14.2.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 42/1

(1)

Kuljetuskustannukset ovat syrjäisimmillä alueilla korkeat ihmisravinnoksi, jalostukseen ja maatalouden tuotantopanoksina käytettävien välttämättömien tuotteiden hankintalähteiden kannalta poikkeuksellisen maantieteellisen sijainnin vuoksi. Tämän lisäksi saaristoluonteeseen ja syrjäisimpien alueiden asemaan liittyvät objektiiviset tekijät aiheuttavat toimijoille ja tuottajille syrjäisimmillä alueilla lisärajoitteita, jotka haittaavat vakavasti heidän toimintaansa. Jotkut toimijat ja tuottajat joutuvat kärsimään saaristoluonteesta kaksinkertaisesti. Näitä haittoja voidaan vähentää alentamalla mainittujen välttämättömien tuotteiden hintoja. Näin ollen on aiheellista ottaa käyttöön erityinen hankintajärjestelmä syrjäisimpien alueiden hankintojen varmistamiseksi ja näiden alueiden syrjäisestä sijainnista, saaristoluonteesta ja syrjäisimpien alueiden asemasta johtuvien lisäkustannusten vähentämiseksi.

(2)

Tätä tarkoitusta varten on sen estämättä, mitä perustamissopimuksen 23 artiklassa säädetään, syytä vapauttaa eräiden maataloustuotteiden kolmansista maista tuleva tuonti sovellettavista tuontitulleista. Jotta voitaisiin ottaa huomioon kyseisten tuotteiden alkuperä ja niille yhteisön säännöksillä tunnustettu tullikohtelu, suoraan tuotaviksi tuotteiksi olisi katsottava erityisen hankintajärjestelmän etujen myöntämistarkoituksessa myös tuotteet, jotka ovat olleet yhteisön tullialueella sisäisessä jalostuksessa tai tullivarastossa.

(3)

Jotta hintojen alentamista syrjäisimmillä alueilla sekä syrjäisestä sijainnista, saaristoluonteesta ja syrjäisimpien alueiden asemasta johtuvien lisäkustannusten vähentämistä koskeva tavoite saavutettaisiin tehokkaasti ja samalla säilytettäisiin yhteisön tuotteiden kilpailukyky, yhteisön tuotteiden hankintaan syrjäisimmillä alueilla olisi myönnettävä tukia. Näissä tuissa olisi otettava huomioon syrjäisimmille alueille suuntautuvien kuljetusten lisäkustannukset ja hinnat kolmansiin maihin suuntautuvassa viennissä sekä maatalouden tuotantopanosten tai jalostukseen tarkoitettujen tuotteiden osalta saaristoluonteesta ja syrjäisimpien alueiden asemasta johtuvat lisäkustannukset.

(4)

Koska erityiseen hankintajärjestelmään kuuluvat määrät rajoittuvat syrjäisimpien alueiden hankintatarpeisiin, järjestelmä ei haittaa sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Erityisen hankintajärjestelmän taloudellisista hyödyistä ei lisäksi saisi aiheutua kaupan vääristymiä kyseisten tuotteiden osalta. Tästä syystä näiden tuotteiden lähettäminen tai vienti syrjäisimmiltä alueilta olisi kiellettävä. Kyseisten tuotteiden lähettäminen tai vienti olisi kuitenkin sallittava, kun erityisestä hankintajärjestelmästä aiheutuva hyöty palautetaan; jalostettujen tuotteiden lähettäminen tai vienti olisi lisäksi sallittava alueellisen kaupankäynnin tai Portugalin kahden syrjäisimmän alueen välisen kaupankäynnin mahdollistamiseksi. Lisäksi olisi otettava huomioon kaikkien syrjäisimpien alueiden perinteiset kauppavirrat kolmansiin maihin ja sen vuoksi sallittava perinteistä vientiä vastaavien jalostettujen tuotteiden vienti kaikilta syrjäisimmiltä alueilta. Tätä rajoitusta ei sovelleta myöskään jalostettujen tuotteiden perinteiseen lähettämiseen. Selkeyden vuoksi on syytä täsmentää viitekausi kyseisten perinteisesti vietyjen tai lähetettyjen määrien määrittelemiseksi.

(5)

Asianmukaisia toimenpiteitä olisi kuitenkin toteutettava, jotta sokerinjalostusalan tarpeellinen rakenneuudistus Azoreilla voitaisiin toteuttaa. Näissä toimenpiteissä olisi otettava huomioon, että Azorien sokerialan elinkelpoisuus edellyttää jonkinlaajuisen tuotanto- ja jalostustoiminnan varmistamista. Lisäksi Portugalilla on tämän asetuksen nojalla keinot tukea paikallista sokerijuurikkaan tuotantoa. Näin ollen tulisi sallia poikkeuksena, että sokerin lähetykset Azoreilta muualle yhteisöön ylittävät perinteiset kauppavirrat rajoitetun neljän vuoden ajan edellyttäen, että vuosittaisia enimmäismääriä vähennetään asteittain. Koska määrät, jotka voidaan jälleenlähettää, ovat suhteellisia ja rajoittuvat siihen, mikä on välttämätöntä paikallisen sokerintuotannon ja -jalostuksen elinkelpoisuudelle, väliaikainen sokerin lähettäminen Azoreilta ei haittaa yhteisön sisämarkkinoita.

(6)

Olisi jatkettava Azorien, Madeiran ja Kanariansaarten sokerin erityisen hankintajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 30 päivänä heinäkuuta 1992 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 2177/92 (4) tarkoitetun tuontitullivapautusjärjestelmän soveltamista C-sokerin hankintaan Azoreilla, Madeiralla ja Kanariansaarilla sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 19 päivänä kesäkuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/2001 (5) 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna kautena.

(7)

Kanariansaarilla hankintaan on tähän asti sovellettu erityistä hankintajärjestelmää CN-koodeihin 1901 90 99 ja 2106 90 92 kuuluvien jalostettaviksi tarkoitettujen maitovalmisteiden osalta. Näiden tuotteiden hankinta olisi sallittava siirtymäkauden ajan, kunnes paikallisen teollisuuden uudelleenjärjestely on tehty.

(8)

Hankintajärjestelmän tavoitteiden saavuttamiseksi erityisen hankintajärjestelmän taloudellisten hyötyjen on alennettava tuotantokustannuksia, ja niiden on siirryttävä loppukuluttajalle alhaisempina kuluttajahintoina. Tästä syystä niiden myöntämisen perusteena pitäisi käyttää sitä, että tuesta saatava hyöty tosiasiassa siirtyy eteenpäin. Lisäksi olisi otettava käyttöön tarvittavat valvontatoimenpiteet.

(9)

Syrjäisimpien alueiden paikallistuotantoa suosivaa yhteisön politiikkaa on sovellettu moniin tuotteisiin ja sitä on toteutettu monin toimenpitein, joilla edistetään näiden tuotteiden tuotantoa, kaupan pitämistä ja jalostusta. Toimenpiteet ovat osoittautuneet tehokkaiksi, ja niiden avulla on pystytty varmistamaan maataloustoiminnan jatkaminen ja kehittäminen. Yhteisön on jatkossakin myönnettävä tukea kyseiseen tuotantoon, jolla on keskeinen merkitys syrjäisimpien alueiden ympäristölliselle, sosiaaliselle ja taloudelliselle tasapainolle. Esimerkiksi maaseudun kehittämisen alalta saatu kokemus on osoittanut, että paikallisten viranomaisten kanssa harjoitettava tiiviimpi kumppanuus voi auttaa käsittelemään kyseisten alueiden erityisongelmia entistä kohdennetummalla tavalla. Näin ollen on syytä jatkaa paikallistuotannon tukemista yleisin ohjelmin, jotka laaditaan soveltuvimmalla maantieteellisellä tasolla ja jotka jäsenvaltion on toimitettava komissiolle.

(10)

Paikallisen maataloustuotannon kehittämistä ja maataloustuotteiden hankintaa koskevien tavoitteiden saavuttamisen helpottamiseksi on syytä yhdenmukaistaa kyseisten alueiden hankintojen suunnittelua ja soveltaa järjestelmällisesti komission ja jäsenvaltioiden väliseen kumppanuuteen perustuvaa lähestymistapaa. Sen vuoksi on aiheellista säätää, että hankintaohjelman laatijoiden on oltava jäsenvaltion nimeämiä viranomaisia, jotka se on esittänyt komission hyväksyttäviksi.

(11)

Syrjäisimpien alueiden maataloustuottajia olisi kannustettava toimittamaan laatutuotteita, joiden kaupan pitämistä olisi edistettävä. Yhteisön käyttöön ottaman graafisen tunnuksen käyttö voisi olla tässä hyödyksi.

(12)

Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen 17 päivänä toukokuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1257/1999 (6) määritellään ne maaseudun kehittämistoimenpiteet, jotka voivat saada yhteisön tukea, sekä edellytykset tuen saamiseen. Joidenkin syrjäisimmillä alueilla sijaitsevien maatilojen tai jalostusta ja kaupan pitämistä harjoittavien yritysten rakenteet ovat selkeästi riittämättömät, ja ne kärsivät erityisongelmista. Tästä syystä olisi joidenkin investointityyppien osalta voitava poiketa tiettyjen asetuksessa (EY) N:o 1257/1999 säädettyjen rakenteellisten tukien myöntämistä rajoittavista säännöksistä.

(13)

Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 29 artiklan 3 kohdassa metsätaloustuen myöntäminen rajoitetaan metsiin ja metsäaloihin, jotka ovat yksityisten omistajien tai heidän yhdistystensä tai kuntien tai kuntayhtymien omistuksessa. Osa syrjäisimmillä alueilla sijaitsevista metsistä ja metsäaloista on muiden julkisviranomaisten kuin kuntien omistuksessa. Näin ollen on aiheellista säätää mainitussa artiklassa säädettyjen edellytysten lieventämisestä.

