(1)

Ihmisten elämän ja terveyden korkeatasoinen suojelu on asetuksessa (EY) N:o 178/2002 (4) säädetyn mukaisesti elintarvikelainsäädännön perustavoitteita. Kyseisessä asetuksessa säädetään myös jäsenvaltioiden ja yhteisön elintarvikelainsäädäntöä koskevista muista yleisistä periaatteista ja määritelmistä, muun muassa tavoitteesta saavuttaa elintarvikkeiden vapaa liikkuvuus yhteisössä.

(2)

Elintarvikehygieniasta 14 päivänä kesäkuuta 1993 annetussa neuvoston direktiivissä 93/43/ETY (5) säädettiin elintarvikkeiden yleiset hygieniasäännöt ja menettelyt näiden sääntöjen noudattamisen valvomiseksi.

(3)

Kokemus on osoittanut, että nämä säännöt ja menettelyt muodostavat kestävän perustan elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi. Yhteisen maatalouspolitiikan yhteydessä on annettu useita direktiivejä, joissa vahvistetaan perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen tuotteiden tuotantoa ja markkinoille saattamista koskevat erityiset terveyssäännöt. Näillä terveyssäännöillä on vähennetty kyseisiä tuotteita koskevia kaupan esteitä ja siten myötävaikutettu sisämarkkinoiden aikaansaamiseen varmistaen samalla kansanterveyden suojelun korkea taso.

(4)

Kansanterveyden osalta nämä säännöt ja menettelyt sisältävät yhteisiä periaatteita, erityisesti valmistajien ja toimivaltaisten viranomaisten velvollisuuksien, laitosten rakenteellisten ja toiminnallisten vaatimusten sekä hygieniavaatimusten, laitosten hyväksymismenettelyjen, varastointi- ja kuljetusvaatimusten sekä terveysmerkkien osalta.

(5)

Nämä periaatteet ovat kaikkien elintarvikkeiden, myös perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen eläinperäisten tuotteiden hygieenisen tuotannon yhteinen perusta.

(6)

Tämän yhteisen perustan lisäksi tarvitaan tiettyjä elintarvikkeita koskevia erityisiä hygieniasääntöjä. Eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 853/2004 vahvistetaan kyseiset säännöt (6).

(7)

Uusien yleisten ja erityisten hygieniasääntöjen tärkein tavoite on kuluttajansuojan korkean tason varmistaminen elintarvikkeiden turvallisuuden osalta.

(8)

Elintarvikkeiden turvallisuus alkutuotantopaikalta markkinoille saattamiseen tai vientiin saakka edellyttää yhdennettyä lähestymistapaa. Kaikkien elintarvikealan toimijoiden koko elintarvikeketjussa olisi varmistettava, että elintarvikkeiden turvallisuus ei vaarannu.

(9)

Yhteisön sääntöjä ei pitäisi soveltaa yksityiseen kotikäyttöön tarkoitettuun elintarvikkeiden alkutuotantoon eikä yksityiseen kotikäyttöön tarkoitettujen elintarvikkeiden valmistukseen, käsittelyyn tai varastointiin kotona. Lisäksi niitä pitäisi soveltaa ainoastaan yrityksiin, mikä käsitteellisesti edellyttää tiettyä toiminnan jatkuvuutta ja tietynasteista järjestäytyneisyyttä.

(10)

Alkutuotannossa olevat elintarvikkeiden vaarat olisi tunnistettava ja niitä olisi valvottava asianmukaisella tavalla sen varmistamiseksi, että tämän asetuksen tavoitteet saavutetaan. Elintarvikealan toimijan toimittaessa tuottamiaan alkutuotannon tuotteita pieninä määrinä suoraan lopulliselle kuluttajalle tai paikalliselle vähittäisliikkeelle on kuitenkin asianmukaista suojata kansanterveyttä kansallisella lainsäädännöllä, erityisesti tuottajan ja kuluttajan välisen läheisen yhteyden takia.

(11)

HACCP-periaatteiden (vaarojen analysointi ja kriittiset valvontapisteet) soveltaminen alkutuotantoon ei ole vielä yleisesti toteutettavissa. Hyvän käytännön ohjeiden olisi kuitenkin kannustettava asianmukaisiin hygieniakäytäntöihin maatiloilla. Tarvittaessa näitä ohjeita olisi täydennettävä alkutuotantoa koskevilla erityisillä hygieniasäännöillä. Alkutuotantoa ja siihen liittyviä toimintoja koskevien hygieniavaatimusten pitäisi olla erilaisia kuin muita toimintoja koskevat vaatimukset.

(12)

Elintarvikkeiden turvallisuus on seurausta useista tekijöistä: lainsäädännössä olisi säädettävä hygieniaa koskevista vähimmäisvaatimuksista, virallisia tarkastuksia olisi toteutettava sen varmistamiseksi, että elintarvikealan toimijat noudattavat vaatimuksia, ja elintarvikealan toimijoiden olisi laadittava ja noudatettava HACCP-periaatteisiin perustuvia elintarvikkeiden turvallisuutta koskevia ohjelmia ja menettelyjä.

(13)

HACCP-periaatteisiin perustuvien menettelyjen täytäntöönpanon onnistuminen edellyttää elintarvikealan työntekijöiden täysipainoista yhteistyötä ja sitoutuneisuutta. Tätä varten työntekijöitä olisi koulutettava. HACCP-järjestelmä on väline, jolla elintarvikealan toimijoita autetaan parantamaan elintarvikkeiden turvallisuutta. HACCP-järjestelmää ei tule pitää itsesääntelymenetelmänä, eikä sen pitäisi korvata virallista valvontaa.

(14)

Vaikka HACCP-periaatteisiin perustuvien menettelyjen laatimista koskevaa vaatimusta ei pitäisikään aluksi ulottaa koskemaan alkutuotantoa, on ulottamisen toteutettavuutta pohdittava tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevassa komission uudelleentarkastelussa. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava rohkaista alkutuotannon tasolla toimivia toimijoita soveltamaan kyseisiä periaatteita mahdollisimman laajalti.

(15)

HACCP-vaatimuksissa olisi otettava huomioon Codex Alimentariukseen sisältyvät periaatteet. Niiden olisi oltava riittävän joustavia, jotta niitä voidaan käyttää kaikissa tilanteissa, myös pienissä yrityksissä. Erityisesti on tunnustettava, että kriittisten valvontapisteiden tunnistaminen ei tietyissä elintarvikealan yrityksissä ole mahdollista ja että joissakin tapauksissa hyvillä hygieniakäytännöillä voidaan korvata kriittisten valvontapisteiden seuranta. Vastaavasti vaatimus ”kriittisten rajojen” asettamisesta ei kaikissa tapauksissa merkitse lukumääräisten rajojen asettamista. Lisäksi vaatimuksen asiakirjojen säilyttämisestä on oltava joustava, jottei hyvin pienille yrityksille aiheuteta tarpeettomia rasitteita.

(16)

Joustavuutta tarvitaan myös, jotta perinteisten menetelmien käyttöä voidaan jatkaa kaikissa elintarvikkeiden tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa, ja suhteessa laitosten rakenteellisiin vaatimuksiin. Joustavuudella on erityisen suuri merkitys erityisten maantieteellisten haittojen alaisille alueille, mukaan lukien perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut syrjäisimmät alueet. Joustavuus ei saisi kuitenkaan vaarantaa elintarvikehygienian tavoitteita. Lisäksi kaikilla hygieniasääntöjen mukaisesti tuotetuilla elintarvikkeilla on vapaa liikkuvuus yhteisössä, minkä vuoksi jäsenvaltioiden joustavan toiminnan sallivan menettelyn olisi oltava täysin avoin. Sen olisi edellytettävä, kun se on tarpeen erimielisyyksien ratkaisemiseksi, keskusteluja asetuksella (EY) N:o 178/2002 perustetussa elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa.

(17)

Hygieniasääntöjen täytäntöönpanoa voi ohjata patogeenien vähentämisen tai suoritusnormien kaltaisten tavoitteiden asettamisella. Tämän vuoksi tätä varten on tarpeen säätää menettelyjä. Tällaiset tavoitteet täydentäisivät nykyistä elintarvikelainsäädäntöä, kuten elintarvikkeissa olevia vieraita aineita koskevista yhteisön menettelyistä 8 päivänä helmikuuta 1993 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 315/93 (7), jossa säädetään vieraiden aineiden suurimpien toleranssien vahvistamisesta, ja asetusta (EY) N:o 178/2002, jossa kielletään vaarallisten elintarvikkeiden saattaminen markkinoille ja annetaan yhtenäinen perusta ennalta varautumisen periaatteen käytölle.

(18)

Teknisen ja tieteellisen edistyksen huomioon ottamiseksi olisi varmistettava komission ja jäsenvaltioiden välinen tiivis ja tehokas yhteistyö elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa. Tässä asetuksessa otetaan huomioon terveys- ja kasvinsuojelutoimista tehdyssä WTO-sopimuksessa asetetut kansainväliset velvoitteet ja Codex Alimentariukseen sisältyvät elintarvikkeiden turvallisuutta koskevat kansainväliset vaatimukset.

(19)

Laitosten rekisteröinti ja elintarvikealan toimijoiden yhteistyö on välttämätöntä, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat toteuttaa viralliset tarkastukset tehokkaasti.

(20)

Elintarvikkeiden ja elintarvikkeiden ainesosien jäljitettävyys elintarvikeketjussa on keskeinen tekijä elintarviketurvallisuudesta huolehdittaessa. Asetuksessa (EY) N:o 178/2002 on sääntöjä elintarvikkeiden ja elintarvikkeiden ainesosien jäljitettävyyden varmistamiseksi, ja siinä säädetään menettelystä, jota noudattaen hyväksytään täytäntöönpanosäännöt näiden periaatteiden soveltamiseksi erityisillä aloilla.

(21)

Yhteisöön tuotavien elintarvikkeiden on täytettävä asetuksessa (EY) N:o 178/2002 säädetyt yleiset vaatimukset tai oltava yhteisön säännöksiä vastaavien säännösten mukaisia. Tässä asetuksessa määritellään yhteisöön tuotavia elintarvikkeita koskevia tiettyjä erityisiä hygieniavaatimuksia.

(22)

Yhteisöstä kolmansiin maihin vietävien elintarvikkeiden on täytettävä asetuksessa (EY) N:o 178/2002 säädetyt yleiset vaatimukset. Tässä asetuksessa määritellään yhteisöstä vietäviä elintarvikkeita koskevia tiettyjä erityisiä hygieniavaatimuksia.

(23)

Elintarvikehygieniaa koskevan yhteisön lainsäädännön olisi perustuttava tieteellisiin lausuntoihin. Tätä varten Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista olisi kuultava aina tarvittaessa.

(24)

Koska tämä asetus korvaa direktiivin 93/43/ETY, direktiivi olisi kumottava.

(25)

Tämän asetuksen vaatimuksia olisi sovellettava vasta, kun elintarvikehygieniaa koskevan uuden lainsäädännön kaikki osat ovat tulleet voimaan. On myös asianmukaista säätää vähintään 18 kuukauden siirtymäkaudesta uusien sääntöjen voimaantulon ja niiden soveltamisen välillä, jotta asianomaiset teollisuudenalat voisivat mukautua niihin.

(26)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY mukaisesti (8),

a)

ensisijainen vastuu elintarvikkeiden turvallisuudesta on elintarvikealan toimijalla;

b)

elintarvikkeiden turvallisuus on varmistettava koko elintarvikeketjussa alkutuotannosta lähtien;

c)

kylmäketjun ylläpitäminen on tärkeää sellaisten, erityisesti jäädytettyjen, elintarvikkeiden osalta, joita ei voida turvallisesti varastoida huoneenlämmössä;

d)

HACCP-periaatteisiin perustuvien menettelyjen yleisen soveltamisen yhdessä hyvän hygieniakäytännön noudattamisen kanssa olisi vahvistettava elintarvikealan toimijoiden vastuuta;

e)

hyvän käytännön ohjeet ovat arvokas väline elintarvikealan toimijoiden auttamiseksi kaikissa elintarvikeketjun vaiheissa noudattamaan elintarvikehygieniasääntöjä ja soveltamaan HACCP-periaatteita;

f)

on vahvistettava tieteelliseen riskinarviointiin perustuvat mikrobiologiset vaatimukset ja lämpötilan valvontavaatimukset;

g)

on varmistettava, että tuontielintarvikkeet ovat hygieniavaatimuksiltaan vähintään samoja tai ovat vastaavia kuin yhteisössä tuotetut elintarvikkeet.

a)

alkutuotantoon yksityiseen kotikäyttöön;

b)

elintarvikkeiden valmistukseen, käsittelyyn tai varastointiin kotona yksityiseen kotikäyttöön;

c)

alkutuotannon tuotteiden pienten määrien toimittamiseen tuottajan toimesta suoraan lopulliselle kuluttajalle tai paikallisille vähittäisliikkeille, jotka toimittavat tuotteet suoraan lopulliselle kuluttajalle;

d)

keräilykeskuksiin ja parkitsimoihin, jotka kuuluvat elintarvikeyrityksen määritelmään vain siksi, että niissä käsitellään gelatiinin tai kollageenin tuotantoon käytettäviä raaka-aineita.

a)

