Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä

(2019/C 25/01)

Viimeisin julkaisu

EUVL C 16, 14.1.2019

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 4, 7.1.2019

EUVL C 455, 17.12.2018

EUVL C 445, 10.12.2018

EUVL C 436, 3.12.2018

EUVL C 427, 26.11.2018

EUVL C 408, 12.11.2018

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://eur-lex.europa.eu

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 20.11.2018 – Euroopan komissio v. Euroopan unionin neuvosto (C-626/15) ja Euroopan komissio v. Euroopan unionin neuvosto (C-659/16)

(Yhdistetyt asiat C-626/15 ja C-659/16) (1)

((Kumoamiskanne - Pysyvien edustajien komitean (Coreper) päätös - Päätös keskusteluasiakirjan toimittamisesta kansainväliselle elimelle - Tutkittavaksi ottaminen - Kannekelpoinen toimi - Euroopan unionin yksinomainen, jaettu tai täydentävä toimivalta - Unionin toiminta kansainvälisessä elimessä yksin vai jäsenvaltioiden osallistuminen unionin rinnalla - Meren elollisten luonnonvarojen säilyttäminen - Kalastus - Ympäristönsuojelu - Tutkimus - Merellinen suojelualue (AMP) - Etelämannersopimus - Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä koskeva yleissopimus - Weddellinmeri ja Rossinmeri))

(2019/C 25/02)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Asia C-626/15

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Bouquet, E. Paasivirta ja C. Hermes)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: A. Westerhof Löfflerová, R. Liudvinaviciute-Cordeiro ja M. Simm)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: T. Henze, J. Möller, K. Stranz ja S. Eisenberg), Helleenien tasavalta (asiamiehet: G. Karipsiadis ja K. Boskovits), Espanjan kuningaskunta (asiamies: M. A. Sampol Pucurull), Ranskan tasavalta (asiamiehet: F. Fize, D. Colas, G. de Bergues ja B. Fodda), Alankomaiden kuningaskunta (asiamiehet: M. Gijzen, M. Bulterman ja M. Noort), Portugalin tasavalta (asiamiehet: L. Inez Fernandes, M. Figueiredo ja L. Duarte), Suomen tasavalta (asiamies: J. Heliskoski), Ruotsin kuningaskunta (asiamiehet: A. Falk, C. Meyer-Seitz, U. Persson, N. Otte Widgren, L. Zettergren ja L. Swedenborg) sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamies:n C. Brodie, avustajanaan J. Holmes, QC)

Asia C-659/16

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Bouquet, E. Paasivirta ja C. Hermes)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: A. Westerhof Löfflerová, R. Liudvinaviciute-Cordeiro ja M. Simm)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Belgian kuningaskunta (asiamiehet: J. Van Holm, C. Pochet ja L. Van den Broeck), Saksan liittotasavalta (asiamiehet: T. Henze, J. Möller ja S. Eisenberg), Espanjan kuningaskunta (asiamies: M. A. Sampol Pucurull), Ranskan tasavalta (asiamiehet: D. Colas ja B. Fodda), Luxemburgin suurherttuakunta (asiamies: D. Holderer), Alankomaiden kuningaskunta (asiamiehet: B. Koopman, M. Bulterman ja M. Noort), Portugalin tasavalta (asiamiehet: L. Inez Fernandes, M. Figueiredo ja L. Medeiros), Suomen tasavalta (asiamies: J. Heliskoski), Ruotsin kuningaskunta (asiamiehet: A. Falk, C. Meyer-Seitz, H. Shev ja L. Zettergren) sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamiehet: C. Brodie ja G. Brown, avustajinaan J. Holmes, QC, ja J. Gregory, barrister)

Tuomiolauselma

1)	Kanteet hylätään.

2)	Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.

3)

Belgian kuningaskunta, Saksan liittotasavalta, Helleenien tasavalta, Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta, Luxemburgin suurherttuakunta, Alankomaiden kuningaskunta, Portugalin tasavalta, Suomen tasavalta, Ruotsin kuningaskunta sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 59, 15.2.2016. EUVL C 38, 6.2.2017.

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 21.11.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Commissione tributaria provinciale di Reggio Calabria – Italia) – Fortunata Silvia Fontana v. Agenzia delle Entrate – Direzione provinciale di Reggio Calabria

(Asia C-648/16) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Arvonlisävero - Direktiivi 2006/112/EY - 273 artikla - Arviointimenetelmä, jossa veron peruste määrätään induktion avulla - Arvonlisäveron vähennysoikeus - Olettama - Neutraalisuuden periaate ja suhteellisuusperiaate - Kansallinen laki, jossa arvonlisäveron laskeminen perustuu oletettuun liikevaihtoon))

(2019/C 25/03)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Commissione tributaria provinciale di Reggio Calabria

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Fortunata Silvia Fontana

Vastapuoli: Agenzia delle Entrate – Direzione provinciale di Reggio Calabria

Tuomiolauselma

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annettua neuvoston direktiiviä 2006/112/EY, verotuksen neutraalisuuden periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan verohallinto saa silloin, kun ilmoitettujen tulojen ja toimialaselvitysten perusteella arvioitujen tulojen välillä on huomattavia eroja, turvautua tällaisiin toimialaselvityksiin perustuvaan induktiiviseen menetelmään määrittääkseen verovelvollisen liikevaihdon määrän ja suorittaa sen seurauksena verotuksen oikaisun, jossa se määrää verovelvollisen maksamaan lisää arvonlisäveroa, edellyttäen, että kyseinen lainsäädäntö ja sen soveltaminen mahdollistavat sen, että verovelvollinen voi kyseenalaistaa verotuksen neutraalisuuden periaatteesta, suhteellisuusperiaatteesta ja puolustautumisoikeuksien periaatteesta johtuvien vaatimusten mukaisesti tällä menetelmällä saadut tulokset kaikkien käytettävissään olevien todisteiden perusteella ja että se voi käyttää vähennysoikeuttaan direktiivin 2006/112 X osassa olevien säännösten mukaisesti, minkä varmistaminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.

---

(1)  EUVL C 86, 20.3.2017.

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 21.11.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Curtea de Apel Alba Iulia – Romania) – Lucrețiu Hadrian Vădan v. Agenția Națională de Administrare Fiscală – Direcția Generală de Soluționare a Contestațiilor ja Direcția Generală Regională a Finanțelor Publice Brașov – Administrația Județeană a Finanțelor Publice Alba

(Asia C-664/16) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä - Direktiivi 2006/112/EY - 167, 168, 178 ja 273 artikla - Vähennysoikeuden laajuus - Laskujen puuttuminen - Tuomioistuimen hankkiman asiantuntijalausunnon käyttäminen - Vähennysoikeutta koskeva todistustaakka - Verotuksen neutraalisuuden periaate ja suhteellisuusperiaate))

(2019/C 25/04)

Oikeudenkäyntikieli: romania

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Curtea de Apel Alba Iulia

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Lucrețiu Hadrian Vădan

Vastapuolet: Agenția Națională de Administrare Fiscală – Direcția Generală de Soluționare a Contestațiilor ja Direcția Generală Regională a Finanțelor Publice Brașov – Administrația Județeană a Finanțelor Publice Alba

Tuomiolauselma

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annettua neuvoston direktiiviä 2006/112/EY ja erityisesti sen 167 ja 168 artiklaa, 178 artiklan a alakohtaa ja 179 artiklaa sekä arvonlisäveron neutraalisuuden periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa verovelvollisella, joka ei kykene esittämään näyttöä vaihdannan aikaisemmassa vaiheessa maksamansa arvonlisäveron määrästä laskuja tai muita asiakirjoja esittämällä, ei ole oikeutta arvonlisäveron vähennykseen pelkästään kansallisen tuomioistuimen määräämästä asiantuntijalausunnosta ilmenevän arvion perusteella.

---

(1)  EUVL C 104, 3.4.2017.

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 21.11.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Consiglio di Stato – Italia) – Novartis Farma SpA v. Agenzia Italiana del Farmaco (AIFA), Roche Italia SpA ja Consiglio Superiore di Sanità

(Asia C-29/17) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Ihmisille tarkoitetut lääkkeet - Direktiivi 2001/83/EY - 3 artiklan 1 alakohta - 6 artikla - Direktiivi 89/105/ETY - Asetus (EY) N:o 726/2004 - 3, 25 ja 26 artikla - Lääkkeen uudelleenpakkaaminen sen käyttämiseksi hoitoon, jota myyntilupa ei kata (myyntiluvan ulkopuolinen käyttö) - Korvaaminen kansallisesta sairausvakuutusjärjestelmästä))

(2019/C 25/05)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Novartis Farma SpA

Vastapuolet: Agenzia Italiana del Farmaco (AIFA), Roche Italia SpA ja Consiglio Superiore di Sanità

Muut osapuolet: Ministero della Salute, Regione Veneto, Società Oftalmologica Italiana (SOI) – Associazione Medici Oculisti Italiani (AMOI) ja Regione Emilia-Romagna

Tuomiolauselma

1)

Ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6.11.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 25.10.2012 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2012/26/EU, 3 artiklan 1 alakohtaa on tulkittava siten, että Avastin kuuluu direktiivin 2001/83, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2012/26, soveltamisalaan sen jälkeen, kun se on pakattu uudelleen pääasiassa kyseessä olevien kansallisten toimenpiteiden mukaisia edellytyksiä noudattaen.

2)

Direktiivin 2001/83, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2012/26, 6 artiklaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaisille kansallisille toimenpiteille, joissa määritetään edellytykset, joiden täyttyessä Avastin voidaan pakata uudelleen sen käyttämiseksi myyntiluvan ulkopuolelle jäävien silmäsairauksien hoidossa.

3)

Ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön lupa- ja valvontamenettelyistä ja Euroopan lääkeviraston perustamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 726/2004, sellaisena kuin se on muutettuna 25.10.2012 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1027/2012, 3, 25 ja 26 artiklaa on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä toimenpiteistä lääkekustannusten hillitsemiseksi ja vuotta 1996 koskevien kustannusten enimmäismäärien määrittämisestä 21.10.1996 annetun asetuksen nro 536 (decreto-legge 21 ottobre 1996, n. 536, recante ”Misure per il contenimento della spesa farmaceutica e la rideterminazione del tetto di spesa per l’anno 1996”), joka on muunnettu laiksi 23.12.1996 annetulla lailla nro 648, sellaisena kuin se on muutettuna 20.3.2014 annetulla asetuksella nro 36 (decreto-legge), joka on muunnettu laiksi 16.5.2014 annetulla lailla nro 79, 1 §:n 4 bis momenttiin perustuvan toimenpiteen kaltaiselle kansalliselle toimenpiteelle, jolla annetaan Agenzia Italiana del Farmacolle (AIFA) (Italian lääkevirasto (AIFA)) toimivalta valvoa Avastinin kaltaisia lääkkeitä, joiden käyttämisen myyntiluvan ulkopuolella Servizio Sanitario Nazionale (kansallinen terveysviranomainen, Italia) korvaa, ja määrätä tarvittaessa potilasturvallisuuden varmistamisen edellyttämistä toimenpiteistä.

---

(1)  EUVL C 195, 19.6.2017.

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 20.11.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Curtea de Apel Constanţa – Romania) – Sindicatul Familia Constanţa ja Ustinia Cvas ym. v. Direcţia Generală de Asistenţă Socială şi Protecţia Copilului Constanţa

(Asia C-147/17) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu - Työajan järjestäminen - Euroopan unionin perusoikeuskirja - 31 artikla - Direktiivi 2003/88/EY - Soveltamisala - Poikkeus - 1 artiklan 3 kohta - Direktiivi 89/391/ETY - 2 artiklan 2 kohta - Sijaisvanhemman työ))

(2019/C 25/06)

Oikeudenkäyntikieli: romania

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Curtea de Apel Constanţa

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Sindicatul Familia Constanţa, Ustinia Cvas, Silvica Jianu, Dumitra Bocu, Cader Aziz, Georgeta Crângaşu ja Sema Cutlacai

Vastapuoli: Direcţia Generală de Asistenţă Socială şi Protecţia Copilului Constanţa

Tuomiolauselma

Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY 1 artiklan 3 kohtaa, luettuna yhdessä toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12.6.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/391/ETY 2 artiklan 2 kohdan kanssa, on tulkittava siten, ettei direktiivin 2003/88 soveltamisalaan kuulu sijaisvanhemman työ, joka muodostuu viranomaisen kanssa solmitun työsuhteen puitteissa siitä, että sijaisvanhempi ottaa lapsen kotiinsa ja osaksi perhettään ja huolehtii keskeytyksettä kyseisen lapsen tasapainoisesta kehityksestä ja kasvatuksesta.

---

(1)  EUVL C 231, 17.7.2017.

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 22.11.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Division (Administrative Court) – Yhdistynyt kuningaskunta) – Swedish Match AB v. Secretary of State for Health

(Asia C-151/17) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Tupakkatuotteiden valmistaminen, esittämistapa ja myynti - Direktiivi 2014/40/EU - 1 artiklan c alakohta ja 17 artikla - Suussa käytettäväksi tarkoitettujen tupakkatuotteiden markkinoille saattamista koskeva kielto - Pätevyys))

(2019/C 25/07)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Division (Administrative Court)

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Swedish Match AB

Vastaaja: Secretary of State for Health

Muu osapuoli: New Nicotine Alliance

Tuomiolauselma

Esitetyn kysymyksen tutkinnassa ei ole ilmennyt mitään seikkaa, joka voi vaikuttaa tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä sekä direktiivin 2001/37/EY kumoamisesta 3.4.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/40/EU 1 artiklan c alakohdan ja 17 artiklan pätevyyteen.

---

(1)  EUVL C 161, 22.5.2017.

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 21.3.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunal Superior de Justicia de Castilla-La Mancha – Espanja) – Pedro Viejobueno Ibánez ja Emilia de la Vara González v. Consejería de Educación de Castilla-La Mancha

(Asia C-245/17) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Direktiivi 1999/70/EY - Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus - 4 lauseke - Syrjintäkiellon periaate - Kansallinen säännöstö, jossa sallitaan määräaikaisten työsopimusten voimassaolon päättäminen, kun palvelukseenoton peruste lakkaa - Lukuvuodeksi palvelukseen otetut opettajat - Palvelussuhteen irtisanominen opetuksen antamisen päättymispäivänä - Työajan järjestäminen - Direktiivi 2003/88/EY))

(2019/C 25/08)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Superior de Justicia de Castilla-La Mancha

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Pedro Viejobueno Ibánez ja Emilia de la Vara González

Vastapuoli: Consejería de Educación de Castilla-La Mancha

Tuomiolauselma

1)

Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY liitteenä olevan 18.3.1999 tehdyn määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa sallitaan työnantajan päättävän opetuksen antamisen päättymispäivänä väliaikaisina virkamiehinä lukuvuodeksi palvelukseen otettujen opettajien määräaikaisen palvelussuhteen sillä perusteella, että tarvetta ja kiireellisyyttä koskevat edellytykset, jotka olivat heidän palvelukseenottamisensa ehtona, eivät enää täyty kyseisenä päivänä, kun taas vakinaisina virkamiehinä toimivien opettajien toistaiseksi voimassa oleva palvelussuhde jatkuu.

2)

Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY 7 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa sallitaan väliaikaisina virkamiehinä lukuvuodeksi palvelukseen otettujen opettajien määräaikaisen palvelussuhteen päättäminen opetuksen antamisen päättymispäivänä, vaikka tällä evätään näiltä opettajilta kyseiseen lukuvuoteen liittyvät kesän palkalliset vuosilomapäivät, kunhan mainitut opettajat saavat tästä rahallisen korvauksen.

---

(1)  EUVL C 382, 13.11.2017.

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 22.11.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunal Arbitral Tributário (Centro de Arbitragem Administrativa – CAAD) – Portugali) – MEO – Serviços de Comunicações e Multimédia SA v. Autoridade Tributária e Aduaneira

(Asia C-295/17) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä - Direktiivi 2006/112/EY - Soveltamisala - Verolliset liiketoimet - Vastikkeellinen suoritus - Verottoman vahingonkorvauksen rajaaminen ”hyvitysmaksua” vastaan suoritettavista verollisista palveluista))

(2019/C 25/09)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Arbitral Tributário (Centro de Arbitragem Administrativa – CAAD)

Pääasian asianosaiset

Hakija: MEO – Serviços de Comunicações e Multimédia SA

Vastapuoli: Autoridade Tributária e Aduaneira

Tuomiolauselma

1)

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 2 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että palvelusopimuksessa, jossa on sovittu sitoumuksen olevan voimassa tietyn vähimmäisajan, ennalta määritettyä määrää, jonka talouden toimija perii, jos asiakas irtisanoo sopimuksen ennenaikaisesti tai jos se irtisanotaan asiakkaasta johtuvasta syystä, ja joka vastaa sitä määrää, jonka kyseinen toimija olisi saanut jäljellä olevalta voimassaoloajalta, jollei tällaista irtisanomista olisi tapahtunut, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava, on pidettävä vastikkeena vastikkeellisesta palvelujen suorituksesta ja, sellaisena, arvonlisäverollisena.

