Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä

(2020/C 87/01)

Viimeisin julkaisu

EUVL C 77, 9.3.2020

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 68, 2.3.2020

EUVL C 61, 24.2.2020

EUVL C 54, 17.2.2020

EUVL C 45, 10.2.2020

EUVL C 36, 3.2.2020

EUVL C 27, 27.1.2020

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://eur-lex.europa.eu

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale di Potenza (Italia) on esittänyt 26.7.2019 – OM v. Ministero dell’Istruzione, dell’Università e della Ricerca ym.

(Asia C-569/19)

(2020/C 87/02)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale di Potenza

Pääasian asianosaiset

Kantaja: OM

Vastaajat: Ministero dell’Istruzione, dell’Università e della Ricerca, Ministero dell’Economia e delle Finanze ja Presidenza del Consiglio dei Ministri

Unionin tuomioistuin (yhdeksäs jaosto) on 7.11.2019 antamallaan määräyksellä todennut, että Tribunale di Potenzan (Potenzan alioikeus) 13.6.2019 tekemällään päätöksellä esittämän ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen edellytyksen puuttuvat selvästi.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Hamburg (Saksa) on esittänyt 13.11.2019 – XY v. KLM Cityhopper BV

(Asia C-829/19)

(2020/C 87/03)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Amtsgericht Hamburg

Pääasian asianosaiset

Kantaja: XY

Vastaaja: KLM Cityhopper BV

Unionin tuomioistuimen presidentin 17.1.2020 antamalla määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgericht Gera (Saksa) on esittänyt 18.11.2019 – Toropet Ltd. v. Landkreis Greiz

(Asia C-836/19)

(2020/C 87/04)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgericht Gera

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Toropet Ltd.

Vastaaja: Landkreis Greiz

Ennakkoratkaisukysymykset

1)	Onko asetuksen N:o 1069/2009 (1) 10 artiklan a alakohtaa tulkittava siten, että alun perin luokkaan 3 kuuluvaksi luokitellun aineksen luokitus raukeaa, jos se hajoamisen ja pilaantumisen takia ei enää kelpaa ihmisravinnoksi?

2)

Onko asetuksen N:o 1069/2009 10 artiklan f alakohtaa tulkittava siten, että eläinperäisten tuotteiden tai eläinperäisiä tuotteita sisältävien elintarvikkeiden luokittelu alun perin luokkaan 3 kuuluvaksi ainekseksi raukeaa, jos aineksesta myöhempien hajoamis- tai pilaantumisprosessien vuoksi aiheutuu riski ihmisten tai eläinten terveydelle?

3)

Onko asetuksen N:o 1069/2009 9 artiklan d alakohdan sääntelyä tulkittava suppeasti siltä osin, että sahanpurun kaltaisia epäpuhtauksia sisältävä aines voidaan luokitella luokkaan 2 kuuluvaksi ainekseksi vain siinä tapauksessa, että kyse on käsiteltävästä aineksesta, joka on tarkoitettu eläinten ruokintaan?

---

(1)  Muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta 21.10.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1069/2009 (EYVL 2009, L 300, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgericht Köln (Saksa) on esittänyt 22.11.2019 – Vodafone GmbH v. Saksan valtio

(Asia C-854/19)

(2020/C 87/05)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgericht Köln

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Vodafone GmbH

Vastaaja: Saksan valtio

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

a) Onko tilanteessa, jossa ulkomailla asiakkaan käytettävissä olevaa matkapuhelinliittymää, jonka hintaan sisältyy kuukausittain käytettävissä oleva mobiilidatakiintiö, jonka käyttämisen jälkeen tiedonsiirtonopeus heikkenee, voidaan täydentää ilmaisella liittymäsopimukseen sisältyvällä vaihtoehdolla, jonka perusteella asiakas voi käyttää kotimaassa tiettyjä televiestintäalan yrityksen yhteistyökumppanien palveluja ilman, että kyseisten palvelujen käyttöön liittyvää mobiilidatan käyttöä otetaan huomioon laskettaessa liittymän hintaan sisältyvän kuukausittaisen mobiilidatakiintiön käyttöä, kun tällainen mobiilidatan käyttö ulkomailla otetaan huomioon laskettaessa liittymän hintaan sisältyvän kuukausittaisen mobiilidatakiintiön käyttöä, asetuksen N:o 531/2012 (1) 6 a artiklassa, tulkittuna yhdessä 2 artiklan 2 kohdan m alakohdan kanssa, tarkoitettua säännellyn verkkovierailudatapalvelun käsitettä tulkittava siten, että matkapuhelinliittymää ja liittymäsopimukseen sisältyvää vaihtoehtoa on pidettävä yhtenä säänneltynä verkkovierailudatapalveluna, mistä seuraa, että ei ole sallittua, että laskettaessa liittymän hintaan sisältyvän kuukausittaisen mobiilidatakiintiön käyttöä jätetään huomiotta yhteistyökumppanien palvelujen käyttöön pelkästään kotimaassa liittyvä mobiilidatan käyttö? b) Jos kysymykseen 1 a vastataan myöntävästi: Onko asetuksen N:o 531/2012 6 a artiklaa tulkittava käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa siten, että sitä, että yhteistyökumppanien palvelujen käyttöön liittyvä mobiilidatan käyttö ulkomailla otetaan huomioon laskettaessa liittymän hintaan sisältyvän kuukausittaisen mobiilidatakiintiön käyttöä, on pidettävä lisämaksun perimisenä? c) Jos kysymyksiin 1 a ja 1 b vastataan myöntävästi: Onko näin myös silloin, kun käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa liittymäsopimukseen sisältyvästä vaihtoehdosta peritään maksu?

2)

a) Jos kysymykseen 1 a vastataan myöntävästi: Onko asetuksen N:o 531/2012 6 b artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa tulkittava käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa siten, että liittymäsopimukseen sisältyvälle vaihtoehdolle voidaan laatia oma säänneltyjen vähittäistason verkkovierailudatapalvelujen kulutukseen sovellettava kohtuullisen käytön politiikkansa (”Fair Use Policy”)? b) Jos kysymykseen 1 a vastataan myöntävästi ja kysymykseen 2 a vastataan kieltävästi: Onko asetuksen N:o 531/2012 6 b artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa tulkittava käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa siten, että säänneltyjen vähittäistason verkkovierailudatapalvelujen kulutukseen sovellettava kohtuullisen käytön politiikka (”Fair Use Policy”) voidaan laatia matkapuhelinliittymälle ja liittymäsopimukseen sisältyvälle vaihtoehdolle yhteiseksi sillä seurauksella, että matkapuhelinliittymän kotimaista vähittäishintaa tai matkapuhelinliittymän ja liittymäsopimukseen sisältyvän vaihtoehdon kotimaista vähittäisyhteishintaa on käytettävä yhteisen Fair Use Policy:n perusteella käytettävissä olevan mobiilidatakiintiön laskemisen perustana? c) Jos kysymykseen 1 a vastataan myöntävästi ja kysymyksiin 2 a ja 2 b vastataan kieltävästi: Voidaanko asetuksen N:o 531/2012 6 b artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa, tulkittuna yhdessä täytäntöönpanoasetuksen 2016/2286 (2) 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan kanssa, soveltaa käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa analogisesti siten, että liittymäsopimukseen sisältyvälle vaihtoehdolle voidaan laatia oma kohtuullisen käytön politiikkansa (”Fair Use Policy”)?

3)

a) Jos kysymykseen 2 a tai 2 c vastataan myöntävästi: Onko asetuksen N:o 531/2012 6 b artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa, tulkittuna yhdessä täytäntöönpanoasetuksen 2016/2286 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 2 artiklan 2 kohdan c alakohdan kanssa, tarkoitettua avoimen datapaketin käsitettä tulkittava siten, että liittymäsopimukseen sisältyvää vaihtoehtoa, josta peritään maksu, on itsessään pidettävä avoimena datapakettina? b) Jos kysymykseen 3 a vastataan myöntävästi: Onko näin myös käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jos liittymäsopimukseen sisältyvästä vaihtoehdosta ei peritä maksua?

4)

Jos kysymykseen 2 a tai 2 c vastataan myöntävästi ja kysymykseen 3 a tai 3 b vastataan kieltävästi: Onko asetuksen N:o 531/2012 6 b artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa, tulkittuna yhdessä täytäntöönpanoasetuksen 2016/2286 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan kanssa, tulkittava käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa siten, että matkapuhelinliittymän kotimaista vähittäisyhteishintaa on käytettävä myös sen mobiilidatakiintiön laskennassa, jonka on oltava verkkovierailuasiakkaan käytettävissä pelkästään liittymäsopimukseen sisältyvää vaihtoehtoa koskevan Fair Use Policy:n perusteella?

---

(1)  Verkkovierailuista yleisissä matkaviestinverkoissa unionin alueella 13.6.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 531/2012 (EUVL 2012, L 172, s. 10).

(2)  Yksityiskohtaisista säännöistä kohtuullisen käytön politiikan soveltamiseksi sekä menetelmistä verkkovierailujen vähittäistason lisämaksujen poistamisen kestävyyden arvioimiseksi ja verkkovierailuoperaattorin tätä arviointia varten toimittamasta hakemuksesta 15.12.2016 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/2286 (EUVL 2016, L 344, s. 46).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Supremo (Espanja) on esittänyt 28.11.2019 – L v. Banco de Caja España de Inversiones, Salamanca y Soria, S.A.U.

(Asia C-869/19)

(2020/C 87/06)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Supremo

Pääasian asianosaiset

Valittaja: L

Vastapuoli: Banco de Caja España de Inversiones, Salamanca y Soria, S.A.U.

