25.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 52/1

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

25.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 52/3

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1255/1999 31 artiklan 1 kohdan mukaan kyseisen asetuksen 1 artiklan a–e ja g kohdassa tarkoitettujen tuotteiden maailmanmarkkinoiden ja yhteisön markkinoiden hintojen ero voidaan kattaa vientituella.

(2)

Tiettyjen perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietävien maataloustuotteiden vientituen myöntämisjärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja tuen määrän vahvistamisperusteista 13 päivänä heinäkuuta 2000 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1520/2000 (2) määritellään tuotteet, joille olisi vahvistettava niiden vientiin asetuksen (EY) N:o 1255/1999 liitteessä II lueteltuina tavaroina sovellettava tuen määrä.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1520/2000 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan tuen määrä 100 kg kohti kutakin kyseistä perustuotetta on vahvistettava kullekin kuukaudelle.

(4)

Kuitenkin tiettyjen perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietävien maitotuotteiden tapauksessa korkeiden tukimäärien vahvistaminen etukäteen voi vaarantaa kyseisiin tukiin liittyvät maksusitoumukset. Vaaran välttämiseksi on tarpeen toteuttaa asiaankuuluvia varotoimenpiteitä sulkematta kuitenkaan pois mahdollisuutta pitkäaikaisten sopimusten tekemiseen. Nämä kaksi tavoitetta ovat saavutettavissa, jos kyseisille tuotteille vahvistetaan erityiset tukimäärät niitä tapauksia varten, joissa käytetään tukien ennakkovahvistusta.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 1520/2000 4 artiklan 3 kohdassa säädetään, että tuen määrän vahvistamiseksi on tarvittaessa otettava huomioon kaikissa jäsenvaltioissa asetuksen (EY) N:o 1520/2000 liitteessä A lueteltujen perustuotteiden tai niihin rinnastettavien tuotteiden osalta sovellettava tuotantotuki, avustukset tai muut vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet kyseisen alan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen säännösten mukaisesti.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 1255/1999 12 artiklan 1 kohdan mukaan yhteisössä tuotetulle ja kaseiiniksi muutetulle rasvattomalle maidolle myönnetään tukea, jos tämä maito ja tästä maidosta valmistettu kaseiini täyttävät tietyt edellytykset.

(7)

Voin myynnistä alennettuun hintaan sekä konditoriatuotteiden, jäätelöiden ja muiden elintarvikkeiden valmistukseen tarkoitetulle kermalle, voille ja voiöljylle myönnettävästä tuesta 15 päivänä joulukuuta 1997 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2571/97 (3) sallitaan voin ja kerman toimittaminen alennettuun hintaan tiettyjä tavaroita valmistaville laitoksille.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maidon ja maitotuotteiden hallintokomitean lausunnon mukaiset,

25.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 52/6

(1)

Asetuksella (EY) N:o 312/2003 pannaan yhteisön osalta täytäntöön Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Chilen tasavallan välisestä assosiaatiosta tehdyn sopimuksen (2) tariffimääräykset.

(2)

Neuvosto hyväksyi päätöksellä 2005/106/EY (3) Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Chilen tasavallan välisestä assosiaatiosta tehtyyn sopimukseen liitettävän pöytäkirjan Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Unkarin tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi, jäljempänä ’pöytäkirja’. Pöytäkirjaan sisältyy uusia yhteisön tariffimyönnytyksiä, joista osaa on rajoitettu tariffikiintiöin. Kyseisten tariffikiintiöiden täytäntöönpano edellyttää asetuksen (EY) N:o 312/2003 muuttamista.

(3)

Valkosipuliin (järjestysnumero 09.1925), syötäviksi tarkoitettuihin viinirypäleisiin (järjestysnumero 09.1929) ja kiiveihin (järjestysnumero 09.1939) sovellettavien tariffikiintiöiden määrää pitäisi nostaa vuosittain viidellä prosentilla alkuperäisestä määrästä.

(4)

Vuoden 2004 osalta yhteisön uusien tariffikiintiöiden määrää pitäisi rajoittaa suhteessa jaksoon, jonka ajan uudet tariffikiintiöt ovat avoinna.

(5)

Koska pöytäkirjan mukaan yhteisön uusia tariffimyönnytyksiä on sovellettava 1 päivästä toukokuuta 2004, tätä asetusta pitäisi soveltaa samasta päivämäärästä alkaen ja sen pitäisi tulla voimaan mahdollisimman pian.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tullikoodeksikomitean lausunnon mukaiset,

25.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 52/9

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 138/2004 liitteessä I vahvistetaan maatalouden taloustilejä koskevat menetelmät (jäljempänä ’maatalouden tilinpidon menetelmät’). Mainitun liitteen 3.056 ja 3.064 kohdassa annetaan esimerkkejä tuotetukipalkkioista ja muista tuotantotukipalkkioista sekä viittaukset Euroopan unionin yleisen talousarvion budjettikohtiin. Osa viittauksista on vanhentunut ja sen vuoksi molemmat kohdat on tarpeen saattaa ajan tasalle.

(2)

Maatalouden tilinpidon menetelmien saattaminen ajan tasalle kuuluu komission tehtäviin.

(3)

Näin ollen asetusta (EY) N:o 138/2004 olisi muutettava vastaavasti.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat neuvoston päätöksellä 72/279/ETY (2) perustetun pysyvän maataloustilastokomitean lausunnon mukaiset,

25.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 52/11

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1260/2001 39 artiklan 1 kohdassa säädetään, että yhteisön puhdistamoiden tarkoituksenmukaisten hankintojen varmistamiseksi valtioista, joiden kanssa yhteisö on tehnyt etuuskohteluun oikeuttavia hankintasopimuksia, peräisin olevan raa’an ruokosokerin tuonnissa kannetaan erityinen alennettu tulli markkinointivuosina 2001/2002–2005/2006. Tähän mennessä tällaiset sopimukset on tehty ainoastaan Intian tasavallan ja AKT–EY kumppanuussopimuksen (2) liitteeseen V liitetyssä AKT-sokeria koskevassa pöytäkirjassa nro 3 mainittujen Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden (AKT-maiden) kanssa neuvoston päätöksellä 2001/870/EY (3).

(2)

Päätöksen 2001/870/EY nojalla kirjeenvaihtona tehdyissä sopimuksissa määrätään, että kyseisten puhdistamoiden on maksettava raakasokerin takuuhintaa vastaava vähimmäisostohinta, josta vähennetään kyseisenä markkinointivuotena sovellettava mukautustuki. Sen vuoksi on syytä vahvistaa tällainen vähimmäishinta ottaen huomioon markkinointivuonna 2004/2005 sovellettavat seikat.

(3)

Erityiseen etuuskohteluun oikeutetun sokerin tuontimäärät määritellään asetuksen (EY) N:o 1260/2001 39 artiklan mukaisesti yhteisön vuotuisen hankintaennusteen perusteella.

