21.12.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 335/1

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

21.12.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 335/3

(1)

Uruguayn kierroksen monenvälisiin kauppaneuvotteluihin (2) liittyen yhteisö on sitoutunut tietyn maissimäärän tuonnille Espanjaan.

(2)

Yksityiskohtaisten tullikiintiöiden soveltamisesta maissin ja durran tuontia Espanjaan ja maissin tuontia Portugaliin koskevien erityisjärjestelmien osalta 26 päivänä heinäkuuta 1995 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1839/95 (3), vahvistetaan säännöt koskien tarjouskilpailun avaamista.

(3)

Markkinoiden nykyiset tarpeet Espanjassa huomioon ottaen olisi avattava maissin tuontitullin alentamista koskeva tarjouskilpailu.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

21.12.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 335/4

(1)

Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen osana tehdyssä maataloussopimuksessa (2) yhteisö sitoutuu tuomaan tietyn määrän durraa Espanjaan.

(2)

Tuontitariffikiintiöiden soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä Espanjan kohdalla maissin ja durran osalta ja Portugalin kohdalla maissin osalta 26 päivänä heinäkuuta 1995 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1839/95 (3) vahvistetaan tarjouskilpailujen toteuttamista koskevat erityiset yksityiskohtaiset säännökset.

(3)

Markkinoiden nykyiset tarpeet Espanjassa huomioon ottaen olisi avattava durran tuontitullin alentamista koskeva tarjouskilpailu.

(4)

Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioista (AKT-valtioista) peräisin oleviin maataloustuotteisiin ja niiden jalostamisessa saatuihin tavaroihin sovellettavista järjestelyistä ja asetuksen (EY) N:o 1706/98 kumoamisesta 10 päivänä joulukuuta 2002 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2286/2002 (4) säädetään erityisesti durran tuontitullin alentamisesta 60 prosentilla 100 000 tonnin kiintiön rajoissa kalenterivuosittain ja 50 prosentilla tämän kiintiön yli menevältä osalta. Tämän edun ja tuontitullin alentamista koskevasta tarjouskilpailusta johtuvan edun kumuloituminen saattaisi häiritä Espanjan viljamarkkinoita. Tämän vuoksi on suotavaa sulkea pois mahdollisuus kumuloitumiseen.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

21.12.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 335/6

(1)

Jotta komissio voisi seurata asetuksessa (ETY) N:o 2075/92 vahvistettuun raakatupakka-alan yhteiseen markkinajärjestelyyn kuuluvien markkinoiden kehitystä, jäsenvaltioiden on ilmoitettava tarvittavat tiedot.

(2)

Sitä tarkoitusta varten hyväksyttiin tietojen toimittamisesta tupakka-alalla satovuodesta 2000 alkaen 29 päivänä maaliskuuta 2004 annettu komission asetus (EY) N:o 604/2004 (2).

(3)

Toimitettavien tietojen avulla olisi luotava koko yhteisön tupakkamarkkinoita koskeva yleiskatsaus, ja niissä olisi erityisesti otettava huomioon yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 (3) säännökset ja sen täytäntöönpanoa koskevat säännöt.

(4)

Toimitetut tiedot olisi tehokkaan hallinnon vuoksi ryhmiteltävä tupakkalajikeryhmän mukaan, ja tietojen toimittamiseksi olisi asetettava määräajat.

(5)

Sen vuoksi on aiheellista mukauttaa toimitettavia tietoja koskevia säännöksiä vastaavasti.

(6)

Selkeyden ja järkeistämisen vuoksi asetus (EY) N:o 604/2004 olisi kumottava ja korvattava uudella asetuksella.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tupakan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

21.12.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 335/13

(1)

Asetuksen (EY) N:o 550/2004 mukaisesti komission on vahvistettava yhteiset vaatimukset lennonvarmistuspalvelujen tarjoamiselle kaikkialla yhteisössä. Asetus, jota sovelletaan sellaisenaan, on paras väline tähän tarkoitukseen.

(2)

Yhteisössä tapahtuvan lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisen olisi perustuttava jäsenvaltioiden myöntämään lupaan. Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajille, jotka täyttävät yhteiset vaatimukset, olisi myönnettävä lupa asetuksen (EY) N:o 550/2004 7 artiklan mukaisesti. Niiden lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien, joilla on mahdollisuus toimia ilman lupaa, pitäisi pyrkiä noudattamaan yhteisiä vaatimuksia niin suuressa määrin kuin se niiden oikeudellisen aseman huomioon ottaen on mahdollista.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 550/2004 6 artiklan mukaisesti vahvistettavien yhteisten vaatimusten soveltaminen ei saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden omaa ilmatilaansa koskevaan suvereniteettiin eikä jäsenvaltioiden sellaisiin tarpeisiin, jotka liittyvät yleiseen järjestykseen, yleiseen turvallisuuteen ja puolustuskysymyksiin, siten kuin yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisen puitteista 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 549/2004 (puiteasetus) (2) 13 artiklassa säädetään. Asetuksen (EY) N:o 549/2004 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhteisten vaatimusten ei pitäisi koskea sotilasoperaatioita tai -koulutusta.

(4)

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisen yhteisten vaatimusten määrittämisessä olisi otettava asianmukaisesti huomioon lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien oikeudellinen asema jäsenvaltioissa. Jos organisaatio lisäksi harjoittaa muuta toimintaa kuin lennonvarmistuspalvelujen tarjoamista, asetuksen (EY) N:o 550/2004 6 artiklan mukaisesti vahvistettavia yhteisiä vaatimuksia ei pitäisi soveltaa tähän muuhun toimintaan tai resursseihin, jotka suunnataan muuhun toimintaan kuin lennonvarmistuspalvelujen tarjoamiseen, jollei asiasta toisin säädetä.

(5)

Kun yhteisiä vaatimuksia sovelletaan lennonvarmistuspalvelujen tarjoajiin, tämä olisi toteutettava oikeassa suhteessa niihin riskeihin, jotka liittyvät kunkin palvelutyypin erityispiirteisiin, kuten käsiteltävien tapahtumien lukumäärään ja/tai luonteeseen sekä muihin piirteisiin. Jos tietyt lennonvarmistuspalvelujen tarjoajat päättävät olla hyödyntämättä mahdollisuutta tarjota rajat ylittäviä palveluja ja ne tämän vuoksi luopuvat oikeudestaan vastavuoroiseen tunnustamiseen yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa, kansallisella valvontaviranomaisella olisi oltava oikeus sallia kyseisille palveluntarjoajille tiettyjen lennonvarmistuspalvelujen tarjoamista koskevien yleisten vaatimusten ja tiettyjen ilmaliikennepalvelujen tarjoamista koskevien erityisten vaatimusten noudattaminen vastaavassa suhteessa. Tällöin lupaan liitetyissä ehdoissa pitäisi ottaa huomioon poikkeuksen luonne ja soveltamisala.

(6)

Lupajärjestelmän asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi vuosikertomustensa yhteydessä toimitettava komissiolle kaikki tarvittavat tiedot kansallisten valvontaviranomaisten myöntämistä poikkeuksista.

(7)

Erityyppisiin lennonvarmistuspalveluihin ei aina sovelleta samoja vaatimuksia. Tämän vuoksi on tarpeellista mukauttaa yhteiset vaatimukset kunkin palvelutyypin erityispiirteitä vastaaviksi.

(8)

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien asiana pitäisi olla näyttää toteen se, että ne täyttävät vaatimukset luvan voimassaoloajan ja kaikkien sen piiriin kuuluvien palvelujen osalta.

(9)

Yhteisten vaatimusten tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi olisi luotava järjestelmä, jonka avulla voitaisiin säännöllisesti valvoa ja tarkastaa luvassa määriteltyjen yhteisten vaatimusten ja ehtojen noudattaminen. Kansallisen valvontaviranomaisen olisi tarkastettava palveluntarjoajan soveltuvuus ennen luvan antamista ja olisi vuosittain arvioitava niiden lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien toiminnan vaatimustenmukaisuus, joille se on myöntänyt luvan. Tämän vuoksi sen olisi laadittava ja saatettava vuosittain ajan tasalle ohjeellinen, riskinarviointiin perustuva tarkastusohjelma, joka kattaa kaikki siltä luvan saaneet palveluntarjoajat. Ohjelmalla olisi voitava tarkastaa kaikki asiankuuluvat lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien toiminnot kohtuullisessa määräajassa. Kansallisen valvontaviranomaisen, joka arvioi nimettyjen ilmaliikennepalvelujen ja sääpalvelujen tarjoajien vaatimustenmukaisuuden, olisi voitava myös tarkastaa kyseisen jäsenvaltion kansainvälisistä velvoitteista johtuvien asiaan liittyvien vaatimusten noudattaminen.

(10)

Kansallisten valvontaviranomaisten vertaisarvioinneilla olisi edistettävä yhteistä lähestymistapaa lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien valvonnassa kaikkialla yhteisössä. Komission olisi järjestettävä nämä vertaisarvioinnit yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. Ne olisi sovitettava yhteen Eurocontrolin turvallisuusvaatimusten (Eurocontrol Safety Regulatory Requirements, ESARR) täytäntöönpanon seuranta- ja tukiohjelman (Implementation Monitoring and Support Programme, ESIMS) sekä kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) johtaman turvallisuusvalvonnan yleisen tarkastusohjelman (Universal Safety Oversight Audit Programme, USOAP) puitteissa. Näin vältettäisiin työn päällekkäisyys. Jotta vertaisarviointi tarjoaisi mahdollisuuden kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihtamiseen, olisi suositeltavaa, että kansalliset asiantuntijat kuuluisivat kansallisen valvontaviranomaisen tai yleisesti tunnustetun organisaation henkilöstöön.

(11)

Eurocontrol on kehittänyt turvallisuusvaatimukset (ESARR), joilla on suuri merkitys tarjottujen ilmaliikennepalvelujen turvallisuuden kannalta. Asetuksen (EY) N:o 550/2004 mukaisesti komission olisi yksilöitävä ja vahvistettava asiaankuuluvat määräykset, jotka sisältyvät ilmaliikenteen hallinnan palveluntarjoajien turvallisuudenhallintajärjestelmien käyttöä koskevaan ESARR 3:een, riskien arviointia ja vähentämistä ilmaliikenteen hallinnassa koskevaan ESARR 4:ään sekä ilmaliikenteen hallinnan henkilöstöä ja turvallisuuteen liittyvissä operatiivisissa tehtävissä toimivaa teknistä henkilöstöä koskevaan ESARR 5:een. Asetuksen (EY) N:o 550/2004 5 artiklan mukaisesti komissio on esittänyt ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhteisön lennonjohtajan lupakirjasta (3), joka kattaa ESARR 5:n lennonjohtajia koskevat määräykset. Tämän vuoksi ei ole tarkoituksenmukaista esittää näitä määräyksiä uudestaan tässä asetuksessa. Olisi kuitenkin sisällytettävä säännökset siitä, että kansallisen valvontaviranomaisen on tarvittaessa tarkastettava, että ilmaliikennepalvelujen tarjoajan henkilöstöllä, ja erityisesti lennonjohtajilla, on asianmukaiset lupakirjat.

(12)

Siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnan perusperiaatteista 21 päivänä marraskuuta 1994 annettu neuvoston direktiivi 94/56/EY (4) ja poikkeamien ilmoittamisesta siviili-ilmailun alalla 13 päivänä kesäkuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/42/EY (5) kattavat ilmaliikenteen hallinnan turvallisuuteen liittyvien poikkeamien raportointia ja arviointia koskevat ESARR-määräykset. Tämän vuoksi ei ole tarkoituksenmukaista esittää näitä määräyksiä uudestaan. Olisi kuitenkin sisällytettävä turvallisuuteen liittyviä poikkeamia koskevat uudet säännökset siitä, että kansallisen valvontaviranomaisen on tarkastettava, ovatko ilmaliikennepalvelujen tarjoajan sekä viestintä- suunnistus- tai valvontapalvelujen tarjoajan järjestelyt riittäviä tällaisten poikkeamien raportointiin ja niiden arviointiin. Ilmaliikenteen hallinnan turvallisuusvalvontaa koskevaan ESARR 1:een ja ilmaliikenteen hallintajärjestelmien ohjelmistoja koskevaan ESARR 6:een sisältyvät asiaankuuluvat määräykset olisi yksilöitävä ja vahvistettava erillisillä yhteisön säädöksillä.