Ennakkoratkaisukysymys

Onko direktiivin 93/13/CEE (1) 6 artiklan 1 kohta esteenä prosessuaalisten määräämisperiaatteen, dispositiivisen periaatteen ja reformatio in peius -kiellon periaatteen soveltamiselle, jotka estävät tuomioistuinta, joka käsittelee pankin tekemää valitusta kuluttajan pätemättömäksi todetun vähimmäiskorkoehdon perusteella perusteettomasti maksamien määrien palauttamista ajallisesti rajoittaneesta tuomiosta, päättämästä näiden määrien palauttamisesta kokonaisuudessaan ja valittajan saattamisen tämän johdosta epäedullisempaan asemaan siksi, että kuluttaja ei ole valittanut kyseisestä rajoituksesta?

---

(1)  Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY (EYVL 1993, L 95, s. 29).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Schleswig-Holsteinisches Verwaltungsgericht on esittänyt 29.11.2019 – Deutsche Umwelthilfe e. V. v. Saksan valtio

(Asia C-873/19)

(2020/C 87/07)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Schleswig-Holsteinisches Verwaltungsgericht

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Deutsche Umwelthilfe e. V.

Vastaaja: Saksan valtio

Muu osapuoli: Volkswagen AG

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan yleissopimuksen, joka allekirjoitettiin Århusissa 25.6.1998, tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta 17.2.2005 tehdyn neuvoston päätöksen 2005/370/EY (1) 9 artiklan 3 kohtaa, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, tulkittava siten, että ympäristönsuojelujärjestöjen on lähtökohtaisesti voitava riitauttaa tuomioistuimessa päätös, jolla hyväksytään estolaitteilla varustettujen dieselmoottoriajoneuvojen tuotanto – mahdollisesti moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta 20.6.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 (2) 5 artiklan 2 kohdan vastaisesti?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: a) Onko moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta 20.6.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että tarkasteltaessa estolaitteen tarpeellisuutta moottorin suojaamiseksi vaurioitumiselta tai vahingolta ja ajoneuvon turvallisen toiminnan varmistamiseksi arviointiperusteena on käytettävä lähtökohtaisesti EY-tyyppihyväksynnän myöntämisajankohtana käytettävissä olevaa uusinta tekniikkaa? b) Onko tekniikan tason lisäksi otettava huomioon muita seikkoja, jotka voivat vaikuttaa estolaitteen sallittavuuteen, vaikka ne eivät ole ”perustellusti tarpeen” moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta 20.6.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen a alakohdassa tarkoitetulla tavalla?

---

(1)  Tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta 17.2.2005 tehty neuvoston päätös 2005/370/EY (EUVL 2005, L 124, s. 1).

(2)  EUVL 2007, L 171, s. 1.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Düsseldorf (Saksa) on esittänyt 3.12.2019 – VZ ym. v. Eurowings GmbH

(Asia C-880/19)

(2020/C 87/08)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Amtsgericht Düsseldorf

Pääasian asianosaiset

Kantajat: VZ ym.

Vastaaja: Eurowings GmbH

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko asetuksen N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii alakohtaa tulkittava siten, että siinä mainittu uudelleenreititys, jonka mukaan matkustajan on lähdettävä korkeintaan tuntia ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa, on toteutettava samalta lähtöpaikalta, jolta varatun lennon oli tarkoitus lähteä, vai voiko lento lähteä myös joltain toiselta lentokentältä?

2)

Siinä tapauksessa, että lento voi lähteä myös joltain toiselta lentokentältä, onko merkityksellistä tällöin ainoastaan se, että lento lähtee korkeintaan tuntia ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa, riippumatta siitä, miten pitkä matka matkustajalla on lentokentälle, vai onko ajallinen poikkeama otettava huomioon myös matkustajalla lentokentälle olevan matkan yhteydessä?

---

(1)  Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Audiencia Provincial de Barcelona (Espanja) on esittänyt 3.12.2019 – Sumal S. L. v. Mercedes Benz Trucks España S. L.

(Asia C-882/19)

(2020/C 87/09)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Audiencia Provincial de Barcelona

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Sumal S. L.

Vastapuoli: Mercedes Benz Trucks España S. L.

Ennakkoratkaisukysymykset

A)	Oikeuttaako unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä johtuva taloudellisen kokonaisuuden doktriini emoyhtiön vastuun laajentamisen tytäryhtiölle, vai voidaanko tätä doktriinia soveltaa ainoastaan tytäryhtiön vastuun laajentamiseen emoyhtiölle?

B)	Onko taloudellisen kokonaisuuden käsitteen laajentaminen tehtävä konsernin sisäisten suhteiden piirissä yksinomaan määräysvaltatekijöiden mukaisesti, vai voiko se perustua myös muihin perusteisiin, erimerkiksi siihen, että tytäryhtiö on voinut hyötyä kilpailusääntöjen rikkomisesta?

C)	Jos hyväksytään mahdollisuus emoyhtiön vastuun laajentamisesta tytäryhtiölle, mitkä ovat edellytykset, joiden täyttyessä se on mahdollista?

D)

Jos edellisiin kysymyksiin vastataan myöntävästi niin, että hyväksytään emoyhtiöiden toimista johtuvan vastuun laajentaminen tytäryhtiöille, onko tällöin kilpailunrajoituslain [71§:n 2 momentin], joka kattaa ainoastaan mahdollisuuden tytäryhtiön vastuun laajentamisesta emoyhtiölle sillä edellytyksellä, että emoyhtiöllä on määräysvalta tytäryhtiöön, kaltainen kansallinen sääntö tämän unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukainen?

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgerichtshof Baden-Württemberg (Saksa) on esittänyt 10.12.2019 – CF ja DN v. Saksan valtio

(Asia C-901/19)

(2020/C 87/10)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgerichtshof Baden-Württemberg

Pääasian asianosaiset

Valittajat: CF ja DN

Vastapuoli: Saksan valtio

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Ovatko direktiivin 2011/95/EU (1) 15 artiklan c alakohta ja 2 artiklan f alakohta esteenä kansalliseen oikeuteen sisältyvän säännöksen tulkinnalle ja soveltamiselle, kun niiden mukaan tapauksissa, joissa vaara ei koske erityisesti kyseessä olevaa henkilöä tämän henkilökohtaisille olosuhteille ominaisten seikkojen takia, kyse voi olla siviilihenkilön henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaavasta vakavasta ja henkilökohtaisesta vaarasta, joka johtuu mielivaltaisesta väkivallasta aseellisen selkkauksen yhteydessä (sillä tavoin, että siviilihenkilö joutuu todelliseen vaaraan jo pelkästään sen takia, että hän on kyseisellä alueella), vain silloin, kun on jo todettu tietty siviiliuhrien (kuolleiden ja loukkaantuneiden) vähimmäismäärä?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Onko edellä kuvatun uhkan toteutumista arvioitaessa lähtökohdaksi otettava se, että kaikki yksittäistapaukseen liittyvien olosuhteet otetaan laajasti huomioon? Jos näin ei ole: mitä muita unionin oikeuteen perustuvia vaatimuksia tähän arviointiin sovelletaan?

---

(1)  Vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle 13.12.2011 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU (EUVL 2011, L 337, s. 9).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesfinanzhof (Saksa)on esittänyt 11.12.2019 – Q-GmbH v. Finanzamt Z

(Asia C-907/19)

(2020/C 87/11)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesfinanzhof

Pääasian asianosaiset

Revision-menettelyn valittaja: Q-GmbH

Revision-menettelyn vastapuoli: Finanzamt Z

Ennakkoratkaisukysymys

Onko kyseessä yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) 135 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu verosta vapautettu vakuutus- ja jälleenvakuutustoimintoihin liittyvä vakuutuksenvälittäjän ja vakuutusasiamiehen palvelujen suoritus, jos verovelvollinen, joka harjoittaa vakuutusyhtiön lukuun välitystoimintaa, asettaa välittämänsä vakuutustuotteen myös kyseisen vakuutusyhtiön käyttöön?

---

(1)  EUVL 2006, L 347, s. 1.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 12.12.2019 – Ministero della Giustizia (oikeusministeriö) edustajanaan nykyinen oikeusministeri v. GN

(Asia C-914/19)

(2020/C 87/12)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Ministero della Giustizia (oikeusministeriö), edustajanaan nykyinen oikeusministeri

Vastapuoli: GN

Muut osapuolet: HM, JL ja JJ

Ennakkoratkaisukysymys

Ovatko Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artikla, SEUT 10 artikla ja 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (1) 6 artikla, siltä osin kuin niissä kielletään ikään perustuva syrjintä työhönpääsyn yhteydessä, esteenä sille, että jäsenvaltio asettaa ikärajan notaarin ammattiin pääsylle?

---

(1)  Yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annettu neuvoston direktiivi 2000/78/EY (EYVL 2000, L 303, s. 16).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Najvyšší súd Slovenskej republiky (Slovakia) on esittänyt 16.12.2019 – Rikosoikeudenkäynti, jossa vastaajana on X.Y.

(Asia C-919/19)

(2020/C 87/13)

Oikeudenkäyntikieli: slovakki

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Najvyšší súd Slovenskej republiky

Rikosoikeudenkäynnin asianosaiset pääasiassa

Generálna prokuratúra Slovenskej republiky ja X.Y.

