ISSN 1725-261X

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 32

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

49. vuosikerta
4. helmikuu 2006


Sisältö

 

I   Säädökset, jotka on julkaistava

Sivu

 

 

Komission asetus (EY) N:o 194/2006, annettu 3 päivänä helmikuuta 2006, tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

1

 

*

Komission asetus (EY) N:o 195/2006, annettu 3 päivänä helmikuuta 2006, asetuksen (EY) N:o 1377/2005 muuttamisesta Suomen interventioelimen hallussa olevan ohran vientiä koskevan pysyvän tarjouskilpailun määrän osalta

3

 

*

Komission asetus (EY) N:o 196/2006, annettu 3 päivänä helmikuuta 2006, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 761/2001 liitteen I muuttamisesta eurooppalaisen standardin EN ISO 14001:2004 ottamiseksi huomioon sekä päätöksen 97/265/EY kumoamisesta

4

 

*

Komission asetus (EY) N:o 197/2006, annettu 3 päivänä helmikuuta 2006, entisten elintarvikkeiden keräämistä, kuljetusta, käsittelyä, käyttöä ja hävittämistä koskevista asetuksen (EY) N:o 1774/2002 mukaisista siirtymäkauden toimenpiteistä ( 1 )

13

 

*

Komission asetus (EY) N:o 198/2006, annettu 3 päivänä helmikuuta 2006, ammatillista koulutusta yrityksissä koskevista tilastoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1552/2005 täytäntöönpanosta ( 1 )

15

 

*

Komission asetus (EY) N:o 199/2006, annettu 3 päivänä helmikuuta 2006, tiettyjen elintarvikkeissa olevien vieraiden aineiden enimmäismäärien vahvistamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 466/2001 muuttamisesta dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden osalta ( 1 )

34

 

 

Komission asetus (EY) N:o 200/2006, annettu 3 päivänä helmikuuta 2006, asetuksessa (EY) N:o 1011/2005 markkinointivuodeksi 2005/2006 vahvistettujen tiettyjen sokerialan tuotteiden edustavien hintojen ja tuonnissa sovellettavien lisätullien määrien muuttamisesta

39

 

 

Komission asetus (EY) N:o 201/2006, annettu 3 päivänä helmikuuta 2006, asetuksessa (EY) N:o 186/2006 vahvistettujen sellaisenaan vietävän valkoisen sokerin ja raakasokerin vientitukien muuttamisesta

41

 

 

Komission asetus (EY) N:o 202/2006, annettu 3 päivänä helmikuuta 2006, puuvillan, josta siemeniä ei ole poistettu, maailmanmarkkinahinnan vahvistamisesta

43

 

*

Komission direktiivi 2006/13/EY, annettu 3 päivänä helmikuuta 2006, haitallisista aineista eläinten rehuissa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/32/EY liitteiden I ja II muuttamisesta dioksiinin ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden osalta ( 1 )

44

 

 

II   Säädökset, joita ei tarvitse julkaista

 

 

Neuvosto

 

*

Neuvoston päätös, tehty 2 päivänä joulukuuta 2005, epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevista rekistereistä tehdyn YK:n Euroopan talouskomission pöytäkirjan tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta

54

 

*

Neuvoston päätös, tehty 23 päivänä tammikuuta 2006, eurooppalaisen naapuruuspolitiikan edunsaajamaiden sekä Venäjän oikeudesta saada tiedonvaihto-ohjelman (TAIEX) tukea

80

 

 

Komissio

 

*

Komission päätös, tehty 26 päivänä marraskuuta 2003, tukiohjelmasta, jonka Italian Piemonten alue aikoo toteuttaa ilman saastumisen vähentämiseksi alueellaan (tiedoksiannettu numerolla K(2003) 3520)  ( 1 )

82

 

*

Komission päätös, tehty 1 päivänä helmikuuta 2006, päätöksen 2005/393/EY muuttamisesta niiltä osin kuin se koskee lampaan bluetongue-tautiin liittyviä rajoitusvyöhykkeitä Espanjassa ja Portugalissa (tiedoksiannettu numerolla K(2006) 180)  ( 1 )

91

 

*

Komission päätös, tehty 3 päivänä helmikuuta 2006, päätöksen 97/467/EY muuttamisesta yhden Uruguayn laitoksen sisällyttämiseksi väliaikaisiin luetteloihin kolmansien maiden laitoksista, joista jäsenvaltiot sallivat sileälastaisten lintujen lihan tuonnin (tiedoksiannettu numerolla K(2006) 233)  ( 1 )

93

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I Säädökset, jotka on julkaistava

4.2.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/1


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 194/2006,

annettu 3 päivänä helmikuuta 2006,

tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon hedelmien ja vihannesten tuontijärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21 päivänä joulukuuta 1994 annetun komission asetuksen (EY) N:o 3223/94 (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 3223/94 4 artiklassa tarkoitetut tuonnin kiinteät arvot vahvistetaan liitteessä olevassa taulukossa merkityllä tavalla.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 4 päivänä helmikuuta 2006.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 3 päivänä helmikuuta 2006.

Komission puolesta

J. L. DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EYVL L 337, 24.12.1994, s. 66. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 386/2005 (EUVL L 62, 9.3.2005, s. 3).


LIITE

tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi 3 päivänä helmikuuta 2006 annettuun komission asetukseen

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Kolmannen maan koodi (1)

Tuonnin kiinteä arvo

0702 00 00

052

89,0

204

50,3

212

103,5

624

111,0

999

88,5

0707 00 05

052

105,4

204

102,1

628

167,7

999

125,1

0709 10 00

220

66,1

999

66,1

0709 90 70

052

161,6

204

115,9

999

138,8

0805 10 20

052

45,4

204

48,8

212

45,0

220

49,4

448

47,8

624

81,8

999

53,0

0805 20 10

204

87,4

999

87,4

0805 20 30, 0805 20 50, 0805 20 70, 0805 20 90

052

57,2

204

112,0

400

87,6

464

135,7

624

71,7

662

36,9

999

83,5

0805 50 10

052

61,9

999

61,9

0808 10 80

400

125,0

404

104,7

720

82,0

999

103,9

0808 20 50

388

92,4

400

90,3

720

57,9

999

80,2


(1)  Komission asetuksessa (EY) N:o 750/2005 (EUVL L 126, 19.5.2005, s. 12) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”999” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.


4.2.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/3


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 195/2006,

annettu 3 päivänä helmikuuta 2006,

asetuksen (EY) N:o 1377/2005 muuttamisesta Suomen interventioelimen hallussa olevan ohran vientiä koskevan pysyvän tarjouskilpailun määrän osalta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon viljan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1784/2003 (1) ja erityisesti sen 6 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission asetuksessa (ETY) N:o 2131/93 (2) vahvistetaan menettelyt ja edellytykset interventioelinten hallussaan pitämien viljojen myymiseksi.

(2)

Komission asetuksella (EY) N:o 1377/2005 (3) avattiin Suomen interventioelimen hallussa olevan 27 780 ohratonnin vientiä koskeva pysyvä tarjouskilpailu.

(3)

Suomi on ilmoittanut komissiolle interventioelimensä aikomuksesta lisätä 35 000 tonnilla vientiä varten tarjouskilpailutettavaa määrää. Suomen esittämä pyyntö olisi hyväksyttävä kyseisen pyynnön, käytettävissä olevien määrien ja markkinatilanteen perusteella.

(4)

Sen vuoksi on syytä muuttaa asetus (EY) N:o 1377/2005.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan asetuksen (EY) N:o 1377/2005 2 artikla seuraavasti:

”2 artikla

Tarjouskilpailu koskee kolmansiin maihin vietävän 62 780 ohratonnin enimmäismäärää, lukuun ottamatta Albaniaa, Bosnia ja Hertsegovinaa, Bulgariaa, entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa, Kanadaa, Kroatiaa, Liechtensteinia, Meksikoa, Romaniaa, Serbia ja Montenegroa (4), Sveitsiä ja Yhdysvaltoja.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 3 päivänä helmikuuta 2006.

Komission puolesta

Mariann FISCHER BOEL

Komission jäsen


(1)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 78. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1154/2005 (EUVL L 187, 19.7.2005, s. 11).

(2)  EYVL L 191, 31.7.1993, s. 76. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 749/2005 (EUVL L 126, 19.5.2005, s. 10).

(3)  EUVL L 219, 24.8.2005, s. 21.

(4)  Mukaan luettuna Kosovo, sellaisena kuin se 10 päivänä kesäkuuta 1999 annetussa Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa nro 1244 määriteltynä.”


4.2.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/4


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 196/2006,

annettu 3 päivänä helmikuuta 2006,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 761/2001 liitteen I muuttamisesta eurooppalaisen standardin EN ISO 14001:2004 ottamiseksi huomioon sekä päätöksen 97/265/EY kumoamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) 19 päivänä maaliskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 761/2001 (1) ja erityisesti sen 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja sekä 15 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Eurooppalaisen standardin EN ISO 14001:1996 osassa 4 esitetyt vaatimukset muodostavat asetuksessa (EY) N:o 761/2001 säädetyt ympäristöjärjestelmää koskevat vaatimukset, jotka esitetään kyseisen asetuksen liitteessä I olevassa A osassa.

(2)

Kansainvälistä standardia ISO 14001:1996 muutettiin vuonna 2004 ympäristöjärjestelmää käsittelevän Kansainvälisen standardisoimisjärjestön (ISO) komitean TC207/SC1 työn perusteella, jotta voitaisiin yhdenmukaistaa standardi ISO 14001 standardin ISO 9001 kanssa ja selkeyttää standardin ISO 14001 olemassa olevaa tekstiä lisäämättä standardiin uusia vaatimuksia.

(3)

ISO on tämän jälkeen julkaissut tarkistetun version kansainvälisestä standardista ISO 14001:2004 ja eurooppalaisesta standardista EN ISO 14001:2004.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 761/2001 I A liite olisi muutettava, jotta voitaisiin ottaa huomioon eurooppalainen standardi EN ISO 14001:2004.

(5)

Asetus (EY) N:o 761/2001 olisi tämän vuoksi muutettava vastaavasti.

(6)

Siirtymäkausijärjestelyt ovat tarpeen niitä organisaatioita varten, jotka ovat jo rekisteröityneet EMAS-järjestelmään.

(7)

Kansainvälisen standardin ISO 14001:1996 ja eurooppalaisen standardin EN ISO 14001:1996 tunnustamisesta tehty komission päätös 97/265/EY (2) olisi kumottava.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 761/2001 14 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaisia,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan asetuksen (EY) N:o 761/2001 liitteessä I oleva A osa tämän asetuksen liitteessä olevalla tekstillä.

2 artikla

1.   Organisaatiot, jotka on rekisteröity EMAS-rekisteriin tämän asetuksen tullessa voimaan, säilyvät EMAS-rekisterissä ja niiden osalta suoritetaan 2 kohdassa mainittu todentaminen.

2.   Asetuksen (EY) N:o 761/2001, sellaisena kuin se on muutettuna tällä asetuksella, vaatimusten noudattaminen varmistetaan organisaation seuraavan todentamisen yhteydessä.

Jos seuraava todentaminen suoritetaan ennen kuin tämän asetuksen voimaantulosta on kulunut kuusi kuukautta, seuraavan todentamisen ajankohtaa voidaan lykätä kuudella kuukaudella yhteisymmärryksessä todentajan ja toimivaltaisten elinten kanssa.

3 artikla

Kumotaan päätös 97/265/EY.

4 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 3 päivänä helmikuuta 2006.

Komission puolesta

Stavros DIMAS

Komission jäsen


(1)  EYVL L 114, 24.4.2001, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

(2)  EYVL L 104, 22.4.1997, s. 37.


LIITE

”LIITE I

A.   YMPÄRISTÖJÄRJESTELMÄÄ KOSKEVAT VAATIMUKSET

Ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmään) osallistuvien järjestöjen on noudatettava standardin EN ISO 14001:2004 vaatimuksia, jotka esitetään eurooppalaisen standardin (1) osassa 4 ja jotka toistetaan kaikilta osin jäljempänä:

I-A.   Ympäristöjärjestelmää koskevat vaatimukset

I-A.1   Yleiset vaatimukset

Organisaation tulee luoda, dokumentoida ja toteuttaa ympäristöjärjestelmä ja ylläpitää ja jatkuvasti parantaa sitä tämän kansainvälisen standardin vaatimusten mukaisesti sekä määrittää, kuinka se täyttää nämä vaatimukset.

Organisaation tulee määritellä ja dokumentoida ympäristöjärjestelmänsä laajuus.

I-A.2   Ympäristöpolitiikka

Ylimmän johdon tulee määritellä organisaation ympäristöpolitiikka ja varmistaa, että ympäristöjärjestelmän määritellyssä laajuudessa ympäristöpolitiikka

a)

on tarkoituksenmukainen organisaation toimintojen, tuotteiden ja palveluiden luonteeseen, laajuuteen ja ympäristövaikutuksiin nähden;

b)

sisältää sitoutumisen jatkuvaan parantamiseen ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseen;

c)

sisältää sitoutumisen noudattaa soveltuvaa lainsäädäntöä ja muita organisaation ympäristönäkökohtiin liittyviä vaatimuksia, joihin organisaatio on sitoutunut;

d)

asettaa perusteet ympäristöpäämäärien ja -tavoitteiden määrittelylle ja katselmoinnille;

e)

dokumentoidaan ja toteutetaan ja sitä ylläpidetään;

f)

siitä tiedotetaan kaikille organisaation palveluksessa oleville ja organisaatiolle työskenteleville henkilöille;

g)

on julkisesti saatavilla.

I-A.3   Suunnittelu

I-A.3.1   Ympäristönäkökohdat

Organisaation tulee luoda, toteuttaa ja ylläpitää menettelyt

a)

tunnistaakseen ympäristöjärjestelmänsä määritellyssä laajuudessa ne toimintojensa, tuotteidensa ja palveluidensa ympäristönäkökohdat, joita se voi hallita ja joihin se voi vaikuttaa ottaen huomioon suunnitellut tai uudet kehityskohteet ja uudet tai muutetut toiminnot, tuotteet ja palvelut;

b)

määrittääkseen ne näkökohdat, joilla on tai voi olla merkittäviä vaikutuksia ympäristöön (eli merkittävät ympäristönäkökohdat).

Organisaation tulee dokumentoida tämä informaatio ja pitää se ajan tasalla.

Organisaation tulee varmistaa, että merkittävät ympäristönäkökohdat otetaan huomioon luotaessa, toteutettaessa ja ylläpidettäessä ympäristöjärjestelmää.

I-A.3.2   Lakisääteiset ja muut vaatimukset

Organisaation tulee luoda, toteuttaa ja ylläpitää menettelyt

a)

tunnistaakseen ja pitääkseen saatavilla soveltuvat lakisääteiset ja muut organisaation ympäristönäkökohtiin liittyvät vaatimukset, joihin se on sitoutunut;

b)

määrittääkseen, kuinka näitä vaatimuksia sovelletaan sen ympäristönäkökohtiin.

Organisaation tulee varmistaa, että nämä soveltuvat lakisääteiset ja muut vaatimukset, joihin organisaatio on sitoutunut, otetaan huomioon luotaessa, toteutettaessa ja ylläpidettäessä ympäristöjärjestelmää.

I-A.3.3   Päämäärät, tavoitteet ja ohjelmat

Organisaation tulee luoda, toteuttaa ja ylläpitää dokumentoidut ympäristöpäämäärät ja -tavoitteet asiaankuuluville toiminnoille ja organisaatiotasoille.

Päämäärien ja tavoitteiden tulee olla mitattavissa mahdollisuuksien mukaan ja yhdenmukaisia ympäristöpolitiikan kanssa. Niiden tulee myös sisältää sitoutuminen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseen, soveltuvien lakisääteisten ja muiden vaatimusten, joihin organisaation on sitoutunut, noudattamiseen sekä jatkuvaan parantamiseen.

Asettaessaan ja katselmoidessaan päämääriään ja tavoitteitaan organisaation tulee ottaa huomioon lakisääteiset ja muut vaatimukset, joihin se on sitoutunut, sekä merkittävät ympäristönäkökohtansa. Sen tulee myös tarkastella teknologisia mahdollisuuksiaan, taloudellisia, toiminnallisia ja liiketoimintaa koskevia vaatimuksiaan sekä sidosryhmien näkemyksiä.

Organisaation tulee luoda, toteuttaa ja ylläpitää ohjelmia, joilla sen päämäärät ja tavoitteet saavutetaan. Ohjelmien tulee sisältää seuraavat seikat:

a)

vastuut päämäärien ja tavoitteiden saavuttamisesta kaikille asiaankuuluville toiminnoille ja organisaatiotasoille määriteltyinä;

b)

keinot ja aikataulu, joilla ne saavutetaan.

I-A.4   Järjestelmän toteuttaminen ja toiminta

I-A.4.1   Resurssit, roolit, vastuut ja valtuudet

Johdon tulee varmistaa, että ympäristöjärjestelmän luomiselle, toteuttamiselle, ylläpidolle ja parantamiselle välttämättömät resurssit ovat saatavilla. Resursseihin sisältyvät henkilöresurssit ja erityistaidot, organisaation infrastruktuuri, teknologia ja taloudelliset resurssit.

Roolit, vastuut ja valtuudet tulee määritellä ja dokumentoida ja niistä tulee tiedottaa, jotta tehokas ympäristöasioiden hallinta olisi mahdollista.

Organisaation ylimmän johdon tulee nimittää erityinen johdon edustaja tai edustajia, joille muista vastuista riippumatta tulee määritellä roolit, vastuut ja valtuudet

a)

varmistaa, että ympäristöjärjestelmä luodaan ja että sitä toteutetaan ja ylläpidetään tämän kansainvälisen standardin vaatimusten mukaisesti;

b)

raportoida ylimmälle johdolle ympäristöjärjestelmän toiminnasta katselmusta varten sekä esittää parannusehdotuksia.

I-A.4.2   Pätevyys, koulutus ja tietoisuus

Organisaation tulee varmistaa, että kaikki henkilöt, jotka suorittavat tehtäviä organisaation palveluksessa tai organisaatiolle ja joilla on mahdollisuus aiheuttaa organisaation tunnistamia merkittäviä ympäristövaikutuksia, ovat päteviä tarkoituksenmukaisen koulutuksen tai kokemuksen perusteella. Tästä tulee säilyttää asianmukaisia tallenteita.

Organisaation tulee tunnistaa ympäristönäkökohtiinsa ja ympäristöjärjestelmäänsä liittyvät koulutustarpeet. Sen tulee tarjota koulutusta tai muilla toimenpiteillä huolehtia, että nämä tarpeet täytetään, ja säilyttää asianmukaiset tallenteet.

Organisaation tulee luoda, toteuttaa ja ylläpitää menettelyjä, joilla organisaation palveluksessa olevat ja sille työskentelevät henkilöt saatetaan tietoisiksi

a)

ympäristöpolitiikan ja menettelyjen sekä ympäristöjärjestelmän vaatimusten noudattamisen tärkeydestä;

b)

oman toimintansa merkittävistä ympäristönäkökohdista ja heidän työhönsä liittyvistä todellisista ja mahdollisista vaikutuksista sekä parantuneen henkilökohtaisen suorituskyvyn tuomista ympäristöeduista;

c)

omista rooleistaan ja vastuistaan, jotka liittyvät ympäristöjärjestelmän vaatimustenmukaisuuden saavuttamiseen;

d)

määritellyistä menettelyistä poikkeamisen mahdollisista seurauksista.

I-A.4.3   Viestintä

Organisaation tulee luoda, toteuttaa ja ylläpitää ympäristöjärjestelmäänsä ja ympäristönäkökohtiinsa liittyvät menettelyt, jotka koskevat

a)

sisäistä viestintää organisaation eri tasojen ja toimintojen välillä;

b)

ulkoisten sidosryhmien asiaankuuluvien tiedustelujen vastaanottamista, dokumentointia ja niihin vastaamista.

Organisaation tulee päättää, viestiikö se organisaation ulkopuolelle merkittävistä ympäristönäkökohdistaan, ja tallentaa päätöksensä. Jos päätetään viestiä, organisaation tulee luoda ja toteuttaa menetelmät tällaiselle ulkoiselle viestinnälle.

I-A.4.4   Dokumentointi

Ympäristöjärjestelmän dokumentoinnin tulee sisältää

a)

ympäristöpolitiikka, -päämäärät ja -tavoitteet;

b)

ympäristöjärjestelmän laajuuden kuvaus;

c)

ympäristöjärjestelmän pääosien ja niiden vuorovaikutusten kuvaus sekä viittaukset asiaan liittyviin asiakirjoihin;

d)

tämän kansainvälisen standardin edellyttämät asiakirjat, mukaan lukien tallenteet;

e)

asiakirjat, mukaan lukien tallenteet, jotka organisaatio on määrittänyt tarpeellisiksi varmistamaan organisaation merkittäviin ympäristönäkökohtiin liittyvien prosessien tehokkaan suunnittelun, toiminnan ja valvonnan.

I-A.4.5   Asiakirjojen hallinta

Ympäristöjärjestelmän ja tämän kansainvälisen standardin edellyttämiä asiakirjoja tulee hallita. Tallenteet ovat tietyntyyppisiä asiakirjoja ja niitä tulee hallita kohdassa A.5.4 esitettyjen vaatimusten mukaisesti.

Organisaation tulee luoda, toteuttaa ja ylläpitää menettelyt

a)

hyväksyäkseen asiakirjojen riittävyyden ennen julkaisemista;

b)

katselmoidakseen ja päivittääkseen asiakirjoja tarpeen mukaan sekä hyväksyäkseen päivitetyn version;

c)

varmistaakseen, että asiakirjojen muutokset ja voimassaolevat muutetut versiot tunnistetaan;

d)

varmistaakseen, että soveltuvien asiakirjojen asianmukaiset versiot ovat saatavilla käyttöpaikoillaan;

e)

varmistaakseen, että asiakirjat säilyvät luettavina ja tunnistettavina;

f)

varmistaakseen, että ulkoiset asiakirjat, jotka organisaatio on määritellyt tarpeellisiksi ympäristöjärjestelmän suunnittelulle ja toiminnalle, tunnistetaan ja että niiden jakelua valvotaan;

g)

estääkseen vanhentuneiden asiakirjojen tahattoman käytön sekä soveltaakseen sopivaa tunnistusta niille, jos ne syystä tai toisesta säilytetään.

I-A.4.6   Toiminnan ohjaus

Organisaation tulee tunnistaa ja suunnitella toimintansa, joka liittyy tunnistettuihin merkittäviin ympäristöpolitiikan, -päämäärien ja -tavoitteiden mukaisiin ympäristönäkökohtiin, jotta varmistetaan, että toimitaan määritellyllä tavalla

a)

luomalla, toteuttamalla ja ylläpitämällä dokumentoidut menettelyt ohjaamaan tilanteita, joissa niiden puuttuminen saattaisi johtaa poikkeamiseen ympäristöpolitiikasta, -päämääristä ja -tavoitteista;

b)

määräämällä toimintakriteerit menettelyissä;

c)

luomalla, toteuttamalla ja ylläpitämällä organisaation käyttämien tuotteiden ja palveluiden tunnistettuihin merkittäviin ympäristönäkökohtiin liittyviä menettelyjä sekä viestimällä asiaan kuuluvista menettelyistä ja vaatimuksista toimittajille, mukaan lukien urakoitsijat.

I-A.4.7   Valmius ja toiminta hätätilanteissa

Organisaation tulee luoda, toteuttaa ja ylläpitää menettelyt sellaisten mahdollisten onnettomuus- ja hätätilanteiden tunnistamiseen, joilla voi olla vaikutusta ympäristöön, sekä toimintaan näissä tilanteissa.

Organisaation tulee reagoida hätätilanteisiin ja onnettomuuksiin ja ehkäistä tai lieventää syntyviä haitallisia ympäristövaikutuksia.

Organisaation tulee säännöllisin väliajoin katselmoida ja tarvittaessa päivittää hätätilanteiden valmiusmenettelyt ja toimintasuunnitelmat, erityisesti onnettomuus- tai hätätilanteiden jälkeen.

Organisaation tulee myös testata näitä menettelyjä säännöllisesti silloin, kun se on käytännössä mahdollista.

I-A.5   Arviointi

I-A.5.1   Tarkkailu ja mittaukset

Organisaation tulee luoda, toteuttaa ja ylläpitää tarkkailu- ja mittausmenettelyjä. Näillä menettelyillä tarkkaillaan ja mitataan säännöllisesti niiden toimintojen keskeisiä ominaisuuksia, joilla saattaa olla merkittäviä ympäristövaikutuksia. Menettelyihin tulee sisällyttää dokumentointi toimintojen suorituskyvyn tarkkailutiedoista, soveltuvista toimintojen ohjauksista ja yhdenmukaisuudesta organisaation ympäristöpäämäärien ja -tavoitteiden kanssa.

Organisaation tulee varmistaa, että kalibroituja tai todennettuja tarkkailu- ja mittausvälineitä käytetään ja ylläpidetään, sekä säilyttää asiaankuuluvat tallenteet.

I-A.5.2   Vaatimusten täyttymisen arviointi

I-A.5.2.1   Täyttääkseen sitoumuksensa vaatimustenmukaisuuteen organisaation tulee luoda, toteuttaa ja ylläpitää menettelyjä, joilla määräajoin arvioidaan soveltuvien lakisääteisten vaatimusten täyttymistä.

Organisaation tulee säilyttää tallenteet määräaikaisten arviointien tuloksista.

I-A.5.2.2   Organisaation tulee arvioida muiden vaatimusten, joihin se on sitoutunut, täyttymistä. Organisaatiossa saatetaan haluta yhdistää tämä arviointi kohdassa A.5.2.1 mainittuun lakisääteisten vaatimusten arviointiin tai luoda erilliset menettelyt.

Organisaation tulee säilyttää tallenteet määräaikaisten arviointien tuloksista.

I-A.5.3   Poikkeamat, korjaavat toimenpiteet ja ehkäisevät toimenpiteet

Organisaation tulee luoda, toteuttaa ja ylläpitää menettelyjä, joilla käsitellään todellisia ja mahdollisia poikkeamia sekä huolehditaan korjaavista ja ehkäisevistä toimenpiteistä. Menettelyjen tulee määrittää vaatimukset seuraaville toimenpiteille:

a)

poikkeamien tunnistaminen ja korjaaminen sekä toimenpiteet, joilla lievennetään niiden ympäristövaikutuksia;

b)

poikkeamien tutkiminen, niiden syiden määrittäminen ja ryhtyminen toimenpiteisiin, joilla estetään niiden uusiutuminen;

c)

poikkeamia ehkäisevien toimenpiteiden tarpeen arvioiminen ja poikkeamien esiintymisen ehkäisemiseen suunniteltujen toimenpiteiden toteuttaminen;

d)

suoritettujen korjaavien ja ehkäisevien toimenpiteiden tulosten tallentaminen;

e)

suoritettujen korjaavien ja ehkäisevien toimenpiteiden tehokkuuden katselmoiminen. Suoritettujen toimenpiteiden tulee olla sopivassa suhteessa ongelman suuruuteen ja havaittuihin ympäristövaikutuksiin.

Organisaation tulee varmistaa, että ympäristöjärjestelmän dokumentointiin tehdään tarvittavat muutokset.

I-A.5.4   Tallenteiden hallinta

Organisaation tulee luoda ja ylläpitää tarvittavia tallenteita, joilla se osoittaa saavutetut tulokset ja sen, että se noudattaa ympäristöjärjestelmänsä ja tämän kansainvälisen standardin vaatimuksia.

Organisaation tulee luoda, toteuttaa ja ylläpitää menettely tai menettelyjä, joilla tallenteiden tunnistaminen, säilyttäminen, suojaaminen, esille saanti, pysyvyys ja hävittäminen hallitaan.

Tallenteiden tulee olla luettavia, tunnistettavissa ja jäljitettävissä ja niiden tulee myös säilyä tällaisina.

I-A.5.5   Sisäinen auditointi

Organisaation tulee varmistaa, että ympäristöjärjestelmän sisäisiä auditointeja tehdään suunnitelluin aikavälein, jotta

a)

määritetään, onko ympäristöjärjestelmä

ympäristöasioiden hallintaan suunniteltujen järjestelyjen mukainen ja tämän kansainvälisen standardin vaatimusten mukainen,

toteutettu ja ylläpidetty asianmukaisesti;

b)

hankitaan johdolle tietoa auditointitulosten avulla.

Organisaation tulee suunnitella, luoda ja toteuttaa auditointiohjelmia sekä ylläpitää niitä ottaen huomioon kyseessä olevien toimintojen merkitys ympäristölle ja aikaisempien auditointien tulokset.

Organisaation tulee luoda, toteuttaa ja ylläpitää auditointimenettely tai -menettelyjä, jotka koskevat

vastuita ja vaatimuksia auditointien suunnittelua ja suorittamista sekä tulosten raportointia ja tallenteiden ylläpitoa varten,

auditointien kriteerien, laajuuden, suoritustaajuuden ja menetelmien määrittämistä.

Auditoijat tulee valita ja auditoinnit suorittaa siten, että auditointiprosessin objektiivisuus ja tasapuolisuus voidaan varmistaa.

I-A.6   Johdon katselmus

Johdon tulee suunnitelluin aikavälein katselmoida organisaation ympäristöjärjestelmä varmistaakseen sen jatkuvan soveltuvuuden, riittävyyden ja tehokkuuden. Katselmuksiin tulee sisältyä ympäristöjärjestelmän, ympäristöpolitiikan, ympäristöpäämäärien ja -tavoitteiden parannusmahdollisuuksien ja muutosten tarpeen arviointi.

Johdon katselmuksista tulee pitää tallenteita.

Johdon katselmusten lähtötietojen tulee sisältää seuraavat tiedot:

a)

tulokset sisäisistä auditoinneista ja lakisääteisten sekä muiden vaatimusten, joihin organisaatio on sitoutunut, täyttämisen arvioinneista;

b)

yhteydenotot ulkoisilta sidosryhmiltä, mukaan lukien valitukset;

c)

organisaation ympäristönsuojelun taso;

d)

päämäärien ja tavoitteiden saavuttamisen taso;

e)

korjaavien ja ehkäisevien toimenpiteiden tila;

f)

seurantatoimenpiteet edellisistä johdon katselmuksista;

g)

muuttuvat olosuhteet, mukaan lukien muutokset lakisääteisissä ja muissa organisaation ympäristönäkökohtiin liittyvissä vaatimuksissa;

h)

suositellut parannukset.

Johdon katselmusten tulosten tulee sisältää kaikki päätökset ja toimenpiteet, jotka liittyvät mahdollisiin muutoksiin ympäristöpolitiikassa, -päämäärissä, -tavoitteissa ja muissa ympäristöjärjestelmän rakenneosissa ja jotka ovat yhdenmukaisia jatkuvaan parantamiseen sitoutumisen kanssa.

LUETTELO KANSALLISISTA STANDARDOINTIELIMISTÄ

BE

:

IBN/BIN (Institut belge de normalisation/Belgisch Instituut voor Normalisatie)

CZ

:

ČNI (Český normalizační institut)

DK

:

DS (Dansk Standard)

DE

:

DIN (Deutsches Institut für Normung e.V.)

EE

:

EVS (Eesti Standardikeskus)

EL

:

ELOT (Ελληνικός Οργανισμός Τυποποίησης)

ES

:

AENOR (Asociacion Espanola de Normalizacion y Certificacion)

FR

:

AFNOR (Association française de normalisation)

IEL

:

NSAI (National Standards Authority of Ireland)

IT

:

UNI (Ente Nazionale Italiano di Unificazione)

CY

:

Κυπριακός Οργανισμός Προώθησης Ποιότητας

LV

:

LVS (Latvijas Standarts)

LT

:

LST (Lietuvos standartizacijos departamentas)

LU

:

SEE (Service de l’Energie de l’Etat) (Luxembourg)

HU

:

MSZT (Magyar Szabványügyi Testület)

MT

:

MSA (Awtorità Maltija dwar l-Istandards/Malta Standards Authority)

NL

:

NEN (Nederlands Normalisatie-Instituut)

AT

:

ON (Österreichisches Normungsinstitut)

PL

:

PKN (Polski Komitet Normalizacyjny)

PT

:

IPQ (Instituto Português da Qualidade)

SI

:

SIST (Slovenski inštitut za standardizacijo)

SK

:

SÚTN (Slovenský ústav technickej normalizácie)

FI

:

SFS (Suomen Standardisoimisliitto ry.)

