ISSN 1725-261X

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 190

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

48. vuosikerta
22. heinäkuu 2005


Sisältö

 

I   Säädökset, jotka on julkaistava

Sivu

 

*

Neuvoston asetus (EY) N:o 1182/2005, annettu 18 päivänä heinäkuuta 2005, yksipuolisista siirtymätoimenpiteistä yhteisön tariffikiintiön avaamiseksi Sveitsistä peräisin olevien elävien nautaeläinten tuontia varten

1

 

 

II   Säädökset, joita ei tarvitse julkaista

 

 

Neuvosto

 

*

EU–Tunisia-assosiaationeuvoston päätös N:o 1/2005, tehty 14 päivänä heinäkuuta 2005, Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Tunisian tasavallan välisestä assosioinnista tehdyssä Euro–Välimeri-sopimuksessa vahvistetuista alkuperätuotteiden käsitteen määritelmään ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiin liittyvistä määräyksistä poikkeamisesta

3

 

 

Komissio

 

*

Komission päätös, tehty 10 päivänä joulukuuta 2003, valtiontuesta, jonka Saksa on myöntänyt Wagnisbeteiligungsgesellschaftin ja Landesförderinstitutin lainana Neue Harzer Werke GmbH:lle (tiedoksiannettu numerolla K(2003) 4496)  ( 1 )

6

 

*

Komission päätös, tehty 9 päivänä maaliskuuta 2004, Itävallan soveltamasta tukiohjelmasta, joka koskee energiaverosta maakaasun ja sähkön osalta vuosina 2002 ja 2003 myönnettyä huojennusta (tiedoksiannettu numerolla K(2004) 325)  ( 1 )

13

 

*

Komission päätös, tehty 9 päivänä joulukuuta 2004, EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia C.37.533 – Koliinikloridi) (tiedoksiannettu numerolla K(2004) 4717)  ( 1 )

22

 

*

Komission päätös, tehty 8 päivänä heinäkuuta 2005, kaupan esteitä koskevan tutkimusmenettelyn keskeyttämisestä Uruguayn itäisen tasavallan skotlantilaisen viskin kaupassa käyttöön ottamien toimenpiteiden ja siinä noudattamien käytäntöjen osalta

27

 

*

Komission päätös, tehty 11 päivänä heinäkuuta 2005, Unkarin tasavallan pyynnöstä soveltaa alennettua arvonlisäverokantaa maakaasun toimituksiin (tiedoksiannettu numerolla K(2005) 2514)

28

 

*

Komission päätös, tehty 18 päivänä heinäkuuta 2005, Euroopan yhteisöjen virkamiesten sekä väliaikaisten ja sopimussuhteisten toimihenkilöiden, joiden asemapaikka on kolmannessa maassa, ja eräiden jossakin kymmenestä uudesta jäsenvaltiosta enintään 15 kuukauden ajan liittymisen jälkeen toimessa pysyvien virkamiesten palkkoihin 1 päivästä elokuuta 2004, 1 päivästä syyskuuta 2004, 1 päivästä lokakuuta 2004, 1 päivästä marraskuuta 2004, 1 päivästä joulukuuta 2004 ja 1 päivästä tammikuuta 2005 alkaen sovellettavien korjauskertoimien mukauttamisesta (kymmenen uuden jäsenvaltion liittymissopimuksen 33 artiklan 4 kohta)

29

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I Säädökset, jotka on julkaistava

22.7.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 190/1


NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1182/2005,

annettu 18 päivänä heinäkuuta 2005,

yksipuolisista siirtymätoimenpiteistä yhteisön tariffikiintiön avaamiseksi Sveitsistä peräisin olevien elävien nautaeläinten tuontia varten

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 133 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Tšekin, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian Euroopan unioniin liittymisen seurauksena Euroopan yhteisö ja Sveitsin valaliitto sopivat 19 päivänä toukokuuta 2004 pidetyssä kahdenvälisessä huippukokouksessa periaatteesta, jonka mukaan uusien jäsenvaltioiden ja Sveitsin välisten aikaisempien vastavuoroisten kauppajärjestelyjen mukaiseen suosituimmuusasemaan perustuva kauppa olisi säilytettävä myös Euroopan unionin laajentumisen jälkeen. Sen vuoksi sopimuspuolet sopivat Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton maataloustuotteiden kauppaa koskevan sopimuksen (1), jäljempänä ’sopimus’, joka tuli voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2002, mukaisesti tehtyjen tariffimyönnytysten mukauttamisesta. Näiden sopimuksen liitteissä 1 ja 2 lueteltujen myönnytysten mukauttamiseen kuuluu erityisesti yhteisön tariffikiintiön avaaminen elopainoltaan yli 160 kilogramman painoisten elävien nautaeläinten tuontia varten.

(2)

Sopimuspuolet ovat ottaneet käyttöön elävien nautaeläinten tuonnin osalta yksipuolisia toimenpiteitä, jotka ovat voimassa toistaiseksi Sveitsin valaliitossa ja 30 päivään kesäkuuta 2005 Euroopan yhteisössä. Sveitsin valaliitto ei kuitenkaan ole vielä saattanut päätökseen menettelyjä vastavuoroisen päätöksen tekemiseksi sopimuksen liitteiden 1 ja 2 muuttamisesta. Sen varmistamiseksi, että kiintiöetuus on käytettävissä edellä mainitun päätöksen voimaantuloon asti vuoden 2005 loppuun mennessä, on aiheellista avata yksipuolisena siirtymätoimenpiteenä toinen tariffikiintiötä koskeva myönnytys 31 päivään joulukuuta 2005 samoin edellytyksin kuin yksipuolisista siirtymätoimenpiteistä yhteisön tariffikiintiön avaamiseksi Sveitsistä peräisin olevien elävien nautaeläinten tuontia varten 25 päivänä lokakuuta 2004 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1922/2004 (2) säädetyt edellytykset.

(3)

Tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja erityisesti säännökset, jotka liittyvät kiintiön hallinnointiin, olisi vahvistettava naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1254/1999 (3) 32 artiklan säännösten mukaisesti.

(4)

Ollakseen oikeutettuja näihin tariffikiintiöihin tuotteiden on oltava sveitsiläistä alkuperää sopimuksen 4 artiklassa tarkoitettujen sääntöjen mukaisesti.

(5)

Asian kiireellisyys huomioon ottaen on ehdottoman välttämätöntä myöntää poikkeus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten liitteenä olevan, kansallisten kansanedustuslaitosten asemaa Euroopan unionissa koskevan pöytäkirjan I osan 3 kohdassa mainitusta kuuden viikon määräajasta,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1.   Avataan yksipuolisena siirtymätoimenpiteenä yhteisön tulliton tariffikiintiö tämän asetuksen voimaantulopäivän ja 31 päivän joulukuuta 2005 väliseksi ajanjaksoksi 2 300:n Sveitsistä peräisin olevan, elopainoltaan vähintään 160 kilogramman painoisen ja CN-koodeihin 0102 90 41, 0102 90 49, 0102 90 51, 0102 90 59, 0102 90 61, 0102 90 69, 0102 90 71 tai 0102 90 79 kuuluvan elävän nautaeläimen tuontia varten.

2.   Ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin sovelletaan sopimuksen 4 artiklassa määrättyjä alkuperäsääntöjä.

2 artikla

Tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1254/1999 32 artiklan säännösten mukaisesti.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 18 päivänä heinäkuuta 2005.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. BECKETT


(1)  EYVL L 114, 30.4.2002, s. 132.

(2)  EUVL L 331, 5.11.2004, s. 7.

(3)  EYVL L 160, 26.6.1999, s. 21. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1899/2004 (EUVL L 328, 30.10.2004, s. 67).


II Säädökset, joita ei tarvitse julkaista

Neuvosto

22.7.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 190/3


EU–TUNISIA-ASSOSIAATIONEUVOSTON PÄÄTÖS N:o 1/2005,

tehty 14 päivänä heinäkuuta 2005,

Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Tunisian tasavallan välisestä assosioinnista tehdyssä Euro–Välimeri-sopimuksessa vahvistetuista alkuperätuotteiden käsitteen määritelmään ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiin liittyvistä määräyksistä poikkeamisesta

(2005/563/EY)

EU–TUNISIA-ASSOSIAATIONEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Tunisian tasavallan välisestä assosioinnista tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen (1), jäljempänä ’sopimus’, ja erityisesti käsitteen ”alkuperätuotteet” määrittelystä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmistä tehdyssä sopimuksen pöytäkirjassa N:o 4 olevan 39 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Mainitun pöytäkirjan 39 artiklasta annetussa yhteisessä julistuksessa todetaan, että yhteisö on valmis tarkastelemaan Tunisian hakemuksia, joiden tarkoituksena on määrätä poikkeuksia alkuperäsääntöihin sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen.

(2)

Tunisia esitti 16 päivänä helmikuuta 2005 alkuperäsäännöistä poikkeamista koskevan hakemuksen, joka koski harmonoidun tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmän 61 ja 62 ryhmään kuuluvia housuja (8 040 tonnia) ja muita vaatteita (1 855 tonnia).

(3)

Tunisiassa voitaisiin poikkeuksen ansiosta valmistaa alkuperätuotteen aseman omaavia vaatteita Turkista peräisin olevista kankaista EU:hun vietäviksi, kunnes 25 päivänä marraskuuta 2004 allekirjoitettu Tunisian ja Turkin välinen vapaakauppasopimus tulee voimaan ja kunnes mainittuun pöytäkirjaan on tehty Pan-Eurooppa–Välimeri-kumulaatiota koskeva muutos.

(4)

Poikkeusta olisi sovellettava myös Turkista peräisin oleviin yhteisöstä Tunisiaan vietäviin kankaisiin.

(5)

Poikkeuksen soveltamiseksi Tunisian ja Turkin on pantava täytäntöön samanlaiset alkuperäsäännöt ja hallinnollista yhteistyötä koskevat määräykset.

(6)

Poikkeus voidaan myöntää siihen asti, kun Pan-Eurooppa–Välimeri-pöytäkirja alkuperäsäännöistä tulee voimaan kolmen sopimuspuolen eli Tunisian, Turkin ja EU:n välillä ja joka tapauksessa enintään yhden vuoden ajaksi,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Poiketen sopimuksen pöytäkirjan N:o 4 liitteessä II olevan luettelon erityismääräyksistä, tämän päätöksen liitteessä lueteltuja vaatteita, jotka on valmistettu Tunisiassa Turkista peräisin olevista kankaista, pidetään Tunisian alkuperätuotteina tämän päätöksen mukaisesti.

2 artikla

Edellä 1 artiklassa säädettyä poikkeusta voidaan soveltaa ainoastaan, jos sopimuksen pöytäkirjaan N:o 4 sisältyviä alkuperäsääntöjä vastaavat etuuskohtelualkuperäsäännöt ovat voimassa Turkin ja Tunisian välillä, jotta Turkista hankittujen kankaiden alkuperäasema voidaan määrittää.

3 artikla

Tämän päätöksen soveltamiseksi ja mainitun pöytäkirjan 18 artiklan 4 ja 5 kohdan määräyksistä poiketen yhteisön jäsenvaltion tulliviranomaiset voivat myöntää EUR.1-tavaratodistuksen Turkista peräisin oleville Tunisiaan vietäville kankaille.

4 artikla

Liitteessä ilmoitettua määrää hallinnoi komissio, joka toteuttaa kaikki sen tehokkaan hallinnoinnin vuoksi suotavina pitämänsä hallinnolliset toimenpiteet. Tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (2) tariffikiintiöiden hallinnointia koskevia 308 a, 308 b ja 308 c artiklaa sovelletaan soveltuvin osin liitteessä tarkoitettujen määrien hallinnointiin.

5 artikla

Tunisian tulliviranomaisten on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden vientimäärien valvonta. Niiden tämän päätöksen mukaisesti antamissa todistuksissa on oltava viittaus tähän päätökseen. Tunisian toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava komissiolle kolmen kuukauden välein ilmoitus niistä määristä, joille on annettu EUR.1-tavaratodistukset tämän päätöksen mukaisesti, sekä näiden todistusten järjestysnumerot.

6 artikla

Tämän päätöksen mukaisesti myönnettyjen EUR.1-tavaratodistusten 7 kohdassa on oltava seuraava maininta jollakin niistä kielistä, joilla sopimus on laadittu:

”Poikkeus – Päätös N:o 1/2005”

7 artikla

Tunisia ja Euroopan yhteisön jäsenvaltiot toteuttavat tämän päätöksen täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet.

8 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se tehdään, ja sitä sovelletaan heti, kun 2 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

Tätä päätöstä sovelletaan siihen asti, kun Pan-Eurooppa–Välimeri-alkuperäkumulaatio tulee voimaan Tunisian, Turkin ja Euroopan unionin välillä ja joka tapauksessa enintään yhden vuoden ajan.

Tehty Brysselissä 14 päivänä heinäkuuta 2005.

Assosiaationeuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. STRAW


(1)  EYVL L 97, 30.3.1998, s. 2. Sopimus sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan yhteisön ja Tunisian tasavallan kirjeenvaihtona tehdyllä sopimuksella vastavuoroisista vapauttamistoimenpiteistä sekä EY:n ja Tunisian tasavallan assosiaatiosopimuksen maatalouspöytäkirjojen muuttamisesta (EYVL L 336, 30.12.2000, s. 93).

(2)  EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 883/2005 (EUVL L 148, 11.6.2005, s. 5).


LIITE

PÄÄTÖKSEN 1 ARTIKLASSA TARKOITETTU LUETTELO

(tuotteet, joihin poikkeusta sovelletaan)

HS-nimike

Kuvaus

Määrät

(tonnia)

ex ex 620342 ja ex ex 620462

Miesten tai poikien puuvillahousut

Naisten tai tyttöjen puuvillahousut

6 505

ex ex 620343

Miesten tai poikien tekokuiduista valmistetut housut

674

ex ex 620341ex ex 620349ex ex 620461ex ex 620463 ja ex ex 620469

Miesten tai poikien villasta tai hienosta eläimenkarvasta valmistut housut

Miesten tai poikien muista tekstiileistä valmistetut housut

Naisten tai tyttöjen villasta tai hienosta eläimenkarvasta valmistut housut

Naisten tai tyttöjen tekokuiduista valmistetut housut

Naisten tai tyttöjen muista tekstiileistä valmistetut housut

861

6208 ja 6212

Naisten ja tyttöjen aluspaidat, alushameet, pikkuhousut ja muut alushousut, yöpaidat, pyjamat, aamupuvut (négligés), kylpytakit, aamutakit ja niiden kaltaiset tavarat, tekokuitua

Rintaliivit, lantioliivit, korsetit, housunkannattimet, sukanpitimet, sukkanauhat ja niiden kaltaiset tavarat sekä niiden osat, myös neulosta

646

.6205 ja .6206

Miesten tai poikien paidat

Naisten tai tyttöjen puserot, myös paitapuserot

663

611231–611239 ja 611241–611249

Miesten tai poikien tekokuiduista valmistetut uimahousut

Miesten tai poikien muista tekstiileistä valmistetut uimahousut

Naisten tai tyttöjen tekokuiduista valmistetut uimapuvut

Naisten tai tyttöjen muista tekstiileistä valmistetut uimapuvut

105

620451–620459

Naisten tai tyttöjen hameet ja housuhameet

441

 

Yhteensä

9 895


Komissio

22.7.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 190/6


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 10 päivänä joulukuuta 2003,

valtiontuesta, jonka Saksa on myöntänyt Wagnisbeteiligungsgesellschaftin ja Landesförderinstitutin lainana Neue Harzer Werke GmbH:lle

(tiedoksiannettu numerolla K(2003) 4496)

(Ainoastaan saksankielinen teksti on todistusvoimainen)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2005/564/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 88 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan,

ottaa huomioon sopimuksen Euroopan talousalueesta ja erityisesti sen 62 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

on kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa edellä mainittujen artiklojen mukaisesti (1) ja ottaa huomioon nämä huomautukset,

sekä katsoo seuraavaa:

I   MENETTELY

(1)

Saksa toimitti 23 päivänä helmikuuta 1999 päivätyllä kirjeellä tietoja Neue Harzer Werke GmbH:n (jäljempänä ’NHW’) hyväksi myöntämästään tuesta.

