Esittelijä:	Javier DOZ ORRIT
Yhteisesittelijä:	Luca JAHIER

Lausuntopyyntö	Euroopan komissio, 2.6.2023
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 121 artiklan 6 kohta, 126 artiklan 14 kohta ja 304 artikla
Vastaava jaosto	talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus
Hyväksyminen jaostossa	8.9.2023
Hyväksyminen täysistunnossa	21.9.2023
Täysistunnon numero	581
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	175/3/2

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) on tyytyväinen ehdotetun lainsäädäntöpaketin lukuisiin hyviin puoliin, joita ovat yksinkertaisempi ja läpinäkyvämpi talouden ohjausjärjestelmä, myötäsyklisen vinouman huomattava korjaaminen, kansallisen sitoutumisen parantaminen ja sääntöjen noudattamisen valvonnan tehostaminen sekä julkisen talouden sopeutusuran jäsenvaltiokohtainen eriyttäminen ja pidemmälle menevä räätälöinti yhteisen riskikehyksen perusteella.

1.2

Komitea kehottaakin aloittamaan pikaisesti lainsäätäjien väliset neuvottelut, jotta talouden ja finanssipolitiikan ohjausjärjestelmän perustavan tärkeän kehityssuunnan uudistamisesta päästäisiin yhteisymmärrykseen ennen kuluvan vuoden loppua ja uudistus saataisiin toteutettua ennen seuraavia Euroopan parlamentin vaaleja. Vakaa, tasapainoinen, täytäntöönpanokelpoinen ja ennakoitavissa oleva pitkän aikavälin kehys on erittäin tärkeä myös velkamarkkinoiden kannalta.

1.3

ETSK katsoo, että kaikkien sellaisten jäsenvaltioiden, joiden julkisen talouden alijäämä on yli 3 prosenttia, velvoittaminen supistamaan alijäämää vuosittain keskimäärin 0,5 prosentilla suhteessa BKT:hen, elleivät olosuhteet ole poikkeukselliset, johtaa todennäköisesti liian rajoittavaan finanssipolitiikkaan aikana, jolloin taloudelliset olot saattavat olla vaikeat. Komitea ehdottaakin, että tämä vaatimus korvataan jäsenvaltioiden omiin olosuhteisiin paremmin mukautettavissa olevalla vaatimuksella, jolla pyritään varmistamaan pitkällä aikavälillä kestävä velan taso.

1.4

ETSK kehottaa tarkastelemaan – ainakin vihreään siirtymään sekä puolustukseen liittyviä – julkisia investointeja erikseen, kun päätetään tarpeesta aloittaa liiallisia alijäämiä koskeva menettely. Tämä antaisi kaikille jäsenvaltioille mahdollisuuden toteuttaa julkisia investointeja, joita tarvitaan ehdotetussa lainsäädäntöpaketissa esitettyjen yhteisten painopisteiden toteuttamiseksi.

1.5

ETSK katsoo, että EU:n jäsenvaltioiden olisi päästävä aikanaan ja viimeistään vuoteen 2026 mennessä sopimukseen EU:n yhteisen rahoituskapasiteetin muodostamisesta. Sen avulla voitaisiin vastata ainakin joihinkin yhteisistä painopisteistä juontuviin investointitarpeisiin ja antaa jäsenvaltioille finanssipoliittista liikkumavaraa kattaa sellaiset moninaisista siirtymistä julkiselle taloudelle aiheutuvat kustannukset, joita ei katsota investoinneiksi. Näihin kuuluvat muun muassa tuki pienituloisille kotitalouksille ja pienille yrityksille, jotta ne selviävät ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi tarvittavien politiikkojen aiheuttamista kustannuksista, kuten korkeammista hiilen hinnoista.

1.6

ETSK kehottaa ottamaan käyttöön sellaisen julkisten investointien määritelmän, jonka mukaan tukikelpoisiksi muiksi kuin juokseviksi julkisiksi menoiksi katsotaan paitsi kiinteän pääoman muodostus myös luonnonpääoman ja inhimillisen pääoman muodostaminen, jotta mahdollistetaan julkiset investoinnit vihreisiin ja sosiaalisiin tavoitteisiin. Tämä vastaa Euroopan komission jäsenvaltioille antamia elpymis- ja palautumistukivälineen täytäntöönpanoon liittyvien kansallisten elpymis- ja palautumissuunnitelmien laadintaohjeita.

1.7

ETSK kehottaa lainsäätäjiä jatkamaan ja syventämään velan kestävän tason analysointimenetelmien tarkastelua vielä ennen uuden asetuksen hyväksymistä, jotta vältetään uusien säästöpolitiikkojen tahattomat automaattiset seuraukset, erityisesti kun otetaan huomioon lopulta toteutettavien toimenpiteiden sosiaaliset vaikutukset.

1.8

ETSK katsoo, että liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn mukaisia seuraamuksia ei pitäisi soveltaa automaattisesti sen perusteella, että maat luokitellaan eri ryhmiin julkisen talouden velkasuhteen mukaan.

1.9

ETSK on vakuuttunut siitä, että jäsenvaltioiden hallitusten olisi voitava määritellä ”tekninen kehitysura” ensin riippumattomien kansallisten finanssipoliittisten elinten lausunnon perusteella, minkä jälkeen kehitysura viimeisteltäisiin teknisessä vuoropuhelussa Euroopan komission kanssa. Näin voitaisiin vahvistaa kansallista sitoutumista prosessiin.

