19.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 271/1

(1)

Komissio otti 19 päivänä helmikuuta 2004 asetuksella (EY) N:o 306/20041 (2), jäljempänä ”väliaikaista tullia koskeva asetus”, käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Australiasta, Kiinan kansantasavallasta ja Pakistanista, jäljempänä ”asianomaiset maat”, peräisin olevan poly(eteenitereftalaatin), jäljempänä myös ”PET”, tuonnissa.

(2)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2002 ja 31 päivän maaliskuuta 2003 välisen ajanjakson, jäljempänä ”tutkimusajanjakso”. Vahinkoanalyysin kannalta merkityksellinen kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 1999 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ”tarkastelujakso”.

(3)

Palautettakoon mieleen, että 22 päivänä toukokuuta 2003Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (3) pantiin vireille välivaiheen tarkastelu, joka koski Korean tasavallasta ja Taiwanista peräisin olevan poly(eteenitereftalaatin) tuontia.

(4)

Sen jälkeen kun asianomaisista maista peräisin olevan poly(eteenitereftalaatin) tuonnissa oli otettu käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli, kaikille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella väliaikaista tullia koskeva asetus oli annettu. Kaikille osapuolille asetettiin määräaika, jossa ne voivat esittää huomautuksia näiden ilmoitusten johdosta.

(5)

Jotkin osapuolet esittivät kirjallisia huomautuksia. Suullista kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin siihen tilaisuus. Komissio hankki ja tarkisti kaikki tarpeellisina pitämänsä tiedot. Osapuolten suulliset ja kirjalliset huomautukset tutkittiin ja väliaikaisia päätelmiä muutettiin tarvittaessa niiden perusteella.

(6)

Komission yksiköt ilmoittivat myös kaikista olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi suositella lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottoa ja väliaikaisen tullin vakuutena olleiden määrien lopullista kantamista. Osapuolille asetettiin myös määräaika, jonka kuluessa ne voivat esittää huomautuksia tämän ilmoituksen johdosta. Osapuolten suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin ja lopullista polkumyyntitullia koskevaa ehdotusta muutettiin tarvittaessa niiden perusteella.

(7)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 14 kappaleessa tarkasteltavana olevaksi tuotteeksi määritellään tällä hetkellä CN-koodiin 3907 60 20 luokiteltava asianomaisista maista peräisin oleva poly(eteenitereftalaatti), jonka viskositeettiluku on ISO-standardin 1628-5 mukaan vähintään 78 ml/g.

(8)

Lisäksi on huomattava, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 18 kappaleessa todetaan, että yhteisön tuotannonalan tuottama ja yhteisön markkinoilla myymä sekä asianomaisissa maissa tuotettu ja niistä yhteisöön vietävä PET ovat samankaltaisia tuotteita, koska eri PET-lajien fyysisissä ja kemiallisissa perusominaisuuksissa ja käyttötarkoituksissa ei ollut eroja.

(9)

Koska tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen määritelmää koskevia huomautuksia ei esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 14–18 kappaleessa esitetyt tiedot ja väliaikaiset päätelmät.

(10)

Yleiset menetelmät, joita on käytetty määritettäessä, onko tarkasteltavana olevaa tuotetta tuotu yhteisöön polkumyynnillä, esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 19–34 kappaleessa.

(11)

Koska huomautuksia ei esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 20–27 kappaleessa esitetyt alustavat päätelmät.

(12)

Useat yritykset väittivät, että komissio oli alustavia päätelmiä tehdessään käyttänyt virheellisiä valuuttakursseja, jotka eivät olleet peräisin luotettavasta julkisesta lähteestä ja että käytettävät valuuttakurssit olisi pitänyt hankkia todennettavissa olevasta virallisesta lähteestä.

(13)

Nämä väitteet tutkittiin perusteellisesti ja tarkastuksen yhteydessä löydettiin joitakin virheitä komission väliaikaisia päätelmiä tehdessään käyttämistä valuuttakursseista. Tämän vuoksi laskelmat tarkistettiin käyttäen muuntokursseina i) komission julkaisemia kuukausittaisia keskimääräisiä valuuttakursseja kaikkien sellaisten muunnosten osalta, joissa toisena valuuttana on euro (EUR); ii) Yhdysvaltain keskuspankin julkaisemia kuukausittaisia keskimääräisiä valuuttakursseja kaikkien Yhdysvaltain dollarin, Kiinan juanin (CNY) tai Hong Kongin dollarin (HKD) välisten muunnosten osalta; ja iii) Kiinan keskuspankin julkaisemia kuukausittaisia keskimääräisiä valuuttakursseja Hong Kongin dollarin ja Kiinan juanin välisten muunnosten osalta. Kaikkia näitä valuuttakursseja sovellettiin käyttäen samaa perustetta kuin väliaikaisia laskelmia tehtäessä eli kauppalaskun esittämiskuukauden kuukausittaista keskimääräistä valuuttakurssia.

(14)

Koska normaaliarvon ja vientihintojen välisen vertailun perusteita koskevia huomautuksia ei esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 30 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(15)

Koska huomautuksia ei esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 31–34 kappaleessa esitetty polkumyyntimarginaalin laskemista koskeva menetelmä.

(16)

Vain toinen yhteistyössä toimineista vientiä harjoittavista tuottajista esitti näkökantoja väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen.

(17)

Koska huomautuksia ei esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 36 kappaleessa esitetyt normaaliarvoa koskevat alustavat päätelmät.

(18)

Koska 12 ja 13 kappaleessa esitettyjen huomautusten lisäksi ei esitetty muita huomautuksia, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 37 kappaleessa esitetty menetelmä.

(19)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio ei ollut väliaikaisia päätelmiä tehdessään ottanut huomioon myynnin jälkeiseen tekniseen apuun ja markkinointikustannuksiin liittyviä eroja. Teknistä apua koskenut väite hyväksyttiin sen jälkeen kun se oli tarkastettu perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan h alakohdan mukaisesti. Markkinointikustannuksia koskenut väite hyväksyttiin sen jälkeen kun se oli tarkastettu perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan k alakohdan mukaisesti.

(20)

Koska huomautuksia ei esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 39–41 kappaleessa esitetty polkumyyntimarginaalin laskemista koskeva menetelmä.

(21)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit ilmaistuina prosentteina cif-tuontihinnasta yhteisön rajalla ovat seuraavat:

(22)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisen jälkeen kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa huomautti, ettei niitä olisi pitänyt pitää kahtena toisiinsa etuyhteydessä olevana erillisenä osapuolena vaan niiden suhteesta johtuen yhtenä vientiä harjoittavana tuottajana ja siten polkumyyntiä koskevia laskelmia olisi pitänyt tehdä vain yksi.

(23)

Tämä pyyntö arvioitiin perusteellisesti niiden huomautusten perusteella, joita kyseiset vientiä harjoittavat tuottajat esittivät väliaikaisten päätelmien vahvistamisen jälkeen.

(24)

Todettiin, että asianomaisten yritysten välisessä suhteessa oli erityispiirteitä ja että niiden toiminnat liittyivät toisiinsa siinä määrin läheisesti, että niiden asema erosi siitä tilanteesta, mikä kahdella etuyhteydessä olevalla yrityksellä tavallisesti on. Erityisesti pantiin merkille asianomaisen kahden yrityksen väliset hyvin merkittävät taloudelliset sekä muut yhteydet, se tosiseikka, että molemmat myyvät tarkasteltavana olevaa tuotetta samalla tuotemerkillä sekä se, että yrityksillä on yhteiset hallintotilat sekä yhteinen organisaatio ja markkinointiosasto. Tämän lisäksi niillä on pitkälti yhteinen henkilöstö, samat johtajat ja yhteinen tuotantosuunnitelma. Nämä tekijät yhdessä katsottiin riittäväksi perusteeksi pitää kyseistä kahta vientiä harjoittavaa tuottajaa näissä erityisolosuhteissa yhtenä Pakistanissa PET-kauppa käyvänä vientiä harjoittavana tuottajana eikä kahtena erillisenä yrityksenä. Sen vuoksi katsottiin, että kaikkien esitettyjen seikkojen perusteella väite olisi hyväksyttävä.

(25)

Edellä esitetty huomioon ottaen ainoaan vientiä harjoittavaan tuottajaan sovellettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 20–34 kappaleessa kuvailtua menetelmää ja sen johdanto-osan 43 ja 44 kappaleessa kuvailtua menetelmää tarkistettiin.

(26)

Ensiksi komissio vahvisti ainoan vientiä harjoittavan tuottajan osalta, oliko sen tarkasteltavana olevan tuotteen kotimarkkinoiden kokonaismyynti ollut edustavaa sen yhteisöön suuntautuvaan kokonaisvientimyyntiin verrattuna. Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti kotimarkkinamyynnin katsottiin olevan edustavaa, jos kunkin vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä oli vähintään viisi prosenttia sen yhteisöön suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärästä.

(27)

Komissio yksilöi tämän jälkeen PET-lajit, joita asianomainen ainoa vientiä harjoittava tuottaja, jonka kokonaismyynti kotimarkkinoilla oli edustavaa, myi kotimarkkinoillaan ja jotka olivat samanlaisia kuin yhteisöön vietäviksi myydyt lajit tai suoraan verrattavissa niihin.

