Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä

(2021/C 263/01)

Viimeisin julkaisu

EUVL C 252, 28.6.2021

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 242, 21.6.2021

EUVL C 228, 14.6.2021

EUVL C 217, 7.6.2021

EUVL C 206, 31.5.2021

EUVL C 189, 17.5.2021

EUVL C 182, 10.5.2021

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://eur-lex.europa.eu

Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 29.4.2021 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Curtea de Apel Constanţa – Romania) – Agenţia de Plăţi şi Intervenţie pentru Agricultură – Centrul Judeţean Tulcea v. SC Piscicola Tulcea SA (C-294/19) ja Ira Invest SRL v. Agenţia de Plăţi şi Intervenţie pentru Agricultură – Centrul Judeţean Tulcea (C-304/19)

(Asia C-294/19 ja C-304/19) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Maatalous - Yhteinen maatalouspolitiikka - Suoran tuen järjestelmät - Tukikelpoinen hehtaari - Kalanviljelylaitos - Kiinteistön kiinteistörekisterissä oleva käyttötarkoitus - Tosiasiallinen käyttö maataloustoimintaan - Kiinteistörekisterin merkintöjen mukainen käyttö)

(2021/C 263/02)

Oikeudenkäyntikieli: romania

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Curtea de Apel Constanţa

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Agenţia de Plăţi şi Intervenţie pentru Agricultură – Centrul Judeţean Tulcea (C-294/19) ja Ira Invest SRL (C-304/19)

Vastapuolet: SC Piscicola Tulcea SA (C-294/19) ja Agenţia de Plăţi şi Intervenţie pentru Agricultură – Centrul Judeţean Tulcea (C-304/19)

Tuomiolauselma

Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta 19.1.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 2 artiklan h alakohtaa ja 34 artiklan 2 kohtaa sekä yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan e alakohtaa ja 32 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että maa-ala, joka on kansallisessa oikeudessa luokiteltu käytettäväksi kalanviljelykäyttöön, mutta jota on tosiasiallisesti käytetty maataloustoimintaan, on maatalousmaata.

---

(1)  EUVL C 288, 26.8.2019.

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 29.4.2021 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Sąd Rejonowy w Ostrowie Wielkopolskim – Puola) – Powiat Ostrowski v. Ubezpieczeniowy Fundusz Gwarancyjny

(Asia C-383/19) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettava pakollinen vakuutus - Direktiivi 2009/103/EY - 3 artiklan ensimmäinen kohta - Velvollisuus tehdä vakuutussopimus - Laajuus - Paikallinen hallintoviranomainen, joka on saanut ajoneuvon omistukseensa tuomioistuinratkaisulla - Ajoneuvo, joka on rekisteröity, pysäköity yksityisalueelle ja tarkoitus romuttaa)

(2021/C 263/03)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sąd Rejonowy w Ostrowie Wielkopolskim

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Powiat Ostrowski

Vastapuoli: Ubezpieczeniowy Fundusz Gwarancyjny

Tuomiolauselma

Moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavasta vakuutuksesta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamisesta 16.9.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/103/EY 3 artiklan ensimmäistä kohtaa on tulkittava siten, että vakuutussopimuksen tekeminen moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta on pakollista, kun kyseinen ajoneuvo on rekisteröity jäsenvaltiossa, mikäli tätä ajoneuvoa ei ole virallisesti poistettu liikennekäytöstä sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

---

(1)  EUVL C 280, 19.8.2019.

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 29.4.2021 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Korkein hallinto-oikeus – Suomi) – asia, jonka on pannut vireille E

(Asia C-480/19) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - SEUT 63 artikla - Pääomien vapaa liikkuvuus - Tulovero - Pääomatulo - Sopimusoikeuden nojalla perustetun kotimaisen yhteissijoitusyrityksen jakamat tulot - Yhtiöjärjestyksen nojalla perustetun toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yhteissijoitusyrityksen jakamat tulot - Erilainen kohtelu - SEUT 65 artikla - Objektiivisesti toisiinsa rinnastettavat tilanteet)

(2021/C 263/04)

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Korkein hallinto-oikeus

Pääasian asianosaiset

E

Muu osapuoli: Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö

Tuomiolauselma

SEUT 63 ja SEUT 65 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion verotuskäytännölle, jossa kyseisessä jäsenvaltiossa asuvan luonnollisen henkilön tuloja verotettaessa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen sijoitusyhtiömuotoisen yhteissijoitusyrityksen maksamaa tuloa ei rinnasteta ensimmäiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden yhteissijoitusyritysten maksamiin tuloihin sillä perusteella, että jälkimmäiset yritykset eivät ole oikeudelliselta muodoltaan samanlaisia kuin ensin mainittu.

---

(1)  EUVL C 295, 2.9.2019.

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 29.4.2021 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunale Amministrativo Regionale per il Lazio – Italia) – Granarolo SpA v. Ministero dell’Ambiente e della Tutela del Territorio e del Mare, Ministero dello Sviluppo Economico ja Comitato nazionale per la gestione della Direttiva 2003/87/CE e per il supporto nella gestione delle attività di progetto del protocollo di Kyoto

(Asia C-617/19) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Ympäristö - Direktiivi 2003/87/EY - Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä - 3 artiklan e alakohta - Käsite ”laitos” - 3 artiklan f alakohta - Käsite ”toiminnanharjoittaja” - Liitteessä I olevat 2 ja 3 kohta - Yhteenlaskemista koskeva sääntö - Laitoksen toiminnan kapasiteetin yhteenlaskeminen - Teollisuusyksikön omistajan suorittama sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksen luovutus - Luovuttajayrityksen ja luovutuksensaajana olevan yrityksen välinen energiantoimitussopimus - Kasvihuonekaasujen päästöluvan päivittäminen)

(2021/C 263/05)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Amministrativo Regionale per il Lazio

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Granarolo SpA

Vastapuolet: Ministero dell’Ambiente e della Tutela del Territorio e del Mare, Ministero dello Sviluppo Economico ja Comitato nazionale per la gestione della Direttiva 2003/87/CE e per il supporto nella gestione delle attività di progetto del protocollo di Kyoto

Muu osapuoli: E.ON Business Solutions Srl, anciennement E.ON Connecting Energies Italia Srl

Tuomiolauselma

Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13.10.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 23.4.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/29/EY, 3 artiklan e ja f alakohtaa, luettuna yhdessä direktiivin liitteessä I olevan 2 ja 3 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että sellaisen tuotantoyksikön omistaja, jossa on lämpövoimala, jonka toiminta kuuluu mainitun liitteen I soveltamisalaan, voi saada kasvihuonekaasujen päästölupansa päivitettyä mainitun direktiivin 7 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä, jos se on luovuttanut yhteistuotantolaitoksen, joka sijaitsee samalla teollisuuslaitoksella kuin kyseinen tuotantoyksikkö ja jonka toiminta toteutetaan siten, että sen kapasiteetti on alempi kuin mainitussa liitteessä I säädetty kynnysarvo, energia-alaan erikoistuneelle yritykselle ja tehnyt viimeksi mainitun yrityksen kanssa sopimuksen, jossa määrätään muun muassa, että tämän yhteistuotantolaitoksen tuottama energia toimitetaan kyseiselle tuotantoyksikölle, siinä tilanteessa, että lämpövoimala ja yhteistuotantolaitos eivät muodosta mainitun direktiivin 3 artiklan e alakohdassa tarkoitettua samaa laitosta ja että tuotantoyksikön omistaja ei missään tapauksessa enää ole saman direktiivin 3 artiklan f alakohdassa tarkoitettu yhteistuotantolaitoksen toiminnanharjoittaja.

---

(1)  EUVL C 399, 25.11.2019.

Unionin tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 29.4.2021 – Euroopan komissio v. Espanjan kuningaskunta

(Asia C-704/19) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Valtiontuet - Tuki maanpäällisen verkon digitaalitelevisiolle Comunidad Autónoma de Castilla-La Manchan (Kastilia-La Manchan itsehallintoalue, Espanja) syrjäisillä ja vähemmän kaupungistuneilla alueilla - Päätös (EU) 2016/1385 - Lainvastainen ja sisämarkkinoille soveltumaton tuki - Täytäntöönpano ei ole tapahtunut asetetussa määräajassa)

(2021/C 263/06)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: B. Stromsky, P. Arenas ja P. Němečková)

Vastaaja: Espanjan kuningaskunta (asiamies: S. Jiménez García)

Tuomiolauselma

1)

Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut SET 288 artiklan neljännen kohdan eikä valtiontuesta SA.27408 (C 24/10) (ex NN 37/10, ex CP 19/09), jota Castilla-La Manchan viranomaiset ovat myöntäneet maanpäällisen verkon digitaalitelevisiolle Castilla-La Manchan syrjäisillä ja vähemmän kaupungistuneilla alueilla, 1.10.2014 annetun komission päätöksen (EU) 2016/1385 3 ja 4 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole säädetyssä määräajassa toteuttanut kaikkia tarvittavia toimenpiteitä periäkseen Telecom Castilla-La Mancha SA:lta takaisin valtiontuen, joka on todettu kyseisen päätöksen 1 artiklassa lainvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi, koska se ei ole osoittanut, että mainitun tuen kaikki jäljellä olevat maksuerät on peruutettu, ja koska se ei ole ilmoittanut Euroopan komissiolle säädetyssä määräajassa kyseisen päätöksen noudattamiseksi toteutetuista toimenpiteistä.

2)	Espanjan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 413, 9.12.2019.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Superior de Justicia de Castilla y León (Espanja) on esittänyt 26.3.2021 – Clemente v. Comunidad de Castilla y León (Dirección General de la Función Pública)

(Asia C-192/21)

(2021/C 263/07)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Superior de Justicia de Castilla y León

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Clemente

Vastaaja: Comunidad de Castilla y León (Dirección General de la Función Pública)

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko toimialaltaan yleisten työmarkkinakeskusjärjestöjen (UNICE, CEEP ja EAY) 18.3.1999 tekemän määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen, joka on 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70 liitteenä (1), 4 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettua käsitettä ”vastaava vakituinen työntekijä” tulkittava siten, että vahvistettaessa henkilön palkkaluokkaa, väliaikaisena toimihenkilönä suoritettu työskentely ennen vakituisen virkamiehen aseman saamista on rinnastettava toisen vakituisen virkamiehen suorittamiin tehtäviin?

2)

Onko toimialaltaan yleisten työmarkkinakeskusjärjestöjen (UNICE, CEEP ja EAY) 18.3.1999 tekemän määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen, joka on 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70 liitteenä, 4 lausekkeen 1 kohtaa tulkittava siten, että sekä se, että tämä aika on jo arvioitu ja otettu huomioon vakituiseksi virkamieheksi tulon yhteydessä, että kansallisessa lainsäädännössä säädetty virkamiesten urakehitysjärjestelmä ovat asiallisia syitä, joiden vuoksi on perusteltua, että vahvistettaessa vakituisen virkamiehen palkkaluokkaa, väliaikaisena toimihenkilönä suoritettua työskentelyä ennen vakituisen virkamiehen aseman saamista ei oteta huomioon?