1.10

ETSK toistaa kehotuksensa työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistamisesta: ehdotetussa asetuksessa tulee edellyttää pysyviä ja jäsenneltyjä kuulemismenettelyjä uuden talousohjausjärjestelmän eri vaiheissa. Myös ETSK ja AK (Euroopan alueiden komitea) pitäisi ottaa mukaan ehdotettuun talouspolitiikan eurooppalaista ohjausjaksoa koskevaan vuoropuheluun.

1.11

Jäsenvaltioiden parlamenteilla ja Euroopan parlamentilla on kullakin tahollaan oma roolinsa, mitä tulee demokraattisen vastuuvelvollisuuden vahvistamiseen EU:n talousohjausjärjestelmässä.

2.   Taustaa

2.1

Komissio esitti 26. huhtikuuta 2023 lainsäädäntöehdotuksia – kaksi asetusehdotusta ja yhden direktiiviehdotuksen – EU:n talouden ohjausjärjestelmää koskevien sääntöjen uudistamiseksi. Ehdotusten mukaan niiden keskeisenä tavoitteena on vahvistaa velkakestävyyttä ja edistää kestävää ja osallistavaa kasvua uudistusten ja investointien avulla. Ehdotetuilla säädöksillä pyritään tätä ajatellen tekemään talouden ohjausjärjestelmästä yksinkertaisempi ja läpinäkyvämpi, parantamaan kansallista sitoutumista ja tehostamaan sääntöjen noudattamisen valvontaa.

2.2

Ehdotetut talousohjausjärjestelmän säännöt on tarkoitus nivoa eurooppalaiseen ohjausjaksoon. Kunkin jäsenvaltion olisi toimitettava järjestelmään liittyvän finanssi-, talous- ja työllisyyspolitiikan koordinoinnin yhteydessä kansallinen keskipitkän aikavälin finanssi- ja rakennepoliittinen suunnitelma, jossa se esittää julkista taloutta, investointeja ja uudistuksia koskevat aikeensa vähintään seuraaville neljälle vuodelle alkaen siitä, kun neuvosto hyväksyy suunnitelman komission suosituksesta, ja tietyin edellytyksin enintään kolmelle lisävuodelle, jos jäsenvaltio pyytää ohjelman pidentämistä.

2.3

Jäsenvaltion finanssipolitiikasta ehdotetaan laadittavan finanssi- ja rakennepoliittisessa suunnitelmassa yhteenveto sen perusteella, miten kansallisesti rahoitetut nettomääräiset julkiset perusmenot kehittyvät ohjelman aikana. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava finanssi- ja rakennepoliittisissa suunnitelmissaan, miten kyseiset perusmenot kehittyvät suunnitelman voimassaoloaikana, ja tämä kehitys määrittelisi niiden finanssipolitiikan sopeutusuran terveen julkistalouden ylläpitämistä koskevan vaatimuksen täyttämiseksi.

2.4

Niiden jäsenvaltioiden, joiden julkisen talouden velka on alle 60 prosenttia ja julkisen talouden alijäämä alle 3 prosenttia suhteessa BKT:hen, on ehdotusten mukaan määriteltävä julkisten nettomenojensa kehitysura siten, että se täyttää kaksi vaatimusta: on varmistettava yhtäältä se, että kehitysura johtaa finanssi- ja rakennepoliittisen suunnitelman mukaisen sopeutuskauden loppuun mennessä rakenteelliseen perusjäämään, jonka komissio on määritellyt velkakestävyyden analyysikehyksensä perusteella, ja toisaalta se, että jäsenvaltion julkisen talouden yleinen alijäämä suhteessa BKT:hen on alle 3 prosentin viitearvon ja sen odotetaan komission ennusteiden mukaan pysyvän viitearvon alapuolella ilman täydentäviä politiikkatoimia kymmenen vuoden ajan finanssi- ja rakennepoliittisen suunnitelman päättymisen jälkeen.

2.5

Jos jäsenvaltion julkinen velka on yli 60 prosenttia tai julkistalouden alijäämä yli 3 prosenttia suhteessa BKT:hen, komission on määrä ehdottaa etukäteen niin sanottua teknistä kehitysuraa, jolla tarkoitetaan jäsenvaltion nettomääräisten julkisten perusmenojen kehitysuraa finanssi- ja rakennepoliittisen suunnitelman mukaisella sopeutuskaudella. Teknisen kehitysuran on täytettävä tietyt vaatimukset: sen avulla on varmistettava, että julkisen talouden velkasuhde saadaan ”uskottavasti lasku-uralle” (arviointi tehdään komission velkakestävyysanalyysin yhteydessä), alijäämä saadaan laskettua alle 3 prosentin ja nettomääräisten julkisten perusmenojen kasvu pysyy tuotannon ennustettua keskipitkän aikavälin kasvua pienempänä.

