16.3.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 89/6

SOSIAALITURVAJÄRJESTELMIEN YHTEENSOVITTAMISTA KÄSITTELEVÄN HALLINTOTOIMIKUNNAN

päätös N:o H10,

annettu 21 päivänä lokakuuta 2020,

sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista käsittelevän hallintotoimikunnan perustaman tietojenkäsittelyn teknisen toimikunnan toimintatavoista ja kokoonpanosta

(ETA:n kannalta ja EY:n ja Sveitsin sopimuksen kannalta merkityksellinen teksti)

(2021/C 89/06)

SOSIAALITURVAJÄRJESTELMIEN YHTEENSOVITTAMISTA KÄSITTELEVÄ HALLINTOTOIMIKUNTA, joka

ottaa huomioon sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 (1) 72 artiklan, jonka mukaan hallintotoimikunnan tehtävänä on edistää ja kehittää jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä nykyaikaistamalla tiedonvaihtomenettelyjä, erityisesti mukauttamalla laitosten välinen tiedonkulku sähköisen tiedonvaihdon mukaiseksi ottaen huomioon tietojenkäsittelyn kehityksen kussakin jäsenvaltiossa; lisäksi sen tehtävänä on antaa tietojenkäsittelypalveluiden rakennetta, varsinkin turvallisuutta ja standardien käyttöä, koskevat yhteiset säännöt ja vahvistaa näiden palveluiden yhteisen osan toimintatavat;

ottaa huomioon asetuksen (EY) N:o 883/2004 73 artiklan, jonka mukaan hallintotoimikunta päättää tietojenkäsittelyn teknisen toimikunnan toimintatavoista ja kokoonpanosta; kyseinen tekninen toimikunta laatii raportteja ja antaa perusteltuja lausuntoja ennen kuin hallintotoimikunta tekee 72 artiklan d alakohdan mukaiset päätökset,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

1. Hallintotoimikunta perustaa asetuksen (EY) N:o 883/2004 73 artiklan 1 kohdassa säädetyn tietojenkäsittelyn teknisen toimikunnan. Sitä kutsutaan ’tekniseksi toimikunnaksi’.

2. Teknisellä toimikunnalla on asetuksen (EY) N:o 883/2004 73 artiklan 2 kohdassa säädetyt tehtävät.

3. Tekninen toimikunta saa tehtäviään koskevan toimeksiannon hallintotoimikunnalta, joka voi tarpeen mukaan muuttaa kyseisiä tehtäviä.

2 artikla

1. Teknisessä toimikunnassa on jokaisesta jäsenvaltiosta kaksi jäsentä, joista toinen on varsinainen jäsen ja toinen varajäsen.

2. Kukin jäsenvaltio lähettää tiedot nimityksistä hallintotoimikunnan sihteeristölle hallintotoimikunnan jäsenenä olevan hallituksensa edustajan kautta.

3. Jäsenillä voi lisäksi olla yksi tai useampi asiantuntija mukanaan teknisen toimikunnan kokouksissa silloin, kun käsiteltävänä olevien asioiden luonne sitä vaatii.

4. Valtuuskuntaan voi kuulua pääsääntöisesti enintään neljä henkilöä.

5. Euroopan komission edustaja hallintotoimikunnassa tai kyseisen edustajan nimeämä henkilö toimii teknisessä toimikunnassa neuvoa-antavassa ominaisuudessa.

6. Euroopan komission edustaja, hänen varajäsenensä tai muu hallintotoimikunnan sihteeristön nimeämä henkilö voi osallistua kaikkiin teknisen toimikunnan tai sen tilapäisten työryhmien kokouksiin. Mainittuihin kokouksiin voi käsiteltävänä olevan asian sitä vaatiessa osallistua myös Euroopan komission asiaankuuluvien osastojen yksi tai useampi edustaja.

7. Hallintotoimikunnan sihteeristön jäsen osallistuu kaikkiin teknisen toimikunnan ja sen tilapäisten työryhmien kokouksiin.

3 artikla

1. Teknisen toimikunnan puheenjohtajana toimii puolen vuoden ajan joko sen valtion varsinainen jäsen tai muu nimetty edustaja, jonka edustaja hallintotoimikunnassa toimii saman ajanjakson aikana hallintotoimikunnan puheenjohtajana.

2. Jos virassa oleva puheenjohtaja on estynyt osallistumasta teknisen toimikunnan kokoukseen, kokousta johtaa varajäsen.

3. Teknisen toimikunnan puheenjohtaja voi antaa sihteeristölle ohjeita tulevia kokouksia ja teknisen toimikunnan toimialaan kuuluvien tehtävien toteuttamista varten.

4 artikla

Tekninen toimikunta kutsutaan koolle siten, että sihteeristö neuvoteltuaan teknisen toimikunnan puheenjohtajan kanssa lähettää kokouskutsun vähintään 10 työpäivää ennen kokousta toimikunnan jäsenille ja Euroopan komission edustajalle.

5 artikla

Tekninen toimikunta hyväksyy raporttinsa ja perustellut lausuntonsa tarvittaessa teknisten asiakirjojen ja tutkimusten perusteella. Se voi pyytää kansallisilta viranomaisilta kaikki tiedot, joita se pitää tehtäviensä suorittamisen kannalta tarpeellisina.

6 artikla

1. Tekninen toimikunta voi perustaa tilapäisiä työryhmiä, joissa on mukana rajattu määrä henkilöitä, käsittelemään erityiskysymyksiä ja esittämään tekniselle toimikunnalle ehdotuksia.

Teknisen toimikunnan on kuvattava työryhmille annetut tehtävät ja näiden tehtävien toteuttamisen aikataulu kirjallisessa toimeksiannossa.

2. Tilapäisten työryhmien puheenjohtajana toimii henkilö, jonka teknisen toimikunnan puheenjohtaja on nimennyt neuvoteltuaan Euroopan komission edustajan kanssa, tai jos tämä ei onnistu, asiantuntija, joka on samasta jäsenvaltiosta kuin hallintotoimikunnan puheenjohtaja.

3. Tilapäisen työryhmän puheenjohtaja kutsutaan siihen teknisen toimikunnan kokoukseen, jossa työryhmän raporttia käsitellään.

7 artikla

Hallintotoimikunnan sihteeristön nimetty jäsen valmistelee ja järjestää teknisen toimikunnan kokoukset.

8 artikla

1. Raportit, perustellut lausunnot ja muut asiat, jotka liittyvät hallintotoimikunnan tekniselle toimikunnalle 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti antamaan toimeksiantoon, hyväksytään teknisen toimikunnan kaikkien jäsenten määräenemmistöllä Euroopan unionin neuvoston soveltamien äänestyssääntöjen mukaisesti. Kullakin jäsenvaltioilla on yksi ääni, jota käyttää varsinainen jäsen tai varajäsen. Teknisen toimikunnan raporteista, perustelluista lausunnoista tai muista päätetyistä asioista on käytävä ilmi, onko ne hyväksytty yksimielisesti vai määräenemmistöllä. Vähemmistön päätelmät tai varaumat on kirjattava ylös.

Jos tekninen toimikunta on tehnyt päätöksen 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä suorittaessaan, hallintotoimikunta voi kuitenkin tehdä asiasta lopullisen päätöksen, jos viisi jäsenvaltiota sitä vaatii viiden työpäivän kuluessa teknisen toimikunnan päätöksen tiedoksi antamisesta hallintotoimikunnalle.

2. Kun teknisen toimikunnan varsinainen jäsen hoitaa puheenjohtajan tehtävää, varajäsen äänestää kyseisen jäsenvaltion puolesta.

Puheenjohtaja pyytää äänestyksen aikana läsnä olleita äänestämästä pidättyneitä jäseniä ilmoittamaan pidättymisen syyt.

3. Kun läsnä olevien jäsenten enemmistö pidättyy äänestämästä, katsotaan, ettei äänestyksen kohteena olevaa ehdotusta ole otettu käsiteltäväksi.

4. Tekninen toimikunta voi päättää hyväksyä raportteja ja perusteltuja lausuntoja kirjallista menettelyä noudattaen, jos tällaisesta menettelystä on sovittu teknisen toimikunnan aiemmassa kokouksessa.

Tätä varten puheenjohtaja toimittaa hyväksyttävän tekstin teknisen toimikunnan jäsenille. Jäsenille annetaan vähintään 10 työpäivän määräaika, jonka kuluessa heillä on mahdollisuus ilmoittaa, hyväksyvätkö tai hylkäävätkö he ehdotetun tekstin tai pidättyvätkö he äänestämästä. Asetetussa määräajassa vastaamatta jättäminen katsotaan puoltavaksi ääneksi.

Puheenjohtaja voi myös päättää kirjallisen menettelyn käynnistämisestä, vaikka asiasta ei ole sovittu etukäteen teknisen toimikunnan kokouksessa. Tällaisessa tapauksessa ainoastaan ehdotetun tekstin kirjalliset hyväksynnät lasketaan puoltaviksi ääniksi, ja määräajaksi annetaan vähintään 15 työpäivää.

Puheenjohtaja ilmoittaa jäsenille äänestyksen tuloksesta määräajan päätyttyä. Tarvittavan määrän puoltavia ääniä saanut päätös katsotaan tehdyksi sen ajanjakson viimeisenä päivänä, jonka kuluessa jäseniä pyydettiin antamaan vastauksensa.

5. Jos teknisen toimikunnan jäsen ehdottaa kirjallisen menettelyn kuluessa muutoksia tekstiin, puheenjohtaja joko

a)	käynnistää kirjallisen menettelyn uudelleen toimittamalla ehdotetut muutokset jäsenille 4 kohdan mukaista menettelyä noudattaen; muutoksen luonteesta riippuen 4 kohdassa tarkoitettu määräaika voidaan lyhentää viiteen työpäivään, tai

b)	peruuttaa kirjallisen menettelyn, jotta asiasta voidaan keskustella seuraavassa kokouksessa, riippuen siitä, kumpaa menettelyä puheenjohtaja pitää asianmukaisena kyseisessä tapauksessa.

9 artikla

1. Sihteeristö laatii teknisen toimikunnan kunkin kokouksen esityslistaluonnoksen neuvoteltuaan teknisen toimikunnan puheenjohtajan kanssa.

Sihteeristö voi tarpeen vaatiessa pyytää asianosaisia valtuuskuntia esittämään näkökantansa kirjallisesti aiheesta ennen kuin se ehdottaa asian lisäämistä esityslistalle.

Esityslistaluonnokseen on periaatteessa sisällyttävä asiat, joista jäsen tai Euroopan komission edustaja on toimittanut kirjallisen pyynnön.

2. Esityslistaluonnos lähetetään teknisen toimikunnan jäsenille ja edellä 2 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuille henkilöille vähintään 15 työpäivää ennen kokouksen alkamista. Tarkistettu esityslista voidaan lähettää 5 työpäivää ennen kokousta.

