ISSN 1725-261X

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 19

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

48. vuosikerta
21. tammikuu 2005


Sisältö

 

I   Säädökset, jotka on julkaistava

Sivu

 

*

Neuvoston asetus (EY) N:o 83/2005, annettu 18 päivänä tammikuuta 2005, muun muassa Korean tasavallasta ja Taiwanista peräisin olevan polyeteenitereftalaatin tuontia koskevan asetuksen (EY) N:o 2604/2000 muuttamisesta

1

 

*

Neuvoston asetus (EY) N:o 84/2005, annettu 18 päivänä tammikuuta 2005, lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Japanista peräisin olevien televisiokamerajärjestelmien tuonnissa annetun asetuksen (EY) N:o 2042/2000 liitteen muuttamisesta

9

 

 

Komission asetus (EY) N:o 85/2005, annettu 20 päivänä tammikuuta 2005, tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

15

 

 

Komission asetus (EY) N:o 86/2005, annettu 20 päivänä tammikuuta 2005, melassin 21 päivänä tammikuuta 2005 sovellettavien edustavien hintojen ja lisätuontitullien vahvistamisesta sokerialalla

17

 

 

Komission asetus (EY) N:o 87/2005, annettu 20 päivänä tammikuuta 2005, sellaisenaan vietävän valkoisen sokerin ja raakasokerin vientitukien vahvistamisesta

19

 

 

Komission asetus (EY) N:o 88/2005, annettu 20 päivänä tammikuuta 2005, siirappien ja tiettyjen muiden sellaisenaan vietävien sokerialan tuotteiden vientitukien vahvistamisesta

21

 

 

Komission asetus (EY) N:o 89/2005, annettu 20 päivänä tammikuuta 2005, tiettyihin kolmansiin maihin vietävän valkoisen sokerin vientituen enimmäismäärän vahvistamisesta asetuksessa (EY) N:o 1327/2004 tarkoitetun pysyvän tarjouskilpailun osana järjestettävää 17. osittaista tarjouskilpailua varten

24

 

 

Komission asetus (EY) N:o 90/2005, annettu 20 päivänä tammikuuta 2005, puuvillan, josta siemeniä ei ole poistettu, maailmanmarkkinahinnan vahvistamisesta

25

 

 

Komission asetus (EY) N:o 91/2005, annettu 20 päivänä tammikuuta 2005, vähennyskertoimen soveltamisesta perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden tukitodistuksiin asetuksen (EY) N:o 1520/2000 8 artiklan 5 kohdassa säädetyllä tavalla

26

 

*

Komission asetus (EY) N:o 92/2005, annettu 19 päivänä tammikuuta 2005, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1774/2002 täytäntöönpanosta eläimistä saatavien sivutuotteiden hävittämisen tai käytön osalta ja kyseisen asetuksen liitteen VI muuttamisesta biokaasutuotannon ja renderoitujen rasvojen käsittelyn osalta ( 1 )

27

 

*

Komission asetus (EY) N:o 93/2005, annettu 19 päivänä tammikuuta 2005, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1774/2002 muuttamisesta kalaperäisten eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelyn sekä eläimistä saatavien sivutuotteiden kuljetuksessa vaadittavien kaupallisten asiakirjojen osalta ( 1 )

34

 

 

Komission asetus (EY) N:o 94/2005, annettu 20 päivänä tammikuuta 2005, asetuksen (EY) N:o 638/2003 mukaisesti vuoden 2005 tammikuun viiden ensimmäisen työpäivän kuluessa jätetyistä hakemuksista AKT-maista sekä merentakaisista maista ja merentakaisilta alueilta (MMA) peräisin olevan riisin tuontitodistusten myöntämisestä

40

 

 

Komission asetus (EY) N:o 95/2005, annettu 20 päivänä tammikuuta 2005, perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietäviin tiettyihin sokerialan tuotteisiin sovellettavien tuen määrien vahvistamisesta

42

 

 

Komission asetus (EY) N:o 96/2005, annettu 20 päivänä tammikuuta 2005, ohran enimmäisvientituen vahvistamisesta asetuksessa (EY) N:o 1757/2004 tarkoitetun tarjouskilpailun osana

45

 

 

Komission asetus (EY) N:o 97/2005, annettu 20 päivänä tammikuuta 2005, asetuksessa (EY) N:o 1565/2004 tarkoitetun kauran vientiä koskevan tarjouskilpailun osana toimitettujen tarjousten osalta

46

 

 

Komission asetus (EY) N:o 98/2005, annettu 20 päivänä tammikuuta 2005, asetuksessa (EY) N:o 2275/2004 tarkoitetun durran tuontia koskevan tarjouskilpailun osana toimitettujen tarjousten osalta

47

 

 

Komission asetus (EY) N:o 99/2005, annettu 20 päivänä tammikuuta 2005, maissin tuontitullin enimmäisalennuksen vahvistamisesta asetuksessa (EY) N:o 2277/2004 tarkoitetun tarjouskilpailun osana

48

 

 

Komission asetus (EY) N:o 100/2005, annettu 20 päivänä tammikuuta 2005 maissin tuontitullin enimmäisalennuksen vahvistamisesta asetuksessa (EY) N:o 2276/2004 tarkoitetun tarjouskilpailun osana

49

 

*

Komission direktiivi 2005/4/EY, annettu 19 päivänä tammikuuta 2005, näytteenotto- ja määritysmenetelmistä elintarvikkeissa olevien lyijyn, kadmiumin, elohopean ja 3-MCPD:n enimmäismäärien virallista tarkastusta varten annetun direktiivin 2001/22/EY muuttamisesta ( 1 )

50

 

 

II   Säädökset, joita ei tarvitse julkaista

 

 

Neuvosto

 

*

2005/35/EY:Neuvoston päätös, tehty 7 päivänä joulukuuta 2004, säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta annetussa neuvoston direktiivissä 2003/48/EY säädettyjä toimenpiteitä vastaavia toimenpiteitä koskevan Euroopan yhteisön ja Monacon ruhtinaskunnan välisen sopimuksen allekirjoittamisesta sekä sen liitteenä olevan aiejulistuksen allekirjoittamisesta

53

Euroopan yhteisön ja Monacon ruhtinaskunnan välinen sopimus säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta 3 päivänä kesäkuuta 2003 annetussa neuvoston direktiivissä 2003/48/EY säädettyjä toimenpiteitä vastaavista toimenpiteistä

55

 

 

Komissio

 

*

2005/36/EY:Komission päätös, tehty 8 päivänä syyskuuta 2004, rakenneuudistustuesta, jonka Ranska aikoo myöntää Société Nationale Maritime Corse-Méditerranée (SNCM) -meriliikenneyhtiölle, 9 päivänä heinäkuuta 2003 tehdyn komission päätöksen muuttamisesta (tiedoksiannettu numerolla K(2004) 3359)  ( 1 )

70

 

*

2005/37/EY:Komission päätös, tehty 29 päivänä lokakuuta 2004, Euroopan teknis-tieteellisen keskuksen (ETTK) perustamisesta ja teknisten toimien koordinoinnista eurometallirahojen väärentämisen torjumiseksi

73

 

*

2005/38/EY:Komission päätös, tehty 27 päivänä joulukuuta 2004, sellaisten lisäpäivien myöntämisestä Alankomaille, joina alus saa olla poissa satamasta neuvoston asetuksen (EY) N:o 2287/2003 liitteen V mukaisesti (tiedoksiannettu numerolla K(2004) 5269)

75

 

*

2005/39/EY:Komission päätös, tehty 30 päivänä joulukuuta 2004, eläinten terveyttä koskevan yhteisön politiikan ulkoisen arvioinnin rahoittamisesta sekä eläintautiepidemioista aiheutuviin riskeihin liittyvän EU:n rahoitusvälineen kustannuksia ja edellytyksiä koskevan tutkimuksen rahoittamisesta

76

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I Säädökset, jotka on julkaistava

21.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/1


NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 83/2005,

annettu 18 päivänä tammikuuta 2005,

muun muassa Korean tasavallasta ja Taiwanista peräisin olevan polyeteenitereftalaatin tuontia koskevan asetuksen (EY) N:o 2604/2000 muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (1), jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 11 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen, jonka se on tehnyt neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan,

sekä katsoo seuraavaa:

A.   MENETTELY

1.   Voimassa olevat toimenpiteet

(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 2604/2000 (2), jäljempänä ’lopullinen asetus’, käyttöön lopulliset polkumyyntitullit Indonesiasta, Intiasta, Malesiasta, Korean tasavallasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan polyeteenitereftalaatin, jäljempänä ’PET’, tuonnissa.

2.   Tämä tutkimus

(2)

Komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä22 päivänä toukokuuta 2003 julkaistulla ilmoituksella (3) Korean tasavallasta ja Taiwanista, jäljempänä ’asianomaiset maat’, peräisin olevan PET:n tuontiin sovellettavia polkumyyntitoimenpiteitä koskevan välivaiheen tarkastelun vireillepanosta.

(3)

Välivaiheen tarkastelu pantiin vireille pyynnön perusteella, jonka oli huhtikuussa 2003 tehnyt Euroopan muoviteollisuusyhdistys (Association of Plastic Manufacturers in Europe), jäljempänä ’pyynnön esittäjä’, sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa pääosan eli tässä tapauksessa yli 80 prosenttia PET:n koko tuotannosta yhteisössä. Pyyntöön sisältyi riittävä alustava näyttö polkumyynnin ja vahingon toistumisesta ja siitä, etteivät voimassa olevat toimenpiteet enää riittäneet torjumaan polkumyynnin haitallisia vaikutuksia. Esitetty näyttö katsottiin riittäväksi oikeuttamaan voimassa olevia toimenpiteitä koskevan täydellisen välivaiheen tarkastelun vireillepano perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan nojalla.

(4)

Kesäkuun 30 päivänä 2004 pyynnön esittäjä peruutti välivaiheen tarkastelua koskevan pyyntönsä.

(5)

Käytettävissä olevan näytön ja tutkimuksen aikana jo tehtyjen alustavien päätelmien perusteella katsottiin kuitenkin, että tutkimusta on perusteltua jatkaa komission omasta aloitteesta polkumyyntiin rajoittuen. Tarkastelua koskevaan tutkimukseen liittyvien kaikkien muiden näkökohtien osalta todettiin, että välivaiheen tarkastelu olisi päätettävä pyynnön peruuttamisen jälkeen. Päätöksestä ilmoitettiin kaikille asianomaisille osapuolille, eikä kellään niistä ollut huomautettavaa.

3.   Muut menettelyt

(6)

Komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä22 päivänä toukokuuta 2003 julkaistulla ilmoituksella (4) polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta Australiasta, Kiinan kansantasavallasta ja Pakistanista peräisin olevan PET:n tuonnissa yhteisöön.

(7)

Komissio otti asetuksella (EY) N:o 306/2004 (5) käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Australiasta, Kiinan kansantasavallasta ja Pakistanista peräisin olevan PET:n tuonnissa. Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1467/2004 (6) käyttöön lopulliset polkumyyntitullit Australiasta ja Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan PET:n tuonnissa ja päätti Pakistanista peräisin olevan PET:n tuontia koskevan menettelyn.

4.   Tutkimuksen osapuolet

(8)

Komission yksiköt ilmoittivat tutkimuksen vireillepanosta virallisesti pyynnön esittäjälle, valituksessa mainituille yhteisön tuottajille, muille yhteisön tuottajille, vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille, niille tavarantoimittajille, käyttäjille ja järjestöille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä Korean kansantasavallan ja Taiwanin edustajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi tutkimuksen vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(9)

Pyynnön esittäjän edustamat yhteisön tuottajat, muut tutkimuksessa yhteistyössä toimineet yhteisön tuottajat, vientiä harjoittavat tuottajat, tuojat, tavarantoimittajat, käyttäjät ja käyttäjiä edustavat järjestöt esittivät kantansa. Kaikille kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin tilaisuus tulla kuulluksi.

(10)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, ja kaikille muille yrityksille, jotka ilmoittautuivat tutkimuksen vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Kyselyyn vastasi pyynnön esittäjän edustamat seitsemän yhteisön tuottajaa, neljä muuta yhteisön tuottajaa, kolme korealaista vientiä harjoittavaa tuottajaa, mukaan lukien yritys, johon ei sovelleta yksilöllistä tullia tällä hetkellä, neljä taiwanilaista vientiä harjoittavaa tuottajaa, mukaan lukien yritys, johon ei sovelleta yksilöllistä tullia tällä hetkellä, kaksi tavarantoimittajaa, kaksi etuyhteydessä olevaa tuojaa, neljä etuyhteydetöntä tuojaa sekä yhdeksän etuyhteydetöntä yhteisön käyttäjää.

(11)

Vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa todettiin, että tutkimuksessa voitaisiin käyttää otantaa. Asianomaisissa maissa oli kuitenkin odotettua vähemmän yhteistyöhalukkaita vientiä harjoittavia tuottajia, joten otannan käytöstä päätettiin luopua.

(12)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin ja siitä aiheutuvan vahingon määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot ja teki tarkastuskäyntejä seuraavien yritysten toimitiloihin:

a)

Yhteisön tuottajat

Aussapol SpA, San Giorgio Di Nogaro (UD), Italia

Brilen SA, Zaragoza, Espanja

Catalana di Polimers, Barcelona, Espanja

Dupont Sabanci SA, Middlesbrough, Yhdistynyt kuningaskunta

INCA International, Milano, Italia

KoSa, Frankfurt am Main, Saksa

M & G Finanziaria Industriale, Milano, Italia

Tergal Fibres, Gauchy, Ranska

VPI SA, Ateena, Kreikka

Voridian, Rotterdam, Alankomaat

Wellman PET Resins, Arnhem, Alankomaat

b)

Korealaiset vientiä harjoittavat tuottajat/viejät

Daehan Synthetic Fiber Corporation Limited, Söul

SK Chemicals Corporation Limited, Söul

KP Chemical Corp., Söul

c)

Taiwanilaiset vientiä harjoittavat tuottajat

Far Eastern Textile Limited, Taipei

Shinkong Synthetics Fibres Corp., Taipei

Hualon Corp., Taipei

d)

Etuyhteydessä olevat tuojat

SK Networks, Söul, Korean tasavalta

SK Global (Belgium) NV, Antwerpen, Belgia

e)

Etuyhteydettömät tuojat

Mitsubishi Chemicals, Düsseldorf, Saksa

Helm AG, Hampuri, Saksa

Global Services International, Milano, Italia

SABIC Italia, Milano, Italia

f)

Yhteisön tavarantoimittajat

Interquisa SA, Madrid, Espanja

BP Chemicals, Sunbury-on-Thames, Yhdistynyt kuningaskunta

g)

Yhteisön käyttäjät

Danone Waters Group, Pariisi, Ranska

Aqua Minerale San Benedetto, Scorze (VE), Italia

RBC Cobelplast Mononate, Varese, Italia

Nestlé Espana SA, Barcelona, Espanja

5.   Tutkimusajanjakso

(13)

Polkumyyntitutkimus käsitti 1 päivän huhtikuuta 2002 ja 31 päivän maaliskuuta 2003 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’.

6.   Tarkasteltavana oleva tuote ja samankaltainen tuote

6.1   Tarkasteltavana oleva tuote

(14)

Tarkasteltavana oleva tuote on sama kuin alkuperäisessä tutkimuksessa eli tällä hetkellä CN-koodiin 3907 60 20 luokiteltava, Korean kansantasavallasta ja Taiwanista peräisin oleva PET, jonka viskositeettiluku on ISO-standardin 1628-5 mukaan vähintään 78 ml/g.

6.2   Samankaltainen tuote

(15)

Alkuperäisen tutkimuksen tapaan todettiin, että Korean kansantasavallan ja Taiwanin kotimarkkinoilla tuotettu ja myyty sekä siellä tuotettu ja yhteisöön viety PET ovat fysikaalisilta ja kemiallisilta perusominaisuuksiltaan ja käyttötarkoituksiltaan samanlaisia. Tämän vuoksi katsotaan, että kaikki PET-lajit, joiden viskositeettiluku on vähintään 78 ml/g, ovat perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

B.   POLKUMYYNTI

1.   Yleiset menetelmät

(16)

Jäljempänä selostettua yleistä menetelmää, joka on sama kuin alkuperäisessä tutkimuksessa, sovellettiin kaikkiin korealaisiin ja taiwanilaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin. Polkumyyntiä koskevien päätelmien esittelyssä kuvataan näin ollen kunkin asianomaisen maan osalta ainoastaan kyseistä vientimaata koskevat erityistiedot.

1.1   Normaaliarvo

(17)

Normaaliarvon määrittämiseksi tutkittiin ensin kunkin vientiä harjoittavan tuottajan osalta, oliko sen tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla ollut edustavaa sen vastaavan yhteisöön suuntautuneen vientimyynnin kokonaismäärään verrattuna. Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti kotimarkkinamyynnin katsottiin olevan edustavaa, mikäli kunkin vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä oli vähintään viisi prosenttia sen yhteisöön suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärästä.

(18)

Tämän jälkeen yksilöitiin ne PET-lajit, joita myivät kotimarkkinoilla yritykset, joiden kokonaismyynti kotimarkkinoilla oli edustavaa, ja jotka olivat samanlaisia kuin yhteisöön vietäväksi myydyt lajit tai suoraan verrattavissa niihin.

(19)

Kunkin vientiä harjoittavien tuottajien kotimarkkinoillaan myymän ja yhteisöön vietäväksi myydyn PET-lajin kanssa suoraan vertailukelpoiseksi todetun tuotelajin osalta tutkittiin, oliko kotimarkkinamyynti ollut riittävän edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tietyn PET-lajin kotimarkkinamyyntiä pidettiin riittävän edustavana, jos kyseisen lajin kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä tutkimusajanjakson aikana oli vähintään viisi prosenttia siihen verrattavissa olevan, yhteisöön vietäväksi myydyn PET-lajin kokonaismyyntimäärästä.

(20)

Lisäksi tutkittiin, voitiinko kunkin PET-lajin kotimarkkinamyyntiä pitää tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneena, määrittämällä, kuinka suuri osuus riippumattomille asiakkaille tapahtuneesta kyseisen lajin myynnistä oli ollut kannattavaa. Kun vähintään määritettyjä tuotantokustannuksia vastaavilla nettomyyntihinnoilla tapahtuneen myynnin osuus oli yli 80 prosenttia tietyn PET-lajin kokonaismyyntimäärästä ja kun kyseisen tuotelajin painotettu keskimääräinen myyntihinta oli vähintään tuotantokustannusten tasoinen, normaaliarvon perustana käytettiin sellaista tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä kyseisen tuotelajin kaiken tutkimusajanjakson aikana tapahtuneen kotimarkkinamyynnin hintojen painotettu keskiarvo riippumatta siitä, oliko myynti ollut kannattavaa. Kun PET-lajin kannattavan myynnin määrä oli korkeintaan 80 prosenttia tietyn tuotelajin kokonaismyyntimäärästä ja kun kyseisen tuotelajin painotettu keskimääräinen myyntihinta oli tuotantokustannuksia alempi, normaaliarvon perustana käytettiin sellaista tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä ainoastaan asianomaisen tuotelajin kannattavan kotimarkkinamyynnin hintojen painotettu keskiarvo edellyttäen, että kyseinen myynti oli vähintään 10 prosenttia lajin kokonaismyyntimäärästä.

(21)

Todettiin, että kaikkien PET-lajien kannattava myynti oli vähintään 10 prosenttia kyseisen tuotelajin kokonaismyyntimäärästä.

1.2   Vientihinta

(22)

Kaikissa tapauksissa, joissa tarkasteltavana olevaa tuotetta vietiin yhteisöön riippumattomille asiakkaille, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti, toisin sanoen tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella.

(23)

Jos myynti tapahtui etuyhteydessä olevan tuojan kautta, vientihinta muodostettiin asianomaisen etuyhteydessä olevan tuojan riippumattomilta asiakkailta veloittamien jälleenmyyntihintojen perusteella. Oikaisuja tehtiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti kaikkien kyseiselle tuojalle tuonnin ja jälleenmyynnin välissä aiheutuneiden kustannusten, myös myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten, sekä kohtuullisen voittomarginaalin huomioon ottamiseksi. Tarkoituksenmukainen voittomarginaali vahvistettiin yhteisön markkinoilla toimivilta yhteistyössä toimineilta etuyhteydettömiltä kauppiailta/tuojilta saatujen tietojen perusteella.

1.3   Vertailu

(24)

Normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Normaaliarvon ja vientihinnan välisen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin asianmukaisesti huomioon, oikaisujen muodossa, hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin kaikissa tapauksissa, joissa niitä pidettiin kohtuullisina ja paikkansa pitävinä ja joissa niistä esitettiin todennettu näyttö.

1.4   Polkumyyntimarginaali

(25)

Polkumyyntimarginaali vahvistettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti vertaamalla painotettua keskimääräistä normaaliarvoa kunkin vientiä harjoittavan tuottajan osalta vientihintojen painotettuun keskiarvoon.

(26)

Niiden maiden osalta, joissa yhteistyössä toimimisen aste oli korkea (yli 80 prosenttia) eikä ollut syytä uskoa, että yksikään vientiä harjoittava tuottaja olisi kieltäytynyt yhteistyöstä, jäännöspolkumyyntimarginaali päätettiin vahvistaa yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritetyn korkeimman polkumyyntimarginaalin suuruiseksi, jotta mahdollisten toimenpiteiden tehokkuus voitiin varmistaa.

(27)

Niiden maiden osalta, joissa yhteistyössä toimimisen aste oli matala, jäännöspolkumyyntimarginaali vahvistettiin perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti eli käytettävissä olevien tietojen perusteella.

2.   Korean tasavalta

(28)

Kyselyyn vastasi kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa, joista yksi ei ollut vienyt PET-kalvoa yhteisöön tutkimusajanjakson aikana, sekä kaksi etuyhteydessä olevaa tuojaa, jotka olivat etuyhteydessä yhteen vientiä harjoittavista tuottajista. Todettiin, että yhteistyössä toimineet viejät edustavat 100:aa prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen Koreasta tutkimusajanjakson aikana tulevasta viennistä.

2.1   Normaaliarvo

(29)

Kaikille korealaisten vientiä harjoittavien tuottajien viemille PET-lajeille pystyttiin määrittämään normaaliarvo perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti eli riippumattomien asiakkaiden kotimarkkinoilla tavanomaisessa kaupankäynnissä maksamien tai niiden maksettavaksi tulevien hintojen perusteella.

2.2   Vientihinta

(30)

Toinen korealaisista vientiä harjoittavista tuottajista myi tavaraa yhteisöön vietäväksi sekä suoraan riippumattomille asiakkaille että yhteisössä sijaitsevien etuyhteydessä olevien tuojien välityksellä. Tämän vuoksi viimeksi mainitun myynnin osalta määritettiin laskennallinen vientihinta perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti.

2.3   Vertailu

(31)

Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti huomioon sellaisissa tekijöissä olevat erot, joiden väitettiin ja osoitettiin vaikuttavan hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen. Tämän perusteella tehtiin oikaisuja kuljetus-, vakuutus- ja käsittelykustannusten, palkkioiden, luottokustannusten, pakkauskustannusten, tullien ja pankkimaksujen erojen huomioon ottamiseksi.

2.4   Polkumyyntimarginaali

(32)

Tarkasteltavana olevan yhteisöön viedyn tuotteen kunkin lajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin kunkin vastaavan lajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti.

(33)

Vertailun perusteella kolmen tutkimuksessa yhteistyössä toimineen tuottajan harjoittama polkumyynti oli vähimmäistasoa tai sitä ei ollut lainkaan. Polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina CIF-tuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuina seuraavat:

Daehan Synthetic Fiber Corporation Limited: 1,2 %

SK Chemicals Corporation Limited: 0,0 %

KP Chemical Corp.: 0,1 %

(34)

Kaksi tiedossa olevaa korealaista vientiä harjoittavaa tuottajaa, joihin sovelletaan tällä hetkellä yksilöllistä tullia, osoittivat, että niillä ei ollut lainkaan vientiä tutkimusajanjakson aikana. Nämä viejät eivät toimittaneet näyttöä siitä, että niiden polkumyyntimarginaalien uudelleenarviointi olisi ollut perusteltua.

(35)

Koska korealaisten yritysten yhteistyö oli runsasta (ks. johdanto-osan 28 kappale), päätettiin jäännöspolkumyyntimarginaali vahvistaa yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritetyn korkeimman polkumyyntimarginaalin suuruiseksi 26 kappaleessa esitetyllä tavalla. Polkumyyntimarginaali on sama kuin alkuperäisessä tutkimuksessa.

3.   Taiwan

(36)

Kyselyyn vastasi neljä vientiä harjoittavaa tuottajaa, joista yksi ei ollut vienyt PET-kalvoa yhteisöön tutkimusajanjakson aikana. Todettiin, että yhteistyössä toimineet viejät edustavat alle 60:tä prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen Taiwanista tutkimusajanjakson aikana tulevasta viennistä.

3.1   Normaaliarvo

(37)

Normaaliarvo pystyttiin määrittämään kaikille taiwanilaisten vientiä harjoittavien tuottajien viemille PET-lajeille perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti eli riippumattomien asiakkaiden kotimarkkinoilla tavanomaisessa kaupankäynnissä maksamien tai niiden maksettavaksi tulevien hintojen perusteella.

3.2   Vientihinta

(38)

Vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti eli tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella.

3.3   Vertailu

(39)

Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti huomioon erot sellaisissa tekijöissä, joiden väitettiin ja osoitettiin vaikuttavan hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen. Tämän perusteella tehtiin oikaisuja kuljetus-, vakuutus- ja käsittelykustannusten, palkkioiden, luottokustannusten, pakkauskustannusten, tullien ja pankkimaksujen erojen huomioon ottamiseksi.

3.4   Polkumyyntimarginaali

(40)

Tarkasteltavana olevan yhteisöön viedyn tuotteen kunkin lajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin kunkin vastaavan lajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti.

(41)

Vertailusta ilmeni, että kaksi yhteistyössä toimivaa vientiä harjoittavaa tuottajaa harjoitti polkumyyntiä. Polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina CIF-tuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuina seuraavat:

Far Eastern Textile Limited: 0,0 %

Shinkong Synthetic Fibers Corp.: 3,1 %

Hualon Corp.: 9,6 %.

(42)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja, johon tällä hetkellä sovelletaan yksilöllistä tullia, toimi yhteistyössä tässä menettelyssä, vaikka sillä ei ollut tutkimusajanjaksona vientimyyntiä yhteisöön. Toimitettujen tietojen perusteella katsottiin aiheelliseksi säilyttää sen nykyinen polkumyyntimarginaali ennallaan, koska tiedot eivät sisältäneet viitteitä siitä, että kyseisen polkumyyntimarginaalin uudelleenarviointi olisi ollut perusteltua.

(43)

Eräs tiedossa oleva taiwanilainen PET:n viejä, johon tällä hetkellä sovelletaan yksilöllistä tullia, ei toiminut yhteistyössä tässä menettelyssä. Tämän viejän osalta katsottiin, että yksilöllisen tullin myöntäminen ei olisi asianmukaista, koska haluttiin välttää yhteistyöstä kieltäytymisen palkitseminen. Ennen kaikkea ei ollut käytettävissä tietoja, joiden perusteella yksilöllisen tullin määrittäminen olisi ollut mahdollista.

(44)

Tämä näkökohta sekä taiwanilaisten yritysten vähäinen yhteistyöhalukkuus (ks. johdanto-osan 36 kappale) huomioon ottaen jäännöspolkumyyntimarginaali määritettiin perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti, kuten johdanto-osan 27 kappaleessa todettiin.

(45)

Jäännöspolkumyyntimarginaali, joka laskettiin Eurostatilta ja yhteistyössä toimivilta vientiä harjoittavilta tuottajilta saatujen tietojen perusteella, on prosentteina CIF yhteisön rajalla tullaamattomana -tuontihinnasta ilmaistuna seuraava:

Taiwan: 20,1 %.

C.   MUUTTUNEIDEN OLOSUHTEIDEN PYSYVYYS

(46)

Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti tutkittiin myös, oliko kohtuullista katsoa, että polkumyyntiin ja vahinkoon liittyvien olosuhteiden muutokset suhteessa alkuperäiseen tutkimukseen olivat pysyviä.

