26.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 22/1

---

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 111/2005,

annettu 22 päivänä joulukuuta 2004,

yhteisön ja kolmansien maiden välisen huumausaineiden lähtöaineiden kaupan valvontaa koskevista säännöistä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 133 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan Wienissä 19 päivänä joulukuuta 1988 tehty Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus, jäljempänä ’YK:n yleissopimus’, on osa laittomien huumausaineiden vastaisia maailmanlaajuisia ponnisteluja. Yhteisö osallistui toimivaltansa rajoissa neuvotteluihin ja teki yleissopimuksen yhteisön puolesta neuvoston päätöksellä 90/611/ETY (1).

(2)

YK:n yleissopimuksen 12 artiklassa käsitellään huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittomassa valmistuksessa yleisesti käytettävien aineiden kauppaa. Koska huumausaineiden lähtöaineiden kauppaa koskevat määräykset vaikuttavat tulliasioita koskeviin yhteisön sääntöihin, on tarkoituksenmukaista vahvistaa yhteisön ja kolmansien maiden välisessä kaupassa sovellettavat yhteisön säännöt.

(3)

YK:n yleissopimuksen 12 artiklan mukaan huumausaineiden lähtöaineiden kaupan valvontaa varten tarvitaan järjestelmä, jossa otetaan huomioon, että periaatteessa kyseisten aineiden kauppa on laillista. Tämän johdosta on toteutettu toimenpiteitä, jotta voitaisiin tasapainoisella tavalla yhtäältä käyttää kaikki mahdolliset keinot estää huumausaineiden lähtöaineiden päätyminen laittomien huumausaineiden valmistajille ja toisaalta ottaa huomioon kemianteollisuuden ja muiden toimijoiden kaupalliset tarpeet.

(4)

YK:n yleissopimuksen 12 artiklan vaatimusten täyttämiseksi ja ottaen huomioon kemikaalityöryhmän (Chemical Action Task Force) kertomuksen on toimenpiteistä tiettyjen aineiden kulkeutumisen estämiseksi huumausaineiden tai psykotrooppisten aineiden laittomaan valmistukseen 13 päivänä joulukuuta 1990 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 3677/90 (2) perustettu järjestelmä epäilyttävistä liiketoimista ilmoittamista varten. Tätä toimijoiden kanssa tehtävään tiiviiseen yhteistyöhön perustuvaa järjestelmää vahvistetaan muilla toimenpiteillä, joihin kuuluvat muun muassa asiakirjat ja merkinnät, toimijoiden luvat ja rekisteröinti sekä vientiin sovellettavat menettelyt ja vaatimukset.

(5)

Eurooppa-neuvoston Feirassa kesäkuussa 2000 hyväksymän huumausaineita koskevan Euroopan unionin toimintasuunnitelman 2000–2004 johdosta komissio järjesti huumausaineiden lähtöaineiden kauppaan sovellettavan yhteisön valvontajärjestelmän arvioinnin tehdäkseen päätelmät yhteisön lainsäädännön soveltamisesta kyseisellä alalla.

(6)

Arvioinnin mukaan huumausaineiden lähtöaineiden kulkeutumisen estämiseen tähtäävien valvontamekanismien parantamiseksi valvontavaatimukset olisi laajennettava koskemaan myös yhteisöön sijoittautuneita, kolmansien maiden välistä kauppaa helpottavia toimijoita, lupien myöntämisessä olisi otettava käyttöön koko yhteisössä sovellettava toimintamalli ja tullisuspensiomenettelyjen yhteydessä sovellettavia valvontavaatimuksia olisi tiukennettava.

(7)

Vientiin sovellettavia menettelyjä ja vaatimuksia olisi vielä tiukennettava tarkastusten kohdentamiseksi ja keskittämiseksi arimpiin huumausaineiden lähtöaineisiin, ja samalla vähennettävä liiallista hallinnollista työtä noudattamalla yksinkertaistettuja menettelyjä suurten ainemäärien viennin yhteydessä. Vaikka vientiä koskevien ennakkoilmoitusten järjestelmän myönnetäänkin olevan tehokas ja käytännöllinen, olisi vielä laadittava suunnitelma sen hyödyntämiseksi mahdollisimman täysimääräisesti.

(8)

Jotta voitaisiin vastata kasvavaan huoleen amfetamiinin tyyppisten stimulanttien tuotannosta, tärkeimpien synteettisten huumausaineiden lähtöaineiden tuontivalvontajärjestelmiä olisi edelleen tehostettava käyttämällä yhteisiä menettelyjä ja vaatimuksia, joilla mahdollistetaan yksittäisten lähetysten tarkastukset.

(9)

Jotta toimijat voisivat täyttää kyseiset vaatimukset, huumausaineiden lähtöaineiden ulkomaankauppaa koskevat säännökset olisi yhdenmukaistettava mahdollisimman hyvin niiden säännösten kanssa, jotka koskevat yhteisössä kokonaisuudessaan aikaansaatujen tai tuotettujen tai yhteisössä vapaaseen liikkeeseen laskettujen lähtöaineiden yhteisön sisäistä kauppaa.

(10)	Sisämarkkinoiden asettamat vaatimukset ja tämän asetuksen toimivuus huomioon ottaen olisi varmistettava säännösten yhdenmukainen soveltaminen jäsenvaltioissa ottamalla niissä käyttöön keskenään vertailukelpoiset ja yhdenmukaiset toimintatavat.

(11)

Keskinäistä avunantoa jäsenvaltioiden välillä sekä jäsenvaltioiden ja komission välillä olisi lisättävä, erityisesti soveltamalla jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten keskinäisestä avunannosta sekä jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten ja komission yhteistyöstä tulli- ja maatalousasioita koskevan lainsäädännön moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi 13 päivänä maaliskuuta 1997 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 515/97 (3).

(12)

Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti on tarpeen ja aiheellista perustavoitteen saavuttamiseksi eli huumausaineiden lähtöaineiden kulkeutumisen estämiseksi huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittomaan valmistukseen vahvistaa säännöt kyseisillä aineilla yhteisön ja kolmansien maiden välillä käytävän kaupan perusteellista valvontaa varten. Tässä asetuksessa ei perustamissopimuksen 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti ylitetä sitä, mikä on tarpeen aiottujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

(13)	Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (4) mukaisesti.