(13)

Erityisesti olisi tiedostettava, että ensiksi turvallisuudenhallinta on juuri se ilmaliikennepalvelujen osa-alue, jolla varmistetaan kaikkien turvallisuusriskien yksilöiminen, arvioiminen ja vähentäminen tyydyttävällä tavalla, ja toiseksi että muodollisella ja systemaattisella turvallisuudenhallinnan lähestymistavalla saavutetaan paras mahdollinen turvallisuuden taso siten, että tulokset ovat helposti nähtävissä ja jäljitettävissä. Komission olisi pidettävä ajan tasalla ilmaliikennepalveluihin sovellettavat turvallisuusvaatimukset ja täsmennettävä niitä edelleen, jotta varmistettaisiin mahdollisimman korkea turvallisuuden taso, tämän kuitenkaan vaikuttamatta asemaan, joka Euroopan lentoturvallisuusvirastolle saatetaan määritellä tulevaisuudessa.

(14)

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien olisi toiminnassaan noudatettava asiaankuuluvia ICAOn normeja. Rajat ylittävän palvelujen tarjoamisen helpottamiseksi Eurocontrolin kanssa tiiviissä yhteistyössä työskentelevien jäsenvaltioiden ja komission olisi pyrittävä niiden erojen vähentämiseen mahdollisimman pieniksi, joita jäsenvaltioiden ilmoitusten perusteella havaitaan ICAOn lennonvarmistuspalveluja koskevien vaatimusten soveltamisessa, jotta saataisiin aikaan jäsenvaltioiden yhteinen, yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan normisto, jolla edistettäisiin yhteisten lentosääntöjen kehittämistä.

(15)

Erilaisten kansallisten vastuuvelvollisuutta koskevien järjestelyjen ei pitäisi estää lennonvarmistuspalvelujen tarjoajia tekemästä sopimuksia rajat ylittävästä palveluntarjonnasta, heti kun ne ovat tehneet järjestelyjä kattaakseen sovellettavaan lakiin perustuvista korvausvelvoitteista aiheutuvat tappiot. Käytetyn menettelyn olisi oltava kansallisen lainsäädännön mukainen. Jäsenvaltioiden, jotka sallivat lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisen ilmatilassaan tai osassa sitä ilman asetuksen (EY) N:o 550/2004 mukaista lupaa, olisi vastattava kyseisten palveluntarjoajien vastuiden kattamisesta.

(16)

Vaikka ESARR 4:ssä määritellään sellaisten onnettomuuksien suurin hyväksyttävä todennäköisyys Euroopan siviili-ilmailukonferenssin (European Civil Aviation Conference, ECAC) piiriin kuuluvalla alueella, joissa ilmaliikenteen hallinta on suoraan myötävaikuttavana tekijänä, kaikkien vakavuusluokkien suurimpia hyväksyttäviä todennäköisyyksiä ei ole vielä vahvistettu. Jäsenvaltioiden ja komission pitäisi yhdessä Eurocontrolin kanssa laatia valmiiksi nämä todennäköisyydet ja saattaa niitä ajan tasalle sekä kehittää mekanismeja, joiden avulla niitä voitaisiin soveltaa erilaisissa olosuhteissa.

(17)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 549/2004 5 artiklalla perustetun yhtenäisen ilmatilan komitean lausunnon mukaiset,

a)

muuhun palveluntarjoajan toimintaan kuin lennonvarmistuspalvelujen tarjoamiseen,

b)

resursseihin, jotka suunnataan muuhun toimintaan kuin lennonvarmistuspalvelujen tarjoamiseen,

jollei liitteessä I tai II toisin säädetä.

a)

ESARR 3 ilmaliikenteen hallintapalvelun tarjoajien turvallisuusjärjestelmien käytöstä, annettu 17 päivänä heinäkuuta 2000;

b)

ESARR 4 riskien arvioinnista ja vähentämisestä ilmaliikenteen hallinnassa, annettu 5 päivänä huhtikuuta 2001;

c)

ESARR 5 ilmaliikenteen hallintapalvelun henkilöstöstä; turvallisuuteen liittyvissä operatiivisissa tehtävissä toimivaa teknistä henkilöstöä koskevat vaatimukset, annettu 11 päivänä huhtikuuta 2002.

a)

’lentotyöllä’ ilma-aluksen toimintaa, jossa alusta käytetään erityispalveluihin esimerkiksi maatalouden, rakennustoiminnan, valokuvauksen, kartoituksen, tähystyksen, partioinnin, etsintä- ja pelastustoiminnan tai lentomainonnan aloilla;

b)

’kaupallisella ilmakuljetuksella’ kaikkea sellaista ilma-aluksen toimintaa, jossa kuljetetaan matkustajia, rahtia tai postia maksua tai vuokraa vastaan;

c)

’funktionaalisella järjestelmällä’ järjestelmien, menettelyjen ja henkilöstöresurssien yhdistelmää, joka on muodostettu ilmaliikenteen hallinnan alan toiminnon suorittamista varten;

d)

’yleisilmailulla’ kaikkea muuta siviili-ilma-aluksen toimintaa kuin kaupallista ilmakuljetusta tai lentotyötä;

e)

’kansallisella valvontaviranomaisella’ jäsenvaltion asetuksen (EY) N:o 549/2004 4 artiklan mukaisesti kansalliseksi viranomaiseksi nimeämää/nimeämiä tai perustamaa/perustamia elintä tai elimiä;

f)

’vaaratekijällä’ kaikkia edellytyksiä, tilanteita tai olosuhteita, jotka saattavat aiheuttaa onnettomuuden;

g)

’toiminnallisella organisaatiolla’ organisaatiota, joka on vastuussa ilmaliikennettä, viestintä-, suunnistus- tai valvontapalveluja tukevien teknisten palvelujen tarjoamisesta;

h)

’riskillä’ vaaratekijän vahingollisen seurauksen yleisen todennäköisyyden tai esiintymistiheyden sekä kyseisen seurauksen vakavuuden yhdistelmää;

i)

’turvallisuuden varmistamisella’ kaikkia suunniteltuja ja järjestelmällisiä toimia, jotka tarvitaan riittävän varmuuden saamiseen siitä, että tuote, palvelu, organisaatio tai funktionaalinen järjestelmä saavuttaa hyväksyttävän tai tyydyttävän turvallisuuden;

j)

’turvallisuustavoitteella’ laadullista tai määrällistä lausumaa, jossa määritellään vaaratekijän suurin hyväksyttävä esiintymistiheys tai todennäköisyys, jolla vaaratekijän voidaan olettaa ilmenevän;

k)

’turvallisuusvaatimuksella’ tiettyyn turvallisuustavoitteeseen tähtäävään riskinhallintastrategiaan perustuvaa riskinvähentämiskeinoa; mukaan lukien organisaatiota, operatiivisia tekijöitä, menettelyjä, toimintoja, suorituskykyä ja yhteentoimivuutta koskevat vaatimukset tai ympäristönäkökohtiin liittyvät keinot;

l)

’palveluilla’ joko yksittäistä lennonvarmistuspalvelua tai useiden lennonvarmistuspalvelujen muodostamaa kokonaisuutta.

a)

yleisilmailu;

b)

lentotyö;

c)

kaupallinen ilmakuljetus, jossa käytetään vain ilma-alusta, jonka suurin sallittu lentoonlähtömassa on alle 10 tonnia tai jossa matkustajapaikkoja on alle 20;

d)

kaupallinen ilmakuljetus, jossa vuosittaisia tapahtumia on alle 10 000 riippumatta suurimmasta sallitusta lentoonlähtömassasta ja matkustajapaikkojen määrästä; tapahtumat lasketaan nousujen ja laskujen yhteismääränä ja kolmen edeltävän vuoden keskiarvona.

a)

1 kohta: tekninen ja toiminnallinen pätevyys ja valmius;

b)

3.1 kohta: turvallisuudenhallinta;

c)

5 kohta: henkilöstö;

d)

8.1 kohta: avoin ja läpinäkyvä palvelujen tarjonta.

a)

turvallisuudenhallintaan liittyvä vastuu sekä ulkopuoliset palvelut ja toimitukset (3.1.2 kohdassa);

b)

turvallisuuskatselmukset (3.1.3 kohdassa);

c)

riskien arviointia ja vähentämistä koskevat turvallisuusvaatimukset muutosten yhteydessä (3.2 kohdassa).

a)

määriteltävä lupaan liitetyissä ehdoissa poikkeuksen luonne ja soveltamisala ja ilmoitettava sen oikeusperusta;

b)

rajoitettava luvan voimassaoloaika; ja

c)

valvottava jatkossa, täyttävätkö lennonvarmistuspalvelujen tarjoajat edelleen poikkeuksen myöntämisen edellytykset.

a)

tutkia tarpeelliset asiakirjat, tiedot, menettelyt ja muu aineisto, jolla on merkitystä lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisen kannalta;

b)

ottaa jäljennöksiä tai otteita kyseisistä asiakirjoista, tiedoista, menettelyistä ja muusta aineistosta;

c)

vaatia suullista selvitystä paikalla;

d)

päästä niihin tiloihin, niille alueille ja niihin liikennevälineisiin, jotka ovat merkityksellisiä.

a)

annettava asianmukaiset turvallisuusmääräykset turvallisuuteen liittyvissä operatiivisissa tehtävissä toimivaa teknistä henkilöstöä varten;

b)

varmistettava kaikkien toiminnallisten organisaatioiden turvallisuuteen liittyviin operatiivisiin tehtäviin määräämän teknisen henkilöstön riittävä ja asianmukainen turvallisuusvalvonta;

c)

aiheellisin perustein ja asianmukaisen tutkimuksen jälkeen ryhdyttävä tarvittaviin toimiin sellaisen toiminnallisen organisaation ja/tai sen teknisen henkilöstön suhteen, joka ei täytä liitteessä II olevan 3.3 kohdan vaatimuksia;

d)

tarkistettava, että on olemassa asianmukaiset menetelmät sen varmistamiseksi, että kolmannet, joille on annettu turvallisuuteen liittyviä operatiivisia tehtäviä, täyttävät liitteessä II olevan 3.3 kohdan vaatimukset.

21.12.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 335/31

(1)

Yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2005 22 päivänä joulukuuta 2004 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 27/2005 (3) säädetään kiintiöistä vuodeksi 2005.

(2)

Liettua lopetti 6 päivänä kesäkuuta 2005 sen lipun alla purjehtivien alusten pohjankatkaravun kalastuksen NAFO 3L -alueella.

(3)

Komission asetuksella (EY) N:o 1170/2005 (4) kielletään Liettuan lipun alla purjehtivien tai Liettuassa rekisteröityjen alusten pohjankatkaravun kalastus NAFO 3 L -alueella.

(4)

Japani siirsi 30 päivänä lokakuuta 2005 Liettualle 144 tonnia pohjankatkaravun kiintiötä NAFO 3L alueen vesillä. Sen vuoksi olisi sallittava Liettuan lipun alla purjehtivien tai siellä rekisteröityjen alusten pohjankatkaravun kalastus NAFO 3L -alueella. Asetus (EY) N:o 1170/2005 olisi sen vuoksi kumottava,

21.12.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 335/32

(1)

Yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2005 22 päivänä joulukuuta 2004 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 27/2005 (3) säädetään kiintiöistä vuodeksi 2005.

(2)

Tanska kielsi 9 päivänä lokakuuta 2005 lippunsa alla purjehtivilta aluksilta kilohailin kalastuksen ICES-alueella IIIa.

(3)

Komission asetuksessa (EY) N:o 1779/2005 (4) kielletään Tanskan lipun alla purjehtivilta tai Tanskassa rekisteröidyiltä aluksilta kilohailin kalastus ICES-alueella IIIa.

(4)

Ruotsi siirsi 15 päivänä marraskuuta 2005 Tanskalle 1 000 tonnin kilohailikiintiön ICES-alueen IIIa vesillä. Sen vuoksi olisi sallittava Tanskan lipun alla purjehtivien tai Tanskassa rekisteröityjen alusten kilohailin kalastus ICES-alueen IIIa vesillä. Sen vuoksi olisi kumottava komission asetus (EY) N:o 1779/2005,

21.12.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 335/33

(1)

Yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2005 22 päivänä joulukuuta 2004 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 27/2005 (3) säädetään kiintiöistä vuodeksi 2005.