2)

Luonnehdittaessa palvelusopimuksessa ennalta määritetyn sellaisen maksun määrää, joka asiakkaan on maksettava, jos sopimus irtisanotaan ennenaikaisesti, ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä, että kyseisen kiinteämääräisen maksun tarkoituksena on kannustaa asiakasta noudattamaan sitoumuksen vähimmäisvoimassaoloaikaa ja korvata talouden toimijalle kyseisen ajan noudattamatta jäämisestä aiheutuva vahinko, tai sillä, että tällaisista hankituista määräaikaisista sopimuksista maksetaan kauppaedustajalle suurempi palkkio kuin sopimuksista, joiden vähimmäisvoimassaoloaikaa ei ole määritetty, eikä sillä, että laskutettava summa luonnehditaan kansallisissa oikeussäännöissä sopimussakoksi.

---

(1)  EUVL C 256, 7.8.2017.

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 21.11.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt tribunal de commerce de Liège – Belgia) – Zako SPRL v. Sanidel SA

(Asia C-452/17) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Itsenäiset kauppaedustajat - Direktiivi 86/653/ETY - 1 artiklan 2 kohta - Käsite ”kauppaedustaja” - Itsenäinen välittäjä, joka harjoittaa toimintaansa päämiehen yrityksessä - Muiden kuin tavaroiden myynnistä tai ostosta neuvottelemiseen päämiehen puolesta liittyvien tehtävien hoitaminen))

(2019/C 25/10)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal de commerce de Liège

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Zako SPRL

Vastaaja: Sanidel SA

Tuomiolauselma

1)

Jäsenvaltioiden itsenäisiä kauppaedustajia koskevan lainsäädännön yhteensovittamisesta 18.12.1986 annetun neuvoston direktiivin 86/653/ETY 1 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, ettei se, että henkilö, jolla on pysyvä valtuutus neuvotella tavaroiden myynnistä ja ostosta toisen henkilön puolesta tai neuvotella ja tehdä sopimuksia tällaisista liiketoimista tämän nimissä ja lukuun, harjoittaa toimintaansa kyseisen toisen henkilön toimitiloissa, ole esteenä sille, että häntä pidetään kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna kauppaedustajana, jos kyseinen seikka ei estä häntä harjoittamasta toimintaansa itsenäisesti, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava.

2)

Direktiivin 86/653 1 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, ettei se, että henkilö harjoittaa paitsi toimintaa, jossa neuvotellaan tavaroiden myynnistä ja ostosta toisen henkilön puolesta tai neuvotellaan ja tehdään sopimuksia tällaisista liiketoimista tämän nimissä ja lukuun, saman henkilön puolesta myös toisenlaista toimintaa, joka ei kuitenkaan ole toissijaista ensimmäisenä mainittuun toimintaan nähden, ole esteenä sille, että häntä voidaan pitää kyseisessä direktiivissä tarkoitettuna kauppaedustajana, jos kyseinen seikka ei estä häntä harjoittamasta ensin mainittua toimintaansa itsenäisesti, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava.

---

(1)  EUVL C 347, 16.10.2017.

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 22.11.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Conseil d’État – Ranska) – Sofina SA, Rebelco SA ja Sidro SA v. Ministre de l’Action et des Comptes publics

(Asia C-575/17) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Pääomien vapaa liikkuvuus - Ulkomaisille yhtiöille maksettujen kotimaisten osinkojen bruttomäärästä pidätettävä lähdevero - Kotimaiselle yhtiölle jaettujen osinkojen verotuksen lykkääminen siinä tapauksessa, että tilikausi on tappiollinen - Kohtelun erilaisuus - Oikeuttaminen - Tilanteiden rinnastettavuus - Jäsenvaltioiden välisen verotusvallan tasapainoinen jako - Veronkannon tehokkuus - Oikeasuhteisuus - Syrjintä))

(2019/C 25/11)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Conseil d’État

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Sofina SA, Rebelco SA ja Sidro SA

Vastapuoli: Ministre de l’Action et des Comptes publics

Tuomiolauselma

SEUT 63 ja SEUT 65 artiklaa on tulkittava niin, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle jäsenvaltion säännöstölle, jonka mukaan kotimaisen yhtiön jakamista osingoista pidätetään lähdevero silloin, kun osingonsaajana on ulkomainen yhtiö, kun taas silloin, kun osingonsaajana on kotimainen yhtiö, osinkojen verotus toimitetaan yleisten yhteisöverosäännösten mukaisesti sen tilikauden päättyessä, jonka aikana ne on saatu, ainoastaan sillä edellytyksellä, että viimeksi mainitun yhtiön tulos on ollut voitollinen kyseisellä tilikaudella, ja osinkoja ei näin mahdollisesti veroteta lainkaan, jos mainittu yhtiö lopettaa toimintansa saavuttamatta voitollista tulosta kyseisten osinkojen saamisen jälkeen.

---

(1)  EUVL C 437, 18.12.2017.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 21.11.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunal Supremo – Espanja) – Ministerio de Defensa v. Ana de Diego Porras

(Asia C-619/17) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Sosiaalipolitiikka - Direktiivi 1999/70/EY - Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus - 4 lauseke - Syrjintäkiellon periaate - Perustelut - 5 lauseke - Toimenpiteet, joilla pyritään estämään perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai -suhteiden väärinkäytökset - Korvaus silloin, kun toistaiseksi voimassa oleva työsopimus on irtisanottu objektiivisista syistä - Korvausta ei makseta, kun määräaikainen interinidad-työsopimus päättyy))

(2019/C 25/12)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Supremo

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Ministerio de Defensa

Vastapuoli: Ana de Diego Porras

Tuomiolauselma

1)

Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY liitteenä olevan 18.3.1999 tehdyn määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa ei säädetä minkään korvauksen myöntämisestä työntekijöille, jotka on otettu palvelukseen sellaisten – pääasiassa kyseessä olevan interinidad-sopimuksen kaltaisten – määräaikaisten työsopimusten perusteella, jotka on tehty sellaisen työntekijän sijaistamiseksi, jonka oikeus työpaikkaan säilyy, näiden sopimusten voimassaoloajan päättyessä, kun taas korvaus myönnetään vakituisille työntekijöille sanottaessa heidän työsopimuksensa irti objektiivisesta syystä.

2)

Direktiivin 1999/70 liitteenä olevan määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 5 lauseketta on tulkittava siten, että kansallisen tuomioistuimen on arvioitava kaikkien sovellettavien kansallisen oikeuden sääntöjen mukaisesti, muodostaako pääasiassa kyseessä olevan kaltainen toimenpide, jonka mukaan työntekijöille, jotka on otettu palvelukseen tietyillä määräaikaisilla työsopimuksilla, on maksettava korvaus näiden sopimusten voimassaoloajan päättyessä, riittävän toimenpiteen, jolla estetään se ja tarvittaessa määrätään seuraamuksia siitä, että perättäisiä määräaikaisia työsopimuksia tai -suhteita käytetään väärin, tai mainitussa määräyksessä tarkoitetun vastaavan oikeudellisen toimenpiteen.

3)

Mikäli kansallinen tuomioistuin toteaa, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen toimenpide, jonka mukaan työntekijöille, jotka on otettu palvelukseen tietyillä määräaikaisilla työsopimuksilla, on maksettava korvaus näiden sopimusten voimassaoloajan päättyessä, muodostaa riittävän toimenpiteen, jolla estetään se ja tarvittaessa määrätään seuraamuksia siitä, että perättäisiä määräaikaisia työsopimuksia tai -suhteita käytetään väärin, tai direktiivin 1999/70 liitteenä olevan määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 5 lausekkeessa tarkoitetun vastaavan oikeudellisen toimenpiteen, mainittua määräystä on tulkittava siten, ettei se ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan tiettyihin ryhmiin kuuluvien määräaikaisten työsopimusten voimassaolon päättyminen johtaa tällaisen korvauksen maksamiseen mainittujen sopimusten nojalla palvelukseen otetuille työntekijöille, kun taas muihin ryhmiin kuuluvien määräaikaisten työsopimusten voimassaolon päättyminen ei johda minkään korvauksen maksamiseen näiden viimeksi mainittujen sopimusten nojalla palvelukseen otetuille työntekijöille, paitsi jos kansallisessa oikeusjärjestyksessä ei ole käytettävissä mitään muita tehokkaita toimenpiteitä, joilla estetään ja sanktioidaan tällaiset väärinkäytökset, jotka kohdistuvat viimeksi mainittuihin työntekijöihin, mistä varmistuminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävä.

---

(1)  EUVL C 22, 22.1.2018.

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 22.11.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Verwaltungsgerichtshof – Itävalta) – Vorarlberger Landes- und Hypothekenbank AG v. Finanzamt Feldkirch

(Asia C-625/17) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - SEUT 56 ja SEUT 63 artikla - Palvelujen tarjoamisen vapaus ja pääomien vapaa liikkuvuus - Luottolaitokset - Vakausmaksu ja vakausmaksun erityisosuus, jotka lasketaan Itävaltaan sijoittautuneiden luottolaitosten konsolidoimattoman taseen perusteella - Rajatylittävien pankkiliiketoimien huomioon ottaminen - Toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden tytäryhtiöiden liiketoimien huomiotta jättäminen - Erilainen kohtelu - Rajoitus - Oikeuttaminen))

(2019/C 25/13)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Vorarlberger Landes- und Hypothekenbank AG

Vastapuoli: Finanzamt Feldkirch

Tuomiolauselma

SEUT 56 artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle siltä osin kuin siinä säädetään, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisten Itävaltaan sijoittautuneiden luottolaitosten, jotka tarjoavat palveluja muissa jäsenvaltioissa asuville asiakkailleen käyttämättä niihin perustettua kiinteää toimipaikkaa, on maksettava tietty maksu ”keskimääräisen konsolidoimattoman taseen summan perusteella”, mikä kattaa näiden laitosten muiden jäsenvaltioiden kansalaisten kanssa suoraan toteuttamat pankkiliiketoimet, vaikka samoja liiketoimia ei oteta huomioon, kun Itävaltaan sijoittautuneiden luottolaitosten tytäryhtiöt ovat toteuttaneet ne, jos näiden tytäryhtiöiden kotipaikka on muissa jäsenvaltioissa.

---

(1)  EUVL C 112, 26.3.2018.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kymmenes jaosto) 22.11.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Okresný súd Dunajská Streda – Slovakia) – ZSE Energia a.s. v. RG

(Asia C-627/17) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Asetus (EY) N:o 861/2007 - Eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely - 2 artiklan 1 kohta ja 3 artiklan 1 kohta - Soveltamisalat - Asianosaisten käsite - Rajat ylittävät asiat))

(2019/C 25/14)

Oikeudenkäyntikieli: slovakki

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Okresný súd Dunajská Streda

Pääasian asianosaiset

Kantaja: ZSE Energia a.s.

Vastaaja: RG

Muu osapuoli: ZSE Energia CZ s. r. o

Tuomiolauselma

1)

Eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä 11.7.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 861/2007, sellaisena kuin se on muutettuna 13.5.2013 annetulla neuvoston asetuksella (EU) N:o 517/2013, 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että asianosaisten käsite koskee yksinomaan pääasian kantajaa ja vastaajaa.

2)

Asetuksen N:o 861/2007, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 517/2013, 2 artiklan 1 kohtaa ja 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen asia, jossa kantajan ja vastaajan kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka on jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimen käsiteltäväksi asia on saatettu, ei kuulu kyseisen asetuksen soveltamisalaan.

---

(1)  EUVL C 42, 5.2.2018.

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 22.11.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt hof van beroep te Antwerpen – Belgia) – Vlaams Gewest, jota edustaa Vlaamse regering, asiamiehenään Vlaamse Minister van Begroting, Financiën en Energie ja Vlaams Gewest, jota edustaa Vlaamse regering, asiamiehenään Vlaamse Minister van Omgeving, Natuur en Landbouw v. Johannes Huijbrechts

(Asia C-679/17) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Pääomien vapaa liikkuvuus - Rajoitukset - Verolainsäädäntö - Perintövero - Kestävä metsänhoito - Verovapautus - Metsäpinta-alan suojelu))

(2019/C 25/15)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hof van beroep te Antwerpen

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Vlaams Gewest, jota edustaa Vlaamse regering, asiamiehenään Vlaamse Minister van Begroting, Financiën en Energie ja Vlaams Gewest, jota edustaa Vlaamse regering, asiamiehenään Vlaamse Minister van Omgeving, Natuur en Landbouw

Vastapuoli: Johannes Huijbrechts

Tuomiolauselma

SEUT 63 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa annetaan veroetu perintönä saatujen metsien osalta sillä edellytyksellä, että niitä hoidetaan kestävästi kansallisessa oikeudessa määritetyin ehdoin, mutta jossa rajataan kyseinen etu metsiin, jotka sijaitsevat kyseisen jäsenvaltion alueella.

---

(1)  EUVL C 94, 12.3.2018.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 21.11.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Landesverwaltungsgericht Oberösterreich – Itävalta) – Ahmad Shah Ayubi v. Bezirkshauptmannschaft Linz-Land

(Asia C-713/17) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Direktiivi 2011/95/EU - Kansainvälisen suojelun sisältöä koskevat normit - Pakolaisasema - 29 artikla - Sosiaalinen suojelu - Erilainen kohtelu - Pakolaiset, joilla on määräaikainen oleskeluoikeus))

(2019/C 25/16)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landesverwaltungsgericht Oberösterreich

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Ahmad Shah Ayubi

Vastapuoli: Bezirkshauptmannschaft Linz-Land

Tuomiolauselma

1)

Vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU 29 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevalle kansalliselle säännöstölle, jossa säädetään, että jäsenvaltiossa määräaikaisen oleskeluoikeuden saaneille pakolaisille myönnetään määrältään pienemmät sosiaalihuoltoetuudet kuin kyseisen jäsenvaltion kansalaisille ja mainitussa jäsenvaltiossa pysyvän oleskeluoikeuden saaneille pakolaisille.

2)	Pakolainen voi kansallisissa tuomioistuimissa vedota pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen säännöstön yhteensoveltumattomuuteen direktiivin 2011/95 29 artiklan 1 kohdan kanssa, jotta hänen oikeuksiaan ei rajoitettaisi tässä säännöstössä tarkoitetulla tavalla.

---

(1)  EUVL C 123, 9.4.2018.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Budapest Környéki Közigazgatási és Munkaügyi Bíróság (Unkari) on esittänyt 26.7.2018 – SD v. Agrárminiszter

(Asia C-490/18)

(2019/C 25/17)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Budapest Környéki Közigazgatási és Munkaügyi Bíróság

Pääasian asianosaiset

Kantaja: SD

Vastaaja: Agrárminiszter

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko delegoidun asetuksen 2015/1366 (1) 2 artiklassa tarkoitettua ”luotettavaa menetelmää”, jolla määritetään kunakin vuonna 1 päivän syyskuuta ja 31 päivän joulukuuta välisenä aikana mehiläispesien lukumäärä, tulkittava siten, että tukien hakijan on ilmoitettava mehiläisyhdyskuntien lukumäärä, ja jos tähän kysymykseen vastataan myöntävästi, onko tämä luotettava menetelmä?

2)

Jos asetuksen N:o 1308/2013 55 artiklan nojalla kunakin vuonna 1 päivän syyskuuta ja 31 päivän joulukuuta välisenä aikana on määritettävä mehiläisten biologisten ominaisuuksien perusteella mehiläispesien lukumäärä, johon mehiläishoitoalan tuet perustuvat, onko kyseistä asetusta tulkittava siten, että jäsenvaltiot voivat poiketa tästä säännöstä?

3)	Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, voidaanko kansallisessa lainsäädännössä säätää siitä, että edellytettyjen mehiläisyhdyskuntien lukumäärä määritetään taannehtivasti tammikuussa?

4)

Onko sitä, että [unionin varat] on jaettava mehiläishoito-ohjelmille vuosina 2017–2019 sen mehiläispesien lukumäärän mukaan, jonka jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet vuonna 2013 vuosia 2014–2016 koskevissa ohjelmissaan, tulkittava siten, että tukien jakamisen edellyttämä mehiläispesien lukumäärä voidaan vahvistaa myös eri tavalla siitä ajanjaksosta lähtien, joka päättyi 31.12.2016 ja joka on vuonna 2017 tukien jakamisen perusteena?

5)

Onko edellä mainittua unionin asetusta tulkittava siten, että siinä sallitaan sellaisen kansallisen oikeussäännön antaminen, jolla asetetaan vähämerkityksisen tuen maksamiselle edellytys, joka ei ole [unionin oikeuden] mukainen? Onko unionin oikeudessa tarkoitettujen tukien oltava myös käytännössä asianmukaisia edistämään mehiläishoidon harjoittamista?