(14)	Tämän vuoksi asetus (ETY) N:o 3677/90 olisi kumottava.

(15)	Tässä asetuksessa kunnioitetaan niitä perusoikeuksia ja noudatetaan niitä periaatteita, jotka tunnustetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

SISÄLTÖ JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt yhteisön ja kolmansien maiden välisen, huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittomassa valmistuksessa yleisesti käytettävien tiettyjen aineiden (jäljempänä ’huumausaineiden lähtöaineet’) kaupan valvontaa varten tällaisten aineiden kulkeutumisen estämiseksi; tätä asetusta sovelletaan tuontiin, vientiin ja välitystoimintaan.

Tämä asetus ei vaikuta muiden alojen erityissääntöihin, jotka koskevat yhteisön ja kolmansien maiden välistä tavarakauppaa.

2 artikla

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a)

’luokitellulla aineella’ kaikkia liitteessä lueteltuja aineita, näitä aineita sisältävät seokset ja luonnontuotteet mukaan luettuina, ei kuitenkaan lääkkeitä, sellaisina kuin ne on määritelty ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/83/EY (5), lääkevalmisteita, seoksia, luonnontuotteita tai muita valmisteita, jotka sisältävät luokiteltuja aineita sellaisessa muodossa, ettei kyseisiä aineita ole helppo käyttää tai uuttaa yksinkertaisilla tai taloudellisesti kannattavilla tavoilla;

b)	’muulla kuin luokitellulla aineella’ aineita, joita ei luetella liitteessä, mutta joita on todettu käytetyn huumausaineiden tai psykotrooppisten aineiden laittomassa valmistuksessa;

c)

’tuonnilla’ luokiteltujen aineiden, jotka ovat muita kuin yhteisötavaroita, tuontia yhteisön tullialueelle mukaan lukien väliaikainen varastointi, tuonti vapaa-alueelle tai vapaavarastoon, asettaminen suspensiomenettelyyn ja luovutus vapaaseen liikkeeseen yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (6) mukaisesti;

d)	’viennillä’ luokiteltujen aineiden poistumista yhteisön tullialueelta, mukaan lukien niiden luokiteltujen aineiden poistuminen, joista on tehtävä tulli-ilmoitus tai jotka ovat olleet varastoituina valvontatyypin I mukaisella vapaa-alueella tai vapaavarastossa asetuksen (ETY) N:o 2913/92 mukaisesti;

e)

’välitystoiminnalla’ kaikkea luokiteltujen aineiden oston ja myynnin tai toimitusten järjestämiseksi toteutettavaa taloudellista toimintaa, jonka suorittaa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö tavoitteenaan kahden osapuolen välinen sopimus tai toimiminen ainakin toisen osapuolen puolesta ottamatta kyseisiä aineita hallintaansa tai suorittamatta asianomaisen liiketoimen valvontaa; määritelmä kattaa myös yhteisöön sijoittautuneen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön toiminnan, johon sisältyy luokiteltujen aineiden ostoa ja myyntiä tai toimituksia ilman, että kyseisiä aineita tuotaisiin yhteisön tullialueelle;

f)

’toimijalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa luokiteltujen aineiden tuontia tai vientiä tai niihin liittyvää välitystoimintaa, myös henkilöä, joka tekee tulli-ilmoituksia asiakkaiden puolesta itsenäisenä ammatinharjoittajana päätoimisesti tai muuhun toimeen liittyvänä sivutoimena;

g)	’viejällä’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka luokiteltuihin aineisiin ja vastaanottajaan liittyvän taloudellisen ja oikeudellisen suhteensa vuoksi on vientitapahtumasta pääasiasiallisesti vastuussa ja joka tarvittaessa tekee tulli-ilmoituksen tai jonka puolesta tulli-ilmoitus tehdään;

h)	’tuojalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka luokiteltuihin aineisiin ja lähettäjään liittyvän taloudellisen ja oikeudellisen suhteensa vuoksi on tuontitapahtumasta pääasiallisesti vastuussa ja joka tekee tulli-ilmoituksen tai jonka puolesta tulli-ilmoitus tehdään;

i)	’lopullisella vastaanottajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolle luokitellut aineet toimitetaan; henkilö voi olla eri kuin lopullinen käyttäjä;

j)	’komiteamenettelyllä’ 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä;

k)	’kansainvälisellä huumausainevalvontalautakunnalla’ elintä, joka perustettiin vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksella, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 1972 tehdyllä pöytäkirjalla.

II LUKU

KAUPAN VALVONTA

1 JAKSO

Asiakirjat ja merkinnät

3 artikla

Toimijoiden on dokumentoitava kaikki luokiteltujen aineiden tuonti ja vienti sekä niitä koskeva välitystoiminta tulliasiakirjoilla ja kaupallisilla asiakirjoilla, joita ovat muun muassa yleisilmoitukset, tulli-ilmoitukset, kauppalaskut, rahtiluettelot sekä kuljetus- ja muut huolinta-asiakirjat.

Asiakirjoissa on ilmoitettava seuraavat tiedot:

a)	luokitellun aineen nimi liitteessä esitetyllä tavalla tai seoksen tai luonnontuotteen osalta sen nimi ja seoksen tai luonnontuotteen sisältämien luokiteltujen aineiden nimet liitteessä esitetyllä tavalla, ja nimen jälkeen maininta ”DRUG PRECURSORS”;

b)	luokitellun aineen määrä ja paino ja seoksen tai luonnontuotteen yhteydessä sen määrä ja paino ja sen sisältämien luokiteltujen aineiden prosenttiosuudet, jos tiedossa; ja

c)	viejän, tuojan, lopullisen vastaanottajan ja tarvittaessa välitystoimintaa harjoittavan henkilön nimet ja osoitteet.