(4)

Hankintaennusteesta käy ilmi tarve tuoda raakasokeria ja avata tässä vaiheessa markkinointivuodeksi 2004/2005 tariffikiintiöitä, joissa kannettavasta erityisestä alennetusta tullista määrätään edellä mainituissa sopimuksissa, yhteisön puhdistamoiden tarpeiden tyydyttämiseksi kyseisen markkinointivuoden osan aikana. Kiintiöt on siten avattu komission asetuksella (EY) N:o 1213/2004 (4), 1 päivän heinäkuuta 2004 ja 28 päivän helmikuuta 2005 väliseksi ajaksi.

(5)

Raa’an ruokosokerin markkinointivuoden 2004/2005 tuotantoarviot ovat saatavilla, minkä vuoksi olisi avattava kiintiö markkinointivuoden toisen osan ajaksi.

(6)

Olisi täsmennettävä, että uuteen kiintiöön on sovellettava eräissä tariffikiintiöissä tai etuuskohtelusopimusten mukaisesti tapahtuvaa ruokosokerin tuontia koskevista yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä markkinointivuosiksi 2003/2004, 2004/2005 ja 2005/2006 sekä asetusten (EY) N:o 1464/95 ja (EY) N:o 779/96 muuttamisesta 30 päivänä kesäkuuta 2003 annettua komission asetusta (EY) N:o 1159/2003 (5).

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sokerin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

25.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 52/13

(1)

Eräiden voilaatujen vientitukia koskevan pysyvän tarjouskilpailun avaamisesta 26 päivänä maaliskuuta 2004 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 581/2004 (2) säädetään pysyvästä tarjouskilpailusta.

(2)

Eräiden maitotuotteiden vientitukia koskevasta tarjouskilpailusta 26 päivänä maaliskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 580/2004 (3) 5 artiklan mukaisesti ja tarjouskilpailussa jätettyjen tarjousten tutkinnan perusteella on aiheellista vahvistaa vientituen enimmäismäärä 22 päivänä helmikuuta 2005 päättyvälle tarjouskilpailujaksolle.

(3)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maidon ja maitotuotteiden hallintokomitean lausunnon mukaiset,

25.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 52/15

(1)

Rasvattoman maitojauheen vientitukia koskevan pysyvän tarjouskilpailun avaamisesta 26 päivänä maaliskuuta 2004 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 582/2004 (2) säädetään pysyvästä tarjouskilpailusta.

(2)

Eräiden maitotuotteiden vientitukia koskevasta tarjouskilpailusta 26 päivänä maaliskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 580/2004 (3) 5 artiklan mukaisesti ja tarjouskilpailussa jätettyjen tarjousten tutkinnan perusteella on aiheellista vahvistaa vientituen enimmäismäärä 22 päivänä helmikuuta 2005 päättyvällä tarjouskilpailujaksolla.

(3)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maidon ja maitotuotteiden hallintokomitean lausunnon mukaiset,

25.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 52/16

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 13 artiklan 1 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 1785/2003 14 artiklan 1 kohdan mukaan kummankin mainitun asetuksen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden maailmanmarkkinoiden ja yhteisön markkinoiden noteerausten tai hintojen ero voidaan kattaa vientituella.

(2)

Tiettyjen perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietävien maataloustuotteiden vientituen myöntämisjärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja tuen määrän vahvistamisperusteista 13 päivänä heinäkuuta 2000 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1520/2000 (3) määritellään tuotteet, joille olisi vahvistettava niiden vientiin tapauskohtaisesti sovellettava tuen määrä, joko asetuksen (EY) N:o 1784/2003 liitteessä III tai asetuksen (EY) N:o 1785/2003 liitteessä IV lueteltuina tavaroina.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1520/2000 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan tuen määrä 100 kilogrammalle kyseisiä perustuotteita on vahvistettava kullekin kuukaudelle.

(4)

Perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin sisältyville maataloustuotteille myönnettävän vientituen osalta tehdyt maksusitoumukset saattavat vaarantua, jos tuen määrät vahvistetaan ennakolta suuriksi. Tämän vuoksi olisi kyseisissä tapauksissa toteutettava suojatoimenpiteitä estämättä silti pitkän aikavälin sopimusten tekoa. Erityisen tuen määrän vahvistaminen niitä tapauksia varten, joissa tuen ennakkovahvistusta käytetään, on toimenpide, jolla kyseisten eri tavoitteiden saavuttaminen mahdollistetaan.

(5)

Neuvoston päätöksellä 87/482/ETY (4) hyväksytyn Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välillä tehdyn makaronivalmisteiden vientiä yhteisöstä Yhdysvaltoihin koskeva sopimus huomioon ottaen on tarpeen eritellä CN-koodeihin 1902 11 00 ja 1902 19 kuuluvien tavaroiden tuki niiden määräpaikan mukaan.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 1520/2000 4 artiklan 3 ja 5 kohdan mukaisesti on tarpeen vahvistaa alennetun tuen määrä ottaen huomioon kyseiseen perustuotteeseen sovellettava komission asetuksen (ETY) N:o 1722/93 (5) mukainen tuotantotuen määrä, joka on ollut voimassa tavaroiden oletettuna valmistusajankohtana.

(7)

Alkoholijuomia ei pidetä erityisen herkkinä niiden valmistamiseen käytettävien viljojen hinnan vaihteluille. Yhdistyneen kuningaskunnan, Irlannin ja Tanskan liittymissopimuksen 19. pöytäkirjassa kuitenkin määrätään, että on säädettävä tarpeellisista toimenpiteistä, joilla helpotetaan yhteisössä viljellyn viljan käyttöä viljoista valmistettavien alkoholijuomien tuotannossa. Siten on syytä mukauttaa alkoholijuomien muodossa vietyihin viljoihin sovellettavaa vientitukea.

(8)

Viljan hallintokomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

25.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 52/20

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 13 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 3072/95 13 artiklan mukaan kyseisten asetusten 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden maailmanmarkkinahintojen tai -noteerausten ja kyseisten tuotteiden yhteisön hintojen välinen erotus voidaan korvata vientituella.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 3072/95 13 artiklan nojalla tuet on vahvistettava ottaen huomioon toisaalta viljojen, riisin ja rikkoutuneiden riisinjyvien saatavuutta sekä niiden yhteisön markkinoiden hintoja ja toisaalta viljojen, riisin, rikkoutuneiden riisinjyvien ja vilja-alan tuotteiden maailmanmarkkinahintoja koskeva tilanne ja niiden kehitysnäkymät; näiden samojen artiklojen nojalla on myös varmistettava vilja- ja riisimarkkinoiden tasapainoinen tilanne sekä hintojen ja kaupan luonnollinen kehitys ja lisäksi otettava huomioon suunnitellun viennin taloudelliset seikat ja tarve välttää häiriöitä yhteisön markkinoilla.

