Euroopan alueiden komitean päätöslauselma aiheesta ”Euroalueen talouspolitiikat ja vuotuinen kasvuselvitys 2019”

(2018/C 461/01)

EPP-, PES-, ALDE-, EA- ja ECR-ryhmien esittämä

EUROOPAN ALUEIDEN KOMITEA, joka

—	ottaa huomioon Euroopan komission tiedonannon vuotuisesta kasvuselvityksestä 2018 (1) sekä vuoden 2018 EU-ohjausjakson,

—	ottaa huomioon 11. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman vuoden 2017 EU-ohjausjaksosta vuotuista kasvuselvitystä 2018 silmällä pitäen ja 1. helmikuuta 2018 antamansa päätöslauselman Euroopan komission vuotuisesta kasvuselvityksestä 2018,

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin 26. lokakuuta 2017 antaman päätöslauselman euroalueen talouspolitiikasta (2) ja 14. maaliskuuta 2018 antaman päätöslauselman vuotuisesta kasvuselvityksestä 2018.

1.

panee merkille EU:n kannalta oleellisten rakenneuudistusten kaiken kaikkiaan hitaan ja epätasaisen etenemisen koko EU:ssa maakohtaisen suositusten täytäntöönpanolla mitaten (3). Komitea korostaa, että kaikissa jäsenvaltioissa tarvitaan uudistuksia kilpailukyvyn ja kasvun edistämiseksi, taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden sekä taloudellisen lähentymisen lisäämiseksi ja myös ulkoisten häiriöiden sietokyvyn kasvattamiseksi, mikä on ratkaisevan tärkeää euroalueen vakauden kannalta. Komitea painottaa, että etenkin valtiotason sitoutumisen puutetta ja osittain myös riittämättömiä hallinnollisia ja institutionaalisia valmiuksia pidetään laajasti keskeisinä tekijöinä sille, ettei maakohtaisia suosituksia ole toteutettu tyydyttävällä tavalla (4).

2.

panee merkille suoraan paikallis- ja alueviranomaisille suunnattujen maakohtaisten suositusten määrän jyrkän kasvun (36 prosenttia vuonna 2018 verrattuna 24 prosenttiin vuonna 2017) (5). Komitea toteaa myös, että jos otetaan huomioon kaikki paikallis- ja alueviranomaisia – vaikka vain välillisesti – koskevat maakohtaiset suositukset sekä ne, jotka eivät koske paikallis- ja alueviranomaisia mutta joilla on alueellisia vaikutuksia, niin alueisiin liittyvien maakohtaisten suositusten osuus on 83 prosenttia (verrattuna 76 prosenttiin vuonna 2017).

3.

panee merkille, että 48 prosentissa vuonna 2018 paikallis- ja alueviranomaisille osoitetuista tai alueellisiin eroihin liittyviä haasteita koskevista maakohtaisista suosituksista toistetaan jo vuonna 2015 julkaistuja asioita. Komitea suhtautuu siksi myönteisesti Euroopan komission monivuotiseen arviointiin maakohtaisten suositusten täytäntöönpanosta. Arvioinnista ilmenee, että sen jälkeen kun talouspolitiikan EU-ohjausjakso käynnistettiin vuonna 2011, yli kaksi kolmasosaa maakohtaisista suosituksista on saanut arvioinnissa vähintään maininnan ”edistynyt jonkin verran” (6). Komitea pitää kuitenkin valitettavana jatkuvaa avoimuuden puutetta tämän arvioinnin perustana olevien kriteerien suhteen.

4.

korostaa, että EU-ohjausjaksossa on noudatettava EU:n pitkän aikavälin strategiaa, jonka tavoitteena on siirtää YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030:n EU-tasolle. Siirtyminen kohti Eurooppa 2020 -strategian jälkeistä uutta eurooppalaista strategiakehystä olisi otollinen vaihe uudistaa EU-ohjausjakson hallinnointia.

5.

painottaa vahvasti, että maakohtaisissa suosituksissa tulisi puuttua selkeästi alueellisiin haasteisiin ja paikallis- ja alueviranomaisten rooliin niiden havaitsemisessa ja ratkaisemisessa, ja alueellisia haasteita ja tulevaisuudennäkymiä tulisi analysoida ja käsitellä perusteellisesti vuotuisessa kasvuselvityksessä ja maaraporteissa ja niiden tulee näkyä kansallisista uudistusohjelmista.

6.

korostaa tarvetta varmistaa, että EU-ohjausjakso on täysin johdonmukainen Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa asetetun taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen kanssa, ja ehdottaa, että maakohtaisissa suosituksissa otetaan esille jäsenvaltioiden monivuotiset koheesiohaasteet.

7.

pitää tervetulleena, että EU-ohjausjaksossa keskitytään Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin, ja korostaa, että 45 prosentissa vuoden 2018 maakohtaisista suosituksista paikallis- ja alueviranomaisille annetaan oma rooli tai tuodaan esiin haasteita, jotka liittyvät alueellisiin eroihin sosiaalisten oikeuksien alalla (7).

8.

toistaa, että paikallis- ja alueviranomaisten osallistuminen kumppaneina EU-ohjausjakson suunnitteluun ja täytäntöönpanoon, monitasoisen hallintotavan soveltaminen ja paikallis- ja alueviranomaisten pysyvän, suunnitelmallisen roolin selkeä tunnustaminen lisäisivät huomattavasti maakohtaisiin suosituksiin sitoutumista jäsenvaltiotasolla. Komitea korostaa, että tämä osallisuus on erityisen tärkeää, kun otetaan huomioon koheesiopolitiikan ja EU-ohjausjakson välisten yhteyksien tiivistäminen monivuotisessa rahoituskehyksessä 2021–2027 sekä myös EU-ohjausjakson puitteissa hallinnoitavan uudistusten tukiohjelman mahdollinen hyväksyminen.

9.

pitää siksi erittäin tarpeellisena varmistaa parempi koordinointi ja synergia EU-ohjausjaksoa koskevan prosessin ja jaetun hallinnoinnin mallin välillä sekä ERI-rahastojen hajautettu luonne. Komitea toistaa ehdotuksensa, jonka mukaan EU:n tulisi hyväksyä käytännesäännöt paikallis- ja alueviranomaisten osallistumiseksi EU-ohjausjaksoon (8), ja korostaa, että tämä ehdotus noudattaa toissijaisuusperiaatetta sekä jäsenvaltioiden eri hallintotasojen nykyistä vallan- ja vastuunjakoa. Komitea katsoo, että käytännesäännöissä tulisi ottaa huomioon hyödylliset kokemukset, joita on saatu kumppanuutta koskevista eurooppalaisista käytännesäännöistä koheesiopoliittisten ERI-rahastojen yhteydessä (9), sekä hyvät käytänteet, jotka liittyvät paikallis- ja alueviranomaisten vahvaan osallisuuteen EU-ohjausjaksossa muutamissa maissa.

10.

suhtautuu myönteisesti EU:n toissijaisuusperiaatteen toteutumista tarkastelevan työryhmän painokkaaseen suositukseen, että jäsenvaltiot noudattavat komission antamaa ohjeistusta, joka koskee kannustamista maakohtaisiin suosituksiin osallistumisen ja sitoutumisen lisäämiseen, sillä talousuudistuksilla voi olla seurauksia kaikille hallintotasoille. Tässä ei tulisi pitäytyä pelkästään jäsenvaltiotason hallinnossa vaan mukaan tulisi ottaa myös paikallis- ja alueviranomaiset, työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunta yleensäkin (10).

11.

pitää valitettavana, ettei Euroopan komissio ole edelleenkään määritellyt, mitä ”rakenneuudistuksilla” tarkoitetaan EU:n talouden ohjausjärjestelmän sekä ehdotetun rakenneuudistusten tukiohjelman kaltaisista EU:n ohjelmista mahdollisesti myönnettävän tuen yhteydessä. Komitea toistaakin, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti EU:n tukeen oikeutettujen rakenneuudistusten tulisi rajoittua niihin strategisiin aloihin, jotka ovat merkityksellisiä EU:n perussopimuksissa asetettujen tavoitteiden saavuttamisen kannalta ja liittyvät suoraan EU:n toimivaltaan. AK torjuu kaikki ehdotukset rahoittaa sellaisia täsmentämättömiä rakenneuudistuksia jäsenvaltiossa, joiden eurooppalaista lisäarvoa ei ole arvioitu ennakkoon ja jotka eivät liity suoraan perussopimuksiin pohjautuvaan EU:n toimivaltaan. Komitea muistuttaa tässä yhteydessä 1. helmikuuta 2018 antamastaan päätöslauselmasta, jossa torjutaan Euroopan komission 6. joulukuuta 2017 antama ehdotus asetukseksi yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen (EU) N:o 1303/2013 muuttamisesta (11).

12.

korostaa, että paikallis- ja aluetason julkisen talouden tilanteeseen on kiinnitettävä uudelleen huomiota EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla, ja pitääkin tervetulleena puheenjohtajavaltio Itävallan AK:lle esittämää pyyntöä tutkia asiaa. Komitea muistuttaa, että paikallis- ja alueyhteisöjen talousarviot ja erityisesti niiden sosiaalimenot ja hyvinvointitoimet olivat ensimmäisten kohteiden joukossa, joihin finanssi- ja talouskriisi ja sitä seuranneet säästötoimet ja keskushallinnolta tulevien siirtojen leikkaukset vaikuttivat. Komitea toteaa, että vaikka kriisi on jo vuosikymmenen vanha, monien paikallis- ja alueyhteisöjen varat ovat edelleen vähissä.

13.

toistaa huolensa julkisten investointien alituisesta vähäisyydestä EU:ssa. Tämä koskee erityisesti paikallis- ja alueyhteisöjen investointeja, jotka olivat vuonna 2017 BKT-osuutena ilmaistuna edelleen yli 30 prosenttia alhaisempia kuin vuonna 2009 (12). Komitea paneekin pahoitellen merkille, että vakauttamistoimet vaikuttavat usein eniten julkisiin investointeihin, vaikka nämä investoinnit vaikuttavat välittömästi paikallisiin talouksiin ja kansalaisten päivittäiseen elämään. Komitea on lisäksi huolissaan investointien kiihtyvästä keskittymisestä: paikallis- ja alueyhteisöjen osuus investoinneista on pienentynyt selvästi 1990-luvulla vallinneesta 60 prosentin tasosta, vaikka se onkin EU:ssa keskimäärin vielä yli 50 prosenttia (13).

14.

pitää tervetulleena komission pyrkimystä tukeutua InvestEU-rahastoa koskevassa ehdotuksessaan laajemmin Euroopan strategisten investointien rahastosta (ESIR) ja investointiohjelmasta saatuihin kokemuksiin. Komitea katsoo, että ehdotuksen avulla on mahdollista yksinkertaistaa rahoitusvälineiden käyttöä, mitä AK on jo pitkään vaatinut, sillä nykyinen mutkikkuus muodostaa esteen välineiden laajalle ja tehokkaalle käytölle.

15.

pahoittelee protektionismin lisääntymistä kansainvälisessä kaupassa ja varoittaa monenvälisen kaupan yhteistyö- ja riitojenratkaisujärjestelmien horjuttamisen kielteisistä vaikutuksista. Komitea toistaa kuitenkin kantansa, jonka mukaan uusista vapaakauppa-aloitteista on ensin tehtävä vaikutustenarviointi, mikä auttaa havaitsemaan ja mittaamaan mahdolliset epäsymmetriset vaikutukset Euroopan alueisiin varhaisessa vaiheessa, jotta niihin pystytään puuttumaan nopeasti julkisen vallan toimin.

16.

korostaa, että kauppapolitiikka kuuluu EU:n yksinomaiseen toimivaltaan ja että Euroopan globalisaatiorahasto (EGR) on tällä hetkellä yksi välineistä, joilla lievennetään kauppapoliittisten valintojen mahdollisia kielteisiä oheisvaikutuksia. Komitea pitää valitettavana, että EGR:n tarjoamia varoja ei ole aiemmin käytetty kokonaan, ja panee merkille, että eräät jäsenvaltiot ovat sen sijaan päättäneet käyttää Euroopan sosiaalirahastoa (ESR). AK analysoi erillisessä lausunnossa yksityiskohtaisesti, takaako Euroopan komission ehdotus EGR:n soveltamisalan ja tehtäväkentän laajentamisesta sekä sen käyttöönoton kynnysarvojen laskemisesta, että uudistettu EGR tuo lisäarvoa ja että siinä vältetään päällekkäisyyksiä ja kompromisseja ESR+:n kanssa, kuten nykyisin tapahtuu (14).

17.

toistaa kehotuksensa ottaa käyttöön EU:n vahva ja kokonaisvaltainen teollisuuspoliittinen strategia, joka antaa Euroopan teollisuudelle ja erityisesti pk-yrityksille mahdollisuuden ratkaista digitalisaation ja vähähiilisen talouden asettamat haasteet ja hyödyntää niiden mahdollisuudet. Erityistä huomiota tulee kiinnittää pk-yritysten teknologiakehitykseen suuntautuviin investointeihin sekä lisäksi työntekijöiden erikoistumiseen jatkuvan koulutuksen avulla. Komitea painottaa jälleen paikallis- ja alueviranomaisten ratkaisevaa roolia menestyksekkään innovoinnin kannalta oleellisten alueellisten ekosysteemien ja klustereiden rakentamisessa. Komitea korostaa, että Euroopan sisämarkkinat ovat EU:n taloudellisen ja poliittisen yhdentymisen keskeinen tekijä, ja toteaa, että sisämarkkinoiden luominen on edelleen käynnissä. Sisämarkkinat ovat vielä keskeneräiset monilla tärkeillä aloilla, jotka vaikuttavat erityisesti kuluttajiin ja pk-yrityksiin. Komitea suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen uudesta vuoden 2020 jälkeisestä sisämarkkinaohjelmasta, joka tarjoaa puitteet eurooppalaisten pk-yritysten kilpailukyvyn parantamiseen tähtääville tukitoimenpiteille.

18.

toteaa, että tarve parantaa hallinnollisia ja institutionaalisia valmiuksia on keskeisessä asemassa useimmissa EU-ohjausjakson yhteydessä määritellyissä rakenneuudistuksissa. Komitea korostaa, että muut poliittiset painopisteet ovat tärkein syy rakenneuudistusten riittämättömälle täytäntöönpanolle EU-ohjausjakson puitteissa. Yksittäisissä maissa syynä on myös eri hallintotasojen hallinnollisten ja institutionaalisten valmiuksien heikkous: se haittaa julkisia ja yksityisiä investointeja, heikentää kansalaisille tarjottujen julkisten palveluiden laatua ja hidastaa ERI-rahastojen ja muiden EU-ohjelmien toteuttamista. Komitea korostaa, että vuonna 2018 kaikista suoraan paikallis- ja alueviranomaisille osoitetuista maakohtaisista suosituksista 63 prosenttia koski hallinnollisten valmiuksien parantamista.

19.

toteaa, että vaikka useimmat jäsenvaltiot hakivat tukea rakenneuudistusten tukiohjelmasta, julkishallinnon laatua ja valmiuksia koskevat haasteet ovat muita vakavampia monissa Etelä- ja Itä-Euroopan maissa (15). Komitea pitää myönteisenä, että paikallis- ja alueviranomaisilla on mahdollisuus hyödyntää rakenneuudistusten tukiohjelmaa, ja kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita käsittelemään valtiotasoa alempien hallintotasojen valmiuksien kehittämistarpeita. Komitea pitää myönteisenä komission sitoumusta tehostaa koordinointia erilaisten EU:n rahoittamien valmiuksien kehittämispolkujen välillä, ja toistaa, että komission pitäisi toimia tässä avoimesti julkaisemalla yhden strategia-asiakirjan (16).

20.

kehottaa komissiota toteuttamaan arvioinnin siitä, miten julkisia hankintoja koskevia EU-sääntöjä on siirretty kansalliseen lainsäädäntöön ja miten ne on pantu täytäntöön. Tässä tulisi tarkastella sekä sitä, miten ne on pantu täytäntöön paikallis- ja aluetasolla – valtiotasoa alemmalla tasolla olevien viranomaisten painoarvo julkisten hankintojen alalla huomioon ottaen – että sitä, missä määrin uudet standardit ovat yksinkertaistaneet tai monimutkaistaneet alan sääntelyä. Komitea toteaa, että sähköisissä julkisissa hankinnoissa on edistyttävä nykyistä enemmän ja että jäsenvaltioiden tulisi pyrkiä menettelyjen nopeaan digitalisointiin ja sähköisten menettelyjen käyttöönottoon kaikissa tärkeissä vaiheissa.

21.

antaa komitean puheenjohtajan tehtäväksi toimittaa tämä päätöslauselma Euroopan komissiolle, Euroopan parlamentille, neuvoston puheenjohtajavaltiolle Itävallalle ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle.

---

(1)  COM(2017) 690 final.

(2)  http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?type=TA&reference=P8-TA-2017-0418&language=FI&ring=A8-2017-0310

(3)  Komission tiedonanto vuoden 2018 maakohtaisista suosituksista, s. 3, (https://ec.europa.eu/info/sites/info/files/2018-european-semester-country-specific-recommendation-commission-recommendation-communication-en.pdf); ks. myös Euroopan komission vaikutustenarvio uudistusten tukiohjelmaa koskevasta ehdotuksesta http://ec.europa.eu/transparency/regdoc/rep/10102/2018/EN/SWD-2018-310-F1-EN-MAIN-PART-1.PDF

(4)  Ks. edellisessä alaviitteessä mainitun vaikutustenarvioinnin sivut 23–26.

(5)  http://portal.cor.europa.eu/europe2020/Documents/publi-file/2018-Territorial-Analysis-of-CSRs/2018_CSRs_draft_final.pdf

(6)  Komission tiedonanto vuoden 2018 maakohtaisista suosituksista, s. 3.

(7)  http://portal.cor.europa.eu/europe2020/Documents/publi-file/2018-Territorial-Analysis-of-CSRs/2018_CSRs_draft_final.pdf

(8)  Ks. 11. toukokuuta 2017 annettu AK:n lausunto ”EU-ohjausjakson hallinnoinnin parantaminen: paikallis- ja alueviranomaisten osallistumista koskevat käytännesäännöt”.

(9)  Delegoitu asetus Euroopan rakenne- ja investointirahastoissa harjoitettavaa kumppanuutta koskevista eurooppalaisista käytännesäännöistä (N:o 240/2014).

(10)  https://ec.europa.eu/commission/files/report-task-force-subsidiarity-proportionality-and-doing-less-more-efficiently_en

(11)  COM(2017) 826 final.

(12)  Lähde: Eurostat https://ec.europa.eu/eurostat/tgm/refreshTableAction.do?tab=table&plugin=1&pcode=tec00022&language=en

(13)  Euroopan komissio, seitsemäs koheesiokertomus (s. 168).

(14)  https://www.eca.europa.eu/Lists/ECADocuments/SR13_07/SR13_07_FI.pdf

(15)  Tämä käy tiivistetysti ilmi vaikutustenarvioinnista (s. 24), jonka Euroopan komissio on laatinut uudistusten tukiohjelmaa koskevasta ehdotuksesta. http://ec.europa.eu/transparency/regdoc/rep/10102/2018/EN/SWD-2018-310-F1-EN-MAIN-PART-1.PDF

(16)  https://memportal.cor.europa.eu/Handlers/ViewDoc.ashx?doc=COR-2018-00502-00-00-AC-TRA-FI.docx

Euroopan alueiden komitean lausunto aiheesta ”Pohdintoja Euroopasta: miten uudistaa luottamus Euroopan unioniin – alue- ja paikallisviranomaisten näkemykset”

(2018/C 461/02)

Esittelijät: Euroopan alueiden komitean puheenjohtaja Karl-Heinz LAMBERTZ (BE, PES), Belgian saksankielisen yhteisön parlamentin jäsen, senaatin jäsen Euroopan alueiden komitean ensimmäinen varapuheenjohtaja Markku MARKKULA (FI, EPP), Espoon kaupunginvaltuuston jäsen Viiteasiakirja: Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Donald TUSKin 8. marraskuuta 2016 päivätty kirje, jossa Euroopan alueiden komiteaa (AK) pyydetään laatimaan lausunto aiheesta ”Pohdintoja Euroopasta: miten uudistaa luottamus Euroopan unioniin – alue- ja paikallisviranomaisten näkemykset”

POLIITTISET SUOSITUKSET

EUROOPAN ALUEIDEN KOMITEA, joka

Alkusanat: taustaa paikallis- ja aluetason edustajien näkemyksille luottamuksen palauttamisesta

1.

ottaa huomioon 21. huhtikuuta 2009 Brysselissä annetun Euroopan alueiden komitean (AK) tehtävänkuvauksen: ”Olemme alue- ja paikallisvaaleilla luottamustehtäviin valituista henkilöistä muodostuva poliittinen edustajisto ja toimimme Euroopan yhdentymisen hyväksi. Euroopan unionin alueet, kaupungit ja kunnat ovat poliittisen oikeutuksemme ansiosta institutionaalisesti edustettuina. Tehtävänämme on tuoda alue- ja paikallisyhteisöt mukaan unionin päätöksentekoprosessiin ja edistää siten kansalaisten yhä parempaa osallistumista. [– –] Pidämme huolta toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamisesta, jotta päätökset unionissa tehtäisiin ja pantaisiin täytäntöön mahdollisimman lähellä kansalaisia ja kaikkein soveliaimmalla tasolla. [– –] Käymme maanmiestemme kanssa suoraa vuoropuhelua EU:n saavutuksista ja tulevista haasteista ja teemme omalta osaltamme selkoa yhteisön toimintalinjojen täytäntöönpanosta ja niiden alue- ja paikallistasolla tuottamista tuloksista.”

2.

ottaa huomioon AK:n viisi poliittista painopistettä vuosiksi 2015–2020 (uusi alku Euroopan taloudelle, EU:n lainsäädännön alueellinen ja paikallinen ulottuvuus, yksinkertaisempi ja yhteenliitetympi Eurooppa, vakaus ja yhteistyö Euroopan unionissa ja sen ulkopuolella, kansalaisten Eurooppa on tulevaisuuden Eurooppa).

3.

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan 8. marraskuuta 2016 päivätyn kirjeen (1), jossa AK:ta pyydetään esittämään lausunnon muodossa paikallis- ja alueviranomaisten näkemykset ja ehdotukset Euroopan tulevaisuudesta ja auttamaan näin palauttamaan luottamusta EU-hankkeeseen.

4.

ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2017 annetun Euroopan komission valkoisen kirjan ”Euroopan tulevaisuudesta – Pohdintaa ja skenaarioita: EU27 vuoteen 2025 mennessä” sekä sitä seuranneet viisi pohdinta-asiakirjaa.

5.

ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2017 allekirjoitetun Rooman julistuksen, jossa allekirjoittajat lupaavat ”kuunnella kansalaisten ilmaisemia huolenaiheita ja vastata niihin” ja tehdä ”yhteistyötä sillä tasolla, jolla sillä on todellista merkitystä, olipa kyse Euroopan unionin, kansallisen, alueellisen tai paikallisen tason yhteistyöstä, luottamuksen ja lojaalin yhteistyön hengessä niin jäsenvaltioiden kesken kuin niiden ja EU:n toimielinten välillä sekä toissijaisuusperiaatetta noudattaen”. Allekirjoittajat antavat ”eri tasoille tarvittavan liikkumavaran” Euroopan innovaatio- ja kasvupotentiaalin vahvistamiseksi, haluavat ”unionin, joka on suurissa kysymyksissä suuri ja pienissä pieni”, ja edistävät ”demokraattista, tehokasta ja avointa päätöksentekoprosessia ja entistä tuloksekkaampaa toteuttamista”.

6.

ottaa huomioon Euroopan komission puheenjohtajan aiekirjeen (2), jonka tarkoituksena on jatkaa Euroopan tulevaisuutta käsittelevää keskustelua valkoisen kirjan pohjalta kesäkuussa 2019 järjestettäviin vaaleihin asti (keskustelut, kansalaiskeskustelut, vuorovaikutus kansallisten parlamenttien kanssa, alueiden kanssa tehtävä työ).

7.

ottaa huomioon Reaching out to EU citizens: A new opportunity -raportin (3), jossa todetaan, että myös alueilla on kasvava rooli pohdittaessa uudelleen unionin ja jäsenvaltioiden hallintoa. Raportin mukaan alueet ovat vahvan sosioekonomisen perustansa ja yhteisen kulttuuri-identiteettinsä vuoksi soveltuvin yksikkö poliittisten suuntaviivojen laatimiseen ja tarkoituksenmukaiseen toteuttamiseen monilla aloilla, sillä ne ovat tärkeitä osapuolia ja välittäjiä keskustelussa kansalaisten kanssa. Komitea ottaa huomioon myös katsauksen Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2017 (4), jossa tunnustetaan, että on elintärkeää vahvistaa kansalaisten tunnetta kuulumisesta ja osallistumisesta Euroopan yhdentymishankkeeseen.

8.

ottaa huomioon Euroopan parlamentin antamat kolme päätöslauselmaa Euroopan unionin tulevaisuudesta (5).

9.

ottaa huomioon kansalaiskuulemisten käynnistymisen EU:n jäsenvaltioissa huhtikuussa 2018.

Miten ymmärtää kansalaisten ja paikallis- ja aluetason edustajien näkemyksiä ja odotuksia EU:sta ja raportoida niistä

a)   Paikallis- ja aluetason edustajat pitämässä kansalaisten ääntä kuuluvilla

10.

korostaa ponnistelleensa maaliskuussa 2016 käynnistetyn ”Pohdintoja Euroopasta” -aloitteen puitteissa luottamuksen rakentamiseksi Euroopan unionin ja sen kansalaisten välille järjestämällä kansalaisvuoropuheluja, keskustelutilaisuuksia ja tapaamisia yhdessä järjestöjen ja paikallis- ja aluevaltuustojen sekä monien ruohonjuuritason liikkeiden (6) ja kansallisten ja eurooppalaisten alueellisten yhdistysten kanssa tavoitteenaan kuunnella kansalaisten näkemyksiä, ajatuksia ja huolia EU-hankkeesta ja raportoida niistä.

11.

toteaa, että tähän mennessä yli 176 Euroopan alueiden komitean poliittista edustajaa on osallistunut prosessiin käynnistämällä kansalaisvuoropuheluja ja osallistumalla niihin ”Pohdintoja Euroopasta” -hankkeen yhteydessä. Tapahtumiin on osallistunut henkilökohtaisesti tai verkon välityksellä yli 40 000 ihmistä 110 alueelta kaikista jäsenvaltioista. Yli 22 000 ihmistä on vastannut verkkokyselyyn tai käyttänyt mobiilisovellusta, joiden kautta vuoropuhelujen osanottajat ja muut kansalaiset voivat antaa palautetta ja osallistua keskusteluun myös etäyhteyden kautta.

12.

korostaa, että tähän toimintaan osallistuu vaaleilla valittuja edustajia kaikista AK:n poliittisista ryhmistä, ja tilaisuudet pidetään mahdollisuuksien mukaan yhdessä Eurooppa-neuvoston edustajien, kansallisten parlamenttien jäsenten, Euroopan parlamentin, Euroopan komission ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean jäsenten kanssa. Komitea katsoo, että koordinointia olisi vielä tehostettava kaikkien toimielinten ja jäsenvaltioiden toteuttaman paikallistoiminnan tunnettuuden ja vaikutusten lisäämiseksi.

13.

pitää tärkeinä tuloksia, joita on saatu AK:n tilaamasta, paikallis- ja alueviranomaisten, myös AK:n jäsenten ja varajäsenten, ja asianomaisten yhdistysten keskuudessa tehdystä kyselytutkimuksesta (7).

14.

toteaa, että useimmissa vuoropuhelutilaisuuksissa ihmiset tarkastelevat ongelmia siitä näkökulmasta, mitä tapahtuu heidän alueellaan, kaupungissaan tai lähiseudullaan. Komitea toteaakin, että alueita ja kuntia edustavat EU-poliitikot ovat siten ensimmäisinä kohtaamassa kansalaisten avainasioita ja odotuksia.

b)   Mitä kansalaiset kertoivat: he haluavat yhteisvastuuseen, yhteenkuuluvuuteen ja läheisyyteen perustuvan EU:n

15.

korostaa, että AK:n kansalaisvuoropuhelutapahtumissa (8) esitetty suurin huolenaihe on ratkaisujen toteuttamisen hitaus erityisesti työttömyyden, muuttoliikkeen ja yleisen sosioekonomisen tilanteen suhteen.

16.

kiinnittää tässä yhteydessä huomiota siihen, että monet kansalaiset ovat toivoneet enemmän yhteisvastuuta EU:ssa: tämä on vahva kehotus vähentää eri aloilla esiintyvää nykyistä ja monissa tapauksissa kasvavaa eriarvoisuutta ennen kaikkea lisäämällä yhteenkuuluvuutta ja yhteisvastuuta jäsenvaltioiden ja alueiden välillä ja sisällä. Tämän yleisen odotuksen täyttäminen saattaa edellyttää useiden Euroopan unionin toimintapolitiikkojen uudelleensuuntaamista ja tasapainottamista.

17.

panee merkille yleisen turhautumisen EU:hun, sillä monet katsovat, että EU on liian etäinen eikä täytä lupauksiaan. Samaan aikaan monet edelleen kokevat, etteivät he tiedä, mikä EU on ja mitä se tekee. Tämä aiheuttaa suuren kuilun sen välillä, mitä ihmiset odottavat ja mitä EU pystyy tekemään. Sitä ei koeta hyödylliseksi paikallisten asioiden hoitamisessa, mikä johtuu myös viestinnän heikkoudesta. Lisäksi ongelmana ovat harhaanjohtavat sanomat ja sanavalinnat kansalaisille osoitetuissa viesteissä sekä vähäinen osallisuus päätöksentekoprosessissa.

18.

toteaa, että eurobarometri-kyselyjen (9) mukaan yli kaksi kolmasosaa vastaajista on vakuuttunut maansa hyötyneen EU-jäsenyydestä.

19.

muistuttaa tässä yhteydessä, että jäsenvaltiolla on yhteinen vastuu siitä, että EU:n tasolla löydetään ratkaisuja unionin toimintakyvyn varmistamiseksi tärkeimmissä asioissa, joissa EU voi tuottaa todellista lisäarvoa. Samanaikaisesti niiden on kansallisella tasolla toteutettava tarvittavat uudistukset ja osoitettava riittävä rahoitus, jotta voidaan turvata sellainen toimiva paikallis- ja aluehallinto, jossa kansalaiset kokevat, että ongelmiin puututaan.

20.

korostaa, että monien paikallistason keskustelujen ja myös kyselytutkimuksen tulosten mukaan innokkaimmin EU:hun suhtautuvat alle 30-vuotiaat, jotka arvostavat liikkumisvapautta ja EU:n tarjoamia koulutusmahdollisuuksia. Komitea on kuitenkin myös tietoinen siitä, että monissa maissa talouskriisin pitkäkestoiset vaikutukset ja nuorisotyöttömyys ovat kohdistuneet pahiten tähän sukupolveen ja että nuoret suhtautuvat hyvin kriittisesti Euroopan unionin rooliin tässä asiassa. Komitea tähdentääkin, että EU:n toimintapolitiikkojen on oltava paljon nykyistä vahvemmin tulevaisuuteen suuntautuvia ja että tulevaisuuteen suuntautuneisuus on sisällytettävä keskeiseksi osaksi EU:n päätöksentekojärjestelmää. Tarvitaan konkreettisia toimia ja enemmän tähän tarkoitukseen varattuja varoja, jotta voidaan käsitellä nuorten erityisiä ongelmia.

21.

korostaa, että kansalaisten huoli siitä, että heitä ei oteta riittävästi huomioon päätöksentekoprosessissa, johtaa usein erilaisiin epäluottamuksen muotoihin, jotka kohdistuvat demokraattisiin instituutioihin ja myös EU:n toimielimiin.

22.

korostaa, että luottamus paikallis- ja aluehallintoon on keskimäärin suurempaa kuin luottamus valtionhallintoon ja että useimmissa jäsenvaltioissa niihin luotetaan myös enemmän kuin EU:hun.

23.

korostaa, että EU:ta kohtaan tunnetun luottamuksen uudistamiseksi on tärkeää selventää kansalaisille, kuka viime kädessä vastaa EU-tasolla tehdyistä päätöksistä, ja kehottaa siksi vahvistamaan demokraattista vastuuta.

24.

muistuttaa, että Euroopan yhdentyminen on hanke, jolla ilmennetään poliittisesti tiettyjä yleismaailmallisia arvoja ja oikeuksia. Monet kansalaiset ovat kuitenkin pettyneet, koska heistä vaikuttaa siltä, ettei EU pysty toteuttamaan omia arvojaan ja pitämään niistä kiinni. Komitea toteaa, että on ratkaisevan tärkeää vahvistaa yhä uudelleen ja uudelleen sitoutuminen EU:n kansalaisten yhteisiin arvoihin, jotka luovat välttämättömän perustan keskinäiselle luottamukselle ja molemminpuolisille myönnytyksille.

25.

katsoo, että on olemassa suuret mahdollisuudet kehittää EU:n kansalaisten nk. eurooppalaista kansalaisidentiteettiä, johon liittyy heidän päivittäisen elämänsä kannalta tärkeitä oikeuksia ja velvollisuuksia. Tällainen identiteetti, joka pohjautuu Euroopan rikkaaseen historialliseen ja kulttuuriseen perintöön, olisi tärkeä, jotta yksittäisen kansalaisen tunne kuulumisesta ”Eurooppa-hankkeeseen” voisi vahvistua, ja sen tulisi täydentää ja rikastuttaa jokaisen omia kansallisia, alueellisia ja paikallisia identiteettejä. Identiteetin tunnetta ei kuitenkaan voi eikä saa pakottaa, vaan sitä voidaan tukea ja edistää kansalaisten osallistumisen, kulttuuritoiminnan ja koulutuksen avulla, ja siksi sitä tulisi vahvistaa asianmukaisin toimenpitein ja resurssein.

26.

toteaa, että osaamis- ja tulevaisuuskeskeisten yhteiskuntien kansalaisilla on paremmat mahdollisuudet havaita paikallisyhteisöjensä tarpeet ja siten kokeilla ja testata kehitteillä olevia innovatiivisia ratkaisuja paikallisiin tarpeisiin vastaamiseksi.

27.

tukee kansalaisten vaatimusta saada lisää demokraattisen osallistumisen väyliä ja parantaa tiedonkulkua EU:n toimielinten kanssa pysyvien, järjestelmällisten vuoropuhelukanavien avulla. Komitea vaatii siksi vahvistamaan Euroopan komission viestintästrategiaa, joka toimii komission tiedotusverkostojen kautta, antamalla alueviranomaisille valtuudet koordinoida alueellaan sijaitsevia Europe Direct -tiedotuspisteitä. Tämä moninkertaistaisi niiden työn vaikutukset.

c)   Paikallis- ja aluetason edustajien vahva vetoomus saada osallistua täysipainoisesti EU-hankkeen määrittelyyn ja toteutukseen (10)

28.

yhtyy paikallis- ja aluetason edustajien näkemykseen siitä, että EU:n tulisi keskittyä ensisijaisesti koheesiopolitiikkaan ja sen jälkeen sosiaalipolitiikkaan (joka kattaa myös koulutuksen ja liikkuvuuden), talouspolitiikkaan (työllisyys ja kasvu), muuttoliikkeeseen ja kotouttamiseen, ympäristöasioihin ja ilmastonmuutokseen sekä turvallisuuteen.

29.

korostaa, että sekä kansalaisvuoropuheluissa että paikallis- ja alueviranomaisten parissa tehdyssä kyselyssä nousee esiin suuri huoli nuorista: miten tarjota heille oikeanlaisia mahdollisuuksia ja vastata heidän odotuksiinsa.

30.

korostaa, että yhteisvastuu toistuu kansalaisten lisäksi myös paikallis- ja alueviranomaisten vastauksissa yhtenä Euroopan unionin keskeisenä perusarvona.

