8.3.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 61/1

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 380/2005,

annettu 7 päivänä maaliskuuta 2005,

tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon hedelmien ja vihannesten tuontijärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21 päivänä joulukuuta 1994 annetun komission asetuksen (EY) N:o 3223/94 (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)	Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 3223/94 4 artiklassa tarkoitetut tuonnin kiinteät arvot vahvistetaan liitteessä olevassa taulukossa merkityllä tavalla.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 8 päivänä maaliskuuta 2005.

---

(1)  EYVL L 337, 24.12.1994, s. 66. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1947/2002 (EYVL L 299, 1.11.2002, s. 17).

---

---

8.3.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 61/3

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 381/2005,

annettu 7 päivänä maaliskuuta 2005,

ilma-alusten ja ilmailualan tuotteiden, osien ja laitteiden lentokelpoisuutta ja ympäristöhyväksyntää sekä suunnittelu- ja tuotanto-organisaatioiden hyväksyntää koskevista täytäntöönpanosäännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 1702/2003 muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta 15 päivänä heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1592/2002 (1) ja erityisesti sen 5 artiklan 4 kohdan ja 6 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetus (EY) N:o 1592/2002 pantiin täytäntöön ilma-alusten ja niihin liittyvien tuotteiden, osien ja laitteiden lentokelpoisuus- ja ympäristöhyväksyntää sekä suunnittelu- ja tuotanto-organisaatioiden hyväksyntää koskevista täytäntöönpanosäännöistä 24 päivänä syyskuuta 2003 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1702/2003 (2).

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1702/2003 liitteessä olevan 21A.163 kohdan c alakohdan nykyistä tekstiä, joka koskee hyväksytyn tuotanto-organisaation haltijan oikeutta myöntää tuotteita koskeva valmistustodistus (EASA-lomake 1), voidaan helposti tulkita väärin eikä siitä välity alkuperäinen tarkoitus, jonka mukaan valmistusoikeus annetaan tuotteita valmistaville hyväksytyille tuotanto-organisaatioille.

(3)	Asetusta (EY) N:o 1702/2003 olisi tämän vuoksi muutettava.

(4)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet perustuvat asetuksen (EY) N:o 1592/2002 12 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 14 artiklan 1 kohdan mukaiseen Euroopan lentoturvallisuusviraston antamaan lausuntoon (3).

(5)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet noudattavat asetuksen (EY) N:o 1592/2002 54 artiklan mukaan perustetun komitean antamaa lausuntoa,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Poistetaan sanat ”kohdan 21A.307 mukaisesti” asetuksen (EY) N:o 1702/2003 liitteessä olevan 21A.163 kohdan c alakohdasta.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EYVL L 240, 7.9.2002, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1701/2003 (EUVL L 243, 27.9.2003, s. 5).

(2)  EUVL L 243, 27.9.2003, s. 6.

(3)  Lausunto N:o 1/2004, 24.2.2004.

---

8.3.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 61/4

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 382/2005,

annettu 7 päivänä maaliskuuta 2005,

kuivatun rehun yhteisestä markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1786/2003 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon kuivatun rehun yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1786/2003 (1) ja erityisesti sen 20 artiklan,

ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 (2) ja erityisesti sen 71 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Koska neuvoston asetus (EY) N:o 603/95 (3) on korvattu asetuksella (EY) N:o 1786/2003, on aiheellista antaa uudet soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Yksityiskohtaisista säännöistä neuvoston asetuksen (EY) N:o 603/95 kuivarehualan yhteisen markkinajärjestelyn soveltamiseksi 6 päivänä huhtikuuta 1995 annettu komission asetus (EY) N:o 785/95 (4) olisi sen vuoksi kumottava.

(2)	Selvyyden vuoksi olisi muotoiltava joukko määritelmiä.

(3)	Asetuksen (EY) N:o 1786/2003 9 artiklassa määritellyt edellytykset huomioon ottaen kyseisten tuotteiden vähimmäislaatu olisi ilmaistava kosteus- ja valkuaispitoisuutena. Kauppatapojen huomioon ottamiseksi kosteuspitoisuus olisi eriteltävä tiettyjen valmistusmenetelmien mukaisesti.

(4)	Asetuksessa (EY) N:o 1786/2003 säädettyjen tukien ulkopuolelle olisi jätettävä rehu, joka on peräisin sellaisilta viljelyaloilta, joista maksetaan jo asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osastossa säädettyä tukea.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 1786/2003 13 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on otettava käyttöön valvontajärjestelmä sen varmistamiseksi, että kaikki yritykset tai dehydratoitavan rehun ostajat noudattavat mainitussa asetuksessa määriteltyjä edellytyksiä. Mainitun valvonnan helpottamiseksi ja tukeen oikeuttavien edellytysten noudattamisen varmistamiseksi olisi säädettävä, että jalostusyrityksiin ja dehydratoitavan rehun ostajiin sovelletaan hyväksymismenettelyä. Sen vuoksi olisi määriteltävä jalostusyritysten tukihakemuksissa, varastokirjanpidossa ja toimitusilmoituksissa tarvittavat merkinnät. Lisäksi olisi vahvistettava muut toimitettavat todistusasiakirjat.

(6)	Kuivatun rehun laatuvaatimusten noudattaminen on varmistettava tiukoilla tarkastuksilla, jotka perustuvat yrityksestä toimitettavista valmiista tuotteista säännöllisesti otettaviin näytteisiin. Jos näitä tuotteita sekoitetaan muiden ainesten kanssa, näytteet olisi otettava ennen sekoittamista.

(7)	Sen varmistamiseksi, että yrityksille toimitetut raaka-aineiden määrät ja niistä viedyt kuivattujen rehujen määrät vastaavat toisiaan, on tarpeen, että mainitut yritykset punnitsevat järjestelmällisesti jalostettavan rehun ja määrittävät sen kosteuspitoisuuden.

(8)

Jalostettavan rehun kaupan pitämisen helpottamiseksi ja toimivaltaisten viranomaisten tukioikeuden varmistamiseksi suorittamien tarpeellisten tarkastusten mahdollistamiseksi on tarpeen, että yritysten ja viljelijöiden väliset sopimukset tehdään ennen raaka-aineiden toimittamista ja toimitetaan toimivaltaisille viranomaisille ennen tiettyä päivämäärää, jotta nämä voivat arvioida tuotantomäärän etukäteen. Sen vuoksi on välttämätöntä, että sopimukset tehdään kirjallisina ja että niistä käy ilmi erityisesti sopimuksentekopäivä, kyseessä oleva markkinointivuosi, sopimuspuolten nimet ja osoitteet, jalostettavien tuotteiden laatu ja viljelylohko, jolla jalostettava rehu on viljelty.

(9)	Joissakin tapauksissa sopimuksia ei sovelleta, jolloin jalostusyritysten on laadittava toimitusilmoitukset, jotka täyttävät sopimuksiin sovellettavat edellytykset.

(10)	Tukijärjestelmän yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi olisi määritettävä tukien maksamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

(11)

Asetuksessa (EY) N:o 1786/2003 säädetään kussakin tuotantovaiheessa tehtävistä tarkastuksista, myös vaihtamalla tietoja asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädetyn yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän kanssa. Sen vuoksi on suotavaa yhdistää kyseisten viljelylohkojen tunnistamiseen liittyvät tarkastukset tämän järjestelmän mukaisesti suoritettaviin tarkastuksiin.

(12)

Kun on kyse asetuksen (EY) N:o 1782/2003 liitteessä V tarkoitetusta järjestelmästä, toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä sopimuksissa ja/tai toimitusilmoituksissa mainittujen viljelylohkojen ja tuottajien tilatukihakemuksissaan ilmoittamien viljelylohkojen ristiintarkastuksia, jotta tukea ei myönnettäisi perusteettomasti.

(13)

Asetuksessa (EY) N:o 1786/2003 ja tässä asetuksessa säädettyjen, erityisesti tukioikeutta koskevien edellytysten noudattamisen varmistamiseksi olisi säädettävä eräistä tuen alennuksista ja tuen ulkopuolelle jättämisistä, jotta estettäisiin kaikkinaiset väärinkäytökset, mutta samalla olisi otettava huomioon oikeasuhteisuuden periaate sekä ylivoimaisista esteistä ja poikkeuksellisista olosuhteista johtuvat erityisongelmat. Alennukset ja tuen ulkopuolelle jättämiset olisi painotettava sääntöjenvastaisuuden vakavuuden mukaan ja olisi säädettävä mahdollisuudesta jättää kokonaan vaille tukea määrätyksi ajaksi.

(14)	Kuivatun rehun markkinoiden moitteettoman hallinnon varmistamiseksi on tarpeen, että tietyt tiedot toimitetaan komissiolle säännöllisesti.

(15)	Asetuksen (EY) N:o 1786/2003 23 artiklan mukaisesti vuonna 2008 annettavaksi säädetyn alaa koskevan kertomuksen laatimista varten olisi otettava käyttöön tiedonannot, jotka koskevat rehun viljelyaloja ja kuivatun rehun tuotantoon liittyvää energiankulutusta.

(16)	Asetuksen (EY) N:o 1786/2003 21 artiklan mukaisesti on tarpeen säätää 31 päivän maaliskuuta 2005 mukaisia varastoja koskevasta siirtymätoimenpiteestä.

(17)	Sellaisia tapauksia varten, joissa sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 71 artiklassa säädettyä vapaaehtoista siirtymäkautta, olisi vahvistettava mainitussa artiklassa tarkoitetun tuen edellytykset.

(18)	Asetusta (EY) N:o 1786/2003 sovelletaan 1 päivästä huhtikuuta 2005 eli päivästä, jona markkinointivuosi 2005/2006 alkaa. Sen vuoksi tätä asetusta olisi sovellettava samasta päivästä alkaen.

(19)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan ja suorien maksujen hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 LUKU

TAVOITE, MÄÄRITELMÄT JA TUKIKELPOISUUDEN EDELLYTYKSET

1 artikla

Tavoite

Tässä asetuksessa vahvistetaan kuivatun rehun yhteisestä markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1786/2003 soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)

’kuivatulla rehulla’ asetuksen (EY) N:o 1786/2003 1 artiklassa tarkoitettuja tuotteita, jotka jaetaan seuraaviin luokkiin: a) ’dehydratoitu rehu’, jolla tarkoitetaan mainitun artiklan a alakohdan ensimmäisessä ja kolmannessa alakohdassa tarkoitettuja tuotteita, jotka on keinotekoisesti lämpökuivattu, ja joihin kuuluvat ’muut vastaavat rehutuotteet’, joilla tarkoitetaan kaikkia CN-koodiin 1214 90 90 kuuluvia keinotekoisesti lämpökuivattuja nurmirehutuotteita, ja erityisesti seuraavia: — nurmipalkokasvit, — nurmiheinät, — asetuksen (EY) N:o 1782/2003 liitteessä IX olevassa I kohdassa tarkoitetut vihreänä korjatut kokonaiset tuleentumattomat viljakasvit; b) ’aurinkokuivattu rehu’, jolla tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 1786/2003 1 artiklan a alakohdan toisessa ja neljännessä alakohdassa tarkoitettuja tuotteita, jotka on kuivattu muuten kuin keinotekoisella lämpökuivauksella ja jauhettu; c) ’valkuaisainetiivisteet’, joilla tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 1786/2003 1 artiklan b alakohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tuotteita; d) ’dehydratoidut tuotteet’, joilla tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 1786/2003 1 artiklan b alakohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuja tuotteita;

2)

’jalostusyrityksellä’ asetuksen (EY) N:o 1786/2003 7 artiklassa tarkoitettua kuivattua rehua jalostavaa yritystä, jonka jäsenvaltio, jossa yritys toimii, on asianmukaisesti hyväksynyt ja joka: a) dehydratoi tuorerehua käyttäen kuivaajaa, joka täyttää seuraavat edellytykset: — sisääntuloilman lämpötilan on oltava vähintään 250 °C; hihnakuivureiden, joiden sisääntuloilman lämpötila on vähintään 110 °C ja jotka ovat saaneet hyväksynnän ennen markkinointivuoden 1999/2000 alkua, ei tarvitse kuitenkaan täyttää tätä edellytystä, — rehun dehydratointi saa kestää enintään kolme tuntia, — rehua kerroksittain kuivattaessa kunkin kerroksen paksuus saa olla enintään yksi metri; b) tai jauhaa aurinkokuivattua rehua; c) taikka valmistaa valkuaisainetiivisteitä;

3)

’kuivattavan ja/tai jauhettavan rehun ostajalla’ asetuksen (EY) N:o 1786/2003 10 artiklan c alakohdan iii alakohdassa tarkoitettua luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jonka jäsenvaltio, jossa henkilö toimii, on asianmukaisesti hyväksynyt ja joka ostaa tuottajilta tuorerehua sen toimittamiseksi jalostusyrityksille;

4)	’erällä’ yhdellä kertaa jalostusyrityksestä toimitettua määritettyä rehun määrää, joka on koostumuksensa, kosteuspitoisuutensa ja valkuaisainepitoisuutensa osalta laadultaan yhtenäistä;

5)

’seoksella’ eläinten ruokintaan tarkoitettua tuotetta, joka sisältää jalostusyrityksessä kuivattua ja/tai jauhettua rehua ja muita lisättyjä aineita. ’Lisätyt aineet’ ovat erityyppisiä tuotteita kuin kuivattu rehu, sidonta-aineet ja paakkuuntumisenestoaineet mukaan luettuina, tai samantyyppisiä mutta muualla kuivattuja ja/tai jauhettuja tuotteita. Kuivattua rehua, joka sisältää lisättyjä aineita enintään 3 prosenttia lopputuotteen kokonaispainosta, ei voida kuitenkaan pitää seoksena, jos rehuun lisättyjen aineiden typen kokonaispitoisuus on enintään 2,4 prosenttia niiden kuiva-aineesta;

6)	’viljelylohkolla’ asetuksen (EY) N:o 1782/2003 18 ja 20 artiklassa ja komission asetuksen (EY) N:o 796/2004 (5) 6 artiklassa tarkoitetun yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän mukaisesti tunnistettuja lohkoja;

7)	’tilatukihakemuksella’ asetuksen (EY) N:o 1782/2003 22 artiklassa ja asetuksen (EY) N:o 796/2004 12 ja 14 artiklassa tarkoitettua tukihakemusta;

8)	’kuivatun rehun erän lopullisella vastaanottajalla’ henkilöä, joka on viimeisenä ottanut vastaan kyseisen erän siinä muodossa, joka sillä oli sen jalostuslaitoksesta lähtiessä, ja joka joko jalostaa kuivatun rehun tai käyttää sen eläinten ruokintaan.

