—

olemassa olevia rakenteita ja mekanismeja, joiden avulla ne voivat yhdessä auttaa kriittistä hoitoa tarvitsevia potilaita tarjoamalla käytettävissä olevaa sairaalavuodekapasiteettia, ja

—

käytettävissä olevia terveydenhuollon ammattihenkilöitä, jotka muodostavat terveydenhuoltojärjestelmiemme selkärangan, ja antamaan heille mahdollisuuden jakaa kokemuksiaan ja osaamistaan ja työskennellä yhdessä toisten terveydenhuollon ammattilaisten kanssa rajojen ylitse,

—

koordinoimalla tehohoitopaikkoja ja asianmukaisesti pätevää lääketieteellistä henkilökuntaa koskevia pyyntöjä ja tarjouksia terveysturvakomitean ja varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän kautta

—

koordinoimalla ja osarahoittamalla potilaiden ja asianmukaisesti pätevien lääkintäryhmien hätäkuljetuksia rajojen yli, kun jäsenvaltiot pyytävät apua EU:n pelastuspalvelumekanismin kautta

—

selkeyttämällä toisessa jäsenvaltiossa annetun terveydenhoidon kustannusten korvaamista sosiaaliturvan yhteensovittamista koskevien asetusten mukaisesti

—

selkeyttämällä potilaiden rajatylittävää liikkuvuutta koskevia järjestelyjä eli potilaskertomusten siirtoa, hoidon jatkuvuutta ja lääkemääräysten vastavuoroista tunnustamista rajatylittävää terveydenhuoltoa koskevan direktiivin mukaisesti

—

kannustamalla paikallisia, alueellisia ja kansallisia terveysviranomaisia hyödyntämään olemassa olevia kahdenvälisiä ja alueellisia sopimuksia ja yhteyspisteitä keventääkseen covid-19-potilaita hoitavien tehohoitoyksiköiden taakkaa naapurialueilla

—

kannustamalla jäsenvaltioita tai erikoistuneita valtiosta riippumattomia järjestöjä lähettämään rajojen yli lääketieteellistä henkilökuntaa, jolla on asianmukainen pätevyys.

—

EU:n terveysturvakomitea, (2) joka koostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana toimii komissio, tukee tietojenvaihtoa sekä valmius- ja reagointivalmiuksien koordinointia valtioiden rajat ylittävissä vakavissa terveysuhkissa.

—

Komissio edistää rajatylittävää terveydenhuoltoa koskevien avunantopyyntöjen koordinointia EU:n terveysturvakomitean ja varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän kautta. Avunantopyynnöt voivat liittyä esimerkiksi tehohoitopaikkoihin, potilaiden hoitoon tai siirtoon taikka lääkintäryhmiin, joilla on asianmukainen pätevyys.

—

Apua tarvitsevan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen tekee varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän kautta ilmoituksen jäsenvaltioille ja Euroopan komissiolle. Kansalliset viranomaiset päättävät, millä perusteilla EU:lta pyydetään apua.

—

Jäsenvaltiot, jotka pystyvät tarjoamaan apua, voivat vastata pyyntöön varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän kautta. Kun pyyntö on hyväksytty, yhteistyötä tekevät jäsenvaltiot koordinoivat tuen suoraan keskenään ja sairaaloiden kanssa tuen yksityiskohtien osalta.

—

Komissio päivittää säännöllisesti taulukkoa avunpyynnöistä ja saatavilla olevasta avusta, ja terveysturvakomitealle tiedotetaan asiasta.

—

EU:n hätäavun koordinointikeskus (ERCC) palvelee vuorokauden ympäri tarvittavien sairaankuljetusten koordinoinnissa ja yhteisrahoituksessa.

—

Kun jäsenvaltiot pyytävät tällaista apua, ERCC aktivoi unionin pelastuspalvelumekanismin vakiomenettelyjensä mukaisesti. (3)

—

Terveydenhuoltokustannusten kattamista säännellään sosiaaliturvan yhteensovittamista koskevilla asetuksilla. (4)

—

Potilailla, jotka on kuljetettava apua tarjoavan naapurijäsenvaltion tai muun jäsenvaltion sairaalaan, olisi tavallisesti oltava toimivaltaisen sosiaaliturvalaitoksen antama ennakkolupa. Tämä ei ole käytännöllistä covid-19-pandemian ja hätätilanteen aikana.

—

Komissio kehottaa jäsenvaltioita suhtautumaan kiireellistä hoitoa tarvitseviin potilaisiin käytännönläheisellä tavalla ja yleisen hätätilan vuoksi katsomaan, että yleinen ennakkolupa takaa sen, että kaikki vastaanottavalle terveydenhuollon tarjoajalle koituvat kustannukset katetaan.

