5.4.2023

Euroopan unionin virallinen lehti

C 125/2

P9_TA(2022)0308

Vastuullinen yksityinen oikeudenkäyntien rahoitus

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2022 suosituksista komissiolle vastuullisesta yksityisestä oikeudenkäyntien rahoituksesta (2020/2130(INL))

(2023/C 125/01)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta 28. syyskuuta 2005 tehdyn Euroopan parlamentin päätöksen (1) 5 artiklan,

—	ottaa huomioon kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi nostettavista edustajakanteista ja direktiivin 2009/22/EY kumoamisesta 25. marraskuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2020/1828 (2),

—	ottaa huomioon 11. kesäkuuta 2013 annetun komission suosituksen unionin lainsäädäntöön perustuvien oikeuksien loukkauksiin perustuvia kieltokanteita ja vahingonkorvausvaatimuksia koskeviin jäsenvaltioiden kollektiivisiin oikeussuojakeinoihin sovellettavista yhteisistä periaatteista,

—	ottaa huomioon maaliskuussa 2021 julkaistun Euroopan parlamentin tutkimuspalvelujen pääosaston tutkimuksen ”Responsible Private Funding of Litigation”,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 47 ja 54 artiklan,

—	ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0218/2022),

ottaa huomioon, että jäsenvaltioilla on ensisijainen vastuu antaa maksutonta oikeusapua vähävaraisille, jotta jokainen voisi käyttää oikeutta saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesti; toteaa, että julkinen oikeusapu ja syyttäjälaitos ovat ja niiden on jatkossakin oltava keskeiset mekanismit, joilla taataan perusoikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen;

toteaa, että kaupallisen kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoitus on yleistyvä käytäntö, jossa yksityiset sijoittajat (”oikeudenkäyntirahoittajat”), jotka eivät ole riidan osapuolia, sijoittavat voittoa saadakseen oikeudenkäyntiin ja maksavat oikeudenkäyntikuluja ja muita menoja vastineeksi siitä, että ne saavat tietyn osuuden mahdollisesta korvauksesta; toteaa, että kollektiiviset oikeussuojakeinot ovat vain yksi käräjöinnin muoto, jossa kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoitusta tällä hetkellä käytetään, ja muita esimerkkejä ovat välimiesmenettely, maksukyvyttömyysmenettely, investointien takaisinmaksukanteet, kilpailuoikeudelliset kanteet ja muut vaateet;

katsoo, että jos kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoitusta säänneltäisiin asianmukaisesti, sitä voitaisiin käyttää useammin tukemaan oikeussuojan saatavuutta, erityisesti maissa, joissa oikeudenkäyntikulut ovat hyvin korkeat, tai naisille ja marginalisoiduille ryhmille, joilla on lisäesteitä rahoituksen saannissa; huomauttaa, että kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoituksen avulla voitaisiin myös yhä useammin varmistaa, että tuomioistuimissa nostetaan yleistä etua koskevia kanteita, ja vähentää merkittävää taloudellista epätasapainoa suuryritysten ja hyvitystä hakevien kansalaisten välillä ja siten varmistaa asianmukainen yritysten vastuuvelvollisuus;

ottaa huomioon, että British Institute of International and Comparative Law (BIICL) korostaa raportissaan ”State of Collective Redress in the EU in the context of the Commission Recommendation”, että joissakin jäsenvaltioissa kolmannen osapuolen rahoituksesta on tullut olennainen tekijä kollektiivisten oikeussuojakeinojen toteutumisessa (3); ottaa huomioon, että komission kertomuksessa kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevien vuoden 2013 ei-sitovien suositusten täytäntöönpanosta (COM(2018)0040) korostetaan, että kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoitus on kollektiivisten oikeussuojakeinojen keskeinen tekijä, jolla on merkittävä valtioiden rajat ylittävä ulottuvuus (4);

huomauttaa, että oikeudenkäynnissä mukana olevat oikeudenkäyntirahoittajat saattavat toimia oman taloudellisen etunsa nimissä kantajien edun sijaan; toteaa, että ne saattavat pyrkiä ohjailemaan oikeudenkäyntiä ja vaatia lopputulosta, josta ne saavat suurimman tuoton mahdollisimman lyhyessä ajassa (5); toteaa, että on olennaista varmistaa, että uhreille maksetaan asianmukaiset vahingonkorvaukset;

F.	toteaa, että kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoitusta ei esiinny Euroopassa juuri lainkaan, mutta se on investointeja koskevissa välimiesmenettelyissä kukoistava ilmiö, joka on moninkertaistanut yksityisten sijoittajien valtioita vastaan nostamien kanteiden lukumäärän ja volyymin;

toteaa, että saatavilla olevien tietojen mukaan oikeudenkäyntirahoittajat voivat tietyissä jäsenvaltioissa vaatia suhteetonta, muun tyyppisten sijoitusten tyypillisen tuoton ylittävää osuutta tuotoista; huomauttaa, että oikeudenkäyntirahoittajien perimät määrät vaihtelevat unionissa yleensä 20 prosentista 50 prosenttiin tuomitusta korvauksesta (6), mutta unionin ulkopuolella ne voivat joissakin tapauksissa merkitä jopa 300 prosentin tuottoa sijoitukselle; katsoo, että olisi annettava sääntöjä, joilla varmistetaan, että oikeudenkäyntirahoittajille maksettavat palkkiot ovat oikeasuhteisia ja että korvaus myönnetään ensin kantajille, ennen kuin palkkio maksetaan oikeudenkäyntirahoittajalle;

ottaa huomioon, että kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoitus ei ole ainoa keino helpottaa oikeussuojan saatavuutta, vaan tähän on muitakin välineitä, kuten oikeusapu tai oikeudenkäyntikuluvakuutus, ja huomauttaa, että hyvityksen hakemiseksi on myös tuomioistuimen ulkopuolisia muutoksenhakukeinoja, kuten sovittelu, vaihtoehtoinen tai verkkovälitteinen riidanratkaisu, oikeusasiamies tai yritysten hallinnoimat valitusjärjestelmät; toteaa, että nämä ratkaisut voisivat johtaa nopeampiin ja asianmukaisempiin korvauksiin kantajille, joskaan tällaiset muutoksenhakukeinot eivät aina välttämättä ole riittävän tehokkaita tarjoamaan asianmukaista hyvitystä; katsoo, että kantajille olisi aina annettava mahdollisuus hakea suoraan oikeussuojaa;

toteaa, että kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoitus on yleistä Australiassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Alankomaissa ja että eräät tahot pitävät sitä keskeisenä tekijänä oikeussuojan saatavuuden varmistamisessa (7), mutta väärinkäytökset herättävät myös huolta eräillä lainkäyttöalueilla; toteaa, että empiiriset tiedot (8) osoittavat, että oikeudenkäyntirahoittajat valitsevat useimmiten tapauksia, joista voi saada parhaan mahdollisen tuoton, eivätkä sijoita tapauksiin, jotka ovat niiden mielestä liian riskialttiita tai eivät riittävän tuottoisia;

toteaa, että oikeudenkäyntirahoittajien lukumäärää on vaikea määrittää, mutta unionissa toimii tiettävästi ainakin 45 tällaista rahoittajaa; toteaa, että useimmissa jäsenvaltioissa kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoitus on toistaiseksi ollut laajuudeltaan rajallinen käytäntö, mutta sen merkityksen odotetaan kasvavan lähivuosina; huomauttaa kuitenkin, että se on unionissa yhä pitkälti sääntelemätöntä huolimatta siitä, että se voi hyötyjen lisäksi aiheuttaa oikeudenkäytölle huomattavia riskejä, joihin on puututtava;

toteaa, että nykyisessä sääntelytyhjiössä on riski siitä, että oikeudenkäyntirahoittajat toimivat läpinäkymättömästi, jolloin tuomioistuimet voivat mahdollisesti tuomita kantajille korvauksia tietämättä, että tietty, joskus mahdollisesti suhteeton osuus korvauksesta ohjataan myöhemmin oikeudenkäyntirahoittajille kantajien kustannuksella; huomauttaa, että tällainen läpinäkyvyyden puute voi lisäksi tarkoittaa, että mahdollisilla edunsaajillakin on vain vähän tai ei lainkaan tietoa korvausten jakautumisesta tai rahoitussopimuksista, varsinkin jos kollektiivisissa oikeussuojajärjestelmissä sovelletaan opt-out-mekanismia, jossa kanteesta on nimenomaisesti jättäydyttävä pois; katsoo, että yhteisten vähimmäisvaatimusten puuttuessa unionin tasolla vaarana ovat pirstoutuminen ja sääntelyn epätasapaino oikeudenkäyntirahoituksen alalla;

toteaa, että direktiivissä (EU) 2020/1828 yksilöidään oikeudenkäyntirahoitukseen liittyviä mahdollisuuksia ja säädetään siihen liittyvistä takeista, mutta ne rajoittuvat kuluttajien puolesta direktiivin nojalla nostettaviin edustajakanteisiin, joten sillä ei säännellä muun tyyppisiä kanteita, kuten liiketoimintaan tai ihmisoikeuksiin liittyviä kanteita, tai kantajaryhmiä, kuten ihmisoikeusjärjestöjä tai -työntekijöitä; katsoo, että kaiken tyyppisiin kanteisiin olisi sovellettava tehokkaita toimenpiteitä ja takeita;

Johdanto

huomauttaa, että kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoituksen käyttö on tosin vielä rajallista, mutta se on unionissa yleistyvä käytäntö, jolla on kasvava merkitys sekä joidenkin jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä että tavassa, jolla Euroopan kansalaiset voivat saada oikeussuojaa, erityisesti rajat ylittävissä tapauksissa; toteaa, että oikeudenkäyntirahoitus on toistaiseksi pitkälti sääntelemätöntä unionin tasolla;

toteaa, että kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoituksen sääntelyyn olisi yhdistettävä politiikkatoimia, joilla parannetaan oikeussuojan saatavuutta kantajille, esimerkiksi alentamalla oikeudenkäyntikuluja, tarjoamalla asianmukaista julkista rahoitusta kansalaisyhteiskunnan järjestöille, mukaan lukien kuluttajansuojajärjestöt, tai edistämällä muita käytäntöjä, kuten oikeusapua tai joukkorahoitusta; kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan parhaita käytäntöjä ja hyödyntämään direktiivin (EU) 2020/1828 20 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä, jotta voidaan varmistaa oikeussuojan saatavuus käytännössä;

katsoo, että jotta voidaan varmistaa oikeussuojan saatavuus kaikille ja asettaa oikeusjärjestelmissä etusijalle hyvitys vahingonkärsijöille eikä sellaisten yksityisten sijoittajien etuja, jotka saattavat hakea oikeusriidoista vain kaupallisia mahdollisuuksia, on tarpeen vahvistaa unionin tasolla yhteisiä vähimmäisvaatimuksia, jotka koskevat kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoituksen keskeisiä näkökohtia, mukaan lukien läpinäkyvyys, oikeudenmukaisuus ja suhteellisuus;

korostaa, että tällaisen sääntelyjärjestelmän tavoitteena olisi säännellä oikeudenkäyntirahoittajien oikeudenkäyntirahoitustoimintaa; huomauttaa, että tällä järjestelmällä olisi säänneltävä rahoitustoimintaa kaiken tyyppisissä kanteissa niiden luonteesta riippumatta eikä se saisi vaikuttaa voimassa olevaan kansainväliseen, unionin ja kansalliseen oikeuteen, jonka nojalla kanteita voidaan nostaa, eikä etenkään kuluttajien yhteisten etujen suojaamista, ympäristönsuojelua ja maksukyvyttömyysmenettelyjä tai korvausvastuuta koskevaan oikeuteen;

katsoo, että vahvistamalla kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoitusta koskevia unionin yhteisiä vähimmäisvaatimuksia lainsäätäjät voivat harjoittaa tehokasta valvontaa ja varmistaa asianmukaisesti, että kantajien etuja suojellaan; huomauttaa, että vapaaehtoisilla sääntelymekanismeilla ja käytännesäännöillä voi olla myönteinen rooli, mutta tähän mennessä rahoittajien suuri enemmistö ei ole liittynyt niihin, minkä vuoksi kantajat ovat huomattavan suojattomassa asemassa;

Oikeudenkäyntirahoittajien sääntely ja valvonta

suosittaa, että oikeudenkäyntirahoittajille perustetaan lupajärjestelmä, jotta varmistetaan, että kantajilla on tehokkaita mahdollisuuksia hyödyntää kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoitusta, ja otetaan käyttöön riittäviä takeita, muun muassa ottamalla käyttöön hyvää hallinnointitapaa koskevia vaatimuksia ja valvontavaltuuksia, joilla suojellaan kantajia ja taataan, että rahoitusta tarjoavat vain yhteisöt, jotka ovat sitoutuneet noudattamaan läpinäkyvyyden, riippumattomuuden, hallinnointitavan ja omien varojen riittävyyden vähimmäisvaatimuksia sekä ylläpitämään fidusiaarisuhdetta kantajiin ja aiottuihin edunsaajiin; korostaa tarvetta varmistaa, ettei tästä järjestelmästä aiheudu liiallista hallinnollista rasitetta jäsenvaltioille tai oikeudenkäyntirahoittajille;

Eettiset kysymykset

suosittaa, että oikeudenkäyntirahoittajat velvoitetaan noudattamaan fidusiaarista huolellisuusvelvollisuutta, jonka mukaan niiden on toimittava kantajan edun mukaisesti; katsoo, että oikeudenkäyntirahoittajilla ei voi olla epäasianmukaista määräysvaltaa rahoittamiinsa oikeudenkäynteihin; toteaa, että tällaisen oikeudenkäyntejä koskevan määräysvallan on oltava kantajan ja hänen laillisten edustajiensa vastuulla; huomauttaa, että tällainen määräysvalta rahoitetuissa oikeudenkäynneissä voi olla sekä virallista määräysvaltaa, jota käytetään esimerkiksi sopimusjärjestelyjen kautta, että epävirallista määräysvaltaa, jota käytetään esimerkiksi uhkauksilla peruuttaa rahoitus;

korostaa, että eturistiriitoja voi esiintyä, kun oikeudenkäyntirahoittajien, edustavien yksiköiden, asianajotoimistojen, yhdistäjien, kuten kanteiden keräämiseen ja korvausten jakamiseen tarkoitettujen alustojen, ja sellaisten muiden kanteissa mahdollisesti mukana olevien tahojen välillä, joilla on intressi oikeustapauksen lopputuloksen suhteen, on epäasianmukainen suhde; panee merkille yleistyvän suuntauksen, jossa oikeudenkäyntirahoittajat sopivat asianajotoimistojen rahoittamisesta useissa tulevissa tapauksissa (portfoliorahoitus) (9); suosittaa, että otetaan käyttöön takeita, jotta voidaan estää mahdollisia eturistiriitoja, vahvistaa kantajien oikeudet ja velvoittaa julkistamaan tiedot oikeudenkäyntirahoittajien ja muiden mukana olevien osapuolten suhteesta;

katsoo, että oikeudenkäyntirahoittajien ei pitäisi antaa hylätä rahoitusta saavia asianosaisia missään oikeudenkäynnin vaiheessa, paitsi poikkeuksellisissa ja tiukasti säännellyissä olosuhteissa, sillä tällöin kantajat jäävät yksin vastaamaan kaikista oikeudenkäyntikuluista, vaikka kanne on mahdollisesti nostettu vain rahoittajan mukanaolon vuoksi; korostaa sen vuoksi, että ehdolliseen rahoitukseen perustuvia sopimusjärjestelyjä olisi pidettävä mitättöminä;

10.

katsoo, että aivan kuten kantajien, oikeudenkäyntirahoittajien olisi vastattava vastaajien kuluista, joita aiheutuu silloin, kun kanne ei menesty, kuten maksettaviksi määrätyistä vastapuolen oikeudenkäyntikuluista; korostaa, että sääntelyllä olisi estettävä oikeudenkäyntirahoittajia rajoittamasta vastuutaan kuluista siinä tapauksessa, että kanne ei menesty;

Kannustimet ja takaisinperintää koskevat rajoitukset

11.

katsoo, että lainsäädännössä olisi asetettava rajoituksia sille, minkä osuuden tuomitusta korvauksesta oikeudenkäyntirahoittajat ovat oikeutettuja saamaan silloin, kun kanne menestyy tai tehdään sovintoratkaisu, ja sopimusjärjestelyn perusteella; katsoo, että oikeudenkäyntirahoittajien ja kantajien välisissä järjestelyissä pitäisi vain poikkeuksellisissa olosuhteissa poiketa pääsäännöstä, jonka mukaan kantajille maksetaan vähintään 60 prosenttia bruttomääräisestä korvauksesta tai vahingonkorvauksesta;

Julkistaminen ja läpinäkyvyys

12.

katsoo, että oikeudenkäyntirahoituksen mukanaolo oikeudenkäynnissä olisi tuotava esille läpinäkyvästi, mikä tarkoittaa myös kantajien ja heidän asianajajiensa velvoitteita julkistaa rahoitussopimukset tuomioistuimelle tuomioistuimen aloitteesta tai vastaajan tuomioistuimelle tekemän pyynnön perusteella ja ilmoittaa tuomioistuimelle kaupallisen rahoituksen olemassaolosta sekä rahoittajan henkilöllisyys kyseessä olevassa asiassa; katsoo, että tuomioistuimen olisi ilmoitettava vastaajalle kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoituksen olemassaolosta sekä rahoittajan henkilöllisyys; huomauttaa, että tällä hetkellä tuomioistuimet tai hallintoviranomaiset ja vastaajat eivät useinkaan ole tietoisia siitä, että kanne on kaupallisen toimijan rahoittama;

Valvontaviranomaisten valtuudet ja uudelleentarkastelu tuomioistuimissa ja hallintoviranomaisissa

13.

katsoo, että valvontaviranomaisilla, tuomioistuimilla ja hallintoviranomaisilla olisi oltava valtuudet, tapauksen mukaan kansallisen prosessioikeuden mukaisesti, helpottaa edellä esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi annetun lainsäädännön täytäntöönpanon valvontaa; suosittaa, että perustetaan valitusjärjestelmä, josta ei aiheudu liiallisia kustannuksia tai liiallista hallinnollista rasitetta jäsenvaltioille; katsoo, että valvontaviranomaisilla, tuomioistuimilla ja hallintoviranomaisilla olisi oltava valtuudet, tapauksen mukaan kansallisen prosessioikeuden mukaisesti, puuttua luvan saaneiden oikeudenkäyntirahoittajien väärinkäytöksiin, estämättä kuitenkaan kantajien ja aiottujen edunsaajien oikeussuojan saatavuutta;

Loppuhuomautuksia

14.

pyytää komissiota seuraamaan tiiviisti ja analysoimaan kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoituksen kehitystä jäsenvaltioissa, niin lainsäädäntökehyksen kuin käytännön osalta, kiinnittäen erityistä huomiota direktiivin (EU) 2020/1828 täytäntöönpanoon; pyytää myös komissiota tekemään direktiivin (EU) 2020/1828 soveltamisen määräajan päätyttyä eli 25. kesäkuuta 2023 jälkeen ja mainitun direktiivin vaikutukset huomioon ottaen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla ehdotuksen direktiiviksi kaupallisen kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoitusta koskevien yhteisten vähimmäisvaatimusten vahvistamisesta unionin tasolla liitteenä olevien suositusten mukaisesti;

15.

katsoo, että pyydetyllä ehdotuksella ei ole rahoitusvaikutuksia;

o o

16.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat suositukset komissiolle ja neuvostolle.

(1) EUVL L 262, 7.10.2005, s. 1.

(2) EUVL L 409, 4.12.2020, s. 1.

(3) https://www.biicl.org/documents/1881_StudyontheStateofCollectiveRedress.pdf, s. 19.

(4) https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:52018DC0040&from=FI, s. 10.

(5) Australian parlamentti on todennut, että oikeudenkäyntirahoittajien valta-asema ja vaikutusvalta ryhmäkanteissa johtavat tilanteisiin, joissa niiden taloudelliset edut syrjäyttävät ryhmää edustavan kantajan ja ryhmän jäsenten edut; ks. Australian Law Reform Commission (2019): An Inquiry into Class Action Proceedings and Third-Party Litigation funders, s. 19.

(6) EPRS:n tutkimus (2021): Responsible private funding of litigation. Annex – State of play of the EU private litigation funding landscape and the current EU rules applicable to private litigation funding.

(7) Ks. https://www.biicl.org/documents/1881_StudyontheStateofCollectiveRedress.pdf, s. 269: ”Yleinen käsitys Yhdistyneen kuningaskunnan lähestymistavasta kolmannen osapuolen rahoitukseen oli myönteinen, ja vastaajat arvioivat tällaisen rahoituksen saatavuuden keskeiseksi tekijäksi päätöksessään osallistua kollektiivisiin menettelyihin. Käytännön kokemukset kolmannen osapuolen rahoituksesta ryhmäkanteissa olivat kaiken kaikkiaan positiivisia. Kellään vastaajista ei ollut kokemusta siitä, että jokin organisaatio olisi yrittänyt rahoittaa kannetta kilpailijaa vastaan. Kellään vastaajista ei ollut kokemusta siitä, että rahoittaja olisi avoimesti yrittänyt ohjailla oikeudenkäyntiä, vaikkakin yksi asianajaja kuvaili tilannetta, jossa rahoittaja oli kesken kaiken peruuttanut kanteelta rahoituksen, mikä oli johtanut asiassa ennenaikaiseen sovintoratkaisuun.”

(8) Ks. Australian Law Reform Commission (2019): An Inquiry into Class Action Proceedings and Third-Party Litigation funders, s. 34.

(9) EPRS:n tutkimus (2021): Responsible litigation funding. State of play on the EU private litigation funding landscape and on the current EU rules applicable to private litigation funding, s. 28–29.

PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE:

PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT SUOSITUKSET

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoituksen sääntelystä

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan parlamentin Euroopan komissiolle esittämän pyynnön (1),

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Kaupallisen kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoitus on käytäntö, joka on kehittymässä oikeudenkäyntipalvelumarkkinoiksi ilman, että unionin tasolla on käytössä erityistä lainsäädäntökehystä. Siitä huolimatta, että useissa jäsenvaltioissa on sinne vakituisesti sijoittautuneita ja joko kansallisesti tai yli rajojen toimivia oikeudenkäyntirahoittajia, niihin on tähän mennessä sovellettu erilaisia kansallisia sääntöjä ja käytäntöjä sisämarkkinoilla, joilla on tällä alalla yleisesti ottaen hajanaisia sääntöjä ja kyseessä olevasta jäsenvaltiosta riippuen jopa lainsäädäntötyhjiö. Jäsenvaltioiden erilaiset säännöt ja käytännöt ovat omiaan muodostamaan esteen sisämarkkinoiden toiminnalle. Epäselvyys siitä, millä ehdoilla oikeudenkäyntirahoittajina toimivat kaupalliset kolmannet osapuolet, jäljempänä ”oikeudenkäyntirahoittajat”, voivat toimia, ei ole yhteensopivaa sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kanssa, varsinkin kun otetaan huomioon, että rajat ylittäviä tapauksia voi olla mahdollista rahoittaa vain kolmannen osapuolen kautta, ja kyseiset tapaukset ovat erityisen houkuttelevia oikeudenkäyntirahoittajille. Erot kussakin jäsenvaltiossa sovellettavassa lainsäädäntökehyksessä aiheuttavat riskin oikeussuojan saatavuuteen liittyvästä syrjinnästä kantajien välillä eri jäsenvaltioissa, varsinkin tapauksissa, joissa on rajat ylittävä tekijä, sekä riskin oikeudenkäyntirahoittajien harjoittamasta oikeuspaikkakeinottelusta, johon niiden sijoittautumista koskevien kansallisten sääntöjen, rahoitussopimuksiin sovellettavan lainsäädännön ja kansallisten menettelysääntöjen suotuisuus voisi vaikuttaa.

(2)

Unionin lainsäädännöllä pyritään tasapainottamaan oikeussuojan saatavuus ja asianmukaisten takeiden tarjoaminen menettelyissä osallisina oleville, jotta voidaan estää käyttämästä epäoikeudenmukaisesti hyväksi heidän oikeuttaan oikeussuojakeinoihin. Kun oikeudenkäyntirahoittajat tarjoavat rahoitusta oikeudenkäyntiin vastineeksi siitä, että ne saavat osuuden mahdollisesta tuomitusta korvauksesta, voi syntyä riski siitä, että oikeus ei toteudu. Tähän riskiin sisältyy se, että oikeudenkäyntirahoittajat voivat omia tarkoituksiaan varten ja oman tuottonsa maksimoimiseksi käyttää hyväksi kantajia tai näiden edustamia henkilöitä, mukaan lukien tapauksen mukaan kuluttajat, joiden etuja oikeutetut yksiköt edustavat, jolloin kantajille tai aiotuille edunsaajille jää pienempi osuus mahdollisesta korvauksesta. Riskit voivat olla erityisen vakavia silloin, kun henkilöt, jotka odottavat voivansa hyötyä oikeudenkäynnistä, ovat kuluttajia tai perusoikeuksien loukkausten uhreja, jotka saattavat pitää oikeudenkäyntirahoittajan mukanaoloa tervetulleena, koska tämä on valmis maksamaan menettelyn, ymmärtämättä, että heidän etunsa saattavat jäädä taka-alalle oikeudenkäyntirahoittajan omien etujen hyväksi.

(3)

Vahvistamalla yhteinen unionin kehys vastuullista kaupallisen kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoitusta koskeville vähimmäisvaatimuksille voitaisiin auttaa edistämään oikeussuojan saatavuutta ja varmistamaan asianmukainen yritysten vastuuvelvollisuus. Yritysten ja hyvitystä hakevien kansalaisten välillä on todellakin usein merkittävä taloudellinen epätasapaino, ja kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoitus voi auttaa vähentämään tätä epätasapainoa, jos siihen liittyviä riskejä vähennetään ja tällaisella rahoituksella täydennetään muita toimenpiteitä, joilla poistetaan oikeussuojan saatavuuden esteitä. Tätä varten on olennaisen tärkeää varmistaa tarvittava tasapaino kantajien oikeussuojan saatavuuden parantamisen ja sellaisten asianmukaisten takeiden välillä, joilla vältetään perusteettomat oikeudenkäynnit. Vastuullinen kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoitus voi alentaa kuluja, tehdä niistä ennustettavampia, yksinkertaistaa tarpeettomia menettelyjä ja tarjota tehokkaita palveluja kustannuksin, jotka ovat oikeassa suhteessa riita-asian kohteena oleviin määriin.

(4)

Koska sisämarkkinat helpottavat rajat ylittävän kaupan lisääntymistä, riita-asiat ovat yhä useammin rajat ylittäviä ja oikeudenkäyntirahoittajien toiminta on luonteeltaan maailmanlaajuista, on olemassa mahdollinen riski siitä, että jäsenvaltioiden lähestymistavoissa kaupallisen kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoitukseen liittyviin takeisiin ja tarvittaviin suojatoimiin on huomattavia eroja. Vapaaehtoiset lähestymistavat ovat olleet jossakin määrin menestyksekkäitä, mutta alan toimijoiden enemmistö ei aina noudata niitä, eivätkä muut kuin lainsäädäntötoimenpiteet muutenkaan olisi tarkoituksenmukaisia, kun otetaan huomioon tällaiset huomattavat riskit, jotka kohdistuvat esimerkiksi haavoittuvassa asemassa oleviin väestöryhmiin, kuten kolmansien maiden kansalaisiin.

(5)

Tämän direktiivin tarkoituksena on säännellä kaupallisen kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoitusta eli käytäntöä, jossa kolmansina osapuolina olevat yhteisöt, jotka eivät ole suoraan osallisina riita-asiassa, sijoittavat voittoa saadakseen oikeudenkäyntiin, yleensä vastineeksi siitä, että ne saavat tietyn prosenttiosuuden mahdollisesta korvauksesta, jäljempänä ”kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoitus”. Kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoitus kattaa tilanteet, joissa kaupallinen toimija sijoittaa voittoa saadakseen ja toimii edistääkseen liiketoimintaetujaan; se ei näin ollen sisällä varojen tarjoamista oikeudenkäynnin tukemiseen hyväntekeväisyyspohjalta tai lahjoitusten perusteella, jolloin rahoittaja pyrkii yksinkertaisesti saamaan takaisin aiheutuneet kustannukset, tai vastaavaa toimintaa, jota harjoitetaan yleisen edun puolesta (pro bono publico). Tämän direktiivin tarkoituksena on myös vahvistaa takeet yhtäältä oikeussuojan tehokkaan saatavuuden ja riita-asian osapuolten etujen suojaamisen varmistamiseksi ja toisaalta eturistiriitojen, perusteettomien oikeudenkäyntien ja oikeudenkäyntirahoittajille jaettavien suhteettomien rahallisten korvausten estämiseksi.

(6)

Termi ”oikeudenkäyntirahoittaja” olisi ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan mitä tahansa yritystä, joka ei ole menettelyn osapuoli mutta joka tekee siihen liittyvän kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoitussopimuksen, jäljempänä ”kolmannen osapuolen rahoitussopimus”. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti ”yrityksen” käsite kattaa jokaisen yksikön, joka harjoittaa taloudellista toimintaa, riippumatta sen oikeudellisesta muodosta ja rahoitustavasta, ja siten käsite kattaa jokaisen oikeushenkilön, mukaan lukien sen emoyritykset, tytäryritykset tai sidosyritykset, ja voi käsittää myös ammattimaiset oikeudenkäyntirahoituksen tarjoajat, rahoituspalvelujen tarjoajat, vaadehallintayritykset tai muut palveluntarjoajat. Oikeudenkäyntirahoittajan käsitteeseen ei ole tarkoitus sisällyttää asianajajia, jotka edustavat oikeudenkäynnin asianosaista, tai tällaisen asianosaisen säänneltyjä vakuutuspalvelujen tarjoajia.

(7)

Jäsenvaltioiden oikeusperinteiden ja itsemääräämisoikeuden mukaisesti on kunkin jäsenvaltion tehtävä määrittää, olisiko oikeudenkäyntirahoituksen tarjoaminen sallittava sen omassa oikeusjärjestelmässä ja missä määrin se olisi sallittava. Jos jäsenvaltiot päättävät sallia tällaisen kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoituksen, tässä direktiivissä säädetään rahoitusta saavien kantajien suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista, jotta niitä, jotka voisivat turvautua oikeudenkäyntirahoitukseen unionissa, koskee vähimmäistason suoja, joka on yhtenäinen kaikkialla unionissa.

(8)

Jäsenvaltiot, joissa oikeudenkäyntikulut saattavat muodostaa merkittävän esteen oikeussuojan saatavuudelle, haluavat kuitenkin ehkä harkita sellaisen lainsäädännön käyttöönottoa, jolla mahdollistetaan kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoitus, ja niiden olisi tässä tapauksessa vahvistettava selkeitä edellytyksiä ja takeita, jotka ovat tämän direktiivin mukaisia. Tätä direktiiviä ei sovelleta yksinomaan edustajakanteisiin, mutta jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on varmistaa, että edustajakanteisiin liittyvät oikeudenkäyntikulut eivät estä oikeutettuja yksiköitä tosiasiallisesti käyttämästä oikeuttaan hakea hyvitystä direktiivin (EU) 2020/1828 ja erityisesti sen 20 artiklan mukaisesti.

(9)

Jos kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoitustoiminta sallitaan, jäsenvaltioiden riippumattomien hallintoelinten ylläpitämä oikeudenkäyntirahoittajien lupa- ja valvontajärjestelmä on tarpeen sen varmistamiseksi, että tällaiset oikeudenkäyntirahoittajat täyttävät tässä direktiivissä säädetyt vähimmäisperusteet ja -vaatimukset. Oikeudenkäyntirahoittajia olisi valvottava tavalla, joka vastaa rahoituspalvelujen tarjoajiin sovellettavaa voimassa olevaa toiminnan vakauden valvontajärjestelmää.

(10)

Unionissa toimivat oikeudenkäyntirahoittajat olisi velvoitettava harjoittamaan liiketoimintaansa unionista käsin, saamaan lupa unionissa ja tekemään kolmannen osapuolen rahoitussopimuksensa menettelyjäsenvaltion lainsäädännön tai, jos kyseessä on eri jäsenvaltio, kantajan tai aiottujen edunsaajien jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jotta voidaan varmistaa, että unionin ja kansallisen lainsäädännön mukainen valvonta on asianmukaista.

(11)

Unionissa toimivilla valvontaviranomaisilla, jotka myöntävät lupia harjoittaa kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoitustoimintaa, olisi oltava valtuudet vaatia, että oikeudenkäyntirahoittajat noudattavat tässä direktiivissä säädettyjä vähimmäisperusteita. Tällaisiin perusteisiin olisi sisällyttävä säännöksiä, jotka koskevat salassapitovelvollisuutta, riippumattomuutta, hallinnointitapaa, läpinäkyvyyttä, omien varojen riittävyyttä sekä kantajiin ja aiottuihin edunsaajiin kohdistuvan fidusiaarisen velvollisuuden noudattamista. Valvontaviranomaisilla olisi oltava valtuudet antaa tarvittavat määräykset, mukaan lukien valtuudet vastaanottaa oikeudenkäyntirahoittajilta lupahakemuksia ja päättää niistä, kerätä tarvittavat tiedot, myöntää, evätä, keskeyttää tai peruuttaa lupa taikka asettaa oikeudenkäyntirahoittajalle mikä tahansa ehto, rajoitus tai seuraamus sekä tutkia ilman aiheetonta viivytystä minkä tahansa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, lukuun ottamatta vastaajaa, niiden lainkäyttöalueella toimintaa harjoittavaa oikeudenkäyntirahoittajaa vastaan tekemät valitukset. Asiaankuuluvan tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen olisi käsiteltävä vastaajan vireillä olevan oikeudenkäynnin aikana esille ottamat oikeudenkäyntirahoittajaa koskevat huolenaiheet.

(12)

Jäsenvaltioiden olisi muiden luvan myöntämisperusteiden ohella vaadittava oikeudenkäyntirahoittajia osoittamaan, että niillä on riittävästi pääomaa taloudellisten velvoitteidensa täyttämiseksi. Omien varojen riittävyyttä koskevien vaatimusten puuttuminen aiheuttaa riskin siitä, että riittämättömästi pääomitettu oikeudenkäyntirahoittaja tekee kolmannen osapuolen rahoitussopimuksen eikä ole halukas tai kykenevä myöhemmin kattamaan sen oikeudenkäynnin kuluja, jota se oli sopinut tukevansa, mukaan lukien kulut tai palkkiot, jotka ovat tarpeen menettelyn viemiseksi päätökseen, tai sen maksettaviksi määrätyt vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Tämä voi aiheuttaa oikeudenkäyntirahoittajiin turvautuville kantajille huomattavien odottamattomien taloudellisten tappioiden riskin sekä riskin siitä, että muuten menestymiskelpoisesta menettelystä luovutaan oikeudenkäyntirahoittajan liiketoimintaolosuhteiden tai -päätösten takia.

(13)

Oikeudenkäyntirahoittajilla olisi oltava sitova velvollisuus toimia oikeudenmukaisesti, läpinäkyvästi, tehokkaasti sekä kantajien ja kanteiden aiottujen edunsaajien edun mukaisesti. Kun vaatimusta kantajien ja aiottujen edunsaajien etujen asettamisesta oikeudenkäyntirahoittajan omien etujen edelle ei ole, voi aiheutua riski siitä, että menettelyä ohjataan tavalla, joka viime kädessä palvelee oikeudenkäyntirahoittajan eikä kantajan etuja.

(14)

Tämän direktiivin vaatimusten kiertämisen estämiseksi sellaisten oikeudenkäyntirahoittajien kanssa tehdyillä sopimuksilla, joilla ei ole tarvittavaa lupaa, ei saisi olla oikeusvaikutusta. Taakan tarvittavien lupien hankkimisesta olisi oltava oikeudenkäyntirahoittajilla itsellään, ja sen vuoksi kantajille ja aiotuille edunsaajille olisi korvattava haitta, joka aiheutuu siitä, ettei oikeudenkäyntirahoittajalla ole tarvittavaa lupaa.

(15)

Tällä direktiivillä olisi säänneltävä oikeudenkäyntirahoittajien toimintaa, mutta se ei saisi vaikuttaa muihin sääntelyvelvoitteisiin tai -järjestelmiin, kuten mahdollisesti sovellettaviin rahoituspalvelujen tarjoamista koskeviin voimassa oleviin sääntöihin, ja siinä olisi myös kunnioitettava jäsenvaltioiden oikeusperinteitä, niiden itsemääräämisoikeutta ja niiden päätöksiä siitä, onko niiden kansallisissa oikeusjärjestelmissä tarkoituksenmukaista sallia oikeudenkäyntirahoitus.

(16)

Tämän direktiivin johdonmukaisen soveltamisen helpottamiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden valvontaviranomaiset soveltavat tätä direktiiviä tiiviissä yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten kanssa. Valvontaviranomaisten välinen koordinointi olisi järjestettävä unionin tasolla, jotta vältetään valvontavaatimusten erot, jotka voisivat vaarantaa sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan.

(17)

Komission olisi koordinoitava valvontaviranomaisten toimintaa ja helpotettava sopivan yhteistyöverkoston luomista tätä tarkoitusta varten. Valvontaviranomaisten olisi voitava kuulla komissiota tarvittaessa, ja komission olisi voitava antaa valvontaviranomaisille ohjeita, suosituksia, parhaita käytäntöjä koskevia tiedonantoja tai neuvoa-antavia lausuntoja tämän direktiivin soveltamisesta sekä tämän direktiivin täytäntöönpanoon liittyvistä ilmeisistä epäjohdonmukaisuuksista. Valvontaviranomaisten olisi koordinoinnin helpottamiseksi jaettava tietoja toiminnastaan komission kanssa, mukaan lukien tietojen jakaminen kaikista tehdyistä päätöksistä ja oikeudenkäyntirahoittajista, joille ne ovat myöntäneet luvan.

(18)

Jotta voitaisiin helpottaa rajat ylittävien oikeudenkäyntirahoituspalvelujen tarjoamista niissä jäsenvaltioissa, joissa se sallitaan kansallisen lainsäädännön nojalla, jäsenvaltioiden olisi voitava tehdä yhteistyötä ja jakaa tietoja ja parhaita käytäntöjä ja ne olisi velvoitettava ottamaan kaikilta osin huomioon toistensa lupapäätökset. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kattavat ja selkeät tiedot ja ohjeet kanteiden rahoitusvaihtoehtojen olemassaolosta sekä kanteiden rahoitukseen sovellettavista ehdoista ja vaatimuksista ovat täysin ja vapaasti kaikkien sellaisten kansalaisten saatavilla, jotka saattaisivat hakea hyvitystä, mukaan lukien kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat ryhmät. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 56 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden olisi vastavuoroisesti tunnustettava aiemmat luvat ja sen vuoksi myönnettävä automaattisesti lupa alueellaan toimiville oikeudenkäyntirahoittajille, joille on myönnetty lupa toimia toisessa jäsenvaltiossa, edellyttäen, että alkuperäinen lupa on yhä voimassa. Jos vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomainen on tietoinen sääntöjenvastaisuuksista oikeudenkäyntirahoittajan toiminnassa, sen olisi ilmoitettava asiasta suoraan vastaavalle valvontaviranomaiselle.

(19)	Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että oikeudenkäyntirahoittaja ei vaikuta epäasianmukaisesti kyseessä olevaa oikeudenkäyntiä koskeviin päätöksiin, mukaan lukien sovintoa koskevat päätökset, tai käytä niissä määräysvaltaa tavalla, joka olisi vahingoksi kyseessä olevan kanteen kantajien eduille.

(20)

Jotta voitaisiin korjata tietämyksen tai resurssien epätasapaino oikeudenkäyntirahoittajan ja kantajan välillä, tuomioistuinten tai hallintoviranomaisten olisi kolmannen osapuolen rahoitussopimuksen soveltuvuutta arvioidessaan otettava huomioon tällaisten sopimusten selkeyden ja läpinäkyvyyden aste sekä se, missä määrin mahdolliset riskit ja hyödyt on esitetty läpinäkyvästi kantajille tai kantajien edustamille tahoille ja nämä ovat tietoisesti hyväksyneet ne.

(21)	Kolmannen osapuolen rahoitussopimukset olisi esitettävä kantajille kielellä, jota nämä ymmärtävät, ja niissä olisi esitettävä selkeästi ja asianmukaisin termein mahdollisten lopputulosten kirjo sekä riskit ja asiaankuuluvat rajoitukset.

(22)

Oikeudenkäyntirahoittajien ja kolmannen osapuolen rahoitussopimusten asianmukaista valvontaa ei voida varmistaa, jos oikeudenkäyntirahoittajilla ei ole velvoitteita olla toimintansa suhteen läpinäkyviä. Tähän sisältyy läpinäkyvyys suhteessa tuomioistuimiin tai hallintoviranomaisiin, vastaajiin ja kantajiin. Sen vuoksi olisi säädettävä velvoitteista ilmoittaa asiaankuuluvalle tuomioistuimelle tai hallintoviranomaiselle kaupallisen rahoituksen olemassaolosta sekä rahoittajan henkilöllisyys sekä julkistaa kolmannen osapuolen rahoitussopimukset kaikilta osin tuomioistuimille tai hallintoviranomaisille niiden pyynnöstä tai vastaajan tuomioistuimelle tekemän pyynnön perusteella, jollei asianmukaisista rajoituksista tarvittavan luottamuksellisuuden suojelemiseksi muuta johdu. Tuomioistuimilla tai hallintoviranomaisilla olisi oltava valtuudet saada asiaankuuluvat tiedot kaikesta niiden vastuulla olevan oikeudenkäynnin kannalta merkityksellisestä kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoitustoiminnasta. Lisäksi tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen olisi tuotava vastaajien tietoon kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoituksen olemassaolo sekä rahoittajan henkilöllisyys.

(23)

Tuomioistuimilla tai hallintoviranomaisilla olisi silloin, kun kolmannen osapuolen rahoitussopimus on niissä nostetun kanteen kannalta merkityksellinen, oltava valtuudet arvioida, noudatetaanko kolmannen osapuolen rahoitussopimuksessa tätä direktiiviä, ja 16 artiklan mukaisesti tarkastella sitä uudelleen tarvittaessa, joko menettelyn asianosaisen pyynnöstä tai tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen aloitteesta taikka sen jälkeen, kun niissä on nostettu kanne valvontaviranomaisen hallinnollisesta päätöksestä, josta on tullut lainvoimainen.

(24)

Oikeudenkäyntirahoittajien olisi otettava käyttöön sisäiset hyvän hallinnointitavan prosessit, jotta vältetään eturistiriidat oikeudenkäyntirahoittajan ja kantajien välillä. Läpinäkyvyysvaatimusten noudattamisella olisi varmistettava, että kantajat ovat täysin tietoisia mistä tahansa suhteesta, joka oikeudenkäyntirahoittajalla voi olla vastaajiin, asianajajiin, muihin oikeudenkäyntirahoittajiin tai muihin asiassa osallisina oleviin kolmansiin osapuoliin ja joka saattaisi aiheuttaa tosiasiallisen tai mielletyn ristiriidan.

(25)

Oikeudenkäyntirahoittajat eivät saisi missään tapauksessa vaatia epäoikeudenmukaista, suhteetonta tai kohtuutonta korvausta kantajien kustannuksella. Tuomioistuimilla tai hallintoviranomaisilla olisi oltava valtuudet arvioida niissä nostetun kanteen kannalta merkityksellisiä kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoitussopimuksia, ottaen huomioon olosuhteet ja taustatekijät, joiden vallitessa sopimus on tehty, jotta voidaan tehokkaasti määrittää, onko se oikeudenmukainen ja noudatetaanko siinä tätä direktiiviä ja kaikkea asiaan liittyvää unionin ja kansallista lainsäädäntöä.

(26)

Jos oikeudenkäyntirahoittajat voivat kolmannen osapuolen rahoitussopimusten nojalla saada tietyn osuuden korvauksesta tai tiettyjä palkkioita ensisijaisesti kantajille tuomittuun korvaukseen nähden, saatavilla oleva korvaus voi pienentyä niin, että siitä jää kantajille vain vähän tai ei mitään. Sen vuoksi kolmannen osapuolen rahoitussopimuksissa olisi aina varmistettava, että korvaus maksetaan ensin kantajalle eli että kantajan oikeus on ensisijainen rahoittajan oikeuteen nähden. Oikeudenkäyntirahoittajat eivät saisi vaatia, että niiden oma korvaus on ensisijainen.

(27)

Koska joissakin jäsenvaltioissa oikeudenkäyntirahoittajien saama osuus mahdollisesti tuomitusta korvauksesta voi pienentää kantajien mahdollisesti saamaa hyvitystä, tuomioistuinten tai hallintoviranomaisten olisi valvottava kyseisen osuuden arvoa ja suuruutta, jotta estetään suhteettomien rahallisten korvausten jakaminen oikeudenkäyntirahoittajille. Kun oikeudenkäyntirahoittajan vaatima osuus korvauksesta pienentäisi kantajien ja aiottujen edunsaajien saatavilla olevan korvauksen, mukaan lukien kaikki vahingonkorvaukset, kulut, palkkiot ja muut menot, 60 prosenttiin tai sitä alemmaksi, tämä olisi katsottava epäoikeudenmukaiseksi ja todettava pätemättömäksi, jollei poikkeuksellisista olosuhteista muuta johdu.

(28)

Olisi otettava käyttöön lisäehtoja sen varmistamiseksi, että oikeudenkäyntirahoittajat eivät vaikuta epäasianmukaisesti kantajien päätöksiin menettelyn kuluessa eli eivät toimi tavalla, joka hyödyttäisi oikeudenkäyntirahoittajaa itseään kantajan kustannuksella. Oikeudenkäyntirahoittajat eivät etenkään saisi vaikuttaa epäasianmukaisesti päätöksiin siitä, miten asiaa ajetaan, mitkä edut ovat ensisijaisia tai olisiko kantajien hyväksyttävä tietty lopputulos, korvaus tai sovintoratkaisu vai ei.

(29)

Oikeudenkäyntirahoittajien ei pitäisi sallia peruuttaa rahoitusta, jonka ne ovat sopineet tarjoavansa, paitsi tässä direktiivissä tai tämän direktiivin nojalla annetussa kansallisessa lainsäädännössä säädetyissä rajoitetuissa olosuhteissa, jotta rahoitusta ei peruutettaisi missään oikeudenkäynnin vaiheessa kantajien tai aiottujen edunsaajien haitaksi oikeudenkäyntirahoittajan liiketoimintaetujen tai kannustimien muuttuessa.

(30)

Jos oikeudenkäyntirahoittajat ovat tukeneet tai rahoittaneet menettelyjä, jotka eivät menesty, niiden olisi yhdessä kantajien kanssa vastattava vastaajille aiheuttamistaan vastapuolen oikeudenkäyntikuluista, joita tuomioistuimet tai hallintoviranomaiset voivat tuomita maksamaan. Tuomioistuimille tai hallintoviranomaisille olisi annettava riittävät valtuudet varmistaa tällaisen velvoitteen vaikuttavuus, eikä kolmannen osapuolen rahoitussopimuksissa saisi sulkea pois vastuuta tällaisista vastapuolen oikeudenkäyntikuluista.

(31)

Jäsenvaltioiden tuomioistuimilla tai hallintoviranomaisilla olisi oltava oikeus tuomita maksamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kansallisen lainsäädännön mukaisesti, myös tukeutumalla asian kannalta merkitykselliseen tieteelliseen, tilastolliseen tai tekniseen näyttöön taikka tukeutumalla asiantuntijoihin, asessoreihin tai verokirjanpitäjiin, sen mukaan, mikä on menettelyn olosuhteissa tarkoituksenmukaista.

(32)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Tätä direktiiviä olisi näin ollen tulkittava ja sovellettava kyseisten oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti, mukaan lukien ne, jotka koskevat oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen sekä oikeutta puolustukseen.

(33)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli varmistaa oikeudenkäyntirahoittajiin ja niiden toimintaan sovellettavien jäsenvaltioiden sääntöjen yhdenmukaistamista ja siten mahdollistaa oikeussuojan saatavuutta sekä ottaa käyttöön rahoitusta saavien kantajien ja aiottujen edunsaajien oikeuksien suojaamista kokonaan tai osittain kolmannen osapuolen rahoitussopimuksilla rahoitetuissa menettelyissä koskevia yhteisiä vähimmäisvaatimuksia, joita sovelletaan kaikissa jäsenvaltioissa, joissa oikeudenkäyntirahoitus sallitaan, koska oikeudenkäyntirahoittajat voivat toimia useissa jäsenvaltioissa ja niihin sovelletaan erilaisia kansallisia sääntöjä ja käytäntöjä, vaan tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, kun otetaan huomioon kehittymässä olevien kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoitusmarkkinoiden laajuus sekä tarve välttää eriäviä sääntöjä ja käytäntöjä, jotka ovat omiaan muodostamaan esteen sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle, ja kansallisia sääntöjä optimoimaan pyrkivien oikeudenkäyntirahoittajien harjoittamaa oikeuspaikkakeinottelua. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(34)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I luku

Yleiset säännökset

1 artikla

Kohde ja tarkoitus

Tässä direktiivissä vahvistetaan oikeudenkäyntirahoittajina toimiviin kaupallisiin kolmansiin osapuoliin ja niiden luvalliseen toimintaan sovellettavat vähimmäissäännöt sekä säädetään kehyksestä, jolla tuetaan ja suojataan rahoitusta saavia kantajia ja aiottuja edunsaajia, mukaan lukien tapauksen mukaan ne, joiden etuja edustavat oikeutetut yksiköt, kokonaan tai osittain kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoituksella rahoitetuissa menettelyissä. Siinä vahvistetaan takeet eturistiriitojen, perusteettomien oikeudenkäyntien ja oikeudenkäyntirahoittajille jaettavien suhteettomien rahallisten korvausten estämiseksi samalla, kun varmistetaan, että kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoituksella asianmukaisesti mahdollistetaan kantajille ja aiotuille edunsaajille oikeussuojan saatavuus ja varmistetaan yritysten vastuuvelvollisuus.

2 artikla

Soveltamisala

Tätä direktiiviä sovelletaan oikeudenkäyntirahoittajina toimiviin kaupallisiin kolmansiin osapuoliin, jäljempänä ”oikeudenkäyntirahoittajat”, ja kaupallisen kolmannen osapuolen rahoitussopimuksiin, jäljempänä ”kolmannen osapuolen rahoitussopimukset”, kanteiden luonteesta riippumatta. Se ei vaikuta voimassa olevaan kansainväliseen, unionin ja kansalliseen oikeuteen, jonka nojalla kanteita voidaan nostaa, eikä etenkään kuluttajien yhteisten etujen suojaamista, ympäristönsuojelua ja maksukyvyttömyysmenettelyjä tai korvausvastuuta koskevaan oikeuteen.

3 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

”oikeudenkäyntirahoittajalla” kaupallista yritystä, joka tekee menettelyyn liittyvän kolmannen osapuolen rahoitussopimuksen, vaikka se ei ole menettelyn asianosainen eikä menettelyn asianosaista edustava asianajaja tai muu laillinen edustaja eikä menettelyn asianosaisen säänneltyjen vakuutuspalvelujen tarjoaja, ja jonka ensisijaisena tavoitteena on saada tuottoa tekemälleen sijoitukselle tarjoamalla kyseiseen menettelyyn liittyvää rahoitusta tai saada kilpailuetu tietyillä markkinoilla;

b)	”kantajalla” luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka panee tai aikoo panna vireille menettelyn toista asianosaista vastaan tuomioistuimessa tai hallintoviranomaisessa;

c)	”tuomioistuimella tai hallintoviranomaisella” toimivaltaista tuomioistuinta, hallintoviranomaista, välityselintä tai muuta elintä, jonka tehtävänä on ratkaista menettely kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

d)	”aiotulla edunsaajalla” henkilöä, joka on oikeutettu saamaan osuuden menettelyssä tuomitusta korvauksesta ja jonka etuja menettelyssä edustaa rahoitusta saava kantaja tai edustajakanteiden yhteydessä kanteen mainitun henkilön puolesta nostava kantajana toimiva oikeutettu yksikkö;

e)	”menettelyllä” kotimaista tai rajat ylittävää siviili- tai kauppaoikeudellista riita-asiaa taikka mitä tahansa vapaaehtoista välimiesmenettelyä tai vaihtoehtoista riidanratkaisujärjestelmää, jonka avulla riita-asiaan haetaan hyvitystä tuomioistuimessa tai hallintoviranomaisessa unionissa;

f)	”oikeutetulla yksiköllä” kuluttajien etuja edustavaa järjestöä, joka on nimetty oikeutetuksi yksiköksi direktiivin (EU) 2020/1828 nojalla;

g)	”valvontaviranomaisella” viranomaista, jonka jäsenvaltio on nimennyt olemaan vastuussa lupien myöntämisestä oikeudenkäyntirahoittajille tai tällaisten lupien keskeyttämisestä tai peruuttamisesta sekä oikeudenkäyntirahoittajien toiminnan valvonnasta;

”kolmannen osapuolen rahoitussopimuksella” sopimusta, jossa oikeudenkäyntirahoittaja sopii rahoittavansa oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osittain vastineeksi siitä, että se saa osuuden kantajalle määrätystä rahallisesta korvauksesta tai kanteen menestyessä maksettavan palkkion, jolloin oikeudenkäyntirahoittajalle maksetaan takaisin sen tarjoama rahoitus ja soveltuvin osin katetaan sen palkkio tarjotusta palvelusta, kokonaan tai osittain menettelyn lopputuloksen perusteella. Tämä määritelmä kattaa kaikki sopimukset, joissa sovitaan tällaisesta korvauksesta, riippumatta siitä, tarjotaanko sopimusta riippumattomana palveluna vai toteutetaanko se ostamalla tai siirtämällä kanne.

II luku

Oikeudenkäyntirahoittajien toiminnan hyväksyminen unionissa

4 artikla

Lupajärjestelmä

1. Jäsenvaltiot voivat päättää kansallisen lainsäädännön mukaisesti, voidaanko niiden lainkäyttöalueella tarjota menettelyihin liittyviä kolmannen osapuolen rahoitussopimuksia niiden alueella asuvien kantajien tai aiottujen edunsaajien hyväksi.

2. Jos kolmannen osapuolen rahoitustoiminta sallitaan, jäsenvaltioiden on luotava järjestelmä lupien myöntämiseksi oikeudenkäyntirahoittajille ja niiden toiminnan valvomiseksi niiden alueella. Tähän järjestelmään on sisällyttävä sellaisen riippumattoman valvontaosaston tai -viranomaisen nimeäminen, jonka tehtävänä on lupien myöntäminen oikeudenkäyntirahoittajille tai tällaisten lupien keskeyttäminen tai peruuttaminen sekä oikeudenkäyntirahoittajien toiminnan valvonta.

3. Tässä artiklassa säädettyä lupajärjestelmää sovelletaan ainoastaan sellaiseen toimintaan, joka liittyy oikeudenkäyntirahoittajien harjoittamaan kolmannen osapuolen rahoitussopimusten tarjoamiseen. Jos oikeudenkäyntirahoittajat ovat myös toisen viranomaisen unionissa valvomien muiden oikeudellisten palvelujen, rahoituspalvelujen tai vaadehallintapalvelujen tarjoajia, tämä direktiivi ei rajoita näiden muiden palvelujen osalta mahdollisesti olemassa olevan valvonta- ja lupajärjestelmän soveltamista.

5 artikla

Luvan myöntämisehdot

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaiset myöntävät tai jatkavat lupia kotimaisen tai rajat ylittävän oikeudenkäynnin tai muun menettelyn osalta ainoastaan sellaisille oikeudenkäyntirahoittajille, jotka noudattavat tätä direktiiviä ja täyttävät kansallisessa lainsäädännössä mahdollisesti säädettyjen soveltuvuusperusteiden tai muiden perusteiden lisäksi vähintään seuraavat perusteet:

a)	ne harjoittavat liiketoimintaansa jäsenvaltiossa sijaitsevan rekisteröidyn kotipaikan kautta ja hakevat ja uusivat lupaa tuossa samassa jäsenvaltiossa;

b)	ne sitoutuvat tekemään kolmannen osapuolen rahoitussopimuksia, joihin sovelletaan aiotun menettelyn jäsenvaltion lainsäädäntöä tai, jos kyseessä on eri jäsenvaltio, kantajan tai aiottujen edunsaajien jäsenvaltion lainsäädäntöä;

ne osoittavat valvontaviranomaista tyydyttävällä tavalla, että niillä on käytössä menettelyt ja hallinnointirakenteet sen varmistamiseksi, että ne noudattavat jatkuvasti tätä direktiiviä sekä tässä direktiivissä säädettyjä läpinäkyvyysvaatimuksia ja fidusiaarisuhteita, ja ne ovat ottaneet käyttöön sisäisiä menettelyjä estääkseen eturistiriidan itsensä ja vastaajien välillä menettelyissä, joissa oikeudenkäyntirahoittaja on mukana;

d)	ne täyttävät 6 artiklassa säädetyt omien varojen riittävyyttä koskevat vaatimukset; ja

e)	ne osoittavat valvontaviranomaista tyydyttävällä tavalla, että niillä on käytössä hallinnointirakenteet ja menettelyt sen varmistamiseksi, että 7 artiklassa säädetty fidusiaarinen velvollisuus täytetään ja sitä kunnioitetaan.

2. Jäsenvaltioiden on vastavuoroisesti tunnustettava oikeudenkäyntirahoittajalle toisessa jäsenvaltiossa annettu lupa ja siten ilman eri toimenpiteitä annettava niiden toimia alueellaan edellyttäen, että alkuperäinen lupa on edelleen voimassa.

3. Edellä olevan 4 artiklan nojalla perustettu lupajärjestelmä ei rajoita rahoituspalvelujen tarjoamista, sijoitustoimintaa tai kuluttajansuojaa koskevan unionin lainsäädännön soveltamista.

6 artikla

Omien varojen riittävyys

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaisilla on valtuudet tarkistaa, voiko oikeudenkäyntirahoittajilla olla jatkuvasti käytettävissään riittävät rahoitusvarat niiden kolmannen osapuolen rahoitussopimusten mukaisten velvoitteiden täyttämiseksi. Valvontaviranomaisten on erityisesti varmistettava, että oikeudenkäyntirahoittajilla on valmiudet

a)	maksaa kaikki niiden kolmannen osapuolen rahoitussopimuksista johtuvat velat, kun ne erääntyvät ja tulevat maksettaviksi; ja

b)	rahoittaa niiden menettelyjen kaikki vaiheet, joihin ne ovat sitoutuneet, mukaan lukien tuomioistuinkäsittely ja mahdollinen myöhempi muutoksenhaku.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeudenkäyntirahoittajien annetaan osoittaa, että ne täyttävät 1 kohdassa säädetyt perusteet, antamalla todistus tai vakuutus siitä, että vakuutusjärjestelmä kattaa tarvittaessa täysimääräisesti kaikki 1 kohdassa tarkoitetut kulut.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaisilla on valtuudet tarkistaa, voiko oikeudenkäyntirahoittajilla olla jatkuvasti pääsy vähimmäislikviditeettiin, joka tarvitaan kaikkien ennakoitavissa olevien vastapuolen oikeudenkäyntikulujen maksamiseksi täysimääräisesti kaikissa niiden rahoittamissa menettelyissä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden tuomioistuimet tai hallintoviranomaiset voivat pyytää oikeudenkäyntirahoittajia antamaan vakuuden kulujen maksamisesta kansallisessa lainsäädännössä sallitussa muodossa, jos kantaja sitä pyytää perusteltujen erityisten huolenaiheiden vuoksi.

4. Jäsenvaltiot voivat perustaa erityisen vakuutusrahaston, joka kattaa kaikki oikeudenkäyntiin vilpittömässä mielessä osallistuneiden kantajien jäljellä olevat kulut siinä tapauksessa, että oikeudenkäyntirahoittajasta tulee maksukyvytön oikeudenkäynnin aikana. Jos jäsenvaltio perustaa tällaisen rahaston, mainitun jäsenvaltion on varmistettava, että sitä hallinnoidaan julkisesti ja se rahoitetaan luvan saaneiden oikeudenkäyntirahoittajien maksamilla vuotuisilla maksuilla.

7 artikla

Fidusiaarinen velvollisuus

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaisilla on valtuudet tarkistaa, että oikeudenkäyntirahoittajilla on käytössä hallinnointirakenteet ja sisäiset menettelyt sen varmistamiseksi, että niiden tekemät kolmannen osapuolen rahoitussopimukset perustuvat fidusiaarisuhteeseen ja ne sitoutuvat näiden sopimusten nojalla toimimaan oikeudenmukaisesti ja läpinäkyvästi ja noudattamaan fidusiaarista huolellisuusvelvollisuutta, jonka mukaan niiden on toimittava kantajan etujen mukaisesti.