3 artikla

Tukikelpoiset tuotteet

Tätä asetusta sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 1786/2003 4 artiklassa säädettyä tukea voi saada rehu, joka täyttää eläinten ruokintaan tarkoitettujen tuotteiden markkinoille saattamista koskevat vaatimukset ja joka:

a)

lähtee sellaisenaan tai seoksena jalostusyrityksen alueelta tai, jos sitä ei voida varastoida kyseisellä alueella, mistä tahansa sen ulkopuolella olevasta varastointipaikasta, jossa annetaan riittävät takeet varastoidun rehun tarkastamiseksi ja jonka toimivaltainen viranomainen on ennakolta hyväksynyt;

b)

jolla on sen jalostusyrityksestä lähtiessä seuraavat ominaisuudet: i) enimmäiskosteuspitoisuus: — aurinkokuivatun rehun, dehydratoidun ja jauhetun rehun, valkuaisainetiivisteiden ja dehydratoitujen tuotteiden osalta 12 prosenttia, — muun dehydratoidun rehun osalta 14 prosenttia; ii) raakavalkuaisen vähimmäispitoisuus kuiva-aineesta: — dehydratoidun rehun, aurinkokuivatun rehun ja dehydratoitujen tuotteiden osalta 15 prosenttia; — valkuaisainetiivisteiden osalta 45 prosenttia.

Tukioikeus on rajoitettu tuotemääriin, jotka on saatu asetuksen (EY) N:o 1782/2003 51 artiklassa tarkoitetussa maatalouskäytössä olevilla palstoilla tuotetusta rehusta kuivattamalla.

4 artikla

Tuen ulkopuolelle jättäminen

Asetuksen (EY) N:o 1786/2003 4 artiklassa säädettyä tukea ei makseta rehusta, joka on peräisin viljelyaloilta, jotka saavat asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osastossa säädettyä tukea.

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 9 luvussa tarkoitettua siementukea saavien viljelyalojen osalta jalostustuen ulkopuolelle jättäminen rajoittuu kuitenkin rehukasveihin, joiden siemenet on korjattu.

Toisaalta sellaiset viljelyalat, jotka saavat asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 10 luvussa tarkoitettua peltokasvien pinta-alatukea, voivat saada tukea kuivatuksi rehuksi jalostamiseen edellyttäen, että ne on kylvetty kokonaan peltokasveille paikallisten edellytysten mukaisesti.

2 LUKU

JALOSTUSYRITYKSET JA KUIVATTAVAN JA/TAI JAUHETTAVAN REHUN OSTAJAT

5 artikla

Jalostusyritysten hyväksyminen

Edellä 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua hyväksyntää varten jalostusyrityksen on:

a)

toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle asiakirjat, joihin sisältyy: i) kuvaus jalostusyrityksen alueesta ja erityisesti tiedot paikoista, joiden kautta jalostettavat tuotteet tuodaan yrityksen alueelle ja joiden kautta kuivattu rehu toimitetaan yrityksestä, jalostukseen käytettyjen tuotteiden ja lopputuotteiden varastointipaikoista sekä jalostustilojen sijainnista; ii) kuvaus 2 artiklan 2 kohdassa säädettyjen töiden suorittamiseksi käytettävistä teknisistä laitteista, erityisesti dehydratointiuuneista ja jauhatuslaitteista sekä niiden haihdutuskapasiteetista tunnissa ja toimintalämpötilasta, sekä punnituslaitteista; iii) luettelo ennen dehydratointia tai sen aikana lisätyistä aineista ja ohjeellinen luettelo valmistuksessa käytetyistä muista tuotteista ja lopputuotteista; iv) mallit 12 artiklassa tarkoitetun varastokirjanpidon rekistereistä;

b)	annettava toimivaltaisen viranomaisen käyttöön ajan tasalla oleva varastokirjanpitonsa ja liikekirjanpitonsa;

c)	helpotettava tarkastustoimia;

d)	noudatettava asetuksessa (EY) N:o 1786/2003 ja tässä asetuksessa säädettyjä edellytyksiä.

Jos a alakohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen asiakirjojen yhtä tai useampaa osaa muutetaan, jalostusyrityksen on ilmoitettava siitä toimivaltaiselle viranomaiselle kymmenen kalenteripäivän kuluessa saadakseen vahvistuksen hyväksynnälle.

6 artikla

Kuivattavan ja/tai jauhettavan rehun ostajan hyväksyminen

Edellä 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua hyväksyntää varten kuivattavan ja/tai jauhettavan rehun ostajan on:

a)	pidettävä kyseisistä tuotteista luetteloa, josta käy tuotekohtaisesti ilmi vähintään päivittäiset ostot ja myynnit sekä maininta kunkin erän määrästä, tuotteen toimittaneen tuottajan kanssa tehdystä sopimuksesta ja tarvittaessa vastaanottavasta jalostusyrityksestä;

b)	annettava toimivaltaisen viranomaisen käyttöön ajan tasalla oleva varastokirjanpitonsa ja liikekirjanpitonsa;

c)	helpotettava tarkastustoimia;

d)	noudatettava asetuksessa (EY) N:o 1786/2003 ja tässä asetuksessa säädettyjä edellytyksiä.

7 artikla

Hyväksynnän myöntäminen ja peruminen

Asianomaisten on haettava 2 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja hyväksyntöjä ennen markkinointivuoden alkua.

Kunkin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on myönnettävä hyväksynnät ennen markkinointivuoden alkua. Toimivaltainen viranomainen voi poikkeustapauksissa myöntää väliaikaisen hyväksynnän enintään kahden kuukauden kuluessa kyseisen markkinointivuoden alusta. Tällaisessa tapauksessa yritystä pidetään hyväksyttynä toimivaltaisen viranomaisen myöntämään lopulliseen hyväksyntään asti.

Kun yksi tai useampi 5 tai 6 artiklassa säädetyistä edellytyksistä ei enää täyty, toimivaltaisen viranomaisen on peruttava hyväksyntä, ellei jalostusyritys tai kuivattavan ja/tai jauhettavan rehun ostaja toteuta ongelman vakavuuden perusteella vahvistettavan määräajan puitteissa tarvittavia toimenpiteitä täyttääkseen uudelleen edellä mainitut edellytykset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 30 artiklan soveltamista.

8 artikla

Rehun valmistusta koskevat velvollisuudet

Jos jalostusyritys valmistaa yhtäältä dehydratoitua rehua ja/tai valkuaisainetiivisteitä ja toisaalta aurinkokuivattua rehua:

a)	dehydratoitua rehua on valmistettava eri tiloissa tai paikoissa kuin aurinkokuivattua rehua;

b)	näillä kahdella eri tavalla valmistetut tuotteet on varastoitava eri paikkoihin;

c)	yhteen näistä ryhmistä kuuluvan tuotteen sekoittaminen toiseen ryhmään kuuluvan tuotteen kanssa yrityksessä on kiellettyä.

9 artikla

Tuotteiden yritykseen tuontia ja yrityksestä vientiä koskevat velvollisuudet

Ennen kuin jalostusyritys tuo seosten valmistusta varten alueelleen muita tuotteita kuin kuivattavaksi ja/tai jauhettavaksi tarkoitettua rehua, sen on ilmoitettava tästä kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja eriteltävä sen alueelle tuotujen tuotteiden laji ja määrät.

Jos jalostusyrityksen alueelle tuodaan toisessa jalostusyrityksessä kuivattua ja/tai jauhettua rehua, jalostusyrityksen on lisäksi ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle tuodun rehun alkuperä ja määräpaikka. Tässä tapauksessa rehun saa tuoda yrityksen alueelle ainoastaan toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa ja sen vahvistamia edellytyksiä noudattaen.

Jalostusyrityksestä vietyä kuivattua rehua saadaan tuoda uudelleen sen alueelle ainoastaan niiden uudelleenpakkaamista varten toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa ja sen vahvistamia edellytyksiä noudattaen.

Tämän artiklan mukaisesti jalostusyrityksen alueelle tuotuja tai uudelleen tuotuja tuotteita ei saa varastoida kyseisessä jalostusyrityksessä kuivatun ja/tai jauhetun rehun kanssa. Ne on lisäksi merkittävä yrityksen kirjanpitoon 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

10 artikla

Kuivatun rehun painon määrittäminen, näytteiden ottaminen ja analysointi

1.   Jalostusyrityksen on tehtävä asetuksen (EY) N:o 1786/2003 13 artiklan 2 kohdassa säädetty näytteiden otto sekä kuivatun rehun punnitseminen, kun kuivattu rehu lähtee yrityksestä.

Jos kuivattu rehu sekoitetaan jalostusyrityksessä, näytteiden otto ja punnitseminen tehdään kuitenkin ennen sekoittamista.

Jos sekoittaminen tehdään ennen kuivatusta tai sen aikana, seoksesta on otettava näyte kuivattamisen jälkeen; siihen on liitettävä huomautus, jossa mainitaan, että kyseessä on seos, ja jossa täsmennetään rehuun lisätyn aineen laatu, nimitys ja sen typpipitoisten aineiden kokonaispitoisuus kuiva-aineesta ja määrä lopputuotteessa.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi vaatia, että jalostusyritys ilmoittaa sille jokaisen kuivatun rehun toimituksen päivineen ja määrineen vähintään kaksi työpäivää ennen toimitusta, jotta toimivaltainen viranomainen voi suorittaa tarvittavat tarkastukset.

Toimivaltaisen viranomaisen on kunakin markkinointivuonna otettava säännöllisesti näytteitä ja tehtävä punnituksia määrästä, joka on vähintään viisi painoprosenttia yrityksestä lähtevästä kuivatusta rehusta ja vähintään viisi painoprosenttia sekoitetusta kuivatusta rehusta.

3.   Edellä 3 artiklassa tarkoitettu kosteuspitoisuus ja raakavalkuaisen pitoisuus on määritettävä ottamalla näytteitä jokaisen jalostusyrityksestä lähteneen tai siellä sekoitetun kuivatun rehun erän kustakin enintään 110 tonnin määrästä komission direktiiveissä 76/371/ETY (6), 71/393/ETY (7) ja 72/199/ETY (8) määritellyn menetelmän mukaisesti.

Jos toimitetaan tai sekoitetaan useita lajikoostumukseltaan, kosteuspitoisuudeltaan ja valkuaisainepitoisuudeltaan tasalaatuisia eriä, joiden yhteispaino on enintään 110 tonnia, näyte on otettava jokaisesta erästä. Analysointi tehdään sitä vastoin näiden näytteiden edustavan seoksen perusteella.

11 artikla

Rehun punnitseminen ja dehydratoitavan rehun kosteuspitoisuuden mittaaminen

1.   Jalostusyritysten on määritettävä järjestelmällisellä punnituksella niille jalostettavaksi toimitetun dehydratoitavan rehun ja aurinkokuivatun rehun tarkat toimitetut määrät.

2.   Järjestelmällistä punnitsemista koskevaa velvollisuutta ei sovelleta, jos kyseessä olevan yrityksen tuotanto ei ylitä 1 000:ta tonnia markkinointivuotta kohden ja jos yritys osoittaa jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, ettei sen ole mahdollista käyttää viiden kilometrin säteellä sijaitsevaa julkista punnituslaitosta. Tässä tapauksessa toimitetut määrät voidaan määrittää soveltamalla mitä tahansa muuta kyseessä olevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen ennakolta hyväksymää menetelmää.

3.   Jalostusyrityksen on mitattava dehydratoitavan rehun keskimääräinen kosteuspitoisuus vertaamalla käytettyjä määriä ja saatuja kuivatun rehun määriä keskenään.