(14)

Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 24 artiklan 2 kohdassa sekä liitteessä määritetään maatalouden ympäristöohjelman nojalla myönnettävän yhteisön tuen vuotuiset enimmäismäärät. Azorien tiettyjen hyvin herkkien laidunalueiden ympäristöllisesti erityisten olosuhteiden sekä maiseman ja maatalousmaan perinteisten ominaispiirteiden, erityisesti Madeiran pengerviljelmien, säilyttämisen huomioon ottamiseksi olisi säädettävä mahdollisuudesta korottaa näitä määriä enintään kaksinkertaisiksi eräiden määriteltyjen toimenpiteiden osalta.

(15)

Komission pysyvään käytäntöön, jonka mukaan valtiontukia ei saa myöntää toimintatukina perustamissopimuksen liitteeseen I kuuluvien maataloustuotteiden tuotantoon, jalostukseen tai kaupan pitämiseen, voidaan myöntää poikkeus, jotta voidaan lieventää syrjäisimpien alueiden maataloustuotannon erityisrajoitteita, jotka aiheutuvat syrjäisestä sijainnista, saaristoluonteesta, syrjäisimpien alueiden asemasta, viljelyalan vähäisyydestä, pinnanmuodostuksesta, ilmasto-oloista ja riippuvuudesta vähäisestä määrästä tuotteita.

(16)

Syrjäisimpien alueiden maataloustuotannon kasvinsuojelutilanne kärsii erityisistä ilmastollisiin olosuhteisiin sekä kyseessä olevissa departementeissa tähän asti käytettyjen torjuntamenetelmien riittämättömyyteen liittyvistä vaikeuksista. Siksi on tarpeen ottaa käyttöön myös biologisia menetelmiä käyttäviä haitallisten organismien torjuntaohjelmia ja täsmentää yhteisön rahoitusosuus näiden ohjelmien toteutuksessa.

(17)

Viininviljely on yleisin viljelymuoto Madeiralla ja Kanariansaarilla ja erittäin tärkeä Azorien alueille, joten sen jatkuminen on taloudellisista ja ympäristösyistä välttämätöntä. Tuotannon tukemiseksi kyseisillä alueilla ei pitäisi soveltaa luopumispalkkioita eikä markkinoiden sääntelymekanismeja lukuun ottamatta erityistä tislaustoimenpidettä, jota olisi voitava soveltaa Kanariansaarilla laatuongelmista aiheutuvien poikkeuksellisten markkinahäiriöiden ilmaantuessa. Lisäksi tekniset ja sosiaalis-taloudelliset ongelmat ovat estäneet sen, että kaikilla niillä Madeiran ja Azorien viljelyaloilla, joille on istutettu viinialan yhteisessä markkinajärjestelyssä kiellettyjä hybridiviiniköynnöslajikkeita, siirrytään käyttämään toisia lajikkeita määräajan kuluessa. Näillä viljelmillä tuotettu viini on tarkoitettu yksinomaan paikalliseen perinteiseen kulutukseen. Määräajan pidentämisen myötä kyseisillä viljelmillä olisi mahdollista siirtyä uusiin lajikkeisiin ja säilyttää samalla kyseisten alueiden voimakkaasti viininviljelyyn perustuva talousrakenne. Portugalin olisi ilmoitettava joka vuosi komissiolle, miten uusiin lajikkeisiin siirtyminen kyseisillä viljelyaloilla edistyy.

(18)

Maitoalan uudelleenjärjestelyä ei ole vielä saatettu päätökseen Azoreilla. Ottaen huomioon Azorien suuri riippuvuus maitoalasta sekä muut haitat, jotka liittyvät alueen syrjäiseen sijaintiin ja vaihtoehtoisten kannattavien tuotantosuuntien puuttumiseen, on tarpeen vahvistaa poikkeus, jota on sovellettu maito- ja maitotuotealan maksun vahvistamisesta 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1788/2003 (7) eräisiin säännöksiin. Kyseinen poikkeus, joka otettiin käyttöön tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityistoimenpiteistä Azorien ja Madeiran hyväksi (Poseima) 28 päivänä kesäkuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1453/2001 (8) 23 artiklalla ja jonka soveltamista jatkettiin neuvoston asetuksella (EY) N:o 55/2004 (9), olisi vahvistettava edelleen siltä osin kuin se koskee maito- ja maitotuotealan lisämaksun soveltamista Azoreilla.

(19)

Madeiralla lehmänmaidon tuotantoon myönnetty tuki ei ole ollut riittävä kotimaisten ja ulkomaisten hankintojen tasapainon säilyttämiseksi erityisesti siitä syystä, että alan raskaat rakenteet aiheuttavat vaikeuksia ja alalla on heikot valmiudet sopeutua uudenlaisiin yritysympäristöihin. Sen vuoksi on syytä sallia edelleen iskukuumennetun maidon tuotanto yhteisön alkuperää olevasta maitojauheesta, jotta paikallinen kulutustarve voitaisiin kattaa laajemmin.

(20)

Koska paikallista tuotantoa on tarpeen ylläpitää kannustavalla tavalla, on perusteltua olla soveltamatta asetusta (EY) N:o 1788/2003 Ranskan merentakaisissa departementeissa ja Madeiralla. Tämä poikkeus olisi vahvistettava Madeiralla 4 000 tonnin rajoissa siten, että 2 000 tonnia siitä on tarkoitettu nykyistä tuotantoa varten ja enintään 2 000 tonniksi tällä hetkellä arvioitu määrä tuotannon järkevää kehittämistä varten.

(21)

Perinteistä karjankasvatusta olisi tuettava. Merentakaisten departementtien ja Madeiran paikallisten kulutustarpeiden tyydyttämiseksi olisi vuotuisen enimmäismäärän rajoissa sallittava lihotettavaksi tarkoitettujen urospuolisten nautaeläinten tullivapaa tuonti kolmansista maista. Olisi jatkettava yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1782/2003 (10) Portugalin osalta käyttöön otettua mahdollisuutta siirtää emolehmäpalkkio-oikeuksia mannermaalta Azoreille ja mukautettava kyseistä välinettä uusiin syrjäisimpien alueiden tukea koskeviin sääntöihin.

(22)

Tupakanviljely on perinteisesti ollut hyvin tärkeässä osassa Kanariansaarilla. Taloudellisesti ajateltuna se on jalostuselinkeinona edelleen yksi alueen merkittävimmistä teollisuustuotannon aloista. Yhteiskunnalliselta näkökannalta pienviljelijöiden harjoittama tupakanviljely on hyvin työvoimavaltaista. Tämä viljelymuoto ei ole kuitenkaan tarpeeksi kannattavaa ja on vaarassa kadota. Itse asiassa tupakkaa tuotetaan nykyään pienellä viljelyalalla La Palman saarella, jossa tuotetaan sikareita käsiteollisesti. Espanjalle olisi sen vuoksi annettava lupa jatkaa yhteisön tukea täydentävän tuen myöntämistä tämän perinteisen viljelymuodon ja siihen perustuvan käsiteollisuuden säilyttämiseksi. Tupakkatuotteiden teollisen tuotannon ylläpitämiseksi Kanariansaarille tuotava raakatupakka ja osittain valmistettu tupakka olisi edelleen vapautettava tulleista 20 000 tonnia riivittyä raakatupakkaa vastaavan vuosittaisen tuonnin rajoissa.

(23)

Tämän asetuksen täytäntöönpanon ei pitäisi vaikuttaa syrjäisimmille alueille tähän asti myönnetyn erityistuen tasoon. Jäsenvaltioilla olisi tästä syystä oltava tarvittavien toimenpiteiden toteuttamista varten käytettävissään sitä tukea vastaavat määrät, jota yhteisö on jo myöntänyt yhteisön tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityistoimenpiteistä Ranskan merentakaisten departementtien hyväksi (Poseidom) 28 päivänä kesäkuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1452/2001 (11), asetuksen (EY) N:o 1453/2001 ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityistoimenpiteistä Kanariansaarten hyväksi (Poseican) 28 päivänä kesäkuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1454/2001 (12) nojalla, sekä määrät, jotka myönnetään kyseisille alueille sijoittautuneille karjankasvattajille naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1254/1999 (13) lampaan- ja vuohenliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 19 päivänä joulukuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2529/2001 (14) ja viljan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1784/2003 (15) nojalla, ja määrät, jotka myönnetään Ranskan merentakaisen Réunionin departementin riisin hankintaan riisin yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1785/2003 (16) 5 artiklan nojalla. Tällä asetuksella perustetun syrjäisimpien alueiden maataloustuotantoa koskevan uuden tukijärjestelmän mukainen tuki olisi sovitettava yhteen muualla yhteisössä samoihin tuotantosuuntiin myönnettävän tuen kanssa.

(24)

On syytä kumota asetukset (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001 ja (EY) N:o 1454/2001. Tämän lisäksi on järjestelmien yhteensovittamisen varmistamiseksi syytä muuttaa asetus (EY) N:o 1782/2003 ja asetus (EY) N:o 1785/2003.

(25)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (17) mukaisesti.