(28)

Kunkin PET-lajin, joita kyseinen ainoa vientiä harjoittava tuottaja myi kotimarkkinoillaan ja jotka todettiin suoraan vertailukelpoisiksi yhteisöön vietäväksi myydyn PET-lajin kanssa, osalta tutkittiin, oliko kotimarkkinamyynti ollut riittävän edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tietyn PET-lajin kotimarkkinamyyntiä pidettiin riittävän edustavana, jos kyseisen lajin kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä tutkimusajanjakson aikana oli vähintään viisi prosenttia siihen verrattavissa olevan, yhteisöön vietäväksi myydyn PET-lajin kokonaismyyntimäärästä.

(29)

Lisäksi tutkittiin, voitiinko kunkin PET-lajin kotimarkkinamyyntiä pitää tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneena, määrittämällä, kuinka suuri osuus kyseisen lajin riippumattomille asiakkaille tapahtuneesta myynnistä oli ollut kannattavaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 23 ja 24 kappaleen mukaisesti.

(30)

Jos asianomaisen ainoan vientiä harjoittavan tuottajan myymän tietyn lajin kotimarkkinahintoja ei voitu käyttää, oli muodostettava laskennallinen normaaliarvo.

(31)

Niinpä normaaliarvo muodostettiin laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti lisäämällä vietyjen tuotelajien tuotantokustannuksiin, joita oikaistiin tarvittaessa, kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä kohtuullinen voittomarginaali. Tätä varten komissio selvitti, olivatko vientiä harjoittavalle tuottajalle kotimarkkinoilla aiheutuneita myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä sen kotimarkkinoilla saamaa voittoa koskevat tiedot luotettavia.

(32)

Tietoja todellisista kotimarkkinoiden myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista pidettiin luotettavina, kun ainoan vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinoiden kokonaismyynnin määrää voitiin pitää edustavana yhteisöön suuntautuvan vientimyynnin määrään verrattuna. Kotimarkkinoiden voittomarginaali määritettiin niiden tuotelajien kotimarkkinamyynnin perusteella, joita myytiin tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tässä määrittelyssä käytettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 23 kappaleessa selostettua menetelmää.

(33)

Komissio pystyi määrittämään normaaliarvon asianomaisen ainoan vientiä harjoittavan tuottajan viemille kahdelle PET-lajille perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti eli riippumattomien asiakkaiden kotimarkkinoilla tavanomaisessa kaupankäynnissä maksamien tai niiden maksettavaksi tulevien hintojen perusteella. Niiden kolmen muun tuotetyypin osalta, joiden kotimarkkinamyynti ei ollut edustavaa, normaaliarvo muodostettiin laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(34)

Kaikki ainoan vientiä harjoittavan tuottajan tarkasteltavana olevan tuotteen myynti yhteisön markkinoille suuntautui yhteisössä toimiville riippumattomille asiakkaille. Sen vuoksi vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

(35)

Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti huomioon erot sellaisissa tekijöissä, joiden väitettiin ja osoitettiin vaikuttavan hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen. Tämän perusteella tehtiin oikaisuja kuljetus-, vakuutus- ja käsittelykustannusten, palkkioiden, luottokustannusten ja muiden tekijöiden erojen huomioon ottamiseksi.

(36)

Ainoan vientiä harjoittavan tuottajan tarkasteltavana olevan tuotteen kunkin yhteisöön viedyn tyypin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin kunkin vastaavan tyypin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti.

(37)

Polkumyyntimarginaali, jota tarkistettiin edellä todettujen seikkojen perusteella, on prosentteina cif-tuontihinnasta yhteisön rajalla ilmaistuna 1,6 prosenttia eli perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua vähimmäistasoa alhaisempi.

(38)

Ne neljä yritystä, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua eikä yksilöllistä kohtelua, esittivät näkökantoja, joissa ne toistivat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 57–73 kappaleessa mainitut vaatimukset. Kukaan niistä ei kuitenkaan toimittanut näyttöä, jonka perusteella väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa tehdyt päätelmät olisi voitu kumota. Tämän vuoksi vahvistetaan päätös olla myöntämättä kyseisille yhteistyössä toimineille neljälle vientiä harjoittavalle tuottajalle markkinatalousasemaa sekä väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan edellä mainituissa kappaleissa esitetyt päätelmät.

(39)

Saatujen huomautusten perusteella ei ollut mahdollista laskea yksilöllistä marginaalia yhdelle niistä yhtiöistä, joille oli myönnetty ainoastaan yksilöllinen kohtelu, koska sen tarkastettavana olevan tuotteen viennin EU:hun tutkimusajanjaksona ei voida katsoa olleen määrältään merkittävää. Toinen niistä yhtiöistä, joille myönnettiin ainoastaan yksilöllinen kohtelu ja joiden markkinatalousasemaa koskenut pyyntö hylättiin sillä perusteella, että se ei täyttänyt perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisessa luetelmakohdassa vahvistettua edellytystä, esitti näkökantoja, joissa se toisti markkinatalousasemaa koskevan vaatimuksensa. Kuitenkaan ei toimitettu lisänäyttöä, jonka perusteella väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa tehdyt päätelmät olisi voitu kumota. Tämän vuoksi kyseisen yhtiön osalta vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 68 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(40)

Yksi niistä neljästä yrityksestä, joille ei ollut myönnetty markkinatalousasemaa eikä yksilöllistä kohtelua, kuitenkin väitti täyttävänsä kaikki yksilöllisen kohtelun myöntämistä koskevat edellytykset. Koska uutta näyttöä ei kuitenkaan esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 76 kappaleessa esitetyt päätelmät ja väite hylätään.

(41)

Vientiä harjoittavat tuottajat toistivat vastustavansa Yhdysvaltojen valintaa vertailumaaksi. Tätä perusteltiin erityisesti kulttuurin ja talouden kehittyneisyyden eroilla, kustannustason eroilla sekä sillä, että esimerkiksi Pakistan tai Etelä-Korean tasavalta, jäljempänä ”Korea” soveltuisivat tarkoitukseen paremmin kuin Yhdysvallat.

(42)

Ensiksi on huomattava, että kulttuurin ja talouden kehittyneisyyden eroilla ei ole merkitystä vertailumaan valinnan kannalta, koska olennaista on vertailumaan toimiminen markkinatalousolosuhteissa eikä kulttuurin kehitystason vastaavuus.

(43)

Taloudelliselta kehitystasoltaan erilaisen maan valitsemisesta vertailumaaksi on todettava, että taloudelliset olosuhteet muissa kuin markkinatalousmaissa tai siirtymätalouksissa ovat jo sinänsä erilaiset kuin markkinatalousmaissa. On varsin tavallista, että tällaisia eroja esiintyy vertailumaan ja muun kuin markkinatalousmaan tai siirtymätalouden taloudellisessa kehittyneisyydessä. Tämä ei kuitenkaan estä valitsemasta Yhdysvaltoja vertailumaaksi, jos sitä muuten pidetään sopivampana.

(44)

Kustannusten erojen osalta palautetaan mieleen, että yhdysvaltalaisten ja kiinalaisten tuottajien pääasiallisesta raaka-aineesta, puhdistetusta tereftaalihaposta, joka muodostaa poly(eteenitereftalaatin) tuotantokustannusten tärkeimmän tekijän, maksamien hintojen välillä ei havaittu mitään merkittäviä eroja.

(45)

Jotkut vientiä harjoittavat tuottajat korostivat sitä, että työvoimakustannukset ovat Yhdysvalloissa korkeammat kuin Kiinassa ja että Pakistanin ja Korean työvoimakustannukset vastaavat paremmin Kiinan työvoimakustannuksia. Tällä perusteella asianomaiset tuottajat katsoivat, että Pakistan tai Korea sopisi vertailumaaksi paremmin kuin Yhdysvallat.

(46)

Kuten edellä johdanto-osan 43 kappaleessa todetaan, muun kuin markkinatalousmaan tai siirtymätalouden vertailumaaksi voidaan valita maa, jonka taloudellinen kehitystaso on erilainen. Ratkaisevana perusteena ei voida myöskään pitää erikseen tarkasteltuna työvoimakustannuksia, jotka heijastavat maan talouden kehitystasoa. Koska tässä tapauksessa työvoimakustannusten osuus kokonaistuotantokustannuksista oli hyvin pieni (alle kolme prosenttia) verrattuna puhdistetun tereftaalihapon osuuteen (yli 60 prosenttia), työvoimakustannusten ei katsottu olevan riittävän merkittävä peruste valita Pakistan tai Korea vertailumaaksi Yhdysvaltain sijasta. Kun tämän lisäksi otettiin huomioon valitun vertailumaan kilpailuolosuhteet sekä vertailumaan riippumattomille asiakkaille tapahtuneen kotimarkkinamyynnin edustavuus verrattuna kiinalaisten viejien PET-vientiin, Pakistanin ja Korean katsottiin soveltuvan vertailumaaksi Yhdysvaltoja huonommin, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 78–86 kappaleessa todetaan. Näin ollen asianomainen väite hylättiin.