(2)

Espanja lopetti 4 päivänä marraskuuta 2005 sen lipun alla purjehtivien alusten kummeliturskan kalastuksen ICES-alueilla V b (EY:n vedet), VI, VII, XII ja XIV.

(3)

Komission asetuksella (EY) N:o 1894/2005 (4) kielletään Espanjan lipun alla purjehtivien tai siellä rekisteröityjen alusten kummeliturskan kalastus ICES-alueilla V b (EY:n vedet), VI, VII, XII ja XIV.

(4)

Yhdistynyt kuningaskunta siirsi 28 päivänä marraskuuta 2005 Espanjalle 300 tonnia kummeliturskan kiintiötä ICES-alueiden V b (EY:n vedet), VI, VII, XII ja XIV vesillä. Sen vuoksi olisi sallittava Espanjan lipun alla purjehtivien tai siellä rekisteröityjen alusten kummeliturskan kalastus ICES-alueilla V b (EY:n vedet) VI, VII, XII ja XIV. Asetus (EY) N:o 1894/2005 olisi sen vuoksi kumottava,

21.12.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 335/34

(1)

Asetuksen (EY) N:o 881/2002 liitteessä I on luettelo henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joita asetuksessa tarkoitettu varojen ja muiden taloudellisten resurssien jäädyttäminen koskee.

(2)

Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston pakotekomitea päätti 15 päivänä joulukuuta 2005 muuttaa luetteloa henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joita varojen ja muiden taloudellisten resurssien jäädyttäminen koskee. Sen vuoksi liite I olisi muutettava vastaavasti.

(3)

Tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden tehokkuuden varmistamiseksi tämän asetuksen on tultava voimaan viipymättä,

21.12.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 335/36

(1)

Valkoisen sokerin, raakasokerin ja tiettyjen siirappien edustavien hintojen ja niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien määrät markkinointivuodeksi 2005/2006 vahvistetaan komission asetuksessa (EY) N:o 1011/2005 (3). Kyseiset hinnat ja tullien määrät on viimeksi muutettu komission asetuksella (EY) N:o 2019/2005 (4).

(2)

Tällä hetkellä komission käytettävissä olevien tietojen perusteella mainittuja määriä on muutettava asetuksessa (EY) N:o 1423/95 säädettyjen sääntöjen mukaisesti,

21.12.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 335/38

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1051/2001 4 artiklan mukaisesti puuvillan, josta siemeniä ei ole poistettu, maailmanmarkkinahinta määritellään säännöllisin väliajoin siemenistä puhdistetun puuvillan osalta todetun maailmanmarkkinahinnan perusteella ottamalla huomioon siemenistä puhdistetulle puuvillalle määritellyn hinnan ja puuvillalle, josta siemeniä ei ole poistettu, lasketun hinnan välinen suhde pitkällä aikavälillä. Tämä suhde vahvistetaan puuvillan tukijärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 2 päivänä elokuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1591/2001 (3) 2 artiklan 2 kohdassa. Jos maailmanmarkkinahintaa ei voi määritellä tällä tavoin, hinta lasketaan viimeksi määritellyn hinnan perusteella.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1051/2001 5 artiklan mukaisesti puuvillan, josta siemeniä ei ole poistettu, maailmanmarkkinahinta määritellään tuotteelle, joka vastaa tiettyjä ominaisuuksia ja ottaen huomioon markkinoiden todellista suuntausta edustavina pidetyt edullisimmat tarjoukset ja hinnat. Määrittelyä varten otetaan huomioon tarjousten ja yhden tai useamman edustavan eurooppalaisen pörssin noteeraamien hintojen keskiarvo yhteisön satamaan cif-toimituksena kuljetetuista tuotteista, jotka tulevat kansainvälisen kaupan kannalta edustavimpina pidetyistä eri toimittajamaista. Puuvillan, josta siemenet on poistettu, maailmanmarkkinahinnan määrittelyä koskeviin perusteisiin tehdään kuitenkin mukautuksia, joiden tavoitteena on ottaa huomioon toimitetun tuotteen laadun tai tarjousten ja hintojen luonteen vuoksi perustellut erot. Nämä mukautukset vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1591/2001 3 artiklan 2 kohdassa.

(3)

Edellä tarkoitettujen perusteiden soveltamisen johdosta puuvillan, josta siemeniä ei ole poistettu, maailmanmarkkinahinta vahvistetaan jäljempänä esitetylle tasolle,

21.12.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 335/39

(1)

Italia antoi 30 päivänä syyskuuta 2003 julkisen talouden kehitystä ja korjaamista koskevista kiireellisistä toimenpiteistä asetuksen nro 269 Disposizioni urgenti per favorire lo sviluppo e la correzione dell’andamento dei conti pubblici (jäljempänä ’Italian asetus nro 269/2003’), joka julkaistiin 2 päivänä lokakuuta 2003 Italian virallisessa lehdessä nro 229. Italian asetuksen nro 269/2003 1 §:n 1 momentin b alamomentissa säädetään erityisistä verokannustimista, jotka liittyvät tuotteiden esittelyyn ulkomailla järjestettävillä messuilla. Asetus muutettiin 24 päivänä marraskuuta 2003 muutoksitta laiksi nro 326/2003, joka julkaistiin 25 päivänä marraskuuta 2003 Italian virallisessa lehdessä nro 274.

(2)

Komissio pyysi Italian viranomaisilta 22 päivänä lokakuuta 2003 lähetetyllä kirjeellä (D/56756) tietoja kyseisistä kannustimista ja niiden voimaantulosta määrittääkseen, olivatko ne EY:n perustamissopimuksen 87 artiklassa tarkoitettua tukea. Komissio muistutti Italiaa samassa kirjeessä EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesta velvollisuudesta ilmoittaa komissiolle kaikista tukitoimenpiteistä ennen niiden täytäntöönpanoa.

(3)

Italian viranomaiset toimittivat pyydetyt tiedot 11 päivänä marraskuuta 2003 (A/37737) ja 26 päivänä marraskuuta 2003 (A/38138) päivätyillä kirjeillä. Komissio muistutti Italiaa jälleen 19 päivänä joulukuuta 2003 päivätyssä kirjeessä (D/58192) sen EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisista velvollisuuksista ja pyysi Italian viranomaisia ilmoittamaan kyseisten verohelpotusten mahdollisille saajille EY:n perustamissopimuksessa sekä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (2) 14 artiklassa asetetuista seuraamuksista siinä tapauksessa, että verohelpotusten todetaan olevan tukea, jolle ei ole saatu komission ennakkohyväksyntää.

(4)

Komissio ilmoitti 18 päivänä maaliskuuta 2004 päivätyllä kirjeellä (SG 2004 D/201066) Italialle, että se oli päättänyt aloittaa Italian ulkomaisiin näyttelyihin osallistuville yrityksille antamista verokannustimista EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn. Italian viranomaiset esittivät omat huomautuksensa 1 päivänä kesäkuuta 2004 päivätyssä kirjeessä (A/35042).

(5)

Komission päätös aloittaa muodollinen tutkintamenettely julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja asianosaisia pyydettiin esittämään huomautuksensa (3). Komissiolle ei lähetetty yhtään huomautusta.

(6)

Italian asetuksen nro 269/2003 1 §:n 1 momentin b alamomentin mukaan yritykset, jotka maksavat Italiaan yhtiöveroa ja jotka ovat olleet toiminnassa asetuksen voimaantulopäivänä, ovat vapautettuja verosta sellaisten menojen osalta, jotka liittyvät suoraan tuotteiden esittelemiseen ulkomailla järjestettävillä messuilla. Vapautus koskee ainoastaan menoja, jotka ovat aiheutuneet ensimmäisenä verovuonna sen jälkeen, kun Italian asetus nro 269/2003 tuli voimaan (2 päivänä lokakuuta 2003). Toimenpide vaikuttaa siis vuoden 2004 verotettavaan tuloon yrityksissä, joiden tilikausi vastaa kalenterivuotta. Italian asetuksen nro 269/2003 1 §:n 1 momentin b alamomentissa säädetään, että yhtiöverosta vapautuksen lisäksi ilmoitetuista menoista tehdään myös tavanomaiset vähennykset verotettavasta tulosta ulkomailla järjestettävien messujen osallistumiskulujen perusteella.

(7)

Yleissäännöt vähennyksistä, joita yritykset voivat tehdä menoista, joita niille aiheutuu ulkomailla järjestettäville messuille, on esitetty tuloverolaissa (Testo unico delle imposte sui redditi). Lain 108 §:n 2 momentissa mainos- ja myynninedistämiskulut (joihin myös messujen osallistumiskulut kuuluvat) ja edustuskulut erotellaan toisistaan. Mainos- ja myynninedistämiskulut ovat kokonaan vähennyskelpoisia sen tilikauden aikana, jona ne ovat aiheutuneet, tai tasaerinä kyseisellä tilikaudella ja seuraavien neljän tilikauden aikana, kun taas edustuskulujen vähennyskelpoisuuden yläraja on kolmannes kuluista tasaerinä viidelle vuodelle jaettuna.

(8)

Italian asetuksen nro 269/2003 1 §:n 1 momentin b alamomentissa todetaan messuille osallistumiseen liittyvistä erilaisista kulujen tyypeistä, että tukiohjelman kannustimet on rajoitettu tuotteiden esittelyyn liittyviin kuluihin, eivätkä muut messuille osallistumiseen liittyvät kulut ole tukikelpoisia.

(9)

Italian viranomaiset ovat täsmentäneet, että etu myönnetään menolajista riippumatta, vaikka verokohtelu yleensä vaihtelee menolajeittain, kuten edellä on todettu. Italia on todennut, että kaikkia messuihin liittyviä menoja kohdellaan samalla tavoin, jotta vältetään hankala eri menolajien luokittelu. Italian asetuksen nro 269/2003 1 §:n 1 momentin b alamomentissa tukikelpoisen määrän ulkopuolelle on kuitenkin nimenomaisesti jätetty sponsorointimenot, jotka kuuluvat mainoskuluihin ja jotka voidaan Italian tuloverolain 108 §:n 2 momentin nojalla vähentää kokonaisuudessaan.

(10)

Komissio katsoi 18 päivänä maaliskuuta 2004 päivätyssä muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevassa kirjeessään, että toimenpide täytti kriteerit, joiden perusteella sitä voidaan pitää EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena.

(11)

Komissio oli tässä tilanteessa sitä mieltä, että tukiohjelma oli valikoiva, sillä etua vaikutti aiheutuvan yksinomaan yrityksille, jotka asettivat näytteille vientiin tarkoitettuja tuotteita ja muunlainen yritystoiminta jäi sen ulkopuolelle. Tukiohjelmasta eivät hyödy esimerkiksi yksinomaan Italian markkinoilla toimivat italialaiset yritykset, palveluja tarjoavat yritykset, messuille esiteltäviksi soveltumattomilla tuotteilla kauppaa käyvät yritykset tai Italiassa järjestettäville messuille osallistuvat yritykset.

(12)

Komissio katsoi myös, että tukiohjelmalla suosittiin ulkomailla järjestettäville messuille osallistuvia italialaisia yrityksiä vahvistamalla niiden asemaa verrattuna ulkomaisiin kilpailijoihin – sekä niihin, jotka kilpailevat asianomaisten yritysten kanssa Italian markkinoilla ja ulkomailla, että niihin, jotka ovat sijoittautuneet Italiaan ja kilpailevat tuensaajien kanssa Italian markkinoilla.