2. Jos kantaja aikoo nostaa kanteen muiden puolesta menettelyssä, kuten silloin, kun kantaja on kuluttajia edustava oikeutettu yksikkö, oikeudenkäyntirahoittajalla on oltava fidusiaarinen velvollisuus tällaisia aiottuja edunsaajia kohtaan. Oikeudenkäyntirahoittajat ovat velvollisia toimimaan fidusiaarisen velvollisuutensa kanssa johdonmukaisella tavalla koko menettelyn ajan. Jos oikeudenkäyntirahoittajan etujen ja kantajien tai aiottujen edunsaajien etujen välillä on ristiriita, oikeudenkäyntirahoittajan on sitouduttava asettamaan kantajien tai aiottujen edunsaajien edut omien etujensa edelle.

III luku

Valvontaviranomaisten valtuudet ja niiden välinen koordinointi

8 artikla

Valvontaviranomaisten valtuudet

1. Jos kolmannen osapuolen rahoitussopimukset sallitaan 4 artiklan mukaisesti, jäsenvaltioiden on säädettävä, että riippumaton julkinen valvontaviranomainen on vastuussa sellaisten sen lainkäyttöalueelle sijoittautuneiden oikeudenkäyntirahoittajien lupien valvonnasta, jotka tarjoavat kolmannen osapuolen rahoitussopimuksia kantajille ja aiotuille edunsaajille sen lainkäyttöalueella tai osallistuvat menettelyyn sen lainkäyttöalueella.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytössä on valitusmenettely kenelle tahansa luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, joka haluaa tuoda valvontaviranomaisessa esille huolenaiheita sen suhteen, noudattaako oikeudenkäyntirahoittaja tämän direktiivin ja sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisia velvoitteitaan.

3. Sen estämättä, mitä 2 kohdassa tarkoitetusta valitusmenettelystä on säädetty, kun vireillä on oikeudenkäynti, jossa oikeudenkäyntirahoittaja on mukana, toimivaltaisen tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen on käsiteltävä 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti vastaajan tällaisessa menettelyssä esille tuomat huolenaiheet sen suhteen, onko oikeudenkäyntirahoittaja noudattanut tämän direktiivin ja sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisia velvoitteitaan.

4. Kullakin valvontaviranomaisella on erityisesti valtuudet ja velvoite

a)	vastaanottaa oikeudenkäyntirahoittajilta lupahakemuksia ja tietoja, jotka ovat tarpeen kyseisten hakemusten käsittelemiseksi, ja tehdä päätös tällaisista hakemuksista hyvissä ajoin;

b)	tehdä tarvittavat päätökset luvan myöntämiseksi lupaa hakeneelle oikeudenkäyntirahoittajalle tai sen epäämiseksi tältä tai ehtojen, rajoitusten tai seuraamusten määräämiseksi luvan saaneelle oikeudenkäyntirahoittajalle;

c)	päättää oikeudenkäyntirahoittajan soveltuvuudesta ja kelpoisuudesta, myös ottamalla huomioon tämän kokemuksen, maineen, sisäiset prosessit eturistiriitojen välttämiseksi ja ratkaisemiseksi ja tietämyksen;

d)	julkaista verkkosivustollaan b alakohdan nojalla tehdyt päätökset, liikesalaisuuden asianmukaisesti huomioon ottaen;

arvioida vähintään kerran vuodessa, noudattaako luvan saanut oikeudenkäyntirahoittaja edelleen 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja luvan myöntämisperusteita, ja varmistettava, että tällainen lupa keskeytetään tai peruutetaan, jos oikeudenkäyntirahoittaja ei enää noudata yhtä tai useampaa näistä perusteista. Tällainen keskeyttäminen tai peruuttaminen ei vaikuta niiden menettelyjen kantajien ja edunsaajien oikeuksiin, joissa rahoittaja mahdollisesti on mukana; ja

f)	vastaanottaa ja tutkia 9 artiklassa tarkoitetun järjestelmän nojalla valituksia, jotka koskevat oikeudenkäyntirahoittajan toimintaa ja sitä, noudattaako tämä oikeudenkäyntirahoittaja tämän direktiivin IV luvun säännöksiä ja muita kansallisen lainsäädännön mukaisia sovellettavia vaatimuksia.

5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeudenkäyntirahoittajat velvoitetaan ilmoittamaan valvontaviranomaiselle ilman aiheetonta viivytystä kaikista muutoksista, jotka vaikuttavat niiden 6 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjen omien varojen riittävyyttä koskevien vaatimusten noudattamiseen. Lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeudenkäyntirahoittajat esittävät vuosittain todistuksen siitä, että ne noudattavat edelleen kyseisissä kohdissa säädettyjä vaatimuksia.

6. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaiset valvovat oikeudenkäyntirahoittajien sekä kantajien ja aiottujen edunsaajien välisiä fidusiaarisuhteita yleensä ja että ne voivat antaa ohjeita ja määräyksiä sen varmistamiseksi, että kantajien ja aiottujen edunsaajien etuja suojellaan.

9 artikla

Tutkimukset ja valitukset

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytössä on valitusjärjestelmä, joka mahdollistaa 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen valitusten vastaanottamisen ja tutkimisen.

2. Jäsenvaltioiden on 1 kohdassa tarkoitetussa valitusjärjestelmässä varmistettava, että valvontaviranomaisilla on valtuudet arvioida ilman aiheetonta viivytystä, noudattaako oikeudenkäyntirahoittaja lupaansa liittyviä velvoitteita tai ehtoja, tämän direktiivin säännöksiä ja muita kansallisen lainsäädännön mukaisia sovellettavia vaatimuksia.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että harjoittaessaan valvontaa sen suhteen, noudattavatko oikeudenkäyntirahoittajat lupaansa liittyviä velvoitteita tai ehtoja, valvontaviranomaisella on valtuudet

i)	tutkia keneltä tahansa luonnolliselta henkilöltä tai oikeushenkilöltä vastaanotettuja valituksia 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti, jollei 8 artiklan 3 kohdasta muuta johdu;

ii)	tutkia muulta valvontaviranomaiselta tai komissiolta vastaanotettuja valituksia;

iii)	käynnistää tutkimuksia viran puolesta;

iv)

käynnistää tutkimuksia sellaisen tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen suosituksesta, jolla on tällaisessa tuomioistuimessa tai hallintoviranomaisessa vireillä olevassa menettelyssä esille tulleita huolenaiheita sen suhteen, noudattaako oikeudenkäyntirahoittaja lupaansa liittyviä velvoitteita tai ehtoja.

10 artikla

Valvontaviranomaisten välinen koordinointi

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden valvontaviranomaiset soveltavat tätä direktiiviä tiiviissä yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten kanssa.

2. Komissio valvoo ja koordinoi valvontaviranomaisten toimintaa niiden suorittaessa tässä direktiivissä säädetyt tehtävät sekä kutsuu koolle valvontaviranomaisten verkoston ja toimii sen puheenjohtajana. Komissio antaa delegoituja säädöksiä 11 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi vahvistamalla valvontaviranomaisten verkostossa tehtävää yhteistyötä koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja tarkistaa niitä määräajoin tiiviissä yhteistyössä valvontaviranomaisten kanssa.

3. Valvontaviranomaiset voivat kuulla komissiota mistä tahansa tämän direktiivin täytäntöönpanoon liittyvästä asiasta. Komissio voi antaa valvontaviranomaisille ohjeita, suosituksia, parhaita käytäntöjä koskevia tiedonantoja tai neuvoa-antavia lausuntoja tämän direktiivin täytäntöönpanosta sekä tähän liittyvistä ilmeisistä epäjohdonmukaisuuksista tai oikeudenkäyntirahoittajien valvonnasta. Komissio voi myös perustaa osaamiskeskuksen, joka tarjoaa pätevää asiantuntemusta tuomioistuimille tai hallintoviranomaisille, jotka pyytävät neuvoja siitä, miten arvioida oikeudenkäyntirahoittajien toimintaa unionissa.

4. Kunkin valvontaviranomaisen on laadittava luettelo luvan saaneista oikeudenkäyntirahoittajista, toimitettava se komissiolle ja asetettava kyseinen luettelo julkisesti saataville. Valvontaviranomaisten on päivitettävä tätä luetteloa aina, kun siihen tehdään muutoksia, ja ilmoitettava asiasta komissiolle.

5. Kunkin valvontaviranomaisen on toimitettava pyynnöstä komissiolle ja muille valvontaviranomaisille tiedot oikeudenkäyntirahoittajien valvontaa koskevista päätöksistä, mukaan lukien tiedot 8 artiklan 4 kohdan b alakohdan nojalla tehdyistä päätöksistä.

6. Jos oikeudenkäyntirahoittaja on hakenut lupaa yhdeltä valvontaviranomaiselta ja hakee myöhemmin lupaa toiselta valvontaviranomaiselta, näiden valvontaviranomaisten on koordinoitava ja jaettava tietoja siinä määrin kuin se on tarkoituksenmukaista johdonmukaisten päätösten tekemiseksi, ottaen asianmukaisesti huomioon erilaiset kansalliset säännöt.

7. Jos oikeudenkäyntirahoittaja on saanut luvan valvontaviranomaiselta yhdessä jäsenvaltiossa mutta haluaa tarjota kolmannen osapuolen rahoitussopimusta kantajan tai muun aiotun edunsaajan hyväksi toisessa jäsenvaltiossa taikka menettelyyn toisessa jäsenvaltiossa, sen on esitettävä todisteet kotijäsenvaltionsa valvontaviranomaisen myöntämästä luvasta. Jos valvontaviranomainen tässä toisessa jäsenvaltiossa on tietoinen sääntöjenvastaisuuksista oikeudenkäyntirahoittajan toiminnassa, sen on ilmoitettava asiasta suoraan vastaavalle valvontaviranomaiselle.

11 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1. Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2. Siirretään komissiolle … päivästä …kuuta … [perussäädöksen voimaantulopäivä tai muu lainsäädäntövallan käyttäjien asettama päivä] viiden vuoden ajaksi 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4. Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6. Edellä olevan 10 artiklan 2 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole [kahden kuukauden] kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan [kahdella kuukaudella].

IV luku

Kolmannen osapuolen rahoitussopimukset ja oikeudenkäyntirahoittajien toiminta

12 artikla

Kolmannen osapuolen rahoitussopimusten sisältö

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kolmannen osapuolen rahoitussopimukset on laadittava kirjallisesti jollakin sen jäsenvaltion virallisista kielistä, jossa kantaja ja aiotut edunsaajat asuvat, ja esitettävä selkeällä ja helposti ymmärrettävällä tavalla ja että niihin on sisällyttävä vähintään seuraavat seikat:

a.	erilaiset kulut ja menot, jotka oikeudenkäyntirahoittaja kattaa;

b.	oikeudenkäyntirahoittajalle tai muulle kolmannelle osapuolelle maksettava osuus tuomitusta korvauksesta tai palkkiot taikka muut kantajien, aiottujen edunsaajien tai molempien kannettavaksi suoraan tai välillisesti aiheutuvat taloudelliset kulut;

c.	viittaus oikeudenkäyntirahoittajan vastuuseen vastapuolen oikeudenkäyntikulujen osalta tämän direktiivin 18 artiklan mukaisesti;

lauseke, jossa täsmennetään, että mahdolliset tuomitut korvaukset, joista rahoittajan palkkiot ovat vähennettävissä, maksetaan ensin täysimääräisesti kantajille, jotka voivat sitten maksaa sovitut summat oikeudenkäyntirahoittajille palkkioina tai provisiona pitäen itsellään ainakin tässä direktiivissä säädetyt vähimmäismäärät;

kantajille, aiotuille edunsaajille tai molemmille aiheutuvat riskit, mukaan lukien

i.	mahdollisuus oikeudenkäyntikulujen paisumiseen sekä se, miten tämä vaikuttaa kantajien, aiottujen edunsaajien tai molempien taloudellisiin etuihin;

ii.	tarkasti määritellyt olosuhteet, joissa kolmannen osapuolen rahoitussopimus voidaan irtisanoa, sekä kantajille, edunsaajille tai molemmille kyseisessä skenaariossa aiheutuvat riskit; ja

iii.	mahdollinen riski joutua maksamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien olosuhteet, joissa oikeudenkäyntikuluvakuutus tai vakuutuskorvaus ei välttämättä kata tällaista riskiä;

f.	vastuuvapauslauseke rahoituksen myöntämisestä ilman ehtoja menettelyvaiheiden osalta;

g.	oikeudenkäyntirahoittajan ilmoitus eturistiriidan puuttumisesta.

13 artikla

Läpinäkyvyysvaatimukset ja eturistiriitojen välttäminen

1. Jäsenvaltioiden on velvoitettava oikeudenkäyntirahoittajat laatimaan toimintaperiaatteet ja ottamaan käyttöön sisäiset prosessit eturistiriitojen välttämiseksi ja ratkaisemiseksi. Näiden toimintaperiaatteiden ja sisäisten prosessien on oltava tarkoituksenmukaisia oikeudenkäyntirahoittajan liiketoiminnan luonteen, laajuuden ja monimutkaisuuden kannalta, ja ne on laadittava kirjallisesti ja asetettava julkisesti saataville oikeudenkäyntirahoittajan verkkosivustolle. Ne on myös esitettävä selkeästi kolmannen osapuolen rahoitussopimuksen liitteessä.

2. Jäsenvaltioiden on velvoitettava oikeudenkäyntirahoittajat antamaan kantajalle ja aiotuille edunsaajille kolmannen osapuolen rahoitussopimuksessa kaikki tiedot, joiden voidaan kohtuudella katsoa voivan mahdollisesti aiheuttaa eturistiriidan. Oikeudenkäyntirahoittajien antamiin tietoihin on sisällyttävä vähintään seuraavat:

a)	tiedot oikeudenkäyntirahoittajan ja minkä tahansa muun menettelyyn liittyvän yrityksen välisistä taloudellisista tai muista järjestelyistä, mukaan lukien järjestelyt minkä tahansa asiaankuuluvan oikeutetun yksikön, kanteiden yhdistäjän, asianajajien tai muun asianosaisen kanssa;

b)	tiedot oikeudenkäyntirahoittajan ja vastaajan välisestä merkityksellisestä yhteydestä menettelyssä, erityisesti mahdollisen kilpailutilanteen osalta.

14 artikla

Pätemättömät sopimukset ja lausekkeet

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kolmannen osapuolen rahoitussopimuksilla, jotka on tehty sellaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden kanssa, joilla ei ole lupaa toimia oikeudenkäyntirahoittajana, ei ole oikeusvaikutusta.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kolmansina osapuolina olevat rahoittajat eivät saa vaikuttaa kantajan päätöksiin menettelyn aikana tavalla, joka hyödyttäisi oikeudenkäyntirahoittajaa itseään kantajan kustannuksella. Tätä varten millä tahansa kolmannen osapuolen rahoitussopimusten lausekkeella, jolla oikeudenkäyntirahoittajalle myönnetään valtuudet tehdä menettelyä koskevia päätöksiä tai vaikuttaa niihin, ei ole oikeusvaikutusta. Millä tahansa tällaisella lausekkeella tai järjestelyllä, johon sisältyy muun muassa seuraavaa, ei ole oikeusvaikutusta:

a)	nimenomaisten valtuuksien myöntäminen oikeudenkäyntirahoittajalle tehdä päätöksiä tai vaikuttaa niihin menettelyn aikana, esimerkiksi esitettävien vaatimusten, asian sovintoratkaisun tai menettelyyn liittyvien menojen hallinnoinnin osalta;

b)	pääoman tai muiden sellaisten resurssien, joilla on rahallista arvoa, tarjoaminen menettelyä varten niin, että niiden käyttö tiettyyn tarkoitukseen edellyttää kolmansina osapuolina olevien rahoittajien hyväksyntää.

3. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että sopimuksilla, joissa oikeudenkäyntirahoittajalle taataan vähimmäistuotto sen sijoitukselle ennen kuin kantaja tai aiottu edunsaaja voi saada osuutensa, ei ole oikeusvaikutusta.

4. Jollei poikkeuksellisista olosuhteista muuta johdu, jos oikeudenkäyntirahoitussopimus oikeuttaisi oikeudenkäyntirahoittajan saamaan tuomitusta korvauksesta osuuden, joka pienentäisi kantajien ja aiottujen edunsaajien saatavilla olevan osuuden kokonaiskorvauksesta, mukaan lukien kaikki vahingonkorvaukset, kulut, palkkiot ja muut menot, 60 prosenttiin tai sitä alemmaksi, tällaisella sopimuksella ei ole oikeusvaikutusta.

5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kolmannen osapuolen rahoitussopimuksiin ei sisälly määräyksiä, jotka rajoittavat oikeudenkäyntirahoittajan vastuuta siinä tapauksessa, että kanne ei menesty ja kantaja määrätään maksamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Määräyksillä, joiden tarkoituksena on rajoittaa oikeudenkäyntirahoittajan vastuuta kuluista, ei ole oikeusvaikutusta.

6. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kolmannen osapuolen rahoitussopimuksia koskevissa ehdoissa ei sallita tällaisen rahoituksen peruuttamista, lukuun ottamatta tiettyjä kansallisessa lainsäädännössä 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti määriteltyjä olosuhteita.

7. Kantajille ja aiotuille edunsaajille on korvattava pätemättömäksi todetun kolmannen osapuolen rahoitussopimuksen tehneen oikeudenkäyntirahoittajan aiheuttamat tappiot. Tämä ei vaikuta menettelyn kantajien ja aiottujen edunsaajien oikeuksiin.

15 artikla

Kolmannen osapuolen rahoitussopimusten irtisanominen

1. Jäsenvaltioiden on kiellettävä kolmannen osapuolen rahoitussopimuksen yksipuolinen irtisanominen oikeudenkäyntirahoittajan toimesta ilman kantajan tietoon perustuvaa suostumusta, paitsi jos tuomioistuin tai hallintoviranomainen on myöntänyt oikeudenkäyntirahoittajalle luvan irtisanoa sopimus otettuaan huomioon, olisivatko kantajan ja aiottujen edunsaajien edut riittävästi suojattuja irtisanomisesta huolimatta.

2. Kolmannen osapuolen rahoitussopimuksen irtisanominen edellyttää, että siitä ilmoitetaan riittävän ajoissa kansallisessa lainsäädännössä säädetyllä tavalla.

V luku

Uudelleentarkastelu tuomioistuimissa tai hallintoviranomaisissa

16 artikla

Kolmannen osapuolen rahoitussopimusten julkistaminen

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kantajat tai heidän edustajansa velvoitetaan ilmoittamaan asiaankuuluvalle tuomioistuimelle tai hallintoviranomaiselle kolmannen osapuolen rahoitussopimuksen olemassaolosta sekä oikeudenkäyntirahoittajan henkilöllisyys ja antamaan tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen taikka vastaajan pyynnöstä asiaankuuluvalle tuomioistuimelle tai hallintoviranomaiselle kattava ja lyhentämätön jäljennös tällaisista menettelyyn liittyvistä kolmannen osapuolen rahoitussopimuksista kyseisen menettelyn mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että tuomioistuin tai hallintoviranomainen antaa vastaajille tiedon kolmannen osapuolen rahoitussopimuksen olemassaolosta sekä oikeudenkäyntirahoittajan henkilöllisyydestä.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuomioistuimilla tai hallintoviranomaisilla on valtuudet tarkastella uudelleen kolmannen osapuolen rahoitussopimusta 17 artiklan mukaisesti menettelyn asianosaisen pyynnöstä, jos kyseisellä asianosaisella on perusteltuja epäilyjä sen suhteen, noudatetaanko tällaisessa kolmannen osapuolen rahoitussopimuksessa tätä direktiiviä ja muuta sovellettavaa kansallista lainsäädäntöä, tai omasta aloitteestaan.

17 artikla

Kolmannen osapuolen rahoitussopimusten uudelleentarkastelu tuomioistuimissa tai hallintoviranomaisissa

Jäsenvaltioiden on nimettävä toimivaltainen tuomioistuin tai hallintoviranomainen suorittamaan tämän direktiivin nojalla säädetyt erilaiset oikeudelliset ja hallinnolliset tehtävät. Tällaisessa nimeämisessä on erityisesti täsmennettävä, että tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen, jossa yksityisesti rahoitettu kanne nostetaan, on ilman aiheetonta viivytystä ja menettelyn asianosaisen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan valvottava rahoitussopimusten vaikutusta niissä nostettuihin kanteisiin käyttämällä valtuuksia

a)	antaa oikeudenkäyntirahoittajaa sitovia määräyksiä tai ohjeita, joilla esimerkiksi velvoitetaan oikeudenkäyntirahoittaja tarjoamaan rahoitusta asiaankuuluvassa kolmannen osapuolen rahoitussopimuksessa sovitulla tavalla tai tekemään muutoksia asiankuuluvan rahoituksen osalta;

arvioida, onko kussakin kolmannen osapuolen rahoitussopimuksessa noudatettu tämän direktiivin säännöksiä, erityisesti 7 artiklan mukaista kantajiin ja aiottuihin edunsaajiin kohdistuvaa fidusiaarista velvollisuutta, ja, jos todetaan, ettei kyseisessä sopimuksessa ole noudatettu säännöksiä, määrätä oikeudenkäyntirahoittaja tekemään tarvittavat muutokset tai julistaa lauseke mitättömäksi 14 artiklan mukaisesti;

c)	arvioida, onko kukin kolmannen osapuolen rahoitussopimus 13 artiklan mukaisten läpinäkyvyysvaatimusten mukainen;

arvioida, oikeuttaako kolmannen osapuolen rahoitussopimus oikeudenkäyntirahoittajan saamaan epäoikeudenmukaisen, suhteettoman tai kohtuuttoman osuuden tuomitusta korvauksesta, kuten 14 artiklan 4 kohdassa on esitetty, ja kumota tällainen sopimus tai mukauttaa sitä vastaavasti. Jäsenvaltioiden on täsmennettävä, että tällaisen arvion tehdessään toimivaltaiset tuomioistuimet tai hallintoviranomaiset voivat ottaa huomioon aiotun tai vireillä olevan menettelyn erityispiirteet ja olosuhteet, mukaan lukien tapauksen mukaan seuraavat:

i)	kyseessä olevat asianosaiset sekä menettelyn aiotut edunsaajat ja se, mitä heidän käsityksensä mukaan on sovittu määrästä, jonka oikeudenkäyntirahoittaja rahoitussopimuksen nojalla saa, jos kanne menestyy;

ii)	korvauksen todennäköinen arvo;

iii)	oikeudenkäyntirahoittajan rahoitusosuuden arvo ja oikeudenkäyntirahoittajan kantajan kokonaiskuluista rahoittama osuus; ja

iv)	se osuus korvauksesta, joka kantajan ja aiottujen edunsaajien on määrä saada;

e)	määrätä mikä tahansa seuraamus, jota tuomioistuin tai hallintoviranomainen pitää asianmukaisena sen varmistamiseksi, että tätä direktiiviä noudatetaan;

f)	kuulla henkilöitä, joilla on asianmukainen tietämys ja riippumattomuus tarjota apua tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen arviointivaltuuksien käyttämisessä, kuten päteviä asiantuntijoita tai valvontaviranomaisia, tai pyytää näiltä asiantuntija-apua.

18 artikla

Vastuu vastapuolen oikeudenkäyntikuluista

1. Kun kantajalla ei ole riittäviä varoja vastatakseen vastapuolen oikeudenkäyntikuluista, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuomioistuimilla tai hallintoviranomaisilla on valtuudet määrätä oikeudenkäyntirahoittajia maksamaan oikeudenkäyntikuluja joko yhdessä tai erikseen kantajien kanssa, jos kanne ei menesty. Tällaisessa tapauksessa tuomioistuimet tai hallintoviranomaiset voivat velvoittaa oikeudenkäyntirahoittajat maksamaan asiaankuuluvat vastapuolen oikeudenkäyntikulut ottaen huomioon seuraavat seikat:

a)	sen korvauksen arvo ja osuus, jonka oikeudenkäyntirahoittaja olisi saanut, jos kanne olisi menestynyt;

b)	se, missä määrin kulut, joita oikeudenkäyntirahoittaja ei maksa, lankeavat sen sijaan vastaajan, kantajan tai muiden aiottujen edunsaajien vastattaviksi;

c)	oikeudenkäyntirahoittajan toiminta koko menettelyn ajan ja erityisesti se, noudattaako se tätä direktiiviä ja onko sen toiminta vaikuttanut menettelyn kokonaiskuluihin; ja

d)	oikeudenkäyntirahoittajan alkuperäisen sijoituksen arvo.

VI luku

Loppusäännökset

19 artikla

Seuraamukset

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä säännökset ja toimenpiteet komissiolle [viimeistään … päivänä …kuuta … / viipymättä], ja jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikki niitä koskevat myöhemmät muutokset [viipymättä].

2. Valvontaviranomaiset voivat erityisesti määrätä oikeasuhteisia sakkoja, jotka lasketaan yrityksen liikevaihdon perusteella, peruuttaa toimiluvan väliaikaisesti tai toistaiseksi sekä määrätä muita asianmukaisia hallinnollisia seuraamuksia.

20 artikla

Uudelleentarkastelu

1. Komissio toteuttaa viimeistään … päivänä …kuuta … [(…) vuoden kuluttua tämän direktiivin soveltamispäivästä] tämän direktiivin arvioinnin ja esittää Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen tärkeimmistä havainnoista. Arviointi toteutetaan paremmasta sääntelystä annettujen komission suuntaviivojen mukaisesti. Komissio arvioi kertomuksessa erityisesti direktiivin vaikuttavuutta ottaen huomioon etenkin sellaisten palkkioiden tai korkojen tason, jotka on vähennetty kantajien, myös aiottujen edunsaajien, korvauksista oikeudenkäyntirahoittajien hyväksi, oikeudenkäyntirahoittajien vaikutuksen riidanratkaisutoiminnan tasoon sekä sen, missä määrin kolmannen osapuolen oikeudenkäyntirahoitus on mahdollistanut oikeussuojan paremman saatavuuden.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ensimmäisen kerran viimeistään … päivänä …kuuta … [(…) vuoden kuluttua tämän direktiivin soveltamispäivästä] ja sen jälkeen vuosittain seuraavat 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen laatimiseksi tarvittavat tiedot:

a)	niiden yhteisöjen henkilöllisyys, lukumäärä ja tyyppi, jotka on tunnustettu luvan saaneiksi oikeudenkäyntirahoittajiksi;

b)	tähän luetteloon mahdollisesti tehdyt muutokset ja niiden syyt;

c)	oikeudenkäyntirahoittajan kokonaan tai osittain rahoittamien menettelyjen lukumäärä ja tyyppi;

d)	näiden menettelyjen lopputulokset, kun tarkastellaan oikeudenkäyntirahoittajien saamia määriä verrattuna kantajille ja aiotuille edunsaajille maksettuihin korvauksiin.

21 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään … päivänä …kuuta … . Niiden on viipymättä ilmoitettava tästä komissiolle.

Niiden on sovellettava näitä säännöksiä … päivästä …kuuta … .

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

22 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

23 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

(1) EUVL […]

(2) EUVL […]

5.4.2023

Euroopan unionin virallinen lehti

C 125/23

P9_TA(2022)310

EU:n uusi metsästrategia 2030 – Euroopan kestävä metsätalous

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2022 EU:n uudesta metsästrategiasta 2030 – Euroopan kestävä metsätalous (2022/2016(INI))

(2023/C 125/02)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon 16. heinäkuuta 2021 annetun komission tiedonannon ”Uusi EU:n metsästrategia 2030” (COM(2021)0572),

—	ottaa huomioon 8. lokakuuta 2020 antamansa päätöslauselman eurooppalaisesta metsästrategiasta – tie eteenpäin (1),

—	ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Uusi EU:n metsästrategia: metsien ja metsäalan puolesta” (2),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 4 artiklan,

—	ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman sekä kestävän kehityksen tavoitteet,

—	ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen osapuolten 21. konferenssissa (COP 21) Pariisissa 12. joulukuuta 2015 hyväksytyn sopimuksen (Pariisin sopimus),

—	ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (COM(2019)0640) ja sen jälkeen annetut komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin ja komission poliittiset suuntaviivat,

—	ottaa huomioon puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi sekä asetusten (EY) N:o 401/2009 ja (EU) 2018/1999 muuttamisesta 30. kesäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1119 (eurooppalainen ilmastolaki) (3),

—

ottaa huomioon maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta aiheutuvien kasvihuonekaasujen päästöjen ja poistumien sisällyttämisestä vuoteen 2030 ulottuviin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin sekä asetuksen (EU) N:o 525/2013 ja päätöksen N:o 529/2013/EU muuttamisesta 30. toukokuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/841 (4),

—	ottaa huomioon uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä 11. joulukuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 (5) (uusiutuvan energian edistämistä koskeva direktiivi),

—	ottaa huomioon luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21. toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (6) (luontodirektiivi),

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/841 liitteen IV muuttamisesta niiden metsien vertailutasojen vahvistamiseksi, joita jäsenvaltioiden on sovellettava kaudella 2021–2025, 28. lokakuuta 2020 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2021/268 (7),

—	ottaa huomioon 20. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia – Luonto takaisin osaksi elämäämme” (COM(2020)0380),

—	ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan uusi teollisuusstrategia” (COM(2020)0102),

—	ottaa huomioon 30. kesäkuuta 2021 annetun komission tiedonannon ”EU:n pitkän aikavälin maaseutuvisio – Vahvat, verkottuneet, selviytymiskykyiset ja vauraat maaseutualueet vuoteen 2040 mennessä” (COM(2021)0345),

—	ottaa huomioon 14. lokakuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan rakennusten perusparannusaalto – ympäristöystävällisempiä rakennuksia, lisää työpaikkoja ja parempaa elämänlaatua” (COM(2020)0662),

—	ottaa huomioon 11. lokakuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Kestävä biotalous Euroopalle: talouden, yhteiskunnan ja ympäristön välisen yhteyden lujittaminen” (COM(2018)0673),

—	ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2022 annetun komission tiedonannon elintarviketurvan varmistamisesta ja elintarvikejärjestelmien häiriönsietokyvyn vahvistamisesta (COM(2022)0133),

—	ottaa huomioon uuden eurooppalaisen Bauhaus-aloitteen,

—	ottaa huomioon maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti ja komission asetuksen (EU) N:o 702/2014 kumoamisesta annetun komission asetusluonnoksen (8),

—	ottaa huomioon 5. marraskuuta 2021 annetut neuvoston päätelmät uudesta EU:n metsästrategiasta 2030,

—	ottaa huomioon 8. joulukuuta 2021 Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon komission tiedonannosta ”EU:n metsästrategia 2030” (9),

—	ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2022 annetun Euroopan alueiden komitean lausunnon komission tiedonannosta ”EU:n uusi metsästrategia 2030”,

—	ottaa huomioon EU:n jäsenvaltioiden vastuun aavikoitumisen estämistä koskevan YK:n yleissopimuksen nojalla,

—	ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen 21/2021 ”Luonnon monimuotoisuutta ja ilmastonmuutosta koskeva EU:n rahoitus EU:n metsille: tulokset myönteisiä mutta vaatimattomia”,

—	ottaa huomioon komission julkaisun vuodelta 2018 biomassan kaskadikäytöstä (”Guidance on cascading use of biomass with selected good practices on woody biomass”),

—	ottaa huomioon vuonna 2020 julkaistun komission yhteisen tutkimuskeskuksen raportin ekosysteemien ja ekosysteemipalvelujen kartoituksesta ja arvioinnista (”Mapping and Assessment of Ecosystems and their Services: An EU ecosystem assessment”),

—	ottaa huomioon vuonna 2020 julkaistun Euroopan ympäristökeskuksen raportin luonnon tilasta EU:ssa (”State of Nature in the EU – Results from reporting under the nature directives 2013–2018”),

—	ottaa huomioon Forest Europen raportin Euroopan metsien tilasta vuonna 2020 (”State of Europe’s Forests 2020”),

—	ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevän hallitustenvälisen tiede- ja politiikkafoorumin (IPBES) maailmanlaajuisen arviointiraportin biologisesta monimuotoisuudesta ja ekosysteemipalveluista,

—	ottaa huomioon Kunmingin julistuksen ekologisesta sivilisaatiosta ja yhteisen tulevaisuuden rakentamisesta kaikelle elämälle maapallolla (”Ecological Civilization: Building a Shared Future for All Life on Earth”),

—	ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) työryhmän II raportin ”Climate Change 2022: Impacts, Adaptation and Vulnerability”,

—	ottaa huomioon IPCC:n erityisraportin ilmastonmuutoksesta, aavikoitumisesta, maaperän huonontumisesta, kestävästä maankäytöstä, elintarviketurvasta ja kasvihuonekaasuvirroista maaekosysteemeissä,

—	ottaa huomioon unionin tuomioistuimen 17. huhtikuuta 2018 antaman tuomion asiassa C-441/17 Euroopan komissio v. Puolan tasavalta (10),

—	ottaa huomioon metsätietojen koordinointihankkeet ja -käytännöt Euroopassa (eurooppalainen kansallinen metsäinventaarien verkosto (ENFIN), FutMon-hanke, Diabolo-hanke, metsäpuulajien eurooppalainen kartasto, ekosysteemien ja ekosysteemipalvelujen kartoituksen ja arvioinnin ohjelma),

—	ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2021 julkaistun IPBES:n ja IPCC:n yhdessä sponsoroiman työpajaraportin ”Biodiversity and Climate Change”,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan sekä kehitysvaliokunnan lausunnot,

—	ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A9-0225/2022),

ottaa huomioon, että EU on asettanut sitovia tavoitteita kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä vähintään 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä ja ilmastoneutraaliuden saavuttamisesta viimeistään vuoteen 2050 mennessä (11); ottaa huomioon, että EU on sitoutunut YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin, myös tavoitteeseen 15, joka koskee maaekosysteemien suojelemista, ennallistamista ja niiden kestävän käytön edistämistä, metsien kestävää hoitoa, aavikoitumisen torjumista sekä maaperän huonontumisen pysäyttämistä ja maaperän ennallistamista ja luontokadon pysäyttämistä, sekä Pariisin sopimukseen ja YK:n ilmastokokouksen 2021 (COP26) lupauksiin; ottaa huomioon, että metsillä ja metsäteollisuudella on merkittävä ja korvaamaton rooli kestävän kehityksen tavoitteiden ja Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamisessa, sillä metsien ekosysteemit ja niiden hiilinielut ovat keskeisiä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja ilmastonmuutokseen mukautumisessa, koska ne sitovat ja varastoivat noin 10 prosenttia Euroopan kasvihuonekaasupäästöistä (12) ja ovat keskeinen biologisen monimuotoisuuden lähde;

ottaa huomioon, että SEUT 4 artiklassa määrätään metsiä koskevasta jaetusta toimivallasta ja vastuusta erityisesti EU:n ympäristöpolitiikan puitteissa mutta siinä ei viitata unionin yhteiseen metsäpolitiikkaan, joten metsäpolitiikka säilyy jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvana; toteaa, että EU:n metsien luonnonmaantieteen, rakenteen, koon, biologisen monimuotoisuuden, omistusmallien ja nykyisten toimintalinjojen suuren monimuotoisuuden vuoksi metsiä koskevissa ympäristö-, ilmasto- ja muissa asiaankuuluvissa toimintapolitiikoissa on sovellettava asianmukaisesti toissijaisuuden ja suhteellisuuden periaatteita EU:n uuden metsästrategian, jäljempänä ”strategia”, ja asiaa koskevan EU:n lainsäädännön kehittämisessä ja täytäntöönpanossa; katsoo, että metsänhoitoon liittyviä yksityiskohtia on mukautettava kansallisella ja alueellisella tasolla alhaalta ylöspäin suuntautuvalla lähestymistavalla; katsoo, että on tarpeen lisätä EU:n tason koordinointia, jotta Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteet saavutetaan paremmin ja jotta voidaan laskea tarkemmin mahdolliset päästövähennykset ja metsien käytön rajat ja ottaa siten huomioon metsien tärkeä rooli EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamisessa;

ottaa huomioon Euroopan vihreän kehityksen ohjelman periaatteen, joka on monialainen lähestymistapa ilmasto- ja ympäristöhaasteisiin vastaamiseksi taaten mahdollisuuden luonnon ja biologisen monimuotoisuuden asianmukaiseen suojeluun siten, että luodaan kestävää kasvua ja työpaikkoja resurssitehokkaassa, hiilineutraalissa ja täysin kiertoon perustuvassa ja kilpailukykyisessä taloudessa maapallon kantokyvyn rajoissa, ja katsoo, että tämän periaatteen olisi ohjattava strategian täytäntöönpanoa kompromissien hallinnassa, synergioiden luomisessa ja oikean tasapainon löytämisessä metsien moninaisten toimintojen välillä, sosioekonomiset, ympäristöön liittyvät ja ilmastolliset toiminnot mukaan luettuina; ottaa huomioon, että ekosysteemi on elollisista ja elottomista osista koostuva fyysinen ympäristö ja että nämä osat ovat vuorovaikutuksessa keskenään; ottaa huomioon, että näiden vuorovaikutusten kautta ekosysteemit tuottavat lukuisia ekosysteemipalveluiksi kutsuttuja hyötyjä ihmisille ja taloudelle; toteaa, että ilmastonmuutos, luontokato ja biologiseen monimuotoisuuteen liittyvien ekosysteemipalvelujen menettäminen muodostavat järjestelmätason uhan yhteiskunnalle; ottaa huomioon, että metsät tarjoavat laajan valikoiman ekosysteemipalveluja, kuten puun ja muiden kuin puisten tuotteiden ja elintarvikkeiden tarjonta, hiilen sitominen, biologisen monimuotoisuuden, puhtaan ilman ja veden suojaaminen, edut paikalliselle ilmastolle ja suoja luonnonriskeiltä, kuten lumivyöryiltä, tulvilta ja kivivyöryiltä, ja tarjoavat virkistykseen, kulttuuriin ja historiaan liittyvää arvoa; ottaa huomioon, että kestävän metsänhoidon tavoitteena on varmistaa erilaisten ekosysteemipalveluiden tasapainoinen tarjoaminen ja tukea ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja sen hillintään liittyviä toimia;

ottaa huomioon, että puupohjaiset tuotteet edistävät ilmastonmuutoksen hillitsemistä, sillä ne varastoivat hiiltä ja korvaavat hiilijalanjäljeltään merkittäviä tuotteita, muun muassa rakennus- ja pakkausmateriaaleja, tekstiilejä, kemikaaleja ja polttoaineita; toteaa, että puupohjaiset tuotteet ovat uusiutuvia ja suurelta osin kierrätettäviä, minkä takia niillä on mahdollista tukea merkittävästi kiertobiotaloutta; katsoo, että tämän vuoksi metsätalousala ja metsäteollisuus ovat keskeisiä toimijoita vihreässä taloudessa;

ottaa huomioon, että uusiutuvia energialähteitä koskevaa direktiiviä ja maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen sisällyttämistä koskevaa asetusta (13) tarkistetaan parhaillaan osana 55-valmiuspakettia ja tavoitetta, jonka mukaan ilmastopolitiikka on sovitettava yhteen Pariisin sopimuksen kanssa; toteaa, että komissio on ehdottanut metsäkatoa aiheuttamattomia tuotteita koskevaa asetusta; ottaa huomioon monikäyttöisten metsien eurooppalaisen käsitteen valossa, että näiden aloitteiden on oltava yhdenmukaisia vihreän kehityksen ohjelman, biotalouden toimintaohjelman, kiertotalousstrategian, metsästrategian, biodiversiteettistrategian ja maaseutualueita koskevan pitkän aikavälin vision korkean tason poliittisten päämäärien kanssa;

ottaa huomioon, että metsien omistaminen on erilaista eri puolilla Eurooppaa koon ja omistusrakenteiden kannalta, minkä seurauksena hoitomalleja on varsin monenlaisia; ottaa huomioon, että 16 miljoonaa yksityistä metsänomistajaa (14), joista merkittävä osa on pienomistajia (15), omistaa noin 60 prosenttia EU:n metsistä, kun taas jäljelle jäävä, noin 40 prosentin osuus EU:n metsistä on julkisessa omistuksessa; ottaa huomioon, että pieni joukko metsänomistajia omistaa huomattavan osan metsien kokonaispinta-alasta ja että jotkut heistä omistavat EU:n tärkeimpiä puutavaran jalostuslaitoksia; katsoo, että näiden omistajien osallistaminen, tukeminen ja kannustaminen – ennen kuin turvaudutaan pakotteisiin – kattavan poliittisen ja lainsäädännöllisen kehyksen avulla, jolla taataan oikeusvarmuus ja joka perustuu heidän omistusoikeuksiensa, metsänhoitokokemuksensa ja metsänhoidon tuottamien tulojen ja erityisten haasteiden merkityksen huomioon ottamiseen, on keskeisen tärkeää strategian tavoitteiden saavuttamiseksi, ilmastopalvelujen ja muiden ekosysteemipalvelujen tarjoaminen mukaan luettuna; pitää tärkeänä varmistaa, että tämä kehys on selkeä ja avoin ja että siinä vältetään raskaita hallinnollisia rasitteita kaikkien toimijoiden osalta;

ottaa huomioon, että noin viisi prosenttia maailman metsäpinta-alasta sijaitsee EU:ssa, metsien osuus EU:n maapinta-alasta on noin 43 prosenttia, joka on hieman enemmän kuin maatalouskäytössä olevan maan osuus, ja metsissä on noin 80 prosenttia unionin maaluonnon biologisesta monimuotoisuudesta (16); ottaa huomioon, että Euroopan ympäristön tilasta ja näkymistä vuonna 2020 julkaistun Euroopan ympäristökeskuksen raportin (17) mukaan Euroopan biologinen monimuotoisuus on vähentynyt valtavasti; ottaa huomioon, että lähes 23 prosenttia Euroopan metsistä sijaitsee Natura 2000 -alueilla ja että joissakin jäsenvaltioissa tämä osuus on yli 50 prosenttia; toteaa, että lähes puolet Natura 2000 -alueiden luontotyypeistä on metsiä;

ottaa huomioon, että luontodirektiivin 17 artiklan mukaisesti kerätyt metsien elinympäristöparametreja koskevat uusimmat tiedot osoittavat, että metsien elinympäristöistä vain 49 prosentin tila on hyvä (18), 29,6 prosentin tila on tuntematon ja 21,1 prosentin tila on huono ja edellyttää parantamista; katsoo, että keskittyminen pelkästään yhdistettyihin tietoihin ei ehkä riitä, että pystyttäisiin yksilöimään keskeiset tiedot kiireellisimmistä kysymyksistä ja käsittelemään niitä, ja katsoo, että siksi on tarpeen tutustua tarkempiin indikaattoreihin metsien tilan ja metsiin kohdistuvien paineiden suuntauksista ja varmistaa, että puuttuvat tiedot ovat tulevaisuudessa käytettävissä; toteaa, että nämä indikaattorit eivät tue yleistä kielteistä arviota EU:n metsien tilasta vaan osoittavat sekä myönteisiä että kielteisiä suuntauksia (19), jotka edellyttävät monitahoisia tapauskohtaisia toimia; toteaa, että metsät ovat yhä alttiimpia ilmastonmuutoksen vaikutuksille ja erityisesti metsäpalojen lisääntymiselle; toteaa, että on yhä erittäin haastavaa määrittää tällaisten häiriöiden laajamittaiset vaikutukset metsien selviytymiskykyyn ja tuottavuuteen;

I.	katsoo, että metsänhoidon ohjeistusta olisi edelleen tuettava paremmalla käsityksellä siitä, minkälaisia luonnonhäiriöitä ilmastonmuutos voi aiheuttaa Euroopan metsissä, ja että näiden haavoittuvuuksien korjaamiseksi tehtävien sopeutumistoimien olisi perustuttava tähän käsitykseen;

ottaa huomioon, että metsien moninaisten tehtävien hoitamiseksi, mukaan lukien metsäteollisuuden tuotteista saatavat lukuisat edut yhä monimuotoisemmassa toimintaympäristössä, on erityisen tärkeä kerätä ja ylläpitää läpinäkyvää, luotettavaa ja korkealaatuista dataa, vaihtaa tietoja ja parhaita käytäntöjä sekä rahoittaa riittävästi tutkimusta ja koordinoida sitä hyvin, jotta voidaan vastata haasteisiin ja luoda mahdollisuuksia; ottaa huomioon, että saatavilla olevat tiedot EU:n metsistä ovat puutteellisia ja laadultaan vaihtelevia, mikä haittaa metsänhoidon ja metsien suojelun koordinointia EU:ssa ja jäsenvaltioissa; ottaa erityisesti huomioon, että metsäekosysteemien tilaa sekä metsätaloustoimenpiteiden vaikutuksia biologiseen monimuotoisuuteen ja ilmastoon on seurattava paremmin;

ottaa huomioon, että YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) on kansainvälisellä tasolla pääasiallinen foorumi metsiä ja metsätaloutta koskevien kansainvälisesti sovittujen määritelmien kehittämiselle; toteaa, että FAO kerää ja tarjoaa tietoja metsistä ja metsätaloudesta; toteaa, että komissio ja jäsenvaltiot osallistuvat osaltaan FAO:n työhön;

ottaa huomioon, että metsien erilaisten ekosysteemipalveluiden tarjoaminen metsätalousalan ja metsäteollisuuden kautta on tulojen ja työllisyyden kannalta tärkeä tukipilari erityisesti maaseutualueilla mutta myös kaupunkialueilla tuotantoketjun loppupään käyttötarkoitusten myötä; toteaa, että strategian täytäntöönpanemisessa olisi otettava asianmukaisesti huomioon tulojen ja työllisyyden kehittäminen mutta myös alan töiden houkuttelevuus tarjoamalla laadukkaita työpaikkoja, sosiaalista suojelua sekä terveys- ja turvallisuusnormeja, kehittämällä jatkuvasti osaamiskumppanuuksia, joissa sidosryhmät ovat mukana, ja asianmukaisia koulutusmahdollisuuksia esihenkilöille ja työntekijöille; toteaa, että Euroopan metsätalouden työllisyys väheni kolmanneksella vuosina 2000–2015 pääasiassa puu- ja paperiteollisuuden koneistamisen lisääntymisen vuoksi (20); toteaa, että metsäkoneiden parempi suunnittelu voi parantaa työntekijän suojelua ja vähentää maaperään ja vesistöön kohdistuvia vaikutuksia; ottaa huomioon, että puunkorjuu ja puuteollisuus kuuluvat vaarallisimpien teollisuudenalojen joukkoon ja niillä esiintyy paljon työtapaturmia ja ammattitauteja ja niillä siirrytään yleisemmin varhaiseläkkeelle;

ottaa huomioon, että Euroopan metsien pinta-ala ja biomassan määrä ovat kasvussa (21) vastoin maailmanlaajuisesti huolestuttavia metsäkadon suuntauksia; katsoo, että EU:lla voi olla tärkeä asema vastattaessa maailmanlaajuiseen metsäkatoon, mitä korostetaan komission ehdotuksessa metsäkatoa aiheuttamattomia tuotteita koskevaksi asetukseksi; toteaa, että tuonnin sääntelyn lisäksi eurooppalaisella metsästrategialla, jossa esitellään parhaita käytäntöjä taloudellisesti elinkelpoista ja kestävää metsänhoitoa varten, voitaisiin edistää metsänhoidon parantamista maailmanlaajuisesti;

N.	ottaa huomioon, että käytössä on tällä hetkellä maailmanlaajuisia vapaaehtoisia sertifiointijärjestelmiä kestävää metsänhoitoa varten; toteaa, että sertifiointijärjestelmät ovat keskeinen väline EU:n puutavara-asetuksen (22) asianmukaista huolellisuutta koskeviin vaatimuksiin vastaamiseksi (23);

O.	katsoo, että Euroopan kestävää metsätaloutta koskevassa prosessissa olisi varmistettava oikea tasapaino kestävyyden kolmen pilarin – ympäristönsuojelun, sosiaalisen kehityksen ja talouden kehityksen – välillä;

ottaa huomioon, että EU:ssa yleisesti käytettävän kestävän metsänhoidon määrittelemisen ehdot ja indikaattorit perustuvat yleiseurooppalaiseen yhteistyöhön Forest Europen menettelyssä, jonka kaikki jäsenvaltiot ja komissio ovat allekirjoittaneet; toteaa, että Forest Europe on osana käynnissä olevaa työohjelmaansa aloittanut kestävän metsänhoidon määritelmän uudelleenarvioinnin; ottaa huomioon, että Forest Europe kokoaa ja tarjoaa tietoja metsien ja metsätalouden tilasta ja suuntauksista kestävän metsänhoidon ehtojen perusteella; katsoo, että on tarpeen varmistaa, että indikaattorit ja kynnysarvot perustuvat näyttöön, ja tehdä tältä osin tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa; toteaa, että uudet, läpinäkyvät indikaattorit ja kynnysarvot voivat parantaa alan kestävyyttä, kun otetaan huomioon alan merkitys ympäristöön liittyvien, taloudellisten ja sosiaalisten arvojen kannalta; katsoo, että kestävän metsätalouden kehys ja erityisesti ekosysteemien terveyteen, biologiseen monimuotoisuuteen ja ilmastonmuutokseen liittyvät kriteerit, indikaattorit ja kynnysarvot on määriteltävä tarkasti, jotta siitä voisi tulla yksityiskohtaisempi ja hyödyllisempi seulontaväline erilaisten hoitomenetelmien, niiden vaikutusten sekä Euroopan metsien yleisen tilan ja suojelun määrittämiseksi ja vertailemiseksi; katsoo, että kestävän metsätalouden olisi kuljettava käsi kädessä metsien monikäytön edistämisen kanssa, jotta varmistetaan, että siinä otetaan kaikilta osin huomioon metsien monimuotoisuus ja kunkin alueen erityispiirteet;

toteaa, että peltometsäviljely, joka tarkoittaa määritelmän mukaan maankäyttöjärjestelmiä, joissa puita kasvaa samanaikaisesti myös maatalouskäytössä olevalla maayksiköllä, koostuu joukosta maa-alueiden hallintajärjestelmiä, jotka parantavat kokonaistuottavuutta, tuottavat enemmän biomassaa, pitävät kunnossa ja parantavat maaperää, torjuvat aavikoitumista ja tarjoavat useita arvokkaita ekosysteemipalveluja; ottaa huomioon, että EU:ssa on kaksi pääasiallista peltometsätalouden lajia: metsälaiduntalous (eläinten laiduntaminen puiden alla tai puiden alla tuotettu kasvirehu) ja peltometsäviljely (viljelykasveja kasvatetaan puiden alla siten, että traktorit pääsevät kulkemaan rivien välissä); ottaa huomioon, että suurin osa EU:n nykyisistä peltometsätalousjärjestelmistä on metsälaidunjärjestelmiä ja että peltometsätalouden laajentaminen voi tuoda monia hyötyjä, kun otetaan huomioon ympäristöpaineet;

ottaa huomioon, että vuoteen 2030 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteena on myös kaikkien EU:n jäljellä olevien vanhojen ja luonnontilaisten määritteleminen, kartoittaminen, valvominen ja tiukka suojeleminen; katsoo, että metsien suojelu, mukaan lukien kaikkien jäljellä olevien EU:n luonnontilaisten ja vanhojen metsien suojelu, on ratkaisevan tärkeää biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi; ottaa huomioon, että vuonna 2021 julkaistun Yhteisen tutkimuskeskuksen raportin (24) mukaan Euroopassa on jäljellä vain 4,9 miljoonaa hehtaaria luonnontilaisia ja vanhoja metsiä, mikä on vain kolme prosenttia sen koko metsäpinta-alasta ja 1,2 prosenttia maa-alueesta; ottaa huomioon, että luonnontilaisilla ja vanhoilla metsillä on keskeinen rooli biologisen monimuotoisuuden säilyttämisessä; ottaa huomioon, että ne ovat usein biologisesti erittäin monimuotoisia verrattuna muihin saman luonnonmaantieteellisen alueen metsiin, ne ovat lajirikkaita ja niissä elää erikoistuneita kasveja ja eläimiä; ottaa huomioon, että luonnontilaiset ja vanhat metsät tarjoavat myös laajan joukon muita elintärkeitä ekosysteemipalveluja; katsoo, että luonnontilaisten ja vanhojen metsien toiminnallinen määritelmä on tarpeen asianmukaisen politiikan suunnittelun, täytäntöönpanon ja valvonnan kannalta;

ottaa huomioon, että Integrate-verkosto on Euroopan eri maita edustavien tahojen foorumi, jonka useiden jäsenvaltioiden hallitukset käynnistivät, jolla on tieteellistä neuvontaa tarjoavan komission pysyvän metsäkomitean tuki ja joka on tähän mennessä toiminut vauhdittamassa merkittävästi tunnistettaessa keinoja niveltää luonnonsuojelu kestävään metsänhoitoon; toteaa, että foorumin työ on ollut tärkeässä asemassa kokemuksien ja parhaiden käytäntöjen vaihtamisessa;

T.	ottaa huomioon, että Horisontti 2020 -ohjelmasta rahoitetussa Alterfor-hankkeessa tarkasteltiin mahdollisuuksia optimoida nykyisin käytössä olevia metsänhoitomenetelmiä ja esiteltiin vaihtoehtoisia metsänhoitomalleja ja kuhunkin vaihtoehtoon liittyviä mahdollisuuksia ja haasteita;

ottaa huomioon, että Horisontti 2020 -ohjelmasta rahoitetussa Sincere-hankkeessa kehitettiin uudenlaista politiikkaa ja uusia liiketoimintamalleja yhdistämällä tietoa ja käytännön toiminnasta saatua asiantuntemusta, tiedettä ja politiikkaa kaikkialla Euroopassa ja sen ulkopuolella pyrkien tutkimaan uusia keinoja, joilla metsien ekosysteemipalveluja voidaan parantaa niin, että ne hyödyttävät sekä metsänomistajia että yleisiä yhteiskunnallisia tarpeita;

ottaa huomioon, että Ukrainassa käytävällä sodalla on merkittäviä vaikutuksia puun tuontiin, erityisesti koivun, jonka tuotannosta Venäjän osuus on 80 prosenttia, sekä Euroopan puunjalostusteollisuuteen ja jalostettujen tuotteiden vientiin; ottaa huomioon, että Venäjälle määrättyjen oikeutettujen seuraamusten myötä herää kysymys EU:n riippuvuudesta Venäjältä tuodusta puutavarasta; toteaa, että EU:n sisäiset toimitukset täyttävät noin 80 prosenttia puutavaran kysynnästä EU:ssa ja että tuonti Venäjältä on vain noin kaksi prosenttia kokonaiskulutuksesta; toteaa, että Suomi ja Ruotsi ovat EU:n tärkeimpiä käsittelemättömän raakapuun tuojia ja että kauppakiellot vaikuttavat niihin (25);

W.	ottaa huomioon, että laittomat hakkuut ja hakkuut Natura 2000 -alueiden kaltaisilla suojelualueilla ovat erinäisissä jäsenvaltioissa jatkuva ja ratkaisematon ongelma;

ottaa huomioon, että metsät ovat olennaisen tärkeitä ihmisten fyysiselle terveydelle, mielenterveydelle ja hyvinvoinnille, ne edistävät siirtymää fossiilittomaan talouteen ja ovat tärkeässä asemassa paikallisyhteisöjen elämässä erityisesti maaseutualueilla, joissa ne ovat tärkeä osa paikallisia elinkeinoja;

suhtautuu myönteisesti EU:n uuteen metsästrategiaan ja sen tavoitteeseen lisätä monikäyttöisten metsien tasapainoista panosta Euroopan vihreän kehityksen ja sen vuoteen 2030 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteisiin, erityisesti kestävän vihreän kasvun ja vihreiden työpaikkojen luomiseen liittyviin tavoitteisiin, sekä hiilineutraalin, ympäristön kannalta kestävän ja täysipainoisen kiertotalouden saavuttamiseen maapallon kestokyvyn rajoissa, ja ilmastoneutraaliuteen viimeistään vuoteen 2050 mennessä; korostaa vahvan tieteeseen perustuvan strategian merkitystä, kun otetaan huomioon kestävyyden ympäristöön liittyvät, sosiaaliset ja taloudelliset ulottuvuudet integroidulla ja tasapainoisella tavalla, sillä ilmasto- ja biodiversiteettitavoitteiden, joihin pyritään myös maaperän ja vesistöjen suojelun avulla, lisäksi metsät tarjoavat taloudellisia ja sosiaalisia hyötyjä ja mahdollistavat monenlaisten palvelujen toteuttamisen aina elinkeinoista virkistykseen;

pitää valitettavana, että uutta EU:n metsästrategiaa ei laadittu asianmukaisesti yhdessä Euroopan parlamentin, jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa ja että lainsäätäjien näkökantoja ei otettu riittävällä tavalla huomioon; korostaa, että yhteistyötä on tärkeää vahvistaa vuoteen 2030 ulottuvan uuden EU:n metsästrategian täytäntöönpanossa;

toteaa, että kestävän metsätalouden mukaisesti ja metsäekosysteemien laadun ja monimuotoisuuden parantamiseksi terveiden ja selviytymis- ja sopeutumiskykyisten metsien säilyttäminen, suojelu, vahvistaminen, ennallistaminen ja kestävä käyttö ovat EU:n metsästrategian ja kaikkien metsätalouden ja metsiin perustuvan arvoketjun toimijoiden perustavoitteita, käyttäen puuta monipuolisena, kasvavana raaka-aineena EU:n korkeimman mahdollisen omavaraisuusasteen saavuttamiseksi; panee lisäksi merkille, että nämä tavoitteet ovat yhteiskunnallisten odotusten ja vaatimusten mukaisia ja EU:n kansalaisten tärkeimpinä pitämiä tavoitteita; korostaa, että luonnonläheinen metsänhoito ja kestävä metsänhoito voivat tuottaa samanlaisia tai parempia taloudellisia hyötyjä ja samalla säilyttää ekosysteemien koskemattomuuden ja selviytymiskyvyn ja edistää niitä sekä parantaa metsien potentiaalia toimia hiilinieluina ja biologisen monimuotoisuuden turvaajina ja edistää luonnon monimuotoisuuden elpymisen mahdollisuutta;

tunnustaa metsien keskeisen roolin, niiden biologisen monimuotoisuuden ja ainutlaatuiset ekosysteemit, jotka edistävät ympäristön terveyttä, ilmastonmuutoksen hillitsemistoimia, puhtaan ilman, veden ja maaperän vakaata saatavuutta ja maaperän viljavuutta, samalla kun tarjotaan monenlaisia elinympäristöjä ja mikrohabitaatteja erilaisille lajeille, mikä tukee luonnon rikasta monimuotoisuutta; korostaa metsien – myös kaupunkien ja niiden lähialueiden metsien, jotka ovat niiden ihmisten saatavilla, joilla on vähiten yhteyksiä luontoon – keskeistä roolia ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta sekä kasvatus- ja matkailupalvelujen tarjoamisen kannalta; tähdentää tarvetta edistää ”yhteinen terveys” -periaatetta, jossa tunnustetaan ihmisten terveyden, eläinten terveyden ja terveen luonnon välinen luontainen yhteys; korostaa, että Natura 2000 -alueiden moitteeton hoito on olennaisen tärkeää Euroopan biologisen monimuotoisuuden, ekosysteemien ja niiden tarjoamien palvelujen säilyttämiseksi ja parantamiseksi;

painottaa metsäekosysteemien olennaista merkitystä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja siihen sopeutumisessa sekä niiden roolia ilmastoneutraaliuden saavuttamista viimeistään vuoteen 2050 mennessä koskevan EU:n tavoitteen saavuttamisessa; ottaa huomioon, että ilmastonmuutos muuttaa metsien kasvukykyä tietyillä alueilla, lisää kuivuuden, tulvien ja metsäpalojen esiintymistiheyttä ja vakavuutta ja edistää metsiä heikentävien uusien tuholaisten ja tautien leviämistä; panee merkille, että vahingoittumattomilla ekosysteemeillä on vahingoittuneita ekosysteemejä paremmat valmiudet selviytyä ympäristön stressitekijöistä, kuten muutoksista ilmastossa, koska niillä on luontaisia ominaisuuksia, joiden avulla ne voivat maksimoida sopeutumiskykynsä; painottaa, että ilmastonmuutoksella on tulevina vuosina entistä kielteisempiä vaikutuksia EU:n metsiin ja tämä koskettaa erityisesti alueita, joilla metsiköt ovat yksilajisia ja tasaikäisiä; korostaa tässä yhteydessä, että Euroopan metsien selviytymiskykyä on vahvistettava, erityisesti parantamalla niiden rakenteellista, toiminnallista ja lajiston monimuotoisuutta; painottaa, että rakenteellisesti rikkaat sekametsät, joilla on laaja ekologinen amplitudi, ovat tässä mielessä selviytymis- ja sopeutumiskykyisempiä; huomauttaa, että tietyissä olosuhteissa vakaissa sekametsissä voi luonnostaan olla rajallinen määrä lajeja; korostaa, että metsämaalla ja sen elävien puiden ja kuolleen puuaineksen muodostamilla hiilivarastoilla on ratkaiseva merkitys ilmaston lämpenemisen rajoittamisessa, EU:n ilmastoneutraaliustavoitteiden saavuttamisessa ja biologisen monimuotoisuuden parantamisessa; katsoo, että biologisesti monimuotoisten metsien edistäminen on tehokkain suoja ilmastonmuutosta ja luontokatoa vastaan;

korostaa, että Euroopan metsäala ja volyymi (26) kasvavat jatkuvasti, mikä on vastoin maailmalaajuista metsäkadon suuntausta, vaikka kasvu on hidastunut viime vuosina (27); panee merkille tätä kehitystä edistäneiden metsäalan arvoketjun kaikkien toimijoiden ponnistelut; on huolissaan EU:n metsiin ja niiden elinympäristöihin kohdistuvasta kasvavasta paineesta, jota ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat kärjistäneet, ja korostaa, että on kiireellisesti suojeltava ja parannettava metsien ja ekosysteemien selviytymiskykyä muun muassa toimilla, joilla parannetaan kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen, ja vähennettävä mahdollisuuksien mukaan paineita ottaen samalla huomioon metsien ominaispiirteet; panee huolestuneena merkille, että EU:n metsien haavoittuvuus haitallisille tuholaisille ja taudinaiheuttajille näyttää lisääntyneen ja että niiden esiintyminen on uhka sidotulle hiilelle (28), biologiselle monimuotoisuudelle ja puun laadulle;

vaatii, että jäsenvaltiot antavat metsilleen oman lainsäädäntönsä rajoissa parhaan mahdollisen suojan saastumiselta ja vahingoilta; mainitsee erityisesti suojan saasteilta, esimerkiksi lyijyä sisältäviltä ammuksilta tai torjunta-aineilta, suojan sopimattomien koneiden käytön vuoksi maanpintaan kohdistuvalta liialliselta paineelta ja suojan liian suuren sorkkaeläinriistakannan aiheuttamilta syöntivaurioilta tai riistavahingoilta;

korostaa metsätalouden erityispiirteitä eri jäsenvaltioissa ja painottaa, että EU:n metsille ovat ominaisia erilaiset luonnonolot, kuten biogeografia, koko, malli ja biodiversiteetti, sekä omistusmallit, hallintamallit, haasteet ja mahdollisuudet, ja että vuorovaikutus ihmisten kanssa, ihmisen toiminta ja metsätalous ovat muovannet useimpia niistä vuosisatojen ajan ja siksi ne ovat eräs kulttuuriperinnön muoto; painottaa, että luonnontilaiset ja vanhat metsät ovat metsäalueita, jotka ovat kehittyneet ilman ihmisen osallisuutta tai metsänhoitoa tai niiden vaikutus kehitykseen on ollut vähäinen; korostaa, että jotta voidaan varmistaa, että strategia voidaan panna täytäntöön kaikenlaisissa metsissä ja tilanteissa, metsänhoitoon ja ekosysteemipalvelujen tarjoamiseen on eräissä tilanteissa käytettävä mukautettuja lähestymistapoja;

toteaa, että metsänhoito on aluekohtaista ja että erilaiset metsäolot ja -tyypit saattavat edellyttää erilaisia hoitotapoja, jotka perustuvat erilaisiin ekologisiin tarpeisiin ja metsämaan ominaisuuksiin ja ottavat huomioon metsäalan työntekijöiden, omistajien ja muiden asianomaisten toimijoiden oikeudet ja intressit;

