Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto

Vuoden 2027 jälkeisen koheesiopolitiikan tulossuuntautuneisuuden vahvistaminen – haasteet, riskit ja mahdollisuudet

(puheenjohtajavaltio Puolan pyytämä valmisteleva lausunto)

(C/2025/2018)

Esittelijä:

David SVENTEK

Yhteisesittelijä:

Florian MARIN

Neuvonantaja	Petr ZAHRADNÍK (esittelijän neuvonantaja)
Lausuntopyyntö	Puolan EU-asioiden ministerin Adam Szłapkan kirje, 6.9.2024
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla
Vastaava jaosto	”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus”
Hyväksyminen jaostossa	6.2.2025
Hyväksyminen täysistunnossa	27.2.2025
Täysistunnon numero	594
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	144/0/2

1. Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK kannattaa voimakkaasti EU:n koheesiopolitiikan jatkamista ja pitää politiikan perusteita selkeinä, järkevinä ja oikeutettuina. Komitea toteaa kuitenkin, että koheesiopolitiikkaa on uudistettava ja mukautettava niin, että kehityssuuntaukset ja tarpeet, jotka vaikuttavat yleisesti EU:n uuteen, vuoden 2028 jälkeiseen monivuotiseen rahoituskehykseen, tulevat huomioiduiksi. Painopisteenä näyttää olevan ennen kaikkea kestävän kilpailukyvyn parantaminen samalla kun huolehditaan siitä, ettei ketään jätetä jälkeen.

Unionin rahoituskapasiteettia, joka kasvoi NextGenerationEU-välineen myötä hiljattain noin 1,8 prosenttiin suhteessa EU:n BKT:hen, ei saa pienentää tulevaisuudessa. Myöskään koheesiopolitiikan nykyistä osuutta EU:n talousarviosta ei pitäisi supistaa seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, vaan sitä olisi lisättävä.

1.2

ETSK suosittaa, että koheesiopolitiikkaa hallinnoidaan vastaisuudessa seuraavia yleisperiaatteita noudattaen: kumppanuus (ml. järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan aktiivinen panos), yhteistyöhön perustuva hallinnointi (EU-, jäsenvaltio- ja aluetason viranomaisten tasapainoinen osallistuminen, joka näkyy ohjelmasuunnittelussa ja toteutuksessa), monitasoinen hallinto (alueet, kunnat, paikallisviranomaiset ja sidosryhmät mukana toissijaisuusperiaatteen mukaisesti), paikkalähtöisyys (paluu koheesiopolitiikassa perinteisesti noudatettuun toissijaisuuslähtöiseen periaatteeseen sekä aluekohtaisten ruohonjuuritasolta lähtevien toimintamallien ja räätälöityjen ratkaisujen toteuttaminen), temaattinen keskittäminen (huolehtien tiiviistä yhteydestä EU:n strategisiin painopisteisiin ja EU-ohjausjaksoon), alueellinen kohdentaminen (alueellisten ominaispiirteiden pohjalta: vähemmän kehittyneet alueet, oikeudenmukaisen siirtymän tukialueet, kehitysloukussa olevat alueet, taantuvat ja haavoittuvat alueet sekä raja-alueet, syrjäisimmät alueet ja saaret), tulossuuntautuneisuus (konkreettiset määrälliset tulokset ja hyödyt rahoitustuen edellytyksenä), (sääntöjen, menettelyjen ja hallinnollisten vaatimusten) yksinkertaistaminen ja rahoitettavien investointien sosiaalinen ehdollisuus.

1.3

ETSK katsoo, että tulevan, tulossuuntautuneen koheesiopolitiikan yhteydessä olisi

—	otettava geopoliittiset haasteet selkeästi huomioon ja pidettävä mielessä tarve saada kilpailukyky, lähentyminen, täydentävyys ja sosiaaliset investoinnit sovitettua tasapainoisesti yhteen

—	osoitettava tekniseen apuun tarkoitettuja varoja myös kansalaisyhteiskunnalle ja suunnattava investointeja valmiuksien kehittämiseen

—	lujitettava kumppanuusperiaatetta ja otettava kansalaisyhteiskunta mukaan toimenpideohjelmien suunnitteluun, täytäntöönpanoon, hallinnointiin, seurantaan ja valvontaan.