SE

:

SIS (Swedish Standards Institute)

UK

:

BSI (British Standards Institution).”


(1)  Tässä liitteessä toistetun tekstin käyttö tapahtuu CENin luvalla. Koko teksti voidaan ostaa kansallisilta standardointielimiltä, joiden luettelo sisältyy tähän liitteeseen. Tämän liitteen kopioiminen kaupallisiin tarkoituksiin ei ole sallittua.


4.2.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/13


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 197/2006,

annettu 3 päivänä helmikuuta 2006,

entisten elintarvikkeiden keräämistä, kuljetusta, käsittelyä, käyttöä ja hävittämistä koskevista asetuksen (EY) N:o 1774/2002 mukaisista siirtymäkauden toimenpiteistä

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä 3 päivänä lokakuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1774/2002 (1) ja erityisesti sen 32 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1774/2002 säädetään muihin kuin ihmisravinnoksi tarkoitettuihin eläimistä saataviin sivutuotteisiin sovellettavien yhteisön sääntöjen perinpohjaisesta tarkistuksesta, johon sisältyy eräiden tiukkojen vaatimusten käyttöönotto. Lisäksi siinä säädetään, että voidaan toteuttaa asianmukaisia siirtymäkauden toimenpiteitä.

(2)

Näiden vaatimusten tiukkuuden vuoksi entisten elintarvikkeiden keräämistä, kuljetusta ja hävittämistä koskevista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1774/2002 mukaisista siirtymäkauden toimenpiteistä 12 päivänä toukokuuta 2003 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 813/2003 (2) myönnettiin jäsenvaltiolle poikkeus, jotta ne voivat antaa toimijoille luvan jatkaa kansallisten sääntöjen soveltamista eläinperäisten entisten elintarvikkeiden keräämiseen, kuljetukseen ja hävittämiseen 31 päivään joulukuuta 2005 asti. Jäsenvaltiot ovat pyytäneet poikkeuksen pidentämistä, jotta vältettäisiin kaupan häiriöt. Tämän vuoksi on tarpeen pidentää poikkeusta.

(3)

Kaatopaikoista 26 päivänä huhtikuuta 1999 annetussa neuvoston direktiivissä 1999/31/EY (3) asetetaan ehdot kaatopaikkalupien myöntämiselle ja eri kaatopaikoille hyväksyttäville jätteille. Onkin asianmukaista soveltaa kyseisessä direktiivissä säädettyjä toimenpiteitä, jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että entiset elintarvikkeet eivät aiheuta riskiä kansanterveydelle tai eläinten terveydelle, mikäli ne hävitetään kaatopaikalle.

(4)

Tietyt entiset elintarvikkeet, kuten leipä, pasta, leivonnaiset ja vastaavat tuotteet, aiheuttavat vain vähäisen riskin kansanterveydelle tai eläinten terveydelle, edellyttäen että ne eivät ole joutuneet kosketuksiin käsittelemättömän eläinperäisen aineksen, kuten raakalihan, raakojen kalastustuotteiden, raakojen kananmunien tai raakamaidon kanssa. Tällaisissa tapauksissa toimivaltaisella viranomaisella olisi oltava mahdollisuus antaa lupa käyttää entisiä elintarvikkeita rehuaineena, jos viranomainen on vakuuttunut siitä, että tällainen käytäntö ei aiheuta riskiä kansanterveydelle tai eläinten terveydelle. Toimivaltaisella viranomaisella olisi myös oltava mahdollisuus antaa lupa käyttää entisiä elintarvikkeita muihin tarkoituksiin, kuten lannoitteeksi, tai käsitellä tai hävittää ne muutoin, esimerkiksi biokaasu- tai kompostointilaitoksessa, jota ei ole hyväksytty asetuksen (EY) N:o 1774/2002 15 artiklan mukaisesti.

(5)

Komissio aikoo pyytää Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselta lausunnon mahdollisista riskeistä, jotka liittyvät siihen, että nykyisestä pidennetystä poikkeuksesta tehdään asetuksen (EY) N:o 1774/2002 6 artiklan 2 kohdan i alakohdan mukainen täytäntöönpanotoimi.

(6)

Eläinten terveyteen ja kansanterveyteen kohdistuvien riskien välttämiseksi jäsenvaltioissa olisi pidettävä yllä asianmukaisia valvontajärjestelmiä siirtymäkauden toimenpiteiden soveltamisaikana.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Entisten elintarvikkeiden keräämistä, kuljetusta, käsittelyä, käyttöä ja hävittämistä koskeva poikkeus

1.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 6 artiklan 2 kohdassa ja 7 artiklassa sekä liitteessä II olevassa I–III ja V–VIII luvussa säädetään, jäsenvaltiot voivat antaa luvan kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettujen entisten elintarvikkeiden (jäljempänä ’entiset elintarvikkeet’) keräämiseen, kuljettamiseen, käsittelyyn, käyttöön ja hävittämiseen tämän asetuksen 2 ja 3 artiklan mukaisesti seuraavin edellytyksin:

a)

entiset elintarvikkeet eivät ole olleet kosketuksissa mihinkään asetuksen (EY) N:o 1774/2002 4 ja 5 artiklassa ja 6 artiklan 1 kohdan a–e ja g–k alakohdassa tarkoitettuun eläinten sivutuotteeseen tai muuhun käsittelemättömään eläinperäiseen ainekseen;

b)

tästä ei aiheudu riskiä kansanterveydelle tai eläinten terveydelle.

2.   Edellä olevassa 1 kohdassa säädettyä poikkeusta ei sovelleta käsittelemättömään eläinperäiseen ainekseen.

2 artikla

Kerääminen ja kuljetus

Jäsenvaltiot voivat antaa luvan entisten elintarvikkeiden keräämiseen ja kuljetukseen, jos entisiä elintarvikkeita keräävä tai kuljettava henkilö

a)

varmistaa, että entiset elintarvikkeet kerätään ja kuljetetaan asetuksen (EY) N:o 1774/2002 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti hyväksyttyyn laitokseen tai muuhun tilaan tai tämän asetuksen 3 artiklan mukaisesti laitokseen tai muuhun tilaan tai kaatopaikalle; ja

b)

pitää kirjaa tällaisista lähetyksistä tai kuljetuksista ja säilyttää vähintään kahden vuoden ajan niiden suorittamisesta kirjanpidon, joka osoittaa edellä esitetyn, ja antaa sen toimivaltaiselle viranomaiselle pyynnöstä.

3 artikla

Käsittely, käyttö ja hävittäminen

Jäsenvaltiot voivat antaa luvan siihen, että entiset elintarvikkeet

a)

hävitetään jätteenä hautaamalla direktiivin 1999/31/EY nojalla hyväksytylle kaatopaikalle;

b)

käsitellään vaihtoehtoisella järjestelmällä, joka on hyväksytty sellaisin edellytyksin, joilla minimoidaan riski eläinten terveydelle ja kansanterveydelle, kunhan seuraavia edellytyksiä noudatetaan:

i)

saatu aines lähetetään hävitettäväksi polttolaitokseen tai rinnakkaispolttolaitokseen direktiivin 2000/76/EY (4) mukaisesti taikka kaatopaikalle direktiivin 1999/31/EY mukaisesti; ja

ii)

saatua ainesta ei käytetä rehuaineena tai orgaanisena lannoitteena taikka maanparannusaineena;

tai

c)

käytetään rehuksi ilman jatkokäsittelyä tai käytetään muihin tarkoituksiin ilman jatkokäsittelyä, jos ne eivät ole joutuneet kosketuksiin käsittelemättömän eläinperäisen aineksen kanssa ja toimivaltainen viranomainen on vakuuttunut, että tällaisesta käytöstä ei aiheudu riskiä kansanterveydelle tai eläinten terveydelle.

4 artikla

Valvontatoimenpiteet

Toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet valvoakseen sitä, että toimijat noudattavat tätä asetusta.

5 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 200631 päivään heinäkuuta 2007.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 3 päivänä helmikuuta 2006.

Komission puolesta

Markos KYPRIANOU

Komission jäsen


(1)  EYVL L 273, 10.10.2002, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 416/2005 (EUVL L 66, 12.3.2005, s. 10).

(2)  EUVL L 117, 13.5.2003, s. 22.

(3)  EYVL L 182, 16.7.1999, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(4)  EYVL L 332 , 28.12.2000, s. 91.


4.2.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/15


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 198/2006,

annettu 3 päivänä helmikuuta 2006,

ammatillista koulutusta yrityksissä koskevista tilastoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1552/2005 täytäntöönpanosta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon ammatillista koulutusta yrityksissä koskevista tilastoista 7 päivänä syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1552/2005 (1) ja erityisesti sen 7 artiklan 3 kohdan, 8 artiklan 2 kohdan, 9 artiklan 4 kohdan, 10 artiklan 2 kohdan ja 11 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1552/2005 vahvistetaan yhteiset puitteet ammatillista koulutusta yrityksissä koskevien tilastojen tuottamiselle.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1552/2005 täytäntöönpanemiseksi olisi hyväksyttävä toimenpiteet, jotka koskevat otanta- ja tarkkuusvaatimuksia, näiden vaatimusten täyttämisen edellyttämiä otoskokoja sekä yksityiskohtaisia NACE-luokkia ja kokoluokkia, joihin tulokset voidaan jakaa.

(3)

Komission olisi määriteltävä erityiset tiedot, jotka on määrä kerätä koulutusta tarjoavista yrityksistä ja yrityksistä, jotka eivät tarjoa koulutusta, sekä ammatillisen koulutuksen eri muodoista.

(4)

Olisi vahvistettava toimenpiteet ammatillista koulutusta yrityksissä koskevia yhteisön tilastoja varten kerättävien ja toimitettavien tietojen laatuvaatimusten täytäntöönpanemiseksi sekä laatukertomusten rakenne ja kaikki tietojen laadun arviointiin ja parantamiseen tähtäävät toimenpiteet.

(5)

Olisi vahvistettava ensimmäinen viitevuosi, jolta tietoja kerätään.

(6)

Lisäksi olisi annettava säännöksiä, jotka koskevat tietojen sähköisen toimittamisen tarkoituksenmukaista teknistä muotoa ja tiedonsiirtostandardia.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tilasto-ohjelmakomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tässä asetuksessa vahvistetaan toimenpiteet ammatillista koulutusta yrityksissä koskevista tilastoista annetun asetuksen (EY) N:o 1552/2005 täytäntöönpanemiseksi.

2 artikla

Ensimmäinen viitevuosi, jolta tiedot kerätään, on kalenterivuosi 2005.

3 artikla

Komissiolle (Eurostatille) toimitettavat erityiset muuttujat vahvistetaan liitteessä I.

4 artikla

Otanta- ja tarkkuusvaatimukset, näiden vaatimusten täyttämisen edellyttämät otoskoot sekä yksityiskohtaiset NACE-luokat ja kokoluokat, joihin tulokset voidaan jakaa, vahvistetaan liitteessä II.

5 artikla

Jäsenvaltiot vastaavat tietojen tarkistamisesta, virheiden korjaamisesta, imputoinnista ja painotuksesta.

Muuttujien imputoinnissa ja painotuksessa on noudatettava liitteessä III vahvistettuja periaatteita. Kyseisistä periaatteista poikkeaminen on kaikilta osin perusteltava ja siitä on annettava selvitys laatukertomuksessa.

6 artikla

Tiedot on toimitettava komissiolle (Eurostatille) liitteessä IV säädetyllä tavalla ja siinä säädetyssä muodossa.

7 artikla

Jokaisen jäsenvaltion on suoritettava tietojensa laadunarviointi, joka esitetään laatukertomuksen muodossa. Laatukertomus on laadittava ja esitettävä komissiolle (Eurostatille) liitteessä V säädetyssä muodossa.

8 artikla

Eri maiden tutkimustulosten yhdenmukaisuuden varmistamiseksi komissio (Eurostat) esittää tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tutkimuksen toteutusmenetelmiä ja -käytäntöjä koskevia suosituksia ja ohjeita Euroopan unionin käsikirjan muodossa.

9 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 3 päivänä helmikuuta 2006.

Komission puolesta

Joaquín ALMUNIA

Komission jäsen


(1)  EUVL L 255, 30.9.2005, s. 1.


LIITE I

MUUTTUJAT

Taulukkoa koskeva huomautus:

Muuttujan ryhmää kuvaavassa sarakkeessa olevat arvot ”Ydin” ja ”Avain” selitetään liitteessä III.

Arvo ”ID” tarkoittaa, että kyseessä on tunnistemuuttuja.

Muuttujan tyyppiä kuvaavassa sarakkeessa oleva tunnus ”QL” viittaa kvalitatiiviseen muuttujaan ja ”QT” kvantitatiiviseen muuttujaan.


Muuttujan nimi

Muuttujan ryhmä

Muuttujan tyyppi

Muuttujan pituus

Muuttujan muoto

Muuttujan kuvaus

Muuttujaa koskeva huomautus

COUNTRY

ID

 

2

Alfanum.

Maakoodi

Ei puuttuvia arvoja – Maakohtainen

ENTERPR

ID

 

6

Num.

Yrityksen tunniste

Ei puuttuvia arvoja – Tapauskohtainen

WEIGHT

ID

 

10

Num.

Kahden desimaalin tarkkuus – desimaalimerkkinä ”.”

Ei puuttuvia arvoja

NACE_SP

ID

 

4

Num.

Otanta-asetelman NACE-luokka, toimiala

Ei puuttuvia arvoja

SIZE_SP

ID

 

1

Num.

Otanta-asetelman kokoluokka

Ei puuttuvia arvoja

NSTRA_SP

ID

 

5

Num.

Otanta-asetelma – Yritysten lukumäärä ositteessa, perustana NACE_SP ja SIZE_SP, ts. perusjoukko

Ei puuttuvia arvoja

N_SP

ID

 

5

Num.

Otanta-asetelma – Otoskehikosta otokseen valittujen yritysten lukumäärä ositteessa, perustana NACE_SP ja SIZE_SP

Ei puuttuvia arvoja

SUB_SP

ID

 

1

Num.

Aliotoksen indikaattori: ilmoittaa, kuuluuko yritys aliotokseen

Ei puuttuvia arvoja

N_RESPST

ID

 

5

Num.

Vastanneiden yritysten lukumäärä ositteessa, perustana NACE_SP ja SIZE_SP, ts. perusjoukko

Ei puuttuvia arvoja

N_EMPREG

ID

 

6

Num.

Työhön osallistuvien lukumäärä rekisterin mukaan

 

RESPONSE

ID

 

1

Num.

Vastausindikaattori

Ei puuttuvia arvoja

PROC

ID

 

2

Num.

Rekisteritietojen keruumenetelmä

Ei puuttuvia arvoja

IDLANGUA

ID

 

2

Alfanum.

Kielen tunniste

 

IDREGION

ID

 

3

Alfanum.

Alueen tunniste, NUTS – taso 1

Ei puuttuvia arvoja

EXTRA1

ID

 

10

Num.

Lisämuuttuja 1

 

EXTRA2

ID

 

10

Num.

Lisämuuttuja 2

 

EXTRA3

ID

 

10

Num.

Lisämuuttuja 3

 

A1

Ydin

QL

4

Num.

Todellinen NACE-koodi

Ydinmuuttuja – Ei puuttuvia arvoja – Ei imputointia

A2tot04

Avain

QT

6

Num.

Työhön osallistuvien lukumäärä yht. 31.12.2004

Avainmuuttuja – Ei puuttuvia arvoja

A2tot05

Ydin

QT

6

Num.

Työhön osallistuvien lukumäärä yht. 31.12.2005

Ydinmuuttuja – Ei puuttuvia arvoja – Ei imputointia

A2m05

 

QT

6

Num.

Työhön osallistuvien miesten lukumäärä yht. 31.12.2005

 

A2f05

 

QT

6

Num.

Työhön osallistuvien naisten lukumäärä yht. 31.12.2005

 

A3a

 

QT

6

Num.

Työhön osallistuvat alle 25-vuotiaat

 

A3b

 

QT

6

Num.

Työhön osallistuvat 25–54-vuotiaat

 

A3c

 

QT

6

Num.

Työhön osallistuvat 55-vuotiaat tai sitä vanhemmat

 

A4

Avain

QT

12

Num.

Työhön osallistuvien tekemät työtunnit yht. viitevuonna 2005

Avainmuuttuja – Ei puuttuvia arvoja – Tunteina

A4m

 

QT

12

Num.

Työhön osallistuvien miesten tekemät työtunnit yht. viitevuonna 2005

Tunteina

A4f

 

QT

12

Num.

Työhön osallistuvien naisten tekemät työtunnit yht. viitevuonna 2005

Tunteina

A5

Avain

QT

12

Num.

Kaikkien työhön osallistuvien työvoimakustannukset yht. (suorat + epäsuorat) viitevuonna 2005

Avainmuuttuja – Ei puuttuvia arvoja – Euroina

A6

 

QL

1

Num.

MERKITTÄVÄT uudet tai teknisesti paremmat tuotteet tai palvelut tai tuotteiden ja palvelujen tuotanto- tai toimitusmenetelmät viitevuonna

 

B1a

Ydin

QL

1

Num.

Sisäisesti järjestetyt ammatilliset täydennyskoulutuskurssit

Ydinmuuttuja – Ei puuttuvia arvoja – Ei imputointia

B1b

Ydin

QL

1

Num.

Ulkopuolisen järjestämät ammatilliset täydennyskoulutuskurssit

Ydinmuuttuja – Ei puuttuvia arvoja – Ei imputointia

B2aflag

Ydin

QL

1

Num.

Lippu – Työpaikkakoulutus

Ydinmuuttuja – Ei puuttuvia arvoja – Ei imputointia

B2a

 

QT

6

Num.

Muuhun ammatilliseen täydennyskoulutukseen osallistuneet – Työpaikkakoulutus

 

B2bflag

Ydin

QL

1

Num.

Lippu – Työkierto

Ydinmuuttuja – Ei puuttuvia arvoja – Ei imputointia

B2b

 

QT

6

Num.

Muuhun ammatilliseen täydennyskoulutukseen osallistuneet – Työkierto, henkilöstövaihto, siirrot muihin tehtäviin tai opintovierailut

 

B2cflag

Ydin

QL

1

Num.

Lippu – Oppimis- ja laaturyhmät

Ydinmuuttuja – Ei puuttuvia arvoja – Ei imputointia

B2c

 

QT

6

Num.

Muuhun ammatilliseen täydennyskoulutukseen osallistuneet – Oppimis- ja laaturyhmät

 

B2dflag

Ydin

QL

1

Num.

Lippu – Omatoiminen opiskelu

Ydinmuuttuja – Ei puuttuvia arvoja – Ei imputointia

B2d

 

QT

6

Num.

Muuhun ammatilliseen täydennyskoulutukseen osallistuneet – Omatoiminen opiskelu

 

B2eflag

Ydin

QL

1

Num.

Lippu – Osallistuminen konferensseihin jne.

Ydinmuuttuja – Ei puuttuvia arvoja – Ei imputointia

B2e

 

QT

6

Num.

Muuhun ammatilliseen täydennyskoulutukseen osallistuneet – Osallistuminen konferensseihin jne.

 

B3a

 

QL

1

Num.

Ammatillisia täydennyskoulutuskursseja järjestetty työhön osallistuville edellisenä vuonna 2004

 

B3b

 

QL

1

Num.

Ammatillisia täydennyskoulutuskursseja aiotaan tarjota työhön osallistuville seuraavana vuonna 2006

 

B4a

 

QL

1

Num.

Muita ammatillisen täydennyskoulutuksen muotoja järjestetty työhön osallistuville edellisenä vuonna 2004

 

B4b

 

QL

1

Num.

Muita ammatillisen täydennyskoulutuksen muotoja aiotaan tarjota työhön osallistuville seuraavana vuonna 2006

 

C1tot

Avain

QT

6

Num.

Ammatillisille täydennyskoulutuskursseille osallistuneet yht.

Avainmuuttuja – Ei puuttuvia arvoja

C1m

 

QT

6

Num.

Ammatillisille täydennyskoulutuskursseille osallistuneet – Miehet

 

C1f

 

QT

6

Num.

Ammatillisille täydennyskoulutuskursseille osallistuneet – Naiset

 

C2a

 

QT

6

Num.

Ammatillisille täydennyskoulutuskursseille osallistuneet – Alle 25-vuotiaat

 

C2b

 

QT

6

Num.

Ammatillisille täydennyskoulutuskursseille osallistuneet – 25–54-vuotiaat

 

C2c

 

QT

6

Num.

Ammatillisille täydennyskoulutuskursseille osallistuneet – 55-vuotiaat ja sitä vanhemmat

 

C3tot

Avain

QT

10

Num.

Kaikkiin ammatillisiin täydennyskoulutuskursseihin käytetty palkallinen työaika (tunteina)

Avainmuuttuja – Ei puuttuvia arvoja – Tunteina

C3i

 

QT

10

Num.

Sisäisesti järjestettyihin ammatillisiin täydennyskoulutuskursseihin käytetty palkallinen työaika (tunteina)

Tunteina

C3e

 

QT

10

Num.

Ulkopuolisen järjestämiin ammatillisiin täydennyskoulutuskursseihin käytetty palkallinen työaika (tunteina)

Tunteina

C4tot

Avain

QT

10

Num.

Kaikkiin ammatillisiin täydennyskoulutuskursseihin käytetty palkallinen työaika (tunteina)

Avainmuuttuja – Ei puuttuvia arvoja – Tunteina

C4m

 

QT

10

Num.

Ammatillisiin täydennyskoulutuskursseihin käytetty palkallinen työaika (tunteina) – Miehet

Tunteina

C4f

 

QT

10

Num.

Ammatillisiin täydennyskoulutuskursseihin käytetty palkallinen työaika (tunteina) – Naiset

Tunteina

C5a

 

QT

10

Num.

Palkallinen työaika tunteina – Kielet, vieraat kielet (222) ja äidinkieli (223)

Tunteina

C5b

 

QT

10

Num.

Palkallinen työaika tunteina – Myynti (341) ja markkinointi (342)

Tunteina

C5c

 

QT

10

Num.

Palkallinen työaika tunteina – Kirjanpito (344) ja rahoitus (343), johtaminen ja hallinto (345) ja toimistotyö (346)

Tunteina

C5d

 

QT

10

Num.

Palkallinen työaika tunteina – Henkilökohtaiset taidot/kehitys (090), työelämä (347)

Tunteina

C5e

 

QT

10

Num.

Palkallinen työaika tunteina – Tietojenkäsittely (481) ja tietokoneen käyttö (482)

Tunteina

C5f

 

QT

10

Num.

Palkallinen työaika tunteina – Suunnittelu, valmistus ja rakentaminen (5)

Tunteina

C5g

 

QT

10

Num.

Palkallinen työaika tunteina – Ympäristönsuojelu (850) ja työterveys ja -turvallisuus (862)

Tunteina

C5h

 

QT

10

Num.

Palkallinen työaika tunteina – Henkilökohtaiset palvelut (81), liikennepalvelut (84), omaisuuden ja henkilöiden suojelu (861) ja sotilasala (863)

Tunteina

C5i

 

QT

10

Num.

Palkallinen työaika tunteina – Muut koulutusaiheet

Tunteina

C6a

 

QT

10

Num.

Palkallinen työaika (tunteina) – Koulut ja muut oppilaitokset, yliopistot ja muut korkea-asteen oppilaitokset

Tunteina

C6b

 

QT

10

Num.

Palkallinen työaika (tunteina) – Julkiset oppilaitokset (valtion rahoittamat tai valvomat, esim. aikuiskoulutuskeskus)

Tunteina

C6c

 

QT

10

Num.

Palkallinen työaika (tunteina) – Yksityiset koulutusyritykset

Tunteina

C6d

 

QT

10

Num.

Palkallinen työaika (tunteina) – Yksityiset yritykset, joiden päätoimiala ei ole koulutus (laitetoimittajat, emoyhtiöt/osakkuusyritykset)

Tunteina

C6e

 

QT

10

Num.

Palkallinen työaika (tunteina) – työnantajien organisaatiot, kauppakamarit, alakohtaiset elimet

Tunteina

C6f

 

QT

10

Num.

Palkallinen työaika (tunteina) – Ammattijärjestöt

Tunteina

C6g

 

QT

10

Num.

Palkallinen työaika (tunteina) – Muut koulutuksen tarjoajat

Tunteina

C7aflag

 

QL

1

Num.

Lippu – Palkkiot

 

C7a

 

QT

10

Num.

Ammatillisten täydennyskoulutuskurssien kustannukset – Työntekijöille järjestetyt kurssit: palkkiot ja korvaukset

Euroina

C7bflag

 

QL

1

Num.

Lippu – Matkakustannukset

 

C7b

 

QT

10

Num.

Ammatillisten täydennyskoulutuskurssien kustannukset – Matka- ja kulukorvaukset

Euroina

C7cflag

 

QL

1

Num.

Lippu – Kouluttajien työvoimakustannukset

 

C7c

 

QT

10

Num.

Ammatillisten täydennyskoulutuskurssien kustannukset – Sisäisten kouluttajien työvoimakustannukset

Euroina

C7dflag

 

QL

1

Num.

Lippu – Koulutuskeskus ja opetusmateriaalit jne.

 

C7d

 

QT

10

Num.

Ammatillisten täydennyskoulutuskurssien kustannukset – Koulutuskeskus tai ammatillisten täydennyskoulutuskurssien tilat ja opetusmateriaalit

Euroina

C7sflag

 

QL

1

Num.

Lippu: ”vain välisumma”

 

C7sub

Avain

QT

10

Num.

Ammatillisen täydennyskoulutuksen kustannukset: välisumma

Avainmuuttuja – Ei puuttuvia arvoja – Euroina

PAC

Avain

QT

10

Num.

Henkilöstön poissaolon kustannukset – laskettava (PAC=C3tot*A5/A4)

Avainmuuttuja – Ei puuttuvia arvoja – Euroina

C8aflag

 

QL

1

Num.

Lippu – Osallistuminen ammatillisen täydennyskoulutuksen yhteisrahoitukseen

 

C8a

 

QT

10

Num.

Osallistuminen ammatillisen täydennyskoulutuksen yhteisrahoitukseen

Euroina

C8bflag

 

QL

1

Num.

Lippu – Ammatilliseen täydennyskoulutukseen saadut varat

 

C8b

 

QT

10

Num.

Ammatilliseen täydennyskoulutukseen saadut varat

Euroina

C7tot

Avain

QT

10

Num.

Ammatillisen täydennyskoulutuksen kustannukset yht. – laskettava (C7sub + C8a – C8b)

Avainmuuttuja – Ei puuttuvia arvoja – Euroina

C9a1

 

QL

1

Num.

Maahanmuuttajat ja etniset vähemmistöt – Työhön osallistuvat

 

C9a2

 

QL

1

Num.

Maahanmuuttajat ja etniset vähemmistöt – Erityiskurssit

 

C9b1

 

QL

1

Num.

Vajaakuntoiset – Työhön osallistuvat

 

C9b2

 

QL

1

Num.

Vajaakuntoiset – Erityiskurssit

 

C9c1

 

QL

1

Num.

Henkilöt, joilla ei ole virallista tutkintoa – Työhön osallistuvat

 

C9c2

 

QL

1

Num.

Henkilöt, joilla ei ole virallista tutkintoa – Erityiskurssit

 

C9d1

 

QL

1

Num.

Henkilöt, joita uhkaa työpaikan menetys/irtisanominen – Työhön osallistuvat

 

C9d2

 

QL

1

Num.

Henkilöt, joita uhkaa työpaikan menetys/irtisanominen – Erityiskurssit

 

C10a1

 

QL

1

Num.

Osa-aikaiset työntekijät – Työhön osallistuvat

 

C10a2

 

QL

1

Num.

Osa-aikaisille suunnatut ammatilliset täydennyskoulutuskurssit

 

C10b1

 

QL

1

Num.

Määräaikaiset työntekijät – Työhön osallistuvat

 

C10b2

 

QL

1

Num.

Määräaikaisille suunnatut ammatilliset täydennyskoulutuskurssit

 

D1

 

QL

1

Num.

Oma tai yhteinen koulutuskeskus

 

D2

 

QL

1

Num.

Yrityksessä on ammatillisen täydennyskoulutuksen järjestämisestä vastaava henkilö tai yksikkö

 

D3

 

QL

1

Num.

Yritys käyttää ulkopuolista neuvontapalvelua

 

D4

 

QL

1

Num.

Yrityksessä on vakiintuneet menettelyt tulevien osaamistarpeiden arviointia varten

 

D5

 

QL

1

Num.

Työntekijöitä haastatellaan vakiintunutta menettelyä noudattaen erityisten koulutustarpeiden määrittelemiseksi

 

D6

 

QL

1

Num.

Ammatillisen täydennyskoulutuksen suunnittelu yrityksessä johtaa kirjalliseen suunnitelmaan tai ohjelmaan

 

D7

 

QL

1

Num.

Vuotuinen koulutusbudjetti, jossa ammatillinen täydennyskoulutus on mukana

 

D8

 

QL

1

Num.

Koulutukseen osallistuneiden tyytyväisyyttä mitataan koulutuksen jälkeen

 

D9

 

QL

1

Num.

Kouluttajat arvioidaan koulutuksen jälkeen sen selville saamiseksi, täyttyivätkö asetetut osaamistavoitteet

 

D10

 

QL

1

Num.

Yritys arvioi osallistujien ammatillista käytöstä ja työsuorituksen kehittymistä koulutuksen jälkeen

 

D11

 

QL

1

Num.

Koulutuksen vaikutuksia yrityksen tulokseen mitataan indikaattorien avulla

 

D12

 

QL

1

Num.

Työmarkkinaosapuolten kansalliset, alakohtaiset tai muut sopimukset vaikuttavat ammatillisen täydennyskoulutuksen suunnitteluun, periaatteisiin ja käytäntöihin

 

D13

 

QL

1

Num.

Vakiintuneen menettelyn noudattaminen

 

D13a

 

QL

1

Num.

Vakiintuneen menettelyn tarkoitus – Ammatillisen täydennyskoulutustoiminnan tavoitteiden ja painopisteiden asettaminen

 

D13b

 

QL

1

Num.

Vakiintuneen menettelyn tarkoitus – Ammatillisen täydennyskoulutuksen kohderyhmän valintakriteerien määrittely

 

D13c

 

QL

1

Num.

Vakiintuneen menettelyn tarkoitus – Ammatillisen täydennyskoulutuksen aiheet

 

D13d

 

QL

1

Num.

Vakiintuneen menettelyn tarkoitus – Ammatilliseen täydennyskoulutukseen liittyvä budjetointi

 

D13e

 

QL

1

Num.

Vakiintuneen menettelyn tarkoitus – Ulkopuolisten ammatillisen täydennyskoulutuksen tarjoajien valinta

 

D13f

 

QL

1

Num.

Vakiintuneen menettelyn tarkoitus – Koulutuksen tulosten arviointi

 

D14a

 

QL

1

Num.

Julkisin varoin toimiva neuvontapalvelu, jonka tehtävänä on koulutustarpeiden kartoitus ja/tai koulutuksen suunnittelu

 

D14b

 

QL

1

Num.

Työhön osallistuvien koulutuskustannuksiin saatu rahoitustuki

 

D14c

 

QL

1

Num.

Työhön osallistuvien koulutusmenoihin saadut verohelpotukset

 

D14d

 

QL

1

Num.

Menettelyt kouluttajien pätevyyden varmistamiseksi (kansalliset rekisterit, arviointi jne.)

 

D14e

 

QL

1

Num.

Ammattipätevyyttä ja todistuksia koskevat tunnustetut normit ja puitteet

 

D15a

 

QL

1

Num.

Ammatillisten täydennyskoulutuksen korkeat kustannukset

Enint. 3 – Ei arvojärjestystä

D15b

 

QL

1

Num.

Sopivia ammatillisia täydennyskoulutuskursseja ei tarjolla markkinoilla

Enint. 3 – Ei arvojärjestystä

D15c

 

QL

1

Num.

