ISSN 1977-1053 |
||
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334 |
|
Suomenkielinen laitos |
Tiedonantoja ja ilmoituksia |
61. vuosikerta |
Sisältö |
Sivu |
|
|
||
|
|
I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot |
|
|
PÄÄTÖSLAUSELMAT |
|
|
Euroopan parlamentti |
|
|
Tiistai 4. heinäkuuta 2017 |
|
2018/C 334/01 |
||
2018/C 334/02 |
||
2018/C 334/03 |
||
2018/C 334/04 |
||
2018/C 334/05 |
||
2018/C 334/06 |
||
2018/C 334/07 |
||
2018/C 334/08 |
||
2018/C 334/09 |
||
|
Keskiviikko 5. heinäkuuta 2017 |
|
2018/C 334/10 |
||
2018/C 334/11 |
||
2018/C 334/12 |
||
2018/C 334/13 |
||
|
Torstai 6. heinäkuuta 2017 |
|
2018/C 334/14 |
||
2018/C 334/15 |
||
2018/C 334/16 |
||
2018/C 334/17 |
Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. heinäkuuta 2017 Burundin tilanteesta (2017/2756(RSP)) |
|
2018/C 334/18 |
||
2018/C 334/19 |
||
|
SUOSITUKSET |
|
|
Euroopan parlamentti |
|
|
Keskiviikko 5. heinäkuuta 2017 |
|
2018/C 334/20 |
|
II Tiedonannot |
|
|
EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDONANNOT |
|
|
Euroopan parlamentti |
|
|
Keskiviikko 5. heinäkuuta 2017 |
|
2018/C 334/21 |
||
|
Torstai 6. heinäkuuta 2017 |
|
2018/C 334/22 |
|
III Valmistelevat säädökset |
|
|
EUROOPAN PARLAMENTTI |
|
|
Tiistai 4. heinäkuuta 2017 |
|
2018/C 334/23 |
||
2018/C 334/24 |
||
2018/C 334/25 |
||
2018/C 334/26 |
||
2018/C 334/27 |
||
2018/C 334/28 |
||
2018/C 334/29 |
||
|
Keskiviikko 5. heinäkuuta 2017 |
|
2018/C 334/30 |
||
2018/C 334/31 |
||
2018/C 334/32 |
||
2018/C 334/33 |
||
2018/C 334/34 |
||
2018/C 334/35 |
||
2018/C 334/36 |
||
2018/C 334/37 |
||
2018/C 334/38 |
||
|
Torstai 6. heinäkuuta 2017 |
|
2018/C 334/39 |
||
2018/C 334/40 |
||
2018/C 334/41 |
||
2018/C 334/42 |
Käytettyjen merkkien selitykset
(Menettely määräytyy säädösesityksessä ehdotetun oikeusperustan mukaan.) Parlamentin tarkistukset: Uusi teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla . Poistot ilmaistaan joko merkillä ▌tai yliviivauksella. Tekstiä korvattaessa muutosmerkinnät tehdään siten, että uusi teksti lihavoidaan ja kursivoidaan ja korvattava teksti poistetaan tai viivataan yli. |
FI |
|
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/1 |
EUROOPAN PARLAMENTTI
ISTUNTOKAUSI 2017–2018
Istunnot 3.–6. heinäkuuta 2017
Tämän istunnon pöytäkirja on julkaistu virallisessa lehdessä EUVL C 78, 1.3.2018.
HYVÄKSYTYT TEKSTIT
I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot
PÄÄTÖSLAUSELMAT
Euroopan parlamentti
Tiistai 4. heinäkuuta 2017
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/2 |
P8_TA(2017)0278
Eurooppalainen standardointi 2000-luvulla
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. heinäkuuta 2017 eurooppalaisesta standardoinnista 2000-luvulla (2016/2274(INI))
(2018/C 334/01)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon eurooppalaisesta standardoinnista, neuvoston direktiivien 89/686/ETY ja 93/15/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/9/EY, 94/25/EY, 95/16/EY, 97/23/EY, 98/34/EY, 2004/22/EY, 2007/23/EY, 2009/23/EY ja 2009/105/EY muuttamisesta ja neuvoston päätöksen 87/95/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1673/2006/EY kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1025/2012, |
— |
ottaa huomioon toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuden varmistamiseksi koko unionissa 6. heinäkuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/1148 (verkko- ja tietoturvadirektiivi), |
— |
ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2016 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle asetuksen (EU) N:o 1025/2012 täytäntöönpanosta vuosina 2013–2015 (COM(2016)0212), |
— |
ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2016 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan, jossa analysoidaan asetuksen (EU) N:o 1025/2012 täytäntöönpanoa vuosina 2013–2015 ja tiedotteita (SWD(2016)0126), |
— |
ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon eurooppalaisista standardeista 2000-luvulle (COM(2016)0358), |
— |
ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2016 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan, joka koskee Euroopan palvelustandardien potentiaalin hyödyntämistä Euroopan kuluttajien ja yritysten hyödyttämiseksi (SWD(2016)0186), |
— |
ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon eurooppalaista standardointia koskevasta unionin vuotuisesta työohjelmasta 2017 (COM(2016)0357), |
— |
ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2016 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan, jossa käsitellään eurooppalaista standardointia koskevassa unionin vuotuisessa työohjelmassa 2016 tarkoitettujen toimien, myös täytäntöönpanosäädösten ja eurooppalaisille standardointijärjestöille lähetettyjen toimeksiantojen, täytäntöönpanoa (SWD(2016)0185), |
— |
ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2016 annetun komission tiedonannon tieto- ja viestintätekniikan standardointiprioriteeteista digitaalisilla sisämarkkinoilla (COM(2016)0176), |
— |
ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 annetussa komission tiedonannossa ”Sisämarkkinoiden päivitys: enemmän mahdollisuuksia kansalaisille ja yrityksille” (COM(2015)0550) tarkoitetun sisämarkkinastrategiaan kuuluvan standardointia koskevan yhteisen aloitteen, |
— |
ottaa huomioon 21. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman eurooppalaisen standardoinnin tulevaisuudesta (1), |
— |
ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon eurooppalaisista standardeista 2000-luvulle, |
— |
ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon eurooppalaisesta standardoinnista 2016, |
— |
ottaa huomioon avoimen lähdekoodin ohjelmistoja koskevan komission strategian vuosiksi 2014–2017 (2), |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan, |
— |
ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A8-0213/2017), |
A. |
toteaa, että eurooppalainen standardointijärjestelmä on keskeinen väline sisämarkkinoiden toteuttamisessa; toteaa, että eurooppalaista standardointia koskevan yhteisen näkemyksen luomiseen tähtäävä komission toiminta on suoraa seurausta Junckerin komission kymmenestä painopisteestä ja erityisesti painopisteistä, jotka koskevat yhdennettyjä digitaalisia sisämarkkinoita ja sisämarkkinastrategiaa; |
B. |
ottaa huomioon, että luottamukseen ja sääntöjen asianmukaiseen noudattamiseen perustuva avoin, osallistava, helposti seurattavissa oleva ja ensisijaisesti markkinavetoinen eurooppalainen standardointijärjestelmä on avainasemassa pyrittäessä vastaamaan myönteisellä tavalla unionin teollisuus-, talous-, sosiaali- ja ympäristöpolitiikan ja -lainsäädännön kasvavaan tarpeeseen vahvistaa standardit, joilla voidaan edistää tuoteturvallisuutta, innovointia, yhteentoimivuutta, kestävyyttä ja vammaisten esteettömiä käyttömahdollisuuksia sekä parantaa kansalaisten, kuluttajien ja työntekijöiden elämänlaatua; |
C. |
toteaa, että tehokkaan eurooppalaisen standardointijärjestelmän olisi perustuttava tiiviiseen kumppanuuteen ja yhteistyöhön, johon osallistuvat teollisuus, viranomaiset, standardointielimet ja muut osapuolet, joita asia koskee, kuten asetuksen (EU) N:o 1025/2012 liitteessä III tarkoitetut organisaatiot; |
D. |
toteaa, että eurooppalaisia standardeja on kehitettävä avoimella ja osallistavalla ja helposti seurattavalla olevalla järjestelmällä, joka perustuu kaikkien sidosryhmien yhteisymmärrykseen ja jossa määritellään strategiset tekniset vaatimukset ja laatuvaatimukset, joita on sovellettava nykyisissä tai tulevissa tuotteissa, tuotantoprosesseissa, palveluissa tai menetelmissä; |
E. |
toteaa, että komission tiedonannossa tieto- ja viestintätekniikan standardointiprioriteeteista digitaalisilla sisämarkkinoilla pannaan merkille avointen standardien arvo mutta siinä ei määritellä avointa standardia; toteaa, että avoimet standardit ovat osoittautuneet tärkeiksi luotaessa ja kehitettäessä internetiä ja internetpalveluita, jotka puolestaan ovat edistäneet innovoinnin, yhteiskunnan ja talouden tulevaisuudennäkymiä; |
F. |
ottaa huomioon, että avoimen lähdekoodin ohjelmistojen ja laitteistojen lisenssiratkaisuilla on tarkoitus ja niillä voidaan auttaa eurooppalaisia yrityksiä ja hallintoja varmistamaan digitaalisten hyödykkeiden ja palvelujen paremman saatavuuden; |
G. |
toteaa, että nykyaikainen ja joustava eurooppalainen standardointijärjestelmä on hyödyllinen osa unionin kunnianhimoista ja uudistettua teollisuuspolitiikkaa ja hyödyllinen sisämarkkinoiden toiminnan kannalta; ottaa huomioon, että standardien avulla voidaan tehostaa unionin kilpailukykyä maailmanlaajuisesti, kasvua, reilua kilpailua ja innovointia, edistää laatua, tukea yrityksiä ja etenkin pk-yritysten suorituskykyä sekä edistää kuluttajansuojaa, työntekijöiden suojelua ja ympäristönsuojelua; |
H. |
ottaa huomioon, että Euroopassa on rinnakkain kaksi erilaista standardien kehittämisen järjestelmää – Euroopan standardointikomitean (CEN) ja Euroopan sähköteknisen standardointijärjestön (Cenelec) järjestelmä, joka perustuu kansallisen delegoinnin periaatteeseen, sekä toinen, eurooppalaisen telealan standardoimisjärjestön (ETSI) kehittämä järjestelmä, joka perustuu sidosryhmien maksulliseen jäsenyyteen; katsoo, että standardien kehittämisen järjestelmiä on syytä arvioida asetuksen (EU) N:o 1025/2012 nojalla nykyisten haasteiden ja hyvien käytänteiden määrittämiseksi; |
I. |
toteaa, että asetus (EU) N:o 1025/2012 on parantanut standardointiprosessia, sillä yhteiskunnan sidosryhmät ja pk-yritykset on nyt ensimmäistä kertaa otettu mukaan eurooppalaisen standardointijärjestelmän oikeusperustaan; |
J. |
toteaa, että tieto- ja viestintätekniikan standardeja kehitetään pääasiassa maailmanlaajuisella tasolla ja ne mahdollistavat yhteentoimivien ratkaisujen kehittämisen täydentäville tuotteille ja yksittäisen tuotteen eri osille, mikä on erittäin tärkeää esineiden internetin kehittämiseksi; katsoo, että standardien hajanaisuus ja omistusoikeudella suojatut tai osittain suljetut ratkaisut haittaavat esineiden internetin kasvua ja käyttöönottoa ja että siksi tieto- ja viestintätekniikan standardointiin on kehitettävä strateginen lähestymistapa, jotta voidaan vastata onnistuneesti tulevan vuosikymmenen tarpeisiin ja jotta unioni säilyttää johtoasemansa maailmanlaajuisessa standardointijärjestelmässä; |
K. |
toteaa, että asiakirjojen ja tietojen julkaisemisella täytetään valtioiden velvollisuudet ja saavutetaan avoimuustavoitteet, joihin kuuluvat myös hallitusten toiminnan vastuuvelvollisuus, uusittavuus, kestävyys ja luotettavuus; katsoo, että asiakirjojen tai tietojen julkaisemisessa on käytettävä avoimia ja standardoituja muotoja, jotta voidaan välttää ”lukkotilanteita”, joissa ohjelmistotuote tai toimittaja ei ole enää kaupallisesti saatavilla, ja jotta riippumattomat tahot voivat käyttää kyseisiä muotoja erilaisissa kehitys- ja liiketoimintamalleissa, mukaan lukien avoin lähdekoodi, valtiollisten ja hallinnollisten menettelyjen jatkuvuuden varmistamiseksi; |
L. |
ottaa huomioon, että liikenneala on ollut ensimmäisten joukossa kehittämässä ja ottamassa käyttöön standardeja, joita tarvitaan yhtenäisen liikennealueen luomisessa; |
Yleiset näkökohdat
1. |
pitää myönteisenä komission kattavaa standardointipakettia, jolla pyritään yhdessä tieto- ja viestintätekniikan standardeja koskevan tiedonannon ja standardointia koskevan yhteisen aloitteen kanssa luomaan johdonmukainen ja yksinkertainen eurooppalainen standardointipolitiikka, jotta voidaan säilyttää sen lukuisat toimivat elementit, korjata sen puutteet ja löytää sopiva tasapaino unionin tason, kansallisen ja kansainvälisen näkökulman välillä; korostaa, että eurooppalaisen standardointijärjestelmän mahdollisessa tulevassa tarkistamisessa olisi otettava lähtökohdaksi nykyisen järjestelmän vahvuudet, jotka muodostavat vankan perustan parannuksille, ja pidättäydyttävä radikaaleista muutoksista, jotka vesittäisivät järjestelmän keskeiset arvot; |
2. |
ottaa huomioon eurooppalaisen standardointijärjestelmän erityisyyden ja merkityksen kaikille sidosryhmille, teollisuus, pk-yritykset, kuluttajat ja työntekijät mukaan luettuina, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että eurooppalainen järjestelmä säilyy ja että sillä on riittävästi resursseja, jotta voidaan saavuttaa asetuksessa (EU) N:o 1025/2012 asetetut tavoitteet ja siten edistää muun muassa yhteenliitettävyyttä, oikeusvarmuutta ja asianmukaisten suojatoimien toteuttamista yritysten, kuluttajien ja tietotekniikan vapaan liikkuvuuden kannalta; kehottaa komissiota varmistamaan Euroopan standardointijärjestelmälle kestävät määrärahat monivuotisen rahoituskehyksen tarkistuksen yhteydessä; |
3. |
on tyytyväinen standardointia koskevaan yhteiseen aloitteeseen kuuluvaan pyöreän pöydän keskusteluun (SMARRT), joka koskee standardien soveltuvuutta markkinoiden tarpeiseen ja jolla mahdollistetaan komission ja teollisuuden välinen vuoropuhelu siten, että sidosryhmät saavat standardeja käsittelevän komitean esityslistan kohdat tietoonsa täysin avoimesti; |
4. |
toteaa, että standardit ovat vapaaehtoinen ja markkinavetoinen väline, jolla huolehditaan teknisistä vaatimuksista ja ohjauksesta ja joita käyttämällä voidaan helpottaa sitä, että hyödykkeet ja palvelut ovat unionin lainsäädännön mukaisia; tukee unionin toimintapolitiikkaa kehitettäessä standardeja vastuullisesti, avoimesti ja osallistavasti; korostaa kuitenkin, että standardien ei voida katsoa olevan unionin lainsäädäntöä, sillä kuluttajansuojan, terveyden suojelun, turvallisuuden, ympäristön ja tietosuojan tasoa sekä sosiaalisen osallisuuden tasoa koskevan lainsäädännön ja toimintapolitiikan vahvistaa lainsäätäjä; |
5. |
panee merkille avointen standardoitujen muotojen merkityksen valtioiden, hallinnon ja unionin toimielinten avoimuusvelvoitteille; pyytää, että jäsenvaltiot pyrkisivät soveltamaan digitaaliseen hallintoon yhteisiä standardeja keskittyen erityisesti lainkäyttöelimiin ja paikallisviranomaisiin; painottaa, että avoimet standardit ovat olennaisen tärkeitä kehitettäessä edelleen hallinnon avoimia tietoja ja älykkäitä kaupunkeja koskevia toimintamalleja ja että siksi asiakirjat ja tiedot on julkistettava avoimissa ja standardoiduissa muodoissa, jotka on helppo toteuttaa, jotta voidaan helpottaa tietojen uudelleenkäyttöä; korostaa julkisten hankintojen ja avointen standardiratkaisujen merkitystä, jotta ei ole välttämätöntä sitoutua yhteen ainoaan myyjään; |
6. |
uskoo vakaasti, että avoimella datalla on edelleen keskeinen merkitys erityisesti liikenteen alalla, jotta digitaalisista sisämarkkinoista saadaan kaikki hyödyt, ja mainitsee yhtenä esimerkkinä multimodaaliliikenteen edistämisen ja kehittämisen; korostaa siksi, että oikeusvarmuutta on parannettava erityisesti omistajuuden ja vastuun osalta; kehottaa komissiota näin ollen julkaisemaan viipymättä etenemissuunnitelman julkisesti rahoitettujen liikennetietojen ja ohjelmointiliittymien yhdenmukaistamiseen tarkoitettujen standardien kehittämiseksi, jotta voidaan edistää dataintensiivisiä innovaatioita ja uusien liikennepalvelujen tarjoamista; |
7. |
korostaa, ettei testauslaitosten nykyisellä akkreditointijärjestelmällä kyetä aina takaamaan, markkinoilla olevat tuotteet ja palvelut, joissa noudatetaan vapaaehtoisesti eurooppalaisia standardeja, ovat kyseisten standardien mukaisia; pitää valitettavana, että standardointia koskevassa yhteisessä aloitteessa ja eurooppalaista standardointia koskevassa unionin vuotuisessa työohjelmassa ei kiinnitetä huomiota testauslaitosten akkreditointiin ja standardeihin, ja kehottaa komissiota ottamaan tämän seikan huomioon ehdottaessaan uusia aloitteita; |
8. |
katsoo, että avointen standardien on perustuttava standardointiprosessin avoimuuteen ja siihen, että standardeja kehitetään ja ne ovat saatavilla soveltamista ja käyttöä varten asetuksen (EU) N:o 1025/2012 ja WTO:n periaatteiden mukaisesti; panee merkille standardien soveltamisen kannalta olennaisia patentteja (SEP) koskevassa etenemissuunnitemassa esitetyn komission aikomuksen selventää oikeudenmukaisiin, kohtuullisiin ja syrjimättömiin ehtoihin (FRAND) ja standardien soveltamisen kannalta olennaisiin patentteihin liittyviä näkökohtia; kannustaa komissiota tutkimaan yhdessä eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden ja avoimen lähdekoodin yhteisöjen kanssa sopivia yhteistyömuotoja; |
9. |
painottaa, että eurooppalaisen standardointijärjestelmän on edistettävä eurooppalaista innovointia, parannettava unionin kilpailukykyä, vahvistettava sen asemaa kansainvälisessä kaupassa ja hyödytettävä kansalaisten hyvinvointia; pitää tärkeänä, että Eurooppa säilyttää keskeisen roolinsa kansainvälisessä standardointijärjestelmässä, ja korostaa, että on tärkeää edistää eurooppalaisten standardien merkitystä maailmanlaajuisesti käytäessä sopimusneuvotteluja kolmansien maiden kanssa; painottaa, että eurooppalainen standardointijärjestelmä voi hyötyä myös eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden kolmansien maiden standardointiorganisaatioiden kanssa tekemistä kumppanuussopimuksista, ja toteaa, että asetuksen (EU) N:o 1025/2012 13 ja 14 artiklassa jo todetaan, että tieto- ja viestintätekniikan alan julkisiin hankintoihin osallistuu monia standardointiorganisaatioita; suosittelee, että eurooppalaiset standardointiorganisaatiot harkitsevat tiiviimpää yhteistyötä kolmansien maiden kansallisten standardointielinten, myös kumppanistandardointielinten kanssa, kun on mahdollisuuksia tiiviiseen yhteensovittamiseen; kannustaa komissiota, jäsenvaltioita ja eurooppalaisia standardointiorganisaatioita pyrkimään edelleen maailmanlaajuisten standardien luomiseen ja kiinnittämään samalla huomiota standardien alueelliseen kontekstiin ja merkitykseen osallistuessaan standardointityöhön; |
10. |
korostaa, että kansainvälinen yhteistyö standardoinnissa edistää avoimuutta, tehokkuutta ja johdonmukaisuutta ja luo kilpailulle suotuisan ympäristön teollisuudelle, ja toteaa, että hyvänä esimerkkinä tästä on tieto- ja viestintätekniikan alaa varten kehitetty Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission ajoneuvoja koskevien määräysten yhdenmukaistamista käsittelevä maailmanfoorumi (WP.29); |
11. |
tähdentää, että kansainvälisten organisaatioiden hyväksymien standardien kehittäminen ei tavallisesti kuulu asetuksen (EU) N:o 1025/2012 soveltamisalaan, ja suosittelee, että eurooppalaiset standardointiorganisaatiot hyväksyvät kyseiset standardit vasta sen jälkeen, kun ne on hyväksytty sisäisessä hyväksyntäprosessissa, johon kuuluu sidosryhmien, kuten liitteessä III tarkoitettujen organisaatioiden, edustus, etenkin kun on kyse yhdenmukaistetuista standardeista, joilla tuetaan unionin lainsäädännön toimeenpanoa; |
12. |
katsoo, että eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden olisi kaikissa oloissa kehitettävä osallistavia, kestäviä, turvallisia ja laadukkaita standardeja, jotka ovat kaikkien sidosryhmien saatavilla, joiden yhteydessä käsitellään oikeudenmukaisesti kaikkia sidosryhmiä, joiden ympäristövaikutukset on minimoitu ja joissa suojellaan asianmukaisesti henkilötietoja ja yksityisyyttä; |
13. |
pitää komission ja jäsenvaltioiden yhteistyötä unionin teollisuuden alan kanssa olennaisen tärkeänä pyrittäessä helpottamaan maailmanlaajuisten standardien hyväksymistä, sillä näin lyödään eurooppalainen leima 5G-teknologian määrittelyyn ja käyttöönottoon; |
14. |
pitää valitettavana, että kansallisten standardien erot esimerkiksi rahti- ja logistiikka-aloilla ovat edelleen sisämarkkinoiden esteenä, ja kehottaa siksi komissiota ja eurooppalaisia standardointiorganisaatioita kehittämään asianmukaisia standardeja, joilla voidaan aina tarvittaessa yhdenmukaistaa ehtoja kansallisella tasolla, niin että sisämarkkinoiden mahdolliset esteet saadaan poistettua; korostaa tarvetta pyrkiä eri liikennemuotojen asianomaisten standardien yhdenmukaistamiseen; |
15. |
toteaa myös, että standardointi ehkäisee markkinoiden pirstaloitumista ja lisäksi se voi osaltaan vähentää huomattavasti kaikkien yritysten ja erityisesti pk-yritysten hallintorasitetta ja kuljetuskustannuksia (esimerkiksi sähköisten asiakirjojen avulla) ja helpottaa unionin lainsäädännön asianmukaista täytäntöönpanoa (esimerkiksi digitaalisten ajopiirtureiden ja sähköisten tietullijärjestelmien avulla); |
16. |
toteaa, että asetuksella (EU) N:o 1025/2012 on parannettu eurooppalaisen standardointijärjestelmän osallistavuutta, jotta pk-yritykset, kuluttajat, työntekijät ja ympäristöjärjestöt voivat osallistua aktiivisesti standardointiprosessiin, ja kehottaa jatkamaan samansuuntaisia toimia, jotta kaikki tahot ovat asianmukaisesti edustettuina ja voivat osallistua standardointijärjestelmään ja siten käyttää hyväkseen standardoinnin avulla saatavia hyötyjä; kehottaa komissiota, eurooppalaisia standardointiorganisaatioita ja kansallisia standardointielimiä määrittämään parhaita tapoja saavuttaakseen tämän tavoitteen ja vastatakseen osallistumisen lisäämistä koskeviin haasteisiin, kuten tiedon puutteeseen; |
17. |
on tyytyväinen ETSIn toimiin, joilla pyritään tarjoamaan helppo markkinoille pääsy eurooppalaisille pk-yrityksille, ja sen pitkän aikavälin strategiaan (2016–2021), jossa käsitellään erityisesti monialaista yhteistyötä; |
18. |
arvostaa sitä, että standardien saantinopeus on parantunut, ja muistuttaa, että on löydettävä sopiva tasapaino oikea-aikaisen kehittämisen tarpeen ja standardeja koskevan korkealaatuisuusvaatimuksen välillä; |
19. |
katsoo, että standardointiyhteisöjen parissa tällä hetkellä olemassa olevien parhaiden käytäntöjen lisäksi standardointijärjestelmän avoimuutta ja vastuullisuutta voidaan edistää edelleen lisäämällä yleistä tietoisuutta ehdotetuista standardeista, ottamalla mukaan kaikki keskeiset sidosryhmät asianmukaisesti ja hyvissä ajoin sekä parantamalla standardointipyyntöjen laatua; |
20. |
kehottaa komissiota lisäksi kiinnittämään huomiota ehdokasvaltioiden pyrkimyksiin yhdenmukaistaa standardejaan unionin standardien kanssa olemassa olevien pullonkaulojen minimoimiseksi ja kehottaa komissiota avustamaan ehdokasvaltioita näissä pyrkimyksissä; |
Tieto- ja viestintätekniikan standardit
21. |
pitää myönteisenä tieto- ja viestintätekniikan standardointiprioriteetteja koskevaa tiedonantoa, jossa esitetään tieto- ja viestintätekniikan standardointiin sovellettava strateginen lähestymistapa, mutta kehottaa komissiota määrittämään selkeästi kyseisen tiedonannon, tieto- ja viestintätekniikan toimintasuunnitelman, 2000-luvulle soveltuvia standardeja koskevan paketin ja vuotuisen työohjelman yhteneväisyydet; |
22. |
toteaa, että teknologioiden viimeaikainen lähentyminen sekä yhteiskunnan, yritysten ja julkisten palvelujen digitalisaatio hämärtävät yleisen standardoinnin ja tieto- ja viestintätekniikan standardoinnin perinteistä eroa; katsoo, että eurooppalaisen tieto- ja viestintätekniikan standardoinnin pitäisi olla osa Euroopan digitaalistrategiaa, jotta voidaan saavuttaa mittakaavaetuja ja määrärahasäästöjä, parantaa eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä ja innovointia ja parantaa esineiden ja palvelujen monialaista ja rajat ylittävää yhteentoimivuutta määrittämällä entistä nopeammin sekä avoimesti ja kilpailukykyisesti vapaaehtoiset standardit, joita pk-yritysten on helppo noudattaa; |
23. |
korostaa tarvetta lisätä yhteistyötä tieto- ja viestintätekniikan standardointiyhteisössä, erityisesti eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden välillä, ja kehottaa niitä laatimaan yhteisen vuotuisen työohjelman, jossa määritellään yhteisen edun mukaiset monialaiset alueet; |
24. |
korostaa, että avoimet, vapaaehtoiset, osallistavat ja yhteisymmärrykseen pyrkivät standardointiprosessit ovat olleet tehokkaita innovoinnin, yhteenliitettävyyden ja teknologioiden hyödyntämisen käynnistäjiä, ja muistuttaa, että on myös tärkeää varmistaa asianmukaiset investoinnit huipputeknologiaan ja niitä koskeva asiantuntemus ja kehitystyö sekä tukea pk-yrityksiä; |
25. |
pyytää, että komissio vaatisi eurooppalaisia standardointiorganisaatioita edistämään osaltaan laadukkaita, yhteentoimivia ja avoimia standardeja hajanaisuuden torjumiseksi ja standardien laajamittaisen hyväksymisen edistämiseksi ja ottamaan huomioon olemassa olevan toimintaympäristön ja erilaiset liiketoimintamallit, joilla tuetaan digitaalisten teknologioiden kehitystä, sillä siten voidaan edistää tieto- ja viestintätekniikan arvoketjujen sosiaalista, taloudellista ja ekologista kestävyyttä ja vahvistaa sitoutuminen yleisen edun mukaiseen yksityisyyden ja tietosuojan varmistamiseen; |
26. |
painottaa, että tieto- ja viestintätekniikan alan standardointipolitiikka on ehdottomasti sopeutettava markkinoiden ja toimintatapojen muutoksiin, sillä siten voidaan saavuttaa tärkeitä yhteentoimivuutta edellyttäviä unionin tason toiminnan tavoitteita, joita ovat esimerkiksi esteettömyys, turvallisuus, sähköinen liiketoiminta, sähköinen viranomaisasiointi, sähköiset terveyspalvelut ja liikenne; suosittelee, että komissio ja eurooppalaiset standardointiorganisaatiot asettavat etusijalle 5G-alan sekä pilvipalveluiden, esineiden internetin, datan ja tietoverkkoturvallisuuden alan standardit sekä vertikaalisten alojen (esimerkiksi tuettu ja automatisoitu ajaminen ja älykkäät liikennejärjestelmät, älykkäät kaupungit, älykäs energia, kehittynyt valmistus ja älykkäät elinympäristöt) standardit; |
27. |
painottaa tarvetta luoda avoin ja yhteentoimiva tieto- ja viestintätekniikan toimintaympäristö, joka perustuu tieto- ja viestintätekniikan viiteen painopistestandardiin, ja kannustaa kilpailemaan arvonmuodostuksessa, johon perustuen innovaatiot voivat kukoistaa; katsoo, että
|
28. |
toteaa, että tehokkaat 5G-viestintäverkot ovat riippuvaisia yhteisistä standardeista, joilla varmistetaan yhteentoimivuus ja turvallisuus, mutta muistuttaa, että erittäin suurikapasiteettisen verkon kehittäminen muodostaa pohjan luotettavalle 5G-verkolle; |
29. |
toteaa, että datavetoisen talouden menestys on riippuvainen laajemmasta tieto- ja viestintätekniikan toimintaympäristöstä, johon kuuluvat myös korkeasti koulutetut asiantuntijat ja pätevät ihmiset, jotta voidaan poistaa digitaalinen kahtiajako ja digitaalinen syrjäytyminen; |
30. |
kehottaa komissiota kokoamaan tilastoja, jotta digitalisoinnin ja tieto- ja viestintätekniikoiden vaikutusta liikenteeseen ja matkailuun voidaan arvioida paremmin; |
31. |
on tietoinen tieto- ja viestintätekniikan standardeja käsittelevien foorumien, ryhmien, kokousten ja kanavien määrän kasvusta; kehottaa komissiota järkeistämään standardointia käsittelevien foorumien ja koordinointivälineiden määrää ja ottamaan standardointiorganisaatiot mukaan uusiin aloitteisiin sidosryhmille koituvien ponnistusten päällekkäisyyksien välttämiseksi; kehottaa komissiota koordinoimaan paremmin tieto- ja viestintätekniikan standardeja ja standardoinnin prioriteetteja eri organisaatioiden kesken ja kehottaa sitä tiedottamaan sidosryhmille nopeasti tieto- ja viestintätekniikan standardeja koskevissa käynnissä olevissa aloitteissa saavutetusta vaiheesta; |
32. |
huomauttaa, että digitalisointi etenee nopeasti ja että se on tärkeä talouden veturi; korostaa vertikaalisten tuotannonalojen tehokkaan digitalisoinnin tärkeyttä pk-yritysten ja ennen kaikkea kuluttajien kannalta niin eurooppalaisella, kansallisella, alueellisella kuin paikallisellakin tasolla ja korostaa tarvetta esittää niiden näkökannat asianmukaisesti kansainvälisessä tieto- ja viestintätekniikan standardoinnissa; |
33. |
kannattaa komission aikomusta tutkia sellaisia aloitteita kuin esineiden internetin merkintä- ja sertifiointijärjestelmä, koska niillä voidaan edistää luottamusta yksityisyyden suojaan ja esineiden internetin laitteen kattavaan turvallisuuteen laatimalla vertailukelpoisia luokituksia mahdollisista esineiden internetin laitteen tai palvelun toimintaan tai käyttöön liittyvistä riskeistä; katsoo, että näitä olisi kehitettävä tarvittaessa ja silloin, kun esineiden internetin laitteilla voi olla vaikutusta asiaan liittyvään infrastruktuuriin, verkko- ja tietoturvadirektiivissä esitettyjen vaatimusten perusteella ja käyttäen näitä vaatimuksia perustana määriteltäessä turvallisuusvaatimuksia; toteaa, että kaikki tällaiset merkinnät on mukautettava tuleviin teknologian muutoksiin ja niissä on tapauksen mukaan otettava huomioon maailmanlaajuiset standardit; |
34. |
kehottaa komissiota ottamaan johtoaseman eri alojen ja kielialueiden välisten standardien edistämisessä sekä yksityisyyttä suojelevien, luotettavien ja turvallisten palvelujen edistämisessä; |
35. |
kannattaa tätä varten sellaisten erityisten ja mitattavissa olevien vähimmäisvaatimusten määrittelyä, joissa otetaan huomioon esineiden internetin laitteiden tai palveluiden pitkäaikainen kestävyys ja luotettavuus sekä alan standardien mukainen laitteistoturvallisuus ja kestävyysstandardit; katsoo, että tällaisen luettelon olisi katettava esimerkiksi päivitysten saataville tarjoamista koskeva sitoumus vähimmäisajaksi hankinnan jälkeen ja valmistajan tai tarjoajan sitoumus siitä, että se tarjoaa tietyn ajan kuluessa päivityksen haavoittuvuuden havaitsemisen ja ilmoittamisen jälkeen; katsoo, että tätä varten komission olisi arvioitava alan itsesääntelyn mahdollisuudet ottaen huomioon nopeuden, jolla standardeja ja teknologioita kehitetään tieto- ja viestintätekniikan alalla, ja erilaiset kehitys- ja liiketoimintamallit, mukaan lukien avoimen lähdekoodin toimintamalli, aloittelevat yritykset ja pk-yritykset; |
36. |
panee merkille liikennealan tietoverkkoturvallisuutta koskevat huolet ja uhkien erityispiirteet; kehottaa komissiota käsittelemään kyseisiä erityispiirteitä hyväksyessään tietoverkkoturvallisuusstandardeja koskevat suosituksensa, jotka on määrä antaa vuoden 2017 loppuun mennessä, liikennealan tietoverkkoturvallisuutta koskevan kokonaisvaltaisen strategian ensimmäisenä vaiheena; |
37. |
toteaa, että tieto- ja viestintätekniikan standardointi hyödyttää liikenteeseen ja matkailuun liittyvien palvelujen ja multimodaalisten liikenneratkaisujen kehittämistä; kehottaa komissiota yhteistyössä eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden kanssa kiinnittämään enemmän huomiota tähän kehittämiseen pannessaan täytäntöön tieto- ja viestintätekniikan standardointia koskevaa ensisijaista toimintasuunnitelmaansa ja selvittämään erityisesti standardoinnin mahdollisuuksia matkailualan teknisten muutosten ja uusien liiketoimintamallien tukemisessa; kehottaa komissiota ryhtymään pikaisiin toimiin edistääkseen integroitujen älykkäiden lipunmyynti- ja tietopalvelujen ja uusien liikkuvuuskäsitteiden, kuten liikkuvuus palveluna, kehittämistä; |
38. |
toteaa, että internetin, verkkopankkipalveluiden, sosiaalisten verkostojen ja sähköisten terveyspalvelualoitteiden käytön kasvaessa turvallisuutta ja yksityisyyttä koskevat huolenaiheet lisääntyvät ja että tieto- ja viestintätekniikan standardeissa on otettava huomioon yksityishenkilöiden suojaamisen periaatteet henkilötietojen käsittelyn ja tällaisten tietojen vapaan liikkuvuuden osalta; |
39. |
kehottaa komissiota sisällyttämään tuotannon digitaalisen integroinnin tieto- ja viestintätekniikan standardointiprioriteetiksi ja haluaa edistää yhteyskäytäntöihin ja tuotantolaitteiden digitaalista integrointia koskeviin tietomuotoihin liittyvien avointen standardien kehitystä koneiden ja laitteiden välisen täydellisen yhteentoimivuuden varmistamiseksi; |
40. |
panee merkille huolenaiheet, jotka liittyvät tieto- ja viestintätekniikkaan ja SEP-patentteihin ja toteaa, että vankalla, oikeudenmukaisella ja kohtuullisella teollis- ja tekijänoikeuspolitiikalla voidaan kannustaa investointeja ja innovointia ja helpottaa digitaalisten sisämarkkinoiden toteutumista ja uusien teknologioiden käyttöönottoa, erityisesti 5G-teknologian ja esineiden internetin laitteiden osalta, sillä niissä tukeudutaan voimakkaasti standardointiin; pitää tärkeänä, että säilytetään SEP-patenteille tasapainoinen standardointikehys ja tehokkaat lisensointikäytännöt, jotka perustuvat FRAND-käytäntöihin, ja puututaan sekä SEP-patenttien käyttöluvan antajien että haltijoiden oikeutettuun huolestumiseen ja varmistetaan, että standardointiprosessin avulla luodaan tasavertaiset toimintaedellytykset, joissa kaikenkokoiset yritykset, myös pk-yritykset, voivat tehdä yhteistyötä kaikkia hyödyttävällä tavalla; kannattaa komission pyrkimyksiä varmistaa, että erityyppisten lisensointiratkaisujen ja liiketoimintamallien avulla saavutetaan digitaalisten osa-alueiden yhteentoimivuus; |
