25.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 88/1

(1)

Neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2658/87 (1) otettiin käyttöön tavaranimikkeistö, jäljempänä ’yhdistetty nimikkeistö’, ja siinä vahvistettiin yhteisen tullitariffin sopimustullit.

(2)

Neuvosto teki päätöksellä 2005/964/EY (2) Euroopan yhteisön puolesta sopimuksen integroitujen monisirumikropiirien (monisirukotelojen) tullittomasta kohtelusta, jäljempänä ’sopimus’.

(3)

Sopimuksella poistetaan kaikki monisirukoteloista kannettavat tullit ja muut maksut.

(4)

Euroopan unionin neuvoston pääsihteeri on sopimuksessa määrätty tallettaja, jonka huostaan neljä osapuolta on tallettanut hyväksymiskirjansa. Sopimuksen 7 artiklan a alakohdan nojalla nämä neljä osapuolta ovat sopineet, että sopimus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2006.

(5)

Sopimus olisi tämän vuoksi pantava täytäntöön muuttamalla asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liite I,

25.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 88/3

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

25.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 88/5

(1)

Asetuksen (EY) N:o 2808/98 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti rakenteellisten tai ympäristöön liittyvien määrien osalta valuuttakurssin määräytymisperuste on sen vuoden 1 päivä tammikuuta, jonka aikana päätös tuen antamisesta on tehty.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 2808/98 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti käytettävä valuuttakurssi on yhtä suuri kuin määräytymisperusteen päivämäärää edeltävän kuukauden aikana sovellettujen valuuttakurssien ajan mukaan suhteellisesti laskettu keskiarvo,

25.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 88/7

(1)

Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjen täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 796/2004 (2) säädetään asetuksen (EY) N:o 1782/2003 soveltamista koskevista säännöistä, muun muassa hamppuviljelmien tetrahydrokannabinolipitoisuuden tarkistamista koskevista edellytyksistä.

(2)

Jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet komissiolle vuonna 2005 kylvettyjen hamppulajikkeiden tetrahydrokannabinolipitoisuuden analyysien tulokset asetuksen (EY) N:o 796/2004 33 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Nämä tulokset olisi otettava huomioon laadittaessa luetteloa kuiduntuotantoon tarkoitetuista hamppulajikkeista, joista voidaan maksaa suoria tukia tulevina markkinointivuosina, sekä luetteloa tilapäisesti markkinointivuonna 2006/2007 sallituista hamppulajikkeista. Tetrahydrokannabinolipitoisuuden tarkistamista varten eräisiin näistä lajikkeista olisi sovellettava asetuksen (EY) N:o 796/2004 liitteessä I vahvistettua käytäntöä B.

(3)

Sen vuoksi asetus (EY) N:o 796/2004 olisi muutettava vastaavasti.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat suorien tukien hallintokomitean lausunnon mukaiset,

25.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 88/9

(1)

Direktiivillä 2000/29/EY säädetään suojatoimenpiteistä, joilla estetään kasveille tai kasvituotteille haitallisten organismien kulkeutuminen jäsenvaltioihin toisista jäsenvaltioista tai kolmansista maista. Siinä säädetään myös tiettyjen alueiden määrittelemisestä suojelluiksi alueiksi.

(2)

Portugalin toimittamien tietojen mukaan Bemisia tabaci Genn. -organismia (Euroopan populaatiot) esiintyy nyt Alentejon alueella ja joissakin Ribatejo e Oesten kunnissa. Kyseisiä Portugalin alueita ei siksi pitäisi enää tunnustaa kyseisen haitallisen organismin suhteen suojelluiksi alueiksi.

(3)

Slovenian toimittamien tietojen mukaan Erwinia amylovora (Burr.) Winsl. et al. -organismia esiintyy nyt Gorenjska- ja Maribor-alueilla. Näitä alueita ei voida näin ollen katsoa enää suojelluiksi alueiksi Erwinia amylovora (Burr.) Winsl. et al. -organismin osalta.

(4)

Slovakian toimittamien tietojen mukaan Erwinia amylovora (Burr.) Winsl. et al. -organismia esiintyy nyt tiettyjen kuntien alueella seuraavissa piirikunnissa: Dunajská Streda, Levice, Topoľčany, Poltár, Rožňava ja Trebišov. Näitä kuntia ei voida näin ollen katsoa enää suojelluiksi alueiksi Erwinia amylovora (Burr.) Winsl. et al. -organismin osalta.

(5)

Italia on toimittanut tietoja, jotka osoittavat, että Erwinia amylovora (Burr.) Winsl. et al -organismia esiintyy nykyään tietyillä sen alueilla. Näitä Italian osia ei voida näin ollen katsoa enää suojelluiksi alueiksi Erwinia amylovora (Burr.) Winsl. et al. -organismin osalta.

(6)

Liettua on toimittanut tietoja, jotka osoittavat, että sen alueella esiintyy nykyään juurikkaan nekroottista keltasuonivirusta. Liettuaa ei siksi pitäisi enää tunnustaa suojelluksi alueeksi juurikkaan nekroottisen keltasuoniviruksen osalta.

(7)

Direktiivin 2000/29/EY asianomaisia liitteitä olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(8)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvinsuojelukomitean lausunnon mukaiset,

25.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 88/13

(1)

Komission direktiivillä 2001/32/EY (2) tunnustettiin tietyt jäsenvaltiot tai tietyt jäsenvaltioiden alueet suojelluiksi tiettyjen haitallisten organismien osalta. Joissakin tapauksissa alueet tunnustettiin suojelluiksi väliaikaisesti, koska käyttöön ei ollut toimitettu tietoja, joiden perusteella voidaan osoittaa, ettei kyseistä haitallista organismia esiintynyt asianomaisessa jäsenvaltiossa tai asianomaisella alueella.

(2)

Siltä osin kuin jäsenvaltiot ovat nyt toimittaneet tarvittavat tiedot, kyseiset alueet olisi pysyvästi tunnustettava suojelluiksi alueiksi.

(3)

Tietyt Portugalin alueet tunnustettiin Bemisia tabaci Genn. -organismin (eurooppalaiset populaatiot) suhteen suojelluiksi alueiksi.

(4)

Portugali on toimittanut tietoja, jotka osoittavat, että Bemisia tabaci Genn. -organismia (eurooppalaiset populaatiot) esiintyy nykyään tietyillä sen alueilla. Kyseisiä Portugalin alueita ei siksi pitäisi enää tunnustaa kyseisen haitallisen organismin suhteen suojelluiksi alueiksi.

(5)

Eräät alueet tai alueiden osat Itävallassa ja Italiassa sekä Irlannin, Liettuan, Slovenian ja Slovakian koko alue tunnustettiin väliaikaisesti Erwinia amylovora (Burr.) Winsl. et al. -organismin suhteen suojelluiksi alueiksi 31 päivään maaliskuuta 2006.

(6)

Itävallan, Italian, Irlannin, Liettuan, Slovenian ja Slovakian toimittamien tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että kyseisten maiden osalta Erwinia amylovora (Burr.) Winsl. et al. -organismin suhteen suojelluiksi tunnustettujen alueiden väliaikaista tunnustamista olisi poikkeuksellisesti jatkettava kahdella vuodella, jotta mailla olisi riittävästi aikaa toimittaa tiedot, joista käy ilmi, ettei niiden alueella esiinny Erwinia amylovora (Burr.) Winsl. et al. -organismia, tai tarvittaessa saattaa päätökseen toimensa kyseisen organismin hävittämiseksi.

(7)

Koska Erwinia amylovora (Burr.) Winsl. et al. -organismia esiintyy nyt eräissä Italian osissa, Sloveniassa Gorenjskan ja Mariborin alueella sekä Slovakiassa eräissä Dunajská Stredan, Levicen, Topoľčanyn, Poltárin, Rožňavan ja Trebišovin piirikunnissa sijaitsevissa kunnissa, kyseisiä Italian, Slovenian ja Slovakian alueita ei enää pitäisi tunnustaa Erwinia amylovora (Burr.) Winsl. et al. -organismin suhteen suojelluiksi alueiksi.

(8)

Liettua tunnustettiin väliaikaisesti juurikkaan nekroottisen keltasuoniviruksen suhteen suojelluksi alueeksi 31 päivään maaliskuuta 2006.

(9)

Liettua on toimittanut tietoja, jotka osoittavat, että maassa esiintyy nykyään juurikkaan nekroottista keltasuonivirusta. Liettuaa ei siksi pitäisi enää tunnustaa kyseisen haitallisen organismin suhteen suojelluksi alueeksi.

(10)

Malta tunnustettiin väliaikaisesti Citrus tristeza -viruksen (eurooppalaisten kantojen) suhteen suojelluksi alueeksi 31 päivään maaliskuuta 2006.

(11)

Maltan toimittamien tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että sen osalta Citrus tristeza -viruksen (eurooppalaisten kantojen) suhteen suojelluksi tunnustetun alueen väliaikaista tunnustamista olisi poikkeuksellisesti jatkettava kahdella vuodella, jotta Maltalla olisi riittävästi aikaa toimittaa tiedot, joista käy ilmi, ettei sen alueella esiinny Citrus tristeza -virusta (eurooppalaisia kantoja), tai tarvittaessa saattaa päätökseen toimensa kyseisen organismin hävittämiseksi.

(12)

Kypros tunnustettiin väliaikaisesti Daktulosphaira vitifoliae (Fitch)-, Ips sexdentatus Börner- ja Leptinotarsa decemlineata Say -organismien suhteen suojelluksi alueeksi 31 päivään maaliskuuta 2006.

(13)

Kyproksen toimittamien tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että sen osalta Daktulosphaira vitifoliae (Fitch)-, Ips sexdentatus Börner- ja Leptinotarsa decemlineata Say -organismien suhteen suojelluksi tunnustetun alueen väliaikaista tunnustamista olisi jatkettava kahdella vuodella, jotta Kyproksella olisi riittävästi aikaa toimittaa tiedot, joista käy ilmi, ettei sen alueella esiinny kyseisiä organismeja, tai tarvittaessa saattaa päätökseen toimensa kyseisten organismien hävittämiseksi.

(14)

Direktiivi 2001/32/EY olisi siksi muutettava vastaavasti.

(15)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvinsuojelukomitean lausunnon mukaiset,

1)

Korvataan 1 artikla seuraavasti:

”1 artikla

Liitteessä esitetyt yhteisön alueet tunnustetaan direktiivin 2000/29/EY 2 artiklan 1 kohdan h alakohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuiksi suojelluiksi alueiksi tämän direktiivin liitteessä niiden kohdalla lueteltujen haitallisten organismien osalta.”

2)

Poistetaan 2 artikla.

3)

Muutetaan liite seuraavasti:

25.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 88/16

(1)

Komissio vastaanotti 16 päivänä marraskuuta 1998 ja 24 päivänä maaliskuuta 1999 kilpailijoiden tekemiä kanteluja valtiontuista, jotka Thüringenin osavaltio oli väitteiden mukaan myöntänyt virheellisesti Kahla Porzellan GmbH:lle (jäljempänä ’Kahla I’) ja Kahla/Thüringen Porzellan GmbH:lle (jäljempänä ’Kahla II’), molemmat Saksan Thüringenin osavaltiosta.

(2)

Saksan edustajien kanssa käydyn laajan kirjeenvaihdon ja heidän kanssaan järjestettyjen tapaamisten jälkeen komissio aloitti 15 päivänä marraskuuta 2000 yrityksille myönnettyjä tapauskohtaisia tukia koskevan muodollisen tutkintamenettelyn. Komissio kehotti Saksaa myös toimittamaan riittävät tiedot, joiden perusteella voitaisiin todeta, ovatko tietyt tukitoimenpiteet niiden hyväksyttyjen tukiohjelmien mukaisia, joiden perusteella ne on ilmoitettu myönnetyiksi.

(3)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä  (2). Komissio on pyytänyt asianomaisia esittämään huomautuksensa tästä tuesta. Komissio vastaanotti 31 päivänä heinäkuuta 2001 Kahla II:lta huomautukset, jotka toimitettiin 7 päivänä elokuuta 2001 päivätyllä kirjeellä edelleen Saksalle.

(4)

Saksa vastasi tietojen antamista koskevaan välipäätökseen 26 päivänä maaliskuuta 2001, toimitti tukia koskevia tietoja ja ilmoitti komissiolle yrityksen hyväksi toteutetuista uusista, aiemmin ilmoittamattomista tukitoimenpiteistä. Komissio pyysi 28 päivänä toukokuuta 2001 lisätietoja, jotka se sai 31 päivänä kesäkuuta 2001. Sille toimitettiin lisää täydentäviä tietoja 9 päivänä elokuuta 2001.

(5)

Komissio ilmoitti Saksalle 30 päivänä marraskuuta 2001 päivätyllä kirjeellä, että se on ulottanut EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn koskemaan myös sellaisia tukia, jotka eivät täytä niiden tukiohjelmien ehtoja, joiden nojalla ne on ilmoituksen mukaan myönnetty, ja tukia, joista komissiolle ei ollut aikaisemmin ilmoitettu.

(6)

Saksan ja asianomaisen yrityksen edustajat keskustelivat asiasta perusteellisesti 10 päivänä joulukuuta 2001.

(7)

Komission päätös menettelyn laajentamisesta on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä  (3). Komissio on pyytänyt asianomaisia esittämään huomautuksensa tästä tuesta. Komissio on saanut tuensaajalta (Kahla II) huomautuksia. Huomautukset toimitettiin Saksalle 6 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyllä kirjeellä ja samalla Saksa sai mahdollisuuden esittää kantansa huomautuksiin.

(8)

Saksa vastasi 30 päivänä tammikuuta 2002 muodollisen tutkintamenettelyn laajentamista koskevaan päätökseen ja toimitti yksityiskohtaisia tietoja. Komissio pyysi lisätietoja 30 päivänä huhtikuuta 2002 päivätyllä kirjeellä. Saksa vastasi 29 päivänä toukokuuta 2002 päivätyllä ja samana päivänä saapuneeksi kirjatulla kirjeellä.

(9)

Komissio vastaanotti 28 päivänä helmikuuta 2002 päivätyllä kirjeellä Kahla II:n huomautukset, jotka toimitettiin 6 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyllä kirjeellä Saksalle. Komissio vastaanotti 18 päivänä maaliskuuta 2002 uuden kantelun, jonka mukaan Kahla II oli saanut lisätukia. Nämä tiedot toimitettiin Saksalle 30 päivänä huhtikuuta 2002 päivätyllä kirjeellä. Saksan vastaus kanteluun otettiin vastaan 29 päivänä toukokuuta 2002.

(10)

Asiasta keskusteltiin uudelleen Saksan edustajien kanssa 10 päivänä heinäkuuta 2002. Tämän tapaamisen jälkeen Saksa toimitti 7 päivänä elokuuta 2002 lisäselvityksiä. Heinäkuun 30 päivänä 2002 Kahla II piti edelleen kiinni aiemmin esittämistään väitteistä. Saksa toimitti uuden huomautuksen 1 päivänä lokakuuta 2002 päivätyllä kirjeellä, joka kirjattiin vastaanotetuksi samana päivänä.

(11)

Kahla II on Kahla I:n seuraaja. Kahla I ja Kahla II valmistavat astioita posliinista ja hienokeramiikasta. Ne sijaitsevat alueella, joka on EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan perusteella tukikelpoinen.

(12)

Yritys perustettiin 1 päivänä maaliskuuta 1990, kun VEB Vereinigte Porzellanwerke Kahla muutettiin entisten Itä-Saksan valtion omistamien kombinaattien, yritysten ja laitosten muuttamista pääomayhtiöiksi koskevan Saksan asetuksen (jäljempänä ’UmwandVO’) mukaisesti kahdeksi rajavastuuyhtiöksi (GmbH). Toinen näistä yhtiöistä oli Kahla I. Treuhandanstalt (jäljempänä ’THA’) yksityisti 23 päivänä huhtikuuta 1991 Kahla I:n myymällä sen kahdelle yksityishenkilölle nimeltä Hoffmann (75,1 prosenttia osakepääomasta) ja Ueing (24,9 prosenttia osakepääomasta) 2 Saksan markan kauppahinnasta. Yksityistäminen päätettiin toteuttaa ainoiden tarjoajien kanssa sen jälkeen, kun THA oli julkistanut yrityksen myyntiaikomuksen myytävänä olevien yritystensä luettelossa (Hoppenstedt) ja osoittanut asiaa koskevat kyselyt keraamisen teollisuuden järjestöille ja kauppakamareille. Saksan väitteiden mukaan THA:lle olisi tullut kalliimmaksi lakkauttaa yritys. Saksan antamien tietojen mukaan yksityistämissopimus tuli voimaan vasta 11 päivänä joulukuuta 1992.

(13)

Saksa toimitti seuraavat yrityksen toimintaa koskevat tiedot (liikevaihto ja yrityksen tulos miljoonina Saksan markkoina):

Taulukko 1

(14)

Yritys jätti konkurssihakemuksen 9 päivänä elokuuta 1993. Konkurssimenettely aloitettiin 29 päivänä syyskuuta 1993.

(15)

Saksan antamien tietojen mukaan konkurssipesän valvoja etsi konkurssimenettelyn aloittamisesta lähtien sijoittajia, jotka olisivat valmiit ottamaan haltuunsa yrityksen käyttöomaisuuden. Konkurssipesän valvojan mukaan käyttöomaisuudesta saataisiin edullisin hinta, jos yritys myytäisiin edelleen toimivana yrityksenä.

(16)

Yksityinen sijoittaja G. Raithel perusti Kahla II:n marraskuussa 1993. Konkurssipesän valvoja myi tammikuussa 1994 Kahla I:n kiinteistöt, koneet ja laitteet sekä varaston osana konkurssimenettelyä sijoittaja G. Raithelille. Kaupan mukana siirtyi 380 työntekijää.

(17)

Alkuperäinen kokonaishinta oli 7,391 miljoonaa Saksan markkaa. Sopimusta muutettiin 5 päivänä lokakuuta 1994 niin, että muutetun sopimuksen allekirjoituksen yhteydessä maksettaisiin laitteista 2,05 miljoonaa Saksan markkaa, joka rahoitettaisiin 2,5 miljoonan Saksan markan avustuksella (ks. toimenpide 15). Lailliset oikeudet, tavaramerkit, rekisteröidyt mallit ja tietotaito myytiin 1 Saksan markan hinnasta. Asiakasluettelo ja sopimuskanta siirrettiin vastikkeetta. Varaston arvo (2,136 miljoonaa Saksan markkaa) oli tarkoitus maksaa kymmenessä erässä 1 päivästä maaliskuuta 1994 alkaen. Maa-alueet oli tarkoitus myydä ilman kuluja 3,205 miljoonan Saksan markan hinnasta, joka erääntyi maksettavaksi 14 päivän kuluessa.

(18)

Saksan lausuntojen mukaan osamaksuja suoritettiin vuoteen 1996 saakka. Vuonna 1999 maksettiin 1 miljoona Saksan markkaa, kun konkurssipesän valvoja oli kumonnut maa-alueen osaan kohdistuvan kiinteistökiinnityksen. Maksettu kokonaishinta oli yhteensä 6,727 miljoonaa Saksan markkaa. Saksan antamien tietojen mukaan varastojen hintaa alennettiin 664 000 Saksan markalla, koska varastossa oli todettu kaupanteon jälkeen vahinkoja. Käytettävissä olevien tietojen mukaan myynti rahoitettiin suurimmaksi osaksi valtiontuilla. Omat varat ilman minkäänlaisia tukia olivat vain 55 000 Saksan markkaa.

(19)

THA hyväksyi kiinteistön myynnin 18 päivänä heinäkuuta 1994 (4) ja sen seuraaja Bundesanstalt für vereinigungsbedingte Sonderaufgaben (jäljempänä ’BvS’) hyväksyi myynnin 19 päivänä lokakuuta 1995.

(20)

Kauppasopimuksessa määrättiin lisäksi, että Thüringenin osavaltion perustama ja omistama valtiollinen yritys Thüringer Industriebeteiligungs GmbH & Co. KG (jäljempänä ’TIB’), joka on säätiön välityksellä Thüringenin osavaltion valvonnassa, tulisi 49 prosentin osuudella Kahla II:n äänettömäksi osakkaaksi. Tämä tapahtui 5 päivänä maaliskuuta 1994.

(21)

Saksa esitti seuraavat yrityksen toimintaa koskevat tiedot (liikevaihto ja yrityksen tulos miljoonina Saksan markkoina):

Taulukko 2

(22)

Kahla I:n perustamisen ja konkurssin välillä sen hyväksi toteutettiin seuraavat julkiset rahoitustoimenpiteet (miljoonina Saksan markkoina):

Taulukko 3

Kahla I:n hyväksi toteutetut toimenpiteet

(23)

Toimenpide 1: Ennen yksityistämistä myönnetty vientitakaus, jota ei Saksan antamien tietojen mukaan koskaan käytetty.

(24)

Toimenpiteet 2 ja 3: Dresdner Bank AG:n ennen 1 päivää heinäkuuta 1990 myöntämistä luotoista ja THA:n ennen yksityistämistä myöntämistä lainoista koostuvien velkojen siirto THA:n vastuulle.

(25)

Toimenpide 4: Nämä THA:n takaukset oli Saksan ilmoituksen mukaan myönnetty investointien vakuudeksi, erään tappion kattamiseksi ja Dresdner Bank AG:n antamien luottojen takaamiseksi. Näitä takauksia vastaan yritys oli antanut erilaisia vakuuksia, joita THA ei käyttänyt ennen konkurssimenettelyn aloittamista. THA sai lisävakuutena oikeuden myydä yrityksen kiinteistöjä, jotka eivät olleet sen toiminnan kannalta aivan välttämättömiä. Näiden kiinteistöjen arvoksi laskettiin 13,3 miljoonaa Saksan markkaa. Myynnistä saatavat tuotot oli tarkoitus käyttää THA:n takaamien luottojen takaisinmaksuun. Saksa myöntää, että näillä vakuuksilla taatut luotot jätettiin THA:n suostumuksella maksamatta takaisin. Vakuuksien käyttöönottoajankohtana niiden yhteismäärä korkoineen oli 24,9 miljoonaa Saksan markkaa.

(26)

Toimenpide 5: Joulukuussa 1991 yritys sai Thüringenin osavaltiolta investointiavustuksina 1,825 miljoonaa Saksan markkaa.

(27)

Toimenpide 6: THA myönsi 5 päivänä lokakuuta 1992 maksukyvyttömyystilan välttämiseksi 4,2 miljoonan Saksan markan lainan.

(28)

Toimenpide 7: Samoin maksukyvyttömyystilan välttämiseksi THA myönsi 1 päivänä joulukuuta 1992 vielä 1,8 miljoonan Saksan markan lainan.

(29)

Toimenpide 8: Toimenpiteessä 3 mainitusta kiinteistöjen myynnistä saadut tuotot olivat yhteensä 5,676 miljoonaa Saksan markkaa. Vuonna 1993 myynnin kokonaistuotosta annettiin Kahla I:n käyttöön 3,4 miljoonaa Saksan markkaa, joita ei käytetty Treuhandin takaamien luottojen takaisinmaksuun. Saksan ilmoituksen mukaan tämän määrän maksua THA:lle kyllä lykättiin, mutta takaisinmaksusta ei kuitenkaan luovuttu, koska 5,676 miljoonan Saksan markan kokonaismäärä sisällytettiin konkurssipesän varoihin. Näin ollen luottojen takaisinmaksun sijaan yrityksen hyväksi käytettyjen Treuhand-varojen määrä oli kaikkiaan 5,676 miljoonaa Saksan markkaa. Saksa ei ole kiistänyt tätä tosiasiaa.

(30)

Toimenpide 9: Kreis- und Stadtsparkasse Jenan myöntämien kahden luoton määrä oli yhteensä 3,9 miljoonaa Saksan markkaa. Toisen luoton korko oli 13,25 prosenttia ja toisen 17,25 prosenttia. Luottojen vakuudeksi annettiin 10 miljoonan Saksan markan kiinteistökiinnitykset.

(31)

Toimenpide 10: Vuosina 1992–1995 maksettiin kaikkiaan 35 000 Saksan markan investointiavustukset.

(32)

Kahla I on saanut julkisista varoista myönnettyä rahoitustukea kaikkiaan 115,736 miljoonaa Saksan markkaa. Tästä rahoitustuesta huolimatta konkurssimenettely aloitettiin 29 päivänä syyskuuta 1993. Saksan antamien tietojen mukaan THA on kirjannut konkurssipesään kuuluviksi kaikkiaan 41,2 miljoonan Saksan markan velat. Tämä määrä sisältää korkoineen toimenpiteet 3, 6, 7 ja 8.

(33)

THA päätti 27 päivänä syyskuuta 1993 luopua yrityksen antamien toimenpiteeseen 4 liittyvien vakuuksien käyttöönotosta. THA ja sen seuraaja BvS luopuivat 18 päivänä heinäkuuta 1994 oikeudellisesti vahvistetusta yrityksen maa-alueiden haltuunotosta. Saksan antamien tietojen mukaan tämä olisi johtanut velkojen lyhennysmaksuihin muille velkojille ja samalla ylimääräisiin kustannuksiin.

(34)

Kahla II:n perustamisesta vuoteen 1999 sen hyväksi toteutettiin seuraavat julkiset rahoitustoimenpiteet (miljoonina Saksan markkoina):

Taulukko 4

Kahla II:n hyväksi toteutetut toimenpiteet

(35)

Toimenpide 11: Maaliskuussa 1994 TIB otti haltuunsa 49 prosenttia Kahla II:n osakkeista 1,975 miljoonan Saksan markan hinnasta. TIB:n osakkuus yrityksessä päättyi 31 päivänä joulukuuta 1999, kun se siirsi Kahla II:n osakkeensa G. Raithelille ja tämän pojalle H. Raithelille […] (6) Saksan markan hinnasta.

(36)

Toimenpide 12: TIB myönsi maaliskuussa 1994 6 miljoonan Saksan markan lainan, jonka korko oli sidottu yrityksen tulokseen. Saksan ilmoituksen mukaan tämä laina ei lisännyt TIB:n äänioikeutta yrityksessä. Lainan koroksi määriteltiin 12 prosenttia, mutta koron määrä ei voisi ylittää 50 prosenttia tilivuoden voitosta. Komissio toteaa, että Kahla II alkoi tuottaa vähäistä voittoa vasta vuodesta 1996 alkaen. Korkoon laskettavasta riskilisästä ei sovittu. Saksan ilmoituksen mukaan laina maksettiin 29 päivänä joulukuuta 1999 takaisin 1,631 miljoonan Saksan markan suuruisine korkoineen.

(37)

Toimenpiteet 13 ja 23: Thüringenin osavaltio otti maaliskuussa 1994 vastuulleen 90-prosenttiset täytetakaukset 13,5 miljoonan Saksan markan investointilainoista. Kun luotot oli otettu käyttöön, toimenpiteen 13 mukainen takaus kattoi luotot 18–22. Toimenpiteen 23 mukainen takaus koski 1 miljoonan Saksan markan luottoa, jonka yksityinen pankki oli helmikuussa 1996 myöntänyt 6,1 prosentin korolla.

