ISSN 1977-1053

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 82

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

62. vuosikerta
4. maaliskuu 2019


Sisältö

Sivu

 

IV   Tiedotteet

 

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET

 

Euroopan unionin tuomioistuin

2019/C 82/01

Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä

1


 

V   Ilmoitukset

 

TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT

 

Unionin tuomioistuin

2019/C 82/02

Asia C-415/18 P: Valitus, jonka CBA Spielapparate- und Restaurantbetriebs GmbH on tehnyt 22.6.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-606/17, CBA Spielapparate- und Restaurantbetriebs v. komissio, 19.4.2018 antamasta määräyksestä

2

2019/C 82/03

Asia C-682/18: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 6.11.2018 – LF v. Google LLC, YouTube Inc., YouTube LLC ja Google Germany GmbH

2

2019/C 82/04

Asia C-683/18: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 6.11.2018 – Elsevier Inc. v. Cyando AG

4

2019/C 82/05

Asia C-693/18: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juge d’instruction du tribunal de grande instance de Paris (Ranska) on esittänyt 29.10.2018 – Procureur de la République v. X

5

2019/C 82/06

Asia C-702/18 P: Valitus, jonka Przedsiębiorstwo Produkcyjno-Handlowe Primart Marek Łukasiewicz on tehnyt 9.11.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-584/17, Primart v. EUIPO, 12.9.2018 antamasta tuomiosta

6

2019/C 82/07

Asia C-714/18 P: Valitus, jonka ACTC GmbH on tehnyt 14.11.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-94/17, ACTC v. EUIPO, 13.9.2018 antamasta tuomiosta

8

2019/C 82/08

Asia C-715/18: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesfinanzhof on esittänyt 15.11.2018 – Segler-Vereinigung Cuxhaven e.V. v. Finanzamt Cuxhaven

9

2019/C 82/09

Asia C-751/18: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Arbitral Tributário (Centro de Arbitragem Administrativa – CAAD) (Portugali) on esittänyt 3.12.2018 – Totalmédia – Marketing Directo e Publicidade SA v. Autoridade Tributária e Aduaneira

10

2019/C 82/10

Asia C-761/18 P: Valitus, jonka Päivi Leino-Sandberg on tehnyt 3.12.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-421/17, Leino-Sandberg v. parlamentti, 20.9.2018 antamasta määräyksestä

10

2019/C 82/11

Asia C-766/18 P: Valitus, jonka Foundation for the Protection of the Traditional Cheese of Cyprus named Halloumi on tehnyt 5.12.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-328/17, Foundation for the Protection of the Traditional Cheese of Cyprus named Halloumi v. EUIPO, 25.9.2018 antamasta tuomiosta

11

2019/C 82/12

Asia C-767/18 P: Valitus, jonka Kyproksen tasavalta on tehnyt 5.12.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-384/17, Kypros v. EUIPO, 25.9.2018 antamasta tuomiosta

12

2019/C 82/13

Asia C-776/18: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Erding (Saksa) on esittänyt 10.12.2018 – U.B. ja T.V. v. Eurowings GmbH

13

2019/C 82/14

Asia C-801/18: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Conseil supérieur de la Sécurité sociale (Luxemburg) on esittänyt 19.12.2018 – EU v. Caisse pour l’avenir des enfants

14

2019/C 82/15

Asia C-802/18: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Conseil supérieur de la Sécurité sociale (Luxemburg) on esittänyt 19.12.2018 – Caisse pour l’avenir des enfants v. FV ja GW

15

2019/C 82/16

Asia C-803/18: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Lietuvos Aukščiausiasis Teismas (Liettua) on esittänyt 20.1.2018 – AAS BALTA v. UAB GRIFS AG

15

2019/C 82/17

Asia C-810/18: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Krajský súd v Trnave (Slovakia) on esittänyt 12.12.2018 – DHL Logistics (Slovakia), spol. s r.o. v. Finančné riaditeľstvo Slovenskej republiky

16

2019/C 82/18

Asia C-817/18 P: Valitus, jonka Vereniging tot Behoud van Natuurmonumenten in Nederland ym. ovat tehneet 21.12.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-79/16, Vereniging Gelijkberechtiging Grondbezitters ym. v. parlamentti, 15.10.2018 antamasta tuomiosta

17

2019/C 82/19

Asia C-828/18: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal de commerce de Paris (Ranska) on esittänyt 24.12.2018 – Trendsetteuse SARL v. DCA SARL

18

2019/C 82/20

Asia C-829/18: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal de grande instance de Paris (Ranska) on esittänyt 27.12.2018 – Crédit Logement SA v. OE

18

2019/C 82/21

Asia C-833/18: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal de l’entreprise de Liège (Belgia) on esittänyt 31.12.2018 – SI ja Brompton Bicycle Ltd v. Chedech / Get2Get

19

2019/C 82/22

Asia C-12/19 P: Valitus, jonka Mylène Troszczynski on tehnyt 7.1.2019 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-550/17, Troszczynski v. parlamentti, 8.11.2018 antamasta tuomiosta

20

2019/C 82/23

Asia C-38/19 P: Valitus, jonka Marion Le Pen on tehnyt 21.1.2019 unionin yleisen tuomioistuimen (kymmenes jaosto) asiassa T-161/17, Le Pen v. parlamentti, 28.11.2018 antamasta tuomiosta

21

 

Unionin yleinen tuomioistuin

2019/C 82/24

Asia T-167/13: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Comune di Milano v. komissio (Valtiontuet — Maahuolintapalvelut — SEA:n SEA Handlingin hyväksi tekemät pääomanlisäykset — Päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään sen takaisin perimisestä — Tuen käsite — Valtion toteuttamat toimenpiteet — Yksityinen sijoittaja -arviointiperuste — Kontradiktorinen periaate — Puolustautumisoikeudet — Oikeus hyvään hallintoon — Luottamuksensuoja)

23

2019/C 82/25

Asia T-498/14: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.12.2018 – Deutsche Umwelthilfe v. komissio (Oikeus tutustua asiakirjoihin — Komission ja autoalan yritysten tai autonvalmistajien väliseen kirjeenvaihtoon liittyvät asiakirjat, jotka koskevat moottoriajoneuvoissa käytettävää kylmäainetta R1234yf — Rekisteriin kirjaamattomat asiakirjat — Uuden perusteen esittäminen käsittelyn kuluessa — Tutkimatta jättäminen — Selvittämistoimi, jolla määrätään unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan mukaisesti esittämään riidanalaiset asiakirjat — Kontradiktorisesta periaatteesta poikkeaminen — Asetus (EY) N:o 1049/2001 — Taloudellisten etujen suojaa koskeva poikkeus — Tietojen ilmaisemiseen liittyvä yleinen etu — Intressivertailu — Asetus (EY) N:o 1367/2006 — 6 artiklan 1 kohta — Ylivoimainen yleinen etu ilmaista ympäristötiedot tai tiedot, jotka liittyvät ympäristöpäästöihin — Yleinen olettama — Asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epääminen osittain — Lausunnon antamisen raukeaminen)

23

2019/C 82/26

Asia T-677/14: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.12.2018 – Biogaran v. komissio (Kilpailu — Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt — Sydän- ja verisuonitautien hoitoon tarkoitetun perindopriili-lääkkeen alkuperäis- ja rinnakkaisversion markkinat — Päätös, jolla SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan rikkominen todetaan — Sopimukset, joilla pyritään viivästyttämään tai jopa estämään perindopriilin rinnakkaisversioiden markkinoille tulo — Tytäryhtiön osallistuminen kilpailusääntöjen rikkomiseen, johon sen emoyhtiö on syyllistynyt — Rikkomisesta vastuuseen joutuminen — Yhteisvastuu — Sakon enimmäismäärä)

24

2019/C 82/27

Asia T-679/14: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.12.2018 – Teva UK ym. v. komissio (Kilpailu — Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt — Sydän- ja verisuonitautien hoitoon tarkoitetun perindopriili-lääkkeen alkuperäis- ja rinnakkaisversion markkinat — Päätös, jolla SEUT 101 artiklan rikkominen todetaan — Puolueettomuusperiaate — Neuvoa-antavan komitean kuuleminen kartellien ja määräävän markkina-aseman väärinkäytön alalla — Sopimus patentteja ja yksinostoja koskevien riitojen ratkaisemisesta sovintoteitse — Mahdollinen kilpailu — Tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus — Kilpailuoikeuden ja patenttilainsäädännön yhteensovittaminen — SEUT 101 artiklan 3 kohdan mukaisen poikkeuksen edellytykset — Sakot)

25

2019/C 82/28

Asia T-680/14: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.12.2018 – Lupin v. komissio (Kilpailu — Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt — Sydän- ja verisuonitautien hoitoon tarkoitetun perindopriili-lääkkeen alkuperäis- ja rinnakkaisversion markkinat — Päätös, jolla SEUT 101 artiklan rikkominen todetaan — Patenttialan riitojen sovintosopimus — Teknologianhankintasopimus — Tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus — Kilpailuoikeuden ja patenttilainsäädännön yhteensovittaminen — Sakot)

26

2019/C 82/29

Asia T-682/14: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.12.2018 – Mylan Laboratories ja Mylan v. komissio (Kilpailu — Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt — Sydän- ja verisuonitautien hoitoon tarkoitetun perindopriili-lääkkeen alkuperäis- ja rinnakkaisversion markkinat — Päätös, jolla SEUT 101 artiklan rikkominen todetaan — Patenttialan riitojen sovintosopimus — Mahdollinen kilpailu — Tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus — Kilpailuoikeuden ja patenttilainsäädännön yhteensovittaminen — Kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta vastuuseen joutuminen — Sakot)

26

2019/C 82/30

Asia T-684/14: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.12.2018 – Krka v. komissio (Kilpailu — Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt — Sydän- ja verisuonitautien hoitoon tarkoitetun perindopriili-lääkkeen alkuperäis- ja rinnakkaisversion markkinat — Päätös, jolla SEUT 101 artiklan rikkominen todetaan — Patenttialan riitojen sovintosopimus — Lisenssisopimus — Teknologianhankintasopimus — Tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus — Vaikutukseen perustuva kilpailunrajoitus — Kilpailuoikeuden ja patenttilainsäädännön yhteensovittaminen)

27

2019/C 82/31

Asia T-691/14: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.12.2018 – Servier ym. v. komissio (Kilpailu — Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt — Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö — Sydän- ja verisuonitautien hoitoon tarkoitetun perindopriili-lääkkeen alkuperäis- ja rinnakkaisversion markkinat — Päätös, jolla SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan rikkominen todetaan — Puolueettomuuden periaate — Kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevän neuvoa-antavan komitean kuuleminen — Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin — Kanteen nostamisen määräajan lyhyys riidanalaisen päätöksen pituuteen nähden — Patenttialan riitojen sovintosopimukset — Lisenssisopimukset — Teknologianhankintasopimukset — Yksinostosopimus — Mahdollinen kilpailu — Tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus — Vaikutukseen perustuva kilpailunrajoitus — Kilpailuoikeuden ja patenttilainsäädännön yhteensovittaminen — Erilliseksi tai yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi rikkomiseksi luokitteleminen — Kyseisen lääkkeen molekyylin mukaiset merkityksellisten markkinoiden määritysperusteet — Sakot — SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaan perustuvien sakkojen yhdistäminen — Rikosten ja rangaistusten lakisidonnaisuutta koskeva periaate — Myynnin arvo — Laskentatapa samoilla markkinoilla tehtyjen useampien rikkomisten tapauksessa)

28

2019/C 82/32

Asia T-701/14: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.12.2018 – Niche Generics v. komissio (Kilpailu — Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt — Sydän- ja verisuonitautien hoitoon tarkoitetun perindopriili-lääkkeen alkuperäis- ja rinnakkaisversion markkinat — Päätös, jolla SEUT 101 artiklan rikkominen todetaan — Patenttialan riitojen sovintosopimus — Hallinnollinen menettely — Asianajajien ja asiakkaiden välisen yhteydenpidon luottamuksellisuuden suoja — Mahdollinen kilpailu — Tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus — Rajoituksen objektiivinen välttämättömyys — Kilpailuoikeuden ja patenttilainsäädännön yhteensovittaminen — SEUT 101 artiklan 3 kohdan mukaiset poikkeusedellytykset — Sakot — 10 prosentin enimmäismäärä — Kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta vastuuseen joutuminen)

29

2019/C 82/33

Asia T-705/14: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.12.2018 – Unichem Laboratories v. komissio (Kilpailu — Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt — Sydän- ja verisuonitautien hoitoon tarkoitetun perindopriili-lääkkeen alkuperäis- ja rinnakkaisversion markkinat — Päätös, jolla SEUT 101 artiklan rikkominen todetaan — Patenttialan riitojen sovintosopimus — Komission alueellinen toimivalta — Kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta vastuuseen joutuminen — Hallinnollinen menettely — Asianajajien ja asiakkaiden välisen yhteydenpidon luottamuksellisuuden suoja — Mahdollinen kilpailu — Tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus — Rajoituksen objektiivinen välttämättömyys — Kilpailuoikeuden ja patenttilainsäädännön yhteensovittaminen — SEUT 101 artiklan 3 kohdan mukaiset poikkeusedellytykset — Sakot)

30

2019/C 82/34

Asia T-827/14: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Deutsche Telekom v. komissio (Kilpailu — Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö — Slovakian laajakaistaisten televiestintäpalvelujen markkinat — Kolmansien yritysten oikeus käyttää markkinoiden vakiintuneen operaattorin tilaajayhteyksiä — Päätös, jossa todetaan SEUT 102 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan rikkominen — Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen — Väärinkäytön käsite — Käyttöoikeuden tarjoamisesta kieltäytyminen — Hintaruuvi — Hintaruuvin laskeminen — Yhtä tehokkaan kilpailijan kriteeri — Puolustautumisoikeudet — Emoyhtiön saattaminen vastuuseen rikkomisesta, johon sen tytäryhtiö on syyllistynyt — Emoyhtiön ratkaiseva määräysvalta tytäryhtiönsä liiketoimintapolitiikkaan — Ratkaisevan määräysvallan tosiasiallinen käyttäminen — Todistustaakka — Sakkojen määrän laskeminen — Sakkojen määrän laskennasta annetut vuoden 2006 suuntaviivat — Yksinomaan emoyhtiölle rikkomisen uusimisen perusteella määrätty erillissakko, johon on sovellettu korotuskerrointa varoittavassa tarkoituksessa)

30

2019/C 82/35

Asia T-851/14: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Slovak Telekom v. komissio (Kilpailu — Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö — Slovakian laajakaistaisten televiestintäpalvelujen markkinat — Kolmansien yritysten oikeus käyttää markkinoiden vakiintuneen operaattorin tilaajayhteyksiä — Päätös, jossa todetaan SEUT 102 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan rikkominen — Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen — Väärinkäytön käsite — Käyttöoikeuden tarjoamisesta kieltäytyminen — Hintaruuvi — Hintaruuvin laskeminen — Yhtä tehokkaan kilpailijan kriteeri — Puolustautumisoikeudet — Emoyhtiön saattaminen vastuuseen rikkomisesta, johon sen tytäryhtiö on syyllistynyt — Emoyhtiön ratkaiseva määräysvalta tytäryhtiönsä liiketoimintapolitiikkaan — Ratkaisevan määräysvallan tosiasiallinen käyttäminen — Todistustaakka — Sakkojen määrän laskeminen — Sakkojen määrän laskennasta annetut vuoden 2006 suuntaviivat)

32

2019/C 82/36

Asia T-111/15: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Ryanair ja Airport Marketing Services v. komissio (Valtiontuet — Syndicat mixte des aéroports de Charenten ja Ryanairin sekä sen tytäryhtiön Airport Marketing Servicesin välillä tehdyt sopimukset — Lentoasemapalvelut — Markkinointipalvelut — Päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään sen takaisin perimisestä — Valtiontuen käsite — Toimenpiteen yhteys valtioon — Kauppa- ja teollisuuskamari — Etu — Yksityinen sijoittaja -arviointiperuste — Takaisin periminen — Perusoikeuskirjan 41 artikla — Oikeus tutustua asiakirja-aineistoon — Oikeus tulla kuulluksi)

33

2019/C 82/37

Asia T-165/15: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Ryanair ja Airport Marketing Services v. komissio (Valtiontuet — Pau-Béarnin kauppa- ja teollisuuskamarin ja Ryanairin sekä sen tytäryhtiön Airport Marketing Servicesin välillä tehdyt sopimukset — Lentoasemapalvelut — Markkinointipalvelut — Päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään sen takaisin perimisestä — Valtiontuen käsite — Toimenpiteen yhteys valtioon — Kauppa- ja teollisuuskamari — Etu — Yksityinen sijoittaja -arviointiperuste — Takaisin periminen — Perusoikeuskirjan 41 artikla — Oikeus tutustua asiakirja-aineistoon — Oikeus tulla kuulluksi)

34

2019/C 82/38

Asia T-284/15: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – AlzChem v. komissio (Valtiontuet — Kemianteollisuus — Päätös jatkaa yrityksen toimintaa konkurssimenettelyn aikana — Päätös, jossa todetaan, ettei kyseessä ole valtiontuki — Kumoamiskanne — Kantajaa erikseen koskeva toimi — Tutkittavaksi ottaminen — Valtiontuen käsite — Etu — Yksityinen velkoja -arviointiperuste — Valtiosta johtuvaksi katsominen — Perusteluvelvollisuus)

34

2019/C 82/39

Asia T-558/15: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Iran Insurance v. neuvosto (Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu — Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka — Iraniin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet — Varojen jäädyttäminen — Kantajan nimen merkitseminen luetteloihin henkilöistä ja yhteisöistä, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä, ja nimen säilyttäminen kyseisissä luetteloissa — Aineellinen vahinko — Aineeton vahinko)

35

2019/C 82/40

Asia T-559/15: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Post Bank Iran v. neuvosto (Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu — Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka — Iraniin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet — Varojen jäädyttäminen — Kantajan nimen merkitseminen luetteloihin henkilöistä ja yhteisöistä, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä, ja nimen säilyttäminen kyseisissä luetteloissa — Aineeton vahinko)

36

2019/C 82/41

Asia T-591/15: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Transavia Airlines v. komissio (Valtiontuet — Lentoasemapalvelut ja markkinointipalvelut — Pau-Béarnin kauppa- ja teollisuuskamarin ja Transavian välillä tehty sopimus — Päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään sen takaisin perimisestä — Valtiontuen käsite — Toimenpiteen yhteys valtioon — Kauppa- ja teollisuuskamari — Etu — Yksityinen sijoittaja -arviointiperuste — Takaisin periminen — Perusoikeuskirjan 41 artikla — Oikeus tutustua asiakirja-aineistoon — Oikeus tulla kuulluksi)

37

2019/C 82/42

Asia T-630/15: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Scandlines Danmark ja Scandlines Deutschland v. komissio (Valtiontuet — Fehmarninsalmen kiinteän rautatie-maantieyhteyden julkinen rahoitus — Yksittäiset tuet — Vastustamatta jättämistä koskeva päätös — Päätös, jossa todetaan, ettei kyseessä ole valtiontuki, ja jossa todetaan tuki sisämarkkinoille soveltuvaksi — Valtiontuen käsite — Kilpailua rajoittava vaikutus ja vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan — Soveltuvuusedellytykset — Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistämiseen tarkoitettu tuki — Tuen tarpeellisuus — Kannustava vaikutus — Tuen oikeasuhteisuus — Vakavat vaikeudet, jotka oikeuttavat muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen — Perusteluvelvollisuus — Tiedonanto, joka koskee Euroopan yhteistä etua koskevien tärkeiden hankkeiden edistämiseen tarkoitettuja valtiontukia)

37

2019/C 82/43

Asia T-631/15: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Stena Line Scandinavia v. komissio (Valtiontuet — Fehmarninsalmen kiinteän rautatie-maantieyhteyden julkinen rahoitus — Yksittäiset tuet — Vastustamatta jättämistä koskeva päätös — Päätös, jossa todetaan, ettei kyseessä ole valtiontuki, ja jossa todetaan tuki sisämarkkinoille soveltuvaksi — Valtiontuen käsite — Kilpailua rajoittava vaikutus ja vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan — Soveltuvuusedellytykset — Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistämiseen tarkoitettu tuki — Tuen tarpeellisuus — Kannustava vaikutus — Tuen oikeasuhteisuus — Vakavat vaikeudet, jotka oikeuttavat muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen — Perusteluvelvollisuus — Tiedonanto, joka koskee Euroopan yhteistä etua koskevien tärkeiden hankkeiden edistämiseen tarkoitettuja valtiontukia)

38

2019/C 82/44

Asia T-53/16: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Ryanair ja Airport Marketing Services v. komissio (Valtiontuet — Nîmes-Uzès-Le Viganin kauppa- ja teollisuuskamarin ja Ryanairin sekä sen tytäryhtiön Airport Marketing Servicesin välillä tehdyt sopimukset — Lentoasemapalvelut — Markkinointipalvelut — Päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään sen takaisin perimisestä — Valtiontuen käsite — Toimenpiteen yhteys valtioon — Kauppa- ja teollisuuskamari — Etu — Yksityinen sijoittaja -arviointiperuste — Takaisin periminen — Perusoikeuskirjan 41 artikla — Oikeus tutustua asiakirja-aineistoon — Oikeus tulla kuulluksi)

39

2019/C 82/45

Asia T-77/16: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Ryanair ja Airport Marketing Services v. komissio (Valtiontuet — Lentoyhtiö Ryanairin ja sen tytäryhtiön Airport Marketing Servicesin kanssa tehdyt sopimukset — Lentoasemapalvelut — Markkinointipalvelut — Päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään sen takaisin perimisestä — Valtiontuen käsite — Etu — Yksityinen sijoittaja -arviointiperuste — Takaisin periminen — Valikoivuus)

40

2019/C 82/46

Asia T-165/16: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Ryanair ja Airport Marketing Services v. komissio (Valtiontuet — Lentoyhtiö Ryanairin ja sen tytäryhtiö Airport Marketing Servicesin kanssa tehdyt sopimukset — Lentoasemapalvelut — Markkinointipalvelut — Päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään sen takaisin perimisestä — Valtiontuen käsite — Etu — Yksityinen sijoittaja -arviointiperuste — Takaisin periminen — Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artikla — Oikeus tutustua asiakirjoihin — Oikeus tulla kuulluksi)

41

2019/C 82/47

Asia T-290/16: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Fruits de Ponent v. komissio (Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu — Maatalous — Persikka- ja nektariinimarkkinat — Tuotantokauden 2014 aikana aiheutuneet häiriöt — Venäjän tuontikielto — Tuottajille tilapäisesti myönnettävät poikkeukselliset tukitoimenpiteet — Delegoitu asetus (EU) N:o 913/2014 ja delegoitu asetus (EU) N:o 923/2014 — Oikeussäännöt, joiden tarkoituksena on antaa yksityisille oikeuksia — Huolellisuusvelvoite ja hyvän hallinnon periaate — Riittävän ilmeinen rikkominen — Syy-yhteys)

42

2019/C 82/48

Yhdistetyt asiat T-339/16, T-352/16 ja T-391/16: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Ville de Paris, Ville de Bruxelles ja Ayuntamiento de Madrid v. komissio (Ympäristö — Asetus (EU) 2016/646 — Kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöt (Euro 6) — Päästöjen enimmäisarvojen (NTE) määrittäminen typen oksidien päästöille todellisissa ajo-olosuhteissa syntyvien päästöjen (RDE) testausmenettelyssä — Kumoamiskanne — Kunnallisen ympäristönsuojeluviranomaisen toimivalta rajoittaa määrättyjen ajoneuvojen liikennöintiä — Toimi koskee kantajia suoraan — Tutkittavaksi ottaminen — Komission toimivallan puuttuminen — Ylempien oikeussääntöjen noudattaminen — Kumoamisen ajallisten vaikutusten mukauttaminen — Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu — Korvaus väitetystä imagolle ja maineelle aiheutetusta vahingosta)

42

2019/C 82/49

Asia T-530/16: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Schubert ym. v. komissio (Henkilöstö — Palkkaus — Virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden vuosittainen mukauttaminen — Asetus (EU) N:o 422/2014 ja asetus (EU) N:o 423/2014 — Vuosien 2011 ja 2012 palkkojen ja eläkkeiden mukauttaminen — Perusteluvelvollisuus — Oikeasuhteisuus — Luottamuksensuoja — Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua koskevat säännöt)

43

2019/C 82/50

Yhdistetyt asiat T-543/16 ja T-544/16: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Carpenito ym. v. neuvosto (Henkilöstö — Palkkaus — Virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden vuosittainen mukauttaminen — Asetus (EU) N:o 422/2014 ja asetus (EU) N:o 423/2014 — Vuosien 2011 ja 2012 palkkojen ja eläkkeiden mukauttaminen — Perusteluvelvollisuus — Oikeasuhteisuus — Luottamuksensuoja — Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua koskevat säännöt)

44

2019/C 82/51

Asia T-591/16: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Wahlström v. Frontex (Henkilöstö — Väliaikaiset toimihenkilöt — Frontex — Määräaikaisen työsopimuksen uusimatta jättäminen — Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artikla — Huolenpitovelvollisuus — Kumotun arviointikertomuksen käyttäminen — Ilmeinen arviointivirhe — Vastuu — Oikeudenkäyntikulut — Oikeudenmukaisuus — Työjärjestyksen 135 artiklan 1 kohta)

45

2019/C 82/52

Asia T-632/16: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Haeberlen v. ENISA (Henkilöstö — Palkkaus — Virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden vuosittainen mukauttaminen — Asetus (EU) N:o 422/2014 ja asetus (EU) N:o 423/2014 — Vuosien 2011 ja 2012 palkkojen ja eläkkeiden mukauttaminen — Perusteluvelvollisuus — Oikeasuhteisuus — Luottamuksensuoja — Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua koskevat säännöt)

46

2019/C 82/53

Asia T-672/16: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – C=Holdings v. EUIPO – Trademarkers (C=commodore) (EU-tavaramerkki — Menettämismenettely — Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti — Kuviomerkki C=commodore — Kansainvälisen rekisteröinnin vaikutusten julistaminen mitättömiksi — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 158 artiklan 2 kohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 189 artiklan 2 kohta) — Asetuksen N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohta (josta on tullut asetuksen 2017/1001 58 artiklan 1 kohdan a alakohta) — Tiettyjen kansainvälisen rekisteröinnin kattamien tavaroiden ja palvelujen tosiasiallisen käytön puuttuminen — Käyttämättä jättämistä koskevien perusteltujen syiden olemassaolo

47

2019/C 82/54

Asia T-689/16: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Pipiliagkas v. komissio (Henkilöstö — Virkamiehet — Toimipaikka — Päätös, jolla on takautuva vaikutus — Henkilöstösääntöjen 22 artikla — Viranomainen, jolla ei ole toimivaltaa — Vastuu — Aineellisen ja aineettoman vahingon korvaaminen)