”elintarvikehygienialla”, jäljempänä ”hygienia”, kaikkia toimenpiteitä ja edellytyksiä, jotka ovat tarpeen vaarojen hallitsemiseksi ja sen varmistamiseksi, että elintarvikkeet sopivat ihmisravinnoksi niiden käyttötarkoituksen mukaisesti;

b)

”alkutuotannon tuotteilla” muun muassa maaperän, kotieläintuotannon, metsästyksen ja kalastuksen alkutuotteita;

c)

”laitoksella” kaikkia elintarvikeyrityksen yksikköjä;

d)

”toimivaltaisella viranomaisella” jäsenvaltion keskusviranomaista, joka on toimivaltainen huolehtimaan tämän asetuksen vaatimusten noudattamisesta, tai muuta viranomaista, jolle mainittu keskusviranomainen on siirtänyt tämän tehtävän; tämä voi myös tarvittaessa olla kolmannen maan vastaava viranomainen;

e)

”vastaavalla” eri järjestelmien osalta kykenevää saavuttamaan samat tavoitteet;

f)

”saastumisella” vaaran olemassaoloa tai syntymistä;

g)

”juomavedellä” vettä, joka täyttää ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta 3 päivänä marraskuuta 1998 annetussa neuvoston direktiivissä 98/83/EY (9) säädetyt vähimmäisvaatimukset;

h)

”puhtaalla merivedellä” luonnollista, keinotekoista tai puhdistettua merivettä tai murtovettä, jossa ei ole mikro-organismeja, haitallisia aineita tai myrkyllistä meriplanktonia siinä määrin, että sillä voisi olla suoraa tai epäsuoraa vaikutusta elintarvikkeiden terveydelliseen laatuun;

i)

”puhtaalla vedellä” puhdasta merivettä tai vastaavanlaatuista makeaa vettä;

j)

”käärimisellä” elintarvikkeen sijoittamista kääreeseen tai päällykseen, joka on suoraan kosketuksessa kyseiseen elintarvikkeeseen, ja ”kääreellä” itse käärettä tai päällystä;

k)

”pakkaamisella” yhden tai useamman käärityn elintarvikkeen sijoittamista toiseen säiliöön, ja ”pakkauksella” itse säiliötä;

l)

”ilmatiiviisti suljetulla säiliöllä” säiliötä, joka on suunniteltu ja tarkoitettu suojaamaan vaaratekijöiden sisäänpääsyltä;

m)

”jalostamisella” toimintaa, jonka avulla alkuperäistä tuotetta muutetaan merkittävästi, esimerkiksi kuumentamalla, savustamalla, suolaamalla, kypsyttämällä, kuivaamalla, marinoimalla, uuttamalla, puristamalla tai pursottamalla tai mainittujen käsittelyjen yhdistelmällä;

n)

”jalostamattomilla tuotteilla” elintarvikkeita, jotka eivät ole läpikäyneet jalostamiskäsittelyä, mukaan lukien tuotteet, jotka on jaettu, ositettu, annosteltu, viipaloitu, leikattu luuttomiksi, jauhettu massaksi, nyljetty, murskattu, leikattu, puhdistettu, siistitty, kuorittu, jauhettu jauheeksi, jäähdytetty, jäädytetty, pakastettu tai sulatettu;

o)

”jalostetuilla tuotteilla” jalostamattomia tuotteita jalostettaessa syntyviä elintarvikkeita. Nämä tuotteet voivat sisältää aineksia, joita tarvitaan niiden valmistuksessa tai antamaan niille erityisiä ominaisuuksia.

a)

elintarvikkeita koskevien mikrobiologisten vaatimusten noudattaminen;

b)

tarvittavien menettelyjen käyttöön ottaminen niiden tavoitteiden saavuttamiseksi, jotka on asetettu tämän asetuksen tavoitteisiin pääsemiseksi;

c)

elintarvikkeiden lämpötilan valvontaa koskevien vaatimusten noudattaminen;

d)

kylmäketjun jatkuminen;

e)

näytteiden ottaminen ja analysointi.

a)

tunnistetaan vaarat, jotka on torjuttava, poistettava tai saatettava hyväksyttävälle tasolle;

b)

määritetään kriittiset valvontapisteet vaiheessa tai vaiheissa, jossa tai joissa valvonta on tärkeää vaaran torjumiseksi, poistamiseksi tai saattamiseksi hyväksyttävälle tasolle;

c)

määritellään tunnistettujen vaarojen torjumista, poistamista tai vähentämistä varten kriittisten valvontapisteiden kriittiset rajat hyväksyttävän tason erottamiseksi tasosta, jota ei voida hyväksyä;

d)

laaditaan tehokkaat kriittisten valvontapisteiden seurantamenettelyt ja pannaan ne täytäntöön;

e)

toteutetaan korjaavia toimia, jos seuranta osoittaa, että kriittinen valvontapiste ei ole hallinnassa;

f)

laaditaan menettelyjä, joita on toteutettava säännöllisin väliajoin, a–e alakohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden tehokkuuden tarkistamiseksi;

ja

g)

laaditaan elintarvikeyrityksen koon ja luonteen mukaisesti asiakirjoja ja pidetään kirjaa sen osoittamiseksi, että a–f alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä sovelletaan tehokkaasti.

a)

osoitettava noudattavansa 1 kohtaa toimivaltaiselle viranomaiselle tavalla, jota kyseinen viranomainen edellyttää ottaen huomioon elintarvikeyrityksen luonne ja koko;

b)

varmistettava, että kaikki asiakirjat, joissa kuvataan tämän artiklan mukaisesti kehitettyjä menettelyjä, ovat aina ajan tasalla;

c)

säilytettävä muita asiakirjoja ja merkintöjä tarkoituksenmukainen aika.

a)

sen jäsenvaltion kansallinen lainsäädäntö, jossa laitos sijaitsee;

b)

asetus (EY) N:o 853/2004;

tai

c)

14 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti tehty päätös.

a)

kuullen sellaisten osapuolten edustajia, joita asia saattaa merkittävästi koskea, kuten toimivaltaiset viranomaiset ja kuluttajaryhmät;

b)

ottaen huomioon Codex Alimentariuksen asiaa koskevat menettelytapaohjeet;

ja

c)

kun ne koskevat alkutuotantoa ja liitteessä I lueteltuja siihen liittyviä toimintoja, ottaen huomioon liitteessä I olevassa B osassa esitetyt suositukset.

a)

ohjeet on laadittu 1 kohdan mukaisesti;

b)

ohjeiden sisältöä voidaan soveltaa aloilla, joita ne koskevat;

ja

c)

ohjeet sopivat 3, 4 ja 5 artiklan noudattamisohjeiksi asianomaisilla aloilla ja asianomaisten elintarvikkeiden osalta.

a)

eurooppalaisten elintarvikealojen, pk-yritykset mukaan lukien, ja muiden asianomaisten osapuolten edustajien, kuten kuluttajaryhmien, toimesta tai niitä kuullen;

b)

yhteistoiminnassa osapuolten kanssa, joita asia merkittävästi koskee, mukaan lukien toimivaltaiset viranomaiset;

c)

ottaen huomioon Codex Alimentariuksen asiaa koskevat menettelytapaohjeet;

ja

d)

kun ne koskevat alkutuotantoa ja liitteessä I lueteltuja siihen liittyviä toimintoja, ottaen huomioon liitteessä I olevassa B osassa esitetyt suositukset.

a)

ohjeet on laadittu 2 kohdan mukaisesti;

b)

ohjeiden sisältöä voidaan soveltaa koko yhteisössä aloilla, joita ne koskevat;

ja

c)

ohjeet sopivat 3, 4 ja 5 artiklan noudattamisohjeiksi asianomaisilla aloilla ja asianomaisten elintarvikkeiden osalta.

a)

liitteessä I olevan B osan 2 kohdan suositusten mukauttaminen;

b)

5 artiklan mukaisten HACCP-periaatteisiin perustuvien järjestelmien täytäntöönpanosta saadut kokemukset;

c)

teknologinen kehitys ja sen käytännön seuraukset sekä kuluttajien odotukset elintarvikkeiden koostumuksen osalta;

d)

tieteelliset ohjeet, erityisesti uudet riskinarvioinnit;

e)

elintarvikkeisiin liittyvät mikrobiologiset ja lämpötilaa koskevat vaatimukset.

4.

a)

annettava yksityiskohtainen selvitys vaatimuksista, joita jäsenvaltion mielestä on mukautettava, ja halutun mukautuksen luonteesta;

b)

määritettävä kyseiset elintarvikkeet ja laitokset;

c)

selitettävä mukauttamisen syyt muun muassa esittämällä tarvittaessa tiivistelmä suoritetusta vaara-analyysista ja mahdollisesti toteutettavista toimista sen varmistamiseksi, että mukauttaminen ei vaaranna tämän asetuksen tavoitteita;

ja

d)

annettava kaikki muut asiaan kuuluvat tiedot.

a)

noudattaen 6 kohdan mukaisesti tehtyä päätöstä;

tai

b)

jos yhden kuukauden kuluttua 6 kohdassa tarkoitetun määräajan päättymisestä komissio ei ole ilmoittanut jäsenvaltioille, että se on saanut kirjallisia huomautuksia tai että se aikoo 6 kohdan mukaisesti ehdottaa päätöksen tekemistä.

a)

asetus (EY) N:o 853/2004;

b)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 854/2004 (11), annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä;

ja

c)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/41/EY (12), annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, elintarvikehygieniasta ja tiettyjen ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden tuotantoa ja markkinoille saattamista koskevista terveyssäännöistä annettujen tiettyjen direktiivien kumoamisesta.

1.

Tätä liitettä sovelletaan alkutuotantoon ja seuraaviin alkutuotantoon liittyviin toimintoihin:

2.

Elintarvikealan toimijoiden on varmistettava mahdollisuuksien mukaan, että alkutuotannon tuotteita suojataan saastumiselta, ottaen huomioon alkutuotannon tuotteille tämän jälkeen tehtävät käsittelyt.

3.

Huolimatta 2 kohdassa vahvistetusta yleisestä velvoitteesta elintarvikealan toimijoiden on noudatettava asianmukaisia yhteisön ja kansallisen lainsäädännön säännöksiä, jotka koskevat vaarojen hallintaa alkutuotannossa ja siihen liittyvissä toiminnoissa, mukaan lukien:

4.

Eläimiä kasvattavien, pyytävien tai metsästävien tai eläinperäisten alkutuotannon tuotteiden tuotantoa harjoittavien elintarvikealan toimijoiden on toteutettava seuraavat asianmukaiset toimenpiteet tarpeen mukaan:

5.

Kasvituotteita tuottavien tai korjaavien elintarvikealan toimijoiden on toteutettava seuraavat asianmukaiset toimenpiteet tarpeen mukaan:

6.

Saatuaan tiedon virallisen valvonnan yhteydessä havaituista ongelmista elintarvikealan toimijoiden on ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin tilanteen korjaamiseksi.

7.

Elintarvikealan toimijoiden on pidettävä kirjaa ja säilytettävä kirjatut tiedot elintarvikkeiden vaarojen hallitsemiseksi käyttöön otetuista toimenpiteistä asianmukaisella tavalla ja asiaankuuluvan ajan, jonka pituus riippuu elintarvikeyrityksen koosta ja luonteesta. Elintarvikealan toimijoiden on annettava kirjaamansa asianmukaiset tiedot pyynnöstä toimivaltaisen viranomaisen ja vastaanottavien elintarvikealan toimijoiden saataville.

8.

Eläimiä kasvattavien tai eläinperäisiä alkutuotannon tuotteita tuottavien elintarvikealan toimijoiden on pidettävä kirjaa erityisesti seuraavasta:

9.

Kasvituotteita tuottavien tai korjaavien elintarvikealan toimijoiden pidettävä kirjaa erityisesti seuraavasta:

10.

Muut henkilöt kuten eläinlääkärit, agronomit ja maatalousteknikot voivat avustaa elintarvikealan toimijaa tietojen kirjaamisessa.

1.

Tämän asetuksen 7–9 artiklassa tarkoitettujen kansallisten ja yhteisön ohjeistojen olisi sisällettävä hyvää hygieniakäytäntöä koskevia ohjeita vaarojen hallitsemiseksi alkutuotannossa ja siihen liittyvissä toiminnoissa.

2.

Hyvän hygieniakäytännön ohjeissa olisi oltava asianmukaista tietoa alkutuotannossa ja siihen liittyvissä toiminnoissa mahdollisesti esiintyvistä vaaroista sekä toimista vaarojen hallitsemiseksi, mukaan lukien yhteisön ja kansallisen lainsäädännön tai kansallisten ja yhteisön ohjelmien mukaisista asiaankuuluvista toimenpiteistä. Esimerkkejä tällaisista vaaroista ja toimenpiteistä voivat olla:

—

I lukua sovelletaan kaikkiin elintarvikekäyttöön tarkoitettuihin tiloihin, lukuun ottamatta tiloja, joihin sovelletaan III lukua,

—

II lukua sovelletaan kaikkiin tiloihin, joissa elintarvikkeita valmistetaan, käsitellään tai jalostetaan, lukuun ottamatta ruokailutiloja ja tiloja, joihin sovelletaan III lukua,

—

III lukua sovelletaan kaikkiin luvun otsakkeessa lueteltuihin tiloihin,

—

IV lukua sovelletaan kaikkeen kuljetukseen.