2.6

Lisäksi kunkin jäsenvaltion on – velkasuhteestaan ja budjettijäämästään riippumatta – tarkoitus esittää finanssi- ja rakennepoliittisessa suunnitelmassaan joukko uudistuksia ja investointeja ja osoittaa, miten niillä vastataan neuvoston kullekin jäsenvaltiolle antamiin maakohtaisiin suosituksiin talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen ja työllisyyspolitiikan suuntaviivojen sekä makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn ennaltaehkäisevässä tai korjaavassa osiossa mahdollisesti annettujen suositusten mukaisesti. Ehdotetuilla uudistuksilla ja investoinneilla on myös määrä edistää EU:n ”yhteisiä painopisteitä”, ja ne tulee sovittaa yhteen jäsenvaltion kansallisessa elpymis- ja palautumissuunnitelmassa esitettyjen uudistusten ja investointien kanssa.

2.7

Jäsenvaltio voi pyytää finanssi- ja rakennepoliittisen suunnitelmansa mukaisen sopeutuskauden pidentämistä enintään kolmella vuodella, jos se esittää uudistuksia ja julkisia investointeja ja pystyy perustelemaan, että ne edistävät edellä mainittujen tavoitteiden lisäksi kasvua ja julkisen talouden kestävyyttä ja lisäävät kansallisesti rahoitettuja julkisia investointeja.

2.8

Lainsäädäntöehdotuksiin sisältyy myös finanssipoliittisten sääntöjen niin kutsutun korjaavan osion uudistus. Julkistalouden yli 60 prosentin velkasuhde katsottaisiin ehdotusten mukaan ”liialliseksi” vain, jos julkiset nettomenot poikkeavat jäsenvaltion finanssi- ja rakennepoliittisessa suunnitelmassa vahvistetulta menouralta. Tällaisessa toteuttamistavassa kytkettäisiin toisiinsa yhtäältä se, miten hyvin jäsenvaltio noudattaa finanssipoliittista sääntöä julkisesta velasta, ja toisaalta velkakestävyyttä koskeva komission analyysikehys. Jos julkisen talouden alijäämä on yli 3 prosenttia suhteessa BKT:hen, sitä olisi korjattava vuosittain 0,5 prosentilla suhteessa BKT:hen, ellei ole perusteltua aktivoida poikkeuslausekkeita jäsenvaltiokohtaisten tai EU:n laajuisten olosuhteiden takia.

2.9

Ehdotusten mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava vuotuisten kansallisten vakaus-, lähentymis- ja uudistusohjelmien sijasta aina huhtikuun puoliväliin mennessä vuotuinen tilannekatsaus finanssi- ja rakennepoliittisen suunnitelmansa täytäntöönpanosta.

2.10

Lainsäädäntöpaketissa ei ehdoteta muutoksia, jotka kasvattaisivat merkittävästi Euroopan parlamentin tai kansallisten parlamenttien roolia vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevässä tai korjaavassa osiossa, työmarkkinaosapuolista ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioista puhumattakaan. Kansallisten riippumattomien finanssipolitiikan instituutioiden (finanssipoliittiset neuvostot) roolia sitä vastoin vahvistetaan: niiden on tarkoitus antaa riippumaton lausunto siitä, onko jäsenvaltio noudattanut finanssi- ja rakennepoliittisessa suunnitelmassaan vahvistettua julkisten nettomenojen kehitysuraa, ja jos näin ei ole, poikkeamisen syistä.

3.   Yleistä

3.1

Ehdotettu finanssipolitiikan uudistus tulee kriittisellä hetkellä EU:n yrittäessä selviytyä mittavien peräkkäisten kriisien seurauksista. Vakaus- ja kasvusopimuksen yleisen poikkeuslausekkeen käyttöönoton mahdollistama järeiden taloustoimien toteuttaminen covid-19-pandemian johdosta on kasvattanut julkisen talouden velkasuhdetta lähes kaikissa jäsenvaltioissa. Nämä toimet ovat kuitenkin edistäneet merkittävästi talouden selvästi nopeampaa ja vakaampaa elpymistä ja osoittaneet, että nykysääntöjen yksi rajoitus liittyy siihen, miten niiden puitteissa voidaan vastata laajoihin häiriöihin. Edessä olevien haasteiden vuoksi tällaisista häiriöistä tulee todennäköisesti uusi normaali.

3.2

Venäjän hyökkäys Ukrainaan johti energiakriisiin ja nosti inflaation takaisin tasolle, jollaista ei ole nähty vuosikymmeniin, mutta herätti myös EU:n puolustusvalmiuksien vahvistamisen tarpeeseen liittyviä huolia. Eri puolilla maailmaa on luovuttu vuosikausia harjoitetusta olosuhteisiin mukauttavasta rahapolitiikasta. Sota ja energiakriisi ovat myös korostaneet vahvasti tarvetta pohtia uudelleen, miten Eurooppa pystyy turvaamaan energiansaantinsa lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä ja nopeuttamaan irtautumistaan fossiilisista polttoaineista keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Tätä varten on tehtävä suuria julkisia investointeja, jotta saataisiin liikkeelle myös yksityisiä investointeja.