(13)

Komissio katsoi, ettei kyseisiä valikoivia veroetuuksia voinut perustella Italian verojärjestelmän luonteella tai rakenteella. Etuuksien tarkoituksena ei myöskään vaikuttanut olevan mahdollisten ulkomailla järjestettäville messuille osallistumisesta aiheutuneiden menojen korvaaminen, sillä tuen edellytyksenä ei ole ulkomaisen veron tai maksun maksaminen ulkomailla. Kyse ei vaikuta olevan myöskään EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa mainituista poikkeuksista. Etuudet liittyvät menoihin, joihin ei voida soveltaa ryhmäpoikkeusasetuksia tai yhteisön suuntaviivoja. Pk-yritysten ryhmäpoikkeusasetuksen mukaan tuki messuille osallistumista varten on sallittua vain, jos se on enintään 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista ja jos pk-yritys osallistuu kyseisille messuille tai kyseiseen näyttelyyn ensimmäisen kerran. Italian verokannustin koskee kuitenkin kaikkia yrityksiä ja kaikkia kustannuksia, jotka liittyvät mille tahansa ulkomailla järjestettäville messuille osallistumiseen.

(14)

Italian viranomaiset esittivät kolme päähuomautusta komission 18 päivänä maaliskuuta 2004 päivätyssä, menettelyn aloittamista koskevassa kirjeessään esittämästä arviosta. Niillä pyrittiin osoittamaan, ettei tukiohjelmassa erotella kaupan eri aloilla toimivia tuensaajia, vaan se on yleinen toimenpide, jota voidaan soveltaa kaikkiin kaupallista toimintaa harjoittaviin yrityksiin.

(15)

Italian viranomaisten ensimmäinen huomautus on, että toimenpidettä sovelletaan samalla tavoin kaikilla talouden aloilla ja kaikkiin Italiaan yritysveroa maksaviin yrityksiin edellyttäen, että niille aiheutuu kustannuksia ulkomailla järjestettäville messuille osallistumisesta. Viranomaiset korostavat, että sitä sovelletaan myös yrityksiin, jotka toimivat pysyvästi ulkomailla. Viranomaiset toteavat lisäksi, että veroetuus liittyy tiukasti ulkomailla järjestettäville messuille osallistumisesta aiheutuviin kustannuksiin eikä verokannustin ole suhteeton. Viranomaiset katsovat, ettei järjestelmällä edistetä ulkomaille järjestettäville messuille osallistumista erillisenä kaupallisena toimintana vaan kaikille yrityksille mahdollisena investointina, jollaisia Italian hallitus pyrkii kannustamaan osana yleisiä talouspolitiikan tavoitteitaan. Viranomaiset selvittävät lisäksi, että myös ulkomailla pysyvästi toimivat yritykset saavat edun, jos niiden Italiassa oleva päätoimipaikka maksaa messuille osallistumisesta aiheutuvat menot.

(16)

Italian viranomaisten toinen huomio on, ettei toimenpiteellä aseteta huonompaan asemaan yrityksiä, jotka eivät harjoita vientiä. Päinvastoin, sen avulla niitä kannustetaan osallistumaan tällaisille messuille. Jos yritys toimii alalla, jolla tuotetuilla tavaroilla tai palveluilla ei voi käydä kauppaa tai harjoittaa vientiä, se ei kilpaile sellaisten yritysten kanssa, jotka niitä tuottavat.

(17)

Kolmanneksi Italian viranomaiset korostavat, että toimenpide on voimassa vain yhden vuoden ajan, eikä ulkomailla järjestettäville messuille osallistuville yrityksille aiheutuva etu vääristä merkittävästi kilpailua yhteismarkkinoilla.

(18)

Komissio on Italian viranomaisten huomautuksia tarkasteltuaan edelleen samaa mieltä kuin 18 päivänä maaliskuuta 2004 päivätyssä, menettelyn aloittamista koskevassa kirjeessään: tukiohjelma on valtiontukea, sillä se täyttää kaikki EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa mainitut kriteerit.

(19)

Toimenpide on tukea, jos se muodostaa tuensaajille etua vähentämällä kustannuksia, joita kaupallisesta toiminnasta tavanomaisesti aiheutuu. Kaikki yritykset maksavat Italiassa yritysveroa. Se lasketaan nettovoitosta, joka on kirjanpitoon merkittyjen liiketoiminnan kulujen ja bruttotuottojen erotus. Tukiohjelmasta saatavan taloudellisen edun määrä muodostuu, kun verotettavista tuloista vähennetään ulkomailla järjestettäville messuille osallistumisesta aiheutuneita kuluja vastaava määrä. Lisäksi bruttotuloista tehdään tavanomaiset verovähennykset. Tukea saava yritys, jolle aiheutuu tällaisia kustannuksia, merkitsee kirjanpitoonsa vastaavan vähennyksen. Näin verotaakka pienenee kyseisenä verovuonna ja yritys maksaa yritysveroa vähemmän, mistä on sille taloudellista etua.

(20)

Italia toteaa huomautuksissaan, ettei tukiohjelmasta aiheudu tuensaajille merkittävää kilpailuetua, sillä sen vaikutus rajoittuu tosiasiallisesti aiheutuneisiin kustannuksiin, ja samaa mekanismia sovelletaan muihin Italian tuloverolain mukaisiin vähennyksiin.

(21)

Komissio kuitenkin katsoo, että kuten Italian viranomaiset ovat todenneet, vähennys on kertaluonteinen, toisin kuin tavanomainen verovähennys. Se on katsottava etuudeksi, jolla vähennetään Italiaan yritysveroa maksavien yritysten tavanomaisia kuluja. Tämän vuoksi komissio vahvistaa arvionsa, jonka mukaan tukiohjelmasta koituu tuensaajille taloudellista etua Italiassa verotettavien tulojen vähennyksen muodossa.

(22)

Etuuden on myös oltava valtion myöntämä tai valtion varoista myönnetty tuki. Koska Italian viranomaiset eivät ole kyseenalaistaneet komission näkemystä, se vahvistaa muodollista tutkintamenettelyä aloittaessaan tekemänsä arvion, jonka mukaan valtio katsotaan tuen antajaksi; etuuden myötä menetetään verotuloja, jotka muuten kertyisivät Italian valtionkassaan.

(23)

Lisäksi toimenpide on katsottava kohdennetuksi tai valikoivaksi, sillä sen avulla suositaan ”jotakin yritystä tai tuotannonalaa”. Italian viranomaiset esittävät, että toimenpidettä voidaan soveltaa kaikkiin Italiassa verotettaviin yrityksiin, jotka tekevät tiettyjä talouspoliittisten tavoitteiden mukaisia, Italian hallituksen tukiohjelmalla edistämiä investointeja.

(24)

Komissio on tarkastellut asiaa huolellisesti ja vahvistaa, että Italian käyttöön ottama poikkeuksellinen verovähennys muodostaa ainoastaan sellaisia yrityksiä suosivan erityisen tukiohjelman, joille aiheutuu tiettyjä tukikelpoisia kuluja ulkomailla järjestettäville messuille osallistumisesta. Järjestelmän ulkopuolelle jätetään yritykset, jotka eivät osallistu tällaisille messuille. Vaikka tukiohjelmaa voidaankin periaatteessa soveltaa kaikkiin ulkomailla järjestettäville messuille osallistuviin yrityksiin, se suosii tosiasiassa vain vientiyrityksiä eivätkä muut yritykset pääse osallisiksi siitä. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön (4) mukaan etuudet, jotka annetaan vientiä harjoittaville yrityksille ja jotka liittyvät viennistä aiheutuviin menoihin, ovat luonteeltaan valikoivia.

(25)

Komissio ei voi hyväksyä Italian viranomaisten esittämiä väitteitä, ettei yrityksiä, jotka eivät harjoita kaupallista toimintaa ja vientiä, voi verrata kaupallista toimintaa harjoittaviin yrityksiin ja että tukiohjelma on yleinen. Komissio katsoo, ettei toimenpidettä ei voi katsoa yleiseksi, koska etuus, jossa tietyt menot vapautetaan verosta, on rajoitettu koskemaan vain vientiyrityksiä ja sitä sovelletaan tavanomaisen verovähennyksen lisäksi. Komissio korostaa myös, etteivät Italian viranomaiset ole osoittaneet toimenpiteen oikeutusta verojärjestelmän luonteen tai rakenteen perusteella. Annetut etuudet eivät ole kuitenkaan missään tapauksessa Italian verojärjestelmän sisäisen logiikan mukaisia, ja ne ovat poikkeuksellisia ja väliaikaisia.

(26)

Komissio vahvistaa näkemyksensä, että kyseessä on kohdennettu tukiohjelma, koska siinä esimerkiksi suositaan vain vientiyrityksiä, jotka esittelevät tuotteitaan messuilla ulkomailla. Tukiohjelman ulkopuolelle jäävät palveluyritykset, ulkomailla järjestettävillä messuilla esiteltäviksi soveltumattomilla tuotteilla kauppaa käyvät yritykset ja Italiassa järjestettäville messuille osallistuvat yritykset.

(27)

Komissiolla on edelleen myös epäilyjä siitä, onko kaikilla Italiaan verovelvollisilla yrityksillä oikeus samantasoisiin etuuksiin, kun ne osallistuvat ulkomailla järjestettäville messuille. Italian viranomaiset ovat vahvistaneet, että kannustimeen oikeuttavia menoja voi olla myös italialaisen yrityksen pysyvällä ulkomaisella toimipisteellä, joka on päätoimipaikastaan riippumaton Italian tuloverolain 162 §:ssa ja toimipisteen sijaintimaan kanssa tehdyissä asiaa koskevissa verosopimuksissa tarkoitetulla tavalla.

(28)

Italia toteaa kuitenkin, että etuutta voidaan soveltaa ainoastaan, jos italialainen tuensaaja vastaa suoraan kyseisistä menoista Italian asetuksen nro 269/2003 1 §:n 1 momentin b alamomentin mukaisesti. Tämän vuoksi italialaisten yritysten pysyvien ulkomaisten toimipisteiden tai tytäryhtiöiden olisi veloitettava kyseiset menot suoraan Italiassa olevalta päätoimipaikalta, jotta ne saisivat verovähennyksen. Italiassa toimivien yritysten pysyvät ulkomaiset toimipisteet jäävät näin tosiasiallisesti etuuden ulkopuolelle. Komissio toteaa, että myös tästä syystä tukiohjelma ei vaikuta olevan tasapuolisesti avoin kaikille Italiaan verovelvollisille yrityksille.

(29)

Lisäksi tarkastellaan toimenpiteen vaikutusta kilpailuun ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Italian mukaan toimenpide ei vaikuta kilpailuun lainkaan tai vaikutukset ovat merkityksettömiä tukiohjelman lyhyen keston vuoksi.

(30)

Komissio vahvistaa muodollista tutkintamenettelyä aloittaessaan toimenpiteen vaikutuksista tekemänsä arvion. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön (5) mukaan toimenpide katsotaan kilpailua vääristäväksi, jos tuensaaja kilpailee muiden yritysten kanssa markkinoilla, jotka ovat avoimet kilpailulle. Komissio on edelleen sitä mieltä, että toimenpide vääristää kilpailua ja jäsenvaltioiden välistä kauppaa, sillä sen tavoitteet ja vaikutukset koskevat nimenomaisesti tuensaajien kaupankäynnin olosuhteiden parantamista näiden viedessä tuotteita ulkomaisille markkinoille. Se koskee siis suoraan ulkomaille suuntautuvan, myös jäsenvaltioiden välisen, kaupan alalla toimivia yrityksiä. Lisäksi myös tuet yhteisön ulkopuolelle suuntautuvalle viennille voivat vaikuttaa yhteisön sisäiseen kauppaan ja vääristää kilpailua yhteisössä (6).

(31)

Komissio ei voi hyväksyä väitettä tukiohjelman rajoitetuista vaikutuksista kilpailuun. Vaikka järjestely on voimassa vain vuoden, tukimäärät voivat olla niin suuria, että niillä on merkittävä vaikutus tiettyihin markkinoihin. Tämä pätee erityisesti tapauksiin, joissa tuensaajat ovat suuria yrityksiä, jotka tavallisesti osallistuvat messuille usein. Tuen määrää ei myöskään ole rajoitettu absoluuttisesti, joten se voi olla huomattavakin. Tuen rajallisuus ei missään tapauksessa riitä estämään sitä, että jäsenvaltioiden välinen kilpailu ja kauppa vääristyisi.

