20.5.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 183/1

(1)

Komissio otti päätöksellä N:o 2730/2000/EHTY (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan, läpimitaltaan yli 80 millimetrin kappaleina olevan kivihiilikoksin, joka luokitellaan CN-koodiin ex 2704 00 19 (TARIC-koodi 2704001910), jäljempänä ”tarkasteltavana oleva tuote”, tuonnissa. Polkumyyntitullin määrä on kiinteä 32,6 euroa tonnilta nettokuivapainosta määritettynä.

(2)

Koska Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksen voimassaolo päättyi 23 päivänä heinäkuuta 2002, neuvosto päätti asetuksella (EY) N:o 963/2002 (3), että päätöksen N:o 2277/96/EHTY nojalla käyttöön otetut ja 23 päivänä heinäkuuta 2002 vielä voimassa olevat polkumyyntitoimenpiteet pysyvät edelleen voimassa ja niihin sovelletaan 24 päivästä heinäkuuta 2002 perusasetuksen säännöksiä.

(3)

Joulukuun 11 päivänä 2002 komissio ilmoitti perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä  (4) julkaistulla ilmoituksella Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan, läpimitaltaan yli 80 millimetrin kappaleina olevan kivihiilikoksin, jäljempänä ”yli 80 mm:n koksi” tai ”tarkasteltavana oleva tuote”, tuontiin sovellettavien lopullisten polkumyyntitoimenpiteiden välivaiheen tarkastelun vireillepanosta ja käynnisti tutkimuksen.

(4)

Menettely pantiin vireille pyynnöstä, jonka oli esittänyt Eucoke-EEIG, jäljempänä ”pyynnön esittäjä”, yhteisön yli 80 mm:n koksin tuotannon pääosaa edustavien tuottajien puolesta. Pyynnön esittäjä väitti, että Kiinan kansantasavallan osalta polkumyynti oli jatkunut ja jopa lisääntynyt ja etteivät voimassa olevat toimenpiteet enää riittäneet torjumaan polkumyynnin haitallisia vaikutuksia. Tarkastelua koskevaan pyyntöön sisältynyt näyttö katsottiin riittäväksi perusteeksi tutkimuksen vireillepanemiseksi.

(5)

Komissio ilmoitti välivaiheen tarkastelun vireillepanosta virallisesti niille tuottajille/viejille, tuojille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, asianomaisen viejämaan edustajille, pyynnön esittäneelle yhteisön tuotannonalalle ja muille tiedossa olleille yhteisön tuottajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi tarkastelun vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(6)

Muistutetaan, että tähän menettelyyn kuuluvan tutkimuksen aikana joukko asianomaisia osapuolia toimitti tietoja tutkimusajanjakson (1 päivästä lokakuuta 200130 päivään syyskuuta 2002), jälkeen ilmenneestä markkinaolosuhteiden muutoksesta ja näin täytti perusasetuksen 14 artiklan 4 kohdassa asetetut vaatimukset sille, että voimassa olevat toimenpiteet jätettäisiin soveltamatta.

(7)

Tutkimus osoitti, että kaikki edellytykset polkumyyntitoimenpiteiden soveltamatta jättämiselle täyttyivät. Sen vuoksi polkumyyntitullin soveltaminen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan, läpimitaltaan yli 80 millimetrin kappaleina olevan kivihiilikoksin tuonnissa keskeytettiin komission päätöksellä N:o 264/2004/EY (5) yhdeksän kuukauden ajaksi.

(8)

Eucoke-EEIG peruutti virallisesti hakemuksensa komissiolle osoitetulla 15 päivänä joulukuuta 2003 päivätyllä kirjeellä.

(9)

Ottaen huomioon, ettei tutkimuksessa ole ilmennyt seikkoja, jotka osoittaisivat menettelyn päättämisen olevan vastoin yhteisön etua, katsotaan, että perusasetuksen 9 artiklan 1 kohdan nojalla kyseessä oleva menettely olisi päätettävä.

(10)

Tutkimuksessa todettiin kuitenkin, että oli tarpeen selventää voimassa olevia toimenpiteitä ottaen huomioon eräällä taloudellisella toimijalla toimenpiteiden soveltamisessa ilmenneet ongelmat. Todettiin näet, että yhden jäsenvaltion tulliviranomaiset kantoivat polkumyyntitullin koksilähetyksistä, jotka oli tarkoitettu käytettäväksi masuuneissa eli kohteessa, joka ei kuulu polkumyyntitoimenpiteiden soveltamisalaan ja josta tarkasteltavana oleva tuote muodostaa vain pienen osan. Toimenpiteiden tehokkaamman ja yhtenäisemmän täytäntöönpanon varmistamiseksi korvataan päätöksessä N:o 2730/2000/EHTY säädetty tarkasteltavana olevaa tuotetta pienempinä kappaleina olevan kivihiilikoksin ja läpimitaltaan enintään 100 millimetrin kappaleina olevan kivihiilikoksin sekoitusta koskeva vapautus vapautuksella, joka koskee läpimitaltaan yli 80 millimetrin kappaleina olevaa koksia enintään 20 prosenttia sisältäviä sekoituksia. Mittausmenetelmänä olisi käytettävä ISO:n standardia.

(11)

Välivaiheen tarkastelu olisi päätettävä. Voimassa olevien toimenpiteiden soveltamisalaa olisi selvennettävä,

20.5.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 183/4

(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 950/2001 (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin muun muassa Venäjältä peräisin olevan tietynlaisen alumiinifolion, jäljempänä ”tarkasteltavana oleva tuote”, tuonnissa yhteisöön. Toukokuun 16 päivänä 2001 tehdyllä komission päätöksellä 2001/381/EY (3) hyväksyttiin sitoumus, jonka oli tehnyt venäläinen vientiä harjoittava tuottaja United Company Siberian Aluminium.

(2)

Vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettavaksi lopulliseksi polkumyyntitulliksi tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa Venäjältä vahvistettiin asetuksella (EY) N:o 950/2001 14,9 prosenttia.

(3)

Komissio ilmoitti 20 päivänä maaliskuuta 2004Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaisemallaan ilmoituksella (4) tiettyjen Kiinan kansantasavallasta, Venäjän federaatiosta, Ukrainasta ja Valko-Venäjän tasavallasta peräisin olevien tuotteiden tuontiin sovellettavia polkumyyntitoimenpiteitä koskevien useiden osittaisten välivaiheen tarkastelujen vireillepanosta perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan ja 22 artiklan c alakohdan mukaisesti. Venäjältä peräisin olevan tietynlaisen alumiinifolion tuonnissa käyttöön otettu polkumyyntitoimenpide on yksi vireille pantujen tarkastelujen kohteena olleista toimenpiteistä, jäljempänä ”toimenpiteet”.

(4)

Tarkastelut pantiin vireille komission aloitteesta sen tutkimiseksi, olisiko toimenpiteitä mukautettava Euroopan unionin 1 päivänä toukokuuta 2004 tapahtuvan laajentumisen, jäljempänä ”laajentuminen”, johdosta.

(5)

Koska tiettyä Venäjältä peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin määrää koskee tällä hetkellä hintasitoumus, toimenpiteiden tarkastelu pantiin vireille sen tutkimiseksi, olisiko 15 jäsenvaltion yhteisöä koskeviin lukuihin perustunutta sitoumusta mukautettava laajentumisen huomioon ottamiseksi.

(6)

Kaikille komission tiedossa olleille osapuolille, mukaan luettuina yhteisön tuotannonala, yhteisössä toimivat tuottajien tai käyttäjien järjestöt, viejät/tuottajat asianomaisissa maissa, tuojat ja niiden järjestöt, asianomaisten maiden toimivaltaiset viranomaiset sekä asianomaiset osapuolet kymmenessä uudessa, 1 päivänä toukokuuta 2004 Euroopan unioniin liittyvässä jäsenvaltiossa, jäljempänä ”uudet jäsenvaltiot”, ilmoitettiin tutkimuksen vireillepanosta ja annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti, toimittaa tietoja ja niitä tukevaa näyttöä vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(7)

Kantansa esittivät seuraavat asianomaiset osapuolet:

(8)

Tarkasteltavana oleva tuote on vähintään 0,009 millimetriä mutta enintään 0,018 millimetriä paksu, vahvistamaton, valssattu mutta ei enempää valmistettu, enintään 650 millimetrin levyisillä keloilla oleva alumiinifolio, joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin ex 7607 11 10. Tarkasteltavana oleva tuote tunnetaan yleisesti nimellä kotitalousfolio, jäljempänä ”kotitalousfolio”.

(9)

Kotitalousfolio valmistetaan valssaamalla alumiiniharkkoja tai folioaihioita haluttuun paksuuteen. Valssattu folio lämpökäsitellään hehkuttamalla taipuisaksi. Tämän jälkeen kotitalousfolio kelataan enintään 650 millimetrin levyisiksi keloiksi. Kelan leveys on määräävä tekijä kotitalousfolion käytön kannalta, koska kyseisen tuotteen käyttäjät (uudelleenkelaajat) kelaavat talousfolion vähittäismyyntiä varten pieniksi lopputuoterulliksi. Pieniksi rulliksi uudelleenkelattua kotitalousfoliota käytetään monilla tavoin lyhytaikaisena pakkauksena tai kääreenä (pääasiassa kotitalouksissa, suurkeittiöissä sekä elintarvikeliikkeissä ja kukkakaupoissa).

(10)

Hintasitoumuksen tehnyt venäläinen vientiä harjoittava tuottaja ilmoitti, että tuonnin määrä, johon hintasitoumusta sovelletaan, perustui sen myyntiin 15 jäsenvaltion unioniin, ja tästä syystä sitoumusta olisi tarkistettava markkinoiden laajentuessa 25 jäsenvaltion unionissa. Se väitti, että tarkistus oli tärkeä muita tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin vieviä viejiä suosivan syrjinnän välttämiseksi.

(11)

Jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet kantansa, ja niistä suurin osa tukee toimenpiteiden mukauttamista laajentumisen huomioon ottamiseksi.

(12)

Käytettävissä olevat tiedot analysoitiin, jolloin vahvistui, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti Venäjältä uusiin jäsenvaltioihin oli merkittävää. Koska voimassaolevan hintasitoumuksen kohteena oleva tuonnin määrä määritettiin 15 jäsenvaltion yhteisöön suuntautuneen tuonnon perusteella, siinä ei ole otettu huomioon markkinoiden kasvun vaikutusta yhteisön laajennuttua.

(13)

Edellä mainittujen seikkojen vuoksi päätellään, että laajentumisen huomioon ottamiseksi on aiheellista mukauttaa toimenpiteitä siten, että ne kattavat uusien jäsenvaltioiden markkinoille tapahtuvan laajemman tuonnin määrän.

(14)

Hintasitoumuksen kohteena oleva tuonnin alkuperäinen määrä 15 jäsenvaltion unionin osalta laskettiin hyväksytyn sitoumuksen esittäneen venäläisen tuottajan alkuperäisen tutkimusajanjakson aikana yhteisöön viemän määrän perusteella. Hintasitoumuksen kohteena olevan tuonnin määrän lisäys on laskettu samalla laskumenetelmällä.

(15)

Tämän vuoksi katsotaan aiheelliseksi, että komissio voi hyväksyä mukautettua sitoumusta koskevan ehdotuksen, joka kuvastaa laajentumisen jälkeistä tilannetta ja joka perustuu edellä 14 kappaleessa kuvattuun menetelmään,

20.5.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 183/7

(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1531/2002 (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin muun muassa Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien väritelevisiovastaanottimien tuonnissa yhteisöön. Komission päätöksellä 2002/683/EY (3) hyväksyttiin sitoumus seuraavilta seitsemältä kiinalaiselta viejältä: Haier Electrical Appliances Corporation Ltd, Hisense Import & Export Co., Ltd, Konka Group Co., Ltd, Sichuan Changhong Electric Co. Ltd, Skyworth Multimedia International (Shenzhen) Co., Ltd, TCL King Electrical Appliances (HuiZhou) Co., Ltd ja Xiamen Overseas Chinese Electronic Co, Ltd.

(2)

Asianomaisen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan tuotteen tuonnissa kannettava, vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettava tulli vahvistettiin asetuksessa (EY) N:o 1531/2002 44,6 prosentiksi.

(3)

Komissio ilmoitti 20 päivänä maaliskuuta 2004Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (4) panevansa perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan ja 22 artiklan c alakohdan nojalla vireille joukon osittaisia välivaiheen tarkasteluja, jotka koskevat tiettyjen Kiinan kansantasavallasta, Venäjän federaatiosta, Ukrainasta ja Valko-Venäjältä peräisin olevien tuotteiden tuontiin sovellettavia polkumyyntitoimenpiteitä. Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien väritelevisiovastaanottimien tuonnissa käyttöön otettu polkumyyntitoimenpide on yksi tarkastelun kohteena olevista toimenpiteistä, jäljempänä ”toimenpiteet”.