31.

korostaa, että suurin osa paikallis- ja alueviranomaisia edustavista vastaajista katsoo hajauttamisen jatkamisen ja paremman toimivallanjaon olevan keskeisiä hyvän hallinnon osatekijöitä, koska ne lisäävät avoimuutta, vastuuta ja poliittisen päätöksenteon laatua mahdollistamalla kansalaisten suoran osallistumisen ja sitouttamisen ja paikallisista tarpeista lähtevien ratkaisujen tekemisen. Komitea toteaa, että paikallis- ja alueviranomaisten osallistuminen EU:n päätöksentekoprosessiin tuo lisäarvoa toimintapolitiikkoihin.

32.

toteaa, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat hyvin tietoisia kasvavasta tarpeesta tehdä yhteistyötä yli valtionrajojen, jotta voidaan löytää ratkaisuja aikamme suuriin haasteisiin: ilmastonmuutokseen ja luonnonkatastrofeihin, globalisaation kaikkiin ilmentymiin, digitalisaatioon ja sen sosiaalisiin seurauksiin, epävakauteen eri puolilla maapalloa, väestörakenteen muutokseen, köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen jne. Niillä on myös ratkaiseva rooli koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa ja myös rajatylittävissä yhteistyöhankkeissa, kuten lukuisissa pienimuotoisissa ja ihmisten välisissä hankkeissa, jotka ovat erityisen tärkeitä päivittäisinä konkreettisina solidaarisuuden osoituksina.

33.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaiset myös haluavat Euroopan unionin keskittyvän enemmän EU:n kansalaisten oikeuksiin, kuten oikeuteen elää, tehdä työtä ja opiskella vapaasti. Paikallis- ja alueviranomaiset voivatkin tehdä yhteistyössä EU:n toimielinten kanssa tärkeää työtä sen puolesta, että kansalaiset tuntisivat vapaan liikkuvuuden heille tarjoamat todelliset mahdollisuudet opiskeluun tai ammattiuran luomiseen jossakin toisessa jäsenvaltiossa.

EU:n toimintapolitiikkojen ankkurointi paikallistasolle, jotta voidaan vaikuttaa ihmisten elämään

a)   Yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaaminen paikallisesti

34.

korostaa, että EU:n toimintapolitiikoilla tulee antaa ihmisille mahdollisuus vaikuttaa omassa elämässään tärkeisiin asioihin, joihin kaikki hallintotasot aina EU:n tasolta paikallistasolle asti ovat velvollisia etsimään ratkaisuja.

35.

toteaa, että edessä oleviin yhteiskunnallisiin haasteisiin tulee löytää maailmanlaajuisia ratkaisuja, mutta käytännön toimet tulee toteuttaa paikallistasolla.

36.

muistuttaa, että kunnat ja alueet huolehtivat YK:n vahvistamien kestävän kehityksen tavoitteiden ja kansalaisten välisestä yhteydestä toteuttamalla vaaditut toimet välinein, jotka EU on antanut niiden käyttöön. Ilman paikallis- ja aluehallinnon osallistumista ja koordinointia ei kestävän kehityksen 17:ää tavoitetta voida saavuttaa. Siksi on hyödynnettävä täysimääräisesti kaikkia hajautetun yhteistyön, politiikkojen johdonmukaisuuden ja alueellisen lähestymistavan tukemiseen tähtääviä välineitä, koska ne auttavat käyttämään paremmin paikallis- ja alueviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan potentiaalia kaikkien hallintotasojen välisten kumppanuuksien ja synergioiden edistämiseksi.

b)   Taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen kansalaisten hyväksi

37.

korostaa, että jatkuvien taloudellisten, sosiaalisten ja alueellisten erojen korjaaminen on suuri haaste EU:n tulevaisuudelle.

38.

muistuttaa, että sosiaalinen, taloudellinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus ovat EU:n perussopimusten tavoitteita, joiden saavuttaminen edellyttää sekä rakenteellisten että uusien haasteiden ratkaisemista, kestävien yhteiskuntien ja talousmallien rakentamista ja puitteita globalisaation hallitsemiseksi.

39.

nostaa esiin seitsemännen kertomuksen taloudellisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta ”Minun alueeni, minun Eurooppani, meidän tulevaisuutemme”, jossa osoitetaan, kuinka elintärkeää koheesiopolitiikka on Euroopalle, sen kansalaisille, sen taloudelle sekä sen kunnille ja alueille ja että kestävän talouskasvun sovittaminen yhteen sosiaalisen edistyksen kanssa – missä koheesiopolitiikalla on tärkeä panos – on edelleen oleellista (11).

40.

vaatii vahvaa koheesiopolitiikkaa vuoden 2020 jälkeen kaikkien alueiden hyväksi, käyttäen periaatteina eurooppalaista kumppanuutta, jaettua hallinnointia ja monitasoista hallinnointia, niin kuin #CohesionAlliance-julistuksessa vaaditaan.

41.

pitää valitettavana, että vain harvat kansalaiset tietävät koheesiopolitiikan myönteisistä vaikutuksista. Komitea kehottaa siksi ponnistelemaan yhdessä kaikilla hallinnon tasoilla EU:n toimintapolitiikkojen ja rahastojen eri osatekijöiden tunnettuuden parantamiseksi.

42.

korostaa, että EU:n kaupunkiagenda auttaa ratkaisemaan monenlaisia kysymyksiä kaupunkiliikkuvuudesta ilmanlaatuun ja kiertotaloudesta muuttajien ja pakolaisten kotouttamiseen. Komitea korostaa lisäksi kaupunkien ja maaseutualueiden kumppanuuden merkitystä sille, että nämä ongelmat voidaan ratkaista tehokkaammin. Kaupunkiagenda myös auttaa kuntia ja alueita kehittämään paikallisiin tarpeista syntyviä innovaatioekosysteemejä ja toteuttamaan älykkään erikoistumisen strategioita.

43.

korostaa, että yleishyödylliset palvelut ja yleisen taloudellisen edun mukaiset palvelut ovat erottamaton osa eurooppalaista sosiaalista mallia ja sosiaalista markkinataloutta. Niiden avulla varmistetaan, että jokaisella on oikeus ja mahdollisuus saada perushyödykkeitä ja korkealaatuisia julkisia palveluja. Komitea kannattaa yleisen taloudellisen edun mukaisen palvelun käsitteen laajentamista uusiin sosiaalipalveluihin, kuten pakolaisten ja muuttajien vastaanottoon ja kotouttamiseen, sosiaaliseen asuntotarjontaan, vähimmäistoimeentuloon sekä digitaaliseen infrastruktuuriin.

44.

kehottaa luomaan enemmän eurooppalaisia kumppanuusjärjestelyjä alueiden, kaupunkien ja kuntien välille muun muassa ystävyystoiminnan kautta, jotta voidaan luoda maailmanlaajuisia edelläkävijöitä toteuttamaan parhaita käytänteitä yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseksi ja uusimpien tieteellisten tulosten hyödyntämiseksi.

c)   Muuttoliikkeeseen vastaaminen ja kotouttamisen varmistaminen

45.

painottaa, että muuttoliikkeen aiheuttama haaste on Euroopan unionin kansalaisten mielestä yksi yhteisvastuun käytännön toteutumisen koetinkivistä, mutta toteaa, että yhteinen käsitys siitä, mitä yhteisvastuu tarkoittaa tässä yhteydessä, on vielä muodostamatta. Komitea korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on keskeinen rooli paitsi muuttajien vastaanottamisen ja kotouttamisen helpottamisessa myös tätä arkaluontoista aihetta käsittelevän avoimen, järkiperäisen ja humaanin keskustelun järjestämisessä.

46.

korostaa, että kuntia, kaupunkeja ja alueita tulee tukea sekä kriisinhallinnassa että pitkäkestoisessa kotouttamisessa. EU:n tulee helpottaa muuttajien kotouttamista paikallistasolle tarjoamalla johdonmukaisen poliittisen kehyksen muuttoliikkeen hallinnoimiseksi sekä riittävästi täydentävää kohdennettua taloudellista ja teknistä apua jäsenvaltioille.

47.

korostaa, että muuttajien kotouttamispolitiikkaa on kehitettävä kaikkien hallintotasojen välisenä yhteistyönä ja tuettava myös asianmukaisin EU:n rahoitusvälinein osana kokonaisvaltaista EU:n muuttoliikepolitiikkaa. Jotta varmistetaan parhaat mahdollisuudet onnistuneeseen, sekä muuttajien että vastaanottavan yhteiskunnan etujen mukaiseen kotouttamiseen, olisi otettava huomioon useita seikkoja, kuten muuttajien ammatilliset taidot ja kielitaito, perhesiteet, mieltymykset ja mahdolliset saapumista edeltävät yhteydet vastaanottavaan maahan.

48.

toteaa, että EU:n ulkorajojen tehokas ja humaani hallinta ja kokonaisvaltaisen muuttoliikepolitiikan ja tiukkoihin yhteisiin normeihin perustuvan EU:n yhteisen turvapaikkajärjestelmän kehittäminen ovat olennaisen tärkeitä kaikille kunnille, kaupungeille ja alueille ja erityisesti niille, jotka vastaanottavat pakolaisia tai sijaitsevat rajaseuduilla, joihin muuttoaallot vaikuttavat erityisen paljon. Lisäksi komitea korostaa, että tällaiseen toimintapolitiikkaan tulee kuulua koordinoitu lähestymistapa toissijaiseen suojeluun, uusia reittejä laillista muuttoliikettä ja myös kiertomuuttojärjestelmää varten, sekä toimia, joilla pyritään puuttumaan muuttoliikkeen syihin ja torjumaan ihmiskauppaa kaikissa sen muodoissa ja etenkin naisten ja lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön tähtäävää ihmiskauppaa. Tämä edellyttää sekä uutta poliittista sitoutumista kaikilla tasoilla että tarkoituksenmukaisia resursseja.

d)   Sosiaalisten oikeuksien ja koulutukseen pääsyn turvaaminen sekä kulttuuriperinnön edistäminen

49.

korostaa, että kansalaiset pitävät erittäin tärkeänä EU:n sosiaalisen ulottuvuuden kehittämistä kaikissa EU:n toimintapolitiikoissa ja ohjelmissa täydennyksenä olemassa oleville valtiollisille ja alueellisille sukupuolten tasa-arvon ja sosiaalisen suojelun järjestelmille. EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 8 ja 9 artikla antavat tälle perustan, ja niiden täytäntöönpanoa olisikin valvottava asianmukaisesti. AK kannattaa myös sosiaalisen pilarin täytäntöönpanoa, jossa paikallis- ja alueviranomaisilla tulisi olla keskeinen rooli, ja vaatii sosiaalisen kehityksen pöytäkirjan sisällyttämistä EU:n perussopimuksiin. Komitea haluaa, että sosiaaliset oikeudet nostetaan samalle tasolle taloudellisten oikeuksien kanssa. Komitea pitääkin myönteisenä, että sosiaalinen pilari on sisällytetty EU:n ohjausjaksoon. Lisäksi komitea kannattaa ajatusta eurooppalaiseen ohjausjaksoon sisällytettävästä sosiaali-indikaattoreiden tulostaulusta sekä katsoo, että EU:n primäärilainsäädäntöön tulee lisätä sitovia sosiaalisia tavoitteita.

50.

tähdentää, ettei sosiaalisia investointeja saa nähdä pelkästään kustannuksena, joka rasittaa julkistaloutta. Sosiaalipolitiikan rahoittamisella ja sosiaalisten oikeuksien suojelulla on selkeä eurooppalainen lisäarvo, joka on ratkaisevan tärkeä pyrittäessä palauttamaan kansalaisten luottamus yhdentymisprosessiin, kuten Göteborgin huippukokouksessa marraskuussa 2017 todettiin.

51.

korostaa, että on keskeisen tärkeää auttaa kansalaisia pääsemään paikallisille, oikeudenmukaisille työmarkkinoille työttömyyden vähentämiseksi ja toteuttaa erityisiä toimia niiden ryhmien auttamiseksi, joissa työttömyyttä on eniten. Komitea aikoo laatia suunnitelman sosiaalisista tavoitteista sisällytettäviksi tulevaisuuteen suuntautuvaan sosiaalipoliittiseen toimintaohjelmaan, joka sisältää yksityiskohtaisia toimenpiteitä ja konkreettisia lainsäädännöllisiä jatkotoimia ja jossa investoidaan ihmisiin, taitoihin, osaamiseen, sosiaaliseen suojeluun ja osallisuuteen.

52.

vaatii EU:ta sitoutumaan täysin naisten ja miesten tasa-arvon edistämiseen ja erityisesti naisiin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisyyn ja kitkemiseen, sillä kyseessä on yleinen rakenteellinen ja moniulotteinen ongelma, joka aiheuttaa mittaamattomia henkilökohtaisia, sosiaalisia ja taloudellisia kustannuksia.

53.

pitää tärkeänä investoida nuoriin ja kehottaa EU:ta tukemaan paikallis- ja alueviranomaisia osaamis- ja koulutustarpeisiin vastaamisessa. Komitea vaatii uutta ”osaamis- ja koulutusliittoa”, jonka tavoitteena on lisätä koulutukseen suuntautuvia julkisia investointeja, edistää liikkuvuutta (Erasmus+), tukea alueiden välistä yhteistyötä erityisesti rajatylittävillä alueilla ja edistää ihmisten välistä vaihtotoimintaa paitsi työelämässä myös kulttuurialalla.

54.

vaatii toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti aluehallintojen osallistumista Euroopan sosiaalirahaston kaltaisten välineiden ja nuorisotakuun täytäntöönpanoa tukevien rahastojen hallinnointiin, koska aktiivista työvoimapolitiikkaa, joka käsittää myös sosiaalisen innovoinnin ja tasa-arvopolitiikan, toteutetaan usein aluetasolla.

55.

korostaa, että koulutuksen saralla olisi hyödyllistä sisällyttää opetusohjelmiin erilaisia eurooppalaisten jakamia yhteisiä asioita esimerkiksi historian, kulttuurin, perinnön tai Euroopan yhdentymisen aloilla. Komitea pitää joka tapauksessa tärkeänä myös paikallis- ja alueviranomaisten useimmissa tapauksissa tekemää työtä Euroopan yhdentymishankkeen tekemiseksi tunnetuksi koululaisille.

56.

muistuttaa, että kulttuuriperintö monissa eri muodoissaan on arvokas voimavara Euroopalle. Se on väline, jolla voidaan edistää merkittävästi EU:n alueiden yhteenkuuluvuuden ja kestäväpohjaisuuden sekä yksittäisen alueen ja koko Euroopan identiteetin vahvistumista. Se ilmentää erityisesti EU:n tunnuslausetta ”Moninaisuudessaan yhtenäinen”.

57.

korostaa, että matkailu ja luovat alat voivat muuntaa alueiden kulttuuriperinnön tilaisuudeksi luoda työpaikkoja ja taloudellisia heijastusvaikutuksia muun muassa innovoinnin ja älykkään erikoistumisen strategioiden kautta.

58.

korostaa, että Euroopan unionin on edistettävä ja arvostettava alueensa kielellistä ja kulttuurista monimuotoisuutta, lisättävä tietoisuutta siitä, edistettävä alueiden välistä innovointia ja yhteistyötä kulttuurin kaikilla aloilla sekä uusia liiketoimintamalleja kulttuuriteollisuudessa ja luovilla aloilla.

e)   Tutkimuksen, innovoinnin ja digitalisaation vauhdittaminen

59.

katsoo, että EU:n rahoitusohjelmat, jotka perustuvat tutkimukseen, innovointiin, vaihtoon, kumppanuuteen ja liikkuvuuteen ja joita tarjotaan älykkäiden kaupunkien puitteissa, voivat tarjota parempia palveluja kansalaisille ja näin parantaa heidän elämänlaatuaan. Komitea korostaa, että myös yhteenkuuluvuuspolitiikkaa ja yhteistä maatalouspolitiikkaa voidaan uudistaa ja suunnata tulevaisuuteen tutkimuksen ja innovoinnin avulla.

60.

kehottaa innovoimaan laajemmin julkisella sektorilla ja yrityksissä, hyödyntäen sellaisia aloitteita kuin ”Tiede kohtaa alueet”, joissa poliittiset päättäjät ja tutkijat kokoontuvat keskustelemaan näyttöön perustuvasta päätöksenteosta ja joiden ansiosta eurooppalaiset voivat yhdessä rakentaa tulevaisuuttaan.

61.

korostaa, että digitalisaatio ja sähköinen hallinto tukevat paikallista julkishallintoa. Kansalaiset ja elinkeinoelämä arvostavat tällaisten usein rajatylittävän tai alueidenvälisen yhteistyön (mukaan luettuna laajakaista kaikille) puitteissa tehtyjen investointien eurooppalaista lisäarvoa, sillä ne parantavat paikallisen talouden kestokykyä ja auttavat parantamaan elämänlaatua paikallis- ja aluetasolla.

62.

korostaa, että kaupungit ovat – sekä fyysisesti että digitaalisesti – paikkoja, joissa ihmiset tapaavat, saavat kokea uusia ideoita, kohtaavat uusia mahdollisuuksia, suunnittelevat tulevaisuutta innovatiivisesti ja saavat tietoa yhteiskunnan muuttumisesta ja tämän merkityksestä kansalaisille. Kaupungit voivat siten vauhdittaa paikallisyhteisöjen digitaalista verkottumisprosessia kaikkialla Euroopassa.

63.

Komitea painottaakin, että digitalisaatio on uusi yhteenkuuluvuuden väline ja tehokas keino väestörakenteellisten haasteiden ratkaisemiseksi: syrjäisten alueiden, maaseutualueiden ja syrjäisimpien alueiden yhteydet tulee turvata ja niiden luonnonhaitat tulee muuntaa eduiksi alueellisen yhteenkuuluvuuden periaatetta noudattaen. EU:n ja paikallisten sidosryhmien tukemat innovointikeskukset, elävät laboratoriot (living labs), fablab-työpajat, suunnittelustudiot, kirjastot, hautomot ja innovointileirit vauhdittavat paikallistaloutta ja helpottavat sidosryhmien pääsyä digitaaliteknologian piiriin.

f)   Maaseutualueiden kehityksen tukeminen, yhteisen maatalouspolitiikan turvaaminen ja paikallisen tuotannon edistäminen

64.

muistuttaa, että EU:n pinta-alasta 91 prosenttia on maaseutu- ja välialueita ja niillä asuu 60 prosenttia EU:n väestöstä. Komitea muistuttaa, että maaseutualueet ovat jääneet merkittävästi jälkeen kaupunkialueiden kehityksestä ja että maaseudun hylätyksi jäämisen tunne ruokkii kasvavaa euroskeptisyyttä. Komitea katsookin, että sekä yhteistä maatalouspolitiikkaa että koheesiopolitiikkaa tulee edelleen käyttää yhteisvastuuvälineinä, joilla tuetaan siirtymistä uuteen, kestäväpohjaiseen ja innovatiiviseen maatalouteen ja maaseudun kehitykseen. Maaseutualueet tulisi ottaa huomioon kaikissa EU:n toimintapolitiikoissa.

65.

katsoo, että alueiden välinen yhteistyö voi olla ratkaisevan tärkeä tekijä älykkään erikoistumisen strategioiden optimoinnissa, sillä se voi tuottaa synergiaetuja ja maksimoida yleisen innovointitoiminnan hyödyn.

66.

korostaa, että ruoan tuotanto- ja kulutustavoilla on valtavia paikallisia ja maailmanlaajuisia vaikutuksia paitsi kansalaisten hyvinvointiin, ympäristöön, biologiseen monimuotoisuuteen ja ilmastoon myös terveyteen ja talouteen. Komitea vaatii kehittämään ja edistämään paikallisia markkinoita ja lyhyitä elintarvikeketjuja, sillä näissä elintarvikejärjestelmissä on erityisen vahva paikallisulottuvuus, ja vaatii edistämään laadukasta eurooppalaista tuotantoa.

67.

pitää YMP:n toisen pilarin leikkauksia suhteettomina ja on huolissaan siitä, että tästä toimenpiteestä voi olla haittaa maaseutualueille sekä Euroopan komission tavoittelemalle ympäristön- ja luonnonsuojelun vahvistamiselle ja EU:n ilmastotavoitteille ja luonnonvarojen suojelutavoitteille.

g)   Kestävä kehitys, ympäristönsuojelu ja ilmastonmuutoksen torjunta

68.

painottaa, että kansalaiset odottavat maailmanlaajuisia ja paikallisia toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja energiatehokkuuden parantamiseksi. Kestävä kehitys olisi siksi sisällytettävä kaikkiin EU:n toimintapolitiikkoihin, ja erityisesti olisi pyrittävä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen, energiatehokkuuteen, puhtaampaan liikkuvuuteen, uusiutuvan energian tuottamiseen, hiilinielujen säilyttämiseen ja kestäväpohjaiseen tuotantoon ja kulutukseen. AK kehottaa EU:ta luomaan vakaan oikeudellisen ja poliittisen kehyksen, jossa alueet ja kunnat voivat kehittää omia hankkeitaan Pariisin tavoitteiden saavuttamisen tueksi.

69.

muistuttaa, että maailmanlaajuisella kaupunginjohtajien ilmasto- ja energiasopimuksella ja alhaalta ylöspäin suuntautuvilla täytäntöönpanoaloitteilla on ratkaiseva merkitys Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamisessa, ja kehottaa EU:ta tukemaan paikallisesti määriteltyjen hiilidioksidipäästöjen vähentämispanosten kehittämistä. Kestävä kehitys ja ympäristönsuojelu tuleekin YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden ja EU:n muiden kansainvälisten sitoumusten mukaisesti sisällyttää kaikkiin EU:n toimintapolitiikkoihin.

70.

korostaa, että on luotava enemmän synergioita ilmastonmuutoksen torjumiseen tähtäävien verkostojen, hankkeiden ja sopimusten sekä Sendain kehyksen kaltaisten katastrofivalmiutta ja -palautuvuutta käsittelevien verkostojen, hankkeiden ja sopimusten välille.

h)   EU:ta laajempi yhteistyö vakauden ja kehityksen tukemiseksi

71.

muistuttaa, että paikallis- ja alueviranomaisten rooli unionin rajat ylittävässä yhteistyössä ja kaupunkidiplomatiassa erityisesti laajentumisprosessissa ja EU:n naapurustossa on ratkaisevan tärkeä ruohonjuuritason demokratian, kestävän kehityksen ja vakauden tukemiseksi.

72.

muistuttaa, että paikallisviranomaiset auttavat merkittävästi kansalaisten turvallisuuden parantamisessa ehkäisemällä väkivaltaista radikalisoitumista ja turvaamalla julkisia tiloja. Kansalaiset ja paikallis- ja alueviranomaiset katsovat, että yhteistyö on tarpeen rikollisuuden ja terrorismin rajatylittävän ja monikansallisen luonteen vuoksi ja että EU:n toiminnan yhteisiin hankkeisiin tuoma lisäarvo on hyödyllistä.

73.

muistuttaa AK:n kannasta, jonka mukaan on laadittava alueellisten vaikutusten arviointi aina ennen kaupan vapauttamissopimuksia koskevien ehdotusten tekemistä. Lisäksi komitea muistuttaa, että kansallisella ja paikallisella tasolla olisi otettava käyttöön mekanismit kauppapolitiikkaa koskevien olennaisten tietojen asettamiseksi saataville. Vastuussa olevien kansallisten viranomaisten ja paikallis- ja alueviranomaisten olisi käytävä muodollista ja osallistavaa vuoropuhelua kauppaneuvottelujen rinnalla. Tämä on ensiarvoisen tärkeää etenkin silloin, kun kauppaneuvotteluissa käsitellään myös sellaisia aloja, joilla toimivalta on jaettu jäsenvaltioiden kanssa, sillä tämä vaikuttaa usein paikallis- ja aluetason toimivaltaan.

Riittävästi harkintavaltaa kunnille ja alueille: vuoden 2020 jälkeinen EU-budjetti, joka on tavoitteiden tasalla ja sallii joustavuutta toteutukseen ja investointeihin

74.

korostaa, että monivuotisessa rahoituskehyksessä tulee ottaa huomioon EU:n painopisteet ja tavoitteet, jotka perustuvat tarpeeseen täyttää perussopimusten velvoitteet ja kansalaisten odotukset. Komitea kannattaa monivuotista rahoituskehystä, jonka suuruus on 1,3 prosenttia EU27:n bruttokansantulosta.

75.

korostaa, että EU:n budjettia ei tule nähdä nettomaksajien ja nettosaajien välisenä vaihtokauppana vaan yhteisenä välineenä, jonka avulla pyritään yhteisiin tavoitteisiin tuomalla lisäarvoa kaikkialle Eurooppaan. Komitea kannattaakin komission näkemystä, jonka mukaan kaikki hyötyvät monivuotisesta rahoituskehyksestä, sillä hyvät vaikutukset sisämarkkinoiden, turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden alalla ylittävät yksittäisen EU:lle maksetun rahoitusosuuden.

76.

korostaa, että EU:n tulevaisuus on riippuvainen kunnianhimoisesta ja tehokkaasta EU:n talousarviosta, jossa periaatteena on, että EU:lle osoitettaviin uusiin tehtäviin annetaan myös lisäresursseja ja että kansallisten maksuosuuksien alennuksista luovutaan asteittain.

77.

korostaa, että kaikenlainen EU:n talousarvion uudelleenkeskittäminen muun muassa heikentämällä jaetun hallinnoinnin ohjelmia ja paikallisiin tarpeisiin perustuvia lähestymistapoja voisi uhata unionin yhteenkuuluvuutta. Tätä on vältettävä.

78.

muistuttaa, että julkisten palvelujen laatu on keskeinen instituutioiden nauttimaan luottamukseen vaikuttava tekijä, sillä kansalaiset arvioivat hallintoa saamansa palvelun näkökulmasta. Koska yli kolmannes kaikista julkisista menoista ja yli puolet julkisista investoinneista toteutetaan valtiotasoa alemmilla tasoilla, komitea korostaa, että julkisten investointien taso EU:ssa on riittämätön turvaamaan asianmukaisen julkisen infrastruktuurin ja palvelut. Investointivajeen kurominen umpeen onkin ratkaisevan tärkeää.

79.

korostaa kymmenen vuotta paikallis- ja alueviranomaisten julkisia investointeja suuresti rasittaneen finanssikriisin jälkeen, että paikallis- ja alueviranomaisten investointikapasiteettia on tarpeen vahvistaa sallimalla niille tarvittava finanssipoliittinen liikkumavara julkisten investointien tukemiseen. Lisäksi olisi tuettava paikallisia ratkaisuja vahvistamalla kumppanuuteen ja monitasoiseen hallinnointiin perustuvaa jaetun hallinnoinnin periaatetta ja jättämällä EU:n ohjelmien julkinen yhteisrahoitus velkalaskelmien ulkopuolelle vakaus- ja kasvusopimuksen yhteydessä

Unionin rakentaminen alhaalta ylöspäin: tie eteenpäin kohti uutta EU:n demokraattista nousua ruohonjuuritason sitoutumisen ansiosta

a)   EU:n toiminnan vahvistaminen: oikeat toimet oikealla tasolla

80.

uskoo lujasti, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden asianmukainen soveltaminen on erittäin tärkeää, jotta Euroopan unionia voidaan tuoda lähemmäs kansalaisia. Komitea muistuttaa, että on tärkeää tehdä päätökset mahdollisimman lähellä kansalaisia, ja korostaa tarvetta luoda EU:hun täysin vastuullinen ja avoin päätöksentekojärjestelmä, jossa kansalaisille on täysin selvää, kuka on poliittisesti vastuussa ja tilivelvollinen tehdyistä päätöksistä (12).

81.

korostaa, että jaettu vastuu ja monitasoisen hallinnon periaatteen ja toissijaisuusperiaatteen sidos ovat tärkeitä tekijöitä aidosti demokraattisen Euroopan unionin luomisessa.

82.

korostaa, että toissijaisuusperiaatteen johdonmukaisen soveltamisen on oltava EU:n turvatae tulevaisuudessa. Tämä tarkoittaa ”enemmän Eurooppaa siellä, missä Eurooppaa tarvitaan enemmän” ja ”vähemmän Eurooppaa siellä, missä Eurooppaa tarvitaan vähemmän”, mikä johtaa tehokkaampaan ja tuloksellisempaan Euroopan unioniin. Pelkkä jäsenvaltioiden etujen suojeleminen EU:n puuttumiselta on haitaksi silloin, kun kyseessä on Euroopan tulevaisuus. Komitea on tietoinen omasta tehtävästään yhtenä toissijaisuusperiaatteen ”vartijana” ja katsoo, että toissijaisuusperiaate pitäisi nähdä dynaamisena poliittisena ja oikeudellisena käsitteenä poliittisessa päätöksenteossa ja politiikan täytäntöönpanossa, jotta voidaan varmistaa, että ryhdytään oikeisiin toimiin parhaiten soveltuvalla tasolla oikeaan aikaan kansalaisten etujen mukaisesti. Komitea pitää tässä yhteydessä vakuuttavana toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden toteutumista tarkastelevan työryhmän loppuraporttia, jossa korostetaan uutta käsitystä aktiivisesta toissijaisuusperiaatteesta. Komitea pyrkii panemaan täytäntöön työryhmän suositukset tiiviissä yhteistyössä EU:n muiden toimielinten, kansallisten parlamenttien ja paikallis- ja alueviranomaisten kanssa kaikkialla unionissa.

83.

toistaa kehotuksensa vahvistaa monitasoisen hallinnon ja kumppanuuden periaatteet toimielintenvälisissä käytännesäännöissä ja soveltaa niitä ja ottaa ne huomioon paremmasta lainsäädännöstä tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa. Monitasoinen hallinto tulee sisällyttää koheesiopolitiikan lisäksi kaikkiin sellaisiin lainsäädäntö- ja sääntelytoimiin, joilla on alueellisia vaikutuksia (13).

84.

pitää erittäin tärkeänä sitä, että torjutaan kaikenlaiset keskittämispyrkimykset ja tuetaan tarkoituksenmukaisten, paikallisista tarpeista lähtevien ja tehokkaiden ratkaisujen kehittämistä kenttätasolla muun muassa tulevassa koheesiopolitiikassa, joka toimii hallinnon mallina myös muille politiikanaloille.

85.

suosittaa, että käytössä olevia alueellisten vaikutusten arviointeja kehitetään edelleen, jotta voidaan luoda toimivia palautemekanismeja, joissa otetaan huomioon EU:n alueiden erot ja EU:n toimintapolitiikkojen hyvin erilaiset vaikutukset eri paikallis- ja alueyhteisöihin.

b)   Alueiden ja kuntien osallistuminen: eurooppalaisen demokratian uudistaminen sitouttamisen ja tuloksellisuuden avulla

86.

korostaa, että ihmisille tulee antaa aloitteellinen rooli EU:n toimintapolitiikoissa, joilla puututaan heidän elämänsä kannalta tärkeisiin asioihin. Ihmiset kaipaavat paikallistason ratkaisuja, aktiivisempaa osallistumista ongelmien määrittelyyn ja apua niiden ratkaisemiseen. Ihmiskeskeinen, kansalaislähtöinen lähestymistapa voi auttaa ratkaisemaan monia paikallistason haasteita ja osoittamaan EU:n merkityksen kansalaisille. Se tarkoittaa myös EU-politiikan keskittämistä alueiden ja kuntien roolin vahvistamiseen ja kansalaisten sitouttamiseen julkisen ja yksityisen sektorin sekä kansalaisyhteiskunnan välisen kumppanuuden kautta.

87.

korostaa, että alue- ja paikallisyhteisöt tuovat lisäarvoa EU:n politiikalle kokeilemalla, kehittämällä ja toteuttamalla uudenlaisia yhteiskunnallisia innovaatioita, yhteisvastuuratkaisuja ja osallistavaa politiikkaa, joita kansalaiset odottavat Euroopan unionilta.

88.

huomauttaa tämän tarkoittavan myös sitä, ettei kaikkia kansalaisten ongelmia voida ratkaista yksityiskohtaisten EU-säännösten avulla. Toissijaisuusperiaatteessa ei ole kyse pelkästään siitä, onko EU:lla oikeudellinen mahdollisuus antaa säännöksiä, vaan myös siitä, ovatko ratkaisut kansalaisten mielestä tarkoituksenmukaisia. Jos kansalaiset kokevat, että EU tarjoaa ratkaisuja, jotka eivät ole arkielämän kannalta järkeviä, EU:n vastustus vain lisääntyy.

89.

on vakuuttunut siitä, että EU:n toimielinjärjestelmän on edelleen kehityttävä ja sitä on mukautettava uusiin haasteisiin osallistavan, avoimen, demokraattisen ja tehokkaan päätöksenteon saavuttamiseksi. Komitea korostaa, että AK:n edustama paikallis- ja alueviranomaisten rooli on tunnustettava kauttaaltaan sekä EU-asioiden päivittäisessä hoitamisessa että muutettaessa tulevaisuudessa EU:n perussopimuksia, jolloin AK:n olisi oltava edustettuna täysin oikeuksin kaikissa tulevissa valmistelukunnissa.

90.

uskoo vahvasti, että talouspolitiikan eurooppalaisessa ohjausjaksossa tulee tunnustaa paikallinen ja alueellinen ulottuvuus ja että paikallis- ja alueviranomaiset tulee siksi ottaa vuotuisen kasvuselvityksen valmistelun alkuvaiheista asti mukaan maakohtaisten raporttien ja kansallisten uudistusohjelmien laatimiseen. Komitea on vakuuttunut siitä, että makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn tulostaulua tulisi täydentää alueellisilla indikaattoreilla, jotka auttavat edistämään ja vahvistamaan EU-ohjausjaksoprosessin alueellista ulottuvuutta.

91.

katsoo, että EU:n ja erityisesti talous- ja rahaliiton demokraattista legitiimiyttä tulee vahvistaa siten, että EU:n päätöksenteon keskeisiksi periaatteiksi otetaan sosiaalinen edistys ja yhtäläiset mahdollisuudet, jolloin työllisyyttä ja sosiaalisia normeja ei pidetä toisarvoisina makrotalouden sopeutusprosessiin nähden.

92.

katsoo, että alueiden ja alueellisten parlamenttien suurempi osallisuus EU:n päätöksentekoprosessissa voisi lisätä demokraattista valvontaa ja vastuuta.

c)   Helpotetaan kansalaisten osallistumista EU:n politiikkaan ja luodaan yhdessä vuotta 2019 pidemmälle ulottuva pysyvä kansalaisvuoropuhelurakenne

93.

muistuttaa, että luottamus EU:hun ja EU:n uskottavuus paranevat vain, jos ja kun se antaa kansalaisille selkeämpiä tietoja eurooppalaisesta lisäarvosta sekä EU:n päätösten taustalla olevista perusteista ja niiden edellyttämistä myönnytyksistä. AK vaatiikin paljon enemmän ponnisteluja monikielisten eurooppalaisten tiedotusvälineiden ja tiedotustapojen tukemiseksi: näihin kuuluvat helppotajuiset selostukset, eurooppalaisten kansalaiskasvatusmoduulien kehittäminen ja ottaminen käyttöön eri koulutustasoilla sekä huomattavasti enemmän tukea ihmisten välisille tapaamisille yli rajojen Euroopassa (vaihto-ohjelmat yleissivistävässä ja ammatillisessa koulutuksessa, ystävyystoiminta jne.).

94.

korostaa, että eurooppalaisen kansalaisaloitteen (14) kaltaisia osallistamisvälineitä tulisi vahvistaa. EU:n nykyisiä edustuksellisen demokratian rakenteita sekä osallistavan päätöksenteon ja pysyvän vuoropuhelun innovatiivisia lisäratkaisuja täydentävänä välineenä eurooppalaiset kansalaisaloitteet voivat auttaa aktivoimaan kansalaisia yhteisen asian hyväksi, korostamaan keskeisten poliittisten kysymysten eurooppalaista ulottuvuutta ja edistämään yleiseurooppalaisen keskustelun ja sitä kuvastavan yleisen mielipiteen syntymistä.