1.

Elintarvikehuoneistot on pidettävä puhtaina ja hyvässä kunnossa.

2.

Elintarvikehuoneistojen on oltava pohjapiirrokseltaan, suunnittelultaan, rakennustavaltaan, sijainniltaan ja kooltaan sellaiset, että:

3.

Elintarvikehuoneistoissa on oltava riittävä määrä käymälöitä, joissa on vesihuuhtelu ja jotka on liitetty tehokkaaseen viemärijärjestelmään. Käymälät eivät saa avautua suoraan tiloihin, joissa elintarvikkeita käsitellään.

4.

Tiloissa on oltava riittävä määrä asianmukaisesti sijoitettuja ja käsienpesuun tarkoitettuja pesualtaita. Käsienpesualtaissa on oltava kylmä ja kuuma juokseva vesi sekä käsienpesuun ja hygieeniseen kuivaamiseen tarvittavat aineet. Elintarvikkeiden pesutilat on tarvittaessa erotettava käsienpesutiloista.

5.

Tiloissa on oltava asianmukainen ja riittävä luonnollinen tai mekaaninen ilmanvaihto. Mekaaninen ilmavirtaus saastuneelta alueelta puhtaalle alueelle on estettävä. Ilmanvaihtojärjestelmät on suunniteltava siten, että suodattimet ja muut puhdistamista tai vaihtamista edellyttävät osat ovat helposti käsillä.

6.

Saniteettitiloissa on asianmukainen luonnollinen tai mekaaninen ilmanvaihto.

7.

Elintarvikehuoneistoissa on oltava riittävä luonnollinen ja/tai keinovalaistus.

8.

Viemärijärjestelmien on oltava tarkoituksenmukaisia. Ne on suunniteltava ja rakennettava siten, että niistä ei aiheudu saastumisriskiä. Jos viemärikourut ovat kokonaan tai osittain avoimia, niiden suunnittelulla on varmistettava, että jäte ei valu saastuneelta alueelta puhdasta aluetta kohti tai puhtaalle alueelle, varsinkaan sellaisten elintarvikkeiden käsittelyalueelle, jotka saattavat aiheuttaa huomattavan riskin lopulliselle kuluttajalle.

9.

Tarvittaessa henkilökunnalle on järjestettävä asianmukaiset pukusuojat.

10.

Puhdistus- ja desinfiointiaineita ei saa varastoida alueilla, joilla käsitellään elintarvikkeita.

1.

Elintarvikkeiden valmistuksessa, käsittelyssä tai jalostuksessa käytettävät tilat (ruokailutiloja ja III luvussa määriteltyjä tiloja lukuun ottamatta mutta kuljetusvälineissä olevat tilat mukaan lukien) on suunniteltava ja sijoiteltava niin, että niissä voidaan noudattaa hyvää elintarvikehygieniakäytäntöä ja ehkäistä saastuminen eri toimien välillä ja niiden aikana. Erityisesti:

2.

Työvälineiden ja laitteiden puhdistamiseen, desinfiointiin ja säilyttämiseen on oltava tarvittaessa asianmukaiset tilat. Nämä tilat on rakennettava ruostumattomasta materiaalista, ne on voitava puhdistaa helposti ja niissä on oltava riittävä kuuman ja kylmän veden saanti.

3.

Elintarvikkeiden pesemiseen on tarvittaessa varauduttava asianmukaisella tavalla. Kaikissa elintarvikkeiden pesuun käytettävissä pesualtaissa tai muissa sellaisissa välineissä on oltava riittävä kuuman ja/tai kylmän juomaveden saanti VII luvun vaatimusten mukaisesti, ja ne on pidettävä puhtaina ja tarvittaessa desinfioitava.

1.

Tilat sekä myyntiautomaatit on, niin hyvin kuin käytännössä on mahdollista, sijoitettava, suunniteltava, rakennettava, pidettävä puhtaina ja kunnossa siten, että vältetään saastuminen, erityisesti eläinten ja tuhoeläinten aiheuttama.

2.

Erityisesti, tarpeen mukaan:

1.

Elintarvikkeiden kuljetukseen käytettävät kuljetusvälineet ja/tai säiliöt on pidettävä puhtaina ja hyvässä kunnossa elintarvikkeiden suojaamiseksi saastumiselta, ja ne on tarvittaessa suunniteltava ja rakennettava siten, että ne voidaan asianmukaisesti puhdistaa ja/tai desinfioida.

2.

Ajoneuvojen kuljetuspohjia ja/tai säiliöitä saa käyttää ainoastaan elintarvikkeiden kuljetukseen, jos muunlaisten lastien kuljetus saattaa johtaa saastumiseen.

3.

Jos kuljetusvälineitä ja/tai säiliöitä käytetään elintarvikkeiden lisäksi myös muiden tuotteiden kuljetukseen tai eri elintarvikkeiden kuljetukseen samanaikaisesti, tuotteet on tarvittaessa pidettävä selvästi erillään.

4.

Irtotavarana nestemäisessä, rakeisessa tai jauhemaisessa muodossa olevat elintarvikkeet on kuljetettava kuljetusastioissa ja/tai säiliöissä/tankeissa, jotka on varattu elintarvikkeiden kuljetukseen. Säiliöissä on oltava selvästi näkyvä ja pysyvä merkintä yhdellä tai useammalla yhteisön kielellä niiden käyttämisestä elintarvikkeiden kuljetukseen tai merkintä ”ainoastaan elintarvikkeille”.

5.

Jos kuljetusvälineitä ja/tai säiliöitä on käytetty muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden kuljetukseen tai eri elintarvikkeiden kuljetukseen, lastaamisten välillä on suoritettava tehokas puhdistus saastumisriskin välttämiseksi.

6.

Kuljetusvälineisiin ja/tai säiliöihin lastattaessa elintarvikkeet on sijoitettava ja suojattava siten, että saastumisriski jää mahdollisimman pieneksi.

7.

Elintarvikkeiden kuljetukseen käytettävissä kuljetusvälineissä ja/tai säiliöissä elintarvikkeet on tarvittaessa voitava pitää sopivassa lämpötilassa ja tätä lämpötilaa on voitava tarkkailla.

1.

Kaikki elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvat esineet, välineet ja laitteet on:

2.

Laitteissa on tarvittaessa oltava asianmukaiset valvontalaitteistot tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamisen takaamiseksi.

3.

Jos laitteiden ja säiliöiden ruostumisen estämiseksi on tarpeen käyttää kemiallisia lisäaineita, niitä on käytettävä hyvien käytäntöjen mukaisesti.

1.

Elintarvikejätteet, syötäväksi kelpaamattomat sivutuotteet ja muut jätteet on poistettava mahdollisimman pian tiloista, joissa on elintarvikkeita, jotta vältetään niiden kerääntyminen.

2.

Elintarvikejätteet, syötäväksi kelpaamattomat sivutuotteet ja muut jätteet on kerättävä suljettaviin astioihin, jollei elintarvikealan toimija pysty osoittamaan toimivaltaisille viranomaisille, että muut käytössä olevat astiat tai poistojärjestelmät ovat soveliaita. Astioiden on oltava rakenteeltaan tarkoituksenmukaisia, ne on pidettävä hyvässä kunnossa ja niiden on oltava helposti puhdistettavia ja tarvittaessa desinfioitavia.

3.

Elintarvikejätteiden, syötäväksi kelpaamattomien sivutuotteiden ja muiden jätteiden säilyttämisestä ja hävittämisestä on huolehdittava asianmukaisesti. Jätteiden säilytysalueet on suunniteltava ja hoidettava siten, että ne voidaan pitää jatkuvasti puhtaina ja tarvittaessa suojata ne eläimiltä ja tuhoeläimiltä.

4.

Kaikki jätteet on poistettava hygieenisellä ja ympäristöä säästävällä tavalla asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti, eivätkä ne saa saastuttaa suoraan tai epäsuorasti.

1.

2.

Jos käytetään juomakelvotonta vettä, esimerkiksi palontorjunnassa, höyryn tuotantoon, jäähdyttämiseen ja vastaaviin tarkoituksiin, sen on kierrettävä erillisessä asianmukaisesti merkityssä järjestelmässä. Juomakelvoton vesi ei saa olla liitetty juomavesiverkkoon eikä sitä saa voida virrata takaisin tähän verkkoon.

3.

Jalostuksessa tai valmistusaineena käytetty kierrätysvesi ei saa aiheuttaa saastumisriskiä. Tällaisen veden on täytettävä samat vaatimukset kuin juomaveden, jollei toimivaltainen viranomainen katso, että veden laatu ei voi vaikuttaa valmiiden elintarvikkeiden turvallisuuteen.

4.

Jää, joka on kosketuksissa elintarvikkeeseen tai joka saattaa saastuttaa elintarvikkeen, on valmistettava juomavedestä tai, kokonaisten kalastustuotteiden jäähdytykseen käytettäessä, puhtaasta vedestä. Se on valmistettava, käsiteltävä ja varastoitava sellaisissa olosuhteissa, että se on suojassa saastumiselta.

5.

Elintarvikkeiden kanssa suoraan kosketukseen joutuva höyry ei saa sisältää mitään terveydelle vaarallista tai elintarvikkeita mahdollisesti saastuttavaa ainetta.

6.

Jos ilmatiiviisti suljetuissa säiliöissä säilytettäviin elintarvikkeisiin sovelletaan lämpökäsittelyä, on huolehdittava siitä, että säiliöiden jäähdytykseen lämpökäsittelyn jälkeen käytetty vesi ei saastuta elintarvikkeita.

1.

Jokaisen, joka työskentelee elintarvikkeiden käsittelyalueella, on noudatettava korkeaa henkilökohtaista puhtautta ja käytettävä työhön soveltuvia puhtaita vaatteita ja tarvittaessa suojavaatteita.

2.

Henkilön, jolla on elintarvikkeiden välityksellä mahdollisesti tarttuva tauti tai joka on tällaisen taudin kantaja tai jolla on esimerkiksi tulehtuneita haavoja, ihotulehduksia, ihovammoja tai ripulia, ei saa sallia käsitellä elintarvikkeita tai oleskella mistään syystä elintarvikkeiden käsittelyalueella, jos olemassa on suoran tai epäsuoran saastumisen vaara. Elintarvikealan yrityksen työntekijän, jolla on tällainen sairaustila ja joka saattaa joutua kosketukseen elintarvikkeiden kanssa, on välittömästi ilmoitettava sairaudesta tai oireista ja mikäli mahdollista niiden aiheuttajista elintarvikealan toimijalle.

1.

Lukuun ottamatta eläviä eläimiä, elintarvikealan toimija ei saa hyväksyä valmistus- tai raaka-ainetta tai muuta tuotteiden jalostuksessa käytettävää ainetta, jonka tiedetään olevan tai jonka voidaan kohtuudella olettaa olevan loiseläimen, patogeenisten mikro-organismien tai myrkyllisen, pilaantuneen tai vieraan aineen siinä määrin saastuttamia, että elintarvikealan toimijan hygieenisesti suorittaman tavanomaisen lajittelun ja/tai valmistus- tai jalostusmenettelyn jälkeenkin lopullinen tuote olisi ihmisravinnoksi kelpaamaton.

2.

Elintarvikealan yrityksessä varastoidut raaka-aineet ja kaikki valmistusaineet on säilytettävä sellaisissa olosuhteissa, että niiden haitallinen huonontuminen estyy ja ne ovat suojassa saastumiselta.

3.

Elintarvikkeita on suojattava tuotannon, jalostuksen ja jakelun kaikissa vaiheissa saastumiselta, joka saattaisi tehdä ne ihmisravinnoksi kelpaamattomiksi, terveydelle vaarallisiksi tai saastuneiksi siten, että niitä ei enää kohtuudella voitaisi pitää siinä kunnossa käytettävinä.

4.

On käytettävä asianmukaisia menetelmiä tuhoeläinten torjumiseksi. On myös käytettävä asianmukaisia menetelmiä kotieläinten pääsyn estämiseksi paikkoihin, joissa valmistetaan, käsitellään tai varastoidaan elintarvikkeita (tai, jos toimivaltainen viranomainen sallii tällaisen pääsyn erikoistapauksissa, sen estämiseksi, ettei siitä aiheudu saastumista).

5.

Raaka-aineita, valmistusaineita, puolivalmiita tuotteita ja valmiita tuotteita, joissa patogeeniset mikro-organismit saattavat lisääntyä tai joissa saattaa muodostua toksiineja, ei saa säilyttää lämpötiloissa, jotka saattavat aiheuttaa terveysriskin. Kylmäketjua ei saa katkaista. Lyhytaikaiset poikkeukset lämpötilavaatimuksista ovat kuitenkin mahdollisia elintarvikkeiden käsittelyssä käytännön seikkojen vuoksi niiden valmistuksen, kuljetuksen, varastoinnin, esillepanon ja tarjoilun aikana edellyttäen, että tästä ei aiheudu terveysriskiä. Elintarvikealan yrityksillä, jotka valmistavat, käsittelevät ja käärivät jalostettuja elintarvikkeita, on oltava soveltuvat tilat, jotka ovat riittävän isot raaka-aineiden säilyttämiseksi erillään jalostetusta aineksesta, ja riittävästi erillistä kylmävarastointitilaa.