(26)

Tässä asetuksessa säädettyjä ohjelmia olisi sovellettava siitä lähtien, kun niitä koskevasta komission antamasta hyväksynnästä on saatu ilmoitus. Jotta ohjelmia voitaisiin soveltaa mainitusta ajankohdasta, on syytä säätää, että jäsenvaltiot ja komissio voivat tämän asetuksen voimaantulopäivän ja ohjelmien soveltamispäivän välisenä aikana toteuttaa valmistelevia toimenpiteitä,

a)

syrjäisimpien alueiden erityistarpeet ja, kun kyseessä ovat jalostukseen tarkoitetut tuotteet tai maatalouden tuotantopanokset, edellytetyt laatuvaatimukset;

b)

muun yhteisön kanssa käytävä kauppa;

c)

suunniteltujen tukien taloudelliset näkökohdat.

a)

viedään kolmansiin maihin tai lähetetään muualle yhteisöön perinteistä lähettämistä tai perinteistä vientiä vastaavien määrien rajoissa. Komissio vahvistaa nämä määrät 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vuosien 1989, 1990 ja 1991 lähetysten tai viennin keskiarvon perusteella;

b)

viedään kolmansiin maihin osana alueellista kauppaa 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettujen määräpaikkojen ja edellytysten mukaisesti;

c)

lähetetään Azoreilta Madeiralle tai Madeiralta Azoreille;

d)

lähetetään Madeiralta Kanariansaarille tai päinvastoin.

—

:

2006

:

3 000 tonnia

—

:

2007

:

2 285 tonnia

—

:

2008

:

1 570 tonnia

—

:

2009

:

855 tonnia.

a)

yhteisen markkinajärjestelyn mukaisesti käyttöön otettujen palkkio- tai tukijärjestelmien lisätukena, lukuun ottamatta puolueettomin kriteerein perusteltuja poikkeustapauksia;

b)

tukena tutkimushankkeisiin, tutkimushankkeita tukeviin toimenpiteisiin tai toimenpiteisiin, joille voidaan myöntää yhteisön rahoitusta tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston päätöksen 90/424/ETY (19) nojalla;

c)

tukena asetuksen (EY) N:o 1257/1999 ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20 päivänä syyskuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 (20) soveltamisalaan kuuluviin toimenpiteisiin.

a)

kyseisen maataloustuotannon tilanteen määrällinen kuvaus, josta käyvät ilmi kehityserot, -kuilut ja -mahdollisuudet, käytetyt määrärahat ja asetusten (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001 ja (EY) N:o 1454/2001 nojalla toteutettujen toimien tärkeimmät tulokset käytettävissä olevat arviot huomioon ottaen;

b)

ehdotetun strategian kuvaus, valitut toimintalinjat ja määrälliset tavoitteet sekä arvio odotettavissa olevista taloudellisista, ympäristöllisistä ja sosiaalisista vaikutuksista, työllisyysvaikutukset mukaan luettuina;

c)

suunniteltujen toimenpiteiden ja erityisesti ohjelman täytäntöönpanemiseksi käyttöön otettavien tukijärjestelmien kuvaus ja tarvittaessa tiedot tutkimusten, esittelyhankkeiden, koulutuksen tai teknisen avun toimien tarpeesta kyseisten toimenpiteiden valmistelussa, toteuttamisessa tai mukauttamisessa;

d)

toimenpiteiden toteuttamisaikataulu ja alustava kokonaisrahoitustaulukko, jossa esitetään käytettävissä olevat määrärahat;

e)

ohjelmien eri toimenpiteiden yhteensopivuutta ja johdonmukaisuutta koskevat perustelut sekä seurantaa ja arviointia varten käytettävien määrällisten kriteerien ja indikaattorien määritelmä;

f)

järjestelyt ohjelmien tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi, mukaan luettuina tiedotus, seuranta ja arviointi, määrällisten arviointi-indikaattoreiden määritteleminen sekä tarkastuksia ja seuraamuksia koskevat järjestelyt;

g)

toimivaltaisten viranomaisten ja ohjelmien täytäntöönpanosta vastaavien elinten nimeäminen sekä asiaan liittyvien viranomaisten tai elinten sekä talouselämän osapuolten ja työmarkkinaosapuolten nimeäminen sopivilla tasoilla samoin kuin käytyjen neuvottelujen tulokset.

a)

CN-koodiin 2401,

b)

seuraaviin alanimikkeisiin:

—

:

merentakaiset departementit

:

84,7 miljoonaa euroa

—

:

Azorit ja Madeira

:

77,3 miljoonaa euroa

—

:

Kanariansaaret

:

127,3 miljoonaa euroa

—

:

merentakaiset departementit

:

20,7 miljoonaa euroa

—

:

Azorit ja Madeira

:

17,7 miljoonaa euroa

—

:

Kanariansaaret

:

72,7 miljoonaa euroa

—

edellytykset, joiden mukaisesti jäsenvaltiot voivat muuttaa määriä ja hankintatuen tasoja, ja tukitoimenpiteet tai paikallisen tuotannon tukemiseen myönnettyjen varojen kohdentaminen,

—

tarkastusten ja seuraamusten vähimmäisominaisuuksia koskevat järjestelyt, joita jäsenvaltioiden on noudatettava,

—

toimenpiteiden ja määrien vahvistaminen, joille voidaan 23 artiklan 1 kohdan nojalla myöntää yhteisön rahoitusta 12 artiklan c kohdassa tarkoitettuja tutkimuksia, esittelyhankkeita, koulutusta ja teknisen avun toimia varten, sekä tällaisten toimenpiteiden rahoittamista koskevan enimmäisprosenttiosuuden määrittäminen laskettuna kunkin ohjelman kokonaismäärästä.

1)

Muutetaan 70 artikla seuraavasti:

2)

Korvataan 71 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”2.   Siirtymäkauden aikana kyseisen jäsenvaltion on sovellettava liitteessä VI tarkoitettuja suoria tukia edellytyksin, jotka vahvistetaan tämän asetuksen IV osaston 3, 6 ja 7–13 luvussa sekä asetuksen (ETY) N:o 2019/93 6 artiklassa, ylittämättä enimmäismääriä, jotka vastaavat kyseisten suorien tukien osuutta tämän asetuksen 41 artiklassa tarkoitetusta kansallisesta enimmäismäärästä, jonka komissio vahvistaa tämän asetuksen 2 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 144 artiklan 2 kohdan soveltamista.”

3)

Muutetaan liitteet I ja VI tämän asetuksen liitteen II mukaisesti.

1)

Poistetaan 5 artikla.

2)

Poistetaan 11 artiklan 3 kohta.

14.2.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 42/20

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

14.2.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 42/22

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 13 artiklan 3 kohdassa säädetään mahdollisuudesta muuttaa lisäaineen hyväksymisen ehtoja hyväksynnän haltijan hakemuksesta.

(2)

Komission asetuksessa (EY) N:o 2430/1999 (2) hyväksyttiin kymmeneksi vuodeksi kokkidiostaattien ja muiden lääkkeenkaltaisten aineiden ryhmään kuuluvan lisäaineen halofuginonihydrobromidi 6 g/kg (”Stenorol”) käyttö kananuorikkojen rehuissa. Hyväksymisen edellytyksenä oli lisäaineen liikkeeseen laskemisesta vastuussa oleva henkilö.

(3)

Komission asetuksella (EY) N:o 937/2001 (3) hyväksyttiin kymmeneksi vuodeksi kokkidiostaattien ja muiden lääkkeenkaltaisten aineiden ryhmään kuuluvan lisäaineen salinomysiininatriumin 120 g/kg (”Sacox 120”) käyttö broilerkaniinien rehuissa. Hyväksymisen edellytyksenä oli lisäaineen liikkeeseen laskemisesta vastuussa oleva henkilö.

(4)

Komission asetuksella (EY) N:o 1852/2003 (4) hyväksyttiin kymmeneksi vuodeksi kokkidiostaattien ja muiden lääkkeenkaltaisten aineiden ryhmään kuuluvan lisäaineen salinomysiininatriumin 120 g/kg (”Sacox 120 microGranulate”) käyttö kananuorikkojen rehuissa. Hyväksymisen edellytyksenä oli lisäaineen liikkeeseen laskemisesta vastuussa oleva henkilö.

(5)

Komission asetuksella (EY) N:o 1463/2004 (5) hyväksyttiin kymmeneksi vuodeksi kokkidiostaattien ja muiden lääkkeenkaltaisten aineiden ryhmään kuuluvan lisäaineen salinomysiininatriumin 120 g/kg (”Sacox 120 microGranulate”) käyttö broilerien rehuissa. Hyväksyminen edellytti lisäaineen liikkeeseen laskemisesta vastuussa olevaa henkilöä, ja se korvasi kyseiselle lisäaineelle aikaisemmin annetun hyväksynnän, joka ei edellyttänyt tällaista henkilöä.

(6)

Hyväksyntien haltijat Hoechst Roussel Vet GmbH ja Intervet International bv ovat tehneet asetuksen (EY) N:o 1831/2003 13 artiklan 3 kohdan mukaiset hakemukset ja ehdottaneet edellä johdanto-osan 2–5 kappaleessa tarkoitettujen lisäaineiden liikkeeseen laskemisesta vastuussa olevan henkilön nimen muuttamista. Hakemuksissa toimitettujen tietojen mukaan kyseisten aineiden markkinoille saattamista koskevat oikeudet on siirretty Huvepharma nv:lle 1 päivästä elokuuta 2005 alkaen.

(7)

Liikkeeseen laskevaa henkilöä edellyttävän lisäaineen hyväksymisen ehtona olevan henkilön uudelleen nimeäminen on puhtaasti hallinnollinen menettely eikä vaadi lisäaineen uutta arviointia. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle on ilmoitettu hakemuksesta.

(8)

Jotta Huvepharma nv voi hyödyntää omistusoikeuksiaan, on tarpeen muuttaa lisäaineen liikkeeseen laskemisesta vastuussa olevan henkilön nimi.