(3)

Vilja- ja riisijalosteiden tuonti- ja vientijärjestelmästä annetun komission asetuksen (EY) N:o 1518/95 (3) 4 artiklassa määritellään näiden tuotteiden tuen laskemisessa huomioon otettavat erityisperusteet.

(4)

Tietyille jalostetuille tuotteille myönnettävä tuki olisi porrastettava tuotteiden tuhka-, raakakuitu-, kuoriaine-, valkuaisaine-, rasva- tai tärkkelyspitoisuuden mukaan, koska tämä pitoisuus osoittaa erityisen hyvin jalostettuun tuotteeseen tosiasiallisesti sisältyvän perustuotteen määrän.

(5)

Maniokkijuurten ja muiden trooppisten juurten ja mukuloiden sekä niistä valmistettujen jauhojen suunniteltavissa olevan viennin taloudelliset seikat eivät, erityisesti kyseisten tuotteiden luonteen ja alkuperän huomioon ottaen, tällä hetkellä edellytä vientituen vahvistamista; tiettyjen viljajalosteiden osalta yhteisön maailmankauppaan osallistumisen vähäinen merkitys ei tällä hetkellä edellytä vientituen vahvistamista.

(6)

Maailmanmarkkinatilanne tai tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset voivat edellyttää tiettyjen tuotteiden tuen eriyttämistä niiden määräpaikan mukaan.

(7)

Tuki on vahvistettava kerran kuukaudessa; sitä voidaan muuttaa muuna aikana.

(8)

Tietyt maissijalosteet voivat olla lämpökäsiteltyjä, ja tämä saattaa johtaa sellaisen tuen myöntämiseen, joka ei vastaa tuotteen laatua; olisi tarkennettava, että tällaiset esihyytelöityä tärkkelystä sisältävät tuotteet eivät voi saada vientitukea.

(9)

Viljan hallintokomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

25.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 52/23

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 13 artiklan mukaan kyseisen asetuksen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden maailmanmarkkinahintojen tai -noteerausten ja yhteisön hintojen välinen erotus voidaan korvata vientituella.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä eläinten ruokintaan käytettäviin viljapohjaisiin rehuseoksiin sovellettavan tuonti- ja vientijärjestelmän osalta sekä vilja- ja riisialan tuonti- ja vientitodistusjärjestelmän soveltamista koskevista erityisistä yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 1162/95 muuttamisesta 29 päivänä kesäkuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1517/95 (2) 2 artiklassa määritellään näiden tuotteiden tuen laskemisessa huomioon otettavat erityisperusteet.

(3)

Laskemisessa on otettava huomioon myös viljatuotepitoisuus; yksinkertaisuuden vuoksi tukea olisi maksettava kahdelle ”viljatuotteiden” luokalle, eli maissille, jota käytetään yleisimmin vientiin tarkoitettujen rehuseosten valmistuksessa, ja maissipohjaisille tuotteille, sekä ”muille viljoille”, jotka muodostuvat tukeen oikeutetuista viljatuotteista, lukuun ottamatta maissia ja maissipohjaisia tuotteita; tukea on myönnettävä rehuseosten sisältämän viljatuotteiden määrän mukaan.

(4)

Tuen määrässä on lisäksi otettava huomioon kyseisten tuotteiden myyntimahdollisuudet ja -edellytykset maailmanmarkkinoilla, tarve välttää häiriöitä yhteisön markkinoilla ja viennin taloudelliset seikat.

(5)

Viljojen tämänhetkisen markkinatilanteen ja erityisesti hankintanäkymien perusteella vientituet on syytä poistaa.

(6)

Viljan hallintokomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

25.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 52/25

(1)

Neuvoston asetusten (ETY) N:o 1766/92 ja (ETY) N:o 1418/76 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä vilja- ja riisialan tuotantotukien osalta 30 päivänä kesäkuuta 1993 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 1722/93 (2) määritellään tuotantotukien myöntämisen edellytykset. Laskentaperuste määrätään kyseisen asetuksen 3 artiklassa. Näin lasketut tuotantotuet, jotka eriytetään tarvittaessa perunatärkkelystä varten, on vahvistettava kerran kuukaudessa, ja niitä voidaan muuttaa, jos maissin ja/tai vehnän hinta muuttuu merkittävästi.

(2)

On syytä kertoa tällä asetuksella vahvistettavat tuotantotuet asetuksen (ETY) N:o 1722/93 liitteessä II esitetyillä kertoimilla täsmällisen maksettavan määrän määrittämiseksi.

(3)

Viljan hallintokomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

a)

0,00 EUR/t maissi-, vehnä-, ohra- ja kauratärkkelykselle;

b)

8,75 EUR/t perunatärkkelykselle.

25.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 52/26

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1785/2003 14 artiklan mukaan kyseisen asetuksen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden maailmanmarkkinanoteerausten tai -hintojen sekä kyseisten tuotteiden yhteisön hintojen välinen erotus voidaan korvata vientituella.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1785/2003 14 artiklan nojalla tuet on vahvistettava ottaen huomioon toisaalta yhteisön markkinoilla vallitseva riisin ja rikkoutuneiden riisinjyvien saatavuus- ja hintatilanne ja sen kehitysnäkymät sekä toisaalta riisin ja rikkoutuneiden riisinjyvien hintatilanne ja sen kehitysnäkymät maailmanmarkkinoilla. Saman artiklan mukaisesti on myös tärkeätä turvata riisimarkkinoiden tasapaino ja hintojen ja kaupan luonnollinen kehitys sekä lisäksi ottaa huomioon suunniteltuun vientiin liittyvät taloudelliset seikat ja tarve välttää häiriöitä yhteisön markkinoilla sekä perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehtyjen sopimusten rajoitteet.

(3)

Komission asetuksessa (ETY) N:o 1361/76 (2) vahvistetaan rikkoutuneiden riisinjyvien sallittu enimmäismäärä riisissä, jolle vientituki vahvistetaan, sekä määritetään vähennysprosentti, jota kyseiseen tukeen on sovellettava silloin, kun rikkoutuneiden riisinjyvien suhteellinen osuus vietävässä riisissä on kyseistä enimmäismäärää suurempi.

(4)

Lyhytjyväisen, keskipitkäjyväisen ja pitkäjyväisen A-riisin vientitukea koskevaan tarjouskilpailuun liittyvät tarjoukset on hylätty. Sen vuoksi riisille ei tällä hetkellä ole aiheellista vahvistaa yleisesti sovellettavaa vientitukea.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 1785/2003 14 artiklan 5 kohdassa määritellään riisin ja rikkoutuneiden riisinjyvien vientituen laskemisessa huomioon otettavat erityisperusteet.

(6)

Maailmanmarkkinatilanteen tai tiettyjen markkinoiden erityisvaatimusten vuoksi voi olla tarpeen eriyttää tiettyjen tuotteiden tuki niiden määräpaikan mukaan.

