ISSN 1725-261X

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 185

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

47. vuosikerta
24. toukokuu 2004


Sisältö

 

Oikaisuja

Sivu

 

*

Oikaistaan neuvoston asetus (EY) N:o 811/2004, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, pohjoisen kummeliturskakannan elvytystoimenpiteistä (EUVL L 150, 30.4.2004)

1

 

*

Oikaistaan neuvoston asetus (EY) N:o 812/2004, annettu 26 päivänä huhtikuuta 2004, kalastuksen tahattomia valassaaliita koskevista toimenpiteistä sekä asetuksen (EY) N:o 88/98 muuttamisesta (EUVL L 150, 30.4.2004)

4

 

*

Oikaistaan neuvoston asetus (EY) N:o 813/2004, annettu 26 päivänä huhtikuuta 2004, asetuksen (EY) N:o 1626/94 muuttamisesta Maltaa ympäröiviä vesiä koskevien tiettyjen säilyttämistoimenpiteiden osalta (EUVL L 150, 30.4.2004)

13

 

*

Oikaistaan neuvoston päätös 2004/425/EY, tehty 21 päivänä huhtikuuta 2004, laivavarusteita koskevien vaatimustenmukaisuustodistusten vastavuoroista tunnustamista koskevan Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välisen sopimuksen tekemisestä (EUVL L 150, 30.4.2004)

18

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


Oikaisuja

24.5.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 185/1


Oikaistaan neuvoston asetus (EY) N:o 811/2004, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, pohjoisen kummeliturskakannan elvytystoimenpiteistä

( Euroopan unionin virallinen lehti L 150, 30. huhtikuuta 2004 )

Korvataan asetus (EY) N:o 811/2004 seuraavasti:

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 811/2004,

annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004,

pohjoisen kummeliturskakannan elvytystoimenpiteistä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Kansainväliseltä merentutkimusneuvostolta (ICES) äskettäin saadun tieteellisen lausunnon mukaan yhteisön vesissä elävän pohjoisen kummeliturskakannan korkea kalastuskuolevuus on johtanut siihen, että meressä elävien sukukypsien kalojen määrät ovat vähentyneet tasolle, jolla kanta ei ehkä pysty täydentymään lisääntymällä vaan on tästä syystä vaarassa romahtaa.

(2)

Kyseinen kanta elää Kattegatissa, Skagerrakissa, Pohjanmerellä, Englannin kanaalissa, Skotlannin länsipuolella sekä Irlannin ympäristössä ja Biskajanlahdella.

(3)

On toteutettava toimenpiteitä tämän kannan elvyttämiseen tähtäävän monivuotisen suunnitelman laatimiseksi.

(4)

Tässä asetuksessa säädettävillä edellytyksillä tämän kannan elpymisen odotetaan kestävän viidestä kymmeneen vuotta.

(5)

Suunnitelman voidaan katsoa saavuttaneen tavoitteensa tämän kannan osalta, kun pohjoisen kummeliturskan sukukypsien kalojen määrä on kahtena peräkkäisenä vuonna suurempi kuin kalastuksenhoidosta vastuussa olevien viranomaisten vahvistama turvallisten biologisten rajojen sisällä pysymistä merkitsevä taso.

(6)

Tavoitteen saavuttamiseksi kalastuskuolevuutta on valvottava siten, että meressä elävien sukukypsien kalojen määrä suurella todennäköisyydellä kasvaa vuosittain.

(7)

Tällainen kalastuskuolevuuden valvonta voidaan saavuttaa luomalla asianmukainen menettely kyseisen kalakannan suurimpien sallittujen saaliiden (TAC) vahvistamiseksi.

(8)

Kun kannat ovat elpyneet, neuvoston olisi päätettävä seurantatoimenpiteistä elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 (2) 6 artiklan mukaisesti.

(9)

Yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä 12 päivänä lokakuuta 1993 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2847/93 (3) säädettyjen valvontatoimenpiteiden lisäksi tarvitaan myös muita valvontatoimenpiteitä tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden noudattamisen varmistamiseksi,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Aihe

Tässä asetuksessa vahvistetaan elvytyssuunnitelma pohjoiselle kummeliturskakannalle, joka elää ICES-alueella III a, ICES-suuralueella IV, ICES-alueilla V b (yhteisön vedet) ja VI a (yhteisön vedet), ICES-suuralueella VII ja ICES-alueilla VIII a, b, d, ja e (jäljempänä 'pohjoinen kummeliturskakanta').

2 artikla

Elvytyssuunnitelman tarkoitus

Edellä 1 artiklassa tarkoitetulla elvytyssuunnitelmalla pyritään lisäämään kyseisen pohjoisen kummeliturskakannan sukukypsien kalojen määrä vähintään 140 000 tonniin.

3 artikla

Tavoitetasojen saavuttaminen

Kun komissio toteaa tieteellis-teknis-taloudellisen kalatalouskomitean (STECF) hyväksymän kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) lausunnon perusteella, että kyseessä olevan pohjoisen turskakannan tavoitetaso on saavutettu kahtena peräkkäisenä vuonna, neuvosto päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta korvata kyseistä kantaa koskevan elvytyssuunnitelman sitä koskevalla hoitosuunnitelmalla asetuksen (EY) N:o 2371/2002 6 artiklan mukaisesti.

4 artikla

Suurimpien sallittujen saaliiden (TAC) vahvistaminen

TAC on vahvistettava 5 artiklan mukaisesti kyseessä olevalle pohjoiselle kummeliturskakannalle, jos STECF on ICESin tuoreimman raportin perusteella arvioinut sukukypsien pohjoisten kummeliturskien määräksi vähintään 100 000 tonnia.

5 artikla

TACien vahvistamismenettely

1.   Neuvosto päättää vuosittain määräenemmistöllä komission ehdotuksesta kyseessä olevalle pohjoiselle kummeliturskakannalle seuraavan vuoden TACin.

2.   TAC on asetettava vuodeksi 2004 tasolle, joka vastaa 0,25:n kalastuskuolevuutta, neljä prosenttia vähemmän kuin kalastuskuolevuuden status quo. TAC ei saa ylittää elvytyssuunnitelman myöhempinä vuosina saalistasoa, joka ICESin tuoreimpaan raporttiin perustuvien STECF:n tieteellisten arvioiden mukaan vastaa kalastuskuolevuutta 0,25.

3.   Neuvosto ei vahvista TACia, jonka STECF arvioi ICES:n tuoreimman raportin perusteella johtavan kutevan kannan biomassan pienenemiseen sen soveltamisvuonna.

4.   Jos on odotettavissa, että TACin vahvistaminen jollekin tietylle vuodelle 2 kohdan mukaisesti johtaa siihen, että sukukypsien kalojen määrä kyseisen vuoden lopussa ylittää 2 artiklassa mainitun tavoitetason, komissio tarkistaa elvytyssuunnitelman ja tekee tarvittavat korjausehdotukset viimeisten tieteellisten arvioiden perusteella. Tarkistus on joka tapauksessa tehtävä viimeistään kolmantena vuonna tämän asetuksen antamisesta sen varmistamiseksi, että elvytyssuunnitelman tavoitteet saavutetaan.

5.   Tämän artiklan ensimmäistä soveltamisvuotta lukuun ottamatta sovelletaan seuraavia sääntöjä:

a)

jos 2 tai 4 kohdassa säädettyjen sääntöjen soveltaminen johtaisi siihen, että TAC ylittäisi jonakin tiettynä vuonna edellisen vuoden TACin yli 15 prosentilla, neuvosto vahvistaa TACin, joka on enintään 15 prosenttia suurempi kuin kyseisen vuoden TAC; tai

b)

jos 2 tai 4 kohdassa säädettyjen sääntöjen soveltaminen johtaisi siihen, että TAC alittaisi jonakin tiettynä vuonna edellisen vuoden TACin yli 15 prosentilla, neuvosto vahvistaa TACin, joka on enintään 15 prosenttia pienempi kuin kyseisen vuoden TAC.

6 artikla

TACien vahvistaminen poikkeuksellisissa oloissa

Jos STECF on ICESin tuoreimman raportin perusteella arvioinut kyseessä olevan pohjoisen kummeliturskakannan sukukypsien kalojen määrän olevan pienempi kuin 100 000 tonnia, sovelletaan seuraavia sääntöjä:

a)

sovelletaan 5 artiklaa, jos sen soveltamisen voidaan odottaa lisäävän kummeliturskakannan sukukypsien kalojen määrää TACin soveltamisvuoden loppuun mennessä vähintään 100 000 tonniin;

b)

jos 5 artiklan soveltamisen ei voida odottaa lisäävän kummeliturskakannan sukukypsien kalojen määrää TACin soveltamisvuoden loppuun mennessä vähintään 100 000 tonniin, neuvosto päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta seuraavan vuoden TACista, joka on pienempi kuin 5 artiklan menetelmän soveltamisesta johtuva TAC.

7 artikla

Alueilla käytettyä aikaa koskevat kirjaukset ja selvitykset

Sen estämättä, mitä asetuksen (ETY) 2847/93 19 a artiklassa säädetään, kyseisen asetuksen 19 e sekä 19 k artiklaa sovelletaan aluksiin, jotka toimivat 1 artiklassa tarkoitetulla alueella.

8 artikla

Ennakkoilmoitus

1.   Yhteisön kalastusaluksen päällikön, jonka aluksella on enemmän kuin kaksi tonnia pohjoista kummeliturskaa aluksen saapuessa jäsenvaltion satamaan tai purkamispaikkaan, tai hänen edustajansa on vähintään neljä tuntia ennen saapumista ilmoitettava kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille seuraavat tiedot:

a)

sataman tai purkamispaikan nimi;

b)

arvioitu saapumisaika kyseiseen satamaan tai kyseiselle purkamispaikalle;

c)

määrät kilogrammoina elopainoa niiden säänneltyjen lajien osalta, joita pidetään aluksella yli 50 kilogrammaa.

2.   Sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa aiotaan purkaa enemmän kuin kaksi tonnia pohjoista kummeliturskaa, voivat vaatia, ettei aluksella pidetyn saaliin purkamista saada aloittaa ennen kuin kyseiset viranomaiset antavat siihen luvan.

3.   Yhteisön kalastusaluksen päällikön, joka haluaa jälleenlaivata tai purkaa merellä tai kolmannen maan satamassa tai purkamispaikassa aluksella pidettyä turskaa, tai hänen edustajansa on lähetettävä lippujäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille 1 kohdassa tarkoitetut tiedot vähintään 24 tuntia ennen merellä tapahtuvaa jälleenlaivausta tai purkamista tai kolmannessa maassa tapahtuvaa purkamista.

9 artikla

Nimetyt satamat

1.   Jos yhteisön kalastusaluksesta aiotaan purkaa yhteisön alueella yli kaksi tonnia pohjoista kummeliturskaa, aluksen päällikön on varmistettava, että purkaminen tapahtuu ainoastaan nimetyissä satamissa.

2.   Kunkin jäsenvaltion on nimettävä satamat, joissa pohjoisen kummeliturskan yli kahden tonnin suuruisten aluksesta purkamisten on tapahduttava.

3.   Kunkin jäsenvaltion on toimitettava komissiolle 4 päivään kesäkuuta 2004 mennessä luettelo nimetyistä satamista ja 30 päivän kuluessa ilmoitus kyseisiä satamia koskevista tarkastus- ja valvontamenettelyistä sekä ehdoista ja edellytyksistä pohjoisen kummeliturskan määrien kirjaamiseksi ja raportoimiseksi kunkin purkamisen yhteydessä. Komissio välittää tiedot kaikille muille jäsenvaltioille.

10 artikla

Sallittu poikkeama

Poiketen siitä, mitä jäsenvaltioiden kalansaalistietojen kirjaamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä syyskuuta 1983 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2807/83 (4) 5 artiklan 2 kohdassa säädetään, aluksella pidettyjen kilogrammoina ilmoitettujen pohjoisen kummeliturskan määrien arviot saavat poiketa 8 prosenttia kalastuspäiväkirjan luvusta. Jos yhteisön lainsäädännössä ei vahvisteta minkäänlaista mukautuskerrointa, sovelletaan sen jäsenvaltion vahvistamaa mukautuskerrointa, jonka alla alus purjehtii.

11 artikla

Erillissäilytys

Yhteisön kalastusaluksella on kiellettyä pitää missään säiliössä minkäänlaista määrää pohjoista kummeliturskaa sekaisin muiden mereneliölajien kanssa. Pohjoista kummeliturskaa sisältävät säiliöt on merkittävä asianmukaisesti tunnistamista varten tai lastattava ruumaan siten, että ne ovat erillään muista säiliöistä.

12 artikla

Kuljetus

1.   Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia, että kaikki 1 artiklassa määritellyllä alueella pyydetyt pohjoisen kummeliturskan määrät, jotka on ensin purettu kyseisessä jäsenvaltiossa, punnitaan tarkastajien läsnäollessa ennen niiden kuljettamista ensimmäisestä purkamissatamasta muualle. Pohjoisista kummeliturskista, jotka on purettu ensin edellä 9 artiklassa tarkoitetussa satamassa, on punnittava jäsenvaltioiden valtuuttamien tarkastajien läsnäollessa edustavat näytteet, jotka ovat vähintään 20 prosenttia puretuista määristä, ennen kuin ne tarjotaan ensimyyntiin ja myydään. Jäsenvaltioiden on tätä varten toimitettava komissiolle 20 päivään kesäkuuta 2004 mennessä käytettävän näytteenottojärjestelmän yksityiskohdat.

2.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2847/93 13 artiklassa säädetään, kaikkien pohjoisen kummeliturskan määrien, jotka ovat suurempia kuin 50 kilogrammaa ja jotka kuljetetaan johonkin muuhun paikkaan kuin missä ne on ensimmäisen kerran purettu tai mihin ne on tuotu, mukana on oltava jäljennös kyseisen asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa säädetystä kuljetettuja pohjoisen kummeliturskan määriä koskevasta ilmoituksesta.

13 artikla

Erityinen seurantaohjelma

Poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2847/93 34 c artiklan 1 kohdassa säädetään, kyseessä olevan pohjoisen kummeliturskakannan erityinen valvontaohjelma voi jatkua kauemmin kuin kahden vuoden ajan sen voimaantulosta.

14 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Luxemburgissa 21 päivänä huhtikuuta 2004.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. WALSH


(1)  Lausunto annettu 11. helmikuuta 2004 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.

(3)  EYVL L 261, 20.10.1993, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1954/2003 (EUVL L 289, 7.11.2003, s. 1).

(4)  EYVL L 276, 10.10.1983, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1965/2001 (EYVL L 268, 9.10.2001, s. 23).