(9)

Sen vuoksi asetukset (EY) N:o 2430/1999, (EY) N:o 937/2001, (EY) N:o 1852/2003 ja (EY) N:o 1463/2004 olisi muutettava vastaavasti.

(10)

On aiheellista säätää siirtymäkaudesta, jonka aikana nykyiset varastot voidaan käyttää loppuun.

(11)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

14.2.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 42/24

(1)

Asetuksen (EY) N:o 560/2005 liitteessä I on luettelo luonnollisista henkilöistä, oikeushenkilöistä ja yhteisöistä, joita asetuksessa tarkoitettu varojen ja muiden taloudellisten resurssien jäädyttäminen koskee.

(2)

Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston pakotekomitea päätti 7 päivänä helmikuuta 2006 ottaa luetteloon ensimmäiset kolme luonnollista henkilöä, joita varojen ja muiden taloudellisten resurssien jäädyttäminen koskee. Sen vuoksi liite I olisi muutettava vastaavasti.

(3)

Tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden tehokkuuden varmistamiseksi tämän asetuksen on tultava voimaan viipymättä,

14.2.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 42/26

(1)

Dioksiinien, furaanien ja PCB:iden vähentämisestä rehuissa ja elintarvikkeissa 4 päivänä maaliskuuta 2002 annettu komission suositus 2002/201/EY (1) on osa kokonaisstrategiaa, jonka tarkoitus on vähentää dioksiinien, furaanien ja PCB:iden esiintymistä ympäristössä, rehuissa ja elintarvikkeissa. Siinä suositetaan toimintarajojen ja myöhemmin tavoitetasojen asettamista rehuille ja elintarvikkeille.

(2)

Vaikka toksikologiselta kannalta raja-arvoja olisi sovellettava sekä dioksiineihin että dioksiinin kaltaisiin PCB:isiin, elintarvikkeita koskevat enimmäismäärät asetettiin vuonna 2001 tiettyjen elintarvikkeissa olevien vieraiden aineiden enimmäismäärien vahvistamisesta 8 päivänä maaliskuuta 2001 annetulla asetuksella (EY) N:o 466/2001 (2) ainoastaan dioksiineille eikä dioksiinin kaltaisille PCB:ille, koska jälkimmäisten esiintymisestä oli tuolloin saatavilla vain hyvin vähän tietoa. Samoin rehuja koskevat enimmäismäärät asetettiin vuonna 2001 haitallisista aineista eläinten rehuissa 7 päivänä toukokuuta 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/32/EY (3) vain dioksiineille eikä dioksiinin kaltaisille PCB:ille.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 466/2001 mukaan komission olisi tarkistettava elintarvikkeissa esiintyviä dioksiineja koskevia säännöksiä dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB:iden esiintymisestä saatujen uusien tietojen perusteella ensi kerran vuoden 2004 loppuun mennessä pyrkien erityisesti siihen, että asetettavat raja-arvot kattaisivat myös dioksiinin kaltaiset PCB:t. Direktiivi 2002/32/EY sisältää samankaltaisen rehuissa esiintyviä dioksiineja koskevan tarkistuslausekkeen.

(4)

Tämän jälkeen on saatu lisätietoja dioksiinin kaltaisten PCB:iden esiintymisestä rehuissa ja elintarvikkeissa. Tämän vuoksi on asetettu enimmäismäärät dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB:iden summalle Maailman terveysjärjestön WHO:n toksisuusekvivalentteina käyttäen WHO:n toksisuusekvivalenssikertoimia (WHO-TEF), koska tämä on toksikologiselta kannalta kaikkein asianmukaisin toimintamalli. Jotta uuteen järjestelyyn siirtyminen sujuisi helposti, olemassa olevia dioksiinin enimmäismääriä olisi siirtymäkauden ajan sovellettava rinnakkain dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB:iden summalle asetettujen uusien enimmäismäärien kanssa.

(5)

Suosituksessa 2002/201/EY vahvistetaan dioksiineihin sovellettavat toimintarajat, jotta voidaan edistää aktiivista toimintamallia dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB:iden vähentämiseksi rehuissa ja elintarvikkeissa. Toimintarajojen avulla toimivaltaiset viranomaiset ja alan toimijat voivat kartoittaa tapaukset, joissa on tärkeää tunnistaa saastumislähde ja toteuttaa toimia saastumisen vähentämiseksi tai poistamiseksi. Koska dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB:iden lähteet ovat erilaiset, dioksiineille ja dioksiinin kaltaisille PCB:ille on asianmukaista määritellä eri toimintarajat. Siksi on syytä korvata komission suositus 2002/201/EY.

(6)

Lisäksi toimintarajoja olisi säännöllisesti tarkistettava, jotta ne vastaavat dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB:iden esiintymisen laskusuuntausta ja sitä aktiivista toimintamallia, jolla näiden aineiden esiintymistä rehuissa ja elintarvikkeissa pyritään asteittain vähentämään.

(7)

Direktiivi 2002/32/EY mahdollistaa toimintarajojen asettamisen. Siksi on asianmukaista siirtää rehuissa esiintyviin dioksiineihin ja dioksiinin kaltaisiin PCB:ihin sovellettavat toimintarajat direktiiviin 2002/32/EY.

(8)

Tavoitetasot osoittavat ne saastumistasot, joihin rehuissa ja elintarvikkeissa on päästävä, jotta suurimmalle osalle yhteisön väestöä aiheutuva altistus saadaan laskemaan elintarvikealan tiedekomitean dioksiineille ja dioksiinien kaltaisille PCB:ille asettamaan siedettävään viikkosaantiin. Tavoitetasoja asetettaessa olisi otettava huomioon tarkemmat tiedot siitä, mitä vaikutuksia ympäristötoimenpiteillä ja saastumislähteisiin kohdistuvilla rehuja ja elintarvikkeita koskevilla toimilla on dioksiinien ja niiden kaltaisten PCB:iden vähentämiseen erilaisista rehuaineista, rehuista ja elintarvikkeista. Koska tavoitetasojen asettamisessa on otettava huomioon useita erilaisia tekijöitä, tavoitetasojen asettaminen olisi lykättävä vuoden 2008 loppuun,

(1)

Jäsenvaltioiden olisi suhteessa tuottamiensa, käyttämiensä ja kuluttamiensa rehuaineiden, rehujen ja elintarvikkeiden määriin seurattava satunnaisesti dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB:iden sekä – mikäli mahdollista – muiden kuin dioksiinin kaltaisten PCB:iden esiintymistä rehuaineissa, rehuissa ja elintarvikkeissa. Tämä seuranta olisi toteutettava rehuissa esiintyvien dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden aiheuttaman taustakuormituksen seurannasta 11 päivänä lokakuuta 2004 annetun komission suosituksen 2004/704/EY (4) ja elintarvikkeissa esiintyvien dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden aiheuttaman taustakuormituksen valvonnasta 11 päivänä lokakuuta 2004 annetun komission suosituksen 2004/705/EY (5) mukaisesti.

(2)

Tapauksissa, joissa direktiivin 2002/32/EY tai asetuksen (EY) N:o 466/2001 säännökset eivät toteudu, ja joissa (3 kohdan mukaisesti) dioksiinien ja/tai dioksiinin kaltaisten PCB:iden tasot ylittävät elintarvikkeiden osalta tämän suosituksen liitteessä I ja rehujen osalta direktiivin 2002/32/EY liitteessä II asetetut toimintarajat, jäsenvaltioiden olisi yhteistyössä alan toimijoiden kanssa

(3)

Jäsenvaltioiden, joissa dioksiinin ja dioksiinin kaltaisten PCB:iden taustakuormitus on erityisen suuri, olisi asetettava kansalliset toimintarajat kotimaiselle rehuaineiden, rehujen ja elintarvikkeiden tuotannolleen. Toimintarajat olisi asetettava siten, että noin 5 prosentissa 1 kohdassa tarkoitetussa seurannassa saaduista löydöksistä tehdään tutkimus saastumislähteen tunnistamiseksi.

(4)

Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille löydöksistään, tutkimustensa tuloksista sekä saastumislähteiden vähentämiseksi tai poistamiseksi toteutetuista toimenpiteistä.

(5)

Jäsenvaltioiden olisi toimitettava 4 kohdassa tarkoitetut tiedot elintarvikkeiden osalta kunkin vuoden maaliskuun 31 päivään mennessä ja rehujen osalta osana neuvoston direktiivin 95/53/EY (6) 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua komissiolle toimitettavaa vuosikertomusta, paitsi jos muut jäsenvaltiot tarvitsevat tietoja välittömästi, jolloin ne olisi toimitettava välittömästi. Rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 (7) 41 ja 42 artiklassa tarkoitettujen monivuotisten kansallisten valvontasuunnitelmien täytäntöönpanon jälkeen kyseiset tiedot voidaan toimittaa osana komissiolle asetuksen (EY) N:o 882/2004 44 artiklan mukaisesti esitettävää vuosiraporttia.

Kumotaan komission suositus 2002/201/EY 14 päivästä marraskuuta 2006 alkaen.

14.2.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 42/29

(1)

Asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 110 artiklassa säädetään, että avustusten on perustuttava varainhoitovuoden alussa julkaistavaan vuotuiseen ohjelmaan.

(2)

Asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 166 artiklan mukaisesti avustuksia koskevassa vuosittaisessa työohjelmassa mainitaan perussäädös, tavoitteet, ehdotuspyyntöjen aikataulu ja niiden alustava arvo sekä odotetut tulokset.