10.

korostaa metsänomistajien ja metsäalan toimijoiden tähänastista panosta koko metsiin perustuvassa arvoketjussa pyrkimyksissä saavuttaa kestävä ja ilmastoneutraali talous vuoteen 2050 mennessä sekä historiallisen ja sukupolvien aikana kertyneen tietämyksen ja asiantuntemuksen arvoa metsätaloudessa ja kestävässä metsänhoidossa;

11.

toteaa, että metsien tilan arviointi on monimutkaista ja että tietojen saatavuus, monipuolisuus ja laatu vaihtelevat, ja korostaa siksi tarvetta käydä jatkuvaa tieteellistä ja politiikkavuoropuhelua ja lisätä rahoitusta kaikilla tasoilla alkaen jäsenvaltioiden ja erityisesti metsänomistajien ja metsänhoitajien kuulemisista metsien tilaa koskevien tietojen keruun ja tarvittaessa tietojen yhdenmukaistamisen parantamiseksi; korostaa, että on otettava huomioon myös rahavarat ja henkilöresurssit erityisesti, jotta voidaan määrittää varhaisessa vaiheessa metsän resurssitehokkaat käyttömahdollisuudet ja käytön rajat;

12.

korostaa, että vaikka strategiassa keskitytään EU:n metsiin, sen toteutus on sovitettava yhteen Forest Europessa ja kansainvälisissä organisaatioissa, kuten FAO:ssa, yleiseurooppalaisella tasolla tehdyn työn kanssa ja siinä on otettava huomioon asiantuntijaryhmien näkemykset ja jäsenvaltioissa tehty työ; korostaa, että strategiassa ja sen toteuttamisessa olisi vältettävä päällekkäistä työtä ja hallinnollisten rasitteiden lisäämistä; katsoo lisäksi, että koska EU on vahvasti sitoutunut suojelemaan biologista monimuotoisuutta ja hiilinieluja ja edistämään resurssien kestävää hankintaa, tuotantoa ja käyttöä maailmanlaajuisesti, kuten komission ehdotuksessa metsäkatoa aiheuttamattomia tuotteita koskevaksi asetukseksi korostetaan, strategia olisi pantava täytäntöön siten, että se toimii mallina parhaista käytännöistä, ottaen huomioon erilaiset alkutilanteet, ja samalla auttaa kannustamaan samanlaisiin lähestymistapoihin muilla alueilla;

13.

korostaa, että strategian eri tavoitteiden saavuttamiseksi strategian täytäntöönpanon on oltava tarkoituksenmukaista alue- ja paikallistasolla ottaen huomioon sen mahdollisesti aiheuttamat sosioekonomiset vaikutukset, ja täytäntöönpano on mukautettava paikallisiin olosuhteisiin ja kokemuksiin ja perinteiseen tietoon ja käyttöön ottaen huomioon nykyinen tieteellinen ymmärrys ja sen puitteissa sidosryhmille on tarjottava tarvittavaa osaamista; huomauttaa, että sen on perustuttava omistusoikeuksien täysimääräiseen tunnustamiseen ja metsäalan taloudelliseen, ympäristölliseen ja sosiaaliseen elinkelpoisuuteen sekä saastuttaja maksaa -periaatteeseen, jotka ovat keskeisiä osatekijöitä erilaisten metsäpalvelujen tarjoamisessa ja selviytymiskyvyn parantamisessa;

14.

kehottaa komissiota laatimaan strategiasta kattavan vaikutustenarvioinnin, jossa yksilöidään vaikutukset markkinaolosuhteisiin ja maaseutualueisiin sekä erilaiset rahoitustarpeet, kuten tutkimus ja innovointi, osaamisen kehittäminen, infrastruktuuri, ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen sekä biologisen monimuotoisuuden parantaminen;

Tasapainoisen monitoiminnallisuuden edistäminen

15.

toteaa, että metsillä ja koko metsiin perustuvalla arvoketjulla on keskeinen rooli ilmaston ja biologisen monimuotoisuuden suojelussa ja ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, joilla edistetään kestävän ja ilmastoneutraalin talouden saavuttamisesta vuoteen 2050 mennessä; korostaa, että metsien monitoiminnalliseen rooliin kuuluu useita ekosysteemipalveluja ja sosioekonomisia toimintoja, kuten biologisen monimuotoisuuden ja maaperän suojelu ja parantaminen, ilmastonmuutoksen hillitseminen, hiilen sitominen ilmakehästä ja hiilen varastointi, maaperän pilaantumisen estäminen, uusiutuvien ja luontoon perustuvien raaka-aineiden ja lääkinnällisten, syötävien ja ruoanlaittoon liittyvien tuotteiden tarjoaminen ja muuhun kuin puunkorjuuseen perustuvat taloudelliset toimet, kuten kestävä ekomatkailu, jotka kaikki johtavat työpaikkoihin ja talouskasvuun maaseutu- ja kaupunkialueilla ja toimivat maaseudun väestökatoa vastaan, edistävät puhtaan veden ja ilman tarjoamista ja suojelua luonnonuhkia vastaan sekä tarjoavat virkistykseen, terveyteen, estetiikkaan ja kulttuuriin liittyviä palveluja; korostaa, että strategian täytäntöönpanolla on varmistettava kaikkien palvelujen tasapainoinen tarjonta ja ylläpidettävä ja edistettävä kilpailukykyä ja innovointia; korostaa, että palvelujen onnistunut tarjoaminen edellyttää kestävää aktiivista metsänhoitoa;

16.

katsoo, että keskeisenä periaatteena, jonka avulla voidaan tasapainottaa useat metsäalan toiminnot ja määrittää kaikkien ekosysteemipalvelujen tarjoamiseen tähtäävät tavoitteet ja toimenpiteet, tulisi olla synergioiden maksimointi ja kompromissien minimointi näyttöön perustuvan tiedon pohjalta;

17.

korostaa, että metsät edistävät ilmastonmuutoksen hillitsemistä, sillä ne sitovat ja varastoivat hiiltä ja korvaavat puulla ja puutuotteilla kestävällä tavalla fossiiliset polttoaineet, fossiilisiin polttoaineisiin perustuvat tuotteet, materiaalit, energialähteet ja muut tuotteet, joiden ympäristö- ja hiilijalanjäljet ovat suuret; korostaa, että puu on ainoa merkittävä kasvava luonnonvara, jolla voidaan korvata eräitä hyvin energiaintensiivisiä materiaaleja, kuten betonia ja muoveja, ja jonka kysyntä kasvaa tulevaisuudessa; toteaa, että strategiassa keskitytään erityisesti varastointiin rakennusalalla, ja katsoo, että sen täytäntöönpanolla olisi tuettava selkeästi erilaisten puupohjaisten korvikkeiden laajempaa käyttöä ja sen olisi perustuttava tieteellisiin ja vankkoihin elinkaariarviointeihin EU:n ympäristötavoitteiden ja biotalous- sekä teollisuusstrategian tavoitteiden mukaisesti, jotta voidaan hyödyntää metsäalan tuotteiden koko potentiaalia kiertotalouden vahvistamiseksi ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi sekä fossiilisten polttoaineiden käytön jälkeisen talouden saavuttamiseksi; korostaa fossiilipohjaisten materiaalien ja fossiilisten polttoaineiden korvaamista koskevan tutkimuksen merkitystä. painottaa tarvetta vähentää EU:n kulutusta yleisesti ja pitää myönteisenä puurakentamisen ilmastohyötyjen määrällistä määrittämistä koskevan menetelmän käyttöönottoa;

18.

korostaa, että terveen ja hedelmällisen metsämaan huomattavaa merkitystä ei pidä jättää huomiotta, sillä se on olennainen tekijä elämän ylläpitämisessä, metsän tuottavuuden lisäämisessä (29) ja hiilen varastoimisessa suojaten myös tärkeää maanalaista sieniverkostoa, jonka avulla puut voivat jakaa resurssejaan, kuten ravinteita ja vettä, ja puolustussignaaleja, mikä lisää puiden vastustuskykyä tuholaisia, tauteja ja jopa kuivuutta ja äärimmäisiä sääilmiöitä vastaan (30), (31), (32), jotka todennäköisesti tulevat voimistumaan tai lisääntymään ilmastonmuutoksen myötä;

19.

korostaa, että jotta puuperäiset tuotteet edistäisivät parhaalla mahdollisella tavalla ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja kiertotaloutta, niitä on käytettävä mahdollisimman tehokkaasti ja kestävästi; katsoo, että puiden kaatamista on rajoitettava asettamalla kestävyysrajoja ja että kaskadikäytön periaatteet (33) ovat hyvä normi tehokasta käyttöä varten mutta vain, jos sitä ei käytetä aina ehdottomasti samalla tavalla, ja katsoo sen vuoksi, että sitä on mukautettava säännöllisesti vastaamaan innovatiivisia käyttötarkoituksia esimerkiksi rakentamisessa, tekstiileissä, biokemikaaleissa, lääketieteen alalla sekä akkumateriaaleissa; korostaa, että puupohjaisia luonnonvaroja on käytettävä mahdollisimman tehokkaasti ja että taloudellisissa ja toimintaa koskevissa päätöksissä on otettava huomioon kansalliset erityispiirteet, ja korostaa, että hyvin toimivat ja vääristymättömät markkinat voivat kannustaa puupohjaisten luonnonvarojen tehokkaaseen ja kestävään käyttöön oikeanlaisilla ympäristönsuojelua edistävillä säännöksillä;

20.

korostaa puun, puuperäisten tuotteiden ja metsäpohjaisen biomassan luotettavan ja kestävän tarjonnan merkitystä EU:n kestävyystavoitteiden, mukaan lukien vuoteen 2050 mennessä saavutettava hiilineutraaliustavoite, ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman vihreää kasvua ja vihreitä työpaikkoja koskevan tavoitteen saavuttamisessa; toteaa, että kysynnän odotetaan kasvavan edelleen (34) ja että paikallisesti ja kestävästi tuotetun puun kestävää käyttöä olisi kannustettava tähän kysyntään vastaamiseksi; katsoo, että suuri osa EU:n metsäalasta tuottaa erittäin kestävästi hankittuja raaka-aineita; kehottaa komissiota tarkastelemaan fossiilisten ja uusiutumattomien materiaalien vuoto- ja korvausvaikutuksia sekä vaikutuksia metsäalan ja metsäteollisuuden kilpailukykyyn ja seuraamaan vaikutuksia, joita strategian mukaisten toimenpiteiden täytäntöönpano saattaa aiheuttaa puun saatavuuteen;

21.

huomauttaa, että puuraaka-aineen kasvava kysyntä aiheuttaa poliittisten kriisien, kuten Ukrainan sodan, vuoksi suuria haasteita metsille etenkin energialähteenä käytettävän puun osalta ja edellyttää metsävarojen jatkuvaa seurantaa mahdollisten puutteiden arvioimiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan Venäjältä peräisin olevaan puutavaraan liittyviä tuontiriippuvuuksia Venäjän Ukrainaan tekemän hyökkäyksen jälkeen määrättyjen oikeutettujen pakotteiden valossa ja kehittämään tarvittaessa kestäviä strategioita häiriöiden lieventämiseksi samalla kun vältetään EU:n tasolla ruoan tuotantoon soveltuvan maatalousmaan käyttötarkoituksen muuttamista; korostaa EU:n toimitusvarmuuden ja oman raaka-ainetuotannon ratkaisevaa merkitystä vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden laajemmassa kontekstissa; painottaa, että tietyissä olosuhteissa metsien laiminlyönti voi johtaa työpaikkojen menetyksiin maaseutualueilla ja riippuvuuden lisääntymiseen metsätuotteiden tuonnista sellaisista maista, joissa metsänhoito on vähemmän kestävää;

22.

palauttaa mieliin, että metsäalalla työskentelee 2,1 miljoonaa ihmistä ja että laajennettu metsiin perustuva arvoketju tukee neljää miljoonaa työpaikkaa vihreässä taloudessa, mihin ei ole laskettu mukaan puuhun perustumattomia toimia, kuten metsiin liittyvää vapaa-ajan toimintaa ja tieteellistä työtä; panee merkille, että työllisyys metsäalalla laski 33 prosenttia vuosina 2000–2015 pääasiassa lisääntyvän koneistamisen vuoksi aikana, jona myös puunkorjuu lisääntyi; korostaa metsien tärkeää roolia vihreiden työpaikkojen luomisessa maaseutu- ja vuoristoalueilla; toteaa, että metsän ei-puutuotteet, kuten erilaiset luonnosta peräisin olevat elintarvikkeet, lääkkeet ja perusmateriaaliratkaisut, ovat tärkeä tulonlähde, joiden arvioitu arvo oli noin 4 miljardia euroa vuonna 2015 (35), ja ne ovat juurtuneet syvälle alueellisiin perinteisiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan luonnonläheisen lähestymistavan taloudellisia vaikutuksia, mukaan lukien suoraan ja välilliseen työllisyyteen;

23.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita seuraamaan ja arvioimaan metsäalan toimintojen tasapainossa tapahtuneen muutoksen vaikutuksia yleiseen työllisyystilanteeseen ja paikallisen puualan kannattavuuteen erityisesti maaseutu- ja vuoristoalueilla sekä puunjalostusteollisuuden tuotantoketjun loppupäässä ja korostaa tarvetta pitää ennallaan tai parantaa alan työpaikkojen houkuttavuutta sekä työturvallisuutta, kun muutoksia hoitokäytäntöihin harkitaan;

24.

toteaa, että uudelleenmetsittämisestä ja metsittämisestä saadaan useita liitännäishyötyjä, joita ovat muun muassa veden suodatus, veden parempi saatavuus, kuivuuden lieventäminen, tulvien torjunta, sedimentaation välttäminen, luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön elinympäristöjen tarjoaminen, maaperän eläimistön lisääntyminen, maaperän hedelmällisyyden paraneminen ja ilman suodatus; suhtautuu myönteisesti uudelleenmetsitystä ja metsitystä koskevaan etenemissuunnitelmaan vähintään kolmen miljardin uuden puun istuttamiseksi EU:ssa vuoteen 2030 mennessä; korostaa, että tällaiset aloitteet olisi toteutettava selkeiden ekologisten periaatteiden mukaisesti ja niiden olisi oltava täysin yhteensopivia metsäekosysteemien ennallistamista koskevan biodiversiteettitavoitteen kanssa; muistuttaa, että puiden istuttaminen riippuu paikallisten sidosryhmien tuesta ja alueellisesta suunnittelusta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota siihen, että istutetaan soveltuvia puita alueille, joilla on huonontunutta maata, ja alueille, joilla esiintyy aavikoitumista, ja korostaa luonnontilaisten ja vanhojen metsien suojelun merkitystä; huomauttaa, että metsitetyn alan lisääminen voi edistää tehokkaasti ilmastonmuutoksen torjuntaa ja heikentyneiden metsäjärjestelmien luontaista uudistamista, mikä johtaa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen ja uusien työpaikkojen luomiseen; kehottaa komissiota ottamaan täydentävyysperiaatteissaan huomioon puut, jotka on istutettu uuden yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) ekojärjestelmien ja ympäristö-, ilmasto- ja muiden hoitositoumusten sekä kansallisten elpymis- ja palautumissuunnitelmien mukaisesti, koska sekä uusi YMP että elpymis- ja palautumistukiväline pannaan täytäntöön vuoteen 2030 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian hyväksymisen jälkeen; painottaa, että koska maa on rajallinen resurssi, olisi asetettava etusijalle puiden istuttaminen olemassa oleviin metsiin, joutomaalle ja kaupunkialueille sen sijaan, että muutetaan tuottavan maatalousmaan käyttötarkoitusta erityisesti uusissa geopoliittisissa olosuhteissa tai muutetaan laidunmaan ja luonnonniittyjen käyttötarkoitusta, koska se ei vaikuta merkittävästi maaperän orgaanisen hiilen määrään (36); panee merkille kaupunkimetsien kehittämismahdollisuuden tällä alalla; muistuttaa, että uudelleenmetsittäminen ja metsittäminen saattavat kuitenkin myös merkitä kompromisseja biologisen monimuotoisuuden kannalta, esimerkiksi biologisesti monimuotoisilla ruohikkoalueilla;

Suojelu, ennallistaminen, uudelleenmetsittäminen, metsittäminen ja kestävä hoito

25.

korostaa metsien monikäyttöroolia ja sellaisten terveellisten, ekologisesti selviytymiskykyisten metsien ekosysteemien merkitystä, jotka tarjoavat lukuisia palveluja yhteiskunnalle, kuten luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja uusiutuvien raaka-aineiden tarjonta, ja joka auttaa luomaan työpaikkoja ja vauhdittamaan talouskasvua maaseutualueilla; korostaa, että biodiversiteetin suojelua ja ennalleen palauttamista edistävät toimet auttavat torjumaan ilmastonmuutosta; kehottaa edistämään kestävää metsätaloutta ilmastotavoitteiden täytäntöönpanemiseksi, koska se on avainasemassa metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen vähentämisessä, ja katsoo, että kestävän metsätalouden olisi katettava biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen ja elinympäristöjen säilyttäminen ja suojelu;

26.

painottaa, että EU:n on tärkeää edistää metsäekosysteemien säilyttämistä, suojelua ja ennallistamista niin, että otetaan huomioon tuleva luonnon ennallistamista koskeva EU:n lainsäädäntö ja parannetaan niiden selviytymiskykyä, ja samalla tukea taloudellisesti kannattavan, elinvoimaisen metsäalan ja paikallisyhteisöjen kehitystä; vaatii laatimaan pitkän aikavälin vision unionin metsien suojelemisesta ja ennallistamisesta;

27.

panee merkille komission ilmoituksen lisäindikaattoreiden ja kynnysarvojen kehittämisestä kestävää metsänhoitoa varten ja toteaa, että näiden lisäindikaattoreiden ja kynnysarvojen täytäntöönpano on edelleen vapaaehtoista ja että jäsenvaltiot voivat panna niitä täytäntöön kansallisella ja alueellisella tasolla; katsoo, että näiden indikaattoreiden ja kynnysarvojen olisi parannettava ymmärrystä siitä, hoidetaanko metsää kestävällä tavalla metsikkötasolla tai ainakin maiseman tasolla, ja autettava määrittämään, mitkä ennallistamistoimet ovat onnistuneet; kehottaa komissiota kehittämään näyttöön perustuvia indikaattoreita ja kynnysarvoja kestävän metsätalouden kehyksen täydentämiseksi erityisesti ekosysteemien terveyttä, biologista monimuotoisuutta ja ilmastonmuutosta koskevien selkeiden kriteerien kehittämisen osalta, jotta indikaattoreista ja kynnysarvoista voidaan tehdä tehokas väline EU:n metsien kestävyyden parantamiseksi ja jotta voidaan varmistaa, että metsänhoito edistää EU:n ilmasto- ja biodiversiteettitavoitteita; pitää lisäindikaattoreita ja -kynnysarvoja keskeisinä välineinä biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi ja ennallistamiseksi sekä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi metsäalalla; korostaa, että kestävän metsänhoidon määritelmästä sovittiin osana yleiseurooppalaista Forest Europe -prosessia ja että määritelmä on sisällytetty jäsenvaltioissa kansalliseen lainsäädäntöön ja vapaaehtoisiin järjestelmiin, kuten metsien sertifiointiin; korostaa siksi, että olisi varmistettava komission, Forest Europen ja FAO:n työn välinen johdonmukaisuus ja vältettävä toimien päällekkäisyyttä ja hallinnollisen taakan suhteetonta lisääntymistä sekä tehtävä yhteistyötä kansallisten ja alueellisten toimivaltaisten viranomaisten, julkisten ja yksityisten metsänhoitajien ja metsänomistajien ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa sen varmistamiseksi, että indikaattorit ja vaihteluvälit ovat tarkoituksenmukaisia sovellettaviksi paikallis- ja aluetasolla tietyissä luonnonmaantieteellisissä olosuhteissa; panee merkille, että Forest Europe on aloittanut työn kestävän metsänhoidon määritelmän ja välineiden uudelleenarvioimiseksi; kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan toimiaan, joilla kestävään metsätalouteen liittyvät kansalliset strategiat ja lainsäädäntö voidaan panna asianmukaisesti täytäntöön sekä mukauttaa jäsenvaltioiden kansallisiin, alueellisiin ja paikallisiin olosuhteisiin; kehottaa jäsenvaltioita saattamaan EU:n metsiä koskevan lainsäädännön ja metsiä koskevat sitovat tavoitteet osaksi kansallista lainsäädäntöään ja panemaan ne täytäntöön asiaankuuluvalla tavalla ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan lintu- ja luontodirektiivien, mukaan lukien Natura 2000, täytäntöönpanon ja täytäntöönpanon valvonnan;

28.

korostaa, että ilmastonmuutos lisää tuholaisista, taudeista, loisista, luonnonkatastrofeista, muuttuneesta vesitasapainosta, nousseista keskilämpötiloista ja muista häiriöistä johtuvaa metsiin kohdistuvaa painetta ja että metsien ekosysteemien sopeutumisen ja selviytymiskyvyn vahvistaminen kestävän ja aktiivisen hoidon avulla on kiireellinen asia; panee merkille näiden häiriöiden taloudellisen vaikutuksen koko metsäalaan; toteaa, että kestävien innovatiivisten teknologioiden ja hoitokäytäntöjen käytön laajentaminen metsien ennallistamisessa metsittämisessä ja uudelleenmetsittämisessä voi auttaa vahvistamaan selviytymiskykyä ja parantamaan biologista monimuotoisuutta; kehottaa komissiota keräämään ja levittämään tietoa jäsenvaltioille siitä, miten metsiä voidaan mukauttaa nykyiseen ja odotettuun ilmastonmuutokseen EU:n uuden sopeutumisstrategian ja biodiversiteettistrategian mukaisesti; toteaa, että dynaamisena käsitteenä kestävä metsänhoito koostuu monenlaisista toimista ja sopeutumiskäytännöistä, joista monilla voi olla keskeinen rooli metsien ilmastonmuutoksen hillitsemispotentiaalin kannalta, ja se tarjoaa muun muassa toimenpiteitä, joilla tuodaan paremmin mukautettuja eurooppalaisia lajeja ja sopivammilta lähtöisyysalueilta tulevia lajeja, vahvistetaan metsien panosta veden kiertokulussa, toteutetaan hakkuita tuholaisten, taudinaiheuttajien ja haitallisten vieraslajien hillitsemiseksi, ehkäistään metsäpaloja ja ylläpidetään suojelutoimintoja samalla kun korostetaan metsien monitoiminnallisia tehtäviä; korostaa, että laajempien, selviytymiskykyisten ja monipuolisten metsäalueiden kasvattaminen edellyttää myös mahdollisuutta käyttää geenivaroja; painottaa, että on tärkeää tukea kansallisia taimigeenipankkeja, jotta paikallisille ja alueellisille uudelleenmetsitys- ja metsityshankkeille voidaan tarjota riittävästi kotoperäisiä puulajeja; painottaa, että luonnollinen uusiutuminen on tärkeää metsän tulevaisuuden kannalta, sillä se merkitsee, että juuret kehittyvät häiriöttä, puut ovat elinvoimaisempia ja vakaampia ja taimien kustannukset vähäisiä, mutta huomauttaa, että luonnollinen uusiutuminen ei ole aina mahdollista erityisten metsäolosuhteiden takia; korostaa, että EU:n erilaiset metsät ja ilmasto-olosuhteet edellyttävät eriytettyjä kestävän metsänhoidon käytäntöjä, joita olisi kehitettävä edelleen kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti työskennellen vahvalta yhteiseltä perustalta;

29.

panee erittäin huolestuneena merkille, että laajoista ja entistä voimakkaammista maastopaloista on tulossa yhä suurempi haaste kaikkialla Euroopan unionissa ja että vuoden 2021 maastopalokausi oli EU:ssa ennennäkemätön, kun tuli tuhosi noin puoli miljoonaa hehtaaria erityisesti niillä Euroopan alueilla, joilla keskilämpötilat ovat nousseet eniten, kuten Välimeren alueella; korostaa, että suurpalot voimistuvat ja lisääntyvät maailmanlaajuisesti; muistuttaa, että monimuotoinen maisema ja monimuotoiset metsät tarjoavat paremman suojan tai luonnollisen esteen laajojen ja hallitsemattomien metsäpalojen torjumiseksi; painottaa, että monimuotoisten metsien ennallistaminen edistäisi metsäpalojen ehkäisyä ja hillitsemistä; korostaa, että on tarpeen lisätä resursseja ja kehittää metsäpalojen hallintaa tutkimusten pohjalta ja tarjota valmiuksia kehittävää tukea neuvontapalvelujen avulla ilmastonmuutoksesta metsille aiheutuvien vaikutusten torjumiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ja hyödyntämään paremmin yhdennetyn metsäpalojen hallinnan konseptia ja toteaa, että tämä voi edellyttää paremmin säänneltyjä valmiuksia jäsenvaltioissa, julkisten palvelujen vahvistamista ja kohdennettua tukea ja lisää yhteistyötä katastrofien ennaltaehkäisyyn, niihin varautumiseen ja reagointiin; korostaa, että on tärkeää kehittää edelleen EU:n pelastuspalvelumekanismia ja hyödyntää sitä täysimääräisesti suhteessa metsäpaloihin ja muihin luonnonkatastrofeihin; kehottaa komissiota keräämään ja levittämään tietoa jäsenvaltioille siitä, miten metsiä voidaan mukauttaa nykyiseen ja odotettuun ilmastonmuutokseen EU:n uuden sopeutumisstrategian mukaisesti; kehottaa komissiota laatimaan parannettujen Copernicus-tuotteiden, tekoälyn ja muiden kaukokartoitustietojen perusteella metsäpalovaaran arviointeja ja karttoja ennaltaehkäisevien toimien tukemiseksi;

30.

korostaa, että suojelun eri tasot kuuluvat kestävän metsänhoidon välineistöön; painottaa, että monissa tapauksissa jopa metsän suojelu edellyttää yhä tietyntyyppisiä toimia, jotta voidaan vastata esimerkiksi luonnonkatastrofien uhkaan tai sopeutumistarpeisiin; toteaa, että ikärakenteeltaan monipuoliset ja monilajiset metsät, jotka ovat jatkuvapeitteisiä, kestävät paremmin ilmastovaikutuksia, kuten tulipaloja, kuivuutta ja vuodenaikaan nähden odottamattomia sääilmiöitä, ja ne ovat näin ollen tärkeä investointi tulevaisuuteen myös osana kestävää metsätaloutta; painottaa, että monokulttuureja, jotka sietävät huonommin tuhoojia ja tauteja sekä kuivuutta, tuulta, myrskyjä ja tulipaloja, ei pitäisi tukea EU:n varoista;

31.

tunnustaa, että kaikki hoitokäytännöt eivät edistä hiilen sitoutumista metsiin, mutta korostaa, että toimijat voivat mukauttaa ja nykyaikaistaa käytäntöjään kompromissien tasapainottamiseksi parhaalla mahdollisella tavalla, optimoida lähestymistapojaan voidakseen saavuttaa monia tavoitteita ja luoda synergioita ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevien tavoitteiden sekä metsien muiden moninaisten tehtävien kanssa; toteaa tässä yhteydessä, että voidaan miettiä, millaisia kompromisseja voidaan tehdä ja millaisia synergioita voidaan saada toisaalta puun kysynnän ja toisaalta niiden odotusten välillä, jotka koskevat metsiä hiilinieluina ja kasvien ja eläinten elinympäristönä; kehottaa komissiota ja sen yksikköjä työskentelemään tässä asiassa strategisesti, jotta varmistetaan johdonmukaisuus kaikessa metsätalouteen liittyvässä työssä ja edistetään kestävää metsänhoitoa täysin toissijaisuusperiaatteen mukaisesti; korostaa, että tietyillä hoitokäytännöillä, erityisesti vapaaehtoisella kesannoinnilla, voidaan edistää metsien ennallistamista ja vaikuttaa myönteisesti hiilen sitoutumiseen, biologiseen monimuotoisuuteen ja ekologiseen tilaan; toteaa, että metsien biologinen monimuotoisuus ja niiden kyky varastoida tai sitoa hiiltä voivat vaihdella paljon riippuen muun muassa metsänhoidosta, käytetyistä koneista, puunkorjuun tiheydestä, maaperän tilasta, loisten ja sairauksien määrästä ja metsikköjen iästä; huomauttaa, että tällä hetkellä joistakin metsistä vapautuvan hiilen määrä on suurempi kuin niiden sitoman hiilen määrä; katsoo, että metsiä ei olisi pidettävä yksinomaan hiilinieluina ja ratkaisuna muiden alojen päästövähennysten puuttumiseen;

32.

panee tyytyväisenä merkille komission ja jäsenvaltioiden metsiä ja luontoa käsittelevässä työryhmässä parhaillaan tekemän yhteistyön, joka koskee ”luonnonläheisempää” metsätaloutta koskevia ohjeita; katsoo, että lisäarvon varmistamiseksi tätä käsitettä koskevissa ohjeissa olisi kaikilta osin noudatettava toissijaisuusperiaatetta ja niihin olisi sisällytettävä laaja kirjo tulossuuntautuneita, tieteellisesti todistettuja kestäviä välineitä ja metsänhoitokäytäntöjä erityisesti ottaen huomioon paikallisen ja alueellisen tason tarpeet, jotta metsänomistajille ja -hoitajille annetaan välineet ja asiaankuuluvat taloudelliset kannustimet parantaa yhteyksiä ja tehdä yhteistyötä niin, että biologisen monimuotoisuuden suojelu voidaan sisällyttää entistä paremmin parannettuihin metsänhoitokäytäntöihin, joilla samalla pyritään tarjoamaan muita ekosysteemipalveluja ja -tuotteita, kuten Integrate-verkosto osoittaa; painottaa, että metsät ovat luonteeltaan hyvin erilaisia eri puolilla unionia ja että sen vuoksi erilaiset menettely- ja hoitotavat ovat erittäin tarpeellisia samalla, kun työskennellään vankalta yhteiseltä perustalta;

33.

painottaa luonnontilaisten ja vanhojen metsien merkitystä, sillä niissä on runsaasti biologista monimuotoisuutta ja ne tarjoavat hyvin monenlaisia mikrohabitaatteja, jotka ovat olennaisia rikkaan biologisen monimuotoisuuden ylläpitämiseksi, ja niiden keskeistä roolia biologisen monimuotoisuuden suojelemisessa, hiilen sitomisessa ja varastoinnissa sekä makean veden saannissa; kehottaa jälleen suojelemaan tiukasti kaikkia jäljellä olevia vanhoja ja luonnontilaisia metsiä vuoteen 2030 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian mukaisesti; vaatii, että myös luonnontilaisten ja vanhojen metsien viereisiä puskurivyöhykkeitä suojellaan, jotta voidaan tukea vanhoille metsille ominaisten piirteiden kehittymistä; korostaa, että asianmukaisen suojelun ulottaminen puskurivyöhykkeisiin parantaa ekologisesti arvokkaiden elinympäristöjen välisiä yhteyksiä, mikä edistää merkittävästi suojelua ja lieventää hajanaisuuden kielteisiä vaikutuksia; toteaa, että lähes kaikki luonnontilaiset metsät ovat hävinneet; pitää huolestuttavina laittomia hakkuita eräissä EU:n jäsenvaltioissa; panee merkille kansainvälisellä tasolla vahvistetut useat määritelmät luonnontilaisille ja vanhoille metsille ja korostaa, että ennen kuin nimityksiä kehitetään edelleen, jäsenvaltioiden, metsänomistajien ja metsänhoitajien sekä muiden sidosryhmien on yhdessä sovittava sellaisista luonnontilaisten ja vanhojen metsien määritelmistä, jotka perustuvat olemassa oleviin määritelmiin; pitää valitettavana, että komissio ei hyväksynyt vuonna 2021 suuntaviivoja vanhojen metsien ja luonnontilaisten metsien määritelmästä, kuten vuoteen 2030 ulottuvassa EU:n biodiversiteettistrategiassa esitettiin, mutta pitää myönteisenä näitä määritelmiä koskevaa meneillään olevaa työtä metsiä ja luontoa koskevassa työryhmässä; korostaa tarvetta tarkastella erilaisia ja kattavia ominaisuuksia ja varmistaa joustavuus, jotta voidaan ottaa huomioon luonnonmaantieteellisten alueiden ja metsätyyppien erityisolosuhteet ja erottaa asianmukaisesti toisistaan vanhat metsät ja vanhemmat metsiköt, joiden hoito perustuu pitkään kasvukiertoon; korostaa, että määritelmistä on päästävä pikaisesti sopimukseen, niiden on perustuttava ekologisiin periaateisiin, niissä on otettava huomioon Euroopan metsien, metsänomistajien, hoitoperinteiden, luontotyyppien ja muuttuvien ilmastovyöhykkeiden moninaisuus; katsoo, että on myös vältettävä läheisyydessä olevia metsiä ja metsämaata koskevia kohtuuttomia hoitovaatimuksia ja sallittava hoitotoimenpiteet, jotka liittyvät katastrofien ehkäisemisen kaltaisiin kysymyksiin; panee merkille taloudellisten kannustimien merkityksen kesannolle jätetyllä maalla sijaitsevien tiettyjen vanhojen metsien vapaaehtoisessa kehittämisessä tulevaisuudessa; korostaa, että luonnontilaiset ja vanhat metsät jakautuvat EU:ssa epätasaisesti niin, että 90 prosenttia niistä sijaitsee vain neljässä jäsenvaltiossa (37);

34.

pitää myönteisenä, että uusia suojelualueita koskevissa komission ohjeissa todetaan, että on tarpeen toteuttaa tiettyjä jatkuvia toimia, esimerkiksi metsästykseen perustuvia sorkka- ja kavioeläinten hallintatoimia, jotta voidaan suojella monenlaisia metsien elinympäristöjä;

35.

muistuttaa, että luonnontilaisten ja vanhojen metsien kartoituksessa on huomattavia puutteita, ja korostaa, että on pikaisesti saatava valmiiksi kehys, jolla varmistetaan kattava ja yhdenmukainen kartoitus, joka perustuu selkeisiin toimintaperiaatteisiin ja määritelmiin; kehottaa komissiota antamaan tunnustusta työlle, jota joissakin jäsenvaltioissa on tähän mennessä tehty näiden metsien tunnistamiseksi, kartoittamiseksi ja arvioimiseksi, sekä kannustamaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja tietämyksen jakamista; kehottaa jälleen komissiota ja jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan olemassa olevia tietoja, täyttämään luonnontilaisten ja vanhojen metsien sijaintia koskevissa tiedoissa olevat aukot sekä luomaan tietokannan kaikista mahdollisista metsäalueista, jotka täyttivät vanhojen metsien ja luonnontilaisten metsien kriteerit; kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita luomaan avoimen ja helppokäyttöisen tietokannan kaikista alueista, jotka voivat täyttää vanhaksi ja luonnontilaiseksi metsäksi luokituksen kriteerit;

36.

panee merkille komission työn, joka koskee biologista monimuotoisuutta edistävää metsittämistä ja uudelleenmetsittämistä koskevien suuntaviivojen laatimista; korostaa, että olisi keskityttävä erityisesti niihin jäsenvaltioihin, joissa metsäpeite on vähäistä, sekä tarvittaessa – ja vahingoittamatta biologista monimuotoisuutta koskevia tavoitteita – heikkotuottoisiin ja muihin elintarviketuotantoon soveltumattomiin maa-alueisiin, jotka sijaitsevat kaupunkialueilla ja kaupunkien lähialueilla sekä vuoristoalueilla, ja tuettava selviytymiskykyisten metsien, sekametsien ja terveiden metsien kehittämistä; korostaa, että biologista monimuotoisuutta edistävän metsittämisen määritelmien ja ohjeiden on perustuttava tieteeseen, niissä on otettava huomioon Euroopan metsien, metsänomistuksen tyyppien, hoitoperinteiden ja luontotyyppien monimuotoisuus sekä siirtyvät ilmastovyöhykkeet ja ne on vahvistettava tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa; korostaa lisäksi, että kuivattamattomia kosteikkoja tai turvemaita ei saisi kuivattaa metsittämistä varten ja että aikaisemmin kuivatuille maa-alueille ei saisi lisätä ojitusta; huomauttaa myös, että on noudatettava erityistä varovaisuutta, jotta vältetään eroosio vuoristoalueiden metsissä;

Metsille ja metsänhoitajille mahdollisuus saavuttaa useita tavoitteita

37.

toteaa, että YMP ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (maaseuturahasto) ovat metsätaloustoimenpiteiden tärkeimpiä tukilähteitä ja niiden osuus EU:n metsätalouden kokonaisrahoituksesta on 90 prosenttia; toteaa, että metsätaloustoimenpiteitä koskevassa komission vuonna 2017 tekemässä arvioinnissa todettiin, että maaseudun kehittämistuen vaikutus metsiin oli yleisesti ottaen myönteinen ja että sillä voitaisiin edistää merkittävästi taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien hyötyjen saavuttamista (38); panee merkille, että vuosina 2014–2020 jäsenvaltiot käyttivät vain 49 prosenttia käytettävissä olevista varoista ja että komissio on yksilöinyt syiksi tähän alhaiseen käyttöasteeseen hallinnollisen rasitteen, hintalisien riittämättömän houkuttavuuden ja neuvontapalvelujen puutteen; katsoo, että tämä olisi otettava huomioon hyväksyttäessä uusia YMP:n strategiasuunnitelmia; kehottaa jäsenvaltioita poistamaan hallinnollisen rasitteen, jotta maaseuturahaston metsätaloutta koskevat toimenpiteet maaseuturahaston käyttö metsätaloustoimenpiteisiin olisi tehokasta; suhtautuu myönteisesti komission tavoitteeseen lisätä saatavilla olevien varojen käyttöä ja korostaa tarvetta varmistaa, että rahoituksella ja tuilla ei tueta toimia, jotka heikentävät eri ekosysteemipalvelujen tasapainoista tarjontaa; korostaa tarvetta sisällyttää YMP:n strategiasuunnitelmiin konkreettisia ja riittävän houkuttelevia toimenpiteitä, jotta varmistetaan kestävää metsänhoitoa ja metsien monitoiminnallista roolia EU:ssa koskevien toimien ja toimenpiteiden toteuttaminen, jotta varmistetaan, että tuetaan metsien ekosysteemeihin liittyviä aloitteita erityisesti niin, että voidaan vähentää metsien biologien monimuotoisuuden köyhtymistä, edistää tiettyyn ympäristöön soveltuvien kotoperäisten puulajien istuttamista, parantaa metsänhoitoa ja varmistaa, että varat käytetään asiaankuuluvien politiikkatavoitteiden mukaisesti; pitää valitettavana, ettei komissio seuraa metsätalousmenoja muiden maaseudun kehittämistoimien yhteydessä; painottaa, että vapaaehtoisille luonnonsuojelutoimille annettavan tuen on oltava omistusoikeuksien ja toissijaisuusperiaatteen mukaista;

38.

kehottaa komissiota määrittämään uusia keinoja tehdä eri rahastotoimien yhdistelmistä houkuttelevampia ja helpommin toteutettavia ottamalla niissä huomioon metsien ja metsäekosysteemipalvelujen monitoiminnallinen luonne ja hyödyntämällä sitä ja edistämällä paremmin muita EU:n rahoituslähteitä, kuten Life-ohjelmaa, Horisontti Eurooppa -puiteohjelmaa, Euroopan aluekehitysrahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan investointipankin luonnonpääoman rahoitusjärjestelyä; kehottaa komissiota arvioimaan unionin talousarvion ja Euroopan unionin elpymisvälineen eri rahoitusvälineiden, myös kansallisten YMP:n strategiasuunnitelmien, yhdenmukaisuutta EU:n metsästrategiassa ja EU:n biodiversiteettistrategiassa vahvistettujen sitoumusten ja tavoitteiden kanssa; kehottaa komissiota pitämään metsätalouden ympäristö- ja ilmastopalveluihin sekä metsien suojeluun myönnettävän tuen yhteydessä tukikelpoisina myös metsien suojelua ja tiukkaa suojelua koskevia sitoumuksia, jotka perustuvat vuoteen 2030 ulottuvaan EU:n biodiversiteettistrategiaan ja EU:n uuteen metsästrategiaan 2030; kehottaa komissiota jatkamaan näitä sitoumuksia pidempään kuin seitsemän vuotta erityisesti tiukasti suojeltujen metsäalueiden osalta;

39.

huomauttaa, että metsäala toimii maatalousalaa useammin markkinaehtoisena alana ilman selvää riippuvuutta tuista, kun taas YMP:n rahoituksen on pysyttävä kohdennettuna pääasiassa elintarviketuotantoon ja elintarviketurvallisuuden varmistamiseen unionissa; korostaa, että suuremman painoarvon antaminen muille ekosysteemipalveluille ei saisi johtaa kohtuuttomaan riippuvuuteen, ja tukee komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan vapaaehtoisten markkinaperusteisten maksujen kehittämistä ekosysteemipalvelujärjestelmiä, kuten hiilen sitomista, biologista monimuotoisuutta, maaperän suojelua, vesihuoltoa, tiedonkeruuta ja seurantaa; korostaa, että on tärkeää soveltaa täydentävyysperiaatetta ja suunnitella ohjelmia siten, että edelläkävijät ja muut osallistujat saavat täyden tunnustuksen, samalla kun motivoidaan monia erilaisia metsänomistajia; korostaa lisäksi, että ohjelmien erityisvaatimuksissa on otettava huomioon metsien monimuotoisuus sekä niiden erilaiset haasteet ja mahdollisuudet; toteaa, että ekosysteemipalveluja koskevien luotettavien tietojen saatavuus on oleellista kaikille maksujärjestelmille; panee tyytyväisenä merkille hiiltä sitovaa viljelyä käsittelevän komission tiedonannon (39), jossa pyritään luomaan kannustimia julkisten ja yksityisten toimijoiden kehittämille uusille liiketoimintamalleille palkitsemalla hoitokäytäntöjä, jotka keskittyvät kasvihuonekaasujen lisääntyvään sidontaan uusiutuvaan biomassaan ja maaperään ekologisten periaatteiden mukaisesti; korostaa, että tarvitaan luotettaviin tieteellisiin menetelmiin perustuvia hiiltä sitovaa viljelyä koskevia aloitteita, kuten mahdollisuutta biodiversiteettistrategian mukaisesti toimenpiteistä pidättyviä lähestymistapoja; korostaa tämän aloitteen valossa, että aktiivinen ja kestävä metsänhoito voi edistää sekä hiilivarastojen lisäämistä että metsien kasvua; korostaa, että hiilen poistamisessa metsätalouden avulla olisi keskityttävä metsänomistajille ja metsänhoitajille suunnattuihin kannustimiin investoida aktiiviseen ja kestävään metsänhoitoon ja tarvittaessa metsän suojeluun edistämällä uudistumista ja kasvun lisäämistä; panee tyytyväisenä merkille komission suunnitelman ehdottaa hiilenpoiston sertifioinnin sitovaa EU:n sääntelykehystä vuoden 2022 loppuun mennessä, jotta hiilenpoistotoimet voidaan määrittää, sertifioida ja ilmoittaa paikkansapitävästi ja vältetään harhaanjohtavien tietojen ja viherpesun riski;

40.

tunnustaa nykyisten markkinaperusteisten sertifiointijärjestelmien merkittävän roolin ja niiden myötävaikutuksen kestävän metsänhoidon käyttöönoton jatkamiseen; toteaa, että useimmat näistä järjestelmistä ovat osoittautuneet uskottaviksi ja tehokkaiksi välineiksi kestävien metsänhoitokäytäntöjen edistämiseksi kaikkialla Euroopassa; panee tyytyväisenä merkille EU:n toimielinten suorittaman valvonnan jatkumisen, koska se auttaa jatkuvasti parantamaan näitä järjestelmiä; pitää myönteisenä komission ilmoitusta luonnonläheisempää metsänhoitoa koskevan vapaaehtoisen sertifiointijärjestelmän kehittämisestä; kehottaa komissiota varmistamaan, että nämä aloitteet parantavat metsäekosysteemejä, suojaavat biologista monimuotoisuutta ja varmistavat luontoystävällisten metsänhoitokäytäntöjen tuoman lisäarvon; kannustaa komissiota tekemään yhteistyötä nykyisten ja toimiviksi osoittautuneiden sertifiointijärjestelmien kanssa ja hyödyntämään niistä saatuja kokemuksia ja tukemaan toimia, joilla nykyisiä järjestelmiä pyritään parantamaan myös kuluttajiin kohdistuvan avoimuuden osalta ja ottaen huomioon kuluttajakysynnän; katsoo, että lisäarvon luomiseksi luonnonläheisempää metsänhoitoa koskevan vapaaehtoisen sertifioinnin on perustuttava selkeään ja pakolliseen kehykseen ja sen on tarjottava metsänomistajille riittävä hintalisä ekosysteemipalvelujen tarjoamisesta esimerkiksi siten, että otetaan käyttöön EU:n laatumerkki, johon liittyy paikallisesti mukautettuja suuntaviivoja luonnonläheisemmästä metsätaloudesta, jotta edistetään luonnon monimuotoisuutta eniten suosivia hoitokäytäntöjä; kehottaa komissiota arvioimaan tällaisesta sertifiointijärjestelmästä metsänomistajille aiheutuvaa lisäarvoa ja kustannuksia sen jälkeen, kun se on saanut päätökseen työn termin ”luonnonläheisempi” määrittelemiseksi; toteaa, että vapaaehtoinen sertifiointi on vain yksi tarvittava askel kohti kestävämmän metsähoidon kehittämistä EU:ssa;

41.

on tyytyväinen komission 4. kesäkuuta 2021 tekemään päätökseen Natura 2000 -tunnuksen käyttöluvan myöntämisestä (40); toteaa, että Natura 2000 -merkintäjärjestelmällä olisi edistettävä EU:n tiukimpia ekologisia normeja kaikkein haavoittuvimpien maanpäällisten luontotyyppien ja lajien suojelemiseksi; muistuttaa, että Natura 2000 kattaa noin 18 prosenttia EU:n maa-alasta; korostaa, että jäsenvaltioiden olisi varmistettava, ettei Natura 2000 -alueiksi nimetyissä elinympäristöissä toteuteta mitään lajeille vahinkoa tai haittaa aiheuttavia toimia; kehottaa asettamaan EU:n metsästrategiassa kunnianhimoisia tavoitteita Natura 2000 -alueiksi nimettyjen alueiden ekologisen arvon säilyttämiseksi ja palauttamiseksi ottaen huomioon alueen sosiaaliset ja kulttuuriset vaatimukset sekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet; toteaa, että Natura 2000 -alueiden suojelutoimien olisi oltava täysin luonto- ja lintudirektiivien ja vuoteen 2030 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian mukaisia; toteaa, että Natura 2000 -alueet tarjoavat arvokkaita ekosysteemipalveluja kansalaisille; korostaa, että tavaroiden tai palvelujen Natura 2000 -tunnuksen olisi tarkoitettava, että kyseiset tavarat ja palvelut edistävät sen Natura 2000 -alueen suojelutavoitteita, jossa ne on tuotettu;

42.

suhtautuu myönteisesti komission julkaisemaan EU-ympäristömerkin strategiseen toimintasuunnitelmaan 2020–2024; muistuttaa, että EU-ympäristömerkki on erinomaisia ympäristöominaisuuksia koskeva vapaaehtoinen merkki; toteaa, että ympäristömerkkijärjestelmällä edistetään EU:n kiertotaloutta ja kestäviä kulutus- ja tuotantokäytäntöjä; vaatii tiukkoja normeja ja seurantaa sekä ympäristömerkin käytön lisäämistä EU:n metsäalalla; korostaa, että on tärkeää laajentaa puutuotteiden ympäristömerkin soveltamisalaa niin, että se käsittää näiden tuotteiden kestävyystason; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan tuottajia lisäämään Natura 2000 -tunnuksen käyttöä muissa kuin puuaineisissa tuotteissa;

43.

korostaa, että biologista monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden täyttämiseksi ja metsien täyden potentiaalin hyödyntämiseksi EU:n ilmasto- ja kiertotaloustavoitteiden saavuttaminen edellyttää lisää tutkimusta, innovointia ja kehittämistä, joihin olisi kannustettava kestävän metsänhoidon alalla, erityisesti ilmastonmuutoksen sopeutumisen osalta, sekä fossiilipohjaisten tuotteiden ja muiden hiilijalanjäljeltään suurten tuotteiden biopohjaisten vaihtoehtojen alalla; kannustaa tukemaan edelleen puuhun liittyviä innovaatioita, kuten puupohjaisia tekstiilejä, joilla on hyvät mahdollisuudet korvata synteettisiä tekstiilikuituja ja puuvillaa, ja muita puupohjaisia materiaaleja, jotka ovat saaneet myönteisen ympäristö- ja ilmastoelinkaarta koskevan arvion; painottaa, että ollakseen kilpailukykyisiä tällaisilla biopohjaisilla vaihtoehtoilla on tarjottava kuluttajille kohtuuhintaisia tuotteita; toteaa, että alan kehityssyklit voivat kestää kymmenen vuotta tai pidempään, ja korostaa, että ennakoitavissa oleva ja vakaa sääntely-ympäristö on edellytys investointien houkuttelemiseksi; korostaa, että monilla alan innovaatioilla on suuri lisäarvo ja että ne tarjoavat laadukkaita työpaikkoja maaseudulla sekä metsäalan arvoketjussa ja siihen liittyvillä biopohjaisilla teollisuudenaloilla, ja korostaa tässä yhteydessä pienten ja keskisuurten yritysten roolia;

44.

katsoo, että ympäristöön, sosiaaliseen elämään, yhteiskuntaan ja talouteen liittyvien metsäpalvelujen koordinoidun tarjonnan parantamiseksi asiaankuuluvat EU:n ohjelmat, mukaan lukien Horisontti Eurooppa, Life-ohjelma, maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskeva eurooppalainen innovaatiokumppanuus (EIP-AGRI), Leader-ohjelma ja Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti, on sovitettava paremmin yhteen; suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen tehostaa EU:n yhteistyötä ehdottamalla metsätaloutta koskevaa tutkimus- ja innovaatiokumppanuutta ja kehottaa komissiota kehittämään kattavia metsäalan ohjelmia, joissa on mukana metsäalan arvoketjun eri toimintoja ja osia ja joihin sisältyy eläviä laboratorioita, joissa testataan ja demonstroidaan ratkaisuja keskeisiin haasteisiin, olemassa olevien ja hyväksi havaittujen foorumien, kuten Integrate-verkoston ja metsäteollisuuden teknologiafoorumin ja Euroopan metsäinstituutin, pohjalta ja joissa on mukana yleiseurooppalaisia ja kansainvälisiä kumppaneita;

45.

muistuttaa, että 60 prosenttia EU:n metsistä on yksityisomistuksessa ja että merkittävä osa metsänomistajista on pienomistajia; korostaa, että strategian tavoitteiden saavuttamiseksi sen täytäntöönpanossa on keskityttävä siihen, että kaikentyyppisille metsänomistajille ja metsänhoitajille ja erityisesti pienomistajille annetaan mahdollisuus hoitaa metsien moninaisia tehtäviä; tunnustaa, että metsänomistajilla ja metsänhoitajilla on oltava samalta vahvalta perustalta työskennellessään runsaasti joustovaraa toteuttaa metsänhoitokäytäntöjään niin, että he voivat tarjota kaikkia kysyttyjä ekosysteemipalveluja, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että tukiohjelmat, vapaaehtoiset ekosysteemipalvelujärjestelmien maksuohjelmat ja tutkimusrahoitus ovat pienomistajille houkuttelevia, ymmärrettäviä ja helposti heidän saatavillaan;

46.

korostaa, että neuvontapalvelujen saatavuus on tärkeä kestävien metsänhoitokäytäntöjen levittämistä edistävä tekijä; kannustaa jäsenvaltioita varmistamaan, että neuvontapalveluja on saatavilla, kiinnittäen erityistä huomiota pienomistajiin;

47.

panee merkille, että EU:n metsistä 40 prosenttia on kuntien tai alue- tai valtionhallinnon julkisessa omistuksessa, kun taas joissakin jäsenvaltioissa julkisessa omistuksessa olevien metsien määrä on paljon suurempi ja Kaakkois-Euroopassa keskimäärin jopa 90 prosenttia; painottaa, että yleisillä metsillä voi olla keskeinen asema metsäekosysteemien säilyttämisessä, biologisen monimuotoisuuden varmistamisessa, ilmastonmuutoksen hillinnässä, maaseudun kehittämisen edistämisessä ja puutavaran ja muiden tavaroiden ja palveluiden toimittamisessa ja että valtion metsävirastot voivat tarjota yksityisille metsänomistajille paljon kaivattua asiantuntemusta luonnonläheisestä metsänhoidosta ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumisesta; kehottaa tarvittaessa lisäämään valtion metsävirastojen henkilöstöresursseja ja taloudellisia resursseja; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita toimimaan esimerkkinä niiden julkisessa omistuksessa olevien metsien kestävässä metsänhoidossa julkisen edun hyväksi erityisesti ympäristö-, talous- ja sosiaalinäkökohtien osalta;

48.

suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon ”EU:n pitkän aikavälin maaseutuvisio – Vahvat, verkottuneet, selviytymiskykyiset ja vauraat maaseutualueet vuoteen 2040 mennessä” sekä tunnustukseen metsien ja kestävän metsänhoidon roolista ihmisarvoisen työn ja elinkeinojen turvaamisessa maaseudulla; korostaa metsäalan ja puuteollisuuden merkitystä työpaikkojen tarjoajana maaseutuyhteisöissä sekä jatkokäytön kautta kaupunkialueilla; toteaa, että on tärkeää edistää muuhun kuin puuhun perustuvaa, metsiä hyödyntävää taloudellista toimintaa, jotta voidaan monipuolistaa paikallisia talouksia ja työpaikkoja ja kääntää maaseudun ja syrjäisten alueiden väestökatoon johtava kehityssuunta; panee erittäin huolestuneena merkille, että Eurostatin mukaan työllisyys laski vuosina 2000–2019 tasaisesti seitsemän prosenttia metsä- ja hakkuualoilla (41) ja että onnettomuuksia tapahtuu metsäalalla paljon (42); kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita seuraamaan strategian mukaisesti toteutettujen toimenpiteiden vaikutuksia työllisyyteen ja työturvallisuuteen metsänhoitokäytäntöjen muuttuessa ottaen huomioon, että keskusteluissa käsitellyt vaihtoehdot lisäävät usein (ruumiillista työtä tekevän) työvoiman tarvetta; toteaa, että tämä aiheuttaa myös työntekijöihin kohdistuvia erilaisia riskejä ja edellyttää laadukasta ammatillista koulutusta sekä täydennys- ja uudelleenkoulutusmahdollisuuksia; korostaa, että on tärkeää tehdä tämäntyyppisestä työstä houkuttelevaa ja hyödyntää tätä varten kestävämmän metsänhoidon tarjoamia mahdollisuuksia; korostaa tässä yhteydessä, että on tarpeen toteuttaa toimia työturvallisuuden parantamiseksi, kouluttaa työntekijöitä asianmukaisesti ja tukea metsätalouslaitteistojen ja välineiden nykyaikaistamista; kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan tätä koskevia neuvontapalvelujaan ja vahvistamaan niitä tarvittaessa sekä asettamaan etusijalle laadukkaan ammatillisen jatkokoulutuksen ekorakentamiseen ja puunjalostusteollisuuteen liittyvillä aloilla; toistaa komissiolle esittämänsä kehotuksen tehdä yhteistyössä metsäkoneiden valmistajien kanssa aloitteissa, joilla parannetaan näiden koneiden ekologista suunnittelua, jotta taataan työntekijöiden korkeatasoisen suojelun lisäksi metsien maaperään ja vesistöön kohdistuvien vaikutusten minimointi;

49.

korostaa, että alalle on houkuteltava nuoria ja naisyrittäjiä, erityisesti metsiin perustuvan toiminnan digitaalisen ja vihreän siirtymän yhteydessä; huomauttaa kuitenkin, että metsäalan heikot työolot Euroopan eräissä osissa eivät tällä hetkellä tee alasta houkuttavaa uravaihtoehtoa; korostaa, että alalle ja sen koko avoketjuun on tehtävä investointeja ja että maaseudulla tarvitaan suotuisaa ympäristöä, digitaali-, liikenne- ja yhdyskuntainfrastruktuuri mukaan luettuna; suhtautuu myönteisesti komission ehdotuksiin edistää osaamissopimuksen mukaisen osaamiskumppanuuden perustamista ja hyödyntää Euroopan sosiaalirahasto plussaa yhteistyön tekemiseksi, jotta voidaan lisätä metsätalouden täydennys- ja uudelleenkoulutusmahdollisuuksia, luoda laadukkaita työpaikkoja ja tarjota työntekijöille mahdollisuuksia ja asianmukaiset työolot puupohjaisessa biotaloudessa, ja tehdä metsäala siten houkuttavammaksi uravaihtoehdoksi;

Seuranta, raportointi ja tiedonkeruu

50.