(32)

Toimenpiteen lyhyt kesto estää oletettavasti etuuden yrityksiltä, jotka eivät yleensä osallistu messuille, erityisesti jos niiden on päätettävä esimerkiksi uusille markkinoille tulemisesta. Vaikuttaakin siltä, että toimenpide on suunnattu pääosin usein messuille osallistuville yrityksille, myös niille, joiden päätavoite on erityisesti järjestää ja hallinnoida tuotteiden esittelyjä messuilla. Tällaiset yritykset hyötyisivät kohtuuttomasti kannustimesta, koska niitä ei ole nimenomaisesti suljettu Italian asetuksen nro 269/2003 1 §:n 1 momentin b alamomentin soveltamisalan ulkopuolelle.

(33)

Italian viranomaiset ovat panneet järjestelmän täytäntöön ilman ennakkoilmoitusta komissiolle, eivätkä ne ole siis noudattaneet EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrättyä velvoitetta. Toimenpide on sääntöjenvastainen, sillä siinä on kyse EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuesta ja se on pantu täytäntöön ilman komission ennakkohyväksyntää.

(34)

Koska toimenpide on EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, sen soveltuvuus yhteismarkkinoille on arvioitava perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa mainittujen poikkeusten perusteella.

(35)

Italian viranomaiset eivät ole nimenomaisesti kiistäneet komission 18 päivänä maaliskuuta 2004 päivätyssä, muodollista tutkintamenettelyä koskevassa kirjeessään esittämää arviota, ettei tapaukseen voida soveltaa mitään EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa mainituista poikkeuksista, joiden nojalla valtiontuki voidaan katsoa yhteismarkkinoille soveltuvaksi. Näin ollen komissio vahvistaa 18 päivänä maaliskuuta 2004 päivätyn kirjeensä 25–32 kohdassa esittämänsä arvion.

(36)

Etuudet liittyvät menoihin, joihin ei voida soveltaa ryhmäpoikkeusasetuksia tai yhteisön suuntaviivoja. EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 68/2001 (7)  (8) 5 artiklan b kohdan mukaan messuille osallistumiseen liittyvä tuki voidaan hyväksyä vain, jos se on enintään 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista ja jos pk-yritys osallistuu kyseisille messuille tai kyseiseen näyttelyyn ensimmäisen kerran. Italian verokannustin koskee kuitenkin kaikkia yrityksiä ja kaikkia kustannuksia, jotka liittyvät mille tahansa ulkomailla järjestettäville messuille osallistumiseen.

(37)

Tähän tapaukseen ei voida soveltaa EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdassa mainittuja poikkeuksia, jotka koskevat yksittäisille kuluttajille myönnettävää sosiaalista tukea, tukea luonnonmullistusten tai muiden poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttaman vahingon korvaamiseksi ja tukea tietyille Saksan liittotasavallan alueille.

(38)

Sovellettavissa ei ole myöskään EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdassa mainittu poikkeus tuesta taloudellisen kehityksen edistämiseen alueilla, joilla elintaso on poikkeuksellisen alhainen tai joilla vajaatyöllisyys on vakava ongelma.

(39)

Kysymykseen ei tule myöskään EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohdassa mainittu poikkeus tuesta Italian taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen eikä 87 artiklan 3 kohdan d alakohdassa mainittu poikkeus tuesta kulttuurin ja kulttuuriperinnön edistämiseen.

(40)

Tukiohjelmaa on tämän vuoksi arvioitava EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti. Säännöksen mukaan tuki on sallittua, jos se on tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Tukiohjelman veroetuudet eivät liity erityisiin investointeihin, työpaikkojen luomiseen eivätkä erityisiin hankkeisiin. Niillä yksinkertaisesti vähennetään kustannuksia, joita yrityksille aiheutuisi vientitoiminnan yhteydessä; ne on siis katsottava vientitukiin liittyviksi valtiontuiksi. Komission vakiintuneen käytännön mukaan tällaisen tuen ei katsota soveltuvan yhteismarkkinoille.

(41)

Komissio katsoo lisäksi, että vaikka tukiohjelmalla edistettäisiin tietyn taloudellisen toiminnan kehitystä – esimerkiksi italialaisten yritysten kansainvälistymistä – ja johtaisi kaupan volyymin lisääntymiseen, komissio ei voi sulkea pois mahdollisuutta, että vaikutukset yhteisön sisäiseen kauppaan olisivat yhteisen edun vastaisia.

(42)

Komissio on sitä mieltä, että toimenpiteen osana myönnetyt veroetuudet ovat toimintatukea, johon ei voida soveltaa poikkeuksia ja joka ei näin ollen sovellu yhteismarkkinoille. Komissio katsoo myös, että Italia on pannut toimenpiteen täytäntöön sääntöjenvastaisesti.

(43)

Kun sääntöjenvastaisesti myönnetty valtiontuki ei sovellu yhteismarkkinoille, tuki on luonnollisesti perittävä takaisin tuensaajilta. Kun tuki peritään takaisin, ennen sen antamista vallinnut kilpailutilanne palautuu mahdollisimman pitkälti ennalleen.

(44)

Järjestely lopetettiin ennen sen verovuoden päättymistä, jonka aikana tukiohjelma oli voimassa, eli ennen kuin tuensaajista valtaosan verotus määräytyi lopullisesti. Komissio ei voi kuitenkaan sulkea pois mahdollisuutta, että yritykset olivat jo ehtineet hyötyä tuesta esimerkiksi pienemmän ennakkoveron muodossa. Komissio on huomioinut, että Italian viranomaiset varoittivat muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen jälkeen potentiaalisia tuensaajia mahdollisista seuraamuksista, mikäli komissio toteaisi toimenpiteen yhteismarkkinoille soveltumattomaksi tueksi. Komissio katsoo kuitenkin tarpeelliseksi, että jo annetun tuen takaisin perimiseksi Italia kehottaa mahdollisia tuensaajia palauttamaan tuen korkoineen kahden kuukauden kuluessa tästä päätöksestä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 täytäntöönpanosta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 (9) nojalla. Erityisesti jos tuki on jo myönnetty vähentämällä kuluvan verovuoden veroja, Italian on perittävä koko verovelka takaisin viimeisessä vuodelta 2004 maksettavassa erässä. Tuki pitää olla joka tapauksessa peritty kokonaan takaisin viimeistään tämän päätöksen tiedoksiantamista seuraavan verovuoden lopussa.

(45)

Italian on toimitettava komissiolle tämän päätöksen liitteenä olevan lomakkeen avulla luettelo tuensaajista ja ilmoitettava selkeästi, mitä toimenpiteitä on suunniteltu tai jo toteutettu, jotta sääntöjenvastaisen valtiontuen tehokas takaisinperintä voidaan aloittaa välittömästi. Komissiolle on toimitettava kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tekemisestä kaikki asiakirjat (yleisohjeet, perintämääräykset ym.), joilla osoitetaan, että sääntöjenvastaisen tuen takaisinperintä on aloitettu.

(46)

Tämä päätös koskee tukiohjelmaa sellaisenaan, ja se on pantava täytäntöön välittömästi, mikä koskee myös järjestelmän osana myönnetyn tuen takaisinperintää. Tämä ei kuitenkaan rajoita mahdollisuutta, että tuki todetaan yksittäistapauksissa kokonaan tai osittain soveltuvaksi erityisesti pk-yritysten ryhmäpoikkeusasetuksen 5 artiklan b kohdan nojalla,

a)

kehotettava 1 artiklassa mainitun tuen saajia palauttamaan sääntöjenvastainen tuki korkoineen;

b)

esitettävä kaikki asiakirjat, joilla osoitetaan, että sääntöjenvastaisen tuen takaisinperintä on aloitettu.

21.12.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 335/48

(1)

Toimenpiteestä ilmoitettiin EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti 6 päivänä marraskuuta 1997 päivätyllä kirjeellä. Tuensaaja oli ilmeisestikin saanut jo aikaisemmin vastaavanlaista tukea. Sen vuoksi toimenpide merkittiin ilmoittamattomien tukien luetteloon. Saksa toimitti komissiolle lisätietoja 4 päivänä helmikuuta 1998, 10 päivänä kesäkuuta 1998 ja 4 päivänä helmikuuta 1999 päivätyillä kirjeillä.

(2)

Komissio ilmoitti 7 päivänä kesäkuuta 1999 päivätyllä kirjeellä Saksalle päätöksestään aloittaa kyseisen tuen osalta perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely.

(3)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2). Komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa.

(4)

Saadut huomautukset toimitettiin Saksalle lausuntoa varten. Saksa toimitti huomautuksensa 23 päivänä helmikuuta 2000 päivätyllä kirjeellä.

(5)

Saksa pyysi 18 päivänä toukokuuta 2005 päivätyssä ja 23 päivänä toukokuuta 2005 saapuneeksi kirjatussa kirjeessä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (3) 7 artiklan 7 kohdan mukaisesti komissiota tekemään päätöksensä sen käytettävissä olevien tietojen perusteella.

(6)

Edunsaajayritys Greußener Salamifabrik GmbH oli lihanjalostusyritys, joka tuotti ja piti kaupan erilaisia makkaroita ja lihavalmisteita. Yritys ei teurastanut eläimiä itse, vaan jalosti teurastamoista tulevaa lihaa. Saksan toimittamien tietojen mukaan 1 päivänä lokakuuta 1999 aloitettiin Greußener Salamifabrik GmbH:n osalta maksukyvyttömyysmenettely. Komissiolle ei ilmoitettu menettelyn tuloksista. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ainakin yrityksen tuotantolaitokset toimivat edelleen nimellä Greußener Salami- und Schinkenfabrik GmbH. Tässä päätöksessä viitataan kuitenkin Greußener Salamifabrik GmbH -yritykseen ennen sen maksukyvyttömyyttä.

(7)

Liikevaihdon jatkuva pieneneminen oli johtanut siihen, että yritys tuotti vuodesta 1995 lähtien tappiota, ja sen kassavirta kääntyi samana vuonna negatiiviseksi. Talousasiantuntijoiden Dr. Zimmermann & Partner syyskuussa 1996 laatimasta asiakirjasta ilmenee, että yrityksen kassavirtatilanne kyseisenä ajankohtana oli äärimmäisen kriittinen. Yrityksen rahoitusvaikeudet todettiin menettelyn aloittamista koskevassa komission päätöksessä (4), eikä niitä kyseenalaistettu myöskään tutkintamenettelyn aikana. Greußener Salamifabrik oli ehdottomasti rakenneuudistuksen tarpeessa, ja sen rahoittamiseksi yrityksen oli otettava vuoden 1996 viimeisellä vuosineljänneksellä kaksi lisälainaa (375 000 Saksan markkaa Dresdner Bank AG:sta ja 725 000 Saksan markkaa Sparkasse Erfurtista). Thüringer Aufbaubank myönsi näille lainoille 80 prosentin suuruisen takauksen, joka kattoi yhteensä 880 000 Saksan markkaa. Vastoin 5 päivänä huhtikuuta 1989 jäsenvaltioille osoitetussa komission kirjeessä nro SG(89) D/4328 vahvistettuja periaatteita takauksesta ei ilmoitettu komissiolle. Takauksesta käytetään jäljempänä ilmausta ’tuki nro 1’.

(8)

Ergewa GmbH otti 8 päivänä tammikuuta 1997 hallintaansa 75 prosenttia edunsaajayrityksen osakekannasta. Uusi omistaja teki oikaisuja Venäjälle suuntautuviin vakuudettomiin vientitoimiin liittyvien saatavien määriin ja toteutti varastojen arvon vähentämisen yhteensä 1,2 miljoonan Saksan markan arvosta. Tämä sekä myynnin taantuminen edelleen johti taseen heikkenemiseen, mikä edellytti uutta rakenneuudistusta.