---

(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 täydentämisestä mehiläishoitoalan tuen osalta 11.5.2015 annettu komission delegoitu asetus (EU) 2015/1366 (EUVL 2015, L 211, s. 3).

Valitus, jonka Nestlé Unternehmungen Deutschland GmbH on tehnyt 18.9.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-41/17, Lotte v. EUIPO, 12.7.2018 antamasta tuomiosta

(Asia C-580/18 P)

(2019/C 25/18)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Nestlé Unternehmungen Deutschland GmbH (edustajat: A. Jaeger-Lenz, C. Elkemann ja A. Lambrecht, Rechtsanwälte)

Muut osapuolet: Lotte Co. Ltd ja Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Vaatimukset

—	Unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-140/16 12.7.2018 antama tuomio on kumottava ja sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (SMHV) neljännen valituslautakunnan 28.10.2016 (asia R-0250/2016-5) tekemästä päätöksestä nostettu kanne on hylättävä

—	toissijaisesti unionin yleisen tuomioistuimen antama valituksenalainen tuomio on kumottava ja sen seurauksena asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen

—	kantaja (Lotte Co. Ltd) on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi seuraaviin valitusperusteisiin:

1.

Unionin yleinen tuomioistuin on käyttänyt oikeudellisesti virheellisellä tavalla asetuksen N:o 207/2009 (1) 65 artiklan 3 kohtaan perustuvaa päätöksen muuttamista koskevaa toimivaltaansa, vaikka valituslautakunta ei ollut vielä selvittänyt tosiseikkoja riittävästi käytön toistuvuutta ja ajallista jatkuvuutta koskevan kysymyksen osalta. Tämä oli valittajan intressien vastaista, koska unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset olivat liian pinnallisia eikä niissä otettu huomioon merkityksellistä näyttöä. Jos vastaavat toteamukset olisi esitetty jo valituslautakunnassa, valittaja olisi voinut riitauttaa ne nostamalla kanteen unionin yleisessä tuomioistuimessa.

2.

Unionin yleinen tuomioistuin perustaa asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua ”tosiasiallista käyttöä” koskevan arvioinnin ratkaisevasti siihen, että laskuissa ilmoitetut liikevaihtoa koskevat luvut olivat liian pieniä suhteessa esitettyyn valaehtoiseen vakuutukseen perustuviin liikevaihtoa koskeviin lukuihin. Unionin yleisen tuomioistuimen olisi kuitenkin pitänyt ottaa huomioon ainakin alalle objektiivisesti tyypillinen tuotanto- ja myyntikapasiteetti. Yksittäisen yrityksen tosiasiallisella subjektiivisella tilanteella ei saisi olla mitään merkitystä käytön laajuuden osalta. Tavaramerkin käyttöä on lisäksi pidettävä tosiasiallisena jopa silloin, kun se on määrällisesti merkityksetöntä; ehdotonta alarajaa ei ole. Liiketoimintastrategiaa ja kyseessä olevien tuotteiden kaupallista menestystä ei ole tarpeen arvioida. Merkityksellistä on yksin se, onko kyse täysin symbolisesta käytöstä.

3.

Unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut oikeudellisesti virheellisellä tavalla asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun ”tosiasiallisen käytön” tunnusmerkistöä myös siltä osin kuin se on antanut kokonaisvaltaisesti merkitystä kokonaismarkkinoiden koolle ottamatta huomioon alalle objektiivisesti tyypillistä tuotanto- ja myyntikapasiteettia ja yritysten monipuolistumisen astetta kyseessä olevilla markkinoilla.

4.	Unionin yleinen tuomioistuin on vääristänyt aikaisemman tavaramerkin tosiasiallista käyttöä koskevia tosiseikkoja siltä osin kuin se on sivuuttanut valaehtoisessa vakuutuksessa esitetyt ratkaisevat tiedot erityisesti käytön ajallisesta jatkuvuudesta.

5.

Se, että unionin yleinen tuomioistuin on perustanut arviointinsa tavaramerkin oikeusvaikutukset voimassa pysyttävää käyttöä koskevasta kysymyksestä valittajan lisenssinsaajan tosiasialliseen tilanteeseen ja antanut merkitystä erityisesti myös lisenssinsaajan liiketoiminnan laajuudelle sekä tuotanto- ja myyntikapasiteetille, on ristiriidassa yleisen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa.

6.

Yleistä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu myös sen vuoksi, että unionin yleinen tuomioistuin on poikennut unionin yleisen tuomioistuimen ja unionin tuomioistuimen aikaisemmista ratkaisuista, joissa unionin yleinen tuomioistuin tai unionin tuomioistuin on katsonut vastaavissa tilanteissa, että kyse oli tosiasiallisesta käytöstä.

---

(1)  Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (kodifioitu toisinto) (EUVL 2009, L 78, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Giudice di pace di L’Aquila (Italia) on esittänyt 1.10.2018 – Gabriele Di Girolamo v. Ministero della Giustizia

(Asia C-618/18)

(2019/C 25/19)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Giudice di pace di L’Aquila

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Gabriele Di Girolamo

Vastaaja: Ministero della Giustizia

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko unionin oikeudessa voimassa olevia Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklassa, luettuna yhdessä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan kanssa, tarkoitettuja yleisiä periaatteita, toisin sanoen unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatetta, oikeusvarmuuden periaatetta, luottamuksensuojan periaatetta, asianosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatetta, tehokkaan oikeussuojan periaatetta, oikeutta saada asiansa käsitellyksi puolueettomassa tuomioistuimessa ja yleisemminkin oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, tulkittava unionin tuomioistuimen tuomioiden (tuomio 30.9.2003, Köbler, C-224/01, EU:C:2003:513; tuomio 13.6.2006, Traghetti del Mediterraneo, C-173/03, EU:C:2006:391 ja tuomio 24.11.2011, komissio v. Italia, C-379/10, EU:C:2011:775) mukaisen oikeuskäytännön, joka koskee Italian valtion vastuuta siitä, että kansallinen ylimmän oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut selvästi unionin oikeutta, perusteella siten, että nämä määräykset ja viitattu unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ovat esteenä sille, että jäsenvaltio säätää omaksi ja julkishallintonsa hyväksi, kuten nyt esillä olevassa asiassa, lain nro 18/2015 kaltaista lainsäädäntöä, jonka tarkoituksena ilmoitetaan olevan unionin tuomioistuimen mainittujen päätösten saattaminen osaksi kansallista oikeutta mutta jonka tosiasiallinen tavoite on tehdä tyhjäksi sen vaikutus ja vaikuttaa kansalliseen lainkäyttöön, jossa 13.4.1988 annetun lain nro 117 2 §:n 3 ja 3 bis momentin uudessa, tuomareiden siviilioikeudellista vastuuta koskevassa tekstissä otetaan käyttöön tahallisesta tai törkeän tuottamuksellisesta menettelystä johtuvan vastuun käsite, kun ”kyseessä on lain tai unionin oikeuden ilmeinen rikkominen”? Tämä kansallinen lainsäädäntö pakottaa kansallisen tuomioistuimen valitsemaan – tuomari on joka tapauksessa siviilioikeudellisessa ja kurinpidollisessa vastuussa suhteessa valtioon asioissa, joissa asianosaisena on julkishallinto – kuten nyt esillä olevassa asiassa, rikkoako kansallista lainsäädäntöä jättämällä sen soveltamatta ja soveltaa unionin oikeutta, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut, vai rikkoako sen sijaan unionin oikeutta soveltamalla kansallisia säännöksiä, jotka estävät tehokkaan oikeussuojan myöntämisen ja ovat ristiriidassa direktiivin 2003/88 1 artiklan 3 kohdan ja 7 artiklan, direktiivin 1999/70/EY liitteenä olevan määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 2 ja 4 lausekkeen ja perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdan, sellaisina kuin unionin tuomioistuin on tulkinnut niitä oikeuskäytännössään [tuomiossa 1.3.2012, O’Brien, C-393/10, EU:C:2012:110 ja tuomiossa 29.11.2017, King, C-214/16, EU:C:2017:914], kanssa.

2)

Mikäli 1 kohdan kysymykseen vastataan myöntävästi, ja ottaen huomioon Italian perustuslakituomioistuimen unionin tuomioistuimen tuomion 5.12.2010, M.A.S. ja M.B., C-42/17, EU:C:2017:936 jälkeen 14.12.2017 annetussa [tuomiossa] nro 269/2017 ilmaiseman kannan, voidaanko perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdan ja 47 artiklan, SEUT 267 artiklan ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan nojalla päätös, jonka unionin tuomioistuin mahdollisesti antaa tässä ennakkoratkaisupyyntömenettelyssä todeten 13.4.1988 annetun lain nro 117 2 §:n 3 ja 3 bis momentin olevan ristiriidassa unionin oikeuden kanssa pääasiassa, jossa vastaajana on valtiollinen viranomainen, rinnastaa oikeusvaikutukseltaan välittömästi sovellettavaan unionin oikeuden säännökseen, jota kansallinen tuomioistuin voi soveltaa, ja sallia tämän estävän kansallisen säädöksen soveltamatta jättäminen?

3)

Mikäli 1 kohdan kysymykseen vastataan myönteisesti, voidaanko [yleisten tuomioistuinten tuomarin] eli ”togato”-tuomarin katsoa olevan direktiivin 1999/70/EY (1) liitteenä olevan määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lauseketta sovellettaessa määräaikaista, yhtä kauan virassa ollutta työntekijää, rauhantuomaria, vastaava vakituinen työntekijä, jos heidän hoitamansa lainkäyttöön liittyvät tehtävät ovat samoja mutta yleisten tuomioistuinten tuomarien valintamenettely (tutkintotodistuksiin ja pääsykokeisiin perustuva menettely, jossa hakija otetaan käytännössä vakituiseen virkasuhteeseen, josta häntä ei käytännössä voida erottaa, harvoja vakavia virkavirheistä johtuvia tapauksia lukuun ottamatta) ja rauhantuomarien valintamenettely (tutkintotodistuksiin perustuva menettely, jossa hakija otetaan määräaikaiseen työsuhteeseen, joka voidaan uusia harkinnanvaraisesti Consiglio superiore della magistraturan (ylin tuomarineuvosto, jäljempänä CSM) määräaikaisessa arvioinnissa antaman myönteisen arvion perusteella ja peruuttaa välittömästi, mikäli ”magistrato onorario” -tuomarin toiminta saa negatiivisen arvion) poikkeavat toisistaan?

---

(1)  Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annettu neuvoston direktiivi 1999/70/EY (EYVL 1999, L 175, s. 43).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgericht Kiel (Saksa) on esittänyt 12.10.2018 – KH v. Sparkasse Südholstein

(Asia C-639/18)

(2019/C 25/20)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landgericht Kiel

Pääasian asianosaiset

Kantaja: KH

Vastaaja: Sparkasse Südholstein

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Tehdäänkö sopimus direktiivin 2002/65/EY (1) 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla ”palvelujen tarjoajan järjestämän sellaisen etämyynti- tai palveluntarjontamenetelmän avulla”, jolla yksinomaan muutetaan olemassa olevaa luottosopimusta siinä sovitun koron osalta (liitännäinen korkosopimus), jos pankki, jolla on useita toimipisteitä, tekee kiinteän omaisuuden rahoittamiseksi luottosopimuksia, joiden vakuutena käytetään kiinteistöpanttioikeuksia, ainoastaan toimitiloissaan mutta tekee nykyisten asiakkaiden kanssa sopimuksia jo tehtyjen luottosopimusten muuttamiseksi osittain myös käyttämällä yksinomaan etäviestintävälineitä?

2)	Onko kyseessä direktiivin 2002/65/EY 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettu ”rahoituspalveluja koskeva sopimus”, jos olemassa olevaa luottosopimusta muutetaan yksinomaan siinä sovitun koron osalta (liitännäinen korkosopimus) pidentämättä luoton erääntymisaikaa tai muuttamatta luoton määrää?

---

(1)  Kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalvelujen etämyynnistä ja neuvoston direktiivin 90/619/ETY sekä direktiivien 97/7/EY ja 98/27/EY muuttamisesta 23.9.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/65/EY (EYVL 2002, L 271, s. 16).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale di Genova (Italia) on esittänyt 12.10.2018 – LG ym. v. Rina SpA ja Ente Registro Italiano Navale

(Asia C-641/18)

(2019/C 25/21)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale di Genova

Pääasian asianosaiset

Kantajat: LG ym.

Vastaajat: Rina SpA ja Ente Registro Italiano Navale

Ennakkoratkaisukysymys

Onko 27.12.2000 annetun asetuksen (EY) N:o 44/2001 (1) 1 artiklan 1 kohtaa ja 2 artiklan 1 kohtaa tulkittava – myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen ja direktiivin 2009/15/EY (2) johdanto-osan 16 perustelukappaleen nojalla – siten, ettei jäsenvaltion tuomioistuin voi todeta, ettei sillä ole toimivaltaan matkustaja-aluksen haaksirikosta aiheutuneiden kuolemantapausten ja loukkaantumisten johdosta vaadittavaa vahingonkorvausta koskevassa riita-asiassa, jossa lisäksi vedotaan deliktiperusteiseen vastuuseen, ja tunnustaa kyseessä olevaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden luokitustoimintaa ja/tai todistuskirjojen antamista harjoittavien laitosten ja yksityisoikeudellisten oikeushenkilöiden lainkäytöllistä koskemattomuutta sillä perusteella, että nämä harjoittavat luokitustoimintaa ja/tai todistuskirjojen antamista unioniin kuulumattoman valtion puolesta?

---

(1)  Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2000 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001 (EYVL 2001, L 12, s. 1).

(2)  Alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista 23.4.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/15/EY (EUVL 2009, L 131, s. 47).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juzgado de lo Mercantil n.o 1 de Gerona (Espanja) on esittänyt 15.10.2018 – OD v. Ryanair DAC

(Asia C-646/18)

(2019/C 25/22)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Juzgado de lo Mercantil n.o 1 de Gerona

Pääasian asianosaiset

Kantaja: OD

Vastaaja: Ryanair DAC

Ennakkoratkaisukysymykset

1)	Edellyttääkö asetuksen N:o 1215/2012 (1) 26 artiklassa säädetty ja säännelty implisiittinen oikeuspaikkasopimus jotain objektiivisesti määriteltyä liittymää riidan ja vastaajan kotipaikan sekä sen tuomioistuimen välillä, jossa kanne nostetaan?

2)

2) Edellyttääkö asetuksen N:o 1215/2012 26 artiklan 1 kohdassa säädetty ja säännelty implisiittinen oikeuspaikkasopimus kaikilta osin itsenäistä ja kaikille jäsenvaltioille yhteistä tulkintaa? Onko näin ollen niin, että sille ei voida asettaa rajoituksia jäsenvaltioiden kansallisissa tuomioistuinten toimivaltaa koskevissa säännöissä esimerkiksi siten, että se olisi pätemätön oikeudenkäynneissä, joissa asia on vaatimuksen vähäisyyden vuoksi Espanjan siviiliprosessilain mukaan ratkaistava yksinkertaistetussa menettelyssä?

---

(1)  Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1215/2012 (EUVL 2012, L 351, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunalul București (Romania) on esittänyt 17.10.2018 – Autoritatea Națională de Reglementare în Domeniul Energiei (ANRE) v. Societatea de Producere a Energiei Electrice în Hidrocentrale Hidroelectrica SA

(Asia C-648/18)

(2019/C 25/23)

Oikeudenkäyntikieli: romania

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunalul București

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Autoritatea Națională de Reglementare în Domeniul Energiei (ANRE)

Vastapuoli: Societatea de Producere a Energiei Electrice în Hidrocentrale Hidroelectrica SA

Ennakkoratkaisukysymys

Onko SEUT 35 artikla esteenä sähköstä ja maakaasusta annetun lain nro 123/2012 23 §:n 1 momentin ja 28 artiklan c alakohdan sellaiselle tulkinnalle, jonka perusteella Romanian sähköntuottajat ovat velvollisia käymään koko tuotetusta sähkömäärästä kauppaa yksinomaan Romanian keskitetyillä kilpailluilla markkinoilla, kun otetaan huomioon, että sähköä on mahdollista viedä mutta ei suoraan vaan välitysyhtiön kautta?