(47)

Koska muita vertailumaata koskevia huomautuksia ei esitetty, vahvistetaan Yhdysvaltojen valinta vertailumaaksi.

(48)

Koska normaaliarvon määrittämistä koskevia huomautuksia ei esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 87 ja 88 kappaleessa selostettu menetelmä.

(49)

Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, että komissio oli laskenut niiden tuotantokustannuksia määrittäessään tullinpalautuksen määrän kahteen kertaan ja esitti todistusasiakirjoja väitteensä tueksi. Tämän uuden näytön perusteella asianomaisten kahden yrityksen väitteet hyväksyttiin ja tuotantokustannuksia koskevat laskelmat korjattiin vastaavasti. Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että joitakin mukautuksia oli jätetty tekemättä tai että niitä ei ollut sovellettu asianmukaisesti. Tarkastuksen jälkeen väite hyväksyttiin yhtä luottokustannusta lukuun ottamatta. Jälkimmäisen osalta vahvistetaan komission alustavassa vaiheessa soveltama menetelmä, joka esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 89–91 kappaleessa.

(50)

Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa vastusti komission käyttämiä valuuttakursseja. Kuten 12 ja 13 kappaleessa selostetaan, tämä väite on hyväksytty.

(51)

Koska normaaliarvon ja vientihintojen välisen vertailun perusteita koskevia huomautuksia ei esitetty ja koska normaaliarvon ja vientihintojen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi on tehty oikaisut, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 93 kappaleessa esitetty alustava päätelmä.

(52)

Edellä todettujen seikkojen perusteella tarkistetut lopulliset polkumyyntimarginaalit ilmaistuina prosentteina CIF-tuontihinnasta yhteisön rajalla ovat nyt seuraavat:

(53)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että polkumyynnin laskeminen kaikille yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei ollut myönnetty markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua, johti siihen, että kaikkiin asianomaisiin yrityksiin sovellettiin yksilöllistä polkumyyntitullia. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti erityisesti, että kaikkiin sellaisiin yrityksiin, joille ei ollut myönnetty markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua, olisi sovellettava samaa tullia.

(54)

Alustavassa vaiheessa näihin yrityksiin sovellettiin samaa prosentteina cif-tuontihinnasta ilmaistua polkumyyntimarginaalia. Tonnikohtaiset paljoustullit, jotka laskettiin kunkin yrityksen tuonnin cif-arvon perusteella, kuitenkin erosivat toisistaan. Esimerkiksi toiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle vahvistettu tonnikohtainen paljoustulli oli 188 euroa tonnilta ja toiselle 191 euroa tonnilta. Tonnikohtaisten paljoustullien määrä korjattiin lopullisen tullin laskemista varten seuraavasti: yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan polkumyyntimarginaali määritettiin vertaamalla vertailumaalle vahvistettua painotettua keskimääräistä normaaliarvoa ja asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittamaa painotettua keskimääräistä vientihintaa keskenään. Tämän jälkeen keskimääräiseksi polkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin tutkimuksessa yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei ollut myönnetty markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua, määritettyjen polkumyyntimarginaalien painotettu keskiarvo. Tonnikohtainen paljoustulli laskettiin soveltamalla mainittua yhtä polkumyyntimarginaalia asianomaisille yrityksille vahvistettuun keskimääräiseen cif-arvoon tonnilta. Jos edellä kuvattua menetelmää olisi sovellettu alustavassa vaiheessa, kaikille yrityksille, joille ei ollut myönnetty markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua, määritetyksi väliaikaiseksi tonnikohtaiseksi paljoustulliksi olisi saatu 183 euroa. Sen vuoksi tapauksissa, joissa väliaikaista tullia koskevalla asetuksella käyttöön otetut tullit olivat kyseistä määrää korkeampia, erotusta ei tulisi kantaa lopullisessa vaiheessa.

(55)

Edellä esitetyn perusteella lopulliseksi polkumyyntimarginaaliksi koko maan osalta vahvistettiin 22,9 prosenttia cif-hinnasta yhteisön rajalla.

(56)

Koska uusia tietoja ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 100 ja 101 kappaleessa esitetty yhteisön kokonaistuotannon laskentaperusta vahvistetaan.

(57)

Koska uusia tietoja ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 102 kappaleessa esitetty yhteisön tuotannonalan määritelmä vahvistetaan.

(58)

Koska uusia tietoja ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 103–106 kappaleessa esitetty yhteisön kulutusta koskeva laskelma vahvistetaan.

(59)

Johdanto-osan 52 kappaleen mukaisesti todetaan, että yhdellä kiinalaisista vientiä harjoittavista tuottajista ei ollut polkumyynnillä tapahtuvaa vientiä tutkimusajanjakson aikana. Lisäksi todetaan, kuten johdanto-osan 37 kappaleessa mainitaan, että yhteistyössä toimineille pakistanilaisille vientiä harjoittaville tuottajille vahvistetut polkumyyntimarginaalit olivat vähimmäistasoa alhaisempia. Tämän vuoksi asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien viennin määriä ei pitäisi laskea mukaan kyseisistä maista tulevan tuonnin kokonaismäärään. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 108 kappaleessa todetaan, asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin kehityksen pitäisi siten olla seuraavanlainen:

(60)

Koska uusia tietoja ei ole esitetty, edellä olevien tietojen perusteella voidaan todeta, että Kiinan kansantasavallasta ja Australiasta peräisin olevan tuonnin kumulatiivinen arviointi täyttää edelleen perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa säädetyt edellytykset, vaikka huomioon otettaisiin se, että muuta kuin polkumyynnillä tapahtunutta tuontia ei laskettu mukaan johdanto-osan 59 kappaleen mukaisesti. Sen vuoksi se, että muuta kuin polkumyynnillä tapahtunutta tuontia ei oteta huomioon, ei vaikuta asianomaisen polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusten kumulatiivisen arvioinnin aiheellisuutta koskeviin päätelmiin, kuten väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa vahvistetaan, ottaen erityisesti huomioon sen seikan, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa todettu hinnan alittavuus vastaa niiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta vahvistettua hinnan alittavuutta, jotka jäävät jäljelle sen jälkeen, kun muuta kuin polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia ei oteta huomioon. Lopuksi vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 107–111 kappaleessa esitetty Australiasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin markkinaosuus.

(61)

Koska edellä esitetyn lisäksi ei esitetty uusia tietoja, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 107–111 kappaleessa esitetyt päätelmät, jotka koskivat asianomaisen polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusten kumulatiivisen arvioinnin aiheellisuutta ja asianomaisen tuonnin markkinaosuutta.

(62)

Palautettakoon mieleen, että alustavia päätelmiä tehdessään komissio väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 112–114 kappaleen mukaisesti vertaili yhteisön tuotannonalan noudettuna lähettäjältä -hintoja asianomaisten maiden vientiä harjoittavien tuottajien cif-hintoihin yhteisön rajalla ottaen huomioon tullit ja tehden oikaisut käsittelykustannusten ja eri kaupan portaiden huomioon ottamiseksi.

(63)

Hinnan alittavuuden marginaalit laskettiin uudelleen uusien valuuttakurssien käytön vuoksi (ks. johdanto-osan 12 ja 13 kappale) käyttäen perusteena australialaisille (ks. johdanto-osan 21 kappale) ja kiinalaisille (ks. johdanto-osan 52 kappale) vientiä harjoittaville tuottajille laskettuja uusia cif-hintoja yhteisön rajalla.

(64)

Uudet marginaalit, joiden perusteella asianomaisista maista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin hinnat alittivat yhteisön tuotannonalan keskimääräiset hinnat, ovat prosenttiosuutena yhteisön tuotannonalan keskimääräisistä hinnoista ilmaistuina seuraavat:

(65)

Niiden ei todeta eroavan merkittävästi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 113 kappaleessa esittävästä australialaisten ja kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien hinnan alittavuudesta. Sen vuoksi vahvistetaan väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitetyt hinnan alittavuutta koskevat päätelmät.

(66)

Jotkut vientiä harjoittavat tuottajat pitivät käsittelykustannusten ja eri kaupan portaiden huomioon ottamiseksi tehtyjä oikaisuja (1 %) riittämättöminä. Kyseisten vientiä harjoittavien tuottajien mukaan oikaisut eivät riittäneet kattamaan tavaroiden viennistä aiheutuvia todellisia kustannuksia.

(67)

Oikaisut perustuivat kuitenkin tutkimuksen aikana kerättyyn tosiasialliseen tietoon. Koska ei esitetty uutta näyttöä siitä, että oikaisujen taso olisi virheellinen eli ei perustuisi kerättyihin tosiseikkoihin, kyseisten viejien väitteet hylättiin. Näin ollen vahvistetaan väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa vahvistettu oikaisun taso.

(68)

Koska edellä sanotun lisäksi ei esitetty muita tietoja, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 112–114 kappaleessa esitetyt tuontihintoja ja hinnan alittavuutta koskevat päätelmät.