1.   Korean tasavalta

(47)

Tässä tarkastelussa ilmeni, että tutkimusajanjakson aikana vientiä harjoittaneiden ja tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden yritysten polkumyyntimarginaalit olivat joko laskeneet vähimmäistasolle tai olivat edelleen vähimmäistasoa. Tämä johtui ensisijaisesti siitä, että vaikka kyseisten yritysten normaaliarvot ja kotimarkkinoiden myyntihinnat olivatkin nousseet suhteessa alkuperäisen tutkimuksen tietoihin, yhteisön markkinoiden myyntihinnat olivat nousseet tätäkin enemmän. Todettiin, että tämän tutkimuksen tutkimusajanjaksona yhteisöön viennin yhteydessä sovelletut hinnat olivat todellakin keskimäärin 53 prosenttia korkeammat kuin alkuperäisen tutkimuksen tutkimusajanjaksona. Tutkimuksessa ei saatu mitään viitteitä siitä, että nämä muutokset eivät olisi luonteeltaan pysyviä. Olisi myös huomattava, että näillä yrityksillä kapasiteetin käyttöaste oli korkea, yli 80 prosenttia tutkimusajanjakson aikana. Näillä yrityksillä ei liioin ole suunnitelmissa lisätä nykyistä kapasiteettiaan, mikä rajoittaa olosuhteissa tapahtuvien muutosten mahdollisuutta. Näin ollen katsotaan, että tilanne vientihinnan ja -määrän osalta ei todennäköisesti muutu.

(48)

Tämän tutkimuksen aikana yhteistyössä toimineista yrityksistä eräällä ei ollut alkuperäisen tutkimuksen aikana vientiä yhteisöön mutta tämän tutkimuksen aikana se vei tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisöön. Myös tämän yrityksen polkumyyntimarginaalin todettiin olevan vähimmäistasoa. Sen normaaliarvon sekä kotimarkkina- ja vientihintojen todettiin olevan samaa luokkaa kuin kahdella yhteistyössä toimineella viejällä.

(49)

Kahden yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan, joilla ei ollut tutkimusajanjakson aikana vientiä yhteisöön, osalta ei ilmennyt näyttöä, jonka perusteella niihin sovellettavaa tullia olisi ollut syytä muuttaa kuten johdanto-osan 34 kappaleessa todetaan. Olisi myös palautettava mieleen, että alkuperäisessä tutkimuksessa todetut polkumyyntimarginaalit vaihtelivat huomattavasti (1,4 prosentista 55,8 prosenttiin), minkä perusteella korealaisten yritysten harjoittamien polkumyyntikäytäntöjen välillä oli huomattavia eroja. Näistä syistä ei voida katsoa, että tutkimusajanjakson aikana vientiä yhteisöön harjoittaneiden yritysten vähimmäistasoa olevien polkumyyntimarginaalien perusteella voitaisiin tehdä yleisiä päätelmiä myös niiden yritysten suhteen, joilla ei ollut vientiä yhteisöön vastaavana aikana. Niinpä kyseisten yritysten osalta ei ilmennyt näyttöä siitä, että niiden nykyisten polkumyyntitullien muuttaminen olisi perusteltua, eikä saatavilla ole tietoja, joiden perusteella niille voitaisiin laskea tarkistettu yksilöllinen polkumyyntimarginaali. Nämä tulokset ilmoitettiin asianomaisille osapuolille, joista yksikään ei esittänyt huomautuksia eikä toimittanut lisätietoja.

2.   Taiwan

(50)

Niistä neljästä taiwanilaisyrityksestä, joihin tällä hetkellä sovelletaan yksilöllistä tullia, kolme toimi yhteistyössä tässä tutkimuksessa. Tämän tutkimuksen perusteella näistä yrityksistä yhden polkumyyntimarginaali oli laskenut vähimmäistasolle. Toisen yrityksen polkumyyntimarginaali oli laskenut alkuperäisen tutkimuksen tasolta eli 7,8 prosentista 4,6 prosenttiin tässä tutkimuksessa. Tämän todettiin, samoin kuin Korean tasavallan kohdalla, johtuneen ensisijaisesti siitä, että vaikka kyseisten yritysten normaaliarvot ja kotimarkkinoiden myyntihinnat olivatkin nousseet suhteessa alkuperäisen tutkimuksen tietoihin, yhteisön markkinoiden myyntihinnat olivat nousseet tätäkin enemmän. Taiwanin osalta todettiin, että yhteisöön viennin yhteydessä sovelletut hinnat olivat tämänkertaisen tutkimusajanjakson aikana keskimäärin 42 prosenttia korkeammat kuin alkuperäisen tutkimusajanjakson aikana. Näiden yritysten osalta todettiin myös, että niiden kapasiteetin käyttöaste vastasi korealaisten yritysten todettua käyttöastetta. Niillä ei myöskään ollut aikeita lisätä kapasiteettiaan.

(51)

Kolmas yhteistyössä toiminut yritys, johon tällä hetkellä sovelletaan yksilöllistä tullia, toimitti tietoja, joiden mukaan se ei ollut tuonut tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisöön tämänkertaisen tutkimusajanjakson aikana.

(52)

Lisäksi tämän tutkimuksen aikana toimi yhteistyössä myös eräs taiwanilainen yritys, jolla ei ollut vientiä yhteisöön alkuperäisen tutkimuksen aikana. Kyseisen yrityksen polkumyyntimarginaali on 10,7 prosenttia.

(53)

Kolmen tämänkertaisen tutkimusajanjakson aikana vientiä yhteisöön harjoittaneen yhteistyössä toimineen tuottajan osalta ei ollut syytä olettaa, että muutokset tämän ja alkuperäisen tutkimuksen välillä, erityisesti yhteisöön suuntautuvan viennin hintojen nousu, eivät olisi luonteeltaan pysyviä. Niinpä katsottiin, että kyseisille yrityksille tässä tutkimuksessa saatujen tietojen perusteella lasketut polkumyyntimarginaalit ovat luotettavat.

(54)

Yhteistyössä toimineen tuottajan, jolla ei ollut vientiä yhteisöön tämänkertaisen tutkimusajanjakson aikana, osalta ei ilmennyt näyttöä siitä, että sen nykyisiä polkumyyntitulleja olisi syytä muuttaa. Sen vuoksi katsotaan aiheelliseksi säilyttää sen nykyinen polkumyyntimarginaali ennallaan. Samoin kuin Korean tapauksessa ei tässäkään tapauksessa ole saatavilla tietoja, joiden perusteella tälle yritykselle voitaisiin laskea tarkistettu yksilöllinen polkumyyntimarginaali. Tässäkään tapauksessa asianomainen osapuoli ei tulosten ilmoittamisen jälkeen esittänyt huomautuksia eikä toimittanut lisätietoja.

D.   EHDOTUS VÄLIAIKAISIKSI POLKUMYYNTITOIMENPITEIKSI

(55)

Polkumyyntiä ja muuttuneiden olosuhteiden pysyvää luonnetta koskevien päätelmien perusteella katsotaan, että Korean tasavallasta ja Taiwanista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa tällä hetkellä voimassa olevia polkumyyntitoimenpiteitä olisi muutettava todettujen uusien polkumyyntimarginaalien huomioon ottamiseksi.

(56)

Sen seikan, että PET:n hinnat voivat vaihdella raakaöljyn hintavaihteluiden mukaisesti, ei pitäisi merkitä korkeampaa tullia. Sen vuoksi katsottiin aiheelliseksi ottaa muutetut tullit käyttöön tonnia kohti kannettavina paljoustulleina. Tämän lähestymistavan mukaisesti toimittiin alkuperäisessä tutkimuksessa.

(57)

Yrityskohtaiset yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tarkastelun päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tämän tutkimuksen aikaista tilannetta. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavia tulleja) yksinomaan tarkasteltavana olevasta maasta peräisin olevien, tämän asetuksen artiklaosassa erikseen mainittujen yritysten tuottamien tuotteiden tuontiin. Jos yrityksen nimeä ja osoitetta ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa, sen tuottamiin tuontituotteisiin (mukaan luettuina erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevien yritysten tuottamat tuontituotteet) ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(58)

Tutkimusajanjakson aikana yhteisöön vientiä harjoittaneiden yritysten osalta ehdotetut polkumyyntitullit ovat seuraavat:

Maa

Yritys

Polkumyyntimarginaali

Polkumyyntitulli

Ehdotettu tulli

(euroa/t)

Korean tasavalta

Daehan Synthetic Fiber Corporation Limited

1,2 %

0,0 %

0

SK Chemicals Corporation Limited

0,0 %

0,0 %

0

KP Chemical Corporation

0,1 %

0,0 %

0

Taiwan

Far Eastern Textile Limited Limited

0,0 %

0,0 %

0

Shinkong Synthetic Fibers Corporation

3,1 %

3,1 %

24,5

Hualon Corporation

9,6 %

9,6 %

81,9

(59)

Kuten edellä 45 kappaleessa todetaan, Taiwaniin sovellettava tarkistettu jäännöspolkumyyntimarginaali olisi nostettava 143,4 euroon tonnilta.

E.   LOPPUSÄÄNNÖKSET

(60)

Asianosaisille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella voimassa olevan asetuksen muuttamista. Huomautuksia ei esitetty,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1.   Korvataan asetuksen (EY) N:o 2604/2000 1 artiklan 2 kohdassa oleva taulukko seuraavasti:

”Maa

Polkumyyntitulli

(euroa/t)

Taric-lisäkoodi

Intia

181,7

A999

Indonesia

187,7

A999

Malesia

160,1

A999

Korea

148,3

A999

Taiwan

143,4

A999

Thaimaa

83,2

A999”

2.   Korvataan 1 artiklan 3 kohdassa oleva taulukko seuraavasti:

”Maa

Yritys

Polkumyyntitulli

(euroa/t)

Taric-lisäkoodi

Intia

Pearl Engineering Polymers Limited

130,8

A182

Intia

Reliance Industries Limited

181,7

A181

Intia

Elque Polyesters Limited

200,9

A183

Intia

Futura Polymers Limited

161,2

A184

Indonesia

P.T. Bakrie Kasei Corporation

187,7

A191

Indonesia

P.T. Indorama Synthetics Tbk

92,1

A192

Indonesia

P.T. Polypet Karyapersada

178,9

A193

Malesia

Hualon Corporation (M) Sdn. Bhd.

36,0

A186

Malesia

MpI Polyester Industries Sdn. Bhd.

160,1

A185

Korean tasavalta

Daehan Synthetic Fiber Corporation, Limited

0

A194

Korean tasavalta

Honam Petrochemical Corporation

101,4

A195

Korean tasavalta

SK Chemicals Corporation, Limited

0

A196

Korean tasavalta

Tongkong Corporation

148,3

A197

Korean tasavalta

KP Chemical Corporation

0

A577

Taiwan

Far Eastern Textile Limited

0

A188

Taiwan

Tuntex Distinct Corporation

69,5

A198

Taiwan

Shingkong Synthetic Fibers Corporation

24,5

A189

Taiwan

Hualon Corporation

81,9

A578

Thaimaa

Thai Shingkong Industry Corporation Limited

83,2

A190

Thaimaa

Indo Pet (Thailand) Limited

83,2

A468”

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osin velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 18 päivänä tammikuuta 2005.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J.-C. JUNCKER


(1)  EYVL L 56, 6.3.1996, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 461/2004 (EUVL L 77, 13.3.2004, s. 12).

(2)  EYVL L 301, 30.11.2000, s. 21. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 823/2004 (EUVL L 127, 29.4.2004, s. 7).

(3)  EUVL C 120, 22.5.2003, s. 13.

(4)  EUVL C 120, 22.5.2003, s. 9.

(5)  EUVL L 52, 21.2.2004, s. 5.

(6)  EUVL L 271, 19.8.2004, s. 1.


21.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/9


NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 84/2005,

annettu 18 päivänä tammikuuta 2005,

lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Japanista peräisin olevien televisiokamerajärjestelmien tuonnissa annetun asetuksen (EY) N:o 2042/2000 liitteen muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (1), jäljempänä ’perusasetus’,

ottaa huomioon komission ehdotuksen, jonka se on tehnyt kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa,

sekä katsoo seuraavaa:

A.   AIEMMAT MENETTELYT

(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1015/94 (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Japanista peräisin olevien televisiokamerajärjestelmien tuonnissa.

(2)

Neuvosto jätti asetuksen (EY) N:o 1015/94 1 artiklan 3 kohdan e alakohdassa polkumyyntitullin soveltamisalan ulkopuolelle nimenomaisesti kyseisen asetuksen liitteessä, jäljempänä ’liite’, luetellut ammattikäyttöön tarkoitetut korkealaatuiset kamerat, jotka teknisiltä ominaisuuksiltaan sopivat asetuksen (EY) N:o 1015/94 1 artiklan 2 kohdassa annettuun tuotemääritelmään mutta joita ei kuitenkaan voida pitää televisiokamerajärjestelminä.

(3)

Neuvosto muutti lokakuussa 1995 asetuksella (EY) N:o 2474/95 (3) neuvoston asetusta (EY) N:o 1015/94. Muutokset koskivat erityisesti samankaltaisen tuotteen määritelmää ja tiettyjä, lopullisen polkumyyntitullin soveltamisalan ulkopuolelle nimenomaisesti jätettyjä ammattikäyttöön tarkoitettuja kamerajärjestelmiä.

(4)

Neuvosto muutti lokakuussa 1997 asetuksella (EY) N:o 1952/97 (4) Sony Corporationiin ja Ikegami Tsushinki Co. Ltd:hen sovellettavien lopullisten polkumyyntitullien määriä perusasetuksen 12 artiklan mukaisesti. Lisäksi neuvosto jätti polkumyyntitullin soveltamisalan ulkopuolelle erityisesti tiettyjä uusia ammattikäyttöön tarkoitettuja kamerajärjestelmiä lisäämällä ne liitteeseen.

(5)

Neuvosto muutti tammikuussa 1999 ja tammikuussa 2000 asetuksella (EY) N:o 193/1999 (5) ja (EY) N:o 176/2000 (6), asetusta (EY) N:o 1015/94 lisäämällä liitteeseen tiettyjä ammattikäyttöön tarkoitettujen kamerajärjestelmien seuraajamalleja, jotka näin ollen jätettiin lopullisen polkumyyntitullin soveltamisalan ulkopuolelle. Neuvosto muutti lokakuussa 2004 asetuksella (EY) N:o 1754/2004 (7), asetusta (EY) N:o 176/2000.

(6)

Neuvosto vahvisti syyskuussa 2000 asetuksella (EY) N:o 2042/2000 (8) lopulliset polkumyyntitullit, jotka oli otettu käyttöön asetuksella (EY) N:o 1015/94 perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(7)

Neuvosto muutti tammikuussa 2001 ja toukokuussa 2001 asetuksilla (EY) N:o 198/2001 (9) ja (EY) N:o 951/2001 (10) asetusta (EY) N:o 2042/2000 lisäämällä sen liitteeseen tiettyjä ammattikäyttöön tarkoitettujen kamerajärjestelmien seuraajamalleja, jotka näin ollen jätettiin lopullisen polkumyyntitullin soveltamisalan ulkopuolelle.

(8)

Neuvosto vahvisti syyskuussa 2001 asetuksella (EY) N:o 1900/2001 (11) perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisen välivaiheen tarkastelun perusteella asetuksella (EY) N:o 2042/2000 televisiokamerajärjestelmien tuonnille asetetun lopullisen polkumyyntitullin määrän Hitachi Denshi Ltd -nimiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle.

(9)

Neuvosto muutti syyskuussa 2002 asetuksella (EY) N:o 1696/2002 (12) asetusta (EY) N:o 2042/2002 lisäämällä sen liitteeseen tiettyjä ammattikäyttöön tarkoitettujen kamerajärjestelmien seuraajamalleja, jotka näin ollen jätettiin lopullisen polkumyyntitullin soveltamisalan ulkopuolelle.

(10)

Neuvosto muutti huhtikuussa 2004 asetuksella (EY) N:o 825/2004 asetusta (EY) N:o 2042/2004 lisäämällä sen liitteeseen tiettyjä ammattikäyttöön tarkoitettujen kamerajärjestelmien seuraajamalleja, jotka näin ollen jätettiin lopullisen polkumyyntitullin soveltamisalan ulkopuolelle.

B.   AMMATTIKÄYTTÖÖN TARKOITETTUJEN KAMERAJÄRJESTELMIEN UUSIA MALLEJA KOSKEVA TUTKIMUS

1.   Menettely

(11)

Kaksi japanilaista vientiä harjoittavaa tuottajaa, Sony Corporation, jäljempänä ’Sony’, ja Victor Company of Japan Limited, jäljempänä ’JVC’, ilmoitti komissiolle aikovansa tuoda yhteisön markkinoille uusia ammattikäyttöön tarkoitettuja kamerajärjestelmämalleja ja pyysi komissiota lisäämään nämä uudet ammattikäyttöön tarkoitetut kamerajärjestelmämallit ja niiden oheislaitteet asetuksen (EY) N:o 2042/2000 liitteeseen ja jättämään ne näin ollen polkumyyntitullien soveltamisalan ulkopuolelle.

(12)

Komissio ilmoitti tästä yhteisön tuotannonalalle ja pani vireille tutkimuksen, jonka ainoana tarkoituksena oli määritellä se, kuuluvatko tarkasteltavana olevat tuotteet polkumyyntitullien soveltamisalaan ja olisiko asetuksen (EY) N:o 2042/2000 artiklaosaa muutettava vastaavasti.

2.   Tutkittavat mallit

(13)

Vastaanotetut vapautushakemukset ja niiden mukana toimitetut tekniset tiedot koskivat seuraavia kamerajärjestelmämalleja:

i)

Sony:

etsin HDVF-C30W

ii)

JVC:

kameran runko KY-F560E

Sonyn etsin esiteltiin mallina, jota voi käyttää ainoastaan videokameroiden kanssa. Videokamerat eivät kuulu asetuksen (EY) N:o 2042/2000 soveltamisalaan. JVC:n malli esiteltiin ammattikäyttöön tarkoitetun kameran seuraajamallina, joka on jo jätetty voimassaolevien polkumyyntitoimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle.

3.   Tulokset

i)   Etsin HDVF-C30W

(14)

Todettiin, että etsin HDVF-C30W on asetuksen (EY) N:o 2042/2000 1 artiklan 2 kohdan b alakohdan kuvauksen mukainen tuote. Sitä voidaan kuitenkin käyttää ainoastaan videokameroiden kanssa. Videokamerat eivät ole mainitun asetuksen 1 artiklan 2 kohdan a alakohdan kuvauksen mukaisia tuotteita. Näiden kameroiden signaali-kohinasuhde on 54 dB, kun taas asetuksen (EY) N:o 2042/2000 videokameroiden kuvauksessa edellytetään ”normaalivahvistuksella on vähintään 55 dB”. Tästä syystä päädyttiin siihen, että etsin olisi katsottava ammattikäyttöön tarkoitetuksi kamerajärjestelmäksi, joka on asetuksen (EY) N:o 2042/2000 1 artiklan 3 kohdan e alakohdan mukainen. Sen vuoksi etsin olisi jätettävä voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle ja lisättävä asetuksen (EY) N:o 2042/2000 liitteeseen.

(15)

Yhteisön toimielinten vakiintuneen käytännön mukaisesti kaikki edellä mainitut mallit olisi vapautettava polkumyyntitullista siitä alkaen, kun komission yksiköt ovat vastaanottaneet vapautushakemuksen. Näin ollen Sonyn etsinten HDVF-C30W tuonti, joka on tapahtunut 1 päivänä huhtikuuta 2003 tai sen jälkeen, olisi vapautettava polkumyyntitullista mainitusta päivästä alkaen.

ii)   Kameran runko KY-F560E

(16)

Kameran rungon KY-F560E osalta todettiin, että vaikka se on asetuksen (EY) N:o 2042/2000 1 artiklan 2 kohdan a alakohdan kuvauksen mukainen, mallia käytetään pääasiassa teknisissä ja lääketieteellisissä sovelluksissa. Tästä syystä päädyttiin siihen, että malli oli katsottava ammattikäyttöön tarkoitetuksi kamerajärjestelmäksi, joka on asetuksen (EY) N:o 2042/2000 1 artiklan 3 kohdan e alakohdan mukainen. Sen vuoksi se olisi jätettävä voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle ja lisättävä asetuksen (EY) N:o 2042/2000 liitteeseen.

(17)

Yhteisön toimielinten vakiintuneen käytännön mukaisesti kaikki edellä mainitut mallit olisi vapautettava polkumyyntitullista siitä alkaen, kun komission yksiköt ovat vastaanottaneet vapautushakemuksen. Näin ollen JVC-kameran runkojen KY-F560E tuonti, joka on tapahtunut 15 päivänä huhtikuuta 2004 tai sen jälkeen, olisi vapautettava tullista mainitusta päivästä alkaen.

4.   Ilmoittaminen asianomaisille osapuolille ja päätelmät

(18)

Komissio ilmoitti päätelmistään yhteisön tuotannonalalle ja televisiokamerajärjestelmien viejille ja antoi niille mahdollisuuden ilmaista kantansa. Mikään osapuolista ei vastustanut komission päätelmiä.

(19)

Näin ollen asetus (EY) N:o 2042/2000 olisi muutettava vastaavasti,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan asetuksen (EY) N:o 2042/2000 liite tämän asetuksen liitteen tekstillä.

2 artikla

1.   Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   Tätä asetusta sovelletaan seuraavien vientiä harjoittavien tuottajien tuottamien ja yhteisöön viemien seuraavien mallien tuontiin:

a)

Sony 1 päivästä huhtikuuta 2003 alkaen:

etsin HDVF-C30W;

b)

JVC 15 päivästä huhtikuuta 2004 alkaen:

kameran runko KY-F560E.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 18 päivänä tammikuuta 2005.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J.-C. JUNCKER


(1)  EYVL L 56, 6.3.1996, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 461/2004 (EUVL L 77, 13.3.2004, s. 12).

(2)  EYVL L 111, 30.4.1994, s. 106. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 176/2000 (EYVL L 22, 27.1.2000, s. 29).

(3)  EYVL L 255, 25.10.1995, s. 11.

(4)  EYVL L 276, 9.10.1997, s. 20.

(5)  EYVL L 22, 29.1.1999, s. 10.

(6)  EYVL L 22, 27.1.2000, s. 29.

(7)  EUVL L 313, 12.10.2004, s. 1.

(8)  EYVL L 244, 29.9.2000, s. 38. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 825/2004 (EUVL L 127, 29.4.2004, s. 12).

(9)  EYVL L 30, 1.2.2001, s. 1.

(10)  EYVL L 134, 17.5.2001, s. 18.

(11)  EYVL L 261, 29.9.2001, s. 3.

(12)  EYVL L 259, 27.9.2002, s. 1.


LIITE

”LIITE

Luettelo ammattikäyttöön tarkoitetuista kamerajärjestelmistä, jotka eivät ole televisiokamerajärjestelmiä ja jotka on vapautettu tullista

Yrityksen nimi

Kameran runko

Etsin

Kameraohjausyksikkö

Ohjaus- ja käyttöyksikkö

Pääohjausyksikkö (1)

Kameran sovittimet

Sony

DXC-M7PK

DXC-M7P

DXC-M7PH

DXC-M7PK/1

DXC-M7P/1

DXC-M7PH/1

DXC-327PK

DXC-327PL

DXC-327PH

DXC-327APK

DXC-327APL

DXC-327AH

DXC-537PK

DXC-537PL

DXC-537PH

DXC-537APK

DXC-537APL

DXC-537APH

EVW-537PK

EVW-327PK

DXC-637P

DXC-637PK

DXC-637PL

DXC-637PH

PVW-637PK

PVW-637PL

DXC-D30PF

DXC-D30PK

DXC-D30PL

DXC-D30PH

DSR-130PF

DSR-130PK

DSR-130PL

PVW-D30PF

PVW-D30PK

PVW-D30PL

DXC-327BPF

DXC-327BPK

DXC-327BPL

DXC-327BPH

DXC-D30WSP (2)

DXC-D35PH (2)

DXC-D35PL (2)

DXC-D35PK (2)

DXC-D35WSPL (2)

DSR-135PL (2)

DXF-3000CE

DXF-325CE

DXF-501CE

DXF-M3CE

DXF-M7CE

DXF-40CE

DXF-40ACE

DXF-50CE

DXF-601CE

DXF-40BCE

DXF-50BCE

DXF-701CE

DXF-WSCE (2)

DXF-801CE (2)

HDVF-C30W (2)

CCU-M3P

CCU-M5P

CCU-M7P

CUU-M5AP (2)

RM-M7G

RM-M7E (2)

–—

CA-325P

CA-325AP

CA-325B

CA-327P

CA-537P

CA-511

CA-512P

CA-513

VCT-U14 (2)

Ikegami

HC-340

HC-300

HC-230

HC-240

HC-210

HC-390

LK-33

HDL-30MA

HDL-37

HC-400 (2)

HC-400W (2)

HDL-37E

HDL-10

HDL-40

VF15-21/22

VF-4523

VF15-39

VF15-46 (2)

VF5040 (2)

VF5040W (2)

MA-200/230

MA-200A (2)

MA-400 (2)

CCU-37

CCU-10

RCU-240

RCU-390 (2)

RCU-400 (2)

RCU-240A

CA-340

CA-300

CA-230

CA-390

CA-400 (2)

CA-450 (2)

Hitachi

HV-C10F

Z-ONE (L)

Z-ONE (H)

Z-ONE

Z-ONE A (L)

Z-ONE A (H)

Z-ONE A (F)

Z-ONE A

Z-ONE B (L)

GM-51 (2)

RC-C1

RC-C10

RU-C10

RU-Z1 (B)

RU-Z1 (C)

RU-Z1

RC-C11

RU-Z2

RC-Z1

CA-Z1HB

CA-C10

CA-C10SP

CA-C10SJA

CA-C10M

CA-C10B

CA-Z1A (2)

CA-Z31 (2)

CA-Z32 (2)

CA-ZD1 (2)

Z-ONE B (H)

Z-ONE B (F)

Z-ONE B

Z-ONE B (M)

Z-ONE B (R)

FP-C10 (B)

FP-C10 (C)

FP-C10 (D)

FP-C10 (G)

FP-C10 (L)

FP-C10 (R)

FP-C10 (S)

FP-C10 (V)

FP-C10 (F)

FP-C10

FP-C10 A

FP-C10 A (A)

FP-C10 A (B)

FP-C10 A (C)

FP-C10 A (D)

FP-C10 A (F)

FP-C10 A (G)

FP-C10 A (H)

FP-C10 A (L)

FP-C10 A (R)

FP-C10 A (S)

FP-C10 A (T)

FP-C10 A (V)

FP-C10 A (W)

Z-ONE C (M)

Z-ONE C (R)

Z-ONE C (F)

Z-ONE C

HV-C20

HV-C20M

Z-ONE-D

Z-ONE-D (A)

Z-ONE-D (B)

Z-ONE-D (C)

Z-ONE.DA (2)

V-21 (2)

V-21W (2)

 

RC-Z11

RC-Z2

RC-Z21

RC-Z2A (2)

RC-Z21A (2)

RU-Z3 (2)

RC-Z3 (2)

 

 

 

Matsushita

WV-F700

WV-F700A

WV-F700SHE

WV-F700ASHE

WV-F700BHE

WV-F700ABHE

WV-F700MHE

WV-F350

WV-VF65BE

WV-VF40E

WV-VF39E

WV-VF65BE (1)

WV-VF40E (1)

WV-VF42E

WV-VF65B

AW-VF80

WV-RC700/B

WV-RC700/G

WV-RC700A/B

WV-RC700A/G

WV-RC36/B

WV-RC36/G

WV-RC37/B

WV-RC37/G

WV-AD700SE

WV-AD700ASE

WV-AD700ME

WV-AD250E

WV-AD500E (1)

AW-AD500AE

AW-AD700BSE

WV-F350HE

WV-F350E

WV-F350AE

WV-F350DE

WV-F350ADE

WV-F500HE (1)

WV-F-565HE

AW-F575HE

AW-E600

AW-E800

AW-E800A

AW-E650

AW-E655

AW-E750

 

WV-CB700E

WV-CB700AE

WV-CB700E (1)

WV-CB700AE (1)

WV-RC700/B (1)

WV-RC700/G (1)

WV-RC700A/B (1)

WV-RC700A/G (1)

WV-RC550/G

WV-RC550/B

WV-RC700A

WV-CB700A

WV-RC550

WV-CB550

AW-RP501

AW-RP505

 

 

 

JVC

KY-35E

KY-27ECH

KY-19ECH

KY-17FITECH

KY-17BECH

KY-F30FITE

KY-F30BE

KY-F560E

KY-27CECH

KH-100U

KY-D29ECH

KY-D29WECH (2)

VF-P315E

VF-P550E

VF-P10E

VP-P115E

VF-P400E

VP-P550BE

VF-P116

VF-P116WE (2)

VF-P550WE (2)

RM-P350EG

RM-P200EG

RM-P300EG

RM-LP80E

RM-LP821E

RM-LP35U

RM-LP37U

RM-P270EG

RM-P210E

KA-35E

KA-B35U

KA-M35U

KA-P35U

KA-27E

KA-20E

KA-P27U

KA-P20U

KA-B27E

KA-B20E

KA-M20E

KA-M27E

Olympus

MAJ-387N

MAJ-387I

 

OTV-SX 2

OTV-S5

OTV-S6

 

 

 

Camera OTV-SX”


(1)  Käytetään myös nimityksiä Master Setup Unit (MSU) ja Master Control Panel (MCP).