(7)

Tietyillä markkinoilla vallitsevan pakatun pitkäjyväisen riisin kysynnän huomioon ottamiseksi olisi säädettävä erityisen tuen vahvistamisesta kyseiselle tuotteelle.

(8)

Tuki on vahvistettava vähintään kerran kuukaudessa; sitä voidaan muuttaa muuna aikana.

(9)

Kyseisten yksityiskohtaisten sääntöjen soveltamisesta riisimarkkinoiden nykyiseen tilanteeseen ja erityisesti riisin ja rikkoutuneiden riisinjyvien hintanoteerauksiin yhteisössä ja maailmanmarkkinoilla seuraa, että tuki olisi vahvistettava tämän asetuksen liitteessä mainitun suuruiseksi.

(10)

Yhteisön sitoumuksista Maailman kauppajärjestössä johtuvien määrällisten rajoitusten hallinnon mukaisesti on keskeytettävä sellaisten vientitodistusten myöntäminen, joihin liittyy vientituki.

(11)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

25.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 52/29

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 13 artiklan mukaan mainitun asetuksen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden maailmanmarkkinahintojen tai -noteerausten ja kyseisten tuotteiden yhteisön hintojen välinen erotus voidaan korvata vientituella.

(2)

Tuet on vahvistettava ottaen huomioon neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 soveltamista koskevista tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä vientitukien myöntämisen ja häiriötilanteessa toteutettavien toimenpiteiden osalta vilja-alalla 29 päivänä kesäkuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1501/95 (2).

(3)

Vehnän ja rukiin hienoihin jauhoihin, rouheisiin ja karkeisiin jauhoihin sovellettava tuki on laskettava ottaen huomioon kyseisten tuotteiden valmistukseen tarvittava viljamäärä. Nämä määrät vahvistetaan asetuksessa (EY) N:o 1501/95.

(4)

Maailmanmarkkinatilanne tai tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset voivat edellyttää tiettyjen tuotteiden tuen eriyttämistä niiden määräpaikan mukaan.

(5)

Tuki on vahvistettava kerran kuukaudessa. Sitä voidaan muuttaa muuna aikana.

(6)

Näiden yksityiskohtaisten sääntöjen soveltamisesta vilja-alan nykyiseen markkinatilanteeseen ja erityisesti näiden tuotteiden noteerauksiin ja hintoihin yhteisössä ja maailmanmarkkinoilla seuraa, että tuki olisi vahvistettava liitteessä mainitun suuruiseksi.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

25.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 52/31

(1)

Tiettyihin kolmansiin maihin vietävän ohran vientitukea koskeva tarjouskilpailu on avattu komission asetuksella (EY) N:o 1757/2004 (2).

(2)

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 soveltamista koskevista tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä vientitukien myöntämisen ja häiriötilanteessa toteutettavien toimenpiteiden osalta vilja-alalla 29 päivänä kesäkuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1501/95 (3) 7 artiklan mukaan komissio voi toimitettujen tarjousten perusteella päättää tarjouskilpailun ratkaisematta jättämisestä.

(3)

Erityisesti asetuksen (EY) N:o 1501/95 1 artiklassa säädetyt perusteet huomioon ottaen ei ole aiheellista vahvistaa enimmäistukea.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset.

25.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 52/32

(1)

Suomessa ja Ruotsissa tuotetun kauran Suomesta ja Ruotsista kaikkiin kolmansiin maihin, lukuun ottamatta Bulgariaa, Norjaa, Romaniaa ja Sveitsiä, suuntautuvan viennin tukea koskeva tarjouskilpailu on avattu asetuksella (EY) N:o 1565/2004.

(2)

Erityisesti asetuksen (EY) N:o 1501/95 1 artiklassa säädetyt perusteet huomioon ottaen ei ole aiheellista vahvistaa enimmäistukea.

(3)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

25.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 52/33

(1)

Tiettyihin kolmansiin maihin vietävän tavallisen vehnän vientitukea ja/tai vientimaksua koskeva tarjouskilpailu on avattu komission asetuksella (EY) N:o 115/2005 (2).

(2)

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 soveltamista koskevista tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä vientitukien myöntämisen ja häiriötilanteessa toteutettavien toimenpiteiden osalta vilja-alalla 29 päivänä kesäkuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1501/95 (3) 7 artiklan mukaisesti komissio voi toimitettujen tietojen perusteella päättää enimmäisvientituen vahvistamisesta ottaen huomioon asetuksen (EY) N:o 1501/95 1 artiklassa tarkoitetut perusteet. Tässä tapauksessa tarjouskilpailun voittaa se tarjouksen tekijä tai ne tarjousten tekijät, joiden tarjous on enimmäisvientituen suuruinen tai sitä alhaisempi.

(3)

Edellä tarkoitettujen perusteiden soveltamisesta kyseisen viljan tämänhetkisiin markkinoihin seuraa, että enimmäisvientituki olisi vahvistettava.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

25.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 52/34

(1)

Komission asetuksella (EY) N:o 2275/2004 (2) on avattu tarjouskilpailu, joka koskee enimmäisalennusta kolmansista maista Espanjaan tuotavan durran tuontitullista.

(2)

Komission asetuksen (EY) N:o 1839/95 7 artiklan mukaisesti (3) komissio voi asetuksen (EY) N:o 1784/2003 25 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen päättää tarjouskilpailun ratkaisematta jättämisestä toimitettujen tarjousten osalta.

(3)

Erityisesti asetuksen (EY) N:o 1839/95 6 ja 7 artiklassa säädetyt perusteet huomioon ottaen ei ole aiheellista vahvistaa tuontitullin enimmäisalennusta.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

25.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 52/35

(1)

Komission asetuksella (EY) N:o 2277/2004 (2) on avattu tarjouskilpailu, joka koskee enimmäisalennusta kolmansista maista tuotavan maissin tuontitullista Espanjaan.

(2)

Komission asetuksen (EY) N:o 1839/95 (3) 7 artiklan mukaisesti komissio voi asetuksen (EY) N:o 1784/2003 25 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen päättää tuontitullin enimmäisalennuksen vahvistamisesta. Tässä vahvistamisessa on otettava huomioon erityisesti asetuksen (EY) N:o 1839/95 6 ja 7 artiklassa säädetyt perusteet. Tarjouskilpailun voittaa se tarjouksen tekijä, jonka tarjous on tuontitullin enimmäisalennuksen suuruinen tai sitä alhaisempi.

(3)

Edellä tarkoitettujen perusteiden soveltamisesta kyseisen viljan tämänhetkiseen markkinatilanteeseen seuraa, että tuontitullin enimmäisalennukseksi olisi vahvistettava 1 artiklassa mainittu määrä.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

25.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 52/36

(1)

Komission asetuksella (EY) N:o 2276/2004 (2) on avattu tarjouskilpailu, joka koskee enimmäisalennusta kolmansista maista Portugaliin tuotavan maissin tuontitulliin.