Yrityksen ammatillisen täydennyskoulutuksen tarvetta on vaikea arvioida

Enint. 3 – Ei arvojärjestystä

D15d

 

QL

1

Num.

Edellisenä vuonna panostettiin huomattavasti koulutukseen

Enint. 3 – Ei arvojärjestystä

D15e

 

QL

1

Num.

Suuri työmäärä ja työhön osallistuvien rajallinen käytettävissä oleva aika

Enint. 3 – Ei arvojärjestystä

D15f

 

QL

1

Num.

Nykyinen koulutustaso vastaa yrityksen tarpeita

Enint. 3 – Ei arvojärjestystä

D15g

 

QL

1

Num.

Painopiste enemmän ammatillisessa peruskoulutuksessa kuin täydennyskoulutuksessa

Enint. 3 – Ei arvojärjestystä

D15h

 

QL

1

Num.

Muut syyt

Enint. 3 – Ei arvojärjestystä

E1a

 

QL

1

Num.

Nykyiset taidot ja osaaminen vastasivat yrityksen nykyisiä tarpeita

Enint. 3 – Ei arvojärjestystä

E1b

 

QL

1

Num.

Yritys mieluummin otti palvelukseensa henkilöitä, joilla on vaadittavat taidot ja osaaminen

Enint. 3 – Ei arvojärjestystä

E1c

 

QL

1

Num.

Ammatillisen täydennyskoulutuksen tarpeiden määrittely on yritykselle vaikeaa

Enint. 3 – Ei arvojärjestystä

E1d

 

QL

1

Num.

Sopivia ammatillisia täydennyskoulutuskursseja ei tarjolla markkinoilla

Enint. 3 – Ei arvojärjestystä

E1e

 

QL

1

Num.

Ammatillisten täydennyskoulutuskurssien kustannukset olivat yritykselle liian suuret

Enint. 3 – Ei arvojärjestystä

E1f

 

QL

1

Num.

Yritys keskittyi mieluummin ammatilliseen peruskoulutukseen kuin täydennyskoulutukseen

Enint. 3 – Ei arvojärjestystä

E1g

 

QL

1

Num.

Ammatilliseen täydennyskoulutukseen investoitiin edellisenä vuonna, eikä siihen ollut enää tarvetta vuonna 2005

Enint. 3 – Ei arvojärjestystä

E1h

 

QL

1

Num.

Työntekijöillä ei ollut aikaa osallistua ammatilliseen täydennyskoulutukseen

Enint. 3 – Ei arvojärjestystä

E1i

 

QL

1

Num.

Muut syyt

Enint. 3 – Ei arvojärjestystä

F1tot05

Ydin

QT

6

Num.

Ammatilliseen peruskoulutukseen osallistuneiden lukumäärä yrityksessä yht. vuonna 2005

Ydinmuuttuja – Ei puuttuvia arvoja – Ei imputointia

F1m05

 

QT

6

Num.

Ammatilliseen peruskoulutukseen osallistuneiden miesten lukumäärä yrityksessä yht. vuonna 2005

 

F1f05

 

QT

6

Num.

Ammatilliseen peruskoulutukseen osallistuneiden naisten lukumäärä yrityksessä yht. vuonna 2005

 

F2aflag

 

QL

1

Num.

Lippu – Ammatillisen peruskoulutuksen yksilökohtaiset työvoimakustannukset

 

F2a

 

QT

10

Num.

Ammatillisen peruskoulutuksen kustannukset – Ammatilliseen peruskoulutukseen ilmoittautuneiden yksittäisten henkilöiden työvoimakustannukset

Euroina

F2bflag

 

QL

1

Num.

Lippu – Ammatillisen peruskoulutuksen muut kustannukset

 

F2b

 

QT

10

Num.

Ammatillisen peruskoulutuksen kustannukset – Muut kustannukset – Koulutuspalkkiot, matkakustannukset, opetusmateriaalit, koulutuskeskusten kustannukset jne.

Euroina

F2cflag

 

QL

1

Num.

Lippu – Ammatillinen peruskoulutus: kouluttajien ja ohjaajien työvoimakustannukset

Valinnainen muuttuja

F2c

 

QT

10

Num.

Ammatillisen peruskoulutuksen kustannukset – Ammatillinen peruskoulutus: kouluttajien ja ohjaajien työvoimakustannukset

Valinnainen muuttuja – Euroina

F3aflag

 

QL

1

Num.

Lippu – Osallistuminen ammatillisen peruskoulutuksen yhteisrahoitukseen

 

F3a

 

QT

10

Num.

Osallistuminen ammatillisen peruskoulutuksen yhteisrahoitukseen

Euroina

F3bflag

 

QL

1

Num.

Lippu – Ammatilliseen peruskoulutukseen saadut varat

 

F3b

 

QT

10

Num.

Ammatilliseen peruskoulutukseen saadut varat

Euroina

F2tot

Avain

QT

10

Num.

Ammatillisen peruskoulutuksen kustannukset yht. (F2b + F3a – F3b)

Avainmuuttuja – Ei puuttuvia arvoja – Euroina


LIITE II

OTOS

1.

Tilastointiin tarkoitettu yritysrekisteri, johon viitataan neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2186/93 (1), on yleensä otoskehikon ensisijainen lähtökohta. Kansallisesti edustava ositettu yritysten todennäköisyysotos otetaan tästä kehikosta.

2.

Otos ositetaan NACE- ja kokoluokittain noudattaen seuraavaa vähimmäisjakoa:

20 NACE rev1.1 -luokkaa (C, D (15–16, 17–19, 21–22, 23–26, 27–28, 29–33, 34–35, 20 + 36–37), E, F, G (50, 51, 52), H, I (60–63, 64), J (65–66, 67), K + O)

3 yritysten kokoluokkaa, jotka määräytyvät työhön osallistuvien lukumäärän mukaan: (10–49) (50–249) (250 tai enemmän).

3.

Otoskoko lasketaan siten, että estimoitujen parametrien edellä luetelluissa 60 ositteessa, jotka on suhteutettu koulutusta tarjoavien yritysten lukumäärään (otoksen vastauskato huomioon ottaen), 95 %:n luottamusvälin puolikas on enintään 0,2.

4.

Otoskoon määrittämisessä voidaan käyttää seuraavaa kaavaa:

nh = 1/[c2 . teh + 1/Nh] / rh

jossa

nh

=

otantayksiköiden lukumäärä ositteessa h

rh

=

odotettavissa oleva vastausaste ositteessa h

c

=

luottamusvälin puolikkaan enimmäispituus

teh

=

odotettavissa oleva koulutusyritysten osuus ositteessa h

Nh

=

yritysten kokonaismäärä (koulutusta tarjoavat ja muut yritykset) ositteessa h


(1)  EYVL L 196, 5.8.1993, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).


LIITE III

Imputoinnin periaatteet ja tietueiden painotus

Maiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet vähentääkseen erä- ja yksikkökatoa. Ennen imputointia maiden on pyrittävä käyttämään mahdollisimman pitkälti muita tietolähteitä.

Ydinmuuttujat, joiden osalta ei hyväksytä puuttuvia arvoja eikä imputointia:

A1, A2tot05, B1a, B1b, B2aflag, B2bflag, B2cflag, B2dflag, B2eflag, F1tot05.

Avainmuuttujat, joiden osalta on pyrittävä mahdollisimman pitkälti välttämään puuttuvia arvoja ja joille suositellaan imputointia:

A2tot04, A4, A5, C1tot, C3tot, C4tot, C7sub, C7tot, PAC, F2tot.

Eräkadon paikkaamista suositellaan seuraavissa yleisissä rajoissa (jäsenvaltioiden asiantuntijoiden on aina käytettävä ammatillista harkintaa soveltaessaan näitä sääntöjä):

1.

Jos tietue sisältää alle 50 % esitetyistä muuttujista, tietueen katsotaan yleensä jäävän katoon (yksikkökato).

2.

Yksittäisen NACE-/kokoluokan solun imputointi on sallittua vain, jos vastanneista yrityksistä yli 50 %:lla on puuttuvat tiedot kvantitatiivisista muuttujista yli 25 %:n osalta.

3.

Yksittäisen NACE-/kokoluokan solun imputointia ei tehdä kvantitatiiviselle muuttujalle, jos vastanneiden yritysten osuus on alle 50 % kyseisen muuttujan kohdalla.

4.

Yksittäisen NACE-/kokoluokan solun imputointia ei tehdä kvalitatiiviselle muuttujalle, jos vastanneiden yritysten osuus on alle 80 % kyseisen muuttujan kohdalla.

Kvantitatiiviset ja kvalitatiiviset muuttujat luetellaan liitteessä I.

Näistä periaatteista poikkeaminen on kaikilta osin dokumentoitava ja perusteltava kansallisessa laatukertomuksessa.

Jäsenvaltioiden on laskettava ja toimitettava paino, jota sovelletaan kuhunkin tietueeseen, sekä lisämuuttujat, joita on saatettu käyttää painon laskennassa. Lisämuuttujat on kirjattava muuttujiksi EXTRA1, EXTRA2 ja EXTRA3 tarpeen mukaan. Painojen vahvistamisessa käytetyt menetelmät on kuvattava yksityiskohtaisesti laatukertomuksessa.


LIITE IV

Tiedostomuoto ja tietojen toimittamista koskevat säännöt

Tiedot on toimitettava komissiolle (Eurostatille) sähköisessä muodossa käyttäen komissiolta (Eurostatilta) saatavaa suojatun tiedonsiirron ohjelmistosovellusta (STADIUM/EDAMIS).

Jäsenvaltioiden on toimitettava Eurostatille seuraavat kaksi tarkistettua tietokokonaisuutta:

a)

Alustavasti tarkistettu tietokokonaisuus ennen imputointia.

b)

Kokonaan tarkistettu tietokokonaisuus imputoinnin jälkeen.

Molemmissa tietokokonaisuuksissa on oltava liitteessä I luetellut muuttujat.

Molemmissa tiedostoissa muuttujat on esitettävä muodossa (.csv), ja tietojaksojen erottajana käytetään pilkkua. Tiedoston ensimmäinen tietue on otsikkotietue, joka sisältää liitteessä I luetellut muuttujien nimet. Sitä seuraavissa tietueissa esitetään kyseisten muuttujien yksityiskohtaiset arvot jokaisen vastanneen yrityksen osalta.


LIITE V

LAATUKERTOMUKSEN MUOTO

1.   RELEVANSSI

Kuvataan tutkimuksen toteutusta ja sitä, missä määrin tilastot vastaavat nykyisten ja mahdollisten käyttäjien tarpeita.

Käyttäjien kuvaus ja ryhmittely.

Kunkin ryhmän erillistarpeet.

Sen arviointi, onko tarpeisiin vastattu ja missä määrin.

2.   TARKKUUS

2.1   Otantavirheet

Otanta-asetelman ja toteutuneen otoksen kuvaus.

Lopullisten painojen kuvaus ja laskenta, myös vastauskatoa kuvaava malli ja käytetyt lisämuuttujat.

Käytetty estimaattori, esim. Horvitz-Thompson-estimaattori.

Estimaattien varianssi otoksen ositteissa.

Varianssin estimoinnissa käytetty ohjelmisto.

Etenkin lisämuuttujista ja käytetyistä tiedoista on ilmoitettava, jotta lopulliset painot voidaan laskea uudelleen Eurostatissa varianssin estimointia varten.

Vastauskatoa koskevassa selvityksessä on kuvattava otoksessa ja tuloksissa olevat harhat.

Toimitettavat taulukot (jako NACE- ja kokoluokkiin kansallisen otanta-asetelman mukaisesti):

Yritysten lukumäärä otantakehikossa.

Yritysten lukumäärä otoksessa.

Toimitettavat taulukot (jako NACE- ja kokoluokkiin kansallisen otanta-asetelman mukaisesti, allokointi kuitenkin yritysten havainnoitujen ominaispiirteiden mukaisesti):

Variaatiokerroin (1) seuraaville avaintilastoille:

Työhön osallistuvien lukumäärä yhteensä.

Ammatillista täydennyskoulutusta järjestäneiden yritysten kokonaismäärä.

Ammatillista täydennyskoulutusta järjestäneiden yritysten kokonaismäärän suhde yritysten kokonaismäärään.

Ammatillisia täydennyskoulutuskursseja järjestäneiden yritysten kokonaismäärä.

Ammatillisia täydennyskoulutuskursseja järjestäneiden yritysten kokonaismäärän suhde yritysten kokonaismäärään.

Ammatillista täydennyskoulutusta järjestäneissä yrityksissä työhön osallistuvien lukumäärä yhteensä.

Ammatillisille täydennyskoulutuskursseille osallistuneiden kokonaismäärä.

Ammatillisille täydennyskoulutuskursseille osallistuneiden kokonaismäärän suhde työhön osallistuvien kokonaismäärään.

Ammatillisille täydennyskoulutuskursseille osallistuneiden kokonaismäärän suhde työhön osallistuvien kokonaismäärään yrityksissä, jotka järjestivät ammatillista täydennyskoulutusta.

Ammatillisten täydennyskoulutuskurssien kokonaiskustannukset.

Ammatillista peruskoulutusta järjestäneiden yritysten kokonaismäärä.

Ammatilliseen peruskoulutukseen osallistuneiden kokonaismäärä.

Ammatillisen peruskoulutuksen kokonaiskustannukset.

Ammatillista peruskoulutusta järjestäneiden yritysten lukumäärän suhde yritysten kokonaismäärään.

2.2   Muut kuin otantavirheet

2.2.1   Kattavuusvirheet

Otannassa käytetyn rekisterin ja sen kokonaislaadun kuvaus.

Rekisterin sisältämät tiedot ja sen päivitystiheys.

Otoskehikon sekä kohdeperusjoukon ja sen alaryhmien eroista johtuvat virheet (ylipeitto, alipeitto, luokitteluvirheet).

Kyseisten tietojen hankintamenetelmät.

Luokitteluvirheiden käsittelyä koskevia huomautuksia.

Toimitettavat taulukot (jako NACE- ja kokoluokkiin kansallisen otanta-asetelman mukaisesti, allokointi kuitenkin yritysten havainnoitujen ominaispiirteiden mukaisesti):

Yritysten lukumäärä.

Niiden yritysten lukumäärän, joiden havainnoidut ositteet vastaavat otannan ositteita, ja otannan ositteiden sisältämän yritysten lukumäärän suhde. Ilmoitetaan, onko toiminnan muutokset otettu huomioon.

2.2.2   Mittausvirheet

Arvioidaan mahdolliset tiedonkeruuvaiheessa ilmenneet virheet, joiden taustalla voivat olla esimerkiksi seuraavat syyt:

Kyselylomakkeen rakenne (ennakkotestauksen tai laboratoriomenetelmien tulokset; kyselystrategiat) – liitetään mukaan kyselylomake.

Raportoiva yksikkö/vastaaja (vastaajien reaktiot):

Muistivirheet.

Vastaajien puutteellinen keskittyminen.

Iän, koulutustason jne. vaikutukset.

Virheet lomakkeiden täyttämisessä.

Vastaajan tietojärjestelmä ja hallinnollisten lähteiden käyttö (hallinnollisten ja tutkimuksessa noudatettujen periaatteiden vastaavuus, esim. viitejakso, yksittäisten tietojen saatavuus).

Tiedonkeruutavat (erilaisten tiedonkeruumenetelmien vertailu).

Haastattelijan ominaispiirteet ja käyttäytyminen.

Sosiaalis-taloudelliset ominaispiirteet.

Erot kyselylomakkeen soveltamistavoissa.

Erot vastaajien avustamisessa.

Erityiset tutkimukset tai tekniikat kyseisten virheiden arvioimiseksi.

Tämäntyyppisten virheiden vähentämiseksi käytetyt menetelmät.

Yksityiskohtainen kuvaus kyselylomakkeeseen liittyvistä yleisistä ongelmista tai yksittäisiin kysymyksiin liittyvistä ongelmista (kommentit kaikista muuttujista).

Niiden toimenpiteiden kuvaus ja arviointi, jotka toteutettiin osallistujien korkean tason takaamiseksi ja sen varmistamiseksi, että tietoja ei kerätty osallistujien tapahtumista.

2.2.3   Käsittelyvirheet

Tietojen editointiprosessin kuvaus.

Tietojen käsittelyjärjestelmä ja käytetyt työkalut.

Koodauksesta, editoinnista, painotuksesta, taulukoinnista jne. johtuvat virheet.

Laatutarkistukset makro- ja mikrotasolla.

Korjausten ja epäonnistuneiden editointien jako seuraaviin: puuttuvat arvot, virheet ja epäloogisuudet.

2.2.4   Vastauskadon aiheuttamat virheet

Yhteydenottojen toistamiseen liittyvien toimien kuvaus.

Yksikkö- ja eräkohtaiset vastausasteet.

Yksikkökadon arviointi.

Eräkadon arviointi.

Imputointimenettelyjen täydellinen kuvaus, myös imputoinnissa ja/tai uudelleenpainotuksessa käytetyt menetelmät on selostettava.

Menetelmien kommentointi ja vastauskatoa koskevan selvityksen tai vastauskadon vaikutuksia arvioivien muiden menetelmien tulokset.

Toimitettavat taulukot (jako NACE- ja kokoluokkiin kansallisen otanta-asetelman mukaisesti, allokointi kuitenkin yritysten havainnoitujen ominaispiirteiden mukaisesti):

Yksikkökohtaiset vastausasteet (2).

Eräkohtaiset vastausasteet (3) kaikkien vastaajien osalta seuraavasti:

Tehdyt työtunnit yhteensä kaikkien vastaajien funktiona.

Työvoimakustannukset yhteensä kaikkien vastaajien funktiona.

Eräkohtaiset vastausasteet kaikkien ammatillisia täydennyskoulutuskursseja tarjoavien yritysten osalta seuraavasti:

Ammatilliset täydennyskoulutuskurssit ikäluokittain ammatillisia täydennyskoulutuskursseja tarjoavien yritysten funktiona.

Kursseille osallistuneiden miesten/naisten lukumäärä yhteensä ammatillisia täydennyskoulutuskursseja tarjoavien yritysten funktiona.

Miesten/naisten ammatillisiin täydennyskoulutuskursseihin käyttämät tunnit yhteensä ammatillisia täydennyskoulutuskursseja tarjoavien yritysten funktiona.

Sisäisesti järjestettyjen ja ulkopuolisen järjestämien ammatillisten täydennyskoulutuskurssien tuntimäärä ammatillisia täydennyskoulutuskursseja tarjoavien yritysten funktiona.

Ammatillisten täydennyskoulutuskurssien kokonaiskustannukset ammatillisia täydennyskoulutuskursseja tarjoavien yritysten funktiona.

Eräkohtaiset vastausasteet kaikkien ammatillista peruskoulutusta tarjoavien yritysten osalta seuraavasti:

Ammatillisen peruskoulutuksen kokonaiskustannukset ammatillista peruskoulutusta tarjoavien yritysten funktiona.

3.   OIKEA-AIKAISUUS JA TÄSMÄLLISYYS

Laaditaan taulukko, johon on merkitty päivämäärät, jolloin hankkeen seuraavat vaiheet alkoivat ja päättyivät:

Tiedonkeruu.

Kyselylomakkeiden lähettäminen.

Muistutukset ja seuranta.

Haastattelut.

Tietojen tarkistaminen ja editointi.

Täydentävä validointi ja imputointi.

Vastauskatoa koskeva tutkimus (soveltuvissa tapauksissa).

Estimoinnit.

Tietojen toimittaminen Eurostatille.

Kansallisten tulosten levitys.

4.   SAATAVUUS JA SELKEYS

Tulokset, jotka on lähetetty tai lähetetään yrityksille.

Tulosten levityssuunnitelma.

Toimitettuihin tilastoihin liittyvien menetelmäasiakirjojen kopiot.

5.   VERTAILUKELPOISUUS

Maiden on kommentoitava aiheellisissa tapauksissa seuraavia:

Euroopan laajuisesta kyselylomakkeesta poikkeaminen.

Tutkimuksen liittyminen toiseen kansalliseen tutkimukseen.

Selvitys siitä, miltä osin tutkimus toteutettiin rekistereissä jo olevien tietojen perusteella.

Määritelmät ja suositukset.

6.   YHDENMUKAISUUS

Muihin tutkimuksiin tai lähteisiin perustuvien samaa ilmiötä tai erää kuvaavien tilastojen vertailu.

Koherenssin arviointi suhteessa yritystoiminnan rakennetilastoihin työhön osallistuvien lukumäärän osalta NACE- ja kokoluokan funktiona.

Työhön osallistuvien henkilöiden ikäluokkien (A3a, A3b, A3c) jakauman koherenssin arviointi suhteessa muihin kansallisiin tietolähteisiin NACE- ja kokoluokan funktiona (mikäli saatavilla).

Ammatilliseen täydennyskoulutukseen osallistuneiden henkilöiden ikäluokkien (C2a, C2b, C2c) jakauman koherenssin arviointi suhteessa muihin kansallisiin tietolähteisiin NACE- ja kokoluokan funktiona (mikäli saatavilla).

Toimitettavat taulukot (jako NACE- ja kokoluokkiin kansallisen otanta-asetelman mukaisesti, allokointi kuitenkin yritysten havainnoitujen ominaispiirteiden mukaisesti):

Työhön osallistuvien lukumäärä yritystoiminnan rakennetilastojen mukaan (komission asetus (EY) N:o 2700/98 (4) – koodi 16 11 0).

Työhön osallistuvien lukumäärä CVTS3:n mukaan.

Erojen prosenttiosuudet: (SBS – CVTS3)/SBS.

Työhön osallistuvien lukumäärä ikäluokissa A3a, A3b ja A3c.

Työhön osallistuvien lukumäärä muun lähteen mukaan jokaisessa ikäluokassa.

Seuraavien erojen prosenttiosuudet: (A3x – muu kansallinen lähde A3x)/A3x (jossa x = a, b, c).

Ammatilliseen täydennyskoulutukseen osallistuneiden lukumäärä ikäluokissa C2a, C2b, C2c.

Ammatilliseen täydennyskoulutukseen osallistuneiden lukumäärä muun lähteen mukaan jokaisessa ikäluokassa.

Ammatilliseen täydennyskoulutukseen osallistuneiden prosenttiosuus: (C2x – C2x muun kansallisen lähteen mukaan)/C2x (jossa x = a, b, c).

7.   RASITE JA HYÖTY

Kansallisen tason rasitteen ja hyödyn tarkastelu esimerkiksi seuraavien tekijöiden perusteella:

Kyselylomakkeeseen vastaamiseen kulunut keskimääräinen aika.

Ongelmalliset kysymykset ja muuttujat.

Muuttujat, jotka ovat olleet hyödyllisimpiä/vähiten hyödyllisiä ammatillisen täydennyskoulutuksen kuvaamisessa kansallisella tasolla.

Tietojen käyttäjien arvioitu tai todellinen tyytyväisyysaste kansallisella tasolla.

Erilainen rasite pienille ja suurille yrityksille.

Vastausrasitteen vähentämiseksi toteutetut toimet.


(1)  Variaatiokerroin on estimaattorin varianssin neliöjuuren suhde odotusarvoon. Se arvioidaan määrittelemällä otosvarianssin estimaatin neliöjuuren suhde estimoituun arvoon. Otosvarianssin arvioinnissa on otettava huomioon otantamenetelmä ja muutokset ositteissa.

(2)  Yksikkökohtainen vastausaste on kohdeperusjoukkoon kuuluvien vastaajien lukumäärän suhde valitulle joukolle lähetettyjen kyselykaavakkeiden lukumäärään.

(3)  Muuttujan eräkohtainen vastausaste on saatavilla olevien tietojen ja puuttuvien tietojen suhde (joka on sama kuin kohdeperusjoukkoon kuuluvien vastaajien lukumäärä).

(4)  EYVL L 344, 18.12.1998, s. 49. Asetus sellaisena kuin viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1670/2003 (EUVL L 244, 29.9.2003, s. 74).


4.2.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/34


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 199/2006,

annettu 3 päivänä helmikuuta 2006,

tiettyjen elintarvikkeissa olevien vieraiden aineiden enimmäismäärien vahvistamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 466/2001 muuttamisesta dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon elintarvikkeissa olevia vieraita aineita koskevista yhteisön menettelyistä 8 päivänä helmikuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 315/93 (1) ja erityisesti sen 2 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 466/2001 (2) vahvistetaan tiettyjen elintarvikkeissa olevien vieraiden aineiden enimmäismäärät.

(2)

Tässä asetuksessa tarkoitettu ilmaisu ”dioksiinit” käsittää yhdisteryhmän, jossa on 75 polykloorattua dibentso-para-dioksiinia (”PCDD:t”) ja 135 polykloorattua dibentsofuraania (”PCDF:t”), joista 17 on myrkyllistä. Polyklooribifenyylit (”PCB:t”) muodostavat 209 yhdisteen ryhmän, joka voidaan jakaa kahteen ryhmään toksikologisten ominaisuuksien mukaan: muutaman yhdisteen toksikologiset ominaisuudet vastaavat dioksiinien ominaisuuksia, ja siksi niistä käytetään usein ilmaisua ”dioksiinin kaltaiset PCB-yhdisteet”. Useimmissa PCB-yhdisteissä ei ole dioksiinin kaltaista toksisuutta, vaan niiden toksikologiset ominaisuudet ovat erilaiset.

(3)

Kullakin dioksiiniyhdisteellä ja dioksiinin kaltaisella PCB-yhdisteellä on erilainen toksisuustaso. Jotta näiden eri yhdisteiden toksisuutta voidaan verrata, on otettu käyttöön toksisuusekvivalenssikertoimien (”TEF”) käsite riskinarvioinnin ja säännösten mukaisen valvonnan helpottamiseksi. Tämä tarkoittaa, että kunkin myrkyllisen dioksiiniyhdisteen ja dioksiinin kaltaisen PCB-yhdisteen analyysitulokset ilmaistaan yhtenä määrällisenä TEQ-yksikkönä (”TCDD toxic equivalent concentration”, toksisuus-ekvivalenttipitoisuus).

(4)

Elintarvikealan tiedekomitea antoi 30 päivänä toukokuuta 2001 elintarvikkeissa esiintyvien dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden riskinarviointia käsittelevän lausunnon, jolla se saattoi ajan tasalle samasta aiheesta 22 päivänä marraskuuta 2000 antamansa lausunnon kyseisen lausunnon hyväksymisen jälkeen saatujen uusien tieteellisten tietojen perusteella (3). Tiedekomitea vahvisti dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden siedettäväksi viikkosaanniksi (TWI) 14 pg WHO-TEQ painokiloa kohti. Altistusarvioiden mukaan huomattavalla osalla yhteisön väestöstä ravinnon kautta tapahtuva saanti ylittää siedettävän viikkosaannin. Joissakin maissa riski voi tietyillä väestöryhmillä olla erityisten ruokavaliotottumusten vuoksi muita suurempi.

(5)

Kun otetaan huomioon toksikologiset seikat, vahvistettuja määriä olisi sovellettava sekä dioksiineihin että dioksiinin kaltaisiin PCB-yhdisteisiin, mutta vuonna 2001 enimmäismäärät asetettiin ainoastaan dioksiineille eikä siis dioksiinin kaltaisille PCB-yhdisteille, koska dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden esiintymisestä oli tuolloin saatavilla hyvin vähän tietoa. Tällä välin on kuitenkin saatu lisätietoa dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden esiintymisestä.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 466/2001 mukaan komission oli määrä tarkistaa dioksiineja koskevia säännöksiä dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden esiintymisestä saatujen uusien tietojen perusteella erityisesti, jotta pystyttäisiin vahvistamaan enimmäismäärät myös dioksiinin kaltaisille PCB-yhdisteille.

(7)

Kaikkien elintarvike- ja rehuketjun toimijoiden on edelleen pyrittävä kaikin tavoin rajoittamaan dioksiinien ja PCB-yhdisteiden esiintymistä elintarvikkeissa ja rehussa. Sen vuoksi asetuksessa (EY) N:o 466/2001 säädetään, että sovellettavia enimmäismääriä olisi tarkasteltava uudelleen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2006 pyrkien vähentämään enimmäismääriä huomattavasti ja mahdollisesti asettamaan muihin elintarvikkeisiin sovellettavat enimmäismäärät. Koska tällaisten huomattavasti pienempien enimmäismäärien määrittämiseksi tarvittavien seurantatietojen hankkimiseen tarvitaan aikaa, kyseistä määräaikaa olisi jatkettava.

(8)

Ehdotetaan, että enimmäismäärät dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summille asetetaan Maailman terveysjärjestön (WHO:n) toksisuusekvivalentteina ilmaistuna käyttäen WHO:n toksisuusekvivalenssikertoimia (TEF), koska tämä on toksikologiselta kannalta katsottuna asianmukaisin lähestymistapa. Jotta varmistetaan sujuva siirtyminen uusien määrien käyttöön, siirtymävaiheen ajan olisi edelleen sovellettava dioksiinien nykyisiä enimmäismääriä dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summalle nyt asetettavien enimmäismäärien lisäksi. Liitteessä I olevassa 5 osassa mainittujen tuotteiden on kyseisen kauden ajan noudatettava sekä dioksiineille että dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summalle asetettuja enimmäismääriä. Dioksiinien erillisestä enimmäismäärästä luopumista harkitaan 31 päivään joulukuuta 2008 mennessä.

(9)

On erittäin tärkeää, että määritystulokset ilmoitetaan ja tulkitaan yhtenäisesti, jotta varmistetaan yhdenmukaistettu täytäntöönpano kaikkialla yhteisössä. Rehujen dioksiinipitoisuuksien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksien määrittämistä koskevista vaatimuksista 26 päivänä heinäkuuta 2002 annetussa komission direktiivissä 2002/69/EY (4) säädetään, että erä ylittää vahvistetun enimmäismäärän, jos toisen analyysin vahvistama analyysitulos ja vähintään kahden erillisen määrityksen keskiarvo ylittää enimmäismäärän selvästi, kun otetaan huomioon mittaukseen liittyvät epävarmuustekijät. Laajennetun epävarmuuden arviointiin voidaan käyttää erilaisia vaihtoehtoja (5).

(10)

Jotta edistettäisiin ennakoivaa lähestymistapaa elintarvikkeissa ja rehussa esiintyvien dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden vähentämiseen, toimintarajat vahvistettiin dioksiinien, furaanien ja PCB:iden vähentämisestä rehuissa ja elintarvikkeissa 4 päivänä maaliskuuta 2002 annetussa komission suosituksessa 2002/201/EY (6). Toimintarajat ovat toimivaltaisille viranomaisille ja toimijoille tarkoitettu väline niiden tapausten saamiseksi esiin, joissa on asianmukaista määrittää saastumisen lähde ja toteuttaa toimenpiteitä sen vähentämiseksi tai poistamiseksi. Koska dioksiinit ja dioksiinin kaltaiset PCB-yhdisteet ovat peräisin eri lähteistä, dioksiineille ja dioksiinin kaltaisille PCB-yhdisteille olisi määritettävä erilliset toimintarajat. Suositus 2002/201/EY olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(11)

Suomelle ja Ruotsille on myönnetty poikkeuslupa saattaa markkinoille Itämeren alueelta peräisin olevaa kalaa, joka on tarkoitettu kulutukseen niiden alueella ja jonka dioksiinipitoisuudet ovat korkeammat kuin asetuksen (EY) N:o 466/2001 liitteessä I olevan 5 osan 5.2 kohdassa säädetyt enimmäismäärät. Nämä jäsenvaltiot ovat täyttäneet ehdot, jotka koskevat ruokavaliosuorituksia koskevaa tiedottamista kuluttajille. Ne ovat joka vuosi ilmoittaneet komissiolle Itämeren alueen kalojen dioksiinipitoisuuden seurannan tulokset ja sen, mihin toimenpiteisiin ne ovat ryhtyneet Itämeren alueelta peräisin olevan ihmisten dioksiinialtistuksen rajoittamiseksi.

(12)

Suomen ja Ruotsin toteuttaman dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden määrien seurannan tulosten perusteella olisi jatkettava siirtymäaikaa, jonka kuluessa kyseisille jäsenvaltioille myönnettyjä poikkeuksia sovelletaan, mutta poikkeukset olisi rajattava tiettyihin kalalajeihin. Poikkeuksia sovelletaan dioksiinien enimmäismääriin sekä dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summan enimmäismääriin, jotka on vahvistettu asetuksen (EY) N:o 466/2001 liitteessä I olevan 5 osan 5.2 kohdassa.