3.3

Pandemia, sota, EU:n ilmastotavoitteet ja myös Yhdysvaltojen inflaationhillintälain kaltaiset poliittiset aloitteet ovat johtaneet niin ikään siihen, että pohditaan uudelleen EU:n talousmallin peruspilarin muodostavia maailmanlaajuisia toimitusketjuja sekä unionin teollisuuspolitiikkaa, jonka ohjenuorana olisi nyt oltava ”avoin strateginen riippumattomuus”. Komissio on esittänyt tiedonannon ”Vihreän kehityksen teollisuussuunnitelma nettonollan aikakaudelle”. Pelkästään ilmasto- ja puolustusalalle vuosittain tarvittavan julkisen lisärahoituksen määräksi on arvioitu 1 prosentti suhteessa BKT:hen (1). ETSK katsoo, että energia, terveys, elintarvikkeet sekä geopoliittinen ja puolustusturvallisuus ovat yhteisiä eurooppalaisia voimavaroja ja että talouden ohjausjärjestelmässä ja sen finanssipoliittisissa säännöissä olisi otettava huomioon nämä perustavanlaatuiset haasteet sekä niihin liittyvät siirtymät.

3.4

Kaikkia näitä siirtymiä kutsutaan ehdotetussa uudistuksessa yhteisiksi painopisteiksi. Olennainen kysymys on, miten erilaiset siirtymät voidaan ja tulisi rahoittaa, jotta säilytetään sisämarkkinoiden perusta ja tuetaan kestävää kasvua. Yhteiset painopisteet olisi rahoitettava ainakin osittain yhteisistä varoista, eikä niitä saisi jättää sen varaan, että jäsenvaltiot turvautuvat julkisen taloutensa liikkumavaran mukaan laajemmin valtiontukeen, sillä tämä heikentäisi sisämarkkinoita sekä EU:n yhteenkuuluvuutta ja lähentymistä.

3.5

ETSK pitää myönteisenä, että ehdotetussa talousohjausjärjestelmässä julkisen talouden sopeutusurat voidaan eriyttää ja räätälöidä jäsenvaltiokohtaisesti soveltaen yhteistä riskiperusteista jäsenvaltioiden julkisen velan arviointikehystä. Tämä auttanee useissa tapauksissa välttämään sen, että finanssipolitiikalla yritettäisiin supistaa julkista velkaa liian nopeasti ja liian pitkään, erityisesti kun otetaan huomioon, että julkisen talouden velkasuhteissa on viime kriisien jäljiltä suuria eroja.

3.6

ETSK on tyytyväinen myös siihen, että keskeiseksi jäsenvaltioiden finanssipoliittista kehityspolkua määrittäväksi indikaattoriksi ehdotetaan julkisia nettomenoja. Tämä muuttuja on – toisin kuin aiemmin sovellettu rakenteellinen budjettitasapaino – suoraan hallitusten ohjattavissa, ja se on omiaan yksinkertaistamaan EU:n monenvälistä julkisen talouden valvontaa ja tekemään siitä läpinäkyvämpää.

3.7

Ehdotetuilla säännöillä pyritään tiivistämään julkisen talouden monenvälisen valvonnan ja makrotalouden epätasapainoa koskevien menettelyjen koordinointia kokoamalla jäsenvaltioiden saamien suositusten noudattamiseksi tarvittavat politiikkatoimet mukautuksineen yhteen yhtenäiseen kansalliseen finanssi- ja rakennepoliittiseen suunnitelmaan. Tämän on tarkoitus taata lähtökohtaisesti mahdollisimman vahva synergia julkisen talouden ja muun makrotaloudellisen epätasapainon ehkäisemisen ja korjaamisen välillä.

3.8

Kun jäsenvaltiot voivat laatia omat finanssi- ja rakennepoliittiset suunnitelmansa nivoen finanssi-, talous- ja rakennepolitiikat useiden vuosien aikajänteellä johdonmukaisiksi suunnitelmiksi, on todennäköistä, että kansallinen sitoutuminen näihin suunnitelmiin ja toivottavasti myös niiden noudattaminen paranevat.

3.9

Osa jäsenvaltioista saattaa kuitenkin yhä joutua toteuttamaan taloutensa hidastuessa tai taantuessa ankaria säästötoimia eli tekemään budjettileikkauksia, koska niiden on pidettävä julkisen talouden yleinen alijäämä alle 3 prosentissa suhteessa BKT:hen, elleivät ajat ole ”poikkeukselliset”, ja koska niiden on tämän viitearvon ylityttyä supistettava julkisen talouden alijäämää vuosittain 0,5 prosentilla suhteessa BKT:hen jopa finanssi- ja rakennepoliittisen suunnitelmansa mukaisen sopeutuskauden aikana. Ei ole myöskään järkevää, että maat, joiden julkinen velka on alle 60 prosenttia suhteessa BKT:hen ja julkisen talouden alijäämä suhdannesyistä yli 3 prosenttia, joutuvat supistamaan alijäämää tähän tahtiin. Vastaavan riskin aiheuttaa vaatimus, jonka mukaan niiden jäsenvaltioiden, joiden julkisen talouden velkasuhde on yli 60 prosenttia, on saatava pienennettyä velkasuhdetta jo finanssi- ja rakennepoliittisen suunnitelman loppuun mennessä.