(2)

Komission asetuksen (EY) N:o 1839/95 7 artiklan mukaisesti (3) komissio voi asetuksen (EY) N:o 1784/2003 25 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen päättää tuontitullin enimmäisalennuksen vahvistamisesta. Tässä vahvistamisessa on otettava huomioon erityisesti asetuksen (EY) N:o 1839/95 6 ja 7 artiklassa säädetyt perusteet. Tarjouskilpailun voittaa se tarjouksen tekijä, jonka tarjous on tuontitullin enimmäisalennuksen suuruinen tai sitä alhaisempi.

(3)

Edellä tarkoitettujen perusteiden soveltamisesta kyseisen viljan tämänhetkiseen markkinatilanteeseen seuraa, että tuontitullin enimmäisalennukseksi olisi vahvistettava 1 artiklassa mainittu määrä.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

25.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 52/37

(1)

Neuvosto teki 22 päivänä tammikuuta 2002 päätöksen 2002/60/EY (1) alueiden komitean jäsenten ja varajäsenten nimeämisestä.

(2)

Alueiden komiteassa on vapautunut kaksi varsinaisen jäsenen paikkaa Barbara RICHSTEINin ja Manfred LENZin toimikauden päätyttyä, mikä on annettu neuvostolle tiedoksi 12 päivänä tammikuuta 2005, alueiden komiteassa on vapautunut varajäsenen paikka Wolfgang KLEINin toimikauden päätyttyä, mikä on annettu neuvostolle tiedoksi 7 päivänä joulukuuta 2004, ja alueiden komiteassa on vapautunut varajäsenen paikka Hans-Georg KLUGEn erottua, mikä on annettu neuvostolle tiedoksi 21 päivänä joulukuuta 2004,

a)

varsinaisiksi jäseniksi:

b)

varajäseniksi:

25.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 52/39

(1)

Neuvosto teki 22 päivänä tammikuuta 2002 päätöksen 2002/60/EY (1) alueiden komitean jäsenten ja varajäsenten nimeämisestä.

(2)

Alueiden komiteassa on vapautunut varajäsenen paikka Pere ESTEVE i ABADin erottua, mistä neuvosto sai tiedon 19 päivänä tammikuuta 2005,

25.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 52/40

(1)

Neuvosto teki 22 päivänä tammikuuta 2002 päätöksen 2002/60/EY (1) alueiden komitean jäsenten ja varajäsenten nimeämisestä.

(2)

Alueiden komiteassa on vapautunut varsinaisen jäsenen paikka varsinaisen jäsenen Frans RAMONin erottua, mikä on annettu neuvostolle tiedoksi 8 päivänä syyskuuta 2004, ja varajäsenen paikka varajäsenen Jos BEXin erottua, mikä on annettu neuvostolle tiedoksi 3 päivänä helmikuuta 2005, ja alueiden komiteassa on vapautunut viisi varsinaisen jäsenen paikkaa ja seitsemän varajäsenen paikkaa varsinaisten jäsenten Paul VAN GREMBERGENin (BE), Bart SOMERSin (BE), Stefaan PLATTEAUn (BE), Xavier DESGAINin (BE) ja Hervé HASQUINin (BE) ja varajäsenten Jacques TIMMERMANSin (BE), André DENYSin, Josée VERCAMMENin, Serge KUBLAn, Rudy DEMOTTEn, Jean-Marc NOLLETin ja Bernd GENTGESin toimikausien päätyttyä, mikä on annettu neuvostolle tiedoksi 24 päivänä tammikuuta 2005,

a)

varsinaisiksi jäseniksi:

b)

varajäseniksi:

25.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 52/42

(1)

Yhteistyön aloittaminen Yhdistyneiden Kansakuntien humanitaaristen asioiden koordinoinnista vastaavan toimiston (UNOCHA) kanssa pelastustoimen ja humanitaaristen asioiden alalla on sen johdonmukaisen politiikan seurausta, jonka pyrkimyksenä on suhteiden ja yhteistyön vahvistaminen Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa, kuten 2 päivänä toukokuuta 2001 neuvostolle ja Euroopan parlamentille annetussa komission tiedonannossa ”Toimivan kumppanuuden luominen Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa kehitysyhteistyön ja humanitaaristen asioiden alalla” (1), sekä 10 päivänä syyskuuta 2003 neuvostolle ja Euroopan parlamentille annetussa komission tiedonannossa ”Euroopan unioni ja Yhdistyneet Kansakunnat: Monenvälisyys” (2) korostetaan.

(2)

Saatujen kokemusten perusteella on tarpeen vahvistaa perusperiaatteet UNOCHAn (sen pelastustoiminnan järjestelmä ja koordinointivälineet mukaan luettuna) ja Euroopan komission (yhteisön pelastuspalvelumekanismista 23 päivänä lokakuuta 2001 tehdyn neuvoston päätöksen 2001/792/EY, Euratom (3) toimien ja ECHOn (Euroopan komission humanitaarisen avun toimiston) (4) toimien yhteydessä) väliselle yhteistyölle ja koordinoinnille silloin, kun molemmat tarjoavat samanaikaisesti apua sellaiselle maalle tai helpottavat avun saantia sellaisessa maassa, jota on kohdannut luonnonmullistus tai ihmisen aiheuttama suuronnettomuus, yhteistyön tehostamiseksi, käytettävissä olevien resurssien hyödyntämiseksi mahdollisimman hyvin ja toimien tarpeettoman päällekkäisyyden välttämiseksi.

(3)

Komissio ja UNOCHA ovat neuvotelleet kirjeenvaihtona tekstin, joka koskee niiden välistä yhteistyötä katastrofeihin liittyvän pelastustoiminnan yhteydessä (kun kyseessä on samanaikainen toiminta maassa, jossa katastrofi on tapahtunut) ja joka esitetään hyväksymistä varten,

25.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 52/49

(1)

Päätöksessä 90/424/ETY säädetään, että yhteisö osallistuu eläinlääkärintarkastusten tehostamiseen myöntämällä tukea vertailulaboratorioille. Jokaiselle yhteisön eläinlääkintälainsäädännön mukaisesti nimetylle vertailulaboratoriolle voidaan myöntää yhteisön tukea tietyin edellytyksin.

(2)

Päätöksen 90/424/ETY 28 artiklan mukaisesti vertailulaboratorioiden toimintaan myönnettävästä yhteisön taloudellisesta tuesta 29 päivänä tammikuuta 2004 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 156/2004 (2) säädetään, että yhteisö maksaa taloudellista tukea, jos hyväksytyt työohjelmat toteutetaan tehokkaasti ja tuensaajat toimittavat kaikki tarvittavat tiedot tietyissä määräajoissa.

(3)

Komissio on arvioinut työohjelmat ja vastaavat talousarviot, jotka asianomaiset yhteisön vertailulaboratoriot toimittivat vuodelle 2005.