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko puitepäätöksen (1) 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan säännöstä tulkittava siten, että siinä esitetyt perusteet täyttyvät vain siinä tapauksessa, että tuomitulla on siinä jäsenvaltiossa, jonka kansalainen hän on, sellaiset perhesiteet tai sosiaaliset, ammatilliset tai muut siteet, jotka huomioon ottaen on hyvä syy olettaa, että rangaistuksen suorittaminen kyseisessä valtiossa edistäisi tuomitun sosiaalista kuntoutusta, ja että se on näin ollen esteenä lain nro 549/2011 (sellaisena kuin se oli voimassa 31.12.2019 asti) 4 §:n § momentin a kohdan kaltaisen kansallisen säännöksen soveltamiselle, kun se mahdollistaa tällaisissa tapauksissa tuomion tunnustamisen ja täytäntöönpanon täytäntöönpanovaltiossa pelkästään virallisesti kirjatun tavanomaisen oleskelun perusteella huolimatta siitä, onko tuomitulla henkilöllä tässä valtiossa todellisia siteitä, jotka voisivat edistää tuomitun sosiaalista kuntoutusta?

2)

Jos vastaus edelliseen kysymykseen on myöntävä, onko puitepäätöksen 4 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että puitepäätöksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa tilanteessa tuomion antaneen valtion toimivaltaisen viranomaisen on varmistuttava vielä ennen tuomion ja todistuksen lähettämistä siitä, että rangaistuksen täytäntöönpano täytäntöönpanovaltiossa edistäisi tuomitun sosiaalista kuntoutusta, ja että sen on ilmoitettava tätä koskevat tiedot todistuksen d osan 4 kohdassa, erityisesti, jos tuomittu väittää puitepäätöksen 6 artiklan 3 kohdan nojalla, että hänellä on tuomion antaneessa valtiossa tosiasialliset perhesiteet tai sosiaaliset tai ammatilliset siteet?

3)

Jos vastaus ensimmäiseen kysymykseen on myöntävä, onko puitepäätöksen 9 artiklan 1 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että kyseessä on peruste tuomion tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta kieltäytymiselle myös silloin, kun puitepäätöksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa tilanteessa ei 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta kuulemisesta ja muiden tarpeellisten tietojen toimittamisesta huolimatta ole näytetty, että tuomitulla olisi sellaiset perhesiteet tai sosiaaliset, ammatilliset tai muut siteet, jotka huomioon ottaen on hyvä syy olettaa, että rangaistuksen suorittaminen täytäntöönpanovaltiossa edistäisi tuomitun sosiaalista kuntoutusta?

---

(1)  Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta rikosasioissa annettuihin tuomioihin, joissa määrätään vapausrangaistus tai vapauden menetyksen käsittävä toimenpide, niiden täytäntöön panemiseksi Euroopan unionissa 27.11.2008 tehty neuvoston puitepäätös 2008/909/YOS (EUVL 2008, L 327, s. 27), sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2009 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS (EUVL 2009, L 81, s. 24).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesfinanzgericht (Itävalta) on esittänyt 20.12.2019 – Titanium Ltd v. Finanzamt Wien 1/23

(Asia C-931/19)

(2020/C 87/14)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesfinanzgericht

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Titanium Ltd

Vastapuoli: Finanzamt Wien 1/23

Ennakkoratkaisukysymys (1)

Liittyykö kiinteän toimipaikan käsitteeseen se, että sillä on jatkuvasti oltava tietyt henkilöstövoimavarat ja tekniset voimavarat ja että toimipaikassa toimii näin ollen välttämättä palveluntarjoajan oma henkilöstö, vai voiko maassa sijaitsevan kiinteistön veronalaista vuokraamista, joka on vain passiivista käyttöoikeuden antamista, koskevassa konkreettisessa tilanteessa olla myös henkilöstövoimavarojen puuttuessa kyse kiinteästä toimipaikasta?

---

(1)  Ennakkoratkaisukysymys koskee yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (EUVL 2006, L 347, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2008/8/EY (EUVL 2008, L 44, s. 11), sekä yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY täytäntöönpanotoimenpiteistä 15.3.2011 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 282/2011 (EUVL 2011, L 77, s. 1) tulkintaa.

Valitus, jonka Autostrada Wielkopolska S.A. on tehnyt 20.12.2019 unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-778/17 Autostrada Wielkopolska v. komissio 24.10.2019 antamasta tuomiosta

(Asia C-933/19 P)

(2020/C 87/15)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Autostrada Wielkopolska S.A. (edustajat: O. Geiss, Rechtsanwalt ja T. Siakka, dikigoros)

Muut osapuolet: Euroopan komissio ja Puolan tasavalta

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa valituksenalaisen tuomion

—	kumoaa valtiontuesta SA.35356 (2013/C) (ex 2013/NN, ex 2012/N), jonka Puola on toteuttanut Autostrada Wielkopolska S.A:n hyväksi, 25.8.2017 annetun komission päätöksen (EU) 2018/556 tai toissijaisesti palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi ja joka tapauksessa

—	velvoittaa komission korvaamaan valittajalle muutoksenhakuasteessa aiheutuvat ja unionin yleisessä tuomioistuimessa asiassa T-778/17 käydyssä oikeudenkäynnissä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi seuraavaan neljään valitusperusteeseen:

Ensimmäinen valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin teki ilmeisen oikeudellisen virheen hylätessään valittajan ensimmäisen kanneperusteen, koska sen jälkeen kun se oli aivan oikein todennut, että komission olisi pitänyt antaa valittajalle mahdollisuus esittää huomautuksensa hallinnollisen menettelyn aikana (tätä toteamusta ei riitauteta tässä valituksessa), se sovelsi virheellistä oikeudellista kriteeriä (vaatiessaan näyttämään potentiaalisen vaikutuksen päätökseen) ja otti vääristyneellä tavalla huomioon riidanalaisen päätöksen sisällön eikä perustellut riittävästi toteamustaan (virheellisen kriteerin) täyttymättä jäämisestä.

Toinen valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisia virheitä jättäessään SEUT 107 artiklan 1 kohdan vastaisesti tutkimatta sen, että komissio sovelsi markkinataloustoimijaa koskevaa kriteeriä, oikean oikeudellisen kriteerin kannalta, ylittämällä valvontaa koskevan toimivaltansa korvaamalla riidanalaisen päätöksen perustelut omilla perusteluillaan, kääntämällä todistustaakan, perustelemalla puutteellisesti, ottamalla selvitysaineiston vääristyneellä tavalla huomioon, jättämällä noudattamatta todistelusääntöjä (suhteessa sen omiin toteamuksiin ja sen velvollisuuteen tutkia komission arvioinnit sovellettavien oikeudellisten perusteiden kannalta) ja loukkaamalla unionin oikeuden ensisijaisuutta koskevaa perustuvanlaatuista periaatetta. Nämä virheet liittyvät erityisesti siihen toteamukseen, että komissiolla ei ollut velvollisuutta ottaa huomioon ja tutkia inflaatio- ja valuuttakurssiriskin muuttumista, siihen, että unionin yleinen tuomioistuin tukeutui 28.7.2005 annettuun lakiin markkinataloussijoittajaa koskevan kriteerin rajana, toteamukseen, että komissio ei ollut velvollinen ottamaan huomioon ja tutkimaan irtisanomis- ja oikeusriitariskiä ja unionin yleisen tuomioistuimen 152 kohdan kolmannen osan osalta tekemiin arviointivirheisiin.

Kolmas valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin teki ilmeisen oikeudellisen virheen hylätessään toisen kanneperusteen toisen osan soveltamalla sovellettavaksi tulevaa kriteeriä väärin, korvaamalla kielletyllä tavalla komission perustelut omilla perusteluillaan, kääntämällä todistustaakan, perustelemalla puutteellisesti ja jättämällä noudattamatta todistelusääntöjä

Neljäs valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen hylätessään viidennen kanneperusteen ensimmäisen osan ottamalla selvitysaineiston vääristyneellä tavalla huomioon ja perustelemalla puutteellisesti.

Valitus, jonka Algebris (UK) Ltd ja Anchorage Capital Group LLC ovat tehneet 20.12.2019 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-2/19, Algebris (UK) ja Anchorage Capital Group v. SRB, 10.10.2019 antamasta määräyksestä

(Asia C-934/19 P)

(2020/C 87/16)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Algebris (UK) Ltd ja Anchorage Capital Group LLC (edustajat: T. Soames, avocat, N. Chesaites, advocaat, R. East, Solicitor ja D. Mackersie, Barrister)

Muu osapuoli: yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB)

Vaatimukset

Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa valituksenalaisen määräyksen määräysosan 1 kohdan

—	kumoaa valituksenalaisen määräyksen määräysosan 2 kohdan ja velvoittaa yhteisen kriisinratkaisuneuvoston vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan valittajille sekä ensimmäisessä oikeusasteessa käydyssä menettelyssä että tämän muutoksenhaun yhteydessä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

—	toteaa, että valittajilla on asiavaltuus riidanalaista päätöstä koskevan kumoamiskanteen nostamiseen unionin yleisessä tuomioistuimessa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajat väittävät ensimmäisessä valitusperusteessaan, että katsoessaan, että asia ei koskenut valittajia suoraan, unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen asetuksen (EU) 806/2014 (1) 20 artiklan 11 kohdan ensimmäisen alakohdan tulkinnassa ja loukkasi valittajien omistusoikeutta.

