) ja erityisesti sen 10 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvoston direktiivin 91/67/ETY täytäntöönpanosta vesiviljeltyjen eläinten eräiden tautien vastaisten toimenpiteiden osalta 29 päivänä huhtikuuta 2004 tehdyssä komission päätöksessä 2004/453/EY (3) säädetään tiettyjä kalatauteja koskevista lisätakeista.

(2)

Koko Ruotsin alue todistettiin kalojen tarttuvasta haimakuoliotaudista (IPN) vapaaksi päätöksen 2004/453/EY liitteessä I esitettyjen vaatimusten perusteella.

(3)

Päätöksen 2004/453/EY hyväksymisen jälkeen Ruotsi on ilmoittanut rannikkoalueillaan ilmenneistä IPN-taudinpurkauksista. Taudinpurkauksen on ilmoitettu ilmenneen luonnonvaraisissa kaloissa. Toisen taudinpurkauksen on ilmoitettu ilmenneen viljellyissä kaloissa, jotka epidemiologisen raportin mukaan ovat saaneet tartunnan todennäköisimmin luonnonvaraisista kaloista. Tästä syystä Ruotsin rannikkoalueet eivät enää täytä IPN:stä vapaaseen asemaan liittyviä vaatimuksia, joista säädetään kyseisen päätöksen liitteessä I. Sitä vastoin Ruotsin manneralueet ovat edelleen taudista vapaita.

(4)

Nämä kaksi taudinpurkausta eivät saa estää Ruotsia jatkamasta IPN-ohjelmaansa rannikkoalueillaan ja toteuttamasta hävittämistoimia, jos IPN diagnosoidaan viljellyissä tai luonnonvaraisissa kaloissa, sen ohjelman mukaisesti, joka toimitettiin komissiolle ennen päätöksen 2004/453/EY hyväksymistä.

(5)

Päätöksessä 2004/453/EY vaaditaan, että jos vain osa jäsenvaltiosta on todistettu vapaaksi taudista, vapaiksi todistetuilla alueilla on sovellettava kohdennettua seurantaa. Tämän vaatimuksen hyväksymishetkellä ei ollut ennakoitu sellaista erityistilannetta, jossa Irlanti ja Pohjois-Irlanti on todistettu vapaiksi samoista taudeista, mutta Yhdistyneen kuningaskunnan osia ei ole todistettu vapaiksi kyseisistä taudeista.

(6)

On aiheellista sallia Yhdistyneen kuningaskunnan lopettaa sellaisten tiettyjen tautien kohdennettu seuranta, joista Pohjois-Irlanti on todistettu vapaaksi, edellyttäen että myös Irlanti on todistettu samoista taudeista vapaaksi.

(7)

Päätös 2004/453/EY olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(8)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Muutetaan päätöksen 2004/453/EY liitteet I, II ja V seuraavasti:

1)

Korvataan liitteessä I oleva II luku tämän päätöksen liitteen I tekstillä.

2)

Korvataan liitteessä II oleva II luku tämän päätöksen liitteen II tekstillä.

3)

Korvataan liitteessä V olevan A kohdan 5 alakohta seuraavasti:

”5)

Jos jäsenvaltion koko alueesta vain osa on todistettu vapaaksi taudista liitteessä I olevan II luvun mukaisesti, vapaiksi todistetuilla alueilla on jatkettava kohdennettua seurantaa liitteessä II olevan I luvun A kohdan 4 alakohdan mukaisesti.

Yhdistynyt kuningaskunta saa kuitenkin lopettaa kohdennetun seurannan Pohjois-Irlannissa sellaisten tautien osalta, joista Pohjois-Irlanti on todistettu vapaaksi, edellyttäen että koko Irlannin alue on todistettu vapaaksi samoista taudeista liitteessä I olevan II luvun mukaisesti.”

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 5 päivänä huhtikuuta 2006.

Komission puolesta

Markos KYPRIANOU

Komission jäsen


(1)  EYVL L 46, 19.2.1991, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1).

(2)  EYVL L 224, 18.8.1990, s. 29. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/33/EY (EYVL L 315, 19.11.2002, s. 14).

(3)  EUVL L 156, 30.4.2004, s. 5. Oikaisu EUVL L 202, 7.6.2004, s. 4.