(38)

Toimenpide 14: Thüringenin osavaltio antoi maaliskuussa 1994 myös 90-prosenttiset täytetakaukset 6,5 miljoonan Saksan markan lainoille, jotka oli tarkoitettu käyttöpääoman vahvistamiseen. Tosiasiassa luoton myönsi syyskuussa 1995 yksityinen pankki 8,5 prosentin korolla. Tätä takausta alennettiin asteittain ja sen voimassaolo päättyi 31 päivänä joulukuuta 1999.

(39)

Yritys maksoi näistä takauksista 0,75 prosentin vuotuisen korvauksen, joka alennettiin heinäkuusta 1995 alkaen 0,5 prosenttiin.

(40)

Toimenpide 15: Pk-yrityksille tarkoitettu alun perin 2 miljoonan Saksan markan avustus, joka myöhemmin korotettiin 2,5 miljoonaan Saksan markkaan ja joka myönnettiin 10 päivänä toukokuuta 1994.

(41)

Toimenpide 16: Laina oman pääoman vahvistamiseksi, joka myönnettiin 200 000 Saksan markan suuruisena sijoittaja Raithelille Saksan ilmoituksen mukaan erään tukiohjelman (7) perusteella Kahla II:n perustamisen yhteydessä kesäkuussa 1994. Kyseisen ohjelman mukaisesti sijoittajan oli maksettava kyseinen määrä yrityksen omaan pääomaan. Saksan ilmoituksen mukaan laina maksettiin takaisin 30 päivänä syyskuuta 2001.

(42)

Toimenpide 17: Toukokuussa 1994 myönnetty 1,8 miljoonan Saksan markan laina, joka on Saksan ilmoituksen mukaan ERP:n yrityksenperustamisohjelman (8) mukainen.

(43)

Toimenpide 18: Maaliskuussa 1995 myönnetty 2 miljoonan Saksan markan investointilaina, joka on Saksan ilmoituksen mukaan ERP:n jälleenrakennusohjelman (9) mukainen.

(44)

Toimenpide 19: Kreditanstalt für Wiederaufbaun maaliskuussa 1993 myöntämä 1 miljoonan Saksan markan investointilaina (10).

(45)

Toimenpide 20: DtA:n ympäristönsuojeluohjelman perusteella huhtikuussa 1995 myönnetty 1,73 miljoonan Saksan markan investointilaina.

(46)

Toimenpide 21: Huhtikuussa 1995 myönnetty 3,45 miljoonan Saksan markan investointilaina, joka on Saksan ilmoituksen mukaan ERP:n ympäristönsuojeluohjelman (11) mukainen.

(47)

Koska markkinakorot laskivat, toimenpiteisiin 18–21 kuuluvien lainojen jäljellä oleva 7,329 miljoonan Saksan markan lainamäärä muutettiin Hypovereinsbankin markkinakorkoiseksi lainaksi. Tämän uuden lainan korko oli 5,9 prosenttia, joten se ylitti voimassa olevan viitekoron 5,49 prosentilla. Komissio toteaa kuitenkin, että toimenpiteeseen 13 kuuluva 90-prosenttinen takaus siirrettiin koskemaan tätä uutta markkinakorkoista lainaa.

(48)

Toimenpide 22: Maaliskuussa 1996 myönnetty 2 miljoonan Saksan markan investointilaina, joka on Saksan ilmoituksen mukaan ERP:n jälleenrakennusohjelman (12) mukainen.

(49)

Toimenpide 23: Katso 37 kohta.

(50)

Toimenpide 24: Lokakuussa 1994 Thüringenin osavaltio myönsi Kahla II:lle vuosina 1994–1996 tehtäviin investointeihin 3,36 miljoonan Saksan markan investointiavustukset (13).

(51)

Toimenpide 25: Yritys sai vuosina 1994–1996 yhteensä 838 000 Saksan markan investointiavustukset (14).

(52)

Toimenpide 26: Vuosina 1994–1996 myönnetyt työllisyyden edistämiseen tarkoitetut 1,549 miljoonan Saksan markan avustukset.

(53)

Toimenpide 27: Vuosina 1994–1996 yritys sai 122 414 Saksan markan avustukset messuille osallistumista varten, 30 000 Saksan markan avustukset mainontaan, 318 000 Saksan markan T&K-avustukset ja 21 000 Saksan markan avustukset työntekijöiden sopeuttamista varten.

(54)

Toimenpide 28: Muita investointiavustuksia vuosille 1997–1999 myönnettiin joulukuussa 1996 kaikkiaan 1,67 miljoonaa Saksan markkaa.

(55)

Toimenpide 29: Yritys sai vuosille 1997–1999 tarkoitettuina investointiavustuksina 365 000 Saksan markkaa.

(56)

Toimenpide 30: Toukokuussa 1999 eräs yksityinen pankki myönsi 2,32 miljoonan Saksan markan lainan. Myös tämä laina katettiin 90-prosenttisella täytetakauksella, jonka Thüringenin osavaltio myönsi maaliskuussa 1994 enintään 13,5 miljoonan Saksan markan investointiluotoille (ks. toimenpiteet 13–23). Tämä laina myönnettiin 4,6 prosentin korolla.

(57)

Toimenpide 31: Muut työllisyyden edistämiseen tarkoitetut 851 000 Saksan markan avustukset.

(58)

Toimenpide 32: Yrityksen vuosikertomusten mukaan se sai vuosina 1997–1999 messuille osallistumista, mainontaa ja työntekijöiden sopeuttamista varten 342 910 Saksan markan avustukset sekä T&K-toimiin liittyviin henkilöstökustannuksiin 8 602 Saksan markan avustukset. Näin ollen avustusten kokonaismäärä oli 352 000 Saksan markkaa.

(59)

Muodollisen tutkintamenettelyn laajentamisen jälkeen Saksa ilmoitti myös, että yritys oli ottanut käyttöön ohjelman, jonka mukaan sillä on mahdollisuus tehdä investoinneista aluksi tavallista suurempia poistoja ja pienentää niitä sitten vuosien kuluessa (lisäpoisto, Sonderabschreibung). Saksa myöntää, että tästä toimenpiteestä oli yritykselle tosiasiallista etua, koska se merkitsi tappioita ensimmäisinä toimintavuosina ja alensi myös maksettavien verojen määrää. Valtiolle veronalennuksista aiheutuneita tulonmenetyksiä on myös pidettävä Kahla II:n hyväksi toteutettuna valtion rahoitustoimenpiteenä (jäljempänä ’toimenpide 33’).

(60)

Saksan antamien tietojen mukaan Kahla II esitti 25 päivänä maaliskuuta 1994 tarpeidensa rahoittamista koskevan suunnitelman. Alun perin suunniteltuja kustannuksia supistettiin hieman eli noin 2 miljoonalla Saksan markalla. Taulukossa 5 on tarkka erittely, joka perustuu Saksan toimittamiin tietoihin (miljoonina Saksan markkoina):

Taulukko 5

(61)

Näiden kustannusten kattamiseksi vuonna 1994 laadittiin rahoitussuunnitelma, jota muutettiin sittemmin useita kertoja. Taulukko 6 perustuu Saksan toimittamiin tietoihin. Kursiivilla painetut toimenpiteet ovat ilmoituksen mukaan yksityisiä varoja. (Miljoonina Saksan markkoina.):

Taulukko 6

(62)

TIB:n osakkuuden (toimenpide 11) todetaan kasvaneen vuonna 1995 alun perin suunnitellusta 0,25 miljoonan Saksan markan määrästä. Lisäksi todetaan, että alkuperäisen suunnitelman mukainen lainojen määrä oli 13,5 miljoonaa Saksan markkaa. Osavaltio antoi näille lainoille ja yksityisen pankin myöntämälle 6,5 miljoonan Saksan markan käyttövaraluotolle 90-prosenttiset takaukset (toimenpiteet 13 ja 14). Käyttövaraluotto myönnettiin vuonna 1994. Vuonna 1995 myönnettiin yhteensä 13,5 miljoonan Saksan markan lainat (toimenpiteet 18–22) ja niille annettiin käytännössä 90-prosenttinen takaus.

(63)

Ilmoituksessa mainituista yksityisistä varoista todetaan, että alkuperäisen suunnitelman mukainen sijoittajan 2,555 miljoonan Saksan markan osuus oli alennettu 2,055 miljoonaan Saksan markkaan eli 0,5 miljoonalla Saksan markalla. Pk-yrityksille myönnettävää avustusta (toimenpide 15) oli korotettu 0,5 miljoonalla Saksan markalla eli tarkalleen saman verran, kuin sijoittajan osuus oli supistunut. Kun sijoittajan osuudeksi ilmoitettu määrä tosiasiallisesti maksettiin yritykselle, se koostui sijoittajan omista varoistaan rahoittamasta 55 000 Saksan markan käteisosuudesta ja kahdesta yhteensä 2 miljoonan Saksan markan lainasta, jotka valtiolliset pankit olivat myöntäneet hyväksyttyjen tukiohjelmien (toimenpiteet 16 ja 17) mukaisesti.

(64)

Saksan toimittamiin tietoihin perustuvasta taulukosta 6 todetaan, ettei siihen sisälly minkäänlaista viittausta toimenpiteiden 26 ja 27 mukaisesti myönnettyihin avustuksiin eikä lisäpoisto-ohjelmaan, joka oli Saksan ilmoituksen mukaisesti yrityksen käytettävissä (toimenpide 33). Saksa ilmoitti 30 päivänä tammikuuta 2002 toimittamassaan erillisessä taulukossa, että investointien poistoja oli vuosina 1994 ja 1995 yhteensä 3,603 miljoonaa Saksan markkaa.

(65)

Saksa toimitti myös seuraavan taulukon investoinneista, jotka yritys on tehnyt vuosina 1997 ja 1998 (miljoonina Saksan markkoina):

Taulukko 7

(66)

Taulukossa 8 on Saksan toimittamien tietojen mukainen erittely näiden kustannusten rahoituksesta (miljoonina Saksan markkoina):

Taulukko 8

(67)

Taulukossa 8 ei ollut Saksan toimittamassa muodossa minkäänlaista viittausta toimenpiteisiin 31 ja 32 liittyviin avustuksiin. Taulukossa 7 mainittujen kustannusten rahoituksesta Saksa ilmoittaa kuitenkin, että yritys oli tehnyt investoinneista lisäpoisto-ohjelmaan (toimenpide 33) kuuluvat 743 000 Saksan markan poistot. Tämä määrä sisältyy oletettavasti taulukon 8 kohtaan ’Muut rahoituslähteet’.

(68)

Saksa on toimittanut myös uuden investointisuunnitelman (15), jossa on eritelty vuosina 1994–2000 tehdyt investoinnit sekä vuosina 2000–2003 tehtävät investoinnit. Tässä suunnitelmassa mainitaan suuri määrä lähinnä koneita ja laitteita, joihin yritys on investoinut. Taulukossa 9 on esitetty Saksan toimittamien tietojen mukaiset kokonaiskustannukset vuosilta 1994–2000 (miljoonina Saksan markkoina):

Taulukko 9

(69)

Komissio toteaa, että viimeksi mainittu investointisuunnitelma sisältää yhteenvetona osan taulukoissa 5–8 kuvatuista investoinneista. Vuosina 1994–1996 tehtyjen investointien kokonaismääräksi esitetään tässä 14,977 miljoonaa Saksan markkaa. Tämä vastaa taulukon 5 kohdassa ’Koneiden uusiminen’ esitettyjä toteutettuja investointeja. Vuosien 1997 ja 1998 investointien kokonaismäärä vastaa taulukon 7 mukaisesti tehtyjä investointeja.

(70)

Kahla I ja Kahla II valmistavat kotitalousastioita hienokeramiikasta ja posliinista. Kahla II on laajentanut toimintaansa ja valmistaa nykyisin tuotteita myös ammattikäyttöön, kuten hotelleille ja koriste-esineiksi. Tuotteita viedään myös ulkomaille.

(71)

Jäsenvaltioiden välinen kauppa pöytäastioiden ja koristeposliinin alalla on vilkasta. Koristeposliinia valmistetaan koko Euroopassa, kun taas pöytäastioiden valmistus on alueellisesti hyvin keskittynyttä. Merkittävimpiä tuotantoalueita ovat Saksan Pohjois-Baijeri, Yhdistyneen kuningaskunnan Staffordshire ja Ranskan Limousin. Lukuisien pk-yritysten joukkoon kuuluu myös paljon suuryrityksiä. Jälkimmäisiä ovat Villeroy&Boch (Saksa/Luxemburg), Hutschenreuther ja Rosenthal (Saksa) sekä Royal Doulton ja Wedgewood (Yhdistynyt kuningaskunta), jotka valmistavat yhteenlaskettuna yli kolmanneksen yhteisön kokonaistuotannosta. Hotelli- ja majoitusalan erityistarpeiden kattamiseksi syntyi ”hotelliposliiniala”, jota varten on suunniteltu oma kestävä posliinityyppi. Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa ja Italia ovat suurimpia tuottaja- ja kuluttajamaita. Läheiset suhteet loppukäyttäjiin ja välttämätön kilpailu mallien välillä ovat ominaisia piirteitä tälle hyvin työvaltaiselle alalle, jonka tuotevalikoima on valtava. Myynti kolmansiin maihin ylittää nimellisesti tuonnin yhteisöön, vaikka tuonti onkin määrällisesti vientiä suurempi. Tämä johtuu ennen kaikkea Kiinasta peräisin olevan tuonnin erittäin halvoista hinnoista (16).

(72)

Posliinialalla on ylituotantoa. Valmistus ja kulutus kasvoivat jatkuvasti vuosina 1984–1991, mutta 1992 ja 1993 kehitys taantui. Vuodelle 1994 odotettu elpyminen ei toteutunut. Viime vuosina kauppatase on ollut positiivinen, mutta erityisesti kotitalousastioiden tuonti on kasvanut selvästi. Viennin kasvu ei riitä tasoittamaan alaan kohdistuvia kilpailupaineita. Päinvastoin, tiukka kilpailutilanne ja EU:n kanssa tehtyjä kauppasopimuksia hyödyntävistä uusista kaakkoisaasialaisista ja itäeurooppalaisista (lähinnä tšekkiläisistä ja unkarilaisista) markkinoille tulijoista johtuva ylikapasiteetti pahenevat entisestään (17).

(73)

Komissio tutki muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen yhteydessä, olivatko Kahla I:n ja Kahla II:n hyväksi toteutetut rahoitustoimenpiteet EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan mukaisia. Toimenpiteisiin sisältyi valtion varoja ja ne vääristivät tai uhkasivat vääristää jäsenvaltioiden välistä kilpailua ja niistä koitui etua kyseisille yrityksille. Komissio katsoi alustavassa arvioinnissaan, että Kahla I ja Kahla II olivat vaikeuksissa olevia yrityksiä. Komissio epäili myös, ettei valtio ollut näitä yrityksiä rahoittaessaan noudattanut markkinatalousyrittäjän periaatteita. Kyseisiä rahoitustoimenpiteitä pidettiin alustavassa arvioinnissa valtiontukina.

(74)

Koska komissiolla oli vakavia epäilyksiä kyseisten tukien soveltuvuudesta yhteismarkkinoille, se aloitti Kahla I:lle ja Kahla II:lle myönnettyjä tapauskohtaisia tukia koskevan tutkintamenettelyn. Saksa väitti myös, että monet tukitoimenpiteistä oli myönnetty osana hyväksyttyjä tukiohjelmia. Komissiolla ei ollut sille esitettyjen tietojen perusteella mahdollisuutta päättää, vastasivatko kyseiset toimenpiteet niitä hyväksyttyjä tukiohjelmia, joiden perusteella ne väitettiin myönnetyn. Siksi komissio teki muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen yhteydessä Saksalle osoitetun tietojen antamista koskevan välipäätöksen, jotta tämä asia voitaisiin selvittää.

(75)

Tietojen antamista koskevaan välipäätökseen vastauksena toimitetut tiedot poistivat vain joihinkin ilmoituksen mukaan hyväksyttyyn tukiohjelmaan kuuluviin toimenpiteisiin kohdistuvat komission epäilykset kyseisten tukien asemasta voimassa olevina tukina. Komissio havaitsi myös useisiin toimenpiteisiin liittyviä yksityiskohtia, joista sille ei oltu ilmoitettu aikaisemmin. Tästä syystä komissio päätti laajentaa muodollista tutkintamenettelyä arvioidakseen toimenpiteitä, jotka eivät ilmeisesti aina olleet hyväksyttyjen tukiohjelmien mukaisia, ja toimenpiteitä, jotka oli ilmoitettu sille vasta muodollisen tutkintamenettelyn alettua.

(76)

Saksa esitti 11 päivänä marraskuuta 1999 päivätyssä kirjeessä käsityksenään, että sen ei olisi tarvinnut ilmoittaa komissiolle mitään edellä mainituista rahoitustoimenpiteistä. Saksa väittää, että Kahla II perustettiin helmikuussa 1994 uutena yrityksenä, eikä Kahla I:n liiketoiminta jatkunut. Saksan väitteiden mukaan Kahla II ei ole vaikeuksissa. Saksa on koko menettelyn ajan pitänyt kiinni tästä väitteestään. Sen tueksi Saksa esitti ensin kaksi konsulttien laatimaa kertomusta, jotka oli päivätty 29 päivänä marraskuuta 1993 ja 11 päivänä tammikuuta 1994. Muodollisen tutkintamenettelyn laajentamisen jälkeen Saksa toimitti vielä yhden konsultin laatiman kertomuksen, joka oli päivätty 21 päivänä tammikuuta 2002.

(77)

Saksa esitti ensin, että suurinta osaa julkisten laitosten myöntämistä rahoitustoimenpiteistä ei olisi pidettävä tukena, koska valtion viranomaiset olivat Kahla II:lle rahoitustukea myöntäessään toimineet markkinatalousyrittäjän tavoin. Muut Kahla II:lle myönnetyt rahoitustoimenpiteet, joiden yhteydessä ei ollut noudatettu yksityistä markkinataloussijoittajaa koskevaa periaatetta, on Saksan mukaan katsottava joko osaksi hyväksyttyjä tukiohjelmia tai vähämerkityksisiksi tuiksi. Saksa toimitti yksityiskohtaisia tietoja ja asiakirjoja.

(78)

Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen jälkeen Saksa myönsi, että jotkin toimenpiteet saattoivat olla tukia ja jotkin niistä eivät ehkä kuuluneet vähämerkityksisistä tuista annetun komission tiedonannon (18) ja EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 69/2001 (19) vähämerkityksisiä tukia koskevien säännösten soveltamisalaan eivätkä hyväksyttyihin tukiohjelmiin. Saksa katsoi kuitenkin, että tässä tapauksessa tukea oli pidettävä investointitukea, joka pysyi alueellisten tukien enimmäismäärien puitteissa. Saksa toimitti vielä useita investointisuunnitelmia ja tätä aihetta koskevia täydentäviä tietoja mukaan lukien arvio toimenpiteiden tuki-intensiteetistä.

(79)

Lopuksi Saksa esitti vielä, että jos komissio ei hyväksyisi mitään esitetyistä väitteistä – ja erityisesti toimenpidettä 26 koskevia väitteitä – sen olisi tutkittava, voitaisiinko tukea pitää yhteismarkkinoille soveltuvana työllistämistukena.

(80)

Saksa ilmoitti 1 päivänä lokakuuta 2002 päivätyssä kirjeessään vastoin kaikkia aikaisempia väitteitään, että jos komissio katsoisi Kahla II:n olevan vaikeuksissa oleva yritys, kyseisiä tukitoimenpiteitä olisi arvioitava vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen myönnettävää valtiontukea koskevien EY:n suuntaviivojen (20) (jäljempänä ’rakenneuudistusta koskevat suuntaviivat’) mukaisina rakenneuudistustukina.

(81)

Menettelyn aloittamisen ja laajentamisen jälkeen komissio vastaanotti Kahla II:lta huomautuksia, jotka se toimitti edelleen Saksalle 7 päivänä elokuuta 2001 ja 6 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyillä kirjeillä. Kahla II:n esittämät väitteet ovat pitkälle yhteneviä Saksan esittämien väitteiden kanssa.

(82)

Komissio vastaanotti myös uuden kantelun, jonka mukaan Kahla II oli saanut lisätukia. Nämä tiedot toimitettiin Saksalle 30 päivänä huhtikuuta 2002 päivätyllä kirjeellä. Saksa vastasi 29 päivänä toukokuuta 2002 ja esitti, ettei yritys ollut saanut muita avustuksia kuin ne, joista komissiolle oli ilmoitettu.

(83)

Kahla II toimitti komissiolle 30 päivänä heinäkuuta 2002 uuden huomautuksen, joka ei sisältänyt mitään uusia tosiseikkoja eikä todisteita. Saksa toisti siinä kuitenkin aiemmat väitteensä, että yritys ei ollut koskaan ollut vaikeuksissa, että tiettyjä toimenpiteitä ei olisi pidettävä tukina ja että tapauskohtaisia tukia olisi pidettävä yhteismarkkinoille soveltuvina aluetukina.

(84)

Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen yhteydessä komissio ei pystynyt käytettävissä olevien tietojen perusteella päättämään, olivatko Kahla I ja Kahla II itsenäisiä yrityksiä eikä sitä, oliko Kahla II:ta pidettävä omaa toimintaansa jatkavana yrityksenä vai uutena toisen yrityksen toimintaa jatkavana yrityksenä. Siksi Saksaa kehotettiin esittämään tämän kysymyksen selvittämiseksi tarvittavat tiedot.

(85)

Muodollisen tutkintamenettelyn laajentamisen yhteydessä komissio päätteli, että Kahla I ja Kahla II olivat erillisiä oikeudellisia yksiköitä. Kahla II katsottiin toisen yrityksen toimintaa jatkavaksi yhtiöksi, koska G. Raithel perusti sen pöytälaatikkoyhtiöksi tarkoituksenaan käyttää sitä selvitystilassa olleen Kahla I:n toiminnan jatkajana ja sen omaisuuden ostajana. Käytettävissä olevissa asiakirjoissa Kahla II:ta pidetään usein toisen yrityksen toimintaa jatkavana yhtiönä. Komissio toteaakin, että valvonta, omistussuhteet ja oikeushenkilö ovat vaihtuneet. Saksa ei ole kiistänyt tätä käsitystä.

(86)

Omaisuuden myynti Kahla II:lle ei perustunut avoimeen ja rajoittamattomaan tarjouskilpailuun. Saksan ilmoituksen mukaan markkinaosapuolille kerrottiin, että omaisuus oli myytävänä. Saksan mukaan konkurssipesän valvoja valitsi kahden potentiaalisen sijoittajan kanssa käymiensä neuvottelujen jälkeen parhaan tarjouksen tekijäksi G. Raithelin. Konkurssipesän valvojan antamien tietojen mukaan valinnan perusteina olivat sekä tarjoajan kokemus posliinimarkkinoilta että sen tekemä huomattavasti parempi tarjous verrattuna toiseen tarjoajaan, joka oli Saksan mukaan tarjonnut 1 Saksan markan. Komissio toteaa kuitenkin, että vaikka G. Raithel oli tosiasiallisesti tarjonnut enemmän kuin 1 Saksan markan, sen tarjoama hinta oli tarkoitus rahoittaa valtion varoin. Käytettävissä olevista tiedoista käy kuitenkin ilmi, että G. Raithel rahoitti omin varoin 55 000 Saksan markkaa eli enemmän kuin 1 Saksan markan. Käytettävissä olevien tietojen perusteella komissio on Saksan kanssa samaa mieltä siitä, että G. Raithelin tekemä tarjous oli paras.

(87)

Komissio tunnustaa, että Kahla I:n kiinteistön arvo perustui riippumattomien asiantuntijoiden lausuntoon. Saksa ilmoitti, että laitteiden ja varaston arvoa, yhteensä noin 3,5 miljoonaa Saksan markkaa, ei ollut selvitetty lausunnon avulla käytännön ongelmien vuoksi ja koska suuri osa laitteista oli ollut huonossa kunnossa ja ne oli ollut pakko korvata uusilla. Ottaen huomioon nämä tosiseikat komissio päättelee, ettei Kahla I:n omaisuudesta maksetun hinnan ole syytä epäillä poikkeavan markkinahinnasta.

(88)

Seuraavissa kappaleissa arvioidaan, tapahtuiko TIB:n omistaman 49 prosentin osuuden myynti Kahla II:lle markkinatalousyrityksen toimintaperiaatteiden mukaisesti. Komissio toteaa kuitenkin, että kyseisen osuuden myynti G. Raithelille ja tämän pojalle 31 päivänä joulukuuta 1999 ei perustunut avoimeen ja rajoittamattomaan tarjouskilpailuun.

(89)

TIB on osavaltion omistama rahoituslaitos. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön ja komission toimintaperiaatteiden mukaisesti komissio katsoo, että julkisen osakkuuden kauppahintaan ei katsota sisältyvän valtiontukea, jos kaupan kohde tarjotaan myytäväksi noudattaen avointa, ilman ehtoja järjestettyä ja syrjimätöntä kilpailumenettelyä. Jäsenvaltioilla ei ole kuitenkaan velvollisuutta noudattaa tätä menettelyä myydessään julkisia osuuksia.

(90)

Jos tällaista menettelyä ei noudateta, kauppahinta voi sisältää valtiontukea. Tällöin komissio voi tarvittaessa tutkia, vastaako kauppahinta riittävästi julkisen osuuden arvoa. Komissio toteaa tässä yhteydessä, että G. Raithelille ja hänen pojalleen myytyjen osuuksien hinta oli suurempi kuin hinta, jonka TIB oli itse maksanut niistä lähes kuusi vuotta aikaisemmin. Lisäksi todetaan, että kaupan kohteena oli vähemmistöosuus. Samalla on korostettava, että yksikään asianomainen ei ole muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen tai laajentamisen yhteydessä tehnyt valitusta, jonka mukaan sitä olisi mielivaltaisesti estetty osallistumasta kaupantekoon, eikä yksikään asianomainen ole tehnyt osuudesta tarjousta. Näin ollen kyseisen osuuden myyntiin ei liity komission käsityksen mukaan tukea.