Unionin yleisen tuomioistuimen tulkinta johti siihen, että se katsoi virheellisesti, että käsiteltävänä olevan kaltaisessa asiassa 1) valittajien kaltaisilla asianosaisilla, joihin pakkolunastus on kohdistettu, on asiavaltuus riitauttaa päätös olla toteuttamatta jälkikäteen suoritettavaa lopullista arvostusta vain siinä tapauksessa, että ne voivat saada korvausta asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 11 kohdan toisen alakohdan nojalla; 2) korvaus on maksettava 20 artiklan 11 kohdan toisen alakohdan b alakohdan nojalla vain, jos sovellettava kriisinratkaisumääräys on asetuksen N:o 806/2014 27 artiklan mukainen velkakirjojen arvon alaskirjaus, sen 25 artiklan mukainen omaisuudenhoitoyhtiön käyttö tai sen 26 artiklan mukainen varojen erottelu; 3) näin ollen velkojilla (ja osakkeenomistajilla) ei ole asiavaltuutta. Tästä seuraa, että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisessa tapauksessa, jossa on vaikea kuvitella, että muilla henkilöillä kuin osakkeenomistajilla tai velkojilla, joihin pakkolunastus on kohdistettu, voi olla asiavaltuus riitauttaa yhteisen kriisinratkaisuneuvoston päätös olla toteuttamatta jälkikäteen suoritettavaa lopullista arvostusta, yhteinen kriisinratkaisuneuvosto voi käyttää perusteena tilapäisiä arvostuksia, joissa on vakavia virheitä ja jotka ovat hyvin epäluotettavia. Päätös olla toteuttamatta jälkikäteen suoritettavaa lopullista arvostusta koskee valittajia suoraan, koska on hyvin todennäköistä, että jälkikäteen suoritettava lopullinen arvostus 1 ja 2 vahvistaa, että pankin arvostus oli virheellinen, mikä edellyttää, että yhteinen kriisinratkaisuneuvosto harkitsee, onko valittajille myönnettävä korvaus siten, että velkojien saamiset palautetaan kirjanpitoon ja/tai Santanderin maksaman vastikkeen arvon korottamisella asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 12 kohdan mukaisesti. Jos yhteinen kriisinratkaisuneuvosto päättää harkintavaltansa puitteissa olla myöntämättä valittajille korvausta, myös tämä päätös voidaan riitauttaa ja siitä voidaan nostaa vahingonkorvausvaatimus.

Unionin yleisen tuomioistuimen 20 artiklan 11 kohdasta tekemällä tulkinnalla myös loukataan omistusoikeutta, josta määrätään perusoikeuskirjan 17 artiklassa, koska jälkikäteen suoritettava lopullinen arvostus on tarpeen sen varmistamiseksi, että 1) valittajien AT1- ja T2 -joukkolainojen pakkolunastus on toteutettu laillisten edellytysten mukaisesti ja että 2) on maksettu kohtuullinen korvaus, toisin sanoen pankin arvo on määritetty lopullisen arvostuksen perusteella.

2. Toisella valitusperusteella valittajat väittävät, että joka tapauksessa unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen todetessaan, että valittajilla ei ole oikeutta saada korvausta asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 12 artiklan a alakohdan nojalla, koska se tulkitsi täten virheellisesti kyseistä säännöstä ja loukkasi syrjintäkiellon periaatetta.

Valittajat väittävät, että pankin kriisinratkaisun asiayhteydessä 20 artiklan 12 kohdan a alakohdassa olisi kahdesta syystä mainittava tilanteet, joissa merkitykselliset pääomainstrumentit (eli AT1- ja T2 -joukkolainat) on alaskirjattu 100-prosenttisesti (kuten tässä asiassa) riippumatta siitä, onko ne alaskirjattu asetuksen N:o 806/2014 22 artiklan 1 kohdan nojalla vai velkakirjojen arvon alaskirjausmenettelyn mukaisesti. Ensinnäkin tämä lähestymistapa on johdonmukainen sen seikan kanssa, että AT1- ja T2 –joukkolainojen ”velkakirjojen arvon alaskirjaus” 100-prosenttisesti ja niiden ”alaskirjaaminen” tai ”muuntaminen” 100-prosenttisesti merkitsevät tosiasiallisesti ja asiallisesti samaa asiaa (ja niiden taloudelliset vaikutukset ovat samat), koska niillä kummallakin alaskirjataan velkaa, joka pankilla on velkojilleen tai muunnetaan ne pääomaksi. Toiseksi olisi syrjivää ja vääristynyttä, jos velkojat/osakkeenomistajat, joiden velkainstrumentit on alaskirjattu ja muunnettu asetuksen N:o 806/2014 22 artiklan 1 kohdan nojalla eivät voisi saada korvausta huolimatta siitä, että 1) asetuksen N:o 806/2014 21 artiklan mukaisen alaskirjauksen ja muuntamisen ja saman asetuksen 27 artiklan mukaisen velkakirjojen arvon alaskirjauksen oikeudellinen mekanismi ja käytännön vaikutukset ovat samat ja että 2) molemmat toimenpiteet perustuivat samalle tilapäiselle arvostukselle.

---

(1)  Yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 15.7.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 806/2014 (EUVL 2014, L 225, s. 1).

Valitus, jonka Carmen Liaño Reig on tehnyt 23.12.2019 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-557/17, Liaño Reig v. SRB, 24.10.2019 antamasta määräyksestä

(Asia C-947/19 P)

(2020/C 87/17)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Valittaja: Carmen Liaño Reig (edustaja: F. López Antón, abogado)

Muu osapuoli: yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB)

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

i)

ottaa valituksen tutkittavaksi ja kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) 24.10.2019 asiassa T-557/17 (Carmen Liaño Reig v. yhteinen kriisinratkaisuneuvosto) antaman määräyksen siltä osin kuin valittajan unionin yleisessä tuomioistuimessa nostama kanne jätettiin tutkimatta ja valittaja velvoitettiin korvaamaan SRB:n oikeudenkäyntikulut määräyksen määräysosan 1 ja 3 kohdasta ilmenevällä tavalla

ii)

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan perusteella ratkaisee valittajan unionin yleisessä tuomioistuimessa nostaman kanteen edellä mainitussa asiassa, ratkaisee kaikki valittajan kannekirjelmässään esittämät vaatimukset, jos se katsoo, että asian tila sen mahdollistaa, ja muussa tapauksessa palauttaa asian unionin yleiselle tuomioistuimelle toteamuksella, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

A)   Kanteen tutkimatta jättäminen sillä perusteella, että määräyksessä katsottiin, että valittajan vaatimaa kriisinratkaisupäätöksen osittaista kumoamista ei voida erottaa päätöksen määräysosan muista kohdista vaikuttamatta kriisinratkaisupäätöksen keskeiseen sisältöön.

1.	Riidanalaisen määräyksen 40 kohtaan sisältyvän oikeudellisen perusteen perustelut ovat puutteelliset.

2.

Riidanalaisen määräyksen 40 kohtaan sisältyvä toteamus on virheellinen ja perusteeton, koska siinä ei oteta huomioon tason 2 rahoitusinstrumenttien, joiden muuntamisesta Banco Popularin osakkeiksi asiassa on kyse, määriä koskevia tietoja, joihin kriisinratkaisupäätöksen 6 artiklan 1 kohdan d alakohdassa viitataan.

3.	Määräyksessä ei oteta huomioon unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jonka mukaan toimen keskeisen sisällön muuttamista on arvioitava objektiivisten kriteerien perusteella.

4.	Määräyksen 30 ja 35 kohdan perustelut sille, että kaikkien luokan 2 rahoitusinstrumenttien muuntaminen on väitetysti tarpeen ennen kriisinratkaisuvälineen, johon kuuluu liiketoiminnan myynti, täytäntöönpanoa, ovat puutteelliset.

5.	Määräyksessä on oikeudellinen virhe, koska se perustuu Banco de Santanderin esittämään ostotarjoukseen, joka ei kuulu määräyksen asiakirja-aineistoon.

6.	Määräyksessä on oikeudellinen virhe, koska sen 31 ja 32 kohdassa ei oteta huomioon arvioinnin 2 vaikuttavuutta koskevia valittajan väitteitä ja koska siinä ei arvioida määräykseen liittyvää, kyseisiä väitteitä tukevaa asiakirja-aineistoa.

7.	Määräyksen 42 kohdassa on oikeudellinen virhe, koska siinä esitetyt perustelut ovat puutteelliset.

8.	Määräyksessä sivuutetaan valittajan väite, joka koskee asetuksen 21 artiklan 1 kohdan soveltamista erotettavuusvaatimuksen täyttymisen osalta, mistä syystä määräyksen 42 kohdassa esitetyt perustelut ovat virheelliset.

B)   Kanteen tutkimatta jättäminen sillä perusteella, että määräyksen mukaan valittajan vaatima kriisinratkaisupäätöksen osittainen kumoaminen olisi samaan luokkaan kuuluvien velkojien yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaista.

9.	Määräyksen 48 ja 51 kohdassa arvioidaan valittajan väitteet virheellisesti.

10.	Määräyksen 45 ja 46 kohdassa on oikeudellinen virhe, koska siinä sovelletaan aiheettomasti BPEF:n joukkovelkakirjoihin asetuksen 15 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaista yleistä ratkaisuperiaatetta.

11.	Määräyksen 44–46 ja 51 kohdassa on oikeudellinen virhe, koska siinä sovelletaan virheellisesti BPEF:n joukkovelkakirjoihin yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja koska sen perustelut ovat lisäksi virheelliset.

C)   Määräyksessä jätetään tutkimatta arviointien 1 ja 2 kumoamista koskevat vaatimukset.

12.	Määräyksessä (55 kohta) perustellaan arviointien 1 ja 2 kumoamista koskevien vaatimusten tutkimatta jättäminen yksinomaan sillä, ettei valittajan vaatimusta kriisinratkaisupäätöksen osittaisesta kumoamisesta voida ottaa tutkittavaksi.

D)   Määräyksessä jätetään korvausvaatimus tutkimatta.

