—

kumoamaan direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta arvonlisäverosääntöjen mukauttamiseksi digiaikaan 11.3.2025 annetun neuvoston direktiivin (EU) 2025/516 3 artiklan 1 alakohdan sikäli kuin sillä lisätään 28 a artiklan 1 kohta direktiiviin 2006/112/EY

—

kumoamaan direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta arvonlisäverosääntöjen mukauttamiseksi digiaikaan 11.3.2025 annetun neuvoston direktiivin (EU) 2025/516 3 artiklan 3 alakohdan a alakohdan sikäli kuin sillä muutetaan direktiivin 2006/112/EY 135 artiklan 2 kohtaa lisäämälle sen ensimmäisen alakohdan jälkeen alakohta, jossa lyhytaikaiset vuokramajoituspalvelut rinnastetaan hotellialan toimintaan

—

kumoamaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 282/2011 muuttamisesta 11.3.2025 annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2025/518 1 artiklan 8 alakohdan sikäli kuin sillä muutetaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 282/2011 30 artiklaa lisäämällä siihen uusi 2 alakohta (jäljempänä riidanalaiset säännökset)

—

toteamaan, että Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja velvoittamaan sen korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen – riidanalaiset säännökset perustuvat joukkoon paikkansapitämättömiä olettamuksia ja erityisesti olettamukseen, että lyhytaikaiset vuokramajoituspalvelut ja hotellit kilpailevat suoraan keskenään ja että kilpailu näiden kahden välillä on vääristynyt, ja tämän lisäksi säännökset perustuvat epäluotettaviin tietoihin sekä väitteisiin, joita ei ole näytetty toteen.

2)

Toisen kanneperusteen mukaan suhteellisuusperiaatetta on loukattu – riidanalaisilla säännöksillä otetaan käyttöön kohtuuttomia toimenpiteitä, vaikka samat tavoitteet voitaisiin saavuttaa toimenpitein, jotka ovat vähemmän kuormittavia. Oletetun suorittajan järjestelmä asettaa väliaikaisten vuokramajoituspalvelujen alan oikeudettomasti epäedullisempaan asemaan.

3)

Kolmannen kanneperusteen mukaan verotuksen neutraalisuuden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteita on loukattu – riidanalaiset säännökset johtavat niin vertailukelpoisten kuin toisiaan vastaamattomien palvelujen epätasapuoliseen arvonlisäverokohteluun sekä myyntikanavien ja markkinatoimijoiden väliseen syrjintään.

4)

Neljännen kanneperusteen mukaan oikeusvarmuuden ja hyvän hallinnon periaatteita on loukattu – riidanalaisilla säännöksillä ei anneta selventäviä vastauksia erinäisiin niiden konkreettista soveltamista koskeviin huolenaiheisiin, minkä takia kyseiset säännökset tullaan panemaan täytäntöön eri tavoin eri jäsenvaltioissa.

5)

Viidennen kanneperusteen mukaan jäsenvaltioiden verotusautonomiaa ja toissijaisuusperiaatetta on loukattu – riidanalaisilla säännöksillä otetaan käyttöön yhdenmukaistettu arvonlisäverojärjestelmä aloilla, joita voidaan säännellä paremmin kansallisella tasolla, ja näin tehdään osoittamatta, että unionin tasolla toteutettavat toimenpiteet ovat tarpeen.

6)

Kuudennen kanneperusteen mukaan elinkeinonharjoittamisen vapautta ja omistusoikeutta on loukattu – riidanalaisilla säännöksillä otetaan käyttöön sääntelyyn liittyviä ja taloudellisia rasitteita, jotka vaarantavat pienten toimijoiden taloudellisen elinkelpoisuuden perusoikeuskirjan 16 ja 17 artiklan vastaisesti.

7)

Seitsemännen kanneperusteen mukaan neuvosto on ylittänyt sille direktiivin 2006/112/EY 397 artiklalla annetun SEUT 291 artiklan 2 kohdan mukaisen täytäntöönpanotoimivaltansa lisäämällä myynnin mahdollistavan palvelun käsitteen määritelmän täytäntöönpanoasetukseen 282/2011 direktiivin 2006/112/EY asemesta.