1.4

Tulossuuntautuneisuuden ottaminen keskeiseksi periaatteeksi auttaa tehostamaan koheesiopolitiikan rajallisten rahoitusvarojen kohdentamista ja tuo näkyviä ja selviä hyötyjä sekä sosioekonomisesti että politiikan taloudellisten tulosten kannalta. ETSK suosittaa painokkaasti, että tulossuuntautuneesta toimintamallista juontuvat velvoitteet nivotaan kiinteäksi osaksi valvonta- ja tarkastusprosesseja ja että niitä käytetään koheesiopolitiikan vaikuttavuuden ja tehokkuuden sekä tuettavien hankkeiden toteutettavuuden todentamiseen.

Komitea katsoo kuitenkin, ettei tulossuuntautuneen toimintamallin käyttöönotosta johtuvista velvoitteista pitäisi tulla ylimääräistä taakkaa niiden nykyisten valvonta- ja tarkastusprosessien lisäksi, joiden avulla varmistetaan, että koheesiorahastoista rahoitettaviin hankkeisiin osoitettujen varojen käyttö on vaikuttavaa, tehokasta ja taloudellista.

1.5

ETSK on vakuuttunut siitä, että koheesiopolitiikassa on tarvittavista sisältömuutoksista ja uudelleensuuntauksesta huolimatta jatkossakin keskityttävä alueisiin sekä niiden kehitykseen ja selviytymiskykyyn liittyviin erityistarpeisiin ja että sen avulla on pyrittävä vähentämään eriarvoisuutta. Komitea pitää perusteita oikeudenmukaisen siirtymän tukemiseksi seuraavalla rahoituskaudella edelleen pätevinä. EU:n rajoilla sijaitsevien maiden taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen selviytymiskyvyn turvaamisen olisi oltava olennainen osa koheesiopolitiikkaa.

1.6

ETSK katsoo, että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota sosiaalisiin investointeihin, esimerkiksi asumiseen tehtäviin investointeihin, aluekehitystä edistävinä rakenteellisina tekijöinä sekä laadukkaiden julkisten palvelujen saatavuuteen, väestökehitys- ja väestökatohaasteisiin ja elämänlaadun parantamiseen.

1.7

ETSK suosittaa järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajana, että luodaan avoin toimintapoliittinen ympäristö, jossa tietyillä sidosryhmillä, mm. järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajilla, on selkeästi määritelty asiantuntemukseen perustuva paikkansa, tarkoituksenmukaisissa tapauksissa myös päätöksentekotasolla. Sidosryhmien osallistaminen lisää niiden sitoutumista koheesiopolitiikkaan ja EU:n ohjelmiin.

1.8

Yksinkertaistaminen on ratkaisevan tärkeää kaikkien hallinnollisten prosessien kannalta, ja tämä pätee myös koheesiopolitiikkaan. ETSK tietää, että järjestelmä on monimutkainen ja sitä on yksinkertaistettava ja selkiytettävä huomattavasti. Ongelma juontaa juurensa sääntelytavasta ja siihen liittyvistä ylimääräisistä byrokraattisista täytäntöönpanomenettelyistä jäsenvaltiotasolla, mutta vaikutusta asiaan on myös täytäntöönpanoelinten hallinnollisilla valmiuksilla, prosessien tuensaajille asettamilla vaatimuksilla sekä valvonta- ja tarkastusmekanismeilla. Koheesiopolitiikasta on siis tehtävä käyttäjäystävällisempää, ja komitea kannattaa tällaisia pyrkimyksiä.

1.9

ETSK korostaa, että lähentyminen ja kestävä kilpailukyky eivät etenkään EU:n nykyisen ja tulevan taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen vaiheessa ole ristiriidassa keskenään. Lähentymisen olisi itse asiassa perustuttava prosesseihin, jotka edistävät kestävää kilpailukykyä, parantavat liiketoimintaympäristöä ja takaavat hyvin toimivan ja kestäväpohjaisen talousjärjestelmän, sillä näin voidaan huolehtia paitsi lähentymisestä myös kaikkien sosiaalisten ja hyvinvointiin liittyvien tarpeiden ja vaatimusten täyttymisestä.