41. |
kehottaa komissiota tekemään viipymättä selkoa FRAND-periaatteisiin perustuvan oikeudenmukaisen, tehokkaan ja toteuttamiskelpoisen lisensointimenetelmän keskeisistä elementeistä ottaen huomioon sekä standardeja koskevien oikeuksien haltijoiden että käyttäjien edut, joihin kuuluvat SEP-patentit, investoinneista saatava oikeudenmukainen tuotto sekä kestävässä ja avoimessa standardointiprosessissa kehitettyjen teknologioiden laaja saatavuus; kehottaa komissiota panemaan merkille unionin tuomioistuimen asiassa C-170/13 (Huawei v. ZTE) antaman päätöksen, jossa on saatu aikaan tasapaino SEP-patenttien haltijoiden ja standardien käyttäjien välillä patenttiloukkauksien välttämiseksi ja tehokkaan riitojenratkaisun varmistamiseksi; kehottaa komissiota myös parantamaan patentin laajuutta koskevien tietojen määritelmää ja puuttumaan kysymyksiin, jotka liittyvät pk-yritysten ja suurten yritysten väliseen tiedon asymmetriaan, lisäämään SEP-patentteja koskevien ilmoitusten avoimuutta ja parantamaan kyseisten patenttien tuotteisiin soveltamista koskevien tietojen laatua; katsoo, että kaikkien SEP-patenttien kehittäjille maksettavien korvausten on perustuttava oikeudenmukaisiin, oikeasuhteisiin ja syrjimättömiin ehtoihin ja avoimiin, kohtuullisiin, ennustettaviin ja kestäviin tekijänoikeuspalkkioihin, elleivät kehittäjät päätä asettaa standardia käyttöön ilman taloudellista korvausta; toteaa kuitenkin, että on olemassa erilaisia liiketoimintamalleja, kuten lisensointi ilman tekijänoikeuspalkkiota ja avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käyttö, joten lainsäädännössä ja keskusteluissa olisi edelleen otettava huomioon kaikkien mallien käyttö, myös kaikkien markkinasektoreiden ja teollis- ja tekijänoikeuksien haltijoiden oikeuksiin perustuvien mallien käyttö; |
42. |
toteaa, että on tarpeen luoda näyttöön perustuva lähestymistapa lupamenettelyn seurantaa ja edelleen kehittämistä varten lisäarvoa ja työpaikkoja luovan dynaamisen toimintaympäristön varmistamiseksi; |
43. |
kehottaa komissiota julkaisemaan puolivuosittain kertomuksen, jossa esitetään todetut tapaukset, joissa on kyse a) SEP-patenttien luvattomasta käytöstä (eli rikkomuksesta), joka on kestänyt vähintään 18 kuukautta, ja b) standardien saatavuutta koskevista kysymyksistä, jotka johtuvat FRAND-sitoumusten järjestelmällisestä noudattamatta jättämisestä; |
44. |
kehottaa komissiota saattamaan keskustelut tieteen pilvipalvelun tiedostetusta tarpeesta päätökseen ja ryhtymään välittömästi yhdessä jäsenvaltioiden kanssa eurooppalaisia avoimia tieteen pilvipalveluja koskeviin toimiin, joilla olisi integroitava saumattomasti nykyiset verkot, data ja suurtehoiset tietotekniikkajärjestelmät ja sähköistä infrastruktuuria koskevat palvelut tieteen eri aloilla järjestelmäksi, jossa toimintapolitiikka ja tieto- ja viestintätekniikan standardit ovat yhteisiä; |
Eurooppalaiset standardit 2000-luvulle
45. |
pitää komission 2000-luvulle soveltuvia standardeja koskevaa pakettia myönteisenä ja katsoo, että standardointijärjestelmästä olisi tehtävä nykyistä avoimempi ja osallistavampi, jotta kansalaisten, kuluttajien ja pk-yritysten huolenaiheet voidaan ottaa huomioon täysipainoisesti; |
46. |
pitää valitettavana, että parlamenttia ei kuultu ennen paketin hyväksymistä, ja kehottaa unionin toimielimiä yhdistämään eri aloitteet yhdeksi strategiseksi ja kokonaisvaltaiseksi työohjelmaksi, jotta ei synny päällekkäistä toimintaa ja politiikkaa; korostaa, että parlamentin asiaa käsittelevällä valiokunnalla voi olla tärkeä rooli komission toimeksiantoon perustuvien yhdenmukaisten standardien julkisessa valvonnassa; |
47. |
kehottaa tehostamaan unionin vuotuista työohjelmaa ja parantamaan sen johdonmukaisuutta ja tarkkuutta; |
48. |
tähdentää, että seuraavassa unionin vuotuisessa työohjelmassa on paneuduttava erityisesti toimiin, joilla parannetaan tieto- ja viestintätekniikan ja muiden alojen standardijärjestelmien välistä koordinointia, tuetaan eri kansallisten standardointielinten sääntöjen kehittämistä ja edistetään eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden osallistavuutta kiinnittämällä enemmän huomiota 5 artiklassa lueteltujen sidosryhmien rooliin; |
49. |
korostaa toimielinten välisen vuoropuhelun merkitystä unionin vuotuista työohjelmaa valmisteltaessa ja kannustaa toimenpiteisiin, joilla kaikki asianomaiset sidosryhmät otetaan ennen vuotuisen työohjelman hyväksymistä mukaan vuotuiseen standardointifoorumiin keskustelemaan uusista aloista sekä standardointiprosessissa ilmenneistä haasteista ja tarvittavista parannuksista; |
50. |
kannustaa jäsenvaltioita investoimaan kansallisiin standardointistrategioihin, jotka myös hyödyttävät ja tukevat julkista sektoria, standardointielimiä, yhteiskunnan sidosryhmiä, pk-yrityksiä ja tiedemaailmaa yksittäisten standardointitoimintasuunnitelmien kehittämisessä ja toimeenpanossa kansallisella tasolla; |
51. |
pitää standardointia koskevaa yhteistä aloitetta myönteisenä ja suosittelee, että parlamentti kutsutaan osallistumaan aloitteeseen ja edistämään sitä, ja korostaa, että kaikkien sidosryhmien, myös unionin toimielinten, on noudatettava tällaisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien sääntöjä; kehottaa komissiota ottamaan johtavan aseman standardointia koskevan yhteisen aloitteen keskeisten toimien ja suositusten toimeenpanossa ja raportoimaan parlamentille toteutuneesta edistyksestä vuoden 2017 loppuun mennessä; |
52. |
pitää myönteisenä, että standardointia koskevan yhteisen aloitteen yhteydessä on sitouduttu tutkimukseen, joka koskee taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia, mukaan lukien tiedot standardien ja niiden käytön toimintaperiaatteista, riskeistä ja tuloksista elämänlaadun sekä sosiaalisten ja työntekijöitä koskevien näkökohtien osalta; kehottaa komissiota käyttämään tutkimuksen perustana määrällisiä ja laadullisia tietoja ja analysoimaan sekä standardointiprosessin liiketoimintamalleja että erilaisia rahoitusmalleja, mukaan lukien mahdollisuudet ja haasteet, jotta yhdenmukaistetut standardit olisivat saatavilla helposti; |
53. |
korostaa, että standardointi tunnustetaan entistä enemmän tärkeäksi tutkimuksen ja kehityksen edistäjäksi, että sillä on tärkeä osa tutkimuksen ja markkinoiden välisen kuilun kaventamisessa ja sillä edistetään tutkimustulosten levittämistä ja hyödyntämistä ja luodaan pohjaa uusille innovaatioille; |
54. |
kehottaa komissiota hyväksymään politiikkatoimia, joilla poistetaan ylimitoitetut esteet innovatiivisilta aloilta, ja kannustamaan investointia tutkimukseen ja kehitykseen sekä unionin standardointitoimintaan; toteaa, että vertikaalisten tuotannonalojen olisi laadittava omat standardointia koskevat etenemissuunnitelmansa, jotka perustuvat teollisuuden prosesseihin ja joista – jos tahto luoda yhteiset standardit on vahva – voisi tulla maailmanlaajuisia standardeja; katsoo, että unionin standardointielinten olisi omaksuttava erityinen rooli tässä prosessissa; |
55. |
kehottaa standardointia koskevan yhteisen aloitteen osapuolia varmistamaan, että tutkimus ja innovointi mukautetaan paremmin standardien laadinnan prioriteetteihin; |
56. |
katsoo, että avoimet tiedot ja luvat ovat parhaat välineet innovoinnin ja teknologian kehittämisen vauhdittamiseksi; kehottaa unionin rahoitusta saavia tutkimuslaitoksia käyttämään avoimia patentteja ja lisenssejä, jotta niillä olisi entistä suurempi rooli standardien laadinnassa; |
57. |
tukee toimia, joilla pyritään parantamaan standardointi- ja tutkimusyhteisöjen välistä synergiaa ja tutkimushankkeiden aikaisessa vaiheessa tapahtuvan standardien edistämisen synergiaa; kehottaa kansallisia standardointielimiä edistämään standardointia tutkijoiden ja innovointiyhteisön parissa, myös asiaan kuuluvissa valtion organisaatiossa ja rahoituselimissä, ja suosittelee, että Horisontti 2020 -ohjelman puitteissa laaditaan erityinen standardointia koskeva luku; |
58. |
pyytää, että komissio kannustaa eurooppalaisia standardointiorganisaatioita varmistamaan, että markkinoiden kannalta relevantit palvelualan standardit vastaavat talouden kasvavaa palvelullistamista ja että niitä kehitettäessä pyritään varmistamaan palvelujen turvallisuus ja laatu ja asettamaan etusijalle alat, joilla kuluttajilla on ilmennyt eniten haittoja, loukkaamatta voimassa olevia kansallisia sääntelyvaatimuksia ja etenkään työvoimalainsäädäntöä sekä työehtosopimuksia ja työehtosopimusneuvotteluja koskevia määräyksiä; myöntää lisäksi, että palvelualan standardeilla vastataan usein kansallisiin erityispiirteisiin ja että niiden kehittäminen kytkeytyy markkinoiden tarpeisiin, kuluttajien etuihin ja yleiseen etuun; painottaa, että eurooppalaisten standardien kehittämisellä olisi edistettävä palveluiden sisämarkkinoiden toimintaa, lisättävä avoimuutta, laatua ja kilpailukykyä ja tuettava kilpailua, innovointia ja kuluttajansuojaa; |
59. |
toteaa, että eurooppalaiseen standardointiprosessiin on sisällytettävä standardeja, joilla parannetaan ikääntyneiden ja vammaisten mahdollisuuksia osallistua liikenteeseen ja käyttää liikennepalveluja esteettömästi; |
60. |
katsoo, että nykyaikainen nopeasti muuttuva maailma tulee teknisesti yhä monimutkaisemmaksi, minkä vuoksi eritelmien käsittelemiseksi syntyy yhä useampia standardeja ja foorumeita, joita ei ole tunnustettu asetuksen (EU) N:o 1025/2012 mukaisesti, ja että pk-yritysten ja mikroyritysten osallistumiselle on nyt enemmän kysyntää; korostaa, että tarvitaan tukitoimia, joilla parannetaan pk-yritysten mahdollisuuksia kehittää ja käyttää standardeja; |
61. |
korostaa foorumeiden ja tietokantojen yhdistämisen merkitystä Euroopan tasolla, koska siten mahdollistetaan verkkojen ja järjestelmien parempi yhteentoimivuus; |
62. |
katsoo, että tieto- ja viestintätekniikan standardointiin kuuluu tuotevaatimusten asettamisen lisäksi myös innovatiivisten teknologioiden kehittäminen; |
63. |
korostaa, että yhtenäiset (tekniset) säännöt auttavat vähentämään kehittämisen, tuotannon ja sertifioinnin kustannuksia ja välttämään päällekkäisyyksiä; |
64. |
painottaa Euroopan väestön ikääntymisen edellyttävän, että ikääntyneiden ihmisten ja vammaisten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien yhteiskunnan jäsenten tarpeet otetaan järjestelmällisesti huomioon kehitettäessä standardeja ja että standardit ovat sopiva väline aktiivisen ja terveen yhteiskunnan luomiseen Euroopassa ja ihmisille tarjottavien tuotteiden ja palveluiden saavutettavuuden parantamiseen; |
65. |
huomauttaa, että liikenne- ja matkailualan innovointi tarjoaa valtavia mahdollisuuksia ja sillä on myönteinen vaikutus yhteiskuntaan ja unionin yrityksiin, erityisesti pk-yrityksiin ja aloitteleviin yrityksiin, ja muistuttaa, että on kehitettävä uusia standardeja soveltamalla mahdollisuuksien mukaan monialaista lähestymistapaa ja pidettävä yllä standardointia, jotta varmistetaan digitalisointia koskevien unionin aloitteiden, kuten yhteistoiminnallisten älykkäiden liikennejärjestelmien (C-ITS), asianmukainen täytäntöönpano sekä unionin satelliittinavigointijärjestelmiin (Galileo ja EGNOS) liittyvien liikennesovellusten kehittäminen; |
Eurooppalaiset standardointiorganisaatiot
66. |
pitää eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden roolia myönteisenä mutta kannustaa tekemään uusia aloitteita niiden avoimuuden ja saavutettavuuden parantamiseksi ja suosittelee, että Euroopan edut otetaan niiden toiminnan ohjenuoraksi; |
67. |
pitää kansallisen delegoinnin periaatetta olennaisena eurooppalaisessa järjestelmässä mutta varoittaa, että kansallisen tason resursseissa, teknisessä asiantuntemuksessa ja sidosryhmien osallistumisessa on eroja, ja suosittelee kansallisen delegoinnin täydentämistä; |
68. |
ymmärtää standardien hyvin ajoitetun toimittamisen merkityksen sekä Euroopan unionin virallisessa lehdessä annettujen viitteiden merkityksen yhdenmukaistettujen standardien tapauksessa; panee merkille, että Euroopan unionin virallisessa lehdessä lainataan yhä harvemmin viitestandardeja, ja kehottaa komissiota tutkimaan syitä tähän ja paneutumaan niihin ja poistamaan tarpeettomat esteet; suosittelee tässä yhteydessä, että komission asiantuntijat ja uuden lähestymistavan konsultit osallistuvat entistä tiiviimmin standardointiprosessiin, ja kehottaa komissiota laatimaan eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden kanssa standardoinnin arvioinnin ohjeet, jotka auttavat komission eri osastoja, eurooppalaisia standardointiorganisaatioita ja uuden lähestymistavan konsultteja arvioimaan standardeja johdonmukaisesti; |
69. |
toteaa jälleen kerran, että avoimet ja saavutettavissa olevat muutoksenhakumekanismit lisäävät luottamusta eurooppalaisiin standardointiorganisaatioihin ja standardien laatimisprosesseihin; |
70. |
kannustaa käyttämään standardointiprosessien saavutettavuuden ja avoimuuden parantamiseksi uusia tieto- ja viestintäteknologioita, jollainen on esimerkiksi CEN:n ja Cenelecin sähköisen oppimisen väline pk-yrityksille; katsoo, että digitaalisten välineiden käyttö voi helpottaa sidosryhmien osallistumista standardien kehittämiseen ja antaa tietoa tulevasta, käynnissä olevasta ja valmistuneesta standardointityöstä; |
Strategiset suositukset
71. |
kehottaa komissiota tehostamaan vuotuisen standardointifoorumin avulla unionin toimielinten, eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden, kansallisten standardointielinten ja kaikkien asianomaisten sidosryhmien synergiaa ja koordinaatiota ottaen samalla huomioon myös standardien kansainvälisen kehyksen; ottaa huomioon, että suurin osa standardeista kehitetään vapaaehtoisesti vastauksena markkinoiden ja kuluttajien tarpeisiin, ja tukee tätä; |
72. |
edellyttää, että asetusta (EU) N:o 1025/2012 sovelletaan tiukasti liitteessä III tarkoitettujen organisaatioiden tunnustamiseen sekä asetuksen 24 artiklassa tarkoitettujen kertomusten julkaisemiseen; |
73. |
kehottaa komissiota yhdenmukaistamaan täysin liitteessä III tarkoitettuja organisaatioita koskevat edellytykset ja poistamaan tosiasialliset esteet niiden tehokkaalle osallistumiselle standardointiin; |
74. |
suosittelee, että liitteessä III tarkoitettujen organisaatioiden jäsenen asemaa ja velvollisuuksia, kuten niiden muutoksenhakuoikeutta, neuvoa-antavaa tehtävää, oikeutta antaa lausunto ennen standardin hyväksymistä ja pääsyä teknisiin komiteoihin ja työryhmiin, tarkastellaan uudelleen eurooppalaisissa standardointiorganisaatioissa, jotta voidaan arvioida, täyttävätkö ne asetuksen (EU) N:o 1025/2012 vaatimukset; |
75. |
kehottaa eurooppalaisia standardointiorganisaatioita varmistamaan, että Wienissä tehty ISO-CEN-sopimus ja Frankfurtissa tehty IEC–Cenelec-sopimus eivät estä liitteessä III tarkoitettujen organisaatioiden tai kansallisten standardointielinten osallistumista standardointiprosessiin tai vaaranna sitä; |
76. |
kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään tarvittavaa infrastruktuuria sekä helpottamaan sen rahoitusta ja kiirehtimään sen käyttöönottoa muun muassa nykyaikaistamis-, muutos- ja jälleenasennustoimin eurooppalaisiin standardeihin perustuvien uusien teknologioiden käyttöön ottamiseksi markkinoilla (esimerkiksi vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuri) turvallisuus-, terveys- ja ympäristövaatimusten mukaisesti; korostaa, että infrastruktuuri on pitkän aikavälin investointi ja sen standardoinnilla olisi siksi varmistettava mahdollisimman suuri yhteentoimivuus ja mahdollistettava tuleva tekninen kehitys ja sen soveltaminen; |
77. |
pyytää komissiota tekemään yhteistyötä eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden ja kansallisten standardointielinten kanssa ja edistämään helppokäyttöisiä standardeja koskevia yhteyspisteitä, jotka voivat auttaa standardien käyttäjiä ja antaa niille tietoja saatavilla olevista standardeista ja niiden yleisistä eritelmistä, auttaa löytämään tarpeita parhaiten vastaavat standardit sekä antaa ohjausta standardien käytöstä; suosittelee lisäksi kansallisen ja unionin tason tiedotus- ja koulutuskampanjoita, joilla edistetään standardien asemaa, ja kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään kansallisiin opetusjärjestelmiin asiaankuuluvia ammatillisen koulutuksen kursseja standardeista; |
78. |
pyytää komissiota kehittämään teknologian seurantatoimia, jotta voidaan määrittää sellaiset tieto- ja viestintätekniikan kehityskulut, joille voisi olla hyötyä standardoinnista, ja kehottaa edistämään markkinoille saattamisen sekä tieto- ja viestintätekniikan toiminnan kannalta välttämättömän tiedon kulkua ja sen avoimuutta; kehottaa lisäksi edistämään internetistä helposti saatavia ja selkeitä arviointivälineitä; |
79. |
suosittelee, että kansallisten standardointielinten on tutkittava, onko standardit mahdollista antaa saataville sellaisessa laajuudessa, että standardin käyttäjä voi arvioida standardin merkityksellisyyden; suosittelee painokkaasti, että kansalliset standardointielimet ja eurooppalaiset standardointiorganisaatiot ottavat standardien maksuja määrittäessään huomioon pk-yritysten ja standardeja muuhun kuin kaupalliseen käyttöön käyttävien sidosryhmien tarpeet; |
80. |
kehottaa komissiota laatimaan eurooppalaisen rekisterin, jossa luetellaan olemassa olevat eurooppalaiset standardit unionin kaikilla virallisilla kielillä ja annetaan myös tiedot eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden käynnissä olevasta standardointityöstä, olemassa olevista standardointitoimeksiannoista, edistymisestä ja virallisia vastalauseita koskevista päätöksistä; |
81. |
kehottaa komissiota seuraamaan tieto- ja viestintätekniikan kansainvälisen standardoinnin kehittymistä ja tarvittaessa tukemaan johtoasemissa olevien eurooppalaisten sidosryhmien osallistumista kansainvälisiin standardointielimiin ja strategisesti merkittäviin standardointihankkeisiin ja koordinoimaan sitä, jotta voidaan edistää eurooppalaista sääntelymallia ja Euroopan etuja; kannustaa käyttämään tieto- ja viestintätekniikan standardoinnin sidosryhmäfoorumia eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden ja tieto- ja viestintätekniikan kansainvälisten standardointielinten kokoamiseksi yhteen; |
82. |
kannustaa unionia ottamaan teollisuuden digitalisoinnissa käyttöön Teollisuus 4.0:n referenssiarkkitehtuurin mallin (RAMI); |
83. |
kehottaa jäsenvaltioita käyttämään julkisissa hankintamenettelyissä eurooppalaisia tieto- ja viestintätekniikan standardeja julkisten palvelujen laadun parantamiseksi ja innovatiivisten teknologioiden edistämiseksi; painottaa kuitenkin, että standardien käytöstä ei pidä aiheutua ylimääräisiä esteitä varsinkaan pienille yrityksille, jotka haluavat osallistua julkisiin hankintamenettelyihin; |
84. |
kehottaa unionin toimielimiä, kansallisia hallituksia ja eurooppalaisia standardointiorganisaatioita kehittämään poliittisille päättäjille koulutusohjeita, jotta voidaan auttaa näitä ratkaisemaan eri yksiköiden ja toimielinten erilaisista työskentelymenetelmistä kumpuavat epäyhtenäisyydet ja luoda standardointikulttuuria sekä käsitys siitä, miten standardointiprosessit toimivat ja milloin niitä voidaan käyttää; |
o
o o
85. |
kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle. |
(1) EUVL C 70 E, 8.3.2012, s. 56.
(2) https://ec.europa.eu/info/european-commissions-open-source-strategy_en
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/13 |
P8_TA(2017)0279
Katettuja joukkolainoja koskevan Euroopan laajuisen kehyksen luominen
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. heinäkuuta 2017 katettuja joukkolainoja koskevan Euroopan laajuisen kehyksen luomisesta (2017/2005(INI))
(2018/C 334/02)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon katettuja joukkolainoja koskevien kehysten yhdenmukaistamista EU:ssa koskevista suosituksista 20. joulukuuta 2016 annetun Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) raportin ”Covered Bonds: recommendations on harmonisation of covered bond frameworks in the EU” (EBA-Op-2016-23), |
— |
ottaa huomioon 30. syyskuuta 2015 annetun komission kuulemisasiakirjan katetuista joukkolainoista Euroopan unionissa ja päiväämättömän komission asiakirjan ”Summary of contributions to the public consultation on ’Covered Bonds’”, |
— |
ottaa huomioon 20. lokakuuta 2015 annetun komission kertomuksen asetuksen (EU) N:o 575/2013 503 artiklassa säädettyihin katettuihin joukkolainoihin liittyvistä pääomavaatimuksista (COM(2015)0509), |
— |
ottaa huomioon 1. heinäkuuta 2014 annetun EPV:n kannanoton katettujen joukkolainojen etuoikeutetusta pääomakohtelusta (EBA/Op/2014/04), |
— |
ottaa huomioon EU:n katettujen joukkolainojen kehyksistä ja pääomakohtelusta 1. heinäkuuta 2014 annetun EPV:n raportin, joka annettiin vastauksena komission joulukuussa 2013 asetuksen (EU) N:o 575/2013 503 artiklasta ja joulukuussa 2012 annetusta luottolaitosten rahoittamista koskevasta EJRK:n suosituksesta E (EJRK/12/2) esittämään neuvontapyyntöön, |
— |
ottaa huomioon siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2009/65/EY muuttamisesta säilytystoimintojen, palkka- ja palkkiopolitiikan sekä seuraamusten osalta 23. heinäkuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/91/EU (1) (jäljempänä ”yhteissijoitusyritysdirektiivi”) ja erityisesti sen 52 artiklan 4 kohdan, |
— |
ottaa huomioon luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 26. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (2) (jäljempänä ”vakavaraisuusasetus”) ja erityisesti sen 129 artiklan, |
— |
ottaa huomioon luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU (3) ja erityisesti 44 artiklan 2 kohdan, |
— |
ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 täydentämisestä määritysvelvollisuutta koskevilla teknisillä sääntelystandardeilla 6. elokuuta 2015 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/2205 1 artiklan 2 kohdan (4), |
— |
ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 täydentämisestä määritysvelvollisuutta koskevilla teknisillä sääntelystandardeilla 10. kesäkuuta 2016 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2016/1178 1 artiklan 2 kohdan (5), |
— |
ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä luottolaitosten maksuvalmiusvaatimuksen osalta 10. lokakuuta 2014 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/61 (6) (jäljempänä ”maksuvalmiusvaatimuksesta annettu delegoitu säädös”), |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan, |
— |
ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0235/2017), |
A. |
ottaa huomioon, että katetut joukkolainat ovat välineitä, joissa maksukyvyttömyysasteet ovat yleisesti olleet pitkään matalia ja maksut luotettavia, ja ottaa huomioon, että niiden avulla rahoitetaan noin 20 prosenttia eurooppalaisista kiinnitysluotoista ja että vuonna 2015 tällaisen vieraan pääoman arvo oli yli 2 000 miljardia euroa Euroopassa; ottaa huomioon, että maailmanlaajuisesti noin 90 prosenttia katetuista joukkolainoista lasketaan liikkeeseen yhdeksässä Euroopan maassa; |
B. |
ottaa huomioon, että katetuilla joukkolainoilla on ollut keskeinen asema luottolaitosten rahoituksessa erityisesti kriisin aikaan; ottaa huomioon, että katetut joukkolainat säilyttivät turvallisuuden ja likviditeetin korkean tason kriisin aikana, ja katsoo, että se on tasokkaan kansallisen sääntelyn ansiota; katsoo, että kaudella 2008–2014 lisääntyneitä eroja katettujen joukkolainojen hinnoissa eri jäsenvaltioissa ei voida pitää vakuuttavana näyttönä markkinoiden pirstaloitumisesta, sillä erot vastasivat pitkälti eroja valtion joukkovelkakirjojen hinnoissa ja heijastelivat näin ollen mahdollisesti vain katepooleihin liittyviä riskejä; katsoo, että jäsenvaltioiden katettujen joukkolainojen hintojen asianmukainen riskiherkkyys on osoitus hyvin toimivista ja hyvin yhdennetyistä markkinoista; |
C. |
ottaa huomioon, että eurooppalaisilla katettujen joukkolainojen markkinoilla tehdään runsaasti rajatylittäviä sijoituksia; ottaa huomioon, että katetuilla joukkolainoilla on monipuolinen sijoittajapohja, sillä pankeilla on niissä merkittävä markkinaosuus, joka oli noin 35 prosenttia ajanjaksolla 2009–2015; ottaa huomioon, että omaisuudenhoitajien, vakuutusyhtiöiden ja eläkerahastojen markkinaosuus on supistunut lähes 20 prosenttia ja että tilalle ovat tulleet keskuspankin lisääntyneet sijoitukset katettuihin joukkolainoihin; |
D. |
ottaa huomioon, että katetut joukkolainat ovat houkuttelevia velkainstrumentteja, sillä ne on suljettu pankkien kriisinratkaisu- ja elvytysdirektiivin 44 artiklan mukaisesti vakuudelliseen osaan asti pois velkakirjojen arvon alaskirjauksesta; toteaa, että katettuihin joukkolainoihin, jotka ovat myös vakavaraisuusasetuksen 129 artiklan mukaisia, sovelletaan etuoikeuskohtelun mukaista riskipainokohtelua; |
E. |
ottaa huomioon, että yksi pankkien suurta kysyntää selittävä tekijä on maksuvalmiusvaatimuksesta annetun delegoidun säädöksen sisältämä katettuihin joukkolainoihin sovellettava etuoikeutettu sääntelykohtelu, minkä ansiosta pankit voivat sisällyttää katetut joukkolainat likviditeettipuskuriin silloinkin, kun ne eivät ole maksuvalmiusvaatimuksen mukaisia varoja Baselin sääntöjen nojalla; |
F. |
ottaa huomioon, että katettuja joukkolainoja koskevat ohjelmat on vapautettu tietyillä ehdoilla vastapuoliluottoriskin kattamiseen sovellettavan alkuvakuusvaatimuksen soveltamisesta johdannaistransaktioissa; |
G. |
ottaa huomioon, että katetut joukkolainat voidaan kansallisen harkintavallan perusteella vapauttaa suuria asiakasriskejä koskevista EU:n vaatimuksista; |
H. |
ottaa huomioon, että vakuussidonnaisuus vaikuttaa kielteisesti pankkien vakuudettomien velkojien positioihin ylisuuria vakuuksia koskevien vaatimusten vuoksi, mutta katepoolien omaisuuserien erottamiseen perustuvan velkarahoituksen periaatteella ei ole vaikutusta; ottaa huomioon, että operaatiot, joiden luototusasteet ovat selvästi 100 prosentin alapuolella, yleisesti ottaen parantavat pankkien vakuudettomien velkojien positioita siinä määrin, että näitä varauksia ei tarvita katepooleihin kohdistuvien vaateiden kattamiseksi; |
I. |
ottaa huomioon, että katetut joukkolainat esiintyvät näkyvästi monien pankkien taseiden vastaavaa-puolella; katsoo, että rahoitusvakauden kannalta on erittäin tärkeää, että näiden omaisuuserien turvallisuuden ja likviditeetin taso säilyy mahdollisimman korkeana; katsoo, että tätä tavoitetta ei saisi heikentää katettujen joukkolainojen innovaatioilla, jotka mahdollistavat sen, että liikkeeseenlaskijat voivat harkintansa mukaan siirtää riskin sijoittajille; |
J. |
ottaa huomioon, että ehdollisia maturiteetin pidentämisiä (maturiteetiltaan pidennettävät ja ehdolliset pass-through-rakenteet) sisältävien katettujen joukkolainojen määrä on lisääntynyt 8 prosenttia viimeisten 12 kuukauden aikana ja että huhtikuussa 2016 niiden markkinaosuus oli 45 prosenttia; ottaa huomioon, että tällaiset vaihtoehdot pienentävät likviditeettiriskiä eriytetyissä katepooleissa, vähentävät ylisuuria vakuuksia koskevia vaatimuksia ja auttavat välttämään pakkomyyntiä; ottaa huomioon, että maturiteetin pidentäminen siirtää kuitenkin osan riskeistä liikkeeseenlaskijalta sijoittajalle; katsoo, että etuoikeutettu sääntelykohtelu olisi myönnettävä ainoastaan erityisen turvallisille velkainstrumenteille; |
K. |
ottaa huomioon, että EU:n lainsäädännössä ei ole tarkkaa määritelmää katetuille joukkolainoille; |
L. |
ottaa huomioon, että katettujen joukkolainojen markkinat ovat vähemmän kehittyneitä jäsenvaltioissa, joissa niillä ei ole perinnettä tai joissa niiden kehittymistä estävät valtion luottoriski tai vaikeat makrotaloudelliset olosuhteet; |
M. |
ottaa huomioon, että katettuja joukkolainoja koskevien kansallisten kehysten kirjavuus on tiedossa erityisesti julkisen valvonnan tason kaltaisten teknisten ulottuvuuksien osalta; |
N. |
ottaa huomioon, että katettuja joukkolainoja koskevan Euroopan laajuisen kehyksen on vastattava kaikkein korkeimpia standardeja; |
O. |
ottaa huomioon, että katetuille joukkolainoille on olemassa useita erittäin menestyksekkäitä kansallisia kehyksiä, jotka perustuvat historiallisiin ja oikeudellisiin perusteisiin ja jotka on sisällytetty osittain kansalliseen lainsäädäntöön; ottaa huomioon, että näillä kansallisilla kehyksillä on yhteisiä perusominaisuuksia kuten kaksinkertainen takautumisoikeus sijoittajalle, vähäriskisiä omaisuuseriä sisältävien katepoolien erottelu ja erityinen julkinen valvonta; katsoo, että voisi olla hyödyllistä laajentaa nämä periaatteet kattamaan myös muuntyyppiset velkainstrumentit; |
P. |
katsoo, että yhdenmukaistamista ei voi perustaa yhteen ainoaan lähestymistapaan, sillä tämä saattaisi johtaa tuotteiden monimuotoisuuden selvään vähenemiseen ja vaikuttaa kielteisesti kansallisiin markkinoihin, jotka ovat toimineet onnistuneesti; ottaa huomioon, että yhdenmukaistamisessa olisi noudatettava toissijaisuusperiaatetta; |
Q. |
ottaa huomioon, että markkinaosapuolet ovat toteuttaneet katettujen joukkolainojen markkinoiden kehittämiseksi aloitteita, joista voidaan mainita vuonna 2013 sovittu katetun joukkolainan nimike (CBL) ja avoimuutta koskeva yhdenmukaistettu malli (HTT); |
R. |
ottaa huomioon, että EPV on valvontatarkastuksen jälkeen laatinut parhaita käytäntöjä koskevat ohjeet katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua ja valvontaa varten ja arvioinut sitä, miten hyvin kansallisten kehysten mukauttaminen vastaa näitä käytäntöjä; |
S. |
ottaa huomioon, että komission julkisessa kuulemisessa enemmistö sidosryhmistä vastusti täydellistä yhdenmukaistamista ja sijoittajat korostivat arvostavansa tuotteiden moninaisuutta; ottaa huomioon, että sidosryhmät ovat ilmaisseet varovaista tukea EU:n lainsäädännölle edellyttäen, että siinä noudatetaan periaatteisiin perustuvaa lähestymistapaa, se perustuu olemassa oleviin kehyksiin ja se kunnioittaa erityisesti kansallisten kehysten ominaispiirteitä; |
Yleiset huomiot ja kannat
1. |
korostaa, että kotimaiset ja rajatylittävät sijoitukset katettuihin joukkolainoihin ovat toimineet hyvin EU:n markkinoilla voimassa olevan lainsäädäntökehyksen nojalla; tähdentää, että järkevien ja turvallisten tuotteiden monimuotoisuus olisi säilytettävä; |
2. |
toteaa, että kansallisten mallien pakollinen yhdenmukaistaminen tai niiden korvaaminen EU:n mallilla voisi aiheuttaa tahattomia kielteisiä seurauksia markkinoille, joiden nykyinen menestys perustuu siihen, että katettuja joukkolainoja koskeva lainsäädäntö on sisällytetty kansallisiin lakeihin; korostaa, että aikaisempaa yhdennetympi Euroopan laajuinen kehys olisi rajoitettava periaatteisiin perustuvaan lähestymistapaan, jossa asetetaan tavoitteet mutta jätetään tapojen ja keinojen tarkentaminen siihen, kun lainsäädäntö saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä; korostaa, että tämän kehyksen olisi perustuttava korkealaatuisiin standardeihin ja siinä olisi otettava huomioon parhaat käytännöt ja että sen olisi pohjattava hyvin toimiviin kansallisiin järjestelmiin häiritsemättä niiden toimintaa; korostaa, että katettuja joukkolainoja koskevan potentiaalisen uuden Euroopan laajuisen kehyksen olisi noudatettava parhaita käytäntöjä, toimittava vertailukohtana uusille markkinoille ja edistettävä katettujen joukkolainojen laatua; |
3. |
kehottaa laatimaan EU:n direktiivin, jossa erotetaan selvästi toisistaan nämä kaksi tällä hetkellä olemassa olevaa katettujen joukkovelkakirjalainojen tyyppiä eli
korostaa, että katettuihin premiumjoukkolainoihin olisi edelleen sovellettava etuoikeutettua sääntelyä muuntyyppisiin katettuihin joukkolainoihin verrattuna ja muuntyyppisiin katettuihin joukkolainoihin olisi sovellettava etuoikeutettua sääntelyä muihin vakuudellisiin velkasitoumuksiin nähden; panee merkille, että yhteissijoitusyritysdirektiivin mukaisilla velkainstrumenteilla on potentiaalia edistettäessä pääomamarkkinaunionin tavoitteen saavuttamista; |
4. |