LIITE I

”II LUKU

Alueet, jotka on vahvistettu vapaiksi tietyistä neuvoston direktiivin 91/67/ETY liitteessä A olevan III luettelon 1 sarakkeessa tarkoitetuista taudeista

Tauti

Jäsenvaltio

Alue tai alueen osa

Karpin kevätviremia (SVC)

Tanska

Koko alue

Suomi

Koko alue; Vuoksen valuma-aluetta pidetään puskurivyöhykkeenä

Irlanti

Koko alue

Ruotsi

Koko alue

Yhdistynyt kuningaskunta

Pohjois-Irlannin, Mansaaren, Jerseyn ja Guernseyn alueet

Bakteeriperäinen munuaistauti (BKD)

Irlanti

Koko alue

Yhdistynyt kuningaskunta

Pohjois-Irlannin, Mansaaren ja Jerseyn alueet

Tarttuva haimakuoliotauti (IPN)

Suomi

Alueen mannerosat; Vuoksen ja Kemijoen valuma-aluetta pidetään puskurivyöhykkeinä

Ruotsi

Alueen mannerosat

Yhdistynyt kuningaskunta

Mansaaren alue

Gyrodactylus salaris -tartunta

Suomi

Tenojoen ja Näätämönjoen valuma-alueet; Paatsjoen, Luttojoen ja Uutuanjoen valuma-alueita pidetään puskurivyöhykkeinä

Irlanti

Koko alue

Yhdistynyt kuningaskunta

Ison-Britannian, Pohjois-Irlannin, Mansaaren, Jerseyn ja Guernseyn alueet”


LIITE II

”II LUKU

Alueet, joilla on tiettyjä neuvoston direktiivin 91/67/ETY liitteessä A olevan III luettelon 1 sarakkeessa tarkoitettuja tauteja koskevat hyväksytyt valvonta- ja hävittämisohjelmat

Tauti

Jäsenvaltio

Alue tai alueen osa

Karpin kevätviremia (SVC)

Yhdistynyt kuningaskunta

Ison-Britannian alueet

Kalojen bakteeriperäinen munuaistauti (BKD)

Suomi

Alueen mannerosat

Ruotsi

Alueen mannerosat

Yhdistynyt kuningaskunta

Ison-Britannian alueet

Tarttuva haimakuoliotauti (IPN)

Ruotsi

Alueen mannerosat”


7.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 99/35


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 6 päivänä huhtikuuta 2006,

päätöksen 2005/393/EY muuttamisesta niiltä osin kuin se koskee lampaan bluetongue-tautiin liittyviä rajoitusvyöhykkeitä Espanjassa

(tiedoksiannettu numerolla K(2006) 1262)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2006/273/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon lampaan bluetongue-taudin torjunta- ja hävittämistoimenpiteitä koskevista erityissäännöksistä 20 päivänä marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/75/EY (1) ja erityisesti sen 8 artiklan 3 kohdan c alakohdan ja 19 artiklan kolmannen kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivissä 2000/75/EY vahvistetaan säännöt lampaan bluetongue-taudin valvomiseksi ja toimenpiteet sen torjumiseksi yhteisössä; toimenpiteisiin kuuluvat muiden muassa suoja- ja valvontavyöhykkeiden perustaminen ja kielto siirtää eläimiä näiltä vyöhykkeiltä.

(2)

Lampaan bluetongue-tautiin liittyvistä suoja- ja valvontavyöhykkeistä sekä näiltä vyöhykkeiltä ja niiden kautta tapahtuviin siirtoihin sovellettavista edellytyksistä 23 päivänä toukokuuta 2005 tehdyssä komission päätöksessä 2005/393/EY (2) säädetään niiden yleisten maantieteellisten alueiden rajaamisesta, joille jäsenvaltioiden on perustettava lampaan bluetongue-taudin osalta suoja- ja valvontavyöhykkeitä (jäljempänä ’rajoitusvyöhykkeet’).

(3)

Espanja on ilmoittanut komissiolle, että virusta ei ole esiintynyt Baleaareilla yli kahteen vuoteen.

(4)

Tästä syystä kyseisen maantieteellisen alueen olisi katsottava olevan vapaa lampaan bluetongue-taudista ja se olisi Espanjan toimittaman perustellun pyynnön perusteella poistettava rajoitusvyöhykkeisiin kuuluvien alueiden luettelosta.

(5)

Päätös 2005/393/EY olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(6)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Poistetaan päätöksen 2005/393/EY liitteessä I olevasta vyöhykettä C osoittavasta kohdasta

”Espanja

Baleaarit (jossa ei esiinny serotyyppiä 16)”.