2. Taustatietoa, faktoja ja aiheen kuvaus

2.1

EU:n tulevaan, vuoden 2028 jälkeiseen monivuotiseen rahoituskehykseen tehdään todennäköisesti merkittäviä muutoksia nykyiseen rahoituskehykseen verrattuna. Kun otetaan huomioon esimerkiksi yhdeksännessä koheesiokertomuksessa kattavasti kuvattu taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen kehitys unionin alueilla, koheesiopolitiikkaa, joka on EU:n talouspolitiikan välineiden joukossa vailla vertaa, on ETSK:n mielestä selvästi tarpeen ja perusteltua jatkaa. On kuitenkin myös selvää, että koheesiopolitiikkaa on tulevaisuudessa uudistettava merkittävästi niin, että se kohdentuu paremmin konkreettisiin painopisteisiin, rahoitus tehostuu, tulokset ovat vakuuttavampia, järjestelmästä tulee huomattavasti yksinkertaisempi, joustavuus lisääntyy ja ohjelmakauden aikana ilmeneviin merkittäviin tekijöihin pystytään reagoimaan.

2.2

Vihreän ja digitaalisen siirtymän tavoitteista, unionin talouden kestävän kilpailukyvyn edistämisestä ja avoimen strategisen riippumattomuuden varmistamisesta johtuva EU-rahoituksen tarve huomioon ottaen on todennäköistä ja suositeltavaa, että unionin rahoituskapasiteetti (NextGenerationEU-väline mukaan lukien) säilytetään vähintään nykyisessä 1,8 prosentissa suhteessa EU:n BKT:hen. Tärkeää osviittaa unionin tulevista rahoitustarpeista saadaan esimerkiksi äskettäin julkaistussa Draghin raportissa esitetystä laskelmasta ja arviosta (1). Niissä lähdetään vähintään 750–800 miljardin euron vuotuisista lisäinvestoinneista, joiden myötä EU:n investointisuhde nousisi nykyisestä 22 prosentista 27 prosenttiin. Jo näiden lukujen perusteella on selvää, ettei nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen 2021–2027 ja NextGenerationEU-välineen mukainen noin 1 900 miljardin euron rahoitus riitä tarpeiden kattamiseen.

2.3

EU:n kehittyneimpien ja vähemmän kehittyneiden alueiden välillä on vieläkin kuilu, vaikka vähiten kehittyneiden alueiden lähentämisessä on edistytty merkittävästi, ja lisäksi köyhyys ja eriarvoisuus ovat suuria ongelmia ja yhä useammat keskitulotason alueet ovat jääneet kehitysloukkuun (2), joten vahvalle koheesiopolitiikalle on edelleen olemassa perusteet. Tulevan kilpailukyvyn varmistamiseksi tarvitaan investointeja kaikilla alueilla. Koheesiopolitiikan osuus EU:n talousarviosta on säilytettävä nykyisellään ja sitä on jopa kasvatettava vuoden 2028 jälkeisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä.

3. Vuoden 2028 jälkeisen, tulossuuntautuneen koheesiopolitiikan ja sen täytäntöönpanon perusperiaatteiden muotoilu

3.1

Temaattinen keskittäminen. Temaattisen keskittämisen yhteydessä on suotavaa määritellä EU:n strategisten poliittisten painopisteiden pohjalta tarkasti ne alat, joille tukea tulevaisuudessa myönnetään. Pääpaino tulee todennäköisesti olemaan innovaatio- ja investointivajeen kaventamisessa erityisesti teknologian, digitalisaation, osaamisen, työmarkkinoiden ja hiilestä irtautumisen aloilla, kestävän kilpailukyvyn tukemisessa, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja selviytymiskyvyn vahvistamisessa, puolustuksen ja turvallisuuden takaamisessa sekä ulkoisen riippuvuuden vähentämisessä. Lisäksi temaattinen keskittyminen nuoriin, terveyteen sekä työmarkkina- ja kansalaisvuoropuheluun on välttämätöntä, jotta voidaan tukea vihreän ja digitaalisen siirtymän nopeuttamiseen liittyvien tarpeiden täyttämistä, ja köyhyyden vähentämisen, nuorison, kestävän kehityksen ja sukupuolten tasa-arvon olisi kuuluttava seuraavan ohjelmakauden horisontaalisiin kysymyksiin. Maantieteellisesti koheesiopolitiikassa on keskityttävä raja-alueisiin ottaen huomioon niiden erilaiset kehitykseen liittyvät haasteet ja riskit, joiden vuoksi on myös tarpeen maksimoida kaksikäyttöinfrastruktuureihin tehtävät investoinnit.