(2)  Mallien vapauttamisen edellytyksenä on, että vastaavaa triax-järjestelmää tai triax-sovitinta ei myydä Euroopan yhteisön markkinoilla.


21.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/15


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 85/2005,

annettu 20 päivänä tammikuuta 2005,

tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon hedelmien ja vihannesten tuontijärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21 päivänä joulukuuta 1994 annetun komission asetuksen (EY) N:o 3223/94 (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 3223/94 4 artiklassa tarkoitetut tuonnin kiinteät arvot vahvistetaan liitteessä olevassa taulukossa merkityllä tavalla.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 21 päivänä tammikuuta 2005.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 20 päivänä tammikuuta 2005.

Komission puolesta

J. M. SILVA RODRÍGUEZ

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EYVL L 337, 24.12.1994, s. 66. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1947/2002 (EYVL L 299, 1.11.2002, s. 17).


LIITE

tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi 20 päivänä tammikuuta 2005 annettuun komission asetukseen

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Kolmannen maan koodi (1)

Tuonnin kiinteä arvo

0702 00 00

052

125,5

204

91,6

212

169,4

248

157,0

999

135,9

0707 00 05

052

137,0

220

229,0

999

183,0

0709 90 70

052

156,5

204

158,2

999

157,4

0805 10 20

052

54,8

204

47,4

212

51,1

220

48,0

448

35,9

999

47,4

0805 20 10

204

64,5

999

64,5

0805 20 30, 0805 20 50, 0805 20 70, 0805 20 90

052

66,6

204

84,7

400

77,7

464

149,6

624

76,6

999

91,0

0805 50 10

052

54,1

999

54,1

0808 10 80

400

104,1

404

78,6

720

61,3

999

81,3

0808 20 50

388

100,7

400

88,5

720

59,5

999

82,9


(1)  Komission asetuksessa (EY) N:o 2081/2003 (EUVL L 313, 28.11.2003, s. 11) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”999” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.


21.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/17


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 86/2005,

annettu 20 päivänä tammikuuta 2005,

melassin 21 päivänä tammikuuta 2005 sovellettavien edustavien hintojen ja lisätuontitullien vahvistamisesta sokerialalla

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 19 päivänä kesäkuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/2001 (1) ja erityisesti sen 24 artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Melassin tuontia sokerialalla koskevista yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä ja asetuksen (ETY) N:o 785/68 muuttamisesta 23 päivänä kesäkuuta 1995 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1422/95 (2) säädetään, että edustavana hintana pidetään komission asetuksen (ETY) N:o 785/68 (3) vahvistettua melassin cif-tuontihintaa. Kyseinen hinta vahvistetaan asetuksen (ETY) N:o 785/68 1 artiklassa määritellylle vakiolaadulle.

(2)

Edustavia hintoja vahvistettaessa huomioon on otettava kaikki asetuksen (ETY) N:o 785/68 3 artiklassa säädetyt tiedot, lukuun ottamatta kyseisen asetuksen 4 artiklassa säädettyjä tapauksia, ja tarvittaessa hinnat voidaan vahvistaa asetuksen (ETY) N:o 785/68 7 artiklassa säädetyn menetelmän mukaisesti.

(3)

Jotta voitaisiin mukauttaa muuhun kuin vakiolaatuun liittyvä hinta, hintoja on syytä nostaa tai laskea tarjotun melassin laadun mukaan asetuksen (ETY) N:o 785/68 6 artiklan mukaisesti.

(4)

Jos kyseessä olevan tuotteen käynnistyshinta ja edustava hinta eroavat toisistaan, tuonnille olisi vahvistettava lisätuontitulleja asetuksen (EY) N:o 1422/95 3 artiklassa tarkoitetuin edellytyksin. Jos tuontitullien kantaminen suspendoidaan asetuksen (EY) N:o 1422/95 5 artiklan mukaisesti, näille tulleille olisi vahvistettava tietyt määrät.

(5)

On syytä vahvistaa kyseisten tuotteiden edustavat hinnat ja lisätuontitullit asetuksen (EY) N:o 1422/95 1 artiklan 2 kohdan ja 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sokerin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1422/95 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden edustavat hinnat ja lisätuontitullit vahvistetaan liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 21 päivänä tammikuuta 2005.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 20 päivänä tammikuuta 2005.

Komission puolesta

J. M. SILVA RODRÍGUEZ

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EYVL 178, 30.6.2001, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 39/2004 (EUVL L 6, 10.1.2004, s. 16).

(2)  EYVL L 141, 24.6.1995, s. 12. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 79/2003 (EYVL L 13, 18.1.2003, s. 4).

(3)  EYVL 145, 27.6.1968, s. 12. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1422/1995.


LIITE

Melassin 21 päivänä tammikuuta 2005 sovellettavat edustavat hinnat ja lisätuontitullit sokerialalla

(EUR)

CN-koodi

Edustava hinta 100 nettokilogrammalta kyseistä tuotetta

Lisätulli 100 nettokilogrammalta kyseistä tuotetta

Asetuksen (EY) N:o 1422/95 5 artiklassa tarkoitetun suspendoimisen vuoksi tuonnissa sovellettava tulli 100 nettokilogrammalta kyseistä tuotetta (1)

1703 10 00 (2)

10,32

0

1703 90 00 (2)

10,70

0


(1)  Tämä määrä korvaa, asetuksen (EY) N:o 1422/95 5 artiklan mukaisesti, näille tuotteille vahvistetun yhteisen tullitariffin tullin.

(2)  Vahvistetaan asetuksen (ETY) N:o 785/68, sellaisena kuin se on muutettuna, 1 artiklassa määritellylle vakiolaadulle.


21.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/19


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 87/2005,

annettu 20 päivänä tammikuuta 2005,

sellaisenaan vietävän valkoisen sokerin ja raakasokerin vientitukien vahvistamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 19 päivänä kesäkuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/2001 (1) ja erityisesti sen 27 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1260/2001 27 artiklan nojalla mainitun asetuksen 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja tuotteita koskevien maailmanmarkkinoiden noteerausten tai hintojen ja kyseisten tuotteiden yhteisön hintojen välinen erotus voidaan korvata vientituella.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1260/2001 mukaan denaturoimattoman ja sellaisenaan viedyn valkoisen sokerin ja raakasokerin tukea vahvistettaessa on otettava huomioon yhteisön ja maailman sokerimarkkinoiden tilanne ja erityisesti mainitun asetuksen 28 artiklassa tarkoitetut hinnat ja kustannukset. Saman artiklan mukaisesti olisi myös otettava huomioon suunniteltuun vientiin liittyvät taloudelliset näkökohdat.

(3)

Raakasokerin tuki on vahvistettava vakiolaadulle. Vakiolaatu määritellään asetuksen (EY) N:o 1260/2001 liitteessä I olevassa II kohdassa. Kyseinen tuki vahvistetaan lisäksi kyseisen asetuksen 28 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Kandisokeri määritellään sokerialan vientitukien myöntämisen soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 7 päivänä syyskuuta 1995 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2135/95 (2). Tällä tavalla laskettua tuen määrää on lisättyjä maku- tai väriaineita sisältäviin sokereihin sovellettava niiden sakkaroosipitoisuuden perusteella, ja sen vuoksi tuki on vahvistettava tämän pitoisuuden yhtä prosenttia kohden.

(4)

Erityistapauksissa tuen määrä voidaan vahvistaa luonteeltaan tästä poikkeavilla säännöksillä.

(5)

Tuki on vahvistettava joka toinen viikko. Tukea voidaan muuttaa muuna aikana.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 1260/2001 27 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan maailmanmarkkinatilanne tai tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset voivat edellyttää mainitun asetuksen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden tuen eriyttämistä määräpaikan mukaan.

(7)

Vuoden 2001 alusta tapahtunut Länsi-Balkanin maista peräisin olevan etuuskohteluun oikeutetun sokerin tuonnin sekä kyseisiin maihin suuntautuvan yhteisön sokerin viennin merkittävä ja nopea kasvu näyttää hyvin keinotekoiselta.

(8)

Jotta vältettäisiin vientitukea saaneiden sokerialan tuotteiden jälleentuonnista yhteisöön aiheutuvat väärinkäytökset, on syytä olla vahvistamatta Länsi-Balkanin maille vientitukea tässä asetuksessa tarkoitetuille tuotteille.

(9)

Kun otetaan huomioon nämä tekijät ja sokerialan nykyinen markkinatilanne ja erityisesti sokerin noteeraukset tai hinta yhteisössä ja maailmanmarkkinoilla, on syytä vahvistaa tuki soveltuvien määrien mukaiseksi.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sokerin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1260/2001 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen sellaisenaan vietävien ja denaturoimattomien tuotteiden vientituet vahvistetaan liitteessä esitettyjen määrien mukaisiksi.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 21 päivänä tammikuuta 2005.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 20 päivänä tammikuuta 2005.

Komission puolesta

Mariann FISCHER BOEL

Komission jäsen


(1)  EYVL L 178, 30.6.2001, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 39/2004 (EUVL L 6, 10.1.2004, s. 16).

(2)  EYVL L 214, 8.9.1995, s. 16.


LIITE

21 PÄIVÄSTÄ TAMMIKUUTA 2005 SOVELLETTAVAT SELLAISENAAN VIETÄVIEN VALKOISEN SOKERIN JA RAAKASOKERIN VIENTITUET

Tuotekoodi

Määräpaikka

Mittayksikkö

Tukimäärä

1701 11 90 9100

S00

EUR/100 kg

36,57 (1)

1701 11 90 9910

S00

EUR/100 kg

36,57 (1)

1701 12 90 9100

S00

EUR/100 kg

36,57 (1)

1701 12 90 9910

S00

EUR/100 kg

36,57 (1)

1701 91 00 9000

S00

EUR/1 % sakkaroosia × 100 kg (nettopaino)

0,3976

1701 99 10 9100

S00

EUR/100 kg

39,76

1701 99 10 9910

S00

EUR/100 kg

39,76

1701 99 10 9950

S00

EUR/100 kg

39,76

1701 99 90 9100

S00

EUR/1 % sakkaroosia × 100 kg (nettopaino)

0,3976

Huom.: Tuotekoodit sekä A-sarjan määräpaikkakoodit määritellään komission asetuksessa (ETY) N:o 3846/87 (EYVL L 366, 24.12.1987, s. 1).

Määräpaikkojen numerokoodit määritellään komission asetuksessa (EY) N:o 2081/2003 (EUVL L 313, 28.11.2003, s. 11).

Muiksi määräpaikoiksi määritellään seuraavat:

S00

:

Kaikki määräpaikat (kolmannet maat, muut alueet, muonitus ja muut määräpaikat, joihin vienti rinnastetaan vientiin yhteisön ulkopuolelle) lukuun ottamatta Albaniaa, Kroatiaa, Bosnia ja Hertsegovinaa, Serbia ja Montenegroa (mukaan luettuna Kosovo, sellaisena kuin se on määriteltynä 10 päivänä kesäkuuta 1999, annetussa Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa N:o 1244) sekä entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa paitsi muihin neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/96 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin sisältyvä sokeri (EYVL L 297, 21.11.1996, s. 29).


(1)  Tätä määrää sovelletaan raakasokeriin, jonka tuottoaste on 92 prosenttia. Jos viedyn raakasokerin tuottoaste poikkeaa 92 prosentista, vientituen määrä lasketaan asetuksen (EY) N:o 1260/2001 28 artiklan 4 kohdan mukaisesti.


21.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/21


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 88/2005,

annettu 20 päivänä tammikuuta 2005,

siirappien ja tiettyjen muiden sellaisenaan vietävien sokerialan tuotteiden vientitukien vahvistamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 19 päivänä kesäkuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/2001 (1), ja erityisesti sen 27 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1260/2001 27 artiklan nojalla mainitun asetuksen 1 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuja tuotteita koskevien maailmanmarkkinoiden noteerausten tai hintojen ja kyseisten tuotteiden yhteisön hintojen välinen erotus voidaan korvata vientituella.

(2)

Sokerialan vientitukien myöntämistä koskevista yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä 7 päivänä syyskuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2135/95 (2) 3 artiklan mukaan asetuksen (EY) N:o 1260/2001 1 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen vietyjen tuotteiden tuki sadalta kilogrammalta vastaa sakkaroosipitoisuudella, johon on tarvittaessa lisätty sakkaroosiksi muunnettujen muiden sokerien pitoisuus, kerrottua perusmäärää. Tämä kyseisen tuotteen todettu sakkaroosipitoisuus määritetään asetuksen (EY) N:o 2135/95 3 artiklassa.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1260/2001 30 artiklan 3 kohdan mukaan sellaisenaan vietyä sorboosia koskevan tuen perusmäärä vastaa tuen perusmäärää, josta on vähennetty neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/2001 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä tiettyjen kemianteollisuudessa käytettävien sokerialan tuotteiden tuotantotuen myöntämisen osalta 27 päivänä kesäkuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1265/2001 (3) mukaisesti jälkimmäisen asetuksen liitteessä luetelluille tuotteille voimassa olevan tuotantotuen sadasosa.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 1260/2001 30 artiklan 1 kohdan mukaan mainitun asetuksen 1 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen muiden sellaisenaan vietyjen tuotteiden tuen perusmäärä vastaa yhtä sadasosaa siitä määrästä, joka saadaan ottaen huomioon muilla kuin alijäämäalueilla sen kuukauden aikana, jolle perusmäärä on vahvistettu, voimassa oleva valkoisen sokerin interventiohinnan ja maailmanmarkkinoilla todettujen valkoisen sokerin noteerausten tai hintojen välinen erotus, sekä ottaen huomioon tarve saavuttaa tasapaino kolmansiin maihin jalostettuina tavaroina vietäväksi tarkoitettujen yhteisön perustuotteiden käytön ja näiden maiden jalostusliikenteeseen hyväksyttyjen tuotteiden käytön välillä.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 1260/2001 30 artiklan 4 kohdan mukaan perusmäärän soveltaminen voidaan rajoittaa tiettyihin mainitun asetuksen 1 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 1260/2001 27 artiklan nojalla voidaan säätää tuesta mainitun asetuksen 1 artiklan 1 kohdan f, g ja h alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden vientiin sellaisenaan; tuen taso on määritettävä sadalta kilogrammalta kuiva-ainetta, ottaen erityisesti huomioon CN-koodiin 1702 30 91 kuuluvien tuotteiden vientiin sovellettava tuki, asetuksen (EY) N:o 1260/2001 1 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden vientiin sovellettava tuki sekä suunniteltuun vientiin liittyvät taloudelliset näkökohdat. Mainitun 1 kohdan f ja g alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuki myönnetään ainoastaan tuotteille, jotka täyttävät asetuksen (EY) N:o 2135/95 5 artiklassa esitetyt edellytykset, ja h alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuki myönnetään ainoastaan tuotteille, jotka täyttävät asetuksen (EY) N:o 2135/95 6 artiklassa esitetyt edellytykset.

(7)

Edellä mainitut tuet on vahvistettava kuukausittain. Tukia voidaan muuttaa muuna aikana.

(8)

Asetuksen (EY) N:o 1260/2001 27 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti maailmanmarkkinatilanne tai tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset voivat edellyttää mainitun asetuksen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden tuen eriyttämistä määräpaikan mukaan.

(9)

Vuoden 2001 alusta tapahtunut Länsi-Balkanin maista peräisin olevan etuuskohteluun oikeutetun sokerin tuonnin sekä kyseisiin maihin suuntautuvan yhteisön sokerin viennin merkittävä ja nopea kasvu näyttää hyvin keinotekoiselta.

(10)

Jotta vältettäisiin vientitukea saaneiden sokerialan tuotteiden jälleentuonnista yhteisöön aiheutuvat väärinkäytökset, on syytä olla vahvistamatta Länsi-Balkanin maille vientitukea tässä asetuksessa tarkoitetuille tuotteille.

(11)

Kun otetaan huomioon nämä tekijät, on syytä vahvistaa kyseisten tuet soveltuvien määrien mukaiseksi.

(12)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sokerin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1260/2001 1 artiklan 1 kohdan d, f, g ja h alakohdassa tarkoitettujen, sellaisenaan vietävien tuotteiden vientiin myönnettävät tuet vahvistetaan tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 21 päivänä tammikuuta 2005.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 20 päivänä tammikuuta 2005.

Komission puolesta

Mariann FISCHER BOEL

Komission jäsen


(1)  EYVL L 178, 30.6.2001, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 39/2004 (EUVL L 6, 10.1.2004, s. 6).

(2)  EYVL L 214, 8.9.1995, s. 16.

(3)  EYVL L 178, 30.6.2001, s. 63.


LIITE

21 PÄIVÄSTÄ TAMMIKUUTA 2005 SOVELLETTAVAT SIIRAPPIEN JA TIETTYJEN MUIDEN SELLAISENAAN VIETÄVIEN SOKERIALAN TUOTTEIDEN VIENTITUET

Tuotekoodi

Määräpaikka

Mittayksikkö

Tuen määrä

1702 40 10 9100

S00

EUR/100 kg kuiva-ainetta

39,76 (1)

1702 60 10 9000

S00

EUR/100 kg kuiva-ainetta

39,76 (1)

1702 60 80 9100

S00

EUR/100 kg kuiva-ainetta

75,54 (2)

1702 60 95 9000

S00

EUR/1 % sakkaroosia × 100 kg tuotetta nettopaino

0,3976 (3)

1702 90 30 9000

S00

EUR/100 kg kuiva-ainetta

39,76 (1)

1702 90 60 9000

S00

EUR/1 % sakkaroosia × 100 kg tuotetta nettopaino

0,3976 (3)

1702 90 71 9000

S00

EUR/1 % sakkaroosia × 100 kg tuotetta nettopaino

0,3976 (3)

1702 90 99 9900

S00

EUR/1 % sakkaroosia × 100 kg tuotetta nettopaino

0,3976 (3)  (4)

2106 90 30 9000

S00

EUR/100 kg kuiva-ainetta

39,76 (1)

2106 90 59 9000

S00

EUR/1 % sakkaroosia × 100 kg tuotetta nettopaino

0,3976 (3)

Huom: Tuotekoodit sekä A-sarjan määräpaikkakoodit määritellään komission asetuksessa (ETY) N:o 3846/87 (EYVL L 366, 24.12.1987, s. 1).

Määräpaikkojen numerokoodit määritellään komission asetuksessa (EY) N:o 2081/2003 (EUVL L 313, 28.11.2003, s. 11).

Muiksi määräpaikoiksi määritellään seuraavat:

S00

:

Kaikki määräpaikat (kolmannet maat, muut alueet, muonitus ja muut määräpaikat, joihin vienti rinnastetaan vientiin yhteisön ulkopuolelle) lukuun ottamatta Albaniaa, Kroatiaa, Bosnia ja Hertsegovinaa, Serbia ja Montenegroa (mukaan luettuna Kosovo, sellaisena kuin se on määriteltynä 10 päivänä kesäkuuta 1999 annetussa Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa nro 1244) sekä entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa, paitsi muihin neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/96 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin sisältyvä sokeri (EYVL L 297, 21.11.1996, s. 29).


(1)  Sovelletaan ainoastaan asetuksen (EY) N:o 2135/95 5 artiklassa tarkoitettuihin tuotteisiin.

(2)  Sovelletaan ainoastaan asetuksen (EY) N:o 2135/95 6 artiklassa tarkoitettuihin tuotteisiin.

(3)  Perusmäärää ei sovelleta siirappeihin, joiden puhtausaste on alle 85 prosenttia (asetus (EY) N:o 2135/95). Sakkaroosipitoisuus määritetään asetuksen (EY) N:o 2135/95 3 artiklan mukaisesti.

(4)  Määrää ei sovelleta asetuksen (ETY) N:o 3513/92 liitteessä olevassa 2 kohdassa määriteltyyn tuotteeseen (EYVL L 355, 5.12.1992, s. 12).


21.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/24


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 89/2005,

annettu 20 päivänä tammikuuta 2005,

tiettyihin kolmansiin maihin vietävän valkoisen sokerin vientituen enimmäismäärän vahvistamisesta asetuksessa (EY) N:o 1327/2004 tarkoitetun pysyvän tarjouskilpailun osana järjestettävää 17. osittaista tarjouskilpailua varten

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 19 päivänä kesäkuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/2001 (1) ja erityisesti sen 27 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Valkoisen sokerin vientiä koskevasta pysyvästä tarjouskilpailusta vientimaksujen ja/tai vientitukien määrittämiseksi markkinointivuodeksi 2004/2005 19 päivänä heinäkuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1327/2004 (2) nojalla tämän sokerin tiettyihin kolmansiin maihin vientiä varten järjestetään osittaisia tarjouskilpailuja.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1327/2004 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti kyseistä osittaista tarjouskilpailua varten vahvistetaan tarvittaessa vientituen enimmäismäärä, ottaen erityisesti huomioon yhteisön ja maailmanmarkkinoiden sokerin markkinatilanne ja sen odotettavissa oleva kehitys.

(3)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sokerin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Vahvistetaan vientituen enimmäismääräksi asetuksen (EY) N:o 1327/2004 nojalla järjestetyssä valkoisen sokerin 17. tarjouskilpailussa 42,899 EUR/100 kg.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 21 päivänä tammikuuta 2005.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 20 päivänä tammikuuta 2005.

Komission puolesta

Mariann FISCHER BOEL

Komission jäsen


(1)  EYVL L 178, 30.6.2001, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 39/2004 (EUVL L 6, 10.1.2004, s. 16).

(2)  EUVL L 246, 20.7.2004, s. 23. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1685/2004 (EUVL L 303, 30.9.2004, s. 21).


21.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/25


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 90/2005,

annettu 20 päivänä tammikuuta 2005,

puuvillan, josta siemeniä ei ole poistettu, maailmanmarkkinahinnan vahvistamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon Kreikan liittymisasiakirjaan liitetyn puuvillaa koskevan pöytäkirjan nro 4, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston asetuksella (EY) N:o 1050/2001 (1),

ottaa huomioon puuvillan tuotantotuesta 22 päivänä toukokuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1051/2001 (2) ja erityisesti sen 4 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1051/2001 4 artiklan mukaisesti puuvillan, josta siemeniä ei ole poistettu, maailmanmarkkinahinta määritellään säännöllisin väliajoin siemenistä puhdistetun puuvillan osalta todetun maailmanmarkkinahinnan perusteella ottamalla huomioon siemenistä puhdistetulle puuvillalle määritellyn hinnan ja puuvillalle, josta siemeniä ei ole poistettu, lasketun hinnan välinen suhde pitkällä aikavälillä. Tämä suhde vahvistetaan puuvillan tukijärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 2 päivänä elokuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1591/2001 (3) 2 artiklan 2 kohdassa. Jos maailmanmarkkinahintaa ei voi määritellä tällä tavoin, hinta lasketaan viimeksi määritellyn hinnan perusteella.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1051/2001 5 artiklan mukaisesti puuvillan, josta siemeniä ei ole poistettu, maailmanmarkkinahinta määritellään tuotteelle, joka vastaa tiettyjä ominaisuuksia ja ottaen huomioon markkinoiden todellista suuntausta edustavina pidetyt edullisimmat tarjoukset ja hinnat. Määrittelyä varten otetaan huomioon tarjousten ja yhden tai useamman edustavan eurooppalaisen pörssin noteeraamien hintojen keskiarvo yhteisön satamaan cif-toimituksena kuljetetuista tuotteista, jotka tulevat kansainvälisen kaupan kannalta edustavimpina pidetyistä eri toimittajamaista. Puuvillan, josta siemenet on poistettu, maailmanmarkkinahinnan määrittelyä koskeviin perusteisiin tehdään kuitenkin mukautuksia, joiden tavoitteena on ottaa huomioon toimitetun tuotteen laadun tai tarjousten ja hintojen luonteen vuoksi perustellut erot. Nämä mukautukset vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1591/2001 3 artiklan 2 kohdassa.

(3)

Edellä tarkoitettujen perusteiden soveltamisen johdosta puuvillan, josta siemeniä ei ole poistettu, maailmanmarkkinahinta vahvistetaan jäljempänä esitetylle tasolle,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1051/2001 4 artiklassa tarkoitetuksi puuvillan, josta siemeniä ei ole poistettu, maailmanmarkkinahinnaksi vahvistetaan 18,242 EUR/100 kg.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 21 päivänä tammikuuta 2005.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 20 päivänä tammikuuta 2005.

Komission puolesta

J. M. SILVA RODRÍGUEZ

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EYVL L 148, 1.6.2001, s. 1.

(2)  EYVL L 148, 1.6.2001, s. 3.

(3)  EYVL L 210, 3.8.2001, s. 10. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1486/2002 (EYVL L 223, 20.8.2002, s. 3).


21.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/26


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 91/2005,

annettu 20 päivänä tammikuuta 2005,

vähennyskertoimen soveltamisesta perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden tukitodistuksiin asetuksen (EY) N:o 1520/2000 8 artiklan 5 kohdassa säädetyllä tavalla

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon tiettyihin maataloustuotteiden valmistuksessa tuotettuihin tavaroihin sovellettavasta kauppajärjestelmästä 6 päivänä joulukuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3448/93 (1),

ottaa huomioon tiettyjen perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietävien maataloustuotteiden vientituen myöntämisjärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja tuen määrän vahvistamisperusteista 13 päivänä heinäkuuta 2000 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1520/2000 (2) ja erityisesti sen 8 artiklan 5 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1520/2000 8 artiklan 2 kohdan mukaisista jäsenvaltioiden ilmoituksista käy ilmi, että saatujen hakemusten kokonaismäärä on 220 145 448 EUR, kun taas tukitodistuksia varten asetuksen (EY) N:o 1520/2000 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti käytettävissä oleva määrä on 71 047 745 EUR.

(2)

Vähennyskerroin lasketaan asetuksen (EY) N:o 1520/2000 8 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti. Kyseistä kerrointa olisi näin ollen sovellettava 1 päivästä helmikuuta 2005 voimassa olevien tukitodistusten muodossa haettuihin määriin asetuksen (EY) N:o 1520/2000 8 artiklan 6 kohdan mukaisesti,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Helmikuun 1 päivästä 2005 voimassa oleviin tukitodistushakemusten määriin sovelletaan vähennyskerrointa 0,678.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 21 päivänä tammikuuta 2005.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 20 päivänä tammikuuta 2005.

Komission puolesta

Günter VERHEUGEN

Varapuheenjohtaja


(1)  EYVL L 318, 20.12.1993, s. 18. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2580/2000 (EYVL L 298, 25.11.2000, s. 5).

(2)  EYVL L 177, 15.7.2000, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 886/2004 (EUVL L 168, 1.5.2004, s. 14).


21.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/27


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 92/2005,

annettu 19 päivänä tammikuuta 2005,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1774/2002 täytäntöönpanosta eläimistä saatavien sivutuotteiden hävittämisen tai käytön osalta ja kyseisen asetuksen liitteen VI muuttamisesta biokaasutuotannon ja renderoitujen rasvojen käsittelyn osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä 3 päivänä lokakuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1774/2002 (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 2 kohdan e alakohdan, 5 artiklan 2 kohdan g alakohdan, 6 artiklan 2 kohdan i alakohdan sekä 32 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetus (EY) N:o 1774/2002 sisältää sääntöjä, jotka koskevat eläimistä saatavien sivutuotteiden hävittämistapoja ja käyttötarkoituksia. Asetuksen mukaisesti on asianomaisen tiedekomitean kuulemisen jälkeen mahdollista hyväksyä myös muita tapoja hävittää ja käyttää eläimistä saatavia sivutuotteita.