95.

kehottaa AK:n jäseniä jatkamaan yhteydenpitoa kansalaisten kanssa ja kuuntelemaan heitä paikallistapahtumissa, keskustelutilaisuuksissa ja kansalaisvuoropuheluissa, jotta kaikki EU27:n alueet saadaan katettua, ja pyytää muita toimielimiä osallistumaan tähän työhön. Komitea korostaa tässä yhteydessä tavoitetta järjestää kansalaisvuoropuheluja EU:n kaikilla alueilla vuonna 2019 toimitettaviin Euroopan parlamentin vaaleihin mennessä ja kannustaa jäseniään järjestämään asialle omistettuja paikallis- tai aluevaltuustojensa istuntoja yhdessä paikallisten kansalaisten ja heidän järjestöjensä kanssa, jotta voidaan kerätä vastauksia Euroopan tulevaisuutta koskeviin kysymyksiin, jotka esitetään AK:n omassa ja Euroopan komission kyselylomakkeessa. Komitea korostaa, että hajautettu viestintä EU:n toimintapolitiikoista ja niiden perustana olevista poliittisista valinnoista on ratkaisevan tärkeää ja että EU:n toimielinten on tuettava tämänsuuntaisia paikallisia ja alueellisia toimia ja aloitteita.

96.

korostaa, että kansalaiskuulemisessa olisi myös pyrittävä saavuttamaan ne kansalaiset, jotka usein sivuutetaan tai joita ei kiinnosta osallistuminen kuulemismenettelyihin. Tämä on tärkeää aidosti osallistavan ja edustavan kansalaisvuoropuhelun varmistamiseksi ja sen välttämiseksi, että keskustelua monopolisoivat ne, jotka jo ennestään ovat aktiivisimpia EU:n tai jonkin tietyn poliittisen kysymyksen kannattajia tai vastustajia.

97.

korostaa, että viestintä ja pysyvä vuoropuhelu kansalaisten kanssa on ratkaisevan tärkeää kaikissa poliittisissa järjestelmissä ja siksi olennaisen tärkeää EU:n demokraattisen legitiimiyden parantamiselle ja Euroopan tuomiselle lähemmäs kansalaisiaan.

98.

muistuttaa tässä yhteydessä, että kansalaisiin on pidettävä yhteyttä muulloinkin kuin vain Euroopan parlamentin vaalien alla.

99.

sitoutuu ehdottamaan ennen vuonna 2019 toimitettavia Euroopan parlamentin vaaleja menetelmää pysyvän, suunnitelmallisen vuoropuhelujärjestelmän luomiseksi kansalaisten sekä EU:n poliittisten päättäjien ja toimielimien välille. Järjestelmään osallistuisivat myös paikallis- ja alueviranomaiset AK:n kautta, ja se perustuisi avoimeen prosessiin, jossa luodattaisiin kansalaisten näkemyksiä ja annettaisiin heille tietoa ja tilaisuus tuoda esiin tärkeimpinä pitämänsä kysymykset ja keskustella niistä. Prosessin tulokset otettaisiin huomioon EU:n poliittisessa päätöksenteossa, ja kansalaisten kannanottojen vaikutuksista annettaisiin asianmukaista palautetta.

100.

on vakuuttunut siitä, että kansalaisille annettavan palautteen ansiosta AK:n jäsenten poliittinen työ voi lujittaa yhteyksiä ruohonjuuritasoon ja vahvistaa ihmisten luottamusta ”EU-politiikkaan”.

---

(1)  Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan kirje alueiden komitean puheenjohtajalle, 8. marraskuuta 2016, http://www.cor.europa.eu/en/events/Documents/Letter%20Tusk%20Markkula_Reflecting%20on%20the%20EU_081116.pdf

(2)  Aiekirje puhemies Antonio Tajanille ja pääministeri Jüri Ratasille, 13. syyskuuta 2017, https://ec.europa.eu/commission/sites/beta-political/files/letter-of-intent-2017_fi.pdf

(3)  Puheenjohtaja Junckerin erityisneuvonantaja Luc Van den Brande, Reaching out to EU Citizens: A New Opportunity, lokakuu 2017.

(4)  AK:n lausunto aiheesta ”Katsaus Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2017”, COR-2017-01319, esittelijä Guillermo Martínez Suárez.

(5)  Euroopan parlamentti (2017), Euroopan unionin toiminnan parantaminen hyödyntämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia, P8_TA (2017)0049; (2017) Euroopan unionin nykyisen toimielinrakenteen mahdolliset kehityskulut ja mukautukset, P8_TA (2017)0048; (2017) euroalueen budjettikapasiteetti, P8_TA(2017)0050.

(6)  Muun muassa Why Europe, Pulse of Europe, Stand up for Europe, Committee for the Defence of Democracy, 1989 Generation Initiative.

(7)  London School of Economics, Reflecting on the future of the European Union, maaliskuu 2018, https://cor.europa.eu/en/engage/studies/Documents/Future-EU.pdf

(8)  AK, Reflecting on Europe: how Europe is perceived by people in regions and cities, huhtikuu 2018, https://cor.europa.eu/en/events/Documents/COR-17-070_report_EN-web.pdf

(9)  Eurobarometri – Public opinion in the European Union, liite, nro 88, marraskuu 2017 http://ec.europa.eu/commfrontoffice/publicopinion/index.cfm/ResultDoc/download/DocumentKy/81142; Eurobarometri – Future of Europe, nro 467, syyskuu-lokakuu 2017 http://ec.europa.eu/commfrontoffice/publicopinion/index.cfm/survey/getsurveydetail/instruments/special/surveyky/2179; Euroopan parlamentin tilaama eurobarometri-tutkimus, Democracy on the move one year ahead of European election, nro 89.2, toukokuu 2018, http://www.europarl.europa.eu/pdf/eurobarometre/2018/oneyearbefore2019/eb89_one_year_before_2019_eurobarometer_en_opt.pdf

(10)  London School of Economics, Reflecting on the future of the European Union, maaliskuu 2018.

(11)  Euroopan komissio, alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto, Seitsemäs taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevä kertomus: Minun alueeni, minun Eurooppani, meidän tulevaisuutemme, syyskuu 2017.

(12)  AK:n päätöslauselma aiheesta ”Euroopan komission valkoinen kirja Euroopan tulevaisuudesta – Pohdintaa ja skenaarioita: EU27 vuoteen 2025 mennessä” (2017/C 306/01).

(13)  AK:n lausunto aiheesta ”Pohdinta-asiakirja EU:n rahoituksen tulevaisuudesta”, COR-2017-03718, esittelijä Marek Woźniak.

(14)  AK:n lausunto aiheesta ”Asetus eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta”, COR-2017-04989, esittelijä Luc Van den Brande.

Euroopan alueiden komitean lausunto aiheesta ”Euroopan työviranomaisen perustaminen”

(2018/C 461/03)

Yleisesittelijä: Doris KAMPUS (AT, PES), sosiaaliasioista, työllisyydestä ja integraatiosta vastaava Steiermarkin osavaltiohallituksen jäsen Viiteasiakirja: Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan työviranomaisen perustamisesta, 13. maaliskuuta 2018 (ETA:n ja Sveitsin kannalta merkityksellinen teksti) COM(2018) 131 final

I.   MUUTOSEHDOTUKSET

Muutosehdotus 1

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 5 kappale

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

(5) Jotta voidaan lisätä oikeudenmukaisuutta ja luottamusta sisämarkkinoilla, olisi perustettava Euroopan työviranomainen, jäljempänä ”työviranomainen”. Työviranomaisen olisi tuettava jäsenvaltioita ja komissiota pyrittäessä parantamaan työvoiman rajatylittävään liikkuvuuteen liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia koskevien tietojen ja asiaan liittyvien palvelujen saatavuutta yksityishenkilöiden ja työnantajien kannalta, tuettava sääntöjen noudattamista ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä unionin lainsäädännön tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi näillä aloilla sekä soviteltava ja edistettävä ratkaisun löytämistä rajatylittävien riita-asioiden tai työmarkkinahäiriöiden tapauksessa.

(5) Jotta voidaan lisätä oikeudenmukaisuutta ja luottamusta sisämarkkinoilla, olisi perustettava Euroopan työviranomainen, jäljempänä ”työviranomainen”. Työviranomaisen olisi tuettava jäsenvaltioita ja komissiota pyrittäessä parantamaan työvoiman rajatylittävään liikkuvuuteen liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia koskevien tietojen ja asiaan liittyvien palvelujen saatavuutta yksityishenkilöiden ja työnantajien kannalta, tuettava sääntöjen noudattamista ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä unionin lainsäädännön tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi näillä aloilla sekä soviteltava ja edistettävä ratkaisun löytämistä rajatylittävien riita-asioiden tai työmarkkinahäiriöiden tapauksessa. Tähän kuuluu myös johdonmukainen ja tehokas kehikko täytäntöönpanon valvontaa varten.

Perustelu

Voidakseen valvoa työvoiman rajatylittävään liikkuvuuteen ja sosiaaliturvajärjestelmien koordinointiin liittyvien unionin säädösten täytäntöönpanoa selkeällä, oikeudenmukaisella ja tehokkaalla tavalla jäsenvaltio- ja aluetason viranomaiset tarvitsevat asianmukaisia täytäntöönpanon valvontamekanismeja, joilla on myös ennalta ehkäisevä pelotevaikutus.

Muutosehdotus 2

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 14 a kappale (uusi)

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
	(14 a) Oikeusturvan vahvistamiseksi ja oikeuden yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi (myös paikallisissa tuomioistuimissa) on välttämätöntä säätää tarkastusten yhteydessä kerättyjen tietojen oikeudellisesta käytöstä (esimerkiksi niiden kelpaamisesta todistusaineistoksi). Tulisi huolehtia siitä, että yhteisten tarkastusten tuottamia tuloksia voidaan käyttää yhdenmukaisella tavalla.

Perustelu

Johtavien työsuojelutarkastajien komitea (SLIC) on jo vuosia suosittanut, että yhteisten toimien asema tehdään EU:n laajuisesti selväksi.

Muutosehdotus 3

Ehdotus asetukseksi

5 artiklan c alakohta

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
c) koordinoitava ja tuettava 9 ja 10 artiklan mukaisesti samanaikaisia tai yhteisiä tarkastuksia;	c) vahvistettava , koordinoitava ja tuettava 9 ja 10 artiklan mukaisesti samanaikaisia tai yhteisiä tarkastuksia;

Perustelu

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten suorittamien samanaikaisten ja yhteisten tarkastusten luonnetta olisi vahvistettava huomattavasti tulosten täytäntöönpanokelpoisuuden parantamiseksi.

Muutosehdotus 4

Ehdotus asetukseksi

5 artiklan h alakohta (uusi)

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
	h) helpotettava nykyisten, hyvin toimivien rakenteiden toiminnan jatkumista. Tällaisiin rakenteisiin kuuluvat Eures-raja-aluekumppanuudet, joilla edistetään yhteistyötä raja-alueilla tavoitteena tukea oikeudenmukaista rajatylittävää liikkuvuutta.

Perustelu

Olisi varmistettava komission lupailemat synergiavaikutukset ja huolehdittava nykyisten, hyvin toimivien rakenteiden (esimerkiksi alueiden kannalta tärkeiden Eures-raja-aluekumppanuuksien) yhdistämisestä ja myös niiden määrärahojen turvaamisesta.

Muutosehdotus 5

Ehdotus asetukseksi

6 artiklan c alakohta

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
c) annettava työnantajille asiaankuuluvia tietoja työmarkkinasäännöistä ja elin- ja työoloista, jotka koskevat rajatylittävää liikkuvuutta harjoittavia työntekijöitä, mukaan luettuna lähetetyt työntekijät;	c) annettava työnantajille ja työntekijöille asiaankuuluvia tietoja työmarkkinasäännöistä ja elin- ja työoloista, jotka koskevat rajatylittävää liikkuvuutta harjoittavia työntekijöitä, mukaan luettuna lähetetyt työntekijät;

Perustelu

Räätälöityjä tietoja olisi asetettava kaikkien työmarkkinaosapuolten käyttöön.

Muutosehdotus 6

Ehdotus asetukseksi

6 artiklan g alakohta (uusi)

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
	g) edistettävä tiedonkulkua liikkuvuuden kanssa tekemisissä olevien alueiden, kaupunkien ja kuntien kesken, jotta osaamista ja kokemuksia voidaan vaihtaa ja jakaa järjestelmällisellä tavalla.

Perustelu

Paikallisista olosuhteista ja kokemuksista saatavilla tiedoilla on tärkeä merkitys yhteistyön parantamisessa, valmiuksien kehittämisessä ja olemassa olevan osaamisen hyödyntämisessä ja vahvistamisessa.

Muutosehdotus 7

Ehdotus asetukseksi

7 artiklan 1 kohdan e alakohta (uusi)

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
	e) edistettävä hyvien käytänteiden vaihtoa liikkuvuuden kanssa tekemisissä olevien alueiden, kaupunkien ja kuntien kesken ja levitettävä tietoa asiasta saaduista kokemuksista.

Perustelu

Kokemusten vaihdosta olisi huolehdittava myös palvelujen osalta.

Muutosehdotus 8

Ehdotus asetukseksi

8 artiklan 1 kohdan d alakohta

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
d) helpotettava seuraamusten ja sakkojen rajatylittäviä täytäntöönpanomenettelyjä;	d) helpotettava kansallisten seuraamusten ja sakkojen rajatylittäviä täytäntöönpanomenettelyjä ja laadittava ehdotuksia tällaisten kansallisten seuraamusten täytäntöönpanon avoimuuden ja johdonmukaisuuden edistämiseksi rajatylittävissä tilanteissa ;

Perustelu

Kansallisten seuraamusten ja sakkojen täytäntöönpanoon liittyvän vastuuvelvollisuuden riittämätön sääntely rajatylittävien tilanteiden osalta vaarantaa unionin lainsäädännön tehokkaan soveltamisen alueviranomaisten yhteistyössä.

Muutosehdotus 9

Ehdotus asetukseksi

9 artiklan 1 kohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

1.   Yhden tai useamman jäsenvaltion pyynnöstä työviranomaisen on koordinoitava samanaikaisia tai yhteisiä tarkastuksia työviranomaisen toimivaltaan kuuluvilla aloilla. Pyynnön voi toimittaa yksi tai useampi jäsenvaltio. Työviranomainen voi myös ehdottaa asianomaisten jäsenvaltioiden viranomaisille, että ne suorittavat samanaikaisen tai yhteisen tarkastuksen.

1.   Yhden tai useamman jäsenvaltion pyynnöstä työviranomaisen on koordinoitava samanaikaisia tai yhteisiä tarkastuksia työviranomaisen toimivaltaan kuuluvilla aloilla. Pyynnön voi toimittaa yksi tai useampi jäsenvaltio asianomaisten jäsenvaltioiden työmarkkina-asioissa soveltamien kansallisten käytäntöjen mukaisesti . Työviranomainen voi myös ehdottaa asianomaisten jäsenvaltioiden viranomaisille, että ne suorittavat samanaikaisen tai yhteisen tarkastuksen.

Perustelu

Olisi otettava huomioon lainsäädännön noudattamisen valvonnan kansallisten perinteiden moninaisuus (mukaan luettuina kansallisten viranomaisten kanssa yhteistyössä toimivat elimet).

Muutosehdotus 10

Ehdotus asetukseksi

9 artiklan 2 kohta

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
2.   Jos jonkin jäsenvaltion viranomainen päättää olla osallistumatta 1 kohdassa tarkoitettuun samanaikaiseen tai yhteiseen tarkastukseen tai olla suorittamatta tällaista tarkastusta, sen on ilmoitettava työviranomaiselle kirjallisesti päätöksensä syyt asianmukaisesti etukäteen. Tällaisissa tapauksissa työviranomaisen on ilmoitettava asiasta muille asianomaisille kansallisille viranomaisille.	2.   Jos jonkin jäsenvaltion viranomainen päättää olla osallistumatta 1 kohdassa tarkoitettuun samanaikaiseen tai yhteiseen tarkastukseen tai olla suorittamatta tällaista tarkastusta, sen on ilmoitettava työviranomaiselle kirjallisesti päätöksensä syyt asianmukaisesti etukäteen. Tällaisissa tapauksissa työviranomaisen on ilmoitettava asiasta muille asianomaisille kansallisille viranomaisille.

Muutosehdotus 11

Ehdotus asetukseksi

10 artiklan 5 a kohta (uusi)

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
	5 a.     Toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää yhteisten tarkastusten tuloksia osanottajajäsenvaltioissa samanarvoisina oikeudellisina todisteina kuin niiden omalta lainkäyttöalueelta kerättyjä asiakirjoja.

Perustelu

Johtavien työsuojelutarkastajien komitea (SLIC) on jo vuosia suosittanut, että yhteisten toimien oikeudellisen sitovuus tehdään EU:n laajuisesti selväksi.

Yhteistyön lujittamiseen olisi kuuluttava myös se, että yhteisten tarkastusten tuottamien tulosten käyttö oikeudellisiin tarkoituksiin on säännelty ja turvattu kaikilla viranomaistasoilla.

Muutosehdotus 12

Ehdotus asetukseksi

11 artiklan 2 kohdan d alakohta (uusi)

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
	d) pitää nämä tiedot ajan tasalla. Tätä varten huolehditaan säännöllisestä tietojen vaihdosta sekä vastaanottajamaiden että lähtömaiden niiden alueiden, kaupunkien ja kuntien kanssa, joita asia koskee eniten.

Perustelu

Myös analyysien ja riskiarviointien osalta olisi huolehdittava säännöllisestä kokemusten vaihdosta ja siitä, että aineistoa saadaan niiltä alueilta, joita asia koskee eniten.

Muutosehdotus 13

Ehdotus asetukseksi

18 artikla (uusi)

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
1.   Hallintoneuvosto koostuu yhdestä kunkin jäsenvaltion korkean tason edustajasta ja kahdesta komission edustajasta, joilla kaikilla on äänioikeus.	1.   Hallintoneuvosto koostuu yhdestä kunkin jäsenvaltion korkean tason edustajasta, kahdesta komission edustajasta ja yhdestä jäsenvaltioiden alueviranomaisten edustajasta , joilla kaikilla on äänioikeus.
2.   Jokaisella hallintoneuvoston jäsenellä on varajäsen. Varajäsen edustaa varsinaista jäsentä tämän poissaollessa.	2.   Jokaisella hallintoneuvoston jäsenellä on varajäsen. Varajäsen edustaa varsinaista jäsentä tämän poissaollessa.
3.   Jäsenvaltioitaan edustavat hallintoneuvoston jäsenet ja varajäsenet nimittää kunkin oma jäsenvaltio heidän 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja aloja koskevan tietämyksensä perusteella ottaen huomioon asianmukaiset johtamis-, hallinto- ja varainhoitotaidot.	3.   Jäsenvaltioitaan edustavat hallintoneuvoston jäsenet ja varajäsenet nimittää kunkin oma jäsenvaltio heidän 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja aloja koskevan tietämyksensä perusteella ottaen huomioon asianmukaiset johtamis-, hallinto- ja varainhoitotaidot.
Komissio nimittää omat edustajansa.	Komissio nimittää omat edustajansa.
	Alueiden komitea nimittää jäsenvaltioiden alueviranomaisten edustajan sellaisia Euroopan unionin jäsenvaltioita edustavien jäsentensä keskuudesta, joissa työllisyyspolitiikkaa koskeva lainsäädäntövalta on jaettu alueiden kanssa.
Hallintoneuvoston toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi jäsenvaltioiden ja komission on pyrittävä rajoittamaan edustajiensa vaihtuvuutta hallintoneuvostossa. Kaikkien osapuolten on pyrittävä naisten ja miesten tasapuoliseen edustukseen hallintoneuvostossa.	Hallintoneuvoston toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi jäsenvaltioiden, komission ja alueiden komitean on pyrittävä rajoittamaan edustajiensa vaihtuvuutta hallintoneuvostossa. Kaikkien osapuolten on pyrittävä naisten ja miesten tasapuoliseen edustukseen hallintoneuvostossa.
4.   Jäsenten ja heidän varajäsentensä toimikausi on neljä vuotta. Toimikausi voidaan uusia.	4.   Jäsenten ja heidän varajäsentensä toimikausi on neljä vuotta. Toimikausi voidaan uusia.
5.   Edustajat kolmansista maista, jotka soveltavat tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa unionin lainsäädäntöä, voivat osallistua hallintoneuvoston kokouksiin tarkkailijoina.	5.   Edustajat kolmansista maista, jotka soveltavat tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa unionin lainsäädäntöä, voivat osallistua hallintoneuvoston kokouksiin tarkkailijoina.

Perustelu

Eräissä jäsenvaltioissa työllisyyspolitiikkaa koskeva lainsäädäntövalta on jaettu valtion ja alueiden kesken, joten on paikallaan säätää alueviranomaisten edustajasta työviranomaisen hallintoneuvostossa, jotta varmistetaan intressien tasapuolinen edustus.

II.   POLIITTISET SUOSITUKSET

EUROOPAN ALUEIDEN KOMITEA

Yleishuomioita ja yleisarvio ehdotuksesta

1.

on tyytyväinen ehdotuksen tavoitteeseen tehostaa unionin lainsäädännön soveltamista työvoiman rajatylittävän liikkuvuuden ja sosiaaliturvan koordinoinnin aloilla ja siten lisätä oikeudenmukaisuutta sisämarkkinoilla ja vahvistaa luottamusta niitä kohtaan.

2.

kannattaa ehdotettua toimintamallia perustaa Euroopan työviranomainen tukemaan jäsenvaltioita työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen, sijoittautumisvapauteen ja palvelujen tarjoamisen vapauteen liittyvien sääntöjenvastaisuuksien torjunnassa ja tällä tavoin parantaa liikkuvuuden laatua.

3.

korostaa, että näiden vapauksien väärinkäyttö paitsi heikentää EU:n yhteenkuuluvuutta myös aiheuttaa huomattavia sosiaalisia, taloudellisia ja varojen käyttöön liittyviä haittoja alueille, kaupungeille ja kunnille sekä asukkaille itselleen.

4.

toteaa, että tämä johtaa verotulojen ja sosiaaliturvamaksujen vähenemiseen ja vaikuttaa kielteisesti työllisyyteen, työehtoihin ja -oloihin, kilpailuun, paikallis- ja aluekehitykseen, hyvinvointiin ja sosiaaliturvaan.

5.

kannattaakin johdonmukaisuuden lisäämistä ja kansallisten viranomaisten yhteistyön helpottamista, sillä tällä hetkellä alueelliset toimivaltarajat hankaloittavat niiden pyrkimyksiä panna nykyiset säännöt tehokkaasti täytäntöön rajatylittävissä tilanteissa.

6.

korostaa, että työvoiman liikkuvuutta koskevan lainsäädännön rikkomisesta johtuvien seuraamusten parempi koordinointi EU-tasolla voisi ehkäistä lainsäädännön noudattamatta jättämistä ja antaa merkittävän panoksen tehokkaampaan täytäntöönpanojärjestelmään, myös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 ja 82 artiklan hengessä. Lisäksi näin vahvistettaisiin luottamusta ja oikeudenmukaisuutta sisämarkkinoilla takaamalla muun muassa selkeä liiketoimintaympäristö ja tasapuoliset toimintaedellytykset. Tällaisen koordinoinnin tehokas toteuttaminen edellyttää kaikkien tarvittavien välineiden (kuten IT-alustojen, telemaattisten järjestelmien tai muiden viestintävälineiden välisten yhteyksien) hyödyntämistä.

7.

kannattaa Euroopan työviranomaisen operatiivista roolia. Viranomaisen on tarkoitus ottaa hoitaakseen nykyisten rakenteiden teknisiä tehtäviä tai yhdistää ja kehittää niitä järjestelmässä havaittujen puutteiden korjaamiseksi ja synergian luomiseksi.

8.

toteaa, että tehtävät ja toimivaltuudet olisi määriteltävä selkeästi, jotta kaikilla julkishallinnon tasoilla voidaan toteuttaa tukena toimivia yhteistyötoimia määrätietoisesti ja tehokkaasti ja välttää päällekkäisyyksiä nykyisten rakenteiden kanssa.

9.

kiinnittää huomiota siihen, että Euroopan työviranomaiselle ehdotetulla tehtäväalueella on laaja kirjo kansallisia, alueellisia ja paikallisia käytänteitä ja oikeudellisia tilanteita, ja korostaa, että työviranomaisen toimeksianto olisi sovitettava yhteen tämän moninaisuuden kanssa ja että karttunut osaaminen olisi otettava siinä huomioon.

Tavoitteiden ja tehtävien kriittinen arviointi alueiden näkökulmasta

10.

korostaa, että etenkin rajatylittävää liikkuvuutta harjoittavat työntekijät ovat Euroopassa riskialtis ryhmä, jonka oikeuksia loukataan helpommin, koska he liikkuvat lähtöalueiden ja vastaanottavien alueiden välillä.

11.

vahvistaa, että työvoiman rajatylittävään liikkuvuuteen liittyvät sääntöjenvastaisuudet vaikuttavat paikallis- ja aluetasoon suoraan, että nämä tasot ovat lähimpänä kansalaisia eli myös työnhakijoita ja työnantajia ja että liikkuvuus työmarkkinoilla on luonteeltaan pitkälti alueellista ja siihen voidaan merkittävässä määrin vaikuttaa alueellisesti (1).

12.

toteaa jälleen, että tämän keskeisen roolin vuoksi on välttämätöntä huolehtia siitä, että paikallis- ja alueyhteisöillä on asianmukainen edustus Euroopan työviranomaisen hallintoneuvostossa (2).

13.

muistuttaa, että Euroopan työviranomaisen tulisi kattaa kaikki elinkeinoelämän alat. Jotta kaikkiin erilaisiin ongelmiin kiinnitetään riittävästi huomiota, on varmistettava työmarkkinaosapuolten tiivis osallistuminen toimintaan siten, että sidosryhmien edustajien ryhmässä on sekä eri alojen että eri alueiden edustajia.

14.

korostaa, miten tärkeää tavoitteiden saavuttamisen kannalta on ottaa Euroopan työviranomaisen toiminnan lähtökohdaksi vaatimus täytäntöönpanokelpoisuudesta ja vastuuvelvollisuudesta. Samalla on yhtä lailla turvattava kansallisten järjestelmien itsenäisen aseman säilyminen.

Toissijaisuusperiaate ja suhteellisuusperiaate

15.

korostaa, että toissijaisuusperiaatetta on noudatettava varauksettomasti kaikissa Euroopan työviranomaisen kehittämisvaiheissa ja kaikkea kansallista toimivaltaa työ- ja sosiaalipoliittisissa asioissa on kunnioitettava.

16.

painottaa, että suhteellisuusperiaatetta on noudatettava kaikilta osin, jotta voidaan välttää taloudellisia ja hallinnollisia lisärasitteita.

17.

kiinnittää huomiota siihen, että Euroopan työviranomaisen perustamisen tavoitteena olisi oltava sisämarkkinoiden perusvapauksien vahvistaminen ja että työviranomaisen olisi toimittava kansallisten viranomaisten tukena silloin, kun kansalliset rajat estävät jäsenvaltioita soveltamasta unionin lainsäädäntöä tehokkaasti tai alueellisiin eroihin ei pystytä puuttumaan asianmukaisesti kansallisesta näkökulmasta käsin.

18.

katsoo, että Euroopan työviranomaisen tulee antaa tilaa jäsenvaltioiden mahdollisille erilaisille työmarkkinamalleille ja -prioriteeteille. On ratkaisevan tärkeää, että Euroopan työviranomainen ei rajoita työmarkkinaosapuolten riippumattomuutta eikä niiden keskeistä roolia.

19.

toteaa, että tämän pitäisi parantaa liikkuvuuden laatua nykyisten toimivaltuuksien ja säännöstöjen puitteissa.

20.

toteaa, että myönteisiä vaikutuksia voitaisiin saada aikaan sekä lähtöalueilla että vastaanottavilla alueilla: kansallisten viranomaisten rajatylittävät täytäntöönpanotoimet voitaisiin hoitaa tehokkaammin, vero- ja sosiaaliturvamaksutulojen voitaisiin odottaa kasvavan ja oikeusturvan vahvistamisen ja lainsäädännön yhdenmukaisemman soveltamisen vaikutukset oikeudenmukaisiin työ- ja kilpailuolosuhteisiin voisivat konkretisoitua paikan päällä (3).

Täydentäviä ehdotuksia ja muita sääntelytarpeita

21.

kehottaa huolehtimaan Euroopan työviranomaisen kehittämismahdollisuuksista, kun ajatellaan Euroopan työmarkkinoiden dynaamisuutta, joka kytkeytyy väestörakenteen muutoksiin ja teknologisten haasteisiin, ja ottamaan tässä yhteydessä huomioon toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet.

22.

katsoo, että rajatylittävien tilanteiden hoitamisessa on vahvistettava kaikkien asianomaisten toimijoiden sitoutumista nopeisiin, tehokkaisiin ja johdonmukaisiin jatkotoimiin, jotta saadaan aikaan myönteisiä vaikutuksia paikallis- ja aluetasolla.

23.

suosittaa, että työviranomainen tukeutuisi toimissaan kolmansien maiden kanssa mahdollisuuksien mukaan unionin makroaluestrategioihin, jotka auttavat vahvistetun yhteistyön kautta tarttumaan jäsenvaltioiden ja kolmansia maiden alueelle ulottuvan tietyn maantieteellisen alueen yhteisiin haasteisiin ja edistävät osaltaan sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden saavuttamista.

---

(1)  AK:n lausunto aiheesta ”Työvoiman liikkuvuus ja Eures-verkoston vahvistaminen”, COR 2014–1315.

(2)  AK:n lausunto aiheesta ”Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari”, COR 2868/2016.

(3)  https://cor.europa.eu/en/our-work/Documents/Territorial-impact-assessment/TIA-ELA-Labour-Authority-20180704.pdf

Euroopan alueiden komitean lausunto aiheesta ”EU:n kaupunkien ja alueiden panos CBD COP 14 -kokoukseen ja vuoden 2020 jälkeiseen biologista monimuotoisuutta koskevaan EU:n strategiaan”

(2018/C 461/04)

Esittelijä: Roby BIWER (LU, PES), Bettembourgin kunnanvaltuuston jäsen Viiteasiakirja: Euroopan komission varapuheenjohtajan Frans Timmermansin kirje, huhtikuu 2018

EUROOPAN ALUEIDEN KOMITEA

A.   Biologista monimuotoisuutta koskevissa tavoitteissa etenemisen nykytilanne Euroopassa ja muualla maailmassa

1.

ilmaisee huolensa biologisen monimuotoisuuden voimakkaasta vähenemisestä, joka ei rajoitu eläin- ja kasvilajien katoamiseen vaan heikentää myös tulevaisuuden taloudellisia, ympäristöön liittyviä ja jopa yhteiskunnallisia ja kulttuurisia mahdollisuuksia.

2.

korostaa, että kahden tärkeän, biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä ja kestävää hyödyntämistä koskevan toimintapoliittisen välineen – biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen (CBD) liittyvän biodiversiteettiä koskevan strategisen suunnitelman 2011–2020 (eli biodiversiteettisopimukseen liittyvän strategisen suunnitelman) ja vuoteen 2020 ulottuvan luonnon monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian – tavoiteajankohdat ovat pian käsillä.

3.

toistaa näkemyksen, että tieteellisen näytön perusteella maailma ylipäätään ja monet paikallis- ja alueviranomaiset erityisesti eivät nykymenolla tule yltämään kaikkiin maailmanlaajuisiin Aichin biodiversiteettitavoitteisiin saati panemaan täytäntöön luonnon monimuotoisuutta koskevaa EU:n strategiaa, vaikka tietyin osin on edistytty huomattavasti. Vuoteen 2020 mennessä voidaan kuitenkin saada vielä paljon aikaan, ja vuoden 2020 jälkeisen maailmanlaajuisen biodiversiteettikehyksen valmistelu on jo alkanut.

4.

korostaa, että maapallon biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen sekä ekosysteemien katoaminen ja heikkeneminen ovat suuria uhkia planeettamme tulevaisuudelle. YK:n vahvistamien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen poliittisessa kokonaiskontekstissa biodiversiteetin vähenemissuuntauksen kääntäminen ja ekosysteemien ennallistaminen ovat ratkaisevan tärkeä osa-alue, joka on tiukasti sidoksissa ilmastonmuutoksen torjuntaan.

5.

kiinnittää huomiota yksittäin toteutettavien paikallisten toimien (tai niiden puutteen) kärjistävään vaikutukseen. Pistemäinen toiminta nimittäin pahentaa omalta osaltaan maailmanlaajuista biodiversiteettikriisiä ja nostaa valokeilaan sellaisen kapea-alaisen toimintatavan vaarat, jossa kutakin biologiseen monimuotoisuuteen liittyvää tapausta käsitellään muista erillään paikallisella tasolla, jolloin maailmanlaajuiset vaikutukset ja muut ulkoiset vaikutukset jäävät huomioimatta. Komitea korostaa, että tarvitaan näkökulmaa, jossa mikro- ja makrotaso yhdistyvät tasapainoisesti.

6.

on sitä mieltä, että on olemassa riittävää näyttöä ja tieteellisiä todisteita kiireellisestä tarpeesta toteuttaa nyt maailmanlaajuisella, alueellisella ja paikallisella tasolla nykyistä radikaalimpia, ennakoivia ja ennaltaehkäiseviä toimia biologisen monimuotoisuuden kadon pysäyttämiseksi ja rappeutuneiden ekosysteemien ennallistamiseksi. Asiassa ei saa odottaa enää pitempään (esimerkiksi muodollista edistyksen arviointia vuonna 2020).

7.

toteaa, että poliittiset tavoitteet ovat horisontaalisesti ja vertikaalisesti katsoen epäjohdonmukaisia, sillä suhtautuminen ympäristökysymyksiin esimerkiksi maatalous- tai energiapolitiikassa on usein vastakkaista, mikä vie pohjaa edistymiseltä Aichin biodiversiteettitavoitteissa.

8.

tiedostaa, että EU:n jäsenvaltioiden kaupungistumispolitiikat aiheuttavat yhä edelleen maiseman pirstoutumista ja kaupunkirakenteen hajautumista ja sen seurauksena ekosysteemien ja biologisen monimuotoisuuden vähenemistä.

9.

suhtautuu myönteisesti monenvälisiin ympäristösopimuksiin ja niiden nojalla toteutettaviin toimiin sekä rajatylittävää yhteistyötä tukevien uudenlaisten kattavien politiikka- ja hallinnointikehysten kehittämiseen ja kehottaa asianomaisia kansallisia ja alueellisia viranomaisia ryhtymään käyttämään näitä välineitä rajojen ylitse ulottuvien johdonmukaisten politiikkatoimien kehittämiseksi.

10.

viittaa yksittäisten Natura 2000 -alueiden tuhoutumiseen sekä lintujen ja muiden eläinten laittoman tappamisen ja pyydystämisen nykyiseen laajuuteen ja on vakuuttunut siitä, että kaikilla tasoilla tarvitaan suurempia ponnisteluja luontodirektiivien säännösten noudattamisen valvomiseksi ja varmistamiseksi asiaankuuluvien hoitosuunnitelmien avulla.

11.

on huolestunut siitä, että suojeltujen lajien laiton kauppa jatkuu edelleen, että haitalliset vieraslajit lisääntyvät ja että torjunta-aineita, kuten neonikotinoideja, käytetään kestämättömällä tavalla, mikä romahduttaa pölyttäjien, esimerkiksi mehiläisten, kantoja.

12.

muistuttaa kiireellisestä tarpeesta tehostaa oleellisesti maailmanlaajuisia ja EU:n toimia, joilla puututaan vaikuttavalla tavalla maailman biodiversiteettikriisin, ja purkaa kytkös talouskehityksen sekä biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen ja siihen liittyvien seikkojen, kuten köyhtymisestä seuraavan ekosysteemien toimintojen ja palvelujen heikkenemisen, väliltä.