47

2019/C 82/55

Asia T-743/16 RENV: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – CX v. komissio (Henkilöstö — Virkamiehet — Kurinpitoseuraamus — Virasta erottaminen — Puolustautumisoikeudet — Huolenpitovelvollisuus — Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 22 artiklan 1 kohta — Perusoikeuskirjan 41 ja 52 artikla — Vastuu — Vahingon tosiasiallisuus — Syy-yhteys)

48

2019/C 82/56

Asia T-830/16: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Monolith Frost v. EUIPO – Dovgan (PLOMBIR) (EU-tavaramerkki — Mitättömyysmenettely — EU-sanamerkki PLOMBIR — Ehdoton mitättömyysperuste — Kuvailevuus — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohta) — Tosiseikkojen tutkiminen — Asetuksen N:o 207/2009 76 artiklan 1 kohta (josta on tullut asetuksen 2017/1001 95 artiklan 1 kohta) — Unionin yleiselle tuomioistuimelle ensimmäistä kertaa esitetyt todisteet)

49

2019/C 82/57

Asia T-247/17: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Azarov v. neuvosto (Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka — Ukrainan tilanteen johdosta toteutetut rajoittavat toimenpiteet — Varojen jäädyttäminen — Niiden henkilöiden, yhteisöjen ja elinten luettelo, joihin varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen kohdistuu — Kantajan nimen säilyttäminen luettelossa — Omaisuudensuoja — Oikeus harjoittaa taloudellista toimintaa — Ilmeinen arviointivirhe)

50

2019/C 82/58

Asia T-274/17: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Monster Energy v. EUIPO – Bösel (MONSTER DIP) (EU-tavaramerkki — Väitemenettely — Hakemus kuviomerkin MONSTER DIP rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi — Aikaisemmat EU-tavaramerkeiksi rekisteröidyt sana- ja kuviomerkit ja elinkeinotoiminnassa käytetty rekisteröimätön merkki, joissa kaikissa esiintyy sanaosa monster — Suhteelliset hylkäysperusteet — Sekaannusvaaran puuttuminen — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta) — Harhaanjohtavan mielikuvan vaaran puuttuminen — Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohta (josta on tullut asetuksen 2017/1001 8 artiklan 4 kohta) — Aikaisemman laajalti tunnetun tavaramerkin vesittymisvaaran puuttuminen — Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohta (josta on tullut asetuksen 2017/1001 8 artiklan 5 kohta))

50

2019/C 82/59

Asia T-537/17: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – De Loecker v. EUH (Henkilöstö — EUH — Väliaikaiset toimihenkilöt — Työpaikkakiusaaminen — Avustamispyyntö — Pyynnön hylkääminen — Oikeus tulla kuulluksi — Vastuu)

51

2019/C 82/60

Asia T-609/17: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.12.2018 – Ranska v. komissio (Maataloustukirahasto — Rahoituksen ulkopuolelle jätetyt menot — Ranskalle aiheutuneet menot — Siipikarjanliha-alan vientituki — Kiinteämääräiset rahoitusoikaisut — Asetus (EU) N:o 1290/2005 ja asetus (EU) N:o 1306/2013 — Aito, virheetön ja myyntikelpoinen laatu — Tarkastukset — Oikeasuhteisuus)

52

2019/C 82/61

Asia T-706/17: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – UP v. komissio (Henkilöstö — Virkamiehet — Vakava sairaus — Lääketieteellisiin syihin perustuvaa osa-aikatyötä koskeva hakemus — Hakemuksen hylkääminen — Vammaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon periaate — Oikeus tulla kuulluksi — Hyvän hallinnon periaate — Huolenpitovelvollisuus — Vastuu)

52

2019/C 82/62

Asia T-743/17: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.12.2018 – Bischoff v. EUIPO – Miroglio Fashion (CARACTÈRE) (EU-tavaramerkki — Mitättömyysmenettely — EU-sanamerkki CARACTÈRE — Ehdottomat hylkäysperusteet — Kuvailevuuden puuttuminen — Erottamiskyky — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta (joista on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta))

53

2019/C 82/63

Asia T-821/17: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.12.2018 – Vitromed v. EUIPO – Vitromed Healthcare (VITROMED Germany) (EU-tavaramerkki — Väitemenettely — Hakemus kuviomerkin VITROMED Germany rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi — Aiempi EU-sanamerkki Vitromed — Suhteellinen hylkäysperuste — Sekaannusvaara — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

53

2019/C 82/64

Asia T-76/18: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – CN v. parlamentti (Henkilöstö — Parlamentin jäsenten valtuutetut avustajat — Henkilöstösääntöjen 24 artikla — Avustamispyyntö — Henkilöstösääntöjen 12 a artikla — Työpaikkakiusaaminen — Euroopan parlamentin jäsenten valtuutettujen avustajien parlamentin jäsenistä tekemiä työpaikkahäirintää koskevia valituksia ja työpaikkahäirinnän ehkäisemistä käsittelevä neuvoa-antava komitea — Avustamispyynnön hylkäämistä koskeva päätös — Oikeus tulla kuulluksi — Kontradiktorinen periaate — Neuvoa-antavan komitean lausunnon ja todistajien kuulemisesta laadittujen pöytäkirjojen luovuttamisen epääminen — Vastaajana olevan toimielimen kieltäytyminen unionin yleisen tuomioistuimen määräämästä asian selvittämistoimesta)

54

2019/C 82/65

Asia T-83/18: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – CH v. parlamentti (Henkilöstö — Parlamentin jäsenten valtuutetut avustajat — Henkilöstösääntöjen 24 artikla — Avustamispyyntö — Henkilöstösääntöjen 12 a artikla — Työpaikkakiusaaminen — Euroopan parlamentin jäsenten valtuutettujen avustajien parlamentin jäsenistä tekemiä työpaikkahäirintää koskevia valituksia ja työpaikkahäirinnän ehkäisemistä käsittelevä neuvoa-antava komitea — Avustamispyynnön hylkäämistä koskeva päätös — Oikeus tulla kuulluksi — Kontradiktorinen periaate — Neuvoa-antavan komitean lausunnon ja todistajien kuulemisesta laadittujen pöytäkirjojen luovuttamisen epääminen — Vastaajana olevan toimielimen kieltäytyminen unionin yleisen tuomioistuimen määräämästä asian selvittämistoimesta)

55

2019/C 82/66

Asia T-94/18: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Multifit v. EUIPO (fit+fun) (EU-tavaramerkki — Hakemus sanamerkin fit+fun rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi — Ehdoton hylkäysperuste — Erottamiskyvyn puuttuminen — Asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohta)

55

2019/C 82/67

Asia T-98/18: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Multifit v. EUIPO (MULTIFIT) (EU-tavaramerkki — Hakemus sanamerkin MULTIFIT rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi — Ehdoton hylkäysperuste — Erottamiskyvyn puuttuminen — Asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohta)

56

2019/C 82/68

Asia T-102/18: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Knauf v. EUIPO (upgrade your personality) (EU-tavaramerkki — Hakemus EU-sanamerkiksi upgrade your personality — Ehdoton hylkäysperuste — Erottamiskyvyn puuttuminen — Mainoksessa käytetty iskulause — Asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohta)

56

2019/C 82/69

Asia T-745/18: Kanne 20.12.2018 – Covestro Deutschland v. komissio

57

2019/C 82/70

Asia T-750/18: Kanne 21.12.2018 – Briois v. parlamentti

58

2019/C 82/71

Asia T-758/18: Kanne 21.12.2018 – ABLV Bank v. SRB

59

2019/C 82/72

Asia T-2/19: Kanne 4.1.2019 – Algebris (UK) ja Anchorage Capital Group v. SRB

60

2019/C 82/73

Asia T-5/19: Kanne 4.1.2019 – Clatronic International v. EUIPO (PROFI CARE)

61

2019/C 82/74

Asia T-19/19: Kanne 11.1.2019 – Fastweb v. komissio

61

2019/C 82/75

Asia T-20/19: Kanne 11.1.2019 – Pablosky v. EUIPO – docPrice (mediFLEX easystep)

64

2019/C 82/76

Asia T-21/19: Kanne 11.1.2019 – Pablosky v. EUIPO – docPrice (mediFLEX easystep)

64

2019/C 82/77

Asia T-22/19: Kanne 11.1.2019 – Noguer Enríquez ym. v. komissio

65

2019/C 82/78

Asia T-28/19: Kanne 15.1.2019 – Karlovarské minerální vody v. EUIPO – Aguas de San Martín de Veri (VERITEA)

67

2019/C 82/79

Asia T-30/19: Kanne 15.1.2019 – CRIA ja CCCMC v. komissio

67

2019/C 82/80

Asia T-37/19: Kanne 21.1.2019 – Cimpress Schweiz v. EUIPO – Impress Media (CIMPRESS)

69

2019/C 82/81

Asia T-42/19: Kanne 23.1.2019 – Volkswagen v. EUIPO (CROSS)

69


FI

 


IV Tiedotteet

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET

Euroopan unionin tuomioistuin

4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/1


Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä

(2019/C 82/01)

Viimeisin julkaisu

EUVL C 72, 25.2.2019

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 65, 18.2.2019

EUVL C 54, 11.2.2019

EUVL C 44, 4.2.2019

EUVL C 35, 28.1.2019

EUVL C 25, 21.1.2019

EUVL C 16, 14.1.2019

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://eur-lex.europa.eu


V Ilmoitukset

TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT

Unionin tuomioistuin

4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/2


Valitus, jonka CBA Spielapparate- und Restaurantbetriebs GmbH on tehnyt 22.6.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-606/17, CBA Spielapparate- und Restaurantbetriebs v. komissio, 19.4.2018 antamasta määräyksestä

(Asia C-415/18 P)

(2019/C 82/02)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: CBA Spielapparate- und Restaurantbetriebs GmbH (edustaja: A. Schuster, Rechtsanwalt)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on 10.1.2019 antamallaan määräyksellä jättänyt valituksen tutkimatta, koska valituksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja koska se on osittain selvästi täysin perusteeton, ja määrännyt valittajan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/2


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 6.11.2018 – LF v. Google LLC, YouTube Inc., YouTube LLC ja Google Germany GmbH

(Asia C-682/18)

(2019/C 82/03)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: LF

Vastapuolet: Google LLC, YouTube Inc., YouTube LLC ja Google Germany GmbH

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko internetissä olevan videopalvelualustan, jolla käyttäjät saattavat ilman oikeudenhaltijoiden lupaa yleisön saataviin videoita, joiden sisältö on suojattu tekijänoikeudella, ylläpitäjän toiminta direktiivin 2001/29/EY (1) 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua teosten välittämistä yleisölle, kun

palvelun ylläpitäjä hankkii alustalla mainostuloja,

videoiden tallentamisprosessi on automaattinen eikä ylläpitäjä ennalta käsin tutki tai valvo sitä,

ylläpitäjällä on käyttöehtojen mukaan maailmanlaajuinen, ei-yksinomainen ja maksuton lisenssi käyttää videoita niin kauan kuin videot ovat palvelussa,

ylläpitäjä viittaa käyttöehdoissa ja videoiden tallentamisprosessin yhteydessä siihen, että palveluun ei saa tallentaa tekijänoikeuksia loukkaavaa sisältöä,

ylläpitäjä antaa käyttöön apuvälineitä, joiden avulla oikeudenhaltijat voivat pyrkiä estämään oikeuksia loukkaavien videoiden katsomisen palvelussa,

ylläpitäjä käsittelee hakutuloksia alustalla luettelemalla ne paremmuusjärjestyksessä ja sisältöä koskevien otsikoiden kanssa, ja näyttää rekisteröityneille käyttäjille käyttäjän jo katsomiin videoihin perustuvan katsauksen suositelluista videoista,

jos ylläpitäjällä ei ole konkreettista tietoa tekijänoikeutta loukkaavan sisällön saatavuudesta palvelussa tai kuin se kyseisen tiedon saatuaan välittömästi joko poistaa kyseisen sisällön tai estää pääsyn siihen?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi:

Kuuluko internetissä olevan videopalvelualustan ylläpitäjän toiminta ensimmäisessä kysymyksessä kuvailluissa olosuhteissa direktiivin 2000/31/EY (2) 14 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan?

3)

Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Onko direktiivin 2000/31/EY 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tosiasiallisen tiedon laittomasta toiminnasta tai tiedoista ja tietoisuuden tosiasioista tai olosuhteista, joiden perusteella toiminnan tai tietojen laittomuus on ilmeistä, liityttävä konkreettiseen laittomaan toimintaan tai tietoihin?

4)

Lisäkysymys siinä tapauksessa, että toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Onko direktiivin 2001/29/EY 8 artiklan 3 kohdan mukaista, että oikeudenhaltija voi saada tuomioistuinmääräyksen sellaista palvelun tarjoajaa vastaan, jonka palvelu käsittää palvelun käyttäjän toimittamien tietojen tallentamisen ja jonka palvelua käyttäjä on käyttänyt tekijänoikeuden tai sen lähioikeuden loukkaamiseen, vain sen jälkeen, kun on ilmoitettu selvästä oikeudenloukkauksesta ja vastaavanlainen oikeudenloukkaus on tapahtunut uudestaan?

5)

Jos ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi:

Onko internetissä olevan videopalvelualustan ylläpitäjää pidettävä ensimmäisessä kysymyksessä kuvailluissa olosuhteissa direktiivin 2004/48/EY (3) 11 artiklan ensimmäisessä virkkeessä ja 13 artiklassa tarkoitettuna loukkaajana?

6)

Jos viidenteen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Voidaanko sen, että tällainen loukkaaja velvoitetaan maksamaan vahingonkorvausta direktiivin 2004/48/EY 13 artiklan 1 kohdan nojalla, edellytykseksi asettaa se, että loukkaaja on toiminut tahallisesti niin oman kuin kolmannenkin henkilön loukkaavan toiminnan osalta ja että hän tiesi tai hänellä oli riittävät perusteet tietää, että käyttäjät käyttävät alustaa konkreettisiin oikeudenloukkauksiin?


(1)  Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY (EYVL 2001, L 167, s. 10).

(2)  Tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8.6.2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY (Direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä) (EYVL 2000, L 178, s. 1).

(3)  Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/48/EY (EUVL 2004, L 157, s. 45).


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/4


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 6.11.2018 – Elsevier Inc. v. Cyando AG

(Asia C-683/18)

(2019/C 82/04)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Elsevier Inc.

Vastapuoli: Cyando AG

Ennakkoratkaisukysymykset

1.

a)

Onko Sharehosting-palvelun, jonka välityksellä käyttäjät saattavat tekijänoikeudella suojattuja sisältöjä sisältäviä tiedostoja ilman oikeudenhaltijoiden lupaa yleisön saataviin, ylläpitäjän toiminta direktiivin 2001/29/EY (1) 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua teosten välittämistä yleisölle, kun

tiedostojen tallentamisprosessi on automaattinen eikä ylläpitäjä ennalta käsin tutki tai valvo sitä,

ylläpitäjä ilmoittaa käyttöehdoissaan, että tekijänoikeutta loukkaavia sisältöjä ei saa tallentaa palveluun,

ylläpitäjä hankkii palvelulla tuloja,

palvelua käytetään laillisiin tarkoituksiin, mutta ylläpitäjä tietää, että palvelussa on saatavilla myös merkittävä määrä tekijänoikeuksia loukkaavia sisältöjä (yli 9 500 teosta),

ylläpitäjä ei tarjoa sisältöluetteloa eikä hakutoimintoa, mutta kolmannet henkilöt listaavat palvelun tarjoajan luomia rajoituksettomia latauslinkkejä (download-linkkejä) internetissä olevissa linkkikokoelmissa, joissa on tietoa tiedostojen sisällöstä ja joilla voidaan hakea tiettyjä sisältöjä,

ylläpitäjä on ottanut käyttöön järjestelyn, jossa se maksaa kysyntäperusteisen hyvityksen latauksista, ja siten luonut kannustimen tallentaa palveluun tekijänoikeudella suojattuja sisältöjä, joihin käyttäjillä on muuten pääsy vain maksua vastaan

ja kun

on niin, että koska palvelu sallii tiedostojen tallentamisen anonyymisti, todennäköisyys, että käyttäjiä ei saateta vastuuseen tekijänoikeusloukkauksista, on korkeampi?

b)

Onko asiaa arvioitava toisin, jos Sharehosting-palvelun välityksellä tarjottavista tiedostoista 90–96 prosenttia on tekijänoikeuksia loukkaavaa tarjontaa?

2.

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi:

Kuuluuko Sharehosting-palvelun ylläpitäjän toiminta ensimmäisessä kysymyksessä kuvailluissa olosuhteissa direktiivin 2000/31/EY (2) 14 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan?

3.

Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Onko direktiivin 2000/31/EY 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tosiasiallisen tiedon laittomasta toiminnasta tai tiedoista ja tietoisuuden tosiasioista tai olosuhteista, joiden perusteella toiminnan tai tietojen laittomuus on ilmeistä, liityttävä konkreettiseen laittomaan toimintaan tai tietoihin?

4.

Lisäkysymys siinä tapauksessa, että toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Onko direktiivin 2001/29/EY 8 artiklan 3 kohdan mukaista, että oikeudenhaltija voi saada tuomioistuinmääräyksen sellaista palvelun tarjoajaa vastaan, jonka palvelu käsittää palvelun käyttäjän toimittamien tietojen tallentamisen ja jonka palvelua käyttäjä on käyttänyt tekijänoikeuden tai sen lähioikeuden loukkaamiseen, vain jälkeen, kun on ilmoitettu selvästä oikeudenloukkauksesta ja vastaavanlainen oikeudenloukkaus on tapahtunut uudestaan?

5.

Jos ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi:

Onko Sharehosting-palvelun ylläpitäjää pidettävä ensimmäisessä kysymyksessä kuvailluissa olosuhteissa direktiivin 2004/48/EY (3) 11 artiklan ensimmäisessä virkkeessä ja 13 artiklassa tarkoitettuna loukkaajana?

6.

Jos viidenteen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Voidaanko sen, että tällainen loukkaaja velvoitetaan maksamaan vahingonkorvausta direktiivin 2004/48/EY 13 artiklan 1 kohdan nojalla, edellytykseksi asettaa se, että loukkaaja on toiminut tahallisesti niin oman kuin kolmannenkin henkilön loukkaavan toiminnankin osalta ja että hän tiesi tai hänellä oli riittävät perusteet tietää, että käyttäjät käyttävät alustaa konkreettisiin oikeudenloukkauksiin?


(1)  Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY (EYVL 2001, L 167, s. 10).

(2)  Tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8.6.2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY (Direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä) (EYVL 2000, L 178, s. 1).

(3)  Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/48/EY (EUVL 2004, L 157, s. 45).


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/5


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juge d’instruction du tribunal de grande instance de Paris (Ranska) on esittänyt 29.10.2018 – Procureur de la République v. X

(Asia C-693/18)

(2019/C 82/05)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Juge d’instruction du tribunal de grande instance de Paris

Pääasian asianosaiset

Hakija: Procureur de la République

Vastaaja: X

Muut osapuolet: Asianomistajat

Ennakkoratkaisukysymykset

1)   Rakenteeseen kuuluvan laitteen käsitteen tulkinta

1.1)

Mitä asetuksen (EY) N:o 715/2007 (1) 3 artiklan 10 alakohdassa, jossa määritellään estolaite (defeat device), tarkoitettu rakenteeseen kuuluvan laitteen käsite kattaa?

1.2)

Voidaanko ohjelmaa, joka on osa moottorinohjausjärjestelmää tai joka yleisemmin vaikuttaa moottorinohjausjärjestelmään, pitää kyseisessä artiklassa tarkoitettuna rakenteeseen kuuluvana laitteena?

2)   Päästöjenrajoitusjärjestelmän käsitteen tulkinta

2.1)

Mitä asetuksen (EY) N:o 715/2007 3 artiklan 10 alakohdassa, jossa määritellään estolaite (defeat device), tarkoitettu päästöjenrajoitusjärjestelmän käsite kattaa?

2.2)

Kattaako mainittu päästöjenrajoitusjärjestelmän käsite ainoastaan ne teknologiat ja strategiat, joiden tarkoituksena on käsitellä ja vähentää päästöjä (erityisesti NOx[-päästöjä]) niiden jo muodostuttua, vai kuuluvatko sen piiriin myös ne eri teknologiat ja strategiat, joiden avulla päästöjen muodostumista voidaan rajoittaa alun perinkin, kuten esimerkiksi EGR-teknologia?

3)   Estolaitteen (defeat device) käsitteen tulkinta

3.1)

Onko laite, joka havainnoi jotakin asetuksessa (EY) N:o 715/2007 säädettyihin tyyppihyväksyntämenettelyihin liittyvää parametriä aktivoidakseen jonkin päästöjenrajoitusjärjestelmän osan toiminnan tai nostaakseen sen toimintatasoa tyyppihyväksyntämenettelyiden aikana, jotta ajoneuvo tyyppihyväksytään, asetuksen (EY) N:o 715/2007 3 artiklan 10 alakohdassa tarkoitettu estolaite (defeat device)?

3.2)

Jos tähän kysymykseen vastataan myöntävästi: onko tällainen estolaite (defeat device) kielletty asetuksen (EY) N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdan nojalla?

3.3)

Voidaanko kysymyksessä 3-1 kuvaillun kaltaista laitetta pitää ”estolaitteena”, jos päästöjenrajoitusjärjestelmä aktivoituu korkeammalle toimintatasolle paitsi tyyppihyväksyntämenettelyiden aikana myös ajoittain silloin, kun ne tarkat edellytykset, jotka tunnistetaan päästöjenrajoitusjärjestelmän toimintatason nostamiseksi tyyppihyväksyntämenettelyissä, täyttyvät aidossa liikenteessä?

4)   5 artiklassa säädettyjen poikkeuksien tulkinta

4.1)

Mitä asetuksen (EY) N:o 715/2007 [II luvun] 5 artiklan 2 kohdassa säädetyt kolme poikkeusta kattavat?

4.2)

Voidaanko sellaisen estolaitteen (defeat device) kieltoa, joka aktivoi jonkin päästöjenrajoitusjärjestelmän osan toiminnan tai nostaa sen toimintatasoa nimenomaisesti tyyppihyväksyntämenettelyjen aikana, jättää soveltamatta jollain niistä kolmesta perusteesta, jotka on lueteltu 5 artiklan 2 kohdassa?

4.3)

Onko moottorin vanhentumisen tai vaurioitumisen hidastaminen sillä tavalla ehdottomasti tarpeen ”moottorin suojaamiseksi vaurioitumiselta tai vahingolta” tai ”ajoneuvon turvallisen toiminnan varmistamiseksi”, että estolaitteen (defeat device) asentaminen on 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla perusteltua?

(1)  Moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta 20.6.2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 715/2007 (EUVL 2007, L 171, s. 1).


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/6


Valitus, jonka Przedsiębiorstwo Produkcyjno-Handlowe ”Primart” Marek Łukasiewicz on tehnyt 9.11.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-584/17, Primart v. EUIPO, 12.9.2018 antamasta tuomiosta

(Asia C-702/18 P)

(2019/C 82/06)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Przedsiębiorstwo Produkcyjno-Handlowe ”Primart” Marek Łukasiewicz (edustaja: J. Skołuda, radca prawny)

Muu osapuoli: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta

kumoamaan valituksenalaisen tuomion kokonaisuudessaan

kumoamaan neljännen valituslautakunnan 22.6.2017 tekemän päätöksen (R 1933/2016-4)

velvoittamaan EUIPO:n ja Bolton Cile España, SA:n korvaamaan unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituslautakunnassa käydyistä menettelyistä aiheutuneet kulut ja EUIPO:n korvaamaan unionin tuomioistuimessa käydystä menettelystä aiheutuneet kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1)

Yleinen tuomioistuin teki valituksenalaisessa tuomiossa virheen soveltaessaan asetuksen N:o 207/2009 (1) 76 artiklan 1 kohtaa (josta on tullut asetuksen 2017/1001 (2) 95 artiklan 1 kohta) ja asetuksen N:o 207/2009 65 artiklaa (josta on tullut asetuksen 2017/1001 72 artikla), kun se totesi, ettei valittajan argumentteja, jotka koskivat aikaisemman tavaramerkin heikkoa erottamiskykyä väitemenettelyssä, voinut ottaa tutkittavaksi, koska ne esitettiin ensimmäistä kertaa yleisessä tuomioistuimessa (valituksenalaisen tuomion 87–90 kohta).

a.

Yleisen tuomioistuimen on tutkittava tosiseikat ja argumentit, vaikka ne esitetään ensimmäistä kertaa yleisessä tuomioistuimessa, jos EUIPO:n valituslautakunnan olisi pitänyt ottaa ne huomioon viran puolesta.

b.

Tavaramerkin osa on tunnettu käsite EU-kielenkäytössä ja näin ollen viraston pitäisi tutkia se viran puolesta. Yleisen tuomioistuimen on näin ollen tutkittava sitä koskevat argumentit perusteellisesti ja tutkittava tältä osin myös ensimmäistä kertaa yleisessä tuomioistuimessa esitetyt argumentit.

c.

Kantajalla on yleisessä tuomioistuimessa käydyssä menettelyssä oikeus riitauttaa EUIPO:n valituslautakunnan tekemä arvio yleisesti tunnetuista tosiseikoista, myös esittämällä uusia argumentteja ja näyttöä näiden argumenttien tueksi yleisessä tuomioistuimessa.

d.

Koska yleinen tuomioistuin ei ole arvioinut niitä tosiseikkoja ja argumentteja, jotka viraston olisi pitänyt viran puolesta ottaa huomioon (mukaan lukien yleisesti tunnetut tosiseikat, jotka koskevat väitemenettelyn kohteena olevien tavaramerkkien merkitystä), se on rikkonut yleisiä menettelysääntöjä ja tullut virheelliseen johtopäätökseen arvioidessaan valituslautakunnassa vireillä olevaa asiaa.

2)

Jos yleinen tuomioistuin olisi ottanut huomioon sen yleisesti tunnetun tosiseikan, että sanalla ”PRIMA” on ylistävä merkitys (kuten väiteosasto ja valittaja ovat todenneet), eli merkitys ”ensimmäinen, ensisijainen/paras, johtava, pääasiallinen”, sen olisi pitänyt päätyä eri johtopäätökseen siltä osin kuin oli kyse sekaannusvaarasta yhtäältä tavaramerkin ES 2578815 ”PRIMA” ja toisaalta tavaramerkin EUTMA-013682299 ”PRIMART MAREK ŁUKASIEWICZ” välillä, eli sen olisi toisin sanoen pitänyt katsoa, ettei kyseisten tavaramerkkien välillä ole sekaannusvaaraa.

a.