(2)

Tieteellinen ohjauskomitea antoi 10. ja 11. huhtikuuta 2003 lausunnon kuudesta vaihtoehtoisesta menetelmästä, joilla voidaan turvallisesti käsitellä ja hävittää eläimistä saatuja sivutuotteita. Kyseisen lausunnon mukaan viittä menetelmää pidetään turvallisina luokkiin 2 ja 3 kuuluvien aineksien hävittämistä ja/tai käyttöä varten tietyin ehdoin.

(3)

Tieteellinen ohjauskomitea antoi 10. ja 11. huhtikuuta 2003 lopullisen lausunnon ja kertomuksen eläimistä peräisin olevien jätteiden käsittelystä emäshydrolyysimenetelmällä korkeassa lämpötilassa ja paineessa. Komitea antoi suuntaviivoja emäshydrolyysin mahdollisuuksista ja riskeistä luokkiin 1, 2 ja 3 kuuluvien aineksien hävittämisessä.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen antoi 26 ja 27 päivänä marraskuuta 2003 lausunnon korkeassa paineessa tapahtuvaan hydrolyysiin perustuvasta biokaasuprosessista. Samalla viranomainen antoi ohjeita menetelmän käytöstä ja siihen liittyvistä riskeistä hävitettäessä luokkaan 1 kuuluvia aineksia.

(5)

Näin ollen voidaan ohjauskomitean lausuntojen mukaisesti hyväksyä viisi vaihtoehtoista tapaa hävittää ja/tai käyttää eläimistä saatuja sivutuotteita niiden käsittelymenetelmien lisäksi, joista jo säädetään asetuksessa (EY) N:o 1774/2002. On myös aiheellista vahvistaa ehdot näiden menetelmien käyttämiselle.

(6)

Komissio on pyytänyt joiltakin hyväksyntää hakeneilta lisätietoja näiden menetelmien turvallisuudesta luokkaan 1 kuuluvien aineksien käsittelyssä ja hävittämisessä. Nämä tiedot toimitetaan aikanaan arvioitaviksi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle.

(7)

Ennen tämän arvioinnin valmistumista ja kun otetaan huomioon tieteellisen ohjauskomitean antamat lausunnot siitä, että tali on turvallista TSE:n osalta varsinkin, jos se painekuumennetaan ja suodatetaan kiinteiden epäpuhtauksien poistamiseksi, on asianmukaista hyväksyä yksi menetelmä, biodieselin valmistaminen eläinrasvasta, myös useimpien luokkaan 1 kuuluvien aineksien käsittelyä ja hävittämistä varten tiukkojen ehtojen mukaisesti ja lukuun ottamatta kaikkein vaarallisimpia aineksia. Tässä yhteydessä on aiheellista todeta, että käsittelyyn ja hävittämiseen voi sisältyä bioenergian talteenotto.

(8)

Tällaisten vaihtoehtoisten menetelmien hyväksyntä ja käyttö ei saa rajoittaa muun sovellettavan EU:n lainsäädännön, erityisesti ympäristölainsäädännön, soveltamista. Siksi tässä asetuksessa vahvistettuja toimintaedellytyksiä on mahdollisuuksien mukaan sovellettava jätteenpoltosta 4 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/76/EY (2) 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(9)

Niiden menetelmien osalta, jotka on hyväksytty luokkaan 1 kuuluvien eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelyä varten, ja käsittelyparametrien säännöllisen seurannan täydentämiseksi menetelmän teho ja turvallisuus eläinten ja ihmisten terveyden kannalta on osoitettava toimivaltaisille viranomaisille testein, joita suoritetaan kokeilulaitoksessa ensimmäisten kahden vuoden ajan siitä alkaen, kun menetelmä otetaan käyttöön kyseisessä jäsenvaltiossa.

(10)

Luokkaan 1 kuuluvien eläimistä saatavien sivutuotteiden muuntamisen hyväksymisen vuoksi on aiheellista muuttaa asetuksen (EY) N:o 1774/2002 liitteessä VI olevaa II ja III lukua.

(11)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Luokkaan 1 kuuluvan aineksen käsittely ja hävittäminen

1.   Hyväksytään liitteessä I määritelty emäshydrolyysi ja liitteessä III määritelty korkeassa paineessa tapahtuvaan hydrolyysiin perustuva biokaasuprosessi, ja toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan menetelmien käytölle luokkaan 1 kuuluvien aineksien käsittelyssä ja hävittämisessä.

2.   Hyväksytään liitteessä IV määritelty biodieselin tuotantoprosessi, ja toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan menetelmän käytölle luokkaan 1 kuuluvien aineksien käsittelyssä ja hävittämisessä lukuun ottamatta asetuksen (EY) N:o 1774/2002 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitettua ainesta.

Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitetetuista eläimistä saatavaa ainesta voidaan kuitenkin käyttää tässä menetelmässä sillä edellytyksellä, että

a)

eläimet olivat teurastushetkellä alle 24 kuukauden ikäisiä; tai

b)

eläimille tehtiin TSE-laboratoriotesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001 (3) mukaisesti ja testin tulos oli negatiivinen.

Toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan myös menetelmän käytölle luokkaan 1 kuuluvan käsitellyn eläinrasvan käsittelyssä ja hävittämisessä.

2 artikla

Luokkiin 2 ja 3 kuuluvien aineksien käsittely ja käyttö tai hävittäminen

Hyväksytään liitteissä I–V määritellyt menetelmät emäshydrolyysi, korkeassa paineessa ja korkeassa lämpötilassa tapahtuva hydrolyysi, korkeassa paineessa tapahtuvaan hydrolyysiin perustuva biokaasuprosessi, biodieselin tuotanto sekä Brookesin kaasutusmenetelmä. Toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan menetelmän käytölle luokkiin 2 tai 3 kuuluvien aineksien käsittelyssä ja hävittämisessä.

3 artikla

Liitteissä I–V määriteltyjen menetelmien käyttämistä koskevat vaatimukset

Kun toimivaltainen viranomainen on antanut luvan käyttää jotakin liitteissä I–V tarkoitettua menetelmää, sen on hyväksyttävä menetelmiä käyttävä laitos, joka on kyseisessä liitteessä esitettyjen teknisten vaatimusten ja parametrien ja asetuksessa (EY) N:o 1774/2002 säädettyjen ehtojen mukainen, lukuun ottamatta mainitussa asetuksessa säädettyjä, muita menetelmiä koskevia vaatimuksia ja parametrejä. Tätä varten laitoksesta vastaavan henkilön on osoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle, että laitos on kyseisen liitteen vaatimusten ja parametrien mukainen.

4 artikla

Saatujen ainesten merkitseminen ja hävittäminen

1.   Menetelmillä saadut ainekset on merkittävä pysyvästi, mikäli teknisesti mahdollista hajun avulla, asetuksen (EY) N:o 1774/2002 liitteessä VI olevan I luvun 8 kohdan mukaisesti.

Tällaista merkitsemistä ei kuitenkaan vaadita, jos käsiteltävät sivutuotteet kuuluvat pelkästään luokkaan 3 eikä saatuja aineksia ole tarkoitettu hävitettäviksi jätteinä.

2.   Luokkaan 1 kuuluvien ainesten käsittelystä saadut ainekset on hävitettävä jätteenä

a)

polttamalla tai rinnakkaispolttamalla jätteenpoltosta annetun direktiivin 2000/76/EY mukaisesti;

b)

hautaamalla kaatopaikoista annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY (4) mukaisesti hyväksytylle kaatopaikalle; tai

c)

muuntamalla edelleen biokaasulaitoksessa ja hävittämällä digestiojäte a ja b kohdan mukaisesti.

3.   Luokkiin 2 ja 3 kuuluvien ainesten käsittelystä saadut ainekset on

a)

hävitettävä jätteenä 2 kohdan mukaisesti;

b)

käsiteltävä edelleen rasvojen johdannaisiksi käytettäväksi asetuksen (EY) N:o 1774/2002 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitetulla tavalla käyttämättä sitä ennen käsittelymenetelmää 1–5; tai

c)

käytettävä, muunnettava tai hävitettävä jätteenä suoraan asetuksen (EY) N:o 1774/2002 5 artiklan 2 kohdan c alakohdan i, ii ja iii alakohdassa tarkoitetulla tavalla käyttämättä sitä ennen ensimmäistä käsittelymenetelmää.

4.   Tuotantoprosessin tuloksena oleva jäte, kuten liete, suodattimien sisältö, tuhka ja digestiojäte on hävitettävä 2 kohdan a tai b alakohdan mukaisesti.

5 artikla

Lisävalvonta käytön alkuvaiheessa

1.   Jäljempänä esitettyjä säännöksiä sovelletaan ensimmäisten kahden vuoden aikana siitä, kun kussakin jäsenvaltiossa otetaan asetuksen (EY) N:o 1774/2002 4 artiklassa tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelyssä käyttöön seuraavia menetelmiä:

a)

liitteessä I määritelty emäshydrolyysi;

b)

liitteessä III määritelty korkeassa paineessa tapahtuvaan hydrolyysiin perustuva biokaasumenetelmä; ja

c)

liitteessä IV määritelty biodieselin tuotanto.

2.   Menetelmän käyttäjän tai toimittajan on nimettävä kussakin jäsenvaltiossa kokeilulaitos, jossa suoritetaan vähintään kerran vuodessa testit menetelmän tehokkuuden vahvistamiseksi eläinten ja ihmisten terveyden kannalta.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että

a)

kokeilulaitoksessa testataan käsittelyvaiheissa saadut ainekset, kuten nestemäiset ja kiinteät jäämät ja prosessin aikana syntyneet kaasut; ja että

b)

kokeilulaitoksen viralliseen valvontaan sisältyy kuukausittainen laitoksen tarkastus ja sovellettavien käsittelyparametrien ja olosuhteiden todentaminen.

Kunkin kahden vuoden jakson lopuksi toimivaltaisen viranomaisen on raportoitava komissiolle valvonnan tuloksista ja mahdollisista havaituista toimintaan liittyvistä käytännön ongelmista.

6 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1774/2002 liitteeseen VI tehtävät muutokset

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 1774/2002 liitteessä VI olevaa II ja III lukua seuraavasti:

1)

Lisätään seuraava virke II luvun B kohtaan alakohdan 4 jälkeen:

”Biokaasulaitoksessa voidaan kuitenkin muuntaa luokkaan 1 kuuluvan aineksen käsittelyssä saatuja aineksia, jos käsittely suoritettiin 4 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaisesti hyväksytyllä vaihtoehtoisella tavalla ja, ellei muuta säädetä, biokaasutuotanto kuuluu osana kyseiseen vaihtoehtoiseen tapaan ja saatu aines hävitetään vaihtoehtoiselle tavalle vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.”

2)

Lisätään III luvun loppuun seuraava virke:

”Muita menetelmiä voidaan kuitenkin käyttää luokkaan 1 kuuluvasta aineksesta johdetun eläinrasvan jatkokäsittelyssä, jos nämä menetelmät on hyväksytty vaihtoehtoisina käsittelytapoina 4 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaisesti.”

7 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2005.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä tammikuuta 2005.

Komission puolesta

Markos KYPRIANOU

Komission jäsen


(1)  EYVL L 273, 10.10.2002, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 668/2004 (EUVL L 112, 19.4.2004, s. 1).

(2)  EYVL L 332, 28.12.2000, s. 91.

(3)  EYVL L 147, 31.5.2001, s. 1.

(4)  EYVL L 182, 16.7.1999, s. 1.


LIITE I

EMÄSHYDROLYYSI

1.

Emäshydrolyysillä tarkoitetaan eläimistä saatujen sivutuotteiden käsittelyä seuraavalla tavalla:

a)

Menetelmässä käytetään sellaista moolimäärää NaOH-liuosta tai KOH-liuosta tai näiden yhdistelmää, että se vastaa likimäärin digestoitavien eläimistä saatujen sivutuotteiden painoa, tyyppiä ja koostumusta.

Jos eläimistä saaduissa sivutuotteissa on korkea rasvapitoisuus, joka neutraloi emäksen, emästä lisätään käsiteltävän aineksen rasvapitoisuuden mukaan.

b)

Eläimistä saatuja sivutuotteita ja emässeosta lämpökäsitellään vähintään 150 °C:n sisälämpötilassa vähintään 4 baarin (absoluuttisessa) paineessa vähintään

i)

kolmen tunnin ajan keskeytyksettä;

ii)

kuuden tunnin ajan keskeytyksettä, jos käsitellään asetuksen (EY) N:o 1774/2002 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitettuja eläimistä saatuja sivutuotteita. Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuja elämistä saatuja aineksia voidaan kuitenkin käsitellä 1 kohdan b alakohdan i alakohdan mukaisesti sillä edellytyksellä, että

eläimet olivat teurastushetkellä alle 24 kuukauden ikäisiä, tai

eläimille tehtiin TSE-laboratoriotesti asetuksen (EY) N:o 999/2001 mukaisesti ja testin tulos oli negatiivinen; tai

iii)

yhden tunnin ajan keskeytyksettä, jos kyseiset eläimistä saadut sivutuotteet koostuvat yksinomaan kalasta tai siipikarjasta peräisin olevasta aineksesta.

c)

Prosessointi suoritetaan panosprosessina, ja säiliössä olevaa ainesta sekoitetaan koko ajan; ja

d)

eläimistä saatuja sivutuotteita käsitellään niin, että aikaa, lämpötilaa ja painetta koskevat vaatimukset täyttyvät samanaikaisesti.

2.

Eläimistä saadut sivutuotteet sijoitetaan terässeoksesta valmistettuun säiliöön. Mitattu määrä emästä lisätään kiinteänä tai 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuna nesteenä. Säiliö suljetaan ja sisältö lämpökäsitellään 1 kohdan b alakohdan mukaisesti. Keskeytymättömän pumppausliikkeen aikaansaama energia kierrättää jatkuvasti säiliössä olevaa nestemäistä ainesta tehostaen digestioprosessia, kunnes kudokset ovat liuenneet ja luut ja hampaat pehmenneet.

3.

Edellä kuvaillun käsittelyn jälkeen tuloksena olevat ainekset voidaan muuntaa biokaasulaitoksessa sillä edellytyksellä, että

a)

asetuksen (EY) N:o 1774/2002 4 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettu aines ja siitä johdetut tuotteet muunnetaan samassa biokaasulaitoksessa suljetussa järjestelmässä edellä 1 ja 2 kohdissa kuvaillulla tavalla;

b)

käytetään soveltuvaa kaasun puhdistusjärjestelmää niin, että proteiinijäämät eivät saastuta biokaasua;

c)

biokaasu poltetaan nopeasti vähintään 900 °C:n lämpötilassa, minkä jälkeen tapahtuu nopea jäähdytys.


LIITE II

KORKEASSA PAINEESSA JA KORKEASSA LÄMPÖTILASSA TAPAHTUVA HYDROLYYSI

1)

Korkeassa paineessa ja korkeassa lämpötilassa tapahtuvalla hydrolyysillä tarkoitetaan eläimistä saatujen sivutuotteiden käsittelyä siten, että

a)

eläimistä saatavia sivutuotteita lämpökäsitellään epäsuorasti kohdistetulla höyryllä biolyysireaktorissa vähintään 180 °C:n sisälämpötilassa vähintään 40 minuutin ajan keskeytyksettä vähintään 12 baarin (absoluuttisessa) paineessa;

b)

käsittely suoritetaan panosprosessina, ja säiliössä olevaa ainesta sekoitetaan koko ajan; ja

c)

eläimistä saatuja sivutuotteita käsitellään niin, että aikaa, lämpötilaa ja painetta koskevat vaatimukset täyttyvät samanaikaisesti.

2)

Menetelmän perustana on korkeassa paineessa ja lämpötilassa toimiva höyryreaktori. Tässä korkeassa paineessa ja lämpötilassa tapahtuu hydrolyysi-ilmiö, jossa pitkäketjuiset orgaaniset molekyylit pilkkoutuvat pienemmiksi.

Eläimistä saadut sivutuotteet, myös kokonaiset ruhot, sijoitetaan säiliöön (biolyysireaktoriin). Säiliö suljetaan ja sisältöä kuumennetaan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti. Dehydratointisyklissä höyryn vesi tiivistyy, ja se voidaan käyttää muihin tarkoituksiin tai poistaa käytöstä. Kukin sykli yhdessä reaktorissa kestää noin neljä tuntia.


LIITE III

KORKEASSA PAINEESSA TAPAHTUVAAN HYDROLYYSIIN PERUSTUVA BIOKAASUPROSESSI

1.

Korkeassa paineessa tapahtuvaan hydrolyysiin perustuvalla biokaasuprosessilla tarkoitetaan eläimistä saatujen sivutuotteiden käsittelyä seuraavalla tavalla:

a)

Eläimistä saadut sivutuotteet käsitellään ensin ensimmäisellä menetelmällä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 mukaisesti hyväksytyssä laitoksessa.

b)

Edellä mainitun käsittelyn jälkeen aineksia, joista rasva on poistettu, käsitellään vähintään 220 °C:n lämpötilassa ja vähintään 25 baarin (absoluuttisessa) paineessa. Lämmitys tapahtuu kahdessa vaiheessa: ensin suoralla höyryllä ja sitten epäsuorasti samakeskeisessä lämmönvaihtimessa.

c)

Prosessointi suoritetaan panosprosessina tai jatkuvana prosessina, ja ainesta sekoitetaan koko ajan.

d)

Eläimistä saatuja sivutuotteita käsitellään niin, että aikaa, lämpötilaa ja painetta koskevat vaatimukset täyttyvät samanaikaisesti.

e)

Tuloksena oleva aines sekoitetaan sitten veteen, ja sitä käytetään anaerobisesti (biokaasumuunto) biokaasureaktorissa.

2.

Luokkaan 1 kuuluvat eläimistä saatavat sivutuotteet käsitellään siten, että

a)

käsittely tapahtuu kokonaisuudessaan samassa laitoksessa ja suljetussa järjestelmässä; ja

b)

käsittelyn aikana tuotettu biokaasu poltetaan nopeasti samassa laitoksessa vähintään 900 °C:n lämpötilassa, minkä jälkeen tapahtuu nopea jäähdytys, ja käytetään soveltuvaa kaasun puhdistusjärjestelmää niin, että proteiinijäämät eivät saastuta biokaasua tai sen poltossa syntyviä kaasuja.

3.

Prosessi on tarkoitettu sellaisen aineksen käsittelyä varten, joka saadaan tavanomaisesta, ensimmäistä käsittelymenetelmää käyttävästä renderointilaitoksesta. Tämä aines käsitellään 1 kohdan b alakohdan mukaisesti, sekoitetaan veden kanssa ja käytetään lopuksi biokaasuksi.


LIITE IV

BIODIESELIN TUOTANTOPROSESSI

1.

Biodieselin tuotannolla tarkoitetaan eläimistä saatujen sivutuotteiden rasvaosan (eläinrasvan) käsittelyä seuraavalla tavalla:

a)

Eläimistä saatujen sivutuotteiden rasvaosa käsitellään ensin

i)

asetuksen (EY) N:o 1774/2002 liitteessä V olevan III luvun mukaisella ensimmäisellä käsittelymenetelmällä, kun aines kuuluu luokkaan 1 tai 2; ja

ii)

jollakin asetuksen (EY) N:o 1774/2002 liitteessä V olevassa III luvussa esitetyllä käsittelymenetelmällä 1–5 tai 7, kun aines kuuluu luokkaan 3.

b)

Käsitelty rasva erotetaan proteiinista ja liukenemattomat epäpuhtaudet poistetaan niin, että niiden määrä on enintään 0,15 painoprosenttia, minkä jälkeen rasva esteröidään ja transesteröidään. Luokan 3 käsiteltyjä rasvoja ei kuitenkaan tarvitse esteröidä. Esteröintiä varten pH-arvo säädetään pienemmäksi kuin 1 lisäämällä rikkihappoa (H2SO4; 1,2–2-molaarinen) tai vastaavaa happoa. Seos kuumennetaan 72 °C:n lämpötilaan vähintään kahden tunnin ajaksi, ja sitä sekoitetaan voimakkaasti tämän ajan. Transesteröinti suoritetaan säätämällä pH noin arvoon 14 lisäämällä 15-prosenttista kaliumhydroksidia (KOH; 1–3-molaarinen) tai vastaavaa emästä ja pitämällä seos 35–50 °C:n lämpötilassa vähintään 15–30 minuutin ajan. Transesteröinti on suoritettava kahdesti edellä kuvatulla tavalla käyttäen uutta emäsliuosta. Tämän jälkeen tuotteet jalostetaan muiden muassa tyhjiötislauksella 150 °C:n lämpötilassa, jolloin tuloksena on biodieseliä.

c)

Jos biodieseliä saadaan luokkaan 1 kuuluvan aineksen käsittelystä, on käytettävä soveltuvaa kaasujenpuhdistusjärjestelmää, jotta biodieseliä poltettaessa ympäristöön ei pääse mahdollisia palamattomia proteiinijäämiä.

2.

Eläinrasvasta valmistetaan biodieseliä, joka koostuu rasvahappojen metyyliestereistä. Tämä tapahtuu rasvan esteröinnin ja/tai transesteröinnin avulla. Jalostamalla tuote tämän jälkeen muiden muassa tyhjiötislauksella saadaan biodieseliä, jota käytetään polttoaineena.


LIITE V

BROOKESIN KAASUTUSMENETELMÄ

1)

Brookesin kaasutusmenetelmällä tarkoitetaan eläimistä saatujen sivutuotteiden käsittelyä seuraavalla tavalla:

a)

Jälkipolttokammio lämmitetään maakaasulla.

b)

Eläimistä saadut sivutuotteet asetetaan kaasutusuunin ensiökammioon ja luukku suljetaan. Ensiökammiossa ei ole polttimia, vaan se lämpiää johtumisen kautta ensiökammion alapuolella sijaitsevan jälkipolttokammion lämmöllä. Ensiökammioon tulee ilmaa ainoastaan pääluukussa olevien kolmen venttiilin kautta prosessin tehostamiseksi.

c)

Eläimistä saaduista sivutuotteista muodostuu monimutkaisia hiilivetyjä, ja tuloksena olevat kaasut virtaavat ensiökammiosta takaseinässä olevan kapean aukon kautta sekoitus- ja krakkausosaan, jossa ne hajoavat alkuaineikseen. Lopuksi kaasut siirtyvät jälkipolttokammioon, jossa ne palavat maakaasupolttimen liekissä ilmaylimäärän vallitessa.

d)

Kussakin yksikössä on kaksi poltinta ja kaksi toisioilmapuhallinta polttimen tai puhaltimen vikaantumisen varalta. Toisiokammio on suunniteltu niin, että vähimmäisviipymäaika on kaksi sekuntia vähintään 950 °C:n lämpötilassa kaikissa palamisolosuhteissa.

e)

Lähtiessään toisiokammiosta poistokaasut kulkevat poistoputken alaosassa olevan barometrisen säätöläpän kautta, joka jäähdyttää kaasut, laimentaa ne ympäröivällä ilmalla ja pitää ensiö- ja toisiokammioiden paineen tasaisena.

f)

Prosessin toimintasykli kestää 24 tuntia, johon sisältyy täyttäminen, käsittely, jäähdytys ja tuhkan poisto. Syklin lopussa syntynyt tuhka poistetaan ensiökammiosta imujärjestelmällä umpinaisiin pusseihin, jotka suljetaan ja kuljetetaan muualle hävittämistä varten.

2)

Prosessissa orgaaninen aine hapettuu korkeassa lämpötilassa ja happiylimäärässä hiilidioksidiksi, typpidioksidiksi ja vedeksi. Eläimistä saatujen sivutuotteiden käsittelyssä käytetään panosprosessia ja pidennettyä noin 24 tunnin viipymäaikaa. Lämmönlähteenä on maakaasulla kuumennettava toisiokammio, joka sijaitsee ensiökammion alapuolella. (Käsiteltävä kudos on ensiökammiossa.) Palokaasut siirtyvät toisiokammioon, jossa ne edelleen hapettuvat. Kaasuvirran vähimmäisviipymäaika on kaksi sekuntia suositellussa 950 °C:n lämpötilassa. Lopuksi kaasut kulkevat barometrisen säätöläpän kautta, jolloin ne sekoittuvat ympäröivän ilman kanssa.

3)

Muiden aineksien kuin eläimistä saatujen sivutuotteiden kaasutus ei ole sallittua.


21.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/34


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 93/2005,

annettu 19 päivänä tammikuuta 2005,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1774/2002 muuttamisesta kalaperäisten eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelyn sekä eläimistä saatavien sivutuotteiden kuljetuksessa vaadittavien kaupallisten asiakirjojen osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä 3 päivänä lokakuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1774/2002 (1) ja erityisesti sen 32 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1774/2002 liitteessä V olevassa III luvussa vahvistetaan eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelymenetelmät. Kalaperäisille eläimistä saataville sivutuotteille vahvistetaan kyseisessä luvussa kuudes menetelmä, mutta käsittelyn parametreja ei eritellä.

(2)

Tieteellinen ohjauskomitea on antanut useita lausuntoja eläimistä saatavien sivutuotteiden turvallisuudesta, kalaperäiset tuotteet mukaan luettuina. Kyseisten lausuntojen mukaan kalaperäisten eläimistä saatavien sivutuotteiden aiheuttama tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden (TSE) riski on merkityksetön.

(3)

Eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevä tiedekomitea hyväksyi 26 päivänä helmikuuta 2003 pidetyssä kokouksessaan raportin kalasta saatavien sivutuotteiden käytöstä vesiviljelyssä.

(4)

On aiheellista asettaa kalaperäisten eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelylle sellaiset vaatimukset, jotka ovat kyseisten lausuntojen ja raporttien mukaisia.

(5)

On aiheellista vahvistaa erilaiset käsittelymenetelmät sellaisille aineksille, jotka todennäköisesti sisältävät suuria tai pieniä määriä patogeeneja, lukuun ottamatta bakteerien itiöitä.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 1774/2002 liitteessä II olevassa III luvussa säädetään kaupallisesta asiakirjasta, jonka on oltava eläimistä saatavien sivutuotteiden ja käsiteltyjen tuotteiden mukana kuljetuksen ajan. On aiheellista vahvistaa kyseisen kaupallisen asiakirjan malli.

(7)

Asetus (EY) N:o 1774/2002 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 1774/2002 liitteet V ja II tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivänä tammikuuta 2005.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä tammikuuta 2005.

Komission puolesta

Markos KYPRIANOU

Komission jäsen


(1)  EYVL L 273, 10.10.2002, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 668/2004 (EUVL L 112, 19.4.2004, s. 1).


LIITE

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 1774/2002 liitteet V ja II seuraavasti:

1)

Korvataan liitteessä V olevan III luvun kuudes menetelmä seuraavasti:

”Kuudes menetelmä

(Ainoastaan luokkaan 3 kuuluvat kalaperäiset eläimistä saatavat sivutuotteet)

Hienontaminen

1.

Eläinten sivutuotteet on hienonnettava vähintään

a)

50 millimetriin tehtäessä lämpökäsittely 2 kohdan a alakohdan mukaisesti; tai

b)

30 millimetriin tehtäessä lämpökäsittely 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

Tämän jälkeen niihin on lisättävä muurahaishappoa pH-arvon alentamiseksi pysyvästi enintään 4,0:aan. Seos on varastoitava vähintään 24 tunniksi ennen uutta käsittelyä.

Aika ja lämpötila

2.

Hienontamisen jälkeen seos on lämmitettävä

a)

vähintään 90 °C:n sisälämpötilaan vähintään 60 minuutin ajaksi; tai

b)

vähintään 70 °C:n sisälämpötilaan vähintään 60 minuutin ajaksi.

Jatkuvaa lämpövirtaa käytettäessä tuotteen siirtymistä lämpömuuntimen läpi on valvottava mekaanisilla käskyillä, jotka rajoittavat sen siirtymistä niin, että lämpökäsittelyn loputtua tuote on käynyt läpi ajallisesti ja lämpötilan kannalta riittävän prosessin.”

2)

Lisätään liitteeseen II uusi X luku seuraavasti:

”X LUKU

Kaupallinen asiakirja

1.

Eläimistä saatavien sivutuotteiden ja käsiteltyjen tuotteiden mukana on kuljetuksen ajan oltava seuraava kaupallinen asiakirja. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää käyttää erilaista kaupallista asiakirjaa, kun on kyse eläimistä saatavista sivutuotteista ja käsitellyistä tuotteista, joita kuljetetaan saman jäsenvaltion sisällä.

2.