3.10

ETSK vastustaakin sitä, että alijäämän sopeuttamista koskevaa vertailuarvoa, joka on 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuodessa, sovellettaisiin mekaanisesti ottamatta huomioon velkaindikaattoria ja mahdollisia kansallisia erityisolosuhteita, kuten edistymistä yhteisten ympäristöön ja sosiaalisiin kysymyksiin liittyvien painopisteiden toteuttamisessa. Tällaisen patenttiratkaisun soveltaminen on ristiriidassa uudistetun talousohjauskehyksen logiikan kanssa. Komitea pitää parempana jättää enemmän liikkumavaraa kunkin hallituksen kanssa käytäville yksityiskohtaisille neuvotteluille, jotta velkakestävyys saataisiin pysyvämmin vakaammalle pohjalle.

3.11

Uudessa sopimuksessa EU:n finanssipoliittisista säännöistä on löydettävä tasapaino kestävän kasvun ja vakauden välillä. Koska taloudessa vallitsevat rakenteelliset olosuhteet rajoittavat kasvua, josta vakaus riippuu, ETSK katsoo, että kestävää kasvua edistävät tekijät on asetettava etusijalle, jotta voidaan varmistaa julkisen talouden kestävyys keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

3.12

ETSK pitää valitettavana, että vaikka ehdotetussa julkisen talouden valvontakehyksessä tunnustetaan julkisten investointien merkitys, se luo kahden suojatoimenpiteen kautta jäsenvaltioille edelleen merkittävää painetta toteuttaa jatkuvasti säästöjä julkisessa taloudessa, kun ne panevat täytäntöön finanssi- ja rakennepoliittisia suunnitelmiaan. Tämä koskee erityisesti jäsenvaltioiden talousarvioiden harkinnanvaraista osaa, johon julkiset investoinnit sisältyvät. Kaikkien jäsenvaltioiden on ehdotuksen mukaan hallittava julkisia nettomenojaan siten, että sopeutuskauden loppuun mennessä julkisen talouden yleisen (nimellisen) budjettijäämän ennustetaan pysyvän seuraavien kymmenen vuoden ajan ilman täydentäviä politiikkatoimiakin alle 3 prosentissa suhteessa BKT:hen. Lisäksi niissä jäsenvaltioissa, joiden julkisen talouden velkasuhde on yli 60 prosenttia tai julkisen talouden alijäämä yli 3 prosenttia suhteessa BKT:hen, on pidettävä julkisten nettomenojen kasvu tuotannon (ennakoitua) keskipitkän aikavälin kasvua pienempänä.

3.13

Ehdotetussa kehyksessä on vain yksi julkisten investointien tasoa koskeva vaatimus: jos jäsenvaltio pyytää finanssi- ja rakennepoliittisen suunnitelmansa mukaiseen sopeutuskauteen pidennystä, pyynnön hyväksymisen yhtenä ehtona on, että jäsenvaltio osoittaa kansallisesti rahoitettujen julkisten investointien kokonaistason nousevan kansallisen finanssi- ja rakennepoliittisen suunnitelman toteuttamisaikana korkeammaksi kuin keskipitkän aikavälin taso ennen kyseisen suunnitelman kattamaa ajanjaksoa. Koska julkisia investointeja ei mitata tämän kriteerin kohdalla suhteessa BKT:hen, tämä vaatimus ei edes takaisi julkisten investointien määrän kasvamista samaan tahtiin talouden kanssa, etenkään hitaan kasvun aikoina.

3.14

Näiden seikkojen vuoksi jää avoimeksi, onko hallituksilla uudessa järjestelmässä valmiudet ja kannustimet tehdä jatkuvasti lisäinvestointeja, joita muut poliittiset painopisteet, kuten oikeudenmukainen siirtymä ilmastoneutraaliin talousmalliin ja ylöspäin tapahtuva sosiaalinen lähentyminen, ja esimerkiksi puolustukseen liittyvät muut tavoitteet edellyttävät. ETSK ehdottaa siksi erilaisia keinoja julkisten investointien lisäämiseksi: a) Teknisen kehitysuran yhteydessä tulee täsmentää, että julkisen talouden alijäämä saatetaan uskottavalle lasku-uralle kohti 3 prosentin viitearvoa suhteessa BKT:hen tai pidetään tällä tasolla ja että se pysyy keskipitkällä aikavälillä maltillisena samalla kun julkisia investointeja tehdään sopeutuskaudella suhteessa BKT:hen enemmän kuin finanssi- ja rakennepoliittisen suunnitelman alussa. b) Niiden jäsenvaltioiden, joihin sovelletaan – sikäli kuin se pidetään voimassa – alijäämän sopeuttamista koskevaa vertailuarvoa, joka on 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, olisi voitava jättää kasvua tai häiriönsietokykyä parantavat julkiset investoinnit pois laskelmista. c) Jos jäsenvaltio esittää investointisuunnitelmia, jotka ovat omiaan edistämään kasvua ja häiriönsietokykyä, sopeutuskauden pidentäminen pitäisi hyväksyä.

3.15

Koska useissa jäsenvaltioissa tehtiin 2010-luvulla liian vähän etenkin julkisia investointeja ja koska ne ovat tärkeitä tuotannon kasvuun keskipitkällä aikavälillä vaikuttavan tuotantopääoman rakentamiseksi, osa jäsenvaltioista saattaa lisäksi joutua noidankehään, jossa niiden julkiset nettomenot – ja niiden osana investoinnit – kasvavat aiemman investointivajeen takia hitaammin. Tästä tulee suurempi huolenaihe NextGenerationEU-välineen soveltamisen päättyessä.