(2)

Komissio ilmoitti Saksalle 13 päivänä heinäkuuta 2000 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely, joka koskee kyseistä tukea.

(3)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä  (2). Komissio on kehottanut muita asianomaisia esittämään huomautuksensa kyseisestä tuesta.

(4)

Komissio teki Saksan Neue Harzer Werke GmbH:n hyväksi myöntämästä valtiontuesta 17 päivänä lokakuuta 2001 kielteisen päätöksen 2002/377/EY (3), joka koski sitä osaa tuesta, joka oli myönnetty yrityksen vuosina 1996–1999 toteuttamaa rakenneuudistusta varten.

(5)

Komissio ilmoitti Saksalle 17 päivänä lokakuuta 2001 päivätyllä kirjeellä päättäneensä aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn muiden toimenpiteiden osalta.

(6)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä  (4). Komissio on kehottanut muita asianomaisia esittämään huomautuksensa kyseisestä tuesta.

II   KUVAUS TUESTA

(7)

Tuensaajan, NHW:n, kotipaikka on Sachsen-Anhaltissa (Saksa), joka on EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettu tukialue. NWH perustettiin maaliskuussa 1996, kun sen omistajat ostivat konkurssiin menneen Harzer Werke GmbH:n omaisuuden konkurssipesän toimitsijamieheltä. NHW harjoittaa raudan valuun liittyvää toimintaa. Yrityksellä oli alun perin kaksi tuotantolinjaa, jotka perustuivat hiekkaanvalu- ja keskipakovalumenetelmiin.

(8)

NHW:n oli 24 päivänä heinäkuuta 2000 haettava asettamistaan maksukyvyttömyysmenettelyyn. Konkurssin jälkeen konkurssipesän toimitsijamies myi velkojainkokouksen suostumuksella yhtiön osakkeet 4 päivänä tammikuuta 2001 uudelle sijoittajalle, Asset GmbH:lle, yhden Saksan markan hintaan.

(9)

Saksa ilmoitti komissiolle, että uuden sijoittajan, Asset GmbH:n pyrkimys elvyttää yritys epäonnistui heinäkuussa 2001 ja että maksukyvyttömyysmenettelyä oli jatkettava.

(10)

Kyseessä olevat omaisuuserät saatettiin nyt tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn, jotta NHW:n velkojien saatavat voitaisiin maksaa. Hiekkaanvalumenetelmään perustuva toiminta lopetettiin 21 päivänä joulukuuta 2001, ja siihen liittyvä omaisuus realisoitiin. Keskipakovaluun perustuvaa tuotantoa jatkettiin maksukyvyttömyysmenettelyn aikana, ja konkurssipesän toimitsijamiehen oli tarkoitus myydä tuotanto velkojainkokouksen suostumuksella uudelle omistajalle omaisuuden myyntisopimuksella.

(11)

Tässä tutkintamenettelyssä käsitellään vuosina 1996–1999 toteutettua NHW:n rakenneuudistusta.

(12)

Vuonna 1996 laadittiin rakenneuudistussuunnitelma, jonka tavoitteena oli palauttaa yrityksen elinkelpoisuus kolmessa vuodessa. Rakenneuudistuksen kustannukset olivat 8 415 864 euroa (16,460 miljoonaa Saksan markkaa). Kyseisen suunnitelman perusteella NHW:lle myönnettiin tukea 4 963 110 euroa (9,707 miljoonaa Saksan markkaa) vuosina 1996–1999 toteutettavaan rakenneuudistukseen.

(13)

Rakenneuudistus oli tarkoitus rahoittaa seuraavasti:

Taulukko 1

Rakenneuudistuksen julkinen rahoitusosuus

(Saksan markkoina)

1.

Investointiavustus: Gemeinschaftsaufgabe (GA-Mittel) (5)

4 402 000

2.

Investointituki: ”Investitionszulage” (6)

531 000

3.

WBG:n (7) laina, ”Konsolidierungsprogramm” (8)

2 000 000

4.

LFI:n (9) laina, ”Konsolidierungsprogramm” (10)

744 000

5.

BvS:n (11) avustus

2 000 000

Yhteensä DEM

9 677 000

EUR

4 947 771


Taulukko 2

Rakenneuudistuksen yksityinen rahoitusosuus

(Saksan markkoina)

6.

Pääoman korotus

500 000

7.

KfW:n laina

2 750 000

8.

NordLB:n luotto

2 000 000

9.

Rahoitusleasingsopimus

1 179 000

10.

Kassavirta

354 000

Yhteensä DEM

6 783 000

EUR

3 468 093


Yhteensä (taulukot 1 + 2) DEM

16 460 000

EUR

8 415 864

(14)

Koska Saksa ilmoitti, että taulukon 1 tuet nro 1–4 on myönnetty komission aiemmin hyväksymien tukiohjelmien mukaisesti, ne katsottiin alun perin voimassa olevaksi tueksi eikä niitä sen tähden tarkasteltu muodollisessa tutkintamenettelyssä, joka aloitettiin 13 päivänä heinäkuuta 2000. Sen vuoksi alun perin vain tukitoimenpide nro 5 luokiteltiin rakenneuudistukselle myönnetyksi tapauskohtaiseksi tueksi, jonka soveltuvuus yhteismarkkinoille oli arvioitava.

(15)

Komissio teki 17 päivänä lokakuuta 2001 päätöksen 2001/377/EY kyseisestä 1 022 584 euron (2 miljoonan Saksan markan) tapauskohtaisesta tuesta, joka arvioitiin vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi myönnettävästä valtiontuesta vuonna 1994 annettujen yhteisön suuntaviivojen (12) (jäljempänä ’vuoden 1994 suuntaviivat’) mukaisesti. Mainitussa päätöksessä komissio päättelee, että NHW:n rakenneuudistukseen myönnetty tapauskohtainen tuki ei sovellu yhteismarkkinoille.

(16)

Taulukon 2 toimenpiteitä nro 7, 8 ja 9 ei arvioinnissa otettu huomioon yksityisenä rahoitusosuutena, sillä EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (13) 10 artiklan mukaisesta tietojen antamista koskevasta välipäätöksestä huolimatta Saksa ei toimittanut komissiolle tarvittavia tietoja sen arvioimiseksi, oliko mainitut toimenpiteet myönnetty markkinaehtojen mukaisesti.

(17)

Samana päivänä, jona toimenpidettä nro 5 koskeva päätös 2002/377/EY tehtiin, komissio päätti laajentaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisen muodollisen tutkintamenettelyn myös taulukon 1 toimenpiteisiin nro 3 ja 4, jolloin tuen kokonaissummaksi tuli 1 402 985 euroa (2,744 miljoonaa Saksan markkaa). Nämä toimenpiteet kuuluivat samaan rakenneuudistukseen kuin päätöksessä 2002/377/EY arvioidut toimenpiteetkin, joita ei kuitenkaan virallisesti voitu sisällyttää alkuperäiseen arvioon, koska oletettiin, että ne on myönnetty komission tukiohjelmien perusteella, ja ne katsottiin näin voimassa olevaksi tueksi. Jos toimenpide luetaan voimassa olevaksi tueksi, sitä ei voi suoraan arvioida 88 artiklan 2 kohdan mukaisesti, sillä periaatteessa toimenpiteet on katsottava jo hyväksytyiksi.

(18)

Päätöksessä muodollisen tutkintamenettelyn laajentamisesta komissio totesi, että 1 402 985 euron (2,744 miljoonan Saksan markan) tukea ei myönnetty aikaisemmin hyväksytyn tukiohjelman sääntöjen mukaisesti ja tästä syystä sitä on pidettävä tapauskohtaisena rakenneuudistustukena, jonka on aiemmin arvioidun tapauskohtaisen tuen lailla oltava jonkin rakenneuudistustuen hyväksymistä koskevan poikkeuksen mukaista.

III   SAKSAN HUOMAUTUKSET

(19)

Saksa toimitti lisätietoja rakenneuudistuksen yksityisiksi luokitelluista rahoitusosuuksista (taulukon 2 toimenpiteet nro 7, 8 ja 9) 14 päivänä lokakuuta 2003 päivätyllä kirjeellä. Näiden tietojen mukaan

a)

toimenpide nro 7 sisälsi korkotukea 2 812 euroa (5 500 Saksan markkaa);

b)

toimenpide nro 8 sisälsi korkotukea 8 684 euroa (6 985 Saksan markkaa);

c)

toimenpidettä nro 9 ei koskaan toteutettu.

IV   ARVIOINTI

(20)

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotain yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaiset toimenpiteet, jotka eivät ole voimassa olevaa tukea, eivät yleensä sovellu yhteismarkkinoille elleivät ne kuulu perustamissopimuksen 87 artiklan 2 tai 3 kohdassa määrätyn poikkeuksen soveltamisalaan.

1.   Valtiontuki

(21)

Komissio toteaa, että taulukon 2 toimenpiteiden nro 7 ja 8 sisältämät korkotuet ovat yhteensä 11 496 euroa ja alittavat siten EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 69/2001 (14) säädetyn vähämerkityksiseen tukeen sovellettavan rajan. Näin ollen kyseisiä toimenpiteitä ei ole enää syytä arvioida tässä päätöksessä.

(22)

Toimenpiteet nro 3 ja 4, joissa lainat ovat yhteensä 1 402 985 euroa, eivät sen sijaan sisälly voimassa oleviin tukiohjelmiin toisin kuin Saksa esittää. Jo menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä esitetyistä syistä kyseiset toimenpiteet on tästä syystä katsottava NHW:n rakenneuudistusta varten myönnetyksi tapauskohtaiseksi tueksi.

(23)

Saksa myönsi kyseiset lainat vaikeuksissa olevan yrityksen, NHW:n, rakenneuudistuksen rahoittamiseksi. Siten ne olivat asianomaiselle yritykselle taloudellista tukea, jota se ei olisi saanut markkinaehdoin. Tällaisilla toimenpiteillä on taipumus vääristää kilpailua. Kun otetaan huomioon tuen luonne ja jäsenvaltioiden välinen kauppa niillä aloilla, joilla tuensaajayritys toimii, kyseiset tukitoimenpiteet kuuluvat EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Näin ollen toimenpiteet katsotaan tueksi.

2.   EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan mukaiset poikkeukset

(24)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan 3 alakohdassa määrätään edellytyksistä, joiden nojalla tuki soveltuu tai tuen voidaan katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille.

(25)

Aiemmin mainitut kaksi lainaa – kuten muutkin rakenneuudistustoimenpiteet, jotka jo arvioitiin päätöksessä 2001/377/EY – myönnettiin NHW:n rakenneuudistuksen rahoittamiseksi vuosina 1996–1999. Sen vuoksi molemmat lainat, kuten aiemminkin arvioidut toimenpiteet, on arvioitava vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi myönnettävästä valtiontuesta annetuissa yhteisön suuntaviivoissa määriteltyjen edellytysten perusteella. Suuntaviivoissa komissio määrittelee tarkat edellytykset, joiden mukaisesti se päätyy myönteiseen tulokseen käyttäessään EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisia arviointivaltuuksiaan. Vaikka yritys sijaitseekin tukikelpoisella alueella, vaikeuksissa oleville yrityksille myönnettyä tapauskohtaista tukea on arvioitava näiden suuntaviivojen mukaan ja samalla on otettava huomioon alueellisen kehityksen merkitys. Rakenneuudistuksella on erityisesti pystyttävä palauttamaan yrityksen taloudellinen kannattavuus ja yrityksen on pystyttävä edistämään aluekehitystä ilman jatkuvia tukia (15).

(26)

Kuten päätöksessä 2001/377/EY jo todettiin, Saksan toimittamien tietojen mukaan koko tuki myönnettiin tuensaajalle ennen kuin valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi vuonna 1999 annetut yhteisön suuntaviivat (16) (jäljempänä ’vuoden 1999 suuntaviivat’) julkaistiin. Tästä syystä kyseisiin toimenpiteisiin on vuoden 1999 suuntaviivojen 7.5 kohdan mukaisesti sovellettava vuoden 1994 suuntaviivoja.

(27)

Lisäksi on todettava, että toimenpiteet kuuluvat rakenneuudistussuunnitelmaan, jonka komissio jo arvioi päätöksessä 2001/377/EY.

a)   Kannattavuuden palauttaminen

(28)

Vuoden 1994 suuntaviivojen mukaan yrityksen elinkelpoisuus olisi rakenneuudistussuunnitelman avulla palautettava kohtuullisessa ajassa, jonka jälkeen sen on kilpailtava markkinoilla omin voimin.

(29)

Komissio oli arvioinut tämän edellytyksen jo päätöksessään 2001/377/EY rakenneuudistustuesta. Mainitussa päätöksessä komissio katsoi, että vuoden 1994 suuntaviivojen mukainen elinkelpoisuusedellytys ei täyttynyt, koska rakenneuudistussuunnitelmaa ei voitu pitää sopivana yrityksen pitkän aikavälin elinkelpoisuuden parantamiseksi. Tämä päätelmä perustui seuraaviin havaintoihin:

a)

suunnitelmassa esitetty liikevaihto oli arvioitu liian suureksi;

b)

suunnitelmassa ei huomioitu riittävästi yleiskustannuksia, jotka olivat osasyynä yrityksen ongelmiin alun alkaen;

c)

henkilöstön vähennys 203:sta 177:ään ei ollut riittävä henkilöstökulujen pienentämiseksi;

d)

suunnitelmassa esitetyt muut toimintakustannukset, erityisesti huoltokustannukset, olivat kohtuuttoman suuria.

(30)

Koska samaan rakenneuudistukseen myönnettiin kaksi lainaa saman rakenneuudistussuunnitelman mukaisesti, komissio voi vain toistaa päätelmänsä, jonka mukaan suunnitelma ei palauttanut yrityksen elinkelpoisuutta.

b)   Kilpailun kohtuuttoman vääristymisen välttäminen

(31)

Toinen vuoden 1994 suuntaviivoissa määritelty edellytys on tuen kilpailulle aiheuttamien haitallisten vaikutusten korvaaminen, jos se suinkin on mahdollista. Jos asianomainen yritys toimii markkinoilla, joilla on ylikapasiteettia, korvauksen tulisi aiheuttaa yritysten kapasiteetin vähenemistä.

(32)

Tässä yhteydessä on syytä todeta, että NHW luokiteltiin tuen myöntämishetkellä pk-yritykseksi, kuten päätöksessä 2001/337/EY todettiin. Vuoden 1994 suuntaviivojen mukaan komissio suhtautuu pk-yrityksille myönnettävään tukeen joustavammin erityisesti kapasiteetin vähentämisen osalta (17).

(33)

Ottaen huomioon nämä perusteet ja sen, että tuki myönnettiin hyvin pientä markkinaosuutta hallinneelle pk-yritykselle, komissio katsoo, että NHW:lle myönnetty tuki ei voinut vääristää kilpailua vuoden 1994 suuntaviivoissa tarkoitetulla perusteettomalla tavalla.

c)   Tuen oikea suhde rakenneuudistuksen kustannuksiin ja hyötyihin

(34)

Vuoden 1994 suuntaviivojen mukaan tuki on rajoitettava tiukasti vähimmäismäärään, joka tarvitaan rakenneuudistuksen toteuttamiseksi.

(35)

Päätöksessä 2001/377/EY komissio päätteli, että tuen oikeasuhteisuutta koskeva vaatimus ei täyttynyt kahdessa suhteessa.