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Giudice di pace di Bologna (Italia) on esittänyt 22.10.2018 – UX v. Governo della Repubblica italiana

(Asia C-658/18)

(2019/C 25/24)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Giudice di pace di Bologna

Pääasian asianosaiset

Kantaja: UX

Vastaaja: Governo della Repubblica italiana

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen kaltainen rauhantuomioistuin sellainen yleinen eurooppalainen tuomioistuin, joka on toimivaltainen esittämään ennakkoratkaisupyynnön SEUT 267 artiklan nojalla siitä huolimatta, että sille ei kansallisessa lainsäädännössä rauhantuomarin epävarman aseman vuoksi taata työehtoja, jotka vastaisivat ammattituomarien työehtoja, vaikka rauhantuomari suorittaa samoja kansalliseen lainkäyttöjärjestelmään perustuvia lainkäyttötehtäviä, mikä on ristiriidassa niiden yleisten eurooppalaisten tuomioistuinten riippumattomuuden ja puolueettomuuden takeiden kanssa, joihin unionin tuomioistuin on viitannut tuomiossa Wilson (EU:C:2006:587, 47–53 kohta), tuomiossa Associaçâo Sindical dos Juizes Portugueses (EU:C:2018:117, 32 kohta ja 41–45 kohta) ja tuomiossa Minister for Justice and Equality (EU:C:2018:586, 50–54 kohta)?

2)

Mikäli 1 kohdan kysymykseen vastataan myöntävästi, onko kantajana oleva rauhantuomari direktiivin 2003/88/EY (1) 1 artiklan 3 kohdassa ja 7 artiklassa, direktiivin 1999/70/EY (2) liitteenä olevan määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 2 lausekkeessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perisoikeuskirja) 31 artiklan 2 kohdassa, yhdessä luettuina, sellaisina kuin unionin tuomioistuin on tulkinnut niitä tuomiossa O’Brien (EU:C:2012:110) ja tuomiossa King (EU:C:2017:914), tarkoitettu ”määräaikainen työntekijä”, ja mikäli tähän vastataan myöntävästi, voidaanko yleisten tuomioistuinten tuomaria eli ammattituomaria pitää määräaikaisessa palvelussuhteessa olevaa rauhantuomaria vastaavana vakituisena työntekijänä direktiivin 1999/70/EY liitteenä olevan määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeessa tarkoitettuja työehtoja sovellettaessa?

3)

Mikäli 1 ja 2 kohdan kysymykseen vastataan myöntävästi, onko unionin perusoikeuskirjan 47 artikla, luettuna yhdessä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan kanssa, unionin tuomioistuimen tuomion Köbler (EU:C:2003:513), tuomion Traghetti del Mediterraneo (EU:C:2006:391) ja tuomion komissio v. Italia (EU:C:2011:775)valossa esteenä tuomareiden siviilioikeudellisesta vastuusta 13.4.1988 annetun lain nro 117 2 §:n 3 ja 3 bis momentille, joissa säädetään tuomarin tahallisesta tai törkeän tuottamuksellisesta menettelystä johtuvasta vastuusta, kun ”kyseessä on lain tai unionin oikeuden ilmeinen rikkominen”, ja jolla pakotetaan kansallinen tuomioistuin valitsemaan – olipa valinta mikä hyvänsä, se tapahtuu siviilioikeudellisen ja kurinpidollisen vastuun alaisuudessa suhteessa valtioon asioissa, joissa asianosaisena on sama julkishallinto, erityisesti kun asiaa käsittelevä tuomioistuin on määräaikainen rauhantuomari, jolla ei ole tosiasiallista oikeudellista ja taloudellista turvaa tai sosiaaliturvaa – kuten nyt esillä olevassa asiassa, rikkoako kansallista lainsäädäntöä jättämällä sen soveltamatta ja soveltamalla unionin oikeutta, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut, vai rikkoako sen sijaan unionin oikeutta soveltamalla kansallisia säännöksiä, jotka estävät tehokkaan oikeussuojan myöntämisen ja ovat ristiriidassa direktiivin 2003/88 1 artiklan 3 kohdan ja 7 artiklan, direktiivin 1999/70/EY liitteenä olevan määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 2 ja 4 lausekkeen ja perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdan kanssa?

4)

Onko Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan, 4 artiklan 2 ja 3 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan, 9 artiklan, 10 artiklan 1 kohdan ja 17 artiklan 1 kohdan mukaan, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, komission menettely sen kieltäytyessä aloittamasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä tai saattamasta kannetta, joka koskee jäsenvaltion unionin oikeuden rikkomista, unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, sellainen rikkomus, jonka johdosta voidaan nostaa SEUT 340 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettua Euroopan unionin sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskeva kanne [– –], kun, kuten nyt esillä olevassa asiassa, on tapahtunut seuraavaa: — Euroopan komissio antoi tiedonannon DG EMPL/B2/DA-MAT/sk (2016), joka tuli Italian viranomaisten tietoon 10.6.2016 ja jolla komissio ilmoitti päättäneensä EU Pilot 7779/15/EMPL -menettelyn kielteiseen tulokseen ja aloittavansa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn sekä todenneensa, että magistrato onorario -tuomarien palvelusta koskeva kansallinen lainsäädäntö oli määräaikaisten työsopimusten uudistamisia koskevan väärinkäytön sekä palkkausta, lomia ja äitiyslomaa koskevan erilaisen kohtelun vuoksi yhteensopimaton unionin oikeuden kanssa, mutta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä ei tosiasiassa koskaan aloitettu; — komissio täsmensi 21.12.2016 julkaistussa tiedonannossa C(2016) 8600 final, että sillä on harkintavalta päättää, aloittaako se rikkomusmenettelyn ja missä vaiheessa tai viekö se asian unionin tuomioistuimeen, jonka oikeuskäytännön mukaan kanteet, jotka yksityishenkilöt nostavat komissiota vastaan tapauksissa, joissa se kieltäytyy aloittamasta rikkomusmenettelyä, eivät voi menestyä.

5)

Riippumatta edellä esitettyihin neljään kysymykseen annettavista vastauksista, voidaanko Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan, 4 artiklan 2 ja 3 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan, 9 artiklan, 10 artiklan 1 kohdan ja 17 artiklan 1 kohdan nojalla, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, SEUT 268 ja SEUT 274 artiklaa sekä SEUT 340 artiklan toista kohtaa tulkita siten, että Euroopan unionin sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskeva kanne ei voi jäädä kansallisten tuomioistuinten toimivallan ulkopuolelle nyt esillä olevan kaltaisessa asiassa, jossa sen, ettei tuomioistuinten riippumattomuuden ja puolueettomuuden takaavaa unionin oikeutta ole sovellettu kansallisessa oikeusjärjestyksessä, osasyynä pidetään sitä, että komissio on laiminlyönyt tehtäviä ja velvollisuuksia, jotka johtuvat sen asemasta perussopimusten vartijana ja sen harkintavallasta päättää, aloittaako se rikkomusmenettelyn ja missä vaiheessa tai viekö se asian unionin tuomioistuimeen, jonka oikeuskäytännön mukaan kanteet, jotka yksityishenkilöt nostavat komissiota vastaan tapauksissa, joissa se kieltäytyy aloittamasta rikkomusmenettelyä, eivät voi menestyä, millä tehdään tehottomaksi unionin tuomioistuimen yksinomainen toimivalta ratkaista Euroopan unionin sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskeva riita-asia?

---

(1)  Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88/EY (EUVL 2003, L 299, s. 9).

(2)  Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annettu neuvoston direktiivi 1999/70/EY (EYVL 1999, L 175 s. 43).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgericht Berlin (Saksa) on esittänyt 22.10.2018 – SUNDAIR GmbH v. WV ym.

(Asia C-660/18)

(2019/C 25/25)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landgericht Berlin

Pääasian asianosaiset

Valittaja: SUNDAIR GmbH

Vastapuolet: WV, XU ja YT, jota edustavat XU ja ZS

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 5 artiklan 1 kohdan c alakohtaa tulkittava siten, että asianomaisilla lentomatkustajilla on oikeus lennon peruuttamisen johdosta maksettaviin korvauksiin myös silloin, kun kuljettavalla lentoliikenteen harjoittajalla ei ole asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettua voimassa olevaa liikennelupaa, voimassa olevan liikenneluvan puuttuminen on ainakin osaltaan peruuttamisen syynä ja lentomatkustajat eivät ajankohtana, jolloin varaus tehtiin, olleet lainkaan tietoisia liikenneluvan puuttumisesta?

---

(1)  EUVL 2004, L 46, s. 1.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Arbitral Tributário (Centro de Arbitragem Administrativa – CAAD) (Portugali) on esittänyt 22.10.2018 – CTT – Correios de Portugal SA v. Autoridade Tributária e Aduaneira

(Asia C-661/18)

(2019/C 25/26)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Arbitral Tributário (Centro de Arbitragem Administrativa CAAD)

Pääasian asianosaiset

Kantaja: CTT – Correios de Portugal SA

Vastaaja: Autoridade Tributária e Aduaneira

Ennakkoratkaisukysymykset

1)	Ovatko verotuksen neutraalisuuden periaate sekä tehokkuus-, vastaavuus- ja suhteellisuusperiaate esteenä Portugalin arvonlisäverolain 98 §:n 2 momentin tulkitsemiselle siten, ettei sitä sovelleta tilanteissa, joissa jo tehtyjä vähennyksiä muutetaan tai oikaistaan?

2)

Ovatko edellä mainitut periaatteet esteenä Portugalin arvonlisäverolain 23 §:n 1 momentin b kohdan ja saman pykälän 6 momentin kaltaisen lainsäädännön tulkitsemiselle siten, ettei verovelvollinen, joka on valinnut kertoimeen ja/tai jakoperusteeseen perustuvan menetelmän laskeakseen osuuden, joka sillä on oikeus vähentää monikäyttöisten tavaroiden ja palveluiden hankinnan yhteydessä maksamastaan verosta, ja joka on oikaissut vähennyksen sitä vuotta, johon vähennys liittyy, koskevien lopullisten lukujen perusteella kyseisen 6 momentin mukaisesti, voi muuttaa näitä tekijöitä taannehtivasti laskemalla uudelleen alkuperäisen vähennyksen, joka on jo oikaistu kyseisessä säännöksessä säädetyn mukaisesti, kun arvonlisävero maksetaan jälkikäteen toiminnasta, jota se alun perin piti arvonlisäverosta vapautettuna?

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Grondwettelijk Hof (Belgia) on esittänyt 25.10.2018 – Orde van Vlaamse balies ja Ordre des barreaux francophones et germanophone v. Ministerraad

(Asia C-667/18)

(2019/C 25/27)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Grondwettelijk Hof

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Orde van Vlaamse balies ja Ordre des barreaux francophones et germanophone

Vastaaja: Ministerraad

Ennakkoratkaisukysymys

Onko vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 25.11.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY (1) 201 artiklan 1 kohdan a alakohdassa käytettyä ilmaisua ”oikeudenkäyntimenettely” tulkittava siten, että se kattaa tuomioistuimen ulkopuolella ja tuomioistuimessa toteutettavat sovittelumenettelyt, joista säädetään oikeudenkäyntimenettelystä annetun Belgian lain (Gerechtelijk Wetboek) 1723/1–1737 §:ssä?

---

(1)  EUVL 2009, L 335, s. 1.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Amministrativo Regionale per la Sardegna (Italia) on esittänyt 29.10.2018 – CO v. Comune di Gesturi

(Asia C-670/18)

(2019/C 25/28)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Amministrativo Regionale per la Sardegna

Pääasian asianosaiset

Kantaja: CO

Vastaaja: Comune di Gesturi

Ennakkoratkaisukysymys

Onko direktiivin 2000/78 (1) 1 ja 2 artiklassa säädetty syrjintäkiellon periaate esteenä 6.7.2012 annetun asetuksen nro 95 (sellaisena kuin se on muutettuna ja laiksi muunnettuna 7.8.2012 annetulla lailla nro 135, sellaisena kuin tämä on muutettuna 24.6.2014 annetun asetuksen nro 90 6 §:llä, sellaisena kuin tämä asetus on laiksi muunnettuna 11.8.2014 annetulla lailla nro 114) 5 §:n 9 momentille, jossa kielletään viranomaisia ottamasta eläkkeellä olevia entisiä yksityisen ja julkisen sektorin työntekijöitä tutkimus- ja konsultointitehtäviin?

---

(1)  Yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annettu neuvoston direktiivi 2000/78/EY (EYVL 2000, L 303, s. 16).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Conseil d’État (Ranska) on esittänyt 29.10.2018 – DN v. Ministre de l’Action et des Comptes publics

(Asia C-672/18)

(2019/C 25/29)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Conseil d’État

Pääasian asianosaiset

Kantaja: DN

Vastaaja: Ministre de l’Action et des Comptes publics

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko 19.10.2009 annetun direktiivin (1) 8 artiklan säännöksiä tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että vaihdossa saatujen arvopapereiden luovutuksen yhteydessä realisoituneen arvonnousun ja sellaisen arvonnousun, jonka verotusta on lykätty, verottamisessa sovelletaan eri sääntöjä veron perusteen ja verokannan osalta?

2)

Onko kyseisiä säännöksiä erityisesti tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että veronalennuksia, joilla on tarkoitus ottaa huomioon arvopapereiden omistusajan kesto, ei sovelleta arvonnousuun, jonka verotusta on lykätty, kun otetaan huomioon, että veron perustetta koskevaa kyseistä sääntöä ei sovellettu silloin, kun kyseinen arvonnousu realisoitui, mutta niitä sovelletaan vaihdossa saatujen arvopapereiden luovutuksesta syntyneeseen arvonnousuun vaihdettujen arvopapereiden vaihdon päivämäärän eikä hankintapäivämäärän perusteella?

---

(1)  Eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, jakautumisiin, osittaisjakautumisiin, varojensiirtoihin ja osakkeiden vaihtoihin sekä eurooppayhtiön (SE) tai eurooppaosuuskunnan (SCE) sääntömääräisen kotipaikan siirtoon jäsenvaltioiden välillä sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 19.10.2009 annettu neuvoston direktiivi 2009/133/EY (EUVL 2009, L 310, s. 34).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour d’appel de Paris (Ranska) on esittänyt 30.10.2018 – Santen SAS v. Directeur général de l’Institut national de la propriété industrielle

(Asia C-673/18)

(2019/C 25/30)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour d’appel de Paris

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Santen SAS

Vastapuoli: Directeur général de l’Institut national de la propriété industrielle

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko 19.7.2012 annetussa tuomiossa NEURIM (C-130/11, EU:C:2012:489) tarkoitettua eri käyttösovelluksen käsitettä tulkittava suppeasti eli — onko sen katsottava koskevan ainoastaan tilannetta, jossa on kysymys lääkkeen käyttämisestä ihmisten hoidossa sen jälkeen, kun sitä on ensin käytetty eläinten hoidossa, vai — onko sen katsottava koskevan käyttötarkoitusta, joka liittyy uuteen terapeuttiseen alaan eli uuteen lääkevalmisteeseen verrattuna aikaisempaan markkinoille saattamista koskevaan lupaan, tai lääkettä, jossa vaikuttavalla aineella on eri vaikutustapa kuin siinä lääkkeessä, jolle ensimmäinen markkinoille saattamista koskeva lupa myönnettiin, vai — onko sitä arvioitava yleisemmin ottaen huomioon asetuksen (EU) N:o 469/2009 (1) tavoitteet, joiden mukaisesti pyritään ottamaan käyttöön järjestelmä, jossa otetaan huomioon kaikki asiaan liittyvät edut, mukaan lukien kansanterveys, tiukempien kriteerien mukaisesti kuin niiden, joiden nojalla arvioidaan keksinnön patentoitavuutta, vai onko sitä tulkittava sitä vastoin laajasti eli siten, että se kattaa paitsi eri terapeuttiset käyttötarkoitukset ja sairaudet, myös erilaiset koostumukset, annostelut ja/tai antamistavat.

2)

Tarkoitetaanko 19.7.2012 annetussa tuomiossa NEURIM (C-130/11) tarkoitetulla ”peruspatentilla annetun suojan piiriin kuuluvan käyttösovelluksen” käsitteellä sitä, että peruspatentin ulottuvuuden on vastattava kyseisen markkinoille saattamista koskevan luvan ulottuvuutta ja näin ollen rajoituttava koskemaan uutta lääketieteellistä käyttösovellusta, joka vastaa kyseisessä markkinoille saattamista koskevassa luvassa mainittua terapeuttista käyttötarkoitusta?

---

(1)  Lääkkeiden lisäsuojatodistuksesta 6.5.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 469/2009 (EUVL 2009, L 152, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka First-tier Tribunal (Tax Chamber) (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 5.11.2018 – Amoena Ltd v. Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs

(Asia C-677/18)

(2019/C 25/31)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

First-tier Tribunal (Tax Chamber)

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Amoena Ltd

Vastaaja: Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko tullikoodeksikomitea ja/tai Euroopan komissio luokitellut ilmeisen virheellisesti proteesiliivit a) Euroopan unionin yhdistetyn nimikkeistön 62 ryhmään tullinimikkeellä 6212, joka käsittää erityisesti ”rintaliivit”, ja CN-koodilla 6212 10 90 eikä b) ryhmään tullinimikkeellä 9021 ja CN-koodilla 9021 10 10 yhdistetyn nimikkeistön 90 ryhmän 2 huomautuksen b kohdassa tarkoitettuina proteesien tarvikkeina?