(13)

Kuluttajien suojelun varmistamiseksi on tärkeää ja välttämätöntä vähentää ihmisten altistumista dioksiinille ja dioksiinin kaltaisille PCB-yhdisteille ravinnon kautta. Elintarvikkeiden saastuminen on suorassa yhteydessä rehun saastumiseen, ja siksi on otettava käyttöön yhtenäinen toimintamalli, jotta vähennettäisiin dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden esiintymistä koko ravintoketjussa eli ketjussa, joka ulottuu rehuaineista elintarviketuotantoon käytettävien eläinten kautta ihmisiin. Rehussa ja elintarvikkeissa esiintyvien dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden aktiiviseen vähentämiseen sovelletaan ennakoivaa lähestymistapaa, ja sen vuoksi sovellettavia enimmäismääriä olisi tarkistettava määritellyn ajanjakson kuluessa enimmäismäärien alentamiseksi. Sen vuoksi 31 päivään joulukuuta 2008 mennessä harkitaan dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summan enimmäismäärien huomattavaa laskemista.

(14)

Toimijoiden on pyrittävä lisäämään kapasiteettiaan dioksiinien, furaanien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden poistamiseksi meren eliöistä saatavasta öljystä. Huomattavasti alemman enimmäismäärän, jota on harkittava 31 päivään joulukuuta 2008 mennessä, on perustuttava tehokkaimman puhdistusmenettelyn tarjoamiin teknisiin mahdollisuuksiin.

(15)

Määritettäessä muihin elintarvikkeisiin sovellettavia enimmäismääriä 31 päivään joulukuuta 2008 mennessä on kiinnitettävä erityistä huomiota tarpeeseen vahvistaa alemmat enimmäismäärät imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuissa elintarvikkeissa esiintyville dioksiineille ja dioksiinin kaltaisille PCB-yhdisteille niiden seurantatietojen perusteella, jotka saadaan imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuissa elintarvikkeissa esiintyvien dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden seurantaohjelmista vuosina 2005, 2006 ja 2007.

(16)

Asetus (EY) N:o 466/2001 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(17)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 466/2001 seuraavasti:

1)

Muutetaan 1 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 1 a kohta seuraavasti:

”1 a)   Poiketen 1 kohdasta Ruotsi ja Suomi saavat 31 päivään joulukuuta 2011 jatketun siirtymäkauden ajaksi luvan saattaa markkinoille Itämeren alueelta peräisin olevaa lohta (Salmo salar), silakkaa (Clupea harengus), jokinahkiaista (Lampetra fluviatilis), taimenta (Salmo trutta), nieriää (Salvelinus spp.) ja muikun (Coregonus albula) mätiä, jotka on tarkoitettu kulutukseen niiden alueella ja joissa olevat dioksiinin ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuudet ovat korkeammat kuin liitteessä I olevan 5 osan 5.2 kohdassa säädetyt enimmäismäärät, edellyttäen, että käytössä on järjestelmä sen varmistamiseksi, että kuluttajille tiedotetaan asianmukaisesti kaikista ruokavaliosuosituksista, jotka koskevat näiden Itämerestä peräisin olevien kalalajien syönnin rajoittamista tiettyjen dioksiinille herkimpien väestöryhmien osalta mahdollisten terveysriskien välttämiseksi.

Suomen ja Ruotsin on ilmoitettava komissiolle kunkin vuoden maaliskuun 31 päivään mennessä edellisen vuoden aikana saadut, Itämeren alueen kaloissa esiintyvien dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksien seurannan tulokset ja ilmoitettava, mihin toimenpiteisiin on ryhdytty ihmisten altistumisen vähentämiseksi Itämeren alueen kaloista peräisin oleville dioksiineille ja dioksiinin kaltaisille PCB-yhdisteille. Suomen ja Ruotsin on myös edelleen toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että muissa jäsenvaltioissa ei saateta markkinoille kaloja ja kalatuotteita, jotka eivät täytä liitteessä I olevan 5 osan 5.2 kohdan vaatimuksia.”

b)

Korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Liitteessä I vahvistettuja enimmäismääriä on sovellettava kyseisten elintarvikkeiden syötävään osaan, ellei kyseisessä liitteessä muuta mainita.”

2)

Korvataan 4 a artikla seuraavasti:

”4 a artikla

Liitteessä I olevassa 5 osassa tarkoitetuissa tuotteissa esiintyvien dioksiinien sekä dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summan osalta kielletään seuraavat:

a)

enimmäismäärien mukaisten tuotteitten sekoittaminen kyseiset enimmäismäärät ylittävien tuotteitten kanssa;

b)

enimmäismääriä noudattamattomien tuotteitten käyttäminen ainesosina muiden elintarvikkeiden tuotannossa.”

3)

Poistetaan 5 artiklan 3 kohta.

4)

Muutetaan liite I tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 4 päivästä marraskuuta 2006.

Tätä asetusta ei dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden enimmäismäärien osalta sovelleta tuotteisiin, jotka on sovellettavien säännösten mukaisesti saatettu markkinoille ennen 4 päivää marraskuuta 2006. Elintarvikealan toimijan on todistettava, milloin tuotteet saatettiin markkinoille.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 3 päivänä helmikuuta 2006.

Komission puolesta

Markos KYPRIANOU

Komission jäsen


(1)  EYVL L 37, 13.2.1993, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(2)  EYVL L 77, 16.3.2001, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1822/2005 (EUVL L 293, 9.11.2005, s. 11).

(3)  Opinion of the Scientific Committee on Food on the Risk Assessment of Dioxins and Dioxin-like PCBs in Food – Update based on new scientific information available since the adoption of the SCF opinion of 22nd November 2000, hyväksytty 30 päivänä toukokuuta 2001, (http://europa.eu.int/comm/food/fs/sc/scf/out90_en.pdf).

(4)  EYVL L 209, 6.8.2002, s. 5. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2004/44/EY (EUVL L 113, 20.4.2004, s. 17).

(5)  Tietoa eri mahdollisuuksista laajennetun epävarmuuden arviointiin ja mittausepävarmuuden arvoista on saatavilla raportissa ”Report on the relationship between analytical results, measurement uncertainty, recovery factors and the provisions of EU food and feed legislation”, http://europa.eu.int/comm/food/food/chemicalsafety/contaminants/report-sampling_analysis_2004_en.pdf.

(6)  EYVL L 67, 9.3.2002, s. 69.


LIITE

Korvataan asetuksen (EY) N:o 466/2001 liitteessä I oleva 5 osa seuraavasti:

”5.   Dioksiinit (polykloorattujen dibentso-para-dioksiinien (PCDD:t) ja polykloorattujen dibentsofuraanien (PCDF:t) summa ilmaistuna Maailman terveysjärjestön WHO:n toksisuusekvivalentteina käyttäen WHO:n toksisuusekvivalenssikertoimia (TEF, 1997) sekä dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summa (polykloorattujen dibentso-para-dioksiinien (PCDD:t), polykloorattujen dibentsofuraanien (PCDF:t) ja polyklooribifenyylien summa) ilmaistuna Maailman terveysjärjestön WHO:n toksisuusekvivalentteina käyttäen WHO:n toksisuusekvivalenssikertoimia (TEF, 1997 (1))

Tuote

Enimmäismäärä

Dioksiinien ja furaanien summa (WHO-PCDD/F-TEQ) (2)

Enimmäismäärä

Dioksiinien, furaanien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summa (WHO-PCDD/F-PCB-TEQ) (2)

Näytteenottomenetelmät ja analyysimenetelmän kriteerit

5.1.1

Liha ja lihatuotteet (3), jotka ovat peräisin

 

 

Direktiivi 2002/69/EY (5)

märehtijöistä (nautaeläimet, lampaat)

3,0 pg/g rasvaa (4)

4,5 pg/g rasvaa (4)

siipikarjasta tai tarhatusta riistasta

2,0 pg/g rasvaa (4)

4,0 pg/g rasvaa (4)

sioista

1,0 pg/g rasvaa (4)

1,5 pg/g rasvaa (4)

5.1.2

Maaeläimistä saadut maksa ja maksatuotteet

6,0 pg/g rasvaa (4)

12,0 pg/g rasvaa (4)

5.2

Kalanliha ja kalastustuotteet sekä niistä saatavat tuotteet ankeriasta lukuun ottamatta (6), (7)

4,0 pg/tuorepainogramma

8,0 pg/tuorepainogramma

Direktiivi 2002/69/EY (5)

Ankeriaan (Anguilla anguilla) kalanliha ja siitä saatavat tuotteet

4,0 pg/tuorepainogramma

12,0 pg/tuorepainogramma

5.3

Maito (8) ja maitotuotteet, myös voirasva

3,0 pg/g rasvaa (4)

6,0 pg/g rasvaa (4)

Direktiivi 2002/69/EY (5)

5.4

Kananmunat ja munatuotteet (9)

3,0 pg/g rasvaa (4)

6,0 pg/g rasvaa (4)

Direktiivi 2002/69/EY (5)

5.5

Öljyt ja rasvat

 

 

Direktiivi 2002/69/EY (5)

Eläinrasvat

 

 

– –

märehtijöistä

3,0 pg/g rasvaa

4,5 pg/g rasvaa

– –

siipikarjasta tai tarhatusta riistasta

2,0 pg/g rasvaa

4,0 pg/g rasvaa

– –

sioista

1,0 pg/g rasvaa

1,5 pg/g rasvaa

– –

eläimistä saatava sekarasva

2,0 pg/g rasvaa

3,0 pg/g rasvaa

Kasviöljyt ja -rasvat

0,75 pg/g rasvaa

1,5 pg/g rasvaa

meren eliöistä saatava öljy (kalaöljy, kalanmaksaöljy ja muista meren eliöistä saatavat öljyt, jotka on tarkoitettu ihmisravinnoksi)

2,0 pg/g rasvaa

10,0 pg/g fat


(1)  Ihmisille aiheutuvan riskin arvioinnissa käytettävät WHO:n toksisuusekvivalenssikertoimet (TEF), jotka perustuvat Tukholmassa 15.–18. kesäkuuta 1997 pidetyn Maailman terveysjärjestön (WHO) kokouksen päätelmiin (Van den Berg et al., 1998, Toxic Equivalency Factors (TEFs) for PCBs, PCDDs, PCDFs for Humans and for Wildlife. Environmental Health Perspectives, 106(12), 775).

Image

(2)  Ylemmät pitoisuudet: ylemmät pitoisuudet lasketaan antamalla kaikille toteamisrajan alittaville yhdisteille toteamisrajaa vastaava arvo.

(3)  Nautaeläinten, lampaiden, sikojen, siipikarjan ja tarhatun riistan liha sellaisina kuin ne on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä I (EUVL L 139, 30.4.2004, oikaisu EUVL L 226, 25.6.2004, s. 22), mutta lukuun ottamatta syötäviä muita eläimen osia, sellaisina kuin ne on määritelty kyseisessä liitteessä.

(4)  Enimmäismääriä ei sovelleta elintarvikkeisiin, joiden rasvapitoisuus on alle 1 %.

(5)  EYVL L 209, 6.8.2002, s. 5. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/44/EY (EUVL L 113, 20.4.2004, s. 17).

(6)  Kalanliha ja kalastustuotteet sellaisina kuin ne on määritelty neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 1 artiklan luettelon a, b, c, e ja f alakohdassa (EYVL L 17, 21.1.2000, s. 22. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla). Enimmäismääriä sovelletaan äyriäisiin lukuun ottamatta taskuravun ruskeaa lihaa sekä hummerin ja vastaavien isojen äyriäisten (Nephropidae ja Palinuridae) pään ja rintakehän lihaa.

(7)  Kokonaisina syötäviksi tarkoitettujen kalojen osalta enimmäismäärää sovelletaan koko kalaan.

(8)  Maito (raakamaito, maitopohjaisten tuotteiden valmistukseen tarkoitettu maito ja lämpökäsitelty maito, sellaisina kuin ne on määritelty asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä I).

(9)  Kananmunat ja munatuotteet sellaisina kuin ne on määritelty asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä I.”


4.2.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/39


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 200/2006,

annettu 3 päivänä helmikuuta 2006,

asetuksessa (EY) N:o 1011/2005 markkinointivuodeksi 2005/2006 vahvistettujen tiettyjen sokerialan tuotteiden edustavien hintojen ja tuonnissa sovellettavien lisätullien määrien muuttamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 19 päivänä kesäkuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/2001 (1),

ottaa huomioon muiden sokerialan tuotteiden kuin melassin tuonnissa sovellettavista yksityiskohtaisista säännöistä 23 päivänä kesäkuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1423/95 (2) ja erityisesti sen 1 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan toisen virkkeen ja 3 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Valkoisen sokerin, raakasokerin ja tiettyjen siirappien edustavien hintojen ja niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien määrät markkinointivuodeksi 2005/2006 vahvistetaan komission asetuksessa (EY) N:o 1011/2005 (3). Kyseiset hinnat ja tullien määrät on viimeksi muutettu komission asetuksella (EY) N:o 159/2006 (4).

(2)

Tällä hetkellä komission käytettävissä olevien tietojen perusteella mainittuja määriä on muutettava asetuksessa (EY) N:o 1423/95 säädettyjen sääntöjen mukaisesti,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1423/95 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden edustavat hinnat ja niiden tuonnissa sovellettavat lisätullit, jotka on vahvistettu markkinointivuodeksi 2005/2006 asetuksessa (EY) N:o 1011/2005, muutetaan tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 4 päivänä helmikuuta 2006.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 3 päivänä helmikuuta 2006.

Komission puolesta

J. L. DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EYVL L 178, 30.6.2001, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 39/2004 (EUVL L 6, 10.1.2004, s. 16).

(2)  EYVL L 141, 24.6.1995, s. 16. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 624/98 (EYVL L 85, 20.3.1998, s. 5).

(3)  EUVL L 170, 1.7.2005, s. 35.

(4)  EUVL L 25, 28.1.2006, s. 19.


LIITE

Valkoisen sokerin, raakasokerin ja CN-koodiin 1702 90 99 kuuluvien tuotteiden edustavien hintojen ja niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien muutetut määrät, joita sovelletaan 4 päivästä helmikuuta 2006 alkaen

(EUR)

CN-koodi

Edustava hinta 100 kilogrammalta kyseistä tuotetta

Lisätulli 100 kilogrammalta kyseistä tuotetta

1701 11 10 (1)

38,81

0,00

1701 11 90 (1)

38,81

3,26

1701 12 10 (1)

38,81

0,00

1701 12 90 (1)

38,81

2,96

1701 91 00 (2)

37,27

6,60

1701 99 10 (2)

37,27

3,16

1701 99 90 (2)

37,27

3,16

1702 90 99 (3)

0,37

0,30


(1)  Vahvistetaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/2001 (EYVL L 178, 30.6.2001, s. 1) liitteessä I olevassa II kohdassa määritellylle vakiolaadulle.

(2)  Vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1260/2001 liitteessä I olevassa I kohdassa määritellylle vakiolaadulle.

(3)  Vahvistetaan 1 prosentin sakkaroosipitoisuutta kohden.


4.2.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/41


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 201/2006,

annettu 3 päivänä helmikuuta 2006,

asetuksessa (EY) N:o 186/2006 vahvistettujen sellaisenaan vietävän valkoisen sokerin ja raakasokerin vientitukien muuttamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 19 päivänä kesäkuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/2001 (1) ja erityisesti sen 27 artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Sellaisenaan vietävän valkoisen sokerin ja raakasokerin vientiin sovellettavat tuet vahvistetaan komission asetuksessa (EY) N:o 186/2006 (2)

(2)

Koska komission käytössä tällä hetkellä olevat tiedot eroavat asetuksen (EY) N:o 186/2006 antohetken tiedoista, kyseiset tuet olisi muutettava,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 1260/2001 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen sellaisenaan vietävien ja denaturoimattomien, asetuksen (EY) N:o 186/2006 liitteessä vahvistettujen tuotteiden vientituet ja esitetään ne tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 4 päivänä helmikuuta 2006.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 3 päivänä helmikuuta 2006.

Komission puolesta

Mariann FISCHER BOEL

Komission jäsen


(1)  EYVL L 178, 30.6.2001, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 39/2004 (EUVL L 6, 10.1.2004, s. 16).

(2)  EUVL L 31, 3.2.2006, s. 7.


LIITE

4 PÄIVÄSTÄ HELMIKUUTA 2006 SOVELLETTAVAT SELLAISENAAN VIETÄVIEN VALKOISEN SOKERIN JA RAAKASOKERIN VIENTITUKIEN MUUTETUT MÄÄRÄT (1)

Tuotekoodi

Määräpaikka

Mittayksikkö

Tukimäärä

1701 11 90 9100

S00

EUR/100 kg

26,02 (2)

1701 11 90 9910

S00

EUR/100 kg

24,27 (2)

1701 12 90 9100

S00

EUR/100 kg

26,02 (2)

1701 12 90 9910

S00

EUR/100 kg

24,27 (2)

1701 91 00 9000

S00

EUR/1 % sakkaroosia × 100 kg (nettopaino)

0,2829

1701 99 10 9100

S00

EUR/100 kg

28,29

1701 99 10 9910

S00

EUR/100 kg

26,39

1701 99 10 9950

S00

EUR/100 kg

26,39

1701 99 90 9100

S00

EUR/1 % sakkaroosia × 100 kg (nettopaino)

0,2829

Huom. Tuotekoodit sekä A-sarjan määräpaikkakoodit määritellään komission asetuksessa (ETY) N:o 3846/87 (EYVL L 366, 24.12.1987, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna.

Määräpaikkojen numerokoodit määritellään komission asetuksessa (EY) N:o 2081/2003 (EUVL L 313, 28.11.2003, s. 11).

Muiksi määräpaikoiksi määritellään seuraavat:

S00

:

Kaikki määräpaikat (kolmannet maat, muut alueet, muonitus ja muut määräpaikat, joihin vienti rinnastetaan vientiin yhteisön ulkopuolelle) lukuun ottamatta Albaniaa, Kroatiaa, Bosnia ja Hertsegovinaa, Serbia ja Montenegroa (mukaan luettuna Kosovo, sellaisena kuin se on määriteltynä 10 päivänä kesäkuuta 1999 annetussa Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa nro 1244) sekä entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa, paitsi muihin neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/96 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin sisältyvä sokeri (EYVL L 297, 21.11.1996, s. 29).


(1)  Tässä liitteessä vahvistettuja määriä ei sovelleta 1 päivästä helmikuuta 2005 alkaen Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen sopimuksen tekemisestä 22 päivänä heinäkuuta 1972 tehdyn Euroopan talousyhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen sopimuksen muuttamiseksi jalostettuihin maataloustuotteisiin sovellettavien säännösten osalta ja tämän sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta 22 päivänä joulukuuta 2004 tehdyn neuvoston päätöksen 2005/45/EY (EUVL L 23, 26.1.2005, s. 17) mukaisesti.

(2)  Tätä määrää sovelletaan raakasokeriin, jonka tuottoaste on 92 prosenttia. Jos viedyn raakasokerin tuottoaste poikkeaa 92 prosentista, vientituen määrä lasketaan asetuksen (EY) N:o 1260/2001 28 artiklan 4 kohdan mukaisesti.


4.2.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/43


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 202/2006,

annettu 3 päivänä helmikuuta 2006,

puuvillan, josta siemeniä ei ole poistettu, maailmanmarkkinahinnan vahvistamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon Kreikan liittymisasiakirjaan liitetyn puuvillaa koskevan pöytäkirjan nro 4, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston asetuksella (EY) N:o 1050/2001 (1),

ottaa huomioon puuvillan tuotantotuesta 22 päivänä toukokuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1051/2001 (2) ja erityisesti sen 4 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1051/2001 4 artiklan mukaisesti puuvillan, josta siemeniä ei ole poistettu, maailmanmarkkinahinta määritellään säännöllisin väliajoin siemenistä puhdistetun puuvillan osalta todetun maailmanmarkkinahinnan perusteella ottamalla huomioon siemenistä puhdistetulle puuvillalle määritellyn hinnan ja puuvillalle, josta siemeniä ei ole poistettu, lasketun hinnan välinen suhde pitkällä aikavälillä. Tämä suhde vahvistetaan puuvillan tukijärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 2 päivänä elokuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1591/2001 (3) 2 artiklan 2 kohdassa. Jos maailmanmarkkinahintaa ei voi määritellä tällä tavoin, hinta lasketaan viimeksi määritellyn hinnan perusteella.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1051/2001 5 artiklan mukaisesti puuvillan, josta siemeniä ei ole poistettu, maailmanmarkkinahinta määritellään tuotteelle, joka vastaa tiettyjä ominaisuuksia ja ottaen huomioon markkinoiden todellista suuntausta edustavina pidetyt edullisimmat tarjoukset ja hinnat. Määrittelyä varten otetaan huomioon tarjousten ja yhden tai useamman edustavan eurooppalaisen pörssin noteeraamien hintojen keskiarvo yhteisön satamaan cif-toimituksena kuljetetuista tuotteista, jotka tulevat kansainvälisen kaupan kannalta edustavimpina pidetyistä eri toimittajamaista. Puuvillan, josta siemenet on poistettu, maailmanmarkkinahinnan määrittelyä koskeviin perusteisiin tehdään kuitenkin mukautuksia, joiden tavoitteena on ottaa huomioon toimitetun tuotteen laadun tai tarjousten ja hintojen luonteen vuoksi perustellut erot. Nämä mukautukset vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1591/2001 3 artiklan 2 kohdassa.

(3)

Edellä tarkoitettujen perusteiden soveltamisen johdosta puuvillan, josta siemeniä ei ole poistettu, maailmanmarkkinahinta vahvistetaan jäljempänä esitetylle tasolle,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1051/2001 4 artiklassa tarkoitetuksi puuvillan, josta siemeniä ei ole poistettu, maailmanmarkkinahinnaksi vahvistetaan 24,357 EUR/100 kg.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 4 päivänä helmikuuta 2006.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 3 päivänä helmikuuta 2006.

Komission puolesta

J. L. DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EYVL L 148, 1.6.2001, s. 1.

(2)  EYVL L 148, 1.6.2001, s. 3.

(3)  EYVL L 210, 3.8.2001, s. 10. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1486/2002 (EYVL L 223, 20.8.2002, s. 3).


4.2.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/44


KOMISSION DIREKTIIVI 2006/13/EY,

annettu 3 päivänä helmikuuta 2006,

haitallisista aineista eläinten rehuissa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/32/EY liitteiden I ja II muuttamisesta dioksiinin ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon haitallisista aineista eläinten rehuissa 7 päivänä toukokuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/32/EY (1) ja erityisesti sen 8 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivissä 2002/32/EY kielletään sellaisten eläinten rehuksi tarkoitettujen tuotteiden, joissa haitallisten aineiden pitoisuus ylittää direktiivin liitteessä I vahvistetut enimmäispitoisuudet, liikkeeseen laskeminen ja käyttö.

(2)

Tässä direktiivissä käytetty termi ”dioksiinit” käsittää yhdisteryhmän, joka sisältää 75 polykloorattua dibentso-para-dioksiinia (”PCDD”) ja 135 polykloorattua dibentsofuraania (”PCDF”), joista 17:llä on toksikologista merkitystä. Polyklooratut bifenyylit (”PCB-yhdisteet”) muodostavat 209 yhdisteen ryhmän, joka voidaan jakaa kahteen ryhmään toksikologisten ominaisuuksien mukaan: 12 yhdisteen toksikologiset ominaisuudet vastaavat dioksiinien ominaisuuksia, ja siksi niistä käytetään usein ilmaisua ”dioksiinin kaltaiset PCB-yhdisteet”. Muilla PCB-yhdisteillä ei ole dioksiinin kaltaista toksisuutta, vaan niiden toksikologiset ominaisuudet ovat erilaiset.

(3)

Kullakin dioksiiniyhdisteellä tai dioksiinin kaltaisella PCB-yhdisteellä on erilainen toksisuustaso. Jotta näiden eri yhdisteiden toksisuutta voidaan verrata, riskinarvioinnin ja säännösten mukaisen valvonnan helpottamiseksi on otettu käyttöön toksisuusekvivalenssikertoimien (”TEF”) käsite. Tämä tarkoittaa, että 17 eri dioksiiniyhdisteen ja 12 dioksiinin kaltaisen PCB-yhdisteen analyysitulokset ilmaistaan yhtenä määrällisenä TEQ-yksikkönä (”TCDD toxic equivalent concentration”, toksisuus-ekvivalenttipitoisuus).

(4)

Elintarvikealan tiedekomitea antoi 30 päivänä toukokuuta 2001 elintarvikkeissa esiintyvien dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden riskinarviointia käsittelevän lausunnon, jolla se saattoi ajan tasalle samasta aiheesta 22 päivänä marraskuuta 2000 antamansa lausunnon kyseisen lausunnon hyväksymisen jälkeen saatujen uusien tieteellisten tietojen perusteella (2). Tiedekomitea vahvisti dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden siedettäväksi viikkosaanniksi (TWI) 14 pg WHO-TEQ painokiloa kohti. Altistusarvioiden mukaan huomattavalla osalla yhteisön väestöstä ravinnon kautta tapahtuva saanti ylittää siedettävän viikkosaannin. Joissakin maissa riski voi tietyillä väestöryhmillä olla erityisten ruokavaliotottumusten vuoksi muita suurempi.

(5)

Yli 90 prosenttia ihmisten altistumisesta dioksiinille ja dioksiinin kaltaisille PCB-yhdisteille on peräisin elintarvikkeista. Eläinperäisten elintarvikkeiden osuus kokonaisaltistuksesta on yleensä noin 80 prosenttia. Eläimissä esiintyvät dioksiinit ja dioksiinin kaltaiset PCB-yhdisteet ovat pääasiassa peräisin rehusta. Siksi rehua ja joissakin tapauksissa maaperää on syytä pitää mahdollisina dioksiinin ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden lähteinä.

(6)

Eläinten ravitsemusta käsittelevältä tiedekomitealta on pyydetty lausunto dioksiinien ja PCB-yhdisteiden aiheuttaman rehun saastumisen lähteistä, mukaan lukien dioksiinin kaltaiset PCB-yhdisteet, elintarviketuotantoon käytettävien eläinten altistumisesta dioksiineille ja PCB-yhdisteille, näiden yhdisteiden siirtymisestä eläinperäisiin elintarvikkeisiin ja rehuissa esiintyvien dioksiinien ja PCB-yhdisteiden mahdollisista vaikutuksista eläinten terveyteen. Eläinten ravitsemusta käsittelevä tiedekomitea antoi lausunnon 6 päivänä marraskuuta 2000. Lausunnon mukaan kalajauho ja kalaöljy ovat saastuneimpia rehuaineita. Eläinrasva luokiteltiin saastuneiden aineiden joukossa seuraavalle sijalle. Kaikkien muiden eläin- ja kasviperäisten rehuaineiden dioksiinisaastuminen oli suhteellisen vähäistä. Karkearehun dioksiinisaastuminen vaihteli suuresti sijainnin, rehun maaperällä saastumisen ja ilmansaasteille altistumisen mukaan. Eläinten ravitsemusta käsittelevä tiedekomitea suositteli muun muassa, että olisi korostettava pyrkimyksiä vähentää saastuneimpien rehuaineiden osuutta ruokavalion kautta saatavien vierasaineiden kokonaismäärään.

(7)

Toksikologiselta kannalta katsottuna enimmäismäärää olisi sovellettava dioksiineihin ja dioksiinin kaltaisiin PCB-yhdisteisiin, mutta enimmäismäärät on asetettu ainoastaan dioksiineille eikä siis dioksiinin kaltaisille PCB-yhdisteille, koska viimeksi mainittujen esiintymisestä on saatavilla hyvin vähän tietoa. Tämän jälkeen on kuitenkin saatu lisätietoa dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden esiintymisestä.

(8)

Direktiivin 2002/32/EY mukaan komission olisi tarkasteltava uudelleen dioksiineja koskevia säännöksiä ensimmäisen kerran vuoden 2004 loppuun mennessä dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden esiintymisestä saatujen uusien tietojen perusteella, erityisesti jotta pystyttäisiin vahvistamaan enimmäispitoisuudet myös dioksiinin kaltaisille PCB-yhdisteille.

(9)

Kaikkien elintarvike- ja rehuketjun toimijoiden on edelleen pyrittävä kaikin tavoin rajoittamaan dioksiinien ja PCB-yhdisteiden esiintymistä rehuissa ja elintarvikkeissa. Sen vuoksi direktiivissä 2002/32/EY säädetään, että sovellettavia enimmäismääriä olisi tarkasteltava uudelleen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2006 pyrkien vähentämään enimmäismääriä huomattavasti. Koska tällaisten huomattavasti pienempien enimmäismäärien määrittämiseksi tarvittavien seurantatietojen hankkimiseen tarvitaan aikaa, kyseistä määräaikaa olisi jatkettava.

(10)

Ehdotetaan, että enimmäismäärät dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB:iden summille asetetaan Maailman terveysjärjestön (WHO:n) toksisuusekvivalentteina ilmaistuna käyttäen WHO:n toksisuusekvivalenssikertoimia (TEF), koska tämä on toksikologiselta kannalta katsottuna asianmukaisin lähestymistapa. Jotta varmistetaan sujuva siirtyminen uusien enimmäismäärien käyttöön, siirtymävaiheen ajan olisi dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summalle nyt asetettavien enimmäismäärien lisäksi edelleen sovellettava dioksiinien nykyisiä enimmäismääriä. Dioksiineille (PCDD/F:t) asetettuja erillisiä enimmäismääriä sovelletaan edelleen siirtymäkauden ajan. Eläinten rehuun tarkoitettujen 27a kohdassa mainittujen tuotteiden on kyseisen kauden ajan noudatettava sekä dioksiineille että dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summalle asetettuja enimmäismääriä. Dioksiinien erillisestä enimmäismäärästä luopumista harkitaan 31 päivään joulukuuta 2008 mennessä.

(11)

On erittäin tärkeää, että määritystulokset ilmoitetaan ja tulkitaan yhtenäisesti, jotta varmistetaan yhdenmukaistettu täytäntöönpano kaikkialla yhteisössä. Rehujen dioksiinipitoisuuksien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksien määrittämistä koskevista vaatimuksista 26 päivänä heinäkuuta 2002 annetussa komission direktiivissä 2002/70/EY (3) säädetään, että rehuksi tarkoitettua tuotetta ei pidetä vahvistetun enimmäismäärän mukaisena, jos analyysitulos, joka on varmennettu rinnakkaismäärityksellä laskettuna vähintään kahden erillisen määrityksen keskiarvona, ylittää selvästi asetetun enimmäispitoisuuden mittausepävarmuus huomioiden. Laajennetun epävarmuuden arviointiin voidaan käyttää erilaisia vaihtoehtoja (4).

(12)

Direktiivin 2002/32/EY soveltamisalaan sisältyy mahdollisuus vahvistaa enimmäismäärät rehun lisäaineissa oleville haitallisille aineille. Koska hivenaineissa on havaittu korkeita dioksiinipitoisuuksia, dioksiineihin sekä dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summaan sovellettava enimmäismäärä olisi vahvistettava kaikille hivenaineyhdisteiden funktionaaliseen ryhmään kuuluville lisäaineille, ja enimmäismäärät olisi laajennettava koskemaan kaikkia sidonta-aineiden ja paakkuuntumisenestoaineiden funktionaaliseen ryhmään kuuluvia lisäaineita sekä esiseoksia.

(13)

Ennakoivan lähestymistavan edistämiseksi elintarvikkeissa ja rehuissa esiintyvien dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden vähentämiseksi vahvistettiin toimintarajat dioksiinien, furaanien ja PCB:iden vähentämisestä rehuissa ja elintarvikkeissa 4 päivänä maaliskuuta 2002 annetussa komission suosituksessa 2002/201/EY (5). Toimintarajat on toimivaltaisille viranomaisille ja toimijoille tarkoitettu väline sellaisten tapausten esiinsaamiseksi, joissa on asianmukaista määrittää saastumisen lähde ja toteuttaa toimenpiteitä sen vähentämiseksi tai poistamiseksi. Koska dioksiinit ja dioksiinin kaltaiset PCB-yhdisteet ovat peräisin eri lähteistä, dioksiineille ja dioksiinin kaltaisille PCB-yhdisteille olisi määritettävä erilliset toimintarajat.