(36)

Tuen oikeasuhteisuutta koskevan vaatimuksen perusteella tuensaaja on ensinnäkin velvoitettu osallistumaan rakenneuudistuskustannuksiin merkittävällä osuudella omia varojaan tai markkinahintaan hankittua ulkoista rahoitusta. Saatavilla olevien tietojen mukaan sijoittajan rahoitusosuus on ollut 0,5 miljoonaa Saksan markkaa. Koska rahoitusleasingsopimuksen (taulukon 2 toimenpide 9) ehdoista ei tutkintamenettelyn aikana toimitettu lisätietoja, komissio ei ole pystynyt arvioimaan, onko kyse markkinaehtoisesta rahoituksesta. Tästä huolimatta rahoitusleasingsopimusta arvioitaessa todettiin, että tuensaajan rahoitusosuus ei ole riittävän merkittävä.

(37)

Tämän lisäksi muitakaan rahoitusosuuksia ei ole voitu katsoa tuensaajan suorittamiksi. Tietojen antamista koskevasta välipäätöksestä huolimatta KfW:n lainoista (taulukon 2 toimenpide 7) ei toimitettu lisätietoja, joten komissio ei ole pystynyt arvioimaan, onko tämä rahoitus myönnetty markkinaehdoin. Sama koskee myös Nord LB:n myöntämää lainaa (taulukon 2 toimenpide 8). Kassavirtaa (taulukon 2 toimenpide 10) ei ole voitu pitää tuensaajan rahoitusosuutena. Kassavirta perustuu pääosin aikaisempiin valtiontukiin. Kassavirtaa ei vielä ollut rakenneuudistussuunnitelman laatimisen aikaan vuonna 1996, joten sen syntyminen oli epävarmaa.

(38)

Tästä syystä näitä osuuksia ei voida katsoa tuensaajan rahoitusosuuksiksi eikä niitä voida ottaa huomioon arvioitaessa tuen oikeasuhteisuutta. Tämän vuoksi rakenneuudistuskustannukset olivat siis 16,46 miljoonaa Saksan markkaa, josta valtion osuus oli 9,707 miljoonaa markkaa eli 58,9 prosenttia ja sijoittajan osuus 1,679 miljoonaa markkaa eli 10,2 prosenttia (tai mahdollisesti vain 0,5 miljoonaa markkaa eli 3 prosenttia). Näiden seikkojen perusteella komissio päätteli, että tuensaajan osuutta ei voitu pitää vuoden 1994 suuntaviivoissa tarkoitetulla tavalla merkittävänä.

(39)

Saksan toimittamien viimeisten tietojen mukaan taulukon 2 toimenpidettä nro 9 ei koskaan toteutettu. Toisin kuin päätöksessä 2001/377/EY todettiin, rakenneuudistukseen ei myönnetty tämänsuuruista rahoitusosuutta.

(40)

Viimeisten tietojen mukaan taulukon 2 toimenpiteisiin nro 7 ja 8, joiden kokonaissumma on 2 428 636 euroa (4,75 miljoonaa Saksan markkaa), on myönnetty julkista jälleenrahoitusta. Ne ovat lisäksi sisältäneet korkotukea 11 496 euroa. Tällaisia toimenpiteitä, jotka liittyvät julkiseen tukeen, ei tämän vuoksi voida pitää yksityisenä osuutena.

(41)

Viimeisimmät tiedot huomioon ottaen on siis yhä perustellumpaa katsoa, että tuensaajan rahoitusosuus ei ole vuoden 1994 suuntaviivoissa tarkoitetulla tavalla merkittävä.

(42)

Lisäksi vuoden 1994 suuntaviivojen mukaan tuen oikeasuhteisuutta koskevasta vaatimuksesta seuraa, että investointeihin voidaan myöntää tukea ainoastaan silloin, kun se on tarpeen rakenneuudistuksen toteuttamiseksi. Tukea ei ole myöskään rajoitettu vähimmäismäärään. Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään komissio totesi epäilevänsä, onko tuki rajoitettu vähimmäismäärään, sillä yritys hankki rakenneuudistuksen aikana 20 prosentin osuuden yrityksestä Eisenguss Torgelow GmbH. Koska komissiolle ei ole toimitettu taustatietoja tästä osakkuudesta tietojen antamista koskevasta välipäätöksestä huolimatta, komissio ei pysty arvioimaan, oliko tämän osuuden hankkiminen välttämätöntä vuoden 1996 rakenneuudistuksen toteuttamiseksi. Tämän vuoksi komissio totesi päätöksessä 2001/377/EY, että tukea ei ollut rajoitettu vähimmäismäärään. Tämä arvio voidaan vahvistaa tämän päätöksen yhteydessä.

V   PÄÄTELMÄT

(43)

Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että NHW:n myöntämä tuki ei täytä tuen oikeasuhteisuutta koskevaa vaatimusta eikä sitä ole myönnetty osana toteuttamiskelpoista rakenneuudistussuunnitelmaa, joka olisi mahdollistanut sen, että yritys voi kilpailla omin varoin rakenneuudistuksen jälkeen. Näistä syistä komissio päättelee, että tuki ei täytä vuoden 1994 suuntaviivoissa esitettyjä edellytyksiä eikä se näin ollen sovellu yhteismarkkinoille,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Yhteensä 1 402 985 euron suuruinen valtiontuki, jonka Saksa on myöntänyt Wagnisbeteiligungsgesellschaftin ja Landesförderinstitutin lainana Neue Harzer Werke GmbH:lle, ei sovellu yhteismarkkinoille.

2 artikla

1.   Saksan on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet 1 artiklassa tarkoitetun ja tuensaajalle sääntöjenvastaisesti maksetun tuen perimiseksi takaisin.

2.   Tuki on maksettava viipymättä takaisin kansallisen lainsäädännön mukaisia menettelyjä noudattaen edellyttäen, että niissä mahdollistetaan päätöksen välitön ja tehokas täytäntöönpano. Takaisinperittävään tukeen sisällytetään korko alkaen siitä, kun tuki asetettiin tuensaajan käyttöön, tuen todelliseen takaisinperintään asti. Korko perustuu aluetukien avustusekvivalenttien laskennassa käytettyyn viitekorkoon.

3 artikla

Saksan on ilmoitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta sen noudattamiseksi toteuttamansa toimenpiteet.

4 artikla

Tämä päätös on osoitettu Saksan liittotasavallalle.

Tehty Brysselissä 10 päivänä joulukuuta 2003.

Komission puolesta

Mario MONTI

Komission jäsen


(1)  EYVL C 301, 21.10.2000, s. 16, ja EYVL C 32, 5.2.2002, s. 9.

(2)  Ks. alaviite 1.

(3)  EYVL L 134, 22.5.2002, s. 51.

(4)  Ks. alaviite 1.

(5)  Gemeinschaftsaufgabe: Förderung der regionalen Wirtschaftsstruktur, 26 Rahmenplan.

(6)  Investitionszulagengesetz.

(7)  Wagnisbeteiligungsgesellschaft.

(8)  Richtlinie zur Förderung von Konsolidierungsbeteiligungen im Mittelstand (Sachsen-Anhalt).

(9)  Landesförderinstitut.

(10)  Konsolidierungsfond des Landes Sachsen-Anhalt.

(11)  Bundesanstalt für vereinigungsbedingte Sonderaufgaben.

(12)  EYVL C 368, 23.12.1994, s. 12.

(13)  EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

(14)  EYVL L 10, 13.1.2001, s. 30.

(15)  Ks. vuoden 1994 suuntaviivojen 3.2.3 kohta.

(16)  EYVL C 288, 9.10.1999, s. 2.

(17)  Suuntaviivojen 3.2.4 kohta.


22.7.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 190/13


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 9 päivänä maaliskuuta 2004,

Itävallan soveltamasta tukiohjelmasta, joka koskee energiaverosta maakaasun ja sähkön osalta vuosina 2002 ja 2003 myönnettyä huojennusta

(tiedoksiannettu numerolla K(2004) 325)

(Ainoastaan saksankielinen teksti on todistusvoimainen)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2005/565/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 88 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 62 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

on kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa edellä mainittujen artiklojen mukaisesti (1) ja ottaa huomioon nämä huomautukset,

sekä katsoo seuraavaa:

I   MENETTELY

(1)

Laki nro 158/2002 julkaistiin Itävallan virallisessa lehdessä 8 päivänä lokakuuta 2002. Lain 6 §:ssä muutetaan vuoden 1996 energiaverohuojennuslakia.

(2)

Komissio ilmoitti 30 päivänä huhtikuuta 2003 päivätyllä kirjeellä Itävallalle päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely kyseiseen lakiin sisältyvien tukien osalta.

(3)

Itävallan virallisessa lehdessä julkaistiin 20 päivänä elokuuta 2003 laki nro 71/2003, jonka 54 §:n 6 momentissa vuoden 1996 energiaverohuojennuslain, sellaisena kuin se on muutettuna lailla nro 158/2002, voimassaoloa jatketaan 31 päivään joulukuuta 2003.

(4)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2). Komissio on kehottanut muita asianomaisia esittämään huomautuksensa kyseisestä tuesta.

(5)

Itävalta esitti huomautuksensa menettelyn aloittamisesta 4 päivänä heinäkuuta 2003 päivätyllä kirjeellä, joka kirjattiin saapuneeksi komissioon samana päivänä (A/34759).

(6)

Komissio vastaanotti 12 päivänä elokuuta 2003 Itävallan teollisuusliiton (Vereinigung der österreichischen Industrie) huomautukset, 18 päivänä elokuuta 2003 Stahl- und Walzwerk Marienhütte Ges.m.b.H:n huomautukset ja 14 päivänä elokuuta 2003 Jungbunzlauer Ges.m.b.H:n huomautukset. Itävallan Bundesarbeitskammer peruutti huomautuksensa 21 päivänä marraskuuta 2003 päivätyllä kirjeellä.

(7)

Kaikki huomautukset saapuivat määräajan kuluessa (3). Komissio toimitti huomautukset Itävallalle, joka ei ole kuitenkaan ottanut niihin kantaa.

(8)

Itävalta toimitti lisätietoja energiaverohuojennuksen toteuttamisesta vuosina 2002 ja 2003 5 päivänä joulukuuta 2003 päivätyllä kirjeellä, joka kirjattiin saapuneeksi komissioon 8 päivänä joulukuuta 2003 (A/38575).

II   YKSITYISKOHTAINEN KUVAUS TUESTA

(9)

Sähköverolaki ja maakaasuverolaki annettiin kummatkin 1 päivänä kesäkuuta 1996. Näiden lakien mukaan sähkö- ja maakaasuveroa kannetaan sähköenergian ja maakaasun toimituksista muille kuin sähkö- ja maakaasuyhtiöille ja muille jälleenmyyjille, sähkö- ja maakaasuyhtiöiden sähköenergian ja maakaasun kulutuksesta sekä käyttäjän itsensä tuottaman sähköenergian ja maakaasun kulutuksesta tai veroalueelle siirretystä sähköenergiasta ja maakaasusta.

(10)

Verovelvollinen on yleensä sähköenergian tai maakaasun toimittaja. Energiavero siirretään edelleen energiatoimituksen vastaanottajalle, jonka on maksettava energiavero verovelvolliselle. Energiantoimittajayrityksen on ilmoitettava selvästi kullekin toimituksen vastaanottajalle kuuluva energiaveron määrä viimeistään vuosilaskelmassa.

(11)

Sähköenergiavero oli tarkasteltavalla ajanjaksolla 0,015 euroa/kWh. Maakaasuvero oli 0,0436 euroa/m3.

(12)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-143/99 (jäljempänä ’Adria-Wien-tuomio’) antaman ennakkoratkaisun (4) seurauksena Itävalta muutti vuoden 1996 energiaverohuojennuslakia lailla nro 158/2002, jonka 6 §:ssä säädetään, että 1 päivästä tammikuuta 2002 kaikille yrityksille myönnetään huojennus maakaasun ja sähkön energiaverosta, jos verojen yhteenlaskettu määrä ylittää 0,35 prosenttia yrityksen tuotannon nettoarvosta. Tuotannon nettoarvo on vuoden 1994 liikevaihtoverolain 1 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun liikevaihdon ja yritykselle kertyvän samassa kohdassa tarkoitetun liikevaihdon erotus. Vuoden 1994 liikevaihtoverolaissa liikevaihto määritellään tavara- ja palvelutoimituksiksi, jotka yritys suorittaa kotimaassa korvausta vastaan. Oma kulutus kuuluu määritelmään mutta tuonti ei. Verohuojennuksesta vähennetään 363 euron omavastuu.

(13)

Verohuojennus on voimassa 1 päivästä tammikuuta 200231 päivään joulukuuta 2003.

(14)

Valtion maksamien palautusten määrä on noin 330 miljoonaa euroa vuodessa.

(15)

Komissio aloitti menettelyn, koska epäiltiin, onko toimenpide luonteeltaan tukea ja soveltuuko oletettu tuki yhteismarkkinoille. Komission käsityksen mukaan verohuojennusjärjestelmä tosiasiallisesti suosi paljon energiaa käyttäviä yrityksiä ja oli siksi valikoiva. Komissio epäili, oliko oletettu tuki ympäristönsuojeluun myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen (5) mukaista.

III   ASIANOMAISTEN HUOMAUTUKSET

(16)

Itävallan teollisuusliiton mukaan toimenpide ei ole valikoiva eikä se sen vuoksi ole valtiontukea. Liiton mukaan Itävalta oli pannut tuomioistuimen Adria-Wien-ratkaisun täytäntöön. Sen jälkeen toimenpiteet, joilla huojennettiin maakaasun ja sähköenergian energiaveroja, eivät olleet valtiontukea, sillä ne koskivat kaikkia kotimaisia yrityksiä niiden toimialasta riippumatta. Itävallan Verfassungsgerichtshof-tuomioistuin oli muotoillut toisen yhteisöjen tuomioistuimelle esittämänsä ennakkoratkaisukysymyksen sillä tavoin, että Itävallan voisi olla mahdollista ulottaa energiaverohuojennus kaikkiin yrityksiin. Tuomioistuin oli siis täysin tietoinen huojennusten tarkoituksesta ja oli varmasti ottanut huomioon mahdolliset oikeusvaikutukset Itävallassa. Sen vuoksi oleellinen olisi vain kysymys, saavatko kaikki saman edun.

(17)

Itävallan teollisuusliiton kanta on, että toimenpide ei ole valikoiva. Etua saavia yrityksiä on noin 2 500–3 000, ja ne edustavat kaikkia toimialoja ja yrityskokoja.

(18)

Teollisuusliiton mukaan toimenpide ei ole myöskään suunnattu pelkästään paljon energiaa kuluttaville yrityksille. Verohuojennus lasketaan tuotannon nettoarvon perusteella. Tämä arvo ei ole riippuvainen yrityksen taloudellisesta tilanteesta. Tappiot tai suuret investoinnit vähentävät tuotannon nettoarvoa. Tällaisissa tapauksissa myös vähän energiaa käyttävät yritykset saavat huojennuksen energiaverosta. Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna tuensaajat eivät ole aina samoja.

(19)

Itävallan teollisuusliiton mielestä komission tekemät vertailut muihin tapauksiin eivät olleet osuvia, koska niissä oli kyse tosiasiallisesti valikoivista toimenpiteistä, vaikkakin ne lain mukaan eivät sitä olleet. Kuvatuissa tapauksissa tuen kohteena olivat suuret teollisuusyritykset, osassa tapauksia jopa yksittäinen yritys. Itävallan toimenpiteessä sen sijaan ei rajoiteta tuensaajien piiriä yrityskoon, alan, toiminnan tai investointisumman perusteella.

(20)

Itävallan teollisuusliitto toteaa tuen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille, että energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27 päivänä lokakuuta 2003 annetussa neuvoston direktiivissä 2003/96/EY (6) (jäljempänä ’energiaverodirektiivi’) säädettyjen vähimmäisverokantojen noudattamista on pidettävä olennaisena osana veroa.