kehottaa jäsenvaltioita suojelemaan katetun joukkolainan nimikettä (sekä katetuille premiumjoukkolainoille että muuntyyppisille katetuille joukkolainoille) varmistamalla kansallisessa lainsäädännössä, että katetut joukkolainat ovat erittäin likvidejä ja lähellä riskittömiä velkainstrumentteja; ehdottaa painokkaasti, että omaisuusvakuudellisia velkainstrumentteja, jotka ovat huomattavasti riskialttiimpia kuin valtionvelat ja kiinnitysluotot (esimerkiksi muut kuin valtion tukemat infrastruktuuri-investoinnit tai pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) lainat), ei saisi nimittää joukkolainoiksi, vaan mahdollisesti eurooppalaisiksi vakuudellisiksi velkasitoumuksiksi; kannattaa periaatetta, jonka mukaan katettujen premiumjoukkolainojen ja muuntyyppisten katettujen joukkolainojen katepoolien täytenä vakuutena olisi oltava luonteeltaan pitkäaikaisia omaisuuseriä, joita voidaan arvostaa ja ottaa uudelleen haltuun; |
5. |
kehottaa komissiota sisällyttämään direktiiviin eurooppalaisia vakuudellisia velkasitoumuksia koskevan oikeudellisen kehyksen periaatteet, kuten kaksinkertaisen takautumisoikeuden, erityisen julkisen valvonnan, konkurssioikeudellisen erillisyyden ja avoimuusvaatimukset; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään nämä periaatteet kansalliseen lainsäädäntöönsä ja maksukyvyttömyysmenettelyihinsä; painottaa, että moitteeton oikeudellinen kehys eurooppalaisille vakuudellisille velkasitoumuksille voisi tehdä eurooppalaisista vakuudellisista velkasitoumuksista avoimempia, likvidimpiä ja kustannustehokkaampia kuin sopimusjärjestelyihin perustuvista arvopapereista; toteaa, että tämä voisi auttaa eurooppalaisia vakuudellisia velkasitoumuksia rahoittamaan riskialttiimpia toimia, kuten pk-yrityksille myönnettäviä lainoja, kulutusluottoja ja infrastruktuuri-investointeja, joilla ei ole valtiontakauksia; toteaa, että eurooppalaiset vakuudelliset velkasitoumukset suljettaisiin pois pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin 44 artiklan mukaisesta velkakirjojen arvon alaskirjauksesta; |
6. |
kannustaa sisällyttämään direktiiviin valvonnan vähimmäisvaatimukset, jotka heijastavat joukkolainojen tunnistettuja parhaita käytäntöjä; kannustaa valvonnan lähentämistä kaikkialla EU:ssa; |
7. |
pyytää direktiiviä, joka lisäisi avoimuutta katepoolin omaisuuseriä koskevien tietojen suhteen, ja oikeudellista kehystä, joka varmistaisi kaksinkertainen takautumisoikeuden ja katepoolin erottamisen, jos liikkeeseenlaskija joutuu maksukyvyttömäksi tai kriisinratkaisumenettelyyn; korostaa lisäksi, että direktiivin olisi oltava tämän asian suhteen periaatteisiin perustuva ja keskityttävä ainoastaan tietovaatimuksiin; |
Katettujen premiumjoukkolainojen, muuntyyppisten katettujen joukkolainojen, eurooppalaisten vakuudellisten velkasitoumusten ja niiden sääntelykehyksen määrittely
8. |
kehottaa komissiota esittämään katettuja premiumjoukkolainoja, muuntyyppisiä katettuja joukkolainoja ja eurooppalaisia vakuudellisia velkasitoumuksia koskevan ehdotuksen samaan aikaan, jotta vältetään markkinahäiriöt siirtymävaiheissa; kehottaa komissiota sisällyttämään tähän määritelmään kaikki seuraavat yleiset periaatteet, joita liikkeeseenlasketun instrumentin on noudatettava koko elinkaarensa ajan mahdollisesta etuoikeutetusta sääntelykohtelusta riippumatta;
|
9. |
kehottaa komissiota sisällyttämään direktiivin katettuja premiumjoukkolainoja koskevaan määritelmään seuraavat lisäperiaatteet:
|
10. |
korostaa, että EU:n lainsäädännössä katetuille joukkolainoille osoitettujen riskipainotusten on perustuttava taustalla olevien riskien markkina-arvioihin; toteaa, että samaa ei sovelleta kaikkiin muihin sellaisiin velkainstrumentteihin, joilla on etuoikeutettu sääntelykohtelu; |
11. |
kehottaa komissiota valtuuttamaan Euroopan valvontaviranomaiset arvioimaan katettujen premiumjoukkolainojen, muuntyyppisten katettujen joukkolainojen ja eurooppalaisten vakuudellisten velkasitoumusten vaatimusten noudattamista ja pitämään tavoitteena yhteissijoitusdirektiivin 52 artiklan 4 alakohdan sisältämien luetteloiden täydentämistä ja jopa korvaamista vaatimukset täyttävien katettujen premiumjoukkolainojen, muuntyyppisten katettujen joukkolainojen ja eurooppalaisten vakuudellisten velkasitoumusten virallisella EU:n luettelolla; |
12. |
kehottaa Euroopan pankkiviranomaista esittämään suosituksia katettujen premiumjoukkolainojen, muuntyyppisten katettujen joukkolainojen ja eurooppalaisten vakuudellisten velkasitoumusten omaisuuseriä koskevista hyväksyttävyyskriteereistä (mukaan lukien korvaavat omaisuuserät), luototusasteista ja erilaisia omaisuuseriä koskevien vakuuksien tosiasiallisesta vähimmäistasosta sekä mahdollisista vakavaraisuusasetuksen tarkistuksista; kehottaa Euroopan pankkiviranomaista esittämään erityisen ja julkisen valvonta- ja hallintokehyksen perustamisen edellyttämät suuntaviivat; |
13. |
suosittelee, että liikkeeseenlaskijoiden markkinoille pääsyn esteet katettujen joukkolainojen markkinoiden kehittämisessä ETA:n ulkopuolella poistetaan tarjoamalla yhdenvertainen kohtelu kolmansista maista peräisin olevien liikkeeseenlaskijoiden katetuille joukkolainoille edellyttäen, että niiden oikeudellinen, institutionaalinen ja valvontaa koskeva ympäristö läpäisee toimivaltaisen EU:n elimen tekemän perusteellisen vastaavuusarvioinnin; suosittelee, että edistetään EU:n lainsäädännön keskeisiä periaatteita, jotta voidaan luoda globaalisti mahdollinen vertailukohta katetuille joukkolainoille; |
14. |
kehottaa komissiota ehdottamaan Euroopan pankkilainsäädännön tarkistamista, jossa määritetään katettujen premiumjoukkolainojen, muuntyyppisten katettujen joukkolainojen ja eurooppalaisten vakuudellisten velkasitoumusten sääntelykohtelu; |
15. |
kehottaa komissiota ottamaan olemassa olevaa EU:n rahoituspalvelulainsäädäntöä arvioidessaan huomioon katettujen premiumjoukkolainojen, muuntyyppisten katettujen joukkolainojen ja eurooppalaisten vakuudellisten velkasitoumusten potentiaalin pääomamarkkinaunionin tavoitteiden saavuttamisessa; |
16. |
kehottaa komissiota tunnistamaan katettujen joukkolainojen järjestelmien kehittämisen mahdolliset kansallisen tason esteet ja julkaisemaan suuntaviivat näiden esteiden poistamiseksi sanotun kuitenkaan rajoittamatta pankkien järkevää ja vakaata liiketoiminnan harjoittamista; |
17. |
kehottaa komissiota ja Euroopan pankkiviranomaista arvioimaan uudelleen (mahdollisesti osana vaikutustenarviointia) alusten käyttöä katepoolin varojen vakuutena (meripanttioikeus) vakavaraisuusasetuksen 129 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaisesti; on huolissaan siitä, että alusten etuuskohtelu vääristää kilpailua muiden kuljetusmuotojen kanssa; pyytää komissiota ja Euroopan pankkiviranomaista tutkimaan, ovatko katetut joukkolainat, joiden vakuutena on alus, yhdenvertaisessa asemassa muiden vakavaraisuusasetuksen kattamien joukkolainojen kanssa, kun tarkastellaan niiden likviditeettia ja riippumattomien luokituslaitosten tekemiä arvioita, ja onko tällaisten joukkolainojen etuuskohtelu maksuvalmiusvaatimuksen täyttymisen perusteella tästä syystä oikeutettua; |
18. |
kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään kansalliseen lainsäädäntöönsä mahdollisuuden luoda erillisiä katepooleja, jotka muodostavat yhtenäisen omaisuusluokan (kuten asuntolainat); kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään vakavaraisuusasetuksen 129 artiklan 1 kohdan a–c alakohdassa määritetyt kaikki katetut omaisuuserät korvaaviksi omaisuuseriksi maksuvalmiusvaatimuksen täyttämiseksi ja täsmentämään selvästi luottoluokkaa, saamisten määrää ja kateosuuksien ylärajaa koskevat rajoitukset; |
Markkinoiden avoimuuden ja vapaaehtoisen lähentymisen tukeminen
19. |
suhtautuu myönteisesti parannuksiin katettujen joukkolainojen luottoluokitusmenetelmissä ja katettujen joukkolainojen luottoluokitusmarkkinoiden laajenemiseen; |
20. |
korostaa tasapuolisten toimintaedellytysten merkitystä oikeudenmukaisen kilpailun varmistamiseksi rahoitusmarkkinoilla; korostaa, että EU:n lainsäädännössä ei saa syrjiä erityyppisiä katettuja velkainstrumentteja, ellei ole hyviä syitä olettaa, että niiden välillä on turvallisuus- tai likviditeettieroja; |
21. |
suhtautuu myönteisesti markkina-aloitteisiin kehittää yhdenmukaistettuja standardeja ja malleja julkistamista varten (esimerkiksi avoimuutta koskeva yhdenmukaistettu malli HTT), jotta katettujen joukkolainojen erojen vertailua ja analyysia koko EU:ssa voidaan helpottaa; |
22. |
tukee EPV:n markkinastandardeja koskevien suositusten ja parhaita käytäntöjä koskevien ohjeiden laatimista; kannustaa vapaaehtoiseen lähentymiseen näiden suuntaviivojen mukaisesti; |
23. |
kannustaa tekemään säännöllisesti stressitestejä katepooleille ja julkaisemaan stressitestien tulokset; |
o
o o
24. |
kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan pankkiviranomaiselle. |
(1) EUVL L 257, 28.8.2014, s. 186.
(2) EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1.
(3) EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190.
(4) EUVL L 314, 1.12.2015, s. 13.
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/20 |
P8_TA(2017)0280
Kalastusmatkailun rooli kalastuselinkeinon monipuolistamisessa
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. heinäkuuta 2017 kalastusmatkailun roolista kalastuselinkeinon monipuolistamisessa (2016/2035(INI))
(2018/C 334/03)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 (1), |
— |
ottaa huomioon Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta ja neuvoston asetusten (EY) N:o 2328/2003, (EY) N:o 861/2006, (EY) N:o 1198/2006 ja (EY) N:o 791/2007 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1255/2011 kumoamisesta 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 508/2014 (2), |
— |
ottaa huomioon yhteisön vesipolitiikan puitteista 23. lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (3) (”vesipuitedirektiivi”), |
— |
ottaa huomioon 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman pienimuotoisesta kalastuksesta ja yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksesta (4), |
— |
ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman ”Sininen kasvu – EU:n meritalouden, merenkulkualan ja matkailualan kestävän kasvun edistäminen” (5), |
— |
ottaa huomioon 13. toukokuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Innovointi siniseen talouteen: hyödynnetään mertemme ja valtamertemme potentiaalia työllisyyden ja kasvun edistämiseksi” (COM(2014)0254), |
— |
ottaa huomioon 30. kesäkuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa, maailman ykkösmatkailukohde – Euroopan matkailupolitiikan uudet puitteet” (COM(2010)0352), |
— |
ottaa huomioon vuoteen 2020 ulottuvan, luonnon monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian ja erityisesti sen tavoitteen 4, joka koskee kalastuksen kehittämistä kestävämmäksi sekä merien tilan parantamista ja jossa EU sitoutuu muun muassa poistamaan kalakantoihin, lajeihin, luontotyyppeihin sekä ekosysteemeihin kohdistuvat epäsuotuisat vaikutukset myös tarjoamalla kalastus- ja meripolitiikan tulevien rahoitusvälineiden kautta rahoituskannustimia merien suojelualueita varten (mukaan luettuina Natura 2000 -alueet sekä kansainvälisillä tai alueellisilla sopimuksilla perutetut alueet); toteaa, että kyseisen strategian mukaan tämä voisi sisältää merien ekosysteemien ennallistamisen, kalastustoimien mukauttamisen ja kalastusalan osallistumisen vaihtoehtoisiin toimintoihin, kuten ekomatkailuun, luonnon monimuotoisuuden seurantaan ja hoitoon sekä merien roskaantumisen torjuntaan, |
— |
ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020), |
— |
ottaa huomioon 13. syyskuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Sininen kasvu: Meritalouden ja merenkulkualan kestävän kasvun mahdollisuudet” (COM(2012)0494), |
— |
ottaa huomioon 20. helmikuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Eurooppalainen strategia rannikko- ja merimatkailun kasvua ja työpaikkoja varten” (COM(2014)0086), |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan, |
— |
ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön sekä liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnon (A8-0221/2017), |
A. |
toteaa, että perinteisen kalastusalan tilanne on asteittain huonontunut; |
B. |
ottaa huomioon, että monille pienimuotoista kalastusta harjoittaville kalastajille monipuolistaminen on käynyt välttämättömäksi tulomuotojen lisäämiseksi, koska heidän tulonsa ovat usein riittämättömät; |
C. |
katsoo, että kalastuselinkeinon monipuolistamisesta puhuttaessa on otettava huomioon, että suuri osa kalastusalasta on lähes kokonaan riippuvainen kalastuksen perinteisistä muodoista; |
D. |
toteaa, että rannikko- ja saarialueet kärsivät vaikeasta talouden taantumasta, joka johtaa väestökatoon asukkaiden muuttaessa alueille, joilla on parempi työllisyystilanne ja enemmän koulutusmahdollisuuksia; |
E. |
ottaa huomioon, että vaikka jotkin rannikoiden kalastusalueet sijaitsevat matkailukohteiden läheisyydessä, ne eivät kuitenkaan onnistu saamaan aikaan kunnollista talouskasvua, vaikka kalastus ja matkailu ovat yhteensopivat alat; |
F. |
ottaa huomioon, että kalastusmatkailu voi edistää työpaikkojen luomista, sosiaalista osallisuutta ja elämänlaadun paranemista sekä kalastuksesta riippuvaisten yhteisöjen elpymistä varsinkin sellaisilla alueilla, joilla on niukasti muuta taloudellista toimintaa; ottaa huomioon, että tämä potentiaali vaihtelee suuresti sekä alueittain että riippuen siitä, minkä tyyppistä kalastusta niillä harjoitetaan, ja alusten koosta; |
G. |
ottaa huomioon, että kalastusmatkailu voi auttaa vähentämään kalakantoihin ja ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia sekä lisäämään tietämystä ja tietoisuutta tarpeesta suojella ympäristöä ja säilyttää kulttuuri; ottaa huomioon, että monilla EU:n alueilla kalastusmatkailu ja kalastajien maissa tarjoamat matkailupalvelut voivat olla varteenotettava keino täydentää ja monipuolistaa primaaritoimintoja; |
H. |
ottaa huomioon, että kalastukseen liittyvät matkailutoiminnot voivat auttaa lisäämään kalastajien näkyvyyttä ja edistää heidän monimutkaisen toimintakenttänsä arvostusta ja ymmärtämystä siitä; ottaa huomioon, että suuri yleisö tuntee vielä melko huonosti kalastusmatkailua ja muuta matkailuun liittyvää kalastustoimintaa (kalastajien maissa tarjoamat matkailupalvelut, virkistyskalastus jne.), ja katsoo, että on tarpeen lisätä kuluttajien tietämystä siitä, miten tärkeää on kuluttaa lyhyiden toimitusketjujen kautta saatavia paikallisia kalatuotteita; |
I. |
ottaa huomioon, että kalastusmatkailu voi olla tilaisuus houkutella matkailijoita sellaisella laajalla tarjonnalla, johon sisältyy sekä paikallisia tuotteita että ympäristöystävällisiä yrityksiä; |
J. |
ottaa huomioon, että perinteinen gastronomia yhdistettynä kalastustuotteisiin sekä perinteiseen säilyke- ja jalostusteollisuuteen voisi olla yksi merkittävä houkutin kalastuselinkeinon ympärille kehitettävälle matkailulle; |
K. |
ottaa huomioon, että onginnasta saadaan monenlaisia sosiaalisia etuja ja että se vaikuttaa suotuisasti ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin; |
L. |
ottaa huomioon, että kalastusmatkailusta saatavat tulot ja sosiaaliset hyödyt ovat voimakkaasti sidoksissa vuodenaikaan ja että alan vilkkain kausi ajoittuu kesäkuukausiin; ottaa huomioon, että suuremmasta asiakasuskollisuudesta, josta paljon puhutaan, koituvia hyötyjä on mahdollista saavuttaa kautta vuoden; |
M. |
ottaa huomioon, että vuosi 2018 on kulttuuriperinnön eurooppalainen teemavuosi, jonka tavoitteena on lisätä kansalaisten tietämystä Euroopan historiasta ja sen kulttuuriperinnön arvosta yhteisenä rikkautena; ottaa huomioon, että perinteinen kalastus on osa Euroopan rikasta kulttuuriperintöä ja että se vaikuttaa osaltaan paikallisyhteisöjen identiteettiin eikä vähiten siten, että se on osaltaan muovannut makutottumuksia, ruokia, perinteitä, historiaa ja maisemia; ottaa huomioon, että kontaktit matkailijoiden kanssa voimistavat huomattavasti tätä näkökulmaa; |
N. |
ottaa huomioon, että Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta (EMKR) myönnetään tukea investoinneille, joilla edistetään kalastajien tulojen monipuolistamista kehittämällä täydentäviä toimintoja, mukaan luettuina investoinnit alusten lisäturvallisuusvälineistöön, kalastusmatkailuun, jossa pääsee seuraamaan ammattikalastajien työtä, kalastajien maissa tarjoamiin matkailupalveluihin, ravintolapalveluihin, virkistys- ja urheilukalastusta varten tarjottaviin palveluihin sekä kalastukseen liittyvään opetustoimintaan; |
O. |
ottaa huomioon, ettei kalastusmatkailulle ole olemassa yhteistä määritelmää eikä oikeusperustaa; ottaa huomioon, että vaikka kalastusmatkailu lasketaan Italiassa ammatilliseksi toiminnaksi, Ranskassa se luokitellaan satunnaiseksi toiminnaksi; ottaa huomioon, että kalastusmatkailun oikeudellisesta asemasta riippuen muun muassa verotuksessa, lupamenettelyissä, pätevyysvaatimuksissa ja turvallisuuslaitteita koskevissa vaatimuksissa voi olla huomattavia eroja; |
P. |
ottaa huomioon, että vesipuitedirektiivin ja meristrategiapuitedirektiivin mukaan jäsenvaltiot ovat velvollisia huolehtimaan rannikko- ja merivesien hyvästä tilasta; ottaa huomioon, että luontotyyppidirektiivissä edellytetään, että jäsenvaltiot yksilöivät merellisiä ja rannikkoluontotyyppejä ja säilyttävät ne perustamalla Natura 2000 -kohteita ja hallinnoimalla niitä; |
Q. |
ottaa huomioon, että useimmilla merellisillä suojelualueilla sekä merten ja rannikoiden Natura 2000 -alueilla matkailuala on erityisen tärkeä; toteaa, että on olemassa monia myönteisiä esimerkkejä merellisten suojelualueiden jaetusta hallinnosta ja merten suojelualueiden hallintoelinten ja pienimuotoista kalastusta harjoittavien kalastajien välisistä kumppanuuksista, joilla pyritään edistämään kalastusmatkailua sekä muita keinoja esitellä perinteistä kalastusta matkailuun ja kulttuuriin liittyvissä tarkoituksissa; |
R. |
ottaa huomioon, että kalastusmatkailua Euroopassa ja sen ulkopuolella koskevia tietoja on vähän tarjolla ja ne eivät ole johdonmukaisia eivätkä vertailukelpoisia; |
S. |
ottaa huomioon, että ”sinistä kasvua” koskevassa strategiassa vuodelta 2012 EU luokitteli rannikko- ja merimatkailun avainalaksi, jolla voidaan kehittää kestävää ja solidaarista taloutta; |
T. |
ottaa huomioon, että vuonna 2010 annetun tiedonannon ”Eurooppa, maailman ykkösmatkailukohde – Euroopan matkailupolitiikan uudet puitteet” yhteydessä komissio katsoi olevan tarpeen laatia kestävän rannikko- ja merimatkailun strategia; |
U. |
ottaa huomioon, että komissio järjesti vuonna 2012 julkisen kuulemisen rannikko- ja merimatkailun haasteista ja mahdollisuuksista Euroopassa, minkä jälkeen se antoi 20. helmikuuta 2014 tiedonannon ”Eurooppalainen strategia rannikko- ja merimatkailun kasvua ja työpaikkoja varten”; |
V. |
ottaa huomioon, että kalastusmatkailutoimintaa harjoittavat kaupalliset kalastajat, jotka haluavat monipuolistaa toimintaansa, edistää ammattinsa ja sosiokulttuurisen perintönsä arvostusta sekä tehostaa vesien ekosysteemien kestävää käyttöä joissakin tapauksissa myös ottamalla matkailijoita mukaansa kalastusaluksille; ottaa huomioon, että vaikka edellä mainittuja toimintoja harjoitetaan selvästi matkailu- ja virkistystarkoituksessa, niille ei ole olemassa selkeää määritelmää, joka voisi toimia perustana standardeille; |
W. |
ottaa huomioon, että käsite ”kalastusmatkailu” (italiaksi ”pescaturismo”), tarkoittaa sellaista kalastukseen liittyvää matkailu- ja virkistystoimintaa, jossa kaupalliset kalastajat ottavat matkailijoita mukaansa kalastusaluksille esitelläkseen näille kalastuksen maailmaa; |
X. |
ottaa huomioon, että kalastajien maissa tarjoamiin matkailupalveluihin (italiaksi ”ittiturismo”) sisältyy kaupallisten kalastajien järjestämiä ravintola- ja majoituspalveluja; ottaa huomioon, että yksi pääasiallisista eroista kahden edellä mainitun matkailutyypin välillä on, että kalastajien maissa tarjoamia matkailupalveluja ei toteuteta kalastusaluksilla; |
Y. |
ottaa huomioon, että virkistyskalastus on toimintaa, jota harjoitetaan yksinomaan virkistysmielessä ja/tai kilpailutarkoituksessa, jossa hyödynnetään elollisia vesiluonnonvaroja ja jossa pyydettyjen kalojen kaikenlainen myynti on kiellettyä; ottaa huomioon, että vaikkei virkistyskalastusta harjoiteta tulonhankkimistarkoituksessa, se lasketaan sellaiseksi matkailutoiminnaksi, joka luo rinnakkaistaloutta, jota hyödynnetään ammattikalastajien johdolla virkistyskalastusmatkailijoille tarjottavien palvelujen, rakenteiden ja infrastruktuurien kautta; ottaa huomioon, että joillakin alueilla valvomattomalla ja intensiivisellä virkistyskalastuksella todennäköisesti olisi kielteisiä vaikutuksia kalakantoihin; |
Z. |
ottaa huomioon, ettei ole olemassa luotettavia sosioekonomisia tai ympäristöön liittyviä tilastoja virkistyskalastuksen vaikutuksista kalakantoihin varsinkaan sellaisilla alueilla, joilla virkistyskalastus on intensiivistä; ottaa huomioon, ettei käytössä ole selkeitä sääntöjä eikä kattavia saaliisiin kohdistuvia tarkastuksia ja että vielä vähemmän niitä kohdistuu virkistyskalastuksen saaliiden epävirallisia teitä tapahtuvaan laittomaan myyntiin, joka yleensä liittyy ravintoloihin; |
Matkailuun liittyvä kalastustoiminta EU:n jäsenvaltioissa
AA. |
ottaa huomioon, että rannikkoalueiden toimintaryhmän ‘il mare delle Alpi’ vuonna 2015 aiheesta ”Alppien meri” tekemästä tutkimuksesta (6), jossa käsiteltiin kansalaisten tottumuksia ja mielipiteitä rannikkoalueiden toimintaryhmän toiminta-alueella, kävi ilmi, että kolmannes haastatelluista söi kalaa useita kertoja viikossa ja että he söivät vain neljää kalastustuotetta, joista kaksi oli makean veden lajeja ja kaksi merilajeja (sinikala, lohi, turska ja taimen); ottaa huomioon, että kalastusmatkailu edistää suurempaa tietoisuutta lajien moninaisuudesta ja gastronomisista perinteistä, joista tavalliset kuluttajat eivät useinkaan ole tietoisia; ottaa huomioon, että tällä on kiistaton vaikutus pyyntiponnistuksen monipuolistamiseen; |
AB. |
ottaa huomioon, että Italiassa kalastusmatkailutoiminnan harjoittamista koskevien lupahakemusten määrä on jatkuvasti kasvanut; ottaa huomioon, että hiljattain tehdyn tutkimuksen mukaan Italian alueista eniten on myönnetty lupia Liguriassa (290), Emilia-Romagnassa (229), Sardiniassa (218), Calabriassa (203), Campaniassa (200) ja Sisiliassa (136); ottaa huomioon, että vuosina 2002–2012 rekisteröitiin yhteensä 1 600 lupaa; ottaa huomion, että Italian alueista vuonna 2003 myönnettiin eniten lupia Campaniassa (63), Liguriassa (62), Sisiliassa (60) ja Sardiniassa (59) sekä vain hieman vähemmän Apuliassa (46), Calabriassa (39) ja Toscanassa (37) (7); |
AC. |
ottaa huomioon, että kolmannes aluksista, joille on myönnetty lupa kalastusmatkailutoiminnan harjoittamiseen, voi kuljettaa enintään neljä matkustajaa, 29 prosenttia niistä pystyy kuljettamaan viidestä kahdeksaan matkustajaa ja 37 prosenttia pystyy kuljettamaan 9–12 matkustajaa (8); |
AD. |
ottaa huomioon, että laajat matkailijajoukot keskittyvät lähes kokonaan heinä-elokuulle, mikä merkitsee sitä, että kalastusmatkailu on äärimmäisen kausiluonteista ja että on tärkeää edistää monipuolistamista; |
AE. |
ottaa huomioon, että koulutus noudattaa samanlaista kaavaa kuin ikäluokkien tapauksessa, sillä kalastusmatkailualan toimijoilla on todennäköisemmin korkeampi koulutustaso kuin niillä henkilöillä, jotka harjoittavat pelkästään ammattikalastusta; ottaa huomioon, että yli 30 prosentilla alusten kapteeneista on jokin tutkinto tai ammatillinen pätevyys ja vähintään perustiedot englannin kielestä (64 prosenttia), ranskasta (34 prosenttia), espanjasta (16 prosenttia) tai saksasta (7 prosenttia) (9); |
AF. |
ottaa huomioon, että Italiassa kalastusmatkailualan matkanjärjestäjistä tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että kalastusmatkailu voi edistää ponnisteluja kalakantojen ja merellisten ekosysteemien säilyttämiseksi erityisesti saaliiden pienenemisen vuoksi ja että sosiaalisesta näkökulmasta tarkasteltuna se voi edistää kalastajien ja heidän perheidensä fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia, koska se vähentää merellä vietettäviä työtunteja (10); |
AG. |
ottaa huomioon, että naisten on havaittu osallistuvan enemmän kalastuksen oheistoimintoihin ja kehittävän lisäksi myös omaa toimintaansa kalastusmatkailualalla; |
AH. |
ottaa huomioon, että nuoria voidaan myös pitää kalastusmatkailukohteiden kehittämisen kohderyhmänä; |
AI. |
ottaa huomioon, että perinteinen kalastus on tällä hetkellä vähiten tunnettu alkutuotannon ala ja niistä vähiten tutkittu ala ja että sitä on vähiten käytetty opetuksessa esimerkkinä akateemisissa perus- ja aineopinnoissa; |
AJ. |
katsoo, että on tarpeen laatia perinteistä kalastusta koskevaa opetusmateriaalia ”maatalousoppilaitoksen” tyyppisten mallien pohjalta; |
AK. |
ottaa huomioon, että keskeisessä asemassa kalastusmatkailutoiminnan kehittämisessä ovat paikallisten kalatalouden toimintaryhmien ja muiden julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden väliset kumppanuudet sellaisen ruohonjuuritason strategian suunnittelemiseksi ja täytäntöön panemiseksi, joka vastaisi kunkin alueen taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä vaatimuksia; ottaa huomioon, että vaikka EU:n paikalliset kalatalouden toimintaryhmät toimivat hyvin erilaisissa olosuhteissa ja omaksuvat varsin erilaisia strategioita, ne ovat lähes poikkeuksetta kaikki yksilöineet matkailun yhdeksi keskeisistä kehitettävistä aloista; |
AL. |
ottaa huomioon, että komissio on perustanut Euroopan kalastusalueiden verkoston (FARNET) tukiyksikön edistämään Euroopan kalatalousrahaston (EKTR) neljännen osion täytäntöönpanoa; ottaa huomioon, että FARNET on kalastusalueiden verkostoitumisfoorumi, joka tukee paikallisia kalatalouden toimintaryhmiä paikallisten strategioiden, aloitteiden ja hankkeiden kehittämisessä; |
AM. |
ottaa huomioon, että paikallisten kalatalouden toimintaryhmien ansiosta paikalliset toimijat ovat oppineet, miten jonkin kalastusalueen matkailutarjonta voi kehittyä siten, että se tarjoaa lopulta koko joukon toimintoja ja säilyttää vetovoimansa myös voimakkaasti kilpaillulla matkailun osa-alueella; ottaa huomioon, että matkailusta voi tällä tavoin tulla kalastajayhteisöille merkittävä lisätulojen lähde ja että se voi siten myötävaikuttaa rannikko- ja saarialueiden kokonaisvaltaiseen kehitykseen; |
AN. |
ottaa huomioon, että menestystarinat ovat osoitus paikallisten kalatalouden toimintaryhmien arvokkaasta avusta pienimuotoista kalastusta harjoittaville yhteisöille Kreikassa, Italiassa ja Espanjassa; ottaa huomioon, että FARNET-verkosto on lisäksi tuonut esille Ranskassa, Belgiassa, Espanjassa, Kroatiassa ja Italiassa noudatettavia hyviä käytäntöjä (11); |
AO. |
ottaa huomioon, että Suomessa on otettu käyttöön kalastusmatkailun vaikutustenarviointimalli, joka perustuu tehtyjen vierailujen kestoon, kohteisiin ja vierailijoiden lukumäärään; ottaa huomioon, että arviointituloksista on käynyt ilmi, että ”kalastusmatkailijan” määrittely on ongelmallista ja että tehtyjen matkojen laskeminen käytännössä on niin ikään haastavaa (12); |
AP. |
ottaa huomioon, että monissa jäsenvaltioiden rannikkokylissä järjestetään juhlia, ja katsoo, että niihin on tarpeen yhdistää muita matkailijoita houkuttelevia toimintoja esimerkiksi yhdistämällä tällaiset kyläjuhlat muuhun alkutuotannon alan laadukkaaseen tarjontaan, jota voisi olla muun muassa pienimuotoista kalastusta ja kalastajien elämäntapaa koskevan tietämyksen edistäminen, kontaktien tarjoaminen perinteiseen kulttuuriin, alueen ruokaan ja viineihin tutustuminen, sekä EU:n monimuotoisuutta kuvastavien korkealaatuisten jalostus- ja säilyketeollisuuden lopputuotteiden tarjoaminen; |
AQ. |
ottaa huomioon, että Espanjassa on perustettu erikoistuneita toimistoja, kuten esimerkiksi ”Turismo marinero – Costa del Sol”, joiden tarkoituksena on edistää perinteistä kalastusammattia ja tukea paikallisia asukkaita näiden kehittäessä ja mainostaessa alaan liittyvää matkailutoimintaa; ottaa huomioon, että kyseinen toimisto järjestää ruuanlaittokursseja paikallisten kalastajien käyttämillä aluksilla ja järjestää retkiä, joilla matkailijat pääsevät seuraamaan kalalajeja, sekä virkistyskalastustoimintaa; ottaa huomioon, että samalla järjestetään opastettuja retkiä ”Bioparciin” joka on lapsille tarkoitettu ulkoilmamuseo, jossa he voivat omaksua perustietoja meribiologiasta ja perinteistä kalastuksesta (perinteiset kalastusvälineet ja -tekniikat) ja tutustua paikalliseen kulttuuriin; katsoo, että vaikutteiden ottaminen tällaisista aloitteista sekä tätä alaa koskevan kokemuksen jakaminen jäsenvaltioiden kesken hyödyttäisi rannikko- ja maaseutuyhteisöjä varsinkin syrjäisillä alueilla (13); |
AR. |
katsoo, että komission, parlamentin ja jäsenvaltioiden ei näin ollen pidä kieltää perheyritysten perinteisiä pienimuotoisia kalastustekniikoita kokonaan, vaan niistä on tehtävä asianmukainen vaikutustenarviointi, jotta vältetään tilanne, jossa kestävään, pienimuotoiseen ja autenttiseen, perinteisiä kalastusvälineitä käyttävään kalastukseen liittyvän matkailun uudet muodot tehtäisiin mahdottomiksi; |
AS. |
ottaa huomioon, että Kroatiassa kesäkuukausina rannikon ja saarten matkailukeskuksissa järjestettävät kalastusjuhlat auttavat edistämään kalastusperinteitä sekä kulttuurista ja historiallista perintöä, paikallista gastronomiaa ja perinteistä elämäntapaa; |
1. |
pitää olennaisen tärkeänä, että kalastusaluksia korjataan ja mukautetaan matkailutoimintoja varten, sillä aluksia on kunnostettava matkailijoiden turvallisuudesta huolehtimiseksi ja sen varmistamiseksi, että kalastustoiminnot pystytään suorittamaan esteettömästi samalla, kun tarjotaan miellyttävien kalastusretkien edellyttämä mukavuustaso, lisäämättä kuitenkaan alusten kalastuskapasiteettia; korostaa kuitenkin, että tämäntyyppiset mukautukset eivät saa johtaa kaupalliseen kalastukseen kohdistuviin rajoituksiin varsinkaan silloin, kun ne toteutetaan matkailusesongin ulkopuolella; |
2. |
korostaa kalastusmatkailun vielä toistaiseksi valjastamatonta potentiaalia, joka voi tuottaa rannikkoalueiden yhteisöille huomattavaa hyötyä paikallisia tulonlähteitä monipuolistamalla; katsoo, että merellä toteutettava kalastusmatkailu sekä kalastajien rannalla tarjoamat matkailupalvelut voivat täydentää kaupallista kalastusta ja tarjota kalastajayhteisöille lisätuloja; |
3. |
katsoo, että komission aloitteen strategisena tavoitteena on oltava kalastusmatkailun, jossa pääsee seuraamaan ammattikalastajien työtä, kalastajien maissa tarjoamiin matkailupalveluihin ja urheilukalastukseen liittyvän matkailun esille tuominen ja laaja-alainen kehittäminen EU:n tasolla perustamalla alan yhteinen verkosto ja kehys; |
4. |
kehottaa komissiota edistämään Euroopan matkailukomission ja sen portaalin (visiteurope.com) avulla kestäviä virkistyskalastukseen tarkoitettuja matkailukohteita Euroopassa sekä tiedottamaan kohdennettujen tiedotuskampanjojen avulla kalastusyrityksille näiden uusien ja kestävien liiketoimintamallien potentiaalista ja niiden mukanaan tuomista kasvumahdollisuuksista; |
5. |
kehottaa komissiota tehostamaan kalastusmatkailutoimintojen perustamista ja kehittämistä ja pyrkimään soveltamaan eriytettyä liiketoimintastrategiaa, joka on tarkoituksenmukainen tämän taloudenalan mahdollisuuksien kannalta ja pystyy täyttämään sen tarpeet entistä tehokkaammin, ja työskentelemään sellaisen uuden matkailumuodon puolesta, jossa keskitytään ensisijaisesti laatuun, joustavuuteen, innovointiin sekä kalastusalueiden historiallisen perinnön ja kulttuuriperinnön säilyttämiseen sekä ympäristöön ja terveyteen muiden näkökohtien ohella; kehottaa komissiota myös edistämään ja tukemaan investointeja kalastukseen matkailun alalla, jotta voidaan luoda eriytettyjä matkailuvalmiuksia edistämällä muun muassa pienimuotoiseen kalastuksen tuotteisiin liittyvää gastronomiaa, kalastusmatkailua, vedenalaista matkailua ja sukellusmatkailua ja näin hyödyntää kestävästi kalastusperintöä ja tietyn kalastusalueen tunnistettavuutta; |
6. |