4 artikla

Toimijoiden on säilytettävä edellä 3 artiklassa tarkoitettuja asiakirjoja kolme vuotta sen kalenterivuoden lopusta, jonka aikana toiminta on tapahtunut. Asiakirjojen on oltava sähköisessä muodossa tai paperilla järjestettyinä siten, että ne ovat pyynnöstä ja viipymättä saatavilla toimivaltaisten viranomaisten suorittamaa tarkastusta varten. Asiakirja-aineisto voidaan toimittaa kuvamuodossa tai muussa tietomuodossa edellyttäen, että tiedot vastaavat luettavaan muotoon muutettaessa asiakirjojen esitystapaa ja sisältöä, ovat käytettävissä milloin tahansa, ja voidaan saattaa luettavaan muotoon viipymättä ja analysoida sähköisin menetelmin.

5 artikla

Toimijoiden on varmistettava, että kaikkiin luokiteltuja aineita sisältäviin pakkauksiin liitetään merkintä, jossa ilmoitetaan luokiteltujen aineiden nimet liitteessä esitetyllä tavalla, tai seoksen tai luonnontuotteen yhteydessä sen nimi ja seoksen tai luonnontuotteen sisältämien luokiteltujen aineiden nimet liitteessä esitetyllä tavalla. Toimijat voivat lisäksi kiinnittää pakkauksiin omat merkintänsä.

2 JAKSO

Toimijoiden lupien myöntäminen ja toimijoiden rekisteröinti

6 artikla

1.   Liitteessä esitetyssä luokassa 1 lueteltujen luokiteltujen aineiden tuontia tai vientiä tai niitä koskevaa välitystoimintaa harjoittavien yhteisöön sijoittautuneiden toimijoiden, jotka eivät toimi yksinomaan tulliasioitsijoina tai ammattimaisina liikenteenharjoittajina, on saatava lupa kyseisen toiminnan harjoittamiseen. Luvan myöntää sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, johon toimija on sijoittautunut.

Tutkiessaan, onko luvan myöntäminen aiheellista, toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon hakijan ammatillinen pätevyys ja luotettavuus.

Komiteamenettelyllä vahvistetaan säännökset, joilla määritellään, milloin lupaa ei vaadita, ja joilla asetetaan muita luvan myöntämisen edellytyksiä sekä vahvistetaan luvan vakiomalli. Näillä säännöksillä varmistetaan toimijoiden järjestelmällinen ja yhdenmukainen valvonta ja seuranta.

2.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat keskeyttää luvan voimassaolon tai peruuttaa luvan, jos luvan myöntämisen edellytykset eivät enää täyty tai jos on perusteltua epäillä luokiteltujen aineiden kulkeutumisvaaraa.

7 artikla

1.   Liitteessä esitetyssä luokassa 2 lueteltujen luokiteltujen aineiden tuontia tai vientiä tai niitä koskevaa välitystoimintaa tai luokassa 3 lueteltujen luokiteltujen aineiden vientiä harjoittavien yhteisöön sijoittautuneiden toimijoiden, jotka eivät toimi yksinomaan tulliasioitsijoina tai ammattimaisina liikenteenharjoittajina, on ilmoitettava välittömästi niiden tilojen osoitteet, joissa he harjoittavat kyseistä toimintaa, ja pidettävä tiedot ajan tasalla. Tämä velvoite on suoritettava sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, johon toimija on sijoittautunut.

2.   Komiteamenettelyllä vahvistetaan edellytykset, joilla tietyt toimijaryhmät ja toimijat, jotka vievät maasta pieniä määriä luokassa 3 lueteltuja luokiteltuja aineita, voidaan vapauttaa tarkastuksista. Näillä edellytyksillä varmistetaan, että luokiteltujen aineiden kulkeutumisvaara on mahdollisimman pieni.

8 artikla

1.   Kun luokiteltuja aineita tuodaan yhteisön tullialueelle niiden purkamista tai uudelleenlastausta, väliaikaista varastointia, varastointia valvontatyypin I mukaiselle vapaa-alueelle tai vapaavarastoon tai yhteisön ulkoiseen passitusmenettelyyn asettamista varten, toimijan on osoitettava laillinen tarkoitus toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä.

2.   Perusteet sille, miten liiketoimen laillinen tarkoitus voidaan osoittaa, vahvistetaan komiteamenettelyllä sen varmistamiseksi, että toimivaltaiset viranomaiset voivat seurata kaikkia luokiteltujen aineiden liikkeitä yhteisön tullialueella ja että luokiteltujen aineiden kulkeutumisvaara on mahdollisimman pieni.

3 JAKSO

Tietojen antaminen

9 artikla

1.   Yhteisöön sijoittautuneiden toimijoiden on ilmoitettava viipymättä toimivaltaisille viranomaisille kaikista seikoista, kuten epätavallisista luokiteltujen aineiden tilauksista ja kyseisiä aineita koskevista liiketoimista, jotka viittaavat siihen, että kyseiset tuontiin, vientiin tai välitystoimintaan tarkoitetut aineet voisivat kulkeutua huumausaineiden tai psykotrooppisten aineiden laittomaan valmistukseen.

2.   Toimijoiden on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille tiedot vienti-, tuonti- ja välitystoiminnastaan yhteenvedon muodossa. Komiteamenettelyllä vahvistetaan niiden tietojen sisältö, joita toimivaltaiset viranomaiset tarvitsevat voidakseen seurata kyseistä toimintaa.

10 artikla

1.   Helpottaakseen yhteistyötä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, yhteisöön sijoittautuneiden toimijoiden ja kemianteollisuuden välillä, erityisesti muiden kuin luokiteltujen aineiden osalta, komissio laatii jäsenvaltioita kuullen suuntaviivat ja pitää ne ajantasaisina.

2.   Suuntaviivoihin sisältyy erityisesti:

a)	tietoja keinoista tunnistaa epäilyttävät liiketoimet ja ilmoittaa niistä;

b)	muiden kuin luokiteltujen aineiden säännöllisesti päivitettävä luettelo avuksi teollisuudelle, jotta se voisi valvoa vapaaehtoisesti kyseisten aineiden kauppaa.

3.   Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että suuntaviivat jaetaan säännöllisesti niissä annettujen tavoitteiden mukaisesti.