13.

kiinnittää huomiota siihen, että rahoitusresurssit ja -välineet eivät ole riittäviä biodiversiteettitoimien valtavirtaistamiseksi ja biologisen monimuotoisuuden asianmukaisen hoidon turvaamiseksi ja että tämän alan toimien puutteesta, joka on vallitseva ilmiö kaikilla tasoilla, seuraa finanssipoliittisia ja taloudellisia riskejä.

14.

painottaa tarvetta keskittää huomio maailmanlaajuisen ja eurooppalaisen hallinnointirakenteen puutteisiin, biodiversiteettisopimukseen liittyvän strategisen suunnitelman täytäntöönpanon haasteisiin ja vuoden 2020 jälkeisen maailmanlaajuisen biodiversiteettikehyksen hiomiseen, jotta täytäntöönpano tapahtuisi tehokkaasti konkreettisten strategioiden pohjalta.

15.

panee huolestuneena merkille, että (vapaaehtoisille) toimille, jotka liittyvät sen arviointiin, miten Aichin biodiversiteettitavoitteiden täytäntöönpanossa on edistytty kansallisten ja alueellisten biodiversiteettiä koskevien strategisten toimintasuunnitelmien avulla, ei ole mittaus-, raportointi- ja todentamismekanismeja tai ne ovat riittämättömiä.

16.

kehottaa kutsumaan kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät jo varhain mukaan vuoden 2020 jälkeisten maailmanlaajuisten biodiversiteettikehysten laadinnan seuraavan vaiheen valmisteluihin – sekä maailmanlaajuisella että EU:n tasolla.

B.   Toimet ja velvollisuudet vuoteen 2020 saakka

17.

katsoo, että biodiversiteettisopimuksen sopimuspuolten 14. kokous (CBD COP 14) tulee hyödyntää merkittävänä tilaisuutena kartoittaa, mitä vuoteen 2020 mennessä kyetään käytännössä vielä saavuttamaan, jotta voidaan asettaa selkeät ja mahdollisuuksien rajoissa olevat sitoumukset.

18.

korostaa paikallis- ja alueviranomaisten tärkeää roolia Aichin biodiversiteettitavoitteiden täytäntöönpanossa jäljellä olevina kahtena vuotena.

19.

toteaa, että paikallis- ja alueviranomaisten, EU:n ja sen jäsenvaltioiden koordinoidulle toiminnalle on tärkeää laatia tarkoituksenmukainen monitasoisen hallinnon kehys, jota hyödyntäen nämä tahot voivat jatkaa Aichin biodiversiteettitavoitteiden täytäntöönpanoa ja luonnon monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian toteuttamista vuoteen 2020 saakka.

20.

kannattaa Euroopan unionin päätöstä kieltää neonikotinoidien kaltaiset laajassa käytössä olevat torjunta-aineet, koska ne uhkaavat vakavasti sellaisia hyönteislajeja, joita näillä aineilla ei pyritä torjumaan. Näihin kuuluvat esimerkiksi pölyttäjät, jotka ovat elintärkeitä kasvien lisääntymiselle metsissä, kaupunkien viheralueilla ja pelloilla ja siksi myös maapallon ruoantuotannolle. Komitea korostaa paikallis- ja alueviranomaisten roolia torjunta-aineiden käytön rajoittamisessa – jäsenvaltioiden sisäiset vastuualuejakojen eroavaisuudet huomioon ottaen – mm. torjunta-aineettomia kuntia ja mehiläisystävällisiä kaupunkeja koskevien aloitteiden avulla.

21.

kehottaa lisäämään paikallis- ja aluehallintotahojen (oikeudellisia, taloudellisia ja henkilöstö)resursseja, jotta ne tahot, jotka haluavat, voivat hoitaa asianmukaisesti välittömiä toimivaltuuksiaan, jotka liittyvät biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojeluun, niitä koskevaan suunnitteluun sekä niiden kestäväpohjaiseen hyödyntämiseen, hoitoon, ennallistamiseen ja valvontaan, suojelullisesti merkittävät kohteet mukaan luettuina.

22.

korostaa sen merkitystä, että paikallis- ja alueviranomaiset saavat käyttöönsä työkaluja ja mekanismeja, joiden avulla ne pystyvät hyödyntämään lajien, elinympäristöjen, ekosysteemien ja ekosysteemipalvelujen tilannetta ja kehitystä kuvaavia korkealaatuisia tietoja.

23.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita soveltamaan valtakunnallisten, alueellisten ja paikallisten biodiversiteettistrategioiden ja biologista monimuotoisuutta koskevien toimintasuunnitelmien kehittämisessä ja toteuttamisessa yhdennettyä lähestymistapaa CBD:n sihteeristön ja ICLEI:n laatimissa biologisen monimuotoisuuden strategiaa ja toimintasuunnitelmaa koskevissa suuntaviivoissa esitetyn mukaisesti, sikäli kun tällaista ei vielä ole, ja lisäämään paikallis- ja alueviranomaisten osallistumista kansallisten biodiversiteettiä koskevien strategisten toimintasuunnitelmien laadintaan, uudelleentarkasteluun ja toteuttamiseen, jotta strategiat ja toimintasuunnitelmat olisi helpompi panna täytäntöön ja ottaa vertikaalisesti ja horisontaalisesti huomioon suunnittelussa sekä toimialoilla, jotka vaikuttavat (myönteisesti tai kielteisesti) biodiversiteettiin.

24.

korostaa tarvetta lisätä biodiversiteettitoimiin suunnattua rahoitusta, erityisesti Natura 2000 -investointeja, kaikissa EU:n rahoitusvälineissä rakenne- ja koheesiorahastot mukaan luettuina, sekä suhtautuu myönteisesti eConservation-tukivälineen kaltaisiin aloitteisiin. eConservation on tietokanta, joka sisältää arvokasta tietoa julkisten tahojen tarjoamista biodiversiteettitoimien rahoitusmahdollisuuksista.

25.

kehottaa kokoamaan parhaita käytäntöjä, jotka liittyvät vääristävien tukien poistamiseen eri politiikanaloilla, jotta voidaan yhtenäistää biologisen monimuotoisuuden suojeluun kytkeytyviä EU:n toimia ja laatia arviointeja ympäristölle haitallisista tuista. Tavoitteena on tehdä EU:n talousarviosta sellainen, että sen avulla edistetään yhä tehokkaammin kestävää kehitystä, jolle tulee antaa selvä etusija rahoitusvaroja korvamerkittäessä.

26.

on ilahtunut EU:n Horisontti 2020 -ohjelman puitteissa toteutetuista toimista, joiden tavoitteena on tehostaa tutkimusta ja innovointia sen selvittämiseksi, millä tavoin luontoon perustuvat ratkaisut sekä vihreä ja sininen infrastruktuuri voisivat auttaa elvyttämään kaupunkialueita. Komitea pitää näitä toimia hyvinä keinoina parantaa biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian täytäntöönpanoa kaupunki- ja taajama-alueilla, myös vuosina 2020–2030 ja EU:n kaupunkiagendan yhteydessä. Komitea korostaa kuitenkin tarvetta edistää edelleen EU:n luontodirektiivien täytäntöönpanoa ja painottaa, ettei näitä luontoon perustuvia ratkaisuja sekä vihreää ja sinistä infrastruktuuria hyödyntäviä ohjelmia tule nähdä vahvojen biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja tukevien toimien korvikkeena taajamien lähialueilla ja maaseutualueilla vaan niiden hyödyllisenä lisänä.

27.

toteaa, että erilaisista käytettävissä olevista rahoitusvälineistä saatavien varojen hallinnointi pitäisi uskoa toimivaltaisille ja valtuutetuille alueellisille ja paikallisille elimille, jotka vastaavat biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelusta ja ennallistamisesta Aichin biodiversiteettitavoitteiden mukaisesti.

28.

kehottaa vahvistamaan paikallis- ja alueviranomaisten roolia laittoman kaupan torjunnassa vahvistamalla biodiversiteetin suojeluun pohjautuvat hankintasäännöt sekä pysäyttämään haitallisten vieraslajien määrän kasvun laatimalla esimerkiksi toimintakehyksiä rajatylittävälle yhteistyölle lajien muuton ja biologisen monimuotoisuuden yhdennetyn hallinnoinnin edistämiseksi. Komitea korostaa olemassa olevien verkostojen, kuten Euroopan laajuisen vihreän infrastruktuurin verkoston (TEN-G), merkitystä rajatylittävien vihreiden infrastruktuurien ja käytävien rakentamiselle siten, että hoito- ja toimintasuunnitelmat tehdään rajatylittävää yhteistyötä hyödyntäen.

Paikallis- ja alueviranomaisten keskeinen asema biodiversiteettisopimukseen liittyvän strategisen suunnitelman ja vuoteen 2020 ulottuvan luonnon monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian täytäntöönpanossa

29.

vahvistaa, että paikallis- ja alueviranomaisten rooli luonnon monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian täytäntöönpanijoina tunnustetaan EU:ssa yhä laajemmin, ja pitää tätä myönteisenä.

30.

katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisten pitäisi olla aktiivisesti mukana laatimassa ja toteuttamassa toimia, jotka tähtäävät epätarkoituksenmukaisten tukien poistamiseen ja biodiversiteetin huomioimiseen kaikilla eri politiikanaloilla, myös maataloudessa sekä kaupunki- ja aluekehityksessä (asianomaisten EU-rahastojen kautta).

31.

kannustaa paikallis- ja alueviranomaisia ajamaan yhä tarmokkaammin sitä, että biologiseen monimuotoisuuteen kiinnitettäisiin huomiota kaikessa maankäytön suunnittelussa ja kaupunkisuunnittelussa, sillä näin voidaan luoda tehokkaasti edellytykset osallistumiselle Aichin biodiversiteettitavoitteiden täytäntöönpanoon.

32.

korostaa paikallis- ja alueviranomaisten merkitystä vapaaehtoisina valveuttamiskampanjoiden toteuttajina ja sellaisten foorumien luojina, joilla pyritään tuomaan esille, miten tärkeää maapallomme biologisen monimuotoisuuden, ekosysteemien ja ekosysteemipalvelujen suojelu ja ennallistaminen on.

33.

kannustaa paikallis- ja alueviranomaisia osallistumaan biodiversiteetin ja ekosysteemien hoitoa koskeviin kansainvälisiin, eurooppalaisiin ja omien maidensa standardointi- ja sertifiointiprosesseihin ja hyödyntämään myös referenssikäyttöön tarkoitettuja ja biodiversiteetin yhtenäisen hallinnointi- ja hoitokehyksen käyttöönottoa tukevia välineitä.

C.   Kohti tehokasta ja toimivaa vuoden 2020 jälkeistä maailmanlaajuista biodiversiteettikehystä

34.

suhtautuu myönteisesti Euroopan parlamentin vuoden 2017 lopussa EU:n toimintasuunnitelmasta luontoa, ihmisiä ja taloutta varten antamaan päätöslauselmaan, jossa komissiota kehotetaan aloittamaan viipymättä seuraavan biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian valmistelu ottaen huomioon vuoden 2020 jälkeisen maailmanlaajuisen biodiversiteettikehyksen laadintaprosessi.

35.

toteaa, että poliittista sitoutumista maailmanlaajuiseen biodiversiteettikriisiin puuttumiseen ja Aichin tavoitteiden jälkeisen vuosikymmenen 2020–2030 tavoitetason nostamiseen tulee lujittaa sekä maailmanlaajuisella että EU:n tasolla.

36.

odottaa, että CBD COP 15 -kokouksessa herätetään uudelleen maailmanlaajuinen huomio ja kannustetaan vastaaviin sitoumuksiin ei pelkästään biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien häviämisen pysäyttämiseksi vaan todellakin niiden ennallistamiseksi ja vahvistetaan kunnianhimoinen ja eri tahoja laajasti osallistava vuoden 2020 jälkeinen maailmanlaajuinen biodiversiteettikehys, joka ulottuu vuoteen 2030 asti. Kehyksen avulla tulee voida toteuttaa biodiversiteettisopimuksessa ja muissa asiaan liittyvissä YK:n sopimuksissa hahmoteltu vuotta 2050 koskeva visio.

37.

vetoaa sen puolesta, että EU omaksuisi vastuullisen johtoaseman vuoden 2020 jälkeisen maailmanlaajuisen biodiversiteettikehyksen valmisteluprosessissa maailmanlaajuisella tasolla ja vahvistaisi ”ulkoisen biodiversiteettipolitiikan” – tai antaisi oman panoksensa ”koko maapallon kattavaan biodiversiteettipolitiikkaan” – määrittäen oman vastuunsa maailman tason edelläkävijänä biodiversiteettikysymyksissä.

38.

kehottaa EU:ta ja kaikkia CBD COP -kokouksen osapuolia lisäämään vuoropuhelua ja paikallis- ja alueviranomaisten (ja muiden sidosryhmien kuin sopimusosapuolten) osallistumista uuden politiikkakehyksen kehittelyyn ja täytäntöönpanoon sekä virallistamaan tällaisen vuoropuhelun ja osallistumisen.

39.

kannustaa EU:ta ryhtymään maanosien väliseen yhteistyöhön Afrikan, Etelä-Amerikan ja Aasian – erityisesti vuoden 2020 CBD COP -kokouksen isäntämaan Kiinan – kanssa, jotta voidaan kehittää yhdenmukaisia ja johdonmukaisia lähestymistapoja, joilla edistetään yhteisiä intressejä saavuttaa uudistetut Aichin biodiversiteettitavoitteet biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien ennallistamisen, kestävän käytön ja hoidon osalta vuosina 2020–2030.

40.

korostaa, että vuotta 2050 koskevan vision pohjalta tulee laatia konkreettisia ehdotuksia, joihin sisältyy käytännönläheisiä ja ratkaisukeskeisiä toimintavaihtoehtoja. Aiheesta tulee keskustella CBD COP 14 -kokouksessa.

41.

painottaa tarvetta laatia vuoden 2020 jälkeinen maailmanlaajuinen biodiversiteettikehys siten, että sovitetaan ja nivelletään kaikki asian kannalta merkitykselliset YK:n ympäristösopimukset, kuten YK:n vahvistamat kestävän kehityksen tavoitteet, Pariisin ilmastosopimus ja Sendain kehys katastrofiriskien vähentämiseksi, yhteen uudistettujen Aichin biodiversiteettitavoitteiden kanssa, jotta biologinen monimuotoisuus ja ekosysteemipalvelut eivät jäisi irralleen yhteiskunnallisista ja taloudellisista tavoitteista, jonka perustan ne muodostavat. Näin varmistetaan, että biologiseen monimuotoisuuteen liittyvät arvot otetaan kattavasti huomioon muillakin aloilla ja tämän myötä toimintapolitiikoissa ja suunnitteluprosesseissa, rajatylittävää yhteistyötä unohtamatta.

42.

kehottaa varmistamaan toimintapolitiikkojen johdonmukaisuuden sisällyttämällä biologisen monimuotoisuuden erityisesti kestävän kehityksen tavoitteisiin nro 11 (kestävät kaupungit ja asuinyhteisöt), 14 (vedenalainen elämä) ja 15 (maaekosysteemit). Lisäksi tulee täsmentää ja yhtenäistää eri välineiden yhteydessä käytettyjä ilmaisutapoja, jotta vältytään sekaannuksilta, ristiriidoilta ja päällekkäisyyksiltä.

43.

tähdentää monitasoisen yhteistyön ratkaisevan suurta merkitystä. Vuoden 2020 jälkeiseen maailmanlaajuiseen biodiversiteettikehykseen on erittäin tärkeää sisällyttää tehokas ja toimiva monitasoisen hallinnon järjestelmä, joka kattaa myös paikallis- ja alueviranomaiset (maailmanlaajuisesti ja EU:n sisällä), jotta uudistettuihin Aichin biodiversiteettitavoitteisiin voidaan pyrkiä koordinoidusti.

44.

katsoo, että vuoden 2020 jälkeisen maailmanlaajuisen biodiversiteettikehyksen kansallista valvontaa, raportointia ja todentamista koskevassa mekanismissa tulee mainita selvästi paikallis- ja alueviranomaisten rooli.

45.

kannustaa kehittämään vuoden 2020 jälkeiselle ajalle johdonmukaisen maailmanlaajuisen järjestelmän ja mekanismin biologisen monimuotoisuuden hallinnointia varten. Tässä yhteydessä tulee soveltaa horisontaalisen valtavirtaistamisen, vertikaalisen yhtenäistämisen ja yhteistyöhön perustuvan yhdennetyn hallinnon periaatteita ja liittää mukaan mitattavissa olevia tavoitteita sekä kaikkien toimintatasojen, myös valtiota alempien hallintotasojen, käyttöön tarkoitetut raportointimekanismit ottaen huomioon muut kansainväliset sopimukset.

46.

suosittelee, että tarkasteltaisiin mahdollisuuksia edistää sellaisen järjestelmän käyttöönottoa, joka koskee vapaaehtoista osallistumista eri tasoilla valtakunnallisiin oloihin suhteutettuna mutta vähintään yhtä rohkein ja kunnianhimoisin tavoittein. Järjestelmä voisi olla vastaava kuin YK:n ilmastosopimuksen (UNFCCC) yhteydessä sovellettava valtio-, alue- ja paikallistasolla määriteltyjen panosten järjestelmä.

47.

toteaa tässäkin yhteydessä, että myös jatkossa on toimittava samalla otteella ja samassa hengessä kuin Aichin biodiversiteettitavoitteiden kohdalla. On vahvistettava selkeät, aikasidonnaiset ja mitattavissa olevat uudet tavoitteet biologisen monimuotoisuuden, luonnon ja ekosysteemien köyhtymisen pysäyttämiselle sekä näiden ennallistamiselle. Lisäksi tulee toteuttaa tehokkaita toimia haitallisten vieraslajien poistamiseksi ja uusien tulon estämiseksi ja saada luonnonvaraisten eläinten laiton tappaminen ja luonnonvaraisten kasvien laiton hävittäminen sekä näiden laiton kauppa tosiasiallisesti loppumaan vuosikymmenellä 2020–2030.

48.

kehottaa EU:ta tarjoamaan unionin jäsenvaltioille ja muille maille strategista ja pitkäjänteistä ohjausta ja opastusta toimiin, jotka liittyvät biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja uhkaavien tekijöiden karsimiseen ja biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen hoitoon. Koska biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen taustalla on nykytiedon mukaan monenlaisia yksittäisiä tapauksia ja valintoja, opastuksen yhteydessä pitäisi tarjota käyttöön maailmanlaajuisiin biodiversiteettitavoitteisiin ankkuroituja ja suhteutettuja periaatteita ja kriteerejä eri tapausten ja valintojen vaikutusten arviointia varten, jotta näkökulma ei jäisi kapea-alaiseksi.

49.

pitää johdonmukaisen valvonta-, raportointi- ja todentamismallin kehittämistä erittäin tärkeänä vuoden 2020 jälkeisen maailmanlaajuisen biodiversiteettikehyksen puitteissa saavutetun edistyksen mittaamista ja pitkän aikavälin tavoitteiden täytäntöönpanon säännöllistä seurantaa ajatellen. Toimintamallin on oltava kattava ja tukea tarjoava, ja siinä tulee keskittyä 1) biologisen monimuotoisuuden kadon pysäyttämiseen, 2) biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien ennallistamiseen sekä 3) biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien kestävään käyttöön ja hoitoon. Tämä tulee tehdä estämällä haitallisten vieraslajien tulo ja poistamalla tällaiset lajit, estämällä luonnonvaraisten eläinten laiton tappaminen ja luonnonvaraisten kasvien laiton hävittäminen sekä näiden laiton kauppa ja seuraamalla biodiversiteetti-indikaattoreita ja tarkistamalla indikaattoriarvot. Valvonnan, raportoinnin ja todentamisen on oltava mahdollisimman objektiivista, ja siinä on tukeuduttava parhaaseen saatavilla olevaan tutkimustietoon. Sen avulla tulee voida yhdistää määrällisesti ilmaistut vaikutukset tiettyihin toimintapolitiikkoihin ja toimiin, havainnollistaa edistys ja saavutukset ja yksilöidä mahdolliset korjausliikkeiden tai lisätoimien tarpeet.

50.

kehottaa kartoittamaan ja seuraamaan eri maiden panoksia, alue- ja paikallistaso mukaan luettuina, suhteuttaen ne vuoden 2020 jälkeisessä maailmanlaajuisessa biodiversiteettikehyksessä asetettuihin maailmanlaajuisiin tavoitteisiin, jotta voidaan tarkkailla edistymistä yhteisissä sitoumuksissa ja muodostaa siitä aika ajoin yleiskuva.

51.

kannattaa biologista monimuotoisuutta koskevan yhteisen teknis-tieteellisen tietopohjan laatimista siten, että otetaan käyttöön vertailukelpoiset havainnointimenetelmät, määritellään yhteiset seurantasäännöt ja perustetaan asianmukaisia foorumeita, joiden kautta tietoja ja osaamista voidaan hallinnoida ja levittää.

52.

haluaa syventää tietämystä alueiden tarjoamista resursseista ja palveluista (ympäristö, matkailu, maatalous, käsiteollisuus, energia, palvelut, yhteisötalous), jotta biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen tähtäävät toimenpiteet voidaan sovittaa paremmin yhteen eri hallintotasoilla tapahtuvan suunnittelun sekä alueiden sosioekonomisen kehittämisen kanssa.

53.

haluaa syventää ja levittää tietämystä unionissa sovellettavista Natura 2000 -alueiden hyvistä hoitokäytänteistä sekä edistää siten pysyvän vuoropuhelun käynnistämistä asianomaisten hallintoelinten välillä ja lisätä erilaisten julkisten ja yksityisten paikallisten toimijoiden osallistumista biologisen monimuotoisuuden alalla.

54.

ehdottaa, että vuoden 2020 jälkeisessä kehyksessä asetetaan SMART-tavoitteita (joilla tarkoitetaan täsmällisiä, mitattavia, saavutettavia, realistisia ja aikasidonnaisia tavoitteita). Tulee siirtyä pois sellaisista tilannetta koskevista tavoitteista, jotka eivät ole mitattavissa, ja tuoda tilalle tuloskeskeisiä, ”paineeseen liittyviä” tavoitteita, jotka määritellään selkeästi, toiminnallisesti ja selväkielisesti ja jotka mahdollistavat edistyksen mittaamisen ja raportoimisen tavoitteisiin verrattuna.

55.

toteaa, että vuoden 2020 jälkeisessä maailmanlaajuisessa biodiversiteettikehyksessä tulee vahvistaa nykyistä vakuuttavammat ja helposti viestittävissä olevat päämäärät ja tavoitteet samalla kun ajantasaistetaan tai korvataan mm. seuraavat aikasidonnaiset Aichin tavoitteet: 1) Strategiseen tavoitteeseen B (biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuvan suoran paineen vähentäminen ja kestävyysperiaatteiden mukaisen käytön edistäminen) pitäisi sisällyttää maalla elävien lajien sekä kalakantojen ja selkärangattomien eliöiden kantojen ja vesikasvien kestäväpohjainen hyödyntäminen, joka liittyy tavoitteeseen 6. 2) Strategisessa tavoitteessa D (biologisesta monimuotoisuudesta ja ekosysteemipalveluista kaikille koituvien hyötyjen parantaminen) pitäisi huomioida biologisen monimuotoisuuden hyödyllisyys ihmisten terveyden kannalta – muiltakin kuin tavoitteissa 14, 15 ja 16 mainituin osin. Siihen olisi lisättävä uusia tavoitteita, jotka koskevat mm. hyödyntämistä lääkkeissä, lääkekasveja, ravitsemusta, mielenterveyttä ja terveyden edistämistä, ja siinä on tunnustettava biologisen monimuotoisuuden kytkökset rauhaan ja konflikteihin sekä muuttoliikkeisiin. 3) On kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota maaperän, makean veden alueiden ja avomerten tarjoamiin palveluihin sekä niiden biologiseen monimuotoisuuteen. 4) Tulee toteuttaa toimenpiteitä, jotka liittyvät kaupunkien ja niiden lähialueiden elinympäristöä myös ilmastonmuutosta ajatellen parantaviin luonnon ja ekosysteemien tarjoamiin palveluihin.

56.

kiinnittää paikallisyhteisöjen huomion siihen, että biologiseen monimuotoisuuteen on tärkeää suhtautua taloudellisena, sosiaalisena ja työllisyyttä edistävänä mahdollisuutena, myös sosiaalisen osallistamisen vaatimusten suhteen. Tässä yhteydessä tulee kokeilla myös uudenlaisia paikallisen yhteistyön muotoja siltä pohjalta, että käytetään yhä laajemmin sosiaalisiin ja ympäristökysymyksiin liittyviä lausekkeita biologisen monimuotoisuuden edistämiseksi.

57.

kehottaa kehittämään yhteisiä biodiversiteetti-indikaattoreita ja lisäämään niitä yhtenäisessä muodossa kaikkiin asian kannalta merkityksellisiin kansainvälisiin kehyksiin, erityisesti myös kestävän kehityksen tavoitteisiin, jotta voidaan välttää päällekkäisyyttä, edistää tehokasta ja yhdennettyä mitattavuutta ja täytäntöönpanoa sekä antaa vipuvoimaa perustavanlaatuiselle muutokselle köyhyyden poistamiseksi, ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen edistämiseksi sekä elintarvikehuollon selviytymiskyvyn parantamiseksi paikallisyhteisöissä.

58.

kehottaa lisäämään valmiuksien kehittämismahdollisuuksia – myös tarvittavia määrärahoja sekä vertaisoppimisen kaltaisia innovatiivisia, aktivoivia menettelyitä –, jotta voidaan vahvistaa kaikilla tasoilla teknistä tietämystä ja osaamista, joka on tarpeen biologisen monimuotoisuuden katoamisen pysäyttämiseksi, biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien ennallistamiseksi sekä haitallisten vieraslajien tulon ja luonnonvaraisten eläinten laittoman tappamisen ja luonnonvaraisten kasvien laittoman hävittämisen sekä näiden laittoman kaupan estämiseksi. Biologisen monimuotoisuuden hallinnointiin on otettava mukaan alkuperäiskansat ja paikallisyhteisöt, asiantuntijat ja ammattihenkilöt (myös metsästäjät, kalastajat, paimenet ja metsänhoitajat).

59.

kehottaa lujittamaan kumppanuuksia ja tukemaan kaikki sidosryhmät ja suuren yleisön kattavia yhteisiä toimia. Erityistä huomiota tulee kiinnittää panokseen, joka saadaan alkuperäiskansoilta ja paikallisyhteisöiltä sekä naisilta, nuorilta ja sellaisilta toimijoilta, jotka ovat välittömästi riippuvaisia biologisesta monimuotoisuudesta ja hoitavat sitä (mm. metsästäjät, kalastajat, paimenet ja metsänhoitajat) ja osallistuvat luonnonvaraisten eläinten laittoman tappamisen ja luonnonvaraisten kasvien laittoman hävittämisen sekä näiden laittoman kaupan estämiseen. AK toteaa jälleen, että tarvitaan nykyistä enemmän teknistä apua ja opastusta (ei pelkästään EU:n paikallis- ja alueviranomaisille, vaan myös luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan kauttakulku- ja alkuperäalueille), valmiuksien kehittämistä ja oikeuksiin perustuvia välineitä, jotta prosessista saadaan aidosti osallistava ja hyvän hallinnon periaatteiden mukainen.

60.

kannustaa kehittämään kansainvälisiä standardeja biodiversiteettistrategioille ja biologista monimuotoisuutta koskeville toimintasuunnitelmille sekä yhdennetylle hoidolle ja suunnittelulle ja muita tulevaan hallinnointi- ja hoitomekanismiin liittyviä välineitä, jotka helpottavat käyttöönottoa ja lisäävät yhtenäisyyttä.

61.

katsoo, että maailmanlaajuiset biodiversiteettimallinnukset ja -skenaariot ovat tärkeitä, jotta biologisen monimuotoisuuden hallinnointiin liittyvät päätökset voidaan tehdä vankemmalta tietopohjalta ja asianmukaisesti ja jotta voidaan kehittää innovatiivisia tiedonkeruujärjestelmiä tai laajentaa biodiversiteettialan nykyisiä tietojärjestelmiä.

62.

kehottaa perustamaan maailmanlaajuisen foorumin, jonka kautta voidaan jakaa tietämystä ja seurata, miten eri maat ja paikallis- ja alueviranomaiset toteuttavat sitoumuksia, sekä raportoida täytäntöönpanotoimista. Foorumin avulla paikallis- ja alueviranomaiset voitaisiin saada mukaan parhaiden käytäntöjen vaihtoon ja laajaan levittämiseen, ja se tukisi valvontaa, raportointia ja todentamista.

63.

painottaa, että biologisen monimuotoisuuden edistämiseen tarvitaan nimenomaisiin paikallisiin olosuhteisiin kohdennettua lisärahoitusta koko maailman tasolla, EU:ssa ja yksittäisissä maissa. Tähän liittyen olisi annettava tarvittavaa opastusta, jotta rahoituksen saanti helpottuisi ja olemassa olevia rahoitusvälineitä käytettäisiin tehokkaasti ja tuloksellisesti, ja tuloksia olisi arvioitava säännöllisesti ja järjestelmällisesti, jotta vältytään haittavaikutuksilta ja erilaisten poliittisten tavoitteiden yhteentörmäyksiltä.

64.

kehottaa selvittämään uusien ja innovatiivisten rahoitusvaihtoehtojen mahdolliset edut ja hyödyntämään tällaisia vaihtoehtoja. Niitä ovat esimerkiksi verokannustimet, ekosysteemipalvelujen tuottamisesta maksettavat korvaukset, alueelliset ja valtakunnalliset arvonnat, erityinen EU-tason ja/tai maailmanlaajuinen biodiversiteettirahasto sekä rahoitusmuotojen yhdisteleminen ja sekoittaminen. Lisäksi kannattaisi selvittää asiaan liittyvien rakenteellisten innovaatioiden mahdolliset edut ja hyödyntää tällaisia innovaatioita, joihin kuuluvat mm. julkisen ja yksityisen sektorin biodiversiteettikumppanuudet, yksityisten yritysten säätiöt, julkisoikeudelliset säätiöt ja kannustaminen toimiin esimerkiksi vapaaehtoispohjaisten merkintä- tai sertifiointijärjestelmien kautta.

65.

sitoutuu osallistumaan vuoden 2020 jälkeisen maailmanlaajuisen biodiversiteettikehyksen valmisteluun pitkäjänteisesti ja ennakoivasti, käsillä olevan lausunnon hengessä.

Euroopan alueiden komitean lausunto aiheesta ”Tiedonanto – EU:n strategia muoveista kiertotaloudessa”

(2018/C 461/05)

Esittelijä: André VAN DE NADORT (NL, PES), Weststellingwerfin kunnanjohtaja Viiteasiakirja: Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – EU:n strategia muoveista kiertotaloudessa COM(2018) 28 final

POLIITTISET SUOSITUKSET

EUROOPAN ALUEIDEN KOMITEA

A.   Yleistä

Alueiden komitea

1.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission tiedonantoon ”EU:n strategia muoveista kiertotaloudessa” sekä siinä määritettyihin haasteisiin ja keskeisiin toimenpiteisiin, ja korostaa, että on osoitettava kunnianhimoa siirtymisen toteuttamiseksi kohti kiertotaloutta ja muoveihin liittyvien yhteiskunnallisten ja ympäristöhaasteiden sekä käytännön kysymysten ratkaisemiseksi. Komitea panee tässä yhteydessä merkille komission säädösehdotukset, joilla on tarkoitus puuttua kymmenen EU:n rannoilta ja meristä useimmin löytyvän kertakäyttöisen muovituotteen aiheuttamaan ongelmaan. Näiden tuotteiden osuus on yhdessä hylättyjen pyydysten kanssa 70 prosenttia kaikesta meressä olevasta jätteestä.

2.

toteaa, että muovit ovat erittäin lujia, hygieenisiä ja edullisia materiaaleja ja niissä on siten monia hyviä puolia, mutta on syvästi huolissaan muovien nykyisestä alhaisesta keräys- ja kierrätysasteesta ja katsoo, että nykyisissä ongelmanratkaisukäytänteissä keskitytään liiaksi prosessin loppupään ratkaisuihin (keräys, lajittelu, käsittely).

3.

painottaa paikallis- ja alueviranomaisten keskeistä roolia ja kiinnostusta, kun kyse on muoveja koskevien ratkaisujen kehittämisestä ja käyttöön ottamisesta kiertotaloudessa. Paikallis- ja alueviranomaisten velvollisuuksiin jätehuollon ja ympäristönsuojelun alalla kuuluu muun muassa jätteiden syntymisen ennaltaehkäisy, keräys, kuljetus, hyödyntäminen (mukaan luettuina lajittelu, uudelleenkäyttö ja kierrätys), jätteiden hävittäminen sekä roskien siivoaminen kaduilta, rannikoilta, järvistä ja merestä kalastuksen ja matkailun tukemiseksi. Paikallis- ja alueviranomaisten tehtävänä on niin ikään lisätä alueensa asukkaiden tietoisuutta jäte-, roskaantumis- ja kierrätysasioista.

4.

kohdistaa huomionsa muovien kierrätettävyyteen tulevaisuudessa paikallisesta ja alueellisesta näkökulmasta tarkasteltuna, mikä tarkoittaa vähemmän ja parempia muoveja, parempaa keräystä, parempaa kierrätystä ja parempia markkinoita.

5.

on vahvasti sitä mieltä, että entistä parempi yhteistyö ja materiaaliketjuun perustuva lähestymistapa kaikkien sidosryhmien välillä muovien arvoketjussa ovat olennaisia tehokkaiden ratkaisujen löytämiseksi. Toimenpiteiden tulee kohdistua arvoketjun kaikkiin vaiheisiin, tuotesuunnittelu, muovin valmistus, osto, käyttö, keräys ja kierrätys mukaan luettuina.

6.

korostaa innovoinnin ja investointien roolia kiertotalouden ratkaisujen löytämiseksi edistettäessä yhteiskunnallisia ja käyttäytymismallien muutoksia, jotka ovat tarpeen kiertotalouteen siirtymiseksi. Tämä on ratkaiseva askel YK:n vahvistamien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi EU-, jäsenvaltio-, alue- ja paikallistasolla. Komitea pyytääkin Euroopan komissiota ja EU:n jäsenvaltioita seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä neuvotellessaan tarkastelemaan kaikkia vaihtoehtoja muovien kiertotalouteen kohdistuvan EU:n rahoituksen lisäämiseksi.

B.   Vähemmän muoveja

Ennaltaehkäiseminen on ensisijainen painopiste muovijätteen vähentämiseksi

7.

toteaa, että muovijätteen syntymisen ehkäisemisen tulisi olla ensisijainen tavoite EU:n yleisen jätehierarkian mukaisesti. Muovia, joka ei päädy jätteeksi, ei tarvitse lajitella, käsitellä tai polttaa. Jätteen syntymisen ehkäiseminen alkaa muovin käytön rajoittamisesta ja tuotesuunnittelusta.

8.

muistuttaa, että on monia keinoja välttää muovien tarpeetonta käyttöä kertakäyttötuotteissa ja tuotteiden liiallista pakkaamista. Keskeisiä pakkauskriteerejä on vahvistettava tarpeettoman ja liiallisen pakkaamisen välttämiseksi ja jotta voidaan säännöllisesti varmistaa, täyttävätkö keskeiset tuotteet EU:n markkinoilla nämä kriteerit.

9.

kehottaa jatkamaan tutkimuksia pakkaamisen ja elintarvikkeiden säilymisen välisestä yhteydestä elinkaariajattelun pohjalta sekä mahdollisista vaihtoehtoisista lähestymistavoista elintarvikejätteen syntymisen estämiseksi ilman (monimutkaisten) muovipakkausten käyttöä.