6.

Jos elintarvikkeet on säilytettävä viileässä tai tarjoiltava viileinä, ne on jäähdytettävä mahdollisimman pian lämpökäsittelyvaiheen jälkeen, tai jos niitä ei lämpökäsitellä, viimeisen valmistusvaiheen jälkeen, sellaiseen lämpötilaan, joka ei aiheuta terveysriskiä.

7.

Elintarvikkeiden sulattaminen on tehtävä siten, että patogeenisten mikro-organismien kasvun tai toksiinien muodostumisen riski elintarvikkeissa on mahdollisimman pieni. Sulatuksen aikana elintarvikkeiden on oltava sellaisessa lämpötilassa, josta ei aiheudu terveysriskiä. Jos sulatuksen valumanesteet saattavat aiheuttaa terveysriskin, ne on viemäröitävä asianmukaisesti. Sulattamisen jälkeen elintarvikkeet on käsiteltävä siten, että patogeenisten mikro-organismien kasvun tai toksiinien muodostumisen riski on mahdollisimman pieni.

8.

Vaaralliset ja/tai ravinnoksi kelpaamattomat aineet, mukaan lukien eläinten rehu, on merkittävä tarkoituksenmukaisella tavalla, ja ne on säilytettävä erillisissä ja turvallisissa säiliöissä.

1.

Kääre- ja pakkausmateriaalit eivät saa olla saastumislähteenä.

2.

Kääremateriaalit on säilytettävä siten, etteivät ne ole vaarassa saastua.

3.

Kääriminen ja pakkaaminen on tehtävä niin, että tuotteiden saastumiselta vältytään. Kun se on asianmukaista ja erityisesti tölkkien ja lasipurkkien osalta on varmistettava astian rakenteen eheys ja astian puhtaus.

4.

Elintarvikkeita varten uudelleen käytettävien kääreiden ja pakkausten on oltava helposti puhdistettavia ja tarvittaessa desinfioitavia.

1.

Kaikissa jalostamattoman tuotteen käsittelyssä tai jalostettujen tuotteiden jatkokäsittelyssä käytettävissä lämpökäsittelyissä:

2.

Sen varmistamiseksi, että käytetyllä käsittelyllä päästään haluttuun tulokseen, elintarvikealan toimijoiden on säännöllisesti tarkastettava tärkeimmät asianomaiset parametrit (erityisesti lämpötila, paine, sulkeminen ja mikrobiologia), muun muassa automaattisia laitteita käyttäen.

3.

Käytetyn käsittelyn olisi oltava kansainvälisesti hyväksytyn standardin mukainen (esimerkiksi pastörointi, iskukuumennus tai sterilointi).

1.

elintarvikkeita käsitteleviä henkilöitä valvotaan ja ohjataan ja/tai koulutetaan elintarvikehygienian asioissa heidän työtehtäviensä edellyttämällä tavalla;

2.

tämän asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn kehittämisestä ja ylläpitämisestä tai asiaankuuluvien ohjeiden käytöstä vastaavat henkilöt ovat saaneet riittävän koulutuksen HACCP-periaatteiden soveltamisesta;

ja

3.

tietyillä elintarvikealoilla työskentelevien henkilöiden koulutusohjelmia koskevan kansallisen lainsäädännön kaikkia vaatimuksia noudatetaan.

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 852/2004 (4) säädetään elintarvikkeiden yleisiä hygieniasääntöjä elintarvikealan toimijoita varten.

(2)

Eräistä elintarvikkeista voi aiheutua ihmisten terveydelle vaaroja, jotka edellyttävät erityisten hygieniasääntöjen laatimista. Tämä pätee erityisesti eläinperäisiin elintarvikkeisiin, joiden mikrobiologisista ja kemiallisista vaaroista on usein tehty ilmoituksia.

(3)

Yhteisen maatalouspolitiikan yhteydessä on annettu useita direktiivejä, joissa vahvistetaan perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen tuotteiden tuotantoa ja markkinoille saattamista koskevat erityiset terveyssäännöt. Näillä terveyssäännöillä on vähennetty kyseisiä tuotteita koskevia kaupan esteitä ja siten myötävaikutettu sisämarkkinoiden aikaansaamiseen varmistaen samalla kansanterveyden suojelun korkea taso.

(4)

Kansanterveyden osalta nämä säännöt sisältävät yhteisiä periaatteita, erityisesti valmistajien ja toimivaltaisten viranomaisten velvollisuuksien, laitosten rakenteellisten ja toiminnallisten vaatimusten sekä hygieniavaatimusten, laitosten hyväksymismenettelyjen, varastointi- ja kuljetusvaatimusten sekä terveysmerkkien osalta.

(5)

Nämä periaatteet ovat eläinperäisten elintarvikkeiden hygieenisen tuotannon yhteinen perusta, joka tekee mahdolliseksi nykyisten direktiivien yksinkertaistamisen.

(6)

On toivottavaa jatkaa yksinkertaistamista soveltamalla samoja sääntöjä soveltuvin osin kaikkiin eläinperäisiin tuotteisiin.

(7)

Asetuksessa (EY) N:o 852/2004 elintarvikkeiden tuotanto-, jalostus- tai jakeluvaihetta alkutuotannon ja siihen liittyvien toimintojen jälkeen suorittaville elintarvikealan toimijoille asetettu vaatimus luoda, panna täytäntöön ja pitää yllä HACCP-periaatteisiin (vaarojen analysointi ja kriittiset hallintapisteet) perustuvia menettelyjä tekee myös mahdolliseksi yksinkertaistamisen.

(8)

Nämä tekijät yhdessä tekevät aiheelliseksi nykyisissä direktiiveissä olevien erityisten hygieniasääntöjen uudelleenlaatimisen.

(9)

Uudelleenlaatimisen tärkein tavoite on varmistaa kuluttajansuojan korkea taso elintarvikkeiden turvallisuuden osalta, erityisesti soveltamalla elintarvikealan toimijoihin kaikkialla yhteisössä samoja sääntöjä, sekä huolehtia siitä, että eläinperäisten tuotteiden sisämarkkinat toimivat moitteettomasti, millä edistetään yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden saavuttamista.

(10)

Eläinperäisiä tuotteita koskevat yksityiskohtaiset hygieniasäännöt on pidettävä ennallaan, ja niitä on tiukennettava silloin kun kuluttajansuojan varmistaminen sitä edellyttää.

(11)

Yhteisön sääntöjä ei pitäisi soveltaa yksityiseen kotikäyttöön tarkoitettuun elintarvikkeiden alkutuotantoon eikä yksityiseen kotikäyttöön tarkoitettujen elintarvikkeiden valmistukseen, käsittelyyn tai varastointiin kotona. Elintarvikealan toimijan toimittaessa tuottamiaan alkutuotannon tuotteita tai tietyntyyppistä lihaa pieninä määrinä suoraan lopulliselle kuluttajalle tai paikalliselle vähittäisliikkeelle on sitä paitsi asianmukaista suojata kansanterveyttä kansallisella lainsäädännöllä, erityisesti tuottajan ja kuluttajan välisen läheisen yhteyden takia.

(12)

Asetuksen (EY) N:o 852/2004 vaatimukset ovat yleensä riittävät varmistamaan elintarvikkeiden turvallisuuden sellaista vähittäiskauppatoimintaa harjoittavissa liikkeissä, johon kuuluu eläinperäisten elintarvikkeiden myynti tai toimittaminen suoraan lopulliselle kuluttajalle. Tätä asetusta olisi yleisesti sovellettava tukkukauppatoimintaan (eli jos vähittäisliike harjoittaa toimintaa tarkoituksena toimittaa eläinperäisiä elintarvikkeita toiseen liikkeeseen). Lukuun ottamatta tässä asetuksessa säädettyjä erityisiä lämpötilavaatimuksia asetuksen (EY) N:o 852/2004 vaatimusten olisi riitettävä tukkukauppatoiminnan osalta, johon kuuluu ainoastaan varastointia tai kuljetusta.

(13)

Jäsenvaltioilla olisi oltava harkintavaltaa laajentaa tai rajoittaa tämän asetuksen vaatimusten soveltamista vähittäiskauppaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Ne saavat kuitenkin rajoittaa vaatimusten soveltamista ainoastaan, jos ne katsovat, että asetuksen (EY) N:o 852/2004 vaatimukset ovat riittävät elintarvikehygienian tavoitteiden saavuttamiseksi, ja kun eläinperäisten elintarvikkeiden toimittaminen vähittäisliikkeestä toiseen liikkeeseen on vähäistä, paikallista ja rajoitettua toimintaa. Kyseisten toimitusten olisi tästä syystä oltava vain pieni osa laitoksen toimintaa, tuotetoimituksia vastaanottavien laitosten olisi sijaittava kyseisen laitoksen välittömässä läheisyydessä, ja toimitusten olisi koskettava ainoastaan tietyntyyppisiä tuotteita tai laitoksia.

(14)

Perustamissopimuksen 10 artiklan nojalla jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että elintarvikealan toimijat noudattavat tässä asetuksessa säädettyjä velvoitteita.

(15)

Elintarvikkeiden jäljitettävyys on keskeinen tekijä elintarviketurvallisuudesta huolehdittaessa. Asetuksen (EY) N:o 178/2002 (5) yleisten sääntöjen noudattamisen lisäksi tämän asetuksen mukaisesti hyväksymistä edellyttävistä laitoksista vastuussa olevien elintarvikealan toimijoiden olisi huolehdittava siitä, että kaikilla heidän markkinoille saattamillaan eläinperäisillä tuotteilla on joko terveys- tai tunnistusmerkki.

(16)

Yhteisöön tuotavien elintarvikkeiden on täytettävä asetuksessa (EY) N:o 178/2002 säädetyt yleiset vaatimukset tai oltava yhteisön sääntöjä vastaavien sääntöjen mukaisia. Tässä asetuksessa määritellään yhteisöön tuotavia eläinperäisiä elintarvikkeita koskevat erityiset hygieniavaatimukset.

(17)

Tämän asetuksen antamisen ei pitäisi vähentää niiden lisätakuiden mahdollistamaa suojan tasoa, jotka myönnettiin Suomelle ja Ruotsille niiden liittyessä yhteisöön ja jotka on vahvistettu komission päätöksissä 94/968/EY (6), 95/50/EY (7), 95/160/EY (8), 95/161/EY (9), 95/168/EY (10), 95/409/EY8 (11), 95/410/EY (12) ja 95/411/EY (13). Tässä asetuksessa olisi vahvistettava menettely, jolla myönnetään siirtymäkaudeksi takuut jokaiselle jäsenvaltiolle, jolla on hyväksytty kansallinen valvontaohjelma, joka vastaa kyseisten eläinperäisten elintarvikkeiden osalta Suomelle ja Ruotsille hyväksyttyä ohjelmaa. Salmonellan ja tiettyjen muiden elintarvikkeiden kautta tarttuvien zoonoosien aiheuttajien valvonnasta 17 päivänä marraskuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2160/2003 (14) säädetään vastaavasta menettelystä elävien eläinten ja siitosmunien osalta.

(18)

On asianmukaista soveltaa tässä asetuksessa säädettyjä rakenteellisia vaatimuksia ja hygieniavaatimuksia kaikentyyppisiin laitoksiin, myös pienyrityksiin ja siirrettäviin teurastamoihin.

(19)

Joustavuutta tarvitaan, jotta perinteisten menetelmien käyttöä voidaan jatkaa kaikissa elintarvikkeiden tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa, ja suhteessa laitosten rakenteellisiin vaatimuksiin. Joustavuudella on erityisen suuri merkitys erityisten maantieteellisten haittojen alaisille alueille, mukaan lukien perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut syrjäisimmät alueet. Joustavuus ei saisi kuitenkaan vaarantaa elintarvikehygienian tavoitteita. Lisäksi kaikilla hygieniasääntöjen mukaisesti tuotetuilla elintarvikkeilla on normaalisti vapaa liikkuvuus yhteisössä, minkä vuoksi jäsenvaltioiden joustavan toiminnan sallivan menettelyn olisi oltava täysin avoin. Sen olisi edellytettävä, kun se on tarpeen erimielisyyksien ratkaisemiseksi, että asetuksella (EY) N:o 178/2002 perustetussa elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa keskustellaan asiasta ja että komissio sovittaa yhteen toiminnan ja toteuttaa tarvittavia tomenpiteitä.

(20)

Mekaanisesti erotetun lihan määritelmän olisi oltava yleisluonteinen ja katettava kaikki mekaanisen erottelun menetelmät. Alan nopean teknisen kehittymisen vuoksi joustava määritelmä on asianmukainen. Mekaanisesti erotettua lihaa koskevien vaatimusten olisi kuitenkin oltava erilaisia riippuen eri menetelmillä saatavan tuotteen riskin arvioinnista.

(21)

Elintarvikealan toimijoiden, rehuala mukaan lukien, välillä on vuorovaikutusta, ja eläinten terveyttä, eläinten hyvinvointia ja kansanterveyttä koskevat näkökohdat ovat yhteydessä toisiinsa tuotannon, käsittelyn ja jakelun kaikissa vaiheissa. Tämä edellyttää elintarvikeketjun eri toimijoiden välistä riittävää tiedonvaihtoa alkutuotannosta vähittäiskauppaan.