13.	Määräyksessä (66 kohta) perustellaan valittajan esittämän korvausvaatimuksen tutkimatta jättäminen yksinomaan sillä, ettei vaatimusta BPEF:n joukkovelkakirjojen Banco Popularin osakkeiksi muuntamisen kumoamisesta voida ottaa tutkittavaksi.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tallinna Ringkonnakohus (Viro) on esittänyt 7.1.2020 – Sotsiaalministeerium v. Innove SA

(Asia C-6/20)

(2020/C 87/18)

Oikeudenkäyntikieli: viro

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tallinna Ringkonnakohus

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Sotsiaalministeerium

Vastapuoli: Innove SA

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2004/18/EY (1) 2 ja 46 kohtaa tulkittava yhdessä siten, että niiden kanssa ovat ristiriidassa kansalliset oikeusnormit, esimerkiksi julkisista hankinnoista annetun lain aikaisemman version 41 §:n 3 momentti, joiden mukaan hankintaviranomaisen tuli siinä tapauksessa, että hankintasopimuksen perusteella suoritettavalle toiminnalle on asetettu lainsäädännössä erityisvaatimuksia, ilmoittaa hankintailmoituksessa, millaisten rekisteröintien tai toimilupien olemassaolo on edellytys tarjoajan soveltuvaksi katsomiselle; lainsäädännössä asetettujen erityisvaatimusten täyttymisen tarkastamiseksi vaatia hankintailmoituksessa tarjoajaa esittämään todistus toimiluvasta tai rekisteröinnistä; ja siinä tapauksessa, että tarjoajalla ei ole vaadittua toimilupaa tai rekisteröintiä, jättää tarjoaja soveltuvaksi katsomatta?

2)

Onko julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2004/18/EY 2 ja 46 kohtaa tulkittava yhdessä siten, että niiden kanssa on ristiriidassa kansainvälisen kynnysarvon ylittävän elintarvikeapua koskevan julkisen hankinnan kyseessä ollessa sellaisen tarjoajaa koskevan soveltuvuusvaatimuksen asettaminen, jonka mukaan kaikilla tarjoajilla on niiden siihenastisesta toimipaikasta riippumatta oltava jo sillä hetkellä, kun tarjous tehdään, toimilupa tai rekisteröinti siinä valtiossa, jossa elintarvikeapua annetaan, siinäkin tapauksessa, että tarjoaja ei ole aiemmin toiminut kyseisessä jäsenvaltiossa?

3)

Mikäli edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, a) onko julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2004/18/EY 2 ja 46 artiklaa pidettävä siinä määrin täsmällisinä säännöksinä, että luottamuksensuojan periaatteeseen ei voida missään tapauksessa vedota niitä vastaan, ja b) onko julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2004/18/EY 2 ja 46 artiklaa tulkittava siten, että tilannetta, jossa hankintaviranomainen vaati tarjoajilta elintarvikeapua koskevassa julkisessa hankinnassa elintarvikelain perusteella toimiluvan olemassaoloa jo sillä hetkellä, kun tarjous tehdään, voidaan pitää voimassa olevien säännösten ilmeisenä rikkomisena, huolimattomuutena tai väärinkäytöksenä, jolloin luottamuksensuojan periaatteeseen ei voida vedota?

---

(1)  Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/18/EY (EUVL 2004, L 134, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Schleswig-Holsteinisches Verwaltungsgericht (Saksa) on esittänyt 9.1.2020 – L.R. v. Saksan valtio

(Asia C-8/20)

(2020/C 87/19)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Schleswig-Holsteinisches Verwaltungsgericht

Pääasian asianosaiset

Kantaja: L.R.

Vastaaja: Saksan valtio

Ennakkoratkaisukysymys

Onko direktiivin 2013/32/EU (1) 33 artiklan 2 kohdan d alakohdan ja 2 artiklan q alakohdan kanssa sopusoinnussa sellainen kansallinen säännöstö, jonka mukaan kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätettävä tutkimatta sääntöjenvastaisena myöhempänä hakemuksensa, jos ensimmäinen, turvapaikkahakemuksen hylkäämiseen johtanutta turvapaikkamenettelyä ei käyty missään unionin jäsenvaltiossa vaan Norjassa?

---

(1)  Kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/32/EU (EUVL 2013, L 180, s. 60).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour d’appel de Bruxelles (Belgia) on esittänyt 14.1.2020 – Top System SA v. Belgian valtio

(Asia C-13/20)

(2020/C 87/20)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour d’appel de Bruxelles

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Top System SA

Vastapuoli: Belgian valtio

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta 14.5.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/250/ETY (1) 5 artikla 1 kohtaa tulkittava siten, että siinä sallitaan tietokoneohjelman laillisesti hankkineelle henkilölle sen takaisinmallinnus kokonaan tai osittain, jos tällainen takaisinmallinnus on tarpeen, jotta hänen olisi mahdollista korjata kyseisen ohjelman toimintaan vaikuttavat virheet, myös silloin, kun korjaaminen muodostuu sellaisen toiminnon poistamisesta, joka vaikuttaa kyseiseen ohjelmaan kuuluvan sovelluksen asianmukaiseen toimintaan?

2)	Jos tähän kysymykseen vastataan myöntävästi, onko lisäksi täytettävä direktiivin 6 artiklan mukaiset edellytykset tai muita edellytyksiä?

---

(1)  EYVL 1991, L 122, s. 42.

Kanne 17.1.2020 – Euroopan komissio v. Ruotsin kuningaskunta

(Asia C-22/20)

(2020/C 87/21)

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: E. Manhaeve, C. Hermes, E. Ljung Rasmussen ja K. Simonsson)

Vastaaja: Ruotsin kuningaskunta

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin tuomioistuinta

—

toteamaan, että Ruotsin kuningaskunta ei ole noudattanut Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toimittanut komissiolle tietoja, jotka ovat tarpeen sen arvioimiseksi, ovatko väitteet siitä, että taajamat Habo ja Töreboda täyttävät yhdyskuntajätevesien käsittelystä 21.5.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/271/ETY (1) vaatimukset, paikkansapitäviä,

—

toteamaan, että Ruotsin kuningaskunta ei ole noudattanut direktiivin 91/271/ETY 4 artiklan, luettuna yhdessä direktiivin 10 ja 15 artiklan kanssa, mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole huolehtinut, että taajamien Lycksele, Malå, Mockfjärd, Pajala, Robertsfors ja Tänndalen jätevedet käsitellään ennen vesistöön johtamista biologisesti tai vastaavalla tavalla direktiivissä asetettujen vaatimusten mukaisesti,

—

toteamaan, että Ruotsin kuningaskunta ei ole noudattanut direktiivin 91/271/ETY 5 artiklan, luettuna yhdessä direktiivin 10 ja 15 artiklan kanssa, mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole huolehtinut, että taajamien Borås, Skoghall, Habo ja Töreboda jätevedet käsitellään ennen niiden johtamista vesistöihin direktiivin 4 artiklassa säädettyä tehokkaammin kyseisessä direktiivissä asetettujen vaatimusten mukaisesti, ja

—	velvoittamaan Ruotsin kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

—	Direktiivin 91/271/ETY 4 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on huolehdittava, että yhdyskuntajätevedet tietyn kokoisissa taajamissa on ennen vesistöön johtamista käsiteltävä biologisesti tai vastaavalla tavalla.

—	Lisäksi direktiivin 5 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on huolehdittava, että kaikkien tietyn kokoisten taajamien jätevedet on käsiteltävä ennen niiden johtamista haavoittumiselle alttiisiin vesistöihin 4 artiklassa säädettyä tehokkaammin.

—

Direktiivin 4 artiklan 3 kohdassa, luettuna yhdessä direktiivin liitteessä I olevan B kohdan 2 alakohdan ja taulukon 1 kanssa – ja direktiivin 5 artiklan 3 kohdassa, luettuna yhdessä direktiivin liitteessä I olevan B kohdan 3 alakohdan ja taulukon 2 kanssa, jos jätevedet ovat taajamista, joiden asukasvastineluku on yli 10 000 – vahvistetaan vesistöön johtamista koskevat vaatimukset käsitellyn jäteveden osalta (jäljempänä päästövaatimukset). Kyseisissä vaatimuksissa määritellään tämän asian kannalta merkitykselliset biokemiallista hapen kulutusta (BOD), kemiallista hapen kulutusta (COD) ja typpeä koskevat raja-arvot.

—

Direktiivin 15 artiklassa, luettuna yhdessä direktiivin liitteessä I olevan D kohdan kanssa, vahvistetaan vaatimukset, jotka koskevat päästövaatimusten noudattamisen tarkkailua ja arviointia. Vaatimuksissa määritellään näytteiden vuotuinen määrä ja se, kuinka usein näytteet on otettava (jäljempänä valvontavaatimukset).

—	Direktiivin 10 artiklassa vahvistetaan vaatimukset, jotka koskevat päästövaatimusten täyttämiseksi rakennettujen jätevedenpuhdistamojen suunnittelua, rakentamista, käyttämistä ja hoitamista.

—	Arvioituaan Ruotsin toimittamat tiedot komissio katsoo, että Ruotsi ei täytä direktiivin 4 artiklassa, luettuna yhdessä direktiivin 10 ja 15 artiklan kanssa, asetettuja vaatimuksia kuuden taajaman osalta, koska päästövaatimukset ja/tai valvontavaatimukset eivät täyty.

—	Arvioituaan Ruotsin toimittamat tiedot komissio katsoo myös, että Ruotsi ei täytä direktiivin 5 artiklassa, luettuna yhdessä direktiivin 10 ja 15 artiklan kanssa, asetettuja vaatimuksia neljän muun taajaman osalta, koska päästövaatimukset eivät täyty.