4.   Jalostusyritysten on ilmoitettava ennen kunkin vuosineljänneksen ensimmäisen kuukauden loppua toimivaltaiselle viranomaiselle 3 kohdassa tarkoitettu keskimääräinen kosteuspitoisuus, joka on todettu dehydratoitavasta rehusta, jonka yritys on jalostanut edellisen vuosineljänneksen aikana.

12 artikla

Jalostusyritysten varastokirjanpito

1.   Asetuksen (EY) N:o 1786/2003 10 artiklan a alakohdassa säädetyn jalostusyritysten varastokirjanpidon on oltava yhteydessä liikekirjanpitoon, ja sen on mahdollistettava seuraavien tekijöiden päivittäinen seuranta:

a)

dehydratoitaviksi ja/tai jauhettaviksi tulevien tuotteiden määrät sekä jokaisen toimituksen osalta: — saapumispäivä, — määrä, — dehydratoitaviksi tarkoitettujen rehujen ja tarvittaessa aurinkokuivattujen rehujen asetuksen (EY) N:o 1786/2003 1 artiklassa tarkoitettu laji tai tarkoitetut lajit, — dehydratoitavan rehun todettu kosteuspitoisuus, — tämän asetuksen 14 tai 15 artiklassa säädetyn sopimuksen ja/tai toimitusilmoituksen viitetiedot;

b)	tuotetut määrät sekä kaikkien valmistuksessa mahdollisesti käytettyjen lisättyjen aineiden määrät;

c)	yrityksestä lähteneet määrät ja jokaisen erän osalta toimituspäivä sekä todettu kosteuspitoisuus ja valkuaisainepitoisuus;

d)	ne kuivatun rehun määrät, joista jalostusyritys on jo saanut tukea ja jotka on tuotu tai uudelleentuotu yrityksen alueelle;

e)	kunkin markkinointivuoden lopussa varastossa olevan kuivatun rehun määrä;

f)	tuotteet, jotka yritys on sekoittanut tai lisännyt kuivattuun ja/tai jauhettuun rehuun, sekä näiden tuotteiden laatu, nimitys, typpipitoisten aineiden kokonaispitoisuus kuiva-aineesta sekä niiden määrä lopputuotteessa.

2.   Jalostusyritysten on pidettävä erillistä varastokirjanpitoa dehydratoidusta rehusta, aurinkokuivatusta rehusta, valkuaisainetiivisteistä ja dehydratoiduista tuotteista.

3.   Jos yritys dehydratoi tai käsittelee myös muita tuotteita kuin kuivattua rehua, sen on pidettävä erillistä varastokirjanpitoa tästä muusta dehydratoinnista tai käsittelystä.

13 artikla

Varastokirjanpitoa koskevat tositteet

1.   Jalostusyritysten on annettava toimivaltaisen viranomaisen käyttöön tämän pyynnöstä erityisesti seuraavat tositteet:

a)	selvitykset, joiden avulla voidaan määrittää yrityksen tuotantokyky;

b)	ilmoitus yrityksen varastossa olevien polttoaineiden määrästä tuotannon alkaessa ja päättyessä;

c)	polttoaineen ostolaskut ja selvitykset sähkönkulutuksesta tuotantovaiheen aikana;

d)	tiedot kuivaajien tuntimääräisistä käyttöajoista ja aurinkokuivatun rehun osalta jauhatuslaitteiden tuntimääräisistä käyttöajoista;

e)	täydellinen selvitys energiankulutuksesta liitteen I mukaisesti;

f)	sopimukset ja/tai toimitusilmoitukset.

2.   Jalostusyritysten, jotka myyvät tuotteensa, on annettava toimivaltaisen viranomaisen käyttöön 1 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen lisäksi kuivattavan ja/tai jauhettavan rehun ostolaskut sekä kuivatun rehun myyntilaskut, joista käy ilmi erityisesti myydyn tuotteen määrä ja koostumus sekä ostajan nimi ja osoite.

Jalostusyritysten, jotka jalostavat jäsentensä tuotantoa ja toimittavat näille kuivatun rehun, on annettava toimivaltaisen viranomaisen käyttöön 1 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen lisäksi toimitusluettelot tai mitkä tahansa toimivaltaisen viranomaisen hyväksymät tiliasiakirjat, joista käy ilmi erityisesti toimitetun tuotteen määrä ja koostumus sekä vastaanottajien nimet.

Yritysten, jotka tuottavat kuivattua rehua viljelijän lukuun ja toimittavat tälle kyseessä olevan tuotannon, on annettava toimivaltaisen viranomaisen käyttöön 1 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen lisäksi laskut, joista käyvät ilmi tuotantokustannukset sekä erityisesti tuotetun kuivatun rehun määrä ja koostumus ja viljelijän nimi.

3 LUKU

SOPIMUKSET JA TOIMITUSILMOITUKSET

14 artikla

Sopimukset

1.   Jokaisessa asetuksen (EY) N:o 1786/2003 10 artiklan c alakohdan i ja iii alakohdassa tarkoitetussa sopimuksessa on oltava mainitun asetuksen 12 artiklassa säädettyjen tietojen lisäksi erityisesti:

a)	sopimuspuolten sukunimet, etunimet ja osoitteet;

b)	sopimuksen tekopäivä;

c)	kyseessä oleva markkinointivuosi;

d)	jalostettava rehulaji tai jalostettavat rehulajit sekä niiden ennakoitu määrä;

e)

sen viljelylohkon tai niiden viljelylohkojen tunnistetiedot, joilla jalostettava rehu on viljelty, sekä sitä tilatukihakemusta koskeva viitetieto, jossa kyseiset viljelylohkot on ilmoitettu, asetuksen (EY) N:o 796/2004 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja silloin kun sopimus on tehty tai toimitusilmoitus annettu ennen tilatukihakemuksen jättämistä, sitoumus siitä, että mainitut viljelylohkot ilmoitetaan tilatukihakemuksessa.

2.   Jos jalostusyritys panee itsenäisen viljelijän taikka yhden tai useamman oman jäsenensä kanssa tekemänsä sopimuksen täytäntöön asetuksen (EY) N:o 1786/2003 12 artiklan 2 kohdassa säädetyllä tavalla, sopimuksesta on ilmettävä lisäksi:

a)	toimitettava valmis tuote;

b)	tuottajan maksettaviksi tulevat kulut.

15 artikla

Toimitusilmoitukset

1.   Jos yritys jalostaa oman tuotantonsa tai ryhmittymän ollessa kysymyksessä jäsentensä tuotannon, laadittavassa toimitusilmoituksessa on oltava vähintään:

a)	toimituspäivä tai tarvittaessa alustava päivämäärä, jos toimitus tapahtuu sen jälkeen, kun toimitusilmoitus on jätetty toimivaltaiselle viranomaiselle;

b)	vastaanotetut tai vastaanotettavat rehun määrät;

c)	jalostettava rehulaji tai jalostettavat rehulajit;

d)	tarvittaessa ryhmittymän sen jäsenen nimi ja osoite, joka toimittaa rehun;

e)

sen viljelylohkon tai niiden viljelylohkojen tunnistetiedot, joilla jalostettava rehu on viljelty, sekä sitä tilatukihakemusta koskeva viitetieto, jossa kyseiset viljelylohkot on ilmoitettu, asetuksen (EY) N:o 796/2004 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja silloin kun sopimus on tehty tai toimitusilmoitus annettu ennen tilatukihakemuksen jättämistä, sitoumus siitä, että mainitut viljelylohkot ilmoitetaan tilatukihakemuksessa.

2.   Jos hyväksytty ostaja on toimittanut rehun yritykselle, laadittavassa toimitusilmoituksessa on oltava vähintään:

a)	hyväksytyn ostajan tunnistetiedot;

b)	toimituspäivä tai tarvittaessa alustava päivämäärä, jos toimitus tapahtuu sen jälkeen, kun toimitusilmoitus on jätetty toimivaltaiselle viranomaiselle;

c)	vastaanotetut tai vastaanotettavat rehun määrät, jotka on eritelty ostajien ja tuottajien välillä tehtyjen sopimusten mukaisesti ja mainittujen sopimusten viitetiedot mainiten;

d)	jalostettava rehulaji tai jalostettavat rehulajit;

e)

sen viljelylohkon tai niiden viljelylohkojen tunnistetiedot, joilla jalostettava rehu on viljelty, sekä sitä tilatukihakemusta koskeva viitetieto, jossa kyseiset viljelylohkot on ilmoitettu, asetuksen (EY) N:o 796/2004 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja silloin kun sopimus on tehty tai toimitusilmoitus annettu ennen tilatukihakemuksen jättämistä, sitoumus siitä, että mainitut viljelylohkot ilmoitetaan tilatukihakemuksessa.

16 artikla

Sopimuksen tai toimitusilmoituksen määräaika

Edellä 14 ja 15 artiklassa säädetyt sopimukset ja toimitusilmoitukset on tehtävä kirjallisesti vähintään kaksi työpäivää ennen toimitusta.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää määräajan, joka on kahdesta kahdeksaan työpäivää ennen toimitusta.

17 artikla

Ilmoitukset

Jalostusyritysten ja kuivattavan ja/tai jauhettavan rehun ostajien on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle viimeistään kunkin kuukauden 15 päivänä luettelo edellisen kuukauden aikana tehdyistä sopimuksista ja laadituista toimitusilmoituksista.

Luettelossa on oltava erityisesti seuraavat tiedot:

a)	jalostusyrityksen tai hyväksytyn ostajan sopimuspuolen henkilötiedot taikka ilmoittajan henkilötiedot, jos on kyse omaa tuotantoaan jalostavasta yrityksestä tai jäsentensä tuotantoa jalostavasta ryhmittymästä;

b)	sopimuksen taikka toimitusilmoituksen päivämäärä;

c)	viljelylohkojen tunnistetiedot;

d)	kyseessä olevan tilatukihakemuksen viitetiedot.

Toimivaltainen viranomainen voi pyytää toimittamaan luettelon sähköisessä muodossa.

4 LUKU

TUKIHAKEMUKSET JA TUEN MAKSAMINEN

18 artikla

Tukihakemusten jättämisen määräaika

1.   Asetuksen (EY) N:o 1786/2003 4 artiklassa säädetyn tuen saamiseksi jalostusyrityksen on jätettävä tietyn kuukauden aikana mainitusta laitoksesta toimitettua rehua koskeva tukihakemus 45 kalenteripäivän kuluessa kyseisen kuukauden päättymisestä.

2.   Ylivoimaisia esteitä ja poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta:

a)	hakemuksen jättämisestä 1 kohdassa tarkoitetun määräajan jälkeen seuraa yhden prosentin vähennys työpäivää kohti niistä määristä, joihin yrityksellä olisi ollut oikeus, jos se olisi jättänyt hakemuksensa annetussa määräajassa;

b)	kun myöhästyminen on enemmän kuin 25 kalenteripäivää, hakemus katsotaan hylätyksi.

3.   Markkinointivuotta koskevaa tukihakemusta ei ylivoimaisia esteitä ja poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta saa jättää mainitun markkinointivuoden päättymistä seuraavan huhtikuun 15 päivän jälkeen.

19 artikla

Hakemusten sisältö

1.   Tukihakemuksessa on oltava vähintään seuraavat tiedot:

a)	hakijan sukunimi, etunimi, osoite ja allekirjoitus;

b)	määrät, joille tukea haetaan, eräkohtaisesti eriteltyinä;

c)	päivämäärä, jona kukin erä on lähtenyt yrityksen alueelta;

d)	tieto siitä, että näytteet on otettu eräkohtaisesti 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti tuotetun kuivatun rehun lähtiessä jalostusyrityksestä tai sitä siellä sekoitettaessa, sekä kaikki näytteiden tunnistamiseksi tarvittavat tiedot;

e)	eräkohtaiset tiedot kaikista rehuihin mahdollisesti lisätyistä aineista, erityisesti niiden laatu, nimitys, typpipitoisten aineiden kokonaispitoisuus kuiva-aineesta sekä lisättyjen aineiden määrä lopputuotteessa;

f)	jos on kyse seoksesta, eräkohtaiset tiedot yrityksessä kuivatun rehun seokseen sisältyvän raakavalkuaisen kokonaispitoisuudesta, josta on vähennetty rehuun lisätyistä aineista aiheutuva typpipitoisten aineiden kokonaispitoisuus.

2.   Jalostusyritykselle myönnettävä tuki koskee ainoastaan kyseisessä yrityksessä kuivattua ja/tai jauhettua rehua kaikkien rehuihin lisättyjen aineiden painon vähentämisen jälkeen.

20 artikla

Ennakot

1.   Asetuksen (EY) N:o 1786/2003 7 artiklan 1 kohdassa säädetyn ennakon saadakseen hakijan on liitettävä tukihakemukseensa todistus mainitussa kohdassa säädetyn vakuuden asettamisesta.

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta oikeus tukeen voidaan tarkistaa 90 kalenteripäivän kuluessa hakemuksen jättöpäivästä.