(69)

Palautettakoon mieliin, että komissio väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 147 kappaleessa päätteli alustavasti, että yhteisön tuotannonalalle oli aiheutunut perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(70)

Monet vientiä harjoittavat tuottajat asettivat kyseenalaiseksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 117–144 kappaleissa esitetyn yhteisön tuotannonalan tilannetta koskevan tulkinnan. Niiden mielestä luvuista ei ilmennyt merkittävää vahinkoa. Kyseiset vientiä harjoittavat tuottajat väittivät sen sijaan, että lukujen perusteella tuotantomäärät, tuotantokapasiteetti, myyntimäärät ja keskimääräiset hinnat olivat tarkastelujakson (1999) alusta lähtien kasvaneet voimakkaasti, minkä vuoksi olisi pääteltävä, ettei yhteisön tuotannonalalle ollut aiheutunut merkittävää vahinkoa.

(71)

Vientiä harjoittavat tuottajat mainitsivat myös, että kulutus oli kasvanut tarkastelujakson aikana 37 prosenttia (väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 106 kappale). Ne väittivät, että jos yhteisön tuotannonala ei näissä edullisissa olosuhteissa pystynyt toimimaan riittävän tehokkaasti pystyäkseen saavuttamaan kestävän voittomarginaalin, huono tulos johtuisi tuotannonalaan itseensä liittyvistä tekijöistä eikä tuonnin aiheuttamasta kilpailusta siitäkin huolimatta, että yhteisön tuotannonala joutui kilpailemaan yhteisön ulkopuolisista maista tulevan tuonnin kanssa.

(72)

Huomautettakoon, ettei kukaan vientiä harjoittava tuottaja asettanut kyseenalaisiksi yhteisön tuotannonalan tilannetta kuvaavia lukuja sinänsä, vaan ainoastaan niiden tulkinnan.

(73)

Tarkasteltaessa yhteisön tuotannonalaa koskevien taloudellisten indikaattorien kehitystä vuoden 1999 ja tutkimusajanjakson välillä, on muistettava, että yhteisön tuotannonalan tilanne oli vuonna 1999 huomattavan heikko (16,4 prosenttia tappiollinen), mikä johtui Intiasta, Indonesiasta, Malesiasta, Korean tasavallasta, Taiwanista ja Thaimaasta polkumyynnillä tapahtuvasta tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista.

(74)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 129 kappaleessa todetaan, tarkasteltavana olevan tuotteen Intiasta, Indonesiasta, Malesiasta, Korean tasavallasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevassa tuonnissa otettiin vuonna 2000 käyttöön polkumyyntitullit (4).

(75)

Sen jälkeen kun polkumyyntitoimenpiteet oli otettu käyttöön vuonna 2000, yhteisön markkinat vakautuivat ja yhteisön tuotannonalaa kuvaavat taloudelliset indikaattorit nousivat toimenpiteiden käyttöönoton seurauksena. Komissio toi esiin tämän kehityssuuntauksen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 143 kappaleessa todetessaan, että yhteisön tuotannonala oli vuoteen 2001 mennessä toipunut aiemmasta polkumyynnistä.

(76)

Siten asianomaisista maista peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusten mittaamiseksi olisi tarkasteltava olennaisia taloudellisia indikaattoreita erityisesti siltä ajalta, jolloin yhteisön tuotannonala oli täysin toipunut aiemmasta polkumyynnistä, eli tässä tapauksessa vuodelta 2001. Vuotta 2001 koskevien olennaisten taloudellisten tekijöiden tarkastelusta ilmeni, kuten komissio jo väliaikaisissa päätelmissään (väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 135 ja 146 kappale) totesi ja toisin kuin edellä mainituissa huomautuksissa oli esitetty, että yhteisön tuotannonalan voitot pienenivät huomattavasti, hinnat laskivat ja markkinaosuus pieneni merkittävästi erityisesti vuodesta 2002 alkaen ja tutkimusajanjakson aikana.

(77)

Koska edellä sanotun lisäksi ei esitetty muita tietoja, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 117–144 kappaleessa esitetyt yhteisön tuotannonalan tilannetta koskevat päätelmät.

(78)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(79)

Palautettakoon mieliin, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 150–153 kappaleessa komissio totesi, että asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä oli syy-yhteys.

(80)

Koska yhden kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan ei todettu harjoittaneen polkumyyntiä tutkimusajanjakson aikana ja koska pakistanilaisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalin todettiin olevan vähimmäistasoa alhaisempi, kyseisten vientiä harjoittavien tuottajien vientimääriä ei pitäisi laskea mukaan tarkasteltaessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksia.

(81)

Asianomaisen kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan vienti yhteisöön oli alle viisi prosenttia tutkimusajanjakson aikana Kiinasta peräisin olevan tuonnin määristä (alle prosentti yhteisön kulutuksesta). Se, että asianomaisen viejän vientiä ei laskettu mukaan, olisi sen vuoksi vain vähäinen vaikutus väliaikaista tullia koskevaan asetukseen johtaneessa tutkimuksessa vahvistettuun syy-yhteyteen.

(82)

Pakistanilaisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien vienti yhteisöön oli tutkimusajanjakson aikana neljä prosenttia yhteisön kulutuksesta, millä perusteella sen katsottiin olleen merkittävää. Kuitenkin Pakistanista peräisin olevan tuonnin osuus oli vain 33,4 prosenttia asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin kokonaismäärästä, mikä merkitsee sitä, että 66,7 prosenttia asianomaisista maista peräisin olevasta tuonnista myytiin edelleen hinnoilla, joiden osalta polkumyyntimarginaali oli vähimmäistasoa korkeampi. Tämän perusteella katsotaan, että Australiasta ja Kiinasta peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä oli syy-yhteys.

(83)

Jotkut vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että yhteisön tuotannonalan ja vientiä harjoittavien tuottajien hintojen välillä oli positiivinen korrelaatio, koska niiden nousut ja laskut tapahtuivat samanaikaisesti. Kyseisten vientiä harjoittavien tuottajien mukaan tämä osoitti, ettei yhteisön tuotannonalan hintojen lasku viimeisten kahden vuoden aikana johtunut polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttamasta kilpailusta vaan pikemminkin sopeutumisesta raaka-ainekustannusten muutoksiin.

(84)

Muistutettakoon, että tuotantokustannuksista noin kaksi kolmasosaa on raaka-ainekustannuksia (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 162 kappale). Sen vuoksi ja ottaen huomioon, että vientiä harjoittavat tuottajat ja yhteisön tuotannonala ovat molemmat riippuvaisia samasta raaka-aineesta, katsotaan, ettei sillä, ovatko hinnat reagoineet samanaikaisesti kustannusrakenteen muutoksiin, ollut erikseen tarkasteltuna olennaista merkitystä. Joka tapauksessa ja kuten jäljempänä todetaan, positiivista korrelaatiota ei vahvistettu todellisten hintojen tarkastelun yhteydessä.

(85)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 162–172 kappaleessa tarkastellaan yksityiskohtaisesti raaka-aineiden kustannusten mahdollista vaikutusta yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Tämän lisäksi olisi huomattava, että tarkasteltaessa asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintoja vuoden 2001 jälkeen, kun yhteisön tuotannonala oli toipunut aiemmasta polkumyynnistä, ilmeni seuraavaa:

(86)

Kiinasta tulevan tuonnin hintojen nousu (+ 4,5 %) osui ajallisesti yksiin pääraaka-aineen eli puhdistetun tereftaalihapon hintojen vastaavan kehityksen (+ 5,1 %) kanssa (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 168 kappale) samaan aikaan, kun Australiasta peräisin olevan tuonnin hinnat vastaavalla jaksolla laskivat. Yhteisön tuotannonalan hinnat nousivat vastaavalla jaksolla alle prosentin. Siten ei voida päätellä, että yhteisön tuotannonalan ja vientiä harjoittavien tuottajien hintojen välillä olisi positiivinen korrelaatio, koska asianomaisten kolmen maan hintojen kehitys ei ollut johdonmukainen. Tässä yhteydessä olisi myös muistettava, että komissio oli tutkimuksen kuluessa vahvistanut, että kaikkien vientiä harjoittavien tuottajien hinnat olivat alhaisemmat kuin yhteisön tuotannonalan myyntihinnat.

(87)

Koska edellä sanotun lisäksi ei esitetty muita tietoja, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 150–153 kappaleessa esitetyt polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutuksia koskevat päätelmät. On kuitenkin huomattava, että yhden kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan, jonka väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa todettiin harjoittaneen polkumyynnillä tapahtuvaa vientiä, ei todettu enää harjoittaneen polkumyyntiä. Tämän lisäksi yhteistyössä toimineiden pakistanilaisten vientiä harjoittavien tuottajien, joiden väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa todettiin harjoittaneen polkumyynnillä tapahtuvaa vientiä, polkumyyntimarginaalin todettiin olevan alle vähimmäistason. Mainitun tuonnin vaikutuksia ei siten pitäisi enää tarkastella kappaleessa, jossa käsitellään polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta vaan kappaleessa, jossa käsitellään muiden tekijöiden vaikutusta.