—

Ruotsi väittää kahden taajaman osalta, että typpeä koskevat päästövaatimukset täyttyvät luonnollisen vedenpidätyksen perusteella. Ruotsi ei ole kuitenkaan toimittanut komissiolle tietoja, jotka ovat tarpeen sen arvioimiseksi, ovatko Ruotsin esittämät väitteet luonnollisen vedenpidätyksen laajuudesta ja tähän perustuvan typen poistamista koskevan direktiivin vaatimuksen noudattamisesta paikkansapitäviä. Komissio katsoo, että Ruotsi ei ole näin ollen noudattanut SEU 4 artiklan 3 kohdassa vahvistettua vilpittömän yhteistyön periaatetta.

---

(1)  EYVL 1991, L 135, s. 40.

Kanne 29.1.2020 – Euroopan komissio v. Helleenien tasavalta

(Asia C-51/20)

(2020/C 87/22)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Bouchagiar ja B. Stromsky)

Vastaaja: Helleenien tasavalta

Vaatimukset

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

—

toteaa, että Helleenien tasavalta on jättänyt noudattamatta unionin tuomioistuimen asiassa C-481/16 komissio v. Kreikka EU:C:2017:845 9.11.2017 antaman tuomion ja SEUT 260 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut kaikkia tämän tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavia toimenpiteitä

—

velvoittaa Helleenien tasavallan maksamaan komissiolle 26 697,89 euron suuruista uhkasakkoa kultakin päivältä, jolla unionin tuomioistuimen asiassa C-481/16 9.11.2017 antaman tuomion täytäntöönpano viivästyy siitä päivästä alkaen, jona tässä asiassa annetaan tuomio siihen päivään asti, jona 9.11.2017 annettu tuomio on pantu kokonaisuudessaan täytäntöön

—	velvoittaa Helleenien tasavallan maksamaan komissiolle kiinteän hyvityksen, jonka määrä saadaan kertomalla 3 709,23 euron suuruinen päivittäinen määrä niiden päivien lukumäärällä, jotka kuluvat 9.11.2017 annetun tuomion antamisesta siihen päivään asti, jona tässä asiassa annetaan tuomio

—	velvoittaa Helleenien tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Helleenien tasavallan olisi pitänyt Euroopan komission asiassa SA.34572 27.3.2014 antaman päätöksen mukaisesti periä neljässä kuukaudessa takaisin Larcolle myöntämänsä yhteismarkkinoille soveltumaton tuki ja ilmoittaa komissiolle oikeudellisesti riittävällä tavalla, että se on toteuttanut tämän edellyttämät toimenpiteet. Kyseessä oleva tuki muodostui Larcolle vuosina 2008, 2010 ja 2011 myönnetyistä valtiontakauksista ja valtion osallistumisesta yhtiön pääoman korotukseen vuonna 2009.

Komissio nosti 2.9.2016 unionin tuomioistuimessa kanteen SEUT 108 artiklan 2 kohdan rikkomisen johdosta (asia C-481/16). Unionin tuomioistuin totesi 9.11.2017, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut kyseisen päätöksen 3–5 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisia velvoitteitaan, koska se ei toteuttanut asetetuissa määräajoissa kaikkia komission päätöksen noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä ja koska se ei ilmoittanut komissiolle tämän päätöksen mukaisesti toteutetuista toimenpiteistä.

Helleenien tasavalta on jättänyt noudattamatta kyseisen päätöksen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 260 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut unionin tuomioistuimen 9.11.2017 antaman tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavia toimenpiteitä.

Kanne 4.2.2020 – Euroopan komissio v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-57/20)

(2020/C 87/23)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: R. Pethke ja J. Jokubauskaitė)

Vastaaja: Saksan liittotasavalta

Vaatimukset

—

Unionin tuomioistuimen on todettava, että Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) 296 artiklan 1 kohdan ja 299 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on soveltanut vakiokantajärjestelmää lähtökohtaisesti kaikkiin maanviljelijöihin riippumatta siitä, olisiko tavanomaisten arvonlisäverosääntöjen tai pieniin yrityksiin sovellettavien erityisjärjestelyiden soveltaminen aiheuttanut heille vaikeuksia, ja koska se on soveltanut vakiokantahyvitystä, joka johtaa tuotantopanoksiin sisältyvän veron rakenteelliseen ylihyvitykseen

—	Saksan liittotasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäinen kanneperuste: direktiivin 2006/112/EY 296 artiklan 1 kohdan rikkominen

Ensimmäisellä kanneperusteellaan komissio väittää, että Saksan liittotasavalta rikkoi direktiivin 2006/112 296 artiklan 1 kohtaa, koska se sovelsi vakiokantajärjestelmää kaikkiin maanviljelijöihin riippumatta siitä, aiheutuiko heille vaikeuksia tavanomaisen arvonlisäverokannan tai pieniin yrityksiin sovellettavan erityisjärjestelmän soveltamisesta.

Direktiivin 2006/112 296 artiklan mukaan maanviljelijät, joihin voidaan soveltaa vakiokantajärjestelmää, on valittava asianmukaisesti. Näin ollen, jotta maanviljelijään voidaan soveltaa mainittua järjestelmää, hänellä on oltava vaikeuksia tavallisen arvonlisäverojärjestelmän tai 1 luvun mukaisen erityisjärjestelmän soveltamisessa. Saksan liittotasavalta ei ole valinnut tämän sovellettavuuden piiriin kuuluvia maanviljelijöitä kyseisen arviointiperusteen mukaisesti.

Toisella kanneperusteellaan komission väittää, että Saksan liittotasavalta rikkoi direktiivin 206/112 299 artiklaa, koska sen soveltama vakiokantahyvitys johti vakiokantajärjestelmään kuuluvien maanviljelijöiden maksaman veron rakenteelliseen ylihyvitykseen.

Laskelmassa kauppakumppanin tarjoamat maatalouspalvelut vähennetään koko maataloussektorin liikevaihdosta, kun taas koko maataloussektorin tuotantopanoksiin sisältyvästä verorasituksesta vähennetään ainoastaan niiden maanviljelijöiden tuotantopanoksiin sisältyvä vero, joihin sovelletaan tavallista arvonlisäverojärjestelmää, eikä kauppakumppanien tuotantopanoksiin sisältyvää veroa. Tämä johtaa rakenteelliseen ylihyvitykseen, mikä on seurausta vakiokantajärjestelmän piiriin kuuluvien maanviljelijöiden tuotantopanoksiin sisältyvän veron vakiokantahyvityksestä.

---

(1)  EUVL 2006, L 347, s. 1.

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 12.12.2019 – KF v. EUSK

(Asia T-619/19 R)

(Päätös aloittaa hallinnollinen tutkinta - Päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva vaatimus - Välitoimihakemus - Tutkimatta jättäminen - Kiireellisyysedellytys ei täyty)

(2020/C 87/24)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: KF (edustajat: asianajaja A. Kunst ja barrister N. Macaulay)

Vastaaja: Euroopan unionin satelliittikeskus (EUSK) (asiamies: A. Guillerme)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 278 ja 279 artiklaan perustuva vaatimus Euroopan unionin satelliittikeskuksen johtajan 3.7.2019 tekemän päätöksen aloittaa hallinnollinen tutkinta KF:ää vastaan täytäntöönpanon lykkäämiseksi.

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Kanne 11.12.2019 – Multi-Service v. komissio

(Asia T-873/19)

(2020/C 87/25)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Multi-Service S.A. (Kwidzyn, Puola) (edustaja: asianajaja P. Jankowski)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan 3.10.2019 annetun komission päätöksen ARES (2019) 6103796, joka koskee komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/661 mukaisen rekisteriin merkitsemisen tilaa, rekisteröintinumero 9920, ja yrityksen uudelleenmerkitsemistä rekisteriin

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut

—	hyväksymään todisteeksi 23.10.2019 päivätyn kirjeen.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhteen ainoaan kanneperusteeseen.

Se vetoaa siihen, että vastaaja on rikkonut asetuksen N:o 517/2014 17 artiklaa, luettuna yhdessä täytäntöönpanoasetuksen 2019/661 6 artiklan kanssa, koska se on virheellisesti poistanut kantajayrityksen fluorihiilivetyjen (HFC) rekisteristä.

Kanne 31.12.2019 – GABO:mi v. komissio

(Asia T-881/19)

(2020/C 87/26)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: GABO:mi Gesellschaft für Ablauforganisation: millarium mbH & Co. KG (München, Saksa) (edustaja: asianajaja C. Mayer)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	velvoittamaan vastaajan suorittamaan kantajalle 1 680 681,82 euroa 76 552,60 euron korkoineen

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaajan on korvattava kaikki tukikelpoiset menot — Kantaja suoritti palvelujaan tukisopimusten FP6 ja FP7 mukaisesti. Aikavälillä 1.8.2015–30.4.2016 kantaja osallistui 37 tutkimushankkeeseen. Aikavälillä 1.5.2016–30.6.2016 kantaja suoritti palveluja yhteensä 38 tutkimushankkeessa. Kaikki mainittuina ajanjaksoina aiheutuneet menot täyttävät tukikelpoisuuden edellytykset, joista määrätään asianosaisten tekemissä tukisopimuksissa (II.14.1 artikla). Vastaaja ei ole vielä korvannut näitä menoja. Vastaaja on velvollinen korvaamaan kyseiset menot tukisopimusten mukaisesti.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että vuoden 2015 elokuun ja vuoden 2016 huhtikuun välillä tehdyt kuittaukset ovat tehottomia — Vuoden 2015 elokuun ja vuoden 2016 huhtikuun välillä tehdyt kuittaukset ovat Saksan konkurssioikeuden mukaan tehottomia. Siltä osin kuin on kyse 274 248,27 euron määrästä, kuittausten tehottomuus kantajan saataviin nähden perustuu Saksan konkurssilain (InsO) 95 §:n 1 momentin 3 kohtaan. Siltä osin kuin kuittaukset koskevat asiassa GABO:mi Gesellschaft für Ablauforganisation: millarium mbH & Co. KG vastaan komissio 25.9.2018 annetun tuomion (T-10/16, EU:T:2018:600) annetun tuomion mukaista 1 144 394,33 euron määrää, kuittaus on tehoton InsO:n 96 §:n 1 momentin 3 kohdan ja 133 §:n 1 momentin (aikaisempi versio) nojalla.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että ensimmäisen maksukyvyttömyysmenettelyn aikana (touko-kesäkuu 2016) tehdyt kuittaukset ovat tehottomia — Kuittaukset, jotka vastaaja on tehnyt touko-kesäkuun 2016 aikana ovat tehottomia InsO:n 96 §:n 1 momentin 3 kohdan ja 130 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla. InsO:n 96 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetään, että tilanteessa, jossa kuittausoikeuden syntyminen olisi voitu välttää, tällaiset kuittaukset, jotka liittyvät maksukyvyttömyystilanteeseen ja joista on ilmoitettu ennen maksukyvyttömyysmenettelyn alkua tai sen jälkeen, ovat tehottomia.

