16.11.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 299/1

(1)

Elokuussa 1999 neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1796/1999, jäljempänä ’alkuperäinen asetus’ (2), käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, Unkarista, Intiasta, Meksikosta, Puolasta, Etelä-Afrikasta ja Ukrainasta peräisin olevien teräsköysien ja -kaapeleiden tuonnissa. Tutkimus, joka johti näihin toimenpiteisiin, on jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’.

(2)

Tähän tuontiin sovellettava toimenpide oli arvotulli lukuun ottamatta tuontia, joka on peräisin yhdeltä Intiassa, yhdeltä Meksikossa, yhdeltä Etelä-Afrikassa ja yhdeltä Ukrainassa toimivalta vientiä harjoittavalta tuottajalta, joiden sitoumukset hyväksyttiin komission päätöksellä 1999/572/EY (3). Asetuksella (EY) N:o 1678/2003 komissio peruutti edellä mainitun ukrainalaisen vientiä harjoittavan tuottajan tarjoaman sitoumuksen ja asetuksella (EY) N:o 1674/2003 neuvosto otti uudestaan käyttöön arvotullin tämän viejän osalta.

(3)

Perusasetuksen 13 artiklan mukaisen tutkimuksen jälkeen todettiin sittemmin, että alkuperäisiä toimenpiteitä kierrettiin Ukrainasta peräisin olevan tuonnin kohdalla Moldovan kautta ja Kiinasta peräisin olevan tuonnin kohdalla Marokon kautta. Tämän johdosta neuvosto ulotti asetuksella (EY) N:o 760/2004 (4) Ukrainasta peräisin olevalle tuonnille käyttöön otetun lopullisen polkumyyntitullin koskemaan myös samojen teräsköysien ja -kaapeleiden tuontia Moldovasta. Vastaavasti Kiinasta peräisin olevalle tuonnille käyttöön otettu polkumyyntitulli ulotettiin neuvoston asetuksella (EY) N:o 1886/2004 (5) koskemaan samojen teräsköysien ja -kaapeleiden tuontia Marokosta lukuun ottamatta aidon marokkolaisen tuottajan valmistamia teräsköysiä ja -kaapeleita.

(4)

Komissio aloitti yhteisön tuotannonalan tekemän valituksen perusteella Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (6)20 päivänä marraskuuta 2004 polkumyynnin vastaisen menettelyn saman tuotteen Korean tasavallasta peräisin olevan tuonnin suhteen. Valitus sisälsi riittävän alustavan näytön siitä, että kyseinen tuonti tapahtui polkumyynnillä ja siten aiheutti merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle. Tutkimus lopetettiin komission päätöksellä 2005/739/EY (7) ottamatta toimenpiteitä käyttöön.

(5)

Sen jälkeen, kun oli julkaistu ilmoitus Kiinasta, Unkarista, Intiasta, Meksikosta, Puolasta, Etelä-Afrikasta ja Ukrainasta peräisin oleviin teräsköysiin ja -kaapeleihin sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon lähestyvästä päättymisestä (8), komissio otti vastaan 17 päivänä toukokuuta 2004 perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen pyynnön toimenpiteiden tarkastelusta.

(6)

Pyynnön esitti Liaison Committee of European Union Wire Rope Industries (EWRIS), jäljempänä ’pyynnön esittäjä’, edustaen tuottajia, joiden tuotanto muodostaa pääosan eli yli 50 prosenttia teräsköysien ja -kaapeleiden kokonaistuotannosta yhteisössä. Pyyntöä perusteltiin sillä, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon jatkumiseen tai toistumiseen.

(7)

Koska Meksikosta peräisin olevan tuonnin suhteen ei ollut tällaista näyttöä, pyynnön esittäjä ei pyytänyt toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanoa Meksikosta peräisin olevan tuonnin osalta. Tämän mukaisesti Meksikosta peräisin olevaan tuontiin sovellettavien toimenpiteiden voimassaolo päättyi 18 päivänä elokuuta 2004 (9).

(8)

Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa komissio päätti, että perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen tarkastelun vireillepanoon oli olemassa riittävä näyttö, mistä syystä se pani tarkastelun vireille (10).

(9)

Komissio ilmoitti toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta virallisesti niille vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä näiden järjestöille, viejämaiden edustajille ja yhteisön tuottajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi tarkastelun vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(10)

Koska yhteisössä toimii suuri määrä tuottajia ja tuojia, jotka eivät ole etuyhteydessä jossakin asianomaisista maista toimivaan vientiä harjoittavaan tuottajaan, komissio katsoi asianmukaiseksi tutkia perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti, olisiko tässä tapauksessa syytä käyttää otantamenetelmää. Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi edellä mainittuja osapuolia ilmoittautumaan perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti kahden viikon kuluessa menettelyn aloittamisesta ja toimittamaan komissiolle menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa pyydetyt tiedot.

(11)

Säädetyssä määräajassa 17 yhteisön tuottajaa toimitti asianmukaisesti täytetyt otantalomakkeet ja suostui virallisesti jatkamaan yhteistyötä tutkimuksessa. Otantalomakkeen kysymykset koskivat muun muassa tiettyjen makrotason vahingon osoittimien kuten tuotantokapasiteetin ja -määrän, varastojen, myynnin määrän sekä henkilöstön määrän muutoksia.

(12)

Edellä mainituista 17 tuottajasta valittiin otantaan viisi yritystä, joiden todettiin edustavan yhteisön tuotannonalaa tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannon määrän ja yhteisössä tapahtuvan myynnin suhteen.

(13)

Vain yksi tuoja toimitti menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa pyydetyt tiedot ja ilmaisi halukkuutensa toimia yhteistyössä komission yksiköiden kanssa. Tämä huomioon ottaen komission yksiköt päättivät olla soveltamatta otantaa etuyhteydettömien tuojien osalta ja sen sijaan lähettää kyselylomakkeen edellä mainitulle tuojalle. Kyseinen tuoja ei kuitenkaan palauttanut kyselylomaketta. Näin ollen katsotaan, että etuyhteydettömistä tuojista yksikään ei toiminut yhteistyössä. Tuojia edustava järjestö, jäljempänä ’EWRIA’, esitti yleisluontoisia huomioita erityisesti tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen määritelmien osalta. Näitä huomioita käsitellään johdanto-osan 19 ja 20 kappaleessa.

(14)

Kyselylomakkeet lähetettiin viidelle otokseen kuuluvalle yhteisön tuottajalle ja kaikille tiedossa olleille vientiä harjoittaville tuottajille. Lisäksi otettiin yhteyttä yhteen vertailumaan (Turkki) tuottajaan, jolle lähetettiin myös kyselylomake.

(15)

Vastaukset saatiin viideltä otokseen valitulta yhteisön tuottajalta ja kolmelta asianomaisessa maassa toimivalta vientiä harjoittavalta tuottajalta sekä kahdelta etuyhteydessä olevalta tuojalta ja yhdeltä vertailumaassa toimivalta tuottajalta.

(16)

Tarkastuskäyntejä suoritettiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(17)

Polkumyynnin ja vahingon jatkumista ja/tai toistumista koskeva tutkimus käsitti 1 päivän heinäkuuta 2003 ja 30 päivän kesäkuuta 2004 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittävien kehityssuuntien tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2001 ja tutkimusajanjakson lopun välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(18)

Tarkasteltavana oleva tuote on sama kuin alkuperäisessä tutkimuksessa, jonka perusteella nykyisin voimassa olevat toimenpiteet otettiin käyttöön, eli teräsköydet ja -kaapelit, myös lukitut köydet (eivät kuitenkaan ruostumattomasta teräksestä valmistetut köydet ja kaapelit), joiden poikkileikkauksen suurin läpimitta on suurempi kuin 3 millimetriä. Ne luokitellaan CN-koodeihin ex 7312 10 82, ex 7312 10 84, ex 7312 10 86, ex 7312 10 88 ja ex 7312 10 99.

(19)

Tässä tarkastelua koskevassa tutkimuksessa vahvistetaan alkuperäisessä tutkimuksessa tehty päätelmä, jonka mukaan tarkasteltavana oleva tuote ja vientiä harjoittavien tuottajien valmistamat ja kotimarkkinoilla myymät ja yhteisön tuottajien valmistamat ja yhteisön markkinoilla myymät tuotteet sekä vertailumaan tuottajan valmistamat ja vertailumaan kotimarkkinoilla myymät tuotteet ovat perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita, koska niiden fyysiset ominaisuudet ja käyttötarkoitukset ovat olennaisilta osiltaan samat.

(20)

EWRIA toisti alkuperäisessä tutkimuksessa esittämänsä väitteen, jonka mukaan tarkasteltavana oleva tuote eroaa huomattavasti yhteisössä valmistetuista ja myydyistä tuotteista, eikä niitä pitäisi verrata toisiinsa. Väitettä on käsitelty perusteellisesti alkuperäisissä asetuksissa, joilla tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa otettiin käyttöön väliaikaiset ja lopulliset toimenpiteet, ja yhteisön tuottamien teräsköysien ja -kaapeleiden sekä tuotujen teräsköysien ja -kaapeleiden on todettu olevan samanlaisia. Koska EWRIA ei toimittanut mitään uusia tietoja, jotka osoittaisivat alkuperäisten päätelmien perustan muuttuneen, vahvistetaan alkuperäisen lopullisen asetuksen päätelmät.

(21)

Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkittiin, esiintyikö polkumyyntiä kyseisellä hetkellä, ja jos esiintyi, johtaisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen.

(22)

Tutkimusajanjaksolla Kiinasta, Intiasta, Etelä-Afrikasta ja Ukrainasta, jäljempänä ’asianomaiset maat’, peräisin olevan teräsköysien ja -kaapeleiden tuonnin kokonaismäärä oli Eurostatin mukaan 7 784 tonnia, mikä vastaa 4,4 prosentin osuutta yhteisön markkinoista.

(23)

Alkuperäisen tutkimuksen tutkimusajanjakso oli 15 kuukautta (1 päivästä tammikuuta 199731 päivään maaliskuuta 1998) ja siinä tutkittiin vain ennen laajentumista yhteisöön tapahtunutta tuontia. Tämän vuoksi alkuperäisen tutkimusajanjakson ja nykyisen tutkimusajanjakson tuontilukuja ei voi suoraan verrata toisiinsa. Joka tapauksessa viidentoista jäsenvaltion EU:n, jäljempänä ’EU-15’, alkuperäisessä tutkimuksessa mukana olleiden maiden kokonaistuonti oli 21 102 tonnia, mikä vastaa 14,3 prosentin osuutta yhteisön markkinoista.

(24)

Intiassa yksi vientiä harjoittava tuottaja toimi yhteistyössä, ja sen osuus Eurostatin tilastojen vientimäärästä oli 75 prosenttia. Ainoa tiedossa oleva eteläafrikkalainen vientiä harjoittava tuottaja toimitti tiedot viennistään yhteisöön tutkimusajanjakson aikana. Sen vienti kattoi Etelä-Afrikan kaiken vientimyynnin yhteisöön tuona ajanjaksona. Yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja toimi yhteistyössä, ja sen vientimyynti kattoi 75 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen Kiinasta peräisin olevasta vientimyynnistä yhteisöön. Ukrainan osalta on todettava, että kumpikaan tiedossa olevista vientiä harjoittavista tuottajista ei toiminut yhteistyössä tässä tutkimuksessa.

(25)

Perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan mukaisesti käytettiin samoja menetelmiä kuin alkuperäisessä tutkimuksessa silloin, kun olosuhteet eivät ole muuttuneet.

(26)

Tutkimusajanjaksolla Intiasta peräisin olevien teräsköysien ja -kaapelien tuonnin kokonaismäärä oli Eurostatin tietojen mukaan 3 869 tonnia, mikä vastaa 2,2 prosentin osuutta yhteisön markkinoista.

(27)

Normaaliarvoa määritettäessä vahvistettiin ensin, oliko yhteistyössä toimineen intialaisen vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynti edustavaa eli oliko tuon myynnin kokonaismäärä vähintään viisi prosenttia sen yhteisöön suuntautuvan viennin kokonaismäärästä. Näin todettiin olevan perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(28)

Kun tästä oli ilmoitettu, yhteistyössä toiminut intialainen vientiä harjoittava tuottaja esitti vastalauseensa komission käyttämän menetelmän suhteen. Se väitti, että edustavuutta määritettäessä olisi pitänyt käyttää tarkasteltavana olevan tuotteen ensimmäiselle riippumattomalle eikä etuyhteydessä olevalle asiakkaalle yhteisössä tapahtuneen myynnin määrää. Kuitenkin perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnin edustavuutta määritettäessä kotimarkkinamyynnin määrää olisi verrattava yhteisöön viedyn tarkasteltavana olevan tuotteen myynnin määrään eikä kyseisessä kohdassa eritellä, pitääkö vientimyynti ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle tai vientimyynti etuyhteydessä olevalle tuojalle ottaa huomioon. Näin ollen pääteltiin, että komission käyttämä menetelmä oli asianmukainen ja perusasetuksen mukainen. Tästä syystä väite oli hylättävä.

(29)

Komissio yksilöi tämän jälkeen ne asianomaisen yrityksen kotimarkkinoilla myymät tuotelajit, jotka ovat samanlaisia kuin yhteisöön vietäviksi myytävät lajit tai suoraan niihin verrattavissa.

(30)

Kunkin vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinoillaan myymän ja yhteisöön vietäväksi myydyn tuotelajin kanssa suoraan vertailukelpoiseksi todetun tuotelajin osalta tutkittiin, oliko kotimarkkinamyynti ollut riittävän edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tietyn teräsköysi- tai teräskaapelilajin kotimarkkinamyyntiä pidettiin riittävän edustavana, jos kyseisen lajin kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä tutkimusajanjakson aikana oli vähintään viisi prosenttia siihen verrattavissa olevan, yhteisöön vietäväksi myydyn teräsköysi- tai teräskaapelilajin kokonaismyyntimäärästä. Näin oli kaikista yhteisöön tuoduista lajeista 31 prosentin kohdalla.