4 JAKSO

Vientiä koskeva ennakkoilmoitus

11 artikla

1.   Yhteisön toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava YK:n yleissopimuksen 12 artiklan 10 kohdan mukaisesti määrämaan toimivaltaisille viranomaisille vientiä koskeva ennakkoilmoitus kaikesta liitteessä esitetyssä luokassa 1 lueteltujen luokiteltujen aineiden viennistä sekä tiettyihin määrämaihin suuntautuvasta, liitteessä esitetyissä luokissa 2 ja 3 lueteltujen luokiteltujen aineiden viennistä. Määrämaita koskeva luettelo vahvistetaan komiteamenettelyllä, jotta kulkeutumisvaara tehtäisiin mahdollisimman pieneksi varmistamalla luokiteltujen aineiden näihin maihin tapahtuvan viennin järjestelmällinen ja yhdenmukainen valvonta.

Määrämaalla on 15 työpäivän vastausaika, jonka kuluttua vientijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa luvan vientiin, jolleivät ne ole saaneet määrämaan toimivaltaiselta viranomaiselta ilmoitusta siitä, että kyseisen vientitapahtuman tarkoituksena saattaa olla huumausaineiden tai psykotrooppisten aineiden laiton valmistus.

2.   Kun on kyse luokitelluista aineista, joista on 1 kohdan mukaisesti tehtävä ilmoitus, asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ennen näiden aineiden vientiä toimitettava 13 artiklan 1 kohdassa eritellyt tiedot määrämaan toimivaltaisille viranomaisille.

Tiedot toimittavan viranomaisen on vaadittava, että tiedot vastaanottava kolmannen maan viranomainen säilyttää niihin mahdollisesti sisältyvien liike- ja ammattisalaisuuksien tai kaupan menettelyjen luottamuksellisuuden.

3.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää yksinkertaistettuja menettelyjä vientiä koskevien ennakkoilmoitusten tekemisessä, jos ne ovat vakuuttuneita siitä, ettei se aiheuta luokiteltujen aineiden kulkeutumisvaaraa. Nämä menettelyt ja toimivaltaisten viranomaisten soveltamat yhteiset perusteet vahvistetaan komiteamenettelyllä.

5 JAKSO

Vientilupa

12 artikla

1.   Vietäessä yhteisön tullialueelta luokiteltuja aineita, joista on tehtävä tulli-ilmoitus, myös vietäessä luokiteltuja aineita sen jälkeen, kun ne on varastoitu valvontatyypin I mukaiselle vapaa-alueelle tai vapaavarastoon vähintään kymmenen päivän ajan, tarvitaan vientilupa.

Jos luokitellut aineet jälleenviedään kymmenen päivän kuluessa siitä, kun ne on asetettu suspensiomenettelyyn tai varastoitu valvontatyypin II mukaiselle vapaa-alueelle, vientilupaa ei vaadita.

Liitteessä esitetyssä luokassa 3 lueteltujen luokiteltujen aineiden vientiin tarvitaan vientilupa kuitenkin vain silloin, jos siitä on tehtävä vientiä koskeva ennakkoilmoitus tai jos kyseiset aineet viedään tiettyihin määrämaihin, jotka määritellään komiteamenettelyllä riittävän valvonnan varmistamiseksi.

2.   Vientiluvan myöntää sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, johon viejä on sijoittautunut.

13 artikla

1.   Edellä 12 artiklassa tarkoitettuja vientilupia koskevassa hakemuksessa on oltava ainakin seuraavat tiedot:

a)	viejän, kolmannessa maassa toimivan tuojan ja vienti- tai lähetystapahtuman osallisena olevan muun mahdollisen toimijan sekä lopullisen vastaanottajan nimet ja osoitteet;

b)	luokitellun aineen nimi liitteessä esitetyllä tavalla tai seoksen tai luonnontuotteen osalta nimi, kahdeksannumeroinen CN-koodi ja seoksen tai luonnontuotteen sisältämien luokiteltujen aineiden nimet liitteessä esitetyllä tavalla;

c)	luokitellun aineen määrä ja paino ja seoksen tai luonnontuotteen osalta sen määrä ja paino sekä sen sisältämien luokiteltujen aineiden prosenttiosuudet, jos tiedossa;

d)

kuljetusjärjestelyjä koskevat yksityiskohtaiset tiedot, kuten suunniteltu lähetyspäivä, kuljetustapa, sen tullitoimipaikan nimi, jonne tulli-ilmoitus on annettava, sekä mikäli on jo tiedossa, kuljetusvälineen tunnistetiedot, reitti, aiottu yhteisön tullialueelta poistumispaikka sekä tulopaikka tuojamaassa;

e)	17 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa jäljennös määrämaan myöntämästä tuontiluvasta; ja

f)	6 ja 7 artiklassa tarkoitetun luvan tai rekisteröinnin numero.

2.   Vientilupahakemusta koskeva päätös on tehtävä 15 työpäivän kuluessa siitä, kun toimivaltaiset viranomaiset ovat arvioineet hakemuksen täydelliseksi.

Määräaikaa jatketaan, jos toimivaltaisten viranomaisten on 17 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa tehtävä kyseisen artiklan toisen kohdan mukaisia lisätutkimuksia.

14 artikla

1.   Jos hakemuksessa ei anneta tietoja reitistä ja kuljetusvälineestä, vientiluvassa on oltava maininta siitä, että toimijan on toimitettava kyseiset tiedot lähtötullitoimipaikkaan tai muille toimivaltaisille viranomaisille yhteisön tullialueelta poistumispaikalla ennen kuin lähetys tosiasiallisesti poistuu tullialueelta. Tällöin kyseinen merkintä on tehtävä vientilupaan lupaa myönnettäessä.

Jos vientilupa esitetään jonkin muun jäsenvaltion kuin luvan myöntäneen viranomaisen jäsenvaltion tullitoimipaikassa, viejän on pyydettäessä saatettava käyttöön oikeaksi todistettu käännös kaikista tai joistakin luvassa esitetyistä tiedoista.