Vertailtavilla tavaramerkeillä on yhteinen tekijä, joka on erottamiskyvyltään heikko ja jolla ei ole itsenäistä tehtävää väitteiden kohteena olevassa tavaramerkissä. Tämä seikka, yhdistettynä keskivahvaan visuaaliseen samankaltaisuuteen, käsitteellisen samankaltaisuuden puuttumiseen ja heikkoon (tai jopa olemattomaan) foneettiseen samankaltaisuuteen sulkee pois kyseisten tavaramerkkien välisen sekaannusvaaran.


(1)  Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1).

(2)  Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1001 (EUVL 2017, L 154, s. 1).


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/8


Valitus, jonka ACTC GmbH on tehnyt 14.11.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-94/17, ACTC v. EUIPO, 13.9.2018 antamasta tuomiosta

(Asia C-714/18 P)

(2019/C 82/07)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: ACTC GmbH (edustajat: V. Hoene, D. Eickemeier ja S. Gantenbrink, Rechtsanwälte)

Muu osapuoli: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO), Taiga AB

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

Kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-94/17 13.9.2018 antaman tuomion ja kumoaa EUIPO:n asiassa R 693/2015-4 tekemän päätöksen;

vaihtoehtoisesti

kumoaa ensimmäisessä luetelmakappaleessa mainitun tuomion ja palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen

ja

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut tavaramerkkiasetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 42 artiklan 2 kohtaa usein tavoin vahvistamalla, että merkit ja – käytöstä esitettyä näyttöä virheellisesti arvioituaan – tavarat ovat samankaltaisia. Kyseisten tavaramerkkien välillä ei ollut sekaannusvaaraa.

1)

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, että väliintulija oli täyttänyt käytölle asetetut edellytykset luokkaan 25, johon aikaisempi tavaramerkki on rekisteröity, kuuluvien tavaroiden osalta. Kyseiset edellytykset täyttyivät vain tavaroiden ”vaatteet; ulkoiluvaatteet, alusvaatteet, päähineet ja hatut, hansikkaat; vyöt ja sukat; kaikkia edellä mainittuja tavaroita käytetään pelkästään erityisinä tuulen- ja sateenpitävinä ulkoiluvaatteina suojana kylmältä, tuuliselta ja/tai sateiselta säältä; työhaalarit”. Päinvastoin kuin unionin yleinen tuomioistuin totesi, tämä on luokkaan 25 kuuluvien tavaroiden itsenäinen alaluokka, joten käyttöä koskeva näyttö oli esitetty vain näiden luokkaan 25 kuuluvien tavaroiden osalta.

2)

Unionin yleinen tuomioistuin teki käytölle asetettuja vaatimuksia koskevan virheellisen arvioinnin vuoksi virheellisen päätelmän, jonka mukaan molempien tavaramerkkien luetteloissa esiintyvät tavarat ”vaatteet” ja ”päähineet” olivat samanlaisia.

3)

Unionin yleinen tuomioistuin päätti virheellisesti, että valituslautakunta oli ollut oikeassa katsoessaan, että kyseiset merkit olivat ulkonäöltään samankaltaisia, koska ne olivat samanpituisia ja niillä oli neljä yhteistä kirjainta. Unionin yleinen tuomioistuin ei käsitellyt valittajan esille tuomia seikkoja, jotka liittyivät riidanalaisen tavaramerkin epätavalliseen koostumukseen (epäsymmetriset konsonantit ja epätavallinen tavu ”igh”) ja tämän vaikutukseen ulkonäön samankaltaisuuteen. Keskivertokuluttaja ymmärtää tavaramerkin tietysti yhtenä kokonaisuutena. Riidanalaisen tavaramerkin epätavallinen koostumus vaikuttaa kuitenkin huomattavasti siitä saatavaan kokonaisvaltaiseen vaikutelmaan, mitä unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon.

4)

Unionin yleinen tuomioistuin teki virheen myös päättäessään, että kyseiset tavaramerkit olivat lausuntatavoiltaan samanlaisia, koska valittaja ei ollut esittänyt näyttöä siitä, ettei englanninkielinen yleisö lausunut ensimmäisiä tavuja ”ti” ja ”TAI” samalla tavoin ja etteivät kyseisten merkkien lausuntatavat mitenkään eronneet toisistaan. Päinvastoin, unionin yleinen tuomioistuin totesi ilman mitään näyttöä ja virheellisesti, että kirjainyhdistelmä ”it” lausutaan aina ”tai”. Tämän toteamuksen tueksi ei ollut mitään näyttöä. Englannin kielessä ei ole sanaa ”ti”. Kirjainyhdistelmä lausutaan tämän vuoksi aina kyseiseen sanaan sovellettavien kielisääntöjen mukaisesti. Voimme olla varmoja siitä, että olemassa on lukemattomia sanoja, joissa kirjainyhdistelmä ”ti:tä” ei lausuta ”tai”, kuten ”trick”, ”ticket”, ”till”, ”timbal”, ”timberland”, ”tin”, ”tincture”, ”tinder”, ”tip”, ”trigger” ja monia muita, kuten myös riidanalainen tavaramerkki ”tigha”. Kuuluisassa englantilaisessa lastenkirjassa Nalle Puh yhtenä päähahmona esiintyy eläin, jonka nimi on ”Tigger”, lausutaan [tɪɡə]. Aina kun ”ti:n” jälkeinen vokaali lausutaan lyhyenä, [”ti:tä”] ei siis lausuta ”tai”. Valittaja on sanonut näin alusta alkaen. Kumpikaan, vastaaja eikä väliintulija, eivät ole esittäneet näyttöä siitä, ettei näin olisi. Tämän vuoksi ei ollut valittajan tehtävänä esittää todisteita ilmiselvästä asiasta.

5)

Unionin yleinen tuomioistuin totesi virheellisesti, ettei valittaja ollut onnistunut osoittamaan, että TAIGA:lla on selkeä ja erityinen merkitys merkitykselliselle yleisölle (kuluttajat EU:ssa), kun sitä tarkastellaan kokonaisuutena. Valittaja totesi olevan kiistatonta, että TAIGA on ranskan kielen sanastoon merkitty sana. Sen, että Ranska sijaitsee Etelä-Euroopassa, pitäisi olla kiistatonta ja tunnettua. Kiistattoman maisemallisen kokonsa ja sen merkityksen vuoksi, joka sillä kokonaisuudessaan on maailmalla, TAIGA (erityisesti yhdessä sanaan TUNDRA”) kuuluu yleissivistykseen kaikkialla Euroopassa ja kauempanakin.

6)

Unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on muutoin todettu olevan riittävää, että sana ymmärretään jossakin osassa Euroopan unionia, kuten italiaa puhuvan yleisön keskuudessa. Unionin yleinen tuomioistuin on tällöin myöntänyt, että ”Granini” ja ”Panini” eroavat käsitteellisesti toisistaan, koska ”Granini” ei tarkoita mitään kun taas ”Panini” merkitsee italialaista voileipää.

7)

Asiassa T-292/01 14.10.2003 annetun tuomion BASS 54 kohdasta, jonka unionin yleinen tuomioistuin mainitsee, ei millään tavoin ilmene, että kyseisen sanan on tultava ymmärretyksi koko Euroopan unionissa. Tämän vuoksi on painotettava, ettei tuomiosta BASS ilmenevä oikeuskäytäntö tue unionin yleisen tuomioistuimen arviointia. Unionin yleinen tuomioistuin on asianmukaisesti todennut, että suuri osa merkityksellisestä yleisöstä Euroopassa tuntee ja ymmärtää sanan TAIGA.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/9


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesfinanzhof on esittänyt 15.11.2018 – Segler-Vereinigung Cuxhaven e.V. v. Finanzamt Cuxhaven

(Asia C-715/18)

(2019/C 82/08)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesfinanzhof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Segler-Vereinigung Cuxhaven e.V.

Vastapuoli: Finanzamt Cuxhaven

Ennakkoratkaisukysymys

Sovelletaanko yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) (jäljempänä arvonlisäverodirektiivi) 98 artiklan 2 kohdassa, luettuna yhdessä arvonlisäverodirektiivin liitteessä III olevan 12 kohdan kanssa, vahvistettua paikkojen vuokraukseen leirintäalueilla ja asuntovaunualueilla sovellettavaa alennettua verokantaa myös venepaikkoihin?


(1)  EUVL 2006, L 347, s. 1.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/10


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Arbitral Tributário (Centro de Arbitragem Administrativa – CAAD) (Portugali) on esittänyt 3.12.2018 – Totalmédia – Marketing Directo e Publicidade SA v. Autoridade Tributária e Aduaneira

(Asia C-751/18)

(2019/C 82/09)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Arbitral Tributário (Centro de Arbitragem Administrativa – CAAD)

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Totalmédia – Marketing Directo e Publicidade SA

Vastaaja: Autoridade Tributária e Aduaneira

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko yhteisöverokoodeksin 23 §:n 1 momentin c kohta, sellaisena kuin se oli voimassa vuonna 2013, kun sitä tulkitaan siten, että kyseessä olevan käänteisen sulautumisen jälkeen kolmansilta osapuolilta ja osakkailta saatujen lainojen, jotka on annettu vastaanottavan tytäryhtiön osakepääoman hankkimiseksi ja jotka ovat siirtyneet sulautumisen seurauksena, korkoja ja muita rahoituskustannuksia (jotka voitaisiin vähentää sulautuvassa yhtiössä, jos sulautumista ei toteutettaisi) ei enää voida vähentää verotuksessa vastaanottavan yhtiön voitoista, eurooppaoikeuden mukainen siltä osin kuin tämä rahoituskustannusten vähennyskelvottomuus voi merkitä neuvoston direktiivin 2009/133/EY (1) soveltamisalaan kuuluvien keskittymähankkeiden estämistä tai rajoittamista, jolloin loukataan sen periaatteita ja tavoitteita sekä rikotaan sen 4 artiklaa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan siten, että tällaisten rahoituskustannusten vähennyskelvottomuus sopii yhteen direktiivin kanssa, muuttaisiko tätä vastausta se, että tätä korjausta ei ole toteutettu direktiivin väärinkäytösten välttämiseksi annetun säännöksen (15 artikla) tai samansisältöisen kansallisen lainsäädännön (yhteisöverokoodeksin 73 §:n 10 momentti) nojalla vaan kansallisen lainsäädännön jonkin toisen säännöksen (yhteisöverokoodeksin 23 §) nojalla?


(1)  Eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, jakautumisiin, osittaisjakautumisiin, varojensiirtoihin ja osakkeiden vaihtoihin sekä eurooppayhtiön (SE) tai eurooppaosuuskunnan (SCE) sääntömääräisen kotipaikan siirtoon jäsenvaltioiden välillä sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 19.10.2009 annettu neuvoston direktiivi 2009/133/EY (EUVL 2009, L 310, s. 34).


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/10


Valitus, jonka Päivi Leino-Sandberg on tehnyt 3.12.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-421/17, Leino-Sandberg v. parlamentti, 20.9.2018 antamasta määräyksestä

(Asia C-761/18 P)

(2019/C 82/10)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja Päivi Leino-Sandberg (edustajat: O. W. Brouwer, advocaat, ja S. Schubert, Rechtsanwalt)

Muu osapuoli: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-421/17 20.9.2018 antama määräys on kumottava

unionin tuomioistuimen on käytettävä perussääntönsä 61 artiklan ensimmäisen kohdan toisen virkkeen mukaista oikeuttaan ratkaista asia itse

Euroopan parlamentti on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien mahdollisten väliintulijoiden kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäinen valitusperuste: valituksenalaiseen määräykseen sisältyy oikeudellisia virheitä, koska siinä todetaan, että oikeussuojan tarvetta ei enää ole ja että tästä syystä lausunnon antaminen asiassa raukeaa. Valittaja esittää, että valituksenalaisessa määräyksessä jätetään virheellisesti soveltamatta asiassa C-57/16 P, ClientEarth v. komissio (EU:C:2018:660) vahvistettua oikeudellista arviointiperustetta, jonka perusteella siinä olisi valittajan mielestä pitänyt todeta, että oikeussuojan tarve säilyi, koska Euroopan parlamentti ei ollut perunut riidanalaista päätöstä.

Toinen valitusperuste: valituksenalaiseen määräykseen sisältyy oikeudellisia virheitä ja muotovirheitä, koska siinä todetaan, ettei oikeussuojan tarvetta enää ole. Valittaja väittää, että riidanalaisessa määräyksessä sovellettiin virheellisesti oikeuskäytännössä, mukaan lukien asia C-57/16 P, vahvistettua oikeudellista arviointiperustetta, jonka perusteella siinä olisi valittajan mukaan pitänyt todeta, että lainvastaisuus uhkaa toistua tulevaisuudessa riippumatta asian erityisistä olosuhteista ja että oikeussuojan tarve säilyi tämän vuoksi.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/11


Valitus, jonka Foundation for the Protection of the Traditional Cheese of Cyprus named Halloumi on tehnyt 5.12.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-328/17, Foundation for the Protection of the Traditional Cheese of Cyprus named Halloumi v. EUIPO, 25.9.2018 antamasta tuomiosta

(Asia C-766/18 P)

(2019/C 82/11)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Foundation for the Protection of the Traditional Cheese of Cyprus named Halloumi (edustajat: S. Malynicz, QC, S. Baran, barrister, ja V. Marsland, solicitor)

Muut osapuolet: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) ja M. J. Dairies EOOD

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

ottaa tutkittavaksi valituksen unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-328/17, Foundation for the Protection of the Traditional Cheese of Cyprus named Halloumi v. Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO), 25.9.2018 antamasta tuomiosta, EU:T:2018:594, ja hyväksyy valittajan kumoamisvaatimuksen

velvoittaa viraston ja väliintulijan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja korvaamaan valittajalle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1.

Unionin yleinen tuomioistuin teki virheen, kun se ei tavaramerkkiasetuksen 74 artiklan vastaisesti myöntänyt HALLOUMI-yhteisömerkille omaa asemaa ja suojaa, jota tällaisilla yhteisömerkeillä on tavaramerkkiasetuksen mukaan oltava.

2.

Unionin yleinen tuomioistuin erityisesti teki virheen soveltaessaan täysin muuttamatonta lähestymistapaa arvioidessaan HALLOUMI-yhteisömerkin erottamiskykyä tavaramerkkiasetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 74 artiklan vastaisesti.

3.

Unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli ja sovelsi virheellisesti unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-673/15 P–C-676/15 P, The Tea Board v. EUIPO (”Thea Board”) antamaa tuomiota ja sen asiassa C-392/12 P, Foundation for the Protection of the Traditional Cheese of Cyprus Named Halloumi v. SMHV (”HELLIM”) antamaa perusteltua määräystä eikä pannut asianmukaisesti täytäntöön asiassa C-196/11 P, Formula One Licensing v. SMHV annettua tuomiota, EU:C:2012:314 (”F1”), ja

4.

Unionin yleinen tuomioistuin jätti virheellisesti palauttamatta asian valituslautakuntaan uudelleentarkastelua varten sen sen esittämän toteamuksen valossa, jonka mukaan neljäs valituslautakunta oli tehnyt ainakin – jopa unionin yleisen tuomioistuimen mielestä – kaksi virhettä arvioidessaan sekaantumisvaaran todennäköisyyttä. Unionin yleinen tuomioistuin rikkoi näin tehdessään tavaramerkkiasetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja/tai 72 artiklan 2 kohtaa.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/12


Valitus, jonka Kyproksen tasavalta on tehnyt 5.12.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-384/17, Kypros v. EUIPO, 25.9.2018 antamasta tuomiosta

(Asia C-767/18 P)

(2019/C 82/12)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Kyproksen tasavalta (edustajat: S. Malynicz QC, S. Baran, barrister ja V. Marsland, solicitor)

Muut osapuolet: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) ja M. J. Dairies EOOD

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

hyväksyy unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-384/17, Kypros v. EUIPO, EU:T:2018:593, antamasta tuomiosta tehdyn valituksen ja hyväksyy kumoamisvaatimuksen

velvoittaa viraston ja väliintulijan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1)

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, että valituslautakunta sovelsi perustellusti unionin yleisen tuomioistuimen aikaisemmissa HELLIM ja XAΛΛOYMI ja HALLOUMI–tuomioissa tekemiä toteamuksia käsiteltävään asian. Kyseiset asiat eivät koskeneet tarkastusmerkkejä vaan erityyppisiä merkkejä, nimittäin yhteisömerkkejä ja tavanomaisia EU-tavaramerkkejä. Tällaisten merkkien keskeisenä tehtävänä on toimia tavaroiden kaupallisen alkuperän merkintänä (silloin kun kyse on yhteisömerkeistä, suurin osa kauppiaista on sidoksissa toisiinsa yhteenliittymän jäsenyyden kautta). Sen sijaan tarkastusmerkkien keskeisenä tehtävänä ei ole alkuperän merkitseminen vaan tavaraluokan erottaminen, eli sellaisten tavaroiden erottaminen, joiden osalta on varmennettu, että ne ovat tosiasiassa HALLOUMI-tarkastusmerkin käyttömääräysten mukaisia ja kyseisille tavaroille on annettu lupa niiden valmistamiseen HALLOUMI-tarkastusmerkin käyttömääräysten mukaisesti. Lisäksi aikaisemmissa yleisen tuomioistuimen tuomioissa oli eri kohdeyleisö kuin nyt käsiteltävässä asiassa.

2)

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, että aikaisemmalta kansalliselta merkiltä – joka on tässä tapauksessa kansallinen tarkastusmerkki – puuttui kokonaan erottamiskyky sen erottaessa sellaiset tavarat, jotka on varmennettu, sellaisista tavaroista, joita ei ole varmennettu, ja että se katsoi virheellisesti, että merkki oli kuvaileva; unionin yleinen tuomioistuin heikensi virheellisesti kansallisen merkin kansallista suojaa ja kyseenalaisti virheellisesti kyseisen merkin pätevyyden EUIPO:n väitemenettelyssä.

3)

Unionin yleinen tuomioistuin teki virheen verratessaan merkkejä ja arvioidessaan sekaannusvaaraa. Se lähestyi virheellisesti näitä kysymyksiä ikään kuin aikaisempi merkki olisi ollut alkuperää merkitsevä tavaramerkki eikä tarkastusmerkki. Se ei katsonut aikaisemmalla merkillä olevan erottamiskykyä tarkastusmerkkinä, toisin sanoen sen erottaessa tavarat, jotka tosiasiassa olivat tarkastusmerkin vaatimusten mukaisia ja joiden tuottajat olivat saaneet luvan tarkastusmerkin haltijalta. Se ei ottanut siten huomioon sitä tapaa, jolla tarkastusmerkkiä tyypillisesti käytetään (toisin sanoen poikkeuksetta erottavan nimen, tavaramerkin tai logon kanssa). Se ei myöskään ottanut huomioon riidanalaisen EU-tavaramerkin tarkoitusta ja merkitystä, erityisesti jättäessään tutkimatta, oliko osalla HALLOUMI itsenäinen erottamiskyky myöhemmässä merkissä merkkinä, joka osoittaa tosiseikkojen vastaisesti, että riidanalaisen EU-tavaramerkin kattamat tavarat ovat varmennettuja.

4)

Unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon kansallisia säännöksiä ja oikeuskäytäntöä kansallisten tarkastusmerkkien ulottuvuuden ja vaikutuksen osalta. Jäsenvaltioiden tarkastusmerkkejä koskevan lainsäädännön edellytyksiä ja yksityiskohtaisia sääntöjä ei ollut yhdenmukaistettu tavaramerkkidirektiiveillä 89/104 (1) ja 2008/95 (2) mutta EU-tavaramerkkiasetuksessa säädetään, että sellaiset kansalliset merkit voivat muodostaa perustan aikaisemmille oikeuksille, jotka estävät EU-tavaramerkkien rekisteröinnin. Tällaiset oikeudet on tutkittava kansallisen oikeuskäytännön ja kansallisten säännösten valossa analogisesti EU-tavaramerkkiasetuksen 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen erilaisten kansallisten oikeuksien (joita ei siis ole yhdenmukaistettu ja jotka vaihtelevat suuresti niiden luonteen, ulottuvuuden ja vaikutuksen puolesta jäsenvaltiosta toiseen) kanssa.


(1)  Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21.12.1988 annettu neuvoston direktiivi 89/104/ETY (EYVL 1989, L 40, s. 1)

(2)  Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 22.10.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/95/EY (EYVL 2008, L 299, s. 25).


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/13


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Erding (Saksa) on esittänyt 10.12.2018 – U.B. ja T.V. v. Eurowings GmbH

(Asia C-776/18)

(2019/C 82/13)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Amtsgericht Erding

Pääasian asianosaiset

Kantajat: U.B. ja T.V.

Vastaaja: Eurowings GmbH

Ennakkoratkaisukysymys

Onko asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklassa tarkoitetussa lennon peruuttamistapauksessa katsottava, että kyseessä on sellaisen uudelleenreitityksen tarjoaminen, jonka mukaan lentomatkustaja saapuisi määräpaikkaan enintään kaksi tuntia aikataulun mukaista saapumisaikaa myöhemmin, myös silloin, kun korvaava kuljetus suoritetaan muulle kuin varausvahvistuksessa mainitulle lentoasemalle, kun tämä lentoasema sijaitsee samalla alueella?


(1)  Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1).


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/14


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Conseil supérieur de la Sécurité sociale (Luxemburg) on esittänyt 19.12.2018 – EU v. Caisse pour l’avenir des enfants

(Asia C-801/18)

(2019/C 82/14)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Conseil supérieur de la Sécurité sociale

Pääasian asianosaiset

Valittaja: EU

Vastapuoli: Caisse pour l’avenir des enfants

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko jäsenvaltion toimivaltaisten sosiaaliturvaviranomaisten (nyt käsiteltävässä tapauksessa Caisse pour l’avenir des enfants – Luxemburg) SEUT 45 artiklaan, Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella 29.4.2004 annettuun direktiiviin 2004/38/EY (1) ja sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 883/2004, (2) ja etenkin sen 4 artiklaan, perustuvien yhteisön oikeuden mukaisten velvoitteidensa mukaisesti maksettava perhe-etuuksia toisen jäsenvaltion kansalaiselle, kun mainitut toimivaltaiset viranomaiset katsovat samojen kyseisten avustusten myöntämisedellytysten täyttyessä ensin mainitun jäsenvaltion (Luxemburg) ja kolmannen maan (Brasilia) välillä tehdyn kahdenvälisen kansainvälisen sopimuksen johdosta, että niiden oman maan kansalaisilla ja asukkailla on oikeus saada perhe-etuuksia?

2)

Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi ja siinä tapauksessa, että edellä mainitussa oikeuskäytännössä GOTTARDO (3) vahvistettu periaate ulotetaan koskemaan perhe-etuuksia, voisiko sosiaaliturvan ja erityisesti perhe-etuuksien alalla toimivaltainen viranomainen – nyt käsiteltävässä tapauksessa Caisse pour l’avenir des enfants, Luxemburgin suurherttuakunnan perhe-etuuksista vastaava valtion laitos – vedota objektiiviseen perusteluun sellaisten seikkojen perusteella, jotka liittyvät asianomaiselle hallinnolle aiheutuviin erittäin raskaisiin taloudellisiin ja hallinnollisiin rasitteisiin, oikeuttaakseen erilaisen kohtelun (kyseessä olevan kahdenvälisen sopimuksen) sopimusosapuolina olevien valtioiden kansalaisten ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisten välillä?


(1)  Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/38/EY /EUVL 2004, L 158, s. 77).

(2)  EUVL 2004, L 166, s. 1.

(3)  Tuomio 15.1.2002, Gottardo (C-55/00, EU:C:2002:16).


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/15


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Conseil supérieur de la Sécurité sociale (Luxemburg) on esittänyt 19.12.2018 – Caisse pour l’avenir des enfants v. FV ja GW

(Asia C-802/18)

(2019/C 82/15)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Conseil supérieur de la Sécurité sociale

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Caisse pour l’avenir des enfants

Vastapuolet: FV ja GW

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko sosiaaliturvalain 269 §:n ja 270 §:n nojalla myönnetty Luxemburgin perheavustus rinnastettava SEUT 45 artiklassa ja työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella annetun asetuksen N:o 492/2011 (1) 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun sosiaaliseen etuun?

2)

Jos kyseessä oleva perheavustus rinnastetaan sosiaaliseen etuun, onko asetuksen N:o 883/2004 (2) 1 artiklan i alakohdan nojalla sovellettava perheenjäsenen määritelmä esteenä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY (3) 2 artiklan 2 alakohdan laajemmalle perheenjäsenen määritelmälle, vaikka viimeksi mainitun direktiivin mukaan jäsenvaltio ei voi millään tavalla itsenäisesti määritellä perheenjäsentä toisin kuin yhteensovittamisasetuksessa on vahvistettu, ja siinä on toissijaisesti suljettu pois kaikenlainen pääasiallinen vastuu. Onko siis asetuksen N:o 883/2004 1 artiklan i alakohdassa tarkoitettu perheenjäsenen määritelmä asetettava etusijalle erityisyytensä vuoksi sosiaaliturvajärjestelmiä yhteensovitettaessa, ja varsinkin, säilyttääkö jäsenvaltio toimivallan määritellä perheenjäsenet, joilla on oikeus perheavustukseen?

3)

Sovellettaessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY 2 artiklan 2 alakohtaa perhe-etuuksiin ja erityisesti Luxemburgin perheavustukseen, voidaanko sitä, että puolison lapsi jätetään perheenjäsenen määritelmän ulkopuolelle, pitää välillisenä syrjintänä, joka on oikeutettu jäsenvaltion kansallisella tavoitteella vahvistaa lapsen henkilökohtainen oikeus ja tarpeella suojata jäsenvaltion työvoimahallintoa, silloin kun henkilöllisen soveltamisalan laajentaminen merkitsee kohtuutonta taakkaa Luxemburgin perhe-etuusjärjestelmälle, jonka perhe-etuuksista lähes 48 prosenttia suoritetaan ulkomaille?


(1)  Työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella 5.4.2011 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 492/2011 (EUVL 2011, L 141, s. 1).

(2)  Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004 (EUVL 2004, L 166, s. 1).

(3)  Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/38/EY (EUVL 2004, L 158, s. 77).


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/15


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Lietuvos Aukščiausiasis Teismas (Liettua) on esittänyt 20.1.2018 – AAS ”BALTA” v. UAB ”GRIFS AG”

(Asia C-803/18)

(2019/C 82/16)

Oikeudenkäyntikieli: liettua

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Lietuvos Aukščiausiasis Teismas

Pääasian asianosaiset

Valittaja: AAS ”BALTA”

Vastapuoli: UAB ”GRIFS AG”

Ennakkoratkaisukysymys

Onko tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (1) 15 artiklan 5 alakohtaa ja 16 artiklan 5 alakohtaa tulkittava siten, että jos kyseessä on suurten riskien vakuutus, vakuutuksenottajan ja vakuutuksenantajan väliseen vakuutussopimukseen sisältyvään oikeuspaikkasopimukseen voidaan vedota sellaista kyseisellä sopimuksella vakuutettua henkilöä vastaan, joka ei ole nimenomaisesti hyväksynyt tätä sopimusehtoa ja jonka kotipaikka tai sijoittautumispaikka on muussa jäsenvaltiossa kuin vakuutuksenottajalla ja vakuutuksenantajalla?