korostaa Euroopan metsiä koskevien tarkkojen, yhdennettyjen, laadullisten, oikea-aikaisten, vertailtavien ja ajantasaisten tietojen merkitystä ja panee merkille aloitteen lainsäädäntöehdotukseksi metsiin kohdistuvan seurannan, raportoinnin ja tiedonkeruun kehyksestä täysin toissijaisuusperiaatetta noudattaen; muistuttaa todennetun tiedon merkityksestä, erityisesti tiedon, joka on kerätty paikallistasolla, sillä metsien monet ominaispiirteet voidaan todentaa vain paikalla; korostaa, että tietojen ja raportoinnin laaja saatavuus, korkea laatu, avoimuus, täydellisyys ja yhdenmukaistaminen ovat oleellisen tärkeitä strategian tavoitteiden saavuttamiselle, ja katsoo, että todellisen lisäarvon tuottamiseksi kehyksen on perustuttava olemassa oleviin mekanismeihin ja prosesseihin, kuten kansallisiin metsäinventaareihin, Euroopan metsätietojärjestelmään, ENFIN-verkostoon, Forest Europe-prosessiin ja FAO:hon, alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan avulla, jotta jäsenvaltioiden asiantuntemusta ja kokemusta voidaan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla, ja että kehystä on kehitettävä kansainvälisesti sovittujen sitoumusten mukaisesti ja yhteydessä jäsenvaltioiden toimivaltaan, välttäen samalla päällekkäistä työtä, liiallista hallinnollista taakkaa ja liiallisia kustannuksia; korostaa, että kehykseen olisi sisällyttävä mekanismeja, joilla vältetään virheet, kuten kaksinkertainen laskenta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kehyksen operatiivista tukea varten on käytettävissä riittävästi rahoitusta ja henkilöstöresursseja;

51.

katsoo, että luotettavan, avoimen ja korkealaatuisen datan saatavuuden varmistamiseksi uudet innovatiiviset lähestymistavat, kuten kaukokartoitustekniikat, on todennettava ja yhdistettävä maanpäällisen seurannan avulla hankittuihin tietoihin ja niitä on tulkittava tiiviissä yhteistyössä tutkijoiden sekä riippumattomien ja paikallisten asiantuntijoiden, muun muassa toimivaltaisten viranomaisten ja metsänhoitajien, kanssa; katsoo, että näillä lähestymistavoilla voi olla merkitystä myös metsien monitoiminnallisuuden tasapainon helpottamisessa sekä uusien lähestymistapojen ja käytäntöjen kehittämisessä ja jakamisessa ja niihin olisi sisällyttävä taloudellisia keinoja, jotta varmistetaan päästy tietoihin ja edistetään niiden hankkimista; katsoo, että satelliittikuvien sekä paikannus- ja sijaintitietojen synergialla ja keskinäisellä täydentävyydellä voidaan tukea keskeisellä tavalla metsänhoitajia ja hallintoelimiä; korostaa, että on tärkeää, että Copernicus mahdollistaa metsäinventaarien etävalvonnan ja metsien terveyden arvioinnin sekä laittomien hakkuiden ja metsäkadon kaltaisten ongelmien havaitsemisen; panee tyytyväisenä merkille, että osana Euroopan metsätietojärjestelmää ilmastovaikutusten ja muiden luonnollisten tai ihmisen aiheuttamien häiriöiden nykyistä seurantaa metsissä tehostetaan; korostaa, että tietojen analysoinnilla on ratkaiseva merkitys kestävän metsänhoidon ja metsien suojelun tukemisessa, myös laittomien hakkuiden torjumisessa sekä luonnonhäiriöiden, kuten myrskyjen, maastopalojen ja tuholaisten, vaikutusten ennakoimisessa ja lieventämisessä;

52.

katsoo, että Copernicus-ohjelman tietoja olisi käytettävä todisteena lainvalvonnassa ja poliittisessa päätöksenteossa sertifioimalla tiedot ja niistä johdetut tietotuotteet, ja kehottaa sertifioimaan Copernicus-ohjelman tietoja metsiin kohdistuvaa seurantaa, raportointia ja tiedonkeruuta koskevaa tulevaa lainsäädäntöehdotusta varten; korostaa, että tällaisilla sertifioiduilla tiedoilla voisi olla keskeinen merkitys erilaisten ilmiöiden (kuten metsäpinta-ala, laittomat hakkuut, metsien terveys, puiden ominaispiirteet, kasvumallit ja metsäpalojen vaikutukset) seurannassa sekä säännösten noudattamisen valvonnassa;

53.

panee merkille ajatuksen metsiä koskevien strategiasuunnitelmien käyttöönotosta metsiin kohdistuvan seurannan, raportoinnin ja tiedonkeruun kehyksen puitteissa; panee lisäksi merkille, että useilla jäsenvaltioilla on jo käytössä kansallisia metsästrategioita, joita komissio ei voi arvioida yhdenmukaisella tavalla, ja että kyseiset strategiat olisi vahvistettava tai niitä olisi kehitettävä edelleen tavalla, joka tukee EU:n metsästrategian tavoitteita; korostaa, että tässä ehdotuksessa olisi vältettävä hallinnollisen taakan ja kustannusten liiallista kasvua; painottaa, että tällaisten suunnitelmien täsmällinen tarkoitus ja tarve olisi selvennettävä, ja korostaa, että on kunnioitettava jäsenvaltioiden toimivaltaa metsäsioissa; kehottaa komissiota varmistamaan, että lainsäädäntöehdotuksissa otetaan kaikilta osin huomioon jäsenvaltioissa ja tarvittaessa paikallistasolla olemassa olevat kansalliset strategiat; korostaa, että EU:n tason strategiset suunnitelmat olisi sovitettava yhteen olemassa olevien kansallisten strategioiden kanssa ja vältettävä ristiriitaa tai päällekkäisyyttä niiden kanssa; kehottaa komissiota arvioimaan, miten tätä välinettä voitaisiin käyttää erityisesti niiden jäsenvaltioiden tukemiseen, joilla ei vielä ole kansallisia strategioita;

Hallinta ja täytäntöönpano

54.

katsoo, että koska metsillä on monitoiminnallinen vaikutus EU:n moniin tavoitteisiin ja eri hallintotasoihin ja sidosryhmiin, strategian täytäntöönpanon kulmakivenä on oltava tiivis yhteistyö ja parhaiden käytäntöjen vaihto kansallisten ja alueellisten asiantuntijoiden, sidosryhmien, erityisesti yskitysten ja julkisten metsänomistajien ja metsänhoitajien, tutkijoiden, sertifiointijärjestelmien ja kansalaisyhteiskunnan kanssa, mukaan luettuna alkuperäiskansojen asianmukainen edustus; korostaa, että hallinnassa on otettava huomioon EU:n ja jäsenvaltioiden osallistuminen Forest Europeen ja kansainvälisen tason järjestöihin, kuten FAO:hon, ja että strategian täytäntöönpanon sekä kansainvälisiin sitoumuksiin ja yhteistyöhön osallistumisen välille olisi pyrittävä luomaan synergioita, muun muassa terminologian ja määritelmien jatkuvan kehittämisen osalta; muistuttaa rajat ylittävän yhteistyön merkityksestä sen varmistamisessa, että Euroopan arvokkaimmat ja uhanalaisimmat lajit ja luontotyypit säilyvät pitkällä aikavälillä; kehottaa ympäristö- ja metsäalan sidosryhmiä tavoittamaan laajempia väestöryhmiä erilaisten koulutusvälineiden ja -ohjelmien avulla;

55.

korostaa pysyvän metsäkomitean merkitystä foorumina, joka tarjoaa kattavaa metsäalan asiantuntemusta keskusteluun strategian mukaisista toimista ja muista metsäalaan vaikuttavista EU:n politiikoista; katsoo, että politiikan yhdenmukaistamiseksi komission olisi lisättävä vuoropuhelua pysyvän metsäkomitean ja muiden asiantuntijaryhmien, kuten metsiä ja luontoa käsittelevän työryhmän, metsätaloutta ja korkintuotantoa käsittelevän kansalaiskeskusteluryhmän, jolla on tärkeä rooli sidosryhmien asianmukaisessa osallistumisessa EU:n metsäpolitiikkojen laatimiseen ja täytäntöönpanoon, biologista monimuotoisuutta ja luontoa käsittelevän koordinaatioryhmän alatyöryhmän (metsä ja luonto) sekä metsäteollisuutta käsittelevän asiantuntijaryhmän, välillä;

56.

toteaa, että strategian täytäntöönpano voi johtaa metsäalalla merkittäviin systeemisiin muutoksiin, kun siirrytään pääasiassa puutavaraan perustuvista tulolähteistä monipuolisempiin tulolähteisiin, jotka perustuvat yhä enemmän muiden ekosysteemipalvelujen tarjontaan, ja korostaa tarvetta seurata ja ymmärtää tämän muutoksen seurauksia; panee merkille, että politiikkojen ja lainsäädännön laaja ja toisinaan ristiriitoja aiheuttava päällekkäisyys ja joissakin tapauksissa niiden ristiriitaiset tavoitteet vaikuttavat metsiin ja metsäalaan ja voivat aiheuttaa lainsäädännön hajanaisuutta; painottaa, että on tärkeää varmistaa niiden yhdenmukaisuus; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arviomaan jatkuvasti strategiaan kuuluvien eri aloitteiden kumulatiivisia vaikutuksia yhdessä EU:n muun asiaankuuluvan lainsäädännön ja muiden politiikkatoimien kanssa, jotta varmistetaan johdonmukaisuus kaikessa metsätalouteen liittyvässä työssä ja edistetään kestävää metsänhoitoa täysin toissijaisuusperiaatteen mukaisesti; korostaa, että osana tätä arviointia on perusteellisesti ja yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa arvioitava luonnontilaisten ja vanhojen metsien, joista 90 prosenttia sijaitsee vain neljässä jäsenvaltiossa (43), suojelujärjestelmän vaikutus paikallisyhteisöihin; kehottaa komissiota raportoimaan tästä aiheesta täytäntöönpanokertomuksensa yhteydessä;

57.

on vakavasti huolissaan muun muassa valtion metsissä ja suojelluilla alueilla esiintyviä laittomia hakkuita ja laitonta maankäyttöä koskevista tiedoista ja niihin liittyvistä käynnissä olevista rikkomusmenettelyistä (44); korostaa, että laittomilla hakkuilla voi olla vaikutuksia, joita on vaikeaa tai mahdotonta korjata, ne voivat lisätä biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä, kiihdyttää ilmastonmuutosta ja sellaisten metsien luonnonvarojen häviämistä, joista metsäyhteisöt ovat riippuvaisia, ja ne saattavat johtaa ihmisoikeusloukkauksiin; ilmaisee syvän surunsa laittomiin hakkuisiin liittyvistä metsätyöntekijöiden, toimittajien ja aktivistien murhista ja heihin kohdistetusta väkivallasta ja tuomitsee teot jyrkästi ja odottaa, että jäsenvaltiot saattavat syylliset vastuuseen ja lopettavat metsänhoitajiin kohdistuvan ahdistelun; kehottaa komissiota ja jäsenvaltiota panemaan asiaankuuluvat kansalliset ja EU:n lait kaikilta osin ja tehokkaasti täytäntöön erityisesti määrittelemällä laiton hakkuu, lisäämällä lähellä tapahtuvaa seurantaa, antamalla tarvittaessa varoja valvontaan, torjumalla korruptiota ja parantamalla metsien ja maaperän hoitoa; painottaa, että on tärkeää kasvattaa jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten roolia laittomien hakkuiden torjunnassa EU:n puutavara-asetuksen täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta saatujen kokemusten perusteella; panee merkille, että myös luonnonsuojelutoimenpiteiden, kuten Natura 2000 -hoitosuunnitelmien ja luonnonsuojeludirektiivien, vastaisesti toteutetut hakkuut voivat olla laittomia hakkuita; painottaa, että laittomilla hakkuilla on merkittäviä taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia ja että ne aiheuttavat tulojen menetyksiä paikallisyhteisöille; panee merkille laittomien hakkuiden ja huonojen elinolosuhteiden välisen yhteyden; pitää valitettavana komissiossa rikkomustapausten käsittelyyn käytettävää aikaa, johon liittyy huomattava vaara laittomien hakkuiden jatkumisesta ja vaara, että on liian myöhäistä perua ja korjata hakkuiden aiheuttamia valtavia vahinkoja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään kiireellisiin toimiin laittomien hakkuiden pysäyttämiseksi ja laittoman puukaupan valvonnan tiukentamiseksi tiiviillä seurannalla, voimassa olevien säädösten noudattamisen valvonnalla ja käyttämällä paikkatieto- ja kaukokartoitusteknologiaa;

58.

kehottaa komissiota edistämään EU:n metsien suojelua koskevia normeja ja tavoitteita kansainvälisellä tasolla;

59.

kehottaa komissiota käynnistämään uudelleen neuvottelut kansainvälisestä oikeudellisesti sitovasta metsäyleissopimuksesta, jolla edistettäisiin metsien hoitoa, suojelua ja kestävää kehittämistä ja jossa määrättäisiin metsien monipuolisista ja täydentävistä toiminnoista ja käyttötarkoituksista, kuten uudelleenmetsittämistä, metsittämistä ja metsien suojelua edistävistä toimista, ja jossa otetaan huomioon nykyisten ja tulevien sukupolvien sosiaaliset, taloudelliset, ekologiset, kulttuuriset ja henkiset tarpeet sekä tunnustetaan kaikenlaisten metsien elintärkeä rooli ekologisten prosessien ja ekologisen tasapainon ylläpitämisessä ja tuetaan alkuperäiskansojen, niiden yhteisöjen ja muiden yhteisöjen ja metsissä asuvien identiteettiä, kulttuuria ja oikeuksia;

60.

kehottaa unionia noudattamaan kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden periaatetta ja varmistamaan kehitys-, kauppa-, maatalous-, energia- ja ilmastopolitiikkansa johdonmukaisuuden; panee merkille metsäteollisuuden myönteiset taloudelliset, yhteiskunnalliset ja ympäristövaikutukset ja kehottaa investoimaan edelleen tutkimukseen, innovointiin ja tekniseen kehittämiseen;

61.

kehottaa komissiota edistämään peililausekkeita kansainvälisillä biotalousmarkkinoilla ja hyödyntämään yleiseurooppalaisia ja kansainvälisiä kumppanuuksia ja ulkomaankauppasopimuksia EU:n ilmastotavoitteen ja metsien kestävän käytön edistämiseksi EU:n ulkopuolella;

o o

62.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 395, 29.9.2021, s. 37.

(2) EUVL C 346, 21.9.2016, s. 17.

(3) EUVL L 243, 9.7.2021, s. 1.

(4) EUVL L 156, 19.6.2018, s. 1.

(5) EUVL L 328, 21.12.2018, s. 82.

(6) EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7.

(7) EUVL L 60, 22.2.2021, s. 21.

(8) EUVL L 189, 10.5.2022, s. 1.

(9) EUVL C 152, 6.4.2022, s. 169.

(10) Unionin tuomioistuimen tuomio 17.4.2018, Euroopan komissio vastaan Puolan tasavalta, C-441/17, ECLI:EU:C:2018:255 (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Ympäristö – Direktiivi 92/43/ETY – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – 6 artiklan 1 ja 3 kohta – 12 artiklan 1 kohta – Direktiivi 2009/147/EY – Luonnonvaraisten lintujen suojelu – 4 ja 5 artikla – Puszcza Białowieskan Natura 2000 -alue – Metsänhoitosuunnitelman muuttaminen – Puunkorjuun lisääminen – Suunnitelma tai hanke, joka ei ole alueen käytön kannalta tarpeellinen ja joka on omiaan vaikuttamaan kyseiseen alueeseen merkittävästi – Alueelle aiheutuvien vaikutusten asianmukainen arviointi – Vaikuttaminen alueen koskemattomuuteen – Suojelutoimenpiteiden tehokas täytäntöönpano – Vaikutukset suojeltujen lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin).

(11) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1119, annettu 30. kesäkuuta 2021, puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi.

(12) Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) raportti nro 5/2016 ”European Forest Ecosystems: State and Trends”.

(13) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/841, annettu 30. toukokuuta 2018, maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta aiheutuvien kasvihuonekaasujen päästöjen ja poistumien sisällyttämisestä vuoteen 2030 ulottuviin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin (EUVL L 156, 19.6.2018, s. 1).

(14) Komission tiedonanto, annettu 16. heinäkuuta 2021, ”Uusi EU:n metsästrategia 2030” (COM(2021)0572).

(15) Koko Euroopassa suurin osa yksityisistä metsäomistuksista on enintään 10 hehtaarin kokoisia – Forest Europe, State of Europe’s Forests 2020, 2020; Saksassa 50 prosenttia yksityisistä metsäomistuksista on alle 20 hehtaarin kokoisia, https://www.bmel.de/SharedDocs/Downloads/DE/Broschueren/bundeswaldinventur3.pdf;jsessionid=972A5297B9463D98948E787D1AA78F19.live921?__blob=publicationFile&v=3; Ranskassa noin kahdella kolmanneksella yksityisistä omistajista on alle yksi hehtaari metsää, https://franceboisforet.fr/wp-content/uploads/2021/04/Brochure_chiffresClesForetPrivee_2021_PageApage_BD.pdf; Suomessa noin 45 prosentilla omistajista on alle 10 hehtaaria metsää, https://www.luke.fi/en/natural-resources/forest/forest-resources-and-forest-planning/forest-ownership/; Latviassa 50 prosentilla omistajista on alle viisi hehtaaria, https://www.zm.gov.lv/public/ck/files/MAF_parskats_Silava_privat_meza_apsaimn_monitorings.pdf

(16) Science for Environment Policy, European Forests for biodiversity, climate change mitigation and adaptation, Future Brief 25, Science Communication Unit, UWE Bristol, 2021, https://ec.europa.eu/environment/integration/research/newsalert/.

(17) Euroopan ympäristökeskus, The European Environment – State And Outlook 2020: knowledge for transition to a sustainable Europe, 11. toukokuuta 2020, s. 83, https://www.eea.europa.eu/soer-2020/.

(18) Komission tiedonanto, annettu 16. heinäkuuta 2021, ”Uusi EU:n metsästrategia 2030” (COM(2021)0572).

(19) Yhteisen tutkimuskeskuksen raportti ekosysteemien ja ekosysteemipalvelujen kartoituksesta ja arvioinnista (”Mapping and Assessment of Ecosystems and their Services: An EU ecosystem assessment”), 2020; metsien tilan kehityssuunnista lisätietoa myös Forest Europen raportissa Euroopan metsien tilasta vuonna 2020 (”State of Europe’s Forests 2020”).

(20) Forest Europen raportti Euroopan metsien tilasta vuonna 2020 (”State of Europe’s Forests 2020”).

(21) Yhteisen tutkimuskeskuksen raportti ekosysteemien ja ekosysteemipalvelujen kartoituksesta ja arvioinnista (”Mapping and Assessment of Ecosystems and their Services: An EU ecosystem assessment”), 2020; metsien tilan kehityssuunnista lisätietoa myös Forest Europen raportissa Euroopan metsien tilasta vuonna 2020 (”State of Europe’s Forests 2020”).

(22) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 995/2010, annettu 20. lokakuuta 2010, puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta (EUVL L 295, 12.11.2010, s. 23).

(23) Study on certification and verification schemes in the forest sector and for wood-based products, Euroopan komissio, ympäristöasioiden pääosasto, 2021, https://op.europa.eu/en/publication-detail/-/publication/afa5e0df-fb19-11eb-b520-01aa75ed71a1/language-en.

(24) Yhteisen tutkimuskeskuksen raportti ekosysteemien ja ekosysteemipalvelujen kartoituksesta ja arvioinnista (”Mapping and Assessment of Ecosystems and their Services: An EU ecosystem assessment”), 2021.

(25) https://www.wur.nl/en/research-results/research-institutes/environmental-research/show-wenr/does-the-eu-depend-on-russia-for-its-wood.htm

(26) https://www.eca.europa.eu/Lists/ECADocuments/SR21_21/SR_Forestry_FI.pdf

(27) Forest Europe: State of Europe’s Forests 2020, 2020.

(28) Science for Environment Policy, European Forests for biodiversity, climate change mitigation and adaptation, Future Brief 25, Science Communication Unit, UWE Bristol, 2021, https://ec.europa.eu/environment/integration/research/newsalert/.

(29) Komission tiedonanto, annettu 17. marraskuuta 2021, ”Vuoteen 2030 ulottuva EU:n maaperästrategia – Terveestä maaperästä hyötyä ihmisille, elintarvikkeille, luonnolle ja ilmastolle” (COM(2021)0699).

(30) Pickles, B. J. ja Simard, S. W., ”Mycorrhizal Networks and Forest Resilience to Drought”, Mycorrhizal Mediation of Soil – Fertility, Structure, and Carbon Storage, Elsevier, Amsterdam, 2017, s. 319–339.

(31) Gorzelak, M. A. ym., ”Inter-plant communication through mycorrhizal networks mediates complex adaptive behaviour in plant communities”, AoB Plants, 2015.

(32) Usman, M. ym., ”Mycorrhizal Symbiosis for Better Adaptation of Trees to Abiotic Stress Caused by Climate Change in Temperate and Boreal Forests”, Frontiers in Forests and Global Change, 2021.

(33) Komissio, sisämarkkinoiden, teollisuuden, yrittäjyyden ja pk-yritystoiminnan pääosasto, Guidance on cascading use of biomass with selected good practice examples on woody biomass, Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2019.

(34) Hetemäki, L., Palahí, M. ja Nasi, R., Seeing the wood in the forests. Knowledge to Action 1, Euroopan metsäinstituutti, 2020; katso myös WWF Living Forests Report, luku 5, https://wwf.panda.org/discover/our_focus/forests_practice/forest_publications_news_and_reports/living_forests_report/.

(35) Forest Europe -alueella; ks. Forest Europe, State of Europe’s Forests 2020, 2020.

(36) Komission yksiköiden valmisteluasiakirja, annettu 16. heinäkuuta 2021, ”The 3 Billion Tree Planting Pledge for 2030” (SWD(2021)0651).

(37) Yhteisen tutkimuskeskuksen raportti luonnontilaisten ja vanhojen metsien kartoituksesta ja arvioinnista Euroopassa (”Mapping and assessment of primary and old-growth forests in Europe”), 2021.

(38) https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Forests,_forestry_and_logging#Employment_and_apparent_labour_productivity_in_forestry_and_logging

(39) Komission tiedonanto, annettu 15. joulukuuta 2021, kestävästä hiilen kierrosta (COM(2021)0800).

(40) EUVL C 229, 15.6.2021, s. 6.

(41) https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Forests,_forestry_and_logging#Employment_and_apparent_labour_productivity_in_forestry_and_logging

(42) Forest Europe, State of Europe’s Forests 2020, 2020.

(43) Yhteisen tutkimuskeskuksen raportti luonnontilaisten ja vanhojen metsien kartoituksesta ja arvioinnista Euroopassa (”Mapping and assessment of primary and old-growth forests in Europe”), 2021.

(44) Viisi käynnissä olevaa rikkomusmenettelyä neljää jäsenvaltiota vastaan (asiat 2016/2072, 2018/2208, 2018/4076, 2020/2033 ja 2021/4029).

5.4.2023

Euroopan unionin virallinen lehti

C 125/44

P9_TA(2022)0314

Opetus-, kulttuuri-, nuoriso- ja urheilutoiminnan covid-19-sulkutoimien vaikutukset lapsiin ja nuoriin EU:ssa

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2022 opetus-, kulttuuri-, nuoriso- ja urheilutoiminnan covid-19-sulkutoimien vaikutuksista lapsiin ja nuoriin EU:ssa (2022/2004(INI))

(2023/C 125/03)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 3 artiklan sekä 5 artiklan 3 kohdan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165, 166 ja 167 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 14, 15 ja 32 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ja erityisesti sen periaatteet 1, 3 ja 4,

—	ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi (1),

—	ottaa huomioon 8. lokakuuta 2020 antamansa päätöslauselman nuorisotakuusta (2),

—	ottaa huomioon 10. helmikuuta 2021 antamansa päätöslauselman covid-19-pandemian vaikutuksesta nuoriin ja urheiluun (3),

—	ottaa huomioon 17. helmikuuta 2022 antamansa päätöslauselman eurooppalaisten nuorten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä: työllisyys ja sosiaalinen elpyminen pandemian jälkeen (4),

—	ottaa huomioon 20. toukokuuta 2021 antamansa päätöslauselman parlamentin oikeudesta tiedonsaantiin meneillään olevasta jäsenvaltioiden elpymis- ja palautumissuunnitelmien arvioinnista (5),

—	ottaa huomioon Euroopan nuorisotapahtuman 2021 nuorisoidearaportin ”Youth Ideas Report for the Conference on the Future of Europe”,

—	ottaa huomioon Euroopan nuorison teemavuodesta (2022) 22. joulukuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2021/2316 (6),

—	ottaa huomioon 10. joulukuuta 2021 annetun ehdotuksen neuvoston suositukseksi eurooppalaisesta lähestymistavasta mikrotutkintoihin elinikäisen oppimisen ja työllistyvyyden tukemiseksi (COM(2021)0770) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2021)0367),

—	ottaa huomioon komission työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston 7. huhtikuuta 2020 julkaiseman artikkelin ”COVID-19: How can VET respond?” (7),

—	ottaa huomioon 30. syyskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelma 2021–2027: Koulutuksen mukauttaminen digitaaliaikaan” (COM(2020)0624),

—	ottaa huomioon Erasmus+-ohjelman ja Euroopan solidaarisuusjoukkojen kyselytutkimuksen covid-19-pandemian vaikutuksista oppimiseen liittyvään liikkuvuuteen (8),

—	ottaa huomioon komission tulevan tiedonannon pitkäaikaishoidosta ja varhaiskasvatuksesta,

—	ottaa huomioon sisäasioiden pääosaston 4. toukokuuta 2021 julkaiseman tutkimuksen ”Education and youth in post-COVID-19 Europe – crisis effects and policy recommendations” (9),

—	ottaa huomioon sisäasioiden pääosaston 24. syyskuuta 2021 julkaiseman tutkimuksen ”Youth in Europe: Effects of COVID-19 on their economic and social situation” (10),

—	ottaa huomioon sisäasioiden pääosaston 18. helmikuuta 2021 julkaiseman tutkimuksen ”Cultural and creative sectors in post-COVID-19 Europe – crisis effects and policy recommendations” (11),

—	ottaa huomioon NESETin erillisen kertomuksen nro 3/2021 ”Distance learning from a student perspective” (12),

—	ottaa huomioon NESETin erillisen kertomuksen nro 2/2021 ”The impact of COVID-19 on student learning outcomes across Europe: the challenges of distance education for all” (13),

—	ottaa huomioon koulutuksen taloustiedettä tutkivien asiantuntijoiden verkoston (EENEE) ja NESETin analyysiraportin ”The impact of COVID-19 on the education of disadvantaged children and the socio-economic consequences thereof” (14),

—	ottaa huomioon yhteisen tutkimuskeskuksen teknisen raportin ”The likely impact of COVID-19 on education: Reflections based on the existing literature and recent international datasets” (15),

—	ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2021 julkaistun Euroopan nuorisofoorumin raportin ”Beyond Lockdown: the ’pandemic scar’ on young people” (16),

—	ottaa huomioon 4. lokakuuta 2021 julkistetun Unicefin raportin ”The State of the World’s Children 2021 On My Mind: promoting, protecting and caring for children’s mental health” (17),

—	ottaa huomioon 12. toukokuuta 2021 julkistetun OECD:n toimintapoliittisen katsauksen ”Supporting young people’s mental health through the COVID-19 crisis” (18),

—	ottaa huomioon helmikuussa 2021 tehdyn Young Minds -järjestön kyselytutkimuksen ”Coronavirus: Impact on young people with mental health needs” (19),

—	ottaa huomioon Horisontti 2020 -ohjelman hankkeen ”Prevention of Child mental health problems in Southeastern Europe – Adapt, Optimise, Test, and Extend Parenting for Lifelong Health” (20),

—	ottaa huomioon syyskuussa 2020 julkaistun Mental Health Foundation Scotland -säätiön raportin ”Impacts of lockdown on the mental health and well-being of children and young people” (21),

—	ottaa huomioon 9. marraskuuta 2021 julkaistun Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) raportin ”Impact of COVID-19 on young people in the EU” (22),

—	ottaa huomioon YouMoveEurope-kampanjan kansainvälisen nuorisotyön kouluttajien killan vetoomuksesta ”Responding to the impact of COVID-19 on international Youth Work Mobility” (23),

—	ottaa huomioon 23. marraskuuta 2021 antamansa päätöslauselman EU:n urheilupolitiikasta: arviointi ja mahdolliset etenemistavat (24),

—	ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista ja erityisesti sen 12 artiklan,

—	ottaa huomioon 20. marraskuuta 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista ja erityisesti sen 30 artiklan,

—	ottaa huomioon eurooppalaisen lapsitakuun perustamisesta 14. kesäkuuta 2021 annetun neuvoston suosituksen (EU) 2021/1004 (25),

—	ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman kehitysvammaisten henkilöiden ja heidän perheidensä oikeuksista covid-19-kriisissä (26),

—	ottaa huomioon eurooppalaiset nuorisotavoitteet ja erityisesti tavoitteet 5, 9 ja 11,

—	ottaa huomioon 17. syyskuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan kulttuurisesta elpymisestä (27),

—	ottaa huomioon 22. lokakuuta 2020 antamansa päätöslauselman koulutuksen tulevaisuudesta Euroopassa covid-19-kriisin valossa (28),

—	ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2021 antamansa päätöslauselman digitaalisen koulutuspolitiikan muotoilusta (29),

—	ottaa huomioon 20. lokakuuta 2021 antamansa päätöslauselman taiteilijoiden tilanteesta ja kulttuurialan elpymisestä EU:ssa (30),

—	ottaa huomioon OECD:n hankkeen ”Student Agency for 2030”,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A9-0216/2022),

ottaa huomioon, että varhaiskasvatuspalvelujen, koulujen, korkeakoulujen, nuorten hyvinvointitoimintaan ja nuorisotyöhön sekä opetussuunnitelman ulkopuoliseen toimintaan varattujen tilojen, kulttuuritilojen ja liikunta- ja urheilutilojen sulkeminen on estänyt lapsia ja nuoria osallistumasta toimintaan, joka on olennaisen tärkeää heidän yleisen kehityksensä, oppimisensa edistymisen, älyllisen, fyysisen ja emotionaalisen terveytensä ja hyvinvointinsa, mielenterveytensä ja henkisen hyvinvointinsa sekä sosiaalisen ja ammatillisen osallisuutensa kannalta;

ottaa huomioon, että lapset ja nuoret kuuluvat yhteiskunnan haavoittuvimpiin ryhmiin ja että covid-19-pandemiaan liittyvät sulkutoimet ovat vaikuttaneet heihin ratkaisevana ja kriittisenä ajanjaksona heidän elämässään; toteaa, että mielenterveys on yksi terveen yhteiskunnan ja demokratian edellytys ja perusta; katsoo, että mielenterveyspalvelujen saatavuutta ei näin ollen voida erottaa muista perusoikeuksista;

ottaa huomioon, että koulutus-, kulttuuri-, nuoriso- ja urheilutoiminnan ja -tapahtumien peruuttaminen kiihdytti digitaalista siirtymää siinä määrin, että se muutti äkillisesti päivittäisiä rutiineja sekä tapaa, jolla lapset ja nuoret ovat vuorovaikutuksessa ja viestivät keskenään ilman sosiaalisia tai fyysisiä kontakteja; ottaa huomioon, että kun koulut sekä kulttuuri-, liikunta- ja urheilutilat, joissa tällaisia tapahtumia ja toimintaa järjestetään, ovat olleet suljettuina, nuorten fyysinen kunto on heikentynyt siinä määrin, että tällä hetkellä vain neljäsosa 11-vuotiaista liikkuu riittävästi; toteaa, että tämä on johtanut siihen, että joka kolmas lapsi on ylipainoinen tai lihava, mikä lisää vammaisuuden ja sairastuvuuden riskiä (31);

ottaa huomioon, että koulutus lukeutui covid-19-pandemian aikana henkisesti kaikkein kuluttavimpiin aloihin (32) ja että tutkimusten mukaan opettajien ja oppilaiden mielenterveyden välillä on selvä yhteys (33); ottaa huomioon, että etäopetuksella on luontaisia rajoituksia laboratorio- ja taidekurssien opetuksessa sekä ammatillisessa koulutuksessa ja liikunnanopetuksessa; ottaa huomioon, että etäopetus on monissa tapauksissa pedagogisesti soveltumatonta erityisesti nuoremmille oppilaille, joilla on muita suurempi tarve henkilökontaktiin opettajan kanssa, ja siksi, että opettajilla ei ole riittävästi mahdollisuuksia saada asianmukaista koulutusta digitaalisten välineiden tehokkaaseen käyttöön kouluissa; ottaa huomioon, että useimmissa tapauksissa etäopiskelussa ei otettu huomioon niiden oppijoiden tarpeita, jotka saavat opetusta alueellisilla tai vähemmistökielillä; katsoo, että tätä lähestymistapaa voidaan pitää syrjivänä ja se aiheuttaa näissä oppijoissa huolta, ahdistusta ja turvattomuuden tunnetta;

ottaa huomioon, että koska oppilailla ei ollut rauhoittavan rutiinin luovaa päiväohjelmaa ja lukujärjestystä ja joissakin jäsenvaltioissa he eivät olleet enää tottuneita viettämään koulussa pitkiä ajanjaksoja, monet oppilaat näyttävät nyt koulujen uudelleen avaamisen jälkeen tuntevan olonsa ulkopuolisiksi ja menettäneen kiinnostuksensa koulunkäyntiin ja heillä on vaikeuksia päästä taas vauhtiin, keskittyä, tuntea yhteenkuuluvuutta ja jakaa kouluyhteisön tavoitteet;

ottaa huomioon, että kulttuuritilojen sulkeminen – ne suljettiin ensimmäisinä ja niiden uudelleen avaaminen sallittiin viimeisenä – on vienyt nuorilta kulttuurialan luovan työn tekijöiltä ja erityisesti nuorilta esiintyjiltä mahdollisuuden aloittaa uransa ja kehittää sitä tässä ratkaisevassa varhaisessa vaiheessa;

ottaa huomioon, että pandemian kielteiset seuraukset vaikuttivat huomattavasti ruohonjuuritason urheiluun ja että monet tällaiset urheilutilat olivat pitkään kokonaan suljettuina; ottaa huomioon, että ammattiurheiluseurojen, erityisesti paikallis- ja aluetason seurojen, odotetaan edelleen kohtaavan vakavia haasteita, jotka liittyvät niiden taloudelliseen elpymiseen pitkällä aikavälillä; ottaa huomioon, että ruohonjuuritason urheilun pysyvä katoaminen vaikuttaisi suoraan nuorten urheilijoiden sosiaaliseen kehitykseen samoin kuin heidän mahdolliseen tulevaan ammattilaisuraansa;

ottaa huomioon, että nuorten mielenterveyden ja hyvinvoinnin yleinen tila on heikentynyt merkittävästi pandemian aikana ja että mielenterveyteen liittyvät ongelmat ovat kaksinkertaistuneet useissa jäsenvaltioissa kriisiä edeltäneestä tasosta (34), minkä vuoksi asiantuntijat alkoivat kutsua tätä ilmiötä mediassa ”hiljaiseksi pandemiaksi” tai ”pandemian arveksi”; ottaa huomioon, että pandemia on paljastanut, että nuorille, joilla on mielenterveyteen liittyviä ongelmia, ei ole annettu riittävästi tukea; ottaa huomioon, että marginalisoituneisiin ryhmiin, kuten hlbtiq+-henkilöihin, rodullisiin ja etnisiin vähemmistöihin tai nuoriin, joilla on erityistarpeita, on kohdistunut suurempi mielenterveyshäiriöiden kehittymisriski; toteaa, että mielenterveysongelmien todellisia vaikutuksia nuoriin on usein vaikea tunnistaa ja että ne eivät ole vielä täysin nähtävissä;

ottaa huomioon, että oppijoihin joskus jo varhaisessa iässä kohdistuva liiallinen painostus ylisuoriutumiseen on luonut oppijoiden mielenterveyteen ja hyvinvointiin kohdistuvia lisäpaineita; ottaa huomioon, että mielenterveysongelmat aiheuttavat yhteiskunnissamme voimakasta leimautumista, minkä vuoksi mielenterveysongelmia kokevat nuoret joutuvat myös ennakkoluulojen, sosiaalisen eristämisen, sanallisten loukkausten tai kiusaamisen kohteeksi ja kokevat, että oppimisympäristö ei ole turvallinen ja apua tai hoitoa on siinä vaikea hakea;

J.	ottaa huomioon, että jäsenvaltiokohtaisissa tilanteissa on suuria eroja, jotka johtuvat siitä, että toteutetut toimenpiteet ovat olleet luonteeltaan ja kestoltaan erilaisia, sekä eroista teknologian ja digitaalisten välineiden saatavuudessa, jotka pahentavat maaseudun ja kaupunkien eriarvoisuutta;

ottaa huomioon, että pakon sanelema siirtyminen virtuaalioppimiseen on paitsi pahentanut jo olemassa olevaa eriarvoisuutta myös luonut lisää eriarvoisuutta, kun lapset, joilla on sosiaalisesti heikommat lähtökohdat, ovat jääneet muista jälkeen ahtaiden asuinolojen, digitaalisten infrastruktuurien tai laitteiden puutteen ja yhteysongelmien vuoksi, mikä lisää heikkojen oppimistulosten ja tämän seurauksena koulunkäynnin keskeyttämisen riskiä sellaisten oppijoiden keskuudessa, joilla on muita vähemmän mahdollisuuksia;

ottaa huomioon, että oppilaitosten sulkeminen on johtanut olemassa olevan tietämyksen vähenemiseen, siihen, että oppijat eivät hallitse uuden tiedon hankkimiseen käytettäviä menetelmiä, sekä todelliseen oppimisvajeeseen; ottaa huomioon, että nämä vajaukset, joilla todennäköisesti on pitkäkestoinen kielteinen vaikutus lasten ja nuorten tulevaan hyvinvointiin, ovat suurempia sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevista kotitalouksista tulevien oppijoiden keskuudessa, jotka saivat muita vähemmän tukea opinnoissaan pandemian aikana;

ottaa huomioon, että havaintojen mukaan 64 prosenttia 18–34-vuotiaista nuorista oli masentumisvaarassa vuoden 2021 keväällä (35) ja että nuorten toiseksi yleisin kuolinsyy on itsemurha (36) stressin, yksinäisyyden, eristyneisyyden, masennuksen, henkisen ahdistuksen sekä koulutus-, työllisyys- tai taloudellisten mahdollisuuksien puuttumisen ja nuorisotyöttömyyden kasvun vuoksi sekä siksi, että nuoret kokevat laajempiin sosiaalisiin näkymiin ja elämäänsä koskeviin tulevaisuudennäkymiin liittyvää epävarmuutta;

ottaa huomioon, että mielenterveyspalvelujen saatavuudessa on merkittäviä alueellisia eroja eri puolilla EU:ta ja potilaiden, joilla on heikommat sosiaaliset lähtökohdat, myös lasten, mahdollisuuksia saada mielenterveyspalveluja rajoittavat entisestään joissakin jäsenvaltioissa vallitsevat rajoitukset, jotka liittyvät psykoterapiakäyntien korvaamiseen kansanterveysmäärärahoista; pitää erittäin tarpeellisena lasten ja nuorten mielenterveyttä koskevaa eurooppalaista lähestymistapaa, jossa keskitytään erityisesti koulutukseen sekä koulu- ja nuorisoneuvontaan;

ottaa huomioon, että sulkutoimilla oli erityisen kielteinen vaikutus vammaisiin henkilöihin ja henkilöihin, joilla on erityistarpeita; katsoo, että kaikissa jäsenvaltioiden poikkeusolosuhteissa toteuttamissa toimenpiteissä olisi aina kunnioitettava heidän perusoikeuksiaan ja varmistettava heidän yhtäläinen ja syrjimätön pääsynsä terveydenhuoltoon, sosiaalipalveluihin ja koulutukseen sekä mahdollisuutensa osallistua nuoriso-, kulttuuri- ja urheilutoimintaan;

ottaa huomioon, että sukupuoleen liittyvät erot vaikuttavat siihen, millainen vaikutus pandemialla on ollut lapsiin ja nuoriin, ja että tytöt ja nuoret naiset kärsivät muita enemmän perheväkivallasta, psykosomaattisista sairauksista ja mielialahäiriöistä (37); ottaa huomioon, että sukupuolten palkkaero syveni entisestään pandemian aikana, mikä vaikutti naisten työ- ja yksityiselämän tasapainoon ja heidän taloudelliseen riippuvuuteensa kumppaneistaan, sukulaisistaan tai ystävistään; ottaa huomioon, että peräkkäiset sulkutoimet lisäsivät vanhempien ja holhoojien taakkaa, mikä lisäsi vanhempien päihteidenkäytön ja perheen sisäisen väkivallan riskiä ja vaikutti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien sekä lasten ja nuorten mielenterveyteen ja hyvinvointiin;

ottaa huomioon, että mielenterveysongelmat henkilökohtaisen kehityksen varhaisessa vaiheessa lisäävät aikuisiän mielenterveysongelmien todennäköisyyttä ja että tällä on kauaskantoisia vaikutuksia henkilökohtaiseen, sosiaaliseen ja ammatilliseen kehitykseen ja elämänlaatuun; ottaa huomioon, että lapset ja nuoret ovat neurologisessa kehityksessään kriittisessä vaiheessa ja digitaalisten välineiden laajamittainen käyttö etäopiskelussa vaikuttaa heihin erityisen herkästi; katsoo, että tämä koulutuksen intensiivinen digitalisointi herättää kysymyksiä teknologian vaikutuksesta oppimiskysymyksiin;

R.	ottaa huomioon, että tilojen sulkemiset ovat heikentäneet nuorten fyysistä kuntoa siinä määrin, että tällä hetkellä vain neljäsosa 11-vuotiaista liikkuu riittävästi;

S.	ottaa huomioon, että vuosi 2022 on Euroopan nuorison teemavuosi;

katsoo, että kaikissa lapsille ja nuorille suunnatuissa EU:n mielenterveysstrategioissa on ennen kaikkea tarjottava heille mahdollisuus siihen, että he tulevat kuulluiksi ja heidän panoksensa otetaan huomioon osallistavia toimia laadittaessa; katsoo strategian onnistumisen edellyttävän, että mukaan otetaan koulujen ja opettajien lisäksi vanhemmat, perheet, ystävät, nuorisojärjestöt ja nuorten hyvinvointipalvelut, nuorisotyöntekijät, kulttuurilaitokset ja urheiluseurat, joille annetaan asianmukaista koulutusta mielenterveysongelmien käsittelyyn, jotta voidaan sekä omaksua kokonaisvaltainen lähestymistapa että varmistaa, että tavoitetaan nuoret, joilla on sosioekonomisesti heikommat lähtökohdat, sekä marginalisoituneet ryhmät;

ottaa huomioon, että tieteelliset tiedot viittaavat siihen, että nuorempiin sukupolviin kuuluvien luottamus instituutioita kohtaan on heikentynyt; ottaa huomioon, että tämä johtuu itse pandemiaan liittyvästä stressistä ja epävarmuudesta mutta myös siitä, että jäsenvaltioiden viralliset viestintäkanavat eivät ole kovin hyvin onnistuneet tavoittamaan nuoria, sekä pandemiaan liittyvän disinformaation ja valeuutisten lisääntymisestä; katsoo, että luottamuksen palauttamiseen on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota, ja toteaa, että tämä voidaan saavuttaa ikätasolle sopivan osallistumisen avulla, muun muassa tarjoamalla nuorille mahdollisuuksia tehdä aloitteita ja päätöksiä, jotka muovaavat maailmaa, jossa he elävät, ja edistämällä nuorten toimijuutta, jotta nuoret saavat mahdollisuuden pyrkiä ottamaan haltuun oman elämänsä ja kehittää selviytymiskykyään;

katsoo, että pandemia on tarjonnut meille tilaisuuden käsitellä pitkäaikaisia mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä, joita ei aiemmin ole käsitelty kokonaisvaltaisella tavalla; ottaa huomioon, että mielenterveys on sisällytetty EU4Health-ohjelman erityistavoitteisiin, joilla edistetään sellaisen Euroopan terveysunionin luomista, joka perustuu vahvempiin, helpommin saavutettaviin ja muutosjoustaviin terveydenhuoltojärjestelmiin, jotka ovat valmiita vastaamaan mahdollisiin tuleviin kriiseihin;

W.	ottaa huomioon, että Ukrainan sota ja sen tuhoisat inhimilliset, taloudelliset sekä ruokaan ja energiaan liittyvät seuraukset ja muut maailmanlaajuiset uhat voivat johtaa epävarmuuteen, jonka odotetaan vaikuttavan kielteisesti lasten ja nuorten mielenterveyteen ja hyvinvointiin;

X.	ottaa huomioon, että Ukrainan sodan vuoksi miljoonat lapset ja nuoret ovat joutuneet siirtymään kotiseudultaan ja kärsineet vakavista traumoista;

nostaa huomion kohteeksi koulujen ja varhaiskasvatuspalvelujen sekä epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen instituutioiden roolin tarvittavan aineellisen ja psykologisen tuen tarjoamisessa nuorille ja heidän perheilleen ja kehottaa jäsenvaltioita ja alueita tarjoamaan riittävästi taloudellista tukea yleisopetuksesta vastaaville oppilaitoksille, erityisesti investoimalla merkittävästi julkiseen koulutukseen, sekä palkkaamaan ja pitämään palveluksessa erittäin päteviä opettajia ja kasvatustyöntekijöitä sen varmistamiseksi, että nuorten pedagogista, psykologista, fyysistä, emotionaalista, kognitiivista ja/tai sosiaalista kehitystä edistetään yhä enemmän tyydyttävällä tavalla;

kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita lisäämään julkisia koulutusmenoja merkittävästi siten, että ne ylittävät EU:n keskiarvon (5 prosenttia bkt:stä vuonna 2020); korostaa erityisesti opettajien, kouluttajien, kasvattajien ja nuorisotyöntekijöiden roolia lasten ja nuorten psykologisen tuen ja kehityksen edistämisessä; korostaa tässä yhteydessä tarvetta tunnustaa, että on tärkeää edistää mielenterveyden lukutaitoa opettajien, kasvatustyöntekijöiden, koulujen hallintohenkilöstön, sosiaalityöntekijöiden ja nuorisotyöntekijöiden sekä oppijoiden keskuudessa;

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota murtamaan mielenterveysongelmien ympärillä vallitsevan hiljaisuuden ja poistamaan siihen liittyvän syrjivän sosiaalisen leiman kokonaisvaltaisella lähestymistavalla; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään EU:n laajuisen kampanjan, jolla lisätään tietoisuutta mielenterveydestä yleissivistävissä ja ammatillisissa oppilaitoksissa, jotta voidaan torjua vallitsevaa leimaa, tarjota nuorille mahdollisuus saada tietoa mielenterveydestä ja saada aikaan selkeä ja laajempi yhteiskunnallinen ymmärrys mielenterveyteen liittyvistä kysymyksistä; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään opetussuunnitelmiin psykologisen ensiavun ja pakollisen mielenterveyskoulutuksen, joka ei stigmatisoi ketään, jotta oppijat, opettajat, kouluttajat ja akateemiset johtajat ovat paremmin valmistautuneita kohtaamaan oppijoita ja nuoria, joilla on mielenterveysongelmia; toteaa, että näin voidaan varmistaa kansalaisten mielenterveyden ja hyvinvoinnin yhtäläinen edistäminen kaikkialla EU:ssa; kehottaa jäsenvaltioita mukauttamaan opetussuunnitelmien sisältöä, toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet etäopetuksen aikana syntyneiden kognitiivisten vajeiden korjaamiseksi ja estämään heikon koulumenestyksen ja koulunkäynnin keskeyttämisen mahdollisen lisääntymisen; edellyttää jäsenvaltioiden takaavan jokaiselle lapselle Euroopassa mahdollisuuden osallistavaan, tasapuoliseen ja laadukkaaseen koulutukseen;

korostaa, että on tärkeää torjua mielenterveyttä ja hyvinvointia koskevaa aliraportointia sekä lasten ja nuorten aliedustusta mielenterveyttä koskevassa tieteellisessä tutkimuksessa; kehottaa siksi komissiota tekemään tutkimuksen, jossa arvioidaan kattavasti jäsenvaltioiden kaikkien covid-19-pandemiaan liittyvien ennaltaehkäisevien toimenpiteiden pitkäaikaisvaikutuksia lapsiin ja nuoriin mahdollisten tulevien terveyskriisien vaikutusten lieventämiseksi;

korostaa mielenterveyden ja hyvinvoinnin mittaamiseen liittyviä haasteita ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään terveydestä ja turvallisuudesta yhteisen kokonaisvaltaisen käsityksen, joka kattaa yleisen fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin, ja pyytää laatimaan kattavia ennaltaehkäisy- ja hoitostrategioita, joihin sisältyy mielenterveyden ja hyvinvoinnin mittaamiseen liittyvien puolueettomien indikaattoreiden, riskinarviointivälineiden ja raportointijärjestelmien kehittäminen kuullen opettajia, oppijoita, vanhempia sekä alan asiantuntijoita ja tutkijoita, kulttuuri-, leikki-, liikunta- ja urheilutoiminnan integrointi sekä luovien ja sosiaalisten taitojen kehittämisen edistäminen;

korostaa tarvetta rakentaa kestävästi ja nopeasti uudelleen pandemian heikentämä tai jopa tuhoama eurooppalaisen nuorisotyön rakenne ja vahvistaa sitä; korostaa, että on tarpeen tunnustaa nuorisotyön itsensä luonne tukivälineenä, joka edistää merkittävästi nuorten henkilökohtaista kehitystä, hyvinvointia ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään; kehottaa siksi jäsenvaltioita toteuttamaan nuorisotyöhön kohdistuvia konkreettisia parannuksia, jotta voidaan tarjota tukea sitä eniten tarvitseville;

kehottaa tunnustamaan avoimen nuorisotyön kaikkialla EU:ssa keskeisenä nuorten sosiaalistamisen välineenä ja luomaan tietoisesti yhä enemmän vapaita tiloja, jotka antavat nuorille, usein samanikäisille nuorille, mahdollisuuden kokoontua muuallekin kuin vanhempien kotiin ja virallisen koulutuksen oppimispaikkoihin ja jotka avaavat heille tilaisuuden organisoitua ja osallistua yhteisön aloitteisiin;

kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita parantamaan sekä kehittämään edelleen oppimisympäristöjen terveys- ja turvallisuuspuitteita, jotta oppijoiden, opettajien, nuorten ja ammattilaisten tukena on riittävä määrä pätevää henkilöstöä, kuten erikoispsykologeja tai muita mielenterveysasiantuntijoita, joilla voi olla keskeinen rooli paitsi yksittäisten henkilöiden myös koulujen yleisen ilmapiirin kannalta; toteaa, että näin voidaan luoda lapsille ja nuorille kaikentyyppisissä oppilaitoksissa turvallinen ympäristö, jossa oppijat voivat hakea psykologista apua mielenterveysongelmien varhaisissa vaiheissa; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan erityisopetusta antavaa tukihenkilöstöä, jonka avulla luokkahuoneista ja sosiaalisista tiloista voi tulla viihtyisä ja mukava paikka, jossa voi kasvaa, oppia ja vaihtaa näkemyksiä luottamuksen ilmapiirissä sekä keskustella ja ratkoa erimielisyyksiä rakentavalla tavalla; korostaa matalan kynnyksen ja puoliammattimaisen psykologisen tuen merkitystä oppijoille; kehottaa perustamaan aktiivisen eurooppalaisen verkoston, jossa vaihdetaan parhaita käytäntöjä ja menetelmiä tällaisiin haasteisiin vastaamiseksi;

toteaa, että toimintapolitiikkojen ja ohjelmien tehokkuuden parantamiseksi on ratkaisevan tärkeää, että nuoret saavat äänensä kuuluviin päätöksenteossa, jotta he voivat ilmaista tarpeensa ja osallistua päätösten täytäntöönpanoon; kehottaa siksi oppilaitoksia laajentamaan opiskelijoiden ja nuorten osallistumis- ja yhteistoimintaoikeuksia kouluissa, korkeakouluissa, ammatillisessa koulutuksessa, työpaikoilla ja sosiaalialan laitoksissa sekä ottamaan nuoret, erityisesti nuoret naiset, mukaan tutkimukseen ja ohjelmien suunnitteluun, jotta voidaan ymmärtää paremmin heidän elämänkokemuksiaan, painopisteitään ja käsityksiään ja vastata niihin ja varmistaa näin heidän sitoutumisensa;

10.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään monialaisia investointeja lasten ja nuorten mielenterveyshäiriöiden torjumiseksi ja laatimaan kansallisia toimintasuunnitelmia, joilla varmistetaan niiden täytäntöönpano alue- ja paikallistasolla ja joissa otetaan huomioon lasten ja nuorten todelliset tarpeet kiinnittäen erityistä huomiota kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan nuorisojärjestöjen työtä ja itse kansalaisjärjestöissä organisoitua nuorisotyötä järjestelmällisemmin ja ennen kaikkea, kun otetaan huomioon niiden merkitys epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen kannalta, myös taloudellisesti ja parantamaan näin niiden rajatylittävän vaihdon ja yhteistyön rakenteiden kriisinkestävyyttä pitkällä aikavälillä;

11.

korostaa lasten ja nuorten jokapäiväisen ei-virtuaalisen vuorovaikutuksen ja ihmissuhteiden keskeistä merkitystä heidän yleiselle hyvinvoinnilleen ja toteaa niiden muodostavan perustan sosiaalistumisprosessille ja nopeuttavan yhteenkuuluvuuden tunteen syntymistä, kun otetaan huomioon sosiaalistumisen tärkeä rooli koulutuksessa; kehottaa siksi jäsenvaltioita toteuttamaan asianmukaisia terveys- ja turvallisuustoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tulevien pandemioiden aikana tai muissa ennennäkemättömissä tilanteissa kaikki oppimisympäristöt olivatpa ne sitten virallisen tai epävirallisen oppimisen tai arkioppimisen ympäristöjä pysyvät turvallisesti auki;

12.

kannustaa jäsenvaltioita kuulemaan erityistoimenpiteiden ollessa ehdottoman välttämättömiä terveys- ja turvallisuusalan ammattilaisia, kouluja, opettajia, nuorisojärjestöjä ja nuorten hyvinvointipalveluja sekä vanhempia, jotta voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon eri ikäryhmien, haavoittuvien ryhmien ja nuorten, joilla on erityistarpeita, liikkumisongelmia tai muita vammoja, sekä muita heikommassa asemassa olevien ja marginalisoituneiden ryhmien tarpeet niin, että ketään ei jätetä jälkeen, ja pidättäytymään soveltamasta lähestymistapaa, jonka mukaan sama malli sopii kaikille; korostaa, että on tärkeää varmistaa kielellinen jatkuvuus, jotta alueellisilla tai vähemmistökielillä opetusta saavat oppijat voivat jatkaa samalla kielellä etäopetuksessa tai monimuoto-oppimisessa; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita ottamaan huomioon koulutus-, kulttuuri-, nuoriso- ja urheilutoiminnan erilaiset ominaispiirteet ja tarpeet;

13.

tuo esiin myönteisen roolin, joka mentoroinnilla oli tietyissä maissa pandemian aikana autettaessa nuoria ratkaisemaan ongelmia ja edistettäessä näin heidän mielenterveyttään ja luotaessa ihmisten välisiä yhteyksiä, jotka tarjosivat perspektiiviä ja psykologista tukea eristysjaksojen aikana; kehottaa komissiota harkitsemaan tällaisten mentorointiohjelmien tukemista ja rahoittamista unionin tasolla, jotta voidaan kannustaa niiden kehittämiseen kaikissa jäsenvaltioissa;

14.

toteaa, että covid-19-kriisi on pahentanut jo olemassa olevaa eriarvoisuutta koulutuksessa rajoittamalla monien kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten ja nuorten mahdollisuuksia, mukaan lukien köyhillä alueilla tai maaseudulla asuvat lapset, tytöt, pakolaiset ja vammaiset henkilöt; kehottaa tehostamaan toimia sellaisten lasten, nuorten ja perheiden tunnistamiseksi ja tukemiseksi, joihin pandemia on vaikuttanut suhteettomasti, ottaen huomioon heihin vaikuttavat kulttuuriset ja taustatekijät, jotta voidaan tunnistaa ennen pandemiaa vallinneet puutteet mielenterveyspalvelujen tarjonnassa ja mukauttaa paremmin julkisia järjestelmiä; kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan covid-19:n vaikutusta sukupuolinäkökulmasta ja varmistamaan, että seksuaali- ja lisääntymisvalistusta jatketaan kaikissa olosuhteissa;

15.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota erityisen haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin ja nuoriin, kuten hlbtq+-nuoriin, rodullistettuihin lapsiin ja nuoriin sekä lapsiin ja nuoriin, joilla on jo ennestään ollut mielenterveystarpeita;

16.

korostaa terveellisen ja tasapainoisen ruokavalion suurta merkitystä lasten ja nuorten mielenterveyden kannalta; painottaa siksi koulujen tarjoamaa tärkeää sosiaalista tukea, kuten tasapainoisia päivittäisiä aterioita, joita jotkut lapset eivät muutoin saa kotonaan; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön lapsitakuuta koskevan suosituksen nro 4, jossa pyydetään muun muassa huolehtimaan siitä, että lapset saavat vähintään yhden maksuttoman terveellisen aterian jokaisena koulupäivänä;

17.

painottaa tarvetta lisätä Erasmus+ -ohjelman, Luova Eurooppa -ohjelman ja Euroopan solidaarisuusjoukkojen kaltaisten ohjelmien rahoitusta ja edistää asianmukaisesti niiden tarjoamia mahdollisuuksia, parantaa liikkuvuuskokemuksia, jotka edistävät nuorempien sukupolvien tulevan henkilökohtaisen ja ammatillisen kasvun kannalta hyödyllisten ja tarpeellisten sosiaalisten taitojen kehittymistä, ja parantaa niiden saatavuutta kaikille; kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ammattikoulutusta ja huolehtimaan siitä, että mahdolliset tulevat liikkuvuusrajoitukset eivät haittaa ohjelmien toteuttamista, sekä parantamaan hankkeiden tulosten järjestelmällistä jakamista, jotta voidaan lisätä niiden näkyvyyttä, laajentaa niitä ja lisätä niiden pitkän aikavälin vaikutuksia; kehottaa komissiota lisäämään näiden unionin ohjelmien rahoitusta monivuotisen rahoituskehyksen seuraavan tarkistuksen yhteydessä;

18.

ilmaisee huolensa siitä, että elpymis- ja palautumistukivälineen vaikutukset lapsiin ja nuoriin saattavat monissa tapauksissa olla vähäisiä eivätkä ne välttämättä tuota tuloksia tai rakenneuudistuksia, jotka antaisivat lapsille ja nuorille mahdollisuuden laadukkaaseen koulutukseen tai lieventäisivät covid-19-pandemiaan liittyvien kulttuuripaikkojen sulkemisten ja kulttuurialan luovan työn tekijöiden saavuttamattomuuden kielteisiä vaikutuksia erityisesti nuoriin esittäjiin, joilta evättiin mahdollisuus uransa aloittamiseen ja kehittämiseen ratkaisevassa varhaisessa vaiheessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan asianmukaisen rahoituksen sekä reilut sopimus- ja työolot kaikille nuorille kirjailijoille, esiintyjille, taiteilijoille ja kaikille muille kulttuurialalla ja luovilla toimialoilla, myös sosiaalisessa mediassa, työskenteleville luovan työn tekijöille, työntekijöille ja ammattilaisille, jotka kärsivät pandemian vuoksi, tehostamaan yleisiä toimiaan nousevien taiteilijoiden ja kulttuurialan ammattilaisten tukemiseksi, edistämään nuorten ja yhteiskunnallista yrittäjyyttä ja kirjaamaan tämän tavoitteen taiteilijan eurooppalaista asemaa koskevan asiakirjan nuoria taiteilijoita käsittelevään osioon; suosittelee jälleen, että 10 prosenttia kansallisten elpymis- ja palautumissuunnitelmien määrärahoista osoitetaan koulutukseen ja 2 prosenttia kulttuurialalle ja luoville toimialoille; kehottaa komissiota arvioimaan perusteellisesti koulutukseen, nuoriin sekä kulttuurialaan ja luoviin toimialoihin liittyviä hankkeita ja uudistuksia, joita jäsenvaltiot toteuttavat elpymis- ja palautumistukivälineen tuella, ja tähdentää, että näitä aiheita on painotettava enemmän eurooppalaisen ohjausjakson arvioinnin yhteydessä laadittavissa kansallisissa raporteissa;

19.

muistuttaa, että liikkuvuuskokemukset ja hyvien käytäntöjen vaihto opettajien, kasvattajien, kouluttajien, nuorisotyötä tekevien vapaaehtoisten ja ammattilaisten sekä nuorisojärjestöjen, kulttuurialan luovan työn tekijöiden ja urheiluvalmentajien keskuudessa ovat tärkeitä, jotta voidaan lisätä heidän tietämystään nuorten tavoittamisesta ja vahvistaa kansainvälistä ja monikielistä ulottuvuutta erityisesti, kun otetaan huomioon vuoteen 2025 mennessä toteutettava eurooppalainen koulutusalue;

20.

kehottaa soveltamaan kokonaisvaltaista käsitystä terveydestä, joka kattaa yleisen fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin, ja pyytää laatimaan kattavia ennaltaehkäisy- ja hoitostrategioita, jotka kattavat muun muassa kulttuuri- ja urheilutoiminnan ja joilla edistetään luovien ja sosiaalisten taitojen kehittämistä;

21.

korostaa tarvetta edistää sellaisten kohdennettujen, sukupolvien välisten palvelujen suunnittelua ja tarjontaa, joissa yhdistetään ikäihmisten kokemus ja nuorten rohkeus siten, että molemmat osapuolet hyötyvät;

22.

korostaa kulttuurin perustavanlaatuista merkitystä lasten ja nuorten yksilöllisen identiteetin kehittymiselle sekä heidän koulutukselleen, myös heidän ymmärtämykselleen yhteiskunnasta, ja heidän yleiselle hyvinvoinnilleen;

23.

korostaa, että on kiireellisesti saatava aikaan osallistava, luova, dynaaminen ja terve oppimisympäristö varhaisesta iästä alkaen, jotta voidaan pienentää psykofyysisten häiriöiden riskiä aikuisiässä; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki taiteellisen ilmaisun muodot eli musiikki, teatteri, elokuva, dokumentti, animaatio, kuvataiteet, tanssi ja uudet kokeelliset taidemuodot sisällytetään koulujen opetussuunnitelmiin ja opetussuunnitelman ulkopuoliseen taide- ja urheilutoimintaan, mikä edistää vapaata ilmaisua ja luovuutta ja antaa oppilaille mahdollisuuden osallistua aktiivisesti ja testata taitojaan; korostaa, että taide voi olla ihanteellinen osa tieteidenvälisiä hankkeita ja että se voi edistää kriittistä ajattelua, minkä vuoksi sitä ei pitäisi rajata taideluokkiin;

24.

kehottaa jäsenvaltioita ja viranomaisia kehittämään urheiluinfrastruktuuria ja lisäämään yleisesti liikuntakasvatuksen ja opetussuunnitelman ulkopuolisen liikunnan määrää kouluissa, mukaan lukien vammaisille lapsille ja nuorille suunnattu toiminta; korostaa, että urheilu ja taide voivat molemmat olla vahvoja osallistamisen välineitä syrjäytymisvaarassa oleville lapsille; muistuttaa, että koulujen opetussuunnitelmiin sisältyvät taideaineet ja liikunta voivat olla erittäin suuri apu torjuttaessa nuoria ja koulutusta koskevia yleisiä haasteita, kuten oppimisvaikeuksia ja oppimishäiriöitä, sekä kiusaamista, vihapuhetta ja psykotrooppisten aineiden käyttöä;

25.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan tukea ja riittävästi rahoitusta pienille paikallisille kulttuurialoitteille, urheiluseuroille, vapaa-ajan tiloille, nuorisojärjestöille ja nuorten hyvinvointi-instituutioille sellaisten vapaa-ajan sekä epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen toimien toteuttamiseksi, joilla on keskeinen rooli nuorten ja heidän perheidensä kehityksessä ja hyvinvoinnissa, tarjoamalla aineellisen ja psykologisen tuen resursseja muun muassa nuorille, joilla on muita vähemmän mahdollisuuksia tai jotka kohtaavat syrjintää; korostaa, että epäsuotuisilla alueilla, maaseudulla ja syrjäisillä alueilla tällainen toiminta tarjoaa lapsille ja nuorille ainoan mahdollisuuden tavata muita ihmisiä, kehittää kansalaisuuden tunnettaan ja ylläpitää hyvää mielenterveyttä;

26.

kehottaa tukemaan ruohonjuuritason urheilua ja opetussuunnitelman ulkopuolista toimintaa, koska ne ovat kärsineet suhteettomasti covid-19-pandemian tuhoisista seurauksista; korostaa, että amatööriurheilu on ammattilaisurheilun perusta ja että se edistää sekä henkilökohtaista kehitystä että hyvinvointia ja maaseutualueiden alueellista kehitystä; korostaa, että on tärkeää pitää ammattiurheiluseurat ja urheilujärjestöt avoinna ja tukea niiden elpymistä sekä tukea urheilijoita; kehottaa komissiota tukemaan asianmukaisesti näitä seuroja ja järjestöjä, koska niillä on keskeinen rooli nuorten hyvinvoinnissa ja sosiaalistumisessa;

27.

kehottaa lisäämään jäsenvaltioiden, alueviranomaisten ja urheilujoukkueiden ja -seurojen, kulttuuriyhdistysten, nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen, oppilaitosten ja korkeakoulujen, koulutusalan työmarkkinaosapuolten sekä yksityisen sektorin paikallisten edustajien välistä koordinointia unionin tasolla, jotta voidaan vahvistaa vuoropuhelua ja yhteistyötä ja luoda dynaaminen ja monitasoinen sosiaalinen verkosto, joka pystyy vastaamaan ja mukautumaan tuleviin haasteisiin;

28.

kehottaa komissiota toteuttamaan toimia sen varmistamiseksi, että EU:sta tulee kokonaisuudessaan vahvempi ja omavaraisempi ja että ketään ei jätetä jälkeen; huomauttaa, että sen on puututtava laajoihin maantieteellisiin, sosiaalisiin, sukupuoleen ja ikään liittyviin ja muihin rakenteellisiin eroihin, joita digitaalisen infrastruktuurin, yhteyksien ja digitaalisten välineiden puute pahentaa kaikissa jäsenvaltioissa, erityisesti maaseudulla, syrjäisillä alueilla, saarialueilla ja vuoristoalueilla sekä alueilla, joille on keskittynyt paljon ongelmia, tai muilla sosioekonomisesti epäsuotuisilla alueilla; kehottaa komissiota laajentamaan ja vahvistamaan riippumattomia EU:lle kuuluvia ja EU:n rahoittamia voittoa tavoittelemattomia koulutusalustoja, jotka noudattavat EU:n tietosuojanormeja, kuten eTwinning, EPALE, Erasmus+ ja kouluopetuksen eurooppalainen verkkofoorumi (School Education Gateway), jotta EU:n julkiset koulut, opettajat, kouluttajat ja kasvattajat voivat olla digitaalisen koulutusprosessin ytimessä olematta riippuvaisia voittoa tuottavista alustoista; nostaa lisäksi esille tarpeen ottaa huomioon näiden alueiden mahdolliset tarpeet tulevien pandemioiden tai muiden ennennäkemättömien tilanteiden yhteydessä;

29.

korostaa, että olisi toteutettava toimia digitaalisen lukutaidon yleistämiseksi yhteiskunnan kaikilla tasoilla, mikä mahdollistaisi digitaalisten välineiden ja infrastruktuurien asianmukaisen käytön; kehottaa siksi jäsenvaltioita sisällyttämään digitaalisen lukutaidon kaikkien oppilaitosten opetussuunnitelmiin ja tarjoamaan tarvittavaa koulutusta ja välineitä opettajille, kouluttajille ja kasvattajille; korostaa, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä digitaalisesti syrjäytyneisiin henkilöihin; nostaa huomion kohteeksi monilapsisten perheiden oppijoiden ja opettajan ammatissa toimivien vanhempien vaikean tilanteen, sillä velvollisuuteen työskennellä, opettaa ja oppia etänä liittyy kalliita ja usein kohtuuttomia kustannuksia, joita edellyttää lisävälineistön hankkiminen heidän niukoista omista varoistaan etäopiskelun ja/tai etätyöskentelyn vaatimusten täyttämiseksi;

30.

korostaa, että digitaaliteknologia tarjoaa opettajille, kouluttajille, kasvattajille ja oppijoille merkittävää potentiaalia, sillä esteettömät, avoimet, sosiaaliset ja personoidut teknologiat voivat tarjota osallistavampia oppimispolkuja; katsoo, että digitaalisten teknologioiden älykäs käyttö, joka perustuu innovatiivisiin opetusmenetelmiin ja joka lisää oppijoiden vaikutusmahdollisuuksia, voi antaa kansalaisille perustaitoja elämää varten; huomauttaa kuitenkin, että nuorten, erityisesti muita heikommassa asemassa olevien ja syrjäseuduilla asuvien nuorten, digitaalisen oppimisen valvonnan puute voi lisätä riippuvuuden ja mielenterveyshäiriöiden riskiä;

31.

kehottaa jäsenvaltioita investoimaan myös elpymis- ja palautumistukivälineen puitteissa erityisiin politiikkoihin, joilla vastataan paikallisiin tarpeisiin, jotta i) voidaan poistaa kaikki nykyiset erot, mukaan lukien sukupuoleen liittyvä, taloudellinen, teknologinen ja sosiaalinen alueellinen eriarvoisuus; ii) voidaan varmistaa, että yleissivistävät ja ammatilliset oppilaitokset, nuorisojärjestöt ja -rakenteet sekä oppijat ja nuoret yleensäkin saavat riittävästi taloudellista tukea, kiinnittäen erityistä huomiota heikoimmassa asemassa oleviin oppijoihin, jotka ovat jäämässä jälkeen ja tarvitsevat lisätukea odotettujen oppimistavoitteiden saavuttamiseksi, sekä kouluihin, joissa on paljon köyhiä ja vähemmistöihin kuuluvia oppilaita; iii) voidaan varmistaa, että käytössä on tarvittavat teknologiat, innovaatiot, oppimisen tukipalvelut ja -välineet, digitaaliset välineet mukaan lukien, jotta voidaan vakiinnuttaa, kehittää edelleen ja tarjota laadukasta koulutusta sekä arkioppimisen ja epävirallisen oppimisen mahdollisuuksia kaikille; ja iv) voidaan tukea kulttuurialoitteita, jotka tuovat lapset ja nuoret yhteen paikallisyhteisöjen kulttuurisen elpymisen puitteissa;

32.

korostaa, että olemassa olevat sukupuolinormit ja -odotukset voivat olla tärkeitä tekijöitä, jotka vaikuttavat kielteisesti mielenterveyteen ja fyysiseen terveyteen sekä koulutusmahdollisuuksiin; huomauttaa, että kasvattajien ja kouluttajien valmiuksien kehittäminen riittävien resurssien ja tuen avulla on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan paremmin tunnistaa ja käsitellä koulutus-, kulttuuri- ja urheilupalvelujen sulkemisen sukupuolisidonnaisia vaikutuksia lasten ja nuorten terveyteen ja hyvinvointiin laajemminkin; kehottaa jäsenvaltioita edistämään muutosjoustavia, tasapuolisia ja sukupuolinäkökohdat huomioon ottavia koulutusjärjestelmiä, joilla varmistetaan, että sukupuolikohtaiset tarpeet, kuten kattava seksuaalikasvatus ja sukupuolistuneen väkivallan ehkäiseminen ja niihin liittyvät toimet, täytetään;

33.

muistuttaa, että on tärkeää investoida koulutukseen liittyvään innovointiin ja tutkimukseen, jotta julkiset opetusjärjestelmät voivat hyödyntää ”innovointikulttuuria” koko EU:ssa ja jotta voidaan varmistaa, että laadukkaat oppimateriaalit, pedagogiset lähestymistavat ja välineet ovat maksutta kaikkien saatavilla ja käytettävissä; nostaa tässä yhteydessä esiin tarpeen luoda rahoituskehys, joka mahdollistaa asianmukaisten digitaalisten välineiden, kuten tietokonelaitteiden ja tehokkaan internetyhteyden, korvauskelpoisen oston tai vuokrauksen;

34.

korostaa tarvetta nopeuttaa kulttuuri- ja kulttuuriperintöresurssien sekä audiovisuaalisten kirjastojen digitalisointia ja ottaa käyttöön alennusjärjestelmiä, jotka mahdollistavat kulttuuriresurssien yleisen saatavuuden, myös marginalisoituneille ihmisille ja syrjäisten alueiden kouluille, jotka eivät pysty hankkimaan tilauksia edullisin hinnoin;

35.

korostaa tarvetta seurata teknologian ja digitaalisen edistymisen kehitystä sekä pedagogisia ja terveyteen ja turvallisuuteen liittyviä seurauksia suoraan nuorten kanssa sekä asiantuntijoiden, kouluttajien ja kasvattajien, koulutusalan työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan muiden edustajien kanssa tehtävän yhteistyön ja näiden kanssa käytävän vuoropuhelun avulla; huomauttaa, että digitaalisen kehityksen mahdollisia vaaroja ja niiden ennakoimattomia seurauksia on kiireellisesti tarkasteltava kriittisesti pitäen mielessä, että niiden ensisijaisena tarkoituksena on palvella ihmisten tarpeita;

36.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään nuorten mielenterveyttä koskevaa tiedettä ja tutkimusta ja arvioimaan sulkutoimien, erityisesti pitkäkestoisen etäopiskelun, eristyneisyyden ja epävarmuuden pitkän aikavälin vaikutusta tietämyksen hankkimiseen, neurologiseen kehitykseen ja sosioemotionaalisiin taitoihin sekä kehittämään kohdennettuja toimenpiteitä tilanteesta eniten kärsivien tukemiseksi, jotta voidaan torjua ja ehkäistä pitkäaikaisia mielenterveysongelmia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita keräämään ja vertailemaan järjestelmällisesti tutkimustuloksia, kokemuksia ja tietämystä nuorten mielenterveysongelmien käsittelystä EU:ssa; kehottaa lisäksi komissiota helpottamaan jäsenvaltioiden välistä hyvien käytäntöjen vaihtoa ja vastavuoroista oppimista näissä asioissa;

37.

kehottaa komissiota lisäämään nuorten tietoisuutta digitaaliteknologiaan liittyvistä hyödyistä ja riskeistä varmistaen paitsi sen, että nuoret saavat käyttöönsä teknisiä välineitä, myös sen, että he osaavat käyttää niitä turvallisesti ja asianmukaisesti, jotta ne voivat toimia sosiaalistumisen ja demokratian arvokkaina välineinä;

38.

korostaa, että digitaalisessa ympäristössä vietettävillä pitkillä ajanjaksoilla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia lasten ja nuorten mielenterveyteen ja turvallisuuteen, kuten näyttöväsymys tai internetriippuvuus sekä altistuminen verkkoväkivallalle ja -häirinnälle ja valeuutisille, jotka voivat johtaa masennukseen, ahdistukseen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen mutta myös nuorten itsemurhiin; kehottaa komissiota edistämään tehokkaampia yhteistoiminnallisia ja järjestelmällisiä ennaltaehkäisytoimia, joilla pyritään suojelemaan nuoria tällaisilta haitoilta;

39.

kehottaa komissiota nimeämään Euroopan mielenterveyden teemavuoden ja laatimaan unionin suunnitelman mielenterveyden suojelemiseksi opetuksessa, ammattikoulutuksessa sekä arkioppimisessa ja epävirallisessa oppimisessa; katsoo, että tällaisen suunnitelman olisi perustuttava eurooppalaisen koulutusalueen strategisia puitteita käsittelevän työryhmän havaintoihin ja siinä olisi esitettävä kattavia suuntaviivoja, ehdotettava esimerkkejä hyvistä käytännöistä ja luotava jäsenvaltioille kannustimia erityisten toimien ja koulutusmoduulien käyttöön ottamiseksi, jotta opettajat, kouluttajat, kasvattajat, nuorisotyöntekijät ja työnantajat saavat tarvittavat taidot tunnistaakseen oppijoiden, nuorten ja nuorten harjoittelijoiden tai ammattikoulutuksessa olevien nuorten uupumuksen, stressin ja psykologisen stressin varhaiset merkit, jotta voidaan käynnistää kohdennettuja ennaltaehkäisytoimia;

40.

katsoo, että suunnitelmassa olisi edistettävä maksutonta ja säännöllistä psykologista tukea opettajille, kasvattajille, kouluttajille ja lastenhoitoalan ammattilaisille ja siinä olisi myös kiinnitettävä erityistä huomiota marginalisoituneisiin ja muita heikommassa asemassa oleviin ryhmiin ja vammaisiin henkilöihin, jotta voidaan ottaa huomioon heidän erityistarpeensa ja varmistaa, että heillä on yhtäläinen tilaisuus osallistua kaikkeen toimintaan ja yhtäläiset mahdollisuudet; korostaa, että suunnitelmassa olisi myös kannustettava oppilaitosten sekä kulttuuri-, nuoriso- ja urheilujärjestöjen välisten yhteyksien tiivistämiseen, jotta voidaan tarjota opetussuunnitelman ulkopuolista toimintaa, joka on juurtunut laajempaan yhteisöön, ja näin vahvistaa oppijoiden yhteenkuuluvuuden tunnetta, edistää nuorten toimijuutta ja lisätä heidän sosiaalista sitoutumistaan;

41.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita noudattamaan Euroopan tulevaisuutta käsittelevän konferenssin suosituksia, joiden mukaan vakavan kriisin vaikutukset nuoriin ja heidän mielenterveyteensä on minimoitava, ja ottamaan myös tulevat sukupolvet huomioon kaikissa suosituksissaan ja ehdotuksissaan;

42.

kehottaa komissiota kehittämään vielä koko vuoden 2023 ajan lieventäviä toimenpiteitä, jotka liittyvät covid-19:n johdosta toteutettujen sulkutoimien kielteisiin vaikutuksiin lapsiin ja nuoriin, ja hyödyntämään tätä vuotta ehdottaakseen Euroopan nuorison teemavuodelle 2022 runsasta perintöä tulevaisuutta varten;

43.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 316, 6.8.2021, s. 2.

(2) EUVL C 395, 29.9.2021, s. 101.

(3) EUVL C 465, 17.11.2021, s. 82.

(4) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2022)0045.

(5) EUVL C 15, 12.1.2022, s. 184.

(6) EUVL L 462, 28.12.2021, s. 1.

(7) https://ec.europa.eu/social/vocational-skills-week/covid-19-how-can-vet-respond_en

(8) https://erasmus-plus.ec.europa.eu/sites/default/files/2021-09/coronavirus-mobility-impact-results-may2020_en.pdf

(9) Tutkimus – ”Education and Youth in post-COVID-19 Europe – crisis effects and policy recommendations”, Euroopan parlamentti, sisäasioiden pääosasto, politiikkayksikkö B – rakenne- ja koheesiopolitiikka, 4. toukokuuta 2021.

(10) Tutkimus – ”Youth in Europe: Effects of COVID-19 on their economic and social situation”, Euroopan parlamentti, sisäasioiden pääosasto, politiikkayksikkö A – talous-, tiede- ja elämänlaatuasiat, 24. syyskuuta 2021.

(11) Tutkimus – ”Cultural and creative sectors in post-COVID-19 Europe: Crisis effects and policy recommendations”, Euroopan parlamentti, sisäasioiden pääosasto, politiikkayksikkö B – rakenne- ja koheesiopolitiikka, 18. helmikuuta 2021.

(12) Diez-Palomar, J., Pulido, C. ja Villarejo, B., ”Distance learning from a student perspective”, NESETin erillinen kertomus nro 3/2021.

(13) Sternadel, D., ”The impact of COVID-19 on student learning outcomes across Europe: the challenges of distance education for all”, NESETin erillinen kertomus nro 2/2021.

(14) Koehler, C., Psacharopoulos, G. ja Van der Graaf, L., ”The impact of COVID-19 on the education of disadvantaged children and the socio-economic consequences thereof”, NESET-EENEE-raportti, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg, 2022.

(15) Di Pietro, G., Biagi, F., Costa, P., Karpiński, Z. ja Mazza, J., ”The likely impact of COVID-19 on education: Reflections based on the existing literature and recent international datasets”, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg, 2020.

(16) Moxon, D., Bacaiso, C. ja Şerban, A., ”Beyond the pandemic: The impact of COVID-19 on young people in Europe”, Euroopan nuorisofoorumi, Bryssel, 2022.

(17) https://www.unicef.org/press-releases/impact-covid-19-poor-mental-health-children-and-young-people-tip-iceberg

(18) Takino, S., Hewlett, E., Nishina, Y. ja Prinz, C., ”Supporting young people’s mental health through the COVID-19 crisis”, OECD:n politiikkatoimet koronavirusta vastaan (covid-19), 2021.

(19) https://www.youngminds.org.uk/about-us/reports-and-impact/coronavirus-impact-on-young-people-with-mental-health-needs/#main-content

(20) https://cordis.europa.eu/project/id/779318/results

(21) https://www.mentalhealth.org.uk/sites/default/files/2022-08/MHF-Scotland-Impacts-of-lockdown.pdf

(22) https://www.eurofound.europa.eu/publications/report/2021/impact-of-covid-19-on-young-people-in-the-eu

(23) https://you.wemove.eu/campaigns/responding-to-the-impact-of-covid-19-on-international-youth-work-mobility

(24) EUVL C 224, 8.6.2022, s. 2.

(25) EUVL L 223, 22.6.2021, s. 14.

(26) EUVL C 371, 15.9.2021, s. 6.

(27) EUVL C 385, 22.9.2021, s. 152.

(28) EUVL C 404, 6.10.2021, s. 152.

(29) EUVL C 494, 8.12.2021, s. 2.

(30) EUVL C 184, 5.5.2022, s. 88.

(31) WHO:n Euroopan alueellinen lihavuusraportti 2022.

(32) https://www.eurofound.europa.eu/fi/publications/report/2020/living-working-and-covid-19

(33) https://op.europa.eu/webpub/eac/education-and-training-monitor-2021/en/chapters/chapter1.html#ch1-1

(34) https://www.oecd-ilibrary.org/sites/1e1ecb53-en/1/2/2/index.html?itemId=/content/publication/1e1ecb53-en&_csp_=c628cf9bcf7362d2dc28c912508045f6&itemIGO=oecd&itemContentType=book

(35) https://www.statista.com/statistics/1287356/risk-of-depression-in-europe-2021-by-age

(36) Unicefin artikkeli ”The Mental Health Burden Affecting Europe’s Children” (4. lokakuuta 2021).

(37) Euroopan parlamentin Flash-eurobarometri: Women in times of COVID-19.

5.4.2023

Euroopan unionin virallinen lehti

C 125/56

P9_TA(2022)0319

Uusi eurooppalainen Bauhaus

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. syyskuuta 2022 uudesta eurooppalaisesta Bauhausista (2021/2255(INI))

(2023/C 125/04)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030:n ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteet sekä erityisesti hyvää koulutusta koskevan tavoitteen 4, kestäviä kaupunkeja ja yhteisöjä koskevan tavoitteen 11 ja ilmastotekoja koskevan tavoitteen 13,

—	ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2022 julkaistun YK:n hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin raportin ”Climate Change 2022: Mitigation of Climate Change”,

—	ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen osapuolten 21. konferenssissa (COP 21) Pariisissa 12. joulukuuta 2015 hyväksytyn sopimuksen (Pariisin sopimus),

—	ottaa huomioon 15. syyskuuta 2021 annetun komission tiedonannon ”Uusi eurooppalainen Bauhaus – Kaunista, kestävää, yhdessä” (COM(2021)0573),

—	ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Uusi osaamisohjelma Euroopalle – Vahvistetaan yhdessä inhimillistä pääomaa, työllistettävyyttä ja kilpailukykyä” (COM(2016)0381),

—	ottaa huomioon 22. toukokuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Euroopan uusi kulttuuriohjelma” (COM(2018)0267),

—	ottaa huomioon 14. lokakuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan rakennusten perusparannusaalto – ympäristöystävällisempiä rakennuksia, lisää työpaikkoja ja parempaa elämänlaatua” (COM(2020)0662),

—	ottaa huomioon 30. kesäkuuta 2021 annetun komission tiedonannon ”EU:n pitkän aikavälin maaseutuvisio – Vahvat, verkottuneet, selviytymiskykyiset ja vauraat maaseutualueet” (COM(2021)0345),

—	ottaa huomioon 14. heinäkuuta 2021 annetun komission tiedonannon ”Valmiina 55:een: Vuoden 2030 ilmastotavoitteesta totta matkalla kohti ilmastoneutraaliutta” (COM(2021)0550),

—	ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2022 annetun komission tiedonannon ”REPowerEU: Kohtuuhintaisempaa, varmempaa ja kestävämpää energiaa koskevat yhteiset eurooppalaiset toimet” (COM(2022)0108),

—	ottaa huomioon 30. marraskuuta 2021 annetut neuvoston päätelmät kulttuurista, korkeatasoisesta arkkitehtuurista ja rakennetusta ympäristöstä uusi eurooppalainen Bauhaus -aloitteen keskeisinä osina (1),

—	ottaa huomioon 15. marraskuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät kulttuurialan työsuunnitelmasta kaudelle 2019–2022 (2),

—	ottaa huomioon 20. lokakuuta 2021 antamansa päätöslauselman taiteilijoiden tilanteesta ja kulttuurialan elpymisestä EU:ssa (3),

—	ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2022 antamansa päätöslauselman kulttuurin, koulutuksen, tiedotusvälineiden ja urheilun roolista rasismin torjunnassa (4),

—	ottaa huomioon 17. syyskuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan kulttuurisesta elpymisestä (5),

—	ottaa huomioon 17. syyskuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n rakennuskannan energiatehokkuuspotentiaalin maksimoinnista (6),

—	ottaa huomioon 17. joulukuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n strategiasta ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi (7),

—	ottaa huomioon 20. tammikuuta 2021 antamansa päätöslauselman kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden johdosta toteutettavista politiikkatoimista (8),

—	ottaa huomioon 11. marraskuuta 2021 antamansa päätöslauselman eurooppalaisesta koulutusalueesta: yhteinen kokonaisvaltainen lähestymistapa (9),

—	ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2021 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikasta ja alueellisista ympäristöstrategioista ilmastonmuutoksen torjunnassa (10),

—	ottaa huomioon tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman ”Horisontti Eurooppa” perustamisesta ja sen osallistumista ja tulosten levittämistä koskevien sääntöjen vahvistamisesta 28. huhtikuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/695 (11) (Horisontti Eurooppa -asetus),

—	ottaa huomioon ympäristön ja ilmastotoimien ohjelman (Life) perustamisesta 29. huhtikuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/783 (12),

—	ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja koheesiorahastosta 24. kesäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1058 (13),

—

ottaa huomioon sisämarkkinoita, yritysten, mukaan luettuna pienten ja keskisuurten yritysten, kilpailukykyä, kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehualaa ja Euroopan tilastoja koskevan ohjelman (sisämarkkinaohjelma) perustamisesta 28. huhtikuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/690 (14),

—	ottaa huomioon Digitaalinen Eurooppa -ohjelman perustamisesta 29. huhtikuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/694 (15),

—	ottaa huomioon unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman Erasmus+ perustamisesta 20. toukokuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/817 (16),

—	ottaa huomioon Luova Eurooppa -ohjelman (2021–2027) perustamisesta 20. toukokuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/818 (17),

—	ottaa huomioon Euroopan solidaarisuusjoukkoja koskevan ohjelman perustamisesta 20. toukokuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/888 (18),

—	ottaa huomioon 30. marraskuuta 2020 pidetyssä epävirallisessa kaupunkiasioita käsitelleessä ministerikokouksessa hyväksytyn uuden Leipzigin peruskirjan kaupunkien muutosvoimasta yhteisen edun hyväksi,

—

ottaa huomioon jäsenvaltioiden asiantuntijoista koostuvan avointa koordinointimenetelmää käsittelevän työryhmän 6. lokakuuta 2021 antaman raportin yhteisestä arkkitehtuuria koskevasta kulttuurista ja laadukkaaseen elinympäristöön investoimisesta kaikkien hyväksi (”Towards a Shared Culture of Architecture: investing in a high-quality living environment for everyone”),

—

ottaa huomioon kulttuuriministerien kokouksessa 22. tammikuuta 2018 hyväksytyn Davosin julistuksen laadukkaasta eurooppalaisesta rakennuskulttuurista (”Towards a high-quality Baukultur for Europe”) sekä Davosin julistuksen tämän jälkeen laaditusta rakennuskulttuurin laatujärjestelmästä (”Eight criteria for a high-quality Baukultur”),

—	ottaa huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen perustaman Building Better, Building Beautiful -komitean 30. tammikuuta 2020 julkaiseman loppukertomuksen ”Living with Beauty”,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 167 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 17 artiklan omistusoikeudesta, 18 artiklan oikeudesta turvapaikkaan, 19 artiklan suojasta palauttamis-, karkottamis- ja luovuttamistapauksissa, 26 artiklan vammaisten sopeutumisesta yhteiskuntaan, 34 artiklan sosiaaliturvasta ja sosiaalituesta, 36 artiklan mahdollisuudesta käyttää yleistä taloudellista etua koskevia palveluja ja 37 artiklan ympäristönsuojelusta,

—	ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ja erityisesti sen III luvun sosiaalisesta suojelusta ja osallisuudesta, periaatteen 19 sosiaalisesta asuntotuotannosta ja kodittomille annettavasta asumisavusta sekä periaatteen 20 välttämättömien palvelujen saavutettavuudesta,

—	ottaa huomioon komission yhteisen tutkimuskeskuksen toteuttaman uutta eurooppalaista Bauhausia (NEB) koskevan työn,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan, budjettivaliokunnan sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnot,

—	ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan yhteisen mietinnön (A9-0213/2022),

ottaa huomioon, että Euroopassa on käynnissä ekologinen, digitaalinen ja sosiaalinen siirtymä, jota nopeuttavat covid-19-pandemian taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset; ottaa huomioon, että Euroopan geopoliittinen tilanne on muuttumassa Venäjän Ukrainaa vastaan kohdistaman hyökkäyksen seurauksena; ottaa huomioon, että populismi, ääriliikkeet ja EU:n vastainen ilmapiiri ovat nousussa;

ottaa huomioon, että EU on vastannut ympäristön tilan heikkenemiseen, ilmastonmuutokseen ja luonnonvarojen niukkuuden pahenemiseen liittyviin haasteisiin, jotka edellyttävät kauaskantoisia ja kunnianhimoisia toimintapolitiikkoja, ja pannut täytäntöön Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa, joka edistää uudistus- ja innovointipyrkimyksiä maapallon sietokyvyn rajoissa; ottaa huomioon, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ”sielulla” eli NEB-aloitteella pyritään vastaamaan Euroopan maankäyttöön ja ympäristöön liittyviin tarpeisiin monialaisella, kestävällä, osallistavalla ja esteettisellä tavalla;

toteaa, että siirtyminen ilmastoneutraaliin talouteen vuoteen 2050 mennessä on sekä suuri mahdollisuus että haaste unionille, sen jäsenvaltioille ja kaikkien alojen yrityksille; katsoo, että NEB-aloitteessa on tulkittava alkuperäistä Bauhausia uudelleen sosiaalista eriarvoisuutta lisäävien ilmastokriisin, sodan, pandemian ja luonnonkatastrofien valossa;

ottaa huomioon, että kulttuuri ja taiteen vapaus lisäävät merkittävästi yhteiskunnan elinvoimaa ja antavat meille mahdollisuuden parempaan elämään yhdessä ja mahdollisuuden rakentaa demokraattisia, osallistavia ja vapaita yhteiskuntia ja luoda yhtenäistä eurooppalaista identiteettiä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta; katsoo, että kaikilla olisi oltava oikeus tutustua kulttuuriin ja osallistua siihen; ottaa huomioon, että kulttuuri on olennaisen tärkeää myös yhteiskunnan monitahoisten haasteiden tutkimisessa ja että kulttuuritapahtumapaikat ovat keskeisiä paikkoja sananvapaudelle ja keskustelulle;

ottaa huomioon, että kulttuuri on EU:n strateginen ala, joka auttaa vahvistamaan sen taloutta kasvattamalla merkittävästi BKT:tä ja työllisyyttä sekä tukemalla välillisesti muita aloja ja teollisuudenaloja; ottaa huomioon, että kulttuuri- ja luovat alat ovat olleet yksi pandemian pahimmin koettelemista aloista ja että ne elpyvät hitaammin kuin muu EU:n talous, minkä vuoksi niitä olisi edelleen edistettävä ja tuettava; ottaa huomioon, että NEB-aloite voi mahdollistaa lisäinvestoinnit alaan ja saada eri toimijat osallistumaan konkreettisin toimin sen täytäntöönpanoon;

ottaa huomioon, että arkkitehtuuri, kaupunki- ja aluesuunnittelu, liikenne, muotoilu, taiteet, sosiologia ja insinööritieteet täydentävät toisiaan ja ovat olennaisen tärkeitä osallistavan, kestävän ja kauniin yhteiskunnan rakentamiseksi; ottaa huomioon, että covid-19-kriisi on aiheuttanut haittaa näille aloille, joilla on keskeinen rooli vihreän ja digitaalisen siirtymän mukaisia kestävää kehitystä, kestävää rakennuskulttuuria ja innovatiivisia ja tilatehokkaita ratkaisuja tukevan tutkimuksen ja innovoinnin edistämisessä;

G.	ottaa huomioon, että rakennus- ja energia-aloilla on kiireellisesti kehitettävä kestävämpiä taloudellisia malleja, jotka mahdollistavat kiertotalouden ja auttavat torjumaan energiaköyhyyttä ja saavuttamaan unionin ilmastotavoitteet;

H.	ottaa huomioon, että rakennusten osuus EU:n energiankulutuksesta on 40 prosenttia ja energian osuus kasvihuonekaasupäästöistä on 36 prosenttia (19);

I.	ottaa huomioon, että perusparannusaaltoa koskevan strategian tavoitteena on kaksinkertaistaa rakennusten korjaustoiminnan taso Euroopassa, jotta voidaan kunnostaa yli 35 miljoonaa rakennusta ja luoda jopa 160 000 työpaikkaa rakennusalalla;

J.	ottaa huomioon, että asunnon saatavuus on perusoikeus; toteaa, että asunnottomuus ja laadukkaiden ja kohtuuhintaisten asuntojen saatavuuden puute muodostavat kriisin joissakin osissa EU:ta;

ottaa huomioon, että kaupungit ovat moniarvoisia, luovia ja solidaarisia paikkoja; toteaa, että huono suunnittelu ja muotoilu julkisella alueella ja kaupunkirakenteen hajautumisen lisääntyminen ovat johtaneet rakentamisen laadun heikkenemiseen kaikkialla Euroopassa; ottaa huomioon, että NEB-aloitteessa olisi tutkittava mahdollisuuksia hyödyntää kaupunkien rajallista tilaa kestävällä, esteettisellä ja osallistavalla tavalla, parantaa kaupunki- ja maaseutualueiden välisiä yhteyksiä ja varmistaa asukkaiden osallistuminen maankäytön suunnitteluun ja auttaa heitä saamaan kaupunki takaisin tilaksi, joka on luotu vuorovaikutusta ja kulttuuritoimintaa varten;

ottaa huomioon, että paremman tulevaisuuden rakentaminen alkaa laadukkaasta opetuksesta ja koulutuksesta, mukaan lukien ympäristökasvatus, ammatillinen koulutus ja elinikäinen oppiminen, muun muassa kaikkien saatavilla olevien verkko-oppimismahdollisuuksien sekä täydennys- ja uudelleenkoulutuksen avulla; ottaa huomioon, että laadukas koulutus on perusoikeus; katsoo, että koulutus ja kulttuuri ovat olennaisia henkilökohtaisen kehityksen kannalta ja keskeisessä asemassa demokraattiseen toimintaan ja kansalaisvaikuttamiseen osallistumisessa; ottaa huomioon, että korkealaatuinen rakennettu ympäristö edellyttää koulutettujen ammattilaisten, käsityöläisten ja kulttuurialan ammattilaisten kouluttamista; ottaa huomioon, että unionin strategisen riippumattomuuden saavuttaminen riippuu sen kyvystä kunnostautua koulutuksessa, tutkimuksessa ja innovoinnissa;

ottaa huomioon, että ilmastonmuutos ja ympäristön tilan heikkeneminen vaikuttavat yhä enemmän yhteisön arvoja ilmentävään kulttuuriperintöön, joka kohtaa muitakin haasteita, kuten investointien riittämättömyys, huono suunnittelu ja huonosti hallinnoidut matkailijavirrat; ottaa huomioon, että NEB-aloite voi edistää kulttuuriperinnön säilyttämistä, palauttamista, mukauttamista ja suojelua tulevaisuutta varten; katsoo, että rakennusalan ammattilaisten on edistettävä yhteistä hyvää kunnioittamalla kulttuuriperintöä;

N.	ottaa huomioon, että NEB-hankkeet edellyttävät sekä kannustavaa sääntelykehystä, joka on alakohtaisen EU:n lainsäädännön mukainen, että kestäviä julkisia hankintoja koskevia käytäntöjä;

O.	ottaa huomioon, että Venäjä kohdistaa sotatoimiaan tahallisesti Ukrainan julkiseen infrastruktuuriin, asuntokantaan, kulttuuriperintöön ja muuhun siviili-infrastruktuuriin;

Päätavoitteet

muistuttaa, että historiallinen Bauhaus-liike sai aikaan suunnittelun, arkkitehtuurin ja taiteen ajattelutavan muutoksen sekä jätti jälkeensä huomattavan perinnön, kuten muodon ja toiminnan suhteen optimoinnin, jonka tavoitteena oli demokratisoida kulttuuria ja joka on johtanut radikaaliin uudelleenajatteluun ja innovointiin ja heijastanut todellisia kulttuurisia ja sosiaalisia muutoksia progressiivisessa taiteellisessa ja koulutuksellisessa kontekstissa ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja tuonut samalla todellista hyötyä ihmisille; toteaa, että samalla tavoin uusi eurooppalainen Bauhaus (NEB) voi vaikuttaa myönteisesti jokapäiväiseen elämäämme saamalla aikaan konkreettisia muutoksia ja edistämällä oikeudenmukaista siirtymää;

suhtautuu myönteisesti NEB-aloitteeseen, jolla pyritään luomaan yleiseurooppalainen kulttuuriliike, joka edistää älykkäämpää, kestävämpää, osallistavampaa ja miellyttävämpää elinympäristöä ja lisää paikallista ja maailmanlaajuista tietämystä; korostaa, että siinä on keskityttävä ensisijaisesti ihmisten elämänlaadun parantamiseen luomalla terveellisiä ja kohtuuhintaisia asuintiloja, tarkastelemalla uudelleen vallitsevaa tilaa ja muuttamalla heidän asuintilojaan, -rakennuksiaan, -kaupunkejaan ja -alueitaan myös vähemmän kehittyneillä alueilla, esikaupunkialueilla, maaseudulla, syrjäisillä alueilla tai raja-alueilla EU:n kaupunkiagendan mukaisesti ja hyödyntämällä URBACT-ohjelman menestyksekästä työtä, samalla kun parannetaan sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden ja demokraattisen elämän rinnakkaiseloa ja niiden tarvitsemaa julkista tilaa, puututaan yhteiskunnallisten ryhmien alueelliseen eriytymiseen ja historialliseen syrjäytymiseen ja suojellaan ympäristöä rakennusten ja niitä ympäröivien alueiden suunnittelun ja rakentamisen aikana;

toteaa, että NEB on luova, monitieteellinen ja tieteidenvälinen aloite, joka tuo arkkitehtuurin, suunnittelun, taiteen ja tieteen ensimmäistä kertaa EU-politiikkojen eturintamaan pyrkien samalla myötävaikuttamaan muihin EU:n ohjelmiin ja aloitteisiin, mukaan lukien digitaaliseen ja vihreään siirtymään; toteaa myös, että NEB tekee Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta konkreettisen, myönteisen ja osallistavan kokemuksen kaikille ja antaa sille luovan ja kulttuurisen ulottuvuuden käynnistäen siten seuraavan innovointiaallon; korostaa, että NEB-aloitteessa on myös suojeltava kansalaisia luonnonkatastrofeilta ja ilmastoon liittyviltä katastrofeilta sisällyttämällä turvallisuuskomponentti sen tavoitteisiin; toteaa, että tämä stimuloi uusia tapoja rakentaa ja käyttää innovatiivisia, laadukkaita ja kestäviä rakennusmateriaaleja, myös katastrofien jälkeisessä ennallistamisessa;

vahvistaa, että NEB-aloitteella on mahdollisuus muotoilla uudelleen toimintapolitiikkojen luomista muun muassa tekemällä yhteistyötä yhteisöjen kanssa, edistää sellaisia politiikkoja ja lainsäädännön kehittämistä, jotka vaikuttavat rakennettuun ympäristöön ja työvoiman hyvinvointiin, sekä määritellä tulevaisuuden ympäristö ottamalla huomioon sellaisten tilojen tarve, jotka ovat esteettömiä ja mukautettuja uusiin ja muuttuviin elämäntapoihin, kuten tilat muille kuin perinteisille kotitalouksien kokoonpanoille, monen sukupolven yhteisasuminen, joustavat yhteistyötilat, lapsiystävälliset kaupunkiympäristöt sekä turvallisemmat tilat naisille ja haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille; korostaa, että NEB-aloitteen tavoitetason on oltava unionin ilmastositoumusten mukainen ja siinä on laadittava suuntaviivat jäsenvaltioille, myös paikallis- ja alueviranomaisille, sen täytäntöönpanoa varten;

korostaa, että onnistuakseen NEB-aloitteen on oltava saavutettava, avoin, kohtuuhintainen, sosiaalisesti ja maantieteellisesti oikeudenmukainen ja osallistava ja siihen on otettava aktiivisesti mukaan EU:n kansalaiset, yhteisöperustaiset järjestöt ja paikalliset asukkaat ja että siinä on varmistettava sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus ja tuettava kaikenkokoisia hankkeita alhaalta ylöspäin -periaatteen mukaisesti – hankkeen suunnittelusta toteutukseen ja arviointiin asti – välttäen aktiivisesti kaikenlaisia elitistisiä toimintamalleja ja keskiluokkaistumisen haitallisia vaikutuksia ja lisäten kansalaisten kuulemista ja osallistumista; korostaa tarvetta ottaa nuoret mukaan aloitteeseen, erityisesti nuoret arkkitehdit, taiteilijat ja kulttuuri- ja luovien alojen työntekijät;

korostaa, että on tärkeää varmistaa esteettömyys vammaisille tai liikuntarajoitteisille henkilöille, erityistarpeisille ja muita heikommassa asemassa oleville ryhmille tekemällä julkisista palveluista sekä kulttuuri-, yhteiskunta- ja talouselämästä esteettömiä kaikille; korostaa tässä yhteydessä hyvän suunnittelun merkitystä; vaatii, että resurssit on kohdennettava myös syrjäytyneisiin, marginalisoituneisiin ja muita heikommassa asemassa oleviin yhteisöihin;

katsoo, että tämä innovatiivinen kulttuuriliike voi tehdä Euroopasta maailmanlaajuisen edelläkävijän kestävän arkkitehtuurin, alueellisen ja alueidenkäytön suunnittelun, kulttuurin, kestävän liikenteen ja logistiikan, teknologian, kiertotalouden, energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden alalla edistämällä parempia tapoja elää, työskennellä ja viettää vapaa-aikaa yhdessä, mitä voidaan soveltaa myös EU:n ulkopuolella; katsoo, että sosiaalista ja teknologista innovointia on tuettava riittävästi, muun muassa julkisin ja yksityisin investoinnein tutkimukseen ja kehittämiseen;

kehottaa komissiota laajentamaan edelleen NEB-aloitteen vaikutusalaa ottamalla aloitteeseen mukaan EU:n ulkopuolisia assosioituneita maita ja kumppanimaita muun muassa jatkuvan NEB:tä koskevan vuoropuhelun avulla; toteaa, että NEB-aloitteella on mahdollista edistää kaupunkien, yhteiskuntien ja talouden ennallistamista sodan jälkeen erityisesti Ukrainan sodan yhteydessä ja Ukrainan kulttuuri- ja luovien alojen ja niiden ammattilaisten myötävaikutuksella;

Rahoitus ja hallinto

korostaa, että NEB-aloite ei ole ensimmäisinä vuosinaan päässyt ulottumaan kaikkiin EU-maihin eikä ole tavoittanut kaikkia asianosaisia niissä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tiedottamaan tästä aloitteesta ja parantamaan koordinointia kaikkien hallintotasojen välillä, jotta tiedot, mahdollisuudet ja rahoitus olisivat oikea-aikaisesti ja yhtäläisesti näiden saatavilla; kannustaa komissiota järjestämään säännöllisesti kokouksia jäsenvaltioiden ja kumppanimaiden kanssa ja perustamaan jäsenvaltioihin yhteyspisteitä NEB-aloitteen täytäntöönpanon ja rahoituksen saannin helpottamiseksi; korostaa riittävien resurssien merkitystä EU:n ja kansallisella tasolla, jotta voidaan tukea NEB-aloitteen täytäntöönpanoa paikan päällä ja räätälöityjä rahoitusmalleja ja -menettelyjä sekä minimoida hallinnollinen taakka;

10.

kannustaa jäsenvaltioita panemaan NEB-aloitteen täytäntöön kansallisissa politiikoissaan; korostaa, että NEB-aloite voi auttaa puuttumaan jäsenvaltioiden välisiin merkittäviin eroihin, jotka liittyvät niiden kykyyn saavuttaa NEB-aloitteen tavoitteet, ja edistää siten tasapuolisia toimintaedellytyksiä; kannustaa kaikkia viranomaisia, myös unionin toimielimiä, sisällyttämään NEB-aloitteen periaatteet oman rakennetun ympäristönsä ja hankintamenettelyidensä hallinnointiin;

11.

kehottaa komissiota luomaan NEB-aloitteelle yhdennetyn, syrjimättömän, avoimen, vastuuvelvollisen ja alueellisesti jäsennellyn hallintomallin, johon sisältyy yleisön osallistuminen ja omistajuus, asianmukaisen aluesuunnittelun avulla ja kattavaan hallintokehykseen perustuen;

12.

pyytää komissiota antamaan hyvissä ajoin tietoa siitä, miten NEB-aloitteeseen voi osallistua, myös antamalla teknistä apua asiasta kiinnostuneille sidosryhmille ja jakamalla parhaita käytäntöjä, sekä selventämään NEB-hankkeiden ja -aloitteiden valintaa ja arviointia sekä varojen jakamista koskevia yleisiä kriteerejä ja etenkin seuraavat seikkoja:

—	keskeisten politiikkojen täytäntöönpanon (esimerkiksi vihreän kehityksen ohjelmaa, ympäristöasioita, teollisuutta, sosiaaliasioita ja kulttuuria koskevien politiikkojen) tukeminen,

—	NEB-aloitteen kestävää kehitystä, osallistavuutta ja estetiikkaa koskevien ohjaavien periaatteiden noudattaminen ja mallin ottaminen Davosin julistuksen rakennuskulttuuria koskevasta laatujärjestelmästä,

—

sellaisten uusien työpaikkojen luominen, joissa on laadukkaat työolot, ja sellaisten liiketoimintamahdollisuuksien luominen, jotka tuovat taloudellista lisäarvoa ja parantavat EU:n kilpailukykyä, kestävän rahoituksen periaatteiden mukaisesti keskittyen erityisesti NEB-merkin ja EU:n rahoituksen hakemista koskevien menettelyjen virtaviivaistamiseen ja pk-yritysten kannattavuuden parantamiseen sekä EU:n talouden kiertotalouden ja kestävyyden edistämiseen,

—	saavutettavuuden edistäminen soveltamalla erityisiä hankekriteerejä sekä kohtuuhintaisuutta, osallistavuutta, sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista, monimuotoisuutta, moniarvoisuutta, turvallisuutta ja kansalaisten sosiaalisen pääoman kehittämistä,

—	kaikkien sidosryhmien, mukaan lukien paikallis- ja aluehallinto, kansalaisyhteiskunta ja yhteisöjohtoiset järjestöt, asiasta kiinnostuneet henkilöt, ammattilaiset ja heitä edustavat järjestöt, osallistumisen ja yhteyksien edistäminen,

—	kulttuuri- ja luovien alojen mukaan ottaminen, mukaan lukien luovan työn tekijät,

—

NEB-aloitteen yhteensovittamisen varmistaminen YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin Agenda 2030 -toimintaohjelman indikaattoreiden mukaisesti sekä unionin Pariisin sopimuksen mukaiseen sitoumukseen, EU:n ilmasto-, ympäristö-, biodiversiteetti- ja energiapolitiikkoihin, Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin ja keskeisiin eurooppalaisiin arvoihin;

13.

kehottaa komissiota tekemään NEB-aloitteen periaatteista olennaisen osan kaikkea tulevaa lainsäädäntöä ja korostamaan samalla tarvetta synkronoida NEB ja unionin nykyinen lainsäädäntö, ohjelmat ja aloitteet, sekä varmistamaan, että nykyinen sääntelykehys, kuten rakennusten energiatehokkuusdirektiivi ja energiatehokkuusdirektiivi, tukevat NEB-aloitteen päämääriä ja täytäntöönpanoa;

14.

kehottaa lisäksi kehittämään erityisiä kriteerejä asianomaisille aloille, joihin kuuluvat erityisesti rakentaminen ja arkkitehtuuri, energia, liikenne, muotoilu, teknologia, matkailu, koulutus ja osaaminen, käsiteollisuus, kulttuuri ja taide sekä kulttuuriperintö, tiiviissä yhteistyössä näiden alojen sidosryhmien kanssa ottaen huomioon alakohtaiset sertifioinnit ja standardit, sekä edistämään synergioita näiden alojen välillä; palauttaa mieliin, että on ratkaisevan tärkeää ottaa huomioon maantieteellinen tasapaino, jotta NEB-aloite voi levitä yhtäläisesti EU:ssa ja sen ulkopuolella; korostaa lisäksi, että hankkeiden ei tarvitse olla valtioiden välisiä, jotta ne saisivat NEB-merkin;

15.

pitää valitettavana epäselvyyttä siitä, miten NEB-aloitteen rahoitus järjestetään vuodesta 2023 eteenpäin; kehottaa muuttamaan Horisontti Eurooppa -asetusta nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistuksen yhteydessä, jotta voidaan luoda 500 miljoonalla eurolla rahoitettava NEB-missio; korostaa, että ohjelmaa olisi tuettava myös muilla asiaankuuluvilla ohjelmilla lisävaikutusten aikaansaamiseksi ja että nykyiset unionin ohjelmat voivat auttaa saavuttamaan NEB-aloitteen tavoitteet; kehottaa komissiota varmistamaan, että NEB-aloite täydentää muita EU:n politiikkoja, myös koheesiopolitiikkaa, ja ottamaan käyttöön tukea NEB:lle kumppanuussopimuksissa ja -ohjelmissa, joita tuetaan EU:n rakenne- ja koheesiopolitiikalla;

16.

kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian ehdotuksen, jonka tarkoituksena on tehdä NEB-aloitteesta uusi erillinen EU:n ohjelma seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen mennessä, jolloin konkreettisiin ideoihin ja tavoitteisiin olisi liitettävä riittävä rahoitus; panee merkille komission pyrkimykset käynnistää ensimmäiset hankepyynnöt ottamalla varoja nykyisistä ohjelmista, mutta katsoo, että niiden vaikutus ei ole oikeassa suhteessa hankkeen tavoitetasoon nähden; korostaa tämän edellyttävän uusia resursseja, joilla on oma ja pysyvä budjettikohta; korostaa, että tämä uusi ohjelma ei saa heikentää muiden liian vähän rahoitusta saavien ohjelmien, kuten Luova Eurooppa -ohjelma, Erasmus+ -ohjelma ja Euroopan solidaarisuusjoukot, rahoitusta huolimatta yhteyksistä ja synergioista, joita ohjelma voi luoda niiden kanssa, eikä suunnata huomiota pois niiden sovituista poliittisista painopisteistä; korostaa, että NEB-aloitteen resursseja olisi etenkin osoitettava tutkimukseen ja innovointiin;

17.

kehottaa komissiota laatimaan selkeän suunnitelman julkisten ja eettisten yksityisten investointien, myös joukkorahoituksen, houkuttelemiseksi keskittyen naisten johtajuuteen kannustamiseen riskipääomayhtiöissä ja startup-yrityksissä; kannustaa jäsenvaltioita finanssipoliittisen liikkumavaransa puitteissa osoittamaan NEB-aloitteen periaatteiden mukaisesti elpymis- ja palautumissuunnitelmiensa ja Euroopan rakenne- ja investointirahastojen kautta riittävästi rahoitusta NEB-aloitteen periaatteiden ja tavoitteiden mukaisiin hankkeisiin, jotta voidaan edistää kestävää kehitystä ja kattaa kumppanuudet, joihin osallistuu julkisia ja yksityisiä toimijoita; toteaa, että näin saadaan aikaan konkreettisia tuloksia paikan päällä; korostaa, että NEB-aloitteessa olisi myös edistettävä yrittäjyyttä edistävien tilojen ja rakennusten luomista;

18.

toteaa, että on mentävä yhteissuunnittelun, toteutuksen ja levittämisen vaiheita pidemmälle ja varmistettava, että luova ajattelu jatkuu kaikissa vaiheissa; kehottaa komissiota luomaan avoimen ja näyttöön perustuvan seuranta- ja arviointimekanismin, johon osallistuvat kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät ja jonka olisi jatkuvasti tarkasteltava uudelleen kaikkia NEB-aloitteen toimia EU:n ja kansallisella tasolla, mukaan lukien niiden yhteiskunnalliset ja ilmastovaikutukset, niiden vaikutus alueiden kehitykseen ja niiden todellinen arvonmuodostus ajan mittaan, ja raportoitava säännöllisesti parlamentille ja neuvostolle; odottaa saavansa ensimmäisen seurantakertomuksen vuonna 2022;

Kehittäminen ja painopistealat

19.

katsoo, että NEB-liikkeen olisi edistettävä kestävämpiä, sosiaalisesti osallistavampia ja innovatiivisempia elämäntapoja rakennetun ympäristön uusien holististen suunnittelu-, rakennus- ja asumismallien pohjalta ja siten, että asukkaat ovat tarkoituksenmukaisesti mukana päätöksentekoprosesseissa, jotta voidaan vastata uusiin tarpeisiin ja muuttuviin kulutus- ja liikkumistottuvuuksiin ja auttaa varmistamaan kunnolliset, laadukkaat ja kohtuuhintaiset asuinolot kaikille ja erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille myös asuntomarkkinoilta syrjäytymisen ja asunnottomuuden torjumiseksi;

20.

pitää NEB-aloitetta tilaisuutena visioida julkisten tilojen hyvin suunniteltua vihreää elvyttämistä, jonka tavoitteena on hiilestä irtautumista koskevien tavoitteiden saavuttaminen, vanhentuneiden rakennusten peruskorjaus ja käyttötarkoituksen muuttaminen, vanhojen teollisuusalueiden muuttaminen uusiksi vihreiksi kaupunkialueiksi ja julkisiksi paikoiksi sekä asiaankuuluvan infrastruktuurin rakentaminen liikunnan, tietämyksen ja kulttuurivaihdon helpottamiseksi;

21.

kehottaa edistämään NEB-aloitteella nk. 15 minuutin kaupunkeja, jotta kaikki keskeiset palvelut ovat kansalaisten saatavilla kävelymatkan päässä, ja tarjoamaan innovatiivisia ratkaisuja, myös kestävän liikkumisen ratkaisuja, kestävien kaupunkialueiden kehittämiseksi; korostaa, että NEB-aloitteessa on esiteltävä kohtuuhintaisia, sosiaalisesti osallistavia ja energiatehokkaita rakennuksia ja edistettävä siirtymistä julkiseen ja joukkoliikenteeseen ja vähemmän saastuttaviin liikennemuotoihin;

22.

korostaa, että on tärkeää muuttaa, parantaa ja peruskorjata nykyistä rakennuskantaa, mukaan lukien totalitaaristen järjestelmien rakentamat huonosti suunnitellut ja rakennetut rakennukset, soveltaa luontoon perustuvia ratkaisuja, kuten puuta, vähentää jätettä ja lisätä kestävyyttä, uudelleenkäytettävyyttä ja kiertoa rakennetussa ympäristössä; vaatii, että tähän olisi sisällyttävä tarvittaessa perusparannuksen ja mukautuvan uudelleenkäytön suosiminen purkamisen ja uusien rakennusten sijaan ja jätteen käsittelyyn ja kuljetukseen liittyvien esteiden poistaminen sekä ihmisten tietoisuuden lisääminen materiaaleihin sisältyvästä ja varastoidusta hiilestä, jotta he voivat tehdä tietoon perustuvia valintoja;

23.

korostaa, että NEB-aloitteessa olisi myös tuettava aloitteita kohtuuhintaisen, laadukkaan ja energiatehokkaan sosiaalisen asuntokannan rakentamiseksi ja perusparantamiseksi;

24.

kehottaa jäsenvaltioita laatimaan innovatiivisia opetussuunnitelmia NEB-aloitteen periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti kulttuurikasvatuksen ja avaruudellisen hahmottamisen taitojen, luovien taitojen, orientaatiotaitojen ja piirustustaitojen kehittämiseksi ja sisällyttämään NEB-aloitteen keskeiset periaatteet ja vihreän ja digitaalisen osaamisen epäviralliseen, epämuodolliseen ja korkea-asteen koulutukseen sekä ammattikoulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen, myös asianomaisten ammattilaisten täydennys- ja uudelleenkoulutukseen, mikä auttaa myös Euroopan osaamisohjelman toteuttamisessa; korostaa, että on tärkeää lisätä tietoisuutta ympäristön ja kulttuuriperinnön kunnioittamisesta koulutuksen avulla ilmastokasvatusta edistävän koulutuksen koalitiota kuullen; kehottaa EU:ta edistämään tällaisia pyrkimyksiä; kehottaa komissiota tekemään liikkuvuusmahdollisuuksista olennaisen osan NEB-aloitetta, erityisesti kulttuuri- ja luovien alojen ammatillisen koulutuksen ja yliopisto-opiskelijoiden sekä koulutettujen ammattilaisten osalta;

25.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan huomioon osaamiskolmion – innovointi, tutkimus ja koulutus – kaikki näkökohdat edistämällä korkeakoulujen (myös Eurooppalaiset yliopistot -allianssin kautta), tutkimusorganisaatioiden (myös arkkitehtonisten ja kulttuuritutkimuskeskusten) ja teollisuuden (myös asiaankuuluvien mikro- ja pk-yritysten, yhteisötalouden yritysten ja startup-yritysten) välisiä kumppanuuksia tiiviissä yhteistyössä Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin (EIT) ja yhteisen tutkimuskeskuksen kanssa; katsoo, että EIT:n kulttuuri- ja luovia aloja koskevan osaamis- ja innovaatioyhteisön olisi asetettava asiantuntemuksensa NEB-aloitteen tavoitteiden käyttöön etenkin jäsenvaltioissa ja alueilla, joissa innovointikapasiteetti on keskinkertainen;

26.

korostaa, että NEB-aloitteella voitaisiin tukea energiavarmuutta ja -tehokkuutta kannustamalla investointeihin ja käyttämään vähäenergisiä, päästöttömiä ja vähähiilisiä materiaaleja ja ratkaisuja myös osuustoiminnallisten ja yhteisöomisteisten uusiutuvan energian tuotantomallien sekä hukkalämpöä ja integroituja energiajärjestelmiä hyödyntävien hankkeiden avulla;

27.

kiinnittää huomiota energian hinnannousua koskevaan uhkaavaan ongelmaan ja siitä johtuvaan EU:n kotitalouksien lisääntyvään energiaköyhyyteen; korostaa, että NEB-hankkeilla on ratkaiseva asema energiaköyhyyden torjumisessa ja muita heikommassa asemassa olevien kotitalouksien suojaamisessa tarjoamalla innovatiivisia ratkaisuja rakennus-, teollisuus- ja raaka-ainealoille, ja katsoo, että tämä on oikeudenmukaisen ja reilun energiasiirtymän saavuttamisen edellytys;

28.

korostaa, että NEB-aloitteella voitaisiin helpottaa digitaalista siirtymää parantamalla yhteyksiä digitaalisen kuilun kaventamiseksi, tehokkaampien, osallistavampien, saavutettavien ja ekologisesti kestävien ratkaisujen aikaansaamiseksi sekä paikallisten resurssien ja taitojen käytön tehostamiseksi;

29.

toteaa, että NEB-aloite toimii käynnistäjänä, jonka avulla voidaan saada aikaan perustavanlaatuisia muutoksia luovissa ekosysteemeissä, rakennusalalla ja liike-elämän ekosysteemeissä sekä uutta ymmärrystä ja laatua suunnittelussa, muotoilussa ja rakentamisessa myös soveltamalla digitaaliteknologiaa rakennuksen koko elinkaaren ajan, kehittämällä valmiuksia innovatiivisten mallien ja digitaalisten teknologioiden luomiseksi kaupunkisuunnittelua varten muun muassa edistämällä rajat ylittävää yhteistyötä tietojenvaihdossa ja ottamalla huomioon kiertotalouden ja resurssitehokkuuden periaatteet siirryttäessä kohti hiilineutraaliutta;

30.

kehottaa luomaan NEB-aloitteessa kannustimia, joilla kannustetaan kestävien ja pitkäikäisten teknologioiden ja materiaalien käyttöön ja edistetään älykkäitä energia- ja ympäristöratkaisuja sekä innovointia materiaaleissa, prosesseissa, automaatiossa ja tekniikassa uusiutuvalla, kierrätettävällä ja kustannustehokkaalla tavalla, joka vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, kuten tehdasvalmisteiset osat, joissa käytetään kestäviä materiaaleja, aurinkosähkö- tai latausinfrastruktuuria, bio- ja geopohjaisia materiaaleja sekä paikallisesti testattuja rakennustekniikoita; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää edistää tällaisten rakennusmateriaalien tuotannossa tarvittavia toimituksia, raaka-aineet mukaan luettuna, ja samalla taata tasapuoliset toimintaedellytykset välttämällä markkinoiden vääristymistä;

31.

toteaa, että NEB-aloitteen kulttuuriulottuvuus on ratkaisevan tärkeä sen sosiaalisen ja demokraattisen ulottuvuuden kannalta; kehottaa samaan aikaan komissiota määrittelemään ja kehittämään NEB-aloitetta koskevan näyttöön perustuvan suunnittelumenetelmän, jolla varmistetaan, että tilojen, rakennusten, kaupunkien ja alueiden muutosprosessit perustuvat tieteelliseen tutkimukseen parhaiden mahdollisten tulosten saavuttamiseksi;

32.

pitää myönteisenä NEB-aloitteen edistämää innovatiivista ja yhdennettyä lähestymistapaa, joka perustuu tilan tehokkaaseen käyttöön ja historiallisen, kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämiseen, ennallistamiseen, hyödyntämiseen, tunnetuksi tekemiseen ja uudelleenkäyttöön; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään NEB-aloitetta hyväksi mahdollisuutena suojella paremmin Euroopan rikasta kulttuuriperintöä ilmastonmuutoksen, huonosti hallitun matkailun ja muiden haasteiden vaikutuksilta; korostaa, että kulttuuri- ja kulttuuriperintökohteet voivat löytää uusia ja laajempia käyttötarkoituksia älykkään perusparantamisen, mukaan lukien energiatehokkuuden parantaminen, muuttaminen ja mukautuva uudelleenkäyttö, avulla; toteaa, että digitalisaatio on keino hyödyntää kulttuuriperintöä;

Täytäntöönpano

33.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhdistämään NEB-aloitteen rakennusten perusparannusaaltoon hyödyntämällä innovatiivisia ratkaisuja, joita hanke tarjoaa rakennuskannan kattavan, holistisen, laadukkaan ja kustannusoptimaalisen perusparannuksen kannalta; korostaa, että tämän olisi perustuttava rakennusten huolelliseen elinkaarianalyysiin ja olisi otettava huomioon paikkakohtaiset olosuhteet, myös paikalliset esteettiset ja arkkitehtoniset ominaisuudet; korostaa myös, että siinä olisi mentävä energiatehokkuutta pidemmälle ja katettava lisäksi sisäympäristön laadun parantaminen, uusiutuva energia, kestävyys, esteettömyys, turvallisuus ja haitallisten aineiden hävittäminen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin perusparannusasteen nostamiseksi nopeasti muun muassa välttämällä perusparannuksia haittaavia lisäesteitä;

34.

katsoo, että kaikkien NEB-aloitteen hankkeiden ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset olisi arvioitava koko niiden elinkaaren ajalta;

35.

kehottaa komissiota jatkamaan hiljattain laaditun kestävien rakennusten EU-kehyksen (Level(s)-menetelmä) integrointia alan kestävyyden parantamiseksi; korostaa tarvetta optimoida kehys, jotta se olisi paremmin rakennusalan ammattilaisten käytettävissä; vaatii päivittämään kehystä jatkuvasti, jotta siihen voidaan sisällyttää NEB-hankkeista saadut uudet havainnot ja päätelmät;

36.

kannattaa sellaisen NEB-merkin luomista yhteistyössä asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa, joka perustuu selkeisiin kriteereihin, joita sovelletaan kattavasti, holistisesti ja osallistavasti ja jossa arvioidaan hankkeen kestävyyteen liittyvää, taloudellista, ympäristöön liittyvää ja sosiaalista arvoa ja edistetään synergioita olemassa olevien merkkien ja välineiden kanssa, jotta voidaan tunnistaa hankkeet ja tuotteet, joiden avulla voidaan saavuttaa keskeiset NEB-tavoitteet, ja auttaa niitä saamaan rahoitusta; kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n rahoitusjärjestelyillä luodaan kannustimia merkin hakemiseen, myös kansalais- ja yhteisölähtöisille hankkeille; kehottaa tarkastelemaan merkin käyttöönottoa markkinoilla; korostaa, että rakennusalan NEB-hankkeiden olisi perustuttava huolelliseen rakennusten elinkaarianalyysiin ja elinkaarikustannusanalyysiin;

37.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan paikallis- ja alueviranomaisia osallistumaan suoraan hankkeiden suunnitteluun ja täytäntöönpanoon muun muassa laatimalla yksityiskohtaiset soveltamisohjeet ja kehittämällä niiden valmiuksia panna täytäntöön NEB-aloite; kehottaa alue- ja paikallisviranomaisia tutkimaan, miten paikalliset kulttuurilaitokset voivat hyötyä NEB-periaatteiden täytäntöönpanosta erityisesti ilmastojalanjälkensä pienentämisessä;

38.

tähdentää tässä yhteydessä, että vuoden 2022 talousarvion valmistelutoimi ”Uusi eurooppalainen Bauhaus -aloitteeseen liittyvä tietämyksenhallinta-alusta” voi auttaa järkeistämään ohjeita ja jakamaan tietoa rahoitusmahdollisuuksista mahdollisille hakijoille ja että sitä voidaan laajentaa vuodesta 2023 alkaen;

39.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisten on tärkeää lisätä joustavuutta NEB-hankkeiden kokeilemiseksi, ja painottaa, että sääntelyn testiympäristöjen käytöllä on mahdollista edistää innovointia kiertotaloudessa ja NEB-aloitteessa;

40.

katsoo, että NEB-aloitteen olisi oltava osa laajempaa Euroopan kulttuuria koskevaa sopimusta; korostaa, että NEB-aloitteen avulla olisi hyödynnettävä ja edistettävä kulttuuri- ja luovien alojen, myös luovan työn tekijöiden, hyödyntämätöntä potentiaalia kestävän talouskasvun edistäjinä ja innovatiivisten ja korkealaatuisten palvelujen ja tuotteiden lähteenä takaamalla kulttuuri- ja luovien alojen osallistuminen, jota tuetaan kohdennetuilla suuntaviivoilla, ja avaamalla uusia mahdollisuuksia yhteistyöhön, keskinäiseen oppimiseen, valmiuksien kehittämiseen ja kulttuurivaihtoon varmistaen samalla oikeudenmukaiset työolot ja oikeudenmukaiset korvaukset niille, joita asia koskee; korostaa, että NEB-aloitteeseen liittyvien kulttuuritapahtumien ympäristökestävyyttä olisi edistettävä;

41.

kehottaa komissiota antamaan parlamentille mahdollisuuden osallistua tiiviimmin asiaankuuluviin NEB-elimiin, kuten korkean tason pyöreän pöydän ryhmään;

42.

kehottaa tulevaa NEB-laboratoriota edistämään tutkimusta ja innovointia NEB-aloitteen painopistealoilla; korostaa, että NEB-laboratorion olisi annettava innovatiivisia suosituksia, tehtävä yhteistyötä muiden instituutioiden, kansallisten, alueellisten ja paikallisten hallitusten sekä sidosryhmien, myös kansalaisyhteiskunnan ja yhteisöryhmien, kanssa ja laadittava selkeät ja avoimet toiminta- ja raportointisäännöt aloitteen mukaisesti; kehottaa komissiota nopeuttamaan laboratorion käyttöönottoa ja myöntämään sille riittävät resurssit;

43.

pitää myönteisenä NEB-festivaalin ja vuotuisten NEB-palkintojen perustamista, ja toteaa, että niiden olisi heijastettava unionin rikasta kulttuurista monimuotoisuutta ja pyrittävä synergioihin muiden asiaankuuluvien eurooppalaisten palkintojen ja tapahtumien kanssa; korostaa, että on tärkeää järjestää NEB-aloitetta koskevia tapahtumia kaikkialla Euroopassa, jotta voidaan tavoittaa enemmän ihmisiä ja tiedottaa aloitteesta muun muassa erityistapahtumien, festivaalien ja NEB-aloitetta koskevan eurooppalaisen teemavuoden perustamisen avulla;

44.

kehottaa komissiota suunnittelemaan vuosittain järjestettävien NEB-festivaalien kohteet ottaen huomioon Unescon ”maailman arkkitehtuuripääkaupungiksi” valitsemat eurooppalaiset kaupungit; ehdottaa, että NEB-festivaali järjestetään näissä maailman arkkitehtuuripääkaupungeiksi valituissa EU:n kaupungeissa, jotta edistetään eurooppalaista arkkitehtuuria ja innovointia;

45.

kehottaa komissiota perustamaan julkisen, digitaalisen ja helposti saatavilla olevan tietokannan NEB-hankkeista ja -toimista aloitteen tulosten näkyvyyden lisäämiseksi ja NEB-aloitteen kehittämiseksi edelleen parhaiden käytäntöjen pohjalta myös kulttuurialalla sekä tietämyksen jakamisen, tutkimuksen ja kehittämisen vahvistamiseksi ja päivittämään sitä säännöllisesti;

46.

kehottaa tehostamaan NEB-aloitteen viestintä-, tiedotus- ja näkyvyystoimia monikielisyyttä kunnioittaen, jotta voidaan lisätä kansalaisten tietämystä aloitteesta, tukea sille ja siihen osallistumista, erityisesti osallistavien julkisten tiedotustoimien, myös sosiaalisen median ja digitaalisten julkaisujen, avulla, kuten tiedotuskampanjoilla, alustalla, joka tarjoaa tietoa, kaikkien jäsenvaltioiden NEB-hankkeiden parhaita käytäntöjä ja koulutussisältöä, mukaan lukien NEB-aloitetta koskeva moduuli, luomalla vertaisoppimista helpottavia välineitä ja tiloja, vaihtamalla ideoita ja tietämystä ja laatimalla kyselytutkimuksia NEB-hankkeiden vaikutusten arvioimiseksi;

o o

47.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 501 I, 13.12.2021, s. 13.

(2) EUVL C 460, 21.12.2018, s. 12.

(3) EUVL C 184, 5.5.2022, s. 88.

(4) Hyväksytyt tekstit: P9_TA(2022)0057

(5) EUVL C 385, 22.9.2021, s. 152.

(6) EUVL C 385, 22.9.2021, s. 68.

(7) EUVL C 445, 29.10.2021, s. 156.

(8) EUVL C 456, 10.11.2021, s. 24.

(9) EUVL C 205, 20.5.2022, s. 17.

(10) EUVL C 494, 8.12.2021, s. 26.

(11) EUVL L 170, 12.5.2021, s. 1.

(12) EUVL L 172, 17.5.2021, s. 53.

(13) EUVL L 231, 30.6.2021, s. 60.

(14) EUVL L 153, 3.5.2021, s. 1.

(15) EUVL L 166, 11.5.2021, s. 1.

(16) EUVL L 189, 28.5.2021, s. 1.

(17) EUVL L 189, 28.5.2021, s. 34.

(18) EUVL L 202, 8.6.2021, s. 32.

(19) Euroopan komissio, ”In focus: Energy efficiency in buildings”, 17. helmikuuta 2020.

5.4.2023

Euroopan unionin virallinen lehti

C 125/67

P9_TA(2022)0320

Ihmisoikeusloukkaukset, jotka liittyvät ukrainalaisten siviilien pakkosiirtoihin ja ukrainalaisten lasten pakkoadoptioihin Venäjälle

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2022 ihmisoikeusloukkauksista, jotka liittyvät ukrainalaisten siviilien pakkosiirtoihin ja ukrainalaisten lasten pakkoadoptioihin Venäjälle (2022/2825(RSP))

(2023/C 125/05)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Ukrainasta ja Venäjästä ja etenkin 7. huhtikuuta (1), 5. toukokuuta (2) ja 19. toukokuuta (3) 2022 antamansa päätöslauselmat,

—	ottaa huomioon YK:n peruskirjan,

—	ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen,

—	ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

—	ottaa huomioon Haagin yleissopimukset,

—	ottaa huomioon Geneven yleissopimukset ja niiden lisäpöytäkirjat,

—	ottaa huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön,

—	ottaa huomioon kaikkien ihmisten suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen,

—	ottaa huomioon 20. marraskuuta 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista ja siihen liitetyt lisäpöytäkirjat,

—	ottaa huomioon yleissopimuksen joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi,

—	ottaa huomioon 30. toukokuuta 2022 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät Ukrainasta,

—	ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2022 ja 14. heinäkuuta 2022 annetut Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) raportit Ukrainassa tehdyistä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuksia koskevan oikeuden loukkauksista, sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan,

—	ottaa huomioon Ukrainan parlamentin ihmisoikeusvaltuutetun raportit,

—	ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvostossa 7. syyskuuta 2022 käydyn keskustelun Ukrainan kansalaisten pakkosiirroista ja karkottamisesta sekä ukrainalaisten lasten pakkoadoptioista Venäjälle,

—	ottaa huomioon Human Rights Watch -järjestön 1. syyskuuta 2022 antamat raportit ”We Had No Choice”: ”Filtration” ja ”Crime of Forcibly Transferring Ukrainian Civilians to Russia”,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon, että Venäjän federaatio käynnisti 24. helmikuuta 2022 ilman edeltävää provokaatiota perusteettoman ja laittoman hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan; ottaa huomioon, että Venäjä on syyllistynyt massiivisiin ja vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin ja sotarikoksiin Ukrainaan tekemänsä täysimittaisen hyökkäyksen alusta lähtien, mukaan lukien siviilien ja sotavankien joukkomurhat, kidutus, seksuaalinen väkivalta, tahdonvastaiset katoamiset, pakkosiirrot, ryöstely sekä evakuoinnin ja humanitaaristen saattueiden estäminen, jotka kaikki on kielletty kansainvälisessä oikeudessa ja joista on nostettava syytteitä;

ottaa huomioon, että Ukrainan parlamentin ihmisoikeusvaltuutettu (oikeusasiamies) arvioi, että 24. helmikuuta 2022 lähtien yli miljoona ukrainalaista on pakkosiirretty Venäjän federaatioon, usein jopa Venäjän Kaukoitään; ottaa huomioon, että eri lähteiden mukaan nämä luvut ovat todellista pienempiä ja että korkeimpien arvioiden mukaan määrä on 2,5 miljoonaa ja että luku kasvaa jatkuvasti; ottaa huomioon, että pakkosiirroissa Ukrainasta käytetään ns. suodatusleirejä ja niillä on vahvoja historiallisia yhtymäkohtia Neuvostoliiton aikaisten pakkosiirtojen ja gulag-keskitysleirien kanssa; ottaa huomioon, että pakkosiirrot ovat sotarikoksia ja mahdollisia rikoksia ihmisyyttä vastaan;

ottaa huomioon, että kansainväliset järjestöt, kuten Etyj ja YK, ovat todenneet Ukrainan siviilien laajamittaiset pakkosiirrot Venäjän federaatioon yhdeksi vakavimmista kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksista, joihin Venäjän federaatio on syyllistynyt hyökkäyssodassaan Ukrainaa vastaan;

ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto (OHCHR) on varmistanut niin kutsutun suodatuksen olemassaolon ja siihen liittyvät laajamittaiset, pakolliset, rankaisevat ja loukkaavat turvallisuusseulonnat, jotka ovat johtaneet lukuisiin ihmisoikeusloukkauksiin Ukrainan kansalaisia vastaan; ottaa huomioon, että ukrainalaiset siviilit joutuivat tosiasiallisesti internoiduiksi odottaessaan tämän prosessin läpikäymistä, jonka kesto on vaihdellut muutamasta tunnista lähes kuukauteen; ottaa huomioon, että ”suodatuksen” aikana Ukrainan kansalaisiin kohdistetaan yksityiskohtaisia kuulusteluja, ruumiintarkastuksia, joihin toisinaan liittyy väkisin alastomaksi riisumista, ja kidutusta; ottaa huomioon, että tällaisissa olosuhteissa ukrainalaiset naiset ja tytöt ovat vaarassa joutua seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi;

ottaa huomioon, että ”suodatus” on järjestelmällistä ja siinä on kyse laajamittaisesta laittomasta tiedonkeruusta, joka antaa Venäjän viranomaisille valtavia määriä henkilötietoja ukrainalaisista siviileistä, myös heidän biometrisiä tietojaan; toteaa, että tämä rikkoo selvästi oikeutta yksityisyyteen ja vaarana on, että siihen joutuneet henkilöt saatetaan ottaa maalitauluiksi tulevaisuudessa;

ottaa huomioon, että tämän prosessin aikana Venäjän viranomaiset takavarikoivat usein Ukrainan passit ja pakottavat ukrainalaiset allekirjoittamaan sopimuksia, joiden nojalla heidän on pysyttävä Venäjällä, mikä haittaa heidän mahdollisuuksiaan palata kotiin, ja näin pyrkivät selvästi muuttamaan Ukrainan väestörakennetta; ottaa huomioon, että pakkosiirtojen ja pakkoadoptioiden lisäksi Venäjä toteuttaa geopoliittisen konseptinsa ”Russkij mir” (”venäläinen maailma”) mukaisesti Ukrainan miehitetyillä alueilla nopeutettua venäläistämistä;

ottaa huomioon, että Ukrainan kansalaiset, jotka ”eivät läpäisseet””suodatusprosessia”, pidätetään ja siirretään Venäjän pidätyskeskuksiin ja rangaistuslaitoksiin ja he ovat vaarassa kärsiä vakavaa vahinkoa, kuten kidutusta ja pahoinpitelyä, tai he joutuvat tahdonvastaisten katoamisten uhreiksi; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston uskottavissa raporteissa on dokumentoitu, että lapsia on erotettu perheistään, kun mukana matkustava aikuinen ei läpäissyt ”suodatusprosessia”;

ottaa huomioon, että sotaa pakenevat lapset, erityisesti ilman huoltajaa olevat lapset, ovat suuremmassa vaarassa joutua väkivallan, hyväksikäytön ja riiston uhreiksi sekä kadota ja joutua ihmiskaupan uhriksi erityisesti silloin, kun he liikkuvat rajojen yli, ja että erityisesti tytöt ovat vaarassa joutua sukupuolistuneen väkivallan kohteeksi;

ottaa huomioon, että Ukrainan oikeusasiamies väitti 3. syyskuuta 2022, että yli 200 000 lasta oli jo viety Venäjälle venäläisten perheiden adoptoitaviksi ja että hän pystyi varmentamaan 7 000 ukrainalaisen lapsen pakkosiirtojen olosuhteet; ottaa huomioon, että Venäjän viranomaiset erottavat ukrainalaiset lapset tarkoituksellisesti vanhemmistaan ja sieppaavat toisia orpokodeista, muista lasten laitoksista ja sairaaloista viedäkseen heidät adoptoitaviksi Venäjälle; ottaa huomioon, että Venäjän federaation tällainen toiminta on luonteeltaan järjestelmällistä ja laajamittaista ja siihen kuuluu muun muassa karkotettujen henkilötietojen hävittäminen;

J.	ottaa huomioon, että Ukraina on perustanut ”Sodan lapset” -portaalin, jonka avulla kadonneiden, kotiseudultaan siirtymään joutuneiden ja karkotettujen lasten vanhemmat voivat jakaa kaikki saatavilla olevat tiedot;

ottaa huomioon, että kun lapset ovat Venäjän miehittämillä alueilla tai itse Venäjällä, heidän poistumisensa tai saattamisensa uudelleen yhteen holhoojiensa kanssa on uskomattoman monimutkainen prosessi; ottaa huomioon, että koska virallisia menettelyjä ukrainalaisten lasten palauttamiseksi Ukrainaan tai heidän saattamisekseen uudelleen yhteen holhoojiensa ja huoltajiensa kanssa ei ole, tehtävä lankeaa suurelta osin yksityishenkilöille paikallisten vapaaehtoisten, kansalaisjärjestöjen ja epävirallisten neuvottelujen tukemana;

ottaa huomioon, että presidentti Vladimir Putin allekirjoitti 25. ja 30. toukokuuta 2022 asetukset, joilla yksinkertaistetaan menettelyä, jolla Venäjän kansalaisuus myönnetään Ukrainan kansalaisille, myös ilman vanhempien huolenpitoa oleville lapsille, ja jolla ukrainalaisia lapsia voidaan adoptoida venäläisiin perheisiin, mikä vaikeuttaa entisestään heidän paluutaan Ukrainaan ja helpottaa ukrainalaisten lasten pakkosulauttamista; ottaa huomioon, että sadat ukrainalaiset lapset ovat sittemmin saaneet Venäjän kansalaisuuden ja heidät on lähetetty uusille vanhemmille Venäjän eri alueilla;

ottaa huomioon, että kansainvälisessä oikeudessa kielletään yksiselitteisesti karkottaminen miehitetyllä alueella tai miehitetyltä alueelta miehitysvallan alueelle, ja se rikkoo vakavasti Geneven yleissopimuksia ja on Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön mukainen sotarikos; ottaa huomioon, että kansainvälinen oikeus ja käytäntö kieltävät adoptiot hätätilanteissa tai välittömästi niiden jälkeen; ottaa huomioon, että Ukraina päätti keskeyttää maiden väliset adoptiot sodan varhaisessa vaiheessa; ottaa huomioon, että YK:n yleissopimuksessa lapsen oikeuksista ja neljännessä Geneven yleissopimuksessa kielletään miehitysvaltaa muuttamasta lasten henkilökohtaista asemaa, myös heidän kansalaisuuttaan;

ottaa huomioon, että joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemistä ja rankaisemista koskevan YK:n yleissopimuksen II artiklan mukaan lasten pakollinen siirtäminen ryhmästä toiseen tarkoituksena tuhota kokonaan tai osittain kansallinen, etninen, rodullinen tai uskonnollinen ryhmä on joukkotuhontaa;

ottaa huomioon, että ikääntyneet, vammaiset ja muut haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät näyttävät olevan erityisessä vaarassa jäädä loukkuun Venäjän miehittämille alueille tai Venäjälle, koska heitä siirretään usein vastoin tahtoaan Venäjällä tai Venäjän miehittämillä alueilla sijaitseviin laitoksiin, kuten hoitokoteihin; ottaa huomioon, että nämä laitokset ovat suljettuja instituutioita ja että haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten sijoittaminen niihin heikentää perustavanlaatuisesti heidän oikeuttaan vapaaseen liikkumiseen;

ottaa huomioon, että Ukrainan kansalaisilla Venäjällä ja Venäjän miehittämillä alueilla on huomattavia vaikeuksia, kuten elämiseen tarvittavien varojen puute, he eivät voi vaihtaa Ukrainan grivnoja tai nostaa varoja pankkikorteilla, heiltä puuttuu vaatteita ja hygieniatarvikkeita eivätkä he voi ottaa yhteyttä sukulaisiin; ottaa huomioon, että ukrainalaisia siviilejä pakkosiirretään taloudellisesti taantuneille tai eristyneille alueille Venäjällä, usein Siperiaan, eikä heillä ole keinoja palata sieltä; ottaa huomioon, että niillä, jotka yrittävät lähteä pois Venäjältä, on usein vaikeuksia poistua maasta, koska heillä ei ole asianmukaisia henkilöasiakirjoja, sillä ne ovat jääneet Ukrainaan heidän paetessaan sotaa tai Venäjän viranomaiset ovat takavarikoineet ne;

Q.	ottaa huomioon, että Venäjän Ukrainaa vastaan käymän hyökkäyssodan perusteena käytetyn Venäjän hallinnon propagandan taustalla on vääristynyt narratiivi toisesta maailmansodasta;

tuomitsee mitä jyrkimmin Venäjän federaation hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan sekä Valko-Venäjän aktiivisen osallistumisen tähän sotaan ja vaatii Venäjää lopettamaan välittömästi kaikki sotatoimet Ukrainassa ja vetämään ehdoitta kaikki joukot ja sotilastarvikkeet Ukrainan koko kansainvälisesti tunnustetulta alueelta; ilmaisee varauksettoman solidaarisuutensa Ukrainan kansalle, tukee täysin Ukrainan itsenäisyyttä, suvereeniutta ja alueellista koskemattomuutta sen kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisällä ja korostaa, että tämä sota rikkoo vakavasti kansainvälistä oikeutta;

tuomitsee jyrkästi Venäjän asevoimien, niiden edustajien ja kätyrien sekä miehitysviranomaisten raportoidut julmuudet, erityisesti ukrainalaisten siviilien, myös lasten, pakkosiirrot Venäjälle sekä Venäjän hirvittävät käytännöt niin sanotuilla suodatusleireillä, joissa perheet erotetaan toisistaan ja joilta ”epäluotettaviksi” katsotut katoavat;

kehottaa Venäjää noudattamaan täysimääräisesti kansainvälisen oikeuden mukaisia velvoitteitaan ja lopettamaan välittömästi ukrainalaisten siviilien pakkosiirrot ja karkotukset Venäjälle ja Venäjän miehittämille alueille, kaikki lasten pakkosiirrot Venäjän miehittämille alueille ja Venäjän federaatioon sekä kaikki Ukrainan koko kansainvälisesti tunnustetulta alueelta siirrettyjen lasten kansainväliset adoptiot; kehottaa Venäjää kumoamaan kaiken lainsäädännön, jolla helpotetaan ukrainalaisten lasten adoptoimista;

korostaa, että kansainvälisillä ja eurooppalaisilla järjestöillä, kuten Punaisen Ristin kansainvälisellä komitealla, YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun toimistolla, Kansainvälisellä siirtolaisuusjärjestöllä ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistolla, on oltava esteetön pääsy ”suodatusleireille” ja muihin paikkoihin, joissa Ukrainan kansalaisia oleskelee Venäjälle ja Venäjän miehittämille alueille siirtämisen seurauksena, tarkkailemaan näitä laitoksia ja auttamaan niitä Ukrainan kansalaisia, jotka haluavat palata Ukrainan alueelle, ja niitä, jotka haluavat mennä kolmanteen maahan hakeakseen turvapaikkaa ja pakolaisasemaa ja/tai perheenyhdistämistä kulkematta Ukrainan kautta;

vaatii Venäjän federaatiota antamaan välittömästi tiedot kaikkien pidätettyjen tai karkotettujen ukrainalaisten nimistä, olinpaikasta ja hyvinvoinnista sekä sallimaan ja mahdollistamaan kaikkien ukrainalaisten siviilien turvallinen paluu, mukaan lukien lapset, erityisesti niiden, jotka on pakkosiirretty Venäjän federaation alueelle tai Venäjän tällä hetkellä miehittämille Ukrainan alueille, luomalla turvallisia viestintä- ja matkustuskanavia;

kehottaa kaikkia valtioita ja kansainvälisiä järjestöjä painostamaan Venäjää noudattamaan pakkosiirtojen kieltoa sekä olemaan pakottamatta siviilejä evakuoitumaan ei-toivottuihin kohteisiin ja helpottamaan siviilien turvallista siirtymistä valitsemaansa määräpaikkaan, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien osalta;

vaatii Venäjää noudattamaan täysimääräisesti velvoitteitaan ja lopettamaan järjestelmälliset ”suodatustoimet”, lopettamaan kaikki meneillään olevat biometristen tietojen keruu- ja säilyttämisprosessit, hävittämään laittomasti kerätyt tiedot ja varmistamaan, että siviilit voivat halutessaan lähteä Ukrainan hallussa olevalle alueelle turvallisesti ja kansainvälisen valvonnan alaisena; kehottaa Venäjää luopumaan kaikista yrityksistä venäläistää ukrainalaisia ja riistää heidän kansallinen identiteettinsä;

korostaa, että lasten, jotka on erotettu vanhemmistaan sodan tai humanitaarisen hätätilanteen aikana, ei voida katsoa olevan orpoja ja että heille on sallittava ja annettava mahdollisuus palata nopeasti yhteen vanhempiensa tai laillisten huoltajiensa kanssa;

kehottaa Venäjän federaation viranomaisia myöntämään välittömästi YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston ja Unicefin kaltaisille kansainvälisille järjestöille pääsy kaikkien ukrainalaisten lasten luokse, jotka on pakkosiirretty Venäjän miehittämille alueille ja Venäjälle; kehottaa Venäjän viranomaisia varmistamaan ukrainalaisten lasten turvallisuuden ja hyvinvoinnin Venäjällä ja Venäjän miehittämillä alueilla ja suojelemaan heitä sodan ja sen seurausten aiheuttamilta vaaroilta;

10.

kehottaa laatimaan välittömästi EU:n lastensuojelupaketin, jolla suojellaan ja autetaan Ukrainan sotaa pakenevia lapsia ja nuoria ja johon kuuluisi turvallinen kauttakulku, suojelu väkivallalta, hyväksikäytöltä, riistolta ja ihmiskaupalta sekä hätäapu, toimet perheiden yhdistämiseksi ja pitkäaikainen kuntoutustuki;

11.

kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita puuttumaan haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten, ahdinkoon pakkosiirtoja koskevissa EU:n julkisissa lausunnoissa ja tukemaan paikan päällä toimivia aktivisteja ja kansalaisjärjestöjä, jotka yrittävät huolehtia heistä ja helpottaa heidän turvallista paluutaan;

12.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä Ukrainan viranomaisten, kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa sellaisten mekanismien luomiseksi, joilla dokumentoidaan tietoja pakkosiirroista (ihmisten, myös lasten, määrä ja identiteetti, ”suodatusprosessissa” hylättyjen henkilöiden olinpaikka, heidän Venäjällä oleskelunsa olosuhteet jne.), muun muassa heidän olinpaikkansa määrittämiseksi, erityisesti kadonneiden lasten kotiuttamiseksi ja perheenyhdistämisessä ja jäljittämisessä avustamiseksi; korostaa tarvetta kerätä tietoja, kuten niiden henkilöiden nimiä, jotka ovat kadonneet ”suodatusprosessin” aikana, joiden vapaus on riistetty tai jotka on siirretty Venäjälle;

13.

kehottaa jäsenvaltioita tukemaan Venäjällä olevien diplomaattisten edustustojensa kautta väliaikaisten matkustusasiakirjojen myöntämistä, jotta Venäjälle loukkuun jääneet Ukrainan kansalaiset, joilla ei ole henkilö- tai matkustusasiakirjoja, voivat halutessaan poistua maasta, ja tarjoamaan tarvittaessa väliaikaista suojaa EU:ssa;

14.

tuomitsee jyrkästi Venäjän presidentin 25. toukokuuta ja 30. toukokuuta 2022 antamat asetukset;

15.

kehottaa Venäjää luopumaan kansalaisuuteen pakottamisesta ja sallimaan ukrainalaisten säilyttää alkuperäiset henkilöasiakirjansa;

16.

vaatii, että sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan sekä mahdolliseen joukkotuhontaan tai joukkotuhontatarkoituksessa tehtyihin rikoksiin syyllistyneet sekä vastuunalaiset hallinnon virkamiehet ja sotilasjohtajat on saatettava vastuuseen; toteaa, että ukrainalaisten lasten pakkosiirrot ja karkotukset, mukaan lukien laitoksista, Venäjän federaatioon ja Venäjän miehittämille alueille ja heidän pakkoadoptionsa venäläisiin perheisiin ovat vastoin Ukrainan lakia ja kansainvälistä oikeutta, erityisesti joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemistä ja rankaisemista koskevan YK:n yleissopimuksen II artiklaa; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita tukemaan Ukrainan ja kansainvälisten viranomaisten pyrkimyksiä kerätä, dokumentoida ja säilyttää todisteita Venäjän Ukrainaa vastaan käymän sodan yhteydessä tehdyistä ihmisoikeusloukkauksista;

17.

kehottaa Ukrainan hallitusta ratifioimaan Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön, jotta voidaan helpottaa syytteeseenpanoa sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan, mukaan lukien pakkosiirrot, ja kehottaa kaikkia Euroopan maita allekirjoittamaan tai ratifioimaan YK:n kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdonvastaisilta katoamisilta;

18.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan kaikkia laillisia kansainvälisiä ja kansallisia prosesseja, myös yleistoimivallan periaatteen mukaisesti, ja tutkimaan väitettyjä rikoksia ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksia, jotta kaikki syylliset voidaan saattaa vastuuseen tuomioistuimessa, myös kun kyseessä ovat pakkosiirrot, pakkoadoptiot ja tahdonvastaiset katoamiset; suhtautuu erittäin myönteisesti Kansainvälisen rikostuomioistuimen meneillään oleviin tutkimuksiin tältä osin;

19.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan poliittista, oikeudellista, teknistä, taloudellista ja muuta tukea, jota tarvitaan Venäjän Ukrainaan kohdistamaa hyökkäysrikosta käsittelevän erityistuomioistuimen perustamiseksi;

20.

pitää myönteisenä, että neuvosto hyväksyi nopeasti pakotteita, ja kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita edelleen toimimaan yhtenäisesti vastattaessa Venäjän Ukrainaan kohdistamaan hyökkäykseen sekä G7-maita koordinoimaan toimiaan tiiviisti; kehottaa kaikkia kumppaneita, erityisesti EU:n ehdokasmaita ja mahdollisia ehdokasmaita, yhtymään pakotepaketteihin; kehottaa laajentamaan pakotteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloa erityisesti siten, että se kattaa kaikki yhteisöt ja henkilöt, joiden on todettu olevan vastuussa pakkosiirtojen ja pakkoadoptioiden valmistelusta ja järjestämisestä tai niin kutsuttujen suodatusleirien toiminnasta;

21.

panee merkille vahvat historialliset yhtäläisyydet Venäjän Ukrainassa tekemien rikosten ja Neuvostoliiton miehittämillään alueilla tekemien rikosten välillä; tunnustaa Neuvostoliiton kommunistihallinnon määräämät, suunnittelemat ja toteuttamat laajamittaiset karkotukset ja koko gulag-järjestelmän rikoksiksi ihmisyyttä vastaan; korostaa totalitaarista menneisyyttä koskevan muistiperinnön, historiallisen tutkimuksen ja koulutuksen merkitystä, jotta voidaan vahvistaa kansalaistietoisuutta ja parantaa kykyä vastustaa disinformaatiota; kehottaa tekemään perusteellisen historiallisen ja oikeudellisen arvioinnin ja käymään avointa julkista keskustelua Neuvostoliiton rikoksista, ennen kaikkea Venäjällä, jotta samanlaisten rikosten toistuminen olisi mahdotonta tulevaisuudessa;

22.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan neuvostolle, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle, Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetulle, Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetulle, Kansainväliselle siirtolaisuusjärjestölle, Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle, Kansainväliselle rikostuomioistuimelle, Yhdistyneiden kansakuntien lastenrahastolle, Ukrainan presidentille, hallitukselle ja parlamentille, Valko-Venäjän viranomaisille sekä Venäjän presidentille, hallitukselle ja parlamentille.

(1) Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. huhtikuuta 2022 EU:n tarjoamasta suojelusta Ukrainan sotaa pakeneville lapsille ja nuorille, hyväksytyt tekstit, P9_TA(2022)0120.

(2) Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. toukokuuta 2022 Ukrainan sodan vaikutuksista naisiin, hyväksytyt tekstit, P9_TA(2022)0206.

(3) Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. toukokuuta 2022 Ukrainassa tehtyjen sotarikosten rankaisemattomuuden torjumisesta, hyväksytyt tekstit, P9_TA(2022)0218.

5.4.2023

Euroopan unionin virallinen lehti

C 125/80

P9_TA(2022)0325

Perusoikeuksien tilanne EU:ssa vuosina 2020 ja 2021

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2022 perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa vuosina 2020 ja 2021 (2021/2186(INI))

(2023/C 125/08)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU), ja erityisesti sen 2 artiklan, jossa todetaan seuraavaa: ”Unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina”,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä ”perusoikeuskirja”) ja erityisesti sen 2 artiklan 1 kohdan, 20 ja 21 artiklan,

—	ottaa huomioon komission 16. syyskuuta 2021 antaman suosituksen (EU) 2021/1534 toimittajien ja muiden media-alan ammattilaisten suojelun, turvallisuuden ja voimaannuttamisen varmistamisesta Euroopan unionissa (1),

—	ottaa huomioon 9. joulukuuta 2021 annetun komission tiedonannon ”Osallistavampi ja suojelevampi Eurooppa: EU-rikosten luettelon laajentaminen kattamaan vihapuheen ja viharikokset” (COM(2021)0777),

—	ottaa huomioon 5. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Tasa-arvon unioni: sukupuolten tasa-arvostrategia 2020–2025” (COM(2020)0152),

—	ottaa huomioon 24. kesäkuuta 2020 annetun komission tiedonannon uhrien oikeuksia koskevasta EU:n strategiasta (2020–2025) (COM(2020)0258),

—	ottaa huomioon 12. marraskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Tasa-arvon unioni: hlbtiq-henkilöiden tasa-arvoa koskeva strategia 2020–2025” (COM(2020)0698),

—	ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2021 antamansa päätöslauselman EU:n julistamisesta hlbtiq-vapauden alueeksi (2),

—	ottaa huomioon 24. kesäkuuta 2021 antamansa päätöslauselman seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien tilanteesta EU:ssa naisten terveyden osalta (3),

—	ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2021 antamansa päätöslauselman Unkarin parlamentin hyväksymistä lakimuutoksista johtuvista EU:n oikeuden ja hlbtiq-kansalaisten oikeuksien loukkauksista Unkarissa (4),

—	ottaa huomioon 14. syyskuuta 2021 antamansa päätöslauselman hlbtiq-henkilöiden oikeuksista EU:ssa (5),

—	ottaa huomioon 7. lokakuuta 2020 antamansa päätöslauselman demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta (6),

—	ottaa huomioon 18. joulukuuta 2019 antamansa päätöslauselman hlbti-henkilöihin kohdistuvasta julkisesta syrjinnästä ja vihapuheesta, mukaan lukien hlbti-vapaat alueet (7),

—	ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan Frontexin valvontatyöryhmän Frontexin toimintaan liittyviä väitettyjä perusoikeusloukkauksia koskevasta selvitystutkimuksesta 14. heinäkuuta 2021 laadittuun valiokunnan raporttiin sisältyvät suositukset,

—	ottaa huomioon 14. lokakuuta 2021 annetun alueiden komitean lausunnon ”Tasa-arvon unioni: hlbtiq-henkilöiden tasa-arvoa koskeva strategia 2020–2025” (8),

—

ottaa huomioon Euroopan neuvoston paikallishallintoasiain kongressin ajankohtaisasioiden valiokunnassa käydyn keskustelun ja sen 17. toukokuuta 2021 antaman raportin paikallisviranomaisten roolista hlbtiq-henkilöiden tilanteen ja oikeuksien osalta Puolassa sekä sen 17. kesäkuuta 2021 antaman raportin hlbtiq-henkilöiden suojelusta hlbtiq-vastaisen vihapuheen ja syrjinnän lisääntymisen yhteydessä: paikallis- ja alueviranomaisten rooli,

—	ottaa huomioon EU:n perusoikeusviraston raportit ja erityisesti perusoikeusraportit vuosilta 2020 ja 2021,

—	ottaa huomioon 2. joulukuuta 2020 annetun komission tiedonannon strategiasta perusoikeuskirjan soveltamisen vahvistamiseksi Euroopan unionissa (COM(2020)0711),

—	ottaa huomioon 10. joulukuuta 2021 annetun komission kertomuksen ”Perusoikeuksien suojelu digitaalisella aikakaudella – EU:n perusoikeuskirjan soveltamista käsittelevä vuosikertomus 2021” (COM(2021)0819),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan lausunnon,

—	ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A9-0224/2022),

ottaa huomioon, että SEU 2 artiklan mukaan Euroopan unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina; ottaa huomioon, että unionin ja kunkin yksittäisen jäsenvaltion on vaalittava kaikissa toimintapolitiikoissaan SEU 2 artiklassa vahvistettuja arvoja; toteaa, että perussopimusten nojalla komission vastuulla on yhdessä parlamentin ja neuvoston kanssa taata oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen unionin perusarvona ja varmistaa, että EU:n oikeutta, arvoja ja periaatteita kunnioitetaan ja noudatetaan;

B.	ottaa huomioon, että SEUT 151 artiklassa viitataan sosiaalisiin perusoikeuksiin sellaisina kuin ne ovat Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa; ottaa huomioon, että unioni ei ole vieläkään liittynyt Euroopan ihmisoikeussopimukseen huolimatta SEU 6 artiklan 2 kohdan mukaisesta velvoitteesta;

ottaa huomioon, että vuosina 2020 ja 2021 covid-19-pandemian torjumiseksi toteutetut rajoittavat toimenpiteet vaikuttivat monenlaisiin perusoikeuksiin, kuten oikeuteen liikkumisen ja kokoontumisen vapauteen, oikeuteen yksityis- ja perhe-elämään, henkilötietojen suoja mukaan luettuna, sekä oikeuteen koulutukseen, työhön ja sosiaaliturvaan; toteaa, että pandemia pahensi olemassa olevia haasteita ja eriarvoisuutta kaikilla elämänaloilla ja vaikutti erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin sekä lisäsi rasistisia välikohtauksia;

D.	ottaa huomioon, että oikeus yhdenvertaiseen kohteluun ja syrjimättömyyteen on SEU 2 artiklassa ja 3 artiklan 3 kohdassa, SEUT 8, 10, 19 ja 157 artiklassa ja perusoikeuskirjan 21 ja 23 artiklassa vahvistettu perusoikeus;

toteaa, että termi ”romaniväestö” kattaa taustansa puolesta roma-, kale-, manouche-, lovari-, rissende-romani-, boyash-, dom-, kalderaš- ja sinti-ryhmiin kuuluvat henkilöt, myös lapset; ottaa huomioon, että romaniväestön uusi määritelmä kattaa paremmin myös henkilöt, jotka leimataan romaneiksi ilman vastaavaa etnistä taustaa, kuten ”egyptiläiset”, aškaalit ja travellerit; toteaa, että romaniyhteisöt ovat edelleen yksi kaikkein haavoittuvimmista ja sorretuimmista ryhmistä EU:ssa;

ottaa huomioon, että vähemmistöihin, kuten maahanmuuttajiin, maahanmuuttajataustaisiin henkilöihin ja romaneihin, kohdistui jo ennestään rotuun ja etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää, vihapuhetta ja viharikoksia ja terveyskriisiä käytettiin usein tekosyynä, jotta voitiin käydä niiden kimppuun; ottaa huomioon, että romaninaiset ja -lapset, joihin kohdistuu usein moniperusteista tai risteävää syrjintää, kuuluvat uhatuimpiin ryhmiin ja yksilöihin jäsenvaltioissa, liittymistä valmistelevissa valtioissa ja ehdokasvaltioissa, koska he joutuvat kohtaamaan vielä suurempia esteitä kuin romanimiehet yleisväestössä ja he elävät usein köyhissä oloissa maaseudulla tai kaupungeissa sijaitsevissa usein epävirallisissa asumuksissa, minkä lisäksi heillä on usein vähäiset mahdollisuudet koulutukseen, työhön ja terveydenhuoltoon, heillä ei ole käytettävissään jätevesihuoltoa tai puhdasta vettä ja heillä on alhaisempi elinajanodote – tilanne, jota covid-19-pandemia on pahentanut entisestään;

ottaa huomioon, että Euroopan neuvoston ministerikomitea hyväksyi 20. toukokuuta 2022 vihapuheen torjumista koskevan suosituksen, jossa annetaan ei-sitovia ohjeita ilmiöön puuttumiseen; ottaa huomioon, että vasta perustetun viharikosten torjumista käsittelevän asiantuntijakomitean tehtäväksi on annettu laatia vuoden 2023 loppuun mennessä luonnos viharikoksia koskevaksi ministerikomitean suositukseksi;

toteaa, että tiettyjen vähemmistöryhmien oikeuksien ottaminen tarkoituksellisesti hyökkäysten kohteeksi joissakin jäsenvaltioissa on pannut alulle vastaavia toimia ja antanut niille vauhtia muualla, mistä on osoituksena naisten ja hlbtiq-henkilöiden oikeuksien taantuminen; toteaa, että nämä ovat tarkoituksellisia strategioita, joilla pyritään heikentämään unionin perusoikeuksien suojelua sellaisina kuin ne on vahvistettu SEU 2 artiklassa; ottaa huomioon, että Euroopan neuvoston paikallis- ja aluehallintoasiain kongressi on antanut päätöslauselman, jossa muistutetaan paikallisviranomaisten velvollisuuksista hlbtiq-henkilöiden oikeuksien suojelemisessa ja kehotetaan niitä nimittämään tasa-arvoa ja moninaisuutta käsittelevä paikallinen asiantuntija; ottaa huomioon, että alueiden komitea on esittänyt lukuisia ehdotuksia, jotka koskevat paikallis- ja alueviranomaisten aktiivista roolia hlbtiq-henkilöiden syrjinnän ehkäisemisessä ja heidän suojelemisessaan syrjinnältä;

ottaa huomioon, että hlbtiq-henkilöt, erityisesti nuoret, altistuivat covid-19-pandemian sulkutoimien aikana keskimääräistä enemmän perheväkivallalle ja sukupuolistuneelle väkivallalle, koska heitä syrjittiin hlbtiq-henkilöinä; ottaa huomioon, että hlbtiq-henkilöt ovat alttiimpia asunnottomuudelle, jota covid-19-sulkutoimet ovat pahentaneet;

ottaa huomioon, että tiedotusvälineiden vapaus on yksi toimivan demokratian ja oikeusvaltion peruspilareista ja takeista; toteaa, että tiedotusvälineiden vapaus, moniarvoisuus ja riippumattomuus ja toimittajien turvallisuus ovat sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden olennaisia osia ja ratkaisevan tärkeitä EU:n ja sen jäsenvaltioiden demokraattisen toiminnan kannalta; katsoo, että viranomaisten olisi hyväksyttävä oikeus- ja sääntelykehys, jolla edistetään vapaiden, riippumattomien ja moniarvoisten tiedotusvälineiden kehittämistä; toteaa, että toimittajien, erityisesti tutkivien toimittajien, verkkohäirintä ja heihin kohdistetut uhkaukset ja oikeusjutut, joiden taustalla on nimekkäitä poliitikkoja ja julkisuuden henkilöitä, myös hallituksen jäseniä, ovat yhä yleisempiä joissakin jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että jäsenvaltioissa on raportoitu tapauksista, joissa tiedotusvälineiden toimintaan on sekaannuttu poliittisesti; huomauttaa, että toimittajat kohtaavat yhä esteitä, kun he haluavat pääsyn julkisiin tietoihin ja asiakirjoihin;

katsoo, että toimittajien kriminalisointi heidän työnsä vuoksi on erityisen vakava asia; katsoo, että toimittajia ei pitäisi vangita tai uhata vankeustuomiolla kunnianloukkauksen johdosta; katsoo, että jäsenvaltioiden ei pitäisi määrätä rikosoikeudellisia seuraamuksia tiedotusvälineiden rikkomuksista paitsi tapauksissa, joissa muut perusoikeudet ovat vakavasti heikentyneet, ja niiden olisi varmistettava, että näitä seuraamuksia ei sovelleta toimittajia vastaan syrjivällä tai mielivaltaisella tavalla;

ottaa huomioon, että paljastukset, joiden mukaan useat maat, myös EU:n jäsenvaltiot, ovat käyttäneet Pegasus-vakoiluohjelmia toimittajia, poliitikkoja ja muita toimijoita vastaan, ovat erittäin hälyttäviä ja näyttävät vahvistavan, että valvontateknologian väärinkäyttöön liittyy ihmisoikeuksia ja demokratiaa heikentäviä vaaratekijöitä;

ottaa huomioon, että väärinkäytösten paljastaminen on olennainen osa sananvapautta ja että sillä on keskeinen rooli epäkohtien havaitsemisessa ja niistä ilmoittamisessa sekä demokraattisen vastuuvelvollisuuden ja avoimuuden vahvistamisessa; toteaa, että väärinkäytösten paljastaminen on keskeinen tietolähde järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa sekä julkisen ja yksityisen sektorin korruptiotapausten tutkinnassa, tunnistamisessa ja julkistamisessa; ottaa huomioon, että tämän roolin vaikuttavuus edellyttää väärinkäytösten paljastajien asianmukaista suojelua EU:ssa, jäsenvaltioissa ja kansainvälisesti sekä väärinkäytösten paljastajien tärkeän yhteiskunnallisen roolin tunnustamista;

N.	ottaa huomioon, että eräät jäsenvaltiot eivät ole vielä panneet täytäntöön kaikkia audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin (9) vaatimuksia eivätkä varsinkaan mediamarkkinoiden kansallisen sääntelyviranomaisen riippumattomuutta koskevia vaatimuksia;

ottaa huomioon, että parlamentti hyväksyi 24. kesäkuuta 2021 kattavan päätöslauselman seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja -oikeuksista ja esitti näkemyksensä asiasta jäsenvaltioissa; toteaa, että päätöslauselmassa tunnustetaan puutteet, suhtaudutaan myönteisesti edistykseen ja esitetään lukuisia ehdotuksia, jotta varmistetaan kuukautistuotteiden yleinen saatavuus, kattava seksuaalikasvatus, nykyaikaiset ehkäisymenetelmät sukupuolten tasa-arvoa edistävänä strategiana, turvallinen ja laillinen lisääntymishoito sekä hedelmällisyyshoitojen saatavuus ja kaikille kuuluva äitiys-, raskaus- ja synnytyshoito;

ottaa huomioon, että naisiin kohdistuvasta väkivallasta tehdyn EU:n perusoikeusviraston tutkimuksen mukaan parisuhdeväkivallan uhrit ilmoittavat kaikkein vakavimmista tapauksista poliisille vain 14 prosentissa tapauksista ja kaksi kolmasosaa uhreiksi joutuneista naisista jättää järjestelmällisesti ilmoittamatta väkivallasta viranomaisille joko pelon, uhrin oikeuksia koskevan tiedon puutteen tai sen yleisen uskomuksen vuoksi, että parisuhdeväkivalta on yksityinen asia, jota ei pitäisi saattaa muiden tietoon;

toteaa, että sukupuolistunut väkivalta loukkaa vakavasti perusihmisoikeuksia ja on merkittävä este sukupuolten tasa-arvon saavuttamiselle yhteiskunnassa; ottaa huomioon, että sukupuolistunut väkivalta, mukaan lukien seksuaalinen väkivalta, häirintä ja naisten sukuelinten silpominen, sekä perheväkivalta ja parisuhdeväkivalta vaikuttavat edelleen suhteettomasti naisiin ja tyttöihin; toteaa, että näitä väkivallantekoja voi tapahtua sekä julkisesti että yksityisesti;

toteaa, että sukupuolistunut verkkoväkivalta on lisääntymässä, sillä joka viides 18–29-vuotias nainen on ilmoittanut kokeneensa verkossa tapahtunutta seksuaalista häirintää EU:ssa; katsoo, että digitaalisen julkisen tilan on oltava turvallinen ympäristö kaikille, myös naisille ja tytöille; toteaa, että verkkoympäristössä ei saa esiintyä rankaisemattomuutta; ottaa huomioon, että parlamentti on kahdessa valiokunta-aloitteisessa lainsäädäntömietinnössä kehottanut komissiota tekemään ehdotuksia, jotka koskevat sukupuolistuneen väkivallan ja verkkoväkivallan torjuntaa ja sukupuolistuneen väkivallan lisäämistä SEUT 83 artiklan 1 kohdassa luetelluksi uudeksi rikollisuuden alaksi;

ottaa huomioon, että monissa jäsenvaltioissa covid-19-pandemian aikana toteutettujen sulkutoimien ja lähikontaktien välttämistä koskevien toimenpiteiden on todettu lisänneen eksponentiaalisesti parisuhdeväkivaltaa, henkistä väkivaltaa, kontrollointia ja verkkoväkivaltaa koskevien tapausten määrää ja vakavuutta ja lisänneen perheväkivallan uhreiksi joutuneiden henkilöiden hätäpuhelujen määrää 60 prosentilla; ottaa huomioon, että vaatimus pysytellä kotona ja sukupuolistuneen väkivallan eli ”varjopandemian” hälyttävä ryöpsähtäminen vaikeuttivat naisten ja lasten mahdollisuuksia saada tehokasta suojelua, tukipalveluja ja oikeutta ja paljastivat, että tukiresurssit ja -rakenteet olivat riittämättömiä ja että uhrien mahdollisuudet saada tukipalveluja olivat rajalliset, minkä vuoksi monet heistä jäivät ilman asianmukaista ja oikea-aikaista suojelua; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi vaihdettava keskenään tietoa parhaista käytännöistä, jotka koskevat erityistoimenpiteitä, joilla uhreille tarjotaan oikea-aikaista ja helposti saatavilla olevaa apua, kuten hätätekstiviestejä koskevien järjestelmien perustaminen tai yhteyspisteiden perustaminen avun hakemiseksi apteekeista ja supermarketeista; ottaa huomioon, että naisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta on yleisyydestään huolimatta edelleen erinäisistä syistä etenkin covid-19-pandemian aikana uhrien sekä heidän perheidensä, ystäviensä, tuttaviensa ja naapureidensa aliraportoima ilmiö EU:ssa; toteaa, että kattavien, vertailukelpoisten ja sukupuolen mukaan eriteltyjen tietojen puute on merkittävä, mikä vaikeuttaa kriisin vaikutusten täysimääräistä arviointia;

ottaa huomioon, että lasten oikeuksia loukataan edelleen jäsenvaltioissa väkivallan, hyväksikäytön, riiston, köyhyyden, sosiaalisen syrjäytymisen sekä uskontoon, vammaisuuteen, sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin, ikään, etniseen alkuperään tai maahanmuuttaja- tai kotipaikka-asemaan perustuvan syrjinnän seurauksena; ottaa huomioon, että köyhyys tai sosiaalinen syrjäytyminen uhkaa EU:ssa melkein 25:tä prosenttia alle 18-vuotiaista lapsista; toteaa, että köyhyys riistää lapsilta koulutusmahdollisuuksia, lastenhoito-, terveydenhuolto- ja perhetukipalveluja, riittävän ravinnon ja kunnolliset asuinolot ja jopa suojelun väkivallalta ja että köyhyydellä voi olla hyvin pitkäkestoisia vaikutuksia; ottaa huomioon, että EU:n perusoikeusvirasto on tuonut esiin, että lasten köyhyyden torjunnassa on kyse myös perusoikeuksista ja oikeudellisista velvoitteista; ottaa huomioon, että lasten oikeuksien edistäminen on nimenomainen tavoite EU:n politiikassa ja perusoikeuskirjassa, jossa edellytetään, että lapsen etu on otettava ensisijaisesti huomioon kaikissa EU:n toimissa;

toteaa, että covid-19-pandemia rasitti ennennäkemättömällä tavalla lapsia ja perheitä kaikkialla EU:ssa, erityisesti niitä, jotka olivat jo ennestään heikommassa taloudellisessa tai sosiaalisessa asemassa; ottaa huomioon, että heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevilla lapsilla ei useinkaan ole asianmukaisia tietoteknisiä laitteita, internetyhteyksiä ja tarkoituksenmukaisia työskentelytiloja ja -oloja, mikä pahensi oppimiseen liittyvää eriarvoisuutta pandemian aikana; ottaa huomioon, että covid-19-pandemia ja sen johdosta toteutetut toimenpiteet ovat lisänneet riskiä siitä, että lapset altistuvat väkivallalle, myös teknologian avulla tapahtuvalle lasten seksuaaliselle riistolle ja hyväksikäytölle; ottaa huomioon, että vaikka lasten turvapaikkahakemuksia on jätetty vähemmän, lasten vastaanotto-olosuhteet ovat edelleen riittämättömät useissa jäsenvaltioissa;

ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaan perusoikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin edellyttää mahdollisuutta saada asiansa käsitellyksi riippumattomassa tuomioistuimessa; korostaa, että poliittinen vaikuttaminen oikeuslaitokseen tai sen kontrolloiminen ja vastaavat yksittäisten tuomareiden riippumattomuuden esteet ovat usein johtaneet siihen, että oikeuslaitos ei ole pystynyt hoitamaan tehtäväänsä toimeenpanovallan ja lainsäädäntövallan käyttäjien mielivaltaisen vallankäytön riippumattomana valvojana; toteaa, että tehokas, riippumaton ja puolueeton oikeusjärjestelmä on oikeusvaltion keskeinen edellytys ja sen avulla varmistetaan kansalaisten perusoikeuksien ja kansalaisvapauksien suojelu EU:ssa;

ottaa huomioon, että covid-19-pandemia osoitti, että tutkintavankeudessa olevien henkilöiden tilanteeseen ei ole puututtu; toteaa, että tutkintavankeuden käyttöön covid-19-pandemian aikana liittyvät käytännöt vaihtelivat jäsenvaltiosta toiseen ja eräissä jäsenvaltioissa tuomioistuinkäsittelyn ja tutkinnan viivästyminen johti tutkintavankeuden pitkittymiseen; toteaa, että vapautensa menettäneet henkilöt olivat yleisväestöä alttiimpia covid-19-pandemialle ja että tämä johtui oloista, joissa heitä pidetään vangittuina pitkiä ajanjaksoja; ottaa huomioon, että tuomioistuinten sulkeminen ja/tai käsittelyn ja tutkinnan viivästyminen aiheuttivat hämmennystä ja epävarmuutta epäillyille, erityisesti niille, jotka olivat vangittuina, joilla ei ollut juurikaan tai lainkaan tietoa siitä, milloin heidän oikeudenkäyntinsä pidettäisiin ja miten kauan heitä pidettäisiin vangittuina;

ottaa huomioon, että kansainvälisessä oikeudessa vahvistetaan, että ketään ei voida ottaa säilöön pelkästään turvapaikanhakijana olemisen vuoksi; toteaa, että sen vuoksi säilöönottoa on käytettävä vain viimeisenä keinona ja ainoastaan perustellussa tarkoituksessa; toteaa, että kansalaisuudettomien henkilöiden oikeusaseman tai asiakirjojen puuttuminen tarkoittaa oikeudellisesti ja tosiasiallisesti, että heitä saatetaan pitää säilöön otettuina määrittämättömän ajan, mikä on kansainvälisen oikeuden mukaan laitonta;

Y.	katsoo, että uhrien oikeuksia koskevan EU:n strategian (2020–2025) on muodostettava kehys toimille, joilla estetään oikeudellinen ja sosiaalinen rankaisemattomuus ja parannetaan kaikkien EU:n kansalaisten turvallisuutta ja perusoikeuksien suojelua;

ottaa huomioon, että biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelu on olennaisen tärkeää ilmastokestävän kehityksen kannalta ja vuodet 2021–2030 on nimetty YK:n ekosysteemien ennallistamisen vuosikymmeneksi; ottaa huomioon, että komissio on ilmoittanut, että ympäristönsuojelua koskevien keskeisten lainsäädäntöaloitteiden, kuten luonnon ennallistamista koskevan lippulaivalain, hyväksymistä on jouduttu lykkäämään usealla kuukaudella; ottaa huomioon, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteena on suojella, hoitaa ja lisätä EU:n luonnonpääomaa sekä suojella sen kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia ympäristöön liittyviltä riskeiltä ja vaikutuksilta; ottaa huomioon, että useilla ehdotetuilla lainsäädäntöaloitteilla on myönteinen vaikutus ympäristönsuojelun tasoon perusoikeuskirjan 37 artiklan mukaisesti;