Jos kuljettajia on enemmän kuin yksi, kukin kuljettaja täyttää kaupallisen asiakirjan 7 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen, joka on osa asiakirjaa.

KAUPALLISEN ASIAKIRJAN MALLI: ELÄIMISTÄ SAATAVIEN SIVUTUOTTEIDEN JA KÄSITELTYJEN TUOTTEIDEN KULJETUKSET EUROOPAN YHTEISÖN SISÄLLÄ

Huomautuksia:

a)

Kaupalliset asiakirjat on laadittava tässä liitteessä olevan mallin ulkoasun mukaan. Kaupallisen asiakirjan on sisällettävä mallissa esitetyssä numerojärjestyksessä ne todistukset, jotka vaaditaan eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen käsiteltyjen tuotteiden kuljettamiseen.

b)

Se laaditaan tilanteen mukaan yhdellä joko alkuperäjäsenvaltion tai määräjäsenvaltion virallisista kielistä. Se voidaan myös laatia muilla EU:n kielillä, jos sen mukana on virallinen käännös tai jos määräjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on antanut siihen etukäteen suostumuksen.

c)

Kaupallinen asiakirja on laadittava vähintään kolmena kappaleena (alkuperäiskappale ja kaksi jäljennöstä). Alkuperäiskappaleen on oltava lähetyksen mukana lopulliseen määräpaikkaan asti. Vastaanottajan on säilytettävä se itsellään. Tuottajan ja kuljetuksesta vastaavan on kummankin säilytettävä itsellään yksi jäljennös.

d)

Kunkin kaupallisen asiakirjan alkuperäiskappaleen on koostuttava yhdestä kaksipuolisesta paperiarkista, tai jos tarvitaan enemmän tilaa, todistuksen on oltava sellainen, että kaikista sivuista muodostuu yhtenäinen kokonaisuus, jonka sivuja ei voi erottaa toisistaan.

e)

Jos asiakirjaan liitetään lisäsivuja lähetyksen sisällön tunnistamista varten, tällaiset sivut katsotaan myös asiakirjan alkuperäiskappaleen osaksi, ja vastuuhenkilön on allekirjoitettava jokainen sivu.

(f)

Jos asiakirja e kohdassa tarkoitettuine lisäsivuineen käsittää enemmän kuin yhden sivun, kunkin sivun alareunassa on oltava sivunumero – (sivunumero)/(sivujen kokonaismäärä) – ja kunkin sivun yläreunassa on oltava vastuuhenkilön antama asiakirjan koodinumero.

g)

Vastuuhenkilön on täytettävä ja allekirjoitettava asiakirjan alkuperäiskappale. Näin tehdessään vastuuhenkilö takaa, että asetuksen (EY) N:o 1774/2002 liitteessä II olevassa III luvussa säädettyjä dokumentoinnin periaatteita noudatetaan. Kaupallisessa asiakirjassa on täsmennettävä

päivämäärä, jona aines vietiin pois tiloista,

aineksen kuvaus, mukaan luettuna aineksen tunnistetiedot, eläinlajit luokkaan 3 kuuluvan aineksen osalta sekä siitä johdetut käsitellyt tuotteet, jotka on tarkoitettu käytettäviksi rehuaineena, sekä tapauksen mukaan korvamerkissä oleva tunniste,

aineksen määrä,

aineksen alkuperäpaikka,

kuljettajan nimi ja osoite,

vastaanottajan nimi ja osoite sekä tarvittaessa tämän hyväksyntänumero, ja

tarpeen mukaan alkuperälaitoksen hyväksyntänumero sekä käsittelyn luonne ja käsittelytavat.

h)

Vastuuhenkilön allekirjoituksen on oltava erivärinen kuin painoväri.

i)

Kaupallinen asiakirja on säilytettävä vähintään kahden vuoden ajan, jotta se voidaan esittää toimivaltaiselle viranomaiselle asetuksen (EY) N:o 1774/2002 9 artiklassa tarkoitetun kirjanpidon tarkastamisen yhteydessä.

Image

Image

Image


21.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/40


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 94/2005,

annettu 20 päivänä tammikuuta 2005,

asetuksen (EY) N:o 638/2003 mukaisesti vuoden 2005 tammikuun viiden ensimmäisen työpäivän kuluessa jätetyistä hakemuksista AKT-maista sekä merentakaisista maista ja merentakaisilta alueilta (MMA) peräisin olevan riisin tuontitodistusten myöntämisestä

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioista (AKT-valtioista) peräisin oleviin maataloustuotteisiin ja niiden jalostamisessa saatuihin tavaroihin sovellettavasta järjestelystä ja asetuksen (EY) N:o 1706/98 kumoamisesta 10 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2286/2002 (1),

ottaa huomioon merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatiosta Euroopan yhteisöön (”päätös merentakaisten alueiden assosiaatiosta”) 27 päivänä marraskuuta 2001 tehdyn neuvoston päätöksen 2001/822/EY (2),

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 2286/2002 ja neuvoston päätöksen 2001/822/EY soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioista (AKT) sekä merentakaisista maista ja merentakaisilta alueilta (MMA) peräisin olevan riisin tuontijärjestelmän osalta 9 päivänä huhtikuuta 2003 annetun komission asetuksen (EY) N:o 638/2003 (3) ja erityisesti sen 17 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1.   Vuoden 2005 tammikuun viiden ensimmäisen työpäivän aikana asetuksen (EY) N:o 638/2003 mukaisesti esitettyjen ja komissiolle toimitettujen riisiä koskevien tuontitodistushakemusten perusteella todistukset annetaan hakemuksissa ilmoitetuille määrille, joihin sovelletaan, tarvittaessa, liitteessä vahvistettuja vähennysprosentteja.

2.   Seuraavaan osuuteen siirrettävät määrät vahvistetaan liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 21 päivänä tammikuuta 2005.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 20 päivänä tammikuuta 2005.

Komission puolesta

J. M. SILVA RODRÍGUEZ

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EYVL L 348, 21.12.2002, s. 5.

(2)  EYVL L 314, 30.11.2001, s. 1.

(3)  EUVL L 93, 10.4.2003, s. 3.


LIITE

Tammikuun 2005 osuuden osalta haettuihin määriin sovellettavat vähennysprosentit ja seuraavaan osuuteen siirrettävät määrät

Alkuperä/tuote

Vähennysprosentti

Toukokuun 2005 osuuteen siirrettävä määrät (t)

Alankomaiden Antillit ja Aruba

Vähiten kehittyneet MMA:t

Alankomaiden Antillit ja Aruba

Vähiten kehittyneet MMA:t

MMA (asetuksen (EY) N:o 638/2003 10 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta)

CN-koodi 1006

0

0

3 327,727

3 334


Alkuperä/tuote

Vähennysprosentti

Toukokuun 2005 osuuteen siirrettävä määrät (t)

AKT (asetuksen (EY) N:o 638/2003 3 artiklan 1 kohta)

CN-koodit 1006 10 21–1006 10 98, 1006 20 ja 1006 30

71,4487

AKT (asetuksen (EY) N:o 638/2003 5 artiklan 1 kohta)

CN-koodit 1006 40 00

0

4 810


21.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/42


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 95/2005,

annettu 20 päivänä tammikuuta 2005,

perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietäviin tiettyihin sokerialan tuotteisiin sovellettavien tuen määrien vahvistamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 19 päivänä kesäkuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/2001 (1) ja erityisesti sen 27 artiklan 5 kohdan a alakohdan ja 15 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1260/2001 27 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti voidaan kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdan a, c, d, f, g ja h alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden kansainvälisten kauppahintojen ja yhteisön hintojen välinen erotus kattaa vientituella, jos kyseiset tuotteet viedään kyseisen asetuksen liitteessä V mainittuina tavaroina. Tiettyjen perustamissopimuksen liitteeseen kuulumattomina tavaroina vietävien maataloustuotteiden vientituen myöntämisjärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja tuen määrän vahvistamisperusteista 13 päivänä heinäkuuta 2000 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1520/2000 (2) täsmennetään kyseisistä tuotteista ne, joille olisi vahvistettava niitä asetuksen (EY) N:o 1260/2001 liitteessä I mainittuina tavaroina vietäessä sovellettava tuen määrä.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1520/2000 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti tuen määrä 100 kg kohti kutakin kyseistä perustuotetta on vahvistettava kuukausittain.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1260/2001 27 artiklan 3 kohdassa määrätään, että tavaraan sisältyvälle tuotteelle myönnettävä vientituki ei saa olla suurempi kuin kyseiseen tuotteeseen sitä sellaisenaan vietäessä sovellettava tuki.

(4)

Tässä asetuksessa vahvistettujen tukien määrien osalta voidaan käyttää ennakkovahvistusta, sillä tulevien kuukausien markkinatilannetta ei ole mahdollista vielä varmuudella arvioida.

(5)

Perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin sisältyville maataloustuotteille myönnettävän vientituen osalta tehdyt maksusitoumukset saattavat vaarantua, jos tuen määrät vahvistetaan ennakolta suuriksi. Tämän vuoksi olisi kyseisissä tapauksissa toteutettava suojatoimenpiteitä estämättä silti pitkän aikavälin sopimusten tekoa. Erityisen tuen määrän vahvistaminen niitä tapauksia varten, joissa tuen ennakkovahvistusta käytetään, on toimenpide, jolla kyseisten eri tavoitteiden saavuttaminen mahdollistetaan.

(6)

Bulgariasta peräisin olevien tiettyjen jalostettujen maataloustuotteiden tuontia ja Bulgariaan suuntautuvaa tiettyjen jalostettujen maataloustuotteiden vientiä koskevista yksipuolisista siirtymätoimenpiteistä 24 päivänä syyskuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1676/2004 (3) mukaan Bulgariaan vietävät perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomat jalostetut maataloustuotteet eivät ole vientitukikelpoisia 1 päivästä lokakuuta 2004 alkaen.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sokerin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1520/2000 liitteessä A ja asetuksen (EY) N:o 1260/2001 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa lueteltuihin perustuotteisiin, jotka viedään asetuksen (EY) N:o 1260/2001 liitteessä V lueteltuina tavaroina, sovellettavien tukien määrät vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Poiketen siitä, mitä 1 artiklassa säädetään, liitteessä vahvistettuja määriä ei saa soveltaa perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin 1 päivästä lokakuuta 2004 alkaen, kun on kyse Bulgariaan suuntautuvasta viennistä.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 21 päivänä tammikuuta 2005.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 20 päivänä tammikuuta 2005.

Komission puolesta

Günter VERHEUGEN

Varapuheenjohtaja


(1)  EYVL L 178, 30.6.2001, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 39/2004 (EUVL L 6, 10.1.2004, s. 16).

(2)  EYVL L 177, 15.7.2000, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 886/2004 (EUVL L 168, 1.5.2004, s. 14).

(3)  EUVL L 301, 28.9.2004, s. 1.


LIITE

Perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietäviin tiettyihin sokerialan tuotteisiin sovellettavien tukien määrät 21 päivänä tammikuuta 2005

CN-koodi

Tavaran kuvaus

Tuen määrä EUR/100 kg

tukien ennakkovahvistusta käytettäessä

muissa tapauksissa

1701 99 10

valkoinen sokeri

39,76

39,76


21.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/45


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 96/2005,

annettu 20 päivänä tammikuuta 2005,

ohran enimmäisvientituen vahvistamisesta asetuksessa (EY) N:o 1757/2004 tarkoitetun tarjouskilpailun osana

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vilja-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1784/2003 (1) ja erityisesti sen 13 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Tiettyihin kolmansiin maihin vietävän ohran vientitukea ja/tai vientimaksua koskeva tarjouskilpailu on avattu komission asetuksella (EY) N:o 1757/2004 (2).

(2)

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 soveltamista koskevista tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä vientitukien myöntämisen ja häiriötilanteessa toteutettavien toimenpiteiden osalta vilja-alalla 29 päivänä kesäkuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1501/95 (3) 7 artiklan mukaisesti komissio voi toimitettujen tietojen perusteella päättää enimmäisvientituen vahvistamisesta ottaen huomioon asetuksen (EY) N:o 1501/95 1 artiklassa tarkoitetut perusteet. Tässä tapauksessa tarjouskilpailun voittaa se tarjouksen tekijä tai ne tarjousten tekijät, joiden tarjous on enimmäisvientituen suuruinen tai sitä alhaisempi.

(3)

Edellä tarkoitettujen perusteiden soveltamisesta kyseisen viljan tämänhetkisiin markkinoihin seuraa, että enimmäisvientituki olisi vahvistettava.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1757/2004 tarkoittaman tarjouskilpailun puitteissa 14 ja 20 päivänä tammikuuta 2005 toimitettujen tarjousten osalta ohran enimmäisvientitueksi vahvistetaan 17,97 EUR tonnia kohti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 21 päivänä tammikuuta 2005.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 20 päivänä tammikuuta 2005.

Komission puolesta

Mariann FISCHER BOEL

Komission jäsen


(1)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 78.

(2)  EUVL L 313, 12.10.2004, s. 10.

(3)  EYVL L 147, 30.6.1995, s. 7. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 777/2004 (EUVL L 123, 27.4.2004, s. 50).


21.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/46


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 97/2005,

annettu 20 päivänä tammikuuta 2005,

asetuksessa (EY) N:o 1565/2004 tarkoitetun kauran vientiä koskevan tarjouskilpailun osana toimitettujen tarjousten osalta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vilja-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä syyskuuta 2003 neuvoston asetuksen (EY) N:o 1784/2003 (1) ja erityisesti sen 7 artiklan,

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 soveltamista koskevista tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä vientitukien myöntämisen ja häiriötilanteessa toteutettavien toimenpiteiden osalta vilja-alalla 29 päivänä kesäkuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1501/95 (2) ja erityisesti sen 7 artiklan,

ottaa huomioon kauraa koskevasta erityisestä interventiotoimenpiteestä Suomessa ja Ruotsissa markkinointivuonna 2004/2005 3 päivänä syyskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1565/2004 (3),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Suomessa ja Ruotsissa tuotetun kauran Suomesta ja Ruotsista kaikkiin kolmansiin maihin, lukuun ottamatta Bulgariaa, Norjaa, Romaniaa ja Sveitsiä, suuntautuvan viennin tukea koskeva tarjouskilpailu on avattu asetuksella (EY) N:o 1565/2004.

(2)

Erityisesti asetuksen (EY) N:o 1501/95 1 artiklassa säädetyt perusteet huomioon ottaen ei ole aiheellista vahvistaa enimmäistukea.

(3)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tarjouskilpailu jätetään ratkaisematta niiden tarjousten osalta, jotka on toimitettu 14 päivän tammikuuta ja 20 päivänä tammikuuta 2005 välisenä aikana osana asetuksessa (EY) N:o 1565/2004 tarkoitettua kauran vientitukea koskevaa tarjouskilpailua.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 21 päivänä tammikuuta 2005.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 20 päivänä tammikuuta 2005.

Komission puolesta

Mariann FISCHER BOEL

Komission jäsen


(1)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 78,

(2)  EYVL L 147, 30.6.1995, s. 7. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1431/2003 (EUVL L 203, 12.8.2003, s. 16).

(3)  EUVL L 285, 4.9.2004, s. 3.


21.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/47


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 98/2005,

annettu 20 päivänä tammikuuta 2005,

asetuksessa (EY) N:o 2275/2004 tarkoitetun durran tuontia koskevan tarjouskilpailun osana toimitettujen tarjousten osalta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vilja-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1784/2003 (1) ja erityisesti sen 12 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission asetuksella (EY) N:o 2275/2004 (2) on avattu tarjouskilpailu, joka koskee enimmäisalennusta kolmansista maista Espanjaan tuotavan durran tuontitullista.

(2)

Komission asetuksen (EY) N:o 1839/95 7 artiklan mukaisesti (3) komissio voi asetuksen (EY) N:o 1784/2003 25 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen päättää tarjouskilpailun ratkaisematta jättämisestä toimitettujen tarjousten osalta.

(3)

Erityisesti asetuksen (EY) N:o 1839/95 6 ja 7 artiklassa säädetyt perusteet huomioon ottaen ei ole aiheellista vahvistaa tuontitullin enimmäisalennusta.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tarjouskilpailu jätetään ratkaisematta niiden tarjousten osalta, jotka on toimitettu 14 ja 20 päivänä tammikuuta 2005 välisenä aikana osana asetuksessa (EY) N:o 2275/2004 tarkoitettua durran tuontitullin alennusta koskevaa tarjouskilpailua.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 21 päivänä tammikuuta 2005.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 20 päivänä tammikuuta 2005.

Komission puolesta

Mariann FISCHER BOEL

Komission jäsen


(1)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 78.

(2)  EUVL L 396, 31.12.2004, s. 32.

(3)  EYVL L 177, 28.7.1995, s. 4. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 777/2004 (EUVL L 123, 27.4.2004, s. 50).


21.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/48


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 99/2005,

annettu 20 päivänä tammikuuta 2005,

maissin tuontitullin enimmäisalennuksen vahvistamisesta asetuksessa (EY) N:o 2277/2004 tarkoitetun tarjouskilpailun osana

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vilja-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1784/2003 (1) ja erityisesti sen 12 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission asetuksella (EY) N:o 2277/2004 (2) on avattu tarjouskilpailu, joka koskee enimmäisalennusta kolmansista maista tuotavan maissin tuontitullista Espanjaan.

(2)

Komission asetuksen (EY) N:o 1839/95 (3) 7 artiklan mukaisesti komissio voi asetuksen (EY) N:o 1784/2003 25 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen päättää tuontitullin enimmäisalennuksen vahvistamisesta. Tässä vahvistamisessa on otettava huomioon erityisesti asetuksen (EY) N:o 1839/95 6 ja 7 artiklassa säädetyt perusteet. Tarjouskilpailun voittaa se tarjouksen tekijä, jonka tarjous on tuontitullin enimmäisalennuksen suuruinen tai sitä alhaisempi.

(3)

Edellä tarkoitettujen perusteiden soveltamisesta kyseisen viljan tämänhetkiseen markkinatilanteeseen seuraa, että tuontitullin enimmäisalennukseksi olisi vahvistettava 1 artiklassa mainittu määrä.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 2277/2004 tarkoittaman tarjouskilpailun rajoissa 14 ja 20 päivänä tammikuuta 2005 jätettyjen tarjousten osalta maissin tuontitullin enimmäisalennukseksi vahvistetaan 32,80 EUR/t 83 100 t kokonaismäärään asti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 21 päivänä tammikuuta 2005.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 20 päivänä tammikuuta 2005.

Komission puolesta

Mariann FISCHER BOEL

Komission jäsen


(1)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 78.

(2)  EUVL L 396, 31.12.2004, s. 35.

(3)  EYVL L 177, 28.7.1995, s. 4. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 777/2004 (EUVL L 123, 27.4.2004, s. 50).


21.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/49


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 100/2005,

annettu 20 päivänä tammikuuta 2005

maissin tuontitullin enimmäisalennuksen vahvistamisesta asetuksessa (EY) N:o 2276/2004 tarkoitetun tarjouskilpailun osana

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,,

ottaa huomioon vilja-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1784/2003 (1), ja erityisesti sen 12 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission asetuksella (EY) N:o 2276/2004 (2) on avattu tarjouskilpailu, joka koskee enimmäisalennusta kolmansista maista Portugaliin tuotavan maissin tuontitulliin.

(2)

Komission asetuksen (EY) N:o 1839/95 7 artiklan mukaisesti (3) komissio voi asetuksen (EY) N:o 1784/2003 25 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen päättää tuontitullin enimmäisalennuksen vahvistamisesta. Tässä vahvistamisessa on otettava huomioon erityisesti asetuksen (EY) N:o 1839/95 6 ja 7 artiklassa säädetyt perusteet. Tarjouskilpailun voittaa se tarjouksen tekijä, jonka tarjous on tuontitullin enimmäisalennuksen suuruinen tai sitä alhaisempi.

(3)

Edellä tarkoitettujen perusteiden soveltamisesta kyseisen viljan tämänhetkiseen markkinatilanteeseen seuraa, että tuontitullin enimmäisalennukseksi olisi vahvistettava 1 artiklassa mainittu määrä.

(4)

Viljan hallintokomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 2276/2004 tarkoittaman tarjouskilpailun rajoissa 14. ja 20. tammikuuta 2005 välisenä aikana jätettyjen tarjousten osalta maissin tuontitullin enimmäisalennukseksi vahvistetaan 30,90 EUR/t 6 450 t kokonaismäärään asti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 21 päivänä tammikuuta 2005.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 20 päivänä tammikuuta 2005.

Komission puolesta

Mariann FISCHER BOEL

Komission jäsen


(1)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 78.

(2)  EUVL L 396, 31.12.2004, s. 34.

(3)  EYVL L 177, 28.7.1995, s. 4. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 777/2004 (EUVL L 123, 27.4.2004, S. 50).


21.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/50


KOMISSION DIREKTIIVI 2005/4/EY,

annettu 19 päivänä tammikuuta 2005,

näytteenotto- ja määritysmenetelmistä elintarvikkeissa olevien lyijyn, kadmiumin, elohopean ja 3-MCPD:n enimmäismäärien virallista tarkastusta varten annetun direktiivin 2001/22/EY muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon elintarvikkeiden tarkastuksessa tarvittavien yhteisön näytteenottomenettelyjen ja analyysimenetelmien käyttöön ottamisesta 20 päivänä joulukuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/591/ETY (1) ja erityisesti sen 1 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Maaliskuun 8 päivänä 2001 annetussa komission direktiivissä 2001/22/EY (2) säädetään näytteenotto- ja määritysmenetelmistä elintarvikkeissa olevien lyijyn, kadmiumin, elohopean ja 3-MCPD:n enimmäismäärien virallista tarkastusta varten.

(2)

On tarpeen ottaa huomioon elintarvikkeissa olevia vierasaineita koskevat ajantasaistetut standarditiedot ja etenkin analyysiin liittyvä mittausepävarmuus.

(3)

Euroopan unionin laajuisesti yhdenmukaisten valvontatoimenpiteiden varmistamiseksi on tärkeää, että määritystulokset raportoidaan ja tulkitaan yhtenäisesti.

(4)

Sen vuoksi direktiivi 2001/22/EY olisi muutettava vastaavasti.

(5)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivin 2001/22/EY liite I tämän direktiivin liitteen I mukaisesti.

Muutetaan direktiivin 2001/22/EY liite II tämän direktiivin liitteen II mukaisesti.

2 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 12 kuukauden kuluttua voimaantulosta. Niiden on toimitettava komissiolle viipymättä kirjallisina nämä säännökset sekä taulukko säännösten ja direktiivin välisestä vastaavuudesta.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 19 päivänä tammikuuta 2005.

Komission puolesta

Markos KYPRIANOU

Komission jäsen


(1)  EYVL L 372, 31.12.1985, s. 50.

(2)  EYVL L 77, 16.3.2001, s. 14.


LIITE I

Korvataan direktiivin 2001/22/EY liitteessä I oleva 5 kohta seuraavasti:

”5.   ERÄN TAI OSAERÄN SÄÄNNÖSTENMUKAISUUS

Tarkastuslaboratorio tekee laboratorionäytteestä valvontatoimenpiteitä varten vähintään kaksi erillistä määritystä ja laskee tulosten keskiarvon.

Erä hyväksytään, jos keskiarvo ei ylitä asetuksessa (EY) N:o 466/2001 vahvistettua vastaavaa enimmäismäärää ottaen huomioon laajennettu mittausepävarmuus ja korjaus saannon suhteen (1).

Erä hylätään, jos keskiarvo ylittää selvästi vastaavan enimmäismäärän ottaen huomioon laajennettu mittausepävarmuus ja korjaus saannon suhteen.

Näitä tulkintasääntöjä sovelletaan virallista valvontaa varten otettujen näytteiden määritystuloksiin. Oikeustoimiin ja kiistanratkaisumenettelyihin tarkoitettujen analyysien osalta sovelletaan kansallisia sääntöjä.”


LIITE II

Muutetaan direktiivin 2001/22/EY liite II seuraavasti:

1)

Lisätään 3 kohdassa ”Käytettävä määritysmenetelmä ja laboratorion valvonta” olevan taulukon 4 jälkeen 3.3.3 kohta seuraavasti:

”3.3.3   Laatuperusteet – epävarmuuteen perustuva toimintatapa

Myös epävarmuuteen perustuvaa toimintatapaa voidaan noudattaa arvioitaessa laboratoriossa käytettävää määritysmenetelmää. Laboratorio voi käyttää menetelmää, jolla saadut tulokset ovat standardiepävarmuuden enimmäisarvon sisäpuolella. Standardiepävarmuuden enimmäisarvo saadaan seuraavasta kaavasta:

Formula

jossa

Uf on standardiepävarmuuden enimmäisarvo

LOD on menetelmän toteamisraja

C on merkittävä pitoisuus

α on C:n arvoon sidottu numeerinen tekijä. Käytettävät arvot esitetään seuraavassa taulukossa:

C (μg/kg)

α

≤ 50

0,2

51–500

0,18

501–1 000

0,15

1 001–10 000

0,12

≥ 10 000

0,1

U on laajennettu epävarmuus, jossa käytetään kattavuuskerrointa 2, jolloin luotettavuustaso on noin 95 %.

Jos määritysmenetelmä antaa tuloksia, joiden mittausepävarmuus on pienempi kuin standardiepävarmuuden enimmäisarvo, menetelmä on yhtä sopiva kuin menetelmä, joka täyttää taulukossa 2 esitetyt menetelmän laatuperusteet.”

2)

Korvataan 3.4 kohta seuraavasti:

”3.4   Arvio määrityksen tarkkuudesta, saannon laskeminen ja tulosten raportointi

Määritysten tarkkuus on mahdollisuuksien mukaan arvioitava ottamalla määrityskokonaisuuteen mukaan sopivia sertifioituja vertailumateriaaleja.

Määritystulos raportoidaan saannon osalta korjattuna tai korjaamattomana. Raportointitapa ja saantoprosentti on ilmoitettava.

Määrityksentekijän olisi otettava huomioon Euroopan komission laatima kertomus määritystulosten, epävarmuuden mittaamisen, saantokertoimien ja EU:n elintarvikelainsäädännön säännösten välisestä suhteesta (1).

Määritystulos raportoidaan muodossa x +/– U, jossa x on määritystulos ja U on mittausepävarmuus.

KIRJALLISUUSVIITTEET

(1)

European Commission Report on the relationship between analytical results, the measurement of uncertainty, recovery factors and the provisions in EU food legislation, 2004

(http://europa.eu.int/comm/food/food/chemicalsafety/contaminants/sampling_en.htm).”


II Säädökset, joita ei tarvitse julkaista

Neuvosto

21.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/53


NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 7 päivänä joulukuuta 2004,

säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta annetussa neuvoston direktiivissä 2003/48/EY säädettyjä toimenpiteitä vastaavia toimenpiteitä koskevan Euroopan yhteisön ja Monacon ruhtinaskunnan välisen sopimuksen allekirjoittamisesta sekä sen liitteenä olevan aiejulistuksen allekirjoittamisesta

(2005/35/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 94 artiklan yhdessä 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan kanssa,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvosto valtuutti 16 päivänä lokakuuta 2001 komission neuvottelemaan Monacon ruhtinaskunnan kanssa sopimuksen, jolla voidaan varmistaa, että mainittu valtio ottaa käyttöön vastaavat toimenpiteet kuin ne, joita on sovellettava yhteisössä tarkoituksena varmistaa säästöjen tuottamien korkotulojen tosiasiallinen verotus.

(2)

Neuvottelujen tuloksena syntynyt sopimusteksti on neuvoston antamien neuvotteluohjeiden mukainen. Tekstin liitteenä on Euroopan yhteisön ja Monacon ruhtinaskunnan välinen aiejulistus.

(3)

Edellyttäen, että myöhemmin tehdään päätös sopimuksen tekemisestä, on suotavaa allekirjoittaa molemmat 1 päivänä heinäkuuta 2004 parafoidut asiakirjat ja saada neuvostolta vahvistus aiejulistuksen hyväksynnästä,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Edellyttäen, että myöhemmin tehdään päätös säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta annetussa neuvoston direktiivissä 2003/48/EY (1) säädettyjä toimenpiteitä vastaavia toimenpiteitä koskevan Euroopan yhteisön ja Monacon ruhtinaskunnan välisen sopimuksen tekemisestä, neuvoston puheenjohtaja oikeutetaan nimeämään henkilöt, joilla on valtuudet allekirjoittaa sopimus ja siihen liittyvä aiejulistus sekä kirjeet, jotka on vaihdettava sopimuksen 21 artiklan 2 kohdan ja aiejulistuksen mukaisesti Euroopan yhteisön suostumuksen ilmaisemiseksi.

