ISSN 1977-1053 |
||
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423 |
|
![]() |
||
Suomenkielinen laitos |
Tiedonantoja ja ilmoituksia |
63. vuosikerta |
Sisältö |
Sivu |
|
|
IV Tiedotteet |
|
|
EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET |
|
|
Euroopan unionin tuomioistuin |
|
2020/C 423/01 |
Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä |
|
V Ilmoitukset |
|
|
TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT |
|
|
Unionin tuomioistuin |
|
2020/C 423/02 |
||
2020/C 423/03 |
||
2020/C 423/04 |
||
2020/C 423/05 |
||
2020/C 423/06 |
||
2020/C 423/07 |
||
2020/C 423/08 |
||
2020/C 423/09 |
||
2020/C 423/10 |
||
2020/C 423/11 |
||
2020/C 423/12 |
||
2020/C 423/13 |
||
2020/C 423/14 |
||
2020/C 423/15 |
||
2020/C 423/16 |
||
2020/C 423/17 |
||
2020/C 423/18 |
||
2020/C 423/19 |
||
2020/C 423/20 |
||
2020/C 423/21 |
||
2020/C 423/22 |
||
2020/C 423/23 |
||
2020/C 423/24 |
||
2020/C 423/25 |
||
2020/C 423/26 |
||
2020/C 423/27 |
||
2020/C 423/28 |
||
2020/C 423/29 |
||
2020/C 423/30 |
||
2020/C 423/31 |
||
2020/C 423/32 |
||
2020/C 423/33 |
||
2020/C 423/34 |
||
2020/C 423/35 |
||
2020/C 423/36 |
||
2020/C 423/37 |
||
2020/C 423/38 |
||
2020/C 423/39 |
||
2020/C 423/40 |
||
2020/C 423/41 |
||
2020/C 423/42 |
||
2020/C 423/43 |
||
2020/C 423/44 |
||
2020/C 423/45 |
||
2020/C 423/46 |
||
2020/C 423/47 |
||
2020/C 423/48 |
||
|
Unionin yleinen tuomioistuin |
|
2020/C 423/49 |
||
2020/C 423/50 |
||
2020/C 423/51 |
||
2020/C 423/52 |
||
2020/C 423/53 |
||
2020/C 423/54 |
||
2020/C 423/55 |
||
2020/C 423/56 |
||
2020/C 423/57 |
||
2020/C 423/58 |
FI |
|
IV Tiedotteet
EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET
Euroopan unionin tuomioistuin
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/1 |
Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä
(2020/C 423/01)
Viimeisin julkaisu
Luettelo aiemmista julkaisuista
Nämä tekstit ovat saatavilla:
EUR-Lex: http://eur-lex.europa.eu
V Ilmoitukset
TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT
Unionin tuomioistuin
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/2 |
Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 14.10.2020 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunale ordinario di Brescia – Italia) – JH v. KG
(Asia C-681/18) (1)
(Ennakkoratkaisupyyntö - Sosiaalipolitiikka - Direktiivi 2008/104/EY - Vuokratyö - 5 artiklan 5 kohta - Yhdenvertainen kohtelu - Tarvittavat toimenpiteet vuokratyön väärinkäytön estämiseksi - Jäsenvaltioiden velvoite estää peräkkäiset toimeksiannot - Kansallisessa säännöstössä ei ole säädetty rajoituksista - Unionin oikeuden mukaisen tulkinnan vaatimus)
(2020/C 423/02)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Tribunale ordinario di Brescia
Pääasian asianosaiset
Kantaja: JH
Vastaaja: KG
Tuomiolauselma
Vuokratyöstä 19.11.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/104/EY 5 artiklan 5 kohdan ensimmäistä virkettä on tulkittava siten, ettei se ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa ei rajoiteta niiden peräkkäisten toimeksiantojen lukumäärää, jotka sama vuokratyöntekijä voi suorittaa saman käyttäjäyrityksen palveluksessa, ja jossa ei aseteta vuokratyön käyttämisen laillisuuden edellytykseksi sellaisten teknisten, tuotannollisten, organisatoristen tai sijaisuuksiin liittyvien syiden ilmoittamista, joiden vuoksi tällainen käyttö on perusteltua. Tätä säännöstä on sitä vastoin tulkittava siten, että se on esteenä sille, ettei jäsenvaltio toteuta mitään toimenpiteitä vuokratyön tilapäisen luonteen säilyttämiseksi, sekä kansalliselle säännöstölle, jossa ei säädetä mistään toimenpiteestä sen estämiseksi, että samalle vuokratyöntekijälle annetaan peräkkäisiä toimeksiantoja saman käyttäjäyrityksen palveluksessa direktiivin 2008/104 säännösten muodostaman kokonaisuuden kiertämiseksi.
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/3 |
Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 17.9.2020 – Valittajina PAO Rosneft Oil Company, aiemmin NK Rosneft OAO, RN-Shelf-Arctic OOO, AO RN-Shelf-Far East, aiemmin RN-Shelf-Dalniy Vostok ZAO, RN-Exploration OOO ja Tagulskoe OOO, ja muina osapuolina Euroopan unionin neuvosto, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta sekä Euroopan komissio
(Asia C-732/18 P) (1)
(Muutoksenhaku - Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän federaation toimien johdosta toteutetut rajoittavat toimenpiteet - Luettelo henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, joihin varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen kohdistuu - Kantajien nimien kirjaaminen luetteloon yhteisöistä, joihin rajoittavia toimenpiteitä sovelletaan)
(2020/C 423/03)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Valittajat: PAO Rosneft Oil Company, aiemmin NK Rosneft OAO, RN-Shelf-Arctic OOO, AO RN-Shelf-Far East, aiemmin RN-Shelf-Dalniy Vostok ZAO, RN-Exploration OOO ja Tagulskoe OOO (edustaja: L. Van den Hende, advocaat)
Muut osapuolet: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M.-M. Joséphidès ja B. Driessen), Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ja Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi L. Havas, J. Norris ja A. Tizzano, sitten L. Havas ja J. Norris)
Tuomiolauselma
1) |
Valitus hylätään. |
2) |
Rosneft Oil Company PAO, RN-Shelf-Arctic OOO, RN-Shelf-Far East AO, RN-Exploration OOO ja Tagulskoe OOO vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut. |
3) |
Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan. |
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/3 |
Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 15.10.2020 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Conseil d’État – Ranska) – Association française des usagers de banques v. Ministre de l’Économie et des Finances
(Asia C-778/18) (1)
(Ennakkoratkaisupyyntö - Kuluttajansuoja - Maksupalvelut sisämarkkinoilla - Direktiivi 2007/64/EY - 45 artikla - Direktiivi (EU) 2015/2366 - 55 artikla - Puitesopimuksen irtisanominen - Direktiivi 2014/17/EU - Kuluttajille tarkoitetut kiinteää asunto-omaisuutta koskevat luottosopimukset - 12 artiklan 1 kohta, 2 kohdan a alakohta ja 3 kohta - Kytkykauppa - Yhdistetyt tarjoukset - Direktiivi 2014/92/EU - Maksutilit - 9 – 14 artikla - Tilin siirtäminen - Velvollisuus tallettaa tulot luottolaitoksessa avatulle maksutilille luottosopimuksessa vahvistetun ajan vastikkeena yksilöidystä edusta - Velvollisuuden kesto - Yksilöidyn edun menettäminen tilin ennenaikaisen sulkemisen tapauksessa)
(2020/C 423/04)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Conseil d’État
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Association française des usagers de banques
Vastaaja: Ministre de l’Économie et des Finances
Tuomiolauselma
1) |
Kuluttajille tarkoitetuista kiinteää asunto-omaisuutta koskevista luottosopimuksista ja direktiivien 2008/48/EY ja 2013/36/EU sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 4.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/17/EU 12 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan luotonantaja voi vaatia luotonottajaa asunto-omaisuutta koskevan luottosopimuksen tekemisen yhteydessä vastikkeena yksilöidystä edusta tallettamaan kaikki palkkatulonsa tai niihin rinnastettavat tulonsa luottolaitoksessa avatulle maksutilille riippumatta luoton määrästä, erääntymisestä tai kestosta. Tätä säännöstä on sitä vastoin tulkittava siten, että se ei ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan silloin, kun tallettamisvaatimus ei koske luotonottajan kaikkia palkkatuloja, sen kesto voi olla kymmenen vuotta tai se voi vastata kyseisen luottosopimuksen kestoa, jos se on lyhyempi. |
2) |
Maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 97/7/EY, 2002/65/EY, 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta ja direktiivin 97/5/EY kumoamisesta 13.11.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/64/EY 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua kulujen käsitettä ja maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/110/EY ja 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta 25.11.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366 55 artiklan 2 kohdassa ja maksutileihin liittyvien maksujen vertailukelpoisuudesta, maksutilien siirtämisestä ja mahdollisuudesta käyttää perusmaksutilejä 23.7.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/92/EU 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua maksujen käsitettä on tulkittava siten, että se ei kata luotonantajan luotonottajalle tarjoaman yksilöidyn edun, joka on vastike siitä, että luotonottaja avaa luottolaitoksessa luottosopimuksen yhteydessä tilin tulojensa tallettamiseksi, menettämistä, joka johtuu tämän tilin lopettamisesta. |
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/4 |
Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 17.9.2020 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Hoge Raad der Nederlanden – Alankomaat) – Stichting Schoonzicht v. Staatssecretaris van Financiën
(Asia C-791/18) (1)
(Ennakkoratkaisupyyntö - Arvonlisävero - Direktiivi 2006/112/EY - Kiinteistöinvestoinnit - Ostoihin sisältyvän arvonlisäveron vähentäminen - Alun perin tehdyn vähennyksen oikaiseminen - Koko vähennyksen oikaiseminen yhdellä kerralla kyseisen tavaran käyttöönoton jälkeen - Oikaisukausi)
(2020/C 423/05)
Oikeudenkäyntikieli: hollanti
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Hoge Raad der Nederlanden
Pääasian asianosaiset
Valittaja: Stichting Schoonzicht
Muu osapuoli: Staatssecretaris van Financiën
Tuomiolauselma
Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 184–187 artiklaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä kansalliselle sääntelylle, johon sisältyy investointitavaroihin sovellettava oikaisujen järjestelmä, jossa säädetään oikaisun suorittamisesta useiden vuosien aikana ja jonka nojalla kyseisen tavaran käyttöönottovuonna – joka on myös ensimmäinen oikaisuvuosi – investointitavaran osalta alun perin tehtyä koko vähennystä oikaistaan yhdellä kertaa, jos tämän käyttöönoton yhteydessä ilmenee, että kyseinen vähennys eroaa vähennyksestä, jonka verovelvollinen oli oikeutettu tekemään edellä mainitun tavaran tosiasiallisen käytön perusteella.
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/5 |
Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 15.10.2020 – Valittajana Deza, a.s. sekä muina osapuolina Euroopan komissio, Suomen tasavalta, Ruotsin kuningaskunta ja Euroopan kemikaalivirasto (ECHA)
(Asia C-813/18 P) (1)
(Muutoksenhaku - Ympäristö - Asetus (EY) N:o 1272/2008 - Tiettyjen aineiden ja seosten luokitus, merkinnät ja pakkaaminen - Asetus (EU) 2017/776 - Aineen antrakinoni luokittelu - Aineet, joiden oletetaan aiheuttavan ihmiselle syöpävaaran - Asetuksen N:o 1272/2008 ja oikeusvarmuuden periaatteen tulkintaa ja soveltamista koskevat virheet - Tosiseikkojen ja selvitysaineiston vääristäminen - Valvonnan laajuus)
(2020/C 423/06)
Oikeudenkäyntikieli: tšekki
Asianosaiset
Valittaja: Deza, a.s. (edustaja: P. Dejl, advokát)
Muut osapuolet: Euroopan komissio (asiamiehet: R. Lindenthal, K. Mifsud-Bonnici ja Z. Malůšková), Suomen tasavalta (asiamies: S. Hartikainen), Ruotsin kuningaskunta (asiamiehet: aluksi H. Eklinder, H. Shev, C. Meyer-Seitz, J. Lundberg ja A. Falk, sitten H. Eklinder, H. Shev ja C. Meyer-Seitz) ja Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) (asiamiehet: A. Hautamäki ja M. Heikkilä)
Tuomiolauselma
1) |
Valitus hylätään. |
2) |
Deza, a.s. vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut. |
3) |
Suomen tasavalta, Ruotsin kuningaskunta ja Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. |
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/5 |
Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 17.9.2020 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Consiglio di Stato – Italia) – Burgo Group SpA v. Gestore dei Servizi Energetici SpA – GSE
(Asia C-92/19) (1)
(Ennakkoratkaisupyyntö - Ympäristö - Sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistäminen - Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään tukijärjestelmästä - Muita kuin tehokkaita yhteistuotantolaitoksia varten käyttöön otettu tukijärjestelmä, joka on voimassa 31.12.2010 jälkeenkin)
(2020/C 423/07)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Consiglio di Stato
Pääasian asianosaiset
Valittaja: Burgo Group SpA
Vastapuoli: Gestore dei Servizi Energetici SpA – GSE
Muut osapuolet: Ministero dello Sviluppo economico ja Autorità per l’Energia elettrica e il Gas
Tuomiolauselma
Hyötylämmön tarpeeseen perustuvan sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistämisestä sisämarkkinoilla ja direktiivin 92/42/ETY muuttamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/8/EY 12 artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan yhteistuotantolaitokset, jotka eivät ole ominaisuuksiltaan kyseisessä direktiivissä tarkoitettuja tehokkaita laitoksia, voivat edelleen hyötyä 31.12.2010 jälkeenkin yhteistuotannon tukijärjestelmästä, jonka nojalla ne on vapautettu muun muassa vihreiden sertifikaattien ostamisvelvollisuudesta.