(14)

Direktiivissä 2002/32/EY säädetään mahdollisuudesta toimintarajojen vahvistamiseen. Toimintarajat olisi sen vuoksi siirrettävä suosituksesta 2002/201/EY direktiivin 2002/32/EY liitteeseen II.

(15)

Kuluttajien suojelun varmistamiseksi on tärkeää ja välttämätöntä vähentää ihmisille ravinnon kautta aiheutuvaa dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden altistusta. Elintarvikkeiden saastuminen on suorassa yhteydessä rehun saastumiseen, ja siksi on otettava käyttöön yhtenäinen toimintamalli, jotta vähennetään dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden esiintymistä koko ravintoketjussa eli ketjussa, joka ulottuu rehuissa käytettäviksi tarkoitetuista tuotteista elintarviketuotantoon käytettävien eläinten kautta ihmisiin. Rehussa ja elintarvikkeissa esiintyvien dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden aktiiviseen vähentämiseen sovelletaan ennakoivaa lähestymistapaa, ja sen vuoksi sovellettavia enimmäismääriä olisi tarkistettava määritellyn ajanjakson kuluessa enimmäismäärien alentamiseksi. Sen vuoksi dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summan enimmäismäärien huomattavaa laskemista harkitaan 31 päivään joulukuuta 2008 mennessä.

(16)

Toimijoiden on pyrittävä lisäämään puhdistuskapasiteettiaan dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden poistamiseksi kalaöljystä. Toimijoiden on lisäksi pyrittävä tutkimaan eri mahdollisuuksia dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden poistamiseksi kalajauhosta ja kalaproteiinihydrolysaateista. Kun puhdistusteknologia on käytettävissä myös kalajauhoa ja kalaproteiinihydrolysaatteja varten, toimijoiden on pyrittävä saamaan käyttöön riittävästi puhdistuskapasiteettia. Dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summaan sovellettavan huomattavasti alemman enimmäismäärän, jota on harkittava 31 päivään joulukuuta 2008 mennessä, on kalaöljyn, kalajauhon ja kalaproteiinihydrolysaattien osalta perustuttava tehokkaimman taloudellisesti toteuttamiskelpoisen puhdistusmenetelmän tarjoamiin teknisiin mahdollisuuksiin. Kalanrehun osalta tämä huomattavasti alempi enimmäismäärä on määritettävä tehokkaimman taloudellisesti toteuttamiskelpoisen kalaöljyn ja kalajauhon puhdistusmenetelmän tarjoamien teknisten mahdollisuuksien perusteella.

(17)

Dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden analysoinnissa käytettävä uuttomenetelmä vaikuttaa huomattavasti analyysitulokseen etenkin kun on kyse eläinten rehuun tarkoitetuista kivennäisperäisistä tuotteista, ja sen vuoksi on asianmukaista määritellä ennen soveltamispäivää dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden analysoinnissa käytettävä uuttamismenetelmä.

(18)

Direktiivi 2002/32/EY olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(19)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivin 2002/32/EY liitteet I ja II tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

2 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 4 päivänä marraskuuta 2006. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kyseiset säädöstekstit sekä kyseisten säännösten ja tämän direktiivin säännösten välinen vastaavuustaulukko.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 3 päivänä helmikuuta 2006.

Komission puolesta

Markos KYPRIANOU

Komission jäsen


(1)  EYVL L 140, 30.5.2002, s. 10. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2005/87/EY (EUVL L 318, 6.12.2005, s. 19).

(2)  Opinion of the Scientific Committee on Food on the Risk Assessment of Dioxins and Dioxin-like PCBs in Food – Update based on new scientific information available since the adoption of the SCF opinion of 22nd November 2000, hyväksytty 30 päivänä toukokuuta 2001, (http://europa.eu.int/comm/food/fs/sc/scf/out90_en.pdf).

(3)  EYVL L 209, 6.8.2002, s. 15. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2005/7/EY (EUVL L 27, 29.1.2005, s. 41).

(4)  Tietoa eri mahdollisuuksista laajennetun epävarmuuden arvioimiseksi ja mittausepävarmuuden arvoista on saatavilla raportissa ”Report on the relationship between analytical results, measurement uncertainty, recovery factors and the provisions of EU food and feed legislation”, http://europa.eu.int/comm/food/food/chemicalsafety/contaminants/report-sampling_analysis_2004_en.pdf.

(5)  EYVL L 67, 9.3.2002, s. 69.


LIITE

a)

Korvataan direktiivin 2002/32/EY liitteessä I oleva 27 kohta seuraavasti:

Haitalliset aineet

Eläinten rehuksi tarkoitetut tuotteet

Enimmäispitoisuus rehussa, jonka kosteuspitoisuus on 12 %

(1)

(2)

(3)

”27a).

Dioksiinit (polykloorattujen dibentso-para-dioksiinien (PCDD:t) ja polykloorattujen dibentsofuraanien (PCDF:t) summa) ilmaistuna Maailman terveysjärjestön WHO:n toksisuusekvivalentteina käyttäen WHO:n toksisuusekvivalenssikertoimia (TEF, 1997) (1)

a)

Kasviperäiset rehuaineet lukuun ottamatta kasviöljyjä ja niiden sivutuotteita

0,75 ng WHO-PCDD/F-TEQ/kg (2)  (3)

b)

Kasviöljyt ja niiden sivutuotteet

0,75 ng WHO-PCDD/F-TEQ/kg (2)  (3)

c)

Kivennäisperäiset rehuaineet

1,0 ng WHO-PCDD/F-TEQ/kg (2)  (3)

d)

Eläinrasva, maito- ja munarasva mukaan luettuina

2,0 ng WHO-PCDD/F-TEQ/kg (2)  (3)

e)

Muut maaeläimistä saatavat tuotteet, maito ja maitotuotteet sekä munat ja munatuotteet mukaan luettuina

0,75 ng WHO-PCDD/F-TEQ/kg (2)  (3)

f)

Kalaöljy

6,0 ng WHO-PCDD/F-TEQ/kg (2)  (3)

g)

Kala, muut vesieläimet, niistä saatavat tuotteet ja sivutuotteet, lukuun ottamatta kalaöljyä ja yli 20 % rasvaa sisältäviä kalaproteiinihydrolysaatteja (4)

1,25 ng WHO-PCDD/F-TEQ/kg (2)  (3)

h)

Yli 20 % rasvaa sisältävät kalaproteiinihydrolysaatit

2,25 ng WHO-PCDD/F-TEQ/kg (2)  (3)

i)

Sidonta-aineiden ja paakkuuntumisenestoaineiden funktionaaliseen ryhmään kuuluvat lisäaineet kaoliniittisavi, kalsiumsulfaattidihydraatti, vermikuliitti, natroliitti-fonoliitti, synteettiset kalsiumaluminaatit ja sedimenttialkuperää oleva klinoptiloliitti

0,75 ng WHO-PCDD/F-TEQ/kg (2)  (3)

j)

Hivenaineyhdisteiden funktionaaliseen ryhmään kuuluvat lisäaineet

1,0 ng WHO-PCDD/F-TEQ/kg (2)  (3)

k)

Esiseokset

1,0 ng WHO-PCDD/F-TEQ/kg (2)  (3)

l)

Rehuseokset, paitsi turkiseläinten, lemmikkieläinten ja kalan rehu

0,75 ng WHO-PCDD/F-TEQ/kg (2)  (3)

m)

Kalanrehu

Lemmikkieläinten rehu

2,25 ng WHO-PCDD/F-TEQ/kg (2)  (3)

27b.

Dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summa (polykloorattujen dibentso-para-dioksiinien (PCDD:t), polykloorattujen dibentsofuraanien (PCDF:t) ja polykloorattujen bifenyylien summa) ilmaistuna Maailman terveysjärjestön WHO:n toksisuusekvivalentteina käyttäen WHO:n toksisuusekvivalenssikertoimia (TEF, 1997) (1)

a)

Kasviperäiset rehuaineet lukuun ottamatta kasviöljyjä ja niiden sivutuotteita

1,25 ng WHO-PCDD/F-PCB-TEQ/kg (2)

b)

Kasviöljyt ja niiden sivutuotteet

1,5 ng WHO-PCDD/F-PCB-TEQ/kg (2)

c)

Kivennäisperäiset rehuaineet

1,5 ng WHO-PCDD/F-PCB-TEQ/kg (2)

d)

Eläinrasva, maito- ja munarasva mukaan luettuina

3,0 ng WHO-PCDD/F-PCB-TEQ/kg (2)

e)

Muut maaeläimistä saatavat tuotteet, maito ja maitotuotteet sekä munat ja munatuotteet mukaan luettuina

1,25 ng WHO-PCDD/F-PCB-TEQ/kg (2)

f)

Kalaöljy

24,0 ng WHO-PCDD/F-PCB-TEQ/kg (2)

g)

Kala, muut vesieläimet, niistä saatavat tuotteet ja sivutuotteet, lukuun ottamatta kalaöljyä ja yli 20 % rasvaa sisältäviä kalaproteiinihydrolysaatteja (4)

4,5 ng WHO-PCDD/F-PCB-TEQ/kg (2)

h)

Yli 20 % rasvaa sisältävät kalaproteiinihydrolysaatit

11,0 ng WHO-PCDD/F-PCB-TEQ/kg (2)

i)

Sidonta-aineiden ja paakkuuntumisenestoaineiden funktionaaliseen ryhmään kuuluvat lisäaineet

1,5 ng WHO-PCDD/F-PCB-TEQ/kg (2)

j)

Hivenaineyhdisteiden funktionaaliseen ryhmään kuuluvat lisäaineet

1,5 ng WHO-PCDD/F-PCB-TEQ/kg (2)

k)

Esiseokset

1,5 ng WHO-PCDD/F-PCB-TEQ/kg (2)

l)

Rehuseokset, paitsi turkiseläinten rehu, lemmikkieläinten ja kalanrehu

1,5 ng WHO-PCDD/F-PCB-TEQ/kg (2)

m)

Kalanrehu

Lemmikkieläinten rehu

7,0 ng WHO-PCDD/F-PCB-TEQ/kg (2)

b)

Korvataan direktiivin 2002/32/EY liite II seuraavasti:

”Haitalliset aineet

Eläinten rehuksi tarkoitetut tuotteet

Toimintaraja eläinten rehuksi tarkoitetussa tuotteessa, jonka kosteuspitoisuus on 12 %

Huomautukset ja lisätiedot (esim. suoritettavat tutkimukset)

(1)

(2)

(3)

(4)

1.

Dioksiinit (polykloorattujen dibentso-para-dioksiinien (PCDD:t) ja polykloorattujen dibentsofuraanien (PCDF:t) summa) ilmaistuna Maailman terveysjärjestön WHO:n toksisuusekvivalentteina käyttäen WHO:n toksisuusekvivalenssikertoimia (TEF, 1997) (5)

a)

Kasviperäiset rehuaineet lukuun ottamatta kasviöljyjä ja niiden sivutuotteita

0,5 ng WHO-PCDD/F- TEQ/kg (6)  (7)

Saastumislähteen tunnistaminen. Kun saastumislähde on tunnistettu, toteutetaan mahdollisuuksien mukaan asianmukaisia toimenpiteitä lähteen vähentämiseksi tai poistamiseksi.

b)

Kasviöljyt ja niiden sivutuotteet

0,5 ng WHO-PCDD/F-TEQ/kg (6)  (7)

Saastumislähteen tunnistaminen. Kun saastumislähde on tunnistettu, toteutetaan mahdollisuuksien mukaan asianmukaisia toimenpiteitä lähteen vähentämiseksi tai poistamiseksi.

c)

Kivennäisperäiset rehuaineet

0,5 ng WHO-PCDD/F-TEQ/kg (6)  (7)

Saastumislähteen tunnistaminen. Kun saastumislähde on tunnistettu, toteutetaan mahdollisuuksien mukaan asianmukaisia toimenpiteitä lähteen vähentämiseksi tai poistamiseksi.

d)

Eläinrasva, maito- ja munarasva mukaan luettuina

1,0 ng WHO-PCDD/F-TEQ/kg (6)  (7)

Saastumislähteen tunnistaminen. Kun saastumislähde on tunnistettu, toteutetaan mahdollisuuksien mukaan asianmukaisia toimenpiteitä lähteen vähentämiseksi tai poistamiseksi.

e)

Muut maaeläimistä saatavat tuotteet, maito ja maitotuotteet sekä munat ja munatuotteet mukaan luettuina

0,5 ng WHO-PCDD/F-TEQ/kg (6)  (7)

Saastumislähteen tunnistaminen. Kun saastumislähde on tunnistettu, toteutetaan mahdollisuuksien mukaan asianmukaisia toimenpiteitä lähteen vähentämiseksi tai poistamiseksi.

f)

Kalaöljy

5,0 ng WHO-PCDD/F-TEQ/kg (6)  (7)

Jos taustapitoisuudet tietyllä alueella ovat lähellä toimintarajaa tai sen yläpuolella, ei monissa tapauksissa ole tarpeen suorittaa tutkimuksia saastumislähteen tunnistamiseksi. Kuitenkin tapauksissa, joissa toimintaraja ylittyy, kaikki tiedot, kuten näytteenoton ajankohta, maantieteellinen alkuperä, kalalaji jne., olisi kuitenkin kirjattava tulevien toimenpiteiden varalta, jotta dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten yhdisteiden esiintymistä rehuun tarkoitetuissa aineissa kyetään tulevaisuudessa hallitsemaan.

g)

Kala, muut vesieläimet, niistä saatavat tuotteet ja sivutuotteet, lukuun ottamatta kalaöljyä ja yli 20 % rasvaa sisältäviä kalaproteiinihydrolysaatteja

1,0 ng WHO-PCDD/F-TEQ/kg (6)  (7)

Jos taustapitoisuudet tietyllä alueella ovat lähellä toimintarajaa tai sen yläpuolella, ei monissa tapauksissa ole tarpeen suorittaa tutkimuksia saastumislähteen tunnistamiseksi. Kuitenkin tapauksissa, joissa toimintaraja ylittyy, kaikki tiedot, kuten näytteenoton ajankohta, maantieteellinen alkuperä, kalalaji jne., olisi kuitenkin kirjattava tulevien toimenpiteiden varalta, jotta dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten yhdisteiden esiintymistä rehuun tarkoitetuissa aineissa kyetään tulevaisuudessa hallitsemaan.

h)

Yli 20 % rasvaa sisältävät kalaproteiinihydrolysaatit

1,75 ng WHO-PCDD/F-TEQ/kg (6)  (7)

Jos taustapitoisuudet tietyllä alueella ovat lähellä toimintarajaa tai sen yläpuolella, ei monissa tapauksissa ole tarpeen suorittaa tutkimuksia saastumislähteen tunnistamiseksi. Kuitenkin tapauksissa, joissa toimintaraja ylittyy, kaikki tiedot, kuten näytteenoton ajankohta, maantieteellinen alkuperä, kalalaji jne., olisi kuitenkin kirjattava tulevien toimenpiteiden varalta, jotta dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten yhdisteiden esiintymistä rehuun tarkoitetuissa aineissa kyetään tulevaisuudessa hallitsemaan.

i)

Sidonta-aineiden ja paakkuuntumisenestoaineiden funktionaaliseen ryhmään kuuluvat lisäaineet

0,5 ng WHO-PCDD/F-TEQ/kg (6)  (7)

Saastumislähteen tunnistaminen. Kun saastumislähde on tunnistettu, toteutetaan mahdollisuuksien mukaan asianmukaisia toimenpiteitä lähteen vähentämiseksi tai poistamiseksi.

j)

Hivenaineyhdisteiden funktionaaliseen ryhmään kuuluvat lisäaineet

0,5 ng WHO-PCDD/F-TEQ/kg (6)  (7)

Saastumislähteen tunnistaminen. Kun saastumislähde on tunnistettu, toteutetaan mahdollisuuksien mukaan asianmukaisia toimenpiteitä lähteen vähentämiseksi tai poistamiseksi.

k)

Esiseokset

0,5 ng WHO-PCDD/F-TEQ/kg (6)  (7)

Saastumislähteen tunnistaminen. Kun saastumislähde on tunnistettu, toteutetaan mahdollisuuksien mukaan asianmukaisia toimenpiteitä lähteen vähentämiseksi tai poistamiseksi.

l)

Rehuseokset, paitsi turkiseläinten rehu, lemmikkieläinten ja kalanrehu

0,5 ng WHO-PCDD/F-TEQ/kg (6)  (7)

Saastumislähteen tunnistaminen. Kun saastumislähde on tunnistettu, toteutetaan mahdollisuuksien mukaan asianmukaisia toimenpiteitä lähteen vähentämiseksi tai poistamiseksi.

m)

Kalanrehu

Lemmikkieläinten rehu

1,75 ng WHO-PCDD/F-TEQ/kg (6)  (7)

Jos taustapitoisuudet tietyllä alueella ovat lähellä toimintarajaa tai sen yläpuolella, ei monissa tapauksissa ole tarpeen suorittaa tutkimuksia saastumislähteen tunnistamiseksi. Kuitenkin tapauksissa, joissa toimintaraja ylittyy, kaikki tiedot, kuten näytteenoton ajankohta, maantieteellinen alkuperä, kalalaji jne., olisi kuitenkin kirjattava tulevien toimenpiteiden varalta, jotta dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten yhdisteiden esiintymistä rehuun tarkoitetuissa aineissa kyetään tulevaisuudessa hallitsemaan.

2.

Dioksiinin kaltaiset PCB-yhdisteet (polykloorattujen bifenyylien (PCB:t) summa) ilmaistuna Maailman terveysjärjestön WHO:n toksisuusekvivalentteina käyttäen WHO:n toksisuusekvivalenssikertoimia (TEF, 1997) (5)

a)

Kasviperäiset rehuaineet lukuun ottamatta kasviöljyjä ja niiden sivutuotteita

0,35 ng WHO-PCB-TEQ/kg (6)  (7)

Saastumislähteen tunnistaminen. Kun saastumislähde on tunnistettu, toteutetaan mahdollisuuksien mukaan asianmukaisia toimenpiteitä lähteen vähentämiseksi tai poistamiseksi.

b)

Kasviöljyt ja niiden sivutuotteet

0,5 ng WHO-PCB-TEQ/kg (6)  (7)

Saastumislähteen tunnistaminen. Kun saastumislähde on tunnistettu, toteutetaan mahdollisuuksien mukaan asianmukaisia toimenpiteitä lähteen vähentämiseksi tai poistamiseksi.

c)

Kivennäisperäiset rehuaineet

0,35 ng WHO-PCB-TEQ/kg (6)  (7)

Saastumislähteen tunnistaminen. Kun saastumislähde on tunnistettu, toteutetaan mahdollisuuksien mukaan asianmukaisia toimenpiteitä lähteen vähentämiseksi tai poistamiseksi.

d)

Eläinrasva, maito- ja munarasva mukaan luettuina

0,75 ng WHO-PCB-TEQ/kg (6)  (7)

Saastumislähteen tunnistaminen. Kun saastumislähde on tunnistettu, toteutetaan mahdollisuuksien mukaan asianmukaisia toimenpiteitä lähteen vähentämiseksi tai poistamiseksi.

e)

Muut maaeläimistä saatavat tuotteet, maito ja maitotuotteet sekä munat ja munatuotteet mukaan luettuina

0,35 ng WHO-PCB-TEQ/kg (6)  (7)

Saastumislähteen tunnistaminen. Kun saastumislähde on tunnistettu, toteutetaan mahdollisuuksien mukaan asianmukaisia toimenpiteitä lähteen vähentämiseksi tai poistamiseksi.

f)

Kalaöljy

14,0 ng WHO-PCB-TEQ/kg (6)  (7)

Jos taustapitoisuudet tietyllä alueella ovat lähellä toimintarajaa tai sen yläpuolella, ei monissa tapauksissa ole tarpeen suorittaa tutkimuksia saastumislähteen tunnistamiseksi. Kuitenkin tapauksissa, joissa toimintaraja ylittyy, kaikki tiedot, kuten näytteenoton ajankohta, maantieteellinen alkuperä, kalalaji jne., olisi kuitenkin kirjattava tulevien toimenpiteiden varalta, jotta dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten yhdisteiden esiintymistä rehuun tarkoitetuissa aineissa kyetään tulevaisuudessa hallitsemaan.

g)

Kala, muut vesieläimet, niistä saatavat tuotteet ja sivutuotteet, lukuun ottamatta kalaöljyä ja yli 20 % rasvaa sisältäviä kalaproteiinihydrolysaatteja

2,5 ng WHO-PCB-TEQ/kg (6)  (7)

Jos taustapitoisuudet tietyllä alueella ovat lähellä toimintarajaa tai sen yläpuolella, ei monissa tapauksissa ole tarpeen suorittaa tutkimuksia saastumislähteen tunnistamiseksi. Kuitenkin tapauksissa, joissa toimintaraja ylittyy, kaikki tiedot, kuten näytteenoton ajankohta, maantieteellinen alkuperä, kalalaji jne., olisi kuitenkin kirjattava tulevien toimenpiteiden varalta, jotta dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten yhdisteiden esiintymistä rehuun tarkoitetuissa aineissa kyetään tulevaisuudessa hallitsemaan.

h)

Yli 20 % rasvaa sisältävät kalaproteiinihydrolysaatit

7,0 ng WHO-PCB-TEQ/kg (6)  (7)

Jos taustapitoisuudet tietyllä alueella ovat lähellä toimintarajaa tai sen yläpuolella, ei monissa tapauksissa ole tarpeen suorittaa tutkimuksia saastumislähteen tunnistamiseksi. Kuitenkin tapauksissa, joissa toimintaraja ylittyy, kaikki tiedot, kuten näytteenoton ajankohta, maantieteellinen alkuperä, kalalaji jne., olisi kuitenkin kirjattava tulevien toimenpiteiden varalta, jotta dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten yhdisteiden esiintymistä rehuun tarkoitetuissa aineissa kyetään tulevaisuudessa hallitsemaan.

i)

Sidonta-aineiden ja paakkuuntumisenestoaineiden funktionaaliseen ryhmään kuuluvat lisäaineet

0,5 ng WHO-PCB-TEQ/kg (6)  (7)

Saastumislähteen tunnistaminen. Kun saastumislähde on tunnistettu, toteutetaan mahdollisuuksien mukaan asianmukaisia toimenpiteitä lähteen vähentämiseksi tai poistamiseksi.

j)

Hivenaineyhdisteiden funktionaaliseen ryhmään kuuluvat lisäaineet

0,35 ng WHO-PCB-TEQ/kg (6)  (7)

Saastumislähteen tunnistaminen. Kun saastumislähde on tunnistettu, toteutetaan mahdollisuuksien mukaan asianmukaisia toimenpiteitä lähteen vähentämiseksi tai poistamiseksi.

k)

Esiseokset

0,35 ng WHO-PCB-TEQ/kg (6)  (7)

Saastumislähteen tunnistaminen. Kun saastumislähde on tunnistettu, toteutetaan mahdollisuuksien mukaan asianmukaisia toimenpiteitä lähteen vähentämiseksi tai poistamiseksi.

l)

Rehuseokset, paitsi turkiseläinten, lemmikkieläinten ja kalan rehu

0,5 ng WHO-PCB-TEQ/kg (6)  (7)

Saastumislähteen tunnistaminen. Kun saastumislähde on tunnistettu, toteutetaan mahdollisuuksien mukaan asianmukaisia toimenpiteitä lähteen vähentämiseksi tai poistamiseksi.

m)

Kalanrehu

Lemmikkieläinten rehu

3,5 ng WHO-PCB-TEQ/kg (6)  (7)

Jos taustapitoisuudet tietyllä alueella ovat lähellä toimintarajaa tai sen yläpuolella, ei monissa tapauksissa ole tarpeen suorittaa tutkimuksia saastumislähteen tunnistamiseksi. Kuitenkin tapauksissa, joissa toimintaraja ylittyy, kaikki tiedot, kuten näytteenoton ajankohta, maantieteellinen alkuperä, kalalaji jne., olisi kuitenkin kirjattava tulevien toimenpiteiden varalta, jotta dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten yhdisteiden esiintymistä rehuun tarkoitetuissa aineissa kyetään tulevaisuudessa hallitsemaan.


(1)  Ihmisille aiheutuvan riskin arvioinnissa käytettävät WHO:n toksisuusekvivalenssikertoimet (TEF), jotka perustuvat Tukholmassa 15.–18. kesäkuuta 1997 pidetyn Maailman terveysjärjestön (WHO) kokouksen päätelmiin (Van den Berg et al., 1998, Toxic Equivalency Factors (TEFs) for PCBs, PCDDs, PCDFs for Humans and for Wildlife. Environmental Health Perspectives, 106(12), 775).

Image

(2)  Ylemmät pitoisuudet: ylemmät pitoisuudet lasketaan antamalla kaikille toteamisrajan alittaville yhdisteille toteamisrajaa vastaava arvo.

(3)  Dioksiineille (PCDD/F:t) asetettuja erillisiä enimmäismääriä sovelletaan edelleen siirtymäkauden ajan. Eläinten rehuun tarkoitettujen 27a kohdassa mainittujen tuotteiden on kyseisen siirtymäkauden ajan noudatettava sekä dioksiineille että dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summalle asetettuja enimmäismääriä.

(4)  Enimmäismääriä ei sovelleta tuoreeseen kalaan, joka toimitetaan suoraan ja käytetään ilman välijalostusta turkiseläinten rehujen valmistukseen. Tuoreeseen kalaan, joka käytetään välittömästi lemmikkieläinten, eläintarhojen eläinten tai sirkuseläinten ruokintaan, sovelletaan enimmäismääriä 4,0 ng WHO-PCDD/F-TEQ/kg tuotetta ja 8,0 ng WHO-PCDD/F-PCB-TEQ/kg tuotetta. Näistä eläimistä (turkiseläimistä, lemmikkieläimistä sekä eläintarhojen eläimistä ja sirkuseläimistä) tuotetut tuotteet, prosessoidut eläinperäiset proteiinit, eivät saa päästä elintarvikeketjuun, eikä niitä siksi saa käyttää sellaisten tuotantoeläinten ruokintaan, joita pidetään, lihotetaan tai kasvatetaan elintarvikkeiden tuotantoa varten.”

(5)  Ihmisille aiheutuvan riskin arvioinnissa käytettävät WHO:n toksisuusekvivalenssikertoimet (TEF), jotka perustuvat Tukholmassa 15.–18. kesäkuuta 1997 pidetyn Maailman terveysjärjestön (WHO) kokouksen päätelmiin (Van den Berg et al., 1998, Toxic Equivalency Factors (TEFs) for PCBs, PCDDs, PCDFs for Humans and for Wildlife. Environmental Health Perspectives, 106(12), 775).

Image

(6)  Ylemmät pitoisuudet: ylemmät pitoisuudet lasketaan antamalla kaikille toteamisrajan alittaville yhdisteille toteamisrajaa vastaava arvo.

(7)  Komissio tarkastelee toimintarajoja uudelleen 31 päivään joulukuuta 2008 mennessä samalla kun se tarkastelee uudelleen dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summan enimmäismääriä.”


II Säädökset, joita ei tarvitse julkaista

Neuvosto

4.2.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/54


NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 2 päivänä joulukuuta 2005,

epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevista rekistereistä tehdyn YK:n Euroopan talouskomission pöytäkirjan tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta

(2006/61/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan yhdessä 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen, 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 300 artiklan 4 kohdan kanssa,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevista rekistereistä tehdyllä YK:n Euroopan talouskomission pöytäkirjalla, jäljempänä ’pöytäkirja’, pyritään parantamaan yleisön tiedonsaantimahdollisuuksia tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehdyn YK:n Euroopan talouskomission yleissopimuksen, jäljempänä ’Århusin yleissopimus’, mukaisesti.

(2)

Euroopan yhteisö allekirjoitti Århusin yleissopimuksen 25 päivänä kesäkuuta 1998 ja hyväksyi sen 17 päivänä helmikuuta 2005 tehdyllä päätöksellä 2005/370/EY (2).

(3)

Yhteisö allekirjoitti pöytäkirjan 21 päivänä toukokuuta 2003.

(4)

Pöytäkirja on avoinna allekirjoittajavaltioiden ja alueellisten taloudellisen yhdentymisen järjestöjen ratifiointia tai hyväksymistä varten.

(5)

Pöytäkirjan mukaan alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön on ilmoitettava ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjassaan pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvia asioita koskevan toimivaltansa laajuus.

(6)

Pöytäkirjan määräykset on saatettu osaksi yhteisön lainsäädäntöä epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevan eurooppalaisen rekisterin perustamisesta 18 päivänä tammikuuta 2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 166/2006 (3).

(7)

Pöytäkirjan 20 artiklassa määrätään yksinkertaistetusta ja nopeutetusta menettelystä sen liitteiden muuttamiseksi.

(8)

Siksi on asianmukaista hyväksyä pöytäkirja yhteisön puolesta,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Hyväksytään yhteisön puolesta YK:n Euroopan talouskomission pöytäkirja epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevista rekistereistä.

Pöytäkirjan teksti on tämän päätöksen liitteenä A.

2 artikla

Neuvoston puheenjohtaja valtuutetaan nimeämään henkilö tai henkilöt, joilla on valtuudet tallettaa hyväksymisasiakirja Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan pöytäkirjan 25 artiklan mukaisesti.

3 artikla

Neuvoston puheenjohtaja valtuutetaan nimeämään henkilö tai henkilöt, joilla on valtuudet tallettaa tämän päätöksen liitteenä B oleva toimivaltaa koskeva ilmoitus yhteisön puolesta pöytäkirjan 26 artiklan 4 kappaleen mukaisesti.

4 artikla

1.   Komissio valtuutetaan yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa hyväksymään yhteisön puolesta pöytäkirjan 20 artiklan mukaisesti hyväksytyt pöytäkirjan liitteiden muutokset.

2.   Tässä tehtävässä komissiota avustaa neuvoston nimeämä erityiskomitea.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu valtuutus koskee ainoastaan muutoksia, jotka eivät ole ristiriidassa epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevan eurooppalaisen rekisterin perustamisesta annetun yhteisön lainsäädännön kanssa ja jotka eivät edellytä sen muuttamista.

4.   Mikäli pöytäkirjan liitteisiin hyväksyttyä muutosta ei panna täytäntöön asiaankuuluvassa yhteisön lainsäädännössä 12 kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona tallettaja on lähettänyt muutoksen sopimuspuolille, komissio ilmoittaa tallettajalle pöytäkirjan 20 artiklan 8 kappaleen mukaisesti kyseisten 12 kuukauden kuluessa kirjallisesti, ettei muutosta ole hyväksytty. Mikäli muutos pannaan sittemmin täytäntöön, komissio peruuttaa ilmoituksen viipymättä.

5 artikla

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä 2 päivänä joulukuuta 2005.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. BECKETT


(1)  Lausunto annettu 30. toukokuuta 2005 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  EUVL L 124, 17.5.2005, s. 1.

(3)  EUVL L 33, 4.2.2006, s. 1.