(3)

Euroopan yhteisöjen yleisen talousarvion toteuttamista koskevista sisäisistä säännöistä (komissiota koskeva jakso) 15 päivänä maaliskuuta 2005 tehdyn komission päätöksen 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti varainhoitoasetuksen 110 artiklassa tarkoitettua päätöstä vuosittaisen työohjelman hyväksymisestä voidaan pitää varainhoitoasetuksen 75 artiklassa tarkoitettuna rahoituspäätöksenä edellyttäen, että se muodostaa riittävän täsmällisen kehyksen.

(4)

Päätöksen N:o 1786/2002/EY 8 artiklassa säädetään, että komissio hyväksyy ohjelman toteuttamista koskevan vuosittaisen työsuunnitelman, jossa esitetään painotusalueet ja toteutettavat toimet, myös määrärahojen jako.

(5)

Vuoden 2006 työsuunnitelma olisi siksi hyväksyttävä.

(6)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat ohjelmakomitean antaman lausunnon mukaiset.

(7)

Kansanterveysalan toimintaohjelman toimeenpanovirasto saa komission päätöksen 2004/858/EY 6 artiklan mukaisesti Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sisältyvän avustuksen,

14.2.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 42/46

(1)

Lintuinfluenssa on siipikarjan ja lintujen tarttuva virustauti, joka aiheuttaa kuolleisuutta ja häiriöitä, jotka voivat nopeasti saavuttaa epitsoottiset mittasuhteet ja aiheuttaa siten vakavan uhan eläinten terveydelle ja kansanterveydelle sekä vähentää jyrkästi siipikarjankasvatuksen kannattavuutta. On olemassa vaara, että taudinaiheuttaja leviää luonnonvaraisista linnuista kotieläiminä pidettäviin lintuihin, erityisesti siipikarjaan, ja yhdestä jäsenvaltiosta muihin jäsenvaltioihin ja kolmansiin maihin elävien lintujen tai niistä saatavien tuotteiden kansainvälisen kaupan välityksellä.

(2)

Italia on ilmoittanut komissiolle luonnonvaraisten lintujen kliinisestä tapauksesta kerätyn H5-lintuinfluenssaviruksen eristämisestä. Odotettaessa neuraminidaasin (N) tyypin ja patogeenisyysindeksin määrittelyä on kliinisen kuvan ja epidemiologisten seikkojen perusteella syytä epäillä influenssa A -viruksen H5N1-alatyypin aiheuttamaa erittäin patogeenistä lintuinfluenssaa.

(3)

Italia on viipymättä toteuttanut tietyt yhteisön toimenpiteistä avian-influenssan torjumiseksi 19 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/40/ETY (4) puitteissa vahvistetut toimenpiteet.

(4)

Tautiriski huomioon ottaen väliaikaisia suojatoimenpiteitä olisi otettava käyttöön eri alueilla olemassa olevien erityisten riskien torjumiseksi.

(5)

Johdonmukaisuuden vuoksi tässä päätöksessä on aiheellista soveltaa tiettyjä määritelmiä, jotka on vahvistettu yhteisön toimenpiteistä lintuinfluenssan torjumiseksi ja direktiivin 92/40/ETY kumoamisesta 20 päivänä joulukuuta 2005 annetussa neuvoston direktiivissä 2005/94/EY (5), eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista yhteisön sisäisessä siipikarjan ja siitosmunien kaupassa ja tuonnissa kolmansista maista 15 päivänä lokakuuta 1990 annetussa neuvoston direktiivissä 90/539/ETY (6), eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 853/2004 (7) sekä lemmikkieläinten muihin kuin kaupallisiin kuljetuksiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista ja neuvoston direktiivin 92/65/ETY muuttamisesta 26 päivänä toukokuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 998/2003 (8).

(6)

Suoja- ja valvontavyöhykkeet olisi muodostettava sen paikan ympärille, jossa tautitapaus havaittiin luonnonvaraisissa linnuissa. Kyseiset vyöhykkeet olisi rajoitettava laajuuteen, joka on tarpeen, jotta estetään viruksen leviäminen kaupallisiin ja muihin kuin kaupallisiin siipikarjaparviin.

(7)

On syytä valvoa ja rajoittaa erityisesti elävien lintujen ja siitosmunien kuljetuksia sallien kuitenkin tietyin ehdoin tällaisten lintujen ja linnuista peräisin olevien tuotteiden valvotut lähetykset kyseisiltä alueilta.

(8)

Bioturvallisuustoimenpiteistä influenssavirus A:n alatyypin H5N1 aiheuttaman erittäin patogeenisen lintuinfluenssan tarttumisvaaran vähentämiseksi luonnonvaraisista linnuista siipikarjaan ja muihin vankeudessa pidettäviin lintuihin sekä varhaisen havaitsemisen järjestelmästä erityisen vaaralle alttiilla alueilla 19 päivänä lokakuuta 2005 tehdyssä komission päätöksessä 2005/734/EY (9) vahvistetut toimenpiteet olisi pantava täytäntöön suoja- ja valvontavyöhykkeillä riippumatta siitä, mikä riskistatus on määritelty kyseiselle alueelle, jossa erittäin patogeenisen lintuinfluenssan esiintymistä luonnonvaraisissa linnuissa epäillään tai jossa on luonnonvaraisissa linnuissa vahvistettuja tautitapauksia.

(9)

Muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä 3 päivänä lokakuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1774/2002 (10) sallitaan eläinten terveyttä koskevien rajoitusten kohteena olevilta yhteisön alueilta peräisin olevien eläinten erilaisten sivutuotteiden, kuten teknisiin tarkoituksiin käytettävän gelatiinin sekä muun muassa farmaseuttiseen käyttöön tarkoitettujen tuotteiden markkinoille saattaminen, koska näiden tuotteiden katsotaan olevan turvallisia tuotantoa, käsittelyä ja käyttöä koskevien erityisedellytysten vuoksi, joilla inaktivoidaan taudinaiheuttajat tehokkaasti tai ehkäistään kosketukset taudille alttiisiin eläimiin. Siksi on aiheellista sallia käsittelemättömän, käytetyn pehkun tai lannan kuljettaminen suojavyöhykkeiltä käsittelyä varten mainitun asetuksen mukaisesti sekä samassa asetuksessa vahvistettujen ehtojen mukaisten eläimistä saatavien sivutuotteiden kuljettaminen.

(10)

Eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista eläinten, siemennesteen, munasolujen ja alkioiden yhteisön sisäisessä kaupassa ja yhteisöön tuonnissa siltä osin, kuin niitä eivät koske direktiivin 90/425/ETY liitteessä A olevassa I jaksossa mainittujen erityisten yhteisön säädösten eläinten terveyttä koskevat vaatimukset, 13 päivänä heinäkuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/65/ETY (11) säädetään virallisesti hyväksytyistä yhteisöistä, laitoksista ja keskuksista sekä mallitodistuksesta, jonka on oltava eläinten tai niiden sukusolujen mukana, kun niitä siirretään eri jäsenvaltioissa olevien hyväksyttyjen yhteisöjen, laitosten tai keskusten välillä. Kuljetusrajoituksia koskevasta poikkeuksesta olisi säädettävä niiden lintujen osalta, joita kuljetetaan mainitun direktiivin mukaisesti hyväksyttyihin yhteisöihin, laitoksiin ja keskuksiin tai niistä pois.

(11)

Siitosmunien kuljettaminen suojavyöhykkeiltä olisi sallittava tietyin edellytyksin. Siitosmunien lähettäminen muihin maihin voidaan sallia erityisesti direktiivissä 2005/95/EY tarkoitettujen ehtojen mukaisesti. Tällaisissa tapauksissa direktiivin 90/539/ETY mukaisesti annetuissa eläinten terveystodistuksissa olisi viitattava tähän päätökseen.

(12)

Lihan, jauhetun lihan, raakalihavalmisteiden ja lihavalmisteiden lähettäminen suojavyöhykkeiltä olisi sallittava tietyin edellytyksin erityisesti siltä osin kuin kyse on niiden tiettyjen vaatimusten noudattamisesta, jotka on vahvistettu asetuksessa (EY) N:o 853/2004 sekä ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 854/2004 (12).

(13)

Ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden tuotantoon, jalostukseen, jakeluun ja yhteisön alueelle tuomiseen liittyvistä eläinten terveyttä koskevista säännöistä 16 päivänä joulukuuta 2002 annetussa neuvoston direktiivissä 2002/99/EY (13) vahvistetaan niiden käsittelyjen luettelo, joilla rajoitusten piiriin kuuluvilta alueilta tuleva liha tehdään turvalliseksi, ja säädetään mahdollisuudesta ottaa käyttöön erityinen terveysmerkki sekä säädetään terveysmerkistä, joka vaaditaan lihalle, jota ei ole lupa saattaa markkinoille eläinten terveydestä johtuvista syistä. On aiheellista sallia kyseisessä direktiivissä vahvistetulla terveysmerkillä merkityn lihan lähettäminen suojavyöhykkeiltä sekä sellaisten lihavalmisteiden lähettäminen suojavyöhykkeiltä, joille on tehty samassa direktiivissä tarkoitettu käsittely.

(14)

Komission olisi elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean seuraavaa kokousta odotettaessa toteutettava yhteistyössä kyseisen jäsenvaltion kanssa erittäin patogeenista lintuinfluenssaa luonnonvaraisissa linnuissa koskevia väliaikaisia suojatoimenpiteitä.