(1)  EUVL 2012, L 351, s. 1.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/16


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Krajský súd v Trnave (Slovakia) on esittänyt 12.12.2018 – DHL Logistics (Slovakia), spol. s r.o. v. Finančné riaditeľstvo Slovenskej republiky

(Asia C-810/18)

(2019/C 82/17)

Oikeudenkäyntikieli: slovakki

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Krajský súd v Trnave

Pääasian asianosaiset

Kantaja: DHL Logistics (Slovakia), spol. s r.o.

Vastaaja: Finančné riaditeľstvo Slovenskej republiky

Ennakkoratkaisukysymys

Onko tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23.7.1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (1) liitteessä I olevan yhdistetyn nimikkeistön, luettuna yhdessä vuoden 2011 selittävien huomautusten (komission tiedonanto 2011/C 137/01) (2) kanssa, alanimikettä 8525 80 91 edellä mainitun asetuksen mukaisesti tulkittava siten, että digitaalisten videokameranauhureiden (josta on kyse pääasiassa) kaltaiset tavarat voidaan luokitella tähän alanimikkeeseen myös siinä tapauksessa, että sillä voidaan kuvata ja tallentaa vain sellaista videokuvaa, jonka laatu on heikompi kuin 800 × 600 pikseliä, tarkemmin sanottuna 720 x 576 pikseliä, ja kun tavaroiden muut toiminnot eli yksittäisten kuvien kuvaaminen ja tallennus rajoittuvat yksittäisten kuvien resoluution osalta 1 600 x 1 200 pikseliin (1,92 megapikseliä)?


(1)  EYVL 1987, L 256, s. 1.

(2)  EUVL 2011, C 137, s. 1.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/17


Valitus, jonka Vereniging tot Behoud van Natuurmonumenten in Nederland ym. ovat tehneet 21.12.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-79/16, Vereniging Gelijkberechtiging Grondbezitters ym. v. parlamentti, 15.10.2018 antamasta tuomiosta

(Asia C-817/18 P)

(2019/C 82/18)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Valittajat: Vereniging tot Behoud van Natuurmonumenten in Nederland, Stichting Het Groninger Landschap, It Fryske Gea, Stichting Het Drentse Landschap, Stichting Het Overijssels Landschap, Stichting Het Geldersch Landschap, Stichting Flevo-Landschap, Stichting Het Utrechts Landschap, Stichting Landschap Noord-Holland, Stichting Het Zuid-Hollands Landschap, Stichting Het Zeeuwse Landschap, Stichting Het Noordbrabants Landschap, Stichting Het Limburgs Landschap (edustajat: P. Kuypers ja M. de Wit, advocaten)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Vereniging Gelijkberechtiging Grondbezitters, Exploitatiemaatschappij De Berghaaf BV, Stichting Het Nationale Park De Hoge Veluwe, BV Landgoed Den Alerdinck II, Landgoed Ampsen BV, Pallandt van Keppel Stichting, Landgoed Kasteel Keppel BV, Baron van Lynden, Stichting het Lijndensche Fonds voor Kerk en Zending, Landgoed Welna BV, Landgoed ”Huis te Maarn” BV, Vicariestichting De Vijf Capellarijen / Ambachtsheerlijkheid Kloetinge, Maatschappij tot Exploitatie van het Landgoed Tongeren onder Epe BV, Landgoed Anderstein NV, Landgoed Bekspring BV, Landgoed Nijenhuis en Westerflier BV, Landgoed Caprera BV, Landgoed Schapenduinen BV, Stichting Schapenduinen, Landgoed de Noetselenberg BV

Vaatimukset

Valituksenalainen tuomio (asiassa T-79/16) on kumottava

VGG on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut ensimmäisessä oikeusasteessa ja muutoksenhakuasteessa

Toissijaisesti: mikäli asia palautetaan unionin yleiselle tuomioistuimelle, oikeudenkäyntikuluja koskevaa ratkaisua ensimmäisessä oikeusasteessa ja muutoksenhakuasteessa on lykättävä siihen asti, kunnes asia ratkaistaan lopullisesti.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäinen valitusperuste: unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että VGG:n kanne voitiin ottaa tutkittavaksi

Unionin yleinen tuomioistuin on soveltanut virheellisesti edellytystä – VGG:n ja valittajien välinen kilpailusuhde; vaara siitä, että tuella on konkreettisia vaikutuksia VGG:n tilanteeseen ja että se voi vääristää kilpailusuhdetta – joka VGG:n on täytettävä, jotta voidaan katsoa, että se on asianosainen.

Unionin yleinen tuomioistuin on johtanut VGG:n ja sen yksittäisten jäsenten asiavaltuuden Stichting Het Nationale Park De Hoge Veluwen, joka on ainoa vuodelta 2008 oleva kantelija, asiavaltuudesta.

Unionin yleinen tuomioistuin ei ole kuitenkaan selostanut, tai on selostanut puutteellisesti, mistä toiminnoista valittajat ja Stichting Het Nationale Park De Hoge Veluwe kilpailevat konkreettisesti keskenään. Unionin yleinen tuomioistuin oletti näin ollen virheellisesti, että valittajien ja Stichting Het Nationale Park De Hoge Veluwen välillä oli kilpailusuhde.

Katsottuaan, että kyseessä oli kilpailusuhde, unionin yleinen tuomioistuin päätyi tämän jälkeen virheellisesti katsomaan, että tuella oli ollut konkreettisia vaikutuksia VGG:n jäsenten kilpailuasemaan ja että se oli vääristänyt sitä.

Unionin yleisen tuomioistuimen ei olisi pitänyt sillä perusteella, että se katsoi, että Stichting Het Nationale Park De Hoge Veluwella oli asiavaltuus, päätyä katsomaan, että VGG:n kanne voitiin ottaa tutkittavaksi.

Toinen valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti katsonut, että kyseessä olivat ”vakavat vaikeudet”

Unionin yleisen tuomioistuimen näkemys, että SEUT 108 artiklan 2 kohdassa vahvistettuja menettelyä koskevia oikeuksia on loukattu, on virheellinen. Katsoessaan, että komissiolla oli ”vakavia vaikeuksia” sen arvioidessa yksityisten maata omistavien luonnonsuojelujärjestöjen tuista annetun asetuksen (PNB-regeling) yhteensoveltuvuutta valtiontukia koskevan oikeuden kanssa, unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen.

Se, että päätöksessä katsottiin, että yleistä taloudellista etua koskevat palvelut olivat epätyypillisiä ja globaaleja, ei osoita, että kyseessä olivat vakavat vaikeudet, erillisen kirjanpidon puuttuminen ei ole osoitus vakavista vaikeuksista eikä liiallisten korvausten torjumiseksi puuttunut keinoja.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/18


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal de commerce de Paris (Ranska) on esittänyt 24.12.2018 – Trendsetteuse SARL v. DCA SARL

(Asia C-828/18)

(2019/C 82/19)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal de commerce de Paris

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Trendsetteuse SARL

Vastaaja: DCA SARL

Ennakkoratkaisukysymys

Onko kauppaedustajien asemasta 18.12.1986 annetun direktiivin 86/653/ETY (1) 1 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että siinä tarkoitetaan, ettei itsenäisellä välittäjällä, joka toimii päämiehensä edustajana tämän nimissä ja lukuun mutta jolla ei ole oikeutta muuttaa päämiehensä määrittämiä hintoja tai myyntisopimusten sopimusehtoja, ole valtuutusta neuvotella kyseisistä sopimuksista tässä artiklassa tarkoitetulla tavalla ja ettei häntä voida tästä syystä pitää kauppaedustajana, jolla on direktiivissä säädetty kauppaedustajan asema?


(1)  Jäsenvaltioiden itsenäisiä kauppaedustajia koskevan lainsäädännön yhteensovittamisesta 18.12.1986 annettu neuvoston direktiivi 86/653/ETY (EYVL 1986, L 382, s. 17).


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/18


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal de grande instance de Paris (Ranska) on esittänyt 27.12.2018 – Crédit Logement SA v. OE

(Asia C-829/18)

(2019/C 82/20)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal de grande instance de Paris

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Crédit Logement SA

Vastaaja: OE

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko 5.4.1993 annettua direktiiviä 93/13/ETY (1) ja [unionin] oikeuden tehokkuusperiaatetta tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaisen kansallisen oikeuden oikeussäännön soveltamiselle, jossa tuomioistuinta kielletään arvioimasta elinkeinonharjoittajan kanssa tehdyn sopimuksen sopimusehdon kohtuuttomuutta, jos sopimuksen täyttämisen takaava ammattimainen takaaja on ilmoittanut velallisena olevalle kuluttajalle siitä, että se aikoo suorittaa maksun, ja jos kyseinen kuluttaja ei ole ilmoittanut mainitulle takaajalle väitteistä, joihin voidaan vedota?

2)

Voiko varsinaisessa sopimuksessa oleva maininta, jonka mukaan lainanottaja kantaa valuuttariskin ja jota on täydennetty lyhennystaulukoilla, johtaa siihen, että ehto on direktiivissä tarkoitetulla tavalla ”selvä ja ymmärrettävä”, jos ei ole esitetty simulaatioita, joista vaihtokurssin kehittymisen eri skenaariot, myös kielteiset, käyvät ilmi?

3)

Kuuluuko todistustaakka siitä, että kuluttajalle on toimitettu kyseessä olevan ehdon selvyyden ja ymmärrettävyyden kannalta tarpeelliset tiedot ja siitä, että mainittu ehto on selvä ja ymmärrettävä, elinkeinonharjoittajalle vai kuluttajalle?

4)

Jos tuomioistuin katsoo, että sopimuksen sopimusehdot 1.2.1–1.2.9, 2.8 ovat kohtuuttomia, koska niitä ei ole laadittu riittävän selvällä ja ymmärrettävällä tavalla, onko kaikki taloudelliset ehdot, mukaan lukien korkoehto, todettava kirjoittamattomiksi, vai onko kirjoittamattomiksi todettava vain valuuttakurssin vaihtelua koskevat ehdot ja valuuttaehto siten, että kiinteä korko jätetään voimaan euromääräisenä, vai onko tarkasteltava vielä jotain muuta vaihtoehtoa?

5)

Onko tuomioistuimen varmistettava tutkiessaan edellä olevaa kysymystä, että määrätty seuraamus on tehokas, oikeasuhteinen ja varoittava?


(1)  Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY (EYVL 1993, L 95, s. 29).


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/19


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal de l’entreprise de Liège (Belgia) on esittänyt 31.12.2018 – SI ja Brompton Bicycle Ltd v. Chedech / Get2Get

(Asia C-833/18)

(2019/C 82/21)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal de l’entreprise de Liège

Pääasian asianosaiset

Kantaja: SI ja Brompton Bicycle Ltd

Vastaaja: Chedech / Get2Get

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko unionin oikeutta ja erityisesti tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2001/29/EY, (1) jossa säädetään muun muassa, että tekijänoikeuksien haltijoilla on sen 2–5 artiklassa tunnustetut erilaiset yksinoikeudet, tulkittava siten, että siinä suljetaan pois tekijänoikeussuojasta teokset, joiden muoto on välttämätön teknisen tuloksen saavuttamiseksi?

Onko sen arvioimisessa, onko muoto välttämätön teknisen tuloksen saavuttamiseksi, otettava huomioon seuraavat kriteerit:

muiden sellaisten muotojen olemassaolo, joiden avulla voidaan saavuttaa sama tekninen tulos

muodon tehokkuus kyseisen tuloksen saavuttamisessa

tekijänoikeuden väitetyn loukkaajan tahto saavuttaa kyseinen tulos

aiemmin myönnetty patentti, jonka voimassaolo on päättynyt, sellaiseen menettelyyn, jonka avulla tavoiteltu tekninen tulos voidaan saavuttaa?


(1)  EYVL 2001, L 167, s. 10


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/20


Valitus, jonka Mylène Troszczynski on tehnyt 7.1.2019 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-550/17, Troszczynski v. parlamentti, 8.11.2018 antamasta tuomiosta

(Asia C-12/19 P)

(2019/C 82/22)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Mylène Troszczynski (edustaja: F. Wagner, avocat)

Muu osapuoli: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen kuudennen jaoston 8.1.2018 antama tuomio (T-550/17) on kumottava

ja täten

Euroopan parlamentin 14.6.2017 tekemä päätös, jolla hyväksytään oikeudellisten asioiden valiokunnan mietintö nro A8-0218/2017, joka koskee Euroopan parlamentin jäsen Mylène Troszczynskin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä, on kumottava

on lausuttava sovellettavien oikeussääntöjen mukaisesti määrästä, joka valittajalle on myönnettävä korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista

Euroopan parlamentti on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1.

Unionin yleisen tuomioistuimen toisesta kanneperusteesta tekemä arvio

Unionin yleinen tuomioistuin ei pidä Mylène Troszczynskin riidanalaista tviittiä hänen parlamentin jäsenen tehtäviensä yhteydessä ilmaisemana mielipiteenä, koska se liittyy täsmälliseen tapahtumaan, jonka on tarkoitus tapahtua Ranskassa ja koska sitä ei voida rinnastaa yleiseen kannanottoon ajankohtaisista tapahtumista tai parlamentin käsittelemistä asioista, jotka ovat välttämättömiä ominaisuuksia, jotta mielipiteeseen voidaan soveltaa pöytäkirjassa määrättyä suojaa.

Unionin yleinen tuomioistuin teki ilmeisen arviointivirheen, koska

jokainen parlamentin jäsen on oman maansa vaaleilla valittu henkilö, joka edustaa äänestäjiään, ja heidän on säilytettävä toimikautensa ajan välttämätön yhteys äänestäjiin tuomalla esiin muun muassa asioita, jotka kiinnostavat tai koskevat heitä,

parlamentin jäsenille tehdyssä tiedonannossa 11/2003 olevassa periaatteessa nro 2 ei tehdä tällaista erottelua,

vartalon kokonaan peittävän hunnun käyttäminen julkisella paikalla koskee äänestäjiä Ranskassa, mutta myös kaikissa Euroopan maissa, ja tämä islaminuskon ulkoinen tunnusmerkki on julkiseen elämään ja naisten oikeuksiin liittyvä yleinen aihe,

unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt soveltaa asiassa Patriciello esitettyjä periaatteita.

2.

Unionin yleisen tuomioistuimen kolmannesta kanneperusteesta tekemä arvio

Näkemystenvaihdossa oli selvää ja unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi, että Mylène Troszczynski ei kirjoittanut riidanalaista tviittiä ja että hän poisti sen heti saatuaan siitä tiedon. Unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin katsoi, että näitä kahta seikkaa ei tule ottaa huomioon sen määrittelemistä varten, täyttyvätkö parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämisen edellytykset.

Unionin yleinen tuomioistuin teki ilmeisen arviointivirheen

katsoessaan, että parlamentin tehtävänä ei ole tietää, onko tosiseikat, joista kyseessä olevaa parlamentin jäsentä arvostellaan, näytetty toteen, vaikka parlamentti tarkastelee tosiseikat ja myöntää ratkaisussaan, että Mylène Troszczynski ei kirjoittanut tviittiä,

siltä osin kuin se ei tee oikeudellisia johtopäätöksiä tietyistä oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön liitteenä olleista asiakirjoista eli 29.7.1881 annetun lain otteista ja muun muassa sen 42 §:stä,

siltä osin kuin rikostuomioistuimeen 26.4.2018 toimitettu haastehakemus kuvastaa yhden tuomarin yhteen parlamentin jäseneen kohdistamaa vainoa eli aikomusta vahingoittaa tätä poliittisesti, mikä on fumus persecutionisin ominaispiirre.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/21


Valitus, jonka Marion Le Pen on tehnyt 21.1.2019 unionin yleisen tuomioistuimen (kymmenes jaosto) asiassa T-161/17, Le Pen v. parlamentti, 28.11.2018 antamasta tuomiosta

(Asia C-38/19 P)

(2019/C 82/23)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Marion Anne Perrine ”Marine” Le Pen (edustaja: R. Bosselut, avocat)

Muu osapuoli: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen kymmenennen jaoston 28.11.2018 antama tuomio (T-161/17) on kumottava

ja täten

Euroopan parlamentin pääsihteerin 6.1.2017 tekemä päätös, joka tehtiin Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen soveltamisohjeista 19.5 ja 9.7.2008 tehdyn parlamentin puhemiehistön päätöksen 2009/C 159/01 68 artiklan nojalla ja jossa todetaan, että valittajaan kohdistuu 41 554 euron suuruinen saatava, on kumottava

veloitusilmoitus nro 2017-22, joka on päivätty 11.1.2017 ja jolla valittajalle ilmoitetaan, että häneen kohdistuva saatava on todettu pääsihteerin 6.1.2017 tekemällä päätöksellä, joka koskee parlamentin jäsenten avustajiin liittyvien aiheettomasti maksettujen määrien takaisinperintää parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen soveltamisohjeiden 68 artiklan ja varainhoitoasetuksen 78, 79 ja 80 artiklan nojalla, on kumottava

parlamentti on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

A –

Oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluva peruste: Unionin oikeuden rikkominen – Oikeudelliset virheet – Olennaisten menettelymääräysten rikkominen – Puolustautumisoikeuksien loukkaaminen -

Tämä valitusperuste koskee sitä, että valittajaa ei kuultu henkilökohtaisesti ja sitä, että pääsihteeri ei luovuttanut asiakirja-aineistoa ja erityisesti OLAFin kertomusta.

Unionin yleinen tuomioistuin loukkasi valittajan puolustautumisoikeuksia muun muassa unionin perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan osalta.

B –

Unionin oikeuden loukkaaminen – Oikeudelliset virheet – Luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteiden loukkaaminen – Tosiseikkojen oikeudellisessa luonnehtimisessa tapahtunut virhe, tosiseikkojen ja todisteiden vääristäminen

Unionin yleinen tuomioistuin vääristi asiakirjoja, jotka valittaja toimitti OLAFille 14.3.2016 osoittamansa kirjeen liitteenä.

On mahdotonta väittää, että ”keinotekoisen” työsopimuksen mukaisesti maksettuja summia ei ole käytetty parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen soveltamisohjeiden mukaisesti. Näiden varojen kohdetta tai luonnetta ei siis ole vääristetty eikä parlamentille ole aiheutunut vahinkoa.

C-

Harkintavallan väärinkäyttö – Fumus persecutionis

Syrjintä, todisteiden paljastamatta jättäminen, epälojaalisuus ja puolustautumisoikeuksien loukkaaminen, joihin parlamentin pääsihteeri syyllistyi valittajan osalta ovat – ja niiden olisi oltava unionin yleiselle tuomioistuimelle – ”objektiivisia, asiaankuuluvia ja yhtäpitäviä seikkoja, jotka on tehty yksinomaan tai ainakin olennaisilta osin muiden kuin esitettyjen päämäärien saavuttamiseksi tai perustamissopimuksessa asian käsittelyjärjestykseksi erityisesti määrätyn menettelyn välttämiseksi”, ja ne osoittavat, että kantajaan on kohdistettu fumus persecutionis.


Unionin yleinen tuomioistuin

4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/23


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Comune di Milano v. komissio

(Asia T-167/13) (1)

((Valtiontuet - Maahuolintapalvelut - SEA:n SEA Handlingin hyväksi tekemät pääomanlisäykset - Päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään sen takaisin perimisestä - Tuen käsite - Valtion toteuttamat toimenpiteet - Yksityinen sijoittaja -arviointiperuste - Kontradiktorinen periaate - Puolustautumisoikeudet - Oikeus hyvään hallintoon - Luottamuksensuoja))

(2019/C 82/24)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Comune di Milano (Italia) (edustajat: aluksi asianajajat S. Grassani ja A. Franchi, sitten S. Grassani

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: G. Conte ja D. Grespan)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus kumota SEA SpA:n tekemistä pääomanlisäyksistä SEA Handling SpA:n hyväksi 19.12.2012 annettu komission päätös (EU) 2015/1225 (asia SA.21420 (C 14/10) (ex NN 25/10) (ex CP 175/06)) (EUVL 2015, L 201, s. 1)

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Comune di Milano velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, välitoimimenettelyyn liittyvät kulut mukaan lukien.


(1)  EUVL C 129, 4.5.2013.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/23


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.12.2018 – Deutsche Umwelthilfe v. komissio

(Asia T-498/14) (1)

((Oikeus tutustua asiakirjoihin - Komission ja autoalan yritysten tai autonvalmistajien väliseen kirjeenvaihtoon liittyvät asiakirjat, jotka koskevat moottoriajoneuvoissa käytettävää kylmäainetta R1234yf - Rekisteriin kirjaamattomat asiakirjat - Uuden perusteen esittäminen käsittelyn kuluessa - Tutkimatta jättäminen - Selvittämistoimi, jolla määrätään unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan mukaisesti esittämään riidanalaiset asiakirjat - Kontradiktorisesta periaatteesta poikkeaminen - Asetus (EY) N:o 1049/2001 - Taloudellisten etujen suojaa koskeva poikkeus - Tietojen ilmaisemiseen liittyvä yleinen etu - Intressivertailu - Asetus (EY) N:o 1367/2006 - 6 artiklan 1 kohta - Ylivoimainen yleinen etu ilmaista ympäristötiedot tai tiedot, jotka liittyvät ympäristöpäästöihin - Yleinen olettama - Asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epääminen osittain - Lausunnon antamisen raukeaminen))

(2019/C 82/25)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Deutsche Umwelthilfe eV (Radolfzell, Saksa) (edustajat: asianajajat R. Klinger ja R. Geulen)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi F. Clotuche-Duvieusart ja J. Vondung, sitten F. Clotuche-Duvieusart ja H. Krämer, avustajinaan aluksi asianajajat R. van der Hout ja A. Köhler, sitten asianajajat R. van der Hout ja C. Wagner)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus kumota osittain 2.6.2014 annettu komission päätös GESTDEM 2014/547, jolla vahvistetaan päätös evätä kokonaisuudessaan oikeus tutustua yhtäältä komission ja toisaalta yritysten Honeywell ja DuPont tai autonvalmistajien väliseen kirjeenvaihtoon liittyviin moottoriajoneuvoissa käytettävää kylmäainetta R1234yf koskeviin asiakirjoihin syyskuun 2011 ja huhtikuun 2012 sekä syyskuun 2012 ja tammikuun lopun 2014 väliseltä ajalta.

Tuomiolauselma

1)

Lausunnon antaminen vaatimuksesta kumota 2.6.2014 annettu komission päätös GESTDEM 2014/547 siltä osin kuin se koskee asiakirjassa nro 34 alun perin peitettyjä osapuolia, jotka on sittemmin julkistettu, raukeaa.

2)

Kanne hylätään muilta osin.

3)

Deutsche Umwelthilfe eV velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 329, 22.9.2014.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/24


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.12.2018 – Biogaran v. komissio

(Asia T-677/14) (1)

((Kilpailu - Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt - Sydän- ja verisuonitautien hoitoon tarkoitetun perindopriili-lääkkeen alkuperäis- ja rinnakkaisversion markkinat - Päätös, jolla SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan rikkominen todetaan - Sopimukset, joilla pyritään viivästyttämään tai jopa estämään perindopriilin rinnakkaisversioiden markkinoille tulo - Tytäryhtiön osallistuminen kilpailusääntöjen rikkomiseen, johon sen emoyhtiö on syyllistynyt - Rikkomisesta vastuuseen joutuminen - Yhteisvastuu - Sakon enimmäismäärä))

(2019/C 82/26)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Biogaran (Colombes, Ranska) (edustajat: asianajajat T. Reymond, O. de Juvigny ja J. Jourdan)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi F. Castilla Contreras, T. Vecchi ja B. Mongin, sitten F. Castilla Contreras, B. Mongin ja C. Vollrath

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus, jolla pyritään ensisijaisesti SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan mukaisesta menettelystä 9.7.2014 annetun komission päätöksen C(2014) 4955 final (asia AT.39612 – Perindopriili (Servier)) kumoamiseen siltä osin kuin se koskee kantajaa ja toissijaisesti kantajalle kyseisellä päätöksellä määrätyn sakon määrän alentamiseen

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Biogaran velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 395, 10.11.2014.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/25


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.12.2018 – Teva UK ym. v. komissio

(Asia T-679/14) (1)

((Kilpailu - Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt - Sydän- ja verisuonitautien hoitoon tarkoitetun perindopriili-lääkkeen alkuperäis- ja rinnakkaisversion markkinat - Päätös, jolla SEUT 101 artiklan rikkominen todetaan - Puolueettomuusperiaate - Neuvoa-antavan komitean kuuleminen kartellien ja määräävän markkina-aseman väärinkäytön alalla - Sopimus patentteja ja yksinostoja koskevien riitojen ratkaisemisesta sovintoteitse - Mahdollinen kilpailu - Tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus - Kilpailuoikeuden ja patenttilainsäädännön yhteensovittaminen - SEUT 101 artiklan 3 kohdan mukaisen poikkeuksen edellytykset - Sakot))

(2019/C 82/27)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Teva UK Ltd (West Yorkshire, Yhdistynyt kuningaskunta), Teva Pharmaceuticals Europe BV (Utrecht, Alankomaat), Teva Pharmaceutical Industries Ltd (Jerusalem, Israel) (edustajat: asianajajat D. Tayar ja A. Richard)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi F. Castilla Contreras, T. Vecchi ja B. Mongin, sitten F. Castilla Contreras, B. Mongin ja C. Vollrath, avustajanaan barrister G. Peretz)

Väliintulija, joka tukee kantajien vaatimuksia: European Generic medicines Association AISBL (EGA) (Bryssel, Belgia) (edustajat: solicitor S.-P. Brankin ja asianajaja E. Wijckmans)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus ensisijaisesti kumota SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan mukaisesta menettelystä 9.7.2014 annettu komission päätös C(2014) 4955 final (asia AT.39612 – Perindopriili (Servier)) siltä osin kuin se koskee kantajia, ja toissijaisesti alentaa kantajille kyseisellä päätöksellä määrätyn sakon määrää.

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Teva UK Ltd, Teva Pharmaceuticals Europe BV ja Teva Pharmaceutical Industries Ltd vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)

European Generic medicines Association AISBL (EGA) vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.