(9)

Saksa mainitsi 6 päivänä marraskuuta 1997 päivätyssä ilmoituksessaan selkeästi, että Greußener Salamifabrik ei ollut liikevaihdon ja tulokertymän osalta saavuttanut vuodelle 1997 asetettuja tavoitteita, että yritys oli jatkuvan maksukyvyttömyysuhan alainen ja että sen perusteella voitiin päätellä yrityksen olevan kykenemätön suoriutumaan pankkilainojen takaisinmaksuvelvoitteistaan. Sen vuoksi Schitag, Ernst & Young Deutsche Allgemeine Treuhand AG laati elokuussa 1997 uuden tervehdyttämissuunnitelman Greußener Salamifabrik GmbH:lle. Suunnitelmaan sisältyi kolmenlaisia toimenpiteitä:

(10)

Rakenneuudistuksen yhteydessä Sparkasse Erfurt luopui 1,7 miljoonan Saksan markan suuruisesta saatavasta. Vastineena se käytti osittain Thüringer Aufbaubankin (valtionpankki) 725 000 Saksan markan suuruiselle lainalle (vrt. johdanto-osan 7 kappale) myöntämää takausta; 370 000 Saksan markkaa (64 % takauksen määrästä) maksettiin rakenneuudistuksen puitteissa Sparkasse Erfurtille. Sen lisäksi osa takauksesta, jonka Bürgschaftsbank Thüringen GmbH (yksityinen pankki) oli myöntänyt vuonna 1993 yhden miljoonan Saksan markan suuruiselle lainalle, käytettiin maksamalla 590 000 Saksan markkaa (74 % takauksen määrästä) Sparkasse Erfurtille.

(11)

Lisäksi Dresdner Bank Erfurt rahoitti uudelleen Sparkasse Erfurtin aiemmin myöntämän 2,5 miljoonan Saksan markan suuruisen lainan. Dresdner Bank myönsi kyseisen lainan kuitenkin sillä edellytyksellä, että Thüringer Aufbaubank suostuu takaamaan 80 prosenttia lainasta.

(12)

Uudesta kahden miljoonan Saksan markan suuruisesta takauksesta ja aikaisemman takauksen osittaisesta käytöstä (370 000 Saksan markkaa) ilmoitettiin EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan sekä komission jäsenvaltioille osoittaman, 5 päivänä huhtikuuta 1989 päivätyn kirjeen nro SG(89) D/4328 mukaisesti komissiolle 6 päivänä marraskuuta 1997 päivätyllä kirjeellä. Näitä kahta toimenpidettä tarkastellaan jäljempänä yhdessä ’tukena nro 2’. Saksa ilmoitti 4 päivänä helmikuuta 1999 päivätyssä kirjeessään sekä uudelleen 18 päivänä toukokuuta 2005 päivätyssä kirjeessään, että Thüringer Aufbaubankin kahden miljoonan Saksan markan suuruinen takaus myönnettäisiin ainoastaan sillä edellytyksellä, että komissio hyväksyy sen.

(13)

Dresdner Bank Erfurtin 2,5 miljoonan Saksan markan suuruinen laina maksettiin Greußener Salamifabrik GmbH:lle.

(14)

Ergewa GmbH, jonka hallussa oli 75 prosenttia osakepääomasta, hankki vielä yritykselle 1,5 miljoonan Saksan markan suuruisen toissijaisen lainan.

(15)

Markkinointistrategia käsittää seuraavat kolme tavoitetta: tuotekehittely, tuotepolitiikka ja menekin edistäminen. Yleistavoitteena on markkinasuuntautuneisuuden parantaminen.

(16)

Helpoimmin toteutettavissa olevat säästöt saatiin aikaan jo aikaisemman rakenneuudistuksen yhteydessä, minkä vuoksi tervehdyttämissuunnitelmassa pyrittiin uusiin säästöihin erityisesti energiankulutuksen ja kuljetuskustannusten osalta.

(17)

Komissiolle toimitettujen tietojen mukaan toimenpidekokonaisuuden avulla oli tarkoitus palauttaa yrityksen elinkelpoisuus ja kannattavuus. Tämä olisi kuitenkin edellyttänyt liikevaihdon kasvua 6 845 000 Saksan markasta vuonna 1996 seitsemään miljoonaan Saksan markkaan vuonna 1998 ja kahdeksaan miljoonaan Saksan markkaan vuonna 1999.

(18)

Komissio aloitti EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn seuraavien Greußener Salamifabrik GmbH:n hyväksi suunniteltujen toimenpiteiden osalta:

(19)

Koska takaukset oli myönnetty taloudellisissa vaikeuksissa olevalle yritykselle, komission oletuksena on, että tukielementti tuen myöntämisajankohtana vastaa sataa prosenttia takauksen kohteena olevasta summasta, toisin sanoen 880 000 Saksan markkaa vuonna 1996 ja kaksi miljoonaa Saksan markkaa vuonna 1997 eli yhteensä 2,88 miljoonaa Saksan markkaa.

(20)

Komissio aloitti edellä mainittujen toimenpiteiden osalta EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn, koska se epäili, oliko toimenpide valtiontakauksia koskevan komission 5 päivänä huhtikuuta 1989 päivätyn kirjeen SG(89) D/4328 sekä vuosina 1994 ja 1997 annettujen, vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi tarkoitettua valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen (5) mukainen. Suuntaviivojen perusteella komissio epäili, oliko yrityksen kilpailukyvyn palauttaminen mahdollista rakenneuudistuksen avulla, oliko rakenneuudistustuen kertaluonteisuuden periaatetta noudatettu ja oliko rakenneuudistussuunnitelman täysimääräistä täytäntöönpanoa koskeva edellytys täyttynyt.

(21)

Tuki nro 1 myönnettiin valtiontakauksena, mikä tarkoittaa, että sen on oltava komission 5 päivänä huhtikuuta 1989 jäsenvaltioille osoittaman kirjeen nro SG(89) D/4328 määräysten mukainen. Komissio ilmaisi kyseisessä kirjeessä, että takauksia voidaan myöntää ainoastaan siinä tapauksessa, että niiden käyttöön liittyy erityisehtoja, joihin voi kuulua äärimmillään vaatimus tuensaajayrityksen julistamisesta konkurssiin. Toimitetuista tiedoista ei ilmene, liittyikö kyseisten takausten käyttöön erityisehtoja.

(22)

Tukea myönnettiin, koska yritys oli taloudellisissa vaikeuksissa ja tervehdyttämisen tarpeessa. Sen vuoksi tukea oli tarkasteltava sen myöntämisajankohtana voimassa olleiden, vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi tarkoitettua valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen perusteella. Komissiolla ei ollut käytettävissään tuesta nro 1 mitään sellaisia tietoja, joiden perusteella se olisi voinut todeta, vastasiko tuki suuntaviivojen edellytyksiä. Tuen nro 2 osalta rakenneuudistusta koskevien suuntaviivojen kolme edellytystä eivät ilmeisestikään täyttyneet. Vaikutti siltä, että tuen avulla ei onnistuttu palauttamaan yrityksen kannattavuutta. Lisäksi yritys pyrki ilmeisestikin ratkaisemaan kannattavuuteen liittyvät ongelmansa laajentamalla toimintaansa, mikä saattoi vääristää kilpailua epäasianmukaisella tavalla. Ei ollut myöskään selvää, oliko rakenneuudistussuunnitelma pantu kokonaisuudessaan täytäntöön.

(23)

Komissio sai huomautuksia Kemper Fleischwarenfabrikilta (Nortrup), Saksan lihanjalostusteollisuuden liitolta (Deutsche Fleischwarenindustrie e.V., Bonn) sekä kolmannelta asianomaiselta, joka halusi pysyä nimettömänä. Kaikki nämä asianomaiset katsoivat, että liikevaihdon lisääminen olisi ollut mahdollista ainoastaan hintoja alentamalla, mikä taas olisi ollut haitallista alan kannalta. Deutsche Fleischwarenindustrie e.V. mainitsi, että markkinoilta poistui Saksassa vuosittain yksi prosentti lihanjalostusalan yrityksistä. Ainoastaan parhaat pystyvät selviytymään näillä erittäin kilpailluilla markkinoilla, ja yritysten keinotekoinen hengissä pitäminen on alan etujen vastaista. Lisäksi lähes kaikki alan yritykset noudattavat ehdotettua markkinointistrategiaa. Liiton mukaan tällainen strategia ei voi onnistua ilman huomattavia taloudellisia panoksia, joita ei tässä tapauksessa ollut käytettävissä.

(24)

Riippumatta pyynnöstään pidentää vastaamiselle asetettua määräaikaa Saksa toimitti huomautuksensa 22 päivänä heinäkuuta 1999, 28 päivänä heinäkuuta 1999, 6 päivänä elokuuta 1999 ja 23 päivänä helmikuuta 2000 päivätyillä kirjeillä.

(25)

Ensimmäisessä kirjeessään Saksan viranomaiset ilmoittivat, että yritys oli osittain siirtynyt uuteen omistukseen.

(26)

Toisessa kirjeessään ne ilmaisivat toiveensa takaussopimuksen siirtämisestä vakuuden antamista koskevien edellytysten mukaisesti, esittivät ensimmäistä rakenneuudistusta koskevan suunnitelman ja ilmoittivat myös aikovansa toimittaa toisen rakenneuudistuksen seurauksena odotetut taloudelliset tulokset. Lisätietoja toimitettiin myös siitä, miksi liikevaihdon kasvutavoitteita ei saavutettu toisen rakenneuudistuksen jälkeen.

(27)

Saksan viranomaiset mainitsivat myös 28 päivänä heinäkuuta 1999 päivätyssä kirjeessään, että yritys ei suunnitellut tuotantokapasiteettinsa laajentamista aikaisempaan tuotantokapasiteettiinsa (1994/1995) nähden. Yrityksen ongelmia pidettiin ulkopuolisten tekijöiden, kuten sikaruton puhkeamisen, Venäjän markkinoiden romahtamisen ja BSE-kriisin aiheuttamina. Saksan mukaan oli myös epätodennäköistä, että tuki johtaisi kilpailun vääristymiseen, koska tuensaaja oli yksinomaan Thüringenin alueella toimiva pk-yritys.

(28)

Saksan viranomaiset olivat liittäneet 6 päivänä elokuuta 1999 päivättyyn kolmanteen kirjeeseensä takaussopimuksen ja ensimmäistä rakenneuudistusta koskevan tervehdyttämissuunnitelman.

(29)

Saksa ilmoitti 23 helmikuuta 2000 päivätyssä kirjeessään, että Greußener Salamifabrik GmbH:n omaisuuden osalta oli aloitettu maksukyvyttömyysmenettely ja että pankit olivat irtisanoneet luottonsa. Kirjeen liitteenä oli myös yrittäjän pääasiallisen pankin – Dresdner Bankin – kirje, jossa pankki toteaa, että kilpailijat tulevat varmasti vastustamaan tukea.

(30)

Toimenpiteissä myönnetään tukea lihanjalostusalan yritykselle. Naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1254/1999 (6) 40 artiklan ja sianliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä lokakuuta 1975 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2759/75 (7) 21 artiklan mukaan näiden asetusten soveltamisalaan kuuluviin tuotteisiin sovelletaan EY:n perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklaa. Sen vuoksi tukitoimenpiteen kohteena oleviin aloihin sovelletaan valtiontukea koskevia yhteisön säännöksiä.

(31)

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(32)

Tuki myönnettiin valtiontakauksena, jonka turvin edunsaajayritys saattoi ottaa lainaa turvatakseen toimintansa jatkumisen sen sijaan, että se olisi joutunut konkurssiin tai toteuttamaan rakenneuudistuksen.

(33)

Tuki nro 1 myönnettiin vuonna 1996. Ilmoittamattomia valtiontukia on arvioitava niiden myöntämisajankohtana voimassa olleen säännöstön mukaisesti. Valtiontakausten arvioinnin oikeusperusta vuonna 1996 oli komission jäsenvaltioille 5 päivänä huhtikuuta 1989 osoittama kirje nro SG(89) D/4328, jossa komissio ilmaisi, että kaikki valtiontakaukset kuuluvat EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Lisäksi vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi tarkoitettua valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen (vuodelta 1994) 2.3 kohdan mukaan vaikeuksissa olevien yritysten rahoitukseen myönnettävän valtiontakauksen osalta oletetaan, että rahoitustoimiin sisältyy valtiontukea. Kuten edellä 7 kohdassa mainitaan, tuensaajayritys oli tuen nro 1 myöntämisajankohtana taloudellisissa vaikeuksissa. Vuoden 1994 suuntaviivojen 2.1 kohdan mukaan kannattavuuden aleneminen, liikevaihdon pieneneminen ja kassavirran väheneminen ovat tyypillisiä merkkejä yrityksen joutumisesta vaikeuksiin.