(4)

Tarkastelu pantiin vireille komission aloitteesta sen selvittämiseksi, olisiko toimenpiteitä syytä mukauttaa 1 päivänä toukokuuta 2004 tapahtuvan Euroopan unionin laajentumisen, jäljempänä ”laajentuminen”, johdosta.

(5)

Koska tiettyyn osaan asianomaisen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan tuotteen tuontia sovelletaan tällä hetkellä määrälliseen rajoitukseen perustuvaa hintasitoumusta, toimenpiteiden osalta pantiin vireille tarkastelu sen selvittämiseksi, olisiko kyseistä sitoumusta, joka perustuu 15 jäsenvaltion yhteisöä koskeviin tietoihin, syytä mukauttaa laajentumisen huomioon ottamiseksi.

(6)

Kaikille komission tiedossa oleville asianomaisille osapuolille kuten yhteisön tuotannonalalle, tuottajien tai käyttäjien järjestöille yhteisössä, asianomaisten maiden viejille/tuottajille, tuojille ja niiden järjestöille ja asianomaisten maiden toimivaltaisille viranomaisille sekä asianomaisille osapuolille Euroopan unioniin 1 päivänä toukokuuta 2004 liittyneissä kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa ilmoitettiin tutkimuksen vireillepanosta ja niille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti sekä toimittaa tietoja ja asiaa tukevaa näyttöä tarkastelun vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa aihetta.

(7)

Seuraavat asianomaiset osapuolet esittivät näkökantansa asiasta:

(8)

Tarkasteltavana oleva tuote on väritelevisiovastaanotin, jonka kuvaruudun läpimitta on yli 15,5 cm, myös jos samaan ulkokuoreen on yhdistetty yleisradiovastaanotin ja/tai kello. Kyseinen tuote luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 8528 12 52, 8528 12 54, 8528 12 56, 8528 12 58, ex 8528 12 62 ja 8528 12 66.

(9)

Kiinan koneiden ja elektroniikan tuonti- ja vientikauppakamari (China Chamber of Commerce for Import and Export of Machinery and Electronic Products eli CCCME), joka edustaa niitä yrityksiä, jotka yhdessä sen kanssa tarjosivat hyväksytyksi tullutta sitoumusta, totesi, että hintasitoumuksen kohteena olevan tuonnin määrä määritettiin osuutena 15 jäsenvaltiota käsittävän unionin todettavissa olevasta kulutuksesta. CCCME:n näkemyksen mukaan sitoumusta olisi tarkistettava, jotta 25 jäsenvaltiosta koostuvan unionin markkinat tulisivat asianmukaisesti huomioon otetuiksi. Se väitti, että tämä tarkistus on välttämätön, jotta voitaisiin välttää syrjintä suhteessa muihin tarkasteltavana olevaa tuotetta Euroopan unioniin vieviin toimijoihin.

(10)

Jäsenvaltiot ovat esittäneet näkemyksensä asiasta ja enemmistö niistä kannattaa toimenpiteiden mukauttamista laajentumisen huomioon ottamiseksi.

(11)

Käytettävissä olevien tietojen tarkastelu vahvisti, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti Kiinan kansantasavallasta kymmeneen uuteen jäsenvaltioon on määrältään merkittävää. Koska voimassa olevan hintasitoumuksen kohteena olevan tuonnin määrä määritettiin 15 jäsenvaltiota käsittävää unionia koskevien tietojen perusteella, siinä ei oteta huomioon niitä vaikutuksia, jotka aiheutuvat markkinoiden kasvusta laajentumisen johdosta.

(12)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että toimenpiteitä on laajentumisen vuoksi aiheellista mukauttaa kymmeneen uuteen jäsenvaltioon suuntautuvasta tuonnista johtuvien lisämäärien huomioon ottamiseksi.

(13)

Hintasitoumuksen kohteena olevan tuonnin alkuperäinen määrä määritettiin 15 jäsenvaltiota käsittävän unionin osalta vähitellen kasvavaksi määräksi, joka saavuttaa tietyn osuuden Euroopan unionin todettavissa olevasta kulutuksesta viidentenä sitoumuksen voimassaolovuotena. Hintasitoumuksen kohteena olevan tuonnin lisäys voidaan laskea samaa menetelmää käyttäen.

(14)

Näin ollen komission olisi aiheellista voida hyväksyä ehdotus mainitun sitoumuksen muuttamisesta niin, että siinä otetaan huomioon laajentumisen jälkeinen tilanne edellä 13 kappaleessa kuvattua menetelmää käyttäen,

20.5.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 183/10

(1)

Neuvosto muutti asetuksella (EY) N:o 990/2004 (3) asetusta (EY) N:o 151/2003 (4) lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Venäjän federaatiosta, jäljempänä ”Venäjä”, peräisin olevien suuntaisrakeisten sähköteknisten levyvalmisteiden, jäljempänä ”tarkasteltavana oleva tuote”, tuonnissa. Vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana nettohintaan sovellettava tulli on 40,1 prosenttia Novolipetsk Iron & Steel Corporation -yrityksen valmistaman ja 14,7 prosenttia OOO Viz Stal -yrityksen valmistaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa.

(2)

Komissio ilmoitti 20 päivänä maaliskuuta 2004Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (5) voimassa olevia toimenpiteitä, jäljempänä ”toimenpiteet”, koskevan osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanosta perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan ja 22 artiklan c alakohdan mukaisesti.

(3)

Tarkastelu pantiin vireille komission aloitteesta sen selvittämiseksi, olisiko Euroopan unionin 1 päivänä toukokuuta 2004 tapahtuvan laajentumisen, jäljempänä ”laajentuminen”, seurauksena ja yhteisön etu huomioon ottaen tarpeen mukauttaa toimenpiteitä kaikkiin asianomaisiin osapuoliin, käyttäjät, jakelijat ja kuluttajat mukaan luettuina, kohdistuvien äkillisten ja kohtuuttoman kielteisten vaikutusten välttämiseksi.

(4)

Kaikille asianomaisille osapuolille kuten yhteisön tuotannonalalle, tuottajien tai käyttäjien järjestöille yhteisössä, viejille/tuottajille asianomaisissa maissa, tuojille ja niiden järjestöille ja asianomaisten maiden toimivaltaisille viranomaisille sekä asianomaisille osapuolille Euroopan unioniin 1 päivänä toukokuuta 2004 liittyneissä kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa ilmoitettiin tutkimuksen vireillepanosta ja niille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja toimittaa tietoja ja asiaa tukeva näyttö tarkastelun vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(5)

Kuten neuvoston asetuksessa (EY) N:o 990/2004 esitetään, tutkimuksessa pääteltiin, että toimenpiteiden mukauttaminen on yhteisön edun mukaista edellyttäen, että mukautus ei huomattavasti vähennä kaupan suojan toivottua tasoa.

(6)

Komissio ehdotti asetuksen (EY) N:o 990/2004 päätelmien perusteella perusasetuksen 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti sitoumuksia asianomaisille yrityksille. Tämän johdosta sitoumuksia tarjosivat i) yksi tarkasteltavana olevan tuotteen Venäjällä toimiva vientiä harjoittava tuottaja (Novolipetsk Iron & Steel Corporation) yhdessä Sveitsissä toimivan yrityksen (Stinol A.G.) kanssa ja ii) toinen Venäjällä toimiva tarkasteltavana olevan tuotteen vientiä harjoittava tuottaja (OOO Viz Stal) yhdessä siihen etuyhteydessä olevan Sveitsissä toimivan yrityksen (Duferco S.A.) kanssa.

(7)

Olisi huomattava, että perusasetuksen 22 artiklan c alakohdan mukaisesti kyseisiä sitoumuksia pidetään erityistoimenpiteinä, sillä ne eivät asetuksen (EY) N:o 990/2004 päätelmien mukaisesti suoraan vastaa polkumyyntitullia.

(8)

Sitoumukset velvoittavat kuitenkin asetuksen (EY) N:o 990/2004 mukaisesti kunkin vientiä harjoittavan tuottajan noudattamaan tuonnin enimmäismääriä, ja jotta sitoumuksia voidaan valvoa, asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat ovat myös sitoutuneet yleisesti noudattamaan perinteisiä myynnin rakenteitaan kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa oleville yksittäisille asiakkaille suuntautuvassa myynnissään. Vientiä harjoittavat tuottajat ovat myös tietoisia siitä, että jos näiden kaupan perinteisten rakenteiden todetaan muuttuneen merkittävästi tai jos ilmenee, että sitoumusten valvonta on jostain syystä vaikeutunut tai käynyt mahdottomaksi, komissiolla on oikeus peruuttaa yrityksen esittämää sitoumusta koskeva hyväksyntä ja ottaa sen sijaan käyttöön lopulliset polkumyyntitullit, tai komissio voi mukauttaa enimmäismäärää taikka toteuttaa muita korjaavia toimenpiteitä.

(9)

Sitoumusten ehtona on myös, että jos niitä jollakin tavalla rikotaan, komissio voi peruuttaa hyväksyntänsä ja ottaa sen sijaan käyttöön lopulliset polkumyyntitullit.

(10)

Yritykset toimittavat lisäksi komissiolle säännöllisesti yksityiskohtaisia tietoja yhteisöön suuntautuvasta viennistään, joten komissio voi valvoa tehokkaasti sitoumusten noudattamista.

(11)

Jotta komissio voisi valvoa tehokkaasti asianomaisten yritysten antamien sitoumusten noudattamista, sitoumukseen perustuvaa vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevaa ilmoitusta tulliviranomaiselle esitettäessä vapautus polkumyyntitullista on mahdollista saada ainoastaan esittämällä kauppalasku, johon sisältyvät ainakin neuvoston asetuksen (EY) N:o 990/2004 liitteessä mainitut tiedot. Edellä tarkoitetut tiedot ovat välttämättömiä myös siksi, että tulliviranomaiset voisivat riittävällä tarkkuudella varmistua siitä, että lähetys vastaa kaupallisia asiakirjoja. Jos tällaista laskua ei esitetä tai jos se ei vastaa tullille esitettyä tuotetta, on sovellettava asianmukaista polkumyyntitullia.

(12)

Edellä esitetyn perusteella tarjottuja sitoumuksia pidetään hyväksyttävinä.

(13)

Sitoumusten hyväksyntä on voimassa kuuden kuukauden ajan sanotun kuitenkaan rajoittamatta toimenpiteiden tavanomaista kestoa, ja niiden voimassaolo päättyy kyseisen ajan kuluttua, ellei komissio pidä asianmukaisena pidentää erityistoimenpiteiden soveltamisaikaa uudella kuuden kuukauden ajanjaksolla,

(14)

Kyseessä olevan tapauksen epätavallisten olosuhteiden, kymmenen uuden ja viidentoista vanhan jäsenvaltion hinnaneroista johtuvan sitoumusten rikkomisvaaran sekä sitoumusten lyhytkestoisuuden vuoksi katsotaan, että on olemassa riittävät perusteet tarkasteltavana olevan tuotteen tietyn tuonnin saattamiseksi kirjaamisvelvoitteen alaiseksi enintään yhdeksän kuukauden ajaksi perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(15)

Tulliviranomaiset velvoitetaan toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet tarkasteltavana olevan tuotteen Venäjältä yhteisöön suuntautuvan tuonnin kirjaamiseksi, kun viejinä ovat hyväksyttävän sitoumuksen tarjonneet yritykset ja kun kyseisessä tuonnissa haetaan vapautusta polkumyyntitulleista.

(16)

Jos sitoumusta todetaan rikotun, rikkomisen alkamispäivästä lukien yhteisössä vapaaseen liikkeeseen luovutetuista tavaroista voidaan kantaa tullit taannehtivasti,

20.5.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 183/13

(1)

Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun ja välivaiheen tarkastelun jälkeen neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 658/2002 (3) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Venäjän federaatiosta, jäljempänä ”Venäjä”, peräisin olevan ammoniumnitraatin, jäljempänä ”tarkasteltavana oleva tuote”, tuonnissa. Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 132/2001 (4) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Ukrainasta peräisin olevan ammoniumnitraatin tuonnissa. Neuvosto muutti asetuksia (EY) N:o 658/2002 ja (EY) N:o 132/2001 asetuksella (EY) N:o 993/2004 (5).

(2)

Kyseessä olevat toimenpiteet ovat paljoustullit, jotka ovat 47,07 euroa tonnilta Venäjän tapauksessa ja 33,25 euroa tonnilta Ukrainan tapauksessa.

(3)

Komissio ilmoitti 20 päivänä maaliskuuta 2004Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (6) voimassa olevia toimenpiteitä, jäljempänä ”toimenpiteet”, koskevan osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanosta perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan ja 22 artiklan c alakohdan mukaisesti.

(4)

Tarkastelu pantiin vireille komission aloitteesta sen selvittämiseksi, olisiko Euroopan unionin 1 päivänä toukokuuta 2004 tapahtuvan laajentumisen, jäljempänä ”laajentuminen”, seurauksena ja yhteisön etu huomioon ottaen tarpeen mukauttaa toimenpiteitä kaikkiin asianomaisiin osapuoliin, käyttäjät, jakelijat ja kuluttajat mukaan luettuina, kohdistuvien äkillisten ja kohtuuttoman kielteisten vaikutusten välttämiseksi.