(21)

Stahl- und Walzwerk Marienhütte Ges.m.b.H kuvaa energiaveron taloudellista merkitystä erityisesti teräsalalla ja esittää, että Itävallan tavanomaisten energiaverokantojen soveltaminen paljon energiaa käyttäviin yrityksiin johtaisi välittömään tuotannon lakkaamiseen Itävallassa.

(22)

Paljon energiaa käyttäviin yrityksiin sovellettava korjausmekanismi ei vaikuta kielteisesti energiaverojärjestelmän ohjaavaan vaikutukseen. Energiakustannukset ovat sellaisinaan riittävä kannustin mahdollisten korvaustoimenpiteiden toteuttamiseen eikä energiaverolla ole lisävaikutusta. Tämä on otettava huomioon, kun tutkitaan, onko toimenpide verojärjestelmän luonteen perusteella oikeutettu.

(23)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin halusi asiassa C-143/99 selvästikin ottaa kantaa paljon energiaa käyttävien ja muiden yritysten välillä tehtävään eroon. Muutoin se ei olisi vastannut Itävallan Verfassungsgerichtshofin toiseen ennakkoratkaisukysymykseen, sillä kysymyksellä ei ollut merkitystä Itävallan tuomioistuimessa ratkaistavana olevan asian kannalta.

(24)

Vaikka toimenpide luokiteltaisiin valtiontueksi, komission on otettava huomioon kyseisten yritysten perustellut odotukset. Nämä yritykset saattoivat nojautua lakiin, joka säädettiin nimenomaan Adria-Wien-tuomion seurauksena. Yksittäiseltä yritykseltä ei voida odottaa, että se paneutuu Eurooppa-oikeuden kysymyksiin perusteellisemmin kuin hyvässä uskossa toimiva lainsäätäjä. Sitä paitsi yhteisöjen tuomioistuin oli EU:n elimenä itse herättänyt perusteltuja odotuksia vastaamalla Itävallan Verfassungsgerichtshofin toiseen ennakkoratkaisukysymykseen.

(25)

Jungbunzlauer Ges.m.b.H esittää huomautuksissaan, että energiaverohuojennus ei ole valtion suoraan rahana maksamaa tukea. Energiaverosta aiheutuva taloudellinen rasitus on tarkoitettu energian loppukäyttäjän kannettavaksi. Lainsäätäjällä on useita vaihtoehtoja tämän toteuttamiseksi. Hallinnon yksinkertaistamiseksi vero kannetaan energiantoimittajilta. Yritykset maksavat veron energian hinnan yhteydessä energiantoimittajalle ja valtio palauttaa niille myöhemmin liikaa maksetun summan. Tämän rakenteen vuoksi energiaverohuojennuslaissa on kyse palautuksista. Lainsäätäjä olisi voinut päätyä myös kantamaan energiaveroa suoraan loppukäyttäjältä. Siinä tapauksessa palautusta ei olisi tarvittu.

(26)

Kansallinen lainsäätäjä voi vapaasti keventää verorasitusta. Ylärajaksi on asetettu 0,35 prosenttia tuotannon nettoarvosta. Se on valtiontukien näkökulmasta merkityksetön, mutta määrää energiaveron yritystoiminnassa 0,35 prosenttiin tuotannon nettoarvosta. Tämä koskee myös säädettyä 363 euron vähimmäisveroa.

(27)

Yhteisöjen tuomioistuin teki Adria-Wien-asiassa ratkaisun Itävallan toimenpiteestä kokonaisuudessaan. Jos tämä ei olisi ollut tarkoitus, tuomioistuin olisi ensin pohtinut, onko energiaverohuojennus sinänsä valikoiva, ja sitten tämän perusteella pohtinut, vaikuttaako palvelualojen poissulkeminen energiaverohuojennuksen valikoivuuteen. Lisäksi tuomion 36 kohdassa tehdään selväksi, että Itävallan toimenpide, josta tuomioistuin oli kaikilta osin perillä, ei ole valtiontukea.

(28)

Toimenpide ei ole valikoiva, vaan kyseessä on yleinen taloudellinen toimenpide. Tämä oli myös julkisasiamiehen kanta asiassa C-143/99.

(29)

Toimenpide ei vääristä kilpailua eikä vaikuta kauppaan.

(30)

Vastaavia toimenpiteitä on myös muissa jäsenvaltioissa. Myös energiaverodirektiivissä säädetään veronalennuksista ja -palautuksista investointien ja työpaikkojen turvaamiseksi.

IV   ITÄVALLAN HUOMAUTUKSET

(31)

Itävalta vahvisti 4 päivänä heinäkuuta 2003 päivätyssä kirjeessään, joka saapui komissioon samana päivänä, kantansa, että energiaverohuojennus on yleinen toimenpide. Toisessa ennakkoratkaisukysymyksessä tuli esiin myös Itävallan Verfassungsgerichtshofin motiivi: jos alkuperäinen toimenpide on valtiontukea, Verfassungsferichtshof voisi kumota toimenpiteen rajoittamisen yrityksiin, joiden pääasiallinen toiminta koostuu aineellisten hyödykkeiden valmistuksesta. Itävallan Verfassungsgerichtshof halusi tietää, syntyisikö rajoituksen poistamisen seurauksena sääntöjenvastainen tuki tai laajentuisiko sellainen. Yhteisöjen tuomioistuin oli tästä tietoinen, sillä esittelevän tuomarin M. Watheletin laatiman kertomuksen mukaan Verfassungsgerichtshof lähtee siitä, että jos rajoitus poistetaan, toimenpiteen laajentaminen kaikkiin yrityksiin on hyväksyttävää vain, jos se ei johda uuteen tukeen, josta on ilmoitettava ennakolta. Muussa tapauksessa toinen ennakkoratkaisukysymys olisi ollut puhtaasti teoreettinen ja yhteisöjen tuomioistuimen olisi täytynyt jättää vastaamatta siihen.

(32)

Tämän seurauksena Itävallan Verfassungsgerichtshof ei kumonnut koko energiaverohuojennuslakia vaan ainoastaan lain rajoittamisen alkuperäisiin huojennuksen saajiin.

(33)

Tätä taustaa vasten ei voida väittää, että yhteisöjen tuomioistuin ei olisi ollut perillä Itävallan toimenpiteen rakenteesta tai että tuomioistuimella olisi ollut siitä väärää tietoa. Tuomion 7 kohdassa tuomioistuin antoi Itävallan järjestelmästä oikean kuvauksen ja vastasi 36 kohdassa toiseen kysymykseen, että ”kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevia toimenpiteitä ei ole pidettävä valtiontukina”.

(34)

Itävalta ilmoitti komissiolle 5 päivänä joulukuuta 2003 päivätyllä kirjeellä, että valtiovarainministeriö ehdottaa Itävallan parlamentille sähkön ja maakaasun energiaverohuojennusjärjestelmän muuttamista takautuvasti kummankin tukeen oikeutetun ryhmän osalta.

(35)

Yritykset, jotka eivät vielä 31 päivänä joulukuuta 2001 kuuluneet energiaverohuojennuslain soveltamisalaan, ovat oikeutettuja saamaan 100-prosenttisen huojennuksen verosta, joka ylittää 0,35 prosenttia niiden tuotannon nettoarvosta vuonna 2002. Vuonna 2003 nämä yritykset maksavat 20 prosenttia maakaasun ja sähkön kansallisesta verokannasta. Tämä vähimmäisvero on 1 päivänä tammikuuta 2004 voimaan tulleen energiaverodirektiivin vähimmäisverokantojen mukainen. Direktiivin mukaan verotuksen vähimmäistaso suhteessa kansalliseen verokantaan on sähkön osalta noin 3,3 prosenttia ja maakaasun osalta noin 14 prosenttia.

(36)

Yritykset, jotka kuuluivat energiaverohuojennuslain soveltamisalaan jo 31 päivänä joulukuuta 2001, maksavat vuosina 2002 ja 2003 120 prosenttia maakaasun ja sähkön verotuksen vähimmäistasosta, kuten energiaverodirektiivin liitteen I taulukossa C esitetään (120 prosentin sääntö).

Verorasitus, joka on 120 prosenttia maakaasun ja sähkön verotuksen vähimmäistasosta, vastaa tilastollisesti energiaverodirektiivin mukaista yritysten keskimääräistä verorasitusta, jossa on mukana sähkön, maakaasun ja hiilen verotus. Nykyisiin nettoverotuloihin verrattuna 120 prosentin sääntö lisää verorasitusta noin 10–15 prosenttia. Lisärasitus ei ole kovin suuri, sillä useimmat yritykset, joita asia koskee, maksavat jo olemassa olevien sääntöjen mukaan huomattavasti enemmän kuin 120 prosenttia. Yritykset, joiden verorasitus kasvaa 120 prosentin säännön myötä, maksavat kuitenkin keskimäärin noin 50 prosenttia enemmän kuin tähän asti, jotkut jopa vieläkin enemmän.

(37)

Itävalta ilmoitti komissiolle, että kaikki juoksevat maksut keskeytettiin välittömästi, kun tutkintamenettely aloitettiin. Itävalta ei tosin pystynyt kertomaan, kuinka moni yritys joutuu maksamaan takaisin jo saamansa huojennuksen tai kuinka suurista summista on kyse. Itävalta vahvisti, että kaikkiin takaisinmaksuihin sovelletaan voimassa olevaa EU:n viitekorkoa.

V   TUEN ARVIOINTI

(38)

Vaikka aloitettu menettely koskee vuonna 2002 sovellettuja lain nro 158/2002 säännöksiä, komissio pitää perusteltuna tutkia myös vuotta 2003 tekemättä erillistä päätöstä tutkintamenettelyn laajentamisesta vuoteen 2003. Komissio toteaa, että laissa nro 71/2003 ei muuteta lailla nro 158/2002 käyttöönotettuja säännöksiä. Näin ollen vuonna 2002 ja vuonna 2003 voimassa olevat säännökset ovat täysin samat. Siksi komission näkemys on, että asianomaisilla oli mahdollisuus ottaa kantaa kaikkiin ohjelman arvioinnin kannalta merkityksellisiin näkökohtiin.

(39)

Itävalta pidensi ohjelman voimassaoloa sen jälkeen, kun komissio oli tehnyt päätöksen tutkintamenettelyn aloittamisesta. Tämä on verrattavissa tilanteeseen, jossa jäsenvaltio muuttaa säädöstä, joka on jäsenyysvelvoitteiden rikkomista koskevan menettelyn kohteena, mutta ei poista oletettua rikkomista kokonaan, joten perustellussa lausunnossa kuvattu asiaintila vallitsee edelleen lausunnon antamisen jälkeen. Tällaisissa tapauksissa tuomioistuin sallii komission jatkaa menettelyä ja sovittaa päätelmänsä muuttuneisiin olosuhteisiin (7).

(40)

Itävalta viittasi 5 päivänä joulukuuta 2003 päivätyssä kirjeessään nimenomaan ajanjaksoon tammikuun 1 päivästä 2002joulukuun 31 päivään 2003 ja käytti näin ollen puolustautumisoikeuttaan koko kyseisen ajanjakson osalta.

(41)

Käytännössä myös kolmansien oli mahdollista ottaa kantaa ohjelman soveltamiseen sekä vuoden 2002 että vuoden 2003 osalta. Itävallan teollisuusliitto tosin esitti kirjalliset huomautuksensa vuotta 2002 koskevaan energiaverohuojennukseen 12 päivänä elokuuta eli ennen kuin laki nro 71/2003 energiaverohuojennuksen jatkamisesta julkaistiin. Liitto on sittemmin ollut edustettuna useissa komission ja Itävallan hallituksen välisissä kokouksissa ja esittänyt kantansa myös vuoden 2003 osalta. Näin ollen sen oikeus esittää huomautuksensa on toteutunut.

(42)

Jungbunzlauer Ges.m.b.H:n 14 päivänä elokuuta 2003 esittämissä huomautuksissa kuvataan yrityksen tilannetta ja todetaan, että asiasisältöä koskevat tiedot ”koskevat erityisesti (myös) vuotta 2002”. Yritys otti kantaa siihen, onko kyseessä tuki, ja toi esiin argumentteja, jotka ovat pääosin riippumattomia soveltamisvuodesta. Näin ollen sen oikeus esittää huomautuksensa on toteutunut.

(43)

Marienhütte Ges.m.b.H esitti huomatuksensa menettelyn aloittamisesta 18 päivänä elokuuta eli sekin ennen lain nro 71/2003 julkaisemista. Myös sen huomautukset ovat pääosin riippumattomia energiaverohuojennussäännösten soveltamisvuodesta. Sen oikeus esittää huomautuksensa on näin ollen toteutunut.

(44)

Komissio ei ole saanut myöhästyneitä huomautuksia eikä pyyntöjä esittää huomautuksia menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä annetun määräajan päättymisen jälkeen.

(45)

Komission suorittaman perusteellisen tutkinnan lopputulos on, että tarkasteltava toimenpide on EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(46)

Vaikka verohuojennus teoriassa koskee kaikkia yrityksiä, joiden tuotannon nettoarvo ylittää 0,35 prosentin rajan, komission näkemyksen mukaan verohuojennus hyödyttää tosiasiallisesti yrityksiä, jotka käyttävät paljon energiaa suhteessa tuotannon nettoarvoon, ja on näin ollen valikoiva.

(47)

Komission näkemyksen mukaan tuomioistuin ei ottanut asiassa C-143/99 kantaa alkuperäiseen verohuojennusohjelmaan sen kaikilta osin vaan pelkästään ohjelman rajoittamiseen yrityksiin, joiden pääasiallinen toiminta koostuu aineellisten hyödykkeiden valmistuksesta. Tuomioistuimen ei tarvinnut arvioida toimenpiteen muita puolia voidakseen vastata kumpaankin Itävallan Verfassungsgerichtshofin ennakkoratkaisukysymykseen. Kysymykset eivät koske Itävallan järjestelmää kokonaisuutena, vaan ne keskittyivät rajattuun soveltamisalaan. Ei voida olettaa, että tuomioistuin olisi ottanut epäsuorasti kantaa kysymykseen, johon siltä ei ollut pyydetty vastausta, vain siksi, koska sille oli annettu laajemmin tietoa. Tuomioistuin viittasi ratkaisussaan yleisesti ”kansallisiin toimenpiteisiin, joissa säädetään energiaverojen palauttamisesta”. Jos tuomioistuimen tarkoituksena olisi ollut ottaa kantaa Itävallan toimenpiteen kaikkiin puoliin, voidaan olettaa, että se olisi tehnyt sen täsmällisemmin.

(48)

Komissio ei jaa näkemystä, jonka mukaan tuomioistuin ei olisi vastannut Itävallan Verfassungsgerichtshofin toiseen ennakkoratkaisukysymykseen, jos sen tarkoituksena ei olisi ollut ottaa kantaa energiaverohuojennukseen kaikilta osin. Tuomioistuin vastasi Itävallan Verfassungsgerichtshofin toiseen ennakkoratkaisukysymykseen ensin. Kysymys ei koskenut vireillä olevaa menettelyä. Siksi tuomioistuin selvästi asetti konkreettista asiaintilaa koskevaan ensimmäiseen kysymykseen antamansa vastauksen yleisempään yhteyteen ja vastasi, että valtion toimenpide, joka hyödyttää samalla lailla kaikkia kyseisen valtion alueella sijaitsevia yrityksiä, ei voi olla valtiontukea.