(34)

Tuesta nro 2 ilmoitettiin vuonna 1997. Ilmoitettuja tukia on tarkasteltava niiden arviointiajankohtana voimassa olevan säännöstön perusteella. EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina annetun komission tiedonannon (8) 4 kohdassa mainitaan neljä edellytystä, joiden täyttyessä yksittäinen valtiontakaus ei ole EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Koska Saksa on tehnyt selväksi, että lainanottajaa (Greußener Salamifabrik GmbH) oli toisen takauksen myöntämisajankohtana pidettävä vaikeuksissa olevana yrityksenä (vrt. johdanto-osan 9 kappale), ainakaan ensimmäinen edellä mainituista edellytyksistä ei täyty.

(35)

Sen vuoksi toimenpiteessä on kyse valtion varoista (Thüringer Aufbaubankin kautta) myönnetystä tuesta.

(36)

Koska takaus myönnettiin vaikeuksissa olevalle yritykselle, komissio olettaa, että tukielementti on 100 prosenttia takauksen kohteena olevasta summasta, joka on ensimmäisen takauksen osalta 880 000 Saksan markkaa ja toisen takauksen osalta kaksi miljoonaa Saksan markkaa, toisin sanoen yhteensä 2,88 miljoonaa Saksan markkaa.

(37)

Tuki suosii tiettyä yritystä, joka tarkasteltavana olevassa tapauksessa on Greußener Salamifabrik GmbH.

(38)

Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan yrityksen kilpailuaseman paraneminen valtiontuen avulla aiheuttaa yleensä kilpailun vääristymistä niihin kilpailijayrityksiin nähden, jotka eivät saa vastaavaa tukea (9). Sen paremmin tuen suhteellisen vähäinen määrä kuin edunsaajayrityksen suhteellisen pieni kokokaan eivät kuitenkaan sellaisinaan riitä sulkemaan pois mahdollisuutta, etteikö tuki saattaisi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (10).

(39)

Toimenpide vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, jos se vaikeuttaa tuontia muista jäsenvaltioista tai helpottaa vientiä muihin jäsenvaltioihin. Ratkaisevaa on se, kehittyykö yhteisön sisäinen kauppa – tai uhkaako se kehittyä – kyseisen toimenpiteen seurauksena tavanomaisesta poikkeavalla tavalla.

(40)

Tukijärjestelmän kohteena olevilla tuotteilla käydään jäsenvaltioiden välistä kauppaa (11), minkä vuoksi niiden markkinoilla vallitsee kilpailu. Siksi on pelättävissä, että yhteisön sisäinen kauppa on toimenpiteen seurauksena kehittynyt tavanomaisesta poikkeavalla tavalla.

(41)

Sen vuoksi tarkasteltavana oleva toimenpide on EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea.

(42)

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätään poikkeuksista saman artiklan 1 kohdassa määrättyyn valtiontukea koskevaan kieltoon.

(43)

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan mukaisten poikkeusten edellytykset eivät tukitoimenpiteen luonteen ja tarkoituksen vuoksi täyty. Saksa ei ole myöskään vedonnut 87 artiklan 2 kohdan soveltamiseen.

(44)

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdassa mainitaan tuet, joita voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvina. Niiden vastaavuutta perustamissopimuksen määräysten kanssa on kansallisten näkökohtien lisäksi tarkasteltava myös yhteisön tasolla. Yhteismarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi 87 artiklan 3 kohdan poikkeuksia on tulkittava rajoittavasti.

(45)

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan osalta on pantava merkille, että edunsaajayrityksen toimipaikan on sijaittava alueella, jonka taloudellista tilannetta voidaan alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen (12) mukaisesti pitää yhteisön tasolla arvioituna äärimmäisen epäsuotuisana (bruttokansantuote asukasta kohden ostovoimastandardina mitattuna alle 75 prosenttia yhteisön keskiarvosta). Edellä mainittujen suuntaviivojen (sekä niiden varhaisemman toisinnon (13) mukaan valtiontuen myöntämistä EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetuilla alueilla koskevia säännöksiä ei sovelleta maatalousalalla. Sen vuoksi EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohtaa ei voida käyttää perusteena tuelle, jota myönnetään liitteessä I lueteltujen tuotteiden tuottamiseen, jalostamiseen ja kaupan pitämiseen.

(46)

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohdan osalta on todettava, että kyseistä toimenpidettä ei ole tarkoitettu Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistämiseen tai Saksan taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen.

(47)

Toimenpidettä ei ole myöskään tarkoitettu – eikä se sovellu – EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohdan tavoitteiden saavuttamiseen.

(48)

Komissio voi EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti pitää tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen myönnettyä tukea yhteismarkkinoille soveltuvana, jos se helpottaa tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehitystä eikä muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(49)

Periaatteessa komissio arvioi vaikeuksissa oleville yrityksille myönnettyjen tukien yhdenmukaisuutta EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c kanssa vuonna 2004 vahvistettujen, vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen (14) (’vuoden 2004 suuntaviivat’) perusteella. Suuntaviivojen 103 ja 104 kohdan mukaisesti komissio arvioi kuitenkin ennen 10 päivää lokakuuta 2004 ilmoitetut tuet sekä ennen vuoden 2004 suuntaviivojen julkaisemista täysimääräisinä myönnetyt ilmoittamattomat pelastus- ja rakenneuudistustuet ilmoittamis- tai tuen myöntämisajankohtana voimassa olleiden suuntaviivojen perusteella. Tuki nro 1 myönnettiin vuonna 1996, ja tuesta nro 2 ilmoitettiin marraskuussa 1997. Kyseisinä ajankohtina olivat voimassa suuntaviivat vuodelta 1994, joiden 2.2 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat halutessaan soveltaa maatalousalalla edelleen ennen kyseisten suuntaviivojen voimaantuloa voimassa olleita alan yksittäisten tuensaajien hyväksi myönnettävää pelastus- ja rakenneuudistustukea koskevia komission erityismääräyksiä. Saksa ei ole pyytänyt mahdollisuutta soveltaa tätä sääntöä, minkä vuoksi toimenpidettä arvioidaan vuoden 1994 suuntaviivojen määräysten perusteella.

(50)

Tuki nro 1 koskee 1,1 miljoonan Saksan markan suuruiselle lainalle myönnettyä 80-prosenttista valtiontakausta. Komissio aloitti EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn seuraavista syistä:

(51)

Saksa toimitti jäljennöksen takaussopimuksesta. Sen mukaan takaus voidaan ottaa huomioon ainoastaan siinä tapauksessa, että tuensaajayritys on taloudellisissa vaikeuksissa (esimerkiksi konkurssimenettelyssä) eikä pysty kattamaan takauksen kohteena olevaa lainaa myymällä yrityksen muuta omaisuutta. Sen vuoksi jäsenvaltioille 5 päivänä huhtikuuta 1989 osoitetussa komission kirjeessä nro SG(89) D/4328 (15) mainittu edellytys täyttyi. Se merkitsee, että takaus oli valtiontakauksia koskevien erityisedellytysten mukainen.

(52)

Koska tuensaajayrityksen – Greußener Salamifabrik GmbH:n – voitiin katsoa olleen takauksen myöntämisajankohtana vaikeuksissa oleva yritys, tukea on kuitenkin tarkasteltava takauksen myöntämisajankohtana voimassa olleiden, vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön sääntöjen mukaisesti (vrt. johdanto-osan 49 kappale). Takaus myönnettiin osana tuensaajayrityksen rakenneuudistusta.

(53)

Saksa toimitti Dr. Zimmermann & Partnerin 9 päivänä syyskuuta 1996 laatiman kertomuksen. Saksan toimittamien tietojen mukaan kertomus koskee tervehdyttämissuunnitelmaa, joka oli esitetty ensimmäisen valtiontuen myöntämisajankohtana. Kertomus ei kuitenkaan sovellu tervehdyttämissuunnitelmaksi kahdesta syystä: sen status on epäselvä, eikä siinä mainita minkäänlaisesta rakenneuudistuksesta.

(54)

Kertomus vaikuttaa pikemminkin katsaukselta, jossa käsitellään yrityksen tilaa 9 päivänä syyskuuta 1996. Sen mukaan yrityksen vaikeudet aiheutuivat BSE-kriisistä ja Itä-Euroopan vientimarkkinoiden tyrehtymisestä. Kertomuksen numerotietoja oli – oletettavasti myöhemmin – korjattu käsin. Näiden korjausten merkitys on epäselvä, eikä myöskään ole tiedossa, olivatko yrityksen omistajat hyväksyneet suunnitelman.

(55)

Kertomuksessa selvitetään yrityksen kustannusrakennetta ja pääomantarvetta syyskuussa 1996. Lukuun ottamatta hallintoresurssien lujittamista koskevaa mainintaa ei ole selvyyttä siitä, millä tavoin yrityksen rakenneuudistus olisi toteutettava. Jos kertomus oli sen laatimisajankohtana tarkoitettu rakenneuudistussuunnitelmaksi, mikä tosin on epäselvää, voitaisiin päätellä, että yritys olisi voinut selvitä vaikeuksistaan ilman minkäänlaista rakenneuudistusta ainoastaan laajentamalla toimintaansa.

(56)

Vuoden 1994 suuntaviivojen mukaan tukea voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvana, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

(57)

Dr. Zimmermann & Partnerin kertomuksessa todetaan, että tuensaajayrityksen liikevaihto oli laskenut jatkuvasti vuoden 1994 jälkeen. Kertomuksen mukaan sen kuitenkin piti jälleen kasvaa seuraavana vuonna. Tälle odotetulle kehitykselle ei kuitenkaan anneta minkäänlaista selitystä, vaikka kannattavuuden palauttaminen riippuukin juuri tällaisesta suuntauksesta. Vuoden 1994 suuntaviivojen 3.2.2 i) kohdan mukaan elinkelpoisuuden parantamiseen on pyrittävä ennen muuta rakenneuudistussuunnitelmaan sisältyvillä yrityksen sisäisillä toimenpiteillä. Ulkoiset tekijät, kuten hinnankorotukset, voidaan ottaa huomioon ainoastaan siinä tapauksessa, että vastaavat markkinaennusteet ovat yleisesti tunnustettuja. Koska tämä edellytys ei täyty, komissio ei katso, että takauksena myönnetty tuki johtaa kannattavuuden palautumiseen.

(58)

Kannattavuus olisi palautettava kasvattamalla liikevaihtoa. Vaikka liikevaihdon kasvu ilmeisestikin oli mahdollista saavuttaa olemassa olevan tuotantokapasiteetin avulla, kannattavuuden palauttaminen oli mahdollista ainoastaan sitä kautta, että kilpailijayritykset olisivat menettäneet markkinaosuuksiaan (mutta jos markkinat pysyisivät vakaina, kuten ”rakenneuudistuskertomuksessa” todettiin, kysyntä laskisi). Sen vuoksi komissio päättelee, että tuen avulla ei voida välttää kilpailun kohtuutonta vääristymistä, koska kannattavuuden palauttaminen olisi johtanut kilpailijayritysten syrjimiseen.

(59)

On hyvin vaikea arvioida, täyttyykö rakenneuudistuksen kustannusten ja saatavan hyödyn suhteellisuusvaatimus. Yleensä edellytetään, että tuensaajayritykset järjestävät joko omista tai ulkopuolisista kaupallisista rahoituslähteistä hankkimistaan varoista huomattavan osan rakenneuudistuksen kustannuksista. Dr. Zimmermann & Partnerin kertomuksen mukaan yrityksen omistajan oli määrä hankkia lisäpääomaa, mutta on epäselvää, tapahtuiko näin myös todellisuudessa. Sen vuoksi komissio ei voi tyhjentävästi todeta, vastaako tuki tältä osin vuoden 1994 suuntaviivojen edellytyksiä.

(60)

Lopuksi on myös epäselvää, millä tavoin niin sanottua rakenneuudistusta oli määrä valvoa. Sen vuoksi myöskään tämä suuntaviivoissa mainittu edellytys ei täyty.