—

Riittävänä olisi hyvä pitää sitä, että toimivaltainen jäsenvaltio varmistaa, että potilaalla on todistus siitä, että hän on vakuutettu sairaalahoidon yhteydessä, tai käytössä on muita käytännön järjestelyjä, joista asianomaiset jäsenvaltiot voivat sopia. Näitä ohjeita sovelletaan kiireelliseen terveydenhuoltoon ainoastaan covid-19-pandemian yhteydessä.

—

Kun potilaalla on edelleen mahdollisuus saada kiireetöntä ennalta suunniteltua terveydenhoitoa, toisessa jäsenvaltiossa annettavaan hoitoon sovelletaan periaatteessa tavanomaisia menettelyjä. (5)

—

Jäsenvaltioiden olisi jaettava keskenään potilaskertomuksia ja sähköisiä lääkemääräyksiä MyHealth@EU-järjestelyjen kautta, jos tällaiset palvelut ovat käytössä. (6) Potilaiden olisi lisäksi saatava potilaskertomuksestaan kopio, jolla helpotetaan sekä hoidon antamista toisessa jäsenvaltiossa että jatkohoitoa kotimaassa.

—

Terveysviranomaisten voi olla tarpeen toteuttaa lisätoimia hoidon jatkuvuuden varmistamiseksi, kun otetaan huomioon mahdolliset erot eri maiden hoitokäytännöissä.

—

On sovellettava rajatylittävää terveydenhuoltoa koskevan direktiivin (7) mukaista lääkemääräysten vastavuoroisen tunnustamisen yleisperiaatetta.

—

Rajatylittävän terveydenhuollon kansalliset yhteyspisteet voivat antaa yleistä tietoa rajatylittäville potilaille. (8)

—

EU-kansalaisten tapauksessa sovelletaan edelleen vapaata liikkuvuutta koskevan direktiivin (9) sääntöjä. Kiireellistä hoitoa toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevassa terveydenhuoltolaitoksessa tarvitsevilta potilailta ei pitäisi evätä maahanpääsyä, jos sisärajoilla tehdään väliaikaisia rajatarkastuksia. Jos potilas aikoo matkustaa toiseen jäsenvaltioon kiireetöntä hoitoa varten, hänen olisi tarkastettava, että rajatarkastukset eivät estä matkaa.

—

Kiireelliset liikennepalvelut olisi asetettava etusijalle liikennejärjestelmässä (”vihreiden kaistojen” (10) kautta rajaturvallisuutta koskevien covid-19-suuntaviivojen mukaisesti).

—

On toteutettava asianmukaisia turvatoimenpiteitä niiden ihmisten osalta, joiden on koronaviruksen vuoksi todettu aiheuttavan kansanterveydellisen riskin.

—

EU tukee raja-alueiden terveydenhuoltojärjestelmien yhteistyötä ja integrointia Interreg-ohjelmillaan (Ranskan ja Belgian rajalle on perustettu seitsemän aluetta, joilla on erityiset järjestelyt rajatylittävää terveydenhuoltoa varten; Ala-Itävallan, Etelä-Böömin ja Etelä-Määrin hätävalvontakeskukset ovat reaaliaikaisesti yhteydessä toisiinsa voidakseen lähettää ambulansseja rajojen yli Healthacross-aloitteen mukaisesti; Ylä-Reinin alueella Ranskan, Saksan ja Sveitsin rajalla toteutettavassa TRISAN-hankkeessa koordinoidaan verkostoitumistoimia terveydenhuollon ammattilaisten taitojen parantamiseksi).

—

Useilla Interreg-alueiden hankkeilla pyritään nyt saamaan aikaan koordinoidumpi lähestymistapa pandemiaan. Alankomaiden, Belgian ja Saksan väliselle Euregio Maas-Reinin alueelle (Maastricht, Aachen, Liegen ja Hasselt) on perustettu kolmenvälinen kriisinhallintakeskus (Task Force Corona). Ranskan ja Espanjan rajan yli toimiva Cerdanyan sairaala (Espanja) tekee yhteistyötä ranskalaisten sairaaloiden kanssa tehohoidon kapasiteetin ja henkilöstön jakamiseksi ja huolehtii yhdessä rajapoliisin kanssa siitä, että potilaat ja terveydenhuollon ammattilaiset pääsevät liikkumaan rajan yli.

—

Jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten olisi pandemian asettamien haasteiden voittamiseksi hyödynnettävä Interreg-ohjelmien tarjoama joustonvara kokonaisuudessaan. Monilla raja-alueilla on jo ennestään tehty yhteistyötä ja perustettu sitä varten rakenteita muun muassa terveydenhuollon alalla. Tätä olisi nyt hyödynnettävä täysimääräisesti, jotta alueet voivat auttaa toisiaan eurooppalaisen solidaarisuuden hengessä.

—

On välttämätöntä, että kriittiset työntekijät pääsevät määränpäähänsä viivytyksettä. Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että terveydenhoidon ammattilaiset pääsevät ylittämään rajan sujuvasti ja että he pääsevät esteettömästi tekemään työtä toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevassa terveydenhuoltolaitoksessa. (11)

—

Jäsenvaltiot tai erikoistuneet valtiosta riippumattomat järjestöt voivat apua pyydettäessä lähettää rajojen yli asianmukaisesti pätevää lääketieteellistä henkilökuntaa.