2.   Vientilupa on esitettävä tullitoimipaikassa tulli-ilmoitusta tehtäessä tai, jos tulli-ilmoitusta ei ole tehty, lähtötullitoimipaikassa tai muille toimivaltaisille viranomaisille yhteisön tullialueelta poistumispaikalla. Luvan on seurattava lähetyksen mukana määrämaana olevaan kolmanteen maahan.

Lähtötullitoimipaikan tai yhteisön tullialueelta poistumispaikalla olevien muiden toimivaltaisten viranomaisten on lisättävä lupaan 13 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetut tarvittavat tiedot ja leimattava lupa.

15 artikla

Rajoittamatta 26 artiklan 3 kohdan mukaisten toimenpiteiden toteuttamista vientilupa evätään, jos

a)	13 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoitetut tiedot ovat puutteelliset;

b)	on perusteltua epäillä, että 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoitetut tiedot ovat vääriä tai virheellisiä;

c)	17 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa todetaan, etteivät määrämaan toimivaltaiset viranomaiset ole myöntäneet lupaa luokiteltujen aineiden tuontiin; tai

d)	on perusteltua epäillä, että kyseessä olevat aineet on tarkoitettu huumausaineiden tai psykotrooppisten aineiden laittomaan valmistukseen.

16 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset voivat keskeyttää vientiluvan voimassaolon tai peruuttaa luvan, jos on perusteltua epäillä, että kyseiset aineet on tarkoitettu huumausaineiden tai psykotrooppisten aineiden laittomaan valmistukseen.

17 artikla

Jos yhteisön ja kolmannen maan välisen sopimuksen mukaan vientiä ei saa sallia, elleivät asianomaisen kolmannen maan toimivaltaiset viranomaiset ole myöntäneet kyseisille aineille tuontilupaa, komissio ilmoittaa jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille asianomaisen kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen nimen ja osoitteen sekä kaikki siltä saamansa käytännön tiedot.

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on varmistuttava tällaisen tuontiluvan oikeellisuudesta pyytämällä siitä tarvittaessa vahvistus kolmannen maan toimivaltaiselta viranomaiselta.

18 artikla

Vientiluvan voimassaoloaika, jonka kuluessa tavaroiden on poistuttava yhteisön tullialueelta, saa olla enintään kuusi kuukautta vientiluvan myöntämispäivästä. Poikkeuksellisissa olosuhteissa voimassaoloaikaa voidaan pidentää pyydettäessä.

19 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää yksinkertaistettuja menettelyjä vientilupien myöntämisessä, jos ne ovat vakuuttuneita siitä, ettei se aiheuta luokiteltujen aineiden kulkeutumisvaaraa. Nämä menettelyt ja toimivaltaisten viranomaisten soveltamat yhteiset perusteet vahvistetaan komiteamenettelyllä.

6 JAKSO

Tuontilupa

20 artikla

Liitteessä esitetyssä luokassa 1 lueteltujen luokiteltujen aineiden tuontiin tarvitaan tuontilupa. Tuontilupa voidaan myöntää vain yhteisöön sijoittautuneelle toimijalle. Tuontiluvan myöntää sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, johon tuoja on sijoittautunut.

Tuontilupaa ei kuitenkaan tarvita, jos kyseessä on ensimmäisessä kohdassa tarkoitettujen aineiden purkaminen tai uudelleenlastaus, väliaikainen varastointi, varastointi valvontatyypin I mukaiselle vapaa-alueelle tai vapaavarastoon taikka asettaminen yhteisön ulkoiseen passitusmenettelyyn.

21 artikla

1.   Edellä 20 artiklassa tarkoitettuja tuontilupia koskevassa hakemuksessa on oltava ainakin seuraavat tiedot:

a)	tuojan, kolmannessa maassa toimivan viejän ja tapahtuman osallisena olevan muun mahdollisen toimijan sekä lopullisen vastaanottajan nimet ja osoitteet;

b)	luokitellun aineen nimi liitteessä esitetyllä tavalla tai seoksen tai luonnontuotteen osalta nimi, kahdeksannumeroinen CN-koodi ja seoksen tai luonnontuotteen sisältämien luokiteltujen aineiden nimet liitteessä esitetyllä tavalla;

c)	luokitellun aineen määrä ja paino ja seoksen tai luonnontuotteen osalta sen määrä ja paino sekä sen sisältämien luokiteltujen aineiden prosenttiosuudet, jos tiedossa;

d)	jos tiedossa, kuljetusjärjestelyjä koskevat yksityiskohtaiset tiedot, kuten suunnitellun tuontitapahtuman kuljetustavat ja kuljetusvälineet, aika ja paikka; ja

e)	6 ja 7 artiklassa tarkoitetun luvan tai rekisteröinnin numero.

2.   Tuontilupahakemusta koskeva päätös on tehtävä 15 työpäivän kuluessa siitä, kun toimivaltaiset viranomaiset ovat arvioineet hakemuksen täydelliseksi.

22 artikla

Tuontiluvan on seurattava lähetystä sen yhteisön tullialueelle tulopaikasta tuojan tai lopullisen vastaanottajan toimitiloihin asti.

Tuontilupa on esitettävä tullitoimipaikassa, kun luokitellut aineet ilmoitetaan tullimenettelyyn.

Jos tuontilupa esitetään jonkin muun jäsenvaltion kuin luvan myöntäneen viranomaisen jäsenvaltion tullitoimipaikassa, tuojan on pyydettäessä saatettava käyttöön oikeaksi todistettu käännös kaikista tai joistakin luvassa esitetyistä tiedoista.

23 artikla

Rajoittamatta 26 artiklan 3 kohdan mukaisten toimenpiteiden toteuttamista tuontilupa evätään, jos:

a)	21 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoitetut tiedot ovat puutteelliset;

b)	on perusteltua epäillä, että 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti hakemuksessa ilmoitetut tiedot ovat vääriä tai virheellisiä; tai

c)	on perusteltua epäillä, että kyseessä olevat luokitellut aineet on tarkoitettu huumausaineiden tai psykotrooppisten aineiden laittomaan valmistukseen.

24 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset voivat keskeyttää tuontiluvan voimassaolon tai peruuttaa luvan, jos on perusteltua epäillä, että kyseiset aineet on tarkoitettu huumausaineiden tai psykotrooppisten aineiden laittomaan valmistukseen.

