Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä

(2022/C 11/01)

Viimeisin julkaisu

EUVL C 2, 3.1.2022

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 513, 20.12.2021

EUVL C 502, 13.12.2021

EUVL C 490, 6.12.2021

EUVL C 481, 29.11.2021

EUVL C 471, 22.11.2021

EUVL C 462, 15.11.2021

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://eur-lex.europa.eu

Unionin tuomioistuimen tuomio (kymmenes jaosto) 11.11.2021 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Rechtbank Amsterdam – Alankomaat) – Stichting Cartel Compensation ja Equilib Netherlands BV v. Koninklijke Luchtvaart Maatschappij NV ym.

(Asia C-819/19) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - EY 81, EY 84 ja EY 85 artikla - ETA-sopimuksen 53 artikla - Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt - Yritysten käyttäytyminen Euroopan talousalueen (ETA) ja kolmansien maiden välisen lentoliikenteen alalla EY 84 ja EY 85 artiklan voimassa ollessa - Vahingonkorvauskanne - Kansallisten tuomioistuinten toimivalta soveltaa EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa)

(2022/C 11/02)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Rechtbank Amsterdam (Amsterdamin alioikeus, Alankomaat)

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Stichting Cartel Compensation ja Equilib Netherlands BV

Vastaajat: Koninklijke Luchtvaart Maatschappij NV, Martinair Holland NV, Deutsche Lufthansa AG, Lufthansa Cargo AG, British Airways plc, Air France SA, Singapore Airlines Ltd, Singapore Airlines Cargo Pte Ltd, Swiss International Air Lines AG, Air Canada, Cathay Pacific Airways Ltd, Scandinavian Airlines System Denmark-Norway-Sweden, SAS AB ja SAS Cargo Group A/S

Tuomiolauselma

EY 81, EY 84 ja EY 85 artiklaa sekä Euroopan talousalueesta 2.5.1992 tehdyn sopimuksen 53 artiklaa on tulkittava siten, että kansallisella tuomioistuimella on yksityisoikeudellisessa riita-asiassa, joka koskee vahingonkorvauskannetta, joka on saatettu sen käsiteltäväksi [EY] 81 ja [EY] 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 voimaantulon jälkeen, toimivalta soveltaa EY 81 artiklaa tai Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 53 artiklaa yritysten käyttäytymiseen jäsenvaltion ja muun kolmannen maan kuin Sveitsin välisen lentoliikenteen alalla ennen 1.5.2004, yritysten käyttäytymiseen jäsenvaltion ja Sveitsin välisen lentoliikenteen alalla ennen 1.6.2002 ja yritysten käyttäytymiseen Euroopan talousalueen maan, joka ei ole jäsenvaltio, ja kolmannen maan välisen lentoliikenteen alalla ennen 19.5.2005, vaikka tästä käyttäytymisestä ei ole tehty mitään päätöstä EY 84 tai EY 85 artiklan nojalla, kunhan mainittu käyttäytyminen oli omiaan vaikuttamaan kulloisestakin määräyksestä riippuen jäsenvaltioiden väliseen kauppaan tai Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuolten väliseen kauppaan.

---

(1)  EUVL C 95, 23.3.2020.

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 11.11.2021 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Spetsializiran nakazatelen sad – Bulgaria) – Rikosoikeudenkäynti, jossa vastaajana on Ivan Gavanozov

(Asia C-852/19) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa - Direktiivi 2014/41/EU - Rikosasioita koskeva eurooppalainen tutkintamääräys - 14 artikla - Muutoksenhaku - Euroopan unionin perusoikeuskirja - 47 artikla - Oikeussuojakeinojen puuttuminen määräyksen antavassa jäsenvaltiossa - Tutkintamääräys kotietsinnän ja takavarikoinnin suorittamiseksi sekä todistajan kuulemiseksi videokokouksen avulla)

(2022/C 11/03)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Spetsializiran nakazatelen sad

Rikosoikeudenkäynnin asianosainen

Ivan Gavanozov

Tuomiolauselma

1)

Rikosasioita koskevasta eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä 3.4.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/41/EU 14 artiklaa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 24 artiklan 7 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että se on esteenä eurooppalaisen tutkintamääräyksen antaneen jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa ei säädetä mistään oikeussuojakeinosta sellaisen eurooppalaisen tutkintamääräyksen antamista vastaan, joka koskee kotietsinnän ja takavarikoinnin suorittamista sekä todistajan kuulemista videokokouksen avulla.

2)

Direktiivin 2014/41 6 artiklaa, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan ja SEU 4 artiklan 3 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen, joka koskee kotietsinnän ja takavarikoinnin suorittamista sekä todistajan kuulemista videokokouksen avulla, kun kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä ei säädetä mistään oikeussuojakeinosta tällaisen eurooppalaisen tutkintamääräyksen antamista vastaan.

---

(1)  EUVL C 68, 2.3.2020.

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 11.11.2021 – Valittajana Autostrada Wielkopolska S.A. sekä muina osapuolina Euroopan komissio ja Puolan tasavalta

(Asia C-933/19 P) (1)

(Muutoksenhaku - Valtiontuet - Tietullillista moottoritietä koskeva konsessio - Laki, jossa säädetään tiettyjen ajoneuvojen vapauttamisesta tietulleista - Jäsenvaltion konsession saajalle tulojen menetyksestä myöntämä korvaus - Varjotulli - Korvaus, jonka Euroopan komissio katsoo olevan kohtuuton ja sisältävän tukea - Komissio päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään sen takaisin perimisestä - Tuensaajan menettelylliset oikeudet - Komission velvollisuus toimia erityisen tarkkaavaisesti - Valtiontuen käsite - Etu - Konsession saajan taloudellisen tilanteen odotettu parantuminen - Markkinataloustoimijaa koskeva arviointiperuste - Todisteiden huomioon ottaminen vääristyneellä tavalla - Puutteelliset perustelut - Riidanalaisen päätöksen ottaminen huomioon vääristyneellä tavalla - Perustelujen korvaaminen - Todistustaakan kääntäminen - Unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen loukkaaminen - Unionin yleiselle tuomioistuimelle kuuluva tuomioistuinvalvonta - Velvollisuudet ja rajat)

(2022/C 11/04)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Autostrada Wielkopolska S.A. (edustajat: O. Geiss, Rechtsanwalt, jaT. Siakka, dikigoros)

Muut osapuolet: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Armati, K. Herrmann ja S. Noë) ja Puolan tasavalta (asiamiehet: B. Majczyna ja M. Rzotkiewicz)

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	Autostrada Wielkopolska S.A. velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)	Puolan tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 87, 16.3.2020.

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 11.11.2021 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Verwaltungsgericht Berlin – Saksa) – Energieversorgungscenter Dresden-Wilschdorf GmbH & Co. KG v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-938/19) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Ympäristö - Direktiivi 2003/87/EY - Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä - 2 artiklan 1 kohta - Soveltamisala - 3 artiklan e alakohta - Laitoksen käsite - Vaikutus päästöihin ja pilaantumiseen - Sivulaitokset, joista ei sellaisinaan aiheudu kasvihuonekaasupäästöjä - 10 a artikla - Maksutta tapahtuvaa päästöoikeuksien jakoa koskeva siirtymäjärjestelmä - Tiedonkeruumalli - Korjattu kelpoisuussuhde - Laskentamenetelmä - Päätös 2011/278/EU - 6 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta - Jäähdytyksen vienti merkittävälle hiilivuotoriskille alttiilla toimialalla toimivaan yksiköön)

(2022/C 11/05)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgericht Berlin

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Energieversorgungscenter Dresden-Wilschdorf GmbH & Co. KG

Vastaaja: Saksan liittotasavalta

Tuomiolauselma

1)

Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13.10.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 23.4.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/29/EY, 2 artiklan 1 kohtaa ja 3 artiklan e alakohtaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa sallitaan se, että Euroopan unionin päästökauppajärjestelmään kuuluvan laitoksen rajoihin sisällytetään sivulaitokset, jotka eivät päästä kasvihuonekaasuja, jos ne täyttävät kyseisen direktiivin, sellaisena kuin se on muutettuna, 3 artiklan e alakohdassa säädetyt edellytykset ja jos ne erityisesti voivat vaikuttaa päästöihin ja pilaantumiseen saman direktiivin, sellaisena kuin se on muutettuna, liitteessä II lueteltujen kasvihuonekaasujen osalta.

2)

Päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevien unionin laajuisten siirtymäsäännösten vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan mukaisesti 27.4.2011 annetun komission päätöksen 2011/278/EU 7 artiklan 5 kohdan nojalla laaditussa Euroopan komission tiedonkeruumallissa tarkoitettu korjattu kelpoisuussuhde on silloinkin, kun Euroopan unionin tasolla päästökauppajärjestelmään kuulumattomasta laitoksesta tuotu mitattavissa oleva lämpö voidaan laskea osaksi tiettyä lämpövirtaa, yhtenäinen kelpoisuussuhde, joka erityisesti lämmön vertailuarvon piiriin kuuluvalle laitoksen osalle maksutta jaettavien päästöoikeuksien lukumäärän laskemiseksi on laskettava ja jota on sovellettava tämän laitoksen osan lämpövirtoja koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan perusteella.

3)

Päätöksen 2011/278 6 artiklan 1 kohdan kolmatta alakohtaa on tulkittava siten, että lämmön vertailuarvon piiriin kuuluvan laitoksen osan prosessia ei käytetä sellaista toimialaa tai toimialan osaa varten, jonka katsotaan olevan alttiina merkittävälle hiilivuotoriskille, kun tämä prosessi vastaa lämmönkulutusta, joka tarvitaan sellaisen jäähdytyksen tuottamiseksi, joka viedään Euroopan unionin tasolla päästökauppajärjestelmään kuulumattomaan laitokseen ja kulutetaan siellä, kun laitos kuuluu sellaiselle toimialalle tai toimialan osalle, jonka katsotaan olevan alttiina merkittävälle hiilivuotoriskille, koska lämpöä ei kuluteta tässä yksikössä.

---

(1)  EUVL C 103, 30.3.2020.

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 11.11.2021 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Lietuvos Aukščiausiasis Teismas – Liettua) – UAB ”Manpower Lit” v. E.S., M.L., M.P., V.V., R.V.

(Asia C-948/19) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Sosiaalipolitiikka - Vuokratyö - Direktiivi 2008/104/EY - 1 artikla - Soveltamisala - Käsitteet ”julkisen sektorin yritys” ja ”taloudellisen toiminnan harjoittaminen” - Euroopan unionin virastot - Euroopan tasa-arvoinstituutti (EIGE) direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna ”käyttäjäyrityksenä” - 5 artiklan 1 kohta - Yhdenvertaisen kohtelun periaate - Keskeiset työehdot - Käsite ”sama tehtävä” - Asetus (EY) N:o 1922/2006 - SEUT 335 artikla - Unionin toimielinten hallinnollisen autonomian periaate - SEUT 336 artikla - Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavat henkilöstösäännöt ja Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot)

(2022/C 11/06)

Oikeudenkäyntikieli: liettua

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Lietuvos Aukščiausiasis Teismas

Pääasian asianosaiset

Valittaja: UAB ”Manpower Lit”

Vastapuolet: E.S., M.L., M.P., V.V. ja R.V.

Tuomiolauselma

1)

Vuokratyöstä 19.11.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/104/EY 1 artiklaa on tulkittava siten, että tilanne, jossa työvoiman vuokrausyritys asettaa sen kanssa työsopimuksen tehneitä henkilöitä Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) palvelukseen työtehtävien suorittamista varten, kuuluu tämän direktiivin soveltamisalaan.