(22)

Yhteisön markkinoille saatetun metsästetyn luonnonvaraisen riistan asianmukaisten tarkastusten varmistamiseksi olisi metsästetyt eläimet ja niiden sisäelimet toimitettava post mortem -tarkastusta varten riistan käsittelylaitokseen. Tiettyjen metsästysperinteiden säilyttämiseksi elintarvikkeiden turvallisuutta vaarantamatta on kuitenkin asianmukaista antaa koulutusta metsästäjille, jotka saattavat luonnonvaraista riistaa markkinoille ihmisravinnoksi. Näin metsästäjät kykenisivät tutkimaan luonnonvaraisen riistan alustavasti jo paikan päällä. Koulutettuja metsästäjiä ei näin ollen tarvitse vaatia luovuttamaan kaikkia sisäelimiä riistan käsittelylaitokseen post mortem -tarkastusta varten, jos he tekevät alustavan tutkimuksen toteamatta poikkeavuuksia tai vaaraa. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava vahvistaa erityiset riskit huomioon ottavia tiukempia sääntöjä alueillaan.

(23)

Tässä asetuksessa olisi vahvistettava raakamaitoa koskevat vaatimukset, joita sovelletaan siihen saakka, kun hyväksytään sen markkinoille saattamista koskevat uudet vaatimukset. Kyseisten vaatimusten olisi oltava kynnysarvoja, mikä merkitsee sitä, että niiden ylittyessä elintarvikealan toimijoiden on ryhdyttävä korjaaviin toimiin ja ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle. Vaatimusten ei tulisi olla enimmäismääriä, joiden ylittyessä raakamaitoa ei voida saattaa markkinoille. Tämä merkitsee sitä, että raakamaitoa, joka ei ole täysin vaatimusten mukaista, voidaan tietyissä olosuhteissa käyttää turvallisesti ihmisravinnoksi, jos asianmukaiset toimenpiteet toteutetaan. Suoraan ihmisravinnoksi tarkoitetun raakamaidon ja raakakerman osalta on aiheellista sallia jäsenvaltioille asianmukaisten terveystoimenpiteiden säilyttäminen tai laatiminen sen varmistamiseksi, että tämän asetuksen tavoitteet saavutetaan niiden alueella.

(24)

On asianmukaista, että meijerituotteiden valmistukseen käytettävää raakamaitoa koskevat vaatimukset ovat kolme kertaa niin korkeat kuin tilalta kerättyä raakamaitoa koskevat vaatimukset. Jalostettujen meijerituotteiden valmistukseen käytettävää maitoa koskeva vaatimus on absoluuttinen arvo, kun taas tilalta kerättyä raakamaitoa koskeva vaatimus on keskimääräinen arvo. Tässä asetuksessa esitettyjen lämpötilavaatimusten noudattaminen ei pysäytä kaikkien bakteerien kasvua kuljetuksen ja varastoinnin aikana.

(25)

Tämä uudelleenlaatiminen merkitsee sitä, että nykyiset hygieniasäännöt voidaan kumota. Tämä tapahtuu elintarvikehygieniasta ja eräiden ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden tuotantoa ja markkinoille saattamista koskevista terveyssäännöistä annettujen direktiivien kumoamisesta ja direktiivien 89/662/ETY ja 91/67/ETY muuttamisesta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2004/41/EY (15).

(26)

Lisäksi tämän asetuksen munia koskevat säännöt korvaavat tietyntyyppisten munien markkinoille saattamista koskevista erityisistä terveysvaatimuksista 20 päivänä kesäkuuta 1994 tehdyssä neuvoston päätöksessä 94/371/EY (16) olevat säännöt, jotka neuvoston direktiivin 92/118/ETY (17) liitteen II kumoaminen tekee mitättömiksi.

(27)

Elintarvikehygieniaa koskevan yhteisön lainsäädännön olisi perustuttava tieteellisiin lausuntoihin. Tämän vuoksi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista olisi kuultava aina tarvittaessa.

(28)

Teknisen ja tieteellisen edistyksen huomioon ottamiseksi olisi varmistettava komission ja jäsenvaltioiden välinen tiivis ja tehokas yhteistyö elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa.

(29)

Tämän asetuksen vaatimuksia olisi sovellettava vasta kun elintarvikehygieniaa koskevan uuden lainsäädännön kaikki osat ovat tulleet voimaan. On myös asianmukaista säätää vähintään 18 kuukauden siirtymäkaudesta uusien sääntöjen voimaantulon ja niiden soveltamisen välillä, jotta asianomaiset teollisuudenalat voivat mukautua niihin.

(30)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY mukaisesti (18),

a)

alkutuotantoon yksityiseen kotikäyttöön;

b)

elintarvikkeiden valmistukseen, käsittelyyn tai varastointiin kotona yksityiseen kotikäyttöön;

c)

alkutuotannon tuotteiden toimittamiseen pieninä määrinä tuottajan toimesta suoraan lopulliselle kuluttajalle tai paikallisille vähittäisliikkeille, jotka toimittavat tuotteet suoraan lopulliselle kuluttajalle;

d)

tuottajiin, jotka toimittavat tilalla teurastettujen jäniseläinten ja siipikarjan lihaa pieninä määrinä suoraan lopulliselle kuluttajalle tai paikallisiin vähittäisliikkeisiin, jotka toimittavat kyseisen lihan suoraan lopulliselle kuluttajalle tuoreena lihana;

e)

metsästäjiin, jotka toimittavat luonnonvaraista riistaa tai luonnonvaraisen riistan lihaa pieninä määrinä suoraan lopulliselle kuluttajalle tai paikallisille vähittäisliikkeille, jotka toimittavat tuotteet suoraan lopulliselle kuluttajalle.

5.

a)

asianomaisia eläinten terveyttä ja kansanterveyttä koskevia sääntöjä sekä tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevien tiukempien sääntöjen soveltamista;

b)

eläinten hyvinvointia koskevia vaatimuksia;

ja

c)

eläinten tunnistamista ja eläinperäisten tuotteiden jäljitettävyyttä koskevia vaatimuksia.

1)

asetuksen (EY) N:o 178/2002 määritelmiä;

2)

asetuksen (EY) N:o 852/2004 määritelmiä;

3)

liitteen I määritelmiä;

ja

4)

liitteiden II ja III teknisiä määritelmiä.

a)

vastaavat asetuksen (EY) N:o 852/2004 ja tämän asetuksen liitteiden II ja III asiaa koskevia vaatimuksia sekä elintarvikelainsäädännön muita asiaa koskevia vaatimuksia;

ja

b)

toimivaltainen viranomainen on rekisteröinyt tai, jos 2 kohdan nojalla sitä edellytetään, hyväksynyt.

a)

alkutuotantoa;

b)

kuljetustoimintaa;

c)

sellaisten tuotteiden varastointia, jotka eivät edellytä lämpötilasäädettyjä varastointiolosuhteita;

tai

d)

muuta vähittäiskauppaa kuin sitä, johon tätä asetusta sovelletaan 1 artiklan 5 kohdan b alakohdan mukaisesti.

a)

antanut laitokselle paikalla suoritetun tarkastuksen perusteella lupaa toimia;

tai

b)

antanut laitokselle ehdollista lupaa.

a)

hyväksyttävä 2 kohdan mukaisesti ja se on saattanut eläinperäisiä tuotteita markkinoille yhteisön lainsäädännön mukaisesti välittömästi ennen tämän asetuksen soveltamista;

tai

b)

lajiltaan sellainen, jonka osalta hyväksymistä ei edellytetty ennen tämän asetuksen soveltamista.

a)

asetuksen (EY) N:o 854/2004 mukaisesti käytetty terveysmerkki;

tai

b)

tämän asetuksen liitteessä II olevan I jakson mukaisesti käytetty tunnistusmerkki, kun mainitussa asetuksessa ei edellytetä terveysmerkin käyttämistä.

a)

lähettäjämaana toimiva kolmas maa on asetuksen (EY) N:o 854/2004 11 artiklan mukaisesti laaditussa luettelossa kolmansista maista, joista kyseisen tuotteen tuonti on sallittua;

b)

c)

tuote täyttää:

ja

d)

todistuksia ja asiakirjoja soveltuvissa tapauksissa koskevat asetuksen (EY) N:o 854/2004 14 artiklan vaatimukset täyttyvät.

a)

tuotteet saatetaan tarkastettaviksi maahan tuotaessa direktiivin 97/78/EY (20) mukaisesti;

b)

tuonti täyttää direktiivin (EY) N:o 2002/99/EY (21) vaatimukset;

ja

c)

niiden valvonnassa olevat, tuonnin jälkeen tapahtuvat toiminnot suoritetaan liitteen III vaatimusten mukaisesti.

a)

laatia asiakirjamalleja;

ja

b)

edellyttää sähköisten asiakirjojen käyttämistä.

a)

naudan ja sian liha, mukaan lukien jauheliha, mutta sulkien pois raakalihavalmisteet ja mekaanisesti erotettu liha;

b)

seuraavan siipikarjan liha: kotieläiminä pidetyt kanat, kalkkunat, helmikanat, ankat ja hanhet, mukaan lukien jauheliha, mutta sulkien pois raakalihavalmisteet ja mekaanisesti erotettu liha;

ja

c)

munat.

2.

a)

1 ja 2 kohdan vaatimuksia voidaan saattaa ajan tasalle, jotta voitaisiin ottaa huomioon erityisesti jäsenvaltioiden valvontaohjelmien muutokset tai mikrobiologisten vaatimusten vahvistaminen asetuksen (EY) N:o 852/2004 mukaisesti;

ja

b)

2 kohdassa vahvistetut säännöt voidaan kaikkien 1 kohdassa tarkoitettujen elintarvikkeiden osalta ulottaa kokonaisuudessaan tai osittain koskemaan mitä tahansa jäsenvaltiota tai jäsenvaltion aluetta, jolla on Ruotsin ja Suomen osalta hyväksyttyä ohjelmaa vastaavaksi tunnustettu valvontaohjelma kyseisten eläinperäisten elintarvikkeiden osalta.

a)

hyvän käytännön ohjeistojen kehittäminen;

b)

asetuksen (EY) N:o 852/2004 5 artiklan mukaisten HACCP-periaatteisiin perustuvien järjestelmien täytäntöönpanosta saadut kokemukset;

c)

teknologian kehitys ja niistä aiheutuvat käytännön seuraukset sekä kuluttajien odotukset elintarvikkeiden koostumuksen osalta;

d)

tieteelliset ohjeet, erityisesti uudet riskinarvioinnit;

e)

elintarvikkeiden mikrobiologiset ja lämpötilaa koskevat vaatimukset;

ja

f)

kulutustottumuksien muutokset.

4.

a)

annettava yksityiskohtainen selvitys vaatimuksista, joita jäsenvaltion mielestä on mukautettava, ja toivotun mukautuksen luonteesta;

b)

kuvailtava kyseiset elintarvikkeet ja laitokset;

c)

selitettävä mukauttamisen syyt, mukaan luettuna tarvittaessa tiivistelmä suoritetusta vaara-analyysista ja toteutettavista toimista sen varmistamiseksi, että mukauttaminen ei vaaranna tämän asetuksen tavoitteita;

ja

d)

annettava kaikki muut asiaan kuuluvat tiedot.

a)

noudattaen 6 kohdan mukaisesti tehtyä päätöstä;

b)

jos yhden kuukauden kuluttua 6 kohdassa mainitun määräajan päättymisestä komissio ei ole ilmoittanut jäsenvaltioille, että se on saanut kirjallisia huomautuksia tai että se aikoo 6 kohdan mukaisesti ehdottaa päätöksen tekemistä;

tai

c)

8 kohdan mukaisesti.

a)

kielletään suoraan ihmisravinnoksi tarkoitetun raakamaidon tai raakakerman saattaminen markkinoille sen alueella tai rajoitetaan sitä;

tai

b)

sallitaan toimivaltaisen viranomaisen luvalla sellaisen raakamaidon käyttö, joka ei täytä liitteessä III olevassa IX jaksossa säädettyjä vaatimuksia pesäkemäärän ja somaattisten solujen määrän osalta valmistettaessa juustoja, joiden kypsytysaika on vähintään 60 päivää, sekä kyseisten juustojen valmistuksen yhteydessä saatavien meijerituotteiden käyttö edellyttäen, että se ei vaikuta tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamiseen.