(4)

Näin ollen yhteisön taloudellista tukea olisi myönnettävä nimetyille yhteisön vertailulaboratorioille niihin tehtäviin ja velvoitteisiin, joista on säädetty elävissä eläimissä ja niistä saatavissa tuotteissa olevien tiettyjen aineiden ja niiden jäämien osalta suoritettavista tarkastustoimenpiteistä ja direktiivien 85/358/ETY ja 86/469/ETY sekä päätösten 89/187/ETY ja 91/664/ETY kumoamisesta 29 päivänä huhtikuuta 1996 annetussa neuvoston direktiivissä 96/23/EY (3).

(5)

Lisää tukea olisi myönnettävä myös seminaarien järjestämiseen yhteisön vertailulaboratorioille kuuluvilla aloilla.

(6)

Moitteeton varainhoito edellyttää, että Roomassa toistuvasti ilmenneet ongelmat yhteisön vertailulaboratorion toiminnassa otetaan huomioon myönnettäessä sille yhteisön taloudellista tukea. Kyseinen laboratorio tarkastettiin joulukuussa 2004 sen toteamiseksi, täyttyvätkö yhteisön säännöissä vahvistettuja tehtäviä, velvollisuuksia ja kelpoisuusedellytyksiä koskevat vaatimukset.

(7)

Yhteisön sääntöjen mukaisesti toteutettavat eläinlääkintäalaa ja kasvien terveyttä koskevat toimenpiteet rahoitetaan yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1258/1999 (4) 3 artiklan 2 kohdan nojalla Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston tukiosastosta. Tähän päätökseen sovelletaan varainhoidon valvontaa varten asetuksen (EY) N:o 1258/1999 8 ja 9 artiklaa.

(8)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

25.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 52/51

(1)

Komissio esitteli toimintasuunnitelmansa 21 päivänä toukokuuta 2003 antamassaan tiedonannossa ”Yhtiöoikeuden uudistaminen ja omistajaohjauksen (corporate governance) parantaminen Euroopan unionissa – etenemissuunnitelma” (1). Toimintasuunnitelman päätavoitteina on vahvistaa osakkaiden oikeuksia ja työntekijöiden, velkojien ja muiden yhtiöihin liittyvien osapuolten suojelua, mukauttaa yhtiölainsäädäntöä ja päätöksenteko- ja valvontajärjestelmää koskevia sääntöjä asianmukaisesti eri yritystyyppien mukaisesti ja edistää yhtiöiden tehokkuutta ja kilpailukykyä sekä ottaa erityisesti huomioon tietyt erityiset rajat ylittävät kysymykset.

(2)

Euroopan parlamentti 21 päivänä huhtikuuta 2004 antamassaan päätöslauselmassa suhtautui myönteisesti toimintasuunnitelmaan ja antoi vahvan tukensa useimmille esitetyille aloitteille. Euroopan parlamentti kehotti komissiota ehdottamaan sääntöjä eturistiriitojen poistamiseksi ja estämiseksi ja korosti erityisesti julkisesti noteerattujen yhtiöiden tarvetta perustaa tarkastuskomitea, jonka tehtäviin olisi kuuluttava ulkoisen tilintarkastajan riippumattomuuden, objektiivisuuden ja tehokkuuden valvonta.

(3)

Yhtiöt palkkaavat toimivaan johtoon kuulumattomia tai valvovia hallinto- tai valvontaelimen jäseniä eri syistä. Erityisen tärkeä on niiden rooli valvottaessa toimivaan johtoon kuuluvia tai liikkeenjohtoon osallistuvia hallinto- tai johtoelimen jäseniä ja ratkaistaessa eturistiriitatilanteita. On erityisen tärkeätä edistää tätä roolia luottamuksen palauttamiseksi rahoitusmarkkinoiden toimintaan. Jäsenvaltioita olisi tämän vuoksi kehotettava toteuttamaan toimenpiteet, joita sovellettaisiin julkisesti noteerattuihin yhtiöihin eli sellaisiin yhtiöihin, joiden arvopapereilla käydään kauppaa joillain yhteisön säännellyillä markkinoilla. Jäsenvaltioiden olisi otettava tämän suosituksen toteuttamisessa huomioon yhtiömuotoisten yhteissijoitusyritysten erityispiirteet ja vältettävä oikeudelliselta muodoltaan erilaisten yhteissijoitusyritysten tarpeetonta eriarvoista kohtelua. Yhteissijoitusyritykset määritellään arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 20 päivänä joulukuuta 1985 annetussa neuvoston direktiivissä 85/611/ETY (2). Mainitussa direktiivissä säädetään erityisistä valvontamekanismeista. Jotta sellaiset yhtiömuotoiset yhteissijoitusyritykset, joita yhdenmukaistaminen yhteisön tasolla ei koske, eivät joutuisi tarpeettomasti eriarvoiseen asemaan, jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon näihin yrityksiin mahdollisesti sovellettavat vastaavat valvontamekanismit ja niiden laajuus.

(4)

Kun otetaan huomioon monien asiaan liittyvien kysymysten monitahoisuus, yksityiskohtaisten sitovien sääntöjen antaminen ei välttämättä ole suotavin ja tehokkain tapa saavuttaa halutut tavoitteet. Monissa jäsenvaltioissa hyväksytyissä päätöksenteko- ja valvontasäännöstöissä on noudattamisen varmistamiseksi taipumuksena tukeutua ilmoitusvelvollisuuteen, joka perustuu säännön noudattamista tai siitä poikkeamisen syiden selittämistä koskevaan lähestymistapaan (comply or explain). Yhtiöiden on ilmoitettava, noudattavatko ne säännöstöä, ja selitettävä sitä koskevat merkittävät poikkeamat. Tämän lähestymistavan ansiosta yhtiöt voivat soveltaa toimiala- ja yrityskohtaisia vaatimuksia ja markkinat voivat arvioida annettuja selvityksiä ja perusteluja. Toimivaan johtoon kuulumattomien tai valvovien hallinto- tai valvontaelimen jäsenten roolin edistämiseksi on sen vuoksi aiheellista kehottaa kaikkia jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet kansallisella tasolla ja ottamaan käyttöön joko säännön noudattamista tai siitä poikkeamisen syiden selittämistä koskevan lähestymistavan tai lainsäädännön kautta joukko tämän suosituksen periaatteisiin perustuvia säännöksiä, joita julkisesti noteerattujen yhtiöiden olisi sovellettava.

(5)

Kun jäsenvaltiot päättävät soveltaa säännön noudattamista tai siitä poikkeamisen syiden selittämistä koskevaa lähestymistapaa (jolloin yhtiöiden on perusteltava käytäntönsä käyttämällä vertailukohtana parhaita käytäntöjä koskevia suosituksia), niiden olisi voitava käyttää vertailukohtana markkinatoimijoiden kehittämiä asiaa koskevia suosituksia.