Roskaantumisen ja muovimeren syntymisen estäminen ja kertakäyttötuotteiden vähentäminen

10.

tähdentää, että muoviroska on merkittävä ongelma: sen siivoamisesta aiheutuu paikallis- ja alueviranomaistahoille huomattavia kustannuksia, ja siksi on olennaisen tärkeää estää roskaantuminen sekä maalla että merellä.

11.

kannattaa Euroopan komission aloitetta kertakäyttöisiä muoveja koskevaksi lainsäädäntöehdotukseksi, jossa esitetään tavoitteita kertakäyttöisten muovien käytön rajoittamiseksi, sillä suurin osa muoviroskasta kaduilla on peräisin kertakäyttöisistä muovituotteista. Tähän liittyen komitea pitää tuoreita ehdotuksia, joissa keskitytään yleisimpiin rannoilta ja meristä löytyviin kertakäyttötuotteisiin, tärkeänä ensiaskeleena mutta odottaa kunnianhimoisia lisätoimia, jotta voidaan puuttua myös muista kertakäyttöisistä muovituotteista johtuvaan ja maalla tapahtuvaan roskaantumiseen.

12.

odottaa kunnianhimoisia keräystavoitteita kertakäyttöisille ja mukaan otettaville ruoille ja juomille tarkoitetuille muovisovelluksille, jotka kuuluvat laajennetun tuottajavastuun järjestelmän piiriin. Esimerkiksi muovisten juomapakkausten tulisi kuulua tuottajavastuun piiriin roskaantumisen hillitsemiseksi.

13.

korostaa, että tuottajilla ja maahantuojilla on täysi vastuu tuotteidensa kielteisistä vaikutuksista, kun niistä tulee jätettä, minkä vuoksi kyseisten tahojen tulee vastata kokonaan tuotteidensa synnyttämien jätteiden keräys- ja käsittelykustannusten rahoittamisesta.

14.

painottaa EU:n tiettyjen yhteisöjen ja alueiden, esimerkiksi syrjäisimpien alueiden, joenvarsiyhteisöjen, saarten sekä rannikko- ja satamayhteisöjen monenlaisia eri vaikeuksia torjua merten roskaantumista, ja korostaa, että on erityisen tärkeää ottaa toimintaan mukaan sidosryhmiä näistä yhteisöistä sen varmistamiseksi, että niiden ääntä kuunnellaan etsittäessä myönteisiä ja käytännössä toteuttamiskelpoisia ratkaisuja.

15.

kannattaa valveuttamiskampanjoiden järjestämistä roskaantumisesta ja ympäristönsiivoustalkoista. Komitea edistää paikallis- ja alueviranomaisten osallistumista ”Siivotaan Eurooppa” -kampanjan ja Euroopan jätteen vähentämisen viikon kaltaisiin tapahtumiin, kannustaa paikallis- ja alueviranomaisia esittämään uusia aloitteita sekä tutkii mahdollisuuksia ottaa vapaaehtoisia mukaan toimintaan Euroopan solidaarisuusjoukkojen kautta.

16.

kannattaa näin ollen voimakkaasti periaatetta, joka sisältyy aluksilta peräisin olevan jätteen toimittamiseen tarkoitettuja satamassa olevia vastaanottolaitteita koskevaan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi (COM(2018) 33) ja jonka mukaan tällaisten vastaanottolaitteiden käyttömaksuja alennetaan, jos alus on suunniteltu, varusteltu ja toimii siten, että se tuottaa vähemmän jätettä ja huolehtii jätteestään kestävällä ja ympäristöystävällisellä tavalla.

Mikromuovin syntymisen estäminen

17.

korostaa, että mikromuovit ovat yhä laajemmalle levinnyt ja ongelmallinen ilmiö, joka on nykyisin havaittavissa kaikkien ekosysteemien lähes kaikissa osissa, ihmisravinto mukaan luettuna. Mikromuovien vaikutuksia eläinten ja ihmisten terveyteen ja ekosysteemeihin ei suurelta osin vielä tunneta.

18.

kannattaa sitä, että jatketaan tutkimuksia mikromuovien keskeisistä lähteistä – joita ovat esimerkiksi autonrenkaiden kuluminen, tekstiilit ja jätteet – ja leviämistavoista sekä muovien kierrätyksen ja mikromuovin välisestä yhteydestä ja mikromuovien vaikutuksista eläinten ja ihmisten terveyteen ja ekosysteemeihin. Komitea painottaa näin ollen tarvetta ottaa käyttöön luotettavia ja tehokkaita mittaustekniikoita ja -prosesseja ja kehottaa Euroopan komissiota tukemaan tutkimus- ja kehitystoimintaa tällä alalla.

19.

kehottaa kieltämään oxo-hajoavat muovit sekä tarkoituksellisesti lisätyt mikromuovit kaikissa tuotteissa, joissa niitä ei ihmisten terveyden kannalta tarvita, mukaan luettuina ihonhoitotuotteet ja puhdistusaineet. AK kehottaa lisäksi ottamaan käyttöön autonrenkaiden ja tekstiilien kaltaisiin tuotteisiin tarkoituksettomasti lisättyjen mikromuovien vapautumista koskevat vähimmäisvaatimukset sekä toteuttamaan toimenpiteitä, joilla vähennetään muovipellettien pääsyä ympäristöön.

C.   Parempia muoveja

Parannetaan muovien suunnittelua

20.

on vakaasti sitä mieltä, että on kiireellisesti parannettava muovien suunnittelua ottamalla huomioon muovien ja muovituotteiden erilliskeräyksen, lajittelun ja kierrätyksen mahdollisuus tulevaisuudessa, jotta muoveista tulisi kestävyysajattelun mukainen osatekijä kiertotaloudessa, ja painottaa, että innovoinnin tarve tällä alalla on suuri.

21.

korostaa, että kiertotaloudessa meidän ei periaatteessa pitäisi hyväksyä sitä, että EU:n markkinoille saatetaan kierrätettäväksi kelpaamattomia tuotteita tai materiaaleja. Siksi vuoteen 2025 mennessä kaikkien EU:n markkinoille saatettujen muovien, muovituotteiden ja muovipakkausten tulisi olla ainakin kierrätettävissä kustannustehokkaalla tavalla. Tämä edellyttää myös, että ympäristön kannalta haitalliset ja vaaralliset aineet olisi poistettava kokonaan muoveista ja muovituotteista vuoteen 2025 mennessä.

22.

korostaa, että kiertotalous tarkoittaa myös fossiilitonta taloutta. Siksi tarvitaan vahva innovointiohjelma ja sen jälkeen tukitoimia fossiilittomien muovien ottamiseksi laajamittaisesti käyttöön, jotta voidaan siirtyä nykyisistä fossiilipohjaisista muoveista innovatiivisiin, kestäväpohjaisiin ja ympäristöä säästäviin muoveihin.

23.

on vakuuttunut siitä, että muovituotteiden valmistuksessa käytettävissä olevien erilaisten polymeerien määrä on rajoitettava polymeereihin, jotka ovat tarkoituksenmukaisia ja helposti erotettavissa, lajiteltavissa ja kierrätettävissä erityisesti, kun kyse on kertakäyttötuotteista. Tätä tarkoitusta varten on mahdollisesti laadittava niiden käyttöä koskevia EU-tason alakohtaisia normeja.

24.

kehottaa tutkimaan edelleen tarvetta yhdenmukaistaa ja mahdollisesti rajoittaa muoveissa käytettäviä lisäaineita, joilla vaikutetaan muovien fyysisiin ominaisuuksiin ja parannetaan niitä, jotta helpotetaan edelleen ja yksinkertaistetaan muovien kierrätystä ja uusiomateriaalien käyttöä. Tätä tarkoitusta varten on mahdollisesti laadittava muoveissa käytettäviä lisäaineita koskevia EU-tason alakohtaisia normeja.

25.

katsoo niin ikään, että myös muut muovista valmistetut tuotteet kuin pakkaukset voivat aiheuttaa roskaantumista, ja ne tulee sen vuoksi suunnitella siten, että roskaantumista voidaan ehkäistä. Tuottajien tulee lisäksi huolehtia tarvittavista järjestelmistä käyttöikänsä loppuun tulleiden tuotteiden käsittelemiseksi.

26.

muistuttaa, että laajennetun tuottajavastuun järjestelmillä voi olla tärkeä rooli ekologisen suunnittelun edistämisessä niin, että maksuja mukautetaan tuotteen kierrätettävyyden – uudelleenkäytön, erilliskeräyksen, käsittelyn ja kierrätyksen mahdollisuudet mukaan luettuina – ja kierrätettyjen materiaalien määrän mukaan. Laajennettua tuottajavastuuta koskevaan lainsäädäntöön on näin ollen sisällytettävä vastuu ekologisesta suunnittelusta. Laajennettua tuottajavastuuta koskevassa lainsäädännössä olisi myös mainittava polymeerien ja lisäaineiden käyttöä kertakäyttöisissä tuotteissa koskevat EU-tason alakohtaiset normit.

27.

korostaa, että materiaaleja, joilla ei ole niitä haitallisia ympäristö- ja terveysvaikutuksia, joita kaikilla muoveilla nykyisin on, ja joilla voidaan täysin korvata muovi, on kehitettävä tulevien vuosikymmenien kuluessa. Komitea kehottaa sen vuoksi tekemään tutkimusta ja ottamaan käyttöön ohjausvälineitä, joiden avulla kehitystä voidaan ohjata kohti muovitonta tulevaisuutta, jossa käytössä ovat nykyaikaiset uudet materiaalit.

Biohajoavat muovit

28.

toteaa, että nykyisen sukupolven biohajoavat muovit eivät tuo ratkaisua muoviroska- ja muovimeriongelmaan, sillä ne eivät hajoa biologisesti luonnonympäristössä tai vesijärjestelmissä.

29.

tähdentää, että se, että tietyt muovit olisi eroteltava muoveiksi ja toiset biojätteeksi, aiheuttaa kuluttajille sekaannusta. Tämä monimutkaistaa kuluttajille suunnattua viestintää ja johtaa virheisiin sekä tavanomaisten muovien että biohajoavien muovien erottelussa.

30.

korostaa, että muovien kierrätysvirtaan päätyvät biohajoavat muovit estävät tavanomaisten muovien kierrätyksen. Siksi biohajoavien muovien käyttö tulisi rajata kohteisiin, joissa biologisella hajoavuudella on tietty tarkoitus, kuten biohajoavien kassien käyttöön biojätteen keräämiseksi.

31.

painottaa tarvetta parantaa biohajoavuuden eri muotoihin sovellettavia määritelmiä ja vaatimuksia. Niillä tulee olla yhteys jätteiden käsittelyyn, myös kompostoitavuutta ja pilkkoutuvuutta koskevien vaatimusten osalta, ja niissä olisi otettava huomioon eurooppalaisissa käsittelylaitoksissa sovellettavat yleiset käytännöt. Näin parannetaan tai yksinkertaistetaan merkintöjä, vähennetään roskaantumista ja edistetään asianmukaista lajittelua ja myös kannustetaan innovointiin biohajoavien muovien alalla.

32.

pitää erityisen tärkeänä, että muovi, jota myydään kompostoitavana muovina, todellakin hajoaa luonnossa ilman, että siihen tarvitaan teollista kompostointia. Tällainen rajaus voi pienentää mikromuovien leviämisen riskiä huomattavasti, sillä on olemassa vaara, että kuluttajat luulevat tosiseikkojen vastaisesti, että kompostoituva muovi, jossa on asiaa koskevat merkinnät, hajoaa luonnossa ilman lisäkäsittelyä.

D.   Parempi keräys

33.

painottaa, että tehokkaat muovijätteen erilliskeräyksen järjestelmät ovat muovien kiertotalouden olennainen edellytys. Tästä syystä keräysjärjestelmien on oltava käyttäjilleen yksinkertaisia ja johdonmukaisia.

34.

korostaa, että nykyisiä keräysjärjestelmiä EU:n jäsenvaltioissa ei yleensä ole tarkoitettu muille kuin pakkausmuoveille, joita ei sen vuoksi kerätä erikseen ja jotka päätyvät kaatopaikoille tai jätteenpolttolaitoksiin osana jäännösjätettä tai jopa roskina (mereen). Tämä johtaa ympäristövahinkoihin, arvokkaiden kierrätettävien materiaalien menettämiseen ja hämmennykseen kuluttajien keskuudessa, sillä he eivät ymmärrä, miksi tietyt muovit tulisi erotella kierrätystä varten ja toisia muoveja ei. Paremmat tiedotuskampanjat ja jätteen lajittelun johdonmukaisuuden parantaminen jäsenvaltioiden välillä lisäisivät kierrätettyä jätemäärää ja edistäisivät jätteiden lajitteluohjeiden noudattamista niin paikallisten kuin matkailijoiden keskuudessa.

35.

toteaa, että tilanteissa, joissa muovien ja muovituotteiden keräys perustuu laajennettuun tuottajavastuuseen, tehokkaita tavoitteita on asetettava siten, että tuottajia kannustetaan ylittämään tavoitteet aina kun se on mahdollista.

Tehokas muovien erilliskeräys

36.

kehottaa komissiota ottamaan toimintaan mukaan kaikki sidosryhmät, jätteen syntymisen ehkäisemisen ja muiden kuin muovimateriaalien käsittelyn alalla toimivat sidosryhmät mukaan luettuina, erilliskeräyksen parantamiseksi.

37.

korostaa, että keräysjärjestelmissä muoveja tulisi tarkastella materiaalina ennemminkin kuin pakkaustuotteena. Tämä yksinkertaistaisi huomattavasti kuluttajille suunnattua viestintää ja johtaisi entistä korkeampiin keräysasteisiin. Parempi koordinointi paikallis- ja alueviranomaisten ja laajennetun tuottajavastuun järjestelmien välillä olisi tarpeen muuta kuin pakkausmuovijätettä koskevan kysymyksen käsittelemiseksi tuottajien ja tuojien kanssa käytävän vuoropuhelun puitteissa. Tämä on myös otettava huomioon pakkaus- ja pakkausjätedirektiivin tarkistuksessa.

38.

suhtautuu myönteisesti suuntaviivojen valmisteluun jätteiden erilliskeräyksestä ja lajittelusta ja pyytää Euroopan komissiota varmistamaan, että paikallis- ja alueviranomaiset otetaan mukaan suuntaviivojen valmistelua ja niistä tiedottamista koskevaan prosessiin, kun otetaan huomioon kyseisten tahojen tärkeä rooli monissa jäsenvaltioissa.

39.

korostaa, että paikallisissa ja alueellisissa jätehuoltostrategioissa tulisi keskittyä jätehierarkiaan, toisin sanoen jätteen syntymisen ehkäisemiseen, erilliskeräykseen ja jäännösjätteen minimoimiseen. Tällaisesta strategiasta on monia hyviä esimerkkejä ja kokemuksia. Olisi edistettävä erilliskeräystä koskevaa innovointia ja tuettava voimakkaasti parhaiden käytänteiden ja tietämyksen vaihtoa paikallis- ja alueviranomaisten välillä esimerkiksi TAIEX-vertaisvälineen tai EU:n kaupunkiagendan kaltaisten välineiden kautta.

40.

tähdentää, että on estettävä kaatopaikkojen, jätteiden (laittoman) sijoittamisen tai polttamisen yleistyminen Kiinan asettaman muovijätteen tuontikiellon johdosta. Lisäksi on investoitava nykyaikaiseen kierrätyskapasiteettiin.

Kansalaisten valveutuneisuus ja käyttäytymismallien muuttaminen

41.

korostaa, että onnistuneiden jätehuoltostrategioiden kehittämiseksi komission, jäsenvaltioiden ja paikallis- ja alueviranomaisten on oltava tietoisia yhteyksistä, jotka paikallis- ja aluetasolla vallitsevat infrastruktuurin, viestinnän, yleisen suhtautumisen ja sellaisten välineiden välillä, joita voidaan käyttää käyttäytymismallien muuttamisen tukemiseksi.

42.

tähdentää, että kansalaisten yleinen tietoisuus jätehuollosta on tehokkaiden keräysjärjestelmien moitteettoman toiminnan ehdoton edellytys. Yleinen tietoisuus asiasta tarkoittaa, että erilliskeräystä ja ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä tuetaan ja paikallisia aloitteita järjestetään, mutta se ei itsessään välttämättä johda käyttäytymismallien muuttamiseen. Siksi on olennaisen tärkeää ymmärtää paremmin mekanismeja, joiden avulla voidaan osaltaan edistää käyttäytymismallien myönteisiä muutoksia. AK painottaakin, että olisi edistettävä sellaisten strategioiden jatkokehitystä, joilla pyritään muuttamaan käyttäytymismalleja sekä perinteisin keinoin, kuten kannustimin ja seuraamuksin, että innovatiivisin menetelmin, ja tuettava voimakkaasti parhaiden käytänteiden ja tietämyksen vaihtoa paikallis- ja alueviranomaisten välillä.

43.

kannustaa kaikkia paikallis- ja aluetason sidosryhmiä edistämään osaltaan tietoisuuden lisäämistä kierrätysmuovin eduista.

Olisi harkittava juomapakkauksia koskevan yhdenmukaisen EU:n laajuisen panttijärjestelmän käyttöä

44.

toteaa, että panttijärjestelmät mahdollistavat todistetusti erittäin korkeat keräysasteet ja korkealaatuisen kierrätyksen, ja ne ovat myös erittäin tehokas keino estää roskaantumista ja muovimeren syntymistä.

45.

panee merkille, että yhä useammat EU-maat ottavat käyttöön panttijärjestelmiä, mikä aiheuttaa toisinaan kielteisiä rajatylittäviä vaikutuksia alueilla, joilla panttijärjestelmät ovat erilaisia.

46.

ehdottaa, että tulisi harkita yhdenmukaistettua lähestymistapaa EU:n tasolla tai ainakin mahdollisimman pitkälle menevää koordinointia niiden jäsenvaltioiden osalta, joissa panttijärjestelmiä on nykyään käytössä tai jotka aikovat tulevaisuudessa kehittää uusia järjestelmiä, jotta vältetään kielteiset rajatylittävät vaikutukset ja helpotetaan tavaroiden vapaata liikkuvuutta.

Olisi tarkasteltava vaihtoehtoja määrällisille tavoitteille

47.

toteaa, että muovien erilliskeräystä ja kierrätystä koskevat tavoitteet EU:n eri direktiiveissä (pakkaus- ja pakkausjätedirektiivi, romuajoneuvodirektiivi, sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annettu direktiivi) ovat samat kaikille jäsenvaltioille, vaikka jäsenvaltioiden tosiasiallisissa saavutuksissa voi olla merkittäviä eroja. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa eräiden jäsenvaltioiden on tehtävä vielä suuria ponnisteluja, kun taas toiset ovat jo helposti saavuttaneet asetetut tavoitteet, eikä niillä ole kannustimia ylittää niitä.

48.

painottaa, että tavoitteenasettelua eri direktiiveissä olisi tarkasteltava uudelleen, jotta voidaan luoda nykyistä vahvempia kannustimia ja edistää laadukkaampaa kierrätystä, joka perustuu seuraaviin mahdollisiin toimintatapoihin: — Otetaan käyttöön bonus, kun tavoitteet ylitetään. — Laajennetaan tuottajien taloudellinen vastuu kattamaan niiden tuotteiden jätehuoltokustannukset kokonaisuudessaan, mukaan lukien roskien siivoamisen kustannukset sekä tuottajien sellaisten tuotteiden keräys- ja käsittelykustannukset, joita ei ole kerätty erikseen ja jotka päätyvät edelleen jäännösjätteeksi.

E.   Parempi kierrätys

Lajittelu- ja kierrätysteknologian kehittäminen

49.

kannattaa voimakkaasti uusiin lajittelu- ja kierrätysteknologioihin liittyvää tutkimusta ja innovointia, depolymerointi mukaan luettuna. Tällä tavoin voitaisiin teoriassa ratkaista monet nykyisistä ongelmista, jotka liittyvät muovien lajitteluun ja kierrätykseen.

50.

painottaa alueiden ja kuntien potentiaalia kehittää ja tukea alhaalta ylöspäin suuntautuvia aloitteita elävien laboratorioiden, innovointikeskusten ja muunlaisten yhteistoiminnallisten ja innovatiivisten lähestymistapojen avulla älykkään suunnittelun ja uusioraaka-aineiden käytön edistämiseksi.

51.

kannattaa strategiassa ehdotettuja lisäinvestointeja ensisijaisiin tutkimus- ja innovointitoimiin ja tarjoutuu tekemään yhteistyötä Euroopan komission kanssa valmisteltaessa uutta muovien strategista tutkimus- ja innovointiohjelmaa. Tällaisen yhteistyön avulla olisi varmistettava, että paikallinen ja alueellinen ulottuvuus otetaan huomioon sekä määritettäessä ensisijaiset ongelmat, joihin on puututtava, että tehtäessä toteutettuja innovaatioita asianmukaisella tavalla tunnetuiksi.

52.

tukee työtä lajiteltua muovijätettä ja kierrätettyjä muoveja koskevien laatustandardien laatimiseksi.

Asetetaan energiahyödyntäminen kaatopaikalle sijoittamisen edelle

53.

muistuttaa, että lyhyellä aikavälillä kierrätyskelvotonta muovijätettä tai vaarallisia aineita sisältävää muovijätettä tulisi käsitellä tehokkaimmissa ja puhtaimmissa jätteen energiahyödyntämiseen erikoistuneissa laitoksissa, joissa muovijätteen suuri energiasisältö voidaan hyödyntää lämmön ja sähkön tuottamiseen.

F.   Paremmat markkinat

Olisi voimakkaasti kannustettava kierrätettyjen materiaalien käyttöön uusissa tuotteissa

54.

on vahvasti sitä mieltä, että loppukäyttäjien kysyntää kierrätetyistä materiaaleista olisi edistettävä taloudellisin kannustimin, joilla luodaan todellinen taloudellisesti houkutteleva vaihtoehto ensiömateriaaleille ja fossiilipohjaisille muoveille, sekä poistamalla esteet uusioraaka-aineiden sisämarkkinoilta.

55.

muistuttaa, että fossiilisia polttoaineita tuetaan edelleen, mikä tekee ensiömuoveista kierrätettyjä muoveja tai biopohjaisia muoveja halvempia. Tämä on keskeinen taloudellinen este muovien kiertotalouden kehittämiselle. Komitea painottaakin, että tällaiset epätarkoituksenmukaiset kannustimet on poistettava. Lisäksi fossiilipohjaisten muovien tai muovituotteiden tuottajat tai maahantuojat voitaisiin saattaa taloudellisesti vastuuseen niiden muovijätteen loppukäsittelyn hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä.

56.

korostaa, että vuoteen 2025 mennessä muovituotteiden valmistajien olisi käytettävä uusien muovien valmistuksessa vähintään 50 prosenttia uusiomateriaaleja, ellei lopputuotteita koskevissa oikeudellisissa rajoituksissa kielletä uusiomateriaalien käyttöä. Komitea painottaa, että tarvitaan arvoketjuun perustuva lähestymistapa tuottajien, kuluttajien, paikallis- ja alueviranomaisten ja kierrätysteollisuuden intressien sovittamiseksi yhteen, jotta parannetaan kierrätyksen laatua ja lisätään uusiomateriaalien käyttöä.

57.

kannattaa siksi EU:n aloitetta yritysten tai elinkeinoelämän järjestöjen antamista vapaaehtoisista sitoumuksista ja kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia antamaan näkyvyyttä alueidensa sidosryhmien antamille sitoumuksille, edistämään hyviä käytänteitä ja kannustamaan näin muita tekemään samoin. Toisaalta komitea kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia myös valvomaan, miten tehtyjä sitoumuksia noudatetaan, ja tarvittaessa tuomaan puutteet esiin, jotta voidaan varmistaa, etteivät vapaaehtoiset sitoumukset ole vain tiettyjen tuotteiden tai alojen viherpesutarkoituksessa annettuja tyhjiä lupauksia.

Julkiset hankinnat

58.

tähdentää ympäristöä säästävien julkisten hankintojen (GPP) tarjoavan Euroopan viranomaisille mahdollisuuksia ehkäistä muovijätteen syntymistä, sillä viranomaiset voivat käyttää ostovoimaansa omaehtoisesti siten, että ne valitsevat ympäristöystävällisiä tavaroita, palveluja ja urakoita. Tämä toimii myös esimerkkinä muille organisaatioille. Komitea kehottaakin kaikkia paikallis- ja alueviranomaisia osaltaan edistämään muovien kierrätettävyyttä julkisia hankintoja koskevilla toimillaan vaatimalla ekologisen suunnittelun periaatteiden soveltamista ja kierrätettyjen materiaalien käyttöä hankkimissaan tuotteissa.

59.

on tässä yhteydessä tyytyväinen ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevaan ohjeistukseen, jota Euroopan komissio ja useat EU-maat ovat kehittäneet kansallisten GPP-kriteereiden muodossa (1), mutta kehottaa komissiota ehdottamaan yksityiskohtaisempia ohjeasiakirjoja, jotka sisältävät tietoa kierrätysmuovien tyypeistä, niiden käyttömahdollisuuksista sekä kierrätysmuovien käytöstä alue- ja paikallisyhteisöille syntyvistä ympäristöhyödyistä ja mahdollisista taloudellisista hyödyistä.

60.

korostaa, että suurin osa valtameriin päätyvästä muovista on peräisin Aasiasta ja että muovista kierrätetään maailmanlaajuisesti tarkasteltuna vain 9 prosenttia. Näin ollen komitea katsoo, että kestävyyttä ja jäljitettävyyttä globaaleissa toimitusketjuissa voidaan parantaa huomattavasti panemalla täytäntöön EU:n uusi kauppastrategia ”Kaikkien kauppa”, jonka tavoitteena on hyödyntää kauppasopimuksia ja etuuskohteluohjelmia keinona edistää kestävää kehitystä kaikkialla maailmassa. Komitea kannattaa tässä yhteydessä Euroopan parlamentin maaliskuussa 2017 tekemää ehdotusta vaatetusalaa koskevasta EU:n lippulaiva-aloitteesta (2) ja painottaa, että tällaisten aloitteiden edistämisessä tarvitaan myös paikallis- ja alueyhteisöjen tukea ja että aloitteiden tulisi ohjata paikallista ja alueellista toimintaa hajautetun kehitysyhteistyön yhteydessä.

---

(1)  http://ec.europa.eu/environment/gpp/pubs_en.htm

(2)  http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//NONSGML+TA+P8-TA-2017-0196+0+DOC+PDF+V0//FI

Euroopan alueiden komitean lausunto – Urheilun huomioon ottaminen EU:n toimintaohjelmissa vuoden 2020 jälkeen

(2018/C 461/06)

Esittelijä: Roberto PELLA (IT, EPP) Valdengon pormestari

POLIITTISET SUOSITUKSET

EUROOPAN ALUEIDEN KOMITEA

Yleistä

1.

aikoo analysoida Euroopan unionin sekä paikallis- ja alueyhteisöjen tasolla urheilun taloudellista ja inhimillistä ulottuvuutta ja sosiaaliseen osallisuuteen liittyvää puolta, joita ei voida erottaa toisistaan. Urheilu, jolla tarkoitetaan motorisen aktiviteetin ja liikunnan jatkumoa, liittyy useisiin politiikkoihin, tuotteisiin ja palveluihin, jotka ovat sidoksissa ja vuorovaikutuksessa eri arvoketjujen kanssa.

2.

toteaa, että viimeisimpien arvioiden mukaan urheilu on EU:lle olennaisen tärkeä talouden ala, sillä sen osuus vastaa maa-, metsä- ja kalatalousalojen yhdistettyä osuutta jäsenvaltioiden talouksissa (1). Sen merkityksen ennustetaan kasvavan entisestään. Lisäksi urheilu muodostaa 2 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta, ja alalla on koko Euroopassa 7,3 miljoonaa työpaikkaa, mikä vastaa 3,5 prosentin osuutta EU:n kokonaistyöllisyydestä. Vuodessa tehdään 12–15 miljoonaa kansainvälistä matkaa, joiden tarkoituksena on urheilutapahtumiin osallistuminen tai urheilun harjoittaminen. Yksi urheilualan erityispiirteistä onkin se, että se on vahvasti sidoksissa muihin tuotantoaloihin: esteetön matkailu ja urheilumatkailu, teknologia, terveys, ympäristö ja liikenne, integraatio, rakennusala ja infrastruktuuri. Urheilu tuottaa näille aloille lisäarvoa sekä suoraan että välillisesti (2).

3.

huomauttaa kuitenkin samalla, että SpEA:n (SportsEconAustria) Euroopan parlamentille tekemässä tutkimuksessa (3) tuotiin esille, että urheilun vaikutusten mittasuhteita ja sen merkitystä julkisen politiikan vaikutusten ja suuntaamisen kannalta aliarvioidaan, etenkin jos otetaan huomioon sellaiset ilmiöt kuin vapaaehtoistoiminta (suurin osa urheilutoiminnasta tapahtuu voittoa tavoittelemattomissa rakenteissa), integraation ja sosiaalisen osallisuuden heijastusvaikutukset tai liikunnan puutteen kustannukset, jotka ovat EU:n 28 valtiossa 80 miljardia euroa vuodessa (4). Tähän tulee vielä lisätä keskipitkän aikavälin vaikutukset alueellisiin terveydenhuollon määrärahoihin liikunnan puutteesta tai vähäisestä liikunnasta aiheutuvia sairauksia varten.

4.

korostaa, että vaikka liikunta tunnustetaan yhä useammin keskeiseksi toimintapoliittiseksi kysymykseksi, tiedot liikunnan tuomista laajemmista hyödyistä ovat paikallistasolla edelleen erittäin puutteellisia. Tutkimukset nimittäin osoittavat, että 66 prosenttia paikallistason poliittisista päättäjistä ei tiedä, kuinka yleistä liikalihavuus on heidän paikallisyhteisöissään, ja 84 prosenttia, kuinka yleistä ylipaino on (5).

5.

korostaa, että urheilu ei ole marginaalinen ala. Se kuuluu itse asiassa ensisijaisiin investointitavoitteisiin EU:ssa, sillä urheilun määritelmään sisältyy kilpailutoiminnan lisäksi nykyään myös sekä motorinen aktiviteetti että liikunta, ja näin voidaan itse urheilutoiminnan lisäämisen ohella edistää myös terveyttä ja terveellisten elämäntapojen omaksumista. Lähestymistavan tulee olla sellainen, jossa pyrkimyksenä on tarjota aiempaa tasavertaisemmat, toisin sanoen tasapuoliset, tasa-arvoiset ja yhdenvertaiset, mahdollisuudet harjoittaa eri lajeja sekä ehkäistä kroonisten sairauksien puhkeamista (erityisesti ei-tarttuvat sairaudet, kuten lihavuus, tyypin 2 diabetes, sydän- ja verisuonitaudit, psyykkiset sairaudet).

6.

tähdentää urheilun olevan keskeinen terveyttä edistävä ja hyvinvointiin vaikuttava tekijä, kuten erityisesti EU:n kolmas terveysalan toimintaohjelma, terveyttä edistävän liikunnan (HEPA, Health-Enhancing Physical Activity) seuranta, Maailman terveysjärjestön (WHO) vuosien 2014–2019 toimintaohjelma sekä WHO:n ravitsemusta, liikalihavuutta ja liikuntaa käsittelevä eurooppalainen NOPA-tietokanta (Nutrition, Obesity and Physical Activity) osoittavat.

7.

muistuttaa lisäksi, että kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmassa pidetään urheilua tärkeänä kestävän kehityksen mahdollistavana tekijänä ja tunnustetaan sen rooli terveyden ja koulutuksen parantamisessa ja sen merkitys rauhan, suvaitsevaisuuden, kunnioituksen ja sosiaalisen osallisuuden sekä naisten ja nuorten vaikutusmahdollisuuksien edistämisessä (6).

8.

mainitsee urheilua käsittelevän Eurobarometri-tutkimuksen (7) tuloksista seuraavaa: — Lähes puolet (46 prosenttia) Euroopan kansalaisista ei harrasta liikuntaa tai urheilua, ja tämä osuus on kasvanut viime vuosina (vuonna 2013 osuus oli 42 prosenttia) asteittain vuodesta 2009 alkaen. — Liikuntaa ja urheilua harrastavat vähemmän ne henkilöt, joiden koulutustaso on alhaisempi tai joilla on suurempia taloudellisia vaikeuksia. — Urheilun harrastaminen ns. epävirallisissa harrastuspaikoissa, kuten puistoissa ja ulkotiloissa (40 prosenttia), kodeissa (32 prosenttia) sekä koulun tai työn ja kodin välisillä matkoilla (23 prosenttia) on yleisempää kuin urheilun harrastaminen virallisesti urheiluun tarkoitetuissa tiloissa. — Tärkeimpiä syitä liikuntaan ovat terveyden edistäminen sekä kunnon kohottaminen, ja suurin este liikunnan harrastamiselle on ajanpuute. — Suurin osa eurooppalaisista on sitä mieltä, että liikunnan harrastamiseen on olemassa mahdollisuuksia paikallistasolla, mutta samaan aikaan monet katsovat, että paikallisviranomaiset eivät tee tarpeeksi asian hyväksi.

9.

kiinnittää huomiota siihen, että urheilun rooli taloudessa ja nyky-yhteiskunnassa tuo muun muassa EU:n talouskriisin jäljiltä huomattavia etuja paikallis- ja alueyhteisöille: vaikutusten ulottuminen useille eri aloille ja voimakkaan vipuvaikutuksen syntyminen; kilpailukyky, houkuttelevuus ja elämänlaatu siellä, missä on paljon merkittäviä tapahtumia ja toimintaa; työllistyvyys, kun otetaan huomioon, että kunnat omistavat Euroopassa erittäin usein liikuntatilat; integraatio vahvana välineenä EU:n yhteisten ja usein nimenomaan paikallistasolla ilmenevien yhteisten arvojen välittäjänä (8). Koska urheilua käytetään yhä useammin välineenä sosiaalisten ja taloudellisten tavoitteiden saavuttamiseen, vaatimus sen tehokkuudesta ja tuloksellisuudesta on vähitellen voimistumassa ei vain välineenä asetettujen tavoitteiden täyttämistä varten, vaan myös omana strategisena tavoitteenaan.

Tilannekatsaus: aloitteet Euroopan tasolla

10.

toteaa, että Euroopan komissio julkaisi vuonna 2007 ensimmäisen alaa käsittelevän poliittisen asiakirjan, valkoisen kirjan urheilusta.

11.

kiinnittää huomiota siihen, että urheiluorganisaatiot ja kulttuuri- ja koulutuslaitokset voivat tarjota puitteet, jotka madaltavat integroitumiskynnystä, kuten AK:n lausunnossa radikalisoitumisen ja väkivaltaisen ääriliikehdinnän torjunnasta todetaan (9).

12.

tähdentää, että joulukuussa 2009 voimaan tulleeseen Lissabonin sopimukseen liitettiin erityinen artikla, EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 artikla, jolla EU:lle annettiin uusia valtuuksia urheilun tukemiseen ja jossa määrättiin urheilun edistämisestä ja kehotettiin EU:ta kehittämään urheilun eurooppalaista ulottuvuutta. Unionilla on jo EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 6 artiklan e alakohdan nojalla toimivalta toteuttaa urheilun alalla toimia jäsenvaltioiden toimien tukemiseksi tai täydentämiseksi.

13.

muistuttaa, että vuonna 2011 komissio antoi tiedonannon ”Urheilun eurooppalaisen ulottuvuuden kehittäminen” (10), jonka perusteella neuvosto antoi päätöslauselman Euroopan unionin urheilualan työsuunnitelmasta 2011–2014. Päätöslauselmalla oli tarkoitus vahvistaa edelleen eurooppalaista yhteistyötä urheilun alalla ja määrittää painopisteet EU:n toimille, joihin EU:n jäsenvaltiot ja komissio osallistuvat. Neuvosto antoi vuonna 2012 päätelmät liikunnan edistämisestä välineenä parantaa terveyttä sekä tietokannan vahvistamisesta urheilupoliittisten toimien laatimiseksi ja kehotti komissiota julkaisemaan säännöllisesti urheilua ja liikuntaa koskevia tutkimuksia.