LIITE A

PÖYTÄKIRJA EPÄPUHTAUKSIEN PÄÄSTÖJÄ JA SIIRTOJA KOSKEVISTA REKISTEREISTÄ

Tämän pöytäkirjan sopimuspuolet, jotka

palauttavat mieliin tiedon saannista, kansalaisten osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa vuonna 1998 tehdyn yleissopimuksen (Århusin yleissopimus) 5 artiklan 9 kappaleen ja 10 artiklan 2 kappaleen,

ovat tietoisia siitä, että epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevat rekisterit ovat merkittävä järjestelmä yhteisöjen vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi, pilaantumisen vähentämiseksi ja kestävän kehityksen edistämiseksi, kuten Århusin yleissopimuksen sopimuspuolten ensimmäisessä kokouksessa hyväksytyssä Luccan julistuksessa todetaan,

ottavat huomioon vuonna 1992 hyväksytyn ympäristöä ja kehitystä koskevan Rion julistuksen 10 periaatteen,

ottavat huomioon myös ne periaatteet ja sitoumukset, joista Yhdistyneiden Kansakuntien vuoden 1992 ympäristö- ja kehityskonferenssissa sovittiin, erityisesti Agenda 21 -toimintaohjelman 19 luvun määräykset,

panevat merkille Agenda 21 -toimintaohjelman täytäntöönpanon jatkamista koskevan ohjelman, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi yhdeksännessätoista erityisistunnossaan vuonna 1997 ja jossa se vaati muun muassa tiedonkeruun, -käsittelyn ja -levityksen kansallisten valmiuksien ja voimavarojen parantamista, jotta helpotettaisiin kansalaisten tiedonsaantia maailmanlaajuisista ympäristökysymyksistä asianmukaisin keinoin,

ottavat huomioon vuonna 2002 pidetyn maailman kestävän kehityksen huippukokouksen toimeenpanosuunnitelman, jossa kannustetaan kehittämään yhdenmukaista ja yhtenäistä tiedottamista kemikaaleista, kuten tiedottamista epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevien kansallisten rekisterien avulla,

ottavat huomioon kemikaaliturvallisuuden hallitustenvälisen foorumin (Intergovernmental Forum on Chemical Safety) työn, erityisesti vuonna 2000 hyväksytyn Bahian julistuksen kemikaaliturvallisuudesta, vuoden 2000 jälkeisen toiminnan painopisteet sekä toimintasuunnitelman epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevia rekistereitä/päästökartoituksia varten,

ottavat huomioon myös kemikaalien ympäristömyönteistä käsittelyä koskevan järjestöjenvälisen ohjelman (Interorganization Programme for the Sound Management of Chemicals) toiminnan,

ottavat lisäksi huomioon Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön työn, erityisesti sen neuvoston epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevien rekisterien toteuttamisesta antaman suosituksen, jossa se kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön ja saattamaan kansalaisten käytettäviksi epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevat kansalliset rekisterit,

haluavat luoda järjestelmän, jolla edistetään kaikkien nykyisten ja tulevien sukupolvien jäsenten mahdollisuutta elää terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta asianmukaisessa ympäristössä, varmistamalla kansalaisten käytettävissä olevien ympäristötietojärjestelmien kehittäminen,

haluavat myös varmistaa, että näitä järjestelmiä kehitettäessä otetaan huomioon kestävää kehitystä edistävät periaatteet, kuten vuonna 1992 hyväksytyn ympäristöä ja kehitystä koskevan Rion julistuksen 15 periaatteen mukainen ennalta varautumisen periaate,

ovat tietoisia asianmukaisten ympäristötietojärjestelmien ja Århusin yleissopimukseen sisältyvien oikeuksien käyttömahdollisuuden välisestä yhteydestä,

panevat merkille tarpeen toimia yhteistyössä muiden kansainvälisten epäpuhtauksia ja jätteitä koskevien aloitteiden kanssa, mukaan lukien vuonna 2001 tehty Tukholman yleissopimus pysyvistä orgaanisista yhdisteistä ja vuonna 1989 tehty vaarallisten jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvontaa koskeva Baselin yleissopimus,

ovat tietoisia siitä, että teollisuuslaitosten toiminnasta ja muista lähteistä peräisin olevien saasteiden ja jätteiden määrän vähimmäistämistä koskevan yhtenäisen lähestymistavan tavoitteina on saavuttaa korkea ympäristön suojelun taso kokonaisuutena, päästä kohti kestävää ja ympäristön huomioon ottavaa kehitystä sekä suojella nykyisten ja tulevien sukupolvien terveyttä,

ovat vakuuttuneita epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevien rekisterien arvosta kustannustehokkaana välineenä edistettäessä ympäristönsuojelun tason parantamista ja saatettaessa kansalaisten käyttöön tietoja epäpuhtauksista, joita yhteisöihin johdetaan ja joita niissä ja niiden kautta siirretään, sekä silloin kun hallitukset käyttävät niitä kehityssuuntausten selvittämiseksi, pilaantumisen vähentämisessä saavutetun edistyksen osoittamiseksi, tiettyjen kansainvälisten sopimusten noudattamisen seuraamiseksi, ensisijaisten tavoitteidensa määrittämiseksi sekä ympäristöpolitiikan ja -ohjelmien avulla saavutetun edistyksen arvioimiseksi,

uskovat, että epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevat rekisterit voivat tuoda teollisuudelle konkreettista hyötyä parantaessaan epäpuhtauksien hallintaa,

panevat merkille mahdollisuudet käyttää epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevista rekistereistä saatavia tietoja yhdistettyinä terveys-, ympäristö-, väestö- ja taloustietoihin sekä muihin asiaan liittyviin tietoihin tiedon lisäämiseksi mahdollisista ongelmista, vaarallisten kohteiden tunnistamiseksi, ennalta ehkäisevien ja lieventävien toimenpiteiden toteuttamiseksi sekä ympäristöasioiden hallinnan ensisijaisten tavoitteiden määrittämiseksi,

ovat tietoisia siitä, että epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskeviin rekistereihin ilmoitettuja tietoja käsiteltäessä on tärkeää varmistaa tunnistettujen tai tunnistettavien luonnollisten henkilöiden yksityisyyden suoja sovellettavien kansainvälisten tietosuojanormien mukaisesti,

ovat tietoisia myös siitä, että tietojen vertailukelpoisuuden lisäämiseksi on tärkeää kehittää kansainvälisten normien mukaiset epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevat kansalliset rekisterijärjestelmät,

panevat merkille, että monet Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission jäsenvaltiot, Euroopan yhteisö ja Pohjois-Amerikan vapaakauppa-aluetta koskevan sopimuksen sopimuspuolet toimivat eri lähteistä peräisin olevia epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevien tietojen kokoamiseksi ja näiden tietojen saattamiseksi kansalaisten käyttöön, ja tunnustavat erityisesti pitkän ja arvokkaan kokemuksen, jota tietyillä valtioilla on tällä alalla,

ottavat huomioon nykyisten päästörekisterien lähestymistapojen erilaisuuden ja tarpeen välttää päällekkäisyyksiä ja tunnustavat siksi, että tietynasteinen joustavuus on tarpeen,

kannustavat epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevien kansallisten rekisterien asteittaista kehittämistä,

kannustavat myös linkkien muodostamista epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevien kansallisten rekisterien ja muita yleisesti merkittäviä päästöjä koskevien tietojärjestelmien välille,

OVAT SOPINEET SEURAAVASTA:

1 artikla

Tavoite

Tämän pöytäkirjan tavoitteena on parantaa kansalaisten tiedonsaantia ottamalla käyttöön tämän pöytäkirjan määräysten mukaisesti yhdenmukaiset ja yhtenäiset valtakunnalliset epäpuhtauksien säästöjä ja siirtoja koskevat rekisterit (PRTR-rekisterit), jotka voisivat helpottaa yleisön osallistumista ympäristöä koskevaan päätöksentekoon sekä edistää ympäristön pilaantumisen estämistä ja vähentämistä.

2 artikla

Määritelmät

Tässä pöytäkirjassa tarkoitetaan

1.

’sopimuspuolella’, jollei tekstissä toisin mainita, 24 artiklassa tarkoitettua valtiota tai alueellista taloudellisen yhdentymisen järjestöä, joka on suostunut siihen, että tämä pöytäkirja sitoo sitä, ja jonka osalta pöytäkirja on voimassa,

2.

’yleissopimuksella’ Århusissa Tanskassa 25 päivänä kesäkuuta 1998 tehtyä yleissopimusta tiedon saannista, kansalaisten osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa,

3.

’yleisöllä’ yhtä tai useampaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä sekä kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti näiden henkilöiden yhteenliittymiä, järjestöjä tai ryhmiä,

4.

’laitoskokonaisuudella’ yhtä tai useampaa samalla paikalla tai vierekkäisillä paikoilla sijaitsevaa laitosta, jonka omistaja tai toiminnan harjoittaja on sama luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö,

5.

’toimivaltaisella viranomaisella’ yhtä tai useampaa kansallista viranomaista tai muuta toimivaltaista elintä, jonka sopimuspuoli on nimennyt hallinnoimaan epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevaa kansallista rekisterijärjestelmää,

6.

’epäpuhtaudella’ ainetta tai aineiden ryhmää, joka voi ominaisuuksiensa ja ympäristöön joutumisensa vuoksi olla haitallinen ympäristölle tai ihmisten terveydelle,

7.

’päästöllä’ epäpuhtauksien joutumista ympäristöön ihmisen tahallisen tai tahattoman, tavanomaisen tai poikkeuksellisen toiminnan johdosta, mukaan luettuina vuoto, erittyminen, purkautuminen, injektointi, hävittäminen tai mereen laskeminen, tai sellaisten viemärijärjestelmien kautta, joissa jätevettä ei loppukäsitellä,

8.

’siirrolla laitoskokonaisuuden ulkopuolelle’ käsiteltäväksi tai hyödynnettäväksi tarkoitetun jätteen ja jätevedenkäsittelyyn tarkoitetussa jätevedessä olevien epäpuhtauksien liikkumista laitoskokonaisuuden rajojen yli,

9.

’hajakuormituslähteillä’ useita pieniä tai hajanaisia lähteitä, joista epäpuhtauksia voi päästä maahan, ilmaan tai veteen ja joiden yhteisvaikutus näihin ympäristön osa-alueisiin voi olla merkittävä ja joiden osalta on epäkäytännöllistä koota ilmoituksia kustakin yksittäisestä lähteestä,

10.

ilmausten ’kansallinen’ ja ’valtakunnallinen’ katsotaan koskevan sopimuspuolina oleville alueellisille taloudellisen yhdentymisen järjestöille pöytäkirjassa määrättyjen velvoitteiden osalta kyseistä aluetta, jollei toisin ilmoiteta,

11.

’jätteellä’ aineita tai osasia, jotka

a)

käsitellään tai joita hyödynnetään;

b)

on tarkoitettu käsiteltäviksi tai hyödynnettäviksi; tai

c)

on lainsäädännön mukaan käsiteltävä tai hyödynnettävä,

12.

’vaarallisella jätteellä’ jätettä, joka kansallisessa lainsäädännössä määritellään vaaralliseksi,

13.

’muulla jätteellä’ jätettä, joka ei ole vaarallista jätettä,

14.

’jätevedellä’ käytettyä vettä, joka sisältää aineita tai osasia ja jota koskevat säännökset annetaan kansallisessa lainsäädännössä.

3 artikla

Yleiset määräykset

1.   Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin lainsäädäntö-, sääntely- ja muihin toimenpiteisiin sekä asianmukaisiin voimaansaattamistoimenpiteisiin tämän pöytäkirjan määräysten täytäntöönpanemiseksi.

2.   Tämän pöytäkirjan määräykset eivät vaikuta sopimuspuolen oikeuteen ylläpitää tai ottaa käyttöön laajempi tai yleisemmin käytettävissä oleva epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskeva rekisteri kuin tässä pöytäkirjassa edellytetty rekisteri.

3.   Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin taatakseen, että laitoskokonaisuus tai viranomaiset eivät rankaise, vainoa tai ahdistele laitoskokonaisuuden työntekijöitä ja kansalaisia, jotka ovat ilmoittaneet viranomaisille laitoskokonaisuuden rikkoneen tämän pöytäkirjan täytäntöönpanemiseksi annettua kansallista lainsäädäntöä, sen vuoksi, että he ovat ilmoittaneet säännösten rikkomisesta.

4.   Tätä pöytäkirjaa täytäntöön pantaessa kukin sopimuspuoli noudattaa vuonna 1992 hyväksytyn ympäristöä ja kehitystä koskevan Rion julistuksen 15 periaatteen mukaista ennalta varautumisen periaatetta.

5.   Päällekkäisten ilmoitusten välttämiseksi epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevat rekisterijärjestelmät voidaan mahdollisuuksien mukaan yhdistää olemassa oleviin tietolähteisiin, kuten lisenssien tai toimilupien perusteella toimiviin ilmoitusjärjestelmiin.

6.   Sopimuspuolet pyrkivät yhdenmukaistamaan epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevia kansallisia rekistereitään.

4 artikla

Epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevan rekisterijärjestelmän keskeiset ominaisuudet

Tämän pöytäkirjan mukaisesti kukin sopimuspuoli ottaa käyttöön ja ylläpitää kansalaisten käytettävissä olevaa epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevaa kansallista rekisteriä, joka

a)

on laitoskokonaisuuskohtainen pistekuormituslähteitä koskevien ilmoitusten osalta;

b)

sisältää ilmoituksia hajakuormituslähteistä;

c)

on tarvittaessa epäpuhtaus- tai jätekohtainen;

d)

sisältää tietoja päästöistä kaikkiin ympäristön osa-alueisiin siten, että ilmaan, maahan ja veteen kohdistuvat päästöt erotetaan toisistaan;

e)

sisältää tietoja siirroista;

f)

perustuu pakolliseen tietojen ilmoittamiseen määräajoin;

g)

sisältää määrämuotoisia ja ajankohtaisia tietoja, rajoitetun määrän määrämuotoisia ilmoituskynnyksiä ja rajoitetusti mahdollisia salassapitomääräyksiä;

h)

on yhdenmukainen sekä suunniteltu käyttäjäystävälliseksi ja kansalaisten käyttöön, myös sähköisessä muodossa;

i)

mahdollistaa kansalaisten osallistumisen sen kehittämiseen ja muokkaamiseen; ja

j)

koostuu jäsennellystä, sähköisestä tietokannasta tai useasta toisiinsa liitetystä tietokannasta, joita toimivaltainen viranomainen ylläpitää.

5 artikla

Suunnittelu ja rakenne

1.   Kukin sopimuspuoli varmistaa, että 4 artiklassa tarkoitetussa rekisterissä olevat tiedot esitetään sekä kokonaisuutena että eriteltyinä siten, että tietoja päästöistä ja siirroista voidaan hakea ja määrittää seuraavin perustein:

a)

laitoskokonaisuus ja sen maantieteellinen sijainti;

b)

toiminto;

c)

omistaja tai toiminnan harjoittaja sekä tapauksen mukaan yritys;

d)

epäpuhtaus tai jäte tapauksen mukaan;

e)

kaikki ympäristön osa-alueet, joihin epäpuhtauksia johdetaan; ja

f)

7 artiklan 5 kappaleen mukaisesti siirron määränpää ja tarvittaessa jätteen käsittely- tai hyödyntämistoimi.

2.   Kukin sopimuspuoli varmistaa myös, että tietoja voidaan hakea ja määrittää rekisterissä olevien hajakuormituslähteiden mukaan.

3.   Kukin sopimuspuoli suunnittelee rekisterinsä ottaen huomioon sen mahdollisen tulevan laajentamisen sekä varmistaen, että ilmoitetut tiedot vähintään kymmeneltä edelliseltä ilmoitusvuodelta ovat kansalaisten saatavilla.

4.   Rekisteri suunnitellaan sellaiseksi, että se on mahdollisimman helposti kansalaisten käytettävissä sähköisin keinoin, kuten Internetin välityksellä. Suunnittelulla varmistetaan, että rekisterissä olevat tiedot ovat normaaleissa toimintaoloissa jatkuvasti ja välittömästi saatavissa sähköisin keinoin.

5.   Kunkin sopimuspuolen olisi luotava rekisteriinsä linkkejä asiaan liittyviin, kansalaisten käytettävissä jo oleviin tietokantoihinsa, jotka koskevat ympäristönsuojeluasioita.

6.   Kukin sopimuspuoli luo rekisteriinsä linkkejä pöytäkirjan muiden sopimuspuolten ja mahdollisuuksien mukaan muiden maiden rekistereihin, jotka koskevat epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja.

6 artikla

Rekisterin kattavuus

1.   Kukin sopimuspuoli varmistaa, että sen rekisterissä on tietoja seuraavista:

a)

7 artiklan 2 kappaleen mukaisesti ilmoitettavat epäpuhtauksien päästöt;

b)

7 artiklan 2 kappaleen mukaisesti ilmoitettavat siirrot laitoskokonaisuuden ulkopuolelle; ja

c)

7 artiklan 4 kappaleen mukaisesti ilmoitettavat epäpuhtauksien päästöt, jotka ovat peräisin hajakuormituslähteistä.

2.   Arvioituaan epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevien kansallisten rekisterien kehittämisestä ja tämän pöytäkirjan täytäntöönpanosta saatuja kokemuksia, ottaen huomioon asiaan liittyvät kansainväliset hankkeet, sopimuspuolten kokous tarkistaa tämän pöytäkirjan mukaisia ilmoitusvaatimuksia ja käsittelee pöytäkirjan jatkokehittämisessä seuraavia asioita:

a)

I liitteessä mainittujen toimintojen tarkistaminen;

b)

II liitteessä mainittujen epäpuhtauksien tarkistaminen;

c)

I ja II liitteessä mainittujen kynnysarvojen tarkistaminen; ja

d)

muiden asiaan liittyvien näkökohtien sisällyttäminen rekisteriin, kuten laitoskokonaisuuksien sisällä tapahtuvia siirtoja koskevat tiedot, varastointi, hajakuormituslähteitä koskevien ilmoitusvaatimusten esittäminen tai perusteiden kehittäminen tämän pöytäkirjan mukaisten epäpuhtauksien sisällyttämiselle.

7 artikla

Raportointivaatimukset

1.   Kukin sopimuspuoli joko

a)

vaatii kunkin sellaisen oikeudenkäyttöalueellaan toimivan yksittäisen laitoskokonaisuuden omistajaa tai toiminnan harjoittajaa, joka harjoittaa yhtä tai useampaa I liitteessä mainittua toimintaa ja ylittää I liitteen 1 sarakkeessa mainitun sovellettavan kapasiteettikynnyksen sekä

i)

päästää II liitteessä mainittua epäpuhtautta määrinä, jotka ylittävät II liitteen 1 sarakkeessa mainitut sovellettavat kynnysarvot;

ii)

siirtää laitoskokonaisuuden ulkopuolelle II liitteessä mainittuja epäpuhtauksia määrinä, jotka ylittävät II liitteen 2 sarakkeessa mainitun sovellettavan kynnysarvon, jos sopimuspuoli on valinnut 5 kappaleen d kohdan mukaisen epäpuhtauskohtaisen ilmoittamisen siirroista;

iii)

siirtää laitoskokonaisuuden ulkopuolelle vaarallista jätettä enemmän kuin 2 tonnia vuodessa tai muuta jätettä enemmän kuin 2 000 tonnia vuodessa, jos sopimuspuoli on valinnut 5 kappaleen d kohdan mukaisen jätekohtaisen ilmoittamisen siirroista; tai

iv)

siirtää laitoskokonaisuuden ulkopuolelle II liitteessä mainittuja epäpuhtauksia jätevedenkäsittelyyn tarkoitetussa jätevedessä määrinä, jotka ylittävät II liitteen 1b sarakkeessa mainitun sovellettavan kynnysarvon;

noudattamaan kyseiselle omistajalle tai toiminnan harjoittajalle 2 kappaleen mukaisesti määrättyä velvoitetta; tai

b)

vaatii kunkin sellaisen oikeudenkäyttöalueellaan toimivan yksittäisen laitoskokonaisuuden omistajaa tai toiminnan harjoittajaa, joka harjoittaa yhtä tai useampaa I liitteessä mainittua toimintaa ja saavuttaa tai ylittää I liitteen 2 sarakkeessa mainitun sovellettavan työntekijämäärän kynnysarvon sekä valmistaa, käsittelee tai käyttää II liitteessä mainittua epäpuhtautta määrinä, jotka ylittävät II liitteen 3 sarakkeessa mainitun sovellettavan kynnysarvon, noudattamaan omistajalle tai toiminnan harjoittajalle 2 kappaleen mukaisesti määrättyä velvoitetta.

2.   Kukin sopimuspuoli vaatii 1 kappaleessa tarkoitetun laitoskokonaisuuden omistajaa tai toiminnan harjoittajaa toimittamaan 5 ja 6 kappaleessa mainitut tiedot niistä epäpuhtauksista ja jätteistä, joiden osalta kynnysarvot on ylitetty, näiden kappaleiden vaatimusten mukaisesti.

3.   Tämän pöytäkirjan tavoitteen saavuttamiseksi sopimuspuoli voi päättää yksittäisen epäpuhtauden osalta soveltaa joko päästökynnystä tai valmistusta, käsittelyä taikka käyttöä koskevaa kynnysarvoa edellyttäen, että tämä lisää sen rekisterissä olevia asiaan liittyviä tietoja päästöistä tai siirroista.

4.   Kukin sopimuspuoli varmistaa, että sen toimivaltaiset viranomaiset kokoavat tai nimeävät yhden tai useamman viranomaisen tai toimivaltaisen elimen kokoamaan tietoja 7 ja 8 kappaleessa mainituista hajakuormituslähteistä peräisin olevista epäpuhtauksien päästöistä sisällytettäviksi rekistereihinsä.

5.   Kukin sopimuspuoli vaatii 2 kappaleen mukaisesti ilmoitusvelvollisia laitoskokonaisuuksien omistajia tai toiminnan harjoittajia kokoamaan ja toimittamaan sopimuspuolen toimivaltaisille viranomaisille laitoskokonaisuuskohtaisesti seuraavat tiedot:

a)

ilmoittavan laitoskokonaisuuden nimi, katuosoite, maantieteellinen sijainti ja toiminta tai toiminnat sekä omistajan tai toiminnan harjoittajan ja tapauksen mukaan yrityksen nimi;

b)

kunkin 2 kappaleen mukaisesti ilmoitettavan epäpuhtauden nimi ja numerotunnus;

c)

kunkin ilmoitusvuonna laitoskokonaisuudesta ympäristöön johdetun 2 kappaleen mukaisesti ilmoitettavan epäpuhtauden määrä sekä kokonaisuudessaan että eriteltynä sen mukaan, onko epäpuhtaus päästetty ilmaan, veteen vai maahan, mukaan lukien syväinjektointi;

d)

joko

i)

kunkin sellaisen 2 kappaleen mukaisesti ilmoitettavan epäpuhtauden määrä, joka on siirretty laitoskokonaisuuden ulkopuolelle ilmoitusvuonna, erottaen toisistaan käsiteltäviksi ja hyödynnettäviksi siirretyt määrät, sekä siirron vastaanottaneen laitoskokonaisuuden nimi ja osoite; tai

ii)

sellaisen 2 kappaleen mukaisesti ilmoitettavan jätteen määrä, joka on siirretty laitoskokonaisuuden ulkopuolelle ilmoitusvuonna, erottaen toisistaan vaarallisen jätteen ja muun jätteen hyödyntämis- tai käsittelytoimien osalta sekä merkiten tiedot R- tai D-kirjaimella sen mukaan, onko jäte tarkoitettu hyödynnettäväksi vai käsiteltäväksi III liitteen mukaisesti, ja vaarallisen jätteen maan rajan ylittävien siirtojen ja käsittelyn osalta jätteen käsittelijän tai hyödyntäjän sekä siirron vastaanottaneen varsinaisen käsittely- tai hyödyntämispaikan nimi ja osoite;

e)

kunkin sellaisen 2 kappaleen mukaisesti ilmoitettavan jätevedessä olevan epäpuhtauden määrä, joka on siirretty laitoskokonaisuuden ulkopuolelle ilmoitusvuonna; ja

f)

menetelmät, joita on käytetty c–e kohdassa tarkoitettujen tietojen saamiseksi 9 artiklan 2 kappaleen mukaisesti mainiten, perustuvatko tiedot mittaukseen, laskelmaan vai arvioon.

6.   Tämän artiklan 5 kappaleen c–e kohdassa tarkoitettuihin tietoihin on sisällyttävä tiedot päästöistä ja siirroista, jotka johtuvat normaalista toiminnasta ja poikkeuksellisista tapahtumista.

7.   Kukin sopimuspuoli esittää rekisterissään tarkoituksenmukaisesti alueellisesti jaoteltuina tiedot sellaisista hajakuormituslähteistä peräisin olevista epäpuhtauksien päästöistä, joiden osalta kyseinen sopimuspuoli päättää, että tiedot kokoaa asianomainen viranomainen ja että ne on mahdollista sisällyttää rekisteriin. Jos sopimuspuoli katsoo, ettei tällaisia tietoja ole, se toteuttaa toimenpiteet aloittaakseen ilmoittamisen yhdestä tai useammasta hajakuormituslähteestä peräisin olevista asiaan liittyvien epäpuhtauksien päästöistä ensisijaisten kansallisten tavoitteidensa mukaisesti.

8.   Tämän artiklan 7 kappaleessa tarkoitettuihin tietoihin sisällytetään maininnat menetelmistä, joita tietojen saamiseksi on käytetty.

8 artikla

Ilmoitusjakso

1.   Kukin sopimuspuoli varmistaa, että sen rekisteriin sisällytettäväksi vaadittavat tiedot ovat kansalaisten saatavilla ja että ne kootaan ja esitetään rekisterissä kalenterivuosittain eriteltyinä. Ilmoitusvuosi on se kalenterivuosi, jota tiedot koskevat. Kunkin sopimuspuolen osalta ensimmäinen ilmoitusvuosi on sitä kalenterivuotta seuraava kalenterivuosi, jona pöytäkirja tulee voimaan kyseisen sopimuspuolen osalta. Tämän pöytäkirjan 7 artiklan mukaiset ilmoitukset tehdään vuosittain. Toinen ilmoitusvuosi voi kuitenkin olla ensimmäistä ilmoitusvuotta seuraava toinen kalenterivuosi.

2.   Kukin sellainen sopimuspuoli, joka ei ole alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö, varmistaa, että tiedot sisällytetään sen rekisteriin viidentoista kuukauden kuluessa kunkin ilmoitusvuoden päättymisestä. Ensimmäisen ilmoitusvuoden tiedot sisällytetään kuitenkin sopimuspuolen rekisteriin kahden vuoden kuluessa kyseisen ilmoitusvuoden päättymisestä.

3.   Kukin sellainen sopimuspuoli, joka on alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö, varmistaa, että yksittäisen ilmoitusvuoden tiedot sisällytetään sen rekisteriin kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun sopimuspuolilla, jotka eivät ole alueellisia taloudellisen yhdentymisen järjestöjä, on velvollisuus tehdä niin.

9 artikla

Tietojen kokoaminen ja ylläpito

1.   Kukin sopimuspuoli vaatii sellaisten laitoskokonaisuuksien omistajia tai toiminnan harjoittajia, joita 7 artiklan raportointivaatimukset koskevat, kokoamaan tarvittavat tiedot laitoskokonaisuuden 7 artiklan mukaisesti ilmoitettavien päästöjen ja laitoskokonaisuuden ulkopuolelle tapahtuvien siirtojen määrittämiseksi tämän artiklan 2 kappaleen mukaisesti ja asianmukaisin väliajoin sekä pitämään toimivaltaisten viranomaisten saatavilla sellaisten tietojen arkistot, joista ilmoitetut tiedot saatiin, viiden vuoden ajalta kyseisen ilmoitusvuoden päättymisestä lukien. Näissä arkistoissa on myös selostettava menetelmät, joita tietojen kokoamiseksi on käytetty.

2.   Kukin sopimuspuoli vaatii sellaisten laitoskokonaisuuksien omistajia tai toiminnan harjoittajia, joita 7 artiklan raportointivaatimukset koskevat, käyttämään parhaita saatavilla olevia tietoja, jotka voivat sisältää seurantatietoja, päästökertoimia, ainetaseita, epäsuoraa seurantaa tai muita laskelmia, teknisiä päätelmiä ja muita menetelmiä. Tarvittaessa tämä olisi tehtävä kansainvälisesti hyväksyttyjen menetelmien mukaisesti.

10 artikla

Laadunarviointi

1.   Kukin sopimuspuoli vaatii sellaisten laitoskokonaisuuksien omistajia tai toiminnan harjoittajia, joita 7 artiklan 1 kappaleen raportointivaatimukset koskevat, varmistamaan ilmoittamiensa tietojen laadun.

2.   Kukin sopimuspuoli varmistaa, että toimivaltainen viranomainen arvioi sen rekisterissä olevien tietojen laadun, erityisesti niiden täydellisyyden, yhdenmukaisuuden ja luotettavuuden, ottaen huomioon sopimuspuolten kokouksen tätä varten mahdollisesti kehittämät suuntaviivat.

11 artikla

Yleisön tiedonsaanti

1.   Kukin sopimuspuoli varmistaa, että yleisö saa sen epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevassa rekisterissä olevia tietoja niin, että pyynnön esittäjän ei tarvitse osoittaa, että asia koskee häntä, ja ensisijaisesti varmistamalla tämän pöytäkirjan määräysten mukaisesti, että sen rekisteri on käytettävissä suoraan sähköisesti yleisten televerkkojen välityksellä.

2.   Jos sopimuspuolen rekisterissä olevat tiedot eivät ole helposti yleisön saatavilla suoraan sähköisesti, sopimuspuoli varmistaa, että sen toimivaltainen viranomainen antaa kyseiset tiedot pyynnöstä muulla tehokkaalla tavalla mahdollisimman pian ja viimeistään kuukauden kuluessa pyynnön esittämisestä.

3.   Kukin sopimuspuoli varmistaa, että sen rekisterissä olevat tiedot ovat saatavilla maksutta, jollei 4 kappaleen määräyksistä muuta johdu.

4.   Kukin sopimuspuoli voi sallia, että sen toimivaltainen viranomainen perii maksun 2 kappaleessa tarkoitettujen tietojen jäljentämisestä ja postittamisesta, mutta maksu ei saa olla kohtuuttoman korkea.

5.   Jos sopimuspuolen rekisterissä olevat tiedot eivät ole helposti yleisön saatavilla suoraan sähköisesti, sopimuspuoli helpottaa rekisterinsä sähköistä käyttöä julkisissa tiloissa, esimerkiksi yleisissä kirjastoissa, paikallisten viranomaisten toimistoissa tai muissa asianmukaisissa paikoissa.

12 artikla

Salassapito

1.   Kukin sopimuspuoli voi valtuuttaa toimivaltaisen viranomaisen pitämään rekisterissä olevat tiedot salassa, jos näiden tietojen julkinen ilmaiseminen vaikuttaa haitallisesti

a)

kansainvälisiin suhteisiin, kansalliseen puolustukseen tai yleiseen turvallisuuteen;

b)

oikeudenmukaisuuden toteutumiseen, henkilön mahdollisuuteen saada oikeudenmukainen oikeudenkäynti tai viranomaisen mahdollisuuteen suorittaa rikos- tai kurinpitoasiaan liittyvä tutkinta;

c)

kaupallisten ja teollisten tietojen salassapitoon, jos salassapidosta määrätään kansallisessa lainsäädännössä oikeutetun taloudellisen edun suojaamiseksi;

d)

teollis- ja tekijänoikeuksiin; tai

e)

henkilötietojen ja/tai luonnollista henkilöä koskevien tiedostojen salassapitoon, jos kyseinen henkilö ei ole antanut lupaa tietojen luovuttamiseen ja jos salassapidosta säädetään kansallisessa lainsäädännössä.

Edellä mainittuja salassapidon perusteita tulkitaan suppeasti ottaen huomioon tietojen luovuttamiseen liittyvä yleinen etu ja se, liittyykö pyydetty tieto ympäristöpäästöihin.

2.   Sovellettaessa 1 kappaleen c kohtaa kaikkien sellaisten päästöjä koskevia tietojen ilmaisemista, jotka ovat merkityksellisiä ympäristönsuojelun kannalta, käsitellään kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

3.   Pidettäessä tietoja salassa 1 kappaleen mukaisesti rekisterissä on mainittava, minkälaisia tietoja on pidetty salassa, esimerkiksi antamalla mahdollisuuksien mukaan yleisluonteisia kemiallisia tietoja, ja mistä syystä tiedot on pidetty salassa.