25 artikla

Tuontiluvan voimassaoloaika, jonka kuluessa luokitellut aineet on tuotava yhteisön tullialueelle, saa olla enintään kuusi kuukautta tuontiluvan myöntämispäivästä. Poikkeuksellisissa olosuhteissa voimassaoloaikaa voidaan pidentää pyydettäessä.

III LUKU

TOIMIVALTAISTEN VIRANOMAISTEN TOIMIVALTUUDET

26 artikla

1.   Kunkin jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on kiellettävä luokiteltujen aineiden tuonti yhteisön tullialueelle tai niiden vieminen sieltä, jos on perusteltua epäillä aineiden olevan tarkoitettu huumausaineiden tai psykotrooppisten aineiden laittomaan valmistukseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 11–25 artiklan ja tämän artiklan 2 ja 3 kohdan säännösten soveltamista.

2.   Toimivaltaisten viranomaisten on pidätettävä luokitellut aineet tai keskeytettävä niiden luovutus ajaksi, jonka ne tarvitsevat todentaakseen luokiteltujen aineiden tunnistuksen tai tässä asetuksessa annettujen sääntöjen noudattamisen.

3.   Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta sen toimivaltaiset viranomaiset voivat erityisesti:

a)	saada tietoja kaikista luokiteltujen aineiden tilauksista tai niitä koskevista toimista;

b)	päästä toimijoiden liiketiloihin hankkiakseen todisteita sääntöjenvastaisuuksista;

c)	todeta, että luokiteltuja aineita on päässyt kulkeutumaan tai tätä on yritetty.

4.   Ehkäistäkseen sen erityisen vaaran, että aineet kulkeutuvat vapaa-alueilta ja muilta aroilta alueilta kuten tullivarastoista, jäsenvaltioiden on varmistettava, että näillä alueilla suoritettaviin toimiin sovelletaan kaikissa vaiheissa tehokkaita tarkastuksia, jotka ovat vähintään yhtä tiukkoja kuin tullialueen muissa osissa suoritettavat tarkastukset.

5.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia toimijoilta maksun lupien myöntämisestä ja rekisteröinnin suorittamisesta. Maksu on perittävä syrjimättömästi, eikä se saa ylittää hakemuksen arvioituja käsittelykustannuksia.

IV LUKU

HALLINNOLLINEN YHTEISTYÖ

27 artikla

Tämän asetuksen täytäntöönpanossa sovelletaan soveltuvin osin asetuksen (EY) N:o 515/97 säännöksiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 30 artiklan soveltamista. Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle yhteystahoksi nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten nimet mainitun asetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

V LUKU

TÄYTÄNTÖÖNPANOTOIMENPITEET JA MUUTOKSET

28 artikla

Tässä asetuksessa tarkoitettujen täytäntöönpanotoimenpiteiden lisäksi komitea antaa tarvittaessa yksityiskohtaiset säännöt, joilla varmistetaan yhteisön ja kolmansien maiden välisen huumausaineiden lähtöaineiden kaupan tehokas valvonta näiden aineiden kulkeutumisen estämiseksi ja jotka koskevat erityisesti vientilupa- ja tuontilupalomakkeiden mallia ja käyttöä.

29 artikla

Tämän asetuksen liite mukautetaan komiteamenettelyllä YK:n yleissopimuksen liitteeseen mahdollisesti tehtävien muutosten huomioonottamiseksi.

30 artikla

1.   Komissiota avustaa huumausaineiden lähtöaineita käsittelevä komitea, jäljempänä ’komitea’.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklaa.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3.   Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

VI LUKU

LOPPUMÄÄRÄYKSET

31 artikla

Jäsenvaltioiden on annettava säännöt tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden soveltamisen varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

32 artikla

Kunkin jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle vähintään kerran vuodessa kaikki olennaiset tiedot tässä asetuksessa säädettyjen valvontatoimien täytäntöönpanosta, huumausaineiden tai psykotrooppisten aineiden laittomaan valmistukseen käytetyistä luokitelluista aineista, kulkeutumisen ja laittoman valmistuksen menetelmistä sekä aineiden laillisesta kaupasta, käyttötavoista ja tarpeista.

Näiden tietojen pohjalta komissio arvioi jäsenvaltioita kuullen tämän asetuksen toimivuutta ja laatii YK:n yleissopimuksen 12 artiklan 12 kohdan mukaisesti vuosittaisen kertomuksen kansainväliselle huumausainevalvontalautakunnalle.

Komissio antaa viimeistään elokuussa 2008 neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen toimivuudesta.

33 artikla

Komissio valtuutetaan vahvistamaan yhteisön puolesta kanta, jolla puolletaan niitä YK:n yleissopimuksen liitteessä oleviin taulukoihin I ja II tehtäviä muutoksia, jotka ovat tämän asetuksen liitteen mukaisia.

34 artikla

Kumotaan asetus (ETY) N:o 3677/90 18 päivästä elokuuta 2005 alkaen.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen.

35 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 18 päivästä elokuuta 2005. Asetuksen 6 artiklan 1 kohtaa, 7 artiklan 2 kohtaa, 8 artiklan 2 kohtaa, 9 artiklan 2 kohtaa, 11 artiklan 1 ja 3 kohtaa, 12 artiklan 1 kohtaa sekä 19, 28 ja 30 artiklaa sovelletaan kuitenkin tämän asetuksen voimaantulopäivästä, jotta kyseisissä artikloissa säädetyt toimenpiteet voidaan toteuttaa. Kyseiset toimenpiteet tulevat voimaan aikaisintaan 18 päivänä elokuuta 2005.

---

(1)  EYVL L 326, 24.11.1990, s. 56.

(2)  EYVL L 357, 20.12.1990, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1232/2002 (EYVL L 180, 10.7.2002, s. 5).

(3)  EYVL L 82, 22.3.1997, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 807/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 36).

(4)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(5)  EYVL L 311, 28.11.2001, s. 67, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2004/27/EY (EUVL L 136, 30.4.2004, s. 34).