(31)

Lisäksi tutkittiin, voitiinko kunkin edustavassa määrin kotimarkkinoilla myydyn lajin kotimarkkinamyyntiä pitää tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneena, määrittämällä, kuinka suuri osuus kyseisen lajin riippumattomille asiakkaille tapahtuneesta myynnistä oli ollut kannattavaa. Kun vähintään määritettyjä tuotantokustannuksia vastaavilla nettomyyntihinnoilla tapahtuneen tuotelajin myynnin osuus oli yli 80 prosenttia sen kokonaismyyntimäärästä ja kun kyseisen tuotelajin painotettu keskihinta oli vähintään tuotantokustannusten tasoinen, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin kotimarkkinamyynnin hintojen painotettuna keskiarvona kaikelle tuotelajin tutkimusajanjakson aikaiselle kotimarkkinamyynnille riippumatta siitä, oliko myynti ollut kannattavaa. Jos tuotelajin kokonaismyyntimäärästä enintään 80 prosenttia oli kannattavaa tai jos kyseisen tuotelajin painotettu keskihinta oli tuotantokustannuksia alempi, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä yksinomaan tuon kyseisen tuotelajin kannattavan myynnin painotettu keskiarvo edellyttäen, että kannattavan myynnin osuus tuotelajin kokonaismyyntimäärästä oli vähintään 10 prosenttia.

(32)

Tapauksissa, joissa jonkin tuotelajin kannattavan myynnin osuus kokonaismyyntimäärästä oli alle 10 prosenttia, kyseisen tuotelajin myyntiä pidettiin riittämättömänä eikä kotimarkkinoiden hinnan katsottu soveltuvan normaaliarvon määrittämisen perustaksi.

(33)

Jos vientiä harjoittavan tuottajan myymän tietyn tuotelajin kotimarkkinahintoja ei voitu käyttää normaaliarvon määrittämiseen siksi, että kyseistä tuotelajia ei ollut myyty joko kotimarkkinoilla tai tavanomaisessa kaupankäynnissä, oli sovellettava toista menetelmää. Jos muuta tarkoituksenmukaista menetelmää ei ollut, käytettiin laskennallista normaaliarvoa.

(34)

Kaikissa tapauksissa, joissa käytettiin laskennallista normaaliarvoa, normaaliarvo muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti lisäämällä vietävien lajien tuotantokustannuksiin kohtuullinen osuus myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä kohtuullinen voittomarginaali. Näin ollen ja perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä voittomarginaali perustuivat tosiasiallisiin tietoihin, jotka pohjautuivat samankaltaisen tuotteen tuotantoon ja tavanomaisessa kaupankäynnissä kotimarkkinoilla tapahtuneeseen myyntiin.

(35)

Kun tästä oli ilmoitettu, yhteistyössä toiminut intialainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio oli laskiessaan perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti kyseisen tuottajan voittomarginaalia kotimarkkinoilla virheellisesti sisällyttänyt laskelmiinsa tutkimuksen ulkopuolelle jätettyjen tuotteiden, kuten lukittujen teräsköysien, kotimarkkinamyynnin. Kuten johdanto-osan 18 kappaleessa on todettu, lukitut teräsköydet on nimenomaisesti kuitenkin sisällytetty tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään eikä ainoastaan tässä tutkimuksessa vaan ne olivat mukana myös alkuperäisessä tutkimuksessa. Tämän vuoksi väite oli hylättävä.

(36)

Intialainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että normaaliarvo, jota käytettiin laskettaessa sen polkumyyntimarginaalia tutkimusajanjaksolla, ei anna kohtuullisen hyvää käsitystä kyseisen tuotteen kotimarkkinahinnoista ja kustannuksista, koska kyseisen arvon määrityksen perusta, neljä kuukautta tutkimusajanjaksosta 12 kuukauden sijasta, ei ollut edustava. On muistettava, että voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun yhteydessä ja perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkitaan, johtaisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti polkumyynnin ja vahingon jatkumiseen tai toistumiseen. Tutkimuksen seurauksensa lopulliset polkumyyntitullit joko vahvistetaan tai kumotaan, mutta yksittäisten tullien tasoa voida muuttaa. Koska täsmällisten polkumyyntimarginaalien laskeminen voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun yhteydessä ei näin ollen ole välttämätöntä, polkumyynnin jatkumisen tarkastelu perustuu tutkimusajanjakson aikaisiin edustaviin tietoihin. Tässä menettelyssä pyydettiin tietoja kunkin vuosineljänneksen viimeisistä kuukausista ja vientiä harjoittavia tuottajia pyydettiin esittämään edustavuutta koskevia huomioita. Vientiä harjoittava tuottaja ei vastustanut tätä lähestymistapaa määräajan kuluessa vaan ainoastaan toimitiloihin tehdyn tarkastuskäynnin jälkeen eli ajankohtana, jolloin muunlaisten tietojen tarkastaminen ei olisi enää ollut mahdollista. Vientiä harjoittava tuottaja ei myöskään selittänyt eikä toimittanut mitään näyttöä siitä, miksi valitut ajankohdat eivät tässä erityistapauksessa olisi edustavia. Sen vuoksi väite oli hylättävä.

(37)

Koska tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisöön suuntautunut vientimyynti kokonaisuudessaan tapahtui yhteisössä toimivien, etuyhteydessä olevien yritysten kautta, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti käyttäen hintaa, jolla maahantuodut tuotteet jälleenmyydään ensimmäisen kerran riippumattomalle ostajalle. Kaikenlaisten tuonnin ja jälleenmyynnin välisenä aikana syntyneiden kustannusten sekä kertyneiden voittojen huomioon ottamiseksi tehtiin oikaisut luotettavan vientihinnan määrittämiseksi yhteisön rajalla. Tässä yhteydessä vähennettiin etuyhteydessä olevan tuojan myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset jälleenmyyntihinnasta yhteisössä. Koska muita yhteistyössä toimivia etuyhteydettömiä tuottajia ei ole eikä muuta yhtä luotettavaa tietoa ole käytössä, katsottiin, että voittomarginaalina olisi käytettävä samaa voittomarginaalia kuin käytettiin alkuperäisessä tutkimuksessa eli viittä prosenttia. Komission tiedossa ei ollut mitään, mikä osoittaisi marginaalin olevan epäasianmukainen.

(38)

Tuotelajikohtaisen noudettuna lähettäjältä -tasolla ja samassa kaupan portaassa tehdyn vertailun tasapuolisuuden varmistamiseksi otettiin asianmukaisesti huomioon hintojen vertailtavuuteen vaikuttavat väitetyt ja osoitetut eroavuudet. Oikaisut tehtiin kuljetus-, vakuutus-, pankki- ja luottokustannusten huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(39)

Polkumyyntimarginaalin laskemiseksi painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin tuotelajikohtaisesti yhteisöön suuntautuneen viennin painotettuihin keskimääräisiin vientihintoihin. Vertailu osoitti kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan kohdalla huomattavaa polkumyyntiä, jonka taso oli yli 10 prosenttia. Tämä on verrattavissa alkuperäisessä tutkimuksessa määritettyyn 39,8 prosentin polkumyyntimarginaaliin. Yhteistyöhön osallistumattomille vientiä harjoittaville tuottajille arvioitiin polkumyynnin taso pyynnön esittäjän tarkastelupyynnössä ilmoittamaan normaaliarvoon ja vientihintoihin liittyvien tietojen perusteella. Myös tämä osoitti polkumyyntimarginaalin olevan yli 20 prosenttia.

(40)

Tutkimusajanjaksolla Kiinasta peräisin olevien teräsköysien ja -kaapelien tuonnin kokonaismäärä oli Eurostatin tietojen mukaan 1 942 tonnia, mikä vastaa 1,1 prosentin osuutta yhteisön markkinoista. Kuten johdanto-osan 24 kappaleessa on todettu, ainoan yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan osuus kaikesta Kiinasta peräisin olevasta tuonnista oli 75 prosenttia.

(41)

Alkuperäisessä tutkimuksessa neljä kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa toimi yhteistyössä. Kuitenkaan niistä millekään ei myönnetty markkinatalousasemaa tai yksilöllistä kohtelua.

(42)

Koska Kiina on siirtymätalousmaa, sitä koskeva normaaliarvo oli määritettävä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti sopivasta markkinataloutta toteuttavasta kolmannesta maasta saatujen tietojen perusteella.

(43)

Alkuperäisessä tutkimuksessa käytettiin Puolaa vertailumaana normaaliarvon määrittämisessä. Koska Puola on 1 päivästä toukokuuta 2004 ollut Euroopan unionin jäsen, sitä ei voida enää käyttää vertailumaana polkumyyntitutkimuksissa. Tässä tutkimuksessa pyynnön esittäjä ehdotti Amerikan yhdysvaltoja, jäljempänä ’Yhdysvallat’, vertailumaaksi.

(44)

Yksi tuojien järjestö vastusti Yhdysvaltojen valintaa ja ehdotti Etelä-Koreaa sopivaksi vertailumaaksi. Yksikään Yhdysvalloissa tai Etelä-Koreassa toimiva tuottaja ei kuitenkaan halunnut toimia yhteistyössä tässä voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa.

(45)

Komission yksiköt selvittivät näin ollen mahdollisuuden jonkin muun vertailumaan, kuten Norjan, Thaimaan, Intian tai Turkin, käyttöön. Yksikään Norjassa tai Thaimaassa toimiva tuottaja ei halunnut toimia yhteistyössä.

(46)

Vain yksi teräsköysien ja -kaapeleiden Turkissa toimiva tuottaja toimi tutkimuksessa yhteistyössä, vastasi kyselylomakkeeseen ja suostui toimitiloihinsa tehtävään tarkastuskäyntiin. Tutkimuksessa ilmeni, että Turkissa on kilpailulle avoimet teräsköysien ja -kaapeleiden markkinat, joilla kahden kotimaisen tuottajan osuus tuotannosta on 83 prosenttia ja kilpailemassa on myös muista kolmansista maista peräisin olevaa tuontia. Tuontitullit Turkissa ovat alhaiset eikä teräsköysien ja -kaapeleiden tuontia Turkkiin rajoiteta. Turkin tuotantomäärä oli yli viisinkertainen tarkasteltavana olevan tuotteen Kiinasta yhteisöön suuntautuvaan vientiin verrattuna. Tämän vuoksi Turkin markkinoita pidettiin riittävän edustavina normaaliarvon määrittämiseksi Kiinan osalta. Lisäksi kuten edellä johdanto-osan 19 kappaleessa on todettu, Turkissa tuotettu ja kotimarkkinoilla myyty tuote on kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien yhteisöön viemän tuotteen kaltainen.

(47)

Kun tästä oli ilmoitettu, yksi tuottajien järjestö vastusti Turkin valintaa vertailumaaksi. Pyyntöä ei kuitenkaan perusteltu, ja se oli hylättävä.

(48)

Näin ollen päätellään, että Turkki on perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti asianmukainen vertailumaa normaaliarvon määrittämistä varten.

(49)

Normaaliarvo määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti tutkimuksessa yhteistyössä toimineelta vertailumaan tuottajalta saatujen todennettujen tietojen pohjalta eli etuyhteydettömien asiakkaiden Turkin kotimarkkinoilla maksaman tai niiden maksettavaksi tulevan hinnan perusteella, sillä myynnin todettiin tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä.

(50)

Näin ollen normaaliarvoksi vahvistettiin tutkimuksessa yhteistyössä toimineen turkkilaisen tuottajan etuyhteydettömiltä asiakkailtaan kotimarkkinoilla veloittamien hintojen painotettu keskiarvo.

(51)

Koska yhteistyössä toimineen viejän vientimyynti vastasi noin 75 prosenttia tarkasteltavana olevan, Kiinasta peräisin olevan tuotteen tuonnista Euroopan yhteisöön, vientihinnan määrittäminen perustui kyseisen viejän toimittamiin tietoihin. Koska kaikki tarkasteltavana olevan tuotteen vientimyynti suuntautui suoraan yhteisön riippumattomille asiakkaille, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

(52)

Tuotelajikohtaisen noudettuna lähettäjältä -tasolla ja samassa kaupan portaassa tehdyn vertailun tasapuolisuuden varmistamiseksi otettiin asianmukaisesti huomioon hintojen vertailtavuuteen vaikuttavat väitetyt ja osoitetut eroavuudet. Kuljetus-, vakuutus-, pankki- ja luottokustannusten huomioon ottamiseksi tehtiin oikaisut perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(53)

Oikaisuja oli tehtävä tiettyjen Turkin kotimarkkinoilla myytyjen tuotelajien osalta, jotta ne saatiin vertailukelpoisiksi Kiinasta vietyjen tuotelajien kanssa. Oikaisuja tehtiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan mukaisesti fyysisten erojen, kuten läpimitan, vetolujuuden ja sydämen, huomioon ottamiseksi. Oikaisut perustuivat kyseisten tuotelajien hinnaneroihin Turkin markkinoilla.

(54)

Polkumyyntimarginaalin laskemiseksi painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin tuotelajikohtaisesti yhteisöön suuntautuneen viennin painotettuihin keskimääräisiin vientihintoihin. Vertailu osoitti tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa kyseisen yhteistyössä toimineen viejän kohdalla huomattavaa polkumyyntiä, jonka taso oli yli 65 prosenttia. Tämä on verrattavissa alkuperäisessä tutkimuksessa määritettyyn 60,4 prosentin polkumyyntimarginaaliin.

(55)

Tutkimusajanjaksolla Etelä-Afrikasta peräisin olevien teräsköysien ja -kaapelien tuonnin kokonaismäärä oli Eurostatin tietojen mukaan 278 tonnia, mikä vastaa 0,1 prosentin osuutta yhteisön markkinoista eli vähimmäistasoa. Ainoa tiedossa oleva vientiä harjoittava tuottaja vastasi 100 prosentista tästä tuonnista.