kehottaa komissiota kalastusmatkailutoimintojen perustamisen ja kehittämisen edistämiseksi tukemaan aktiivisesti investointeja kalastuselinkeinon monipuolistamiseen kulttuurin ja taiteen näkökulmasta osana perintöä (ei-teolliset tuotteet, musiikki ja tanssi jne.) sekä tukemaan investointeja kalastuksen perinteiden, historian ja yleisen kalastusalan perinnön (kuten pyydykset, pyyntimenetelmät ja historialliset asiakirjat) edistämiseen yleisesti perustamalla museoita ja järjestämällä rannikkokalastukseen läheisesti liittyviä näyttelyitä; |
7. |
kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta sallia pyyntitoimintaan tarkoitettujen alusten monikäyttö, jotta ne voivat edelleen tarkoituksensa säilyttäen harjoittaa muunlaista toimintaa, joka liittyy virkistyskäyttöön ja matkailualaan, kuten merta koskevat tiedotuspäivät tai esimerkiksi jalostukseen, oppimiseen tai gastronomiaan liittyvät toimet, niiden järjestelmien mukaisesti, jotka ovat toiminnassa maatalousalalla ja johon kuuluvat maatalousoppilaitokset tai maatilamatkailu; |
8. |
katsoo näin ollen, että tätä tarkoitusta varten on tarpeen perustaa kalastusmatkailualan eurooppalainen verkosto sekä urheilu- ja virkistyskalastukseen liittyvien matkailupalvelujen eurooppalainen verkosto paikallisille kalatalouden toimintaryhmille merkittävää apua tarjoavan FARNET-verkoston onnistunutta esimerkkiä noudattaen; |
9. |
katsoo, että on tarpeen kohdentaa kiireellisesti ja huolellisesti tukipolitiikkatoimia ja arvioida asianmukaisesti niiden tuloksia sekä systematisoida, standardoida ja parantaa tilastojen keruuta siitä, miten nämä monipuolistamistoimet myötävaikuttavat EU:n kalastusalueiden tuloihin; korostaa, että on myös tärkeää seurata taloudellisena toimintana harjoitettavan virkistyskalastuksen todellista vaikutusta, sen vaikutusta kalakantoihin sekä sen mahdollista kilpailua, epävirallisten myyntikanavien kautta, ammattimaisen kalastuksen kanssa; kehottaa komissiota varmistamaan, että kalastusala osallistuu tällaisten seurantatoimenpiteiden suunnitteluun; |
10. |
kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ja tukemaan sellaisia kalastusmatkailualan kanssa toteutettavia kumppanuuksia, joita merellisiä suojelualueita hallinnoivat tahot edistävät merellisillä suojelualueilla ja Natura 2000 -alueilla, jotta luonnonvarojen suojelu voidaan yhdistää kulttuurin edistämiseen ja kehittämiseen siten, että niistä nautitaan vastuullisella tavalla; |
11. |
pitää olennaisen tärkeänä sitä, että kalastusmatkailutoiminnan määritelmä yhdenmukaistetaan unionin tasolla painottaen erityisesti kalastusmatkailua, jossa pääsee seuraamaan ammattikalastajien työtä, kalastajien maissa tarjoamia matkailupalveluja, vesiviljelyyn liittyvää matkailua sekä urheilu- tai virkistyskalastukseen liittyvää matkailua; katsoo, että tässä määritelmässä olisi otettava huomioon näiden toimintojen toteutumismuotojen laaja kirjo, ja että sillä olisi taattava kaikkien asiaan liittyvien osapuolten kuuleminen ja varmistettava, että kalastusmatkailu katsotaan lisätoiminnaksi, jolla kalastajat täydentävät pääasiallista kalastustoimintaansa siirtymättä kalastuksen ulkopuolisille aloille; |
12. |
korostaa, että on tärkeää erottaa toisistaan kalastukseen liittyvän matkailun eri muodot, joihin sisältyy kalastusmatkailu (kalastusmatkailu, jossa pääsee seuraamaan ammattikalastajien työtä, ja kalastajien maissa tarjoamat matkailupalvelut), mereen ja rannikkovesiin liittyvät aktiviteetit, virkistyskalastus (ongintamatkailu mukaan luettuna), sisävesikalastus sekä perinteisiin ja kulttuuriin liittyvät aktiviteetit, joilla pyritään luomaan synergioita korkealaatuisia primaarituotteita koskevien markkinointialoitteiden kanssa ja samalla kunnioitetaan luonnonperintöä, ja otetaan huomion tarve varmistaa eläinten suojelu ja biologinen monimuotoisuus; |
13. |
kehottaa komissiota, ottaen huomioon kalastusmatkailualan toimijoiden väliset valtavat erot unionin eri alueilla, ottamaan käyttöön yhteiset merenkulun turvallisuutta koskevat säännökset, kalastusmatkailutoiminnassa käytettävien alusten hygieniaa ja puhtautta koskevat vaatimukset sekä mahdollisesti verohelpotuksia, ja kehottaa sitä huolehtimaan siitä, että edellä mainitut toimenpiteet ovat riittävän joustavia, jotta ne kattavat yksittäisten kalastuselinkeinon muotojen ja kalastusalusten väliset huomattavat erot ja jotta niissä jätetään sijaa erilaisille alueellisille ominaispiirteille; |
14. |
suosittaa, että hiilestä luopumista ja moottoroitujen alusten energiatehokkuutta koskevat periaatteet sisällytetään kalastusaluksilta niitä kalastusmatkailukäyttöön muutettaessa vaadittaviin mukautuksiin; |
15. |
katsoo olevan suotavaa taata kalastusmatkailijoille asianmukaiset kuljetus- ja majoitusinfrastruktuurit sekä huolehtia yleisten tilojen ylläpidosta ja huollosta, sillä ne ovat edellytyksiä matkailutoiminnan menestymiselle pitkällä aikavälillä; |
16. |
kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan vesipuitedirektiivistä ja meristrategiapuitedirektiivistä johtuvia velvoitteitaan varmistaakseen rannikko- ja merivesien hyvän tilan erityisesti parantamalla resurssitehokkuutta sekä pilaantumisen ja jätteiden tehokasta ennaltaehkäisyä ja torjuntaa; |
17. |
kehottaa jäsenvaltioita keventämään hallinnollista taakkaa yksinkertaistamalla lupien hankintamenettelyä ja muita byrokraattisia menettelyjä; |
18. |
painottaa, että näiden toimintojen on oltava sopusoinnussa biologisen monimuotoisuuden, Natura 2000 -alueiden sekä merellisten suojelualueiden suojelun (luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia, lintudirektiivi ja luontotyyppidirektiivi) kanssa ja että näin ollen on tarpeen vahvistaa vuoropuhelua ja synergioita muiden asiaan liittyvien jäsenvaltioiden kanssa; |
19. |
katsoo, että kalastajille ja kalankasvattajille sekä heidän perheilleen kuin myös kaikille toimintaan osallistuville paikkakuntalaisille on tarjottava koulutusta, jotta varmistetaan, että heillä on matkailijoiden vastaanottamiseksi ja heidän turvallisuudestaan huolehtimiseksi tarvittava kielitaito ja muut tiedot, ja jotta edistetään meribiologiaa, paikallisia kalalajeja, ympäristöä ja kulttuuriperinteitä koskevaa tietoa; kehottaa komissiota ja neuvostoa tunnustamaan naisten roolin kalastusmatkailualalla sekä kalastuksesta riippuvaisten alueiden kestävässä kehityksessä, jotta voidaan varmistaa naisten tasavertainen osallistuminen; |
20. |
kehottaa jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia levittämään laajalti tietoa komission Euroopan ammatillisen liikkuvuuden portaalista (EURES-portaali), joka tarjoaa työnhakijoille ja työnantajille tietoa työllistymismahdollisuuksista ja ”sinisissä työpaikoissa” tarvittavista taidoista ja koulutustarpeista, sekä edistämään avoimia online-kursseja, joiden tarkoituksena on taitojen parantaminen tai matkailun hallinnointiin ja innovatiiviseen kalastusmatkailuun liittyvien taitojen hankkiminen; |
21. |
kehottaa komissiota sisällyttämään eurooppalaiseen pk-yritysportaaliin osion, jonka tarkoituksena on auttaa yrittäjiä/kalastajia saamaan rahoitusta kalastusmatkailuun liittyville aktiviteeteille; |
22. |
katsoo, että ammatillisten taitojen hankkiminen sellaisilla aloilla kuin digitaalinen markkinointi, sosiaalisessa mediassa tapahtuvan viestinnän hallinnointi ja ylläpito, sosiokulttuurinen johtamistaito sekä kielitaito ovat ensisijaisen tärkeitä kalastusalueilla kalastukseen liittyvän matkailutarjonnan luomiseksi ja mainostamiseksi; |
23. |
katsoo olevan tärkeää huolehtia matkailutarjonnan eriytymisestä kehittämällä strategia paikallisten erityispiirteiden, niihin liittyvän erityisosaamisen ja käytettävissä olevien resurssien perusteella; kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita edistämään kestävän matkailun ja luomumatkailun muotoja esimerkiksi sellaisten innovatiivisten markkinointistrategioiden avulla, joissa korostetaan perinteisiä ja kestävyyteen liittyviä ominaispiirteitä ja joita seurataan jatkuvasti kysynnän ja tarjonnan välisen tasapainon varmistamiseksi; |
24. |
kehottaa suunnittelemaan yhdennettyä tarjontaa, jossa kuluttajat saavat täysipainoisia kokemuksia, jotka perustuvat jäsenneltyyn ja synergiseen yhdistelmään jonkin alueen koko tarjonnasta, sekä perustamaan kumppanuuksia kuluttajien saavuttamiseksi perinteisten kalastusalueiden läheisyydessä jo toiminnassa olevan matkailudynamiikan, kuten konferenssi- ja/tai uramatkailun, kautta; |
25. |
kehottaa komissiota tukemaan ja edistämään kalastusalan ja sen työntekijöiden osallistumista myös sellaisiin hankkeisiin, jotka liittyvät kulttuuri- ja perinnematkailuun, kuten merenkulun uudelleen löytämiseen sekä perinteisiin kalastusalueisiin ja ammatteihin liittyvät hankkeet; |
26. |
toteaa, että matkailualan toimijoiden ja kalastajien välinen yhteistyö on tärkeää, jotta kalastusmatkailun potentiaali voidaan maksimoida; |
27. |
korostaa luonnonvaraisten eläinten havainnointiin ja erityisesti valaiden tarkkailuun liittyvien matkailutoimintojen merkitystä edellyttäen, että samalla kunnioitetaan luonnonvaraisten eläinten luonnollisia elinympäristöjä ja biologisia tarpeita; katsoo, että luonnonvaraisten eläinten havainnoinnista voi koitua monenlaisia kasvatuksellisia, ympäristöön liittyviä, tieteellisiä ja muita sosioekonomisia hyötyjä ja että se voi auttaa parantamaan tietoisuutta näistä ainutlaatuisista eläinlajeista ja niiden kallisarvoisista elinympäristöistä sekä lisätä niiden arvostusta; |
28. |
kehottaa jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia tarjoamaan kalastusmatkailun kehittämiseksi innovatiivisia ja kestäviä infrastruktuureja, esimerkiksi internetyhteyksiä ja viestintäteknologiaa, ja uudistamaan olemassa olevaa merellistä sekä jokiin ja järviin liittyvää infrastruktuuria; |
29. |
kehottaa komissiota, jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia tehostamaan mainos- ja tiedotuskampanjoja esimerkiksi sellaisten aloitteiden yhteydessä kuin eurooppalaiset matkailun huippukohteet ja Euroopan kulttuuriperintövuosi 2018, joiden tarkoituksena on edistää tietämystä ja tietoisuutta perinteisestä kalastus- ja vesiviljelykulttuurista; kehottaa sidosryhmiä hyödyntämään matkailijoiden ja niiden henkilöiden, jotka pystyvät matkailemaan huippusesongin ulkopuolella, potentiaalia; |
30. |
katsoo, että kalastuselinkeinon monipuolistamista koskevissa vastuullisissa ja kestävissä liiketoimintamalleissa on edellytettävä paikallisten kalastusyhteisöjen kulttuurin kunnioittamista ja niillä on autettava säilyttämään yhteisöjen identiteetti; korostaa erityisesti, että matkailuun liittyvän virkistyskalastuksen olisi oltava pienimuotoista kalastusta harjoittavien pienten paikallisten kalastusyritysten etujen mukaista; |
31. |
katsoo, että on tärkeää kehittää kalastusmatkailua, jossa pääsee seuraamaan ammattikalastajien työtä, ja kalastajien maissa tarjoamia matkailupalveluja ”aktiviteettiloman” muodostavana kokemuksena, josta koituu huomattavia oheishyötyjä, kuten merenkulkukulttuurin ja kalastusperinteiden edistäminen sekä valistus ympäristötietoisuutta ja lajien säilymistä koskevista kysymyksistä; |
32. |
korostaa tarvetta etsiä keinoja lisätä muutettujen alusten mahdollista kysyntää tarjontaa laajentamalla, jotta voidaan herättää esimerkiksi koulutusyhteisön kiinnostus, jolla on kokemusta maatalousalan käyttämisestä opetustarkoituksiin esimerkiksi ”maatalousoppilaitos”-hankkeiden yhteydessä; |
33. |
painottaa, että tuotevalikoiman monipuolistaminen edellyttää asianmukaista myynninedistämistä ja että tarvitaan strategia, jolla kyseisestä kalastajakohderyhmästä tehdään näkyvä ja johon sisältyy myös rajat ylittäviä markkinointialoitteita; |
34. |
katsoo siksi, että kalastajayhteisöjen olisi harkittava yhteisten markkinointikampanjojen toteuttamista muiden samalla alueella sijaitsevien matkailukohteiden kanssa, kuten ehdotettiin parlamentin 29. lokakuuta 2015 annetussa päätöslauselmassa ”Matkailun edistämistä Euroopassa koskevat uudet haasteet ja ajatukset” (14), ja edistettävä yhteisiä markkinointifoorumeja, jotka keskittyvät erityisesti myynninedistämiseen ja verkkomyyntiin kansainvälisen yhteistyön pohjalta; |
35. |
katsoo, että tämän markkinointistrategian puitteissa olisi luotava korkealaatuisia tuoreita tai jalostettuja tuotteita koskevien markkinointialoitteiden, gastronomian ja matkailun välisiä synergioita ja että se olisi ryhmitettävä alueisiin, jotka ovat yhtenäisiä kulttuurin, tuotannon tai ympäristön näkökulmasta ja/tai synergian perusteella; |
36. |
katsoo olevan välttämätöntä säilyttää perinteisten menetelmien ja tekniikoiden (kuten almadraba ja xeito) käyttö, koska ne liittyvät läheisesti rannikkoalueiden identiteettiin ja elämäntapaan, ja katsoo, että ne on tunnustettava osaksi kulttuuriperintöä; |
37. |
korostaa, että on tärkeää investoida kalastuselinkeinon monipuolistamiseen perinteiden, historian sekä koko kalastusperinnön (perinteiset kalastusvälineet ja -tekniikat mukaan lukien) tekemiseksi tunnetuiksi; |
38. |
korostaa, että on tärkeää tehdä investointeja kalastuselinkeinon monipuolistamiseen paikallisten kalatuotteiden jalostuksen edistämiseksi; |
39. |
kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön strategioita matkailutoiminnan kausiluonteisuuden aiheuttaman ongelman ratkaisemiseksi esimerkiksi perustamalla gastronomisia juhlia ja tapahtumia, satamissa ja kylissä toimivia toreja/markkinoita (15), teemakyliä ja museoita (ks. Espanjaan ja Cetaraan liittyvät esimerkit), joiden ansiosta toimintaa voidaan harjoittaa koko vuoden sää- tai meriolosuhteista riippumatta; |
40. |
on vakuuttunut siitä, että vaihtoehtoisten ja kohdennettujen matkailutuotteiden tasapuolinen yhdistelmä sekä näiden tuotteiden asianmukainen myynnin ja markkinoinnin edistäminen voivat auttaa tasapainottamaan matkailun kausiluontoisuuteen liittyviä ongelmia; |
41. |
pitää olennaisen tärkeänä sitä, että jäsenvaltiot, alueet ja muut asiaan liittyvät osapuolet vaihtavat parhaita käytäntöjä, koska EU:n merialueiden yritysten väliltä puuttuu synergiaa, mikä johtaa pirstaleisuuteen ja taloudellisten hyötyjen rajallisuuteen; katsoo, että tutkimuslaitoksia, museoita, matkailualan yrityksiä, Natura 2000 -alueita ja merellisiä suojelualueita hallinnoivia tahoja, perinteistä säilyke- ja jalostusteollisuutta sekä muita asiaan liittyviä osapuolia olisi kannustettava tekemään yhteistyötä sellaisten innovatiivisten kestävien tuotteiden kehittämiseksi, jotka tuottavat taloudellista lisäarvoa ja myös vastaavat vierailijoiden odotuksia; korostaa, että nämä toiminnot olisi sisällytettävä kestävän ja vastuullisen matkailun edistämistä asianomaisilla merialueilla koskeviin johdonmukaisiin yleisiin puitteisiin; katsoo, että paikallisilla kalatalouden toimintaryhmillä voi olla tässä asiassa merkittävä rooli, minkä vuoksi niille on myönnettävä riittävästi rahoitusta; |
42. |
kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota vahvistamaan paikallis- ja aluetason sekä kansallisen ja EU:n tason välisiä siteitä sellaisten hallintomuotojen edistämiseksi, jotka helpottavat monialaisten toimintapolitiikkojen täytäntöönpanoa eri toiminta-alojen tavoitteiden, kuten kestävän ja osallistavan kasvun, saavuttamisen helpottamiseksi; |
43. |
kehottaa komissiota edistämään FARNETissa ja paikallisissa kalatalouden toimintaryhmissä eurooppalaista vuoropuhelua satamien ja matkailualan sidosryhmien sekä ympäristöasiantuntijoiden kanssa; |
44. |
kehottaa jäsenvaltioiden viranomaisia ja virastoja tekemään tiiviimpää yhteistyötä matkailuvirastojen kanssa ja asettamaan sinisen talouden monipuolistamisen selkeästi etusijalle erityisesti merimatkailun ja sitä täydentävien alojen osalta; toteaa, että tähän olisi sisällyttävä myös merionginnan sisällyttäminen soveltuvilta osin matkailupaketteihin ja markkinointikampanjoihin erityisesti saarten ja rannikkoalueiden tapauksessa; korostaa, että lupien myöntäminen kalastusalusten kaksoiskäyttöön (sekä kaupallisten alusten, pienimuotoisessa kalastuksessa käytettävien alusten että merimatkailussa, myös ongintamatkailussa, käytettävien alusten) olisi asetettava etusijalle ja että niiden muuntamiseen olisi myönnettävä tukea; |
45. |
kehottaa komissiota, jäsenvaltioita, alue- ja paikallisviranomaisia, asianomaista toimialaa sekä muita sidosryhmiä toteuttamaan kohdennettuja toimia, jotka ovat yhdenmukaisia EU:n sellaisten toimintapolitiikkojen kanssa, joilla on vaikutusta kalastus- ja vesiviljelyalaan; korostaa, että on tarpeen ottaa käyttöön parhaiden käytäntöjen ohjekirja, johon koottaisiin tärkeimpiä esimerkkejä tällaisesta toiminnasta ja jossa kannustettaisiin muita yrityksiä toimimaan samalla tavalla; muistuttaa, että myös paikallinen tiedeyhteisö on välttämätöntä ottaa mukaan ympäristöongelmien ennaltaehkäisemiseksi; |
46. |
korostaa ympäristöystävällisten liiketoimintamallien merkitystä ja suosittaa sen vuoksi, että ympäristöasiantuntijat pitävät aina tiiviisti yhteyttä paikallisiin toimintaryhmiin (esimerkiksi kalatalouden ja vesiviljelyalan paikalliset toimintaryhmät ja maaseudun paikalliset toimintaryhmät); |
47. |
kehottaa korvamerkitsemään rahoituksen sellaisen parhaiden käytäntöjen vaihtamiseen ja kalastustoimien kartoittamiseen tarkoitetun eurooppalaisen verkoston perustamiseen, josta saadaan tietoa kiinnostavista kohteista ja kunkin kalastusyhteisön ominaispiirteistä; |
48. |
toivoo, että alueilla, joilla kalastus ja kalastusmatkailu ovat ainoa tulonlähde, käytetään erityisiä tukimekanismeja (EMKR:n ja/tai muiden välineiden puitteissa), jotka voidaan aktivoida hätätilanteessa (kuten luonnonkatastrofin sattuessa); |
49. |
katsoo olevan välttämätöntä edistää tällaisten toimien rahoittamista EMKR:sta, Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR), Euroopan sosiaalirahastosta (ESR), koheesiorahastosta, tutkimuksen puiteohjelmasta ja Euroopan strategisten investointien rahastosta (ESIR) tiiviissä yhteistyössä Euroopan investointipankin (EIP) neuvonantajien kanssa sekä edistää pehmeitä lainansaantikanavia, joiden ansiosta voidaan välttää se, että erityisesti naiset kohtaavat vaikeuksia rahoituksen hankkimisessa sellaisten hankkeiden rahoittamiseksi, jotka kelpaavat kansallisiin ohjelmiin sisällytettäviksi; |
50. |
korostaa, että ohjelmakaudella 2007–2013 paikallisilla kalatalouden toimintaryhmillä oli käytettävissään 486 miljoonaa euroa EKTR:stä ja että noin 12 000:ta paikallista hanketta tuettiin kyseisen kauden aikana; |
51. |
kehottaa jäsenvaltioita ja paikallisia kalatalouden toimintaryhmiä hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti käytettävissä olevia varoja ja käyttämään mahdollisuuksien mukaan myös monitahoista rahoitusta (yhteisesti EAKR:stä, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (EAFRD) tai ESR:stä); |
52. |
kehottaa jäsenvaltioita perustamaan alueellisen tason yhteyspisteitä tarjoamaan asianmukaista tietoa ja tukea; |
53. |
kehottaa paikallisia kalatalouden toimintaryhmiä tekemään tiivistä yhteistyötä matkailualan asiantuntijoiden kanssa hankkeiden määrittelemiseksi ja asianmukaisen rahoituksen saamiseksi EMKR:n neljännestä osiosta tuotevalikoiman monipuolistamiseksi kalastusalueilla; |
54. |
korostaa, että EMKR:stä myönnetään erityistä taloudellista tukea naisten alkuun panemille hankkeille kalastajayhteisöissä; |
55. |
kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan EMKR:n mukaisia operaatioita koskevien valintakriteerien laatimisen avulla, että sukupuolten tasa-arvo otetaan asianmukaisesti huomioon ja sitä edistetään kaikissa rahoitetuissa toimissa (esimerkiksi asettamalla etusijalle toimet, jotka kohdistetaan erityisesti naisiin tai jotka ovat naisten toteuttamia); |
56. |
kehottaa komissiota tutkimaan tällaisten toimintojen todennäköisiä sosioekonomisia ja ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia; |
57. |
kehottaa komissiota tutkimaan virkistyskalastuksen sosioekonomista vaikutusta kotimaanmatkailuun erityisesti maaseutualueilla ja ehdottamaan mahdollisia toimia alueille, joilla potentiaalia tällaiseen kalastukseen ei hyödynnetä riittävästi; |
58. |
kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota parantamaan kalastusmatkailua koskevien tietojen keruuta ja hallinnointia; |
59. |
kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja alueellisille neuvoa-antaville toimikunnille. |
(1) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22.
(2) EUVL L 149, 20.5.2014, s. 1.
(3) EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.
(4) EUVL C 419, 16.12.2015, s. 167.
(5) EUVL C 75, 26.2.2016, s. 24.
(6) ”Indagine sulle abitudini e opinioni dei cittadini nel comprensorio del GAC ’il mare delle Alpi’ – Analisi della pescaturismo in Italia come strumento di sviluppo sostenibile” (2015).
(7) ”L’integrazione della pesca con altre attività produttive – La pescaturismo come modello sociale e culturale”, Cenasca Cisl et al., (2005).
(8) ”Indagine sulle abitudini e opinioni dei cittadini nel comprensorio del GAC ’il mare delle Alpi’ – Analisi della pescaturismo in Italia come strumento di sviluppo sostenibile” (2015).
(9) ”L’integrazione della pesca con altre attività produttive – La pescaturismo come modello sociale e culturale”, Cenasca Cisl et al., (2005).
(10) ”Indagine sulle abitudini e opinioni dei cittadini nel comprensorio del GAC ’Il mare delle Alpi’ – Analisi della pescaturismo in Italia come strumento di sviluppo sostenibile” (2015).
(11) Sosioekonominen analyysi kalastusmatkailusta EUSAIRin kattamalla alueella – Nemo-hanke 1M-MED14-11, WP2, toimi 2.3.
(12) ”Perspectives for the development of tourism activities related to fishing”, Euroopan parlamentti, IP/B/PECH/IC/2013-103 (2014).
(13) ”Perspectives for the development of tourism activities related to fishing”, Euroopan parlamentti, IP/B/PECH/IC/2013-103 (2014).
(14) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0391.
(15) Esimerkiksi sillinpyyntialuspäivät ja satamapäivät Alankomaissa.
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/30 |
P8_TA(2017)0281
Liikennevahinkojen vanhentumisajat
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. heinäkuuta 2017 suosituksista komissiolle liikennevahinkojen vanhentumisajoista (2015/2087(INL))
(2018/C 334/04)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan, |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 67 artiklan 4 kohdan ja 81 artiklan 2 kohdan, |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan, |
— |
ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklan ja asiaa koskevan oikeuskäytännön, |
— |
ottaa huomioon kansallisen menettelyllisen itsemääräämisoikeuden ja tehokkaan oikeussuojan periaatteita koskevan Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön (1), |
— |
ottaa huomioon sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma II) 11. heinäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 864/2007 (2) (Rooma II -asetus), |
— |
ottaa huomioon 4. toukokuuta 1971 tehdyn Haagin yleissopimuksen tieliikenneonnettomuuksissa sovellettavasta laista, |
— |
ottaa huomioon moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavasta vakuutuksesta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamisesta 16. syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/103/EY (3) (liikennevakuutusdirektiivi), |
— |
ottaa huomioon eurooppalaisen yleissopimuksen määräaikojen laskennasta (4), |
— |
ottaa huomioon Euroopan parlamentin valiokunta-aloitteisen lainsäädäntömietinnön liitteenä olevan, Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun alaisen Euroopan tason lisäarvoyksikön laatiman Euroopan tason lisäarvon arviointia koskevan tutkimuksen ”Limitation periods for road traffic accidents” (5), |
— |
ottaa huomioon sisäasioiden pääosaston tutkimuksen ”Cross-border traffic accidents in the EU-the potential impact of driverless cars” (6), |
— |
ottaa huomioon komission tutkimuksen ”Compensation of victims of cross-border road traffic accidents in the EU: Comparison of national practices, analysis of problems and evaluation of options for improving the position of cross-border victims” (7), |
— |
ottaa huomioon vuonna 20. huhtikuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttaminen EU:n kansalaisten hyväksi – Toimintasuunnitelma Tukholman ohjelman toteuttamiseksi” (8), |
— |
ottaa huomioon 1. helmikuuta 2007 antamansa päätöslauselman vanhentumisajoista henkilövahinkoihin ja kuolemaan johtaneisiin onnettomuuksiin liittyvissä rajatylittävissä riita-asioissa sekä suosituksista komissiolle (9), |
— |
ottaa huomioon 22. lokakuuta 2003 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevien neuvoston direktiivien 72/166/ETY, 84/5/ETY, 88/357/ETY ja 90/232/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/26/EY muuttamisesta (10), |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 46 ja 52 artiklan, |
— |
ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0206/2017), |
A. |
ottaa huomioon, että korvausvaatimusten vanhentumisaikoja koskevissa säännöissä on suuria eroja jäsenvaltioiden välillä ja että näin ollen unionissa missään kahdessa jäsenvaltiossa ei sovelleta täsmälleen samoja vanhentumista koskevia perussääntöjä; toteaa myös, että vanhentumisaika määritetään useiden tekijöiden perusteella, kuten sen perusteella, liittyykö vahinkoon rikosoikeudellista menettelyä ja katsotaanko korvausvaatimus sopimukseen perustumattomaksi vai sopimusperusteiseksi; |
B. |
huomauttaa, että vanhentumista koskevat kansalliset järjestelmät ovat siten hyvin monimutkaisia ja usein saattaa olla vaikeaa tietää, mikä on sovellettava yleinen vanhentumisaika, milloin ja miten vanhentumisaika alkaa kulua ja miten vanhentumisaika keskeytetään tai sitä jatketaan; |
C. |
toteaa, että perehtymättömyys muiden maiden vanhentumissääntöihin saattaa johtaa siihen, että henkilö menettää oikeuden esittää muuten pätevä korvausvaatimus, tai aiheuttaa vahingon kärsineelle oikeussuojan saatavuuden esteitä lisäkustannusten ja viivästysten muodossa; |
D. |
ottaa huomioon, että tällä hetkellä on saatavilla vain vähän tilastoja siitä, miten monta rajatylittäviin liikennevahinkoihin liittyvää korvausvaatimusta on hylätty sillä perusteella, että vanhentumisaika on umpeutunut; |
E. |
toteaa, että rajatylittävissä liikennevahingoissa ainoasta unionin tasolla jo yhdenmukaistetusta korvausvaatimusta koskevasta perusteesta säädetään liikennevakuutusdirektiivin 18 artiklassa, jonka nojalla vahingon kärsineet voivat vaatia korvausta omassa asuinmaassaan esittämällä korvausvaatimuksen suoraan vakuutusyritykselle tai korvauselimelle, joka on myöntänyt moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuuvakuutuksen (11); |
F. |
huomauttaa, että vanhentumisajat ovat tärkeä ja olennainen osa jäsenvaltioiden siviilioikeudellista vastuuta koskevia järjestelmiä, jotka toimivat liikennevahinkotapauksissa siten, että lyhyt vanhentumisaika voi toimia vastapainona ankaraa vastuuta koskevalle säännölle tai runsaille vahingonkorvauksille; |
G. |
katsoo, että korvausvaatimuksiin sovellettavat vanhentumissäännöt ovat välttämättömiä, jotta voidaan taata oikeusvarmuus ja riitojen lopullinen ratkaiseminen; katsoo kuitenkin, että vahingon aiheuttajan oikeusvarmuutta ja riitojen lopullista ratkaisemista koskevat oikeudet olisi tasapainotettava vahingon kärsineen oikeussuojan saatavuutta ja mahdollisuutta tehokkaaseen oikeussuojakeinoon koskevien perusluonteisten oikeuksien kanssa ja että tarpeettoman lyhyet vanhentumisajat saattavat estää tehokkaan oikeussuojan saatavuuden koko unionin alueella; |
H. |
toteaa, että kun otetaan huomioon vanhentumissääntöihin liittyvät nykyiset erot sekä ongelmat, jotka liittyvät suoraan rajatylittäviin henkilö- ja omaisuusvahinkoihin sovellettaviin erilaisiin kansallisiin säännöksiin, tietynasteinen yhdenmukaistaminen on ainoa keino varmistaa riittävän tasoinen varmuus, ennustettavuus ja yksinkertaisuus sovellettaessa jäsenvaltioiden vanhentumissääntöjä rajatylittävän liikennevahingon tapauksessa; |
I. |
katsoo, että tällaisessa lainsäädäntöaloitteessa olisi saatava aikaan kohtuullinen tasapaino osapuolten välille vanhentumissääntöjä koskevissa kysymyksissä ja samalla helpotettava vanhentumisajan laskentaa ja keskeyttämistä; toteaa, että sen vuoksi ehdotetaan kohdennettua lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon rajatylittävän liikenteen kasvava määrä unionissa muuttamatta kuitenkaan jäsenvaltioiden koko oikeudellista kehystä; |
1. |
toteaa, että liikennevahingon tapauksessa vahingon kärsineiden tilanne on parantunut tuntuvasti viime vuosikymmenten aikana, myös kansainvälisen yksityisoikeuden alan oikeuskäytännön tasolla, ja että kyseisen oikeuskäytännön mukaan toisessa jäsenvaltiossa vahingon kärsinyt voi vaatia korvausta suoraan ajoneuvon vakuuttaneelta vakuutuksenantajalta tai korvauselimeltä siinä jäsenvaltiossa, jossa hänen kotipaikkansa on; |
2. |
toteaa kuitenkin, että unionissa on edelleen kaksi rinnakkaista järjestelmää, jotka koskevat liikennevahingoissa sovellettavaa lakia, ja että sen mukaan, missä maassa korvausvaatimus esitetään, sovelletaan joko vuonna 1971 tehtyä Haagin yleissopimusta tai Rooma II -asetusta, ja huomauttaa, että tämä yhdistettynä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (12) oikeuspaikan valintaa koskeviin mahdollisuuksiin aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta ja monimutkaisuutta ja saattaa tarjota tilaisuuden oikeuspaikkakeinotteluun; |
3. |
toteaa, että rajatylittävissä riita-asioissa tutkintaan ja neuvotteluihin kuluu usein paljon enemmän aikaa kuin kotimaisissa asioissa; korostaa tässä yhteydessä, että tällaiset haasteet saattavat pahentua entisestään, kun asiaan liittyy uusia teknologioita, kuten itseohjautuvien autojen tapauksessa; |
4. |
muistuttaa tässä yhteydessä, että vanhentumissääntöjen olisi katsottava olevan osa toimenpiteitä, joita voidaan hyväksyä yksityisoikeuden alalla tehtävän oikeudellisen yhteistyön yhteydessä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 67 artiklan 4 kohdassa ja 81 artiklassa tarkoitetulla tavalla; |
5. |
huomauttaa, että vanhentumisaikoja rajatylittävissä riita-asioissa koskevat yhteiset vähimmäissäännöt ovat välttämättömiä, jotta varmistetaan, että rajatylittävissä liikennevahingoissa vahingon kärsineiden suojelemiseksi on saatavilla tehokkaita oikeuskeinoja, ja turvataan oikeusvarmuus; |
6. |
korostaa, että kansallisten oikeusjärjestelmien suhteettoman lyhyet vanhentumisajat ovat este oikeussuojan saatavuudelle jäsenvaltioissa ja voivat siten rikkoa EU:n perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa vahvistettua oikeutta puolueettomaan tuomioistuimeen; |
7. |
korostaa, että rajatylittävien liikennevahinkojen vanhentumisaikoja koskevien sääntöjen merkittävät erot jäsenvaltioiden välillä aiheuttavat ylimääräisiä esteitä vahingon kärsineille, kun he esittävät korvausvaatimuksia henkilö- ja omaisuusvahingoista, jotka ovat tapahtuneet jossakin muussa kuin heidän omassa jäsenvaltiossaan; |
8. |
kehottaa komissiota varmistamaan, että Euroopan oikeusportaaliin asetetaan saataville yleisiä tietoja rajatylittävistä liikennevahingoista aiheutuneisiin vahinkoihin liittyviä korvausvaatimuksia koskevista jäsenvaltioiden vanhentumissäännöistä ja tiedot pidetään jatkuvasti ajan tasalla; |
9. |
kehottaa komissiota myös toteuttamaan tutkimuksen alaikäisille ja vammaisille henkilöille jäsenvaltioissa vanhentumisajan kulumisen osalta tarjottavasta suojasta sekä tarpeesta vahvistaa unionin tasolla vähimmäissääntöjä sen varmistamiseksi, että kyseiset henkilöt eivät menetä oikeuttaan vaatia korvausta rajatylittävän liikennevahingon tapauksessa ja että heille taataan oikeussuojan tehokas saatavuus unionissa; |
10. |
pyytää komissiota tekemään SEUT-sopimuksen 81 artiklan 2 kohdan perusteella ehdotuksen säädökseksi henkilö- ja omaisuusvahinkoihin sovellettavista vanhentumisajoista rajatylittävän liikennevahingon tapauksessa liitteenä olevien suositusten mukaisesti; |
11. |
katsoo, että pyydetyllä ehdotuksella ei ole rahoitusvaikutuksia; |
12. |
kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat suositukset komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille. |
(1) Ks. mm. tuomio 18.9.2003, Peter Pflücke v. Bundesanstalt für Arbeit, C-125/01, ECLI:EU:C:2003:477, tuomio 25.7.1991, Theresa Emmott v. Minister for Social Welfare ja Attorney General, C-208/90, ECLI:EU:C:1991:333 ja tuomio 13.7.2006, Vincenzo Manfredi ym. v. Lloyd Adriatico Assicurazioni SpA ym., yhdistetyt asiat C-295/04–C-298/04, ECLI:EU:C:2006:461.