2)	Kavennetaanko täytäntöönpanoasetuksessa (1) perusteettomasti proteesien tarvikkeiden luokittelua tullinimikkeessä 9021 ja yhdistetyn nimikkeistön 90 ryhmän 2 huomautuksen b kohdassa, ja ylitetäänkö siinä siten Euroopan komission toimivalta?

3)

Merkitseekö täytäntöönpanoasetus [SEU] 4 artiklan 3 kohdassa vahvistetun vilpittömän yhteistyön periaatteen loukkaamista tilanteessa, jossa a) Euroopan komission on kunnioitettava kansallisten tuomioistuinten ratkaisuja mutta myös edistettävä tullikoodeksin ja yhdistetyn nimikkeistön yhdenmukaista (ja asianmukaista) soveltamista b) United Kingdom Supreme Court (Yhdistyneen kuningaskunnan ylin tuomioistuin) on yksimielisesti katsonut, että proteesiliivit on luokiteltava asianmukaisesti yhdistetyn nimikkeistön 90 ryhmään tullinimikkeellä 9021, ja c) Supreme Courtin ratkaisu on annettu tiedoksi Euroopan komissiolle, joka on toimittanut kaikille unionin jäsenvaltioille tämän ratkaisun ja yhteenvedon Supreme Courtin perusteluista?

---

(1)  Tiettyjen tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön 26.6.2017 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/1167 (EUVL 2017, L 170, s. 50).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hoge Raad der Nederlanden (Alankomaat) on esittänyt 5.11.2018 – Hoge Raad der Nederlandenin yhteydessä toimiva Procureur-Generaal

(Asia C-678/18)

(2019/C 25/32)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hoge Raad der Nederlanden

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Hoge Raad der Nederlandenin yhteydessä toimiva Procureur-Generaal

Ennakkoratkaisukysymys

Onko yhteisömallista annetun asetuksen (1) 90 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se sisältää pakottavan toimivallan määräytymisen niin, että kaikilla siinä mainituilla jäsenvaltion tuomioistuimilla on toimivalta määrätä väliaikaisia toimia ja turvaamistoimia, vai onko niin, että jäsenvaltioilla on sen nojalla – täysi tai osittainen – vapaus myöntää toimivalta tällaisten toimien määräämiseen yksinomaan sellaisille tuomioistuimille, jotka on nimetty yhteisömallista annetun asetuksen 80 artiklan 1 kohdan mukaisesti yhteisömalleja käsitteleviksi (ensimmäisen ja toisen asteen) tuomioistuimiksi?

---

(1)  Yhteisömallista 12.12.2001 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 6/2002 (EYVL 2002, L 3, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Okresní soud v Ostravě (Tšekki) on esittänyt 5.11.2018 – OPR-Finance s.r.o. v. GK

(Asia C-679/18)

(2019/C 25/33)

Oikeudenkäyntikieli: tšekki

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Okresní soud v Ostravě

Pääasian asianosaiset

Kantaja: OPR-Finance s.r.o.

Vastaaja: GK

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY (1) 8 artikla, luettuna yhdessä 23 artiklan kanssa, esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään seuraamuksesta luotonantajalle, joka laiminlyö velvollisuuden tarkistaa kuluttajan luottokelpoisuus ennen luottosopimuksen tekemistä, kun sopimus sisältää kuluttajan velvollisuuden palauttaa myönnetty lainapääoma luotonantajalle kuluttajan kannalta kohtuullisen ajan kuluessa, jos tätä seuraamusta (luottosopimuksen pätemättömyys) sovelletaan vain, jos kuluttaja vetoaa seuraamukseen (sopimuksen pätemättömyyteen) ennen kolmen vuoden vanhentumisajan umpeutumista?

2)

Onko kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY 8 artiklan nojalla pakollista soveltaa viran puolesta kansallisessa lainsäädännössä määritettyä seuraamusta, jos luotonantaja laiminlyö velvollisuutensa tarkistaa kuluttajan luottokelpoisuus (eli myös siinä tapauksessa, kun kuluttaja ei vetoa siihen oma-aloitteisesti)?

---

(1)  EUVL 2008, L 133, s. 66.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division) (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 7.11.2018 – SY v. Associated Newspapers Ltd

(Asia C-687/18)

(2019/C 25/34)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division)

Pääasian asianosaiset

Valittaja: SY

Vastapuoli: Associated Newspapers Ltd

Ennakkoratkaisukysymys

Ovatko sellaiset kansalliset oikeussäännöt kuin vuoden 1998 tietosuojalain (Data Protection Act 1998, jäljempänä DPA) 32 §:n 4 ja 5 momentti – joissa säädetään, että silloin kun rekisterinpitäjä väittää, että henkilötietoja, joita kyseistä rekisterinpitäjää vastaan nostettu kanne koskee, käsitellään i) ainoastaan journalistisia tarkoituksia tai taiteellisen tai kirjallisen ilmaisun tarkoituksia varten ja ii) sellaisen journalistisen, kirjallisen tai taiteellisen aineiston julkaisemista varten, jota rekisterinpitäjä ei ole aiemmin julkaissut, kanteen käsittelyä on lykättävä siltä osin se koskee julkaisemattomia henkilötietoja, kunnes a) Information Commissioner on todennut, että i tai ii kohdan edellytykset eivät täyty, b) rekisterinpitäjän väite perutaan tai c) henkilötiedot julkaistaan – yhteensopivia direktiivin 95/46/EY (1) 9, 22 ja 23 artiklan sekä perusoikeuskirjan 7, 8 ja 47 artiklan kanssa?

---

(1)  Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY (EYVL 1995, L 281, s. 31).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Spetsializiran nakazatelen sad (Bulgaria) on esittänyt 6.11.2018 – Rikosoikeudenkäynti, jossa vastaajina ovat TX ja UW

(Asia C-688/18)

(2019/C 25/35)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Spetsializiran nakazatelen sad

Rikosoikeudenkäynnin asianosaiset pääasiassa

TX ja UW

Ennakkoratkaisukysymys

Onko syytetyn direktiivin (EU) 2016/343 (1) 8 artiklan 1 ja 2 kohdassa, kun niitä luetaan yhdessä kyseisen direktiivin 35 ja 44 perustelukappaleen kanssa, tarkoitettua oikeutta olla läsnä oikeudenkäynnissä loukattu, kun yksi rikosoikeudellisen menettelyn istunto on pidetty syytetyn poissa ollessa, syytetty on kutsuttu istuntoon asianmukaisella tavalla, syytetylle on ilmoitettu poissaolon seurauksista ja syytettyä on istunnossa edustanut tämän valitsema asianajaja, mikäli:

a)	syytetty on jättänyt saapumatta hänestä johtuvasta syystä (eli syytetty on päättänyt olla osallistumatta kyseessä olevaan istuntoon);

b)

syytetty on jättänyt saapumatta hänestä riippumattomasta syystä (sairaustapaus) jos hän on saanut jälkeenpäin tiedon poissa ollessaan suoritetuista toimista ja tosiseikoista tietoisena päättänyt ja ilmoittanut, että: — hän ei vetoa poissaoloonsa asettaakseen kyseenalaiseksi näiden toimien lainmukaisuuden eikä vaadi niiden suorittamista uudelleen hänen poissa ollessaan [läsnä ollessaan]; — hän haluaa osallistua näihin toimiin, minkä johdosta tuomioistuin on kuullut syytetyn nimeämää henkilöä uudelleen ja antanut syytetylle mahdollisuuden osallistua täysimääräisesti tähän kuulemiseen?

---

(1)  Eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 9.3.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/343 (EUVL 2016, L 65, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Dioikitiko Protodikeio Patron (Kreikka) on esittänyt 5.11.2018 – HT v. Kreikan valtio

(Asia C-689/18)

(2019/C 25/36)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Dioikitiko Protodikeio Patron

Pääasian asianosaiset

Kantaja: HT

Vastaaja: Kreikan valtio

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Merkitseekö lain 4111/2013, sellaisena kuin se oli voimassa verotusvuonna 2013 (verovuosi 2012), 44 §:n 1 b momentin säännösten – joiden mukaan ylellisyysverosta vapautetaan yksityiskäytössä olevien henkilöajoneuvojen (iskutilavuus vähintään 1 929 cm3), jotka ovat iältään yli 10 vuotta laskettuna vuodesta, jolloin ne otettiin ensimmäisen kerran käyttöön Kreikassa, mutta ei vuodesta, jolloin ne mahdollisesti aiemmin otettiin (ensimmäisen kerran) käyttöön jossain muussa Euroopan unionin jäsenvaltiossa, omistajat tai haltijat – soveltaminen SEUT 28, SEUT 29 ja SEUT 30 artiklassa tarkoitettua vaikutukseltaan tullia vastaavaa maksua Euroopan unionin jäsenvaltioiden välille?

2)

Mikäli vastaus edellä esitettyyn kysymykseen on kieltävä, merkitseekö edellä mainittu sääntely SEUT 110 artiklassa tarkoitettua sellaista (välillistä) sisäistä maksua muista Euroopan unionin jäsenvaltioista tuotaville tuotteille, joka on korkeampi kuin samanlaisiin kotimaisiin tuotteisiin kohdistuvat maksut?

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka First-tier Tribunal (Tax Chamber) (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 12.11.2018 – Healthspan Limited v. Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs

(Asia C-703/18)

(2019/C 25/37)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

First-tier Tribunal (Tax Chamber)

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Healthspan Limited

Vastaaja: Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Jos asiakas tekee sopimuksen a) luovuttajan kanssa tavaroiden ostamisesta ja b) kolmantena osapuolena olevan kuljetusyhtiön kanssa (jäljempänä kuljetusyhtiö) lähettämiseksi ja toimittamiseksi, katsotaanko, että tavarat on luovutettu paikassa, jossa tavarat ovat hankkijalle lähettämisen tai kuljetuksen alkaessa, jolloin sovelletaan aina 32 artiklaa (1) (eikä 33 artiklaa)?

2)

Jos kysymykseen 1 vastataan kieltävästi, kuljettaako ”luovuttaja tai joku muun tämän puolesta” tavarat silloin, kun asiakas tekee sopimuksen kuljetusyhtiön kanssa ja yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy, ja jos näin on, mikä (mitkä) näistä edellytyksistä: a) Asiakkaalla ei ole käytännössä mitään muuta vaihtoehtoa kuin käyttää kyseistä kuljetusyhtiötä. b) Asiakas on yhteydessä vain luovuttajaan eikä kuljetusyhtiöön. c) Luovuttaja ja kuljetusyhtiö sopivat hinnasta, jonka kuljetusyhtiö velottaa ja josta asiakkaan ei tarvitse maksaa mitään. d) Luovuttaja hyvittää asiakkaalle toimitusmaksun tavaroiden hintaa koskevalla alennuksella. e) Luovuttaja kerää toimitusmaksut asiakkaalta ja suorittaa ne kolmantena osapuolena olevalle kuljetusyhtiölle. f) Sopimusehdot, joissa vahvistetaan, milloin oikeus tavaroihin siirtyy asiakkaalle, eivät ole kaupallisesti järkeviä, mutta tällä ei ole käytännön merkitystä, koska luovuttaja korvaa asiakkaalle kaikki tavaroille kuljetuksen aikana aiheutuneet vahingot. g) Siltä osin kuin on kyse toimitusmaksuista silloin, kun alkuperäisen toimituksen kanssa on ollut ongelmia, i) luovuttajalla on sillä asiakkaan kanssa olevan sopimuksen mukaan velvollisuus palauttaa asiakkaan jo suorittamat maksut; ii) luovuttajalla ei ole sillä asiakkaan kanssa olevan sopimuksen mukaan velvollisuutta palauttaa kyseisiä maksuja, mutta se tekee näin käytännössä; iii) kummassakin tapauksessa luovuttaja (eikä kuljetusyhtiö) vastaa kyseisistä palautuksista aiheutuvista kustannuksista, ja/tai iv) luovuttajalla on sillä asiakkaan kanssa olevan sopimuksen mukaan velvollisuus maksaa sekä korvaavien tavaroiden lähettämisestä aiheutuvat kustannukset että siihen liittyvä toimitusmaksu; tai v) luovuttajalla on sillä asiakkaan kanssa olevan sopimuksen mukaan velvollisuus maksaa korvaavien tavaroiden lähettämisestä aiheutuvat kustannukset, muttei niiden toimittamisesta aiheutuvia kustannuksia, mutta se tekee näin käytännössä [?]

3)	Jos kysymykseen 2 vastataan kieltävästi, toimiiko kuljetusyhtiö luovuttajan lukuun, jos useampi kuin yksi edellä mainituista edellytyksistä on täyttynyt? Jos näin on, mitkä tekijät on otettava huomioon ja mitä painoarvoa kullekin tekijälle on annettava?

4)

Jos kysymykseen 2 tai kysymykseen 3 vastataan myöntävästi, toimiiko kuljetusyhtiö luovuttajan lukuun silloin, kun luovuttaja osallistuu suoraan tai välillisesti tavaroiden kuljettamiseen tai lähettämiseen, kuten tilanne tulee direktiivin 2017/2455 (2) mukaan olemaan vuodesta 2021 lähtien? Ilmaistaanko toisin sanoen kyseisellä direktiivillä tehdyillä muutoksilla vain selkeämmin 33 artiklan merkitys sen nykyisessä muodossaan?

---

(1)  Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 32 artikla (EUVL 2006, L 347, s. 1).

(2)  Direktiivin 2006/112/EY ja direktiivin 2009/132/EY muuttamisesta palvelujen suorituksia ja tavaroiden etämyyntiä koskevien tiettyjen arvonlisäverovelvoitteiden osalta 5.12.2017 annettu neuvoston direktiivi (EU) 2017/2455 (EUVL 2017, L 348, s. 7).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Spetsializiran nakazatelen sad (Bulgaria) on esittänyt 12.11.2018 – Rikosoikeudellinen menettely, jonka kohteena ovat LD, ME, NF, OG, PH ja RI

(Asia C-704/18)

(2019/C 25/38)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Spetsializiran nakazatelen sad

Pääasian asianosaiset

LD, ME, NF, OG, PH ja RI

Ennakkoratkaisukysymys

Onko SEUT 267 artiklaa tulkittava siten, että kansallisella tuomioistuimella on sen nojalla valta jättää pääasiassa, jota varten ennakkoratkaisua pyydettiin, soveltamatta ennakkoratkaisua vetoamalla tosiseikkoihin, joita unionin tuomioistuin on tarkastellut ennakkoratkaisua antaessaan?

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.11.2018 – Stichting Woonlinie v. komissio

(Yhdistetyt asiat T-202/10 RENV II ja T-203/10 RENV II) (1)

((Valtiontuet - Sosiaalinen asuntotuotanto - Tukiohjelmat sosiaalisesta asuntotuotannosta vastaavien yhtiöiden hyväksi - Voimassa olevat tuet - Jäsenvaltion antamat sitoumukset - Päätös, jolla tuki todetaan sisämarkkinoille soveltuvaksi - Asetuksen (EY) N:o 659/1999 17 artikla - Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu - SEUT 106 artiklan 2 kohta - Julkisen palvelun tehtävän määritteleminen))

(2019/C 25/39)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantajat asiassa T-202/10 RENV II: Stichting Woonlinie (Woudrichem, Alankomaat), Woningstichting Volksbelang (Wijk bij Duurstede, Alankomaat) ja Stichting Woonstede (Ede, Alankomaat) (edustajat: asianajajat L. Hancher, E. Besselink, J. de Kok, Y. de Vries ja F. van Orden)

Kantajat asiassa T-203/10 RENV II: Stichting Woonpunt (Maastricht, Alankomaat), Woningstichting Haag Wonen (Haag, Alankomaat) ja Stichting Woonbedrijf SWS.Hhvl (Eindhoven, Alankomaat) (edustajat: asianajajat Hancher, Besselink, de Kok, de Vries ja Van Orden)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: S. Noë ja P.J. Loewenthal)

Väliintulija, joka tukee kantajien vaatimuksia: Belgian kuningaskunta (asiamiehet: J.-C. Halleux ja L. Van den Broeck)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Vereniging van Institutionele Beleggers in Vastgoed, Nederland (IVBN) (Voorburg, Alankomaat) (edustajat: asianajajat M. Meulenbelt ja B. Natens)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jossa vaaditaan valtiontuista E 2/2005 ja N 642/2009 – Alankomaat – sosiaalisesta asuntotuotannosta vastaaville yhtiöille myönnetty voimassa oleva tuki ja erityinen hanketuki, 15.12.2009 tehdyn komission päätöksen K(2009) 9963 lopullinen osittaista kumoamista

Tuomiolauselma

1)	Kanteet hylätään.