Neuvosto hyväksyy aiejulistuksen.

Sopimuksen ja sen liitteenä olevan aiejulistuksen tekstit ovat tämän päätöksen liitteenä.

2 artikla

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä 7 päivänä joulukuuta 2004.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

G. ZALM


(1)  EUVL L 157, 26.6.2003, s. 38.


Euroopan yhteisön ja Monacon ruhtinaskunnan välinen

SOPIMUS

säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta 3 päivänä kesäkuuta 2003 annetussa neuvoston direktiivissä 2003/48/EY säädettyjä toimenpiteitä vastaavista toimenpiteistä

EUROOPAN YHTEISÖ

ja

MONACON RUHTINASKUNTA,

jäljempänä tapauksen mukaan joko ’sopimuspuoli’ tai ’sopimuspuolet’,

joiden tarkoituksena on sopia säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta 3 päivänä kesäkuuta 2003 annetussa neuvoston direktiivissä 2003/48/EY, jäljempänä ’direktiivi’, säädettyjä toimenpiteitä vastaavista toimenpiteistä,

OVAT SOPINEET SEURAAVAA:

1 artikla

Kohde

1.   Jotta voitaisiin mahdollistaa säästöistä kertyvien, Monacon ruhtinaskunnan alueella luonnollisille henkilöille, jotka ovat 2 artiklassa tarkoitettuja tosiasiallisia edunsaajia ja joiden asuinpaikka on Euroopan yhteisön jäsenvaltiossa, maksettujen korkotulojen tosiasiallinen verotus kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, Monacon ruhtinaskunnan alueelle sijoittautuneiden maksuasiamiesten on pidätettävä lähdeveroa mainituista korkotuloista tämän sopimuksen 7 ja 8 artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti ottaen kuitenkin huomioon tämän sopimuksen 9 artiklassa määrätyt vapaaehtoista ilmoittamista koskevat toimenpiteet.

2.   Monacon ruhtinaskunta toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sen alueelle sijoittautuneet maksuasiamiehet suorittavat tämän sopimuksen täytäntöön panemisen edellyttämät tehtävät riippumatta koron perustana olevan velkasitoumuksen antajan sijoittautumispaikasta.

2 artikla

Tosiasiallisen edunsaajan määritelmä

1.   Tässä sopimuksessa ’tosiasiallisella edunsaajalla’ tarkoitetaan luonnollista henkilöä, jolle tai jonka hyväksi korkoja maksetaan, jollei henkilö pysty osoittamaan, että maksua ei ole maksettu hänelle tai hänen omaksi hyväkseen eli että hän

a)

toimii 4 artiklassa tarkoitettuna maksuasiamiehenä;

b)

toimii oikeushenkilön, 19 päivänä maaliskuuta 1964 annetun Ordonnance Souveraine -määräyksen nro 3152 säännösten mukaisesti voitoistaan veroa maksavan yhteisön, yhteissijoitusyrityksen, yhteissijoitusyritystä vastaavan yrityksen, joka on sijoittautunut Monacon ruhtinaskunnan alueelle säästöjen investointia varten, lukuun;

c)

toimii toisen luonnollisen henkilön eli tosiasiallisen edunsaajan lukuun ja ilmoittaa tosiasiallisen edunsaajan henkilöllisyyden ja asuinpaikan maksuasiamiehelle 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2.   Jos maksuasiamiehellä on hallussaan tietoja, joiden perusteella on syytä olettaa, että luonnollinen henkilö, jolle tai jonka hyväksi korkoja maksetaan, ei ole tosiasiallinen edunsaaja ja jos tähän luonnolliseen henkilöön ei sovelleta 1 kohdan a alakohtaa eikä 1 kohdan b alakohtaa, maksuasiamiehen on toteutettava kohtuulliset toimenpiteet tosiasiallisen edunsaajan henkilöllisyyden selvittämiseksi 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Jos maksuasiamies ei kykene selvittämään tosiasiallisen edunsaajan henkilöllisyyttä, maksuasiamiehen on pidettävä kyseistä luonnollista henkilöä, jolle tai jonka hyväksi korkoja maksetaan, tosiasiallisena edunsaajana.

3 artikla

Tosiasiallisen edunsaajan henkilöllisyys ja asuinpaikka

1.   Monacon ruhtinaskunta ottaa käyttöön tarvittavat menettelyt, joiden avulla maksuasiamiehen on mahdollista selvittää tosiasiallisten edunsaajien henkilöllisyys ja heidän asuinpaikkansa tämän sopimuksen soveltamista varten, ja varmistaa näiden menettelyjen soveltaminen.

2.   Menettelyihin sisältyy seuraavaa:

a)

ennen 1 päivää tammikuuta 2004 syntyneiden sopimussuhteiden osalta maksuasiamiehen on selvitettävä 2 artiklassa tarkoitetun tosiasiallisen edunsaajan henkilöllisyys ja hänen asuinpaikkansa niiden tietojen mukaan, jotka maksuasiamiehellä on hallussaan ja jotka se on saanut tietoonsa virallisen henkilöasiakirjan tai muun todistusvoimaisen asiakirjan eli virallisen asiakirjan, jossa on tosiasiallisen edunsaajan valokuva, perusteella;

b)

1 päivän tammikuuta 2004 jälkeen syntyneiden sopimussuhteiden tai toteutuneiden liiketoimien osalta, jos sopimussuhdetta ei ole, 2 artiklassa tarkoitetun tosiasiallisen edunsaajan henkilöllisyys ja hänen asuinpaikkansa selvitetään tosiasiallisen edunsaajan esittämän passin, virallisen henkilökortin tai muun todistusvoimaisen asiakirjan perusteella. Luonnollisen henkilön, joka esittää Euroopan yhteisön jonkin jäsenvaltion myöntämän passin tai virallisen henkilökortin ja ilmoittaa asuinpaikakseen jonkin muun maan kuin jäsenvaltion tai Monacon ruhtinaskunnan, asuinpaikka määritetään verotuksellista asuinpaikkaa koskevalla todistuksella, jonka on antanut asianomaisen henkilön asuinpaikakseen ilmoittaman maan toimivaltainen viranomainen. Jos tällaista todistusta ei esitetä, asuinpaikaksi katsotaan Euroopan yhteisön jäsenvaltio, joka on myöntänyt passin tai muun virallisen henkilöasiakirjan.

4 artikla

Maksuasiamiehen määritelmä

Tässä sopimuksessa ’maksuasiamiehellä’ tarkoitetaan Monacon ruhtinaskunnassa pankkeja, luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä, henkilöyhtiöitä ja ulkomaisten yritysten tytäryhtiöitä, jotka liiketoiminnassaan hyväksyvät, pitävät hallussaan, sijoittavat tai siirtävät kolmansien osapuolten varoja tai vaikka vain satunnaisesti maksavat korkoa tosiasialliselle edunsaajalle tai hänen hyväkseen.

5 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen määritelmä

Tässä sopimuksessa sopimuspuolten toimivaltaisilla viranomaisilla tarkoitetaan liitteessä I lueteltuja viranomaisia.

Kolmansien maiden osalta toimivaltainen viranomainen on se, jolla on toimivalta antaa todistus verotuksellisesta asuinpaikasta.

6 artikla

Koronmaksun määritelmä

1.   Tässä sopimuksessa ’koronmaksulla’ tarkoitetaan:

a)

maksettuja tai tilille kirjattuja korkoja, jotka liittyvät velkasitoumuksiin tai asiakkaiden talletuksiin riippumatta siitä, onko niiden vakuutena kiinnitys tai liittyykö niihin oikeus osuuteen velallisen voitosta, ja erityisesti valtion liikkeeseen laskemien arvopapereiden ja joukkovelkakirjojen tuottoa mukaan luettuina niihin liittyvät emissiovoitot ja palkkiot. Maksun viivästymisestä maksettavia sakkomaksuja ei pidetä koronmaksuna. Koronmaksuun ei kuitenkaan lueta korkoja, jotka johtuvat luonnollisten henkilöiden harjoittaman liiketoiminnan ulkopuolella yksityishenkilöinä sopimista lainoista;

b)

edellä a alakohdassa tarkoitettujen velkasitoumusten myynnin, takaisinoston tai lunastuksen yhteydessä kertyneitä tai pääomitettuja korkoja;

c)

korkotuloja, joita jakavat joko suoraan tai direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun Euroopan yhteisön johonkin jäsenvaltioon sijoittautuneen yhteisön välityksellä

i)

yhteissijoitusyritykset, jotka ovat sijoittautuneet johonkin Euroopan yhteisön jäsenvaltioon tai Monacon ruhtinaskuntaan;

ii)

yhteisöt, joiden kotipaikka on jossakin Euroopan yhteisön jäsenvaltiossa ja jotka soveltavat direktiivin 4 artiklan 3 kohdan mukaista vaihtoehtoa ja ilmoittavat tästä maksuasiamiehelle; ja

iii)

jäljempänä 19 artiklassa tarkoitetun alueen ulkopuolelle sijoittautuneet yhteissijoitusyritykset;

d)

jäljempänä mainittujen yritysten tai yhteisöjen osakkeiden tai osuuksien myynnin, takaisinoston tai lunastuksen yhteydessä realisoituneita tuloja, jos kyseiset yritykset tai yhteisöt sijoittavat suoraan tai muiden jäljempänä mainittujen yhteissijoitusyritysten tai yhteisöjen välityksellä yli 40 prosenttia varoistaan a alakohdassa tarkoitettuihin velkasitoumuksiin:

i)

yhteissijoitusyritykset, jotka ovat sijoittautuneet johonkin Euroopan yhteisön jäsenvaltioon tai Monacon ruhtinaskuntaan;

ii)

yhteisöt, joiden kotipaikka on jossakin Euroopan yhteisön jäsenvaltiossa ja jotka soveltavat direktiivin 4 artiklan 3 kohdan mukaista vaihtoehtoa ja ilmoittavat tästä maksuasiamiehelle; ja

iii)

jäljempänä 19 artiklassa tarkoitetun alueen ulkopuolelle sijoittautuneet yhteissijoitusyritykset.

2.   Jos maksuasiamiehellä ei ole 1 kohdan c alakohdan osalta tietoa siitä, mikä osa tuloista kertyy koron maksusta, tulot katsotaan kokonaisuudessaan koron maksuksi.

3.   Jos maksuasiamiehellä ei 1 kohdan d alakohdan osalta ole tietoa siitä, mikä prosenttiosuus varoista on sijoitettu velkasitoumuksiin tai mainitussa alakohdassa määriteltyihin osakkeisiin tai osuuksiin, tämän osuuden katsotaan olevan yli 40 prosenttia.

Jos maksuasiamies ei pysty määrittämään tosiasiallisen edunsaajan saaman tulon määrää, tulon katsotaan vastaavan osakkeiden tai osuuksien myynnistä, takaisinostosta tai lunastuksesta kertynyttä tuottoa.

4.   Varoistaan enintään 15 prosenttia 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin velkasitoumuksiin sijoittaneisiin yrityksiin tai yhteisöihin liittyvää tuloa ei katsota 1 kohdan c ja d alakohdan mukaiseksi koronmaksuksi.

5.   Edellä 1 kohdan d alakohdassa ja 3 kohdassa mainittu prosenttiosuus on 31 päivän joulukuuta 2010 jälkeen 25 prosenttia.

6.   Edellä 1 kohdan d alakohdassa ja 5 kohdassa tarkoitettu prosenttiosuus määritetään rahaston säännöissä tai kyseisen yrityksen tai yhteisön yhtiöjärjestyksessä vahvistetun sijoitusohjelman perusteella tai tällaisten sääntöjen puuttuessa kyseisen yrityksen tai yhteisön varojen todellisen koostumuksen perusteella.

7 artikla

Lähdevero

1.   Jos tosiasiallinen edunsaaja asuu jossakin Euroopan yhteisön jäsenvaltiossa, Monacon ruhtinaskunta pidättää 17 artiklassa tarkoitetusta päivästä alkaen kolmena ensimmäisenä vuonna 15 prosentin lähdeveron, jollei 14 artiklan 2 kohdan soveltamisesta muuta johdu, kolmena seuraavana vuonna 20 prosentin lähdeveron ja tämän jälkeen 35 prosentin lähdeveron.

2.   Maksuasiamiehen on pidätettävä lähdevero seuraavia menettelyjä noudattaen:

a)

mikäli koron maksu on tapahtunut 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti: maksetun tai tilille kirjatun koron määrästä;

b)

mikäli koron maksu on tapahtunut 6 artiklan 1 kohdan b tai d alakohdan mukaisesti: joko mainituissa alakohdissa tarkoitettujen korkojen tai tulojen määrästä tai pidättämällä tosiasiallisen edunsaajan maksettava vaikutuksiltaan vastaava vero myynnin, takaisinoston tai lunastuksen koko tuotosta;

c)

mikäli koronmaksu on tapahtunut 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti: mainitussa alakohdassa tarkoitettujen tulojen määrästä.

3.   Sovellettaessa 2 kohdan a, b ja c alakohtaa lähdevero pidätetään suhteessa siihen aikaan, jonka velkasitoumus taikka osakkeet tai osuudet, joista on saatu tuloja, ovat olleet tosiasiallisen edunsaajan hallussa. Jos maksuasiamies ei kykene määrittämään tätä aikaa käytettävissään olevien tietojen perusteella, se katsoo, että velkasitoumus taikka osakkeet tai osuudet ovat olleet tosiasiallisella edunsaajalla niiden koko olemassaolon ajan, jollei tosiasiallinen edunsaaja esitä näyttöä hankintapäivästä.

4.   Koronmaksuun tässä sopimuksessa määrätyn lähdeveron lisäksi sovellettavat muut verot, maksut ja pidätykset vähennetään tämän artiklan mukaisesti lasketusta verosta.

5.   Monacon ruhtinaskuntaan sijoittautuneen maksuasiamiehen pidättämä lähdevero ei estä tosiasiallisen edunsaajan verotuksellisena asuinpaikkana olevaa Euroopan yhteisön jäsenvaltiota verottamasta tuloa kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti. Jos verovelvollinen ilmoittaa Monacon ruhtinaskuntaan sijoittautuneelta maksuasiamieheltä saamansa korkotulot asuinpaikkanaan olevan Euroopan yhteisön jäsenvaltion veroviranomaisille, kyseisiin korkotuloihin sovelletaan tässä jäsenvaltiossa sovellettavaa verotusta samoilla verokannoilla ja samoin yleisin edellytyksin, joita sovelletaan kyseisestä jäsenvaltiosta saatuihin tuloihin.

8 artikla

Lähdeveron jakaminen

1.   Monacon ruhtinaskunta pitää 7 artiklassa määrätyin edellytyksin pidätetystä lähdeverosta kertyneistä tuloista itsellään 25 prosenttia ja siirtää niistä 75 prosenttia sille Euroopan yhteisön jäsenvaltiolle, jossa tosiasiallinen edunsaaja asuu 3 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

2.   Kunkin verovuoden osalta varat siirretään Euroopan yhteisön jäsenvaltiolle yhdessä erässä kuuden kuukauden kuluessa Monacon ruhtinaskunnan verovuoden päättymisestä.

3.   Monacon ruhtinaskunta toteuttaa tarvittavat toimenpiteet verotulojen jakamisjärjestelmän moitteettoman toiminnan varmistamiseksi.

Tässä tarkoituksessa Monacon ruhtinaskunta siirtää kyseisen jäsenvaltion hyväksi tulevat tulot tämän sopimuksen liitteessä I nimetylle toimivaltaiselle viranomaiselle.

9 artikla

Tietojen ilmoittaminen vapaaehtoisesti

1.   Monacon ruhtinaskunnan on vahvistettava menettely, jolla 2 artiklassa määritelty tosiasiallinen edunsaaja välttyy 7 artiklassa määrätyn lähdeveron pidättämiseltä valtuuttamalla nimenomaisesti Monacon ruhtinaskuntaan sijoittautuneen maksuasiamiehensä ilmoittamaan maksetut korot Monacon ruhtinaskunnan toimivaltaiselle viranomaiselle. Valtuutus koskee kaikkia kyseisen maksuasiamiehen tosiasialliselle edunsaajalle maksamia korkoja.

2.   Tosiasialliselta edunsaajalta nimenomaisen valtuutuksen saaneen maksuasiamiehen on ilmoitettava vähintään seuraavat tiedot:

a)

tosiasiallisen edunsaajan henkilöllisyys ja asuinpaikka, jotka on todettu tämän sopimuksen 3 artiklan mukaisesti;

b)

maksuasiamiehen nimi ja osoite;

c)

tosiasiallisen edunsaajan tilinumero tai koronmaksuun oikeuttavan velkasitoumuksen tunnistetiedot;

d)

maksetun koron määrä tämän sopimuksen 6 artiklan mukaisesti.

3.   Monacon ruhtinaskunnan toimivaltainen viranomainen ilmoittaa 2 kohdassa tarkoitetut tiedot sen Euroopan yhteisön jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa tosiasiallinen edunsaaja asuu. Tiedot on ilmoitettava vähintään kerran vuodessa kuuden kuukauden kuluessa Monacon ruhtinaskunnan verovuoden päättymisestä kaikkien kyseisen vuoden aikana maksettujen korkojen osalta.

10 artikla

Kaksinkertaisen verotuksen estäminen ja/tai lähdeveron palauttaminen

1.   Euroopan yhteisön jäsenvaltion, jossa tosiasiallisen edunsaajan verotuksellinen asuinpaikka sijaitsee, on huolehdittava 7 artiklassa tarkoitetun lähdeveron pidättämisestä mahdollisesti aiheutuvan kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta 2 ja 3 kohdan määräysten mukaisesti.

2.   Jos Monacon ruhtinaskuntaan sijoittautunut maksuasiamies on pidättänyt tosiasialliselle edunsaajalle maksetuista koroista 7 artiklan mukaisen lähdeveron, Euroopan yhteisön jäsenvaltion, jossa tosiasiallisen edunsaajan verotuksellinen asuinpaikka sijaitsee, on myönnettävä tälle maksetun lähdeveron suuruinen verohyvitys. Jos hyvitettävä määrä on suurempi kuin lähdeverotetusta korosta kansallisen lainsäädännön mukaisesti maksettava vero, Euroopan yhteisön jäsenvaltion, jossa tosiasiallisen edunsaajan verotuksellisen asuinpaikka sijaitsee, on palautettava tosiasialliselle edunsaajalle erotusta vastaava määrä hyvitysmekanismista tai erilaisesta hallintokäytännöstä riippumatta.

3.   Jos tosiasialliselle edunsaajalle maksetuista koroista on 7 artiklassa tarkoitetun lähdeveron lisäksi peritty muuta lähdeveroa ja verotuksellisena asuinpaikkana toimiva Euroopan yhteisön jäsenvaltio myöntää tai myöntäisi tällaisista lähdeveroista verohyvitystä kansallisen lainsäädäntönsä tai kaksinkertaista verotusta koskevien verosopimusten perusteella, tällainen muu lähdevero on hyvitettävä ennen 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista.

4.   Euroopan yhteisön jäsenvaltio, jossa tosiasiallisen edunsaajan verotuksellinen asuinpaikka sijaitsee, voi 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun veronhyvitysjärjestelmän käytön asemesta palauttaa 7 artiklassa tarkoitetun lähdeveron suoraan ja kokonaisuudessaan.

11 artikla

Siirtokelpoiset velkakirjalainat

1.   Jollei tämän sopimuksen 14 artiklan 2 kohdan soveltamisesta muuta johdu, 17 artiklassa tarkoitetusta päivämäärästä alkaen ja niin kauan kuin Monacon ruhtinaskunta pidättää 7 artiklassa määrättyä lähdeveroa ja vähintään yksi Euroopan yhteisön jäsenvaltio soveltaa samanlaisia määräyksiä, ja viimeistään 31 päivään joulukuuta 2010 asti, ei kotimaisia ja kansainvälisiä obligaatioita ja muita siirtokelpoisia velkakirjalainoja, jotka on laskettu ensimmäisen kerran liikkeeseen ennen 1 päivää maaliskuuta 2001 tai joiden alkuperäisen tarjousesitteen toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet ennen mainittua päivää, katsota 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuiksi velkasitoumuksiksi edellyttäen, ettei 1 päivänä maaliskuuta 2002 tai sen jälkeen toteuteta kyseisten siirtokelpoisten velkakirjalainojen uusia liikkeeseenlaskuja.

Tämän artiklan määräyksiä sovelletaan siirtokelpoisiin velkakirjalainoihin kuitenkin myös 31 päivän joulukuuta 2010 jälkeen niin kauan kuin yksikin Euroopan yhteisön jäsenvaltio soveltaa samanlaisia määräyksiä, jos

niissä on gross-up- ja ennenaikaista lunastusta koskevat lausekkeet, ja

4 artiklassa määritelty maksuasiamies on sijoittautunut Monacon ruhtinaskuntaan, ja

kyseinen maksuasiamies maksaa koron suoraan Euroopan yhteisön jossakin jäsenvaltiossa asuvalle tosiasialliselle edunsaajalle tai hänen välittömäksi hyväkseen.

Jos ja kun kaikki Euroopan yhteisön jäsenvaltiot lakkaavat soveltamasta tämän sopimuksen 7 artiklan määräyksiä vastaavia määräyksiä, tämän artiklan määräyksiä sovelletaan siirrettäviin velkakirjalainoihin vain, jos

niissä on gross-up- ja ennenaikaista lunastusta koskevat lausekkeet, ja

liikkeeseenlaskijan maksuasiamies on sijoittautunut Monacon ruhtinaskuntaan, ja

kyseinen maksuasiamies maksaa koron suoraan Euroopan yhteisön jossakin jäsenvaltiossa asuvalle tosiasialliselle edunsaajalle tai hänen välittömäksi hyväkseen.

Jos edellä mainittuja valtion tai viranomaisena toimivan tai jossakin kansainvälisessä sopimuksessa tunnustetun liitteessä II määritellyn yhteisön liikkeeseen laskemia siirtokelpoisia velkakirjalainoja lasketaan uudelleen liikkeeseen 1 päivänä maaliskuuta 2002 tai sen jälkeen, koko liikkeeseenlasku, sekä alkuperäinen että myöhempi, katsotaan 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuksi velkasitoumukseksi.

Jos muu kuin edellisessä virkkeessä tarkoitettu liikkeeseenlaskija laskee uudelleen liikkeeseen edellä mainittuja siirtokelpoisia velkakirjalainoja 1 päivänä maaliskuuta 2002 tai sen jälkeen, tällainen uusi liikkeeseenlasku katsotaan 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuksi velkasitoumukseksi.

2.   Tämän artiklan määräykset eivät estä Euroopan yhteisön jäsenvaltiota verottamasta 1 kohdassa tarkoitettuihin siirtokelpoisiin velkakirjalainoihin perustuvia tuloja kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.

12 artikla

Tietojen toimittaminen pyydettäessä

1.   Monacon ruhtinaskunnan ja Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset vaihtavat tietoja teoista, jotka ovat säästöjen tuottamia korkotuloja koskevia veropetoksia pyynnön vastaanottavan valtion kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Kun Monacon ruhtinaskunta on pyynnön vastaanottava valtio, säästöjen tuottamia korkotuloja koskevana veropetoksena pidetään seuraavia toimia:

väärän, väärennetyn tai harhaanjohtavaa tietoa sisältävän asiakirjan käyttäminen tarkoituksena välttää tai pyrkiä välttämään säästöjen tuottamien korkotulojen verotus kokonaan tai osittain; teosta voidaan rangaista Monacon rikoslain 26 artiklan 4 momentissa määrätyllä sakolla, jonka määrä voi olla nelinkertainen kierrettyyn veroon verrattuna, ja kahdeksasta päivästä kahteen vuoteen kestävällä vankeusrangaistuksella tai vain jommallakummalla mainituista rangaistuksista,

säästöjen tuottamasta tulosta pidätetyn veron saaminen vilpillisesti takaisin kokonaan tai osittain; teosta voidaan rangaista Monacon rikoslain 26 artiklan 4 momentissa määrätyllä sakolla, jonka määrä voi olla nelinkertainen aiheettomasti palautettuun summaan verrattuna, ja kahdeksasta päivästä kahteen kuukauteen kestävällä vankeusrangaistuksella tai vain jommallakummalla mainituista rangaistuksista,

sitä, että kuka tahansa, jonka tehtävänä on pidättää veroa säästöjen tuottamasta tulosta, jättää tahallisesti veron pidättämättä kokonaan tai osittain; teosta voidaan rangaista sakolla, jonka määrä määrätään Monacon rikoslain 26 artiklan 4 momentissa,

sitä, että kuka tahansa, jonka tehtävänä on pidättää veroa säästöjen tuottamasta tulosta, kavaltaa tahallisesti pidätetyt määrät omaksi hyväkseen tai kolmannen osapuolen hyväksi; teosta voidaan rangaista sakolla, jonka määrä määrätään Monacon rikoslain 26 artiklan 4 momentissa.

Jos 13 artiklan 3 kohdassa määritellyt edellytykset täyttyvät tosiasiallisesti, tässä artiklassa määriteltyjä tietojenvaihdon periaatteita sovelletaan rikkomuksiin, jotka vakavuudeltaan vastaavat pyynnön vastaanottavan valtion lainsäädännön mukaista veropetosta, sellaisena kuin se on edellä määritelty.

Vastauksena 3 kohdan mukaiseen asianmukaisesti perusteltuun pyyntöön sen vastaanottanut valtio toimittaa tiedot seikoista, jotka ovat pyynnön esittäneen valtion vireille paneman, edellä tarkoitettuja tekoja koskevan hallinnollisen taikka siviili- tai rikosoikeudellisen menettelyn kohteena ja jotka liittyvät vain edellä mainitussa valtiossa verotettaviin säästöjen tuottamiin tuloihin.

Siirrettävissä olevina pidetään tämän sopimuksen 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja.

2.   Määrittääkseen, onko esitetyn pyynnön vuoksi toimitettava tietoja, pyynnön vastaanottanut valtio soveltaa pyynnön esittäneen valtion vanhentumista koskevia sääntöjä eikä omaa sääntöjään. Tietoja ei kuitenkaan toimiteta ennen 1 päivää heinäkuuta 2005 tapahtuneista rikkomuksista.

3.   Pyynnön asianmukaisuuden toteamiseksi pyynnön esittävän osapuolen toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava seuraavat tiedot pyynnön vastaanottaneen valtion virallisella kielellä:

a)

pyynnön esittävän viranomaisen nimi;

b)

luonnollisen henkilön, josta tietoja pyydetään, henkilöllisyys, osoitus siitä, että hänen verotuksellinen asuinpaikkansa sijaitsee pyynnön esittävässä valtiossa, sekä kaikki asiakirjat, kyseiseltä luonnolliselta henkilöltä saadut lausumat ja muut aihetodisteet, johon pyyntö perustuu;

c)

perusteet sille, että pyydetyt tiedot ovat pyynnön vastaanottavan osapuolen hallussa taikka tämän alueella olevan henkilön hallussa tai määräysvallassa;

d)

ilmoitus siitä, että pyyntö on pyynnön esittävän osapuolen lainsäädännön mukainen ja erityisesti että se on hyväksyttävissä vanhentumista koskevien määräaikojen perusteella;

e)

ilmoitus siitä, että pyynnön esittävä osapuoli on tiedot saadakseen käyttänyt kaikkia omalla alueellaan käytettävissä olevia ja/tai omassa lainsäädännössään säädettyjä keinoja paitsi sellaisia, jotka johtaisivat vaikeuksiin;

f)

ilmoitus siitä, että pyynnön esittävän osapuolen tiedossa olevat tosiseikat ovat sellaisia, että niitä voidaan pitää tämän osapuolen lainsäädännön perusteella olennaisina ja ristiriidattomina epäilyinä 1 kohdassa määritellystä veropetoksesta tai vastaavasta rikkomuksesta.

4.   Pyynnön vastaanottanut osapuoli voi kieltäytyä toimittamasta pyydettyjä tietoja, jos pyyntö ei ole tämän sopimuksen määräysten mukainen.

Kaikkia tällä tavalla vaihdettuja tietoja on pidettävä luottamuksellisina, ja ne saa luovuttaa ainoastaan sen sopimuspuolen toimivaltaisille henkilöille tai viranomaisille, joiden on oltava perillä 1 artiklassa tarkoitettujen koronmaksujen verotuksesta. Mainitut henkilöt tai viranomaiset voivat antaa selvityksen tällä tavoin saamistaan tiedoista ainoastaan pyynnön esittäneessä valtiossa suoritettavissa julkisissa kuulemisissa tai tuomioissa, joissa kyseistä veroasiaa käsitellään.