Oikeusvaltioperiaate ja perusoikeudet

korostaa, että oikeusvaltio on demokratian kulmakivi, se ylläpitää vallanjakoa, varmistaa vastuuvelvollisuuden, edistää luottamusta julkisia instituutioita kohtaan ja takaa laillisuutta, oikeusvarmuutta, toimeenpanovallan mielivaltaisuuden kieltoa, oikeuslaitoksen riippumattomuutta, puolueettomuutta ja yhdenvertaisuutta lain edessä koskevat periaatteet; korostaa, että oikeusvaltio ja erityisesti oikeuslaitoksen riippumattomuus ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta kansalaiset voivat nauttia perusoikeuksistaan ja -vapauksistaan;

toteaa jälleen, että oikeusvaltioperiaate, tiedotusvälineiden vapaus, moniarvoisuus ja tehokas korruption torjunta ovat yhteiskuntiemme perusta ja EU:n keskeisiä arvoja, jotka vaikuttavat kaikkiin perusoikeuksiin; pitää kuitenkin valitettavana, että näitä periaatteita loukataan jatkuvasti joissakin jäsenvaltioissa ja että tämä aiheuttaa vakavan uhan EU:n varojen oikeudenmukaiselle, lailliselle ja tasapuoliselle jakamiselle;

katsoo, että oikeusvaltioperiaate liittyy läheisesti demokratian ja perusoikeuksien kunnioittamiseen, ja korostaa, että näiden arvojen heikentäminen on hyökkäys Euroopan unionista tehdyn sopimuksen mukaisia unionin pilareita vastaan; toistaa lukuisat kehotuksensa laajentaa komission oikeusvaltiota koskevien vuosikertomusten soveltamisalaa kattamaan kaikki SEU 2 artiklassa luetellut arvot, jotta saadaan kokonaisvaltainen yleiskuva tilanteesta kaikissa jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota hyödyntämään kaikkia sen käytettävissä olevia välineitä, myös oikeusvaltioperiaatetta koskevan ehdollisuusmekanismin mukaista menettelyä, jotta voidaan puuttua näihin oikeusvaltioperiaatteen, demokratian ja perusoikeuksien loukkauksiin;

tuomitsee jyrkästi joissakin jäsenvaltioissa tapahtuvat oikeusvaltioperiaatteen vakavat loukkaukset, jotka aiheuttavat vakavan vaaran perusoikeuksien ja -vapauksien kannalta; katsoo, että joissakin tapauksissa nämä loukkaukset ovat luonteeltaan systeemisiä; korostaa yhteyttä oikeusvaltionormien heikkenemisen ja perusoikeuksien loukkaamisen välillä ja mainitsee esimerkkeinä oikeuslaitoksessa tapahtuneet loukkaukset sekä hyökkäykset toimittajia ja vapaita tiedotusvälineitä vastaan, mukaan lukien lainvalvontaviranomaisten liiallinen voimankäyttö mielenosoitusten aikana ja EU:n rajoilla, pidätettyjen takeiden ja oikeudenmukaisen menettelyn puuttuminen, vihan lietsominen poliittisten toimijoiden taholta, joukkovalvontaan ja kuuntelun avulla saatujen tietojen laajamittaiseen keräämiseen tarkoitettujen viranomaisten valtuuksien lisääminen sekä ulkomaista rahoitusta saaville kansalaisjärjestöille asetetut tai niiden uskonnolliseen suuntautumiseen perustuvat rajoitukset; tuomitsee jälleen eräiden jäsenvaltioiden hallitusten pyrkimykset heikentää vallanjakoa ja oikeuslaitoksen riippumattomuutta; ilmaisee syvän huolensa erityisesti päätöksistä, jotka asettavat kyseenalaiseksi unionin oikeuden ensisijaisuuden, ja kehottaa komissiota hyödyntämään kaikkia käytettävissä olevia keinoja näiden hyökkäysten torjumiseksi;

korostaa, että SEU 2 artiklan mukaan EU on oikeusvaltioperiaatteeseen perustuva unioni ja että EU:n oikeuden täytäntöönpano on ratkaisevan tärkeää sen varmistamiseksi, että kansalaiset voivat oikeasti hyödyntää perusoikeuksiaan; pitää tässä yhteydessä valitettavana, että komissio on vähentänyt täytäntöönpanovälineidensä käyttöä, erityisesti aloittamalla koko ajan vähemmän rikkomusmenettelyjä; toteaa, että näin ollen unionin kansalaisten on yhä useammin nostettava itse kanteita voidakseen hyödyntää perusoikeuksiaan; kehottaa komissiota tukemaan näiden kanteiden nostamista perustamalla erityinen rahasto perusoikeuskirjaan sisältyviä oikeuksia koskevia strategisia oikeudenkäyntejä varten;

korostaa, että huolimatta sen lukuisista päätöslauselmista ja mietinnöistä ja useista EU:n tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vuosina 2020 ja 2021 käynnistämistä rikkomusmenettelyistä ja tekemistä päätöksistä, oikeusvaltiotilanne Euroopan unionissa heikkenee edelleen; pitää valitettavana, että komissio ei ole kyennyt vastaamaan asianmukaisesti parlamentin moniin huolenaiheisiin, jotka koskevat demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia monessa jäsenvaltiossa; korostaa, että kaikkien SEU 2 artiklan mukaisten arvojen noudattamista on seurattava ja valvottava; kehottaa komissiota sisällyttämään demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevaan vuosikertomukseen kattavan seurannan osana demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevaa EU:n mekanismia;

korostaa, että on olennaisen tärkeää, että tuomioistuinten tuomiot pannaan täytäntöön sekä kansallisella että EU:n tasolla, ja tuomitsee sen, että asianomaiset viranomaiset eivät ole noudattaneet unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten tuomioita; korostaa, että Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiot on pantava täytäntöön kohtuullisessa ajassa ja mahdollisimman pian noudattaen perussopimuksia, erityisesti tuomiot, joilla pyritään estämään sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, etniseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää;

muistuttaa, että korruptio on vakava uhka demokratialle, oikeusvaltioperiaatteelle ja kaikkien kansalaisten tasavertaiselle kohtelulle; korostaa korruption ja perusoikeuksien loukkausten välistä yhteyttä useissa asioissa, kuten oikeuslaitoksen riippumattomuudessa, tiedotusvälineiden vapaudessa ja toimittajien ja väärinkäytösten paljastajien sananvapaudessa, pidätyskeskuksissa, sosiaalisten oikeuksien saatavuudessa tai ihmiskaupassa; kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita torjumaan tiukasti korruptiota ja antamaan tehokkaita välineitä korruption estämiseen, torjumiseen ja seuraamusten langettamiseen siitä sekä petosten torjuntaan ja valvomaan säännöllisesti julkisten varojen käyttöä; kehottaa komissiota jatkamaan välittömästi EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita koskevaa vuotuista korruptiontorjunnan seurantaansa ja raportointiaan;

korostaa, että toimimattomuus ja leväperäinen suhtautuminen harvainvaltaisiin rakenteisiin ja oikeusvaltioperiaatteen järjestelmällinen rikkominen heikentävät koko Euroopan unionia ja murentavat sen kansalaisten luottamusta; korostaa tarvetta varmistaa, että veronmaksajien rahat eivät koskaan pääty EU:n yhteisten arvojen heikentäjien taskuihin;

10.

korostaa, että hätätoimenpiteet, jotka ovat aiheuttaneet toimivallan keskittymistä ja poikkeuksia perusoikeuksiin, ovat lisänneet korruption riskiä; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan sen varmistamiseksi, että korruption torjuntaa koskevaa asianmukaista lainsäädäntöä ja institutionaalisia kehyksiä sovelletaan tehokkaasti käytännössä ja että hallitukset toimivat avoimesti ja vastuullisesti; kehottaa jäsenvaltioita tässä yhteydessä noudattamaan tiiviisti Euroopan neuvoston lahjonnan vastaisen valtioiden ryhmän (GRECO) vuonna 2020 antamia ohjeita, jotka koskevat korruptioriskien ehkäisemistä pandemian yhteydessä;

11.

pitää valitettavana, että joissakin jäsenvaltioissa oikeuslaitoksen ja syyttäjälaitosten riippumattomuuteen liittyvät rakenteelliset ongelmat heikentävät kansalaisten oikeussuojan saatavuutta ja vaikuttavat kielteisesti heidän oikeuksiinsa ja vapauksiinsa; palauttaa mieliin, että oikeusvaltioperiaatteen puutteet yhdessä jäsenvaltiossa vaikuttavat koko unioniin ja koskevat kaikkien henkilöiden oikeuksia EU:ssa; kehottaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä suojelemaan tuomareita ja syyttäjiä poliittisilta hyökkäyksiltä ja yrityksiltä painostaa heitä ja näin vaikeuttaa heidän työtään;

12.

painottaa, että perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaan perusoikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin edellyttää mahdollisuutta saada asiansa käsitellyksi riippumattomassa tuomioistuimessa; panee merkille kansallisista perustuslakituomioistuimista ja eräistä poliitikoista johtuvat kasvavat haasteet; painottaa, että jäsenvaltioiden on noudatettava kaikilta osin EU:n ja kansainvälistä oikeutta sekä unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioita, myös niitä, jotka liittyvät oikeuslaitoksen riippumattomuuteen; tuomitsee sen, että jotkin jäsenvaltiot, kuten Puola ja Unkari, ovat jättäneet noudattamatta lukuisia EU:n lakeja ja unionin tuomioistuinten tuomioita; kehottaa jäsenvaltioita kunnioittamaan Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen keskeistä roolia ja noudattamaan niiden tuomioita;

13.

toteaa jälleen tuomitsevansa Puolan hallitukseen kriittisesti suhtautuvien tuomareiden syytteeseen asettamisen ja ahdistelun; kehottaa Puolan hallitusta uudistamaan perusteellisesti tuomareita koskevaa kurinpitojärjestelmää Euroopan unionin tuomioistuimen tuomioiden mukaisesti ja palauttamaan virkoihinsa kaikki tuomarit, jotka korkeimman oikeuden laiton kurinpitojaosto on erottanut, mukaan lukien tuomarit, joita estetään edelleen osallistumasta ratkaisujen tekemiseen siitä huolimatta, että he ovat onnistuneesti hakeneet tuomioistuimessa muutosta jaoston päätökseen erottaa heidät; kehottaa Puolan viranomaisia panemaan täytäntöön unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen eri päätökset, jotka koskevat laittoman perustuslakituomioistuimen ja korkeimman oikeuden kurinpitojaoston kokoonpanoa ja organisaatiota, jotta ne noudattavat oikeuslaitoksen riippumattomuutta koskevia vaatimuksia, joihin Puola on sitoutunut;

14.

suhtautuu myönteisesti rikkomusmenettelyihin, jotka komissio käynnisti Unkaria ja Puolaa vastaan osana heinäkuussa 2021 hyväksyttyä rikkomuspakettia, joka koski hlbtiq-henkilöiden ihmisoikeuksien kunnioittamista ja EU:n oikeuden rikkomista ja oli ensimmäinen kerta, kun komissio on nimenomaisesti käynnistänyt rikkomusmenettelyjä heidän oikeuksiensa turvaamiseksi; panee merkille komission Unkarin hallitukselle antaman perustellun lausunnon, joka koskee hlbtiq-vastaista lakia ja hallituksen siihen liittyviä toimia, ja kehottaa komissiota jatkamaan rikkomusmenettelyä saattamalla asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi; panee merkille Budapestin alioikeuden päätöksen, jolla kumotaan velvoite painaa lastenkirjoihin vastuuvapauslauseke Unkarissa, ja kehottaa komissiota seuraamaan tapauksen etenemistä, jotta voidaan arvioida, mitä toimia rikkomusmenettelyssä olisi seuraavaksi toteutettava; on huolissaan siitä, että Puolan ”hlbti-vapaiden” vyöhykkeiden johdosta ei ole ryhdytty toimiin, ja siitä, että Puolan viranomaiset eivät tee vilpitöntä yhteistyötä, ja kehottaa komissiota lähettämään Puolan hallitukselle perustellun lausunnon;

15.

panee merkille, että lokakuussa 2021 parlamentti käynnisti SEUT 265 artiklan nojalla komissiota vastaan Euroopan unionin tuomioistuimessa oikeusvaltioperiaatetta koskevasta ehdollisuudesta annetun asetuksen (10) soveltamista koskevan laiminlyöntikanteen, jota oli pyydetty kahdessa vuonna 2021 annetussa päätöslauselmassa ja joka oli seurausta komission epätyydyttävistä vastauksista ja viivyttely-yrityksistä; pitää valitettavana, että vuoden 2021 loppuun mennessä komissio ei ollut vielä vastannut parlamentin pyyntöön käynnistää asetuksen 6 artiklan 1 kohdan soveltaminen ja oli ainoastaan lähettänyt tietopyyntöjä Unkarille ja Puolalle;

16.

toistaa kantansa oikeusvaltioperiaatetta koskevasta ehdollisuudesta annettuun asetukseen, joka tuli voimaan 1. tammikuuta 2021 ja jota sovelletaan sellaisenaan kokonaisuudessaan Euroopan unionissa ja kaikissa sen jäsenvaltioissa kaikkiin EU:n talousarvion varoihin, mukaan lukien kyseisestä päivästä lähtien EU:n väliaikaisen elpymis- ja palautumistukivälineen NextGenerationEU 800 miljardista eurosta myönnetyt varat; muistuttaa, että oikeusvaltioperiaatetta koskevasta ehdollisuudesta annetussa asetuksessa määritellään selkeästi oikeusvaltioperiaate, joka on ymmärrettävä suhteessa muihin unionin arvoihin, perusoikeudet ja syrjimättömyys mukaan luettuina; katsoo, että valtion tukema vähemmistöihin kohdistuva syrjintä vaikuttaa suoraan siihen, mihin hankkeisiin jäsenvaltiot päättävät käyttää EU:n varoja, ja vaikuttaa siten suoraan unionin taloudellisten etujen suojaamiseen; kehottaa komissiota käynnistämään välittömästi oikeusvaltioperiaatetta koskevasta ehdollisuudesta annetun asetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisen menettelyn;

17.

palauttaa mieliin, että parlamentin aloitteeseen perustaa demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskeva EU:n järjestelmä, jota hallinnoidaan parlamentin, komission ja neuvoston toimielinten välisellä sopimuksella, ei ole vielä annettu asianmukaista vastausta; kehottaa komissiota ja neuvostoa aloittamaan parlamentin kanssa viipymättä neuvottelut toimielinten välisestä sopimuksesta SEUT 295 artiklan mukaisesti;

18.

ottaa huomioon kansalaisyhteiskunnan järjestöjen keskeisen roolin SEU 2 artiklassa ja perusoikeuskirjassa vahvistettujen EU:n arvojen edistämisessä ja suojelemisessa; korostaa niiden keskeistä panosta oikeusvaltioperiaatteiden noudattamisessa jäsenvaltioissa, haavoittuvassa asemassa olevien ja syrjäytyneiden ihmisten äänen tuomisessa kuuluviin sekä keskeisten sosiaalipalvelujen saatavuuden varmistamisessa; ottaa huomioon, että demokratia, oikeusvaltioperiaate ja perusoikeudet edellyttävät kansalaisyhteiskunnan asianmukaisia toimintamahdollisuuksia; painottaa, että unionin olisi siksi sitouduttava säilyttämään ja edistämään kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia paikallisesti, alueellisesti, jäsenvaltioissa ja EU:ssa muun muassa hyväksymällä tätä koskeva strategia;

19.

pitää myönteisenä tehokkaan, riippumattoman ja täysin toimintakykyisen Euroopan syyttäjänviraston nopeaa perustamista petosten torjunnan tehostamiseksi Euroopan unionissa; tähdentää, että on tärkeää tukea ja vahvistaa yhteistyötä EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden, Euroopan petostentorjuntaviraston ja Euroopan syyttäjänviraston välillä;

20.

muistuttaa, että covid-19-pandemia aiheutti erityisesti sen alkuvaiheessa vakavia vapaan liikkuvuuden ja työnteko-oikeuden loukkauksia sekä työ- ja elinolojen heikkenemistä, myös kausi- ja rajatyöntekijöille kaikkialla unionissa; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että pandemiasta johtuvista perusoikeusrajoituksista luovutaan heti, kun kansanterveystilanne sen sallii, ja että kaikki oikeudet ja vapaudet palautetaan täysimääräisesti;

21.

korostaa, että monissa jäsenvaltioissa on taannuttu oikeusvaltioperiaatteen osalta eri ajanjaksoina ja hallinnon eri tasoilla toimeenpanovallan käyttäjistä, jotka esimerkiksi nopeuttivat lakien hyväksymistä poikkeustilan aikana, aina paikallistasolle, jossa poliisiviranomaisten väärinkäytökset ovat levinneet laajalti; muistuttaa, että harkintavallan käyttöä olisi valvottava oikeudellisella tai muulla riippumattomalla seurannalla ja että käytettävissä olevien oikeussuojakeinojen olisi oltava selkeitä ja helposti saatavilla, erityisesti väärinkäytöstapauksissa, mukaan lukien mahdollisuus olla yhteydessä oikeusasiamieheen tai käyttää jotakin toista hakemuslainkäytön muotoa; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön mekanismeja, joilla ehkäistään, korjataan ja rangaistaan harkintavallan väärinkäyttöä, ja esittämään riittävät perustelut päätöksilleen erityisesti silloin, kun ne vaikuttavat yksilöiden oikeuksiin;

22.

on huolissaan siitä, että covid-19-pandemialla ja reaktioilla siihen on ollut ennennäkemätön vaikutus tuomioistuinten toimintaan ja henkilöiden kykyyn käyttää puolustusoikeuksiaan, koska asianajajien mahdollisuuksia neuvotella asiakkaidensa kanssa rajoitettiin ankarasti; korostaa, että pääsyä poliisiasemiin ja tuomioistuimiin rajoitettiin ankarasti ja että monia tuomioistuinkäsittelyjä lykättiin tai siirrettiin verkkoon; korostaa, että näillä toimenpiteillä oli vakavia vaikutuksia pidätettyjen, syytettyjen ja vangittujen henkilöiden mahdollisuuksiin käyttää oikeuksiaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin;

23.

korostaa, että covid-19-pandemia ei vapauta lainvalvontaviranomaisia velvollisuudestaan noudattaa tarkasti tasapuolisuutta eri intressien välillä ja käyttää valtaansa ihmisoikeuksia koskevien velvoitteidensa mukaisesti; muistuttaa, että kun poliisitoimintaan ja voimankäyttöön liittyviä ihmisoikeusloukkauksia tapahtuu, jäsenvaltioiden on toteutettava nopeita, perusteellisia, tehokkaita ja riippumattomia tutkimuksia ja varmistettava, että kaikki niihin syyllistyneet asetetaan vastuuseen oikeudenmukaisissa oikeudenkäynneissä;

24.

on huolissaan covid-19-kriisin vaikutuksista vangittuihin ihmisiin; korostaa, että jotkin jäsenvaltiot hyväksyivät toimenpiteitä vankien määrän vähentämiseksi, mutta usein vain tilapäisesti; korostaa, että EU:lla on edessään vankiloiden ruuhkautumisen aiheuttama pitkäaikainen kriisi, joka johtuu pääasiassa tutkintavankeuden liiallisesta käytöstä (11); on huolestunut tutkintavankeudessa olevien henkilöiden lisääntyvistä mielenterveysongelmista; muistuttaa, että laillisesti syyttömien henkilöiden pitäminen tutkintavankeudessa on hyväksyttävää vain poikkeuksellisena viimeisenä keinona, ja kehottaa jäsenvaltioita rajoittamaan turvautumista tutkintavankeuteen ja tarkastelemaan vaihtoehtoja sille; korostaa, että tarvitaan tutkintavankeutta koskevia EU:n normeja, joissa olisi vahvistettava vähimmäisrangaistus, joka edellytetään tutkintavankeuden määräämiseksi, jotta alaikäiset rikoksentekijät voidaan vapauttaa siitä; katsoo, että yksittäisiä henkilöitä ei pitäisi pitää vankilassa odottamassa oikeudenkäyntiä laissa säädetyn rajan yli ja että tapaukset on saatettava oikeuden eteen kohtuullisessa ajassa; kehottaa komissiota ehdottamaan vankila- ja pidätysoloja koskevia vähimmäisstandardeja EU:ssa;

Oikeus yhdenvertaiseen kohteluun

25.

korostaa huolestuneena, että syrjiviä käytäntöjä ilmenee edelleen ja että ne perustuvat esimerkiksi sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään, seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin; kehottaa komissiota edistämään julkista politiikkaa, jolla pyritään poistamaan tällainen syrjintä, ja varmistamaan, että rasismin ja muukalaisvihan torjumisesta tehty neuvoston puitepäätös 2008/913/YOS (12) pannaan asianmukaisesti ja täysimääräisesti täytäntöön; katsoo, että komission olisi käynnistettävä rikkomusmenettely niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät tee niin;

26.

korostaa, että EU:n perusoikeusviraston vuosittaisten perusoikeusraporttien mukaan monissa jäsenvaltioissa on käytössä syrjiviä institutionaalisia käytäntöjä, politiikkoja ja lakeja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan syrjinnän vastaisen lainsäädännön täysimääräisen täytäntöönpanon ja noudattamisen, käynnistämään rikkomusmenettelyjä niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät saata EU:n syrjinnän vastaista lainsäädäntöä osaksi kansallista lainsäädäntöään tai pane sitä täysimääräisesti täytäntöön, sekä tehostamaan toimenpiteitä, joilla estetään erityisesti lainvalvonnan ja oikeusjärjestelmän taholta tuleva institutionaalinen syrjintä, jolla voi olla vakavampi vaikutus haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin kuuluviin henkilöihin; palauttaa mieliin, että syrjinnältä suojelua on kiireellisesti laajennettava työllisyyden alan ulkopuolelle horisontaalisen ja monialaisen lähestymistavan avulla; kehottaa painokkaasti komissiota ja neuvostoa jatkamaan neuvotteluja yhtäläistä kohtelua koskevasta direktiivistä viipymättä ja heikentämättä normeja;

27.

korostaa, että EU:n perusoikeusviraston vuoden 2021 perusoikeusraportin mukaan EU:n jäsenvaltioiden olisi tehostettava huomattavasti toimenpiteitään ja institutionaalisia järjestelyjään rotusyrjintädirektiivin (13) soveltamiseksi kokonaisuudessaan ja asianmukaisesti erityisesti lisäämällä tasa-arvoelinten riippumattomuutta varmistamalla, että niillä on asianmukaiset valtuudet ja tarvitsemansa resurssit täyttääkseen tehokkaasti niille EU:n syrjinnänvastaisessa lainsäädännössä annetut tehtävät;

28.

kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan rasismin torjumiseksi muun muassa ehdottamalla kunnianhimoista lainsäädäntöä; kehottaa lisäksi komissiota varmistamaan EU:n rasismintorjunnan toimintasuunnitelman 2020–2025 (14) asianmukaisen seurannan ja ottamaan käyttöön tehokkaita seuranta- ja arviointimekanismeja edistymisen mittaamiseksi;

29.

suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio nimitti uhrien oikeuksien koordinaattorin, hyväksyi ensimmäisen uhrien oikeuksia koskevan strategiansa ja perusti uhrien oikeuksia käsittelevän foorumin; korostaa kuitenkin, että oikeussuojan saatavuuteen – erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien uhrien kohdalla – ja oikeuslaitoksen riippumattomuuteen liittyviä haasteita esiintyy edelleen useissa jäsenvaltioissa;

30.

kehottaa ottamaan käyttöön yhteistyötä sekä EU:n ja kansallisten tasa-arvotoimien koordinointia varten valtavirtaistamismekanismin, jotta voidaan varmistaa, että politiikkatoimien tarkastelussa ja käyttöönotossa otetaan huomioon kaikenlaiset syrjinnän tyypit, erityisesti risteävät muodot, myös säännöllisillä ja avoimilla tasa-arvovaikutusten arvioinneilla, noudattaen selkeitä tavoitteita ja aikatauluja, näyttöön perustuen ja tulosindikaattoreita käyttäen; kehottaa aloittamaan tiiviin yhteistyön asiaankuuluvien sidosryhmien, tukiorganisaatioiden, yhteisöjen ja syrjinnän kohteeksi joutuvien henkilöiden kanssa ja varmistamaan riittävät resurssit toimien ja seurantatoimenpiteiden toteuttamiseksi;

31.

tuomitsee hlbtiq-henkilöihin kohdistuvien hyökkäysten lisääntymisen ja kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita ja komissiota toteuttamaan toimenpiteitä näiden hyökkäysten lopettamiseksi ja hlbtiq-henkilöiden tosiasiallisen yhdenvertaisuuden takaamiseksi kaikilla aloilla;

32.

tuomitsee joidenkin EU:n hallitusten omaksuman toimintatavan, jolla ne hyväksyvät lainsäädäntöä nopeutetuilla menettelyillä ilman julkisia kuulemisia tai poikkeustapauksissa jopa perustuslaillisia muutoksia sellaisten syrjivien politiikkojen laillistamiseksi, jollaisia ei muuten voitaisi säätää, kuten säännökset, jotka kohdistuvat erityisesti hlbtiq-henkilöihin; panee merkille, että Unkarin perustuslakiin hyväksytyt muutokset ja Unkarin parlamentin kesäkuussa 2021 hyväksymä hlbtiq-vastainen lakiehdotus ovat merkittäviä esimerkkejä yhdenvertaista kohtelua koskevan oikeuden ja syrjimättömyysperiaatteen loukkaamisesta; suhtautuu myönteisesti siihen, että 18 jäsenvaltiota on julkaissut yhteisen julkilausuman, jossa tuomitaan hlbt-vastaiset muutokset Unkarin lastensuojelulakiin; pitää myönteisenä, että 16 jäsenvaltiota toisti tukevansa hlbtiq-henkilöiden syrjinnän torjuntaa; korostaa, että Euroopan yhdentymishankkeen edistämiseen sisältyy kiistatta suvaitsevaisuuden, hyväksynnän, syrjimättömyyden ja yhdenvertaisen kohtelun edistäminen;

33.

on huolissaan raporteista, jotka koskevat romaniväestöön kohdistuvaa liiallista voimankäyttöä, poliisiväkivaltaa ja väärinkäytöksiä kaikkialla EU:ssa ja jotka ovat samansuuntaisia kuin Euroopan unionin perusoikeusviraston vuonna 2020 julkaistut havainnot, jotka paljastivat myös, että romaniväestö joutuu kohtamaan laajalle levinnyttä köyhyyttä, puutteellisia elinoloja, huonoja terveysoloja, syrjäytymistä työmarkkinoilta ja ahdistelua; tuomitsee romanien jatkuvan sosiaalisen syrjinnän ja romanivastaisuuden, jotka johtavat romaniväestön suhteettomaan kriminalisointiin, ja kehottaa komissiota esittämään parempaa lainsäädäntöä ja erityisiä politiikkatoimenpiteitä tällaisten tapausten ehkäisemiseksi ja oikeuden saamiseksi uhreille ja asettamaan samalla romanivastaisuuden torjunnan EU:n politiikan ytimeen;

34.

pitää valitettavana, että merkittävä osa romaneista EU:ssa elää edelleen syrjäytyneissä yhteisöissä erittäin epävarmoissa oloissa ja hyvin huonoissa sosioekonomisissa olosuhteissa, joissa ei useinkaan ole saatavilla puhdasta juomavettä, sähköä, turvallisia ja asianmukaisia asuntoja, koulutusta, työpaikkoja, terveydenhuoltoa, viemäröintiä tai jätteiden keruuta; muistuttaa, että romaniyhteisöjen tilanne rikkoo selvästi ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia ja että sillä on vakavia seurauksia erityisesti romanilasten kannalta; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan neuvoston suositusta romanien tasa-arvosta, osallisuudesta ja osallistumisesta EU:ssa (15) sekä romanien tasa-arvoa, osallisuutta ja osallistumista koskevaa EU:n strategiakehystä vuosille 2020–2030 (16) ja hyödyntämään täysimääräisesti EU:n ja kansallista rahoitusta tähän tarkoitukseen; kehottaa komissiota tehostamaan jäsenvaltioiden edistymisen seurantaa ja toteuttamaan lisätoimia tämän mukaisesti;

35.

pitää valitettavana, että vähemmistöryhmiin kuuluvien lasten erotteleminen kouluissa on edelleen merkittävä ongelma Euroopassa; korostaa, että tällaiset käytännöt johtuvat usein siitä, että lapsille diagnosoidaan virheellisesti kehitysvammoja heidän sosiaalisen tai henkilökohtaisen tilanteensa perusteella; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan osallistavia politiikkatoimiaan, jotta voidaan ehkäistä tällaisia tarkoituksellisia ja tahattomia syrjiviä käytäntöjä, ja ottamaan käyttöön valvontamekanismeja diagnostisten päätösten tarkistamiseksi ja tarvittaessa niiden kumoamiseksi;

36.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että sosiaali-oikeudelliset suojeluelimet osallistuvat asianmukaisesti lapsia ja sosiaalista holhousta koskeviin asioihin marginalisoituneissa romaniyhteisöissä, jotta varmistetaan, että lapset saavat heidän hyvinvointiaan ja kehitystään varten tarvitsemaansa suojelua ja huolenpitoa, kunnioittaen samalla heidän etujaan, ja ottamaan käyttöön marginalisoituneiden romaniyhteisöjen erilaisiin tarpeisiin räätälöityjä menettelyjä hoitaakseen tehtävänsä samalla tavalla kuin valtaväestöön kuuluvien lasten kohdalla;

37.

korostaa, että romanien tasa-arvoa, osallisuutta ja osallistumista koskevassa EU:n uudessa strategiakehyksessä asetetaan kunnianhimoisia tavoitteita seitsemällä keskeisellä alalla: syrjimättömyys, osallisuus, osallistuminen, koulutus, työllisyys, terveys ja asuminen, ja se toimii vahvempana seurantakehyksenä, johon sisältyy määrällisiä ja mitattavissa olevia tavoitteita edistymisen seuraamiseksi; kehottaa painokkaasti komissiota varmistamaan, että strategian ja edistyksen seuraamiseksi toteutetaan asianmukaisia toimia; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön rotuun perustuvan tai etnisen profiloinnin kiellon lainvalvonnassa, terrorismin torjunnassa ja maahantulon valvonnassa sekä poliisiväkivallan kiellon ja varmistamaan vastuuvelvollisuuden;

38.

on huolestunut, että terrorismin vastaiset ja sen torjuntaa koskevat politiikat ovat saattaneet aiheuttaa syrjintää ja vihamielistä suhtautumista tiettyjä ryhmiä, kuten värillisiä yhteisöjä, muslimiyhteisöjä sekä rasisminvastaisia liikkeitä, aktivisteja ja järjestöjä kohtaan; pitää valitettavana, että joissakin tapauksissa näihin politiikkoihin sisältyy poliittisen, uskonnollisen ja muun keskustelun legitimiteetin heikentäminen ja kriminalisointi tai yritykset kriminalisoida se, mikä voi johtaa syrjiviin lainvalvontakäytäntöihin, kuten rotuun ja uskontoon perustuvaan profilointiin, ja laajempiin sosiaalisiin vaikutuksiin, kuten itsesensuuriin ja kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien kaventumiseen;

39.

suhtautuu myönteisesti komission päätökseen järjestää julkinen kuuleminen rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2012/29/EU (17) ajan tasalle saattamisesta osana uhrien oikeuksia koskevaa EU:n strategiaa (2020–2025), jotta voidaan tehokkaasti parantaa uhreille, myös terrorismin uhreille, tarjottavaa apua ja suojelua ja tunnustaa, että on tärkeää säilyttää heidän ihmisarvonsa; kehottaa asiasta vastaavia toimielimiä takaamaan, ettei uhreille aiheudu lisäkärsimyksiä iskun tekijää lähellä olevista yhteiskuntaryhmistä tulevan nöyryyttämisen ja uhrien maineeseen kohdistuvien hyökkäysten vuoksi;

40.

kehottaa jälleen kaikkia EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita vastaamaan tosiasiallisesti haasteisiin, jotka koskevat muun muassa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja lapsipornografiaa, ilman huoltajaa olevien maahanmuuttajalasten suojelua ja laitoshoidossa olevien vammaisten lasten tilannetta, perheväkivaltaa tai työpaikalla tapahtuvaa hyväksikäyttöä kokeneiden lasten suojelua ja kadonneita lapsia;

41.

panee tyytyväisenä merkille, että komissio toimi parlamentin suositusten mukaisesti ja hyväksyi vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan kunnianhimoisen strategian vuosiksi 2021–2030 (18); toteaa jälleen, että on olennaisen tärkeää, että ehdotetut toimenpiteet toteutetaan ja kansallisia toimenpiteitä kehitetään edelleen, jotta voidaan varmistaa, etteivät vammaiset henkilöt joudu heikompaan asemaan tai syrjinnän kohteeksi työelämässä, koulutuksessa ja sosiaalisen osallisuuden alalla ja että heidän YK:n yleissopimuksessa vammaisten henkilöiden oikeuksista tarkoitetut oikeutensa taataan täysimääräisesti;

42.

on erittäin huolestunut köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen lisääntymisestä erityisesti covid-19-pandemian seurauksena sekä vihapuheen ja viharikosten lisääntymisestä; on myös huolestunut pandemian aiheuttamasta erityisestä ja ennennäkemättömästä rasituksesta haavoittuvassa asemassa oleville henkilöille, kuten naisille, rodullistettuihin ryhmiin kuuluville henkilöille, maahanmuuttajille ja vammaisille henkilöille; on erittäin huolestunut siitä, että haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten maahanmuuttajiin, maahanmuuttajataustaisiin henkilöihin ja romaneihin, kohdistui jo ennestään rotuun ja etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää, vihapuhetta ja viharikoksia ja covid-19-kriisiä käytettiin yhä useammin tekosyynä käydä näiden ryhmien kimppuun;

43.

painottaa, että covid-19-pandemia paljasti huomattavia puutteita jäsenvaltioiden sosiaalisen suojelun, terveydenhuolto-, koulutus- ja työllisyysjärjestelmien valmiuksissa ja valmistautumisessa; on vahvasti sitä mieltä, että jäsenvaltioiden on parannettava merkittävästi terveydenhuolto-, sosiaaliturva- ja sosiaaliavustusjärjestelmiään varmistaakseen, että ne antavat täyden tuen kaikille ja erityisesti heikoimmassa asemassa oleville ihmisille, jopa kriisin aikana, ja siten suojelevat asianmukaisesti kaikkien terveyteen liittyviä, taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia;

44.

pitää valitettavana, että covid-19-pandemia vaikutti suhteettomasti marginalisoituneisiin romaniyhteisöihin huonojen asuinolojen, veden, sähkön ja sanitaation rajoitetun saatavuuden sekä internetin ja asianmukaisten tietoteknisten laitteiden puutteellisen saatavuuden vuoksi, minkä vuoksi nuoremmat romanit jäivät kouluopetuksessa entisestään jälkeen; on erityisen huolestunut siitä, että covid-19-pandemian vaikutus romaniväestöön on voimistanut eriarvoisuutta ja lietsonut ennakkoluuloja, mukaan lukien poliisiväkivaltaa koskevat tapaukset; pitää valitettavana, että romaniväestö otettiin syntipukiksi useaan otteeseen pandemian aikana; toteaa, että he altistuivat leimaamiselle, syrjinnälle ja vihapuheelle, jossa virus yhdistettiin heidän etniseen alkuperäänsä; pitää valitettavana, että joissakin tiedotusvälineissä ja verkkoyhteisöissä romaneista puhuttiin usein virusta levittävänä kansanterveydellisenä vaarana; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan romaniyhteisöjen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi kiinnittäen erityistä huomiota romaninaisten ja -lasten oikeuksiin;

45.

korostaa, että asuminen on ensisijainen välttämättömyys ja että asunnon saaminen ja erityisesti asumistuki on perusoikeus, sillä asunnottomat kansalaiset eivät voi osallistua täysimääräisesti yhteiskuntaan tai nauttia kaikista perusoikeuksistaan; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään viipymättä, että tarkistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan oikeutta asumiseen koskeva 31 artikla velvoittaa niitä; on huolissaan erityisesti siitä, että nuoret jäävät ilman asuntoja niiden hintojen valtavan nousun vuoksi, erityisesti tietyillä kaupunkialueilla;

46.

tunnustaa, että köyhyys on yksi syrjinnän muoto, joka johtaa perusoikeuksien loukkaamiseen, erityisesti niiden ryhmien, joiden oikeudet ovat jo muutenkin eniten uhattuna, kuten naisten, maahanmuuttajien, mustien ja tummaihoisten, etnisten vähemmistöjen, hlbtiq-yhteisön ja lasten, osalta; korostaa lasten erityistä haavoittuvuutta ja köyhyyden vaikutusta heihin sekä heidän fyysiseen ja psyykkiseen kehitykseensä; kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita kehittämään köyhyyden vähentämiseen tähtääviä politiikkatoimia kiinnittäen erityistä huomiota lapsiin; kehottaa jäsenvaltioita takaamaan kaikille yhtäläiset mahdollisuudet terveydenhuoltoon, laadukkaaseen koulutukseen ja asuntoihin ja lopettamaan julkisten palvelujen vähentämisen, joka on johtanut köyhyyden ja ennen kaikkea eriarvoisuuden lisääntymiseen; muistuttaa, että taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet ovat perusoikeuksia; kehottaa jälleen neuvostoa ja komissiota pitämään mielessä perusoikeudet tehdessään talouspoliittisia ehdotuksia;

47.

korostaa, että jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimia, joilla taataan oikeus laadukkaaseen työpaikkaan, joka voidaan sovittaa yhteen henkilökohtaisen ja perhe-elämän ja kehityksen kanssa, koska se on paras tapa poistaa köyhyys; toteaa, että tätä oikeutta loukataan selvästi työvoiman hyväksikäytön ja väärinkäytön yhteydessä; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan työsuojelutarkastuksia ja toteuttamaan toimenpiteitä työvoiman hyväksikäytön lopettamiseksi; kehottaa komissiota tutkimaan, mitä toimia EU:n liittyminen Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan edellyttää, ja ehdottamaan aikataulua tämän tavoitteen saavuttamiseksi;

48.

on huolestunut siitä, että hoivapalvelualan epävarmojen työolojen osalta ei ole saavutettu edistystä ja että tällä on merkittäviä vaikutuksia ikääntyneille henkilöille, jotka tarvitsevat näitä palveluja voidakseen elää ihmisarvoista elämää ja pysyä integroituneena yhteiskuntaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään toimiaan kaikkien ikääntyviin henkilöihin kohdistuvan syrjinnän muotojen torjumiseksi ja huolehtimaan heidän tarpeistaan ja takaamaan heidän oikeutensa; korostaa, että on tärkeää tukea aktiiviseen ikääntymiseen liittyviä aloitteita;

49.

korostaa, että verkkopalvelujen saatavuus kaikkialla EU:ssa on yksi täyden yhteiskunnallisen osallisuuden perusedellytyksistä Euroopassa; panee merkille, että jotkin EU:n alueet, useimmiten maaseudulla, eivät edelleenkään kuulu laadukkaiden verkkopalvelujen piiriin, mikä voi lisätä entisestään eriarvoisuutta eurooppalaisten keskuudessa; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita nopeuttamaan EU:n digitaalista muutosta, jossa olisi keskityttävä tasa-arvoisesti kaikkien sukupolvien hyvinvointiin ja käsiteltävä verkkoturvallisuutta;

50.

palauttaa mieliin, että on tärkeää kerätä järjestelmällisesti pakollista ja eriteltyä tasa-arvoa koskevaa tietoa ja kehittää indikaattoreita rasismin ja syrjinnän vastaisten EU:n strategioiden edistymisen mittaamiseksi ja siitä raportoimiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan tässä asiassa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita keräämään yhdenvertaisuustietoja, jotka on eritelty rodun ja etnisen alkuperän sekä muiden suojeltujen ominaisuuksien mukaan, jotta voidaan dokumentoida rasismia ja kehittää julkista politiikkaa, joka vastaa asianomaisten ihmisten tarpeita todellisella ja tehokkaalla tavalla kunnioittaen samalla täysimääräisesti yksityisyyttä koskevaa perusoikeutta, henkilötietojen suojaa sekä asiaa koskevaa EU:n ja kansallista lainsäädäntöä;

Rakenteellinen rasismi

51.

toteaa ja tuomitsee EU:ssa esiintyvän rakenteellisen rasismin, joka johtuu stereotypioista, joita pidetään yllä puheilla, joilla syrjitään etnisiä vähemmistöjä kaikilla elämänaloilla; on erittäin huolestunut yksittäisistä, rakenteellisista ja institutionaalisista rasismin ja muukalaisvihan muodoista EU:ssa sekä arabeihin, tummaihoisiin eurooppalaisiin, aasialaistaustaisiin, juutalaisiin, muslimeihin ja romaneihin kohdistuvan syrjinnän lisääntymisestä; kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita lakkauttamaan syrjivät institutionaaliset käytännöt, toimintapolitiikat ja lait;

52.

korostaa, että Black Lives Matter -liike mobilisoi yhteiskunnat kaikkialla maailmassa torjumaan lainvalvontaviranomaisten harjoittamaa rasismia ja syrjintää; muistuttaa 19. kesäkuuta 2020 antamastaan päätöslauselmasta, joka koski George Floydin kuoleman jälkeisiä rasisminvastaisia mielenosoituksia (19) ja jossa vahvistetaan, että mustien elämällä on väliä; toistaa tukevansa rasismin ja syrjinnän vastaisia laajoja mielenosoituksia, joita järjestettiin Euroopan pääkaupungeissa ja kaupungeissa kaikkialla maailmassa George Floydin kuoleman jälkeen vuonna 2020; tukee mielenosoittajien kehotusta vastustaa sortoa ja rakenteellista rasismia Euroopassa; suhtautuu myönteisesti rasismin vastaisen EU:n koordinaattorin nimittämiseen toukokuussa 2021, rasismin vastaisen EU:n huippukokouksen järjestämiseen, rasismin vastaisen pysyvän foorumin perustamiseen kansalaisyhteiskunnan kuulemista varten sekä 4. maaliskuuta 2022 annettuihin rasismin ja antisemitismin torjuntaa koskeviin neuvoston päätelmiin; suhtautuu lisäksi myönteisesti siihen, että komissio on ensimmäistä kertaa tunnustanut rakenteellisen rasismin olemassaolon EU:n rasismintorjunnan toimintasuunnitelmassaan 2020–2025 ja asettanut konkreettisia toimenpiteitä rasismin ja etnisen syrjinnän torjumiseksi EU:ssa;

53.

kehottaa painokkaasti EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita puuttumaan rakenteellisen rasismin perussyihin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla puututaan jatkuvaan rakenteelliseen eriarvoisuuteen keskeisillä aloilla, joita ovat esimerkiksi rikosoikeusjärjestelmä, koulutus, asuminen, työllisyys, terveydenhuolto sekä tavarat ja palvelut; korostaa koulutuksen ja tiedotusvälineiden tärkeää roolia rasististen väittämien torjunnassa sekä ennakkoluulojen ja stereotypioiden purkamisessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään rasismin torjuntaa koskevaa koulutusta;

54.

kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään kansalliset rasisminvastaiset toimintasuunnitelmat vuoden 2022 loppuun mennessä ja asettamaan etusijalle toimet, joilla puututaan oikeussuojan puutteeseen ja esimerkiksi asumisessa, terveydenhuollossa, työllisyydessä ja koulutuksessa yhä ilmenevään sosioekonomiseen eriarvoisuuteen, jotka on tunnustettava perusoikeuksien täysimittaisen hyödyntämisen merkittäviksi esteiksi sekä osallisuuden ja tasa-arvon toteutumisen keskeisiksi esteiksi; pyytää komissiota seuraamaan näitä kansallisia toimintasuunnitelmia ja EU:n toimintasuunnitelmaa ja varmistamaan niiden asianmukaiset jatkotoimet; kehottaa lisäksi komissiota seuraamaan rasismia ja syrjintää jäsenvaltioissa ja puuttumaan niihin muun muassa käynnistämällä rikkomusmenettelyjä lainsäädännön tehokkaan soveltamisen edistämiseksi;

55.

tuo esiin joidenkin mielipidejohtajien, poliitikkojen ja tiedotusvälineiden yhä useammin esittämiä rasistisia ja muukalaisvihamielisiä mielipiteitä, jotka ovat osaltaan luoneet vihamielisen ilmapiirin rasismin vastustajille ja rasismia vastaan toimiville järjestöille; kehottaa jäsenvaltioita saattamaan neuvoston puitepäätöksen 2008/913/YOS rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin kaikilta osin osaksi kansallista lainsäädäntöään ja soveltamaan sitä; kannustaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että rasistisia ja muukalaisvihamielisiä vaikuttimia pidetään raskauttavina asianhaaroina tai vaihtoehtoisesti että tuomioistuimet voivat ottaa tällaiset vaikuttimet huomioon määrätessään rangaistuksia;

56.

on erittäin huolestunut äärioikeistolaisten liikkeiden, erityisesti uusfasististen ryhmien ja uusnatsiryhmien, olemassaolosta ja jatkuvasta leviämisestä EU:ssa; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kiireellisesti toimia näiden ryhmien toiminnan tosiasialliseksi kieltämiseksi; kehottaa sillä välin lisäämään tällaisten ryhmien perusajatuksia, jäsenpohjaa ja erityisesti niiden taustalla olevaa rahoitusta koskevaa tutkimusta, jotta voidaan tunnistaa mahdollinen ulkomainen sekaantumistoiminta; painottaa, että historian opetussuunnitelmissa on annettava enemmän tilaa objektiiviselle ja tosiasioihin perustuvalle oppimiselle erilaisista rodullisista tai etnisistä ideologioista, kuten orjuudesta, kolonialismista tai fasismista, ja niiden muodoista ja alkuperästä, mukaan lukien tieteen väärinkäyttö niiden oikeuttamiseksi, sekä niiden seurauksista ja mahdollisista jäänteistä nykyaikoina, jotta voidaan torjua näiden ideologioiden toistuvaa esiinnousua;

57.

palauttaa mieliin, että on kiinnitettävä tiivistä huomiota digitalisaatioon ja mahdollisiin sosiaalisiin vääristymiin, joita uuteen teknologiaan voidaan sisällyttää; korostaa tarvetta puuttua tekoälyn mahdollisiin riskeihin, ei niinkään teknologisena vaan yhteiskunnallisena ongelmana, erityisesti rodullistettuihin ryhmiin kuuluvien henkilöiden osalta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön toimenpiteitä, joilla estetään se, että uusi teknologia, tekoäly mukaan luettuna, pahentaa syrjintää, olemassa olevaa eriarvoisuutta ja köyhyyttä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että tekoälyjärjestelmiä ohjaavat avoimuuden, selitettävyyden, oikeudenmukaisuuden ja vastuuvelvollisuuden periaatteet ja että toteutetaan riippumattomia tarkastuksia sen estämiseksi, että nämä järjestelmät pahentavat rasismia; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan sukupuolten väliseen kuiluun ja puutteelliseen moninaisuuteen tieto- ja viestintätekniikan alalla ja luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan (STEM) aloilla, erityisesti kehitettäessä uutta teknologiaa, tekoäly mukaan luettuna, ja varsinkin päätöksentekoasemissa;

58.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan rotujen välistä tasa-arvoa koskevan direktiivin ja työsyrjintädirektiivin (20) täysimittaisen täytäntöönpanon, jotta voidaan torjua jatkuvaa rasismia alkuperältään, etnisyydeltään tai ihonväriltään erilaisia ihmisiä kohtaan; suhtautuu tuomitsevasti siihen, että rodullisiin, etnisiin, kielellisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin kohdistuu edelleen syvään juurtunutta rakenteellista ja institutionaalista rasismia, syrjintää, viharikoksia ja vihapuhetta, puutteellista oikeussuojan saatavuutta ja jatkuvaa sosioekonomista eriarvoisuutta, jotka ovat merkittäviä tekijöitä, jotka estävät vähemmistöjä hyödyntämästä kaikilta osin perusoikeuksiaan, sosiaalista osallisuutta ja yhdenvertaisuutta EU:n kansalaisina kaikilla elämänaloilla, esimerkiksi asumisessa, koulutuksessa, terveydenhuollossa ja työllisyydessä;

Sukupuolistunut väkivalta, naisten oikeudet ja hlbtiq+-henkilöiden oikeudet

59.

tuomitsee sen, että sukupuolistunut väkivalta on yksi yleisimmistä väkivallan muodoista EU:ssa ja että EU:n tutkimukset osoittavat, että joka kolmas nainen unionissa – yhteensä 62 miljoonaa naista – on 15 vuoden iästä lähtien kokenut jossain vaiheessa fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa ja että yli puolet (55 prosenttia) naisista on kokenut seksuaalista häirintää; huomauttaa, että sukupuolistunut väkivalta on syrjinnän muoto ja perusoikeuksien loukkaus ja samalla seurausta sukupuolistereotypioista, heteropatriarkaalisista rakenteista, voimasuhteiden epätasapainosta ja rakenteellisesta ja institutionaalisesta eriarvoisuudesta; korostaa, että on tärkeää soveltaa monialaista ja uhrikeskeistä lähestymistapaa kaikkiin toimintapolitiikkoihin ja toimenpiteisiin sukupuolistuneeseen väkivaltaan puuttumiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään tämän suuntaisia toimiaan;

60.

korostaa, että on tärkeää torjua sukupuolistunutta väkivaltaa sen kaikissa muodoissa ja edistää sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksia; suhtautuu myönteisesti 8. maaliskuuta 2022 esitettyyn komission direktiiviehdotukseen naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan torjunnasta (21), jossa ehdotetaan toimenpiteitä tiettyjen väkivallan muotojen kriminalisoimiseksi, mukaan lukien suostumuksen puutteeseen perustuvan raiskauksen ja tiettyjen kyberväkivallan muotojen kriminalisointi, sekä toimenpiteitä uhrien suojelemiseksi sekä oikeussuojan, uhrien tuen ja ennaltaehkäisyn parantamiseksi ja joka sisältää intersektionaalisuutta koskevia säännöksiä; korostaa sukupuolistuneen väkivallan rajatylittävää ulottuvuutta ja vaatii, että sukupuolistuneeseen väkivaltaan on puututtava Euroopan tasolla; kehottaa komissiota lisäämään sukupuolistuneen väkivallan SEUT 83 artiklan 1 kohdassa vahvistettuun erityisen vakavien rikosten luetteloon;

61.

kehottaa neuvostoa saattamaan päätökseen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (Istanbulin yleissopimuksen) ratifioinnin; pitää valitettavana, että Bulgaria, Latvia, Liettua, Slovakia, Tšekki ja Unkari eivät ole vielä ratifioineet yleissopimusta, ja toistaa näille maille esittämänsä kehotuksen ratifioida se; huomauttaa, että Istanbulin yleissopimusta olisi pidettävänä vähimmäisvaatimuksena sukupuolistuneen väkivallan kitkemisessä; tuomitsee vahvasti joissakin jäsenvaltioissa, etenkin Puolassa, ilmenneet yritykset peruuttaa Istanbulin yleissopimuksen täytäntöön panemiseksi ja naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi jo toteutettuja toimia ja erota kyseisestä yleissopimuksesta;

62.

tuomitsee sellaisten sukupuolten tasa-arvoa ja feminismiä vastustavien liikkeiden toimet, jotka hyökkäävät järjestelmällisesti naisten ja hlbtiq-henkilöiden oikeuksia vastaan; vaatii komissiota varmistamaan, että unionin tukea ja rahoitusta saavat kansalaisyhteiskunnan järjestöt eivät edistä sukupuoleen perustuvaa syrjintää; suhtautuu myönteisesti kaikkien aikojen ensimmäiseen hlbtiq-henkilöiden tasa-arvoa koskevaan EU:n strategiaan ja suhtautuu edelleen tuomitsevasti lisääntyviin tapauksiin, joissa hlbtiq-henkilöihin kohdistetaan syrjintää, viharikoksia ja väkivaltaa; kehottaa komissiota varmistamaan, että strategian johdosta toteutetaan asianmukaisia seurantatoimia;

63.

tuomitsee naisten oikeuksien, mukaan lukien seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet, jatkuvan heikentämisen joissakin jäsenvaltioissa, erityisesti Puolassa, Slovakiassa, Kroatiassa ja Liettuassa; palauttaa mieliin, että lisääntymiseen pakottaminen ja turvallisen ja laillisen aborttihoidon epääminen on myös yksi sukupuolistuneen väkivallan muoto; korostaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on useaan otteeseen antanut tuomioita, joiden mukaan rajoittavat aborttilait ja puutteellinen täytäntöönpano rikkovat naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksia ja heidän ruumiillista itsemääräämisoikeuttaan; suhtautuu tuomitsevasti siihen, että monissa maissa naisilla ei ole mahdollisuutta saada aborttia ja että vähintään neljä naista on menehtynyt Puolassa sen seurauksena, että raskaudenkeskeytyksen kieltävä lainsäädäntö on pantu täytäntöön käytännössä kaikissa olosuhteissa; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään tehokkaisiin toimiin tällaisten meneillään olevien ihmisoikeuksien ja naisten oikeuksien loukkausten korjaamiseksi ja ottamaan käyttöön tarvittavat mekanismit, joilla estetään oikeuksien loukkaukset tulevaisuudessa; kehottaa komissiota kohtelemaan aborttia perusoikeutena, poistamaan kaikki esteet sen saatavuudelta ja varmistamaan, että se voidaan tehdä julkisissa terveydenhuoltojärjestelmissä, ja kiinnittämään vuotuisissa oikeusvaltiokertomuksissaan enemmän huomiota seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin;

64.

tuomitsee jyrkästi romaninaisten syrjinnän ja erottelun äitiysterveydenhuollon palveluissa; pitää myönteisenä, että Tšekki hyväksyi lain, joka koskee pakkosteriloinnin ja laittoman steriloinnin uhreille maksettavia korvauksia, ja panee merkille, että Slovakian hallitus otti askeleen eteenpäin ja pyysi tätä anteeksi vuonna 2021, mutta toistaiseksi ei ole ehdotettu korvauksia koskevaa lakia; katsoo, että terveydenhuollon, erityisesti seksuaali- ja lisääntymisterveyden palvelujen, saatavuutta koskevat oikeudet ovat naisten perusoikeuksia, joita olisi vahvistettava ja joita ei missään tapauksessa pitäisi vähentää tai ottaa pois;

65.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita kunnioittamaan kaikkien ihmisten ruumiillista itsemääräämisoikeutta erityisesti kieltämällä intersukupuolisten henkilöiden sukupuolielinten silpomisen, niin kutsutut ”eheytysterapiat” ja transihmisten pakkosteriloinnin edellytyksenä sukupuolen lailliselle tunnustamiselle; toteaa jälleen, että sukupuolen tunnustamista koskevat lait olisi hyväksyttävä kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisesti siten, että sukupuolen tunnustaminen olisi helposti saatavilla, kohtuuhintaista, hallinnollista, nopeaa ja itsemääräämisoikeuteen perustuvaa;

66.

korostaa, että vapaan liikkuvuuden varmistamiseksi on tunnustettava kaikki kumppanuudet, myös sellaisten EU:n kansalaisten kumppaneiden kohdalla, jotka eivät ole EU:n kansalaisia; on huolestunut siitä, että Euroopan unionin tuomioistuimen antamaa tuomiota asiassa Coman & Hamilton (C-673/16), jonka mukaan termi ”puoliso” kattaa samaa sukupuolta olevat puolisot EU:n vapaan liikkuvuuden lainsäädännön puitteissa, ei ole vieläkään pantu täytäntöön; huomauttaa, että komissiolle toimitettiin valitus, joka koski samanlaista tapausta Romaniassa (A.B. ja K.V. v. Romania – kantelu 17816/21); korostaa, että komission toimettomuus on johtanut siihen, että asian Coman ja Hamilton kantajat ovat saattaneet asian Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen oikeussuojaa (Coman ja muut v. Romania – kantelu 2663/21); kehottaa jälleen komissiota aloittamaan rikkomusmenettelyt asiassa Coman ja Hamilton annetun tuomion täytäntöönpanon laiminlyönnin vuoksi;

67.

suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen julkaista vuonna 2022 ehdotus vanhemmuuden vastavuoroisesta tunnustamista jäsenvaltioiden välillä koskevaksi asetukseksi, jolla pyritään luomaan oikeusvarmuutta sateenkaariperheille kaikkialla EU:ssa;

68.

tuo esiin sukupuolistuneen väkivallan ja perheväkivallan huolestuttavan lisääntymisen covid-19-pandemian aikana; on tyytyväinen joidenkin kansallisten, alueellisten ja paikallisten hallintoelinten nopeisiin toimiin sellaisten toimenpiteiden käyttöönottamisessa, joilla autetaan lähisuhdeväkivallan uhreja, kuten neuvontapuhelimien käytön laajentaminen ja tietojen jakaminen, avunpyyntöön tarkoitetut koodisanajärjestelmät apteekeissa, väliaikaiset neuvontakeskukset päivittäistavarakaupoissa tai piilotetut sovellukset lähisuhdeväkivallasta ja hyväksikäytöstä ilmoittamisen helpottamiseksi; huomauttaa kuitenkin selviytyneille suunnattujen turvakotien tai muiden turvallisten majoitusvaihtoehtojen yleisestä puutteesta; kehottaa siksi jäsenvaltioita osoittamaan riittävästi rahoitusta nykyisille turvakodeille, jotta ne voivat lisätä valmiuksiaan, sekä helpottamaan uusien turvakotien ja turvallisten asuntojen perustamista selviytyjille, myös heidän mukanaan oleville alaikäisille; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että selviytyjille tarkoitettuja palveluja pidetään välttämättöminä ja ne pysyvät avoimina ja että niitä täydennetään poliisivoimien asianmukaisella ja erikoistuneella koulutuksella sekä kohdennetuilla oikeustoimilla, joiden tavoitteena on lisätä valmiutta tulevaisuutta varten;

69.

pitää valitettavana, että naisten ja tyttöjen oikeuksia pyritään heikentämään entistä voimakkaammin ja että jotkin jäsenvaltiot ovat pyrkineet kumoamaan seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia käyttämällä covid-19-pandemiaa tekosyynä abortti-, ehkäisy- ja gynekologisten palvelujen saatavuuden rajoittamiselle; korostaa, että joissakin jäsenvaltioissa on pandemiasta huolimatta pyritty rajoittamaan naisten pääsyä aborttihoitoon koskevaa nykyistä oikeudellista suojaa, mukaan lukien sellaisten takaperoisten ehtojen käyttöönotto, jotka on täytettävä ennen kuin abortit voidaan suorittaa, kuten pakollinen ja puolueellinen neuvonta tai odotusajat; tuomitsee erityisesti sen, että Slovakian parlamentissa on yritetty rajoittaa aborttien saatavuutta yli kaksikymmentä kertaa tänä aikana; korostaa painokkaasti, että seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia koskevat palvelut on tunnustettava välttämättömiksi ja että niiden on oltava saatavilla myös maailmanlaajuisten terveyskriisien aikana, ottaen huomioon näiden palvelujen aikasidonnaisuus;

70.

korostaa, että on tärkeää varmistaa, että covid-19-kriisin torjuntaan sisältyy sukupuolinäkökulma ja sukupuolitietoinen budjetointi sekä sukupuolivaikutusten jälkiarvioinnit, kuten komission sukupuolten tasa-arvostrategiassa 2020–2025 ehdotetaan; kehottaa EU:n toimielimiä varmistamaan, että sukupuolinäkökulma valtavirtaistetaan kaikissa EU:n toimintapolitiikoissa ja toimissa;

Vapaudet

71.

muistuttaa, että on tärkeää pitää yllä tiedotusvälineiden vapautta, moniarvoisuutta ja riippumattomuutta, varmistaa niiden omistajuuden avoimuus ja säännellä markkinoiden keskittymistä sekä varmistaa toimittajien suojelu; katsoo, että tarvitaan kipeästi EU:n sitovia sääntöjä, jotka tarjoavat riippumattomille tiedotusvälineille ja toimittajille vankan ja johdonmukaisen suojan haitantekotarkoituksessa nostettuja kanteita vastaan, joiden tarkoituksena on vaientaa tai pelotella tiedotusvälineitä ja toimittajia EU:ssa, tämän väärinkäytön lopettamiseksi; kehottaa komissiota tehostamaan tämän suuntaisia toimiaan muun muassa ehdottamalla sitovia toimenpiteitä ja suojelemalla tutkivaa journalismia ja edistämällä sen rahoitusta;

72.

suhtautuu tuomitsevasti strategisten häirintätarkoituksessa nostettujen kanteiden (SLAPP) käyttöön ja toteaa, että niitä käytetään vaientamaan ja pelottelemaan ihmisoikeuksien puolustajia, mukaan lukien ihmisoikeusloukkauksia kritisoivat hlbti-henkilöiden oikeuksien puolustajat; korostaa, että SLAPP-kanteet ovat vain yksi vapaisiin ja moniarvoisiin tiedotusvälineisiin kohdistuvista uhista, joita ovat myös kaupalliset paineet ja vaatimukset, poliittinen painostus, journalistinen itsesensuuri erityisen kiistanalaisissa kysymyksissä, toimittajien uraan liittyvä epävarmuus ja huomattava työtaakka, heihin kohdistuva painostus, jotta he välttäisivät kritiikkiä säilyttääkseen pääsyn eliittilähteisiin, ja sellaisten toimittajien urakehityksen estäminen, jotka rikkovat sanattomia ja sisäistettyjä oletuksia, jotka koskevat erityisen kiistanalaisissa kysymyksissä, erityisesti ulkopolitiikassa, noudatettavaa oikeaa linjaa; kehottaa jäsenvaltioita suojelemaan ja kehittämään riippumatonta, moniarvoista ja vapaata mediaa; tuomitsee tältä osin kaikki toimet, joilla pyritään vaientamaan kriittiset tiedotusvälineet ja heikentämään tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta; korostaa, että on torjuttava kiireellisesti kaikkia SLAPP-kanteita; suhtautuu myönteisesti komission äskettäiseen aloitteeseen antaa suositus toimittajien suojelun, turvallisuuden ja voimaannuttamisen varmistamisesta Euroopan unionissa; kehottaa komissiota etenemään viipymättä medianvapaussäädöstä koskevassa asiassa;

73.