(56)

Koska eteläafrikkalainen vientiä harjoittava tuottaja ei toiminut täydessä yhteistyössä, kuten johdanto-osan 57 kappaleessa todetaan, oli käytettävä saatavilla olevia tietoja perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

(57)

Ainoa tiedossa oleva vientiä harjoittava tuottaja toimitti ainoastaan tietoja yhteisöön suuntautuvasta vientimyynnistään mutta ei toimittanut mitään tietoja samankaltaisen tuotteen kustannuksista ja hinnoista kotimarkkinoilla. Näin ollen normaaliarvoa tutkimusajanjaksolla ei voitu vahvistaa. Vientiä harjoittava tuottaja myönsi kuitenkin, että polkumyyntiä tapahtui edelleen tutkimusajanjaksolla. Tällä perusteella ja koska muuta luotettavaa tietoa ei ollut käytettävissä, pääteltiin, että huomattava polkumyynti jatkui tutkimusajanjaksolla.

(58)

Tutkimusajanjaksolla Ukrainasta peräisin olevien teräsköysien ja -kaapelien tuonnin kokonaismäärä oli Eurostatin tietojen mukaan 1 695 tonnia, mikä vastaa 1 prosentin osuutta yhteisön markkinoista eli vähimmäismarkkinaosuutta.

(59)

Koska ukrainalaisia yhteistyössä toimineita yrityksiä ei ollut, oli käytettävä saatavilla olevia tietoja perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Tämän vuoksi vertailumaalle määritettyä normaaliarvoa verrattiin pyynnön esittäjän tarkastelua koskevassa pyynnössä antamaan vientihintaan. Täten vahvistettiin yli 65 prosentin polkumyyntimarginaali tutkimusajanjaksolle.

(60)

Valituksessa mainituista kahdeksasta intialaisesta vientiä harjoittavasta tuottajasta yksi toimi tutkimuksessa yhteistyössä. Valituksessa mainituista kahdesta eteläafrikkalaisesta vientiä harjoittavasta tuottajasta ainoastaan yksi toimi osittain yhteistyössä. Muita Etelä-Afrikassa toimivia tuottajia ei ole tiedossa. Kumpikaan ukrainalaisista tiedossa olevasta, vientiä harjoittavista tuottajista ei toiminut yhteistyössä eikä muita Ukrainassa toimivia tuottajia siis tiedetty. Yhdeksästä tiedossa olleesta kiinalaisesta vientiä harjoittavasta tuottajasta vain yksi toimi tutkimuksessa yhteistyössä.

(61)

Tiedossa olleista kahdeksasta intialaisesta tuottajasta seitsemän ei toiminut yhteistyössä tässä toimenpiteiden päättymistä koskevassa tarkastelussa. On huomattava, että alkuperäisessä tutkimuksessa kuusi näistä tuottajista myi teräsköysiä ja -kaapeleita ainoastaan kotimarkkinoillaan tai muun kolmannen maan markkinoilla eivätkä ne siten olleet mukana alkuperäisessä tutkimuksessa. Koska ne lisäksi eivät toimineet tässä tutkimuksessa yhteistyössä, ei niiden tuotantokapasiteetista ja -määrästä, varastoista ja myynnistä muille kuin yhteisön markkinoille ollut tietoa saatavilla. Sen tarkastelu, olisiko todennäköistä, että polkumyynti jatkuisi, mikäli toimenpiteet kumottaisiin, perustui näin ollen saatavilla olevaan tietoon eli yhteistyössä toimineen tuottajan toimittamaan tietoon. Myös muihin viejiin kuin yhteistyössä toimineeseen viejään liittyviä tietoja, jotka perustuivat Eurostatin tilastoihin, tarkasteltiin. Sen määrittämiseksi, jatkuisiko polkumyynti todennäköisesti, jos toimenpiteet kumottaisiin, tutkittiin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan muille vientimarkkinoille suuntautuvan viennin hinnoittelukäytäntöjä, sen vientihintoja yhteisöön, sen tuotantokapasiteettia ja varastoja. Arvioitiin myös toimenpiteiden kumoamisen todennäköistä vaikutusta muun tuonnin hintoihin.

(62)

Todettiin, että keskimääräinen vientihinta EU:n ulkopuolisiin maihin myytäessä oli huomattavasti pienempi kuin keskimääräinen vientihinta yhteisöön myytäessä ja samalla myös kotimarkkinahintoja alhaisempi, mikä osoitti, että vienti EU:n ulkopuolisiin maihin tapahtui erittäin todennäköisesti vielä huomattavammalla polkumyynnillä kuin yhteisöön suuntautuva vientimyynti. Olisi kuitenkin huomattava, että tutkimusajanjaksolla oli voimassa vähimmäishintasitoumus, joka edellytti kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan noudattavan tiettyä hintatasoa yhteisöön suuntautuvassa viennissään. Jotkin hinnat olivat hiukan sitoumuksia korkeampia, mutta suurin osa myynnistä oli sitoumuksen tasoa. Viejän myynti EU:n ulkopuolisiin maihin oli määrältään huomattavaa ja vastasi 86 prosenttia kokonaisvientimyynnistä. Näin ollen katsotaan, että muihin kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hintatasoa voidaan pitää indikaattorina hintatasosta, joka vallitsisi yhteisöön suuntautuvassa vientimyynnissä, mikäli toimenpiteet kumottaisiin. Tällä perusteella ja ottaen huomioon kolmansien maiden markkinoiden alhaiset hintatasot, pääteltiin, että on todennäköistä, että yhteistyössä toiminut viejä alentaisi yhteisöön suuntautuvan vientinsä hintoja, mikä puolestaan johtaisi myös polkumyynnin kasvuun.

(63)

Tutkimusajanjaksolla määritetty polkumyyntimarginaali on huomattava. Näin ollen on otaksuttava, että vaikka yhteisöön suuntautuvan myynnin hintataso pysyisi samana tai kasvaisi, on erittäin todennäköistä, että polkumyynti jatkuisi edelleen, mikäli voimassa olevat toimenpiteet kumottaisiin. Kun otetaan huomioon yrityksen yhteisöön aiemmin suuntautuneen viennin laatu (alkuperäisessä tutkimuksessa todettiin, että yritys vei polkumyynnillä EU:hun suuria määriä) sekä sen hinnoittelustrategiat muiden kolmansien maiden markkinoille suuntautuvassa myynnissä, on todennäköisempää, että vienti yhteisöön tapahtuisi vastaisuudessa alempaan hintaan ja näin ollen polkumyynnillä.

(64)

On myös huomattava, että kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hintojen todettiin olevan keskimäärin alhaisempia kuin yhteisön tuotannonalan myyntihinnat yhteisössä, mikä tarkoittaa, että tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisössä vallitseva hintataso tekee yhteisön markkinoista erittäin houkuttelevat intialaisille viejille. Näin ollen katsottiin, että mikäli voimassa olevat toimenpiteet kumottaisiin, viennin siirtämiseen EU:n ulkopuolisista maista kannattavammille yhteisön markkinoille olisi taloudellinen kannustin.

(65)

Eurostatin tietojen perusteella tarkasteltavana olevan tuotteen kaiken muun kuin yhteistyössä toimineelta viejältä peräisin olevan tuonnin hinnat ovat huomattavasti alhaisemmat kuin yhteistyössä toimineen viejän hinnat. Koska muita tietoja ei ole saatavilla ja perustuen yhteistyössä toimineen viejän normaaliarvoon, kyseinen tuonti tapahtuisi huomattavalla polkumyynnillä. Mikäli toimenpiteet eivät olisi voimassa, on todennäköistä, että kyseinen tuonti tapahtuisi samoin polkumyyntihinnoin mutta sen määrä lisääntyisi.

(66)

Yhteistyössä toimineella intialaisella tuottajalla on kapasiteetin käyttöasteen viime vuosien kasvusta huolimatta edelleen huomattavasti käyttämätöntä kapasiteettia, joka on lähes viisinkertainen verrattuna yhteisöön suuntautuneen viennin määrään tutkimusajanjaksolla. Lisäksi varastot – vaikka ne ovatkin määrältään pienenemässä – ovat huomattavat ja tutkimusajanjakson lopussa vastasivat huomattavaa osaa yhteisöön suuntautuneen viennin määrästä. Näin ollen kapasiteetti merkittävästi lisätä Euroopan yhteisöön suuntautuvan viennin määrää on olemassa, etenkin koska ei ole mitään merkkejä siitä, että kolmansien maiden markkinat tai kotimarkkinat voisivat absorboida lisätuotantoa. Tässä yhteydessä olisi huomattava, että on erittäin epätodennäköistä, että Intian kotimarkkinat voisivat absorboida tämän vientiä harjoittavan tuottajan kaiken käyttämättömän kapasiteetin, koska kilpailevia tuottajia on kahdeksan. Tarkastelua koskevan tutkimuspyynnön mukaan kaikkien intialaisten tuottajien käyttämätön kapasiteetti arvioitiin 35 000 tonniksi, mikä vastaa lähes 20 prosenttia yhteisön kulutuksesta.

(67)

Kuten edellä johdanto-osan 41 kappaleessa on todettu, yhdellekään kiinalaiselle yritykselle ei alkuperäisessä tutkimuksessa myönnetty markkinatalousasemaa tai yksilöllistä kohtelua, eli kaikkia yrityksiä koskee yksi koko maahan sovellettava polkumyyntitulli, jonka suuruus on 60,4 prosenttia. Kiinasta peräisin olevan tuonnin määrä laski huomattavasti: alkuperäisen tutkimuksen tutkimusajanjaksolla se oli 11 484 tonnia (EU-15) ja tällä tutkimusajanjaksolla 1 942 tonnia (EU-25). Kiinan nykyinen markkinaosuus on hiukan vähimmäistasoa suurempi eli 1,1 prosenttia. On kuitenkin huomattava, että kiinalaisten tuottajien osuus on vuodesta 2001 alkaen kasvanut. Ainoa kiinalaisen yhteistyössä toimineen tuottajan Euroopan yhteisöön suuntautuneen viennin osuus oli 75 prosenttia Kiinan kokonaisviennistä ja määrältään 1 456 tonnia tutkimusajanjaksolla. Seitsemän muuta vientiä harjoittavaa tuottajaa vei ainoastaan pieniä määriä yhteisöön tutkimusajanjaksolla.

(68)

Sen määrittämiseksi, jatkuisiko polkumyynti todennäköisesti, mikäli toimenpiteet kumottaisiin, yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan hinnoittelukäytännöt muilla vientimarkkinoilla, sen vientihinnat yhteisöön, muun tuonnin hintojen mahdollinen vaikutus, kyseisen tuottajan tuotantokapasiteetti ja varastot tutkittiin. Muiden viejien kuin yhteistyössä toimineen viejän osalta hinnat määriteltiin Eurostatin tietojen perusteella.

(69)

Kiinasta Yhdysvaltoihin suuntautuvan viennin hinnat olivat keskimäärin huomattavasti alhaisemmat kuin vientihinnat yhteisöön. Yhdysvallat on kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tärkeimpiä markkinoita eikä sillä ole käytössä mitään toimenpiteitä. Koska johdanto-osan 54 kappaleessa esitettyjen päätelmien mukaisesti vienti Kiinasta yhteisöön tapahtui polkumyynnillä, vienti Yhdysvaltojen ja muiden kolmansien maiden markkinoille todennäköisesti tapahtui vielä huomattavammalla polkumyynnillä kuin yhteisöön suuntautuva vienti. Katsottiin myös, että Yhdysvaltoihin ja muihin kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hintatasoa voidaan pitää indikaattorina hintatasosta, joka vallitsisi yhteisöön suuntautuvassa vientimyynnissä, mikäli toimenpiteet kumottaisiin. Tällä perusteella ja ottaen huomioon kolmansien maiden markkinoiden alhaiset hintatasot, pääteltiin, että yhteisöön suuntautuvan viennin hinnoissa on huomattava liikkumavara hintojen alentamiseen, mikä puolestaan johtaisi myös polkumyynnin lisääntymiseen.

(70)

Todettiin myös, että yhteisön tuotannonalan yhteisössä tapahtuneen myynnin hintataso oli keskimäärin huomattavasti korkeampi kuin yhteistyössä toimineen kiinalaisen viejän muiden kolmansien maiden markkinoille suuntautuvan viennin hintataso. Kuten jo johdanto-osan 64 kappaleessa Intian kohdalla todettiin, tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisön markkinoilla yleisesti vallitseva hintataso tekee yhteisön markkinoista erittäin houkuttelevat, mikä pätee myös Kiinan kohdalla. Yhteisön markkinoiden korkeampi hintataso on kannustin yhteisöön suuntautuvan viennin kasvattamiseen.

(71)

Eurostatin tietojen perusteella tarkasteltavana olevan tuotteen kaiken muun kuin yhteistyössä toimineelta viejältä peräisin olevan tuonnin hinnat ovat alhaisemmat kuin yhteistyössä toimineen viejän hinnat. Vertailumaalle määritettyjen normaaliarvojen perusteella kyseinen tuonti tapahtuisi huomattavalla polkumyynnillä. Mikäli toimenpiteet eivät olisi voimassa, on todennäköistä, että kyseinen tuonti tapahtuisi samoin polkumyyntihinnoin mutta sen määrä lisääntyisi.

(72)

Yhteistyössä toimineella kiinalaisella tuottajalla on kapasiteetin käyttöasteen viime vuosien lievästä kasvusta huolimatta edelleen huomattavasti käyttämätöntä kapasiteettia, joka on lähes nelinkertainen verrattuna yhteisöön suuntautuneen viennin määrään tutkimusajanjaksolla. Tarkastelua koskevan tutkimuspyynnön mukaan kaikkien kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien käyttämätön kapasiteetti arvioitiin 270 000 tonniksi. Näin ollen kapasiteetti lisätä yhteisöön suuntautuvan viennin määrää on olemassa, etenkin koska ei ole mitään merkkejä siitä, että kolmansien maiden markkinat tai kotimarkkinat voisivat absorboida lisätuotantoa. Tässä yhteydessä olisi huomattava, että on erittäin epätodennäköistä, että Kiinan kotimarkkinat voisivat absorboida tämän vientiä harjoittavan tuottajan käyttämätöntä kapasiteettia, koska kilpailevia tuottajia on runsaasti.