(91)

Kahla I:lle ja Kahla II:lle myönnettiin valtion varoista rahoitustukea, josta oli kummallekin yritykselle etua verrattuna niiden kilpailijoihin. Asiakirjoihin sisältyvät tosiseikat osoittavat, että kun valtion valvonnassa olevat laitokset myöntävät lainoja ja myyvät osuuksia yksityisistä yrityksistä, kuten TIB:n myydessä Kahla II:n osuuksia, niiden toiminnot ovat selvästi valtion toimia. Tässä yhteydessä viitataan erään konsultin 29 päivänä marraskuuta 1993 antamaan kertomukseen, jonka mukaan Kahlan koko rakenneuudistussuunnitelmaa on tarkasteltava ottaen huomioon aluehallituksen pyrkimys turvata Kahlan tarjoamat työpaikat (21). Koska posliinimarkkinat ovat Euroopassa ankarasti kilpaillut tuotemarkkinat, joilla on ylikapasiteettia, tietyn yrityksen suosiminen rahoituksella niin, että se pääsee kilpailijoitaan edullisempaan asemaan, uhkaa vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(92)

Kahla I:n osalta komissio päättelee muodollista tutkintamenettelyä laajentaessaan, etteivät toimenpiteet 2, 3 ja 9 ole tukia. Muita Saksan myöntämiä toimenpiteitä pidetään edelleen EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena. Saksa ei ole kiistänyt tätä käsitystä, joten se pysyy voimassa.

(93)

Kahla II on edelleen Saksan käsityksen mukaan uusi yritys, joka ei jatka Kahla I:n yritystoimintaa ja joka ei ole koskaan ollut vaikeuksissa oleva yritys. Siksi julkiset viranomaiset ovat noudattaneet sille rahoitustukia myöntäessään markkinatalousyrityksen periaatteita. Komissio tutkii seuraavaksi, ovatko Kahla II:lle rahoitustukea myöntäneet julkiset laitokset toimineet markkinatalousyrityksen periaatteiden mukaisesti. Komissio tutkii myös, onko yritys ollut vaikeuksissa.

(94)

Saksa on esittänyt kaksi konsulttien laatimaa selvitystä tukeakseen väitettään, jonka mukaan Kahla II:lle rahoitustukea myöntäneet julkiset laitokset ovat noudattaneet toiminnassaan markkinataloussijoittajan periaatteita.

(95)

Kuten edellä 91 kohdassa on todettu, 29 päivänä marraskuuta 1993 päivätyssä ensimmäisessä selvityksessä esitetään edellisen yrityksen toimintaa jatkavan yhtiön rakenneuudistussuunnitelma, josta ilmenee osavaltion hallituksen pyrkimys säilyttää Kahlan tarjoamat työpaikat (22). Rakenneuudistus oli tarkoitus toteuttaa vuosina 1994–1997 ja sen kokonaiskustannuksiksi arvioitiin 18,779 miljoonaa Saksan markkaa. Kannattavuusraja oli tarkoitus saavuttaa vuonna 1996, jolloin voittoa piti tulla 101 000 Saksan markkaa.

(96)

Toinen selvitys laadittiin 11 päivänä tammikuuta 1994 TIB:n toimeksiannosta, ennen kuin tämä otti haltuunsa 49 prosentin osuuden yrityksestä. Tutkimuksen mukaan TIB:n tavoitteena oli työpaikkojen säilyttäminen ja uusien luominen Thüringenissä (23). Tutkimuksessa viitataan siihen, että kannattavuuden palauttaminen oli mahdollista saavuttaa vain julkisten viranomaisten tukeman rakenneuudistuksen avulla. Kannattavuusraja oli tarkoitus saavuttaa vuonna 1996, jolloin odotettiin 1,394 miljoonan Saksan markan voittoja. Tutkimuksessa todettiin lisäksi, että Kahla II:n hyväksi myönnettävään julkiseen tukeen liittyi suuria riskejä ja että yrityksellä ei olisi mitään mahdollisuuksia maksaa saamiaan rahoitustukia takaisin ennen vuotta 1998.

(97)

Näiden selvitysten perusteella komissio päättelee, että valtion rahoituslaitokset – erityisesti TIB – eivät ole noudattaneet toiminnassaan markkinatalousyritysten periaatteita, kun ne ovat myöntäneet Kahla II:lle rahoitustukea. Nämä selvitykset osoittavat yksiselitteisesti, että osavaltion hallituksen ja sen rahoituslaitosten tavoitteena oli työpaikkojen säilyttäminen. Tämä ei ole markkinatalousyrityksen päätavoite. Lisäksi selvityksissä ennakoitiin, että vähintään kaksi seuraavaa vuotta olisivat vielä tappiollisia, mutta niissä ei analysoitu viranomaisten osallistumisen minkäänlaisia mahdollisia vastasuorituksia, vaikka mikä tahansa markkinatalousyritys olisi joutunut sen tekemään.

(98)

Erityisesti TIB:n osakkuutta tarkastellessaan komissio voi vain pysyä kannassaan, jonka mukaan se ei vastaa yksityisen markkinataloussijoittajan periaatetta ja sitä on tästä syystä pidettävä tukena. Tätä päätelmää ei muuta tosiasia, että TIB myi osuutensa viiden vuoden kuluttua enemmistöosakas G. Raithelille ja tämän pojalle jopa omaa vuoden 1994 ostohintaansa korkeampaan hintaan. TIB:n käyttäytymistä on arvioitava ottaen ennakoivasti huomioon mahdolliset riskit ja odotettavissa olevat tuotot. Tuolloin käytettävissä olevien selvitysten perusteella riskit olivat suuret (24), mutta niiden torjumiseksi ei ryhdytty mihinkään toimenpiteisiin. Tulevia tuottoja ei tarkemmin analysoitu. Myös TIB:n saama tosiasiallinen myyntivoitto oli vähäinen.

(99)

Vastoin Saksan väitteitä ei TIB:n osakkuusehtoja voida verrata yksityisenä rahoittajana toimineen Raithelin ehtoihin. Raithel on ilmoituksen mukaan sijoittanut yritykseen 2,055 miljoonaa Saksan markkaa. Vain 55 000 Saksan markkaa oli kuitenkin peräisin sen yksityisistä varoista. Loput 2 miljoonaa Saksan markkaa oli rahoitettu valtion varoista kahdella Raithelille myönnetyllä lainalla (toimenpiteet 16 ja 17). Toinen laina (toimenpide 16) sisältyi lainan myöntäneelle Deutsche Ausgleichsbank -pankille annettuun valtiontakaukseen ja toinen (toimenpide 17) oli taattu ensisijaisella kiinnityksellä Kahla II:n kiinteistöön (25). TIB on sen sijaan osakkuutensa myötä osoittanut yritykselle omista varoistaan 1,975 miljoonaa Saksan markkaa. Tämä määrä oli omaa pääomaa, jolla on konkurssitapauksessa toissijainen asema. TIB:n ottama riski on näin ollen yksityisen sijoittajan riskiä huomattavasti suurempi. Kuten jäljempänä 111 kappaleessa todetaan, G. Raithelilla oli myös oikeus irrottautua sopimuksesta, jos TIB:n osakkuus ja/tai muut toimenpiteet eivät toteutuisi, kun taas TIB:llä ei vastaavaa oikeutta ollut. TIB:n osakkuus ei näin ollen ole yksityisen sijoittajan periaatteen mukainen.

(100)

Muista Saksan toteuttamista toimenpiteistä voidaan todeta, että markkinatalousyritys olisi rahoitettavan yrityksen erityisen tilanteen ja sen toiminnan rakenteellisesta ylikapasiteetista kärsivillä markkinoilla huomioon ottaen myöntänyt tälle taloudellista tukea vain ehdoin, jotka olisivat vastanneet näitä tosiseikkoja.

(101)

Komissio tarkastelee seuraavaksi TIB:n ja valtion omistamien pankkien myöntämiä luottoja. Yhteenveto näistä luotoista on taulukossa 10:

Taulukko 10

(102)

Taulukko 10 osoittaa, etteivät valtion rahoituslaitokset ole noudattaneet markkinatalousyrityksen periaatetta. TIB:n myöntämästä yrityksen tulokseen sidotulla korolla myönnetystä lainasta (toimenpide 12) voidaan erityisesti todeta, että sovittu korko oli 12 prosenttia, mutta koron määrä oli rajattu 50 prosenttiin yrityksen vuotuisesta voitosta. Selvityksissä oli jo korostettu sitä, että Kahla II ei tuottaisi ainakaan kahden ensimmäisen vuoden aikana minkäänlaista voittoa. Tämä ennuste on myös toteutunut. Korotetusta korosta ei ole sovittu niiden vuosien korvaamiseksi, joina koron maksu oli epätodennäköistä. Näin ollen TIB on myöntänyt yrityksen voittoon sidotun lainan, johon ei liittynyt mitään korotettuja äänioikeuksia, josta ei vaadittu mitään vakuuksia ja jonka korko oli 0 prosenttia vähintään kahden vuoden ajan. Mistään riskikorotuksesta ei sovittu niiden riskien korvaamiseksi, jotka oli ennakoitu yrityksen tulokseen sidotulla korolla myönnetyn lainan myöntämistä (ja osakkuutta) edeltävässä selvityksessä. Muista lainoista taulukko osoittaa, että ne kaikki oli myönnetty viitekorkoa alhaisemmalla korolla. Lisäksi vakuudet, mikäli niitä asetettiin, olivat joko viranomaisten asettamia tai kaikkien lainojen vakuudeksi annettiin toistuvasti sama omaisuus. Kyseisestä omaisuudesta ei ole puolueetonta arviota, joten niiden tosiasiallinen arvo on kyseenalainen. Lisäksi on muistettava, että kyseinen omaisuus oli rahoitettu valtion tuella.

(103)

Takaussopimuksessa edellytettiin, että G. Raithelin olisi annettava toissijainen 0,7 miljoonan Saksan markan takaus, ellei kävisi ilmi, että hän on antanut oman pääoman vahvistamiseksi myönnetylle lainalle (toimenpide 16) henkilökohtaisen vakuuden. Toimenpiteeseen 16 liittyvä lainasopimus ei viittaa henkilökohtaisen takauksen vaan valtiontakauksen antamiseen. Komissiolle ei kuitenkaan ole missään vaiheessa ilmoitettu tämän 0,7 miljoonan Saksan markan takauksen antamisesta. Lisäksi komission tietojen mukaan lainalle ei annettu henkilökohtaista takausta, vaan sille myönnettiin valtiontakaus. Vaikka takaus olisikin annettu, se olisi toissijainen kaikkiin muihin vakuuksiin nähden ja kattaisi vain hyvin pienen osan mahdollisesta suuresta luottoriskistä. Tästä syystä komissio voi vain päätellä, etteivät valtion omistamat pankit ja laitokset ole toimineet markkinatalousperiaatteita noudattavien markkinaosapuolten tavoin. Myös Saksa nimittää toimenpiteisiin 16–22 sisältyviä lainoja tuiksi (28), tosin voimassa olevaksi tueksi. Komissio on yhtä mieltä Saksan kanssa siitä, että toimenpiteet ovat tukia. Niiden luokittelua voimassa olevaksi tueksi tarkastellaan seuraavissa kappaleissa.

(104)

Avustusten (toimenpiteet 15, 24–29, 31–32) osalta komissio katsoo, että markkinatalousyritys ei olisi myöntänyt avustuksia vaatimatta niiden takaisinmaksua. Saksa ei ole kiistänyt tätä tosiasiaa. Osavaltion myöntämät 90-prosenttiset takaukset (toimenpiteet 13, 14, 23 ja 30) Saksa myöntää tuiksi. Niihin liittyvät suuret riskit ja riittävän riskilisän puuttuminen huomioon ottaen komissio on tästä asiasta täysin samaa mieltä. Tämän kysymyksen edelleen tutkiminen ei siis ole tarpeellista. Saksan mukaan takaukset kuuluvat vähämerkityksisiä tukia koskevien sääntöjen soveltamisalaan. Tätä kysymystä tarkastellaan arvioinnin D osassa.

(105)

Näin ollen komissio ei voi päätellä, että valtiolliset rahoituslaitokset olisivat myöntäneet Kahla II:lle tukea ehdoin, jotka olisivat verrattavissa markkinatalousyrityksen noudattamiin ehtoihin. Tästä syystä kaikkia Saksan myöntämiä toimenpiteitä pidetään edelleen EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena.

(106)

Kahla II on niin sanottu Auffanglösung, eli uusi yritys, joka on ottanut haltuunsa selvitystilassa olevan yrityksen omaisuuden. Vaikka tällaiset yritykset ovat uusia yrityksiä, joita on perustettu erityisesti Itä-Saksaan, niitä voidaan pitää vaikeuksissa olevina yrityksinä. Tämä johtuu siitä, että kyseiset pöytälaatikkoyhtiöt ovat ottaneet haltuunsa selvitystilassa olevan yrityksen omaisuuden ja jatkavat sen toimintaa, yleensä ilman ennalta toteutettua riittävää rakenneuudistusta. Toisen yrityksen toimintaa jatkavat yritykset saavat näin ollen perintönä joukon rakenteellisia ongelmia ja niiden on toteutettava merkittäviä muutoksia voidakseen toimia markkinataloudessa. Tällaisia muutoksia ovat investoinnit vanhojen koneiden ja laitteiden korvaamiseen ja nykyaikaistamiseen, yrityksen rakenteen muuttaminen (perinteiset suuret yritysryppäät, jotka ovat toimineet suunnitelmataloudessa), henkilöstön vähentäminen (Itä-Saksan yritysryppäiden henkilöstön koko oli yleensä niiden toimintaan nähden liian suuri), tuotannon suuntaaminen uudelleen, markkinointi jne. Asiakkaiden, toimittajien ja luottolaitosten luottamus on myös saavutettava uudelleen, koska toimintaa jatkava uusi yritys on konkurssin tehneen yrityksen seuraaja. Tässä suhteessa niitä ei voi verrata muihin vasta perustettuihin yrityksiin.

(107)

Sopeutuminen edellyttää tavallisesti rakenneuudistusta, johon liittyy useimmiten valtiontukia. Saksan uusien osavaltioiden erityistilanteen vuoksi komissio on hyväksynyt joustavan ja väljän järjestelyn, joka mahdollistaa rakenneuudistustukien myöntämisen vanhan yrityksen toimintaa jatkaville yrityksille vuoden 1999 loppuun saakka. Tästä menettelytavasta on säädetty rakenneuudistusta koskevien suuntaviivojen (1999) alaviitteessä 10 (29). Erityisen tilanteensa vuoksi vanhan yrityksen toimintaa jatkavat yhtiöt muodostavat poikkeuksen säännöstä, jonka mukaan vasta perustetuille yrityksille ei voida rakenneuudistusta koskevien suuntaviivojen perusteella myöntää yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen tarkoitettuja tukia.

(108)

Erään toisen menettelyn yhteydessä (30) Saksa on yksiselitteisesti todennut 5 päivänä maaliskuuta ja 6 päivänä toukokuuta 1999 päivätyillä kirjeillä, että Kahla II on vaikeuksissa oleva yritys. Kahta vuotta myöhemmin Saksa kuitenkin aiempien ilmoitustensa vastaisesti totesi 26 päivänä syyskuuta 2001 päivätyllä kirjeellä, ettei Kahla II ollut koskaan ollut vaikeuksissa oleva yritys. Tämän menettelyn yhteydessä Saksa katsoo, ettei Kahla II ole vaikeuksissa oleva yritys, koska kaikki rakenneuudistusta koskevissa suuntaviivoissa mainitut ehdot eivät täyty.

(109)

Komissio huomauttaa, etteivät rakenneuudistusta koskevat suuntaviivat sisällä tarkkaa vaikeuksissa olevan yrityksen määritelmää, mutta niissä mainitaan kuitenkin tyypillisiä piirteitä. Kahla II:n tapauksessa täyttyy kuitenkin rakenneuudistusta koskevien suuntaviivojen (1994) 2.1 kohdassa mainittu yleinen peruste, jonka mukaan päätellään onko kyseessä vaikeuksissa oleva yritys vai ei: Vaikeuksissa olevia yrityksiä ovat yritykset, jotka eivät pysty tervehdyttämään itseään omin voimin eikä osakkaidensa tai rahoittajiensa varoin. Tämä tosiasia todetaan Kahla II:n perustamisajankohtana ja tuen myöntämisajankohtana (arvioinnin kannalta merkityksellisenä ajankohtana) käytettävissä olevissa selvityksissä (31), joissa Kahla II:ta pidetään vaikeuksissa olevana yrityksenä ja kuvataan rakenneuudistusta sen kannattavuuden palauttamiseksi (32). Jälkeen päin tämän vahvistaa tosiseikka, että yritys ei ole käytettävissä olevien tietojen mukaan koskaan saanut rahoitusta pankeilta ilman valtiontukea (33).

(110)

Joitakin rakenneuudistusta koskevissa suuntaviivoissa esitetyistä indikaattoreista ei ole tosiasiallisesti tarkoitettu sovellettavaksi vanhan yrityksen toimintaa jatkaviin yhtiöihin, koska ne on vasta perustettu ja niiden liiketoiminnan aiempaa kehitystä ei voida sen vuoksi tutkia. Tästä syystä ne eivät perustamisajankohtanaan kärsi sellaisista oireista kuten kannattavuuden taantuminen tai tappioiden lisääntyminen, liikevaihdon supistuminen, varastojen kasvu, kassavirran heikkeneminen, korkovastuiden lisääntyminen jne. Tässä yhteydessä komissio muistuttaa, että vanhan yrityksen toimintaa jatkavat yhtiöt ovat poikkeus säännöstä, jonka mukaan vasta perustettuja yrityksiä ei voida pitää vaikeuksissa olevina yrityksinä eikä niille sen vuoksi voida myöntää rakenneuudistustukia.

(111)

Toisaalta on muita indikaattoreita, joita voidaan soveltaa vanhan yrityksen toimintaa jatkaviin yhtiöihin, kuten erityisesti nettovarallisuuden pienuus. Komissio muistuttaa, että Kahla II on konkurssitilassa olevan yhtiön seuraaja ja näin ollen se on oletettavasti menettänyt useiden asiakkaiden, toimittajien ja rahoituslaitosten luottamuksen. Jopa omaisuutensa hankintaa varten se tarvitsi valtion tukea. Kahla I:n omaisuutta koskevassa kauppasopimuksessa määrättiin, että uudella sijoittajalla, G. Raithelilla, on oikeus irrottautua sopimuksesta, jos rahoitus, johon kuului useita valtion toteuttamia toimenpiteitä (kuten TIB:n osakkuus ja valtion myöntämät lainat), ei olisi varma (34). Kahla II on myös ottanut haltuunsa Kahla I:n omaisuuden. Tämä ei ollut missään vaiheessa toteuttanut onnistunutta rakenneuudistusta, minkä vuoksi sen oli haettava konkurssimenettelyä. Jälkeen päin tehdyssä tarkastelussa on selvää, että myös rakenteelliset ongelmat olivat siirtyneet uudelle omistajalle, koska Kahla II ei saanut yksityistä rahoitusta ilman valtion tukea.

(112)

Yksi indikaattoreista on myös työntekijöiden liian suuri määrä. Vanhan yrityksen toimintaa jatkaville yhtiöille myönnetyn valtiontuen ehtona on tavallisesti työpaikkojen säilyttäminen. Tämä merkitsee joksikin ajaksi lisärasitetta, koska työpaikkamäärä ei saa alittaa tiettyä rajaa. Kuten edellä 91 kohdassa mainituista selvityksistä ilmenee, osavaltion hallituksen päätavoitteena oli työpaikkojen säilyttäminen. Kahla II supisti seuraavina vuosina työntekijöidensä määrää. Tästä voidaan päätellä, että sillä oli aluksi liian paljon työntekijöitä.

(113)

Koska vanhan yrityksen toimintaa jatkavien yhtiöiden on myös pakko toteuttaa rakenneuudistuksia voidakseen toimia markkinatalousperiaatteiden mukaisesti, ne tuottavat ensimmäisinä vuosinaan tappiota, kassavirta ei silloin vielä kasva ja välttämättömistä investoinneista aiheutuu suuria velka- ja korkorasitteita. Tämä oli myös Kahla II:n tilanne. Saksa ei ole tosin missään vaiheessa nimittänyt Kahla II:n läpikäymää prosessia vaikeuksissa olevan yrityksen rakenneuudistukseksi. Komissio toteaa kuitenkin, että sekä marraskuussa 1993 että tammikuussa 1994 päivätyissä selvityksissä ehdotettiin rakenneuudistusta, joka olisi välttämätön yrityksen kannattavuuden palauttamiseksi. Kahla II:ta kuvataan myös eräässä Projekt Management Eschbachin (PME) laatimassa ja Saksan erään toisen menettelyn (35) yhteydessä esittämässä selvityksessä rakenneuudistusta toteuttavaksi yritykseksi, joka ei saisi prosessia päätökseen ennen vuotta 1996 (36). Komissio päättelee, ettei kyseinen prosessi ole terveelle yritykselle tyypillinen.

(114)

Saksa katsoo myös, että Kahla II:lle ensimmäisten vuosien aikana aiheutuneet tappiot johtuvat ainoastaan lisäpoisto-ohjelman (toimenpide 33) toteuttamisesta. Komissio katsoo kuitenkin, että vaikka tämän poisto-ohjelman käyttö on mahdollisesti kasvattanut yrityksen tappioita, sille olisi ilman valtiontukea aiheutunut varmasti huomattavasti suurempia tappioita ja se olisi oletettavasti kadonnut markkinoilta. Komissio toteaa, että Saksan vuosilta 1993 ja 1994 toimittamissa selvityksissä valtiontukia pidetään yrityksen toiminnan jatkumisen ja kannattavuuden palauttamisen kannalta ratkaisevina.

(115)

Tueksi väitteelleen, jonka mukaan Kahla II ei olisi koskaan ollut vaikeuksissa oleva yritys, Saksa on esittänyt erään konsultin laatiman 21 päivänä tammikuuta 2002 päivätyn selvityksen:

Taulukko 11

(116)

Komissio toteaa, että taulukko 11 sisältää jälkikäteisarvion yrityksen historiasta. On hyödyllistä todeta, että vuonna 1994 käytettävissä olleiden selvitysten tärkeimmät ennusteet pitivät paikkansa. Niiden mukaan ainakin ensimmäiset kaksi vuotta olisivat tappiollisia. Komission on kuitenkin tehtävä arvionsa etukäteen, eli sen on todettava, noudattiko Saksa vuoden 1994 jälkeen EY:n perustamissopimuksessa määrättyjä velvoitteitaan ilmoittamalla tuista. Jos Saksa olisi noudattanut velvoitteitaan, komissio olisi esittänyt arvionsa tuolloin käytettävissä olleiden selvitysten perusteella. Kuten edellä 95, 96 ja 113 kohdassa on todettu, kyseisten selvitysten perusoletuksena on, että yrityksen on palautettava kannattavuutensa. Niissä päätellään, että valtiontuilla on tämän tavoitteen saavuttamisessa ehdottoman ratkaiseva merkitys. Ottaen huomioon kyseiset selvitykset komissio olisi vakiintuneen käytäntönsä mukaisesti pitänyt Kahla II:ta (vanhan yrityksen toimintaa jatkava yhtiö) vaikeuksissa olevana yrityksenä. Tätä päätelmää ei voi muuttaa jälkikäteen se, että vaikeudet onnistuttiin voittamaan huomattavien tukien avulla tavallista nopeammin.

(117)

Kyseisenä ajankohtana käytettävissä olleiden selvitysten perusteella komissio päättelee kaiken kaikkiaan, ettei Kahla II kyennyt elpymään omin voimin eikä markkinaehdoin saatavissa olevan rahoituksen turvin. Komissio toteaa erityisesti, että Saksa on nimen omaan myöntänyt tämän tosiasian jo vuonna 1999. Yritys olisi lisäksi ilman valtiontukea oletettavasti kadonnut markkinoilta. Sillä, että jokaista rakenneuudistusta koskevissa suuntaviivoissa mainittua indikaattoria ei voida erikseen soveltaa Kahla II:een, ei ole merkitystä. Kyseisissä suuntaviivoissa on epätäydellinen luettelo tyypillisistä oireista, joten se ei ole täydellinen eikä kumulatiivinen perusteluettelo.

(118)

Näin ollen komissio pitää kiinni käsityksestään, jonka mukaan Kahla II oli vuodesta 1994 vuoden 1996 loppuun vaikeuksissa oleva yritys, kunnes hyvin todennäköisesti vain myönnettyjen tukien ansiosta saavutettiin ensimmäinen hieman voitollinen tulos ja yrityksen oman pääoman osuus alkoi kasvaa. Komissio katsoo, että yksityisen rahoituksen saaminen ainoastaan valtion tuella ja käytettävissä olevat tiedot vahvistavat tätä käsitystä.

(119)

Osa Kahla I:n ja Kahla II:n hyväksi myönnetyistä tukitoimenpiteistä ilmoitettiin kuuluviksi hyväksyttyihin tukiohjelmiin. Komissiolla oli vakavia epäilyksiä siitä, että kyseiset tukitoimet eivät täyttäneet niiden ohjelmien ehtoja, joiden mukaan ne ilmoitettiin myönnetyiksi. Siksi se kehotti EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (38) 10 artiklan 3 kohdan mukaisen tietojen antamista koskevalla välipäätöksellä Saksaa toimittamaan kaikki asian arvioinnissa tarvittavat asiakirjat ja tiedot. Jos Saksan toimittamat tiedot eivät riitä sellaisen päätelmän tekemiseen, että kyseiset toimenpiteet kuuluvat hyväksyttyihin tukiohjelmiin, komissiolla on oikeus tehdä päätöksensä käytettävissä olevien tietojen perusteella.

(120)

Muodollisen tutkintamenettelyn laajentamisen yhteydessä komissio päätteli, että Kahla I:n hyväksi toteutetut toimenpiteet 1, 4, 5, 6, 7 ja 10 olivat voimassa olevia tukia, joita ei tarvitse arvioida enää uudelleen. Komissio vahvistaa käsityksensä, ettei toimenpide 8 kuulu hyväksyttyihin tukiohjelmiin, vaan sitä on tarkasteltava tapauskohtaisena tukena.

(121)

Kahla II:n osalta komissio päätteli muodollisen tutkintamenettelyn laajentamisen yhteydessä, että sen hyväksi toteutetut toimenpiteet 28 ja 29 olivat voimassa olevia tukia, joita komission ei tarvitse arvioida enää uudelleen. Komissio vahvistaa näkemyksensä, jonka mukaan toimenpiteitä 11, 12 ja 20 ei ollut myönnetty osana komission hyväksymiä ohjelmia. Jäljellä olevien ilmoituksen mukaan osana hyväksyttyjä tukiohjelmia myönnettyjen toimenpiteiden osalta komissio tarkistaa osittain muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen ja laajentamisen yhteydessä tehtyjä alustavia arvioita.

(122)

Toimenpiteet 13, 14, 23 ja 30: Nämä 90-prosenttiset valtiontakaukset perustuvat ohjelmaan, josta ei oltu missään vaiheessa ilmoitettu komissiolle. Ohjelma kirjattiin rekisteriin numerolla NN 46/97, eikä komissio ole sitä koskaan hyväksynyt. Kuten muodollisen tutkintamenettelyn laajentamisen yhteydessä todettiin, näitä takauksia on käsiteltävä tapauskohtaisina tukina. Komissio totesi Thüringenin osavaltion takausohjeita koskevassa päätöksessään (39), että Thüringen on velvollinen päättämään tämän ilmoittamatta jätetyn ohjelmansa soveltamisen.