14.

muistuttaa lisäksi, että työsuunnitelman toteuttamista varten asiantuntijatyössä on keskitytty nykyisen Eurobarometri-tutkimuksen kyselylomakkeen laatimiseen.

15.

huomauttaa, että äskettäin (vuonna 2017) käynnistettiin yhteistyössä EPSI:n (European Platform for Sport Innovation) kanssa alueiden välinen, taloudellista kehitystä ja arvon luomista alalle käsittelevä aloite ClusSport, johon osallistuu tällä hetkellä kymmenen maata. Lisäksi ACES Europe (Euroopan urheilukaupunkien liitto) on viimeksi kuluneiden 18 vuoden aikana edistänyt eurooppalaisia arvoja EU:n lipun alla Euroopan urheilupääkaupunki-, urheilukaupunki- ja urheiluyhteisötunnustuksin.

16.

toteaa, että Euroopan unionin urheilualan uusi työsuunnitelma tuli voimaan heinäkuussa 2017, ja siinä määritellään keskeiset aiheet, jotka EU:n jäsenvaltioiden ja komission olisi asetettava etusijalle vuoteen 2020 asti: urheilun integriteetti niin, että keskitytään hyvään hallintoon, alaikäisten suojeluun, sopupelien torjuntaan, dopingin ennaltaehkäisyyn ja korruption torjuntaan; urheilun taloudellinen ulottuvuus, jossa keskitytään innovointiin sekä urheilun ja digitaalisten sisämarkkinoiden väliseen yhteyteen; urheilu ja yhteiskunta, jossa keskitytään sosiaaliseen osallisuuteen, valmennukseen, mediaan, ympäristöön, terveyteen, koulutukseen ja urheiludiplomatiaan.

17.

muistuttaa lopuksi komission tuoreimmasta aloitteesta ”Tartu Call for a Healthy Lifestyle” (11). Kyseessä on terveiden elämäntapojen edistämistä koskeva etenemissuunnitelma, joka on synnyttänyt myönteistä dynamiikkaa eri alojen välisessä yhteistyössä.

Tavoitteet

18.

kehottaa toistaiseksi esille tulleiden mahdollisuuksien ja kriittisten huomioiden valossa tarttumaan seuraaviin haasteisiin: a. mahdollisuuksien parantaminen vuorovaikutukseen käynnissä olevien hankkeiden ja alueiden käynnistämien tuoreimpien toimien välillä niin, että edistetään laajaa osallistumista ja hyvien käytäntöjen vaihtoa sekä kumppanuuksia (ja laajennetaan niitä EU:n ulkopuolelle) b. urheilualan hankkeiden tuominen lähemmäs ihmisiä ja sosiaalista ulottuvuutta korostamalla läheisyyttä ja paikallisuutta myös suhteessa paikallis- ja alueviranomaisten vastuuseen liikuntatiloista ja tapahtumista c. mahdollisimman hyvä yleinen tietoisuus motorisen aktiviteetin, liikunnan ja urheilun hyödyistä d. urheilun EU:n talouteen aikaansaaman myönteisen vaikutuksen tunnetuksi tekeminen ja siten urheilupolitiikan parempi huomioon ottaminen aloilla, joihin se liittyy ja vaikuttaa e. teknologisen innovoinnin ja yritysten lisääminen paikallis- ja alueyhteisöille tarkoitettujen välineiden avulla niin, että tutkimus-, teknologia- ja koulutusalan toimijoita ja hallintoviranomaisia kannustetaan yhdistämään voimansa yhteisen strategian laatimiseksi ja toteuttamiseksi pyrkien vaikuttamaan yhteyksiin kaikkien arvoketjujen kanssa sekä tuotantoprosessin alku- että loppupäässä ja kiinnittäen erityistä huomiota alan tarjoamiin työllisyysmahdollisuuksiin f. urheilun mieltäminen kansalaisille aidosti kuuluvaksi oikeudeksi, sillä se edistää yhteiskuntaan sopeutumista ja osallisuutta etenkin vammaisten keskuudessa ja tarjoaa mahdollisuuksia kohentaa elämänlaatua ja psykofyysistä hyvinvointia ja kehittää itseään g. tuen tarjoaminen sen varmistamiseksi, että kaikki ihmiset ikään, sukupuoleen, kansallisuuteen ja varallisuuteen katsomatta voivat käyttää kaikenlaisia urheilutiloja, sallimalla tilojen vapaa käyttö ja laajentamalla niiden aukioloa suurelle yleisölle h. naisten urheilukilpailujen tukemisen ja näkyvyyden lisääminen i. urheilun mieltäminen välineeksi, jonka avulla edistetään tasa-arvoa ja yhteiskuntaan integroitumista j. kilpailuihin osallistuvien harrastelijaurheilijoiden liikkuvuuden tukeminen taloudellisesti erityisesti, kun kyse on urheilijoista, jotka ovat kotoisin syrjäseuduilta, saarialueilta tai syrjäisimmiltä alueilta.

Poliittiset suositukset ja ehdotukset

19.

katsoo, että urheilun huomioon ottamiseksi EU:n toimintaohjelmissa vuoden 2020 jälkeen voidaan ehdottaa toimia ja ottaa käyttöön välineitä:

Poliittisella tasolla

20.

Pyritään toteuttamaan urheiludiplomatiaa, jotta voidaan edistää Euroopan arvoja urheilun ja rakentavan ja monitasoisen vuoropuhelun välityksellä. Tähän tulee ottaa mukaan kaikki hallintotasot ja eurooppalaiset elimet – esimerkiksi Euroopan parlamentti ja sen urheiluasioita käsittelevä laajennettu työryhmä, Euroopan komission asiaankuuluvat pääosastot, kansalliset olympiakomiteat ja Euroopan olympiakomitea sekä kaikki mm. kansalaissektorilla toimivat asiaan liittyvät eturyhmät, esimerkiksi kokeiluhankkeiden pohjalta.

21.

Kehitetään ulkosuhteita ja Euroopan ulkopuolelle suuntautuvia kansainvälisiä yhteistyöhankkeita vaihtotoiminnan edistämiseksi liikkuvuushankkeiden sekä osaamisen, kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihdon avulla (communities of practices).

22.

Kehitetään unionitasolla välineitä, joissa urheilu katsotaan EU:n kasvutekijäksi, laatimalla mentorointiohjelmia ja pehmeitä poliittisia toimia (yhteistyössä esimerkiksi vuosittain järjestettävän urheilufoorumin tai tiedotuspäivän kanssa) ja tukemalla parhaiden toimintatapojen vaihtoa paikallisten ja alueellisten urheiluorganisaatioiden ja -järjestöjen kesken niiden vaatimukset ja tarpeet huomioon ottavan, alhaalta ylöspäin suuntautuvan ja osallistavan lähestymistavan mukaisesti, kun on kyse niiden suhteista kansalliseen ja eurooppalaiseen tasoon.

23.

Vahvistetaan Euroopan paikallis- ja alueviranomaisten roolia osallistamalla alueet ja kunnat aktiivisesti ja entistä koordinoidummin vuosittain järjestettävään Euroopan urheiluviikkoon. Se on ollut käynnistämisestään asti vahva motivaation lähde sellaisten keskipitkän ja pitkän aikavälin julkisten politiikkojen toteuttamiseksi, joilla on todistetusti vaikutuksia terveellisiin elämäntapoihin ja käyttäytymismalleihin ja jotka edistävät kansalaisten osallistumista työelämään ja varmistavat näin korkean ammattitaidon ja työllistyvyyden urheilualalla.

24.

Annetaan Euroopan unionin tasolta käytännön tukea Yhdistyneiden kansakuntien puitteissa solmitun vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen kattavaksi täytäntöönpanemiseksi jäsenvaltioissa urheilun osalta.

Ohjelmien tasolla

25.

Katsotaan tervetulleeksi, että Euroopan komissio ehdottaa Erasmus-määrärahojen kaksinkertaistamista EU:n seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä 2021–2027 ja keskittyy ruohonjuuritason urheilutoimintaan (12). Komitea kehottaa komissiota tässä yhteydessä asettamaan etusijalle kokemusten vaihdon alalla laajassa mielessä toimivien tahojen, muun muassa valmentajien, urheilujohtajien, alan ammattilaisten – erityisesti nuorten – välillä esimerkiksi vertaisoppimistoiminnan ja tutustumisvierailujen avulla. Näin voidaan hyödyntää asiantuntemusta ja kokemuksia vastavuoroisesti ja parantaa paikallistason valmiuksia kaupungeissa ja kunnissa, jotta voidaan kehittää innovatiivisia tapoja ottaa liikunta keskeiseksi osaksi kaupunkien ja alueiden strategioita.

26.

Osoitetaan tulevissa Euroopan rakenne- ja investointirahastoissa rahoitusta erikseen ja nimenomaan urheilua varten, kun otetaan myös huomioon, että paikallisiin ruohonjuuritason urheiluinfrastruktuureihin ei investoida tarpeeksi, ja keskitytään edistämään liikuntaa etenkin epäsuotuisilla alueilla, varmistamaan, että kaikille tarjotaan mahdollisuus osallistua urheilutoimintaan, ja vahvistamaan ihmisten osaamista ja valmiuksia keskeisinä taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen mahdollistavina tekijöinä.

27.

Korostetaan olennaisen tärkeänä sitä, että myös Erasmus+-ohjelmassa otetaan selkeämmin esille tarve lisätä urheilun harjoittamista oppivelvollisuuskoulutuksesta lähtien.

28.

Tuetaan Euroopan rakenne- ja investointirahastoista (ERI-rahastot) erityisesti nuorten työllisyyttä alan startup-yritysten tai teknologisten innovointialustojen kautta ja edistetään perusluonteista ruohonjuuritason urheilutoimintaa uusien, pienimuotoisten urheilutilojen ja -perusrakenteiden avulla. Edistetään sukupuolten tasa-arvoa urheilun avulla urheilupolitiikan tehostamiseksi ja niin muodoin osallistumisasteen lisäämiseksi. Lisäksi ERI-rahastovaroin voitaisiin edistää uusia ratkaisuja EU:n alueiden erityisiä haasteita varten esimerkiksi tukemalla suosittuja ja perinteisiä urheilumuotoja ja kannustamalla sisällyttämään niitä julkisissa koulutusjärjestelmissä noudatettaviin ohjelmiin, jotta voidaan tuoda esille Euroopan arvoa ja tehdä sitä tunnetuksi ja ylläpitää näin yhteisöjen erityispiirteitä ja identiteettiä.

29.

Edistetään terveyttä motorisen aktiviteetin ja liikunnan avulla myös työpaikoilla, kuten Tarton asiakirjassa todetaan. Voidaan muun muassa harkita kannustinten tarjoamista työnantajille, myös eurooppalaisille pk-yrityksille, jotta ne toteuttaisivat tällaisia edistämistoimia työntekijöiden yleisen suoritustason ja tuottavuuden parantamiseksi sekä toistuvien poissaolojen vähentämiseksi ja sairauksien ennaltaehkäisemiseksi.

30.

Korostetaan, että on tärkeää suunnitella – mielellään yhteistyössä kansalaissektorin toimijoiden kanssa – yhteisöllistä toimintaa helposti saavutettaviin julkisiin tiloihin ja kohdentaa se heikommille väestönosille, erityisesti rajoituksista kärsiville (13), äideille ja lapsille ja vanhuksille sekä syrjäytymisvaarassa oleville ryhmille, kuten muuttajille ja niille, jotka elävät heikommissa sosioekonomisissa oloissa, jotta voidaan edistää Euroopan kansalaisten sukupolvien välistä vuorovaikutusta ja integrointia. Suunnitellaan yhteisöllistä toimintaa vankeusrangaistusta suorittaville henkilöille. Komitea kehottaakin harkitsemaan nykyisen WiFi4EU-aloitteen kaltaista Sport4EU-järjestelmää terveyden edistämiseksi kuntoilun ja liikunnan avulla. Se toteutettaisiin paikallis- ja alueviranomaisten tasolla ja pohjautuisi maantieteellisesti tasapuolisella tavalla jaettaviin arvoseteleihin.

31.

Tehdään valistuksen avulla ja myös maatalousalan ohjelmien temaattisissa tavoitteissa selväksi liikunnan ja terveellisen ruokavalion välinen yhteys erityisesti koulun tasolla esimerkiksi perustamalla todellisia koelaboratorioita, ns. terveyspuutarhoja, joista lapset, nuoret ja perheet voivat saada käytännön tietoa oikeasta ruokavaliosta, kauden hedelmistä ja vihanneksista, epäterveellisten elämäntapojen riskeistä ja urheilun ja liikunnan merkityksestä.

32.

Varataan tarvittavat varat aktiivisten kaupunkien kokeilua ja kehittämistä varten ottaen huomioon, että unionin toimielimet kiinnittävät suurta huomiota tulevaan kaupunkiagendaan. Aktiiviset kaupungit ovat erittäin houkuttavia matkailun kannalta ja innovatiivisia ja tarjoavat älykkäämpiä vastauksia kaupunkiväestön tarpeisiin.

33.

Pyritään siihen, että Interrail-korttiin sisällytetään urheilutapahtumia ja symbolisia urheilupaikkoja, jotta EU:n edistämät urheilun arvot tulisivat tutuiksi nimenomaan nuoremmille ikäpolville ja että nuoret myös levittäisivät näitä arvoja. Näin voidaan vahvistaa nuorten identiteettiä.

34.

Käytetään julkisten rakennusten ja muiden julkisten perusrakenteiden energiatehokkuuden parantamiseen tarkoitettuja rakennerahastovaroja, jotta voidaan lisätä osaltaan olemassa olevien urheilutilojen ekologista kestävyyttä muun muassa estämällä mikromuovien käytön yleistymistä, ja tutkitaan samalla mahdollisuuksia muuttaa näitä tiloja EU-varoin monitoimitiloiksi.

35.

Sisällytetään seuraavaan ohjelmaan eli ”Euroopan horisontti” -ohjelmaan mahdollisuus parantaa tiedonkeruuvälineitä ja tiedon käsittelymalleja, jotta voidaan löytää innovatiivisia ratkaisuja ja uutta teknologiaa jatkuvaa osaamisen vaihtoa varten, kun otetaan myös huomioon tulevan puheenjohtajavaltion Romanian tavoitteet älykkään erikoistumisen strategian ja digitaalisten sisämarkkinoiden alalla.

36.

Kiinnitetään edellä mainittuihin aloitteisiin huomiota seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä käytävissä neuvotteluissa. Urheilu tulee todella ottaa huomioon EU:n toimintaohjelmissa vuoden 2020 jälkeen. Pohditaan myös mahdollisuutta perustaa urheiluohjelma.

Toissijaisuusperiaate ja suhteellisuusperiaate

37.

odottaa, että seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevien keskustelujen ja sen hyväksymisen yhteydessä komitealla on mahdollisuus arvioida toissijaisuusperiaatetta tämän aiheen osalta samoin kuin kiinnittää Euroopan komission huomio tavoitteeseen korostaa asianmukaisissa yhteyksissä paikallis- ja alueviranomaisten tärkeää roolia urheilun taloudellisen ja inhimillisen ulottuvuuden suhteen.

38.

toistaa olevansa sitoutunut pitämään alueellisia toimintasuunnitelmia, joissa määritellään rakennerahastovarojen investointistrategiat, hyödyllisenä ja tehokkaana lisävälineenä, johon tulee kohdistaa toimia. Siinä määritellään paikallis- ja alueyhteisöt sellaisen yhteisen, monitahoisen hallinnon takaavaksi tahoksi, jossa instituutiot, yritykset, kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ja kansalaiset voivat antaa panoksensa alan suunnitteluun ja kehittämiseen.

39.

aikoo osallistua yhdessä unionin toimielinten kanssa pohdintoihin siitä, miten voidaan muuntaa keskustelut ja toimintapoliittinen sanoma konkreettisiksi ehdotuksiksi SEDEC-valiokunnan työohjelman (21.11.2017, kohta 1.2) ja alueiden komitean poliittisten painopisteiden mukaisesti.

40.

toivoo komission ottavan asiakseen varmistaa, että EU ratifioi urheilukilpailujen manipulointia käsittelevän Euroopan neuvoston yleissopimuksen.

---

(1)  Euroopan komissio (2014), Sport as a growth engine for EU economy, http://europa.eu/rapid/press-release_MEMO-14-432_en.htm

(2)  Euroopan komissio, http://ec.europa.eu/growth/content/sport-growth-engine-eu-economy-0_en

(3)  http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2015/563392/IPOL_STU(2015)563392_EN.pdf

(4)  Tutkimus ISCA/CEBR 2015, Narrative review: the state of physical activity in Europe, s. 37, ja PASS-hanke http://fr.calameo.com/read/000761585fb41d432c387

(5)  PASS-hanke, http://fr.calameo.com/read/000761585fb41d432c387

(6)  https://sustainabledevelopment.un.org/post2015/transformingourworld

(7)  Eurobarometri (julkaistu 22.3.2018), https://ec.europa.eu/sport/news/2018/new-eurobarometer-sport-and-physical-activity_en

(8)  Study on the contribution of sport to regional development through the structural funds, https://ec.europa.eu/sport/news/20161018_regional-development-structural-funds_en

(9)  CdR 6329/2015.

(10)  CdR 66/2011 fin.

(11)  https://ec.europa.eu/sport/sites/sport/files/ewos-tartu-call_en.pdf

(12)  Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman ”Erasmus” perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 1288/2013 kumoamisesta, COM(2018) 367 final.

(13)  CdR 3952/2013 fin

Euroopan alueiden komitean lausunto aiheesta ”Oikeudenmukaista verotusta koskeva paketti”

(2018/C 461/07)

Esittelijä: Paul LINDQUIST (SE, EPP), maakäräjäneuvos, Tukholman läänin maakäräjät Viiteasiakirjat: Ehdotus neuvoston direktiiviksi direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta arvonlisäverokantojen osalta COM(2018) 20 final Liite asiakirjaan ”Ehdotus neuvoston direktiiviksi direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta arvonlisäverokantojen osalta” COM(2018) 20 final Ehdotus neuvoston direktiiviksi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta pienyritysten erityisjärjestelmän osalta COM(2018) 21 final

I   MUUTOSEHDOTUKSET

Ehdotus neuvoston direktiiviksi direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta arvonlisäverokantojen osalta

(COM(2018) 20 final)

Muutosehdotus 1

Johdanto-osan 4 kappale

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Kaikkia jäsenvaltioita olisi kohdeltava lopullisessa arvonlisäverojärjestelmässä tasapuolisesti, ja niillä olisi siksi oltava samat rajoitukset alennettujen arvonlisäverokantojen soveltamiseen, jonka olisi pysyttävä poikkeuksena yleisen verokannan soveltamisesta. Tasapuoliseen kohteluun päästään rajoittamatta jäsenvaltioiden nykyistä liikkumavaraa arvonlisäverokantojen vahvistamisessa antamalla niille kaikille mahdollisuus soveltaa yhtä alennettua verokantaa, johon ei sovelleta vähimmäisvaatimusta, sekä yhtä vapautusta, jossa tuotantopanokseen sisältyvä arvonlisävero on vähennyskelpoinen, enintään kahden, vähintään 5 prosentin suuruisen alennetun verokannan lisäksi.

Kaikkia jäsenvaltioita olisi kohdeltava lopullisessa arvonlisäverojärjestelmässä tasapuolisesti, ja niillä olisi siksi oltava samat rajoitukset alennettujen arvonlisäverokantojen soveltamiseen, jonka olisi pysyttävä poikkeuksena yleisen verokannan soveltamisesta. Tasapuoliseen kohteluun päästään rajoittamatta jäsenvaltioiden nykyistä liikkumavaraa arvonlisäverokantojen vahvistamisessa antamalla niille kaikille mahdollisuus soveltaa tavaroiden tai palvelujen myönteisten sosiaalisten tai ympäristöön kohdistuvien vaikutusten huomioon ottamiseksi yhtä alennettua verokantaa, johon ei sovelleta vähimmäisvaatimusta, sekä yhtä vapautusta, jossa tuotantopanokseen sisältyvä arvonlisävero on vähennyskelpoinen, enintään kahden, vähintään 5 prosentin suuruisen alennetun verokannan lisäksi. Jäsenvaltiot voivat tämän direktiivin asettamissa rajoissa jatkaa nykyisten alennettujen alv-kantojen soveltamista tai ottaa käyttöön sellaisia uusia alennettuja alv-kantoja, jotka hyödyttävät loppukuluttajaa ja ovat yleisen edun mukaisia, kun on kyse esimerkiksi työvaltaisista palveluista tai sosiaalisten tai ympäristöön liittyvien näkökohtien huomioon ottamisesta.

Perustelu

Jos sääntelystä tulee kovin yksityiskohtaista, suurena riskinä on, että toivottu joustavuus jää toteutumatta.

Muutosehdotus 2

Johdanto-osan 8 kappale

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
Vaikka eri verokantojen soveltaminen tietyillä syrjäisillä alueilla pysyy mahdollisena, on välttämätöntä varmistaa, että yleinen verokanta on vähintään 15 prosenttia.	Vaikka eri verokantojen soveltaminen tietyillä syrjäisillä alueilla pysyy mahdollisena, on välttämätöntä varmistaa, että yleinen verokanta on vähintään 15 prosenttia ja enintään 25 prosenttia .

Muutosehdotus 3

Lisätään 1 artiklan 1 kohdan jälkeen uusi artiklakohta.

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
	korvataan 97 artikla seuraavasti: ”Yleinen verokanta voi olla vähintään 15 prosenttia ja enintään 25 prosenttia”;

Muutosehdotus 4

1 artiklan 2) kohta

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
Korvataan 98 artikla seuraavasti:	Korvataan 98 artikla seuraavasti:
”98 artikla	”98 artikla
1.   Jäsenvaltiot voivat soveltaa enintään kahta alennettua verokantaa.	1.   Jäsenvaltiot voivat soveltaa enintään kahta alennettua verokantaa.
Alennetut verokannat on vahvistettava vähintään 5 prosentin suuruiseksi prosenttiosuudeksi veron perusteesta.	Alennetut verokannat on vahvistettava vähintään 5 prosentin suuruiseksi prosenttiosuudeksi veron perusteesta.
2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat mainittujen kahden alennetun verokannan lisäksi soveltaa yhtä alennettua verokantaa, joka on alempi kuin vähimmäismäärä 5 prosenttia, ja yhtä poikkeusta, johon liittyy edeltävässä vaiheessa maksetun arvonlisäveron vähennysoikeus.	2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat mainittujen kahden alennetun verokannan lisäksi soveltaa yhtä alennettua verokantaa, joka on alempi kuin vähimmäismäärä 5 prosenttia, ja yhtä poikkeusta, johon liittyy edeltävässä vaiheessa maksetun arvonlisäveron vähennysoikeus.
3.   Edellä olevien 1 ja 2 kohdan mukaisesti sovellettavat alennetut verokannat ja vapautukset saavat hyödyttää ainoastaan lopullista kuluttajaa, ja niiden soveltamisessa on pyrittävä johdonmukaisesti yleisen edun tavoitteeseen.	3.   Edellä olevien 1 ja 2 kohdan mukaisesti sovellettavien alennettujen verokantojen ja vapautusten tulee hyödyttää lopullista kuluttajaa, ja niiden soveltamisessa on pyrittävä johdonmukaisesti yleisen edun tavoitteeseen , jossa otetaan huomioon tavaroiden ja palvelujen myönteiset sosiaaliset ja ympäristöön kohdistuvat vaikutukset .
Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja alennettuja verokantoja ja vapautuksia ei sovelleta tavaroihin ja palveluihin, jotka kuuluvat liitteessä III a lueteltuihin luokkiin.”;	Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja alennettuja verokantoja ja vapautuksia ei sovelleta tavaroihin ja palveluihin, jotka kuuluvat liitteessä III a lueteltuihin luokkiin.”;

Perustelu

Säännöksen rajaaminen siten, että vapautukset saavat hyödyttää ”ainoastaan” lopullista kuluttajaa, voi olla vaikea toteuttaa käytännössä, sillä monia tavaroita ja palveluja myydään sekä kuluttajille että yrityksille. Direktiivin johdanto-osan yleisissä huomautuksissa todetaan, että ehdotuksen perustarkoituksena on mm. sisämarkkinoiden toimivuuden säilyttäminen ja tarpeettoman monimutkaisuuden ja siitä yrityksille aiheutuvien kulujen kasvun välttäminen. Näistä syistä on ilmaus ”ainoastaan” poistettava direktiivitekstistä.

Liite asiakirjaan ”Ehdotus neuvoston direktiiviksi direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta arvonlisäverokantojen osalta”

(COM(2018) 20 final)

Muutosehdotus 5

Kohta 5

Komission ehdotus					AK:n muutosehdotus
5.	Alkoholijuomien luovutus	11.01 11.02 11.03 11.05 47.00.25	Ei ole	Ei ole	5.	Alkoholijuomien luovutus	11.01 11.02 11.03 11.04 11.05 47.00.25	Ei ole	Ei ole

Perustelu

Ei ole mitään syytä siihen, että muihin käymisteitse valmistettaviin tislaamattomiin alkoholijuomiin, joihin lukeutuu esimerkiksi vermutti, olisi voitava soveltaa alennettua verokantaa.

Muutosehdotus 6

Kohta 7

Komission ehdotus					AK:n muutosehdotus
7.	Kulkuneuvojen luovutus, vuokraus, huolto ja korjaus	29 30 33.15 33.16 45 47.00.81 77.1 77.34 77.35 77.39.13	Polkupyörien, lastenvaunujen ja liikuntarajoitteisten kulkuvälineiden luovutus, vuokraus, huolto ja korjaus – –	30.92 33.17.19 47.00.45 47.00.75 77.21.10 77.29.19 95.29.12 29.10.24 45.11.245.11.3	7.	Kulkuneuvojen luovutus, vuokraus, huolto ja korjaus	29 30 33.15 33.16 45 47.00.81 77.1 77.34 77.35 77.39.13	Polkupyörien (sähköpolkupyörät mukaan luettuina), sähkömopojen , lastenvaunujen ja liikuntarajoitteisten kulkuvälineiden luovutus, vuokraus, huolto ja korjaus – –	30.92 33.17.19 47.00.45 47.00.75 77.21.10 77.29.19 95.29.12 29.10.24 45.11.245.11.3

Perustelu

On käytävä selvästi ilmi, että jäsenvaltioiden on sallittua soveltaa alennettua verokantaa myös sähköpolkupyöriin ja sähkömopoihin. Sähköpolkupyörillä ja sähkömopoilla on merkittävä rooli liikkuvuuden kannalta.

Muutosehdotus 7

Kohta 10

Komission ehdotus					AK:n muutosehdotus
10.	Tietokoneiden sekä elektronisten ja optisten tuotteiden luovutus; kellojen luovutus	26 47.00.3 47.00.82 47.00.83 47.00.88	Ei ole	Ei ole	10.	Tietokoneiden sekä elektronisten ja optisten tuotteiden luovutus; kellojen luovutus	26 47.00.3 47.00.82 47.00.83 47.00.88	Säteilylaitteet, elektroniset lääkintä- ja terapialaitteet sekä silmälasit ja piilolinssit	26.60 32.50.4

Perustelu

Jäsenvaltioilla on oltava mahdollisuus soveltaa alennettuja verokantoja silmälaseihin ja piilolinsseihin sekä sydämentahdistimiin ja kuulokojeisiin.

Muutosehdotus 8

Kohta 15

Komission ehdotus					AK:n muutosehdotus
15.	Rahoitus - ja vakuutus palvelujen suorittaminen	64 65 66	Ei ole	Ei ole	15.	Rahoituspalvelujen suorittaminen	64 66	Ei ole	Ei ole

Perustelu

Direktiivin 2006/112/EY 135 artiklan 1 kohdan a) alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnat, mukaan lukien näihin liiketoimiin liittyvät vakuutuksenvälittäjän ja vakuutusasiamiehen palvelujen suoritukset.

Komission ehdotus on näin ollen ristiriidassa direktiivin 2006/112/EY sanamuodon kanssa.

Ehdotus neuvoston direktiiviksi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta pienyritysten erityisjärjestelmän osalta

(COM(2018) 21 final)

Muutosehdotus 9

Johdanto-osan 13 kappale

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Lisäksi sen varmistamiseksi, että jäsenvaltion yrityksille, jotka eivät ole sijoittautuneet kyseiseen jäsenvaltioon, myöntämän verovapautuksen edellytykset täyttyvät, on tarpeen vaatia yrityksiltä ennakkoilmoitusta niiden aikomuksesta käyttää verovapautusta. Pienyrityksen olisi tehtävä tällainen ilmoitus jäsenvaltiolle, johon se on sijoittautunut . Kyseisen jäsenvaltion olisi sen jälkeen ilmoitettava kyseisen yrityksen toimittamien tietojen perusteella tiedot kyseisen yrityksen liikevaihdosta muille asianomaisille jäsenvaltioille.

Lisäksi sen varmistamiseksi, että jäsenvaltion yrityksille, jotka eivät ole sijoittautuneet kyseiseen jäsenvaltioon, myöntämän verovapautuksen edellytykset täyttyvät, on tarpeen vaatia yrityksiltä ennakkoilmoitusta niiden aikomuksesta käyttää verovapautusta. Tällainen ilmoitus olisi tehtävä verkkoportaalissa, joka komission tulisi perustaa . Sijoittautumis jäsenvaltion olisi sen jälkeen ilmoitettava kyseisen yrityksen toimittamien tietojen perusteella tiedot kyseisen yrityksen liikevaihdosta muille asianomaisille jäsenvaltioille.

Perustelu

Muutosehdotus liittyy 1 artiklan 12 kohtaa koskevaan muutosehdotukseen. Siinä toistetaan ehdotus, joka on esitetty Euroopan parlamentille T. Vandenkendelaeren (EPP, BE) laatimassa mietintöluonnoksessa.

Muutosehdotus 10

1 artiklan 12) kohta

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
Korvataan 284 artikla seuraavasti:	Korvataan 284 artikla seuraavasti:
”284 artikla	”284 artikla
1.   Jäsenvaltiot voivat myöntää verovapautuksen sellaisten niiden alueelle sijoittautuneiden pienyritysten kyseisellä alueella suorittamille tavaroiden luovutuksille ja palvelujen suorituksille, joiden kyseisten suoritusten ja luovutusten vuosittainen liikevaihto jäsenvaltiossa ei ylitä kyseisten jäsenvaltioiden tämän vapautuksen soveltamiseksi vahvistamaa raja-arvoa.	1.   Jäsenvaltiot voivat myöntää verovapautuksen sellaisten niiden alueelle sijoittautuneiden pienyritysten kyseisellä alueella suorittamille tavaroiden luovutuksille ja palvelujen suorituksille, joiden kyseisten suoritusten ja luovutusten vuosittainen liikevaihto jäsenvaltiossa ei ylitä kyseisten jäsenvaltioiden tämän vapautuksen soveltamiseksi vahvistamaa raja-arvoa.
Jäsenvaltiot voivat asettaa eri raja-arvoja eri liiketoiminta-aloille puolueettomin perustein. Raja-arvot voivat kuitenkin olla enintään 85 000 euroa tai sen vasta-arvo kansallisena valuuttana.	Jäsenvaltiot voivat asettaa eri raja-arvoja puolueettomin perustein. Raja-arvot voivat kuitenkin olla enintään 100 000 euroa tai sen vasta-arvo kansallisena valuuttana.
2.   Jäsenvaltioiden, jotka ovat ottaneet käyttöön pienyritysten verovapautuksen, on myönnettävä verovapautus myös sellaisten yritysten niiden omalla alueella suorittamille tavaroiden luovutuksille ja palvelujen suorituksille, jotka ovat sijoittautuneet toiseen jäsenvaltioon, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: a) kyseisen pienyrityksen vuosittainen liikevaihto unionissa on enintään 100 000 euroa; b) yrityksen luovutusten ja suoritusten arvo jäsenvaltiossa, johon yritys ei ole sijoittautunut, ei ylitä kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavaa raja-arvoa, joka koskee verovapautuksen myöntämistä kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneille yrityksille.	2.   Jäsenvaltioiden, jotka ovat ottaneet käyttöön pienyritysten verovapautuksen, on myönnettävä verovapautus myös sellaisten yritysten niiden omalla alueella suorittamille tavaroiden luovutuksille ja palvelujen suorituksille, jotka ovat sijoittautuneet toiseen jäsenvaltioon, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: a) kyseisen pienyrityksen vuosittainen liikevaihto unionissa on enintään 100 000 euroa; b) yrityksen luovutusten ja suoritusten arvo jäsenvaltiossa, johon yritys ei ole sijoittautunut, ei ylitä kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavaa raja-arvoa, joka koskee verovapautuksen myöntämistä kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneille yrityksille.
3.   Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että verovapautusta hyödyntävät pienet yritykset täyttävät 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset.	3.   Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että verovapautusta hyödyntävät pienet yritykset täyttävät 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset.
4.    Ennen kuin pienyritys hyödyntää verovapautusta muissa jäsenvaltioissa, sen on ilmoitettava siitä jäsenvaltiolle, johon se on sijoittautunut .	4.    Komissio perustaa verkkoportaalin, johon voivat rekisteröityä ne pienyritykset, jotka haluavat hyödyntää verovapautusta toisessa jäsenvaltiossa .
Jos pienyritys hyödyntää verovapautusta muissa jäsenvaltioissa kuin siinä, johon se on sijoittautunut, sijoittautumisjäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että pienyritys ilmoittaa paikkansapitävästi vuosittaisen liikevaihtonsa unionissa ja vuosittaisen liikevaihtonsa jäsenvaltiossa, ja sijoittautumisjäsenvaltion on ilmoitettava asiasta niiden muiden asianomaisten jäsenvaltioiden veroviranomaisille, joissa pienyritys suorittaa palvelujen suorituksia tai tavaroiden luovutuksia.”;	Jos pienyritys hyödyntää verovapautusta muissa jäsenvaltioissa kuin siinä, johon se on sijoittautunut, sijoittautumisjäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että pienyritys ilmoittaa paikkansapitävästi vuosittaisen liikevaihtonsa unionissa ja vuosittaisen liikevaihtonsa jäsenvaltiossa, ja sijoittautumisjäsenvaltion on ilmoitettava asiasta niiden muiden asianomaisten jäsenvaltioiden veroviranomaisille, joissa pienyritys suorittaa palvelujen suorituksia tai tavaroiden luovutuksia.”;

Perustelu

Kansallisten raja-arvojen tulee toissijaisuusperiaatteen mukaisesti kuulua jäsenvaltioiden toimivaltaan, ja sen vuoksi ei myöskään tule asettaa muuta määrällistä ylärajaa kuin ehdotettu unionin alueen yhteensä kattava 100 000 euron yläraja. Mahdollisuus erilaisiin kansallisiin raja-arvoihin on myönteinen asia, sillä se lisää joustavuutta, mutta eri liiketoiminta-aloihin rajoittaminen saattaa kuitenkin aiheuttaa rajanveto-ongelmia.

Muutosehdotus 11

1 artiklan 15) kohta

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
Lisätään 288 a artikla seuraavasti:	Lisätään 288 a artikla seuraavasti:
”288 a artikla	”288 a artikla
Jos pienyrityksen vuosittainen liikevaihto jäsenvaltiossa ylittää jonakin myöhempänä kalenterivuonna 284 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun verovapautuksen raja-arvon, pienyrityksen on edelleen voitava hyödyntää kyseistä vuotta koskevaa verovapautusta edellyttäen, että pienyrityksen vuosittainen liikevaihto jäsenvaltiossa kyseisenä vuonna ei ylitä 284 artiklan 1 kohdassa vahvistettua raja-arvoa yli 50 prosentilla.”;	Jos pienyrityksen vuosittainen liikevaihto jäsenvaltiossa ylittää jonakin myöhempänä kalenterivuonna 284 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun verovapautuksen raja-arvon, pienyrityksen on edelleen voitava hyödyntää kyseistä vuotta koskevaa verovapautusta edellyttäen, että pienyrityksen vuosittainen liikevaihto jäsenvaltiossa kyseisenä vuonna ei ylitä 284 artiklan 1 kohdassa vahvistettua raja-arvoa yli 33 prosentilla.”;

Perustelu

Säännös pienentää negatiivisia raja-arvovaikutuksia. Kilpailun vääristymistä voi kuitenkin aiheutua niiden yritysten kannalta, jotka eivät voi saada vapautusta. Sen vuoksi sallittu raja-arvon ylitys on rajattava 33 prosenttiin.