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/6 |
Unionin tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 15.10.2020 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Mokestinių ginčų komisija prie Lietuvos Respublikos Vyriausybės – Liettua) – ”Linas Agro” AB v. Muitinės departamentas prie Lietuvos Respublikos finansų ministerijos
(Asia C-117/19) (1)
(Ennakkoratkaisupyyntö - Tulliliitto - Täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 999/2014 - Kiinteiden lannoitteiden, joiden ammoniumnitraattipitoisuus on suurempi kuin 80 painoprosenttia, tuonnista kannettava lopullinen polkumyyntitulli - Määritelmä - Asetus (EY) N:o 945/2005 - Ammoniumnitraattipitoisuuden määrittäminen - Olettama, jonka mukaan tuotteen, jonka typpipitoisuus on suurempi kuin 28 painoprosenttia, ammoniumnitraattipitoisuus on suurempi kuin 80 painoprosenttia)
(2020/C 423/08)
Oikeudenkäyntikieli: liettua
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Mokestinių ginčų komisija prie Lietuvos Respublikos Vyriausybės
Pääasian asianosaiset
Kantaja:”Linas Agro” AB
Vastaaja: Muitinės departamentas prie Lietuvos Respublikos finansų ministerijos
Tuomiolauselma
Lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuonnissa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen 23.9.2014 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 999/2014, luettuna yhdessä lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuonnissa annetun asetuksen (EY) N:o 658/2002 ja lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta muun muassa Ukrainasta peräisin olevan ammoniumnitraatin tuonnissa annetun asetuksen (EY) N:o 132/2001 muuttamisesta asetuksen (EY) N:o 384/96 11 artiklan 3 kohdan mukaisen osittaisen välivaiheen tarkastelun jälkeen 21.6.2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 945/2005 johdanto-osan 20–23 perustelukappaleen valossa, 1 artiklaa on tulkittava siten, että ammoniumnitraattipohjaisen lannoitteen, jonka typpipitoisuus on vähintään 28 painoprosenttia, jonka nitraattitypen ja ammoniumtypen pitoisuuksien suhde on noin 1:1 ja jonka fosfori- ja kaliumpitoisuus on enintään 12 painoprosenttia, ammoniumnitraattipitoisuuden voidaan olettaa – kunnes toisin todistetaan – olevan vähintään 80 painoprosenttia mainitussa artiklassa asetetun lopullisen polkumyyntitullin määräämisen kannalta, ilman että täsmällistä ammoniumnitraattipitoisuutta olisi tarpeen määrittää laboratoriotutkimuksin.
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/7 |
Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 17.9.2020 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Conseil d’État – Ranska) – Ministre de l’Agriculture et de l’Alimentation v. Compagnie des pêches de Saint-Malo
(Asia C-212/19) (1)
(Ennakkoratkaisupyyntö - Valtiontuki - Käsite - Öljysäiliöalus Erikan haaksirikko - Tukijärjestelmä vesiviljely- tai kalastusalan yritysten hyväksi - Päätös, jossa tukijärjestelmä todetaan osittain soveltumattomaksi yhteismarkkinoille ja määrätään maksetut tuet perittäviksi takaisin - Pätevyyden arviointi - Tutkiminen viran puolesta - Tutkittavaksi ottaminen - Se, että pääasian vastapuoli ei ole nostanut kumoamiskannetta - Sosiaaliturvamaksujen kevennys - Palkansaajamaksut - Etu - Palauttamisvelvollisuuden kohteena olevan henkilön määrittäminen)
(2020/C 423/09)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Conseil d’État
Pääasian asianosaiset
Valittaja: Ministre de l’Agriculture et de l’Alimentation
Vastapuoli: Compagnie des pêches de Saint-Malo
Tuomiolauselma
Eräistä Ranskan täytäntöön panemista vesiviljelijöitä ja kalastajia koskevista tukitoimenpiteistä 14.7.2004 tehty komission päätös 2005/239/EY on pätemätön siltä osin kuin siinä luokitellaan Ranskan tasavallan kalastajille 15.4. ja 15.10.2000 välisenä aikana myöntämä palkansaajanmaksujen keventäminen yhteismarkkinoille soveltumattomaksi valtiontueksi.
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/7 |
Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 15.10.2020 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Naczelny Sąd Administracyjny – Puola) – E. sp. z o.o. sp. k. v. Minister Finansów
(Asia C-335/19) (1)
(Ennakkoratkaisupyyntö - Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä - Direktiivi 2006/112/EY - 90 artikla - Arvonlisäveron perusteen alentaminen - Kauppahinnan maksamisen täysi tai osittainen laiminlyönti - Kansallisessa lainsäädännössä asetetut edellytykset alentamista koskevan oikeuden käyttämiselle - Edellytys, jonka mukaan velallinen ei saa olla maksukyvyttömyys- tai likvidaatiomenettelyssä - Edellytys, jonka mukaan velkojan ja velallisen on oltava arvonlisäverovelvollisia)
(2020/C 423/10)
Oikeudenkäyntikieli: puola
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Naczelny Sąd Administracyjny
Pääasian asianosaiset
Valittaja: E. sp. z o.o. sp. k.
Vastapuoli: Minister Finansów
Tuomiolauselma
Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 90 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa asetetaan arvonlisäveron perusteen alentamisen edellytykseksi se, että velallinen on tavaran luovutuspäivänä tai palvelun suorituspäivänä sekä tätä alentamista koskevan veroilmoituksen oikaisun jättämistä edeltävänä päivänä rekisteröity arvonlisäverovelvolliseksi eikä ole maksukyvyttömyys- tai likvidaatiomenettelyssä ja että velkoja itse on veroilmoituksen oikaisun jättämistä edeltävänä päivänä rekisteröity arvonlisäverovelvolliseksi.
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/8 |
Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 21.10.2020 – Valittajana Euroopan keskuspankki (EKP) ja muuna osapuolena Espírito Santo Financial Group SA, selvitystilassa
(Asia C-396/19 P) (1)
(Muutoksenhaku - Päätös 2004/258/EY - 4 artiklan 1 kohdan a alakohta - Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin (EKP) perussäännöstä tehty pöytäkirja - 10.4 artikla - Oikeus tutustua EKP:n asiakirjoihin - Neuvoston päätös - EKP:n elinten kokousten ja asioiden käsittelyn luottamuksellisuus - Asioiden käsittelyn tulos - Tutustumisoikeuden epääminen osittain - Yleisen edun suojan vahingoittaminen - Perusteluvelvollisuus)
(2020/C 423/11)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Valittaja: Euroopan keskuspankki (EKP) (asiamiehet: F. Malfrère ja M. Ioannidis, avustajanaan H.-G. Kamann, Rechtsanwalt)
Muu osapuoli: Espírito Santo Financial Group SA, selvitystilassa (edustajat: D. Duarte de Campos ja S. Estima Martins, advogados)
Tuomiolauselma
1) |
Unionin yleisen tuomioistuimen 13.3.2019 antaman tuomion Espírito Santo Financial Group v. EKP (T-730/16, ei julkaistu, EU:T:2019:161) tuomiolauselman 1 kohta kumotaan siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin on kumonnut Euroopan keskuspankin (EKP) 31.8.2016 tekemän päätöksen, jolla evättiin osittain oikeus tutustua tiettyihin asiakirjoihin, jotka liittyvät Banco Espírito Santo SA:ta koskevaan EKP:n 1.8.2014 tekemään päätökseen, siltä osin kuin EKP eväsi mainitulla päätöksellä Banco Espírito Santo SA:lta oikeuden tutustua EKP:n neuvoston 28.7.2014 tehdyn päätöksen sisältävän pöytäkirjan otteissa mainittuun luoton määrään. |
2) |
Unionin yleisen tuomioistuimen 13.3.2019 antaman tuomion Espírito Santo Financial Group v. EKP (T-730/16, ei julkaistu, EU:T:2019:161) tuomiolauselman 3 kohta kumotaan oikeudenkäyntikuluja koskevin osin. |
3) |
Valitus hylätään muilta osin. |
4) |
Espírito Santo Financial Group SA:n, selvitystilassa, nostama kumoamiskanne hylätään siltä osin kuin siinä vaaditaan Euroopan keskuspankin (EKP) 31.8.2016 tekemän sen päätöksen kumoamista, jolla evättiin osittain oikeus tutustua tiettyihin asiakirjoihin, jotka liittyvät Banco Espírito Santo SA:ta koskevaan EKP:n 1.8.2014 tekemään päätökseen, siltä osin kuin EKP eväsi mainitulla päätöksellä Banco Espírito Santo SA:lta oikeuden tutustua EKP:n neuvoston 28.7.2014 tehdyn päätöksen sisältävän pöytäkirjan otteissa mainittuun luoton määrään. |
5) |
Espírito Santo Financial Group SA, selvitystilassa, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan puolet Euroopan keskuspankille ensimmäisessä oikeusasteessa käydystä menettelystä ja tästä muutoksenhausta aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista. |
6) |
Euroopan keskuspankki vastaa puolesta omia oikeudenkäyntikulujaan, jotka sille on aiheutunut ensimmäisessä oikeusasteessa käydystä menettelystä ja tästä muutoksenhausta. |
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/9 |
Unionin tuomioistuimen tuomio (kymmenes jaosto) 14.10.2020 – Valittajina Close SA ja Cegelec SA ja muuna osapuolena Euroopan parlamentti
(Asia C-447/19 P) (1)
(Muutoksenhaku - Kumoamiskanne - Julkiset rakennusurakat - Tarjouspyyntömenettely - Luxemburgissa sijaitsevan Konrad Adenauer - rakennuksen laajennus- ja täydennystyöt - Tarjoajalle, jota ei ole valittu sopimuspuoleksi, tehtävää ilmoitusta koskevan hankintaviranomaisen velvollisuuden laajuus - Perustelut)
(2020/C 423/12)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Valittajat: Close SA ja Cegelec SA (edustajat: J.-M. Rikkers ja J.-L. Teheux, avocats)
Muu osapuoli: Euroopan parlamentti (asiamiehet: E. Paladini ja B. Schäfer)
Tuomiolauselma
1) |
Valitus hylätään. |
2) |
Close SA ja Cegelec SA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/9 |
Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 21.10.2020 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Amtsgericht Potsdam – Saksa) – Möbel Kraft GmbH & Co. KG v. ML
(Asia C-529/19) (1)
(Ennakkoratkaisupyyntö - Kuluttajansuoja - Direktiivi 2011/83/EU - 16 artiklan c alakohta - Peruuttamisoikeus - Poikkeukset - Kuluttajan vaatimusten mukaisesti tai selvästi henkilökohtaisia tarpeita vastaaviksi valmistetut tavarat - Tavarat, joiden valmistamisen elinkeinonharjoittaja on aloittanut)
(2020/C 423/13)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Amtsgericht Potsdam
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Möbel Kraft GmbH & Co. KG
Vastaaja: ML
Tuomiolauselma
Kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25.10.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU 16 artiklan c alakohtaa on tulkittava siten, että tässä säännöksessä säädettyyn peruuttamisoikeutta koskevaan poikkeukseen voidaan vedota sellaista kuluttajaa vastaan, joka on tehnyt hänen vaatimustensa mukaisesti valmistettavasta tavarasta kauppasopimuksen muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa, riippumatta siitä, onko elinkeinonharjoittaja aloittanut kyseisen tavaran valmistamisen.
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/10 |
Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 17.9.2020 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Bundesgerichtshof – Saksa) – WV v. Landkreis Harburg
(Asia C-540/19) (1)
(Ennakkoratkaisupyyntö - Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa - Toimivalta elatusvelvoitteita koskevissa asioissa - Asetus (EY) N:o 4/2009 - 3 artiklan b alakohta - Elatusvelkojan asuinpaikan tuomioistuin - Julkisyhteisön, jolle elatusvelkojan oikeudet ovat siirtyneet, esittämä takautumisvaatimus)
(2020/C 423/14)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Bundesgerichtshof
Pääasian asianosaiset
Valittaja: WV
Vastapuoli: Landkreis Harburg
Tuomiolauselma
Julkisyhteisö, joka esittää takautumisvaatimuksen elatusvelkojalle, jonka oikeudet elatusvelvolliseen nähden ovat siirtyneet sille, elatusapuna maksettujen määrien korvaamiseksi, voi perustellusti vedota toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa 18.12.2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 4/2009 3 artiklan b alakohdassa säädettyyn kyseisen elatusvelkojan asuinpaikan tuomioistuimen toimivaltaan.
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/10 |
Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 15.10.2020 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Finanzgericht Hamburg – Saksa) – Jebsen & Jessen (GmbH & Co.) KG v. Hauptzollamt Hamburg
(Asia C-543/19) (1)
(Ennakkoratkaisupyyntö - Tulliunioni - Asetus (ETY) N:o 2913/92 - 78 artikla - 236 artiklan 1 kohta - Tuontimenettely - Tulli-ilmoituksen tarkistaminen - Kauppapolitiikka - Polkumyynnin torjunta - Täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/82 - Lopullinen polkumyyntitulli - Hintasitoumukset - Vapautus - 2 artiklan 1 kohta - Sitoumuslaskun toimittamista koskeva edellytys - Täytäntöönpanoasetuksen 2015/82 liitteessä mainitun tiedon ilmoittamatta jättäminen)
(2020/C 423/15)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Finanzgericht Hamburg
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Jebsen & Jessen (GmbH & Co.) KG
Vastaaja: Hauptzollamt Hamburg
Tuomiolauselma
1) |
Lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan sitruunahapon tuonnissa asetuksen (EY) N:o 1225/2009 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun sekä asetuksen (EY) N:o 1225/2009 11 artiklan 3 kohdan mukaisten osittaisten välivaiheen tarkastelujen perusteella 21.1.2015 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/82 2 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että tavaroiden tuontia ei voida vapauttaa kyseisen täytäntöönpanoasetuksen 1 artiklassa käyttöön otetusta polkumyyntitullista, kun tällaisen vapautuksen saamiseksi välttämättömään laskuun sisältyvässä mainitun täytäntöönpanoasetuksen liitteessä olevan luettelon 9 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa mainitaan Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan sitruunahapon tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn yhteydessä tarjottujen sitoumusten hyväksymisestä 21.1.2015 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2015/87 sijasta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan sitruunahapon tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn yhteydessä tarjottujen sitoumusten hyväksymisestä 2.12.2008 tehty komission päätös 2008/899/EY. |
2) |
Sitoumuslaskua, joka sisältää kaikki täytäntöönpanoasetuksen 2015/82 liitteessä luetellut tiedot, ei voida esittää tämän täytäntöönpanoasetuksen 2 artiklan 1 kohdassa säädetyn vapautuksen saamiseksi yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna 9.10.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 952/2013, 236 artiklassa säädetyssä menettelyssä, joka on aloitettu polkumyyntitullien palauttamiseksi. |
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/11 |
Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 21.10.2020 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Conseil d’État – Ranska) – Eco TLC v. Ministre d’État, ministre de la Transition écologique et solidaire ja Ministre de l’Économie et des Finances
(Asia C-556/19) (1)
(Ennakkoratkaisupyyntö - Valtiontuki - SEUT 107 artiklan 1 kohta - Valtion varojen käsite - Laajennettu tuottajavastuu - Kierrätysyhteisö, jolle viranomaiset ovat myöntäneet luvan periä maksuja tiettyjen tuotteiden markkinoille saattajilta, jotta yhteisö huolehtisi niiden puolesta niille kuuluvasta, kyseisistä tuotteista syntyvän jätteen käsittelyä koskevasta lakisääteisestä velvollisuudesta - Kierrätysyhteisön maksama taloudellinen tuki sopimuksen tehneille lajittelun hoitaville toimijoille)
(2020/C 423/16)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Conseil d’État
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Eco TLC
Vastaaja: Ministre d’État, ministre de la Transition écologique et solidaire ja Ministre de l’Économie et des Finances
Muu osapuoli: Fédération des entreprises du recyclage
Tuomiolauselma
SEUT 107 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että järjestelyä, jossa voittoa tavoittelematon yksityinen kierrätysyhteisö, jolla on viranomaisten antama lupa, perii tietyn tuoteryhmän markkinoille saattajilta, jotka allekirjoittavat sen kanssa tätä koskevan sopimuksen, maksuja vastikkeena palvelusta, jossa se huolehtii niiden puolesta kyseisistä tuotteista syntyvien jätteiden käsittelystä, ja maksaa kyseisten jätteiden lajittelusta ja hyödyntämisestä vastaaville toimijoille avustuksia, joiden määrä määritetään luvassa ympäristö- ja sosiaalisten tavoitteiden perusteella, ei ole pidettävä tässä määräyksessä tarkoitettuna valtion varoilla toteutettuna toimenpiteenä siltä osin kuin nämä avustukset eivät ole jatkuvasti julkisessa määräysvallassa, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on varmistettava.