3.2

Paikkalähtöisyys. Tulevan koheesiopolitiikan olisi oltava mahdollisimman yksinkertaista ja yleisesti sovellettavissa, ja sen välineiden olisi mahdollistettava erityisten alueellisten ja paikallisten kehitysstrategioiden täytäntöönpano vallitsevien olosuhteiden mukaisesti. Asiassa voitaisiin seuraavaa ohjelmakautta silmällä pitäen ottaa mallia uusimman koheesiopoliittisen rahaston – oikeudenmukaisen siirtymän rahaston – täytäntöönpanosta kaudella 2021–2027. Sen yhteydessä on nimittäin havaittavissa, että rahaston yleiset säännöt EU:n tasolla, toimenpideohjelmissa nimenomaisesti esiin tuodut tarpeet jäsenvaltiotasolla ja tarkasti dokumentoidut hankeprioriteetit asianomaisten oikeudenmukaisen siirtymän tukialueiden tasolla ovat johdonmukaisia ja linjassa keskenään, mikä on erittäin hyödyllistä. Rahoitustukea on väestönkehityksen suuntaukset, ilmastotavoitteet ja digitalisaatiomahdollisuudet huomioon ottaen osoitettava myös valtakunnallisesti ja alueellisesti tärkeille kehityskeskuksille, sillä ne ovat alueellisen kasvun ja kilpailukyvyn sekä älykkään ja kestävän infrastruktuurin kehityksen keskeisiä edistäjiä.

3.3

Tulokset. Kysymys tulosten tarkastelusta on saamassa laadullisesti uudenlaisen ulottuvuuden, kun koheesiopolitiikan rahoitus käy yhä niukemmaksi ja rajallisemmaksi. Toimia tosiasiallisen tulossuuntautuneisuuden varmistamiseksi olisi tehostettava: olisi seurattava entistä paremmin, onko koheesiorahastovaroista apua asiaa koskevissa säädöksissä asetettujen poliittisten tavoitteiden saavuttamisessa. Lisäksi on tehtävä selväksi, että joitakin tuloksia on vaikea mitata tai että vaikutukset ovat mitattavissa vasta pidemmän ajan kuluttua. Jopa Euroopan komission yhdeksännessä koheesiokertomuksessa korostetaan vaikutusten kauaskantoisuutta. On otettava huomioon, että koheesiopolitiikan myönteiset vaikutukset ovat moninaisia ja pitkäkestoisia. Tulosten voimakkaampi painottaminen ei saisi lisätä paineita saada aikaan välittömiä vaikutuksia. Lyhyesti sanottuna koheesiopolitiikan tulossuuntautuneisuuteen liittyy siis valtavasti potentiaalia, ja tämä potentiaali on valjastettavissa käyttöön muun muassa kiinnittämällä huomiota koheesiopoliittisten investointien tuottoon sekä periaatteeseen, jonka mukaan rahoille on saatava vastinetta.

3.4

Joustavuuden ja varakapasiteetin lisääminen. ETSK katsoo, että koheesiorahastoissa olisi voitava kohdentaa varoja huomattavasti nykyistä joustavammin uudelleen niin ohjelmien välillä kuin niiden sisälläkin. Varojen uudelleenkohdentamista vähemmän kehittyneiltä alueilta kehittyneemmille alueille olisi kuitenkin vältettävä.