24.5.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 185/4


Oikaistaan neuvoston asetus (EY) N:o 812/2004, annettu 26 päivänä huhtikuuta 2004, kalastuksen tahattomia valassaaliita koskevista toimenpiteistä sekä asetuksen (EY) N:o 88/98 muuttamisesta

( Euroopan unionin virallinen lehti L 150, 30. huhtikuuta 2004 )

Korvataan asetus (EY) N:o 812/2004 seuraavasti:

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 812/2004,

annettu 26 päivänä huhtikuuta 2004,

kalastuksen tahattomia valassaaliita koskevista toimenpiteistä sekä asetuksen (EY) N:o 88/98 muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)(2)(3)(4)(5)(6)(7)(8)

Yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteena on elollisten vesiluonnonvarojen sälyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 (2) 2 artiklan mukaisesti varmistaa sellainen veden elollisten luonnonvarojen hyödyntäminen, joka luo talouden, ympäristön ja sosiaalisten tekijöiden osalta kestävät olosuhteet. Yhteisön olisi tässä tarkoituksessa muun muassa minimoitava kalastustoiminnan vaikutukset meriekosysteemeihin, ja yhteisen kalastuspolitiikan olisi oltava johdonmukaista muiden yhteisön politiikkojen, erityisesti ympäristöpolitiikan kanssa.Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä N:o 92/43/ETY (3) valaat kuuluvat tiukan suojelun tason piiriin, ja direktiivissä edellytetään, että jäsenvaltiot huolehtivat lajien suojelun tason seurannasta. Jäsenvaltioiden olisi myös otettava käyttöön näiden lajien tahatonta pyydystämistä ja tappamista koskeva tarkkailujärjestelmä, suoritettava uusia tutkimuksia ja toteutettava tarvittavia suojelutoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tahattomalla pyydystämisellä tai tappamisella ei ole merkittävää kielteistä vaikutusta kyseisiin lajeihin.Saatavilla olevat tieteelliset tiedot ja tekniikat, joita on kehitetty vähentämään valaiden tahatonta pyydystämistä tai tappamista kalastustoiminnassa, oikeuttavat lisätoimenpiteet, joilla edistetään pikkuvalaiden suojelua johdonmukaisella ja yhteistyöhön perustuvalla tavalla yhteisön tasolla.On kehitetty valaat pyydyksistä karkottavia akustisia laitteita, joilla valaslajien sivusaaliita on onnistuttu vähentämään seisovilla verkoilla pyydettäessä. Tällaisten laitteiden käyttöä olisi näin ollen vaadittava sellaisilla alueilla ja niissä kalastusmuodoissa, jotka antavat tunnetusti tai todennäköisesti suuria pikkuvalaiden sivusaaliita, vaatimuksen kustannusvaikuttavuusanalyysi huomioon ottaen. Tällaisissa kalastusmuodoissa käytettävien akustisten karkotuslaitteiden tehokkuudelle on myös tarpeen laatia tekniset eritelmät. Tieteellisiä tutkimuksia tai pilottihankkeita tarvitaan edelleen tietämyksen lisäämiseksi akustisten karkotinlaitteiden käytön vaikutuksista ajan myötä.Tällä asetuksella ei pidä estää tieteellistä ja teknistä tutkimusta erityisesti uudentyyppisten akustisten karkotinlaitteiden alalla. Vaikka jäsenvaltioiden on siis tätä asetusta soveltaessaan annettava käyttää väliaikaisesti sellaisia vasta kehitettyjä ja tehokkaita akustisia karkotinlaitteita, jotka eivät ole tässä asetuksessa säädettyjen teknisten eritelmien mukaisia, on myös tarpeen säätää akustisten karkotinlaitteiden teknisten eritelmien ajantasaistamisesta mahdollisimman pian menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen N:o 1999/468/EY (4) mukaisesti.Riippumattomat havainnot kalastustoiminnasta ovat välttämättömiä, jotta voidaan tehdä luotettavia arvioita valaiden tahattomasta saaliiksi joutumisesta. Tätä varten on laadittava valvontaohjelmia, joissa käytetään aluksella olevia riippumattomia tarkkailijoita, ja koordinoitava niiden kalastusmuotojen määrittely, joissa tällainen valvonta on ensisijaista. Jotta asianomaisista kalastusmuodoista saataisiin edustavaa tietoa, jäsenvaltioiden olisi laadittava ja toteutettava asianmukaiset valvontaohjelmat lippunsa alla purjehtiville kyseistä kalastusta harjoittaville aluksille. Pienten kalastusalusten osalta, joiden kokonaispituus on alle 15 metriä ja joille ylimääräisen henkilön ottaminen pysyvästi tarkkailijaksi on toisinaan mahdotonta, tiedot valaiden tahattomasta saaliiksi joutumisesta olisi kerättävä tieteellisten tutkimusten tai pilottihankkeiden avulla. On myös laadittava yhteiset valvonta- ja raportointimenettelyt.Jotta voidaan varmistaa säännöllinen arviointi yhteisön tasolla ja keskipitkän aikavälin perusteellisen arvioinnin toteutuminen, jäsenvaltioiden olisi raportoitava vuosittain karkottimien käytöstä ja aluksella toteutettavien tarkkailijaohjelmien täytäntöönpanosta ja toimitettava kaikki kerätyt tiedot valaiden tahattomasta pyydystämisestä ja tappamisesta kalastuksessa.Koska ajoverkkokalastus on riski äärimmäisen uhanalaiselle Itämeren pyöriäispopulaatiolle, ajoverkkojen käyttö on lopetettava Itämeren alueella. Alueella ajoverkkokalastusta harjoittaviin yhteisön aluksiin on sovellettava taloudellisia ja teknisiä rajoituksia ja ne tarvitsevat siirtymäajan ennen kuin pyydyksen käyttäminen kielletään kokonaan 1 päivään tammikuuta 2008 mennessä. Tietyistä Itämeren, Belttien ja Juutinrauman vesialueiden kalavarojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä 18 päivänä joulukuuta 1997 annettu neuvoston asetus (EY) 88/98 (5) olisi muutettava sisällyttämällä siihen nämä toimenpiteet,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Aihe

Tässä asetuksessa säädetään toimenpiteistä, joiden tavoitteena on vähentää kalastusalusten tahattomia valassaaliita liitteissä I ja III mainituilla alueilla.

2 artikla

Akustisten karkotinlaitteiden käyttö

1.   Liitteessä I määritetyn pyydyksen käyttö kielletään kokonaispituudeltaan yli 12 metrin aluksilta kyseisessä liitteessä määritellyillä alueilla siinä mainittuina aikoina ja siinä ilmoitetuista päivämääristä alkaen, ellei samanaikaisesti käytetä aktiivisia akustisia karkotinlaitteita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden yhteisön säännösten soveltamista.

2.   Yhteisön kalastusalusten päälliköiden on varmistettava, että akustiset karkotinlaitteet ovat täydessä toimintavalmiudessa, kun pyydys lasketaan veteen.

3.   Edellä l kohtaa ei kuitenkaan sovelleta kalastustoimiin, joita harjoitetaan yksinomaan tieteellisiä tutkimuksia varten asianomaisen jäsenvaltion tai asianomaisten jäsenvaltioiden luvalla tai alaisuudessa ja joiden tavoitteena on uusien teknisten toimenpiteiden kehittäminen valaiden tahattoman pyydystämisen ja tappamisen vähentämiseksi.

4.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimet seuratakseen ja arvioidakseen tieteellisin tutkimuksin tai pilottihankkein karkottimien käytön vaikutuksia ajan myötä kyseisillä alueilla kalastettaessa.

3 artikla

Tekniset eritelmät ja käyttöedellytykset

1.   Edellä 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti käytettävien akustisten karkotinlaitteiden on oltava jommankumman liitteessä II esitettyjen teknisten eritelmien ja käyttöedellytysten yhdistelmävaihtoehdon mukainen.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat antaa luvan käyttää väliaikaisesti sellaisia akustisia karkotinlaitteita, jotka eivät ole liitteessä II esitettyjen teknisten eritelmien tai käyttöedellytysten mukaisia, jos laitteiden tahattomia valassaaliita vähentävästä vaikutuksesta on riittävät todisteet. Lupa on voimassa enintään kaksi vuotta.

3.   Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tieto 2 kohdan mukaisista luvista kahden kuukauden kuluessa niiden myöntämisestä. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle sallitun akustisen karkotinlaitteen tekniset ja tieteelliset tiedot ja sen vaikutukset tahattomiin valassaaliisiin.

4 artikla

Merellä toteutettavat tarkkailijaohjelmat

1.   Jäsenvaltioiden on laadittava ja toteutettava tahattomien valassaaliiden valvontaohjelmia, joissa käytetään tarkkailijoita jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivilla ja kokonaispituudeltaan yli 15 metrin aluksilla liitteessä III määritetyissä kalastusmuodoissa ja siinä määritetyin edellytyksin. Valvontaohjelmat on suunniteltava siten, että asianomaisista kalastusmuodoista saadaan edustavaa tietoa.

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimet tieteellisen tiedon keräämiseksi tahattomista valassaaliista sellaisten alusten osalta, joiden kokonaispituus on alle 15 metriä ja joita käytetään liitteessä III olevassa 3 kohdassa määritetyssä kalastuksessa, asianmukaisten tieteellisten tutkimusten tai pilottihankkeiden avulla.

5 artikla

Tarkkailijat

1.   Täyttääkseen tarkkailijavelvoitteensa jäsenvaltioiden on palkattava riippumaton, asianmukaisesti pätevöitynyt sekä kokenut henkilöstö. Suoriutuakseen tehtävästään valitun henkilöstön on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

riittävä kokemus valaslajien ja kalastusmenetelmien tunnistamisesta;

b)

perustaidot merenkulussa ja asianmukainen turvallisuuskoulutus;

c)

kyky suorittaa tieteellisiä perustehtäviä, esimerkiksi ottaa tarvittaessa näytteitä ja tehdä siinä yhteydessä tarkkoja havaintoja ja merkintöjä;

d)

tarkkailtavan aluksen lippuvaltion kielen tyydyttävä taito.

2.   Tarkkailijoiden tehtävänä on valvoa tahattomia valassaaliita ja kerätä tarvittavat tiedot havaitun sivusaaliin ekstrapoloimiseksi koko asianomaiseen kalastukseen. Tarkkailijoiden on erityisesti:

a)

valvottava asianomaisten alusten kalastustoimia ja kirjattava pyyntiponnistusta koskevat asianmukaiset tiedot (pyydysten ominaisuudet, sijainti ja tosiasiallisen kalastustoimen aloittamis- ja lopettamisaika);

b)

valvottava tahattomia valassaaliita.

Tarkkailijat voivat myös suorittaa sellaisia muita valvontatehtäviä, joita jäsenvaltiot voivat määrätä ja joilla pyritään lisäämään tieteellistä ymmärtämystä asianomaisten alusten saaliskoostumuksesta ja kalavarojen biologisesta tilasta.

3.   Tarkkailijan on lähetettävä asianomaisen lippujäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille raportti, jossa on kaikki pyyntiponnistuksesta kerätyt tiedot ja havainnot tahattomista valassaaliista sekä tiivistelmä tarkkailijan tärkeimmistä huomioista.

Raportissa on esitettävä kyseiseltä ajanjaksolta erityisesti seuraavat tiedot:

a)

aluksen tunnistetiedot;

b)

tarkkailijan nimi ja ajanjakso, jonka tarkkailija vietti aluksella;

c)

asianomainen kalastusmuoto (mukaan lukien pyydyksen ominaisuudet, alueet liitteiden I ja III mukaisesti sekä kohdelajit);

d)

kalastusmatkan kesto ja vastaava pyyntiponnistus (ilmaistuna verkon kokonaispituutena x kalastustunnit seisovien pyydysten osalta ja kalastustuntien lukumääränä kunkin vedettävän pyydyksen osalta);

e)

tahattomasti pyydystettyjen valaiden lukumäärä, mukaan lukien laji ja jos mahdollista, kokoa tai painoa, sukupuolta, ikää koskevat lisätiedot, ja tarvittaessa tiedot pyydystä vedettäessä irti päässeistä tai elävänä vapaaksi päästetyistä eläimistä;

f)

muut lisätiedot, jotka tarkkailija katsoo hyödyllisiksi tämän asetuksen tavoitteiden kannalta tai muut valasbiologiaa koskevat lisähavainnot (kuten valashavainnot tai erityinen käyttäytyminen kalastustoimeen liittyen).

Aluksen päällikkö voi pyytää jäljennöksen tarkkailijan raportista.

4.   Lippujäsenvaltion on säilytettävä tarkkailijoiden raporttien sisältämät tiedot vähintään viisi vuotta asianomaisen raportointijakson päättymisestä.

6 artikla

Vuosiraportit

1.   Jäsenvaltioiden on lähetettävä komissiolle vuosittain 1 päivään kesäkuuta mennessä kattava vuosiraportti 2, 3, 4 ja 5 artiklan täytäntöönpanosta edellisenä vuonna. Ensimmäisen raportin on katettava tämän asetuksen voimaantulon jälkeinen loppuvuosi ja koko seuraava vuosi.

2.   Vuosiraportissa on esitettävä arviot kunkin kalastusmuodon yhteydessä tahattomien valassaaliiden kokonaismääristä 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti laadittujen tarkkailijoiden raporttien sekä muiden asiaa koskevien tietojen perusteella, mukaan lukien yhteisön puitteista yhteisen kalastuspolitiikan toteuttamista varten tarvittavien tietojen keruulle ja hallinnalle 29 päivänä kesäkuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1543/2000 (6) mukaisesti kerätyt pyyntiponnistusta koskevat tiedot. Raportissa on oltava arvio tarkkailijoiden raporttien päätelmistä sekä muut asiaa koskevat tiedot, mukaan lukien jäsenvaltioiden toteuttamat mahdolliset tutkimukset valaiden tahattoman pyydystämisen vähentämiseksi kalastuksessa. Jäsenvaltioiden on 2 artiklan 4 kohdassa ja 4 artiklan 2 kohdassa säädettyjen tieteellisten tutkimusten tai pilottihankkeiden tuloksia raportoidessaan varmistettava, että niiden suunnittelu ja toteutus täyttää riittävän korkeat laatuvaatimukset, ja toimitettava komissiolle kyseisiä vaatimuksia koskevat yksityiskohtaiset tiedot.

7 artikla

Yleisarviointi ja tarkistus

1.   Viimeistään vuoden kuluttua siitä, kun jäsenvaltiot ovat toimittaneet komissiolle toisen vuosiraporttinsa, komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän asetuksen toimintaa koskevan kertomuksen 6 artiklan soveltamisesta johtuvien tietojen ja jäsenvaltioiden raportteja koskevan tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean arvion perusteella. Kertomuksessa tarkastellaan erityisesti tämän asetuksen soveltamista alustyyppeihin ja alueisiin, tarkkailijaohjelmien tuottaman tiedon laatua ja pilottihankkeiden laatua ja siihen voidaan liittää asianmukaisia ehdotuksia.