(88)

Koska yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ei ollut harjoittanut polkumyyntiä tutkimusajanjakson aikana, ja koska pakistanilaisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalin todettiin olevan vähimmäistasoa alhaisempi, kyseisten vientiä harjoittavien tuottajien viennin määriä ei tulisi laskea mukaan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin kokonaismäärään. Näiden vientiä harjoittavien tuottajien hinnat olivat kuitenkin huomattavasti alhaisemmat kuin yhteisön tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat. Kuten edellä johdanto-osan 81 ja 82 kappaleessa mainitaan, asianomaisista maista peräisin olevan muun kuin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrät olivat noin neljä ja viisi prosenttia yhteisön kulutuksesta. Tämän vuoksi ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että myös asianomaisen kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan vienti yhteisöön on merkittävästi vaikuttanut yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon syntymiseen.

(89)

Jotkut viejät väittivät, ettei komissio ollut riittävällä tavalla selvittänyt Yhdysvaltain dollarin ja Kiinan juanin kurssin heikentymisen vaikutusta suhteessa euroon. Kyseiset viejät väittivät, että Yhdysvaltain dollarin ja Kiinan juanin kurssin heikentyessä suhteessa euroon tutkimusajanjakson aikana, viejät olivat lisänneet markkinaosuuksia yhteisössä säilyttämällä hintansa edelleen dollareina, jolloin niiden hinnat olivat lähtökohtaisesti alhaisempia kuin euromääräiset hinnat. Tämän perusteella vientiä harjoittavat tuottajat epäilivät, että yhteisön tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko oli johtunut polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista tai tuonnista, joka tapahtui alhaisemmin hinnoin valuuttakurssien vaikutuksesta.

(90)

Polkumyyntitutkimuksissa ei yleensä oteta erikseen huomioon valuuttakurssien vaihteluita, sillä ne eivät ole luonteeltaan pysyviä. Tässä tarkastelussa valuuttakurssien vaihteluiden vaikutus otettiin kuitenkin huomioon siinä määrin kuin niillä oli vaikutusta sekä yhteisön tuotannonalan käyttämien raaka-aineiden hintoihin (väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 162–173 kappale) että polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintoihin (väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 150–153 kappale).

(91)

Muistettakoon, että tutkimuksen aikana australialaisten ja kiinalaisten viejien polkumyyntimarginaalit todettiin korkeiksi (ks. kappale 21 ja 52). Tämän lisäksi australialaisten ja kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien hintojen todettiin olevan huomattavasti alhaisemmat kuin yhteisön tuotannonalan hinnat (ks. kappale 64).

(92)

Ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että Kiinasta peräisin olevalla normaalihinnoin tapahtuvalla tuonnilla sekä yhteistyössä toimineiden pakistanilaisten vientiä harjoittavien tuottajien, joiden polkumyyntimarginaalin todettiin olevan vähimmäistasoa alhaisempi, harjoittamalla tuonnilla olisi ollut vaikutusta yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Tämä vaikutus ei ole kuitenkaan vaikuttanut vahinkoon niin, että se poistaisi yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon ja tarkasteltavana olevan tuonnin välisen syy-yhteyden, joka vahvistettiin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa. Tämän vuoksi ja koska muita tietoja ei esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 150–153 kappaleessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta koskevat päätelmät ja sen 154–178 kappaleessa esitetyt muiden tekijöiden vaikutusta koskevat päätelmät.

(93)

Koska yhteisön tuotannonalan määritelmästä ei esitetty uusia tietoja, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 183 ja 184 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(94)

Huomautuksia saatiin yhdeltä etuyhteydettömältä tuojalta. Lisäksi myös toista tuojaa (välittäjää) kuultiin. Ensimmäisen tuojan esittämät huomautukset olivat yhtäpitävät vientiä harjoittavien tuottajien esittämien huomautusten kanssa, ja niitä on käsitelty edellä 70 kappaleessa. Toisen tuojan (välittäjän) huomautuksia käsitellään jäljempänä 102 kappaleessa, sillä ne olivat yhtäpitäviä kahden kivennäisvesien tuottajan esittämien huomautusten kanssa.

(95)

Koska etuyhteydettömien tuojien edusta ei esitetty muita tietoja, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 185–187 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(96)

Koska yhteisön tavarantoimittajien edusta ei esitetty tietoja, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 188 ja 189 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(97)

Tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisön kulutuksen jakautumista eri käyttäjäryhmien kesken selostetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 190–192 kappaleessa kohdassa Alustavat huomautukset. Koska muita tietoja ei esitetty, kuvaus voidaan vahvistaa.

(98)

Palautettakoon mieliin, että komissio totesi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 196 kappaleessa, ettei ole mahdollista tehdä päätelmiä siitä, olisiko polkumyyntitullien käyttöönotto esimuottien/pullojen valmistajien edun mukaista. Päätelmä perustui siihen, että yhteistyössä toimineet kaksi esimuottien/pullojen valmistajaa puolsivat polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönottoa, kun taas muovinvalmistajien yhdistys vastusti sitä.

(99)

Muovinvalmistajien yhdistys ei ole väliaikaisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen esittänyt uusia huomautuksia eikä pyytänyt kuulemista. Tällä perusteella ei voida päätellä, että muovinvalmistajien yhdistyksen etu muodostaisi pakottavan syyn olla ottamatta käyttöön polkumyyntitoimenpiteitä. Näin ollen vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 193–195 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(100)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton perusteiden ilmoittamisen jälkeen on tehty yksi korjaus eli L'Européenne D'embouteillage -niminen yritys on lisätty yhteistyössä toimineiden käyttäjien luetteloon. Asianomainen käyttäjä vastusti väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa. Siten polkumyyntitullien käyttöönottoa vastusti yhden sijasta kaksi kivennäis- ja lähdevesien tuottajaa kun taas kaksi muuta tuottajaa puolsi niiden käyttöönottoa.

(101)

Palautettakoon mieleen, että komissio totesi väliaikaisten tullien käyttöönottoon johtaneessa tutkimuksessa täytettyjen mineraalivesipullojen osalta seuraavaa:

(102)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen kaksi kivennäis- ja lähdevesien tuottajaa ja yksi tuoja, jäljempänä ”ryhmä”, esittivät yhteisen näkökannan. Ryhmä väitti seuraavaa:

(103)

Ryhmän väite, jonka mukaan poly(eteenitereftalaatin) hinnankorotuksia ei voitaisi siirtää seuraavan käyttäjätason (eli vähittäismyyjien, loppukäyttäjien, ja esimuottien/pullojen valmistajien kyseessä ollen virvoitusjuomien tuottajien) kannettavaksi, ei ollut perusteltu. Lisäksi vähittäismyyjät tai kuluttajajärjestöt eivät olleet ilmoittautuneet tutkimuksen aikana. Näin ollen väite hylättiin.

(104)

Ryhmän väitteen osalta, jonka mukaan komissio olisi väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa vahvistanut vähittäishinnat liian korkeiksi (ja sen seurauksena arvioinut poly(eteenitereftalaatin) hinnankorotuksen vaikutukset jatkojalostusteollisuuteen liian vähäisiksi), todettakoon, että vähittäishintoja on tarkasteltu uudelleen. Niiden todettiin kuitenkin olevan samaa luokkaa kuin mitä väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitettiin. Näin ollen väite hylätään.

(105)

Valmistuksen mahdollista siirtymistä yhteisön ulkopuolelle koskevan väitteen osalta todettakoon, että kivennäisveden pullotusta koskevien terveysvaatimusten mukaan esimuotit on periaatteessa tuotettava samassa paikassa kuin missä pullotus tapahtuu. Niinpä vedentuottajien käyttämät esimuotit tuotetaan itse puhallus- ja täyttölinjojen yhteydessä olevissa tiloissa. Siten esimuottien valmistus-/pullotuskapasiteetin siirtyminen yhteisön ulkopuolelle koskisi ainoastaan virvoitusjuomien tuottajien esimuotteja, joiden osuus tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaiskulutuksesta on vain noin 40 prosenttia. Lisäksi kuten edellä 99 kappaleessa todetaan, tällä perusteella ei voida päätellä, että esimuottien/pullojen valmistajien etu muodostaisi pakottavan syyn olla ottamatta käyttöön polkumyyntitoimenpiteitä. Tämän vuoksi hylättiin ryhmän väite, jossa väitettiin pullotus-/pullonvalmistuskapasiteetin olevan vaarassa siirtyä yhteisön ulkopuolelle.

(106)

Koska uusia tietoja ei esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 197–202 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(107)

Koska virvoitusjuomien tuottajien edusta ei esitetty uusia tietoja, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 203–206 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(108)

Koska poly(eteenitereftalaatin) riittämätöntä tarjontaa yhteisön markkinoilla koskevan väitteen osalta ei esitetty uusia tietoja, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 207–209 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(109)

Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa tehdyt päätelmät ja eri osapuolten esittämät huomautukset huomioon ottaen päätellään, ettei ole pakottavia syitä olla ottamatta käyttöön asianomaisista maista peräisin olevan poly(eteenitereftalaatin) tuontia koskevia lopullisia polkumyyntitoimenpiteitä.