3.5

Yksinkertaistaminen. Koheesiopolitiikka on edelleen hyvin monimutkaista ja hallinnollisesti hankalaa sekä tuensaajien, hallintotahojen itsensä että yhteistyöhön perustuvan hallinnoinnin periaatteen näkökulmasta. Tarvitaan yksinkertaistamisprosessia, joka johtaa sääntelytasolla selkeästi määriteltyihin, tinkimättömiin sääntöihin, jotka mahdollistavat asianmukaisten aluekohtaisten kehittämisstrategioiden ja niihin liittyvien ohjelmien hyväksymisen kansallisella ja alueellisella tasolla.

3.6

Toissijaisuusperiaate. Toissijaisuusperiaatteella tulisi olla kansallisen tason täytäntöönpanorakenteessa keskeinen asema, ja tämän tulisi näkyä ennen kaikkea yksittäisissä toimenpideohjelmissa ja niiden jakautumisessa keskitettyihin ja alueellisiin ohjelmiin. Näissä ohjelmissa olisi ensi sijassa otettava huomioon yksittäisten alueiden erityispiirteet tai ratkaistava alueelliset ongelmat keskustasolla. Jäsenvaltioiden ja EU:n toimivallan jakoa on tärkeää selkiyttää.

4. Yleistä

4.1

ETSK pitää tulossuuntautunutta toimintamallia inspiroivana. Komiteasta on esimerkiksi erittäin hyödyllistä asettaa selkeästi määriteltyjä tavoitteita ja tuotosodotuksia, jotka liittyvät lainsäädäntömenettelyssä hyväksyttyihin rahastojen painopisteisiin, määritellä indikaattoreita, joiden avulla mitataan tavoitteiden saavuttamista, raportoida säännöllisesti hankkeiden tuloksista sekä asettaa tavoitteiden saavuttaminen rahoituksen saannin ehdoksi. Samalla on kuitenkin myös toimittava joustavasti ja kyettävä mukautumaan uusiin olosuhteisiin. Lisäksi on erittäin tärkeää painottaa saavutettujen tulosten pitkän aikavälin kestävyyttä.

4.2

Tulossuuntautuneisuuden pitäisi johtaa järjestelmän yksinkertaistumiseen, ja politiikan tavoitteiden ja indikaattoreiden saavuttaminen olisi todennettava valvonnan ja tarkastusten avulla. ETSK varoittaa kuitenkin, ettei tulossuuntautuneen toimintamallin käyttöönotosta johtuvista velvoitteista pitäisi tulla ylimääräistä taakkaa niiden nykyisten valvonta- ja tarkastusprosessien lisäksi, joiden avulla varmistetaan, että koheesiorahastoista rahoitettaviin hankkeisiin osoitettujen varojen käyttö on vaikuttavaa, tehokasta ja taloudellista.

4.3

ETSK panee merkille yhden Draghin raportin keskeisistä päätelmistä ja yhtyy siihen: kilpailukyvyn parantaminen on välttämätön edellytys paitsi tiukkojen sosiaalinormien ja korkean elintason turvaamiselle EU:ssa myös lainsäädännön kunnioittamiselle ja kypsän demokratian takaamiselle. Jo tästäkin syystä vaikuttaa perustellulta, että ohjelmat, joilla kehitetään ja edistetään kestävää kilpailukykyä ja sosiaalista selviytymiskykyä kokonaisuudessaan, ovat tulevan koheesiopolitiikan temaattinen pääpainopiste sen mukaisesti, mikä merkitys niillä on kullakin alueella. Tulossuuntautuneessa koheesiopolitiikassa varojenjakomekanismin on perustuttava BKT:n ohella sosiaalisiin indikaattoreihin, jotta osallistavaa kasvua saadaan edistettyä.

4.4

Strateginen riippumattomuus ja häiriönsietokyky ja niistä johtuva tarve tehdä tiettyjä niin kehitykseen kuin turvallisuuteenkin liittyviä rakennemuutoksia ovat ensisijaisesti valtiotasoa koskevia asioita. Niillä on kuitenkin myös alueellinen ja paikallinen ulottuvuus, jota ei pitäisi jättää tulevassa koheesiopolitiikassa huomiotta ja joka liittyy sekä nykyisiin että tuleviin aluekohtaisiin strategisiin toimiin mutta myös useisiin horisontaalisiin kysymyksiin (terveys, elinkustannukset, turvallisuus, nuoriso, sukupuolinäkökohdat sekä kyky selviytyä laillisen muuttoliikkeen vaikutuksista ja torjua laitonta muuttoliikettä). ETSK suosittaa, että näihin kysymyksiin, ja myös alueiden väliseen rajatylittävään yhteistyöhön, kiinnitetään asianmukaista huomiota erityisesti kriisi- ja vaaratilanteissa sekä sosiaalisen markkinatalouden vahvistamisen yhteydessä. EU:n koheesiopolitiikalla on etenkin unionin rajalla sijaitsevien maiden kohtaamat haasteet huomioon ottaen pyrittävä turvaamaan EU:n raja-alueiden alueellinen, taloudellinen ja sosiaalinen selviytymiskyky.