Kanne 3.1.2020 – Sieć Badawcza Łukasiewicz – Port Polski Ośrodek Rozwoju Technologii v. komissio

(Asia T-4/20)

(2020/C 87/27)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Sieć Badawcza Łukasiewicz – Port Polski Ośrodek Rozwoju Technologii (Wrocław, Puola) (edustaja: asianajaja Ł. Stępkowski)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

toteamaan, että sopimukseen perustuva vastaajan 12.11.2019 päivätty vaatimus, joka esitetään 13.11.2019 päivätyssä kirjeessä (viite Ares (2019)6993009) ja kuudessa veloituslaskussa, jotka kantaja antoi saatekirjeineen yhteensä 180 893,90 euron suuruisesta määrästä, joka muodostui 164 449 euron pääomamäärästä ja 16 444,90 euron sopimussakosta, on tehoton, ja tämän vuoksi

—	toteamaan, että kanteen kohteena olevat henkilöstökulut ovat tukikelpoisia kustannuksia, jotka vastaajan on maksettava, ja

—	velvoittamaan vastaaja maksamaan kantajalle 180 893,90 euron suuruinen määrä Belgian lain mukaisine lakisääteisine kahdeksan prosentin vuotuisine viivästyskorkoineen 24.12.2019 lukien pääomamäärän maksamiseen saakka ja

—	toissijaisesti kumoamaan 13.11.2019 päivättyyn kirjeeseen (viite Ares (2019)6993009) sisältyvän komission päätöksen sikäli kuin kyseinen kirje on kannekelpoinen toimi

—	joka tapauksessa velvoittamaan vastaaja korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seuraaviin kanneperusteisiin.

1.

Ensimmäinen ensisijainen kanneperuste, jonka mukaan sopimusta on rikottu: avustussopimusten nro 248577-C2POWER, 257626-ACROPOLIS ja 215669-EUWB II.14 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan rikkominen tarkasteltuna yhdessä kyseisten sopimusten liitteissä II olevien II.6 artiklan 6 kohdan, II.22 artiklan 6 kohdan ja II.24 artiklan 1 kohdan kanssa.

2.	Toinen ensisijainen kanneperuste, jonka mukaan sovellettavaa lainsäädäntöä eli Belgian lainsäädäntöä on rikottu: Belgian siviililain 1134, 1135 ja 1315 §:n rikkominen.

3.	Kolmas ensisijainen kanneperuste, jonka mukaan sovellettavaa lainsäädäntöä eli Puolan lainsäädäntöä on rikottu: Puolan työlainsäädännön 113 §:n, 18 §:n 2 momentin ja 140 §:n rikkominen.

4.	Neljäs ensisijainen kanneperuste, jonka mukaan vastaajan on maksettava lakisääteinen korko viivästyskorkoa koskevan unionin oikeuden yleisen periaatteen ja Belgian lainsäädännön nojalla.

5.	Viides ensisijainen kanneperuste, jonka mukaan luottamuksensuojan periaatetta on loukattu, koska vastaaja antoi täsmälliset ja ehdottomat vakuuttelut, joita ei noudatettu.

6.	Kuudes ensisijainen kanneperuste, joka koskee kuluja ja jonka mukaan vastaaja on hävinneenä osapuolena velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

7.	Ensimmäinen toissijainen kanneperuste, jonka mukaan puolustautumisoikeuksia on loukattu, koska vastaaja ei esittänyt todisteita eikä kuullut kantajaa.

8.	Toinen toissijainen kanneperuste, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä, koska vastaaja teki tosiseikkoja koskevia virheitä eikä esittänyt yhtäpitäviä todisteita.

9.	Kolmas toissijainen kanneperuste, jonka mukaan perusteluvelvollisuutta on laiminlyöty, koska vastaaja ei esittänyt perusteluja ja kieltäytyi selittämästä kantaansa.

10.	Neljäs toissijainen kanneperuste, jonka mukaan luottamuksensuojan periaatetta on loukattu, koska vastaaja antoi täsmälliset ja ehdottomat vakuuttelut, joita ei noudatettu.

11.	Viides toissijainen kanneperuste, joka koskee kuluja ja jonka mukaan vastaaja on hävinneenä osapuolena velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanne 7.1.2020 – Global Translation Solutions v. parlamentti

(Asia T-7/20)

(2020/C 87/28)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Global Translation Solutions ltd. (Valletta, Malta) (edustaja: asianajaja C. Mifsud-Bonnici)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan vastaajan 28.10.2019 tekemän päätöksen hylätä kantajan tarjous, jonka tämä teki hankintamenettelyyn TRA/EU19/2019 (1) liittyvästä osasta nro 15

—	toissijaisesti kumoamaan vastaajan 5.12.2019 tekemän päätöksen tehdä hankintamenettelyyn TRA/EU19/2019 liittyvästä osasta nro 15 hankintasopimus vain yhden ainoan taloudellisen toimijan kanssa ja

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan vastaajan 28.10.2019 tekemä päätös hylätä tarjous, jonka kantaja teki hankintamenettelyyn TRA/EU19/2019 liittyvästä osasta nro 15, oli lainvastainen sillä perusteella, että se perustuu tosiseikkoja koskevaan virheeseen; päätöksen mukaan nimittäin tiedostomuoto ”.doc” ei täyttänyt hankinta-asiakirjojen mukaisia vaatimuksia; kantajan mielestä kuitenkin — hankinta-asiakirjojen sanamuoto ei ollut riittävän selvä, tarkka ja yksiselitteinen ja/tai — tiedostomuoto ”.doc” vastaa toiminnallisesti tiedostomuotoa ”.docx”.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan vastaajan 28.10.2019 tekemä päätös hylätä tarjous, jonka kantaja teki hankintamenettelyyn TRA/EU19/2019 liittyvästä osasta nro 15, oli lainvastainen sillä perusteella, — että vastaajan toiminta rikkoi muun muassa komission täytäntöönpanoasetuksen (2) 106 artiklan 3 kohtaa ja loukkasi unionin oikeuden yleisiä periaatteita ja myös julkisia hankintoja koskevia periaatteita, muun muassa oikeasuhteisuutta, ja/tai — että vastaajan toiminta rikkoi muun muassa varainhoitoasetuksen (3) 96 artiklan 2 kohtaa ja loukkasi unionin oikeuden yleisiä periaatteita, mukaan lukien hyvän hallinnon periaate ja huolellisuusvelvollisuus.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan vastaajan 5.12.2019 tekemä päätös tehdä hankintamenettelyyn TRA/EU19/2019 liittyvästä osasta nro 15 hankintasopimus vain yhden ainoan taloudellisen toimijan kanssa on lainvastainen sillä perusteella, että päätöksellä loukataan unionin oikeuden yleisiä periaatteita, mukaan lukien julkisia hankintoja koskevia periaatteita, ja päätös on hankintamenettelyn vaatimusten vastainen.

---

(1)  EUVL 2019/S 54-123613

(2)  Unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 soveltamissäännöistä 29.10.2012 annettu komission delegoitu asetus (EU) N:o 1268/2012 (EUVL 2012, L 362, s. 1)

(3)  Unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25.10.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012 (EUVL 2012, L 298, s. 1)

Kanne 20.1.2020 – West End Drinks v. EUIPO – Pernod Ricard (The King of SOHO)

(Asia T-31/20)

(2020/C 87/29)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: West End Drinks Ltd (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: solicitor C. Hawkes ja barrister C. Hall)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Pernod Ricard SA (Pariisi, Ranska)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus kullan, tumman keltaisen, vaalean keltaisen ja kerman väreissä olevan kuviomerkin The King Of SOHO rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 11 539 103

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 16.10.2019 asiassa R 1543/2018-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	kumoaa väiteosaston päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 42 artiklan 3 kohtaa on rikottu.

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

Kanne 27.1.2020 – AV ja AW v. parlamentti

(Asia T-43/20)

(2020/C 87/30)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: AV ja AW (edustajat: asianajajat L. Levi ja S. Rodrigues)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

—	ottamaan kanteen tutkittavaksi ja hyväksymään sen

—	kumoamaan riidanalaiset päätökset ja tarpeen mukaan muistuttamaan vastaajaa sen velvollisuudesta tehdä tästä kumoamisesta SEUT 266 artiklan mukaisesti kaikki kantajia koskevat johtopäätökset, jotka liittyvät erityisesti palkkaukseen ja ylentämiseen

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat vetoavat 21.6.2019 tehdyistä päätöksistä, joilla parlamentti on määrännyt kurinpitoseuraamukseksi toiselle kantajalle palkkaluokan alentamisen neljällä palkkaluokalla ja toiselle kantajalle palkkaluokan alentamisen kahdella palkkaluokalla, nostamansa kanteen tueksi viiteen kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamiseen, koska toimivaltainen viranomainen ei ole kuullut kantajia.