on huolestunut raporteista, joiden mukaan joidenkin jäsenvaltioiden viranomaiset ovat käyttäneet Pegasus-vakoiluohjelmia poliittisiin tai muihin perusteettomiin tarkoituksiin vakoillakseen toimittajia, poliitikkoja, asianajajia, kansalaisyhteiskunnan toimijoita ja muita henkilöitä EU:n oikeuden ja SEU 2 artiklassa ja perusoikeuskirjassa vahvistettujen arvojen vastaisesti; on huolissaan Pegasuksen käytöstä toimittajia, ihmisoikeusaktivisteja, opposition edustajia ja asianajajia vastaan EU:ssa ja sen ulkopuolella; muistuttaa, että Pegasus on vain yksi monista esimerkeistä ohjelmista, joita valtiolliset elimet väärinkäyttävät viattomiin kansalaisiin kohdistuvan laittoman joukkovalvonnan harjoittamiseksi; pitää myönteisenä, että on perustettu Pegasusta käsittelevä Euroopan parlamentin tutkintavaliokunta, joka tutkii väitettyä valvontavälineiden väärinkäyttöä ja SEU 2 artiklassa ja perusoikeuskirjassa vahvistettujen oikeuksien ja vapauksien väitettyjen rikkomisten laajuutta ja tarjoaa suojatoimia ja antaa suosituksia;

74.

korostaa, että hlbtiq-henkilöihin ja kansalaisyhteiskuntaan kohdistuvia mustamaalauskampanjoita esiintyy yleisemmin niissä jäsenvaltioissa, joissa tiedotusvälineiden vapaus on uhattuna; tuomitsee jyrkästi julkisten tiedotusvälineiden jatkuvat mustamaalauskampanjat nykyhallitukseen kriittisesti suhtautuvia tuomareita, toimittajia ja poliitikkoja vastaan, mukaan lukien SLAPP-kanteet, joita ovat panneet vireille valtion virastot, valtionhallinnon toimihenkilöt, valtio-omisteiset yritykset tai yksityishenkilöt, joilla on tiiviit yhteydet hallituskoalitioihin eri puolilla Eurooppaa; kehottaa komissiota käyttämään kaikkia käytettävissään olevia lainsäädäntö- ja täytäntöönpanovälineitä estääkseen tällaiset sananvapautta vaarantavat pelottelutoimet; kehottaa komissiota yhteistyössä toimittajia edustavien järjestöjen kanssa seuraamaan toimittajiin kohdistuvia hyökkäyksiä sekä kanteita, joilla pyritään vaientamaan riippumattomia tiedotusvälineitä tai pelottelemaan niitä, ja raportoimaan niistä sekä takaamaan asianmukaisten oikeussuojakeinojen saatavuuden;

75.

pitää valitettavana, että toimittajien turvallisuutta ei taata yleisesti; korostaa tiedotusvälineiden moniarvoisuuden merkitystä ja tarvetta suojella toimittajia uhkauksilta ja hyökkäyksiltä, jotta voidaan ehkäistä itsesensuuria, taata ilmaisuvapaus sekä tiedonsaantioikeus ja turvata toimittajien ammatin harjoittaminen; kehottaa komissiota parantamaan välineitä, joilla arvioidaan hallitusten toteuttamia toimenpiteitä, jotka voivat heikentää tiedonvälityksen vapautta ja moniarvoisuutta;

76.

tuomitsee mielenosoitusten aikana tapahtuneet hyökkäykset, pidätykset ja väkivaltaisuudet toimittajia vastaan, joita on estetty raportoimasta ja siten tekemästä omaa työtään; ilmaisee syvän huolensa poliisin väkivaltaisuuksista mielenosoitusten aikana erityisesti toimittajia kohtaan ja vaatii vastuuvelvollisuutta näistä teoista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan toimittajien turvallisuuden ja suojelun erityisesti mielenosoitusten aikana;

77.

korostaa, että ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden mukaan tiettyjä rajoituksia voidaan laillisesti asettaa oikeudelle rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen kansanterveyden tai muiden oikeutettujen etujen suojelemiseksi, mutta näistä rajoituksista on säädettävä lailla ja niiden on oltava tarpeellisia ja oikeasuhteisia tiettyyn tavoitteeseen nähden; ilmaisee syvän huolensa joistakin yleisistä mielenosoituskielloista sekä tietyistä mielenosoituksia koskevista kielloista ja rajoituksista covid-19-pandemian aikana, samalla kun muita samankokoisia julkisia kokoontumisia saatiin yhä järjestää, sekä voimankäytöstä rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan; pitää huolestuttavana, että jäsenvaltioilla on erilaiset kynnykset voiman ja aseiden käytölle lainvalvontaviranomaisten ylläpitäessä yleistä järjestystä; kehottaa jäsenvaltioita suojelemaan perusoikeuksia hyväksyessään rajoittavia toimenpiteitä ja lakeja, jotka koskevat sananvapautta, kokoontumisvapautta ja yhdistymisvapautta, ja edistämään sellaisen ympäristön luomista, jossa kritiikki on osa kaikista yleistä etua koskevista asioista käytävää tervettä keskustelua;

78.

on erittäin huolestunut toimittajiin, ihmisoikeuksien puolustajiin ja ulkomaista sekaantumista ja disinformaatiokampanjoita paljastaviin muihin henkilöihin kohdistuvista hyökkäyksistä, häirinnästä, väkivallasta ja uhkailusta; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään opetussuunnitelmiinsa kohdennettuja ikäryhmälle soveltuvia toimia, joissa keskitytään kriittisen ajattelun, medialukutaidon ja digitaalisten taitojen kehittämiseen, kun otetaan huomioon disinformaation, huijausten ja poliittisen propagandan lisääntyminen ja nopea leviäminen; kehottaa painottamaan enemmän kansalaiskasvatusta, jossa keskitytään perusoikeuksiin, demokratiaan ja osallistumiseen julkisten asioiden hoitamiseen;

79.

toteaa, että useiden jäsenvaltioiden sijoitus kansainvälisessä lehdistönvapautta koskevassa luokituksessa on heikentynyt; korostaa julkisten tiedotusvälineiden korvaamattomuutta ja tähdentää, että on erittäin tärkeää varmistaa ja säilyttää niiden riippumattomuus poliittisesta ohjauksesta; tuomitsee jyrkästi tiedotusvälineiden vapauteen kohdistuvat uhat, mukaan luettuina toimittajien ja väärinkäytösten paljastajien häirintä ja heihin kohdistuvat hyökkäykset, heidän oikeusturvansa laiminlyönti sekä tiedotusvälineiden haltuunotto tai poliittisin perustein toteutettavat toimet media-alalla;

80.

on erittäin huolestunut tiedotusvälineiden vapauden jatkuvasta heikentymisestä Unkarissa, Puolassa ja Sloveniassa ja vallassa olevien koalitioiden toteuttamista erilaisista uudistuksista, joilla pyritään vähentämään monimuotoisuutta ja vaientamaan kriittisiä ääniä tiedotusvälineiden piirissä; on lisäksi huolissaan siitä, että joidenkin jäsenvaltioiden kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten mainonnan jakamisesta tiedotusvälineille ei ole avoimia ja selkeitä periaatteita; pitää erittäin valitettavana tiedotusvälineiden taloudellisen tilanteen heikkenemistä covid-19-pandemian aikana ja katsoo, että olisi toteutettava erityistoimenpiteitä, joilla lievennetään pandemian vaikutusta tiedotusvälineisiin;

81.

on huolissaan siitä, että on perustettu hallituksen valvomia elimiä, jotka hallinnoivat suurta osaa mediaympäristöstä, ja että julkisia tiedotusvälineitä on kaapattu puolue-etujen palvelemiseksi; muistuttaa, että siellä missä tiedotusvälineiden omistajuus on edelleen hyvin keskittynyttä, olipa kyse sitten hallituksesta tai yksityisistä tahoista, se muodostaa merkittävän riskin mediasisällössä esitettyjen tietojen ja näkemysten moninaisuudelle; muistuttaa, että sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus, mukaan lukien taiteellisen ilmaisun vapaus, ja tiedotusvälineiden vapaus ovat demokratian ja oikeusvaltion perusperiaatteita, ja kehottaa jäsenvaltioita takaamaan tiedotusvälineistä vastaavien viranomaistensa riippumattomuuden; muistuttaa, että oikeus hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia joko suullisesti, kirjallisesti tai painetussa muodossa, taiteen muodossa tai muiden tiedotusvälineiden kautta on osa taiteellisen ilmaisun vapautta;

82.

kehottaa komissiota varmistamaan audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin asianmukaisen täytäntöönpanon kiinnittäen erityistä huomiota mediapalvelujen sääntelyviranomaisten riippumattomuuteen, tiedotusvälineiden omistuksen avoimuuteen ja medialukutaitoon; kehottaa komissiota hyödyntämään tehokkaasti rikkomusmenettelyjä tilanteissa, joissa jäsenvaltiot panevat nämä säännökset virheellisesti tai puutteellisesti täytäntöön;

83.

toteaa, että jotkin jäsenvaltioiden covid-19-pandemian torjumiseksi toteuttamat toimenpiteet vaikuttivat vakavasti yksityisyyttä ja tietosuojaa koskevaan oikeuteen, että tietosuojaviranomaisia ei kuultu täysimittaisesti, että tarpeellisuudesta ja oikeasuhteisuudesta ei aina ollut selvää käsitystä ja että monissa tapauksissa ei ollut vakaata oikeusperustaa eikä asianmukaista arviointia ollut tehty; kehottaa komissiota, Euroopan tietosuojavaltuutettua ja Euroopan tietosuojaneuvostoa arvioimaan tilannetta viipymättä;

84.

ilmaisee syvän huolensa yleisen tietosuoja-asetuksen (22) puutteellisesta ja epätasaisesta täytäntöönpanosta ja siitä, että asetuksesta saattaa tulla paperitiikeri, joka ei takaa todellista suojelua EU:n kansalaisille; pitää valitettavana, että komissio sivuutti parlamentin kehotuksen käynnistää rikkomusmenettelyjä Irlantia vastaan siitä syystä, että se ei ole pannut asetusta asianmukaisesti täytäntöön;

85.

on huolissaan asiakirjahallintoa ja arkistoja koskevista komission sisäisistä ohjeista, jotka perustuvat asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (23) virheelliseen tulkintaan, ja tekstiviestien sulkemisesta asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi koskevien sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle, mitä Euroopan oikeusasiamies on pitänyt hallinnollisena epäkohtana; pitää valitettavana, että jotkin jäsenvaltiot ovat olleet esteenä kansalaisten tosiasialliselle oikeudelle tutustua asiakirjoihin venyttämällä tarpeettomasti asiakirjoihin tutustumista koskevien pyyntöjen esittämistä koskevia määräaikoja tai jopa poistamalla ne; korostaa, että tämä on johtanut siihen, että EU:n kansalaiset eivät luota viranomaisiin, mutta se on myös heikentänyt tiedotusvälineiden moniarvoisuutta EU:ssa;

Tilanne ja perusoikeusloukkaukset EU:n ulkorajoilla

86.

korostaa, että ihmishenkien pelastaminen on kansainvälisen oikeuden ja EU:n oikeuden mukainen oikeudellinen velvoite; tuomitsee jyrkästi joissakin jäsenvaltioissa kansalaisyhteiskunnan järjestöjä ja yksilöitä vastaan käynnistetyt rikosoikeudelliset menettelyt, joiden syynä on humanitaarisen avun toimittaminen maahanmuuttajille; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, ettei syytteitä nosteta humanitaarisista syistä maahanmuuttajia avustavia yksilöitä ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä vastaan;

87.

tuomitsee sen, että jotkin jäsenvaltiot ovat hyväksyneet lakeja, politiikkoja ja käytäntöjä, jotka heikentävät pakolaisten, turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien ihmisoikeuksien tehokasta suojelua maalla ja merellä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan maahanmuuttajien, turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten ihmisoikeudet sekä vastuun jakamisen periaatteen keskeiseksi osaksi muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikkaansa;

88.

tuomitsee jyrkästi tapaukset, joissa maahanmuuttajat ja pakolaiset ovat joutuneet käännytetyiksi tai väkivallan uhreiksi tai heidän perusoikeuksiaan on loukattu EU:n ulkorajoilla ja jotka myös Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö (24) on tuominnut, sekä humanitaaristen työntekijöiden ja aktivistien kriminalisoinnin ja EU:n rahoituksen käytön siten, että sen avulla on suhteettomasti pyritty rakentamaan suljettuja vastaanottokeskuksia ja vahvistamaan ulkorajoja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan täysimittaisen perusoikeuksien valvontajärjestelmän, jotta voidaan tutkia kaikki väitteet käännytyksistä ja perusoikeuksien loukkauksista ja lisätä ulkorajoilla toteutettujen toimenpiteiden avoimuutta, kuten EU:n perusoikeusvirasto on vaatinut (25); kehottaa komissiota käynnistämään rikkomusmenettelyjä, jos havaitaan viitteitä laittomista käännytyksistä ja väkivallasta;

89.

ilmaisee syvän huolensa Euroopan raja- ja merivartiovirastosta (Frontex) julkaistuista tiedoista, joissa tunnustetaan, että kyseinen virasto on ollut tietoinen käännytyksistä ja osallistunut niihin; kehottaa Frontexia soveltamaan asetuksensa 46 artiklaa (26) ja keskeyttämään kaikki operaatiot jäsenvaltioissa, joissa tällaisia tapauksia tapahtuu, ja varmistamaan operatiivisten toimiensa täyden avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden; kehottaa komissiota tutkimaan asiaa ja toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet näiden käytäntöjen lopettamiseksi Frontexissa;

90.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön ja soveltamaan oikeanlaisia menettelyjä, joilla taataan, että henkilöitä kuullaan ennen kuin heidät palautetaan takaisin naapurijäsenvaltioon, ja ilmoittamaan tehdystä päätöksestä heille virallisesti; tuomitsee sen, että EU:n sisä- tai ulkorajan ylittämisen jälkeen kiinniotettuja maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita ei kuulla järjestelmällisesti ennen kuin heidät palautetaan takaisin naapurijäsenvaltioon eikä heille myöskään ilmoiteta järjestelmällisesti siitä; palauttaa mieliin jäsenvaltioiden velvollisuuden taata tehokkaasti kaikille ihmisille oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oikeus yhdenvertaisuuteen lain edessä;

91.

ilmaisee syvän huolensa ilman huoltajaa olevista alaikäisistä, jotka ylittävät EU:n ulkorajat erityisesti itä- ja etelärajoilla, ja kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota ilman huoltajaa olevien alaikäisten tilanteeseen näillä rajanylityspaikoilla;

92.

on huolissaan teknologian lisääntyneestä käytöstä rajoilla, sillä se voi olla erittäin tungettelevaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan rajoille riippumattomia valvontamekanismeja, joiden olisi katettava myös rajavalvontatoimien seuranta, ja varmistamaan, että perusoikeuksia noudatetaan;

Viharikokset ja vihapuhe

93.

on huolissaan siitä, että vihapuheen ja mustamaalauskampanjojen määrä lisääntyy jäsenvaltioissa ja niihin syyllistyvät usein korkea-arvoiset virkamiehet tai johtavat poliitikot ja ne kohdistuvat erityisesti tiedotusvälineisiin, kansalaisjärjestöihin ja tiettyihin yhteiskunnallisiin ryhmiin tai vähemmistöihin, kuten hlbtiq-henkilöihin; korostaa niiden kiistatonta vaikutusta kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksiin, sillä ne tekevät ympäristöstä turvattoman kansalaisyhteiskunnalle ja ihmisoikeuksien puolustajille; on huolestunut lukuisista esimerkeistä hyökkäyksistä, jotka kohdistuivat hlbtiq-asioita ajaviin toimistoihin ja niiden henkilöstöön useissa jäsenvaltioissa pelkästään vuonna 2021;

94.

tuomitsee kaikenlaiset viharikokset, vihapuheen ja perusteettomat tai vilpillisessä mielessä tehdyt tai perusteettomat syytökset sekä verkossa että sen ulkopuolella, jotka perustuvat kaikenlaiseen syrjintään, kuten sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, etniseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaan syrjintään; ilmaisee huolensa viharikoksista ja syrjinnän tai väkivallan lietsomiseen liittyvistä rikoksista, joita on tehty maailmanlaajuisen covid-19-pandemian aikana ja jotka ovat aiheuttaneet erityisen haavoittuvassa asemassa olevien tahojen leimaantumista; palauttaa mieliin, että rasismi ja muukalaisviha ovat rikoksia eivätkä mielipiteitä;

95.

suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen neuvoston päätökseksi EU:n rikosten luettelon laajentamisesta koskemaan myös viharikoksia ja vihapuhetta ja kehottaa neuvostoa työskentelemään ahkerasti, jotta ehdotus hyväksytään yksimielisesti; muistuttaa, että komission ja jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä internetyritysten kanssa asianmukaisten suojatoimien tarjoamiseksi ja pannakseen täysimääräisesti täytäntöön laittoman vihapuheen torjumista verkossa koskevat käytännesäännöt;

Ympäristönsuojelu

96.

korostaa perusoikeuskirjan 37 artiklaa, jossa vahvistetaan, että ympäristönsuojelun korkean tason saavuttamista ja ympäristön laadun parantamista koskevat toimenpiteet on sisällytettävä unionin politiikkoihin;

97.

kehottaa komissiota hyväksymään asiaankuuluvat lainsäädäntöaloitteet viipymättä ja hyväksymään suunnitellun lisälainsäädännön alkuperäisen aikataulun mukaisesti; korostaa, että asiaankuuluvat ympäristönäkökohdat on otettava kiireellisesti huomioon kaikkia toimintapolitiikkoja ja aloitteita koskevissa päätöksentekoprosesseissa; katsoo, että kestävyyden on oltava kaiken makrotalouspolitiikan ohjaava periaate, jotta varmistetaan oikeudenmukainen siirtyminen ympäristön kannalta kestävään talouteen samalla kun suojellaan ja luodaan kestävää työllisyyttä, jotta voidaan vastata yhteen merkittävimmistä ihmiskunnan koskaan kohtaamista uhkista;

98.

kehottaa panemaan koko EU:ssa täytäntöön Århusin yleissopimuksen, jossa yhdistyvät ympäristö- ja ihmisoikeudet; korostaa, että ympäristövahingoilla ja sillä, että jotkin viranomaiset laiminlyövät tiedottamisen vakavista ympäristöriskeistä, joille kansalaiset altistuvat, voi olla vakavia haitallisia seurauksia kansalaisille; kehottaa suojelemaan toimittajia, aktivisteja, kansalaisjärjestöjä, oikeuksien puolustajia, väärinkäytösten paljastajia ja näillä aloilla toimivia julkisia valvontaelimiä;

o o

99.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 331, 20.9.2021, s. 8

(2) EUVL C 474, 24.11.2021, s. 140.

(3) EUVL C 81, 18.2.2022, s. 43.

(4) EUVL C 99, 1.3.2022, s. 218.

(5) EUVL C 117, 11.3.2022, s. 2.

(6) EUVL C 395, 29.9.2021, s. 2.

(7) EUVL C 255, 29.6.2021, s. 7.

(8) EUVL C 61, 4.2.2022, s. 36.

(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/13/EU, annettu 10. maaliskuuta 2010, audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EUVL L 95, 15.4.2010, s. 1).

(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) 2020/2092, annettu 16. joulukuuta 2020, yleisestä ehdollisuusjärjestelmästä unionin talousarvion suojaamiseksi (EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 1).

(11) Fair Trials, ”Europe: Increase in pre-trail detention rates erodes rule of law”, 28. huhtikuuta 2021.

(12) Neuvoston puitepäätös 2008/913/YOS, tehty 28. marraskuuta 2008, rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin (EUVL L 328, 6.12.2008, s. 55).

(13) Neuvoston direktiivi 2000/43/EY, annettu 29. kesäkuuta 2000, rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22).

(14) Komission tiedonanto ”Tasa-arvon unioni: EU:n rasismintorjunnan toimintasuunnitelma 2020–2025”, 18. syyskuuta 2020 (COM(2020)0565).

(15) Neuvoston suositus romanien tasa-arvosta, osallisuudesta ja osallistumisesta, 12. maaliskuuta 2021 (EUVL C 93, 19.3.2021, s. 1).

(16) Komission tiedonanto ”Tasa-arvon unioni: romanien tasa-arvoa, osallisuutta ja osallistumista koskeva EU:n strategiakehys 2020–2030”, 7. lokakuuta 2020 (COM(2020)0620).

(17) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/29/EU, annettu 25. lokakuuta 2012, rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 57).

(18) Komission tiedonanto ”Tasa-arvon unioni: Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva strategia vuosiksi 2021–2030”, 3. maaliskuuta 2021 (COM(2021)0101).

(19) EUVL C 362, 8.9.2021, s. 63.

(20) Neuvoston direktiivi 2000/78/EY, annettu 27. marraskuuta 2000, yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista, EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.

(21) COM(2022)0105.

(22) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27. huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(23) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001, annettu 30. toukokuuta 2001, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi, EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.

(24) Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö, ”IOM calls for end to pushbacks and violence against migrants at EU external borders”, 9. helmikuuta 2021.

(25) Euroopan unionin perusoikeusvirasto, Perusoikeusraportti 2021, huhtikuu 2021.

(26) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1896, annettu 13. marraskuuta 2019, eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta (EUVL L 295, 14.11.2019, s. 1).

5.4.2023

Euroopan unionin virallinen lehti

C 125/100

P9_TA(2022)0326

EU:n taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus: kahdeksas koheesiokertomus

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2022 EU:n taloudellisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta: kahdeksas koheesiokertomus (2022/2032(INI))

(2023/C 125/09)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 3 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 4 artiklan, 162 artiklan, 174–178 artiklan ja 349 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahasto plussaa, koheesiorahastoa, oikeudenmukaisen siirtymän rahastoa ja Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja varainhoitosäännöistä sekä turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoa, sisäisen turvallisuuden rahastoa ja rajaturvallisuuden ja viisumipolitiikan rahoitusvälinettä koskevista varainhoitosäännöistä 24. kesäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1060 (1) (yhteisiä säännöksiä koskeva asetus),

—	ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja koheesiorahastosta 24. kesäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1058 (2),

—	ottaa huomioon oikeudenmukaisen siirtymän rahaston perustamisesta 24. kesäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1056 (3),

—	ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja ulkoisista rahoitusvälineistä tuettavaa Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitetta (Interreg) koskevista erityissäännöksistä 24. kesäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1059 (4),

—	ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahasto plussan (ESR+) perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 1296/2013 kumoamisesta 24. kesäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1057 (5),

—

ottaa huomioon asetusten (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013 ja (EU) N:o 508/2014 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse erityistoimenpiteistä, jotta saataisiin liikkeelle investointeja jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmiin ja muille talouden aloille covid-19:n puhkeamisen vastatoimena 30. maaliskuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/460 (Koronaviruksen vaikutusten lieventämistä koskeva investointialoite) (6),

—	ottaa huomioon Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 (7),

—	ottaa huomioon komission 14. heinäkuuta 2021 hyväksymän 55-valmiuspaketin,

—	ottaa huomioon puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi sekä asetusten (EY) N:o 401/2009 ja (EU) 2018/1999 muuttamisesta 30. kesäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1119 (eurooppalainen ilmastolaki) (8),

—	ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta sekä asetuksen (EU) N:o 1306/2013 kumoamisesta 2. joulukuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2116 (9),

—	ottaa huomioon asetusten (EU) N:o 1303/2013 ja (EU) N:o 223/2014 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse koheesiopoliittisesta tukitoimesta Euroopan pakolaisten auttamiseksi 6. huhtikuuta 2022 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/562 (10) (CARE),

—	ottaa huomioon 6. lokakuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1755 brexit-mukautusvarauksen perustamisesta (11),

—

ottaa huomioon 30. maaliskuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/461 neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002 muuttamisesta taloudellisen tuen myöntämiseksi vakavan kansanterveysuhan koettelemille jäsenvaltioille ja unioniin liittymisestä neuvotteleville maille (12) (EU:n solidaarisuusrahasto – EUSR),

—	ottaa huomioon yleisestä ehdollisuusjärjestelmästä unionin talousarvion suojaamiseksi 16. joulukuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2020/2092 (13) (”oikeusvaltioperiaatetta koskevasta ehdollisuudesta annettu asetus”),

—	ottaa huomioon 29. toukokuuta 2018 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rajanylisissä tilanteissa esiintyvien oikeudellisten ja hallinnollisten esteiden poistamismekanismista (COM(2018)0373),

—	ottaa huomioon 4. helmikuuta 2022 annetun komission tiedonannon kahdeksannesta koheesiokertomuksesta: Koheesio Euroopassa kohti vuotta 2050 mentäessä (COM(2022)0034),

—	ottaa huomioon 3. toukokuuta 2022 annetun komission tiedonannon ”Asetetaan ihmiset etusijalle, varmistetaan kestävä ja osallistava kasvu ja hyödynnetään EU:n syrjäisimpien alueiden mahdollisuudet” (COM(2022)0198),

—	ottaa huomioon 30. kesäkuuta 2021 annetun komission tiedonannon ”EU:n pitkän aikavälin maaseutuvisio – Vahvat, verkottuneet, selviytymiskykyiset ja vauraat maaseutualueet” (COM(2021)0345),

—	ottaa huomioon Amsterdamissa 30. toukokuuta 2016 pidetyssä kaupunkiasioista vastaavien ministereiden epävirallisessa kokouksessa hyväksytyn Amsterdamin julkilausuman, jolla perustetaan EU:n kaupunkiagenda,

—	ottaa huomioon parlamentin, neuvoston ja komission Göteborgissa 17. marraskuuta 2017 vahvistaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin,

—	ottaa huomioon YK:n hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin raportin ”Climate Change 2022: Mitigation of Climate Change”,

—	ottaa huomioon 10. joulukuuta 2020 annetun alueiden komitean lausunnon aiheesta ”Maaseudun elvyttämistä koskeva EU:n strategia” (14),

—	ottaa huomioon 18. syyskuuta 2020 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean (ETSK) lausunnon aiheesta ”EU:n rakenne- ja koheesiopolitiikan rooli talouden siirtymän innovatiivisessa ja älykkäässä edistämisessä” (15),

—

ottaa huomioon 25. syyskuuta 2021 annetun ETSKn lausunnon aiheesta ”Koheesiopolitiikan rooli eriarvoisuuden torjumisessa covid-19-kriisin jälkeisellä uudella ohjelmakaudella – täydentävyys ja mahdollinen päällekkäisyys elpymis- ja palautumistukivälineen ja kansallisten elpymissuunnitelmien kanssa” (16),

—	ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2021 annetun ETSKn lausunnon aiheesta ”Yhteisötalouden rooli työpaikkojen luomisessa ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanossa” (17),

—	ottaa huomioon tehokkaasta työllisyyden aktiivituesta covid-19-kriisin jälkeen 4. maaliskuuta 2021 annetun komission suosituksen (EU) 2021/402 (EASE-järjestelmä) (18),

—	ottaa huomioon 14. lokakuuta 2020 käynnistetyn komission aloitteen ”uusi eurooppalainen Bauhaus”,

—	ottaa huomioon vuonna 2015 käynnistetyn komission kiinnikuromisaloitteen (Catching-up Initiative) (tunnetaan myös kehityksessä jälkeen jääneitä alueita koskevana aloitteena, Lagging Regions Initiative),

—	ottaa huomioon syyskuussa 2015 kestävän kehityksen toimintaohjelmassa Agenda 2030 asetetut YK:n kestävän kehityksen tavoitteet,

—	ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen osapuolten 21. konferenssissa (COP 21) Pariisissa 12. joulukuuta 2015 hyväksytyn sopimuksen (Pariisin sopimus),

—	ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2022 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikasta terveydenhuollon eroavaisuuksien vähentäjänä ja rajatylittävän terveysalan yhteistyön tehostajana (19),

—	ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2022 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikan merkityksestä innovatiivisten ja älykkäiden muutosten sekä tieto- ja viestintätekniikan alueellisen yhteenliitettävyyden edistämisessä (20),

—	ottaa huomioon 15. helmikuuta 2022 antamansa päätöslauselman kaupunkialueisiin kohdistuvista haasteista covid-19-pandemian jälkeisenä aikana (21),

—	ottaa huomioon 14. syyskuuta 2021 antamansa päätöslauselman kumppanuuden vahvistamisesta EU:n syrjäisimpien alueiden kanssa (22),

—	ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2021 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikan sukupuoliulottuvuudesta (23),

—	ottaa huomioon 20. toukokuuta 2021 antamansa päätöslauselman väestönkehityksen suunnanvaihdosta EU:n alueilla koheesiopolitiikan välineitä käyttäen (24),

—	ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2021 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikasta ja alueellisista ympäristöstrategioista ilmastonmuutoksen torjunnassa (25),

—	ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n vähemmän kehittyneistä alueista (26),

—	ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikasta ja kiertotaloudesta (27),

—	ottaa huomioon Euroopan tulevaisuuskonferenssin loppuraportin suosituksineen,

—	ottaa huomioon tutkimuksen ”EU lagging regions: state of play and future challenges”, jonka sen unionin sisäasioiden pääosasto julkaisi syyskuussa 2020 (28),

—	ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen katsauksen nro 01/2020 EU:n talousarvion ilmastomenojen seurannasta,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon budjettivaliokunnan ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot,

—	ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A9-0210/2022),

ottaa huomioon, että viime rahoituskaudella vuosina 2014–2020 koheesiopolitiikalla, joka on tärkein julkisia investointeja koskeva politiikka, tuettiin yli 1,4:ää miljoonaa yritystä, edistettiin rautateiden parantamista 1 544 kilometrin matkalta sekä teiden turvallisuuden parantamista, autettiin 45,5:tä miljoonaa ihmistä integroitumaan työmarkkinoille ja parannettiin BKT:tä vähiten kehittyneillä alueilla jopa 5 prosenttia;

ottaa huomioon, että pandemian aikana työttömyysriski, lisääntynyt köyhyys ja sukupuolten eriarvoisuus tulivat korostuneesti esille EU:n vähemmän kehittyneillä alueilla; ottaa huomioon, että sukupuolten välinen työllisyysero oli lähes kaksinkertainen kehittyneempien alueiden työllisyyseroihin verrattuna;

ottaa huomioon, että vaikka koheesiopolitiikka ei ole kriisiväline, se on toistuvasti ja tehokkaasti auttanut alueita reagoimaan tehokkailla toimilla hätätilanteisiin ja epäsymmetrisiin häiriöihin, kuten covid-19-kriisiin, brexitiin ja Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan johtuvaan tämänhetkiseen pakolaiskriisiin, myös tukemalla jäsenvaltioita, jotka ovat etulinjassa ottamassa vastaan pakolaisia; katsoo, että tämä hätäapu ei kuitenkaan saisi heikentää koko rahoituskauden strategista lähestymistapaa, sillä koheesiopolitiikka itsessään on pitkän aikavälin investointipolitiikkaa;

D.	katsoo olevan äärimmäisen tärkeää, että tuleva koheesiopolitiikka muotoillaan koko rahoituskauden aikana noudatetun strategian pohjalta, jota voidaan kuitenkin arvioida uudelleen ja mukauttaa väliarvioinnin yhteydessä;

ottaa huomioon, että kehittyneet EU:n itäiset alueet ovat kuroneet umpeen eroa muuhun EU:hun, kun taas talous on pysähdyksissä tai taantumassa useilla keskitulotason alueilla ja vähemmän kehittyneillä alueilla, mikä viittaa siihen, että ne ovat kehitysloukussa; katsoo, että varojen jakamisessa olisi otettava huomioon sekä jäsenvaltioiden välisten että niiden sisäisten erojen kehitys;

ottaa huomioon, että vähemmän kehittyneiden alueiden voimakas kasvu on vauhdittanut lähentymistä, mutta alhaisemmista kustannuksista saatava hyöty ja tällaisten alueiden investoinneistaan saama tuotto todennäköisesti vähenevät ajan mittaan; katsoo, että vähemmän kehittyneiden alueiden on tehostettava koulutusta, lisättävä investointeja tutkimukseen ja innovointiin ja parannettava instituutioidensa laatua jatkaen samalla investoimista infrastruktuuriin vakaan kasvun ylläpitämiseksi, kehitysloukkuun joutumisen välttämiseksi, tietoliikenneyhteyksien puutteen korjaamiseksi sekä laadukkaiden palvelujen saatavuuden ja ihmisarvoisten elinolojen varmistamiseksi;

G.	ottaa huomioon, että vaikka köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevien ihmisten määrä laski vuosina 2012–2019, 20 prosenttia EU:n koko väestöstä on edelleen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa;

H.	ottaa huomioon, että infrastruktuurin laatu, palvelujen tarjonta, terveydenhuollon saatavuus sekä liikenne- ja liikkumisratkaisut eroavat merkittävästi kaupunki- ja maaseutualueiden välillä;

I.	katsoo, että kaupungit ja kaupunki- ja maaseutualueiden väliset toimivat yhteydet ovat tärkeitä paikallisen ja alueellisen kehityksen, yhteenkuuluvuuden sekä oikeudenmukaisen siirtymän kannustimia;

J.	ottaa huomioon, että raaka-aine- ja rakennusmateriaalikustannusten nousulla on välittömiä kielteisiä vaikutuksia moniin EU:n rahoittamiin infrastruktuurihankkeisiin ja se vaarantaa niiden täytäntöönpanon;

ottaa huomioon, että väestökato on voimakkaampaa maaseutualueilla ja että vuoteen 2050 mennessä 50 prosenttia unionin väestöstä elää alueella, jonka väki vähenee ja ikääntyy; katsoo, että tämä kehitys vaikuttaa todennäköisesti kasvupotentiaaliin ja palvelujen saatavuuteen maaseutualueilla; katsoo, että väestön ikääntyessä on ratkaisevan tärkeää ottaa nuoret sukupolvet mukaan alueiden tulevaan kehitykseen;

L.	ottaa huomioon, että aivovuoto vaikuttaa vähemmän kehittyneisiin alueisiin suhteettomasti, ja toteaa, että jos siihen ei puututa, ilmiöllä on pitkäaikaisia ja pysyviä vaikutuksia unionin tulevaisuuteen;

ottaa huomioon, että koheesiopolitiikka on olennaisen tärkeää julkisen sektorin pääomainvestoinneissa ja sillä rahoitetaan yli puolet kaikista julkisista investoinneista joissakin jäsenvaltioissa; katsoo, että Euroopan rakenne- ja investointirahastoista (ERI-rahastot) myönnettävällä tuella olisi täydennettävä jäsenvaltioiden julkisia menoja eikä korvattava niitä;

katsoo, että tavoite hiilineutraalin Euroopan toteutumisesta viimeistään vuoteen 2050 mennessä olisi yhdistettävä reilun ja oikeudenmukaisen siirtymän tavoitteeseen; ottaa huomioon, että ilman ja veden saastuminen on edelleen liian voimakasta monilla vähemmän kehittyneillä alueilla; katsoo, että kaikilla EU:n alueilla on oltava merkittävä rooli ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaamisessa toteuttamalla toimia, joita koordinoidaan ympäröivien alueiden kanssa;

ottaa huomioon, että alueellinen innovaatiokuilu on kasvanut ja kehittyneempien alueiden ja vähemmän kehittyneiden alueiden väliset koulutus- ja osaamiserot ovat usein suuria; toteaa, että osaamisresurssit ovat keskittyneet erityisesti pääkaupunkiseuduille ja että kaupunkien ja maaseudun välille on syntynyt leveä kuilu;

P.	ottaa huomioon, että uusi eurooppalainen Bauhaus -aloite yhdistää rakennetun ympäristön muutoksen kautta Euroopan vihreän kehityksen ohjelman asuinalueisiin sekä kaupunki- että maaseutualueilla;

Q.	ottaa huomioon, että digitaalisen siirtymän vauhdissa on edelleen eroja eri puolilla Eurooppaa; ottaa huomioon, että kaupunkien asukkaista vain kahdella kolmesta on käytettävissään nopeat internetyhteydet ja maaseudun asukkaista vain yhdellä kuudesta;

R.	ottaa huomioon, että asuntojen ja energian hinnat nousevat, mikä osoittaa olevan tarpeen tarjota edullisempia sosiaalisen asuntotuotannon asuntoja ja nopeuttaa asuntojen peruskorjauksia energiaköyhyyden torjumiseksi;

ottaa huomioon, että työllisyyden ja sosiaalisen osallisuuden parantamisessa on edistytty merkittävästi, mutta alueelliset erot ovat edelleen suurempia kuin ennen vuoden 2008 finanssikriisiä; katsoo, että koheesiopolitiikan olisi mahdollistettava tehokkaat toimet köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi, työpaikkojen ja kasvun luomiseksi, kilpailukyvyn parantamiseksi, koulutukseen, myös digitaaliseen koulutukseen, terveyteen, tutkimukseen ja innovointiin tehtävien investointien edistämiseksi, ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja väestökehityksen haasteisiin vastaamiseksi; katsoo, että koheesiopolitiikalla voidaan saavuttaa kaikki nämä tavoitteet vain, jos sillä on vakaa rahoitus;

katsoo, että SEUT 174 artiklassa lueteltuihin alueisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota; katsoo, että erityistoimenpiteitä ja lisärahoitusta olisi jatkettava harvaan asutuille syrjäisimmille ja pohjoisimmille alueille niiden vakavien ja pysyvien luontoon ja väestöön liittyvien haittojen kompensoimiseksi;

katsoo, että koheesiopolitiikkaa olisi toteutettava hyvän hallintotavan periaatteiden mukaisesti ja noudattaen täysimääräisesti SEUT 2 artiklassa vahvistettuja EU:n yhteisiä arvoja, Euroopan unionin perusoikeuskirjaa ja kumppanuutta koskevia eurooppalaisia käytännesääntöjä; katsoo, että oikeusvaltioperiaate on ajan mittaan heikentynyt monissa jäsenvaltioissa; katsoo, että koheesiopolitiikalla olisi edistettävä demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen lujittamista;

ottaa huomioon, että covid-19-pandemia ja nykyiset geopoliittiset jännitteet ovat vahvistaneet tarpeen pohtia talouden ohjausjärjestelmää, mukaan lukien vakaus- ja kasvusopimuksen tilapäinen keskeyttäminen (vuoteen 2023 asti) ja tarkistaminen, sekä harkita sellaista mahdollisuutta, että jäsenvaltioiden ja alue- ja paikallisviranomaisten osana ERI-rahastoja koheesiopolitiikan puitteissa toteuttamia julkisia menoja ei katsottaisi vakaus- ja kasvusopimuksessa määritellyiksi kansallisiksi tai vastaaviksi rakenteellisiksi menoiksi;

katsoo, että EUSR:n talousarvio ei ole läheskään riittävä, jotta sillä voitaisiin reagoida asianmukaisesti suuriin luonnonkatastrofeihin ja osoittaa eurooppalaista solidaarisuutta katastrofeista kärsineitä alueita kohtaan; ottaa huomioon, että tämä epäsuhta kasvaa, koska ilmastonmuutoksesta johtuvien luonnonkatastrofien odotetaan lisääntyvän, jolloin ihmisten elämässä tapahtuu jyrkempiä muutoksia; ottaa huomioon, että EU:n rahastojen osuuksilla katetaan vain infrastruktuurien ja laitteiden kunnostaminen entiselleen, kun taas jäsenvaltioiden on (yhteis)rahoitettava ilmastonmuutosta paremmin kestävien rakenteiden jälleenrakentamisen lisäkustannukset;

on vakuuttunut siitä, että koheesiopolitiikka voi toimia jatkossakin nykyisen kaltaisena investointien ja työpaikkojen luomisen edistäjänä, alueellisia ja alueiden välisiä eroja vähentävänä välineenä ja solidaarisuusmekanismina kaikille EU:n alueille vain, jos sillä on vakaa rahoitus, joka perustuu kumppanuuden ja monitasoisen hallinnon periaatteisiin; korostaa, että tämä edellyttää, että sen rahoitus on vähintään samalla tasolla kuin rahoituskaudella 2021–2027 myös odotettavissa olevan taantuman vuoksi ja että sitä täydennetään oikeudenmukaisen siirtymän rahaston II määrärahoilla; muistuttaa, että uudet haasteet edellyttävät uutta rahoitusta, ja pyytää täydentämään koheesiopolitiikan rahoitusta uusilla määrärahoilla, jotta jäsenvaltiot ja alueelliset viranomaiset voivat vastata unioniin vaikuttaviin erilaisiin haasteisiin ja kriiseihin;

toteaa, että jäsenvaltiot voivat esittää vakaus- ja kasvusopimuksen nykyisen kehyksen puitteissa asianmukaisesti perustellun pyynnön lisätä joustoa julkisiin tai vastaaviin rakenteellisiin menoihin, joita julkishallinto tukee yhteisrahoittamalla investointeja, jotka aktivoidaan osana Euroopan aluekehitysrahastoa (EAKR), koheesiorahastoa ja oikeudenmukaisen siirtymän rahastoa; muistuttaa, että komission on arvioitava huolellisesti tätä pyyntöä, kun se määrittää vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän tai korjaavan osion mukaisia julkisen talouden sopeuttamistoimia, ottaen huomioon EAKR:stä, koheesiorahastosta ja oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta yhteisrahoitettujen investointien strategisen merkityksen;

vahvistaa vankan sitoutumisensa koheesiopolitiikkaan, joka muodostaa osan yhteisön säännöstöstä, kuuluu sen vuoksi erottamattomasti Eurooppa-hankkeeseen ja perustuu jäsenvaltioiden ja alueiden välisen yhteisvastuullisuuden periaatteeseen; korostaa, että koheesiopolitiikka on osoittautunut nykyaikaiseksi ja joustavaksi välineeksi, joka voidaan ottaa nopeasti käyttöön hätätilanteissa; korostaa, että koheesiopolitiikan alkuperäisenä tavoitteena on edistää ja tukea kaikkien jäsenvaltioiden ja alueiden sopusointuista kehitystä ja sen pitäisi edelleen olla koheesiopoliittisten ohjelmien keskeisenä tehtävänä; painottaa kuitenkin, että koheesiopolitiikasta ei saisi tulla rahoituslähde, jolla korjataan puutteita talousarvion joustavuudessa, eikä siihen saisi kohdistua budjettileikkauksia kriisin vuoksi ja että pitkän aikavälin investointipolitiikkana koheesiopolitiikan olisi autettava alueita valmistautumaan tuleviin haasteisiin;

pitää valitettavana, että monivuotista rahoituskehystä koskevien neuvottelujen viivästyminen johti huomattaviin viivästyksiin ohjelmakaudella haitaten hallintoviranomaisia ja edunsaajia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita nopeuttamaan kumppanuussopimusten ja ohjelmien hyväksymistä, koska koheesiopolitiikan pitkään jatkunut alikäyttö johtaa maksujen epätavalliseen kasautumiseen monivuotisen rahoituskehyksen täytäntöönpanokauden toisella puoliskolla lisäten maksuihin kohdistuvia paineita vuoden 2027 jälkeisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä käytävien neuvottelujen aikana; kehottaa siksi komissiota arvioimaan juridiselta kannalta sitä mahdollisuutta, että se loisi yhteisiä säännöksiä koskevaan asetukseen vuoden 2027 jälkeiselle ohjelmakaudelle kaksi erillistä osaa eli sisältöön liittyvän osan (poliittinen) ja monivuotiseen rahoituskehykseen liittyvän osan (rahoitusvarat); katsoo, että sisältöön liittyvästä osasta olisi neuvoteltava ja se olisi saatettava päätökseen ennen monivuotiseen rahoituskehykseen liittyvää osaa, jotta hallintoviranomaiset voivat aloittaa valmistelun oikea-aikaisesti; korostaa tässä yhteydessä, että seuraava monivuotinen rahoituskehys on hyväksyttävä nopeasti, jotta jäsenvaltioilla ja alue- ja paikallisviranomaisilla on selkeä näkemys rahoituspuitteistaan ja jotta ne voivat tehdä poliittisia valintoja ja vahvistaa investointiprioriteetteja;

suhtautuu myönteisesti elpymis- ja palautumistukivälineeseen, sillä se on tärkeä väline, jolla voidaan lieventää koronaviruspandemian taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia ja parantaa EU:n talouksien ja yhteiskuntien kestävyyttä ja selviytymiskykyä, jotta ne olisivat paremmin valmistautuneita vihreän ja digitaalisen siirtymän haasteisiin ja mahdollisuuksiin; korostaa, että on tärkeää varmistaa välineen täydentävyys ja synergia koheesiopolitiikan kanssa; arvostelee sitä, ettei elpymis- ja palautumistukivälineeseen sisälly alueellista ulottuvuutta, ja muistuttaa kumppanuusperiaatteen merkityksestä EU:n aluepolitiikassa; pitää valitettavana, että elpymis- ja palautumistukivälineen käyttöönotto on ollut erittäin keskitettyä ja että alueita ja kuntia ei ole kuultu, ja korostaa, että unionin toimintapolitiikkojen ja toimien suunnittelussa ja täytäntöönpanossa on otettava huomioon SEUT 174 artiklassa vahvistetut tavoitteet ja edistettävä niiden saavuttamista; katsoo lisäksi, että elpymis- ja palautumistukivälineestä rahoitettavat kansalliset elpymissuunnitelmat eivät saisi vaikuttaa kykyyn ottaa käyttöön ERI-rahastoja;

korostaa, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin on arvostellut sitä, että ilmastonmuutoksen hillitsemistä ei ole erotettu ilmastonmuutokseen sopeutumisesta; painottaa, että tulevassa koheesiopolitiikassa ne olisi erotettava toisistaan menojen seurannan ja temaattisen keskittämisen yhteydessä; korostaa, että ilmastonmuutos on kaikkein vakavin uhka ihmiskunnalle kaikkialla maailmassa ja vaikuttaa kaikkiin alueisin; korostaa siksi, että on tarpeen lisätä ponnisteluja ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen tehostamiseksi; korostaa, että koheesiopolitiikalla on tuettava vahvaa ilmastotoimien valtavirtaistamista;

pitää myönteisenä, että komissio on ottanut käyttöön oikeudenmukaisen siirtymän rahaston sellaisten alueiden tukemiseksi, joilla on haasteita hiilineutraaliuteen siirtymisessä; kehottaa vastahakoisia jäsenvaltioita etenemään sen täytäntöönpanossa, ja kehottaa komissiota ottamaan opiksi oikeudenmukaisen siirtymän rahaston täytäntöönpanosta; pyytää, että vuoden 2027 jälkeisellä ohjelmakaudella perustetaan uusi rahasto, oikeudenmukaisen siirtymän rahasto II, NUTS 3 -tasolle sekä tarkistettu jakomenetelmä; katsoo, että rahasto olisi sisällytettävä täysimääräisesti yhteisiä säännöksiä koskevaan asetukseen ja että samalla olisi sovellettava yhteistyöhön perustuvan hallinnoinnin ja kumppanuuden periaatteita; katsoo, että alueilla, joilla on paljon hiilidioksidipäästöjä asukasta kohden, sekä siirtymävaiheessa olevilla toimialoilla olisi oltava mahdollisuus saada varoja tästä rahastosta, jolle olisi osoitettava enemmän varoja kuin nykyiselle oikeudenmukaisen siirtymän rahastolle ja laajempi soveltamisala; kehottaa erottamaan uudessa oikeudenmukaisen siirtymän rahastossa II ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen toisistaan, ja korostaa tarvetta suunnitella yksinkertainen rakenne tulevaa koheesiopolitiikkaa varten;

suhtautuu myönteisesti ajatukseen koheesioon kohdistuvien haittavaikutusten välttämisen periaatteesta, joka tarkoittaa sitä, että mitkään toimet eivät saisi haitata lähentymisprosessia tai edistää alueellisia eroja; katsoo, että Euroopan alueiden komitean pitäisi osallistua tämän periaatteen suunnitteluun ja että periaate olisi sisällytettävä lainsäädäntöön siten, että sen soveltamisala ja soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt määritellään selkeästi, jotta se voidaan vahvistaa EU:n toimintapolitiikkojen monialaiseksi periaatteeksi;

toteaa, että vaikka koheesiopolitiikka ei ole kriisiväline, olisi säilytettävä jakamaton joustomäärä, joka olisi yhtä korkea kuin nykyisellä kaudella, väliarvioinnin jälkeiseen aikaan asti alueiden selviytymiskyvyn ja reagointikyvyn vahvistamiseksi, jotta ne voivat vastata uusiin ja tuleviin haasteisiin ja selviytyä epäsymmetrisistä häiriöistä; katsoo, että vuoden 2027 jälkeisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä olisi varmistettava vahva koheesiopolitiikka ja sen rahoitusta olisi lisättävä, mutta sitä ei pitäisi käyttää kaikkiin uusiin haasteisiin vastaamiseksi; kehottaa komissiota ehdottamaan käyttämättä jääneiden vuoden 2021 koheesiomäärärahojen käyttöönottoa joustavuuden lisäämiseksi vuodesta 2022 alkaen, jotta voidaan löytää ratkaisuja EU:n rahoittamien infrastruktuurihankkeiden (liikenne, energia, digitaaliala jne.) kasvaneisiin kustannuksiin; muistuttaa, että raaka-aineiden ja rakennusmateriaalien hinta vaarantaa monien EU:n rahoittamien infrastruktuurihankkeiden täytäntöönpanon;

10.

korostaa, että ilmastonmuutos on tulevina vuosikymmeninä kaikkein vakavin uhka ihmiskunnalle kaikkialla maailmassa; muistuttaa, että luonnonkatastrofien ja sään ääri-ilmiöiden (tulvat, myrskyt, pyörremyrskyt, kuivuus, helleaallot, metsäpalot jne.) määrän ja voimakkuuden lisääntyminen on jo näkyvä ja konkreettinen seuraus ilmastonmuutoksesta; katsoo, että ilmastonmuutoksen ennakoimatta jättämisen ja siihen sopeutumattomuuden kustannukset unionille, jokaiselle valtiolle ja jokaiselle alueelle, ovat tulevaisuudessa erittäin korkeat; kehottaa lisäämään merkittävästi EUSR:n määrärahoja, jotta autetaan alueita ennakoimaan ja lieventämään ilmastonmuutoksen vaikutuksia, sekä laajentamaan EUSR:n soveltamisalaa, jotta siitä voidaan tukea myös ilmastonmuutosta paremmin kestävää julkisen ja yksityisen infrastruktuurin kunnostamista tai rakentamista; pyytää komissiota arvioimaan, voidaanko EUSR:n talousarviota lisätä sellaisen vakuutuksen avulla, jonka puitteissa jäsenvaltiot maksavat niiden asukasmäärään perustuvan vuosimaksun, joka sijoitetaan turvallisiin sijoitusvälineisiin ja asetetaan saataville kriisin sattuessa;

11.

katsoo, että ”Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun” -tavoitteen toimintalinjakohtainen osarahoitusosuus ei saa normaalioloissa olla suurempi kuin:

		ISSN 1977-1053
Euroopan unionin virallinen lehti		C 125

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	66. vuosikerta 5. huhtikuu 2023

	III Valmistelevat säädökset
	Euroopan parlamentti
	Tiistai 13. syyskuuta 2022
2023/C 125/15	P9_TA(2022)0303 Yhtenäinen menettely vaarallisten aineiden tiekuljetusten tarkastuksissa (kodifikaatio) ***I Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. syyskuuta 2022 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhtenäisestä menettelystä vaarallisten aineiden tiekuljetusten tarkastuksissa (kodifikaatio) (COM(2021)0483 – C9-0347/2021 – 2021/0275(COD)) P9_TC1-COD(2021)0275 Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 13. syyskuuta 2022, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2022/… antamiseksi yhtenäisestä menettelystä vaarallisten aineiden tiekuljetusten tarkastuksissa (kodifikaatio)	166
2023/C 125/16	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. syyskuuta 2022 esityksestä neuvoston päätökseksi vuoden 1992 kansainvälisen sokerisopimuksen muutosten tekemisestä (07978/2022 – C9-0181/2022 – 2022/0082(NLE))	167
2023/C 125/17	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. syyskuuta 2022 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Mauritiuksen tasavallan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamisesta tehdyn pöytäkirjan voimassaolon jatkamista koskevan kirjeenvaihtona tehdyn Euroopan unionin ja Mauritiuksen tasavallan välisen sopimuksen tekemisestä unionin puolesta (05657/2022 – C9-0166/2022 – 2022/0014(NLE))	168
2023/C 125/18	Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2022 neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 2/2022 varainhoitovuodeksi 2022 – varainhoitovuoden 2021 ylijäämän ottaminen talousarvioon (11467/2022 – C9-0297/2022 – 2022/0119(BUD))	169
2023/C 125/19	P9_TA(2022)0307 Vakavaraisuusasetuksen muuttaminen kriisinratkaisun osalta (ketjutusehdotus) ***I Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. syyskuuta 2022 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2014/59/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse usean kriisinratkaisuviranomaisen malliin perustuvan kriisinratkaisustrategian piiriin kuuluvien maailmanlaajuisten järjestelmän kannalta merkittävien laitosten ryhmien vakavaraisuuskohtelusta ja omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen kattamiseen hyväksyttävien instrumenttien välilliseen merkitsemiseen käytettävästä menetelmästä (COM(2021)0665 – C9-0398/2021 – 2021/0343(COD)) P9_TC1-COD(2021)0343 Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 13. syyskuuta 2022, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/… antamiseksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2014/59/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse usean kriisinratkaisuviranomaisen malliin perustuvan kriisinratkaisustrategian piiriin kuuluvien maailmanlaajuisten järjestelmän kannalta merkittävien laitosten vakavaraisuuskohtelusta ja omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen kattamiseen hyväksyttävien instrumenttien välilliseen merkitsemiseen käytettävistä menetelmistä	171
2023/C 125/20	Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2022 monivuotisen rahoituskehyksen tarkistusta koskevasta vuoden 2021 ehdotuksesta (COM(2021)0569 – 2021/0429R(APP))	172
2023/C 125/21	Euroopan parlamentin tarkistukset 13. syyskuuta 2022 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tiettyjen metsäkatoon ja metsien tilan heikkenemiseen liittyvien hyödykkeiden ja tuotteiden asettamisesta saataville unionin markkinoilla ja viennistä unionin ulkopuolelle sekä asetuksen (EU) N:o 995/2010 kumoamisesta (COM(2021)0706 – C9-0430/2021 – 2021/0366(COD))	180
2023/C 125/22	P9_TA(2022)0312 Luoteis-Atlantin kalastusjärjestön (NAFO) sääntelyalueella sovellettavien säilyttämis- ja täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttaminen ***I Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. syyskuuta 2022 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Luoteis-Atlantin kalastusjärjestön (NAFO) sääntelyalueella sovellettavien säilyttämis- ja täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamisesta annetun asetuksen (EU) 2019/833 muuttamisesta (COM(2022)0051 – C9-0046/2022 – 2022/0035(COD)) P9_TC1-COD(2022)0035 Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 13. syyskuuta 2022, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/… antamiseksi Luoteis-Atlantin kalastusjärjestön sääntelyalueella sovellettavien säilyttämis- ja täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamisesta annetun asetuksen (EU) 2019/833 muuttamisesta	293
2023/C 125/23	P9_TA(2022)0313 Länsi- ja Keski-Tyynenmeren kalastuskomission yleissopimusalue: säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet ***I Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. syyskuuta 2022 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Länsi- ja Keski-Tyynenmeren kalastuskomission yleissopimusalueella sovellettavista säilyttämis- ja hoitotoimenpiteistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 520/2007 muuttamisesta (COM(2021)0198 – C9-0153/2021 – 2021/0103(COD)) P9_TC1-COD(2021)0103 Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 13. syyskuuta 2022, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/… antamiseksi Länsi- ja Keski-Tyynenmeren kalastuksen yleissopimusalueella sovellettavista säilyttämis- ja hoitotoimenpiteistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 520/2007 muuttamisesta	294
	Keskiviikko 14. syyskuuta 2022
2023/C 125/24	Euroopan parlamentin tarkistukset 14. syyskuuta 2022 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi energiatehokkuudesta (uudelleenlaadittu) (COM(2021)0558 – C9-0330/2021 – 2021/0203(COD)) [Tarkistus 1, jollei toisin ilmoiteta]	295
2023/C 125/25	P9_TA(2022)0316 Riittävät vähimmäispalkat Euroopan unionissa ***I Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. syyskuuta 2022 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi riittävistä vähimmäispalkoista Euroopan unionissa (COM(2020)0682 – C9-0337/2020 – 2020/0310(COD)) P9_TC1-COD(2020)0310 Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 14. syyskuuta 2022, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2022/… antamiseksi riittävistä vähimmäispalkoista Euroopan unionissa	397
2023/C 125/26	Euroopan parlamentin tarkistukset 14. syyskuuta 2022 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/70/EY muuttamisesta uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämiseksi sekä neuvoston direktiivin (EU) 2015/652 kumoamisesta (COM(2021)0557 – C9-0329/2021 – 2021/0218(COD)) [Tarkistus 1, jollei toisin ilmoiteta]	398
	Torstai 15. syyskuuta 2022
2023/C 125/27	P9_TA(2022)0323 Poikkeuksellisen makrotaloudellisen rahoitusavun myöntäminen Ukrainalle ja yhteisen vararahaston vahvistaminen ***I Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. syyskuuta 2022 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi poikkeuksellisen makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä Ukrainalle, yhteisen vararahaston vahvistamisesta jäsenvaltioiden takauksilla ja varauksista eräitä päätöksen N:o 466/2014/EU nojalla taattuja Ukrainaan liittyviä rahoitusvastuita varten sekä päätöksen (EU) 2022/1201 muuttamisesta ((COM(2022)0557 – C9-0303/2022 – 2022/0281(COD))) P9_TC1-COD(2022)0281 Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 15. syyskuuta 2022, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2022/… antamiseksi poikkeuksellisen makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä Ukrainalle, yhteisen vararahaston vahvistamisesta jäsenvaltioiden takauksilla ja varauksista eräitä päätöksen N:o 466/2014/EU nojalla taattuja Ukrainaan liittyviä rahoitusvastuita varten sekä päätöksen (EU) 2022/1201 muuttamisesta	462
2023/C 125/28	Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2022 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi sen toteamiseksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan nojalla, onko olemassa selvä vaara, että Unkari loukkaa vakavasti unionin perustana olevia arvoja (2018/0902R(NLE))	463
2023/C 125/29	Euroopan parlamentin tarkistukset 15. syyskuuta 2022 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden perussäännöstä ja rahoituksesta (uudelleenlaadittu) (COM(2021)0734 – C9-0432/2021 – 2021/0375(COD))	485

Sisältö		Sivu

	EUROOPAN PARLAMENTTI ISTUNTOKAUSI 2022–2023 Istunnot 12.–15. syyskuuta 2022 HYVÄKSYTYT TEKSTIT	1

	I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot
	PÄÄTÖSLAUSELMAT
	Euroopan parlamentti
	Tiistai 13. syyskuuta 2022
2023/C 125/01	Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2022 suosituksista komissiolle vastuullisesta yksityisestä oikeudenkäyntien rahoituksesta (2020/2130(INL))	2
2023/C 125/02	Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2022 EU:n uudesta metsästrategiasta 2030 – Euroopan kestävä metsätalous (2022/2016(INI))	23
2023/C 125/03	Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2022 opetus-, kulttuuri-, nuoriso- ja urheilutoiminnan covid-19-sulkutoimien vaikutuksista lapsiin ja nuoriin EU:ssa (2022/2004(INI))	44
	Keskiviikko 14. syyskuuta 2022
2023/C 125/04	Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. syyskuuta 2022 uudesta eurooppalaisesta Bauhausista (2021/2255(INI))	56
	Torstai 15. syyskuuta 2022
2023/C 125/05	Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2022 ihmisoikeusloukkauksista, jotka liittyvät ukrainalaisten siviilien pakkosiirtoihin ja ukrainalaisten lasten pakkoadoptioihin Venäjälle (2022/2825(RSP))	67
2023/C 125/06	Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2022 ihmisoikeusloukkauksista, jotka liittyvät fossiilisiin polttoaineisiin tehtäviin investointeihin Ugandassa ja Tansaniassa (2022/2826(RSP))	72
2023/C 125/07	Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2022 Nicaraguasta, erityisesti piispa Rolando Álvarezin pidätyksestä (2022/2827(RSP))	76
2023/C 125/08	Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2022 perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa vuosina 2020 ja 2021 (2021/2186(INI))	80
2023/C 125/09	Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2022 EU:n taloudellisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta: kahdeksas koheesiokertomus (2022/2032(INI))	100
2023/C 125/10	Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2022 EU:n raja-alueista: Euroopan yhdentymisen koekentät (2021/2202(INI))	114
2023/C 125/11	Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2022 päivitetyn Euroopan uuden teollisuusstrategian täytäntöönpanosta: menojen sovittaminen toimiin (2022/2008(INI))	124
2023/C 125/12	Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2022 kuivuuden, maastopalojen ja muiden äärimmäisten sääilmiöiden seurauksista: EU:n toiminnan tehostaminen ilmastonmuutoksen torjunnan alalla (2022/2829(RSP))	135
2023/C 125/13	Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2022 Taiwaninsalmen tilanteesta (2022/2822(RSP))	149
	SUOSITUKSET
	Euroopan parlamentti
	Keskiviikko 14. syyskuuta 2022
2023/C 125/14	Euroopan parlamentin suositus 14. syyskuuta 2022 komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle aiheesta Uudistettu kumppanuus eteläisten naapurimaiden kanssa – Uusi Välimeren alueen toimintaohjelma (2022/2007(INI))	154