(2) EUVL L 199, 31.7.2007, s. 40.
(3) EUVL L 263, 7.10.2009, s. 11.
(4) ETS nro 76.
(5) PE 581.386, heinäkuu 2016.
(6) PE 571.362, kesäkuu 2016.
(7) Saatavilla verkossa osoitteessa: http://ec.europa.eu/civiljustice/news/docs/study_compensation_road_victims_en.pdf (30.11.2008).
(8) EUVL C 121, 19.4.2011, s. 41.
(9) EUVL C 250 E, 25.10.2007, s. 99.
(10) Hyväksytyt tekstit, P5_TA(2003)0446.
(11) Ks. myös tuomio 13.12.2007, FBTO Schadeverzekeringen NV v. Jack Odenbreit, C-463/06, ECLI:EU:C:2007:792.
(12) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1215/2012, annettu 12. joulukuuta 2012, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (EUVL L 351, 20.12.2012, s. 1).
PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE:
SUOSITUKSET EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIN LAATIMISEKSI RAJATYLITTÄVIEN LIIKENNEVAHINKOJEN YHTEISISTÄ VANHENTUMISAJOISTA
A. PYYDETYN EHDOTUKSEN PERIAATTEET JA TAVOITTEET
1. |
Euroopan unionissa lainvalvontaan tuomioistuimissa sovelletaan edelleen pääasiallisesti kansallisia menettelysääntöjä ja -käytäntöjä. Kansalliset tuomioistuimet ovat myös unionin tuomioistuimia. Tuomioistuinten menettelyillä on näin ollen varmistettava tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja tehokkuus sekä unionin oikeuden tehokas soveltaminen sen takaamiseksi, että unionin kansalaisten oikeuksia suojellaan koko unionissa. |
2. |
Unioni on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta. Tampereella 15. ja 16. lokakuuta 1999 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmien ja erityisesti niiden 38 kohdan mukaan olisi valmisteltava uutta prosessioikeudellista lainsäädäntöä rajatylittäviä tapauksia varten erityisesti asioista, jotka ovat välttämättömiä sujuvan oikeudellisen yhteistyön ja paremman oikeussuojan kannalta, esim. väliaikaiset toimenpiteet, todisteiden vastaanottaminen, maksusuoritusmääräykset ja määräajat. |
3. |
Vanhentumisaikoja koskevat yhteiset vähimmäissäännöt, joita sovelletaan liikennevahingosta aiheutuneita henkilö- ja omaisuusvahinkoja koskeviin rajatylittäviin riita-asioihin, katsotaan tarpeellisiksi, jotta voidaan vähentää vahingon kärsineiden esteitä heidän käyttäessään oikeuksiaan muussa kuin omassa jäsenvaltiossaan. |
4. |
Vanhentumisaikoja koskevat yhteiset vähimmäissäännöt lisäisivät varmuutta ja ennustettavuutta sekä rajoittaisivat riskiä siitä, että vahingon kärsineet saavat liian pienen korvauksen rajatylittävän liikennevahingon tapauksessa. |
5. |
Sen vuoksi ehdotetun direktiivin tarkoituksena on ottaa käyttöön rajatylittäviä tapauksia varten erityinen vanhentumisaikoja koskeva järjestelmä, jonka avulla turvattaisiin tehokas oikeussuojan saatavuus ja helpotettaisiin sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa poistamalla esteitä kansalaisten vapaalta liikkuvuudelta jäsenvaltioiden alueella. |
6. |
Ehdotetun direktiivin tarkoituksena ei ole korvata kansallisia siviilioikeudellista vastuuta koskevia järjestelmiä kokonaisuudessaan, vaan sen tarkoituksena on kansallisia erityispiirteitä kunnioittaen vahvistaa vanhentumisaikoja koskevia yhteisiä vähimmäissääntöjä direktiivin 2009/103/EY soveltamisalaan kuuluville korvausvaatimuksille, jotka ovat luonteeltaan rajatylittäviä. |
7. |
Nyt käsillä oleva ehdotus on toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukainen, sillä jäsenvaltiot eivät voi yksin laatia vanhentumisaikoja koskevia vähimmäissääntöjä eikä ehdotuksessa ylitetä sitä, mikä on tarpeen tehokkaan oikeussuojan saatavuuden ja oikeusvarmuuden varmistamiseksi unionissa. |
B. PYYDETYN EHDOTUKSEN TEKSTI
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi rajatylittävien liikennevahinkojen yhteisistä vanhentumisajoista
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka
ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 67 artiklan 4 kohdan ja 81 artiklan 2 kohdan,
ottavat huomioon Euroopan parlamentin Euroopan komissiolle esittämän pyynnön,
ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,
sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,
ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,
noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,
sekä katsovat seuraavaa:
(1) |
Unioni on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta, jossa taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus. Tällaisen alueen luomiseksi asteittain unionin on määrä hyväksyä oikeudellista yhteistyötä koskevia toimenpiteitä yksityisoikeudellisissa asioissa, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia, erityisesti sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan sitä edellyttäessä. |
(2) |
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 2 kohdan mukaisesti näihin toimenpiteisiin on tarkoitus sisältyä toimenpiteitä, joilla pyritään muun muassa varmistamaan tehokas oikeussuojan saatavuus ja riita-asiain oikeudenkäyntien moitteetonta sujumista haittaavien esteiden poistaminen edistämällä tarvittaessa jäsenvaltioissa sovellettavien riita-asiain oikeudenkäyntiä koskevien sääntöjen yhteensopivuutta. |
(3) |
Kuten vuonna 20. huhtikuuta 2010 annetussa komission tiedonannossa ”Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttaminen EU:n kansalaisten hyväksi – Toimintasuunnitelma Tukholman ohjelman toteuttamiseksi” (1) todettiin, kansalaisille, jotka epäonnekseen joutuvat liikenneonnettomuuteen toisessa jäsenvaltiossa, on taattava oikeusvarmuus vakuutuskorvausten vanhentumisaikojen osalta. Tätä varten tiedonannossa ilmoitettiin, että vuonna 2011 annettaisiin uusi asetus liikenneonnettomuuksiin liittyvistä vanhentumisajoista rajatylittävissä tilanteissa. |
(4) |
Vanhentumissäännöillä on merkittäviä vaikutuksia paitsi vahingon kärsineiden oikeuteen saada oikeussuojaa myös heidän aineellisiin oikeuksiinsa, sillä oikeus ei voi olla tehokas ilman sen asianmukaista ja riittävää suojaa. Tällä direktiivillä pyritään edistämään rajatylittävien liikennevahinkojen yhteisten vanhentumisaikojen soveltamista tehokkaan oikeussuojan saatavuuden varmistamiseksi unionissa. Yleisesti tunnustettu oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan vahvistetaan myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ”perusoikeuskirja”, 47 artiklassa. |
(5) |
Oikeusvarmuuden vaatimus ja tarve oikeudenmukaisiin ratkaisuihin yksittäisissä tapauksissa ovat oikeusalueen olennaisia osia. Yhteiset vanhentumisajat, joilla lisätään oikeusvarmuutta, varmistetaan riitojen ratkaiseminen ja edistetään tehokasta täytäntöönpanojärjestelmää, ovat näin ollen välttämättömiä tämän periaatteen soveltamisen varmistamiseksi. |
(6) |
Tämän direktiivin säännöksiä olisi sovellettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/103/EY (2) soveltamisalaan kuuluviin korvausvaatimuksiin, jotka ovat luonteeltaan rajatylittäviä. |
(7) |
Jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa tämän direktiivin säännöksiä tarvittaessa myös puhtaasti sisäisen liikennevahingon tapauksessa. |
(8) |
Kaikki jäsenvaltiot ovat ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi 4 päivänä marraskuuta 1950 tehdyn yleissopimuksen, jäljempänä ”Euroopan ihmisoikeussopimus”, sopimuspuolia. Tässä direktiivissä tarkoitettujen asioiden käsittelyssä olisi noudatettava kyseistä yleissopimusta ja erityisesti oikeuksia oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja tehokkaaseen oikeussuojakeinoon. |
(9) |
Periaate, jonka mukaan sovelletaan sen maan lakia, jossa välitön vahinko on aiheutunut (lex loci damni), on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 864/2007 (3) vahvistettu yleissääntö henkilö- tai omaisuusvahingon tapauksessa sovellettavan lain osalta, jolloin sovellettava laki olisi määritettävä sen perusteella, missä vahinko aiheutuu, riippumatta siitä, missä maassa tai maissa välilliset seuraukset voivat ilmetä. Kyseisen asetuksen 15 artiklan h alakohdan nojalla sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen sovellettavan lain mukaisesti määräytyvät erityisesti se, miten velvoitteen voi saada lakkaamaan, sekä vanhentumista ja määräajan menettämistä koskevat säännöt, mukaan lukien vanhentumisajan tai määräajan alkaminen, katkaiseminen ja keskeyttäminen. |
(10) |
Liikennevahinkojen tapauksessa toisessa jäsenvaltiossa vahingon kärsineen voi olla erittäin vaikea saada perustietoa vahingosta vieraalta lainkäyttöalueelta suhteellisen lyhyessä ajassa, kuten tietoa vahingon aiheuttajan henkilöllisyydestä ja mahdollisesta vastuusta. Lisäksi voi kestää varsin kauan selvittää, minkä korvausedustajan tai vakuutuksenantajan olisi käsiteltävä asia, kerätä näyttöä vahingosta ja käännättää tarvittavat asiakirjat. |
(11) |
Rajatylittävän liikennevahingon tapauksessa ei ole tavatonta, että vahingon kärsinyt joutuu odottamaan hyvin lähelle määräajan päättymistä, ennen kuin neuvottelut vahingon aiheuttajan kanssa voidaan aloittaa. Näin on erityisesti silloin, kun määräaika on ylipäätään erityisen lyhyt tai kun on epäselvyyttä siitä, miten vanhentumisaika voidaan keskeyttää. Tietojen kerääminen henkilölle muussa maassa kuin vahingon kärsineen asuinmaassa sattuneesta vahingosta saattaa kestää varsin kauan. Sen vuoksi direktiivissä säädetyn yleisen määräajan kuluminen olisi keskeytettävä heti kun vakuutuksenantajalle tai korvauselimelle on esitetty korvausvaatimus, jotta vahingon kärsinyt saisi tilaisuuden neuvotella vahingon korvaamisesta. |
(12) |
Tässä direktiivissä olisi vahvistettava vähimmäissäännöt. Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää paremmasta suojan tasosta. Parempi suojan taso ei saisi olla este tehokkaan oikeussuojan saatavuudelle, jota tällaisten vähimmäissääntöjen on tarkoitus helpottaa. Perusoikeuskirjassa määrättyä suojan tasoa, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut, ja unionin oikeuden ensisijaisuutta, yhtenäisyyttä ja tehokkuutta ei näin ollen saisi vaarantaa. |
(13) |
Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta asetukseen (EY) N:o 864/2007 eikä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 1215/2012 (4). |
(14) |
Tällä direktiivillä pyritään edistämään perusoikeuksia, ja siinä otetaan huomioon erityisesti perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet ja arvot. Sillä pyritään myös saavuttamaan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen ylläpitämistä ja kehittämistä koskeva unionin tavoite. |
(15) |
Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli vahvistaa vanhentumisaikoja koskevia yhteisiä vähimmäisvaatimuksia rajatylittävän liikennevahingon tapauksessa, vaan se voidaan toiminnan laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. |
(16) |
Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti [nämä jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän direktiivin hyväksymiseen ja soveltamiseen]/[nämä jäsenvaltiot eivät osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido näitä jäsenvaltioita eikä sitä sovelleta näihin jäsenvaltioihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista]. |
(17) |
Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan, |
OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:
I LUKU
KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT
1 artikla
Kohde
Tämän direktiivin tavoitteena on vahvistaa vähimmäisvaatimukset, jotka koskevat direktiivin 2009/103/EY soveltamisalaan kuuluvia henkilö- ja omaisuusvahinkoja koskevien korvausvaatimusten vanhentumisaikojen kokonaiskestoa, alkamista, keskeyttämistä ja laskentaa rajatylittävän liikennevahingon tapauksessa.
2 artikla
Soveltamisala
Tätä direktiiviä sovelletaan vakuutetun ajoneuvon aiheuttamasta liikennevahingosta johtuvia vahinkoja tai vammoja koskeviin korvausvaatimuksiin, jotka esitetään
a) |
direktiivin 2009/103/EY 18 artiklan mukaisesti vakuutusyritykselle, joka on myöntänyt vahingon aiheuttajalle vastuuvakuutuksen; tai |
b) |
direktiivin 2009/103/EY 24 ja 25 artiklassa tarkoitetulle korvauselimelle. |
3 artikla
Rajatylittävä liikennevahinko
1. Tässä direktiivissä rajatylittävällä liikennevahingolla tarkoitetaan sellaisen vakuutetun ajoneuvon, jolla on pysyvä kotipaikka jäsenvaltion alueella, käytöstä aiheutuvaa liikennevahinkoa, joka tapahtuu muussa kuin vahingon kärsineen asuinjäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa, jonka direktiivin 2009/103/EY 6 artiklassa määritelty kansallinen vakuutuksenantajien toimisto on liittynyt vihreän kortin järjestelmään.
2. Tässä direktiivissä ilmaisulla ”jäsenvaltio” tarkoitetaan kaikkia jäsenvaltioita paitsi [Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Irlantia ja] Tanskaa.
II LUKU
VANHENTUMISAIKOJA KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET
4 artikla
Vanhentumisaika
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2 artiklan soveltamisalaan kuuluviin, rajatylittävästä liikennevahingosta aiheutuneita henkilö- ja omaisuusvahinkoja koskeviin korvausvaatimuksiin sovelletaan vähintään neljän vuoden vanhentumisaikaa. Vanhentumisaika alkaa kulua päivästä, jona vahingon kärsinyt on saanut tiedon tai hänen on perusteltua olettaa saaneen tiedon vahingon tai vamman laajuudesta, sen syystä ja vastuussa olevan henkilön henkilöllisyydestä sekä vakuutusyrityksestä, joka on myöntänyt vahingon aiheuttajalle vastuuvakuutuksen, taikka korvausedustajasta tai korvauselimestä, joka on vastuussa korvauksen suorittamisesta vahingon aiheuttajan aiheuttamasta vahingosta ja jolle korvausvaatimus on esitettävä.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos korvausvaatimukseen sovellettavassa laissa säädetään neljää vuotta pidemmästä vanhentumisajasta, kyseistä pidempää vanhentumisaikaa sovelletaan.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ne antavat komissiolle ajantasaista tietoa liikennevahingosta aiheutuneiden korvausvaatimusten vanhentumista koskevista kansallisista säännöistä.
5 artikla
Määräaikojen keskeyttäminen
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin 4 artiklassa säädetty vanhentumisaika keskeytetään ajaksi, joka alkaa siitä, että vahingon kärsinyt esittää korvausvaatimuksensa
a) |
direktiivin 2009/103/EY 21 ja 22 artiklassa tarkoitetulle vahingon aiheuttajan vakuutusyritykselle tai sen korvausedustajalle tai |
b) |
direktiivin 2009/103/EY 24 ja 25 artiklassa tarkoitetulle korvauselimelle, |
ja päättyy siihen, että vahingon aiheuttaja hylkää korvausvaatimuksen.
2. Jos vanhentumisaikaa on keskeyttämisajan päättyessä jäljellä vähemmän kuin kuusi kuukautta, jäsenvaltioiden on varmistettava, että vahingon kärsineelle myönnetään vähintään kuuden kuukauden lisäaika tuomioistuinmenettelyn panemiseksi vireille.
6 artikla
Määräaikojen jatkaminen ilman eri toimenpiteitä
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos määräaika päättyy lauantaina, sunnuntaina tai jonakin niiden yleisistä vapaapäivistä, sitä jatketaan ensimmäisen seuraavan arkipäivän päättymiseen saakka.
7 artikla
Määräaikojen laskenta
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki tässä direktiivissä säädetyt määräajat lasketaan seuraavasti:
a) |
Määräaikojen laskenta aloitetaan tapahtumaa seuraavana päivänä. |
b) |
Kun määräaika ilmaistaan yhtenä vuotena tai tiettynä määränä vuosia, se päättyy asiaankuuluvana myöhempänä vuotena samannimisessä kuukaudessa ja samannumeroisena päivänä kuin kyseisen tapahtuman kuukausi ja päivä. Jos asiaankuuluvassa myöhemmässä kuukaudessa ei ole samannumeroista päivää, määräaika päättyy kyseisen kuukauden viimeisenä päivänä. |
c) |
Määräaikoja ei keskeytetä tuomioistuinten vapaapäivinä. |
8 artikla
Vahinkojen korvaaminen
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun vahingon kärsineellä on mahdollisuus direktiivin 2009/103/EY 22 artiklassa tarkoitettuun menettelyyn vakuutetun ajoneuvon aiheuttamien liikennevahinkojen korvaamiseksi, tämä ei estä vahingon kärsinyttä panemasta vireille näihin korvausvaatimuksiin liittyvää oikeudenkäyntiä tai välimiesmenettelyä tämän direktiivin mukaisen vanhentumisajan päättymiseen mennessä vahingon korvausmenettelyn aikana.
III LUKU
MUUT SÄÄNNÖKSET
9 artikla
Vanhentumissääntöjä koskevat yleiset tiedot
Komissio asettaa julkisesti ja helposti saataville asianmukaisilla tavoilla ja kaikilla unionin kielillä yleisiä tietoja jäsenvaltioiden tämän direktiivin 4 artiklan 3 kohdan nojalla toimittamista kansallisista säännöistä, jotka koskevat liikennevahingosta aiheutuneisiin vahinkoihin liittyvien korvausvaatimusten vanhentumista.
10 artikla
Suhde kansalliseen lainsäädäntöön
Tämä direktiivi ei estä jäsenvaltioita laajentamasta siinä säädettyjä oikeuksia paremman suojan tason tarjoamiseksi.
11 artikla
Suhde muihin unionin oikeuden säännöksiin
Tämä direktiivi ei vaikuta asetuksen (EY) N:o 864/2007 eikä asetuksen (EU) N:o 1215/2012 säännösten soveltamiseen.
IV LUKU
LOPPUSÄÄNNÖKSET
12 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä
1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään [vuosi tämän direktiivin voimaantulopäivästä]. Niiden on viipymättä ilmoitettava tästä komissiolle.
2. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
3. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.
13 artikla
Uudelleentarkastelu
Komissio toimittaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025 ja sen jälkeen viiden vuoden välein Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta sekä laadullisten että määrällisten tietojen perusteella. Komissio arvioi tässä yhteydessä erityisesti tämän direktiivin vaikutusta oikeussuojan saatavuuteen, oikeusvarmuuteen ja henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen. Kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia tämän direktiivin mukauttamiseksi ja lujittamiseksi.
14 artikla
Voimaantulo
Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
15 artikla
Osoitus
Tämä direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille perussopimusten mukaisesti.
Tehty Brysselissä … päivänä …kuuta ….
Euroopan parlamentin puolesta
Puhemies
Neuvoston puolesta
Puheenjohtaja
(1) COM(2010)0171.
(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/103/EY, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavasta vakuutuksesta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamisesta (EUVL L 263, 7.10.2009, s. 11).
(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 864/2007, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2007, sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma II) (EUVL L 199, 31.7.2007, s. 40).
(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1215/2012, annettu 12 päivänä joulukuuta 2012, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (EUVL L 351, 20.12.2012, s. 1).
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/39 |
P8_TA(2017)0282
Siviilioikeudellisia menettelyjä koskevat yhteiset vähimmäisvaatimukset
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. heinäkuuta 2017 suosituksista komissiolle siviilioikeudellisia menettelyjä koskevista yhteisistä vähimmäisvaatimuksista Euroopan unionissa (2015/2084(INL))
(2018/C 334/05)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 225 artiklan, |
— |
ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 67 artiklan 4 kohdan sekä 81 artiklan 2 kohdan, |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 19 artiklan 1 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (perusoikeuskirja) 47 artiklan, |
— |
ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklan ja asiaa koskevan oikeuskäytännön, |
— |
ottaa huomioon työasiakirjan siviilioikeudellisia menettelyitä koskevien yhteisten vähimmäisnormien vahvistamisesta Euroopan unionissa – oikeusperusta (1), |
— |
ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun (EPRS) alaisen Euroopan tason lisäarvoyksikön laatiman Euroopan tason lisäarvon arviointia koskevan tutkimuksen ”Common minimum standards of civil procedure” (Siviilioikeudellisia menettelyjä koskevat yhteiset vähimmäisvaatimukset) (2), |
— |
ottaa huomioon EPRS:n jäsenten tutkimuspalvelun osaston selvityksen ”Europeanisation of civil procedure: towards common minimum standards?” (Siviilioikeudellisten menettelyjen mukauttaminen EU:n malliin – kohti yhteisten vähimmäisvaatimusten laatimista?) (3), |
— |
ottaa huomioon sisäasioiden pääosaston selvityksen ”Harmonised rules and minimum standards in the European law of civil procedure” (Siviilioikeudellisia menettelyitä koskevan EU:n lainsäädännön yhdenmukaiset säännöt ja vähimmäisvaatimukset) (4), |
— |
ottaa huomioon Euroopan oikeusinstituutin / yksityisoikeuden yhdenmukaistamiseksi toimivan kansainvälisen instituutin (UNIDROIT) hankkeen ”From Transnational Principles to European Rules of Civil Procedure” (Ylikansallisista periaatteista siviilioikeudellisia menettelyitä koskeviin EU:n sääntöihin), |
— |
ottaa huomioon American Law Instituten (ALI) / UNIDROIT’n laatimat ylikansallisen siviiliprosessin periaatteet (”Principles of Transnational Civil Procedure”) (5), |
— |
ottaa huomioon tutkimuksen ”Study on the approximation of the laws and rules of the Member States concerning certain aspects of the procedure for civil litigation” (Tutkimus riita-asioissa sovellettavien menettelyjen eräitä näkökohtia koskevien jäsenvaltioiden lakien ja sääntöjen lähentämisestä) eli niin kutsutun Stormen raportin (6), |
— |
ottaa huomioon yhdistetyn patenttituomioistuimen työjärjestyksen alustavat määräykset, |
— |
ottaa huomioon siviilioikeudellista yhteistyötä koskevan unionin säännöstön, |
— |
ottaa huomioon kansallisen menettelyllisen itsemääräämisoikeuden ja tehokkaan oikeussuojan periaatteita koskevan Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön (7), |
— |
ottaa huomioon vuoden 2016 EU:n oikeusalan tulostaulun, |
— |
ottaa huomioon oikeuslaitoksen toimivuutta tarkastelevan Euroopan neuvoston pysyvän komitean (CEPEJ) vuoden 2016 tutkimuksen nro 23 ”European judicial systems: efficiency and quality of justice” (Euroopan oikeusjärjestelmät: oikeuslaitosten toimivuus ja laatu), |
— |
ottaa huomion Euroopan juridisen koulutusverkoston vuonna 2016 hyväksymät oikeusalan koulutuksen periaatteet (8), |
— |
ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Tukholman ohjelman väliarvioinnista (9), |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 46 ja 52 artiklan, |
— |
ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0210/2017), |
Jäsenvaltion menettelyllistä itsemääräämisoikeutta ja tehokasta oikeussuojaa koskeva Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö
A. |
toteaa, että menettelyllisen itsemääräämisoikeuden periaatetta koskevan Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan siinä tapauksessa, että unionin lainsäädäntöön liittyvien riitojen menettelyllisistä näkökohdista ei ole annettu unionin sääntöjä, jäsenvaltioiden tehtävänä on nimittää toimivaltaiset tuomioistuimet ja määrittää yksityiskohdat menettelyistä, joita on noudatettava sellaisten kanteiden osalta, jotka on nostettu unionin antamien oikeuksien suojelun varmistamiseksi; |
B. |
toteaa, että samassa oikeuskäytännössä kansallisen oikeuden soveltamiselle menettelysääntöjen osalta on asetettu kaksi tärkeää ehtoa: kansalliset menettelysäännöt, joita sovelletaan unionin oikeuteen liittyviin riita-asioihin, eivät voi olla epäedullisempia kuin ne menettelysäännöt, joita sovelletaan samankaltaisiin jäsenvaltioiden sisäiseen oikeuteen perustuviin vaatimuksiin (vastaavuusperiaate), eivätkä ne saa olla sellaisia, että unionin oikeuden mukaisten oikeuksien ja velvollisuuksien toteutuminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate); |
C. |
toteaa, että silloin kun ei ole annettu unionin säännöksiä menettelysääntöjen yhdenmukaistamisesta, jäsenvaltioiden toimivalta antaa menettelysäännöt unionin antamien oikeuksien toteuttamiseksi ei kata uusien oikeussuojakeinojen käyttöön ottamista kansallisessa oikeusjärjestyksessä unionin oikeuden sovellettavuuden varmistamiseksi (10); |
D. |
ottaa huomioon, että Euroopan unionin tuomioistuimen perusoikeuskäytännöllä edistetään sen yhteistyötä jäsenvaltioiden tuomioistuinten kanssa ja parannetaan kansalaisten ja jäsenvaltioiden kansallisten tuomioistuinten ymmärrystä unionin oikeudesta; |
Perusoikeuskirja
E. |
katsoo, että perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa vahvistettu oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on yksi oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen ja demokratian perustavanlaatuisista takeista ja että se liittyy erottamattomasti siviilioikeudelliseen menettelyyn kokonaisuudessaan; |
F. |
toteaa, että vaikka perusoikeuskirjan 47 artikla on sitova ja vaikka Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla on yksi unionin oikeuden yleisperiaatteista, oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden suojan tasoa siviilioikeudellisessa menettelyssä ja erityisesti kantajan oikeussuojaa koskevan oikeuden ja vastaajan puolustautumisoikeuden välistä tasapainoa ei ole yhdenmukaistettu koko unionissa; |
G. |
toteaa, että oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaa oikeutta, joka tunnustetaan perusoikeudeksi, on kuitenkin täydennetty useilla menettelyä koskevilla unionin johdetun oikeuden säädöksillä, muun muassa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä annetulla asetuksella (11), oikeusapudirektiivillä (12), kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevalla suosituksella (13), kieltokanteita koskevalla direktiivillä (14) ja kilpailuoikeudellisia vahingonkorvauksia koskevalla direktiivillä (15); |
Yksityisoikeuden alalla tehtävää yhteistyötä koskeva unionin säännöstö
H. |
ottaa huomioon, että unionin kansalaiset joutuvat nykyään erityisesti rajoja ylittäessään paljon aiempaa todennäköisemmin kosketuksiin toisen jäsenvaltion siviilioikeudellisia menettelyjä koskevien järjestelmien kanssa; |
I. |
katsoo, että siviilioikeudellisia menettelyjä koskevat vähimmäisvaatimukset unionin tasolla voisivat edistää kansallisten menettelyjen uudistamista ja tasapuolisten toimintaedellytysten toteutumista yrityksille sekä lisätä talouskasvua tekemällä oikeusjärjestelmistä tehokkaampia ja toimivampia ja samalla ne voisivat myös parantaa kansalaisten oikeussuojan saatavuutta unionissa sekä myötävaikuttaa unionin perusvapauksien takaamiseen; |
J. |
toteaa, että unionin lainsäädännössä käsitellään entistä enemmän siviilioikeudellisia menettelyjä koskevia asioita ei pelkästään monialaisesti, kuten vaihtoehtoisten välineiden kohdalla (16), vaan myös alakohtaisesti politiikan eri aloilla, kuten teollis- ja tekijänoikeuksien (17), kuluttajansuojan (18) tai viime aikoina kilpailulainsäädännön (19) alalla; |
K. |
toteaa, että menettelysääntöjen hajanaista yhdenmukaistamista unionin tasolla on arvosteltu jatkuvasti ja että tällaisen alakohtaisen siviilioikeudellisia menettelyjä koskevan unionin oikeuden syntyminen asettaa haasteita sekä jäsenvaltioiden tason siviilioikeudellisia menettelyjä koskevien järjestelmien että eri unionin välineiden yhtenäisyydelle; |
L. |
toteaa, että ehdotetun direktiivin tarkoituksena on ottaa käyttöön siviilioikeudellisten riitojen ratkaisemista koskeva kehys systematisoimalla nykyiset siviilioikeudellisia menettelyjä koskevat unionin säännöt ja laajentamalla niiden soveltamisalaa kaikkiin unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluviin asioihin; |
M. |
toteaa, että ehdotetun direktiivin tarkoituksena on auttaa saamaan aikaan siviilioikeudellisiin järjestelmiin sovellettava aiempaa koordinoidumpi, johdonmukaisempi ja järjestelmällisempi lähestymistapa, jota yksittäisen maan rajat, edut ja resurssit eivät rajoita; |
Ehdotuksen oikeusperusta
N. |
ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 1 kohdan nojalla (annetun toimivallan periaate) unioni voi antaa lainsäädäntöä tietyllä alalla vain, jos sillä on nimenomainen toimivalta ja se noudattaa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita; |
O. |
toteaa, että voimassa olevassa perussopimuksen kehyksessä siviilioikeudellisten menettelyjen yhdenmukaistamisen pääasiallinen oikeusperusta on SEUT-sopimuksen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskeva V osasto; |
P. |
ottaa huomioon, että vaatimus, jonka mukaan unionin toimivalta edellyttää rajatylittävää tekijää, on säilytetty Lissabonin sopimuksessa, minkä vuoksi unionin toiminta siviilioikeuden alalla on mahdollista vain, jos asiassa on yhdistäviä tekijöitä (esimerkiksi asuinpaikka tai tekopaikka), jotka koskevat vähintään kahta eri jäsenvaltioita; |
Q. |
ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 114 artiklan yleistä määräystä sisämarkkinoiden toteuttamista ja toimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä on käytetty ja käytetään edelleen oikeusperustana monille erilaisille alakohtaisille direktiiveille, joilla yhdenmukaistetaan tiettyjä siviilioikeudellisia näkökohtia, esimerkiksi teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun direktiivin (IPRED) ja viimeksi kilpailuoikeuden säännösten rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista annetun direktiivin oikeusperustana; |
R. |
toteaa, että SEUT-sopimuksen 67 artiklan 4 kohdan mukaan unionin pitäisi helpottaa oikeussuojan saatavuutta muun muassa soveltamalla yksityisoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioistuinten päätösten ja muiden päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta, kuten SEUT-sopimuksen 81 artiklassa esitetään; |
Keskinäinen luottamus Euroopan oikeudenkäyttöalueeseen
S. |
katsoo, että oikeudellisten päätöksien vapaa liikkuvuus liittyy läheisesti tarpeeseen luoda riittävästi keskinäistä luottamusta eri jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten välille erityisesti prosessuaalisten oikeuksien suojan tason osalta; |
T. |
ottaa huomioon, että ”keskinäinen luottamus” ymmärretään tässä yhteydessä luottamukseksi, joka jäsenvaltioilla pitäisi olla toistensa oikeus- ja tuomioistuinjärjestelmiin, minkä vuoksi on kiellettyä ottaa uudelleen tutkittavaksi muiden valtioiden ja niiden oikeuslaitoksen toimia; |
U. |
katsoo, että keskinäisen luottamuksen periaate lisää oikeusvarmuutta ja takaa riittävän vakauden ja ennakoitavuuden unionin kansalaisille ja yrityksille; |
V. |
katsoo, että tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen täytäntöönpano ja sen noudattaminen ja lakien lähentäminen helpottavat yhteistyötä viranomaisten välillä ja yksilön oikeuksien oikeudellista suojelua; |
W. |
katsoo, että periaatteiden ja sääntöjen muodossa oleva unionin yhteisten vähimmäisvaatimusten järjestelmä olisi ensimmäinen askel kohti siviilioikeudellisia menettelyitä koskevien kansallisten säännösten lähentämistä, minkä lisäksi sillä tasapainotettaisiin eri osapuolien perusoikeuksia, jotta saavutetaan täysimääräinen keskinäinen luottamus eri jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmiin; |
X. |
katsoo, että keskinäisen luottamuksen varmistamiseksi on suotavaa ja välttämätöntäkin antaa siviilioikeudellisten menettelyjen tehokkuutta ja toimivuutta ja osapuolten yhdenvertaista kohtelua koskevat menettelylliset takeet ja noudattaa niitä; |
Y. |
katsoo, että tällaisen yhteisiä vähimmäisvaatimuksia koskevan järjestelmän luominen asettaisi myös siviilioikeudellisia menettelyjä koskevat vähimmäislaatuvaatimukset koko unionissa ja siten se ei pelkästään edistäisi keskinäistä luottamusta oikeusjärjestelmien välillä vaan myös edistäisi sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa, sillä arvioiden mukaan jäsenvaltioiden menettelylliset erot voivat muun muassa aiheuttaa häiriöitä kaupalle ja estää yrityksiä ja kuluttajia käyttämästä sisämarkkinoihin liittyviä oikeuksiaan; |
Muita näkökohtia
Z. |
katsoo, että menettelyjä koskevien järjestelmien lähentäminen unionissa on tarpeen; katsoo, että direktiiviehdotuksen on määrä olla ensimmäinen askel jäsenvaltioiden siviilioikeusjärjestelmien yhdenmukaistamisessa ja lähentämisessä edelleen ja siviilioikeudellisia menettelyjä koskevan unionin säännöstön luomisessa pitkällä aikavälillä; |
AA. |
katsoo, että direktiiviehdotus ei vaikuta jäsenvaltioiden oikeuslaitokseen eikä tapaan, jolla siviilioikeudenkäyntejä pääpiirteissään toteutetaan, vaan tehostaa kansallisia menettelyjä koskevia sääntöjä; |
AB. |
katsoo siksi, että on erittäin tärkeää hyväksyä ja panna asianmukaisesti täytäntöön lainsäädäntöä, jossa säädetään siviilioikeudellisia menettelyjä koskevien yhteisten vähimmäisvaatimusten hyväksymisestä unionissa; |