(49)

Ennakkotapaukset osoittavat, että toimenpide voi olla vaikutukseltaan valikoiva, vaikka sitä lain mukaan sovellettaisiin kaikilla toimialoilla. Nämä ovat esimerkkejä toimenpiteen tosiasiallisesta valikoivuudesta. Tutkittavana olevaan toimenpiteeseen ei sisälly yrityskokoon, toimialaan, toimintaa tai investointisummaan perustuvia rajoituksia. Kynnysarvo vaikuttaa kuitenkin niin, että toimenpide on tosiasiallisesti räätälöity paljon energiaa käyttäville yrityksille. Itävallan teollisuusliitto tosin esitti, että myös vähän energiaa käyttävät yritykset voivat hyötyä verohuojennuksesta toteuttaessaan suuria investointeja tai tehdessään voimakkaasti tappiollisen tuloksen, mutta tätä väitettä ei perusteltu tarkemmin. Tarjolla olevien erilaisten ratkaisuvaihtoehtojen vaikutusta sen sijaan kuvattiin tutkintamenettelyn aikana esimerkein, jotka koskivat paljon energiaa käyttäviä aloja. Asia saa vahvistusta myös Marienhütten huomautuksista, joissa toimenpide leimataan nimenomaan paljon energiaa käyttäviä yrityksiä koskevaksi korjausmekanismiksi. Lisäksi komissio toteaa, että Itävalta ei ole ottanut kantaa Itävallan teollisuusliiton väitteeseen. Itävalta ei ole antanut tietoja tosiasiallisista tuensaajista eikä myöskään siitä, muuttuiko tosiasiallisten tuensaajien piiri merkittävästi, kun lakia muutettiin. Näin ollen komissiolla ei ole tietoja, joiden perusteella se voisi todeta, että toimenpiteen vaikutus poikkeaisi olennaisesti ennen tammikuun 1 päivää 2002 voimassa olleesta toimenpiteestä, joka rajoittui yrityksiin, joiden pääasiallinen toiminta koostuu aineellisten hyödykkeiden valmistuksesta. Lisäksi komissio toteaa, että Itävalta laski myös 120 prosentin säännön noin 240:stä paljon energiaa käyttävästä yrityksestä koostuvan otoksen perusteella ja esitti, että tietoja ei ole saatavilla kaikista huojennukseen oikeutetuista yrityksistä. Kaikki tämä viittaa selvästi siihen, että toimenpide on tosiasiallisesti suunnattu paljon energiaa käytäville yrityksille.

(50)

Komissio ei myöskään yhdy Jungbunzlauer Ges.m.b.H:n näkemykseen, että suurin verorasitus on 0,35 prosenttia tuotannon nettoarvosta ja että tällaisella ylärajalla ei ole merkitystä tuen kannalta. Vaikka jälkimmäisen väitteen yleinen tarkastelu ei olekaan tarpeen, tässä tapauksessa 0,35 prosentin kriteeri ei ole kaikkiin yrityksiin sovellettava verorasituksen enimmäismäärä. Yleensä yritysten on maksettava verokannan mukainen vero kokonaan lukuun ottamatta niitä yrityksiä, jotka saavuttavat kynnysarvon, joka on tosiasiallisesti asetettu niin, että sitä voidaan soveltaa vain paljon energiaa käyttäviin yrityksiin. Asetettujen objektiivisten kriteerien eli tiettyjä – tässä tapauksessa paljon energiaa käyttäviä – yrityksiä koskevan verokaton vuoksi toimenpide johtaa erilaiseen kohteluun. Siinä suhteessa se poikkeaa 363 euron vähimmäisverorasituksesta, johon Jungbunzlauer Ges.m.b.H viittaa ja joka koskee samalla lailla kaikkia yrityksiä.

(51)

Päätöksessään menettelyn aloittamisesta komissio epäili, muuttaisiko soveltamisalan laajentaminen todella toimenpiteen vaikutuksia. Komissio toteaa, että se ei ole saanut Itävallalta eikä huomautuksia esittäneiltä osapuolilta tietoja, jotka poistaisivat tämän epäilyn. Itävalta ei ole esittänyt mitään lukuja, jotka osoittaisivat, että soveltamisalan laajentamisen seurauksena toimenpiteestä hyötyisi merkittävästi enemmän yrityksiä kaikilla aloilla. Joka tapauksessa toimenpiteestä hyötyvien suuri määrä ei tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan sellaisenaan osoita, että toimenpide voidaan luokitella yleiseksi toimenpiteeksi.

(52)

Komissio toteaa myös, että useissa jäsenvaltioissa sovelletaan toimenpiteitä, joilla on samanlainen vaikutus. Niille on pyydetty hyväksyntää valtiontukina tai komissio on tutkinut ne omasta aloitteestaan (8).

(53)

Komission näkemys on, että toimenpiteen valikoivuutta ei voida perustella järjestelmän luonteella ja logiikalla, koska se ei ole verojärjestelmän logiikan mukainen. Verohuojennus on pikemminkin selvä poikkeus järjestelmän yleisestä rakenteesta ja toimintatavasta. Lisäksi komissio toteaa, että energiaveron tavoite on kaksijakoinen. Ensinnäkin yrityksiä on tarkoitus kannustaa toteuttamaan energiansäästötoimenpiteitä. Vaikka kyseiset yritykset toteuttaisivatkin jo laajassa mittakaavassa tällaisia toimenpiteitä energiakustannuksia vähentääkseen, ei voida sanoa, että energiaverotuksella ei olisi ohjaavaa lisävaikutusta. Energiankulutus on yleisesti riippuvainen teknologiasta, ja näin ollen se on vain lyhyen aikaa muuttumaton. Pitkällä aikavälillä on odotettavissa tehokkuusetuja teknisen kehityksen ja innovaatioiden seurauksena. Lisäksi komissio toteaa, että Marienhütte Ges.m.b.H ei ole tarkemmin perustellut väitettyä ohjaavan vaikutuksen puuttumista. Toiseksi, vaikka energiankulutusta ei lyhyellä aikavälillä voitaisikaan vähentää enempää, veroa kannetaan varojen hankkimiseksi valtiolle yleisiin tarkoituksiin myös siksi, että energian kulutus aiheuttaa yhteiskunnalle kustannuksia, joihin valtion on vastattava. Siksi ei voi olla järjestelmän luonteen ja logiikan mukaista, että paljon energiaa käyttävät yritykset, jotka näin ollen saastuttavat, vapautetaan energiaverosta.

(54)

Komissio ei jaa Jungbunzlauer Ges.m.b.H:n näkemystä, jonka mukaan toimenpide ei olisi valtiontukea, jos lainsäätäjä kantaisi veron loppukäyttäjiltä. Toimenpiteen hallintorakenne ei tässä tapauksessa vaikuta millään lailla siihen, onko kyseessä tuki vai ei. Vaikka lainsäätäjä kantaisi veron suoraan loppukäyttäjiltä ja oletettavasti eriyttäisi erilaisten käyttäjien kohtelun, myös tällainen eriyttäminen olisi valtiontukea.

(55)

Kaikki muut EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 artiklassa tarkoitetun valtiontuen kriteerit täyttyvät. Toimenpide poistaa yrityksiltä kustannuksia, joista ne joutuisivat muussa tapauksessa vastaamaan, ja näin ollen tuo niille etua. Toimenpide toteutetaan valtion lukuun ja rahoitetaan valtion varoista, sillä valtion verotulot supistuvat. Koska verohuojennus koskee vain tiettyjä yrityksiä, toimenpide suosii niitä muihin yrityksiin verrattuna, mikä voi vääristää kilpailua. Ainakin osa tuensaajista toimii aloilla, joilla on jäsenvaltioiden välistä kauppaa. Näin ollen toimenpide voi vaikuttaa kauppaan. Yhteenvetona voidaan todeta, että toimenpide on valtiontukea ja se on luokiteltava uudeksi tueksi, koska se on otettu käyttöön sen jälkeen, kun Itävalta liittyi Euroopan unioniin, eikä komissio ole sitä missään vaiheessa hyväksynyt.

(56)

Komissio on arvioinut tuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille ympäristönsuojelulle myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen perusteella (jäljempänä ’yhteisön suuntaviivat’). Päätöksessä menettelyn aloittamisesta komission näkemys oli, että silloisessa tilanteessa ei selvästikään voitu soveltaa mitään muuta EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdan poikkeussäännöksistä. Tutkintamenettelyssä ei esitetty uusia seikkoja, jotka olisivat poistaneet epäilyt, jotka tuotiin esiin komission päätöksessä menettelyn aloittamisesta. Komission suorittaman tutkinnan lopputulos on näin ollen seuraava:

(57)

Niiden yritysten osalta, jotka eivät vielä 31 päivänä joulukuuta 2001 kuuluneet energiaverohuojennuslain soveltamisalaan, lain nro 158/2002 tuomat muutokset merkitsivät uutta poikkeusta olemassa olevasta verosta. Yhteisön suuntaviivojen 51.2 kohdan mukaan 51.1 kohdan säännöksiä voidaan soveltaa, jos verolla on selkeästi myönteinen vaikutus ympäristönsuojeluun, ja poikkeusten on oltava tarpeen taloudellisissa olosuhteissa tapahtuneiden merkittävien muutosten vuoksi, jotka asettavat yritykset erityisen vaikeaan kilpailutilanteeseen. Itävalta ei ole antanut mitään tietoja, joista kävisi ilmi, onko näin. Itävalta ei ole myöskään korottanut veroa merkittävästi, joten yhteisön suuntaviivojen 52 kohtaa ei voida soveltaa. Tässä tilanteessa jäsenvaltio voi myöntää verohuojennuksia vain suuntaviivojen 53 kohdan toisen kohdan mukaisesti, jossa viitataan 45 ja 46 kohtaan. Kyseisten kohtien mukaan toimintatukea voidaan myöntää viiden vuoden ajan, jos sen taso on rajattu 50 prosenttiin ylimääräisistä kustannuksista tai jos tuki poistetaan asteittain viiden vuoden aikana. Itävallan laissa ei rajoiteta verojen palautusta 50 prosenttiin ylimääräisistä kustannuksista eikä edellytetä tuen asteittaista poistamista.

(58)

Niiden yritysten osalta, jotka kuuluivat energiaverohuojennuslain soveltamisalaan jo 31 päivänä joulukuuta 2001, verohuojennusjärjestelmä säilyy muuttumattomana. Tässä suhteessa toimenpide muodostaa jo kannettavaa veroa koskevan poikkeuksen, josta päätettiin kyseisen veron käyttöönoton yhteydessä. Toimenpiteeseen sovelletaan näin ollen yhteisön suuntaviivojen 51.2 kohtaa, jossa viitataan 51.1 kohdassa määritettyihin soveltuvuusedellytyksiin. Viimeksi mainitun säännöksen osalta näyttää siltä, että voidaan soveltaa vain 51.1 kohdan b alakohdan toista luetelmakohtaa. Sen mukaan yritysten on maksettava vähintään merkittävä osa kansallisesta verosta. Itävalta ei ole esittänyt tarkasteltavalta ajanjaksolta tietoja, joiden perusteella olisi mahdollista arvioida, kuinka suuren osan verosta kyseisten yritysten oli maksettava. Siksi komissio ei voi todeta yritysten maksaneen merkittävää osaa kansallisesta verosta.

(59)

Edellä esitetyn perusteella komission päätelmä on, että vuoden 1996 energiaverohuojennuslaki, jonka voimassaoloa jatkettiin lain nro 158/2002 6 §:llä tekemättä siihen muita muutoksia, ei vastaa yhteisön suuntaviivojen edellytyksiä eikä se sovellu yhteismarkkinoille.

(60)

Niiden yritysten osalta, jotka eivät vielä 31 päivänä joulukuuta 2001 kuuluneet energiaverohuojennuslain soveltamisalaan, toimenpide on Itävallan lupaamassa muutetussa muodossa yhteisön suuntaviivojen 53 ja 54 kohdan mukainen. Tuki on ensimmäisenä vuotena 100 prosenttia ylimääräisistä kustannuksista ja se vähennetään toisena vuonna 80 prosenttiin. Sitä siis lasketaan asteittain tarkastelun kohteena olevan ajanjakson aikana. Lisäksi komission näkemys on, että toisena vuonna toteutettavan vähennyksen jälkeenkin tuensaajien maksettavaksi jäävän veron määrä on edelleen suurempi kuin energiaverodirektiivissä vuodesta 2004 alkaen edellytetty kynnysarvo.

(61)

Niiden yritysten osalta, jotka kuuluivat energiaverohuojennuslain soveltamisalaan jo 31 päivänä joulukuuta 2001, tuki on komission näkemyksen mukaan yhteisön suuntaviivojen 51.1 kohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan mukaista. Yhteisön suuntaviivojen 51.1 kohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan mukaan tuensaajien on maksettava merkittävä osa kansallisesta verosta. Syynä tähän on, että yrityksiä on kannustettava parantamaan ympäristösuoritustaan. Tämä käy ilmi 51.1 kohdan b alakohdan ensimmäisestä luetelmakohdasta, jonka mukaan yhdenmukaista veroa voidaan huojentaa, jos tuensaajien maksaman veron määrä on merkittävästi yhteisön vähimmäisverokantaa korkeampi, ”jotta yrityksiä kannustettaisiin parantamaan ympäristönsuojelua”. Tarkasteltavana olevalla ajanjaksolla Itävallan energiavero oli kansallinen vero. Tammikuun 1 päivästä 2004 otetaan energiaverodirektiivin myötä käyttöön yhdenmukainen verotus. Siinä asetetaan vähimmäisverokannat energiatuotteiden käytölle, josta kannetaan veroa ja myönnetään verohuojennuksia Itävallan energiaverolakien mukaisesti. Energiaverodirektiivissä otetaan ympäristönsuojelutavoitteet erikseen mainiten huomioon (ks. erityisesti johdanto-osan 3, 6, 7 ja 12 kappale). Siksi komissio katsoo, että energiaverodirektiivin vähimmäisverokantojen noudattaminen kannustaa yrityksiä suojelemaan ympäristöä. Vähimmäisverokantojen noudattamista voidaan siksi pitää merkittävänä osana kansallisesta verosta, kuten yhteisön suuntaviivojen 51.1 kohdan b alakohdassa edellytetään. Itävallan on asetettava yritysten vähimmäisverorasitus niin, että vähimmäisverokantoja noudatetaan maakaasun ja sähkön lisäksi myös hiilen osalta, josta ei tähän mennessä ole Itävallassa kannettu energiaveroa. Tällä tavoin Itävalta varmistaa, että vähimmäisverorasitus vuosina 2002 ja 2003 vastaa verotuksen tasoa ja että sillä on vähintään se ympäristövaikutus, johon direktiivillä kokonaisuudessaan pyritään.

(62)

Kun sääntöjenvastaisesti myönnetty valtiontuki on todettu yhteismarkkinoille soveltumattomaksi, tuki on perittävä tuensaajalta takaisin. Ennen tuen myöntämistä vallinnut kilpailutilanne olisi tuen takaisinperimisen jälkeen palautettava mahdollisimman entiselleen. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (10) 14 artiklan 1 kohdassa kuitenkin todetaan, että ”komissio ei saa vaatia tuen takaisinperimistä, jos tämä olisi yhteisön lainsäädännön jonkin yleisen periaatteen vastaista”. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön ja komission päätöskäytännön mukaan takaisinperimistä koskeva päätös on yhteisön lainsäädännön yleisen periaatteen vastainen, jos tuensaaja voi komission toimenpiteiden seurauksena perustellusti odottaa, että tuki on myönnetty yhteisön lainsäädännön mukaisesti.

(63)

Jäsenvaltion on tämän vuoksi huolehdittava, että kansallisissa toimenpiteissä noudatetaan yhteisön kilpailusääntöjä kilpailun vääristymisen välttämiseksi ja että tukitoimenpiteistä ilmoitetaan komissiolle EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja ne toteutetaan vasta sen jälkeen, kun ne on tutkittu. Periaatteessa yrityksillä ei voi olla perusteltuja odotuksia sääntöjenvastaisten tukien suhteen. Jos yritykset voisivat tukeutua kansalliseen, hyvässä uskossa annettuun lakiin, joka ei kuitenkaan ole valtiontukisääntöjen mukainen ja näin ollen vääristää kilpailua, yhteisön valtiontukivalvonnan tavoitetta ei voitaisi saavuttaa.