2)

Direktiivin 2008/104 5 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että tehtävä, jota Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) palvelukseen asetettu vuokratyöntekijä hoitaa, voidaan katsoa tässä säännöksessä tarkoitetuksi ”samaksi tehtäväksi”, vaikka lähdettäisiinkin siitä, että kaikkiin tehtäviin, joihin EIGE ottaa työntekijät suoraan, kuuluu työtehtäviä, joita voivat suorittaa yksinomaan Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen alaiset henkilöt.

---

(1)  EUVL C 77, 9.3.2020.

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 9.11.2021 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Bundesverwaltungsgericht – Saksa) – LW v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-91/20) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Turvapaikka-asioita ja toissijaista suojelua koskeva yhteinen politiikka - Vaatimukset kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi - Direktiivi 2011/95/EU - 3 ja 23 artikla - Suotuisammat säännökset, joita jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai säätää ulottaakseen oikeuden turvapaikkaan tai toissijaiseen suojeluun koskemaan myös kansainväliseen suojeluun oikeutetun henkilön perheenjäseniä - Pakolaisaseman myöntäminen alaikäiselle lapselle hänen vanhemmastaan johdettuna oikeutena - Perheen yhtenäisyyden säilyttäminen - Lapsen etu)

(2022/C 11/07)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesverwaltungsgericht (liittovaltion ylin hallintotuomioistuin, Saksa)

Pääasian asianosaiset

Valittaja: LW

Vastapuoli: Saksan liittotasavalta

Tuomiolauselma

Vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU 3 artiklaa ja 23 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä sille, että jäsenvaltio myöntää suotuisampien kansallisten säännösten nojalla sellaisen kolmannen maan kansalaisen alaikäiselle lapselle, joka on saanut pakolaisaseman kyseisellä direktiivillä käyttöön otetun järjestelmän nojalla, johdettuna oikeutena perheen yhtenäisyyden säilyttämiseksi pakolaisaseman, silloinkin, kun lapsi on syntynyt kyseisen jäsenvaltion alueella ja hänellä on toisen vanhempansa takia sellaisen kolmannen maan kansalaisuus, jossa hän ei joutuisi vainotuksi, kunhan kyseinen lapsi ei kuulu minkään mainitun direktiivin 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun poissulkemisperusteen piiriin ja hänellä ei ole kansalaisuutensa tai muun hänen henkilökohtaiselle oikeudelliselle asemalleen ominaisen seikan vuoksi oikeutta saada mainitussa jäsenvaltiossa kohtelua, joka on parempaa kuin pakolaisaseman myöntämiseen perustuva kohtelu. Tältä osin ei ole merkitystä sillä, onko kyseisen lapsen ja hänen vanhempiensa mahdollista ja kohtuullista asettua tähän toiseen kolmanteen maahan.

---

(1)  EUVL C 209, 22.6.2020.

Unionin tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 11.11.2021 – Kreikan tasavalta v. Euroopan komissio

(Asia C-106/20 P) (1)

(Valitus - Maatalouspolitiikka - Maataloustukirahasto ja maaseuturahasto - Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle jätetyt menot - Kreikan tasavallan menot - Sääntöjenmukaisuuden tarkastusmenettely - Valitusperuste, johon on vedottu ensimmäisen kerran suullisessa käsittelyssä ensimmäisessä oikeusasteessa - Asetus (EY) N:o 796/2004 - 2 artiklan 2 kohta - Asetus (EU) N:o 1307/2013 - 4 artiklan 1 kohdan h alakohta - Pysyvien laidunten käsite - Todisteiden ottaminen huomioon vääristyneellä tavalla - Delegoitu asetus (EU) 907/2014 - 12 artiklan 4 kohta - Kertaluonteinen oikaisu - Edellytykset - Todistustaakka)

(2022/C 11/08)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Valittaja: Kreikan tasavalta (asiamiehet: E. Tsaousi, E. Leftheriotou ja A. Vasilopoulou)

Muu osapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: M. Konstantinidis ja A. Sauka)

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	Kreikan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 161, 11.5.2020.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 11.11.2021 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt High Court of Justice (England & Wales), Chancery Division (business and property courts, insolvency and companies list) – Yhdistynyt kuningaskunta) – BJ, M:n konkurssipesän pesänhoitajana ja OV, M:n konkurssipesän pesänhoitajana v. M:n puoliso, MH, ILA ja M

(Asia C-168/20) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Unionin kansalaisuus - SEUT 21 artikla - Sijoittautumisvapaus - SEUT 49 artikla - Yhdenvertainen kohtelu - Direktiivi 2004/38/EY - 24 artiklan 1 kohta - Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan säännöstö, jossa eläkejärjestelmään perustuvien eläkeoikeuksien lähtökohtaisesti täysimääräinen ja automaattinen jättäminen konkurssipesän ulkopuolelle edellyttää asianomaisen järjestelmän hyväksymistä verotuksessa - Tämän vaatimuksen asettaminen sellaisen unionin kansalaisen maksukyvyttömyysmenettelyssä, joka on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen toimiakseen pysyvästi itsenäisenä ammatinharjoittajana Yhdistyneessä kuningaskunnassa - Tämän unionin kansalaisen eläkeoikeudet, jotka perustuvat hänen alkuperäjäsenvaltiossaan perustettuun ja verotuksessa hyväksyttyyn eläkejärjestelmään - Tilanne, jossa näihin eläkeoikeuksiin ei sovelleta mainittua konkurssipesän ulkopuolelle jättämistä vaan konkurssivelalliselle huomattavasti epäedullisempaa konkurssipesän ulkopuolelle jättämistä koskevaa järjestelmää)

(2022/C 11/09)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

High Court of Justice (England & Wales), Chancery Division (business and property courts, insolvency and companies list)

Pääasian asianosaiset

Hakijat: BJ, M:n konkurssipesän pesänhoitajana ja OV, M:n konkurssipesän pesänhoitajana

Muut osapuolet: M:n puoliso, MH, ILA ja M

Tuomiolauselma

SEUT 49 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion oikeussäännölle, jonka mukaan eläkejärjestelmään perustuvien eläkeoikeuksien lähtökohtaisesti täysimääräinen ja automaattinen jättäminen konkurssipesän ulkopuolelle edellyttää, että konkurssiin asettamisajankohtana asianomainen järjestelmä oli hyväksytty verotuksessa tässä valtiossa, kun tämä vaatimus asetetaan tilanteessa, jossa unionin kansalainen, joka on ennen konkurssiin asettamistaan käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen asettautumalla pysyvästi tähän samaan valtioon toimiakseen siellä itsenäisenä ammatinharjoittajana, saa eläkeoikeuksia eläkejärjestelmästä, joka on perustettu ja hyväksytty verotuksessa hänen alkuperävaltiossaan, paitsi jos tähän kansalliseen säännökseen sisältyvää sijoittautumisvapauden rajoitusta voidaan pitää oikeutettuna yleistä etua koskevista pakottavista syistä, jos se on omiaan takaamaan sillä tavoiteltavan päämäärän toteutumisen ja jos sillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

---

(1)  EUVL C 262, 10.8.2020.

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 11.11.2021 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt The Labour Court, Ireland – Irlanti) – MG v. Dublin City Council

(Asia C-214/20) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu - Työajan järjestäminen - Direktiivi 2003/88/EY - 2 artikla - Käsite ”työaika” - Varalla oleva palomies - Varallaolojärjestelmän mukainen päivystys - Itsenäisen ammattitoiminnan harjoittaminen päivystysjakson aikana - Varallaolojärjestelmästä johtuvat velvoitteet)

(2022/C 11/10)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

The Labour Court, Ireland

Pääasian asianosaiset

Kantaja: MG

Vastaaja: Dublin City Council

Tuomiolauselma

Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY 2 artiklan 1 alakohtaa on tulkittava siten, että varallaolojärjestelmän mukainen päivystysjakso, jonka varalla oleva palomies hoitaa ja jonka aikana tämä työntekijä harjoittaa työnantajansa luvalla ammattitoimintaa omaan lukuunsa mutta on hälytyksen sattuessa velvollinen palaamaan palveluspaikkanaan olevalle paloasemalle enintään kymmenessä minuutissa, ei ole mainitussa säännöksessä tarkoitettua ”työaikaa”, jos kaikkien käsiteltävän asian olosuhteiden kokonaisarvioinnista – erityisesti muun ammattitoiminnan harjoittamismahdollisuuden laajuudesta ja yksityiskohtaisista säännöistä sekä siitä, ettei kyseisellä työntekijällä ole velvollisuutta osallistua kaikkiin kyseiseltä paloasemalta käsin toteutettaviin interventioihin – ilmenee, että tälle työntekijälle mainitun ajanjakson kuluessa asetetut velvoitteet eivät ole luonteeltaan sellaisia, että ne vaikuttaisivat objektiivisesti ja erittäin huomattavasti hänen mahdollisuuteensa käyttää vapaasti tämän jakson aikana se aika, jolloin häneltä ei edellytetä palomiehen työtehtävien suorittamista.

---

(1)  EUVL C 262, 10.8.2020.

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 11.11.2021 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunal Supremo – Espanja) – Ferimet SL v. Administración General del Estado

(Asia C-281/20) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Verotus - Arvonlisävero - Direktiivi 2006/112/EY - 168 artikla - Vähennysoikeus - 199 artikla - Käännetyn veronmaksuvelvollisuuden järjestelmä - Verotuksen neutraalisuuden periaate - Vähennysoikeuden aineelliset edellytykset - Tavaroiden tai palvelujen toimittajan verovelvollisasema - Todistustaakka - Petos - Väärinkäytös - Lasku, jossa mainitaan fiktiivinen tavaroiden tai palvelujen toimittaja)

(2022/C 11/11)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Supremo

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Ferimet SL

Vastapuoli: Administración General del Estado

Tuomiolauselma

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annettua neuvoston direktiiviä 2006/112/EY, luettuna yhdessä verotuksen neutraalisuuden periaatteen kanssa, on tulkittava siten, että verovelvolliselta on evättävä oikeus vähentää sille toimitettujen tavaroiden hankintaan sisältyvä arvonlisävero silloin, kun verovelvollinen on sovellettaessa käännetyn veronmaksuvelvollisuuden järjestelmää tietoisesti ilmoittanut fiktiivisen tavaroiden luovuttajan kyseisestä liiketoimesta itse laatimassaan laskussa, jos – kun otetaan huomioon tosiseikat ja verovelvollisen esittämä selvitys – todellisen luovuttajan verovelvollisaseman tarkistamiseksi tarvittavat tiedot puuttuvat tai jos on osoitettu oikeudellisesti riittävällä tavalla, että verovelvollinen on syyllistynyt arvonlisäveropetokseen tai se tiesi tai sen olisi pitänyt tietää, että liiketoimi, johon vähennysoikeuden perusteeksi vedotaan, oli osa tällaista petosta.

---

(1)  EUVL C 320, 28.9.2020.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 11.11.2021 (Consiglio di Stato – Italia esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Regione Veneto v. Plan Eco Srl

(Asia C-315/20) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Ympäristö - Asetus (EY) N:o 1013/2006 - Jätteiden siirto - 3 artiklan 5 kohta ja 11 artiklan 1 kohdan i alakohta - Direktiivi 2008/98/EY - Jätehuolto - 16 artikla - Omavaraisuus- ja läheisyysperiaatteet - Päätös 2000/532/EY - Euroopan jäteluettelo - Sekalainen yhdyskuntajäte, johon on sovellettu mekaanista käsittelyä, joka ei ole muuttanut kyseisen jätteen luonnetta)

(2022/C 11/12)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Regione Veneto

Vastaaja: Plan Eco Srl

Futura Srl:n osallistuessa asian käsittelyyn

Tuomiolauselma

Jätteiden siirrosta 14.6.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1013/2006 3 artiklan 5 kohtaa ja 11 artiklaa on tulkittava siten, että kun otetaan huomioon omavaraisuus- ja läheisyysperiaatteet, lähtömaan toimivaltainen viranomainen voi muun muassa kyseisen asetuksen 11 artiklan 1 kohdan i alakohdassa tarkoitetulla perusteella vastustaa sellaisen sekalaisen yhdyskuntajätteen siirtoa, joka sellaisen mekaanisen käsittelyn jälkeen, joka on suoritettu jätteen hyödyntämiseksi energiana mutta joka ei kuitenkaan ole olennaisesti muuttanut kyseisen jätteen alkuperäisiä ominaisuuksia, on luokiteltu jätteistä annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY 1 artiklan a alakohdan mukaisen jäteluettelon laatimisesta tehdyn komission päätöksen 94/3/EY ja vaarallisista jätteistä annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY 1 artiklan 4 kohdan mukaisen vaarallisten jätteiden luettelon laatimisesta tehdyn neuvoston päätöksen 94/904/EY korvaamisesta 3.5.2000 tehdyn komission päätöksen 2000/532/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 18.12.2014 annetulla komission päätöksellä 2014/955/EU, liitteessä säädetyn jäteluettelon nimikkeeseen 19 12 12.

---

(1)  EUVL C 304, 14.9.2020.

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 11.11.2021 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Cour de cassation – Ranska) – Bank Sepah v. Overseas Financial Limited, Oaktree Finance Limited

(Asia C-340/20) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) - Iranin islamilaiseen tasavaltaan kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet - Asetus (EY) N:o 423/2007 - Sellaisille henkilöille, yhteisöille tai elimille kuuluvien varojen jäädyttäminen, joiden Euroopan unionin neuvosto on todennut osallistuvan ydinaseiden levittämiseen - Käsitteet ”varojen jäädyttäminen” ja ”taloudellisten resurssien jäädyttäminen” - Mahdollisuus toteuttaa jäädytettyihin varoihin ja taloudellisiin resursseihin kohdistuva turvaamistoimi - Ennen varojen jäädyttämistä syntynyt saatava, jonka peruste ei liity Iranin ydinohjelmaan eikä ballististen ohjusten ohjelmaan)

(2022/C 11/13)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour de cassation

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Bank Sepah

Vastaajat: Overseas Financial Limited, Oaktree Finance Limited

Tuomiolauselma

1)

Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 19.4.2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 423/2007 7 artiklan 1 kohtaa luettuna yhdessä asetuksen N:o 423/2007 1 artiklan h ja j alakohdan kanssa, Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen N:o 423/2007 kumoamisesta 25.10.2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 961/2010 16 artiklan 1 kohtaa luettuna yhdessä asetuksen N:o 961/2010 1 artiklan h ja i alakohdan kanssa sekä Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen N:o 961/2010 kumoamisesta 23.3.2012 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 267/2012 23 artiklaa luettuna yhdessä asetuksen N:o 267/2012 1 artiklan j ja k alakohdan kanssa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puitteissa jäädytettyihin varoihin tai taloudellisiin resursseihin kohdistetaan ilman toimivaltaisen kansallisen viranomaisen etukäteen antamaa lupaa turvaamistoimenpiteitä, joilla asianomaiselle velkojalle perustetaan oikeus maksunsaantiin ennen muita velkojia, vaikka tällaisilla toimenpiteillä ei siirretä omaisuutta velallisen varallisuuden ulkopuolelle.

2)

Sillä, että henkilöltä tai yhteisöltä, jonka varat tai taloudelliset resurssit on jäädytetty, perittävän saatavan peruste ei liity Iranin ydinohjelmaan eikä ballististen ohjusten ohjelmaan ja että saatava on syntynyt ennen Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston 23.12.2006 antamaa päätöslauselmaa 1737 (2006), ei ole merkitystä ensimmäiseen kysymykseen annettavan vastauksen kannalta.

---

(1)  EUVL C 339, 12.10.2020.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 11.11.2021 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Bundesgerichtshof – Saksa) – Bundesverband der Verbraucherzentralen und Verbraucherverbände – Verbraucherzentrale Bundesverband eV v. Dr. August Oetker Nahrungsmittel KG

(Asia C-388/20) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Asetus (EU) N:o 1169/2011 - Elintarviketietojen antaminen kuluttajille - 9 artiklan 1 kohdan l alakohta - Ravintoarvoilmoitus - 31 artiklan 3 kohdan toinen alakohta - Energiasisällön ja ravintoaineiden määrien laskeminen - Mahdollisuus antaa kyseiset tiedot siten, että ne koskevat elintarviketta valmistuksen jälkeen - Edellytykset - 33 artiklan 2 kohdan toinen alakohta - Ilmaiseminen annosta tai kulutusyksikköä kohti)

(2022/C 11/14)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Bundesverband der Verbraucherzentralen und Verbraucherverbände – Verbraucherzentrale Bundesverband eV

Vastapuoli: Dr. August Oetker Nahrungsmittel KG

Tuomiolauselma

Elintarviketietojen antamisesta kuluttajille, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1924/2006 ja (EY) N:o 1925/2006 muuttamisesta sekä komission direktiivin 87/250/ETY, neuvoston direktiivin 90/496/ETY, komission direktiivin 1999/10/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY, komission direktiivien 2002/67/EY ja 2008/5/EY sekä komission asetuksen (EY) N:o 608/2004 kumoamisesta 25.10.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011 31 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa on tulkittava siten, että kyseistä säännöstä sovelletaan yksinomaan elintarvikkeisiin, joiden nauttiminen edellyttää valmistamista ja joita varten on annettu valmistusohjeet.

---

(1)  EUVL C 433, 14.12.2020.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 11.11.2021 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Krajský soud v Brně – Tšekki) – ELVOSPOL v. Odvolací finanční ředitelství

(Asia C-398/20) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Arvonlisävero - Direktiivi 2006/112/EY - 90 artikla - Arvonlisäveron perusteen alentaminen - Kauppahinnan maksamisen täysi tai osittainen laiminlyönti velallisen konkurssin takia - Kansallisessa säännöstössä myynteihin sisältyvän arvonlisäveron oikaisulle asetetut edellytykset - Edellytys, jonka mukaan täysin tai osittain maksamatta oleva saatava ei saa syntyä velallisyhtiön konkurssiin asettamista edeltäneen kuuden kuukauden ajanjakson aikana - Sääntöjenvastaisuus)

(2022/C 11/15)

Oikeudenkäyntikieli: tšekki

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Krajský soud v Brně

Pääasian asianosaiset

Kantaja: ELVOSPOL

Vastaaja: Odvolací finanční ředitelství

Tuomiolauselma

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 90 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännökselle, jossa arvonlisäveron määrän oikaisun edellytykseksi asetetaan, että osittain tai kokonaan maksamatta oleva saatava ei ole syntynyt velallisyhtiön konkurssiin asettamista edeltäneen kuuden kuukauden ajanjakson aikana, vaikka tämän edellytyksen osalta ei voida sulkea pois sitä, että kyseessä voi olla saatava, jonka perintä on lopullisesti mahdotonta.

---

(1)  EUVL C 359, 26.10.2020.

Valitus, jonka Sun Stars & Sons Pte Ltd on tehnyt 12.7.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-638/19., Sun Stars & Sons v. EUIPO – Valvis Holding (AC AQUA AC), 12.5.2021 antamasta tuomiosta

(Asia C-424/21 P)

(2022/C 11/16)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Sun Stars & Sons Pte Ltd (edustaja: M. Maček, odvetnica)

Muut osapuolet: Euroopan unionin teollisuusoikeuksien virasto (EUIPO) ja Valvis Holding SA

Unionin tuomioistuin (valituslupajaosto) on 11.11.2021 antamallaan määräyksellä jättänyt valitusluvan myöntämättä ja määrännyt Sun Stars & Sons Pte Ltd:n vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Valitus, jonka Sun Stars & Sons Pte Ltd on tehnyt 12.7.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-637/19, Sun Stars & Sons v EUIPO – Carpathian Springs (AQUA CARPATICA), 12.5.2021 antamasta tuomiosta

(Asia C-425/21 P)

(2022/C 11/17)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Sun Stars & Sons Pte Ltd (edustaja: M. Maček, odvetnica)

Muut osapuolet: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) ja Carpathian Springs SA

Unionin tuomioistuin (valituslupajaosto) on 11.11.2021 antamallaan määräyksellä jättänyt valitusluvan myöntämättä ja määrännyt Sun Stars & Sons Pte Ltd:n vastaamaan omista oikeudenkäyntkuluistaan.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Arbitral Tributário (Centro de Arbitragem Administrativa – CAAD) (Portugali) on esittänyt 26.7.2021 – The Navigator Company S.A., Navigator Pulp Figueira S.A. v. Autoridade Tributária e Aduaneira

(Asia C-459/21)

(2022/C 11/18)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Arbitral Tributário (Centro de Arbitragem Administrativa – CAAD)

Pääasian asianosaiset

Kantajat: The Navigator Company S.A., Navigator Pulp Figueira S.A.

Vastaaja: Autoridade Tributária e Aduaneira

Ennakkoratkaisukysymys

Onko vastaavuusperiaate esteenä Portugalin arvonlisäverolain (Código do Imposto sobre o Valor Acrescentado) (CIVA) 21 §:n 1 momentissa säädetyn kaltaiselle arvonlisäverotusta koskevalle kansalliselle lainsäädännölle, joka on säilytetty stand still -säännön perusteella ja jonka mukaan ajoneuvoista aiheutuviin kuluihin, matka- ja majoituskuluihin sekä edustuskuluihin sisältyvät arvonlisäverot jäävät joko kokonaan tai 50 prosentin osuudelta vähennysoikeuden ulkopuolelle, vaikka tuloverotuksessa nämä hyväksytään kokonaan vähennettäviksi menoina (sanotun kuitenkaan rajoittamatta jälkikäteen suoritettavia tarkastuksia ja ehtojen asettamista) ja vaikka erikseen verotettaessa tosiasiallinen vähennysoikeus menoina koskee yli 50 prosentin osuutta?

Valitus, jonka König Ludwig International GmbH & Co. KG on tehnyt 29.7.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-332/20, König Ludwig International v. EUIPO, 31.5.2021 antamasta määräyksestä

(Asia C-465/21 P)

(2022/C 11/19)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: König Ludwig International GmbH & Co. KG (edustajat: O. Spuhler ja J. Stock, Rechtsanwälte)

Muu osapuoli: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Unionin tuomioistuin (valituslupajaosto) on 12.11.2021 antamallaan määräyksellä jättänyt valitusluvan myöntämättä ja määrännyt König Ludwig International GmbH & Co. KG:n vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgericht Wiesbaden (Wiesbadenin hallintotuomioistuin, Saksa) on esittänyt 14.9.2021– BU v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-564/21)

(2022/C 11/20)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgericht Wiesbaden (Saksa)

Pääasian asianosaiset

Kantaja: BU

Vastaaja: Saksan liittotasavalta, jota edustaa Bundesamt für Migration und Flüchtlinge (liittovaltion maahanmuutto- ja pakolaisvirasto)

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Seuraako Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistetusta oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, että hallinnollinen asiakirja-aineisto, joka viranomaisen on esitettävä asiakirjoihin tutustumisen tai tuomioistuinvalvonnan yhteydessä, on – myös sähköisessä muodossa – esitettävä niin, että se on täydellinen ja että siinä on juokseva sivunumerointi, jolloin muutokset ovat ymmärrettävissä?

2)

Ovatko kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU (1) (EUVL 2013, L 180, s. 60) 23 artiklan 1 kohta ja 46 artiklan 1–3 kohta esteenä sellaiselle kansalliselle hallintokäytännölle, jonka mukaan viranomaiset esittävät turvapaikanhakijan oikeudelliselle edustajalle ja tuomioistuimelle säännönmukaisesti ainoastaan sähköisen asiakirjanhallintajärjestelmän otteen, joka sisältää epätäydellisen, jäsentelemättömän ja ei-kronologisen koosteen sähköisistä PDF-tiedostoista, joilla ei ole tiettyä rakennetta ja joissa tapahtumat eivät ole aikajärjestyksessä ja joissa ei varsinkaan toisteta sähköisen asiakirja-aineiston täydellistä sisältöä?

3)	Seuraako direktiivin 2013/32/EU 11 artiklan 1 kohdasta ja 45 artiklan 1 kohdan a alakohdasta, että määrittävän viranomaisen päätöksentekijän on allekirjoitettava päätös käsin ja liitettävä se asiakirja-aineistoon, vai onko päätös toimitettava hakijalle myös käsin allekirjoitettuna asiakirjana?

4)

Noudatetaanko direktiivin 2013/32/EU 11 artiklan 1 kohdassa ja 45 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua käsin kirjoittamista koskevaa vaatimusta silloin, kun päätöksentekijä allekirjoittaa päätöksen, mutta päätös sen jälkeen skannataan ja sen alkuperäiskappale hävitetään, jolloin päätös on vain osittain kirjallinen?

---

(1)  EUVL 2013, L 180, s. 60.

Valitus, jonka Public.Resource.Org, Inc. ja Right to Know CLG ovat tehneet 23.9.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu viides jaosto) asiassa T-185/19, Public.Resource.Org, Inc. ja Right to Know CLG v. komissio, 14.7.2021 antamasta tuomiosta

(Asia C-588/21 P)

(2022/C 11/21)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Public.Resource.Org, Inc. ja Right to Know CLG (edustajat: F. Logue, solicitor, J. Hackl, Rechtsanwalt, ja C. Nüßing, Rechtsanwalt)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Comité européen de normalisation (CEN), Asociación Española de Normalización (UNE), Asociaţia de Standardizare din România (ASRO), Association française de normalisation (AFNOR), Austrian Standards International (ASI), British Standards Institution (BSI), Bureau de normalisation/Bureau voor Normalisatie (NBN), Dansk Standard (DS), Deutsches Institut für Normung eV (DIN), Koninklijk Nederlands Normalisatie Instituut (NEN), Schweizerische Normen- Vereinigung SNV, Standard Norge, Suomen Standardisoimisliitto ry (SFS), Svenska institutet för standarder (SIS) ja Institut za standardizaciju Srbije (ISS)

Vaatimukset

Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa valituksenalaisen tuomion ja myöntää oikeuden tutustua pyydettyihin asiakirjoihin (EN 71-4:2013, EN 71-5:2015, EN 71-12:2013 ja EN 12472:2005+A1:2009),

—	toissijaisesti palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen ja

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1.

Arviointivirhe, joka koskee asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (1) 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamista. a. Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, koska se arvioi tekijänoikeussuojaa väärin, kun se: — ei tunnustanut, että pyydettyjä yhdenmukaistettuja standardeja ei voida suojata tekijänoikeudella, koska ne ovat osa unionin oikeutta ja koska oikeusvaltioperiaate edellyttää oikeuden saatavuutta; — ei tunnustanut, että vaikka pyydettyjä yhdenmukaistettuja standardeja voitaisiin suojata tekijänoikeudella, oikeuden saatavuudelle on annettava etusija tekijänoikeussuojaan nähden; — katsoi virheellisesti, että komissiolla ei ollut toimivaltaa tutkia, suojattiinko pyydettyjä yhdenmukaistettuja standardeja tekijänoikeudella, ja — katsoi virheellisesti, että pyydetyt yhdenmukaistetut standardit olivat henkinen luomus ja siten tekijänoikeudella suojattava ”teos”. b. Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen arvioidessaan taloudellisiin etuihin kohdistuvia vaikutuksia, kun se: — sovelsi virheellisesti olettamaa, jonka mukaan pyydetyt yhdenmukaistetut standardit vahingoittaisivat asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa suojattua etua, ja — ei arvioinut kaupallisiin etuihin kohdistuvia erityisiä vaikutuksia.

2.

Oikeudellinen virhe, joka koskee ylivoimaisen yleisen edun tunnustamatta jättämistä. Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, koska se ei tunnustanut ylivoimaisen yleisen edun olemassaoloa, kun se: — katsoi virheellisesti, että kantajat eivät esittäneet erityisiä syitä pyyntönsä perustelemiseksi; — otti huomioon merkityksettömän seikan, eli eurooppalaisen standardointijärjestelmän toiminnan; — katsoi, että ratkaisulla asiassa James Elliott (C-613/14) (2) ei luoda velvoitetta välittää tietoja ennakoivasti yhdenmukaistetuista standardeista, ja — katsoi, että yhdenmukaistetuilla standardeilla on oikeusvaikutuksia ainoastaan asianomaisiin henkilöihin nähden.

---

(1)  Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43).

(2)  Unionin tuomioistuimen tuomio 27.10.2016 (asia C-613/14, James Elliott Construction, EU:C:2016:821).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Krajský súd v Prešove (Slovakia) on esittänyt 28.9.2021 – SP, CI v. Všeobecná úverová banka a.s.

(Asia C-598/21)

(2022/C 11/22)

Oikeudenkäyntikieli: slovakki

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Krajský súd v Prešove

Pääasian asianosaiset

Kantajat: SP, CI

Vastaaja: Všeobecná úverová banka a.s.

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Ovatko Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artikla, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 7 ja 38 artiklan kanssa, kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY (1) (jäljempänä kohtuuttomista ehdoista annettu direktiivi 93/13/ETY), sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY (2) (jäljempänä sopimattomista kaupallisista menettelyistä annettu direktiivi 2005/29/EY) ja Euroopan unionin oikeuden tehokkuusperiaate esteenä sellaiselle siviililain (občiansky zákonník) 53 §:n 9 momentin ja 565 §:n mukaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan ennenaikaisen erääntymisen osalta ei oteta huomioon menettelyn oikeasuhteisuutta, erityisesti kuluttajien velvoitteiden laiminlyönnin vakavuutta luottosopimuksen kestoon ja luoton määrään nähden?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi (eli eivät ole esteenä), kansallinen tuomioistuin esittää seuraavat kysymykset: a) Ovatko perusoikeuskirjan 47 artikla, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 7 ja 38 artiklan kanssa, kohtuuttomista ehdoista annettu direktiivi 93/13/ETY, sopimattomista kaupallisista menettelyistä annettu direktiivi 2005/29/EY ja Euroopan unionin oikeuden tehokkuusperiaate esteenä sellaiselle oikeuskäytännölle, joka ei aineellisesti estä kuluttajien ja mahdollisesti muiden henkilöiden kotipaikkaa edustavan kiinnitetyn kiinteän omaisuuden realisointia eikä samalla ota huomioon kuluttajien velvoitteiden laiminlyönnin vakavuutta luottosopimuksen kestoon ja luoton määrään nähden, vaikka luotonantajan saatavat voitaisiin suorittaa oikeusteitse tapahtuvalla täytäntöönpanolla, jolloin kotipaikkaa edustavan kiinnitetyn kiinteän omaisuuden myynnin ei katsota olevan ensisijainen toimenpide? b) Onko sopimattomista kaupallisista menettelyistä annetun direktiivin 2005/29/EY 3 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että kuluttajien suoja sopimattomilta kaupallisilta menettelyiltä ulottuu kulutusluottojen osalta kaikkiin luotonantajan saatavan maksutapoihin, mukaan lukien aikaisempaan luottoon perustuvien velvoitteiden takaisinmaksua varten myönnettyä uutta luottoa koskevan sopimuksen tekeminen? c) Onko sopimattomista kaupallisista menettelyistä annettua direktiiviä 2005/29/EY tulkittava siten, että sopimattomana kaupallisena menettelynä pidetään myös sellaisen luotonantajan menettelyä, joka myöntää luottoja kuluttajalle, joka ei pysty maksamaan luottoja takaisin, minkä seurauksena muodostuu luottokierre, jossa luotonantaja ei tosiasiallisesti luovuta luottosummaa kuluttajan käyttöön, vaan vastaanottaa sen aiempien luottojen maksua ja luottojen kokonaiskustannuksia varten? d) Onko kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY (3) (jäljempänä kulutusluottoja koskeva direktiivi 2008/48/ETY) 2 artiklan 2 kohdan a alakohtaa, luettuna yhdessä direktiivin johdanto-osan kymmenennen perustelukappaleen kanssa, tulkittava siten, ettei se sulje pois kyseisen direktiivin soveltamisalaa edes silloin, kun luotolla on kaikki kulutusluoton piirteet, luoton käyttötarkoituksesta ei ole sovittu, vähäpätöistä osaa lukuun ottamatta luotonantaja on osoittanut luoton kokonaisuudessaan aiempien kulutusluottojen maksua varten ja luoton vakuudeksi on sovittu kiinnitys kiinteään omaisuuteen? e) Onko unionin tuomioistuimen 21.4.2016 antamaa tuomiota Radlinger ja Radlingerová (C-377/14, EU:C:2016:283) tulkittava siten, että sitä sovelletaan kulutusluottosopimukseen myös silloin, kun osa myönnetystä luotosta on osoitettu luotonantajan kustannusten maksamiseen?

---

(1)  EYVL 1993, L 95, s. 29.

(2)  EUVL 2005, L 149, s. 22.

(3)  EUVL 2008, L 133, s. 66.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Administrativo e Fiscal de Braga, Juízo Administrativo Comum (Portugali) on esittänyt 28.9.2021– Vapo Atlantic SA v. Entidade Nacional para o Setor Energético E.P.E. (ENSE) ym.

(Asia C-604/21)

(2022/C 11/23)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Administrativo e Fiscal de Braga, Juízo Administrativo Comum (Portugali)

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Vapo Atlantic SA

Vastaaja: Entidade Nacional para o Setor Energético, E.P.E. (ENSE)

Muut osapuolet: Fundo Ambiental ja Fundo de Eficiência Energética (FEE)

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko direktiivin 98/34/EY (1) 1 artiklan 3 alakohtaa tulkittava siten, että saman direktiivin 8 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa käsitteen ”muu vaatimus” soveltamisalaan kuuluu niiden biopolttoaineiden prosenttiosuuden määrittely, jotka tietyllä talouden toimijalla on direktiivillä 2009/30/EY (2) direktiiviin 98/70/EY (3) lisätyn 7 a artiklan mukaisesti, tarkasteltuna yhdessä direktiivin 2009/28/EY (4) 3 artiklan 4 kohdassa säädetyn tavoitteen kanssa, velvollisuus sekoittaa kulutukseen luovuttamiinsa polttoaineisiin, kuten on kyseessä olevan kansallisen lainsäädännön tapauksessa?

2)

Onko direktiivin 98/34/EY 8 artiklan 1 kohdan ilmausta ”paitsi kun on kyse kansainvälisen tai eurooppalaisen standardin käyttöönotosta sellaisenaan” tulkittava siten, että sillä poissuljetaan kansallisen oikeuden säännös, jossa määritellään sekoitettavien biopolttoaineiden prosenttiosuudet direktiivillä 2009/30/EY direktiiviin 98/70/EY lisätyn 7 a artiklan 2 kohdassa säädetyn mukaisesti, tarkasteltuna yhdessä direktiivin 2009/28/EY 3 artiklan 4 kohdassa säädetyn tavoitteen kanssa?

3)	Onko direktiivin 2009/30/EY 4 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa sekä direktiivin (EU) 2015/1513 (5) 4 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että kyseessä ovat direktiivin 98/34/EY 10 artiklan 1 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetut yhteisön sitovissa säädöksissä säädetyt suojalausekkeet?

4)

Jollei tähän kysymykseen vastaaminen osoittaudu tarpeettomaksi edellisiin kysymyksiin annettavien vastausten perusteella, onko direktiivin 98/34/EY 8 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, ettei talouden toimijaa vastaan voida vedota esillä olevassa asiassa kyseessä olevan kaltaiseen kansallisen oikeuden säännökseen, jossa määritellään sekoitettavien biopolttoaineiden prosenttiosuudet direktiivillä 2009/30/EY direktiiviin 98/70/EY lisätyn 7 a artiklan 2 kohdan saattamiseksi kansallisen lainsäädännön osaksi?

---

(1)  Teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22.6.1998 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/34/EY (EYVL 1998, L 204, s. 37)

(2)  Direktiivin 98/70/EY muuttamisesta bensiinin, dieselin ja kaasuöljyn laatuvaatimusten osalta sekä kasvihuonekaasupäästöjen seurantaan ja vähentämiseen tarkoitetun mekanismin käyttöönottamisen osalta, neuvoston direktiivin 1999/32/EY muuttamisesta sisävesialusten käyttämien polttoaineiden laatuvaatimusten osalta ja direktiivin 93/12/ETY kumoamisesta 23.4.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/30/EY (2009, L 140, p. 88)

(3)  Bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta ja neuvoston direktiivin 93/12/ETY muuttamisesta 13.10.1998 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/70/ETY (EYVL 1998, L 350, s. 58)

(4)  Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 23.4.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/28/EY (EUVL 2009, L 140, s. 16)

(5)  Bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta annetun direktiivin 98/70/EY ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetun direktiivin 2009/28/EY muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) 9.9.2015 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2015/1513/EU (EUVL 2015, L 239, s. 1)

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Szegedi Törvényszék (Unkari) on esittänyt 4.10.2021 – Napfény-Toll Kft. v. Nemzeti Adó- és Vámhivatal Fellebbviteli Igazgatósága

(Asia C-615/21)

(2022/C 11/24)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Szegedi Törvényszék

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Napfény-Toll Kft.

Vastaaja: Nemzeti Adó- és Vámhivatal Fellebbviteli Igazgatósága

Ennakkoratkaisukysymys

Onko yhteisön oikeuteen kuuluvia oikeusvarmuuden periaatetta ja tehokkuusperiaatetta tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa ei jätetä tuomioistuimelle mitään harkintavaltaa, kuten verotusmenettelystä vuonna 2003 annetun lain XCII (az adózás rendjéről szóló 2003. évi XCII. törvény) (jäljempänä vanha verotusmenettelylaki) 164 §:n 5 momentin säännökselle ja tähän lainsäädäntöön perustuvalle käytännölle, joiden mukaan arvonlisäverotusta koskevissa asioissa määräajan, jossa verohallinnon oikeus veron määräämiseen vanhentuu, kuluminen keskeytyy tuomioistuinmenettelyjen koko keston ajaksi siitä riippumatta, montako kertaa asia käsitellään uudelleen hallinnollisessa verotusmenettelyssä, ja ilman keskeytysten yhteenlaskettua enimmäisaikaa silloin, kun asia saatetaan toistuvasti tuomioistuimen käsiteltäväksi muun muassa siinä tapauksessa, että aikaisemman tuomioistuinratkaisun jälkeisessä uudessa menettelyssä tehtyä veroviranomaisen päätöstä käsittelevä tuomioistuin toteaa, ettei veroviranomainen ole noudattanut kyseiseen tuomioistuinratkaisuun sisältyviä kannanottoja, eli asian uusi käsittely tuomioistuimessa on johtunut veroviranomaisen virheestä?

Kanne 29.10.2021 – Euroopan parlamentti v. Euroopan komissio

(Asia C-657/21)

(2022/C 11/25)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: R. Crowe, U. Rösslein ja C. Burgos)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—

on todettava, että Euroopan komissio on rikkonut perussopimuksia, koska se ei ole varmistanut yleisestä ehdollisuusjärjestelmästä unionin talousarvion suojaamiseksi 16.12.2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2020/2092 (1) täysimääräistä ja välitöntä soveltamista sen voimaantulopäivästä 1.1.2021 alkaen

—	toissijaisesti on kumottava Euroopan komission lainvastainen päätös olla varmistamatta asetuksen 2020/2092 täysimääräistä ja välitöntä soveltamista sen voimaantulopäivästä 1.1.2021 alkaen

—	Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on laiminlyönyt SEU 17 artiklan 1 kohdan mukaisen velvollisuutensa varmistaa, että perussopimuksia ja toimielinten niiden nojalla hyväksymiä toimenpiteitä sovelletaan.

Komissio laiminlyö asetuksen 2020/2092 täysimääräisen soveltamisen, koska se lainvastaisesti jättää soveltamatta asetuksen 6 artiklan keskeisiä säännöksiä, kunnes se on viimeistellyt asetuksen soveltamista koskevat suuntaviivat, minkä se aikoo tehdä vasta sitten, kun unionin tuomioistuin on antanut ratkaisunsa sellaisten kumoamiskanteiden osalta, jotka kaksi jäsenvaltiota on nostanut kyseisestä asetuksesta. Tämä laiminlyönti jättää asetusta täysimääräisesti soveltamatta, kunnes unionin tuomioistuin on ratkaissut kumoamiskanteet, merkitsee sellaisten velvollisuuksien laiminlyöntiä, jotka komissiolla on SEU 17 artiklan 1 kohdan nojalla. Komissio velvoitetaan SEU 17 artiklan 1 kohdassa, että perussopimuksia ja toimielinten niiden nojalla hyväksymiä toimenpiteitä sovelletaan.

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on jättänyt noudattamatta SEU 17 artiklan 3 kohdan kolmatta alakohtaa, jonka mukaan komissio hoitaa tehtäväänsä täysin riippumattomana.

Se, ettei komissio Eurooppa-neuvostolta saamansa ohjeistuksen perusteella ole varmistanut asetuksen täysimääräistä ja välitöntä soveltamista sen voimaantulosta alkaen asettamatta itse tätä soveltamista koskevia rajoituksia, merkitsee sitä, että se on jättänyt täyttämättä SEU 17 artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan mukaisen velvollisuutensa toimia riippumattomasti.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu SEU 13 artiklan 2 kohdan rikkomiseen ja toimielinten välisen tasapainon ja vilpittömän yhteistyön periaatteiden loukkaamiseen.

Se, ettei komissio Eurooppa-neuvostolta saamansa ohjeistuksen perusteella ole varmistanut asetuksen täysimääräistä ja välitöntä soveltamista sen voimaantulosta alkaen asettamatta itse tätä soveltamista koskevia rajoituksia, merkitsee SEU 13 artiklan 2 kohdan – jonka mukaan kukin toimielin toimii sille perussopimuksissa annetun toimivallan rajoissa – rikkomista ja toimielinten välisen tasapainon ja vilpittömän yhteistyön periaatteiden loukkaamista.

---

(1)  EUVL 2020, L 433I, s. 1.

Valitus, jonka MKB Multifunds BV on tehnyt 5.11.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-277/20, MKB Multifunds v. komissio, 6.9.2021 antamasta määräyksestä

(Asia C-665/21 P)

(2022/C 11/26)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Valittaja: MKB Multifunds BV (edustajat: asianajajat J.M.M. van de Hel ja R. Rampersad)

Muut osapuolet: Euroopan komissio ja Alankomaiden kuningaskunta

Vaatimukset

MKB Multifunds vaatii, että unionin tuomioistuin

—	toteaa, että MKB Multifundsin valitus on perusteltu ja se voidaan ottaa tutkittavaksi

—	kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen määräyksen

—	korvaa unionin yleisen tuomioistuimen määräyksen unionin tuomioistuimen ratkaisulla ja kumoaa komission päätöksen, ja

—	velvoittaa Euroopan komissio korvaamaan MKB Multifundsin oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti katsonut, että MKB Multifundsin kannetta ei voida ottaa tutkittavaksi. Unionin yleisen tuomioistuimen määräys vaikuttaa perustuvan oikeudelliseen virheeseen. MKB Multifunds esittää seuraavat valitusperusteet:

Ensimmäinen valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt määräyksen 36–38 kohdassa oikeudellisen virheen, koska se on jättänyt soveltamatta Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan (N:o 3) 36 artiklaa ja SEU 51 artiklaa. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan MKB Multifundsin omilla toteamuksilla ei ole mitään näyttöarvoa, koska ne ovat ”vain toteamuksia”. Unionin yleinen tuomioistuin ei perustele sitä, miksi MKB Multifundsin toteamukset olisivat epäluotettavia. Tästä syystä määräystä ei ole riittävästi perusteltu.

Toinen valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt määräyksen 30 kohdassa oikeudellisen virheen tulkitessaan asetuksen 2015/1589 (1) 1 artiklan h alakohdassa tarkoitettua asianomaisen osapuolen käsitettä. Unionin yleinen tuomioistuin tulkitsee sitä lähinnä niin, että MKB Multifundsin on näytettävä, että se todella toimi rahasto-osuusrahastojen alalla ja oli siten suoraan DVI:n kilpailija, ja että siihen on kohdistunut konkreettisia seurauksia. Tämä ei ole yhteensopivaa vakiintuneen oikeuskäytännön kanssa, jonka mukaan yritys on asianomainen osapuoli, jos se on i) (potentiaalinen) kilpailija, joka ei toimi samoilla markkinoilla, ja ii) jos sääntöjenvastaisella tukitoimenpiteellä voi olla haitallisia vaikutuksia sen etuihin. Unionin yleinen tuomioistuin sovelsi oikeudellisen virheen vuoksi liian tiukkaa kriteeriä eikä huomioinut sitä, että MKB Multifunds on vähintäänkin DVI:n potentiaalinen kilpailija ja että MKB Multifunds on riittävästi tuonut esiin, että sääntöjenvastaisella tukitoimenpiteellä oli haitallisia vaikutuksia sen etuihin.

Kolmas valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt määräyksen 53–55 kohdassa oikeudellisen virheen tulkitessaan liian tiukasti SEUT 263 artiklan neljättä kohtaa, jonka mukaan toimen on koskettava sitä ”erikseen”. Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole ottanut huomioon sitä, että MKB Multifunds on esittänyt konkreettisia argumentteja, joista ilmenee, että päätös koskee MKB Multifundsia tiettyjen sille ominaisten piirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen vuoksi, joka erottaa sen kaikista muista henkilöistä.

---

(1)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13.7.2015 annettu neuvoston asetus (EU) 2015/1589 (EUVL 2015, L 248, s. 9).

Valitus, jonka KN on tehnyt 9.11.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-377/20., XXX v. KN v. ETSK, 1.9.2021 antamasta tuomiosta

(Asia C-673/21 P)

(2022/C 11/27)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: KN (edustajat: M. Casado García-Hirschfeld ja M. Aboudi, avocats)

Muu osapuoli: Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen 1.9.2021 antaman tuomion KN v. ETSK (T-377/20)

—	hyväksyy ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyt vaatimukset

—	velvoittaa ETSK:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut, unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet kulut mukaan lukien.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja riitauttaa erityisesti valituksenalaisen tuomion 102–106, 167–169, 171–177 ja 197 kohdan.

Valituksensa tueksi valittaja esittää yhden ainoan valitusperusteen, joka koskee sitä, että tosiseikat on otettu valituksenalaisessa tuomiossa huomioon vääristyneellä tavalla ja että on tehty ilmeisiä arviointivirheitä, jotka ovat johtaneet oikeudellisten perustelujen epätäsmällisyyteen.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 10.11.2021 – Jenkinson v. neuvosto

(Asia T-602/15 RENV) (1)

(Välityslauseke - Euroopan unionin kansainvälisten operaatioiden kansainvälinen siviilihenkilöstö - Sopimuspohjainen palvelukseen ottaminen - Perättäiset määräaikaiset palvelussopimukset - Kaikkien sopimussuhteiden uudelleenmäärittelemistä toistaiseksi voimassa oleviksi työsopimuksiksi koskeva vaatimus - Sopimussuhteeseen perustuvaa vastuuta koskeva kanne - Sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskeva kanne)

(2022/C 11/28)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Liam Jenkinson (Killarney, Irlanti) (edustaja: asianajaja N. de Montigny)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: A. Vitro ja M. Bishop), Euroopan komissio (asiamiehet: B. Mongin, D. Bianchi ja G. Gattinara), Euroopan ulkosuhdehallinto (asiamiehet: S. Marquardt, R. Spáč ja E. Orgován) ja Eulex Kosovo (Pristina, Kosovo) (asiamies: asianajaja E. Raoult)

Oikeudenkäynnin kohde

Pääasiallisesti ensinnäkin SEUT 272 artiklaan perustuva vaatimus, jossa vaaditaan yhtäältä kantajan kaikkien työsopimusten määrittelemistä uudelleen yhdeksi toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi ja toisaalta korvausta sopimuksesta aiheutuneesta vahingosta, jota kantajalle on tästä seikasta väitetysti aiheutunut, ja toiseksi SEUT 268 ja 340 artiklaan perustuvat vaatimukset, jotka koskevat neuvoston, komission ja EUH:n taikka Eulex Kosovo -operaation asettamista sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)

Euroopan unionin neuvosto, Euroopan komissio, Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) ja Eulex Kosovo –operaatio vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan vastaamaan kantajalle asiassa C-43/17 P unionin tuomioistuimessa käydystä menettelystä aiheutuneet kulut ja asiassa T-602/15 unionin yleisessä tuomioistuimessa käydystä ensimmäisestä menettelystä aiheutuneet kulut siltä osin kuin ne ovat aiheutuneet niiden erillisillä asiakirjoilla esittämien oikeudenkäyntiväitteiden jälkeen.

3)	Liam Jenkison velvoitetaan vastaamaan oikeudenkäyntikuluista, jotka ovat aiheutuneet unionin yleiseen tuomioistuimeen palauttamismenettelystä asiassa T-602/15 RENV, kanteen nostamiseen liittyvät kulut mukaan lukien, ja kyseiseen menettelyyn liittyvistä vastaajien kuluista.

---

(1)  EUVL C 90, 7.3.2016.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 10.11.2021 – Romania v. komissio

(Asia T-495/19) (1)

(Institutionaalinen oikeus - Eurooppalainen kansalaisaloite - Koheesiopolitiikka - Kansallisen vähemmistön sisältävät alueet - Rekisteröintipäätös - Kumoamiskanne - Kannekelpoinen toimi - Tutkittavaksi ottaminen - Asetuksen (EU) 211/2011 4 artiklan 2 kohdan b alakohta - Perusteluvelvollisuus)

(2022/C 11/29)

Oikeudenkäyntikieli: romania

Asianosaiset

Kantaja: Romania (asiamiehet: E. Gane, R. Haţieganu, L. Liţu ja L. E. Baţagoi)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: H. Stancu, I. Martínez del Peral ja H. Krämer)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Unkari (asiamiehet: M. Fehér, M. Tátrai ja K. Szíjjártó)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jossa vaaditaan kumoamaan ”Koheesiopolitiikka alueiden yhdenvertaisuuden ja alueellisten kulttuurien säilymisen varmistamiseksi” nimisestä kansalaisaloite-ehdotuksesta 30.4.2019 tehty komission päätös (EU) 2019/721 (EUVL 2019, L 122, s. 55)

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään

2)	Romania vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.

3)	Unkari vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 288, 26.8.2019.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 10.11.2021 – Sasol Germany ym v. komissio

(Asia T-661/19) (1)

(REACH - Erityistä huolta aiheuttavat aineet - Aineita koskevan luettelon laatiminen myöhempää asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liitteeseen XIV sisällyttämistä varten - Päätös, jolla yksilöidään 4-tert-butyylifenoli luetteloon sisällyttämistä koskevat kriteerit täyttäväksi aineeksi - Asetuksen (EY) N:o 1907/2006 57 artikla - Näytön todistusvoimaan perustuva lähestymistapa - Ilmeinen arviointivirhe - Oikeasuhteisuus)

(2022/C 11/30)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Sasol Germany GmbH (Hampuri, Saksa), SI Group – Béthune (Béthune, Ranska), BASF SE (Ludwigshafen am Rhein, Saksa) (edustajat: asianajajat C. Mereu ja P. Sellar)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: R. Lindenthal ja K. Mifsud-Bonnici

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajaa: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: D. Klebs, J. Möller, S. Heimerl ja S. Costanzo), Euroopan kemikaalivirasto (asiamiehet: M. Heikkilä, W. Broere, S. Mahoney ja A. Hautamäki)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus kumota 4-tert-butyylifenolin (PTBP) tunnistamisesta erityistä huolta aiheuttavaksi aineeksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 57 artiklan f alakohdan nojalla 5.7.2019 annettu komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2019/1194 (EUVL 2019, L 187, s. 41).

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Sasol Germany GmbH, SI Group – Béthune ja BASF SE vastaavat omien oikeudenkäyntikulujensa lisäksi Euroopan komission oikeudenkäyntikuluista.

3)	Saksan liittotasavalta ja Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 406, 2.12.2019.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 10.11.2021 – Di Bernardo v. komissio

(Asia T-41/20) (1)

(Henkilöstö - Virkamiehet - Palvelukseen ottaminen - Kilpailuilmoitus - Avoin kilpailu - Hyväksymisedellytykset - Varallaololuetteloon merkitsemättä jättäminen - Riittämätön työkokemus - SEUT 266 artikla - Unionin yleisen tuomioistuimen tuomion täytäntöön panemiseksi tehty päätös - Kumoamistuomion täytäntöönpanossa tarvittavat toimenpiteet - Henkilöstösääntöjen liitteessä III oleva 2 artikla - Yhdenvertainen kohtelu - Ilmeinen arviointivirhe - Vastuu)

(2022/C 11/31)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Danilo Di Bernardo (Bryssel, Belgia) (edustaja: asianajaja S. Orlandi)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: M. Brauhoff ja D. Milanowska)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuva vaatimus yhtäältä kumota kokeisiin perustuvan avoimen kilpailun EPSO/AST-SC/03/15 valintalautakunnan 13.3.2019 tekemä päätös, jolla pantiin täytäntöön 29.11.2018 annettu tuomio Di Bernardo v. komissio (T-811/16, EU:T:2018:859, ei julkaistu), olla merkitsemättä kantajan nimeä varainhoidon tuen alan palkkaluokan SC 1 sihteerien/virkailijoiden varallaololuetteloon, ja toisaalta korvata kantajalle tästä väitetysti aiheutunut vahinko.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Danila di Bernardo velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 77, 9.3.2020.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 10.11.2021 – Alkattan v. neuvosto

(Asia T-218/20) (1)

(Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Syyriaan kohdistettavat rajoittavat toimenpiteet - Varojen jäädyttäminen - Perusteluvelvollisuus - Puolustautumisoikeudet - Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin - Arviointivirhe - Luetteloihin sisällyttämistä koskevien kriteerien määrittäminen)

(2022/C 11/32)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Waseem Alkattan (Damas, Syyria) (edustaja: asianajaja G. Karouni)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: asianajajat A. Limonet ja V. Piessevaux)

Oikeudenkäynnin kohde

Yhtäältä SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus kumota Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2013/255/YUTP täytäntöönpanosta 17.2.2020 annettu neuvoston täytäntöönpanopäätös (YUTP) 2020/212 (EUVL 2020, L 43 I, s. 6), Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 36/2012 täytäntöönpanosta 17.2.2020 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2020/211 (EUVL 2020, L 43 I, s. 1), Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2013/255/YUTP muuttamisesta 28.5.2020 annettu neuvosto päätös (YUTP) 2020/719 (EUVL 2020, L 168, s. 66), Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 36/2012 täytäntöönpanosta 28.5.2020 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2020/716 (EUVL 2020, L 168, s. 1), Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2013/255/YUTP muuttamisesta 27.5.2021 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2021/855 (EUVL 2021, L 188, s. 90) ja Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 36/2012 täytäntöönpanosta 27.5.2021 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2021/848 (EUVL 2021, L 188, s. 18) niiltä osin kuin nämä toimet koskevat kantajaa, ja toisaalta SEUT 268 artiklaan perustuva vaatimus saada korvausta vahingosta, jonka kantaja väittää aiheutuneen näistä toimista.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Waseem Alkattan velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 201, 15.6.2020.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 10.11.2021 – Phi Group v. EUIPO – Gruppo Cadoro (REDELLO)

(Asia T-532/20) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin REDELLO rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisempi EU-kuviomerkki CADELLO 88 - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

(2022/C 11/33)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Phi Group GmbH (Zug, Sveitsi) (edustajat: asianajajat P. Campolini ja L. Bidaine)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: L. Rampini, V. Ruzek, ja A. Folliard-Monguiral)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa: Gruppo Cadoro GmbH (Eglisau, Sveitsi)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 22.6.2020 tekemästä päätöksestä (asia R 2677/2019-4), joka koskee Gruppo Cadoron ja Phi Groupin välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Phi Group GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 348, 19.10.2020.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 10.11.2021 – Solar Electric ym. v. komissio

(Asia T-678/20) (1)

(Valtiontuet - Uusiutuvista energialähteistä, mukaan lukien aurinkosähkö, tuotettavan sähkön markkinat - Ranskan lakiin perustuva velvollisuus ostaa sähköä markkinahintaa korkeampaan hintaan - Kantelun hylkääminen - Asetuksen (EU) 2015/1589 12 artiklan 1 kohta ja 24 artiklan 2 kohta - Soveltamisala)

(2022/C 11/34)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Solar Electric Holding (Lamentin, Ranska), Solar Electric Guyane (Lamentin), Solar Electric Martinique (Lamentin), Société de production d’énergies renouvelables (Lamentin) (edustaja: asianajaja S. Manna)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: B. Stromsky ja A. Bouchagiar)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jolla vaaditaan kumottavaksi 3.9.2020 päivätty komission päätös, jolla hylätään 20.6.2020 päivätty kantajien kantelu sääntöjenvastaisista valtiontuista kantajien aurinkosähkölaitoksille.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Solar Electric Holding, Solar Electric Guyane, Solar Electric Martinique ja Société de production d’énergies renouvelables velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 44, 8.2.2021.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 10.11.2021 – Monster Energy v. EUIPO – Frito-Lay Trading Company (MONSTER ja MONSTER ENERGY)

(Yhdistetyt asiat T-758/20 ja T-759/20) (1)

(EU-tavaramerkki - Menettämismenettely - EU-sanamerkit MONSTER ja MONSTER ENERGY - Tavaramerkkien tosiasiallinen käyttö - Käyttö niille tavaroille, joita varten tavaramerkit on rekisteröity - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 58 artiklan 1 kohdan a alakohta)

(2022/C 11/35)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Monster Energy Co. (Corona, California, Yhdysvallat) (edustaja: solicitor P. Brownlow)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: V. Ruzek ja E. Śliwińska)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Frito-Lay Trading Company GmbH (Bern, Sveitsi) (edustajat: asianajajat V. von Bomhard ja J. Fuhrmann)

Oikeudenkäynnin kohde

Kaksi kannetta EUIPO:n toisen valituslautakunnan 5.10.2020 tekemistä päätöksistä (asiat R 2927/2019-2 ja R 2928/2019-2), jotka koskevat Frito-Lay Trading Companyn ja Monster Energyn välistä kahta menettämismenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanteet hylätään.

2)	Monster Energy Co. velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 53, 15.2.2021.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 10.11.2021 – PIK-KO v. EUIPO – Haribo Ricqles Zan (P.I.C. Co.)

(Asia T-73/21) (1)

(EU-tavaramerkki - Mitättömyysmenettely - EU-kuviomerkki P.I.C. Co. - Aikaisempi kansallinen kuviomerkki PIK - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta) - Asetuksen N:o 207/2009 53 artiklan 1 kohdan a alakohta (josta on tullut asetuksen 2017/1001 60 artiklan 1 kohdan a alakohta) - Osittainen mitättömäksi julistaminen)

(2022/C 11/36)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: PIK-KO AD (Kazichene, Bulgaria) (edustaja: asianajaja A. Ivanova)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: M. Capostagno)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa: Haribo Ricqles Zan (Marseille, Ranska)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 27.11.2020 tekemästä päätöksestä (asia R 1847/2019-5), joka koskee Haribo Ricqles Zanin ja PIK-KOn välistä mitättömyysmenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	PIK-KO AD velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 138, 19.4.2021.

Kanne 4.11.2021 – Lyubetskaya v. neuvosto

(Asia T-556/21)

(2022/C 11/37)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Sviatlana Lyubetskaya (Minsk, Valko-Venäjä) (edustaja: asianajaja D. Litvinski)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan Valko-Venäjää koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 765/2006 8 a artiklan 1 kohdan täytäntöönpanosta 21.6.2021 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/997 siltä osin kuin se koskee kantajaa,

—	kumoamaan Valko-Venäjän tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2012/642/YUTP täytäntöönpanosta 21.6.2021 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen (YUTP) 2021/1002 ja

—	velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan yksilöllisen vastuun periaatetta on loukattu. Kantaja väittää, että tulkittaessa riidanalaisten toimien tarkoitusta ja sisältöä niiden sanamuodon, asiayhteyden ja tavoitteiden valossa, ne ovat ristiriidassa suhteellisuusperiaatteen kanssa, koska syyttäjäviranomainen ei noudata velvoitettaan osoittaa, että tosiseikat johtuvat asianomaisesta osapuolesta.

2)	Toinen kanneperuste, jonka mukaan asiassa on tehty arviointivirhe ja joka perustuu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaan. Kantajan mukaan riidanalaisia toimia ei ole perusteltu lainkaan tosiseikoilla ja päätelmät perustuvat yksinomaan parlamentin jäsenen asemaan.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen. Tältä osin kantaja väittää, että tulkittaessa riidanalaisten toimien tarkoitusta ja sisältöä niiden sanamuodon, asiayhteyden ja tavoitteiden valossa, ne ovat ristiriidassa suhteellisuusperiaatteen kanssa, kun otetaan erityisesti huomioon kantajan asema parlamentin jäsenenä.

Kanne 5.11.2021 – Omelyanyuk v. neuvosto

(Asia T-557/21)

(2022/C 11/38)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Aleksandr Omelyanyuk (Minsk, Valko-Venäjä) (edustaja: asianajaja D. Litvinski)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan Valko-Venäjää koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 765/2006 8 a artiklan 1 kohdan täytäntöönpanosta 21.6.2021 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/997 siltä osin kuin se koskee kantajaa

—	kumoamaan Valko-Venäjän tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2012/642/YUTP täytäntöönpanosta 21.6.2021 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen (YUTP) siltä osin kuin se koskee kantajaa

—	velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen, jotka ovat olennaisilta osin samat tai samankaltaiset kuin ne kanneperusteet, joihin vedotaan asiassa T-566/21, Lyubetskaya v. neuvosto.

Kanne 5.11.2021 – Gusachenka v. neuvosto

(Asia T-579/21)

(2022/C 11/39)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Siarhei Gusachenka (Minsk, Valko-Venäjä) (edustaja: asianajaja D. Litvinski)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan Valko-Venäjää koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 765/2006 8 a artiklan 1 kohdan täytäntöönpanosta 21.6.2021 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/997 (1) kantajaa koskevilta osin

—	kumoamaan Valko-Venäjän tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2012/642/YUTP täytäntöönpanosta 21.6.2021 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen (YUTP) 2021/1002 (2) kantajaa koskevilta osin

—	velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen, jotka ovat olennaisilta osiltaan samat tai samankaltaiset kuin asiassa T-556/21, Lyubetskaya v. neuvosto, esitetyt kanneperusteet.

---

(1)  EUVL 2021, L 219I, s. 3.

(2)  EUVL 2021, L 219I, s. 70.

Kanne 5.11.2021 – Haidukevich v. neuvosto

(Asia T-580/21)

(2022/C 11/40)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Aleh Haidukevich (Semkino, Valko-Venäjä) (edustaja: asianajaja D. Litvinski)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan Valko-Venäjää koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 765/2006 8 a artiklan 1 kohdan täytäntöönpanosta 21.6.2021 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/997 (1) kantajaa koskevilta osin

—	kumoamaan Valko-Venäjän tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2012/642/YUTP täytäntöönpanosta 21.6.2021 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen (YUTP) 2021/1002 (2) kantajaa koskevilta osin

—	velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen, jotka ovat olennaisilta osiltaan samat tai samankaltaiset kuin asiassa T-556/21, Lyubetskaya v. neuvosto, esitetyt kanneperusteet.

---

(1)  EUVL 2021, L 219I, s. 3.

(2)  EUVL 2021, L 219I, s. 70.

Kanne 5.11.2021 – Skryba v. neuvosto

(Asia T-581/21)

(2022/C 11/41)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Siarheï Skryba (Marialivo, Valko-Venäjä) (edustaja: asianajaja D. Litvinski)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan Valko-Venäjää koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 765/2006 8 a artiklan 1 kohdan täytäntöönpanosta 21.6.2021 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/997 (1) kantajaa koskevilta osin

—	kumoamaan Valko-Venäjän tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2012/642/YUTP täytäntöönpanosta 21.6.2021 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen (YUTP) 2021/1002 (2) kantajaa koskevilta osin

—	velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen, jotka ovat olennaisilta osiltaan samat tai samankaltaiset kuin asiassa T-556/21, Lyubetskaya v. neuvosto, esitetyt kanneperusteet.

---

(1)  EUVL 2021, L 219I, s. 3.

(2)  EUVL 2021, L 219I, s. 70.

Kanne 5.11.2021 – Rubnikovich v. neuvosto

(Asia T-582/21)

(2022/C 11/42)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Siarhei Rubnikovich (Tarasovo, Valko-Venäjä) (edustaja: asianajaja D. Litvinski)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan Valko-Venäjää koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 765/2006 8 a artiklan 1 kohdan täytäntöönpanosta 21.6.2021 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/997 (1) kantajaa koskevilta osin

—	kumoamaan Valko-Venäjän tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2012/642/YUTP täytäntöönpanosta 21.6.2021 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen (YUTP) 2021/1002 (2) kantajaa koskevilta osin

—	velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen, jotka ovat olennaisilta osiltaan samat tai samankaltaiset kuin asiassa T-556/21, Lyubetskaya v. neuvosto, esitetyt kanneperusteet.

---

(1)  EUVL 2021, L 219I, s. 3.

(2)  EUVL 2021, L 219I, s. 70.

Kanne 5.11.2021 – Bakhanovich v. neuvosto

(Asia T-583/21)

(2022/C 11/43)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Aliaksandr Bakhanovich (Brest, Valko-Venäjä) (edustaja: asianajaja D. Litvinski)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan Valko-Venäjää koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 765/2006 8 a artiklan 1 kohdan täytäntöönpanosta 21.6.2021 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/997 (1) kantajaa koskevilta osin

—	kumoamaan Valko-Venäjän tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2012/642/YUTP täytäntöönpanosta 21.6.2021 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen (YUTP) 2021/1002 (2) kantajaa koskevilta osin

—	velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen, jotka ovat olennaisilta osiltaan samat tai samankaltaiset kuin asiassa T-556/21, Lyubetskaya v. neuvosto, esitetyt kanneperusteet.

---

(1)  EUVL 2021, L 219I, s. 3.

(2)  EUVL 2021, L 219I, s. 70.

Kanne 18.10.2021 – NFL Properties Europe v. EUIPO – Groupe Duval (DUUUVAL)

(Asia T-671/21)

(2022/C 11/44)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: NFL Properties Europe GmbH (Eschborn, Saksa) (edustajat: asianajajat M. Kloth, R. Briske, D. Habel ja M. Tillwich)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Groupe Duval (Boulogne-Billancourt, Ranska)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus sanamerkin DUUUVAL rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 18 066 416

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 4.8.2021 asiassa R 243/2021-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa viidennen valituslautakunnan 4.8.2021 tekemän riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut mukaan lukien valitusmenettelyssä aiheutuneet kulut.

Kanneperuste

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

Kanne 18.10.2021 – IR v. komissio

(Asia T-685/21)

(2022/C 11/45)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: IR (edustajat: asianajajat S. Pappas ja A. Pappas)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa 11.12.2020 päivätyn päätöksen, jolla Brysselin maksutoimisto kieltäytyi uusimasta vakavaa sairautta koskevaa järjestelmää kantajan pojan osalta

—	kumoaa 8.7.2021 päivätyn päätöksen, jolla nimittävä viranomainen hylkäsi oikaisuvaatimuksen, jonka kantaja oli tehnyt Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalaiset päätökset perustuvat lainvastaisesti asiantuntijalääkärin toiseen lausuntoon.

2)	Toinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisilla päätöksillä on puutteelliset perustelut.

3)	Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että riidanalaisissa päätöksissä on kantajan mielestä tehty ilmeisiä arviointivirheitä ja arvioitu tosiseikkoja vääristyneellä tavalla.

4)	Neljäs kanneperuste, jonka mukaan on loukattu oikeutta hyvään hallintoon ja oikeutta tulla kuulluksi.

5)	Viides kanneperuste, jonka mukaan riidanalaiset päätökset perustuvat lainvastaisesti lääketieteellisen lautakunnan lausuntoon.

6)	Kuudes kanneperuste, joka perustuu oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn noudattamatta jättämiseen.

Kanne 2.11.2021 – Zielonogórski Klub Żużlowy Sportowa v. EUIPO – Falubaz Polska (FALUBAZ)

(Asia T-703/21)

(2022/C 11/46)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Zielonogórski Klub Żużlowy Sportowa S.A. (Zielona Góra, Puola) (edustaja: asianajaja T. Grucelski)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Falubaz Polska S.A. spółka komandytowo-akcyjna (Zielona Góra)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-sanamerkki FALUBAZ – EU-tavaramerkki nro 14 535 835

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 24.8.2021 asiassa R 1681/2020-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen kokonaisuudessaan

—	velvoittaa hävinneen osapuolen korvaamaan unionin yleisen tuomioistuimen menettelyssä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut ja kantajalle EUIPO:n valituslautakunnan menettelyssä aiheutuneet välttämättömät kulut

—	velvoittaa mahdolliset väliintulijoina olevat muut osapuolet valituslautakunnassa vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Kanneperusteet

—	Vapaan todistusharkinnan periaatteen loukkaaminen, joka liittyy todisteiden mielivaltaiseen arviointiin.

—	Neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (1) 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan (josta on tullut asetuksen 2017/1001 59 artiklan 1 kohdan b alakohta) rikkominen.

---

(1)  Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1).

Kanne 4.11.2021 – Roos ym. v. parlamentti

(Asia T-710/21)

(2022/C 11/47)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Robert Roos (Poortugaal, Alankomaat) Anne-Sophie Pelletier (Ixelles, Belgia), Francesca Donato (Palermo, Italia), Virginie Joron (Durningen, Ranska) ja IC (edustajinaan: asianajajat P. de Bandt, M. Gherghinaru ja L. Panepinto)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

—	määrää, että Euroopan parlamentin puhemiehistön 27.10.2021 tekemä päätös terveyttä ja turvallisuutta koskevista poikkeussäännöistä, jotka koskevat pääsyä Euroopan parlamentin rakennuksiin sen kolmella toimipaikalla, kumotaan;

—	velvoittaa vastaajaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä koskevaan hakemukseen liittyvät kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat vetoavat kanteensa tueksi neljään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan riidanalainen päätös ei perustu pätevään oikeusperustaan Euroopan parlamentin jäsenille aiheutuvien vaikutusten aikaan saamiseksi. Kantajat katsovat, että parlamentin työjärjestyksen 25 artikla ei ole pätevä oikeusperusta riidanalaisen päätöksen tekemiseksi ja näin ollen riidanalaisen toimenpiteen kohdistamiseksi heihin. He väittävät lisäksi, että riidanalaisen päätöksen kaltainen puhemiehistön päätös ei voi olla perustana toimenpiteille, joihin liittyy erittäin arkaluonteisten tietojen käsittelyä, koska Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artiklan mukaan tällaisen tietojenkäsittelyn olennaisista osatekijöistä on säädettävä lailla, jollainen parlamentin puhemiehistön päätös ei ole.

2)

Toisen kanneperusteen mukaan parlamentin jäsenten itsenäisyyden ja riippumattomuuden periaatetta ja heille perussopimuksissa taattuja vapauksia on loukattu. Kantajat katsovat, että riidanalainen päätös on vastoin Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen 2 artiklaa (jossa vahvistetaan jäsenten itsenäisyyden ja riippumattomuuden periaate) ja Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan N:o 7 7 artiklaa (jossa määrätään muun muassa, että Euroopan parlamentin jäsenten vapaalle liikkuvuudelle heidän matkustaessaan Euroopan parlamentin kokouspaikkaan tai heidän palatessaan sieltä ei aseteta hallinnollisia tai muita esteitä). Riidanalaisesta päätöksestä näet seuraa, että kantajien on esitettävä digitaalinen COVID-todistus aina, kun he haluavat pääsyn parlamenttiin. Jos he eivät voi tai halua esittää tällaista todistusta, heidän pääsynsä parlamentin rakennuksiin evätään.

3)

Kolmannen kanneperusteen mukaan henkilötietojen käsittelyä koskevia yleisiä periaatteita on loukattu. Tämä kanneperuste jakautuu kahteen osaan. — Ensimmäisen osan mukaan henkilötietojen käsittelyn tarkoitusten rajoittamista koskevaa periaatetta ja laillisuusperiaatetta on loukattu. Jotta EU:n COVID-todistuksiin sisältyviä kantajien henkilötietoja voitaisiin käyttää, jotta heille annetaan pääsy parlamentin rakennukseen, lakisääteisenä edellytyksenä on, että kyseiset tiedot on kerätty tässä tarkoituksessa. Koska ei ole olemassa oikeusperustaa, jossa nimenomaisesti sallittaisiin rokotukseen, testeihin tai paranemiseen liittyvien terveystietojen käsittely työpaikalle ja parlamentin kokouksiin pääsyn sääntelemiseksi, parlamentin puhemiehistön tehtävänä ei missään tapauksessa ole tällaisen tietojenkäsittelyn salliminen, a fortiori sellaisen normin avulla, joka ei ole laki sanan muodollisessa merkityksessä. — Toisen osan mukaan lojaliteettiperiaatetta, avoimuuden periaatetta ja tietojen minimoinnin periaatetta on loukattu, koska kantajille ei ajankohtana, jolloin heidän henkilötietojaan kerättiin, ollut ilmoitettu, että näitä tietoja tultaisiin käyttämään siinä tarkoituksessa, että heille annetaan pääsy tai heiltä evätään pääsy työpaikalle, jossa he hoitavat edustajantointaan Euroopan parlamentin jäseninä.

4)

Neljännen kanneperusteen mukaan riidanalaisella päätöksellä heikennetään perusteettomasti oikeutta yksityisyyteen ja henkilötietoihin, oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen, oikeutta vapauteen ja turvallisuuteen sekä oikeutta yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen. Tässä kanneperusteessa on kaksi osaa. — Ensimmäisen osan mukaan kantajien oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen, yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen sekä oikeutta yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaan on loukattu. — Toinen osa perustuu siihen, että se, miten riidanalaisella päätöksellä loukataan ensimmäisessä osassa tarkoitettuja oikeuksia ja periaatteita, ei ole Euroopan unionin perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaista, koska riidanalainen toimenpide ei ole välttämätön, asiamukainen ja oikeasuhteinen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Kanne 10.11.2021 – G.J. Riedel v. EUIPO – Brew Dog (Punk)

(Asia T-720/21)

(2022/C 11/48)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: G.J. Riedel GmbH (Kufstein, Saksa) (edustaja: asianajaja D. Terheggen)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Brew Dog plc (Ellon, Yhdistynyt kuningaskunta)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja unionin yleisessä tuomioistuimessa

Riidanalainen tavaramerkki: Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti sanamerkille Punk – Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti nro 1 365 577

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 12.7.2021 asiassa R 291/2020-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperuste

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

Kanne 11.11.2021 – D’Amato ym. v. parlamentti

(Asia T-722/21)

(2022/C 11/49)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Rosa D’Amato (Taranto, Italia), Claude Gruffat (Mulsans, Ranska), Damien Carême (Argenteuil, Ranska) ja Benoît Biteau (Sablonceaux, Ranska) (edustajat: asianajajat P. de Bandt, M. Gherghinaru ja L. Panepinto)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan Euroopan parlamentin puhemiehistön 27.10.2021 tekemän päätöksen, joka koskee terveysturvallisuutta koskevia poikkeuksellisia sääntöjä, joita sovelletaan Euroopan parlamentin rakennuksiin pääsyyn sen kolmella työskentelypaikkakunnalla

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan, riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä koskevasta hakemuksesta aiheutuneet kulut mukaan lukien.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat neljään kanneperusteeseen, jotka ovat samat tai samankaltaiset kuin perusteet, joihin on vedottu asiassa T-710/21, Roos ym. v. parlamentti.

Kanne 11.11.2021 – Rooken ym. v. parlamentti

(Asia T-723/21)

(2022/C 11/50)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Robert Jan Rooken (Muiderberg, Alankomaat) ja kahdeksan muuta kantajaa (edustajat: asianajajat P. de Bandt, M. Gherghinaru ja L. Panepinto)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan Euroopan parlamentin puhemiehistön 27.10.2021 tekemän päätöksen, joka koskee terveysturvallisuutta koskevia poikkeuksellisia sääntöjä, joita sovelletaan Euroopan parlamentin rakennuksiin pääsyyn sen kolmella työskentelypaikkakunnalla

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan, riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä koskevasta hakemuksesta aiheutuneet kulut mukaan lukien.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat neljään kanneperusteeseen, jotka ovat samat tai samankaltaiset kuin perusteet, joihin on vedottu asiassa T-710/21, Roos ym. v. parlamentti.

Kanne 10.11.2021 – Rolex v. EUIPO – PWT (kruunua esittävä kuvio)

(Asia T-726/21)

(2022/C 11/51)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Rolex SA (Geneve, Sveitsi) (edustaja: asianajaja C. Sueiras Villalobos)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: PWT A/S (Aalborg, Tanska)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: Kuviomerkkiä (kruunua esittävä kuvio) koskeva Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti – Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti nro 1 263 679

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 25.8.2021 asiassa R 2389/2020-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut tai vaihtoehtoisesti (jos valituslautakunnassa käsitellyn asian muu osapuoli osallistuu oikeudenkäyntiin väliintulijana) velvoittaa EUIPO:n ja muun osapuolen yhdessä ja yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 5 kohdan rikkominen.

Kanne 9.11.2021 – TO v. EASO

(Asia T-727/21)

(2022/C 11/52)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: TO (edustaja: asianajaja É. Boigelot)

Vastaaja: Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto (EASO)

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa 1.1.2021 voimaan tulleen päätöksen, joka annettiin 18.12.2020 ja jonka kantaja sai tietoonsa 4.1.2021 linkin [luottamuksellinen tieto] (1) kautta ja jonka teki [luottamuksellinen tieto], siltä osin kuin siinä ei jatketa ensimmäisellä lisävuodella eli 31.12.2021 asti varallaololuetteloa, jonka viitteet ovat seuraavat [luottamuksellinen tieto] ja joka oli voimassa 31.12.2020 asti

—	avaa uudelleen varallaololuettelon ja tämän seurauksena jatkaa sitä samoin kuin 44 muuta riidanalaisessa päätöksessä tarkoitettua varallaololuetteloa vuoden ajan uudelleen avaamisesta lähtien ja tämän seurauksena nimittää kantajan ylentäen hänet palkkaluokkaan AST 3

—

velvoittaa vastaajan maksamaan kantajalle vahingonkorvausta, jolla on tarkoitus kattaa sekä aineellinen vahinko että hänelle aiheutunut henkinen kärsimys ja jonka määrä vastaa — palkkaluokan AST 3 taso 1 ja nykyisen palkkaluokan AST 1 taso 3 palkkojen erotusta, joka lasketaan viiden vuoden ajanjaksolla riidanalaisesta päivämäärästä eli 1.1.2021 alkaen ottaen huomioon mahdollisuuksien menetys, jonka suuruudeksi arvioidaan 75 prosenttia — palkkaluokan AST 3 taso 1 ja nykyisen palkkaluokan AST 1 taso 3 eläkeoikeuksien erotusta, joka lasketaan samalla viiden vuoden ajanjaksolla riidanalaisesta päivämäärästä eli 1.1.2021 alkaen ottaen huomioon mahdollisuuksien menetys, jonka suuruudeksi arvioidaan 75 prosenttia — 7 500 euron määrää hänelle aiheutuneen henkisen kärsimyksen vuoksi — alustavasti 1,00 euron määrää sairauskassan jäsenyyden menettämisen vuoksi

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan kantajan luottamus ja oikeutetut odotukset on petetty ja riidanalaisen päätöksen perustelut ovat puutteelliset.

2)	Toinen kanneperuste, jonka mukaan syrjintäkiellon periaatetta on loukattu sekä Euroopan unionin virkamiehiä koskevien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 1 d artiklan 1 kohtaa, 27 artiklaa ja 29 artiklan 1 kohdan kolmatta ja neljättä alakohtaa on rikottu.

3)	Kolmas kanneperuste, jonka mukaan henkilöstösääntöjen 12 a artiklaa on rikottu, hyvän hallinnon periaatetta on loukattu, huolellisuusvelvollisuutta on laiminlyöty sekä toimivalta on ylitetty ja harkintavaltaa on käytetty väärin.

4)	Neljäs kanneperuste, jonka mukaan suhteellisuusperiaatetta on loukattu.

---

(1)  Luottamukselliset tiedot poistettu.

Kanne 5.11.2021 – LW v. komissio

(Asia T-728/21)

(2022/C 11/53)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: LW (edustajat: asianajajat L. Levi ja N. Flandin)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan vastaajan päätöksen siirtää kantaja saman yksikön sisällä eri toimeen

—	myös ja siltä osin kuin se on tarpeen kumoamaan vastaajan riidanalaisen päätöksen, jolla hylätään kantajan tekemä valitus siirtämispäätöksestä

—	velvoittaa korvaamaan kantajalle aiheutuneen henkisen kärsimyksen ja

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan siirtämispäätös vaikutti kantajan laillisiin etuihin.

2)	Toinen kanneperuste, jonka mukaan siirtämispäätöstä ei ole tehnyt toimivaltainen nimittävä viranomainen.

3)	Kolmas kanneperuste, jonka mukaan siirtämispäätös ja riidanalainen päätös on tehty henkilöstösääntöjen 7 artiklan 1 kohdan vastaisesti.

4)	Neljäs kanneperuste, jonka mukaan siirtämispäätöksessä ja riidanalaisessa päätöksessä ei ole noudatettu huolenpitovelvollisuutta.

5)	Viides kanneperuste, jonka mukaan siirtämispäätös ja riidanalainen päätös on perusteltu puutteellisesti.

6)	Kuudes kanneperuste, jonka mukaan siirtämispäätöksessä ja riidanalaisessa päätöksessä ei ole otettu huomioon eturistiriitaa koskevaa kysymystä.