Asiakirjat, jotka liittyvät esityslistan asioihin, jotka edellyttävät päätöksiä tai lausuntoja asianomaisessa kokouksessa, olisi asetettava saataville periaatteessa vähintään 10 työpäivää ennen kokousta. Tämä ei koske yleistä tietoa sisältäviä asiakirjoja, joita ei tarvitse hyväksyä, poikkeusolosuhteita eikä muita tapauksia, joista tekninen toimikunta voi sopia jäljempänä olevan 14 artiklan mukaisesti.

3. Tekninen toimikunta hyväksyy kokouksen esityslistan kunkin kokouksen alussa.

Muiden kuin esityslistaluonnoksessa olevien asioiden lisäämiseen esityslistalle vaaditaan teknisen toimikunnan yksimielinen äänestyspäätös.

10 artikla

1. Hallintotoimikunnan sihteeristö laatii pöytäkirjan teknisen toimikunnan kokouksista. Tekninen toimikunta hyväksyy pöytäkirjan sen englanninkielisenä toisintona.

2. Pöytäkirjan englanninkielinen toisinto toimitetaan valtuuskunnille tarkasteltavaksi viimeistään yhtä kuukautta ennen teknisen toimikunnan seuraavaa kokousta.

11 artikla

1. Teknisen toimikunnan on raportoitava kirjallisesti hallintotoimikunnalle toiminnastaan ja saavutuksistaan jokaisen kokouksensa jälkeen.

2. Teknisen toimikunnan puheenjohtaja raportoi teknisen toimikunnan toiminnasta hallintotoimikunnan kokouksissa, jos hallintotoimikunnan puheenjohtaja sitä edellyttää.

12 artikla

Kaikki teknisen toimikunnan suoritettaviksi ehdotetut tehtävät, joista aiheutuu kustannuksia Euroopan komissiolle, on toimitettava kyseisen toimielimen edustajan hyväksyttäviksi.

13 artikla

Raportit, perustellut lausunnot, esityslistat, pöytäkirjat ja kaikki muut teknisen toimikunnan toimintaan liittyvät asiakirjat laaditaan englannin kielellä.

14 artikla

Tekninen toimikunta voi sopia yksimielisellä päätöksellä täsmentävänsä ja tarkentavansa nykyistä työjärjestystään siltä osin kuin se on tarpeen.

15 artikla

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Päätöstä sovelletaan sen julkaisupäivästä alkaen.

16 artikla

Tällä päätöksellä korvataan 17 päivänä joulukuuta 2015 annettu päätös N:o H8 (jota on ajantasaistettu vähäisillä teknisillä selvennyksillä 9 päivänä maaliskuuta 2016).

Hallintotoimikunnan puheenjohtaja

Moira KETTNER

(1) EUVL L 166, 30.4.2004, s. 1.

16.3.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 89/11

Erään viinialan nimityksen tuote-eritelmän vakiomuutoksen hyväksymistä koskevan tiedonannon julkaiseminen (komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/33 17 artiklan 2 ja 3 kohta)

(2021/C 89/07)

Tämä tiedonanto julkaistaan komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/33 (1) 17 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

YHTENÄISEN ASIAKIRJAN MUUTTAMISTA KOSKEVAN VAKIOMUUTOKSEN TIEDOKSI ANTAMINEN

”MARSANNAY”

PDO-FR-A0175-AM01

Tiedonannon päivämäärä: 14.12.2020

HYVÄKSYTYN MUUTOKSEN KUVAUS JA PERUSTELUT

1. Maantieteellinen alue

Lisätään I luvun IV kohdan 1 alakohtaan ilmaisun ”Côte-d’Or” jälkeen ilmaisu ”vuoden 2019 virallisen maantieteellisen koodin perusteella”.

Tämän toimituksellisen muutoksen ansiosta maantieteellinen alue voidaan yksilöidä INSEEn julkaiseman virallisen maantieteellisen koodin vuoden 2019 versiolla ja varmistaa alueen määrittely oikeudellisesti.

Maantieteellinen alue on täysin sama.

Lisäksi on lisätty virke, jolla toimijoille ilmoitetaan, että maantieteelliseen alueeseen liittyvät kartta-asiakirjat ovat saatavilla INAOn verkkosivustolla.

Nämä muutokset eivät vaikuta yhtenäiseen asiakirjaan.

2. Rajattu viljelyalue

Korvataan 2 alakohta seuraavasti: ”Viininvalmistuksessa käytetyt rypäleet on viljelty viljelyalueella sijaitsevilla lohkoilla, jotka tuotteiden alkuperää ja laatua valvova kansallinen laitos (Institut national de l’origine) hyväksyi toimivaltaisen kansallisen komitean kokouksessa 19. kesäkuuta 2019.”

Tämän muutoksen tarkoituksena on ilmoittaa päivämäärä, jona toimivaltainen kansallinen viranomainen hyväksyi uuden rajatun viljelyalueen maantieteelliseen tuotantoalueeseen. Lohkot rajataan yksilöimällä maantieteellisellä tuotantoalueella sijaitsevat lohkot, jotka soveltuvat kyseisellä suojatulla alkuperänimityksellä varustetun tuotteen tuotantoon.

Muutoksella poistetaan eritelmästä myös rajauksen erottelu viinien eri värien suhteen, sillä tämä erottelu sisältyi jo rajaukseen. Näin voidaan yksinkertaistaa eritelmien laadintaa.

Tämä muutos ei vaikuta yhtenäiseen asiakirjaan.

3. Välittömässä läheisyydessä sijaitseva alue

Lisätään I luvun IV kohdan 3 alakohtaan ennen sanoja ”seuraavien kuntien alueesta” ilmaisu ”vuoden 2019 virallisen maantieteellisen koodin perusteella”.

Tämän toimituksellisen muutoksen ansiosta välittömässä läheisyydessä sijaitseva alue voidaan yksilöidä INSEEn julkaiseman virallisen maantieteellisen koodin vuoden 2019 versiolla.

Tämän alueen rajat pysyvät täysin samoina.

Tämän viittauksen lisäämisen ansiosta voidaan oikeudellisesti varmistaa välittömässä läheisyydessä sijaitsevan alueen määrittely siten, etteivät kuntien tai kuntien osien liitokset, jakautumiset tai nimenmuutokset vaikuta siihen.

Välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan alueeseen kuuluvien kuntien luetteloa on myös päivitetty muuttamatta aluetta ennen vuotta 2019 tehtyjen hallinnollisten muutosten huomioon ottamiseksi.

Yhtenäisen asiakirjan otsikko ”Lisäedellytykset” on muutettu vastaavasti.

4. Muutos valvontalaitoksen nimessä

Suojatun alkuperänimityksen ”Marsannay” eritelmän III kohdan II alakohta, jossa käsitellään tarkastusjärjestelmää, on saatettu ajan tasalle.

Yhtenäisen asiakirjan otsikko ”Muut tiedot” on muutettu vastaavasti.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

1. Tuotteen nimi

Marsannay

2. Maantieteellisen merkinnän tyyppi

SAN – Suojattu alkuperänimitys

3. Rypäletuotteiden luokat

Viini

4. Viinin tai viinien kuvaus

Analyyttinen kuvaus

Viinit ovat kuivia kuohumattomia valko-, puna- tai roseeviinejä.

Valkoviinien luonnollinen alkoholipitoisuus on vähintään 11 tilavuusprosenttia.

Puna- ja roseeviinien luonnollinen alkoholipitoisuus on vähintään 10,5 tilavuusprosenttia.

Väkevöinnin jälkeen roseeviinien kokonaisalkoholipitoisuus on enintään 13 tilavuusprosenttia.

Väkevöinnin jälkeen valko- ja punaviinien kokonaisalkoholipitoisuus on enintään 13,5 tilavuusprosenttia.

Pakkausvaiheessa punaviinien omenahappopitoisuus on enintään 0,4 grammaa litrassa.

Kulutukseen saatettavien valmiiden viinien käymiskelpoisten sokerien (glukoosin ja fruktoosin) enimmäispitoisuus on

valkoviineissä

—	3 grammaa litrassa

—	tai 4 grammaa litrassa, jos kokonaishappopitoisuus on vähintään 55,10 milliekvivalenttia litrassa eli 4,13 grammaa litrassa viinihappona ilmaistuna (tai 2,7 grammaa litrassa H2SO4:nä ilmaistuna)

roseeviineissä

—	3 grammaa litrassa

punaviineissä

—	2 grammaa litrassa.

Suurimman kokonaisalkoholipitoisuuden, todellisen vähimmäisalkoholipitoisuuden, pienimmän kokonaishappopitoisuuden, haihtuvien happojen enimmäispitoisuuden ja suurimman kokonaisrikkidioksidipitoisuuden osalta sovelletaan unionin sääntelyn mukaisia vaatimuksia.

Yleiset analyyttiset ominaisuudet
Kokonaisalkoholipitoisuus enintään (til-%):
Todellinen vähimmäisalkoholipitoisuus (til-%)
Kokonaishappopitoisuus vähintään:
Haihtuvien happojen enimmäispitoisuus (milliekvivalenttia litrassa):
Kokonaisrikkidioksidipitoisuus enintään (mg/litra):

5. Viininvalmistusmenetelmät

a. Erityiset viininvalmistusmenetelmät

Istutustiheys

Viljelykäytäntö

Viinitarhojen istutustiheys on vähintään 9 000 köynnöstä hehtaaria kohti, rivien välinen etäisyys enintään 1,25 metriä ja saman rivin kasvien välinen etäisyys vähintään 0,5 metriä.

Viiniköynnöksiä voidaan istuttaa rykelmiksi edellyttäen, että noudatetaan istutusten vähimmäistiheyttä ja että köynnösten välinen etäisyys on yli 0,5 metriä.

Leikkaussäännöt

Viljelykäytäntö

Viinit ovat peräisin seuraavien sääntöjen mukaisesti leikatuista viiniköynnöksistä:

Yleiset säännöt

valkoviinit:

—	matalaleikkaus (köynnösten Royat- tai kahden oksan sidontatapa) siten, että silmujen määrä köynnöstä kohti on enintään 10

—	pitkä yksinkertainen Guyot-leikkaus siten, että silmujen määrä köynnöstä kohti on enintään 8

—	Chablis-leikkaus ainoastaan Chardonnay B -lajikkeelle siten, että silmujen määrä köynnöstä kohti on enintään 8

puna- ja roseeviinit:

viiniköynnökset leikataan siten, että silmujen määrä köynnöstä kohti on enintään 8

—	matalaleikkaus (köynnösten Royat-, Gobelet-, viuhkamainen tai kahden oksan sidontatapa)

—	pitkä yksinkertainen Guyot-leikkaus

Erityissäännöt

Rankapuun muodostusaika on rajoitettu 2 vuoteen. Tänä aikana sallitaan kaksinkertainen Guyot-leikkaus, jolloin kussakin satoversossa on enintään 5 silmua.

Yksinkertaista Guyot-leikkausta voidaan mukauttaa

—	toisella kannusversolla, jolloin satoverson sijainti voi vaihdella vuodesta toiseen

—	satoversolla, jossa on enintään 3 silmua, ja kannusversolla, jossa on enintään 2 silmua.