Jäsenvaltion menettelyllistä itsemääräämisoikeutta ja tehokasta oikeussuojaa koskeva Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö
1. |
panee merkille, että unionin tuomioistuimella on ollut keskeinen rooli unionin siviilioikeudellisten menettelyjen perustan luomisessa, sillä se on määritellyt, mitä siviilioikeudellinen menettely merkitsee unionin oikeusjärjestelmälle; |
2. |
korostaa kuitenkin, että vaikka jotkin siviilioikeudellista menettelyä koskevat vaatimukset, jotka nykyään hyväksytään osaksi unionin siviilioikeudellista järjestelmää, vahvistettiin Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, tuomioistuimen panoksena olisi nähtävä pikemminkin vaatimusten ja normien tulkitseminen kuin niiden asettaminen; |
3. |
korostaa näin ollen, että tuomioistuimen laaja kokemus oikeussuojaa ja menettelyjä koskevien sääntöjen arvioinnissa sekä sen tavoittelemat kompromissit ja puolustamat kilpailevat arvot ovat erittäin valaisevia ja ne pitäisi ottaa huomioon, kun otetaan käyttöön laaja-alainen kattosäännöstö, joka sisältää siviilioikeudellisia menettelyjä koskevat yhteiset vaatimukset; |
Perusoikeuskirja
4. |
korostaa, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja oikeussuojan saatavuuden osalta yhteistyöverkostoja ja tietokantoja, joilla edistetään oikeudellista yhteistyötä ja tietojenvaihtoa, olisi ylläpidettävä ja laajennettava edelleen; |
5. |
onkin erittäin tyytyväinen sähköisen oikeudenkäytön kehitykseen ja erityisesti siihen, että on perustettu Euroopan oikeudellinen verkosto ja Euroopan oikeusportaali, josta tulee unionin oikeusalan keskitetty palvelupiste; |
Yksityisoikeuden alalla tehtävää yhteistyötä koskeva unionin säännöstö
6. |
kehottaa myös komissiota arvioimaan, pitäisikö ehdottaa lisätoimia unionin oikeuteen perustuvien oikeuksien yksityisoikeudellista täytäntöönpanoa koskevan laaja-alaisen lähestymistavan lujittamiseksi ja vahvistamiseksi ja voitaisiinko tässä ehdotettujen siviilioikeudellisia menettelyjä koskevien yhteisten vähimmäisvaatimusten katsoa edistävän ja takaavan tällaista laaja-alaista ajattelutapaa; |
7. |
muistuttaa, että on erittäin tärkeää, että kerätään järjestelmällisesti tilastotietoja oikeudellista yhteistyötä yksityisoikeudellisissa asioissa koskevien nykyisten unionin välineiden soveltamisesta ja toimivuudesta; |
8. |
kehottaa tässä yhteydessä komissiota arvioimaan, voivatko jäsenvaltioiden täydentävät täytäntöönpanotoimet edistää itsenäisten unionin menettelyjen tehokasta soveltamista, ja toteaa, että tätä varten olisi otettava komissiota varten käyttöön vahva ja järjestelmällinen valvontamenettely; |
Ehdotuksen oikeusperusta
9. |
toteaa, että SEUT-sopimuksen 114 artiklan (sisämarkkinoiden yhdenmukaistaminen) nojalla on hyväksytty joitakin unionin säädöksiä, joilla on prosessioikeudellisia vaikutuksia; että sisämarkkinoiden toteuttamista ja toimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämistä koskevaa 114 artiklaa on käytetty ja käytetään edelleen oikeusperustana monille erilaisille alakohtaisille direktiiveille, joilla yhdenmukaistetaan tiettyjä siviilioikeudellisia näkökohtia, esimerkiksi teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun direktiivin (IPRED) oikeusperustana; |
10. |
panee kuitenkin merkille, että SEUT-sopimuksen 81 artiklassa määrätään, että voidaan hyväksyä toimenpiteitä, jotka koskevat oikeudellista yhteistyötä yksityisoikeudellisissa asioissa, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia, muun muassa toimenpiteitä, joilla lähennetään jäsenvaltioiden lakeja ja asetuksia, erityisesti sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan sitä edellyttäessä; katsoo näin ollen, että SEUT-sopimuksen 81 artikla on asianmukainen oikeusperusta ehdotetulle lainsäädäntövälineelle; |
11. |
toteaa, että SEUT-sopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa käytettyä rajatylittävien vaikutusten käsitettä olisi oikeudellista yhteistyötä yksityisoikeudellisissa asioissa koskevien toimenpiteiden hyväksymisen osalta tulkittava laajemmin eikä sitä olisi näin ollen pidettävä rajatylittävien riita-asioiden synonyyminä; |
12. |
tähdentää, että käsitteen ”asiat, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia” nykyinen tulkinta on melko suppea ja johtaa kahden eri säännöstön ja kahden asianosaisryhmän luomiseen, mikä voi aiheuttaa lisäongelmia ja monimutkaistaa asioita tarpeettomasti; korostaa, että näin ollen olisi otettava käyttöön laajempi tulkinta; |
13. |
korostaa tässä yhteydessä, että tässä ehdotetut siviilioikeudellisia menettelyjä koskevat yhteiset vähimmäisvaatimukset parantaisivat tehokkuutta, jos jäsenvaltiot laajentaisivat niiden soveltamisalan kattamaan pelkästään unionin lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvien asioiden sijaan yleisesti sekä rajatylittävät että puhtaasti valtion sisäiset asiat; |
Keskinäinen luottamus Euroopan oikeudenkäyttöalueeseen
14. |
panee merkille, että unionin pääasialliset toimet Euroopan oikeusalueella siltä osin kuin ne koskevat siviilioikeutta liittyvät toimivaltaa, vireilläoloa ja tuomioiden rajatylittävää täytäntöönpanoa koskevien välineiden käyttöönottoon; |
15. |
muistuttaa ja korostaa, että tuomioiden vapaa liikkuvuus on lisännyt keskinäistä luottamusta jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien välillä ja lisännyt siten oikeusvarmuutta ja taannut riittävän vakauden ja ennakoitavuuden unionin kansalaisille ja yrityksille; |
16. |
tähdentää, että tältä osin keskinäinen luottamus on monimutkainen käsite ja että monet tekijät vaikuttavat tämän luottamuksen syntymiseen, muun muassa oikeusalan koulutus, rajatylittävä oikeudellinen yhteistyö sekä kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihto tuomareiden välillä; |
17. |
huomauttaa, että keskinäistä luottamusta voidaan edistää muun muassa muilla kuin lainsäädännöllisillä menetelmillä, kuten tuomareiden yhteistyöllä Euroopan oikeudellisessa verkostossa tai koulutukseen osallistumisella; |
18. |
suhtautuu siksi myönteisesti Euroopan juridisen koulutusverkoston yleiskokouksessa vuonna 2016 hyväksyttyihin yhdeksään oikeusalan koulutuksen periaatteeseen, sillä niillä luodaan yhteinen perusta ja kehys Euroopan oikeuslaitoksille ja oikeusalan koulutuslaitoksille; |
19. |
toteaa, että puhtaasti oikeudellisesta näkökulmasta keskinäinen luottamus edellyttää kuitenkin pohjimmiltaan sitä, että jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä luotetaan siihen, että toisten jäsenvaltioiden menettelyä koskevilla järjestelyillä sekä kirjoitetun lain että käytännössä sovelletun lain tasolla taataan oikeudenmukaiset siviilioikeudelliset menettelyt; |
20. |
huomauttaa siksi, että unionin siviilioikeudellisia menettelyjä koskevien järjestelmällisten vähimmäisvaatimusten laatiminen kaikenkattavan laaja-alaisen direktiivin muodossa vahvistaisi unionin oikeusjärjestelmien keskinäistä luottamusta ja varmistaisi riita-asioita koskevien prosessuaalisten perusoikeuksien yleisen ja unionin laajuisen tasapainottamisen ja juurruttaisi siten entistä syvempään yleisen tunteen oikeudesta, varmuudesta ja ennakoitavuudesta koko unionissa; |
Siviilioikeudellisia menettelyjä koskevat yhteiset vähimmäisvaatimukset
21. |
korostaa, että tehokkailla siviilioikeudellisia menettelyjä koskevilla järjestelmillä on keskeinen merkitys oikeusvaltioperiaatteen ja unionin perusarvojen ylläpitämisessä; toteaa, että ne ovat myös kestävien sijoitusten sekä yritys- ja kuluttajamyönteisen ympäristön edellytyksiä; |
22. |
katsoo, että selkeyden puute kansalaisiin, kuluttajiin ja yrityksiin sovellettavista vanhentumisajoista riita-asioissa, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia, voi haitata oikeussuojan saatavuutta; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan kyseisten vanhentumisaikojen yhdenmukaistamisen toteuttamiskelpoisuuden ja toivottavuuden siviilioikeudellisissa menettelyissä; |
23. |
katsoo, että on olemassa selkeä tarve lainsäädännölle, jossa säädetään siviilioikeudellisiin menettelyihin sovellettavista menettelyvaatimuksista, ja kehottaa komissiota jatkamaan Tukholman ohjelman toteuttamista koskevan toimintasuunnitelmansa täytäntöönpanoa; |
24. |
pyytää näin ollen SEUT-sopimuksen 225 artiklan mukaisesti komissiota tekemään SEUT-sopimuksen 225 artiklan nojalla 30 päivään kesäkuuta 2018 mennessä ehdotuksen säädökseksi siviilioikeudellisia menettelyjä koskevista vähimmäisvaatimuksista liitteenä olevien suositusten mukaisesti; |
25. |
vahvistaa, että tämän päätöslauselman liitteenä olevissa suosituksissa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita; |
26. |
katsoo, että pyydetyllä ehdotuksella ei ole rahoitusvaikutuksia, koska siviilioikeudellisia menettelyjä koskevien vähimmäisvaatimusten käyttöönotto johtaa mittakaavaetuihin, kun osapuolten ja heidän edustajiensa kustannukset vähenevät, sillä heidän ei tarvitse perehtyä toisen maan siviiliprosessijärjestelmään; |
o
o o
27. |
kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat suositukset komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille. |
(1) PE 572.853, joulukuu 2015.
(2) PE 581.385, kesäkuu 2016.
(3) PE 559.499, kesäkuu 2015.
(4) PE 556.971, kesäkuu 2016.
(5) Uniform Law Review, 2004(4).
(6) M. Storme, Study on the approximation of the laws and rules of the Member States concerning certain aspects of the procedure for civil litigation (loppuraportti, Dordrecht, 1994).
(7) Ks. muun muassa tuomio 16. joulukuuta 1976, Comet BV v. Produktschap voor Siergewassen, 45/76, ECLI:EU:C:1976:191 ja tuomio 15. toukokuuta 1986, Marguerite Johnston v. Chief Constable of the Royal Ulster Constabulary, 222/84, ECLI:EU:C:1986:206.
(8) Saatavilla osoitteessa http://www.ejtn.eu/PageFiles/15756/Judicial%20Training%20Principles_FI.pdf
(9) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0276.
(10) Ks. muun muassa tuomio 13. maaliskuuta 2007, Unibet (London) Ltd ja Unibet (International) Ltd v. Justitiekanslern, C-432/05, ECLI:EU:C:2007:163.
(11) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 861/2007, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2007, eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä (EUVL L 199, 31.7.2007, s. 1).
(12) Neuvoston direktiivi 2003/8/EY, annettu 27 päivänä tammikuuta 2003, oikeussuojakeinojen parantamisesta rajat ylittävissä riita-asioissa vahvistamalla oikeusapuun kyseisissä riita-asioissa liittyvät yhteiset vähimmäisvaatimukset (EYVL L 26, 31.1.2003, s. 41).
(13) Komission suositus, annettu 11 päivänä kesäkuuta 2013, unionin lainsäädäntöön perustuvien oikeuksien loukkauksiin perustuvia kieltokanteita ja vahingonkorvausvaatimuksia koskeviin jäsenvaltioiden kollektiivisiin oikeussuojakeinoihin sovellettavista yhteisistä periaatteista (EUVL L 201, 26.7.2013, s. 60).
(14) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/22/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista (EUVL L 110, 1.5.2009, s. 30).
(15) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/104/EU, annettu 26 päivänä marraskuuta 2014, tietyistä säännöistä, joita sovelletaan jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin kilpailuoikeuden säännösten rikkomisen johdosta kansallisen lainsäädännön nojalla nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin (EUVL L 349, 5.12.2014, s. 1).
(16) Ks. esimerkiksi eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä annettu asetus (ks. edellä johdanto-osan G kappaleen alaviite 2) ja eurooppalaisesta tilivarojen turvaamismääräysmenettelystä annettu asetus (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 655/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, eurooppalaisen tilivarojen turvaamismääräysmenettelyn käyttöön ottamisesta rajat ylittävää velkojen perintää varten siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa, EUVL L 189, 27.6.2014, s. 59).
(17) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/48/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta (EUVL L 157, 30.4.2004, s. 45).
(18) Ks. edellä johdanto-osan G kappaleen alaviite 4.
(19) Ks. edellä johdanto-osan G kappaleen alaviite 5.
PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE:
SUOSITUKSET EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI SIVIILIOIKEUDELLISIA MENETTELYJÄ KOSKEVISTA YHTEISISTÄ VÄHIMMÄISVAATIMUKSISTA EU:SSA
A. EHDOTUKSEN PERIAATTEET JA TAVOITTEET
1. |
Unionissa lakien täytäntöönpano tuomioistuimissa kuuluu pääasiallisesti kansallisten menettelysääntöjen ja -käytäntöjen piiriin. Kansalliset tuomioistuimet ovat myös unionin tuomioistuimia. Tuomioistuinten menettelyillä pyritään näin ollen varmistamaan unionin oikeuden tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja tehokkuus sekä sen tehokas soveltaminen. |
2. |
Riita-asioissa annettavien tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteuttaminen on lisännyt jäsenvaltioiden luottamusta toistensa siviilioikeudellisiin järjestelmiin, kun taas toimenpiteet jäsenvaltioiden lakien ja asetusten lähentämiseksi voivat helpottaa viranomaisten välistä yhteistyötä ja yksilön oikeuksien oikeudellista suojelua. Keskinäisen luottamuksen laajuus on vahvasti riippuvainen erinäisistä näkökohdista, joihin kuuluvat muun muassa järjestelyt, joilla turvataan kantajan tai vastaajan oikeudet ja samalla taataan oikeus saattaa asia tuomioistuimen käsittelyyn ja oikeussuojakeinojen saatavuus. |
3. |
Vaikka jäsenvaltiot ovat ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan Euroopan yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) osapuolia, kokemus on osoittanut, että tämä ei sinänsä aina merkitse riittävää luottamusta muiden jäsenvaltioiden siviilioikeudellisiin järjestelmiin. Jäsenvaltioiden kansallisissa siviilioikeudellisia menettelyä koskevissa säännöissä on suuria eroja, usein joissakin menettelyä koskevissa perusperiaatteissa ja perustakeissa, mikä saattaa heikentää oikeusviranomaisten välistä keskinäistä luottamusta. |
4. |
Jotta voidaan suojella unionin kansalaisten perusoikeuksia ja perusvapauksia, auttaa kansallisten menettelyjen nykyaikaistamisessa ja varmistaa yritysten tasapuoliset toimintaedellytykset ja kasvu tehokkaiden ja toimivien oikeusjärjestelmien avulla, on näin ollen välttämätöntä hyväksyä direktiivi, jossa kehitetään edelleen perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa vahvistettuja vähimmäisvaatimuksia. Tällaisen ehdotuksen asianmukainen oikeusperusta on SEUT-sopimuksen 81 artiklan 2 kohta, joka koskee yksityisoikeudellisen alan oikeudelliseen yhteistyöhön liittyviä toimenpiteitä. Direktiivi hyväksyttäisiin tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen. |
5. |
Siviilioikeudellisia menettelyjä koskevien yhteisten vähimmäisvaatimusten katsotaan olevan välttämättömiä, jotta voidaan luoda vankka perusta kansallisten lakien lähentämiselle ja parantamiselle, sillä ne antavat jäsenvaltioille joustovaraa uusien siviilioikeudellisia menettelyjä koskevien lakien laadintaan ja samalla ne kuvastavat yleistä yksimielisyyttä siviilioikeuskäytännön periaatteista. |
6. |
Yhteisten vähimmäisvaatimusten pitäisi lisätä luottamusta kaikkien jäsenvaltioiden siviilioikeusjärjestelmiin, minkä puolestaan on tarkoitus johtaa tehokkaampaan, nopeampaan ja joustavampaan oikeudelliseen yhteistyöhön keskinäisen luottamuksen ilmapiirissä. Tällaisten yhteisten vähimmäissääntöjen pitäisi myös poistaa esteitä kansalaisten vapaan liikkuvuuden tieltä jäsenvaltioiden alueella ja varmistaa näin, että erityisesti ulkomaille matkustavat kansalaiset eivät enää epäröisi joutua tekemisiin toisen jäsenvaltion siviilioikeusjärjestelmien kanssa. |
7. |
Ehdotetulla direktiivillä ei pyritä korvaamaan kansallisia siviiliprosessijärjestelmiä kokonaisuudessaan. Siinä otetaan huomioon kansalliset erityispiirteet sekä perusoikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, millä taataan tosiasiallinen ja tehokas oikeussuojan saatavuus, ja siinä luodaan yhteiset vähimmäisvaatimukset, jotka koskevat jäsenvaltioiden siviilioikeudellisten menettelyjen toimintaa ja kulkua kaikkien unionin lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvien asioiden osalta. Sen tarkoituksena on myös luoda perusta jäsenvaltioiden siviilioikeudellisia menettelyjä koskevien järjestelmien lähentämisen asteittaiselle syventämiselle. |
8. |
Ehdotus ei vaikuta jäsenvaltioiden tuomioistuinorganisaatiota koskeviin säännöksiin eikä tuomareiden nimittämistä koskeviin sääntöihin. |
9. |
Ehdotus on toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukainen, sillä jäsenvaltiot eivät voi yksin laatia siviilioikeudellisia menettelyjä koskevia vähimmäisvaatimuksia, ja ehdotuksessa ei mennä pidemmälle kuin on ehdottomasti tarpeen, jotta voidaan varmistaa oikeussuojan tehokas saatavuus ja keskinäinen luottamus unionissa. |
B. PYYDETYN EHDOTUKSEN TEKSTI
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi siviilioikeudellisia menettelyjä koskevista yhteisistä vähimmäisvaatimuksista Euroopan unionissa
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka
ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 81 artiklan 2 kohdan,
ottavat huomioon Euroopan parlamentin Euroopan komissiolle esittämän pyynnön,
ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,
sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,
ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,
noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,
sekä katsovat seuraavaa:
(1) |
Unioni on ottanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta, jossa taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus. Tällaisen alueen luomiseksi asteittain unionin on määrä hyväksyä oikeudellista yhteistyötä koskevia toimenpiteitä yksityisoikeudellisissa asioissa, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia, erityisesti sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan sitä edellyttäessä. |
(2) |
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 2 kohdan mukaisesti näillä toimenpiteillä olisi pyrittävä varmistamaan muun muassa jäsenvaltioiden tuomioistuinten päätösten vastavuoroinen tunnustaminen ja täytäntöönpano, asiakirjojen tiedoksianto jäsenvaltiosta toiseen, todisteiden vastaanottamista koskeva yhteistyö, oikeussuojan tehokas saatavuus sekä riita-asiain oikeudenkäyntien moitteetonta sujumista haittaavien esteiden poistaminen edistämällä tarvittaessa jäsenvaltioissa sovellettavien riita-asiain oikeudenkäyntiä koskevien sääntöjen yhteensopivuutta. |
(3) |
Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmien ja erityisesti niiden 33 kohdan mukaan tuomioiden ja oikeusviranomaisten muiden päätösten tehostettu vastavuoroinen tunnustaminen ja tarvittava lainsäädännön lähentäminen helpottaisivat toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä ja yksilön oikeuksien oikeudellista suojaa. Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen olisi sen vuoksi oltava unionin oikeudellisen yhteistyön kulmakivi yksityisoikeudellisissa asioissa. |
(4) |
Eurooppa-neuvoston vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella hyväksymän Tukholman ohjelman toteuttamista koskevan komission toimintasuunnitelman mukaan Euroopan oikeudenkäyttöalue ja sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta perustuvat vastavuoroisen tunnustamisen keskeiselle periaatteelle, joka puolestaan perustuu siihen, että jäsenvaltiot luottavat toistensa oikeusjärjestelmiin. Periaate voi toteutua tehokkaasti vain, jos tuomareiden, oikeusalan ammattilaisten, yritysten ja kansalaisten keskuudessa vallitsee keskinäinen luottamus. Tämän luottamuksen laajuus on riippuvainen erinäisistä näkökohdista, joihin kuuluvat siviilioikeudellisten menettelyjen osapuolten prosessuaalisten oikeuksien turvaamisjärjestelyt. Yhteiset vähimmäisvaatimukset, joilla vahvistetaan oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, lisätään oikeusjärjestelmien tehokkuutta ja edistetään tehokasta täytäntöönpanojärjestelmää, ovat näin ollen välttämättömiä tämän periaatteen soveltamisen varmistamiseksi. |
(5) |
Koska tällä direktiivillä vahvistetaan vähimmäissäännöt osapuolten prosessuaalisten oikeuksien suojalle ja varmistetaan kansalaisille helpompi oikeussuojan saatavuus, sen odotetaan lujittavan jäsenvaltioiden luottamusta muiden jäsenvaltioiden siviilioikeusjärjestelmiin ja se voi siten edistää perusoikeuskulttuuria unionissa sekä tehostaa sisämarkkinoita ja samalla vaalia unionin perusvapauksia kehittämällä syvempää yleistä tunnetta oikeudesta, varmuudesta ja ennakoitavuudesta koko unionin alueella. |
(6) |
Tämän direktiivin säännöksiä on sovellettava siviilioikeudellisiin riita-asioihin, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia, muun muassa riita-asioihin, jotka johtuvat unionin lainsäädännössä taattujen oikeuksien ja vapauksien rikkomisesta. Kun tässä direktiivissä viitataan unionin lainsäädäntöön perustuvien oikeuksien rikkomiseen, tällä tarkoitetaan kaikkia niitä tilanteita, joissa unionin tasolla todettu sääntöjen rikkominen on aiheuttanut tai on omiaan aiheuttamaan vahinkoa luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille. Jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa tämän direktiivin säännöksiä myös puhtaasti valtion sisäisiin siviilioikeudellisiin asioihin. |
(7) |
Kaikki jäsenvaltiot ovat sopimuspuolina 4 päivänä marraskuuta 1950 tehdyssä Euroopan neuvoston yleissopimuksessa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi. Tässä direktiivissä tarkoitettujen asioiden käsittelyssä olisi noudatettava kyseistä yleissopimusta ja erityisesti oikeuksia oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. |
(8) |
Tällä direktiivillä pyritään edistämään siviilioikeudellisia menettelyjä koskevien yhteisten vähimmäisvaatimusten soveltamista oikeussuojan tehokkaan saatavuuden varmistamiseksi unionissa. Yleisesti tunnustettu oikeus saada oikeussuojaa vahvistetaan myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ”perusoikeuskirja”, 47 artiklassa, jossa määrätään oikeudesta puolueettomaan tuomioistuimeen. |
(9) |
Siviilioikeudellisia menettelyä olisi edelleen parannettava hyödyntämällä oikeusalalla tapahtunutta teknistä kehitystä ja tuomioistuinten käytettävissä olevia uusia välineitä, jotka voivat auttaa sivuuttamaan maantieteellisen etäisyyden sekä siitä aiheutuvat suuret kustannukset ja käsittelyn pitkän keston. Jotta voitaisiin edelleen vähentää oikeudenkäyntikuluja ja lyhentää käsittelyn kestoa, asianosaisia ja tuomioistuimia olisi kannustettava lisäämään nykyaikaisen viestintätekniikan käyttöä. |
(10) |
Jotta henkilöitä voitaisiin kuulla ilman, että heitä vaaditaan matkustamaan tuomioistuimeen, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että suulliset käsittelyt sekä todisteiden vastaanottaminen kuulemalla todistajia, asiantuntijoita tai asianosaisia voidaan toteuttaa mitä tahansa asianmukaista etäviestintävälinettä käyttäen, paitsi jos tällaisen tekniikan käyttö olisi epäasianmukaista asiaan liittyvien erityisten olosuhteiden vuoksi ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen kannalta. Tämä säännös ei rajoita neuvoston asetuksen (EY) N:o 1206/2001 (1) soveltamista. |
(11) |
Jäsenvaltioiden tuomioistuinten olisi voitava luottaa asiantuntijoiden lausuntoihin teknisissä, oikeudellisissa tai muissa näyttökysymyksissä. Jollei pakkokeinoja tarvita, yhdessä jäsenvaltiossa toimivien tuomarien olisi palvelujen tarjoamisen vapauden ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti voitava nimittää asiantuntijoita suorittamaan tutkimuksia toisessa jäsenvaltiossa ilman, että tähän tarvitaan ennalta lupaa. Oikeusalan asiantuntemuksen hankinnan helpottamiseksi ja ottaen huomioon rajoitukset, jotka liittyvät riittävän pätevien asiantuntijoiden nimittämiseen yhden jäsenvaltion oikeudenkäyttöalueella, esimerkiksi tapauksen teknisen kehittyneisyyden tai asiantuntijan ja osapuolten välisten suorien tai välillisten yhteyksien vuoksi, olisi luotava eurooppalainen hakemisto kaikista kansallisista asiantuntijaluetteloista ja se olisi pidettävä ajan tasalla osana Euroopan oikeusportaalia. |
(12) |
Väliaikaisia ja suojaavia toimenpiteitä sovellettaessa olisi otettava tasapuolisesti huomioon kantajan intressi saada väliaikaista suojaa ja vastaajan intressi estää tällaisen suojan väärinkäyttö. Kun väliaikaisia toimenpiteitä vaaditaan ennen tuomion saamista, tuomioistuimen, jolle hakemus on jätetty, olisi voitava kantajan esittämien todisteiden perusteella vakuuttua siitä, että hän todennäköisesti menestyy vastaajaan kohdistuvassa pääasiavaatimuksessaan. Lisäksi kantajaa olisi vaadittava kaikissa tilanteissa osoittamaan tuomioistuinta tyydyttävällä tavalla, että hänen vaatimukselleen on annettava nopeasti oikeussuojaa ja että ilman väliaikaisia toimenpiteitä olemassa olevan tai tulevan tuomion täytäntöönpano voi estyä tai olennaisesti vaikeutua. |
(13) |
Tämän direktiivin säännökset eivät vaikuttaisi unionin välineissä vahvistettujen ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/48/EY (2) määriteltyjen teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoa koskeviin erityisiin säännöksiin. Direktiivi ei myöskään vaikuttaisi eurooppalaisessa tilivarojen turvaamismääräyksessä (3) määriteltyä rajat ylittävien velkojen perintää koskeviin säännöksiin. |
(14) |
Tuomioistuimille olisi annettava keskeinen rooli kaikkien osapuolten oikeuksien ja etujen suojaamisen sekä siviilioikeudellisten menettelyjen tehokkaan käsittelyn varmistamiseksi. |
(15) |
Tavoitteena oleva oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin, oikeussuojan saatavuuden ja keskinäisen luottamuksen tehokkaampi turvaaminen on osa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomiseen tähtäävää unionin politiikkaa, ja sen olisi katettava riidanratkaisukeinot niin tuomioistuimissa kuin niiden ulkopuolella. Jotta osapuolia rohkaistaisiin käyttämään sovittelua, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden säännöt määrä- ja vanhentumisajoista eivät estä osapuolia viemästä asiaa tuomioistuimen käsiteltäväksi tai välimiesmenettelyyn, jos osapuolten sovitteluyritykset epäonnistuvat. |
(16) |
Koska jäsenvaltioiden siviilioikeudellisia menettelyjä ja erityisesti asiakirjojen tiedoksiantoa koskevissa säännöissä on eroja, on tarpeen määritellä unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluviin siviilioikeudellisiin menettelyihin sovellettavat vähimmäisvaatimukset. Erityisesti tiedoksiantomenetelmät, joilla varmistetaan tiedoksi annettujen asiakirjojen nopea ja turvallinen saanti, olisi asetettava etusijalle. Nykyaikaisen viestintätekniikan käyttöön olisi näin ollen kannustettava laajasti. Jos asianosaisille on annettava tiedoksi asiakirjoja, sähköisen tiedoksiannon olisi oltava tasavertainen vaihtoehto postitse tapahtuvalle tiedoksiannolle. Käytettävissä olevalla sähköisellä välineellä olisi varmistettava, että vastaanotettujen asiakirjojen ja muun kirjallisen yhteydenpidon sisältö on oikea ja vastaa täysin lähetettyjen asiakirjojen ja muun kirjallisen yhteydenpidon sisältöä ja että vastaanottotodistuksen avulla voidaan vahvistaa, että vastaanottaja on saanut asiakirjat, ja vastaanottopäivä. |
(17) |
Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että siviilioikeudellisten menettelyjen osapuolilla on oikeus käyttää valitsemaansa avustajaa. Rajatylittävissä riita-asioissa asianosaisilla olisi oltava oikeus yhteen avustajaan kotivaltiossa asian valmistelua koskevaan neuvontaan ja toiseen avustajaan asian käsittelyvaltiossa riita-asiaa hoitamaan. Asianosaisten ja heidän avustajansa välisen yhteydenpidon luottamuksellisuus on olennaisen tärkeää oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden tehokkaan käytön kannalta. Jäsenvaltioiden olisi tämän vuoksi poikkeuksetta kunnioitettava asianosaisten ja heidän avustajansa välisten tapaamisten ja muun yhteydenpidon luottamuksellisuutta käytettäessä tässä direktiivissä säädettyä oikeutta käyttää avustajaa. Asianosaisten olisi voitava luopua tässä direktiivissä myönnetystä oikeudesta edellyttäen, että he ovat saaneet tietoja kyseisestä oikeudesta luopumisen mahdollisista seurauksista. |
(18) |
Oikeudenkäyntimaksujen maksaminen ei saisi edellyttää sitä, että kantajan on matkustettava siihen jäsenvaltioon, jonka tuomioistuimen käsiteltäväksi asia on saatettu, tai palkattava asianajaja tätä varten. Jotta menettely olisi tosiasiallisesti kantajien käytettävissä, jäsenvaltioiden olisi vähintään tarjottava käyttöön ainakin yksi tässä direktiivissä säädetyistä etämaksujärjestelmistä. Tietoa oikeudenkäyntimaksuista ja niiden maksutavoista sekä niistä viranomaisista ja organisaatioista, joilla on valtuudet tarjota käytännön apua jäsenvaltioissa, olisi esitettävä avoimesti, ja tiedot olisi asetettava helposti saataville internetissä jäsenvaltion asianmukaisilla verkkosivustoilla. |
(19) |
Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että perusoikeuskirjan 47 artiklan kolmannen kohdan mukaista perusoikeutta oikeusapuun kunnioitetaan. Jokaisen tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvassa siviilioikeudellisessa riita-asiassa osapuolena olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön olisi sekä kantajana että vastaajana voitava puolustaa oikeuksiaan oikeusteitse, vaikka hän ei taloudellisen asemansa vuoksi voisi vastata menettelyjen kustannuksista. Oikeusavun olisi käsitettävä riita-asian valmisteluvaiheessa annettava oikeudellinen neuvonta ratkaisuun pääsemiseksi ennen oikeudenkäynnin vireillepanoa, oikeudellinen apu asian saattamiseksi tuomioistuimen käsiteltäväksi sekä edustaminen oikeudenkäynnissä ja avustaminen menettelyn kustannusten suorittamisessa. Tämä säännös ei rajoita neuvoston direktiivin 2003/8/EY (4) soveltamista. |
(20) |
Euroopan oikeudenkäyttöalueen tehokas toiminta edellyttää sellaisen eurooppalaisen oikeuskulttuurin luomista, jossa kunnioitetaan täysin toissijaisuuden, suhteellisuuden ja oikeuslaitoksen riippumattomuuden periaatteita. Oikeusalan koulutus on keskeinen osa tätä prosessia, sillä sen avulla lisätään keskinäistä luottamusta jäsenvaltioiden, oikeusalan ammattilaisten ja kansalaisten välillä. Jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä ja annettava tukea ammatilliseen koulutukseen ja parhaiden käytäntöjen vaihtoon oikeusalalla toimivien välillä. |
(21) |
Tässä direktiivissä vahvistetaan vähimmäissäännöt. Jäsenvaltiot voivat laajentaa tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia paremman suojan tason tarjoamiseksi. Parempi suojan taso ei saisi olla este keskinäiselle luottamukselle ja oikeussuojan tehokkaalle saatavuudelle, joita näiden vähimmäissääntöjen on tarkoitus helpottaa. Perusoikeuskirjassa vahvistettua suojan tasoa, sellaisena kuin tuomioistuin on sitä tulkinnut, ja unionin lainsäädännön ensisijaisuutta, yhtenäisyyttä ja tehokkuutta ei näin ollen saisi vaarantaa. |
(22) |
Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli siviilioikeudellisia menettelyjä koskevien yhteisten vähimmäisvaatimusten asettamista, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. |
(23) |
Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 [olevan 3 artiklan] / [olevien 1 ja 2 artiklan] mukaisesti [nämä jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän direktiivin hyväksymiseen ja soveltamiseen] / [nämä jäsenvaltiot eivät osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido näitä jäsenvaltioita eikä sitä sovelleta näihin jäsenvaltioihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista]. |
(24) |
Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan, |
OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:
I LUKU
KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT
1 artikla
Kohde
Tämän direktiivin tarkoituksena on lähentää siviilioikeudellisia menettelyjä, jotta voitaisiin varmistaa, että Euroopan unionin perusoikeusasiakirjan 47 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tunnustettua oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kunnioitetaan kaikilta osin, asettamalla vähimmäisvaatimukset siviilioikeudellisten menettelyjen vireillepanemiselle, kululle ja päätökseen saattamiselle jäsenvaltioiden tuomioistuimissa.