1.

lihan lämpimänä kuljettamista koskevia sääntöjä;

2.

sen määrittämistä, mikä mekaanisesti erotetun lihan kalsiumpitoisuus ei ole merkittävästi korkeampi kuin jauhelihan;

3.

muita käsittelyjä, joita voidaan soveltaa jalostuslaitoksessa B- tai C-luokan tuotantoalueilta peräisin oleviin eläviin simpukoihin, joita ei ole puhdistettu tai sijoitettu uuteen paikkaan;

4.

merellisten biotoksiinien hyväksyttyjen testausmenetelmien määrittämistä;

5.

muiden eläviä simpukoita koskevien terveysvaatimusten vahvistamista yhteistyössä yhteisön vertailulaboratorion kanssa, mukaan lukien:

6.

terveysvaatimuksista tai -tarkastuksista säätämistä silloin, kun on tieteellisesti perusteltu, että näitä tarvitaan kansanterveyden suojaamiseksi;

7.

liitteessä III olevan VII jakson IX luvun ulottamista muihin eläviin simpukoihin kuin kampasimpukoihin (Pectinidae);

8.

perusteiden määrittelemistä sen määrittämiseksi, milloin epidemiologisen tiedon mukaan pyyntialue ei ole terveysuhka loisten osalta, ja näin ollen sen määrittämiseksi, milloin toimivaltainen viranomainen voi antaa elintarvikealan toimijalle luvan olla pakastamatta kalastustuotteita liitteessä III olevan VIII jakson III luvun D osan mukaisesti;

9.

tuoreusvaatimusten sekä histamiinin ja haihtuvan kokonaistypen raja-arvojen vahvistamista kalastustuotteiden osalta;

10.

sellaisen raakamaidon, joka ei täytä liitteessä III olevassa IX jaksossa säädettyjä vaatimuksia pesäkemäärän ja somaattisten solujen määrän osalta, käytön sallimista tiettyjen maitotuotteiden valmistamiseen;

11.

raakamaidon kaikkien lääkeainejäämien suurimman sallitun kokonaismäärän vahvistamista, tämän kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 96/23/EY (22) soveltamista;

ja

12.

vastaavien käsittelyjen hyväksymistä gelatiinin tai kollageenin valmistamiseksi.

a)

asetus (EY) N:o 852/2004 elintarvikehygieniasta;

b)

asetus (EY) N:o 854/2004 ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä;

ja

c)

direktiivi 2004/41/EY.

—

luonnonvaraisia sorkka- ja kavioeläimiä ja jäniseläimiä sekä muita maanisäkkäitä, joita metsästetään ihmisravinnoksi ja joita pidetään kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavan lain mukaisesti luonnonvaraisena riistana, mukaan luettuina nisäkkäät, jotka elävät suljetulla alueella samanlaisissa vapausolosuhteissa kuin luonnonvarainen riista,

ja

—

luonnonvaraisia lintuja, joita metsästetään ihmisravinnoksi.

—

eläinperäisiä elintavikkeita mukaan luettuina hunaja ja veri,

—

ihmisravinnoksi tarkoitettuja eläviä simpukoita, eläviä piikkinahkaisia, eläviä vaippaeläimiä ja eläviä merikotiloita,

ja

—

muita eläimiä, jotka on tarkoitus valmistaa toimitettavaksi elävinä lopulliselle kuluttajalle;

1.

Tunnistusmerkki on tehtävä ennen kuin tuote lähtee laitoksesta.

2.

Tuotteeseen ei kuitenkaan tarvitse laittaa uutta merkkiä, ellei sen pakkausta ja/tai käärettä ole poistettu tai ellei sitä jatkojalosteta toisessa laitoksessa, jolloin uudessa merkissä on oltava sen laitoksen hyväksymisnumero, jossa mainitut toimet toteutetaan.

3.

Tunnistusmerkkiä ei tarvitse laittaa muniin, joiden pakkausmerkintöjä ja merkintää koskevista vaatimuksista säädetään asetuksessa (EY) N:o 1907/90 (23).

4.

Elintarvikealan toimijoilla on asetuksen (EY) N:o 178/2002 18 artiklan mukaisesti oltava järjestelmät ja menettelyt, joilla voidaan tunnistaa elintarvikealan toimijat, joilta ne ovat saaneet ja joille ne ovat toimittaneet eläinperäisiä tuotteita.

5.

Merkin on oltava luettava, pysyvä ja laadittu helposti luettavin kirjaimin. Sen on oltava selvästi esillä toimivaltaisia viranomaisia varten.

6.

Merkissä on oltava laitoksen sijaintimaan nimi, joka voi olla kirjoitettu kokonaan tai ilmaistu kaksikirjaimisella lyhenteellä asiaankuuluvan ISO-standardin mukaisesti.

Jäsenvaltioiden osalta kyseiset lyhenteet ovat kuitenkin AT, BE, DE, DK, ES, FI, FR, GR, IE, IT, LU, NL, PT, SE ja UK.

Elintarvikealan toimijat voivat käyttää edelleen ennen tämän asetuksen voimaantuloa tilaamiaan varastoja ja laitteita, kunnes ne ovat loppuneet tai ne on korvattava.

7.

Merkissä on oltava laitoksen hyväksymisnumero. Jos laitos valmistaa sekä elintarvikkeita, joihin sovelletaan tätä asetusta, että elintarvikkeita, joihin sitä ei sovelleta, elintarvikealan toimija voi käyttää molemmissa samaa tunnistusmerkkiä.

8.

Yhteisössä sijaitsevan laitoksen osalta merkin on oltava soikea, ja siinä on oltava lyhenne CE, EC, EF, EG, EK tai EY.

9.

Merkki voidaan eri eläinperäisten tuotteiden esillepanon mukaan liittää suoraan tuotteeseen, kääreeseen tai pakkaukseen tai painaa tuotteeseen, kääreeseen tai pakkaukseen kiinnitettävään pakkausmerkintään. Merkki voi olla myös kestävästä materiaalista tehty lappu, jota ei voi irrottaa.

10.

Jos pakkaus sisältää paloiteltua lihaa tai muita eläimen osia, merkin on oltava pakkaukseen kiinnitetyssä tai pakkaukseen painetussa etiketissä niin, että se tuhoutuu pakkausta avattaessa. Tämä ei kuitenkaan ole tarpeen, jos avaaminen tuhoaa pakkauksen. Jos kääre suojaa tuotetta yhtä hyvin kuin pakkaus, merkki voidaan kiinnittää kääreeseen.

11.

Kuljetussäiliöissä tai suurissa pakkauksissa olevien eläinperäisten tuotteiden, jotka on tarkoitettu muussa laitoksessa myöhemmin käsiteltäviksi, jalostettaviksi, käärittäviksi tai pakattaviksi, merkki voi olla säiliön tai pakkauksen ulkopinnalla.

12.

Kuljetettaessa nestemäisiä, rakeisia tai jauhemaisia eläinperäisiä tuotteita irtolastina ja kalastustuotteita irtolastina tunnistusmerkkiä ei tarvita, jos saateasiakirjat sisältävät 6, 7 ja tarvittaessa 8 kohdassa tarkoitetut tiedot.

13.

Kun eläinperäiset tuotteet ovat lopulliselle kuluttajalle suoraan toimitettavaksi tarkoitetussa pakkauksessa, merkin merkitseminen ainoastaan pakkauksen ulkopuolelle riittää.

14.

Jos merkki on suoraan eläinperäisessä tuotteessa, käytettyjen värien on oltava elintarvikkeiden väriaineita koskevien yhteisön sääntöjen mukaisesti sallittuja.

1.

Teurastamoja hoitavien elintarvikealan toimijoiden on varmistettava, että heidän asetuksen (EY) N:o 852/2004 5 artiklan yleisten vaatimusten mukaisesti toteuttamansa toimenpiteet täyttävät vaara-analyysissa tarpeellisiksi katsotut vaatimukset ja 2 kohdassa mainitut erityisvaatimukset.

2.

Menettelyjen on taattava se, että jokainen teurastamoihin hyväksytty eläin tai tarvittaessa eläinerä täyttää seuraavat edellytykset:

3.

Jos elintarvikealan toimija ei pysty täyttämään jotain 2 kohdassa lueteltua vaatimusta, hänen on ilmoitettava siitä virkaeläinlääkärille ja toteutettava aiheelliset toimenpiteet.

1.

Teurastamotoiminnan harjoittajat eivät saa hyväksyä eläimiä teurastamoihin ennen kuin ne ovat pyytäneet ja niille on toimitettu alkuperätilalla pidettyyn kirjanpitoon sisältyvät asiaankuuluvat elintarvikkeiden turvallisuutta koskevat asetuksen (EY) N:o 852/2004 mukaiset tiedot.

2.

Teurastamotoiminnan harjoittajille on toimitettava nämä tiedot vähintään 24 tuntia ennen eläinten saapumista teurastamoon lukuun ottamatta 7 kohdassa mainittuja tapauksia.

3.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen asiaankuuluvien elintarvikkeiden turvallisuutta koskevien tietojen on katettava seuraavat seikat:

4.

5.

Elintarvikealan toimijoiden, jotka ovat päättäneet päästää eläimet teurastamoihin arvioituaan asiaankuuluvat elintarvikeketjua koskevat tiedot, on asetettava tiedot virkaeläinlääkärin saataville viipymättä ja vähintään 24 tuntia ennen eläimen tai eläinerän saapumista lukuun ottamatta 7 kohdassa mainittuja tapauksia. Eläintarvikealan toimijan on ilmoitettava virkaeläinlääkärille kaikista sellaisista tiedoista, jotka antavat aiheen epäillä kyseisen eläimen terveydentilaa ennen ante mortem -tarkastusta.

6.

Jos eläin tulee teurastamoon ilman elintarvikeketjua koskevia tietoja, teurastamotoiminnan harjoittajan on ilmoitettava tästä viipymättä virkaeläinlääkärille. Eläintä ei saa teurastaa ennen kuin virkaeläinlääkäri antaa siihen luvan.

7.

Elintarvikeketjua koskevat tiedot voidaan toimivaltaisen viranomaisen luvalla toimittaa teurastamoon eläimen mukana eikä vähintään 24 tuntia aiemmin, kun kyseessä ovat:

Teurastamotoiminnan harjoittajien on arvioitava asiaankuuluvat tiedot. Jos ne hyväksyvät eläimet teurastettaviksi, niiden on annettava virkaeläinlääkärille a ja c alakohdassa mainitut asiakirjat. Eläimiä ei saa teurastaa tai käsitellä ennen kuin virkaeläinlääkäri antaa siihen luvan.

8.

Elintarvikealan toimijoiden on tarkastettava kotieläiminä pidettävien kavioeläinten mukana toimitetut passit sen varmistamiseksi, että eläin on tarkoitettu teurastettavaksi ihmisravinnoksi. Jos ne hyväksyvät eläimen teurastettavaksi, niiden on toimitettava passi virkaeläinlääkärille.

1.

Eläimiä on käsiteltävä varovasti kokoamisen ja kuljetuksen aikana, eikä niille saa aiheutua tarpeetonta kärsimystä.

2.

Eläimiä, joissa on taudinoireita tai jotka ovat peräisin karjoista, joiden tiedetään olevan kansanterveyden kannalta merkittävien taudinaiheuttajien saastuttamia, saadaan kuljettaa teurastamoon ainoastaan, jos toimivaltainen viranomainen sen sallii.

1.

2.

Lihan saastumisen välttämiseksi teurastamoissa:

3.

Teurastamoissa on oltava joko mahdollisuus desinfioida välineet kuumalla vedellä, jonka lämpötila on vähintään 82 °C, tai jokin vaihtoehtoinen järjestelmä, jolla on vastaava vaikutus.

4.

Suojaamatonta lihaa käsittelevän henkilökunnan käyttämien käsienpesulaitteiden hanojen on oltava niin suunniteltu, että estetään saastumisen leviäminen.

5.

Teurastamoissa on oltava lukittavat tilat jälkitarkastukseen otetun lihan kylmävarastointia varten ja erilliset lukittavat tilat ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi todetun lihan varastointia varten.

6.

Teurastamoissa on oltava erillinen paikka asianmukaisine laitteineen karjankuljetusvälineiden puhdistusta, pesemistä ja desinfiointia varten. Teurastamoissa ei kuitenkaan tarvitse olla näitä paikkoja ja välineitä, jos toimivaltainen viranomainen sen sallii ja lähistöllä on muita virallisesti hyväksyttyjä paikkoja ja välineitä.

7.

Teurastamoissa on oltava lukittavat tilat, jotka on varattu sairaiden tai sairaiksi epäiltyjen eläinten teurastukseen. Tämä ei ole tarpeen, jos teurastus tapahtuu muissa toimivaltaisen viranomaisen tähän tarkoitukseen varaamissa tiloissa tai tavanomaisen teurastuksen lopussa.

8.

Jos lanta tai ruoansulatuskanavan sisältö varastoidaan teurastamoissa, niissä on oltava erityinen alue tai paikka tätä tarkoitusta varten.

9.

Teurastamoissa on oltava asianmukaisesti varustettu lukittava tila tai tarvittaessa huone, joka on varattu yksinomaan eläinlääkärin käyttöön.

1.

Leikkaamot on rakennettu siten, että lihan saastumiselta vältytään erityisesti:

2.

Leikkaamoissa on oltava erilliset varastotilat pakatulle ja suojaamattomalle lihalle, paitsi jos niitä varastoidaan eri aikoina tai siten, että pakkausmateriaali ja varastointitapa eivät voi aiheuttaa lihan saastumista.

3.

Leikkaamoissa on oltava siten varustetut leikkaamotilat, että varmistetaan V luvussa säädettyjen vaatimusten noudattaminen.

4.

Leikkaamoissa on oltava suojaamatonta lihaa käsittelevän henkilökunnan käyttöä varten käsienpesulaitteet, joiden hanat on suunniteltu niin, että estetään saastumisen leviäminen.

5.

Leikkaamoissa on oltava mahdollisuus desinfioida välineet kuumalla vedellä, jonka lämpötila on vähintään 82 °C, tai jokin vaihtoehtoinen järjestelmä, jolla on vastaava vaikutus.