(1)  EUVL C 409, 17.11.2014.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/26


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.12.2018 – Lupin v. komissio

(Asia T-680/14) (1)

((Kilpailu - Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt - Sydän- ja verisuonitautien hoitoon tarkoitetun perindopriili-lääkkeen alkuperäis- ja rinnakkaisversion markkinat - Päätös, jolla SEUT 101 artiklan rikkominen todetaan - Patenttialan riitojen sovintosopimus - Teknologianhankintasopimus - Tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus - Kilpailuoikeuden ja patenttilainsäädännön yhteensovittaminen - Sakot))

(2019/C 82/28)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Lupin Ltd (Mumbai, Maharashtra, Intia) (edustajat: aluksi solicitor M. Pullen ja solicitor R. Fawcett-Feuillette, M. Hoskins, QC, barrister V. Wakefield ja solicitor M. Boles, sitten M. Hoskins, V. Wakefield, M. Boles, sekä solicitor K. Vernon ja solicitor S. Smith, ja lopuksi M. Hoskins, V. Wakefield, S. Smith ja solicitor C. Wall)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi F. Castilla Contreras, B. Mongin ja T. Vecchi, sitten F. Castilla Contreras, B. Mongin ja C. Vollrath, avustajanaan barrister B. Rayment)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus kumota SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan mukaisesta menettelystä 9.7.2014 annettu komission päätös C(2014) 4955 final (asia AT.39612 – Perindopriili (Servier)) osittain siltä osin kuin se koskee kantajaa, ja toissijaisesti kumota kantajalle kyseisellä päätöksellä määrätty sakko tai alentaa sen määrää.

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Lupin Ltd velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 439, 8.12.2014.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/26


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.12.2018 – Mylan Laboratories ja Mylan v. komissio

(Asia T-682/14) (1)

((Kilpailu - Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt - Sydän- ja verisuonitautien hoitoon tarkoitetun perindopriili-lääkkeen alkuperäis- ja rinnakkaisversion markkinat - Päätös, jolla SEUT 101 artiklan rikkominen todetaan - Patenttialan riitojen sovintosopimus - Mahdollinen kilpailu - Tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus - Kilpailuoikeuden ja patenttilainsäädännön yhteensovittaminen - Kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta vastuuseen joutuminen - Sakot))

(2019/C 82/29)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Mylan Laboratories Ltd (Hyderabad, Intia) ja Mylan, Inc. (Canonsburg, Pennsylvania, Yhdysvallat) (edustajat: solicitor S. Kon, solicitor C. Firth ja solicitor C. Humpe)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi F. Castilla Contreras, T. Vecchi ja B. Mongin, sitten F. Castilla Contreras, B. Mongin ja C. Vollrath, avustajanaan barrister S. Kingston)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus ensisijaisesti kumota SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan mukaisesta menettelystä 9.7.2014 annettu komission päätös C(2014) 4955 final (asia AT.39612 – Perindopriili (Servier)) siltä osin kuin se koskee kantajia, ja toissijaisesti kumota kantajille kyseisellä päätöksellä määrätty sakko tai alentaa sen määrää.

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Mylan Laboratories Ltd ja Mylan, Inc. velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 431, 1.12.2014.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/27


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.12.2018 – Krka v. komissio

(Asia T-684/14) (1)

((Kilpailu - Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt - Sydän- ja verisuonitautien hoitoon tarkoitetun perindopriili-lääkkeen alkuperäis- ja rinnakkaisversion markkinat - Päätös, jolla SEUT 101 artiklan rikkominen todetaan - Patenttialan riitojen sovintosopimus - Lisenssisopimus - Teknologianhankintasopimus - Tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus - Vaikutukseen perustuva kilpailunrajoitus - Kilpailuoikeuden ja patenttilainsäädännön yhteensovittaminen))

(2019/C 82/30)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Krka Tovarna Zdravil d.d. (Novo Mesto, Slovenia) (edustajat: asianajajat T. Ilešič ja M. Kocmut)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: F. Castilla Contreras, B. Mongin ja C. Vollrath, avustajanaan barrister D. Bailey)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus kumota SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan mukaisesta menettelystä 9.7.2014 annettu komission päätös C(2014) 4955 final (asia AT.39612 – Perindopriili (Servier)) osittain siltä osin kuin se koskee kantajaa.

Tuomiolauselma

1)

SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan mukaisesta menettelystä 9.7.2014 annetun komission päätöksen C(2014) 4955 final (asia AT.39612 – Perindopriili (Servier)) 4 artikla kumotaan siltä osin kuin siinä todetaan Krka Tovarna Zdravil d.d:n osallistuneen tässä artiklassa tarkoitettuihin sopimuksiin.

2)

Päätöksen C(2014) 4955 final 7 artiklan 4 kohdan a alakohta kumotaan.

3)

Päätöksen C(2014) 4955 final 8 ja 9 artikla kumotaan siltä osin kuin ne koskevat Krka Tovarna Zdraviliä.

4)

Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 431, 1.12.2014.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/28


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.12.2018 – Servier ym. v. komissio

(Asia T-691/14) (1)

((Kilpailu - Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt - Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö - Sydän- ja verisuonitautien hoitoon tarkoitetun perindopriili-lääkkeen alkuperäis- ja rinnakkaisversion markkinat - Päätös, jolla SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan rikkominen todetaan - Puolueettomuuden periaate - Kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevän neuvoa-antavan komitean kuuleminen - Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin - Kanteen nostamisen määräajan lyhyys riidanalaisen päätöksen pituuteen nähden - Patenttialan riitojen sovintosopimukset - Lisenssisopimukset - Teknologianhankintasopimukset - Yksinostosopimus - Mahdollinen kilpailu - Tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus - Vaikutukseen perustuva kilpailunrajoitus - Kilpailuoikeuden ja patenttilainsäädännön yhteensovittaminen - Erilliseksi tai yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi rikkomiseksi luokitteleminen - Kyseisen lääkkeen molekyylin mukaiset merkityksellisten markkinoiden määritysperusteet - Sakot - SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaan perustuvien sakkojen yhdistäminen - Rikosten ja rangaistusten lakisidonnaisuutta koskeva periaate - Myynnin arvo - Laskentatapa samoilla markkinoilla tehtyjen useampien rikkomisten tapauksessa))

(2019/C 82/31)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Servier SAS (Suresnes, Ranska), Servier Laboratories Ltd (Wexham, Yhdistynyt kuningaskunta), Les Laboratoires Servier SAS (Suresnes) (edustajat: aluksi I. S. Forrester, QC, barrister J. Killick, asianajaja O. de Juvigny ja solicitor M. Utges Manley, sitten J. Killick, O. de Juvigny, M. Utges Manley sekä asianajajat J. Jourdan ja T. Reymond)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi T. Christoforou, B. Mongin, C. Vollrath, F. Castilla Contreras ja T. Vecchi, sitten T. Christoforou, B. Mongin, C. Vollrath, F. Castilla Contreras ja J. Norris-Usher)

Väliintulija, joka tukee kantajien vaatimuksia: Euroopan lääketeollisuuden yhdistysten liitto (EFPIA) (Geneve, Sveitsi) (edustajat: barrister F. Carlin sekä asianajajat N. Niejahr ja C. Paillard)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus ensisijaisesti kumota SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan mukaisesta menettelystä 9.7.2014 annettu komission päätös C(2014) 4955 final (asia AT.39612 – Perindopriili (Servier)) siltä osin kuin se koskee kantajia, ja toissijaisesti alentaa niille kyseisellä päätöksellä määrätyn sakon määrää.

Tuomiolauselma

1)

SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan mukaisesta menettelystä 9.7.2014 annetun komission päätöksen C(2014) 4955 final (asia AT.39612 – Perindopriili (Servier)) 4 artikla kumotaan siltä osin kuin siinä todetaan Servier SAS:n ja Laboratoires Servier SAS:n osallistuneen tässä artiklassa tarkoitettuihin sopimuksiin.

2)

Päätöksen C(2014) 4955 final 6 artikla kumotaan.

3)

Päätöksen C(2014) 4955 final 7 artiklan 4 kohdan b alakohta ja 6 kohta kumotaan.

4)

Servierille ja Laboratoires Servierille päätöksen C(2014) 4955 final 2 artiklassa tarkoitetun rikkomisen perusteella määrätyn sakon määrä, joka ilmenee päätöksen 7 artiklan 2 kohdan b alakohdasta, määritetään 55 385 190 euroksi.

5)

Kanne hylätään muilta osin.

6)

Servier, Servier Laboratories Ltd ja Les Laboratoires Servier sekä Euroopan komissio vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

7)

Euroopan lääketeollisuuden yhdistysten liitto (EFPIA) vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.


(1)  EUVL C 462, 22.12.2014.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/29


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.12.2018 – Niche Generics v. komissio

(Asia T-701/14) (1)

((Kilpailu - Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt - Sydän- ja verisuonitautien hoitoon tarkoitetun perindopriili-lääkkeen alkuperäis- ja rinnakkaisversion markkinat - Päätös, jolla SEUT 101 artiklan rikkominen todetaan - Patenttialan riitojen sovintosopimus - Hallinnollinen menettely - Asianajajien ja asiakkaiden välisen yhteydenpidon luottamuksellisuuden suoja - Mahdollinen kilpailu - Tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus - Rajoituksen objektiivinen välttämättömyys - Kilpailuoikeuden ja patenttilainsäädännön yhteensovittaminen - SEUT 101 artiklan 3 kohdan mukaiset poikkeusedellytykset - Sakot - 10 prosentin enimmäismäärä - Kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta vastuuseen joutuminen))

(2019/C 82/32)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Niche Generics Ltd (Hitchin, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: solicitor E. Batchelor, solicitor M. Healy, solicitor K. Cousins ja barrister F. Carlin)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi F. Castilla Contreras, T. Vecchi ja B. Mongin, sitten F. Castilla Contreras, B. Mongin ja C. Vollrath, avustajanaan barrister S. Kingston)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus ensisijaisesti kumota SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan mukaisesta menettelystä 9.7.2014 annettu komission päätös C(2014) 4955 final (asia AT.39612 – Perindopriili (Servier)) siltä osin kuin se koskee kantajaa, ja toissijaisesti kumota kantajalle kyseisellä päätöksellä määrätty sakko tai alentaa sen määrää.

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Niche Generics Ltd velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 431, 1.12.2014.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/30


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.12.2018 – Unichem Laboratories v. komissio

(Asia T-705/14) (1)

((Kilpailu - Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt - Sydän- ja verisuonitautien hoitoon tarkoitetun perindopriili-lääkkeen alkuperäis- ja rinnakkaisversion markkinat - Päätös, jolla SEUT 101 artiklan rikkominen todetaan - Patenttialan riitojen sovintosopimus - Komission alueellinen toimivalta - Kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta vastuuseen joutuminen - Hallinnollinen menettely - Asianajajien ja asiakkaiden välisen yhteydenpidon luottamuksellisuuden suoja - Mahdollinen kilpailu - Tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus - Rajoituksen objektiivinen välttämättömyys - Kilpailuoikeuden ja patenttilainsäädännön yhteensovittaminen - SEUT 101 artiklan 3 kohdan mukaiset poikkeusedellytykset - Sakot))

(2019/C 82/33)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Unichem Laboratories Ltd (Mumbai, Intia) (edustajat: solicitor S. Mobley, solicitor K. Shaw, solicitor K. Cousins, solicitor M. Healy, solicitor H. Sheraton ja solicitor E. Batchelor)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi F. Castilla Contreras, T. Vecchi ja B. Mongin, sitten F. Castilla Contreras, B. Mongin ja C. Vollrath, avustajanaan barrister S. Kingston)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus ensisijaisesti kumota SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan mukaisesta menettelystä 9.7.2014 annettu komission päätös C(2014) 4955 final (asia AT.39612 – Perindopriili (Servier)) siltä osin kuin se koskee kantajaa, ja toissijaisesti kumota kantajalle kyseisellä päätöksellä määrätty sakko tai alentaa sen määrää.

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Unichem Laboratories Ltd velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 448, 15.12.2014.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/30


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Deutsche Telekom v. komissio

(Asia T-827/14) (1)

((Kilpailu - Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö - Slovakian laajakaistaisten televiestintäpalvelujen markkinat - Kolmansien yritysten oikeus käyttää markkinoiden vakiintuneen operaattorin tilaajayhteyksiä - Päätös, jossa todetaan SEUT 102 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan rikkominen - Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen - Väärinkäytön käsite - Käyttöoikeuden tarjoamisesta kieltäytyminen - Hintaruuvi - Hintaruuvin laskeminen - Yhtä tehokkaan kilpailijan kriteeri - Puolustautumisoikeudet - Emoyhtiön saattaminen vastuuseen rikkomisesta, johon sen tytäryhtiö on syyllistynyt - Emoyhtiön ratkaiseva määräysvalta tytäryhtiönsä liiketoimintapolitiikkaan - Ratkaisevan määräysvallan tosiasiallinen käyttäminen - Todistustaakka - Sakkojen määrän laskeminen - Sakkojen määrän laskennasta annetut vuoden 2006 suuntaviivat - Yksinomaan emoyhtiölle rikkomisen uusimisen perusteella määrätty erillissakko, johon on sovellettu korotuskerrointa varoittavassa tarkoituksessa))

(2019/C 82/34)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Deutsche Telekom AG (Bonn, Saksa) (edustajat: asianajajat K. Appel ja D. Schroeder)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: M. Kellerbauer, L. Malferrari, C. Vollrath ja L. Wildpanner)

Väliintulija, joka tuke vastaajan vaatimuksia: Slovanet a.s. (Bratislava, Slovakia) (edustaja: asianajaja S. Tisaj)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jossa vaaditaan ensisijaisesti kumoamaan SEUT 102 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39523 – Slovak Telekom) 15.10.2014 tehty komission päätös C(2014) 7465 final, sellaisena kuin se on oikaistuna 16.12.2014 tehdyllä komission päätöksellä C(2014) 10119 final ja 17.4.2015 tehdyllä komission päätöksellä C(2015) 2484, kokonaisuudessaan tai kantajaa koskevilta osin, ja toissijaisesti alentamaan kyseisessä päätöksessä kantajalle määrättyjen sakkojen määrää

Tuomiolauselma

1)

SEUT 102 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39523 – Slovak Telekom) 15.10.2014 tehdyn komission päätöksen C(2014) 7465 final 1 artiklan 2 kohdan d alakohta kumotaan siltä osin kuin siinä todetaan, että Deutsche Telekom AG peri 12.8.–31.12.2005 kohtuuttomia maksuja, joiden vuoksi Slovak Telekomin tilaajayhteyksien eriytetystä käyttöoikeudesta riippuvainen yhtä tehokas kilpailija ei voinut toisintaa Slovak Telekomin tarjoamia vähittäispalveluja tappiota tekemättä.

2)

Päätöksen C(2014) 7465 final 2 artikla kumotaan siltä osin kuin siinä vahvistetaan Deutsche Telekomille yhteisvastuullisesti määrättävän sakon määräksi 38 838 000 euroa ja Deutsche Telekomille yksinomaisesti määrättävän sakon määräksi 31 070 000 euroa.

3)

Deutsche Telekomille yhteisvastuullisesti määrättävän sakon määräksi vahvistetaan 38 061 963 euroa ja Deutsche Telekomille yksinään määrättävän sakon määräksi 19 030 981 euroa.

4)

Kanne hylätään muilta osin.

5)

Deutsche Telekom vastaa neljästä viidesosasta omista oikeudenkäyntikuluistaan, neljästä viidesosasta Euroopan komission oikeudenkäyntikuluista ja neljästä viidesosasta Slovanet a.s:n oikeudenkäyntikuluista.

6)

Komissio vastaa viidesosasta omista oikeudenkäyntikuluistaan ja viidesosasta Deutsche Telekomin oikeudenkäyntikuluista.

7)

Slovanet vastaa viidesosasta omista oikeudenkäyntikuluistaan.


(1)  EUVL C 96, 23.3.2015.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/32


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Slovak Telekom v. komissio

(Asia T-851/14) (1)

((Kilpailu - Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö - Slovakian laajakaistaisten televiestintäpalvelujen markkinat - Kolmansien yritysten oikeus käyttää markkinoiden vakiintuneen operaattorin tilaajayhteyksiä - Päätös, jossa todetaan SEUT 102 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan rikkominen - Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen - Väärinkäytön käsite - Käyttöoikeuden tarjoamisesta kieltäytyminen - Hintaruuvi - Hintaruuvin laskeminen - Yhtä tehokkaan kilpailijan kriteeri - Puolustautumisoikeudet - Emoyhtiön saattaminen vastuuseen rikkomisesta, johon sen tytäryhtiö on syyllistynyt - Emoyhtiön ratkaiseva määräysvalta tytäryhtiönsä liiketoimintapolitiikkaan - Ratkaisevan määräysvallan tosiasiallinen käyttäminen - Todistustaakka - Sakkojen määrän laskeminen - Sakkojen määrän laskennasta annetut vuoden 2006 suuntaviivat))

(2019/C 82/35)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Slovak Telekom a.s. Bratislava, Slovakia) (edustajat: asianajaja D. Geradin ja R. O’Donoghue, QC)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi M. Farley, L. Malferrari ja G. Koleva, sitten M. Farley, M. Kellerbauer, L. Malferrari ja C. Vollrath)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Slovanet a.s. (Bratislava) (edustaja: asianajaja P. Tisaj)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jossa vaaditaan ensisijaisesti kumoamaan SEUT 102 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39523 – Slovak Telekom) 15.10.2014 tehty komission päätös C(2014) 7465 final, sellaisena kuin se on oikaistuna 16.12.2014 tehdyllä komission päätöksellä C(2014) 10119 final ja 17.4.2015 tehdyllä komission päätöksellä C(2015) 2484, siltä osin kuin se koskee kantajaa, ja toissijaisesti alentamaan kantajalle määrätyn sakon määrää

Tuomiolauselma

1)

SEUT 102 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39523 – Slovak Telekom) 15.10.2014 tehdyn komission päätöksen C(2014) 7465 final 1 artiklan 2 kohdan d alakohta kumotaan siltä osin kuin siinä todetaan, että kantaja peri 12.8.–31.12.2005 kohtuuttomia maksuja, joiden vuoksi sen tilaajayhteyksien eriytetystä käyttöoikeudesta riippuvainen yhtä tehokas kilpailija ei voinut toisintaa kantajan tarjoamia vähittäispalveluja tappiota tekemättä.

2)

Päätöksen C(2014) 7465 final 2 artikla kumotaan siltä osin kuin siinä vahvistetaan Slovak Telekomille yhteisvastuullisesti määrättävän sakon määräksi 38 838 000 euroa.

3)

Slovak Telekomille yhteisvastuullisesti määrättävän sakon määräksi vahvistetaan 38 061 963 euroa.

4)

Kanne hylätään muilta osin.

5)

Slovak Telekom vastaa neljästä viidesosasta omista oikeudenkäyntikuluistaan, neljästä viidesosasta Euroopan komission oikeudenkäyntikuluista ja neljästä viidesosasta Slovanet a.s:n oikeudenkäyntikuluista.

6)

Komissio vastaa viidesosasta omista oikeudenkäyntikuluistaan ja viidesosasta Slovak Telekomin oikeudenkäyntikuluista.

7)

Slovanet vastaa viidesosasta omista oikeudenkäyntikuluistaan.


(1)  EUVL C 127, 20.4.2015.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/33


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Ryanair ja Airport Marketing Services v. komissio

(Asia T-111/15) (1)

((Valtiontuet - Syndicat mixte des aéroports de Charenten ja Ryanairin sekä sen tytäryhtiön Airport Marketing Servicesin välillä tehdyt sopimukset - Lentoasemapalvelut - Markkinointipalvelut - Päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään sen takaisin perimisestä - Valtiontuen käsite - Toimenpiteen yhteys valtioon - Kauppa- ja teollisuuskamari - Etu - Yksityinen sijoittaja -arviointiperuste - Takaisin periminen - Perusoikeuskirjan 41 artikla - Oikeus tutustua asiakirja-aineistoon - Oikeus tulla kuulluksi))

(2019/C 82/36)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Ryanair DAC, aiemmin Ryanair Ltd (Dublin, Irlanti) ja Airport Marketing Services Ltd (Dublin) (edustajat: asianajajat G. Berrisch, E. Vahida, I. G. Metaxas-Maranghidis ja solicitor B. Byrne)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Flynn ja S. Noë)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus kumota osittain valtiontuesta SA.33963 (2012/C) (ex 2012/NN), jonka Ranska on myöntänyt Angoulêmen kauppa- ja teollisuuskamarille, SNC-Lavalinille, Ryanairille ja Airport Marketing Services -yhtiölle, 23.7.2014 annettu komission päätös (EU) 2015/1226 (EUVL 2015, L 201, s. 48).

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Ryanair DAC ja Airport Marketing Services Ltd vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 178, 1.6.2015.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/34


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Ryanair ja Airport Marketing Services v. komissio

(Asia T-165/15) (1)

((Valtiontuet - Pau-Béarnin kauppa- ja teollisuuskamarin ja Ryanairin sekä sen tytäryhtiön Airport Marketing Servicesin välillä tehdyt sopimukset - Lentoasemapalvelut - Markkinointipalvelut - Päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään sen takaisin perimisestä - Valtiontuen käsite - Toimenpiteen yhteys valtioon - Kauppa- ja teollisuuskamari - Etu - Yksityinen sijoittaja -arviointiperuste - Takaisin periminen - Perusoikeuskirjan 41 artikla - Oikeus tutustua asiakirja-aineistoon - Oikeus tulla kuulluksi))

(2019/C 82/37)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Ryanair DAC, aiemmin Ryanair Ltd (Dublin, Irlanti), ja Airport Marketing Services Ltd (Dublin) (edustajat: asianajajat G. Berrisch, E. Vahida, I.-G. Metaxas-Maranghidis ja solicitor B. Byrne)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Flynn ja S. Noë)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus kumota osittain valtiontuesta SA.22614 (C 53/07), jonka Ranska on myöntänyt Pau-Béarnin kauppa- ja teollisuuskamarille, Ryanairille, Airport Marketing Services -yhtiölle ja Transavialle, 23.7.2014 annettu komission päätös (EU) 2015/1227 (EUVL 2015, L 201, s. 109).

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Ryanair DAC ja Airport Marketing Services Ltd vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 228, 13.7.2015.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/34


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – AlzChem v. komissio

(Asia T-284/15) (1)

((Valtiontuet - Kemianteollisuus - Päätös jatkaa yrityksen toimintaa konkurssimenettelyn aikana - Päätös, jossa todetaan, ettei kyseessä ole valtiontuki - Kumoamiskanne - Kantajaa erikseen koskeva toimi - Tutkittavaksi ottaminen - Valtiontuen käsite - Etu - Yksityinen velkoja -arviointiperuste - Valtiosta johtuvaksi katsominen - Perusteluvelvollisuus))

(2019/C 82/38)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: AlzChem AG (Trostberg, Saksa) (edustajat: aluksi P. Alexiadis, solicitor, sekä asianajajat A. Borsos ja I. Georgiopoulos, sitten P. Alexiadis sekä asianajajat A. Borsos, E. Kazili, P. Oravec ja K. Csach)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: G. Conte ja L. Armati)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Slovakian tasavalta (asiamies: B. Ricziová) ja Fortischem a.s. (Nováky, Slovakia) (edustajat: asianajajat C. Arhold, P. Hodál ja M. Staroň)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus kumota valtiontuesta SA.33797 (2013/C) (ex 2013/NN) (ex 2011/CP), jonka Slovakia on myöntänyt NCHZ:lle, 15.10.2014 annetun komission päätöksen (EU) 2015/1826 (EUVL 2015, L 269, s. 71) 2 artikla

Tuomiolauselma

1)

Slovakian NCHZ:lle myöntämästä valtiontuesta SA.33797 (2013/C) (ex 2013/NN) (ex 2011/CP) 15.10.2014 annetun komission päätöksen (EU) 2015/1826 2 artikla kumotaan.

2)

Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan AlzChem AG:n oikeudenkäyntikulut.

3)

Slovakian tasavalta ja Fortischem a.s. vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.


(1)  EUVL C 302, 14.9.2015.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/35


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Iran Insurance v. neuvosto

(Asia T-558/15) (1)

((Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu - Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Iraniin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet - Varojen jäädyttäminen - Kantajan nimen merkitseminen luetteloihin henkilöistä ja yhteisöistä, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä, ja nimen säilyttäminen kyseisissä luetteloissa - Aineellinen vahinko - Aineeton vahinko))

(2019/C 82/39)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Iran Insurance Company (Teheran, Iran) (edustaja: asianajaja D. Luff)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: B. Driessen ja M. Bishop)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Euroopan komissio (asiamiehet: F. Ronkes Agerbeek ja R. Tricot)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 268 artiklaan perustuva ja sen aineettoman ja aineellisen vahingon korvaamista koskeva vaatimus, jonka kantaja väittää itselleen aiheutuneen Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta tehdyn päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 25.10.2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/644/YUTP (EUVL 2010, L 281, s. 81), Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EY) N:o 423/2007 kumoamisesta 25.10.2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 961/2010 (EUVL 2010, L 281, s. 1), Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 1.12.2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/783/YUTP (EUVL 2011, L 319, s. 71), asetuksen N:o 961/2010 täytäntöönpanosta 1.12.2011 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1245/2011 (EUVL 2011, L 319, s. 11) ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 961/2010 kumoamisesta 23.3.2012 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 267/2012 (EUVL 2012, L 88, s. 1), joilla kantajan nimi merkittiin luetteloihin henkilöistä ja yhteisöistä, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä, ja säilytettiin kyseisissä luetteloissa, antamisen vuoksi.

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Iran Insurance Company vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.

3)

Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.


(1)  EUVL C 27, 25.1.2016.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/36


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Post Bank Iran v. neuvosto

(Asia T-559/15) (1)

((Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu - Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Iraniin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet - Varojen jäädyttäminen - Kantajan nimen merkitseminen luetteloihin henkilöistä ja yhteisöistä, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä, ja nimen säilyttäminen kyseisissä luetteloissa - Aineeton vahinko))

(2019/C 82/40)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Post Bank Iran (Teheran, Iran) (edustaja: asianajaja D. Luff)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: B. Driessen ja M. Bishop)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Euroopan komissio (asiamiehet: F. Ronkes Agerbeek ja R. Tricot)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 268 artiklaan perustuva ja sen vahingon korvaamista koskeva vaatimus, jonka kantaja väittää itselleen aiheutuneen Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta tehdyn päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 25.10.2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/644/YUTP (EUVL 2010, L 281, s. 81), Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EY) N:o 423/2007 kumoamisesta 25.10.2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 961/2010 (EUVL 2010, L 281, s. 1), Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 1.12.2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/783/YUTP (EUVL 2011, L 319, s. 71), asetuksen N:o 961/2010 täytäntöönpanosta 1.12.2011 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1245/2011 (EUVL 2011, L 319, s. 11) ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 961/2010 kumoamisesta 23.3.2012 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 267/2012 (EUVL 2012, L 88, s. 1), joilla kantajan nimi merkittiin luetteloihin henkilöistä ja yhteisöistä, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä, ja säilytettiin kyseisissä luetteloissa, antamisen vuoksi.

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Post Bank Iran vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.

3)

Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.