2 artikla

Tätä päätöstä sovelletaan seuraavasta päivästä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 6 päivänä huhtikuuta 2006.

Komission puolesta

Markos KYPRIANOU

Komission jäsen


(1)  EYVL L 327, 22.12.2000, s. 74.

(2)  EUVL L 130, 24.5.2005, s. 22. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2005/828/EY (EUVL L 311, 26.11.2005, s. 37).


7.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 99/36


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 6 päivänä huhtikuuta 2006,

eräistä Saksassa ilmenevän klassisen sikaruton vastaisista suojatoimenpiteistä ja päätöksen 2006/254/EY kumoamisesta

(tiedoksiannettu numerolla K(2006) 1556)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2006/274/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon eläinlääkärin- ja kotieläinjalostustarkastuksista yhteisön sisäisessä tiettyjen elävien eläinten ja tuotteiden kaupassa 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/425/ETY (1) ja erityisesti sen 10 artiklan 4 kohdan

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Saksassa on esiintynyt klassista sikaruttoa.

(2)

Elävien sikojen ja tiettyjen sioista saatujen tuotteiden kaupan vuoksi kyseiset tautitapaukset muodostavat uhan muiden jäsenvaltioiden karjalle.

(3)

Eräistä Saksassa ilmenevän klassisen sikaruton vastaisista väliaikaisista suojatoimenpiteistä 28 maaliskuuta 2006 tehdyn komission päätöksen 2006/254/EY (2) tavoitteena oli lujittaa toimenpiteitä, joita Saksa on toteuttanut yhteisön toimenpiteistä klassisen sikaruton torjumiseksi 23 päivänä lokakuuta 2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/89/EY (3) nojalla.

(4)

Eläinten terveyteen liittyvistä ongelmista yhteisön sisäisessä nautaeläinten ja sikojen kaupassa 26 päivänä kesäkuuta 1964 annetussa neuvoston direktiivissä 64/432/ETY (4) säädetään elävien sikojen kaupassa sovellettavista eläinten terveyttä ja todistuksia koskevista vaatimuksista.

(5)

Eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista yhteisön sisäisessä siansukuisten kotieläinten siemennesteen kaupassa ja tuonnissa 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetussa neuvoston direktiivissä 90/429/ETY (5) säädetään sian siemennesteen kaupassa sovellettavista eläinten terveyttä ja todistuksia koskevista vaatimuksista.

(6)

Todistusmallin vahvistamisesta sikojen munasolujen ja alkioiden yhteisön sisäistä kauppaa varten 9 päivänä marraskuuta 1995 tehdyssä komission päätöksessä 95/483/EY (6) säädetään sikojen munasolujen ja alkioiden kaupassa sovellettavista eläinten terveyttä ja todistuksia koskevista vaatimuksista.

(7)

Klassisen sikaruton toteamisessa käytettäviä diagnostisia menettelyjä, näytteenottomenetelmiä ja laboratoriotestien tulosten arviointikriteereitä koskevan taudinmäärityskäsikirjan hyväksymisestä 1 päivänä helmikuuta 2002 tehdyssä komission päätöksessä 2002/106/EY (7) säädetään riskitason mukaan määräytyvistä valvontamenettelyistä.

(8)

Saksan toimittamien tietojen perusteella on aiheellista pitää klassisen sikaruton vastaisia suojatoimenpiteitä voimassa Saksassa riittävän kauan kunnes tarvittavat tutkimukset on saatu päätökseen.

(9)

On myös tarpeen laajentaa toimenpiteitä, jotta voidaan minimoida sikatiloille suuntautuvien ja sikatilojen välisten yhteyksien määrä tietyissä Saksan osissa ja vaatia toteuttamaan alueellisia rajoituksia tietyissä sikoihin liittyvissä palveluissa taudin leviämisen estämiseksi.

(10)

Päätös 2006/254/EY olisi kumottava.

(11)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

1.   Saksan on varmistettava, että sen alueelta ei toimiteta sikoja muihin jäsenvaltioihin eikä kolmansiin maihin.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, Saksa voi sallia teurassikojen kuljettamisen välitöntä teurastusta varten suoraan Saksan ulkopuolella sijaitsevaan teurastamoon edellyttäen, että siat ovat olleet vähintään 60 päivää tai, jos ne ovat alle 60 päivän ikäisiä, syntymästään asti yhdellä tilalla,

a)

joka sijaitsee liitteessä I lueteltujen alueiden ulkopuolella ja

b)

joka ei ole vastaanottanut eläviä sikoja kyseisten teurassikojen lähettämistä välittömästi edeltäneiden 60 päivän aikana

c)

jolla on suoritettu päätöksen 2002/106/EY liitteessä olevan IV luvun D kohdan 3 alakohdan mukaiset tutkimukset ja niistä on saatu negatiiviset tulokset.