1.

Kun eläimet on tuotu teurastamoon, niiden teurastamista ei saa viivyttää tarpeettomasti. Silloin kun se on eläinten hyvinvointia koskevista syistä tarpeen, eläimille on annettava lepoaikaa ennen teurastusta.

2.

3.

Teurastettaviksi lähetetyt eläimet tai tapauksen mukaan jokainen eläinerä on merkittävä siten, että niiden alkuperä voidaan jäljittää.

4.

Eläinten on oltava puhtaita.

5.

Teurastamotoiminnan harjoittajien on noudatettava toimivaltaisen viranomaisen asetuksen (EY) N:o 854/2004 mukaisesti nimeämän eläinlääkärin ohjeita sen varmistamiseksi, että kunkin teurastettavan eläimen ante mortem -tarkastus tehdään soveltuvissa olosuhteissa.

6.

Teurastushalliin tuodut eläimet on teurastettava ilman tarpeetonta viivytystä.

7.

Tainnutus, verenlasku, nylkeminen, sisäelinten poistaminen ja muu käsittely on tehtävä ilman tarpeetonta viivytystä ja välttäen lihan saastumista. Erityisesti:

8.

Ruho ja muut ihmisten ravinnoksi tarkoitetut ruhon osat on nyljettävä kokonaan sikoja, lampaiden ja vuohien päätä sekä vasikoiden päätä ja sorkkia lukuun ottamatta. Päät ja sorkat on käsiteltävä niin, että muun lihan saastumiselta vältytään.

9.

Jos sikoja ei nyljetä, niiden karvat on poistettava välittömästi. Kalttausvedestä aiheutuvan saastumisriskin on oltava mahdollisimman pieni. Kalttauksessa voidaan käyttää vain hyväksyttyjä lisäaineita. Siat on huuhdeltava juomakelpoisella vedellä läpikotaisin kalttauksen jälkeen.

10.

Ruhoissa ei saa olla näkyvää ulostekontaminaatiota. Kaikki näkyvä saastuminen on poistettava viipymättä viimeistelemällä tai vaikutukseltaan vastaavalla vaihtoehtoisella tavalla.

11.

Ruhot ja muut eläimen osat eivät saa olla kosketuksissa lattioihin, seiniin tai työtasoihin.

12.

Teurastamotoiminnan harjoittajien on noudatettava toimivaltaisen viranomaisen ohjeita sen varmistamiseksi, että kaikkien teurastettujen eläinten post mortem -tarkastus tehdään soveltuvissa olosuhteissa asetuksen (EY) N:o 854/2004 mukaisesti.

13.

Siihen asti kun post mortem -tarkastus on suoritettu loppuun, on tarkastuksen kohteena olevan teurastetun eläimen osat:

Jos siittimessä ei ole tautien aiheuttamia muutoksia, se voidaan kuitenkin hävittää välittömästi.

14.

Molemmista munuaisista on poistettava niitä ympäröivä rasvakudos. Naudoilta, sioilta ja kavioeläimiltä on poistettava myös munuaisia ympäröivä kapseli.

15.

Jos useiden eläinten veri tai muut eläimen osat kerätään samaan astiaan ennen post mortem -tarkastuksen loppuun saattamista, koko säiliön sisältö on luokiteltava ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi, jos yhden kyseessä olevan eläimen ruho todetaan ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi.

16.

Post mortem -tarkastuksen jälkeen:

17.

Teurastuksen ja post mortem -tarkastuksen päätyttyä liha on varastoitava tämän jakson VII luvussa säädettyjen vaatimusten mukaisesti.

18.

Edelleen käsiteltäviksi tarkoitetut:

19.

Laitoksen, joka on hyväksytty eri eläinlajien teurastamista varten tai tarhatun ja luonnonvaraisen riistan ruhojen käsittelyä varten, on toimittava ristikontaminaation estämiseksi käsittelemällä eri eläinlajit joko eri aikaan tai eri tiloissa. Käytettävissä on oltava erilliset tilat tilalla teurastetun tarhatun riistan ja luonnonvaraisen riistan nylkemättömien ruhojen vastaanottoon ja säilytykseen.

20.

Mikäli teurastamossa ei ole lukittavia, sairaiden tai sairaiksi epäiltyjen eläinten teurastukseen tarkoitettuja tiloja, tällaisten eläinten teurastukseen käytetyt tilat on puhdistettava, pestävä ja desinfioitava virallisessa valvonnassa ennen muiden eläinten teurastuksen aloittamista uudelleen.

1.

Kotieläiminä pidettyjen sorkka- ja kavioeläinten ruhot voidaan leikata teurastamoissa puoliruhoiksi tai neljänneksiksi ja puoliruhot enintään kolmeen tukkuosaan. Muu leikkaaminen ja luiden poistaminen on tehtävä leikkaamossa.

2.

Lihan käsittely on järjestettävä siten, että saastuminen estetään tai minimoidaan. Tätä varten elintarvikealan toimijoiden on huolehdittava erityisesti siitä, että:

3.

Luiden poistaminen ja leikkaaminen voidaan kuitenkin suorittaa ennen 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun lämpötilan saavuttamista VII luvun 3 kohdan mukaisesti.

4.

Luiden poistaminen ja leikkaaminen voidaan suorittaa ennen 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun lämpötilan saavuttamista myös, kun leikkaamo sijaitsee teurastustilojen yhteydessä. Tässä tapauksessa liha on siirrettävä leikkaamoon joko suoraan teurastustiloista tai jäähdytystilassa odottamisen jälkeen. Välittömästi leikkaamisen ja tapauksen mukaan pakkaamisen jälkeen liha on jäähdytettävä 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun lämpötilaan.

1.

Muutoin terveen eläimen on täytynyt joutua onnettomuuteen, jonka vuoksi sitä ei eläimen hyvinvointiin liittyvistä syistä ole kuljetettu teurastamoon.

2.

Eläinlääkärin on tehtävä eläimelle ante mortem -tarkastus.

3.

Teurastettu eläin, josta on laskettu veri, on kuljetettava teurastamoon hygieenisesti ja ilman tarpeetonta viivytystä. Maha ja suolet voidaan poistaa paikalla eläinlääkärin valvonnassa, mutta muu käsittely ei ole sallittua. Poistetut suolet on kuljetettava teurastetun eläimen mukana teurastamoon ja merkittävä kuuluvaksi kyseiselle eläimelle.

4.

Jos teurastuksen ja teurastamoon saapumisen välillä on kulunut yli kaksi tuntia, eläin on jäähdytettävä. Aktiivinen jäähdytys ei ole välttämätöntä, jos ilmasto-olosuhteet tämän sallivat.

5.

Teurastetun eläimen mukana on oltava teurastamoon kuljetettaessa eläimen kasvattaneen elintarvikealan toimijan ilmoitus, josta käyvät ilmi eläimen tunnistetiedot sekä eläinlääkkeet tai muut eläimelle annetut hoidot, hoidon päivämäärät ja varoajat.

6.

Teurastamoon kuljetettaessa teurastetun eläimen mukana on oltava eläinlääkärin antama ilmoitus, josta ilmenee ante mortem -tarkastuksen hyväksyttävä lopputulos, hätäteurastuksen päivämäärä, ajankohta ja syy sekä eläinlääkärin mahdollisesti antaman hoidon luonne.

7.

Teurastetun eläimen on oltava elintarvikkeeksi kelpaava asetuksen (EY) N:o 854/2004 mukaisesti teurastamossa suoritetun post mortem -tarkastuksen, mukaan lukien hätäteurastustapauksissa vaadittujen mahdollisten lisätarkastuksen, perusteella.

8.

Elintarvikealan toimijan on noudatettava kaikkia ohjeita, jotka virkaeläinlääkäri mahdollisesti antaa post mortem -tarkastuksen jälkeen lihan käyttämisestä.

9.

Elintarvikealan toimijat eivät saa saattaa markkinoille hätäteurastettujen eläinten lihaa, ellei eläimellä ole erityistä terveysmerkkiä, jota ei voi erehtyä pitämään asetuksen (EY) N:o 854/2004 mukaisena terveysmerkkinä eikä tämän asetuksen liitteessä II olevan I jakson mukaisena tunnistusmerkkinä. Tällaista lihaa voi saattaa markkinoille ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, jossa teurastus tapahtuu, ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

1.

2.

Lihan on saavutettava 1 kohdassa määritelty lämpötila, ja sen on pysyttävä siinä varastoinnin aikana.

3.

Lihan on saavutettava 1 kohdassa määritelty lämpötila ennen kuljetusta, ja sen on pysyttävä siinä kuljetuksen aikana. Kuljetus voi kuitenkin tapahtua myös toimivaltaisen viranomaisen luvalla erityistuotteiden tuotantoa varten sillä edellytyksellä, että:

4.

Pakastettavaksi tarkoitettu liha on pakastettava ilman tarpeetonta viivytystä, huomioon ottaen tarvittaessa pakastamista edeltävä vakioitumisaika.

5.

Suojaamaton liha on varastoitava ja kuljetettava erillään pakatusta lihasta, paitsi jos se varastoidaan tai kuljetetaan eri aikoina tai siten, että pakkausmateriaali ja varastointi- tai kuljetustapa eivät voi aiheuttaa lihan saastumista.

1.

Eläimiä on käsiteltävä varovasti kokoamisen ja kuljetuksen aikana, eikä niille saa aiheutua tarpeetonta kärsimystä.

2.

Eläimiä, joissa on taudinoireita tai jotka ovat peräisin karjoista, joiden tiedetään olevan kansanterveyden kannalta merkittävien taudinaiheuttajien saastuttamia, saadaan kuljettaa teurastamoon ainoastaan, jos toimivaltainen viranomainen sen sallii.

3.

Eläinten teurastamoon ja mahdollisesti yksiköihin kuljetukseen käytettävien kuljetuslaatikoiden on oltava valmistettu ruostumattomasta materiaalista, ja ne on oltava helppo puhdistaa ja desinfioida. Elävien eläinten kokoamiseen ja kuljetukseen käytettävät kaikki laitteet on puhdistettava, pestävä ja desinfioitava välittömästi tyhjennyksen jälkeen ja tarvittaessa ennen seuraavaa käyttöä.

1.

Teurastamoissa on oltava huone tai katettu tila eläinten vastaanottamista ja teurastusta edeltävää tarkastusta varten.

2.

Lihan saastumisen välttämiseksi teurastamoissa:

3.

Teurastamoissa on oltava joko mahdollisuus desinfioida välineet kuumalla vedellä, jonka lämpötila on vähintään 82 °C, tai jokin vaihtoehtoinen järjestelmä, jolla on vastaava vaikutus.

4.

Suojaamatonta lihaa käsittelevän henkilökunnan käyttämien käsienpesulaitteiden hanojen on oltava niin suunniteltu, että estetään saastumisen leviäminen.

5.

Teurastamoissa on oltava lukittavat tilat jälkitarkastukseen otetun lihan kylmävarastointia varten ja erilliset lukittavat tilat elintarvikkeeksi kelpaamattomaksi todetun lihan varastointia varten.

6.

Teurastamoissa on oltava erillinen paikka asianmukaisine laitteineen seuraavien laitteiden puhdistusta, pesemistä ja desinfiointia varten:

Nämä paikat ja välineet eivät ole pakollisia b alakohdan osalta, jos lähistöllä on muita virallisesti hyväksyttyjä paikkoja ja välineitä.

7.

Teurastamoissa on oltava asianmukaisesti varustettu lukittava tila tai tarvittaessa huone, joka on varattu yksinomaan eläinlääkärin käyttöön.

1.

Elintarvikealan toimijoiden on varmistettava, että siipikarjan tai jäniseläinten lihaa käsittelevät leikkaamot täyttävät seuraavat vaatimukset.

2.

Jos seuraavia toimenpiteitä tehdään leikkaamossa:

elintarvikealan toimijoiden on varmistettava, että tätä tarkoitusta varten on erilliset tilat.

1.

2.

Teurastamotoiminnan harjoittajien on noudatettava toimivaltaisen viranomaisen ohjeita sen varmistamiseksi, että ante mortem -tarkastus tehdään soveltuvissa olosuhteissa.

3.

Silloin, kun laitokset on hyväksytty eri eläinlajien teurastamista varten tai tarhattujen sileälastaisten lintujen ja luonnonvaraisen pienriistan käsittelyä varten, on toimittava ristikontaminaation estämiseksi siten, että eri lajit käsitellään joko eri aikaan tai eri tiloissa. Tilalla teurastettujen sileälastaisten lintujen ruhojen ja luonnonvaraisen pienriistan ruhojen vastaanottoon ja säilytykseen on oltava erilliset tilat.

4.

Teurastamotilaan tuodut eläimet on teurastettava ilman tarpeetonta viivytystä.

5.

Tainnutus, verenlasku, nylkeminen tai kyniminen, sisäelinten poistaminen ja muu käsittely on tehtävä ilman tarpeetonta viivytystä siten, että vältetään lihan saastuminen. Erityisesti sisäelinten poistamisen aikana on estettävä ruoansulatuskanavan sisällön valuminen.

6.