(123)

Näihin takauksiin sisältyvästä tuesta Saksa väittää, että Saksan ja komission välisen sopimuksen perusteella takaukseen sisältyvä tuki olisi 0,5 prosenttia takauksen kattamasta määrästä. Komissio toteaa kuitenkin, että kyseinen sopimus koskee hyväksyttyjen tukiohjelmien mukaisia 80-prosenttisia valtiontakauksia. Tarkasteltavana olevat takaukset ylittävät tämän rajan 10 prosentilla eikä niitä ole myönnetty osana hyväksyttyjä tukiohjelmia, vaan osana ilmoittamatonta ohjelmaa, jota komissio ei ole koskaan hyväksynyt. Vaikeuksissa olevat yritykset eivät myöskään kuulu sopimuksen soveltamisalaan. Näin ollen Saksan väitteestä poiketen 0,5 prosentin sääntöä ei voida soveltaa näihin takauksiin.

(124)

Toimenpiteisiin 13, 14 ja 23 kuuluvat takaukset. Komission tiedonannossa EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina (40) sanotaan: ”Jos lainaa myönnettäessä on todennäköistä, että lainanottaja laiminlyö maksuja esimerkiksi taloudellisten vaikeuksien vuoksi, takauksen arvo saattaa olla sama kuin määrä, jonka takaus tosiasiassa kattaa.” Kuten arvioinnin B osassa (106–118 kohta) todetaan, Kahla II oli näiden toimenpiteiden myöntämisajankohtana vaikeuksissa oleva yritys. Tämä merkitsee sitä, että ennen vuotta 1996 myönnettyjen takausten tukiosuus oli mahdollisesti 90 prosenttia niitä vastaavien luottojen arvosta.

(125)

Toimenpiteestä 30, joka myönnettiin ajankohtana, jolloin yhtiö ei enää ollut vaikeuksissa, Saksa on edelleen sitä mieltä, että sen tukiosuudeksi olisi vahvistettava komission kanssa tehdyn edellä 123 kohdassa mainitun sopimuksen perusteella 0,5 prosenttia. Komissio muistuttaa kuitenkin, että kyseinen sopimus koskee hyväksyttyjen tukiohjelmien mukaisesti myönnettyjä 80-prosenttisia valtiontakauksia. Tässä tapauksessa takaus ylittää 80 prosentin rajan 10 prosentilla, eikä sitä ole myönnetty osana hyväksyttyä tukiohjelmaa. Näin ollen tähän tapaukseen ei voida soveltaa 0,5 prosentin tukiosuutta. Tämän takauksen myöntämisajankohtana Thüringenin osavaltio oli jo suostunut sitomaan takaukset Thüringenin osavaltion takausohjeita koskevaan komission päätökseen (41), jonka mukaan osana hyväksyttyjä tukiohjelmia myönnettyjen 80-prosenttisten takausten tukiosuudeksi vahvistetaan 0,5–2 prosenttia. Vaikka kyseinen päätös koskee osana hyväksyttyjä tukiohjelmia myönnettyjä 80-prosenttisia takauksia, komission mielestä tähän tapaukseen on kohtuullista soveltaa vastaavasti samaa sääntöä. Ottaen kuitenkin huomioon, että takaus kattoi suurimman osan lainoihin liittyvistä riskeistä, mistä yksityisen pankin myöntämä alhainen korko on osoituksena, komissio vahvistaa takausten tukiosuudeksi kyseisen säännön mukaan sovellettavan suurimman mahdollisen 2 prosentin määrän.

(126)

Samoin komissio pitää kohtuullisena vahvistaa toimenpiteen 13 mukaisen 90-prosenttisen takauksen tukiosuudeksi 2 prosenttia alkaen 30 päivästä maaliskuuta 1998, jolloin laina muutettiin toimenpiteiden 18–21 mukaiseksi markkinaehtoiseksi lainaksi. Markkinaehtoisen lainan korko oli 5,90 prosenttia. Ennen lainojen muuttamista toimenpiteiden 18–21 mukaisiksi niiden korko oli 6,5–6,75 prosenttia. Valtion varoista myönnetyt lainat muutettiin näin ollen yksityiseksi lainaksi juuri samana ajankohtana, jolloin yritykselle tuli mahdolliseksi saada markkinoilta yksityistä lainaa alemmalla korolla kuin mitä se joutui maksamaan valtion varoista myönnetyistä lainoista. Tässä yhteydessä muistutetaan, että muutoksen mahdollisti vain uudelle lainalle myönnetty 90-prosenttinen valtiontakaus.

(127)

Saksan mukaan kyseiset takaukset kuuluvat vähämerkityksisiä tukia koskevien sääntöjen soveltamisalaan. Vähämerkityksisiä tukia koskevien sääntöjen soveltamista tarkastellaan arvioinnin D osassa.

(128)

Toimenpide 15: Väitteen mukaan 2,5 miljoonan Saksan markan avustus myönnettiin osana hyväksyttyä tukiohjelmaa (42). Muodollisen tutkintamenettelyn laajentamisen yhteydessä komissio totesi virheellisesti, että kyseistä ohjelmaa sovellettiin vain pk-yrityksiin. Saksa on aivan oikein huomauttanut, että myös suurille yrityksille voidaan tietyin edellytyksin myöntää tämän ohjelman mukaisia tukia. Vaikeuksissa olevat yritykset eivät pääsääntöisesti kuitenkaan kuulu ohjelman soveltamisalaan.

(129)

Komissio on jokin aika sitten tehnyt tätä ohjelmaa koskevan kielteisen päätöksen perustuen väärinkäytöksiin, joiden yhteydessä sitä on muun muassa sovellettu vaikeuksissa oleviin yrityksiin (43). Komissio totesi päätöksessään nimenomaan, että Saksa oli laskenut Kahla II:n vaikeuksissa oleviin yrityksiin, jotka olivat kyseisen ohjelman vastaisesti hyödyntäneet komission hyväksymiä erityismääräyksiä. Edellä mainittua ohjelmaa koskevassa päätöksessään komissio totesi, että sen ohjelmaa koskeva päätös ei ole yhteydessä sen nyt tarkasteltavana olevaa asiaa koskevaan päätökseen, jossa tarkasteltaisiin ohjelman soveltamista yksittäistapauksessa. Tässä päätöksessä komissio katsoo, että Kahla II oli kyseisen tukitoimenpiteen myöntämisajankohtana vaikeuksissa oleva yritys. Näin ollen se pitää voimassa kantansa, jonka mukaan kyseistä tukea on tarkasteltava uutena tukena.

(130)

Toimenpide 16: Väitteen mukaan 0,2 miljoonan Saksan markan laina myönnettiin osana hyväksyttyä oman pääoman vahvistamisohjelmaa (44). Tätä ohjelmaa sovellettiin vain pk-yrityksiin. Kahla II:lla oli kuitenkin yli 250 työntekijää, joten sen ei katsottu olevan kyseisen toimenpiteen myöntämisajankohtana pk-yritys. Näin ollen tuki ei ilmeisesti ole ohjelman mukainen. Saksa huomautti jokin aika sitten, että lainaa ei myönnetty yritykselle, vaan G. Raithelille. Hyväksyessään ohjelman, jonka mukaisesti laina myönnettiin, komissio on todennut, että sijoittajille myönnetään tällaista tukea vain sillä ehdolla, että ne tuovat kyseisen pääoman yritykseen. G. Raithel on toiminut näin. Näin ollen kyseisen lainan tarkoituksena oli yrityksen tukeminen, vaikka se myönnettiinkin suoraan yksityiselle henkilölle. Sen vuoksi lainaa on pidettävä uutena Kahla II:n hyväksi myönnettynä tukena.

(131)

Toimenpiteet 17, 18, 19 ja 22: Tutkimuksen tuloksena komissio on päätellyt, että nyt tarkasteltavana olevassa tapauksessa lainan myöntämisperusteena olevan ohjelman (45) ehdot täyttyvät. Näin ollen kyseiset luotot ovat voimassa olevia tukia, joita komission ei tarvitse arvioida uudelleen.

(132)

Toimenpide 21: Kyseinen laina myönnettiin väitteen mukaan osana hyväksyttyä tukiohjelmaa (46). Ohjelma koski kuitenkin enintään 2 miljoonan Saksan markan lainoja, jotka myönnettiin Saksan uusista osavaltioista oleville yrityksille. Tarkasteltavana olevan lainan määrä ylittää tämän rajan. Näin ollen komissio ei voi päätellä, että kyseisessä ohjelmassa asetetut ehdot täyttyvät. Ottaen huomioon koronalennuksen, annettujen vakuuksien arvon alenemisen ja myönnetyn 90-prosenttisen takauksen, joka kattoi luottoriskin lähes kokonaan, komissio katsoo, että kyseinen laina oli myöntämisajankohtanaan mahdollisesti kokonaisuudessaan tukea.

(133)

Toimenpiteet 24 ja 25 myönnettiin osana hyväksyttyjä tukiohjelmia taulukossa 5 eriteltyjen investointien kattamiseksi. Saksan toimittamista tiedoista käy myös ilmi, että osa lisäpoisto-ohjelman (toimenpide 33) mukaisesti myönnetystä investointituestakin oli tarkoitettu kyseisten investointien kattamiseen. Saksa on osoittanut, että kaikki kyseiset toimenpiteet ovat niiden ohjelmien mukaisia, joihin kuuluvina ne oli ilmoituksen mukaan myönnetty. Näin ollen toimenpiteet 24, 25 ja 33 ovat voimassa olevia tukia, joita komission ei tarvitse arvioida uudelleen.

(134)

Toimenpide 26: Työllisyyden edistämiseen tarkoitetut avustukset, jotka on myönnetty ilmoituksen mukaan hyväksyttyjen ohjelmien mukaisten ympäristönsuojeluinvestointien yhteydessä, eivät ole tukia (47). Kuten muodollisen tutkintamenettelyn laajentamisen yhteydessä todettiin, ohjelma oli kuitenkin ympäristönsuojeluun liittyviltä osiltaan tarkoitettu valtion omistamista yrityksistä ympäristölle aiheutuvien uhkien poistamiseen. Avustukset ovat näin ollen yksiselitteisesti ristiriidassa sen ohjelman kanssa, jonka osana ne on väitteen mukaan myönnetty. Saksa ilmoitti komissiolle 29 päivänä heinäkuuta 2001 päivätyllä kirjeellä (48), miten määräystä oli tulkittava. Saksa totesi yksiselitteisesti, että kyseisiä toimenpiteitä voitiin toteuttaa vain kunnissa ja kaupungeissa tms. Myös Treuhand-yritykset kuuluivat ennen yksityistämistään kyseisen tuen soveltamisalaan, koska niitä oli pidettävä kyseisenä ajankohtana valtiollisina yhtiöinä (49). Komissio katsoi, että kyseiset toimenpiteet eivät ole tukia, koska ne eivät suosineet mitään yritystä (50).

(135)

Kahla oli kuitenkin näiden toimenpiteiden myöntämisajankohtana yksityinen yritys eikä se voinut näin ollen olla tuensaaja. Komissio muistuttaa myös, että osa näistä avustuksista oli Thüringenin osavaltion myöntämiä, kun taas kyseisen ohjelman mukaisesti niiden myöntämisoikeus oli vain liittotasavallan työvoimahallinnolla (Bundesanstalt für Arbeit). Näin ollen komissio ei voi päätellä, että tarkasteltavana olevat toimenpiteet olisivat voimassa olevia tukia (51).

(136)

Muodollisen tutkintamenettelyn laajentamisen jälkeen Saksa ei muuttanut perusteitaan ja väitti, etteivät kyseiset toimenpiteet olleet suosineet yritystä. Saksa myönsi ensin, että toimenpiteiden tavoitteena oli vanhojen laitosten hävittäminen, millä oli ilmoituksen mukaan ympäristönsuojelullista merkitystä. Komissio ei voi kuitenkaan olla samaa mieltä siitä, että yritys ei hyötyisi vanhojen laitosten hävittämisestä. Tämäntyyppiset työt lisäsivät väistämättä käytettävissä olevaa maa-alaa ja kasvattivat yrityksen arvoa.

(137)

Saksa väitti jokin aika sitten, että toimenpiteiden tarkoituksena oli heinäkuussa 1990 syntyneiden ympäristöriskien poistaminen. Komission noudattaman käytännön mukaan tällaiset toimenpiteet eivät ole tukia. Saksa ei ole kuitenkaan esittänyt mitään todisteita siitä, että ennen heinäkuuta 1990 syntyneitä riskejä olisi ollut olemassa. Ilmoituksen mukaan Kahla I oli jo poistanut kyseiset riskit ja käyttänyt tarkoitukseen myönnetyn tuen jo vuonna 1991 (toimenpide 2) vaarojen poistamiseen tarvittavan määrän suuruisena. Saksa ei ole missään vaiheessa osoittanut, ettei ympäristöongelmia ollut vielä Kahla I:n omaisuuden myyntiajankohtaan mennessä poistettu. Vaikka tosiasiallinen tilanne olisikin ollut tämä, ostajan olisi pitänyt hankkia riittävä varmuus siitä, ettei omaisuuteen liittynyt ympäristöriskejä. Jos se ei toiminut näin, se ei noudattanut riittävää huolellisuutta, joten valtion tuen vaatiminen myöhemmin tätä tarkoitusta varten ei ole hyväksyttävää. Jos riittävät tarkastukset olisi tehty, kyseisten riskien olemassaolo ja välttämätön tarve osoittaa niiden poistamisen edellyttämät varat olisi otettu huomioon kauppahinnassa, eikä valtiolle olisi tarvinnut esittää myöhemmin tukivaatimusta.

(138)

Saksa esitti myös, että jos yritys olisi tiennyt kyseisten toimenpiteiden olevan valtiontukea, se ei ehkä olisi suorittanut niillä rahoitettuja töitä tai se olisi toteuttanut työn omalla henkilöstöllään, pienemmällä henkilömäärällä tai muiden henkilöiden avulla. Saksa väittää, että koska komissio ei ollut luokitellut ohjelmaa valtiontueksi vaan oli hyväksynyt ne, asianomaisilla oli riittävät perusteet olettaa oikeutetusti, etteivät toimenpiteet olleet valtiontukea. Komissio ei voi hyväksyä tätä perustetta, koska sen ohjelmalle antama hyväksyntä perustui ilmoitukseen ja Saksan toimittamiin lisätietoihin. Näin ollen Saksa ei voi tietoisesti toimia ilmoituksen vastaisesti ja väittää asianomaisten toimineen hyvässä uskossa. Myöskään edunsaaja ei voi väittää tällaisia oletuksia oikeutetuiksi, jos Saksan toteuttamassa ohjelmassa edellytetään yksiselitteisesti, ettei toimenpiteitä saa toteuttaa yksittäisen yrityksen hyödyksi ja että vain liittotasavallan työvoimahallinnolla on oikeus myöntää kyseisiä avustuksia, ja tässä tapauksessa osa tuesta oli peräisin Thüringenin osavaltiolta.

(139)

Saksa väitti vielä, että avustukset ovat yleinen toimenpide, jota kaikki Saksan yritykset voivat käyttää hyväkseen ilman minkäänlaista syrjintää. Komissio toteaa kuitenkin, että tämä väite on ristiriidassa kaikkien aiemmin esitettyjen tietojen kanssa. Työllisyyden edistämistä koskevan Saksan lain määräyksistä (§ 249h AFG) ja kaikista komissiolle toimitetuista asiakirjoista, joiden perusteella komissio saattoi hyväksyä ohjelman ja todeta, ettei se sisältänyt valtiontukea, käy yksiselitteisesti ilmi, etteivät kaikki yritykset voi käyttää hyväkseen siihen kuuluvia toimenpiteitä. Sen sijaan Saksan lakia ja kaikkia Saksan toimittamia asiakirjoja, joiden perusteella komission piti kyetä arvioimaan kyseisiä määräyksiä, sovelletaan julkisoikeudellisiin oikeushenkilöihin, ja toimenpiteiden soveltaminen yksittäisiin yrityksiin on nimenomaan kielletty. Kyseinen määräys sisältää yksiselitteisen valintaperusteen, jonka mukaisesti toimenpidettä ei voida arvioida yleisenä toimenpiteenä.

(140)

Toimenpide 27: Vuosina 1995 ja 1996 eri tarkoituksiin myönnetyt avustukset. Koska oikeusperustaa ei esitetty, komissio arvioi avustuksia alustavasti uusina tukina. Sittemmin Saksa väitti, että tutkimukseen ja kehitykseen myönnetyt 318 000 Saksan markan avustukset oli myönnetty osana hyväksyttyä tukiohjelmaa (52). Käytettävissä olevien tietojen perusteella kyseiset tuet ovat ohjelman mukaisia, joten ne ovat voimassa olevia tukia, joita ei tarvitse arvioida uudelleen.

(141)

Työntekijöiden sopeuttamiseen myönnettyjen 21 000 Saksan markan avustusten osalta Saksa katsoo, etteivät ne ole EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tukia, koska niillä oli tarkoitus edistää vain vammaisten henkilöiden työllistämistä. Komissio toteaa kuitenkin, että vain sellaiset toimenpiteet, joita sovelletaan työllisyyden edistämistä koskevien suuntaviivojen (53) (jäljempänä ’työllistämissuuntaviivat’) mukaisesti puolueettomin perustein yksityishenkilöihin mitään tiettyjä yrityksiä tai tuotannonaloja suosimatta, eivät ole valtiontukea. Erityisesti tähän kohtaan liittyvästä tietojen antamista koskevasta välipäätöksestä huolimatta Saksa ei ole esittänyt asiassa lisätodisteita. Näin ollen komissio päättelee sille toimitettujen tietojen perusteella, että kyseiset toimenpiteet ovat EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(142)

Muut avustukset, eli messuille osallistumista varten myönnetty 122 000 Saksan markkaa ja mainontaa varten myönnetty 30 000 Saksan markkaa, kuuluvat väitteen mukaan vähämerkityksistä tukea koskevien säännösten soveltamisalaan. Seuraavassa tutkitaan, ovatko ne vähämerkityksisiä tukia koskevien säännösten mukaisia.

(143)

Toimenpiteet 28 ja 29: Kuten muodollisen tutkintamenettelyn laajentamista koskevassa päätöksessä on todettu, nämä toimenpiteet katsotaan käytettävissä olevien tietojen perusteella voimassa oleviksi tuiksi. Saksan toimittamista tiedoista käy myös ilmi, että osa lisäpoisto-ohjelman (toimenpide 33) mukaisesti myönnetystä investointituestakin oli tarkoitettu kyseisten investointien kattamiseen. Saksa on osoittanut, että kaikki kyseiset toimenpiteet ovat niiden ohjelmien mukaisia, joihin kuuluvina ne oli ilmoituksen mukaan myönnetty. Näin ollen ne ovat voimassa olevia tukia, joita komission ei tarvitse arvioida uudelleen.

(144)

Toimenpide 31: Muut työllisyyden edistämiseen tarkoitetut avustukset, jotka on myönnetty hyväksytyn tukiohjelman (54) mukaisesti. Saksan toimittamien tietojen perusteella komissio katsoo, että kyseiset avustukset ovat sen ohjelman mukaisia, johon kuuluvina ne on myönnetty. Näin ollen ne ovat voimassa olevia tukia, joita komission ei tarvitse arvioida uudelleen.

(145)

Toimenpide 32: Eri tarkoituksiin myönnetyt avustukset. Koska oikeusperustaa ei esitetty, komissio arvioi avustuksia alustavasti uusina tukina. Saksa väittää kuitenkin, että tutkimukseen ja kehitykseen myönnetyt 9 000 Saksan markan avustukset oli myönnetty osana hyväksyttyä tukiohjelmaa (55). Tätä ohjelmaa sovelletaan kuitenkin vain pk-yrityksiin. Käytettävissä olevien tietojen mukaan Kahla II ei ollut vuosina 1997–1999 missään vaiheessa pk-yritys lähinnä siksi, että sen henkilöstömäärä ylitti jatkuvasti 250 henkilön ylärajan, vaikka siitä vähennettiin koulutettavana olevien henkilöiden lukumäärä. Näin ollen tuet eivät ilmeisesti kuulu sen ohjelman soveltamisalaan, jonka mukaisesti ne on ilmoitettu myönnetyn, ja siksi ne on katsottava uusiksi tuiksi.

(146)

Työntekijöiden sopeuttamiseen myönnettyjen avustusten osalta Saksa ilmoitti uudelleen, etteivät ne ole EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tukia, koska niillä oli tarkoitus edistää vain vammaisten henkilöiden työllistämistä. Samoin kuin toimenpiteeseen 27 liittyvien avustusten yhteydessä Saksa ei ole kuitenkaan tässäkään tapauksessa esittänyt asiaan liittyviä todisteita huolimatta erityisesti sitä koskevasta tietojen antamista koskevasta välipäätöksestä. Työntekijöiden sopeuttamiseen myönnetyt avustukset olivat yrityksen (56) vuosikertomusten mukaan 0,119 miljoonaa Saksan markkaa vuosina 1997 ja 1998, ja vuonna 1999 ne muodostivat tuntemattoman osuuden vuoden 1999 vuosikertomuksessa esitetyistä 0,121 miljoonan Saksan markan messu- ja perehdyttämisavustuksista. Näin ollen komissio päättelee käytettävissä olevien tietojen perusteella, että kyseiset toimenpiteet ovat EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(147)

Muut avustukset, eli messuille osallistumista varten myönnetyt avustukset ja mainontaa varten vuosiksi 1997 ja 1998 myönnetty 0,103 miljoona Saksan markkaa sekä vuoden 1999 osalta tuntematon osuus vuoden 1999 vuosikertomuksessa esitetystä 0,121 miljoonan Saksan markan messu- ja perehdyttämisavustuksista, kuuluvat väitteen mukaan vähämerkityksistä tukea koskevien säännösten soveltamisalaan. Arvioinnin D osassa tutkitaan, ovatko ne vähämerkityksisiä tukia koskevien säännösten mukaisia.

(148)

Edellä esitetyn perusteella toimenpiteet 17, 18, 19, 22, 24 ja 25, osa toimenpiteestä 27, toimenpiteet 28, 29 ja 31 sekä toimenpide 33 ovat voimassa olevia tukia, joita komission ei tarvitse arvioida uudelleen.

(149)

Toimenpiteet 13, 14 ja 23, osa toimenpiteestä 27, toimenpide 30 ja osa toimenpiteestä 32 kuuluvat väitteen mukaan vähämerkityksisestä tuesta annettujen säännösten (57) soveltamisalaan. Kyseisten säännösten mukaan vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä on 100 000 euroa kolmen vuoden ajanjaksolla, joka alkaa ensimmäisen vähämerkityksisen tuen myöntämisestä. Määrään lasketaan kaikentyyppiset julkiset tuet, jotka on myönnetty vähämerkityksisenä tukena, eikä tämä vaikuta vastaanottajan mahdollisuuteen saada komission hyväksymien ohjelmien mukaisia muita tukia. Merkitykselliset ajanjaksot ovat 25.3.1994–25.3.1997 ja 25.3.1997–25.3.2000.

(150)

Ensimmäisenä ajanjaksona 1994–1997 toimenpiteiden 13, 14 ja 23 sekä osan toimenpiteestä 27 väitetään kuuluvan vähämerkityksisiä tukia koskevien säännösten soveltamisalaan.

(151)

Vaikka väitteen mukaan vähämerkityksisenä tukena pidettävä osa toimenpiteeseen 27 kuuluvista avustuksista, eli messuille osallistumista varten myönnetyt 122 000 Saksan markan avustukset ja mainontaan myönnetyt 30 000 Saksan markan avustukset ovat yhteensä 152 000 Saksan markkaa (77 716 euroa), tämä määrä tulisi kumuloida toimenpiteiden 13, 14 ja 23 mukaisesti myönnettyjen takauksien kanssa. Kuten edellä 124 kappaleessa on todettu, takauksen arvo voi olla yhtä suuri kuin sen tosiasiallisesti kattama määrä (58). Tämän vuoksi kyseisten takausten tukiosuus saattoi olla niiden myöntämisajankohtana 90 prosenttia niitä vastaavista luotoista, mikä ylittää selvästi vähämerkityksistä tukea koskevat rajat. Näin ollen ei voida hyväksyä, että kaikki kyseiset toimenpiteet kuuluisivat vähämerkityksisiä tukia koskevien sääntöjen soveltamisalaan.

(152)

Ajanjaksolla 1997–2000 toimenpiteen 30 mukainen takaus ja osa toimenpiteestä 32 kuuluvat väitteen mukaan vähämerkityksisiä tukia koskevien säännösten soveltamisalaan.

(153)

Toimenpiteen 30 mukaisen takauksen tukiosuus voidaan vahvistaa 41 760 Saksan markaksi käyttäen edellä 125 kohdassa mainittua 2 prosentin tukiosuutta. Väitteen mukaan vähämerkityksisenä tukena pidettävä osa toimenpiteestä 32 käsittää messuille osallistumista varten myönnetyt 294 000 Saksan markan avustukset ja kustannusten alentamiseksi myönnetyt 114 000 Saksan markan avustukset. Myös toimenpiteen 13 mukaisen takauksen uusi arvo tulisi lisätä tähän määrään ajankohdasta, jona sitä alettiin käyttää markkinakorkoisten lainojen vakuutena. Kuten edellä 47 kohdassa on todettu, kyseisten lainojen määrä oli yhteensä 7,329 miljoonaa Saksan markkaa. Jos tässäkin tapauksessa tukiosuudeksi lasketaan 2 prosenttia vakuuden kattamien lainojen määrästä, tukiosuudeksi saadaan 131 922 Saksan markkaa. Näin ollen väitteen mukaan vähämerkityksisenä tukena ajanjaksolla 1997–1999 toteutettujen toimenpiteiden määrä on kaikkiaan 581 682 Saksan markkaa. Tämä määrä ylittää huomattavasti vähämerkityksistä tukea koskevien säännösten mukaisen enimmäismäärän.

(154)

Näin ollen komissio ei voi hyväksyä, että kaikki kyseiset toimenpiteet katsottaisiin vähämerkityksisiksi tuiksi. Siksi ne ovat EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(155)

Edellä esitetyn perusteella Kahla I:n hyväksi toteutettu toimenpide 8 ja Kahla II:n hyväksi toteutetut toimenpiteet 11, 12, 13, 14, 15, 16, 20, 21, 23, 26, 27, 30 ja 32 katsotaan uusiksi tuiksi. Käytettävissä olevien tietojen perusteella komissio ei voi päätellä, että kyseiset toimenpiteet olisivat hyväksyttyjen tukiohjelmien mukaisia.