(61)

Greußener Salamifabrik GmbH täyttää perusteet sen luokittelemiseksi pieneksi tai keskisuureksi yritykseksi (pk-yritykset). Vuoden 1994 suuntaviivojen 3.2.4 kohdan mukaisesti komissio ei aseta pk-yrityksille myönnettävälle rakenneuudistustuelle yhtä ankaria vaatimuksia kuin suurille yrityksille, koska tällainen tuki ei yleensä muuta merkittävällä tavalla kaupankäynnin edellytyksiä. Tämä lievempi suhtautuminen pk-yritysten rakenneuudistustukiin koskee kuitenkin erityisesti velvollisuutta vähentää kapasiteettia niillä taloudenaloilla, joilla on rakenteellista liikakapasiteettia, sekä velvollisuutta esittää kertomus. Riippumatta pk-yrityksiin sovellettavasta lievemmästä käytännöstä on jo todettu, että tuki ei ole johtanut tuensaajayrityksen kannattavuuden palauttamiseen (vrt. johdanto-osan 57 kappale) ja että se vääristää kilpailua perusteettomalla tavalla.

(62)

Edellä mainituista syistä komissio pitää Greußener Salamifabrik GmbH:lle 880 000 Saksan markan suuruisena valtiontakauksena myönnettyä ensimmäistä tukea EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan vastaisena. Koska tuki on myönnetty sääntöjenvastaisesti eikä se vastaa perustamissopimuksen määräyksiä, se on maksettava takaisin.

(63)

Toinen tuki koskee ensimmäisen takauksen osittaista käyttöä ja 370 000 Saksan markan suuruisen summan maksamista Sparkasse Erfurtille vuoden 1997 rakenneuudistuksen yhteydessä sekä 80-prosenttisen valtiontakauksen myöntämistä 2,5 miljoonan Saksan markan suuruiselle lainalle, jonka Dresdner Bank oli myöntänyt vuonna 1997.

(64)

Koska ensimmäinen valtiontakaus (kuten johdanto-osan 62 kappaleessa on esitetty) on Greußener Salamifabrik GmbH:n hyväksi laittomasti myönnetty EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan vastainen tuki, samat huomautukset pätevät myös ensimmäisen takauksen osittaiseen käyttöön toisen rakenneuudistussuunnitelman yhteydessä.

(65)

Määrältään 2,5 miljoonan Saksan markan suuruiselle lainalle myönnettyä 80-prosenttista valtiontakausta on arvioitava EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamista valtiontukiin takauksina koskevan komission tiedonannon (16) määräysten mukaisesti (vrt. johdanto-osan 34 kappale). Komission käytettävissä olevista tiedoista, jotka liittyvät Thüringer Aufbaubankin soveltamiin yleisiin takausehtoihin, ilmenee, että takaus voidaan ottaa huomioon ainoastaan siinä tapauksessa, että edunsaajayritys on taloudellisissa vaikeuksissa (esimerkiksi konkurssimenettely) eikä pysty kattamaan takauksen kohteena olevaa lainaa myymällä yrityksen muuta omaisuutta (vrt. johdanto-osan 51 kappale). Sen vuoksi edellä mainitun komission tiedonannon 5.3 kohdassa esitetyt erityisedellytykset täyttyvät.

(66)

Vuoden 1994 suuntaviivojen 2.1 kohdan mukaan tyypillisiä merkkejä yrityksen joutumisesta vaikeuksiin ovat kannattavuuden aleneminen, tappioiden lisääntyminen, liikevaihdon pieneneminen, kasvavat varastot, liikakapasiteetti, kassavirran väheneminen, lisääntynyt velkaantuminen ja korkotaakan kasvaminen sekä alhainen nettokirjanpitoarvo.

(67)

Koska Saksa oli tehnyt selväksi, että yritys oli jatkuvan maksukyvyttömyysuhan alainen, todettiin että Greußener Salamifabrik GmbH oli takauksen myöntämisajankohtana vaikeuksissa oleva yritys (vrt. johdanto-osan 9 ja 34 kappale). Sen vuoksi tukea on tarkasteltava vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen myönnettävien tukien arviointia koskevien voimassa olevien yhteisön sääntöjen perusteella. Kuten johdanto-osan 49 kappaleessa mainitaan, on kyse vuoden 1994 suuntaviivoista. Komissio aloitti tämän tuen osalta EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn, koska se epäili, täyttyivätkö vuoden 1994 suuntaviivojen seuraavat edellytykset:

(68)

Vuoden 1994 suuntaviivojen 3.2.2 i) kohdan mukaan rakenneuudistustukea saa tavallisesti myöntää ainoastaan yhden kerran. Saksa ei ole toimittanut tätä seikkaa koskevia tietoja.

(69)

Se, että toisen rakenneuudistuksen yhteydessä myönnettiin uutta tukea, on vastoin periaatetta, jonka mukaan rakenneuudistustukea saadaan myöntää ainoastaan kertaluonteisesti.

(70)

Komissio epäili, auttoiko toisen (uutena takauksena myönnetyn) tuen perusteeksi laadittu rakenneuudistussuunnitelma palauttamaan yrityksen kannattavuuden. Siihen olisi tarvittu liikevaihdon huomattava kasvu, jonka toteutuminen vaikutti kuitenkin epätodennäköiseltä ennen muuta siksi, että ensimmäiset liikevaihtoa koskevat ennusteet olivat jo menettelyn aloittamisajankohtaan mennessä osoittautuneet liian optimistisiksi. Saksa ei ole toimittanut kyseisten ennusteiden osalta mitään perusteluja tai selvityksiä, minkä vuoksi komissio epäilee edelleen, täyttyykö edellytys, jonka mukaan rakenneuudistussuunnitelman avulla voidaan palauttaa yrityksen kannattavuus.

(71)

Kilpailun vääristymisen välttämisen osalta Saksa on esittänyt kaksi näkökohtaa. Ensinnäkin kyseinen yritys on liian pieni, jotta se voisi vääristää kilpailua tai vaikuttaa yhteisön sisäiseen kauppaan. Toiseksi yritys ei lisää tuotantokapasiteettiaan, vaan pyrkii olemassa olevan kapasiteetin tehokkaampaan hyödyntämiseen.

(72)

Ensimmäinen näkökohta on yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön vastainen (vrt. johdanto-osan 38 kappale). Toisen näkökohdan osalta on todettava, että vuoden 1994 suuntaviivojen 3.2.2 ii) kohdan mukaisesti komissio edellyttää kapasiteetin vähentämistä ainoastaan silloin, kun yhteisössä esiintyy rakenteellista liikakapasiteettia. Komissio totesi menettelyä aloittaessaan, että kyseisellä alalla ei ollut liikakapasiteettia. Komissio pohti myös, miten toimenpidettä voitaisiin pitää yhteisen edun mukaisena, jos sen tarkoituksena oli tuotannon lisääminen, joka automaattisesti johtaisi kilpailijayritysten markkinaosuuksien pienenemiseen.

(73)

Saksa ei ole mitenkään selittänyt, millä tavoin tuotannonlisäys voitaisiin saattaa markkinoille ilman kielteisiä vaikutuksia kilpailijayrityksiin, eikä se ole myöskään toimittanut tietoja asianomaiselle yritykselle koituneen hyödyn ja alalle aiheutuvien kokonaiskustannusten välisestä suhteesta. Sen vuoksi komissio ei voi arvioida, voidaanko tuen avulla välttää kilpailun aiheeton vääristyminen.

(74)

Saksa ei ole toimittanut lainkaan tietoja rakenneuudistussuunnitelman täytäntöönpanon valvonnasta.

(75)

Ergewa GmbH otti 8 päivänä tammikuuta 1997 haltuunsa 75 prosenttia tuensaajayrityksen osakepääomasta. On epäselvää, voidaanko Ergewa luokitella vuoden 1994 suuntaviivoissa tarkoitetuksi pk-yritykseksi ja muuttuiko Greußener Salamifabrik GmbH:n status, kun yli 25 prosenttia sen pääomasta oli Ergewan hallussa. Siinäkin tapauksessa, että pk-yritysten rakenneuudistustukiin sovelletaan kevyempiä arviointiperusteita (vuoden 1994 suuntaviivojen 3.2.4 kohta), on silti todettava, että – kuten johdanto-osan 72 kappaleessa mainitaan – kyseisellä alalla ei ole liikakapasiteettia, ja riittämättömien tietojen vuoksi oli mahdotonta arvioida valvontavelvoitteen noudattamista. Se, että tuensaajayritys olisi todennäköisesti voitu vuonna 1997 luokitella edelleen pk-yritykseksi, ei muuta tarkasteltavana olevan tuen arviointiedellytyksiä.

(76)

Edellä mainituista syistä komissio katsoo, että toinen tuki, joka myönnettiin Greußener Salamifabrik GmbH:lle valtiontakauksena kahden miljoonan Saksan markan suuruiselle määrälle, on EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan vastainen. Saksa ilmoitti 4 päivänä helmikuuta 1999 ja uudelleen 18 päivänä toukokuuta 2005 päivätyssä kirjeessään, että takaus myönnetään ainoastaan sillä edellytyksellä, että komissio hyväksyy sen. Koska kyseisen takauksen puitteissa ei ole suoritettu minkäänlaisia maksuja, perustamissopimuksen vastaista tukea ei tarvitse periä takaisin.

(77)

Komissio toteaa, että valtiontuki, joka myönnettiin 880 000 Saksan markan suuruisena valtiontakauksena (tuki nro 1) ja kahden miljoonan Saksan markan suuruisena valtiontakauksena (tuki nro 2), toisin sanoen yhteensä 2,88 miljoonaa Saksan markkaa, 1,1 miljoonan Saksan markan ja 2,5 miljoonan Saksan markan suuruisille lainoille, toisin sanoen yhteensä 3,6 miljoonalle Saksan markalle, ei sovellu yhteismarkkinoille.

(78)

Laittomasti myönnetyt ja perustamissopimuksen vastaiset tuet on maksettava takaisin. Komissio toteaa, että Greußener Salamifabrik GmbH:n omaisuuden osalta aloitettiin maksukyvyttömyysmenettely 1 päivänä lokakuuta 1999. Koska komissio ei ole tietoinen siitä, oliko maksukyvyttömyysmenettelyn määrä johtaa yrityksen lopettamiseen, on mahdollista, että takaisinmaksuvaatimus on edelleen voimassa.

(79)

Komissio huomauttaa Saksalle, että EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamista valtiontukiin takauksina koskevan komission tiedonannon 6.4 ja 6.5 kohdan mukaisesti kysymystä siitä, vaikuttaako tuen sääntöjenvastaisuus valtion ja kolmansien väliseen oikeussuhteeseen, on tutkittava kansallisen oikeuden perusteella. Kansallisten tuomioistuinten on ehkä tutkittava, estääkö kansallinen oikeus takaussopimusten noudattamisen. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon myös yhteisön oikeuden rikkominen,

21.12.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 335/57

(1)

Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea teki 9 päivänä joulukuuta 2004 päätöksen EUPOL Kinshasa 1/2004 (2) Adílio Custódion nimittämisestä poliisioperaatio EUPOL Kinshasan johtajaksi.

(2)

Edellä mainitun päätöksen voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2005.

(3)

Neuvosto päätti 7 päivänä marraskuuta 2005 jatkaa poliisioperaatio EUPOL Kinshasaa 12 kuukaudella.

(4)

Korkeana edustajana toimiva pääsihteeri on ehdottanut, että Adílio Custodion toimeksiantoa poliisioperaatio EUPOL Kinshasan johtajana jatketaan operaation päättymiseen asti.

(5)

Näin ollen poliisioperaatio EUPOL Kinshasan johtajan toimeksiantoa olisi jatkettava operaation päättymiseen asti,

21.12.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 335/58

(1)

Yhteisen toiminnan 2005/824/YUTP 9 artiklan 1 kohdassa säädetään, että neuvosto valtuuttaa poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean tekemään asiaankuuluvat päätökset Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 25 artiklan mukaisesti, myös tekemään korkeana edustajana toimivan neuvoston pääsihteerin ehdotuksesta päätöksen operaation johtajan/poliisikomentajan nimittämisestä.

(2)

Korkeana edustajana toimiva pääsihteeri on ehdottanut, että tehtävään nimitetään Vincenzo Coppola,

21.12.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 335/59

”—

34 t Botswanasta peräisin olevia tuotteita”,

”—

34,1 t Botswanasta peräisin olevia tuotteita”.