(5)

Kaikille asianomaisille osapuolille kuten yhteisön tuotannonalalle, tuottajien tai käyttäjien järjestöille yhteisössä, viejille/tuottajille asianomaisissa maissa, tuojille ja niiden järjestöille ja asianomaisten maiden toimivaltaisille viranomaisille sekä asianomaisille osapuolille Euroopan unioniin 1 päivänä toukokuuta 2004 liittyneissä kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa ilmoitettiin tutkimuksen vireillepanosta ja niille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja toimittaa tietoja ja asiaa tukeva näyttö tarkastelun vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(6)

Kuten neuvoston asetuksessa (EY) N:o 993/2004 esitetään, tutkimuksessa pääteltiin, että toimenpiteiden mukauttaminen on yhteisön edun mukaista edellyttäen, että mukautus ei huomattavasti vähennä kaupan suojan toivottua tasoa.

(7)

Komissio ehdotti asetuksen (EY) N:o 993/2004 päätelmien perusteella perusasetuksen 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti sitoumuksia asianomaisille yrityksille. Tämän johdosta sitoumuksia esittivät i) yksi tarkasteltavana olevan tuotteen Ukrainassa toimiva vientiä harjoittava tuottaja (OJSC ”Azot”), ii) yksi Venäjällä toimiva vientiä harjoittava tuottaja (CJSC MCC Eurochem niiden tuotteiden osalta, jotka on tuotettu sen tuotantolaitoksessa JSC Nak Azot, Venäjä) yhdessä siihen etuyhteydessä olevan yrityksen kanssa (Cumberland Sound Ltd., Brittiläiset Neitsytsaaret), iii) kaksi toisiinsa etuyhteydessä olevaa Venäjällä toimivaa vientiä harjoittavaa tuottajaa erikseen (OAO ”Kirovo – Chepetsky Chimkombinat” ja JSC ”Azot”) ja iv) kaksi toisiinsa etuyhteydessä olevaa vientiä harjoittavaa tuottajaa yhdessä – JSC ”Acron”, Venäjä ja JSC ”Dorogobuzh”, Venäjä.

(8)

OAO ”Kirovo – Chepetsky Chimkombinat -yrityksen toimittamien ja Internetistä julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella komission tiedossa on, että JSC ”Azot” ja OAO ”Kirovo – Chepetsky Chimkombinat” ovat yhteydessä toisiinsa Agrochemical Corporation ”Azot” -yrityksen kautta, joka omistaa huomattavasti enemmän kuin 5 prosenttia kummankin yrityksen pääomasta. Sen vuoksi ja perusasetuksen 2 artiklan ja komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93” (7), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2286/2003 (8) 143 artiklassa esitetyn etuyhteydessä olevien osapuolten määritelmän mukaisesti komissio katsoo, että JSC ”Azot” ja OAO ”Kirovo – Chepetsky Chimkombinat” ovat etuyhteydessä toisiinsa. Olisi huomattava, että toisen näistä vientiä harjoittavista tuottajista eli OAO ”Kirovo – Chepetsky Chimkombinat” -yrityksen kymmeneen uuteen jäsenvaltioon suuntautuvan viennin määrien todettiin lisääntyneen vuoden 2004 ensimmäisten kuukausien aikana poikkeuksellisen paljon; ne olivat suuremmat kuin sekä JSC ”Azot”- että OAO ”Kirovo – Chepetsky Chimkombinat” -yrityksen kyseisiin valtioihin suuntautuvan perinteisen viennin yhteenlasketut määrät. Kyseisten kahden vientiä harjoittavan tuottajan tarjoamat sitoumukset on tämän vuoksi hylättävä, koska kyseisten kahden vientiä harjoittavan tuottajan yhteinen sitoumuksen enimmäismäärä, joka lasketaan kymmeneen uuteen jäsenvaltioon vuosina 2001 ja 2002 suuntautuneen perinteisen viennin määrän ja kyseisiin valtioihin suuntautuneen vuoden 2004 ensimmäisten kuukausien aikana todetun viennin poikkeuksellisen suuren viennin lisäyksen erotuksena, on negatiivinen.

(9)

Olisi huomattava, että perusasetuksen 22 artiklan c alakohdan mukaisesti tällä asetuksella hyväksyttyjä sitoumuksia pidetään erityistoimenpiteinä, sillä ne eivät asetuksen (EY) N:o 993/2004 päätelmien mukaisesti suoraan vastaa polkumyyntitullia.

(10)

Sitoumukset velvoittavat kuitenkin asetuksen (EY) N:o 993/2004 mukaisesti kunkin vientiä harjoittavan tuottajan noudattamaan vähimmäistuontihintoja tuonnin enimmäismäärien rajoissa, ja jotta sitoumuksia voidaan valvoa, asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat ovat myös sitoutuneet yleisesti noudattamaan perinteisiä myynnin rakenteitaan kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa oleville yksittäisille asiakkaille suuntautuvassa myynnissään. Vientiä harjoittavat tuottajat ovat myös tietoisia siitä, että jos näiden kaupan perinteisten rakenteiden todetaan muuttuneen merkittävästi tai jos ilmenee, että sitoumusten valvonta on jostain syystä vaikeutunut tai käynyt mahdottomaksi, komissiolla on oikeus peruuttaa yrityksen esittämää sitoumusta koskeva hyväksyntä ja ottaa sen sijaan käyttöön lopulliset polkumyyntitullit tai komissio voi mukauttaa enimmäismäärää taikka toteuttaa muita korjaavia toimenpiteitä.

(11)

Sitoumusten ehtona on myös, että jos niitä jollakin tavalla rikotaan, komissio voi peruuttaa hyväksyntänsä ja ottaa sen sijaan käyttöön lopulliset polkumyyntitullit.

(12)

Yritykset toimittavat lisäksi komissiolle säännöllisesti yksityiskohtaisia tietoja yhteisöön suuntautuvasta viennistään, joten komissio katsoo voivansa valvoa tehokkaasti sitoumusten noudattamista.

(13)

Jotta komissio voisi valvoa tehokkaasti asianomaisten yritysten antamien sitoumusten noudattamista, sitoumukseen perustuvaa vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevaa ilmoitusta tulliviranomaiselle esitettäessä vapautus polkumyyntitullista on mahdollista saada ainoastaan esittämällä kauppalasku, johon sisältyvät ainakin asetuksen (EY) N:o 993/2004 liitteessä mainitut tiedot. Edellä tarkoitetut tiedot ovat välttämättömiä myös siksi, että tulliviranomaiset voisivat riittävällä tarkkuudella varmistua siitä, että lähetys vastaa kaupallisia asiakirjoja. Jos tällaista laskua ei esitetä tai jos se ei vastaa tullille esitettyä tuotetta, on sovellettava asianmukaista polkumyyntitullia.

(14)

Edellä esitetyn perusteella pidetään hyväksyttävinä sitoumuksia, jotka ovat tarjonneet OJSC ”Azot” -yritys sekä CJSC MCC Eurochem -yritys niiden tuotteiden osalta, jotka on tuotettu sen tuotantolaitoksessa JSC Nak Azot, Venäjä, sekä JSC ”Acron” -yritys yhdessä JSC ”Dorogobuzh” -yrityksen kanssa.

(15)

Sitoumusten hyväksyntä on voimassa kuuden kuukauden ajan sanotun kuitenkaan rajoittamatta toimenpiteiden tavanomaista kestoa. Kuuden kuukauden kuluttua sitoumusten hyväksymisestä niiden hyväksymisen jatkuminen riippuu komission arvioinnista siitä, ovatko sitoumusten hyväksymiseen johtaneet kymmenen uuden jäsenvaltion loppukäyttäjiin vaikuttavat poikkeukselliset ja kielteiset olosuhteet edelleen olemassa. Sitoumusten lyhytkestoisuuden ja niiden hyväksymiseen liittyvien poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi komissio voi neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan mukauttaa joitakin sitoumusten ehtoja, jos kohtuullisen ajan kuluttua todetaan, ettei sitoumuksilla saavuteta niiltä toivottuja tuloksia niin, että kymmeneen uuteen jäsenvaltioon suuntautuvat perinteiset vientivirrat voivat jatkua. Mukautettujenkin sitoumusten täytyy kuitenkin edelleen merkittävästi osaltaan vaikuttaa vahingon poistumiseen.

(16)

Kyseessä olevan tapauksen epätavallisten olosuhteiden, kymmenen uuden ja viidentoista vanhan jäsenvaltion hinnaneroista johtuvan sitoumusten rikkomisvaaran sekä sitoumusten lyhytkestoisuuden vuoksi katsotaan, että on olemassa riittävät perusteet tarkasteltavana olevan tuotteen tietyn tuonnin saattamiseksi kirjaamisvelvoitteen alaiseksi enintään yhdeksän kuukauden ajaksi perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(17)

Tulliviranomaiset velvoitetaan sen vuoksi toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet tarkasteltavana olevan tuotteen Ukrainasta ja Venäjältä yhteisöön suuntautuvan tuonnin kirjaamiseksi, kun viejinä ovat hyväksyttävän sitoumuksen tarjonneet yritykset ja kun kyseisessä tuonnissa haetaan vapautusta polkumyyntitulleista.

(18)

Jos sitoumusta todetaan rikotun, rikkomisen alkamispäivästä lukien yhteisössä vapaaseen liikkeeseen luovutetuista tavaroista voidaan kantaa tullit taannehtivasti,

20.5.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 183/16

(1)

Neuvosto muutti asetuksella (EY) N:o 969/2000 (3) lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Valko-Venäjän tasavallasta, jäljempänä ”Valko-Venäjä”, Venäjän federaatiosta, jäljempänä ”Venäjä”, ja Ukrainasta peräisin olevan kaliumkloridin, jäljempänä ”tarkasteltavana oleva tuote”, tuonnissa asetuksella (EY) N:o 3068/92 (4), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 643/94 (5) ja (EY) N:o 449/98 (6), käyttöön otettuja toimenpiteitä ja jatkoi niiden voimassaoloa. Neuvosto muutti asetusta (EY) N:o 969/2000 asetuksella (EY) N:o 992/2004 (7).

(2)

Toimenpiteinä ovat tuotteen luokan ja laadun perusteella määritetyt kiinteät tullit, jotka ovat 19,51–48,19 euroa tonnilta Valko-Venäjän, 19,61–40,63 euroa tonnilta Venäjän ja 19,61–48,19 euroa tonnilta Ukrainan tapauksessa.

(3)

Komissio ilmoitti 20 päivänä maaliskuuta 2004Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (8) voimassa olevia toimenpiteitä, jäljempänä ”toimenpiteet”, koskevan osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanosta perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan ja 22 artiklan c alakohdan mukaisesti.

(4)

Tarkastelu pantiin vireille komission aloitteesta sen selvittämiseksi, olisiko Euroopan unionin 1 päivänä toukokuuta 2004 tapahtuvan laajentumisen, jäljempänä ”laajentuminen”, seurauksena ja yhteisön etu huomioon ottaen tarpeen mukauttaa toimenpiteitä kaikkiin asianomaisiin osapuoliin, käyttäjät, jakelijat ja kuluttajat mukaan luettuina, kohdistuvien äkillisten ja kohtuuttoman kielteisten vaikutusten välttämiseksi.

(5)

Kaikille komission tiedossa oleville asianomaisille osapuolille kuten yhteisön tuotannonalalle, tuottajien tai käyttäjien järjestöille yhteisössä, viejille/tuottajille asianomaisissa maissa, tuojille ja niiden järjestöille ja asianomaisten maiden toimivaltaisille viranomaisille sekä asianomaisille osapuolille Euroopan unioniin 1 päivänä toukokuuta 2004 liittyneissä kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa ilmoitettiin tutkimuksen vireillepanosta ja niille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja toimittaa tietoja ja asiaa tukeva näyttö tarkastelun vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(6)

Kuten neuvoston asetuksessa (EY) N:o 992/2004 esitetään, tutkimuksessa pääteltiin, että toimenpiteiden mukauttaminen on yhteisön edun mukaista edellyttäen, että mukautus ei huomattavasti vähennä kaupan suojan toivottua tasoa.

(7)

Komissio ehdotti asetuksen (EY) N:o 992/2004 päätelmien perusteella perusasetuksen 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti sitoumuksia asianomaisille yrityksille. Tämän johdosta sitoumuksia tarjosivat i) yksi tarkasteltavana olevan tuotteen Valko-Venäjällä toimiva vientiä harjoittava tuottaja (Republican Unitary Enterprise Production Amalgamation Belaruskali) yhdessä siihen etuyhteydessä olevien yritysten kanssa, jotka toimivat Venäjällä (JSC International Potash Company), Itävallassa (Belurs Handelsgesellschaft m.b.H.) ja Liettuassa (UAB Baltkalis), ii) Venäjällä toimiva vientiä harjoittava tuottaja (JSC Silvinit) yhdessä siihen etuyhteydessä olevien yritysten kanssa, jotka toimivat Venäjällä (JSC International Potash Company) ja Itävallassa (Belurs Handelsgesellschaft m.b.H) sekä iii) toinen Venäjällä toimiva vientiä harjoittava tuottaja (JSC Uralkali) yhdessä Kyproksessa toimivan yrityksen (Fertexim Ltd) kanssa.