(156)

EY:n perustamissopimuksessa on määrätty tiettyjä poikkeuksia tukien yleistä soveltumattomuutta yhteismarkkinoille koskevasta periaatteesta. EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan poikkeusmääräyksiä ei voida soveltaa tarkasteltavana olevaan asiaan, koska tukitoimenpiteet eivät ole luonteeltaan sosiaalisia, niitä ei ole myönnetty yksittäisille kuluttajille, luonnonmullistusten tai muiden poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttaman vahingon korvaamiseksi eikä Saksan liittotasavallan sellaisten alueiden talouden hyväksi, joihin Saksan jako on vaikuttanut. EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdassa on määrätty mahdollisuuksista myöntää poikkeuksia tukia koskevasta periaatteellisesta kiellosta. EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohta mahdollistaa komissiolle tukien hyväksymisen tiettyjen alueiden taloudellisen kehityksen edistämiseksi. EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa mahdollistetaan valtiontukien hyväksyminen tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuet eivät muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Komissio on antanut useita suuntaviivoja, joissa on määritelty tarkat ehdot valtiontukien hyväksymiselle tämän määräyksen perusteella.

(157)

Vaikka Kahla I sijaitsee alueella, jolla aluetukien myöntäminen on EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla mahdollista, Saksa ei kiistä, että kyseisen yrityksen hyväksi myönnettyjä tukia on tarkasteltava rakenneuudistusta koskevien suuntaviivojen (1994) mukaisesti, koska tuet eivät ole luonteeltaan ensisijaisesti alueellisia, vaan niiden tavoitteena on vaikeuksissa olevan yrityksen kannattavuuden palauttaminen pitkällä aikavälillä. Komissio muistuttaa tässä yhteydessä, että arviointi kohdistuu vain toimenpiteen 8 mukaisesti myönnettyihin tukiin.

(158)

Kahla II:n osalta Saksa väittää, että hyväksyttyihin tukiohjelmiin ja vähämerkityksistä tukea koskevien säännösten soveltamisalaan kuulumattomiksi valtiontuiksi katsottujen toimenpiteiden tavoitteet olivat luonteeltaan alueellisia. Tässä yhteydessä komissio muistuttaa, että arvioinnin kohteena oleviin tapauskohtaisiin tukiin sisältyvät toimenpiteet 11, 12, 13, 14, 15, 16, 20, 21, 23, 26, 27, 30 ja 32.

(159)

Komissio katsoo, että alueellisia tukia koskevia suuntaviivoja (59) (jäljempänä ’aluetukia koskevat suuntaviivat’) ei voida soveltaa arvioitaessa vuosina 1994–1996 myönnettyjen tukien soveltuvuutta yhteismarkkinoille. Kyseisten suuntaviivojen alaviitteessä 10 säädetään: ”Vaikeuksissa oleville yrityksille myönnettäviä tilapäisiä (ad hoc) tukia säädellään erityissäännöin eikä niitä pidetä aluetukina.” Erityissäännöillä tarkoitetaan tässä rakenneuudistusta koskevia suuntaviivoja.

(160)

Komissio toteaa, että nykyiset aluetukia koskevat suuntaviivat eivät olleet tuen myöntämisajankohtana voimassa. Tuen myöntämisajankohtana voimassa olleissa säännöksissä, jotka mainitaan kyseisten suuntaviivojen alaviitteessä 2, kielletään kuitenkin yksiselitteisesti tarkastelun kohteena olevien tukien kaltaisten tukien myöntäminen, jos myöntäminen rikkoo tukien myöntämisestä vaikeuksissa oleville yrityksille annettuja erityissäännöksiä. Kuten edellä arvioinnin B osassa (106–118 kappale) todetaan, komissio päättelee, että Kahla II oli vuoteen 1996 asti vaikeuksissa oleva yritys. Näin ollen tapauskohtaisten tukien arvioinnissa ei voida soveltaa kyseisiä säännöksiä. Tämä käy ilmi myös tarkasteltaessa tuilla katettujen kustannusten laatua. Komissio muistuttaa taulukosta 5, jonka mukaan 80 prosenttia menoista käytettiin koneiden uusimiseen ja yrityksen käyttöpääoman vahvistamiseen, jotka ovat tyypillisesti rakenneuudistukseen liittyviä menoeriä eivätkä liity investointihankkeisiin.

(161)

Tästä syystä komissio ei voi päätellä, että kaikki Kahla II:lle vuoteen 1996 mennessä myönnetyt tapauskohtaiset tuet voitaisiin katsoa yhteismarkkinoille soveltuviksi aluetuiksi.

(162)

Saksa esitti jokin aika sitten, että toimenpiteeseen 26 kuuluvia tukia olisi pidettävä työllistämistukina. Työllistämissuuntaviivoissa (60) säädetään tuista, joilla edistetään uusien työpaikkojen luomista. Saksan antamien tietojen mukaan avustukset käytettiin osan Kahla II:n laitoksista hävittämiseen. Kyseiset työt teetettiin työttömillä henkilöillä, joten niiden avulla luotiin väliaikaisia työpaikkoja. Niiden avulla ei kuitenkaan saatu aikaan pysyvää työllistymistä. Tämän tuen ei voida myöskään katsoa turvanneen työpaikkoja, koska yrityksen henkilöstön määrää supistui huomattavasti (380:stä 327:ään vuosina 1994–1996). Saksan antamat tuen käyttöä koskevat selvitykset, joiden mukaan sillä työllistettiin väliaikaisesti työttömiä, vahvistavat myös yksiselitteisesti käsityksen, että sillä ei säilytetty Kahla II:n työpaikkoja. Näin ollen komissio katsoo, ettei toimenpidettä 26 voida hyväksyä työllistämistukia koskevien suuntaviivojen mukaisena työllistämistukena. Tämä komission käsitys koskee myös ennen suuntaviivojen voimaantuloa myönnettyjä tukia, koska työllistämissuuntaviivat vain vahvistavat voimassa olleen käytännön. Työllistämistuen hyväksyminen olisi joka tapauksessa mahdotonta, jos työpaikkoja ei sen avulla luoda eikä säilytetä.

(163)

Koska yritys oli tapauskohtaisen tuen myöntämisajankohtana vaikeuksissa oleva yritys, on tutkittava, voidaanko Kahla II:n hyväksi ennen vuotta 1996 myönnetty tuki ja Kahla I:n hyväksi myönnetty tuki katsoa rakenneuudistusta koskevien suuntaviivojen nojalla yhteismarkkinoille soveltuvaksi. Komissio katsoo, ettei tähän tapaukseen voida soveltaa mitään muita yhteisön suuntaviivoja, kuten tutkimuksen ja kehityksen edistämiseen, ympäristönsuojeluun, pk-yrityksille tai koulutukseen tarkoitettuja tukia koskevia suuntaviivoja. Koska kaikki tukitoimenpiteet oli myönnetty ennen rakenneuudistusta koskevien suuntaviivojen muutetun version voimaantuloa, on sovellettava 23 päivänä joulukuuta 1994 annettuja suuntaviivoja (61). Tärkeimpien näissä suuntaviivoissa vahvistettujen ehtojen täyttymistä arvioidaan järjestyksessä.

(164)

Rakenneuudistustuet ovat yleensä yhdistelmä tappioiden, sosiaalikulujen, käyttöpääoman jne. kattamiseen tarkoitetuista toimintatuista ja aineellisista investoinneista. Näitä voidaan arvioida yksiselitteisesti Kahla I:n hyväksi myönnettyjen tukitoimenpiteiden ja vuoteen 1996 asti Kahla II:n hyväksi myönnettyjen toimenpiteiden tavoitteiden perusteella (62).

(165)

Kahla I:n hyväksi toteutettujen tukien osalta voidaan todeta, kuten muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen ja laajentamisen yhteydessä on korostettu, että komissiolle ei missään vaiheessa esitetty rakenneuudistussuunnitelmaa. Jos rakenneuudistussuunnitelmaa ei ole, rakenneuudistusta koskevissa suuntaviivoissa rakenneuudistuksen hyväksymiselle asetetut ehdot, erityisesti perustellun rakenneuudistussuunnitelman olemassaolo tuen myöntämishetkellä, eivät täyty (63). Näin ollen toimenpiteen 8 mukaisesti myönnetty tuki on katsottava yhteismarkkinoille soveltumattomaksi.

(166)

Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen ja laajentamisen yhteydessä komissio totesi vuosina 1994–1996 Kahla II:n hyväksi myönnettyihin tukiin liittyen havainneensa merkkejä siitä, että yrityksessä oli toteutettu rakenneuudistus. Saksan toimittamissa selvityksissä kuvattiin joitakin yrityksen elinkelpoisuuden palauttamiseen tähtääviä toimenpiteitä: tuotteiston uusiminen, henkilöstön vähentäminen, vanhojen koneiden ja laitteiden korvaaminen, joidenkin tuotannon osien lakkauttaminen, investoinnit, joiden tavoitteena oli mahdollisuuksien luominen teknisten standardien ja ympäristönormien noudattamiseksi ja myyntiverkoston luominen. Saksa ilmoitti muodollisen tutkintamenettelyn aikana, että kyseiset toimenpiteet olivat osa ensimmäistä yrityssuunnitelmaa, jota kehitettiin myöhemmin edelleen, ja kieltäytyi pitämästä toimenpiteitä rakenneuudistussuunnitelmana. Lokakuun 1 päivänä 2002 päivätyssä kirjeessään Saksa lopulta ilmoitti, että jos komissio pitää Kahla II:ta vaikeuksissa olevana yrityksenä, kyseiset toimenpiteet on katsottava rakenneuudistussuunnitelmaksi.

(167)

Epäselväksi kuitenkin jää, mitä toimitetuista asiakirjoista on pidettävä asianmukaisena rakenneuudistussuunnitelmana. Komissio toteaa, että ensimmäinen selvitys toimitettiin ennen yrityksen omaisuuden myyntiä. Se oli lisäksi osoitettu yksinomaan TIB:lle, jotta tämä pystyisi päättämään, oliko osuuden hankkiminen yrityksestä tarkoituksenmukaista. Vaikka molemmissa selvityksissä ehdotettiin useita toimenpiteitä, jotka olivat välttämättömiä yrityksen elinkelpoisuuden takaamiseksi, Saksan mukaan sijoittaja kehitti edelleen kyseisiä toimenpiteitä. Jos kyseisiä selvityksiä pidettäisiin rakenneuudistussuunnitelmana, varsinkin ehdotettujen toimenpiteiden kustannuksista käy selvästi ilmi, että ne eivät edusta suunnitelman lopullista versiota. Ensimmäisessä selvityksessä kokonaiskustannuksiksi ennakoitiin 30,945 miljoonaa Saksan markkaa, joka koostui investoinneista, omaisuuden hankinnasta, tappioiden kattamisesta ja lainojen koroista. Toisessa selvityksessä rakenneuudistustoimenpiteiden kokonaiskustannuksiksi ennakoitiin 27,727 miljoonaa Saksan markkaa, joka koostui investoinneista (mukaan lukien omaisuuden hankinta), tappioiden kattamisesta ja käyttöpääomasta. Saksan investointisuunnitelmassa kuvaamat ja taulukossa 5 eritellyt kustannukset, joiden perusteella tuki ilmoituksen mukaan myönnettiin, eivät ole yhtenevät ensimmäisessä eivätkä toisessa selvityksessä ennakoitujen kustannusten kanssa. Molemmissa selvityksissä esitetyssä luettelossa kyseisten kustannusten rahoittamiseksi toteutettavista toimenpiteistä jätetään mainitsematta useita tukitoimenpiteitä, jotka tosiasiassa toteutettiin yrityksen hyväksi (ks. taulukko 4), ja sama havainto koskee myös investointisuunnitelmaa (taulukko 5). Jos jompaakumpaa kyseisistä asiakirjoista pidettäisiin rakenneuudistussuunnitelmana, komissio voisi vain päätellä, että suunnitelma ei ollut lopullinen tai että yritys on saanut ylimääräisiä tukia.

(168)

Vaikka kyseisiä asiakirjoja voitaisiinkin pitää rakenneuudistussuunnitelmana, niitä ei siis voitaisi pitää tällaisen suunnitelman lopullisena versiona. Epäselväksi jää myös, kuinka suuri osa ehdotetuista toimista on tosiasiallisesti toteutettu.

(169)

Voidakseen todeta, täyttyvätkö rakenneuudistusta koskevissa suuntaviivoissa säädetyt ehdot, komissio tarvitsee tarkat tiedot yrityksen pitkän aikavälin kannattavuuden palauttamiseksi toteutetuista rakenneuudistustoimenpiteistä (64). Komission toistuvista kehotuksista huolimatta Saksa ei koskaan toimittanut sille lopullista versiota Kahla II:n rakenneuudistussuunnitelmasta eikä antanut tietoja käytännössä toteutuneista rakenneuudistustoimenpiteistä. Koska suunnitelmaa ei ole käytettävissä, kyseisten suuntaviivojen toteutumista ei voida tutkia.

(170)

Komissio toteaa myös, että yksityisten varojen osuutta kokonaiskustannuksista ei voida pitää huomattavana. On syytä muistuttaa, että komissio on muodollisesti kehottanut Saksaa toimittamaan tietoja kaikista yksityisen sijoittajan jo suorittamista tai tulevista rahoitusosuuksista. Saksan 1 päivänä lokakuuta 2002 päivätyssä kirjeessä on luettelo 29 päivänä marraskuuta 1993 päivätyn kertomuksen mukaisista väitetyistä yksityisistä rahoitusosuuksista. Niihin kuuluvat G. Raithelin 2,055 miljoonan Saksan markan osakkuus, G. Raithelille myönnettyjen lainojen 986 000 Saksan markan korot, 2,217 miljoonan Saksan markan kassavirta ja TIB:n 7,975 miljoonan Saksan markan pääomaosuus.

(171)

Sijoittajan väitetty osuus koostui kahdesta alennetulla korolla julkisista varoista myönnetystä lainasta (toimenpiteet 16 ja 17), joiden kokonaismäärältä oli 2 miljoonaa Saksan markkaa, ja 55 000 Saksan markasta, jonka sijoittaja maksoi omista varoistaan yrityksen omaan pääomaan. Vain viimeksi mainittu määrä oli luonteeltaan puhtaasti yksityinen. Toimenpiteen 16 mukainen 200 000 Saksan markan laina oli katettu valtiontakauksella. Toimenpiteen 17 mukainen 1,8 miljoonan Saksan markan laina oli katettu Kahla II:n yrityskiinteistöön kohdistuvalla kiinteistötakauksella. Kyseisen omaisuuden osto rahoitettiin valtiontuilla. Koska kyseiset lainat myönnettiin valtion varoista ja annetut vakuudet huomioon ottaen on selvää, että toimenpiteiden 16 ja 17 mukaisia lainoja ei voida pitää yksityisen sijoittajan osuuksina. Uusista väitteen mukaan 986 000 Saksan markan suuruisista korkokuluista komissiolle ei ole missään vaiheessa annettu minkäänlaisia tietoja. Ne tarkoittavat oletettavasti G. Raithelin molemmista toimenpiteiden 16 ja 17 mukaisista lainoista maksama korkoja. Kyseisillä koroilla ei kuitenkaan rahoitettu rakenneuudistuskustannuksia. Kassavirrasta komissio toteaa, että yrityksen toiminnasta saatavaksi voitoksi ennakoitua määrää ei voida pitää rakenneuudistusta koskevissa suuntaviivoissa tarkoitettuna merkittävänä osuutena. Komissiolle ei ole myöskään ilmoitettu, jäikö mainittu kassavirta todellisuudessa yrityksen käyttöön, vai katettiinko sillä rakenneuudistuksesta aiheutuneita kustannuksia.

(172)

Koska yritys alkoi tuottaa jonkin verran voittoa, sijoittaja muutti 30 päivänä maaliskuuta 1998 osan julkisista varoista myönnetyistä lainoista yksityisiksi lainoiksi. Tämä osuus oli kuitenkin tukien myöntämisajankohtana epävarma ja se maksettiin vasta rakenneuudistuksen jälkeen. Näin ollen voidaan olettaa, että jälkeenpäin suoritettu osuus oli mahdollinen vain yrityksen taloudellisen tilanteen paranemisen ansiosta, mikä oli valtiontukien tulosta. Komissio toteaa myös, että rahoitusosuus oli mahdollinen vain kyseisten lainojen kattamiseksi myönnetyn 90-prosenttisen takauksen ansiosta (65). Tämä on lisäksi myös tapahtunut vasta rakenneuudistuksen päätyttyä. Tukien myöntämishetkellä toimenpiteen toteutuminen oli epävarmaa eikä ole selvää, millä varoilla se rahoitettiin. Rakenneuudistuskustannuksia koskevan yhteenvedon puuttuessa ei ole myöskään mahdollisuuksia varmistaa, oliko yksityinen rahoitusosuus merkittävä.

(173)

Rakenneuudistustukia voidaan myöntää vain sellaisen lopullisen rakenneuudistussuunnitelman perusteella, joka käsittää myös toimenpiteitä tuesta mahdollisesti aiheutuvien kielteisten vaikutusten tasoittamiseksi ja merkittävän yksityisistä varoista peräisin olevan rahoitusosuuden. Koska käytettävissä ei ole tietojen antamista koskevasta välipäätöksestä huolimatta tosiseikkoja, jotka osoittaisivat tuen myönnetyksi tällaisten ehtojen mukaisesti, on syytä olettaa, että kyseiset ehdot eivät ole todellisuudessa toteutuneet. Kahla II:lle vuoteen 1996 asti myönnetyt tapauskohtaiset tuet ovat näin ollen yhteismarkkinoille soveltumattomia rakenneuudistustukia.

(174)

Tästä syystä komissio ei voi päätellä, että Kahla II:lle vuoteen 1996 mennessä myönnetyt tapauskohtaiset tuet voitaisiin katsoa yhteismarkkinoille soveltuviksi.

(175)

Ottaen huomioon yrityksen toiminnan tuottamat vähäiset voitolliset tulokset komissio katsoo, että Kahla II:ta ei voida enää vuoden 1997 jälkeen pitää vaikeuksissa olevana yrityksenä. Saksan esittämän pyynnön mukaisesti komissio arvioi Kahla II:lle myönnettyjä tukia aluetukiin sovellettavien suuntaviivojen perusteella. Komissio muistuttaa, että tämä koskee vain tapauskohtaisina tukina arvioitavia toimenpiteitä 30 ja 32, koska muut toimenpiteet ovat voimassa olevia tukia.

(176)

Aluetukia koskevien suuntaviivojen mukaisesti vain yhdelle yritykselle myönnetty yksittäinen tapauskohtainen tuki vaikuttaa merkittävästi kilpailuun kyseisillä markkinoilla, vaikka sen aluekehitystä edistävä vaikutus saattaa jäädä vähäiseksi. Ne ovat yleensä tarkasti kohdistettuja tai alakohtaisia teollisuuspoliittisia toimenpiteitä eivätkä vastaa varsinaisen aluetukipolitiikan henkeä ja tarkoitusta. Näin ollen kyseiset tuet eivät täytä aluetukea koskevissa suuntaviivoissa mainittuja ehtoja, jollei toisin todisteta. Komissio toteaa, että posliinimarkkinat ovat kylläiset ja ala kärsii ylikapasiteetista. Tämä täydentää tapauskohtaisia tukia koskevia kielteisiä oletuksia, koska kaikki investointituet vaikuttaisivat alaan todennäköisesti kielteisesti.

(177)

Aluetukien tavoitteena ovat joko tuottavat investoinnit (alkuinvestoinnit) tai investointeihin liittyvä työpaikkojen luominen. Alkuinvestointi tarkoittaa investointia laitteisiin uutta yritystoimipaikkaa perustettaessa, laajennettaessa olemassa olevaa yritystoimipaikkaa tai muutettaessa perusteellisesti olemassa olevan yritystoimipaikan tuotteita tai tuotantomenetelmää (järkiperäistämällä, vaihtamalla tuotetta tai nykyaikaistamalla).

(178)

Komissio toteaa aluksi, että osa kyseisistä tuista (toimenpide 32) koostuu avustuksista, jotka on ilmoituksen mukaan myönnetty tutkimukseen ja kehitykseen, työntekijöiden sopeuttamiseen, osallistumiseen messuille ja kustannusten alentamiseen. Kyseiset menot eivät ole investointeja. Toimenpide 30 on puolestaan takaus lainalle, joka oltaisiin voitu käyttää investointeihin, mutta Saksa ei ole missään vaiheessa näin väittänyt.

(179)

Komissio on nimenomaan ja muodollisesti kehottanut Saksaa esittämään kuvauksen toteutetuista tai toteutettavista investoinneista. Jotta voitaisiin tutkia, onko alkuinvestointeja toteutettu, Saksa on esittänyt vain taulukoissa 7 ja 9 esitetyt investointisuunnitelmat. Saksa ei ole toimittanut väitetystä investointihankkeesta minkäänlaista kuvausta. Kyseisten suunnitelmien mukaan ostettiin koneita ja investoitiin olemassa oleviin laitteisiin. Koska muuta selvitystä ei ole annettu, komissio ei voi päätellä, että kyseiset investoinnit liittyisivät yritystoimipaikan laajentamiseen tai tuotetta taikka tuotantomenetelmää koskevan perusteellisen muutoksen toteuttamiseen.

(180)

Vaikka asia olisikin näin, komissio ei voi perustaa tätä asiaa koskevaa arviotaan minkäänlaisiin tietoihin. Näin ollen tukikelpoisia kokonaiskustannuksia ei voida määritellä. Tästä syystä on mahdotonta todeta, jääkö tuki 35 prosentin suurinta mahdollista tuki-intensiteettiä vähäisemmäksi ottaen huomioon kumulointi muiden hyväksyttyihin tukiohjelmiin kuuluvien investointitukien (toimenpiteet 28, 29 ja osa toimenpiteestä 33) kanssa.

(181)

Aluetukia koskevien suuntaviivojen 4.2 kohdan mukaisesti tuen vastaanottajan rahoitusosuuden on lisäksi oltava vähintään 25 prosenttia, jotta tuotannollisten investointien kannattavuus ja terveys voitaisiin taata. Tähän vähimmäismäärään ei saa sisältyä tukea. Tämä ei toteudu esimerkiksi silloin, jos valtiontukea sisältävä laina on myönnetty alennetulla korolla tai valtion takaamana.

(182)

Komissio on kehottanut Saksaa nimenomaan ja muodollisesti antamaan tiedot kaikista sijoittajan suorittamista tai sen tulevista rahoitusosuuksista. Käytettävissä olevien tietojen mukaan sijoittaja on 30 päivänä maaliskuuta 1998 muuttanut julkiset lainat markkinakorkoisiksi lainoiksi. On kuitenkin syytä epäillä mahdollisuutta pitää kyseisiä lainoja yksityisinä rahoitusosuuksina, joihin ei sisälly minkäänlaista tukea, koska ne liittyvät aikaisemmin myönnettyihin tukitoimenpiteisiin. Myös nämä markkinakorkoiset lainat katettiin edelleen 90-porosenttisella valtiontakauksella. Taulukon 8 perusteella ilmoituksen mukaan vuosina 1997 ja 1998 toteutettujen investointien omarahoitusosuus oli yhteensä 2,406 miljoonaa Saksan markkaa. Tämän määrän alkuperästä ei kuitenkaan esitetty minkäänlaista selvitystä. Kyseisen selvityksen puuttuessa komissio ei voi päätellä, että tuen vastaanottajan rahoitusosuus olisi vähintään 25 prosenttia investoinnin kokonaiskustannuksista.

(183)

Näitä toimenpiteitä ei voida myöskään pitää yhteismarkkinoille soveltuvina toimintatukina, koska ne eivät täytä aluetukia koskevissa suuntaviivoissa asetettuja ehtoja. Mainittujen ehtojen mukaan kyseisiä tukia voidaan myöntää, jos ne ovat alueelliseen kehitykseen kohdistuvan vaikutuksensa ja laatunsa vuoksi perusteltuja ja niiden määrä on tasoitettaviin epäkohtiin nähden kohtuullinen. Saksa ei ole todistanut minkään näistä ehdoista toteutuvan. Saksa ei ole myöskään osoittanut, että tukien ajallinen kesto on rajattu ja että ne ovat asteittain alenevia.

(184)

Yhteenvetona on todettava, ettei komissio voi päätellä Kahla II:n ilmoituksen mukaan vuodesta 1997 alkaen tekemien investointien olevan alueellisia valtiontukia koskevissa suuntaviivoissa tarkoitettuja tukikelpoisia investointeja. Todisteita ei ole esitetty myöskään siitä, että 25 prosenttiin kokonaiskustannuksista ei sisältyisi tukea ja että tuen vastaanottaja olisi ne rahoittanut. Komissio ei voi lopulta myöskään päätellä, että tuella olisi myönteisiä vaikutuksia alueeseen tai markkinoihin. Näin ollen komissio ei voi todeta, että tukia voitaisiin pitää alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen mukaisesti yhteismarkkinoille soveltuvina.

(185)

Komissio toteaa, että Saksa on myöntänyt kyseisen tuen EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan vastaisesti. Käytettävissä olevien tietojen perusteella komissio ei voi päätellä, että Kahla I:lle ja Kahla II:lle myönnettyjä tapauskohtaisia tukia voitaisiin pitää yhteismarkkinoille soveltuvina.

(186)

Asetuksen (EY) N:o 659/1999 (66) 14 artiklan mukaisesti yhteismarkkinoille soveltumattomat tuet on perittävä takaisin, ellei tuen periminen takaisin ole yhteisön lainsäädännön jonkin yleisen periaatteen vastaista. Komission käsityksen mukaan tässä tapauksessa asia ei ole näin. Tapausta koskevat tosiseikat eivät erityisesti osoita, että tuensaajalla olisi mahdollisuuksia esittää perusteltuja odotuksia.

(187)

Näin ollen kaikki sääntöjenvastaiset ja yhteismarkkinoille soveltumattomat tuet, jotka Kahla I:lle ja Kahla II:lle on myönnetty, on perittävä takaisin. Jo takaisin maksetuista tukitoimenpiteistä olisi kuitenkin perittävä vielä takaisin se osuus, jonka verran takaisinmaksettu määrä on pienempi kuin aluetukien laskemisessa sovellettavaan voimassa olevaan viitekorkoon perustuvalla korolla lisätty velkamäärä.