(6)

Jäsenvaltioiden tämän suosituksen mukaisesti käyttöön ottamien toimenpiteiden päätarkoituksena olisi parantaa julkisesti noteerattujen yhtiöiden päätöksenteko- ja valvontajärjestelmää. Koska tämä tavoite näyttää aiheelliselta nykyisten tai mahdollisten sijoittajien suojelemiseksi kaikkien yhteisössä julkisesti noteerattujen yhtiöiden osalta riippumatta siitä, onko ne perustettu jossain jäsenvaltiossa, katsotaan asianmukaiseksi, että nämä toimenpiteet kattavat myös kolmansissa maissa perustetut, mutta yhteisössä julkisesti noteeratut yhtiöt.

(7)

Riippumattomat edustajat hallinto- tai valvontaelimessä, jotka voivat asettaa johdon päätökset kyseenalaisiksi, katsotaan yleisesti tavaksi suojata osakkaiden ja muiden sidosryhmien etuja. Yhtiöissä, joissa omistus on hajautunut, suurin huolenaihe on, kuinka johtajista saadaan vastuuvelvollisia heikkojen osakkaiden suhteen. Yhtiöissä, joissa määräysvaltaa käyttävät enemmistöosakkaat, keskitytään enemmän siihen, kuinka voidaan varmistaa, että yhtiötä johdetaan tavalla, joka ottaa riittävästi huomioon vähemmistöosakkaiden edut. Kolmansien riittävän suojan varmistaminen on aiheellista molemmista tapauksissa. Yhtiön muodollisesta hallintorakenteesta riippumatta johtoa olisi koskettava tehokas ja tarpeeksi riippumaton valvonta, jotta voitaisiin suojata kaikkien osakkaiden ja kolmansien edut. Riippumattomuuden tulisi merkitä olennaisten eturistiriitojen puuttumista; tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota uhkiin, joita saattaa syntyä sen vuoksi, että hallinto- tai valvontaelimen jäsenellä on tiiviit yhteydet kilpailevaan yritykseen.

(8)

Sen varmistamiseksi, että johtoa koskee tehokas ja tarpeeksi riippumaton valvonta, hallinto- tai valvontaelimeen olisi kuuluttava riittävä määrä toimivaan johtoon kuulumattomia tai valvovia jäseniä, joilla ei ole roolia yhtiön tai konsernin johdossa eikä merkittäviä eturistiriitoja. Kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset oikeusjärjestelmät, hallinto- tai valvontaelimen riippumattomien jäsenten osuutta ei pitäisi määritellä tarkasti yhteisön tasolla.

(9)

Toimivaan johtoon kuulumattomien tai valvovien hallinto- tai valvontaelimen jäsenten valvova rooli katsotaan yleisesti tärkeäksi kolmella alalla, joilla johdon eturistiriitojen mahdollisuus on erityisen korkea, erityisesti silloin kun nämä asiat eivät kuulu osakkaiden suoraan vastuuseen, ts. hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenten nimittäminen ja palkkiot sekä tilintarkastus. Sen vuoksi on aiheellista edistää toimivaan johtoon kuulumattomien tai valvovien jäsenten roolia näillä aloilla ja kannustaa nimitys-, palkkio- ja tarkastuskomiteoiden perustamista hallinto- tai valvontaelimen yhteyteen.

(10)

Periaatteessa ja rajoittamatta yhtiökokouksen toimivaltaa ainoastaan hallinto- tai valvontaelimellä kokonaisuudessaan on yksinomainen lakisääteinen päätöksentekovalta ja koska se toimii yhtenä kokonaisuutena, sillä on yhteisvastuu tehtäviensä suorittamisesta. Hallinto- tai valvontaelimellä on toimivalta määrittää niiden komiteoiden lukumäärä ja rakenne, jotka se katsoo aiheellisiksi helpottamaan omaa työtään, mutta komiteoiden tarkoituksena ei ole periaatteessa korvata hallinto- tai valvontaelintä. Nimitys-, palkkio- ja tarkastuskomiteoiden olisi sen vuoksi annettava yleensä suosituksia, joiden tarkoituksena on valmistella hallinto- tai valvontaelimen päätöksiä. Hallinto- tai valvontaelintä ei kuitenkaan pitäisi estää siirtämästä osaa päätöksentekovaltaansa komiteoille, jos se katsoo sen aiheelliseksi ja jos se on sallittu kansallisessa lainsäädännössä, vaikka hallinto- tai valvontaelin vastaa edelleen täysimääräisesti omaan toimialaansa kuuluvista päätöksistä.

(11)

Kun otetaan huomioon, että edustajien valinta yksi- tai kaksiportaisen hallintorakenteen omaavan yhtiön hallinto- tai valvontaelimeen aiheuttaa kysymyksiä, jotka liittyvät johtoa valvovien toimivaan johtoon kuulumattomien tai valvovien jäsenten valintaan taikka johdon toimikauden jatkamiseen, nimityskomitean tulisi koostua ensi sijassa riippumattomista toimivaan johtoon kuulumattomista tai valvovista hallinto- tai valvontaelimen jäsenistä. Tämä jättäisi tilaa nimityskomiteassa sellaisille toimivaan johtoon kuulumattomille tai valvoville hallinto- tai valvontaelimen jäsenille, jotka eivät täytä riippumattomuuden vaatimusta. Tilaa jäisi myös toimivaan johtoon kuuluville tai liikkeenjohtoon osallistuville jäsenille (jos nimityskomitea perustetaan yksiportaisen hallintorakenteen puitteissa ja sillä edellytyksellä, että näillä hallinto- tai valvontaelimen jäsenillä ei ole enemmistöä nimityskomiteassa).

(12)

Kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset lähestymistavat hallinto- tai valvontaelimen jäsenten nimittämisestä ja erottamisesta vastaavien elinten osalta, hallinto- tai valvontaelimen yhteyteen perustetun nimityskomitean tehtävänä olisi ensisijaisesti varmistaa, että jos hallinto- tai valvontaelin osallistuu nimittämis- ja erottamismenettelyyn (riippumatta siitä, onko sillä kansallisen lainsäädännön mukaiset valtuudet tehdä ehdotuksia tai päätöksiä), tämä tehtävä on hoidettava mahdollisimman objektiivisesti ja ammattitaitoisesti. Nimityskomitean olisi sen vuoksi tehtävä ensi sijassa suosituksia hallinto- tai valvontaelimelle jäsenten nimittämisestä ja erottamisesta. Nimittämisestä ja erottamisesta vastaa kansallisen yhtiölainsäädännön mukaan toimivaltainen elin.