(8)

Olisi huomattava, että perusasetuksen 22 artiklan c alakohdan mukaisesti kyseisiä sitoumuksia pidetään erityistoimenpiteinä, sillä ne eivät asetuksen (EY) N:o 992/2004 päätelmien mukaisesti suoraan vastaa polkumyyntitullia.

(9)

Sitoumukset velvoittavat kuitenkin asetuksen (EY) N:o 992/2004 mukaisesti kunkin vientiä harjoittavan tuottajan noudattamaan vähimmäistuontihintoja tuonnin enimmäismäärien rajoissa, ja jotta sitoumuksia voidaan valvoa, asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat ovat myös sitoutuneet yleisesti noudattamaan perinteisiä myynnin rakenteitaan kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa oleville yksittäisille asiakkaille suuntautuvassa myynnissään. Vientiä harjoittavat tuottajat ovat myös tietoisia siitä, että jos näiden kaupan perinteisten rakenteiden todetaan muuttuneen merkittävästi tai jos ilmenee, että sitoumusten valvonta on jostain syystä vaikeutunut tai käynyt mahdottomaksi, komissiolla on oikeus peruuttaa yrityksen esittämää sitoumusta koskeva hyväksyntä ja ottaa sen sijaan käyttöön lopulliset polkumyyntitullit tai komissio voi mukauttaa enimmäismäärää taikka toteuttaa muita korjaavia toimenpiteitä.

(10)

Sitoumusten ehtona on myös, että jos niitä jollakin tavalla rikotaan, komissio voi peruuttaa hyväksyntänsä ja ottaa sen sijaan käyttöön lopulliset polkumyyntitullit.

(11)

Yritykset toimittavat lisäksi komissiolle säännöllisesti yksityiskohtaisia tietoja yhteisöön suuntautuvasta viennistään, joten komissio voi valvoa tehokkaasti sitoumusten noudattamista.

(12)

Jotta komissio voisi valvoa tehokkaasti asianomaisten yritysten antamien sitoumusten noudattamista, sitoumukseen perustuvaa vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevaa ilmoitusta tulliviranomaiselle esitettäessä vapautus polkumyyntitullista on mahdollista saada ainoastaan esittämällä kauppalasku, johon sisältyvät ainakin neuvoston asetuksen (EY) N:o 992/2004 liitteessä mainitut tiedot. Edellä tarkoitetut tiedot ovat välttämättömiä myös siksi, että tulliviranomaiset voisivat riittävällä tarkkuudella varmistua siitä, että lähetys vastaa kaupallisia asiakirjoja. Jos tällaista laskua ei esitetä tai jos se ei vastaa tullille esitettyä tuotetta, on sovellettava asianmukaista polkumyyntitullia.

(13)

Edellä esitetyn perusteella tarjottuja sitoumuksia pidetään hyväksyttävinä.

(14)

Sitoumusten hyväksyntä on voimassa 12 kuukauden ajan sanotun kuitenkaan rajoittamatta toimenpiteiden tavanomaista kestoa. Kuuden kuukauden kuluttua sitoumusten hyväksymisestä komissio kuitenkin tarkastelee niiden hyväksymisen jatkamistarvetta arvioimalla, ovatko sitoumusten hyväksymiseen johtaneet kymmenen uuden jäsenvaltion loppukäyttäjiin vaikuttavat poikkeukselliset ja kielteiset olosuhteet edelleen olemassa.

(15)

Kyseessä olevan tapauksen epätavallisten olosuhteiden, kymmenen uuden ja viidentoista vanhan jäsenvaltion hinnaneroista johtuvan sitoumusten rikkomisvaaran sekä sitoumusten lyhytkestoisuuden vuoksi katsotaan, että on olemassa riittävät perusteet tarkasteltavana olevan tuotteen tietyn tuonnin saattamiseksi kirjaamisvelvoitteen alaiseksi enintään yhdeksän kuukauden ajaksi perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(16)

Tulliviranomaiset velvoitetaan toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet tarkasteltavana olevan tuotteen Valko-Venäjältä ja Venäjältä yhteisöön suuntautuvan tuonnin kirjaamiseksi, kun viejinä ovat hyväksyttävän sitoumuksen tarjonneet yritykset ja kun kyseisessä tuonnissa haetaan vapautusta polkumyyntitulleista.

(17)

Jos sitoumusta todetaan rikotun, rikkomisen alkamispäivästä lukien yhteisössä vapaaseen liikkeeseen luovutetuista tavaroista voidaan kantaa tullit taannehtivasti,

20.5.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 183/20

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

20.5.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 183/22

(1)

Asetuksen (ETY) N:o 2454/93 173–177 artiklassa säädetään perusteet, joiden nojalla komissio vahvistaa jaksoittaiset yksikköarvot mainitun asetuksen liitteessä 26 esitetyn luokittelun mukaisesti kuvatuille tuotteille.

(2)

Edellä mainituissa artikloissa vahvistettujen sääntöjen ja perusteiden soveltaminen komissiolle asetuksen (ETY) N:o 2454/93 173 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti toimitettuihin tekijöihin johtaa yksikköarvon vahvistamiseen kyseisille tuotteille, siten kuin tämän asetuksen liitteessä määrätään,

20.5.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 183/28

(1)

Kaura kuuluu niihin tuotteisiin, joita koskee vilja-alan yhteinen markkinajärjestely. Se ei kuitenkaan ole yksi asetuksen (ETY) N:o 1766/92 4 artiklassa tarkoitetuista perusviljoista, joiden osalta säädetään interventio-ostosta.

(2)

Kaura edustaa Suomessa ja Ruotsissa tärkeää ja perinteistä tuotantoa, joka sopii hyvin näiden maiden ilmasto-olosuhteisiin. Tämä tuotanto ylittää kyseisten maiden tarpeet siinä määrin, että ne ovat joutuneet myymään ylijäämän kolmansiin maihin. Yhteisöön liittyminen ei ole mitenkään muuttanut aikaisempaa tilannetta.

(3)

Kauranviljelyn mahdollinen väheneminen Suomessa ja Ruotsissa edistäisi interventiojärjestelmään kuuluvien muiden viljojen, erityisesti ohran, tuotantoa. Ohratilanteelle ominaista on ylituotanto sekä näissä kahdessa maassa että koko yhteisössä. Siirtyminen kauranviljelystä ohranviljelyyn vain pahentaisi ylijäämää. Sen vuoksi on suositeltavaa taata kauran viennin jatkuminen kolmansiin maihin.

(4)

Kauralle voidaan maksaa asetuksen (ETY) N:o 1766/92 13 artiklassa tarkoitettua vientitukea. Suomen ja Ruotsin maantieteellinen sijainti asettaa ne viennin kannalta muita jäsenvaltioita epäedullisempaan tilanteeseen. Vientituen vahvistaminen mainitun 13 artiklan perusteella suosisi ennen kaikkea vientiä muista jäsenvaltioista. Tämä voisi johtaa siihen, että ohra yhä enemmän syrjäyttää kaurantuotantoa Suomessa ja Ruotsissa. Siten voidaan odottaa, että tulevina markkinointivuosina interventioon tulee asetuksen (ETY) N:o 1766/92 4 artiklan mukaisesti Suomessa ja Ruotsissa huomattavia määriä ohraa, jonka ainoa myyntimahdollisuus on vienti kolmansiin maihin. Vienti interventiovarastoista tulee taasen yhteisön talousarviolle kalliimmaksi kuin suora vienti.

(5)

Lisäkustannukset voidaan välttää asetuksen (ETY) N:o 1766/92 6 artiklan mukaisella erityisellä interventiotoimenpiteellä. Interventio voidaan toteuttaa toimenpiteenä, joka on tarkoitettu kauramarkkinoiden tilanteen helpottamiseen Suomessa ja Ruotsissa. Tähän tarkoitukseen parhaiten soveltuva toimenpide on vientituki, joka myönnetään tarjouskilpailun perusteella ainoastaan näissä kahdessa maassa tuotetulle ja niistä vietävälle kauralle.

(6)

Kyseisen toimenpiteen luonne ja tavoitteet ovat sellaiset, että on aiheellista soveltaa soveltuvin osin asetuksen (ETY) N:o 1766/92 13 artiklaa sekä sen soveltamiseksi annettuja asetuksia, erityisesti neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 tietyistä yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä, vientitukien myöntämisestä ja häiriötilanteessa toteutettavista toimenpiteistä vilja-alalla 29 päivänä kesäkuuta 1995 annettua komission asetusta (EY) N:o 1501/95 (2).

(7)

Asetuksen (EY) N:o 1501/95 mukaan tarjouskilpailun voittajan velvollisuuksiin kuuluu vientitodistushakemuksen tekeminen ja vakuuden asettaminen. On syytä vahvistaa vakuuden määrä.

(8)

Kyseiset viljat on vietävä todella niistä jäsenvaltioista, joissa erityinen interventiotoimenpide on pantu täytäntöön. Sen vuoksi on tarpeen rajoittaa vientitodistusten käyttö koskemaan toisaalta vientiä siitä jäsenvaltiosta, jossa todistusta on haettu, ja toisaalta Suomessa ja Ruotsissa tuotettua kauraa.

(9)

Kaikkien asianomaisten tasavertaisen kohtelun varmistamiseksi on tarpeen säätää, että myönnetyillä todistuksilla on sama voimassaoloaika.

(10)

Vientiä koskevan tarjouskilpailumenettelyn asianmukainen sujuminen edellyttää vähimmäismäärän vahvistamista sekä säännöksiä määräajasta ja muodosta, jossa tarjoukset on esitettävä toimivaltaisille viranomaisille.

(11)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

a)

se koskee vähintään 1 000:ta tonnia;

b)

siihen on liitetty tarjouksen tekijän kirjallinen sitoumus, jossa vahvistetaan, että tarjous koskee yksinomaan Suomessa ja Ruotsissa tuotettua kauraa, joka viedään Suomesta tai Ruotsista.

—

Asetus (EY) N:o …./2004 — Todistus on voimassa ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa,

—

Förordning (EG) nr …./2004 — Licensen giltig endast i Finland och Sverige.

20.5.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 183/31

20.5.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 183/32

(1)

Riisialan tuontitullit vahvistetaan komission asetuksella (EY) N:o 963/2004 (3).

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1503/96 4 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos tuontitullien laskettu keskiarvo soveltamiskauden aikana poikkeaa 10 euroa tonnilta vahvistetusta tullin määrästä, tulleja tarkistetaan vastaavasti. Mainittu poikkeaminen on tapahtunut. Tämän vuoksi on tarpeen tarkistaa asetuksessa (EY) N:o 963/2004 vahvistetuja tuontitulleja,

20.5.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 183/35

(1)

Komissio julkaisi 21 päivänä elokuuta 2003Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen (3) tukien vastaisen menettelyn aloittamisesta tiettyjen Intiasta peräisin olevien grafiittielektrodijärjestelmien tuonnissa yhteisöön, jäljempänä ”menettelyn aloittamista koskeva ilmoitus”.

(2)

Menettely aloitettiin valituksen perusteella, jonka oli heinäkuussa 2003 tehnyt Euroopan hiili- ja grafiittialaa edustava ECGA-yhdistys (European Carbon and Graphite Association) sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa pääosan eli tässä tapauksessa yli 50 prosenttia tiettyjen grafiittielektrodijärjestelmien kokonaistuotannosta yhteisössä. Valituksessa esitetty näyttö kyseisen tuotteen tukemisesta ja siitä aiheutuvasta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi oikeuttamaan tukien vastaisen menettelyn aloittaminen.

(3)

Ennen menettelyn aloittamista komissio ilmoitti perusasetuksen 10 artiklan 9 kohdan mukaisesti Intian viranomaisille saaneensa asianmukaisesti asiakirjanäytöllä vahvistetun valituksen, jossa väitetään, että tiettyjen Intiasta peräisin olevien grafiittielektrodijärjestelmien tuettu tuonti aiheuttaa merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle. Kyseisille viranomaisille ehdotettiin neuvottelujen aloittamista valituksen sisällön selvittämiseksi ja molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun pääsemiseksi. Intian viranomaiset eivät pyytäneet neuvotteluja, mutta niiden esittämät kirjalliset huomautukset valituksessa esitettyjen, tuonnin tukemista ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuvaa merkittävää vahinkoa koskevien väitteiden johdosta otettiin asianmukaisesti huomioon.

(4)

Samana päivänä ilmoitettiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (4) saman Intiasta peräisin olevan tuotteen tuontia koskevan rinnakkaisen polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta.