(15)

Tässä direktiivissä säädettyjä toimenpiteitä olisi tarkasteltava uudelleen elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean seuraavassa kokouksessa,

a)

’siitosmunilla’ tarkoitetaan munia sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin 90/539/ETY 2 artiklan 2 kohdassa;

b)

’luonnonvaraisilla riistalinnuilla’ tarkoitetaan riistaa sellaisena kuin se on määritelty asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä I olevan 1.5 kohdan toisessa luetelmakohdassa ja 1.7 kohdassa;

c)

’muilla vankeudessa pidettävillä linnuilla’ tarkoitetaan lintuja sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin 2005/94/ETY 2 artiklan 6 kohdassa, mukaan luettuina:

a)

suojavyöhyke, jonka säde on vähintään kolme kilometriä, ja

b)

valvontavyöhyke, jonka säde on vähintään kymmenen kilometriä, suojavyöhyke mukaan luettuna.

a)

kaikkien vyöhykkeellä sijaitsevien tilojen tunnistaminen;

b)

määräaikaiset dokumentoidut tarkastuskäynnit kaikilla kaupallisilla tiloilla, siipikarjojen kliininen tarkastus, joka käsittää tarvittaessa näytteenoton laboratoriotutkimuksia varten;

c)

asianmukaisten tilalla toteutettavien bioturvallisuustoimenpiteiden täytäntöönpano, mukaan luettuna tilan sisään- ja uloskäyntien desinfiointi, siipikarjarakennukset tai siipikarjan pitäminen paikoissa, joissa voidaan estää suora ja epäsuora kosketus muuhun siipikarjaan ja muihin vankeudessa pidettäviin lintuihin;

d)

päätöksessä 2005/734/EY vahvistettujen bioturvallisuustoimenpiteiden täytäntöönpano;

e)

siipikarjasta saatavien tuotteiden kuljetusten valvonta 9 artiklan mukaisesti;

f)

aktiivinen taudin seuranta luonnonvaraisessa lintukannassa ja erityisesti vesilinnuissa, tarvittaessa yhteistyössä sellaisten metsästäjien ja lintuharrastajien kanssa, joita on nimenomaisesti opastettu toimenpiteistä, joiden avulla he voivat suojautua virustartunnalta ja estää viruksen leviämisen sille alttiisiin eläimiin;

g)

tiedotuskampanjat, joilla lisätään tautia koskevaa tietoisuutta omistajien, metsästäjien ja lintuharrastajien keskuudessa.

a)

siipikarjan ja muiden vankeudessa pidettävien lintujen siirtäminen tilalta, jossa niitä pidetään;

b)

siipikarjan ja muiden vankeudessa pidettävien lintujen kokoaminen näyttelyihin, markkinoille ja muihin tapahtumiin;

c)

siipikarjan ja muiden vankeudessa pidettävien lintujen kuljettaminen vyöhykkeen läpi, lukuun ottamatta kauttakulkua pääväyliä pitkin tai rautateitse sekä kuljetusta teurastamoon välittömästi teurastettaviksi;

d)

siitosmunien lähettäminen alueelta;

e)

siipikarjasta ja muista vankeudessa pidettävistä linnuista sekä luonnonvaraisista riistalinnuista saatavan tuoreen lihan, jauhetun lihan, raakalihavalmisteiden ja lihavalmisteiden lähettäminen vyöhykkeeltä;

f)

käsittelemättömän, käytetyn pehkun tai lannan kuljettaminen tai levittäminen vyöhykkeen ulkopuolelle lukuun ottamatta kuljetusta käsittelyä varten asetuksen (EY) N:o 1774/2002 mukaisesti;

g)

luonnonvaraisten lintujen metsästys.

a)

kaikkien vyöhykkeellä sijaitsevien tilojen tunnistaminen;

b)

asianmukaisten tilalla toteutettavien bioturvallisuustoimenpiteiden täytäntöönpano, mukaan luettuna tilan sisään- ja uloskäyntien desinfiointi asianmukaisin menetelmin;

c)

päätöksessä 2005/734/EY vahvistettujen bioturvallisuustoimenpiteiden täytäntöönpano;

d)

siipikarjan ja muiden vankeudessa pidettävien lintujen sekä siitosmunien kuljetusten valvonta alueella.

a)

siipikarjan ja muiden vankeudessa pidettävien lintujen siirtäminen alueelta vyöhykkeen muodostamista seuraavien ensimmäisten 15 päivän aikana;

b)

siipikarjan ja muiden lintujen kokoaminen näyttelyihin, markkinoille ja muihin tapahtumiin;

c)

luonnonvaraisten lintujen metsästys.

a)

välittömästi teurastettavaksi tarkoitetun siipikarjan, myös munintansa lopettaneiden kanojen, kuljettaminen suoja- tai valvontavyöhykkeellä sijaitsevaan teurastamoon tai, jos tämä ei ole mahdollista, toimivaltaisen viranomaisen nimeämään vyöhykkeiden ulkopuolella sijaitsevaan teurastamoon;

b)

untuvikkojen kuljettaminen suojavyöhykkeeltä tiloille, jotka ovat virallisen valvonnan piirissä Italian alueella ja joilla ei ole muuta siipikarjaa tai vankeudessa pidettäviä lintuja, lukuun ottamatta 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja lemmikkilintuja, jotka pidetään erillään siipikarjasta;

c)

untuvikkojen kuljettaminen valvontavyöhykkeeltä tiloille, jotka ovat virallisen valvonnan piirissä Italian alueella;

d)

kananuorikoiden ja lihakalkkunoiden kuljettaminen valvontavyöhykkeeltä tiloille, jotka ovat virallisen valvonnan piirissä ja sijaitsevat Italian alueella;

e)

edellä olevan 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan i alakohdassa tarkoitettujen lemmikkilintujen kuljettaminen Italian alueella sijaitseviin tiloihin, joissa ei pidetä siipikarjaa, jos erä sisältää enintään viisi häkissä olevaa lintua, sen estämättä, mitä direktiivin 92/65/ETY 1 artiklan kolmannessa kohdassa tarkoitetuissa kansallisissa määräyksissä määrätään;

f)

edellä olevan 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan ii alakohdassa tarkoitettujen lintujen kuljettaminen yhteisöistä, laitoksista tai keskuksista yhteisöihin, laitoksiin tai keskuksiin, jotka on hyväksytty direktiivin 92/65/ETY 13 artiklan mukaisesti.

a)

siitosmunien kuljettaminen suojavyöhykkeeltä nimettyyn hautomoon, joka sijaitsee Italian alueella;

b)

siitosmunien lähettäminen suojavyöhykkeeltä hautomoihin, jotka sijaitsevat Italian alueen ulkopuolella edellyttäen, että

a)

sellaisen siipikarjan tuoreen lihan lähetykset, sileälastaisten lintujen liha mukaan luettuna, joka on peräisin kyseiseltä vyöhykkeeltä tai sen ulkopuolelta, on tuotettu asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteen II sekä liitteessä III olevan II ja III jakson mukaisesti ja joka on tarkastettu asetuksen (EY) N:o 854/2004 liitteessä I olevan I, II ja III jakson sekä IV jakson V ja VII luvun mukaisesti;

b)

sellaisen jauhetun lihan, raakalihavalmisteiden ja lihavalmisteiden lähetykset, jotka sisältävät edellä a alakohdassa tarkoitettua lihaa ja jotka on tuotettu asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä III olevan V ja VI jakson mukaisesti;

c)

kyseiseltä vyöhykkeeltä peräisin olevan, luonnonvaraisista riistalinnuista saadun tuoreen lihan lähetykset, jos tällainen liha on merkitty direktiivin 2002/99/EY liitteessä II säädetyllä terveysmerkillä ja se on tarkoitettu kuljetettavaksi laitokseen, jossa sille tehdään lintuinfluenssan takia vaadittu käsittely kyseisen direktiivin liitteen III mukaisesti;

d)

sellaisten lihavalmisteiden lähetykset, jotka on valmistettu luonnonvaraisista riistalinnuista saadusta lihasta, jolle on tehty lintuinfluenssan takia vaadittu käsittely direktiivin 2002/99/EY liitteen III mukaisesti;

e)

sellaisen luonnonvaraisesta riistasta saadun tuoreen lihan lähetykset, joka on peräisin suojavyöhykkeen ulkopuolelta, on tuotettu suojavyöhykkeellä sijaitsevissa laitoksissa asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä III olevan IV jakson mukaisesti ja joka on tarkastettu asetuksen (EY) N:o 854/2004 liitteessä I olevan IV jakson VIII luvun mukaisesti;

f)

sellaisen jauhetun lihan, raakalihavalmisteiden ja lihavalmisteiden lähettäminen, jotka sisältävät edellä e alakohdassa tarkoitettua lihaa ja jotka on tuotettu suojavyöhykkeellä sijaitsevissa laitoksissa asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä III olevan V ja VI jakson mukaisesti.

a)

eläimistä saatavat sivutuotteet, jotka täyttävät edellytykset, joista säädetään asetuksen (EY) N:o 1774/2002 liitteessä VII olevan II luvun A kohdassa, III luvun B kohdassa, IV luvun A kohdassa, VI luvun A ja B kohdassa, VII luvun A kohdassa, VIII luvun A kohdassa, IX luvun A kohdassa ja X luvun A kohdassa sekä liitteessä VIII olevan II luvun B kohdassa ja III luvun II kohdan A alakohdassa;

b)

asetuksen (EY) N:o 1774/2002 liitteessä VIII olevan VIII luvun A kohdan 1 alakohdan a alakohdan mukaiset käsittelemättömät sulat tai höyhenet tai niiden osat, jotka on tuotettu suojavyöhykkeen ulkopuolelta tulevasta siipikarjasta;

c)

käsitellyt siipikarjan sulat ja höyhenet ja niiden osat, jotka on käsitelty vesihöyryllä tai muulla tavalla, jolla varmistetaan, että taudinaiheuttajia ei ole jäljellä;

d)

sellaisesta siipikarjasta ja muista vankeudessa pidettävistä linnuista saatavat tuotteet, joita yhteisön lainsäädännön mukaisesti eivät koske eläinten terveyttä koskevat vaatimukset tai eläinten terveyteen liittyvät kiellot tai rajoitukset, mukaan luettuna asetuksen (EY) N:o 1774/2002 liitteessä VIII olevan VII luvun A kohdan 1 alakohdan a alakohdassa tarkoitetut tuotteet.