2.   Kertomus on saatettava ajan tasalle sen jälkeen, kun jäsenvaltiot ovat toimittaneet neljännen vuosiraporttinsa.

8 artikla

Tekniikan kehityksen huomioon ottaminen ja muut tekniset ohjeet

1.   Asetuksen (EY) N:o 2371/2002 30 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen vahvistetaan seuraavat seikat:

a)

tarkkailijoiden tehtäviä koskevat toiminnalliset ja tekniset ohjeet 5 artiklan mukaisesti;

b)

yksityiskohtaiset säännöt 6 artiklan mukaisista raportointivaatimuksista.

2.   Tekniikan ja tieteen kehityksen edellyttämät muutokset liitteeseen II vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 2371/2002 30 artiklan 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

9 artikla

Asetuksen (EY) N:o 88/98 muuttaminen

Lisätään asetukseen (EY) N:o 88/98 artiklat seuraavasti:

”8 a artikla

Ajoverkkoja koskevat rajoitukset

1.   On kiellettyä pitää aluksella ajoverkkoja tai harjoittaa niillä kalastustoimintaa 1 päivästä tammikuuta 2008.

2.   Aluksella saa pitää ajoverkkoja tai harjoittaa niillä kalastustoimintaa 31 päivään joulukuuta 2007 asti, jos lippujäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset antavat siihen luvan.

3.   Vuonna 2005 niiden alusten enimmäismäärä, joille jäsenvaltio saa myöntää luvan pitää ajoverkkoja aluksella tai harjoittaa niillä kalastustoimintaa, ei saa olla suurempi kuin 60 prosenttia niiden kalastusalusten määrästä, jotka käyttivät ajoverkkoja kaudella 2001—2003.

Vuosina 2006 ja 2007 alusten enimmäismäärä ei saa olla suurempi kuin 40 prosenttia tai vastaavasti 20 prosenttia niiden kalastusalusten määrästä, jotka käyttivät ajoverkkoja kaudella 2001—2003.

4.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittain 30 päivään huhtikuuta mennessä luettelo aluksista, joilla on lupa harjoittaa kalastustoimintaa ajoverkkoja käyttäen; vuoden 2004 osalta tiedot on lähetettävä viimeistään 31 päivänä elokuuta 2004.

8 b artikla

Ajoverkkojen käyttöä koskevat edellytykset

1.   Verkon kuhunkin ulkokulmaan on kiinnitettävä tutkaheijastimilla varustettuja kelluvia poijuja, jotta verkon sijainti voidaan milloin tahansa määrittää. Nämä poijut on merkittävä pysyvästi sen aluksen rekisterikirjaimella/kirjaimilla ja -numerolla, johon ne kuuluvat.

2.   Ajoverkkoja käyttävän aluksen päällikön on pidettävä kalastuspäiväkirjaa, johon hänen on merkittävä päivittäin seuraavat tiedot:

a)

aluksella pidettyjen verkkojen yhteenlaskettu pituus;

b)

kussakin kalastustoimessa käytettyjen verkkojen yhteenlaskettu pituus;

c)

tahattomien valassaaliiden määrä;

d)

tällaisten saaliiden pyyntipäivä ja -paikka.

3.   Ajoverkkoja käyttävien kalastusalusten on pidettävä 8 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettu lupa-asiakirja aluksella.”

10 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2004.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Luxemburgissa 26 päivänä helmikuuta 2004.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. WALSH

LIITE I

KALASTUSTOIMINTA, JOSSA AKUSTISTEN KARKOTINLAITTEIDEN KÄYTTÖ ON PAKOLLISTA

Alue

Pyydys

Ajanjakso

Alkamisaika

A.

Itämeri: alue, jota rajoittaa linja, joka alkaa Ruotsin rannikolta pisteestä 13° itäistä pituutta, sieltä suoraan etelään pisteeseen 55° pohjoista leveyttä, sieltä suoraan itään pisteeseen 14° itäistä pituutta ja sieltä suoraan pohjoiseen Ruotsin rannikolle; sekä alue, jota rajoittaa linja, joka alkaa Ruotsin itärannikolta pisteestä 55° 30' pohjoista leveyttä, sieltä suoraan itään pisteeseen 15° itäistä pituutta, sieltä suoraan pohjoiseen pisteeseen 56° pohjoista leveyttä, sieltä suoraan itään pisteeseen 16° itäistä pituutta, sieltä suoraan pohjoiseen Ruotsin rannikolle.

a)

Pohjaan ankkuroidut verkot tai pussiverkot

Koko vuosi

1.6.2005

b)

Ajoverkot

Koko vuosi

1.6.2005

B.

ICES-suuralue IV ja ICES-alue III a

a)

Pohjaan ankkuroidut verkot tai pussiverkot tai näiden verkkojen yhdistelmät, joiden pituus on enintään 400 metriä

a)

1.8.—31.10.

1.8.2005

b)

Pohjaan ankkuroidut verkot tai pussiverkot, joiden silmäkoko > 220 mm

b)

Koko vuosi

1.6.2005

C.

ICES-alueet VII e, f, g, h ja j

a)

Pohjaan ankkuroidut verkot tai pussiverkot

a)

Koko vuosi

1.1.2006

D.

ICES-alue VII d

a)

Pohjaan ankkuroidut verkot tai pussiverkot

a)

Koko vuosi

1.1.2007

E.

Itämeri osa-alue 24 (lukuun ottamatta kohtaan A kuuluvaa aluetta)

a)

Pohjaan ankkuroidut verkot tai pussiverkot

a)

Koko vuosi

1.1.2007

b)

Ajoverkot

b)

Koko vuosi

1.1.2007

LIITE II

AKUSTISIA KARKOTINLAITTEITA KOSKEVAT TEKNISET ERITELMÄT JA KÄYTTÖEDELLYTYKSET

Asetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti käytettävien akustisten karkotinlaitteiden on täytettävä jommankumman jäljempänä kuvatun vaihtoehdon mukaiset signaalia ja käyttötapaa koskevat ominaisuudet:

 

Vaihtoehto 1

Vaihtoehto 2

SIGNAALIN OMINAISUUDET

Signaalin muodostus

Digitaalinen

Analoginen

Määritelty taajuus (tonaalinen)/laajakaista

Laajakaista/määritelty taajuus (tonaalinen)

Määritelty taajuus (tonaalinen)

Lähetystasot (max - min) re 1 mPa@1m

145 dB

130–150 dB

Perustaajuus

a)

20–60 kHz taajuuspyyhkäisy

b)

10 kHz määritelty taajuus (tonaalinen)

10 kHz

Yläharmoniset taajuudet

Kyllä

Kyllä

Pulssin kesto (nimellinen)

300 ms

300 ms

Pulssiväli

a)

4–30 sekuntia satunnaistetusti;

b)

4 sekuntia

4 sekuntia

KÄYTTÖTAPA

Kahden verkkoon asennetun akustisen karkotinlaitteen välinen maksimietäisyys

200 m siten että laitteet asennetaan verkon (tai yhteen kiinnitettyjen yhdistettyjen verkkojen) kumpaankin päähän

100 m siten että laitteet asennetaan verkon (tai yhteen kiinnitettyjen yhdistettyjen verkkojen) kumpaankin päähän

LIITE III

Valvonnan piiriin kuuluva kalastus ja aluksella olevien tarkkailijoiden valvoma vähimmäispyyntiponnistus

1.   Yleiset valvontavelvoitteet

Valvontaohjelmat laaditaan vuosittain. Ohjelmien avulla on tarkoitus valvoa tahattomia valassaaliita edustavasti 3 kohdan taulukossa määritetyillä kalastustoiminnan aloilla.

Valvontaohjelmista on tehtävä riittävän edustavia siten, että tarkkailijat jaetaan asianmukaisesti laivastojen, ajan ja kalastusalueiden kesken.

Valvontaohjelmien on yleensä perustuttava otantastrategiaan, jonka avulla voidaan arvioida tahattomien valassaaliiden osuus tietyn laivaston pyyntiponnistusyksikköä kohti saadun sivusaaliin yleisimmistä lajeista ja päästään variaatiokertoimeen, joka ei ole yli 0,30. Otantastrategia on laadittava aikaisempien sivusaalishavaintojen vaihtelevuutta koskevien olemassa olevien tietojen perusteella.

2.   Pilottivalvontaohjelmat

Jos sivusaaliin vaihtelevuutta koskevien tietojen puuttumisen vuoksi otantastrategiaa ei voida laatia niin, että päästäisiin 1 kohdassa asetetun rajan mukaiseen variaatiokertoimeen, jäsenvaltioiden on otettava käyttöön aluksella toteutettavat pilottitarkkailijaohjelmat kahtena peräkkäisenä vuonna. Ohjelmat aloitetaan 3 kohdassa mainittuina päivinä asianomaisten kalastusmuotojen osalta.

Pilottitarkkailijaohjelmien on perustuttava otantastrategiaan, jolla pyritään määrittämään sivusaaliiden vaihtelevuus. Vaihtelevuuden perusteella laaditaan myöhemmin otantastrategiat 1 kohdassa asetettujen edellytysten mukaisesti ja annetaan myös arviot pyyntiponnistusyksikköä kohti saaduista tahattomista valassaaliista lajeittain.

Pilottitarkkailijaohjelmien on katettava vähintään seuraava pyyntiponnistus:

a)

Kohdassa 3 määritettyjen kalastusmuotojen osalta pelagisia trooleja (yksittäiset ja paritroolit) lukuun ottamatta 1 päivästä joulukuuta 31 päivään maaliskuuta ICES-suuralueilla VI, VII ja VIII:

 

Yli 400 aluksen laivastot

Laivastot, joissa on yli 60 ja alle 400 alusta

Alle 60 aluksen laivastot

Pilottiohjelmien piiriin kuuluva vähimmäis-ponnistus

20 aluksen pyyntiponnistus

5 % pyyntiponnistuksesta

5 %, vähintään 3 eri alusta

b)

Pelagisten troolien osalta (yksittäiset ja paritroolit) 1 päivästä joulukuuta 31 päivään maaliskuuta ICES-suuralueilla VI, VII ja VIII:

 

Laivastot, joissa on yli 60 alusta

Alle 60 aluksen laivastot

Pilottiohjelmien piiriin kuuluva vähimmäisponnistus

10 % pyyntiponnistuksesta

10 %, vähintään 3 eri alusta

3.   Valvonnan piiriin kuuluva kalastus ja valvonnan alkamisajat

Alue

Pyydys

Alkamisaika

A.

ICES-suuralueet VI, VII ja VIII

Pelagiset troolit (yksittäiset ja paritroolit)

1.1.2005

B.

Välimeri (itään linjasta 5° 36' läntistä pituutta)

Pelagiset troolit (yksittäiset ja paritroolit)

1.1.2005

C.

ICES-alueet VI a, VII a ja b, VIII a, b ja c sekä IX a

Pohjaan ankkuroidut verkot tai pussiverkot, joiden silmäkoko on vähintään 80 mm

1.1.2005

D.

ICES-suuralue IV, alue VI a ja suuralue VII lukuun ottamatta alueita VII c ja VII k

Ajoverkot

1.1.2006

E.

ICES-alueet III a, b ja c, III d etelään linjasta 59° pohjoista leveyttä, III d pohjoiseen linjasta 59° pohjoista leveyttä (vain 1.6.—30.9.), suuralueet IV ja IX

Pelagiset troolit (yksittäiset ja paritroolit)

1.1.2006

F.

CES-suuralueet VI, VII ja VIII sekä IX

Korkeasuiset troolit

1.1.2006

G.

ICES-alueet III b, c, d, lukuun ottamatta liitteessä I olevassa A ja E kohdassa tarkoitettuja alueita

Pohjaan ankkuroidut verkot tai pussiverkot, joiden silmäkoko on vähintään 80 mm

1.1.2006


(1)  Lausunto annettu 10. helmikuuta 2004.

(2)  EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.

(3)  EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(4)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(5)  EYVL L 9, 15.1.1998, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 48/1999 (EYVL L 13, 18.1.1999, s. 1).

(6)  EYVL L 176, 15.7.2000, s. 1.


24.5.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 185/13


Oikaistaan neuvoston asetus (EY) N:o 813/2004, annettu 26 päivänä huhtikuuta 2004>, asetuksen (EY) N:o 1626/94 muuttamisesta Maltaa ympäröiviä vesiä koskevien tiettyjen säilyttämistoimenpiteiden osalta

( Euroopan unionin virallinen lehti L 150, 30. huhtikuuta 2004 )

Korvataan asetus (EY) N:o 813/2004 seuraavasti:

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 813/2004,

annettu 26 päivänä huhtikuuta 2004,

asetuksen (EY) N:o 1626/94 muuttamisesta Maltaa ympäröiviä vesiä koskevien tiettyjen säilyttämistoimenpiteiden osalta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon sopimuksen Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan liittymisestä Euroopan unioniin (1), jäljempänä ’liittymissopimus’, ja erityisesti sen 2 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan liittymisasiakirjan (2), jäljempänä ’liittymisasiakirja’, ja erityisesti sen 21 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Liittymisasiakirjan 21 artiklan nojalla tietyistä Välimeren kalavarojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä 27 päivänä kesäkuuta 1994 annettua asetusta (EY) N:o 1626/94 (3) muutetaan liittymisasiakirjan liitteessä III esitettyjen suuntaviivojen mukaisesti tarvittavien säilyttämistoimenpiteiden antamiseksi Maltaa ympäröivien vesien osalta.

(2)

Nämä toimenpiteet on tarpeen antaa ennen liittymistä, jotta niitä voitaisiin soveltaa Maltan liittymisestä alkaen,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 1626/94 seuraavasti:

1)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”8 a artikla

25 meripeninkulman hoitoalue Maltan ympärillä

1.   Yhteisön alusten pääsyä vesille, jotka ulottuvat 25 meripeninkulman päähän Maltan saarten ympärillä olevista perusviivoista, jäljempänä ’hoitoalue’, ja niiden kalavaroihin säännellään seuraavasti:

a)

kalastus hoitoalueella rajoitetaan kokonaispituudeltaan alle 12 metriä pitkiin aluksiin, jotka käyttävät muita kuin vedettäviä pyydyksiä;

b)

mainittujen alusten kokonaispyyntiponnistus ilmaistuna kokonaiskalastuskapasiteettina ei saa ylittää vuosien 2000—2001 keskimääräistä tasoa, joka vastaa 1 950:tä alusta, joiden kokonaiskoneteho on 83 000 kW ja kokonaisvetoisuus 4 035 GT.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, kokonaispituudeltaan enintään 24 metriä pitkät troolarit saavat kalastaa hoitoalueen tietyillä, tämän asetuksen liitteessä V olevassa a kohdassa esitetyillä alueilla seuraavin edellytyksin:

a)

troolareiden, jotka saavat toimia hoitoalueella, kokonaiskalastuskapasiteetti ei saa ylittää 4 800 kilowatin rajaa;

b)

troolarin, jolla on lupa toimia matalammalla kuin 200 metrin syvyydessä, kalastuskapasiteetti ei saa ylittää 185:tä kilowattia; 200 metrin syvyyskäyrä on merkitty katkoviivalla, jonka kauttakulkupisteet luetellaan tämän asetuksen liitteessä V olevassa b kohdassa;

c)

hoitoalueella kalastavilla troolareilla on oltava erityiskalastuslupia koskevista yleisistä säännöksistä 27 päivänä kesäkuuta 1994 annetun asetuksen (EY) N:o 1627/94 (4) 7 artiklan mukainen erityiskalastuslupa, ja niiden on sisällyttävä asianomaisen jäsenvaltion vuosittain komissiolle toimittamaan luetteloon, jossa mainitaan niiden nimi, kansainvälinen rekisterinumero ja aluksen ominaisuudet;

d)

edellä a ja b alakohdassa säädettyjä kapasiteettirajoja on arvioitava uudelleen säännöllisesti ja noudattaen asianomaisten tieteellisten elinten lausuntoja rajojen vaikutuksista kantojen säilymiseen.