2)

Stichting Woonlinie, Woningstichting Volksbelang ja Stichting Woonstede velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan Euroopan komissiolle asioissa T-202/10, T-202/10 RENV, T-202/10 RENV II, C-133/12 P ja C-414/15 P sekä Vereniging van Institutionele Beleggers in Vastgoed, Nederlandille (IVBN) asioissa T-202/10, T-202/10 RENV ja T-202/10 RENV II aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

3)

Stichting Woonpunt, Woningstichting Haag Wonen ja Stichting Woonbedrijf SWS.Hhvl velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komissiolle asioissa T-203/10, T-203/10 RENV, T-203/10 RENV II, C-132/12 P ja C-415/15 P sekä IVBN:lle asioissa T-203/10, T-203/10 RENV ja T-203/10 RENV II aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

4)	Belgian kuningaskunta velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 179, 3.7.2010.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.11.2018 – Deutsche Telekom v. komissio

(Asia T-207/10) (1)

((Valtiontuet - Verojärjestelmä, jossa yritykset, joiden verotuksellinen kotipaikka on Espanjassa, voivat kirjata omistusosuuksien hankkimisesta yrityksissä, joiden verotuksellinen kotipaikka on ulkomailla, johtuvan liikearvon kuluksi - Päätös, jossa tuki todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi, ja jossa määrätään se perittäväksi osittain takaisin - Säännös, joka mahdollistaa järjestelmän osittaisen soveltamisen jatkamisen - Oikeussuojan tarpeen säilyminen - Luottamuksensuoja - Komission antamat täsmälliset vakuuttelut - Luottamuksen perusteltavuus - Luottamuksensuojan ajallinen soveltamisala))

(2019/C 25/40)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Deutsche Telekom AG (Bonn, Saksa) (edustajat: aluksi asianajajat A. Cordewener ja J. Schönfeld, sitten J. Schönfeld)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi B. Martenczuk, T. Maxian Rusche ja C. Urraca Caviedes, sitten T. Maxian Rusche, C. Urraca Caviedes, ja lopuksi T. Maxian Rusche, C. Urraca Caviedes ja K. Blanck-Putz)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Ebro Foods, SA (Madrid, Espanja) (edustajat: aluksi asianajajat J. Buendía Sierra, E. Abad Valdenebro, M. Muñoz de Juan ja R. Calvo Salinero, sitten J. Buendía Sierra, E. Abad Valdenebro ja R. Calvo Salinero), Banco Santander, SA (Santander, Espanja) (edustajat: aluksi asianajajat J. Buendía Sierra, E. Abad Valdenebro, M. Muñoz de Juan ja R. Calvo Salinero, sitten J. Buendía Sierra, E. Abad Valdenebro ja R. Calvo Salinero), Iberdrola, SA (Bilbao, Espanja) (edustajat: aluksi asianajajat J. Ruiz Calzado, M. Núñez Müller ja J. Domínguez Pérez, sitten J. Ruiz Calzado, J. Domínguez Pérez ja S. Völcker) ja Telefónica, SA (Madrid) (edustajat: aluksi asianajajat J. Ruiz Calzado, M. Núñez Müller ja J. Domínguez Pérez, sitten J. Ruiz Calzado, J. Domínguez Pérez ja S. Völcker)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jolla vaaditaan Espanjassa sovelletusta omistusosuuden hankkimisesta ulkomaisissa kohteissa johtuvan liikearvon kirjaamisesta kuluksi 28.9.2009 tehdyn komission päätöksen C 45/07 (ex NN 51/07, ex CP 9/07) (EUVL 2011, L 7, s. 48) 1 artiklan 2 ja 3 kohdan kumoamista.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Deutsche Telekom AG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 195, 17.7.2010.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.11.2018 – World Duty Free Group v. komissio

(Asia T-219/10 RENV) (1)

((Valtiontuet - Yhtiöveroa koskevat säännökset, joiden nojalla Espanjassa verotuksellisesti asuvat yritykset voivat vähentää kuluna liikearvon, joka seuraa omistusosuuksien hankkimisesta ulkomailla verotuksellisesti asuvista yrityksistä - Päätös, jolla tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään se takaisin perittäväksi - Valtiontuen käsite - Valikoivuus - Vertailujärjestelmä - Poikkeus - Kohtelun erilaisuus - Erilaisen kohtelun oikeuttamisperuste - Toimesta hyötyvät yritykset - Luottamuksensuoja))

(2019/C 25/41)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: World Duty Free Group, SA, aiemmin Autogrill España, SA (Madrid, Espanja) (edustajat: asianajajat J. Buendía Sierra, E. Abad Valdenebro, R. Calvo Salinero ja A. Lamadrid de Pablo)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: R. Lyal, B. Stromsky, C. Urraca Caviedes ja P. Němečková)

Väliintulijat, jotka tukevat kantajan vaatimuksia: Saksan liittotasavalta (asiamies: T. Henze), Irlanti (asiamiehet: aluksi G. Hodge ja E. Creedon ja sitten G. Hodge ja D. Browne, avustajinaan barrister B. Doherty Barry ja barrister A. Goodman) ja Espanjan kuningaskunta (asiamies: M. Sampol Pucurull)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus ensisijaisesti Espanjan soveltamasta, omistusosuuden hankkimisesta ulkomaisissa kohteissa johtuvan liikearvon kirjaamisesta kuluksi C 45/07 (ex NN 51/07, ex CP 9/07) 28.10.2009 tehdyn komission päätöksen 2011/5/EY (EUVL 2011, L 7, s. 48) 1 artiklan 1 kohdan kumoamisesta, ja toissijaisesti tämän päätöksen 4 artiklan kumoamisesta

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	World Duty Free Group, SA, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)	Saksan liittotasavalta, Irlanti ja Espanjan kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 179, 3.7.2010.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.11.2018 – Banco Santander v. komissio

(Asia T-227/10) (1)

((Valtiontuet - Yhteisöverosäännökset, joiden perusteella yritykset, joiden verotuksellinen kotipaikka on Espanjassa, voivat kirjata omistusosuuksien hankkimisesta yrityksissä, joiden verotuksellinen kotipaikka on ulkomailla, johtuvan liikearvon kuluksi - Päätös, jossa tuki todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi, ja jossa määrätään se perittäväksi takaisin - Valtiontuen käsite - Valikoivuus - Viitejärjestelmä - Poikkeus - Kohtelun erilaisuus - Erilaisen kohtelun perusteltavuus - Toimenpiteestä hyötyvät yritykset - Luottamuksensuoja))

(2019/C 25/42)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Banco Santander, SA (Santander, Espanja) (edustajat: aluksi asianajajat J. Buendía Sierra, E. Abad Valdenebro, M. Muñoz de Juan ja R. Calvo Salinero, sitten J. Buendía Sierra, E. Abad Valdenebro, R. Calvo Salinero ja asianajaja A. Lamadrid de Pablo)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: R. Lyal ja C. Urraca Caviedes)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jolla vaaditaan Espanjassa sovelletusta omistusosuuden hankkimisesta ulkomaisissa kohteissa johtuvan liikearvon kirjaamisesta kuluksi 28.9.2009 tehdyn komission päätöksen C 45/07 (ex NN 51/07, ex CP 9/07) (EUVL 2011, L 7, s. 48) 1 artiklan 1 kohdan ja toissijaisesti kyseisen päätöksen 4 artiklan kumoamista.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Banco Santander, SA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 195, 17.7.2010.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.11.2018 – Sigma Alimentos Exterior v. komissio

(Asia T-239/11) (1)

((Valtiontuet - Yhteisöverosäännökset, joiden perusteella yritykset, joiden verotuksellinen kotipaikka on Espanjassa, voivat kirjata omistusosuuksien hankkimisesta yrityksissä, joiden verotuksellinen kotipaikka on ulkomailla, johtuvan liikearvon kuluksi - Päätös, jossa tuki todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi, ja jossa määrätään se perittäväksi takaisin - Valtiontuen käsite - Valikoivuus - Viitejärjestelmä - Poikkeus - Kohtelun erilaisuus - Erilaisen kohtelun perusteltavuus))

(2019/C 25/43)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Sigma Alimentos Exterior, SL (Madrid, Espanja) (edustajat: aluksi asianajajat A. Morillo Méndez ja M. Ferre Navarrete, sitten asianajajat A. Morillo Méndez, J. Igual Gorgonio ja C. Cañizares Pacheco)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi R. Lyal, C. Urraca Caviedes ja P. Němečková, sitten R. Lyal ja C. Urraca Caviedes)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jolla vaaditaan Espanjassa sovelletusta omistusosuuden hankkimisesta ulkomaisissa kohteissa johtuvan rahallisen liikearvon kirjaamisesta kuluksi 12.1.2011 annetun komission päätöksen C 45/07 (ex NN 51/07, ex CP 9/07) (EUVL 2011, L 135, s. 1) 1 artiklan 1 kohdan ja 4 artiklan kumoamista.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Sigma Alimentos Exterior, SL vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 204, 9.7.2011.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.11.2018 – Banco Santander ja Santusa v. komissio

(Asia T-399/11 RENV) (1)

((Valtiontuet - Yhtiöveroa koskevat säännökset, joiden nojalla Espanjassa verotuksellisesti asuvat yritykset voivat vähentää kuluna liikearvon, joka seuraa omistusosuuksien hankkimisesta ulkomailla verotuksellisesti asuvista yrityksistä - Päätös, jolla tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään se takaisin perittäväksi - Valtiontuen käsite - Valikoivuus - Vertailujärjestelmä - Poikkeus - Kohtelun erilaisuus - Erilaisen kohtelun oikeuttamisperuste - Toimesta hyötyvät yritykset - Luottamuksensuoja))

(2019/C 25/44)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Banco Santander, SA (Santander, Espanja) ja Santusa Holding, SL (Boadilla del Monte, Espanja) (edustajat: asianajajat J. Buendía Sierra, E. Abad Valdenebro, R. Calvo Salinero ja A. Lamadrid de Pablo)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: R. Lyal, B. Stromsky, C. Urraca Caviedes ja P. Němečková)

Väliintulijat, jotka tukevat kantajien vaatimuksia: Saksan liittotasavalta (asiamies: T. Henze), Irlanti (asiamiehet: aluksi G. Hodge ja E. Creedon ja sitten G. Hodge ja M. Browne) ja Espanjan kuningaskunta (asiamies: M. Sampol Pucurull)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus Espanjan soveltamasta omistusosuuden hankkimisesta ulkomaisissa kohteissa johtuvan liikearvon kirjaamisesta kuluksi C 45/07 (ex NN 51/07, ex CP 9/07) 12.1.2011 tehdyn komission päätöksen 2011/282/EU (EUVL 2011, L 135, s. 1) 1 artiklan 1 kohdan ja 4 artiklan kumoamisesta

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Banco Santander, SA ja Santusa Holding, SL vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)	Saksan liittotasavalta, Irlanti ja Espanjan kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 282, 24.9.2011.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.11.2018 – Axa Mediterranean v. komissio

(Asia T-405/11) (1)

((Valtiontuet - Yhteisöverosäännökset, joiden perusteella yritykset, joiden verotuksellinen kotipaikka on Espanjassa, voivat kirjata omistusosuuksien hankkimisesta yrityksissä, joiden verotuksellinen kotipaikka on ulkomailla, johtuvan liikearvon kuluksi - Päätös, jossa tuki todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi, ja jossa määrätään se perittäväksi takaisin - Valtiontuen käsite - Valikoivuus - Viitejärjestelmä - Poikkeus - Kohtelun erilaisuus - Erilaisen kohtelun perusteltavuus - Toimenpiteestä hyötyvät yritykset - Luottamuksensuoja))

(2019/C 25/45)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Axa Mediterranean Holding, SA (Palma de Mallorca, Espanja) (edustajat: aluksi asianajajat J. Buendía Sierra, E. Abad Valdenebro, M. Muñoz de Juan ja R. Calvo Salinero, sitten J. Buendía Sierra, E. Abad Valdenebro ja R. Calvo Salinero, ja lopuksi J. Buendía Sierra, E. Abad Valdenebro, R. Calvo Salinero ja A. Lamadrid de Pablo)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: R. Lyal, C. Urraca Caviedes ja P. Němečková)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jolla vaaditaan Espanjassa sovelletusta omistusosuuden hankkimisesta ulkomaisissa kohteissa johtuvan rahallisen liikearvon kirjaamisesta kuluksi 12.1.2011 annetun komission päätöksen C 45/07 (ex NN 51/07, ex CP 9/07) (EUVL 2011, L 135, s. 1) 1 artiklan 1 kohdan ja 4 artiklan kumoamista.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Axa Mediterranean Holding, SA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 282, 24.9.2011.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.11.2018 – Prosegur Compañía de Seguridad v. komissio

(Asia T-406/11) (1)

((Valtiontuet - Yhteisöverosäännökset, joiden perusteella yritykset, joiden verotuksellinen kotipaikka on Espanjassa, voivat kirjata omistusosuuksien hankkimisesta yrityksissä, joiden verotuksellinen kotipaikka on ulkomailla, johtuvan liikearvon kuluksi - Päätös, jossa tuki todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi, ja jossa määrätään se perittäväksi takaisin - Valtiontuen käsite - Valikoivuus - Viitejärjestelmä - Poikkeus - Kohtelun erilaisuus - Erilaisen kohtelun perusteltavuus - Toimenpiteestä hyötyvät yritykset - Luottamuksensuoja))

(2019/C 25/46)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Prosegur Compañía de Seguridad, SA (Madrid, Espanja) (edustajat: aluksi asianajajat J. Buendía Sierra, E. Abad Valdenebro ja M. Muñoz de Juan, sitten asianajajat J. Buendía Sierra, E. Abad Valdenebro, R. Calvo Salinero ja A. Lamadrid de Pablo)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: R. Lyal, C. Urraca Caviedes ja P. Němečková)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jolla vaaditaan Espanjassa sovelletusta omistusosuuden hankkimisesta ulkomaisissa kohteissa johtuvan rahallisen liikearvon kirjaamisesta kuluksi 12.1.2011 annetun komission päätöksen C 45/07 (ex NN 51/07, ex CP 9/07) (EUVL 2011, L 135, s. 1) 1 artiklan 1 kohdan ja 4 artiklan kumoamista.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Prosegur Compañía de Seguridad, SA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 282, 24.9.2011.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.11.2018 – CHEMK ja KF v. komissio

(Asia T-487/14) (1)

((Polkumyynti - Venäjältä peräisin olevan ferropiin tuonti - Lopullinen polkumyyntitulli - Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu - Vientihinnan määrittäminen - Yksi ainoa taloudellinen yksikkö - Polkumyyntitullin vaikutus jälleenmyyntihintoihin unionissa - Eri menetelmän käyttäminen kuin aiemmassa tutkimuksessa - Polkumyynnin ja vahingon jatkuminen tai toistuminen - Asetuksen (EY) N:o 1225/2009 2 artiklan 9 kohta, 3 artikla ja 11 artiklan 9 ja 10 kohta (joista on tullut asetuksen (EU) 2016/1036 2 artiklan 9 kohta, 3 artikla ja 11 artiklan 9 ja 10 kohta)))

(2019/C 25/47)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Chelyabinsk electrometallurgical integrated plant OAO (CHEMK) (Tšeljabinsk, Venäjä) ja Kuzneckie Ferrosplavy OAO (KF) (Novokuznetsk, Venäjä) (edustajat: asianajajat B. Evtimov ja M. Krestiyanova)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: M. França, J.-F. Brakeland, A. Stobiecka-Kuik ja A. Demeneix)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Euroalliages (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat O. Prost ja M.-S. Dibling)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jossa vaaditaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta ja Venäjältä peräisin olevan ferropiin tuonnissa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (perusasetus) 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen 9.4.2014 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 360/2014 (EUVL L 107, s. 13) kumoamista kantajia koskevilta osin

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Chelyabinsk electrometallurgical integrated plant OAO (CHEMK) ja Kuzneckie ferrosplavy OAO (KF) vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)	Euroalliages vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 282, 25.8.2014.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.11.2018 – RFA International v. komissio

(Asia T-113/15) (1)

((Polkumyynti - Venäjältä peräisin olevan ferropiin tuonti - Maksettuja polkumyyntitulleja koskevien palautushakemusten hylkääminen - Normaaliarvon ja vientihinnan määrittäminen - Yhtä kokonaisuutta oleva taloudellinen yksikkö - Polkumyyntitullin vaikutus jälleenmyyntihintoihin unionissa - Eri menetelmän käyttäminen kuin aiemmassa tutkimuksessa - Asetuksen (EY) N:o 1225/2009 2 artiklan 9 kohta ja 11 artiklan 9 ja 10 kohta (joista on tullut asetuksen (EU) 2016/1036 2 artiklan 9 kohta ja 11 artiklan 9 ja 10 kohta) - WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 18 artiklan 3.1. kohta))