3.   Saksan toimivaltaisen eläinlääkintäviranomaisen on varmistettava, että ilmoitus sikojen lähettämisestä toisiin jäsenvaltioihin toimitetaan määrävaltiona olevan jäsenvaltion ja mahdollisen kauttakulkumaana olevan jäsenvaltion keskus- ja paikallishallinnon eläinlääkintäviranomaisille vähintään kolme päivää ennen lähettämistä.

2 artikla

1.   Rajoittamatta direktiivin 2001/89/EY mukaisten toimenpiteiden ja erityisesti sen 9, 10 ja 11 artiklan soveltamista, Saksan on varmistettava, että

a)

sikoja ei kuljeteta liitteessä I luetelluilla alueilla sijaitsevilta tiloilta eikä kyseisillä alueilla sijaitseville tiloille;

b)

sikojen kuljettaminen teurastettaviksi liitteessä I lueteltujen alueiden ulkopuolella sijaitsevilta tiloilta kyseisillä alueilla sijaitseviin teurastamoihin ja sikojen kauttakuljetus kyseisten alueiden läpi sallitaan ainoastaan

i)

pääteitä tai rautateitä pitkin ja

ii)

toimivaltaisen viranomaisen antamien yksityiskohtaisten ohjeiden mukaisesti, jotta kyseiset siat eivät pääse suoraan eivätkä välillisesti kosketuksiin muiden sikojen kanssa kuljetuksen aikana.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, ja aikaisintaan kymmenen päivän kuluttua tämän päätökseen voimaantulosta toimivaltainen viranomainen voi sallia sikojen kuljettamisen liitteessä I luetelluilla alueilla sijaitsevalta tilalta

a)

suoraan kyseisillä alueilla sijaitsevaan teurastamoon tai

b)

poikkeustapauksessa kyseisen alueen ulkopuolella Saksassa sijaitseviin nimettyihin teurastamoihin välitöntä teurastusta varten edellyttäen, että siat kuljetetaan tilalta, jolla on suoritettu päätöksen 2002/106/EY liitteessä olevan IV luvun D kohdan 3 alakohdan mukaiset tutkimukset ja niistä on saatu negatiiviset tulokset.

3 artikla

Saksan on varmistettava, että toisiin jäsenvaltioihin ja kolmansiin maihin ei lähetetä seuraavia hyödykkeitä:

a)

sikojen siemenneste, paitsi jos se on peräisin karjuista, joita on pidetty direktiivin 90/429/ETY 3 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla, liitteessä lueteltujen alueiden ulkopuolella sijaitsevalla keinosiemennysasemalla

b)

sikojen munasolut ja alkiot, paitsi jos ne ovat peräisin liitteessä lueteltujen alueiden ulkopuolella sijaitsevalla tilalla pidetyistä sioista.

4 artikla

Saksan on varmistettava, että

a)

direktiivissä 64/432/ETY säädetyssä terveystodistuksessa, joka seuraa Saksasta lähetettävien sikojen mukana, on oltava seuraava maininta:

”Eläimet ovat eräistä Saksassa esiintyvän klassisen sikaruton vastaisista suojatoimenpiteistä 6 päivänä huhtikuuta 2006 tehdyn komission päätöksen 2006/274/EY mukaisia.”

b)

direktiivissä 90/429/ETY säädetyssä terveystodistuksessa, joka seuraa Saksasta lähetettävän siitoskarjujen siemennesteen mukana, on oltava seuraava maininta:

”Siemenneste on eräistä Saksassa esiintyvän klassisen sikaruton vastaisista suojatoimenpiteistä 6 päivänä huhtikuuta 2006 tehdyn komission päätöksen 2006/274/EY mukaista.”

c)

päätöksessä 95/483/EY säädetyssä terveystodistuksessa, joka seuraa Saksasta lähetettävien sikojen alkioiden ja munasolujen mukana, on oltava seuraava maininta:

”Alkiot/munasolut (tarpeeton yliviivataan) ovat eräistä Saksassa esiintyvän klassisen sikaruton vastaisista suojatoimenpiteistä 6 päivänä huhtikuuta 2006 tehdyn komission päätöksen 2006/274/EY mukaisia.”