3.16

Julkisia lisäinvestointeja tarvitaan myös vajeen umpeen kuromiseksi elinikäisen inhimillisen pääoman rakentamisen kannalta olennaisen tärkeään sosiaaliseen infrastruktuuriin kohdistuvissa investoinneissa. EU:n kunnianhimoisten ilmastotavoitteiden ja väestön ikääntymisen kaltaisten haasteiden takia investoimista näihin aloihin, jotka eivät edes ole ainoita EU:n yhteisissä painopisteissä mainittuja aloja, on jatkettava vuosikymmenten ajan.

3.17

Edellä todetun valossa ETSK pitää tarpeellisena, että EU:n toimielimet käynnistävät viipymättä keskustelun unionin oman rahoituskapasiteetin luomisesta ja unionin talousarviovarojen kasvattamisesta nykyisestä 1,1 prosentista suhteessa BKT:hen, jotta voidaan rahoittaa kestävin investoinnein esimerkiksi sellaisia Euroopan yhteisen edun mukaisia asioita kuin ”avoimen strategisen riippumattomuuden” kehittämiseen ja toteuttamiseen liittyvät sitoumukset, Euroopan yritysten tuottavuuden ja kilpailukyvyn edistäminen, oikeudenmukainen vihreä ja digitaalinen siirtymä, uusien työntekijöiden integrointi ja kouluttaminen sekä Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpano (2). EU:lla tulee olla käytössään vahvoja ja pysyviä yhteisiä investointivälineitä vuoden 2026 jälkeen, kun elpymis- ja palautumistukiväline on poistunut käytöstä. Tulee myös ottaa huomioon, että euroalueen velkamarkkinoiden vakiinnuttaminen vahvistaa yhteisen valuuttamme kansainvälistä asemaa ja alentaa velkojen korkoa Euroopassa. ETSK korostaa EKP:n äskettäistä lausuntoa (3), jossa muistutetaan, että pitkällä aikavälillä tarvitaan riittävän suuri pysyvä keskitetty rahoituskapasiteetti.

3.18

ETSK katsoo, että pitkän aikavälin velkakestävyyttä koskevasta logiikasta huolimatta lainsäädäntöpaketissa tulee parantaa edelleen siihen liittyvien toimien yhteensovittamista kestävien investointien kanssa. Jos tällä hetkellä ei ole poliittisesti mahdollista alkaa soveltaa investointeihin nk. kultaisia sääntöjä, on löydettävä vaihtoehtoja, joissa rakennemuutoksiin ja oikeudenmukaisiin siirtymiin sekä turvallisuuteen ja puolustukseen – ylipäätään EU:n painopistealoille – tehtäviin investointeihin liittyvä velka arvotetaan eri tavalla kuin muista julkisista menoista aiheutuva velka. Velan tarkoitus ja laatu on otettava huomioon, kun sovitaan kansallisista velanvähentämispoluista.

3.19

Puskureiden luominen sen mahdollistamiseksi, että talouden häiriötilanteessa voidaan antaa järeää finanssipoliittista tukea, on periaatteessa hyvä käytäntö, mutta epäselväksi jää, millä tavoin on tarkoitus tehdä optimaalisia valintoja tämän tarpeen ja muihin kiireellisiin poliittisiin haasteisiin vastaamisen välillä. Tämä on erityisen huolestuttavaa, kun otetaan huomioon, että julkisen talouden alijäämän viitearvolla, joka on 3 prosenttia suhteessa BKT:hen ja jonka ylityttyä finanssipolitiikassa kallistutaan julkisen talouden säästöjen suuntaan, ei ole mitään teoriapohjaista julkisen talouden kestävyyden määrittelyyn liittyvää perustetta.

3.20

Tietyn maan rahoitusvakauteen ei vaikuta ainoastaan sen julkisten menojen kehitys ja laatu, jonka pitäisi tukea kasvua, vaan vakaus riippuu suurelta osin maan verotulojen riittävyydestä ja verotuksen oikeudenmukaisuudesta. EU:n toimielinten ja maiden hallitusten on edistettävä kiireellisesti unionin laajuista verotuksen oikeudenmukaisuutta alkaen siitä, että oikeudenmukaisuus sisällytetään makrotaloudellisten ehtojen kriteereihin ja että kannustetaan toteuttamaan tehokkaita poliittisia toimia epäreilun verokilpailun ehkäisemiseksi ja ottamaan käyttöön kaikki tarvittavat välineet veropetosten ja veronkierron, rahanpesun sekä julkisten varojen käyttöön liittyvän korruption torjumiseksi.

4.   Erityistä

4.1

Sisämarkkinat ja EU:n sosiaalinen markkinatalous ovat unionin tärkeimmät valtit, ja ETSK katsookin, että finanssi- ja rakennepoliittisissa suunnitelmissa olisi kiinnitettävä päätöksenteon, työpaikkojen luomisen ja työolojen ja -ehtojen parantamisen sekä kestävän talouskasvun ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämisen yhteydessä huomiota yritysten kilpailukykyyn kohdistuvien vaikutusten tarkastamiseen. Sääntely- ja finanssipoliittisella kehyksellä on tuettava EU:n teollisuuden kansainvälistä kilpailukykyä ja sen kykyä edistää tehokkaasti digitaalista ja vihreää siirtymää. ETSK kannattaa sellaista kilpailukykykäsitettä, joka perustuu tuottavuuden parantamiseen teknologisen innovoinnin, työntekijöiden koulutuksen, ammattitaidon ja hyvien työolojen ja -ehtojen sekä ekologisen kestävyyden kunnioittamisen avulla (4).