21 artikla

Tuen lopullinen määrä

1.   Komissio vahvistaa asetuksen (EY) N:o 1786/2003 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tuen lopullisen määrän mainitun asetuksen 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti. Tuen määrä lasketaan jäsenvaltioiden tämän asetuksen 33 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti toimittamien ilmoitusten perusteella.

2.   Jos yksi tai useampi jäsenvaltio antaa myöhempien tarkistusten perusteella tämän asetuksen 33 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti toisen, asianmukaisesti perustellun tiedonannon, jossa ensimmäisessä ilmoitettua määrää korotetaan, toinen tiedonanto voidaan ottaa huomioon ainoastaan, jos se ei vaikuta ensimmäisen tiedonannon perusteella laskettuun lopulliseen määrään. Tästä syystä huomioon ottamatta jätetyt kuivatun rehun määrät kirjataan seuraavalle markkinavuodelle.

3.   Asetuksen (EY) N:o 1786/2003 7 artiklan 3 kohdassa säädetty mahdollinen erotus on maksettava 60 kalenteripäivän kuluessa päivästä, jona komissio julkaisee tuen lopullisen määrän Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

22 artikla

Valuuttakurssi

Asetuksen (EY) N:o 1786/2003 4 artiklassa säädettyyn tukeen sovellettavan valuuttakurssin määräytymisperuste on sen kuukauden ensimmäinen päivä, jona tietty kuivatun rehun erä lähtee hyväksytyn jalostusyrityksen alueelta.

5 LUKU

TARKASTUKSET

23 artikla

Tarkastuksia koskevat yleiset periaatteet

1.   Tässä asetuksessa säädetyt hallinnolliset ja paikalla tehtävät tarkastukset on toteutettava siten, että tuen myöntämistä koskevien edellytysten noudattaminen tarkastetaan tehokkaalla tavalla.

2.   Jos jalostusyritys estää paikalla tehtävän tarkastuksen suorittamisen, kyseessä olevat tukihakemukset hylätään.

24 artikla

Hallinnolliset tarkastukset

1.   Hallinnollisten tarkastusten tavoitteena on auttaa havaitsemaan sääntöjenvastaisuudet erityisesti ristiintarkastuksia käyttäen.

Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä ristiintarkastuksia tilatukihakemuksessa, sopimuksissa ja/tai toimitusilmoituksissa ilmoitettujen viljelylohkojen ja viljelylohkojen tunnistusjärjestelmään sisältyvien viitelohkojen välillä viljelylohkojen tukikelpoisuuden tarkistamiseksi ja perusteettoman tuen myöntämisen estämiseksi.

2.   Ristiintarkastuksissa paljastuneisiin sääntöjenvastaisuuksiin sovelletaan aiheellisia hallinnollisia menettelyitä, ja tarvittaessa tehdään tarkastus paikalla.

25 artikla

Paikalla tehtävät tarkastukset

1.   Paikalla tehtävät tarkastukset on tehtävä ennalta ilmoittamatta. Ennakkoilmoitus voidaan kuitenkin antaa mahdollisimman lyhyellä varoitusajalla edellyttäen, että tarkastuksen tarkoitus ei vaarannu. Ilmoituksen saa asianmukaisesti perusteltuja tapauksia lukuun ottamatta antaa enintään 48 tuntia ennen tarkastusta.

2.   Tässä asetuksessa säädetyt paikalla tehtävät tarkastukset ja muut yhteisön lainsäädännössä säädetyt tarkastukset on tarvittaessa tehtävä samanaikaisesti.

3.   Jos paikalla tehtävissä tarkastuksissa ilmenee merkittäviä sääntöjenvastaisuuksia jollakin alueella tai jossakin jalostusyrityksessä, toimivaltaisen viranomaisen on lisättävä paikalla tehtävien tarkastusten määrää, tiheyttä ja laajuutta kyseisenä vuonna ja seuraavana vuonna.

4.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava tarkastusotosten valinnassa noudatettavat perusteet. Jos otokseen perustuvassa tarkastuksessa ilmenee sääntöjenvastaisuuksia, otoksen kokoa ja edustavuutta on lisättävä asianmukaisesti.

26 artikla

Jalostusyrityksiä koskevat paikalla tehtävät tarkastukset

1.   Toimivaltaisten viranomaisten on tarkastettava vähintään kerran markkinointivuoden aikana kaikkien jalostusyritysten 12 artiklassa tarkoitettu varastokirjanpito ja erityisesti varastokirjanpidon ja liikekirjanpidon välinen yhteys.

2.   Toimivaltaisten viranomaisten on myös tarkastettava jalostusyritysten varastokirjanpitoa koskevat tositteet pistokokein.

Äskettäin hyväksyttyjen yritysten osalta on kuitenkin tarkastettava kaikki niiden ensimmäisenä toimintavuotenaan tekemät hakemukset.

27 artikla

Muita toimijoita koskevat paikalla tehtävät tarkastukset

1.   Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä säännöllisesti lisätarkastuksia raaka-aineen toimittajien luona sekä niiden toimijoiden luona, joille kuivattu rehu on toimitettu.

Tarkastusten on koskettava:

a)	vähintään viittä prosenttia eristä, joille on haettu tukea, jotta niiden jäljitettävyys lopulliselle vastaanottajalle asti voitaisiin tarkistaa;

b)	vähintään viittä prosenttia sopimuksista ja toimitusilmoituksista, jotta voitaisiin tarkistaa viljelylohko, jolta jalostusyrityksille toimitetut tuotteet ovat peräisin.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on valittava paikalla tarkastettavat toimijat riskianalyysin perusteella ottaen huomioon:

a)	tuen määrä;

b)	tuen muutokset edelliseen vuoteen verrattuna;

c)	aiempien vuosien tarkastusten tulokset;

d)	muut jäsenvaltioiden määrittelemät muuttujat.

Toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava aiempina vuosina käytettyjen riskianalyysiparametrien tehokkuus vuosittain.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on pidettävä kirjaa perusteista, joilla viljelijä on valittu paikalla tehtävään tarkastukseen. Tarkastuksen paikalla tekevälle tarkastajalle on annettava niitä koskevat tiedot ennen tarkastuksen aloittamista.

28 artikla

Tarkastuskertomus

1.   Jokaisesta paikalla tehtävästä tarkastuksesta on laadittava tarkastuskertomus, jossa tarkastukseen liittyvät seikat esitetään yksityiskohtaisesti.

2.   Tarkastettavalle on annettava mahdollisuus allekirjoittaa kertomus ja lisätä siihen omia huomautuksiaan. Hänelle on annettava jäljennös tarkastuskertomuksesta.

6 LUKU

VÄHENNYKSET JA POISSULKEMISET

29 artikla

Vähennykset ja poissulkemiset tapauksissa, joissa jalostusyritykset ovat ilmoittaneet liian suuria määriä

Jos yhdessä tai useammassa tukihakemuksessa ilmoitettu kuivatun rehun määrä on suurempi kuin 3 artiklan mukainen tukikelpoinen määrä, sovelletaan seuraavia sääntöjä:

a)	jos tukihakemuksessa todettu ero on enintään 20 prosenttia tukikelpoisiin määriin verrattuna, tuen määrä lasketaan tukikelpoisen määrän perusteella, josta vähennetään todettu ero kaksinkertaisena;

b)	jos tukihakemuksessa todettu ero on enemmän kuin 20 prosenttia tukikelpoisista määristä, tukihakemus hylätään;

c)	jos tukihakemuksessa todettu ero on enintään 20 prosenttia tukikelpoisiin määriin verrattuna, mutta vastaava ero on jo todettu aiemmin saman markkinointivuoden aikana, tukihakemus hylätään;

d)	jos tukihakemuksessa todettu ero on enemmän kuin 50 prosenttia tukikelpoisista määristä tai jos 20:tä prosenttia suurempi mutta 50:tä prosenttia pienempi ero todetaan uudelleen saman markkinointivuoden aikana, kyseisenä markkinointivuotena ei myönnetä tukea lainkaan.

Takaisin perittävä määrä on vähennettävä niistä maksuista, jotka yritykselle voitaisiin myöntää niiden hakemusten perusteella, jotka se jättää toteamisvuotta seuraavien markkinointivuosien aikana.

Jos todetaan, että jalostusyritys on syyllistynyt ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin sääntöjenvastaisuuksiin tahallaan, tuensaaja on jätettävä vaille tukea kuluvana ja sitä seuraavana markkinointivuotena.

30 artikla

Vähennykset ja poissulkemiset tapauksissa, joissa hyväksytyt jalostusyritykset tai ostajat ovat jättäneet noudattamatta joitakin hyväksymisedellytyksiä

Jos todetaan, että varastokirjanpito ei täytä 12 artiklassa tarkoitettuja edellytyksiä tai että yhteyttä varastokirjanpidon, liikekirjanpidon ja tositteiden välillä ei voida osoittaa, jalostusyrityksen tukea vähennetään 10–30 prosenttia kuluvalle markkinointivuodelle haetun tuen määrästä todettujen puutteiden vakavuuden mukaisessa suhteessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 29 artiklassa tarkoitettujen vähennysten ja poissulkemisten soveltamista.

Jos samat sääntöjenvastaisuudet todetaan uudelleen kahden vuoden kuluessa ensimmäisestä toteamisesta, toimivaltaisen viranomaisen on peruttava jalostusyrityksen hyväksyntä vähintään yhden ja enintään kolmen markkinointivuoden ajaksi.

7 LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

31 artikla

Ylivoimainen este ja poikkeukselliset olosuhteet

Tiedot ylivoimaisista esteistä ja poikkeuksellisista olosuhteista on ilmoitettava kirjallisesti toimivaltaiselle viranomaiselle sekä esitettävä niistä kyseistä viranomaista tyydyttävät todisteet 10 työpäivän kuluessa siitä päivästä, jona jalostusyrityksestä vastaava henkilö voi ne ilmoittaa.

32 artikla

Lisätoimenpiteet ja jäsenvaltioiden keskinäinen avunanto

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki kuivarehualan yhteisen markkinajärjestelyn moitteettomaksi soveltamiseksi tarvittavat lisätoimenpiteet ja autettava toisiaan tässä asetuksessa säädettyjen tarkastusten toteuttamiseksi. Jos tässä asetuksessa ei säädetä tarkoituksenmukaisista vähennyksistä ja poissulkemisista, jäsenvaltiot voivat tässä yhteydessä ottaa käyttöön aiheellisia kansallisia seuraamuksia, joita sovelletaan jalostusyrityksiin tai muihin markkinoiden toimijoihin, kuten viljelijöihin tai ostajiin, jotka ovat osallisina tuen myöntämismenettelyssä, sen varmistamiseksi, että tuen myöntämisedellytykset täyttyvät.

2.   Jäsenvaltioiden on avustettava toisiaan tehokkaiden tarkastusten varmistamiseksi ja toimitettujen asiakirjojen oikeellisuuden ja/tai vaihdettujen tietojen paikkansapitävyyden tarkastamiseksi.

33 artikla

Komissiolle toimitettavat jäsenvaltioiden ilmoitukset

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava jokaisen vuosineljänneksen alussa kuivatun rehun määrät, joista asetuksen (EY) N:o 1786/2003 4 artiklassa säädettyä tukea koskevat hakemukset on jätetty edeltävän vuosineljänneksen aikana, eriteltyinä niiden kuukausien mukaisesti, joina kyseiset määrät ovat lähteneet yrityksestä.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava viimeistään kunkin vuoden toukokuun 31 päivänä ne kuivatun rehun määrät, joiden osalta oikeus tukeen on hyväksytty edeltävänä markkinointivuonna.

Ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetut tiedot on eriteltävä 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen luokkien mukaisesti. Komissio käyttää näitä tietoja todetakseen, onko taattua enimmäismäärää noudatettu.

2.   Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi:

a)	viimeistään kunkin vuoden huhtikuun 30 päivänä ne kuivatun rehun arvioidut määrät, jotka olivat jalostusyritysten varastossa 31 päivänä maaliskuuta kyseisenä vuonna;

b)	viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2005 jalostusyrityksissä 31 päivänä maaliskuuta 2005 varastossa olevat kuivatun rehun määrät, joihin sovelletaan 34 artiklan säännöksiä;

c)	viimeistään kunkin vuoden toukokuun 31 päivänä edellisen markkinointivuoden uusien hyväksyntöjen, peruttujen hyväksyntöjen ja väliaikaisten hyväksyntöjen määrät;

d)	viimeistään kunkin vuoden toukokuun 31 päivänä 23–28 artiklan nojalla tehtyjä tarkastuksia ja 29, 30 ja 31 artiklan nojalla sovellettuja vähennyksiä ja poissulkemisia koskevat edellisen markkinointivuoden tilastotiedot liitteen III mukaisesti;

e)

viimeistään kunkin vuoden toukokuun 31 päivänä edellisen markkinointivuoden osalta kuivatun rehun tuotannossa käytetyn energian kulutusta koskeva selvitys liitteen I mukaisesti sekä palkokasvien ja muiden tuorerehujen viljelyyn käytettyjen viljelyalojen muutoksia koskeva selvitys liitteen II mukaisesti;

f)	kutakin puolivuotiskautta seuraavan kuukauden kuluessa keskimääräiset kosteuspitoisuudet, jotka jalostusyritykset ovat edellisen puolivuotiskauden aikana todenneet dehydratoitavasta rehusta ja ilmoittaneet 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

g)	viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2005 asetuksen (EY) N:o 1786/2003 ja tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi toteutetut toimenpiteet ja erityisesti tämän asetuksen 30 artiklassa säädetyt kansalliset seuraamukset.