(1)  EUVL C 27, 25.1.2016.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/37


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Transavia Airlines v. komissio

(Asia T-591/15) (1)

((Valtiontuet - Lentoasemapalvelut ja markkinointipalvelut - Pau-Béarnin kauppa- ja teollisuuskamarin ja Transavian välillä tehty sopimus - Päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään sen takaisin perimisestä - Valtiontuen käsite - Toimenpiteen yhteys valtioon - Kauppa- ja teollisuuskamari - Etu - Yksityinen sijoittaja -arviointiperuste - Takaisin periminen - Perusoikeuskirjan 41 artikla - Oikeus tutustua asiakirja-aineistoon - Oikeus tulla kuulluksi))

(2019/C 82/41)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantajat: Transavia Airlines CV (Schiphol, Alankomaat) (edustajat: asianajajat R. Elkerbout ja M. Baneke)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Flynn ja S. Noë)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus kumota osittain valtiontuesta SA.22614 (C 53/07), jonka Ranska on myöntänyt Pau-Béarnin kauppa- ja teollisuuskamarille, Ryanair Ltd:lle, Airport Marketing Services Ltd:lle ja Transavialle, 23.7.2014 annettu komission päätös (EU) 2016/633 (EUVL 2015, L 201, s. 109).

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Transavia Airlines CV vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 398, 30.11.2015.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/37


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Scandlines Danmark ja Scandlines Deutschland v. komissio

(Asia T-630/15) (1)

((Valtiontuet - Fehmarninsalmen kiinteän rautatie-maantieyhteyden julkinen rahoitus - Yksittäiset tuet - Vastustamatta jättämistä koskeva päätös - Päätös, jossa todetaan, ettei kyseessä ole valtiontuki, ja jossa todetaan tuki sisämarkkinoille soveltuvaksi - Valtiontuen käsite - Kilpailua rajoittava vaikutus ja vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan - Soveltuvuusedellytykset - Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistämiseen tarkoitettu tuki - Tuen tarpeellisuus - Kannustava vaikutus - Tuen oikeasuhteisuus - Vakavat vaikeudet, jotka oikeuttavat muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen - Perusteluvelvollisuus - Tiedonanto, joka koskee Euroopan yhteistä etua koskevien tärkeiden hankkeiden edistämiseen tarkoitettuja valtiontukia))

(2019/C 82/42)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Scandlines Danmark ApS (Kööpenhamina, Tanska) ja Scandlines Deutschland GmbH (Hampuri, Saksa) (edustajat: aluksi asianajajat L. Sandberg-Mørch ja M.-E. Vitali, sitten L. Sandberg-Mørch)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Armati, L. Flynn ja S. Noë)

Väliintulijat, jotka tukevat kantajien vaatimuksia: Naturschutzbund Deutschland (NABU) eV (Stuttgart, Saksa) (edustaja: asianajaja T. Hohmuth) ja Föreningen Svensk Sjöfart (Göteborg, Ruotsi) (edustajat: asianajajat L. Sandberg-Mørch ja J. Buendía Sierra)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Tanskan kuningaskunta (asiamiehet: aluksi C. Thorning, sitten J. Nymann-Lindegren, avustajanaan asianajaja R. Holdgaard)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus kumota 23.7.2015 tehty komission päätös C(2015) 5023 final, joka koskee valtiontukea SA.39078 (2014/N) (Tanska), jonka Tanska on myöntänyt Fehmarninsalmen kiinteän yhteyden hankkeen rahoittamiseen (EUVL 2015, C 325, s. 5).

Tuomiolauselma

1)

Valtiontuesta SA.39078 (2014/N) (Tanska), jonka Tanska on myöntänyt Fehmarninsalmen kiinteän yhteyden hankkeen rahoittamiseen, 23.7.2015 tehty komission päätös C(2015) 5023 final (EUVL 2015, C 325, s. 5) kumotaan siltä osin kuin komissio on päättänyt olla vastustamatta Tanskan kuningaskunnan Femern A/S:lle myöntämiä toimenpiteitä Fehmarninsalmen kiinteän yhteyden suunnittelua, rakentamista ja liikennöintiä varten.

2)

Kanne hylätään muilta osin.

3)

Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Scandlines Danmark ApS:n ja Scandlines Deutschland GmbH:n oikeudenkäyntikulut.

4)

Tanskan kuningaskunta, Föreningen Svensk Sjöfart ja Naturschutzbund Deutschland (NABU) eV vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.


(1)  EUVL C 59, 15.2.2016.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/38


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Stena Line Scandinavia v. komissio

(Asia T-631/15) (1)

((Valtiontuet - Fehmarninsalmen kiinteän rautatie-maantieyhteyden julkinen rahoitus - Yksittäiset tuet - Vastustamatta jättämistä koskeva päätös - Päätös, jossa todetaan, ettei kyseessä ole valtiontuki, ja jossa todetaan tuki sisämarkkinoille soveltuvaksi - Valtiontuen käsite - Kilpailua rajoittava vaikutus ja vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan - Soveltuvuusedellytykset - Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistämiseen tarkoitettu tuki - Tuen tarpeellisuus - Kannustava vaikutus - Tuen oikeasuhteisuus - Vakavat vaikeudet, jotka oikeuttavat muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen - Perusteluvelvollisuus - Tiedonanto, joka koskee Euroopan yhteistä etua koskevien tärkeiden hankkeiden edistämiseen tarkoitettuja valtiontukia))

(2019/C 82/43)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Stena Line Scandinavia AB (Göteborg, Ruotsi) (edustajat: solicitor P. Alexiadis ja asianajaja L. Sandberg-Mørch)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Armati, L. Flynn ja S. Noë)

Väliintulija, joka tukee kantajan vaatimuksia: Föreningen Svensk Sjöfart (Göteborg) (edustajat: asianajajat L. Sandberg-Mørch ja J. Buendía Sierra)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Tanskan kuningaskunta (asiamiehet: aluksi C. Thorning, sitten J. Nymann-Lindegren, avustajanaan asianajaja R. Holdgaard)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus kumota 23.7.2015 tehty komission päätös C(2015) 5023 final, joka koskee valtiontukea SA.39078 (2014/N) (Tanska), jonka Tanska on myöntänyt Fehmarninsalmen kiinteän yhteyden hankkeen rahoittamiseen (EUVL 2015, C 325, s. 5).

Tuomiolauselma

1)

Valtiontuesta SA.39078 (2014/N) (Tanska), jonka Tanska on myöntänyt Fehmarninsalmen kiinteän yhteyden hankkeen rahoittamiseen, 23.7.2015 tehty komission päätös C(2015) 5023 final (EUVL 2015, C 325, s. 5) kumotaan siltä osin kuin komissio on päättänyt olla vastustamatta Tanskan kuningaskunnan Femern A/S:lle myöntämiä toimenpiteitä Fehmarninsalmen kiinteän yhteyden suunnittelua, rakentamista ja liikennöintiä varten.

2)

Kanne hylätään muilta osin.

3)

Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Stena Line Scandinavia AB:n oikeudenkäyntikulut.

4)

Tanskan kuningaskunta ja Föreningen Svensk Sjöfart vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.


(1)  EUVL C 59, 15.2.2016.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/39


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Ryanair ja Airport Marketing Services v. komissio

(Asia T-53/16) (1)

((Valtiontuet - Nîmes-Uzès-Le Viganin kauppa- ja teollisuuskamarin ja Ryanairin sekä sen tytäryhtiön Airport Marketing Servicesin välillä tehdyt sopimukset - Lentoasemapalvelut - Markkinointipalvelut - Päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään sen takaisin perimisestä - Valtiontuen käsite - Toimenpiteen yhteys valtioon - Kauppa- ja teollisuuskamari - Etu - Yksityinen sijoittaja -arviointiperuste - Takaisin periminen - Perusoikeuskirjan 41 artikla - Oikeus tutustua asiakirja-aineistoon - Oikeus tulla kuulluksi))

(2019/C 82/44)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Ryanair DAC, aiemmin Ryanair Ltd (Dublin, Irlanti), ja Airport Marketing Services Ltd (Dublin) (edustajat: asianajajat G. Berrisch, E. Vahida, I.-G. Metaxas-Maranghidis ja solicitor B. Byrne)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Flynn ja S. Noë)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: S. Boelaert, S. Petrova ja J. Kneale)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus kumota osittain valtiontuesta SA.33961 (2012/C) (ex 2012/NN), jonka Ranska on myöntänyt Nîmes-Uzès-Le Viganin kauppa- ja teollisuuskamarille, Ryanair Ltd:lle, Veolia Transport Aéroport de Nîmesille ja Airport Marketing Services Ltd:lle, 23.7.2014 annettu komission päätös (EU) 2016/633 (EUVL 2016, L 113, s. 32).

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Ryanair DAC ja Airport Marketing Services Ltd vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)

Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.


(1)  EUVL C 145, 25.4.2016.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/40


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Ryanair ja Airport Marketing Services v. komissio

(Asia T-77/16) (1)

((Valtiontuet - Lentoyhtiö Ryanairin ja sen tytäryhtiön Airport Marketing Servicesin kanssa tehdyt sopimukset - Lentoasemapalvelut - Markkinointipalvelut - Päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään sen takaisin perimisestä - Valtiontuen käsite - Etu - Yksityinen sijoittaja -arviointiperuste - Takaisin periminen - Valikoivuus))

(2019/C 82/45)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Ryanair DAC, aiemmin Ryanair Ltd (Dublin, Irlanti) ja Airport Marketing Services Ltd (Dublin) (edustajat: asianajajat G. Berrisch, E. Vahida, I.-G. Metaxas-Maranghidis ja solicitor B. Byrne)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Armati, L. Flynn ja S. Noë)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Latvian tasavalta (asiamiehet: aluksi D. Pelše, J. Treijs-Gigulis ja I. Kalniņš, sitten I. Kucina) ja Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: S. Boelaert ja S. Petrova)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus kumota osittain valtiontuesta SA.27339 (12/C) (ex 11/NN), jonka Saksa on toteuttanut Zweibrückenin lentoaseman ja sitä käyttävien lentoyhtiöiden hyväksi, 1.10.2014 tehty komission päätös (EU) 2016/152 (EUVL 2016, L 34, s. 68).

Tuomiolauselma

1)

Valtiontuesta SA.27339 (12/C) (ex 11/NN), jonka Saksa on toteuttanut Zweibrückenin lentoaseman ja sitä käyttävien lentoyhtiöiden hyväksi, 1.10.2014 tehdyn komission päätöksen (EU) 2016/152 1 artiklan 2 kohta sekä tämän päätöksen 3, 4 ja 5 artikla, siltä osin kuin ne koskevat Ryanair DAC:tä ja Airport Marketing Services Ltd:tä, kumotaan.

2)

Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Ryanairin ja Airport Marketing Servicesin oikeudenkäyntikulut.

3)

Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

4)

Latvian tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.


(1)  EUVL C 165, 10.5.2016.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/41


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Ryanair ja Airport Marketing Services v. komissio

(Asia T-165/16) (1)

((Valtiontuet - Lentoyhtiö Ryanairin ja sen tytäryhtiö Airport Marketing Servicesin kanssa tehdyt sopimukset - Lentoasemapalvelut - Markkinointipalvelut - Päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään sen takaisin perimisestä - Valtiontuen käsite - Etu - Yksityinen sijoittaja -arviointiperuste - Takaisin periminen - Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artikla - Oikeus tutustua asiakirjoihin - Oikeus tulla kuulluksi))

(2019/C 82/46)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Ryanair DAC, aiemmin Ryanair Ltd (Dublin, Irlanti) ja Airport Marketing Services Ltd (Dublin) (edustajat: asianajajat G. Berrisch, E. Vahida ja I.-G. Metaxas-Maranghidis sekä solicitor B. Byrne)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Flynn, L. Armati, ja S. Noë)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: S. Boelaert ja S. Petrova)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jolla vaaditaan kumoamaan osittain valtiontuesta SA.26500 (2012/C) (ex 2011/NN, ex CP 227/2008), jonka Saksa on myöntänyt yrityksille Flughafen Altenburg-Nobitzille ja Ryanair Ltd:lle, 15.10.2014 annettu komission päätös (EU) 2016/287 (EUVL 2016, L 59, s. 22)

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Ryanair DAC ja Airport Marketing Services Ltd vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)

Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeuskäyntikuluistaan.


(1)  EUVL C 222, 20.6.2016.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/42


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Fruits de Ponent v. komissio

(Asia T-290/16) (1)

((Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu - Maatalous - Persikka- ja nektariinimarkkinat - Tuotantokauden 2014 aikana aiheutuneet häiriöt - Venäjän tuontikielto - Tuottajille tilapäisesti myönnettävät poikkeukselliset tukitoimenpiteet - Delegoitu asetus (EU) N:o 913/2014 ja delegoitu asetus (EU) N:o 923/2014 - Oikeussäännöt, joiden tarkoituksena on antaa yksityisille oikeuksia - Huolellisuusvelvoite ja hyvän hallinnon periaate - Riittävän ilmeinen rikkominen - Syy-yhteys))

(2019/C 82/47)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Fruits de Ponent, SCCL (Alcarràs, Espanja) (edustajat: asianajajat M. Roca Junyent, J. Mier Albert, R. Vallina Hoset ja A. Sellés Marco)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi I. Galindo Martín ja K. Skelly, sitten I. Galindo Martín)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 268 artiklaan perustuva vaatimus saada korvausta vahingosta, jonka kantaja väittää aiheutuneen kolmelle jäsenelleen komission toimista ja toimimatta jättämisestä, kun annettiin väliaikaisista poikkeuksellisista tukitoimenpiteistä persikoiden ja nektariinien tuottajille 21.8.2014 annettu komission delegoitu asetus (EU) N:o 913/2014 (EUVL 2014, L 248, s. 1) ja hedelmien ja vihannesten tuottajille tilapäisesti myönnettävistä poikkeuksellisista tukitoimenpiteistä ja delegoidun asetuksen (EU) N:o 913/2014 muuttamisesta 29.8.2014 annettu komission delegoitu asetus (EU) N:o 932/2014 (EUVL 2014, L 259, s. 2).

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Fruits de Ponent, SCCL velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 270, 25.7.2016.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/42


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Ville de Paris, Ville de Bruxelles ja Ayuntamiento de Madrid v. komissio

(Yhdistetyt asiat T-339/16, T-352/16 ja T-391/16) (1)

((Ympäristö - Asetus (EU) 2016/646 - Kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöt (Euro 6) - Päästöjen enimmäisarvojen (NTE) määrittäminen typen oksidien päästöille todellisissa ajo-olosuhteissa syntyvien päästöjen (RDE) testausmenettelyssä - Kumoamiskanne - Kunnallisen ympäristönsuojeluviranomaisen toimivalta rajoittaa määrättyjen ajoneuvojen liikennöintiä - Toimi koskee kantajia suoraan - Tutkittavaksi ottaminen - Komission toimivallan puuttuminen - Ylempien oikeussääntöjen noudattaminen - Kumoamisen ajallisten vaikutusten mukauttaminen - Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu - Korvaus väitetystä imagolle ja maineelle aiheutetusta vahingosta))

(2019/C 82/48)

Oikeudenkäyntikieli: espanja ja ranska

Asianosaiset

Kantaja asiassa T-339/16: Ville de Paris (Pariisin kaupunki, Ranska) (edustaja: asianajaja J. Assous)

Kantaja asiassa T-352/16: Ville de Bruxelles (Brysselin kaupunki, Belgia) (edustajat: asianajajat M. Uyttendaele ja S. Kaisergruber)

Kantaja asiassa T-391/16: Ayuntamiento de Madrid (Madridin kaupunki, Espanja) (edustaja: asianajaja F. Zunzunegui Pastor)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. C. Becker, E. Sanfrutos Cano ja J.-F. Brakeland)

Oikeudenkäynnin kohde

Yhtäältä SEUT 263 artiklaan perustuvat vaatimukset kumota asetuksen (EY) N:o 692/2008 muuttamisesta kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 6) osalta 20.4.2016 annettu komission asetus (EU) N:o 2016/646 (EUVL 2016, L 109, s. 1) ja toisaalta SEUT 268 artiklaan perustuva vaatimus sen vahingon korvaamisesta, jota ville de Paris’lle on aiheutunut mainitun asetuksen antamisen johdosta.

Tuomiolauselma

1)

Asetuksen (EY) N:o 692/2008 muuttamisesta kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 6) osalta 20.4.2016 annetun komission asetuksen (EU) N:o 2016/646 liitteessä II oleva 2 kohta kumotaan siltä osin kuin siinä määritetään asetuksen (EY) N:o 715/2007 täytäntöönpanosta 18.7.2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 692/2008 liitteessä III A olevassa 2.1.1 ja 2.1.2 kohdassa esitetty epäpuhtauden vaatimustenmukaisuuden tunnusluku CF pollutant ja väliaikainen vaatimustenmukaisuuden tunnusluku CF pollutant typen oksidien massalle.

2)

Kanteet hylätään muilta osin.

3)

Tämän tuomiolauselman 1 kohdassa kumotun säännöksen vaikutukset pidetään voimassa siihen saakka, kunnes kohtuullisessa ajassa on annettu uusi säännöstö, jolla nämä säännökset korvataan, ja tämä aika ei voi ylittää 12 kuukautta tämän tuomion voimaantulosta laskettuna.

4)

Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan puolet Ville de Paris’n, Ville de Bruxellesin ja Ayuntamiento de Madridin oikeudenkäyntikuluista.


(1)  EUVL C 314, 29.8.2016.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/43


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Schubert ym. v. komissio

(Asia T-530/16) (1)

((Henkilöstö - Palkkaus - Virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden vuosittainen mukauttaminen - Asetus (EU) N:o 422/2014 ja asetus (EU) N:o 423/2014 - Vuosien 2011 ja 2012 palkkojen ja eläkkeiden mukauttaminen - Perusteluvelvollisuus - Oikeasuhteisuus - Luottamuksensuoja - Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua koskevat säännöt))

(2019/C 82/49)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Ludwig Schubert (Overijse, Belgia) ja kuusi muuta kantajaa, joiden nimet luetellaan tuomion liitteessä (edustajat: asianajajat C. Bernard-Glanz, N. Flandin ja S. Rodrigues)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi J. Currall ja G. Gattinara, sitten G. Gattinara ja L. Radu Bouyon)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Euroopan parlamentti (asiamiehet: E. Taneva ja M. Ecker) ja Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: aluksi M. Bauer ja M. Veiga, sitten M. Bauer ja R. Meyer)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuva vaatimus yhtäältä kumota komission päätökset soveltaa vuonna 2011 kantajien palkkoihin tai eläkkeisiin 0 prosentin mukautusta, josta säädetään Euroopan unionin virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden sekä näihin palkkoihin ja eläkkeisiin liittyvien korjauskertoimien mukauttamisesta 1 päivästä heinäkuuta 201116.4.2014 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 422/2014 (EUVL 2014, L 129, s. 5), ja vuonna 2012 0,8 prosentin mukautusta, josta säädetään Euroopan unionin virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden sekä näihin palkkoihin ja eläkkeisiin sovellettavien korjauskertoimien mukauttamisesta 1 päivästä heinäkuuta 201216.4.2014 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 423/2014 (EUVL 2014, L 129, s. 12), ja toisaalta korvata kantajille näistä päätöksistä väitetysti aiheutunut vahinko.

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Kantajat vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja heidät velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)

Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan parlamentti vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.


(1)  EUVL C 96 23.3.2015 (asia on alkujaan rekisteröity Euroopan unionin virkamiestuomioistuimessa asianumerolla F-4/15 ja siirretty Euroopan unionin yleiseen tuomioistuimeen 1.9.2016).


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/44


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Carpenito ym. v. neuvosto

(Yhdistetyt asiat T-543/16 ja T-544/16) (1)

((Henkilöstö - Palkkaus - Virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden vuosittainen mukauttaminen - Asetus (EU) N:o 422/2014 ja asetus (EU) N:o 423/2014 - Vuosien 2011 ja 2012 palkkojen ja eläkkeiden mukauttaminen - Perusteluvelvollisuus - Oikeasuhteisuus - Luottamuksensuoja - Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua koskevat säännöt))

(2019/C 82/50)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja asiassa T-543/16: Renzo Carpenito (Overijse, Belgia) (edustaja: asianajaja M. Velardo)

Kantajat asiassa T-544/16: Maria Kannellopoulou (Cranves-Sales, Ranska), José Carlos Lechado García (Bryssel, Belgia), Bernd Loescher (Rhode-Saint-Genèse, Belgia) ja Evelina Milenova (Bryssel) (edustaja: asianajaja M. Velardo)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: aluksi M. Bauer ja M. Veiga, sitten M. Bauer ja R. Meyer)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Euroopan parlamentti (asiamiehet: M. Ecker ja E. Taneva)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuva vaatimus yhtäältä kumota neuvoston päätökset soveltaa vuonna 2011 kantajien palkkoihin tai eläkkeisiin 0 prosentin mukautusta, josta säädetään Euroopan unionin virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden sekä näihin palkkoihin ja eläkkeisiin liittyvien korjauskertoimien mukauttamisesta 1 päivästä heinäkuuta 201116.4.2014 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 422/2014 (EUVL 2014, L 129, s. 5), ja vuonna 2012 0,8 prosentin mukautusta, josta säädetään Euroopan unionin virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden sekä näihin palkkoihin ja eläkkeisiin sovellettavien korjauskertoimien mukauttamisesta 1 päivästä heinäkuuta 201216.4.2014 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 423/2014 (EUVL 2014, L 129, s. 12), ja toisaalta korvata kantajille näistä päätöksistä väitetysti aiheutunut vahinko.

Tuomiolauselma

1)

Kanteet hylätään.

2)

Kantajat vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja heidät velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.

3)

Euroopan parlamentti vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.


(1)  EUVL C 146, 4.5.2015 (asia on alkujaan rekisteröity Euroopan unionin virkamiestuomioistuimessa asianumerolla F-31/15 ja siirretty Euroopan unionin yleiseen tuomioistuimeen 1.9.2016).


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/45


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Wahlström v. Frontex

(Asia T-591/16) (1)

((Henkilöstö - Väliaikaiset toimihenkilöt - Frontex - Määräaikaisen työsopimuksen uusimatta jättäminen - Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artikla - Huolenpitovelvollisuus - Kumotun arviointikertomuksen käyttäminen - Ilmeinen arviointivirhe - Vastuu - Oikeudenkäyntikulut - Oikeudenmukaisuus - Työjärjestyksen 135 artiklan 1 kohta))

(2019/C 82/51)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Kari Wahlström (Espoo, Suomi) (edustaja: asianajaja S. Pappas)

Vastaaja: Euroopan raja- ja merivartiovirasto (Frontex) (asiamiehet: H. Caniard ja S. Drew, avustajanaan asianajaja B. Wägenbaur)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuva vaatimus yhtäältä kumota 26.6.2015 tehty päätös olla uudistamatta kantajan väliaikaisen toimihenkilön sopimusta Frontexin palveluksessa, ja toisaalta korvata kantajalle tästä johtuva palkan ja vastaavien eläkeoikeuksien menettämisestä väitetysti aiheutunut vahinko.

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.


(1)  EUVL C 251, 11.7.2016 (asia on alkujaan rekisteröity Euroopan unionin virkamiestuomioistuimessa asianumerolla F-21/16, ja siirretty Euroopan unionin yleiseen tuomioistuimeen 1.9.2016).


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/46


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Haeberlen v. ENISA

(Asia T-632/16) (1)

((Henkilöstö - Palkkaus - Virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden vuosittainen mukauttaminen - Asetus (EU) N:o 422/2014 ja asetus (EU) N:o 423/2014 - Vuosien 2011 ja 2012 palkkojen ja eläkkeiden mukauttaminen - Perusteluvelvollisuus - Oikeasuhteisuus - Luottamuksensuoja - Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua koskevat säännöt))

(2019/C 82/52)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Thomas Haeberlen (Swisttal, Saksa) (edustajat: aluksi asianajajat L. Levi ja A. Tymen, sitten L. Levi ja lopuksi L. Levi ja asianajaja C. Bernard-Glanz)

Vastaaja: Euroopan unionin verkko- ja tietoturvavirasto (ENISA) (asiamies: A. Ryan avustajinaan asianajajat D. Waelbroeck ja A. Duron)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Euroopan parlamentti (asiamiehet: E. Taneva ja M. Ecker) ja Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M. Bauer ja R. Meyer)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuva vaatimus yhtäältä kumota ENISA:n 21.10.2015 tekemä päätös, jolla määrätään kantaja maksamaan 3 133,19 euroa sen johdosta, että hänen palkkaansa on sovellettu vuonna 2011 0 prosentin mukautusta, josta säädetään Euroopan unionin virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden sekä näihin palkkoihin ja eläkkeisiin liittyvien korjauskertoimien mukauttamisesta 1 päivästä heinäkuuta 201116.4.2014 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 422/2014 (EUVL 2014, L 129, s. 5), ja vuonna 2012 0,8 prosentin mukautusta, josta säädetään Euroopan unionin virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden sekä näihin palkkoihin ja eläkkeisiin sovellettavien korjauskertoimien mukauttamisesta 1 päivästä heinäkuuta 201216.4.2014 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 423/2014 (EUVL 2014, L 129, s. 12), ja toisaalta korvata kantajalle tästä päätöksestä väitetysti aiheutunut vahinko.

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Thomas Haeberlen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin verkko- ja tietoturvaviraston (ENISA) oikeudenkäyntikulut.

3)

Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan parlamentti vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.


(1)  EUVL C 410, 7.11.2016.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/47


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – C=Holdings v. EUIPO – Trademarkers (C=commodore)

(Asia T-672/16) (1)

((EU-tavaramerkki - Menettämismenettely - Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti - Kuviomerkki C=commodore - Kansainvälisen rekisteröinnin vaikutusten julistaminen mitättömiksi - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 158 artiklan 2 kohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 189 artiklan 2 kohta) - Asetuksen N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohta (josta on tullut asetuksen 2017/1001 58 artiklan 1 kohdan a alakohta) - Tiettyjen kansainvälisen rekisteröinnin kattamien tavaroiden ja palvelujen tosiasiallisen käytön puuttuminen - Käyttämättä jättämistä koskevien perusteltujen syiden olemassaolo)

(2019/C 82/53)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: C=Holdings BV (Oldenzaal, Alankomaat) (edustajat: aluksi asianajajat P. Maeyaert ja K. Neefs, sitten asianajajat P. Maeyaert ja J. Muyldermans)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: D. Gája)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa: Trademarkers NV (Antwerpen, Belgia)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 13.7.2016 tekemästä päätöksestä (asia R 2585/2015-4), joka koskee osapuolten Trademarkers ja C=Holdings välistä menettämismenettelyä.

Tuomiolauselma

1)

Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) neljännen valituslautakunnan 13.7.2018 tekemä päätös (asia R 2585/2015-4), joka koskee Trademarkers NV:n ja C=Holdings BV:n välistä menettämismenettelyä, kumotaan siltä osin kuin valituslautakunta on hylännyt C=Holdingsin valituksen, joka koski kansainvälisen rekisteröinnin, jonka haltija C=Holdings on, käyttämättä jättämistä koskevien perusteltujen syiden olemassaoloa.