Tietoja ei saa antaa muille henkilöille tai viranomaisille, ellei tiedot toimittaneen sopimuspuolen toimivaltainen viranomainen ole antanut siihen edeltäkäsin kirjallista lupaa.

13 artikla

Neuvottelumenettely ja uudelleentarkastelu

1.   Jos tämän sopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta syntyy erimielisyyttä Monacon ruhtinaskunnan toimivaltaisten viranomaisten ja tämän sopimuksen 5 artiklassa tarkoitetun yhden tai useamman muun Euroopan yhteisön jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen välillä, näiden viranomaisten on pyrittävä ratkaisemaan erimielisyys yhteisymmärryksessä. Neuvottelujen tuloksesta on ilmoitettava viipymättä Euroopan komissiolle ja muiden Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.

Tulkintaan liittyvissä kysymyksissä Euroopan komissio voi osallistua neuvotteluihin jonkin toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä.

2.   Sen estämättä, mitä edellä olevassa 1 kohdassa määrätään, sopimuspuolet käyvät keskinäisiä neuvotteluja vähintään kolmen vuoden välein tai sopimuspuolen pyynnöstä tutkiakseen ja – jos sopimuspuolet katsovat tarpeelliseksi – parantaakseen sopimuksen teknistä toimivuutta.

Sopimuspuolet tunnustavat joka tapauksessa kansainvälisen kehityksen merkityksen tämän sopimuksen soveltamisalalla ja käyvät tarpeen mukaan tässä kohdassa tarkoitettuja neuvotteluja tarkastellakseen, onko sopimusta tarpeen muuttaa kansainvälisen kehityksen perusteella.

3.   Harkitessaan jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden, joihin sovelletaan samoja velvoitteita kuin Monacon ruhtinaskuntaan, välisten kahdenvälisten sopimusten tekemistä säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksen alalla Monacon ruhtinaskunta tarkastelee 12 artiklassa määriteltyjen periaatteiden soveltamisalaa ja täytäntöönpanoedellytyksiä, kun kyseessä ovat mainitussa artiklassa määritellyt veropetosta vakavuudeltaan vastaavat rikkomukset. Monacon ruhtinaskunta aloittaa tässä tarkoituksessa neuvottelut Euroopan komission kanssa.

4.   Neuvottelut on aloitettava yhden kuukauden kuluessa pyynnön esittämisestä tai kiireellisissä tapauksissa mahdollisimman pian.

5.   Edellä tarkoitettujen neuvottelujen yhteydessä kumpikin sopimuspuoli ilmoittaa toiselle sopimuspuolelle mahdollisista muutoksista, jotka voivat vaikuttaa sopimuksen moitteettomaan toimivuuteen. Tähän voivat sisältyä myös toisen sopimuspuolen ja jonkin kolmannen maan väliset sopimukset.

14 artikla

Soveltaminen ja soveltamisen keskeytys

1.   Tämän sopimuksen soveltaminen edellyttää, että taloudellisia ja verotuksellisia kysymyksiä käsittelevän neuvoston Santa Maria de Feirassa 19 ja 20 päivänä kesäkuuta 2000 kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle antamassa kertomuksessa tarkoitetut Euroopan yhteisön jäsenvaltioista riippuvaiset tai niihin assosioituneet alueet sekä Amerikan yhdysvallat, Andorra, Liechtenstein, Sveitsi ja San Marino hyväksyvät säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta 3 päivänä kesäkuuta 2003 annetussa neuvoston direktiivissä 2003/48/EY tai tässä sopimuksessa esitettyjen toimenpiteiden mukaiset tai niitä vastaavat toimenpiteet ja panevat ne täytäntöön samaan aikaan.

2.   Sopimuspuolet päättävät yhteisellä sopimuksella vähintään kuusi kuukautta ennen 17 artiklassa tarkoitettua päivää, täyttyvätkö 1 kohdassa asetetut edellytykset asianmukaisten toimenpiteiden voimaantulopäivien osalta Euroopan yhteisön jäsenvaltioissa, kolmansissa maissa ja jäsenvaltioista riippuvaisilla tai niihin assosioituneilla alueilla. Jos sopimuspuolet eivät katso, että edellytykset täyttyvät, niiden on yhteisellä sopimuksella vahvistettava uusi päivämäärä 17 artiklan määräysten soveltamista varten. Tässä tarkoituksessa Euroopan yhteisö ilmoittaa Monacon ruhtinaskunnalle, että Euroopan yhteisön jäsenvaltiot, niistä riippuvaiset tai niihin assosioituneet alueet ja kyseiset kolmannet maat ovat panneet tosiasiallisesti täytäntöön tämän sopimuksen mukaiset tai niitä vastaavat toimenpiteet.

3.   Monacon ruhtinaskunta panee tämän sopimuksen täytäntöön 17 artiklassa tarkoitetusta päivästä ja ilmoittaa tästä toimenpiteestä Euroopan yhteisölle institutionaalisista järjestelyistään riippumatta ja jollei edellä esitetystä muuta johdu.

4.   Sopimuspuoli voi keskeyttää tämän sopimuksen tai sen tiettyjen osien soveltamisen välittömästi ilmoittamalla siitä muille sopimuspuolille, jos säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta 3 päivänä kesäkuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/48/EY tai sen vastaavien osien soveltaminen keskeytetään joko tilapäisesti tai pysyvästi Euroopan unionin lainsäädännön mukaisesti tai jos jokin Euroopan unionin jäsenvaltio keskeyttää omien täytäntöönpanotoimenpiteidensä soveltamisen.

5.   Sopimuspuoli voi myös keskeyttää tämän sopimuksen soveltamisen ilmoittamalla siitä muille sopimuspuolille, jos jokin viidestä edellä mainitusta kolmannesta maasta (Amerikan yhdysvallat, Andorra, Liechtenstein, San Marino ja Sveitsi) tai jokin edellä 2 kohdassa tarkoitetuista Euroopan unionin jäsenvaltioista riippuvaisista tai niihin assosioituneista alueista lopettaa myöhemmin säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta 3 päivänä kesäkuuta 2003 annetussa neuvoston direktiivissä 2003/48/EY säädettyjen tai niitä vastaavien toimenpiteiden soveltamisen. Soveltamisen keskeyttäminen tulee voimaan aikaisintaan kahden kuukauden kuluttua ilmoituksesta. Sopimuksen soveltamista on jatkettava heti, kun toimenpiteet on otettu uudelleen käyttöön.

15 artikla

Muut rahoituskeskukset/aasialaiset rahoituskeskukset

Euroopan yhteisö aloittaa säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta 3 päivänä kesäkuuta 2003 annetussa neuvoston direktiivissä 2003/48/EY säädetyn siirtymäkauden aikana keskustelut muiden keskeisten rahoituskeskusten kanssa, jotta kyseisillä oikeudenkäyttöalueilla otettaisiin käyttöön yhteisössä sovellettavia toimenpiteitä vastaavat toimenpiteet ja pantaisiin ne tehokkaasti täytäntöön.

16 artikla

Allekirjoitus, voimaantulo ja irtisanominen

1.   Tämän sopimuksen tekeminen edellyttää sopimuspuolten omien menettelyjen mukaista ratifiointia tai hyväksymistä. Sopimuspuolet ilmoittavat toisilleen näiden menettelyjen loppuunsaattamisesta. Tämä sopimus tulee voimaan sitä kuukautta seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona viimeinen ilmoitus on tehty.

2.   Sopimus on voimassa siihen asti, kun toinen sopimuspuoli irtisanoo sen.

3.   Kumpikin sopimuspuoli voi irtisanoa tämän sopimuksen ilmoittamalla tästä toiselle sopimuspuolelle. Tällöin sopimuksen voimassaolo päättyy kahdentoista kuukauden kuluttua ilmoituksen antamisesta.

17 artikla

Täytäntöönpanoasetus

Sopimuspuolet panevat täytäntöön tämän sopimuksen noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset 1 päivästä heinäkuuta 2005 alkaen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 14 artiklan määräysten soveltamista.

18 artikla

Vaateet ja loppusäännös

1.   Jos tämä sopimus irtisanotaan tai jos sen soveltaminen keskeytetään kokonaan tai osittain, 10 artiklan mukaiset kolmansien osapuolten vaateet säilyvät ennallaan.

2.   Tässä tapauksessa Monacon ruhtinaskunta vahvistaa lopputilityksen määrän sopimuksen soveltamisen päättymiseen mennessä ja suorittaa loppumaksun kullekin Euroopan yhteisön jäsenvaltiolle.

19 artikla

Alueellinen soveltamisala

Tätä sopimusta sovelletaan alueella, jolla sovelletaan Euroopan yhteisön perustamissopimusta siinä mainituin edellytyksin, ja Monacon ruhtinaskunnan alueella.

20 artikla

Liitteet

1.   Molemmat liitteet ovat olennainen osa tätä sopimusta.

2.   Liitteessä I olevaa luetteloa toimivaltaisista viranomaisista voidaan muuttaa siten, että Monacon ruhtinaskunta ilmoittaa toiselle sopimuspuolelle liitteessä olevassa a kohdassa tarkoitetuista viranomaisista ja Euroopan yhteisö muista viranomaisista.

Liitteessä II olevaa luetteloa yhteisöistä voidaan muuttaa yhteisellä sopimuksella.

21 artikla

Kielet

1.   Tämä sopimus on laadittu kahtena kappaleena englannin, espanjan, hollannin, italian, kreikan, latvian, liettuan, portugalin, puolan, ranskan, ruotsin, saksan, slovakin, sloveenin, suomen, tanskan, tšekin, unkarin ja viron kielellä, ja kaikki kielitoisinnot ovat yhtä todistusvoimaisia.

2.   Sopimuspuolet vahvistavat maltankielisen toisinnon kirjeenvaihtona. Se on yhtä todistusvoimainen kuin 1 kohdassa tarkoitetut tekstit.

EN FE DE LO CUAL, los plenipotenciarios abajo firmantes suscriben el presente Acuerdo.

NA DŮKAZ ČEHOŽ připojili níže podepsaní zplnomocnění zástupci k této smlouvě své podpisy.

TIL BEKRÆFTELSE HERAF har undertegnede befuldmægtigede underskrevet denne aftale.

ZU URKUND DESSEN haben die unterzeichneten Bevollmächtigten ihre Unterschriften unter dieses Abkommen gesetzt.

SELLE KINNITUSEKS on täievolilised esindajad käesolevale lepingule alla kirjutanud.

ΣΕ ΠΙΣΤΩΣΗ ΤΩΝ ΑΝΩΤΕΡΩ, οι υπογράφοντες πληρεξούσιοι έθεσαν την υπογραφή τους κάτω από την παρούσα συμφωνία.

IN WITNESS WHEREOF, the undersigned Plenipotentiaries have signed the present Agreement.

EN FOI DE QUOI, les plénipotentiaires soussignés ont apposé leurs signatures au bas du présent accord.

IN FEDE DI CHE, i plenipotenziari sottoscritti hanno apposto la propria firma in calce al presente accordo.

TO APLIECINOT, attiecīgi pilnvarotas personas ir parakstījušas šo nolīgumu.

TAI PALIUDYDAMI, šį Susitarimą pasirašė toliau nurodyti įgaliotieji atstovai.

A FENTIEK HITELÉÜL az alulírott meghatalmazottak e megállapodást alább kézjegyükkel látták el.

B'XIEHDA TA' DAN, il-Plenipotenzjari hawn taħt iffirmati ffirmaw dan il-Ftehim.

TEN BLIJKE WAARVAN de ondergetekende gevolmachtigden hun handtekening onder deze overeenkomst hebben geplaatst.

NA DOWÓD CZEGO niżej podpisani pełnomocnicy podpisali niniejszą Umowę.

EM FÉ DO QUE, os plenipotenciários abaixo assinados apuserem as suas assinaturas no final do presente Acordo.

NA DÔKAZ ČOHO dolupodpísaní splnomocnení zástupcovia podpísali túto dohodu.

V POTRDITEV TEGA so spodaj podpisani pooblaščenci podpisali ta sporazum.

TÄMÄN VAKUUDEKSI allamainitut täysivaltaiset edustajat ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

TILL BEVIS HÄRPÅ har undertecknade befullmäktigade undertecknat detta avtal.

Hecho en Bruselas, el siete de diciembre del dos mil cuatro.

V Bruselu dne sedmého prosince dva tisíce čtyři.

Udfærdiget i Bruxelles, den syvende december to tusind og fire.

Geschehen zu Brüssel am siebten Dezember zweitausendundvier.

Kahe tuhande neljanda aasta detsembrikuu seitsmendal päeval Brüsselis.

Έγινε στις Βρυξέλλες, στις εφτά Δεκεμβρίου δύο χιλιάδες τέσσερα.

Done at Brussels on the seventh day of December in the year two thousand and four.

Fait à Bruxelles, le sept décembre deux mille quatre.

Fatto a Bruxelles, addì sette dicembre duemilaquattro.

Briselē, divi tūkstoši ceturtā gada septītajā decembrī.

Pasirašyta du tūkstančiai ketvirtų metų gruodžio septintą dieną Briuselyje.

Kelt Brüsszelben, a kettőezer negyedik év december hetedik napján.

Magħmul fi Brussel fis-seba' jum ta' Diċembru tas-sena elfejn u erbgħa.

Gedaan te Brussel, de zevende december tweeduizendvier.

Sporządzono w Brukseli dnia siódmego grudnia roku dwutysięcznego czwartego.

Feito em Bruxelas, em sete de Dezembro de dois mil e quatro.

V Bruseli siedmeho decembra dvetisícštyri.

Podpisano v Bruslju, dne sedmega decembra leta dva tisoč štiri.

Tehty Brysselissä seitsemäntenä päivänä joulukuuta vuonna kaksituhattaneljä.

Som skedde i Bryssel den sjunde december tjugohundrafyra.

Por la Comunidad Europea

Za Evropské společenství

For Det Europæiske Fællesskab

Für die Europäische Gemeinschaft

Euroopa Ühenduse nimel

Για την Ευρωπαϊκή Κοινότητα

For the European Community

Pour la Communauté européenne

Per la Comunità europea

Eiropas Kopienas vārdā

Europos bendrijos vardu

az Európai Közösség részéről

Għall-Komunità Ewropea

Voor de Europese Gemeenschap

W imieniu Wspólnoty Europejskiej

Pela Comunidade Europeia

Za Európske spoločenstvo

za Evropsko skupnost

Euroopan yhteisön puolesta

På Europeiska gemenskapens vägnar

Image

Pour la Principauté de Monaco

Image

LIITE I

LUETTELO SOPIMUSPUOLTEN TOIMIVALTAISISTA VIRANOMAISISTA

Jäljempänä luetellut viranomaiset ovat tässä sopimuksessa tarkoitettuja sopimuspuolten ”toimivaltaisia viranomaisia”:

a)

Monacon ruhtinaskunta: le Conseiller de Gouvernement pour les Finances et l'Economie tai valtuutettu edustaja,

b)

Belgian kuningaskunta: De Minister van Financiën / Le Ministre des Finances tai valtuutettu edustaja,

c)

Tšekki: Ministr financí tai valtuutettu edustaja,

d)

Tanskan kuningaskunta: Skatteministeren tai valtuutettu edustaja,

e)

Saksan liittotasavalta: Der Bundesminister der Finanzen tai valtuutettu edustaja,

f)

Viron tasavalta: Rahandusminister tai valtuutettu edustaja,

g)

Helleenien tasavalta: Ο Υπουργός Οικονομίας και Οικονομικών tai valtuutettu edustaja,

h)

Espanjan kuningaskunta: El Ministro de Economía y Hacienda tai valtuutettu edustaja,

i)

Ranskan tasavalta: Le Ministre chargé du budget tai valtuutettu edustaja,

j)

Irlanti: The Revenue Commissioners tai näiden valtuutettu edustaja,

k)

Italian tasavalta: Il Capo del Dipartimento per le Politiche Fiscali tai valtuutettu edustaja,

l)

Kyproksen tasavalta: Υπουργός Οικονομικών tai valtuutettu edustaja,

m)

Latvian tasavalta: Finanšu ministrs tai valtuutettu edustaja,

n)

Liettuan tasavalta: Finansų ministras tai valtuutettu edustaja,

o)

Luxemburgin suurherttuakunta: Le Ministre des Finances tai valtuutettu edustaja; 12 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa toimivaltainen viranomainen on kuitenkin le Procureur Général d’Etat luxembourgeois,

p)

Unkarin tasavalta: A pénzügyminiszter tai valtuutettu edustaja,

q)

Maltan tasavalta: Il-Ministru responsabbli għall-Finanzi tai valtuutettu edustaja,

r)

Alankomaiden kuningaskunta: De Minister van Financiën tai valtuutettu edustaja,

s)

Itävallan tasavalta: Der Bundesminister für Finanzen tai valtuutettu edustaja,

t)

Puolan tasavalta: Minister Finansów tai valtuutettu edustaja,

u)

Portugalin tasavalta: O Ministro das Finanças tai valtuutettu edustaja,

v)

Slovenian tasavalta: Minister za financií tai valtuutettu edustaja,

w)

Slovakian tasavalta: Minister financií tai valtuutettu edustaja,

x)

Suomen tasavalta: Valtiovarainministeriö/Finansministeriet tai valtuutettu edustaja,

y)

Ruotsin kuningaskunta: Finansdepartementet tai valtuutettu edustaja,

z)

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta sekä Euroopan alueet, joiden ulkosuhteista Yhdistynyt kuningaskunta vastaa: The Commissioners of Inland Revenue tai näiden valtuutettu edustaja sekä Gibraltarin toimivaltainen viranomainen. Yhdistynyt kuningaskunta nimeää tämän viranomaisen noudattaen Gibraltarin viranomaisten osalta sovittuja järjestelyjä, jotka koskettavat Euroopan unionin ja Euroopan yhteisön välineitä ja niihin liittyviä Euroopan unionin jäsenvaltioille ja toimielimille 19 päivänä huhtikuuta 2000 tiedoksi annettuja sopimuksia, joista Euroopan unionin pääsihteeristö toimittaa jäljennöksen Monacon ruhtinaskunnalle, ja tämä viranomainen vastaa tämän sopimuksen soveltamisesta.

LIITE II

LUETTELO YHTEISÖISTÄ

Sopimuksen 11 artiklaa sovellettaessa seuraavia yhteisöjä pidetään ”viranomaisena toimivina tai jossakin kansainvälisessä sopimuksessa tunnustettuina yhteisöinä”.

 

EUROOPAN UNIONIN ALUEELLA SIJAITSEVAT YHTEISÖT:

 

Belgia

Vlaams Gewest (Flanderin alue)

Région wallonne (Vallonian alue)

Région de Bruxelles Capitale (Brussels Hoofdstedelijk Gewest) (Brysselin alue)

Communauté française (ranskankielinen kieliyhteisö)

Vlaamse Gemeenschap (hollanninkielinen kieliyhteisö)

Deutschsprachige Gemeinschaft (saksankielinen kieliyhteisö)

 

Espanja

Xunta de Galicia (Galician aluehallitus)

Junta de Andalucía (Andalusian aluehallitus)

Junta de Extremadura (Extremaduran aluehallitus)

Junta de Castilla-La Mancha (Kastilia-La Manchan aluehallitus)

Junta de Castilla-León (Kastilian ja Leónin aluehallitus)

Gobierno Foral de Navarra (Navarran aluehallitus)

Govern de les Illes Balears (Baleaarien aluehallitus)

Generalitat de Catalunya (Katalonian aluehallitus)

Generalitat de Valencia (Valencian aluehallitus)

Diputación General de Aragón (Aragonian aluehallitus)

Gobierno de las Islas Canarias (Kanariansaarten aluehallitus)

Gobierno de Murcia (Murcian aluehallitus)

Gobierno de Madrid (Madridin aluehallitus)

Gobierno de la Comunidad Autónoma del País Vasco/Euzkadi (Baskimaan aluehallitus)

Diputación Foral de Guipúzcoa (Guipúzcoan alueneuvosto)

Diputación Foral de Vizcaya/Bizkaia (Vizcayan alueneuvosto)

Diputación Foral de Alava (Alavan alueneuvosto)

Ayuntamiento de Madrid (Madridin kaupunki)

Ayuntamiento de Barcelona (Barcelonan kaupunki)

Cabildo Insular de Gran Canaria (Gran Canarian paikallisneuvosto)

Cabildo Insular de Tenerife (Teneriffan paikallisneuvosto)

Instituto de Crédito Oficial (virallinen luottolaitos)

Instituto Catalán de Finanzas (Katalonian rahoituslaitos)

Instituto Valenciano de Finanzas (Valencian rahoituslaitos)

 

Kreikka

Оργανισμός Тηλεπικοινωνιών Ελλάδος (Kreikan televiestintälaitos)

Оργανισμός Σιδηροδρόμων Ελλάδος (Kreikan rautatielaitos)

Δημόσια Επιχείρηση Ηλεκτρισμού (Julkinen sähkölaitos)

 

Ranska

La Caisse d'amortissement de la dette sociale (CADES) (Sosiaaliturvamaksujen lyhennyskassa)

L'Agence française de développement (AFD) (Ranskan kehitysvirasto)

Réseau Ferré de France (RFF) (Ranskan rautatiet)

Caisse Nationale des Autoroutes (CNA) (Moottoriteiden valtionkassa)

Assistance publique Hôpitaux de Paris (APHP) (Pariisin sairaaloiden julkinen tuki)

Charbonnages de France (CDF) (Ranskan kivihiilikaivokset)

Entreprise minière et chimique (EMC) (Kaivostoiminnan ja kemian alan yritys)

 

Italia

Regions (alueet)

Provinces (läänit)

Municipalities (kunnat)

Cassa Depositi e Prestiti (Talletus- ja lainakassa)

 

Latvia

Pašvaldības (paikallishallinto)

 

Puola

gminy (kunnat)

powiaty (hallintopiirit)

województwa (läänit)

związki gmin (kuntaliitot)

związki powiatów (hallintopiirien liitot)

związki województw (lääniliitot)

miasto stołeczne Warszawa (pääkaupunki Varsova)

Agencja Restrukturyzacji i Modernizacji Rolnictwa (Maatalouden rakenneuudistus- ja nykyaikaistamisvirasto)

Agencja Nieruchomości Rolnych (Maatalouskiinteistövirasto)

 

Portugali

Região Autónoma da Madeira (Madeiran autonominen alue)

Região Autónoma dos Açores (Azorien autonominen alue)

Kunnat

 

Slovakia

mestá a obce (kunnat)

Železnice Slovenskej republiky (Slovakian rautatieyhtiö)

Štátny fond cestného hospodárstva (valtion tiehallintorahasto)

Slovenské elektrárne (Slovakian voimalaitokset)

Vodohospodárska výstavba (vesitalousyhtiö)

 

KANSAINVÄLISET YHTEISÖT JA YRITYKSET:

Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki

Euroopan investointipankki

Asian Development Bank (Aasian kehityspankki)

African Development Bank (Afrikan kehityspankki)

World Bank/IBRD/IMF (Maailmanpankki/IBRD/IMF)

International Finance Corporation (Kansainvälinen rahoitusyhtiö)

Inter-American Development Bank (Latinalaisen Amerikan kehityspankki)

Euroopan neuvoston sosiaalisen kehityksen rahasto

Euratom

Euroopan yhteisö

Corporation Andina de Fomento (CAF) (Andien kehitysyhtiö)

Eurofima (Rautateiden liikkuvan kaluston eurooppalainen rahoitusyhtiö)

Sopimuksen 11 artiklan määräykset eivät rajoita kansainvälisiä velvoitteita, joihin sopimuspuolet ovat edellä mainittujen kansainvälisten yhteisöjen osalta kenties sitoutuneet.

 

KOLMANSIIN MAIHIN SIJOITTAUTUNEET YHTEISÖT:

 

Seuraavat vaatimukset täyttävät yhteisöt:

1.

yhteisön katsotaan olevan julkisyhteisö kansallisten perusteiden mukaisesti;

2.

tällainen julkisyhteisö on voittoa tuottamaton yhteisö, joka maan hallituksen tosiasiallisessa valvonnassa hallinnoi ja rahoittaa erilaisia toimintoja tuottaen pääasiassa yhteisön hyväksi tarkoitettuja ei-kaupallisia tavaroita ja palveluja;

3.

tällainen julkisyhteisö laskee liikkeeseen säännöllisesti huomattavia velkakirjalainoja;

4.

asianomainen valtio kykenee takaamaan, että kyseinen julkisyhteisö ei lunasta lainaa ennenaikaisesti, kun on kyse gross-up-lausekkeesta.


Euroopan yhteisön ja Monacon ruhtinaskunnan välinen

AIEJULISTUS

Tehdessään sopimuksen, jossa määrätään säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta 3 päivänä kesäkuuta 2003 annetussa neuvoston direktiivissä 2003/48/EY, jäljempänä ’direktiivi’, säädettyjä toimenpiteitä vastaavista toimenpiteistä, Euroopan yhteisö ja Monacon ruhtinaskunta ovat samalla allekirjoittaneet tämän kyseistä sopimusta täydentävän aiejulistuksen.

Jos jompikumpi sopimuspuolista toteaa, että huomattavat eroavaisuudet vaikuttavat tietojenvaihdon täytäntöönpanoon siten, että sopimusta ei selvästikään sovelleta tasapainoisella tavalla, sopimuspuolet neuvottelevat viipymättä keskenään tasa-arvoisen kohtelun aikaansaamiseksi tarvittavien yksityiskohtaisten sääntöjen määrittelemiseksi. Euroopan komissio raportoi neuvotteluista viipymättä neuvostolle ja tekee ehdotuksen tasa-arvoisen kohtelun palauttamiseksi tarvittavista toimenpiteistä. Tähän tarkoitukseen tarvittavan ajanjakson aikana tämän sopimuksen 12 artiklan mukaisia tietojenvaihtoa koskevia uusia pyyntöjä, jotka ovat luonteeltaan samanlaisia kuin pyynnöt, joiden vuoksi tätä kohtaa sovelletaan, käsitellään näissä neuvotteluissa.

Jos 3 päivänä kesäkuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/48/EY ja tämän sopimuksen, erityisesti sen 4 ja 6 artiklan osalta, soveltamisalassa todetaan merkittäviä eroja, sopimuspuolet aloittavat viipymättä neuvottelut sopimuksen 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti varmistaakseen, että vastaavuus tässä sopimuksessa määrättyjen toimenpiteiden kanssa säilyy.

Tämän aiejulistuksen allekirjoittajat julistavat pitävänsä 1 kohdassa tarkoitettua sopimusta ja tätä julistusta hyväksyttävänä ja tasapainoisena järjestelynä, jonka voidaan katsoa turvaavan osapuolten edut. Tämän vuoksi ne toteuttavat sovitut toimenpiteet vilpittömässä mielessä eivätkä yksipuolisilla toimenpiteillä heikennä tätä järjestelyä ilman perusteltua syytä.

Euroopan yhteisö on valmis tarkastelemaan Monacon ruhtinaskunnan hallituksen kanssa edellytyksiä lujittaa tiettyjen rahoitusvälineiden ja vakuutuspalvelujen kauppaa Monacon ja yhteisön välillä sen jälkeen kun on todettu, että sovellettavat vakavaraisuussäännöt ja asianomaisiin monacolaisiin toimijoihin sovellettavat valvontatoimenpiteet takaavat sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan säilymisen kyseisillä aloilla. Tästä syystä ja vastaavien pyyntöjen kohdalla aikaisemmin noudatetun yhteisön ulkopolitiikan mukaisesti olisi mahdollisen sopimuksen perustuttava siihen, että Monacon ruhtinaskunta saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöään ja panee täytäntöön kyseisillä toimialoilla olemassa olevan ja tulevan yhteisön säännöstön. Niin ikään on määrättävä, että Monacon ruhtinaskunnan olisi pantava täytäntöön olemassa olevat ja tulevat kyseisten alojen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta olennaiset muut säännöt esimerkiksi kilpailun ja verotuksen aloilla.

Tämän julistuksen allekirjoittajat panevat merkille, että veropetoksen määritelmä koskee ainoastaan säästöjen verotustarpeita direktiivissä säädettyjä toimenpiteitä vastaavista toimenpiteistä tehdyn Euroopan yhteisön ja Monacon ruhtinaskunnan välisen sopimuksen puitteissa.