8 LUKU

SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

34 artikla

Varastot 31 päivänä maaliskuuta 2005

1.   Markkinointivuoden 2004/2005 aikana tuotetusta kuivatusta rehusta, jota ei ole viety jalostusyrityksestä tai jostakin tämän asetuksen 3 artiklan a alakohdassa tarkoitetusta varastointipaikasta ennen 31 päivää maaliskuuta 2005, voidaan myöntää asetuksen (EY) N:o 603/95 3 artiklassa säädettyä tukea markkinointivuonna 2005/2006 edellyttäen, että:

a)	tämän asetuksen 3 artiklassa tarkoitettuja edellytyksiä noudatetaan;

b)	ne lähtevät jalostusyrityksestä toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa tämän asetuksen 10 ja 11 artiklassa säädetyillä edellytyksillä;

c)	ne merkitään kirjanpitoon kyseisille jäsenvaltioille markkinointivuodeksi 2004/2005 myönnettyjen taattujen kansallisten määrien puitteissa;

d)	ne on ilmoitettu ja varmennettu markkinointivuoden 2004/2005 aikana.

2.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava kaikki tarvittavat valvontatoimenpiteet 1 kohdan säännösten noudattamisen varmistamiseksi.

35 artikla

Vapaaehtoinen siirtymäkausi

Jäsenvaltioiden, jotka soveltavat vapaaehtoista siirtymäkautta asetuksen (EY) N:o 1782/2003 71 artiklan mukaisesti, on maksettava jalostusyrityksille tuottajille siirrettäväksi asetuksen (EY) N:o 1782/2003 71 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu tuki asetuksen (EY) N:o 1786/2003 4 artiklassa säädettyyn tukeen kelpoisiksi katsottujen määrien perusteella ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 liitteessä VII olevassa D kohdassa tarkoitetun enimmäismäärän rajoissa.

Jos jalostusyritys hankkii toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevaa rehua, asetuksen (EY) N:o 1782/2003 71 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu tuki maksetaan jalostusyrityksille tuottajalle siirtämiseksi ainoastaan, jos kyseinen tuottaja sijaitsee jäsenvaltiossa, joka soveltaa vapaaehtoista siirtymäkautta.

Tämän tuen ja asetuksessa (EY) N:o 1786/2003 säädetyn tuen yhteismäärä ei saa ylittää alalle asetuksessa (EY) N:o 603/95 säädettyä enimmäistukea.

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 71 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu tuki vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1786/2003 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti, ja se maksetaan jalostusyrityksille, joiden on siirrettävä se 15 työpäivän kuluessa tuottajille.

36 artikla

Markkinointivuotta 2004/2005 koskevat säännökset

Kumotaan asetus (EY) N:o 785/95.

Sen säännökset, joita sovelletaan markkinointivuonna 2004/2005 voimassa olevan tukijärjestelmän hallinnointiin, ovat kuitenkin voimassa mainitun markkinointivuoden tulosten lopulliseen vahvistamiseen saakka.

37 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä huhtikuuta 2005.

---

(1)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 114. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 583/2004 (EUVL L 91, 30.3.2004, s. 1).

(2)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 118/2005 (EUVL L 24, 27.1.2005, s. 15).

(3)  EYVL L 63, 21.3.1995, s. 1.

(4)  EYVL L 79, 7.4.1995, s. 5. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1413/2001 (EYVL L 191, 13.7.2001, s. 8).

(5)  EUVL L 141, 30.4.2004, s. 18.

(6)  EYVL L 102, 15.4.1976, s. 1.

(7)  EYVL L 279, 20.12.1971, s. 7.

(8)  EYVL L 123, 29.5.1972, s. 6.

---

---

---

---

8.3.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 61/20

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 383/2005,

annettu 7 päivänä maaliskuuta 2005,

viinialan tuotteisiin sovellettavien valuuttakurssien määräytymisperusteiden vahvistamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden euromääräisestä valuuttajärjestelmästä 15 päivänä joulukuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2799/98 (1) ja erityisesti sen 3 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Maatalouden euromääräisen valuuttajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maatalousalalla 22 päivänä joulukuuta 1998 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2808/98 (2) vahvistetaan sovellettavien valuuttakurssien määräytymisperusteet asetuksen (EY) N:o 2799/98 3 artiklan mukaisten perusteiden perusteella, rajoittamatta kuitenkaan kyseisiä aloja koskevassa sääntelyssä kyseisten perusteiden mukaisesti tarvittaessa säädettyjen yksityiskohtien tai poikkeusten soveltamista.

(2)	Viinin yhteisen markkinajärjestelyn tiettyihin toimenpiteisiin sovellettavien valuuttakurssien määräytymisperusteet ovat alalle ominaiset, ja sen vuoksi ne olisi vahvistettava erityisessä asetuksessa.

(3)

Viinin yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 (3) 8 artiklassa säädetään palkkiosta, joka voidaan myöntää lopullisesta viininviljelystä luopumisesta tietyllä alueella. Viinin yhteisestä markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä erityisesti tuotantokyvyn osalta 31 päivänä toukokuuta 2000 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1227/2000 (4) 8 artiklan 5 kohdassa vahvistetaan hehtaaripalkkion enimmäismäärä. Hallinnolliseen käytäntöön liittyvistä syistä kyseistä palkkiota koskevan valuuttakurssin määräytymisperusteeksi olisi vahvistettava viinivuoden alku.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 1493/1999 11 artiklalla perustetaan järjestelmä viinitilojen rakenneuudistusta ja uusiin lajikkeisiin siirtymistä varten. Hallinnolliseen käytäntöön liittyvistä syistä kyseisen asetuksen 14 artiklassa säädettyihin määrärahoihin olisi sovellettava Euroopan keskuspankin viimeisintä valuuttakurssia, jonka se on vahvistanut ennen sitä varainhoitovuotta edeltävän heinäkuun 1 päivää, jolle määrärahat on vahvistettu.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 1493/1999 27 ja 28 artiklassa säädetään tuottajille maksettavista ostohinnoista ja tuesta, jota tislaaja voi saada viininvalmistuksen sivutuotteiden tislaukseen ja samanaikaisesti sekä viininvalmistukseen että muuhun käyttöön tarkoitetuista rypäleistä valmistetun viinin tislaukseen. Kun otetaan huomioon toimien taloudelliset tavoitteet ja niiden toteuttamismenettelyt, kyseisiin määriin sovellettavan valuuttakurssin määräytymisperusteeksi olisi vahvistettava asianomaisen viinivuoden ensimmäinen päivä.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 1493/1999 29 artiklassa säädetään tuottajille maksettavasta vähimmäishinnasta ja tuesta, jota tislaaja voi saada tislaukseen, jolla tuetaan juotavaksi tarkoitetun alkoholin tuotantoa. Asetuksen 30 artiklassa säädetään erityisestä tislaustoimenpiteestä, joka voidaan ottaa käyttöön, jos huomattavat ylijäämä- tai laatuongelmat aiheuttavat poikkeuksellisia häiriöitä markkinoilla. Hallinnolliseen käytäntöön liittyvistä syistä kyseisissä tapauksissa sovellettavan valuuttakurssin määräytymisperuste olisi vahvistettava kuukausikohtaisesti.

(7)

Viinin yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä markkinamekanismien osalta annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1623/2000 (5) säädetään väkevöidyn viinin valmistajille maksettavasta tuesta. Koska tuen määrä on yhteydessä kyseisiin tislaustoimenpiteisiin, määräytymisperusteen vahvistamisessa on syytä käyttää samaa periaatetta.

(8)

Asetuksen (EY) N:o 1493/1999 34 ja 35 artiklassa säädetään tiettyjä käyttötarkoituksia koskevista tuista. Hallinnolliseen käytäntöön liittyvistä syistä ja jotta määräytymisperuste olisi mahdollisimman lähellä taloudellista tavoitetta, määräytymisperusteeksi olisi vahvistettava asetuksen 34 artiklassa tarkoitetun tuen osalta sen kuukauden ensimmäinen päivä, jona ensimmäinen väkevöimistoimi toteutetaan, ja 35 artiklassa tarkoitetun tuen osalta kunkin sellaisen kuukauden ensimmäinen päivä, jona jalostustoimia toteutetaan.

(9)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viinin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Viinintuotantokyky

1.   Asetuksen (EY) N:o 1493/1999 8 artiklassa säädettyyn lopullisesta luopumisesta maksettavaan palkkioon sovellettavan valuuttakurssin määräytymisperuste on sen viinivuoden ensimmäinen päivä, jonka aikana palkkiohakemus on tehty.

2.   Asetuksen (EY) N:o 1493/1999 14 artiklassa säädettyihin, rakenneuudistukseen ja uusiin lajikkeisiin siirtymiseen myönnettyihin määrärahoihin sovelletaan Euroopan keskuspankin viimeisintä valuuttakurssia, jonka se on vahvistanut ennen sitä varainhoitovuotta edeltävän heinäkuun 1 päivää, jolle määrärahat on vahvistettu.

2 artikla

Markkinamekanismit

1.   Viininvalmistuksen sivutuotteiden tislauksen osalta asetuksen (EY) N:o 1493/1999 27 artiklan 9 kohdassa säädettyyn ostohintaan ja 11 kohdassa säädettyyn tislaajille maksettavaan tukeen sovellettavan valuuttakurssin määräytymisperuste on sen viinivuoden ensimmäinen päivä, jolta ostohinta maksetaan.

2.   Sekä viininvalmistukseen että muuhun käyttöön tarkoitetuista rypäleistä valmistetun viinin tislauksen osalta asetuksen (EY) N:o 1493/1999 28 artiklan 3 kohdassa säädettyyn ostohintaan ja 5 kohdassa säädettyyn tislaajille maksettavaan tukeen sovellettavan valuuttakurssin määräytymisperuste on sen viinivuoden ensimmäinen päivä, jolta ostohinta maksetaan.

3.   Juotavaksi tarkoitetun alkoholin markkinoille toimitettavien pöytäviinien ja pöytäviinien valmistukseen soveltuvien viinien tislauksen osalta asetuksen (EY) N:o 1493/1999 29 artiklan 2 kohdassa säädettyyn perustukeen ja 4 kohdassa säädettyyn vähimmäishintaan sovellettavan valuuttakurssin määräytymisperuste on sen kuukauden ensimmäinen päivä, jonka aikana sopimuksen mukaisen viinin ensimmäinen toimitus tapahtuu.

4.   Asetuksen (EY) N:o 1493/1999 30 artiklassa säädetyn erityisen tislaustoimenpiteen osalta vähimmäishintaan sovellettavan valuuttakurssin määräytymisperuste on sen kuukauden ensimmäinen päivä, jonka aikana sopimuksen mukaisen viinin ensimmäinen toimitus tapahtuu.

5.   Väkevöidyn viinin valmistajille asetuksen (EY) N:o 1623/2000 69 artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti maksettavan tuen osalta valuuttakurssin määräytymisperuste on sama kuin asianomaisten erityisten tislaustoimenpiteiden osalta.

6.   Tiivistettyjen rypäleen puristemehujen ja puhdistettujen tiivistettyjen rypäleen puristemehujen käytölle asetuksen (EY) N:o 1493/1999 34 artiklan 1 kohdan mukaisesti maksettavaan tukeen sovellettavan valuuttakurssin määräytymisperuste on sen kuukauden ensimmäinen päivä, jonka aikana ensimmäinen väkevöiminen tapahtuu.

7.   Rypäleen puristemehujen ja tiivistettyjen rypäleen puristemehujen käytölle asetuksen (EY) N:o 1493/1999 35 artiklan 1 kohdan mukaisesti maksettavaan tukeen sovellettavan valuuttakurssin määräytymisperuste on sen kuukauden ensimmäinen päivä, jonka aikana jalostustoimet toteutetaan.

3 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EYVL L 349, 24.12.1998, s. 1.

(2)  EYVL L 349, 24.12.1998, s. 36. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1250/2004 (EUVL L 237, 8.7.2004, s. 13).

(3)  EYVL L 179, 14.7.1999, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1795/2003 (EUVL L 262, 14.10.2003, s. 13).

(4)  EYVL L 143, 16.6.2000, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1389/2004 (EUVL L 255, 31.7.2004, s. 7).

(5)  EYVL L 194, 31.7.2000, s. 45. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1774/2004 (EUVL L 316, 15.10.2004, s. 61).