II   POLIITTISET SUOSITUKSET

EUROOPAN ALUEIDEN KOMITEA

1.

suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen uudistaa EU:n nykyisiä arvonlisäverojärjestelmiä (alv-järjestelmiä) sisämarkkinoiden toiminnan parantamiseksi ja sen varmistamiseksi, että alv-säännöt mukautetaan maailmantalouden ja digitaalitalouden muutoksiin.

2.

painottaa kuitenkin olevan erittäin tärkeää, että ehdotus on tasapainoinen, jotta vältetään kilpailun vääristyminen, hallintotyön lisääntyminen ja pk-yrityksille sekä paikallis- ja alueviranomaisille aiheutuvien kulujen kasvu.

3.

katsoo, että alv-järjestelmien ja asetettujen arvonlisäverokantojen erot vaikuttavat erityisesti raja-alueisiin ja siellä sijaitsevien pienten ja keskisuurten yritysten toimintaan. Onkin syytä arvioida, miten ehdotukset alv-kantojen määrittämisen joustavoittamisesta ja ehdotetut enimmäisrajat vaikuttaisivat alueisiin.

Arvonlisäverokantoja koskevat yhteiset säännöt

4.

kannattaa komission ehdotusta siitä, että tavaroita ja palveluita verotetaan määräpaikkaperiaatteen mukaan, sillä se vähentää kilpailun vääristymisen riskiä.

5.

kannattaa ehdotetun direktiivin 98 artiklan 1 ja 2 kohtaa, joiden mukaan jäsenvaltiot voivat soveltaa enintään kahta alennettua, vähintään 5 prosentin suuruista verokantaa, ja lisäksi yhtä alennettua verokantaa, jota viiden prosentin vähimmäisvaatimus ei koske, sekä yhtä vapautusta, jossa tuotantopanokseen sisältyvä arvonlisävero on vähennyskelpoinen.

6.

suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen laatia luettelo (liite III a) tuotteista, joihin ei saa soveltaa alennettua verokantaa, sen sijaan, että ylläpidettäisiin nykyiseen tapaan luetteloa (erilaisine tilapäisine poikkeamineen) tuotteista, joiden verokanta voi olla yleistä verokantaa alhaisempi. Ehdotus tarjoaa yksittäisille jäsenvaltioille lisää joustavuutta ja poistaa verotuksen neutraaliuden puutteet, jotka johtuvat siitä, että tietyt jäsenvaltiot ovat soveltaneet tiettyihin tuotteisiin alennettua arvonlisäverokantaa, jota toiset jäsenvaltiot eivät voi ottaa käyttöön. AK korostaa, että luettelon tarkoituksena on estää kilpailun vääristyminen. Sitä ei näin ollen tule käyttää muiden poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

7.

katsoo, että nykyinen sääntelykehys ei ainoastaan merkitse sitä, että verotuksen neutraaliutta puuttuu jäsenvaltioiden väliltä, vaan se myös rajoittaa mahdollisuuksia hyödyntää teknisen kehityksen potentiaalia, koska samoja hyödykkeitä tai palveluja verotetaan eri tavoin jakelutavasta riippuen. Hyvä esimerkki tästä on kielto soveltaa alennettua alv-kantaa digitaalisiin julkaisuihin, kuten sanomalehtiin, äänikirjoihin ja suoratoistomusiikkiin. Tästä on kärsinyt erityisesti sanomalehtiala, joka käy parhaillaan läpi suuria rakenteellisia muutoksia median käytön digitalisoituessa yhä enemmän ja jonka merkitystä demokratian kannalta ei pidä aliarvioida.

8.

olettaa, että 98 artiklan 3 kohtaa sovelletaan tavaroihin ja palveluihin, joita kuluttajilla on yleensä tapana ostaa. Tällaisen tarkastelun pohjalta on tavaroita ja palveluja voitava myydä alennettua verokantaa soveltaen, olipa ostajana yritys tai yksityishenkilö.

9.

korostaa, että ilmaus ”lopullinen kuluttaja” voi aiheuttaa tiettyjä ongelmia säädöksen soveltamisessa. Alv-yhteyksissä lopullinen kuluttaja voi olla joko yksityishenkilö, jokin oikeushenkilö, joka ei ole verovelvollinen, taikka verovelvollinen henkilö, joka harjoittaa verosta vapautettua toimintaa ilman arvonlisäveron vähennysoikeutta. Perusteluissa todetaan kuitenkin, että ”lopullinen kuluttaja” on henkilö, joka hankkii tavaroita tai palveluja omaan käyttöönsä. AK katsoo, että edellytyksen tulee kattaa myös oikeushenkilöt, koska myös ne voivat olla lopullisia kuluttajia.

10.

kannattaa ehdotusta siitä, että painotetun keskimääräisen verokannan tulee olla yli 12 prosenttia, jotta voidaan varmistaa jäsenvaltioiden verotulojen turvaaminen.

11.

huomauttaa, että joustavuuden lisääminen alv-kantojen asettamisessa voi aiheuttaa mutkikkuutta etenkin pienille ja keskisuurille yrityksille, joilla ei ole käytössään samanlaisia resursseja ja organisaatiota kuin suurilla yrityksillä pystyäkseen käsittelemään useita eri verokantoja rajatylittävässä kaupankäynnissä.

12.

kehottaa komissiota luomaan esimerkiksi nykyistä TEDB-verkkoportaalia edelleen kehittäen sähköisen portaalin, josta yritykset voivat seurata, millaisia erilaisia alv-kannan järjestelmiä EU:n eri jäsenvaltioissa on käytössä, ja jonka kautta ne voivat ilmoittaa aikomuksestaan hyödyntää asetetuin edellytyksin verovapautusta, jonka jäsenvaltio on myöntänyt sellaisille yrityksille, jotka eivät ole sijoittautuneet kyseiseen jäsenvaltioon. Kyseisen välineen tulee olla helposti saatavilla kaikilla EU:n virallisilla kielillä ja luotettava.

13.

kehottaa komissiota myös laajentamaan mahdollisuutta käyttää arvonlisäveron erityisjärjestelmää (Mini One-Stop-Shop – MOSS) tarkastelun kohteena olevan ehdotuksen täytäntöönpanon yhteydessä. Kyseisen erityisjärjestelmän merkitys muodostuu erityisen suureksi määrämaassa tapahtuvan alv:n hallinnollisen käsittelyn kannalta.

14.

toteaa, että joustavuuden lisääminen alv-kantojen asettamisessa voi vaikeuttaa sen määrittämistä, miten tulee verottaa useita suorituksia sisältäviä liiketoimia. Kysymys vaikuttaa sovellettavaan verokantaan, veron perusteeseen, laskun muotoon sekä siihen, missä maassa vero kuuluu kantaa. Tämä voi johtaa ongelmiin laskutuksessa ja aiheuttaa epävarmuutta, kustannuksia ja mahdollisia riitoja, kun kysymystä voidaan käsitellä eri tavoin eri jäsenvaltioissa. AK katsoo sen vuoksi, että komission on tarpeen antaa selvää opastusta siitä, miten tulee käsitellä useita suorituksia sisältäviä liiketoimia.

Pienyrityksiä koskevien sääntöjen yksinkertaistaminen

15.

pitää myönteisenä Euroopan komission ehdotusta antaa jäsenvaltioille entistä laajemmat mahdollisuudet yksinkertaistaa pienyritysten suorittamaa arvonlisäveron hallinnointia. On kuitenkin tärkeää parantaa verotuksen tehokkuutta ja torjua petoksia, jotta estetään kilpailun vääristyminen ja turvataan jäsenvaltioiden verotulot.

16.

kannattaa ehdotettua määritelmää, jonka mukaan pienyrityksiä ovat yritykset, joiden vuosittainen liikevaihto unionissa on enintään 2 000 000 euroa.

17.

huomauttaa, että alv-järjestelmän hajanaisuus ja mutkikkuus aiheuttaa rajatylittävää kauppaa harjoittaville yrityksille merkittäviä säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia. Nämä kustannukset ovat suhteettoman korkeita talouden selkärangan ja työllisyyden perustan aluetasolla muodostaville pienille ja keskisuurille yrityksille ja etenkin niille pienyrityksille, joiden vuotuinen liikevaihto on alle 2 000 000 euroa. Näiden yritysten osuus kaikista EU:n yrityksistä on noin 98 prosenttia, kokonaisliikevaihdosta noin 15 prosenttia ja suurin piirtein 25 prosenttia arvonlisäverosta kertyvistä nettotuloista.

18.

huomauttaa, että sähköisten palvelujen tarjoamisen yhteydessä voi olla vaikeaa määrittää, missä jäsenvaltiossa asiakas on. Tämän seikan määrittämisestä veroviranomaisia tyydyttävällä tavalla aiheutuu tietyissä tapauksissa pienille yrityksille niin suuret hallinnolliset kustannukset, että ne luopuvat kaupankäynnistä muissa jäsenvaltioissa sijaitsevien asiakkaiden kanssa. Jotta voidaan keventää sellaisten pienyritysten sääntelytaakkaa, joiden myynti unionissa on arvoltaan enintään 2 000 000 euroa, on näillä oltava vaihtoehtoinen mahdollisuus veloittaa tarjoamastaan palvelusta korkeinta unionin alueella sovellettavaa arvonlisäveroa.

19.

yhtyy komission kantaan, jonka mukaan alv-järjestelmän noudattamisesta aiheutuvien kustannusten tulee olla mahdollisimman alhaiset. On ilahduttavaa todeta, että ehdotuksen odotetaan vähentävän alv-sääntöjen noudattamisesta pk-yrityksille vuosittain aiheutuvia kustannuksia jopa 18 prosenttia.

20.

kannattaa ehdotusta, jonka mukaan pienyrityksiä koskeva verovapautus voidaan myöntää kaikille toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneille yrityksille edellyttäen, että kulloisenkin pienyrityksen vuosittainen liikevaihto unionissa on enintään 100 000 euroa. AK katsoo kuitenkin, että on aiheellista tutkia, voiko tällä olla kasvun kannalta haitallisia vaikutuksia. Yritykselle, jolle on myönnetty verovapautus ja jonka hallinnollinen taakka on näin ollen keventynyt huomattavasti, voi raja-arvon ylittäminen merkitä huomattavaa taloudellista rasitetta.

21.

on tyytyväinen ehdotukseen, jonka myötä pienyrityksillä olisi mahdollisuus laatia yksinkertaistettuja laskuja, sekä ehdotukseen, jonka mukaan arvonlisäverosta vapautettujen yritysten ei tarvitse laatia laskua.

22.

suhtautuu myönteisesti ehdotukseen, että pienyritykset voivat antaa arvonlisäveroilmoituksensa kalenterivuoden ajalta.

23.

pitää kyseenalaisena suunnitelmaa vapauttaa arvonlisäverosta vapautetut yritykset kirjanpitoa ja tallentamista koskevista velvollisuuksista. Tällainen kevennys voi aiheuttaa väärinkäytöksiä, sillä jäsenvaltioiden on silloin vaikea valvoa, ylittävätkö yritykset raja-arvon.

24.

toteaa, että useissa jäsenvaltiossa toteutetaan toimenpiteitä uusien yritysten rekisteröinnin yksinkertaistamiseksi. Toimenpiteiden pyrkimyksenä on parantaa liiketoimintaympäristöä, mutta samalla ne voivat lisätä ”karusellipetosten” riskiä. Karusellipetoksista aiheutunut alv-vaje arvioitiin noin 50 miljardiksi euroksi pelkästään vuonna 2014. On tärkeää parantaa verotuksen tehokkuutta ja torjua petoksia, jotta tämä vaje pienenee.

Euroopan alueiden komitean lausunto aiheesta ”Digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelma”

(2018/C 461/08)

Yleisesittelijä: Domenico GAMBACORTA (IT, EPP) Avellinon maakunnanvaltuuston puheenjohtaja Viiteasiakirja: Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelmasta, COM(2018) 22 final

POLIITTISET SUOSITUKSET

EUROOPAN ALUEIDEN KOMITEA

Keskeiset viestit

1.

korostaa, että koulutus on Bolognan prosessista lähtien ollut keskeisessä roolissa luomassa eurooppalaista tilaa vuoropuhelulle ja yhteistyölle, jonka aiheena ovat eurooppalaisen nyky-yhteiskunnan perusarvoihin pohjautuvat perusperiaatteet: sananvapaus, suvaitsevaisuus, tutkimusvapaus, opiskelijoiden ja henkilökunnan vapaa liikkuvuus, opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet ja elinikäisen oppimisen suunnittelu yhdessä.

2.

toteaa, että EU:n jäsenvaltiot ovat viimeaikaisissa julistuksissaan (Bratislava syyskuu 2016, Rooma maaliskuu 2017) ja huippukokouksissaan (Tallinna toukokuu 2017, Göteborg marraskuu 2017, Bryssel tammikuu 2018) vahvistaneet sitoutuvansa siihen, että nuorille tarjotaan ”parasta koulutusta”.

3.

painottaa, että digitaalinen vallankumous jatkaa eurooppalaisten elin-, opiskelu-, työskentely- ja kanssakäymistapojen merkittävää muuttamista ja että digitaaliset taidot ja digitaalinen osaaminen ovat yhtä välttämättömiä kuin luku- ja laskutaito, jotta kansalaiset voivat selviytyä jatkuvasti muuttuvan, globalisoituneen ja verkottuneen maailman haasteista.

4.

yhtyy näkemykseen, jonka mukaan digitaalisten taitojen ja digitaalisen osaamisen opettelu täytyy aloittaa hyvin nuorena ja sitä tulee jatkaa läpi elämän osana varhaiskasvatuksen ja aikuiskoulutuksen opetussuunnitelmia.

5.

myöntää, että EU:n työvoiman digitaalisten taitojen kehittäminen on olennaisen tärkeää, jotta voidaan sopeutua työmarkkinoiden muuttumiseen ja välttää osaamisvaje ja kohtaanto-ongelmat.

6.

pitää digitaalista koulutusta välttämättömänä asiana ja tilaisuutena ratkaista opetuksellisia haasteita eli tarjota mahdollisuuksia erityisopetusta tarvitsevien ja vammaisten, maahantulleiden sekä jäsenvaltioiden hoitojärjestelmissä olevien ihmisten yksilöllisempään ja osallistavampaan opetukseen.

7.

toteaa, että digitaalisen osaamisen kehittäminen on erinomainen keino edistää uusien yrittäjyyslahjakkuuksien kehitystä, yksittäisten tai muita täydentävien tehtävien suorittamista itsenäisesti sekä työskentelyä monialaisessa tai maantieteellisesti monimuotoisessa ryhmässä.

8.

painottaa, että digitaalinen muutos avaa mahdollisuuksia ylöspäin suuntautuvaan liikkuvuuteen tekemällä kansalaisista paremmin koulutettuja ja valveutuneempia, innostamalla kansalaistoimintaan, tuomalla tietämyksen kaikkien ulottuville ja parantamalla tiedon saantia, kulutusta ja tuottamista, jotta voidaan turvata terve digitaalinen identiteetti ja aktiivinen ja vastuullinen digitaalinen kansalaisuus.

9.

korostaa, että huonosti valmistautuneet käyttäjät ovat erityisen alttiita vaaroille, joita digitaalisissa resursseissa piilee käytettäessä niitä ilman tarvittavaa osaamista: näitä ovat verkkokiusaaminen, tietojen kalastelu, seksuaalisten viestien ja kuvien lähettely, seksuaalinen kiristäminen, nettipeliriippuvuus (Internet Gaming Disorder), digitaaliseen työhön liittyvät stressioireet ja pelko jäämisestä jostain paitsi (FOMO, Fear of Missing Out).

10.

vaatii, että enemmän huomiota kiinnitetään sekä aikuisten että lasten ja nuorten kriittisen ajattelun ja medialukutaidon vahvistamiseen, jotta he pystyvät torjumaan ja sivuuttamaan valtavan valeuutisten virran ja välttämään riskin käyttää verkosta löytyvää tai digitaalisesti saatavilla olevaa tietoa kritiikittömästi.

11.

katsoo, että tekoälyyn ja data-analyysiin perustuvien algoritmien ja koneoppimisjärjestelmien laajamittainen käyttöönotto uhkaa pedagogista vapautta sekä neutraaliutta, tietoturvaa ja yksityisyyttä.

12.

mainitsee muutamia tuloksia tutkimuksesta ”The Survey of Schools: ICT in Education” (1) (2013), jossa havaittiin seuraavaa: — Kouluilla käytettävissä oleva infrastruktuuri vaihtelee huomattavasti maiden välillä. — Vain noin puolella oppilaista EU:ssa on opettaja, joka suhtautuu myönteisesti kykyynsä sisällyttää digitaaliteknologiaa opetustoimintaan pedagogisesti hyödyllisellä tavalla. — Vain noin 25–30 prosenttia oppilaista opiskelee sellaisen opettajan johdolla, jolle tieto- ja viestintätekniikkakoulutus on pakollista.

13.

korostaakin, että opettajilla ja kasvattajilla on keskeinen rooli oppijoiden ohjaamisessa kohti innovatiivisia tapoja kartuttaa osaamista luomalla toimivia yhteyksiä virallisen oppimisen, epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen välille ja hyväksymällä, ettei ole olemassa kaikille sopivaa tapaa lisätä digitaalisten innovaatioiden käyttöä opetuksessa.

14.

tähdentää, että opettajat, koulujen johtajat ja muut opetusalan ammattilaiset tarvitsevat tukea ja soveltuvaa koulutusta, jotta he löytäisivät käytännön keinoja yhdistää perinteiset opetusmenetelmät digitaalisen teknologian tarjoamiin mahdollisuuksiin.

15.

ehdottaa tämän tavoitteen saavuttamiseksi yksityisten ja julkisten sidosryhmien välistä yhteistyötä. Siihen olisi otettava mukaan opetusteknologian toimittajia mahdollisten ammattialajärjestöjensä kautta, jotta opettajille voitaisiin antaa koulutusta sekä ilmaista digitaalista oppimateriaalia ja samalla ratkaista rajatylittäviä tekijänoikeuskysymyksiä.

16.

korostaa vaaraa, että suuret digitaaliyritykset ja erityisesti GAFAM (Google, Amazon, Facebook, Apple ja Microsoft) määräävät opetuksen standardeista tarjoamalla käyttöön omia laitteitaan, ohjelmistojaan ja oppimateriaalejaan. Olisikin otettava käyttöön tiukat valvontatoimet, jotka kattavat tietosuojan ja tekijänoikeudet.

17.

korostaa tarvetta kaventaa digitaalista kuilua ottaen huomioon ilmiöön vaikuttavat erilaiset tekijät eli esimerkiksi asuminen maantieteellisesti ja väestörakenteeltaan erilaisissa ympäristöissä, viestinnässä käytetyt kielet, koulutustasoihin liittyvät erot, sukupuoleen ja ikään liittyvät erot, mahdollinen vammaisuus ja kuuluminen muita heikommassa asemassa oleviin sosioekonomisiin ryhmiin.

18.

painottaa, että EU:n rahoitustukea tulee hyödyntää paremmin koulujen ja oppilaitosten varustamiseen infrastruktuurilla, jota tarvitaan nopeaan ja korkealaatuiseen laajakaistayhteyteen, erityisesti maantieteellisesti, väestörakenteeltaan tai sosiaalisesti haastavilla alueilla. Tämä pätee oppivelvollisuuteen kuuluvaa opetusta tarjoavien laitosten lisäksi myös muita koulutusvaiheita kattaviin laitoksiin, kuten varhaiskasvatuslaitoksiin, aikuiskoulutuslaitoksiin ja musiikkikouluihin, jotta voidaan turvata mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen.

19.

ehdottaa uusien arviointivälineiden ja -tekniikoiden, kuten arviointimatriisien, testaamista ja ottamista käyttöön perinteisempien välineiden rinnalle johdonmukaisesti digitaalisten innovatiivisten menetelmien ja käytäntöjen kanssa, jotta voidaan hyödyntää nopean palautteen tarjoamat mahdollisuudet räätälöidä ja tehostaa oppimisprosessia.

20.

huomauttaa, että elinikäisen oppimisen foorumia ohjaavien periaatteiden mukaisesti oppija on sijoitettava keskiöön, jotta oppimiskokemuksia ja -tuloksia voidaan parantaa, ja tavoitteista tulee keskustella oppijan näkemysten ja arvojen pohjalta, jottei oppijoista tulisi vain passiivisia teknologian kuluttajia.

21.

suhtautuu myönteisesti digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelmaan lyhyen ja keskipitkän aikavälin keinona edistää digitaalisten ja innovatiivisten opetusmenetelmien tarkoituksenmukaisen käytön aloittamista ja laajentamista kouluissa, ammatillisissa oppilaitoksissa ja korkeakouluissa osana eurooppalaisen koulutusalueen perustamishanketta ja Euroopan uutta osaamisohjelmaa (2). Samalla se täydentää suosituksia yhteisistä arvoista ja avaintaidoista.

22.

toteaa, että toimintasuunnitelman painopisteissä on otettu huomioon digitaalisen vallankumouksen monimutkaiset ja monilukuiset haasteet.

23.

katsoo, että toimintasuunnitelmaan tulisi osoittaa riittävästi tukea uudesta monivuotisesta rahoituskehyksestä sekä kansallisista talousarvioista, eikä määrärahoja pitäisi osoittaa vain verkottumiseen ja infrastruktuuriin vaan myös digitaalisten taitojen ja digitaalisen osaamisen kehittämiseen kaikilla koulutustasoilla.

24.

korostaa, että digitaaliteknologian sisällyttämiseksi opetusjärjestelmiin sekä digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelman tavoitteisiin pääsemiseksi tarvitaan hedelmällisempää yhteistyötä kaikkien mukana olevien ja potentiaalisten sidosryhmien välillä, jotta saadaan aikaan lähentymistä ja synergiavaikutuksia ja päästään hyödyntämään monialaista asiantuntemusta ja eri järjestelmien yhteentoimivuutta.

25.

pitää tärkeänä, että pyritään kaikin keinoin koordinoimaan ja sovittamaan yhteen erilaisia hankkeita ja toimintoja ja parantamaan myös tiedotuspolitiikkaa, jotta vältetään tilanne, jossa tarjolla olevia mahdollisuuksia hyödyntävät pääasiassa ne oppilaitokset ja poliittiset instituutiot, jotka osaavat paremmin luovia rahoitustuen hakuilmoitusten ”viidakossa”.

26.

muistuttaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on ratkaisevan tärkeä asema koulutuspolitiikan täytäntöönpanossa ja että näin ollen prosessiin, jossa opetusjärjestelmät mukautetaan digitaalisen ajan vaatimuksiin, tulisi ottaa mukaan kaikki hallintotasot (EU-, valtio-, alue- ja paikallistaso).

Tehostetaan digitaaliteknologian käyttöä opetuksessa ja oppimisessa: digitaalisessa muutoksessa tarvittavat digitaaliset taidot ja osaaminen

27.

korostaa, että vaikka pääsy digitaalisen infrastruktuurin piiriin on vain yksi digitaalisen kuilun osatekijöistä, rahoituksen puute ja riittämätön tai toimimaton laitteisto ja kaistanleveys ovat nekin este tieto- ja viestintätekniikan (tvt) käytölle opetuksessa ja oppimisessa.

28.

kehottaa antamaan tukea kansallisten strategioiden ja toimintakehysten laatimiselle, vuoropuhelun lisäämiselle sidosryhmien välillä ja opettajien uuden metodologisen asiantuntemuksen hankkimiselle.

29.

toivoo, että toteutetaan opettajille ja opetusalan ammattilaisille suunnattu laaja koulutushankekampanja, jolla vahvistetaan heidän digitaalista osaamistaan. Sen tulisi olla suunnattu erityisesti niille, joiden digitaaliteknologiataidot ja -kokemukset ovat vähäisiä.

30.

on tyytyväinen siihen, että EU tukee sekä yleissivistävien että ammatillisten oppilaitosten valmiuksia hyödyntää digitaalitekniikkaa vahvistamalla niiden digitaalista osaamista ja tuomalla SELFIE-itsearviointivälineen miljoonan ihmisen – opettajan, kouluttajan ja opiskelijan – saataville vuoden 2019 loppuun mennessä synergiassa yksittäisissä jäsenvaltioissa mahdollisesti hyväksyttyjen arviointimenetelmien kanssa.

31.

korostaa, että tvt edistää innovointia prosesseissa ja organisoinnissa, ja pitää eurooppalaisten tietoteknisen osaamisen puitteiden kaltaisia välineitä hyödyllisenä vertailtaessa tvt-osaamista ja -taitoja eri puolilla Eurooppaa.

32.

myöntää, että epäsuotuisiin alueisiin keskittyvä palvelusetelijärjestelmä ja maaseutualueille soveltuvien välineiden käyttöönotto tarjoavat lisäarvoa.

33.

kannattaa puitteita tutkintotietojen digitaaliseen varmentamiseen ja digitaalisesti hankittujen taitojen todentamiseen luotettavasti ja monikielisesti ja pitää olennaisen tärkeänä, että puitteet sovitetaan vastaamaan täysin eurooppalaista tutkintojen viitekehystä elinikäisen oppimisen edistämiseksi (EQF) ja eurooppalaista taito-, osaamis-, tutkinto- ja ammattiluokittelua.

34.

kannustaa yrityksiä ja oppilaitoksia tekemään yhteistyötä ja perustamaan muunlaisia yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuusjärjestelyjä digitaalisen osaamisen koulutusohjelmien kehittämiseksi. Näin voidaan myös varmistaa, että digitaalisiin ammatteihin pääsevät kaikki sosioekonomisesta taustasta tai fyysisestä vammasta riippumatta.

Kehitetään digitaalisessa muutoksessa tarvittavia digitaalisia taitoja ja osaamista

35.

korostaa, että kouluyhteisöjen tulee tukea kaikkia oppijoita ja vastata heidän erityistarpeisiinsa, jotta voidaan taata kaikkien osallisuus.

36.

pitää ratkaisevan tärkeänä kaventaa oppimiskuilua erilaisista sosioekonomisista taustoista tulevien opiskelijoiden välillä ja tarttua yksilöllisen opetuksen ja uusien oppimisvälineiden tarjoamiin mahdollisuuksiin sekä hyödyntää kaikilta osin avoimia opetusresursseja ja avointa tiedettä.

37.

toivoo, että perustetaan Euroopan laajuinen digitaalisen korkeakoulutuksen foorumi, joka tarjoaa korkeakouluille mahdollisuuksia opiskeluun, monimuotoiseen liikkuvuuteen, virtuaalikampusvierailuihin ja parhaiden käytäntöjen vaihtoon.

38.

pitää tervetulleena uutta opettajille tarkoitettua eurooppalaista digitaalisten taitojen puitekehystä, joka opastaa digitaaliosaamisen mallien kehittämisessä.

39.

pitää tärkeänä, että edistetään ja helpotetaan opettajien digitaalisen osaamisen kehittämistä kokonaisvaltaisesti ja opettajien ammattiosaamista koskevassa kehyksessä, joka kattaa opettajien pohjakoulutuksen, pätevöitymisen ja jatkokoulutuksen.

40.

tunnustaa liikkuvuuden tärkeyden ja kehottaa siksi lisäämään seuraavassa Erasmus+-ohjelmassa ja muissa asiaankuuluvissa EU:n rahoitusohjelmissa tukea yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen mukauttamiseen digitaaliaikaan.

41.

korostaa opetusalan yhteistyön ja toiminnan yhteensovittamisen tärkeyttä. Komitea kehottaa perustamaan yhteisen eurooppalaisen foorumin, joka on avoin monenlaisille sidosryhmille ja jossa kehitetään vertailuarvoja ja indikaattoreita, joilla voidaan seurata erilaisten opetuksen tarjoajien edistymistä tvt:n käytössä kouluissa ja muissa oppimisympäristöissä. Tämä työ edellyttää tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden kesken, jotta voidaan ottaa kokemuksista oppia, kartoittaa jo olemassa olevia seurantamenetelmiä jne.

42.

korostaa digitaalisen osaamisen merkitystä kaikille kansalaisille elinikäisen oppimisen avaintaitoja koskevan tarkistetun eurooppalaisen viitekehyksen mukaisesti. Tämä kattaa kansalaisille tarkoitettuun digitaalisten taitojen puitekehykseen sisältyvät digitaaliosaamisen viisi osa-aluetta (informaatiolukutaito, viestintä ja yhteistyö, digitaalisen sisällön luominen, turvallisuus ja hyvinvointi sekä ongelmanratkaisu). Lisäksi komitea kannustaa kehittämään opetusta ja oppimista, jossa digitaalinen osaaminen on sisällytetty osaksi muita opittavia taitoja.

43.

kannattaa ehdotuksia i) opettajille, oppilaiden perheille ja oppijoille kohdennetusta EU:n laajuisesta tiedotuskampanjasta verkkoturvallisuuden, kyberhygienian ja medialukutaidon edistämiseksi, ii) kyberturvallisuusopetusta koskevasta aloitteesta, joka pohjautuu kansalaisille tarkoitettuun eurooppalaiseen digitaalisten taitojen puitekehykseen ja jolla parannetaan ihmisten vaikutusmahdollisuuksia, ja iii) toimista, joilla edistetään ja levitetään hyviä käytäntöjä, jotta teknologiaa voidaan käyttää hallitusti ja vastuullisesti.

44.

kannustaa alueita ja kuntia yrittäjyyteen ja siirtymiseen kohti avointa innovointia soveltaen ihmiskeskeistä kumppanuusajattelua julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden, yliopistojen ja kansalaisten välillä.

45.

odottaa ajankohtaisia tilannekatsauksia siitä, miten toiminnassa olisi otettava opiksi tähänastisesta täytäntöönpanosta, ja saavansa kutsun osallistua viriävään keskusteluun tulevasta eurooppalaisesta koulutusyhteistyöstä.

Parannetaan koulutusta tehostamalla tutkimustietojen analysointia ja ennakointia

46.

toivoo, että otetaan käyttöön yhteinen metodologinen kehys sellaisten indikaattoreiden määrittelemiseksi, joilla pystytään kartoittamaan digitaalista kuilua, ja kehottaa pyrkimään luotettavan ja helposti saatavilla olevan tiedon luomiseen ja keräämiseen arviointia ja seurantaa varten.

47.

pyytää kiinnittämään huomiota ongelmiin, joita syntyy, kun yksityiset operaattorit tallentavat henkilö- ja oppilastietoja usein toiselle puolelle maailmaa. Erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, ovatko nämä operaattorit valmiita tekemään käyttäjäsopimuksia runsaslukuisten paikallis-, alue- ja valtiotason viranomaisten kanssa.

48.

on huolissaan myös ns. tiedonrikastuksesta eli siitä, miten tulisi suhtautua yritysten pyrkimyksiin myydä oppilaiden ja koulujen henkilökunnan tietoja muille tahoille. Komitea huomauttaa, että varsinkin paikallis- ja alueviranomaisille olisi myös tärkeää täsmentää, kuinka pitkään hallinnolliset tiedot ja vastaavat asiakirjat voidaan pitää yleisön saatavilla.

49.

odottaa kaavailtujen pilottihankkeiden käynnistämistä saatavilla olevien tietojen hyödyntämiseksi paremmin sekä koulutuspolitiikan täytäntöönpanon ja seurannan helpottamiseksi. Komitea suhtautuu myönteisesti myös kaavailtuun jäsenvaltioille tarkoitettuun työkalupakettiin ja ohjeistoon.

50.

pitää tärkeänä, että käynnistetään tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kanssa – niin että mukana on myös edustajia paikallis- ja aluetasolta – strateginen ennakointi koulutusjärjestelmien tulevaisuuden keskeisistä trendeistä, joita digitaalinen muutos saa aikaan. Tässä työssä hyödynnetään nykyisiä ja tulevia EU:n laajuisia koulutusalan yhteistyökanavia.

51.

kannustaa käyttäjälähtöiseen innovointiin, joka on keskeisessä asemassa, kun halutaan vastata koulutusalan haasteisiin ja ottaa innovatiivisia ratkaisuja käyttöön varhaisessa vaiheessa. Käyttäjän näkökulmaa ei aina oteta tarpeeksi hyvin huomioon, ja tämä voi rajoittaa haasteen ratkaisumahdollisuuksia. Komitea suhtautuukin myönteisesti pyrkimykseen selvittää, miten kansalaisten sitoutumista, osallistumista ja käyttäjälähtöistä innovointia voidaan edistää.

52.

korostaa, että toimintasuunnitelmalla olisi tuettava myös eurooppalaista ohjausjaksoa, joka on uudistuksen keskeinen vauhdittaja koulutukseen liittyvien maakohtaisten suositusten ansiosta.

53.

tukee pyrkimyksiä parantaa koulutusjärjestelmien hallintoa ja muistuttaa, että toimivalla monitasoisella hallinnolla voidaan parantaa yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen tulostasoa, lisätä osallistumista, edistää innovatiivisten mekanismien perustamista, tukea osallistavaa opetusjärjestelmää, jossa pyritään näkemään yksilö kokonaisuudessaan, ja kehittää elinikäisen oppimisen järjestelmiä.

54.

on tyytyväinen Euroopan komission ilmoitukseen järjestää vuoropuhelu ehdotettujen toimien ja toimenpiteiden toteuttamisesta ja ilmaisee halukkuutensa aloittaa ja jatkaa yhteistyötä komission kanssa jäsenvaltioiden, Euroopan parlamentin, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean ja Euroopan investointipankkiryhmän rinnalla, jotta ehdotetut asiat edistyisivät ja olisivat nykyisten ja tulevien EU:n rahoitusohjelmien painopisteiden mukaisia.

---

(1)  Survey of Schools: ICT in Education. Benchmarking access, use and attitudes to technology in Europe’s schools. Final study report, Euroopan komissio, 2013.

(2)  COM(2016) 381.

Euroopan alueiden komitean lausunto aiheesta ”Nuoriso-, koulutus- ja kulttuuripolitiikan rooli vahvemman Euroopan rakentamisessa”

(2018/C 461/09)

Yleisesittelijä: Gillian FORD (UK, EA), Lontoon kaupunkipiirin Haveringin valtuuston jäsen Viiteasiakirjat: Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Nuoriso-, koulutus- ja kulttuuripolitiikan rooli vahvemman Euroopan rakentamisessa, COM(2018) 268 final ja Ehdotukset neuvoston suosituksiksi korkea-asteen ja toisen asteen koulutuksen tutkintojen ja ulkomailla suoritettujen opintojaksojen automaattisen vastavuoroisen tunnustamisen edistämisestä COM(2018) 270 final Laadukkaista varhaiskasvatusjärjestelmistä COM(2018) 271 final Kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta kielten opetukseen ja oppimiseen, COM(2018) 272 final

I.   MUUTOSEHDOTUKSET

Muutosehdotus 1

Ehdotus – Neuvoston suositus korkea-asteen ja toisen asteen koulutuksen tutkintojen ja ulkomailla suoritettujen opintojaksojen automaattisen vastavuoroisen tunnustamisen edistämisestä

5 artikla

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
	d) kehittämällä verkkokoulutuksen laadunvarmistusvälineitä.