(64)

Asiassa Van den Bergh ja Jurgens antamassaan tuomiossa (11) tuomioistuin toteaa seuraavaa:

”Tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan talouden toimija, jossa yhteisön elin on herättänyt perusteltuja odotuksia, voi vedota luottamuksensuojan periaatteeseen. Jos harkitseva ja varovainen talouden toimija voi ennalta aavistaa etuaan koskevan yhteisön toimenpiteen käyttöönoton, talouden toimija ei voi vedota tähän periaatteeseen, jos toimenpide otetaan käyttöön.”

(65)

Itävalta ei ole esittänyt komissiolle, että ohjelman tuensaajilla olisi ollut perusteltuja odotuksia. Tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy kuitenkin ilmi, että komission on otettava automaattisesti huomioon poikkeukselliset olosuhteet, jotka asetuksen (EY) N:o 659/1999 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti oikeuttavat luopumaan säännönvastaisten tukien takaisinperimisestä, jos takaisinperiminen olisi vastoin jotakin yhteisön lainsäädännön yleistä periaatetta, kuten luottamuksensuojan periaatetta.

(66)

Komissio toteaa, että tarkasteltavana olevassa tapauksessa Itävallan toimenpide aiheutti ympäristönsuojelun nimissä maan yrityksille huomattavaa rasitusta. Ilman tässä päätöksessä käsiteltyä verohuojennusta rasitus olisi ollut suuri etenkin paljon energiaa käyttäville yrityksille. Kun Itävallan toimenpidettä laadittiin, ei ollut vakiintunutta käytäntöä, jolla arvioida oikeudellisesti poikkeuksia tai huojennuksia tällaisiin veroihin, joita virallisesti sovelletaan talouden eri aloihin, mutta jotka siitä huolimatta ovat valikoivia, koska ne oikeastaan tuovat tosiasiallisesti erityistä etua tietyille aloille. Toisaalta on ajateltavissa, että tuomioistuimen Adria-Wien-tuomiossa toiseen kysymykseen antaman vastauksen sanamuoto olisi tarkasteltavana olevassa tapauksessa johtanut siihen, että jotkut tuensaajat olisivat hyvässä uskossa olettaneet, että kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevat kiistanalaiset kotimaiset toimenpiteet eivät olisi enää valikoivia eivätkä näin ollen olisi enää valtiontukea, jos niiden myöntäminen ulotettaisiin muihinkin aloihin kuin aineellisten hyödykkeiden valmistukseen. Kaikkien näiden näkökohtien perusteella komission päätelmä on, että tuen takaisinperiminen olisi tarkasteltavana olevassa tapauksessa luottamuksensuojan periaatteen vastaista. Näin ollen komissio päättää asetuksen (EY) N:o 659/1999 14 artiklan mukaisesti, että tukea ei tarvitse periä takaisin.

(67)

Verohuojennusohjelma koskee maa- ja metsätaloutta samoin ehdoin kuin muitakin tukea saavia aloja. Ympäristönsuojeluun myönnettävää valtiontukea koskevia yhteisön suuntaviivoja ei sovelleta maatalouteen. Arvioidessaan useita aloja koskevia tukia energiaveron yhteydessä (12) komissio on kuitenkin kohdellut maa- ja metsätaloutta samalla tavalla kuin muita talouden aloja ympäristönsuojelutukea koskevien suuntaviivojen mukaisesti. Edellä esitetty koskee näin ollen myös maataloudelle myönnetyn tuen arviointia.

VI   PÄÄTELMÄ

(68)

Komissio toteaa, että Itävalta on täytäntöönpannut vuoden 1996 energiaverohuojennuslain, (sellaisena kuin se on muutettuna lailla nro 158/2002), jonka voimassaoloa jatkettiin lakia muuttamatta 31 päivään joulukuuta 2003, EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan vastaisesti.

(69)

Niiden yritysten osalta, jotka eivät vielä 31 päivänä joulukuuta 2001 kuuluneet energiahuojennuslain soveltamisalaan, tukiohjelma on ympäristönsuojeluun myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen ja erityisesti niiden 52 ja 45 kohdan sekä EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdan muiden poikkeusmääräysten vastainen.

(70)

Niiden yritysten osalta, jotka kuuluivat energiahuojennuslain soveltamisalaan jo 31 päivänä joulukuuta 2001, tukiohjelma on ympäristönsuojeluun myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen ja erityisesti niiden 51.1 kohdan b kohdan toisen alakohdan sekä EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdan muiden poikkeusmääräysten vastainen. Koska ohjelmalle ei voida esittää mitään muita soveltuvuusperusteita, se ei sovellu yhteismarkkinoille.

(71)

Tarkasteltavana olevan tapauksen erikoisolosuhteet huomioon ottaen ja asetuksen (EY) N:o 659/1999 14 artiklan mukaisesti tuen takaisinperimistä ei vaadita.

(72)

Komissio toteaa Itävallan hallituksen luvanneen muuttaa energiaverohuojennusjärjestelmää takautuvasti. Komissio pitää edellä kuvattuja muutoksia ympäristönsuojeluun myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen ja erityisesti niiden 52 ja 45 kohdan sekä 51.1 kohdan b kohdan toisen alakohdan mukaisina,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Verohuojennus, jonka Itävalta on vuonna 2002 myöntänyt lailla nro 158/2002 muutetun vuoden 1996 energiaverohuojennuslain nojalla ja jonka voimassaoloa on lakia muuttamatta jatkettu 31 päivään joulukuuta 2003, on sääntöjenvastainen ja yhteismarkkinoille soveltumaton valtiontuki.

2 artikla

Itävallan on kumottava 1 artiklassa mainittu tukiohjelma siltä osin kuin sillä on vielä vaikutuksia.

3 artikla

Itävallan on toteutettava tarvittavat toimenpiteet toimenpiteen muuttamiseksi takautuvasti, kuten Itävallan viranomaiset 5 päivänä joulukuuta 2003 päivätyssä kirjeessään sitoutuivat tekemään.

4 artikla

Itävallan on ilmoitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta sen noudattamiseksi toteuttamansa toimenpiteet.

5 artikla

Tämä päätös on osoitettu Itävallan tasavallalle.

Tehty Brysselissä 9 päivänä maaliskuuta 2004.

Komission puolesta

Mario MONTI

Komission jäsen


(1)  EUVL C 164, 15.7.2003, s. 2.

(2)  Ks. alaviite 1.

(3)  Määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä 3 päivänä kesäkuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1182/71 ja erityisesti sen 3 artiklan mukaisesti huomautusten esittämisen määräaika päättyi 18 päivänä elokuuta 2003 (EYVL L 124, 8.6.1971, s. 1).

(4)  Adria-Wien Pipeline, Wietersdorfer & Peggauer Zementwerke GmbH vastaan Finanzlandesdirektion für Kärnten, tuomio 8.11.2001 (Kok. 2001, s. I-8365).

Itävallan Verfassungsgerichtshof esitti yhteisöjen tuomioistuimelle kaksi kysymystä ennakkoratkaisua varten:

1)

Onko EY:n perustamissopimuksen 92 artiklassa tarkoitettuna valtiontukena pidettävä jäsenvaltion sellaista lainsäädäntötointa, jossa säädetään maakaasun ja sähköenergian osalta kannetun energiaveron osittaisesta palauttamisesta, kun palautuksen voivat saada vain ne yritykset, joiden pääasiallinen toiminta todistettavasti koostuu aineellisten taloushyödykkeiden valmistuksesta?

2)

Vastauksen ensimmäiseen kysymykseen ollessa myöntävä: Onko tällaista lainsäädäntötoimea pidettävä myös silloin EY:n perustamissopimuksen 92 artiklassa tarkoitettuna valtiontukena, jos palautuksen voi saada jokainen yritys siitä riippumatta, koostuuko sen pääasiallinen toiminta aineellisten taloushyödykkeiden valmistuksesta?

(5)  EYVL C 37, 3.2.2001, s. 3.

(6)  EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51.

(7)  Ks. asia C-105/91, komissio v. Kreikka, tuomio 17.11.1992 (Kok. 1992, s. I-5871); asia C-11/95, komissio v. Belgia, tuomio 10.9.1996 (Kok. 1996, s. I-4115); asia C-365/97, komissio v. Italia, tuomio 9.1.1999 (Kok. 1999, s. I-7773) ja asia 113/86, komissio v. Italia, tuomio 4.2.1988 (Kok. 1988, s. 607).

(8)  Ks. N449/2001 – Saksa, N123/2000 – Yhdistynyt kuningaskunta, C42/2003 – Ruotsi.

(9)  Nämä muutokset eivät ole vielä tulleet voimaan.

(10)  EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1.

(11)  Asia 265/85, Van den Bergh ja Jurgens BV v. komissio, tuomio 11.3.1987 (Kok. 1987, s. 1155, 44 kohta).

(12)  Ks. erityisesti komission päätökset Saksan ympäristöveroista, NN 47/99 (EYVL C 166, 12.6.1999), ja valtiontukiasiassa N 575/A/99 (EYVL C 322, 11.11.2000).


22.7.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 190/22


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 9 päivänä joulukuuta 2004,

EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia C.37.533 – Koliinikloridi)

(tiedoksiannettu numerolla K(2004) 4717)

(Ainoastaan englannin-, ranskan- ja saksankieliset tekstit ovat todistusvoimaiset)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2005/566/EY)

Komissio teki 9 päivänä joulukuuta 2004 päätöksen EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä. Komissio julkaisee osapuolten nimet ja päätöksen olennaisen sisällön sekä mahdollisesti määrättävät seuraamukset neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (1) 30 artiklan säännösten mukaisesti. Se ottaa huomioon yritysten oikeutetut edut sen suhteen, ettei niiden liikesalaisuuksia paljasteta. Päätöksen koko tekstin julkinen toisinto on saatavissa asiassa todistusvoimaisilla kielillä ja komission työkielillä kilpailun pääosaston Internet-sivuilla osoitteessa http://europa.eu.int/comm/competition/index_fi.html

I   YHTEENVETO RIKKOMISESTA

1.   Johdanto

(1)

Tämä päätös on osoitettu seuraaville yrityksille: Akzo Nobel NV, Akzo Nobel Nederland BV, Akzo Nobel Chemical Internationals BV, Akzo Nobel Chemicals BV ja Akzo Nobel Functional Chemicals BV yhteisvastuullisesti (jäljempänä ’Akzo Nobel’), BASF AG (jäljempänä ’BASF’), Bioproducts Incorporated (jäljempänä ’Bioproducts’), Chinook Group Limited Partnership ja Chinook Group Limited yhteisvastuullisesti (jäljempänä ’Chinook’), DuCoa LP (jäljempänä ’DuCoa’) ja UCB SA (jäljempänä ’UCB’).

(2)

Yritykset, joille päätös on osoitettu, osallistuivat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen (jäljempänä ’perustamissopimus’) 81 artiklan 1 kohdan ja 1 päivästä tammikuuta 1994 alkaen Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (jäljempänä ’ETA-sopimus’) 53 artiklan 1 kohdan jatkuvaan ja yhtenäiseen rikkomiseen koko ETA-alueella.

(3)

Komissio aloitti maailmanlaajuista koliinikloriditeollisuutta koskevan tutkimusmenettelyn saatuaan huhtikuussa 1999 sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan pyynnön yhdysvaltalaiselta valmistajalta Bioproducts. Tutkimus kattoi ajan vuodesta 1992 vuoden 1998 loppuun (jäljempänä ’tutkittu ajanjakso’).

2.   Koliinikloridin markkinat

(4)

Koliinikloridi kuuluu vesiliukoisten B-vitamiinien ryhmään (B4-vitamiini). Sitä käytetään pääasiassa rehuteollisuudessa perinteisenä lisäravinteena etenkin siipikarjan ja sikojen rehussa. Sitä käytetään lisäämään kasvua, alentamaan kuolevuutta, parantamaan rehun ravintoarvoa, lisäämään munantuotantoa ja parantamaan lihan laatua.

(5)

Tutkitun ajanjakson alussa koliinikloridia tuotettiin pääasiassa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa (Yhdysvalloissa ja Kanadassa), mutta koliinikloridin tuotantokapasiteettia oli myös Kiinassa, Intiassa, Japanissa, Koreassa ja Taiwanissa. Pohjoisamerikkalaiset tuottajat veivät kloniinikloridia Keski- ja Etelä-Amerikkaan, Eurooppaan, Kaukoitään ja Kaakkois-Aasiaan. Eurooppalaiset tuottajat aloittivat viennin Keski- ja Etelä-Amerikkaan, Afrikkaan, Kaakkois-Aasiaan sekä Kaukoitään. Eurooppalaisilla ja pohjoisamerikkalaisilla tuottajilla oli tuotantolaitoksia muualla maailmassa, ja ne laajensivat paikallista tuotantoa supistaakseen kuljetus- ja varastointikustannuksia ja päästäkseen paremmin paikallisille markkinoille. BASF perusti tuotantolaitokset Meksikoon, Brasiliaan ja Thaimaaseen, Akzo Nobel ja UCB Kiinaan, Ducoa Meksikoon ja Chinook Singaporeen.

(6)

Koliinikloridin maailmanmarkkinoiden volyymiksi arvioitiin 183,7 miljoonaa euroa vuonna 1997 eli viimeisenä kokonaisena vuonna, jolloin sääntöjä rikottiin. ETA:n markkinoiden osuus tästä oli 52,6 miljoonaa euroa. Tutkittuna ajanjaksona rikkomiseen osallistuneiden tuottajien hallussa oli yli 80 prosenttia maailmanmarkkinoista. Kyseessä olevien eurooppalaisten tuottajien hallussa oli lähes 80 prosenttia ETA-alueesta.

3.   Kartellin kuvaus

(7)

Koliinikloridikartelli toimi kahdella tiiviisti toisiinsa liittyvällä tasolla eli maailmanlaajuisella tasolla ja Euroopan tasolla. Maailmanlaajuisella tasolla kaikki tämän menettelyn kohteena olevat tuottajat osallistuivat kilpailunvastaiseen toimintaan ETA-alueen osalta kesäkuun 1992 ja huhtikuun 1994 välisen ajan. Kilpailunvastainen toiminta sisälsi maailmanmarkkinahinnoista sopimisen ja niiden korottamisen, maailmanmarkkinoiden jaon, jakelijoiden ja jalostajien kontrolloinnin sekä liikesalaisuuksien vaihdon.

(8)

Pohjoisamerikkalaiset tuottajat eivät osallistuneet eurooppalaisten tuottajien vain keskenään pitämiin kilpailunvastaisiin kokouksiin, joissa koordinoitiin niiden toimintaa Euroopan markkinoilla. Näitä kokouksia pidettiin maaliskuun 1994 ja lokakuun 1998 välisenä aikana. Toiminta käsitti hinnoista sopimisen ja niiden korottamisen (sekä koko ETA-alueella että yksittäisten kansallisten markkinoiden ja asiakkaiden osalta), yksittäisten asiakkaiden jakamisen kartelliin osallistuvien yritysten kesken, osuuksien jakamisen koko ETA-markkinoista kullekin osallistuvalle yritykselle, jakelijoiden ja jalostajien kontrolloinnin sekä liikesalaisuuksien vaihdon.

(9)

Komissio on todennut, että maailmanlaajuisen ja Euroopan tason järjestelyt muodostivat yhdessä kokonaissuunnitelman, jolla sovittiin kartellin jäsenten toimintalinjoista ETA-alueella ja rajoitettiin niiden itsenäistä liiketoimintaa yhden kilpailunvastaisen taloudellisen päämäärän saavuttamiseksi eli tavanomaisten kilpailuedellytysten vääristämiseksi ETA-alueella koliinikloridin markkinoilla. Pohjoisamerikkalaiset tuottajat osallistuivat järjestelyyn jonkin aikaa (lokakuusta 1992 huhtikuuhun 1994 eli vuoden ja kuuden kuukauden ajan) ja eurooppalaiset tuottajat osallistuivat siihen koko ajanjakson ajan (lokakuusta 1992 syyskuuhun 1998 eli viiden vuoden ja 11 kuukauden ajan).