Leikkaustavasta riippumatta viiniköynnökset voidaan leikata jättäen ylimääräisiä silmuja, jos 11 tai 12 lehden fenologisessa vaiheessa köynnöksen hedelmää tuottavien oksien lukumäärä kyseessä olevana vuonna on pienempi tai yhtä suuri kuin leikkaussäännöissä määritelty silmujen lukumäärä.

Viininvalmistusmenetelmät

Erityinen viininvalmistusmenetelmä

Punaviineille sallitaan vettä poistava väkevöintimenetelmä (TSE) enintään 10 prosentin pitoisuuteen saakka.

Viininvalmistukseen tarkoitetun hiilen käyttö yksinään tai valmisteisiin sekoitettuna on kielletty roseeviinien valmistuksessa.

Puupalojen käyttö on kielletty.

Väkevöinnin jälkeen viinien kokonaisalkoholipitoisuus on puna- ja valkoviinien osalta enintään 13,5 tilavuusprosenttia ja roseeviinien osalta enintään 13 tilavuusprosenttia.

Edellä mainittujen sääntöjen lisäksi näitä viinejä koskevien viininvalmistusmenetelmien on oltava unionin tasolla sekä Ranskan maaseutu- ja merikalastuslaissa (Code rural et de la pêche maritime) säädettyjen vaatimusten mukaisia.

b. Enimmäistuotokset

Punaviinit

58 hehtolitraa hehtaaria kohden

Valkoviinit

64 hehtolitraa hehtaaria kohden

Roseeviinit

65 hehtolitraa hehtaaria kohden

6. Rajattu maantieteellinen alue

Rypäleet korjataan ja viinit viiniytetään, valmistetaan ja jälkikäsitellään Côte-d’Orin departementin seuraavien kuntien alueella: Chenôve, Couchey ja Marsannay-la-Côte.

7. Pääasiallinen rypälelajike (pääasialliset rypälelajikkeet)

Chardonnay B

Pinot blanc B

Pinot gris G

Pinot noir N

8. Yhteyden tai yhteyksien kuvaus

Yhteyteen vaikuttavien luonnollisten tekijöiden kuvaus

Maantieteellinen alue sijaitsee Côte de Nuits -viinialueen pohjoispäässä ja muodostaa pohjois-eteläsuunnassa noin 25 kilometrin pituisen viivasuoran reliefin. Tämä tektoninen muodostuma erottaa lännessä 400–500 metrin korkeudessa sijaitsevat Hautes Côtes -kalkkiylängöt ja idässä Bressen tasangon, joka on tertiäärikaudella syntynyt vajoama ja jonka korkeus Côten oikealla puolella on lähes 250 metriä.

Ilmasto on etupäässä raikas valtameri-ilmasto, johon sekoittuu mantereisia tai eteläisiä vaikutuksia Rhônen ja Saônen välisellä akselilla. Valtamerellisyys ilmenee alueella maltillisina ja säännöllisinä sademäärinä (noin 750 millimetriä vuodessa) ilman ankaraa kesän kuivuutta. Lämpötilat ovat jonkin verran viileitä, ja niiden vuotuinen keskiarvo on 10,5 °C.

Morvanin vuoriston ja Burgundin ylänköjen itäpuolella sijaitseva Côte hyötyy suojaisasta ilmastosta, joka ilmenee lämpimämpänä paikallisilmastona ja alueelle tunnusomaisena sadevajeena.

Maantieteellinen alue rajoittuu Dijonin kaupungin eteläpuolella Marsannay-la-Côten, Coucheyn ja Chenoven kuntiin Côte-d’Orin departementissa Burgundissa.

Côten etupuolella, jossa korkeuserot ovat noin 150 metriä, pinnanmuodostus on suhteellisen säännöllinen. Sen katkaisee suuri kuiva laakso, joka muodostuu kahden sisämaata kuivattavan umpilaakson yhtymäkohtaan. Muihin pienempiin umpilaaksoihin liittyy myös pieniä viuhkarakenteita.

Laakson eteläpuolella rinne muodostuu jurakautisista kalkki- ja merkelikivikerroksista (savipitoista kalkkikiveä), jonka perustan muodostaa erityisen tiivis Comblanchienin kalkkikivi. Reliefin kanssa samansuuntainen suuri murtuma on leikannut maastoon pitkiä monitasoisia kaistaleita. Näkyvillä on merkelikiviä varhaisjurakaudelta, enktriniittejä ja merkelikiviä keskijurakauden Bajocae-vaiheelta, Chaillesin kalkkikiviä, ooliittisia kalkkikiviä tai Comblanchienin kalkkikiviä keskijurakauden Bathonia-vaiheelta.

Pohjoisessa murtumia on vähemmän, ja rivistöstä paljastuu Bathonia-vaiheen kalkkikiviä.

Rinteillä ja niiden juurella kalkkikivisen alustan päällä on maata, jossa on sekaisin pohja- ja pintamaan rapautumisesta peräisin olevaa kiveä, savea ja lietettä. Kerrosten ominaisuudet riippuvat sijainnista rinteessä. Rinteellä maa on ohutta ja hyvin kivistä, kun taas rinteen juurella maa on hienojakoisempaa ja paksumpaa (muutamasta desimetristä metriin).

Laakson suulla kulkee suuri viuhkarakenne kohti tasankoa. Se koostuu tulvien synnyttämistä karkearakeisista, kalkkipitoisista ja hyvin vettä läpäisevistä muodostelmista.

Viininviljelyä varten rajatut lohkot sijaitsevat Côten etuosan alavalla osuudella samoin kuin soraisilla viuhkarakenteilla.

Maaperä on muuttunut vain vähän, ja on yleensä hiilipitoista ja ohutta sekä hyvin vettä läpäisevää. Sille on kuitenkin ominaista korkea savipitoisuus, erityisesti rinteen juurella ja merkelikiven tasolla. Suuren viuhkarakenteen maaperä on erittäin suodattavaa, vähäsavista ja sisältää runsaasti kalkkikiveä.

Yhteyteen vaikuttavien inhimillisten tekijöiden kuvaus

Ensimmäiset konkreettiset merkit viininviljelystä kyseisellä maantieteellisellä alueella ovat peräisin vuoden 530 vaiheilta, kuten Grégoire de Tours on raportoinut. Teoksessaan ”Histoire des Francs” hän toteaa Dijonin kaupungista, että ”länsipuolella on erittäin hedelmällisiä vuoria, jotka ovat viiniköynnösten peitossa ja joiden ansiosta asukkailla on niin jalo falernolaisviini, että he väheksyvät Askalonin viiniä”.

Monista arkistoista löytyy todisteita Marsannay-viiniviljelysten olemassaolosta aina 600-luvulta alkaen, kuten lahjoitukset Bèzen apottiluostarille vuonna 658, Saint-Etienne de Dijonin kirkolle vuonna 882 ja Epoissesin luostarille vuonna 1189.

Burgundin ruhtinailla oli jo 1000-luvulla Chenovessa tila, jonne rakennettiin vuonna 1238 kahdella puristimella varustettu käymishuone. Ranskan kuninkaan omaisuudeksi siirtynyt alue tunnetaan nykyään nimellä ”Clos du roi”.

Viinitarhat, joille oli istutettu ”hienoja rypälelajikkeita”, eli Pinot-lajikkeita, tuottivat 1800-luvulle asti maineikkaita viinejä. Kirjallisissa lähteissä mainitaan, että vuodesta 1850 alkaen viinintuotanto suuntautui tavallisiin viineihin, jotka tuotettiin pääasiassa Gamay-lajikkeesta. Tuolloin Dijonin kaupungin väkiluku itse asiassa kaksinkertaistui ja ”tavallisten viinien” tarve kasvoi samassa suhteessa. Dijonin vieressä sijaitsevat Chenoven, Marsannayn ja Coucheyn kunnat siirtyivät luonnollisesti tähän tuotantoon ”laatuviinien” kustannuksella. Tuottajat järjestäytyivät yhdessä tämän kukoistavan taloudenalan ympärille perustamalla yhdistyksen Marsannayssa vuonna 1850 ja Coucheyssä vuonna 1855 sekä viininviljelijöiden yhdistyksen ”Syndicat viticole de la Côte dijonnaise” vuonna 1891. Viinitarhojen määrä väheni kasvien terveyteen liittyvien ja taloudellisten kriisien seurauksena 1800-luvun lopulla.

Kunnostus alkoi hitaasti 1930-luvulta, jolloin alettiin siirtyä ”laatuviinien” tuotantoon. Gamay-lajike hävisi käytännöllisesti katsoen 1960-luvulla ja jätti tilaa Pinot noir N -lajikkeelle, jonka maine vahvistui roseeviinien tuotannon myötä. Vuodesta 1937 näitä viinejä on myyty tarkistetulla alkuperänimityksellä ”Bourgogne”. Marsannayn ja Coucheyn viininviljelijöiden yhdistykset tekivät työtä tämän elpyvän viininviljelyn kehittämiseksi. Kun viinien maine kasvoi, niiden tarkistettuun alkuperänimitykseen ”Bourgogne” saatiin vuonna 1961 lisätä nimitys ”Marsannay & raquo” ja roseeviineihin nimitys ”Rosé de Marsannay”.

Vuonna 1987 tarkistettu alkuperänimitys ”Marsannay” tunnustettiin asetuksella. Se on varattu valko-, rosee- ja punaviineille.

Viiniköynnökset kasvatetaan kaikkialla Côte de Nuits’n alueella käytössä olevan käytännön mukaisesti: istutustiheys on yli 9 000 köynnöstä hehtaarilla ja rypälelajikkeina ovat Chardonnay B ja Pinot noir N. Tuottajat ovat tietoisia maaperän luonnonperintöarvosta ja kiinnittävät erityistä huomiota maaperän pitämiseen hyvässä kunnossa.

Käytäntönä on kypsyttää viinejä useita kuukausia.

Vuonna 2008 viiniviljelysten pinta-ala oli noin 230 hehtaaria ja keskimääräinen vuosituotanto 17 000 hehtolitraa, pääasiassa punaviinejä. Valko- ja roseeviinien osuus tuotannosta on 15 prosenttia.

Syy-yhteys

Raikas valtameri-ilmasto, Côten topografia, jota leimaavat umpilaaksot ja laaksot sekä jurakauden merkeli- ja kalkkikivipitoinen maaperä, edistävät Burgundille ominaisten Pinot noir N- ja Chardonnay B -lajikkeiden optimaalista kasvua.

Viininviljelyä varten rajatut lohkot sijaitsevat pääasiallisen pinnankohouman juurella, jossa pintakerrostumat ovat tarpeeksi kehittyneitä juurtumisen ja veden riittävän valumisen varmistamiseksi, tai ulottuvat suureen laaksoon, jossa on soramaata.

Tässä topografisessa monimuotoisuudessa yhdistyvät erilaiset alustat, merkeli- tai kalkkikivipitoinen pohjamaa sekä kivi- tai savipitoiset kerrokset eri ympäristöjen kirjoksi, joka antaa viineille runsautta ja monipuolisuutta.

Lohkoilta, joissa viuhkarakenteen maaperä on soraista ja suodattavaa, saadaan yleensä hedelmäisiä ja ilmeikkäitä viinejä, joiden rakenne on elegantti ja joustava. Päärinteellä pintamaa sisältää runsaasti savea ja rautaoksideja, joten näiltä lohkoilta peräisin olevat viinit ovat voimakkaita, värikkäitä ja pitkään säilyviä.