---

8.3.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 61/23

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 384/2005,

annettu 7 päivänä maaliskuuta 2005,

neuvoston asetuksessa (EY) N:o 577/98 säädetyn työvoimaa koskevan otantatutkimuksen lisäkysymyksiä koskevasta vuosien 2007–2009 ohjelmasta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon yhteisön työvoimaa koskevan otantatutkimuksen järjestämisestä 9 päivänä maaliskuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 577/98 (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Asetuksen (EY) N:o 577/98 mukaisesti on tarpeen täsmentää lisäkysymyksiä koskevan vuosien 2007–2009 ohjelman osatekijät.

(2)

Jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista vuodeksi 2002 18 päivänä helmikuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/177/EY (2) mukaan jäsenvaltiot ja komissio tarvitsevat erityisiä tilastotietoja kehittääkseen tarvittavia poliittisia toimenpiteitä aloilla, jotka koskevat työtapaturmia ja työhön liittyviä terveysongelmia, maahanmuuttajien ja heidän jälkeläistensä työmarkkinatilannetta sekä nuorten pääsyä työmarkkinoille. Siksi kyseiset tiedot olisi sisällytettävä vuosien 2007–2009 lisäkysymyksiin.

(3)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tilasto-ohjelmakomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Hyväksytään työvoimaa koskevan otantatutkimuksen lisäkysymyksiä koskeva vuosien 2007–2009 ohjelma, sellaisena kuin se vahvistetaan liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EYVL L 77, 14.3.1998, s. 3. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2257/2003 (EUVL L 336, 23.12.2003, s. 6).

(2)  EYVL L 60, 1.3.2002, s. 60.

---

---

8.3.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 61/25

---

KOMISSION DIREKTIIVI 2005/21/EY,

annettu 7 päivänä maaliskuuta 2005,

ajoneuvojen dieselmoottoreiden päästöjen vähentämiseksi toteutettavia toimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 72/306/ETY mukauttamisesta tekniikan kehitykseen

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen,

ottaa huomioon ajoneuvojen dieselmoottoreiden päästöjen vähentämiseksi toteutettavia toimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 2 päivänä elokuuta 1972 annetun neuvoston direktiivin 72/306/ETY (1) ja erityisesti sen 4 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Neuvoston direktiivi 72/306/ETY on yksi moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen tyyppihyväksyntää koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 6 päivänä helmikuuta 1970 annetun neuvoston direktiivin 70/156/ETY (2) mukaisista erityisdirektiiveistä.

(2)	Siten direktiivin 70/156/ETY säännöksiä, jotka liittyvät ajoneuvojärjestelmiin, osiin ja erillisiin teknisiin yksiköihin, sovelletaan direktiiviin 72/306/ETY.

(3)

Direktiivin 70/156/ETY 9 artiklan 2 kohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/53/ETY (3), säädetään erityisdirektiivien ja Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UN-ECE) sääntöjen vastaavuudesta. Siksi on tarpeen yhdenmukaistaa UN-ECE:n säännön nro 24 ja kansainvälisten standardien kanssa tekniset vaatimukset, jotka liittyvät pakokaasujen opasiteetin mittauksessa käytetyn savutusmittarin valonlähteeseen. Lisäksi on tarpeen yhdenmukaistaa testeissä käytettävä polttoaine neuvoston direktiivissä 88/77/ETY (4) päästöjen mittauksessa sallitun polttoaineen kanssa.

(4)	Tämän direktiivin säännökset ovat direktiivillä 70/156/ETY perustetun tekniikan kehitykseen mukauttamista käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivin 72/306/ETY liitteet tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

2 artikla

Alkaen 9 päivästä maaliskuuta 2006 jäsenvaltiot

—	eivät enää saa myöntää EY-tyyppihyväksyntää direktiivin 70/156/ETY 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja

—	voivat kieltäytyä myöntämästä kansallista tyyppihyväksyntää,

uudelle ajoneuvotyypille dieselmoottorin epäpuhtauspäästöihin liittyvällä perusteella, jos ajoneuvotyyppi ei ole direktiivin 72/306/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, säännösten mukainen.

Tämä direktiivi ei mitätöi direktiivin 72/306/ETY mukaisesti aikaisemmin annettua hyväksyntää eikä se estä tällaisen hyväksynnän laajentamista sen direktiivin vaatimusten mukaisesti, jonka nojalla hyväksyntä on annettu.

3 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan 8 päivään maaliskuuta 2006 mennessä. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä. Jäsenvaltioiden on sovellettava tätä direktiiviä 9 päivästä maaliskuuta 2006 alkaen.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

4 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

5 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille.

---

(1)  EYVL L 190, 20.8.1972, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 97/20/EY (EYVL L 125, 16.5.1997, s. 21).

(2)  EYVL L 42, 23.2.1970, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2004/104/EY (EUVL L 337, 13.11.2004, s. 13).

(3)  EYVL L 225, 10.8.1992, s. 1.

(4)  EYVL L 36, 9.2.1988, s. 33. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna komission direktiivillä 2001/27/EY (EYVL L 107, 18.4.2001, s. 10).

---

---

8.3.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 61/28

---

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 7 päivänä maaliskuuta 2005,

elävien nautaeläinten kuljettamisesta Yhdistyneen kuningaskunnan kautta

(tiedoksiannettu numerolla K(2005) 509)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2005/177/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä 22 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001 (1) ja erityisesti sen 15 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Tietyistä BSE:hen liittyvistä kiireellisistä suojatoimenpiteistä sekä päätöksen 94/474/EY muuttamisesta ja päätöksen 96/239/EY (2) kumoamisesta 16 päivänä maaliskuuta 1998 tehdyssä neuvoston päätöksessä 98/256/EY säädetään, että Yhdistyneen kuningaskunnan on varmistettava, ettei sen alueelta toimiteta eläviä nautaeläimiä muihin jäsenvaltioihin tai kolmansiin maihin.

(2)	Elävää nautakarjaa Irlannista Manner-Eurooppaan tällä hetkellä kuljettavat laivayhtiöt lopettavat pian tämän toiminnan, ja tämä vaikuttaa vakavasti elävien nautaeläinten kauppaan Irlannin ja muiden jäsenvaltioiden välillä.

(3)

Siksi olisi vahvistettava säännöt sen sallimiseksi, että eläviä nautaeläimiä voidaan kuljettaa Irlannista Yhdistyneen kuningaskunnan kautta. Kauttakuljetukseen sovellettaisiin kuitenkin tiukkoja edellytyksiä ja valvontaa, jotta päätöksen 98/256/EY nojalla voimassa olevien toimenpiteiden vaikutus ei heikkenisi.

(4)	Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Rajoittamatta päätöksen 98/256/EY soveltamista Yhdistyneen kuningaskunnan on sallittava Irlannista lähetettyjen elävien nautaeläinten (’eläinten’) keskeytymätön kuljettaminen Yhdistyneen kuningaskunnan kautta muihin jäsenvaltioihin tässä päätöksessä vahvistetuin edellytyksin.

2 artikla

Irlannista Yhdistyneen kuningaskunnan kautta muihin jäsenvaltioihin kuljetettavien eläinten mukana seuraavissa neuvoston direktiivin 64/432/ETY (3) mukaisissa terveystodistuksissa on oltava seuraava merkintä:

”Eläimet ovat 7 päivänä maaliskuuta 2005 tehdyn komission päätöksen 2005/177/EY mukaisia.”

3 artikla

Eläinten kuljettaminen Irlannista Yhdistyneen kuningaskunnan kautta muihin jäsenvaltioihin, sellaisena kuin siitä 1 artiklassa säädetään, sallitaan ainoastaan sillä edellytyksellä, että Irlannin toimivaltainen viranomainen toimittaa vähintään kaksi työpäivää aikaisemmin ennakkoilmoituksen

a)	Yhdistyneen kuningaskunnan keskusviranomaiselle;

b)	kaikkien niiden jäsenvaltioiden keskusviranomaisille, joiden kautta eläimet kuljetetaan; ja

c)	sen jäsenvaltion keskusviranomaiselle ja toimivaltaiselle paikallisviranomaiselle, jossa lopullinen määräpaikka on.

4 artikla

Irlannin toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että eläimiä kuljettava kulkuneuvo suljetaan virallisella sinetillä, jonka on pysyttävä koskemattomana Yhdistyneen kuningaskunnan kautta tapahtuvan kuljetuksen koko keston ajan, paitsi jos on kyse virallisten tarkastusten tekemisestä tai 5 artiklassa säädetyistä eläinten hyvinvointiin liittyvistä kiireellisistä syistä.

Irlannin toimivaltaisen viranomaisen on kirjattava sinetin numero (sinettien numerot) 2 artiklassa tarkoitettuun terveystodistukseen.

5 artikla

Jos eläimet on hyvinvointiin liittyvistä kiireellisistä syistä tai virallisten tarkastusten tekemiseksi purettava kuormasta Yhdistyneessä kuningaskunnassa, kuljettajan on välittömästi ilmoitettava asiasta kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

Eläimet saavat jatkaa matkaansa vain, jos seuraavat ehdot täyttyvät:

a)	Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltainen viranomainen valvoo uudelleenlastausta;

b)	kulkuneuvo sinetöidään uudelleen välittömästi uudelleenlastauksen jälkeen; ja

c)	liitteen mukainen lisätodistus annetaan.

6 artikla

Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaisen viranomaisen on suoritettava tarvittavat tarkastukset tämän päätöksen täytäntöönpanon varmistamiseksi ja eritoten tarkastettava 5 artiklassa säädettyjen sinettien koskemattomuus kulkuneuvojen poistuessa Yhdistyneestä kuningaskunnasta.

Toimivaltaisen viranomaisen on vahvistettava tämän päätöksen noudattaminen leimaamalla 2 artiklassa tarkoitettu terveystodistus virallisella leimalla tai antamalla liitteen mukainen lisätodistus.

Jos tätä päätöstä ei noudateta, eläinten ei sallita jatkaa matkaansa lopulliseen määränpäähänsä. Kyseiset eläimet voidaan pidättää, kunnes ne eläinten ja kansanterveyteen liittyvistä syistä teurastetaan, tuhotaan tai lähettäneen jäsenvaltion hyväksynnällä palautetaan lähtöpaikkaansa.

7 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

---

(1)  EYVL L 147, 31.5.2001, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1993/2004 (EUVL L 344, 20.11.2004, s. 12).

(2)  EYVL L 113, 15.4.1998, s. 32. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä 2002/670/EY (EYVL L 228, 24.8.2002, s. 22).

(3)  EYVL 121, 29.7.1964, s. 1977/64. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 21/2004 (EUVL L 5, 9.1.2004, s. 8).

---

---

8.3.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 61/31

---

KOMISSION SUOSITUS,

annettu 1 päivänä maaliskuuta 2005,

yhteensovitetusta yhteisön valvontaohjelmasta vuodeksi 2005 viljoissa ja niiden pinnalla sekä tietyissä kasviperäisissä tuotteissa ja niiden pinnalla olevien torjunta-ainejäämien enimmäismäärien noudattamisen varmistamiseksi ja kansallisista valvontaohjelmista vuodeksi 2006

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2005/178/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 211 artiklan,

ottaa huomioon viljojen torjunta-ainejäämien enimmäismääristä 24 päivänä heinäkuuta 1986 annetun neuvoston direktiivin 86/362/ETY (1) ja erityisesti sen 7 artiklan 2 kohdan b alakohdan,

ottaa huomioon torjunta-ainejäämien enimmäismäärien vahvistamisesta tietyille kasvikunnasta peräisin oleville tuotteille, mukaan lukien hedelmät ja vihannekset, 27 päivänä marraskuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/642/ETY (2) ja erityisesti sen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivien 86/362/ETY ja 90/642/ETY mukaan komission olisi pyrittävä asteittain järjestelmään, jossa voidaan arvioida todellinen altistuminen ruokavalion torjunta-aineille. Realististen arvioiden tekemiseksi olisi käytettävissä oltava tiedot, jotka koskevat torjunta-ainejäämien valvontaa useiden sellaisten elintarvikkeiden osalta, jotka muodostavat eurooppalaisen ruokavalion perustan. Yleisesti ajatellaan, että eurooppalaisen ruokavalion perusrunko koostuu 20–30 elintarvikkeesta. Torjunta-ainejäämien valvontaa varten jäsenvaltioissa käytettävissä olevilla resursseilla voidaan yhteensovitetussa valvontaohjelmassa analysoida ainoastaan kahdeksan tuotteen näytteet vuodessa. Torjunta-aineiden käytössä ilmenee muutoksia kolmen vuoden välein. Yleisesti ottaen kutakin torjunta-ainetta olisi näin ollen valvottava 20–30 elintarvikkeessa kolmen vuoden jaksoissa.

(2)	Vuonna 2005 olisi valvottava kaikkien tämän suosituksen soveltamisalaan kuuluvien torjunta-aineiden jäämiä; näin näitä tietoja voidaan käyttää arvioitaessa, kuinka ruokavalion torjunta-aineille on todellisuudessa altistuttu.