(73)

On huomattava, että tarkasteltavana olevan tuotteen Kiinasta peräisin olevan tuonnin osalta voimassa olevia toimenpiteitä todettiin kierrettävän kuljettamalla tuonti Marokon kautta. Tämä osoittaa kiinalaisten teräsköysien ja -kaapeleiden myyjien selvän kiinnostuksen yhteisön markkinoihin ja niiden kyvyttömyyden kilpailla yhteisön markkinoilla hinnoilla, jotka eivät ole polkumyyntitasoa. Tätä pidettiin myös osoituksena siitä, että kiinalaiset viejät todennäköisesti lisäisivät vientinsä määrää ja myisivät yhteisön markkinoilla polkumyyntihinnoin, mikäli toimenpiteet kumottaisiin.

(74)

Tiedossa on vain yksi eteläafrikkalainen tuottaja. Tämä tuottaja toimi osittain yhteistyössä tässä tarkastelua koskevassa tutkimuksessa.

(75)

Etelä-Afrikasta peräisin oleva tuonti laski huomattavasti lopullisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. Etelä-Afrikasta peräisin olevan tuonnin markkinaosuus oli tutkimusajanjaksolla alle vähimmäiskynnyksen (1 prosentti). Näin ollen Etelä-Afrikan kokonaisvienti tutkimusajanjaksolla oli 278 tonnia, josta huomattava osa kuljetettiin tullivarastoon Rotterdamiin, josta tavarat lopulta jälleenvietiin eikä niitä tullattu EU:ssa. Vain pieniä määriä tarkasteltavana olevaa tuotetta luovutettiin vapaaseen liikkeeseen EU:ssa.

(76)

Kuten johdanto-osan 57 ja 60 kappaleessa on todettu, käytettiin saatavilla olevia tietoja erityisesti Etelä-Afrikan kotimarkkinoista. Koska Etelä-Afrikan tuotannonalasta on vähän tietoa saatavilla, seuraavat päätelmät on tehty pyynnön esittäjän tarkastelua koskevaan pyyntöön sisältyneiden tietojen sekä julkisesti saatavilla olevien vientikauppatilastojen perusteella.

(77)

Sen määrittämiseksi, alkaisiko polkumyynti uudelleen, mikäli toimenpiteet kumottaisiin, tarkasteltiin yhteistyössä toimineen viejän toimittamia tietoja, jotka koskivat yhteisöön ja kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hintoja, käyttämätöntä kapasiteettia ja varastoja.

(78)

Kuten jo johdanto-osan 76 kappaleessa on todettu, kotimarkkinahinnoista ei toimitettu tietoja. Sen vuoksi käytettiin pyynnössä olleita, kotimarkkinoita koskevia tietoja. Muille vientimarkkinoille kuin yhteisöön tapahtuvan viennin hintoja tarkasteltaessa analysoitiin viisi tärkeintä vientikohdetta. Kaikissa tapauksissa vientihinnat kolmansiin maihin olivat kotimarkkinahintoja alhaisemmat. Olettaen, että nämä vientihinnat ovat alimmat hinnat, jotka viejä hyväksyy palatessaan yhteisön markkinoille, on selvää, että kyseinen vienti todennäköisesti jatkuisi polkumyyntihinnoin.

(79)

Kun tarkasteltiin yhteisön ulkopuolisista vientimarkkinoista viidelle tärkeimmälle suuntautuvan viennin keskimääräisiä myyntihintoja, havaittiin, että ne olivat huomattavasti alhaisempia kuin yhteisöön suuntautuvan viennin hinnat. Kuten Intian tapauksessakin tämä johtuu ainakin osittain siitä, että tutkimusajanjaksolla oli voimassa vähimmäishintasitoumus, joka velvoitti kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan noudattamaan tiettyä hintatasoa yhteisöön suuntautuvassa viennissään. Kaikki hinnat olivat hiukan sitoumuksessa ilmoitettua tasoa korkeampia.

(80)

Näin ollen katsotaan, että näihin viiteen yhteisön ulkopuoliseen maahan suuntautuvan viennin hintatasoa voidaan pitää indikaattorina hintatasosta, joka vallitsisi yhteisöön suuntautuvassa vientimyynnissä, mikäli toimenpiteet kumottaisiin. Näin ollen pääteltiin, että ainoalla eteläafrikkalaisella viejällä on huomattava liikkumavara alentaa yhteisöön suuntautuvan vientinsä hintoja, minkä seurauksena polkumyynnin määrä nousisi.

(81)

Todettiin myös, että hinnat yhteisön markkinoilla olivat keskimäärin huomattavasti korkeammat kuin vientihinnat viiteen yhteisön ulkopuoliseen vientiä harjoittavaan maahan. Kuten jo edellä johdanto-osan 64 kappaleessa todettiin Intian osalta ja johdanto-osan 70 kappaleessa Kiinan osalta, tämä tekee yhteisön markkinoista erittäin houkuttelevat, mikäli toimenpiteet kumottaisiin. Katsottiin, että yhteisön markkinoiden korkeampi hintataso on kannustin yhteisön markkinoille suuntautuvan viennin kasvattamiseen.

(82)

Sen jälkeen, kun lopullinen tulli oli otettu käyttöön, osittain yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle kertyi huomattavasti varastoa ja käyttämätöntä kapasiteettia, jota oli yli 40 prosenttia käytettävissä olevasta kapasiteetista. Pyynnössä arvioitiin käyttämättömän kapasiteetin olevan 23 000–25 000 tonnia. Näin ollen kapasiteetti lisätä yhteisöön suuntautuvan viennin määrää on olemassa, etenkin koska ei ole mitään merkkejä siitä, että kolmansien maiden markkinat tai kotimarkkinat voisivat absorboida lisätuotantoa.

(83)

Koska tiedossa olleet kaksi ukrainalaista tuottajaa eivät toimineet yhteistyössä, päätelmien perustana käytettiin saatavilla olevia tietoja perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Koska Ukrainan tuotannonalasta on vähän tietoa saatavilla, seuraavat päätelmät on tehty pyynnön esittäjän tarkastelua koskevaan pyyntöön sisältyneiden tietojen sekä julkisesti saatavilla olevien kauppatilastojen perusteella. On huomattava, että tiedossa ei ole muita ukrainalaisia tuottajia ja että seuraavissa, erityisesti tuotantokapasiteettia koskevissa päätelmissä viitataan kahteen tiedossa olevaan vientiä harjoittavaan tuottajaan.

(84)

Sen määrittämiseksi, alkaisiko polkumyynti todennäköisesti uudestaan, mikäli toimenpiteet kumottaisiin, tutkittiin kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hintoja, käyttämätöntä kapasiteettia ja varastoja.

(85)

Koska luotettavampia tietoja ei ollut tarjolla, käytettiin pyynnössä esitettyjä, julkisesti saatavilla oleviin tilastoihin perustuvia tietoja Venäjälle ja Yhdysvaltoihin suuntautuvasta viennistä. Käytettävissä olevat tilastot osoittivat, että keskimääräiset vientihinnat näihin maihin olivat huomattavasti alhaisemmat kuin yhteisöön suuntautuneen viennin keskimääräiset hinnat. Kuten edellä jo todettiin Intian, Kiinan ja Etelä-Afrikan kohdalla, vientihintoja muihin kolmansiin maihin pidettiin indikaattoreina yhteisöön suuntautuvan viennin todennäköisestä hintatasosta, mikäli toimenpiteiden voimassaolo kumottaisiin. Sen perusteella pääteltiin, että yhteisöön suuntautuvassa viennissä on huomattava liikkumavara alentaa hintoja ja hinnat alenisivat erittäin todennäköisesti polkumyyntitasolle.

(86)

Pyynnössä esitetyn näytön mukaan Ukrainan tuotantokapasiteetin arvioidaan olevan 100 000 tonnia, josta vain 50 prosenttia käytetään nykyisessä tuotannossa. Ukrainan 50 000 tonnin käyttämätön kapasiteetti olisi suurempi kuin missään muussa asianomaisista maista ja vastaisi yli kolmannesta yhteisön kulutuksesta. Näin ollen kaikista asianomaisista maista juuri Ukrainalla on selkeästi suurin kapasiteetti lisätä yhteisöön suuntautuvan viennin määrää, etenkin koska ei ole mitään merkkejä siitä, että kolmansien maiden markkinat tai kotimarkkinat voisivat absorboida lisätuotantoa.

(87)

Alkuperäisen tutkimuksen yhteydessä vuonna 1999 komissio hyväksyi ukrainalaisten viejien tarjoaman sitoumuksen. Tämän jälkeen komissio huomasi sitoumusta rikotun kahdessa suhteessa. Ensinnäkin kyseinen ukrainalainen viejä toimitti harhaanjohtavia alkuperäilmoituksia, ja toiseksi viejä esitti sitoumuslaskuja sellaisille tuotelajeille, jotka eivät kuulu sitoumuksen soveltamisalaan, ja siten aiheetta hyötyi polkumyyntitulleista vapautuksesta. Tämän seurauksena komissio peruutti sitoumuksen asetuksella (EY) N:o 1678/2003.

(88)

Lisäksi sen jälkeen, kun Ukrainasta peräisin olevien teräsköysien ja -kaapeleiden tuonnissa oli otettu toimenpiteet käyttöön, todettiin, että näitä toimenpiteitä kierrettiin tuomalla teräsköysiä ja -kaapeleita Moldovasta. Kuten edellä johdanto-osan 3 kappaleessa on todettu, voimassa olevat toimenpiteet laajennettiin koskemaan myös teräsköysien ja -kaapelien tuontia Moldovasta.

(89)

Vaikka aiemmin tapahtunut sitoumuksen rikkominen tai toimenpiteiden kiertäminen ei sinällään oikeuta tekemään päätelmiä polkumyynnin vastaisista myöhemmistä toimista, katsottiin, että tässä tapauksessa kyseiset käytännöt olivat lisätekijöitä, jotka osoittivat viejien kiinnostuksen päästä yhteisön markkinoille ja niiden kyvyttömyyden kilpailla yhteisön markkinoilla muuten kuin polkumyynnillä.

(90)

Huomattavan polkumyynnin todettiin jatkuneen kaikissa tapauksissa, vaikka Etelä-Afrikasta ja Ukrainasta peräisin olevan tuonnin määrä olikin vähimmäistasoa.

(91)

Sen todennäköisyyden tutkimiseksi, jatkuisiko polkumyynti tai alkaisiko se uudestaan, mikäli polkumyynnin vastaiset toimenpiteet kumottaisiin, analysoitiin käyttämätöntä kapasiteettia ja käyttämättömiä varastoja sekä hinnoittelu- ja vientistrategioita eri markkinoilla. Tarkastelu osoitti, että käyttämätöntä kapasiteettia ja kertynyttä varastoa oli kaikissa asianomaisissa viejämaissa huomattavasti. Lisäksi todettiin, että vientihinnat muihin kolmansiin maihin olivat yleensä huomattavasti alhaisemmat kuin yhteisöön suuntautuneen viennin hinnat, minkä johdosta yhteisön markkinat olivat houkuttelevat kaikkien asianomaisten maiden vientiä harjoittaville tuottajille. Näin ollen pääteltiin, että vienti asianomaisista maista kolmansiin maihin erittäin todennäköisesti suuntautuisikin yhteisöön, mikäli yhteisön markkinoille pääsisi ilman polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä. Käytettävissä oleva ylimääräinen tuotantokapasiteetti todennäköisesti myös johtaisi tuonnin lisääntymiseen kaikista asianomaisista maista.

(92)

Kaikkien asianomaisten maiden hinnoittelustrategioiden analyysi osoitti lisäksi, että kyseinen vienti mitä todennäköisimmin tapahtuisi polkumyynnillä. Kiinan ja Ukrainan kohdalla näitä päätelmiä vahvisti se tosiseikka, että voimassa olevia toimenpiteitä todettiin kierrettävän tuonnilla toisen maan kautta, mikä osoitti, että viejämaat eivät kyenneet kilpailemaan yhteisön markkinoilla kohtuullisin hinnoin.

(93)

Kun otettiin edellä esitetty huomioon, pääteltiin, että huomattava polkumyynti kaikista asianomaisista maista todennäköisesti jatkuisi tai alkaisi uudestaan, mikäli toimenpiteiden voimassaolon annetaan päättyä.

(94)

Tarkasteltavana olevaa tuotetta valmistaa yhteisössä 30 tuottajaa, jotka muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun koko yhteisön tuotannon.

(95)

On muistettava, että alkuperäisessä tutkimuksessa yhteisön tuotannonala käsitti 20 tuottajaa. Yhdeksän näistä yrityksistä ei toiminut yhteistyössä tarkastelua koskevassa tutkimuksessa. Sen sijaan kuusi yritystä, jotka eivät alkuperäisessä tutkimuksessa kuuluneet yhteisön tuotannonalaan, sekä tuki tarkastelupyyntöä että suostui toimimaan yhteistyössä tarkastelua koskevassa tutkimuksessa. Näin ollen seuraavat 17 tuottajaa tuki valitusta ja suostui toimimaan yhteistyössä:

Kuten johdanto-osan 12 kappaleessa on todettu, valittiin viiden yrityksen otos.

(96)

Nämä yritykset toimivat täysin yhteistyössä tutkimuksessa. Viisi otokseen valittua yhteisön tuottajaa vastasi 30 prosentista koko yhteisön tuotannosta tutkimusajanjaksolla, kun edellä mainitut 17 yhteisön tuottajaa yhdessä vastasi 68 prosentista koko yhteisön tuotannosta tutkimusajanjaksolla.

(97)

Näin ollen katsotaan, että edellä mainitut 17 yhteisön tuottajaa vastaavat samankaltaisen tuotteen koko yhteisön tuotannon pääosasta. Edellä mainittujen 17 yhteisön tuottajan katsotaan tämän vuoksi muodostavan yhteisön tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti, ja niistä käytetään jäljempänä nimitystä ’yhteisön tuotannonala’.