14.2.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 42/52

(1)

Lintuinfluenssa on siipikarjan ja lintujen tarttuva virustauti, joka aiheuttaa kuolleisuutta ja häiriöitä, jotka voivat nopeasti saavuttaa epitsoottiset mittasuhteet ja aiheuttaa siten vakavan uhan eläinten terveydelle ja kansanterveydelle sekä vähentää jyrkästi siipikarjankasvatuksen kannattavuutta. On olemassa vaara, että taudinaiheuttaja leviää luonnonvaraisista linnuista kotieläiminä pidettäviin lintuihin, erityisesti siipikarjaan, ja yhdestä jäsenvaltiosta muihin jäsenvaltioihin ja kolmansiin maihin elävien lintujen tai niistä saatavien tuotteiden kansainvälisen kaupan välityksellä.

(2)

Slovenia on ilmoittanut komissiolle luonnonvaraisten lintujen kliinisestä tapauksesta kerätyn H5-lintuinfluenssaviruksen eristämisestä. Odotettaessa neuraminidaasin (N) tyypin ja patogeenisyysindeksin määrittelyä on kliinisen kuvan ja epidemiologisten seikkojen perusteella syytä epäillä influenssa A -viruksen H5N1-alatyypin aiheuttamaa erittäin patogeenistä lintuinfluenssaa.

(3)

Slovenia on viipymättä toteuttanut tietyt yhteisön toimenpiteistä avian-influenssan torjumiseksi 19 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/40/ETY (4) puitteissa vahvistetut toimenpiteet.

(4)

Tautiriski huomioon ottaen väliaikaisia suojatoimenpiteitä olisi otettava käyttöön eri alueilla olemassa olevien erityisten riskien torjumiseksi.

(5)

Johdonmukaisuuden vuoksi tässä päätöksessä on aiheellista soveltaa tiettyjä määritelmiä, jotka on vahvistettu yhteisön toimenpiteistä lintuinfluenssan torjumiseksi ja direktiivin 92/40/ETY kumoamisesta 20 päivänä joulukuuta 2005 annetussa neuvoston direktiivissä 2005/94/EY (5), eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista yhteisön sisäisessä siipikarjan ja siitosmunien kaupassa ja tuonnissa kolmansista maista 15 päivänä lokakuuta 1990 annetussa neuvoston direktiivissä 90/539/ETY (6), eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 853/2004 (7) sekä lemmikkieläinten muihin kuin kaupallisiin kuljetuksiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista ja neuvoston direktiivin 92/65/ETY muuttamisesta 26 päivänä toukokuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 998/2003 (8).

(6)

Suoja- ja valvontavyöhykkeet olisi muodostettava sen paikan ympärille, jossa tautitapaus havaittiin luonnonvaraisissa linnuissa. Kyseiset vyöhykkeet olisi rajoitettava laajuuteen, joka on tarpeen, jotta estetään viruksen leviäminen kaupallisiin ja muihin kuin kaupallisiin siipikarjaparviin.

(7)

On syytä valvoa ja rajoittaa erityisesti elävien lintujen ja siitosmunien kuljetuksia sallien kuitenkin tietyin ehdoin tällaisten lintujen ja linnuista peräisin olevien tuotteiden valvotut lähetykset kyseisiltä alueilta.

(8)

Bioturvallisuustoimenpiteistä influenssavirus A:n alatyypin H5N1 aiheuttaman erittäin patogeenisen lintuinfluenssan tarttumisvaaran vähentämiseksi luonnonvaraisista linnuista siipikarjaan ja muihin vankeudessa pidettäviin lintuihin sekä varhaisen havaitsemisen järjestelmästä erityisen vaaralle alttiilla alueilla 19 päivänä lokakuuta 2005 tehdyssä komission päätöksessä 2005/734/EY (9) vahvistetut toimenpiteet olisi pantava täytäntöön suoja- ja valvontavyöhykkeillä riippumatta siitä, mikä riskistatus on määritelty kyseiselle alueelle, jossa erittäin patogeenisen lintuinfluenssan esiintymistä luonnonvaraisissa linnuissa epäillään tai jossa on luonnonvaraisissa linnuissa vahvistettuja tautitapauksia.

(9)

Muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä 3 päivänä lokakuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1774/2002 (10) sallitaan eläinten terveyttä koskevien rajoitusten kohteena olevilta yhteisön alueilta peräisin olevien eläinten erilaisten sivutuotteiden, kuten teknisiin tarkoituksiin käytettävän gelatiinin sekä muun muassa farmaseuttiseen käyttöön tarkoitettujen tuotteiden markkinoille saattaminen, koska näiden tuotteiden katsotaan olevan turvallisia tuotantoa, käsittelyä ja käyttöä koskevien erityisedellytysten vuoksi, joilla inaktivoidaan taudinaiheuttajat tehokkaasti tai ehkäistään kosketukset taudille alttiisiin eläimiin. Siksi on aiheellista sallia käsittelemättömän, käytetyn pehkun tai lannan kuljettaminen suojavyöhykkeiltä käsittelyä varten mainitun asetuksen mukaisesti sekä samassa asetuksessa vahvistettujen ehtojen mukaisten eläimistä saatavien sivutuotteiden kuljettaminen.

(10)

Eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista eläinten, siemennesteen, munasolujen ja alkioiden yhteisön sisäisessä kaupassa ja yhteisöön tuonnissa siltä osin, kuin niitä eivät koske direktiivin 90/425/ETY liitteessä A olevassa I jaksossa mainittujen erityisten yhteisön säädösten eläinten terveyttä koskevat vaatimukset, 13 päivänä heinäkuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/65/ETY (11) säädetään virallisesti hyväksytyistä yhteisöistä, laitoksista ja keskuksista sekä mallitodistuksesta, jonka on oltava eläinten tai niiden sukusolujen mukana, kun niitä siirretään eri jäsenvaltioissa olevien hyväksyttyjen yhteisöjen, laitosten tai keskusten välillä. Kuljetusrajoituksia koskevasta poikkeuksesta olisi säädettävä niiden lintujen osalta, joita kuljetetaan mainitun direktiivin mukaisesti hyväksyttyihin yhteisöihin, laitoksiin ja keskuksiin tai niistä pois.

(11)

Siitosmunien kuljettaminen suojavyöhykkeiltä olisi sallittava tietyin edellytyksin. Siitosmunien lähettäminen muihin maihin voidaan sallia erityisesti direktiivissä 2005/95/EY tarkoitettujen ehtojen mukaisesti. Tällaisissa tapauksissa direktiivin 90/539/ETY mukaisesti annetuissa eläinten terveystodistuksissa olisi viitattava tähän päätökseen.

(12)

Lihan, jauhetun lihan, raakalihavalmisteiden ja lihavalmisteiden lähettäminen suojavyöhykkeiltä olisi sallittava tietyin edellytyksin erityisesti siltä osin kuin kyse on niiden tiettyjen vaatimusten noudattamisesta, jotka on vahvistettu asetuksessa (EY) N:o 853/2004 sekä ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 854/2004 (12).

(13)

Ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden tuotantoon, jalostukseen, jakeluun ja yhteisön alueelle tuomiseen liittyvistä eläinten terveyttä koskevista säännöistä 16 päivänä joulukuuta 2002 annetussa neuvoston direktiivissä 2002/99/EY (13) vahvistetaan niiden käsittelyjen luettelo, joilla rajoitusten piiriin kuuluvilta alueilta tuleva liha tehdään turvalliseksi, ja säädetään mahdollisuudesta ottaa käyttöön erityinen terveysmerkki sekä säädetään terveysmerkistä, joka vaaditaan lihalle, jota ei ole lupa saattaa markkinoille eläinten terveydestä johtuvista syistä. On aiheellista sallia kyseisessä direktiivissä vahvistetulla terveysmerkillä merkityn lihan lähettäminen suojavyöhykkeiltä sekä sellaisten lihavalmisteiden lähettäminen suojavyöhykkeiltä, joille on tehty samassa direktiivissä tarkoitettu käsittely.

(14)

Komission olisi elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean seuraavaa kokousta odotettaessa toteutettava yhteistyössä kyseisen jäsenvaltion kanssa erittäin patogeenista lintuinfluenssaa luonnonvaraisissa linnuissa koskevia väliaikaisia suojatoimenpiteitä.