II   SAKOT

1.   Vanhentumisaika

(10)

Pohjoisamerikkalaiset tuottajat lopettivat osallistumisensa rikkomiseen 14–20 päivänä huhtikuuta 1994 pidetyn maailmanlaajuisen kokouksen päätteeksi. Komissio aloitti rikkomisen tutkinnan 26 päivänä toukokuuta 1999. Koska tutkinta aloitettiin yli viiden vuoden kuluttua siitä, kun pohjoisamerikkalaiset tuottajat lopettivat osallistumisensa rikkomiseen (2), yrityksille Bioproducts, Chinook ja DuCoa ei voida määrätä sakkoa.

2.   Perusmäärä

Vakavuus

(11)

Tässä tapauksessa rikkominen koostui lähinnä kartellin jäsenten salaisesta kilpailunvastaisesta yhteistyöstä, jolla sovittiin hinnoista ETA-alueella. Järjestelyä tuettiin jakamalla markkinoita ja toteuttamalla alueella yhteisiä toimia kilpailijoita vastaan. Tämän tyyppiset horisontaaliset kilpailunrajoitukset ovat luonteensa vuoksi vakavimpia perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan rikkomistapauksia. Kun otetaan huomioon rikkomisen luonne ja se, että se kattoi koko yhteismarkkinoiden alueen ja koko ETA-alueen sen perustamisesta alkaen, komissio katsoo, että Akzo Nobel, BASF ja UCB ovat syyllistyneet perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan erittäin vakavaan rikkomiseen. Komission mielestä nämä tekijät oikeuttavat luokittelemaan rikkomisen erittäin vakavaksi, vaikka rikkomisen todellista vaikutusta ei voida mitata.

Eriytetty kohtelu

(12)

Kun on kyse erittäin vakavasta kilpailusääntöjen rikkomisesta, todennäköisten sakkojen porrastaminen mahdollistaa yritysten erilaisen kohtelun, jotta voidaan ottaa huomioon rikkomiseen syyllistyneiden todelliset taloudelliset mahdollisuudet vaarantaa kilpailua merkittävästi. Kun otetaan huomioon, että rikkominen alkoi maailmanlaajuisella tasolla ja siihen osallistuneet pohjoisamerikkalaiset yritykset suostuivat muun muassa vetäytymään Euroopan markkinoilta, komissio katsoo, että tässä asiassa on asianmukaista käyttää rikkomiseen osallistuneiden yritysten maailmanlaajuisia markkinaosuuksia, kun määritetään niiden taloudellista painoarvoa. Chinook oli maailman suurin valmistaja ja sen markkinaosuus oli 19,3 prosenttia. Se sijoittuu tämän vuoksi ensimmäiseen luokkaan. CuCoan markkinaosuus oli 16,3 prosenttia ja se sijoittuu toiseen luokkaan. UCB, Bioproducts ja Akzo Nobel, joiden markkinaosuudet olivat 13,4, 12,2 ja 12 prosenttia, sijoittuvat kolmanteen luokkaan. BASF:n markkinaosuus oli 9,1 prosenttia ja se sijoittuu neljänteen luokkaan.

Riittävä varoittava vaikutus

(13)

Erittäin vakavien rikkomisten tapauksessa todennäköisten sakkojen määrä voidaan asettaa tasolle, joka varmistaa niiden riittävän varoittavan vaikutuksen kunkin yrityksen koko huomioon ottaen. Komissio toteaa, että vuonna 2003, eli tätä päätöstä edeltävänä tilikautena, UCB:n liikevaihto oli 3 miljardia euroa, Akzo Nobelin 13 miljardia euroa ja BASF:n 33,4 miljardia euroa. Komissio katsoo tämän perusteella, että on sopivaa kertoa Akzo Nobelille määrättävä sakko kertoimella 1,5 ja BASF:lle määrättävä sakko kertoimella 2.

Kesto

(14)

Akzo Nobel NV sekä Akzo Nobel Nederland BV, Akzo Nobel Chemicals International BV, Akzo Nobel Chemicals BV ja Akzo Nobel Functional Chemicals BV, BASF AG ja UCB SA osallistuivat rikkomiseen ainakin 13 päivän lokakuuta 1992 ja 30 päivän syyskuuta 1998 välisen ajan eli viiden vuoden ja 11 kuukauden ajan.

3.   Raskauttavat seikat

Rikkomisen uusiminen

(15)

Syyllistyessään tähän rikkomiseen BASF oli jo ollut komission aikaisempien kartellikieltopäätösten kohteena (päätökset 69/243/ETY (3) ja 94/599/EY (4)). BASF toisti siis samankaltaisen rikkomisen. Vaikka tässä olikin kyseessä toinen toimiala kuin aikaisempien sille määrättyjen seuraamusten yhteydessä, uusiminen osoittaa, että ensimmäiset seuraamukset eivät saaneet BASF:tä muuttamaan toimintaansa koko konsernin tasolla. Komissio pitää tätä raskauttavana seikkana. Tämän raskauttavan seikan perusteella BASF:lle määrättävän sakon perusmäärää korotetaan 50 prosenttia. Komissio soveltaa yleensä tätä 50 prosentin korotusta tapauksiin, joissa on kyse rikkomisen uusimisesta.

4.   Lieventävät seikat

Rikkomisen varhainen lopettaminen

(16)

BASF ja UCB katsovat, että niiden sakkoa on alennettava rikkomisen varhaisen lopettamisen perusteella. Kartellit ovat perusominaisuuksiensa vuoksi vakavimpia kilpailusääntöjen rikkomistapauksia. Tällaiseen rikkomiseen osallistuvat yritykset ovat yleensä varsin tietoisia siitä, että ne harjoittavat sääntöjenvastaista toimintaa. Kun kyseessä on tällainen tarkoituksellinen sääntöjenvastainen toiminta, komission mielestä se, että yritys lopettaa toiminnan ennen sen väliintuloa, ei edellytä erityistä palkitsemista. Rikkomisen kattama aika on ainoastaan lyhyempi kuin muussa tapauksessa.

Toteuttamatta jättäminen

(17)

Akzo Nobel, BASF ja UCB väittävät, että rikkomista tai sen osia ei pantu täytäntöön kokonaisuudessaan tai tehokkaasti. Komissio katsoo, että ainakin eurooppalaiset tuottajat toteuttivat järjestelyt ETA-markkinoilla. Tärkeimmät järjestelyt toteutettiin eli hinnoista sovittiin, eurooppalaiset asiakkaat jaettiin ja jalostajia kontrolloitiin, vaikka toteutuksessa ei olisikaan onnistuttu saavuttamaan täysimääräisesti tavoiteltua vaikutusta markkinoilla, joilla oli vielä kilpailijoita. Yksikään kyseessä olevista kolmesta tuottajasta ei ole osoittanut millään tavalla, että ne olisivat halunneet pidättäytyä tai pyrkineet toimenpitein pidättäytymään ETA-aluetta koskevien sopimusten täytäntöönpanosta ajanjaksolla, jonka ne olivat sopimuspuolina.

Tutkinnan kesto

(18)

BASF esittää, että sen sakkoa olisi alennettava, koska tutkintamenettely kesti niin pitkään. Komissio toteaa, että mitkään säännöt eivät edellytä, että komission pitäisi alentaa sakon määrää tutkintaan kuluneen ajan perusteella. Tutkintaan sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1/2003 25 artiklassa säädettyjä tavanomaisia vanhentumisaikoja. Kyseisen artiklan 5 kohdassa todetaan nimenomaisesti, että vanhentumisaika päättyy viimeistään sinä päivänä, jona kahden vanhentumisajan pituutta vastaava määräaika on kulunut komission määräämättä sakkoa tai uhkasakkoa. Tämä määräaika ei ole suinkaan kulunut umpeen menettelyssä.

Vaikea markkinatilanne

(19)

BASF esittää, että sakkoa olisi alennettava, koska koliinikloriditeollisuus oli vaikeuksissa. Komissio toteaa, ettei se, että yrityksen tietty liiketoiminta ei tuota voittoa, anna sille oikeutta aloittaa kilpailijoiden kanssa salaista kilpailunvastaista yhteistyötä, jonka tarkoituksena on pettää asiakkaita ja kilpailijoita. Yleensä riski kartellien syntymisestä on suurin juuri silloin, kun toimiala on vaikeuksissa, eikä silloin kun yritysten voitot ovat suuria.

Kurinpitomenettely ja kilpailusääntöjen noudattamisohjelma

(20)

BASF esittää, että sakkoa olisi alennettava, koska se on toteuttanut kurinpitotoimia rikkomiseen osallistunutta henkilöstöä vastaan ja ottanut käyttöön kilpailusääntöjen noudattamisohjelman. Komissio suhtautuu toki myönteisesti yritysten toimenpiteisiin kartellirikkomisten välttämiseksi tulevaisuudessa, mutta näillä toimenpiteillä ei voida muuttaa rikkomisen tapahtumista ja tarvetta määrätä siitä asianmukainen sakko tällä päätöksellä.

Yhteistyö, joka ei kuulu sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä vuonna 1996 annetun tiedonannon soveltamisalaan

(21)

UCB oli ensimmäinen yritys, joka ilmoitti vapaaehtoisesti komissiolle siitä, että maailmanlaajuisen tason kokousten lisäksi eurooppalaiset tuottajat olivat pitäneet keskenään joitakin kokouksia Euroopan tasolla. UCB:n omaehtoisesti näistä kokouksista antamien todisteiden perusteella komissio pystyi määrittämään rikkomisen kestoksi viisi vuotta ja 11 kuukautta. Jos komissio olisi ollut tietoinen ainoastaan maailmanlaajuisella tasolla toteutetuista järjestelyistä, rikkomisen kestoksi olisi katsottu vain vuosi ja kuusi kuukautta. Jotta komissio voi palkita UCB:n pidemmän rikkomisajan osoittamisesta, se pitää sopivana alentaa UCB:n sakkoa lieventävien seikkojen perusteella 25,8 prosenttia sakon perusmäärästä. Alennus vastaa 40 prosentin korotusta perusmäärään, joka saadaan, kun rikkomisen osoitettiin kestäneen viisi vuotta ja 11 kuukautta vuoden ja kuuden kuukauden sijaan.

5.   Sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä vuonna 1996 annetun tiedonannon soveltaminen

Sakkojen määrän merkittävä alentaminen (D jakso, 10–50 prosentin alennus)

(22)

Akzo Nobel, BASF ja UCB toimivat kaikki yhteistyössä komission kanssa tutkinnan eri vaiheissa, jotta niille olisi myönnetty sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä vuonna 1996 annetun tiedonannon mukainen suopea kohtelu, jota sovelletaan tässä menettelyssä (5).

BASF

(23)

BASF oli kolmas yritys, joka toimitti oma-aloitteisesti todisteita maailmanlaajuisista järjestelyistä. Kun BASF toimitti todisteet, komission hallussa oli jo Chinookin ja Bioproductsin toimittamia todisteita näistä järjestelyistä. Riippumatta Chinookin toimittamien todisteiden arvosta, Bioproductsin toimittamat todisteet riittivät jo yksinään tarjoamaan selkeästi ratkaisevan osoituksen siitä, että kyseessä oli vuoden 1996 tiedonannon B jaksossa tarkoitettu kartelli. Tämän vuoksi BASF:n esittäessä tietonsa se ei ollut ensimmäinen yritys, joka toimitti komissiolle ratkaisevia todisteita kartellin olemassaolosta. Näistä syistä vuoden 1996 tiedonannon B ja C jaksoa ei sovelleta BASF:ään eikä kahteen muuhun eurooppalaiseen tuottajaan.

(24)

Kun tarkastellaan BASF:n toimittamien ja ainoastaan maailmanlaajuista järjestelyä koskeneiden todisteiden sisältöä, voidaan todeta, että ne vaikuttivat olennaisesti vuoden 1996 tiedonannon D jaksossa tarkoitetun rikkomisen olemassaolon osoittamiseen. Tiedonannon perusteella voidaan myöntää 10–50 prosentin alennus sakosta. BASF:n toimittamien tietojen arvo oli kuitenkin melko rajallinen, sillä komission hallussa oli jo kattavat todisteet maailmanlaajuisten järjestelyjen olemassaolosta.

(25)

Väitetiedoksiannon vastaanottamisen jälkeen BASF ilmoitti komissiolle, ettei se kiistänyt olennaisilta osiltaan tietoja, joihin komissio perusti väitteensä, vaan se halusi ainoastaan tehdä eräitä asiakorjauksia, jotka komissio on hyväksynyt.

(26)

Kun otetaan huomioon mainitut yhteistyöhön liittyvät seikat, komissio katsoo, että BASF on oikeutettu 20 prosentin alennukseen muuten määrättävästä sakosta.

UCB

(27)

UCB ilmoitti oma-aloitteisesti komissiolle yhdeksästä Euroopan tason kartellikokouksesta, jotka pidettiin maaliskuun 1994 ja lokakuun 1998 välisenä aikana. Se ilmoitti osallistujat ja toimitti lyhyen yleiskuvauksen kokousten sisällöstä. Se toimitti lisäksi kokousten aikana laaditut selvitykset kahdesta ensimmäisestä kartellikokouksesta, jotka pidettiin vuonna 1994. Kun UCB esitti nämä tiedot, komissio ei vielä ollut tietoinen Euroopan tasolla pidetyistä kokouksista. Näillä todisteilla oli merkittävä osa rikkomisen toteamisessa, vaikka kirjallisia kokousten aikana hankittuja todisteita ei toimitettukaan vuosilta 1995–1998.

(28)

Väitetiedoksiannon vastaanottamisen jälkeen UCB ilmoitti komissiolle, ettei se kiistänyt olennaisilta osiltaan tietoja, joihin komissio perusti väitteensä, vaan se halusi ainoastaan tehdä eräitä asiakorjauksia, jotka komissio on hyväksynyt. Samassa lausunnossa UCB kuitenkin esitti, että vaikka se osallistui joihinkin maailmanlaajuisen tason kokouksiin, se ei kuitenkaan koskaan osallistunut maailmanlaajuisella tasolla tehtyihin sopimuksiin. Komissio on hylännyt tämän väitteen perusteettomana päätöksessään. Koska UCB kiisti väitetiedoksiannon saatuaan yhden olennaisen osan tosiseikoista, joihin komissio perusti väitteensä, sen sakkoa ei tästä syystä alenneta sillä perusteella, ettei se kiistänyt komission väitteiden perustana olevia tosiasioita.

(29)

Kun otetaan huomioon mainitut yhteistyöhön liittyvät näkökohdat, komissio katsoo, että UCB on oikeutettu 30 prosentin alennukseen muuten määrättävästä sakosta.

Akzo Nobel

(30)

Tammikuussa 2002 Akzo Nobel toimitti oma-aloitteisesti selvityksen Euroopan tasolla toteutetuista järjestelyistä. Tässä selvityksessä kuvailtiin yksityiskohtaisesti järjestelyjä Euroopan tasolla, ja siinä annettiin merkittäviä tietoja, joita UCB ei ollut antanut. Akzo Nobel toimitti selvityksensä kuitenkin kaksi ja puoli vuotta sen jälkeen kun UCB oli antanut lausuntonsa järjestelyistä, joten tämä on otettava huomioon arvioitaessa sakoista myönnettävää alennusta.

(31)

Väitetiedoksiannon vastaanottamisen jälkeen Akzo Nobel ilmoitti komissiolle, ettei se kiistänyt olennaisilta osiltaan tietoja, joihin komissio perusti väitteensä, vaan se halusi ainoastaan tehdä eräitä asiakorjauksia, jotka komissio on hyväksynyt.