3.   Jos 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu kokonaiskalastuskapasiteetti ylittää hoitoalueella viitejaksolla 2000—2001 toimineiden, kokonaispituudeltaan enintään 24 metriä pitkien troolareiden kokonaiskalastuskapasiteetin, jäljempänä ’viitekalastuskapasiteetti’, komissio jakaa, 10 a artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen, käytettävissä olevan kalastuskapasiteetin ylijäämäosan jäsenvaltioiden kesken lupaa hakevien jäsenvaltioiden edun huomioon ottaen.

Viitekalastuskapasiteetti vastaa 3 600:aa kilowattia.

4.   Edellä 3 kohdassa tarkoitettua käytettävissä olevan kalastuskapasiteetin ylijäämää koskevia erityiskalastuslupia myönnetään ainoastaan aluksiin, jotka sisältyvät tämän artiklan soveltamisajankohtana yhteisön alusrekisteriin.

5.   Jos troolareiden, joilla on 2 kohdan c alakohdan mukaisesti lupa toimia hoitoalueella, kokonaiskalastuskapasiteetti ylittää 2 kohdan a alakohdassa säädetyn rajan sen vuoksi, että rajaa on laskettu 2 kohdan d alakohdassa säädetyn tarkistuksen jälkeen, komissio jakaa käytettävissä olevan kalastuskapasiteetin jäsenvaltioiden kesken seuraavia perusteita käyttäen:

a)

ensimmäiselle sijalle asetetaan jakson 2000—2001 aikana alueella kalastaneita aluksia vastaava kalastuskapasiteetti kilowatteina;

b)

toiselle sijalle asetetaan muulloin alueella kalastaneita aluksia vastaava kalastuskapasiteetti kilowatteina;

c)

muille aluksille jäljelle jäänyt kalastuskapasiteetti jaetaan jäsenvaltioiden kesken lupaa hakevien jäsenvaltioiden edut huomioon ottaen.

6.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, kurenuotilla ja pitkäsiimoilla kalastavat alukset sekä 8 b artiklan mukaisesti dolfiinia kalastavat alukset saavat toimia hoitoalueella. Niillä on oltava asetuksen (EY) N:o 1627/94 7 artiklan mukainen erityiskalastuslupa, ja niiden on sisällyttävä asianomaisen jäsenvaltion komissiolle toimittamaan luetteloon, jossa mainitaan niiden nimi, kansainvälinen rekisterinumero ja aluksen ominaisuudet.

Kalastusponnistuksia on kuitenkin valvottava tämän kalastuksen kestävyyden turvaamiseksi alueella.

7.   Hoitoalueella 2 kohdan mukaisesti kalastamaan oikeutetun troolarin, jolla ei ole alusten satelliittiseurantalaitteita, päällikön on ilmoitettava sekä omille viranomaisilleen että rannikkovaltion viranomaisille jokainen aluksen alueelle saapuminen ja siltä poistuminen.

8 b artikla

Dolfiininkalastus

1.   Dolfiinin (Coriphaena spp.) kalastaminen hoitoalueella kalojen yhteenkokoamiseen käytettävillä välineillä on kiellettyä kunkin vuoden 1 päivän tammikuuta ja 5 päivän elokuuta välisenä aikana.

2.   Alueella dolfiininkalastusta harjoittavien alusten lukumäärä saa olla enintään 130.

3.   Maltan viranomaiset vahvistavat kalojen yhteenkokoamiseen käytettävillä välineillä kalastettaessa noudatettavat reitit ja jakavat ne yhteisön kalastusaluksille viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta. Muiden valtioiden kuin Maltan lipun alla purjehtivat yhteisön alukset eivät saa toimia 12 meripeninkulman alueen sisäpuolella.

4.   Aluksilla, jotka saavat osallistua dolfiininkalastukseen, on oltava asetuksen (EY) N:o 1627/94 7 artiklan mukainen erityiskalastuslupa, ja niiden on sisällyttävä asianomaisen jäsenvaltion komissiolle toimittamaan luetteloon, jossa mainitaan niiden nimi, kansainvälinen rekisterinumero ja aluksen ominaisuudet.

Sen estämättä, mitä asetuksen (EY) N:o 1627/94 1 artiklan 2 kohdassa säädetään, kokonaispituudeltaan alle 10 metriä pitkiltä aluksilta vaaditaan kalastuslupa.

”10 a artikla

Soveltamissäännöt ja muutokset

Yksityiskohtaiset säännöt 8 a ja 8 b artiklan soveltamisesta, erityisesti arviointiperusteet, joita noudatetaan reittien varmistamisessa ja jakamisessa kalojen yhteenkokoamiseen käytettävillä välineillä kalastamista varten 8 b artiklan 3 kohdan mukaisesti, annetaan elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 (5) 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2)

Lisätään liitteen IV jälkeen tämän asetuksen liitteessä oleva teksti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan liittymissopimuksen voimaantulopäivänä edellyttäen, että liittymissopimus tulee voimaan.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Luxemburgissa 26. päivänä huhtikuuta 2004.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. WALSH

LIITE

”LIITE V

25 MERIPENINKULMAN HOITOALUE MALTAN SAARTEN YMPÄRILLÄ

a)   Sallitut troolikalastusalueet Maltan saarten ympärillä: maantieteelliset koordinaatit

Alue A

Alue H

A1 — 36°N, 14°E

A2 — 36°N, 14.1792°E

A3 — 35°N, 14°E

A4 — 35°N, 14°E

A5 — 35°N, 14°E

A6 — 35°N, 14°E

H1 — 35°N, 14°E

H2 — 35°N, 14°E

H3 — 35°N, 14°E

H4 — 35°N, 14.6325°E

H5 — 35°N, 14°E

Alue B

Alue I

B1 — 35°N, 14°E

B2 — 35°N, 14°E

B3 — 35°N, 14°E

B4 — 35°N, 14°E

B5 — 35°N, 14°E

B6 — 35°N, 14°E

I1 — 36°N, 14°E

I2 — 36°N, 14°E

I3 — 36°N, 14°E

I4 — 36°N, 14°E

Alue C

Alue J

C1 — 35°N, 14°E

C2 — 35°N, 14.6692°E

C3 — 35°N, 14°E

C4 — 35°N, 14°E

J1 — 36°N, 13°E

J2 — 36°N, 14°E

J3 — 36°N, 14°E

J4 — 36°N, 13°E

Alue D

Alue K

D1 — 36°N, 14°E

D2 — 36°N, 14°E

D3 — 35°N, 14°E

D4 — 36°N, 14°E

K1 — 35°N, 14°E

K2 — 36.0022°N, 14.0408°E

K3 — 36°N, 13°E

K4 — 36°N, 13°E

K5 — 36°N, 13°E

Alue E

Alue L

E1 — 35°N, 14°E

E2 — 36°N, 14°E

E3 — 35°N, 14°E

E4 — 35.8939°N, 14°E

E5 — 35°N, 14°E

L1 — 35°N, 14°E

L2 — 35°N, 14°E

L3 — 35°N, 14°E

L4 — 35°N, 13°E

Alue F

Alue M

F1 — 36°N, 14°E

F2 — 36°N, 14°E

F3 — 36°N, 14°E

F4 — 36°N, 14°E

M1 — 36°N, 14°E

M2 — 36°N, 14°E

M3 — 36°N, 14°E

M4 — 36°N, 14°E

M5 — 36°N, 14°E

Alue G

Alue N

G1 — 36°N, 14°E

G2 — 35°N, 15°E

G3 — 35°N, 14°E

G4 — 35°N, 14°E

G5 — 35°N, 14°E

N1 — 36°N, 14°E

N2 — 36°N, 14°E

N3 — 36°N, 14°E

N4 — 36°N, 14°E

N5 — 36°N, 14°E

N6 — 36°N, 14°E

b)   200 metrin syvyyskäyrän joidenkin kauttakulkupisteiden maantieteelliset koordinaatit 25 meripeninkulman hoitoalueella

ID

Leveys

Pituus

1

36.3673°N

14.5540°E

2

36.3159°N

14.5567°E

3

36.2735°N

14.5379°E

4

36.2357°N

14.4785°E

5

36.1699°N

14.4316°E

6

36.1307°N

14.3534°E

7

36.1117°N

14.2127°E

8

36.1003°N

14.1658°E

9

36.0859°N

14.152°E

10

36.0547°N

14.143°E

11

35.9921°N

14.1584°E

12

35.9744°N

14.1815°E

13

35.9608°N

14.2235°E

14

35.9296°N

14.2164°E

15

35.8983°N

14.2328°E

16

35.867°N

14.4929°E

17

35.8358°N

14.2845°E

18

35.8191°N

14.2753°E

19

35.7863°N

14.3534°E

20

35.7542°N

14.4316°E

21

35.7355°N

14.4473°E

22

35.7225°N

14.5098°E

23

35.6951°N

14.5365°E

24

35.6325°N

14.536°E

25

35.57°N

14.5221°E

26

35.5348°N

14.588°E

27

35.5037°N

14.6192°E

28

35.5128°N

14.6349°E

29

35.57°N

14.6717°E

30

35.5975°N

14.647°E

31

35.5903°N

14.6036°E

32

35.6034°N

14.574°E

33

35.6532°N

14.5535°E

34

35.6726°N

14.5723°E

35

35.6668°N

14.5937°E

36

35.6618°N

14.6424°E

37

35.653°N

14.6661°E

38

35.57°N

14.6853°E

39

35.5294°N

14.713°E

40

35.5071°N

14.7443°E

41

35.4878°N

14.7834°E

42

35.4929°N

14.8247°E

43

35.4762°N

14.8246°E

44

36.2077°N

13.947°E

45

36.1954°N

13.96°E

46

36.1773°N

13.947°E

47

36.1848°N

13.9313°E

48

36.1954°N

13.925°E

49

35.4592°N

14.1815°E

50

35.4762°N

14.1895°E

51

35.4755°N

14.2127°E

52

35.4605°N

14.2199°E

53

35.4453°N

14.1971°E”


(1)  EUVL L 236, 23.9.2003, s. 17.

(2)  EUVL L 236, 23.9.2003, s. 33.

(3)  EYVL L 171, 6.7.1994, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 973/2001 (EYVL L 137, 19.5.2001, s. 1).

(4)  EYVL L 171, 6.7.1994, s. 7.”

(5)  EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.”


24.5.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 185/18


Oikaistaan neuvoston päätös 2004/425/EY, tehty 21 päivänä huhtikuuta 2004, laivavarusteita koskevien vaatimustenmukaisuustodistusten vastavuoroista tunnustamista koskevan Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välisen sopimuksen tekemisestä

( Euroopan unionin virallinen lehti L 150, 30. huhtikuuta 2004 )

Korvataan päätös 2004/425/EY seuraavasti:

NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 21 päivänä huhtikuuta 2004,

laivavarusteita koskevien vaatimustenmukaisuustodistusten vastavuoroista tunnustamista koskevan Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välisen sopimuksen tekemisestä

(2004/425/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 133 artiklan yhdessä 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen, 3 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen ja 4 kohdan kanssa,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välinen sopimus laivavarusteita koskevien vaatimustenmukaisuustodistusten vastavuoroisesta tunnustamisesta, jäljempänä 'sopimus', on allekirjoitettu yhteisön puolesta 27 päivänä helmikuuta 2004 sillä varauksella, että se tehdään lopullisesti.

(2)

Olisi vahvistettava asianmukaiset sisäiset menettelyt sopimuksen moitteettoman toteutuksen varmistamiseksi. Tämän vuoksi on tarpeen siirtää komissiolle toimivalta tehdä tiettyjä sopimuksen täytäntöönpanoon liittyviä päätöksiä.

(3)

Sopimus olisi hyväksyttävä,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Hyväksytään yhteisön puolesta Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välinen sopimus laivavarusteita koskevien vaatimustenmukaisuustodistusten vastavuoroisesta tunnustamisesta.

Sopimuksen teksti on tämän päätöksen liitteenä.

2 artikla

Neuvoston puheenjohtajalla on oikeus nimetä yksi tai useampi henkilö, jolla on valtuudet toimittaa yhteisön puolesta sopimuksen 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitus.

3 artikla

1.   Komissio edustaa yhteisöä neuvoston nimittämän erityiskomitean avustamana sopimuksen 7 artiklassa perustetussa sekakomiteassa ja sopimuksen 7 artiklan 4 kohdan mukaisesti mahdollisesti perustettavissa työryhmissä. Komissio huolehtii erityiskomiteaa kuultuaan sopimuksessa mainituista ilmoituksista, tietojen vaihtamisesta ja tietoja koskevista pyynnöistä.

2.   Sekakomiteassa tehtäviä päätöksiä koskevan yhteisön kannan määrittää komissio erityiskomiteaa kuultuaan.

3.   Sopimuksen irtisanomisesta sen 21 artiklan 3 kohdan mukaisesti päättää neuvosto määräenemmistöllä komission ehdotuksesta.