(98)

Yhteisön kulutus määritettiin yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla tapahtuneen myynnin määrän, muiden yhteisön tuottajien yhteisön markkinoilla tapahtuneen myynnin määrän ja Eurostatin EU:hun tapahtuvaa tuontia koskevien tilastojen perusteella.

(99)

Vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana yhteisön kulutus väheni 9 prosenttia. Vuosien 2001 ja 2002 välisenä aikana se laski 3 prosenttia ja jatkoi laskua 6 prosentilla vuosien 2002 ja 2003 välisenä aikana. Sen jälkeen se säilyi suunnilleen tällä tasolla tutkimusajanjakson ajan.

(100)

Alkuperäisessä tutkimuksessa teräsköysien ja -kaapeleiden tuontia Kiinasta, Intiasta, Etelä-Afrikasta ja Ukrainasta arvioitiin kumulatiivisesti perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tarkasteltiin, oliko kumulatiivinen arvio aiheellinen myös tässä tutkimuksessa.

(101)

Havaittiin, että kustakin maasta peräisin olevalle tuonnille määritetty polkumyyntimarginaali ylitti vähimmäistason. Kuten johdanto-osan 22–24 kappaleessa todettiin, mikäli toimenpiteet kumottaisiin, neljästä asianomaisesta maasta kustakin peräisin oleva tuonti todennäköisesti kasvaisi huomattavasti suuremmaksi kuin tutkimusajanjaksolla eikä varmasti jäisi vähäpätöiseksi.

(102)

Kilpailuedellytyksiä tutkittaessa voitiin todeta, että asianomaisista maista tuodut teräsköydet ja -kaapelit olivat tuotelajeittain tarkasteltuina samanlaisia kaikilta oleellisilta fyysisiltä ja teknisiltä ominaisuuksiltaan. Lisäksi nämä teräsköysi- ja teräskaapelilajit olivat vaihtokelpoisia muiden asianomaisista maista tuotujen ja yhteisössä tuotettujen lajien kanssa ja niitä markkinoitiin yhteisössä samana ajanjaksona samanlaisia myyntikanavia käyttäen ja samanlaisissa markkinaolosuhteissa. Maahantuotujen teräsköysien ja -kaapeleiden katsottiin tästä syystä kilpailevan keskenään ja yhteisössä tuotettujen teräsköysien ja -kaapelien kanssa.

(103)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin, että kaikki perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa esitetyt edellytykset täyttyivät. Tuontia neljästä asianomaisesta maasta tarkasteltiin näin ollen kumulatiivisesti.

(104)

Neljästä asianomaisesta maasta peräisin olevan tuonnin määrät, markkinaosuudet ja keskimääräiset hinnat kehittyivät seuraavasti. Hinnan kehityssuuntaukset perustuvat Eurostatin tuontihintoihin, ja niihin sisältyvät polkumyyntitullit ja arvioidut tuonnin jälkeiset kustannukset.

(105)

Neljästä asianomaisesta maasta peräisin olevan tuonnin määrä kasvoi aluksi ja oli 9 153 tonnia vuonna 2002, mikä vastaa 4,9 prosentin markkinaosuutta, ja laski sen jälkeen 7 784 tonniin tutkimusajanjaksolla, mikä vastaa 4,4 prosentin markkinaosuutta. Alkuperäisen tutkimuksen tutkimusajanjaksolla neljän asianomaisen maan kumuloitunut markkinaosuus oli 14,3 prosenttia.

(106)

Neljästä asianomaisesta maasta peräisin olevan tuonnin hinta oli keskimäärin 1 364 euroa tonnia kohti vuonna 2001 ja laski tutkimusajanjaksolla 1 296 euroon tonnia kohti.

(107)

Tutkimus osoitti, että asianomaisista maista peräisin oleva tuonti alitti yhteisön tuotannonalan hinnat 36–68 prosentilla tutkimusajanjaksolla.

(108)

Kuten edellä johdanto-osan 3 kappaleessa todettiin, tutkimuksessa kävi ilmi, että Ukrainaa koskevia alkuperäisiä toimenpiteitä kierrettiin tuonnilla Moldovan kautta ja Kiinaa koskevia toimenpiteitä tuonnilla Marokon kautta. Näin ollen Kiinasta peräisin olevalle tuonnille käyttöön otettu polkumyyntitulli laajennettiin koskemaan samojen teräsköysien ja -kaapeleiden tuontia Marokosta lukuun ottamatta aidon marokkolaisen tuottajan valmistamia teräsköysiä ja -kaapeleita. Samoin Ukrainasta peräisin olevalle tuonnille käyttöön otettu lopullinen polkumyyntitulli laajennettiin koskemaan myös samojen teräsköysien ja -kaapeleiden tuontia Moldovasta.

(109)

Tuonti Moldovasta oli ennen vuotta 2000 nollassa, mutta vuonna 2002 se nousi jyrkästi ja oli 1 816 tonnia. Sen jälkeen se laski taas nollaan todennäköisesti edellä mainitun kiertämisen vastaisen ja vuoden 2003 kuluessa toteutetun tutkimuksen vireillepanon seurauksena. Tuonti Moldovasta tapahtui erittäin alhaiseen hintaan vuonna 2001 (899 euroa tonnilta) ja 2002 (843 euroa tonnilta).

(110)

Alkuperäisen tutkimuksen tutkimusajanjakson aikana Marokon tuonnin markkinaosuus oli 0 prosenttia. Tuonti Marokosta lisääntyi jyrkästi vuodesta 2001 (231 tonnia) vuoteen 2003 (2 411 tonnia). Tutkimusajanjaksolla se laski 1 904 tonniin. Edellä mainittu kiertämisen vastainen tutkimus osoitti, että vain pieni määrä Marokon tuonnista vuonna 2003 (noin 100 tonnia) oli peräisin aidolta marokkolaiselta tuottajalta. Tuonti Marokosta tapahtui erittäin alhaisin hinnoin (noin 1 000 euroa tonnia kohti) vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(111)

Komissio aloitti yhteisön tuotannonalan tekemän valituksen perusteella 20 päivänä marraskuuta 2004 polkumyynnin vastaisen menettelyn saman tuotteen Korean tasavallasta peräisin olevan tuonnin suhteen. Valitus sisälsi riittävän alustavan näytön siitä, että kyseinen tuonti tapahtui polkumyynnillä ja siten aiheutti merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

(112)

Korean kansantasavallasta peräisin oleva tuonti on kehittynyt seuraavasti:

(113)

Korean kansantasavallasta peräisin oleva tuonti lisääntyi 13 582 tonnista (vuonna 2001), mikä vastasi 7 prosentin markkinaosuutta, 25 835 tonniin tutkimusajanjaksolla, mikä vastasi 14,5 prosentin markkinaosuutta. Korean tasavallasta peräisin olevan tuonnin keskihinnat laskivat 18 prosenttia vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana eli 1 366 eurosta tonnilta 1 123 euroon tonnilta. Koska Korean tasavallan kohdalla ei polkumyynnistä ollut näyttöä, menettely lopetettiin (katso johdanto-osan 4 kappale).

(114)

Kuten johdanto-osan 7 kappaleessa todettiin, Meksikosta peräisin olevassa tuonnissa alkuperäisellä lopullisella asetuksella käyttöön otettujen toimenpiteiden voimassaolo päättyi 18 päivänä elokuuta 2004. Meksikosta peräisin olevan tuonnin määrä oli vuodesta 2001 tutkimusajanjakson loppuun asti hyvin vähäistä. Vuonna 2001 sitä ei ollut ja tutkimusajanjaksolla sen vuositaso oli noin 700 tonnin (vuonna 2002) ja 400 tonnin (vuonna 2003) tasoa, mikä vastasi 0,4 prosentin (vuonna 2002) ja 0,2 prosentin (vuonna 2003) markkinaosuutta.

(115)

Meksikosta peräisin olevan tuonnin hinnat olivat noin 2 400 euroa tonnilta vuosina 2002 ja 2003.

(116)

Asetuksella (EY) N:o 1601/2001 (11) neuvosto otti käyttöön polkumyynnin vastaiset toimenpiteet samojen tuotteiden tuonnissa muun muassa Venäjältä, Thaimaasta ja Turkista.

(117)

Venäjältä peräisin olevaan tuontiin sovellettava tulli vaihteli 36,1 prosentista 50,7 prosenttiin lukuun ottamatta yhdeltä venäläiseltä viejältä, jonka hintasitoumus hyväksyttiin, peräisin olevaa tuontia. Venäjältä peräisin oleva tuonti vähentyi 3 630 tonnista (vuonna 2001), mikä vastasi 1,9 prosentin markkinaosuutta, 2 101 tonniin tutkimusajanjaksolla, mikä vastasi 1,2 prosentin markkinaosuutta. Venäjältä peräisin olevan tuonnin keskimääräiset hinnat pysyivät suhteellisen vakaina, noin 1 000 euroa tonnilta, vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(118)

Thaimaasta peräisin olevaan tuontiin sovellettava tulli vaihteli 24,8 prosentista 42,8 prosenttiin lukuun ottamatta yhdeltä viejältä, jonka hintasitoumus hyväksyttiin, peräisin olevaa tuontia. Thaimaasta peräisin oleva tuonti lisääntyi 1 039 tonnista (vuonna 2001), mikä vastasi 0,5 prosentin markkinaosuutta, 277 tonniin tutkimusajanjaksolla, mikä vastasi 0,2 prosentin markkinaosuutta. Thaimaasta peräisin olevan tuonnin keskimääräiset hinnat kasvoivat noin 1 335 eurosta tonnilta (vuonna 2001) 1 722 euroon tonnilta tutkimusajanjaksolla.

(119)

Turkista peräisin olevaan tuontiin tarkastelujaksolla sovellettava tulli vaihteli 17,8 prosentista 31 prosenttiin lukuun ottamatta tuontia, joka oli peräisin kahdelta turkkilaiselta viejältä, joiden hintasitoumukset hyväksyttiin vuonna 2001 ja sen jälkeen peruttiin vuonna 2003. Turkista peräisin oleva tuonti laski 4 354 tonnista (vuonna 2001), mikä vastaa 2,2 prosentin markkinaosuutta, 1 457 tonniin tutkimusajanjaksolla, mikä vastaa 0,8 prosentin markkinaosuutta. Turkista peräisin olevan tuonnin keskimääräiset hinnat laskivat 1 448 eurosta tonnilta (vuonna 2001) 1 302 euroon tonnilta tutkimusajanjaksolla.

(120)

Muista kolmansista maista, joita ei ole edellä mainittu, peräisin oleva tuonti vähentyi 23 000 tonnista (vuonna 2001), mikä vastasi 12 prosentin markkinaosuutta, 19 000 tonniin tutkimusajanjaksolla, mikä vastasi 10,5 prosentin markkinaosuutta. Muista kolmansista maista, joita ei ole edellä mainittu, peräisin olevan tuonnin keskimääräiset hinnat kasvoivat noin 1 500 eurosta tonnilta (vuonna 2001) noin 1 900 euroon tonnilta (vuonna 2003) ennen kuin laskivat taas noin 1 500 euroon tonnilta tutkimusajanjaksolla.

(121)

Komissio tarkasteli perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikkia sellaisia taloudellisia tekijöitä ja osoittimia, joilla on vaikutusta yhteisön tuotannonalan tilanteeseen.

(122)

Ottaen huomioon se, että yhteisön tuotannonalan tapauksessa käytettiin otantamenetelmää, vahinko on arvioitu sekä koko yhteisön tuotannonalan osalta hankittujen tietojen että otokseen valittujen yhteisön tuottajien osalta.

(123)

Kun sovelletaan otantamenetelmää, analysoidaan vakiintuneen käytännön mukaisesti tiettyjä vahingon osoittimia (tuotanto, kapasiteetti, tuottavuus, varastot, myynti, markkinaosuus, kasvu ja työllisyys) koko yhteisön tuotannonalan osalta kun taas yksittäisten yritysten toimintaan liittyviä vahingon osoittimia (esimerkiksi hinnat, tuotantokustannukset, tuottavuus, palkat, investoinnit, sijoitetun pääoman tuotto, kassavirta, pääoman saanti) tarkastellaan otantaan valittujen yhteisön tuottajien tasolla kerätyn tiedon perusteella.

(124)

Yhteisön tuotannonalan tuotanto laski 10 prosenttia vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana eli noin 125 000 tonnista (vuonna 2001) noin 112 000 tonniin tutkimusajanjaksolla. Tarkemmassa erittelyssä havaitaan, että tuotanto kasvoi 2 prosenttia vuonna 2002 ja laski sen jälkeen 5 prosenttiyksikköä vuonna 2003 ja edelleen 7 prosenttiyksikköä tutkimusajanjaksolla.

(125)

Tuotantokapasiteetti lisääntyi hiukan (2 prosenttia) vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tuotannon vähentyessä kapasiteetti lisääntyi, joten kapasiteetin käyttöaste laski 67 prosentista (vuonna 2001) 59 prosenttiin tutkimusajanjaksolla.

(126)

Yhteisön tuotannonalan loppuvarastot pienenivät asteittain koko kyseisen jakson ajan. Tutkimusajanjaksolla varastot olivat 14 prosenttia pienemmät kuin vuonna 2001.

(127)

Yhteisön tuotannonalan myynti yhteisön markkinoilla väheni vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välillä 10 prosenttia. Tämä kehityssuunta on yhteneväinen yhteisön markkinoiden kehityksen kanssa: yhteisön markkinat pienenivät 9 prosenttia vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välillä.

(128)

Yhteisön tuotannonalan markkinaosuus pieneni yhden prosenttiyksikön vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tarkemmin eriteltynä voidaan havaita, että se kasvoi 0,5 prosenttiyksikköä vuonna 2002, laski 0,3 prosenttiyksikköä vuonna 2003 ja lopulta laski 1,2 prosenttiyksikköä tutkimusajanjaksolla.