2 artikla
Soveltamisala
1. Tätä direktiiviä sovelletaan riita-asioissa, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia, siviili- ja kauppaoikeudellisiin asioihin riippumatta siitä, millaisessa tuomioistuimessa niitä käsitellään, lukuun ottamatta oikeuksia ja velvoitteita, joista osapuolet eivät asianomaisen sovellettavan lain nojalla saa sopia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin tai jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä mahdollisesti olevien siviilioikeudellisia menettelyjä koskevien vaatimusten soveltamista, jos ne ovat menettelyn asianosaisten kannalta edullisemmat. Direktiiviä ei erityisesti sovelleta vero-, tulli- tai hallinto-oikeudellisiin asioihin eikä valtion vastuuseen teoista ja laiminlyönneistä, jotka on tehty julkista valtaa käytettäessä (acta iure imperii).
2. Tässä direktiivissä jäsenvaltiolla tarkoitetaan kaikkia muita jäsenvaltioita paitsi [Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Irlantia ja] Tanskaa.
3 artikla
Riita-asiat, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia
1. Tässä direktiivissä tarkoitetaan riita-asialla, jolla rajatylittäviä vaikutuksia, riita-asiaa, jossa
a) |
vähintään yhdellä asianosaisella on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimen käsiteltäväksi asia on saatettu; tai |
b) |
molemmilla asianosaisilla on kotipaikka siinä jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimen käsiteltäväksi asia on saatettu, edellyttäen, että sopimuksen täytäntöönpanopaikka, vahingon tapahtumapaikka tai tuomion täytäntöönpanopaikka sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa; tai |
c) |
molemmilla asianosaisilla on kotipaikka siinä jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimen käsiteltäväksi asia on saatettu, edellyttäen, että riidan kohde kuuluu unionin oikeuden soveltamisalaan. |
2. Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa kotipaikka määritetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (5) 62 ja 63 artiklan mukaisesti.
II LUKU
SIVIILIOIKEUDELLISIA MENETTELYJÄ KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET
1 jakso
Oikeudenmukaiset ja tehokkaat ratkaisut
4 artikla
Yleinen velvoite tehokkaaseen oikeussuojaan
Jäsenvaltioiden on säädettävä tarvittavat toimenpiteet, menettelyt ja oikeussuojakeinot unionin oikeudessa tunnustettujen oikeuksien noudattamisen varmistamiseksi siviilioikeudellisissa asioissa. Näiden toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen on oltava oikeudenmukaisia ja tasapuolisia, ne eivät saa olla liian monimutkaisia tai kalliita eivätkä sisältää kohtuuttomia määräaikoja tai johtaa aiheettomiin viivytyksiin, ja niissä on otettava huomioon kansalliset erityispiirteet ja kunnioitettava perusoikeuksia.
Näiden toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen on myös oltava tehokkaita ja oikeasuhteisia, ja niitä on sovellettava siten, että vältetään luomasta esteitä oikeussuojan tehokkaalle saatavuudelle ja että luodaan takeet niiden väärinkäyttöä vastaan.
5 artikla
Suulliset käsittelyt
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutuminen. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että suulliset käsittelyt voidaan järjestää käyttäen mitä tahansa tuomioistuimen käytettävissä olevaa asianmukaista etäviestintätekniikkaa, kuten video- tai puhelinneuvottelua, kun osapuolet eivät voi olla fyysisesti läsnä tai kun osapuolet ovat sopineet tuomioistuimen luvalla nopeiden viestintävälineiden käyttämisestä.
2. Jos kuultavan henkilön kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka on muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimen käsiteltäväksi asia on saatettu, kyseisen henkilön osallistuminen suulliseen käsittelyyn video- tai puhelinneuvottelun tai muun asianmukaisen etäviestintätekniikan avulla on järjestettävä noudattaen asetuksessa (EY) N:o 1206/2001 säädettyjä menettelyjä. Videoneuvottelujen osalta on otettava huomioon neuvoston 15 ja 16 päivänä kesäkuuta 2015 antamat suositukset rajatylittävistä videoneuvotteluista (6) sekä Euroopan oikeusportaalin puitteissa tehty työ.
6 artikla
Väliaikaiset toimenpiteet ja turvaamistoimet
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytettävissä on väliaikaisia toimenpiteitä tosiasiallisen tai oikeudellisen tilanteen säilyttämiseksi, jotta voidaan varmistaa pääasiassa myöhemmin annettavan tuomion täysimääräinen toteutuminen joko ennen pääasiaa koskevan käsittelyn alkamista tai missä tahansa tällaisen käsittelyn vaiheessa.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin lukeutuvat myös toimenpiteet, joilla ehkäistään välittömän loukkauksen uhka tai lopetetaan välittömästi väitetty loukkaus sekä varmistetaan tarvittavien varojen säilyttäminen sen varmistamiseksi, että vaatimuksen myöhempi täytäntöönpano ei esty tai vaikeudu oleellisesti.
2. Tällaisten toimenpiteiden tarkoituksena on kunnioittaa puolustautumisoikeuksia, ja niiden oltava oikeasuhteisia väitetyn rikkomuksen luonteeseen ja vakavuuteen nähden ja mahdollistettava tarvittaessa vakuudet perusteettomista vaatimuksista vastaajalle aiheutuneiden kustannusten ja vahinkojen kattamiseksi. Tuomioistuimilla on oltava oikeus vaatia kantajaa esittämään kohtuullisesti saatavissa olevaa todistusaineistoa, jotta tuomioistuimet saisivat riittävän varmuuden siitä, että vaadittu väliaikainen toimenpide on tarpeellinen ja oikeasuhteinen.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa väliaikaisia toimenpiteitä voidaan toteuttaa kuulematta vastaajaa, jos mahdollisesta viiveestä voi koitua korvaamatonta haittaa kantajalle tai jos todistusaineiston hävittämisen vaara on ilmeinen. Tällaisessa tapauksessa osapuolille on ilmoitettava asiasta ilman aiheetonta viivytystä viimeistään toimenpiteiden täytäntöönpanon jälkeen.
Asian uudelleen käsittely, johon liittyy oikeus tulla kuulluksi, on järjestettävä vastaajan vaatimuksesta, jotta kohtuullisessa ajassa toimenpiteestä ilmoittamisen jälkeen voidaan ratkaista, onko toimenpidettä muutettava taikka onko se kumottava tai pidettävä voimassa.
Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet kumotaan kokonaan tai mikäli jälkikäteen todetaan, ettei asiaan ole liittynyt rikkomusta tai sen uhkaa, tuomioistuin saattaa kantajan pyynnöstä määrätä vastaajan maksamaan kantajalle asianmukaisen korvauksen toimenpiteiden aiheuttamista vahingoista.
4. Tämä artikla ei rajoita direktiivin 2004/48/EY ja asetuksen (EU) N:o 655/2014 soveltamista.
2 jakso
Menettelyjen tehokkuus
7 artikla
Menettelyn tehokkuus
1. Jäsenvaltioiden tuomioistuinten on kunnioitettava oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, millä varmistetaan oikeussuojan tehokas saatavuus, sekä kontradiktorista periaatetta erityisesti silloin, kun se päättää suullisen käsittelyn tarpeellisuudesta, todistelukeinoista ja todistelun vastaanottamisen laajuudesta.
2. Jäsenvaltioiden tuomioistuinten on toimittava niin varhain kuin mahdollista riippumatta tietyille toimille asetetuista määräajoista menettelyn eri vaiheissa.
8 artikla
Perustellut päätökset
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuomioistuimet antavat riittävän yksityiskohtaisesti perustellut päätökset kohtuullisessa ajassa, jotta asianosaiset voivat tehokkaasti hyödyntää oikeuttaan päätöksen uudelleenkäsittelyyn tai muutoksenhakuun.
9 artikla
Yleiset menettelyjen etenemistä koskevat periaatteet
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuomioistuimet hallinnoivat käsiteltäväkseen saatettuja asioita aktiivisesti, jotta voidaan varmistaa oikeudenmukainen ja tehokas riita-asioiden käsittely kohtuullisessa ajassa ja kohtuullisin kustannuksin heikentämättä osapuolten vapautta määrittää asiansa kohde ja todistusaineisto.
2. Tuomioistuimen on hallinnoitava asiaa molempia osapuolia kuullen siinä laajuudessa kuin on kohtuudella mahdollista. Aktiivisesti asiaa hallinnoiva tuomioistuin voi muun muassa
a) |
rohkaista asianosaisia keskinäiseen yhteistyöhön menettelyn aikana; |
b) |
tunnistaa riidanaiheet varhaisessa vaiheessa; |
c) |
päättää nopeasti, mitkä riidanaiheet vaativat täyttä selvitystä, ja käsitellä muut asiat heti; |
d) |
päättää, missä järjestyksessä asiat ratkaistaan; |
e) |
auttaa asianosaisia sopimaan asia kokonaan tai osittain; |
f) |
asettaa aikataulut kanteen käsittelyn etenemisen valvomista varten; |
g) |
käsitellä niin monta kanteen näkökohtaa yhdellä kertaa kuin mahdollista; |
h) |
käsitellä kannetta ilman asianosaisten pakollista läsnäoloa; |
i) |
käyttää saatavilla olevia teknisiä välineitä. |
10 artikla
Todisteiden vastaanottaminen
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianosaisten käytettävissä on tehokkaita keinoja todisteiden esittämiseksi, hankkimiseksi ja suojaamiseksi ottaen huomioon puolustautumisoikeus ja tarve suojata luottamuksellista tietoa.
2. Jäsenvaltioiden on rohkaistava nykyaikaisen viestintäteknologian käyttöön todisteiden vastaanottamisessa. Tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, on käytettävä yksinkertaisinta ja edullisinta todisteiden vastaanottamistapaa.
11 artikla
Tuomioistuimen asiantuntijat
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuomioistuin voi milloin tahansa nimittää tuomioistuimen asiantuntijoita esittämään asiantuntijalausuntoja asian tietyistä näkökohdista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asianosaisten mahdollisuutta esittää asiantuntijanäyttöä. Tuomioistuimen on annettava tällaiselle asiantuntijalle kaikki tiedot, joita tämä tarvitsee asiantuntijalausuntonsa antamiseksi.
2. Rajatylittävissä riita-asioissa, joissa ei tarvita pakkokeinoja tai joissa tutkimus suoritetaan paikoissa, jotka liittyvät jäsenvaltion toimivallan käyttämiseen, tai paikoissa, joihin pääsy tai joissa muu toiminta on sen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, jossa tutkimus toteutetaan, kielletty tai sallittua vain luvan saaneille henkilöille, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuomioistuin voi nimittää oikeusasiantuntijan suorittamaan tutkimuksia, jotka eivät kuulu tuomioistuimen toimivaltaan, ilman, että se edellyttää ennakkopyynnön esittämistä toisen jäsenvaltion asiaankuuluvalle viranomaiselle.
3. Edellä olevien 1 ja 2 kohdan soveltamiseksi komissio laatii eurooppalaisen asiantuntijahakemiston yhdistämällä olemassa olevat kansalliset asiantuntijaluettelot ja asettaa sen saataville Euroopan oikeusportaalin kautta.
4. Tuomioistuimen asiantuntijoiden on taattava riippumattomuus ja puolueettomuus 22 artiklassa säädettyjen tuomareita koskevien säännösten mukaisesti.
5. Asiantuntijoiden tuomioistuimelle antamat asiantuntijalausunnot on saatettava osapuolten saataville, ja näillä on mahdollisuus esittää näkemyksensä annetuista lausunnoista.
3 jakso
Oikeus saattaa asia tuomioistuimen käsittelyyn ja oikeussuojakeinojen saatavuus
12 artikla
Riitojen ratkaisu
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava että, jos tuomioistuin katsoo, että riita-asia voidaan sovitella, se voi menettelyn missä tahansa vaiheessa ja kaikki asian olosuhteet huomioon ottaen ehdottaa osapuolille asian ratkaisemista sovittelulla tai tunnustella sovinnon mahdollisuutta riita-asiassa.
2. Edellä 1 kohdassa säädetty ei vaikuta osapuolten oikeuteen panna vireille kyseiseen riita-asiaan liittyvä oikeudenkäynti tai välimiesmenettely ennen määrä- tai vanhentumisaikojen umpeutumista sovittelumenettelyn aikana.
13 artikla
Oikeudenkäyntikulut
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jäsenvaltioiden riita-asioiden käsittelystä perimät oikeudenkäyntikulut eivät ole kohtuuttomia vaatimuksen arvoon nähden eikä niiden maksaminen ole mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa.
2. Jäsenvaltioissa riita-asioissa perittävät oikeudenkäyntimaksut eivät saa estää kansalaisia viemästä asiaa oikeuteen tai haitata millään tavalla oikeussuojan saatavuutta.
3. Asianosaisten on voitava maksaa oikeudenkäyntimaksut etämaksujärjestelmien avulla pankkisiirrolla tai luotto- tai pankkikortilla, myös muusta kuin siitä jäsenvaltiosta käsin, jossa tuomioistuin sijaitsee.
4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedot oikeudenkäyntimaksuista ja niiden maksutavoista sekä niistä viranomaisista ja organisaatioista, joilla on valtuudet tarjota käytännön apua jäsenvaltioissa, esitetään avoimemmin ja asetetaan helposti saataville internetissä. Jäsenvaltioiden on tätä varten toimitettava nämä tiedot komissiolle, joka puolestaan varmistaa, että ne ovat julkisesti saatavilla ja että niitä levitetään laajalti kaikilla asianmukaisilla tavoilla, erityisesti Euroopan oikeusportaalin kautta.
14 artikla
”Häviäjä maksaa” -periaate
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hävinnyt asianosainen maksaa oikeudenkäyntikulut, myös muun muassa kulut, jotka aiheutuvat siitä, että toinen asianosainen on käyttänyt edustajanaan lakimiestä tai muuta oikeusalan ammattilaista, tai asiakirjojen tiedoksiannosta tai kääntämisestä aiheutuvat kulut, jos ne ovat kohtuullisia suhteessa vaatimuksen arvoon ja välttämättömiä.
2. Kun osapuoli voittaa oikeudenkäynnin ainoastaan osittain tai poikkeuksellisissa olosuhteissa, tuomioistuimet voivat määrätä, että kulut jaetaan tasapuolisesti tai että osapuolet maksavat omat kulunsa.
3. Osapuolen on maksettava kaikki tarpeettomat kulut, jotka se on aiheuttanut tuomioistuimelle tai toiselle osapuolelle joko tuomalla esiin tarpeettomia seikkoja tai käyttäytymällä muuten kohtuuttoman riidanhaluisesti.
4. Tuomioistuin voi muuttaa oikeudenkäyntikulujen jakautumista, jos jompikumpi osapuoli kieltäytyy perusteettomasti yhteistyöstä tai osallistuu vilpillisessä mielessä sovittelupyrkimyksiin 20 artiklan mukaisesti.
15 artikla
Oikeusapu
1. Oikeussuojan tehokkaan saatavuuden takaamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuomioistuimet voivat myöntää osapuolelle oikeusapua.
2. Oikeusapu voi kattaa kokonaan tai osittain seuraavat kustannukset:
a) |
oikeudenkäyntimaksut, täydellisten tai osittaisten alennusten tai maksuaikataulujen muuttamisen avulla; |
b) |
oikeudellisesta avusta ja edustuksesta koituneet kustannukset, jotka koskevat
|
c) |
muut välttämättömät menettelyyn liittyvät osapuolen maksettaviksi tulevat kustannukset, mukaan lukien todistajista, asiantuntijoista, tulkeista ja kääntäjistä aiheutuneet kulut sekä osapuolen ja hänen edustajansa välttämättömät matka-, majoitus- ja oleskelukulut; |
d) |
voittaneelle osapuolelle korvattaviksi määrätyt kustannukset, jos kantaja häviää kanteen 14 artiklan mukaisesti. |
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jokainen luonnollinen henkilö, joka on Euroopan unionin kansalainen tai Euroopan unionin jäsenvaltiossa laillisesti oleskeleva kolmannen maan kansalainen, on oikeutettu hakemaan oikeusapua, mikäli
a) |
hän ei taloudellisen tilanteensa vuoksi kykene maksamaan tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja kuluja kokonaan tai osittain; ja |
b) |
kanteella, jota varten oikeusapua haetaan, on kohtuulliset menestymismahdollisuudet kantajan asema oikeusprosessissa huomioon ottaen; ja |
c) |
oikeusapua hakeva kantaja on oikeutettu nostamaan kanteita sovellettavien kansallisten säädösten nojalla. |
4. Oikeushenkilöt ovat oikeutettuja hakemaan oikeusapua, jolla ne voidaan vapauttaa oikeudenkäyntikulujen ja/tai avustajan käytöstä koituvien kulujen ennakkomaksusta. Päättäessään tällaisen avun myöntämisestä tuomioistuimet voivat ottaa huomioon muun muassa seuraavat seikat:
a) |
kyseessä olevan oikeushenkilön oikeudellinen muoto sekä sen voittoa tavoitteleva tai tavoittelematon luonne; |
b) |
kumppanien tai osakkaiden varallisuus; |
c) |
kyseisten kumppaneiden tai osakkaiden kyky hankkia asian vireille panemiseksi tuomioistuimessa tarvittavat varat. |
5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että unionin kansalaisille ja oikeushenkilöille tiedotetaan menettelystä 1–4 kohdassa tarkoitetun oikeusavun hankkimiseksi, jotta se on toimivaa ja paremmin saatavilla.
6. Tämä artikla ei rajoita direktiivin 2003/8/EY soveltamista.
16 artikla
Rahoitus
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tapauksissa, joissa oikeustoimia rahoittaa yksityinen kolmas osapuoli, kyseinen kolmas osapuoli ei voi
a) |
pyrkiä vaikuttamaan kantajaosapuoleen menettelyä koskeviin päätöksiin, sovittelua koskevat päätökset mukaan lukien; |
b) |
myöntää rahoitusta kanteen nostamista sellaista vastaajaa vastaan, joka on rahoituksen myöntäjän kilpailija, tai sellaista vastaajaa vastaan, josta rahoituksen tarjoaja on riippuvainen; |
c) |
periä kohtuutonta korkoa myöntämästään rahoituksesta. |
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tapauksissa, joissa oikeustoimia rahoittaa yksityinen kolmas osapuoli, rahoituksen myöntäjälle annettava palkkio tai tämän perimä korko ei saa määräytyä asian käsittelyn lopputuloksena sovitun tai myönnetyn korvauksen määrän perusteella, ellei viranomainen sääntele tätä rahoitusjärjestelyä asianosaisten etujen varmistamiseksi.
4 jakso
Menettelyjen oikeudenmukaisuus
17 artikla
Asiakirjojen tiedoksianto
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedoksi annettujen asiakirjojen saannin takaavia keinoja käytetään pääsääntöisesti.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että haastehakemuksen tai vastaavan asiakirjan ja oikeuden istuntoon saapumista koskevan kutsun antaminen tiedoksi voi tapahtua kansallisen lainsäädännön nojalla jollakin seuraavista tavoista:
a) |
henkilökohtainen tiedoksianto; |
b) |
tiedoksianto postitse; |
c) |
tiedoksianto sähköisesti, esimerkiksi faksilla tai sähköpostilla. |
Tiedoksianto on osoitettava vastaajan allekirjoittamalla vastaanottotodistuksella, johon on merkitty vastaanottopäivä.
Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan mukaista sähköistä tiedoksiantoa varten on käytettävä riittävän korkeat tekniset vaatimukset täyttäviä keinoja, joilla taataan lähettäjän tunnistettavuus ja asiakirjojen turvallinen lähetys.
Nämä asiakirjat voidaan antaa tiedoksi myös henkilökohtaisesti tiedoksiannon suorittaneen toimivaltaisen henkilön allekirjoittamalla asiakirjalla, jossa todetaan, että vastaanottaja on vastaanottanut asiakirjat tai kieltäytynyt vastaanottamasta niitä ilman laillista perustetta, ja johon on merkitty tiedoksiantopäivä.
3. Jos asiakirjojen tiedoksianto 2 kohdan mukaisesti ei ole mahdollista ja jos vastaajan osoite on varmasti tiedossa, ne voidaan antaa tiedoksi jollakin seuraavista tavoista:
a) |
henkilökohtainen tiedoksianto vastaajan kotiosoitteessa henkilölle, joka asuu samassa taloudessa kuin vastaaja tai työskentelee siellä; |
b) |
jos vastaaja on itsenäinen ammatinharjoittaja tai oikeushenkilö, henkilökohtainen tiedoksianto vastaajan liiketiloissa henkilölle, joka työskentelee vastaajan palveluksessa; |
c) |
asiakirjojen toimittaminen vastaajan postilaatikkoon; |
d) |
asiakirjojen toimittaminen postitoimistoon tai toimivaltaisten viranomaisten haltuun ja tätä koskevan kirjallisen ilmoituksen toimittaminen vastaajan postilaatikkoon, jos kirjallisessa ilmoituksessa on selkeä maininta siitä, että kyse on tuomioistuinasiakirjoista tai että ilmoitus vastaa oikeusvaikutuksiltaan tiedoksiantoa ja käynnistää määräaikojen kulumisen; |
e) |
postitiedoksianto ilman 4 kohdan mukaista todistusta, jos vastaajan osoite on määräyksen antaneessa jäsenvaltiossa; |
f) |
sähköinen tiedoksianto, mistä on osoituksena automaattinen ilmoitus tiedoksiannon toimittamisesta, mikäli vastaaja on etukäteen nimenomaisesti hyväksynyt tämän tiedoksiantotavan. |
Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a–d alakohdan mukaisesti suoritettu tiedoksianto on todistettava
a) |
tiedoksiannon suorittaneen toimivaltaisen henkilön allekirjoittamalla asiakirjalla, jossa ilmoitetaan kaikki seuraavat tiedot:
|
b) |
tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdan osalta tiedoksiannon vastaanottaneen henkilön antamalla tiedoksiantotodistuksella. |
4. Tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettu tiedoksianto voidaan tehdä myös vastaajan lailliselle tai valtuutetulle edustajalle.
5. Jos haastehakemus tai vastaavat asiakirjat tai oikeuden istuntoon saapumista koskeva kutsu annetaan tiedoksi jäsenvaltioiden ulkopuolella, tiedoksiantoon voidaan käyttää mitä tahansa tapaa, joka on vahvistettu
a) |
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1393/2007 (7) soveltuvin osin kunnioittaen asetuksessa myönnettyjä vastaanottajan oikeuksia; tai |
b) |
oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoa ulkomailla siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa koskevassa 15 päivänä marraskuuta 1965 tehdyssä Haagin yleissopimuksessa tai missä tahansa muussa sovellettavassa sopimuksessa. |
18 artikla
Oikeus käyttää avustajaa siviilioikeudellisissa menettelyissä
1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että siviilioikeudellisen menettelyn osapuolilla on oikeus käyttää valitsemaansa avustajaa sellaisella tavalla, että osapuolet voivat käytännössä ja tehokkaasti käyttää oikeuksiaan.
Rajatylittävissä riita-asioissa jäsenvaltioiden on varmistettava, että siviilioikeudellisen menettelyn osapuolilla on oikeus yhteen avustajaan kotivaltiossa asian valmistelua koskevaan neuvontaan ja toiseen avustajaan asian käsittelyvaltiossa riita-asiaa hoitamaan.
2. Jäsenvaltioiden on kunnioitettava asian osapuolten ja avustajan välisen viestinnän luottamuksellisuutta. Tällaiseen viestintään kuuluvat tapaamiset, kirjeenvaihto, puhelinkeskustelut ja muunlainen kansallisen lainsäädännön nojalla sallittu viestintä.
3. Rajoittamatta sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamista, jonka nojalla avustajan läsnäolo tai apu on pakollista, siviilioikeudellisen menettelyn osapuolet voivat luopua tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta oikeudesta, jos
a) |
osapuolet ovat saaneet suullisesti tai kirjallisesti selvät ja riittävät tiedot selkeällä ja helposti ymmärrettävällä kielellä siitä luopumisen mahdollisista seurauksista ja |
b) |
luopuminen tapahtuu vapaaehtoisesti ja yksiselitteisesti. |
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että asianosaiset voivat myöhemmin peruuttaa luopumisen missä tahansa siviilioikeudellisen menettelyn vaiheessa ja että heille ilmoitetaan tästä mahdollisuudesta.
4. Tämä säännös ei vaikuta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 861/2007 (10), asetuksessa (EY) N:o 1896/2006 ja asetuksessa (EU) N:o 655/2014 tarkoitettua oikeudellista edustusta koskeviin erityisiin säännöksiin.
19 artikla
Tiedonsaanti
Jäsenvaltioiden on pyrittävä tarjoamaan kansalaisille avoimesti ja helposti saatavilla olevat tiedot eri menettelyjen alkamisesta, määrä- tai vanhentumisajoista, eri riita-asioissa toimivaltaisista tuomioistuimista sekä kyseistä tarkoitusta varten täytettävistä lomakkeista. Mikään tässä artiklassa ei edellytä jäsenvaltioita antamaan oikeudellista apua tietyn asian oikeudellisen arvioinnin muodossa.
20 artikla
Tulkkaus ja olennaisten asiakirjojen kääntäminen
Jäsenvaltioiden on pyrittävä varmistamaan, että kaikki riidan osapuolet ymmärtävät täysin oikeudellisen menettelyn. Tähän tavoitteeseen sisältyy tulkkauksen saatavuus siviilioikeudellisen menettelyn aikana sekä kirjallisen käännöksen saatavuus kaikista olennaisista asiakirjoista menettelyjen oikeudenmukaisuuden takaamiseksi tämän direktiivin 15 artiklan säännösten mukaisesti.
21 artikla
Osapuolten tai heidän edustajiensa velvollisuudet
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että osapuolet ja heidän edustajansa toimivat vilpittömästi ja kunnioittavasti asioidessaan tuomioistuimessa ja muiden osapuolten kanssa eivätkä tietoisesti tai niin, että heidän pitäisi tietää, vääristä tuomioistuimessa käsiteltäviä asioita ja tosiasioita.
22 artikla
Julkinen käsittely
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeudenkäynnit ovat avoimia yleisölle, ellei tuomioistuin päätä pitää niitä tarvittavilta osin luottamuksellisina jommankumman osapuolen tai muiden henkilöiden, joita asia koskee, edun vuoksi taikka yleisen oikeudellisen edun tai yleisen järjestyksen vuoksi.
23 artikla
Oikeudellinen riippumattomuus ja puolueettomuus
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava tuomioistuinten ja niiden tuomarien oikeudellinen riippumattomuus. Tuomioistuinten kokoonpanon on tarjottava riittävät takeet, joilla jotta kaikki puolueettomuutta koskevat perustellut epäilykset voidaan sulkea pois.
2. Mitkään ohjeet eivät saa sitoa tuomareita heidän hoitaessaan tehtäviään, heihin ei saa kohdistua mitään vaikutuspyrkimyksiä tai paineita, heillä ei saa missään nimenomaisessa tapauksessa olla henkilökohtaista ennakkokäsitystä eivätkä he saa suhtautua tapaukseen puolueellisesti.
24 artikla
Koulutus
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeuslaitokset, oikeusalan oppilaitokset ja oikeusalan ammattilaiset tehostavat oikeusalan koulutusohjelmiaan sen varmistamiseksi, että unionin oikeus ja menettelyt otetaan osaksi niiden kansallisia koulutusohjelmia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tuomioistuinten riippumattomuutta ja eri tapoja, joilla oikeuslaitokset ovat järjestäytyneet jäsenvaltioissa.
2. Koulutusohjelmien on oltava käytännönläheisiä ja oikeusalan ammattihenkilöiden jokapäiväisen työn kannalta olennaisia, niitä on järjestettävä lyhyillä ajanjaksoilla, niissä on käytettävä aktiivisia ja nykyaikaisia oppimistekniikoita, ja niihin on sisällyttävä sekä perus- että jatkokoulutusmahdollisuuksia. Koulutusohjelmien erityisenä painopisteenä on oltava
a) |
riittävien tietojen hankkiminen unionin oikeudellisen yhteistyön välineistä ja valmiuksien hankkiminen siihen, että he pystyvät automaattisesti selvittämään unionin oikeuskäytännön, tarkistamaan kansalliset täytäntöönpanotoimet ja käyttämään Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisumenettelyä; |
b) |
unionin oikeutta ja menettelyjä ja muita oikeusjärjestelmiä koskevan tiedon ja asiantuntemuksen levittäminen; |
c) |
nuorten tuomareiden lyhyiden vaihto-ohjelmien helpottaminen; |
d) |
vieraan kielen ja sen oikeudellisen terminologian osaaminen. |
III LUKU
LOPPUSÄÄNNÖKSET
25 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä
1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään … päivänä …kuuta … [lisätään päivämäärä, joka on vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta]. Niiden on viipymättä ilmoitettava tästä komissiolle.
2. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
3. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.
26 artikla
Uudelleentarkastelu
Komissio toimittaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025 ja sen jälkeen viiden vuoden välein Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle tämän direktiivin soveltamista koskevan kertomuksen käytössään olevien laadullisten ja määrällisten tietojen perusteella. Komissio tarkastelee tässä yhteydessä erityisesti sen vaikutusta oikeussuojan saatavuuteen, tehokkaita oikeussuojakeinoja ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaan perusoikeuteen, yhteistyöhön yksityisoikeudellisissa asioissa sekä sisämarkkinoiden toimivuuteen, pk-yrityksiin, Euroopan unionin talouden kilpailukykyyn ja kuluttajien luottamukseen. Kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia tämän direktiivin mukauttamiseksi ja lujittamiseksi.
27 artikla
Voimaantulo
Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
28 artikla
Osoitus
Tämä direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille perussopimusten mukaisesti.
Tehty …ssa/ssä, … päivänä …kuuta …
Euroopan parlamentin puolesta
Puhemies
Neuvoston puolesta
Puheenjohtaja
(1) Neuvoston asetus (EY) N:o 1206/2001, annettu 28 päivänä toukokuuta 2001, jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa (EYVL L 174, 27.6.2001, s. 1).
(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/48/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta (EUVL L 157, 30.4.2004, s. 45).
(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 655/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, eurooppalaisen tilivarojen turvaamismääräysmenettelyn käyttöön ottamisesta rajat ylittävää velkojen perintää varten siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa (EUVL L 189, 27.6.2014, s. 59).
(4) Neuvoston direktiivi 2003/8/EY, annettu 27 päivänä tammikuuta 2003, oikeussuojakeinojen parantamisesta rajat ylittävissä riita-asioissa vahvistamalla oikeusapuun kyseisissä riita-asioissa liittyvät yhteiset vähimmäisvaatimukset (EYVL L 26, 31.1.2003, s. 41).
(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1215/2012, annettu 12 päivänä joulukuuta 2012, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (EUVL L 351, 20.12.2012, s. 1).
(6) Neuvoston suositukset ”Oikeusalan rajatylittävien videoneuvottelujen käytön ja parhaiden käytäntöjen jakamisen edistäminen jäsenvaltioissa ja EU:n tasolla” (EUVL C 250, 31.7.2015, s. 1).
(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1393/2007, annettu 13 päivänä marraskuuta 2007, oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa (asiakirjojen tiedoksianto) ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1348/2000 kumoamisesta (EUVL L 324, 10.12.2007, s. 79).
(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 805/2004, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, riitauttamattomia vaatimuksia koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen käyttöönotosta (EUVL L 143, 30.4.2004, s. 15).
(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1896/2006, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta (EUVL L 399, 30.12.2006, s. 1).
(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 861/2007, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2007, eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä (EUVL L 199, 31.7.2007, s. 1).