(188)

Takaisinperittävään tukeen on sisällytettävä korko alkaen siitä, kun tuki on asetettu tuensaajan käyttöön, tuen takaisinperintään asti. Korko perustuu aluetukien avustusekvivalenttien laskennassa käytettyyn viitekorkoon –

a)

Toimenpide 11: TIB:n osallistuminen yhtiön pääomaan;

b)

Toimenpide 12: TIB:n myöntämä laina yrityksen tulokseen sidotulla korolla;

c)

Toimenpiteet 13, 14, 23 ja 30: Thüringenin osavaltion 90-prosenttiset takaukset;

d)

Toimenpide 15: Thüringenin osavaltion maksama avustus;

e)

Toimenpide 16: valtion omistaman pankin oman pääoman vahvistamiseksi myöntämä laina;

f)

Toimenpide 21: valtion omistaman pankin myöntämä laina;

g)

Toimenpide 26: työllisyyttä edistävät avustukset;

h)

Toimenpide 27: toimenpiteet työntekijöiden sopeuttamisen, messuille osallistumisen ja mainonnan edistämiseksi;

i)

Toimenpide 32: toimenpiteet tutkimuksen ja kehityksen, työntekijöiden sopeuttamisen, messuille osallistumisen ja kustannusten alentamisen edistämiseksi;

25.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 88/50

(1)

Kuusi saksalaista viljasta valmistetun tislatun alkoholijuoman (Kornbranntwein) teollisuustuottajaa, jotka kuuluvat kyseisen alkoholijuoman teollisuustuottajien ammattijärjestöön, teki komissiolle kantelun 22 päivänä marraskuuta 2000 päivätyllä kirjeellä. Kantelu koski tislatun alkoholin alalla sovellettavasta monopolijärjestelystä Saksassa 2 päivänä toukokuuta 1976 annetun lain (Branntweinmonopolgesetz) muuttamista talousarvion tervehdyttämisestä 22 päivänä joulukuuta 1999 annetulla lailla (Haushaltssanierungsgesetz) (2).

(2)

Kantelun tehneet tuottajat hakevat vahvistusta väitteelle, jonka mukaan Saksan lainsäätäjä on tislattua alkoholia koskevasta monopolista annetun lain (3) muutoksen myötä ottanut käyttöön tukiohjelman, joka on EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan vastainen. Väite perustuu siihen, että viljasta valmistettua tislattua alkoholijuomaa tuottavat teollisuustuottajat ja maataloustuottajat, joilla oli lainmuutokseen asti ollut yhtäläinen oikeus tukeen, asetetaan uudella tukiohjelmalla eriarvoiseen asemaan, koska sen mukaan tukea saavat vain maataloustuottajat. Kantelun tehneet tuottajat väittävät, että viljasta valmistettua tislattua alkoholijuomaa tuottavat maataloustuottajat saavat uuden tukiohjelman ansiosta kiistämättömän edun, jonka ne katsovat olevan yhteisön kilpailusääntöjen vastaista tukea.

(3)

Komissio pyysi 3 päivänä tammikuuta 2001 Saksalta ensimmäisen kerran lisätietoja kantelun kohteena olevista muutoksista. Saksa vastasi komission pyyntöön 14 päivänä helmikuuta päivätyllä kirjeellä, jossa se totesi, että kyseisistä tukitoimenpiteistä oli ilmoitettu komissiolle jo vuonna 1976 ja että uudella lailla vain parannettiin käytössä olevaa järjestelyä. Komissio esitti 16 päivänä maaliskuuta 2001 Saksalle useita lisäkysymyksiä. Saksa pyysi vastausten antamiselle asetetun määräajan pidennystä, jonka komissio myönsi 9 päivänä huhtikuuta 2001 päivätyllä kirjeellä.

(4)

Saksa toimitti vastauksensa komissiolle 24 päivänä huhtikuuta 2001, ja komissio toimitti Saksalle ensimmäiset päätelmänsä ja huomautuksensa 19 päivänä marraskuuta 2001. Saksa vahvisti 19 päivänä joulukuuta 2001 päivätyllä kirjeellä 14 päivänä helmikuuta 2001 päivätyssä kirjeessä esittämänsä näkemykset ja totesi toistamiseen, että kyseiset tuet ovat yhteisön säännösten mukaisia.

(5)

Komissio pyysi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun asetuksen (EY) N:o 659/1999 (4) 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti 22 päivänä helmikuuta 2002 päivätyllä kirjeellä Saksaa esittämään asiaa koskevat huomatuksensa sekä aiheelliset ehdotukset siitä, miten viljasta valmistetun tislatun alkoholijuoman tuottajille myönnettävää tukea koskeva lainsäädäntö voidaan saattaa EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaiseksi. Saksa ilmoitti 19 päivänä maaliskuuta 2002 komissiolle kirjallisesti, ettei se katsonut kyseisten toimenpiteiden olevan tarpeen, koska se ei hyväksynyt komission esittämiä päätelmiä. Tämä koski etenkin päätelmää, jonka mukaan viljasta valmistettu tislattu alkoholijuoma ei ole maataloustuote vaan teollinen tuote.

(6)

Komissio ehdotti 19 päivänä kesäkuuta 2002 Saksalle osoittamassaan päätöksessä useita aiheellisia toimenpiteitä viljasta valmistetun tislatun alkoholijuoman tuottajille myönnettävää tukea koskevan lainsäädännön uudistamiseksi. Saksa ilmoitti 19 ja 23 päivänä heinäkuuta 2002 päivätyillä kirjeillään komissiolle, ettei se hyväksy komission ehdotusta eikä näin ollen aio toteuttaa komission ehdottamia aiheellisia toimenpiteitä asetetuissa määräajoissa.

(7)

Komissio teki tämän vuoksi 16 päivänä lokakuuta 2002 asetuksen (EY) N:o 659/1999 19 artiklan mukaisesti päätöksen muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta kyseisten tukitoimenpiteiden osalta. Päätös julkaistiin 11 päivänä syyskuuta 2002Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä  (5) ja kaikkia asianomaisia pyydettiin esittämään huomatuksensa kyseisistä tukitoimenpiteistä.

(8)

Saksa esitti 12 päivänä marraskuuta 2002 huomautuksensa menettelyn aloittamisesta.

(9)

Komissio sai asianomaisilta yhteensä 54 huomautusta, joista yhdessä oli noin 2 000 allekirjoitusta. Huomautukset ja niihin liittyvä kannanottopyyntö toimitettiin Saksalle 7 päivänä helmikuuta 2003. Saksa pyysi 26 päivänä helmikuuta 2003 komissiolta vastauksensa antamiselle asetetun määräajan pidennystä, joka myönnettiin 27 päivänä helmikuuta 2003. Saksa toimitti vastauksensa komissiolle 19 päivänä maaliskuuta 2003 päivätyllä kirjeellä.

(10)

Saksan pyynnöstä asiaa käsiteltiin 5 päivänä kesäkuuta 2003 pidetyssä kokouksessa. Saksa toimitti komissiolle kokoukseen liittyvän valmisteluasiakirjan 4 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyllä kirjeellä. Heinäkuun 2 päivänä 2003 Saksa toimitti komissiolle vielä yhden kirjeen.

(11)

Kantelun tehneet tuottajat toimittivat komissiolle 13 päivänä elokuuta 2003 kirjalliset huomautuksensa kokousta varten, joka pidettiin niiden pyynnöstä 29 päivänä elokuuta 2003.

(12)

Komissio toimitti Saksalle 5 päivänä maaliskuuta 2004 kantelun tehneiden tuottajien 13 päivänä elokuuta 2003 esittämät huomautukset. Saksa vastasi huomautuksiin 5 päivänä huhtikuuta 2004 päivätyllä kirjeellä.

(13)

Tislattua alkoholia koskeva monopolijärjestely (Branntweinmonopol) luotiin 8 päivänä huhtikuuta 1922 annetulla lailla (6). Monopolia muutettiin yhteisöjen tuomioistuimen vahvistaman oikeuskäytännön, kuten 17 päivänä helmikuuta 1976 asiassa 45/75, Rewe-Zentrale, annetun tuomion (7), seurauksena lailla (8), joka annettiin 2 päivänä toukokuuta 1976. Tislattua alkoholia koskevasta monopolista annettua lakia uudistettiin 2 päivänä toukokuuta 1976 korvaamalla silloinen alueellisiin tukitoimenpiteisiin perustuva, EY:n perustamissopimuksen 31 artiklan (entisen 37 artiklan) vastainen hintatuki hinnantasausjärjestelmällä.

(14)

Saksa ilmoitti 9 päivänä huhtikuuta 1976 komissiolle tislattua alkoholia koskevasta monopolista annetusta uudesta laista (Branntweinmonopolgesetz) (9) EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan (nykyisen 88 artiklan 3 kohdan) ja tiettyjen kilpailusääntöjen soveltamisesta maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan annetun neuvoston asetuksen N:o 26 (10) 4 artiklan mukaisesti. Kyseisen asetuksen 4 artiklan mukaan ”Perustamissopimuksen 93 artiklan 1 kohdan ja 93 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen määräyksiä sovelletaan perustamissopimuksen liitteessä II [nykyisin ja jäljempänä EY:n perustamissopimuksen liite I; alleviivaus komission] lueteltujen tuotteiden tuotannon tai kaupan tukeen” (11). Jäsenvaltioilla on perustamissopimuksen mukaan näin ollen ilmoitusvelvollisuus, vaikka komission antamaa hyväksyntää ei edellytettäisi.

(15)

Saksa totesi komissiolle tekemässään ilmoituksessa aikovansa myös vastaisuudessa noudattaa lakisääteistä velvollisuuttaan, jonka mukaisesti se ostaa tislatun alkoholijuoman kotimaisten valmistajien tuotannon tuotantokustannukset kattavaan hintaan.

(16)

Vuonna 1976 tehdyssä ilmoituksessa ei erotettu toisistaan kahta eri tuotetyyppiä, toisin sanoen neutraalia alkoholia ja aromatisoitua alkoholia, kuten viljasta valmistettua tislattua alkoholijuomaa (Kornbranntwein). Komissio ei tuolloin esittänyt huomautuksia ilmoituksen sanamuodosta.

(17)

Vuoden 1976 lainmuutoksen jälkeen monopolin perusteella ostettiin ja markkinoitiin alkoholia Saksan valtiovarainministeriön alaisen Bundesmonopolverwaltung für Branntwein –yksikön (monopolin hallinnoinnista liittovaltion tasolla vastaavan yksikön, jäljempänä ’BfB’) välityksellä. BfB ostaa alkoholin laissa säädettyyn hintaan, tislaa sen uudelleen (12) ja myy sen edelleen markkinahintaan. Poikkeuksena on viljasta valmistettu tislattu alkoholijuoma (Kornbranntwein).

(18)

Viljasta valmistetun tislatun alkoholijuoman tapauksessa BfB:tä vastaavana yhteisönä toimii 14 päivänä kesäkuuta 1930 perustettu Deutsche Kornbranntwein-Vermarktung GmbH (jäljempänä ’DKV’) (13), jolle annettiin 2 päivänä toukokuuta 1976 säädetyllä lailla vastaavat tehtävät kuin BfB:lle, mutta vain viljasta valmistetun tislatun alkoholijuoman oston ja myynnin osalta. DKV sai vuonna 1976 annetun lain nojalla yksinoikeuden ostaa suurimman osan viljasta valmistetun tislatun alkoholijuoman kotimaisten tuottajien tuotannosta laissa säädettyyn hintaan, joka kattaa tuotantokustannukset siitä riippumatta, onko kyse teollisuus- vai maataloustuottajista (14). Lisäksi se sai yksinoikeuden myydä viljasta valmistettua tislattua alkoholijuomaa markkinahintaan, myös mahdollisen jatkojalostuksen ja uudelleentislauksen jälkeen. Vuoteen 2000 asti DKV myi yli 80 prosenttia Saksassa tuotetusta, viljasta valmistetusta tislatusta alkoholijuomasta ja tislaamojen oman myynnin osuus oli 20 prosenttia (15).

(19)

DKV saa tislattua alkoholia koskevasta monopolista annetun lain 82 §:ssä sille osoitettujen lakisääteisten tehtävien hoitamisesta korvauksen, joka markkinahintojen puuttuessa määritetään omakustannushinnan perusteella julkisten hankintojen markkinoilla sovellettavien hinnanmääräytymisperiaatteiden mukaisesti.

(20)

Tukea saavat saksalaiset viljasta valmistetun tislatun alkoholijuoman tuottajat ovat velvollisia toimittamaan DKV:lle tuotannostaan osuuden, joka vastaa viranomaisten vuosittain vahvistamia tuotantokiintiöitä. Ne voivat ylittää alkoholin tuotantokiintiönsä, mutta kiintiön ylittävälle osuudelle ei anneta hintatakuuta. Maataloustuottajilla on (ymmärrettävistä syistä toisin kuin teollisilla tislaamoilla) lakisääteinen velvollisuus jalostaa itse tuottamiaan raaka-aineita (viljaa) ja hyödyntää tislauksessa syntyneet sivutuotteet omassa elinkeinotoiminnassaan esimerkiksi siten, että tislauksessa syntynyt mäski käytetään karjan rehuna ja liete lannoitteena.

(21)

Jotkin tislaamot ja/tai tuottajat hyödyntävät ja markkinoivat kuitenkin itse oman tuotantonsa joko kokonaan tai osittain turvautumatta DKV:hen. Tällöin ne saavat DKV:ltä tuotantokiintiönsä mukaan määräytyvän korvauksen, joka vastaa DKV:n säästämiä uudelleentislaus-, varastointi- ja markkinointikustannuksia. Ne ovat näin samassa taloudellisessa asemassa niiden tuottajien kanssa, jotka myyvät tuotantonsa DKV:lle.

(22)

Monopolijärjestelyä muutettiin talousarvion tervehdyttämisestä annetulla lailla (Haushaltssanierungsgesetz), jonka tarkoituksena oli tukien vähentäminen. Lailla rajoitettiin ensinnäkin tuensaajien joukkoa ja uudistettiin tukien myöntämismenettelyä. Talousarvion tervehdyttämisestä annetun lain voimaantulosta lähtien vain maataloustuottajien tislaamot ovat voineet hyötyä täysimääräisesti vanhasta tukiohjelmasta, sillä tislattua alkoholia koskevasta monopolista annetun muutetun lain 40 §:n 5 momentissa säädetään, että teollisten tislaamojen valmistuskiintiöt ovat tuotantovuosina 2000/2001–2005/2006 vain 50 prosenttia tavanomaisista kiintiöistä (16). Tuotantovuoteen 2005/2006 ulottuvan lakisääteisen siirtymäkauden jälkeen tukikelpoisia ovat enää vain maataloustuottajien tislaamot.

(23)

Teolliset tislaamot ovat vuodesta 2001 lähtien voineet vapaaehtoisesti erota monopolista, sillä niillä ei talousarvion tervehdyttämisestä annetulla lailla muutetun alkoholimonopolista annetun lain 58 a §:n mukaan ole tuotantovuodesta 2006/2007 (30 päivästä syyskuuta 2006) enää oikeutta osallistua monopolijärjestelyyn. Lainsäätäjä on teollisille tislaamoille väistämättä aiheutuvia tappiota kompensoidakseen säätänyt, että monopolista ennen asetettua määräaikaa eroaville tuottajille maksetaan tasauskorvaus. Suurin osa teollisista tislaamoista on tämän vuoksi päättänyt erota monopolista ennen kyseistä määräaikaa.

(24)

Laissa säädetään yhtäläisen kohtelun varmistamiseksi, että myös maataloustuottajien tislaamot voivat halutessaan erota monopolista. Niille maksetaan tällöin vastaavat tasausmaksut kuin teollisille tislaamoille.

(25)

DKV hoitaa 30 päivään syyskuuta 2006 asti sille 2 päivänä toukokuuta 1976 annetussa laissa osoitettua tehtävää, joka voitaisiin tämän jälkeen siirtää BfB:lle.

(26)

Kun tislatun alkoholin tuontimonopoli purettiin 1970-luvun jälkipuoliskolla ja markkinat vapautettiin, tislatun alkoholin tuonti Saksaan lisääntyi heti huomattavasti. Tämä aiheutti samalla sen, että tislatun alkoholin myyntihinnat laskivat merkittävästi. Hintojen lasku ei kuitenkaan näkynyt tuottajille maksetuissa hinnoissa.

(27)

Monopoli sopeutui (DKV:n ja BfB:n avulla) uusin markkinaolosuhteisiin ja laski omat myyntihintansa kilpailukykyiselle tasolle. Alkoholin myyntihinta laski näin vuoden 1976 ja tuotantovuoden 1999/2000 välisenä aikana keskimäärin 333 Saksan markasta hehtolitraa kohti 115 Saksan markkaan hehtolitraa kohti.

(28)

Tuotantovuonna 1999/2000 hinta, jonka DKV oli lain mukaan velvollinen maksamaan viljasta valmistetun tislatun alkoholijuoman tuottajille, oli 263 Saksan markkaa hehtolitraa kohti (kun BfB:n muiden tislattujen alkoholijuomien tuottajille maksama hinta oli 296 Saksan markkaa hehtolitraa kohti). Tämä ostohinta lasketaan siten, että se kattaa tuotantokustannukset. Kustannusten laskentaperusteena käytetään huolellisen valmistajan keskimääräisiä tuotantokustannuksia alkoholihehtolitraa kohti. Samalla ajanjaksolla DKV myi viljasta valmistettua tislattua alkoholijuomaa hintaan 157 Saksan markkaa hehtolitraa kohti (kun neutraalin alkoholin myyntihinta oli 93 Saksan markkaa hehtolitraa kohti).

(29)

Korvausjärjestelmällä pyritään näin selkeästi tasoittamaan tislattua alkoholia markkinoivalle monopolille ja näin myös DKV:lle aiheutuvan tulovajauksen vaikutuksia. Viljasta valmistetun tislatun alkoholijuoman tuottajille myönnetyt tuet olivat Saksan toimittamien tietojen mukaan 1 päivän lokakuuta 1999 ja 30 päivän syyskuuta 2000 välisellä ajanjaksolla yhteensä 36,6 miljoonaa Saksan markkaa (18,7 miljoonaa euroa).

(30)

Tuottajille maksettavan ostohinnan ja markkinoilla saatavan myyntihinnan (markkinahinnan) välinen erotus on selkeästi tukea. Saksa ei kiistä tätä seikkaa.

(31)

Tislattua alkoholia koskevasta monopolista annetun lain 58 a §:n mukaisella järjestelyllä helpotetaan viljasta valmistetun tislatun alkoholijuoman tuottajien eroamista monopolista. Kuten edellä johdanto-osan 22 kappaleessa on todettu, tuottajille, jotka ovat valmiit eroamaan monopolista ennen asetettua määräaikaa, maksetaan asteittain alenevia tasausmaksuja syyskuuhun 2006 asti. Nämä maksut, jotka ovat korvaus vapaaehtoisesta eroamisesta ja jotka korvaavat tuotantokustannuksia tasoittavan toimintatuen, suoritetaan kunkin tuotantovuoden neljänä ensimmäisenä kuukautena. Tuottajat voivat tasausmaksujen ansiosta näin halutessaan toimia viljasta valmistetun tislatun alkoholijuoman nk. ”vapailla” markkinoilla myös monopolista erottuaan (17). Kyse on siis olemassa olevien tukien uudelleenjärjestelystä, ja tuottajat voivat valita haluamansa järjestelyn.

(32)

Tässä yhteydessä olisi mainittava, että lähes kaikki teolliset tislaamot ja myös jotkin maataloustuottajien tislaamoista ovat valinneet edellä kuvatun vaihtoehdon.

(33)

Tuottajille maksettavan ostohinnan ja tuotteiden myynnistä saatavan markkinahinnan erotuksesta johtuva vajaus katetaan Saksassa liittovaltion talousarviosta. Näitä kustannuksia tasattiin alkoholiveron korotuksella. Kyseessä on kulutusvero, jota kannetaan sekä kotimaisesta että tuontialkoholista.

(34)

Saksassa oli tuotantovuoden 1999/2000 lopussa (ennen lain voimaantuloa) 68 teollista ja 409 maataloustuottajien tislaamoa, jotka tuottivat yhteensä 253 000 hehtolitraa viljasta valmistettua tislattua alkoholijuomaa. Markkinoilla toimivia teollisia tislaamoja oli uudistuksen voimaantulon jälkeen 1 päivänä lokakuuta 2001 enää 11, ja niiden kokonaistuotanto oli supistunut 5 000 hehtolitraan. Maataloustuottajien tislaamojen määrä oli supistunut 340:een ja niiden kokonaistuotanto 142 000 hehtolitraan.

(35)

Monopolista ennen asetettua määräaikaa eronneille 57 teolliselle tislaamolle oli toimintavuoden 2001/2002 loppuun mennessä maksettu tasausmaksuja yhteensä 5,9 miljoonaa euroa. Kuudelle maataloustuottajien tislaamolle maksetut vastaavat korvaukset olivat yhteensä 0,6 miljoonaa euroa. Tuotantonsa itse markkinoiville 47 tislaamolle (joiden kokonaistuotanto oli 5 400 hentolitraa) tätä varten myönnetyt tuet olivat yhteensä 315 000 euroa. Lisäksi DKV sai toimintavuonna 2001/2002 tukea 6,6 miljoonaa euroa.

(36)

Menettelyn aloittamista koskevan päätöksen julkaisemisen jälkeen komissio sai 54 huomautusta asianomaisilta, joiden joukossa oli luonnollisia henkilöitä, yrityksiä, yhdistyksiä ja ammattijärjestöjä. Suurimmassa osassa (47) huomautuksista vastustetaan komission ehdottamia, menettelyn lähtökohtana olevia toimenpiteitä. Kolmessa huomautuksessa kannatetaan osaa toimenpiteistä ja neljässä kaikkia toimenpiteitä.

(37)

Myönteiset neljä huomautusta ovat alkoholiteollisuuden edustajilta. Nämä tahot katsovat jopa, ettei menettelyn aloittamista koskeva komission päätös ole riittävä toimenpide, vaan Saksassa käytössä oleva, tislattua alkoholia koskeva monopolijärjestely olisi niiden mukaan uudistettava perusteellisesti.

(38)

Kaikki 35 tislattua alkoholijuomaa valmistavaa maataloustuottajaa suhtautuvat kielteisesti komission kantaan. Suurin osa näistä tuottajista on pieniä maatalousalan perheyrityksiä. Kaikissa huomautuksissa kiistetään komission näkemys, jonka mukaan viljasta valmistettu tislattu alkoholijuoma on katsottava teolliseksi tuotteeksi. Huomautusten esittäjien mukaan kyse on selkeästi maataloustuotteesta. Huomautuksissa kritisoidaan lisäksi komission käyttämää ilmausta ”viljasta valmistettu tislattu alkoholijuoma (Kornbranntwein)”. Paremmin soveltuva nimitys DKV:lle toimitettavalle tuotteelle on tuottajien mukaan ”raaka alkoholi” (Rohalkohol) tai ”viljasta valmistettu raaka alkoholi” (Kornrohalkohol). DKV:lle toimitettu alkoholi ei maataloustuottajien mukaan ole juomakelpoinen tuote, vaan jatkojalostusta ja/tai uudelleentislausta edellyttävä tuote. Osassa huomautuksista todetaan, ettei maataloustuottajien tilanne ole verrattavissa teollisten tuottajien tilanteeseen, koska näihin kahteen tuottajaryhmään sovelletaan eri vaatimuksia. Huomautuksissa annetaan tässä yhteydessä tarkka selvitys viljasta valmistetun tislatun alkoholijuoman valmistusprosessin eri vaiheista. Prosessi on syntynyt osana elinkaarihallintaa (viljanviljely, tislaus, mäskin käyttö karjan rehuna ja lietteen käyttö viljan lannoitteena), jonka todetaan edellyttävän ympäristöä säästävien toimintatapojen tiukkaa noudattamista. Maataloustuottajien tislaamot katsovat tämän vuoksi, että niiden tapauksessa olisi edelleen sovellettava EY:n perustamissopimukseen sisältyviä maataloustuotteita koskevia määräyksiä. Lisäksi ne katsovat, että ne joutuisivat kiistatta epäedulliseen asemaan sellaisiin maatalousyrityksiin nähden, jotka toimittavat valmistamansa alkoholin BfB:lle, jos niihin sovellettaisiin EY:n perustamissopimukseen sisältyviä kilpailusääntöjä, jotka ovat maataloustuotteita koskeva määräyksiä tiukempia. Maataloustuottajien mukaan on varmaa, että ne joutuvat lopettamaan toimintansa, jos monopoli lakkautetaan 1 päivänä tammikuuta 2004, sillä monet niistä ovat tehneet investointeja, joista ne eivät enää tällaisessa tilanteessa pysty vastaamaan. Joissakin huomautuksissa todetaan, että alkoholin tislaus on maatalousyrityksen tärkein toiminto. Näin ollen jos se lopetetaan, koko yrityksen toiminta vaarantuu. Ammattijärjestö, joka edustaa maataloustuottajien tislaamoja, jotka markkinoivat viljasta valmistamansa tislatun alkoholijuoman itse, toteaa, että kyseinen alkoholijuoma on maataloustuote, ja katsoo, ettei komission pitäisi kyseenalaistaa tätä näkemystä. Lukuisissa huomautuksissa katsotaan lisäksi, etteivät tukitoimenpiteet voi vääristää kilpailua tai vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, koska viljasta valmistettu tislattu alkoholijuoma on tuote, jota voidaan valmistaa vain saksankielisillä alueilla.

(39)

Viljasta valmistetun tislatun alkoholijuoman teollisten tuottajien yhteistyöelin (Arbeitsgemeinschaft gewerblicher Kornbrennereien) arvostelee menettelyn aloittamista, koska sen yhteydessä ehdotetaan kaikkien tukien poistamista tuen luonteesta tai siitä riippumatta, myönnetäänkö tuki maataloustuottajien tislaamoille vai teollisille tislaamoille. Se toteaa käynnistäneensä menettelyn aloittamiseen johtaneet tapahtumat, mutta pitää valitettavana sitä, että komissio on kyseenalaistanut teollisille tislaamoille tarkoitetut tasausmaksut, joiden tarkoituksena on kannustaa näitä eroamaan monopolista ennen asetettua määräaikaa. Kantelun tekijä katsoo, etteivät kyseiset tasausmaksut ole EY:n perustamissopimuksen 87 tai 88 artiklassa tarkoitettua valtiontukea. Kyseessä on kantelun tekijän mukaan pikemminkin sellaisista tuotantokiintiöistä saatava vastike, jotka poistuvat teollisilta tislaamoilta toisin kuin maataloustuottajien tislaamoilta. Kantelun tekijä katsoo, että talousarvion tervehdyttämisestä annetun lain mukaiset tasausmaksut olisi maksettava jo pelkästään luottamuksensuojaan liittyvistä syistä. Ne ovat sen mukaan välttämättömiä, jotta niille tislaamoille, joihin lainmuutoksen vaikutukset kohdistuvat, voitaisiin siirtymäajan päättymiseen asti tarjota mahdollisuus toimintansa uudelleen järjestämiseen hyväksyttävissä taloudellisissa olosuhteissa. Maksujen suorittamista voidaan lisäksi perustella sillä, että lakiuudistuksen aiheuttamat tappiot ovat huomattavasti maksuja suuremmat. Korvausten maksaminen ei kantelun tekijän mukaan myöskään vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, koska se ei vääristä kilpailua. Tämä väite perustuu siihen, että kaikki ammattijärjestön jäsenet olisivat tukien poistumisen myötä joutuneet lopettamaan viljasta valmistetun tislatun alkoholijuoman tuotannon, koska niiden olisi ollut mahdotonta toimia markkinoilla, joilla tukia olisi edelleen maksettu muille tuottajille. Kantelun tekijä katsoo kuitenkin edelleen, että maataloustuottajien tislaamoille myönnettävät tuet asettavat tuottajat eriarvoiseen asemaan ja ovat tämän vuoksi sääntöjenvastaisia. Kolme teollista tislaamoa on ilmoittanut suoraan vaativansa, että talousarvion tervehdyttämisestä annetun lain säännökset, jotka koskevat monopolista ennen määräaikaa eroaville tuottajille maksettavia tasausmaksuja, pidetään voimassa.