(32)

Kun otetaan huomioon mainitut yhteistyöhön liittyvät näkökohdat, komissio katsoo, että Akzo Nobel on oikeutettu 30 prosentin alennukseen muuten määrättävästä sakosta. Tässä arvioinnissa otetaan huomioon, että Akzo Nobelin selvitys eurooppalaisista järjestelyistä oli lähes yhtä merkittävä komissiolle kuin UCB:n aikaisemmin samoista järjestelyistä toimittamat tiedot ja todisteet, vaikka se toimitettiinkin kaksi ja puoli vuotta myöhemmin. Lisäksi otetaan huomioon, että Akzo Nobel ei kiistänyt tosiasioita, joille komissio perusti väitteensä, toisin kuin UCB. Näistä syistä molemmat yritykset ansaitsevat samansuuruisen alennuksen.

6.   Päätös

(33)

Seuraavat yritykset ovat rikkoneet perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa ja – 1 päivästä tammikuuta 1994 alkaen – ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa osallistumalla mainittujen ajanjaksojen aikana sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen kokonaisuuteen, jolla sovittiin hinnoista, jaettiin markkinat ja sovittiin kilpailijoiden vastaisista toimista koliinikloridialalla Euroopan talousalueella:

a)

Akzo Nobel NV sekä Akzo Nobel Nederland BV, Akzo Nobel Chemicals International BV, Akzo Nobel Chemicals BV ja Akzo Nobel Functional Chemicals BV yhdessä 13 päivän lokakuuta 1992 ja 30 päivän syyskuuta 1998 välisen ajan;

b)

BASF AG 13 päivän lokakuuta 1992 ja 30 päivän syyskuuta 1998 välisen ajan;

c)

Bioproducts Incorporated 13 päivän lokakuuta 1992 ja 14 päivän huhtikuuta 1994 välisen ajan;

d)

Chinook Group Limited Partnership ja Chinook Group Limited yhdessä 13 päivän lokakuuta 1992 ja 14 päivän huhtikuuta 1994 välisen ajan;

e)

DuCoa LP 13 päivän lokakuuta 1992 ja 14 päivän huhtikuuta 1994 välisen ajan;

f)

UCB SA 13 päivän lokakuuta 1992 ja 30 päivän syyskuuta 1998 välisen ajan.

(34)

Näistä rikkomisista määrätään seuraavat sakot:

a)

Akzo Nobel NV, Akzo Nobel Nederland BV, Akzo Nobel Chemicals International BV, Akzo Nobel Chemicals BV ja Akzo Nobel Functional Chemicals BV yhteisvastuullisesti:

20,99 miljoonaa euroa;

b)

BASF AG:

34,97 miljoonaa euroa;

c)

UCB SA:

10,38 miljoonaa euroa.

(35)

Edellä 33 kappaleessa lueteltujen yritysten on lopetettava heti rikkominen, jos näin ei ole vielä tehty. Yritysten on pidätyttävä vastedes harjoittamasta tässä asiassa todetun rikkomisen kaltaista toimintaa ja toteuttamasta toimenpiteitä, joilla on samanlaisia tai vastaavia tavoitteita tai vaikutuksia.


(1)  EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 411/2004 (EUVL L 68, 6.3.2004, s. 1).

(2)  Ks. neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2988/74 1 artikla (EYVL L 319, 29.11.1974, s. 1) ja asetuksen (EY) N:o 1/2003 25 artikla.

(3)  EYVL L 195, 7.8.1969, s. 11.

(4)  EYVL L 239, 14.9.1994, s. 14.

(5)  Sakoista vapauttamisesta tai niiden lieventämisestä vuonna 2002 annetun tiedonannon 28 kohdan mukaan kyseinen tiedonanto korvaa 14 päivästä helmikuuta 2002 alkaen vuonna 1996 annetun tiedonannon kaikissa tapauksissa, joissa mikään yritys ei ole ottanut yhteyttä komissioon hyötyäkseen vuoden 1996 tiedonannon mukaisesta suopeasta kohtelusta. Koska käsiteltävänä olevassa asiassa useampi yritys on pyytänyt komissiolta sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä ennen 14 päivää helmikuuta 2002, sovelletaan tässä vuoden 1996 tiedonantoa.


22.7.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 190/27


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 8 päivänä heinäkuuta 2005,

kaupan esteitä koskevan tutkimusmenettelyn keskeyttämisestä Uruguayn itäisen tasavallan skotlantilaisen viskin kaupassa käyttöön ottamien toimenpiteiden ja siinä noudattamien käytäntöjen osalta

(2005/567/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon yhteisön menettelyistä yhteisessä kauppapolitiikassa kansainvälisen kaupan säännöissä yhteisölle annettujen, erityisesti Maailman kauppajärjestössä (WTO) käyttöön otettujen oikeuksien käyttämisen varmistamiseksi 22 päivänä joulukuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3286/94 (1) ja erityisesti sen 11 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Scotch Whisky Association (SWA) teki 2 päivänä syyskuuta 2004 asetuksen (EY) N:o 3286/94, jäljempänä ’asetus’, 4 artiklan nojalla valituksen.

(2)

SWA väitti, että yhteisön harjoittamaa viskin vientiä Uruguayn itäiseen tasavaltaan haittasivat useat asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut kaupan esteet.

(3)

Kaikki väitetyt kaupan esteet liittyivät Uruguayn sisäiseen valmisteverojärjestelmään.

(4)

Kuultuaan asianmukaisesti asetuksella perustettua neuvoa-antavaa komiteaa komissio päätti, että valitus sisälsi riittävän näytön tutkimusmenettelyn aloittamiseksi. Ilmoitus tutkimusmenettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä23 päivänä lokakuuta 2004 (2).

(5)

Tutkimuksen aikana Uruguayn hallitus ilmoitti olevansa valmis neuvotteluratkaisuun valituksessa esille otettujen seikkojen osalta ja ehdotti seuraavaa:

a)

Uruguay luopuu vaatimuksesta, jonka mukaan alle kolmevuotiaat viskit sisällytetään alhaisimpaan veroluokkaan. Toimenpide tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2005;

b)

Uruguay soveltaa veromerkkien kiinnittämistä koskevan vaatimuksen osalta samaa kohtelua kotimaisiin ja tuotuihin viskeihin. Uruguayn itäinen tasavalta muuttaa lainsäädäntöään 30 päivään kesäkuuta 2005 mennessä, ja toimenpide tulee voimaan 90 päivän siirtymäajan jälkeen;

c)

Uruguay pyrkii muuttamaan IMESI-verojärjestelyn rakennetta, jotta se vastaisi paremmin yleisimpiä kansainvälisiä verojärjestelyjä. Tämä muutos auttaisi ratkaisemaan avoimuuden ja ennakoitavuuden väitettyyn puutteeseen liittyvän kysymyksen. Uudistus on tarkoitus toteuttaa vuoden 2006 loppuun mennessä.

(6)

Komissio katsoo tämän vuoksi, että on aiheellista keskeyttää menettely.

(7)

Yhteisö seuraa neuvotellun ratkaisun täytäntöönpanoa ja päättää menettelyn, kun Uruguayn hallitus on täyttänyt sitoumuksensa.

(8)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat neuvoa-antavan komitean lausunnon mukaiset,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

Ainoa artikla

Keskeytetään kaupan esteitä koskeva tutkimusmenettely Uruguayn itäisen tasavallan skotlantilaisen viskin kaupassa käyttöön ottamien toimenpiteiden ja siinä noudattamien käytäntöjen osalta.

Tehty Brysselissä 8 päivänä heinäkuuta 2005.

Komission puolesta

Peter MANDELSON

Komission jäsen


(1)  EYVL L 349, 31.12.1994, s. 71. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 356/95 (EYVL L 41, 23.2.1995, s. 3).

(2)  EUVL C 261, 23.10.2004, s. 3.


22.7.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 190/28


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 11 päivänä heinäkuuta 2005,

Unkarin tasavallan pyynnöstä soveltaa alennettua arvonlisäverokantaa maakaasun toimituksiin

(tiedoksiannettu numerolla K(2005) 2514)

(Ainoastaan unkarinkielinen teksti on todistusvoimainen)

(2005/568/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (1) ja erityisesti sen 12 artiklan 3 kohdan b alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Unkarin tasavalta ilmoitti komission 12 päivänä huhtikuuta 2005 vastaanottamalla kirjeellä aikomuksestaan soveltaa maakaasun toimituksiin alennettua arvonlisäverokantaa.

(2)

Liittymissopimuksen liitteen X mukaan Unkari voi soveltaa alennettua arvonlisäverokantaa maakaasun ja sähkön toimituksiin yhden vuoden ajan Euroopan unioniin liittymisen jälkeen. Unkari on soveltanut yleistä arvonlisävero/kantaa sähkön toimituksiin 1 päivästä tammikuuta 2004 alkaen.

(3)

Unkari aikoo jatkaa alennetun arvonlisäverokannan (15 prosenttia) soveltamista kaasun toimituksiin ja yleisen arvonlisäverokannan (25 prosenttia) soveltamista sähkön toimituksiin. Tämä arvonlisäverokantojen erityttäminen ei aiheuta kilpailun vääristymistä eikä siirtymistä sähkön kulutuksesta kaasun kulutukseen. Tämä johtuu pääasiassa kansallisista hinnanmuodostussäännöistä, jotka ovat aivan erilaiset maakaasun ja sähkön osalta, sekä siitä, että tekniseltä ja teknologiselta kannalta katsottuna maakaasu ja sähkö voivat korvata toisensa vain lämmitystarkoituksiin käytettyinä. Unkarin viranomaisten mukaan sähkö on noin kolme kertaa kalliimpaa kuin maakaasu.

(4)

Lisäksi kuudennessa arvonlisäverodirektiivissä 77/388/ETY vahvistettuja arvonlisäverosääntöjä maakaasun luovutuspaikasta muutettiin direktiivillä 2003/92/EY (2). Sen varmistamiseksi, että verotus tapahtuu tosiasiallisessa kulutusmaassa, maakaasun luovutusta loppukäyttövaiheessa eli toimitusta kauppiailta ja jakelijoilta loppukäyttäjälle verotetaan paikassa, jossa asiakas tosiasiallisesti käyttää ja kuluttaa hyödykkeen.

(5)

Suunniteltu toimenpide on yleinen toimenpide, jossa maakaasun toimituksiin sovelletaan alennettua arvonlisäverokantaa kuudennen arvonlisäverodirektiivin 77/388/ETY 12 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti.

(6)

Koska kyse on yleisestä toimenpiteestä, jonka toteuttamiseen ei sisälly poikkeuksia, kilpailun vääristymisen vaaraa on pidettävä olemattomana. Koska mainitun direktiivin 12 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädetty edellytys näin ollen täyttyy, Unkarin olisi voitava soveltaa kyseistä toimenpidettä heti, kun tämä päätös on annettu tiedoksi,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Unkari voi panna täytäntöön 12 päivänä huhtikuuta 2005 kirjatussa kirjeessä ilmoitetun toimenpiteen, jolla maakaasun toimituksiin sovelletaan alennettua arvonlisäverokantaa, maakaasun tuotanto- ja toimitusedellytyksistä riippumatta.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu Unkarin tasavallalle.

Tehty Brysselissä 11 päivänä heinäkuuta 2005.

Komission puolesta

László KOVÁCS

Komission jäsen


(1)  EYVL L 145, 13.6.1977, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/66/EY (EUVL L 168, 1.5.2004, s. 35).

(2)  EUVL L 260, 11.10.2003, s. 8.


22.7.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 190/29


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 18 päivänä heinäkuuta 2005,

Euroopan yhteisöjen virkamiesten sekä väliaikaisten ja sopimussuhteisten toimihenkilöiden, joiden asemapaikka on kolmannessa maassa, ja eräiden jossakin kymmenestä uudesta jäsenvaltiosta enintään 15 kuukauden ajan liittymisen jälkeen toimessa pysyvien virkamiesten palkkoihin 1 päivästä elokuuta 2004, 1 päivästä syyskuuta 2004, 1 päivästä lokakuuta 2004, 1 päivästä marraskuuta 2004, 1 päivästä joulukuuta 2004 ja 1 päivästä tammikuuta 2005 alkaen sovellettavien korjauskertoimien mukauttamisesta (kymmenen uuden jäsenvaltion liittymissopimuksen 33 artiklan 4 kohta)

(2005/569/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavat henkilöstösäännöt ja näiden yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot, jotka vahvistetaan neuvoston asetuksella (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68 (1), ja erityisesti niiden liitteessä X olevan 13 artiklan toisen kohdan,

ottaa huomioon kymmenen jäsenvaltion liittymisasiakirjan ja erityisesti sen 33 artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvoston asetuksella (EY, Euratom) N:o 257/2005 (2) vahvistetaan henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 13 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti korjauskertoimet, joita sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2004 alkaen sellaisten Euroopan yhteisöjen virkamiesten sekä väliaikaisten ja sopimussuhteisten toimihenkilöiden, joiden asemapaikka on kolmannessa maassa, ja eräiden kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa enintään 15 kuukauden ajan liittymisen jälkeen toimessa pysyvien virkamiesten asemapaikan valuuttana maksettaviin palkkoihin.

(2)

Eräitä korjauskertoimia olisi mukautettava henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 13 artiklan toisen kohdan mukaisesti 1 päivästä elokuuta 2004, 1 päivästä syyskuuta 2004, 1 päivästä lokakuuta 2004, 1 päivästä marraskuuta 2004, 1 päivästä joulukuuta 2004 ja 1 päivästä tammikuuta 2005 alkaen, koska komissiolla olevien tilastotietojen mukaan asianomaisen korjauskertoimen ja valuuttakurssin perusteella lasketut elinkustannukset ovat eräissä kolmansissa maissa muuttuneet yli viisi prosenttia siitä, kun korjauskerroin vahvistettiin tai sitä mukautettiin viimeksi,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

Ainoa artikla

Euroopan yhteisöjen virkamiesten sekä väliaikaisten ja sopimussuhteisten toimihenkilöiden, joiden asemapaikka on kolmannessa maassa, ja eräiden kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa enintään 15 kuukauden ajan liittymisen jälkeen toimessa pysyvien virkamiesten asemapaikan valuuttana maksettaviin palkkoihin sovellettavat korjauskertoimet mukautetaan liitteessä esitetyllä tavalla 1 päivästä elokuuta 2004, 1 päivästä syyskuuta 2004, 1 päivästä lokakuuta 2004, 1 päivästä marraskuuta 2004, 1 päivästä joulukuuta 2004 ja 1 päivästä tammikuuta 2005 alkaen.

Palkkojen laskemisessa käytettävä valuuttakurssi vahvistetaan varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen mukaisesti käyttäen ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuna päivänä voimassa ollutta kurssia.

Tehty Brysselissä 18 päivänä heinäkuuta 2005.

Komission puolesta

Benita FERRERO-WALDNER

Komission jäsen


(1)  EYVL L 56, 4.3.1968, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY, Euratom) N:o 31/2005 (EUVL L 8, 12.1.2005, s. 1).

(2)  EUVL L 46, 17.2.2005, s. 1.


LIITE

Asemapaikka

Korjauskertoimet elokuu 2004

Ei sovelleta


Asemapaikka

Korjauskertoimet syyskuu 2004

Eritrea

45,5

Zimbabwe

55,0


Asemapaikka

Korjauskertoimet lokakuu 2004

Gambia

39,4

Madagaskar

61,0

Zimbabwe

57,0


Asemapaikka

Korjauskertoimet marraskuu 2004

Mauritania

59,0

Sierra Leone

68,7


Asemapaikka

Korjauskertoimet joulukuu 2004

Algeria

79,9

Costa Rica

64,0


Asemapaikka

Korjauskertoimet tammikuu 2005

Botswana

72,0

Kambodža

61,6

Djibouti

89,5

Eritrea

47,0

Gambia

41,2

Georgia

91,3

Ghana

64,9

Guatemala

68,9

Guinea

58,1

Jamaika

78,6

Kazakstan

100,8

Laos

66,4

Libanon

94,1

Madagaskar

65,3

Mali

95,4

Mauritius

69,6

Mauritania

60,8

Nigeria

69,3

Venäjä

104,4

Tansania

58,4

Tšad

122,4

Ukraina

91,3

Venezuela

63,3

Zimbabwe

56,4