Tehty Luxemburgissa 21 päivänä huhtikuuta 2004.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. WALSH

Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välinen

SOPIMUS

laivavarusteita koskevien vaatimustenmukaisuustodistusten vastavuoroisesta tunnustamisesta

JOHDANTO-OSA

EUROOPAN YHTEISÖ ja AMERIKAN YHDYSVALLAT, jäljempänä ”osapuolet”, jotka

OTTAVAT HUOMIOON perinteiset ystävyyssiteet Amerikan yhdysvaltojen (USA) ja Euroopan yhteisön (EY) välillä,

HALUAVAT helpottaa laivavarusteiden kahdenvälistä kauppaa ja tehostaa molempien osapuolten sääntelytoimia,

PITÄVÄT TÄRKEÄNÄ sääntelyelimille tarjoutuvia mahdollisuuksia rajoittaa tarpeetonta päällekkäisyyttä toiminnassaan,

TOTEAVAT osapuolten yhteisen sitoumuksen Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) työhön,

KATSOVAT, että osapuolten tavoitteena on merenkulun turvallisuuden parantaminen ja merien pilaantumisen ehkäiseminen,

KATSOVAT yhtäältä, että vastavuoroista tunnustamista koskevat sopimukset voivat myönteisellä tavalla edistää standardien kansainvälistä yhdenmukaistamista,

OTTAVAT HUOMIOON toisaalta, että vastaavuuden määrittelyllä on varmistettava, että osapuolten sääntelylle antamat tavoitteet saavutetaan kaikilta osin, ja ettei se saa alentaa kummankaan osapuolen turvallisuuden tai suojelun tasoa,

KATSOVAT, että laivavarusteita koskevien EY:n ja USA:n säädösten vastaavuuteen perustuva vaatimustenmukaisuustodistusten vastavuoroinen tunnustaminen on tärkeä keino osapuolten markkinoille pääsyn edistämiseksi,

KATSOVAT, että vastavuoroista tunnustamista koskevat sopimukset ovat erityisesti USA:n ja EY:n pienten ja keskisuurten yritysten etujen mukaisia,

KATSOVAT, että vastavuoroinen tunnustaminen edellyttää aina luottamusta toisen osapuolen vaatimustenmukaisuuden arvioinnin jatkuvaan luotettavuuteen,

OTTAVAT HUOMIOON, että Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimuksen liitteenä olevassa kaupan teknisistä esteistä tehdyssä sopimuksessa kehotetaan WTO:n jäseniä aloittamaan neuvottelut toistensa vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen tulosten vastavuoroista tunnustamista koskevien sopimusten tekemiseksi sekä harkitsemaan myönteisesti toisten jäsenten teknisten määräysten vastaavuuden hyväksymistä, sikäli kuin ne voivat olla varmoja siitä, että kyseiset tekniset määräykset riittävät täyttämään niiden omien säädösten tavoitteet,

OVAT SOPINEET SEURAAVAA:

1 LUKU

MÄÄRITELMÄT JA TARKOITUS

1 artikla

Määritelmät

1.   Tässä sopimuksessa sovelletaan seuraavia käsitteitä ja määritelmiä:

a)

”Sääntelyviranomaisella” tarkoitetaan valtiollista virastoa tai elintä, jolla on valtuudet antaa merenkulun turvallisuuteen ja jolla on laillinen oikeus merien pilaantumisen ehkäisemiseen liittyviä määräyksiä ja jolla on laillinen oikeus valvoa laivavarusteiden käyttöä tai myyntiä osapuolen lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella ja joka voi toteuttaa täytäntöönpanotoimia sen varmistamiseksi, että sen lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella markkinoidut tuotteet täyttävät lakiin perustuvat vaatimukset. Osapuolten sääntelyviranomaiset nimetään liitteessä III.

b)

”Vaatimustenmukaisuutta arvioivalla elimellä” tarkoitetaan oikeussubjektia, joko sääntelyviranomaista tai muuta julkista tai yksityistä elintä, jolla on valtuudet antaa vaatimustenmukaisuustodistuksia osapuolen kansallisten lakien ja asetusten nojalla. Tätä sopimusta sovellettaessa ovat osapuolen vaatimustenmukaisuutta arvioivat elimet ne, joihin viitataan 6 artiklassa.

c)

”Teknisillä määräyksillä” tarkoitetaan pakollisia tuotevaatimuksia, tuotteiden testausta ja toimintakykyä koskevia standardeja sekä vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä, joista säädetään laivavarusteita koskevissa osapuolten laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä, sekä niiden soveltamista koskevia ohjeita.

d)

”Vaatimustenmukaisuustodistuksella” tarkoitetaan yhtä tai useampaa osapuolen vaatimustenmukaisuutta arvioivan elimen myöntämää asiakirjaa, jolla todistetaan, että tuote täyttää kyseisen osapuolen asiaa koskevat lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin perustuvat vaatimukset. Yhdysvaltojen osalta tällä tarkoitetaan Yhdysvaltojen rannikkovartioston (United States Coast Guard) myöntämää tyyppihyväksyntätodistusta. Euroopan yhteisössä tällä tarkoitetaan direktiivissä 96/98/EY säädettyjä todistuksia, hyväksyntöjä ja ilmoituksia.

e)

”Teknisten määräysten vastaavuudella” tarkoitetaan, että tiettyihin tuotteisiin liittyvät osapuolten tekniset määräykset ovat riittävän vertailukelpoisia keskenään, jotta voidaan varmistaa kummankin osapuolen määräysten tavoitteiden toteutuminen. Teknisten määräysten vastaavuus ei edellytä, että ne ovat keskenään täysin samanlaiset.

f)

”Kansainvälisellä asiakirjalla” tarkoitetaan Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) asiaa koskevia kansainvälisiä yleissopimuksia, päätöslauselmia, menettelyohjeita ja kiertokirjeitä sekä asiaa koskevia testausstandardeja.

2.   Muut tässä sopimuksessa käytetyt vaatimustenmukaisuuden arviointia koskevat käsitteet määritellään muualla tässä sopimuksessa tai Kansainvälisen standardisoimisjärjestön (ISO) ja Kansainvälisen sähkötekniikan toimikunnan (IEC) oppaan 2 (vuoden 1996 laitos) määritelmissä. Jos ISO/IEC:n oppaassa 2 ja tässä sopimuksessa esitetyt määritelmät ovat keskenään ristiriitaisia, sovelletaan tässä sopimuksessa esitettyjä määritelmiä.

2 artikla

Sopimuksen tarkoitus

1.   Tässä sopimuksessa vahvistetaan ehdot, joiden mukaisesti tuojana toimivan osapuolen sääntelyviranomainen hyväksyy viejänä toimivan osapuolen vaatimustenmukaisuutta arvioivan elimen myöntämät vaatimustenmukaisuustodistukset viejänä toimivan osapuolen teknisten määräysten mukaisesti, mitä kutsutaan jäljempänä ”vastavuoroiseksi tunnustamiseksi”.

2.   Tässä sopimuksessa luodaan myös puitteet sääntelyä koskevalle yhteistyölle, jonka tavoitteena on pitää yllä ja edistää laivavarusteita koskevien sääntelyvaatimuksien vastavuoroista tunnustamista EY:n ja USA:n välillä, edistää sääntelyvaatimusten parantamista ja kehittämistä merenkulun turvallisuuden parantamiseksi ja merien pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä varmistaa tämän sopimuksen johdonmukainen soveltaminen. Tässä yhteistyössä kunnioitetaan täysin osapuolten riippumattomuutta, niiden kehittyviä menettelytapoja ja säännöksiä sekä niiden yhteistä sitoumusta kehittää asiaa koskevia kansainvälisiä asiakirjoja.

3.   Tätä sopimusta on tarkoitus kehittää osapuolten ohjelmien ja menettelytapojen kehityksen myötä. Osapuolet tarkastelevat tätä sopimusta säännöllisesti voidakseen arvioida kehitystä ja osoittaakseen siihen mahdollisesti tehtäviä parannuksia USA:n ja EY:n menettelytapojen jatkuvan kehittymisen vuoksi. Erityistä huomiota kiinnitetään myös kansainvälisten asiakirjojen kehittymiseen.

2 LUKU

VASTAVUOROINEN TUNNUSTAMINEN

3 artikla

Yleiset velvoitteet

1.   Yhdysvallat tunnustaa ilman myöhemmin suoritettavaa vaatimustenmukaisuuden arviointia liitteessä I tarkoitettujen omien lakiensa, asetustensa ja hallinnollisten määräystensä mukaisiksi kaikkien liitteessä II lueteltujen tuotteiden vaatimustenmukaisuustodistukset, jotka EY:n vaatimustenmukaisuutta arvioivat elimet ovat myöntäneet EY:n lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti.

2.   Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot tunnustavat ilman myöhemmin suoritettavaa vaatimustenmukaisuuden arviointia liitteessä I tarkoitettujen omien lakiensa, asetustensa ja hallinnollisten määräystensä mukaisiksi kaikkien liitteessä II lueteltujen tuotteiden vaatimustenmukaisuustodistukset, jotka USA:n vaatimustenmukaisuutta arvioiva elin on myöntänyt Yhdysvaltojen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti.

3.   Kuhunkin tällaiseen tuotteeseen tämän sopimuksen mukaisesti USA:ssa ja EY:ssä sovellettavat tekniset määräykset eritellään liitteessä II.

4 artikla

Teknisten määräysten vastaavuus

1.   Edellä 3 artiklassa mainitut vastavuoroista tunnustamista koskevat velvoitteet perustuvat osapuolten päätökseen siitä, että kaikkiin liitteessä II lueteltuihin tuotteisiin sovellettavat tekniset määräykset ovat toisiaan vastaavat.

2.   Osapuolten päätös teknisten määräysten vastaavuudesta perustuu siihen, että ne panevat omissa laeissaan, asetuksissaan ja hallinnollisissa määräyksissään täytäntöön asiaa koskevat kansainväliset asiakirjat, paitsi jos osapuoli katsoo, että kyseinen asiakirja on tehoton tai epätarkoituksenmukainen kyseisen osapuolen omien sääntelytavoitteiden toteuttamisen kannalta. Jälkimmäisessä tapauksessa vastaavuudesta päätetään yhteisesti hyväksytyn menettelyn mukaisesti.

5 artikla

Merkinnät

Osapuolet voivat pitää voimassa tuotteiden merkintää, numerointia ja yksilöintiä koskevat vaatimuksensa. EY:n vaatimustenmukaisuutta arvioivilla elimillä on oikeus myöntää liitteessä II lueteltuja tuotteita koskevat, USA:n rannikkovartioston niille osoittamat USA:n laeissa ja asetuksissa vaaditut merkinnät ja numeroinnit. USA:n vaatimustenmukaisuutta arvioivalle elimelle annetaan direktiivissä 96/98/EY säädetty tunnusnumero, jonka Euroopan yhteisöjen komissio sille osoittaa, ja joka merkitään mainitun direktiivin mukaisen merkinnän oheen.

6 artikla

Vaatimustenmukaisuutta arvioivat elimet

1.   Vaatimustenmukaisuustodistusten myöntäminen tämän sopimuksen määräysten mukaisesti edellyttää seuraavaa:

a)

USA tunnustaa EY:n jäsenvaltioiden direktiivin 96/98/EY nojalla nimeämät ilmoitetut elimet vaatimustenmukaisuutta arvioiviksi elimiksi,

b)

EY ja sen jäsenvaltiot tunnustavat Yhdysvaltojen rannikkovartioston sekä rannikkovartioston säännöstön 46 CFR 159.010 nojalla hyväksymät laboratoriot vaatimustenmukaisuutta arvioivaksi elimeksi.

2.   Kumpikin osapuoli tunnustaa, että toisen osapuolen vaatimustenmukaisuutta arvioivilla elimillä on oikeus suorittaa liitteessä I tarkoitettuihin lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin liittyvät seuraavat menettelyt:

a)

testaaminen ja testitulosten julkaiseminen;

b)

laadunvarmistukseen liittyvien tehtävien toteuttaminen tai järjestelmien varmentaminen.

3.   Osapuolten sääntelyviranomaiset vastaavat seuraavista menettelyistä, mutta niillä on oikeus siirtää ne joko kokonaan tai osittain vaatimustenmukaisuutta arvioiville elimille:

a)

varustesuunnittelun ja testitulosten tarkistaminen määriteltyjen standardien mukaisesti;

b)

vaatimustenmukaisuustodistusten myöntäminen.

4.   Osapuolet toimittavat ennen tämän sopimuksen voimaantuloa toisilleen luettelot vaatimustenmukaisuutta arvioivista elimistään. Osapuolet tiedottavat viipymättä toisilleen muutoksista niiden vaatimustenmukaisuutta arvioivien elinten luetteloissa. Osapuolet pitävät WWW-tietoverkossa saatavilla ajantasaiset vaatimustenmukaisuutta arvioivien elintensä luettelot.

5.   Kummankin osapuolen on edellytettävä, että sen vaatimustenmukaisuutta arvioivat elimet kirjaavat ja tallettavat tiedot selvityksistään, jotka koskevat niiden alihankkijoiden kelpoisuutta ja säännönmukaisuutta, sekä ylläpitävät rekisteriä kaikista alihankinnoista. Toinen osapuoli saa nämä tiedot pyynnöstä käyttöönsä.

6.   Kummankin osapuolen on edellytettävä, että sen vaatimustenmukaisuutta arvioivat elimet toimittavat antamiensa vaatimustenmukaisuustodistusten jäljennökset ja niihin liittyvät tekniset asiakirjat toisen osapuolen liitteessä III mainitun sääntelyviranomaisen pyynnöstä sääntelyviranomaisille.

3 LUKU

SEKAKOMITEA

7 artikla

Sekakomitea

1.   Osapuolet perustavat sekakomitean, johon kuuluu molempien osapuolten edustajia. Sekakomitea vastaa tämän sopimuksen tosiasiallisesta toimivuudesta.

2.   Kummallakin osapuolella on sekakomiteassa yksi ääni. Sekakomitea tekee päätöksensä yksimielisesti. Sekakomitea vahvistaa oman työjärjestyksensä.

3.   Sekakomitea voi käsitellä mitä tahansa tämän sopimuksen tehokkaaseen täytäntöönpanoon liittyvää asiaa. Sekakomitealla on valtuus tehdä päätöksiä tässä sopimuksessa määrätyissä tapauksissa. Osapuolet toteuttavat tarvittavat toimenpiteet näiden sekakomitean päätösten täytäntöönpanemiseksi. Sekakomitean tehtävänä on erityisesti:

a)

liitteessä II olevat tuotteet ja siihen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten sisältämän luettelon, joiden vastaavuudesta osapuolet ovat päättäneet, kehittäminen ja ylläpito;

b)

sellaisista kysymyksistä keskusteleminen ja sellaisten ongelmien ratkaiseminen, joita saattaa syntyä tämän sopimuksen täytäntöönpanon osalta, mukaan lukien siitä, että liitteessä II lueteltuihin tiettyihin tuotteisiin sovellettavat osapuolten tekniset määräykset eivät enää olisi toisiaan vastaavia, liittyvät huolenaiheet;

c)

teknisten kysymysten sekä vaatimustenmukaisuuden arviointia ja teknologiaa koskevien kysymysten käsittely, jotta varmistetaan tämän sopimuksen johdonmukainen soveltaminen erityisesti asiaa koskeviin kansainvälisiin asiakirjoihin nähden;

d)

liitteiden muuttaminen;

e)

ohjeiden antaminen ja tarvittaessa suuntaviivojen kehittäminen tämän sopimuksen onnistuneen täytäntöönpanon ja soveltamisen edistämiseksi;

f)

sellaisen työohjelman laatiminen ja ylläpito, jonka tarkoituksena on osapuolten teknisten vaatimusten yhdenmukaistaminen.