(3)

Kussakin yhteensovitetussa valvontaohjelmassa otettavien näytteiden määrään on tarpeen omaksua järjestelmällinen tilastollinen lähestymistapa. Codex Alimentarius (3) -komissio on vahvistanut tällaisen lähestymistavan. Binomiaalisen todennäköisyysjakauman avulla voidaan laskea, että yhteensä 613 näytteen tutkiminen antaa yli 99 prosentin luotettavuuden siitä, että todetaan ainakin yksi näyte, jonka torjunta-ainejäämät ylittävät havaitsemisrajan (LOD), kun alle yksi prosenttia kasviperäisistä tuotteista sisältää torjunta-ainejäämiä yli kyseisen rajan. Näytteiden keruu olisi suhteutettava jäsenvaltioiden kesken väestön ja kuluttajien määrän perusteella siten, että vuosittain otetaan kustakin tuotteesta vähintään 12 näytettä.

(4)

Komissio on julkaissut verkkosivuillaan torjunta-ainejäämien määrityksen laadunvalvontamenetelmiä koskevat uudet ohjeet (4). On sovittu, että jäsenvaltioiden analyysilaboratoriot panevat täytäntöön tämän ohjeen mahdollisimman täydellisenä ja että sitä tarkistetaan jatkuvasti valvontaohjelmista saatujen kokemusten perusteella.

(5)

Direktiiveissä 86/362/ETY ja 90/642/ETY jäsenvaltioita vaaditaan yksilöimään kansallisten tarkastusohjelmiensa laadinnassa soveltamansa perusteet. Kyseisiin tietoihin olisi sisällyttävä perusteet, joita sovelletaan päätettäessä otettavien näytteiden ja tehtävien määritysten määrästä, sekä sovelletut ilmoitusten kynnysrajat ja perusteet, joiden mukaan kyseiset rajat on vahvistettu, sekä virallista elintarvikkeiden tarkastusta koskevista lisätoimenpiteistä 29 päivänä lokakuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/99/ETY (5) mukaisesti tapahtuvan analyysilaboratorioiden hyväksymisen yksityiskohtaiset edellytykset. Rikkomusten lukumäärä ja luonne sekä toteutetut toimet olisi myös ilmoitettava.

(6)

Jäämien enimmäismäärät lastenruoissa on vahvistettu äidinmaidonkorvikkeista ja vieroitusvalmisteista 14 päivänä toukokuuta 1991 annetun komission direktiivin 91/321/ETY (6) 6 artiklan sekä imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuista viljapohjaisista valmisruoista ja muista lastenruoista 16 päivänä helmikuuta 1996 annetun komission direktiivin 96/5/EY, Euratom (7) 6 artiklan mukaisesti.

(7)

Tiedot valvontaohjelmien tuloksista soveltuvat erityisen hyvin käsiteltäviksi, tallennettaviksi ja välitettäviksi sähköisillä tai tietojenkäsittelyjärjestelmillä. On kehitetty formaatteja tietojen toimittamiseksi jäsenvaltioista komissiolle sähköpostitse. Jäsenvaltioilla olisi sen vuoksi oltava valmius lähettää kertomuksensa komissiolle vakiomuodossa. Kyseisen vakiomuodon edelleen kehittäminen tapahtuu tehokkaimmin kehittämällä komission ohjeita.

(8)	Tässä suosituksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

SUOSITTELEE:

1)

Jäsenvaltioita pyydetään ottamaan vuoden 2005 kuluessa näytteitä ja analysoimaan liitteessä I vahvistettuja tuote/torjunta-ainejäämä-yhdistelmiä kunkin tuotteen osalta liitteessä II jäsenvaltioille vahvistettujen näytemäärien mukaisesti ottaen tarvittaessa huomioon kansallisen, yhteisön ja kolmansien maiden osuuden jäsenvaltion markkinoista. Jos akuutin riskin aiheuttavia torjunta-aineita, kuten organofosfaattiestereitä, endosulfaania ja N-metyylikarbamaatteja havaitaan ja erityisesti jos kyseessä ovat yhden tuottajan tuotteet, päärynöistä, perunoista, porkkanoista, appelsiineista tai mandariineista ja kurkuista valitun kohtuullisen näytemäärän osalta olisi analysoitava myös erikseen toisen laboratorionäytteen muodostavat yksiköt. Yksikköjen määrän on oltava komission direktiivin 2002/63/EY (8) mukaisia. On otettava kaksi näytettä. Jos ensimmäinen laboratorionäyte sisältää havaittavissa olevan määrän tutkittavaa torjunta-ainetta, toisen näytteen yksiköt on analysoitava erikseen. Jokaisen jäsenvaltion olisi otettava vähintään kymmenen näytettä lastenruoista, jotka on valmistettu pääasiassa vihanneksista, hedelmistä tai viljoista. Näytteitä olisi otettava luonnonmukaisesti tuotetuista tuotteista. Näytteiden määrän olisi vastattava suhteellisesti luonnonmukaisen tuotteen markkinaosuutta kussakin jäsenvaltiossa, mutta yksi näyte on vähintään otettava.

2)

Jäsenvaltioita pyydetään laatimaan 31 päivään elokuuta 2006 mennessä liitteessä I vahvistettujen tuote/torjunta-ainejäämä-yhdistelmien varalta testattujen näytteiden määrityksen tuloksista kertomus, jossa ilmoitetaan: a) käytetyt määritysmenetelmät ja toteutuneet ilmoitusten kynnysrajat torjunta-ainejäämien määrityksen laadunvalvontamenetelmien mukaisesti; b) rikkomusten lukumäärä ja luonne sekä toteutetut toimet. Kertomus on laadittava muodossa (myös sähköisesti), joka vastaa elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean jäsenvaltioille yhteensovitetuista yhteisön valvontaohjelmista annettujen komission suositusten täytäntöönpanosta antamia suuntaviivoja. Luonnonmukaisesti tuotetuista tuotteista otettujen näytteiden tulokset olisi ilmoitettava erillisessä lomakkeessa.

3)

Jäsenvaltioita pyydetään toimittamaan komissiolle ja muille jäsenvaltioille kaikki direktiivin 86/362/ETY 7 artiklan 3 kohdassa ja direktiivin 90/642/ETY 4 artiklan 3 kohdassa vaaditut vuoden 2004 valvontaohjelmaa koskevat tiedot 31 päivään elokuuta 2005 mennessä sen varmistamiseksi, että torjunta-ainejäämien enimmäismäärien noudattamista valvotaan vähintään tarkastusnäytteitä ottamalla, ja erityisesti a) torjunta-ainejäämiä koskevien kansallisten ohjelmiensa tulokset; b) tiedot laboratorioidensa laadunvalvontamenetelmistä ja erityisesti torjunta-ainejäämien määrityksen laadunvalvontamenetelmiä koskevista ohjeista, joita ne eivät ole voineet soveltaa tai joiden soveltamisessa on ollut vaikeuksia; c) tiedot määritykset tekevien laboratorioiden direktiivin 93/99/ETY 3 artiklan säännösten mukaisesta hyväksymisestä (mukaan lukien hyväksymistyyppi, hyväksynnän antanut elin ja hyväksymistodistuksen jäljennös); d) tiedot pätevyystesteistä ja yhteistutkimuksista (ring test), joihin laboratorio on osallistunut.

4)

Jäsenvaltioita pyydetään toimittamaan komissiolle 30 päivään syyskuuta 2005 mennessä suunniteltu kansallinen ohjelmansa, jolla valvotaan direktiiveissä 90/642/ETY ja 86/362/ETY vahvistettuja torjunta-ainejäämien enimmäistasoja vuonna 2006. Siihen on sisällyttävä seuraavat tiedot: a) perusteet, joita sovelletaan päätettäessä otettavien näytteiden ja tehtävien määritysten määrästä; b) sovelletut ilmoitusten kynnysrajat ja perusteet, joiden mukaan kyseiset rajat on vahvistettu; sekä c) direktiivin 93/99/ETY mukaisesti tapahtuvan analyysilaboratorioiden hyväksymisen yksityiskohtaiset edellytykset.

---

(1)  EYVL L 221, 7.8.1986, s. 37. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2004/61/EY (EUVL L 127, 29.4.2004, s. 81).

(2)  EYVL L 350, 14.12.1990, s. 71. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2004/115/EY (EUVL L 374, 22.12.2004, s. 64).

(3)  Codex Alimentarius, Pesticide Residues in Foodstuffs, Rooma 1994, ISBN 92-5-203271-1; Vol. 2, s. 372.

(4)  Asiakirja SANCO/10476/2003, http://europa.eu.int/comm/food/ plant/protection/resources/qualcontrol_en.pdf

(5)  EYVL L 290, 24.11.1993, s. 14. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(6)  EYVL L 175, 4.7.1991, s. 35. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2003/14/EY (EUVL L 41, 14.2.2003, s. 37).

(7)  EYVL L 49, 28.2.1996, s. 17. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2003/13/EY (EUVL L 41, 14.2.2003, s. 33).

(8)  EYVL L 187, 16.7.2002, s. 30.

---

---

---

8.3.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 61/37

---

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 4 päivänä maaliskuusta 2005,

päätösten 93/52/ETY ja 2003/467/EY muuttamisesta siltä osin kuin on kyse Slovenian julistamisesta luomistaudista (Br. melitensis) ja naudan tarttuvasta leukoosista vapaaksi sekä Slovakian julistamisesta nautojen tuberkuloosista ja nautojen luomistaudista vapaaksi

(tiedoksiannettu numerolla K(2005) 483)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2005/179/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon eläinten terveyteen liittyvistä ongelmista yhteisön sisäisessä nautaeläinten ja sikojen kaupassa 26 päivänä kesäkuuta 1964 annetun neuvoston direktiivin 64/432/ETY (1) ja erityisesti sen liitteessä A olevan I osan 4 kohdan, liitteessä A olevan II osan 7 kohdan ja liitteessä D olevan I osan E kohdan,

ottaa huomioon eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista yhteisön sisäisessä lampaiden ja vuohien kaupassa 28 päivänä tammikuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/68/ETY (2) ja erityisesti sen liitteessä A olevan 1 luvun II kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Luomistautia (Br. melitensis) koskevien edellytysten täyttämisen toteamisesta tietyissä jäsenvaltioissa ja tietyillä alueilla ja näille jäsenvaltioille ja alueille tästä taudista virallisesti vapaan jäsenvaltion tai alueen aseman vahvistamisesta 21 päivänä joulukuuta 1992 tehdyssä komission päätöksessä 93/52/ETY (3) luetellaan ne jäsenvaltioiden alueet, jotka tunnustetaan virallisesti vapaiksi luomistaudista (Br. melitensis) direktiivin 91/68/ETY mukaisesti.

(2)

Sloveniassa lampaiden tai vuohien luomistauti on ollut pakollisesti ilmoitettava tauti vähintään viiden vuoden ajan eikä sinä aikana ole virallisesti vahvistettu yhtään mainitun taudin tapausta. Rokottaminen mainittua tautia vastaan on myös ollut kielletty mainitussa jäsenvaltiossa vähintään kolmen vuoden ajan. Lisäksi Slovenia on sitoutunut täyttämään tiettyjä muita direktiivissä 91/68/ETY säädettyjä edellytyksiä pistokokeiden järjestämisestä sen jälkeen kun mainittu jäsenvaltio on tunnustettu luomistaudista vapaaksi. Slovenia olisi siten tunnustettava luomistaudista (Br. melitensis) virallisesti vapaaksi lammas- ja vuohitilojen osalta.

(3)	Direktiivissä 64/432/ETY säädetään, että jäsenvaltiot tai niiden osat tai alueet voidaan julistaa tuberkuloosista, luomistaudista ja naudan tarttuvasta leukoosista virallisesti vapaiksi nautakarjojen osalta, kun tietyt mainitussa direktiivissä säädetyt edellytykset täyttyvät.

(4)

Luettelot jäsenvaltioista, jotka on julistettu nautojen tuberkuloosista, nautojen luomistaudista ja naudan tarttuvasta leukoosista vapaiksi, on vahvistettu nautakarjojen tuberkuloosista, luomistaudista ja naudan tarttuvasta leukoosista virallisesti vapaan aseman vahvistamisesta tiettyjen jäsenvaltioiden ja jäsenvaltioiden alueiden osalta 23 päivänä kesäkuuta 2003 tehdyssä komission päätöksessä 2003/467/EY (4).

(5)

Komission arvioitua Slovenian toimittamat asiakirjat, joilla osoitetaan direktiivissä 64/432/ETY säädettyjen asianmukaisten edellytysten täyttyminen naudan tarttuvasta leukoosista vapauden osalta, mainittu jäsenvaltio olisi kokonaisuudessaan julistettava naudan tarttuvasta leukoosista virallisesti vapaaksi.

(6)

Komission arvioitua Slovakian toimittamat asiakirjat, joilla osoitetaan direktiivissä 64/432/ETY säädettyjen asianmukaisten edellytysten täyttyminen nautojen tuberkuloosista ja nautojen luomistaudista vapauden osalta, mainittu jäsenvaltio olisi kokonaisuudessaan julistettava nautojen tuberkuloosista ja nautojen luomistaudista virallisesti vapaaksi.

(7)	Päätökset 93/52/ETY ja 2003/467/EY olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(8)	Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Muutetaan päätöksen 93/52/ETY liite I tämän päätöksen liitteen I mukaisesti.