(40)

Huomautuksia saatiin myös muilta tahoilta, kuten asiantuntijalta, joka ilmoitti osallistuneensa tislattujen alkoholijuomien määritelmää, kuvausta ja esittelyä koskevista yleisistä säännöistä 29 päivänä toukokuuta 1989 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1576/89 (18) valmistelutyöhön, sekä kuluttajayhdistykseltä, joka oli kerännyt 2 000 allekirjoitusta. Näissä muiden tahojen esittämissä huomautuksissa vastustetaan erittäin voimakkaasti näkemyksiä, jotka komissio esitti aloittaessaan menettelyn, ja niissä esitetään suurimmaksi osaksi samat perustelut kuin viljasta valmistettua tislattua alkoholijuomaa valmistavien maataloustuottajien huomautuksissa. Niissä todetaan etenkin, että viljasta valmistettu tislattu alkoholijuoma on vastaisuudessakin katsottava maataloustuotteeksi ja ettei komission pitäisi kyseenalaistaa tuotteen perinteisiä valmistusmenetelmiä. DKV toteaa, että jos komissio lopullisessa päätöksessään pitäytyy ehdottamissaan aiheellisissa toimenpiteissä, sen olisi noudatettava kohtuullisuutta päätöksen täytäntöönpanolle määräaikaa asettaessaan ja pidennettävä sitä 1 päivästä tammikuuta 2004, jotta päätöksen kohteena oleville yrityksille voitaisiin antaa tilaisuus toimintansa uudelleen järjestämiseen.

(41)

Saksa ei kiistä sitä, etteikö järjestelmä, jonka mukaisesti DKV maksaa korvauksia tuotantokustannusten kattamiseksi, olisi toimintatukea. Se katsoo kuitenkin, että viljasta valmistettuun tislattuun alkoholijuomaan olisi vastaisuudessakin sovellettava maataloustuotteita koskevia EY:n perustamissopimuksen määräyksiä ja ettei komissio saisi katsoa kyseistä tuotetta teolliseksi tuotteeksi. Se ei hyväksy komission näkemystä, jonka mukaan monopolijärjestelyn piiriin kuuluvat viljapohjaiset tislatut tuotteet eivät ole etyylialkoholin yläkäsitteeseen kuuluvia maataloustuotteita vaan tislatuksi alkoholijuomaksi (Branntwein) luokiteltavia teollisia tuotteita. Se perustelee näkemystään sillä, että EY:n perustamissopimuksen liitteen I sanamuoto on yksiselitteinen ja ettei johdettuun oikeuteen kuuluvalla säädöksellä, kuten asetuksella (ETY) N:o 1576/89, voida asettaa kyseenalaiseksi perustamissopimuksen määräyksiä.

(42)

Saksa toteaa väitteidensä tueksi, että EY:n tuomioistuin on useissa tuomioissaan (kuten asiassa 91/78, Hansen GmbH & Co vastaan Hauptzollamt Flensburg, 13 päivänä maaliskuuta 1979 annetussa tuomiossa (19) ja asiassa 253/83, Sektkellerei C.A Kupferberg & Cie KG a.A vastaan Hauptzollamt Mainz, 15 päivänä tammikuuta 1985 annetussa tuomiossa (20)) vahvistanut, etteivät alkoholiverot ole syrjiviä ja että ne ovat tämän vuoksi EY:n perustamissopimuksen 37 ja 95 artiklan (nykyisen 31 ja 90 artiklan) (21) määräysten mukaisia ja näin myös epäsuorasti EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisia.

(43)

Todettuaan, ettei tuotantokiintiöitä voida kantelun tekijän esittämän näkemyksen mukaisesti pitää omaisuuserinä, Saksa huomauttaa, että monopolista ennen asetettua määräaikaa eroaville tislaamoille maksettavat tasausmaksut ovat tarpeellisia kannustimia, koska kyseiset tislaamot ovat olleet sidoksissa monopoliin hyvin pitkään. Saksa toteaa lisäksi, että myös maataloustuottajien tislaamot voivat tasapuolisen kohtelun periaatteen mukaisesti erota monopolista samoin ehdoin kuin teolliset tislaamot.

(44)

Saksa toteaa, että jos komissio pitäytyy arviossaan, monivuotinen siirtymäkausi on välttämätön siitä riippumatta, onko kyse monopoliin jääville tislaamoille myönnettävistä toimintatuista vai monopolista ennen asetettua määräaikaa eroaville tislaamoille maksettavista tasausmaksuista, koska viljasta valmistetun tislatun alkoholijuoman valmistajat ovat toimineet osana monopolia hyvin pitkään ja ovat tämän vuoksi oikeutettuja luottamuksensuojaan. Sekä teolliset että maataloustuottajien tislaamot tarvitsevat tämän siirtymäkauden sopeuttaakseen tuotantorakenteensa vapaisiin markkinoihin tai mukauttaaksensa yrityksensä muuta tuotantotoimintaa varten. Saksa on tämän vuoksi ehdottanut 30 päivään syyskuuta 2006 ulottuvaa siirtymäkautta. Se on perustellut selkeästi komissiolle, miksi alkuperäistä 1 päivään tammikuuta 2004 ulottuvaa määräaikaa, jonka komissio asetti ehdottaessaan aiheellisia toimenpiteitä, olisi pidennettävä vähintään tuotantovuoteen 2005/2006. Muussa tapauksessa seurauksena on Saksan mukaan se, että lukuisat teolliset ja maataloustuottajien tislaamot joutuvat lopettamaan toimintansa ja työpaikkoja menetetään runsaasti.

(45)

Saksa kiistää kantelun tekijän esittämän väitteen, jonka mukaan viljasta valmistetun tislatun alkoholijuoman teolliset tuottajat olisi asetettu eriarvoiseen asemaan talousarvion tervehdyttämisestä 22 päivänä joulukuuta 1999 annetulla lailla. Lain ainoana tarkoituksena oli Saksan mukaan monopolin uudelleenjärjestely, jonka yhteydessä vähennettiin hieman tuensaajien määrää ja otettiin käyttöön kuuden vuoden siirtymäaika sekä toimenpiteiden vaikutuksia tasoittava, sekä teollisille että maataloustuottajien tislaamoille maksettava korvaus.

(46)

Edellä on todettu, että viljasta valmistetun tislatun alkoholijuoman valmistus on erotettu muiden monopolijärjestelyn piiriin kuuluvien maataloudesta peräisin olevien alkoholituotteiden valmistuksesta (ks. johdanto-osan 16–24 kappale). Kyseisestä tuotteesta vastaavaksi yksiköksi perustettiin vuonna 1930 itsenäinen oikeushenkilö, DKV, joka on osa tislattua alkoholia koskevaa monopolijärjestelyä. Saksa vahvisti tämän viljasta valmistettuun tislattuun alkoholijuomaan sovellettavan erityisjärjestelyn 2 päivänä toukokuuta 1976 annetulla lailla säilyttämällä kaksi rinnakkaista markkinointiorganisaatiota: BfB:n ja DKV:n.

(47)

Suurin osa BfB:lle toimitetuista perustuotteista (tislatusta alkoholista) on selkeästi tarkoitettu neutraalin, ennen käyttöä jatkojalostusta vaativan alkoholin valmistukseen. Sen sijaan DKV:lle toimitettu tislattu alkoholi (josta Saksa käyttää nimitystä ”Kornfeindestillat”) on aromaattinen tuote, joka soveltuu tämän ominaisuutensa vuoksi ihmiskulutukseen.

(48)

Ero perustuu näin lähinnä siihen, että tislaamojen näille kahdelle markkinointiorganisaatiolle toimittamien perustuotteiden ominaisuudet poikkeavat toisistaan ja kyseisten organisaatioiden suorittaman jatkojalostuksen ja/tai uudelleentislauksen tuloksena olevat markkinoitavat tuotteet ovat laadultaan erilaiset.

(49)

BfB ostaa lähinnä raaka-alkoholia (jonka raaka-aineena ovat esimerkiksi hedelmät, peruna, melassi tai vilja), jonka se myy yleensä jatkojalostuksen tai uudelleentislauksen jälkeen neutraalina alkoholina.

(50)

DKV sen sijaan ostaa tislattua alkoholia (Kornfeindestillat), joka katsotaan asetuksen (ETY) N:o 1576/89 mukaiseksi tislatuksi alkoholijuomaksi. DKV:n suorittaman uudelleentislauksen tarkoituksena on etenkin lopputuotteen alkoholipitoisuuden vakiointi (32 prosenttia Korn-tuotteilla ja 37,5 prosenttia Kornbrand-tuotteilla).

(51)

EY:n perustamissopimuksen liitteessä I, sellaisena kuin se muutettuna eräiden tuotteiden sisällyttämisestä Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen liitteessä II olevaan luetteloon 18 päivänä joulukuuta 1959 annetulla neuvoston asetuksella N:o 7 a (22), määrätään seuraavaa: ”Sopimuksen liitteessä I mainituista maataloustuotteista valmistettu etyylialkoholi, myös denaturoitu, väkevyydestä riippumatta, ei kuitenkaan liköörit tai muut alkoholipitoiset juomat tai alkoholipitoiset valmisteet (ns. tiivistetyt ekstraktit) juomien valmistusta varten”. Tämä kohta voidaan tulkita yhdessä tullitariffinimikkeistön nimikkeiden ex ex 22.08 ja ex ex 22.09 (nykyisten nimikkeiden 22.07 ja 22.08) kanssa, joissa määritellään etyylialkoholi, tislatut alkoholijuomat, liköörit ja muut alkoholijuomat.

(52)

Tariffinimikkeistön selityksissä tislattu alkoholijuoma (Branntwein), joka ei siis sisälly liitteeseen I, määritellään seuraavasti: ”[…] juomat, maustamattomat, jotka on valmistettu tislaamalla viinistä, siideristä tai muista käymisen avulla valmistetuista juomista taikka käyneestä viljasta tai muista käyneistä kasvikunnan tuotteista; ne sisältävät enemmän tai vähemmän niitä sivuaineita, (estereitä, aldehydejä, happoja, korkeampia alkoholeja jne.), jotka antavat eri juomille niille ominaisen maun ja aromin.”

(53)

Nimikkeeseen kuuluu lisäksi ”edellyttäen, että alkoholipitoisuus on alle 80 tilavuusprosenttia […]myös denaturoimaton alkoholi”. Selityksissä tämä tuote määritellään seuraavasti: ”[…] jolle päinvastoin kuin edellä kohdissa A, B ja C mainituille juomille [kuten Branntwein-tyyppisille tislatuille alkoholijuomille], on ominaista se, ettei siinä ole makua tai aromia antavia sivuaineita. Tällainen alkoholi kuuluu tähän nimikkeeseen sekä juotavaksi että teollisuuskäyttöön tarkoitettuna.”

(54)

Viljasta valmistettu tislattu alkoholijuoma on siis tislattu alkoholijuoma, joka sisältää aromaattisia aineosia ja jota ei voida tämän vuoksi katsoa etyylialkoholiksi. Tätä näkemystä tukee myös nimikkeen ex ex 22.09 selitysten C kohdan 4 alakohta (nykyisin nimikkeen 22.08 selitysten C kohdan 2 alakohta). Siinä korostetaan, että nimikkeeseen kuuluvat etyylialkoholin lisäksi myös ”viskit ja muut väkijuomat (Branntwein), jotka on valmistettu tislaamalla käynyttä viljamäskiä (ohra-, kaura-, ruis-, vehnä-, maissi- yms. mäskiä)”.

(55)

Komissiolle antamissaan vastauksissa Saksa on sekoittanut keskenään kaksi käsitettä: viljapohjaisen alkoholin (Kornalkohol), joka täyttää edellä (johdanto-osan 53 kappaleessa) esitetyt edellytykset ja jota voidaan tämän vuoksi pitää etyylialkoholina, ja viljasta valmistetun tislatun alkoholijuoman (Kornbranntwein). Tislattua alkoholia koskevasta monopolista annetun lain, sellaisena kuin se on muutettuna talousarvion tervehdyttämisestä 22 päivänä joulukuuta 1999 annetulla lailla, perusteella voidaan todeta, että lainsäätäjä on erottanut toisistaan viljapohjaisen alkoholin ja viljasta valmistetun tislatun alkoholijuoman, koska kyseessä on kaksi erilaista tuotetta.

(56)

Komissio pitäytyy näin ollen näkemyksessään, jonka mukaan kyseessä on kaksi erilaista tuotetta. Ensin mainittua tuotetta käytetään neutraalin alkoholin valmistukseen, kun taas jälkimmäinen, tämän menettelyn kohteena oleva tuote sisältää aromia ja makua antavia aineosia.

(57)

Asetuksen (ETY) N:o 1576/89 1 artiklan 1 kohdassa tarkennetaan, että asetus koskee tislattujen alkoholijuomien määritelmää, kuvausta ja pakkausmerkintöjä.

(58)

Kyseisen asetuksen 1 artiklan 4 kohdassa eritellään tislattujen alkoholijuomien luokat. Artiklan c alakohdassa määritellään ”viljapohjainen alkoholijuoma” seuraavasti:

(59)

Tarkasteltavana olevassa tapauksessa viljasta valmistetun tislatun alkoholijuoman tuottajat toimittavat DKV:lle asetuksessa (ETY) N:o 1576/89 kuvaillulla menetelmällä valmistetun tuotteen (viljasta valmistetun tisleen, josta käytetään nimitystä Kornfeindistillat), jonka DKV voi tislata uudelleen ja/tai jatkojalostaa myyntiä varten.

(60)

Saksa katsoo, ettei komissio saisi vedota edellä esitettyihin säännöksiin, koska niiden tarkoituksena on suojata kuluttajia antamalla säännöt tislattujen alkoholijuomien myynnille. Komissio ei kiistä, etteikö asetusta olisi annettu tässä tarkoituksessa. Tämä ei kuitenkaan estä sitä, etteikö asetuksen tekstiin voitaisi tukeutua myös määriteltäessä viljasta valmistettua tislattua alkoholijuomaa (Kornbranntwein) tislatuksi alkoholijuomaksi, johon sovelletaan suoraan kilpailusääntöjä. Tämän vuoksi komissio katsoo haluamatta kuitenkaan lopullisesti vahvistaa kantaansa, että edellä esitetyt johdettuun oikeuteen sisältyvät säännökset vahvistavat sen näkemyksen tarkasteltavana olevan tuotteen luokittelusta.

(61)

Saksa on huomauttanut yhdessä komissiolle toimittamistaan ilmoituksista, että EY:n perustamissopimuksen liitteen I sanamuoto vaihtelee kielitoisinnon mukaan. Sanan ”Branntwein” käännös puuttuu Saksan mukaan englannin- ja hollanninkielisestä toisinnosta, joissa mainitaan ainoastaan ”liköörit” ja ”alkoholipitoiset juomat”. Komissio toteaa tähän, että saksankielinen ja muunkieliset toisinnot ovat tämän seikan osalta yksiselitteisiä ja että niissä viitataan myös tislattuun alkoholijuomaan (Branntwein). Sellaisia kielitoisintoja, kuten englannin- ja hollanninkielisiä toisintoja, joissa ei erikseen suljeta pois tislattua alkoholijuomaa, on tarkasteltava ja sovellettava suhteessa muihin kielitoisintoihin, ja ne voidaan tulkita ainoastaan siten, että tislattu alkoholijuoma kuuluu muihin alkoholijuomiin, jotka eivät kuuluu liitteen I soveltamisalaan.

(62)

Neuvosto antoi 8 päivänä huhtikuuta 2003 asetuksen (EY) N:o 670/2003 (23) maatalousperäisen etyylialkoholin markkinoihin liittyvistä erityistoimenpiteistä osana maataloustuotteiden yhteismarkkinoiden toimintaan ja kehittämiseen liittyviä toimenpiteitä. Asetuksen keskeisenä tavoitteena on yhteisen markkinajärjestelyn luominen maatalousperäistä alkoholia varten.

(63)

Komissio on menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään perustellut väitteitään eräillä sellaisilla tähän asetukseen sisältyvillä näkökohdilla, joista vielä tuolloin neuvoteltiin. Komissio vetoaa edelleen tämän säädöksen valmistelutyöhön ja neuvoston asetuksen lopulliseen sanamuotoon, sillä ne tukevat tarvittaessa komission näkemystä, jonka mukaan viljasta valmistettu tislattu alkoholijuoma (Kornbranntwein) on teollinen tuote. Ensimmäisen asetusluonnoksen 1 artiklassa asetuksen (ETY) N:o 1567/89 mukaiset alkoholijuomat suljetaan nimenomaisesti pois asetuksen soveltamisalasta. Lopullisessa asetuksessa kyseiset maataloustuotteet määritellään viittaamalla EY:n perustamissopimuksen liitteeseen I. Asetuksen 1 artiklassa tarkoitetut tariffinimikkeistön nimikkeet, joihin asetusta sovelletaan, eivät sisällä viljasta valmistetun tislatun alkoholijuoman kaltaisia alkoholijuomia, vaan ainoastaan denaturoimattoman ja denaturoidun etyylialkoholin sekä denaturoidun tislatun alkoholijuoman.

(64)

Komissio päättelee edellä esitetyn perusteella, että viljasta valmistettu tislattu alkoholijuoma on EY:n perustamissopimuksen liitteen I soveltamisalaan kuulumaton alkoholijuoma, johon sen vuoksi sovelletaan EY:n kilpailusääntöjä.

(65)

Komissio on osoittanut, että viljasta valmistettu tislattu alkoholijuoma on teollinen tuote, johon sovelletaan EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan määräyksiä.

(66)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa: ”jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”.

(67)

Viljasta valmistetun tislatun alkoholijuoman tuottajat saavat tarkasteltavana olevien toimenpiteiden ansiosta etua, koska niillä taataan, että tuotantokustannukset tulevat katettua kyseisille tuottajille myönnettyjen valmistuskiintiöiden puitteissa riippumatta siitä, mihin hintaan tuote saatetaan Saksan markkinoille. Kuten edellä on todettu, DKV osti viljasta valmistettua tislattua alkoholijuomaa tuotantovuonna 1999/2000 hintaan 263 Saksan markkaa hehtolitraa kohti ja myi sen tämän jälkeen markkinoilla hintaan 157 Saksan markkaa hehtolitraa kohti. Tuen suuruus kyseisellä ajanjaksolla oli näin 36,6 miljoonaa Saksan markkaa (18,7 miljoonaa euroa). Saksalaiset viljasta valmistetun tislatun alkoholijuoman tuottajat pystyvät näin myymään tuotantonsa huomattavasti paremmin taloudellisin ehdoin kuin tilanteessa, jossa ne joutuisivat myymään sen tavanomaisin markkinaehdoin eli ilman monopolin tarjoamia huomattavia tukia.

(68)

Kun DKV ei osallistu viljasta valmistetun tislatun alkoholijuoman tuotantoprosessiin, tuottajat saavat tuotantokiintiönsä mukaisen korvauksen, joka vastaa DKV:n säästämiä uudelleentislaus-, markkinointi- varastointi- ja muita kustannuksia.

(69)

Saksalaiset valmistajat pystyvät näiden tukien ansiosta myymään tuotantokiintiöt ylittävän tuotantonsa, joka niillä on lupa markkinoida itse, hinnoilla, joilla ne eivät voisi myydä tuotettaan, jos ne eivät monopolin ansiosta saisi DKV:lle myydystä muusta tuotannostaan korotettua ostohintaa.

(70)

Tämä etu vaikuttaa juokseviin tuotanto- ja markkinointikustannuksiin eli kunkin yrityksen toimintakustannuksiin.

(71)

Tuottajat saavat etua myös nk. tasausmaksuista, joita niille suoritetaan tuotantokustannusten perusteella maksettavien korvausten sijaan silloin, kun ne eroavat monopolista ennen asetettua määräaikaa voidakseen toimia viljasta valmistetun tislatun alkoholijuoman ”vapailla” markkinoilla. Tällaiset korvaukset ovat tietylle tuotteelle maksettavien tuotanto- ja markkinointitukien sijasta suoritettavia korvauksia, mutta ne ovat luonteeltaan hyvin samankaltaisia kuin tuet. Tällöin ei ole merkitystä sillä, että tasausmaksuja voidaan käyttää myös muihin tarkoituksiin kuin toimimiseen viljasta valmistetun tislatun alkoholijuoman ”vapailla” markkinoilla, kuten tislaamojen sulkemiseen tai uudelleenjärjestelyyn.

(72)

Talousarvion tervehdyttämisestä annetussa laissa, jolla rajoitetaan tislattua alkoholia koskevan monopolijärjestelyn mukaisten korvausten soveltamisalaa, luodaan tasapainottava siirtymäjärjestely, jossa on otettu huomioon kaikkien tuottajien erityispiirteitä ja tavoitteita vastaavat tarpeet. Tässä yhteydessä olisi kuitenkin otettava huomioon, ettei kaikkiin tuottajiin sovelleta samoja vaatimuksia. Esimerkiksi maataloustuottajilla on lakisääteinen velvollisuus noudattaa tuotantoprosessissaan ympäristöä säästävän elinkaarenhallinnan periaatteita.

(73)

Tasausmaksuja ei ole sidottu investointeihin, joten ne koskevat niitä saavien tislaamojen toimintaa.

(74)

Toimenpiteet rahoitetaan valtion varoin siitä riippumatta, onko kyse tuotantokustannusten kattamiseksi myönnettävistä tuista vai tasausmaksuista. Tuottajille maksettavan ostohinnan ja tuotteiden myynnistä saatavan markkinahinnan erotuksesta johtuva vajaus katetaan Saksassa liittovaltion talousarviosta. Sama pätee monopolista ennen asetettua määräaikaa eroaville tuottajille maksettaviin tasauskorvauksiin.

(75)

Toimenpiteiden tarkoituksena on viljasta valmistetun tislatun alkoholijuoman tuotannon tukeminen. Toimenpiteet ovat näin ollen valikoivia.

(76)

Toimenpiteet vääristävät selvästi kilpailua yhteismarkkinoilla ja vaikuttavat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, koska saksalaiset tuottajat kilpailevat sellaisten muista jäsenvaltioista tulevien valmistajien kanssa, jotka saattaisivat haluta myydä täysin vastaavaa alkoholia Saksan markkinoilla. Kuten jotkin asianomaisista huomauttivat, edellä siteeratun asetuksen (ETY) N:o 1576/89 mukaan Kornbranntwein-nimitystä voidaan käyttää vain ”jos juoma on valmistettu Saksassa tai yhteisön sellaisella alueella, jossa saksa on virallinen kieli  (24) ja jos tätä juomaa on perinteisesti tuotettu tällä alueella…” Viljasta valmistettu tislattu alkoholijuoma kilpailee lisäksi muista jäsenvaltioista peräisin olevien tislattujen alkoholijuomien kanssa. Komission suorittamaa valtiontukien arviointia ei rajoita se, että tuomioistuin päätti asiassa Hansen ja asiassa Sektkellerei C.A. Kupferberg, että perustamissopimuksen 95 ja 37 artiklan määräyksiä on tulkittava siten, etteivät ne estä monopoliviranomaisen myymän tislatun alkoholijuoman myyntihinnan tosiasiallista alentamista, jos maahantuotuihin valmisteisiin ei käytännössä sovelleta korkeampaa veroastetta kuin vastaaviin kotimaisiin tuotteisiin.

(77)

Tämän vuoksi on kiistatonta, että tarkasteltavana olevat toimenpiteet ovat luonteeltaan sellaisia, että ne vaikuttavat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(78)

Ne ovat tämän vuoksi perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Ne on tarkoitettu kyseisten yritysten toimintakustannusten kattamiseen, joten ne ovat toimintatukea.

(79)

Tutkittuaan Saksan, kantelun tekijän ja asianomaisten toimittamat asiakirjat komissio katsoo, että talousarvion tervehdyttämisestä 22 päivänä joulukuuta 1999 annetulla lailla uudistettiin 2 päivänä toukokuuta 1976 annetulla lailla perustettua alkoholimonopolia viljasta valmistetun tislatun alkoholijuoman tuotantotukien yleiseksi vähentämiseksi. Komissio toteaa lisäksi, että Saksa on ilmoittanut sille maataloustuotteita koskevien määräysten mukaisesti vuonna 1976 annetun lain mukaisista toimenpiteistä huhtikuussa 1976 ja ettei ilmoitus antanut tuolloin aihetta lisähuomautuksiin.

(80)

Komissio ehdotti EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 1 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 659/1999 18 artiklan mukaisesti Saksalle 19 päivänä kesäkuuta 2002 tekemällään päätöksellä aiheellisia toimenpiteitä pääteltyään ensin, että viljasta valmistettu tislattu alkoholijuoma on katsottava teolliseksi tuotteeksi ja että tarkasteltavana olevat toimenpiteet ovat voimassa olevia tukia, jotka eivät sovellu yhteismarkkinoille. Saksa ilmoitti kuitenkin vastustavansa komission päätelmää.

(81)

Saksa ilmoitti asianmukaisesti komissiolle tislattua alkoholia koskevasta monopolista annettuun lakiin perustuvat valtiontuet, joihin kuuluivat myös 2 päivänä toukokuuta 1976 annettuun lakiin perustuvat, viljasta valmistettua tislattua alkoholijuomaa koskevat tukitoimenpiteet. Komissio ei tuolloin esittänyt varauksia niiden yhdenmukaisuudesta yhteisön kilpailusääntöjen kanssa. Saksa oli myös tuolloin ilmoittanut komissiolle aikovansa aloittaa kyseisten toimenpiteiden soveltamisen. Tämän vuoksi kyseessä on asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitettu voimassa oleva valtiontuki.

(82)

Komissio ei tämän vuoksi katsonut aiheellisista toimenpiteistä 19 päivänä kesäkuuta 2002 tekemässään päätöksessä 22 päivänä joulukuuta 1999 annetun lain mukaisia toimenpiteitä uusiksi tuiksi.

(83)

Talousarvion tervehdyttämisestä 22 päivänä joulukuuta 1999 annetun lain varsinaisena tarkoituksena oli rajoittaa tuensaajien määrää ja supistaa myönnettäviä tukia. Sillä ei muuteta 2 päivänä toukokuuta 1976 annetulla lailla perustetun järjestelmän perusperiaatteita, joiden mukaan viljasta valmistetun tislatun alkoholijuoman tuotantokustannukset katetaan sen markkinahinnasta riippumatta. Tämä pätee myös tasausmaksuihin, jotka maksetaan tuottajille näiden erotessa monopolista ennen asetettua määräaikaa ja joilla tuet korvataan tietyn ajanjakson ajan.