(110)

Käyttöön otettavien toimenpiteiden tason määrittämiseksi on väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 212–215 kappaleessa esitettyjen menetelmien perusteella laskettu vahingon korjaava taso.

(111)

Kun vahinkomarginaali laskettiin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa, yhteisön tuotannonalan voittotavoitteeksi asetettiin 7 prosenttia, joka oli sama kuin polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönottoon muun muassa Intiasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa johtaneessa tutkimuksessa vuonna 2000. Tuolloin se perustui arvioituun voiton määrään, jonka tuotannonala olisi polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin puuttuessa voinut odottaa saavuttavansa sekä tasoon, jota pidettiin välttämättömänä tuotannonalan elinkelpoisuuden säilyttämiseksi.

(112)

Tässä tutkimuksessa kuitenkin todettiin näytön perusteella, että polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin puuttuessa voitaisiin saavuttaa 7,6 prosentin voittotavoite. Siten vahinkomarginaalia laskettaessa oikeampi voittotavoite olisi 7,6 prosenttia eikä 7 prosenttia, jota käytettiin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa.

(113)

Koska uusia huomautuksia ei tästä asiasta esitetty edellä mainitun muutoksen lisäksi, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 212–215 kappaleessa esitetty menetelmä.

(114)

Edellä sanotun perusteella ja perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti lopullinen polkumyyntitulli olisi otettava käyttöön lasketun polkumyyntimarginaalin tasolla, koska ne olivat kaikissa tapauksissa vahinkomarginaaleja alhaisempia.

(115)

Edellä esitetyn perusteella lopulliset tullit ovat seuraavat:

(116)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistettavat yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat sen aikana mainituissa yrityksissä vallinnutta tilannetta. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevia ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavia tulleja) yksinomaan tarkasteltavana olevasta maasta peräisin olevien erikseen mainittujen yritysten tuottamien tuotteiden tuontiin. Jos yrityksen nimeä ja osoitetta ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan luettuina erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(117)

Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimen muutoksesta tai uuden tuotanto- tai myyntiyksikön perustamisesta johtuvat) on toimitettava viipymättä komissiolle (5), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai uuteen tuotanto- tai myyntiyksikköön mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkina- ja vientimyynnin muutoksia. Asetus muutetaan tarvittaessa saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(118)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 162 kappaleessa todetaan, sen, että poly(eteenitereftalaatin) hinnat voivat vaihdella ja vaihtelevat raakaöljyn hintavaihteluiden mukaisesti, ei sinänsä pitäisi merkitä korkeampaa tullia. Sen vuoksi katsottiin asianmukaiseksi ottaa tullit käyttöön tonnia kohti kannettavina paljoustulleina. Kyseiset määrät perustuvat polkumyyntitullien määrien soveltamiseen vahingon korjaavaa tasoa laskettaessa käytettyihin CIF-vientihintoihin.

(119)

Väliaikaisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen yksi yhteistyössä toiminut australialainen vientiä harjoittava tuottaja tarjosi hintasitoumusta perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tässä sitoumuksessa asianomainen vientiä harjoittava tuottaja tarjoutui myymään tarkasteltavana olevaa tuotetta vähintään hinnoilla, jotka korjaavat polkumyynnin vahingolliset vaikutukset.

(120)

Komissio hyväksyi päätöksellä 2004/600/EY (6) asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan tarjoaman sitoumuksen. Sitoumuksen hyväksymisen syyt esitetään kyseisessä päätöksessä.

(121)

Koska todetut polkumyyntimarginaalit ovat korkeat ja koska yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko on merkittävä, katsotaan tarpeelliseksi kantaa asetuksen (EY) N:o 306/2004 mukaisen väliaikaisen polkumyyntitullin vakuutena olevat määrät lopullisesti käyttöön otettujen tullien suuruisina. Jos lopulliset tullit ovat korkeammat kuin väliaikaiset tullit, vain väliaikaisia tulleja vastaavat vakuutena olevat määrät olisi kannettava lopullisesti,

European Commission

Directorate-General for Trade

Direction B

Office J-79 5/16

B-1049 Brussels.

19.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 271/18

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

19.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 271/20

(1)

Lisätuontitullien soveltamista hedelmä- ja vihannesalalla koskevan järjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 30 päivänä heinäkuuta 1996 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1555/96 (2) säädetään sen liitteessä mainittujen tuotteiden tuonnin valvonnasta. Valvonta tapahtuu tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (3) 308 d artiklassa säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

(2)

Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen yhteydessä tehdyn maataloussopimuksen (4) 5 artiklan 4 kohdan soveltamiseksi ja vuosilta 2001, 2002 ja 2003 saatavilla olevien viimeisimpien tietojen perusteella on aiheellista muuttaa määrää, josta alkaen omenoista aletaan kantaa lisätullia.

(3)

Sen vuoksi on syytä muuttaa asetus (ETY) N:o 1555/96.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat hedelmien ja vihannesten hallintokomitean lausunnon mukaiset,

19.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 271/22

(1)

Asetuksen (EY) N:o 2201/96 7 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa vahvistetaan kuivattaviksi tarkoitettujen, sultana- ja Moscatel-lajikkeisiin kuuluvien kuivattujen viinirypäleiden ja kuivattujen korinttien tuotantoon tarkoitettujen viinirypäleiden viljelystä maksettavan tuen vahvistamisperusteet.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 2201/96 7 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään mahdollisuudesta vaihdella tuen määrää rypälelajikkeiden mukaan. Siinä säädetään niin ikään, että mainittua määrää voidaan vaihdella myös muiden tuotokseen mahdollisesti vaikuttavien tekijöiden mukaan. Sultanarypäleiden osalta on näin ollen syytä säätää lisävaihtelusta viinikirvan saastuttamien alueiden ja muiden alueiden välillä.

(3)

Markkinointivuonna 2003/2004 asetuksen (EY) N:o 2201/96 7 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen viinirypäleiden viljelyyn käytettyjen alojen tarkastuksissa ei ole paljastunut asetuksen (EY) N:o 2201/96 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä tiettyjen kuivattujen viinirypälelajikkeiden tuotantoon tarkoitettujen viinirypäleiden viljelyyn myönnettävän tuen osalta 22 päivänä heinäkuuta 1999 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1621/1999 (2) 2 artiklan 1 kohdassa vahvistetun yhteisön takaaman enimmäisviljelyalan ylitystä.

(4)

On syytä määritellä mainittujen viinirypäleiden viljelyyn myönnettävä tuki markkinointivuodeksi 2004/2005.

(5)

Lisäksi on syytä määritellä viinikirvan torjumiseksi viiniviljelyksensä uudelleen istuttaville tuottajille myönnettävä tuki asetuksen (EY) N:o 2201/96 7 artiklan 4 kohdassa säädetyillä edellytyksillä.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat hedelmä- ja vihannesjalosteiden hallintokomitean lausunnon mukaiset,

a)

2 806 euroksi hehtaarilta viinikirvan saastuttamien tai alle viisi vuotta sitten uudelleen istutettujen sultanalajikkeisiin kuuluvien viinirypäleiden viljelyalojen osalta;

b)

3 847 euroksi hehtaarilta sultanalajikkeisiin kuuluvien viinirypäleiden muiden viljelyalojen osalta;

c)

3 391 euroksi hehtaarilta korinttien viljelyalojen osalta;

d)

969 euroksi hehtaarilta Moscatel-lajikkeisiin kuuluvien viinirypäleiden viljelyalojen osalta.

19.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 271/24

(1)

Kanadassa ja Yhdysvalloissa on todettu tarhatuilla ja luonnonvaraisilla peuroilla ja hirvillä CWD-tautia (Chronic Wasting Disease). Tähän mennessä taudin kotoperäisiä tapauksia ei ole vahvistettu missään muualla.

(2)

Tieteellinen ohjauskomitea suositteli 6 ja 7 päivänä maaliskuuta 2003 tehdyssä lausunnossaan, että yhteisössä tehostetaan eläinten terveyden ja kansanterveyden suojelua Kanadassa ja Yhdysvalloissa hirvieläimillä esiintyvän CWD-taudin aiheuttaman riskin varalta.

(3)

Koska Kanada ja Yhdysvallat eivät sisälly luettelosta kolmansista maista tai niiden osista sekä eläinten terveyttä ja kansanterveyttä sekä eläinlääkärintodistuksia koskevista vaatimuksista tiettyjen elävien eläinten ja tuoreen lihan tuonnissa yhteisöön 21 päivänä joulukuuta 1976 tehdyssä neuvoston päätöksessä 79/542/ETY (2) esitettyyn luetteloon kolmansista maista, joiden sallitaan viedä yhteisöön muita kuin kotieläiminä pidettyjä märehtijöitä, elävien hirvieläinten vieminen yhteisöön näistä maista on jo estetty.