(2019/C 25/48)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: RFA International, LP (Calgary, Kanada) (edustajat: asianajajat B. Evtimov ja M. Krestiyanova)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J.-F. Brakeland ja A. Stobiecka-Kuik)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jolla vaaditaan Venäjältä peräisin olevan ferropiin tuonnissa maksettujen polkumyyntitullien palautusta koskevista hakemuksista 18.12.2014 annettujen komission täytäntöönpanopäätösten C(2014) 9805 final, C(2014) 9806 final, C(2014) 9807 final, C(2014) 9808 final, C(2014) 9811 final, C(2014) 9812 final ja C(2014) 9816 final kumoamista kokonaan tai osittain.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	RFA International, LP velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 155, 11.5.2015.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 20.11.2018 – Barata v. parlamentti

(Asia T-854/16) (1)

((Henkilöstö - Virkamiehet - Ylennys - Vuoden 2015 ylennyskierros - Pätevöittämismenettely - Jättäminen lopullisesta koulutusohjelmaan hyväksyttyjen virkamiesten luettelon ulkopuolelle - Henkilöstösääntöjen 45 a artikla - Perusteluvelvollisuus - Ilmeinen arviointivirhe - Yhdenvertainen kohtelu - Puolustautumisoikeudet))

(2019/C 25/49)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: João Miguel Barata (Evere, Belgia) (edustajat: asianajajat G. Pandey ja D. Rovetta sekä solicitor J. Grayston)

Vastaaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: D. Nessaf ja Í. Ní Riagáin Düro)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuva kanne, jolla vaaditaan kumoamaan ensinnäkin parlamentin 29.1.2016 tekemä päätös ja sen 29.3.2016 tekemä vahvistamispäätös siitä, ettei kantajaa sisällytetä niiden virkamiesten luetteloon, jotka hyväksytään sertifiointimenettelyn vuoden 2015 kierroksella koulutusohjelmaan, toiseksi oikaisuvaatimuksen hylkäämisestä 25.8.2016 tehty päätös, kolmanneksi sisäisen kilpailun 2015/023 kilpailuilmoitus, joka jaettiin henkilöstölle 18.9.2015, ja neljänneksi luonnos kyseessä olevaan koulutusohjelmaan valittavista virkamiehistä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	João Miguel Barata velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 38, 6.2.2017.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.11.2018 – Haufe-Lexware v. EUIPO – Le Shi Holdings (Beijing) (Leshare)

(Asia T-546/17) (1)

((EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin Leshare rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisempi kansainvälinen sanamerkki LEXWARE - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaaran puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta) - Merkkien samankaltaisuus))

(2019/C 25/50)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Haufe-Lexware GmbH & Co. KG (Freiburg im Breisgau, Saksa) (edustaja: asianajaja N. Hebeis)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: M. Fischer ja D. Walicka)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa: Le Shi Holdings (Beijing) Ltd (Beijing, Kiina)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 15.6.2017 tekemästä päätöksestä (asia R 1691/2016-4), joka koskee osapuolten Haufe-Lexware ja Le Shi Holdings (Beijing) välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Haufe-Lexware GmbH & Co. KG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 338, 9.10.2017.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 20.11.2018 – St. Andrews Links v. EUIPO (ST ANDREWS)

(Asia T-790/17) (1)

((EU-tavaramerkki - Hakemus sanamerkin ST ANDREWS rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Ehdoton hylkäysperuste - Kuvailevuus - Maantieteellinen alkuperä - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohta)))

(2019/C 25/51)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: St. Andrews Links Ltd (St. Andrews, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustaja: asianajaja B. Hattier)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: K. Kompari)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 2.10.2017 tekemästä päätöksestä (asia R 92/2017-4), joka koskee hakemusta sanamerkin ST ANDREWS rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	St. Andrews Links Ltd velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 42, 5.2.2018.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 20.11.2018 – St. Andrews Links v. EUIPO (ST ANDREWS)

(Asia T-791/17) (1)

((EU-tavaramerkki - Hakemus sanamerkin ST ANDREWS rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Ehdoton hylkäysperuste - Kuvailevuus - Maantieteellinen alkuperä - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohta)))

(2019/C 25/52)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: St. Andrews Links Ltd (St. Andrews, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustaja: asianajaja B. Hattier)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: K. Kompari)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 2.10.2017 tekemästä päätöksestä (asia R 93/2017-4), joka koskee hakemusta sanamerkin ST ANDREWS rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	St. Andrews Links Ltd velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 42, 5.2.2018.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.11.2018 – DRH Licensing & Managing v. EUIPO – Merck (Flexagil)

(Asia T-831/17) (1)

((EU-tavaramerkki - Menettämismenettely - EU-kuviomerkki Flexagil - Tavaramerkin tosiasiallinen käyttö - Asetuksen (EU) 2017/1001 18 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohta ja 58 artiklan 1 kohdan a alakohta - Muoto, jossa on poikkeavia osatekijöitä, jotka eivät vaikuta tavaramerkin erottamiskykyyn))

(2019/C 25/53)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: DRH Licensing & Managing AG (Zürich, Sveitsi) (edustaja: asianajaja S. Salomonowitz)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: W. Schramek ja M. Fischer)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa: Merck KGaA (Darmstadt, Saksa)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 17.10.2017 tekemästä päätöksestä (asia R 2043/2016-4), joka koskee DRH Licensing & Managingin ja Merckin välistä menettämismenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	DRH Licensing & Managing AG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 52, 12.2.2018.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 20.11.2018 – Asahi Intecc v. EUIPO – Celesio (Celeson)

(Asia T-36/18) (1)

((EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti - Sanamerkki Celeson - Aikaisempi kansainvälinen sanamerkki CELESIO - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2019/C 25/54)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Asahi Intecc Co., Ltd (Nagoya, Japani) (edustaja: asianajaja T. Schmidpeter)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: M. Rajh ja D. Walicka)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa: Celesio AG (Stuttgart, Saksa)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 20.11.2017 tekemästä päätöksestä (asia R 1004/2017-4), joka koskee osapuolten Celesio ja Asahi Intecc välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Asahi Intecc Co., Ltd velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 104, 19.3.2018.

Kanne 26.10.2018 – Bonnafous v. komissio

(Asia T-646/18)

(2019/C 25/55)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Laurence Bonnafous (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat A. Blot ja S. Rodrigues)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	toteamaan, että tämä kanne on otettava tutkittavaksi ja että se on perusteltu

ja näin ollen

—	kumoamaan riidanalaisen päätöksen

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteessa vaaditaan 9.10.2018 tehdyn komission sen päätöksen kumoamista, jolla hylätään uudistettu pyyntö saada tutustua asiakirjaan (Koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston vuoden 2018 tilintarkastuskertomus, jonka sisäinen rekisterinumero on ARES(2018)361356 ja jonka päiväys on 21.1.2018), ja tämän kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1049/2001, SEUT 15 artiklan 3 kohdan ja perusoikeuskirjan 42 artiklan rikkomiseen, koska komissio väitetysti laiminlöi velvollisuuksia, jotka kuuluivat sille yleisön toimielinten asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden ja avoimuusvelvollisuuden mukaisesti.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 296 artiklan ja perusoikeuskirjan 41 artiklan rikkomiselle eli toisin sanoen perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin siltä osin kuin riidanalaisessa päätöksessä esitetyssä arviossa käytetään yleisluonteisia toteamuksia ja abstraktilla tavalla ilmaistuja perusteluita.

3)	Kolmas kanneperuste, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiselle, koska komissio kieltäytyi luovuttamasta pyydettyä asiakirjaa vetoamalla virheellisesti yleiseen olettamaan, etteivät asiakirjat ole julkisia.

Kanne 31.10.2018 – Armani v. EUIPO – Asunción (GIORGIO ARMANI le Sac 11)

(Asia T-653/18)

(2019/C 25/56)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Giorgio Armani SpA (Milano, Italia) (edustaja: asianajaja S. Martínez-Almeida y Alejos-Pita)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Felipe Domingo Asunción (Madrid, Espanja)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-kuviomerkki GIORGIO ARMANI le Sac 11 – Rekisteröintihakemus nro 13 826 623

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 13.8.2018 asiassa R 2462/2017-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	muuttaa riidanalaista päätöstä siten, että se toteaa, että kantajan valituslautakunnassa esittämä valitus oli perusteltu ja siksi väite on hylättävä ja EU-tavaramerkkihakemus on hyväksyttävä, taikka toissijaisesti kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n ja tarvittaessa väliintulijan korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja valituksen käsittelystä EUIPO:ssa aiheutuneet kulut.

Kanneperusteet

—	Asian käsittelyä EUIPO:ssa koskevia menettelysäännöksiä on rikottu, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 94 artiklaa on rikottu.

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 18 artiklaa ja 47 artiklan 2 kohtaa on rikottu.

Kanne 31.10.2018 – Armani v. EUIPO – Asunción (le Sac 11)

(Asia T-654/18)

(2019/C 25/57)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Giorgio Armani SpA (Milano, Italia) (edustaja: asianajaja S. Martínez-Almeida y Alejos-Pita)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Felipe Domingo Asunción (Madrid, Espanja)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU- kuviomerkki le Sac 11 – Rekisteröintihakemus nro 13 612 593

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 13.8.2018 asiassa R 2464/2017-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	muuttaa riidanalaista päätöstä siten, että se toteaa, että kantajan valituslautakunnassa esittämä valitus oli perusteltu ja siksi väite on hylättävä ja EU-tavaramerkkihakemus on hyväksyttävä, taikka toissijaisesti kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n ja tarvittaessa väliintulijan korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja valituksen käsittelystä EUIPO:ssa aiheutuneet kulut.

Kanneperusteet

—	Asian käsittelyä EUIPO:ssa koskevia menettelysäännöksiä on rikottu, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 94 artiklaa on rikottu.

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 18 artiklaa ja 47 artiklan 2 kohtaa on rikottu.

Kanne 30.10.2018 – Aupicon ym. v. EUH

(Asia T-655/18)

(2019/C 25/58)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Delphine Aupicon ym. (Gaborone, Botswana) ja 10 muuta kantajaa (edustaja: asianajaja N. de Montigny)

Vastaaja: Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan EEAS:n talousarviosta ja hallinnosta vastaavan pääjohtajan 19.12.2017 tekemän päätöksen ADMIN(2017)26, joka koskee sellaisten maiden määrittämistä, joissa elinoloja pidetään Euroopan unionin elinoloja vastaavina ja joiden elinolojen perusteella ei synny oikeutta henkilöstösääntöjen liitteessä X olevassa 10 artiklassa tarkoitettuun elinolojen perusteella maksettavaan korvaukseen varainhoitovuodelta 2018

—	kumoaa tarvittaessa kantajien vuoden 2018 palkkatodistukset

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu Euroopan unionin henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 1 artiklan kolmannen kohdan rikkomiseen sillä perusteella, ettei EEAS ole antanut yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä henkilöstösääntöjen 110 artiklan mukaisesti.

2)	Toinen kanneperuste, joka perustuu ilmeisiin arviointivirheisiin, joihin EEAS:n väitetään syyllistyneen, kun se on tarkastellut kriteerejä, jotka on otettava huomioon arvioitaessa elinolojen perusteella maksettavaa korvausta, ja toisaalta relevanttien perustelujen puuttumiseen.

Kanne 31.10.2018 – Hästens Sängar v. EUIPO (Ruutukuvio)

(Asia T-658/18)

(2019/C 25/59)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Hästens Sängar AB (Köping, Ruotsi) (edustajat: asianajajat M. Johansson ja R. Wessman)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: Euroopan unionin nimeävä väriltään sinisen ja valkoisen kuviomerkin (Ruutukuvio) kansainvälinen rekisteröinti – Rekisteröintihakemus nro 1 340 047

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 8.8.2018 asiassa R 442/2018-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 94 artiklan ja 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen, koska valituslautakunta ei ole tutkinut asiaa asianmukaisesti ja/tai se ei ole perustellut päätöstään hakemuksessa tarkoitettujen eri tavaroiden ja palvelujen osalta

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 94 ja 95 artiklan sekä 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen, koska oikeusriidan kohteena oleva tavaramerkki ei ole toistuva kuvio tai kolmiulotteinen tavaramerkki

—	Asiaan liittyvän yleisen edun virheellinen arviointi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan vastaisesti

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen, koska valituslautakunta on arvioinut ominaispiirteisiin perustuvaa erottelukykyä virheellisesti.

Kanne 7.11.2018 – Securitec v. komissio

(Asia T-661/18)

(2019/C 25/60)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Securitec (Livange, Luxemburg) (edustaja: asianajaja P. Peuvrel)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	ottamaan tämän kumoamiskanteen tutkittavaksi;

—	toteamaan sen aineellisesti perustelluksi;

—	näin ollen kumoamaan 7.9.2018 annetun hylkäävän päätöksen;

—	kumoamaan myös 17.9.2018 annetun komission päätöksen;

—	määräämään kaikista muista tällä alalla sovellettavista velvollisuuksista;

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja kaikki muut tästä asiasta johtuvat kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka nojautuu perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämiseen yhtäältä 7.9.2018 annetun komission sen päätöksen osalta, joka koski Euroopan komission käytössä ja/tai hoidossa olevien rakennusten turvallisuusjärjestelmien huoltoon liittyvää tarjouspyyntöä nro HR/R1/PR/2017/059 (EUVL 2018/S 209–476275), ja toisaalta 17.9.2018 annetun sen päätöksen osalta, jolla kieltäydyttiin antamasta kantajalle sen pyytämiä täsmennyksiä edellä mainitusta tarjouspyynnöstä. Kantajan esittämän tarjouksen hylkäävässä päätöksessä nimittäin todettiin pelkästään, ettei tarjottu hinta ollut alhaisin, vaikka hintaan liittyvä arviointiperuste ei ollut ainoa tarjouseritelmässä määrätty ratkaisuperuste. Koska perustelujen riittämättömyys on sama asia kuin perustelujen puuttuminen, sen seuraamuksena täytyy olla kyseisen päätöksen kumoaminen.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalainen päätös on lainvastainen. Kantaja väittää tältä osin, ettei pelkästään alhaisinta hintaa koskevaa arviointiperustetta ollut otettava huomioon ja että lisäksi edellytettiin, että hyväksytty tarjous olisi sääntöjen- ja asianmukainen. Kantajan mukaan tarjouskilpailun voittajalla ei ollut NEDAP-hyväksyntää, jota kuitenkin vaadittiin tarjouseritelmässä. Tarjouskilpailun ratkaiseminen kyseisen yhtiön hyväksi oli siis sääntöjenvastaista, ja riidanalaiset päätökset on näin kumottava.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan avoimuuden, yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteita on loukattu riidanalaisissa päätöksissä, kun huomioon otetaan erityisesti se, että vaatimus, jonka mukaan erää nro 4 (Luxemburg) hakevien yritysten liikevaihdon oli oltava vähintään 900 000 euroa, oli suhteeton, ja ettei komissio vastannut kantajan 28.6.2018 päivättyyn kirjeeseen, jossa esitettiin tätä koskevia kysymyksiä.

Kanne 9.11.2018 – Nissin Foods Holdings v. EUIPO – The GB Foods (Soba JAPANESE FRIED NOODLES)

(Asia T-663/18)

(2019/C 25/61)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Nissin Foods Holdings (Osaka, Japani) (edustajat: S. Malynicz, QC, barrister G. Messenger, solicitor K. Gilbert ja solicitor G. Lodge)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: The GB Foods, SA (L'Hospitalet de Llobregat, Espanja)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity punaisen, mustan, harmaan ja valkoisen värinen kuviomerkki Soba JAPANESE FRIED NOODLES – EU- tavaramerkki nro 9 377 904

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 29.8.2018 asiassa R 111/2018-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n ja valituslautakunnassa muuna osapuolena olleen osapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

Kanne 6.11.2018 – 6Minutes Media v. EUIPO – ad pepper media International (ad pepper)

(Asia T-666/18)

(2019/C 25/62)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: 6Minutes Media GmbH (Berliini, Saksa) (edustajat: asianajajat P. Koch ja T. Hilser)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: ad pepper media International NV (Nürnberg, Saksa)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki ad pepper – EU-tavaramerkki nro 1 307 966

EUIPO:ssa käyty menettely: Merkinnän poistamismenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 20.6.2018 asiassa R 839/2017-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa vastaajan ja siinä tapauksessa, että valituslautakunnassa ollut muu osapuoli osallistuu muodollisesti oikeudenkäyntiin – myös tämän vastaamaan asian oikeudenkäyntikuluista kantajan oikeudenkäyntikulut mukaan lukien

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 58 artiklan 1 kohdan a alakohdan rikkominen

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 58 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 18 artiklan 1 kohdan a alakohdan rikkominen

Kanne 6.11.2018 – 6Minutes Media v. EUIPO – ad pepper media International (ADPepper)

(Asia T-668/18)

(2019/C 25/63)

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset ja muu osapuoli

Kantaja: 6Minutes Media GmbH (Berliini, Saksa) (edustajat: asianajajat P. Koch ja T. Hilser)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: ad pepper media International NV (Nürnberg, Saksa)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki ADPepper – EU-tavaramerkki nro 1 109 990

EUIPO:ssa käyty menettely: Menettämismenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 20.6.2018 asiassa R 840/2017-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa vastaajan ja – nimenomaisen väliintulon tapauksessa – myös valituslautakunnassa olleen muun osapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien kantajan kulut.