4.5

ETSK on tietoinen siitä, että erilaisilla uudistuksilla voi olla vahva alueellinen ulottuvuus ja niitä saatetaan joutua mukauttamaan alueellisiin ja paikallisiin olosuhteisiin. Valtiotasoa alemmilla hallintotasoilla on parhaat edellytykset huolehtia maankäyttöä ja aluesuunnittelua koskevista asioista. Koska koheesiopolitiikka on paikkalähtöistä, sen täytäntöönpano ja vaikuttavuus ovat pitkälti riippuvaisia räätälöidystä alueellisesta toteutustavasta. Tulevien uudistusten yhteydessä on tarpeen yksinkertaistaa hallinnollisia prosesseja, vahvistaa alueiden hallinnollisia valmiuksia, ottaa työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunta uudistuksiin mukaan sekä mukauttaa toimintalinjoja alueellisiin tarpeisiin.

4.6

ETSK katsoo, että optimaalinen koheesiopolitiikka mahdollistaa yhteisesti sovittujen yhtenäisten sääntöjen puitteissa sellaisten ohjelmien laatimisen, joissa otetaan hyvin tarkasti huomioon kunkin alueen erityiset kehitystarpeet. Tämä tekee koheesiopolitiikasta ainutlaatuista ja erottaa sen muunlaisesta kehityspolitiikasta. Alueen tai sen kehittämisestä vastaavien viranomaisten tehtävänä on määritellä kehitystarpeet luotettavasti ja objektiivisesti, täydentää niitä painopisteiden mukaisesti ja päättää, mitkä tarpeet kuuluvat minkäkin koheesiopolitiikan välineen piiriin. Erityistavoitteet on määriteltävä riittävän laajasti, jotta erilaiset paikkakohtaiset tarpeet tulevat katetuiksi. Alueiden ei kuitenkaan pitäisi tuoda esiin vain kaavailemiaan tukikohteita vaan myös tavoittelemansa tulokset, ja näitä olisi arvioitava laadullisesti.

4.7

ETSK katsoo, että koheesiopolitiikalla ei pystytä ratkaisemaan ilmastoon ja digitaaliseen siirtymään liittyviä taloudellisia, sosiaalisia ja ekologisia ongelmia, ja lisäresurssit ovatkin tarpeen alueiden kohtaamien monitahoisten alueellisten haasteiden vuoksi. Eri kriiseistä johtuneilla rahoitustarpeilla on ollut kielteinen vaikutus koheesiopolitiikan tuloksiin, sillä koheesiopolitiikka ei ole kriisiväline. Tulevia kriisitoimia varten tarvitaan siis kohdennettuja ja mukautettuja välineitä.

5. Erityistä

5.1

ETSK on vakuuttunut siitä, että EU:n tulevan kestävää kilpailukykyä, sosiaalista selviytymiskykyä ja yhteenkuuluvuutta edistävän politiikan täytäntöönpanossa olisi noudatettava pitkälti kumppanuusperiaatetta sekä yhteistyöhön perustuvan ja monitasoisen hallinnon mallia. Politiikan hallinnointijärjestelmän keskittäminen EU-tasolle vaarantaisi Euroopan yhdentymishankkeen kestävyyden tulevaisuudessa.