4.   Sekakomitea voi perustaa yhteisiä työryhmiä, jotka koostuvat tarpeellisina pidetyistä asianomaisten sääntelyviranomaisten edustajista ja asiantuntijoista, joiden on määrä osoittaa sekakomitean käsiteltäväksi tämän sopimuksen toimintaan liittyviä kysymyksiä ja antaa niitä koskevia neuvoja.

4 LUKU

SÄÄNTELYÄ KOSKEVA YHTEISTYÖ

8 artikla

Sääntelyvallan säilyttäminen

Tämän sopimuksen ei voida katsoa miltään osin rajoittavan osapuolen oikeutta määrätä lakien, asetusten ja hallinnollisten toimenpiteidensä avulla sitä suojelun tasoa, jota se pitää tarkoituksenmukaisena merenkulun turvallisuuden vahvistamiseksi ja merien pilaantumisen ehkäisemiseksi, tai estävän sitä toimimasta muulla tavoin tämän sopimuksen alaan kuuluvien riskien suhteen.

9 artikla

Tietojenvaihto ja yhteyspisteet

1.   Liitteessä III luetellut osapuolten sääntelyviranomaiset vahvistavat asianmukaiset tietojenvaihdon keinot, joilla ne voivat vaihtaa keskenään tietoja kaikkia tämän sopimuksen alaan kuuluvia tuotteita koskevista sääntelyongelmista.

2.   Kumpikin osapuoli nimeää vähintään yhden yhteyspisteen, joka voi olla jokin liitteessä III luetelluista sääntelyviranomaisista ja jonka tehtävänä on antaa vastauksia kaikkiin toisen osapuolen ja muiden asianomaisten osapuolten, kuten valmistajien, kuluttajien ja ammattijärjestöjen esittämiin kohtuullisiin kysymyksiin, jotka voivat koskea tähän sopimukseen liittyviä menettelytapoja, määräyksiä ja muita seikkoja. Osapuolet toimittavat toisilleen yhteyspisteiden luettelot ja saattavat ne myös yleisesti saataville.

3.   Osapuolilla on oikeus käyttää omaa yhtä tai useampaa virallista kieltään vaihtaessaan tämän sopimuksen alaan kuuluvia tietoja ja ilmoituksia. Jos osapuoli katsoo, että sen saama tieto on käännettävä sen yhdelle tai useammalle viralliselle kielelle, kyseisen osapuolen on suoritettava se itse omalla kustannuksellaan.

4.   Kumpikin osapuoli suostuu saattamaan hyväksytyn luettelon tuotteista, joille se on omien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräystensä mukaisesti antanut vaatimustenmukaisuustodistukset, yleisesti saataville WWW-tietoverkkoon ja saattamaan sen säännöllisesti ajan tasalle.

10 artikla

Sääntelyä koskevat muutokset

1.   Jos osapuoli antaa tähän sopimukseen liittyviä uusia teknisiä määräyksiä, tämä tapahtuu voimassa olevien kansainvälisten asiakirjojen perusteella, paitsi jos osapuoli katsoo, että asiakirja on osapuolen omien sääntelytavoitteiden toteuttamisen kannalta tehoton tai epätarkoituksenmukainen.

2.   Kumpikin osapuoli ilmoittaa toiselle osapuolelle tämän sopimuksen alaan liittyvien teknisten määräysten muutoksista vähintään 90 päivää ennen muutosten voimaantuloa. Jos turvallisuus-, terveys- tai ympäristönäkökohdat edellyttävät nopeampaa toimintaa, osapuolen on ilmoitettava asiasta toiselle osapuolelle mahdollisimman pian.

3.   Osapuolet ja niiden sääntelyviranomaiset toimittavat toisilleen tietoja ja neuvottelevat keskenään seuraavissa tilanteissa siltä osin kuin niiden lait ja asetukset sen sallivat:

a)

kun tehdään muutosehdotuksia tai ehdotuksia uusien teknisten määräysten käyttöön ottamiseksi, siten kuin osapuolten niissä laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä, joita tarkoitetaan liitteissä I ja II luetelluissa määräyksissä tai jotka liittyvät niihin, on määrätty;

b)

kun muutettuja tai uusia kansainvälisiä asiakirjoja saatetaan osaksi osapuolten lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä; ja

c)

kun tällä hetkellä voimassa olevia vaatimustenmukaisuustodistuksia uusitaan muutettujen tai uusien lakien, asetusten ja/tai hallinnollisten määräysten edellyttämällä tavalla.

Osapuolet antavat toisilleen mahdollisuuden esittää huomautuksensa ehdotuksista.

4.   Jos osapuolet tekevät muutoksia liitteissä I ja II tarkoitettuihin lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin, sekakomitea päättää, pidetäänkö liitteessä II lueteltuja tuotteita koskevien teknisten määräysten vastaavuus voimassa.

Jos sekakomitea päättää pitää vastaavuuden voimassa, kyseinen tuote säilytetään liitteessä II.

Jos sekakomitea katsoo, ettei vastaavuutta voida pitää voimassa, liitteestä II on poistettava viittaukset sellaisiin tuotteisiin ja niihin liittyviin teknisiin määräyksiin, joiden vastaavuutta ei voida pitää voimassa. Sekakomitea saattaa päätöksellään liitteen II ajan tasalle tapahtuneita muutoksia vastaavasti. Tämän sopimuksen 3 artiklassa mainitut, asianomaista tuotetta koskevat velvollisuudet eivät enää sido osapuolia vastavuoroisen tunnustamisen lakkaamisen jälkeen. Tuojana toimiva osapuoli tunnustaa kuitenkin edelleen vaatimustenmukaisuustodistukset, jotka on aiemmin myönnetty sellaisille tuotteille, jotka on saatettu kyseisen osapuolen markkinoille ennen vastavuoroisen tunnustamisen lakkaamista, jollei osapuolen sääntelyviranomainen toisin päätä terveys-, turvallisuus- tai ympäristönäkökohtien taikka tämän sopimuksen mukaisten muiden edellytysten täyttämättä jättämisen perusteella.

Jos osapuolet eivät pääse sekakomiteassa yksimielisyyteen liitteessä II lueteltuja tuotteita koskevien teknisten määräysten vastaavuuden voimassa pitämisestä, kyseisen tuotteen vastavuoroisen tunnustamisen soveltaminen keskeytetään 15 artiklan määräysten mukaisesti.

5.   Osapuolet saattavat ajan tasalla olevan liitteen II saataville WWW-tietoverkossa.

11 artikla

Sääntelyä koskeva yhteistyö

1.   Osapuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä IMO:ssa ja muissa asiaa koskevissa kansainvälisissä järjestöissä, kuten Kansainvälisessä standardisoimisjärjestössä (ISO), Kansainvälisessä sähkötekniikan toimikunnassa (IEC) ja Kansainvälisessä televiestintäliitossa (ITU) tavoitteenaan vahvistaa ja parantaa kansainvälisiä sääntöjä merenkulun turvallisuuden parantamiseksi ja merien pilaantumisen ehkäisemiseksi.

2.   Osapuolet tarkastelevat, millaista teknistä yhteistyötä, tietojen vaihtoa, tieteellistä ja teknologista yhteistyötä tai muuta yhteistyötoimia ne voivat harjoittaa keskenään parantaakseen laivavarusteisiin sovellettavien teknisten määräystensä laatua ja tasoa sekä hyödyntääkseen tehokkaasti sääntelyn kehittämiseen käytettäviä voimavaroja.

3.   Osapuolet suorittavat teknisiä määräyksiään koskevia tutkimuksia mahdollisimman kattavan vastavuoroisen tunnustamisen aikaansaamiseksi sellaisten tuotteiden osalta, jotka eivät sisälly liitteeseen II tämän sopimuksen voimaantulohetkellä tai joita koskevien teknisten määräysten vastaavuus ei ole enää voimassa tai on keskeytynyt. Osapuolet laativat teknisten määräystensä yhteensovittamista koskevan työohjelman ja aikataulun, ja aloittavat myös toimet asianmukaisten kansainvälisten standardien laatimiseksi. Osapuolet pyrkivät saamaan aikaan mahdollisimman kattavan teknisten määräystensä yhdenmukaistamisen nykyisten kansainvälisten asiakirjojen pohjalta pyrkiessään täyttämään kansallisen lainsäädäntönsä mukaisen tavoitteen, joka on merenkulun turvallisuuden parantaminen ja merien pilaantumisen ehkäisemisen tehostaminen.

4.   Kun osapuolet ovat päättäneet, että tuotteen ja sitä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten vastaavuus voidaan vahvistaa, sekakomitea tekee päätöksen liitteen II muuttamisesta vastaavasti.

12 artikla

Vaatimustenmukaisuuden arviointia koskeva yhteistyö

1.   Osapuolet ja vaatimustenmukaisuuden arviointia koskevista kysymyksistä vastaavat viranomaiset neuvottelevat tarvittaessa keskenään varmistaakseen vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyihin ja vaatimustenmukaisuutta arvioiviin elimiin kohdistuvan luottamuksen säilymisen. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi vertailemalla menetelmiä vaatimustenmukaisuutta arvioivien elinten teknisen pätevyyden ja kelpoisuuden varmentamiseksi ja valvomiseksi ja, jos osapuolet niin sopivat, suorittamalla yhteistyössä vaatimustenmukaisuuden arviointia tai vaatimustenmukaisuutta arvioivien elinten muuta toimintaa koskevia tarkastuksia/tutkimuksia.

2.   Osapuolet rohkaisevat vaatimustenmukaisuutta arvioivia elimiään osallistumaan osapuolten joko erikseen tai yhdessä järjestämiin koordinaatio- ja yhteistyötoimiin.

5 LUKU

VALVONTA- JA SUOJATOIMENPITEET

13 artikla

Vaatimustenmukaisuutta arvioivien elinten valvonta

1.   Osapuolet varmistavat, että niiden vaatimustenmukaisuutta arvioivat elimet pystyvät nyt ja vastaisuudessa arvioimaan asianmukaisella tavalla tuotteiden tai tuotantomenetelmien vaatimustenmukaisuuden asiassa sovellettavien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti. Tältä osin osapuolet valvovat jatkuvasti vaatimustenmukaisuutta arvioivia elimiään ja/tai valtuutettuja laboratorioitaan tai järjestävät niiden jatkuvan valvonnan säännöllisten tarkastusten tai arviointien muodossa.

2.   Jos osapuolella on asianmukainen syy kiistää toisen osapuolen vaatimustenmukaisuutta arvioivan elimen tekninen pätevyys, se ilmoittaa asiasta toiselle osapuolelle. Kiistämiseen voidaan turvautua, jos se on perusteltua puolueettomalla ja perustellulla tavalla. Toinen osapuoli toimittaa kohtuullisessa ajassa tietoja osoittaakseen kiistämisen vääräksi tai korjatakseen kiistämisen perustana olevat puutteet. Asiasta keskustellaan tarvittaessa sekakomiteassa. Jos vaatimustenmukaisuutta arvioivan elimen pätevyydestä ei päästä yhteisymmärrykseen, kiistävä osapuoli voi kieltäytyä myöntämästä merkintäänsä ja/tai numerointiansa vaatimustenmukaisuutta arvioivalle elimelle sekä kieltäytyä tunnustamasta kiistämisen kohteena olevan vaatimustenmukaisuutta vastaavan elimen myöntämät vaatimustenmukaisuustodistukset.

14 artikla

Markkinoiden valvonta

1.   Tämän sopimuksen ei voida miltään osin katsoa rajoittavan sääntelyviranomaisen oikeutta toteuttaa asianmukaisia ja välittömiä toimenpiteitä jos viranomainen toteaa, että jokin tuote:

a)

saattaa vaarantaa miehistön, matkustajien tai mahdollisesti muiden henkilöiden terveyden ja/tai turvallisuuden tai vahingoittaa meriympäristöä, vaikka tuotteen asennus, hoito ja käyttö olisikin toteutettu oikein sen käyttötarkoitusta vastaavasti;

b)

ei täytä tämän sopimuksen alaan kuuluvia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä; tai

c)

ei jollakin muulla tavalla täytä tämän sopimuksen alaan kuuluvia vaatimuksia.

Toimenpide voi olla tuotteiden poistaminen markkinoilta, niiden markkinoille saattamisen kieltäminen, niiden vapaan liikkuvuuden rajoittaminen, tuotteiden palauttamismenettelyn aloittaminen ja kyseisten ongelmien uusiutumisen ehkäiseminen, tuonnin kieltäminen mukaan luettuna. Jos sääntelyviranomainen toteuttaa tällaisia toimenpiteitä, se ilmoittaa siitä toiselle osapuolelle 15 päivän kuluessa toimenpiteiden toteuttamisesta ilmoittaen perusteet toimilleen.

2.   Tämä sopimus ei miltään osin estä osapuolia poistamasta markkinoilta tuotteita, jotka eivät tosiasiallisesti täytä osapuolen teknisiä määräyksiä.

3.   Osapuolet sopivat, että tuojana toimivan osapuolen liitteessä I eriteltyjen vaatimusten mukaisesti sertifioimia tai merkitsemiä tuotteita koskevat rajatarkastukset suoritetaan mahdollisimman nopeasti. Osapuolet sopivat, että niiden alueilla tehtävät sisäiseen liikkuvuuteen liittyvät tarkastukset suoritetaan kotimaisia tuotteita vastaavalla tavalla.

15 artikla

Vastavuoroisen tunnustamisen soveltamisen keskeyttäminen

1.   Jos osapuoli katsoo, etteivät yhtä tai useampaa liitteessä II lueteltua tuotetta koskevat tekniset määräykset ole vastaavia tai ettei vastaavuutta voida pitää voimassa, se ilmoittaa siitä toiselle osapuolelle ja esittää asianmukaiset perusteet. Vastaavuuden kiistämisestä keskustellaan sekakomiteassa. Jos sekakomiteassa ei tehdä päätöstä 60 päivän kuluessa asian ottamisesta käsittelyyn, toinen tai molemmat osapuolet keskeyttävät kyseisiä tuotteita koskevan tunnustamisvelvoitteen soveltamisen. Soveltamisen keskeyttäminen pysyy voimassa, kunnes sekakomiteassa on päästy yhteisymmärrykseen asiassa.

2.   Sekakomitea saattaa liitteen II ajan tasalle päätöksellä, jossa otetaan huomioon kyseisen tuotteen vastavuoroisen tunnustamisen soveltamisen keskeyttäminen. Osapuolet sopivat yhteistyöstä 11 artiklan määräysten mukaisesti mahdollisimman kattavan vastaavuuden palauttamiseksi.