2)

EUIPO velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 410, 7.11.2016.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/47


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Pipiliagkas v. komissio

(Asia T-689/16) (1)

((Henkilöstö - Virkamiehet - Toimipaikka - Päätös, jolla on takautuva vaikutus - Henkilöstösääntöjen 22 artikla - Viranomainen, jolla ei ole toimivaltaa - Vastuu - Aineellisen ja aineettoman vahingon korvaaminen))

(2019/C 82/54)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Nikolaos Pipiliagkas (Bryssel, Belgia) (edustajat: aluksi asianajajat J.-N. Louis ja N. de Montigny, sitten J.-N. Louis)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi C. Berardis-Kayser ja G. Gattinara, sitten G. Gattinara ja L. Radu Bouyon)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuva vaatimus yhtäältä kumota komission pääosaston ”henkilöstöhallinto ja turvallisuustoiminta” yksikön ”uran ja kykyjen hallinnointi” päällikön 22.12.2015 tekemä päätös, joka koskee kantajan siirtoa takautuvin vaikutuksin, ja toisaalta korvata aineelliset ja aineettomat vahingot, jotka kantaja väittää aiheutuneen.

Tuomiolauselma

1)

Euroopan komission pääosaston ”henkilöstöhallinto ja turvallisuustoiminta” yksikön ”uran ja kykyjen hallinnointi” päällikön 22.12.2015 tekemä päätös, joka koskee Nikolaos Pipiliagkasin siirtoa 1.1.2013 alkavin vaikutuksin, kumotaan.

2)

Kanne hylätään muilta osin.

3)

Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan puolet Pipiliagkasin oikeudenkäyntikuluista.

4)

Pipiliagkas vastaa puolesta omia oikeudenkäyntikulujaan.


(1)  EUVL C 441, 28.11.2016.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/48


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – CX v. komissio

(Asia T-743/16 RENV) (1)

((Henkilöstö - Virkamiehet - Kurinpitoseuraamus - Virasta erottaminen - Puolustautumisoikeudet - Huolenpitovelvollisuus - Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 22 artiklan 1 kohta - Perusoikeuskirjan 41 ja 52 artikla - Vastuu - Vahingon tosiasiallisuus - Syy-yhteys))

(2019/C 82/55)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: CX (edustaja: asianajaja É. Boigelot)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: F. Simonetti ja C. Ehrbar)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuva vaatimus yhtäältä kumota 16.10.2013 tehty päätös, jolla komissio totesi, että kantaja on syyllistynyt kahteen vakavaan virheeseen ja irtisanoi hänet tämän vuoksi kurinpitoseuraamuksena ilman eläkeoikeuksien vähentämistä, sekä toisaalta korvata vahingot, jotka kantaja väittää aiheutuneen tästä päätöksestä.

Tuomiolauselma

1)

Euroopan komission 16.10.2013 tekemä päätös, jolla se irtisanoi CX:n kurinpitoseuraamuksena ilman eläkeoikeuksien väliaikaista vähentämistä, kumotaan.

2)

Kanne hylätään muilta osin.

3)

Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.


(1)  EUVL C 85, 22.3.2014 (asia on alkujaan rekisteröity Euroopan unionin virkamiestuomioistuimessa asianumerolla F-5/14, ja siirretty Euroopan unionin yleiseen tuomioistuimeen 1.9.2016).


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/49


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Monolith Frost v. EUIPO – Dovgan (PLOMBIR)

(Asia T-830/16) (1)

((EU-tavaramerkki - Mitättömyysmenettely - EU-sanamerkki PLOMBIR - Ehdoton mitättömyysperuste - Kuvailevuus - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohta) - Tosiseikkojen tutkiminen - Asetuksen N:o 207/2009 76 artiklan 1 kohta (josta on tullut asetuksen 2017/1001 95 artiklan 1 kohta) - Unionin yleiselle tuomioistuimelle ensimmäistä kertaa esitetyt todisteet))

(2019/C 82/56)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Monolith Frost GmbH (Leopoldshöhe, Saksa) (edustajat: asianajajat E. Liebich ja S. Labesius)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: A. Söder, D. Walicka ja M. Fischer,)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Dovgan GmbH (Hampuri, Saksa) (edustajat: asianajajat J.-C. Plate ja R. Kaase)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 22.9.2016 tekemästä päätöksestä (asia R 1812/2015-4), joka koskee osapuolten Monolith Frost ja Dovgan välistä mitättömyysmenettelyä.

Tuomiolauselma

1)

Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) neljännen valituslautakunnan 22.9.2016 tekemä päätös (asia R 1812/2015-4) kumotaan.

2)

EUIPO vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan Monolith Frost GmbH:n oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien Monolith Frostille asian käsittelystä EUIPO:n valituslautakunnassa aiheutuneet välttämättömät kustannukset.

3)

Dovgan GmbH vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.


(1)  EUVL C 22, 23.1.2017.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/50


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Azarov v. neuvosto

(Asia T-247/17) (1)

((Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Ukrainan tilanteen johdosta toteutetut rajoittavat toimenpiteet - Varojen jäädyttäminen - Niiden henkilöiden, yhteisöjen ja elinten luettelo, joihin varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen kohdistuu - Kantajan nimen säilyttäminen luettelossa - Omaisuudensuoja - Oikeus harjoittaa taloudellista toimintaa - Ilmeinen arviointivirhe))

(2019/C 82/57)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Mykola Yanovych Azarov (Kiova, Ukraina) (edustajat: asianajajat G. Lansky ja A. Egger)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: J.-P. Hix ja F. Naert)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus kumota Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2014/119/YUTP muuttamisesta 3.3.2017 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2017/381 (EUVL 2017, L 58, s. 34) ja Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 3.3.2017 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EUVL 2017, L 58, s. 1) siltä osin kuin kantajan nimi on pysytetty sellaisten henkilöiden, yhteisöjen ja elinten luettelossa, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä.

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Mykola Yanovych Azarov velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 195, 19.6.2017.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/50


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Monster Energy v. EUIPO – Bösel (MONSTER DIP)

(Asia T-274/17) (1)

((EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin MONSTER DIP rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisemmat EU-tavaramerkeiksi rekisteröidyt sana- ja kuviomerkit ja elinkeinotoiminnassa käytetty rekisteröimätön merkki, joissa kaikissa esiintyy sanaosa ”monster” - Suhteelliset hylkäysperusteet - Sekaannusvaaran puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta) - Harhaanjohtavan mielikuvan vaaran puuttuminen - Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohta (josta on tullut asetuksen 2017/1001 8 artiklan 4 kohta) - Aikaisemman laajalti tunnetun tavaramerkin vesittymisvaaran puuttuminen - Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohta (josta on tullut asetuksen 2017/1001 8 artiklan 5 kohta)))

(2019/C 82/58)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Monster Energy Company (Corona, Kalifornia, Yhdysvallat) (edustaja: solicitor P. Brownlow)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: D. Gája)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa: Marco Bösel (Bad Fallingbostel, Saksa)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n toisen valituslautakunnan 13.12.2016 tekemästä päätöksestä (asia R 1062/2016-2), joka koskee osapuolten Monster Energy Company ja Marco Bösel välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Monster Energy Company velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 221, 10.7.2017.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/51


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – De Loecker v. EUH

(Asia T-537/17) (1)

((Henkilöstö - EUH - Väliaikaiset toimihenkilöt - Työpaikkakiusaaminen - Avustamispyyntö - Pyynnön hylkääminen - Oikeus tulla kuulluksi - Vastuu))

(2019/C 82/59)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Stéphane De Loecker (Bryssel, Belgia) (edustajat: aluksi asianajajat J.-N. Louis ja N. de Montigny, sitten J.-N. Louis)

Vastaaja: Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) (asiamiehet: S. Marquardt ja R. Spac)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuva vaatimus yhtäältä kumota EUH:n 10.10.2016 tekemä päätös, jolla hylättiin kantajan Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 12 a ja 24 artiklan nojalla tekemä avustamispyyntö, ja toisaalta korvata kantajalle väitetysti aiheutunut vahinko.

Tuomiolauselma

1)

Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) 10.10.2016 tekemä päätös, jolla hylättiin Stéphane De Loeckerin Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 12 a ja 24 artiklan nojalla tekemä avustamispyyntö, kumotaan.

2)

Kanne hylätään muilta osin.

3)

EUH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 347, 16.10.2017.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/52


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.12.2018 – Ranska v. komissio

(Asia T-609/17) (1)

((Maataloustukirahasto - Rahoituksen ulkopuolelle jätetyt menot - Ranskalle aiheutuneet menot - Siipikarjanliha-alan vientituki - Kiinteämääräiset rahoitusoikaisut - Asetus (EU) N:o 1290/2005 ja asetus (EU) N:o 1306/2013 - Aito, virheetön ja myyntikelpoinen laatu - Tarkastukset - Oikeasuhteisuus))

(2019/C 82/60)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Ranskan tasavalta (asiamiehet: F. Alabrune, D. Colas, B. Fodda ja E. de Moustier)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Lewis ja D. Bianchi)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus kumota osittain Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 26.6.2017 annettu komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2017/1144 (EUVL 2017, L 165, s. 37) siltä osin kuin siinä jätetään maataloustukirahastosta maksetut Ranskan tasavallan menot 120 901 216,61 euron määräisinä rahoituksen ulkopuolelle.

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Ranskan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 382, 13.11.2017.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/52


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – UP v. komissio

(Asia T-706/17) (1)

((Henkilöstö - Virkamiehet - Vakava sairaus - Lääketieteellisiin syihin perustuvaa osa-aikatyötä koskeva hakemus - Hakemuksen hylkääminen - Vammaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon periaate - Oikeus tulla kuulluksi - Hyvän hallinnon periaate - Huolenpitovelvollisuus - Vastuu))

(2019/C 82/61)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: UP (edustaja: asianajaja M. Casado García-Hirschfeld)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. Bohr ja B. Mongin)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuva vaatimus yhtäältä kumota komission 26.4.2017 tekemä päätös, jolla hylättiin kantajan hakemus lääketieteellisiin syihin perustuvasta osa-aikatyöstä, ja toisaalta korvata kantajalle väitetysti aiheutunut aineellinen ja aineeton vahinko.

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

UP vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 5, 8.1.2018.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/53


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.12.2018 – Bischoff v. EUIPO – Miroglio Fashion (CARACTÈRE)

(Asia T-743/17) (1)

((EU-tavaramerkki - Mitättömyysmenettely - EU-sanamerkki CARACTÈRE - Ehdottomat hylkäysperusteet - Kuvailevuuden puuttuminen - Erottamiskyky - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta (joista on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta)))

(2019/C 82/62)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Bischoff GmbH (Muggensturm, Saksa) (edustaja: asianajaja D. Régnier)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: S. Pétrequin ja A. Folliard-Monguiral)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Miroglio Fashion Srl (Alba, Italia) (edustaja: asianajaja O. Vanner)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 20.7.2017 tekemästä päätöksestä (asia R 328/2016-1), joka koskee Bischoffin ja Miroglio Fashionin välistä mitättömyysmenettelyä.

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Bischoff GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 13, 15.1.2018.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/53


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.12.2018 – Vitromed v. EUIPO – Vitromed Healthcare (VITROMED Germany)

(Asia T-821/17) (1)

((EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin VITROMED Germany rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aiempi EU-sanamerkki Vitromed - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)))

(2019/C 82/63)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Vitromed GmbH (Jena, Saksa) (edustaja: asianajaja M. Linß)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: A. Graul, D. Walicka ja M. Fischer)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Vitromed Healthcare (Jaipur, Intia) (edustaja: asianajaja J. Schmidt)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n toisen valituslautakunnan 26.9.2017 tekemästä päätöksestä (asia R 2402/2016-2), joka koskee Vitromed Healthcaren ja Vitromedin välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Vitromed GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 52, 12.2.2018.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/54


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – CN v. parlamentti

(Asia T-76/18) (1)

((Henkilöstö - Parlamentin jäsenten valtuutetut avustajat - Henkilöstösääntöjen 24 artikla - Avustamispyyntö - Henkilöstösääntöjen 12 a artikla - Työpaikkakiusaaminen - Euroopan parlamentin jäsenten valtuutettujen avustajien parlamentin jäsenistä tekemiä työpaikkahäirintää koskevia valituksia ja työpaikkahäirinnän ehkäisemistä käsittelevä neuvoa-antava komitea - Avustamispyynnön hylkäämistä koskeva päätös - Oikeus tulla kuulluksi - Kontradiktorinen periaate - Neuvoa-antavan komitean lausunnon ja todistajien kuulemisesta laadittujen pöytäkirjojen luovuttamisen epääminen - Vastaajana olevan toimielimen kieltäytyminen unionin yleisen tuomioistuimen määräämästä asian selvittämistoimesta))

(2019/C 82/64)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: CN (edustajat: asianajajat C. Bernard-Glanz ja A. Tymen)

Vastaaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: D. Boytha ja E. Taneva)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuva vaatimus, joka koskee yhtäältä parlamentin 20.3.2017 tekemän sen päätöksen kumoamista, jolla tämän toimielimen työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen hylkäsi kantajan 13.2.2013 esittämän avustamispyynnön ja toisaalta hänelle väitetysti aiheutuneen vahingon korvaamista.

Tuomiolauselma

1)

Euroopan parlamentin 20.3.2017 tekemä päätös, jolla tämän toimielimen työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen hylkäsi CN:n 13.2.2013 esittämän avustamispyynnön, kumotaan.

2)

Euroopan parlamentti velvoitettaan maksamaan CN:lle 8 500 euroa korvauksena hänelle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä

3)

Kanne hylätään muilta osin.

4)

Parlamentti velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 134, 16.4.2018.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/55


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – CH v. parlamentti

(Asia T-83/18) (1)

((Henkilöstö - Parlamentin jäsenten valtuutetut avustajat - Henkilöstösääntöjen 24 artikla - Avustamispyyntö - Henkilöstösääntöjen 12 a artikla - Työpaikkakiusaaminen - Euroopan parlamentin jäsenten valtuutettujen avustajien parlamentin jäsenistä tekemiä työpaikkahäirintää koskevia valituksia ja työpaikkahäirinnän ehkäisemistä käsittelevä neuvoa-antava komitea - Avustamispyynnön hylkäämistä koskeva päätös - Oikeus tulla kuulluksi - Kontradiktorinen periaate - Neuvoa-antavan komitean lausunnon ja todistajien kuulemisesta laadittujen pöytäkirjojen luovuttamisen epääminen - Vastaajana olevan toimielimen kieltäytyminen unionin yleisen tuomioistuimen määräämästä asian selvittämistoimesta))

(2019/C 82/65)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: CH (edustajat: asianajajat C. Bernard-Glanz ja A. Tymen)

Vastaaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: D. Boytha ja E. Taneva)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuva vaatimus, joka koskee yhtäältä parlamentin 20.3.2017 tekemän sen päätöksen kumoamista, jolla tämän toimielimen työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen hylkäsi kantajan 22.12.2011 esittämän avustamispyynnön ja toisaalta hänelle väitetysti aiheutuneen vahingon korvaamista.

Tuomiolauselma

1)

Euroopan parlamentin 20.3.2017 tekemä päätös, jolla tämän toimielimen työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen hylkäsi CH:n 22.12.2011 esittämän avustamispyynnön, kumotaan.

2)

Euroopan parlamentti velvoitettaan maksamaan CH:lle 8 500 euroa korvauksena hänelle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä

3)

Kanne hylätään muilta osin.

4)

Parlamentti velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 134, 16.4.2018.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/55


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Multifit v. EUIPO (fit+fun)

(Asia T-94/18) (1)

((EU-tavaramerkki - Hakemus sanamerkin fit+fun rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2019/C 82/66)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Multifit Tiernahrungs GmbH (Krefeld, Saksa) (edustajat: asianajajat N. Weber ja L. Thiel)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: M. Fischer, D. Walicka, M. Eberl ja A. Sesma Merino)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 7.12.2017 tekemästä päätöksestä (asia R 847/2017-1), joka koskee hakemusta sanamerkin fit+fun rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi.

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Multifit Tiernahrungs GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 134, 16.4.2018.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/56


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Multifit v. EUIPO (MULTIFIT)

(Asia T-98/18) (1)

((EU-tavaramerkki - Hakemus sanamerkin MULTIFIT rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2019/C 82/67)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Multifit Tiernahrungs GmbH (Krefeld, Saksa) (edustajat: asianajajat N. Weber ja L. Thiel)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: A. Sesma Merino, D. Walicka, M. Fischer ja M. Eberl)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 15.11.2017 tekemästä päätöksestä (asia R 846/2017-1), joka koskee hakemusta sanamerkin MULTIFIT rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi.

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Multifit Tiernahrungs GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 134, 16.4.2018.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/56


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2018 – Knauf v. EUIPO (upgrade your personality)

(Asia T-102/18) (1)

((EU-tavaramerkki - Hakemus EU-sanamerkiksi upgrade your personality - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyvyn puuttuminen - Mainoksessa käytetty iskulause - Asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2019/C 82/68)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Martin Knauf (Berliini, Saksa) (edustaja: asianajaja H. Jaeger)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: R. Manea ja A. Folliard-Monguiral)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 18.12.2017 tekemästä päätöksestä (asia R 1011/2017-4), joka koskee hakemusta sanamerkin upgrade your personality rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi.

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Martin Knauf vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 134, 16.4.2018.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/57


Kanne 20.12.2018 – Covestro Deutschland v. komissio

(Asia T-745/18)

(2019/C 82/69)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Covestro Deutschland AG (Leverkusen, Saksa) (edustajat: asianajajat M. Küper, J. Otter, C. Anger ja M. Goldberg)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan tukiohjelmasta SA.34045 (2013/c) (ex 2012/NN), jonka Saksa on myöntänyt peruskuormasähkön kuluttajille StromNEV-asetuksen [(Stromnetzentgeldverordnung)] 19 §:n nojalla, 28.5.2018 annetun komission päätöksen (EU) 2019/56 (tiedoksiannettu numerolla C(2018) 3166) ja erityisesti sen katsomisen valtiontueksi, että tietyt peruskuormasähkön kuluttajat oli vapautettu kokonaan verkkomaksuista vuosina 2012 ja 2013, sen toteamisen sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja määräyksen sen takaisinperimiseksi välittömästi edunsaajilta StromNEV:n, sellaisena kuin se oli voimassa 3.9.2010, 19 §:n 2 momentin toiseen virkkeeseen perustuvan vähimmäisosuussääntelyn mukaisesti, ja

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

1.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu menettelyn liialliseen kestoon

Ensimmäisessä kanneperusteessa kantaja vetoaa siihen, että 62 kuukauden pituinen menettelyn kesto oli yli kaksinkertainen valtiontukisääntöjen soveltamismenettelyyn liittyvän asetuksen (1) 9 artiklan 6 kohdassa asetettuun ohjeelliseen määräaikaan nähden.

2.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan vapauttaminen verkkomaksuista ei merkitse SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea

Toisessa kanneperusteessa väitetään, ettei mitään erityiskohtelua ole ollut, sillä peruskuormasähkön kuluttajien aiheuttaman verkkoa vakauttavan vaikutuksen vuoksi asianmukainen vastike on olemassa. Vapautusta ei ole myöskään rahoitettu julkisista varoista.

3.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu sisämarkkinoille soveltuvuuteen (perustelu SEUT 107 artiklan 3 kohta)

Kolmannessa kanneperusteessa väitetään, että peruskuormasähkön kuluttajien vapauttaminen kokonaan verkkomaksuista estää Saksan elinkeinoelämän vakavaa vaarantumista. Erityisesti energiaintensiivisten teollisuudenalojen on säilyttävä kilpailukykyisinä ja niiden siirtyminen muihin maihin on ehkäistävä.

4.

Neljäs kanneperuste, joka koskee takaisinperintäpäätöstä

Neljännen kanneperusteen puitteissa vedotaan siihen, että vähimmäisosuuden, joka on StromNEV:n, sellaisena kuin se oli voimassa 3.8.2011 asti, 19 §:n 2 momentin mukaisesti 20 prosenttia julkaistusta verkkomaksusta, takaisinperiminen on mielivaltaista ja syrjimättömyyskiellon vastaista.

Siinä väitetään myös, että ainoastaan verkkomaksujen määrittämisellä fyysisen reitin menetelmällä voidaan taata kausaliteettiperiaatteen noudattaminen ja kohtuullisten ja syrjimättömien verkkomaksujen maksaminen.

Takaisinperintämääräyksellä loukataan myös syrjimättömyysperiaatetta siltä osin kuin komissio ei viitannut StromNEV:n 32 §:n 3 momentin siirtymäsäännökseen.

Lopuksi väitetään, että peruskuormasähkön kuluttajat ja StromNEV:n 19 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetut epätyypilliset verkonkäyttäjät poikkeavat toisistaan huomattavasti. Se, että molempien verkon käyttäjäryhmien pitää maksaa vähintään 20 prosentin vähimmäismaksu eroavaisuuksista huolimatta, ei ole objektiivisesti perusteltua.


(1)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13.7.2015 annettu neuvoston asetus (EU) 2015/1589 (EUVL 2015, L 248, s. 9).


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/58


Kanne 21.12.2018 – Briois v. parlamentti

(Asia T-750/18)

(2019/C 82/70)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Steeve Briois (Hénin-Beaumont, Ranska) (edustaja: asianajaja F. Wagner)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan Euroopan parlamentin 24.10.2018 Steeve Briois’n koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2018/2075 IMM) tekemän päätöksen, jolla hyväksytään oikeudellisten asioiden valiokunnan mietintö A8-0349/2018,

velvoittamaan Euroopan parlamentin korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan nro 7 (jäljempänä pöytäkirja) 8 artiklan rikkomiseen sillä perusteella, että Briois’n laatima kirjoitus, joka johti rikossyytteeseen hänen lähtöjäsenvaltiossaan, on kantajan mukaan kyseisessä määräyksessä tarkoitettu parlamentaaristen tehtävien hoidossa ilmaistu mielipide.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu pöytäkirjan 9 artiklan rikkomiseen siltä osin kuin parlamentti rikkoi kantajan mukaan tämän määräyksen sanamuotoa ja tarkoitusta tehdessään Briois’n koskemattomuuden pidättämistä koskevan päätöksen, joka on hänen mukaansa mitätön.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu yhdenvertaisen kohtelun ja hyvän hallinnon periaatteiden loukkaamiseen.

Ensimmäiseksi kantaja katsoo että parlamentti loukkasi hänen osaltaan yhdenvertaisuuden periaatetta, koska se kohteli häntä eri tavalla kuin muita vastaavassa tilanteessa olevia parlamentin jäseniä, ja parlamentti loukkasi näin ollen hyvän hallinnon periaatetta, johon kuuluu toimivaltaisen toimielimen velvollisuus tarkastella huolellisesti ja puolueettomasti kaikki yksittäistapauksen merkittävät seikat.

Toiseksi kantaja katsoo, että useiden seikkojen perusteella voidaan katsoa, että on ilmeistä, että häneen on kohdistettu fumus persecutionis.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/59


Kanne 21.12.2018 – ABLV Bank v. SRB

(Asia T-758/18)

(2019/C 82/71)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: ABLV Bank AS (Riika, Latvia) (edustajat: asianajajat O. Behrends, M. Kirchner ja L. Feddern)

Vastaaja: Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston 17.10.2018 tekemän päätöksen ABLV Bankin osalta siltä osin kuin yhteinen kriisinratkaisuneuvosto kieltäytyi laskemasta uudelleen ja palauttamasta kyseisen pankin yhteiselle kriisinratkaisurahastolle etukäteen suorittamat rahoitusosuudet, ja

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kymmeneen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ei antanut riittävästi painoarvoa rahastolle suoritettavien rahoitusosuuksien kuluneeseen aikaan suhteutettavalle luonteelle.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ei ottanut huomioon nimenomaista toteamustaan, jonka mukaan rahastolle suoritettavat rahoitusosuudet palautetaan suhteessa kuluneeseen aikaan.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ei ottanut huomioon komission delegoidun asetuksen 2015/63 (1) 12 artiklan 1 kohdassa olevaa nimenomaista toteamusta, jonka mukaan ainoastaan osa maksuista on maksettava, jos edellytykset täyttyvät ainoastaan kyseisen vuoden tietyn osan aikana.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan yhteinen kriisinratkaisuneuvosto vetosi virheellisesti asetuksen 806/2014 (2) 70 artiklan 4 kohtaan.

5)

Viides kanneperuste, jonka mukaan yhteinen kriisinratkaisuneuvosto nojautui virheelliseen tulkintaan komission delegoidun asetuksen 2015/63 12 artiklan 2 kohdasta.

6)

Kuudes kanneperuste, jonka mukaan yhteinen kriisinratkaisuneuvosto loukkasi oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita.

7)

Seitsemäs kanneperuste, jonka mukaan yhteinen kriisinratkaisuneuvosto loukkasi suhteellisuusperiaatetta.

8)

Kahdeksas kanneperuste, jonka mukaan yhteinen kriisinratkaisuneuvosto loukkasi nemo auditur -periaatetta.

9)

Yhdeksäs kanneperuste, jonka mukaan yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ei ottanut huomioon aiempien toimiensa merkitystä.

10)

Kymmenes kanneperuste, jonka mukaan yhteinen kriisinratkaisuneuvosto rikkoi Euroopan unionin perusoikeuskirjan 16 ja 17 artiklaa.


(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU täydentämisestä kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyihin etukäteen suoritettavien rahoitusosuuksien osalta 21.10.2014 annettu komission delegoitu asetus (EU) 2015/63 (EUVL 2015, L 11, s. 44).

(2)  Yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 15.7.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 806/2014 (EUVL 2014, L 225, s. 1).


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/60


Kanne 4.1.2019 – Algebris (UK) ja Anchorage Capital Group v. SRB

(Asia T-2/19)

(2019/C 82/72)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Algebris (UK) Ltd (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) ja Anchorage Capital Group LLC (New York, New York, Yhdysvallat) (edustajat: asianajajat T. Soames, solicitor R. East, barrister, N. Chesaites ja barrister D. Mackersie)

Vastaaja: Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB)

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta:

kumoamaan SRB:n päätöksen siltä osin kuin siinä ei vaadita asetuksen (EU) N:o 806/2014 (1) 20 artiklan 11 kohdan mukaista jälkikäteen suoritettavaa Banco Popular Español S.A:n lopullista arvostusta;

velvoittamaan SRB:n korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat neljään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan SRB:n päätös siitä, että asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 11 kohdan mukaista jälkikäteen suoritettavaa Banco Popular Español S.A:n lopullista arvostusta ei vaadita, perustuu oikeudelliselle virheelle, jolla rikotaan kyseisen asetuksen 20 artiklan 11 kohtaa ja/tai 20 artiklan 12 kohtaa, joissa vaaditaan jälkikäteen suoritettavan lopullisen arvostuksen tekemistä, kun tilapäinen arvostus, joka ei täytä kaikkia asetuksen 806/2014 20 artiklan 1 kohdan ja 4–9 kohdan vaatimuksia, on perustana kriisinratkaisutoimista päättämiselle.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan SRB teki ilmeisiä arviointivirheitä soveltaessaan riidanalaisessa päätöksessä asetuksen 806/2014 20 artiklan 11 kohtaa, koska SRB teki riidanalaisen päätöksen sen virheellisen olettaman pohjalta, että jälkikäteen suoritettavaa lopullista arvostusta ei vaadita kyseisessä tapauksessa.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan siltä osin kuin riidanalaisesta päätöksestä ilmenee SRB:n päätös olla korottamatta Banco Santander, S.A:n maksaman yhden euron suuruisen vastikkeen arvoa, kyseessä on oikeudellinen virhe ja/tai ilmeinen arviointivirhe, joka rikkoo asetuksen 806/2014 20 artiklan 11 ja 12 kohtaa.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan SRB loukkasi riidanalaisella päätöksellä perusteluvelvollisuuttaan ja rikkoi SEUT 296 artiklaa.