(5)

Komissio ilmoitti menettelyn aloittamisesta virallisesti valituksen tekijälle ja muille tiedossa oleville yhteisön tuottajille sekä niille vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille, käyttäjille ja tavarantoimittajille, joita asian tiedettiin koskevan. Osapuolille, joita asia koski suoraan, annettiin mahdollisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa vahvistetussa määräajassa.

(6)

Intian kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa, Intian viranomaiset sekä yhteisön tuottajat, käyttäjät ja tuojat/kauppiaat esittivät kantansa kirjallisesti. Mahdollisuus tulla kuulluksi myönnettiin kaikille osapuolille, jotka olivat sitä edellä mainitun määräajan kuluessa pyytäneet ja ilmoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(7)

Koska yhteisössä toimii suuri määrä etuyhteydettömiä tuojia, komissio katsoi asianmukaiseksi tutkia perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti, olisiko tässä tapauksessa syytä käyttää otantamenetelmää. Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi kaikkia tiedossa olevia etuyhteydettömiä tuojia ilmoittautumaan perusasetuksen 27 artiklan 2 kohdan mukaisesti 15 päivän kuluessa menettelyn aloittamisesta ja toimittamaan komissiolle menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa pyydetyt tiedot 1 päivän huhtikuuta 2002 ja 31 päivän maaliskuuta 2003 väliseltä ajalta. Vain kaksi etuyhteydetöntä tuojaa oli valmis osallistumaan otokseen ja antoi pyydetyt perustiedot määräajassa. Näin ollen otantaa ei pidetty tarpeellisena tässä menettelyssä.

(8)

Komissio lähetti kyselylomakkeen kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, edellä mainituille kahdelle etuyhteydettömälle tuojalle ja kaikille muille yrityksille, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa, sekä Intian viranomaisille.

(9)

Vastaukset saatiin kahdelta intialaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta, valitukseen osallistuneilta kahdelta yhteisön tuottajalta, kahdeksalta käyttäjäyritykseltä ja edellä mainituilta kahdelta etuyhteydettömältä tuojalta. Lisäksi yksi käyttäjäyritys esitti näkökantansa kirjallisesti toimittaen samalla eräitä määrällisiä tietoja; myös kaksi käyttäjien järjestöä toimitti komissiolle asiaan liittyviä kirjallisia huomautuksia.

(10)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki tukien, niistä johtuvan vahingon ja yhteisön edun alustavan määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(11)

Tukia ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2002 ja 31 päivän maaliskuuta 2003 välisen ajanjakson, jäljempänä ”tutkimusajanjakso”. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi vuoden 1999 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ”tarkastelujakso”.

(12)

Tarkasteltavana olevan tuotteen muodostavat joko yhdessä tai erikseen tuodut grafiittielektrodit ja/tai kyseisten elektrodien jatkonippelit. Grafiittielektrodi on keraamiseen muottiin valettu tai pursotettu grafiittilieriö. Lieriön molempiin päihin on työstetty kartiomainen ”kierrekanta”, jonka avulla kaksi tai useampia elektrodeja voidaan liittää yhteen pylvääksi. Kaksi kantaa liitetään toisiinsa liitososalla, joka on myös grafiittia. Tätä osaa kutsutaan ”jatkonippeliksi”. Grafiittielektrodi ja jatkonippeli toimitetaan tavallisesti esiasennettuna ”grafiittielektrodijärjestelmänä”.

(13)

Grafiittielektrodit ja niiden jatkonippelit valmistetaan käyttämällä öljyteollisuuden sivutuotteena saatavaa petrolikoksia sekä kivihiilitervapikeä. Valmistusprosessissa on kuusi vaihetta: muovaus, lämpökäsittely, kyllästäminen, toinen lämpökäsittely, grafitointi ja työstäminen. Grafitointivaiheen aikana tuote kuumennetaan sähköllä yli 3 000 celsiusasteeseen, jolloin se muuttuu grafiitiksi, joka on hiilen kiteinen muoto ja ainutlaatuinen materiaali, sillä se johtaa heikosti sähköä mutta hyvin lämpöä ja kestää ja toimii erittäin hyvin korkeissa lämpötiloissa, minkä vuoksi se soveltuu valokaariuuneihin. Grafiittielektrodijärjestelmän valmistusprosessi kestää noin kaksi kuukautta. Grafiittielektrodijärjestelmiä ei voida korvata muilla tuotteilla.

(14)

Teräksen tuottajat käyttävät grafiittielektrodijärjestelmiä virtajohtimina valmistaessaan terästä kierrätysromusta valokaariuuneissa, joita sanotaan myös ”minitehtaiksi”. Tämän tutkimuksen kohteena ovat vain sellaiset grafiittielektrodit ja niiden jatkonippelit, joiden näennäistiheys on vähintään 1,65 g/cm3 ja joiden sähkövastus on enintään 6,0 μΩ.m. Näitä teknisiä parametreja vastaavien grafiittielektrodijärjestelmien tehonsiirtokyky on erittäin hyvä.

(15)

Toinen intialaisista viejistä ilmoitti joissakin tapauksissa tuottavansa asianomaista tuotetta käyttämättä nk. huippulaadun neulakoksia (premium needle coke) eli korkealuokkaista petrolikoksia, jota valituksen tekijät olivat asianomaisen yrityksen mukaan pitäneet välttämättömänä 12–14 kappaleessa esitettyjä ominaisuuksia vastaavan tuotteen tuottamisessa. Kyseinen viejä väitti tämän vuoksi, että grafiittielektrodit ja niiden jatkonippelit, joissa ei ole käytetty huippulaadun neulakoksia, olisi jätettävä tutkimuksen ulkopuolelle. Grafiittielektrodijärjestelmien tuottamiseen voidaan todellakin käyttää erilaisia petrolikoksin laatuja. Tuotteen määritelmä perustuu kuitenkin lopputuotteen fyysisiin ja teknisiin perusominaisuuksiin ja sen käyttötarkoituksiin eikä käytettyyn raaka-aineeseen. Jos Intiasta peräisin olevat, yhteisöön tuodut grafiittielektrodit ja niiden jatkonippelit vastaavat fyysisiltä ja teknisiltä perusominaisuuksiltaan esitettyä tuotemääritelmää, niitä pidetään tarkasteltavana olevana tuotteena. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(16)

Tutkimuksessa todettiin, että Intiasta yhteisöön vietävällä tuotteella, Intiassa tuotetulla ja sen kotimarkkinoilla myytävällä tuotteella sekä yhteisön tuottajien yhteisössä valmistamalla ja myymällä tuotteella on samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja samat käyttötarkoitukset, mistä syystä niitä pidetään perusasetuksen 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(17)

Komissio tutki valitukseen sisältyneiden tietojen ja komission kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella seuraavat viisi järjestelmää, joiden yhteydessä Intian viranomaisten väitettiin myöntäneen vientitukea:

(18)

Edellä i–v kohdassa mainitut järjestelmät perustuvat 7 päivänä elokuuta 1992 voimaan tulleeseen ulkomaankaupan kehittämistä ja sääntelyä koskevaan lakiin (Foreign Trade Development and Regulation Act) nro 22/1999, jäljempänä ”ulkomaankauppalaki”. Ulkomaankauppalailla Intian viranomaiset valtuutetaan antamaan vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevia tiedonantoja, jotka esitetään tiivistelmänä kauppaministeriön viiden vuoden välein julkaisemissa ja säännöllisesti päivitettävissä vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevissa asiakirjoissa. Tämän menettelyn tutkimusajanjakson kannalta merkittävä vienti- ja tuontipolitiikkaa koskeva asiakirja on 1 päivän huhtikuuta 2002 ja 31 päivän maaliskuuta 2007 välisen ajanjakson kattava viisivuotissuunnitelma. Intian viranomaiset ovat lisäksi määritelleet Intian ulkomaankauppapolitiikkaa koskevat menettelyt menettelykäsikirjassa (osa 1), joka kattaa 1 päivän huhtikuuta 2002 ja 31 päivän maaliskuuta 2007 välisen ajanjakson ja jota myös päivitetään säännöllisesti.

(19)

Ajanjakson 1 päivästä huhtikuuta 200231 päivään maaliskuuta 2007 kattavasta vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevasta asiakirjasta käy selvästi ilmi, että ennen kyseisen politiikan voimaantuloa myönnettyjä lisenssejä/todistuksia/lupia voidaan edelleen käyttää niihin tarkoituksiin, joihin ne myönnettiin, myös tutkimusajanjakson aikana, ellei toisin määrätä.

(20)

Tässä asetuksessa jäljempänä esitetyt viittaukset edellä mainittujen tutkittujen järjestelmien i–iv oikeusperustaan perustuvat 1 päivän huhtikuuta 2002 ja 31 päivän maaliskuuta 2007 välisen ajanjakson kattavaan vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevaan asiakirjaan ja vastaavaa ajanjaksoa koskevaan menettelykäsikirjaan (osa 1).

(21)

Edellä v kohdassa mainittu tuloverosta vapauttaminen perustuu vuonna 1961 annettuun tuloverolakiin (Income Tax Act), jota muutetaan vuosittain varainhoitolailla (Finance Act).

(22)

Perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan b alakohdassa säädetään, että vähämerkityksiselle tuelle vahvistettu kolmen prosentin raja-arvo, jota sovelletaan tiettyihin kehitysmaihin eli tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen, jäljempänä ”tukisopimus”, liitteessä VII tarkoitettuihin WTO:n jäseninä oleviin kehitysmaihin ja niihin WTO:n jäseninä oleviin kehitysmaihin, jotka ovat kokonaan poistaneet vientituet, lakkaa olemasta voimassa kahdeksan vuoden kuluttua WTO-sopimuksen voimaantulosta. Koska kyseinen sopimus tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995, tätä tuen raja-arvoa ei enää sovelleta. Vähämerkityksisen tuen raja-arvo on nyt kaikista kehitysmaista tulevan tuonnin osalta perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan a alakohdassa säädetty kaksi prosenttia. Samalla kun tukisopimuksen liitteessä VII mainittuihin maihin on sovellettu mainittua vähämerkityksisen tuen kolmen prosentin raja-arvoa, EY:n käytäntönä on ollut soveltaa kyseisten maiden tapauksessa 0,3 prosentin vähimmäistason raja-arvoa kunkin yksittäisen tukijärjestelmän osalta. Koska tukisopimuksen liitteessä VII mainittuihin maihin ei enää sovelleta edellä mainittua vähämerkityksisen tuen erityistä raja-arvoa, myöskään yksittäisiä järjestelmiä koskevan raja-arvon soveltamista ei enää pidetä tarkoituksenmukaisena.

(23)

DEPB-järjestelmä tuli voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1997 tullin tiedonannolla nro 34/97. Järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus esitetään vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevan asiakirjan kohdissa 4.3.1–4.3.4 ja menettelykäsikirjan kohdissa 4.37–4.53. DEPB-järjestelmällä korvattiin Passbook-järjestelmä, joka lakkautettiin 31 päivänä maaliskuuta 1997. DEPB-järjestelmiä on alusta lähtien ollut kahta eri lajia, vientiä edeltävä ja viennin jälkeinen DEPB-järjestelmä.

(24)

Intian viranomaiset korostivat, että vientiä edeltävä DEPB-järjestelmä lakkautettiin 1 päivänä huhtikuuta 2000, mistä syystä järjestelmällä ei ole merkitystä tutkimusajanjakson osalta. Tutkimuksessa todettiin, että kumpikaan tarkasteltavina olevista yrityksistä ei saanut minkäänlaista etua vientiä edeltävästä DEPB-järjestelmästä, joten sen osalta ei ole tarpeen selvittää tasoitustullin käyttöönoton mahdollisuutta. Seuraavassa tarkastelussa keskitytään tämän vuoksi pelkästään viennin jälkeiseen DEPB-järjestelmään.

(25)

(Viennin jälkeistä DEPB-järjestelmää voivat käyttää valmistajaviejät tai kauppiasviejät (eli kauppiaat).

(26)

Tässä järjestelmässä tukikelpoiset viejät voivat pyytää hyvityksiä, jotka lasketaan tiettynä prosenttiosuutena vietyjen lopputuotteiden arvosta. Intian viranomaiset ovat vahvistaneet tällaiset DEPB-prosenttiosuudet useimmille tuotteille, myös tarkasteltavana olevalle tuotteelle, tuotantopanoksia ja myyntiä koskevien vakionormien (Standard Input/Output Norms) perusteella. Lisenssi, josta ilmenee hyvityksen määrä, myönnetään ilman eri toimenpiteitä, kun asiaa koskeva hakemus on vastaanotettu.

(27)

Viennin jälkeinen DEPB-järjestelmä antaa mahdollisuuden käyttää tällaisia hyvityksiä minkä tahansa myöhemmän tuonnin yhteydessä kannettavien tullien kuittaamiseen, paitsi kun kyse on tavaroista, joihin sovelletaan tuontirajoituksia tai -kieltoja. Hyvityksiä käyttäen tuodut tavarat voidaan myydä kotimarkkinoilla (jolloin niihin sovelletaan liikevaihtoveroa) tai käyttää muutoin.

(28)

EPB-lisenssit ovat vapaasti siirrettävissä, minkä johdosta ne usein myydään. Lisenssistä veloitetaan käsittelymaksu, joka on 0,5 prosenttia saadusta hyvityksestä, ja se on voimassa 12 kuukauden ajan myöntämispäivästä. Näin ollen 1 päivän huhtikuuta 2001 ja 31 päivän maaliskuuta 2003 välisenä kaksivuotiskautena myönnetyt lisenssit oli mahdollista joko myydä tai käyttää tuontitullien kuittaamiseen tutkimusajanjakson aikana.

(29)

Ennen tutkimusajanjaksoa eli 31 päivään maaliskuuta 2002 saakka DEPB-lisenssin esittämällä oli mahdollista kuitata tavanomaisia tuontitulleja lisenssin nimellisarvoa vastaavalla määrällä. DEPB-lisenssillä sai myös vapautuksen toisesta tullista, nk. erityisestä lisätullista (Special Additional Duty), jäljempänä ”erityistulli”. Erityistulli on neljä prosenttia useimpien Intiaan tuotavien tavaroiden, myös tarkasteltavana olevan tuotteen, tullin sisältävästä tullausarvosta. Vaikka erityistullista vapauttamisen ehtona tässä järjestelmässä oli DEPB-lisenssin esittäminen, näin säästetyn erityistullin määrää ei vähennetty lisenssiin merkityn hyvityksen määrästä. Tästä syystä DEPB-järjestelmä tarjosi tosiasiassa myös lisäetua, joka ylitti DEPB-lisenssin nimellisarvon.

(30)

Intian viranomaiset poistivat DEPB-järjestelmään kuuluneen erityistullivapautuksen 1 päivästä huhtikuuta 2002 eli tutkimusajanjakson alusta lukien. Näin ollen tutkimusajanjaksona tehdyt erityistullin kuittaukset vähennettiin suoraan tuojan esittämän DEPB-lisenssin hyvitysmäärästä. Tämän järjestelmään tehdyn muutoksen huomioon ottamiseksi ja käytännössä korvatakseen viejille erityistullivapautuksesta aiemmin saatujen etujen menetyksen Intian viranomaiset korottivat DEPB-prosenttiosuuksia 1 päivästä huhtikuuta 2002 lukien muuttamalla tarkasteltavana olevaan tuotteeseen sovellettavia, tuotantopanoksia ja myyntiä koskevia vakionormeja. Intian viranomaiset myönsivät lisäksi pyynnöstä lisähyvityksiä voimassa olleisiin, ennen 1 päivää huhtikuuta 2002 myönnettyihin lisensseihin saattaakseen myönnetyn hyvityksen määrän vastaamaan tarkistettua DEPB-prosenttiosuutta.

(31)

Vientiä harjoittavalle yritykselle myönnetään hyvitys, jonka se voi käyttää joko erilaisten tavaroiden tulevan tuonnin yhteydessä kannettavien tullien kuittaamiseen tai yksinkertaisesti myydä avoimilla markkinoilla.

(32)

Hyvityksen määrä lasketaan automaattisesti tuotantopanoksia ja myyntiä koskevien vakionormien mukaisesti vahvistettujen prosenttiosuuksien perusteella riippumatta siitä, onko tuotantopanoksia tuotu, onko niistä maksettu tullia tai onko ne tosiasiassa käytetty, ja missä määrin, vientituotantoon. Yritykset voivatkin hakea lisenssiä aiemman vientinsä perusteella, vaikka ne eivät harjoittaisi tuontia tai hankkisi tavaroita muista lähteistä. DEPB-hyvitykset ovat avustuksia, joten niitä pidetään taloudellisena tukena. Niissä on kyse varojen suorasta siirrosta, sillä ne voidaan myydä ja vaihtaa rahaksi tai käyttää tuontitullien kuittaamiseen, mikä johtaa siihen, että Intian viranomaiset luopuvat tuloista, jotka muuten kannettaisiin.

(33)

Perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa säädetään poikkeuksesta muun muassa sellaisten tullinpalautusjärjestelmien ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta, jotka ovat asetuksen liitteessä I olevan i kohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaaviin tuotantopanoksiin liittyvän palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tarkkojen edellytysten mukaisia.

(34)

Tässä tapauksessa viejää ei velvoiteta tosiasiallisesti käyttämään tullitta tuotuja tavaroita tuotannossa eikä hyvityksen määrää lasketa tosiasiallisesti käytettyjen tuotantopanosten perusteella.

(35)

Käytössä ei myöskään ole mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko tuontitulleja palautettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla.

(36)

Viejät voivat saada DEPB-järjestelmän edut, vaikka eivät toisi maahan lainkaan tuotantopanoksia. Edun saamiseen riittää pelkästään se, että kyseinen viejä vie tavaroita ilman, että sen täytyy osoittaa, että tuotantopanoksia on tuotu maahan. Näin ollen myös viejät, jotka hankkivat kaikki tuotantopanoksensa kotimarkkinoilta eivätkä tuo maahan mitään tuotantopanoksina käytettäviä tavaroita, ovat oikeutettuja käyttämään DEPB-järjestelmää. Tämän vuoksi viennin jälkeinen DEPB-järjestelmä ei täytä perusasetuksen liitteissä I–III esitettyjä edellytyksiä.

(37)

Koska tuotuja tuotantopanoksia ei edellytetä käytettävän tuotannossa ja koska käytössä ei ole perusasetuksen liitteessä II vaadittua tarkistusjärjestelmää, viennin jälkeistä DEPB-järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaisena sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelynä (liite III).

(38)

Koska edellä 33 kappaleessa tarkoitettu poikkeus tuen määritelmään tullinpalautusjärjestelmien ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta ei näin ollen päde tähän tapaukseen, liiallisen tullinpalautuksen mahdollisuutta ei tarvitse selvittää ja tasoitustullin käyttöönoton mahdollistava etu on tuonnista yleensä kannettavien tuontitullien koko palautettu määrä.

(39)

DEPB-järjestelmä on näin ollen tuki, sillä Intian viranomaisten taloudellisesta tuesta koituu etua DEPB-lisenssin haltijalle ja samalla valtio luopuu sille kuuluvista tuloista. Kyse on perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta oikeudellisesti vientituloksesta riippuvasta tuesta, koska kuten edellä selostettiin, sitä voi saada vain, jos vie tavaroita maasta. Tämän vuoksi tätä tukea pidetään erityisenä ja tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavana.

(40)

Yrityksille koitunut etu laskettiin tutkimusajanjakson aikana käytetyillä tai siirretyillä (myydyillä) lisensseillä myönnetyn hyvityksen määrän perusteella. Jotta valtiolta saamatta jääneiden tulojen määrä voitaisiin määrittää mahdollisimman tarkoin, on tarpeen erottaa toisistaan tutkimusajanjaksona myönnetyt ja käytetyt lisenssit, tutkimusajanjaksona myönnetyt ja siirretyt lisenssit, ennen tutkimusajanjaksoa myönnetyt ja tutkimusajanjaksona käytetyt lisenssit sekä ennen tutkimusajanjaksoa myönnetyt ja tutkimusajanjaksona siirretyt lisenssit.

(41)

Jos DEPB-lisenssi oli myönnetty tutkimusajanjaksona ja asianomainen yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja oli käyttänyt sen saman ajanjakson aikana tuodakseen maahan tavaroita sovellettavia tulleja (eritystulli mukaan luettuna) maksamatta, saatu etu laskettiin kantamatta jääneiden tuontitullien kokonaismäärän perusteella asianomaisen DEPB-lisenssin hyvityssaldosta tehdyn vähennyksen mukaisesti.

(42)

Jos DEPB-lisenssi oli myönnetty ja siirretty (myyty) tutkimusajanjaksona, saatu etu laskettiin lisenssillä myönnetyn hyvityksen määrän (nimellisarvon) perusteella ottamatta huomioon lisenssin myyntihintaa, sillä lisenssin myynti on puhtaasti kaupallinen päätös, joka ei muuta järjestelmän käytöstä saadun edun määrää (joka vastaa Intian viranomaisten siirtämien varojen määrää).

(43)

Jos DEPB-lisenssi oli myönnetty ennen tutkimusajanjaksoa ja asianomainen yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja oli käyttänyt sen tutkimusajanjakson aikana tuodakseen maahan tavaroita sovellettavia tulleja maksamatta, saatu etu laskettiin kantamatta jääneiden tuontitullien (eritystulli mukaan luettuna) kokonaismäärän perusteella asianomaisen lisenssin hyvityssaldosta tehdyn vähennyksen mukaisesti. Edellä kuvatut DEPB-hyvitysten korotuksen johdosta myönnetyt lisälisenssit otettiin myös huomioon Intian viranomaisten kantamatta jättämien tulojen määrää määritettäessä sikäli kuin ne oli käytetty tullien kuittaamiseen.

(44)

Jos DEPB-lisenssi oli myönnetty ennen tutkimusajanjaksoa ja siirretty (myyty) tutkimusajanjakson aikana, se katsottiin myydyn hinnalla, joka ylitti sen nimellisarvon. Tämä ylihinta selittyy sillä, että kuten edellä selostettiin, nämä lisenssit oikeuttivat lisäksi vapautukseen erityistullista. Valtiolta saamatta jääneiden tulojen kokonaismäärää ei voida määrittää ilman tietoa siitä, mitä tuotteita kyseisten lisenssien ostajat toivat maahan. Varovasti arvioiden tämän määrän on kuitenkin täytynyt vastata vähintään lisenssin myyntihintaa, koska lisenssin ostaminen sen todellista arvoa korkeammalla hinnalla ei ole taloudellisesti järkevää. Näin ollen saatu etu laskettiin lisenssin myyntihinnan perusteella.

(45)

Kuten 26 kappaleessa selostettiin, DEPB-järjestelmästä saatava etu perustuu vietyjen lopputuotteiden arvoon; sitä ei myönnetä valmistettujen, tuotettujen, vietyjen tai kuljetettujen määrien perusteella. Tämän vuoksi tuen määrä jaettiin tutkimusajanjaksona toteutuneen viennin kokonaisliikevaihdolle perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Etua laskettaessa vähennettiin perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tuen saamisesta välttämättä aiheutuneet maksut.

(46)

Yritykset katsoivat, että järjestelmästä saatua etua laskettaessa olisi vähennettävä erikoisasiamiesten käytöstä ja myyntipalkkioista aiheutuneet kustannukset sekä erilaiset muut kulut. Tältä osin olisi huomattava, että lisenssien ostamisen ja myynnin antaminen kolmansien osapuolten hoidettavaksi on puhtaasti kaupallinen päätös, joka ei muuta lisensseillä myönnetyn hyvityksen määrää. Joka tapauksessa perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan vähennyskelpoisia ovat vain tuen saamisesta välttämättä aiheutuneet kustannukset. Koska edellä mainitut kustannukset eivät ole tuen saamisen kannalta välttämättömiä, nämä vaatimukset oli hylättävä.

(47)

Yritykset väittivät lisäksi, että DEPB-lisensseistä saatu etu tuotti lisätuloja ja lisäsi sen myötä niiden maksettaviksi tulevien verojen ja erityisesti tuloverojen määrää. Tämän vuoksi ne katsoivat, että DEPB-järjestelmän käytöstä saadusta edusta olisi vähennettävä tosiasiassa maksettavaksi tulevat tuloverot.

(48)

Yrityksen verotus voi vaihdella sen mukaan, miten yritys päättää käyttää tukijärjestelmästä koituvan edun, eli tässä tapauksessa sen mukaan, käyttääkö se lisenssit tuontitullien kuittaamiseen vai myykö se ne. Tutkimuksen suorittavan viranomaisen tehtävänä ei ole selvittää, mitä vaikutuksia tällaisella edulla saattaa olla yrityksen verotustilanteeseen. Väite oli tämän vuoksi hylättävä.

(49)

Molemmat tutkimuksessa yhteistyössä toimineet yritykset hyötyivät tästä järjestelmästä tutkimusajanjakson aikana ja saivat tukia, joiden määrä oli 14,5–20,4 prosenttia.

(50)

EPCG-järjestelmän käyttöönotosta ilmoitettiin 1 päivänä huhtikuuta 1992. Tutkimusajanjakson aikana järjestelmää säänneltiin tullin tiedonannoilla nro 28/97 ja 29/97, jotka tulivat voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1997. Järjestelmää selostetaan yksityiskohtaisesti vuosien 2002–2007 vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevan asiakirjan 5 luvussa ja menettelykäsikirjan 5 luvussa.

(51)

Järjestelmää voivat käyttää valmistajaviejät (eli jokainen intialainen valmistaja, joka harjoittaa vientiä) ja valmistajiin ”sidoksissa” olevat kauppiasviejät (eli kauppiaat).

(52)

Jotta yritys voisi käyttää järjestelmää, sen on esitettävä toimivaltaisille viranomaisille yksityiskohtaiset tiedot tuotavien tuotantohyödykkeiden lajista ja arvosta. Yritys voi tuoda tuotantohyödykkeitä joko tullitta tai alennetulla tullilla riippuen siitä, minkä asteiseen vientivelvoitteeseen se on valmis sitoutumaan. Vientivelvoitteen täyttäminen edellyttää tuotujen tuotantohyödykkeiden käyttämistä vientituotteiden tuottamiseen. Viejälle myönnetään hakemuksesta lisenssi, joka oikeuttaa tuontiin etuustullein. Lisenssin saamiseksi on maksettava käsittelymaksu.

(53)

EPCG-lisenssin haltija voi hankkia tuotantohyödykkeet myös kotimaasta. Tällöin tuotantohyödykkeiden kotimainen valmistaja voi tuoda tullitta maahan kyseisten tuotantohyödykkeiden valmistuksessa tarvittavia aineksia. Vaihtoehtoisesti kotimainen valmistaja voi saada samat edut kuin yleensä saadaan viennin yhteydessä toimittaessaan tuotantohyödykkeitä EPCG-lisenssin haltijalle.

(54)

EPCG-järjestelmän käyttöön liittyy vientivelvoite. Tämän vientivelvoitteen täyttäminen edellyttää asianomaisten tuotantohyödykkeiden avulla valmistettujen tai tuotettujen tavaroiden vientiä määrinä, joiden arvo ylittää yrityksen aiempien kolmen lisenssivuoden aikana toteuttaman viennin keskimääräisen tason saman tuotteen osalta.

(55)

Järjestelmän ehtoja on äskettäin muutettu vientivelvoitteen laskemisen osalta. Uusien sääntöjen mukaan yrityksillä on kahdeksan vuotta aikaa täyttää vientivelvoite (viennin määrän on oltava vähintään kuusi kertaa niin suuri kuin tuotuihin tuotantohyödykkeisiin liittyvän tullivapautuksen arvo kokonaisuudessaan). Tämä muutos ei kuitenkaan vaikuta järjestelmän perimmäisiin toimintaperiaatteisiin.

(56)

Se, että viejä maksaa alennetun tuontitullin tai tuo tullitta, on Intian viranomaisten taloudellista tukea, koska viranomainen luopuu tällöin sille kuuluvista tuloista ja yritys saa etua, kun yleensä kannettavia tuontitulleja alennetaan tai niistä myönnetään vapautus. Lisenssiä ei voi saada sitoutumatta tavaroiden vientiin. Tämän vuoksi EPCG-järjestelmä on perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettu oikeudellisesti vientituloksesta riippuva tuki, jota on pidettävä erityisenä ja siten tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavana.

(57)

Yritysten saama etu on laskettu tuoduista tuotantohyödykkeistä kantamatta jääneiden tullien perusteella perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti jakamalla kyseinen määrä sellaiselle ajanjaksolle, joka vastaa kyseisten tuotantohyödykkeiden tavanomaista poistoaikaa asianomaisella tuotannonalalla. Tutkimusajanjaksolle kohdistettavaa edun määrää on vakiintuneen käytännön mukaisesti mukautettu lisäämällä siihen tutkimusajanjakson aikainen korko, jotta edun arvo pidemmällä aikavälillä tulisi näkyviin ja näin saataisiin selville järjestelmästä vastaanottajalle koituneen edun kokonaismäärä. Koska kyseinen tuki vastaa kertaluonteista avustusta, tässä tapauksessa katsottiin aiheelliseksi soveltaa tutkimusajanjakson aikana voimassa ollutta yrityskohtaista markkinakorkoa. Kuten 54 kappaleessa selostettiin, EPCG-järjestelmästä saatava etu on sidoksissa vietyjen lopputuotteiden arvon kasvuun; sitä ei myönnetä valmistettujen, tuotettujen, vietyjen tai kuljetettujen määrien perusteella. Tämän vuoksi tuen määrä jaettiin tutkimusajanjaksona toteutuneen viennin kokonaisliikevaihdolle perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(58)

Molemmat tutkimuksessa yhteistyössä toimineet viejät hyötyivät EPCG-järjestelmästä tutkimusajanjakson aikana ja saivat tukia, joiden määrä oli 0,1–0,3 prosenttia.

(59)

Ennakkolisenssijärjestelmä on ollut käytössä vuosista 1977–78. Järjestelmän yksityiskohdat esitetään vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevan asiakirjan kohdissa 4.1.1–4.1.7 ja menettelykäsikirjan 4 luvun tietyissä osissa.

(60)

Ennakkolisenssejä voivat saada viejät, valmistajaviejät tai yhteen tai useampaan valmistajaan ”sidoksissa” olevat kauppiasviejät, jotka voivat niiden ansiosta tuoda tullitta vientitavaroiden tuotannossa käytettäviä tuotantopanoksia.

(61)

Tässä järjestelmässä sallittu tuonnin määrä määritetään prosenttiosuutena vietyjen lopputuotteiden määrästä. Sallittu tuonti ilmaistaan ennakkolisensseissä tuotavien yksiköiden määränä ja arvona. Kummassakin tapauksessa sallittujen tullittomien hankintojen määrittämisessä käytettävät prosenttiosuudet vahvistetaan valtaosalle tuotteista, myös tarkasteltavana olevalle tuotteelle, tuotantopanoksia ja myyntiä koskevien vakionormien perusteella. Ennakkolisensseissä eritellyt tuotantopanokset ovat asianomaisen lopputuotteen tuotannossa käytettäviä aineksia.

(62)

Ennakkolisenssejä voidaan myöntää seuraavissa tapauksissa:

(63)

Tarkastuskäynnin yhteydessä voitiin todeta, että vain edellä i kohdassa tarkoitettuja ennakkolisenssejä (fyysinen vienti) käytettiin tutkimusajanjakson aikana ja että ne olivat käytössä yhdellä valmistajaviejällä. Tämän vuoksi tässä tutkimuksessa ei ole tarpeen selvittää tasoitustullin käyttöönoton mahdollisuutta edellä ii–iv kohdassa mainittujen ennakkolisenssilajien osalta.

(64)

Lisenssejä, joita voidaan käyttää tuonnin yhteydessä kannettavien tullien kuittaamiseen, myönnetään vain vientiä harjoittaville yrityksille. Järjestelmä on siis tältä osin vientituloksesta riippuva.

(65)

Kuten edellä todettiin, yksi tutkimuksen kohteena olleista yrityksistä käytti ”fyysisen viennin” ennakkolisenssijärjestelmää tutkimusajanjakson aikana. Yritys käytti järjestelmää vientituotteiden tuotantopanosten tullittomaan tuontiin.

(66)

Intian viranomaiset väittivät, että ennakkolisenssijärjestelmä on määriin perustuva järjestelmä ja että tuotantopanokset, jotka lisenssin perusteella voidaan tuoda, ovat sidoksissa viennin määrään. Lisäksi todettiin, että ennakkolisenssijärjestelmässä tuodut tuotantopanokset on käytettävä vietävien tuotteiden valmistukseen tai jo vietyjen tuotteiden valmistuksessa käytettyjen tuotantopanosten varaston täydentämiseen. Intian viranomaisten mukaan viejän on käytettävä maahantuomansa tuotantopanokset itse; niitä ei voi myydä eikä siirtää.

(67)

Tutkimuksessa todettiin kuitenkin, että käytössä ei ollut mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, käytetäänkö asianomaisia tuotantopanoksia vietävien tuotteiden tuotannossa ja mitkä tuotantopanokset siinä käytetään. Järjestelmä osoittaa ainoastaan, että tullitta tuotuja tavaroita on käytetty tuotantoprosessissa, mutta siinä ei tehdä eroa tavaroiden määräpaikan välillä (kotimarkkinat vai vientimarkkinat).

(68)

Perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa säädetään poikkeuksesta muun muassa sellaisten tullinpalautusjärjestelmien ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta, jotka ovat perusasetuksen liitteessä I olevan i kohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaaviin tuotantopanoksiin liittyvän palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tarkkojen edellytysten mukaisia.

(69)

Koska käytössä ei ole järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko tuontitulleja palautettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevan i kohdan ja liitteiden II ja III mukaisesti, ennakkolisenssijärjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaisena sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelynä.

(70)

Koska 68 kappaleessa tarkoitettu poikkeus tuen määritelmään tullinpalautusjärjestelmien ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta ei päde tähän tapaukseen, liiallisen tullinpalautuksen mahdollisuutta ei tarvitse selvittää ja tasoitustullin käyttöönoton mahdollistava etu on tuonnista yleensä kannettavien tuontitullien koko palautettu määrä.

(71)

Asianomaiselle yritykselle koitunut etu laskettiin tutkimusajanjakson aikana käytetyillä lisensseillä myönnetyn hyvityksen määrän perusteella. Kuten 61 kappaleessa selostettiin, ennakkolisenssijärjestelmästä saatava etu perustuu sekä vietyjen lopputuotteiden määrään että arvoon. Tämän vuoksi tuen määrä jaettiin tutkimusajanjaksona toteutuneen viennin kokonaisliikevaihdolle perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Etua laskettaessa vähennettiin perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tuen saamisesta välttämättä aiheutuneet maksut. Tämän perusteella voidaan todeta, että saadun tuen määrä oli 0,2 prosenttia.

(72)

Tutkimus osoitti, että kumpikaan vientiä harjoittavista tuottajista ei toimi vientiteollisuuden vapaa-alueella tai vientiin suuntautuneena yksikkönä. Näin ollen tätä järjestelmää ei ole tarpeen tarkastella tarkemmin tässä tutkimuksessa.

(73)

Tuloverosta vapauttamisen järjestelmän oikeusperusta on vuoden 1961 tuloverolaki. Kyseisessä laissa, jota muutetaan vuosittain varainhoitolailla, säädetään veronkannon perusteista sekä erinäisistä haettavissa olevista vapautuksista ja vähennyksistä. Yritykset voivat muun muassa hakea lain 10A, 10B ja 80HHC §:ssä tarkoitettuja vapautuksia, jotka koskevat viennistä saadun myyntivoiton vapautusta tuloverosta.

(74)

Intian viranomaiset totesivat, että tuloverosta vapauttamisen järjestelmä on lakkautettu 31 päivänä maaliskuuta 2003, ja esittivät tätä koskevan näytön. Järjestelmästä on saattanut koitua etua tarkasteltavina oleville viejille tutkimusajanjakson aikana, mutta tämän jälkeen ne eivät enää saa kyseistä etua. Perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti tuloverosta vapauttamisen järjestelmän osalta ei näin ollen ole tarpeen selvittää tasoitustullin käyttöönoton mahdollisuutta.

(75)

Perusasetuksen säännösten mukaisten tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä arvo-osuutena ilmaistuna on tutkimuksen kohteena olevien vientiä harjoittavien tuottajien osalta 14,6 ja 20,9 prosenttia. Koska intialaisten tuottajien yhteistyössä toimimisen aste oli korkea (tutkimus kattoi koko asianomaisen tuotteen Intiasta yhteisöön suuntautuvan viennin), kaikkia muita yrityksiä koskeva jäännöstukimarginaali vahvistettiin sen yrityksen tukimarginaalin tasoiseksi, jolle oli määritetty korkein yksilöllinen marginaali, eli 20,9 prosentiksi.

(76)

Samankaltaista tuotetta valmistaa yhteisössä SGL AG, jäljempänä ”SGL”, ja useat UCAR SA:n, jäljempänä ”UCAR”, tytäryhtiöt (UCAR SNC, UCAR Electrodos Ibérica SL ja Graftech SpA); valitus tehtiin näiden yritysten puolesta. SGL:n ja UCARin tuotantolaitokset sijaitsevat Itävallassa, Belgiassa, Saksassa, Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa.

(77)

Valituksen tehneiden yhteisön tuottajien SGL:n ja UCARin lisäksi samankaltaista tuotetta valmisti yhteisössä kaksi muuta tuottajaa vuoden 1999 ja tutkimusajanjakson välillä. Toinen näistä tuottajista joutui maksukyvyttömyystilaan ja sen oli haettava tuomioistuimelta suojaa Saksan konkurssilainsäädännön nojalla. Tämä yritys lopetti samankaltaisen tuotteen tuottamisen marraskuussa 2002. Nämä kaksi yritystä ilmaisivat tukensa valitukselle, mutta vastasivat kieltävästi, kun komissio pyysi niitä toimimaan aktiivisesti yhteistyössä tutkimuksessa. Perusasetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaisena yhteisön tuotantona pidetään näin ollen kaikkien edellä mainittujen neljän tuottajan tuotantoa.

(78)

Valituksen tehneet kaksi yhteisön tuottajaa vastasivat asianmukaisesti kyselyyn ja toimivat tutkimuksessa täysimääräisesti yhteistyössä. Niiden osuus yhteisön tuotannosta oli tutkimusajanjakson aikana yli 80 prosenttia.

(79)

Niiden katsotaan muodostavan yhteisön tuotannonalan perusasetuksen 9 artiklan 1 kohdan ja 10 artiklan 8 kohdan mukaisesti, ja niistä käytetään jäljempänä nimitystä ”yhteisön tuotannonala”.

(80)

Koska tarkasteltavana olevan tuotteen vientiä harjoittavia tuottajia on Intiassa vain kaksi ja koska myös yhteisön tuotannonala käsittää vain kaksi tuottajaa, asianomaisen Intiasta peräisin olevan tuotteen yhteisöön suuntautuvaa tuontia samoin kuin yhteisön tuotannonalaa koskevat tiedot oli indeksoitava tietojen luottamuksellisuuden säilyttämiseksi perusasetuksen 29 artiklan mukaisesti.

(81)

Yhteisön kulutusta määritettäessä otettiin huomioon yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla myymät määrät, parhaiden käytettävissä olevien tietojen perusteella arvioidut muiden yhteisön tuottajien yhteisön markkinoilla myymät määrät, tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden kahden intialaisen vientiä harjoittavan tuottajan yhteisön markkinoilla myymät määrät, Puolasta yhteisöön tuodut määrät (SGL:n toimittamien tietojen perusteella) ja Eurostatin tiedot muusta tuonnista yhteisöön tarvittaessa asianmukaisesti oikaistuina.

(82)

Tämän perusteella voidaan todeta, että tarkasteltavana olevan tuotteen kulutus yhteisössä kasvoi 9 prosenttia vuoden 1999 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tarkemmin ottaen kulutus kasvoi 14 prosenttia vuosien 1999 ja 2000 välillä, väheni 7 prosenttiyksikköä vuonna 2001 ja vielä 1 prosenttiyksikön vuonna 2002 ennen kuin kasvoi taas 3 prosenttiyksikköä tutkimusajanjakson aikana. Koska tarkasteltavana olevaa tuotetta käytetään pääasiassa sähköteräksen tuotannossa, kulutuksen kehitystä tarkasteltaessa on otettava huomioon kyseisen tuotannonalan taloudellinen kehitys, jossa oli havaittavissa voimakasta kasvua vuonna 2000 ja tämän jälkeen laskusuhdanne vuodesta 2001 alkaen.

(83)

Tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti Intiasta yhteisöön kasvoi määrällisesti 76 prosenttia vuoden 1999 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tarkemmin ottaen tuonti Intiasta kasvoi 45 prosenttia vuosien 1999 ja 2000 välillä ja vielä 31 prosenttiyksikköä vuonna 2001 pysytellen sitten suhteellisen vakaasti tällä tasolla vuonna 2002 ja tutkimusajanjaksona.

(84)

Intialaisten viejien markkinaosuus kasvoi 3,4 prosenttiyksikköä (eli 61 prosenttia) tarkastelujakson aikana saavuttaen 8–10 prosentin tason tutkimusajanjakson aikana. Markkinaosuus kasvoi ensin 1,5 prosenttiyksikköä vuosien 1999 ja 2000 välillä ja vielä 2 prosenttiyksikköä vuonna 2001, minkä jälkeen se pysytteli suhteellisen vakaasti tällä tasolla vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson aikana. Olisi huomattava, että tätä asianomaisesta maasta peräisin olevan tuonnin ja sen markkinaosuuden kasvua vuoden 1999 ja tutkimusajanjakson välillä vastasi 9 prosentin kasvu kulutuksessa.

(85)

Asianomaisen Intiasta peräisin olevan tuotteen keskimääräinen tuontihinta kehittyi vuoden 1999 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana siten, että se nousi ensin 2 prosenttia vuonna 2000 ja vielä 8 prosenttiyksikköä vuonna 2001, minkä jälkeen se laski 9 prosenttiyksikköä vuonna 2002 pysytellen tällä tasolla myös tutkimusajanjaksona. Asianomaisen Intiasta peräisin olevan tuotteen keskimääräinen tuontihinta oli tutkimusajanjakson aikana 1 prosentin korkeampi kuin vuonna 1999.

(86)

Vientiä harjoittavien tuottajien ja yhteisön tuotannonalan keskimääräisiä myyntihintoja yhteisössä verrattiin keskenään tarkasteltavana olevan tuotteen vertailukelpoisten mallien osalta. Tätä varten yhteisön tuotannonalan etuyhteydettömiltä asiakkailta veloittamia noudettuna lähettäjältä -hintoja ilman hyvityksiä ja veroja verrattiin intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien CIF yhteisön rajalla -hintoihin, joita oli oikaistu asianmukaisesti tuonnin jälkeisten kustannusten huomioon ottamiseksi. Tämä vertailu osoitti, että kyseisen Intiasta peräisin olevan tuotteen myyntihinnat yhteisössä olivat tutkimusajanjakson aikana 6,5–12,2 prosenttia alempia kuin yhteisön tuotannonalan myyntihinnat.

(87)

Olisi huomattava, että nämä hinnan alittavuuden marginaalit eivät tuo täysimääräisesti esiin tuetun tuonnin vaikutusta yhteisön tuotannonalan hintoihin tilanteessa, jossa esiintyi sekä hintojen alenemista että hinnankorotusten estymistä; tästä osoituksena on yhteisön tuotannonalan suhteellisen heikko kannattavuus tutkimusajanjakson aikana, sillä ilman tuettua tuontia tuotannonala olisi voinut odottaa melkoisesti parempaa kannattavuutta.

(88)

Komissio tarkasteli perusasetuksen 8 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikkia sellaisia taloudellisia tekijöitä ja osoittimia, joilla on vaikutusta yhteisön tuotannonalan tilanteeseen.

(89)

Tiettyjen vahingon osoittimien mielekkään arvioinnin varmistamiseksi oli välttämätöntä yhdistää asianmukaisella tavalla eräät UCARia ja sen yhteisössä tuotantoa harjoittavia tytäryhtiöitä (ks. 76 kappale edellä) koskevat tiedot.

(90)

Komissio kiinnitti erityistä huomiota niihin seurauksiin, joita valituksen tehneiden kahden yhteisön tuottajan aiemmalla kilpailua rajoittavalla toiminnalla saattaisi olla vahingon osoittimiin. Komissio varmisti erityisesti, että kilpailua rajoittavaa toimintaa (ks. 121, 122 ja 125 kappale jäljempänä) ei esiintynyt vahingon arvioinnin lähtökohdaksi valittuna vuonna (1999). Yhteisön tuotannonalan kustannuksia ja kannattavuutta määrittäessään komissio lisäksi pyysi nimenomaan, että kilpailuviranomaisten määräämiin seuraamuksiin liittyvien maksujen välittömät kustannukset ja mahdolliset välilliset kustannukset (myös rahoituskustannukset) jätetään selvästi pois toimitettavista tiedoista, jotta kannattavuustilannetta voitaisiin arvioida ilman näiden ylimääräisten kustannusten vaikutusta; komissio myös varmisti, että näin tehtiin.

(91)

Yhteisön tuotannonalan tuotanto kasvoi 14 prosenttia vuonna 2000, väheni 16 prosenttiyksikköä vuonna 2001 ja vielä 4 prosenttiyksikköä vuonna 2002 ja lisääntyi sitten 5 prosenttiyksikköä tutkimusajanjakson aikana. Vuonna 2000 tapahtunut voimakas kasvu johtui suotuisista taloudellisista olosuhteista, mikä johti myös korkeampaan kapasiteetin käyttöasteeseen kyseisenä vuonna.

(92)

Tuotantokapasiteetti väheni vuonna 2000 noin 2 prosenttia ja pysyi tällä tasolla myös vuonna 2001. Vuonna 2002 tuotantokapasiteetti väheni edelleen 5 prosenttiyksiköllä ja tutkimusajanjaksona aikana 2 prosenttiyksiköllä. Tuotantokapasiteetti oli tutkimusajanjakson aikana 9 prosenttia pienempi kuin vuonna 1999, mikä johtui pääasiassa erään yhteisön tuottajan tuotantolaitoksen koko tutkimusajanjakson kestäneestä seisokista.

(93)

Kapasiteetin käyttöaste oli 70 prosenttia vuonna 1999, mutta se nousi 81 prosenttiin vuonna 2000, mikä johtui voimakkaasta kysynnästä erityisesti sähköteräksen tuottajien keskuudessa. Vuosina 2001 ja 2002 kapasiteetin käyttöaste laski takaisin 70 prosenttiin, mistä se nousi 76 prosenttiin tutkimusajanjaksona.

(94)

Tutkimus osoitti, että edellä mainitun seisokissa olleen tuotantolaitoksen taloudelliset ongelmat ovat seurausta monista tekijöistä, joista kaksi tärkeintä ovat seuraavat: i) korkeat tuotantokustannukset, jotka ovat sidoksissa asianomaisen maan sähkönhintaan, ja ii) Intiasta peräisin olevan tuetun tuonnin aiheuttama kilpailutilanne. Koska näiden tekijöiden vaikutuksia on vaikea erottaa toisistaan, komissio tutki, millä tavoin tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste olisivat kehittyneet vuonna 2002 ja tutkimusajanjakson aikana, jos kyseistä laitosta ei olisi pidetty pysäytyksissä. Tässä simulaatiossa tuotantomäärä pidettiin samana, sillä kyseisen yhteisön tuottajan muut tuotantolaitokset lisäsivät tuotantoaan syntyneen aukon täyttämiseksi. Kuten seuraavasta taulukosta käy ilmi, yhteisön tuotannonalan tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste olisivat kokonaisuutena katsoen olleet tutkimusajanjaksona erittäin lähellä vuoden 1999 tasoa, ellei kyseistä laitosta olisi laitettu seisokkiin.

(95)

Valmiiden tuotteiden varastot vastasivat tutkimusajanjaksona noin 3 prosenttia yhteisön tuotannonalan kokonaistuotantomäärästä. Yhteisön tuotannonalan loppuvarastot kasvoivat kokonaisuutena katsoen tarkastelujakson aikana ja olivat tutkimusajanjaksona noin viisinkertaiset vuoteen 1999 verrattuna. Tutkimus osoitti kuitenkin, että varastojen kehitystä ei pidetä kovin merkittävänä yhteisön tuotannonalan taloudellista tilannetta kuvaavana tekijänä, sillä yhteisön tuottajat valmistavat tuotteet yleensä tilauksesta, joten varastossa olevat tavarat odottavat tavallisesti toimitusta asiakkaille.

(96)

Yhteisön tuotannonalan itse tuottamien tuotteiden myynti etuyhteydettömille asiakkaille yhteisön markkinoilla väheni 1 prosentin vuoden 1999 ja tutkimusajanjakson välillä. Tarkemmin ottaen myynti kasvoi ensin voimakkaasti eli 16 prosenttia vuonna 2000, väheni sitten 17 prosenttiyksikköä vuonna 2001 ja vielä 5 prosenttiyksikköä vuonna 2002, minkä jälkeen se kasvoi jälleen 5 prosenttiyksikköä tutkimusajanjakson aikana. Myyntimäärien kehitys heijastelee tarkoin sähköterästä valmistavan tuotannonalan taloudellista kehitystä, jossa oli havaittavissa ensin noususuhdanne vuonna 2000 ja sitten laskusuhdanne vuosina 2001 ja 2002.

(97)

Yhteisön tuotannonalan markkinaosuus kasvoi aluksi hieman eli 1 prosenttiyksikön vuonna 2000, minkä jälkeen se pieneni merkittävästi vuoteen 2002 saakka. Yhteisön tuotannonala menetti 6,5 prosenttiyksikköä markkinaosuudestaan vuonna 2001 ja vielä 2,8 prosenttiyksikköä vuonna 2002 ennen kuin markkinaosuus tutkimusajanjakson aikana jälleen kasvoi 1,9 prosenttiyksikköä. Tuotannonalan markkinaosuus oli tutkimusajanjaksona 6,3 prosenttiyksikköä (tai indeksinä ilmaistuna 9 prosenttia) pienempi kuin vuonna 1999.

(98)

Vuoden 1999 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, jolloin yhteisön kulutus kasvoi 9 prosenttia, yhteisön tuotannonalan myynnin määrä yhteisön markkinoilla väheni 1 prosentin. Kuten edellä esitetystä käy ilmi, yhteisön tuotannonala menetti 6,3 prosenttiyksikköä markkinaosuudestaan, kun taas tuetun tuonnin markkinaosuus kasvoi samaan aikaan 3,4 prosenttiyksikköä.

(99)

Yhteisön tuotannonalan työntekijöiden määrä väheni noin 17 prosenttia vuoden 1999 ja tutkimusajanjakson välillä. Työntekijämäärä väheni 1 prosentin vuonna 2000 ja 5 prosenttiyksikköä vuonna 2001. Vuonna 2002 työntekijöiden määrä väheni 9 prosenttiyksikköä ja tutkimusajanjaksona 3 prosenttiyksikköä, mikä johtui lähinnä yhden yhteisön tuottajan tuotantolaitoksen seisokista ja siitä, että osa työntekijöistä siirrettiin kannattavampiin tuotantolohkoihin.