(129)

Vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, jolloin yhteisön kulutus laski 9 prosenttia, yhteisön tuotannonalan myynnin määrä väheni 10 prosenttia. Yhteisön tuotannonala menetti näin ollen markkinaosuuttaan, kun taas kyseinen tuonti kasvatti markkinaosuuttaan 0,3 prosenttiyksiköllä samana ajanjaksona.

(130)

Yhteisön tuotannonalan työllisyyden taso laski 4 prosenttia vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(131)

Yhteisön tuotannonalan työvoiman tuottavuus ilmaistuna tuotantomääränä työntekijää kohti vuodessa pysyi melko vakaana vuodesta 2001 vuoteen 2003. Tutkimusajanjaksolla tuotannon määrä laski mutta työllisyys säilyi samana ja tuottavuus laski 8 prosenttia.

(132)

Tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin suuruuden vaikutusta yhteisön tuotannonalaan ei voida pitää vähäisenä, kun otetaan huomioon asianomaisista maista tulevan tuonnin määrä ja hinnat erityisesti avoimilla ja näin ollen hintavaihteluille erittäin alttiilla markkinoilla, jollaiset tarkasteltavana olevan tuotteen markkinat ovat.

(133)

Samalla kun edellä ja jäljempänä tarkastellut indikaattorit osoittavat yhteisön tuotannonalan taloudellisen ja rahoituksellisen tilanteen jonkin verran kohentuneen vuonna 1999 käyttöön otettujen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden jälkeen, ne myös osoittavat yhteisön tuotannonalan tilanteen olevan edelleen herkkä ja haavoittuva.

(134)

Yhteisön tuotannonalan yksikkömyyntihinnat olivat suhteellisen vakaat vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välillä ja kasvoivat vain hyvin vähän kyseisen ajanjakson lopussa. Tämä hintakehitys on suunnilleen samansuuntaista kuin pääraaka-aineen hinnan kehitys; pääraaka-aineen hinta oli myös nouseva kyseisen jakson lopussa.

(135)

Vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välissä keskipalkka työntekijää kohti nousi 5 prosenttia, mikä on maltillinen nousu verrattuna keskimääräisten nimellisten yksikkötyökustannusten nousuun (6 prosenttia), joka oli havaittavissa samaan aikaan koko yhteisön taloudessa.

(136)

Otokseen valittujen viiden tuottajan vuosittaiset investoinnit tarkasteltavana olevaan tuotteeseen säilyivät suhteellisen vakaasti noin 4 miljoonassa eurossa vuotta kohti. Vuonna 2003 nähtävissä oleva suuri kasvu selittyy suurelta osin yhden otokseen valitun yrityksen poikkeuksellisella laitteistohankinnalla.

(137)

Vaikka otokseen valittujen tuottajien tuottavuudessa näkyi hitaan kohentumisen merkkejä tarkastelujaksolla, se oli kuitenkin negatiivinen vuoden 2001 (– 4,2 prosenttia) ja tutkimusajanjakson (– 0,3 prosenttia) välisenä aikana. Sijoitetun pääoman tuotto, ilmaistuna voittoprosenttina sijoitetun pääoman nettokirjanpitoarvosta, noudatti suunnilleen edellä kuvattua kannattavuuden kehitystä koko tarkastelujakson ajan.

(138)

Kassavirtatilanne parani vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, koska erät, joihin ei liity maksutapahtumaa, kuten poistot ja inventoidun omaisuuden liikkeet, selkeästi ylittivät edellä mainitut pienet tappiot.

(139)

Tutkimuksesta kävi ilmi, että useiden otokseen valittujen yhteisön tuottajien vaikea rahoitustilanne on vaikuttanut kielteisesti niiden pääoman saantiin. Vaikka monet näistä yrityksistä kuuluvat suuriin teräsyhtiöihin, niiden pääomatarpeita ei aina tyydytetä toivotussa määrin, koska yhtymän sisällä varat ohjataan yleensä kannattavimpiin yksiköihin.

(140)

Vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana seuraavat indikaattorit kehittyivät myönteisesti: yhteisön tuotannonalan tuotantokapasiteetti kasvoi ja loppuvarastot pienenivät. Yhteisön tuotannonalan yksikkömyyntihinnat säilyivät samoina vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välillä, tuottavuus kohentui melkein tappiottomaksi tutkimusajanjaksolla ja sijoitetun pääoman tuoton ja kassavirran osalta tilanne myös parani. Palkat kehittyivät maltillisesti ja yhteisön tuotannonala teki edelleen investointeja vakaaseen tahtiin.

(141)

Toisaalta seuraavat indikaattorit kehittyivät epäsuotuisasti: tuotanto ja kapasiteetin käyttöaste pienenivät, myynnin määrä laski (markkinoiden kehityksen kanssa rinnakkainen kehitys) sekä työllisyys ja tuottavuus laskivat. Yhteisön tuotannonalan markkinaosuus pieneni hiukan, vaikka menetys olikin selvästi lievempi kuin polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöön ottamista edeltäneellä ajanjaksolla, jolloin markkinaosuus laski 9 prosenttiyksikköä.

(142)

Kaiken kaikkiaan yhteisön tuotannonalan tilanteessa on nähtävissä erilaisia kehityssuuntia: jotkin indikaattorit osoittavat myönteistä kehitystä ja toiset kielteistä. Jos edellä esitettyjä suuntauksia verrataan niihin suuntauksiin, jotka esitetään asetuksissa, joilla väliaikaiset ja lopulliset toimenpiteet otetaan käyttöön, on selvää, että Intiasta, Kiinasta, Ukrainasta ja Etelä-Afrikasta peräisin olevan tuonnin suhteen vuonna 1999 käyttöön otetuilla polkumyynnin vastaisilla toimenpiteillä oli myönteinen vaikutus yhteisön tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen. Mikäli toimenpiteitä ei olisi kierretty Moldovasta ja Marokosta peräisin olevalla tuonnilla, voisi tilanne olla vielä myönteisempi. Lisäksi sen jälkeen, kun polkumyynnin vastaiset toimenpiteet otettiin käyttöön Venäjältä, Thaimaasta ja Turkista peräisin olevassa tuonnissa, kyseisten maiden markkinaosuus pieneni (katso johdanto-osan 116–119 kappale), mikä on varmasti helpottanut yhteisön tuotannonalan hintoihin kohdistuvaa painetta. On kuitenkin korostettava sitä, että jopa myönteistä kehitystä osoittavat indikaattorit, kuten erityisesti tuottavuus ja sijoitetun pääoman tuotto, ovat vielä kaukana tasosta, jota yhteisön tuotannonalalta voisi odottaa, mikäli se olisi täydellisesti toipunut vahingollisista vaikutuksista.

(143)

Näin ollen päätellään, että yhteisön tuotannonalan tilanne on parantunut verrattuna ajanjaksoon ennen toimenpiteiden käyttöönottoa mutta on edelleen kuitenkin herkkä.

(144)

Kuten johdanto-osan 91 kappaleessa pääteltiin, asianomaisten maiden tuottajilla on mahdollisuuksia lisätä ja/tai suunnata vientimääriään yhteisön markkinoille. Tutkimus osoitti vertailukelpoisten tuotelajien perusteella, että yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat myivät tarkasteltavana olevaa tuotetta huomattavasti alempaan hintaan kuin yhteisön tuotannonala (kiinalaiset tuottajat 58–68 prosenttia ja intialaiset 47–55 prosenttia). Ukrainan ja Etelä-Afrikan osalta on todettava, että koska yhteistyötä ei ollut ja eri tuotelajeja on paljon, minkä vuoksi tuontihinnat vaihtelevat paljon, tuotelajien välisiä hintavertailuja ei voitu tehdä. Tiedossa olevat tosiasiat kuitenkin osoittavat, että sekä keskimääräinen tuontihinta Ukrainasta että keskimääräinen tuontihinta Etelä-Afrikasta (molemmat ilman polkumyyntitullia) on huomattavasti alhaisempi kuin yhteisön tuotannonalan kotimarkkinahinta, eli Ukrainan kohdalla 65 prosenttia ja Etelä-Afrikan kohdalla 25 prosenttia alhaisempi. Asianomaiset maat mitä todennäköisimmin jatkossakin soveltaisivat alhaisia hintoja, ja samalla ne saisivat menettämänsä markkinaosuudet takaisin. Kyseinen hinnoittelu yhdessä sen seikan kanssa, että asianomaisten maiden tuottajilla on kapasiteettia toimittaa merkittäviä määriä tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisön markkinoille, mitä todennäköisimmin vahvistaisi hintoja laskevaa suuntausta markkinoilla ja vaikuttaisi kielteisesti yhteisön tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen.

(145)

Kuten edellä on esitetty, vaikka yhteisön tuotannonalan tilanne onkin parantunut verrattuna aikaan ennen nykyisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönottoa, se on edelleen haavoittuva ja herkkä. On todennäköistä, että jos yhteisön tuotannonala joutuisi kohtaamaan polkumyynnillä asianomaisista maista tapahtuvan tuonnin lisääntymisen, sen taloudellinen tilanne heikkenisi, kuten alkuperäisessä tutkimuksessa on todettu. Näin ollen päätellään, että toimenpiteiden kumoaminen johtaisi erittäin todennäköisesti yhteisön tuotannonalalle aiheutuvan vahingon toistumiseen.

(146)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tarkasteltiin, olisiko nykyisten polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon jatkaminen kokonaisuudessaan yhteisön edun vastaista. Yhteisön etua arvioitaessa otettiin huomioon kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat.

(147)

Palautettakoon mieleen, että toimenpiteiden käyttöönottoa ei alkuperäisessä tutkimuksessa pidetty yhteisön edun vastaisena. Koska tämä tutkimus on lisäksi tarkastelu, jossa siis analysoidaan tilannetta, jossa polkumyyntitoimenpiteet ovat jo käytössä, voidaan arvioida, onko nykyisillä toimenpiteillä asianomaisiin osapuoliin mahdollisesti kohtuuttoman kielteinen vaikutus.

(148)

Tällä perusteella tarkasteltiin, oliko vahingollisen polkumyynnin jatkumista tai toistumista koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden johdosta olisi pääteltävä, että tässä erityistapauksessa toimenpiteiden voimassa pitäminen ei ole yhteisön edun mukaista.

(149)

Yhteisön tuotannonala on osoittautunut rakenteellisesti elinkelpoiseksi tuotannonalaksi. Tätä vahvistaa myös sen taloudellisessa tilanteessa havaittu myönteinen kehitys sen jälkeen, kun polkumyynnin vastaiset toimenpiteet otettiin käyttöön vuonna 1999. Ennen muuta se, että yhteisön tuotannonala käytännöllisesti katsoen sai markkinaosuutensa pienentymisen loppumaan muutamaa vuotta ennen tutkimusajanjaksoa, on selvä ero tilanteeseen, joka vallitsi ennen toimenpiteiden käyttöönottoa. Yhteisön tuotannonala paransi myös tuottoaan vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. On edelleen muistettava, että toimenpiteitä on havaittu kierretyn tuonnilla Moldovasta ja Marokosta. Mikäli tällaista kehitystä ei olisi tapahtunut, olisi yhteisön tuotannonalan tilanne voinut olla vielä suotuisampi.

(150)

Voidaan kohtuudella odottaa, että yhteisön tuotannonala edelleen hyötyy nykyisin voimassa olevista toimenpiteistä ja toipuu lisäämällä markkinaosuuttaan ja parantamalla tuottavuuttaan. Mikäli toimenpiteitä ei pidetä voimassa, on todennäköistä, että yhteisön tuotannonala alkaa taas kärsiä asianomaisista maista peräisin olevan, polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisääntymisestä ja että sen nykyinen herkkä taloudellinen tilanne huonontuu entisestään.

(151)

Muistutetaan, että alkuperäisessä tutkimuksessa havaittiin, että toimenpiteiden käyttöönotolla ei olisi huomattavaa vaikutusta. Kuten edellä osoitettiin, yksikään tuoja ei tässä tutkimuksessa toiminut täydessä yhteistyössä. Näin ollen voidaan tehdä se päätelmä, että toimenpiteiden voimassapito ei vaikuta merkittävän kielteisesti tuojiin tai kauppiaisiin.

(152)

Teräsköysiä ja -kaapeleita käytetään useisiin eri tarkoituksiin, minkä vuoksi meneillään olevalla menettelyllä voi olla vaikutuksia lukuisiin tuotetta käyttäviin tuotannonaloihin. Seuraava luettelo tuotetta käyttävistä tuotannonaloista on vain suuntaa-antava: kalastus, merenkulku, öljy- ja kaasuteollisuus, kaivosteollisuus, metsätalous, ilmaliikenne, tie- ja vesirakennus, rakennustoiminta ja nostolaitteet. Kun tutkittiin toimenpiteiden käyttöönoton mahdollisia vaikutuksia käyttäjiin, alkuperäisessä tutkimuksessa pääteltiin, että ottaen huomioon teräsköysien ja -kaapelien vähäpätöinen hinta sitä käyttäville tuotannonaloille ei hinnannousu todennäköisesti vaikuttaisi niihin. Se, että tässä tarkastelua koskevassa tutkimuksessa yksikään käyttäjä ei toimittanut mitään tietoja, jotka olisivat ristiriitaisia edellä esitettyjen päätelmien kanssa vahvistaa, että i) teräsköysien ja -kaapelien osuus niitä käyttävien tuotannonalojen kokonaiskustannuksista on erittäin pieni; ii) nykyisin voimassa olevilla toimenpiteillä ei ollut merkittävää kielteistä vaikutusta kyseisten tuotannonalojen taloudelliseen tilanteeseen; ja iii) toimenpiteiden voimassaolon jatkaminen ei olisi kyseisten tuotannonalojen taloudellisen edun vastaista.

(153)

Alkuperäisessä tutkimuksessa pääteltiin, että yhteisön tuotannonalan tavarantoimittajat hyötyisivät toimenpiteiden käyttöönotosta. Koska tämän tarkastelun puitteissa ei ole esitetty vastakkaisia tietoja, katsotaan, että toimenpiteiden voimassaololla olisi edelleen myönteinen vaikutus tavarantoimittajiin.