(84)

Talousarvion tervehdyttämisestä vuonna 1999 annettua lakia ei Saksan mukaan tämän vuoksi tarvinnut ilmoittaa komissiolle ennen sen voimaantuloa.

(85)

Tämä näkemys vastaa yhteisöjen tuomioistuimen 9 päivänä elokuuta 1994 asiassa C 44/03, Namur-Les assurances du crédit SA, (25) vahvistamaa oikeuskäytäntöä. Asia koski tapausta, jossa julkinen laitos oli päättänyt laajentaa toimintaansa, jolloin kyseiselle laitokselle ennen perustamissopimuksen voimaantuloa annetun lain perusteella myönnetyillä valtiontuilla tuettiin myös laajentamisen seurauksena olevaa toimintaa. Tuomioistuin katsoi tuomiossaan, ettei tämänkaltaisessa tapauksessa voitu katsoa olevan kyse EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta tuen myöntämisestä tai muuttamisesta, koska laajentamispäätös tehtiin muuttamatta lailla perustettua tukiohjelmaa.

(86)

Tämän vuoksi tukiin, jotka myönnetään ennen perustamissopimuksen voimaantuloa voimassa olleen tukiohjelman perusteella, ei sovelleta 93 artiklan 3 kohdan mukaista ennakkoilmoitusvelvollisuutta eikä toteutuskieltoa, vaan niitä on jatkuvasti seurattava saman artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Tuomioistuimen mukaan jäsenvaltioita ei voida oikeusvarmuutta vaarantamatta velvoittaa siihen, että ne ilmoittavat komissiolle ja asettavat sen ennakkovalvontaan paitsi uudet ja varsinaiset muutetut tuet, jotka on myönnetty voimassa olevan tukiohjelman edunsaajana olevalle yritykselle, myös kaikki sellaiset toimenpiteet, jotka vaikuttavat kyseisen yrityksen toimintaan ja jotka voivat vaikuttaa yhteismarkkinoiden toimintaan tai kilpailuun.

(87)

Komissio on yhtä mieltä edellä mainitusta näkemyksestä.

(88)

Komissio on edellä esitetyn perusteella aloittanut asetuksessa (EY) N:o 659/1999 säädetyn menettelyn.

(89)

Asetuksen (EY) N:o 659/1999 17 artiklassa säädetään seuraavaa: ”Perustamissopimuksen 93 artiklan 1 kohdan mukainen yhteistyö”:

”1.   Komission on saatava asianomaiselta jäsenvaltiolta kaikki tarvittavat tiedot tarkistaakseen jäsenvaltion kanssa voimassa olevia tukiohjelmia perustamissopimuksen 93 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2.   Jos komissio katsoo, että voimassa oleva tukiohjelma ei sovellu tai ei enää sovellu yhteismarkkinoille, se ilmoittaa asianomaiselle jäsenvaltiolle alustavista kannastaan ja antaa tälle mahdollisuuden esittää huomautuksensa kuukauden kuluessa…”

(90)

Komissio ilmoitti 22 päivänä helmikuuta 2002 päivätyllä kirjeellä asianmukaisesti Saksalle, että se oli Saksan toimittamat vastaukset ja kantelun tekijän toimittamat tiedot tutkittuaan päätellyt, että tarkasteltavana oleviin tukitoimenpiteisiin sovelletaan EY:n kilpailusääntöjä ja maataloustuotteita koskeviin erityismääräyksiin ei voida vedota, koska viljasta valmistettu tislattu alkoholijuoma on teollinen tuote, joka ei kuulu EY:n perustamissopimuksen liitteen I soveltamisalaan.

(91)

Komission todettua, että viljasta valmistetun tislatun alkoholijuoman tuottajien hyväksi Saksassa toteutetut toimenpiteet ovat voimassa olevaa tukea, jonka osalta on epäilyjä siitä, onko se EY:n perustamissopimuksen mukaista, se kehotti asetuksen (EY) N:o 659/1999 17 artiklan mukaisesti Saksaa toimittamaan asiaa koskevat huomautuksensa kuukauden kuluessa 22 päivänä helmikuuta 2002 päivätyn kirjeen vastaanottamisesta. Lisäksi se kehotti Saksaa esittämään aiheelliset ehdotukset siitä, millaisin muutoksin monopolilainsäädäntö voidaan saada EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan mukaiseksi.

(92)

Saksa ilmoitti 19 maaliskuuta 2002 päivätyllä kirjeellä vastustavansa komission arviota ja vahvisti jälleen katsovansa, että viljasta valmistettuun tislattuun alkoholijuomaan olisi sovellettava maataloustuotteita koskevia määräyksiä.

(93)

Asetuksen (EY) N:o 659/1999 18 artiklassa todetaan aiheellisista toimenpiteistä seuraavaa:

”Jos komissio jäsenvaltion 17 artiklan mukaisesti toimittamien tietojen perusteella katsoo, että voimassa oleva tukiohjelma ei sovellu tai ei enää sovellu yhteismarkkinoille, se antaa suosituksen, jossa se ehdottaa aiheellisia toimenpiteitä asianomaiselle jäsenvaltiolle. Suositus voi koskea erityisesti: a) tukiohjelman asiasisällön muuttamista; tai b) menettelytapoja koskevien vaatimusten asettamista; taikka c) tukiohjelman lakkauttamista.”

(94)

Komissio on EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 1 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 659/1999 18 artiklan mukaisesti tehnyt 19 päivänä kesäkuuta 2002 aiheellisia toimenpiteitä koskevan päätöksen, jossa se suosittaa Saksalle, että tämä muuttaa viljasta valmistettua tislattua alkoholijuomaa koskevaan voimassa olevaan lainsäädäntöönsä (2 päivänä toukokuuta 1976 ja 22 päivänä joulukuuta 1999 annettuihin lakeihin) sisältyviä säännöksiä seuraavasti:

(95)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on useaan otteeseen ilmaissut kantansa siitä, ovatko Saksassa voimassa olevat alkoholimonopolia koskevat säännökset EY:n perustamissopimuksen määräysten mukaisia (ks. edellä johdanto-osan 42 kappaleessa mainitut tuomiot asiassa Hansen ja asiassa Sektkellerei C.A. Kupferberg).

(96)

Saksa vetoaa komissiolle toimittamissaan vastauksissa tähän oikeuskäytäntöön ja päättelee sen perusteella, että tuomioistuin on jo tutkinut tislattua alkoholia koskevasta monopolista 2 päivänä toukokuuta 1976 annetun lain säännökset ja vahvistanut kantansa niihin. Komission ei Saksan mukaan näin ollen pitäisi asettaa kyseenalaiseksi kyseistä monopolilakia (sellaisena kuin se on muutettuna 22 päivänä joulukuuta 1999 annetulla lailla), koska tuomioistuinkaan ei ole sitä kyseenalaistanut.

(97)

Tämän vuoksi on aiheellista tarkastella lähemmin edellä mainitun oikeuskäytännön pääsisältöä.

(98)

Saksan tässä yhteydessä mainitsemissa asioissa tuomioistuimelta pyydettiin ennakkoratkaisua siitä, olivatko Saksan käyttöön ottaman, tislattua alkoholia koskevan monopolijärjestelyn yhteydessä voimaan tulleet verosäännökset EY:n perustamissopimuksen 37 artiklan (nykyisen 31 artikla) ja 95 artiklan (nykyisen 90 artiklan) mukaisia. Tuomioistuin vahvisti tuolloin kantansa siihen, olivatko kyseiseen monopolilakiin perustuvat verotoimenpiteet EY:n perustamissopimuksen määräysten mukaisia.

(99)

Se totesi tuomiossaan ainoastaan, että komissiolla on 92 ja 93 artiklan täytäntöönpanossa laajemmat toimintamahdollisuudet, kun taas 37 artiklaa olisi sovellettava suoraan. Tuomioistuin vahvisti siis sen, että komissiolla on EY:n perustamissopimuksen nojalla valtuudet arvioida tarkastelun kohteena olevia toimenpiteitä valtiontukisääntöjen perusteella.

(100)

Tuomioistuin totesi lisäksi, että 92 ja 93 artiklalla sekä 37 artiklalla pyritään kaikilla estämään se, että jäsenvaltiot aiheuttavat valtionmonopolin toiminnalla tai tukien myöntämisellä tilanteen, jossa kilpailuedellytykset yhteismarkkinoilla vääristyvät tai jossa muiden jäsenvaltioiden tuottajiin tai muiden jäsenvaltioiden kauppaan vaikutetaan haitallisesti. Kyseisillä artikloilla on tuomioistuimen mukaan kuitenkin erilaiset soveltamisedellytykset, jotka vastaavat niiden soveltamisalaan kussakin tapauksessa kuuluvia valtiontukitoimenpiteitä. Tuomioistuin totesi lopuksi, ettei kyseisessä erityistapauksessa tarvinnut tutkia sitä, missä määrin 92 ja 93 artiklan määräyksiä voitiin soveltaa tarkasteltavina olevien maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan.

(101)

Näiden perustelujen pohjalta ei voida päätellä, että tuomioistuin olisi katsonut, ettei EY:n perustamissopimukseen sisältyviä valtiontukea koskevia määräyksiä voida soveltaa viljasta valmistettua tislattua alkoholijuomaa koskevan monopolin puitteissa myönnettyihin tukiin.

(102)

Saksa myöntää kuitenkin sen, ettei tuomioistuin ole suoraan ilmaissut kantaansa siihen, onko monopolijärjestely 92 ja 93 artiklan mukainen. Saksa toteaa tästä huolimatta, ettei ole epäilystäkään siitä, etteikö tuomioistuin olisi katsonut tarkastelun kohteena olevaa tuotetta maataloustuotteeksi, joka voi kuulua yhteisen markkinajärjestelyn piiriin.

(103)

Komissio toteaa, ettei tuomioistuin ole vahvistanut kantaansa tarkastelun kohteena oleviin valtiontukiin. Se katsoo tämän vuoksi, ettei tuomioistuin ole tuomioissa, joihin Saksa tässä asiassa vetoaa, vahvistanut kantaansa tarkasteltavana olevien tuotteiden luokitteluun eikä arvioinut viljasta valmistetun tislatun alkoholijuoman saksalaisille tuottajille myönnettävää tukea valtiontukisääntöjen perusteella. Oikeuskäytäntö, johon Saksa vetoaa, ei sen vuoksi ole asian kannalta merkityksellistä.

(104)

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdassa luetellaan tukityyppejä, jotka ovat perustamissopimuksen mukaisia. Tarkasteltavina olevien tukien laadun ja ominaisuuksien perusteella on kuitenkin selvää, ettei niihin voida soveltaa 87 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohdassa lueteltuja poikkeusmääräyksiä.

(105)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdassa luetellaan tukityypit, joita voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvina. On selvää, ettei tarkasteltavana oleva tuki ole tarkoitettu Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistämiseen, jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen tai kulttuurin tai kulttuuriperinnön edistämiseen 87 artiklan 3 kohdan b ja d alakohdan poikkeusmääräyksissä tarkoitetulla tavalla.

(106)

Alueellisen kehityksen edistämistä koskevien, 87 artiklan 3 kohdan a ja c alakohtaan sisältyvien poikkeusmääräysten osalta voidaan todeta, että tarkasteltavana olevia tukia sovelletaan yhtäläisesti Saksan kaikilla alueilla. Lisäksi on kiistatonta, ettei tukia ole tarkoitettu tietyn taloudellisen toiminnan edistämistä koskevan (87 artiklan 3 kohdan c alakohtaan sisältyvän) poikkeusmääräyksen mukaisesti toimenpiteiden toteuttamiseen tutkimuksen ja kehittämisen, ympäristönsuojelun, työllisyyden tai koulutuksen aloilla kyseisiä aloja koskevien yhteisön puitteiden tai suuntaviivojen mukaisesti. Koska myöskään mihinkään muuhun tietyn taloudellisen toiminnan edistämistä koskevaan perusteeseen ei voida vedota, tarkasteltavana olevien tukien ei voida katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille.

(107)

Komissio katsoo lisäksi, että on olemassa erityisiä perusteita, jotka puoltavat sitä, että Saksassa käytössä oleva järjestelmä säilytetään tietyn siirtymäkauden ajan.

(108)

Alkoholiteollisuuden edustajia lukuun ottamatta kaikki asianomaiset ovat menettelyn aloittamisen jälkeen vastustaneet komission ehdottamaa määräaikaa. Saksa on ilmoittanut komissiolle tarvitsevansa välttämättä usean vuoden siirtymäajan, jotta se voisi lakkauttaa tarkasteltavana olevat tuet hyväksyttävin ehdoin vaarantamatta sellaisten tuottajien toimintaedellytyksiä, jotka ovat tähän asti hyötyneet komissiolle asianmukaisesti ilmoitetusta ja vuosikymmeniä komission vastustamatta voimassa olleesta tukijärjestelmästä.

(109)

Komissio on ottanut huomioon sen, että viljasta valmistetun tislatun alkoholijuoman tuotantovuosi alkaa 1 päivästä lokakuuta ja päättyy seuraavan vuoden syyskuun 30 päivänä. Se ottaa tämän huomioon asettaessaan määräaikaa, jonka kuluessa Saksan on uudistettava lainsäädäntönsä.

(110)

Saksa on osoittanut komissiolle perustellusti sen, että viljasta valmistettua tislattua alkoholijuomaa valmistavat teollisuus- ja maataloustuottajat, jotka ovat tähän asti toimittaneet monopolin puitteissa valmistamansa tisleet DKV:lle ja jotka haluavat vastaisuudessa itse markkinoida kyseistä alkoholijuomaa uudessa järjestelyssä, joutuvat tekemään merkittäviä investointeja. Näihin kuuluvat muun muassa uusien tislauslaitteistojen hankinta, uusien rakennusten ja varastotilojen rakentaminen (terässammiot, puutynnyrit, laboratoriolaitteet, pullotuskoneet, pakattujen tavaroiden varastotilat, rakennuslupahakemukset jne.). Saksa arvioi, että tislaamo, joka tuottaa viljapohjaista alkoholia 1 000 hehtolitraa vuodessa, joutuu vuosittain investoimaan vähintään 400 000 euroa tämän alkoholimäärän markkinointiin.

(111)

On selvää, että uudelleenjärjestelyjä ei voida tehdä, ellei myönnetä lisämääräaikaa, jonka aikana voidaan pitää voimassa nykyiset rahoitustuet siitä riippumatta, onko kyse tuotantokustannusten korvaamisesta vai tasauskorvauksista. Tämä pätee etenkin pieniin tislaamoihin, jotka muodostavat selkeästi suurimman osuuden kaikista tukea saavista yrityksistä ja maataloustuottajista.

(112)

Komissio katsoo, että Saksan pyyntö on perusteltu siltä osin kuin on voitu osoittaa, että vuosikymmenien ajan myönnettyjen tukien äkillinen lakkauttaminen voi johtaa siihen, että suurin osa tukea saavista yrityksistä, etenkin maatalousyrityksistä, joutuu lopettamaan toimintansa. Sen vuoksi olisi myönnettävä siirtymäkausi, jonka aikana tislaamot pystyvät mukauttamaan tuotantonsa uusiin olosuhteiseen.

(113)

Komissio ottaa lisäksi huomioon sen, että viljasta valmistettu tislattu alkoholijuoma kilpailee muiden sellaisten tuotteiden kanssa, jotka sisältyvät EY:n perustamissopimuksen liitteeseen I ja jotka saavat tukea. Koska tarkasteltavana oleva tuki on toimintatukea, se on lakkautettava kohtuullisen määräajan kuluessa. Edellä esitetyn perusteella kohtuullisena voitaisiin tässä tapauksessa pitää järjestelyä, jossa tukiohjelma pidetään voimassa vielä noin puolentoista vuoden ajan (30 päivään syyskuuta 2006). Tämän ajankohdan jälkeen Saksan on lakkautettava tukiohjelma ja kaikki siihen perustuvat toimet.

(114)

Komissio katsoo sen vuoksi seuraavaa:

25.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 88/63

(1)

Eräitä Madagaskarilta peräisin olevia muita eläinperäisiä tuotteita kuin kalastustuotteita koskevista suojatoimenpiteistä 1 päivänä elokuuta 1997 tehtyä komission päätöstä 97/517/EY (2) on muutettu huomattavilta osilta (3). Sen vuoksi olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava mainittu päätös.

(2)

Yhteisön tarkastukset Madagaskarilla ovat osoittaneet, että siellä on vakavia infrastruktuuriin ja lihalaitosten hygieniaan liittyviä puutteita eikä toimivaltaisten viranomaisten tekemien tarkastusten tehokkuudesta ole riittävästi takeita. Eläinten terveyden valvonnan toteuttamisessa Madagaskarilla on vakavia puutteita ja yhteisön sääntöjä ei noudateta. Kansanterveyteen voi mahdollisesti kohdistua riskejä muiden eläinperäisten tuotteiden kuin kalastustuotteiden tuotannon ja jalostuksen osalta.

(3)

Muiden eläinperäisten tuotteiden kuin kalastustuotteiden tuontia Madagaskarilta ei tulisi sallia ennen kuin voidaan antaa takeet siitä, että riskiä ei enää ole.

(4)

Tässä päätöksessä määrätyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

25.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 88/65

(1)

Euroopan unioni katsoo, että yleissopimus bakteriologisten (biologisten) ja toksiiniaseiden kehittämisen, tuottamisen ja varastoimisen kieltämiseksi ja niiden hävittämiseksi (jäljempänä ’biologisten aseiden kieltosopimus’) on keskeinen tekijä kansainvälisessä aseidenriisunnan ja asesulun hyväksi tehtävässä työssä sekä kulmakivi ponnisteluissa, joilla pyritään estämään kokonaan biologisten aineiden ja toksiinien kehittäminen ja käyttö aseina. Euroopan unioni on myös edelleen sitoutunut kehittämään toimenpiteitä, joilla tarkastetaan biologisten aseiden kieltosopimuksen noudattaminen pitkällä aikavälillä.

(2)

Neuvosto hyväksyi 17 päivänä toukokuuta 1999 yhteisen kannan 1999/346/YUTP (1) oikeudellisesti sitovan pöytäkirjan laatimisesta biologisten aseiden kieltosopimuksen noudattamisen vahvistamiseksi sekä 25 päivänä kesäkuuta 1996 yhteisen kannan 96/408/YUTP (2) biologisten aseiden kieltosopimuksen neljännen seurantakokouksen valmistelusta.

(3)

Neuvosto hyväksyi 17 päivänä marraskuuta 2003 yhteisen kannan 2003/805/YUTP (3) joukkotuhoaseiden ja maaliinsaattamisjärjestelmien leviämisen estämistä koskevien monenvälisten sopimusten saattamisesta maailmanlaajuisiksi ja niiden vahvistamisesta. Tässä yhteisessä kannassa lueteltuihin monenvälisiin sopimuksiin kuuluu biologisten aseiden kieltosopimus.

(4)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 12 päivänä joulukuuta 2003 joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisen strategian, jolla pyritään muun muassa vahvistamaan biologisten aseiden kieltosopimusta, jatkamaan pohdintaa biologisten aseiden kieltosopimuksen tarkastusjärjestelyistä, tukemaan sen kansallista täytäntöönpanoa, myös rikoslainsäädännön avulla, sekä vahvistamaan sen noudattamista.

(5)

Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto hyväksyi yksimielisesti 28 päivänä huhtikuuta 2004 päätöslauselman 1540 (2004), jossa joukkotuhoaseiden ja niiden maaliinsaattamisjärjestelmien leviämisen todetaan olevan uhka kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle. Tämän päätöslauselman täytäntöönpano edesauttaa biologisten aseiden kieltosopimuksen täytäntöönpanoa.

(6)

Neuvosto antoi 1 päivänä kesäkuuta 2004 julkilausuman joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskevan aloitteen tukemiseksi.

(7)

Biologisten aseiden kieltosopimuksen sopimusvaltiot päättivät konsensusperiaatetta noudattaen 14 päivänä marraskuuta 2002 pitää vuosittain kolme yhden viikon kestävää kokousta vuodesta 2003 alkaen kuudenteen tarkistuskonferenssiin saakka, joka oli määrä pitää viimeistään vuoden 2006 lopussa. Ne päättivät myös, että kutakin sopimusvaltioiden kokousta valmisteltaisiin kaksiviikkoisessa asiantuntijakokouksessa ja että kuudennessa tarkistuskonferenssissa tarkasteltaisiin näiden kokousten työtä ja päätettäisiin jatkotoimista. Sopimusvaltiot päättivät, että kuudes tarkistuskonferenssi pidettäisiin Genevessä vuonna 2006 ja että sitä edeltäisi valmistelukomitea.

(8)

Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi 13 päivänä joulukuuta 1982 kemiallisia ja bakteriologisia (biologisia) aseita koskevan päätöslauselman (A/RES/37/98), jossa pyydettiin YK:n pääsihteeriä tutkimaan tietoja, joita hänelle mahdollisesti toimitetaan toimista, jotka saattavat rikkoa vuoden 1925 Geneven pöytäkirjaa vastaan. Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto hyväksyi 26 päivänä elokuuta 1988 päätöslauselman 620, jossa muun muassa kannustetaan pääsihteeriä tutkimaan pikaisesti väitteitä kemiallisten ja bakteriologisten (biologisten) tai toksiiniaseiden käytöstä, joka saattaa rikkoa vuoden 1925 Geneven pöytäkirjaa vastaan.

(9)

Euroopan unioni sopi 27 päivänä helmikuuta 2006 biologisten aseiden kieltosopimusta koskevasta yhteisestä toiminnasta, jonka tavoitteena on edistää biologisten aseiden kieltosopimuksen maailmanlaajuista soveltamista sekä tukea sen täytäntöönpanoa sopimusvaltioissa, jotta varmistetaan, että sopimusvaltiot siirtävät biologisten aseiden kieltosopimuksen velvoitteet kansalliseen lainsäädäntöönsä sekä hallinnollisiin toimenpiteisiinsä.

(10)

Yhteisen toiminnan lisäksi Euroopan unioni sopi biologisten aseiden kieltosopimusta koskevasta toimintasuunnitelmasta, jossa jäsenvaltiot sitoutuivat antamaan luottamusta lisäävien toimien yhteydessä saamansa tiedot Yhdistyneille Kansakunnille huhtikuussa 2006 sekä luettelot asiaankuuluvista asiantuntijoista ja laboratorioista YK:n pääsihteerille helpottaakseen kemiallisten ja biologisten aseiden käyttöä koskevien väitteiden tutkintaa.

(11)

Koska biologisten aseiden kieltosopimuksen tarkistuskonferenssi järjestetään 20.11.–8.12.2006 ja sen valmistelukomitea kokoontuu 26.–28.4.2006, on asianmukaista päivittää Euroopan unionin kanta,

a)

osallistuu biologisten aseiden kieltosopimuksen toiminnan täydelliseen uudelleen tarkasteluun kuudennessa tarkistuskonferenssissa, mukaan lukien sopimusvaltioiden sitoumusten täytäntöönpano;

b)

tukee jatkotyöohjelmaa kuudennen ja seitsemännen tarkistuskonferenssin väliselle ajalle ja kartoittaa erityisalueita ja menettelytapoja, joilla lisäedistystä voidaan saavuttaa tämän työohjelman nojalla;

c)

tukee biologisten aseiden kieltosopimuksen seitsemännen tarkistuskonferenssin järjestämistä viimeistään vuonna 2011;

d)

auttaa konsensuksen muodostamisessa kuudennen tarkistuskonferenssin onnistumisen takaamiseksi edellisissä vastaavissa konferensseissa luotujen puitteiden pohjalta ja edistää muun muassa sitä, että

a)

jäsenvaltiot sopivat erityisistä käytännöllisistä ja toteuttamiskelpoisista ehdotuksista, joilla parannetaan tehokkaasti biologisten aseiden kieltosopimuksen täytäntöönpanoa ja jotka annetaan Euroopan unionin puolesta sopimusvaltioiden käsiteltäviksi kuudennessa tarkistuskonferenssissa;

b)

puheenjohtajavaltio toimii tarvittaessa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 18 artiklan mukaisesti

c)

Euroopan unioni antaa ja puheenjohtajavaltio toimittaa eteenpäin julkilausumia tarkistuskonferenssin valmistelun ja itse konferenssin aikana.

25.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 88/68

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 12 päivänä joulukuuta 2003 joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisen Euroopan unionin strategian, jonka III luvussa on lueteltu sekä EU:ssa että kolmansissa maissa toteutettavia toimenpiteitä joukkotuhoaseiden leviämisen torjumiseksi.

(2)

Euroopan unioni panee aktiivisesti täytäntöön tätä EU:n strategiaa ja on toteuttamassa sen III luvussa lueteltuja toimenpiteitä erityisesti antamalla varoja monenvälisten järjestöjen toteuttamien erityishankkeiden tukemiseen.

(3)

Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 10 päivänä syyskuuta 1996 hyväksymän täydellistä ydinkoekieltoa koskevan sopimuksen (CTBT) allekirjoittaneet valtiot ovat päättäneet perustaa valmistelutoimikunnan, jolla on oikeuskelpoisuus ja jonka tehtävänä on CTBT:n tosiasiallinen täytäntöönpano kunnes täydellisen ydinkoekieltosopimuksen järjestö (CTBTO) on perustettu.

(4)

Neuvosto hyväksyi 17 päivänä marraskuuta 2003 yhteisen kannan 2003/805/YUTP (1) joukkotuhoaseiden ja maaliinsaattamisjärjestelmien leviämisen estämistä koskevien monenvälisten sopimusten saattamisesta maailmanlaajuisiksi ja niiden vahvistamisesta.

(5)

CTBT:n varhainen voimaantulo ja saattaminen maailmanlaajuiseksi sekä CTBTO:n valmistelutoimikunnan monitorointi- ja todentamisjärjestelmän vahvistaminen ovat joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisen EU:n strategian tärkeitä tavoitteita.

(6)

CTBTO:n valmistelutoimikunta pyrkii samoihin johdanto-osan 4 ja 5 kappaleessa esitettyihin tavoitteisiin ja jo parhaillaan määrittää sitä, millä tavalla sen todentamisjärjestelmää voitaisiin parhaiten vahvistaa antamalla oikeaan aikaan asiantuntemusta ja koulutusta todentamisjärjestelmän täytäntöönpanoon osallistuvalle allekirjoittajavaltioiden henkilöstölle. Tämän yhteisen toiminnan tekninen toteuttaminen on näin ollen asianmukaista antaa CTBTO:n valmistelutoimikunnan tehtäväksi,

—

lisätään CTBTO:n valmistelutoimikunnan todentamisjärjestelmän operatiivista suorituskykyä,

—

parannetaan CTBT:n allekirjoittajavaltioiden valmiuksia täyttää CTBT:n mukaiset todentamisvelvollisuutensa ja tehdään niille mahdolliseksi hyötyä täysimääräisesti sopimusjärjestelmään osallistumisesta ja mahdollisista siviilikäyttöön tarkoitetuista ja tieteellisistä sovelluksista.