Tätä rikkautta ja monimuotoisuutta korostetaan käytäntöjen mukaan mainitsemalla merkinnöissä viljelyalueen ilmasto. Viinien jälkikäsittely edistää niiden soveltuvuutta pullosäilytykseen ja vahvistaa tätä maistettaessa havaittavaa monimuotoisuutta.

Dijonista alkava Côte d’Or -viinialue pääsee Marsannay-viiniviljelyksien kohdalla täyteen kukoistukseensa. Kaupunki antaa tilaa viiniköynnösten pitkille rivistöille, jotka jatkuvat aina Maranges-viiniviljelysten läheisyyteen yli 50 kilometrin päähän etelässä.

Marsannay-viininviljelyalue on historiallisten Côte dijonnaise -viinialueen keskeisin edustaja. Jälkimmäinen tunnettiin erinomaisista viineistään ja on nykyään suurelta osin sulautunut Dijonin taajamaan.

Marsannay-viiniviljelyalueen historia on rikas ja monipuolinen. Monisatavuotisen menneisyytensä aikana se on todistanut ympäröivien alueiden tapahtumia ja kehitystä. Dijonin kaupungin läheisyys on tehnyt siitä sekä haavoittuvan että symbolisen viininviljelyalueen. Tämä Burgundin ruhtinaiden keskiajalla esille nostama ja Dijonin porvariston ylläpitämä viininviljelyalue on sopeutunut kaupungistumiskehitykseen vanhan arvostuksensa uhallakin. Onnistuneen elpymisensä jälkeen se on nykyään Côte de Nuits’n ”kultainen portti”.

Tuotteiden laatua ja ominaisuuksia koskevat tiedot

Punaviinit ovat hyvin runsasvärisiä, ja niissä yhdistyvät ryhdikkään tanniininen rakenne ja hyvä notkeus. Tummien marjojen aromit sekoittuvat usein luumun ja myskin vivahteisiin. Soraisilta lohkoilta peräisin olevat viinit ovat pikemminkin elegantteja ja täyteläisiä kuin rotevia.

Roseeviinit ovat pehmeitä ja hedelmäisiä, ja niissä on usein kalan tai punaisten marjojen ja hedelmien vivahteita, joita korostaa miellyttävä eloisuus.

Valkoviinit ovat pyöreitä ja täyteläisiä, ja niissä on hedelmäisiä vivahteita, jotka toisinaan muistuttavat eksoottisia hedelmiä ja toisinaan mentolia tai sitruunaa.

Muutaman vuoden säilytys paljastaa näiden viinien täyden aromaattisen potentiaalin.

9. Olennaiset lisäedellytykset (pakkaus, merkinnät, muut vaatimukset)

Välittömässä läheisyydessä sijaitseva alue

Oikeudellinen kehys:

EU:n lainsäädäntö

Lisäedellytyksen tyyppi:

Tuotantoa rajatulla maantieteellisellä alueella koskeva poikkeus

Edellytyksen kuvaus:

Viiniyttämistä sekä viinien valmistusta ja jälkikäsittelyä koskevan poikkeuksen mukaisesti määritelty välittömässä läheisyydessä sijaitseva alue muodostuu vuoden 2019 virallisen maantieteellisen koodin perusteella seuraavien kuntien alueesta:

—

Côte-d’Orin departementti: Agencourt, Aloxe-Corton, Ancey, Arcenant, Argilly, Autricourt, Auxey-Duresses, Baubigny, Beaune, Belan-sur-Ource, Bévy, Bissey-la-Côte, Bligny-lès-Beaune, Boncourt-le-Bois, Bouix, Bouze-lès-Beaune, Brion-sur-Ource, Brochon, Cérilly, Chambœuf, Chambolle-Musigny, Channay, Charrey-sur-Seine, Chassagne-Montrachet, Châtillon-sur-Seine, Chaumont-le-Bois, Chaux, Chevannes, Chorey-lès-Beaune, Clémencey, Collonges-lès-Bévy, Combertault, Comblanchien, Corcelles-les-Arts, Corcelles-les-Monts, Corgoloin, Cormot-Vauchignon, Corpeau, Curley, Curtil-Vergy, Daix, Dijon, Ebaty, Echevronne, Epernay-sous-Gevrey, L’Etang-Vergy, Etrochey, Fixin, Flagey-Echézeaux, Flavignerot, Fleurey-sur-Ouche, Fussey, Gerland, Gevrey-Chambertin, Gilly-lès-Cîteaux, Gomméville, Grancey-sur-Ource, Griselles, Ladoix-Serrigny, Lantenay, Larrey, Levernois, Magny-lès-Villers, Mâlain, Marcenay, Marey-lès-Fussey, Massingy, Mavilly-Mandelot, Meloisey, Merceuil, Messanges, Meuilley, Meursanges, Meursault, Molesme, Montagny-lès-Beaune, Monthelie, Montliot-et-Courcelles, Morey-Saint-Denis, Mosson, Nantoux, Nicey, Noiron-sur-Seine, Nolay, Nuits-Saint-Georges, Obtrée, Pernand-Vergelesses, Perrigny-lès-Dijon, Plombières-lès-Dijon, Poinçon-lès-Larrey, Pommard, Pothières, Premeaux-Prissey, Prusly-sur-Ource, Puligny-Montrachet, Quincey, Reulle-Vergy, La Rochepot, Ruffey-lès-Beaune, Saint-Aubin, Saint-Bernard, Saint-Philibert, Saint-Romain, Sainte-Colombe-sur-Seine, Sainte-Marie-la-Blanche, Santenay, Savigny-lès-Beaune, Segrois, Tailly, Talant, Thoires, Vannaire, Velars-sur-Ouche, Vertault, Vignoles, Villars-Fontaine, Villebichot, Villedieu, Villers-la-Faye, Villers-Patras, Villy-le-Moutier, Vix, Volnay, Vosne-Romanée ja Vougeot

—

Rhônen departementti: Alix, Anse, L’Arbresle, Les Ardillats, Arnas, Bagnols, Beaujeu, Belleville, Belmont d’Azergues, Blacé, Le Breuil, Bully, Cercié, Chambost-Allières, Chamelet, Charentay, Charnay, Châtillon, Chazay-d’Azergues, Chénas, Chessy, Chiroubles, Cogny, Corcelles-en-Beaujolais, Dareizé, Denicé, Dracé, Emeringes, Fleurie, Frontenas, Gleizé, Jarnioux, Juliénas, Jullié, Lacenas, Lachassagne, Lancié, Lantignié, Légny, Létra, Limas, Lozanne, Lucenay, Marchampt, Marcy, Moiré, Montmelas-Saint-Sorlin, Morancé, Odenas, Les Olmes, Le Perréon, Pommiers, Porte des Pierres Dorées, Quincié-en-Beaujolais, Régnié-Durette, Rivolet, Saint-Clément-sur-Valsonne, Saint-Cyr-le-Chatoux, Saint-Didier-sur-Beaujeu, Saint-Etienne-des-Oullières, Saint-Etienne-la-Varenne, Saint-Georges-de-Reneins, Saint-Germain-Nuelles, Saint-Jean-d’Ardières, Saint-Jean-des-Vignes, Saint-Julien, Saint-Just-d’Avray, Saint-Lager, Saint-Loup, Saint-Romain-de-Popey, Saint-Vérand, Sainte-Paule, Salles-Arbuissonnas-en-Beaujolais, Sarcey, Taponas, Ternand, Theizé, Le Val d’Oingt, Vaux-en-Beaujolais, Vauxrenard, Vernay, Villefranche-sur-Saône, Ville-sur-Jarnioux ja Villié-Morgon

—

Saône-et-Loiren departementti: Aluze, Ameugny, Azé, Barizey, Beaumont-sur-Grosne, Berzé-la-Ville, Berzé-le-Châtel, Bissey-sous-Cruchaud, Bissy-la-Mâconnaise, Bissy-sous-Uxelles, Bissy-sur-Fley, Blanot, Bonnay, Bouzeron, Boyer, Bray, Bresse-sur-Grosne, Burgy, Burnand, Bussières, Buxy, Cersot, Chagny, Chaintré, Chalon-sur-Saône, Chamilly, Champagny-sous-Uxelles, Champforgeuil, Chânes, Change, Chapaize, La Chapelle-de-Bragny, La Chapelle-de-Guinchay, La Chapelle-sous-Brancion, Charbonnières, Chardonnay, La Charmée, Charnay-lès-Mâcon, Charrecey, Chasselas, Chassey-le-Camp, Château, Châtenoy-le-Royal, Chaudenay, Cheilly-lès-Maranges, Chenôves, Chevagny-lès-Chevrières, Chissey-lès-Mâcon, Clessé, Cluny, Cormatin, Cortambert, Cortevaix, Couches, Crêches-sur-Saône, Créot, Cruzille, Culles-les-Roches, Curtil-sous-Burnand, Davayé, Demigny, Dennevy, Dezize-lès-Maranges, Donzy-le-Pertuis, Dracy-le-Fort, Dracy-lès-Couches, Epertully, Etrigny, Farges-lès-Chalon, Farges-lès-Mâcon, Flagy, Fleurville, Fley, Fontaines, Fragnes-La Loyère ainoastaan La Loyèren entisen kunnan alueen osalta, Fuissé, Genouilly, Germagny, Givry, Granges, Grevilly, Hurigny, Igé, Jalogny, Jambles, Jugy, Jully-lès-Buxy, Lacrost, Laives, Laizé, Lalheue, Leynes, Lournand, Lugny, Mâcon, Malay, Mancey, Martailly-lès-Brancion, Massilly, Mellecey, Mercurey, Messey-sur-Grosne, Milly-Lamartine, Montagny-lès-Buxy, Montbellet, Montceaux-Ragny, Moroges, Nanton, Ozenay, Paris-l’Hôpital, Péronne, Pierreclos, Plottes, Préty, Prissé, Pruzilly, Remigny, La Roche-Vineuse, Romanèche-Thorins, Rosey, Royer, Rully, Saint-Albain, Saint-Ambreuil, Saint-Amour-Bellevue, Saint-Boil, Saint-Clément-sur-Guye, Saint-Denis-de-Vaux, Saint-Désert, Saint-Gengoux-de-Scissé, Saint-Gengoux-le-National, Saint-Germain-lès-Buxy, Saint-Gervais-sur-Couches, Saint-Gilles, Saint-Jean-de-Trézy, Saint-Jean-de-Vaux, Saint-Léger-sur-Dheune, Saint-Mard-de-Vaux, Saint-Martin-Belle-Roche, Saint-Martin-du-Tartre, Saint-Martin-sous-Montaigu, Saint-Maurice-de-Satonnay, Saint-Maurice-des-Champs, Saint-Maurice-lès-Couches, Saint-Pierre-de-Varennes, Saint-Rémy, Saint-Sernin-du-Plain, Saint-Symphorien-d’Ancelles, Saint-Vallerin, Saint-Vérand, Saint-Ythaire, Saisy, La Salle, Salornay-sur-Guye, Sampigny-lès-Maranges, Sancé, Santilly, Sassangy, Saules, Savigny-sur-Grosne, Sennecey-le-Grand, Senozan, Sercy, Serrières, Sigy-le-Châtel, Sologny, Solutré-Pouilly, Taizé, Tournus, Uchizy, Varennes-lès-Mâcon, Vaux-en-Pré, Vergisson, Vers, Verzé, Le Villars, La Vineuse ainoastaan Donzy-le-Nationalin, La Vineusen ja Massyn entisten kuntien alueen osalta, Vinzelles ja Viré