(154)

Edellä esitetty huomioon ottaen päätellään, ettei ole pakottavia syitä olla jatkamatta nykyisten polkumyyntitoimenpiteiden soveltamista.

(155)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella suositellaan, että voimassa olevia toimenpiteitä jatkettaisiin. Osapuolille myönnettiin myös määräaika, jonka kuluessa näiden oli esitettävä huomionsa kyseisen ilmoittamisen jälkeen. Huomautuksia, jotka olisivat antaneet aihetta muuttaa edellä mainittuja päätelmiä, ei esitetty.

(156)

Edellä selostetun perusteella ja perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti voidaan todeta, että Intiasta, Kiinasta, Ukrainasta ja Etelä-Afrikasta peräisin olevaan teräsköysien ja -kaapeleiden tuonnissa käyttöön otettujen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden soveltamista olisi jatkettava. Muistettakoon, että nämä toimenpiteet muodostuvat arvotullista, lukuun ottamatta yhden intialaisen ja yhden eteläafrikkalaisen yrityksen, joiden sitoumukset on hyväksytty, valmistamien ja yhteisöön vietäviksi myymien tarkasteltavana olevien tuotteiden tuontia.

(157)

Kuten johdanto-osan 3 kappaleessa on esitetty, Ukrainasta ja Kiinasta peräisin olevaan tuontiin sovellettavien polkumyyntitullien soveltamisalaa laajennetaan myös Moldovasta ja Marokosta peräisin olevaan teräsköysien ja -kaapeleiden tuontiin riippumatta siitä, onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Moldova tai Marokko. Tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa sovellettavaa polkumyyntitullia, sellaisena kuin se on johdanto-osan 156 kappaleessa esitetty, olisi edelleen sovellettava myös teräsköysien ja -kaapeleiden tuontiin Moldovasta ja Marokosta riippumatta siitä, onko tuotteiden alkuperämaaksi ilmoitettu Moldova tai Marokko. Marokkolainen vientiä harjoittava tuottaja, joka oli vapautettu asetuksella (EY) N:o 1886/2004 laajennetuista toimenpiteistä, pitäisi vapauttaa myös tällä asetuksella käyttöön otettavista toimenpiteistä,

a)

jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitetään vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan ilmoituksen yhteydessä pätevä sitoumuslasku, jossa on oltava ainakin liitteessä luetellut kohdat; ja

b)

tullille tulliselvitystä varten esitettävät tavarat vastaavat tarkoin sitoumuslaskussa esitettyä kuvausta.

16.11.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 299/23

(1)

Neuvosto tuomitsi 23 päivänä toukokuuta 2005 ankarasti uzbekistanilaisten joukkojen aiemmin samassa kuussa harjoittaman ylimitoitetun, epäsuhtaisen ja summittaisen voimankäytön Andijanissa Itä-Uzbekistanissa. Neuvosto ilmaisi syvän pahoittelunsa Uzbekistanin viranomaisten jätettyä vastaamatta asianmukaisesti Yhdistyneiden Kansakuntien vaatimukseen riippumattoman kansainvälisen tutkimuksen tekemisestä. Se kehotti 13 päivänä kesäkuuta 2005 näitä viranomaisia harkitsemaan uudelleen kantaansa kesäkuun 2005 loppuun mennessä.

(2)

Ottaen huomioon sen, että riittävää vastausta ei ole tähän mennessä saatu, yhteisessä kannassa 2005/792/YUTP määrätään, että tiettyjä rajoittavia toimenpiteitä olisi otettava käyttöön aluksi yhden vuoden ajaksi, jona aikana toimenpiteitä tarkastellaan jatkuvasti.

(3)

Yhteisessä kannassa 2005/792/YUTP määrättyihin rajoittaviin toimenpiteisiin kuuluu muun muassa sellaisten tarvikkeiden viennin kieltäminen, joita voidaan käyttää kansallisiin tukahduttamistoimiin, sotilaalliseen toimintaan, aseisiin ja niihin liittyviin tarvikkeisiin liittyvän teknisen avun, rahoituksen ja rahoitustuen kieltäminen sekä kansallisiin tukahduttamistoimiin mahdollisesti käytettävien tarvikkeiden kieltäminen.

(4)

Nämä toimenpiteet kuuluvat perustamissopimuksen soveltamisalaan ja siksi yhteisön lainsäädäntöä tarvitaan niiden täytäntöön panemiseksi yhteisön osalta, koska halutaan erityisesti varmistaa, että kaikkien jäsenvaltioiden talouden toimijat soveltavat niitä yhtenäisesti. Tässä asetuksessa yhteisön alueella olisi tarkoitettava niitä jäsenvaltioiden alueita, joihin sovelletaan Euroopan yhteisön perustamissopimusta siinä määrätyin edellytyksin.

(5)

Luetteloa tarvikkeista, joita voidaan käyttää kansallisiin tukahduttamistoimiin, olisi täydennettävä tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23 päivänä heinäkuuta 1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/871 (2) liitteessä I olevan yhdistetyn nimikkeistön koodeilla.

(6)

Jäsenvaltioiden olisi määritettävä tämän asetuksen säännösten rikkomisesta määrättävät seuraamukset. Säädettyjen seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(7)

Tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden tehokkuuden varmistamiseksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan,

1)

’tarvikkeilla, joita voidaan käyttää kansallisiin tukahduttamistoimiin’ liitteessä I lueteltuja tarvikkeita,

2)

’teknisellä avulla’ tarkoitetaan kaikkea teknistä tukea, joka liittyy korjaamiseen, kehittämiseen, valmistukseen, kokoamiseen, testaamiseen, kunnossapitoon tai muuhun tekniseen palveluun, ja se voi olla muodoltaan ohjausta, neuvontaa, koulutusta, käytännön tietojen tai taitojen välittämistä tai konsulttipalveluja. Tekninen apu sisältää avun antamisen suullisessa muodossa,

3)

’yhteisön alueella’ tarkoitetaan niitä jäsenvaltioiden alueita, joihin sovelletaan Euroopan yhteisön perustamissopimusta siinä määrätyin edellytyksin.

a)

yhteisöstä tai mistä tahansa muualta peräisin olevien tarvikkeiden, joita voidaan käyttää kansallisiin tukahduttamistoimiin, myynti, toimitus, siirto tai vienti suoraan tai epäsuorasti Uzbekistanissa oleville luonnollisille tai oikeushenkilöille, yhteisöille tai elimille tai käytettäväksi Uzbekistanissa,

b)

edellä a alakohdassa tarkoitettuihin tarvikkeisiin liittyvän teknisen tuen antaminen suoraan tai epäsuorasti Uzbekistanissa oleville luonnollisille tai oikeushenkilöille, yhteisöille tai elimille tai käytettäväksi Uzbekistanissa,

c)

edellä a alakohdassa tarkoitettuihin tarvikkeisiin liittyvän rahoituksen tai rahoitustuen myöntäminen suoraan tai epäsuorasti Uzbekistanissa oleville luonnollisille tai oikeushenkilöille, yhteisöille tai elimille tai käytettäväksi Uzbekistanissa,

d)

tietoinen ja tarkoituksellinen osallistuminen sellaiseen toimintaan, jonka suorana tai epäsuorana tavoitteena tai seurauksena on edellä a, b tai c alakohdassa tarkoitettujen toimien edistäminen.

a)

sellaisen teknisen avun myöntäminen, joka liittyy sotilastoimintaan tai aseiden ja kaikenlaisten niihin liittyvien tarvikkeiden, mukaan lukien ampuma-aseiden ja -tarvikkeiden, sotilasajoneuvojen ja -laitteiden, puolisotilaallisten tarvikkeiden ja edellä mainittuihin tarkoitettujen varaosien toimitukseen, valmistukseen, huoltoon ja käyttöön, suoraan tai epäsuorasti Uzbekistanissa oleville luonnollisille tai oikeushenkilöille, yhteisöille tai elimille tai käytettäväksi Uzbekistanissa,

b)

sotilaalliseen toimintaan liittyvän rahoituksen tai rahoitustuen, myös avustusten, lainojen ja vientiluottovakuutusten myöntäminen aseiden ja niihin liittyvien tarvikkeiden myymiseksi, toimittamiseksi, siirtämiseksi tai viemiseksi taikka niihin liittyvän teknisen avun ja muiden palvelujen antamiseksi suoraan tai välillisesti Uzbekistanissa oleville luonnollisille tai oikeushenkilöille, yhteisölle tai elimelle tai käytettäväksi Uzbekistanissa,

c)

tietoinen ja tarkoituksellinen osallistuminen sellaisiin toimiin, joiden suorana tai välillisenä tavoitteena tai seurauksena on a ja b alakohdassa tarkoitettujen toimien edistäminen.

a)

sellaisten tarvikkeiden, joita voidaan käyttää kansallisiin tukahduttamistoimiin, myyntiin, toimittamiseen, siirtoon tai vientiin, edellyttäen, että ne on tarkoitettu

b)

a alakohdassa tarkoitettuihin tarvikkeisiin liittyvän rahoituksen, rahoitustuen tai teknisen avun myöntämiseen,

c)

sellaisen rahoituksen, rahoitustuen tai teknisen avun myöntämiseen, joka liittyy

a)

yhteisön alueella sen ilmatila mukaan luettuna,

b)

jäsenvaltion lainkäyttövallan alaisessa ilma-aluksessa tai muussa aluksessa,

c)

yhteisön alueella tai sen ulkopuolella olevaan jäsenvaltion kansalaiseen,

d)

oikeushenkilöön, yhteisöön tai elimeen, joka on perustettu tai muodostettu jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti,

e)

osittain tai kokonaan yhteisössä liiketoimintaa harjoittavaan oikeushenkilöön, ryhmään tai yhteisöön.

16.11.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 299/32

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

16.11.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 299/34

(1)

Komission asetuksella (EY) N:o 1064/2005 (2) avataan Liettuan interventioelimen hallussa olevan 150 000 vehnätonnin vientiä koskeva pysyvä tarjouskilpailu.

(2)

Vuoden 2005 sadonkorjuun aikaan vallinneiden epäsuotuisien sääolojen vuoksi tavallisen vehnän ennakoitu määrä ei riitä kattamaan Liettuan sisäistä kysyntää. Sen vuoksi Liettua on ilmoittanut komissiolle interventioelimensä aikomuksesta vähentää vientiä varten tarjouskilpailutettavaa määrää, jotta kannustettaisiin uudelleenmyyntiä sisämarkkinoilla. Kyseisen pyynnön, käytettävissä olevien määrien ja markkinatilanteen vuoksi olisi muutettava asetuksella (EY) N:o 1064/2005 avatun pysyvän tarjouskilpailun kohteena olevaa enimmäismäärää.

(3)

Sen vuoksi olisi muutettava asetus (EY) N:o 1064/2005.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

16.11.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 299/35

(1)

Interventioelinten hallussaan pitämien viljojen myyntiin saattamisen menettelyistä ja edellytyksistä 28 päivänä heinäkuuta 1993 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 2131/93 (2) säädetään erityisesti, että interventioelimen hallussa oleva vilja saatetaan markkinoille tarjouskilpailulla ja myyntihintaan, joka ei voi olla alempi kuin varastointipaikan markkinoilla todettu hinta tai sen puuttuessa lähimmillä markkinoilla todettu hinta, markkinahäiriöiden välttämisen sallivan vastaavan laadun ja edustavan määrän kuljetuskustannukset huomioon ottaen.

(2)

Vuoden 2005 sadonkorjuun aikaan vallinneiden epäsuotuisien sääolojen vuoksi tavallisen vehnän ennakoitu määrä ei riitä kattamaan Liettuan sisäistä kysyntää. Liettualla on lisäksi tavallisen vehnän interventiovarastoja, joille näyttää olevan vaikeaa löytää markkinoita ja jotka olisi sen vuoksi myytävä. Sen vuoksi yhteisön markkinoilla voidaan järjestää tarjouskilpailuja tavallisen vehnän jalostamiseksi jauhoksi.

(3)

Yhteisön markkinoiden tilanteen huomioon ottamiseksi on suotavaa säätää, että komissio hallinnoi tarjouskilpailua. Lisäksi on vahvistettava jakokerroin niille tarjouksille, jotka ovat vähimmäismyyntihinnan suuruisia.

(4)

Jotta kyseisten tarjouskilpailujen kohteena olevien varastojen erityisen käyttötarkoituksen valvonta voidaan varmistaa, olisi säädettävä erityisseurannasta, joka koskee tavallisen vehnän toimittamista ja sen jalostamista jauhoksi. Seurannan mahdollistamiseksi olisi saatettava pakolliseksi interventiosta peräisin olevien tuotteiden käytön ja/tai määräpaikan tarkastamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 16 päivänä lokakuuta 1992 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 3002/92 (3) vahvistettujen menettelyjen soveltaminen.

(5)

Moitteettoman täytäntöönpanon takaamiseksi olisi edellytettävä, että tarjouksentekijä asettaa vakuuden, joka olisi kyseisten toimenpiteiden luonne huomioon ottaen vahvistettava poiketen siitä, mitä asetuksessa (ETY) N:o 2131/93 säädetään, erityisesti sen suuruuden osalta tasolle, jonka on oltava riittävä takaamaan tuotteiden moitteeton käyttö, ja vakuuden vapauttamisedellytysten osalta siten, että on todistettava tuotteiden jalostaminen jauhoksi.

(6)

Liettuan interventioelimen komissiolle toimittamassa tiedonannossa on lisäksi tärkeää säilyttää tarjousten tekijöiden nimettömyys.