3.   Tämän sopimuksen 3 artiklassa tarkoitetut, asianomaista tuotetta koskevat velvollisuudet eivät enää sido osapuolia liitteessä II tarkoitettujen teknisten määräysten vastavuoroisen tunnustamisen soveltamisen keskeyttämisen jälkeen. Tuojana toimiva osapuoli tunnustaa kuitenkin edelleen vaatimustenmukaisuustodistukset, jotka on aiemmin myönnetty sellaisille tuotteille, jotka on saatettu kyseisen osapuolen markkinoille ennen vastavuoroisen tunnustamisen soveltamisen keskeytymistä, jollei osapuolen sääntelyviranomainen toisin päätä terveys-, turvallisuus- tai ympäristönäkökohtien taikka tämän sopimuksen mukaisten muiden vaatimusten täyttämättä jättämisen perusteella.

16 artikla

Varoitusjärjestelmä

Osapuolet perustavat sääntelyviranomaistensa välille kaksisuuntaisen varoitusjärjestelmän tiedottaakseen toisilleen tuotteista, joiden osalta on todettu, etteivät vastaa sovellettavia teknisiä määräyksiä tai jotka voivat vaarantaa kuluttajien terveyden tai turvallisuuden tai vahingoittaa ympäristöä.

6 LUKU

LISÄMÄÄRÄYKSET

17 artikla

Luottamuksellisuus

1.   Kumpikin osapuoli käsittelee tämän sopimuksen mukaisesti vaihdettuja tietoja luottamuksellisina lainsäädäntönsä rajoissa. Kumpikaan osapuoli ei välitä edelleen eikä salli vaatimustenmukaisuutta arvioivan elimen välittää edelleen tämän sopimuksen mukaisesti vaihdettuja tietoja, jotka koskevat liikesalaisuuksia, luottamuksellisia kauppaan taikka rahoitukseen tai keskeneräiseen tutkimukseen liittyviä tietoja.

2.   Osapuoli tai vaatimustenmukaisuutta arvioiva elin voi, vaihdettuaan tietoja toisen osapuolen tai sen vaatimustenmukaisuutta arvioivan elimen kanssa, ilmoittaa, mitä tietoja se ei halua välitettävän eteenpäin.

3.   Kumpikin osapuoli toteuttaa kaikki kohtuulliset varotoimet estääkseen tämän sopimuksen mukaisesti vaihdettujen tietojen luvattoman edelleen välittymisen.

18 artikla

Maksut

Kumpikin osapuoli pyrkii varmistamaan, että tämän sopimuksen alaan liittyvistä palveluista perittävät maksut ovat oikeassa suhteessa tarjottuihin palveluihin. Kumpikin osapuoli varmistaa, että se ei peri tämän sopimuksen mukaisten vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen osalta maksuja toisen osapuolen suorittamista vaatimustenmukaisuuden arviointipalveluista.

19 artikla

Soveltamisalue

1.   Tätä sopimusta sovelletaan alueilla, joihin sovelletaan Euroopan yhteisön perustamissopimusta siinä määrätyin edellytyksin, sekä Yhdysvaltojen alueella.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa määrätään, tätä sopimusta sovelletaan kansainvälisillä vesillä liikennöiviin aluksiin, joilla on oikeus purjehtia jommankumman osapuolen tai toisen osapuolen jäsenvaltion lipun alla.

20 artikla

Muiden maiden kanssa tehdyt sopimukset

1.   Jommankumman osapuolen jonkin muun kuin tämän sopimuksen allekirjoittajana olevan osapuolen (kolmannen osapuolen) kanssa tekemiin vastavuoroista tunnustamista koskeviin sopimuksiin sisältyvät velvoitteet eivät koske toista osapuolta kolmannen osapuolen vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen hyväksymisen osalta, jolleivät osapuolet kirjallisesti toisin sovi.

2.   EY ja Yhdysvallat tarkastelevat mahdollisuutta tehdä tämän sopimuksen soveltamisalaa koskevia monenvälisiä sopimuksia muiden asiasta kiinnostuneiden maiden kanssa edistääkseen laivavarusteiden kauppaa muiden maiden kanssa.

7 LUKU

LOPPUMÄÄRÄYKSET

21 artikla

Voimaantulo, muuttaminen ja irtisanominen

1.   Tämä sopimus tulee voimaan sitä päivää seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona osapuolet vaihtavat asiakirjat, joissa vahvistetaan tämän sopimuksen voimaantulemiseksi vaadittavien kummankin osapuolen menettelyjen päätökseen saattaminen.

2.   Tätä sopimusta voidaan muuttaa 7 artiklan mukaisesti tai osapuolten toimesta.

3.   Kumpikin osapuoli voi sanoa tämän sopimuksen irti ilmoittamalla asiasta kirjallisesti toiselle osapuolelle kuusi kuukautta aikaisemmin.

4.   Tämän sopimuksen voimassaolon päätyttyä osapuoli hyväksyy edelleen vaatimustenmukaisuutta arvioivien elinten tämän sopimuksen mukaisesti ennen sen irtisanomista antamat vaatimustenmukaisuustodistukset, jollei osapuolen sääntelyviranomainen toisin päätä terveys-, turvallisuus- tai ympäristönäkökohtien taikka tämän sopimuksen mukaisten muiden edellytysten täyttämättä jättämisen perusteella.

22 artikla

Loppumääräykset

1.   Tämä sopimus ei vaikuta muiden kansainvälisten sopimusten mukaisiin osapuolten oikeuksiin tai velvoitteisiin.

2.   Osapuolet tarkastelevat tämän sopimuksen toimintaa säännöllisesti, ensimmäisen kerran viimeistään kahden vuoden kuluttua sen voimaantulosta.

3.   Tämä sopimus on laadittu kahtena alkuperäiskappaleena englannin, espanjan, hollannin, italian, kreikan, portugalin, ranskan, ruotsin, saksan, suomen ja tanskan kielellä, ja kaikki tekstit ovat yhtä todistusvoimaisia. Mikäli tulkinnassa ilmenee ristiriitaisuutta, englanninkielinen teksti on ratkaiseva.

LIITE I

Lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset

EY:n lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset:

Laivavarusteista 20 päivänä joulukuuta 1996 annettu neuvoston direktiivi 96/98/EY, sellaisena kuin se on muutettuna.

Osapuolet tunnustavat, että uuden lähestymistavan ja laaja-alaisen lähestymistavan mukaisten direktiivien täytäntöönpanoa koskevat ohjeet (”Guide to the Implementation of Directives Based on the New Approach and Global Approach”) sisältävät kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuuluvien vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen täytäntöönpanon kannalta hyödyllisiä suuntaviivoja.

USA:n lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset:

46 U.S.C. 3306

46 CFR osat 159–165

LIITE II

Vastavuoroisen tunnustamisen soveltamisalaan kuuluvat tuotteet

Hengenpelastuslaitteet

Varusteen nimi

Varusteiden rakenteeseen, toimintaan ja testaukseen liittyviä vaatimuksia koskevat kansainväliset asiakirjat1

EY:n tekniset määräykset: direktiivin 96/98/EY, sellaisena kuin se on muutettuna, liitteessä A.1 ilmoitettu varusteen numero

USA:n tekniset määräykset

Pelastusrenkaat automaattisin savumerkkilaittein (pyrotekniikka)

Huom: Viimeinen käyttöpäivä enintään 48 kk kuluttua valmistuskuukaudesta.

LSA Code, 1.2 ja 2.1.3 jakso;

Recommendation on Testing, 1 osan 4.1–4.5 ja 4.8 kohta sekä 2 osan 4 jakso;

IMO MSC Circ.980, 3.3 jakso.

A.1/1.3

Guidelines for Approval of ”SOLAS” Pyrotechnic Devices, lokakuu 1998

Laskuvarjoraketit (pyrotekniikka)

Huom: Viimeinen käyttöpäivä enintään 48 kk kuluttua valmistuskuukaudesta.

LSA Code, 1.2 ja 3.1 jakso;

Recommendation on Testing, 1 osan 4.1–4.6 kohta sekä 2 osan 4 jakso;

IMO MSC Circ.980, 3.1 jakso.

A.1/1.8

Guidelines for Approval of ”SOLAS” Pyrotechnic Devices, lokakuu 1998

Käsisoihdut (pyrotekniikka)

Huom: Viimeinen käyttöpäivä enintään 48 kk kuluttua valmistuskuukaudesta.

LSA Code, 1.2 ja 3.2 jakso;

Recommendation on Testing, 1 osan 4.1–4.5 ja 4.7 kohta sekä 2 osan 4 jakso;

IMO MSC Circ.980, 3.2 jakso.

A.1/1.9

Guidelines for Approval of ”SOLAS” Pyrotechnic Devices, lokakuu 1998

Kelluvat savumerkkilaitteet (pyrotekniikka)

Huom: Viimeinen käyttöpäivä enintään 48 kk kuluttua valmistuskuukaudesta.

LSA Code, 1.2 ja 3.3 jakso;

Recommendation on Testing, 1 osan 4.1–4.5 ja 4.8 kohta sekä 2 osan 4 jakso;

IMO MSC Circ.980, 3.3 jakso.

A.1/1.10

Guidelines for Approval of ”SOLAS” Pyrotechnic Devices, lokakuu 1998

Nuoranheittolaitteet (pyrotekniikka)

Huom: Viimeinen käyttöpäivä enintään 48 kk kuluttua valmistuskuukaudesta.

LSA Code, 1.2 ja 7.1 jakso;

Recommendation on Testing, 1 osan 9 jakso sekä 2 osan 4 jakso;

IMO MSC Circ.980, 7.1 jakso.

A.1/1.11

Guidelines for Approval of ”SOLAS” Pyrotechnic Devices, lokakuu 1998

Jäykkärunkoiset pelastuslautat

Huom: Hätäpakkaus ei kuulu sopimuksen soveltamisalaan.

LSA Code, 1.2, 4.1 ja 4.3 jakso;

Recommendation on Testing, 1 osan 5.1–5.16 ja 5.20 kohta;

IMO MSC Circ.811;

IMO MSC Circ.980, 4.2 jakso.

IMO MSC Circ.1006 tai muu soveltuva runkoa tai palosuojattuja päällysteitä koskeva standardi.

A.1/1.13

Rigid Liferaft – Coast Guard (G-MSE-4) Review Checklist, 27. heinäkuuta 1998

Automaattisesti itseoikaisevat pelastuslautat

Huom: Hätäpakkaus ei kuulu sopimuksen soveltamisalaan.

LSA Code, 1.2, 4.1 ja 4.3 jakso;

Recommendation on Testing, 1 osan 5.1–5.16 ja 5.18–5.21 kohta;

IMO MSC Circ.809;

IMO MSC Circ.811;

IMO MSC Circ.980, 4.2 jakso.

IMO MSC Circ.1006 tai muu soveltuva runkoa tai palosuojattuja päällysteitä koskeva standardi.

A.1/1.14

Rigid Liferaft – Coast Guard (G-MSE-4) Review Checklist, 27. heinäkuuta 1998

Katetut, käännettävät pelastuslautat

Huom: Hätäpakkaus ei kuulu sopimuksen soveltamisalaan.

LSA Code, 1.2, 4.1 ja 4.3 jakso;

Recommendation on Testing, 1 osan 5.1–5.16, 5.18 ja 5.21 kohta;

IMO MSC Circ.809;

IMO MSC Circ.811;

IMO MSC Circ.980, 4.2 jakso.

IMO MSC Circ.1006 tai muu soveltuva runkoa tai palosuojattuja päällysteitä koskeva standardi.

A.1/1.15

Rigid Liferaft – Coast Guard (G-MSE-4) Review Checklist, 27. heinäkuuta 1998

Pelastuslautat – vapaa kellunta (hydrostaattiset laukaisulaitteet)

LSA Code, 1.2 ja 4.1.6.3 jakso;

Recommendation on Testing, 1 osan 11 jakso;

IMO MSC Circ.980, 4.3.1 jakso.

A.1/1.16

46 CFR 160.062

Laukaisumekanismit:

a)

pelastusveneisiin ja valmiusveneisiin ja

b)

pelastuslauttoihin

Lasketaan vesille taljaköydellä tai -köysillä

Ainoastaan taavetein laskettavan pelastuslautan automaattiset laukaisukoukut.

LSA Code, 1.2 ja 6.1.5 jakso;

Recommendation on Testing, 1 osan 8.2 jakso sekä 2 osan 6.2.1–6.2.4 jakso;

IMO MSC Circ.980, 6.1.3 jakso.

A.1/1.26

(Ei määräyksiä kansainvälisten asiakirjojen lisäksi)

MES-järjestelmät (Marine evacuation systems)

LSA Code, 1.2 ja 6.2 jakso;

Recommendation on Testing, 1 osan 12 jakso;

IMO MSC Circ.980, 6.2 jakso.

A.1/1.27

(Ei määräyksiä kansainvälisten asiakirjojen lisäksi)


Palosuojelu

Varusteen nimi

Varusteiden rakenteeseen, toimintaan ja testaukseen liittyviä vaatimuksia koskevat kansainväliset asiakirjat

EY:n tekniset määräykset: direktiivin 96/98/EY, sellaisena kuin se on muutettuna, liitteessä A.1 ilmoitettu varusteen numero

USA:n tekniset määräykset

Kansimassa

FTP Code, liitteessä 1 oleva 2 ja 6 osa, liite 2;

IMO:n päätöslauselma A.687(17),

MSC/Circ. 916;

MSC/Circ. 1004.

A.1/3.1

(Ei määräyksiä kansainvälisten asiakirjojen lisäksi)

A- ja B-luokan rajapinnat, palonkestävyys, mukaan luettuina:

 

Laipiot (ilman ikkunoita)

 

Kannet

 

Palo-ovet (ikkunoiden koko enintään 645 cm2)

 

Välikatot ja vuoraukset

SOLAS II-2/3.2; II-2/3.4;

FTP Code, liitteessä 1 oleva 3 osa ja liite 2;

IMO:n päätöslauselma A.754 (18);

MSC/Circ.916;

MSC/Circ.1004;

MSC/Circ.1005.

A.1/3.11

(Ei määräyksiä kansainvälisten asiakirjojen lisäksi)

Palamattomat aineet

SOLAS II-2/3.33;

FTP Code, liitteessä 1 oleva 1 osa ja liite 2;

A.1/3.13

(Ei määräyksiä kansainvälisten asiakirjojen lisäksi)

Palo-ovet

Ainoastaan ikkunattomat palo-ovet tai palo-ovet, joiden ikkunoiden koko on yhteensä enintään 645 cm2 kussakin ovilevyssä.

Hyväksyntä rajoitettu suurimpiin testattuihin ovikokoihin.

Käytettävien ovenkarmien on oltava palotestattuja.