—

Yonnen departementti: Aigremont, Annay-sur-Serin, Arcy-sur-Cure, Asquins, Augy, Auxerre, Avallon, Bazarnes, Beine, Bernouil, Béru, Bessy-sur-Cure, Bleigny-le-Carreau, Censy, Chablis, Champlay, Champs-sur-Yonne, Chamvres, La Chapelle-Vaupelteigne, Charentenay, Châtel-Gérard, Chemilly-sur-Serein, Cheney, Chevannes, Chichée, Chitry, Collan, Coulangeron, Coulanges-la-Vineuse, Courgis, Cruzy-le-Châtel, Dannemoine, Deux Rivières, Dyé, Epineuil, Escamps, Escolives-Sainte-Camille, Fleys, Fontenay-près-Chablis, Gy-l’Evêque, Héry, Irancy, Island, Joigny, Jouancy, Junay, Jussy, Lichères-près-Aigremont, Lignorelles, Ligny-le-Châtel, Lucy-sur-Cure, Maligny, Mélisey, Merry-Sec, Migé, Molay, Molosmes, Montigny-la-Resle, Montholon ainoastaan Champvallonin, Villiers-sur-Tholonin ja Volgrén entisten kuntien alueen osalta, Mouffy, Moulins-en-Tonnerois, Nitry, Noyers, Ouanne, Paroy-sur-Tholon, Pasilly, Pierre-Perthuis, Poilly-sur-Serein, Pontigny, Préhy, Quenne, Roffey, Rouvray, Saint-Bris-le-Vineux, Saint-Cyr-les-Colons, Saint-Père, Sainte-Pallaye, Sainte-Vertu, Sarry, Senan, Serrigny, Tharoiseau, Tissey, Tonnerre, Tronchoy, Val-de-Mercy, Vallan, Venouse, Venoy, Vermenton, Vézannes, Vézelay, Vézinnes, Villeneuve-Saint-Salves, Villy, Vincelles, Vincelottes, Viviers ja Yrouerre.

Merkinnät

Oikeudellinen kehys:

Kansallinen lainsäädäntö

Lisäedellytyksen tyyppi:

Merkintöjä koskevat lisäsäännökset

Edellytyksen kuvaus:

Tarkistetulla alkuperänimityksellä varustettujen viinien merkinnöissä voidaan mainita pienemmän maantieteellisen yksikön nimi, jos:

—	kyseessä on maarekisterissä olevan paikan nimi

—	paikka on mainittu satoilmoituksessa.

Maarekisterissä olevan paikan nimi painetaan kirjaimin, jotka eivät saa olla korkeudeltaan tai leveydeltään suurempia kuin puolet tarkistetun alkuperänimityksen muodostavien kirjainten koosta.

b)	Tarkistetulla alkuperänimityksellä varustettujen viinien merkinnöissä voidaan eritellä suurempi maantieteellinen yksikkö ”Vin de Bourgogne” tai ”Grand vin de Bourgogne”.

c)	Jos rypälelajike on eritelty merkinnöissä, tämä merkintä ei saa olla samassa visuaalisessa kentässä kuin pakolliset merkinnät, ja sen saa painaa enintään 2 millimetrin kokoisin kirjaimin.

Linkki eritelmään

http://info.agriculture.gouv.fr/gedei/site/bo-agri/document_administratif-8fa6b7fc-47fa-4091-8d6c-4610b85767b5

(1) EUVL L 9, 11.1.2019, s. 2.

16.3.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 89/19

Asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisen, vähäisen muutoksen hyväksymisen perusteella muutetun yhtenäisen asiakirjan julkaiseminen

(2021/C 89/08)

Euroopan komissio on hyväksynyt tämän vähäisen muutoksen 18. joulukuuta 2013 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 664/2014 (1) 6 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.

Tämä vähäisen muutoksen hyväksymistä koskeva hakemus julkaistaan komission eAmbrosia-tietokannassa.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

”REBLOCHON” / ”REBLOCHON DE SAVOIE”

EU-nro: PDO-FR-0130-AM01 – 3.9.2020

SAN (X) SMM ( )

1. Nimi (nimet)

”Reblochon” / ”Reblochon de Savoie”

2. Jäsenvaltio tai kolmas maa

Ranska

3. Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus

3.1 Tuotelaji

Luokka 1.3 Juustot

3.2 Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta

”Reblochon” / ”Reblochon de Savoie” on täysrasvaisesta lehmän raakamaidosta valmistettu puristettu kypsentämätön juusto. Muodoltaan se on litteän sylinterimäinen ja reunoiltaan hieman litistyvä. Juuston halkaisija on noin 14 senttimetriä, korkeus noin 3,5 senttimetriä ja paino 450–550 grammaa.

Sadassa grammassa täysin kuivatettua juustoa on vähintään 45 grammaa rasvaa, ja kuiva-ainepitoisuuden on oltava vähintään 45 grammaa 100 grammassa juustoa.

Kuori on ohut, tasainen ja yhtenäinen, ja sitä pestään kypsytyksen aikana. Kuoren väri vaihtelee keltaisesta oranssinkeltaiseen, ja kuorta peittää kauttaaltaan tai osittain hieno ja ohut valkoinen homekerros. Sisus on hyvin pehmeää, yhtenäistä, notkeaa ja täyteläistä.

Sisuksen väri vaihtelee keltaisesta norsunluunvalkoiseen. Maku on kevyen suolainen. Sisuksessa voi olla pieniä reikiä.

SAN-merkinnän saavat myös pienet juustot. Niillä on oltava samat aistinvaraiset ominaisuudet kuin muillakin juustoilla, mutta niiden halkaisija on noin 9 senttimetriä, korkeus noin 3 senttimetriä ja paino 230–280 grammaa.

Reblochon / Reblochon de Savoie -juusto voidaan myydä kokonaisena tai paloina.

3.3 Rehu (vain eläinperäiset tuotteet) ja raaka-aineet (vain jalostetut tuotteet)

Reblochon / Reblochon de Savoie -juuston valmistuksessa käytettävän maidon on oltava peräisin yksinomaan lypsylehmäkarjoista, joiden rotu on Abondance, Montbéliarde tai Tarentaise (toiselta nimeltään Tarine).

Jotta yhteys maantieteelliseen alueeseen varmistettaisiin, karjaa on ruokittava pääsääntöisesti rehulla, joka on peräisin alkuperänimityksen maantieteelliseltä alueelta. Perusrehuannos koostuu seuraavanlaisesta rehusta:

—	kesällä vähintään 50 prosenttia laidunruohoa ja talvella heinää, joka jaetaan päivittäin.

—	tuorerehu: vihantamaissi, tuoreena jaettu nurmi, rehujuurikas. Olkea voidaan antaa perusrehuannoksessa ainoastaan hiehoille.

Kesällä laidunkauden on kestettävä vähintään 150 päivää.

Lypsävien lehmien perusrehuannoksesta kuiva-aineena ilmaistuna 100 prosenttia on tultava asianomaiselta maantieteelliseltä alueelta. Tiloilla, jotka sijaitsevat yli 600 metrin korkeudessa, ja vuoristossa sijaitsevilla tiloilla, joilla lypsävät lehmät laiduntavat yli 600 metrin korkeudessa, lypsävien lehmien perusrehuannoksesta kuiva-aineena ilmaistuna vähintään 75 prosenttia on tultava asianomaiselta maantieteelliseltä alueelta. Nimityksen alkuperäalueen ulkopuolelta voidaan ostaa rehuksi vain heinää.

Perusrehuannoksen lisäksi voidaan jakaa täydennysrehuna väkirehua ja dehydratoitua rehua enintään 1 800 kg lypsylehmää kohti vuodessa ja enintään 500 kg hiehoa kohti vuodessa.

Keskimääräinen tuotantotaso huomioon ottaen alueen lehmät kuluttavat yhteensä 6 000–7 000 kg kuiva-ainetta. Käytettäessä ruokintaan 1 800 kg väkirehua, josta noin 89 prosenttia on kuiva-ainetta, maantieteelliseltä alueelta peräisin olevan kuiva-aineen 50 prosentin vähimmäisosuutta koskeva vaatimus täyttyy nurmi-, tuorerehu- ja kuivarehuruokinnalla. Tämä vähimmäisosuus on yli 70 prosenttia alueilla, jotka sijaitsevat yli 600 metrin korkeudessa.

Lypsylehmäkarjan ruokinnassa on kiellettyä käyttää säilörehua, käymisen avulla valmistettua rehua, pyöröpaalirehua tai ravintoa, joka voi vaikuttaa haitallisesti maidon tai juuston hajuun tai makuun taikka joka voi aiheuttaa bakteeritartunnan riskin.

3.4 Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella

Maidon tuotannon ja lypsämisen sekä juuston valmistuksen ja kypsytyksen on tapahduttava maantieteellisellä alueella.

3.5 Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, viipalointia, raastamista ja pakkaamista koskevat erityiset säännöt

Juustot pakataan ensimmäisen kerran maantieteellisellä alueella ennen kuin ne lähetetään kypsennyslaitoksesta. Pakkaaminen on viimeinen Reblochon / Reblochon de Savoie -juuston tuotantovaihe. Tämän määräyksen turvin pystytään varmistamaan kuoren laadun säilyminen sekä estämään kuoren kuivuminen ja haitallisten homesienten kehittyminen. Tämä ensimmäinen pakkaaminen ei estä sitä, että tuote pakataan myöhemmin uudelleen toisessa laitoksessa.

Juustot on pakattava soveltuvaan pakkaukseen, jossa on kuusipuinen irtolevy ainakin yhdellä puolella juustoa. Juustot pakataan kokonaisina tai puolikkaina. Paloissa kuorta on oltava kolmella pinnalla.

Elintarviketeollisuuteen tarkoitettuja tuotteita ei tarvitse pakata yksittäin, mutta niiden on kuitenkin oltava jollakin tavalla pakattuja, kun ne lähetetään maantieteelliseltä alueelta.

3.6 Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, merkitsemistä koskevat erityiset säännöt

Etiketissä on oltava alkuperänimitys ”Reblochon” tai ”Reblochon de Savoie” kirjaimin, joiden on oltava kooltaan vähintään kaksi kolmasosaa muiden etiketin tietojen suurimmasta kirjasinkoosta. Lisäksi etikettiin voidaan liittää alkuperänimityksen yhteyteen ilmaisu ”petit” (”pieni”), jos kyseessä on 3.2 kohdassa määritelty pieni juusto.