Teurastamotoiminnan harjoittajien on noudatettava toimivaltaisen viranomaisen ohjeita sen varmistamiseksi, että post mortem -tarkastus tehdään soveltuvissa olosuhteissa varmistamalla erityisesti, että teurastetut eläimet voidaan tarkastaa asianmukaisesti.

7.

Post mortem -tarkastuksen jälkeen:

8.

Tarkastuksen ja sisäelinten poistamisen jälkeen teurastetut eläimet on puhdistettava ja jäähdytettävä enintään 4 °C:n lämpötilaan niin pian kuin mahdollista, paitsi jos liha leikataan vielä lämpimänä.

9.

Silloin kun ruhoille tehdään vesijäähdytys, on otettava huomioon seuraavaa:

10.

Sairaita, sairaiksi epäiltyjä eläimiä tai eläimiä, jotka teurastetaan tautien torjunta- tai valvontaohjelmien mukaisesti, ei saa teurastaa kyseisessä laitoksessa, ellei toimivaltainen viranomainen ole sitä sallinut. Tällaisessa tapauksessa teurastuksen on tapahduttava virallisessa valvonnassa, ja saastumisen estämiseksi on toteutettava toimia; tilat on puhdistettava ja desinfioitava ennen kuin niitä käytetään uudelleen.

1.

Lihan käsittely on järjestettävä siten, että saastuminen estetään tai minimoidaan. Tätä varten elintarvikealan toimijoiden on huolehdittava erityisesti siitä, että:

2.

Luut voidaan kuitenkin poistaa lihasta ja leikata sitä ennen kuin sen lämpötila saavuttaa 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun lämpötilan, jos leikkaamo on samassa paikassa kuin teurastustilat edellyttäen, että liha siirretään joko:

3.

Välittömästi leikkaamisen ja tapauksen mukaan pakkaamisen jälkeen liha on jäähdytettävä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun lämpötilaan.

4.

Suojaamaton liha on varastoitava ja kuljetettava erillään pakatusta lihasta, paitsi jos se varastoidaan tai kuljetetaan eri aikoina tai siten, että pakkausmateriaali ja varastointi- tai kuljetustapa eivät voi aiheuttaa lihan saastumista.

1.

Tilalla on tehtävä säännöllisesti eläinlääkärin tarkastus.

2.

Elintarvikealan toimijan on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle teurastuspäivä ja -ajankohta etukäteen.

3.

Tilalla on oltava mahdollisuus eläinten kokoamiseen, jotta linnuille voidaan tehdä ante mortem -tarkastus.

4.

Tilalla on oltava lintujen hygieeniseen teurastukseen ja niiden jatkokäsittelyyn soveltuvat tilat.

5.

Eläinten hyvinvointia koskevia vaatimuksia on noudatettava.

6.

Teurastettujen lintujen mukana on teurastamoon tuotaessa oltava eläimen kasvattaneen elintarvikealan toimijan ilmoitus, josta käyvät ilmi eläinlääkkeet tai muut eläimelle annetut hoidot, hoidon päivämäärät ja varoajat sekä teurastuspäivämäärä ja -ajankohta.

7.

Teurastettujen lintujen mukana on teurastamoon tuotaessa oltava virkalääkärin tai hyväksytyn eläinlääkärin asetuksen (EY) N:o 854/2004 mukaisesti antama todistus.

8.

Siipikarjan rasvaisen maksan (”foie gras”) tuotantoon tarkoitetun siipikarjan osalta linnut, joista ei ole poistettu sisäelimiä, on kuljetettava välittömästi ja tarvittaessa jäähdytettyinä teurastamoon tai leikkaamoon. Niiden sisäelimet on poistettava 24 tunnin kuluessa teurastuksesta toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa.

9.

Tuotantotilan siipikarjaa, jonka sisäelinten poistamista on lykätty, voidaan pitää korkeintaan 15 päivän ajan enintään 4 °C:n lämpötilassa. Sen jälkeen sen sisäelimet on poistettava teurastamossa tai leikkaamossa, joka sijaitsee samassa jäsenvaltiossa kuin tuotantotila.

1.

Tarhattujen sorkkajalkaisten riistanisäkkäiden (hirven- ja siansukuiset eläimet) tuotantoon ja markkinoille saattamiseen sovelletaan I jakson säännöksiä, ellei toimivaltainen viranomainen katso niiden olevan epäasianmukaisia.

2.

Sileälastaisten lintujen lihan tuotantoon ja markkinoille saattamiseen sovelletaan II jakson säännöksiä. Kuitenkin sovelletaan I jakson säännöksiä, kun toimivaltainen viranomainen katsoo sen tarkoituksenmukaiseksi. Tilojen on oltava asianmukaiset ja lintujen kokoon suhteutetut.

3.

Sen estämättä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, elintarvikealan toimijat voivat teurastaa 1 kohdassa tarkoitettuja tarhattuja sileälastaisia lintuja ja tarhattuja sorkka- ja kavioeläimiä alkuperäpaikalla toimivaltaisen viranomaisen luvalla, jos:

4.

Elintarvikealan toimija voi teurastaa biisonin poikkeuksellisesti maatilalla 3 kohdan mukaisesti.

1.

Henkilöillä, jotka metsästävät luonnonvaraista riistaa tarkoituksenaan saattaa sitä markkinoille ihmisravinnoksi, on oltava riittävästi tietoa luonnonvaraisen riistan patologiasta sekä luonnonvaraisen riistan ja luonnonvaraisen riistan lihan tuotannosta ja käsittelystä metsästyksen jälkeen voidakseen alustavasti tutkia riistan välittömästi kaadon tai pyynnin jälkeen.

2.

On kuitenkin riittävää, että ainakin yhdellä henkilöllä metsästysseurueesta on 1 kohdassa tarkoitetut tiedot. Tähän jaksoon sisältyvillä viittauksilla ”koulutettuun henkilöön” tarkoitetaan kyseistä henkilöä.

3.

Koulutettu henkilö voi olla myös riistanhoitaja tai riistamestari, jos tämä kuuluu metsästysseurueeseen tai on metsästyspaikan välittömässä läheisyydessä. Jälkimmäisessä tapauksessa metsästäjän on esitettävä luonnonvarainen riista riistanhoitajalle tai riistamestarille ja ilmoitettava tälle kaikesta ennen tappamista havaitusta epänormaalista käyttäytymisestä.

4.

On järjestettävä toimivaltaisen viranomaisen hyväksymää koulutusta, jotta metsästäjistä voisi tulla koulutettuja henkilöitä. Koulutukseen olisi sisällyttävä vähintään seuraavat aiheet:

5.

Toimivaltaisen viranomaisen on kannustettava metsästysjärjestöjä antamaan kyseistä koulutusta.

1.

Tappamisen jälkeen luonnonvaraisesta suurriistasta on poistettava mahat ja suolet mahdollisimman pian ja eläimestä on tarvittaessa laskettava veri.

2.

Koulutetun henkilön on suoritettava ruhon ja poistettujen sisäelinten tarkastus sellaisten ominaisuuksien havaitsemiseksi, joiden perusteella lihan voidaan todeta olevan terveydelle vaarallista. Tarkastus on suoritettava mahdollisimman pian tappamisen jälkeen.

3.

Luonnonvaraisen suurriistan liha voidaan saattaa markkinoille vain, jos ruho on kuljetettu riistan käsittelylaitokseen mahdollisimman pian 2 kohdassa tarkoitetun tarkastuksen jälkeen. Sisäelimet on toimitettava ruhon mukana 4 kohdassa määritellyllä tavalla. Sisäelimet on voitava tunnistaa tietylle eläimelle kuuluviksi.

4.

5.

Riistan jäähdytys on aloitettava kohtuullisen ajan kuluessa tappamisesta, ja liha on jäähdytettävä kauttaaltaan enintään 7 °C:n lämpötilaan. Aktiivinen jäähdytys ei ole välttämätöntä, jos ilmasto-olosuhteet tämän sallivat.

6.

Riistan käsittelylaitokseen kuljettamisen aikana on vältettävä eläinten kasaamista.

7.

Riistan käsittelylaitokseen toimitettu luonnonvarainen suurriista on annettava toimivaltaisen viranomaisen tarkastettavaksi.

8.

Lisäksi nylkemättömän luonnonvaraisen suurriistan nylkeminen ja markkinoille saattaminen on mahdollista vain:

9.

Luonnonvaraisen suurriistan leikkaamiseen ja luiden poistamiseen sovelletaan I jakson V luvussa vahvistettuja sääntöjä.

1.

Koulutetun henkilön on suoritettava tarkastus sellaisten ominaisuuksien havaitsemiksi, joiden perusteella lihan voidaan todeta olevan terveydelle vaarallista. Tarkastus on suoritettava mahdollisimman pian tappamisen jälkeen.

2.

Jos tarkastuksen aikana todetaan epänormaaleja ominaisuuksia, ennen tappamista havaitaan epänormaalia käyttäytymistä tai epäillään ympäristösaasteita, koulutetun henkilön on ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle.

3.

Luonnonvaraisen pienriistan liha voidaan saattaa markkinoille vain, jos eläin on kuljetettu riistan käsittelylaitokseen mahdollisimman pian 1 kohdassa tarkoitetun tarkastuksen jälkeen.

4.

Riistan jäähdytys on aloitettava kohtuullisen ajan kuluessa tappamisesta, ja liha on jäähdytettävä kauttaaltaan enintään 4 °C:n lämpötilaan. Aktiivinen jäähdytys ei ole välttämätöntä, jos ilmasto-olosuhteet tämän sallivat.

5.

Sisäelimet on poistettava tai poistaminen on saatettava päätökseen ilman tarpeetonta viivytystä riistan saavuttua käsittelylaitokseen, ellei toimivaltainen viranomainen ole antanut muuta lupaa.

6.

Riistan käsittelylaitokseen toimitettu luonnonvarainen pienriista on esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle tarkastusta varten.

7.

Luonnonvaraisen pienriistan leikkaamiseen ja luiden poistamiseen sovelletaan II jakson V luvussa vahvistettuja sääntöjä.

1.

ne on rakennettu siten, että vältetään lihan ja lihatuotteiden saastuminen, ennen kaikkea:

2.

laitoksissa on erilliset varastotilat pakatulle ja suojaamattomalle lihalle ja lihatuotteille, paitsi jos niitä varastoidaan eri aikoina tai niin, että pakkausmateriaali ja varastointitapa eivät voi aiheuttaa lihan tai lihatuotteiden saastumista;

3.

laitoksissa on siten varustetut tilat, että III luvussa tarkoitettujen lämpötilavaatimusten noudattaminen varmistetaan;

4.

suojaamatonta lihaa ja lihatuotteita käsittelevän henkilökunnan käyttämien käsienpesulaitteiden hanojen pitää olla suunniteltuja niin, että estetään saastumisen leviäminen;

ja

5.

laitoksissa on oltava mahdollisuus desinfioida välineet kuumalla vedellä, jonka lämpötila on vähintään 82 °C, tai jokin vaihtoehtoinen järjestelmä, jolla on vastaava vaikutus.

1.

Jauhelihan valmistukseen käytettävän raaka-aineen on täytettävä seuraavat vaatimukset.

2.

Seuraavia raaka-aineita voidaan käyttää raakalihavalmisteiden valmistamiseen:

3.

Mekaanisesti erotetun lihan valmistamiseen käytettävien raaka-aineiden on täytettävä seuraavat vaatimukset.

1.

Lihan käsittely on järjestettävä siten, että saastuminen estetään tai minimoidaan. Tätä silmällä pitäen elintarvikealan yrityksien on erityisesti varmistettava, että käytettävä liha:

2.

Seuraavia vaatimuksia sovelletaan jauhelihan ja raakalihavalmisteiden tuotantoon:

3.

Sellaisen mekaanisesti erotetun lihan, joka on tuotettu tekniikoilla, joilla ei muuteta mekaanisen erotetun lihan tuotannossa käytettävien luiden rakennetta ja jonka kalsiumpitoisuus ei ole merkittävästi korkeampi kuin jauhelihan, tuotantoon ja käyttöön sovelletaan seuraavia vaatimuksia.

4.

Muilla kuin 3 kohdassa mainituilla tekniikoilla tuotetun mekaanisesti erotetun lihan tuotantoon ja käyttöön sovelletaan seuraavia vaatimuksia.

5.

Jauhelihaa, raakalihavalmisteita ja mekaanisesti erotettua lihaa ei saa sulamisen jälkeen pakastaa uudelleen.

1.

Direktiivin 2000/13/EY (24) vaatimusten lisäksi elintarvikealan toimijoiden on varmistettava 2 kohdassa säädetyn vaatimuksen noudattaminen, jos, ja siinä määrin kuin, sen jäsenvaltion kansallisissa säännöissä, jonka alueella kyseiset tuotteet saatetaan markkinoille, sitä edellytetään.

2.

Lopulliselle kuluttajalle toimitettavaksi tarkoitetuissa pakkauksissa, jotka sisältävät siipikarjasta tai kavioeläimistä peräisin olevaa jauhelihaa tai mekaanisesti erotettua lihaa sisältäviä lihavalmisteita, on mainittava, että kyseiset tuotteet on kypsennettävä ennen nauttimista.

1.

Elintarvikealan toimijoiden on varmistettava, että seuraavia osia ei käytetä lihavalmisteiden valmistuksessa: