52001PC0388

Ehdotus neuvoston direktiivi edellytyksistä, joiden täyttyessä kolmansien maiden kansalaiset voivat matkustaa vapaasti jäsenvaltioiden alueella enintään kolmen kuukauden ajan, erityisen matkustusluvan käyttöön ottamisesta ja maahantulon edellytysten vahvistamisesta enintään kuuden kuukauden matkaa varten /* KOM/2001/0388 lopull. - CNS 2001/0155 */

Virallinen lehti nro 270 E , 25/09/2001 s. 0244 - 0250


Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVI edellytyksistä, joiden täyttyessä kolmansien maiden kansalaiset voivat matkustaa vapaasti jäsenvaltioiden alueella enintään kolmen kuukauden ajan, erityisen matkustusluvan käyttöön ottamisesta ja maahantulon edellytysten vahvistamisesta enintään kuuden kuukauden matkaa varten

(komission esittämä)

SISÄLLYSLUETTELO

1. Yleistä

2. Hallitustenvälisestä Schengen-yhteistyöstä johtuva lainsäädäntö

3. Miksi on annettava uusi direktiiviehdotus ja mikä on sen sisältö-

4. Mitä valtioita uusi direktiivi koskee-

4.1. Tanska:

4.2. Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti:

4.3. Norja ja Islanti:

5. Oikeusperusta

6. Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet

7. ARTIKLAKOHTAISET PERUSTELUT

8. Ehdotus Neuvoston direktiivi

1. Yleistä

EY:n perustamissopimuksen 62 artiklan 3 alakohdan mukaan neuvosto toteuttaa viiden vuoden kuluessa Amsterdamin sopimuksen voimaantulosta "toimenpiteet niiden edellytysten vahvistamiseksi, joiden mukaisesti kolmansien maiden kansalaiset voivat vapaasti matkustaa jäsenvaltioiden alueella enintään kolmen kuukauden ajan". Tällaisten 62 artiklan 3 alakohdan täytäntöönpanemiseksi toteutettavien toimien yhteydessä on kuitenkin otettava huomioon Euroopan unionin säännöstöön sisällytetty voimassa oleva Schengenin säännöstö siltä osin kuin se koskee kolmansien maiden kansalaisten liikkumisvapautta lyhyellä aikavälillä (Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen II osaston 4 luku, 19-24 artikla).

Tulostaulussa vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteutumisen seuraamiseksi Euroopan unionissa mainitaan, että vuoden 2001 kuluessa on tarkoitus esittää ja hyväksyä toimenpiteitä, jotka koskevat liikkumisvapautta jäsenvaltioiden alueella. Sekä komissiolla että jäsenvaltioilla on aloiteoikeus tällä alalla.

Eräät jäsenvaltiot ovat esittäneet konkreettisia aloitteita, jotka koskevat tiettyjä kolmansien maiden kansalaisten liikkumisvapauteen liittyviä näkökohtia [1], ja eräs Ranskan aloite on myös hyväksytty oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa 28.-29. toukokuuta 2001 [2]. Komissio on kuitenkin toistuvasti todennut ja korostanut em. aloitteen hyväksymisen yhteydessä antamassaan julistuksessa, että on tarpeen esittää ehdotus, jossa kootaan yhteen säädökseen kaikki tähän liikkumisvapauteen liittyvät hajanaiset seikat, jotka vaikuttavat niihin edellytyksiin, joiden täyttyessä kolmansien maiden kansalaisilla on vapaus liikkua jäsenvaltioiden alueella enintään kolme kuukautta kuuden kuukauden ajanjaksoa kohti tai enintään kuusi kuukautta siten, että asianomainen viipyy yhdessä jäsenvaltiossa enintään kolme kuukautta kahdentoista kuukauden ajanjaksoa kohti. Tällainen ehdotus:

[1] Portugalin tasavallan aloite neuvoston asetuksen antamiseksi ajanjaksosta, jona kolmansien maiden kansalaiset, joita viisumipakko ei koske, voivat liikkua vapaasti jäsenvaltioiden alueella (EYVL C 164, 14.6.2000, s. 6).

[2] EYVL L 150, 6.6.2001, s. 4, neuvoston asetus N:o 1091/2001.

- vastaa erityisesti Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmissä (22 kohdassa) esitettyyn vaatimukseen yhteisen, aktiivisen viisumipolitiikan luomisesta, ja

- merkitsee Schengenin säännöstön olennaisen yhteisöllistämistä ja sen kehittämistä ja mukauttamista Euroopan yhteisön perustamissopimuksen määräyksiin.

- on yhteisön oikeuteen perustuva ratkaisu, joka antaa kolmansien maiden kansalaisille, joilla on perusteltu syy tulla EU:n alueelle, oikeuden liikkua siellä enintään kuuden kuukauden ajan siten, että he viipyvät yhden jäsenvaltion alueella enintään kolme kuukautta.

2. Hallitustenvälisestä Schengen-yhteistyöstä johtuva lainsäädäntö

Schengen-valtiot ovat kehittäneet laajaa yhteistyötä niiden edellytysten alalla, joiden täyttyessä kolmansien maiden kansalaiset voivat matkustaa alueella ilman sisärajoja lyhyen oleskelun ajan.

Schengenin säännöstössä on periaatteessa kahdenlaisia säännöksiä, jotka koskevat oleskelua alueella ilman sisärajoja:

a) Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat säännökset koskevat alle kolme kuukautta kestävää oleskelua. Kolmansien maiden kansalaiset jaetaan näissä säännöksissä kolmeen ryhmään:

- lyhyen aikaa oleskelevat ulkomaalaiset, joilta vaaditaan viisumi (19 artikla),

- lyhyen aikaa oleskelevat ulkomaalaiset, joilta ei vaadita viisumia (20 artiklan 1 kohta),

- ulkomaalaiset, joilla on jonkin Schengen-valtion myöntämä oleskelulupa (21 artikla).

b) Toiseen ryhmään kuuluvat säännökset koskevat yli kolme kuukautta kestävää oleskelua.

Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 18 artiklassa määrätään, että "Viisumi pidempää kuin kolmen kuukauden oleskelua varten on kansallinen viisumi, jonka kukin sopimuspuoli myöntää oman lainsäädäntönsä mukaisesti".

Niiden kolmansien maiden kansalaisten osalta, joilta ei vaadita viisumia, Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 20 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jäsenvaltioilla on oikeus "myöntää ulkomaalaiselle [jolta ei vaadita viisumia] lupa oleskella alueellaan yli kolme kuukautta poikkeustapauksissa tai ennen [Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn] yleissopimuksen voimaantuloa tehdyn kahdenvälisen sopimuksen määräysten mukaisesti".

Eräät kolmannet maat ovatkin tehneet tällaisia kahdenvälisiä sopimuksia kaikkien tai joidenkin Schengen-valtioiden kanssa. Näiden kolmansien maiden kansalaiset voivat siten käytännössä - jos he eivät poistu Schengen-alueelta - käyttää hyväkseen tällaiseen kahdenväliseen sopimukseen perustuvaa oikeutta oleskella tietyn jäsenvaltion alueella lyhyen aikaa ilman viisumia ja jatkaa oleskeluaSchengen-alueella siirtymällä aina seuraavaan tällaisen sopimuksen tehneeseen jäsenvaltioon. Näin ollen he voivat liikkua jäsenvaltioiden alueella enintään ajanjakson (A), jonka kesto saadaan kertomalla yhdessä jäsenvaltiossa sallitun oleskelun enimmäiskesto (3 kk), niiden jäsenvaltioiden määrällä (JV), jotka ovat tehneet asianomaisen kolmannen maan kanssa viisumivapautta koskevan kahdenvälisen sopimuksen (A = JV x 3 kk).

3. Miksi on annettava uusi direktiiviehdotus ja mikä on sen sisältö-

Komissio katsoo, että eri säännöksiin, joissa säädetään kolmansien maiden kansalaisten oikeudesta liikkua vapaasti jäsenvaltioiden alueella, olisi sovellettava kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jotta voitaisiin luoda johdonmukainen kokonaisuus ja varmistaa, että eri ryhmiin kuuluviin kolmansien maiden kansalaisiin sovellettavia edellytyksiä tulkitaan yhdenmukaisesti.

Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 20 artiklan 2 kohdan nojalla eräät kolmansien maiden kansalaiset voivat siis saada kahdenvälisten sopimusten perusteella rajoittamattoman oleskeluoikeuden (A = JV x 3). Schengen-valtiot ovat kuitenkin katsoneet, että tällaista käytäntöä ei tule soveltaa alueella ilman sisärajoja: toimeenpaneva komitea on eräiden säännösten yhdenmukaistamiseksi tehnyt päätöksen viisumipakon poistamista koskevien sopimusten yhdenmukaistamisesta (SCH/Com-ex (98) 24 [3], 23.6.1998). Tässä toimeenpanevan komitean päätöksessä velvoitetaan jäsenvaltiot sisällyttämään viisumipakon poistamista koskeviin kahdenvälisiin sopimuksiin tietyt vakiolausekkeet, jotka niiden on neuvoteltava erikseen, sekä erityisesti lauseke, jolla viisumivapaan oleskelun kokonaiskesto rajoitetaan koko Schengen-alueella kolmeen kuukauteen kuuden kuukauden ajanjaksoa kohti.

[3] Päätös kuuluu niihin Euroopan unionin säännöstöön sisällytettyihin Schengenin säännöstön asiakirjoihin, joita neuvosto on päättänyt olla luokittelematta ensimmäisen tai kolmannen pilarin asioihin siksi, että "määräys koskee alaa, joka ei kuulu yhteisön toimialaan ja johon Euroopan unionin tavoitteet eivät kohdistu, ja koskee näin ollen sellaista alaa, jolla jäsenvaltioilla on oikeus toimia itsenäisesti" (ks. neuvoston päätöksen N:o 1999/435 liitteessä B oleva III osa ja johdanto-osan 4f kappale).

Edellä esitetystä seuraa, että Amsterdamin sopimuksen voimaantulon jälkeen kahdenvälisten viisumivapaussopimusten perusteella ei enää voida myöntää mahdollisuutta liikkua alueella ilman sisärajoja yli kolmen kuukauden ajan. Se olisi vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan yhtenäisen alueen luomista koskevien periaatteiden vastaista eikä sopisi yhteen lyhyen viisumivapaan oleskelun keston rajoittamisen kanssa, mistä määrätään EY:n perustamissopimuksen 62 artiklan 3 alakohdassa. Alue ilman sisärajoja edellyttää, että jäsenvaltiot soveltavat alueellaan sallitun vapaan liikkuvuuden suhteen yhteistä politiikkaa.

Eri ryhmiin kuuluvilla henkilöillä saattaa kuitenkin olla perusteltu syy olla alueella ilman sisärajoja yli kolme mutta alle kuusi kuukautta ilman, että tilannetta voidaan rinnastaa maahanmuuttoon (turistit, opiskelijat, kiertueella olevat muusikot, sukulaisten luona vierailevat henkilöt jne.). Tämän direktiivin tarkoituksena on säännellä maahantulon edellytyksiä tällaista matkustamista silmällä pitäen.

Tämän perusteella voidaan tehdä seuraavat johtopäätökset :

Ensinnäkin on vahvistettava edellytykset, joiden täyttyessä kolmansien maiden kansalaiset voivat liikkua vapaasti jäsenvaltioiden alueella enintään kolmen kuukauden ajan.

Toiseksi on todettava, että Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 20 artiklan 2 kohdassa jäsenvaltioille tarjottu mahdollisuus tehdä kahdenvälisiä sopimuksia on suljettu pois EY:n perustamissopimuksen 62 artiklan 3 alakohdan nojalla.

Näin ollen on annettava yhteisön säädös henkilöistä, jotka aikovat matkustaa alueella ilman sisärajoja tietyn ajan, yli kolme mutta alle kuusi kuukautta, siten että he viipyvät yhdessä jäsenvaltiossa enintään kolme kuukautta.

Kolmanneksi lainsäädännön laatiminen on tarpeen, sillä Amsterdamin sopimuksessa on asetettu viiden vuoden määräaika, jonka kuluessa Schengenin säännöstö on muutettava perinteiseksi yhteisön säädökseksi. Edellä 1 kohdassa mainittu Portugalin aloite koskee ajanjaksoa, jonka aikana viisumipakosta vapautetut kolmansien maiden kansalaiset voivat liikkua jäsenvaltioiden alueella. [4] Aloite koskee ainoastaan viisumipakosta vapautettuja kolmansien maiden kansalaisia eikä siinä käsitellä eräitä näkökohtia, jotka ovat yhteisiä kaikille henkilöryhmille, joilla on oikeus tulla Schengen-alueelle lyhyttä oleskelua varten.

[4] EYVL C 164, 14.6.2000, s. 6.

Neuvostossa 28.-29. toukokuuta 2001 hyväksytyssä Ranskan aloitteessa [5], joka koskee asetusta vapaasta liikkuvuudesta pitkäaikaista oleskelua varten myönnetyn viisumin nojalla, pyritään rinnastamaan pitkäaikainen viisumi oleskelulupaan kolmen kuukauden ajan, asianomaisen odottaessa oleskeluluvan saamista. Pitkäaikaista oleskelua varten myönnetyn viisumin haltijalla oli aiemmin ainoastaan kauttakulkuoikeus niissä Schengen-valtioissa, joiden kautta hänen on kuljettava päästäkseen viisumin myöntäneeseen jäsenvaltioon. Kokonaisvaltaisen lähestymistavan varmistamiseksi tässä direktiivissä toistetaan asetuksen tavoite, jonka mukaan pitkäaikaista oleskelua varten myönnetyn viisumin haltijalla olisi oltava mahdollisuus liikkua alueella kolmen kuukauden ajan.

[5] EYVL L 150, 6.6.2001, s. 4.

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että säännökset, jotka koskevat kolmansien maiden kansalaisten oikeutta liikkua alueella ilman sisärajoja, olisi avoimuuden ja oikeusvarmuuden turvaamiseksi koottava yhteen säädökseen.

Tässä direktiiviehdotuksessa esitetään tiivistettynä seuraavia toimenpiteitä :

a) vahvistetaan edellytykset, joiden täyttyessä kolmansien maiden kansalaiset voivat liikkua vapaasti jäsenvaltioiden alueella enintään kolme kuukautta kuuden kuukauden ajanjaksoa kohti; tämä mahdollisuus koskee kolmansien maiden kansalaisia, jotka ovat laillisesti jonkin jäsenvaltion alueella ja

- joilta vaaditaan viisumi,

- joilta ei vaadita viisumia,

- joilla on jonkin jäsenvaltion myöntämä oleskelulupa (jos näiltä henkilöiltä vaaditaan viisumi, oleskeluluvan katsotaan vastaavan lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävää viisumia),

- joilla on jonkin jäsenvaltion pitkäaikaista oleskelua varten myöntämä viisumi ja jotka odottavat oleskelulupaa.

b) otetaan käyttöön erityinen matkustuslupa sellaisille kolmansien maiden kansalaisille, jotka aikovat matkustaa jäsenvaltioiden alueella enintään kuusi kuukautta kahdentoista kuukauden ajanjaksoa kohti, sekä tämän oikeuden harjoittamista koskevat edellytykset ja siihen liittyvät hallinnolliset menettelyt. Tämän erityisen matkustusluvan haltijat voivat jäädä yhden jäsenvaltion alueelle enintään kolmeksi kuukaudeksi.

c) vastataan tarpeeseen muuttaa karkottamista koskevat säännökset perustamissopimukseen perustuvaksi perinteiseksi säädökseksi sellaisten tapausten varalta, joissa kolmannen maan kansalainen ei enää täytä edellytyksiä liikkua vapaasti jäsenvaltioiden alueella tai erityisen matkustusluvan saamisen edellytyksiä.

d) otetaan huomioon Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 22 artiklan säännös, joka koskee kolmansien maiden kansalaisten ilmoittautumisvelvollisuutta, ja muutetaan säännös valinnaiseksi. Jäsenvaltiot voivat itse parhaiten arvioida, vaativatko ne alueellaan liikkuvia kolmansien maiden kansalaisia ilmoittautumaan viranomaisille, ja jos vaativat, ne voivat myös itse määritellä, millä edellytyksin määräystä on sovellettava.

e) toistetaan vapaasta liikkuvuudesta pitkäaikaista oleskelua varten myönnetyn viisumin nojalla annetun neuvoston asetuksen tavoite.

f) otetaan huomioon muutokset, jotka on tehtävä yhteiseen konsuliohjeistoon ja yhteiseen käsikirjaan.

Tältä osin on syytä korostaa kahta seikkaa:

Erityisen matkustusluvan luonteen vuoksi tässä säädöksessä on syytä ottaa huomioon tämän matkustusluvan myöntämiseen sovellettavaa menettelyä koskevat keskeiset vaatimukset ja erityisesti säätää, että menettelyyn voidaan soveltuvin osin soveltaa yhteisessä konsuliohjeistossa vahvistettuja lyhytaikaisen viisumin myöntämismenettelyjä koskevia ohjeita.

Toiseksi on tarpeen muuttaa yhteistä konsuliohjeistoa ja yhteistä käsikirjaa niiden erityistä matkustuslupaa koskevien säännösten mukaisiksi, joilla on normatiivinen vaikutus. Nämä muutokset pannaan täytäntöön tämän ehdotuksen liitteiden säännöksillä.

Lisäksi näitä kahta säädöstä on muutettava niiden pitkäaikaista oleskelua varten myönnettävän viisumin saaneiden kolmansien maiden kansalaisten liikkumisvapautta koskevien säännösten mukaisiksi, joilla on normatiivinen vaikutus.

Lisäksi komissio korostaa, että on syytä ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston Tampereen erityiskokouksessa asettamat tavoitteet eli pyrkimys taata jäsenvaltioiden alueella laillisesti oleskeleville kolmansien maiden kansalaisille Euroopan unionin kansalaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin verrattavissa olevat oikeudet ja turvapaikan saaneille yhtenäinen asema koko unionissa. [6]

[6] Ks. komission tiedonanto KOM(2000) 755 lopullinen, 22.11.2000, ja erityisesti sen kohta 3.3.

4. Mitä valtioita uusi direktiivi koskee-

Tämän ehdotuksen oikeusperustat kuuluvat perustamissopimuksen IV osastoon ja koskevat Schengenin säännöstön kehittämistä. Tämän vuoksi ehdotuksen laatimisessa ja hyväksymisessä on noudatettava Amsterdamin sopimukseen liitettyjä pöytäkirjoja.

Eri pöytäkirjoihin liittyvät seuraukset:

4.1. Tanska:

Amsterdamin sopimukseen liitetyn, Tanskan asemaa koskevan pöytäkirjan perusteella Tanska ei periaatteessa osallistu EY:n perustamissopimuksen IV osastoon perustuvien toimenpiteiden antamiseen neuvostossa. Silloin kun kyseessä on ehdotus tai aloite, joka liittyy Schengenin säännöstön kehittämiseen IV osaston määräysten perusteella, Tanska voi kuitenkin em. pöytäkirjan 5 artiklan nojalla päättää saattaa kyseisen päätöksen osaksi kansallista lainsäädäntöään. Tämä päätös luo kansainvälisen oikeuden alaan kuuluvan velvoitteen Tanskan ja niiden jäsenvaltioiden välille, joita tarkoitetaan Schengenin säännöstön sisällyttämisestä Euroopan unionin säännöstöön tehdyn pöytäkirjan 1 artiklassa.

Ottamalla käyttöön erityinen matkustuslupa sellaisille kolmansien maiden kansalaisille, jotka aikovat matkustaa kahden tai useamman jäsenvaltion alueella enintään kuusi kuukautta, pyritään ratkaisemaan Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tapaukset EY:n perustamissopimuksen määräysten mukaisesti (62 artiklan 2 alakohta ja 63 artiklan 3 alakohta). Kuten edellä todettiin, tällainen mahdollisuus on käytännössä olemassa Schengenin säännöstön perusteella. Useat kolmannet maat ovatkin tehneet tätä koskevia kahdenvälisiä sopimuksia kaikkien Schengen-valtioiden kanssa. Näiden maiden kansalaiset voivat siis toistaiseksi jäädä Schengen-alueelle käytännöllisesti katsoen rajoittamattomaksi ajaksi (A = JV x 3 kk) käyttäen hyväkseen oikeutta oleskella kussakin jäsenvaltiossa peräjälkeen lyhyen aikaa ilman viisumia.

Tämä ehdotus on näin ollen toimenpide, jonka tarkoituksena on kehittää Schengenin säännöstöä.

4.2. Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti:

EY:n perustamissopimuksen kolmannen osan IV osastoa ei sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan eikä Irlantiin, jolleivät nämä valtiot ilmoita päinvastaisesta päätöksestään perustamissopimuksiin liitetyn Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemaa koskevan pöytäkirjan mukaisesti.

4.3. Norja ja Islanti:

Schengenin säännöstöstä tehdyn pöytäkirjan 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti neuvosto on tehnyt Islannin ja Norjan kanssa 17 päivänä toukokuuta 1999 sopimuksen, jonka nojalla kyseiset maat osallistuvat Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen. [7] Sopimuksen 1 artiklan mukaan Islanti ja Norja osallistuvat Euroopan yhteisön ja Euroopan unionin toimintaan ja sen edelleen kehittämiseen sopimuksen liitteissä A ja B tarkoitettujen määräysten piiriin kuuluvilla aloilla. Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen liitteeseen A on koottu kolmansien maiden kansalaisten liikkumisen edellytyksiä koskevat määräykset. Islannin ja Norjan kanssa tehdyn sopimuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti tätä direktiiviä on käsiteltävä sekakomiteassa. Lisäksi on sovellettava sopimuksen 4 ja 8 artiklaa silloin kun neuvosto antaa direktiivin.

[7] EYVL L 176, 10.7.1999, s. 35.

5. Oikeusperusta

Neuvosto on määrännyt päätöksessään (1999/436/EY) Schengenin säännöstön jaottelemisesta ensimmäisen ja kolmannen pilarin kesken, että EY:n perustamissopimuksen 62 artiklan 3 alakohta ja 63 artiklan 3 alakohta ovat sopivat oikeusperustat luvussa "Ulkomaalaisten liikkumista koskevat edellytykset" esitetyille säännöksille. [8]

[8] Huomattakoon, että oikeusperustaa ei määritelty 19 artiklan 2 kohdan osalta, koska se sisältää siirtymäsäännöksen, joka on jo menettänyt merkityksensä.

Perustamissopimuksen 62 artiklan 3 alakohta on näin ollen oikeusperusta toimenpiteille, jotka koskevat kolmansien maiden kansalaisten oikeutta liikkua vapaasti jäsenvaltioiden alueella enintään kolmen kuukauden ajan.

Sen sijaan on aiheellista tarkastella lähemmin tavoitetta, jonka komissio haluaa saavuttaa ehdotuksella, jonka perusteella kolmansien maiden kansalaisille annetaan mahdollisuus tulla jäsenvaltioiden alueelle ja matkustaa siellä vapaasti enintään kuusi kuukautta kahdentoista kuukauden ajanjaksoa kohti siten, että he viipyvät yhden jäsenvaltion alueella enintään kolme kuukautta.

Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 20 artiklan 1 kohdassa todetaan selkeästi, että kolmen kuukauden määräaikaa kuuden kuukauden ajanjaksoa kohti sovelletaan koko Schengen-alueeseen niin, että eri jäsenvaltioissa vietetyt ajanjaksot lasketaan yhteen. Yleissopimuksen 20 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltio voi kuitenkin "myöntää ulkomaalaiselle luvan oleskella alueellaan yli kolme kuukautta poikkeustapauksissa tai [...] kahdenvälisen sopimuksen määräysten mukaisesti". Neuvosto on määritellyt Amsterdamin sopimuksessa oikeusperustaksi perustamissopimuksen 62 artiklan 3 alakohdan, jossa määrätään enintään kolmen kuukauden määräajasta. Tämän perusteella voidaan päätellä seuraavaa:

- neuvosto ei voi vahvistaa uusia toimenpiteitä, joiden perusteella kolmansien maiden kansalaiset voivat matkustaa vapaasti Schengen-valtioiden alueella yli kolmen kuukauden ajan,

- Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 20 artiklassa mainitut kahdenväliset sopimukset on neuvoteltava uudelleen tai kumottava, jotta voidaan ottaa huomioon yhteisön oikeuteen perustuvat velvollisuudet EY:n perustamissopimuksen 307 artiklan määräysten mukaisesti.

Edellä esitetyn nojalla komissio on ottanut huomioon eräiden jäsenvaltioiden ja eräiden kolmansien maiden esittämän toivomuksen siitä, että kolmansien maiden kansalaisille myönnettäisiin mahdollisuus tulla jäsenvaltioiden alueelle ja matkustaa siellä yli kolmen kuukauden ajan ja enintään kuusi kuukautta kahdentoista kuukauden ajanjaksoa kohti joko palvelujen saajina (esim. turisteina tai hoidon saamista varten) tai palvelujen tarjoajina (esim. kiertueilla esiintyvät muusikot ja muut taiteilijat).

EY:n perustamissopimuksen 62 artiklan 3 alakohdassa ei periaatteessa vastusteta tätä tavoitetta, joka toteutetaan ottamalla käyttöön erityinen matkustuslupa maahantuloa ja liikkumista varten, kunhan kolmannen maan kansalainen ei jää yhden jäsenvaltion alueelle yli kolmen kuukauden ajaksi.

Koska kyseessä kuitenkin on yli kolme kuukautta kestävä ajanjakso, on käytettävä toista oikeusperustaa eli EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan 3 alakohtaa, jonka tarkoituksena on säännellä yli kolme kuukautta kestävää oleskelua jäsenvaltioiden ja etenkin yhden jäsenvaltion alueella. Kyseinen artikla koskee lähinnä maahanmuuttopolitiikkaan liittyviä toimenpiteitä silloin kun maahanmuuttajan on tarkoitus asua jäsenvaltiossa pitkään ja useimmissa tapauksissa asettua sinne pysyvästi. Mutta voidaanko tämän kohdan nojalla säännellä myös tämän ehdotuksen aiheena olevaa erityislaatuista tilannetta, joka on tavallaan edellä esitettyjen tapausten välimuoto- Tällä ehdotuksellahan on tarkoitus säännellä tilannetta, joka sisältää maahantulon yli kolme kuukautta ja mahdollisesti jopa kuusi kuukautta kestävää matkustamista varten, mutta niin, että yhteen jäsenvaltioon ei jäädä yli kolmeksi kuukaudeksi. Perustamissopimuksen 63 artiklan 3 alakohta ei estä sitä, että kolmansien maiden kansalaiset tulevat jäsenvaltioiden alueelle palvelujen saajina erityisesti matkailua varten. Toisaalta se on myös ainoa mahdollinen oikeusperusta erityistä matkustuslupaa varten, siinä muodossa kuin sitä tässä esitetään. Olisikin outoa, jos yhteisö ei pystyisi säätämään edellä kuvatun kaltaisesta tilanteesta, kun se kerran pystyy säätämään maahantulosta yhdessä jäsenvaltiossa tapahtuvaa pitkäaikaista oleskelua varten.

Koska perustamissopimuksen 63 artiklan 3 alakohta muodostaa oikeusperustan pitkäaikaista oleskelua varten myönnettävän oleskeluluvan laatimiselle, voidaan katsoa, että sen perusteella voidaan säännellä myös kolmansien maiden kansalaisten maahantuloa, jonka tarkoituksena on matkustaa eri jäsenvaltioissa kuuden kuukauden ajan ja jota varten heille myönnetään erityinen matkustuslupa.

Niitä säännöksiä varten, jotka koskevat sellaisten ulkomaalaisten maastapoistamista, jotka eivät (enää) täytä liikkumisvapauden edellytyksiä (Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 23 artiklan 2-5 kohta), neuvosto on hyväksynyt kaksi oikeusperustaa: 62 artiklan 3 alakohdan ja 63 artiklan 3 alakohdan (joita koskee sama päätöksentekomenettely).

Edellä esitetyn perusteella on selvää, että tässä esitettävällä direktiivillä on oltava kaksi oikeusperustaa.

6. Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet

Perustamissopimuksen 67 artiklan 1 kohdassa annetaan yhteisölle toimivalta antaa 62 artiklan 3 alakohdan perusteella säädös, jossa vahvistetaan edellytykset, joiden täyttyessä kolmansien maiden kansalaiset voivat matkustaa vapaasti jäsenvaltioiden alueella enintään kolmen kuukauden ajan. Nämä toimenpiteet on toteutettava viiden vuoden kuluessa Amsterdamin sopimuksen voimaantulosta.

Perustamissopimuksen 63 artiklan 3 alakohta kuuluu niihin säännöksiin, joihin ei sovelleta viiden vuoden määräaikaa. Seuraavat säännökset liittyvät kuitenkin kiinteästi toisiinsa:

- säännökset, jotka koskevat niitä edellytyksiä, joiden täyttyessä kolmansien maiden kansalaiset voivat matkustaa vapaasti jäsenvaltioiden alueella enintään kolmen kuukauden ajan, ja

- säännökset, jotka koskevat erityisen matkustusluvan käyttöön ottamista kolmansien maiden kansalaisille, jotka aikovat matkustaa kahden tai useamman jäsenvaltion alueella enintään kuuden kuukauden ajan.

Jotta tämän direktiivin sisältöä voitaisiin käsitellä kokonaisvaltaisesti, on näiden käsitteiden välisen yhteyden perusteella oikeutettua säätää samalla toimenpiteistä, joiden oikeusperustana on oltava perustamissopimuksen 63 artiklan 3 alakohta.

Jäsenvaltiot ovat päässeet yhteisymmärrykseen siitä, että läheinen yhteistyö on välttämätöntä alueella ilman sisärajoja, ja ne ovat tätä varten laatineet yhteisiä määräyksiä, joilla yhdenmukaistetaan kolmansien maiden kansalaisten liikkumisvapautta.

EY:n perustamissopimuksen 5 artiklan mukaan "yhteisön toiminnassa ei saada ylittää sitä, mikä on tarpeen tämän sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi".

Yhteisön toimenpiteet on toteutettava mahdollisimman yksinkertaisessa muodossa, mutta samalla on taattava, että ehdotuksen tavoite toteutuu ja että se pannaan täytäntöön tehokkaasti. Säädöstyypiksi on siten valittu direktiivi. Näin voidaan jättää jäsenvaltioille, joille direktiivi on osoitettu, mahdollisuus valita muodot ja keinot näiden periaatteiden täytäntöönpanemiseksi oman lainsäädäntönsä ja kansallisten olosuhteidensa kannalta tarkoituksenmukaisimmalla tavalla.

Ehdotus helpottaa sekä liikkumisvapauden harjoittamista alueella ilman sisärajoja että ulkorajoilla tehtävien tarkastusten suorittamista. Pelkästään kansallisella tasolla toteutettavilla toimilla ei olisi mahdollista saavuttaa yhdenmukaisia sääntöjä, jotka koskevat kaikkia jäsenvaltioita.

7. ARTIKLAKOHTAISET PERUSTELUT

1 artikla:

Direktiivin 1 artiklan a alakohdassa määritellään direktiivin tavoite eli niiden edellytysten vahvistaminen, joiden täyttyessä kolmansien maiden kansalaiset voivat liikkua vapaasti jäsenvaltioiden alueella enintään kolmen kuukauden ajan.

Vaikka perustamissopimuksen 62 artiklan 3 alakohdassa mainitaan vain enintään kolmen kuukauden ajanjakso täsmentämättä, että sen tulee sisältyä kuuden kuukauden ajanjaksoon, on otettava huomioon, että Schengenin säännöstössä ja asiaa koskevassa kansainvälisessä oikeudessa lyhytaikaisella oleskelulla tarkoitetaan kolmen kuukauden oleskelua kuuden kuukauden ajanjaksoa kohti. Kuuden kuukauden ajanjaksoa koskeva rajoitus sisältyy näin useimpien jäsenvaltioiden lainsäädäntöön.

Ilman tällaista täsmennystä saattaisi äärimmäisessä tapauksessa käydä niin, että kolmannen maan kansalainen poistuisi jäsenvaltioiden alueelta vain muutamaksi tunniksi ja palaisi sitten lyhytaikaista oleskelua varten tai erityisen matkustusluvan kanssa; tämä johtaisi käytännössä maahanmuuttoon, mikä ei ole tämän säädöksen tarkoitus.

Direktiivissä täsmennetään, että liikkumisvapaus koskee ainoastaan henkilöitä, jotka ovat jäsenvaltioiden alueella laillisesti. Se ei siis koske niitä, jotka ovat tulleet Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueelle laittomasti tai jotka oleskelevat siellä laittomasti.

Artiklan b alakohta koskee erityisen matkustusluvan käyttöön ottamista sellaisille kolmansien maiden kansalaisille, jotka aikovat matkustaa jäsenvaltioiden alueella enintään kuusi kuukautta. Matkustamista erityisen matkustusluvan nojalla säännellään direktiivissä vahvistetuin edellytyksin.

2 artikla :

2 artiklassa määritellään direktiivissä käytetyt käsitteet :

'Kolmannen maan kansalaisella' tarkoitetaan henkilöitä, jotka eivät ole Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja Euroopan unionin kansalaisia. Määritelmä kattaa siten myös kansalaisuudettomat henkilöt.

Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 10 artiklassa otetaan käyttöön yhdenmukainen viisumi, joka on voimassa kaikkien sopimuspuolten alueella. 11 artiklassa määritellään yhdenmukaisen viisumin kaksi eri tyyppiä: ns. matkustusviisumi (a alakohta) ja kauttakulkuviisumi (b alakohta). Liikkumisvapaus liittyy ainoastaan matkustusviisumiin. Kyseessä on viisumi, joka kelpaa yhteen tai useampaan maahantuloon. Yhden keskeytymättömän oleskelun kesto tai peräkkäisten oleskelujen kokonaiskesto ensimmäisen maahantulon päivämäärästä lukien ei saa kuitenkaan olla yli kolmea kuukautta puolen vuoden ajanjaksoa kohti.

'Oleskeluluvalla' tarkoitetaan mitä tahansa jäsenvaltion viranomaisten myöntämää asiakirjaa tai lupaa, jonka perusteella henkilöllä on oikeus oleskella kyseisessä jäsenvaltiossa.

Tällaisia oleskelulupia on useita erilaisia. Tämän vuoksi Schengenin säännöstön toimeenpaneva komitea on laatinut niistä yhteenvetotaulukon, joka on liitetty yhteiseen konsuliohjeistoon (liite 4) ja yhteiseen käsikirjaan (liite 11), joihin tässä säännöksessä viitataan. Näiden liitteiden muutoksia sovelletaan siis myös tämän direktiivin yhteydessä.

3 artikla :

Tätä direktiiviä sovelletaan ainoastaan niihin kolmansien maiden kansalaisiin, joilla ei vielä ole oikeutta tulla jonkin jäsenvaltion alueelle (lyhyt- tai pitkäaikaista) oleskelua varten.

Direktiivi ei näin ollen vaikuta unionin kansalaisen perheenjäsenten oikeuksiin (näiden kansalaisuudesta riippumatta), koska näillä on jo maahantulo- ja oleskeluoikeus silloin kun he seuraavat unionin kansalaista, johon heillä on sukulaisuussuhde. Sukulaisuussuhde määritellään asetuksen N:o 1612/68 [9] 10 artiklassa.

[9] EYVL L 257, 19.10.1968, s. 2.

Direktiivi ei vaikuta myöskään niihin oikeuksiin, jotka muille kolmansien maiden kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen on annettu Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä tehdyillä sopimuksilla (esim. Euroopan talousalueesta tehdyllä sopimuksella).

On syytä täsmentää, että kolmansien maiden kansalaisilla, jotka ovat unionin kansalaisen sukulaisia, on itsenäinen oikeus tulla maahan lyhytaikaista oleskelua varten Schengenin säännöstön asiaa koskevien säännösten ja siten myös tämän direktiivin nojalla, kunhan he täyttävät tässä direktiivissä säädetyt edellytykset.

Artiklan 2 kohdassa täsmennetään nimenomaisesti, että tämä direktiivi ei vaikuta sääntöihin, jotka koskevat kolmansien maiden kansalaisten pitkäaikaista oleskelua tai pääsyä palkkatyöhön tai itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi. Nämä säännöt vahvistetaan joko kansallisessa lainsäädännössä tai yhteisön oikeudessa sen mukaan, mihin ryhmään kolmannen maan kansalainen kuuluu.

4 artikla :

Tämä vakiosäännös koskee syrjintäkiellon periaatteen noudattamista kaikkien direktiiviin sisältyvien velvoitteiden täytäntöönpanossa. Säännös on Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan mukainen.

5 artikla :

Tämä artikla perustuu Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 19 artiklaan, joka koskee sellaisten kolmansien maiden kansalaisten liikkumisvapautta, joilta vaaditaan viisumi. Tämä ehdotus koskee jonkin jäsenvaltion alueella jo laillisesti oleskelevan kolmannen maan kansalaisen liikkumisvapautta. Näin ollen 19 artiklan mainintaa maahantulon laillisuudesta ei tarvitse toistaa tässä yhteydessä.

Lisäksi todetaan, että kolmannen maan kansalaisella on liikkumisvapaus vain jos hän täyttää oleskelunsa aikana kaikki 1 kohdan a-e alakohdassa säädetyt edellytykset. Tässä tarkoitetaan Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohdan a-e alakohdassa esitettyjä maahantuloedellytyksiä. Ne toistetaan tässä direktiivissä, jotta voidaan varmistaa selkeys ja avoimuus niiden henkilöiden kannalta, jotka voivat hyödyntää direktiivissä tarkoitettuja oikeuksia.

Rajanylitykseen vaadittavat asiakirjat on määritelty 16. tammikuuta 1998 annetulla Schengenin toimeenpanevan komitean päätöksellä SCH/Com-ex (98) 56 [10]. Jos kolmannen maan kansalaisen matkustusasiakirjaa ei tunnusteta kaikissa jäsenvaltioissa, hän voi liikkua vain niiden jäsenvaltioiden alueella, jotka tunnustavat kyseisen asiakirjan oikeuttavan rajanylitykseen.

[10] EYVL L 239, 22.9.2000, s. 207.

Kolmansien maiden kansalaisten matkustamista ei siis enää haittaa hankaluus, joka syntyi, kun heiltä vaadittiin viisumi osassa jäsenvaltioista, mutta ei kaikissa jäsenvaltioissa (ns. harmaa luettelo), niin että heillä oli oltava viisumi päästäkseen tiettyihin jäsenvaltioihin, vaikka he tulivat jäsenvaltiosta, joka ei vaatinut heiltä viisumia. Sen jälkeen kun komission ehdotus neuvoston asetukseksi luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske on hyväksytty, viisumia koskevat jäsenvaltioiden vaatimukset on lopullisesti yhtenäistetty.

Artiklan 2 kohdassa otetaan huomioon Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 11 artiklan 2 kohta, jonka mukaan jäsenvaltio voi tarvittaessa myöntää kyseisen puolivuotisjakson kuluessa uuden viisumin, joka on voimassa vain kyseisen jäsenvaltion alueella.

6 artikla :

Tässä artiklassa toistetaan liikkumisvapauden edellytykset niiden kolmansien maiden kansalaisten osalta, joilta ei vaadita Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua viisumia.

Kolmannen maan kansalainen, jolta ei vaadita viisumia, voi käyttää hyväkseen liikkumisvapautta vain jos hän täyttää jäsenvaltioiden alueella oleskellessaan kaikki edellytykset, joista määrätään Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyssä yleissopimuksessa ja jotka toistetaan direktiivin 5 artiklan a, c, d ja e alakohdassa.

Artiklan 2 kohdassa säädetään, että jäsenvaltio voi poikkeustapauksessa pidentää kolmannen maan kansalaisen oikeutta jäädä kyseisen jäsenvaltion alueelle. On syytä korostaa, että tämän oikeuden pidentäminen ei koske oikeutta liikkua vapaasti muiden jäsenvaltioiden alueella. Säännös on identtinen Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 20 artiklan 2 kohdan tällaisia tapauksia koskevan säännöksen kanssa.

Tässä ei toisteta Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 20 artiklan 2 kohdan säännöstä kahdenvälisistä sopimuksista, koska yli kolmen kuukauden oleskelu alueella ilman sisärajoja jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä tehtyjen kahdenvälisten sopimusten perusteella on Amsterdamin sopimuksen voimaantulon jälkeen vailla perustetta (ks. kohta 3).

7 artikla :

Tämän artiklan tarkoituksena on ratkaista kysymykset, jotka liittyvät niiden kolmansien maiden kansalaisten liikkumisvapauteen, joilla on oleskelulupa. Siinä toistetaan Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 21 ja 25 artiklan määräykset. Oleskeluluvan haltijat voivat liikkua vapaasti muiden jäsenvaltioiden alueella kolmen kuukauden ajan. Kolme kuukautta on enimmäismäärä, jota voidaan lyhentää, jos oleskeluluvan voimassaoloaika päättyy aikaisemmin. Artiklan 3 kohdan nojalla pitkäaikaista oleskelua varten myönnetyn viisumin haltija voi liikkua alueella vapaasti enintään kolmen kuukauden ajan. Tässä tarkoitetaan Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 18 artiklassa tarkoitettua jäsenvaltion pitkäaikaista oleskelua varten myöntämää viisumia (ns. D-viisumia). Yleissopimuksen 18 artiklassa, siinä muodossa kuin se oli otettaessa Schengenin säännöstö osaksi Euroopan unionin säännöstöä ja kuin se toistetaan tämän direktiivin 17 artiklassa, pitkäaikaista oleskelua varten myönnetyn viisumin haltijalla on ainoastaan lupa kulkea muiden jäsenvaltioiden alueen kautta päästäkseen pitkäaikaisen viisumin myöntäneen sopimuspuolen alueelle. Mahdollisten ristiriitaisuuksien välttämiseksi todetaan, että tämä ehdotus ei vaikuta Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 18 artiklan soveltamiseen.

Tämän säännöksen tarkoituksena on antaa tasa-arvoinen asema yhtäältä niille pitkäaikaisen viisumin haltijoille, jotka jo ovat jäsenvaltioiden alueella ja odottavat oleskelulupaa, ja toisaalta niille, joilla jo on oleskelulupa. Tämän vuoksi ehdotuksessa säädetään mahdollisuudesta liikkua alueella vapaasti kolmen kuukauden ajan. Edellä esitetyn perusteella on tarpeen säätää, että liikkumisvapaus myönnetään vasta sen jälkeen kun oleskelulupahakemus on jätetty sen jäsenvaltion viranomaisille, joka on myöntänyt pitkäaikaisen viisumin. Säännöksestä käy ilmi, että pitkäaikaiseen viisumiin perustuvaa liikkumisvapautta sovelletaan siirtymäaikana, henkilön odottaessa oleskelulupaa.

Hakemuksen jättäminen on vahvistettava siten, että hakemuksen vastaanottanut viranomainen kiinnittää kolmannen maan kansalaisen matkustusasiakirjaan tätä koskevan leiman.

Unionin kansalaisten liikkumisvapautta koskevan voimassa olevan yhteisön oikeuden perusteella jäsenvaltiot voivat vaatia viisumin niiltä unionin kansalaisten perheenjäseniltä, jotka ovat kolmannen maan kansalaisia. Schengenin säännöstön ja siten myös tämän ehdotuksen perusteella jäsenvaltiot eivät enää voi vaatia viisumia lyhytaikaista oleskelua varten sellaisilta unionin kansalaisen perheenjäseniltä, joilla on jonkin toisen jäsenvaltion myöntämä oleskelulupa tai pitkäaikainen viisumi. Jotta teksti olisi johdonmukainen vapaata liikkuvuutta ja erityisesti oleskeluluvan haltijoita koskevien säännösten kanssa, 4 ja 5 kohdassa toistetaan Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 25 artiklan määräykset. Niissä tulee esiin se, millainen vastuu on oleskeluluvan myöntävällä jäsenvaltiolla, kun lupa antaa haltijalle oikeuden liikkua vapaasti muiden jäsenvaltioiden alueella.

Viittauksella yhteisön oikeuteen on tarkoitus ottaa huomioon meneillään olevat uudistukset, mm. perheenyhdistämistä koskevat toimenpiteet.

8 artikla :

Ensimmäisessä kohdassa vahvistetaan edellytykset, joiden täyttyessä kolmannen maan kansalainen voi tulla jäsenvaltioiden alueelle matkustaakseen siellä enintään kuusi kuukautta kahdentoista kuukauden ajanjaksoa kohti ensimmäisestä alueelletulopäivästä lukien siten, että hän viipyy yhden jäsenvaltion alueella enintään kolme kuukautta. Henkilöllä on oltava mukanaan erityinen matkustuslupa. Tämä osoittaa selkeästi, että tulo jäsenvaltioiden alueelle edellyttää, että henkilö on jo sitä ennen saanut matkustusluvan.

Tässä kohdassa toistetaan Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen maahantuloedellytykset, jotka on toistettu jo tämän direktiivin 5 artiklan 1 kohdan a, c, d ja e alakohdassa.

Artiklan 2 kohdan mukaan 1 kohdan säännökset eivät estä sitä, että kukin jäsenvaltio voi poikkeustapauksissa pidentää kolmannen maan kansalaisen oikeutta oleskella kyseisen jäsenvaltion alueella yli kolmen kuukauden ajanjakson. Säännöksessä toistetaan tämän kohderyhmän osalta Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 20 artiklan 2 kohdan säännös.

9 artikla :

Direktiiviehdotuksen 9 artiklassa säädetään erityisen matkustusluvan myöntämisedellytyksistä. Erityisen matkustusluvan käyttöönoton ja itse asiakirjan luonteen vuoksi sen myöntämistä koskevat menettelyt ja edellytykset noudattavat lyhytaikaisen viisumin myöntämistä koskevia säännöksiä sellaisina kuin ne on säädetty Schengenin sopimuksen soveltamista koskevassa yleissopimuksessa.

Artiklan 1 kohdassa vahvistetaan erityisen matkustusluvan myöntämisedellytykset ja -menettely. Jäsenvaltioiden diplomaatti- ja konsuliviranomaiset myöntävät luvan ennen jäsenvaltioiden alueelle tuloa.

Artiklan 2 kohdassa säädetään mahdollisuudesta myöntää matkustuslupa kolmansien maiden kansalaisten tarpeiden mukaan lyhytaikaisen viisumin tapaan joko yhtä tai useampaa maahantuloa varten.

Artiklan 3 kohdassa kielletään erityisen matkustusluvan myöntäminen rajalla. Rajalla voidaan sen sijaan myöntää viisumi lyhytaikaista oleskelua varten, mutta vain poikkeuksellisesti ja pakottavista syistä, kun viisumia ei ole voitu hakea etukäteen ajanpuutteen vuoksi. Tällöin voidaan myöntää lyhytaikainen viisumi, mikä tuntuisi riittävältä tällaisissa tilanteissa esiintyvien tarpeiden ratkaisemiseksi. Artiklan 4 kohdassa noudatetaan perusteita, joiden mukaan määritetään lyhytaikaisen viisumin myöntämisestä vastaava jäsenvaltio.

Artiklan 5 kohdassa todetaan, että mitä tulee kolmansien maiden kansalaisiin, joilta vaaditaan viisumi lyhytaikaista oleskelua varten ja joiden osalta jäsenvaltiot ovat päättäneet neuvotella etukäteen ennen viisumin myöntämistä, samaa menettelyä sovelletaan myös näiden hakiessa erityistä matkustuslupaa.

10 artikla :

Artiklan 1 kohdan mukaan erityistä matkustuslupaa ei saa kiinnittää matkustusasiakirjaan, jonka voimassaoloaika on päättynyt. Lisäksi 2 kohdassa säädetään, että matkustusasiakirjan on oltava voimassa pidempään kuin erityisen matkustusluvan. Siltä varalta, että kaikki jäsenvaltiot eivät tunnusta matkustusasiakirjaa, 3 kohdassa säädetään, että vähintään kahden jäsenvaltion on tunnustettava se. Jos kaksi tai useampi jäsenvaltio tunnustaa matkustusasiakirjan, sen haltija voi matkustaa ainoastaan näiden jäsenvaltioiden alueella. Ei olisi mitään mieltä kiinnittää matkustusasiakirjaan erityistä matkustuslupaa, jonka vain yksi jäsenvaltio tunnustaa. Koska erityisessä matkustusasiakirjassa asetetaan määräaika, jonka ajan henkilö voi olla yhden jäsenvaltion alueella, hänelle olisi myönnettävä tällaisessa tapauksessa lyhytaikainen viisumi.

Näissä kohdissa noudatetaan lyhytaikaisen viisumin myöntämisperusteita.

11 artikla :

Erityinen matkustuslupa myönnetään vakiokaavan mukaisena tarrana, soveltuvin osin samojen sääntöjen mukaan kuin viisumi ja noudattaen niitä teknisiä määräyksiä, jotka on vahvistettu yhtenäisestä viisumin kaavasta 29 päivänä toukokuuta 1995 annetulla asetuksella (EY) N:o 1683/1995 [11]. Näin voidaan taata korkea suoja väärennöksiä vastaan. Erityiseen matkustuslupaan sovelletaan kaikkia edellä mainitulla asetuksella perustetun komitean hyväksymiä säännöksiä ja muutoksia, jotka koskevat lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävän viisumin mallin muuttamista.

[11] EYVL L 164, 14.7.1995, s. 1.

Tarra poikkeaa viisumin kaavasta vain seuraavien ominaisuuksiensa perusteella:

Kohtaan "viisumityyppi" myöntävä viranomainen merkitsee kirjaimen "E" ja maininnan "matkustuslupa". Näin matkustuslupa voidaan välittömästi erottaa lyhyt- tai pitkäaikaisesta viisumista.

12 artikla :

Erityisen matkustusluvan luonteen vuoksi sen myöntämismenettelyä koskevien ohjeiden on periaatteessa oltava samat kuin lyhytaikaisen viisumin myöntämistä koskevat yhteisen konsuliohjeiston säännökset. Luvan hakemiseen ja myöntämiseen liittyvissä käytännön kysymyksissä voidaan näin soveltaa jo olemassa olevaa järjestelyä. Näin ollen riittää, kun säädetään, että yhteisen konsuliohjeiston säännöksiä ja eräitä sen liitteitä on sovellettava soveltuvin osin.

13 artikla :

Tämä direktiivi koskee kahta erityyppistä liikkumista: enintään kolme kuukautta tai enintään kuusi kuukautta kestävää liikkumista jäsenvaltioiden alueella. Kumpaankin sovelletaan tiettyjä edellytyksiä, joista yksi koskee erityisesti keston rajoittamista tietyn ajanjakson sisällä. Näin ollen on säädettävä näiden eri tilanteiden suhteesta.

Schengenin säännöstön ja asiaa koskevan kansainvälisen oikeuden yleisen periaatteen mukaisesti kolmannen maan kansalainen voi viipyä jäsenvaltioiden alueella yhteensä enintään kuusi kuukautta kahdentoista kuukauden ajanjaksoa kohti. Erityisen matkustusluvan käyttöön ottamisella ei ole tarkoitus muuttaa tätä ajanjakson yhteenlaskettua enimmäiskestoa. Tämän vuoksi kolmannen maan kansalainen, joka on matkustanut erityisen matkustusluvan perusteella, ei voi palata jäsenvaltioiden alueelle välittömästi tämän matkan päätyttyä lyhytaikaista oleskelua koskevien säännösten nojalla ja päinvastoin. Kuuden kuukauden enimmäisaikaa on noudatettava kaikissa tapauksissa.

14 artikla :

Tämän ehdotuksen mukaan jäsenvaltiot voivat vaatia tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia henkilöitä ilmoittamaan läsnäolostaan niiden alueella. Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 22 artiklassa asetetaan tätä koskeva velvollisuus. Tämä säännös on kuitenkin valinnainen, koska komission tietojen mukaan jäsenvaltiot suhtautuvat järjestelmän toimivuuteen epäillen etenkin sen käytännön toteutukseen ja noudattamisen valvontaan liittyvien hankaluuksien vuoksi. Sitä paitsi ilmoittautuminen maahantulon yhteydessä toisesta jäsenvaltiosta tultaessa ei ole sisärajoilla tapahtuvien tarkastusten poistamista koskevan periaatteen mukainen.

Ehdotuksessa säädetään, että ilmoitus olisi annettava 7 työpäivän kuluessa. Näin voidaan välttää asettamasta kohtuuttomia velvollisuuksia sellaisille kolmansien maiden kansalaisille, jotka käyvät toisessa jäsenvaltiossa viikonloppuna tai pidennetyn viikonlopun ajan. Tuntuisi riittävältä vaatia ilmoittautumista vain niiltä kolmansien maiden kansalaisilta, jotka viipyvät jäsenvaltion alueella kohtalaisen pitkään.

Jäsenvaltioiden tehtävänä on arvioida, onko syytä perustaa erityinen järjestely tällaista ilmoittautumista varten. Jos jäsenvaltiot päättävät ottaa käyttöön tällaisen järjestelmän, niiden on ilmoitettava komissiolle ilmoittautumista koskevat yksityiskohtaiset säännöt (esim. toimivaltainen viranomainen). Komissio julkaisee nämä tiedot Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä, jotta velvollisuudet tulisivat kaikkien niiden tietoon, joita liikkumisvapaus koskee.

15 artikla :

Direktiiviehdotuksen 15 artiklassa toistetaan Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 23 artiklan säännökset ja lisätään niihin pitkäaikaista oleskelua varten myönnettävää viisumia koskevat säännökset.

Kun tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluva henkilö ei (enää) täytä liikkumisvapauden tai erityisen matkustusluvan perusteella matkustamisen edellytyksiä, hänen on viipymättä poistuttava jäsenvaltioiden alueelta. Ensimmäisen kohdan 2 alakohdassa ilmaistaan periaate, jonka mukaan henkilön oleskelusta jäsenvaltioiden alueella vastaa ensisijaisesti se jäsenvaltio, joka on myöntänyt hänelle oleskeluluvan tai viisumin pitkäaikaista oleskelua varten.

Jos toimivaltaiset viranomaiset toteavat maan sisällä suoritetun tarkastuksen yhteydessä, että henkilö ei täytä yhtä tai useampaa näistä edellytyksistä, hänet voidaan poistaa kyseisen jäsenvaltion alueelta, jos voidaan olettaa, ettei hän poistu jäsenvaltiosta vapaaehtoisesti.

Kun viitataan syihin, joiden perusteella tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluva henkilö voidaan poistaa maasta, on syytä muistuttaa, että 3 artiklan mukaan tämä direktiivi ei vaikuta oikeuksiin, jotka yhteisön oikeudessa tunnustetaan kuuluviksi sellaisille kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat unionin kansalaisen perheenjäseniä.

On syytä korostaa, että kolmannen maan kansalaisen maahantulon salliminen jonkin jäsenvaltion alueella oleskelua varten silloin kun häntä ei kyseisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaan voida poistaa maasta, ei ole maahanmuuttopolitiikkaan liittyvä toimenpide.

Artiklan 4 kohdassa viitataan palauttamiskieltoon, jotta voidaan ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklaan perustuva oikeuskäytäntö, minkä lisäksi siinä toistetaan Dublinin yleissopimuksen säännös, jolla on korvattu Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 33 artiklan 1 kohta.

16 artikla :

Kyseessä on vakiosäännös, jonka mukaan seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden harkintavaltaan jää sen määrittäminen, mitä seuraamuksia sovelletaan direktiivin täytäntöönpanemiseksi säädettyjen säännösten rikkomiseen.

17 artikla :

Tämä artikla kumoaa Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen ne artiklat, jotka menettävät merkityksensä tämän ehdotuksen tullessa voimaan.

Neuvoston asetuksen N:o 1091/2001 kumoaminen, josta säädetään tämän ehdotuksen 20 artiklassa, aiheuttaa sen, että on toistettava Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 18 artikla siinä muodossa kuin se oli otettaessa Schengenin säännöstö osaksi Euroopan unionin säännöstöä ja muutettava sen sanamuoto yhteisön kielenkäytön mukaiseksi.

18 artikla :

Tässä artiklassa viitataan direktiivin I liitteeseen, johon on koottu kaikki normatiiviset muutokset, jotka yhteiseen konsuliohjeistoon on tehtävä tämän direktiivin perusteella.

19 artikla :

Tässä artiklassa viitataan direktiivin II liitteeseen, johon on koottu kaikki normatiiviset muutokset, jotka yhteiseen käsikirjaan on tehtävä tämän direktiivin perusteella.

20 artikla :

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1091/2001 kumoaminen on luonteeltaan puhtaasti tekninen toimenpide eikä sen tarkoituksena ei ole kyseenalaistaa kyseisen asetuksen tavoitetta, joka onkin sisällytetty tähän direktiiviin.

21, 22 ja 23 artikla :

Kyseessä ovat vakiosäännökset.

Liite I :

Liitteessä I esitetään normatiiviset muutokset, jotka on tehtävä yhteiseen konsuliohjeistoon tämän direktiivin perusteella.

Liite II :

Liitteessä II esitetään normatiiviset muutokset, jotka on tehtävä yhteiseen käsikirjaan tämän direktiivin perusteella.

2001/0155 (CNS)

Ehdotus

NEUVOSTON DIREKTIIVI

edellytyksistä, joiden täyttyessä kolmansien maiden kansalaiset voivat matkustaa vapaasti jäsenvaltioiden alueella enintään kolmen kuukauden ajan, erityisen matkustusluvan käyttöön ottamisesta ja maahantulon edellytysten vahvistamisesta enintään kuuden kuukauden matkaa varten

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 62 artiklan 3 alakohdan ja 63 artiklan 3 alakohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen [12],

[12] EYVL C [...], [...], s. [...].

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon [13],

[13] EYVL C [...], [...], s. [...].

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteuttamiseksi asteittain hyväksytään EY:n perustamissopimuksen 61 artiklan nojalla toimenpiteitä henkilöiden vapaan liikkuvuuden takaamiseksi perustamissopimuksen 14 artiklan mukaisesti yhdessä suoraan niihin liittyvien, ulkorajoilla tehtäviä tarkastuksia, turvapaikkaa ja maahanmuuttoa koskevien rinnakkaistoimenpiteiden kanssa.

(2) EY:n perustamissopimuksen 61 artiklan a alakohdassa viitataan erityisesti toimenpiteisiin niiden edellytysten vahvistamiseksi, joiden mukaisesti kolmansien maiden kansalaiset voivat matkustaa vapaasti jäsenvaltioiden alueella enintään kolmen kuukauden ajan.

(3) Eräät kolmansien maiden kansalaisten liikkumista koskevat edellytykset kuuluvat nyt Schengenin säännöstöön, joka on sisällytetty Euroopan unionin säännöstöön.

(4) Perustamissopimuksen 62 artiklan 3 alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet korvaavat Euroopan unionin säännöstöön sisällytetyn Schengenin säännöstön asianomaiset säännökset. Tässä direktiivissä säädetään kolmansien maiden kansalaisten liikkumisen edellytysten yhdenmukaistamisesta kaikilta osin. Näin ollen on korvattava asiaa koskevat Schengenin säännöstön määräykset.

(5) Tässä direktiivissä on näin ollen aiheellista vahvistaa edellytykset, joiden täyttyessä kolmansien maiden kansalaiset voivat liikkua vapaasti jäsenvaltioiden alueella enintään kolmen kuukauden ajan riippumatta siitä, vaaditaanko heiltä viisumi tai onko heillä oleskelulupa.

(6) Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyssä yleissopimuksessa säädetään myös mahdollisuudesta pidentää oleskelua yhden jäsenvaltion alueella yli kolmen kuukauden määräajan poikkeustapauksessa tai ennen yleissopimuksen voimaantuloa tehdyn kahdenvälisen sopimuksen määräyksiä soveltamalla.

(7) Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kahdenväliset viisumivapaussopimukset eivät enää Amsterdamin sopimuksen voimaantulon jälkeen voi olla perusteena yli kolmen kuukauden oleskelulle alueella ilman sisärajoja lyhytaikaiseen oleskeluun sovellettavan viisumivapausjärjestelyn nojalla.

(8) Olisi kuitenkin vahvistettava edellytykset, joiden täyttyessä kolmansien maiden kansalaiset voivat tulla alueelle ilman sisärajoja yli kolmen mutta alle kuuden kuukauden ajaksi siten, että he viipyvät yhdessä jäsenvaltiossa enintään kolme kuukautta.

(9) Olisi näin ollen otettava käyttöön erityinen matkustuslupa kolmansien maiden kansalaisille (riippumatta siitä, vaaditaanko heiltä viisumi), jotka aikovat oleskella kahden tai useamman jäsenvaltion alueella enintään kuusi kuukautta kahdentoista kuukauden ajanjaksoa kohti ensimmäisestä maahantulopäivästä lukien siten, että he oleskelevat yhden jäsenvaltion alueella enintään kolme kuukautta.

(10) Tanskan kannalta tässä direktiivissä on kyse Schengenin säännöstön kehittämisestä siinä merkityksessä kuin siitä määrätään Amsterdamin sopimukseen liitetyssä Tanskan asemaa koskevassa pöytäkirjassa. Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan kannalta tässä direktiivissä on kyse Schengenin säännöstön kehittämisestä siinä merkityksessä kuin siitä määrätään Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä 17 päivänä toukokuuta 1999 tehdyssä sopimuksessa [14]. Kyseisessä sopimuksessa määrättyjen menettelyjen päätyttyä tähän direktiiviin perustuvat oikeudet ja velvoitteet koskevat myös näitä kahta valtiota.

[14] Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisen, viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyn sopimuksen 1 artiklan nojalla tätä ehdotusta käsittelee sopimuksen 4 artiklan mukaisesti sekakomitea.

(11) Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet.

(12) Suunnitellun toiminnan tavoitetta, joka on niiden edellytysten vahvistaminen, joiden täyttyessä kolmansien maiden kansalaiset voivat liikkua vapaasti jäsenvaltioiden alueella, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan se voidaan toiminnan vaikutusten ja laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I luku

Yleiset säännökset

1 artikla

Aihe

Tämän direktiivin tavoitteena on säätää edellytyksistä, joiden täyttyessä

a) kolmansien maiden kansalaiset, jotka oleskelevat laillisesti jonkin jäsenvaltion alueella, voivat liikkua vapaasti muiden jäsenvaltioiden alueella enintään kolmen kuukauden ajan,

b) kolmansien maiden kansalaiset, jotka aikovat matkustaa kahden tai useamman jäsenvaltion alueella enintään kuuden kuukauden ajan, voivat saada erityisen matkustusluvan, jonka perusteella he voivat tulla jäsenvaltioiden alueelle siellä matkustamista varten.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

'Kolmannen maan kansalaisella' henkilöä, joka ei ole Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu Euroopan unionin kansalainen.

'Yhtenäisellä viisumilla' Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 10 artiklassa ja 11 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua viisumia.

'Oleskeluluvalla' jäsenvaltion viranomaisten myöntämää asiakirjaa tai lupaa, jonka perusteella henkilöllä on oikeus oleskella kyseisen jäsenvaltion alueella ja joka on merkitty yhteisen konsuliohjeiston [15] liitteessä 4 sekä yhteisen käsikirjan [16] liitteessä 11 olevaan luetteloon.

[15] EYVL L 239, 22.9.2000, s. 317, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 24 päivänä huhtikuuta 2001 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2001/329/EY, EYVL L 116, 26.4.2001.

[16] EYVL C [...], [...], s. [...].

3 artikla

Soveltamisala

1. Tämä direktiivi ei vaikuta:

a) unionin kansalaisten liikkumisvapautta koskeviin oikeuksiin, jotka on myönnetty sellaisille kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat unionin kansalaisen perheenjäseniä,

b) oikeuksiin, jotka on myönnetty sellaisille kolmansien maiden kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen heidän kansalaisuudestaan riippumatta, joilla on yhteisön ja sen jäsenvaltioiden ja asianomaisten maiden välillä tehtyjen sopimusten perusteella jäsenvaltioon tulon ja siellä oleskelun osalta samat oikeudet kuin unionin kansalaisilla.

2. Tämä direktiivi ei vaikuta kolmansien maiden kansalaisiin sovellettaviin yhteisön oikeuden tai kansallisen lainsäädännön säännöksiin, jotka koskevat:

a) pitkäaikaista oleskelua ja

b) pääsyä palkkatyöhön tai itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi sekä näiden toimien harjoittamista.

4 artikla

Syrjintäkielto

Jäsenvaltioiden on pantava tämän direktiivin säännökset täytäntöön ilman sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, etniseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, omaisuuteen, syntyperään, vammaan, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää.

II luku

Edellytykset, joiden täyttyessä voi matkustaa enintään kolmen kuukauden ajan

5 artikla

Kolmansien maiden kansalaiset, joilta vaaditaan viisumi

1. Kolmansien maiden kansalaiset, joilla on yhtenäinen viisumi, voivat liikkua vapaasti kaikkien jäsenvaltioiden alueella viisumin voimassaolon ajan, jos he täyttävät seuraavat edellytykset:

a) heillä on ulkorajojen ylittämiseen tarvittava matkustusasiakirja tai -asiakirjat,

b) heillä on viisumi, joka on voimassa koko suunnitellun oleskelun keston ajan,

c) he esittävät tarvittaessa asiakirjat, joilla osoitetaan suunnitellun oleskelun tarkoitus ja edellytykset, ja heillä on toimeentuloon tarvittavat varat ottaen huomioon sekä suunnitellun oleskelun keston että lähtömaahan paluun tai kauttakulkumatkan sellaiseen kolmanteen maahan, jonne heidän pääsynsä on taattu, tai he kykenevät hankkimaan laillisesti nämä varat,

d) heitä ei ole määrätty maahantulokieltoon,

e) heidän ei katsota voivan vaarantaa minkään jäsenvaltion yleistä järjestystä, kansallista turvallisuutta tai kansainvälisiä suhteita.

2. Edellä olevan 1 kohdan säännöksiä ei sovelleta kolmansien maiden kansalaisiin, joiden viisumin voimassaoloa on alueellisesti rajoitettu Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 3 luvun määräysten mukaisesti.

6 artikla

Kolmansien maiden kansalaiset, joilta ei vaadita viisumia

1. Kolmansien maiden kansalaiset, joilta ei vaadita viisumia, voivat liikkua vapaasti kaikkien jäsenvaltioiden alueella enintään kolme kuukautta kuuden kuukauden ajanjaksoa kohti, jos he täyttävät 5 artiklan 1 kohdan a, c, d ja e kohdassa tarkoitetut edellytykset.

2. Edellä olevan 1 kohdan säännökset eivät estä jäsenvaltiota poikkeustapauksessa pidentämästä kolmannen maan kansalaisen oleskelua kyseisen jäsenvaltion alueella yli kolmeen kuukauteen.

7 artikla

Kolmansien maiden kansalaiset, joilla on oleskelulupa

1. Kolmansien maiden kansalaiset, joilla on jonkin jäsenvaltion myöntämä voimassa oleva oleskelulupa, voivat liikkua vapaasti myös muiden jäsenvaltioiden alueella enintään kolmen kuukauden ajan, mikäli heillä on mukanaan oleskelulupa ja he täyttävät 5 artiklan 1 kohdan a, c ja e alakohdassa säädetyt edellytykset eivätkä ole kyseisen jäsenvaltion kansallisessa maahantulokieltoluettelossa.

2. Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan myös kolmansien maiden kansalaisiin, joilla on jonkin jäsenvaltion myöntämä väliaikainen oleskelulupa ja saman jäsenvaltion myöntämä matkustusasiakirja.

3. Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 18 artiklan säännösten soveltamista rajoittamatta 1 kohtaa sovelletaan myös kolmansien maiden kansalaisiin, joilla on jonkin jäsenvaltion myöntämä pitkäaikaista oleskelua varten myönnetty viisumi. Liikkumisvapaus koskee näitä kolmansien maiden kansalaisia vasta sen jälkeen kun oleskelulupahakemus on jätetty siihen jäsenvaltioon, joka on myöntänyt pitkäaikaista oleskelua varten myönnettävän viisumin. Hakemuksen jättäminen vahvistetaan siten, että hakemuksen vastaanottanut viranomainen kiinnittää matkustusasiakirjaan tätä koskevan leiman.

4. Kun jäsenvaltio aikoo myöntää oleskeluluvan kolmannen maan kansalaiselle, joka on määrätty maahantulokieltoon, sen on neuvoteltava etukäteen määräyksen antaneen jäsenvaltion kanssa ja otettava huomioon sen edut. Oleskelulupa voidaan myöntää ainoastaan painavista syistä, erityisesti humanitaarisista tai kansainvälisiin velvoitteisiin tai yhteisön oikeuteen perustuvista syistä.

Jos oleskelulupa myönnetään, maahantulokiellon määränneen jäsenvaltion on peruutettava kielto. Sen sijaan se voi merkitä kyseisen kolmannen maan kansalaisen kansalliseen maahantulokieltoluetteloon.

5. Jos kolmannen maan kansalainen, jolla on jonkin jäsenvaltion myöntämä voimassa oleva oleskelulupa, määrätään maahantulokieltoon, maahantulokiellon määräävä jäsenvaltio neuvottelee oleskeluluvan myöntäneen jäsenvaltion kanssa selvittääkseen, onko oleskeluluvan peruuttamiselle riittäviä perusteita.

Jos oleskelulupaa ei peruuteta, maahantulokiellon määränneen jäsenvaltion on peruutettava kielto. Sen sijaan se voi merkitä kyseisen kolmannen maan kansalaisen kansalliseen maahantulokieltoluetteloon.

III luku

Erityinen matkustuslupa

8 artikla

Edellytykset

1. Kolmansien maiden kansalaiset voivat tulla jäsenvaltioiden alueelle matkustaakseen siellä enintään kuusi kuukautta kahdentoista kuukauden ajanjaksoa kohti ensimmäisestä alueelletulopäivästä lukien siten, että he viipyvät yhden jäsenvaltion alueella enintään kolme kuukautta, jos he täyttävät seuraavat edellytykset:

- heillä on jonkin jäsenvaltion myöntämä voimassa oleva erityinen matkustuslupa,

- he täyttävät 5 artiklan 1 kohdan a, c, d ja e alakohdassa tarkoitetut edellytykset.

2. Edellä olevan 1 kohdan säännökset eivät estä jäsenvaltiota poikkeustapauksessa pidentämästä kolmannen maan kansalaisen oleskelua kyseisen jäsenvaltion alueella yli kolmeen kuukauteen.

9 artikla

Myöntäminen

1. Jäsenvaltioiden diplomaatti- ja konsuliviranomaiset myöntävät kolmannen maan kansalaiselle pyynnöstä erityisen matkustusluvan ennen jäsenvaltioiden alueelle tuloa, jos asianomainen täyttää 5 artiklan 1 kohdan a, c, d ja e alakohdassa säädetyt edellytykset.

2. Erityinen matkustuslupa voidaan myöntää yhtä tai useampaa jäsenvaltioiden alueelle tuloa varten.

3. Erityistä matkustuslupaa ei voida myöntää rajalla.

4. Matkan pääkohteena olevalla jäsenvaltiolla on toimivalta myöntää erityinen matkustuslupa. Jos matkan pääkohdetta ei voida määrittää, viisumin myöntäminen kuuluu sen jäsenvaltion diplomaatti- tai konsuliedustustolle, jonka alueelle ulkomaalainen ensiksi saapuu.

5. Erityistä matkustuslupaa koskevasta hakemuksesta on Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 17 artiklan 2 kohdan määräyksen mukaisesti neuvoteltava etukäteen jäsenvaltioiden kanssa, jos samaa menettelyä sovellettaisiin asianomaisen henkilön tekemään viisumihakemukseen.

10 artikla

Myöntämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt

1. Erityistä matkustuslupaa ei saa kiinnittää matkustusasiakirjaan, jonka voimassaoloaika on päättynyt.

2. Matkustusasiakirjan voimassaoloajan on oltava erityisen matkustusluvan voimassaoloaikaa pidempi, ottaen huomioon myös matkustusluvan käyttöaika. Kolmannen maan kansalaisen on voitava palata lähtömaahansa tai päästä kolmanteen maahan matkustusasiakirjan voimassaoloaikana.

3. Erityistä matkustuslupaa ei saa kiinnittää matkustusasiakirjaan, jota mikään jäsenvaltio ei hyväksy tai jonka vain yksi jäsenvaltio hyväksyy. Jos ainoastaan kaksi tai useampi jäsenvaltio hyväksyy matkustusasiakirjan, siihen kiinnitetty erityinen matkustusasiakirja on rajoitettava koskemaan tätä jäsenvaltiota tai näitä jäsenvaltioita.

11 artikla

Kaava

1. Jäsenvaltioiden myöntämä erityinen matkustuslupa on vakiokaavan mukainen tarra, joka on soveltuvin osin asetuksessa (EY) N:o 1683/1995 [17] vahvistettujen sääntöjen ja turvaominaisuuksien mukainen.

[17] EYVL L 164, 14.7.1995, s. 1.

2. Tähän tarkoitukseen käytettävässä yhtenäisessä mallissa on kohdassa 11 "viisumityyppi" tunnuskirjain "E" ja sen jälkeen maininta "matkustuslupa".

12 artikla

Yhteisen konsuliohjeiston soveltaminen

1. Tämän direktiivin 11 artiklan 2 kohdan ja 18 artiklan säännösten soveltamista rajoittamatta sovelletaan erityisen matkustusluvan myöntämiseen soveltuvin osin yhteisen konsuliohjeiston sekä sen liitteiden 1, 5, 7, 9, 10, 11, 12, 13, 14 ja 15 säännöksiä.

2. Erityisen matkustusluvan myöntämisestä peritään sama maksu kuin yhteisen konsuliohjeiston liitteessä 12 tarkoitetun, useampaa kuin yhtä maahantuloa varten myönnetyn ja vuoden voimassa olevan viisumin myöntämisestä.

IV luku

Yhteiset säännökset

13 artikla

"Erityisen matkustusluvan" suhde "edellytyksiin, joiden täyttyessä voi matkustaa enintään kolmen kuukauden ajan"

Erityistä matkustuslupaa ei voida yhdistää II luvun mukaisesti tapahtuvaan liikkumisvapauden harjoittamiseen, jotta voitaisiin välttää se, että yhteenlaskettu läsnäoloaika jäsenvaltioiden alueella ylittää kuuden kuukauden enimmäismäärän kahdentoista kuukauden ajanjaksoa kohti.

14 artikla

Ilmoittautumisvelvollisuus

1. Jäsenvaltiot voivat vaatia tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia henkilöitä ilmoittautumaan seitsemän työpäivän kuluessa maahantulosta jäsenvaltioiden alueella toimivalle viranomaiselle.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 kohdassa tarkoitettua ilmoittautumista koskevat edellytykset ja yksityiskohtaiset säännöt sekä niihin myöhemmin tehtävät muutokset. Komissio julkaisee nämä tiedot Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

15 artikla

Maasta poistaminen

1. Kun kolmannen maan kansalainen ei täytä tai ei enää täytä joko lyhytaikaista oleskelua tai erityistä matkustuslupaa varten asetettuja edellytyksiä, hänen on poistuttava viipymättä jäsenvaltioiden alueelta.

Jos tällaisella kolmannen maan kansalaisella on toisen jäsenvaltion myöntämä voimassa oleva oleskelulupa tai väliaikainen oleskelulupa tai pitkäaikaista oleskelua varten myönnetty kansallinen viisumi, hänen on siirryttävä viipymättä kyseisen jäsenvaltion alueelle.

2. Jos tällainen kolmannen maan kansalainen ei poistu vapaaehtoisesti tai jos voidaan olettaa, että hän ei tee sitä, tai jos hänen välitön poistumisensa on välttämätöntä kansalliseen turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen liittyvistä syistä, hänet on poistettava sen jäsenvaltion alueelta, jolla hänet on otettu kiinni, kyseisen jäsenvaltion kansallisessa laissa säädetyin edellytyksin. Jos tämä laki ei salli maastapoistamista, kyseinen jäsenvaltio voi sallia asianomaisen jäädä alueelleen.

3. Asianomainen voidaan poistaa lähtömaahan tai mihin tahansa muuhun maahan, jonne hänen on mahdollista päästä erityisesti yhteisön tai jäsenvaltioiden ja kyseisen kolmannen maan välillä tehtyjen takaisinottosopimusten määräysten mukaisesti.

4. Edellä olevan 3 kohdan säännökset eivät estä 1 kohdan toisen alakohdan säännösten, turvapaikkaoikeutta koskevien säännösten, palauttamiskieltoon liittyviä jäsenvaltioiden velvollisuuksia koskevien säännösten soveltamista eivätkä Genevessä 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna New Yorkissa 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä pöytäkirjalla, soveltamista eivätkä ne estä jäsenvaltioiden velvollisuutta ottaa vastaan tai ottaa takaisin asianomaisten säännösten perusteella turvapaikanhakijaa, jonka hakemuksen käsittely on kesken ja joka on luvattomasti toisessa jäsenvaltiossa.

V luku

Loppusäännökset

16 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista, ja niiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on annettava nämä säännökset tiedoksi komissiolle viimeistään 21 artiklassa mainittuna päivänä ja niiden muutokset viipymättä.

17 artikla

Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen muuttaminen

Muutetaan Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehty yleissopimus seuraavasti:

1. Korvataan 18 artikla seuraavasti:

"18 artikla

1. Viisumi pidempää kuin kolmen kuukauden oleskelua varten on kansallinen viisumi, jonka kukin jäsenvaltio myöntää oman lainsäädäntönsä mukaisesti. Tällaisen viisumin haltijalla on lupa kulkea muiden jäsenvaltioiden alueen kautta päästäkseen viisumin myöntäneen jäsenvaltion alueelle, paitsi jos hän ei täytä 5 artiklan 1 kohdan a, d ja e alakohdassa tarkoitettuja maahantuloedellytyksiä tai jos hänet on merkitty sen jäsenvaltion kansalliseen maahantulokieltoluetteloon, jonka alueen kautta hän haluaa kulkea."

2. Poistetaan ja korvataan 19-23 artikla ja 25 artikla.

18 artikla

Yhteisen konsuliohjeiston muuttaminen

Muutetaan yhteinen konsuliohjeisto tämän direktiivin liitteen I mukaisesti.

19 artikla

Yhteisen käsikirjan muuttaminen

Muutetaan yhteinen käsikirja tämän direktiivin liitteen II mukaisesti.

20 artikla

Kumoaminen

Kumotaan neuvoston asetus (EY) N:o 1091/2001.

21 artikla

Täytäntöönpano

Jäsenvaltiot vahvistavat ja julkaisevat tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät säännökset ennen [...]. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Niiden on sovellettava näitä säännöksiä [...] alkaen.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

22 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

23 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

LIITE I

Muutetaan yhteinen konsuliohjeisto seuraavasti:

1) Lisätään I osan 1 kohtaan seuraava kohta:

"Pitkäaikaista oleskelua varten myönnetyn viisumin haltija voi kuitenkin matkustaa jäsenvaltioiden alueella vapaasti enintään kolmen kuukauden ajan sen jälkeen, kun hän on jättänyt oleskelulupahakemuksensa siihen jäsenvaltioon, joka on myöntänyt pitkäaikaista oleskelua varten myönnetyn viisumin."

2) Korvataan I osan kohta 2.2 seuraavasti :

"Viisumi yli kolme kuukautta kestävää oleskelua varten on kansallinen viisumi, jonka kukin jäsenvaltio myöntää oman lainsäädäntönsä mukaisesti.

Tätä viisumia voidaan käyttää yhtenäisenä kauttakulkuviisumina kauttakulkua varten, jonka kesto on enintään viisi päivää maahantulopäivästä lukien, jolloin viisumin haltija voi kulkea toisen Schengen-valtion kautta viisumin myöntäneen sopimuspuolen alueelle, jos hakija täyttää maahantuloedellytykset eikä häntä ole merkitty sen jäsenvaltion tai niiden jäsenvaltioiden kansalliseen maahantulokieltoluetteloon, jonka/joiden alueen kautta hän aikoo kulkea.

Pitkäaikaista oleskelua varten myönnetyn viisumin haltija voi kuitenkin matkustaa jäsenvaltioiden alueella vapaasti enintään kolmen kuukauden ajan sen jälkeen, kun hän on jättänyt oleskelulupahakemuksensa siihen jäsenvaltioon, joka on myöntänyt pitkäaikaista oleskelua varten myönnetyn viisumin. Hakemuksen jättäminen vahvistetaan siten, että hakemuksen vastaanottanut viranomainen kiinnittää asianomaisen kolmannen maan kansalaisen matkustusasiakirjaan tätä koskevan leiman."

3) Lisätään I osan 2 kohtaan seuraava kohta:

"2.5. Erityinen matkustuslupa: Erityinen matkustuslupa, jonka perusteella kolmannen maan kansalainen voi päästä jäsenvaltioiden alueelle muuta syytä kuin maahanmuuttoa varten. Erityinen matkustuslupa on tarkoitettu keskeytymättömään oleskeluun tai useisiin peräkkäisiin oleskeluihin, joiden yhteenlaskettu kesto on enintään kuusi kuukautta kahdentoista kuukauden ajanjaksoa kohti ensimmäisestä maahantulopäivästä lukien. Yhden jäsenvaltion alueella voidaan oleskella enintään kolme kuukautta.

Erityisen matkustusluvan myöntämiseen sovelletaan soveltuvin osin yhteisen konsuliohjeiston ja sen liitteiden 1, 5, 7, 9, 10, 11, 12, 13, 14 ja 15 säännöksiä.

Erityinen matkustuslupa voidaan myöntää yhtä tai useampaa maahantuloa varten.

4) Lisätään IV osaan seuraava teksti :

"Erityinen matkustuslupa voidaan myöntää vain jos seuraavissa artikloissa säädetyt edellytykset täyttyvät :

9 artikla

1. Jäsenvaltioiden diplomaatti- ja konsuliviranomaiset myöntävät kolmannen maan kansalaiselle pyynnöstä erityisen matkustusluvan ennen jäsenvaltioiden alueelle tuloa, jos asianomainen täyttää 5 artiklan 1 kohdan a, c, d ja e alakohdassa säädetyt edellytykset.

5 artikla

1. Kolmansien maiden kansalaiset, joilla on yhtenäinen viisumi, voivat liikkua vapaasti kaikkien jäsenvaltioiden alueella viisumin voimassaolon ajan, jos he täyttävät seuraavat edellytykset:

a) heillä on ulkorajojen ylittämiseen tarvittava matkustusasiakirja tai -asiakirjat,

b) heillä on viisumi, joka on voimassa koko suunnitellun oleskelun keston ajan,

c) he esittävät tarvittaessa asiakirjat, joilla osoitetaan suunnitellun oleskelun tarkoitus ja edellytykset, ja heillä on toimeentuloon tarvittavat varat ottaen huomioon sekä suunnitellun oleskelun keston että lähtömaahan paluun tai kauttakulkumatkan sellaiseen kolmanteen maahan, jonne heidän pääsynsä on taattu, tai he kykenevät hankkimaan laillisesti nämä varat,

d) heitä ei ole määrätty maahantulokieltoon,

e) heidän ei katsota voivan vaarantaa minkään jäsenvaltion yleistä järjestystä, kansallista turvallisuutta tai kansainvälisiä suhteita.

LIITE II

Muutetaan yhteistä käsikirjaa seuraavasti :

1. Lisätään I osan 1.1 kohtaan seuraava kohta :

"Henkilö, jolla on erityinen matkustuslupa ja joka on tullut jäsenvaltion alueelle laillisesti sen ulkorajan kautta, voi matkustaa vapaasti kaikkien jäsenvaltioiden alueella enintään kuuden kuukauden ajan kahdentoista kuukauden ajanjaksoa kohti siten, että hän oleskelee yhden jäsenvaltion alueella enintään kolme kuukautta."

2. Lisätään I osan 3 kohdan viimeiseen kohtaan seuraava luetelmakohta :

"erityinen matkustuslupa"

3. Lisätään I osan 3.3.1 kohtaan seuraava kohta :

"Pitkäaikaista oleskelua varten myönnetyn viisumin haltija voi kuitenkin matkustaa jäsenvaltioiden alueella vapaasti enintään kolmen kuukauden ajan sen jälkeen, kun hän on jättänyt oleskelulupahakemuksensa siihen jäsenvaltioon, joka on myöntänyt pitkäaikaista oleskelua varten myönnetyn viisumin. Hakemuksen jättäminen vahvistetaan siten, että hakemuksen vastaanottanut viranomainen kiinnittää asianomaisen kolmannen maan kansalaisen matkustusasiakirjaan tätä koskevan leiman."

4. Lisätään I osaan seuraava kohta :

"3.4. Erityinen matkustuslupa:

Erityisen matkustusluvan haltija voi matkustaa vapaasti jäsenvaltioiden alueella enintään kuuden kuukauden ajan siten, että hän oleskelee yhden jäsenvaltion alueella enintään kolme kuukautta, jos hän täyttää edellytykset, jotka vahvistetaan niistä edellytyksistä, joiden täyttyessä kolmansien maiden kansalaiset voivat matkustaa vapaasti jäsenvaltioiden alueella enintään kolmen kuukauden ajan, erityisen matkustusluvan käyttöön ottamisesta ja maahantulon edellytysten vahvistamisesta enintään kuuden kuukauden matkaa varten, annetun direktiivin 8 artiklassa.

8 artikla

1. Kolmansien maiden kansalaiset voivat tulla jäsenvaltioiden alueelle matkustaakseen siellä enintään kuusi kuukautta kahdentoista kuukauden ajanjaksoa kohti ensimmäisestä alueelletulopäivästä lukien siten, että he viipyvät yhden jäsenvaltion alueella enintään kolme kuukautta, jos he täyttävät seuraavat edellytykset:

- heillä on jonkin jäsenvaltion myöntämä voimassa oleva erityinen matkustuslupa,

- he täyttävät 5 artiklan 1 kohdan a, c, d ja e alakohdassa tarkoitetut edellytykset.

2. Edellä olevan 1 kohdan säännökset eivät estä jäsenvaltiota poikkeustapauksessa pidentämästä kolmannen maan kansalaisen oikeutta oleskella kyseisen jäsenvaltion alueella yli kolme kuukautta.

5 artikla

1. Kolmansien maiden kansalaiset, joilla on yhtenäinen viisumi, voivat liikkua vapaasti kaikkien jäsenvaltioiden alueella viisumin voimassaolon ajan, jos he täyttävät seuraavat edellytykset:

a) heillä on ulkorajojen ylittämiseen tarvittava matkustusasiakirja tai -asiakirjat,

b) heillä on viisumi, joka on voimassa koko suunnitellun oleskelun keston ajan,

c) he esittävät tarvittaessa asiakirjat, joilla osoitetaan suunnitellun oleskelun tarkoitus ja edellytykset, ja heillä on toimeentuloon tarvittavat varat ottaen huomioon sekä suunnitellun oleskelun keston että lähtömaahan paluun tai kauttakulkumatkan sellaiseen kolmanteen maahan, jonne heidän pääsynsä on taattu, tai he kykenevät hankkimaan laillisesti nämä varat,

d) heitä ei ole määrätty maahantulokieltoon,

e) heidän ei katsota voivan vaarantaa minkään jäsenvaltion yleistä järjestystä, kansallista turvallisuutta tai kansainvälisiä suhteita.

5. Lisätään II osan 5 kohtaan 5.7 kohta :

"5.7 Erityistä matkustuslupaa ei voida myöntää rajalla."