(4)

Eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista eläinten, siemennesteen, munasolujen ja alkioiden yhteisön sisäisessä kaupassa ja yhteisöön tuonnissa siltä osin, kuin niitä eivät koske direktiivin 90/425/ETY liitteessä A olevassa I jaksossa mainittujen erityisten yhteisön säädösten eläinten terveyttä koskevat vaatimukset, 13 päivänä heinäkuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/65/ETY (3) todetaan, että ainoastaan tiettyjen nimettyjen eläinlajien siemennestettä, munasoluja ja alkioita voidaan tuoda yhteisöön. Hirvieläimet eivät sisälly niihin. Siksi hirvieläinten siemennesteen, munasolujen ja alkioiden tuonti yhteisöön on jo estetty.

(5)

Olisi otettava käyttöön toimenpiteitä, joilla minimoidaan tarhattujen ja luonnonvaraisten hirvieläinten tuoreen lihan, lihavalmisteiden ja raakalihavalmisteiden tuonnista kansanterveydelle ja eläinten terveydelle mahdollisesti aiheutuva riski.

(6)

Asetus (EY) N:o 999/2001 olisi siten muutettava vastaavasti.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

19.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 271/26

(1)

Asetuksella (EY) N:o 999/2001 säädetään jäsenvaltioiden kansallisten scrapientorjuntaohjelmien hyväksymisestä edellyttäen, että ne täyttävät tietyt perusteet, joista kyseisessä asetuksessa on säädetty. Asetuksessa (EY) N:o 999/2001 säädetään myös yhteisön sisäisessä kaupassa ja tuonnissa kyseisen asetuksen mukaisesti vaadittavien lisätakeiden määrittelystä.

(2)

Vähimmäisvaatimuksista jalostusohjelmien perustamiseksi tavoitteena saada lampaissa aikaan resistenssi tarttuvia spongiformisia enkefalopatioita vastaan 13 päivänä helmikuuta 2003 tehdyssä komission päätöksessä 2003/100/EY (2) säädetään, että kussakin jäsenvaltiossa on perustettava jalostusohjelma, jonka tavoitteena on TSE-resistenssi joissakin lammasroduissa. Päätöksessä 2003/100/EY säädetään myös mahdollisuudesta myöntää jäsenvaltioille poikkeuksia niille säädetystä velvollisuudesta perustaa jalostusohjelma edellyttäen, että niissä on käytössä asetuksen (EY) N:o 999/2001 mukaisesti komissiolle toimitettu ja komission hyväksymä kansallinen scrapientorjuntaohjelma, joka kattaa tiloilla kuolleiden lampaiden ja vuohien jatkuvan aktiivisen seurannan kyseisen jäsenvaltion kaikkien karjojen osalta.

(3)

Komission asetuksella (EY) N:o 1874/2003 (3) hyväksyttiin Ruotsin ja Tanskan kansalliset scrapientorjuntaohjelmat.

(4)

Suomi toimitti 28 päivänä maaliskuuta 2004 komissiolle kansallisen scrapientorjuntaohjelman. Sen katsotaan täyttävän vaaditut ehdot, joista on säädetty asetuksessa (EY) N:o 999/2001, ja scrapieta esiintyy Suomessa todennäköisesti vähän. Näin ollen Suomen scrapientorjuntaohjelma olisi hyväksyttävä.

(5)

Suomelle tulisi myöntää sen kansallisen scrapientorjuntaohjelman perusteella poikkeus päätöksellä 2003/100/EY säädetystä velvollisuudesta perustaa jalostusohjelma. Lisäksi asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä VIII olevan A luvun ja liitteessä IX olevan E luvun nojalla vaadittavia ja asetuksessa (EY) N:o 1874/2003 vahvistettuja kauppaa koskevia lisätakeita sekä muita kyseisen asetuksen säännöksiä olisi sovellettava Suomeen.

(6)

Asetusta (EY) N:o 1874/2003 olisi siksi muutettava vastaavasti.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

19.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 271/28

(1)

Asetuksen (EY) N:o 2201/96 9 artiklan 4 kohdassa säädetään, että varastointielimille myönnetään varastointitukea niiden ostamille sultanarusinoille, kuivatuille korinteille ja kuivatuille viikunoille varastoinnin tosiasiallisen keston ajan.

(2)

Markkinointivuosien päivämäärät määritellään neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/96 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesjalostealan tuotantotukijärjestelmän osalta 29 päivänä elokuuta 2003 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1535/2003 (2) 3 artiklassa.

(3)

Olisi vahvistettava markkinointivuoden 2003/2004 jalostamattomien kuivattujen viinirypäleiden ja kuivattujen viikunoiden varastointituki. Tässä tarkoituksessa on otettava huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/96 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä jalostamattomien kuivattujen viinirypäleiden ja jalostamattomien kuivattujen viikunoiden varastointijärjestelmän osalta 23 päivänä heinäkuuta 1999 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1622/1999 (3) 7 artiklan säännökset ja se, että varastointituki lasketaan varastoinnin teknisten kustannusten ja tuotteista maksetun ostohinnan rahoituksen perusteella.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat hedelmä- ja vihannesjalosteiden hallintokomitean lausunnon mukaiset,

a)

kuivattujen viinirypäleiden osalta 0,1106 euroa päivää ja nettotonnia kohti 28 päivään helmikuuta 2005 asti ja 0,0846 euroa päivää ja nettotonnia kohti 1 päivästä maaliskuuta 2005 alkaen;

b)

kuivattujen viikunoiden osalta 0,0949 euroa päivää ja nettotonnia kohti.

19.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 271/29

(1)

Saksa on nimennyt kaksi viranomaista yhteisön viranomaiseksi ja ilmoittanut asiasta komissiolle. Komission päätelmien mukaan on toimitettu riittävä näyttö siitä, että kyseiset viranomaiset pystyvät hoitamaan asetuksen (EY) N:o 2368/2002 II, III ja V luvussa säädetyt tehtävät luotettavasti, ripeästi, tehokkaasti ja asianmukaisesti.

(2)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 2368/2002 22 artiklassa tarkoitetun komitean antaman lausunnon mukaiset,

19.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 271/31

(1)

Munien ja munatuotteiden vientimarkkinoiden taloudelliset edellytykset ovat hyvin erilaisia ja vaihtelevia. Sen vuoksi on tarpeen täsmentää edellytykset, joilla vientitukia myönnetään kyseisen alan tuotteille.

(2)

Jotta asetuksen (ETY) N:o 2771/75 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut vientituen avulla vietävien määrien jakamiseen käytettävän menetelmän mukauttamista ja käytettävissä olevien voimavarojen mahdollisimman tehokasta hyödyntämistä koskevat tavoitteet voitaisiin paremmin saavuttaa, olisi laajennettava komission asetuksen (EY) N:o 596/2004 (2) 3 artiklan 4 kohdassa säädettyjä edellytyksiä, joiden perusteella komissio voi toteuttaa toimenpiteitä vientitodistusten myöntämisen tai todistushakemusten jättämisen rajoittamiseksi harkinta-aikana, joka vahvistetaan todistusten jättämisen jälkeen.

(3)

Olisi myös säädettävä, millä edellytyksin näitä toimenpiteitä voidaan toteuttaa määräpaikkakohtaisesti.

(4)

Sen vuoksi asetus (EY) N:o 596/2004 on syytä muuttaa.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat siipikarjanlihan ja munien hallintokomitean lausunnon mukaiset,

1)

Korvataan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Jos vientitodistusten myöntäminen johtaisi tai uhkaisi johtaa käytettävissä olevien talousarviovarojen ylittämiseen tai siihen, että vientitukeen oikeutetut enimmäismäärät ylittyvät kyseisenä ajanjaksona asetuksen (ETY) N:o 2771/75 8 artiklan 12 kohdassa tarkoitetut rajoitukset huomioon ottaen, taikka vaarantaisi viennin jatkumisen kyseisen ajanjakson jäljellä olevaksi ajaksi, komissio voi:

Keskeytysaikana jätettyjä vientitodistushakemuksia ei hyväksytä.

Ensimmäisessä alakohdassa säädettyjä toimenpiteitä voidaan toteuttaa tai mukauttaa tuoteluokka- ja määräpaikkakohtaisesti.”.

2)

Lisätään 4 a kohta seuraavasti:

”4 a   Edellä 4 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä voidaan toteuttaa myös silloin, kun vientitodistushakemukset koskevat määriä, jotka ylittävät tai uhkaavat ylittää tavanomaisen kaupan mukaiset määrät tietyn määräpaikan osalta, ja kun haettujen todistusten myöntäminen saattaisi aiheuttaa keinotteluriskin tai kilpailun vääristymistä toimijoiden välillä taikka kyseisen kaupan tai yhteisön markkinoiden häiriöitä.”.

19.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 271/33

(1)

Asetusta (EY) N:o 97/2004 (3) sovelletaan erheellisesti asianomaisten pyynnöstä. Tämä virhe on syytä korjata.