---

(1)  Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annettu neuvoston direktiivi 1999/70/EY (EYVL 1999, L 175, s. 43)

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunalul Ilfov (Romania) on esittänyt 26.3.2021 – SR v. EW

(Asia C-196/21)

(2021/C 263/08)

Oikeudenkäyntikieli: romania

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunalul Ilfov

Pääasian asianosaiset

Kantaja: SR

Vastaaja: EW

Väliintulijat: FB, CX ja IK

Ennakkoratkaisukysymys

Onko tapauksessa, jossa tuomioistuin päättää kutsua väliintulijat kuultaviksi riita-asian oikeudenkäynnissä, asetuksen (EY) N:o 1393/2007 (1) 5 artiklassa tarkoitettu ”hakija” väliintulijoiden kuultaviksi kutsumisesta päättävä jäsenvaltion tuomioistuin vai tässä tuomioistuimessa vireillä olevan asian osapuoli?

---

(1)  Oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa (asiakirjojen tiedoksianto) ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1348/2000 kumoamisesta 13.11.2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1393/2007 (EUVL 2007, L 324, s. 79).

Valitus, jonka Foundation for the Protection of the Traditional Cheese of Cyprus named Halloumi on tehnyt 30.3.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-328/17 RENV, Foundation for the Protection of the Traditional Cheese of Cyprus named Halloumi v. EUIPO – M. J. Dairies (BBQLOUMI), 20.1.2021 antamasta tuomiosta

(Asia C-201/21 P)

(2021/C 263/09)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Foundation for the Protection of the Traditional Cheese of Cyprus named Halloumi (edustajat: S. Malynicz, QC, barrister S. Baran ja solicitor V. Marsland)

Muut osapuolet: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) ja M. J. Dairies EOOD

Unionin tuomioistuin totesi varapresidentin 21.5.2021 antamalla määräyksellä, että valitus jätetään tutkimatta ja Foundation for the Protection of the Traditional Cheese of Cyprus named Halloumi vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Raad voor Vreemdelingenbetwistingen (Belgia) on esittänyt 9.4.2021 – X, joka toimii omissa nimissään ja alaikäisten lastensa Y ja Z laillisen edustajan ominaisuudessaan v. Belgian valtio

(Asia C-230/21)

(2021/C 263/10)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Raad voor Vreemdelingenbetwistingen (ulkomaalaisasioita käsittelevä hallintotuomioistuin, Belgia)

Pääasian asianosaiset

Kantaja: X, joka toimii omissa nimissään ja alaikäisten lastensa Y ja Z laillisen edustajan ominaisuudessaan

Vastaaja: Belgian valtio

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko unionin oikeutta, erityisesti oikeudesta perheenyhdistämiseen 22.9.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/86/EY (1) 2 artiklan f alakohtaa, luettuna yhdessä tämän direktiivin 10 artiklan 3 kohdan a alakohdan kanssa, tulkittava siten, että jäsenvaltiossa oleskelevan ”ilman huoltajaa tulevan alaikäisen” pakolaisen on tämän kansallisen lain mukaan oltava ”naimaton”, jotta syntyy oikeus perheenyhdistämiseen suoraan ylenevää polvea olevien sukulaisten kanssa?

2)	Jos tähän vastataan myöntävästi, voidaanko alaikäistä pakolaista, jonka ulkomailla solmittua avioliittoa ei yleiseen järjestykseen liittyvistä syistä tunnusteta, pitää direktiivin 2003/86/EY 2 artiklan f alakohdassa ja 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna ”ilman huoltajaa tulevana alaikäisenä”?

---

(1)  EUVL 2003, L 251, s. 12

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgericht Ravensburg on esittänyt 14.4.2021 – SA ym. v. Daimler AG

(Asia C-240/21)

(2021/C 263/11)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landgericht Ravensburg

Pääasian asianosaiset

Kantajat: SA, FT, LH, IL, TN

Vastaaja: Daimler AG

Ennakkoratkaisukysymykset

1)	Onko direktiivin 2007/46/EY (1) 18 artiklan 1 kohdan, 26 artiklan 1 kohdan ja 46 artiklan, luettuina yhdessä asetuksen (EY) N:o 715/2007 (2) 5 artiklan 2 kohdan kanssa, tavoitteena myös suojella moottoriajoneuvojen yksittäisten ostajien intressejä? Jos vastaus on myöntävä:

2)

Sisältyykö tähän myös yksittäisen ajoneuvonostajan intressi olla hankkimatta ajoneuvoa, joka ei ole unionin oikeuden sääntöjen mukainen, ja erityisesti olla hankkimatta ajoneuvoa, jossa on asetuksen (EY) N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kielletty estolaite? Riippumatta ennakkoratkaisukysymyksiin 1 ja 2 annettavasta vastauksesta:

3)

Onko unionin oikeuden vastaista, jos ostaja, joka on ostanut tahtomattaan ajoneuvon, jonka valmistaja on saattanut markkinoille asetuksen (EY) N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla kielletyllä estolaitteella varustettuna, voi esittää siviilioikeudellisia deliktiperusteisia vaatimuksia ajoneuvon valmistajaa kohtaan saadakseen korvauksen vahingosta, erityisesti myös vaatimuksen ajoneuvosta maksetun kauppahinnan palauttamiseksi ajoneuvon palauttamista ja sen omistuksen siirtoa vastaan, vain poikkeuksellisesti siinä tapauksessa, että ajoneuvon valmistaja on menetellyt tahallisesti ja hyvien tapojen vastaisesti? Jos vastaus on myöntävä:

4)

Edellytetäänkö unionin oikeudessa, että ajoneuvon ostajalla on mahdollisuus esittää siviilioikeudellinen deliktiperusteinen korvausvaatimus ajoneuvon valmistajaa vastaan aina, kun ajoneuvon valmistaja on menetellyt syyksiluettavalla tavalla (tuottamuksellisesti tai tahallisesti) saattaessaan markkinoille ajoneuvon, jossa on asetuksen (EY) N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kielletty estolaite? Riippumatta ennakkoratkaisukysymyksiin 1–4 annettavasta vastauksesta:

5)

Onko unionin oikeuden vastaista, jos ajoneuvon tosiasiallisesta käytöstä saatu käyttöetu on kansallisen oikeuden mukaan vähennettävä ajoneuvon ostajalle tulevasta korvauksesta, jos hän vaatii valmistajaa palauttamaan deliktiperusteisena vahingonkorvauksena ostohinnan, jonka hän on maksanut asetuksen (EY) N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla kielletyllä estolaitteella varustetusta, markkinoille saatetusta ajoneuvosta, siten että korvaus suoritetaan ajoneuvon palauttamista ja sen omistuksen siirtoa vastaan? Jos vastaus on kieltävä:

6)

Onko unionin oikeuden vastaista, jos tämä käyttöetu lasketaan täyden kauppahinnan mukaan, ilman että siitä tehtäisiin vähennystä sillä perusteella, että ajoneuvo on varustettu kielletyllä estolaitteella, joka alentaa sen arvoa, ja/tai sillä perusteella, että käyttäjä on käyttänyt tahattomasti ajoneuvoa, joka ei ole unionin oikeuden mukainen? Riippumatta ennakkoratkaisukysymyksiin 1–6 annettavasta vastauksesta:

7)

Onko siviiliprosessilain (ZPO) 348 §:n 3 momentti, siltä osin kuin tämä säännös liittyy ennakkoratkaisupyyntöjen esittämiseen SEUT 267 artiklan 2 kohdan nojalla, vastoin SEUT 267 artiklan 2 kohtaan perustuvaa kansallisten tuomioistuinten toimivaltaa esittää ennakkoratkaisupyyntö, jolloin sitä ei saisi soveltaa ennakkoratkaisupyyntöjen esittämiseen?

---

(1)  Puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle 5.9.2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/46/EY (Puitedirektiivi) (EUVL 2007, L 263, s. 1).

(2)  Moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta 20.6.2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 715/2007 (EUVL 2007, L 171, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgerichtshof (Itävalta) on esittänyt 20.4.2021 – Luxury Trust Automobil GmbH

(Asia C-247/21)

(2021/C 263/12)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Revision-menettelyn valittaja: Luxury Trust Automobil GmbH

Vastapuolena oleva viranomainen: Finanzamt Österreich, Dienststelle Baden Mödling

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1), sellaisena kuin se on muutettuna 13.7.2010 annetulla neuvoston direktiivillä 2010/45/EU (2), 42 artiklan a alakohtaa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 197 artiklan 1 kohdan c alakohdan kanssa, tulkittava siten, että luovutuksen vastaanottaja on määrätty veronmaksuvelvolliseksi myös silloin, kun laskussa, jossa ei eritellä arvonlisäveron määrää, on maininta ”Verovapaa yhteisön sisäinen kolmikantakauppa”?

2)

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: a) Voidaanko tällainen laskussa annettu tieto oikaista pätevästi jälkikäteen (korvaamalla se maininnalla: ”Liikevaihtoverolain (Umsatzsteuergesetz) 25 §:n mukainen yhteisön sisäinen kolmikantakauppa. Veronmaksuvelvollisuus siirtyy luovutuksen vastaanottajalle”)? b) Onko pätevän oikaisun edellytyksenä se, että oikaistu lasku saapuu laskun vastaanottajalle? c) Vaikuttaako oikaisu taannehtivasti alkuperäisestä laskutuspäivästä lukien?

3)

Onko direktiivin 2006/112/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 13.7.2010 annetulla neuvoston direktiivillä 2010/45/EU, 219 a artiklaa tulkittava siten, että on sovellettava sen jäsenvaltion laskutusta koskevia sääntöjä, jonka sääntöjä olisi sovellettava silloin, kun ”hankkijaa” ei ole (vielä) laskussa määrätty veronmaksuvelvolliseksi, vai onko sovellettava sen jäsenvaltion sääntöjä, jonka sääntöjä olisi sovellettava silloin, kun on katsottava, että ”hankkija” on pätevästi määrätty veronmaksuvelvolliseksi?

---

(1)  EUVL 2006, L 347, s. 1.

(2)  Direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta laskutussääntöjen osalta 13.7.2010 annettu neuvoston direktiivi (EUVL 2010, L 189, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 21.4.2021 – F. Hoffmann-La Roche Ltd ym. v. Autorità Garante della Concorrenza e del Marcato

(Asia C-261/21)

(2021/C 263/13)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Pääasian asianosaiset

Kantajat: F. Hoffmann-La Roche Ltd, Novartis AG, Novartis Farma SpA ja Roche SpA

Vastaaja: Autorità Garante della Concorrenza e del Marcato

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Voiko kansallinen tuomioistuin, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, tutkia sellaisessa oikeudenkäynnissä, jossa asianomainen vetoaa riitautetun tuomion kumoamista koskevan vaatimuksensa tueksi suoraan unionin tuomioistuimen toteamien periaatteiden loukkaamiseen samaa asiaa koskevassa oikeudenkäynnissä, onko unionin tuomioistuimen periaatteita sovellettu virheettömästi samassa asiassa, jota mainittu oikeudenkäynti koskee, vai onko tällainen arviointi unionin tuomioistuimen tehtävä?

2)

Loukataanko Consiglio di Staton tuomiolla nro 4990/2019 asianosaisten esittämällä tavalla periaatteita, jotka unionin tuomioistuin totesi 23.1.2018 antamassaan tuomiossa ja jotka koskevat a) kahden lääkkeen sisällyttämistä samoihin merkityksellisiin markkinoihin ottamatta huomioon viranomaisten kannanottoja, joissa nämä olivat asianosaisten mukaan todenneet myyntiluvan ulkopuolella käytettäväksi tarkoitetun Avastinin kysynnän ja tarjonnan lainvastaisuuden, ja b) yritysten levittämien tietojen väitetyn harhaanjohtavuuden tutkimatta jättämistä?

3)

Ovatko SEU 4 artiklan 3 kohta ja SEU 19 artiklan 1 kohta sekä SEUT 2 artiklan 1 ja 2 kohta ja SEUT 267 artikla, luettuina myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa, esteenä hallintoprosessilain 106 §:ssä ja siviiliprosessilain 395 ja 396 §:ssä tarkoitetun kaltaiselle järjestelmälle, siltä osin kuin sen nojalla ei ole mahdollista esittää unionin tuomioistuimen tuomioiden ja erityisesti unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisumenettelyssä toteamien oikeusperiaatteiden kanssa ristiriitaisten Consiglio di Staton tuomioiden purkamista koskevaa hakemusta?

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka cour d’appel de Bruxelles (Belgia) on esittänyt 26.4.2021 – AB, AB-CD v. Z EF

(Asia C-265/21)

(2021/C 263/14)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour d’appel de Bruxelles

Pääasian asianosaiset

Valittajat: AB, AB-CD

Vastapuoli: Z EF

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun asetuksen N:o 44/2001 (1) (jäljempänä Bryssel I -asetus) 5 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettua käsitettä ”sopimusta koskeva asia” a. tulkittava siten, että siinä edellytetään näyttämään toteen oikeudellinen velvoite, johon henkilö on vapaaehtoisesti antanut suostumuksensa suhteessa toiseen osapuoleen ja johon kanne perustuu, ja onko näin, vaikka vastaaja ei ole vapaaehtoisesti antanut suostumustaan velvoitteeseen ja/tai suostumusta ei ole annettu suhteessa kantajaan? b. Jos tähän vastataan myöntävästi, minkä asteinen liittymä oikeudellisen velvoitteen, johon on sitouduttu vapaaehtoisesti, ja kantajan ja/tai vastaajan välillä täytyy olla?

2)

Edellyttääkö käsite ”kanne”, johon kantaja ”tukeutuu”, samalla tavoin kuin arviointiperuste, jota käytetään erottamaan, onko kanteessa kyse Bryssel I -asetuksen 5 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetusta sopimusta koskevasta asiasta vai saman asetuksen 5 artiklan 3 alakohdassa tarkoitetusta ”sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevasta asiasta” (tuomio C-59/19, 32 kohta), siitä varmistumista, onko oikeudellisen velvoitteen, johon on sitouduttu vapaaehtoisesti, tulkinta välttämätöntä kanteen perusteen arvioimiseksi?

3)

Onko kanteessa kyse Bryssel I -asetuksen 5 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetusta sopimusta koskevasta asiasta, kun kantaja pyrkii kanteella siihen, että hänet todetaan hallussaan olevan omaisuuden omistajaksi, ja tukeutuu kahteen kauppasopimukseen, joista ensimmäisen on tehnyt omaisuuden alkuperäinen yhteisomistaja (vastaajan puoliso, joka oli samaten alkuperäinen yhteisomistaja) omaisuuden kantajalle myyneen henkilön kanssa ja jälkimmäisen ovat tehneet kaksi viimeksi mainittua? a. Vastataanko tähän eri tavalla, jos vastaaja vetoaa siihen, ettei ensimmäinen sopimus ollut kauppasopimus vaan talletussopimus? b. Jos jokin näistä tapausvaihtoehdoista on sopimusta koskeva asia, mikä sopimus on otettava huomioon määritettäessä kanteen perusteena olevan velvoitteen paikkakuntaa?

4)	Onko sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista 17.6.2008 annetun asetuksen (EY) N:o 593/2008 (Rooma I) (2) 4 artiklaa tulkittava siten, että sitä sovelletaan kolmannessa ennakkoratkaisukysymyksessä tarkoitettuun tapausvaihtoehtoon, ja mikä sopimus on siinä tapauksessa otettava huomioon?

---

(1)  EYVL 2001, L 12, s. 1.

(2)  EUVL 2008, L 177, s. 6.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sofiyski gradski sad (Bulgaria) on esittänyt 26.4.2021 – Rikosoikeudenkäynti, jossa vastaajana on HV

(Asia C-266/21)

(2021/C 263/15)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sofiyski gradski sad

Rikosoikeudenkäynnin asianosainen pääasiassa

HV

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Kuuluvatko rikosoikeudenkäynneissä annettavat tuomioistuinratkaisut, joissa tekijälle määrätään teoista, jotka koostuvat tieliikennesäännösten rikkomisesta ja tuottamuksellisesti aiheutetusta keskivaikeasta ruumiinvammasta, hallinnollinen seuraamus, jossa oikeus kuljettaa moottoriajoneuvoa peruutetaan väliaikaisesti tietyksi ajaksi, vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta tuomioihin ja valvontapäätöksiin valvontatoimenpiteiden ja vaihtoehtoisten seuraamusten valvomiseksi 27.11.2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/947/YOS 2 artiklan 4 alakohdan ja 4 artiklan 1 kohdan d alakohdan soveltamisalaan?

2)

Muodostavatko ajokorteista 20.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/126/EY 11 artiklan 2 kohta ja 4 kohdan ensimmäisestä kolmanteen alakohta jäsenvaltiolle, jossa kyseisen valtion myöntämän ajokortin haltija tavanomaisesti asuu, perusteen kieltäytyä tunnustamasta ja panemasta täytäntöön hallinnollista seuraamusta, joka määrättiin toisessa jäsenvaltiossa tieliikennesäännösten rikkomisesta ja toiselle henkilölle tuottamuksellisesti aiheutetusta keskivaikeasta ruumiinvammasta koostuvasta rikkomuksesta moottoriajoneuvon kuljettamista koskevan oikeuden väliaikaisen peruuttamisen muodossa, kun seuraamuksen perustana oleva teko tapahtui ajankohtana, jona tekijällä oli oleskeluvaltion myöntämä ajokortti, johon tuomion antaneen valtion alun perin myöntämä ajokortti oli vaihdettu?

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Korkein hallinto-oikeus (Suomi) on esittänyt 27.4.2021 – A

(Asia C-270/21)

(2021/C 263/16)

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Korkein hallinto-oikeus

Pääasian asianosaiset

Muutoksenhakija: A

Muu asianosainen: Opetushallitus

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Tuleeko ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2013/55/EU (1) (jäljempänä ”ammattipätevyysdirektiivi”), 3 artiklan 1 kohdan a alakohtaa tulkita siten, että säänneltynä ammattina pidetään sellaista ammattia, jonka kelpoisuusvaatimukset on yhtäältä määritelty jäsenvaltion opetusministerin antamassa asetuksessa, lastentarhanopettajalta vaadittava pedagogisen kompetenssin sisältö on määritelty ammattistandardissa ja jäsenvaltio on sisällyttänyt lastentarhanopettajan ammatin komission ylläpitämään säänneltyjä ammatteja koskevaan tietokantaan, mutta toisaalta tämän ammatin kelpoisuusvaatimuksia koskevan asetuksen sanamuodon mukaan työnantajalle jää harkintavalta arvioida kelpoisuusvaatimusten täyttyminen erityisesti vaatimuksena olevan pedagogisen kompetenssin osalta, eikä pedagogisen kompetenssin täyttymisen osoittamistapoja ole säännelty kyseisessä asetuksessa tai missään muussa laissa, asetuksessa tai hallinnollisessa määräyksessä?

2)

Siinä tapauksessa, että vastaus ensimmäiseen kysymykseen on myönteinen, voidaanko sellaista lähtöjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen myöntämää ammattipätevyyteen liittyvää todistusta, jonka saamisen edellytyksenä on työkokemus kyseisestä ammatista, pitää ammattipätevyysdirektiivin 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna pätevyystodistuksena tai muuna muodollista pätevyyttä osoittavana asiakirjana, jos todistuksen myöntämisen perusteena oleva työkokemus on lähtöjäsenvaltiosta ajalta, jolloin se on ollut sosialistinen neuvostotasavalta ja toisaalta vastaanottavasta jäsenvaltiosta, mutta ei lähtöjäsenvaltiosta sen uudelleen itsenäistymisen jälkeiseltä ajalta?

3)

Tuleeko ammattipätevyysdirektiivin 3 artiklan 3 kohtaa tulkita siten, että ammattipätevyyttä, jonka perustana on tutkinto, joka on suoritettu jäsenvaltion maantieteellisellä alueella sijainneessa oppilaitoksessa aikana, jolloin jäsenvaltio ei ole ollut olemassa itsenäisenä valtiona vaan sosialistisena neuvostotasavaltana, sekä työkokemusta, joka on hankittu tämän tutkinnon perusteella kyseisessä sosialistisessa neuvostotasavallassa ennen jäsenvaltion uudelleen itsenäistymistä, pidetään kolmannessa maassa hankittuna ammattipätevyytenä niin että tähän ammattipätevyyteen vetoaminen edellyttäisi lisäksi kolmen vuoden työkokemusta lähtöjäsenvaltiosta sen uudelleen itsenäistymisen jälkeiseltä ajalta?

---

(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/55/EU, annettu 20 päivänä marraskuuta 2013, ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin 2005/36/EY ja hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä annetun asetuksen (EU) N:o 1024/2012 (IMI-asetus) muuttamisesta (EUVL 2013, L 354, s. 132).

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.5.2021 – Alba Aguilera v. EUH

(Asia T-119/17 RENV) (1)

(Henkilöstö - Virkamiehet - Väliaikaiset toimihenkilöt - Sopimussuhteiset toimihenkilöt - Palkkaus - Kolmansissa maissa työskentelevä EUH:n henkilöstö - Henkilöstösääntöjen liitteessä X oleva 10 artikla - Elinolosuhteista maksettavan korvauksen vuosittainen arviointi - Päätös, jolla elinolosuhteista maksettavaa korvausta Etiopiassa työskentelevälle henkilöstölle alennetaan 30 prosentista 25 prosenttiin - Alueellinen johdonmukaisuus - Ilmeiset arviointivirheet)

(2021/C 263/17)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Ruben Alba Aguilera (Addis Abeba, Etiopia) ja 27 muuta kantajaa, joiden nimet luetellaan tuomion liitteessä (edustaja: asianajaja S. Orlandi)

Vastaaja: Euroopan ulkosuhdehallinto (asiamiehet: S. Marquardt ja R. Spáč, avustajinaan asianajajat M. Troncoso Ferrer, C. García Fernández ja F.-M. Hislaire)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuva vaatimus, jossa vaaditaan kumottavaksi EUH:n 19.4.2016 tekemä päätös ADMIN(2016) 7, jolla vahvistettiin henkilöstösääntöjen liitteessä X olevassa 10 artiklassa tarkoitettu korvaus elinolosuhteista – Varainhoitovuosi 2016, siltä osin kuin sillä alennettiin 1.1.2016 alkaen korvausta elinolosuhteista, jota maksetaan Etiopiassa työskentelevälle Euroopan unionin henkilöstölle.

Tuomiolauselma

1)

Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) talousarvioista ja hallinnosta vastaavan pääjohtajan 19.4.2016 tekemä päätös ADMIN(2016) 7, jolla vahvistettiin henkilöstösääntöjen liitteessä X olevassa 10 artiklassa tarkoitettu korvaus elinolosuhteista – Varainhoitovuosi 2016, kumotaan siltä osin kuin siinä vähennetään 1.1.2016 alkaen Euroopan unionin Etiopiassa työskentelevälle henkilöstölle elinolosuhteista maksettavan korvauksen määrää.

2)	EUH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut asioissa T-119/17, C-427/18 P ja T-119/17 RENV.

---

(1)  EUVL C 129, 24.4.2017.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.5.2021 – Luxemburg ja Amazon v. komissio

(Asia T-816/17 ja T-318/18) (1)

(Valtiontuet - Luxemburgin Amazonin hyväksi toteuttama tuki - Päätös, jolla tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja sääntöjenvastaiseksi ja jolla määrätään sen takaisinperimisestä - Verotuksen ennakkopäätös (Tax Ruling) - Siirtohinnoittelu - Valikoiva veroetu - Siirtohinnoittelussa käytettävä määrittämismenetelmä - Toiminnallinen analyysi)

(2021/C 263/18)

Oikeudenkäyntikieli: englanti ja ranska

Asianosaiset

Kantaja asiassa T-816/17: Luxemburgin suurherttuakunta (edustaja: T. Uri, avustajinaan asianajajat D. Waelbroeck, A. Steichen ja J. Bracker)

Kantajat asiassa T-318/18: Amazon EU Sàrl (Luxemburg, Luxemburg) ja Amazon.com, Inc. (Seattle, Washington, Yhdysvallat) (edustajat: asianajajat D. Paemen, M. Petite ja A. Tombiński)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet asiassa T-816/17: P. Stancanelli, P.-J. Loewenthal ja F. Tomat, avustajanaan asianajaja M. Chammas, ja asiassa T-318/18: P.-J. Loewenthal ja F. Tomat)

Kantajan vaatimuksia tukeva väliintulija asiassa T-816/17: Irlanti (asiamiehet: J. Quaney ja A. Joyce, avustajinaan P. Gallagher, SC, B. Doherty, barrister, ja S. Kingston, SC)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuvat kanteet, joilla vaaditaan kumoamaan valtiontuesta SA.38944 (2014/C) (ex 2014/NN), jonka Luxemburg on myöntänyt Amazonille, 4.10.2017 annettu komission päätös (EU) 2018/859 (EUVL 2018, L 153, s. 1).

Tuomiolauselma

1)	Asiat T-816/17 ja T-318/18 yhdistetään tämän tuomion antamista varten.

2)	Valtiontuesta SA.38944 (2014/C) (ex 2014/NN), jonka Luxemburg on myöntänyt Amazonille, 4.10.2017 annettu komission päätös (EU) 2018/859 kumotaan.

3)	Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Luxemburgin suurherttuakunnan, Amazon.com inc:n ja Amazon EU Sàrl:n oikeudenkäyntikulut.

4)	Irlanti vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 72, 26.2.2018.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.5.2021 – Deutsche Lufthansa v. komissio

(Asia T-218/18) (1)

(Valtiontuet - Lentoliikenteen ala - Saksan Frankfurt-Hahnin lentoasemalle myöntämä toimintatuki - Vastustamatta jättämistä koskeva päätös - Kumoamiskanne - Asianomaisen osapuolen asema - Menettelyllisten oikeuksien turvaaminen - Tutkittavaksi ottaminen - Ilmailualan tukia koskevat suuntaviivat - Epäilyt tuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille - Asetuksen (EU) 2015/1589 4 artiklan 4 kohta - Vakavat vaikeudet)

(2021/C 263/19)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Deutsche Lufthansa AG (Köln, Saksa) (edustaja: asianajaja A. Martin-Ehlers)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: K. Herrmann, T. Maxian Rusche ja S. Noë)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: J. Möller, R. Kanitz, S. Heimerl ja S. Costanzo) ja Land Rheinland-Pfalz (Saksa) (edustajat: asianajajat R. van der Hout ja C. Wagner)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus kumota valtiontuesta SA.47969 (2017/N), jonka Saksa on toteuttanut ja joka koskee Frankfurt-Hahnin lentoasemalle myönnettyä toimintatukea, 31.7.2017 tehty komission päätös C(2017) 5289 final

Tuomiolauselma

1)	Valtiontuesta SA.47969 (2017/N), jonka Saksa on toteuttanut ja joka koskee Frankfurt-Hahnin lentoasemalle myönnettyä toimintatukea, 31.7.2017 tehty komission päätös C(2017) 5289 final kumotaan.

2)	Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Deutsche Lufthansa AG:lle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

3)	Saksan liittotasavalta ja Land Rheinland-Pfalz vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 190, 4.6.2018.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.5.2021 – China Chamber of Commerce for Import and Export of Machinery and Electronic Products ym. v. komissio

(Asia T-254/18) (1)

(Polkumyynti - Tiettyjen Kiinasta peräisin olevien valurautatavaroiden tuonti - Lopullinen polkumyyntitulli - Kumoamiskanne - Tutkittavaksi ottaminen - Järjestö - Asiavaltuus - Oikeussuojan tarve - Vahingon määrittäminen - Tuonnin määrän laskenta - Makro- ja mikrotaloudelliset indikaattorit - Otanta - Unionin tuotannonalan tuotantokustannusten laskeminen - Konsernin sisäiset laskutushinnat - Syy-yhteys - Syy-yhteyden ja syy-yhteydettömyyden tarkastelu - Vahinkoa ei ole arvioitu segmenttikohtaisesti - Hinnan alittavuuden merkityksen arviointi - Tietojen luottamuksellinen käsittely - Puolustautumisoikeudet - Valvontakoodikohtainen menetelmä - Tuotteiden vertailukelpoisuus - Normaaliarvon laskenta - Vertailumaa - Arvonlisäveron perusteella tehty oikaisu - Myynti-, yleis- ja hallintokustannusten sekä voiton määrittäminen)

(2021/C 263/20)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: China Chamber of Commerce for Import and Export of Machinery and Electronic Products (Peking, Kiina) ja yhdeksän muuta kantajaa, joiden nimet luetellaan tuomion liitteessä (edustajat: asianajajat R. Antonini, E. Monard ja B. Maniatis)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. Maxian Rusche ja P. Němečková)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: EJ Picardie (Saint-Crépin-Ibouvillers, Ranska) ja seitsemän muuta väliintulijaa, joiden nimet luetellaan tuomion liitteessä (edustajat: U. O’Dwyer ja B. O’Connor, solicitors, sekä asianajaja M. Hommé)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jolla vaaditaan kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien valurautatavaroiden tuonnissa ja tässä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta sekä tiettyjen Intiasta peräisin olevien valurautatavaroiden tuontia koskevan tutkimuksen päättämisestä 29.1.2018 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/140 (EUVL 2018, L 25, s. 6) kantajia koskevilta osin.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	China Chamber of Commerce for Import and Export of Machinery and Electronic Products ja muut kantajat, joiden nimet luetellaan liitteessä, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 211, 18.6.2018.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.5.2021 – Luxemburg ym. v. komissio

(Asiat T-516/18 ja T-525/18) (1)

(Valtiontuet - Luxemburgin Engielle myöntämä tuki - Päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja sääntöjenvastaiseksi sekä määrätään sen takaisinperinnästä - Veropäätökset (tax rulings) - Valtion varat - Etu - Kahden verotoimenpiteen yhteisvaikutus - Omistusosuuksista saatavien tulojen verovapaus - Voitonjaon verotus - Lain väärinkäyttö - Valikoivuus - Viitekehys - Poikkeuksen toteaminen - Tilanteiden rinnastettavuus - Emo- ja tytäryhtiöihin sovellettava järjestelmä - Konserni - Takaisinperintä - Epäsuora yhtenäistäminen - Menettelylliset oikeudet - Perusteluvelvollisuus)

(2021/C 263/21)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja asiassa T-516/18: Luxemburgin suurherttuakunta (asiamies: T. Uri, avustajanaan asianjajaja D. Waelbroeck)

Kantajat asiassa T-525/18: Engie Global LNG Holding Sàrl (Luxemburg, Luxemburg), Engie Invest International SA (Luxemburg), Engie, (Courbevoie, Ranska) (edustajat: asianajajat B. Le Bret, M. Struys ja C. Rydzynski)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: B. Stromsky ja S. Noë)

Väliintulija, joka tukee kantajaa asiassa T-516/18: Irlanti (asiamiehet: J. Quaney, M. Browne ja A. Joyce, avustajinaan P. Gallagher, S. Kingston, SC, ja barrister B. Doherty)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus kumota 20.6.2018 tehty komission päätös (EU) 2019/421, joka koskee valtiontukea SA.44888 (2016/C) (ex 2016/NN), jonka Luxemburg on myöntänyt Engielle (EUVL 2019, L 78, s. 1).

Tuomiolauselma

1)	Asiat T-516/18 ja T-525/18 yhdistetään tuomion antamista varten.

2)	Kanteet hylätään.

3)	Luxemburgin suurherttuakunta vastaa omista ja Euroopan komissiolle asiassa T-516/18 aihetutuneista oikeudenkäyntikuluista.

4)	Engie Global LNG Holding Sàrl, Engie Invest International SA ja Engie vastaavat omista ja Euroopan komissiolle asiassa T-525/18 aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista.

5)	Irlanti vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 399, 5.11.2018.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.5.2021 – DF ja DG v. EIP

(Asia T-387/19) (1)

(Henkilöstö - EIP:n henkilöstö - Palkkaus - Päätös evätä oikeus asettautumiskorvaukseen päätoimipaikkaan paluun yhteydessä - Vastuu)

(2021/C 263/22)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: DF ja DG (edustajat: asianajajat L. Levi ja A. Blot)

Vastaaja: Euroopan investointipankki (asiamiehet: M. Loizou ja K. Carr, avustajinaan asianajajat J. Currall ja B. Wägenbaur)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 50 a artiklaan perustuva vaatimus kumota ensinnäkin 6.3.2018 ja 28.2.2019 päivätyt EIP:n päätökset olla myöntämättä kantajille asettautumiskorvausta, toiseksi 19. ja 27.3.2019 päivätyt EIP:n päätökset, joilla vahvistettiin päätös olla myöntämättä asettautumiskorvausta ja hylättiin kantajien esittämä sovittelumenettelyn aloittamista koskeva pyyntö ja kolmanneksi 14.6.2019 päivätyt EIP:n päätökset, joilla vahvistettiin päätös olla myöntämättä asettautumiskorvausta, sekä toisaalta vaatimus saada korvausta vahingosta, jota kantajille väitetään aiheutuneen mainituista päätöksistä.

Tuomiolauselma

1)	Euroopan investointipankin (EIP) 6.3.2018 ja 19.3.2019 päivätyt päätökset olla myöntämättä DF:lle EIP:n henkilöstöön sovellettavien hallinnollisten säännösten liitteessä VII olevassa 5 artiklassa tarkoitettua asettautumiskorvausta kumotaan.

2)	Euroopan investointipankin 28.2. ja 27.3.2019 päivätyt päätökset olla myöntämättä DG:lle EIP:n henkilöstöön sovellettavien hallinnollisten säännösten liitteessä VII olevassa 5 artiklassa tarkoitettua asettautumiskorvausta kumotaan.

3)

Euroopan investointipankki velvoitetaan korvaamaan DF:lle ja DG:lle EIP:n henkilöstöön sovellettavien hallinnollisten säännösten liitteessä VII olevissa 5 ja 17 artiklassa tarkoitettu asettautumiskorvaus, jonka määrä lasketaan myöhemmin, lisättynä viivästyskorolla, joka lasketaan tämän tuomion julistamispäivästä lukien Euroopan keskuspankin (EKP) vahvistaman korkokannan mukaan korotettuna kahdella prosenttiyksiköllä siihen asti, kunnes EIP on maksanut koko määrän.

4)	Kanne hylätään muilta osin.

5)	EIP velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 288, 26.8.2019.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.5.2021 – Puma v. EUIPO – Gemma Group (Loikkaava kissaeläin)

(Asia T-510/19) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus loikkaavaa kissaeläintä esittävän kuviomerkin rekisteröimiseksi EU-kuviomerkiksi - Loikkaavaa kissaeläintä esittävät aikaisemmat kansainväliset kuviomerkit - Suhteellinen hylkäysperuste - Maineelle ei ole aiheutunut haittaa - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 5 kohta)

(2021/C 263/23)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Puma SE (Herzogenaurach, Saksa) (edustaja: asianajaja P. González-Bueno Catalán de Ocón)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: D. Hanf ja S. Hanne)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Gemma Group Srl (Cerasolo Ausa, Italia)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 30.4.2019 tekemästä päätöksestä (asia R 2057/2018-4), joka koskee osapuolten Puma ja Gemma Group välistä väitemenettelyä

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Puma SE vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 328, 30.9.2019.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.5.2021 – Moerenhout ym. v. komissio

(Asia T-789/19) (1)

(Institutionaalinen oikeus - Eurooppalainen kansalaisaloite - Kauppa miehitettyjen alueiden kanssa - Rekisteröinnin epääminen - Komission toimivallan selvä ylittyminen - Asetuksen (EU) N:o 211/2011 4 artiklan 2 kohdan b alakohta - Yhteinen kauppapolitiikka - SEUT 207 artikla - Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - SEUT 215 artikla - Perusteluvelvollisuus - Asetuksen N:o 211/2011 4 artiklan 3 kohta)

(2021/C 263/24)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Tom Moerenhout (Humbeek, Belgia) ja kuusi muuta kantajaa, joiden nimet mainitaan tuomion liitteessä (edustaja: asianajaja G. Devers)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: I. Martínez del Peral ja S. Delaude)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jolla vaaditaan kumoamaan ehdotetusta kansalaisaloitteesta ”Ensuring Common Commercial Policy conformity with EU Treaties and compliance with international law” (Yhteinen kauppapolitiikka yhdenmukaiseksi EU:n perussopimusten ja kansainvälisen oikeuden kanssa) 4.9.2019 annettu komission päätös (EU) 2019/1567 (EUVL 2019, L 241, s. 12).

Tuomiolauselma

1)	Ehdotetusta kansalaisaloitteesta ”Ensuring Common Commercial Policy conformity with EU Treaties and compliance with international law” (Yhteinen kauppapolitiikka yhdenmukaiseksi EU:n perussopimusten ja kansainvälisen oikeuden kanssa) 4.9.2019 annettu komission päätös (EU) 2019/1567 kumotaan.

2)	Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 45, 10.2.2020.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.5.2021 – Steinel v. EUIPO (GluePro)

(Asia T-256/20) (1)

(EU-tavaramerkki - Hakemus sanamerkin GluePro rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Ehdottomat hylkäysperusteet - Kuvailevuus - Asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohta - Erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohta)

(2021/C 263/25)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Steinel GmbH (Herzebrock-Clarholz, Saksa) (edustajat: asianajajat M. Breuer ja K. Freudenstein)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: E. Markakis)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n toisen valituslautakunnan 14.2.2020 tekemästä päätöksestä (asia R 2516/2019-2), joka koskee hakemusta sanamerkin GluePro rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Steinel GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 215, 29.6.2020.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.5.2021 – Yongkang Kugooo Technology v. EUIPO – Ford Motor Company (kugoo)

(Asia T-324/20) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin kugoo rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aiemmat EU- ja kansalliset sanamerkit KUGA ja aiempi EU-sanamerkki KUGA ENERGI - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2021/C 263/26)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Yongkang Kugooo Technology Co. Ltd (Yongkang, Kiina) (edustaja: asianajaja P. Pérot)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: L. Rampini ja V. Ruzek)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Ford Motor Company (Dearborn, Michigan, Yhdysvallat)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 24.3.2020 tekemästä päätöksestä (asia R 65/2019-4), joka koskee osapuolten Ford Motor Company ja Yongkang Kugooo Technology välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Yongkang Kugooo Technology Co. Ltd velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 247, 27.7.2020.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.5.2021 – Ryanair v. komissio (TAP; Covid-19)

(Asia T-465/20) (1)

(Valtiontuki - Portugalin lentoliikenteen markkinat - Portugalin TAP:lle covid-19-pandemian vuoksi myöntämä tuki - Valtion laina - Päätös olla esittämättä huomautuksia - Valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen annettujen suuntaviivojen 22 kohta - Konserniin kuuluva yhtiö - Vaikeudet, jotka kohdistuvat ainoastaan tiettyyn yritykseen ja joiden aiheuttajana ei ole sattumanvarainen kustannustenjako konsernin sisällä - Niin vakavat vaikeudet, ettei konserni pysty selviytymään niistä itse - Perusteluvelvollisuus - Päätöksen vaikutusten voimassa pitäminen)

(2021/C 263/27)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Ryanair DAC (Swords, Irlanti) (edustajat: asianajajat E. Vahida, F.-C. Laprévote, S. Rating, I.-G. Metaxas-Maranghidis ja V. Blanc)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Flynn, V. Bottka ja S. Noë)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Ranskan tasavalta (asiamiehet: P. Dodeller ja E. de Moustier), Puolan tasavalta (asiamiehet: B. Majczyna), Portugalin tasavalta (asiamiehet: L. Inez Fernandes, P. Barros da Costa ja S. Jaulino, avustajanaan asianajaja N. Mimoso Ruiz)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus valtiontuesta SA.57369 (2020/N) – Covid-19 – Portugali – TAP:lle myönnetty tuki – 10.6.2020 annetun komission päätöksen C(2020) 3989 final kumoamiseksi

Tuomiolauselma

1)	Valtiontuesta SA.57369 (2020/N) – Covid-19 – Portugali – TAP:lle myönnetty tuki – 10.6.2020 annettu komission päätös C(2020) 3989 final kumotaan.

2)

Mainitun päätöksen kumoamisen vaikutuksia on lykättävä siihen asti, kunnes Euroopan komissio tekee SEUT 108 artiklan nojalla uuden päätöksen. Mainittuja vaikutuksia lykätään enintään kahden kuukauden pituisen ajanjakson ajaksi tämän tuomion julistamisesta lähtien, mikäli komissio päättää tehdä uuden päätöksen SEUT 108 artiklan 3 kohdan puitteissa, ja kohtuullisen pituisen ylimääräisen ajanjakson ajaksi, mikäli komissio päättää aloittaa SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn.

3)	Komissio velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan Ryanair DAC:n oikeudenkäyntikulut.

4)	Ranskan tasavalta, Puolan tasavalta ja Portugalin tasavalta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 287, 31.8.2020.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.5.2021 – Müller v. EUIPO (TIER SHOP)

(Asia T-535/20) (1)

(EU-tavaramerkki - Hakemus kuviomerkin TIER SHOP rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Ehdoton hylkäysperuste - Kuvailevuus - Erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta - Oikeussuojan tarve - Perusteluvelvollisuus - Asetuksen 2017/1001 72 artiklan 4 kohta ja 94 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke)

(2021/C 263/28)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Müller GmbH & Co. KG (Ulm, Saksa) (edustaja: asianajaja S. Mühlberger)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: E. Markakis)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 29.6.2020 tekemästä päätöksestä (asia R 2600/2019-5), joka koskee hakemusta kuviomerkin TIER SHOP rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Müller GmbH & Co. KG vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 348, 19.10.2020.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.5.2021 – Ryanair v. komissio (Espanja; Covid-19)

(Asia T-628/20) (1)

(Valtiontuet - Espanja - Espanjan talouden kannalta systeemisten ja strategisten yritysten tukemiseksi toteutetut pääomitustoimet covid-19-pandemian johdosta - Vastustamatta jättämistä koskeva päätös - Tilapäiset valtiontukipuitteet - Jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen tähtäävä toimenpide - Jäsenvaltion koko talouden kattava toimenpide - Syrjintäkiellon periaate - Palvelujen tarjoamisen vapaus ja sijoittautumisvapaus - Oikeasuhteisuus - Kriteeri tuensaajien sijoittautumisesta Espanjaan - Tuen myönteisiä ja sen kielteisiä vaikutuksia kaupankäynnin edellytyksiin ja vääristymättömän kilpailun ylläpitämiseen ei ole vertailtu keskenään - SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohta - Tukiohjelman käsite - Perusteluvelvollisuus)

(2021/C 263/29)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Ryanair DAC (Swords, Irlanti) (edustajat: asianajajat F.-C. Laprévote, E. Vahida, V. Blanc, I.-G. Metaxas-Maranghidis ja S. Rating)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Flynn, S. Noë ja F. Tomat)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Espanjan kuningaskunta (asiamiehet: L. Aguilera Ruiz ja S. Centeno Huerta) ja Ranskan tasavalta (asiamiehet: P. Dodeller ja T. Stehelin)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus valtiontuesta SA.57659 (2020/N) – Espanja covid-19: pääomitusrahasto – 31.7.2020 annetun komission päätöksen C(2020) 5414 final kumoamiseksi

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Ryanair DAC velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)	Espanjan kuningaskunta ja Ranskan tasavalta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 414, 30.11.2020.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.5.2021 – Ryanair v. komissio (KLM; Covid-19)

(Asia T-643/20) (1)

(Valtiontuki - Alankomaat - KLM:n hyväksi covid-19-pandemian yhteydessä myönnetty valtiontakaus ja valtion laina - Tilapäiset puitteet valtiontukitoimenpiteille - Päätös olla esittämättä huomautuksia - Päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltuvaksi - Samaan konserniin kuuluvalle toiselle yhtiölle aiemmin myönnetty tuki - Perusteluvelvollisuus - Päätöksen vaikutusten voimassa pitäminen)

(2021/C 263/30)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Ryanair DAC (Swords, Irlanti) (edustajat: asianajajat F. C. Laprévote, V. Blanc, E. Vahida, S. Rating ja I. G. Metaxas Maranghidis,)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Flynn, S. Noë ja C. Georgieva)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Ranskan tasavalta (asiamiehet: E. de Moustier ja P. Dodeller), Alankomaiden kuningaskunta (asiamies: J. Langer, avustajanaan asianajaja I. Rooms), Koninklijke Luchtvaart Maatschappij NV (Amstelveen, Alankomaat) (edustajat: asianajajat K. Schillemans, H. Vanderveen ja P. Huizing)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus valtiontuesta SA.57116 (2020/N) – Alankomaat – Covid-19: KLM:n hyväksi annettu valtiontakaus ja valtion laina – 13.7.2020 annetun komission päätöksen C(2020) 4871 final kumoamiseksi

Tuomiolauselma

1)	Valtiontuesta SA.57116 (2020/N) – Alankomaat – Covid-19: KLM:n hyväksi annettu valtiontakaus ja valtion laina – 13.7.2020 annettu komission päätös C(2020) 4871 final kumotaan.

2)

Mainitun päätöksen kumoamisen vaikutuksia on lykättävä siihen asti, kunnes Euroopan komissio tekee SEUT 108 artiklan nojalla uuden päätöksen. Mainittuja vaikutuksia lykätään enintään kahden kuukauden pituisen ajanjakson ajaksi tämän tuomion julistamisesta lähtien, mikäli komissio päättää tehdä uuden päätöksen SEUT 108 artiklan 3 kohdan puitteissa, ja kohtuullisen pituisen ylimääräisen ajanjakson ajaksi, mikäli komissio päättää aloittaa SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn.

3)	Komissio velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan Ryanair DAC:n oikeudenkäyntikulut.

4)	Alankomaiden kuningaskunta, Ranskan tasavalta ja Koninklijke Luchtvaart Maatschappij NV vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 423, 7.12.2020.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 21.5.2021 – TrekStor v. EUIPO – Yuneec Europe (Breeze)

(Asia T-158/20) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin Breeze rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisempi EU-sanamerkki Breeze - Suhteellinen hylkäysperuste - Tavaroiden vertailu - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta) - Selvästi täysin perusteeton kanne)

(2021/C 263/31)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: TrekStor Ltd (Hong Kong) (edustajat: asianajajat O. Spieker, A. Schönfleisch, N. Willich ja N. Achilles)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Yuneec Europe GmbH (Kaltenkirchen, Saksa)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 14.1.2020 tekemästä päätöksestä (asia R 470/2020-4), joka koskee osapuolten Yuneec Europe ja TrekStor välistä väitemenettelyä.

Määräysosa

1)	Kanne hylätään.

2)	TrekStor Ltd velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 191, 8.6.2020.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 17.5.2021 – Kerstens v. komissio

(Asia T-672/20) (1)

(Kumoamiskanne - Henkilöstö - Virkamiehet - Avustuspyyntö - Valituksen hylkääminen - Kanteen nostamisen määräaika - Alkamisajankohta - Päivä, jona asianomainen saattoi saada tiedon päätöksen sisällöstä - Viivästyminen - Tutkimatta jättäminen)

(2021/C 263/32)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Petrus Kerstens (La Forclaz, Sveitsi) (edustaja: asianajaja C. Mourato)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamies: T. Bohr)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuva vaatimus kumota 20. ja 31.1.2020 päivätyt komission päätökset, joilla hylättiin kantajan Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 24 artiklan nojalla tekemät avustuspyynnöt D/517/19 ja D/516/19.

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta.

2)	Petrus Kerstens velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 9, 11.1.2021.

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 21.5.2021 – Inivos ja Inivos v. komissio

(Asia T-38/21 R)

(Välitoimihakemus - Julkiset hankinnat - Neuvottelumenettely, josta ei julkaista ilmoitusta - Täytäntöönpanon lykkäämispyyntö - Kiireellisyysedellytys ei täyty)

(2021/C 263/33)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Inivos Ltd (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) ja Inivos BV (Rotterdam, Alankomaat) (edustajat: asianajajat R. Martens ja L. Hoet)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: B. Araujo Arce ja M. Ilkova)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 278 ja SEUT 279 artiklaan perustuva vaatimus, joka koskee komission 19.11.2020 kahden tarjoajan kanssa desinfiointiroboteista Euroopan sairaaloja varten (Covid-19) tekemien puitesopimusten FW-00103506 ja FW-00103507 täytäntöönpanon lykkäämistä

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Kanne 28.4.2021 – Bulgaria v. komissio

(Asia T-235/21)

(2021/C 263/34)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Asianosaiset

Kantaja: Bulgarian tasavalta (asiamiehet: Ts. Mitova ja L. Zaharieva)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että

—

Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 17.2.2021 annettu komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2021/261 (1) kumotaan budjettikohdan 6200 osalta, jossa 7 656 848,97 euroa Bulgarian tasavallan menoja on jätetty maataloustukirahastosta maksettavan Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle

—	Euroopan unioni velvoitetaan korvaamaan asiasta aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi viiteen kanneperusteeseen:

1)

Asetuksen 1306/2013 (2) 52 artiklan, luettuna yhdessä asetuksen 908/2014 (3) 34 artiklan ja rahoitusoikaisujen laskentaan vuonna 2015 (4) annettujen suuntaviivojen kanssa, rikkominen, puolustautumisoikeuksien loukkaaminen sekä vilpittömän yhteistyön, kontradiktorisen menettelyn ja hyvän hallinnon periaatteiden loukkaaminen muuttamalla oikeusperustaa siinä sääntöjenmukaisuuden tarkastusmenettelyssä, jonka nojalla riidanalaisen päätöksen kohteena olevat menot on jätetty unionin rahoituksen ulkopuolelle.

2)	SEUT 296 artiklan rikkominen päätöksen 2021/261 perustelujen puutteellisuuden ja ristiriitaisuuden vuoksi.

3)

Asetuksen 1306/2013 54 artiklan 5 kohdan a alakohdan, luettuna yhdessä 54 artiklan 1 kohdan kanssa, rikkominen Euroopan komission tekemällä virheellisellä tulkinnalla, jonka mukaan asetuksen 1306/2013 54 artiklan 1 kohdassa säädetty 18 kuukauden määräaika on nyt kyseessä olevassa tapauksessa alkanut kulua siitä, kun ”maksajavirasto – – on vastaanottanut” Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) loppuraportit.

4)

Asetuksen 1306/2013 54 artiklan 5 kohdan b alakohdan, luettuna yhdessä 54 artiklan 1 kohdan kanssa, ja SEUT 325 artiklan rikkominen sekä toissijaisuusperiaatteen ja menettelyllisen itsemääräämisoikeuden periaatteen loukkaaminen Euroopan komission perusteettomalla ja virheellisellä johtopäätöksellä, jonka mukaan maksajavirasto ei ole menetellyt vaadittavaa huolellisuutta noudattaen ja se on syyllistynyt laiminlyöntiin, kun se ei ole aloittanut hallinnollista takaisinperintämenettelyä asetuksen 1306/2013 54 artiklan 1 kohdassa mainittujen säädettyjen määräaikojen kuluessa.

5)	Riidanalaisessa päätöksessä vahvistettu unionin rahoituksen ulkopuolelle jätettyjen menojen määrä ei ole asetuksen 2013/1306 54 artiklan säännösten mukainen, ja se on suhteellisuusperiaatteen vastainen.

---

(1)  EUVL 2021, L 59, s. 10.

(2)  Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta 17.12.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1306/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 549).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 soveltamissäännöistä maksajavirastojen ja muiden elinten, varainhoidon, tilien tarkastamisen ja hyväksymisen, tarkastuksia koskevien sääntöjen, vakuuksien ja avoimuuden osalta 6.8.2014 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 908/2014 (EUVL 2014, L 255, s. 59).

(4)  C(2015) 3675 lopullinen.

Kanne 4.5.2021 – Pšonka v. neuvosto

(Asia T-242/21)

(2021/C 263/35)

Oikeudenkäyntikieli: tšekki

Asianosaiset

Kantaja: Artem Viktorovyč Pšonka (Kramatorsk, Ukraina) (edustaja: asianajaja M. Mleziva)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2014/119/YUTP muuttamisesta 4.3.2021 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2021/394 (1) sekä Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 4.3.2021 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/391 (2) siltä osin kuin kyseistä päätöstä ja kyseistä asetusta sovelletaan kantajaan

—	velvoittamaan Euroopan unionin neuvoston vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajalle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu hyvää hallintoa koskevan oikeuden loukkaamiseen — Kantaja perustelee kannettaan muun muassa sillä, että Euroopan unionin neuvosto ei ole toiminut huolellisesti riidanalaista päätöstä annettaessa, kun otetaan huomioon se, että ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä se ei ole tutkinut kantajan esittämiä väitteitä eikä todisteita, jotka tukevat kantajaa, ja neuvosto on perustavanlaatuisesti tukeutunut Ukrainan yleisen syyttäjän tiiviiseen yhteenvetoon eikä ole pyytänyt mitään lisätietoja tutkinnan kulusta Ukrainassa.

2)	Toinen kanneperuste, joka perustuu kantajan omistusoikeuden loukkaamiseen — Kantaja tuo esiin tältä osin, että häneen kohdistuvat rajoitukset ovat suhteettoman ankaria, liiallisia ja loukkaavat kansainvälisessä oikeudessa asetettuja kantajan omistusoikeuden suojan takeita.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu kantajan perusoikeuksien, jotka hänelle on taattu ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä yleissopimuksessa, loukkaamiseen — Kantaja tuo esiin tältä osin, että häneen kohdistuvien rajoittavien toimien antamisella on loukattu hänen oikeuttaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, syyttömyysolettamaa, hänen puolustautumisoikeuksiaan sekä omaisuudensuojaa.

---

(1)  EUVL 2021, L 77, s. 29.

(2)  EUVL 2021, L 77, s. 2.

Kanne 4.5.2021 – Pšonka v. neuvosto

(Asia T-243/21)

(2021/C 263/36)

Oikeudenkäyntikieli: tšekki

Asianosaiset

Kantaja: Viktor Pavlovyč Pšonka (Kiova, Ukraina) (edustaja: asianajaja M. Mleziva)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2014/119/YUTP muuttamisesta 4.3.2021 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2021/394 (1) sekä Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 4.3.2021 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/391 (2) siltä osin kuin kyseistä päätöstä ja kyseistä asetusta sovelletaan kantajaan

—	velvoittamaan Euroopan unionin neuvoston vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajalle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu hyvää hallintoa koskevan oikeuden loukkaamiseen — Kantaja perustelee kannettaan muun muassa sillä, että Euroopan unionin neuvosto ei ole toiminut huolellisesti riidanalaista päätöstä annettaessa, kun otetaan huomioon se, että ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä se ei ole tutkinut kantajan esittämiä väitteitä eikä todisteita, jotka tukevat kantajaa, ja neuvosto on perustavanlaatuisesti tukeutunut Ukrainan yleisen syyttäjän tiiviiseen yhteenvetoon eikä ole pyytänyt mitään lisätietoja tutkinnan kulusta Ukrainassa.

2)	Toinen kanneperuste, joka perustuu kantajan omistusoikeuden loukkaamiseen — Kantaja tuo esiin tältä osin, että häneen kohdistuvat rajoitukset ovat suhteettoman ankaria, liiallisia ja loukkaavat kansainvälisessä oikeudessa asetettuja kantajan omistusoikeuden suojan takeita.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu kantajan perusoikeuksien, jotka hänelle on taattu ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä yleissopimuksessa, loukkaamiseen — Kantaja tuo esiin tältä osin, että häneen kohdistuvien rajoittavien toimien antamisella on loukattu hänen oikeuttaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, syyttömyysolettamaa, hänen puolustautumisoikeuksiaan sekä omaisuudensuojaa.

---

(1)  EUVL 2021, L 77, s. 29.

(2)  EUVL 2021, L 77, s. 2.

Kanne 11.5.2021 – Tigercat International v. EUIPO – Caterpillar (Tigercat)

(Asia T-251/21)

(2021/C 263/37)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Tigercat International Inc. (Cambridge, Ontario, Kanada) (edustajat: asianajajat S. Weidert, M. Pemsel ja H. Bug)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Caterpillar Inc. (Peoria, Illinois, Yhdysvallat)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin hakija: Kantaja unionin yleisessä tuomioistuimessa

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus sanamerkin Tigercat rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 12 124 368

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 25.2.2021 asiassa R 16/2020-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen ja

—	velvoittaa EUIPO:n ja muut osapuolet EUIPO:n toisessa valituslautakunnassa korvaamaan oikeudenkäyntikulut valituslautakunnassa käydystä menettelystä aiheutuneet kulut mukaan lukien.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 60 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, luettuna yhdessä 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 5 kohdan kanssa, on rikottu.

Kanne 11.5.2021 – Hrebenyuk v. EUIPO (Pystykauluksen muoto)

(Asia T-252/21)

(2021/C 263/38)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Anna Hrebenyuk (Griesheim, Saksa) (edustaja: asianajaja H.-J. Ruhl)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus kolmiulotteiseksi EU-tavaramerkiksi (Pystykauluksen muoto) – Rekisteröintihakemus nro 17 975 716

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 25.2.2021 asiassa R 1902/2020-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen ja viraston ensimmäisenä oikeusasteena 3.3.2020 tekemän päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 6 artiklan, luettuna yhdessä 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, rikkominen.

Kanne 12.5.2021 – E. Breuninger v. komissio

(Asia T-260/21)

(2021/C 263/39)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: E. Breuninger GmbH & Co. (Stuttgart, Saksa) (edustaja: asianajaja M. Vetter)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan SEUT 264 artiklan 1 kohdan nojalla 20.11.2020 annetun vastaajan päätöksen (Valtiontuki SA.59289), sellaisena kuin se on muutettuna 12.2.2021 annetulla vastaajan päätöksellä (Valtiontuki SA.61744) ja

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

1)

Vastaajan hyväksymä Saksan tukiohjelma ”Bundesregelung Fixkostenhilfe 2020” (”Kiinteitä kustannuksia koskeva liittotasavallan vuoden 2020 tukiohjelma”) ei ole sisämarkkinoille soveltuva, koska se vääristää kilpailua, eikä kyseistä ohjelmaa voida poikkeuksellisesti oikeuttaa nyt käsiteltävässä asiassa. Vastaaja on tehnyt ilmeisen arviointivirheen, kun se on katsonut, että tukiohjelma, jonka mukaan yrityksen liikevaihdon on pitänyt pienentyä vähintään 30 prosentilla, on SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla sisämarkkinoille soveltuva. Se, että tukiohjelmassa on omaksuttu yrityksen laajuinen tarkastelutapa, johtaa kantajan mukaan siihen, että kantajan kaltaisilla yrityksillä, jotka toimivat useilla eri liiketoiminta-alueilla, joihin covid-19-pandemia on vaikuttanut eri tavalla ja joiden osalta liikevaihto on perinteisessä liiketoiminnassa pienentynyt laajasti yli 30 prosentilla päättämisten vuoksi, ei ole oikeutta hakea kyseistä tukea vain sen vuoksi, että liikevaihto ei ole vähentynyt jollakin toisella liiketoiminta-alueella, eikä 30 prosentin raja-arvo täyty, kun eri liiketoiminta-alueilta saatu liikevaihto lasketaan aritmeettisin keinoin. Kyseiset yritykset eivät saa tällöin – sellaisista yrityksistä poiketen, jotka toimivat vain yhdellä liiketoiminta-alueella – mahdollisesti mitään tukea, ja niiden on myönnettävä tukea lopetetulle liiketoiminta-alueella aiheutuneisiin kattamattomiin kiinteisiin kustannuksiin muilta liiketoiminta-alueilta. Tämä johtaa kilpailun vääristymiseen sekä suhteessa kilpailijoihin sellaisilla liiketoiminta-alueilla, joihin covid-19 on vaikuttanut, että suhteessa kilpailijoihin sellaisilla liiketoiminta-alueilla, joihin covid-19 ei ole vaikuttanut.

2)	Vastaaja ei ole kunnioittanut kantajan SEUT 108 artiklan 2 kohtaan perustuvia menettelyllisiä oikeuksia, koska se ei ole antanut tälle mitään mahdollisuutta ilmaista alustavassa tutkintamenettelyssä epäilyjään tukiohjelman soveltuvuudesta sisämarkkinoille.

Kanne 17.5.2021 – Établissement Amra v. EUIPO – eXpresio (Hyppykengän muoto, jossa on sanaosa ”Aerower Jumper1 M”)

(Asia T-264/21)

(2021/C 263/40)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Établissement Amra (Vaduz, Liechtenstein) (edustaja: asianajaja M. Gómez Calvo)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: eXpresio, estudio creativo, SL (La Nucía, Espanja)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: Kolmiosainen EU-tavaramerkki (Hyppykengän muoto, jossa on sanaosa ”Aerower Jumper1 M”) – EU-tavaramerkki nro 17 417 015

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 15.3.2021 asiassa R 1083/2020-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Yhdenvertaisen kohtelun ja hyvän hallinnon periaatteiden loukkaaminen.

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan, e alakohdan ii alakohdan rikkominen.

Kanne 18.5.2021 – Sunshine Smile v. EUIPO (PlusDental+)

(Asia T-265/21)

(2021/C 263/41)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Sunshine Smile GmbH (Berliini, Saksa) (edustaja: asianajaja D. Kirschner)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus EU-kuviomerkiksi PlusDental+ sinisenä ja punaisena – Rekisteröintihakemus nro 18 126 826

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 18.3.2021 asiassa R 1834/2020-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	määrää julkaisemaan EU-tavaramerkkiä koskevan rekisteröintihakemuksen nro 18 126 826 ja

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on rikottu

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 94 artiklan 1 kohtaa on rikottu.

Kanne 17.5.2021 – Casanova v. EIP

(Asia T-266/21)

(2021/C 263/42)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Philippe Casanova (Fort de France, Ranska) (edustajat: asianajajat: L. Levi ja A. Blot)

Vastaaja: Euroopan investointipankki

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	ottamaan nyt esillä olevan kanteen tutkittavaksi ja toteamaan sen perustelluksi

tämän seurauksena

—	kumoamaan 12.6.2020 tehdyn päätöksen, jolla kantajalle ilmoitettiin, ettei hänen sopimustaan jatkettu koeajan jälkeen ja että se näin ollen päättyi 30.6.2020

—	tarvittaessa kumoamaan EIP:n 8.2.2021 antaman päätöksen, jolla hylätään kantajan 11.8.2020 esittämät sovittelupyyntö ja oikaisuvaatimus ja vahvistetaan näin ollen sen 12.6.2020 tekemä päätös

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan kantajalle aiheutuneet aineelliset vahingot ja henkisen kärsimyksen

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan yhtäältä Euroopan investointipankin (EIP) henkilöstön edustamissopimuksen 24 artiklaa on rikottu ja toisaalta oikeusvarmuuden periaatetta on loukattu.

2)	Toinen kanneperuste, jonka mukaan toimen antajalla ei ole toimivaltaa, puolueettomuusperiaatetta on loukattu ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklaa on rikottu.

3)	Kolmas kanneperuste, jonka mukaan alkuperäisen koeajan ja harjoittelun jatkoajan kuluessa on tehty ilmeisiä arviointivirheitä.

4)	Neljäs kanneperuste, jonka mukaan EIP on käyttänyt väärin harkintavaltaansa.

Kanne 19.5.2021 – Amort ym. v. komissio

(Asia T-267/21)

(2021/C 263/43)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantajat: Heidi Amort (Jenesien, Italia) ja 22 muuta kantajaa (edustaja: asianajaja R. Holzeisen)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan riidanalaisen täytäntöönpanopäätöksen sekä siihen myöhemmin tehdyt täydennykset ja muutokset.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat vetoavat ehdollisen myyntiluvan myöntämisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 726/2004 mukaisesti ihmisille tarkoitetulle lääkkeelle ”COVID-19 Vaccine Janssen – covid-19-rokote (Ad26.COV2-S [rekombinantti])”11.3.2021 annetusta Euroopan komission täytäntöönpanopäätöksestä C(2021) 1763 (final) nostamansa kumoamiskanteen tueksi seuraaviin kanneperusteisiin.

1)

Ensimmäinen kanneperuste: riidanalainen täytäntöönpanopäätös on asetuksen (EY) N:o 507/2006 (1) 2 artiklan 1 ja 2 alakohdan vastainen. On tieteellisesti todistettu, että maailmanlaajuisesti levinnyt paniikki SARS-CoV-2-tartuntaan liittyviksi väitettyjen korkeiden kuolleisuuslukujen vuoksi on perusteeton. WHO ja EU eivät myöskään ole asianmukaisesti todenneet kriisitilannetta, jollaista kansanterveyteen kohdistuvalla uhalla tarkoitetaan.

2)

Toinen kanneperuste: riidanalainen täytäntöönpanopäätös on asetuksen (EY) N:o 507/2006 4 artiklan vastainen, koska — edellytys, jonka mukaan direktiivin 2001/83/EY (2) 1 artiklan 28 a alakohdassa määritelty riski-hyötysuhde on positiivinen, ei toteudu — asetuksen (EY) N:o 507/2006 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen edellytys ei toteudu, koska ei ole todennäköistä, että hakija pystyisi toimittamaan täydelliset kliiniset tiedot — asetuksen (EY) N:o 507/2006 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukainen edellytys ei toteudu, koska ei ole olemassa sellaista puutteellisen lääketieteellisen hoidon tarvetta, joka voitaisiin täyttää lääkkeellä, jota varten myyntilupa on myönnetty — asetuksen (EY) N:o 507/2006 4 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukainen edellytys ei toteudu.

3)	Kolmas kanneperuste: asetuksen (EY) N:o 1394/2007 (3), direktiivin 2001/83/EY ja asetuksen (EY) N:o 726/2004 (4) rikkominen.

4)	Neljäs kanneperuste: SEUT 168 ja SEUT 169 artiklan sekä EU:n perusoikeuskirjan 3, 35 ja 38 artiklan vakava rikkominen.

---

(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 726/2004 soveltamisalaan kuuluvista ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden ehdollisista myyntiluvista 29.3.2006 annettu komission asetus (EY) N:o 507/2006 (EUVL 2006, L 92, s. 6).

(2)  Ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6.11.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/83/EY (EYVL 2001, L 311, s. 67).

(3)  Pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävistä lääkkeistä sekä direktiivin 2001/83/EY ja asetuksen (EY) N:o 726/2004 muuttamisesta 13.11.2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1394/2007 (EUVL 2007, L 324, s. 121).

(4)  Ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista unionin lupa- ja valvontamenettelyistä ja Euroopan lääkeviraston perustamisesta 31.3.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 726/2004 (EUVL 2004, L 136, s. 1).

Kanne 19.5.2021 – Ortis v. komissio

(Asia T-271/21)

(2021/C 263/44)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Ortis (Bütgenbach, Belgia) (edustaja: asianajaja A. de Brosses)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	toteamaan, että komission asetuksessa (EU) N:o 2021/468 ei oteta huomioon asetuksen (EY) N:o 178/2002 6 artiklaa eikä asetuksen (EY) N:o 1925/2006 8 artiklaa ja näin ollen siinä on oikeudellisia virheitä

—	toteamaan, että asetusta (EU) N:o 2021/468 annettaessa harkintavaltaa on käytetty väärin

—	toteamaan, että asetuksessa (EU) N:o 2021/468 ja sen tieteellisenä perustana olevassa EFSAn lausunnossa on tehty ilmeisiä arviointivirheitä

—	toteamaan, että asetuksella (EU) N:o 2021/468 loukataan oikeusvarmuuden periaatetta

—	toteamaan, että asetuksella (EU) N:o 2021/468 loukataan suhteellisuusperiaatetta

ja näin ollen

—	kumoaman Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1925/2006 liitteen III muuttamisesta hydroksiantraseenijohdannaisia sisältävien kasvilajien osalta 18.3.2021 annetun komission asetuksen (EU) N:o 2021/468

—	velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee oikeudellisia virheitä. Kantaja vetoaa tältä osin siihen, että riidanalaisessa asetuksessa rikotaan asetuksen (EY) N:o 1925/2006 (1) 8 artiklaa, joka edellyttää yksilöityä riskiä, kun riidanalaisessa asetuksessa sijoitetaan kyseessä olevat aineet ja valmisteet tämän asetuksen liitteessä III olevaan A osaan, vaikka on olemassa tieteellisiä epävarmuustekijöitä, ja kun siinä luokitellaan muut tuotteet kuin aineet liitteessä III olevaan C osaan, ja siinä rikotaan asetuksen (EY) N:o 178/2002 (2) 6 artiklaa, koska se perustuu riskinarviointiin, joka ei ole täydellinen eikä sääntöjenmukainen.

2)

Toinen kanneperuste, joka koskee harkintavallan väärinkäyttöä, koska useat täsmälliset, uskottavat ja yhtäpitävät todisteet osoittavat, että kuluttajien terveyden suojelu, johon komissio vetoaa, ei vastaa todellisuutta. Kantaja väittää, että riidanalaisesta asetuksesta seuraa erityisesti se, että vain lääkkeissä on oikeus käyttää hydroksiantraseenijohdannaisia sisältäviä valmisteita ja aineita, jotka on otettu asetuksen (EY) N:o 1925/2006 liitteessä III olevaan A osaan, vaikka tämä ei ole tavoiteltu päämäärä.

3)

Kolmas kanneperuste, joka koskee ilmeisiä arviointivirheitä. Kantajan mukaan Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) 22.11.2017 päivätyssä lausunnossa, johon riidanalainen asetus perustuu, on tehty lukuisia arviointivirheitä, koska EFSA on arvioinut hydroksiantraseenijohdannaisten genotoksisuuden ja karsinogeenisuuden riskin noudattamatta omia riskinarviointimenetelmiään tai OECD:n riskinarviointimenetelmiä ja tekemällä johtopäätökset, jotka ovat ristiriidassa Euroopan lääkeviraston johtopäätösten kanssa. Riidanalaisessa asetuksessa on siis tehty ilmeisiä arviointivirheitä, koska yhtäältä komissio on sijoittanut aineet ja valmisteet asetuksen (EY) N:o 1925/2006 liitteessä III olevaan A osaan, vaikka EFSAn 22.11.2017 päivätyssä lausunnossa tuodaan ilmi tieteellisiä epävarmuustekijöitä, ja koska toisaalta se ei ole soveltanut ALARA-periaatetta riskienhallintatoimenpiteisiin, ja koska lopuksi se ei ole ottanut huomioon EFSAn 22.11.2017 päivätyn lausunnon jälkeen tapahtunutta tieteellisen tiedon kehitystä.

4)

Neljäs kanneperuste, joka koskee oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista sillä perusteella, että riidanalaisen asetuksen sanamuoto on epäjohdonmukainen, koska yhtäältä siinä viitataan termiin ”valmisteet”, vaikka tätä termiä ei ole määritelty missään tekstissä, ja koska toisaalta tietyt hydroksiantraseenijohdannaisaineet vaikuttavat olevan samalla kiellettyjä ja sallittuja mutta valvonnan alaisia, ja koska lopuksi Standing Committee on Plants, Animals, Food and Feed (pysyvä kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitea) on joutunut lisäämään täsmennyksiä tekstiin.

5)

Viides kanneperuste, joka koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista sillä perusteella, että riidanalaisella asetuksella aineet sijoitetaan asetuksen (EY) N:o 1925/2006 liitteessä III olevaan A osaan vahvistamatta minkäänlaista raja-arvoa, mikä johtaa niiden kieltämiseen, vaikka tämä kielto ei ole välttämätön tavoitellun kansanterveyden suojelun päämäärän saavuttamiseksi.

---

(1)  Vitamiinien, kivennäisaineiden ja eräiden muiden aineiden lisäämisestä elintarvikkeisiin 20.12.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1925/2006 (EUVL 2006, L 404, s. 26).

(2)  Elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28.1.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002 (EYVL 2002, L 31, s. 1).

Kanne 19.5.2021 – Synadiet ym. v. komissio

(Asia T-274/21)

(2021/C 263/45)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Syndicat national des compléments alimentaires (Synadiet) (Pariisi, Ranska) ja 21 muuta kantajaa (edustaja: asianajaja A. de Brosses)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

—	toteamaan, että komission asetuksessa (EU) N:o 2021/468 ei oteta huomioon asetuksen (EY) N:o 178/2002 6 artiklaa eikä asetuksen (EY) N:o 1925/2006 8 artiklaa ja näin ollen siinä on oikeudellisia virheitä

—	toteamaan, että asetusta (EU) N:o 2021/468 annettaessa harkintavaltaa on käytetty väärin

—	toteamaan, että asetuksessa (EU) N:o 2021/468 ja sen tieteellisenä perustana olevassa EFSAn lausunnossa on tehty ilmeisiä arviointivirheitä

—	toteamaan, että asetuksella (EU) N:o 2021/468 loukataan oikeusvarmuuden periaatetta

—	toteamaan, että asetuksella (EU) N:o 2021/468 loukataan suhteellisuusperiaatetta

ja näin ollen

—	kumoaman Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1925/2006 liitteen III muuttamisesta hydroksiantraseenijohdannaisia sisältävien kasvilajien osalta 18.3.2021 annetun komission asetuksen (EU) N:o 2021/468

—	velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat viiteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee oikeudellisia virheitä. Kantajat vetoavat tältä osin siihen, että riidanalaisessa asetuksessa rikotaan asetuksen (EY) N:o 1925/2006 (1) 8 artiklaa, joka edellyttää yksilöityä riskiä, kun riidanalaisessa asetuksessa sijoitetaan kyseessä olevat aineet ja valmisteet tämän asetuksen liitteessä III olevaan A osaan, vaikka on olemassa tieteellisiä epävarmuustekijöitä, ja kun siinä luokitellaan muut tuotteet kuin aineet liitteessä III olevaan C osaan, ja siinä rikotaan asetuksen (EY) N:o 178/2002 (2) 6 artiklaa, koska se perustuu riskinarviointiin, joka ei ole täydellinen eikä sääntöjenmukainen.

2)

Toinen kanneperuste, joka koskee harkintavallan väärinkäyttöä, koska useat täsmälliset, uskottavat ja yhtäpitävät todisteet osoittavat, että kuluttajien terveyden suojelu, johon komissio vetoaa, ei vastaa todellisuutta. Kantajat väittävät, että riidanalaisesta asetuksesta seuraa erityisesti se, että vain lääkkeissä on oikeus käyttää hydroksiantraseenijohdannaisia sisältäviä valmisteita ja aineita, jotka on otettu asetuksen (EY) N:o 1925/2006 liitteessä III olevaan A osaan, vaikka tämä ei ole tavoiteltu päämäärä.

3)

Kolmas kanneperuste, joka koskee ilmeisiä arviointivirheitä. Kantajien mukaan Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) 22.11.2017 päivätyssä lausunnossa, johon riidanalainen asetus perustuu, on tehty lukuisia arviointivirheitä, koska EFSA on arvioinut hydroksiantraseenijohdannaisten genotoksisuuden ja karsinogeenisuuden riskin noudattamatta omia riskinarviointimenetelmiään tai OECD:n riskinarviointimenetelmiä ja tekemällä johtopäätökset, jotka ovat ristiriidassa Euroopan lääkeviraston johtopäätösten kanssa. Riidanalaisessa asetuksessa on siis tehty ilmeisiä arviointivirheitä, koska yhtäältä komissio on sijoittanut aineet ja valmisteet asetuksen (EY) N:o 1925/2006 liitteessä III olevaan A osaan, vaikka EFSAn 22.11.2017 päivätyssä lausunnossa tuodaan ilmi tieteellisiä epävarmuustekijöitä, ja koska toisaalta se ei ole soveltanut ALARA-periaatetta riskienhallintatoimenpiteisiin, ja koska lopuksi se ei ole ottanut huomioon EFSAn 22.11.2017 päivätyn lausunnon jälkeen tapahtunutta tieteellisen tiedon kehitystä.

4)

Neljäs kanneperuste, joka koskee oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista sillä perusteella, että riidanalaisen asetuksen sanamuoto on epäjohdonmukainen, koska yhtäältä siinä viitataan termiin ”valmisteet”, vaikka tätä termiä ei ole määritelty missään tekstissä, ja koska toisaalta tietyt hydroksiantraseenijohdannaisaineet vaikuttavat olevan samalla kiellettyjä ja sallittuja mutta valvonnan alaisia, ja koska lopuksi Standing Committee on Plants, Animals, Food and Feed (pysyvä kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitea) on joutunut lisäämään täsmennyksiä tekstiin.

5)

Viides kanneperuste, joka koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista sillä perusteella, että riidanalaisella asetuksella aineet sijoitetaan asetuksen (EY) N:o 1925/2006 liitteessä III olevaan A osaan vahvistamatta minkäänlaista raja-arvoa, mikä johtaa niiden kieltämiseen, vaikka tämä kielto ei ole välttämätön tavoitellun kansanterveyden suojelun päämäärän saavuttamiseksi.

---

(1)  Vitamiinien, kivennäisaineiden ja eräiden muiden aineiden lisäämisestä elintarvikkeisiin 20.12.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1925/2006 (EUVL 2006, L 404, s. 26).

(2)  Elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28.1.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002 (EYVL 2002, L 31, s. 1).

Kanne 20.5.2021 – Louis Vuitton Malletier v. EUIPO – Wisniewski (Ruutukuvio)

(Asia T-275/21)

(2021/C 263/46)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Louis Vuitton Malletier (Pariisi, Ranska) (edustajat: P. Roncaglia, N. Parrotta ja P. Y. Gautier)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Norbert Wisniewski (Varsova, Puola)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: Ruutukuviota esittävää kuviomerkkiä koskeva Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti — Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti nro 986 207

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 25.2.2021 asiassa R 1307/2020-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	muuttaa riidanalaista päätöstä katsomalla, että kantaja on näyttänyt, että merkki on tullut käytön seurauksena erottamiskykyiseksi

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut tässä oikeudenkäynnissä

—	velvoittaa Norbert Wisniewskin korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut tässä oikeudenkäynnissä

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 3 kohdan ja 59 artiklan 2 kohdan rikkominen.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 12.5.2021 – Chrysses Demetriades & Co. ja Provident Fund of the Employees of Chrysses Demetriades & Co. v. neuvosto ym.

(Asia T-198/18) (1)

(2021/C 263/47)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ensimmäisen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu unionin yleisen tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 182, 28.5.2018.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 12.5.2021 – SCF Terminal (Cyprus) ja SHB v. neuvosto ym.

(Asia T-199/18) (1)

(2021/C 263/48)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ensimmäisen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu unionin yleisen tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 231, 2.7.2018.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 588/20 – MP v. komissio

(Asia T-588/20) (1)

(2021/C 263/49)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ensimmäisen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu unionin yleisen tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 414, 30.11.2020.