Erilaisten luonnehdintojen tai muiden alkuperänimitykseen liittyvien merkintöjen käyttö etiketeissä, mainonnassa, kauppalaskuissa tai muissa kaupallisissa asiakirjoissa on kielletty lukuun ottamatta kaupallisia tuotemerkkejä tai erityisiä tavaramerkkejä. Tämä ei estä kaikkia juustoja koskevien lakisääteisten merkintöjen ja edellä mainitun ilmaisun ”pieni” käyttöä.

Etiketissä on oltava Euroopan unionin SAN-tunnus samassa visuaalisessa kentässä alkuperänimityksen ”Reblochon” tai ”Reblochon de Savoie” kanssa. Siinä voi myös olla maininta ”appellation d’origine protégée” (suojattu alkuperänimitys).

4. Maantieteellisen alueen tarkka rajaus

Maantieteellinen alue kattaa kaksi kolmasosaa Haute-Savoien departementista (koko departementti Annecyn itäpuolella yli 500 metrin korkeudessa) sekä joitakin kuntia tai kuntien osia Savoien departementissa.

Haute-Savoien departementti

Abondance, Alex, Allinges, Amancy, Andilly, Annecy (ainoastaan entisen kunnan Annecy-le-Vieux alue), Arâches-la-Frasse, Arbusigny, Arenthon, Armoy, Arthaz-Pont-Notre-Dame, Ayse, Ballaison, Beaumont, Bellevaux, Bernex, Bluffy, Boëge, Bogève, Bonne, Bonnevaux, Bonneville Bons-en-Chablais, Brenthonne, Brizon, Burdignin, Cervens, Chamonix-Mont-Blanc, Charvonnex, Châtel, Châtillon-sur-Cluses, Chevaline, Chevenoz, Cluses, Collonges-sous-Salève, Combloux, Contamine-sur-Arve, Copponex, Cordon, Cornier, Cranves-Sales, Cruseilles, Demi-Quartier, Dingy-Saint-Clair, Domancy, Doussard, Draillant, Duingt, Entrevernes, Essert-Romand, Etaux, Faucigny, Faverges-Seythenex, Fessy, Féternes, Fillières, Fillinges, Giez, Glières-Val-de-Borne, Groisy, Habère-Lullin, Habère-Poche, Juvigny, La Balme-de-Thuy, La Baume, La Chapelle-d'Abondance, La Chapelle-Rambaud, La Chapelle-Saint-Maurice, La Clusaz, La Côte-d'Arbroz, La Forclaz, La Muraz, La Rivière-Enverse, La Roche-sur-Foron, Lathuile, La Tour, La Vernaz, Le Biot, Le Bouchet-Mont-Charvin, Le Lyaud, Le Grand-Bornand, Le Reposoir, Le Sappey, Leschaux, Les Clefs, Les Contamines-Montjoie, Les Gets, Les Houches, Les Villards-sur- Thônes, Lucinges, Lullin, Lully, Manigod, Marcellaz-en-Faucigny, Machilly, Magland, Margencel, Marignier, Marnaz, Megève, Mégevette, Menthonnex-en-Bornes, Menthon-Saint-Bernard, Mieussy, Monnetier-Mornex, Montriond, Mont-Saxonnex, Morillon, Morzine, Nancy-sur-Cluses, Nangy, Nâves-Parmelan, Novel, Onnion, Orcier, Passy, Peillonnex, Perrignier, Pers-Jussy, Praz-sur-Arly, Présilly, Quintal, Reignier-Esery, Reyvroz, Saint-André-de-Boëge, Saint-Blaise, Saint-Cergues, Saint-Eustache, Saint-Férréol, Saint-Gervais-les-Bains, Saint-Jean-d'Aulps, Saint-Jean-de-Sixt, Saint-Jean-de-Tholome, Saint-Jeoire, Saint-Jorioz, Saint-Laurent, Saint-Pierre-en-Faucigny, Saint-Sigismond, Saint-Sixt, Sallanches, Samoëns, Saxel, Scientrier, Scionzier, Serraval, Servoz, Sevrier, Seytroux, Sixt-Fer-à-Cheval, Talloires-Montmin, Taninges, Thônes, Thyez, Vailly, Vacheresse,Val de Chaise, Vallorcine, Verchaix, Vétraz-Monthoux, Veyrier-du-Lac, Villard, Villaz, Ville-en-Sallaz, Villy-le-Bouveret, Villy-le-Pelloux, Vinzier, Viuz-en-Sallaz, Vougy, Vovray-en-Bornes.

Savoien departementti

Cohennoz, Crest-Voland, Flumet, La Giettaz, Mercury (osat G1 ja G2), Notre-Dame-de-Bellecombe, Plancherine (osat A1, A2 ja A3), Saint-Nicolas-La-Chapelle ja Ugine.

5. Yhteys maantieteelliseen alkuperään

”Reblochon” tai ”Reblochon de Savoie” on täysrasvaisesta raakamaidosta valmistettu juusto. Sen valmistukseen käytetty maito saadaan vuoristoympäristöön sopeutuneista paikallisista roduista. Juuston pieni koko ja pehmeä ja joustava sisus ovat ennen kaikkea tulosta tähän päivään asti säilyneestä menetelmästä, joka perustuu taitoon käyttää juuston valmistuksessa pieniä määriä täysrasvaista maitoa.

Maantieteellinen alue sijaitsee Pohjois-Alpeilla ja kattaa Genevenjärven ja Mont-Blancin vuoriston välillä sijaitsevat vuoristoalueet. Pinnanmuodostus on hyvin vaihtelevaa, ja maasto jyrkkenee kuljettaessa lännestä itään (1 000 metriä läntisillä alarinteillä, yli 2 000 metriä kalkkikiviylänköjen huipuilla, yli 4 000 metriä Mont-Blancin vuoristossa). Välissä on isoja laaksoja yli 500 metrin korkeudella. Alueella vallitsee vuoristoilmasto, ja se on suoraan altis läntisille ilmavirtauksille. Alueella sataa runsaasti.

Suurin osa maatalousmaasta on heinäniittyä. Alueelle ovat luonteenomaisia korkealla kasvavat pysyvät heinäniityt eli alppiniityt. Niiden kasvisto on hyvin monimuotoista, koska ympäristöolot (esim. maaperä, vesitalous, auringonvalo, korkeus) ja niittyjen hyödyntämiskäytännöt (laidunnuskäytännöt) vaihtelevat paljon. Nurmilaitumista 90 prosenttia on pysyvää heinäniittyä, jolla kasvaa pääasiassa koiranheinää (jota pidetään erittäin hyvää rehua antavana heinäkasvina), valkoapilaa ja puna-apilaa. Alueella on reheviä, puolireheviä ja laihoja tai kuivia heinäniittyjä ja laidunmaita.

Yksi maantieteellisen alueen maitotilojen luonteenomaisista piirteistä on kesäaikainen vuoristolaiduntaminen. Vuodenaika vaikuttaa lauman elämään paljon.

Maidontuottajat käyttävät vuoristoalueiden alkuperäisrotujen lypsylehmiä, jotka ovat sopeutuneet ympäristön fyysisiin ja ilmastollisiin rajoitteisiin (eläimet soveltuvat rakenteensa puolesta kalteville laidunmaille, kestävät lämmönvaihteluja ja pystyvät hyödyntämään laidunnurmea kesällä ja kuivarehua talvella) ja tuottavat samalla säännöllisesti laadukasta maitoa.

Pääosa lypsylehmien ravinnosta on kesäaikaan laidunruohoa ja talviaikaan kuivarehua. Täydennysrehun määrää on rajoitettu, jotta kasvatus säilyisi mahdollisimman laajaperäisenä.

Nimi ”Reblochon de Savoie” on peräisin sanasta ”Reblâche”, joka tarkoittaa ”lypsää toiseen kertaan”. Tämä käytäntö yleistyi 1200-luvulta lähtien ja juontaa juurensa siitä, että vuoristoniityn vuokranneen viljelijän oli maksettava niityn omistajalle lypsymaksu. Jos utareita ei tyhjennetty kokonaan ensimmäisellä lypsykerralla, maitoa sai toisella lypsykerralla vähän mutta se oli hyvin kermaista, sillä lehmä tuottaa heti lypsyn jälkeen hyvin rasvapitoista maitoa. Juustonvalmistajilla oli siis käytössään vähän maitoa, joka oli kuitenkin rasvapitoista. Niinpä he tuottivat kermaisia pienikokoisia juustoja.

Juustonvalmistajien ammattitaito perustuu sukupolvien myötä kehittyneeseen osaamiseen, ja sillä on olennaisen tärkeä rooli Reblochon / Reblochon de Savoie -juuston aromipotentiaalin esille saamisessa. Maku saadaan parhaiten esille työstämällä matalassa lämpötilassa raakamaitoa, jolle ei ole tehty mitään esikäsittelyä. Lehmien lypsäminen kahdesti päivässä asettaa vaatimukseksi sen, että maito käytetään nopeasti ja sen käyttökohde on tarkoin määritelty. Koska käytetään täysrasvaista raakamaitoa, valmistuksessa on käytettävä avoimia sammioita, jotta juustomestari voi silmiään ja käsiään apuna käyttäen mukautua maidon mahdollisiin vaihteluihin.

Alkujaan kypsytys tehtiin itse vuoristotiloilla. Kypsytys siirtyi kuitenkin laaksoihin, joiden suhteellinen helppopääsyisyys myötävaikutti kypsyttäjien ammattikunnan syntymiseen. Kypsyttäjän on huolehdittava useista tehtävistä ja erityisesti valvottava kosteuspitoisuutta sekä kypsytyslämpötilaa, jolla on merkittävä vaikutus sienikasvustoon (joka antaa kuorelle sen luontaiset ominaispiirteet).

Reblochon-juuston kauppa alkoi vilkastua 1800-luvulla ja johti kaupankäyntitoimintaan, jota helpotti kulkuyhteyksien lisääntyminen.

Reblochon / Reblochon de Savoie -juusto on kypsentämätön puristettu juusto, joka on valmistettu täysrasvaisesta lehmän raakamaidosta. Raakamaitoa ei saa käsitellä millään tavalla ennen valmistusta.

Juustosta valmistetaan myös erityisen pienikokoista versiota. Pienikokoinen juusto on litteän sylinterimäinen ja reunoiltaan hieman litistyvä.

Sen sisus on täyteläinen ja notkea, kevyesti suolattu, väriltään norsunluunvalkoinen. Pesty kuori on ohut, väriltään keltaisesta oranssinkeltaiseen. Sen pinnalla kasvaa valkoinen hieno homekerros.

Maantieteellinen alue sijaitsee kokonaisuudessaan vuoristoalueella, jolla sataa runsaasti. Niinpä ruoho kasvaa hyvin keväällä ja kesällä. Ympäristöolojen (korkeus, vuoristoniittyjen saama auringonvalo, kivilaatu) ansiosta heinäniityt ovat kasvustoltaan hyvin monimuotoisia, ja kullakin niityllä on oma alkuperäinen kasvilajistonsa.

Useat kasvilajit ovat hyvin aromaattisia, mikä vahvistaa Reblochon / Reblochon de Savoie -juuston ominaisluonnetta.