2 artikla

Muutetaan päätöksen 2003/467/EY liitteet I, II ja III tämän päätöksen liitteen II mukaisesti.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

---

(1)  EYVL 121, 29.7.1964, s. 1977/64. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1/2005 (EUVL L 3, 5.1.2005, s. 1).

(2)  EYVL L 46, 19.2.1991, s. 19. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä 2004/554/EY (EUVL L 248, 9.7.2004, s. 1).

(3)  EYVL L 13, 21.1.1993, s. 14. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2005/28/EY (EUVL L 15, 19.1.2005, s. 30).

(4)  EUVL L 156, 25.6.2003, s. 74. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2005/28/EY.

---

---

---

8.3.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 61/41

---

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 4 päivänä maaliskuuta 2005,

jäsenvaltioille annettavasta luvasta myöntää tiettyjä vaarallisten aineiden rautatiekuljetuksia koskevia poikkeuksia neuvoston direktiivin 96/49/EY mukaisesti

(tiedoksiannettu numerolla K(2005) 443)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2005/180/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vaarallisten aineiden rautatiekuljetuksia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 23 päivänä heinäkuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/49/EY (1) ja erityisesti sen 6 artiklan 9, 11 ja 14 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Direktiivin 96/49/EY 6 artiklan 9 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden oli ilmoitettava poikkeuksistaan ennakolta komissiolle ensimmäisen kerran 31 päivään joulukuuta 2002 mennessä tai kahden vuoden kuluessa direktiivin liitteen muutettujen toisintojen viimeisestä soveltamispäivästä.

(2)

Eräät jäsenvaltiot ilmoittivat komissiolle ennen 31 päivää joulukuuta 2002 halustaan myöntää poikkeuksia direktiiviin 96/49/EY. Jäsenvaltioille direktiivin 96/49/EY mukaisesti annettavasta luvasta myöntää tiettyjä vaarallisten aineiden rautatiekuljetuksia koskevia poikkeuksia 20 päivänä elokuuta 2003 tehdyllä komission päätöksellä 2003/627/EY (2) komissio antoi kyseisille jäsenvaltioille luvan myöntää päätöksen liitteissä I ja II luetellut poikkeukset.

(3)

Direktiivin 96/49/EY liite on muutettu komission direktiivillä 2003/29/EY (3). Direktiivin 2003/29/EY mukaan jäsenvaltioiden oli saatettava kansallinen lainsäädäntö voimaan viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2003, ja direktiivin 96/49/EY 6 artiklan 9 kohdassa tarkoitettu viimeinen soveltamispäivä oli 30 päivänä kesäkuuta 2003.

(4)	Eräät jäsenvaltiot ilmoittivat halustaan myöntää poikkeuksia. Komissio on tarkastanut, että ilmoitukset ovat direktiivin 96/49/EY 6 artiklan 9, 11 ja 14 kohdassa vahvistettujen vaatimusten mukaisia, ja hyväksynyt ne. Kyseisille jäsenvaltioille olisi siis annettava lupa myöntää kyseiset poikkeukset.

(5)	Samassa yhteydessä on katsottu hyödylliseksi koota kaikki tähän mennessä hyväksytyt poikkeukset yhteen päätökseen. Tästä syystä päätös 2003/627/EY olisi kumottava ja korvattava.

(6)	Sen varmistamiseksi, että poikkeuksia koskevat tiedot pysyvät ajan tasalla, komissio ehdottaa kaikkien voimassa olevien poikkeusten kattavaa päivittämistä vähintään viiden vuoden välein.

(7)	Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat neuvoston direktiivin 94/55/EY (4) 9 artiklalla perustetun vaarallisten aineiden kuljetuksia käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Liitteessä I luetellut jäsenvaltiot voivat panna täytäntöön liitteessä I esitetyt poikkeukset, jotka koskevat niiden omalle alueelle rajoittuvia tiettyjen vaarallisten aineiden ainoastaan pieniin määriin liittyviä rautatiekuljetuksia.

Näitä poikkeuksia on sovellettava ketään syrjimättä.

2 artikla

Liitteessä II luetellut jäsenvaltiot voivat panna täytäntöön liitteessä II esitetyt poikkeukset, jotka koskevat tietyssä teollisessa prosessissa käytettävien vaarallisten aineiden säännöllisiä kuljetuksia niiden alueella tarkasti määritellyillä matkoilla, kun kyseiset kuljetukset ovat paikallisia ja niitä valvotaan tarkasti selkeästi määritellyin edellytyksin, sekä satama- tai lentokenttäalueisiin tai teollisiin alueisiin rajoittuvia vaarallisten aineiden paikallisia kuljetuksia lyhyillä etäisyyksillä.

3 artikla

Kumotaan päätös 2003/627/EY.

Viittauksia kumottuun päätökseen pidetään viittauksina tähän päätökseen.

4 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

---

(1)  EYVL L 235, 17.9.1996, s. 25. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2004/110/EY (EUVL L 365, 10.12.2004, s. 24).

(2)  EUVL L 217, 29.8.2003, s. 67.

(3)  EUVL L 90, 8.4.2003, s. 47.

(4)  EYVL L 319, 12.12.1994, s. 7. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2004/111/EY (EUVL L 365, 10.12.2004, s. 25).

---

---

---

8.3.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 61/48

---

AKT–EY-TULLIYHTEISTYÖKOMITEAN PÄÄTÖS N:o 2/2005,

tehty 1 päivänä maaliskuuta 2005,

alkuperätuotteiden käsitteen määritelmästä poikkeamisesta AKT-valtioiden erityistilanteen huomioonottamiseksi tonnikalasäilykkeiden ja tonnikalafileiden (HS-nimike ex 16.04) tuotannon osalta

(2005/181/EY)

AKT–EY-TULLIYHTEISTYÖKOMITEA, joka

ottaa huomioon Cotonoussa 23 päivänä kesäkuuta 2000 allekirjoitetun AKT–EY-kumppanuussopimuksen ja erityisesti sen liitteen V pöytäkirjassa 1 olevan 38 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Edellä mainitun pöytäkirjan 38 artiklan 1 kohdan mukaan alkuperäsäännöistä voidaan myöntää poikkeuksia, jos se on perusteltua olemassa olevien elinkeinojen kehittämisen tai uusien elinkeinojen luomisen vuoksi.

(2)	Mainitun pöytäkirjan 38 artiklan 8 kohdan mukaan poikkeukset myönnetään automaattisesti tonnikalasäilykkeiden osalta 8 000 tonnin vuotuisen kiintiön rajoissa ja tonnikalafileiden osalta 2 000 tonnin vuotuisen kiintiön rajoissa.

(3)

AKT–EY-tulliyhteistyökomitean päätös N:o 2/2002 alkuperätuotteiden käsitteen määritelmästä poikkeamisesta AKT-valtioiden erityistilanteen huomioon ottamiseksi tonnikalasäilykkeiden ja tonnikalafileiden (HS-nimike ex 16.04) tuotannon osalta hyväksyttiin 28 päivänä lokakuuta 2002. Päätöksen 1 artiklan mukaista poikkeusta sovelletaan 1 päivästä lokakuuta 200228 päivään helmikuuta 2005.

(4)

Koska poikkeuksen soveltamisen määräaika päättyy, AKT-valtiot toimittivat 8 päivänä marraskuuta 2004 pyynnön, joka koskee uutta yleistä poikkeusta kaikille AKT-valtioille AKT–EY-kumppanuussopimuksen alkuperäsäännöistä tonnikalasäilykkeiden ja -fileiden osalta. Pyydetty poikkeus kattaa vuosikiintiöt kokonaisuudessaan, eli kyse on 8 000 tonnikalasäilyketonnin ja 2 000 tonnikalafiletonnin tuomisesta yhteisöön 1 päivästä maaliskuuta 2005 alkaen.

(5)	Poikkeusta pyydetään pöytäkirjan 1 asiaa koskevien määräysten ja erityisesti sen 38 artiklan 8 kohdan nojalla ja pyydetyt määrät mahtuvat niihin vuotuisiin kiintiöihin, joiden rajoissa poikkeukset myönnetään automaattisesti AKT-valtioiden pyynnöstä.

(6)	Tätä päätöstä sovelletaan 1 päivästä maaliskuuta 2005 vuoden 2007 loppuun, koska AKT–EY-kumppanuussopimuksen 37 artiklassa tarkoitettuja uusia, 1 päivänä tammikuuta 2008 voimaan tulevia kauppajärjestelyjä ei ole vielä hyväksytty.

(7)

Päätöksessä N:o 2/2002 käytetään englannin kielen ilmaisua ”canned tuna” mutta tarkoitetaan ilmaisua ”preserved tuna” (molemmat suomennetaan ilmaisulla ”tonnikalasäilykkeet”). Ilmaisuun ”preserved tuna” sisältyvät ”canned tuna” ja muovipusseihin tai muihin pakkauksiin tyhjiöpakattu tonnikala. Euroopan yhteisöjen yhdistetyssä nimikkeistössä käytetään ilmaisua ”preserved tuna”, johon ”canned tuna” sisältyy. Tässä päätöksessä olisi käytettävä samaa ilmaisua.

(8)	Komissio hallinnoi määriä, joita koskeva poikkeus näin vahvistetaan, yhdessä jäsenvaltioiden ja AKT-valtioiden tulliviranomaisten kanssa. Tarkoitusta varten olisi vahvistettava yksityiskohtaiset säännöt,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Poiketen AKT–EY-kumppanuussopimuksen liitteen V pöytäkirjassa 1 olevan liitteen II luettelon erityismääräyksistä AKT-valtioissa ei-alkuperätuotetta olevasta tonnikalasta valmistettuja HS-nimikkeeseen ex 16.04 kuuluvia tonnikalasäilykkeitä ja tonnikalafileitä pidetään AKT-valtioiden alkuperätuotteina tässä päätöksessä esitetyin edellytyksin.

2 artikla

Edellä 1 artiklassa säädettyä poikkeusta sovelletaan tämän päätöksen liitteessä esitettyihin tuotteisiin ja määriin, jotka tuodaan AKT-valtioista yhteisöön 1 päivän maaliskuuta 2005 ja 31 päivän joulukuuta 2007 välisenä aikana.

3 artikla

Liitteessä ilmoitettuja määriä hallinnoi komissio, joka toteuttaa kaikki niiden tehokkaan hallinnoinnin kannalta suotavina pitämänsä hallinnolliset toimenpiteet. Tariffikiintiöiden hallinnointia koskevaa asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (1) 308 a, 308 b ja 308 c artiklaa sovelletaan soveltuvin osin liitteessä tarkoitettujen määrien hallinnointiin.

4 artikla

1.   AKT-valtioiden tulliviranomaisten on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden vientimäärien valvonnan. Niiden tämän päätöksen mukaisesti antamissa todistuksissa on oltava viittaus päätökseen.

2.   Asianomaisten maiden toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava AKT-valtioiden ryhmän sihteeristön välityksellä komissiolle kolmen kuukauden välein ilmoitus niistä määristä, joille on annettu EUR.1-tavaratodistukset tämän päätöksen mukaisesti, sekä kyseisten todistusten sarjanumerot.

5 artikla

Tämän päätöksen mukaisesti annettujen EUR.1-tavaratodistusten 7 kohdassa on oltava yksi seuraavista maininnoista:

—	”Derogation – Decision No 2/2005”,

—	”Dérogation – Décision no 2/2005”.

6 artikla

AKT-valtiot, jäsenvaltiot ja Euroopan yhteisö toteuttavat omalta osaltaan tämän päätöksen täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet.

7 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se tehdään.

Tätä päätöstä sovelletaan 1 päivästä maaliskuuta 2005.

---

(1)  EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2286/2003 (EUVL L 343, 31.12.2003, s. 1).

---

---

8.3.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 61/51

---

Oikaistaan komission asetus (EY) N:o 1973/2004, annettu 29 päivänä lokakuuta 2004, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, jotka koskevat mainitun asetuksen IV ja IV a osastossa säädettyjä tukijärjestelmiä sekä kesannoidun maan käyttöä raaka-aineiden tuottamiseen

( Euroopan unionin virallinen lehti L 345, 20. marraskuuta 2004 )

Sivulla 84, liitteen XXIII alakohdassa 10 ja 11:

korvataan:

”—	kaikki ne 146 artiklan 1 kohdassa mainitut maataloustuotteet sekä niistä välillisen jalostamisen kautta johdetut tuotteet, jotka poltetaan energian tuottamiseksi,

—	kaikki ne 146 artiklan 1 kohdassa mainitut tuotteet sekä niistä jalostamalla johdetut tuotteet, joita käytetään energian tuottamiseksi,”

seuraavasti:

”—	kaikki ne 145 artiklan 1 kohdassa mainitut maataloustuotteet sekä niistä välillisen jalostamisen kautta johdetut tuotteet, jotka poltetaan energian tuottamiseksi,

—	kaikki ne liitteessä XXII mainitut tuotteet sekä niistä jalostamalla johdetut tuotteet, joita käytetään energian tuottamiseksi,”

---