(15)

Tässä direktiivissä säädettyjä toimenpiteitä olisi tarkasteltava uudelleen elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean seuraavassa kokouksessa,

a)

’siitosmunilla’ tarkoitetaan munia sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin 90/539/ETY 2 artiklan 2 kohdassa;

b)

’luonnonvaraisilla riistalinnuilla’ tarkoitetaan riistaa sellaisena kuin se on määritelty asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä I olevan 1.5 kohdan toisessa luetelmakohdassa ja 1.7 kohdassa;

c)

’muilla vankeudessa pidettävillä linnuilla’ tarkoitetaan lintuja sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin 2005/94/ETY 2 artiklan 6 kohdassa, mukaan luettuina:

a)

suojavyöhyke, jonka säde on vähintään kolme kilometriä, ja

b)

valvontavyöhyke, jonka säde on vähintään kymmenen kilometriä, suojavyöhyke mukaan luettuna.

a)

kaikkien vyöhykkeellä sijaitsevien tilojen tunnistaminen;

b)

määräaikaiset dokumentoidut tarkastuskäynnit kaikilla kaupallisilla tiloilla, siipikarjojen kliininen tarkastus, joka käsittää tarvittaessa näytteenoton laboratoriotutkimuksia varten;

c)

asianmukaisten tilalla toteutettavien bioturvallisuustoimenpiteiden täytäntöönpano, mukaan luettuna tilan sisään- ja uloskäyntien desinfiointi, siipikarjarakennukset tai siipikarjan pitäminen paikoissa, joissa voidaan estää suora ja epäsuora kosketus muuhun siipikarjaan ja muihin vankeudessa pidettäviin lintuihin;

d)

päätöksessä 2005/734/EY vahvistettujen bioturvallisuustoimenpiteiden täytäntöönpano;

e)

siipikarjasta saatavien tuotteiden kuljetusten valvonta 9 artiklan mukaisesti;

f)

aktiivinen taudin seuranta luonnonvaraisessa lintukannassa ja erityisesti vesilinnuissa, tarvittaessa yhteistyössä sellaisten metsästäjien ja lintuharrastajien kanssa, joita on nimenomaisesti opastettu toimenpiteistä, joiden avulla he voivat suojautua virustartunnalta ja estää viruksen leviämisen sille alttiisiin eläimiin;

g)

tiedotuskampanjat, joilla lisätään tautia koskevaa tietoisuutta omistajien, metsästäjien ja lintuharrastajien keskuudessa.

a)

siipikarjan ja muiden vankeudessa pidettävien lintujen siirtäminen tilalta, jossa niitä pidetään;

b)

siipikarjan ja muiden vankeudessa pidettävien lintujen kokoaminen näyttelyihin, markkinoille ja muihin tapahtumiin;

c)

siipikarjan ja muiden vankeudessa pidettävien lintujen kuljettaminen vyöhykkeen läpi, lukuun ottamatta kauttakulkua pääväyliä pitkin tai rautateitse sekä kuljetusta teurastamoon välittömästi teurastettaviksi;

d)

siitosmunien lähettäminen alueelta;

e)

siipikarjasta ja muista vankeudessa pidettävistä linnuista sekä luonnonvaraisista riistalinnuista saatavan tuoreen lihan, jauhetun lihan, raakalihavalmisteiden ja lihavalmisteiden lähettäminen vyöhykkeeltä;

f)

käsittelemättömän, käytetyn pehkun tai lannan kuljettaminen tai levittäminen vyöhykkeen ulkopuolelle lukuun ottamatta kuljetusta käsittelyä varten asetuksen (EY) N:o 1774/2002 mukaisesti;

g)

luonnonvaraisten lintujen metsästys.

a)

kaikkien vyöhykkeellä sijaitsevien tilojen tunnistaminen;

b)

asianmukaisten tilalla toteutettavien bioturvallisuustoimenpiteiden täytäntöönpano, mukaan luettuna tilan sisään- ja uloskäyntien desinfiointi asianmukaisin menetelmin;

c)

päätöksessä 2005/734/EY vahvistettujen bioturvallisuustoimenpiteiden täytäntöönpano;

d)

siipikarjan ja muiden vankeudessa pidettävien lintujen sekä siitosmunien kuljetusten valvonta alueella.

a)

siipikarjan ja muiden vankeudessa pidettävien lintujen siirtäminen alueelta vyöhykkeen muodostamista seuraavien ensimmäisten 15 päivän aikana;

b)

siipikarjan ja muiden lintujen kokoaminen näyttelyihin, markkinoille ja muihin tapahtumiin;

c)

luonnonvaraisten lintujen metsästys.

a)

välittömästi teurastettavaksi tarkoitetun siipikarjan, myös munintansa lopettaneiden kanojen, kuljettaminen suoja- tai valvontavyöhykkeellä sijaitsevaan teurastamoon tai, jos tämä ei ole mahdollista, toimivaltaisen viranomaisen nimeämään vyöhykkeiden ulkopuolella sijaitsevaan teurastamoon;

b)

untuvikkojen kuljettaminen suojavyöhykkeeltä tiloille, jotka ovat virallisen valvonnan piirissä Slovenian alueella ja joilla ei ole muuta siipikarjaa tai vankeudessa pidettäviä lintuja, lukuun ottamatta 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja lemmikkilintuja, jotka pidetään erillään siipikarjasta;

c)

untuvikkojen kuljettaminen valvontavyöhykkeeltä tiloille, jotka ovat virallisen valvonnan piirissä Slovenian alueella;

d)

kananuorikoiden ja lihakalkkunoiden kuljettaminen valvontavyöhykkeeltä tiloille, jotka ovat virallisen valvonnan piirissä ja sijaitsevat Slovenian alueella;

e)

edellä olevan 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan i alakohdassa tarkoitettujen lemmikkilintujen kuljettaminen Slovenian alueella sijaitseviin tiloihin, joissa ei pidetä siipikarjaa, jos erä sisältää enintään viisi häkissä olevaa lintua, sen estämättä, mitä direktiivin 92/65/ETY 1 artiklan kolmannessa kohdassa tarkoitetuissa kansallisissa määräyksissä määrätään;

f)

edellä olevan 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan ii alakohdassa tarkoitettujen lintujen kuljettaminen yhteisöistä, laitoksista tai keskuksista yhteisöihin, laitoksiin tai keskuksiin, jotka on hyväksytty direktiivin 92/65/ETY 13 artiklan mukaisesti.

a)

siitosmunien kuljettaminen suojavyöhykkeeltä nimettyyn hautomoon, joka sijaitsee Slovenian alueella;

b)

siitosmunien lähettäminen suojavyöhykkeeltä hautomoihin, jotka sijaitsevat Slovenian alueen ulkopuolella edellyttäen, että

a)

sellaisen siipikarjan tuoreen lihan lähetykset, sileälastaisten lintujen liha mukaan luettuna, joka on peräisin kyseiseltä vyöhykkeeltä tai sen ulkopuolelta, on tuotettu asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteen II sekä liitteessä III olevan II ja III jakson mukaisesti ja joka on tarkastettu asetuksen (EY) N:o 854/2004 liitteessä I olevan I, II ja III jakson sekä IV jakson V ja VII luvun mukaisesti;

b)

sellaisen jauhetun lihan, raakalihavalmisteiden ja lihavalmisteiden lähetykset, jotka sisältävät edellä a alakohdassa tarkoitettua lihaa ja jotka on tuotettu asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä III olevan V ja VI jakson mukaisesti;

c)

kyseiseltä vyöhykkeeltä peräisin olevan, luonnonvaraisista riistalinnuista saadun tuoreen lihan lähetykset, jos tällainen liha on merkitty direktiivin 2002/99/EY liitteessä II säädetyllä terveysmerkillä ja se on tarkoitettu kuljetettavaksi laitokseen, jossa sille tehdään lintuinfluenssan takia vaadittu käsittely kyseisen direktiivin liitteen III mukaisesti;

d)

sellaisten lihavalmisteiden lähetykset, jotka on valmistettu luonnonvaraisista riistalinnuista saadusta lihasta, jolle on tehty lintuinfluenssan takia vaadittu käsittely direktiivin 2002/99/EY liitteen III mukaisesti;

e)

sellaisen luonnonvaraisesta riistasta saadun tuoreen lihan lähetykset, joka on peräisin suojavyöhykkeen ulkopuolelta, on tuotettu suojavyöhykkeellä sijaitsevissa laitoksissa asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä III olevan IV jakson mukaisesti ja joka on tarkastettu asetuksen (EY) N:o 854/2004 liitteessä I olevan IV jakson VIII luvun mukaisesti;

f)

sellaisen jauhetun lihan, raakalihavalmisteiden ja lihavalmisteiden lähettäminen, jotka sisältävät edellä e alakohdassa tarkoitettua lihaa ja jotka on tuotettu suojavyöhykkeellä sijaitsevissa laitoksissa asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä III olevan V ja VI jakson mukaisesti.

a)

eläimistä saatavat sivutuotteet, jotka täyttävät edellytykset, joista säädetään asetuksen (EY) N:o 1774/2002 liitteessä VII olevan II luvun A kohdassa, III luvun B kohdassa, IV luvun A kohdassa, VI luvun A ja B kohdassa, VII luvun A kohdassa, VIII luvun A kohdassa, IX luvun A kohdassa ja X luvun A kohdassa sekä liitteessä VIII olevan II luvun B kohdassa ja III luvun II kohdan A alakohdassa;

b)

asetuksen (EY) N:o 1774/2002 liitteessä VIII olevan VIII luvun A kohdan 1 alakohdan a alakohdan mukaiset käsittelemättömät sulat tai höyhenet tai niiden osat, jotka on tuotettu suojavyöhykkeen ulkopuolelta tulevasta siipikarjasta;

c)

käsitellyt siipikarjan sulat ja höyhenet ja niiden osat, jotka on käsitelty vesihöyryllä tai muulla tavalla, jolla varmistetaan, että taudinaiheuttajia ei ole jäljellä;

d)

sellaisesta siipikarjasta ja muista vankeudessa pidettävistä linnuista saatavat tuotteet, joita yhteisön lainsäädännön mukaisesti eivät koske eläinten terveyttä koskevat vaatimukset tai eläinten terveyteen liittyvät kiellot tai rajoitukset, mukaan luettuna asetuksen (EY) N:o 1774/2002 liitteessä VIII olevan VII luvun A kohdan 1 alakohdan a alakohdassa tarkoitetut tuotteet.