Perustelu

Eräillä alueilla, erityisesti syrjäisemmillä tai harvaan asutuilla alueilla, koulutus, oppiminen ja tutkintojen suorittaminen tapahtuu yhä useammin digitaalisessa muodossa. On välttämätöntä varmistaa tällaisten tutkintojen laatu, jotta automaattinen vastavuoroinen tunnustaminen on mahdollista.

Muutosehdotus 2

Ehdotus – Neuvoston suositus korkea-asteen ja toisen asteen koulutuksen tutkintojen ja ulkomailla suoritettujen opintojaksojen automaattisen vastavuoroisen tunnustamisen edistämisestä

6 artikla

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
6.   helpottavat liikkuvuutta ja toisen asteen koulutuksen aikana ulkomailla suoritettujen opintojaksojen tulosten tunnustamista seuraavasti:	6.   helpottavat kaikkien opiskelijoiden liikkuvuutta asuinpaikasta riippumatta ja toisen asteen koulutuksen aikana ulkomailla suoritettujen opintojaksojen tulosten tunnustamista seuraavasti:
[– –]	[– –]
c) painotetaan liikkuvuuden etuja toisen asteen oppilaitosten sekä oppijoiden ja heidän perheidensä keskuudessa sekä liikkujien vastaanottamisen etuja työnantajien keskuudessa.	c) painotetaan liikkuvuuden etuja toisen asteen oppilaitosten sekä oppijoiden ja heidän perheidensä keskuudessa sekä liikkujien vastaanottamisen etuja työnantajien keskuudessa.

Perustelu

Itsestään selvä.

Muutosehdotus 3

Ehdotus – Neuvoston suositus korkea-asteen ja toisen asteen koulutuksen tutkintojen ja ulkomailla suoritettujen opintojaksojen automaattisen vastavuoroisen tunnustamisen edistämisestä

8 artikla

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
8.   tutkivat hyviä käytänteitä aiemman oppimisen tunnustamisen ja koulutusalojen läpäisevyyden välillä, erityisesti ammatillisen koulutuksen ja korkea-asteen koulutuksen välillä.	8.   tutkivat ja edistävät hyviä käytänteitä , jotka liittyvät aiemman oppimisen tunnustamiseen ja läpäisevyyteen a) koulutusalojen välillä, erityisesti ammatillisen koulutuksen ja korkea-asteen koulutuksen välillä , sekä b) koulutusalojen ja työmarkkinoiden välillä.

Perustelu

Työantajien olisi tunnustettava ulkomailla suoritetut tutkinnot ja opintojaksot. Näin voitaisiin lisätä työvoiman liikkuvuutta ja parantaa ihmisten mahdollisuuksia elämässä.

Muutosehdotus 4

Ehdotus – Neuvoston suositus korkea-asteen ja toisen asteen koulutuksen tutkintojen ja ulkomailla suoritettujen opintojaksojen automaattisen vastavuoroisen tunnustamisen edistämisestä

9 artikla

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
parantavat näyttöpohjaa keräämällä ja levittämällä tietoja tunnustamismenettelyjen määrästä ja tyypistä.	parantavat näyttöpohjaa keräämällä ja levittämällä tietoja tunnustamismenettelyjen määrästä, tyypistä ja tuloksista .

Perustelu

Tuloksista voidaan ottaa oppia, mikä voi tehostaa ja parantaa tunnustamisprosessia.

Muutosehdotus 5

Ehdotus – Neuvoston suositus laadukkaista varhaiskasvatusjärjestelmistä

Johdanto-osan 8 kappale

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

(8) Laadukkaan varhaiskasvatuksen saatavuus, saavutettavuus ja kohtuuhintaisuus ovat myös avaintekijöitä huoltovastuussa olevien naisten ja miesten osallistumisessa työmarkkinoille, mikä on tunnustettu myös Barcelonassa vuonna 2002 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa, Euroopan tasa-arvosopimuksessa ja 26. huhtikuuta 2017 hyväksytyssä komission työ- ja yksityiselämän tasapainottamista koskevassa tiedonannossa. Naisten työllisyys vaikuttaa suoraan kotitalouden sosioekonomiseen tilanteeseen ja talouskasvuun.

(8) Laadukkaan varhaiskasvatuksen saatavuus, saavutettavuus ja kohtuuhintaisuus ovat myös avaintekijöitä huoltovastuussa olevien naisten ja miesten osallistumisessa työmarkkinoille, mikä on tunnustettu myös Barcelonassa vuonna 2002 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa, Euroopan tasa-arvosopimuksessa ja 26. huhtikuuta 2017 hyväksytyssä komission työ- ja yksityiselämän tasapainottamista koskevassa tiedonannossa , ja niitä tulisi edistää Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin toisen periaatteen mukaisesti . Naisten työllisyys vaikuttaa suoraan kotitalouden sosioekonomiseen tilanteeseen ja talouskasvuun.

Perustelu

Itsestään selvä.

Muutosehdotus 6

Ehdotus – Neuvoston suositus laadukkaista varhaiskasvatusjärjestelmistä

Johdanto-osan 23 kappale

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

(23) Tässä suosituksessa pyritään luomaan yhteinen käsitys siitä, mitä laadukas varhaiskasvatus tarkoittaa. Siinä esitetään mahdollisia toimia, joita hallitukset voivat harkita oman erityistilanteensa mukaisesti. Suositus on osoitettu myös vanhemmille, instituutioille ja järjestöille, mukaan luettuina työmarkkinaosapuolet ja kansalaisjärjestöt, jotka pyrkivät kehittämään toimialaa.

(23) Tässä suosituksessa pyritään luomaan yhteinen käsitys siitä, mitä laadukas varhaiskasvatus tarkoittaa. Siinä esitetään mahdollisia toimia, joita kaikkien asiaan kuuluvien tasojen, myös paikallis- ja aluetason, hallintotahot voivat harkita oman erityistilanteensa mukaisesti. Suositus on osoitettu myös vanhemmille, instituutioille ja järjestöille, mukaan luettuina työmarkkinaosapuolet ja kansalaisjärjestöt, jotka pyrkivät kehittämään toimialaa.

Perustelu

Itsestään selvä.

Muutosehdotus 7

Ehdotus – Neuvoston suositus laadukkaista varhaiskasvatusjärjestelmistä

2 artikla

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
2.    Toimivat sen varmistamiseksi , että varhaiskasvatuspalvelut ovat saavutettavia, kohtuuhintaisia ja osallistavia. Huomioon tulisi ottaa	2.    Varmistavat , että varhaiskasvatuspalvelut ovat saavutettavia, kohtuuhintaisia , riittäviä ja osallistavia. Huomioon tulisi kaikilla hallintotasoilla, myös paikallis- ja aluehallinnossa, ottaa

Perustelu

Tiukennetaan suositusta ja korostetaan paikallis- ja aluehallintotahojen keskeistä roolia asiassa.

Muutosehdotus 8

Ehdotus – Neuvoston suositus laadukkaista varhaiskasvatusjärjestelmistä

3 artikla

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
3.   Tukevat varhaiskasvatuksen henkilöstön ammattitaidon parantamista. Riippuen olemassa olevasta pätevöitymisen tasosta ja työoloista tehokkaisiin toimiin voi kuulua seuraavaa:	3.   Tukevat varhaiskasvatuksen henkilöstön ammattitaidon parantamista. Riippuen olemassa olevasta pätevöitymisen tasosta ja työoloista tehokkaisiin toimiin voi kuulua seuraavaa:
[– –]	[– –]
d) tähtääminen siihen , että henkilöstön osaaminen riittää vastaamaan erilaisista taustoista tulevien, oppimistarpeiltaan erilaisten tai vammaisten lasten yksilöllisiin tarpeisiin, ja henkilöstön valmentaminen monimuotoisten ryhmien ohjaamiseen.	d) huolehtiminen siitä , että henkilöstön osaaminen riittää vastaamaan erilaisista taustoista tulevien, oppimistarpeiltaan erilaisten tai vammaisten lasten yksilöllisiin tarpeisiin, ja henkilöstön valmentaminen monimuotoisten ryhmien ohjaamiseen.

Perustelu

Tiukennetaan suositusta.

Muutosehdotus 9

Ehdotus – Neuvoston suositus laadukkaista varhaiskasvatusjärjestelmistä

4 artikla

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
4.   Parantavat varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmien kehittämistä, jotta ne tukisivat lasten hyvinvointiin ja oppimiseen liittyviä tarpeita. Opetussuunnitelman kehittämistä sekä lasten sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen sekä oppimis- ja kielitaidon parantamista tukevaan lähestymistapaan voi sisältyä	4.   Parantavat varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmien kehittämistä, jotta ne tukisivat kaikkien lasten terveyteen, hyvinvointiin ja oppimiseen liittyviä tarpeita. Opetussuunnitelman kehittämistä sekä lasten sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen sekä oppimis- ja kielitaidon parantamista tukevaan lähestymistapaan voi sisältyä
a) tasapainon varmistaminen sosioemotionaalisten taitojen, hyvinvoinnin ja oppimisen välillä tunnustamalla leikin, luontoyhteyden, musiikin, taiteiden ja fyysisen aktiivisuuden roolin merkitys;	a) tasapainon varmistaminen sosioemotionaalisten taitojen, hyvinvoinnin ja oppimisen välillä tunnustamalla leikin, luontoyhteyden, musiikin, taiteiden ja fyysisen aktiivisuuden roolin merkitys;
b) myötätunnon ja tietoisuuden vaaliminen tasa-arvo- ja monimuotoisuusasioissa;	b) myötätunnon ja tietoisuuden vaaliminen tasa-arvo- ja monimuotoisuusasioissa;
c) mahdollisuuksien tarjoaminen varhaiseen kielialtistukseen ja oppimiseen leikin kautta ja kaksikielisten varhaiskasvatusohjelmien tarjoamisen harkinta;	c) mahdollisuuksien tarjoaminen varhaiseen kielialtistukseen ja oppimiseen leikin kautta ja kaksikielisten varhaiskasvatusohjelmien tarjoamisen harkinta;
d) ohjeiden antaminen ammattilaisille iänmukaisesta digitaalisten laitteiden ja uusien teknologioiden käytöstä;	d) ohjeiden antaminen ammattilaisille iänmukaisesta digitaalisten laitteiden ja uusien teknologioiden käytöstä;
e) varhaiskasvatuksen koulutusjatkumoon integroimisen edistäminen sekä varhaiskasvatuksen ja alemman perusasteen henkilöstön yhteistyön ja lasten sujuvan perusopetukseen siirtymisen tukeminen.	e) varhaiskasvatuksen koulutusjatkumoon integroimisen edistäminen sekä varhaiskasvatuksen ja alemman perusasteen henkilöstön yhteistyön ja lasten sujuvan perusopetukseen siirtymisen tukeminen;
	f) erityisen tuen ja oppimismahdollisuuksien tarjoaminen erityisopetusta tarvitseville ja vammaisille lapsille;
	g) erityisen tuen ja oppimismahdollisuuksien tarjoaminen maahan muuttaville lapsille, myös kun on kyse poliittisista ja humanitaarisista kriisitilanteista johtuvasta eurooppalaisten laajamittaisesta paluumuutosta;
	h) erityisen tuen ja oppimismahdollisuuksien tarjoaminen jäsenvaltioiden sosiaalihuolto- ja terveydenhoitotoimenpiteiden piirissä oleville lapsille;
	i) 0–6-vuotiaisiin lapsiin keskittyvän varhaisen puuttumisen mallin edistäminen.

Perustelu

Erityisopetusta tarvitsevat ja vammaiset lapset sekä muuttajalapset saattavat tarvita erityistä tukea päästäkseen hyötymään kaikista varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmien tarjoamista mahdollisuuksista, ja jäsenvaltioita olisi kehotettava huolehtimaan siitä, että tällaista tukea annetaan.

Muutosehdotus 10

Ehdotus – Neuvoston suositus laadukkaista varhaiskasvatusjärjestelmistä

6 artikla

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
6.   Pyrkivät varmistamaan varhaiskasvatuspalveluiden riittävän rahoituksen ja lainsäädäntökehyksen. Huomioon tulisi ottaa	6.   Pyrkivät varmistamaan varhaiskasvatuspalveluiden riittävän rahoituksen ja lainsäädäntökehyksen. Huomioon tulisi ottaa
a) varhaiskasvatukseen tehtävien investointien kasvattaminen keskittymällä saatavuuteen, laatuun ja kohtuuhintaisuuteen sekä hyödyntämällä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen tarjoamia rahoitusmahdollisuuksia;	a) varhaiskasvatukseen tehtävien investointien kasvattaminen keskittymällä saatavuuteen, saavutettavuuteen, laatuun ja kohtuuhintaisuuteen sekä hyödyntämällä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen tarjoamia rahoitusmahdollisuuksia;
b) räätälöityjen kansallisten tai alueellisten laatupuitteiden luominen ja ylläpito;	b) räätälöityjen kansallisten tai alueellisten laatupuitteiden luominen ja ylläpito;
c) perheiden ja lasten palveluiden yhdistämisen edistäminen erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa;	c) perheiden ja lasten palveluiden yhdistämisen edistäminen paikallis- ja aluetasolla erityisesti sosiaali- ja terveys - sekä hyvinvointi palveluiden kanssa;
d) vankkojen lastensuojelukäytäntöjen sisällyttäminen varhaiskasvatusjärjestelmään, jotta lapsia voidaan suojella kaikenlaiselta väkivallalta.	d) vankkojen lastensuojelukäytäntöjen sisällyttäminen varhaiskasvatusjärjestelmään, jotta lapsia voidaan suojella kaikenlaiselta hyväksikäytöltä ja väkivallalta.

Perustelu

Itsestään selvä.

Muutosehdotus 11

Ehdotus – Neuvoston suositus laadukkaista varhaiskasvatusjärjestelmistä

8 artikla

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
8.   Helpottaa jäsenvaltioiden välistä kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtamista eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisten puitteiden ja sitä seuraavien ohjelmien yhteydessä sekä sosiaalisen suojelun komiteassa.	8.   Helpottaa jäsenvaltioiden välistä kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtamista kaikilla hallintotasoilla eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisten puitteiden ja sitä seuraavien ohjelmien yhteydessä sekä sosiaalisen suojelun komiteassa.

Perustelu

Itsestään selvä.

Muutosehdotus 12

Ehdotus – Neuvoston suositus laadukkaista varhaiskasvatusjärjestelmistä

9 artikla

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
9.   Tukea jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä niiden tarpeen mukaan järjestämällä tilaisuuksia vertaisoppimiseen ja vertaisneuvontaan.	9.   Tukea jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä kaikilla hallintotasoilla niiden tarpeen mukaan järjestämällä tilaisuuksia vertaisoppimiseen ja vertaisneuvontaan.

Perustelu

Itsestään selvä.

Muutosehdotus 13

Ehdotus – Neuvoston suositus kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta kielten opetukseen ja oppimiseen

Johdanto-osan 1 kappale

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

(1) Tiedonannossaan ”Eurooppalaisen identiteetin vahvistaminen koulutuksen ja kulttuurin avulla” Euroopan komissio esittää suunnitelman eurooppalaisesta koulutusalueesta, jossa valtioiden rajat eivät haittaa laadukasta ja osallistavaa oppimista, opiskelua ja tutkimustyötä, jossa on tavallista viettää aikaa toisessa jäsenvaltiossa opiskelemassa, oppimassa tai työskentelemässä, jossa paljon suurempi osa ihmisistä puhuu oman äidinkielensä lisäksi kahta muuta kieltä ja jossa ihmiset tiedostavat voimakkaasti eurooppalaisen identiteettinsä, kulttuuriperintönsä ja sen monimuotoisuuden.

(1) Tiedonannossaan ”Eurooppalaisen identiteetin vahvistaminen koulutuksen ja kulttuurin avulla” Euroopan komissio esittää suunnitelman eurooppalaisesta koulutusalueesta, jossa valtioiden rajat eivät haittaa laadukasta ja osallistavaa oppimista, opiskelua ja tutkimustyötä, jossa on tavallista viettää aikaa toisessa jäsenvaltiossa opiskelemassa, oppimassa tai työskentelemässä, jossa paljon suurempi osa ihmisistä puhuu oman äidinkielensä lisäksi kahta muuta kieltä ja jossa ihmiset tiedostavat voimakkaasti eurooppalaisen identiteettinsä, kulttuuriperintönsä sekä sen monimuotoisuuden ja siihen liittyvät mahdollisuudet .

Perustelu

Tässä kohdin on tärkeää korostaa, että eurooppalaisen koulutusalueen arvo liittyy myös sen kykyyn tasoittaa tietä entistä useammille mahdollisuuksille.

Muutosehdotus 14

Ehdotus – Neuvoston suositus kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta kielten opetukseen ja oppimiseen

1 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

(1) Tutkivat tapoja auttaa nuoria hankkimaan – koulunkäyntikielensä lisäksi – taitavan kielenkäyttäjän tason vähintään yhdessä eurooppalaisessa kielessä ennen toisen asteen koulutuksen päättymistä ja kannustavat itsenäisen kielenkäyttäjän tason hankkimiseen kolmannessa kielessä.

(1) Tutkivat tapoja auttaa nuoria hankkimaan – koulunkäyntikielensä lisäksi – taitavan kielenkäyttäjän tason vähintään yhdessä eurooppalaisessa kielessä ennen toisen asteen koulutuksen päättymistä ja kannustavat itsenäisen kielenkäyttäjän tason hankkimiseen kolmannessa kielessä. Tässä yhteydessä olisi pantava erityistä painoa suulliselle kielenkäytölle ja sen kokemuspainotteiselle harjaannuttamiselle ja varmistettava, että kaikilla oppijoilla on mahdollisuus saada laadukasta opetusta.

Perustelu

Sidosryhmät ovat korostaneet, että lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi on tärkeää myös osata puhua muita kieliä, sillä se on avain liikkuvuuteen ja erilaisiin mahdollisuuksiin. Lisäksi on tuotu esiin, että laadukkaan kieltenopetuksen puuttuessa ne, joilla on enemmän rahaa, voivat turvautua yksityistunteihin, mikä taas ei ole mahdollista heikoista sosioekonomisista lähtökohdista oleville. Tämä kasvattaa eroa eri yhteiskuntaryhmille tarjoutuvien mahdollisuuksien välillä.

Muutosehdotus 15

Ehdotus – Neuvoston suositus kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta kielten opetukseen ja oppimiseen

4 artikla

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
(4) Osana tällaisia kokonaisvaltaisia strategioita edistävät kielitietoisuuden lisäämistä kouluissa ja koulutuskeskuksissa seuraavin keinoin:	(4) Osana tällaisia kokonaisvaltaisia strategioita edistävät kielitietoisuuden lisäämistä kouluissa ja koulutuskeskuksissa seuraavin keinoin:
a) tukevat aktiivisesti oppijoiden liikkuvuutta muun muassa hyödyntäen EU:n asianomaisten rahoitusohjelmien tarjoamia mahdollisuuksia;	a) tukevat aktiivisesti oppijoiden liikkuvuutta muun muassa hyödyntäen EU:n asianomaisten rahoitusohjelmien tarjoamia mahdollisuuksia;
b) antavat opettajille mahdollisuuden tietyn kielen käyttöön omassa oppiaineessaan;	b) antavat opettajille mahdollisuuden tietyn kielen käyttöön omassa oppiaineessaan;
c) vahvistavat koulunkäyntikielen taitoa perustana muulle oppimiselle ja koulumenestykselle kaikkien oppijoiden kohdalla, erityisesti maahan muuttajataustaisten tai heikoista lähtökohdista tulevien oppilaiden kohdalla;	c) vahvistavat koulunkäyntikielen taitoa perustana muulle oppimiselle ja koulumenestykselle kaikkien oppijoiden kohdalla, erityisesti muuttajataustaisten – myös kun on kyse poliittisista ja humanitaarisista kriisitilanteista johtuvasta eurooppalaisten laajamittaisesta paluumuutosta –, heikoista lähtökohdista tulevien , erityisopetusta tarvitsevien tai vammaisten oppilaiden kohdalla;
d) arvostavat oppijoiden kielellistä monimuotoisuutta ja käyttävät sitä oppimisen resurssina esimerkiksi osallistamalla vanhempia ja paikallisyhteisöä kieltenopetukseen;	d) arvostavat oppijoiden kielellistä monimuotoisuutta ja käyttävät sitä oppimisen resurssina esimerkiksi osallistamalla vanhempia ja paikallisyhteisöä kieltenopetukseen;
e) tarjoavat mahdollisuuksia arvioida ja validoida kielitaitoa, joka ei kuulu opetussuunnitelmaan ja jonka oppijat ovat hankkineet muualla, esimerkiksi laajentamalla oppijan päättötutkintoon lisättävissä olevien kielten valikoimaa.	e) tarjoavat mahdollisuuksia arvioida ja validoida kielitaitoa, joka ei kuulu opetussuunnitelmaan ja jonka oppijat ovat hankkineet muualla, esimerkiksi laajentamalla oppijan päättötutkintoon lisättävissä olevien kielten valikoimaa.

Perustelu

Itsestään selvä.

Muutosehdotus 16

Ehdotus – Neuvoston suositus kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta kielten opetukseen ja oppimiseen

5 artikla

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
(5) Tukevat opettajia, kouluttajia ja koulujen johtajia kielitietoisuuden kehittämisessä seuraavin keinoin:	(5) Tukevat opettajia, kouluttajia ja koulujen johtajia kielitietoisuuden kehittämisessä seuraavin keinoin:
a) panostamalla kieltenopettajien pohja- ja jatkokoulutukseen laajan kielivalikoiman ylläpitämiseksi oppivelvollisuuteen kuuluvassa yleissivistävässä ja ammatillisessa koulutuksessa;	a) panostamalla kieltenopettajien pohja- ja jatkokoulutukseen henkilöstön houkuttelemiseksi ja saamiseksi pysymään palveluksessa ja siten laajan kielivalikoiman ylläpitämiseksi oppivelvollisuuteen kuuluvassa yleissivistävässä ja ammatillisessa koulutuksessa;
b) ottamalla kielelliseen monimuotoisuuteen valmistautumisen mukaan perusopetukseen ja tukemalla opettajien ja koulujen johtajien jatkuvaa ammatillista kehittämistä;	b) ottamalla kielelliseen monimuotoisuuteen valmistautumisen mukaan perusopetukseen ja tukemalla opettajien ja koulujen johtajien jatkuvaa ammatillista kehittämistä , myös epävirallista ja arkioppimista ;

Perustelu

Paikallisyhteisöt tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia lisätä opettajien kielitietoisuutta esimerkiksi vanhempien ja muiden huoltajien, uskonnollisten ryhmien ja yhteisöllisten organisaatioiden kautta.

Muutosehdotus 17

Ehdotus – Neuvoston suositus kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta kielten opetukseen ja oppimiseen

6 artikla

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
(6) Kannustavat innovatiivisten, osallistavien ja monikielisten opetusmenetelmien tutkimusta ja käyttöä, mukaan lukien digitaalisten välineiden käyttö sisällön ja kielen integroidussa opetuksessa.	(6) Kannustavat innovatiivisten, osallistavien ja monikielisten opetusmenetelmien tutkimusta ja käyttöä, mukaan lukien digitaalisten välineiden sekä audiovisuaalisen ja elokuva- ja musiikkituotannon käyttö sisällön ja kielen integroidussa opetuksessa.

Perustelu

Eurooppalainen audiovisuaalinen ja elokuva- ja musiikkituotanto on kulttuurisesti rikasta, ja sen avulla voidaan tukea vieraan kielen oppimista ja etenkin edistää eri kulttuurien ja yhteisten arvojen tuntemusta.

Muutosehdotus 18

Ehdotus – Neuvoston suositus kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta kielten opetukseen ja oppimiseen

8 artikla

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
	Parantavat erityisesti syrjäseuduilla tai harvempaan asutuilla alueilla ja syrjäisimmillä alueilla asuvien opettajien ja kansalaisten mahdollisuuksia osallistua laadukkaille digitaalisille oppikursseille.

Perustelu

Laadukkaammille digitaalisille kielikursseille osallistuminen voi olla tavanomaisemmille kursseille osallistumista kalliimpaa. Lisäksi eräillä alueilla, joilla on puutetta opettajista, laajakaistayhteys on joko liian hidas tai liian epäluotettava, jotta se voisi edistää kielten verkko-opiskelua.

Muutosehdotus 19

Ehdotus – Neuvoston suositus kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta kielten opetukseen ja oppimiseen

Komission aikomus 1

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
1. tukea tämän suosituksen jatkotoimia helpottamalla jäsenvaltioiden keskinäistä oppimista ja kehittämällä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa	1. tukea tämän suosituksen jatkotoimia helpottamalla jäsenvaltioiden keskinäistä oppimista ja kehittämällä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ja tarvittaessa paikallis- ja alueviranomaisten asian tiimoilta toteuttamista rajatylittävistä ja alueellisista yhteistyöhankkeista saatuun kokemukseen tukeutuen

Perustelu

Itsestään selvä.

II.   POLIITTISET SUOSITUKSET

EUROOPAN ALUEIDEN KOMITEA

Yleistä

1.

toistaa kehotuksensa lähestyä koulutuksen tulevaisuutta kaikkialla EU:ssa kattavan ja kaukonäköisen mallin pohjalta. Tähän kuuluu muun muassa julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön vahvistaminen, jotta kansalaisia voidaan tukea yhä monitahoisempaan ja -muotoisempaan yhteiskuntaan mukautumisessa, kansallista, alueellista, paikallista ja yksilöllistä identiteettiä täydentävän eurooppalaisen identiteetin kehittämisessä sekä liikkuvan ja aina vain digitaalisemman yhteiskunnan edellyttämien taitojen hankkimisessa.

2.

kannattaa Euroopan komission aikomusta koordinoida etenemistä kohti eurooppalaisen koulutusalueen toteuttamista vuoteen 2025 mennessä sellaisten keskeisten haasteiden osalta kuin varhaiskasvatuspalvelujen parantaminen, korkea-asteen tutkintojen ja päättötodistusten vastavuoroisen tunnustamisen helpottaminen, kielten oppimisen parantaminen, elinikäisen oppimisen edistäminen, opiskelijoiden liikkuvuus ja investoinnit digitalisointiin liittyviin mahdollisuuksiin.

3.

katsoo, että jäsenvaltioiden ja alueiden koulutuspoliittisissa strategioissa olisi asetettava etusijalle yhteistyö kaikilla eri hallintotasoilla, myös paikallis- ja aluetasolla, jotta laadukas oppijakeskeinen koulutus, jolle on tunnusomaista hyvä opetus, innovointi ja digitalisaatio, voidaan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ensimmäinen periaate huomioon ottaen saattaa vastaamaan jatkuvasti kehittyvien työmarkkinoiden tarpeita.

4.

korostaa, että kaikilla hallintotasoilla on tehtävä enemmän työtä työmarkkinoiden osaamistarpeiden ennakoimiseksi ja asianmukaisen yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen, yleistietämyksen sekä elinikäisen oppimisen mahdollisuuksien takaamiseksi, jotta voidaan vauhdittaa uusien työpaikkojen luomista ja löytää ratkaisuja työttömyyteen.

5.

katsoo, että elinikäisen oppimisen tulee olla johdonmukaista, ja kannattaa Unescon oppimiskaupunkien maailmanlaajuisen verkoston (Global Network of Learning Cities) vuonna 2017 esittämässä toimintavetoomuksessa ”Cork Call to Action for Learning Cities” määriteltyjä periaatteita. Vetoomuksessa todetaan elinikäisen oppimisen olevan kestävän kehityksen tavoitteiden keskeinen elementti (1).

6.

kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita panemaan käsillä olevat ehdotukset täytäntöön paikallis- ja alueviranomaisten tuella ja sidosryhmien kuulemisten pohjalta EU:n laajempien talouskehitystä, työllisyyttä ja sosiaalista suojelua edistävien toimintalinjojen puitteissa hyödyntäen strategisesti vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä, jossa koulutuspolitiikan eri toimintalinjat tulisi tuoda esiin selkeämmin ja kunnianhimoisemmin. Lisäksi komitea korostaa suhteellisuusperiaatteen noudattamisen olevan tärkeää sen varmistamiseksi, ettei jäsenvaltioille aiheudu uusia taloudellisia ja hallinnollisia rasitteita.

7.

suhtautuu myönteisesti myös eurooppalaisen opiskelijakortin käyttöönottoon ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin helpottaa opiskelijoiden liikkuvuutta ja edistää tutkintojen automaattista tunnustamista. Komitea kehottaa komissiota harkitsemaan aloitteen ulottamista kaikkiin muihinkin oppijoihin korkea-asteen opintoja suorittavien opiskelijoiden lisäksi, jotta voitaisiin laajentaa elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia.

8.

toteaa, että koulutuspolitiikasta vastaavat ensisijaisesti jäsenvaltiot, jotka ovat osallistaneet paikallis- ja alueviranomaisensa siihen eriävässä määrin kukin oman perustuslaillisen järjestelmänsä mukaisesti, ja että unionin toimilla tulisi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 6 artiklan mukaan vain täydentää, tukea tai sovittaa yhteen jäsenvaltioiden toimia. Kaikkien koulutusalalla toteutettavien EU:n toimien on oltava täysin perusteltuja toissijaisuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen näkökulmasta, ja niiden olisi sovittava yhteen nykyisten puitteiden, välineiden ja menettelyjen kanssa.

Vastavuoroinen tunnustaminen

9.

panee pahoitellen merkille, että koulutukseen liittyvän liikkuvuuden tiellä on edelleen esteitä, ja yhtyy Euroopan komission vetoomukseen sellaisen Euroopan puolesta, jossa oppimista, opiskelua ja tutkimustyötä eivät haittaa valtioiden rajat vaan jossa on tavallista viettää aikaa toisessa jäsenvaltiossa opiskelemassa, oppimassa tai työskentelemässä.

10.

korostaa tarvetta antaa lisätukea sellaisille alueille, joilla oppijoiden liikkuvuutta saattavat hankaloittaa ylimääräiset esteet, kuten väestökato, maaseutusijainti tai köyhyys.

11.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio tukee parhaiden käytänteiden vaihtoa jäsenvaltioiden kesken, ja kehottaa tunnustamaan alueellisen tietämyksen ja kokemuksen arvon ja ottamaan paikallis- ja aluetason edustajat vaihtotoimintaan mukaan.

12.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ehdotukseen edistää korkea-asteen ja toisen asteen koulutuksen tutkintojen ja ulkomailla suoritettujen opintojaksojen automaattista vastavuoroista tunnustamista ja kehottaa komissiota ottamaan tulevissa aloitteissaan huomioon yhteydet aluekehitykseen, varsinkin silloin kun paikallisiin ja alueellisiin hankkeisiin liittyy ammattitaitoisen työvoiman ja henkilöstön liikkuvuutta.

Varhaisikä

13.

muistuttaa, että termi ”varhaiskasvatus” tarkoittaa muutakin kuin mitä toisinaan kutsutaan esiopetukseksi. Varhaiskasvatuksen tarkoituksena on paitsi valmistaa lapsia koulunkäyntiin myös antaa eväitä elämää varten samalla tavoin kuin kaikki muutkin koulutusjärjestelmän osat tekevät.

14.

palauttaa mieliin epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista 20. joulukuuta 2012 annetun neuvoston suosituksen ja ehdottaa, että EU ja kansalliset päätöksentekijät kiinnittäisivät erityistä huomiota mahdollisuuksiin, joita voisivat tässä yhteydessä tarjota kumppanuusjärjestelyt kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten, yritysten, työntekijöiden ja työntekijäjärjestöjen sekä kansalaisyhteiskunnan toimijoiden välillä, jotta tällaiseen oppimiseen perustuva osaaminen ja pätevyys otettaisiin huomioon.

15.

on tässä yhteydessä pettynyt siihen, että suosituksessa on vain harvoja viittauksia perhe-elämään tai paikallistason toimenpiteisiin, joilla voi olla merkittävä vaikutus lapsen varhaisiän kehitykseen, ja korostaa kokonaisvaltaisen, yhdennetyn lähestymistavan ratkaisevaa merkitystä.

16.

katsoo, että hyvin koulutetut ammattilaiset ovat laadukkaan varhaiskasvatuksen perusedellytys, joten kaikkia hallintotasoja, myös paikallis- ja aluetasoa, olisi kannustettava investoimaan asianmukaisesti paitsi opettajien peruskoulutukseen myös heidän jatkuvaan ammatilliseen kehittymiseensä.

17.

tähdentää tarvetta pyrkiä jatkuvasti parantamaan varhaiskasvatuksen hoidollista puolta. Tämä koskee myös varhaiskasvatuksen opettajien roolia hyvien suhteiden vaalimisessa lapsiin, vanhempiin ja toisiinsa. On huolehdittava siitä, että pienituloisillakin perheillä on varaa varhaiskasvatuspalveluihin Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin 11. periaatteen mukaisesti, ja tunnustettava lapsen oikeuksien yleissopimukseen kirjattu periaate, jonka mukaan kaikissa lapsia koskevissa toimissa olisi ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

18.

kiinnittää huomion erityisopetusta tarvitsevien ja vammaisten lasten tarpeisiin. Heidän olisi saatava hyvää koulutusta, päästävä yleisen koulujärjestelmän piiriin, mikäli se on asianmukaista, ja heille olisi tarvittaessa annettava yksilöllistä tukea.

19.

toteaa, että opettajien ja vanhempien tai muiden huoltajien välisen myönteisen vuoropuhelun helpottamiseen tähtäävien toimenpiteiden edistämisestä on monenlaista hyötyä pyrittäessä vahvistamaan koulun ja kodin välisiä yhteyksiä sekä tukemaan oppijoiden sujuvaa integroitumista kouluympäristöön ja heidän yleistä sosiaalistumistaan ja kehittymismahdollisuuksiaan.

20.

suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio tunnustaa paikallisten ja alueellisten kumppaneiden roolin opetuksen ja oppimisen parantamisessa. Huomiotta on kuitenkin jäänyt se, että tämä on haasteellisempaa tietyille yhteisöille, kuten syrjäisemmille yhteisöille tai yhteisöille, joissa puhutaan monia äidinkieliä, ja että kaikille tarjolla olevan opetuksen ja oppimisen parantamiseen tarvitaan näissä yhteisöissä suurempia resursseja ja enemmän rahoitusta.

21.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon asiaan liittyvät komitean lausunnot ja neuvoston päätelmät, mm. neuvoston päätelmät ”Varhaislapsuuden kehitystä tukeva integroitu politiikka köyhyyden vähentäjänä ja sosiaalisen osallisuuden edistäjänä” (2).

Kielten opetus ja oppiminen

22.

on pettynyt siihen, että huonoa kielitaitoa pidetään yhtenä suurimmista esteistä ihmisten vapaalle liikkuvuudelle ja Euroopan talouden tarpeita vastaavan työvoimapohjan luomiselle, ja korostaakin kannattavansa kielten oppimisen aseman vahvistamista.

23.

toteaa, että koheesiopolitiikan rahoitusta vähennettäneen seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, ja onkin huolissaan siitä, onko Euroopan sosiaalirahastosta saatavilla riittävästi määrärahoja suosituksen mukaisten tavoitteiden toteuttamiseen.

24.

on tässä yhteydessä pettynyt todetessaan, että suosituksessa keskitytään oppimiseen lakisääteisessä opetuksessa eikä tunnusteta kieliä elinikäisen oppimisen ja myös varhaislapsuuden oppimisen tärkeäksi osa-alueeksi, joka edistää kotoutumista ja liikkuvuutta ja jolla paikallisyhteisön kumppanitahoilla ja yrityksillä voi olla oma roolinsa.

25.

korostaa, että on tärkeää tuoda aktiivisesti esiin EU:n rahoitusohjelmien tarjoamia mahdollisuuksia tällä alalla ja yksinkertaistaa hakumenettelyjä, jotta koulut ja oppilaitokset kaikissa jäsenvaltioissa pystyisivät hyödyntämään niitä.

---

(1)  http://uil.unesco.org/lifelong-learning/learning-cities/cork-call-action-learning-cities

(2)  http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?qid=1530526890119&uri=CELEX:52018DC0270