(2)

Virheen korjaamisen kiireellisyyden vuoksi olisi säädettävä, että tämän asetuksen voimaantulopäivä on päivä, jona se julkaistaan,

19.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 271/34

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1159/2003 9 artiklassa säädetään yksityiskohtaisista säännöistä, jotka koskevat valkoisen sokerin ekvivalenttina ilmaistujen, CN-koodiin 1701 kuuluvien tuotteiden AKT-pöytäkirjan ja Intia-sopimuksen allekirjoittajamaista peräisin olevan tuonnin tullittoman toimitusvelvoitteen määrittämistä.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1159/2003 16 artiklassa säädetään yksityiskohtaisista säännöistä, jotka koskevat valkoisen sokerin ekvivalenttina ilmaistujen, CN-koodiin 1701 11 10 kuuluvien tuotteiden AKT-pöytäkirjan ja Intia-sopimuksen allekirjoittajamaista peräisin olevan tuonnin tullittomien tariffikiintiöiden määrittämistä.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1159/2003 22 artiklassa avataan Brasiliasta, Kuubasta ja muista kolmansista maista tapahtuvan CN-koodiin 1701 11 10 kuuluvien tuotteiden tuontia varten tariffikiintiöt, joissa tulli on 98 euroa tonnilta.

(4)

Toimivaltaisille viranomaisille on esitetty 9 ja 13 päivänä elokuuta 2004 välisellä viikolla asetuksen (EY) N:o 1159/2003 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti tuontitodistushakemuksia, joissa haettu kokonaismäärä ylittää yhden asianomaisen maan osalta AKT–Intia-sokerille asetuksen (EY) N:o 1159/2003 9 artiklan perusteella vahvistetun toimitusvelvoitteen määrän.

(5)

Näin ollen komission on vahvistettava vähennyskerroin, jotta todistukset voidaan myöntää suhteessa käytettävissä olevaan määrään, ja ilmoitettava kyseisten määrien täyttymisestä,

19.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 271/36

(1)

Asetuksen (EY) N:o 872/2004 liitteessä I on luettelo luonnollisista henkilöistä, oikeushenkilöistä, elimistä ja yhteisöistä, joita asetuksessa tarkoitettu varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen koskee.

(2)

Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston pakotekomitea päätti 23 päivänä kesäkuuta ja 13 päivänä heinäkuuta 2004 muuttaa luetteloa henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joita varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen koskee. Tämän vuoksi liite I olisi muutettava vastaavasti.

(3)

Tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden tehokkuuden varmistamiseksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan välittömästi,

19.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 271/38

(1)

Helmikuun 19 päivänä 2004 komissio otti asetuksella (EY) N:o 306/2004 (2), jäljempänä ”väliaikaista tullia koskeva asetus”, käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Australiasta, Kiinan kansantasavallasta ja Pakistanista peräisin olevan poly(eteenitereftalaatin), jäljempänä ”tarkasteltavana oleva tuote”, tuonnissa yhteisöön.

(2)

Komissio jatkoi väliaikaisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen polkumyynnin, vahingon ja yhteisön edun tutkintaa. Tutkimuksen lopulliset tulokset ja päätelmät esitetään neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1467/2004 (3), jäljempänä ”lopullisia tulleja koskeva asetus”, jolla otetaan käyttöön lopulliset polkumyyntitullit Australiasta, Kiinan kansantasavallasta ja Pakistanista peräisin olevan polyeteenitereftalaatin tuonnissa.

(3)

Tutkimus vahvisti alustavat päätelmät Australiasta ja Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa esiintyvästä vahingollisesta polkumyynnistä.

(4)

Väliaikaisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen yksi yhteistyössä toiminut australialainen vientiä harjoittava tuottaja (Leading Synthetics Pty Ltd) on tarjonnut hintasitoumusta perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Sitoumuksessaan vientiä harjoittava yritys tarjoutuu myymään tarkasteltavana olevaa tuotetta vähintään hinnoilla, jotka korjaavat polkumyynnin vahingolliset vaikutukset.

(5)

Yritys toimittaa lisäksi komissiolle säännöllisesti yksityiskohtaisia tietoja yhteisöön suuntautuvasta viennistään, joten komissio voi valvoa tehokkaasti sitoumuksen noudattamista. Lisäksi komissio katsoo yrityksen myynnin rakenteen perusteella, että sitoumuksen kiertämisen vaara on vähäinen.

(6)

Näin ollen komissio katsoo, että sitoumus voidaan hyväksyä.

(7)

Jotta komissio voisi valvoa tehokkaasti yrityksen antaman sitoumuksen noudattamista, sitoumukseen perustuvaa vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevaa pyyntöä tulliviranomaiselle esitettäessä vapautus polkumyyntitullista on mahdollista saada ainoastaan esittämällä kauppalasku, joka sisältää ainakin asetuksen (EY) N:o 1467/2004 liitteessä 2 mainitut tiedot. Nämä tiedot ovat välttämättömiä myös siksi, että tulliviranomaiset voisivat riittävällä tarkkuudella varmistaa lähetyksen vastaavan kaupallisia asiakirjoja. Jos tällaista laskua ei esitetä tai jos se ei vastaa tullille esitettyä tuotetta, on sovellettava asianmukaista polkumyyntitullia.

(8)

Jos sitoumusta epäillään rikottavan, rikotaan tai se peruutetaan, polkumyyntitulli voidaan ottaa käyttöön perusasetuksen 8 artiklan 9 ja 10 kohdan mukaisesti,

19.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 271/40

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1493/1999 säädetään, että istutusoikeuksien lisäyksen ja uudelleenjärjestely- ja rakenneuudistustuen ennakkoedellytyksenä on kyseisen jäsenvaltion tekemä viinintuotantokykyä koskeva selvitys. Selvitys olisi esitettävä mainitun asetuksen 16 artiklan mukaisesti.

(2)

Viinin yhteisestä markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä erityisesti tuotantokyvyn osalta 31 päivänä toukokuuta 2000 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1227/2000 (2) 19 artiklassa säädetään selvitykseen sisältyvien tietojen esittämistä koskevat yksityiskohdat.

(3)

Slovenian tasavalta on ilmoittanut komissiolle 20 päivänä toukokuuta 2004 päivätyllä kirjeellä asetuksen (EY) N:o 1493/1999 16 artiklassa ja asetuksen (EY) N:o 1227/2000 19 artiklassa tarkoitetut tiedot. Näiden tietojen perusteella voidaan todeta, että Slovenian tasavalta on laatinut selvityksen.

(4)

Tämä päätös ei tarkoita, että komissio on vahvistanut selvitykseen sisältyvien tietojen oikeellisuuden tai siinä mainitun lainsäädännön yhdenmukaisuuden yhteisön oikeuden kanssa. Se ei rajoita mainittuja seikkoja koskevan komission päätöksen tekemistä.

(5)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat viinin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

19.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 271/41

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1493/1999 säädetään, että istutusoikeuksien lisäyksen ja uudelleenjärjestely- ja rakenneuudistustuen ennakkoedellytyksenä on kyseisen jäsenvaltion tekemä viinintuotantokykyä koskeva selvitys. Selvitys olisi esitettävä mainitun asetuksen 16 artiklan mukaisesti.

(2)

Viinin yhteisestä markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä erityisesti tuotantokyvyn osalta 31 päivänä toukokuuta 2000 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1227/2000 (2) 19 artiklassa säädetään selvitykseen sisältyvien tietojen esittämistä koskevat yksityiskohdat.

(3)

Slovakian tasavalta on ilmoittanut komissiolle 4 päivänä kesäkuuta 2004 päivätyllä kirjeellä asetuksen (EY) N:o 1493/1999 16 artiklassa ja asetuksen (EY) N:o 1227/2000 19 artiklassa tarkoitetut tiedot. Näiden tietojen perusteella voidaan todeta, että Slovakian tasavalta on laatinut selvityksen.

(4)

Tämä päätös ei tarkoita, että komissio on vahvistanut selvitykseen sisältyvien tietojen oikeellisuuden tai siinä mainitun lainsäädännön yhdenmukaisuuden yhteisön oikeuden kanssa. Se ei rajoita mainittuja seikkoja koskevan komission päätöksen tekemistä.

(5)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat viinin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

19.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 271/42

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1493/1999 säädetään, että istutusoikeuksien lisäyksen ja uudelleenjärjestely- ja rakenneuudistustuen ennakkoedellytyksenä on kyseisen jäsenvaltion tekemä viinintuotantokykyä koskeva selvitys. Selvitys olisi esitettävä mainitun asetuksen 16 artiklan mukaisesti.

(2)

Viinin yhteisestä markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä erityisesti tuotantokyvyn osalta 31 päivänä toukokuuta 2000 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1227/2000 (2) 19 artiklassa säädetään selvitykseen sisältyvien tietojen esittämistä koskevat yksityiskohdat.

(3)

Maltan tasavalta on ilmoittanut komissiolle 14 päivänä kesäkuuta 2004 päivätyllä kirjeellä asetuksen (EY) N:o 1493/1999 16 artiklassa ja asetuksen (EY) N:o 1227/2000 19 artiklassa tarkoitetut tiedot. Näiden tietojen perusteella voidaan todeta, että Maltan tasavalta on laatinut selvityksen.

(4)

Tämä päätös ei tarkoita, että komissio on vahvistanut selvitykseen sisältyvien tietojen oikeellisuuden tai siinä mainitun lainsäädännön yhdenmukaisuuden yhteisön oikeuden kanssa. Se ei rajoita mainittuja seikkoja koskevan komission päätöksen tekemistä.

(5)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat viinin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

19.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 271/43