—

Kahdeksan eurooppalaista hätälääkintäryhmää on jo saanut kansainvälistä hätäapua koskevan WHO:n akkreditoinnin tai hakenut sellaista. Ryhmät voidaan ottaa pyynnöstä käyttöön unionin pelastuspalvelumekanismin kautta. Kapasiteettia rajoittaa tällä hetkellä se, että henkilökunta on useimmiten jo täysin työllistetty kotimaassaan. Eurooppalaisia lääkintäryhmiä voitaisiin kuitenkin laajentaa ottamalla käyttöön lisää EU:n rahoitustukea.

—

Monissa terveysalan ammateissa – kuten lääketieteellisen peruskoulutuksen saaneet lääkärit, eräiden erikoisalojen, kuten keuhkosairauksien, immunologian tai tartuntatautien, erikoislääkärit sekä yleissairaanhoidosta vastaavat hoitajat – pätevyyden tunnustaminen perustuu ammattipätevyysdirektiivin (12) mukaiseen vähimmäistason yhdenmukaistamiseen. Kun nämä henkilöt tarjoavat palvelujaan tilapäisesti ja satunnaisesti, heiltä voidaan vaatia ainoastaan yksinkertainen ilmoitus tarvitsematta odottaa vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisten päätöstä. Eräiden muiden terveydenhuollon ammattien tapauksessa voidaan soveltaa vastavuoroista tunnustamista, jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat tarpeelliseksi verrata koulutuksen sisältöä.

—

Ammattipätevyysdirektiivissä vahvistetaan ne enimmäisvaatimukset, joita terveydenhuollon ammattihenkilöltä voidaan vaatia tämän halutessa muuttaa EU:n sisällä. Direktiivissä ei velvoiteta jäsenvaltioita asettamaan rajoituksia tunnustamismenettelyihin eikä näin ollen estetä jäsenvaltioita käsittelemästä maahan tulevia terveydenhuollon ammattihenkilöitä vähemmän tiukasti – olipa maahantulon tarkoituksena palvelujen tarjoaminen tai sijoittautuminen. Jäsenvaltiot voivat sen vuoksi esimerkiksi jättää vaatimatta ennakkoilmoitusta ja todistusten ennakkotarkastusta taikka soveltaa hakemusten käsittelyyn lyhyempiä määräaikoja, vaatia tavallista vähemmän asiakirjoja, olla vaatimatta oikeaksi todistettuja käännöksiä tai jättää vaatimatta korvaavaa toimenpidettä, jos vastaanottava jäsenvaltio katsoo, että potilasturvallisuus ei vaarannu merkittävästi.

—

Komissiolta saa lisätietoja terveydenhuollon ammattihenkilöiden rajat ylittävään liikkuvuuteen liittyvistä seikoista.

—

Jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä kehotetaan käyttämään COVID19 CMSS -verkkokonferenssijärjestelmää (kliinisen hoidon tukijärjestelmä), jonka kautta kliinikot eri puolilta EU- ja ETA-maita voivat nopeasti vaihtaa osaamista ja kokemuksia vakavan covid-19-tartunnan saaneiden potilaiden hoidosta. Verkkokonferenssijärjestelmän käyttömahdollisuus on kaikilla kliinikoilla, jotka työskentelevät kompleksisia covid-19-tapauksia hoitavissa sairaaloissa. Apuna on erityinen käyttäjätuki, jolle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen SANTE-COVID-CLINICIANS-NETWORK@ec.europa.eu.

—

EU tarjoaa kansanterveysuhan koettelemille jäsenvaltioille rahoitustukea solidaarisuusrahastosta. (13)

—

Terveydenhuoltomenot ovat maille ja alueille myös rakennerahastojen mukaisia tukikelpoisia kustannuksia, ja varojen siirtämiseen on annettu lisää joustavuutta osana covid-19-epidemian johdosta toteutettavia koordinoituja taloudellisia toimia.

—

EU:n talousarviosta on pian määrä antaa käyttöön lisää määrärahoja hätätilanteen tukivälineen (ESI) kautta, mikäli budjettivallan käyttäjät sen hyväksyvät. ESI:n kautta osoitettavilla varoilla on tarkoitus kattaa rajatylittävä yhteistyö, jolla helpotetaan terveydenhuoltojärjestelmiin kohdistuvaa painetta kriisistä pahiten kärsivillä EU:n alueilla. Tämä koskee erityisesti hoitoa tarvitsevien potilaiden kuljettamista rajan yli sairaaloihin, joissa on tarjolla vapaata kapasiteettia, lääketieteen ammattilaisten vaihtoja, ulkomaisten potilaiden vastaanottamista taikka muunlaista keskinäistä tukea ja tilapäisten terveydenhuoltopalvelujen käyttöönottoa.