5.2

Toiminnan tehokkuutta ja vaikuttavuutta voitaisiin parantaa ottamalla käyttöön kustannuksiin perustumattomia rahoitusmalleja, joissa keskitytään kustannusten kattamisen sijaan tulosten saavuttamiseen. On kuitenkin olennaisen tärkeää, ettei koheesiopoliittinen tuki rajoitu pelkästään tällaiseen rahoitukseen. Sekä kansallisella että EU:n tasolla olisi lisäksi käytävä viipymättä perusteellista keskustelua yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen, kustannuksiin perustumattoman rahoituksen ja elpymis- ja palautumistukivälineen täytäntöönpanossa sovellettujen toiminnallisten periaatteiden laajemmasta käytöstä ja arvioitava asiaa seikkaperäisesti.

5.3

ETSK suosittaa painokkaasti, että täytäntöönpanojärjestelmää yksinkertaistetaan perin pohjin. Yksinkertaistaminen ei välttämättä tarkoita ohjelmien vaan ennen kaikkea niiden toimintaan liittyvien sääntöjen ja menettelyjen karsimista. Komitean mielestä koheesiopolitiikan tulevassa temaattisessa rakenteessa olisi oltava itsestään selvää, että kaikkien tietyllä alueella yhdessä toteutettavien hankkeiden tulee olla yhdennettyjä (yhdennetty alueellinen lähestymistapa), jolloin niistä saadaan synergian ansiosta enemmän hyötyä.

5.4

Mitä asianmukaisten hallinnollisten valmiuksien kehittämiseen tulee, ETSK on vakuuttunut siitä, että koheesiopolitiikka saattaa yhteen laajan kirjon erilaisia toimijoita ja sidosryhmiä ja edistää demokraattista osallistumista ja sitoutumista. Hallintomallia on kuitenkin parannettava, erityisesti jos tarkoituksena on saada kohdennettua toimenpiteet tarkemmin ja toteuttaa uudistuksia. Tekniseen apuun tarkoitettuja varoja olisi osoitettava myös kansalaisyhteiskunnalle niin, että sille varataan oma osuutensa ottaen huomioon sen merkitys koheesiopolitiikan tulosten saavuttamisessa. Yksinkertaistamisprosessin olisi koskettava avustusten, rahoitusvälineiden ja muiden aloitteiden ohella myös rahoituslaitoksia, jotka ovat tärkeimmät sidosryhmät jäsenvaltio-, alue- ja paikallistasolla.

5.5

ETSK katsoo, että kumppanuutta koskevia eurooppalaisia käytännesääntöjä on ehdottomasti uudistettava ja niiden yhteydessä on otettava käyttöön selkeitä seuraamuksia. Kansalaisyhteiskunta olisi osallistettava koheesiopolitiikkaan kuuluvien toimenpideohjelmien suunnitteluun, täytäntöönpanoon, hallinnointiin, seurantaan ja valvontaan. Kumppanuusperiaatetta olisi vahvistettava tulossuuntautuneemman koheesiopolitiikan edistämiseksi, ja seurantakomitean rakennetta olisikin aidosti osallistavan toimintatavan takaamiseksi muutettava niin, että kansalaisyhteiskunnan edustajilla olisi vähintään 50 prosenttia kaikista äänioikeuksista.

5.6

Euroopan kilpailukyvyn edistämiseksi on ratkaisevan tärkeää omaksua tulossuuntautunut tapa tukea yrityksissä tapahtuvaa innovointia. On harkittava täytäntöönpanostrategioita, jotka mahdollistavat kunnianhimoisten ja innovatiivisten hankkeiden toteuttamisen silloinkin, kun niihin liittyy epäonnistumisen riski. Tällaisilla hankkeilla saattaa olla merkittävä vaikutus taloutemme rakennemuutokseen.