(6)  EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

---

---

26.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 22/11

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 112/2005,

annettu 25 päivänä tammikuuta 2005,

tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon hedelmien ja vihannesten tuontijärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21 päivänä joulukuuta 1994 annetun komission asetuksen (EY) N:o 3223/94 (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)	Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 3223/94 4 artiklassa tarkoitetut tuonnin kiinteät arvot vahvistetaan liitteessä olevassa taulukossa merkityllä tavalla.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 26 päivänä tammikuuta 2005.

---

(1)  EYVL L 337, 24.12.1994, s. 66. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1947/2002 (EYVL L 299, 1.11.2002, s. 17).

---

---

26.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 22/13

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 113/2005,

annettu 25 päivänä tammikuuta 2005,

asetuksessa (EY) N:o 1279/98 säädettyjä naudanlihan tariffikiintiöitä koskevien, tammikuussa 2005 esitettyjen tuontitodistushakemusten hyväksyttävyydestä Bulgarian ja Romanian osalta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1254/1999 (1),

ottaa huomioon neuvoston päätöksissä 2003/286/EY ja 2003/18/EY Bulgarialle ja Romanialle säädettyjen naudanlihan tariffikiintiöiden soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamisesta 19 päivänä kesäkuuta 1998 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1279/98 (2) ja erityisesti sen 4 artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kaikki asetuksessa (EY) N:o 1279/98 tarkoitettujen kiintiöiden mukaisesti 1 päivän tammikuuta ja 30 päivän kesäkuuta 2005 väliselle ajanjaksolle esitetyt tuontitodistushakemukset hyväksytään kokonaisuudessaan.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 26 päivänä tammikuuta 2005.

---

(1)  EYVL L 160, 26.6.1999, s. 21. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1782/2003 (EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1).

(2)  EYVL L 176, 20.6.1998, s. 12. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1118/2004 (EUVL L 217, 17.6.2004, s. 10).

(3)  EUVL L 367, 14.12.2004, s. 21.

---

26.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 22/14

---

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 25 päivänä tammikuuta 2005,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/5/EY 3 artiklan 3 kohdan e alakohdan soveltamisesta radiolaitteisiin, jotka on tarkoitettu osaksi alusten automaattista tunnistusjärjestelmää (AIS)

(tiedoksiannettu numerolla K(2005) 110)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2005/53/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon radio- ja telepäätelaitteista ja niiden vaatimustenmukaisuuden vastavuoroisuuden tunnustamisesta 9 päivänä maaliskuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/5/EY (1) ja erityisesti sen 3 artiklan 3 kohdan e alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Jotkut jäsenvaltiot ovat panneet täytäntöön tai aikovat panna täytäntöön alusten automaattisen tunnistusjärjestelmän (AIS) laitteita koskevia turvallisuusperiaatteita ja -sääntöjä, jotka koskevat aluksia, jotka eivät kuulu vuoden 1974 ihmishengen turvallisuutta merellä koskevan sopimuksen (SOLAS) V luvun määräysten soveltamisalaan.

(2)	Radiopalvelujen yhdenmukaistaminen lisää SOLAS-sopimuksen ulkopuolella olevien alusten turvallisuutta etenkin merihädässä ja vaaratilanteissa, ja tästä syystä jäsenvaltiot toivovat, että nämä alukset osallistuisivat AIS-järjestelmään.

(3)	AIS-järjestelmä kuvaillaan kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n säännössä 19, joka sisältyy SOLAS-sopimuksen V lukuun – Aluksen navigointijärjestelmiä ja -laitteita koskevat vaatimukset (Carriage requirements for shipborne navigational systems and equipment).

(4)

Kansainvälisen teleliiton ITU:n radio-ohjesäännössä taajuudet 161,975 (AIS1) ja 162,025 (AIS2) MHz on osoitettu AIS-järjestelmää varten. Muitakin merenkulun viestintään osoitettuja taajuuksia voi olla mahdollista käyttää AIS-järjestelmää varten. Kaikkien näitä taajuuksia käyttävien radiolaitteiden olisi sovelluttava kyseisille taajuuksille osoitettuun käyttöön, ja laitteiden olisi tarjottava kohtuulliset takeet siitä, että ne toimivat käytettäessä oikein.

(5)

Komission 25 päivänä maaliskuuta 2003 antaman päätöksen, joka koskee direktiivin 1999/5/EY 3 artiklan 3 kohdan e alakohdan soveltamista radiolaitteisiin, jotka on tarkoitettu käytettäväksi SOLAS-sopimuksen ulkopuolelle jäävissä aluksissa ja jotka on tarkoitettu osaksi alusten automaattista tunnistusjärjestelmää (AIS) (2), soveltamisala on rajoitettu laitteisiin, jotka on tarkoitettu käytettäväksi SOLAS-sopimuksen ulkopuolelle jäävissä aluksissa. On todettu, että riittävä turvallisuus saavutetaan vain, jos kaikki SOLAS-sopimuksen ulkopuolelle jäävissä aluksissa käytettävät laitteet ja vastaavat AIS-järjestelmään osallistuvat maa-asemat toimivat oikealla tavalla. Siksi kaikkiin AIS-asemiin olisi sovellettava samoja vaatimuksia.

(6)	Päätös 2003/213/EY olisi sen vuoksi korvattava oikeudellisen selkeyden ja avoimuuden nimissä.

(7)	Ennen tämän päätöksen soveltamista tuottajille olisi annettava riittävä ajanjakso sopeuttaa laitetuotantonsa uusiin olennaisiin vaatimuksiin.

(8)	Nämä päätöksen mukaiset toimet ovat vaatimustenmukaisuuden arviointi- ja markkinoiden valvontakomitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Radiolaitteiden, joita käytetään ITU:n radio-ohjesäännön 1.28 artiklassa määritellyssä merenkulun siirtyvässä radioliikenteessä tai ITU:n radio-ohjesäännön 1.29 artiklassa määritellyssä merenkulun siirtyvässä satelliittiliikenteessä, on vastattava direktiivin 1999/5/EY 3 artiklan 3 kohdan e alakohdan olennaisia vaatimuksia.