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/12 |
Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 17.9.2020 – Valittajana Alfamicro – Sistemas de computadores, Sociedade Unipessoal, Lda ja muuna osapuolena Euroopan komissio
(Asia C-623/19 P) (1)
(Muutoksenhaku - Kumoamiskanne - Päätös velan perimisestä - Täytäntöönpanoasiakirja - Oikeusvoima - SEUT 299 artiklassa tarkoitetun täytäntöönpanokelpoisen päätöksen antaminen sopimuksen perusteella myönnettyjen tukien takaisinperimiseksi - Kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (CIP) (2007 – 2013) yhteydessä tehty avustussopimus)
(2020/C 423/17)
Oikeudenkäyntikieli: portugali
Asianosaiset
Valittaja: Alfamicro – Sistemas de computadores, Sociedade Unipessoal, Lda (edustajat: G. Gentil Anastácio, D. Pirra Xarepe ja M. Stock da Cunha, advogados)
Muu osapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: B. Rechena ja J. Estrada de Solà)
Tuomiolauselma
1) |
Valitus hylätään. |
2) |
Alfamicro – Sistemas de computadores, Sociedade Unipessoal, Lda velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/12 |
Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 14.10.2020 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Landesverwaltungsgericht Steiermark – Itävalta) – Sappi Austria Produktions-GmbH & Co. KG ja Wasserverband ”Region Gratkorn-Gratwein” v. Landeshauptmann von Steiermark
(Asia C-629/19) (1)
(Ennakkoratkaisupyyntö - Ympäristö - Jätteet - Direktiivi 2008/98/EY - 2 artiklan 2 kohdan a alakohta, 3 artiklan 1 alakohta ja 6 artiklan 1 kohta - Jätevedet - Puhdistamoliete - Soveltamisala - Jätteen käsite - Jätteeksi luokittelun päättyminen - Hyödyntämis- tai kierrätystoimi)
(2020/C 423/18)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Landesverwaltungsgericht Steiermark
Pääasian asianosaiset
Valittajat: Sappi Austria Produktions-GmbH & Co. KG ja Wasserverband ”Region Gratkorn-Gratwein”
Vastapuolena oleva viranomainen: Landeshauptmann von Steiermark
Tuomiolauselma
Jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta 19.11.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY 2 artiklan 2 kohdan a alakohtaa, 3 artiklan 1 alakohtaa ja 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että puhdistamoliete, joka on tuotettu jätevedenpuhdistamossa teollisuus- ja talous- tai yhdyskuntajäteveden yhteisessä käsittelyssä ja joka poltetaan jäännösjätteiden polttolaitoksessa energian hyödyntämistä varten höyryä tuottamalla, ei ole jätettä, jos direktiivin 2008/98 6 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät jo ennen sen polttamista. On ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana selvittää, onko tilanne tällainen pääasiassa.
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/13 |
Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 14.10.2020 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunalul Vâlcea – Romania) – SC Valoris SRL v. Direcția Generală Regională a Finanțelor Publice Craiova – Administrația Județeană a Finanțelor Publice Vâlcea ja Administrația Fondului pentru Mediu
(Asia C-677/19) (1)
(Ennakkoratkaisupyyntö - Unionin oikeusperiaatteet - Vilpittömän yhteistyön periaate - Vastaavuusperiaate ja tehokkuusperiaate - Sellaisten verojen palauttaminen, jotka jäsenvaltio on kantanut unionin oikeuden vastaisesti - Tällaisten verojen palautusvaatimuksen esittämiselle säädetty määräaika - Samanlaisesta määräajasta ei ole säädetty sellaisten summien palauttamiselle, jotka jäsenvaltio on perinyt kansallisen oikeuden vastaisesti)
(2020/C 423/19)
Oikeudenkäyntikieli: romania
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Tribunalul Vâlcea
Pääasian asianosaiset
Kantaja: SC Valoris SRL
Vastaajat: Direcția Generală Regională a Finanțelor Publice Craiova – Administrația Județeană a Finanțelor Publice Vâlcea ja Administrația Fondului pentru Mediu
Tuomiolauselma
Tehokkuusperiaatetta on tulkittava yhdessä vilpittömän yhteistyön periaatteen kanssa siten, ettei se ole esteenä sille, että jäsenvaltion lainsäädännössä vahvistetaan unionin oikeuden vastaisiksi katsottujen verojen palautusvaatimusten esittämiselle noin vuoden mittainen määräaika, joka alkaa kulua tämän lainsäädännön, jolla on pyritty korjaamaan kyseinen unionin oikeuden rikkominen, voimaantulosta ja jonka noudattamatta jättäminen johtaa oikeudenmenetykseen.
Vastaavuusperiaatetta on tulkittava yhdessä vilpittömän yhteistyön periaatteen kanssa siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltion lainsäädännössä vahvistetaan unionin oikeuden vastaisiksi katsottujen verojen palautusvaatimusten esittämiselle noin vuoden mittainen määräaika, jonka noudattamatta jättäminen johtaa oikeudenmenetykseen, kun kyseinen jäsenvaltio ei ole säätänyt tällaisesta määräajasta sellaisten samankaltaisten palautusvaatimusten osalta, jotka perustuvat kansallisen oikeuden rikkomiseen.
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/13 |
Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 21.10.2020 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Verwaltungsgericht Düsseldorf – Saksa) – GR v. Stadt Duisburg
(Asia C-720/19) (1)
(Ennakkoratkaisupyyntö - ETY – Turkki-assosiaatiosopimus - Päätös N:o 1/80 - 7 artiklan ensimmäinen kohta - Jäsenvaltion laillisille työmarkkinoille kuuluvan turkkilaisen työntekijän perheenjäsenten oleskeluoikeus - Kansalaisuuden myöntäminen kyseiselle perheenjäsenelle vastaanottavassa jäsenvaltiossa - Oleskeluoikeuden säilyminen - Saavutetut oikeudet)
(2020/C 423/20)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Verwaltungsgericht Düsseldorf
Pääasian asianosaiset
Kantaja: GR
Vastaaja: Stadt Duisburg
Tuomiolauselma
Euroopan talousyhteisön ja Turkin välisen assosiaation kehittämisestä 19.9.1980 tehdyn assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 7 artiklan ensimmäistä kohtaa on tulkittava siten, että turkkilaisen työntekijän perheenjäsen, joka on saanut tämän säännöksen mukaisia oikeuksia, ei menetä kyseisiä oikeuksia siinä tapauksessa, että hän menettää aikaisemman kansalaisuutensa vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuuden saadessaan.
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/14 |
Unionin tuomioistuimen määräys (kahdeksas jaosto) 1.10.2020 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Landesgericht Korneuburg – Itävalta) – FP Passenger Service GmbH v. Austrian Airlines AG
(Asia C-654/19) (1)
(Ennakkoratkaisupyyntö - Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artikla - Lentoliikenne - Asetus (EY) N:o 261/2004 - Lentomatkustajille lennon pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettava korvaus - Oikeus korvaukseen viivästymisen johdosta - Viivästymisen kesto - Ajankohta, jona lentokoneen ovi avataan määräpaikassa - Todellinen saapumisaika - Aikataulun mukainen saapumisaika - Kysymys, johon unionin tuomioistuin on jo antanut ratkaisun tai kysymykseen annettava vastaus on selvästi johdettavissa oikeuskäytännöstä)
(2020/C 423/21)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Landesgericht Korneuburg
Asianosaiset
Valittaja: FP Passenger Service GmbH
Vastapuoli: Austrian Airlines AG
Määräysosa
Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 261/2004, luettuna 4.9.2014 annetun tuomion Germanwings (C-452/13, EU:C:2014:2141) valossa, on tulkittava siten, että määritettäessä matkustajille aiheutuneen viivästymisen kestoa lennon saapuessa määräpaikkaansa on laskettava aikataulun mukaisen saapumisajan ja tosiasiallisen saapumisajan välinen aika; viimeksi mainittu on ajankohta, jolloin ainakin yksi lentokoneen ovista avataan, kun matkustajilla on tällä hetkellä lupa poistua lentokoneesta.
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/14 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Veszprémi Törvényszék (Unkari) on esittänyt 23.7.2020 – Amper Metal Kft. v. Nemzeti Adó- és Vámhivatal Fellebbviteli Igazgatósága
(Asia C-334/20)
(2020/C 423/22)
Oikeudenkäyntikieli: unkari
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Veszprémi Törvényszék
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Amper Metal Kft.
Vastaaja: Nemzeti Adó- és Vámhivatal Fellebbviteli Igazgatósága
Ennakkoratkaisukysymykset
1) |
Onko yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) (jäljempänä arvonlisäverodirektiivi) 168 artiklan a kohtaa tulkittava tai voidaanko sitä tulkita siten, että sen perusteella kyseisessä artiklassa esiintyvän sanamuodon ”käytetään” johdosta, ei voida kieltää arvonlisäverodirektiivin soveltamisalaan kuuluvan liiketoimen arvonlisäveron vähentämistä vetoamalla siihen, että toisistaan riippumattomien osapuolten välisissä liiketoimissa suoritettua, laskussa eriteltyä palvelua ei veroviranomaisen näkemyksen mukaan ole ”hyödynnetty” laskun vastaanottajan verollisessa liiketoimessa, koska
|
2) |
Onko arvonlisäverodirektiivin 168 artiklan a kohtaa tulkittava tai voidaanko sitä tulkita siten, että arvonlisäverodirektiivin soveltamisalaan kuuluvan liiketoimen arvonlisäveron vähentäminen voidaan sen perusteella kieltää vetoamalla siihen, että toisistaan riippumattomien osapuolten välisissä liiketoimissa suoritettu, laskussa eritelty palvelu on veroviranomaisen näkemyksen mukaan arvoltaan suhteeton, koska palvelu (mainospalvelu) on muuhun, vertailukohtana käytettyyn palveluun (palveluihin) verrattuna kallis, ylihinnoiteltu? |
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/15 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgericht Ravensburg (Saksa) on esittänyt 24.7.2020 – QY v. Bank 11 für Privatkunden und Handel GmbH
(Asia C-336/20)
(2020/C 423/23)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Landgericht Ravensburg
Pääasian asianosaiset
Kantaja: QY
Vastaaja: Bank 11 für Privatkunden und Handel GmbH
Ennakkoratkaisukysymykset
1) |
EGBGB:n 247 §:n 6 momentin 2 kohdan kolmannen virkkeen ja 12 §:n 1 momentin kolmannen virkkeen mukainen laillisuusfiktio
Jos kysymykseen 1 b vastaan kieltävästi: |
2) |
Direktiivin 2008/48/EY 10 artiklan 2 kohdan mukaiset luottosopimuksissa mainittavat tiedot
Jos edellä olevaan kysymykseen 1 a ja/tai johonkin kysymyksistä 2 a–c vastataan myöntävästi: |
3) |
Direktiivin 2008/48/EY 14 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisen peruuttamisoikeuden menettäminen passiivisuuden perusteella
Riippumatta edellä oleviin kysymyksiin 1–3 annettavista vastauksista: |
4) |
SEUT 267 artiklan toisen kohdan mukainen yhden tuomarin kokoonpanon oikeus esittää ennakkoratkaisupyyntö |
5) |
Onko ZPO:n 348a §:n 2 momentin 1 kohta, sikäli kuin tässä säännöksessä viitataan myös SEUT 267 artiklan toisen kohdan mukaisten ennakkoratkaisupyyntöpäätösten tekemiseen, ristiriidassa SEUT 267 artiklan toisen kohdan mukaisen ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevan kansallisten tuomioistuinten toimivallan kanssa, ja onko sitä sen vuoksi jätettävä soveltamatta ennakkoratkaisupyyntöpäätösten tekemiseen? |
(1) Kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/48/EY (EUVL 2008, L 133, s. 66).
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/17 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Kúria (Unkari) on esittänyt 31.7.2020 – HOLD Alapkezelő Befektetési Alapkezelő Zrt. v. Magyar Nemzeti Bank
(Asia C-352/20)
(2020/C 423/24)
Oikeudenkäyntikieli: unkari
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Kúria
Pääasian asianosaiset
Valittaja: HOLD Alapkezelő Befektetési Alapkezelő Zrt.