SOLAS II-2/9.4.1.1.2, II-2/9.4.1.2.1 ja II-2/9.4.2;

FTP Code, liitteessä 1 oleva 3 osa;

IMO:n päätöslauselma A.754 (18);

MSC/Circ. 916;

MSC/Circ. 1004.

A.1/3.16

(Ei määräyksiä kansainvälisten asiakirjojen lisäksi)

Palo-ovien hallintajärjestelmät

SOLAS II-2/9.4.1.1.4;

1994 HSC Code 7.9.3.3;

2000 HSC Code 7.9.3.3;

FTP Code, liitteessä 1 oleva 4 osa;

A.1/3.17

(Ei määräyksiä kansainvälisten asiakirjojen lisäksi)

Pintamateriaalit ja lattiapäällysteet, jotka ovat huonosti paloa levittäviä

Ainoastaan välikattojen, seinien ja lattioiden näkyvissä olevat pinnat. Ei sovelleta putkiin, putkien päällyksiin tai kaapeleihin.

SOLAS II-2/3.29;

1994 HSC Code 7.4.3.4.1 ja 7.4.3.6;

2000 HSC Code 7.4.3.4.1 ja 7.4.3.6;

FTP Code, liitteessä 1 oleva 2 ja 5 osa ja liite 2;

IMO:n päätöslauselma A.653 (16),

ISO 1716 (1973);

MSC/Circ. 916, MSC/Circ. 1004 ja MSC/Circ. 1008.

A.1/3.18

(Ei määräyksiä kansainvälisten asiakirjojen lisäksi)

Pintaverhoiluaineet, verhot sekä muut riippuvat tekstiilimateriaalit ja kalvot

SOLAS II-2/3.40.3;

FTP Code, liitteessä 1 oleva 7 osa.

A.1/3.19

(Ei määräyksiä kansainvälisten asiakirjojen lisäksi)

Pehmustetut huonekalut

FTP Code, liitteessä 1 oleva 8 osa;

IMO:n päätöslauselma A.652(16),

A.1/3.20

(Ei määräyksiä kansainvälisten asiakirjojen lisäksi)

Vuodevaatteet

FTP Code, liitteessä 1 oleva 9 osa;

IMO:n päätöslauselma A.688(17),

A.1/3.21

(Ei määräyksiä kansainvälisten asiakirjojen lisäksi)

Palopellit

SOLAS II-2/9.4.1.1.8 ja II-2/9.7.3.1.2;

FTP Code, liitteessä 1 oleva 3 osa;

IMO:n päätöslauselma A.754 (18);

MSC/Circ. 916.

A.1/3.22

(Ei määräyksiä kansainvälisten asiakirjojen lisäksi)

A-luokan rajapinnan kaapeli-, putki-, kuilu-, kanava- jne. läpiviennit

SOLAS II-2/9.3.1;

FTP Code, liitteessä 1 oleva 3 osa;

IMO:n päätöslauselma A.754 (18);

MSC/Circ. 916 ja MSC/Circ. 1004.

A.1/3.26

(Ei määräyksiä kansainvälisten asiakirjojen lisäksi)

Muusta kuin teräksestä tai kuparista valmistetut B-luokan rajapinnan putkiläpiviennit

SOLAS II-2/9.3.2.1;

FTP Code, liitteessä 1 oleva 3 osa;

IMO:n päätöslauselma A.754 (18);

MSC/Circ. 916 ja MSC/Circ. 1004.

A.1/3.27

(Ei määräyksiä kansainvälisten asiakirjojen lisäksi)


Navigointilaitteet

Varusteen nimi

Varusteiden rakenteeseen, toimintaan ja testaukseen liittyviä vaatimuksia koskevat kansainväliset asiakirjat

EY:n tekniset määräykset: direktiivin 96/98/EY, sellaisena kuin se on muutettuna, liitteessä A.1 ilmoitettu varusteen numero

USA:n tekniset määräykset

Magneettikompassi

SOLAS V/19.2.1.1;

IMO:n päätöslauselma A.382 (X);

IMO:n päätöslauselma A.694 (17),

ISO 449 (1997), ISO 694 (2000), ISO 1069 (1973), ISO 2269 (1992), IEC 60945 (1996).

A.1/4.1

Navigation and Vessel Inspection Circular NVIC 8-01, enclosure (4), 2/165.101.

Lähettimellä varustettu magneettinen kurssinohjauslaite (TMHD)

IMO:n päätöslauselma MSC 86 (70), liite 2;

IMO:n päätöslauselma A.694 (17),

ISO 11606 (2000), IEC 60945 (1996), IEC 61162.

A.1/4.2

Navigation and Vessel Inspection Circular NVIC 8-01, enclosure (4), 2/165.102.

Hyrräkompassi

IMO:n päätöslauselma A.424 (XI);

IMO:n päätöslauselma A.694 (17);

ISO 8728 (1997), IEC 60945 (1996), IEC 61162.

A.1/4.3

Navigation and Vessel Inspection Circular NVIC 8-01, enclosure (4), 2/165.103.

Kaikuluotain

IMO:n päätöslauselma A.224 (VII), sellaisena kuin se on muutettuna IMO:n päätöslauselmalla MSC74 (69), liite 4, IMO:n päätöslauselmalla A.694 (17);

ISO 9875 (2000), IEC 60945 (1996), IEC 61162.

A.1/4.6

Navigation and Vessel Inspection Circular NVIC 8-01, enclosure (4), 2/165.107.

Nopeuden ja matkan mittauslaite (SDME)

1994 HSC Code 13.3.2;

2000 HSC Code 13.3.2;

IMO:n päätöslauselma A.824 (19), sellaisena kuin se on muutettuna

IMO:n päätöslauselmalla MSC 96(72);

IMO:n päätöslauselma A.694 (17);

A.1/4.7

Navigation and Vessel Inspection Circular NVIC 8-01, enclosure (4), 2/165.105.

Kääntymisnopeuden osoitin

IMO:n päätöslauselma A.694 (17);

IMO:n päätöslauselma A.526 (13);

IEC 60945 (1996), IEC 61162.

A.1/4.9

Navigation and Vessel Inspection Circular NVIC 8-01, enclosure (4), 2/165.106.

Loran-C-navigointilaite

IMO:n päätöslauselma A.694 (17);

IMO:n päätöslauselma A.818 (19);

IEC 61075 (1991), IEC 60945 (1996), IEC 61162.

A.1/4.11

Navigation and Vessel Inspection Circular NVIC 8-01, enclosure (4), 2/165.135.

Chayka-navigointilaite

IMO:n päätöslauselma A.694 (17);

IMO:n päätöslauselma A.818 (19);

IEC 61075 (1991), IEC 60945 (1996), IEC 61162.

A.1/4.12

Navigation and Vessel Inspection Circular NVIC 8-01, enclosure (4), 2/165.136.

GPS-navigointilaite

IMO:n päätöslauselma A.819 (19), IMO:n päätöslauselma A.694 (17);

IEC 60945 (1996), IEC 61108-1 (1994), IEC 61162.

A.1/4.14

Navigation and Vessel Inspection Circular NVIC 8-01, enclosure (4), 2/165.130.

Glonass-laitteisto

IMO:n päätöslauselma MSC 53(66);

IMO:n päätöslauselma A.694 (17);

IEC 61108-2 (1998), IEC 60945 (1996), IEC 61162.

A.1/4.15

Navigation and Vessel Inspection Circular NVIC 8-01, enclosure (4), 2/165.131.

Suunnanvalvontajärjestelmä (HCS)

SOLAS V/24.1;

IMO:n päätöslauselma A.342 (IX),

sellaisena kuin se on muutettuna IMO:n päätöslauselmalla MSC 64 (67), liite 3;

IMO:n päätöslauselma A.694 (17);

A.1/4.16

Navigation and Vessel Inspection Circular NVIC 8-01, enclosure (4), 2/165.110.

Automaattinen tutkamerkintälaite (ARPA)

(ARPA:n kanssa käytettävillä tutkalaitteilla on oltava sekä EU:n että USA:n todistus.)

IMO:n päätöslauselma A.823 (19);

IMO:n päätöslauselma A.694 (17);

IEC 60872-1 (1998), IEC 61162.

A.1/4.34

Navigation and Vessel Inspection Circular NVIC 8-01, enclosure (4), 2/165.120.

Automaattinen reitinseurantalaite (ATA)

(ATA:n kanssa käytettävillä tutkalaitteilla on oltava sekä EU:n että USA:n todistus.)

IMO:n päätöslauselma MSC 64(67), liitteen 4 lisäys 1;

IMO:n päätöslauselma A.694 (17);

IEC 60872-2 (1999), IEC 60945 (1996), IEC 61162.

A.1/4.35

Navigation and Vessel Inspection Circular NVIC 8-01, enclosure (4), 2/165.111.

Elektroninen kartoituslaite (EPA)

(EPA:n kanssa käytettävillä tutkalaitteilla on oltava sekä EU:n että USA:n todistus.)

IMO:n päätöslauselma MSC 64(67), liitteen 4 lisäys 2;

IMO:n päätöslauselma A.694 (17);

IEC 60872-3 (2000), IEC 60945 (1996), IEC 61162.

A.1/4.36

Navigation and Vessel Inspection Circular NVIC 8-01, enclosure (4), 2/165.121.

Yhdistetty komentosiltajärjestelmä (Integrated bridge system)

IMO:n päätöslauselma MSC.64 (67), liite 1;

IMO:n päätöslauselma A.694 (17);

IEC 61209 (1999), IEC 60945 (1996), IEC 61162.

A.1/4.28

Navigation and Vessel Inspection Circular NVIC 8-01, enclosure (4), 2/165.140.

Matkatietojen tallennin (VDR)

IMO:n päätöslauselma A.861(20);

IMO:n päätöslauselma A.694 (17);

IEC 61996 (2000), IEC 60945 (1996), IEC 61162.

A.1/4.29

Navigation and Vessel Inspection Circular NVIC 8-01, enclosure (4), 2/165.150.

Suurnopeusaluksen hyrräkompassi

IMO:n päätöslauselma A.821 (19);

IMO:n päätöslauselma A.694 (17);

ISO 16328 (2001), IEC 60945 (1996), IEC 61162.

A.1/4.31

Navigation and Vessel Inspection Circular NVIC 8-01, enclosure (4), 2/165.203.

Yleinen automaattinen tunnistusjärjestelmä (AIS-laite)

IMO:n päätöslauselma MSC.74 (69), liite 3;

IMO:n päätöslauselma A.694 (17);

ITU R. M. 1371-1 (10/00)

A.1/4.32

Navigation and Vessel Inspection Circular NVIC 8-01, enclosure (4), 2/165.155.

HUOM: Radiolähettimen on lisäksi oltava USA:n Federal Communications Commissionin hyväksymä.

Reitinvalvontajärjestelmä

IMO:n päätöslauselma MSC.74 (69), liite 2;

IMO:n päätöslauselma A.694 (17);

IEC 62065 (2002), IEC 60945 (1996), IEC 61162.

A.1/4.33

Navigation and Vessel Inspection Circular NVIC 8-01, enclosure (4), 2/165.112.

Tutkaheijastin

IMO:n päätöslauselma A.384 (X);

IEC 60945 (1996), ISO 8729 (1997).

A.1/4.39

Navigation and Vessel Inspection Circular NVIC 8-01, enclosure (4), 2/165.160.

LIITE III

Sääntelyviranomaiset

Euroopan yhteisö

Belgia

Ministère des communications et de l'infrastructure

Administration des affaires maritimes et de la navigation

Rue d'Arlon 104

B-1040 Bruxelles

Ministerie voor Verkeer en Infrastructuur

Bestuur voor Maritime Zaken en Scheepvaart

Aarlenstraat 104

B-1040 Brussel

Tanska

Søfartsstyrelsen

Vermundsgade 38 C

DK-2100 København Ø

Saksa

Bundesministerium für Verkehr,

Bau- und Wohnungswesen (BMVBW)

Invalidenstraße 44

D-10115 Berlin

Kreikka

ΥΠΟΥΡΓΕΙΟ ΕΜΠΟΡΙΚΗΣ ΝΑΥΤΙΛΙΑΣ

Γρ.Λαμπράκη 150

GR-185 18 Πειραιας Ελλάς

(Ministry of Merchant Marine

150,Gr. Lampraki str.

185 18 Piraeus)

Espanja

Ministerio de Fomento

Dirección General de la Marina Mercante.

C/ Ruíz de Alarcón 1

ES-28071 Madrid

Ranska

Ministère de l'équipement, du transport et du logement

Direction des affaires maritimes et des gens de mers

3, place de Fontenoy

F-75700 Paris

Irlanti

Maritime Safety Division

Department of the Marine and Natural Resources

Leeson Lane

Dublin 2

Italia

Ministero delle Infrastrutture e dei Trasporti

Unita di Gestione del trasporto maritimo

Via dell'arte, 16

IT-00144 - Roma

Luxemburg

Commissariat aux affaires maritimes

26 place de la Gare

L-1616 Luxembourg

Alankomaat

Ministerie van Verkeer en Waterstaat

Directoraat-Generaal Goederenvervoer (DGG)

Directie Transportveiligheid

Nieuwe Uitleg 1,

Postbus 20904

2500 EX Den Haag

Itävalta

Bundesministerium für Verkehr, Innovation und Technologie

Oberste Schiffahrtsbehörde

Abteilung II/20

Radetzkystrasse 2

A-1030 Wien

Portugali

Ministério das Obras Públicas, Transportes e

Habitação

Palácio Penafiel

rua S. Mamede ao Caldas 21

Suomi

Liikenne- ja viestintäministeriö / kommunikationsministeriet

PO Box 235

FIN-00131 Helsinki

Ruotsi

Sjöfartsverket

S-601 78 Norrköping

Yhdistynyt kuningaskunta

Maritime and Coastguard Agency

Spring Place

105 Commercial Road

Southampton SO15 1EG

Euroopan yhteisöjen komissio

Energian ja liikenteen pääosasto

Meriliikenneturvallisuusyksikkö

200, rue de la Loi

B-1049 Brussels

Amerikan yhdysvallat

United States Coast Guard

Office of Design and Engineering

Standards (G-MSE)

2100 Second Street S.W.

Washington DC 20593


(1)  Asiakirjalla ”LSA Code” tarkoitetaan hengenpelastuslaitteita koskevaa IMO:n kansainvälistä säännöstöä, International Life-Saving Appliance Code (IMO:n päätöslauselma MSC.48(66)).

Asiakirjalla ”Recommendation on Testing” tarkoitetaan 6 päivänä marraskuuta 1991 annettua IMO:n hengenpelastuslaitteiden testausta koskevaa suositusta, Recommendation on Testing of Life-Saving Appliances, (IMO:n päätöslauselma A.689(17)), sellaisena kuin se on muutettuna 11 päivänä joulukuuta 1998 (IMO:n päätöslauselma MSC.81(70).