(7)

Hallinnoinnin nykyaikaistamiseksi on syytä säätää komission pyytämien tietojen lähettämisestä sähköisessä muodossa.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

a)

mainitun asetuksen 13 artiklan 1 kohdassa säädetään, tarjoukset vahvistetaan tarjouksen kohteena olevan erän tosiasiallisen laadun perusteella;

b)

mainitun asetuksen 10 artiklan toisessa alakohdassa säädetään, että vähimmäismyyntihinta vahvistetaan tasolle, jolla se ei häiritse viljamarkkinoita.

a)

todiste siitä, että tarjouksentekijä on asettanut tarjouksen vakuuden, joka poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2131/93 13 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, vahvistetaan 10 euroksi tonnilta;

b)

tarjouksentekijän kirjallinen sitoumus siitä, että tavallinen vehnä käytetään sen jalostamiseksi jauhoksi yhteisön alueella 60 päivän kuluessa siitä, kun se on poistettu interventiovarastoista ja joka tapauksessa ennen 31 päivää elokuuta 2006 ja että tarjouksentekijä asettaa 40 euroa tonnilta olevan suoritusvakuuden kahden työpäivän kuluessa tarjouksen hyväksymistä koskevan ilmoituksen vastaanottamispäivästä;

c)

sitoumus pitää kirjaa varastoista sen varmistamiseksi, että tavallisen vehnän, jota koskeva tarjouskilpailu on ratkaistu, määrät on jalostettu yhteisön alueella jauhoksi.

The Lithuanian Agricultural and Food Products Market Regulation Agency

L. Stuokos-Gucevičiaus Str. 9-12

Vilnius, Lithuania

Puhelin (370-5) 268 50 49

Faksi (370-5) 268 50 61

a)

tarjousta ei ole hyväksytty;

b)

myyntihinta on maksettu vahvistetun määräajan kuluessa ja 3 artiklan b alakohdassa säädetty vakuus on asetettu.

16.11.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 299/40

(1)

Interventioelinten hallussaan pitämien viljojen myyntiin saattamisen menettelyistä ja edellytyksistä 28 päivänä heinäkuuta 1993 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 2131/93 (2) säädetään erityisesti, että interventioelimen hallussa oleva vilja saatetaan markkinoille tarjouskilpailulla ja myyntihintaan, joka ei voi olla alempi kuin varastointipaikan markkinoilla todettu hinta tai sen puuttuessa lähimmillä markkinoilla todettu hinta, markkinahäiriöiden välttämisen sallivan vastaavan laadun ja edustavan määrän kuljetuskustannukset huomioon ottaen.

(2)

Vuoden 2005 sadonkorjuun aikaan vallinneiden epäsuotuisien sääolojen vuoksi tavallisen vehnän ennakoitu määrä ei riitä kattamaan Latvian sisäistä kysyntää. Latvialla on lisäksi tavallisen vehnän interventiovarastoja, joille näyttää olevan vaikeaa löytää markkinoita ja jotka olisi sen vuoksi myytävä. Sen vuoksi yhteisön markkinoilla voidaan järjestää tarjouskilpailuja tavallisen vehnän jalostamiseksi jauhoksi.

(3)

Yhteisön markkinoiden tilanteen huomioon ottamiseksi on suotavaa säätää, että komissio hallinnoi tarjouskilpailua. Lisäksi on vahvistettava jakokerroin niille tarjouksille, jotka ovat vähimmäismyyntihinnan suuruisia.

(4)

Jotta kyseisten tarjouskilpailujen kohteena olevien varastojen erityisen käyttötarkoituksen valvonta voidaan varmistaa, olisi säädettävä erityisseurannasta, joka koskee tavallisen vehnän toimittamista ja sen jalostamista jauhoksi. Seurannan mahdollistamiseksi olisi saatettava pakolliseksi interventiosta peräisin olevien tuotteiden käytön ja/tai määräpaikan tarkastamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 16 päivänä lokakuuta 1992 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 3002/92 (3) vahvistettujen menettelyjen soveltaminen.

(5)

Moitteettoman täytäntöönpanon takaamiseksi olisi edellytettävä, että tarjouksentekijä asettaa vakuuden, joka olisi kyseisten toimenpiteiden luonne huomioon ottaen vahvistettava poiketen siitä, mitä asetuksessa (ETY) N:o 2131/93 säädetään, erityisesti sen suuruuden osalta tasolle, jonka on oltava riittävä takaamaan tuotteiden moitteeton käyttö, ja vakuuden vapauttamisedellytysten osalta siten, että on todistettava tuotteiden jalostaminen jauhoksi.

(6)

Latvian interventioelimen komissiolle toimittamassa tiedonannossa on lisäksi tärkeää säilyttää tarjousten tekijöiden nimettömyys.

(7)

Hallinnoinnin nykyaikaistamiseksi on syytä säätää komission pyytämien tietojen lähettämisestä sähköisessä muodossa.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

a)

mainitun asetuksen 13 artiklan 1 kohdassa säädetään, tarjoukset vahvistetaan tarjouksen kohteena olevan erän tosiasiallisen laadun perusteella;

b)

mainitun asetuksen 10 artiklan toisessa alakohdassa säädetään, vähimmäismyyntihinta vahvistetaan tasolle, jolla se ei häiritse viljamarkkinoita.

a)

todiste siitä, että tarjouksentekijä on asettanut tarjouksen vakuuden, joka poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2131/93 13 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, vahvistetaan 10 euroksi tonnilta;

b)

tarjouksentekijän kirjallinen sitoumus siitä, että tavallinen vehnä käytetään sen jalostamiseksi jauhoksi yhteisön alueella 60 päivän kuluessa siitä, kun se on poistettu interventiovarastoista ja joka tapauksessa ennen 31 päivää elokuuta 2006 ja että tarjouksentekijä asettaa 40 euroa tonnilta olevan suoritusvakuuden kahden työpäivän kuluessa tarjouksen hyväksymistä koskevan ilmoituksen vastaanottamispäivästä;

c)

sitoumus pitää kirjaa varastoista sen varmistamiseksi, että tavallisen vehnän, jota koskeva tarjouskilpailu on ratkaistu, määrät on jalostettu yhteisön alueella jauhoksi.

Rural Support Service

Republic Square 2

Riga, LV-1981

Latvia

Puhelin (371) 702 78 93

Faksi (371) 702 78 92

a)

tarjousta ei ole hyväksytty;

b)

myyntihinta on maksettu vahvistetun määräajan kuluessa ja 3 artiklan b alakohdassa säädetty vakuus on asetettu.

16.11.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 299/45

(1)

Tiettyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien hyväksymisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1725/2003 (2) hyväksyttiin kaikki 14 päivänä syyskuuta 2002 voimassa olleet kansainväliset tilinpäätösstandardit ja tulkinnat lukuun ottamatta IAS-standardia 32, IAS-standardia 39 ja niihin liittyviä tulkintoja. IAS 32:een ja IAS 39:ään suunniteltujen muutosten katsottiin olevan niin merkittäviä, että kyseisten standardien voimassa olleiden versioiden hyväksymistä ei tuolloin pidetty asianmukaisena.

(2)

International Accounting Standards Board (IASB) julkaisi 17 päivänä joulukuuta 2003 uudistetun IAS-standardin 39 (Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen) osana aloitettaan, jonka tavoitteena oli 15 standardin parantaminen, jotta IAS-standardit ensimmäisen kerran vuonna 2005 käyttöön ottavat yritykset voisivat soveltaa kyseisiä standardeja. Uudistuksella pyrittiin parantamaan voimassa olevien IAS-standardien laatua ja johdonmukaisuutta.

(3)

Joulukuussa 2003 uudistetussa IAS 39:ssä yrityksille annetaan mahdollisuus luokitella alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä peruuttamattomasti rahoitusvaroihin tai -velkoihin kuuluva erä käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavaksi (rajoitukseton käyvän arvon vaihtoehto). Euroopan keskuspankki (EKP), Baselin komiteassa edustettuina olevat toiminnan vakauden valvonnasta vastaavat viranomaiset sekä arvopaperimarkkinoiden sääntelyviranomaiset esittivät kuitenkin huolensa siitä, että rajoituksetonta käyvän arvon vaihtoehtoa voitaisiin käyttää väärin, erityisesti yrityksen omiin velkoihin liittyvien rahoitusinstrumenttien osalta.

(4)

IASB tunnusti nämä ongelmat ja julkaisi 21 päivänä huhtikuuta 2004 luonnoksen, jossa ehdotetaan IAS 39:n muuttamista siten, että käyvän arvon vaihtoehdon soveltamista rajoitetaan.

(5)

Saadakseen rahoitusvälineitä koskevan olennaisen kirjanpito-ohjeistuksen valmiiksi siten, että sen soveltaminen voidaan aloittaa suunnitellusti vuonna 2005, komissio hyväksyi IAS-standardin 39 lukuun ottamatta tiettyjä rajoituksettomaan käyvän arvon vaihtoehtoon ja suojauslaskentaan liittyviä määräyksiä tiettyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien hyväksymisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti annetun komission asetuksen (EY) N:o 1725/2003 muuttamisesta IAS 39:n sisällyttämiseksi siihen 19 päivänä marraskuuta 2004 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 2086/2004 (3). Komissio katsoi, että tämä rajaus on poikkeuksellinen ja väliaikainen ja että se on voimassa siihen asti, kunnes avoinna olevat kysymykset saadaan ratkaistua lisäneuvotteluilla.

(6)

Huhtikuun 21. päivänä 2004 julkaistusta luonnoksesta saatujen kommenttien ja erityisesti EKP:n ja Baselin komitean kanssa käytyjen lisäneuvottelujen sekä asianosaisten kanssa maaliskuussa 2005 käytyjen pyöreän pöydän keskustelujen perusteella IASB julkaisi 16 päivänä kesäkuuta 2005 standardin Muutokset IAS 39:ään Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen, käypään arvoon arvostamismahdollisuus.

(7)

Uudistetussa IAS 39:ssä käyvän arvon vaihtoehdon soveltaminen rajoitetaan tilanteisiin, joissa soveltamisella saadaan oleellisempaa tietoa, koska sen vaikutuksesta arvostamisen tai kirjaamisen epäjohdonmukaisuus (kirjanpidollinen epäsymmetria) joko poistuu tai vähenee merkittävästi, taikka rahoitusvaroja tai -velkoja tai molempia hoidetaan dokumentoidun riskienhallinnan tai sijoitusstrategian mukaisesti. Uudistetun käyvän arvon vaihtoehdon ansiosta on lisäksi mahdollista, että kokonainen yhdistetty sopimus, joka sisältää yhden tai useampia kytkettyjä johdannaisia, luokitellaan tietyissä olosuhteissa käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavaksi rahoitusvaraksi tai -velaksi. Tämän vuoksi uudistetun käyvän arvon vaihtoehdon soveltaminen rajoitetaan tapauksiin, joissa on noudatettava tiettyjä periaatteita tai otetaan tietyt olosuhteet huomioon. Lisäksi tilinpäätöksessä olisi soveltamisen tueksi esitettävä riittävät tiedot.

(8)

Tämän vuoksi asetukseen olisi lisättävä asetuksella (EY) N:o 2086/2004 poissuljetut määräykset, jotka koskivat käyvän arvon vaihtoehdon soveltamista rahoitusvelkoihin. Asetuksessa (EY) N:o 2086/2004 rahoitusvarojen osalta vahvistettuun käyvän arvon vaihtoehtoon olisi myös sovellettava periaatelähtöistä lähestymistapaa.

(9)

IASB tunnustaa, että uudistettu standardi ei estä toiminnan vakautta valvovia viranomaisia arvioimasta säännellyn rahoituslaitoksen soveltamien käyvän arvon arvostamismenettelyjen ja niiden perustana olevien riskienhallintastrategioiden, menettelytapojen ja käytäntöjen luotettavuutta tai ryhtymästä tarvittaviin toimenpiteisiin. Lisäksi IASB on samaa mieltä siitä, että tietyt tilinpäätöksessä esitettävät tiedot auttaisivat toiminnan vakautta valvovia viranomaisia arvioimaan pääomavaatimuksia. Tämä koskee erityisesti oman luottokelpoisuuden heikentymisestä johtuvien voittojen kirjaamista, joita käsitellään lisää IAS 39:ää koskevien laajempien parannusten yhteydessä. Komissio seuraakin sen vuoksi asiakirjan Muutokset IAS 39:ään Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen, käypään arvoon arvostamismahdollisuus vaikutuksia ja tarkastelee sen soveltamista asetuksen (EY) N:o 1606/2002 10 artiklassa kuvatun uudelleentarkastelun puitteissa.

(10)

IAS 39:n muutosten hyväksymisestä seuraa, että IFRS 1:tä ja IAS 32:ta on muutettava, jotta kyseisten tilinpäätösstandardien johdonmukaisuus voidaan varmistaa.

(11)

Kun otetaan huomioon käyvän arvon vaihtoehtoon sovellettava uusi periaatelähtöinen lähestymistapa ja ensilaatijoiden tarve antaa tarkoituksenmukaisempia tilinpäätöksiä ja vertailutietoja, on suotavaa, että tätä asetusta sovelletaan taannehtivasti 1 päivästä tammikuuta 2005 alkaen.

(12)

Alan teknisten asiantuntijoiden kanssa käytyjen keskustelujen perusteella voidaan vahvistaa, että IAS-standardi Muutokset IAS 39:ään Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen, käypään arvoon arvostamisvaihtoehto täyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 3 artiklassa säädetyt tekniset hyväksymisperusteet ja erityisesti vaatimuksen, jonka mukaan sen on oltava Euroopan yleisen edun mukainen.

(13)

Asetus (EY) N:o 1725/2003 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(14)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tilinpäätöskysymysten sääntelykomitean lausunnon mukaisia,

1)

Muutetaan kansainvälinen tilintarkastusstandardi IAS 39 tämän asetuksen liitteessä olevassa A kohdassa esitetyn mukaisesti.

2)

Lisätään IAS 39:ään kansainvälisen tilintarkastusstandardin Muutokset IAS 39:ään Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen, käypään arvoon arvostamisvaihtoehto teksti sellaisena kuin se esitetään tämän asetuksen liitteessä olevassa B kohdassa.

3)

Muutetaan kansainväliset tilintarkastusstandardit IFRS 1 ja IAS 32 tämän asetuksen liitteessä olevassa B kohdassa esitetyn mukaisesti.