Vastapuoli: Magyar Nemzeti Bank
Ennakkoratkaisukysymys
Kuuluuko sijoitusrahastojen hoitajien palkka- ja palkkiopolitiikan soveltamisalaan [relevanteille johtajille]
a) |
suoraan, sijoitusrahastojen hoitajan osinkoon etuoikeutettujen osakkeiden omistajan ominaisuudessa, tai |
b) |
[relevanttien johtajien] omistuksessa oleville yhden henkilön omistamille yrityksille osinkoon etuoikeutettujen osakkeiden perusteella maksettu osinko? |
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/17 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Fővárosi Törvényszék (Unkari) on esittänyt 5.8.2020 – MARCAS MC Szolgáltató Zrt. v. Nemzeti Adó- és Vámhivatal Fellebbviteli Igazgatósága
(Asia C-363/20)
(2020/C 423/25)
Oikeudenkäyntikieli: unkari
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Fővárosi Törvényszék
Pääasian asianosaiset
Valittaja: MARCAS MC Szolgáltató Zrt.
Vastapuoli: Nemzeti Adó- és Vámhivatal Fellebbviteli Igazgatósága
Ennakkoratkaisukysymykset
1) |
Onko jäsenvaltion veroviranomaisen käytäntö Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklassa yleiseksi oikeusperiaatteeksi tunnustetun oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden sekä oikeusvarmuutta, oikeasuhteisuutta ja luottamuksensuojaa koskevien yleisten periaatteiden mukainen, kun sen nojalla veroilmoituksen jälkitarkastuksessa – ilman että olisi arvioitu, onko verovelvollinen rikkonut konkreettista kirjanpitosäännöstä tai tarkastuksen kohteena olevaan veroon liittyvää aineellista oikeussääntöä ja ilman että olisi muutettu suoritettavaa veron määrää siitä, joka on otettu ilmoitukseen niiltä vuosilta, joihin liiketoiminta kohdistuu – veroviranomainen vahvistaa perusteluja esittämättä verovelvolliselle jäännösveron pelkästään siitä syystä, että tämä ei ole ilmoitusta laatiessaan ottanut huomioon jäsenvaltion kirjanpitolakiin otettujen kirjanpitoperiaatteiden joukosta kahta verotuksellista periaatetta veroviranomaisen edellyttämällä tavalla vaan on oman harkintansa mukaisesti nojautunut muihin periaatteisiin, joiden se on katsonut sääntelevän liiketoimintansa kirjanpitoa? |
2) |
Voidaanko direktiivin 78/660/ETY (1) (neljäs direktiivi) 2 artiklan 3 kohtaa ja 31 artiklaa tulkita perusoikeuskirjan 47 artiklassa tunnustetun oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden sekä unionin oikeuden yleisiksi oikeusperiaatteiksi vahvistettujen oikeusvarmuutta, oikeasuhteisuutta ja luottamuksensuojaa koskevien yleisten periaatteiden valossa siten, että jos kyseessä on liiketoiminta, joka kohdistuu useisiin tilikausiin, ja veroviranomainen soveltaa verovelvollisen valitsemien kirjanpitoperiaatteiden sijasta muita kirjanpitoperiaatteita ja ottaa kirjanpidossa ajallisesti eri tavalla huomioon tietyt erät, mikä vaikuttaa myös lähivuosien veroilmoituksiin, veroviranomaisen on ulotettava tarkastuksensa myös niihin tilikausiin, joihin liiketoiminta kohdistuu ja joihin näin ollen vaikuttavat ne veroviranomaisen päätelmät, jotka sen on tehnyt tarkastuksen kohteena olevien tilikausien osalta? Onko veroviranomaisen otettava verovelvollisen ilmoituksen jälkitarkastusta suorittaessaan huomioon tarkastuksen kohteena olevan tilikauden osalta erät, joita on muutettu edellistä vuotta koskevalla lisäveroilmoituksella sillä seurauksella, että verovelvollinen on maksanut liikaa veroa maksettuaan veron ennen sen erääntymispäivää, vai onko edellä mainittujen periaatteiden ja perusoikeuskirjan 54 artiklan mukaisen oikeuden väärinkäyttöä koskevan kiellon mukaista menetellä siten, että veroviranomainen toteaa, että verovelvollisella on verovelka, joka sen on suoritettava, vaikka se on maksanut liikaa veroa? |
3) |
Voidaanko oikeasuhteisena seuraamuksena mahdollisesti virheellisen kirjanpitomenetelmän valitsemisesta pitää verovelaksi katsotun jäännösveron vahvistamista ja siihen perustuvan veroseuraamuksen – vaikka se on suuruudeltaan vain 10 prosenttia – sekä viivästysseuraamuksen määräämistä, kun riidan kohteena oleva vero on maksettu ennen sen erääntymistä ja se on ollut koko menettelyn ajan sen päätökseen saakka liikamaksuna valittajan verotilillä, jolloin verohallinnolle ei ole aiheutunut minkäänlaista tulonmenetystä, eikä väärinkäytökseen viittaavia seikkoja ole tullut ilmi? |
4) |
Voidaanko perustellun luottamuksen (suojan) periaatetta tulkita siten, että sen objektiivinen perusta eli kirjanpitokohteluun liittyvät verovelvollisen odotukset on olemassa, jos veroviranomainen on tehnyt aikaisemmin verovelvollisen toimipaikassa tarkastuksen, jossa se on katsonut, että tositteet oli säilytetty ja kirjattu ja kirjanpito ja reskontrat laadittu säännösten mukaisesti, tätä erikseen mainitsematta tai vaikka tämä on vain implisiittisesti pääteltävissä sen menettelystä, vai voiko verovelvollinen vedota luottamuksensuojan periaatteeseen vain sellaisessa veroviranomaisen toimittamassa jälkitarkastuksessa, joka koskee päättyneisiin kausiin liittyviä ilmoituksia ja jonka se ulottaa koskemaan kaikenlaisia veroja ja maksuja ja toteaa nimenomaisesti hyväksyvänsä verovelvollisen kirjanpitokäytännön? Toimiiko veroviranomainen oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden mukaisesti, jos se määrää myöhemmillä päätöksillä vero-oikeudellisia seuraamuksia kirjanpitosääntöjen rikkomisesta vetoamalla aikaisemman tarkastuksen muodollisuuteen tai epätäydellisyyteen taikka nimenomaisen hyväksyvän lausuman puuttumiseen välttyäkseen tunnustamasta sitä, että valittaja olisi voinut perustellusti luottaa siihen, että sen aikaisempi kirjanpitokäytäntö oli oikea? |
(1) Yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla 25.6.1978 annettu neljäs neuvoston direktiivi 78/660/ETY (EYVL 1978, L 222, s. 11).
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/19 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Wojewódzki Sąd Administracyjny w Szczecinie (Puola) on esittänyt 6.8.2020 – A.M. v. Dyrektor Z. Oddziału Regionalnego Agencji Restrukturyzacji i Modernizacji Rolnictwa
(Asia C-373/20)
(2020/C 423/26)
Oikeudenkäyntikieli: puola
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Wojewódzki Sąd Administracyjny w Szczecinie
Pääasian asianosaiset
Valittaja: A.M.
Vastapuoli: Dyrektor Z. Oddziału Regionalnego Agencji Restrukturyzacji i Modernizacji Rolnictwa
Ennakkoratkaisukysymys
Onko kansallisten viranomaisten käsitys yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 III osastossa säädetyn tilatukijärjestelmän täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 29.10.2009 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1120/2009 (1) 2 artiklan c alakohdan määritelmästä ”pysyvä laidun” oikea, kun tämän käsityksen mukaan erityisellä luonnonsuojelualueella (Natura 2000 -alue; Ińskin luonnonpuisto) sijaitsevien niittyjen ja laidunten luonnollinen ja säännöllinen sekä kokonainen tai osittainen tulvan alle jääminen johtaa näiden maa-alueiden kuulumiseen ns. viljelykiertoon ja aiheuttaa sellaisen viisivuotiskauden (tai pidemmän kauden) keskeytymisen, jona nämä maa-alueet eivät kuulu viljelykiertoon, minkä seurauksena viljelijälle aiheutuu maatalouden ympäristötukien menetyksiä tai niitä koskevia rajoituksia sekä muita maatalouden viisivuotisen ympäristöohjelman toteuttamisen keskeytymiseen liittyviä taloudellisia seurauksia?
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/19 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgericht Köln (Saksa) on esittänyt 12.8.2020 – BQ v. Deutsche Lufthansa AG
(Asia C-380/20)
(2020/C 423/27)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Landgericht Köln
Pääasian asianosaiset
Kantaja: BQ
Vastaaja: Deutsche Lufthansa AG
Ennakkoratkaisukysymys
Onko lentoliikenteen harjoittajan omien työntekijöiden lakossa, joka johtuu ammattijärjestön antamasta lakkokehotuksesta, kyse asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta poikkeuksellisesta olosuhteesta?
(1) Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1).
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/20 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgericht Köln (Saksa) on esittänyt 12.8.2020 – VR v. Deutsche Lufthansa AG
(Asia C-381/20)
(2020/C 423/28)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Landgericht Köln
Pääasian asianosaiset
Kantaja: VR
Vastaaja: Deutsche Lufthansa AG
Ennakkoratkaisukysymys
Onko lentoliikenteen harjoittajan omien työntekijöiden lakossa, joka johtuu ammattijärjestön antamasta lakkokehotuksesta, kyse asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta poikkeuksellisesta olosuhteesta?
(1) Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1).
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/20 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgericht Köln (Saksa) on esittänyt 12.8.2020 – AL v. Deutsche Lufthansa AG
(Asia C-382/20)
(2020/C 423/29)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Landgericht Köln
Pääasian asianosaiset
Kantaja: AL
Vastaaja: Deutsche Lufthansa AG
Ennakkoratkaisukysymys
Onko lentoliikenteen harjoittajan omien työntekijöiden lakossa, joka johtuu ammattijärjestön antamasta lakkokehotuksesta, kyse asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta poikkeuksellisesta olosuhteesta?
(1) Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1).
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/21 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgericht Köln (Saksa) on esittänyt 12.8.2020 – LK v. Deutsche Lufthansa AG
(Asia C-383/20)
(2020/C 423/30)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Landgericht Köln
Pääasian asianosaiset
Kantaja: LK
Vastaaja: Deutsche Lufthansa AG
Ennakkoratkaisukysymys
Onko lentoliikenteen harjoittajan omien työntekijöiden lakossa, joka johtuu ammattijärjestön antamasta lakkokehotuksesta, kyse asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta poikkeuksellisesta olosuhteesta?
(1) Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1).
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/21 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgericht Köln (Saksa) on esittänyt 12.8.2020 – DP v. Deutsche Lufthansa AG
(Asia C-384/20)
(2020/C 423/31)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Landgericht Köln
Pääasian asianosaiset
Kantaja: DP
Vastaaja: Deutsche Lufthansa AG
Ennakkoratkaisukysymys
Onko lentoliikenteen harjoittajan omien työntekijöiden lakossa, joka johtuu ammattijärjestön antamasta lakkokehotuksesta, kyse asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta poikkeuksellisesta olosuhteesta?
(1) Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1).
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/22 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juzgado de Primera Instancia no 49 de Barcelona (Espanja) on esittänyt 12.8.2020 – EL ja TP v. Caixabank SA
(Asia C-385/20)
(2020/C 423/32)
Oikeudenkäyntikieli: espanja
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Juzgado de Primera Instancia no 49 de Barcelona
Pääasian asianosaiset
Kantajat: EL ja TP
Vastaaja: Caixabank SA
Ennakkoratkaisukysymykset
1) |
Onko oikeuskäytännön mukainen Espanjan siviiliprosessilain (Ley de Enjuiciamiento Civil, jäljempänä LEC) 251 §:n, 394 §:n 4 momentin ja 411 §:n tulkinta, jossa vaatimuksen arvo rinnastetaan oikeusriidan taloudelliseen intressiin ja johon perustuu 1.10.2019 tekemä oikeushallintoviranomaisen päätös, jossa kuluttajan asianajajalleen maksamista palkkioista tehtiin vähennys sellaisen kiinteämääräisen summan (18 000 euroa) pohjalta, josta on säädetty laissa ainoastaan sellaisen määrän osalta, jota ei voida määrittää, eikä sellaisen määrän osalta, jota ei ole määritetty, vastoin direktiivin (1) 6 artiklan 1 kohtaa ja 7 artiklan 1 kohtaa, koska sitä tosiasiallista ja oikeudellista tilannetta, jossa kuluttaja olisi ilman asianomaista sopimusehtoa, ei voida palauttaa, vaikka sopimusehto on todettu tuomioistuimessa kohtuuttomaksi kuluttajan hyväksi, ja koska korvattavien oikeudenkäyntikulujen rajaamiseen liittyvää perusteetonta prosessuaalista vaatimusta ei sivuuteta, vaikka näin kuluttajalle voitaisiin taata riittävät ja tehokkaat keinot käyttää oikeuksiaan asianmukaisesti? |
2) |
Onko LEC:n 394 §:n 3 momentti itsessään vastoin direktiivin 6 artiklan 1 kohtaa ja 7 artiklan 1 kohtaa ja tuleeko kyseisessä direktiivissä kuluttajille vahvistettujen oikeuksien käyttämisestä tuomioistuimessa mainitun säännöksen vuoksi mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa siksi, että kyseinen säännös vaikuttaa kuluttajaan epäedullisesti siten, että tämä joutuu vastaamaan osasta omia oikeudenkäyntikulujaan, minkä vuoksi sitä tosiasiallista ja oikeudellista tilannetta, jossa kuluttaja olisi ilman asianomaista sopimusehtoa, ei voida palauttaa, vaikka sopimusehto on todettu tuomioistuimessa kohtuuttomaksi kuluttajan hyväksi, ja koska korvattavien oikeudenkäyntikulujen rajaamiseen liittyvää perusteetonta prosessuaalista vaatimusta ei sivuuteta, vaikka näin kuluttajalle voitaisiin taata riittävät ja tehokkaat keinot käyttää oikeuksiaan asianmukaisesti? |
(1) Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY (EYVL 1993, L 95, s. 29).