Kanneperusteet

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 95 artiklan 2 kohdan rikkominen

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 58 artiklan 1 kohdan a alakohdan rikkominen

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 58 artiklan 1 kohdan a alakohdan, luettuna yhdessä 18 artiklan 1 kohdan a alakohdan kanssa, rikkominen.

Kanne 3.11.2018 – Neoperl v. EUIPO (kuvaus, joka esittää neljää täytettyä reikää säännönmukaisten reikien kuvassa)

(Asia T-669/18)

(2019/C 25/64)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Neoperl AG (Reinach, Sveitsi) (edustaja: asianajaja H. Börjes-Pestalozza)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus EU-sijaintimerkin rekisteröimiseksi (kuvaus, joka esittää neljää täytettyä reikää säännönmukaisten reikien kuvassa) – Rekisteröintihakemus nro 16 259 665

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 10.9.2018 asiassa R 2059/2017-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

Asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

Kanne 13.11.2018 – Pyke v. EUIPO – Paglieri (CLIOMAKEUP)

(Asia T-672/18)

(2019/C 25/65)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Pyke Srl (Milano, Italia) (edustajat: asianajajat P. Roncaglia, F. Rossi, N. Parrotta ja R. Perotti)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Paglieri SpA (Alessandria, Italia)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus kuviomerkin CLIOMAKEUP rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 11 698 446

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 28.8.2018 asiassa R 2675/2017-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut

—	velvoittaa Paglierin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

Kanne 14.11.2018 – Vattenfall Europe Nuclear Energy v. komissio

(Asia T-674/18)

(2019/C 25/66)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Vattenfall Europe Nuclear Energy GmbH (Hampuri, Saksa) (edustajat: asianajajat U. Karpenstein ja R. Sangi)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	toteamaan Euroopan komission 4.7.2018 päivätyn kirjelmän valtiontukimenettelyssä SA.51169 (2018/PN) – 16. laki ydinvoimalain muuttamisesta (16. ydinvoimalakimuutos) pätemättömäksi

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seuraaviin kanneperusteisiin.

1)

SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkominen (luettuna yhdessä SEUT 108 artiklan 3 kohdan kanssa) Kantaja väittää, että riidanalaisessa kirjelmässä rikotaan SEUT 107 artiklaa, luettuna yhdessä SEUT 108 artiklan 3 kohdan kanssa, koska siinä – siltä osin kuin se on sitova – vapautetaan kansallinen korvauslaki valtiontukien ilmoitusvelvollisuudesta, vaikka kyseisellä lailla suositaan valtion varoista selektiivisesti kantajan kilpailijaa, jolla ei ole oikeutta korvaukseen Bundesverfassungsgerichtin tuomion nojalla.

2)

Neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 (1) 4 artiklan 2 kohdan rikkominen Kantaja väittää, että kun jäsenvaltio katsoo, ettei sen toteuttama toimenpide ole tuki, asetuksen 2015/1589 mukaan edellytetään SEUT 288 artiklan mukaista muodollista päätöstä, jos komissio alustavan tutkinnan jälkeen toteaa, että ilmoitettu toimenpide ei ole tukea. Riidanalaisessa kirjelmässä rikotaan näitä säännöksiä.

---

(1)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) 13.7.2015 annettu neuvoston asetus (EU) 2015/1589 (EUVL 2015, L 248, s. 9).

Kanne 19.11.2018 – Trifolio-M ym. v. EFSA

(Asia T-675/18)

(2019/C 25/67)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Trifolio-M GmbH (Lahnau, Saksa), Oxon Italia SpA (Milano, Italia) ja Mitsui AgriScience International (Woluwe-Saint-Pierre, Belgia) (edustajat: asianajajat C. Mereu ja S. Englebert)

Vastaaja: Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA)

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan EFSA:n 11.9.2018 tekemän päätöksen, joka koskee kantajien luottamuksellista käsittelyä koskevaa pyyntöä, joka liittyi päätelmään tehoainetta atsadiraktiini sisältävien torjunta-aineiden riskinarviointia koskevasta vertaisarvioinnista

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kahteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu asetuksen (EY) N:o 1107/2009 (1) 63 artiklan rikkomiseen. — Kantajat väittävät, että vastaaja tulkitsi virheellisesti sitä, millaisen tiedon voidaan katsoa sisältävän teollisia ja kaupallisia salassa pidettäviä tietoja, jotka käsitellään luottamuksellisesti, ja sovelsi virheellisesti asetuksen 1107/2009 63 artiklaa kantajien luottamuksellisuutta koskevia vaatimuksia koskevaan ilmeiseen arviointivirheeseen perustuen.

2)	Toinen kanneperuste, joka perustuu EU:n oikeuden yleisten oikeusperiaatteiden loukkaamiseen, sikäli kuin vastaaja laiminlöi päätöksensä perustelemisen, EU-oikeuden yhdenmukaisen soveltamisen ja suhteellisuusperiaatteen noudattamisen.

---

(1)  Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta 21.10.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2009 (EUVL 2009, L 309, s. 1).

Kanne 13.11.2018 – Società agricola Giusti Dal Col Srl v. EUIPO – DMC (GIUSTI WINE)

(Asia T-678/18)

(2019/C 25/68)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Società agricola Giusti Dal Col Srl (Nervesa della Battaglia, Italia) (edustajat: asianajajat M. Pizzigati ja A. Mayr)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: DMC Srl (San Vendemiano, Italia)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Valittaja valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: Sanamerkin GIUSTI WINE Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 3.9.2018 asiassa R 1154/2017-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

Kanne 12.11.2018 – Showroom v. EUIPO – E Gab (SHOWROOM)

(Asia T-679/18)

(2019/C 25/69)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Showroom sp. z o.o. (Varsova, Puola) (edustaja: asianajaja M. Janicka – Kapłon)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: E-Gab NV (Ternat, Belgia)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Kantaja / Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki SHOWROOM – Rekisteröintihakemus nro 11 110 376

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 5.9.2018 asiassa R 1834/2017-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n ja E-GAB:n (mikäli tämä päättää esiintyä väliintulijana menettelyssä) korvaamaan oikeudenkäyntikulut, kantajalle EUIPO:n valituslautakunnassa ja väiteosastossa käydystä menettelystä aiheutuneet kustannukset mukaan lukien.

Kanneperusteet

—	Asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

Kanne 15.11.2018 – SLL Service v. EUIPO – Elfa International (LUMIN8)

(Asia T-680/18)

(2019/C 25/70)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: SLL Service GmbH (Köln, Saksa) (edustaja: asianajaja C. Schmitt)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Elfa International AB (Västervik, Ruotsi)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin hakija: Kantaja unionin yleisessä tuomioistuimessa

Riidanalainen tavaramerkki: Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti merkille LUMIN8 – Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti nro 1 276 543

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 28.8.2018 asiassa R 2752/2017-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperuste

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

Kanne 16.11.2018 – Korporaciya ”Masternet” v. EUIPO – Stayer Ibérica (STAYER)

(Asia T-681/18)

(2019/C 25/71)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: ZAO Korporaciya ”Masternet” (Moskova, Venäjä) (edustaja: asianajaja N. Bürglen)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Stayer Ibérica, SA (Pinto, Espanja)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-kuviomerkki STAYER – EU-tavaramerkki nro 4 675 881

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 7.9.2018 asiassa R 1940/2017-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 18 artiklan rikkominen.

Kanne 16.11.2018 – Twitter v. EUIPO – Hachette Filipacchi Presse (PERISCOPE)

(Asia T-682/18)

(2019/C 25/72)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Twitter, Inc. (San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat) (edustajat: solicitor I. Fowler ja asianajaja J. Schmitt)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Hachette Filipacchi Presse SA (Levallois Perret, Ranska)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki PERISCOPE – Rekisteröintihakemus nro 13 837 794

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 3.9.2018 asiassa R 2315/2016-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä todetaan, että (a) aiempaa ranskalaista tavaramerkkiä nro 3 366 460 oli vakiintuneesti käytetty luokan 9 ”ohjelmistoille ja tietokoneohjelmille” ja että (b) vastakkain olevien tavaramerkkien välillä on sekaannusvaara luokkien 9, 41, 42 ja 45 tavaroiden ja palvelujen osalta

—	velvoittaa vastaajan ja muun osapuolen valituslautakunnassa, jos se esiintyy menettelyssä väliintulijana, korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Asetuksen (EU) N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohtaa on rikottu.

—	Asetuksen (EU) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

Kanne 20.11.2018 – Conte v. EUIPO (CANNABIS STORE AMSTERDAM)

(Asia T-683/18)

(2019/C 25/73)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Santa Conte (Napoli, Italia) (edustajat: asianajajat C. Demichelis, E. Ortaglio ja G. Iorio Fiorelli)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus Euroopan unionin kuviomerkiksi CANNABIS STORE AMSTERDAM värein musta, oliivinvihreä, vaaleanvihreä ja valkoinen – Rekisteröintihakemus nro 16 176 968

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 31.8.2018 asiassa R 2181/2017-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan asian käsittelystä rekisteröintihakemusta tutkittavaksi otettaessa, EUIPO:n toisessa valituslautakunnassa ja unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet ja aiheutuvat kulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 71 artiklan 1 kohtaa ja 95 artiklan 1 kohtaa on rikottu.

—	Riidanalaisen tavaramerkin rekisteröinnin kannalta merkityksellinen tosiseikka on jätetty arvioimatta.

—	Riidanalaisen tavaramerkin merkityksen arviointia ei ole suoritettu puolueettomasti ja huolellisesti, eikä huomioon ole otettu kohdeyleisölle siitä muodostuvaa mielikuvaa.

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan f alakohtaa ja 7 artiklan 2 kohtaa on rikottu.

—	Riidanalaisen tavaramerkin kannalta kohdeyleisö ja sille tavaramerkistä muodostuva mielikuva on määritetty virheellisesti.

—	Ristiriitaa yleisen järjestyksen mukaisten vaatimusten kanssa ei ole.

Kanne 16.11.2018 – Apple v. EUIPO – Society for Worldwide Interbank Financial Telecommunication (SWIFT)

(Asia T-685/18)

(2019/C 25/74)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Apple Inc. (Cupertino, Kalifornia, Yhdysvallat) (edustajat: solicitor J. Olsen ja solicotor P. Andreottola)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Society for Worldwide Interbank Financial Telecommunication SCRL (La Hulpe, Belgia)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin hakija: Kantaja unionin yleisessä tuomioistuimessa

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus sanamerkin SWIFT rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 13 370 861

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 30.8.2018 asiassa R 476/2018-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen,

—	hyväksyy kantajan riidanalaisesta päätöksestä nostaman kanteen kokonaisuudessaan, ja

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohtaa on rikottu.

Kanne 19.11.2018 – LegalCareers v. EUIPO (LEGALCAREERS)

(Asia T-686/18)

(2019/C 25/75)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: LegalCareers GmbH (Köln, Saksa) (edustaja: asianajaja M. Nielen)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus kuviomerkin LEGALCAREERS rekisteröimiseksi EU-tavaramerkeiksi – Rekisteröintihakemus nro 9 978 594

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 17.9.2018 asiassa R 234/2018-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 2 kohtaa on rikottu.

Kanne 20.11.2018 – Pilatus Bank v. EKP

(Asia T-687/18)

(2019/C 25/76)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Pilatus Bank plc (Ta'Xbiex, Malta) (edustajat: asianajajat O. Behrends, M. Kirchner ja L. Feddern)

Vastaaja: Euroopan keskuspankki (EKP)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan EKP:n 10.9.2018 tekemän päätöksen siltä osin kuin siinä edellytetään, että kaikki Pilatus Bank plc:n tiedonannot EKP:lle on tehtävä ”toimivaltaisen henkilön” välityksellä tai niiden liitteenä on oltava ”toimivaltaisen henkilön” hyväksyntä

—	velvoittamaan vastaajan korvaaman oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhdeksään kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäisen kanneperusteen mukaan EKP:n päätöksellä ei ole kansallisen oikeuden tai Eurooppa-oikeuden mukaista oikeusperustaa.

2)

Toisen kanneperusteen mukaan EKP rikkoi kantajan aineellisia ja menettelyllisiä oikeuksia, jotka perustuvat yhteisestä valvontamekanismista annettuun asetukseen, Euroopan unionin perusoikeuskirjaan ja oikeusvaltioperiaatteeseen, ja erityisesti oikeutta tutustua asiakirjoihin, oikeutta ryhtyä oikeustoimiin, oikeutta käyttää ulkopuolista avustajaa ja oikeutta avustajan kanssa käytyjen keskustelujen luottamuksellisuuteen.

3)	Kolmannen kanneperusteen mukaan EKP loukkasi kantajan oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.

4)	Neljännen kanneperusteen mukaan EKP loukkasi luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteita.

5)	Viidennen kanneperusteen mukaan EKP loukkasi suhteellisuusperiaatetta.

6)	Kuudennen kanneperusteen mukaan EKP syyllistyi harkintavallan väärinkäyttöön.

7)	Seitsemännen kanneperusteen mukaan EKP loukkasi vaatimusta päätöksen asianmukaisista perusteluista.

8)	Kahdeksannen kanneperusteen mukaan EKP loukkasi kantajan oikeutta tulla kuulluksi.

9)	Yhdeksännen kanneperusteen mukaan EKP loukkasi nemo auditur -periaatetta.

Kanne 21.11.2018 – Exploitatiemaatschappij De Berghaaf v. EUIPO – Brigade Electronics Group (CORNEREYE)

(Asia T-688/18)

(2019/C 25/77)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Exploitatiemaatschappij De Berghaaf BV (Barneveld, Alankomaat) (edustajat: asianajajat R. Pansch, S. Klopschinski ja M. von Rospatts)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Brigade Electronics Group plc (Kent, Yhdistynyt kuningaskunta)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus EU-sanamerkiksi CORNEREYE – Rekisteröintihakemus nro 15 175 284

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 24.7.2018 asiassa R 1966/2017-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 95 artiklan 1 kohtaa on rikottu.

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

Kanne 21.11.2018 – Executive Selling v. EUIPO (EXECUTIVE SELLING)

(Asia T-689/18)

(2019/C 25/78)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Executive Selling (Pariisi, Ranska) (edustajat: asianajajat V. Bouchara ja A. Maier)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti kuviomerkille EXECUTIVE SELLING – Rekisteröintihakemus nro 1 343 783

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 14.9.2018 asiassa R 313/2018-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—

Tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haetaan, ei kokonaisuudessaan arvioituna kuvaile kyseisten palvelujen ominaisuuksia. EUIPO:n suorittama arviointi on säädösten ja sovellettavan oikeuskäytännön vastainen, ja rekisteröintihakemuksen kohteena oleva merkki on täysin erottamiskykyinen, ja se täyttää siten tavaramerkin keskeisen tehtävän.

Kanne 26.11.2018 – Werner v. EUIPO – Merck (fLORAMED)

(Asia T-695/18)

(2019/C 25/79)

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Stefan Werner (Baldham, Saksa) (edustaja: asianajaja T. Büttner)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Merck KGaA (Darmstadt, Saksa)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus kuviomerkin fLORAMED rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 15 336 639

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 17.9.2018 asiassa R 197/2018-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen sekä väiteosaston 24.11.2017 tekemän päätöksen, jolla hylätään tavaramerkkihakemus kaikkien haettujen tavaroiden osalta ja hyväksytään väitteentekijän 7.10.2016 tekemä väite.

Kanneperuste

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

Kanne 26.11.2018 – Aldi v. EUIPO – Titlbach (ALTISPORT)

(Asia T-697/18)

(2019/C 25/80)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Aldi GmbH & Co. KG (Mülheim an der Ruhr, Saksa) (edustaja: asianajajat N. Lützenrath, U. Rademacher, C. Fürsen ja M. Minkner)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Aleš Titlbach (Meziboří, Tšekki)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: Tavaramerkin ALTISPORT Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti – Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti nro 1 226 617

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 19.9.2018 asiassa R 2683/2017-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

Kanne 26.11.2018 – Kalypso Media Group v. EUIPO – Wizards of the Coast (DUNGEONS)

(Asia T-700/18)

(2019/C 25/81)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Kalypso Media Group GmbH (Worms, Saksa) (edustaja: asianajaja T. Boddien)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Wizards of the Coast LLC (Pawtucket, Rhode Island, Yhdysvallat)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus sanamerkin DUNGEONS rekisteröimiseksi EU-sanamerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 13 271 838

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 21.9.2018 asiassa R 599/2018-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.