Tehty Brysselissä 7 päivänä joulukuuta 2004 kahtena kappaleena englannin, espanjan, hollannin, italian, kreikan, latvian, liettuan, portugalin, puolan, ranskan, ruotsin, saksan, slovakin, sloveenin, suomen, tanskan, tšekin, unkarin ja viron kielellä, ja kaikki kielitoisinnot ovat yhtä todistusvoimaisia.

Sopimuspuolet vahvistavat maltankielisen toisinnon kirjeenvaihtona. Se on yhtä todistusvoimainen kuin edellisessä kohdassa tarkoitetut tekstit.

Por la Comunidad Europea

Za Evropské společenství

For Det Europæiske Fællesskab

Für die Europäische Gemeinschaft

Euroopa Ühenduse nimel

Για την Ευρωπαϊκή Κοινότητα

For the European Community

Pour la Communauté européenne

Per la Comunità europea

Eiropas Kopienas vārdā

Europos bendrijos vardu

az Európai Közösség részéről

Għall-Komunità Ewropea

Voor de Europese Gemeenschap

W imieniu Wspólnoty Europejskiej

Pela Comunidade Europeia

Za Európske spoločenstvo

za Evropsko skupnost

Euroopan yhteisön puolesta

På Europeiska gemenskapens vägnar

Image

Pour la Principauté de Monaco

Image


Komissio

21.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/70


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 8 päivänä syyskuuta 2004,

rakenneuudistustuesta, jonka Ranska aikoo myöntää Société Nationale Maritime Corse-Méditerranée (SNCM) -meriliikenneyhtiölle, 9 päivänä heinäkuuta 2003 tehdyn komission päätöksen muuttamisesta

(tiedoksiannettu numerolla K(2004) 3359)

(Ainoastaan ranskankielinen teksti on todistusvoimainen)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2005/36/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 88 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan,

ottaa huomioon Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 62 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

ottaa huomioon 9 päivänä heinäkuuta 2003 tehdyn komission päätöksen (EY) N:o 2004/166/EY (1) ja erityisesti sen 2 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

1.   MENETTELY

1.1   Menettelyn vaiheet

(1)

Komissio teki 9 päivänä heinäkuuta 2003 päätöksen rakenneuudistustuesta, jonka Ranska aikoo myöntää Société Nationale Maritime Corse-Méditerranée (SNCM) –meriliikenneyhtiölle, jäljempänä ’lopullinen päätös’. Tällä päätöksellä komissio ilmoitti, että osa ilmoitetusta tuesta soveltuu yhteismarkkinoille, jos tiettyjä edellytyksiä noudatetaan. Lopullisen päätöksen 2 artiklassa esitetään yksi näistä edellytyksistä, jonka mukaan SNCM:n on pidätyttävä 31 päivään joulukuuta 2006 asti hankkimasta uusia aluksia ja allekirjoittamasta muita kuin sen aluskantaan kuuluvia uusia tai kunnostettuja aluksia koskevia rakennus-, tilaus- tai vuokraussopimuksia. SNCM saa liikennöidä vain lopullisen päätöksen tekoajankohtana yrityksen omistuksessa olleilla 11 aluksella, jotka ovat Napoléon Bonaparte, Danielle Casanova, Île de Beauté, Corse, Liamone, Aliso, Méditerranée, Pascal Paoli, Paglia Orba, Monte Cinto ja Monte d'Oro. Kyseisen artiklan viimeisessä kohdassa säädetään, että ”jos SNCM joutuu korvaamaan siitä riippumattomien syiden vuoksi jonkun aluksistaan ennen 31 päivää joulukuuta 2006, komissio voi sallia korvaamisen Ranskan toimittaman asianmukaisesti perustellun ilmoituksen perusteella”.

(2)

Ranskan viranomaiset pyysivät 23 päivänä kesäkuuta 2004 päivätyllä kirjeellä (2), komissiolta lupaa korvata lopullisen päätöksen edellä mainitussa 2 artiklassa olevassa alusluettelossa mainittu alus Aliso aluksella Asco. Lisäksi SNCM ei ole saanut myytyä alusta Asco, jonka myynnistä määrätään rakenneuudistussuunnitelmassa (3). Tämän vuoksi Ranskan viranomaiset ovat pyytäneet komissiota antamaan SNCM:lle luvan myydä joko Aliso tai Asco.

1.2   Toimenpiteen nimi

(3)

Toimenpiteen nimi on ”muutokset SNCM-yhtiön rakenneuudistustuesta 9 päivänä heinäkuuta 2003 tehtyyn komission lopulliseen päätökseen”.

1.3   Toimenpiteen edunsaaja

(4)

On tarpeen muistuttaa, että rakenneuudistustuen saaja on ranskalainen meriliikenneyhtiö SNCM, joka liikennöi Ranskan mantereelta Korsikaan ja Afrikkaan. Myös ehdotettujen muutosten edunsaaja olisi siis SNCM.

1.4   Muutosten tavoitteet

(5)

Ehdotettujen muutosten pääasiallinen tavoite on toisaalta antaa SNCM:lle lupa käyttää Ascon sijasta Alisoa muuttamalla luettelo aluksista, joita SNCM saa käyttää lopullisen päätöksen 2 artiklan mukaisesti, ja toisaalta helpottaa lopullisessa päätöksessä säädettyä neljännen aluksen myyntiä antamalla mahdollisen hankkijan valita Alison ja Ascon välillä, sillä nämä kaksi alusta ovat täysin samanlaisia.

2.   EHDOTETTUJEN TOIMENPITEIDEN YKSITYISKOHTAINEN KUVAUS

2.1   Ehdotus Ascon vaihtamisesta Alisoon

(6)

Ranskan viranomaiset ehdottivat 23 päivänä kesäkuuta 2004 päivätyssä kirjeessään Alison korvaamista Ascolla luettelossa aluksista, joita SNCM saa käyttää koko rakenneuudistuksen ajan. Nämä alukset luetellaan 9 päivänä heinäkuuta 2003 tehdyn lopullisen päätöksen 2 artiklan toisessa kohdassa. On syytä muistuttaa, että huippunopea alus Asco oli edelleen myymättä Ranskan viranomaisten esittäessä pyyntönsä.

(7)

Ranskan viranomaisten pyytämän vaihdon tarkoituksena on mahdollistaa jommankumman aluksen luovuttaminen, koska SNCM on joutunut vaikeuksiin yrittäessään saada huippunopean Asco-aluksen luovutettua.

(8)

Ranskan viranomaiset ovat lisäksi toimittaneet Marseillen satamaviranomaisten todistuksen siitä, että Aliso on ollut laiturissa 2 päivästä marraskuuta 2003.

2.2   Ehdotus SNCM:lle annettavasta luvasta myydä joko Asco tai Aliso

(9)

Ranskan viranomaiset ovat myös pyytäneet, että SNCM saisi rakenneuudistussuunnitelman mukaisesti myydä joko Ascon tai Alison mahdollisten hankkijoiden tarpeiden mukaan.

3.   MUUTOSEHDOTUSTEN ARVIOINTI

3.1   Ascon vaihtamista Alisoon koskevan ehdotuksen vaikutukset

(10)

Komissio toteaa ensiksikin, että Asco ja Aliso ovat sisaraluksia eli ne ovat kaksi samanlaista alusta, jotka on rakennettu samalla telakalla samojen piirustusten mukaisesti. Ne ovat myös mitoiltaan, muodoltaan ja kapasiteetiltaan täsmälleen samanlaiset.

(11)

Komissio katsoo, että näiden kahden aluksen vaihtamisen tavoitteena ei ole lisätä SNCM:n kapasiteettia, joten sillä ei olisi vaikutusta lopullisen päätöksen soveltamisalaan eikä varsinkaan mainitun päätöksen 2 artiklaan sisältyvään ehtoon, jolla rajoitetaan tukea saavan yhtiön kapasiteettia.

(12)

Lisäksi komissio muistuttaa, että SNCM:lle voidaan antaa mahdollisuus muuttaa sen sallittua aluskantaa ainoastaan SNCM:n tahdosta riippumattomista syistä. Käsiteltävänä olevan tapauksen osalta komissio on sitä mieltä, että SNCM:n Asco-aluksen myynnissä kohtaamat vaikeudet ovat tukea saavan yhtiön tahdosta riippumattomia eikä niitä voitu ennakoida lopullisen päätöksen tekoajankohtana.

3.2   SNCM:lle annettavaa lupaa myydä joko Asco tai Aliso koskevan ehdotuksen vaikutukset

(13)

Komissio katsoo myös, että jos SNCM löytää Ascon sijasta hankkijan Alisolle, viimeksi mainitun myynnillä olisi SNCM:n kapasiteettiin sama vaikutus kuin Ascon myynnillä ja että Ranskan viranomaiset saisivat näin noudatettua sitoumuksiaan noudattaa rakenneuudistussuunnitelmaa SNCM:n toiminnalliseen aluskantaan kuuluvien neljän aluksen myynnin osalta. SNCM onkin jo myynyt kolme niistä neljästä aluksesta, joiden luovuttamisesta määrättiin rakenneuudistussuunnitelmassa.

(14)

Jos SNCM myy Ascon sijasta Alison, komission mielestä rakenneuudistussuunnitelman ehtoa neljän aluksen luovuttamisesta voidaan pitää täytettynä.

4.   PÄÄTELMÄT

(15)

Komissio katsoo, että Ranskan viranomaisten pyytämät muutokset eivät muuta lopullisen päätöksen säännösten soveltamisalaa ja että pääomatukena myönnetty rakenneuudistustuki on edelleen yhteismarkkinoille soveltuva, jos muutettuja edellytyksiä noudatetaan ehdottomasti.

(16)

Komissio kehottaa Ranskaa

ilmoittamaan komissiolle mahdollisimman pian ja viimeistään 15 työpäivän kuluessa tämän päätöksen vastaanottamisesta, minkä tietojen se katsoo kuuluvan salassapitovelvollisuuden piiriin asetuksen (EY) N:o 659/1999 (4) 25 artiklan nojalla,

ilmoittamaan tästä päätöksestä tuensaajalle mahdollisimman pian ja poistamaan siitä tarvittaessa sellaiset salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluviksi katsotut tiedot, joiden kertominen tuensaajalle voisi vahingoittaa joitakin asianomaisia, ja ilmoittamaan tuensaajalle toimitetussa versiossa tarvittaessa muut tiedot, joiden se katsoo kuuluvan salassapitovelvollisuuden piiriin mutta joita se ei ole poistanut,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

1.   Korvataan 9 päivänä heinäkuuta 2003 tehdyn komission päätöksen 2 artiklan toisessa kohdassa sana ”Aliso” sanalla ”Asco”.

2.   Korvataan mainitun päätöksen 97 kohdan viimeisessä luetelmakohdassa ilmaisu ”huippunopea alus Asco” ilmaisulla ”joko huippunopea alus Asco tai sen samanlainen sisaralus, huippunopea alus Aliso”.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu Ranskan tasavallalle.

Tehty Brysselissä 8 päivänä syyskuuta 2004.

Komission puolesta

Loyola DE PALACIO

Varapuheenjohtaja


(1)  EUVL L 61, 27.2.2004, s. 13.

(2)  Kirjattu komissiossa numerolla TREN(2004) A/26015.

(3)  Ks. lopullisen päätöksen 97 kohta.

(4)  EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.


21.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/73


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 29 päivänä lokakuuta 2004,

Euroopan teknis-tieteellisen keskuksen (ETTK) perustamisesta ja teknisten toimien koordinoinnista eurometallirahojen väärentämisen torjumiseksi

(2005/37/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 211 artiklan,

ottaa huomioon väärennettyjen eurometallirahojen analysoinnista ja niihin liittyvästä yhteistyöstä 8 päivänä joulukuuta 2003 tehdyn neuvoston päätöksen 2003/861/EY (1) sekä väärennettyjen eurometallirahojen analysoinnista ja niihin liittyvästä yhteistyöstä tehdyn neuvoston päätöksen 2003/861/EY vaikutusten laajentamisesta koskemaan niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole ottaneet euroa yhtenäisvaluutakseen, 8 päivänä joulukuuta 2003 tehdyn neuvoston päätöksen 2003/862/EY (2),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euron väärentämisen torjunnan edellyttämistä toimenpiteistä 28 päivänä kesäkuuta 2001 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1338/2001 (3) ja varsinkin sen 5 artiklassa säädetään, että kunkin jäsenvaltion kansallinen metallirahojen tutkimuskeskus ja Euroopan teknis-tieteellinen keskus (ETTK) analysoi ja luokittelee väärät eurometallirahat. Kesäkuun 28 päivänä 2001 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1339/2001 (4) laajennetaan asetuksen (EY) N:o 1338/2001 1–11 artikla koskemaan jäsenvaltioita, jotka eivät ole ottaneet euroa yhtenäisvaluutaksi.

(2)

ETTK toimii lokakuusta 2001 alkaen väliaikaisesti Ranskan valtion rahapajan (Monnaie de Paris) yhteydessä ja saa työnjohdollista ja hallinnollista tukea komissiolta neuvoston puheenjohtajan ja Ranskan valtiovarainministerin välillä 28 päivänä helmikuuta 2000 ja 9 päivänä kesäkuuta 2000 käydyn kirjeenvaihdon mukaisesti.

(3)

ETTK edistää osaltaan Perikles-ohjelman tavoitteiden toteuttamista tietojenvaihtoa, avunantoa ja koulutusta koskevan toimintaohjelman perustamisesta euron suojaamiseksi rahanväärennykseltä (Perikles-ohjelma) 17 päivänä joulukuuta 2001 tehdyn neuvoston päätöksen 2001/923/EY (5) avunantoa ja koulutusta koskevasta toimintaohjelmasta (Perikles-ohjelma) tehdyn päätöksen vaikutusten laajentamisesta jäsenvaltioihin, jotka eivät ole ottaneet euroa yhtenäisvaluutaksi, 17 päivänä joulukuuta 2001 tehdyn neuvoston päätöksen 2001/924/EY (6) mukaisesti.

(4)

Päätöksen 2003/861/EY 1 artiklassa säädetään, että komissio perustaa ETTK:n ja huolehtii sen toiminnasta sekä eurometallirahojen väärentämisen torjunnasta vastaavien toimivaltaisten teknisten viranomaisten toimenpiteiden koordinoinnista. Päätöksen 2003/862/EY 1 artiklassa säädetään, että päätös 2003/861/EY laajennetaan koskemaan niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole ottaneet euroa yhtenäisvaluutakseen.

(5)

Ranskan viranomaiset ovat sitoutuneet 6 päivänä syyskuuta 2004 päivätyllä Ranskan valtiovarainministerin kirjeellä jatkamaan järjestelyä, jossa keskeiset kustannukset jaetaan Ranskan valtion rahapajan ja komission kesken. Petostentorjunnasta vastaavan komission jäsenen ja Ranskan valtiovarainministerin välillä käydyssä kirjeenvaihdossa, joka koskee ETTK:n perustamista pysyväksi rakenteeksi väärien eurometallirahojen analysoimista ja luokittelua varten, toistetaan ETTK:n järjestäytymistä koskevat periaatteet erillään siitä, että ETTK harjoittaa väliaikaisesti toimintaansa Ranskan valtion rahapajan yhteydessä, neuvoston puheenjohtajan ja Ranskan valtiovarainministerin välillä 28 päivänä helmikuuta 2000 ja 9 päivänä kesäkuuta 2000 käydyn kirjeenvaihdon mukaisesti.

(6)

Lisäksi on tärkeää jatkaa ETTK-toimista ja eurometallirahojen väärentämisestä raportoimista säännöllisesti talous- ja rahoituskomitealle, Euroopan keskuspankille, Europolille ja toimivaltaisille kansallisille viranomaisille.

(7)

Sen vuoksi ETTK on syytä perustaa komission yhteyteen Brysseliin Euroopan petostentorjuntaviraston OLAFin alaisuuteen.

(8)

Komissio koordinoi toimivaltaisten teknisten viranomaisten toimia tavoitteenaan eurometallirahojen väärentämisen torjuminen. Tämä käsittää väärien eurometallirahojen analysointimenetelmät, uusien väärien metallirahojen tutkimisen ja seurausten arvioinnin, kansallisten metallirahojen tutkimuskeskusten ja ETTK:n toimia koskevan tietojenvaihdon, vääriä metallirahoja koskevan ulkoisen viestinnän, väärien metallirahojen havaitsemisen metallirahojen käsittelylaitteissa sekä kaikki vääriä metallirahoja koskevia teknisiä ongelmia käsittelevät tutkimukset.

(9)

Koordinointi edellyttää, että petollisen menettelyn torjunnan yhteensovittamista käsittelevä neuvoa-antava komitea (7) seuraa metallirahojen väärennyksiä käsittelevän asiantuntijaryhmän toimintaa. Asiantuntijayhmä koostuu kansallisten metallirahojen tutkimuskeskusten ja ETTK:n vastuuhenkilöistä ja komissio johtaa sitä. Samalla olisi varmistettava säännöllinen raportointi talous- ja rahoituskomitealle.

(10)

Päätökset 2003/861/EY ja 2003/862/EY olisi pantava täytäntöön.

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Perustetaan Euroopan teknis-tieteellinen keskus (ETTK) komission yhteyteen Brysseliin Euroopan petostentorjuntaviraston OLAFin alaisuuteen.

2 artikla

ETTK analysoi ja luokittelee kaikki uudentyyppiset väärät metallirahat asetuksen (EY) N:o 1338/2001 5 artiklan mukaisesti. Se edistää osaltaan yhteisön Perikles-toimintaohjelman tavoitteiden toteuttamista päätöksen 2001/923/EY 4 artiklan mukaisesti. Se avustaa kansallisia väärien metallirahojen tutkimuskeskuksia sekä poliisiviranomaisia ja tekee yhteistyötä asianomaisten tahojen kanssa väärien eurometallirahojen analysoimiseksi ja väärentämisen torjunnan tehostamiseksi.

3 artikla

ETTK:n järjestäytymistä koskevat seuraavat periaatteet:

Komissio voi siirtää henkilöstöään tilapäisesti Ranskan valtion rahapajaan analysoimaan metallirahoja siellä olevilla laitteilla.

ETTK voi käyttää tehtävänsä suorittamisessa sekä Ranskan kansallisen metallirahojen tutkimuskeskuksen henkilöstöä ja laitteita että Ranskan valtion rahapajan laboratoriota. Molemmat laitokset sijaitsevat Pessacissa. Ranskan viranomaiset antavat sopivaa henkilöstöä ja laitteita ensi sijassa ETTK:n käyttöön.

ETTK:n tehtävien suorittamiseen tarvittavat kustannukset katetaan Euroopan yhteisöjen yleisestä talousarviosta sovellettavien varainhoitoasetusten mukaisesti. Ranska asettaa ETTK:n käyttöön henkilöstöä, tilat ja laitteita edellä mainitulla tavalla sekä huolehtii tilojen ja laitteiden ylläpidosta; yhteisöjen talousarviosta katetaan komission toimihenkilöiden palkat, matkakustannukset ja erilaiset pienet juoksevat kustannukset.

OLAFin tehtävänä on laatia yhdessä Ranskan valtion rahapajan kanssa ETTK:n yksityiskohtaiset hallinnolliset säännöt.

4 artikla

Komissio koordinoi eurometallirahojen väärentämisen torjunnan edellyttämiä toimia metallirahojen väärennyksiä käsittelevän asiantuntijaryhmän säännöllisesti pidettävien kokousten kautta.

ETTK:n toimista ja eurometallirahojen väärentämisestä raportoidaan säännöllisesti talous- ja rahoituskomitealle, Euroopan keskuspankille, Europolille ja toimivaltaisille kansallisille viranomaisille.

Tehty Brysselissä 29 päivänä lokakuuta 2004.

Komission puolesta

Michaele SCHREYER

Komission jäsen


(1)  EUVL L 325, 12.12.2003, s. 44.

(2)  EUVL L 325, 12.12.2003, s. 45.

(3)  EYVL L 181, 4.7.2001, s. 6.

(4)  EYVL L 181, 4.7.2001, s. 11.

(5)  EYVL L 339, 21.12.2001, s. 50.

(6)  EYVL L 339, 21.12.2001, s. 55.

(7)  Komission päätös 94/140/EY (EYVL L 61, 4.3.1994, s. 27).


21.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/75


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 27 päivänä joulukuuta 2004,

sellaisten lisäpäivien myöntämisestä Alankomaille, joina alus saa olla poissa satamasta neuvoston asetuksen (EY) N:o 2287/2003 liitteen V mukaisesti

(tiedoksiannettu numerolla K(2004) 5269)

(Ainoastaan hollanninkielinen teksti on todistusvoimainen)

(2005/38/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla pyyntirajoitukset ovat tarpeen, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2004 19 päivänä joulukuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2287/2003 (1) ja erityisesti sen liitteessä V olevan 6 kohdan c alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 2287/2003 liitteessä V olevan 6 kohdan a alakohdassa määritetään niiden päivien lukumäärä, joina eräät yhteisön kalastusalukset saavat olla poissa satamasta kyseisen liitteen 2 kohdassa määritellyillä maantieteellisillä alueilla 1 päivän helmikuuta 2004 ja 31 päivän joulukuuta 2004 välisenä aikana.

(2)

Saman liitteen 6 kohdan c alakohdassa säädetään komission mahdollisuudesta myöntää kalastusalusten käytöstäpoistamisohjelmien 1 päivän tammikuuta 2002 jälkeen saavutettujen tulosten perusteella tietty määrä lisäpäiviä, joina alukset voivat olla poissa satamasta silloin, kun tällaisilla kyseisen liitteen soveltamisalaan kuuluvilla aluksilla on saman liitteen 4 kohdassa määriteltyjä pyydyksiä.

(3)

Alankomaat on toimittanut tietoja silmäkooltaan vähintään 80 millimetrin puomitrooleja käyttävien kalastusalusten käytöstäpoistamisesta vuosina 2002 ja 2003.

(4)

Toimitettujen tietojen perusteella Alankomaille olisi myönnettävä lisäpäiviä asetuksen (EY) N:o 2287/2003 liitteessä V olevan 4 kohdan b alakohdassa määriteltyjä pyydyksiä käyttävien kalastusalusten osalta,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 2287/2003 liitteessä V olevan 6 kohdan a alakohdassa vahvistettujen päivien lisäksi Alankomaille myönnetään kaksi lisäpäivää kalenterikuukautta kohti silmäkooltaan vähintään 80 millimetrin puomitrooleja käyttävien kalastusalusten osalta.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu Alankomaiden kuningaskunnalle.

Tehty Brysselissä 27 päivänä joulukuuta 2004.

Komission puolesta

Joe BORG

Komission jäsen


(1)  EUVL L 344, 31.12.2003, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1928/2004 (EUVL L 332, 6.11.2004, s. 5).


21.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/76


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 30 päivänä joulukuuta 2004,

eläinten terveyttä koskevan yhteisön politiikan ulkoisen arvioinnin rahoittamisesta sekä eläintautiepidemioista aiheutuviin riskeihin liittyvän EU:n rahoitusvälineen kustannuksia ja edellytyksiä koskevan tutkimuksen rahoittamisesta

(2005/39/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista 26 päivänä kesäkuuta 1990 tehdyn neuvoston päätöksen 90/424/ETY (1) ja erityisesti sen 20 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleisen talousarvion täytäntöönpanoa koskevista sisäisistä säännöistä 11 päivänä maaliskuuta 2004 tehdyn komission päätöksen (SEK/2004/120) ja erityisesti sen 15 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Päätöksen 90/424/ETY mukaisesti yhteisö toteuttaa tai auttaa jäsenvaltioita toteuttamaan yhteisön eläinlääkintälainsäädännön ja eläinlääkintäalan koulutuksen kehittämiseen tarvittavia teknisiä tai tieteellisiä toimia.

(2)

Ottaen huomioon suu- ja sorkkataudin hallintaa ja ehkäisemistä käsitelleessä kansainvälisessä konferenssissa (joulukuussa 2001) annetut suositukset, erittäin tarttuvien eläintautien hallinnan uudet ongelmat sekä tällaisten epidemioiden seurausten vuoksi mahdollisesti tarvittavat uudet rahoitusjärjestelyt, asiaa on tarpeen tarkastella edelleen.

(3)

Tarkastelun edistämiseksi työohjelman puitteissa olisi toteutettava seuraavat kaksi toimenpidettä.

(4)

Ensinnäkin olisi toteutettava menoja aiheuttavien yhteisön ohjelmien arviointi, jonka avulla tarkistetaan osoitettujen varojen oikea hallinnointi ja edistetään kokemusten hyödyntämistä kaikkialla hallinnossa painottaen erityisesti tulosohjausta.

(5)

Kyseisen eläinten terveyttä koskevan yhteisön politiikan ulkoisen ja riippumattoman arvioinnin, joka perustuu taloudellisiin näkökohtiin, olisi tarkoitus tukea komission yksiköitä niiden määritellessä riittäviä, vaikutukseen perustuvia toimintavaihtoehtoja tulevaisuutta varten.

(6)

Toiseksi olisi toteutettava tutkimus (varainhoitoasetuksen 49 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu pilottihanke), jossa analysoidaan eläintautiepidemioista aiheutuviin riskeihin liittyvän EU:n rahoitusvälineen kustannuksia ja edellytyksiä, vastauksena Euroopan parlamentin pyyntöön. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella riskien kattamiseen tarkoitettujen vaihtoehtoisten rahoitusvälineiden toteutusmahdollisuuksia ja arvioida niiden kustannuksia, jotta voidaan määritellä niiden mahdollinen vaikutus talousarvioihin kansallisella ja EU:n tasolla samoin kuin välittömien vahinkojen korvaamiseksi tarkoitetun kansallisen tuen kestävä taso.

(7)

Kyseisen tutkimuksen tulokset voisivat olla perustana ensinnäkin EU:n rahoitusjärjestelyjen yhdenmukaistamiselle, jonka tarkoituksena on saattaa viljelijät tasavertaiseen asemaan kaikkialla unionissa, ja toiseksi tarkasteltaessa eläinlääkintärahaston tulevaisuutta laajentuneessa yhteisössä.

(8)

Talousarvion täytäntöönpanoa koskevien vuoden 2004 sisäisten sääntöjen 15 artiklan mukaisesti myös vuotuinen työohjelma voidaan katsoa rahoituspäätökseksi edellyttäen, että se muodostaa riittävän yksityiskohtaiset puitteet ja että tässä päätöksessä vahvistettu arviointi, tutkimus ja uudelleentarkastelu muodostavat kyseiset puitteet.

(9)

Määrärahojen, joita voidaan käyttää ilman perussäädöstä varainhoitoasetuksen 49 artiklan 2 kohdan a alakohdan2 mukaisesti, on kuitenkin kuuluttava sellaisen komission tekemän päätöksen soveltamisalaan, joka muodostaa vastaavat puitteet.

(10)

Sen vuoksi tämän päätöksen olisi muodostettava Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 75 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua rahoituspäätöstä vastaavat puitteet (2).

(11)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

Ainoa artikla

Hyväksytään tämän päätöksen liitteessä kuvattujen toimien rahoittaminen.

Tehty Brysselissä 30 päivänä joulukuuta 2004.

Komission puolesta

Markos KYPRIANOU

Komission jäsen


(1)  EUVL L 224, 18.8.1990, s. 19. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1).

(2)  EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.


LIITE

1.   Eläinten terveyttä koskevan yhteisön politiikan ulkoinen arviointi ja riittävät vaikutusten arvioinnit asianmukaisen toimintavaihtoehdon määrittämiseksi alalle tulevaisuutta varten.

Budjettikohta: 17 04 02 – muut toimet

Perussäädös: päätös 90/424/ETY

Menettely ja ajoitus: Tämä arviointi ja vaikutusten arvioinnit suoritetaan puitesopimuksen perusteella. Kyseistä puitesopimusta koskeva avoin tarjouskilpailu järjestetään vuoden 2004 viimeisellä vuosineljänneksellä.

Kustannukset: enintään 530 000 euroa.

2.   Eläintautiepidemioista aiheutuviin riskeihin liittyvän EU:n rahoitusvälineen kustannuksia ja edellytyksiä koskeva tutkimus.

Budjettikohta: 17 01 04 04

Varainhoitoasetuksen 49 artiklan 2 kohdan mukainen pilottihanke

Menettely ja ajoitus: Avoin tarjouskilpailu järjestetään viimeisellä vuosineljänneksellä.

Kustannukset: enintään 500 000 euroa.