4.2

ETSK panee merkille, että luettelossa yhteisistä painopisteistä, joihin finanssi- ja rakennepoliittisten suunnitelmien on pohjauduttava, viitataan selvästi sosiaalisiin painopisteisiin, kuten Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanoon. Koska viimeaikaiset sopeutusohjelmat ovat horjuttaneet paikoin hyvin vakavasti sosiaalista yhteenkuuluvuutta, ETSK katsoo, että finanssi- ja rakennepoliittisissa suunnitelmissa olisi otettava velan vähentämistä ja julkisen talouden sopeuttamista harkittaessa huomioon sopeutusohjelmien sisältämien toimenpiteiden sosiaaliset vaikutukset ja sosiaalinen ulottuvuus. ETSK suosittaa tässä yhteydessä, että sosiaalista epätasapainoa koskeva menettely toteutetaan osana uudistettua politiikkojen koordinointijärjestelmää talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa. Menettelyn tulee täydentää nykyisiä seurantaprosesseja ja välineitä ja edistää siten ylöspäin tapahtuvaa sosiaalista lähentymistä (5).

4.3

ETSK pitää valitettavana, että vaikka komissio mainitsee kansallisen sitoutumisen lisäämisen yhtenä ehdotetun uudistuksen tavoitteena, se on jättänyt jäsenvaltioiden harkintavaltaan, missä määrin työmarkkinaosapuolet osallistetaan finanssi- ja rakennepoliittisiin suunnitelmiin sisällytettävien talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikkojen suunnitteluun ja täytäntöönpanoon. ETSK katsoo, että finanssi- ja rakennepoliittisissa suunnitelmissa olisi raportoitava siitä, miten pitkäjänteisesti ja jäsennellysti työmarkkinaosapuolia, kansalaisyhteiskuntaa ja sidosryhmiä on kuultu ja miltä osin näiden kuulemisten tulokset on huomioitu suunnitelmassa sekä sen uudelleentarkastelussa ja arvioinnissa. Uusissa säädöksissä olisi ilmaistava oikeudellisesti se, mitä 14. maaliskuuta 2023 kokoontunut Ecofin-neuvosto korosti päätelmissään kehottaessaan jäsenvaltioita ottamaan työmarkkinaosapuolet, kansalaisyhteiskunta ja muut asiaankuuluvat sidosryhmät järjestelmällisesti, oikea-aikaisesti ja mielekkäällä tavalla mukaan eurooppalaisen ohjausjakson ja päätöksenteon syklin kaikkiin vaiheisiin, sillä se on keskeistä talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikan koordinoinnin ja täytäntöönpanon onnistumisen kannalta.

4.4

ETSK toistaa kehotuksensa siitä, että työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistumista eurooppalaisen ohjausjakson eri vaiheisiin olisi säänneltävä antamalla EU:n asetus (6), jossa vahvistetaan noudatettavat oikeudet, periaatteet ja keskeiset vaatimukset elpymis- ja palautumistukivälineestä annetussa asetuksessa (7) esitetyn tiivistelmän mukaisesti. Osallistamisvelvoite olisi sisällytettävä ensinnäkin asiakirjassa (COM(2023) 240 final) ehdotetun asetuksen 26 artiklaan, jonka yleisluonteista viittausta työmarkkinaosapuolten kuulemiseen tulee muuttaa. Tarkkoja säännöksiä olisi lisättävä myös 11 ja 12 artiklaan (kansallisen keskipitkän aikavälin finanssi- ja rakennepoliittisen suunnitelman sisällöstä ja vaatimuksista), 14 artiklaan (kansallisen suunnitelman tarkistamisesta) ja 15 artiklaan (Euroopan komission suorittamasta suunnitelmien arvioinnista).

4.5

Myös ETSK ja AK pitäisi ottaa mukaan talouspolitiikan eurooppalaista ohjausjaksoa koskevaan EU-tason vuoropuheluun (26 artikla); niitä ei ole perusteltua jättää pois, kun lainsäädäntöpaketissa kerran mainitaan muita teknisiä komiteoita, joilla on perustamissopimuksissa vähemmän merkityksellinen asema.

4.6

Jäsenvaltioiden parlamenteilla ja Euroopan parlamentilla on kullakin tahollaan merkittävä rooli, mitä tulee sen edistämiseen, että finanssi- ja rakennepoliittisiin suunnitelmiin sisältyvät sitoumukset omaksutaan jäsenvaltioissa yhä paremmin, sekä demokraattisen vastuuvelvollisuuden vahvistamiseen EU:n talousohjausjärjestelmässä. Tätä edistäisi myös paikallis- ja alueviranomaisten kuuleminen finanssi- ja rakennepoliittisten suunnitelmien laatimisen ja seurannan yhteydessä.