Ankara ympäristö rasittaa eläimiä, ja ainoastaan vuoristorodut kykenevät selviämään talven liikkumattomuudesta laaksojen navetoissa ja kesällä vuoristolaitumilla kuljetuista pitkistä matkoista.

Nämä rodut pystyvät tällaisissa olosuhteissa tuottamaan hyvin valkuaisainepitoista maitoa, joka soveltuu erinomaisesti juustonvalmistukseen: juoksetettu maito on kiinteää ja siitä saadaan paljon juustoa.

Reblochon / Reblochon de Savoie -juustoa valmistettiin alun perin vähäisistä määristä rasvapitoista maitoa. Juustoa valmistetaan yksinkertaisella tekniikalla (mieto lämpötila, nopea juoksetus, ei kuivumista sammioissa), joka johtaa lyhyeen kypsytysaikaan. Kypsytyksen aikana juuston pinnalla elää yhtä aikaa useita mikrobiryhmiä, ja mikrobiryhmiä myös kehittyy toinen toisensa perään. Tämä perättäisyys selittyy ennen kaikkea pH:n ja kuoren suolapitoisuuden muuttumisella. Tämä mikrofloora ja tarkemmin sanottuna Geotrichum candidum tuottaa Reblochon / Reblochon de Savoie -juustoon sille ominaisen valkoisen pintahomekerroksen mutta myötävaikuttaa myös paljon sisuksen rakenteen ja maun kehittymiseen.

Näin ollen Reblochon / Reblochon de Savoie -juuston aistinvaraiset ominaisuudet ovat pitkälle kytköksissä lypsylehmien ravintoon (laidun, rehu), joka muodostuu erityisiin ilmasto-oloihin sopeutuneista kasveista. Samoin aistinvaraiset ominaisuudet ovat kytköksissä juustomestareiden ja kypsyttäjien taitotiedon säilymiseen.

Eritelmän julkaisutiedot

(asetuksen 6 artiklan 1 kohdan toinen alakohta)

https://info.agriculture.gouv.fr/gedei/site/bo-agri/document_administratif-8edfe34a-d472-4f74-9c4a-8f06b6b3dee2

(1) EUVL L 179, 19.6.2014, s. 17.

16.3.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 89/23

Asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisen, vähäisen muutoksen hyväksymisen perusteella muutetun yhtenäisen asiakirjan julkaiseminen

(2021/C 89/09)

Euroopan komissio on hyväksynyt tämän vähäisen muutoksen annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 664/2014 (1) 6 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.

Tämä vähäisen muutoksen hyväksymistä koskeva hakemus julkaistaan komission eAmbrosia-tietokannassa.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

”MIEL DE GALICIA” / ”MEL DE GALICIA”

EU-nro: PGI-ES-0278-AM01 – 16.9.2020

SAN ( ) SMM (X)

1. Nimi (nimet)

”Miel de Galicia” / ”Mel de Galicia”

2. Jäsenvaltio tai kolmas maa

Espanja

3. Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus

3.1 Tuotelaji

Luokka 1.4 Muut eläinperäiset tuotteet

3.2 Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta

Maantieteellisellä merkinnällä (SMM) suojattu hunaja ”Miel de Galicia” tai ”Mel de Galicia” sisältää kaikki tässä tuote-eritelmässä määritetyt ominaisuudet. Hunajan valmistuksessa, jalostuksessa ja pakkaamisessa noudatetaan kaikkia tuote-eritelmässä, laatukäsikirjassa ja voimassa olevassa lainsäädännössä asetettuja vaatimuksia. Kyseistä hunajaa tuotetaan mehiläispesissä, joissa on irrotettavat ristikot, ja se voidaan kerätä dekantoimalla tai linkoamalla. Se voi olla juoksevaa, kiteytynyttä tai kermamaista. Hunajaa voidaan myydä myös kakkuina tai paloina.

– ”Miel de Galicia” luokitellaan kasvitieteellisen alkuperän mukaan seuraaviin tuotteisiin:

—	monikukkahunaja,

—	eukalyptushunaja,

—	kastanjahunaja,

—	karhunvatukkahunaja,

—	kanervahunaja,

—	mesikastehunaja.

Fysikaalis-kemialliset ominaisuudet:

—	kosteuspitoisuus enintään: 18,5 prosenttia,

—	diastaasiaktiivisuus: Schade-asteikolla vähintään 9. Hunajien entsyymipitoisuus on alhainen (vähintään 4 mainitulla asteikolla), jos hydroksimetyylifurfuraalipitoisuus on alle 10 mg/kg,

—	hydroksimetyylifurfuraalipitoisuus: 28 mg/kg.

Melissopalinologiset ominaisuudet:

Siitepölyjen runsaussuhteiden on yleensä ottaen vastattava Galician hunajien ominaisuuksia täydellisesti.

Helianthus annuus–Olea europaea–Cistus ladanifer -siitepöly-yhdistelmä on kaikissa tapauksissa alle 5 prosenttia kokonaissiitepölymäärästä.

Lisäksi siitepölyjen runsaussuhteiden on mainittujen eri hunajatyyppien kukka-alkuperän mukaan täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)	Monikukkahunaja: siitepöly on peräisin lähinnä seuraavista kasveista: Castanea sativa, Eucalyptus sp., Ericaceae, Rubus sp., Rosaceae, Cytisus sp., Ulex sp., Trifolium sp., Lotus sp., Campanula, Centaurea, Quercus sp., Echium sp., Taraxacum sp. ja Brassica sp.

Yksikukkahunaja:

—	eukalyptushunaja: eukalyptuksen (Eucaliptus sp.) siitepölyä on oltava vähintään 70 prosenttia

—	kastanjahunaja: kastanjan (Castanea sp.) siitepölyä on oltava vähintään 70 prosenttia

—	karhunvatukkahunaja: karhunvatukan (Rubus sp.) siitepölyä on oltava vähintään 45 prosenttia

—	kanervahunaja: kanervan (Erica sp.) siitepölyä on oltava vähintään 30 prosenttia

c)	Mesikastehunaja: siitepölyjen runsaussuhteiden on vastattava Galiciassa kasvillisuudelle luonteenomaisia kasveja, joita ovat muun muassa erityisesti taksonit Castanea sativa, Rubus, Cytisus/Genista ja Erica.

Aistinvaraiset ominaisuudet:

Hunajien värin, tuoksun ja maun on vastattava yleisesti asianomaisen kukka-alkuperän mukaisia ominaisuuksia. Kukka-alkuperän mukaiset merkittävimmät aistinvaraiset ominaisuudet ovat seuraavat:

—	Monikukkahunaja: Väri vaihtelee meripihkasta (vaalea tai tumma) tummaan. Tuoksu on kukkainen tai kasviperäinen. Makeassa maussa voi olla erilaisia vivahteita vallitsevan kasviston mukaan. Hunaja voi myös tuoda suuhun kuivaa tunnetta.

—	Eukalyptushunaja: Vaalea meripihka tai meripihka; kukkainen, yleensä hieman vahamainen tuoksu. Vallitseva maku on makea, yleensä happamaan vivahtava ja kenties myös hieman suolainen.

—	Kastanjahunaja: Väri vaihtelee meripihkasta tummaan, ja joskus siinä voi olla punaisia häivähdyksiä. Mieluiten kasviperäinen tuoksu. Vallitseva maku on makea, yleensä myös hieman suolainen. Mukana voi olla myös karvaita ja/tai happamia makuja. Hunaja voi tuoda suuhun kuivaa tunnetta.

—	Karhunvatukkahunaja: Väri vaihtelee kirkkaasta meripihkasta tummaan meripihkaan. Tuoksu on kukkainen ja/tai hedelmäinen. Perusmaku on makea, joskin mukana voi olla happamia, suolaisia ja/tai karvaita vivahteita.

—	Kanervahunaja: Väri vaihtelee meripihkasta (vaalea tai tumma) tummaan, ja siinä voi olla punaisia häivähdyksiä. Tuoksu on kasviperäinen, mutta siinä voi olla myös kukkamaisuutta. Vallitseva maku on makea, yleensä myös hieman karvas. Mukana voi olla myös suolaisia ja/tai happamia makuja.

—	Mesikastehunaja: Väri vaihtelee tummasta meripihkasta tummaan, ja hunajassa on usein kasviperäinen tuoksu. Makea maku, jossa voi olla suolaisia ja/tai karvaita vivahteita.

3.3 Rehu (vain eläinperäiset tuotteet) ja raaka-aineet (vain jalostetut tuotteet)

–

3.4 Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella

Niin tuotannon kuin sen jälkeen toteutettavien keruu-, varastointi- ja pakkaamistoimenpiteidenkin on tapahduttava rajatulla maantieteellisellä alueella.

3.5 Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, viipalointia, raastamista ja pakkaamista koskevat erityiset säännöt

Hunaja pakataan sääntelyneuvoston rekisteriin kirjatuissa laitoksissa. Kuluttajapakkauksissa hunajaa on yleensä 500–1 000 grammaa.

Pakkaukset on suljettava niin, etteivät hunajan luonnolliset aromit katoa ja ettei hunaja ime itseensä lisähajuja tai kosteutta, jotka saattaisivat heikentää sen laatua. Pakkauksen on oltava läpinäkyvää ja väritöntä lasia, mutta muitakin materiaaleja voidaan käyttää, jos ne täyttävät elintarvikkeiden pakkaamista koskevat vaatimukset. Kennohunajan on oltava pakattuna hyväksyttyyn materiaaliin.

Pakkaaminen voidaan tehdä ainoastaan laitoksissa, joissa saadaan pakata vain SAN-rekisteriin kirjatuilta mehiläistarhoilta peräisin olevaa hunajaa ja joissa pakkaukset varustetaan valvontaelimen valvonnassa etiketillä ja lisämerkinnällä. Tällä kaikella pyritään säilyttämään tuotteen korkea laatu ja varmistamaan sen jäljitettävyys.

3.6 Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, merkitsemistä koskevat erityiset säännöt

Hunajiin, jotka ovat saaneet maantieteellisen merkinnän ”Miel de Galicia”, on kiinnitettävä sertifioinnin jälkeen kunkin pakkaajan tuotemerkkiä vastaava etiketti, jota käytetään yksinomaan suojatuissa hunajissa. Hunajiin on myös kiinnitettävä valvontaelimen hyväksymä ja antama lisämerkintä, jossa on juokseva aakkosnumeerinen koodi ja maantieteellisen merkinnän ”Miel de Galicia” virallinen tunnus.

Sekä kauppaetiketissä että lisämerkinnässä on oltava maininta ”indicación geográfica protegida” (suojattu maantieteellinen merkintä) ja nimi jommassakummassa sen kahdesta muodosta eli ”Miel de Galicia” tai ”Mel de Galicia”.

Mesikastehunajan merkinnöissä voidaan käyttää ilmaisua ”Miel de forêt”.

4. Maantieteellisen alueen tarkka rajaus

Suojatun maantieteellisen merkinnän ”Miel de Galicia” saaneiden hunajien tuotanto-, jalostus- ja pakkausalue käsittää koko Galician itsehallintoalueen.