(13)

Jäsenvaltioissa hyväksytyissä päätöksenteko- ja valvontasäännöstöissä keskitytään palkkioiden osalta yleensä ensisijaisesti toimivaan johtoon kuuluvien tai liikkeenjohtoon osallistuvien hallinto- tai johtoelimen jäsenten korvauksiin, sillä niissä mahdollisuus eturistiriitoihin ja väärinkäytöksiin on suurin. Monissa säännöstöissä myönnetään myös se, että huomiota olisi kiinnitettävä hallinto- tai valvontaelimen tasolla ylimmän johdon palkkiopolitiikkaan. Myös osakeoptioihin kiinnitetään erityistä huomiota. Kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset lähestymistavat hallinto-, johto- ja valvontaelimen jäsenten palkkioista vastaavien elinten osalta, hallinto- tai valvontaelimen yhteyteen perustetun palkkiokomitean tehtävänä olisi ensisijaisesti varmistaa, että jos hallinto- tai valvontaelin osallistuu palkkioiden määrittämiseen (riippumatta siitä, onko sillä kansallisen lainsäädännön mukaiset valtuudet tehdä ehdotuksia tai päätöksiä), tämä tehtävä on hoidettava mahdollisimman objektiivisesti ja ammattitaitoisesti. Palkkiokomitean olisi sen vuoksi tehtävä suosituksia hallinto- tai valvontaelimelle kyseisistä palkkiokysymyksistä, joita koskevista päätöksistä vastaa kansallisen yhtiölainsäädännön mukaan toimivaltainen elin.

(14)

Hallinto- tai valvontaelimen kaksi tärkeintä tehtävää näyttävät olevan varmistaa, että yhtiön tilinpäätökset ja muut niihin liittyvät tiedot ovat paikkansapitäviä ja antavat täydellisen kuvan yhtiön taloudellisesta asemasta, ja valvoa riskien arviointia ja hallinnointia varten luotuja menettelyjä. Tässä yhteydessä useimmissa päätöksenteko- ja valvontajärjestelmiä koskevissa säännöstöissä annetaan tarkastuskomitealle keskeinen rooli hallinto- tai valvontaelimen avustamiseksi näissä tehtävissä. Eräiden jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaan tällaiset tehtävät kuuluvat kokonaan tai osittain hallinto- tai valvontaelimen ulkopuolisille elimille. Näin ollen on aiheellista määrätä, että hallinto- tai valvontaelimen yhteyteen perustetun tarkastuskomitean olisi pääsääntöisesti annettava suosituksia hallinto- tai valvontaelimelle näistä taloudelliseen raportointiin ja sisäiseen valvontaan liittyvistä kysymyksistä ja että myös muut – hallinto- tai valvontaelimen ulkopuoliset – elimet voivat suorittaa nämä tehtävät yhtä tehokkaasti.

(15)

Jotta toimivaan johtoon kuulumattomat tai valvovat hallinto- tai valvontaelimen jäsenet voivat hoitaa tehtävänsä tehokkaasti, heillä olisi oltava oikea tausta ja riittävästi aikaa tehtävän hoitamiseen. Lisäksi tarpeeksi monien olisi täytettävä asianmukaiset riippumattomuusvaatimukset. Ennen toimivaan johtoon kuulumattomien tai valvovien jäsenten nimittämistä olisi oltava riittävät tiedot näistä seikoista ja nämä tiedot olisi saatettava ajan tasalle riittävän usein.

(16)

Hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenten pätevyysvaatimusten osalta voidaan todeta, että useimmissa päätöksenteko- ja valvontasäännöstöissä edellytetään, että hallinto- tai valvontaelimen jäsenet ovat päteviä, mutta samalla myönnetään, että pätevyysvaatimusten määrittely olisi jätettävä yhtiölle itselleen, koska kyseiset vaatimukset voivat riippua muun muassa yhtiön toiminnoista, koosta ja toimintaympäristöstä ja koska hallinto- tai valvontaelimen olisi täytettävä kyseiset vaatimukset kokonaisuutena. On kuitenkin eräs asia, joka aiheuttaa erityistä huolta, nimittäin tarkastuskomiteassa tarvittava erityinen pätevyys, sillä jonkinlainen erityisosaaminen katsotaan välttämättömäksi. Hallinto- tai valvontaelimen olisi sen vuoksi määritettävä tarkastuskomitean suotava kokoonpano ja arvioitava sitä aika ajoin ja kiinnitettävä erityistä huomiota tarkastuskomiteassa tarvittavaan kokemukseen.

(17)

Hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenten sitoutumisen osalta useimmissa päätöksenteko- ja valvontasäännöstöissä pyritään varmistamaan, että kyseiset jäsenet varaavat riittävästi aikaa tehtävilleen. Joissakin säännöstöissä rajoitetaan niiden jäsenyyksien määrää, joita voi olla muissa yhtiöissä. Puheenjohtajan tai toimivaan johtoon kuuluvien tai liikkeenjohtoon osallistuvien hallinto- tai johtoelimen jäsenten asema katsotaan yleensä vaativammaksi kuin toimivaan johtoon kuulumattoman tai valvovan jäsenen asema, mutta muiden hyväksyttävien jäsenyyksien lukumäärä vaihtelee suuresti. Hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenen osallistumisaste voi kuitenkin vaihdella suuresti yhtiön ja sen toimintaympäristön mukaan. Tällaisissa tapauksissa jokaisen jäsenen on tasapainotettava muut sitoumuksensa.

(18)

Jäsenvaltioissa hyväksytyissä päätöksenteko- ja valvontasäännöstöissä yleensä tunnustetaan, että useimpien toimivaan johtoon kuulumattomien tai valvovien hallinto- tai valvontaelimen jäsenten on oltava riippumattomia, toisin sanoen heillä ei saa olla merkittäviä eturistiriitoja. Riippumattomuudella ymmärretään useimmiten läheisten suhteiden puuttumista liikkeenjohtoon, määräysvaltaa käyttäviin osakkaisiin tai yhtiöön itseensä. Koska riippumattomuuden merkityksestä ei olla täysin yksimielisiä, on aiheellista kuvailla yleistä tavoitetta ja esitellä joitain tilanteita, joissa yleensä katsotaan, että suhteet tai olosuhteet saattavat johtaa merkittävään eturistiriitaan, joka jäsenvaltioiden on otettava asianmukaisesti huomioon ottaessaan kansallisella tasolla käyttöön hallinto- tai valvontaelimen sovellettavaksi tarkoitettuja kriteerejä. Riippumattomuuden määrittelyn olisi ensi sijassa kuuluttava hallinto- tai valvontaelimen toimivaltaan. Kun hallinto- tai valvontaelin soveltaa riippumattomuuskriteeriä, sen olisi kiinnitettävä huomiota pikemmin sisältöön kuin muotoon.

(19)

Kun otetaan huomioon toimivaan johtoon kuulumattomien tai valvovien hallinto- tai valvontaelimen jäsenten rooli luottamuksen palauttamisessa ja yleisemmin hyvien päätöksenteko- ja valvontakäytäntöjen kehittämisessä, tämän suosituksen toteuttamista jäsenvaltioissa olisi seurattava tiiviisti,