4.7

Julkisiin investointeihin olisi kiinnitettävä talouden nykyistä ohjausjärjestelmää uudistettaessa erityistä huomiota, ja ETSK painottaa lisäksi sitä, että talousohjausjärjestelmässä tulisi antaa jäsenvaltioille finanssipoliittista liikkumavaraa juokseviin menoihin, joita tarvitaan julkisten investointien avulla rakennetun julkisen pääoman saamiseksi hyötykäyttöön.

4.8

Lainsäätäjien olisi jatkettava velan kestävän tason analysointimenetelmien tarkastelua vielä ennen uuden asetuksen hyväksymistä, jotta vältetään uusien säästöpolitiikkojen tahattomat automaattiset seuraukset. Koska finanssi- ja rakennepoliittisten suunnitelmien kattaman ajanjakson loppuun mennessä saattaa aiheutua (esimerkiksi väestön ikääntymisestä johtuvia) lisäkustannuksia, julkista taloutta ei pitäisi vakauttaa ”helpoimman kautta” sosiaalimenojen (esim. terveydenhuolto, koulutus, pitkäaikaishoitopalvelut tai eläkkeet) kustannuksella. On ratkaisevan tärkeää, että tällaiset menot turvataan ja taataan kestävästi pitkällä aikavälillä. ETSK on EKP:n kanssa samaa mieltä siitä, että velkakestävyysanalyysin yhteydessä olisi taattava toistettavuus, ennakoitavuus ja läpinäkyvyys ja että analyysimenetelmät olisi täsmennettävä jäsenvaltioita kuullen ja niille olisi saatava jäsenvaltioiden tuki.

4.9

ETSK katsoo, että liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn mukaisia seuraamuksia ei pitäisi soveltaa automaattisesti yksinomaan sen perusteella, että maat luokitellaan eri ryhmiin julkisen talouden velkasuhteen mukaan. Tällainen jaottelu ja taloudellisten tai maineeseen kohdistuvien seuraamusten soveltaminen saattavat lisätä velkakustannuksia ja pahentaa ongelmaa, joka menettelyllä on tarkoitus ratkaista. ETSK ehdottaa, että velan vähentämistavoitteiden noudattamista ja sovittujen uudistusten toteuttamista olisi edistettävä positiivisin kannustimin elpymis- ja palautumistukivälineen mallin mukaisesti asettamalla osassa EU-rahoitusta ennakkoedellytykseksi, että asianomainen jäsenvaltio saavuttaa finanssi- ja rakennepoliittisen suunnitelmansa mukaiset tavoitteet.

4.10

”Teknisen kehitysuran” osalta komitea ymmärtää komission ehdotuksen monisyiset tarkoitusperät, jotka liittyvät kompromissin löytämiseen jäsenvaltioiden hyvin erilaisten näkemysten välillä, kun on kyse sen arvioimisesta, miten hyvin jäsenvaltiot täyttävät asetuksen keskeiset vaatimukset. Koska sitoutumista prosessiin on tarpeen vahvistaa, ETSK pitää kuitenkin kyseenalaisena yksioikoisen toimintatavan jatkamista ja katsoo, että jäsenvaltioiden hallitusten olisi voitava määritellä kyseinen kehitysura ensin riippumattomien kansallisten finanssipoliittisten elinten lausunnon perusteella, minkä jälkeen kehitysura viimeisteltäisiin teknisessä vuoropuhelussa komission kanssa keskipitkän aikavälin finanssi- ja rakennepoliittisten suunnitelmien esittämistä silmällä pitäen.

---

(1)  Bruegel Policy Brief 10/23 (huhtikuu 2023), Jeromin Zettelmeyer ym.: The longer-term fiscal challenges facing the European Union.

(2)  Tuoreessa artikkelissa European public goods (Buti, Coloccia ja Messori, CEPR, 9. kesäkuuta 2023) yksilöidään kuusi EU:n keskeisiin haasteisiin liittyvää politiikanalaa (digitalisaatio, ekologinen siirtymä ja energia, sosiaalinen siirtymä, raaka-aineet, turvallisuus ja puolustus sekä terveys), joilla olisi valittava Euroopan yhteisen edun mukaisten hyödykkeiden tuottamiseen liittyviä rahoituskohteita.

(3)  Euroopan keskuspankin lausunto, annettu 5 päivänä heinäkuuta 2023, ehdotuksesta unionin talouspolitiikan ohjausjärjestelmän uudistamisesta (CON/2023/20) (EUVL C 290, 18.8.2023, s. 17).

(4)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kilpailukykytarkastus keinona rakentaa vahvempaa ja häiriönsietokykyisempää EU:n taloutta” (valmisteleva lausunto) (EUVL C 100, 16.3.2023, s. 76).

(5)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Sosiaalista epätasapainoa koskeva menettely” (puheenjohtajavaltio Espanjan pyytämä valmisteleva lausunto) (EUVL C 228, 29.6.2023, s. 58).

(6)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitean päätöslauselma aiheesta ”Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan osallistuminen kansallisten elpymis- ja palautumissuunnitelmien täytäntöönpanoon – miten sitä voidaan parantaa?” (EUVL C 323, 26.8.2022, s. 1) ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”ETSK:n suositukset talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson perusteelliseksi uudistamiseksi” (oma-aloitteinen lausunto) (EUVL C 228, 29.6.2023, s. 1).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/241 18 artiklan 4 kohdan q alakohta (EUVL L 57, 18.2.2021, s. 17).