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/22 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juzgado de lo Contencioso-Administrativo n.o 2 de Vigo (Espanja) on esittänyt 14.8.2020 – CJ v. Tesorería General de la Seguridad Social
(Asia C-389/20)
(2020/C 423/33)
Oikeudenkäyntikieli: espanja
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Juzgado de lo Contencioso-Administrativo n.o 2 de Vigo
Pääasian asianosaiset
Kantaja: CJ
Vastaaja: Tesorería General de la Seguridad Social
Ennakkoratkaisukysymykset
1) |
Onko miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen asteittaisesta toteuttamisesta sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä 19.12.1978 annetun neuvoston direktiivin 79/7/ETY (1) 4 artiklan 1 kohtaa, joka koskee tasa-arvoista kohtelua ja jossa kielletään kaikenlainen sukupuoleen perustuva välitön ja välillinen syrjintä, kun kysymyksessä on velvollisuus osallistua sosiaaliturvamaksuihin, sekä miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5.7.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY (2) 5 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohtaa, jossa säädetään identtisestä sukupuoleen perustuvan välittömän tai välillisen syrjinnän kiellosta, jos kysymyksessä ovat sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisala tai niiden piiriin pääsemisen edellytykset sekä velvollisuus osallistua rahoitukseen tai maksuosuuksien laskentaperusteet, tulkittava siten, että ne ovat esteenä seuraavalle [yleisen sosiaaliturvalain (Ley General de la Seguridad Social)] 251 §:n 1 momentin d kohdan kaltaiselle kansalliselle säännökselle: ”d) Kotitaloustyöntekijöiden erityisjärjestelmän mukaiseen suojaan ei kuulu työttömyysturva.”? |
2) |
Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko edellä mainittua säännöstä pidettävä esimerkkinä 5.7.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY 9 artiklan 1 kohdan e ja/tai k alakohdassa tarkoitetusta kielletystä syrjinnästä siltä osin kuin riidanalaisen säännöksen eli [yleisen sosiaaliturvalain] 251 §:n 1 momentin d kohta koskee lähes yksinomaan naisia? |
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/23 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sąd Rejonowy dla Warszawy-Mokotowa w Warszawie (Puola) on esittänyt 12.8.2020 – Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) v. Miejskie Przedsiębiorstwo Energetyki Cieplnej sp. z o.o.
(Asia C-392/20)
(2020/C 423/34)
Oikeudenkäyntikieli: puola
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Sąd Rejonowy dla Warszawy-Mokotowa w Warszawie
Pääasian asianosaiset
Täytäntöönpanomääräystä hakeva osapuoli: Euroopan kemikaalivirasto (ECHA)
Tuomioistuinvirkamiehen ratkaisusta valittava velallinen: Miejskie Przedsiębiorstwo Energetyki Cieplnej sp. z o.o.
Ennakkoratkaisukysymykset
1) |
Onko SEUT 299 artiklaa tulkittava siten, että sitä sovelletaan ainoastaan neuvoston, komission tai Euroopan keskuspankin päätöksiin, vai sovelletaanko sitä myös Euroopan kemikaaliviraston päätöksiin, jotka koskevat hallinnollisen lisämaksun määräämistä? |
2) |
Onko SEUT 299 artiklan määräystä, jonka mukaan täytäntöönpanomääräys annetaan tutkimatta muuta kuin täytäntöönpanoperusteen oikeaperäisyys, tulkittava siten, että tuomioistuimella, joka antaa täytäntöönpanomääräyksen soveltaen kansallisen siviiliprosessioikeuden säännöksiä, ei ole oikeutta tutkia, onko täytäntöönpanoperusteessa vahvistettu vaatimus vanhentunut? |
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/24 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sąd Rejonowy dla Krakowa-Śródmieścia w Krakowie (Puola) on esittänyt 18.8.2020 – T.B. ja D. sp. z o.o. v. G. I. A/S
(Asia C-393/20)
(2020/C 423/35)
Oikeudenkäyntikieli: puola
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Sąd Rejonowy dla Krakowa-Śródmieścia w Krakowie
Pääasian asianosaiset
Kantajat: T.B. ja D. sp. z o.o.
Vastaaja: G. I. A/S
Ennakkoratkaisukysymykset
1) |
Onko tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (1) 13 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä tämän asetuksen 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, tulkittava siten, että siihen voi vedota sellainen henkilö, joka on hankkinut liikenneonnettomuudessa tapahtuneen vahingon johdosta suoraan vahingon kärsineelle tarjottavia palveluja vastaan korvaussaatavat mutta joka ei harjoita elinkeinotoimintana korvaussaatavien perimistä ja joka on nostanut kotipaikkansa tuomioistuimessa kanteen sellaista onnettomuuden aiheuttajan vastuuvakuutuksen antajaa vastaan, jolla on kotipaikka toisessa jäsenvaltiossa? |
2) |
Onko tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa tai 12 artiklaa tulkittava siten, että siihen voi vedota henkilö, joka on hankkinut luovutussopimuksen perusteella saatavan liikenneonnettomuudessa vahingon kärsineeltä nostaakseen sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa onnettomuus on sattunut, vahingonkorvauskanteen sellaista liikenneonnettomuuden aiheuttajan vakuutuksenantajaa vastaan, jonka kotipaikka on muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa onnettomuus sattui? |
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/24 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Kúria (Unkari) on esittänyt 30.7.2020 – CHEP Equipment Pooling NV v. Nemzeti Adó- és Vámhivatal Fellebbviteli Igazgatósága
(Asia C-396/20)
(2020/C 423/36)
Oikeudenkäyntikieli: unkari
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Kúria
Pääasian asianosaiset
Muutoksenhakija: CHEP Equipment Pooling NV
Vastapuoli: Nemzeti Adó- és Vámhivatal Fellebbviteli Igazgatósága
Ennakkoratkaisukysymys
Onko yksityiskohtaisista säännöistä direktiivissä 2006/112/EY säädetyn arvonlisäveron palauttamiseksi palautusjäsenvaltioon sijoittautumattomille mutta toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneille verovelvollisille 12.2.2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/9/EY (1) 20 artiklan 1 kohtaa tulkittava siinäkin tapauksessa, että palautushakemuksessa ja laskussa ilmoitetuissa luvuissa on selvä ero verovelvollisen vahingoksi, – eikä kyseessä ole pro rata -mekanismiin liittyvä tilanne – siten, että palautusjäsenvaltio voi katsoa, ettei ole tarpeen pyytää lisätietoja ja että sillä on kaikki asiaankuuluvat tiedot päätöksen tekemiseksi palautushakemuksesta?
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/25 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Finanzgericht Köln (Saksa) on esittänyt 28.8.2020 – Phantasialand v. Finanzamt Brühl
(Asia C-406/20)
(2020/C 423/37)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Finanzgericht Köln
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Phantasialand
Vastaaja: Finanzamt Brühl
Ennakkoratkaisukysymykset
1) |
Voidaanko sitä, että arvonlisäverodirektiivin (1) liitteessä III olevassa 7 ryhmässä luettuna yhdessä 98 artiklan 2 kohdan kanssa, on nimetty messut ja huvipuistot, käyttää perusteena huvipuistokeskuksen erilaiselle verottamiselle yleisen verokannan mukaisesti, vaikka nimitys huvipuisto käsittää sekä paikkaan sidotut että liikkuvat huvipuistoalan yritykset? |
2) |
Onko unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jonka mukaan eri suoritusten toimintaympäristö voi johtaa siihen, että suoritukset eivät ole samankaltaisia, soveltaa huvipuistoalan toimijoiden, jotka eivät ole paikkaan sidottuja, ja huvipuistoalan yritysten, jotka ovat paikkaan sidottuja ja toimivat huvipuistokeskuksen muodossa, suorittamiin palveluihin? |
3) |
Jos toiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan kieltävästi: Onko Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan arvonlisäverotuksen neutraalisuuden periaatteen olennaisena osana oleva ”keskivertokuluttajan näkökulma””teoreettinen näkökulma”, joka sulkee pois asiantuntijalausuntojen esittämisen avulla suoritettavan todistelun? |
(1) Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annettu neuvoston asetus (EU) 2006/112/EY (EUVL 2006, L 347. s. 1).
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/25 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Audiencia Provincial de A Coruña (Espanja) on esittänyt 2.9.2020 – Banco Santander, SA v. J.A.C. ja M.C.P.R.
(Asia C-410/20)
(2020/C 423/38)
Oikeudenkäyntikieli: espanja
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Audiencia Provincial de A Coruña
Pääasian asianosaiset
Valittaja: Banco Santander, SA
Vastapuolet: J.A.C. ja M.C.P.R.
Ennakkoratkaisukysymykset
1) |
Onko15.5.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU (1) 34 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, 53 artiklan 1 ja 3 kohtaa sekä 60 artiklan 2 kohdan b ja e alakohtaa tulkittava siten, – kun kaikki osakkeet, joista yhtiön pääoma muodostui, on lunastettu vastikkeetta rahoituslaitoksen kriisinratkaisumenettelyssä, – että ne ovat esteenä sille, että henkilöt, jotka ovat hankkineet osakkeensa muutamia kuukausia ennen kriisinratkaisumenettelyn aloittamista yhtiön pääoman korottamiseksi yleisölle suunnatussa merkinnässä, voivat esittää korvausvaateita tai muita merkintäesitteen virheellisiin tietoihin perustuvia vastaavia vaateita liikkeellelaskijaa tai sellaista yhtiötä vastaan, joka on muodostunut myöhemmän sulautumisen (absorbtio) johdosta? |
2) |
Ovatko 15.5.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU 34 artiklan 1 kohdan a alakohta, 53 artiklan 3 kohta ja 60 artiklan 2 kohdan b alakohta ensimmäisessä kysymyksessä kuvatussa tilanteessa esteenä sille, että osakkeiden liikkeellelaskija tai sen sijaan yleisseuraannon perusteella tullut yhtiö, velvoitetaan lainkäyttöratkaisulla palauttamaan merkityistä osakkeista maksettu määrä korkoineen sillä perusteella, että osakkeiden merkintäsopimus on todettu pätemättömäksi taannehtivin vaikutuksin (ex tunc) yhtiön purkautumisen jälkeen esitettyjen vaateiden perusteella? |
(1) Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15.5.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU (EUVL 2014, L 173, s. 190).
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/26 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Finanzgericht Bremen (Saksa) on esittänyt 2.9.2020 – S v. Familienkasse Niedersachsen-Bremen der Bundesagentur für Arbeit
(Asia C-411/20)
(2020/C 423/39)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Finanzgericht Bremen
Pääasian asianosaiset
Kantaja: S
Vastaaja: Familienkasse Niedersachsen-Bremen der Bundesagentur für Arbeit
Ennakkoratkaisukysymykset
Onko direktiivin 2004/38/EY (1) 24 artiklaa ja asetuksen (EY) N:o 883/2004 (2) 4 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan toisen jäsenvaltion kansalaisella, joka perustaa kotipaikkansa tai vakinaisen asuinpaikkansa asianomaiseen jäsenvaltioon ja joka ei osoita, että hänellä on tässä valtiossa maa- ja metsätaloudesta, elinkeinotoiminnasta, ammatinharjoittamisesta tai palkkatyöstä saatavia tuloja, ei kotipaikan tai vakinaisen asuinpaikan perustamista seuraavina ensimmäisenä kolmena kuukautena ole oikeutta asetuksen (EY) N:o 883/2004 3 artiklan 1 kohdan j alakohdassa, luettuna yhdessä sen 1 artiklan z alakohdan kanssa, tarkoitettuihin perhe-etuuksiin, kun taas asianomaisen jäsenvaltion kansalaisella, joka on samanlaisessa tilanteessa, on ilman, että hänen on osoitettava, että hänellä on tässä valtiossa maa-ja metsätaloudesta, elinkeinotoiminnasta, ammatinharjoittamisesta tai palkkatyöstä saatavia tuloja, oikeus asetuksen (EY) N:o 883/2004 3 artiklan 1 kohdan ja alakohdassa, luettuna yhdessä sen 1 artiklan z alakohdan kanssa, tarkoitettuihin perhe-etuuksiin?
(1) Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38/EY (EUVL 2004, L 158, s. 77).
(2) Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004 (EUVL 2004, L 166, s. 1).
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/27 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Finanzgericht Hamburg (Saksa) on esittänyt 7.9.2020 – Gräfendorfer Geflügel- und Tiefkühlfeinkost Produktions GmbH v. Hauptzollamt Hamburg
(Asia C-415/20)
(2020/C 423/40)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Finanzgericht Hamburg
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Gräfendorfer Geflügel- und Tiefkühlfeinkost Produktions GmbH
Vastaaja: Hauptzollamt Hamburg
Ennakkoratkaisukysymykset
1) |
Koskeeko unionin oikeudessa säädetty jäsenvaltioiden velvollisuus palauttaa unionin oikeuden vastaisesti kannetut maksut korkoineen myös tapauksia, joissa perusteena palauttamiselle ei ole Euroopan unionin tuomioistuimen toteama oikeudellisen perustan unionin oikeuden vastaisuus vaan kyseisen tuomioistuimen yhdistetyn nimikkeistön (ala)nimikkeestä esittämä tulkinta? |
2) |
Voidaanko Euroopan unionin tuomioistuimen kehittämiä, unionin oikeuteen perustuvaa oikeutta korkoihin koskevia periaatteita soveltaa myös vientitukien maksamiseen, josta jäsenvaltion viranomainen on kieltäytynyt unionin oikeuden vastaisesti? |
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/27 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Judicial da Comarca de Braga – Juízo do Trabalho de Barcelos (Portugali) on esittänyt 10.9.2020 – GD ja ES v. Luso Temp – Empresa de Trabalho Temporário SA
(Asia C-426/20)
(2020/C 423/41)
Oikeudenkäyntikieli: portugali
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Tribunal Judicial da Comarca de Braga – Juízo do Trabalho de Barcelos
Pääasian asianosaiset
Kantajat: GD ja ES
Vastaaja: Luso Temp – Empresa de Trabalho Temporário SA
Ennakkoratkaisukysymykset
Ovatko vuokratyöstä 19.11.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/104/EY (1) 3 artiklan 1 kohdan f alakohta ja 5 artiklan 1 kohta esteenä työkoodeksin (joka on hyväksytty 12.2.2009 annetulla lailla nro 7/2009) 185 §:n 6 momentin kaltaiselle säännölle, jonka mukaan vuokratyöntekijällä on aina oikeus ainoastaan palkallisiin lomiin ja vastaavaan lomarahaan, jotka ovat suhteessa käyttäjäyrityksessä suoritettuun työaikaan, vaikka hän on aloittanut työskentelyn yhden kalenterivuoden aikana ja lopettaa työskentelynsä kaksi kalenterivuotta tai useampia kalenterivuosia tämän ajankohdan jälkeen, kun taas työntekijään, jonka käyttäjäyritys on palkannut suoraan ja joka hoitaa samoja tehtäviä saman ajanjakson ajan, sovelletaan yleistä lomajärjestelmää, jossa hänelle taataan pidempi palkallinen loma ja suurempi vastaava lomaraha, sillä ne eivät ole suhteessa suoritettuun työaikaan?