Tätä varten nämä laitteet on suunniteltava niin, että kun ne on asennettu SOLAS-sopimuksen ulkopuolelle jääviin aluksiin ja maa-asemiin, ne toimivat oikein ympäristössä, jossa ne on tarkoitettu käytettäviksi. Laitteiden on täytettävä kaikki automaattisen tunnistusjärjestelmän (AIS) edellyttämät toiminnalliset vaatimukset.

2 artikla

Kumotaan päätös 2003/213/EY 3 artiklassa tarkoitetusta päivästä.

3 artikla

Tätä päätöstä sovelletaan 26 päivästä heinäkuuta 2005 lähtien.

4 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

---

(1)  EYVL L 91, 7.4.1999, s. 10. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(2)  EUVL L 81, 28.3.2003, s. 46.

---

26.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 22/16

---

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 25 päivänä tammikuuta 2005,

neuvoston direktiivin 92/34/ETY muuttamisesta tuontiedellytyksiä koskevan poikkeuksen soveltamisen jatkamiseksi kolmansista maista tuotavien hedelmäntuotantoon tarkoitettujen hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineiston osalta

(tiedoksiannettu numerolla K(2005) 114)

(2005/54/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon hedelmäntuotantoon tarkoitettujen hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineiston pitämisestä kaupan 28 päivänä huhtikuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/34/ETY (1) ja erityisesti sen 16 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission on direktiivin 92/34/ETY 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti päätettävä, vastaavatko hedelmäkasvit ja niiden lisäysaineistot, jotka tuotetaan kolmannessa maassa ja joista on samat takeet toimittajan velvoitteita, tunnistettavuutta, ominaisuuksia, kasvien terveyttä, kasvualustaa, pakkaamista, tarkastuksen yksityiskohtaisia sääntöjä, merkitsemistä ja sulkemista koskevilta osin, yhteisössä tuotettuja kyseisen direktiivin vaatimukset ja edellytykset täyttäviä hedelmäkasveja ja niiden lisäysaineistoja kaikilta näiltä osin.

(2)	Kolmansien maiden edellytyksistä ei kuitenkaan edelleenkään ole käytettävissä niin paljon tietoa, että komissio voisi tässä vaiheessa tehdä mitään kolmatta maata koskevaa päätöstä.

(3)

Kaupan järjestelyjen häiriintymisen ehkäisemiseksi olisi direktiivin 92/34/ETY 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti sallittava, että kolmansista maista hedelmäkasveja ja niiden lisäysaineistoa tuovat jäsenvaltiot voivat edelleen soveltaa edellytyksiä, jotka ovat vastaaviin yhteisön tuotteisiin sovellettavien edellytysten kaltaisia.

(4)	Direktiivin 92/34/ETY 16 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua poikkeuksen soveltamiskautta, jota jatkettiin 31 päivään joulukuuta 2004 komission päätöksellä 2002/112/EY (2), olisi tämän vuoksi jatkettava edelleen.

(5)	Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat hedelmänsukuisia ja -lajisia kasveja ja lisäysaineistoa käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Korvataan direktiivin 92/34/ETY 16 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ilmaisu ”31 päivään joulukuuta 2004” ilmaisulla ”31 päivään joulukuuta 2007”.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

---

(1)  EYVL L 157, 10.6.1992, s. 10. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna komission direktiivillä 2003/61/EY (EUVL L 165, 3.7.2003, s. 23).

(2)  EYVL L 41, 13.2.2002, s. 44.

---

26.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 22/17

---

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 25 päivänä tammikuuta 2005,

neuvoston direktiivin 92/33/ETY muuttamisesta tuontiedellytyksiä koskevan poikkeuksen soveltamisen jatkamiseksi kolmansista maista tuotavan vihannesten lisäys- ja taimiaineiston osalta

(tiedoksiannettu numerolla K(2005) 115)

(2005/55/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vihannesten lisäys- ja taimiaineiston, lukuun ottamatta siemeniä, pitämisestä kaupan 28 päivänä huhtikuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/33/ETY (1) ja erityisesti sen 16 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission on direktiivin 92/33/ETY 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti päätettävä, vastaavatko vihannesten lisäys- ja taimiaineistot, siemeniä lukuun ottamatta, jotka tuotetaan kolmannessa maassa ja joista on samat takeet toimittajan velvoitteita, tunnistettavuutta, ominaisuuksia, kasvien terveyttä, kasvualustaa, pakkaamista, tarkastuksen yksityiskohtaisia sääntöjä, merkitsemistä ja sulkemista koskevilta osin, yhteisössä tuotettuja kyseisen direktiivin vaatimukset ja edellytykset täyttäviä vihannesten lisäys- ja taimiaineistoja, siemeniä lukuun ottamatta, kaikilta näiltä osin.

(2)	Kolmansien maiden edellytyksistä ei kuitenkaan edelleenkään ole käytettävissä niin paljon tietoa, että komissio voisi tässä vaiheessa tehdä mitään kolmatta maata koskevaa päätöstä.

(3)

Kaupan järjestelyjen häiriintymisen ehkäisemiseksi olisi direktiivin 92/33/ETY 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti sallittava, että kolmansista maista vihannesten lisäys- ja taimiaineistoa, lukuun ottamatta siemeniä, tuovat jäsenvaltiot voivat edelleen soveltaa tällaisiin tuotteisiin edellytyksiä, jotka ovat vastaaviin yhteisön tuotteisiin sovellettavien edellytysten kaltaisia.

(4)	Direktiivin 92/33/ETY 16 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua poikkeuksen soveltamiskautta, jota jatkettiin 31 päivään joulukuuta 2004 komission päätöksellä 2002/111/EY (2), olisi tämän vuoksi jatkettava edelleen.

(5)	Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat maataloudessa, puutarhanviljelyssä ja metsätaloudessa käytettäviä siemeniä ja lisäysaineistoa käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Korvataan direktiivin 92/33/ETY 16 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ilmaisu ”31 päivään joulukuuta 2004” ilmaisulla ”31 päivään joulukuuta 2007”.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

---

(1)  EYVL L 157, 10.6.1992, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2003/61/EY (EUVL L 165, 3.7.2003, s. 23).

(2)  EYVL L 41, 13.2.2002, s. 43.

---