5.7

Koheesiopolitiikassa olisi kiinnitettävä huomiota EU:n laajentumisprosessin houkuttavuuteen. Unionin laajentumisen yhteydessä on huolehdittava selkeästä tasapainosta nykyisten ja tulevien kehitystarpeiden välillä. Jotta koheesiopolitiikalla voidaan saada tulevaisuudessa aikaan laadullisia tuloksia, olisi myös hyödynnettävä EU:n missioita, esimerkiksi ilmastoneutraaleja ja älykkäitä kaupunkeja koskevaa missiota. Lisäksi olisi käynnistettävä useampia sosiaalisiin näkökohtiin liittyviä missioita. Tulossuuntautunut koheesiopolitiikka vaatii niin ikään horisontaalisten periaatteiden soveltamisen parempaa valvontaa. Olisi harkittava kilpailuperiaatteen uudistamista, sillä periaate johtaa tietyillä aloilla, esimerkiksi innovoinnin alalla, eriarvoisuuden lisääntymiseen. Kilpailuperiaatetta olisi tulevaisuudessa sovellettava niin, että taataan alueiden, organisaatioiden ja sidosryhmien oikeudenmukainen kilpailu erilaisissa valintaprosesseissa kiinnittäen erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin alueisiin ja tahoihin.

5.8

ETSK katsoo, että siirtyminen ohjelmalähtöisestä toimintamallista politiikkalähtöiseen toimintamalliin vaatii varovaisempaa otetta, sillä siirtymisellä voi olla kielteisiä vaikutuksia joustavuuteen, kansalaisyhteiskunnan osallistumiseen, paikkalähtöisyyteen ja yhteistyöhön perustuvaan hallinnointiin. Yhteistyöhön perustuvan hallinnoinnin periaatetta on vahvistettava merkittävästi samoin kuin kansalaisyhteiskunnan valmiuksia osallistua täytäntöönpanoprosessiin.

5.9

Koheesiopolitiikassa olisi sovellettava sosiaalisia ehtoja monialaisesti ja tavalla, joka täydentää kaikilta osin yhteisessä maatalouspolitiikassa omaksuttua tapaa, jotta julkisten varojen käyttö ei johda köyhyyden tai epävarmuuden pahenemiseen. Elämänlaadun parantamisen lisäksi olisi kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota sosiaalisiin investointeihin aluekehitystä edistävinä rakenteellisina tekijöinä sekä laadukkaiden julkisten palvelujen saatavuuteen ja väestöhaasteisiin.

5.10

Perussopimusten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää sitä, että paikallisten toimijoiden osallisuus saatetaan vakaalle pohjalle ja että huolehditaan vahvasta alueellisesta osallistumisesta. Tehokkaamman ja vaikuttavamman politiikan kannalta on ratkaisevan tärkeää luoda alueelliseen toimintamalliin perustuva rakenne, vähentää vähemmän kehittyneiltä alueille kohdennettujen varojen siirtämistä muualle ja keskittää investoinnit pääasiassa vähemmän kehittyneille alueille hyödyntäen kaikkea mahdollista synergiaa monitasoisen hallinnon, kumppanuusperiaatteen ja yhteistyöhön perustuvan hallinnoinnin kanssa.

5.11

ETSK katsoo, että sekä uudistus että ohjelmalähtöinen toimintamalli ovat mahdollisia. Elpymis- ja palautumistukivälineestä saatujen kokemusten perusteella olisi pidettävä mielessä, että hyväksyttyä uudistusta on vaikea muuttaa myöhemmin, otettava huomioon taloudellisten ja sosiaalisten tarpeiden dynamiikka sekä vältettävä avoimuuden ja kansalaisyhteiskunnan osallistamisen puutetta ja joskus myös mielivaltaisia uudistuksia. Koheesiopolitiikassa on jo käytössä mahdollistava edellytys, ja tätä edellytystä voitaisiin laajentaa rajoitetulla uudistussuuntautuneella välineellä. Olisi harkittava ainoastaan sellaisia uudistuksia, jotka johtavat varojen parempaan käyttöön ja hallinnointiin ja edistävät rahastoihin liittyvien poliittisten painopisteiden toteutumista. Mielivaltaisia uudistussuosituksia, joista ei ole apua näiden tavoitteiden saavuttamisessa, on vältettävä.

Bryssel 27. helmikuuta 2025.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Oliver RÖPKE

(1) Draghi, Mario, The future of European competitiveness: a competitiveness strategy for Europe, Bryssel, syyskuu 2024. Pohjana on Euroopan komission arvio, jota varmasti tarkennetaan hyvin pian uuden komission vuosien 2024–2029 painopistealojen osalta.

(2) Ks. esimerkiksi yhdeksäs koheesiokertomus, Euroopan komissio, alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto, helmikuu 2024.