5. Yhteys maantieteelliseen alkuperään

Tämä maantieteellinen merkintä rekisteröidään tuotteen maineen ja tiettyjen tuotantoympäristöön liittyvien erityispiirteiden perusteella.

Maine

Galician mehiläishoito puhkesi kukoistukseensa ennen sokerin viljelyä. Hunajaa arvostettiin sen makeuden ja merkittävien lääkinnällisten ominaisuuksien vuoksi. Vuosia 1752–1753 koskevassa Ensenadan maakirjassa todetaan Galiciassa olleen yhteensä 366 339 perinteistä mehiläispesää (”trobos” tai ”cortizos”), jotka ovat säilyneet monissa paikoissa nykypäivään asti. Tämä osoittaa selkeästi, että mehiläishoidolla on Galiciassa ollut antiikin ajoista alkaen merkittävä asema, joka näkyy myös Galician paikannimissä.

”Cortín”, ”albar”, ”abellariza”, ”albiza” tai ”albariza” on maaseudulla esiintyvä avokattoinen rakennelma, joka on muodoltaan soikea tai pyöreä, harvemmin neliömäinen. Siinä on korkeat muurit, jotka suojaavat mehiläispesiä ja estävät eläimiä (lähinnä karhuja) pääsemästä pesille. Nämä aikakaudelle tyypilliset rakennelmat ovat yhä pystyssä, ja monilla vuoristoalueilla, etenkin Ancaresin ja Caurelin itäisillä vuorilla ja Suidon vuoristossa, niitä käytetään edelleen.

Vuonna 1880 Argozónin (Chantada, Lugo) kirkkoherra Don Benigno Ledo pystytti ensimmäisen liikuteltavan mehiläispesän, ja muutaman vuoden kuluttua hän rakensi ensimmäisen mehiläispesän, joka voitiin jakaa useaan osaan ja jossa voitiin mm. kasvattaa kuningattaria. Kirkkoherra kutsuikin pesää mehiläispesä-hautomoksi. Don Benigno Ledon maine mehiläishoitajana levisi Galician lisäksi koko Espanjaan. Tästä on osoituksena Roma Fábregan alaa käsittelevässä kirjassa oleva maininta, jonka mukaan Espanjan ensimmäisen liikuteltavan mehiläispesän pystytti galicialainen ”mehiläispappi” Don Benigno Ledo.

Ensimmäisen mehiläishoitoa käsittelevän teoksen julkaisi Galiciassa luultavasti tohtori Ramón Pimentel Méndez, joka kirjoitti erityisesti galicialaisille mehiläishoitajille suunnatun mehiläishoidon käsikirjan (1893).

Galician hunajaa kuvaillaan Espanjan maatalous-, kalastus- ja elintarvikeministeriön vuonna 1996 julkaisemassa perinteisten tuotteiden luettelossa (Inventario español de productos tradicionales) (sivut 174 ja 175). Hunaja on syksyn juhlien tärkeimpiä kaupallisia tuotteita.

Maatalous- ja kalastusministeriö laati vuonna 1998 tutkimuksen hunajan kaupasta Espanjassa. Tutkimuksesta ilmenee, että Espanjan luoteisosassa (Galiciassa) kulutetaan enemmän hunajaa kuin muissa Espanjan osissa ja että hunajan hinta on siellä korkeampi. Kuluttajat ovat antiikin ajoista alkaen arvostaneet Galician itsehallintoalueella tuotettua hunajaa, minkä vuoksi sillä on suurempi markkina-arvo. Vastaavaa ilmiötä ei esiinny naapureina olevilla muilla itsehallintoalueilla.

Luonnonympäristöön liittyvät erityisominaisuudet

Iberian niemimaan luoteiskärjessä sijaitseva Galicia on Espanjan vanhimpia alueellisia yksiköitä, ja sen nimi on säilynyt Rooman ajoista alkaen käytännössä muuttumattomana (roomalaiset kutsuivat aluetta nimellä Gallaecia). Myös alueen rajat ovat pysyneet lähes samoina yli kahdeksan vuosisadan ajan. Alueen hallintorajat vastaavat maantieteellisiä rajoja, jotka ovat pitäneet Galician kaikissa ilmansuunnissa erillään naapurialueista, minkä ansiosta myös Galician oma kieli on säilynyt.

Nämä maantieteelliset rajat määrittävät Galician ilmastoa. Alueen suistot ja jokilaaksot tuovat sisämaahan valtameren vaikutusta, joka johtuu alueen lounais-koillissuuntaisesta sijainnista (ilmiö, jota ei tavata missään muualla Espanjan rannikoilla), ja vuoret rajoittavat eri säärintamien kulkua ja antavat alueelle sen omat lämpötilaan ja sateisiin liittyvät erityispiirteet.

Lisäksi suurin osa Galician alueesta eroaa pinnanmuodostukseltaan, kivilajeiltaan ja maaperätyypiltään muista Välimeren perinteisistä mehiläishoitoalueista. Alueen maaperä on suurimmalta osin hapanta, mikä määrittää paikallisen kasvillisuuden ja näin ollen medentuotannon ja hunajien laatuominaisuudet.

Galician alue eroaa täten huomattavasti muista Iberian niemimaan alueista. Ero johtuu pinnanmuodostuksellisista, ilmastollisista, biologisista ja maaperällisistä tekijöistä, jotka määrittävät kyseisiin luonnonoloihin sopeutuneen paikallisen kasviston.

Galician hunajat voidaan siten helposti yksilöidä ja erottaa muista espanjalaisista hunajalajeista. Tärkeimmät Galician hunajan erityispiirteisiin liittyvät erot johtuvat pääasiallisten siitepölyä tuottavien kasvien runsaudesta. Seuraavat viisi pääasiallista taksonia liittyvät lähes kaikkeen Galician hunajantuotantoon: Castanea sativa, Rubus, t. Cytisus, Erica ja Eucalyptus. Niinpä rannikkoalueelle tyypillistä on eukalyptuksen suuri osuus. Sisämaan hunajantuotanto on riippuvainen kolmen seuraavan kasvin runsaista esiintymistä: Castanea Sativa, Erica ja Rubus.

Galician maantieteellisen sijainnin ja ominaispiirteiden ansiosta voidaan siis tuottaa erityislaatuisia hunajia, jotka eroavat muilla alueilla tuotetuista hunajista.

Yksi hyödyllisimmistä analyyttisistä menetelmistä hunajien maantieteellisten ominaispiirteiden määrittelemiseksi on siitepölyanalyysi. Sen perusteella Galician hunajien erityispiirteet muualta peräisin oleviin hunajiin verrattuna ovat seuraavat:

—	alueelle tyypilliset ja yksinomaiset siitepöly-yhdistelmät, jotka erottavat kyseiset hunajat jopa naapurialueilla tuotetuista hunajista,

—	huulikukkaiskasvien siitepölyn, erityisesti esim. Lavandula-, Rosmarinus-, Thymus- ja Mentha-siitepölyjen puuttuminen tai vähäinen pitoisuus (alle 1 %),

—	Helianthus annuus-, Citrus- tai Olea europaea -siitepölyjen puuttuminen tai vähäinen pitoisuus (alle 1 %),

—	Cistus ladanifer -siitepölyjen puuttuminen tai vähäinen pitoisuus (alle 1 %),

—	Hedysarum coronarium-, Hypecoum procumbens- ja Diplotaxis erucoides -siitepölyjen puuttuminen.

Miel de Galicia -hunajalla on useita erityisominaisuuksia, joiden voidaan katsoa johtuvan luonnonympäristöstä.

Eritelmän julkaisutiedot

(asetuksen 6 artiklan 1 kohdan toinen alakohta)

https://mediorural.xunta.gal/sites/default/files/produtos/en-tramitacion/Pliego_de_condiciones_Miel_de_Galicia_julio_2020_final.pdf

(1) EUVL L 179, 19.6.2014, s. 17.

		ISSN 1977-1053
Euroopan unionin virallinen lehti		C 89

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	64. vuosikerta 16. maaliskuu 2021

Sisältö		Sivu
	II Tiedonannot
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDONANNOT
	Euroopan komissio
2021/C 89/01	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia M.10028 — Black Diamond Capital Management/Investindustrial Group/Phenolic Specialty Resins Business of Hexion) ( 1 )	1
2021/C 89/02	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia M.10190 — OTPP/KKR/Caruna Group) ( 1 )	2
2021/C 89/03	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia M.10111 — CVC/Vivartia Holdings) ( 1 )	3

	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET
	Euroopan komissio
2021/C 89/04	Euron kurssi — 15. maaliskuuta 2021	4
2021/C 89/05	Ilmoitus kertakäyttöisten muovituotteiden merkintäeritelmistä	5
2021/C 89/06	Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista käsittelevän hallintotoimikunnan, päätös N:o H10, annettu 21 päivänä lokakuuta 2020, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista käsittelevän hallintotoimikunnan perustaman tietojenkäsittelyn teknisen toimikunnan toimintatavoista ja kokoonpanosta ( 1 )	6

	Rahayksikkö	Kurssi
USD	Yhdysvaltain dollaria	1,1920
JPY	Japanin jeniä	130,17
DKK	Tanskan kruunua	7,4362
GBP	Englannin puntaa	0,85670
SEK	Ruotsin kruunua	10,1850
CHF	Sveitsin frangia	1,1084
ISK	Islannin kruunua	153,50
NOK	Norjan kruunua	10,0988
BGN	Bulgarian leviä	1,9558
CZK	Tšekin korunaa	26,193
HUF	Unkarin forinttia	367,63
PLN	Puolan zlotya	4,5914
RON	Romanian leuta	4,8845
TRY	Turkin liiraa	8,9852
AUD	Australian dollaria	1,5419
CAD	Kanadan dollaria	1,4874
HKD	Hongkongin dollaria	9,2553
NZD	Uuden-Seelannin dollaria	1,6588
SGD	Singaporen dollaria	1,6040
KRW	Etelä-Korean wonia	1 351,97
ZAR	Etelä-Afrikan randia	17,7316
CNY	Kiinan juan renminbiä	7,7508
HRK	Kroatian kunaa	7,5798
IDR	Indonesian rupiaa	17 165,81
MYR	Malesian ringgitiä	4,9021
PHP	Filippiinien pesoa	57,868
RUB	Venäjän ruplaa	87,1471
THB	Thaimaan bahtia	36,630
BRL	Brasilian realia	6,6896
MXN	Meksikon pesoa	24,6610
INR	Intian rupiaa	86,4925

	V Ilmoitukset
	MUUT SÄÄDÖKSET
	Euroopan komissio
2021/C 89/07	Erään viinialan nimityksen tuote-eritelmän vakiomuutoksen hyväksymistä koskevan tiedonannon julkaiseminen (komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/33 17 artiklan 2 ja 3 kohta)	11
2021/C 89/08	Asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisen, vähäisen muutoksen hyväksymisen perusteella muutetun yhtenäisen asiakirjan julkaiseminen	19
2021/C 89/09	Asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisen, vähäisen muutoksen hyväksymisen perusteella muutetun yhtenäisen asiakirjan julkaiseminen	23