(1)  Yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 15.7.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 806/2014 (EUVL 2014, L 225, s. 1).


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/61


Kanne 4.1.2019 – Clatronic International v. EUIPO (PROFI CARE)

(Asia T-5/19)

(2019/C 82/73)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Clatronic International GmbH (Kempen, Saksa) (edustaja: asianajaja O. Löffel)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti kuviomerkille PROFI CARE – Rekisteröintihakemus nro 1 372 358

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 15.10.2018 asiassa R 504/2018-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

kumoaa riidanalaisen päätöksen

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 94 artiklan 1 kohtaa on rikottu.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/61


Kanne 11.1.2019 – Fastweb v. komissio

(Asia T-19/19)

(2019/C 82/74)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Fastweb SpA (Milano, Italia) (edustaja: asianajajat M. Merola, L. Armati. A. Guarino ja E. Cerchi)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan 31.8.2018 annetun komission päätöksen, jolla se yrityskeskittymien valvonnasta 20.1.2004 annetun neuvoston asetuksen N:o 139/2004 (jäljempänä sulautuma-asetus) 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuin tavoin hyväksyi yrityskeskittymän asiassa M.9041- HUTCHISON/WIND TRE;

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhdeksään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu sulautuma-asetuksen 2 ja 8 artiklan rikkomiseen: komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen ja tutkinut asian riittämättömästi, kun se on pitänyt uuden Mobile Network Operatorin (MNO) [markkinoille]tuloa riittävänä ratkaisemaan yrityskeskittymästä aiheutuvat horisontaaliset vaikutukset, tutkimatta ollenkaan H3G:n menestyksen taustalla olleita seikkoja.

Tässä suhteessa väitetään, että komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen ja että tutkinta on ollut riittämätöntä, kun komissio on pitänyt uuden MNO:n [markkinoille]tuloa riittävänä ratkaisemaan yrityskeskittymästä aiheutuvat horisontaaliset vaikutukset, ottamatta ollenkaan huomioon H3G:n markkinoilletulon onnistumisen taustalla olleita tekijöitä. Jo asiassa M.7758 komissio ei ollut huolehtinut varsinkaan sen tarkistamisesta, oliko uusi MNO toimintakykyinen (sekä vähittäismyynti- että wholesale-markkinoilla) ja olivatko sen taloudelliset edellytykset ja kannusteet kokonaisuutena tarkastellen vähintäänkin samoja kuin H3G:n, joka ensimmäisinä vuosina toimi jatkuvasti laajentuvilla markkinoilla. Komission olisi lisäksi pitänyt ottaa huomioon H3G:n soveltaman terminointitariffin epäsymmetrisyydestä kilpailudynamiikalle aiheutuva vaikutus, tämän saadessa huomattavan edun muihin MNO:ihin verrattuna.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu sulautuma-asetuksen 2 ja 8 artiklan rikkomiseen ja MNO-paketin arvioinnissa tapahtuneeseen ilmeiseen virheeseen.

Tältä osin väitetään, että sitoumuspakettia arvioitaessa on tapahtunut ilmeinen virhe. Erityisesti sen vertaaminen jo pelkästään H3G:lle ennen sulautumista myönnettyihin taajuuksiin herättää vakavia epäilyjä myönnettäviksi suunniteltujen taajuuksien riittävyydestä. Komissio on lisäksi luottanut tuleviin ja epävarmoihin tapahtumiin, kuten siihen, että uusi MNO osallistuu tuleviin tarjouskilpailuihin, mutta se ei ole ottanut huomioon niitä korkeita kustannuksia, jotka liittyvät lähiaikoina tapahtuvaan siirrettävien taajuuksien uudistamiseen ja refarmingiin. Komission siirrettäväksi hyväksymien paikkojen määrä oli riittämätön ja se luotti Tower Companies’ien kanssa tehtäviin epävarmoihin sopimuksiin. Lopuksi ilmoittautuneiden osapuolten kanssa siirtymäajaksi tehty sopimus, jolla on kapasiteettiin perustuva rakenne, vähentää suuresti investointikannustetta.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu sulautuma-asetuksen 2 ja 8 artiklan rikkomiseen ja ilmeiseen arviointivirheeseen sekä riittämättömään tutkintaan, koska komissio perusti yrityskeskittymää ja sitoumuksia koskevan analyysin virheelliseen olettamaan, jonka mukaan hinta oli ainoa merkityksellinen kilpailutekijä, laadun ja konvergenssin sivuuttaen.

Kantaja painottaa, että valmistelu oli riittämätöntä, koska komissio perusti yrityskeskittymää ja sitoumuksia koskevan analyysin sellaiseen virheelliseen olettamaan, jonka mukaan hinta oli ainoa merkityksellinen kilpailutekijä relevanteilla markkinoilla. Komissio sivuutti sen, että laatu ja verkon kattavuus ovat yhtä merkityksellisiä, eikä sen olisi pitänyt rajoittua analysoimaan staattisesti sellaisten käyttäjien mieltymyksiä, joiden otos oli erittäin puutteellinen ja jotka kuuluivat vähiten kuluttavien ryhmään. Lisäksi se oli sivuuttanut konvergenssin tulevan merkityksen, mikä on ratkaisevan tärkeä uudelle toimijalle, joka tarvitsee ylimääräisen kammen suhteessa vakiintuneeseen toimijaan (kuten H3G). Sellaisen ostajan valitsemisella, joka kykenee vastaamaan konvergenssivaatimukseen, olisi varmistettu tehokkaammat ja pysyvämmät sitoumukset pidemmäksi aikaa.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu sulautuma-asetuksen 2 ja 8 artiklan rikkomiseen ja riittämättömään tutkintaan, koska komissio ei ottanut huomioon, että yrityskeskittymällä oli kilpailua rajoittava tarkoitus.

Tältä osin väitetään, että vaikka komissio yhtäältä myönsi, että osapuolet pyrkivät yrityskeskittymällä nk. market repairiin, se toisaalta ei millään tavoin anlysoinut sitä kilpailunvastaista yhteensovittamistoimintaa, johon osapuolet pyrkivät yrityskeskittymällä. Uudessa päätöksessä on siis tällainen vakava tutkintavirhe.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu sulautuma-asetuksen 2 ja 8 artiklan rikkomiseen ja siihen, että komissio teki ilmeisen virheen arvioidessaan, voitiinko kyseisillä sitoumuksilla ratkaista vähittäismarkkinoilla yhteensovittamisen vaikutuksista aiheutuva ongelma, ja siihen, ettei komissio myöskään aineellisesti tutkinut kansallisen roaming/MOCN-sopimuksen yhteensoveltuvuutta SEUT 101 artiklan kanssa.

Kantaja moittii komissiota siitä, että tämä teki ilmeisen virheen arvioidessaan, voitiinko kyseisillä sitoumuksilla ratkaista vähittäismarkkinoilla yhteensovittamisen vaikutuksista aiheutuva ongelma. Jotta uusi toimija voisi toimia todella agressiivisesti ja ”rikkoa” yhteistoiminnasta aiheutuvan tasapainon, se pitäisi voida toimia muista MNO:ista riippumatta. Voimavarojen (roamingpuhelut ja kansalliset MOCN:t) käytettäväksi asettamiseksi edeltä käsin valittu järjestelmä synnyttää kiinteän riippuvuussuhteen uuden MNO:n ja joint venture -yrityksen välille pitkäksi aikaa, kuten Italiassa viime aikoina toimitetut, taajuuksia koskevat tarjouskilpailut ja, yleisemmin ottaen, kaikkien MNO:ien kaupalliset politiikat osoittavat. Päätöksessä ei myöskään ole tutkittu, ovatko kansalliset roaming/MOCN-sopimukset yhteensoveltuvia SEUT 101 artiklan kanssa.

6)

Kuudes kanneperuste, joka perustuu sulautuma-asetuksen 2 ja 8 artiklan rikkomiseen ja siihen, että komissio teki ilmeisen virheen arvioidessaan, voitiinko kyseisillä sitoumuksilla ratkaista ne kilpailuongelmat, jotka aiheutuvat tukkumarkkinoille pääsylle ja puhelujen keräämiselle mobiiliverkkoihin.

Kantaja väittää tässä suhteessa komission tehneen virheen, kun se tosiseikkoja vastaamatonta kehitysennustetta rekonstruoidessaan katsoi, että Iliadilla olisi kannuste tarjota tällaisia palveluja tämän suuntaisten toimien puuttumisesta ja kyseisen toimijan Ranskassa saamasta kokemuksesta huolimatta. Päinvastoin, sitoumukset kannustivat uutta MNO:ta toimimaan aggressiivisesti ja ottamaan itse ja yksin vastaan Market Virtual Network Operatorin asiakaskunnan.

7)

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu sulautuma-asetuksen 2 ja 8 artiklan rikkomiseen, ilmeiseen arviointivirheeseen ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen.

Tässä suhteessa vedotaan sulautuma-asetuksen 2 ja 8 artiklan rikkomiseen (ilmeinen arviointivirhe) ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen (riittämätön tutkinta), koska komissio oli hyväksynyt Iliadin sopivaksi ostajaksi ottamatta huomioon niitä riskejä, joita sitoumusten tehokkuudelle aiheutui tämänkaltaisen toimijan markkinoille tulosta, ja koska se ei ollut määrännyt, että sitoumuksilla oli oltava asianmukaiset vakuudet erityisesti verkkojen laadun/kattavuuden osalta.

8)

Kahdeksas kanneperuste, jonka mukaan komissio teki ilmeisen arviointivirheen ja jonka mukaan tutkinta oli ollut riittämätöntä, koska komissio ei ollut mitenkään arvioinut uuden yrityskeskittymän tarkoitusta.

Tältä osin väitetään, että komissio oli itsekin jo eräässä vuonna 2016 tehdyssä päätöksessä todennut, että keskittymätoimenpiteen tarkoituksena oli ”market repair”, mutta se ei kuitenkaan ollut analysoinut sen seurauksia. Komissio ei uudessa päätöksessä taaskaan ottanut huomioon tätä perustavanlaatuista seikkaa eikä mitenkään arvioinut uuden toimenpiteen tarkoituksia, myöskään alkuperäisen toimenpiteen tarkoituksen toteutumisen kannalta katsoen. Lisäksi komissio, oman käytäntönsä ja oikeuskäytännön vastaisesti, ei arvioinut niitä suoria vaikutuksia, joita markkinoille aiheutuisi VEON:illa olleen yhteispäätösvallan häviämisestä seuraavista kilpailupaineista.

9)

Yhdeksäs kanneperuste, jonka mukaan komissio teki ilmeisen arviointivirheen, koska se ei pitänyt tarpeellisena sitoumusten sopeuttamista muuttuneisiin markkinaolosuhteisiin.

Tässä suhteessa väitetään, että komissio oli käytännössä katsonut, ettei relevanteilla markkinoilla ollut tapahtunut merkittävää kehitystä siihen vuoden 2016 ajankohtaan nähden, jona se antoi päätöksen asiassa M.7758, tätä toteamusta mitenkään perustelematta.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/64


Kanne 11.1.2019 – Pablosky v. EUIPO – docPrice (mediFLEX easystep)

(Asia T-20/19)

(2019/C 82/75)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Pablosky, SL (Madrid, Espanja) (edustaja: asianajaja A. Tarí Lázaro)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: docPrice GmbH (Koblenz, Saksa)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin hakija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus EU-sanamerkiksi mediFLEX easystep – Rekisteröintihakemus nro 15 730 872

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 8.11.2018 asiassa R 77/2018-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

kumoaa riidanalaisen päätöksen

hylkää EU-tavaramerkkihakemuksen nro 15 730 872 kaikkien luokkiin 10 ja 25 kuuluvien tavaroiden osalta

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/64


Kanne 11.1.2019 – Pablosky v. EUIPO – docPrice (mediFLEX easystep)

(Asia T-21/19)

(2019/C 82/76)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Pablosky, SL (Madrid, Espanja) (edustaja: asianajaja A. Tarí Lázaro)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: docPrice GmbH (Koblenz, Saksa)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin hakija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus kuviomerkin mediFLEX easystep rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 15 730 898

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 8.11.2018 asiassa R 76/2018-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

kumoaa riidanalaisen päätöksen

hylkää EU-tavaramerkin nro 15 730 898 rekisteröinnin kokonaisuudessaan luokkiin 10 ja 25 kuuluvien tavaroiden osalta

määrää oikeudenkäyntikuluista kantajan eduksi.

Kanneperuste

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/65


Kanne 11.1.2019 – Noguer Enríquez ym. v. komissio

(Asia T-22/19)

(2019/C 82/77)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantajat: Roser Noguer Enríquez (Andorra la Vella, Andorra), Ramón Cierco Noguer (Andorra la Vella), Successors D’Higini Cierco García, SA (Andorra la Vella) ja Cierco Martínez 2 2003, SL (Andorra la Vella) (edustajat: asianajajat J. Álvarez González ja S. San Felipe Menéndez)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että Euroopan unionin sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun toteamiseksi on nostettu kanne, jossa vaaditaan SEUT 268 artiklan ja SEUT 340 artiklan 2 kohdan mukaisesti korvausta vahingoista, jotka Euroopan komissio on aiheuttanut suorittaessaan tehtäviään, ja antaa asiassa vireille pannun menettelyn päätteeksi tuomion, jossa se toteaa Euroopan unionin olevan vastuussa Euroopan komission huolimattomasta ja välinpitämättömästä menettelystä, sekä hyväksyy kantajien vaatimuksen 50 220 800 euron suuruisesta korvauksesta kannekirjelmän liitteessä olevien asiantuntijalaskelmien mukaisesti, tai toissijaisesti vahvistaa korvauksen tähän tehtävään määräämänsä asiantuntijan tekemän laskelman mukaisesti, lakisääteisine korkoineen ja velvoittaa vastaajan korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seuraaviin kanneperusteisiin:

1)

Euroopan unionin ja Andorran ruhtinaskunnan välistä valuuttasopimusta ei ole noudatettu ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15.5.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU (1) on saatettu virheellisesti osaksi kansallista oikeutta, eikä komissio ole puuttunut tähän. Komissio on:

laiminlyönyt velvollisuutensa puuttua siihen, että Andorran ruhtinaskunta on saattanut direktiivin 2014/59/EU osaksi kansallista oikeuttaan ”osittain”, ennenaikaisesti, omia etujaan ajaen ja puutteellisesti jättämällä tarkoituksellisesti huolehtimatta osakkaiden ja tallettajien oikeuksien suojasta, mihin unionin oikeussäännöt velvoittavat välttämättömänä vastapainona kyseessä olevan kaltaisten interventiomenettelyjen osalta, minkä lisäksi se on sisällyttänyt kansallisiin säännöksiin muihin osakkaisiin nähden syrjiviä lisäkeinoja

laiminlyönyt velvollisuutensa ilmoittaa kriisinratkaisukomitealle ja tilanteen niin vaatiessa Euroopan unionin tuomioistuimelle siitä, että Andorran ruhtinaskunta ei ole toiminut sopimuksen mukaisesti, koska direktiivin 2014/59/EU täytäntöönpano on tapahtunut sääntöjenvastaisesti, mikä on johtanut siihen, että kantajat ovat menettäneet osakkeidensa hallinnan ilman, että tätä olisi voitu millään tavoin perustella yleisen edun turvaamisella, suhteellisuusperiaatteen kaltaisia keskeisiä periaatteita loukaten ja ilman minkäänlaista korvausta tai hyvitystä, jota laillinen menettely olisi edellyttänyt. Kyse on merkittävästä oikeusvaltion johtavien periaatteiden ja perusoikeuksien loukkaamisesta. Komissio ei ole myöskään (vielä tähänkään päivään mennessä) puuttunut noudattamatta jättämiseen, johon Andorran ruhtinaskunta on syyllistynyt.

2)

Kantajien perusoikeuksia on loukattu eikä heille kuuluvia perustavanlaatuisia takeita ole turvattu, ja nämä on kuitenkin taattu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien turvaamiseksi tehdyssä yleissopimuksessa. Kyse on muun muassa seuraavien oikeuksien ja periaatteiden loukkauksista: omaisuudensuoja, oikeus hyvään hallintoon, oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaate.

Tämän osalta todetaan, että Euroopan komissio on laiminlyönyt velvoitteensa, minkä johdosta Banca Privada de Andorran (BPA) kriisinratkaisun jälkeen sen osakkaat, kuten kantajat, jotka omistavat 75,52 prosenttia sen osakkeista, ovat menettäneet sijoittamansa pääoman ilman, että tätä olisi millään tavoin hyvitetty tai että he olisivat voineet ilmoittaa vastustavansa päätöstä.

Lisäksi se, että valuuttasopimuksen takaava osapuoli on ollut täysin passiivinen, on johtanut siihen, että kantajille ei ole tunnustettu Andorran lainsäädännössä oikeutta saada BPA:n kriisinratkaisussa samoja takuita kuin ne, jotka ne olisivat saaneet tavanomaisessa konkurssi- tai insolvenssimenettelyssä, eli saada aseman, joka on nimenomaisesti ja sitovasti vahvistettu Euroopan unionin lainsäädännössä luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisumenettelyjen osalta ja joka Andorran ruhtinaskunnan olisi pitänyt valuuttasopimuksen nojalla saattaa osaksi kansallista oikeuttaan.

Lopuksi esitetään, ettei osaksi Andorran kansallista oikeutta ole saatettu myöskään osakkaiden oikeutta siihen, että tilanne, johon rahoituslaitoksen kriisinratkaisu on heidät saattanut, arvioidaan, tai oikeutta mahdollisesti myönnettävään hyvitykseen taikka oikeutta kiistää rahoituslaitoksen kriisinratkaisu ja suojautua laitoksen kriisinratkaisun seurauksia vastaan.

3)

Euroopan komissio on laiminlyönyt olennaisimman tehtävänsä turvata SEU 17 artiklan mukaisesti unionin oikeuden noudattaminen ja soveltaminen, kun se on antanut kolmansien valtioiden toimia ilmeisellä tavalla sen vastaisesti, mikä on horjuttanut oikeusvarmuutta, unionin toimielinten uskottavuutta ja kansalaisten perusteltua luottamusta näihin toimielimiin.

4)

Asiassa on kyse Euroopan unionin menettelystä, jolla on ilmeisellä tavalla rikottu unionin niitä oikeussääntöjä, joissa tunnustetaan oikeuksia yksityisille ja/tai joilla heitä suojataan, eikä näissä oikeussäännöissä tunnustetun harkintavallan käytöllä voida perustella menettelyn sekavuutta tai epätäsmällisyyttä. Komission laiminlyönnistä on aiheutunut kantajille konkreettisesti todellinen aineellinen ja peruuttamaton vahinko, ja syy-yhteys vahingon ja komission menettelyn välillä on selvä.

5)

Toissijaisesti esitetään, että Euroopan komissio on vastuussa huolimattomuudestaan Andorran kanssa tehdyn valuuttasopimuksen neuvotteluissa, koska sopimuksessa ei määrätä puolustautumis- eikä riitauttamiskeinoista sellaisille yksityisille, joihin kohdistuu kielteisiä vaikutuksia.


(1)  EUVL 2014, L 173, s. 190.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/67


Kanne 15.1.2019 – Karlovarské minerální vody v. EUIPO – Aguas de San Martín de Veri (VERITEA)

(Asia T-28/19)

(2019/C 82/78)

Kannekirjelmän kieli: tšekki

Asianosaiset ja muu osapuoli

Kantaja: Karlovarské minerální vody a.s. (Karlovy Vary, Tšekki) (edustaja: asianajaja J. Mrázek)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Aguas de San Martín de Veri, SA (Bisaurri, Espanja)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin hakija: Kantaja unionin yleisessä tuomioistuimessa

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus sanamerkin VERITEA rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 15 592 876

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 8.11.2018 asiassa R 499/2018-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

kumoaa riidanalaisen päätöksen

hylkää muun osapuolen väitteen

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperuste

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/67


Kanne 15.1.2019 – CRIA ja CCCMC v. komissio

(Asia T-30/19)

(2019/C 82/79)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: China Rubber Industry Association (CRIA) (Peking, Kiina) ja China Chamber of Commerce of Metals, Minerals & Chemicals Importers & Exporters (CCCMC) (Peking) (edustajat: asianajajat R. Antonini, E. Monard ja B. Maniatis)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen linja-autoissa ja kuorma-autoissa käytettävien uusien tai uudelleen pinnoitettujen pneumaattisten kumisten ulkorenkaiden, joiden kuormitustunnus on suurempi kuin 121, tuonnissa käyttöön otettavasta lopullisesta polkumyyntitullista ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta sekä täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/163 kumoamisesta 18.10.2018 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1579 kantajia ja niiden jäseniä koskevilta osiltaan, ja

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisella asetuksella rikotaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036 (1) (jäljempänä perusasetus) 3 artiklan 1, 2, 5 ja 8 kohtaa sekä 17 artiklaa, koska sen mukainen vahinkoanalyysi perustuu otantaan sisältyneitä yhtiöitä koskeviin ”painotettuihin” tietoihin. Vaikka painottamista pidettäisiinkin sallittuna, sen tekotavalla rikotaan perusasetuksen 3 artiklan 2, 3 ja 5 kohtaa sekä 9 artiklan 4 kohtaa.

2)

Toinen kanneperuste, jossa väitetään, että se seikka, että uudelleen pinnoitetut renkaat sisällytettiin, ei antanut komissiolle mitään loogista syytä jatkaa tutkintaa, ja että se on näin rikkonut perusasetuksen 3 artiklan 1, 2, 5 ja 6 kohtaa sekä 4 artiklan 1 kohtaa. Vahinkoanalyysi ja syy-yhteyttä kuvaava analyysi, joilla sivuutettiin uusien ja uudelleen pinnoitettujen renkaiden välinen segmentointi, eivät perustuneet positiiviseen näyttöön eikä niiden yhteydessä suoritettu tutkina ollut objektiivista, millä rikotaan perusasetuksen 3 artiklan 2, 5 ja 6 kohtaa.

3)

Kolmas kanneperuste, jossa väitetään, että hintavaikutusten (hinnan alittavuus ja viitehinnan alittavuus) arviointi ja vahingon korvaavan tason määrittäminen ovat perusasetuksen vastaisia, koska niissä ei oteta huomioon sitä, että uuden renkaan kilometrikohtainen kustannus on huomattavasti suurempi kun sitä verrataan uudelleen pinnoitettuun renkaaseen, ja koska komissio on tukeutunut rekonstruoituihin vientihintoihin.

4)

Neljäs kanneperuste, jossa väitetään, että vahingon korvaavan tason määrityksessä on epäjohdonmukaisuuksia ja siltä puuttuu positiivinen ja/tai objektiivinen perusta, joten sillä rikotaan perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 6 kohtaa. Riidanalaisessa asetuksessa ei myöskään ole asianmukaisesti tutkittu muita tunnettuja tekijöitä sen varmistamiseksi, ettei näistä muista tekijöistä aiheutuvaa vahinkoa perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 7 kohdan vastaisesti pidettäisi polkuhintaisesta tuonnista johtuvana.

5)

Viides kanneperuste, jonka mukaan komissio loukkasi kantajien puolustautumisoikeuksia ja perusasetuksen 6 artiklan 7 kohtaa, 19 artiklan 1 kohtaa, 19 artiklan 2 kohtaa, 19 artiklan 3 kohtaa, 20 artiklan 2 kohtaa ja 20 artiklan 4 kohtaa, koska se ei antanut kantajille tilaisuutta tutustua vahingon ja polkumyynnin määrittämistä koskeviin merkityksellisiin tietoihin.

6)

Kuudes kanneperuste, jossa väitetään, että välillisten verojen oikaisemisella rikotaan perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohtaa ja 2 artiklan 7 kohdan a alakohtaa.


(1)  Polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 8.6.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1036 (EUVL 2016, L 176, s. 21).


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/69


Kanne 21.1.2019 – Cimpress Schweiz v. EUIPO – Impress Media (CIMPRESS)

(Asia T-37/19)

(2019/C 82/80)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Cimpress Schweiz GmbH (Winterthur, Sveitsi) (edustajat: asianajajat C. Eckhartt, P. Böhner ja A. von Mühlendahl)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Impress Media GmbH (Mönchengladbach, Saksa)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-sanamerkki CIMPRESS – EU-tavaramerkki nro 13 147 624

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 30.10.2018 yhdistetyissä asioissa R 1716/2017-2 ja R 1786/2017-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

kumoaa riidanalaisen päätöksen

kumoaa kantajan valituksesta vastaajan väiteosaston 13.7.2017 asiassa nro B 2 493 933 tekemän päätöksen ja hylkää Impress Media GmbH:n merkin CIMPRESS nro 13 147 624 rekisteröintiä vastaan tekemän väitteen

velvoittaa EUIPO:n ja Impress Media GmbH:n, mikäli se osallistuu tähän oikeudenkäyntiin, korvaamaan oikeudenkäyntikulut kantajalle valituslautakunnassa aiheutuneet kulut mukaan lukien.

Kanneperusteet

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 2 kohdan b alakohdan rikkominen.


4.3.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/69


Kanne 23.1.2019 – Volkswagen v. EUIPO (CROSS)

(Asia T-42/19)

(2019/C 82/81)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Volkswagen AG (Wolfsburg, Saksa) (edustajat: asianajajat F. Thiering ja L. Steidle)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus sanamerkin CROSS rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 16 366 528

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 14.11.2018 asiassa R 2500/2017-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin sillä hylättiin kantajan valitus ja hyväksyy rekisteröitäväksi EU-tavaramerkiksi hakemuksen nro 163 66 528 kaikkia kyseessä olleita tavaroita ja palveluita varten

vaihtoehtoisesti kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin sillä hylättiin kantajan valitus ja palauttaa asian EUIPO:n ensimmäiseen valituslautakuntaan

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on rikottu.

Yhdenmukaisen kohtelun periaatetta ja perusteluvelvollisuutta on loukattu.