2)	Toinen kanneperuste, joka perustuu puolustautumisoikeuksien ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen.

3)	Kolmas kanneperuste, joka perustuu sääntöjenvastaisuuksiin riidanalaisten päätösten valmistelutoimissa. Kantajat vetoavat tältä osin Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimusraportin ja kurinpitolautakunnan lausunnon sääntöjenvastaisuuteen.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) liitteessä IX olevien 4 ja 16 artiklan rikkomiseen sekä annetun toimivallan periaatteen ja jäsenvaltioiden menettelyllisen itsemääräämisoikeuden loukkaamiseen. Kantajat katsovat, että kurinpitolautakunnalla ja nimittävällä viranomaisella oli velvollisuus tarkistaa 20.2.2018 pidetyssä kuulemistilaisuudessa, oliko asianajajalle annettu valtuutus Portugalin oikeuden mukaan pätevä. He toteavat lisäksi, että kurinpitolautakunnan ja nimittävän viranomaisen olisi valtuutuksen pätemättömyydestä tiedon saatuaan joka tapauksessa pitänyt tehdä asianmukaiset johtopäätökset sen vaikutuksesta kurinpitomenettelyyn erityisesti siltä osin, että kantajat eivät olleet myöntäneet oikeiksi heidän syykseen väitettyjä tekoja eivätkä OLAF:in ja tutkijoiden johtopäätöksiä.

5)	Viides kanneperuste, joka perustuu henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 10 artiklan rikkomiseen, koska kurinpitoseuraamukset eivät ole oikeassa suhteessa tehtyjen virheiden vakavuuteen.

Kanne 28.1.2020 – Sahaj Marg Spirituality Foundation v. EUIPO (Heartfulness)

(Asia T-48/20)

(2020/C 87/31)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Sahaj Marg Spirituality Foundation (Manapakkam, Intia) (edustaja: asianajaja E. Manresa Medina)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti kuviomerkin Heartfulness osalta – Rekisteröintihakemus nro 1 433 232

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 26.11.2019 asiassa R 1266/2019-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen;

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkominen

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 2 kohdan rikkominen.

Kanne 29.1.2020 – Rothenberger v EUIPO – Paper Point (ROBOX)

(Asia T-49/20)

(2020/C 87/32)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Rothenberger AG (Kelkheim, Saksa) (edustajat: asianajajat V. von Bomhard ja J. Fuhrmann)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Paper Point Snc di Daria Fabbroni e Simone Borghini (Arezzo, Italia)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus sanamerkin ROBOX rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 16 462 971

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 31.10.2019 asiassa R 210/2019-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n, ja – mikäli muu osapuoli valituslautakunnassa osallistuu asian käsittelyyn – väliintulijan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu

Kanne 31.1.2020 – Mélin v. parlamentti

(Asia T-51/20)

(2020/C 87/33)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Joëlle Mélin (Aubagne, Ranska) (edustaja: asianajaja F. Wagner)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	ottamaan lainvastaisuusväitteen tutkittavaksi ja toteamaan lainvastaisiksi Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen soveltamisohjeiden (jäljempänä soveltamisohjeet) 33 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 68 artiklan 1 ja 2 kohdan,

—	toteamaan, että pääsihteerin 17.12.2019 tekemä päätös on vailla oikeudellista perustaa ja kumoamaan sen,

—	toissijaisesti toteamaan, että pääsihteeri on rikkonut soveltamisohjeiden 68 artiklan 2 kohtaa ja kumoamaan 17.12.2019 tehdyn päätöksen, pääasiallisesti

—	toteamaan, että Joëlle Mélin on esittänyt avustajansa työskentelystä näyttöä, joka on soveltamisohjeiden 33 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukainen, tämän seurauksena

—

kumoamaan Euroopan parlamentin pääsihteerin 17.12.2019 päivätyn päätöksen, joka annettiin tiedoksi 18.12.2019 päivätyllä kirjeellä nro D202484, joka laadittiin Euroopan parlamentin puhemiehistön 19.5 ja 9.7.2008 tekemän päätöksen 2009/C 159/01, joka koskee Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen soveltamisohjeita, sellaisena kuin se on muutettuna, 68 artiklan soveltamista varten, ja jossa todetaan, että kantajaan kohdistuu 130 339,35 euron suuruinen saatava parlamentin jäsenten avustajiin liittyvinä aiheettomasti maksettuina määrinä ja perustellaan saatavan takaisinperintä,

—

kumoamaan Euroopan parlamentin pääsihteerin antaman maksumääräyksen nro 2019–2081, jolla kantajalle ilmoitetaan, että häneen kohdistuu saatava, joka on todettu 17.12.2019 päivätyllä pääsihteerin päätöksellä, joka koskee parlamentin jäsenten avustajiin liittyvien aiheettomasti maksettujen määrien takaisinperintää soveltamisohjeiden 68 artiklan ja varainhoitoasetuksen 98-101 artiklan nojalla,

—	velvoittamaan Euroopan parlamentin korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu lainvastaisuusväitteeseen, joka koskee sitä, että Euroopan parlamentin puhemiehistön 19.5 ja 9.7.2008 tekemällä päätöksellä antamien soveltamisohjeiden 33 ja 68 artiklalla loukataan oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita muun muassa sen vuoksi, että ne eivät ole selkeät ja täsmälliset. Kantaja väittää, että riidanalaisten säännösten täsmällisyyden puute johtaa siihen, että soveltamisohjeisiin sisältyvät oikeussäännöt määritellään tuomioistuimissa. Yksityiskohdat parlamentaarisen avustajan työskentelyä koskevasta näytöstä kuitenkin esitettiin oikeuskäytännössä vasta vuonna 2017 tuomiossa Montel, koska vuonna 2005 annettu tuomio Gorostiaga koskee vain näyttöä siitä, että ulkopuolinen taho on maksanut palkat. Kantaja lisää, että oikeudellisen epävarmuuden vaarasta huolimatta Euroopan parlamentti ei antanut täsmällisiä ja selkeitä säännöksiä parlamentaarisen avustamisen valvontamenettelystä eikä se vahvistanut parlamentin jäsenelle kuuluvaa velvollisuutta muodostaa ja säilyttää todisteet tai edes hyväksyttävien, tunnistettavien ja päivättyjen todisteiden järjestelmää.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu olennaisen menettelymääräyksen rikkomiseen ja puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen. Kantaja väittää, että pääsihteeri ei järjestänyt kuulemista ja sen uutta päätöstä edeltävää menettelyä, että pääsihteeri ei pyytänyt häneltä mitään selityksiä ja että hänen arvioimassaan aineistossa ei oteta huomioon täydentäviä asiakirjoja, jotka kantaja toimitti 7.12.2018 päivätyn kanteensa tueksi. Lisäksi kantaja katsoo, että jättäessään noudattamatta soveltamisohjeiden 68 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä, pääsihteeri epäsi häneltä mahdollisuuden toimittaa nämä täydentävät asiakirjat ja asetti hänet täten tilanteeseen, jossa on vaarana, että unionin yleinen tuomioistuin hylkää jonkin näistä asiakirjoista sen vuoksi, ettei niitä toimitettu jo takaisinperintämenettelyn alussa pääsihteerille arvioitaviksi.

Kanne 3.2.2020 – Bezos Family Foundation v. EUIPO – SNCF Mobilités (VROOM)

(Asia T-56/20)

(2020/C 87/34)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Bezos Family Foundation (Seattle, Washington, Yhdysvallat) (edustajat: asianajajat A. Klett ja M. Schaffner)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: SNCF Mobilités, établissement public à caractère industriel et commercial (Saint-Denis, Ranska)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus sanamerkin VROOM rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 17 569 997

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 20.11.2019 asiassa R 1288/2019-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	hylkää väitteen nro B 3 051 050

—	hyväksyy sanamerkin VROOM rekisteröimistä EU-tavaramerkiksi koskevan hakemuksen nro 17 569 997 ja

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan asian käsittelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa ja EUIPO:ssa (valituslautakunta ja väiteosasto) aiheutuneet oikeudenkäyntikulut kantajalle kyseisissä menettelyissä aiheutuneet välttämättömät kustannukset mukaan lukien.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

Kanne 3.2.2020 – Grup v. EUIPO – Iliev (GROUP Company TOURISM & TRAVEL)

(Asia T-57/20)

(2020/C 87/35)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Grup EOOD (Sofia, Bulgaria) (edustajat: asianajajat D. Dragiev ja A. Andreev)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Kosta Iliev (Sofia, Bulgaria)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: EU:n tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki, joka sisältää sanaosan GROUP Company TOURISM & TRAVEL, väreissä purppura, harmaa, musta, violetti, oranssi, punainen, keltainen – Rekisteröintihakemus nro 10 640 449

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 8.11.2019 asiassa R 2059/2018-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n ja väliintulijan, mikäli se esiintyy väliintulijana, korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 4 kohtaa on rikottu.

Kanne 3.2.2020 – Sonova v. EUIPO – Digitmarket (B-Direct)

(Asia T-61/20)

(2020/C 87/36)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Sonova AG (Stäfa, Sveitsi) (edustaja: asianajaja A. Sabellek)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Digimarket – Sistemas de Infomação SA (Maia, Portugali)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: Sanamerkin B-Direct Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti – Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti nro 1 342 390

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 28.11.2019 asiassa R 88/2019-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.