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/28 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Superior de Justicia de la Comunidad Valenciana (Espanja) on esittänyt 16.9.2020 – Asociación Estatal de Entidades de Servicios de Atención a Domicilio (ASADE) v. Consejería de Igualdad y Políticas Inclusivas
(Asia C-436/20)
(2020/C 423/42)
Oikeudenkäyntikieli: espanja
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Tribunal Superior de Justicia de la Comunidad Valenciana
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Asociación Estatal de Entidades de Servicios de Atención a Domicilio (ASADE)
Vastaaja: Consejería de Igualdad y Políticas Inclusivas
Ennakkoratkaisukysymykset
1) |
Onko SEUT 49 artiklaa sekä 26.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU (1) 76 ja 77 artiklaa (yhdessä 74 artiklan ja liitteen XIV kanssa) tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan hankintaviranomaiset voivat tehdä järjestelyjä voittoa tavoittelemattomien yksityisten yksikköjen – myös muiden kuin vapaaehtoisyhteenliittymien – kanssa kaikenlaisten sosiaalipalvelujen tarjoamisesta henkilöille kustannusten korvaamista vastaan julkisista hankinnoista annetussa direktiivissä säädettyjä menettelyjä noudattamatta ja ennakoidusta arvosta riippumatta, kun tämä perustuu pelkästään siihen, että kyseiset järjestelyt on luonnehdittu etukäteen muiksi kuin sopimuksiksi? |
2) |
Jos kysymykseen vastataan kieltävästi ja mikäli tällainen lainsäädäntö on mahdollista, onko SEUT 49 artiklaa sekä julkisista hankinnoista annetun direktiivin 76 ja 77 artiklaa (yhdessä 74 artiklan ja liitteen XIV kanssa) tulkittava siten, että niiden perusteella hankintaviranomaiset voivat tehdä järjestelyjä voittoa tavoittelemattomien yksityisten yksikköjen (myös muiden kuin vapaaehtoisorganisaatioiden) kanssa kaikenlaisten sosiaalipalvelujen tarjoamisesta henkilöille kustannusten korvaamista vastaan direktiivissä säädettyjä menettelyjä noudattamatta ja ennakoidusta arvosta riippumatta, kun tämä perustuu pelkästään siihen, että kyseiset järjestelyt on luonnehdittu etukäteen muiksi kuin sopimuksiksi, ja kun mainitussa kansallisessa lainsäädännössä ei myöskään toisteta nimenomaisesti kyseisen direktiivin 77 artiklassa vahvistettuja vaatimuksia vaan viitataan myöhemmin annettavaan täytäntöönpanosäädökseen mainitsematta kyseisen täytäntöönpanosäädöksen yhteydessä noudatettavien ohjeiden joukossa erikseen, että siinä on toistettava nimenomaisesti mainitun direktiivin 77 artiklassa vahvistetut vaatimukset? |
3) |
Jos kysymykseen vastataan niin ikään kieltävästi ja mikäli tällainen lainsäädäntö on mahdollista, onko SEUT 49 ja SEUT 56 artiklaa, julkisista hankinnoista annetun direktiivin 76 ja 77 artiklaa (yhdessä 74 artiklan ja liitteen XIV kanssa) sekä palveluista sisämarkkinoilla 12.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY (2) 15 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että niiden perusteella hankintaviranomainen voi voittoa tavoittelemattoman yksikön (myös muun kuin vapaaehtoisyhteenliittymän), jonka kanssa se sopii kaikenlaisten sosiaalipalvelujen – myös muiden kuin mainitun direktiivin 2 artiklan 2 kohdan j alakohdassa lueteltujen palvelujen – tarjoamisesta henkilöille, valitsemiseksi sisällyttää valintaperusteisiin vaatimuksen sijoittautumisesta paikkakunnalle, jossa palvelua tarjotaan? |
(1) Julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26.2.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU (EUVL 2014, L 94, s. 65).
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/29 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 23.9.2020 – PJ v. Agenzia delle dogane e dei monopoli – Ufficio dei monopoli per la Toscana ja Ministero dell’Economia e delle Finanze
(Asia C-452/20)
(2020/C 423/43)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Consiglio di Stato
Pääasian asianosaiset
Valittaja: PJ
Vastapuolet: Agenzia delle dogane e dei monopoli – Ufficio dei monopoli per la Toscana ja Ministero dell’Economia e delle Finanze
Ennakkoratkaisukysymys
Onko 24.12.1934 annetun kuninkaan asetuksen nro 2316 25 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on korvattuna tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä sekä direktiivin 2001/37/EY kumoamisesta annetun direktiivin 2014/40/EU (1) täytäntöönpanosta vuonna 2016 annetun asetuksen nro 6 24 §:n 3 momentilla, siltä osin kuin siinä säädetään, että ”henkilölle, joka myy tai antaa alle 18-vuotiaille tupakkatuotteita taikka sähkösavukkeita tai täyttösäiliöitä, jotka sisältävät nikotiinia tai uuden sukupolven tupakkatuotteita, määrätään 500–3 000 euron hallinnollinen seuraamusmaksu ja hänen toimilupansa voimassaolo keskeytetään 15 päiväksi”, SEU 5 artiklassa sekä direktiivin 2014/40 23 artiklan 3 kohdassa ja saman direktiivin johdanto-osan 21 ja 60 perustelukappaleessa tarkoitettujen Euroopan yhteisön suhteellisuus- ja varovaisuusperiaatteen vastainen siksi, että siinä annetaan etusija varovaisuusperiaatteelle lieventämättä sen vaikutusta suhteellisuusperiaatteella, painotetaan suhteettomasti oikeutta terveyteen talouden toimijoiden etujen kustannuksella eikä taata asianmukaisesti eri perusoikeuksien välistä oikeudenmukaista tasapainoa, koska siinä säädetään seuraamuksesta, jolla ei voida saavuttaa tehokkaasti tavoitetta vähentää tupakointia nuorten keskuudessa ja joka on siten ristiriidassa kyseisen direktiivin johdanto-osan kahdeksannen perustelukappaleen kanssa?
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/29 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Fővárosi Törvényszék (Unkari) on esittänyt 30.9.2020 – Lombard Pénzügyi és Lízing Zrt. v. PN
(Asia C-472/20)
(2020/C 423/44)
Oikeudenkäyntikieli: unkari
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Fővárosi Törvényszék
Pääasian asianosaiset
Valittaja: Lombard Pénzügyi és Lízing Zrt.
Vastapuoli: PN
Ennakkoratkaisukysymykset
1) |
Jos kohtuuton sopimusehto koskee sopimuksen pääkohdetta (valuuttakurssista ei ole annettu lainmukaisia tietoja), minkä seurauksena sopimus ei voi jäädä voimaan, ja jos sopimuspuolet ovat erimielisiä kyseisestä ehdosta, voidaanko direktiivin 93/13 (1) tehokas vaikutus taata sillä, että silloin, kun kansallisessa oikeudessa ei ole annettu dispositiivista säännöstä, ohjeistus sopimuksen toteamiseen päteväksi tai tehokkaaksi annetaan ylimmän asteen tuomioistuimen kannanotossa, joka ei kuitenkaan sido alemman asteen tuomioistuimia? |
2) |
Jos ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan kieltävästi, voidaanko alkuperäinen tilanne palauttaa, jos sopimus ei voi jäädä voimaan, koska kohtuuton sopimusehto koskee sopimuksen pääkohdetta, jos sopimuspuolet ovat erimielisiä kyseisestä ehdosta ja jos myöskään edellä mainittua kannanottoa ei voida soveltaa? |
3) |
Jos toiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan myöntävästi, voidaanko silloin, kun kanteessa vaaditaan sopimuksen pääkohdetta koskevan ehdon toteamista pätemättömäksi, säätää lailla, että kuluttajan on tämänkaltaisten sopimusten yhteydessä sisällytettävä kanteeseensa myös vaatimus sopimuksen toteamisesta päteväksi tai tehokkaaksi? |
4) |
Jos toiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan kieltävästi, voidaanko silloin, kun alkuperäistä tilannetta ei voida palauttaa, sopimukset todeta päteviksi tai tehokkaiksi a posteriori säädetyllä lailla, jotta varmistetaan sopimuspuolten välinen tasapaino? |
(1) Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY (EYVL 1993, L 95, s. 29).
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/30 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Vrhovni sud Republike Hrvatske (Kroatia) on esittänyt 30.9.2020 – I. D. v. Z. b. d.d., Z.
(Asia C-474/20)
(2020/C 423/45)
Oikeudenkäyntikieli: kroaatti
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Vrhovni sud Republike Hrvatske
Pääasian asianosaiset
Kantaja: I. D.
Vastaaja: Z. b. d.d., Z.
Ennakkoratkaisukysymykset
1) |
Onko kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annettua direktiiviä 93/13 (1) tulkittava siten, että sen säännöksiä sovelletaan lainasopimukseen, joka on tehty ennen Kroatian tasavallan liittymistä Euroopan unioniin mutta joka on muunnettu sellaisen lain nojalla, joka on annettu sen jälkeen, kun Kroatian tasavalta liittyi Euroopan unioniin liittymisen jälkeen, ja onko Euroopan unionin tuomioistuimella tältä osin toimivalta vastata toiseen kysymykseen? Jos ensimmäiseen kysymykseen annettava vastaus on myöntävä, esitetään seuraavat kysymykset: |
2) |
Onko kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 6 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevalle kansalliselle lainsäädännölle – eli vuonna 2015 kulutusluottolain muuttamisesta ja täydentämisestä annetulle laille – jolla yhtäältä velvoitetaan pakottavalla säännöksellä palvelujen tarjoaja tarjoamaan kuluttajalle mahdollisuus lainasopimuksen sellaisen lisäsopimuksen tekemiseen kyseisessä laissa säädetyllä tavalla, jolla tietyt sopimusehdot, jotka mainitun lain voimaantuloajankohtana (korkojen yksipuolista muuttamista koskeva ehto) tai myöhemmin (ehto, joka liittyy Sveitsin frangia koskevaan valuuttaehtoon) on tuomioistuinratkaisuilla julistettu mitättömiksi, korvataan pätevillä sopimusehdoilla siten, että katsotaan, että sopimuspuolten välillä on alun perin sovittu lisäsopimuksessa tarkoitetulla tavalla, millä varmistetaan sopimuksen pätevyys, ja jolla toisaalta kuluttajan, joka on vapaaehtoisesti hyväksynyt lisäsopimuksen tekemisen, kohtuuttomien sopimusehtojen perusteella suorittamia maksuja käytetään hänen sellaisten velvoitteidensa täyttämiseen, jotka perustuvat pätevän lisäsopimuksen ehtoihin, ja johon sisältyy mahdollisuus sopia siitä, miten liikaa maksettujen määrien suhteen menetellään, tai liikaa maksettujen määrien palauttamisesta kuluttajalle silloin, kun kyseinen määrä ylittää uuden takaisinmaksusopimuksen lyhennysten määrän, mainitussa laissa säädetyllä tavalla? |
(1) Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY (EYVL 1993, L 95, s. 29).
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/31 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Audiencia Provincial de Barcelona (Espanja) on esittänyt 6.10.2020 – M P A v. LC D N M T
(Asia C-501/20)
(2020/C 423/46)
Oikeudenkäyntikieli: espanja
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Audiencia Provincial de Barcelona
Pääasian asianosaiset
Valittaja: M P A
Vastapuoli: LC D N M T
Ennakkoratkaisukysymykset
1) |
Miten asetuksen N:o 2201/2003 (1) 3 artiklassa ja asetuksen N:o 4/2009 3 artiklassa tarkoitettua käsitettä ”asuinpaikka” tulkitaan sellaisten jäsenvaltion kansalaisten tapauksessa, jotka oleskelevat kolmannessa valtiossa heille Euroopan unionin sopimussuhteisina toimihenkilöinä osoitettujen tehtävien vuoksi ja joille on kolmannessa valtiossa tunnustettu Euroopan unionin diplomaattisen edustajan asema, kun heidän oleskelunsa mainitussa valtiossa liittyy heidän unionin puolesta hoitamiinsa tehtäviin? |
2) |
Jos aviopuolisoiden asuinpaikan määrittäminen asetuksen N:o 2201/2003 3 artiklan ja asetuksen N:o 4/2009 (2) 3 artiklan soveltamisen kannalta riippuu heidän asemastaan Euroopan unionin sopimussuhteisina toimihenkilöinä kolmannessa valtiossa, miten se vaikuttaa asetuksen N:o 2201/2003 8 artiklassa tarkoitetun alaikäisten lasten asuinpaikan määrittämiseen? |
3) |
Jos katsotaan, että alaikäisten lasten asuinpaikka ei ole kolmannessa valtiossa, voidaanko asetuksen N:o 2201/2003 8 artiklassa tarkoitetun asuinpaikan määrittämiseksi ottaa huomioon äidin kansalaisuus, hänen asuinpaikkansa Espanjassa ennen avioliiton solmimista, alaikäisten lasten Espanjan kansalaisuus ja heidän syntymisensä Espanjassa? |
4) |
Jos katsotaan, että vanhempien ja lasten asuinpaikka ei ole jäsenvaltiossa, eikä asetuksen N:o 2201/2003 perusteella voida yksilöidä mitään muuta jäsenvaltiota, jolla olisi toimivalta ratkaista vaatimukset, onko se, että vastaaja on jäsenvaltion kansalainen, esteenä asetuksen N:o 2201/2003 7 ja 14 artiklassa tarkoitetun toimivaltaa muissa tapauksissa koskevan säännöksen soveltamiselle? |
5) |
Jos katsotaan, että vanhempien ja alaikäisten lasten asuinpaikka ei ole jäsenvaltiossa lasten elatuksesta päättämisen kannalta, miten on tulkittava asetuksen N:o 4/2009 7 artiklan varatoimivaltasäännöstä ja millä edellytyksillä voidaan katsoa, että menettelyä ei voida kohtuudella panna vireille tai toteuttaa tai että se osoittautuu mahdottomaksi toteuttaa kolmannessa valtiossa, johon riita-asialla on läheinen liittymä (käsiteltävässä asiassa Togo)? Onko tarpeen osoittaa, että asianosainen on tuloksettomasti saattanut tai yrittänyt saattaa menettelyn vireille mainitussa valtiossa? Onko jonkun asianosaisen kansalaisuus riittävä liittymä jäsenvaltioon? |
6) |
Onko nyt käsiteltävässä asiassa, jossa puolisoilla on vahvat siteet jäsenvaltioihin (kansalaisuus, aikaisempi asuinpaikka), perusoikeuskirjan 47 artiklan vastaista, jos asetusten säännöksistä ei voida johtaa yhdenkään jäsenvaltion toimivaltaa? |
(1) Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003 (EYVL 2003, L 338, s. 1).