13 artikla

Yleisön osallistuminen epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevien kansallisten päästörekisterien kehittämiseen

1.   Kukin sopimuspuoli varmistaa, että yleisöllä on asianmukaiset mahdollisuudet osallistua sen epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevan kansallisen rekisterin kehittämiseen sopimuspuolen kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

2.   Sovellettaessa 1 kappaletta kukin sopimuspuoli järjestää yleisölle mahdollisuuden saada vapaasti käyttöönsä tietoja ehdotetuista toimenpiteistä, jotka koskevat sopimuspuolen epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevan kansallisen rekisterin kehittämistä, ja esittää huomautuksia, tietoja, analyyseja tai mielipiteitä, jotka ovat merkityksellisiä päätöksentekoprosessin kannalta, ja asianomaiset viranomaiset ottavat tällaisen kansalaisten panoksen asianmukaisesti huomioon.

3.   Kukin sopimuspuoli varmistaa, että kun sen rekisterin perustamisesta tai merkittävästä muuttamisesta päätetään, tiedot päätöksestä ja sen perusteena olevista näkökohdista asetetaan ajoissa yleisön saataville.

14 artikla

Muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus

1.   Kukin sopimuspuoli varmistaa kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, että henkilö, joka katsoo, että hänen 11 artiklan 2 kappaleen nojalla esittämänsä tietopyyntö on jätetty huomiotta tai perusteettomasti hylätty osittain tai kokonaisuudessaan, siihen on vastattu puutteellisesti tai sitä ei muuten ole käsitelty edellä mainitun kappaleen määräysten mukaisesti, voi hakea tuomioistuimelta tai muulta laissa säädetyltä riippumattomalta ja puolueettomalta elimeltä muutosta päätökseen.

2.   Tämän artiklan 1 kappaleen vaatimukset eivät rajoita sopimuspuolten oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka perustuvat sovellettaviin, sopimuspuolten välillä voimassa oleviin tämän artiklan aihetta koskeviin sopimuksiin.

15 artikla

Toimintaedellytysten parantaminen

1.   Kukin sopimuspuoli edistää yleisön tietoisuutta epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevasta rekisteristään sekä varmistaa, että apua ja opastusta annetaan sen rekisterin käytössä sekä rekisterissä olevien tietojen ymmärtämisessä ja käytössä.

2.   Kunkin sopimuspuolen olisi parannettava riittävästi vastuullisten viranomaisten ja elinten toimintaedellytyksiä ja ohjattava niitä riittävästi auttaakseen niitä hoitamaan tämän pöytäkirjan mukaiset tehtävät.

16 artikla

Kansainvälinen yhteistyö

1.   Sopimuspuolet toimivat tarvittaessa yhteistyössä ja auttavat toisiaan

a)

kansainvälisessä toiminnassa, jolla tuetaan tämän pöytäkirjan tavoitteiden saavuttamista;

b)

kansallisten järjestelmien toteuttamisessa tämän pöytäkirjan mukaisesti kyseisten sopimuspuolten välisen sopimuksen perusteella;

c)

tämän pöytäkirjan mukaisten tietojen vaihtamisessa raja-alueilla tapahtuvista päästöistä ja siirroista; ja

d)

tämän pöytäkirjan mukaisten tietojen vaihtamisessa siirroista sopimuspuolten välillä.

2.   Sopimuspuolet pyrkivät lisäämään keskinäistä yhteistyötään ja tapauksen mukaan yhteistyötä asiaan liittyvien kansainvälisten järjestöjen kanssa edistääkseen

a)

kansalaisten tietoisuutta kansainvälisesti;

b)

teknologiansiirtoa; ja

c)

teknisen avun antamista sopimuspuolina oleville kehitysmaille ja siirtymätalouden maille tähän pöytäkirjaan liittyvissä asioissa.

17 artikla

Sopimuspuolten kokous

1.   Tällä pöytäkirjalla perustetaan sopimuspuolten kokous. Sen ensimmäinen istunto kutsutaan koolle viimeistään kahden vuoden kuluttua tämän pöytäkirjan voimaantulosta. Sen jälkeen sopimuspuolten kokouksen säännöllisiä istuntoja pidetään vuorotellen tai samanaikaisesti yleissopimuksen sopimuspuolten säännöllisten kokousten kanssa, jolleivät tämän pöytäkirjan sopimuspuolet toisin päätä. Sopimuspuolten kokous pitää ylimääräisen istunnon, jos se niin päättää säännöllisessä istunnossaan, tai jonkin sopimuspuolen kirjallisesta pyynnöstä, edellyttäen, että kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun Euroopan talouskomission pääsihteeri on ilmoittanut esitetystä pyynnöstä kaikille sopimuspuolille, vähintään kolmasosa näistä sopimuspuolista on kannattanut pyyntöä.

2.   Sopimuspuolten kokous tarkastelee jatkuvasti tämän pöytäkirjan täytäntöönpanoa ja kehittämistä sopimuspuolten säännöllisen raportoinnin perusteella ja, pitäen tämän tavoitteen mielessä, se

a)

tarkastelee epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevien rekisterien kehittämistä sekä edistää niiden asteittaista vahvistamista ja lähentämistä;

b)

laatii suuntaviivat, jotka helpottavat sopimuspuolten raportointia kokoukselle, pitäen mielessä tarpeen välttää päällekkäistä työtä;

c)

laatii työohjelman;

d)

harkitsee ja tarvittaessa toteuttaa toimenpiteitä kansainvälisen yhteistyön vahvistamiseksi 16 artiklan mukaisesti;

e)

perustaa tarpeellisiksi katsomansa apuelimet;

f)

käsittelee ja hyväksyy ehdotetut, tämän pöytäkirjan soveltamisen kannalta tarpeellisiksi katsotut pöytäkirjan ja sen liitteiden muutokset 20 artiklan määräysten mukaisesti;

g)

käsittelee ja hyväksyy ensimmäisessä istunnossaan yksimielisesti istuntonsa ja apuelintensä menettelytapasäännöt ottaen huomioon mahdolliset yleissopimuksen sopimuspuolten kokouksen hyväksymät menettelytapasäännöt;

h)

harkitsee rahoitusjärjestelyjen hyväksymistä yksimielisellä päätöksellä sekä teknisen avun järjestelmien käyttöönottoa tämän pöytäkirjan täytäntöönpanon helpottamiseksi;

i)

käyttää tarvittaessa muiden asiaan liittyvien kansainvälisten elinten palveluja tämän pöytäkirjan tavoitteiden saavuttamiseksi; ja

j)

harkitsee ja toteuttaa sellaisia lisätoimia, jotka voivat olla tarpeen tämän pöytäkirjan tavoitteiden edistämiseksi, kuten sen täytäntöönpanoa edistävien suuntaviivojen ja suositusten antamista.

3.   Sopimuspuolten kokous helpottaa tietojen vaihtamista kokemuksista, joita on saatu siirtojen ilmoittamisesta epäpuhtauskohtaista ja jätekohtaista lähestymistapaa noudattaen, sekä tarkastelee näitä kokemuksia selvittääkseen mahdollisuutta yhtenäistää näitä lähestymistapoja ottaen huomioon 1 artiklan mukaisten tietojen saantiin liittyvän yleisen edun sekä epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevien kansallisten rekisterien yleisen tehokkuuden.

4.   Yhdistyneet Kansakunnat, sen erityisjärjestöt ja Kansainvälinen atomienergiajärjestö sekä kaikki valtiot tai alueelliset taloudellisen yhdentymisen järjestöt, joilla on 24 artiklan nojalla valtuudet allekirjoittaa tämä pöytäkirja mutta jotka eivät ole tämän pöytäkirjan sopimuspuolia, ja hallitustenväliset järjestöt, joilla on toimivaltaa tämän pöytäkirjan soveltamisalalla, voivat osallistua tarkkailijoina sopimuspuolten kokouksen istuntoihin. Niiden istuntoihin pääsyyn ja osallistumiseen sovelletaan sopimuspuolten kokouksen hyväksymiä menettelytapasääntöjä.

5.   Kansalaisjärjestöt, joilla on toimivaltaa tämän pöytäkirjan soveltamisalalla ja jotka ovat ilmoittaneet Euroopan talouskomission pääsihteerille haluavansa lähettää edustajansa sopimuspuolten kokouksen istuntoon, on oikeus osallistua siihen tarkkailijoina, jollei kolmannes istunnossa läsnäolevista sopimuspuolista vastusta niiden osallistumista. Niiden istuntoihin pääsyyn ja osallistumiseen sovelletaan sopimuspuolten kokouksen hyväksymiä menettelytapasääntöjä.

18 artikla

Äänioikeus

1.   Kullakin tämän pöytäkirjan sopimuspuolella on yksi ääni, lukuun ottamatta 2 kappaleen määräyksiä.

2.   Alueelliset taloudellisen yhdentymisen järjestöt käyttävät äänioikeuttaan toimivaltaansa kuuluvissa asioissa siten, että niillä on yhtä monta ääntä kuin niillä on tämän pöytäkirjan sopimuspuolina olevia jäsenvaltioita. Mainitut järjestöt eivät käytä äänioikeuttaan niiden jäsenvaltioiden käyttäessä omaansa ja päinvastoin.

19 artikla

Liitteet

Tämän pöytäkirjan liitteet ovat sen erottamaton osa ja, jollei nimenomaisesti toisin määrätä, viittaus tähän pöytäkirjaan on samalla viittaus sen liitteisiin.

20 artikla

Muutokset

1.   Jokainen sopimuspuoli voi esittää muutoksia tähän pöytäkirjaan.

2.   Tämän pöytäkirjan muutoksia koskevat ehdotukset käsitellään sopimuspuolten kokouksen istunnossa.

3.   Tähän pöytäkirjaan ehdotettu muutos toimitetaan kirjallisena sihteeristölle, joka antaa sen tiedoksi muille valtioille ja alueellisille taloudellisen yhdentymisen järjestöille, jotka ovat suostuneet siihen, että pöytäkirja sitoo niitä, ja joiden osalta se ei ole vielä tullut voimaan, sekä pöytäkirjan allekirjoittajille viimeistään kuusi kuukautta ennen sitä istuntoa, jossa muutosehdotus esitetään kaikkien sopimuspuolten hyväksyttäväksi.

4.   Sopimuspuolet pyrkivät kaikin tavoin sopimaan tämän pöytäkirjan muutoksesta yksimielisesti. Jos kaikki keinot yksimielisyyden saavuttamiseksi on käytetty eikä sopimukseen ole päästy, muutosesitys hyväksytään viime kädessä istunnossa läsnäolevien ja äänestävien sopimuspuolten kolmen neljäsosan äänten enemmistöllä.

5.   Tässä artiklassa ”läsnä olevat ja äänestävät sopimuspuolet” tarkoittavat sopimuspuolia, jotka ovat läsnä ja äänestävät puolesta tai vastaan.

6.   Sihteeristö antaa 4 kappaleen mukaisesti hyväksytyn pöytäkirjan muutoksen tiedoksi tallettajalle, joka lähettää sen kaikille sopimuspuolille, muille valtioille ja alueellisille taloudellisen yhdentymisen järjestöille, jotka ovat suostuneet siihen, että pöytäkirja sitoo niitä, ja joiden osalta se ei ole vielä tullut voimaan, sekä allekirjoittajille.

7.   Muu kuin liitettä koskeva muutos tulee voimaan sen ratifioineiden tai hyväksyneiden sopimuspuolten osalta yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona tallettaja on vastaanottanut ratifioimis- tai hyväksymiskirjat vähintään kolmelta neljäsosalta niistä sopimuspuolista, jotka olivat sopimuspuolina muutosta hyväksyttäessä. Sen jälkeen muutos tulee voimaan muiden sopimuspuolten osalta yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona kyseiset sopimuspuolet ovat tallettaneet muutosta koskevat ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa.

8.   Liitteeseen tehdyn muutoksen osalta sopimuspuoli, joka ei hyväksy tätä muutosta, ilmoittaa asiasta kirjallisesti tallettajalle kahdentoista kuukauden kuluessa päivästä, jona tallettaja on lähettänyt muutoksen sopimuspuolille. Tallettaja antaa vastaanottamansa ilmoituksen viipymättä tiedoksi kaikille sopimuspuolille. Sopimuspuoli voi milloin tahansa peruuttaa aiemman hyväksymättä jättämistä koskevan ilmoituksen, minkä jälkeen liitteen muutos tulee voimaan kyseisen sopimuspuolen osalta.

9.   Liitteen muutos tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona tallettaja on lähettänyt liitteen muutoksen sopimuspuolille 6 kappaleen mukaisesti, niiden sopimuspuolten osalta, jotka eivät ole tehneet 8 kappaleen mukaista ilmoitusta tallettajalle, edellyttäen, että kyseisenä ajankohtana enintään kolmasosa niistä sopimuspuolista, jotka olivat sopimuspuolina muutosta hyväksyttäessä, ovat tehneet tällaisen ilmoituksen.

10.   Jos liitteen muutos liittyy suoraan tämän pöytäkirjan muutokseen, se tulee voimaan vasta, kun tämän pöytäkirjan muutos tulee voimaan.

21 artikla

Sihteeristö

Euroopan talouskomission pääsihteeri hoitaa seuraavat tähän pöytäkirjaan liittyvät sihteeristön tehtävät:

a)

sopimuspuolten kokouksen istuntojen valmistelu ja kokouspalvelujen järjestäminen;

b)

tämän pöytäkirjan määräysten mukaisesti vastaanotettujen ilmoitusten ja muiden tietojen toimittaminen sopimuspuolille;

c)

raportointi sihteeristön toiminnasta sopimuspuolten kokoukselle; ja

d)

muut tehtävät, joista sopimuspuolten kokous voi päättää käytettävissä olevien voimavarojen perusteella.

22 artikla

Pöytäkirjan määräysten noudattamisen arviointi

Sopimuspuolten kokous päättää ensimmäisessä istunnossaan yksimielisesti sellaisten kuulemiseen perustuvien yhteistyömenettelyjen ja institutionaalisten järjestelyjen käyttöön ottamisesta, joissa ei ole vastapuolia, joihin ei liity oikeudenkäyntiä ja joiden avulla arvioidaan ja edistetään tämän pöytäkirjan määräysten noudattamista ja käsitellään tapauksia, joissa määräyksiä ei ole noudatettu. Päättäessään näiden menettelyjen ja järjestelyjen käyttöönotosta sopimuspuolten kokous harkitsee muun muassa, otetaanko huomioon tietojen vastaanottaminen kansalaisilta tähän pöytäkirjaan liittyvistä asioista.

23 artikla

Riitojen ratkaiseminen

1.   Jos kahden tai useamman sopimuspuolen välille syntyy riita tämän pöytäkirjan tulkinnasta tai soveltamisesta, asianomaiset sopimuspuolet pyrkivät ratkaisemaan riidan neuvottelemalla tai muulla rauhanomaisella riitojenratkaisukeinolla, jonka riidan osapuolet hyväksyvät.

2.   Valtio voi tämän pöytäkirjan allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai hyväksyessään tai siihen liittyessään tai milloin tahansa tämän jälkeen ilmoittaa kirjallisesti tallettajalle, että sellaisen riidan osalta, jota ei ole ratkaistu 1 kappaleen mukaisesti, se hyväksyy toisen tai molemmat seuraavista riitojenratkaisukeinoista pakollisena suhteessa sopimuspuoleen, joka hyväksyy saman velvollisuuden:

a)

riidan saattaminen Kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistavaksi;

b)

liitteessä IV esitetyn menettelyn mukainen välimiesmenettely.

Alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö voi tehdä vaikutukseltaan vastaavan ilmoituksen, joka koskee b kohdassa tarkoitettujen menettelyjen mukaista välimiesmenettelyä.

3.   Jos riidan osapuolet ovat hyväksyneet molemmat 2 kappaleessa tarkoitetut riitojenratkaisukeinot, riita voidaan saattaa ainoastaan Kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistavaksi, jolleivät riidan osapuolet muuta sovi.

24 artikla

Allekirjoittaminen

Tämä pöytäkirja on avoinna allekirjoittamista varten Kiovassa (Ukrainassa) 21 päivästä 23 päivään toukokuuta 2003 viidennen ”Euroopan ympäristö” -ministerikokouksen yhteydessä ja sen jälkeen Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa New Yorkissa 31 päivään joulukuuta 2003 kaikille valtioille, jotka ovat Yhdistyneiden Kansakuntien jäseniä, sekä alueellisille taloudellisen yhdentymisen järjestöille, jotka koostuvat Yhdistyneiden Kansakuntien jäseninä olevista täysivaltaisista valtioista ja joille niiden jäsenvaltiot ovat siirtäneet toimivaltaa tämän pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, mukaan lukien toimivalta tehdä näitä asioita koskevia sopimuksia.

25 artikla

Tallettaja

Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri toimii tämän pöytäkirjan tallettajana.

26 artikla

Ratifioiminen, hyväksyminen ja liittyminen

1.   Edellä 24 artiklassa tarkoitettujen pöytäkirjan allekirjoittavien valtioiden ja alueellisten taloudellisen yhdentymisen järjestöjen on ratifioitava tai hyväksyttävä tämä pöytäkirja.

2.   Tämä pöytäkirja on avoinna liittymistä varten 24 artiklassa tarkoitetuille valtioille ja alueellisille taloudellisen yhdentymisen järjestöille 1 päivästä tammikuuta 2004 lähtien.

3.   Kaikki tämän pöytäkirjan mukaiset velvoitteet sitovat 24 artiklassa tarkoitettua alueellista taloudellisen yhdentymisen järjestöä, josta tulee sopimuspuoli minkään sen jäsenvaltion olematta sopimuspuolena. Jos yksi tai useampi tällaisen järjestön jäsenvaltio on tämän pöytäkirjan sopimuspuolena, järjestö ja sen jäsenvaltiot päättävät vastuustaan tästä pöytäkirjasta johtuvien velvoitteiden osalta. Tällaisissa tapauksissa järjestö ja jäsenvaltiot eivät voi käyttää tämän pöytäkirjan mukaisia oikeuksia samanaikaisesti.

4.   Tämän pöytäkirjan 24 artiklassa tarkoitetut alueelliset taloudellisen yhdentymisen järjestöt ilmoittavat ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjoissaan tämän pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvia asioita koskevan toimivaltansa laajuuden. Nämä järjestöt ilmoittavat tallettajalle myös toimivaltansa laajuuden merkittävistä muutoksista.

27 artikla

Voimaantulo

1.   Tämä pöytäkirja tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona kuudestoista ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirja on talletettu.

2.   Alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön tallettamaa asiakirjaa ei lasketa tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitettuun lukumäärään kyseisen järjestön jäsenvaltioiden tallettamien asiakirjojen lisäksi.

3.   Jokaisen sellaisen valtion tai alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön osalta, joka ratifioi tai hyväksyy tämän pöytäkirjan taikka liittyy siihen kuudennentoista ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettamisen jälkeen, pöytäkirja tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona asianomainen valtio tai järjestö on tallettanut ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa.

28 artikla

Varaumat

Tähän pöytäkirjaan ei saa tehdä varaumia.

29 artikla

Irtisanominen

Sopimuspuoli voi milloin tahansa kolmen vuoden kuluttua päivästä, jona tämä pöytäkirja on tullut sen osalta voimaan, irtisanoa pöytäkirjan ilmoittamalla siitä kirjallisesti tallettajalle. Irtisanominen tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona tallettaja on vastaanottanut kyseisen ilmoituksen.

30 artikla

Todistusvoimaiset tekstit

Tämän pöytäkirjan alkuperäiskappale, jonka englannin-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

TÄMÄN VAKUUDEKSI allekirjoittaneet, siihen asianmukaisesti valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan.

TEHTY Kiovassa 21 päivänä toukokuuta 2003.

LIITE I

TOIMINNOT

N:o

Toiminto

Kapasiteettikynnys

(1 sarake)

Työntekijämäärän kynnysarvo

(2 sarake)

1.

Energia-ala

a)

Kaasun- ja öljynjalostamot

*

10 työntekijää

b)

Kaasutus- ja nesteytyslaitokset

*

c)

Lämpövoimalat ja muut polttolaitokset

Lämmöntuotto 50 MW

d)

Koksaamot

*

e)

Hiilen murskauslaitokset

Kapasiteetti 1 tonni/h

f)

Kivihiilituotteita ja kiinteitä savuttomia polttoaineita valmistavat laitokset

*

2.

Metallien tuotanto ja jalostus

a)

Metallimalmin (sulfidimalmi mukaan lukien) pasutus- tai sintrauslaitokset

*

10 työntekijää

b)

Raakaraudan tai teräksen tuotantolaitokset (primaari- tai sekundaarisulatus), jatkuva valu mukaan lukien

Kapasiteetti 2,5 tonnia/h

c)

Laitokset, joissa rautametalleja jalostetaan:

 

i)

kuumavalssauksella

Kapasiteetti 20 tonnia raakaterästä/h

ii)

takomalla vasaroilla

Iskuenergia 50 kilojoulea/vasara ja käytetty lämpöteho yli 20 MW

iii)

suojakäsittelemällä sulalla metallilla

Käsittelymäärä 2 tonnia raakaterästä/h

d)

Rautametallivalimot

Tuotantokapasiteetti 20 tonnia/pv

e)

Laitokset:

 

i)

joissa tuotetaan muita kuin rautapitoisia raakametalleja malmeista, rikasteista tai sekundaarisista raaka-aineista metallurgisilla, kemiallisilla tai elektrolyyttisillä prosesseilla

*

ii)

joissa sulatetaan, seostaminen mukaan lukien, muita kuin rautapitoisia metalleja, jälleenkäsiteltävät tuotteet mukaan lukien (puhdistuksesta, sulattovalusta jne.)

Sulatuskapasiteetti 4 tonnia/pv lyijyn ja kadmiumin osalta tai 20 tonnia/pv kaikkien muiden metallien osalta

10 työntekijää

f)

Metallien ja muovien pintakäsittelylaitokset, joissa käytetään elektrolyyttistä tai kemiallista prosessia

Käsittelyaltaiden tilavuus 30 m3

3.

Mineraaliteollisuus

a)

Maanalainen louhinta ja siihen liittyvä toiminta

*

10 työntekijää

b)

Avolouhinta

Louhittavan alueen pinta-ala 25 hehtaaria

c)

Laitokset, jotka tuottavat:

 

i)

sementtiklinkkeriä kiertouuneissa

Tuotantokapasiteetti 500 tonnia/pv

ii)

kalkkia kiertouuneissa

Tuotantokapasiteetti yli 50 tonnia/pv

iii)

sementtiklinkkeriä tai kalkkia muissa uuneissa

Tuotantokapasiteetti 50 tonnia/pv

d)

Asbestia ja asbestipohjaisia tuotteita valmistavat laitokset

*

e)

Lasia, mukaan lukien lasikuitua, valmistavat laitokset

Sulatuskapasiteetti 20 tonnia/pv

f)

Mineraaleja sulattavat laitokset, mukaan lukien mineraalikuituja tuottavat laitokset

Sulatuskapasiteetti 20 tonnia/pv

g)

Laitokset, joissa valmistetaan polttamalla keraamisia tuotteita, erityisesti kattotiiliä, tiiliä, tulenkestäviä tiiliä, laattoja, kivitavaraa tai posliinia

Tuotantokapasiteetti 75 tonnia/pv tai uunitilavuus 4 m3 ja lastauskapasiteetti 300 kg/m3 uunia kohden

4.

Kemianteollisuus

a)

Kemialliset laitokset, jotka tuottavat teollisessa mittakaavassa orgaanisen kemian peruskemikaaleja, kuten:

i)

yksinkertaisia hiilivetyjä (suoraketjuisia tai rengasrakenteisia, tyydyttyneitä tai tyydyttymättömiä, alifaattisia tai aromaattisia)

ii)

happea sisältäviä hiilivetyjä, kuten alkoholeja, aldehydejä, ketoneita, karboksyylihappoja, estereitä, asetaatteja, eettereitä, peroksideja, epoksihartseja

iii)

rikkipitoisia hiilivetyjä

iv)

typpipitoisia hiilivetyjä, kuten amiineja, amideja, typpiyhdisteitä, nitroyhdisteitä tai nitraattiyhdisteitä, nitriilejä, syanaatteja, isosyanaatteja

v)

fosforia sisältäviä hiilivetyjä

vi)

halogenoituja hiilivetyjä

vii)

organometallisia yhdisteitä

viii)

perusmuoveja (polymeerejä, synteettisiä kuituja ja selluloosapohjaisia kuituja)

ix)

synteettisiä kumeja

x)

väriaineita ja pigmenttejä

xi)

pinta-aktiivisia aineita

*

10 työntekijää

b)

Kemialliset laitokset, jotka tuottavat teollisessa mittakaavassa epäorgaanisen kemian peruskemikaaleja, kuten:

i)

kaasuja, kuten ammoniakkia, klooria tai vetykloridia, fluoria tai vetyfluoridia, hiilen oksideja, rikkiyhdisteitä, typen oksideja, vetyä, rikkidioksidia, karbonyylikloridia

ii)

happoja, kuten kromihappoa, vetyfluoridihappoa, fosforihappoa, typpihappoa, vetykloridihappoa, rikkihappoa, oleumia, rikkihapokkeita

iii)

emäksiä, kuten ammoniumhydroksidia, kaliumhydroksidia, natriumhydroksidia

iv)

suoloja, kuten ammoniumkloridia, kaliumkloraattia, kaliumkarbonaattia, natriumkarbonaattia, perboraattia, hopeanitraattia

v)

epämetalleja, metallioksideja tai muita epäorgaanisia yhdisteitä, kuten kalsiumkarbidia, piitä, piikarbidia

*

c)

Kemialliset laitokset, joissa valmistetaan teollisessa mittakaavassa fosfori-, typpi- tai kaliumpohjaisia lannoitteita (yksi- tai moniravinteisia)

*

d)

Laitokset, jotka tuottavat kasvinsuojeluaineiden perusaineita ja biosidejä teollisessa mittakaavassa

*

e)

Laitokset, jota käyttävät kemiallista tai biologista prosessia farmaseuttisten tuotteiden perusaineiden valmistukseen teollisessa mittakaavassa

*

f)

Räjähteitä ja pyroteknisiä tuotteita teollisessa mittakaavassa valmistavat laitokset

*

10 työntekijää

5.

Jätehuolto ja jätevesien käsittely

a)

Vaarallisen jätteen polttoon, pyrolyysiin, hyväksikäyttöön tai kemialliseen käsittelyyn tarkoitetut laitokset tai vaarallisen jätteen sijoittaminen kaatopaikalle

Vastaanottokyky 10 tonnia/pv

10 työntekijää

b)

Yhdyskuntajätteen polttolaitokset

Kapasiteetti 3 tonnia/h

c)

Muun kuin vaarallisen jätteen hävittämiseen tarkoitetut laitokset

Kapasiteetti 50 tonnia/pv

d)

Kaatopaikat (lukuun ottamatta pysyvän jätteen kaatopaikkoja)

Vastaanottokyky 10 tonnia/pv tai kokonaiskapasiteetti 25 000 tonnia

e)

Ruhoja ja eläinperäistä jätettä hävittävät ja jälleenkäyttävät laitokset

Käsittelykapasiteetti 10 tonnia/pv

f)

Yhdyskuntajätevesien käsittelylaitokset

Kapasiteetti 100 000 asukasvastinelukua

g)

Itsenäisesti toimivat teollisuuden jätevesien käsittelylaitokset, jotka liittyvät ainakin yhteen tässä liitteessä mainituista toiminnoista

Kapasiteetti 10 000 m3/pv

6.

Paperin ja puun tuotanto ja käsittely

a)

Teollisuuslaitokset, joissa valmistetaan massaa puusta tai vastaavista kuitumateriaaleista

*

10 työntekijää

b)

Paperia, kartonkia ja muita ensisijaisia puutuotteita (lastulevyä, kuitulevyä ja vaneria) valmistavat teollisuuslaitokset

Tuotantokapasiteetti 20 tonnia/pv

c)

Teollisuuslaitokset, joissa puuta ja puutuotteita suojataan kemiallisesti

Tuotantokapasiteetti 50 m3/pv

7.

Voimaperäinen karjankasvatus ja vesiviljely

a)

Siipikarjan tai sikojen tehokasvatuslaitokset

i)

40 000 paikkaa siipikarjalle

ii)

2 000 paikkaa tuotantosioille (paino yli 30 kg)

iii)

750 paikkaa emakoille

10 työntekijää

b)

Voimaperäinen vesiviljely

1 000 tonnia kalaa ja äyriäisiä/v

10 työntekijää

8.

Elintarvike- ja juomateollisuuden eläin- ja kasvituotteet

a)

Teurastamot

Tuottavat ruhoja 50 tonnia/pv

10 työntekijää

b)

Sellaisten elintarvikkeiden ja juomien käsittely ja jalostus, jotka valmistetaan:

 

i)

eläinperäisistä raaka-aineista (paitsi maidosta)

Lopputuotteiden tuotantokapasiteetti 75 tonnia/pv

ii)

kasviperäisistä raaka-aineista

Lopputuotteiden tuotantokapasiteetti 300 tonnia/pv (neljännesvuosittain laskettavan keskiarvon perusteella)

c)

Maidon käsittely ja jalostus

Vastaanotettu maitomäärä 200 tonnia/pv (vuosittain laskettavan keskiarvon perusteella)

9.

Muu toiminta

a)

Kuitujen tai tekstiilien esikäsittely- (pesu, valkaisu, merserointi) tai värjäyslaitokset

Käsittelykapasiteetti 10 tonnia/pv

10 työntekijää

b)

Nahanparkituslaitokset

Käsittelykapasiteetti 12 tonnia lopputuotteita/pv

c)

Aineiden, esineiden ja tuotteiden pintakäsittelylaitokset, erityisesti tasoitusta, painatusta, pinnoitusta, rasvanpoistoa, vedenkestokäsittelyä, liimausta, maalausta, puhdistusta tai kyllästystä orgaanisten liuottimien avulla suorittavat laitokset

Liuottimen kulutuskapasiteetti 150 kg/h tai 200 tonnia/v

d)

Hiilen (kivihiilen) tai elektrografiitin tuotantolaitokset, joissa käytetään polttoa tai grafitointia

*

e)

Laitokset, joissa rakennetaan ja maalataan laivoja tai poistetaan niistä maali

Kyky käsitellä 100 m pitkiä aluksia

Selitykset:

Sarakkeessa 1 on esitetty 7 artiklan 1 kappaleen a kohdassa tarkoitetut kapasiteettikynnykset.

Asteriski (*) tarkoittaa, että toimintaan ei sovelleta lainkaan kapasiteettikynnystä, vaan ilmoitusvelvollisuus koskee kaikkia laitoskokonaisuuksia.

Sarakkeessa 2 on esitetty 7 artiklan 1 kappaleen b kohdassa tarkoitettu työntekijämäärää koskeva kynnysarvo.

”10 työntekijää” tarkoittaa kymmentä kokopäiväistä työntekijää.

LIITE II

EPÄPUHTAUDET

N:o

CAS-numero

Epäpuhtaus

Kynnysarvo, joka koskee päästöjä

(1 sarake)

Kynnysarvo epäpuhtauksien siirroille laitoskokonaisuuden ulkopuolelle

(2 sarake)

Valmistusta, käsittelyä tai käyttöä koskeva kynnysarvo

(3 sarake)

ilmaan

(1a sarake)

veteen

(1b sarake)

maahan

(1c sarake)

kg/vuosi

kg/vuosi

kg/vuosi

kg/vuosi

kg/vuosi

1

74-82-8

Metaani (CH4)

100 000

-

-

-

*

2

630-08-0

Hiilimonoksidi (CO)

500 000

-

-

-

*

3

124-38-9

Hiilidioksidi (CO2)

100 milj.