5 artikla

Saksan on varmistettava, että

1)

toimivaltaiset viranomaiset määrittävät liitteessä I luetelluilla alueilla riskin perusteella osa-alueita ja että ainakin sellaiset palvelut, joissa palvelun suorittava henkilö on suoraan kosketuksissa sikojen kanssa tai jotka edellyttävät menemistä sikojen pitoon käytettyihin tiloihin ja joissa käytetään ajoneuvoja rehun, lannan tai kuolleiden eläinten kuljettamiseen liitteessä I luetelluilla alueilla sijaitseville sikatiloille ja kyseisillä alueilla sijaitsevilta sikatiloilta, rajoitetaan kyseisiin osa-alueisiin ja että kyseisiä palveluja käytetään muualla yhteisössä vasta sen jälkeen, kun ajoneuvot, välineet ja muut mahdolliset taudin leviämiskanavat on puhdistettu ja desinfioitu huolellisesti ja kun nämä eivät ole vähintään kolmeen päivään olleet kosketuksissa sikoihin tai sikatiloihin;

2)

liitteessä I luetelluilla alueilla toteutetaan valvontatoimenpiteitä liitteessä II vahvistettujen periaatteiden mukaisesti;

3)

ennaltaehkäiseviä taudin torjuntatoimenpiteitä sovelletaan tarpeen mukaan neuvoston direktiivin 2001/89/EY 4 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti;

4)

siankasvattajille suunnataan asianmukainen tiedotuskampanja.

6 artikla

1.   Jäsenvaltiot eivät saa lähettää sikoja liitteessä I luetelluilla alueilla sijaitseviin teurastamoihin.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)

ajoneuvot, joita on käytetty sikojen kuljetuksiin Saksassa tai jotka ovat saapuneet sikoja pitävälle tilalle Saksassa, puhdistetaan ja desinfioidaan kaksi kertaa jokaisen kuljetuksen jälkeen ja niiden käyttö sikojen kuljettamiseen keskeytetään vähintään kolmen päivän ajaksi;

b)

liikenteenharjoittajien on esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle todisteet tällaisesta desinfioinnista.

7 artikla

Jäsenvaltioiden on muutettava kauppaan soveltamansa toimenpiteet tämän päätöksen mukaisiksi, ja niiden on viipymättä tiedotettava toteutetuista toimenpiteistä sopivalla tavalla. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle välittömästi.

8 artikla

Tätä päätöstä sovelletaan 15 päivään toukokuuta 2006.

9 artikla

Kumotaan päätös 2006/254/EY.

10 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 6 päivänä huhtikuuta 2006.

Komission puolesta

Markos KYPRIANOU

Komission jäsen


(1)  EYVL L 224, 18.8.1990, s. 29. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/33/EY (EYVL L 315, 19.11.2002, s. 14).

(2)  EUVL L 91, 29.3.2006, s. 61.

(3)  EUVL L 316, 1.12.2001, s. 5. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

(4)  EYVL N:o 121, 29.7.1964, s. 1977/64. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1/2005 (EUVL L 3, 5.1.2005, s. 1).

(5)  EYVL L 224, 18.8.1990, s. 62. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston asetuksella (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1).

(6)  EYVL L 275, 18.11.1995, s. 30.

(7)  EYVL L 39, 9.2.2002, s. 71.


LIITE I

Saksan alueet, joihin viitataan 1, 2, 3, 5 ja 6 artiklassa:

Nordrhein-Westfalenin koko alue.


LIITE II

Saksan on 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti varmistettava, että liitteessä I luetelluilla alueilla toteutetaan seuraavat valvontatoimenpiteet:

a)

kaikki sellaiset sikatiloilla esiintyvät tarttuvat taudit, joiden hoitoon käytetään antibiootteja tai muita bakteerilääkkeitä, ilmoitetaan toimivaltaisille eläinlääkintäviranomaisille viipymättä ja ennen hoidon aloittamista.

b)

eläinlääkäri toteuttaa a alakohdassa tarkoitetuilla sikatiloilla viipymättä komission päätöksen 2002/106/EY liitteessä olevan IV luvun A kohdassa määritetyt kliiniset tutkimukset ja näytteenottomenettelyt.