(2) Toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa 18.12.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 4/2009 (EUVL 2009, L 7, s. 1).
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/32 |
Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 6.11.2020 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu kahdeksas jaosto) asiassa T-411/17, Landesbank Baden-Württemberg v. SRB, 23.9.2020 antamasta tuomiosta
(Asia C-584/20 P)
(2020/C 423/47)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: D. Triantafyllou, A. Nijenhuis, A. Steiblytė ja V. Di Bucci)
Muut osapuolet: Landesbank Baden-Württemberg ja yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB)
Vaatimukset
Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin
— |
kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen tuomion |
— |
velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kantaja vaatii kumottavaksi valituksenalaista tuomiota, jolla unionin yleinen tuomioistuin kumosi yhteiseen kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2017 suoritettavista ennakollisista vakausmaksuista yhteisen kriisinratkaisuneuvoston (SRB) johdon istunnossa 11.4.2017 tehdyn päätöksen (SRB/ES/SRF/2017/05) Landesbank Baden-Württembergiä koskevilta osin (jäljempänä riidanalainen päätös), seuraavista syistä:
Ensinnäkin riidanalaisen päätöksen liitteen luokittelu on virheellinen sikäli kuin unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, ettei ”mainittu liite liity mitenkään erottamattomasti” riidanalaiseen päätökseen. Kyse on tosiseikkojen huomioon ottamisesta vääristyneellä tavalla. Unionin yleinen tuomioistuin on lisäksi tässä yhteydessä loukannut kontradiktorista periaatetta ja SRB:n puolustautumisoikeuksia. Riidanalaisen päätöksen liite on erottamaton osa kyseistä päätöstä. Liite laadittiin SRB:n johdon istunnossa sähköisesti yhdessä päätöksen varsinaisen tekstin kanssa, ja istunto hyväksyi sen. Päätöksen omakätistä allekirjoitusta koskevassa saateasiakirjassa mainitaan kyseessä oleva liite samalla koodinumerolla. Unionin yleinen tuomioistuin ei ole huomioinut tätä, eikä se ole antanut SRB:lle mitään mahdollisuutta osoittaa näiden kahden asiakirjan välistä yhteyttä, vaikka kyseessä oli oikeudellinen virhe, jonka se itse oli tuonut esiin omasta aloitteestaan.
Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti ja ilman perusteluja katsonut, että ensimmäisessä oikeusasteessa esitetty lainvastaisuusväite delegoidusta asetuksesta (EU) 2015/63 (1) oli otettava tutkittavaksi. Unionin yleinen tuomioistuin ei ole huomioinut sitä, ett delegoidun asetuksen väitetty lainvastaisuus johtui asetuksesta (EU) N:o 806/2014 (2) ja direktiivistä 2014/59 (3). Koska näiden kahden viimeksi mainitun säännöksen laillisuutta ei ole riitautettu, unionin yleinen tuomioistuin ei voinut tutkia delegoidun asetuksen yhteydessä sellaista oikeudellista rikkomusta, joka loppujen lopuksi perustuu jompaankumpaan näistä ylemmän asteisista oikeussäännöistä. Unionin yleinen tuomioistuin ei komission mukana myöskään selitä, kuinka se katsoo, että sen mukaan delegoitua asetusta rasittavat oikeudelliset virheet voidaan lukea ylemmän asteisten oikeussääntöjen syyksi.
Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin on komission mukaan tulkinnut virheellisesti asetuksen N:o 806/2014 69 artiklan 1 kohtaa ja 70 artiklan 2 kohtaa sikäli kuin on kyse vuotuisen perusrahoitusosuuden tavoitetasosta ja maksamisesta. Unionin yleinen tuomioistuin pitää lähtökohtana sitä, että vuotuisen perusrahoitusosuuden tavoitetaso ja maksaminen voidaan ylittää tai alittaa. Unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin unohtaa näin toimiessaan sen, että SRB:n kaltaisella virastolla ei voi olla toimivaltaa määrittää tällaisia määriä. Määritetty viitemäärä edellyttää sitä, että kaikkien maksujen suorittamiseen velvollisten laitosten ja näiden maksujen välinen taakka jaetaan suhteellisesti.
Neljänneksi komissio katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti katsonut, että delegoituun asetukseen liittyy erottamattomasti keskinäisriippuvuus, muun muassa sen 4–7 ja 9 artiklassa sekä sen liitteessä I, mikä on seurausta riskiprofiilin perusteella tehtävän maksujen mukauttamisen virheellisestä luonnehdinnasta. Unionin yleisen tuomioistuimen päätelmä maksujen keskinäisriippuvuudesta perustuu yksittäisten maksujen mukauttamiseen maksujen suorittamiseen velvollisten laitosten riskiprofiilin perusteella. Tällainen mukauttaminen on kuitenkin tulosta eri laitosten vertailusta suhteessa niiden kilpailijoihin, mitä ei pidä sekoittaa keskinäisriippuvuuteen.
Viidenneksi komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen laajentaessaan kohtuuttomasti Euroopan komissiolle SEUT 196 artiklan nojalla kuuluvaa perusteluvelvollisuutta. Unionin yleinen tuomioistuin moitti maksujen määrän laskemismenetelmiä avoimuuden puutteesta kohdistaen moitteensa erotuksetta useisiin delegoidun asetuksen säännöksiin, jotka se rinnasti toisiinsa, vaikka se myönsi kilpailevien laitosten tietojen luottamuksellisuuden. Kantajan mukaan riittävänä olisi pidettävä sitä, että käytetty menetelmä selitetään kyseessä olevassa päätöksessä siten, että sen merkitys ja ulottuvuus selvitetään, ja näin kaikki maksujen suorittamiseen velvolliset laitokset voivat arvioita sitä niitä koskevien seikkojen valossa. Tiedot, jotka koskevat sen lukuisia kilpailijoita tässä yhteydessä, ovat merkityksettömiä. Oikeuskäytännössä on esitetty useita esimerkkejä, joissa tietojen luottamuksellisuus on säilytetty ilman, että kyseessä olevat säännöstöt on todettu sopimattomiksi. Unionin yleinen tuomioistuin on myös jättänyt soveltamatta omia luottamuksellisia tietoja koskevia menettelyllisiä sääntöjään.
(1) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU täydentämisestä kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyihin etukäteen suoritettavien rahoitusosuuksien osalta 21.10.2014 annettu komission delegoitu asetus (EU) 2015/63 (EUVL 2015, L 11, s. 44).
(2) Yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 15.7.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 806/2014 (EUVL 2014, L 225, s. 1).
(3) Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15.5.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU (EUVL 2014, L 173, s. 190).
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/33 |
Unionin tuomioistuimen presidentin määräys 5.10.2020 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Verwaltungsgericht Köln – Saksa) – Interseroh Dienstleistungs GmbH v. Land Nordrhein-Westfalen
(Asia C-353/19) (1)
(2020/C 423/48)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Unionin tuomioistuimen presidentin määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.
Unionin yleinen tuomioistuin
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/34 |
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 5.10.2020 – Laboratorios Ern v. EUIPO – SBS Bilimsel Bio Çözümler (apiheal)
(Asia T-51/19) (1)
(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin apiheal rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisempi kansallinen sanamerkki APIRETAL - Suhteelliset hylkäysperusteet - Sekaannusvaaran puuttuminen - Tuotteiden samankaltaisuuden puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta) - Tavaramerkin maineelle ei aiheudu vahinkoa - Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohta (josta on tullut asetuksen 2017/1001 8 artiklan 5 kohta))
(2020/C 423/49)
Oikeudenkäyntikieli: espanja
Asianosaiset
Kantaja: Laboratorios Ern, SA (Barcelona, Espanja) (edustaja: asianajaja S. Correa Rodríguez)
Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: S. Palmero Cabezas ja H. O’Neill)
Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: SBS Bilimsel Bio Çözümler Sanayi Ve Ticaret AŞ (Istanbul, Turkki) (edustaja: asianajaja M. López Camba)
Oikeudenkäynnin kohde
Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 19.11.2018 tekemästä päätöksestä (asia R 1725/2017-4), joka koskee osapuolten Laboratorios Ern ja SBS Bilimsel Bio Çözümler Sanayi Ve Ticaret välistä väitemenettelyä.
Tuomiolauselma
1) |
Kanne hylätään. |
2) |
Laboratorios Ern, SA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/34 |
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 5.10.2020 – SBS Bilimsel Bio Çözümler v. EUIPO – Laboratorios Ern (apiheal)
(Asia T-53/19) (1)
(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin apiheal rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisempi kansallinen sanamerkki APIRETAL - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaaran puuttuminen - Merkkien samankaltaisuuden puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))
(2020/C 423/50)
Oikeudenkäyntikieli: espanja
Asianosaiset
Kantaja: SBS Bilimsel Bio Çözümler Sanayi Ve Ticaret AŞ (Istanbul, Turkki) (edustaja: asianajaja M. López Camba)
Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: S. Palmero Cabezas ja H. O’Neill)
Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Laboratorios Ern, SA (Barcelona, Espanja) (edustaja: asianajaja S. Correa Rodríguez)
Oikeudenkäynnin kohde
Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 19.11.2018 tekemästä päätöksestä (asia R 1725/2017-4), joka koskee osapuolten Laboratorios Ern ja SBS Bilimsel Bio Çözümler Sanayi Ve Ticaret välistä väitemenettelyä.
Tuomiolauselma
1) |
Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) neljännen valituslautakunnan 19.11.2018 tekemä päätös (asia R 1725/2017-4) kumotaan siltä osin kuin se koskee seuraavia tavaroita: luokkaan 5 kuuluvat ”Farmaseuttiset ja eläinlääkintätuotteet lääkinnälliseen käyttöön; kemikaalit lääkinnälliseen ja eläinlääkinnälliseen käyttöön, kemialliset reagenssit farmaseuttiseen ja eläinlääkinnälliseen käyttöön; ravintolisät farmaseuttiseen ja eläinlääkinnälliseen käyttöön; ravintolisät; lisäravinteet; painonpudotukseen tarkoitetut lääkinnälliset valmisteet; vauvanruoat; yrtit ja yrttijuomat lääkinnällisiin tarkoituksiin; yrttiravintolisät; yrttipohjaiset voiteet lääkinnälliseen käyttöön; yrttivoiteet lääkintäkäyttöön; yrttiteet; nestemäiset yrttiravintolisät; hampaiden täyteaineet, hampaiden jäljennösaineet, liima-aineet hammaslääketieteelliseen käyttöön ja hampaiden korjausaineet; terveydenhoitovalmisteet lääkinnälliseen käyttöön; terveyssiteet; kuukautistamponit; laastarit, sidontatarvikkeet; materiaalit haavasiteiden valmistamiseen; vaipat, mukaan lukien paperi- ja kangasvaipat; sienimyrkyt; desinfiointiaineet; antiseptiset aineet; pesujauheet lääkinnällisiin tarkoituksiin” ja luokkaan 30 kuuluvat ”mehiläisliima, mehiläisliima ihmisille”. |
2) |
Kanne hylätään muilta osin. |
3) |
EUIPO vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan SBS Bilimsel Bio Çözümler Sanayi Ve Ticaret AŞ:n oikeudenkäyntikulut. |
4) |
Laboratorios Ern, SA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan. |
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/35 |
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 5.10.2020 – Broughton v. Eurojust
(Asia T-87/19) (1)
(Henkilöstö - Väliaikaiset toimihenkilöt - Ikälisien kertymisen keskeyttäminen kuuden kuukauden ajaksi - Palkkaluokan ylempään palkkaluokkaan tehdyn uudelleen määrittelemisen peruuttaminen - Kyky työskennellä kolmannella kielellä - Hallinnollinen tutkimus - Luottamusvelvollisuus - Puolueettomuus - Oikeus puolustukseen - Menettelyllinen yhdenvertaisuus - Perusteluvelvollisuus - Henkilöstösääntöjen 11 ja 12 artikla)
(2020/C 423/51)
Oikeudenkäyntikieli: hollanti
Asianosaiset
Kantaja: Jon Broughton (Rotterdam, Alankomaat) (edustaja: asianajaja D. Coppens)
Vastaaja: Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virasto (Eurojust) (asiamiehet: J. Jooma ja A. Terstegen-Verhaag, avustajinaan asianajajat D. Waelbroeck ja A. Duron)
Oikeudenkäynnin kohde
SEUT 270 artiklaan perustuva vaatimus, jossa vaaditaan ensinnäkin 4.5.2018 tehtyjen niiden päätösten kumoamista, joilla Eurojust on keskeyttänyt kantajan ikälisien kertymisen kuuden kuukauden ajaksi, katsonut, että ranskan kieli oli kantajan kolmas kieli, peruuttanut vuonna 2012 tehdyn kantajan palkkaluokan uudelleen määrittelemisen palkkaluokkiin AD 9 ja AD 10 ja perinyt takaisin tämän uudelleen määrittelyn perusteella maksetut summat kyseisestä vuodesta alkaen, toiseksi sitä, että ranskan kieli katsotaan kantajan toiseksi ja hollannin kieli kantajan kolmanneksi kieleksi, kolmanneksi sitä, että kantajalle palkkaluokan uudelleen määrittelyn perusteella maksettujen summien takaisinperintä todetaan laittomaksi ja että Eurojustin takaisin perimät summat palautetaan kantajalle, ja neljänneksi sitä, Eurojust velvoitetaan palauttamaan kantajan oikeudellinen tilanne sellaiseksi kuin se oli aiemmin.