-

-

-

*

4

 

Fluorihiilivedyt (HFC:t)

100

-

-

-

*

5

10024-97-2

Dityppioksidi (N2O)

10 000

-

-

-

*

6

7664-41-7

Ammoniakki (NH3)

10 000

-

-

-

10 000

7

 

Muut haihtuvat orgaaniset yhdisteet kuin metaani (NMVOC-yhdisteet)

100 000

-

-

-

*

8

 

Typen oksidit (NOx/NO2)

100 000

-

-

-

*

9

 

Perfluorihiilivedyt (PFC:t)

100

-

-

-

*

10

2551-62-4

Rikkiheksafluoridi (SF6)

50

-

-

-

*

11

 

Rikin oksidit (SOx/SO2)

150 000

-

-

-

*

12

 

Kokonaistyppi

-

50 000

50 000

10 000

10 000

13

 

Kokonaisfosfori

-

5 000

5 000

10 000

10 000

14

 

Osittain halogenoidut kloorifluorihiilivedyt (HCFC:t)

1

-

-

100

10 000

15

 

Kloorifluorihiilivedyt (CFC:t)

1

-

-

100

10 000

16

 

Halonit

1

-

-

100

10 000

17

7440-38-2

Arseeni, arseeniyhdisteet (As)

20

5

5

50

50

18

7440-43-9

Kadmium, kadmiumyhdisteet (Cd)

10

5

5

5

5

19

7440-47-3

Kromi, kromiyhdisteet (Cr)

100

50

50

200

10 000

20

7440-50-8

Kupari, kupariyhdisteet (Cu)

100

50

50

500

10 000

21

7439-97-6

Elohopea, elohopeayhdisteet (Hg)

10

1

1

5

5

22

7440-02-0

Nikkeli, nikkeliyhdisteet (Ni)

50

20

20

500

10 000

23

7439-92-1

Lyijy, lyijy-yhdisteet (Pb)

200

20

20

50

50

24

7440-66-6

Sinkki, sinkkiyhdisteet (Zn)

200

100

100

1 000

10 000

25

15972-60-8

Alakloori

-

1

1

5

10 000

26

309-00-2

Aldriini

1

1

1

1

1

27

1912-24-9

Atratsiini

-

1

1

5

10 000

28

57-74-9

Klordaani

1

1

1

1

1

29

143-50-0

Klordekoni

1

1

1

1

1

30

470-90-6

Klorfenvinfossi

-

1

1

5

10 000

31

85535-84-8

Kloorialkaanit, C10-C13

-

1

1

10

10 000

32

2921-88-2

Klorpyrifossi

-

1

1

5

10 000

33

50-29-3

DDT

1

1

1

1

1

34

107-06-2

1,2-dikloorietaani (EDC)

1 000

10

10

100

10 000

35

75-09-2

Dikloorimetaani (DCM)

1 000

10

10

100

10 000

36

60-57-1

Dieldriini

1

1

1

1

1

37

330-54-1

Diuroni

-

1

1

5

10 000

38

115-29-7

Endosulfaani

-

1

1

5

10 000

39

72-20-8

Endriini

1

1

1

1

1

40

 

Halogenoidut orgaaniset yhdisteet (AOX)

-

1 000

1 000

1 000

10 000

41

76-44-8

Heptakloori

1

1

1

1

1

42

118-74-1

Heksaklooribentseeni (HCB)

10

1

1

1

5

43

87-68-3

Heksaklooributadieeni (HCBD)

-

1

1

5

10 000

44

608-73-1

1,2,3,4,5,6-heksakloorisyklo-heksaani (HCH)

10

1

1

1

10

45

58-89-9

Lindaani

1

1

1

1

1

46

2385-85-5

Mireksi

1

1

1

1

1

47

 

PCDD + PCDF (dioksiinit + furaanit) (TEQ)

0,001

0,001

0,001

0,001

0,001

48

608-93-5

Pentaklooribentseeni

1

1

1

5

50

49

87-86-5

Pentakloorifenoli (PCP)

10

1

1

5

10 000

50

1336-36-3

Polyklooratut bifenyylit (PCB:t)

0,1

0,1

0,1

1

50

51

122-34-9

Simatsiini

-

1

1

5

10 000

52

127-18-4

Tetrakloorietyleeni (PER)

2 000

-

-

1 000

10 000

53

56-23-5

Tetrakloorimetaani (TCM)

100

-

-

1 000

10 000

54

12002-48-1

Triklooribentseenit (TCB)

10

-

-

1 000

10 000

55

71-55-6

1,1,1-trikloorietaani

100

-

-

1 000

10 000

56

79-34-5

1,1,2,2-tetrakloorietaani

50

-

-

1 000

10 000

57

79-01-6

Trikloorietyleeni

2 000

-

-

1 000

10 000

58

67-66-3

Trikloorimetaani

500

-

-

1 000

10 000

59

8001-35-2

Toksafeeni

1

1

1

1

1

60

75-01-4

Vinyylikloridi

1 000

10

10

100

10 000

61

120-12-7

Antraseeni

50

1

1

50

50

62

71-43-2

Bentseeni

1 000

200 BTEX (1)

200 BTEX (1)

2 000 BTEX (1)

10 000

63

 

Bromatut difenyylieetterit (PBDE)

-

1

1

5

10 000

64

 

Nonyylifenolietoksylaatit (NP/NPE:t) ja vastaavat aineet

-

1

1

5

10 000

65

100-41-4

Etyylibentseeni

-

200 BTEX (1)

200 BTEX (1)

2 000 BTEX (1)

10 000

66

75-21-8

Etyleenioksidi

1 000

10

10

100

10 000

67

34123-59-6

Isoproturoni

-

1

1

5

10 000

68

91-20-3

Naftaleeni

100

10

10

100

10 000

69

 

Orgaaniset tinayhdisteet (kokonais-Sn)

-

50

50

50

10 000

70

117-81-7

Di-2-etyyliheksyyliftalaatti (DEHP)

10

1

1

100

10 000

71

108-95-2

Fenolit (kokonais-C)

-

20

20

200

10 000

72

 

Polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH) (2)

50

5

5

50

50

73

108-88-3

Tolueeni

-

200 BTEX (1)

200 BTEX (1)

2 000 BTEX (1)

10 000

74

 

Tributyylitina, tributyylitinayhdisteet

-

1

1

5

10 000

75

 

Trifenyylitina, trifenyylitinayhdisteet

-

1

1

5

10 000

76

 

Orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC) (kokonais-C tai COD/3)

-

50 000

-

-

**

77

1582-09-8

Trifluraliini

-

1

1

5

10 000

78

1330-20-7

Ksyleenit

-

200 BTEX (1)

200 BTEX (1)

2 000 BTEX (1)

10 000

79

 

Kloridit (kokonais-Cl)

-

2 milj.

2 milj.

2 milj.

10 000 (3)

80

 

Kloori ja epäorgaaniset yhdisteet (HCl)

10 000

-

-

-

10 000

81

1332-21-4

Asbesti

1

1

1

10

10 000

82

 

Syanidit (kokonais-CN)

-

50

50

500

10 000

83

 

Fluoridit (kokonais-F)

-

2 000

2 000

10 000

10 000 (3)

84

 

Fluori ja epäorgaaniset yhdisteet (HF)

5 000

-

-

-

10 000

85

74-90-8

Syaanivety (HCN)

200

-

-

-

10 000

86

 

Hiukkaset (PM10)

50 000

-

-

-

*

Epäpuhtauden tunnisteena toimii sen CAS-numero eli Chemical Abstracts Service -numero.

Sarakkeessa 1 on esitetty 7 artiklan 1 kappaleen a kohdan i ja iv kohdissa tarkoitetut kynnysarvot. Jos tietyssä alasarakkeessa (joka koskee päästöjä ilmaan, veteen tai maahan) oleva kynnysarvo ylittyy, kyseisestä laitoskokonaisuudesta on ilmoitettava epäpuhtauksien päästöt tai jätevedenkäsittelyyn tarkoitetussa jätevedessä olevien epäpuhtauksien osalta niiden siirrot kyseisessä alasarakkeessa tarkoitettuun ympäristöön, jos sopimuspuoli on valinnut 7 artiklan 1 kappaleen a kohdan mukaisen ilmoittamisjärjestelmän.

Sarakkeessa 2 on esitetty 7 artiklan 1 kappaleen a kohdan i kohdassa tarkoitetut kynnysarvot. Jos jokin tämän sarakkeen kynnysarvoista ylittyy tietyn epäpuhtauden osalta, kyseisen epäpuhtauden siirrosta kyseisen laitoskokonaisuuden ulkopuolelle on ilmoitettava, jos sopimuspuoli on valinnut 7 artiklan 1 kappaleen a kohdan ii kohdan mukaisen ilmoittamisjärjestelmän.

Sarakkeessa 3 on esitetty 7 artiklan 1 kappaleen b kohdassa tarkoitetut kynnysarvot. Jos jokin tämän sarakkeen kynnysarvoista ylittyy tietyn epäpuhtauden osalta, kyseisen epäpuhtauden päästöt ja siirrot kyseisen laitoskokonaisuuden ulkopuolelle on ilmoitettava, jos sopimuspuoli on valinnut 7 artiklan 1 kappaleen b kohdan mukaisen ilmoittamisjärjestelmän.

Vaakaviiva (-) osoittaa, että kyseinen parametri ei aiheuta ilmoitusvaatimusta.

Asteriski (*) tarkoittaa, että kyseisen epäpuhtauden osalta on käytettävä sarakkeen 1a päästökynnystä valmistusta, käsittelyä tai käyttöä koskevan kynnysarvon asemesta.

Kaksi asteriskia (**) tarkoittaa, että kyseisen epäpuhtauden osalta on käytettävä sarakkeen 1b päästökynnystä valmistusta, käsittelyä tai käyttöä koskevan kynnysarvon asemesta.

LIITE III

A OSA

KÄSITTELYTOIMET (D)

Sijoittaminen maahan tai maan päälle (esim. kaatopaikalle)

Maaperäkäsittely (esim. nestemäisen tai lietemäisen jätteen biologinen hajottaminen maaperässä)

Syväinjektointi (esim. pumpattavien jätteiden injektoiminen kaivoihin, suolakupuihin tai luontaisesti esiintyviin muodostumiin)

Allastaminen (esim. nestemäisen tai lietemäisen jätteen sijoittaminen kaivantoihin, lammikoihin tai patoaltaisiin)

Erityisesti suunniteltu kaatopaikka (esim. sijoittaminen vuorattuihin erillisiin osastoihin, jotka on katettu ja eristetty toisistaan ja ympäristöstä)

Päästäminen vesistöön lukuun ottamatta meriä

Päästäminen meriin, myös sijoittaminen merenpohjaan

Biologinen, muualla tässä liitteessä määrittelemätön käsittely, jonka tuloksena syntyvät yhdisteet tai seokset hävitetään jollakin tässä osassa mainituista toimista

Fysikaalis-kemiallinen, muualla tässä liitteessä määrittelemätön käsittely, jonka tuloksena syntyvät yhdisteet tai seokset hävitetään jollakin tässä osassa mainituista toimista (esim. haihdutus, kuivatus, pasutus, neutralointi, saostus)

Polttaminen maalla

Polttaminen merellä

Pysyvä varastointi (esim. säiliöiden sijoittaminen kaivokseen)

Sekoittaminen ennen toimittamista johonkin tässä osassa mainituista toimista

Uudelleen pakkaaminen ennen toimittamista johonkin tässä osassa mainituista toimista

Varastoiminen ennen toimittamista johonkin tässä osassa mainituista toimista

B OSA

HYÖDYNTÄMISTOIMET (R)

Käyttö polttoaineena (muu kuin pelkkä polttaminen) tai muutoin energian tuottamiseksi

Liuottimien talteenotto tai uudistaminen

Sellaisten orgaanisten aineiden kierrätys tai talteenotto, joita ei käytetä liuottimina

Metallien ja metalliyhdisteiden kierrätys tai talteenotto

Muiden epäorgaanisten aineiden kierrätys tai talteenotto

Happojen tai emästen uudistaminen

Saasteiden torjuntaan käytettyjen aineiden hyödyntäminen

Katalyyttien ainesosien hyödyntäminen

Käytetyn öljyn uudelleen jalostaminen tai muu jo käytetyn öljyn uudelleenkäyttö

Maanviljelyä edistävä tai ympäristölle hyödyllinen maaperäkäsittely

Aiemmin tässä osassa määritetyissä hyödyntämistoimissa syntyneiden jätemateriaalien käyttö

Jätteiden vaihto jonkin aiemmin tässä osassa mainitun toimen soveltamiseksi jätteeseen

Sellaisen materiaalin kertyminen, johon on tarkoitus soveltaa jotakin tässä osassa mainituista toimista

LIITE IV

VÄLIMIESMENETTELY

1.

Jos riita saatetaan tämän pöytäkirjan 23 artiklan 2 kappaleen mukaisesti välimiesmenettelyyn, riidan osapuoli tai osapuolet ilmoittavat diplomaattiteitse riidan toiselle osapuolelle tai toisille osapuolille ja sihteeristölle välimiesmenettelyn kohteena olevan asian ja mainitsevat erityisesti tämän pöytäkirjan ne artiklat, joiden tulkinnasta tai soveltamisesta on kyse. Sihteeristö toimittaa vastaanottamansa tiedot kaikille tämän pöytäkirjan sopimuspuolille.

2.

Välimiesoikeudessa on kolme jäsentä. Sekä kantajaosapuoli tai -osapuolet että riidan toinen osapuoli tai osapuolet nimittävät välimiehen, ja nämä kaksi nimitettyä välimiestä nimittävät yhteisestä sopimuksesta kolmannen välimiehen, joka toimii välimiesoikeuden puheenjohtajana. Puheenjohtaja ei saa olla riidan osapuolen kansalainen, hänen tavanomainen asuinpaikkansa ei saa sijaita riidan osapuolen alueella, hän ei saa olla riidan osapuolen palveluksessa, eikä hän ole saanut käsitellä riitaa missään muussa ominaisuudessa.

3.

Jos välimiesoikeuden puheenjohtajaa ei ole nimitetty kahden kuukauden kuluessa toisen välimiehen nimittämisestä, Euroopan talouskomission pääsihteeri nimittää puheenjohtajan kumman tahansa riidan osapuolen pyynnöstä uuden kahden kuukauden määräajan kuluessa.

4.

Jos yksi riidan osapuolista ei nimitä välimiestä kahden kuukauden kuluessa 1 kappaleessa tarkoitetusta ilmoittamisesta, toinen osapuoli voi ilmoittaa tästä Euroopan talouskomission pääsihteerille, joka nimittää välimiesoikeuden puheenjohtajan uuden kahden kuukauden määräajan kuluessa. Nimityksen jälkeen välimiesoikeuden puheenjohtaja pyytää sitä riidan osapuolta, joka ei ole nimittänyt välimiestä, nimittämään välimiehen kahden kuukauden kuluessa. Jos tämä osapuoli ei nimitä välimiestä kyseisen ajanjakson kuluessa, puheenjohtaja ilmoittaa tästä Euroopan talouskomission pääsihteerille, joka nimittää välimiehen uuden kahden kuukauden määräajan kuluessa.

5.

Välimiesoikeus tekee päätöksensä kansainvälisen oikeuden ja tämän pöytäkirjan määräysten mukaisesti.

6.

Tämän liitteen määräysten mukaisesti muodostetut välimiesoikeudet laativat omat menettelytapasääntönsä.

7.

Välimiesoikeus tekee päätöksensä sekä menettelyn että sisällön osalta jäsentensä äänten enemmistöllä.

8.

Välimiesoikeus voi ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin tosiasioiden selvittämiseksi.

9.

Riidan osapuolet helpottavat välimiesoikeuden työtä ja niiden on erityisesti, kaikin käytettävissään olevin keinoin:

a)

toimitettava sille kaikki asiaan liittyvät asiakirjat, välineet ja tiedot;

b)

annettava sille tarvittaessa mahdollisuus kutsua todistajia tai asiantuntijoita kuultavaksi.

10.

Riidan osapuolten ja välimiesten on pidettävä salassa välimiesmenettelyn aikana saamansa luottamukselliset tiedot.

11.

Välimiesoikeus voi riidan osapuolen pyynnöstä suositella väliaikaisia turvaamistoimenpiteitä.

12.

Jos yksi riidan osapuolista ei saavu välimiesoikeuteen tai jos se ei kykene puolustamaan asiaansa, toinen osapuoli voi pyytää oikeutta jatkamaan menettelyä ja tekemään lopullisen päätöksensä. Osapuolen poissaolo tai kyvyttömyys puolustaa asiaansa ei estä asian käsittelyä. Ennen lopullisen päätöksen antamista välimiesoikeuden on varmistettava, että valitus on tosiasiallisesti ja oikeudellisesti perusteltu.

13.

Välimiesoikeus voi kuulla suoraan riidan aiheesta aiheutuvia vastavaatimuksia ja tehdä niistä päätöksen.

14.

Jollei välimiestuomioistuin asian erityisolosuhteista johtuen toisin määrää, riidan osapuolet vastaavat yhtä suurin osuuksin välimiesoikeuden kustannuksista välimiesten palkkiot mukaan lukien. Välimiesoikeus pitää kirjaa kaikista kuluistaan ja antaa niistä osapuolille lopullisen laskelman.

15.

Tämän pöytäkirjan sopimuspuoli, jonka oikeudelliseen etuun riidan aihe liittyy ja johon asiaa koskeva päätös saattaa vaikuttaa, voi esiintyä käsittelyssä väliintulijana välimiesoikeuden luvalla.

16.

Välimiesoikeus antaa välitystuomionsa viimeistään viiden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona välimiesoikeus on muodostettu, ellei välimiesoikeus katso aikarajan pidentämistä enintään viidellä kuukaudella välttämättömäksi.

17.

Välimiesoikeuden tuomioon liitetään tuomion perustelut. Tuomio on lopullinen ja sitoo kaikkia riidan osapuolia. Välimiesoikeus toimittaa tuomion riidan osapuolille ja sihteeristölle. Sihteeristö toimittaa vastaanottamansa tiedot kaikille tämän pöytäkirjan sopimuspuolille.

18.

Kumpi tahansa riidan osapuolista voi saattaa tuomion tulkinnasta tai toimeenpanosta osapuolten välille syntyvän mahdollisen riidan tuomion antaneen välimiesoikeuden käsiteltäväksi tai, jos asiaa ei voida saattaa tämän välimiesoikeuden käsiteltäväksi, muun tähän tarkoitukseen ensimmäisen välimiesoikeuden tavoin muodostetun välimiesoikeuden käsittelyyn.


(1)  Yksittäiset epäpuhtaudet on ilmoitettava, jos BTEX-kynnys (bentseenin, tolueenin, etyylibentseenin ja ksyleenin summaparametri) ylittyy.

(2)  Seuraavat polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH:t) on mitattava: bentso(a)pyreeni (50-32-8), bentso(b)fluoranteeni (205-99-2), bentso(k)fluoranteeni (207-08-9), indeno(1,2,3-cd)pyreeni (193-39-5) (perustuu valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevaan yleissopimukseen liittyvään pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevaan pöytäkirjaan).

(3)  Epäorgaanisina yhdisteinä.


LIITE B

Epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevista rekistereistä tehdyn YK:n Euroopan talouskomission pöytäkirjan 26 artiklan 4 kappaleen mukainen Euroopan yhteisön ilmoitus

Euroopan yhteisö ilmoittaa, että sillä on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan mukaan toimivalta tehdä kansainvälisiä sopimuksia ja täyttää niistä aiheutuvat velvoitteet, jotka myötävaikuttavat seuraavien tavoitteiden saavuttamiseen:

ympäristön laadun säilyttäminen, suojelu ja parantaminen,

ihmisten terveyden suojelu,

luonnonvarojen harkittu ja järkevä käyttö,

sellaisten toimenpiteiden edistäminen kansainvälisellä tasolla, joilla puututaan alueellisiin tai maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin.

Epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevat rekisterit ovat sopiva väline, kun pyritään edistämään ympäristönsuojelun tason parantamista ja antamaan yleisön käyttöön tietoja epäpuhtauksien päästöistä. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös käyttää niitä kehityssuuntausten selvittämiseen, pilaantumisen vähentämisessä saavutetun edistyksen osoittamiseen, vaatimusten noudattamista koskevan seurannan tukemiseen ja edistymisen arviointiin. Siten ne myötävaikuttavat myös edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseen.

Lisäksi Euroopan yhteisö ilmoittaa, että se on jo antanut tämän pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvia asioita koskevaa, jäsenvaltioitaan sitovaa lainsäädäntöä, ja toimittaa ja tarvittaessa ajantasaistaa tätä lainsäädäntöä koskevan luettelon 26 artiklan 4 kappaleen mukaisesti.

Yhteisö on vastuussa niiden pöytäkirjasta johtuvien velvoitteiden noudattamisesta, jotka kuuluvat voimassa olevan yhteisön lainsäädännön soveltamisalaan.

Yhteisön toimivallan harjoittaminen on luonteeltaan jatkuvasti kehittyvää.


4.2.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/80


NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 23 päivänä tammikuuta 2006,

eurooppalaisen naapuruuspolitiikan edunsaajamaiden sekä Venäjän oikeudesta saada tiedonvaihto-ohjelman (TAIEX) tukea

(2006/62/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 181 a artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Keskitetty välitön hallinnointi on osoittautunut liittymistä valmistelevan tuen alalla arvokkaaksi välineeksi erityisesti teknisen avun tiedonvaihtotoimiston (TAIEX) tukitoimien yhteydessä.

(2)

Kuten toukokuussa 2004 hyväksytyssä komission strategia-asiakirjassa todetaan, Euroopan naapuruuspolitiikan tavoitteena on jakaa vuonna 2004 toteutuneen Euroopan unionin laajentumisen edut naapurimaiden kanssa sekä käyttää hyväksi laajentumisprosessin aikana kumppanien lähentämiseksi Euroopan unioniin luotuja välineitä ja saatua kokemusta asteittaisen taloudellisen yhdentymisen toteuttamiseksi ja poliittisen yhteistyön syventämiseksi. Euroopan naapurimailla olisi tästä syystä oltava mahdollisuus saada TAIEX-tukea.

(3)

Euroopan unioni ja Venäjä hyväksyivät 10 päivänä toukokuuta 2005 järjestetyssä Euroopan unionin ja Venäjän välisessä 15. huippukokouksessa etenemissuunnitelmat neljän yhteisen alueen luomiseksi. Etenemissuunnitelmissa asetetaan samanlaisia tavoitteita kuin Euroopan naapuruuspolitiikassa, muun muassa yhteistyön tiivistäminen sekä sääntöjen ja lainsäädännön lähentäminen korkeampia vaatimuksia vastaavasti.

(4)

Venäjä voi saada rahoitusta tulevasta eurooppalaisesta naapuruuden ja kumppanuuden välineestä.

(5)

Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (2) jäljempänä ’varainhoitoasetus’, 54 artiklan 2 kohdassa sallitaan yhteisön talousarvion toteuttaminen keskitettyä hallinnointia välillisesti soveltaen ja siinä asetetaan toteutukselle erityisvaatimukset edellyttäen, että tästä säädetään kyseisen ohjelman perussäädöksessä.

(6)

TAIEX-tuki on pantava täytäntöön yhdenmukaisesti. Tästä syystä tässä päätöksessä olisi noudatettava samaa lähestymistapaa kuin taloudellisen tuen myöntämisestä tietyille Keski- ja Itä-Euroopan maille 18 päivänä joulukuuta 1989 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 3906/89 (3) (Phare), Albanialle, Bosnia ja Hertsegovinalle, Kroatialle, Jugoslavian liittotasavallalle ja entiselle Jugoslavian tasavallalle Makedonialle annettavasta avusta 5 päivänä joulukuuta 2000 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2666/2000 (4) (Cards) ja liittymistä valmistelevasta rahoitustuesta Turkille 17 päivänä joulukuuta 2001 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2500/2001 (5).

(7)

Osa avun toimittamisesta Itä- ja Keski-Euroopan kumppanivaltioille 29 päivänä joulukuuta 1999 annetussa asetuksessa (EY) N:o 99/2000 (6) säädetyistä toimista kuuluu Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom-sopimus) soveltamisalaan. Tämä päätös ei koske näitä osia,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Tämän päätöksen tavoitteena on antaa eurooppalaisen naapuruuspolitiikan soveltamisalaan kuuluville maille sekä Venäjälle, erityisesti niille, jotka toteuttavat parhaillaan toimintasuunnitelmia tai etenemissuunnitelmia, mahdollisuus saada teknisen avun tiedonvaihtotoimiston (TAIEX) tukea kohdennetun teknisen tuen muodossa kumppanimaiden avustamiseksi toimintasuunnitelmiin liittyvän lainsäädännön ymmärtämisessä ja laatimisessa samoin kuin sen täytäntöönpanossa ja täytäntöönpanon valvonnassa.

2 artikla

Rahoituksellisista ja teknisistä toimenpiteistä (Meda) taloudellisen ja yhteiskunnallisen rakenneuudistuksen tukemiseksi Euro–Välimeri-yhteistyökumppanuuden puitteissa 23 päivänä heinäkuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1488/96 (7) ja asetuksen (EY, Euratom) N:o 99/2000 täytäntöönpanemiseksi komissio voi varainhoitoasetuksen 54 artiklan 2 kohdan mukaisesti päättää siirtää julkisen vallan tehtäviä ja erityisesti tämän päätöksen mukaisia talousarvion toteuttamiseen liittyviä tehtäviä yhteisölle, joka panee täytäntöön TAIEX-ohjelmaa asetuksen (ETY) N:o 3906/89, asetuksen (EY) N:o 2666/2000 ja asetuksen (EY) N:o 2500/2001 mukaisesti.

3 artikla

Tätä päätöstä ei sovelleta niiden asetuksen (EY, Euratom) N:o 99/2000 mukaisiin toimien osiin, jotka kuluvat Euratomin perustamissopimuksen soveltamisalaan.

4 artikla

Tällä päätöksellä sallitut toimet rahoitetaan budjettikohdasta 19 06 01 (tuki Itä-Euroopan ja Keski-Aasian kumppanimaille) ja hallintomenoihin liittyvästä budjettikohdasta 19 01 04 07 sekä budjettikohdasta 19 08 02 01 (Meda, yhteisön ulkopuolisten Välimeren alueen maiden taloudellisten ja sosiaalisten rakenteiden uudistamisen liitännäistoimenpiteet) ja hallintomenoihin liittyvästä budjettikohdasta 19 01 04 06.

Tehty Brysselissä 23 päivänä tammikuuta 2006.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. PRÖLL


(1)  Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

(2)  EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.

(3)  EYVL L 375, 23.12.1989, s. 11. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2257/2004 (EUVL L 389, 30.12.2004, s. 1).

(4)  EYVL L 306, 7.12.2000, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2112/2005 (EUVL L 344, 27.12.2005, s. 23).

(5)  EYVL L 342, 27.12.2001. s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2112/2005.

(6)  EYVL L 12, 18.1.2000, s. 1.

(7)  EYVL L 189, 30.7.1996, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2112/2005.


Komissio

4.2.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/82


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 26 päivänä marraskuuta 2003,

tukiohjelmasta, jonka Italian Piemonten alue aikoo toteuttaa ilman saastumisen vähentämiseksi alueellaan

(tiedoksiannettu numerolla K(2003) 3520)

(Ainoastaan italiankielinen teksti on todistusvoimainen)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2006/63/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 88 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan,

ottaa huomioon Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 62 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (1),

on mainitun artiklan mukaisesti kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa,

sekä katsoo seuraavaa:

1.   MENETTELY

(1)

Italian viranomaiset ilmoittivat 16 päivänä joulukuuta 2002 päivätyllä kirjeellä (A/39321), joka kirjattiin saapuneeksi komissioon 18 päivänä joulukuuta 2002, ja 20 päivänä joulukuuta 2002 päivätyllä kirjeellä (A/39483), joka kirjattiin saapuneeksi komissioon 31 päivänä joulukuuta 2002, EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti Piemonten alueen tukiohjelmasta ajoneuvojen polttoaineena käytettävän maakaasun jakeluverkoston laajentamiseksi.

(2)

Komissio pyysi ilmoitetusta tukiohjelmasta lisätietoja 3 päivänä helmikuuta 2003 päivätyllä kirjeellä D/50722.

(3)

Italian viranomaiset toimittivat täydentäviä tietoja 25 päivänä maaliskuuta 2003 päivätyllä kirjeellä A/32278, joka kirjattiin saapuneeksi komissioon 28 päivänä maaliskuuta 2003.

(4)

Komissio ilmoitti Italialle 28 päivänä toukokuuta 2003 päivätyllä kirjeellä SG(2003) D/229965 päättäneensä aloittaa perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn ehdotetun toimenpiteen osalta.

(5)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2). Komissio pyysi asetuksen (EY) N:o 659/1999 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksensa asetetussa määräajassa (yksi kuukausi).

(6)

Komissio sai kolmansilta osapuolilta huomautuksia, jotka oli päivätty 29 päivänä elokuuta 2003 (Bundesverband der deutschen Gas- und Wasserwirtschaft e. V., BGW, Saksa), 1 päivänä syyskuuta 2003 (Bundesministerium der Finanzen, Saksa) ja 2 päivänä syyskuuta 2003 (OMV Erdgas, Itävalta).

(7)

Italian virallinen vastaus esitettiin 10 päivänä lokakuuta 2003 päivätyssä kirjeessä (A/37006) Italian viranomaisten pyydettyä kahdesti, 10 päivänä heinäkuuta 2003 ja 5 päivänä elokuuta 2003, vastaamiselle asetetun määräajan pidentämistä, johon komissio antoi suostumuksensa 7 päivänä elokuuta 2003.

2.   TUKIOHJELMAN YKSITYISKOHTAINEN KUVAUS

2.1   Oikeusperusta ja tukiohjelman tarkoitus

(8)

Ilmoitettu tuki perustuu seuraaviin säädöksiin:

A.

Ensisijainen säädös

Aluehallituksen päätös (DGR) nro 67–7675, tehty 11 päivänä marraskuuta 2002”Hanke ajoneuvojen polttoaineena käytettävän metaanin myyntiverkoston kehittämiseksi. Varojen siirto kuntiin rahoituksen antamiseksi yrityksille, jotka aikovat perustaa ajoneuvojen polttoaineena käytettävän metaanin jakeluasemia. Hakuaikojen ja arviointiperusteiden määrittely”.

B.

Toissijaiset säädökset

Laki nro 426, annettu 9 päivänä joulukuuta 1998, ”Uudet ympäristönsuojelutoimenpiteet”;

Ministeriön asetus, annettu 22 päivänä joulukuuta 2000, ”Kansallisen maakaasuputkiverkoston määrittäminen 23 päivänä toukokuuta 2000 annetun asetuksen nro 164 mukaisesti”;

Ministeriön asetus nro 256, annettu 17 päivänä heinäkuuta 1998, ”Asetus säännöistä metaania tai nestekaasua polttoaineena käyttävien ajoneuvojen tukemiseksi”;

Ministeriön asetus, annettu 28 päivänä toukokuuta 1999, ”9 päivänä joulukuuta 1998 annetussa laissa nro 426 säädetty lainarahoitus Cassa depositi e prestitiltä ympäristönsuojelutoimenpiteitä varten”;

Ministeriön asetus, annettu 5 päivänä huhtikuuta 2001”Suorat avustukset kansalaisille sähköllä, metaanilla ja nestekaasulla kulkevien ajoneuvojen hankkimiseen ja metaani- ja nestekaasukäyttöisten laitteiden käyttöönottoon”;

Aluehallituksen päätös nro 13–7622 ”Metaanin ja nestekaasun sekä muiden innovatiivisten ja ympäristöystävällisten polttoaineiden käytön lisääminen julkisessa liikenteessä. Kriteerien määrittely varojen jakamiselle ja siirtämiselle maakuntiin”;

Aluehallituksen päätös nro 62–6806 ”Laissa nro 194/98 tarkoitetun Piemonten julkisen paikallisliikenteen investointisuunnitelman yleiskriteerit ja yksityiskohtaiset säännöt avustuksille. 9 009 895,07 euron varaaminen alueen liikennelaitokselle luvusta 25192/2002”.

(9)

Tukiohjelma koskee ajoneuvojen polttoaineena käytettävää maakaasua (metaani) myyvien huoltoasemien verkoston laajentamista. Tällä hetkellä Piemonten alueella on vain 12 tällaista asemaa, kun niitä Emilia-Romagnassa on 80 ja Venetossa 64. Määrää pidetään riittämättömänä Kioton pöytäkirjassa asetetun hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevan tavoitteen saavuttamiseksi (vähennystavoitteet on määritetty kansallisessa ja alueellisessa lainsäädännössä) ja muiden ilmassa esiintyvien haitallisten aineiden ympäristövaikutusten vähentämiseksi alentamalla aluetasolla seuraavia päästöjä: a) typpioksidi; b) mikrohiukkaset; c) bentseeni. Tällaiset epäpuhtauspäästöt johtuvat liikenneruuhkista ja erä