Tuomiolauselma
1) |
Kanne hylätään. |
2) |
Jon Broughton vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön viraston (Eurojust) oikeudenkäyntikulut. |
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/36 |
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 5.10.2020 – CU v. AK
(Asia T-487/19) (1)
(Henkilöstö - Virkamiehet - Ennen 1.5.2004 palvelukseen otettujen virkamiesten kuukausittainen peruspalkka - Sellaisen kertoimen soveltaminen, joka on pienempi kuin yksi - Kertoimen alentaminen - Oikeudellinen virhe - Yhdenvertainen kohtelu - Luottamuksensuoja)
(2020/C 423/52)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: CU (edustajat: asianajajat T. Martin ja S. Orlandi)
Vastaaja: Euroopan alueiden komitea (AK) (asiamies: B. Rentmeister, avustajanaan asianajaja A. Dal Ferro)
Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Euroopan komissio (asiamiehet: T. Bohr, T. Lilamand ja B. Mongin)
Oikeudenkäynnin kohde
SEUT 270 artiklaan perustuva vaatimus alueiden komitean 18.10.2018 tekemän sen päätöksen kumoamiseksi, jolla kantaja on ylennetty palkkaluokkaan AD 14, palkkatasolle 1, siltä osin kuin häneen on päätöksen mukaan sovellettava kerrointa 0,9589951.
Tuomiolauselma
1) |
Kanne hylätään. |
2) |
CU ja alueiden komitea vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. |
3) |
Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan. |
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/37 |
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 5.10.2020 – Eugène Perma France v. EUIPO – SPI Investments Group (NATURANOVE)
(Asia T-602/19) (1)
(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin NATURANOVE rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisempi EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki NATURALIUM - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)
(2020/C 423/53)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Eugène Perma France (Saint-Denis, Ranska) (edustaja: asianajaja S. Havard Duclos)
Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: J. Crespo Carrillo ja V. Ruzek)
Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa: SPI Investments Group, SL (Sant Just Desvern, Espanja)
Oikeudenkäynnin kohde
Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 1.7.2019 tekemästä päätöksestä (asia R 2161/2018-4), joka koskee osapuolten SPI Investments Group ja Eugène Perma France välistä väitemenettelyä.
Tuomiolauselma
1) |
Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) neljännen valituslautakunnan 1.7.2019 tekemä päätös (asia R 2161/2018-4), joka koskee osapuolten SPI Investments Group ja Eugène Perma France välistä väitemenettelyä, kumotaan. |
2) |
EUIPO vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut valituslautakunnassa käydystä menettelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset mukaan lukien. |
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/37 |
Kanne 15.10.2020 – LC v. komissio
(Asia T-472/20)
(2020/C 423/54)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: LC (edustaja: asianajaja: L. Bôle-Richard)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
— |
Kumoaa 28.5.2020 tehdyn komission päätöksen C(2020) 3503 final; |
— |
palauttaa asiakirja-aineiston komissiolle; |
— |
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kantaja esittää kanteensa tueksi viisi kanneperustetta.
1) |
Ensimmäisen kanneperusteen mukaan Euroopan komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen arvioidessaan yhteisön etua. Kantaja väittää tältä osin, että komissio ei ole ottanut kilpailusääntöjen rikkomisen laajuutta ja vakavuutta huomioon yhteisön edun arviointiperusteena. Kantaja lisää, että se, että sen patenttisalkkua hyödynnettiin petollisesti, mahdollisti sen, että posti- ja logistiikkatoiminnan harjoittajat käyttivät kyseessä olevaa keksintöä jakamatta sen käyttöä ja siitä syntyviä etuja ja hyötyjä koko asianomaisille markkinoille. |
2) |
Toisen kanneperusteen mukaan komissio ei tutkinut kantelua huolellisesti ja puolueettomasti. Kantaja arvostelee riidanlaista päätöstä siitä, että asia ja sen tapahtumajärjestys on esitetty siinä puolueellisesti, minkä lisäksi siinä on annettu kantajalle epäasianmukaisia oikeudellisia neuvoja. Riidanalaisen päätöksen muotoilu osoittaa lisäksi, että komissio ei analysoinut sen tietoon saatettuja tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja. |
3) |
Kolmannen kanneperusteen mukaan komissio on käyttänyt harkintavaltaansa väärin ollen eturistiriitatilanteessa ja käyttäen viivyttämistoimia kantajaa ja sen väitteitä kohtaan. Kantaja vetoaa tämän väitteensä tueksi erityisesti niihin siteisiin, jotka hänen mukaansa yhdistävät komissiota ja Amazon-yhtiötä. |
4) |
Neljännen kanneperusteen mukaan on tehty oikeudellinen virhe, joka johtuu siitä, että komissio ei ole todennut, että kyseessä olisi ollut syrjintä standardointiprosesseihin pääsyn ja näiden prosessin tulosten ja pöytäkirjojen saatavuuden osalta. Kantaja väittää, että häneltä oli estetty pääsy standardontiprosesseihin sekä GS1:n ja ISO:n että posti- ja logistiikkatoiminnan harjoittajien ja sellaisten yhtiöiden osalta, jotka ovat kehittäneet omat toimialan standardinsa tosiasiallisesti hänen patentoimansa menettelyn perusteella. |
5) |
Viidennen kanneperusteen mukaan on tehty oikeudellinen virhe, joka johtuu siitä, että komissio ei todennut, että SEUT 101 artiklan 1 kohtaa on rikottu. Kantaja katsoo, että pakettien lähettämisen ja seurannan markkinoilla on osoitettu, että väitetyt väärentäjät ovat käyneet kilpailunvastaisia keskusteluja, suorittaneet kilpailunvastaisen poissulkemisen ja evänneet häneltä pääsyn standardointiprosesseihin. Horisontaalista yhteistyötä koskevien sopimusten tarkastelu yhteensopivuutta ja yhteensopimattomuutta koskevien olettamien valossa johtaa kantajan mukaan kiistatta siihen, että näitä sopimuksia on pidettävä yhteensopimattomina SEUT 101 artiklan 1 kohdan kanssa. Kantaja muistuttaa lopuksi, että riidan kohteena oleville horisontaalista yhteistyötä koskeville sopimuksille ei voida SEUT 101 artiklan 3 kohdan nojalla mitään poikkeusta. |
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/38 |
Kanne 9.9.2020 – Satabank v. EKP
(Asia T-563/20)
(2020/C 423/55)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Satabank plc (St. Julian’s, Malta) (edustaja: asianajaja O. Behrends)
Vastaaja: Euroopan keskuspankki (EKP)
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
— |
kumoamaan EKP:n 30.6.2020 tekemän päätöksen, jolla se peruutti kantajan luvan toimia luottolaitoksena, |
— |
velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.
1) |
Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalaista päätöstä rasittaa olennaisesti EKP:n ja Maltan rahoituspalveluviranomaisen (MFSA) aiemmin toteuttamat toimenpiteet sekä se, ettei EKP ole käsitellyt niitä asianmukaisesti riidanalaisessa päätöksessä. |
2) |
Toinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalainen päätös on virheellinen sen perustana olevan väitetyn noudattamatta jättämisen vuoksi.
|
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/39 |
Kanne 22.9.2020 – YG v. komissio
(Asia T-599/20)
(2020/C 423/56)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: YG (edustajat: asianajajat S. Rodrigues ja A. Champetier)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
— |
kumoamaan Euroopan komission 14.11.2019 tekemän päätöksen olla sisällyttämättä kantajaa ylennettyjen virkamiesten luetteloon vuodelta 2019 |
— |
kumoamaan 11.6.2020 päivätyn päätöksen, jolla hylättiin kantajan valitus Euroopan komission 14.11.2019 tekemästä päätöksestä olla sisällyttämättä kantajaa ylennettyjen virkamiesten luetteloon, ja |
— |
velvoittamaan vastaajan korvaamaan kantajalle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.
1) |
Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan henkilöstösääntöjen 45 artiklaa on rikottu – Ilmeiset arviointivirheet – vertailevan arvioinnin puuttuminen:
|
2) |
Toinen kanneperuste, jonka mukaan henkilöstösääntöjen 25 artiklan toista luetelmakohtaa on rikottu (perusteluvelvollisuus). |
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/39 |
Kanne 19.10.2020 – MZ v. komissio
(Asia T-631/20)
(2020/C 423/57)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Kantaja: MZ (edustaja: asianajaja M. Velardo)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan
— |
17.7.2019 tehdyn päätöksen jättää kantaja kilpailun EPSO/AD/363/18 (AD7) – 2. Hallintovirkamiehet verotuksen erikoisalalla – varallaololuettelon ulkopuolelle |
— |
10.12.2019 tehdyn päätöksen, jolla vahvistetaan päätös jättää kantaja kilpailun EPSO/AD/363/18 (AD7) – 2. Hallintovirkamiehet verotuksen erikoisalalla – varallaololuettelon ulkopuolelle |
— |
8.7.2020 tehdyn nimittävän viranomaisen päätöksen, joka annettiin samana päivänä kantajalle tiedoksi sähköpostilla, ja velvoittamaan komission korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.
1) |
Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu unionin toimielinten kielijärjestelyihin sovellettavien säännösten rikkomiseen, kieleen perustuvan syrjinnän kieltoon, suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen, Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 27 artiklan rikkomiseen, hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen ja perusoikeuskirjan 22 artiklan rikkomiseen. |
2) |
Toinen kanneperuste, joka perustuu hakijoiden välisen yhdenvertaisuuden periaatteen loukkaamiseen, siihen, etteivät arvioinnit ole olleet objektiivisia, koska valintalautakunnan kokoonpano ei ole ollut pysyvä, henkilöstösääntöjen 27 artiklan rikkomiseen ja siihen, että valintalautakunta on toiminut ilmeisen epäjohdonmukaisesti ja epäyhtenäisesti ja syyllistynyt ilmeiseen arviointivirheeseen. |
3) |
Kolmas kanneperuste, joka perustuu kilpailuilmoituksen huomiotta jättämiseen ja siitä seuranneeseen henkilöstösääntöjen 27 artiklan rikkomiseen siltä osin kuin komissio ei ole noudattanut ilmoituksen vaatimuksia yleisen arvioinnin ja kullakin erikoisalalla edellytetyn pätevyyden arvioinnin osalta. |
4) |
Neljäs kanneperuste, joka perustuu henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 5 artiklan rikkomiseen ja ilmeisen arviointivirheen tekemiseen. |
5) |
Viides kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei valintalautakunta ole noudattanut perusteluvelvollisuuttaan asiaa uudelleen tutkittaessa, ja siihen, että tehokasta oikeussuojaa koskevaa oikeutta, hyvän hallinnon periaatetta ja puolustautumisoikeuksia on loukattu siltä osin kuin valintalautakunta on noudattanut perusteluissaan vakiokaavaa, josta ei ilmene, onko kantajan pätevyyttä arvioitu, ja mitkä arviointiperusteet tältä osin on tosiasiallisesti otettu huomioon. |
7.12.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 423/40 |
Kanne 23.10.2020 – Ryanair v. komissio
(Asia T-643/20)
(2020/C 423/58)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Ryanair DAC (Swords, Irlanti) (edustajat: asianajajat F. Laprévote, V. Blanc, E. Vahida, S. Rating ja I. Metaxas-Maranghidis)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
— |
kumoaa 13.7.2020 tehdyn Euroopan komission päätöksen (EU) valtiontuesta SA. 57116 – Alankomaat – COVID-19: Valtion myöntämä lainatakaus ja valtion myöntämä laina KLM:lle ja |
— |
velvoittaa Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Kantaja on myös pyytänyt kanteensa käsittelemistä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 a artiklassa tarkoitetussa nopeutetussa menettelyssä.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.
1) |
Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan Euroopan komissio on virheellisesti sulkenut Air Francelle myönnetyn tuen pois päätöksen soveltamisalasta. |
2) |
Toinen kanneperuste, jonka mukaan Euroopan komissio on rikkonut EUT-sopimuksen erityisiä määräyksiä ja unionin oikeuden yleisiä periaatteita syrjintäkiellosta, palvelujen tarjoamisen vapaudesta ja sijoittautumisvapaudesta, jotka ovat olleet lentoliikenteen kilpailulle vapauttamisen perustana Euroopan unionissa 1980-luvun lopulta lähtien. Lentoliikenteen markkinoiden vapauttaminen Euroopan unionissa on mahdollistanut aidosti yleiseurooppalaisten halpalentoyhtiöiden kasvun. Euroopan komissio on jättänyt huomiotta COVID-19-kriisin aiheuttaman vahingon tällaisille yleiseurooppalaisille lentoyhtiöille ja niiden roolille Alankomaiden lentoyhteyksissä salliessaan sen, että Alankomaat myöntää tukea vain KLM:lle. SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdassa määrätään poikkeuksesta SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaiseen valtiontukikieltoon, mutta siinä ei määrätä poikkeuksesta muihin EUT-sopimuksen sääntöihin ja periaatteisiin. |
3) |
Kolmas kanneperuste, jonka mukaan Euroopan komissio on soveltanut virheellisesti SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohtaa ja tehnyt ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että tuki on tarkoitettu Alankomaiden taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen, ja jättäessään noudattamatta velvollisuuttaan verrata keskenään tuen edullisia vaikutuksia ja niitä epäedullisia vaikutuksia, jotka tuella on kaupankäynnin edellytyksiin ja vääristymättömän kilpailun ylläpitämiseen (ns. intressivertailu), ja varmistaa tuen oikeasuhteisuus. |
4) |
Neljäs kanneperuste, jonka mukaan Euroopan komissio on jättänyt aloittamatta muodollisen tutkintamenettelyn vakavista vaikeuksista huolimatta ja loukannut kantajan menettelyllisiä oikeuksia. |
5) |
Viides kanneperuste, jonka mukaan päätös on Euroopan komissiolla olevan perusteluvelvollisuuden vastainen. |