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/60 |
P8_TA(2017)0287
Tuotteiden käyttöiän pidentäminen: kuluttajien ja yritysten saama hyöty
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. heinäkuuta 2017 tuotteiden käyttöiän pidentämisestä: kuluttajien ja yritysten saama hyöty (2016/2272(INI))
(2018/C 334/06)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 114 artiklan, |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191, 192 ja 193 artiklan sekä viittauksen luonnonvarojen harkitun ja järkevän käytön tavoitteeseen, |
— |
ottaa huomioon 16. heinäkuuta 2008 annetun komission tiedonannon kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelmasta (COM(2008)0397), |
— |
ottaa huomioon energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/125/EY (1), |
— |
ottaa huomioon komission ekologista suunnittelua koskevan työsuunnitelman 2016–2019 (COM(2016)0773) ja etenkin tavoitteen määrittää entistä tarkempia tuotekohtaisia vaatimuksia ja entistä horisontaalisempia vaatimuksia, jotka koskevat esimerkiksi kestävyyttä, korjattavuutta, kehittämiskelpoisuutta, purkamisen mahdollistavaa rakennetta sekä mahdollisuutta uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen, |
— |
ottaa huomioon energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin 19. toukokuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/30/EU (2), |
— |
ottaa huomioon vuoteen 2020 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta ”Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa”20. marraskuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen 1386/2013/EU (3) (nk. seitsemäs ympäristöä koskeva toimintaohjelma), |
— |
ottaa huomioon 17. lokakuuta 2013 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ”Kohti kestävämpää kuluttamista: teollisuustuotteiden elinikä ja kuluttajille tiedottaminen luottamuksen palauttamiseksi” (4), |
— |
ottaa huomioon 26. tammikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Resurssitehokas Eurooppa – Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke” (COM(2011)0021), |
— |
ottaa huomioon 20. syyskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa” (COM(2011)0571), |
— |
ottaa huomioon 9. huhtikuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden luominen vihreille tuotteille – Tuotteiden ja organisaatioiden ympäristötehokkuutta koskevan tiedottamisen helpottaminen” (COM(2013)0196), |
— |
ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Kohti kiertotaloutta: jätteetön Eurooppa” (COM(2014)0398), |
— |
ottaa huomioon 2. joulukuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Kierto kuntoon – kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma” (COM(2015)0614) sekä kiertotaloutta koskevan lainsäädäntöpaketin, jolla tarkistetaan erityisesti jätedirektiiviä (direktiivi 2008/98/EY) (jätepuitedirektiivi), pakkauksista ja pakkausjätteestä annettua direktiiviä (direktiivi 94/62/EY), kaatopaikkadirektiiviä (direktiivi 1999/31/EY), romuajoneuvoista annettua direktiiviä (direktiivi 2000/53/EY), paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista annettua direktiiviä (direktiivi 2006/66/EY) sekä sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annettua direktiiviä (direktiivi 2012/19/EU), |
— |
ottaa huomioon 22. marraskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Seuraavat toimet Euroopan kestävän tulevaisuuden varmistamiseksi – Kestävyyttä edistävät EU:n toimet” (COM(2016)0739), |
— |
ottaa huomioon komission 9. joulukuuta 2015 esittämän ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tietyistä tavaroiden verkkokauppaa ja muuta etämyyntiä koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista (COM(2015)0635), |
— |
ottaa huomioon kuluttajan oikeuksista 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU (5), |
— |
ottaa huomioon sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (6), |
— |
ottaa huomioon Euroopan kuluttajaliiton 18. elokuuta 2015 esittämän kertomuksen ”Durable goods: More sustainable products, better consumer rights. Consumer expectations from the EU’s resource efficiency and circular economy agenda”, |
— |
ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean 29. maaliskuuta 2016 antaman lausunnon tuotteiden käyttöiän ilmoittamisen vaikutuksista kuluttajiin, |
— |
ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan pyynnöstä heinäkuussa 2016 tehdyn tutkimuksen ”Tuotteiden käyttöiän pidentäminen: kuluttajien ja yritysten saama hyöty”, |
— |
ottaa huomioon Euroopan kuluttajakeskuksen 18. huhtikuuta 2016 esittämän yhteenvedon tuotteiden tarkoituksellisen lyhyestä käyttöiästä ja kulutusyhteiskunnan aiheuttamista ongelmista, |
— |
ottaa huomioon Itävallan normin ONR 192102, joka koskee kestävien ja korjattaviksi suunniteltujen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden merkintää (”Label of excellence for durable, repair-friendly designed electrical and electronic appliances”), |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan, |
— |
ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8-0214/2017), |
A. |
panee merkille ekosuunnittelua koskevan komission työohjelman 2016–2019, jossa viitataan kiertotalouteen sekä tarpeeseen puuttua kestävyyttä ja kierrätettävyyttä koskeviin ongelmiin; |
B. |
katsoo, että Euroopan talous- ja sosiaalikomitean antama lausunto tuotteiden käyttöiästä kertoo taloudellisten toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan kiinnostuksesta asiaa kohtaan; |
C. |
katsoo, että tuotteiden käyttöiän pidentämisen ja innovoinnin, tutkimuksen ja kehittämisen välisen suhteen on oltava tasapainoinen; |
D. |
toteaa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan teettämän tutkimuksen osoittavan, että tuotteiden pidemmän käyttöiän takaamiseksi tarvitaan laajasti toteutettavia poliittisia toimia; |
E. |
panee merkille erilaiset rinnakkain toimivat talous- ja liiketoimintamallit, mukaan lukien käyttöön perustuvan talousmallin, jonka avulla voidaan vähentää kielteisiä ympäristövaikutuksia; |
F. |
ottaa huomioon, että tuotteiden käyttöikää olisi pidennettävä etenkin ratkaisemalla ohjelmoidun käyttöiän päättymisen ongelma; |
G. |
panee merkille lähinnä mikroyrityksistä ja pk-yrityksistä koostuvan Euroopan korjausalan tuen tarpeen; |
H. |
panee merkille, että tuotteiden uudelleenkäytön aktiivisen yhdenmukaistamisen ansiosta paikallista taloutta ja sisämarkkinoita voidaan tehostaa luomalla uusia paikallisia työpaikkoja ja piristämällä käytettyjen tavaroiden kysyntää; |
I. |
pitää sekä talouden että ympäristön kannalta tarpeellisena raaka-aineiden säästämistä ja jätteiden syntymisen rajoittamista, mikä pyritään ottamaan huomioon laajennetun tuottajavastuun järjestelmässä; |
J. |
toteaa, että 77 prosenttia Euroopan unionin kuluttajista haluaa mieluummin yrittää korjata rikkinäiset laitteensa kuin ostaa uusia, kuten korostettiin kesäkuussa 2014 esitetyssä Eurobarometri-tutkimuksessa; panee merkille, että tuotteiden kestävyydestä ja korjattavuudesta kuluttajille annettavia tietoja on parannettava edelleen; |
K. |
toteaa, että luotettavat ja kestävät tuotteet tarjoavat vastinetta kuluttajien rahoille ja estävät resurssien ylikäyttöä ja jätteen muodostumista; katsoo, että sen vuoksi on tärkeää varmistaa, että kulutushyödykkeiden käyttöikää pidennetään tuotteiden kestävyyttä edistävällä suunnittelulla sekä mahdollisuudella korjaamiseen, kehittämiseen, purkamiseen ja kierrättämiseen; |
L. |
toteaa, että kuluttajien tuotteita kohtaan tunteman luottamuksen väheneminen haittaa eurooppalaisia yrityksiä; toteaa, että 24 kuukauden lakisääteinen takuu on tällä hetkellä EU:n laajuinen vähimmäisvaatimus ja jotkin jäsenvaltiot ovat antaneet kuluttajia vielä paremmin suojaavia säännöksiä kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista 25. toukokuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY mukaisesti; |
M. |
toteaa, että kuluttajien oikeutta tehdä valintoja erilaisten tarpeiden, odotusten ja mieltymysten mukaan on kunnioitettava; |
N. |
panee merkille tuotteiden käyttöiästä kuluttajille annettavien tietojen heikon laadun, vaikka Euroopan talous- ja sosiaalikomitean maaliskuussa 2016 tekemässä tutkimuksessa havaittiinkin myönteinen yhteys tuotteiden käyttöiän ilmoittamisen ja toisaalta kuluttajakäyttäytymisen välillä; |
O. |
panee merkille, että tuotteen käyttöikä ja vanheneminen riippuvat erilaisista luonnollisista tai keinotekoisista seikoista ja niiden perustana ovat esimerkiksi tuotteiden materiaalien koostumus, toiminta, kallis kunnostaminen ja kulutusmallit; |
P. |
katsoo, että korjaamisen ja varaosien olisi oltava nykyistä helpommin saatavissa; |
Q. |
panee merkille, että pitkän käyttöiän lisäksi myös tuotteiden laatu voi vaikuttaa merkittävästi resurssien suojaamiseen tuotteiden koko elinkaaren ajan; |
R. |
katsoo, että tarvitaan entistä enemmän kansallisia aloitteita, joilla käsitellään tavaroiden ja ohjelmistojen käyttöiän ennenaikaisen päättymisen ongelmaa; katsoo, että on kehitettävä tätä kysymystä koskeva yhteinen strategia sisämarkkinoille; |
S. |
katsoo, että digitaalisten tietovälineiden käyttöikä on keskeinen kysymys elektroniikkalaitteiden käyttöiän kannalta; katsoo, että koska ohjelmistojen käyttöikä päättyy yhä nopeammin, elektroniikkalaitteiden on oltava mukautettavissa, jotta pysyisivät kilpailukykyisinä markkinoilla; |
T. |
toteaa, että kuluttajien epäluottamus vain kasvaa sellaisten tuotteiden takia, joissa on sisäänrakennettuja vikoja ja joiden toiminta on suunniteltu päättymään tietyn käyttökertojen määrän jälkeen, eikä tätä pitäisi sallia markkinoilla; |
U. |
toteaa, että Eurobarometri-tutkimuksen tietojen mukaan 90 prosenttia unionin kansalaisista katsoo, että tuotteissa pitäisi olla selvät merkinnät tuotteen käyttöiästä; |
V. |
katsoo, että kaikki taloudelliset toimijat, pk-yritykset mukaan lukien, voivat hyötyä pidempään kestävistä tuotteista; |
W. |
ottaa huomioon, että seitsemännessä ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa kehotetaan toteuttamaan erityisiä toimenpiteitä tuotteiden kestävyyden, korjattavuuden, uudelleenkäytettävyyden ja käyttöiän pidentämisen parantamiseksi; |
X. |
katsoo, että laajennetulla tuottajan vastuulla on suuri merkitys tässä asiassa; |
Y. |
ottaa huomioon, että kiertotalouden mallin saavuttaminen edellyttää poliittisten päättäjien, kansalaisten ja yritysten osallistumista ja merkitsee muutoksia paitsi tuotteiden ja palvelujen suunnitteluun ja myyntiin myös kuluttajien ja yritysten toimintaan, sillä on luotava uusia markkinoita vastaamaan muuttuneisiin kulutustottumuksiin, jotka kehittyvät tuotteiden käytön, uudelleenkäytön ja jakamisen suuntaan, ja auttaa siten pidentämään niiden käyttöikää ja luomaan kilpailukykyisiä, kestäviä ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisia tuotteita; |
Z. |
toteaa, että monen valaisimen lamppua ei voi vaihtaa, mistä voi seurata ongelmia, jos lamppu lakkaa toimimasta, markkinoille tulee uusia, tehokkaampia lamppuja tai asiakkaan mieltymykset esimerkiksi valon värin suhteen muuttuvat, koska siinä tapauksessa koko valaisin on vaihdettava; |
AA. |
pitää toivottavana, että LED-lamppujen olisi oltava vaihdettavissa eikä kiinteästi asennettuja; |
AB. |
toteaa, että tuotteiden korjattavuutta, muutettavuutta ja kehittämiskelpoisuutta, kestävyyttä sekä kierrätettävyyttä on edelleen edistettävä kiertotalouden kehittämisen puitteissa tuotteiden ja/tai tuotteiden osien käyttöiän pidentämiseksi; |
AC. |
toteaa, että tuotevalikoiman laajeneminen, yhä lyhenevät innovaatiosyklit ja jatkuvasti vaihtuvat muotitrendit johtavat usein uusien tuotteiden ostotiheyden kasvamiseen ja siten tuotteiden käytön keston lyhenemiseen; |
AD. |
toteaa, että tavaroiden korjaaminen ja käytetyn tavaran myynti ja vaihto eli tuotteiden käyttöiän pidentämiseen tähtäävä ala tarjoaa monia mahdollisuuksia; |
AE. |
katsoo, että olisi saatettava tasapainoon tuotteiden käyttöiän pidentämisen tavoittelu sekä innovointiin ja jatkokehitykseen kannustavan ympäristön turvaaminen; |
Kestävien ja laadukkaiden tuotteiden suunnittelu
1. |
kehottaa komissiota tukemaan mahdollisuuksien mukaan sellaisten kestävyyttä koskevien vähimmäisvaatimusten käyttöönottoa, jotka kattavat muun muassa kestävyyden, korjattavuuden ja kehittämiskelpoisuuden, tuoteryhmittäin tuotteiden suunnittelusta alkaen kaikkien kolmen Euroopan standardointijärjestön eli Euroopan standardointikomitean (CEN), Euroopan sähkötekniikan standardointikomitean (CENELEC) ja Euroopan telealan standardointilaitoksen (ETSI) kehittämiä standardeja hyödyntäen; |
2. |
painottaa, että on saatettava tasapainoon tuotteiden käyttöiän pidentäminen, jätteiden kierrätys (sekundääriset raaka-aineet), teollinen hyötykäyttö, innovointi, kuluttajakysyntä, ympäristönsuojelu ja kasvupolitiikka tuotteiden elinkaaren kaikissa vaiheissa, ja katsoo, että resursseja yhä tehokkaammin käyttävien tuotteiden kehittämisellä ei saa edistää lyhyitä käyttöikiä tai tuotteiden ennenaikaista hävittämistä; |
3. |
huomauttaa, että valmistajan kaupallisessa tarjonnassa olisi otettava huomioon tuotteen kestävyyden, pidennettyjen takuuaikojen, varaosien saatavuuden, korjaamisen helppouden ja osien vaihdettavuuden kaltaiset näkökohdat, jotta voidaan vastata kuluttajien erilaisiin tarpeisiin, odotuksiin ja mieltymyksiin, ja että nämä näkökohdat ovat tärkeitä vapaiden markkinoiden kilpailussa; |
4. |
panee merkille liisauksen kaltaisten kaupallisten strategioiden merkityksen kestävän tuotteen suunnittelussa; toteaa, että leasingyhtiöt säilyttävät liisatut tuotteet omistuksessaan ja että niiden etujen mukaista on markkinoida tuotteita uudelleen ja investoida entistä kestävämpien tuotteiden suunnitteluun, jolloin uuden tuotannon ja hävitettävien tuotteiden määrä vähenee; |
5. |
muistuttaa parlamentin kannasta, joka koski kiertotalouspaketin uutta tarkastelua ja jätedirektiivin tarkistusta, jolla vahvistettiin laajennetun tuottajavastuun periaatetta ja luotiin näin kannustimia entistä kestävämmälle tuotesuunnittelulle; |
6. |
vaatii komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan tuottajia, jotka kehittävät helposti purettavissa ja vaihdettavissa olevia moduuleihin perustuvia rakenteita; |
7. |
toteaa, että tuotteiden kestävyyteen ja korjattavuuteen pyrkimisen yhteydessä olisi otettava huomioon kestävyyttä koskeva tavoite esimerkiksi ympäristöystävällisten materiaalien käytön avulla; |
8. |
panee huolestuneena merkille modeemien, reitittimien ja televisiolähetysten koodinpurkulaitteiden / kotipäätelaitteiden synnyttämän elektronisen jätteen määrän, kun kuluttajat vaihtavat uuteen televiestintäpalvelujen tarjoajaan; muistuttaa kuluttajille ja televiestintäpalvelujen tarjoajille, että asetuksen (EU) 2015/2120 mukaan kuluttajilla on jo oikeus käyttää valitsemaansa päätelaitetta, kun he vaihtavat uuteen televiestintäpalvelun tarjoajaan; |
Korjattavuuden ja pitkäikäisyyden tukeminen
9. |
kehottaa komissiota edistämään tuotteiden korjattavuutta niin, että
|
10. |
pitää hyödyllisenä, että laitteiden asianmukaisen ja turvallisen toiminnan kannalta keskeisten varaosien saatavuus varmistetaan
|
11. |
kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan asianmukaisia kannustimia, joiden avulla tuetaan kestäviä, korkealaatuisia ja korjattavissa olevia tuotteita, edistetään korjaamista ja käytettyjen tuotteiden kauppaa, ja kehottaa järjestämään korjaamista koskevaa koulutusta; |
12. |
pitää tärkeänä, että säilytetään mahdollisuus käyttää riippumattomia korjaajia, esimerkiksi estämällä sellaisia teknisiä, turvallisuutta koskevia tai ohjelmistoihin liittyviä ratkaisuja, jotka tekevät korjaamisen mahdolliseksi vain hyväksytyille yrityksille ja toimijoille; |
13. |
kehottaa käyttämään varaosia uudelleen käytettyjen tuotteiden markkinoilla; |
14. |
panee merkille 3D-tulostuksen mahdollisuudet osien tarjoamisessa ammattilaisille ja kuluttajille; kehottaa tässä yhteydessä takaamaan tuotteiden turvallisuuden, väärentämiseltä suojaaminen ja tekijänoikeussuojan; |
15. |
muistuttaa, että myös standardoitujen ja modulaaristen komponenttien saatavuudella, purkamisen suunnittelulla, pitkäikäisten tuotteiden suunnittelulla ja tehokkailla tuotantoprosesseilla on keskeinen merkitys kiertotalouden onnistuneessa toteuttamisessa; |
Käyttöön suuntautuvan talousmallin toiminta ja pk-yritysten sekä EU:n työllisyyden tukeminen
16. |
korostaa, että siirtymisellä sellaisiin liiketoimintamalleihin, kuin tuotteet palveluina -ajattelu, voidaan parantaa oleellisesti tuotanto- ja kulutusmallien kestävyyttä edellyttäen, että tuote–palvelu-järjestelmät eivät johda tuotteiden käyttöiän lyhenemiseen, ja painottaa, että tällaiset liiketoimintamallit eivät saisi tarjota tilaisuuksia veronkiertoon; |
17. |
painottaa, että uusien liiketoimintamallien, kuten internetpohjaisten palveluiden, myyntitapojen ja käytettyjen tavaroiden tavaratalojen, kehittäminen ja korjausavun (korjauskahvilat, korjauspajat) vakiinnuttaminen voivat edistää tuotteiden pitkäikäisyyttä ja samalla vahvistaa kuluttajien tietoisuutta pitkäikäisistä tuotteista ja heidän luottamustaan niihin; |
18. |
kehottaa jäsenvaltioita
|
19. |
kehottaa jäsenvaltioita takaamaan, että elinkaarikustannuksia koskeva direktiivin 2014/24/EU säännös otetaan huomioon julkisissa hankinnoissa ja että julkisten viranomaisten hankkimien laitteiden uudelleenkäyttöastetta lisätään; |
20. |
kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan yhteisötaloutta julkisessa politiikassaan ottaen huomioon sen tarjoamat edut niukkojen resurssien ja kapasiteetin hyödyntämisessä, esimerkiksi kuljetus- ja asuntoaloilla; |
21. |
kehottaa komissiota vahvistamaan tuotteiden kestävyyden merkityksen kiertotalouden edistämisen kannalta; |
22. |
kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita noudattamaan täysin EU:n lainsäädännössä säädettyä jätehierarkiaa (jätepuitedirektiivi (2008/98/EY)) ja etenkin pitämään sähkö- ja elektroniikkalaitteita tärkeänä resurssina jätteen asemesta esimerkiksi myöntämällä sähkö- ja elektroniikkalaitteiden keräyspisteisiin pääsy sellaisten uudelleenkäyttökeskusten työntekijöille, jotka voivat hyödyntää tällaisia laitteita ja niiden osia; |
23. |
katsoo, että tässä päätöslauselmassa käsiteltyjä toimia olisi sovellettava etenkin pk-yrityksiin ja mikroyrityksiin komission suosituksen 2003/361/EY määritelmää noudattaen tavalla, joka vastaa pk- ja mikroyritysten kokoa ja valmiuksia, jotta voidaan säilyttää niiden kehitys ja edistää uusia ammatteja koskevaa työllisyyttä ja koulutusta unionissa; |
24. |
kehottaa komissiota tutkimaan, miten LED-lamppujen vaihdettavuutta voidaan edistää ja lisätä, ja ottamaan ekosuunnittelutoimenpiteiden ohella huomioon myös lievempiä keinoja, kuten merkinnät, kannustinjärjestelmät, tarjouskilpailu tai pidennetty takuu lamppujen ollessa kiinteästi asennettuja; |
25. |
kehottaa jäsenvaltioita harjoittamaan tehokasta markkinavalvontaa, jotta voidaan varmistaa, että niin eurooppalaiset kuin myös Eurooppaan tuotavat tuotteet täyttävät tuotepolitiikkaa ja ekosuunnittelua koskevat vaatimukset; |
26. |
kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osallistamaan paikallis- ja alueviranomaiset ja kunnioittamaan niiden toimivaltaa; |
Kuluttajan saamien tietojen parantaminen
27. |
kehottaa komissiota parantamaan tuotteiden kestävyyttä koskevaa tiedottamista
|
28. |
kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota
|
29. |
kehottaa komissiota kannustamaan säännölliseen ja jäsenneltyyn tietojenvaihtoon sekä parhaiden käytänteiden jakamiseen koko unionissa komission ja jäsenvaltioiden välillä sekä alue- ja kunnallisviranomaisten kanssa; |
Tuotteiden suunniteltua vanhenemista koskevat toimet
30. |
kehottaa komissiota kuulemaan kuluttajajärjestöjä, tuottajia ja muita sidosryhmiä ja ehdottamaan tavaroiden ja ohjelmistojen suunnitellun vanhenemisen EU:n laajuista määritelmää; kehottaa komissiota lisäksi tutkimaan yhdessä markkinavalvontaviranomaisten kanssa mahdollisuutta perustaa riippumaton järjestelmä, jolla voitaisiin testata tuotteiden sisäänrakennettua lyhyttä käyttöikää ja havaita se; kehottaa tähän liittyen antamaan väärinkäytösten paljastajille entistä paremman oikeudellisen suojan ja määräämään tuottajiin kohdistuvista asianmukaisista ja varoittavista toimenpiteistä; |
31. |
toteaa, että eräät jäsenvaltiot ovat tässä edelläkävijöitä, mistä voidaan mainita esimerkkinä Benelux-maiden aloite suunnitellun vanhenemisen torjumiseksi ja (sähkökäyttöisten) kodinkoneiden käyttöiän pidentämiseksi; korostaa parhaiden käytänteiden jakamisen merkitystä tässä yhteydessä; |
32. |
huomauttaa, että mahdollisuus saattaa tuotteet ajan tasalle voi hidastaa tuotteen vanhenemista ja vähentää ympäristövaikutuksia ja kuluttajille koituvia kustannuksia; |
Lakisääteistä vaatimustenmukaisuustakuuta koskevan oikeuden vahvistaminen
33. |
katsoo, että on ensiarvoisen tärkeää tiedottaa kuluttajille entistä paremmin lakisääteisen vaatimustenmukaisuustakuun toiminnasta; vaatii, että takuuta koskevat tiedot sisällytetään täysimääräisinä tuotteen ostolaskuun; |
34. |
kehottaa komissiota toteuttamaan aloitteita ja toimia, joilla parannetaan kuluttajien luottamusta esimerkiksi
|
35. |
kehottaa ottamaan käyttöön unionin tason valitusmekanismin sellaisia tilanteita varten, joissa takuuseen liittyviä oikeuksia ei noudateta, jotta voidaan edistää hallintoviranomaisten harjoittamaa Euroopan tason normien valvontaa; |
36. |
huomauttaa, että vahvistamalla laajennetun tuottajan vastuun periaatetta ja asettamalla vähimmäisvaatimuksia luodaan kannustin kestävämmälle tuotesuunnittelulle; |
Kuluttajien suojaaminen vanhenevilta ohjelmilta
37. |
kehottaa parantamaan avoimuutta päivitysmahdollisuuksista, turvapäivityksistä ja kestävyydestä, jotka kaikki ovat tarpeellisia sekä ohjelmistojen että laitteistojen asianmukaisen toiminnan kannalta; kehottaa komissiota tutkimaan, onko yritysten välistä yhteistyötä tiivistettävä; |
38. |
kehottaa toimittajia ja valmistajia toteuttamaan avoimuutta määrittämällä tuotesopimuksissa vähimmäisajan, jona käyttöjärjestelmiin on saatavissa päivityksiä; ehdottaa, että määritellään kohtuullinen käyttöaika; korostaa lisäksi, että tuotteen toimittajan on taattava tällaisten turvapäivitysten toimittaminen sulautettujen käyttöjärjestelmien tapauksessa; kehottaa tuottajia antamaan kuluttajille selkeät tiedot ohjelmistopäivitysten ja uusien versioiden yhteensopivuudesta sulautettujen käyttöjärjestelmien kanssa; |
39. |
vaatii, että keskeiset ohjelmistopäivitykset ovat peruutettavissa ja niiden yhteydessä annetaan tietoa niiden vaikutuksesta laitteen toimintaan; katsoo, että uusien keskeisten ohjelmistojen on oltava yhteensopivia aiempien sukupolvien ohjelmistojen kanssa; |
40. |
kehottaa käyttämään laitteissa standardoituja modulaarisia osia ja prosessoreita niin, että laitteiden pitäminen kunnossa voidaan varmistaa; |
o
o o
41. |
kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle. |
(1) EUVL L 285, 31.10.2009, s. 10.
(2) EUVL L 153, 18.6.2010, s. 1.
(3) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 171.
(4) EUVL C 67, 6.3.2014, s. 23.
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/69 |
P8_TA(2017)0288
Puuttuminen ihmisoikeusloukkauksiin sotarikosten ja ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten, kuten joukkotuhonnan, yhteydessä
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. heinäkuuta 2017 puuttumisesta ihmisoikeusloukkauksiin sotarikosten ja ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten, kuten joukkotuhonnan, yhteydessä (2016/2239(INI))
(2018/C 334/07)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon 9. joulukuuta 1948 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi, |
— |
ottaa huomioon YK:n peruskirjan luvun VII ”Toimenpiteet rauhaa uhattaessa tai rikottaessa taikka hyökkäystekojen sattuessa”, |
— |
ottaa huomioon 10. joulukuuta 1984 tehdyn, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen, |
— |
ottaa huomioon yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen 18 artiklan, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklan, kaikkinaisen uskontoon tai uskoon perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden poistamisesta annetun julistuksen sekä EU:n suuntaviivat uskonnon tai vakaumuksen vapauden edistämiseksi ja suojelemiseksi, |
— |
ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 31. lokakuuta 2000 antaman päätöslauselman nro 1325 naisista, rauhasta ja turvallisuudesta, |
— |
ottaa huomioon 17. heinäkuuta 1998 tehdyn Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) Rooman perussäännön, joka tuli voimaan 1. heinäkuuta 2002, |
— |
ottaa huomioon tarkistuskonferenssin kesäkuussa 2010 Ugandan Kampalassa Rooman perussääntöön hyväksymät Kampalan tarkistukset, |
— |
ottaa huomioon joukkotuhonnan ehkäisemistä ja suojeluvastuuta käsittelevien YK:n erityisneuvonantajien YK-toimiston laatiman julmuuksien analysointia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien kehyksen (Framework of Analysis for Atrocity Crimes), |
— |
ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2015 annetun YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston raportin Irakin ihmisoikeustilanteesta niin sanotun Irakin ja Levantin islamilaisen valtion ja siihen liittyneiden ryhmien tekemien ihmisoikeusloukkausten valossa, |
— |
ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen joulukuussa 2016 antaman päätöslauselman A/71/L.48, jolla perustettiin kansainvälinen, puolueeton ja riippumaton mekanismi auttamaan Syyrian arabitasavallassa maaliskuusta 2011 lähtien tehdyistä kansainvälisen lain mukaan vakavimmista rikoksista vastuussa olevien tutkinnassa ja syytteeseenpanosta (IIIM), |
— |
ottaa huomioon Syyrian arabitasavallan tilannetta käsittelevän riippumattoman kansainvälisen tutkintakomission laatiman Aleppon tapahtumien erityistutkinnan, jonka tulokset julkaistiin 1. maaliskuuta 2017, |
— |
ottaa huomioon 11. kesäkuuta 2001 annetun neuvoston yhteisen kannan 2001/443/YUTP Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta (1), |
— |
ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/494/YOS joukkotuhonnasta, ihmisyyttä vastaan tehdyistä rikoksista ja sotarikoksista vastuussa olevia henkilöitä koskevan eurooppalaisen yhteyspisteiden verkoston perustamisesta (2), |
— |
ottaa huomioon 8. toukokuuta 2003 tehdyn neuvoston päätöksen 2003/335/YOS joukkotuhontarikosten, ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten ja sotarikosten tutkinnasta ja syytteeseenpanosta (3), |
— |
ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2003 annetun neuvoston yhteisen kannan 2003/444/YUTP Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta (4), |
— |
ottaa huomioon EU:n suuntaviivat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämisestä, |
— |
ottaa huomioon ICC:n ja Euroopan unionin välisen yhteistyö- ja avunantosopimuksen (5), |
— |
ottaa huomioon 21. maaliskuuta 2011 tehdyn neuvoston päätöksen 2011/168/YUTP Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta (6), |
— |
ottaa huomioon komission ja unionin ulkoasioidan ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen valmisteluasiakirjan täydentävyysperiaatteen edistämisestä (SWD(2013)0026), |
— |
ottaa huomioon 12. toukokuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät EU:n kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta, |
— |
ottaa huomioon 30. lokakuuta 2014 hyväksytyn joukkotuhontaa käsittelevän EU:n verkoston strategian joukkotuhonnasta, ihmisyyttä vastaan tehdyistä rikoksista ja sotarikoksista rankaisemattomuuden torjumiseksi Euroopan unionissa ja sen jäsenvaltioissa, |
— |
ottaa huomioon 16. marraskuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät EU:n tuesta siirtymäkauden oikeusjärjestelyille, |
— |
ottaa huomioon 23. toukokuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät Syyriaa ja Irakia sekä Da’eshin muodostamaa uhkaa koskevasta EU:n alueellisesta strategiasta, |
— |
ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 9. joulukuuta 2016 joukkotuhontana pidettävän rikoksen uhrien muistamisen ja ihmisarvon sekä tämän rikoksen ehkäisemisen kansainvälisen päivän johdosta antaman julkilausuman, |
— |
ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman vuosiksi 2015–2019, |
— |
ottaa huomioon 17. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n tuesta Kansainväliselle rikostuomioistuimelle: vastaukset haasteisiin ja ongelmien ratkaiseminen (7), |
— |
ottaa huomioon 17. heinäkuuta 2014 antamansa päätöslauselman hyökkäysrikoksesta (8), |
— |
ottaa huomioon 8. lokakuuta 2015 Boko Haramin iskuista johtuvasta lasten joukkopaosta Nigeriassa (9) ja 17. heinäkuuta 2014 Nigeriasta ja Boko Haramin viimeaikaisista iskuista (10) antamansa päätöslauselmat, |
— |
ottaa huomioon 16. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman valmistautumisesta maailman humanitaarisen avun huippukokoukseen: humanitaarisen avun haasteet ja mahdollisuudet (11), |
— |
ottaa huomioon 24. marraskuuta 2016 Syyrian tilanteesta (12), 27. lokakuuta 2016 Pohjois-Irakin/Mosulin tilanteesta (13), 4. helmikuuta 2016 niin kutsutun Isisin/Da’eshin järjestelmällisesti toteuttamasta uskonnollisten vähemmistöjen joukkomurhasta (14) ja 11. kesäkuuta 2015 Syyriasta: Palmyran tilanteesta ja Mazen Darwishin tapauksesta (15) antamansa päätöslauselmat, |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan, |
— |
ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A8-0222/2017), |
A. |
ottaa huomioon, että joukkotuhontana pidettävä rikos, rikokset ihmisyyttä vastaan ja sotarikokset, joista käytetään myös nimitystä ”julmuudet”, ovat kaikkein vakavimpia ihmiskuntaan kohdistuvia rikoksia ja koko kansainvälisen yhteisön huolenaihe; ottaa huomioon, että tällaiset rikokset ovat syvästi järkyttäneet ihmiskuntaa; |
B. |
ottaa huomioon, että kansainvälisellä yhteisöllä on velvollisuus estää tällaiset julmuudet; toteaa, että kun tällaisia rikoksia tapahtuu, ne eivät saa jäädä rankaisematta, ja että niiden yhteydessä on varmistettava tehokas, oikeudenmukainen ja nopea syytteeseenpano kansainvälisellä tasolla ja täydentävyysperiaatteen mukaisesti; |
C. |
toteaa, että vastuuvelvollisuus, oikeus, oikeusvaltioperiaate ja rankaisemattomuuden torjunta ovat rauhan ja konfliktinratkaisun sekä sovinto- ja jälleenrakennusponnistelujen perusosatekijöitä; |
D. |
katsoo, että aito sovinto voi perustua vain totuuteen ja oikeuteen; |
E. |
toteaa, että tällaisten rikosten uhreilla on oikeus oikeussuojakeinoihin ja hyvityksiin ja että pakolaisten, jotka ovat joutuneet kokemaan julmuuksia, olisi saatava kansainvälisen yhteisön täysi tuki; katsoo, että tässä yhteydessä on tärkeää omaksua sukupuolinäkökulma ottamalla huomioon naisten ja tyttöjen erityistarpeet pakolaisleireillä sekä palauttamisen ja uudelleensijoittamisen yhteydessä ja soveltaa sitä kuntoutusvaiheessa ja konfliktin jälkeisessä jälleenrakennuksessa; |
F. |
ottaa huomioon, että ICC on keskeisessä asemassa rankaisemattomuuden torjumisessa ja rauhan palauttamisessa sekä oikeuden turvaamisessa uhreille; |
G. |
katsoo, että rikostuomioistuimen toimivallan alainen rikosten uhrien hyvitysjärjestelmä tekee ICC:stä ainutlaatuisen oikeuslaitoksen kansainvälisellä tasolla; |
H. |
toteaa, että yleismaailmallinen liittyminen Rooman perussääntöön on olennaista ICC:n täysimääräisen toimivuuden kannalta; ottaa huomioon, että ICC:n Rooman perussäännön on ratifioinut 124 valtiota, myös kaikki EU:n jäsenvaltiot; |
I. |
ottaa huomioon, että 34 maata on ratifioinut vuonna 2010 lisätyt hyökkäysrikoksia, joita pidetään vakavimpana ja vaarallisimpana laittoman voimankäytön muotona, koskevat Kampalan tarkistukset Rooman perussääntöön, minkä johdosta sen aktivointiin vaadittavien 30 hyväksynnän määrä on ylittynyt ja mikä avaa sopimusvaltioiden yleiskokoukselle mahdollisuuden hyväksyä 1. tammikuuta 2017 jälkeen tuomioistuimen sopimukseen perustuvan hyökkäyksiin liittyvän tuomiovallan aktivointi; |
J. |
ottaa huomioon, että Venäjä päätti marraskuussa 2016 vetäytyä Rooman perussäännöstä; ottaa huomioon, että myös Etelä-Afrikka, Gambia ja Burundi ilmoittivat lokakuussa 2016 vetäytyvänsä siitä; ottaa huomioon, että Afrikan unioni (AU) hyväksyi 31. tammikuuta 2017 ei-sitovan päätöslauselman, johon sisältyy strategia ICC:stä vetäytymiseksi ja jossa vaaditaan AU:n jäsenvaltioita harkitsemaan sen suositusten täytäntöönpanoa; ottaa huomioon, että Gambia ilmoitti helmikuussa 2017 ja Etelä-Afrikka maaliskuussa 2017 päätöksestään perua vetäytymisensä Rooman perussäännöstä; |
K. |
katsoo, että Rooman perussäännön sopimusvaltioiden ja alueellisten organisaatioiden välinen yhteistyö on äärimmäisen tärkeää erityisesti tilanteissa, joissa ICC:n toimivalta asetetaan kyseenalaiseksi; |
L. |
ottaa huomioon, että ICC:llä on parhaillaan meneillään kymmenen tutkintaa yhdeksässä maassa (Georgiassa, Malissa, Norsunluurannikolla, Libyassa, Keniassa, Sudanissa (Darfur), Ugandassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Keski-Afrikan tasavallassa (kaksi tutkintaa)); |
M. |
ottaa huomioon, että Rooman perussäännössä vahvistetun täydentävyysperiaatteen mukaisesti ICC toimii vain tapauksissa, joissa kansalliset tuomioistuimet ovat haluttomia tai kykenemättömiä vilpittömästi tutkimaan julmuuksia ja asettamaan ketään niistä syytteeseen, joten sopimusvaltioilla on siis ensisijainen vastuu siitä, että kaikkein vakavimpiin ja kansainvälisesti huolta aiheuttaviin rikoksiin syyllistyneiksi epäillyt saatetaan oikeuteen; |
N. |
ottaa huomioon, että ICC:stä 11. kesäkuuta 2001 annetussa neuvoston yhteisessä kannassa 2001/443/YUTP jäsenvaltiot totesivat, että ICC:n tuomiovaltaan kuuluvat vakavat rikokset ovat kaikkien jäsenvaltioiden yhteinen huolenaihe, ja jäsenvaltiot toimivat päättäväisesti yhteistyössä niiden ehkäisemiseksi ja lopettaakseen niihin syyllistyneiden henkilöiden rankaisematta jäämisen; |
O. |
ottaa huomioon, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat olleet ICC:n vankkumattomia liittolaisia sen perustamisesta lähtien ja tukeneet sitä jatkuvasti poliittisesti, diplomatian keinoin, taloudellisesti ja logistisesti sekä edistäneet Rooman perussääntöjärjestelmän yleismaailmallista luonnetta ja puolustaneet sen loukkaamattomuutta; |
P. |
ottaa huomioon, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat luvanneet Punaisen ristin kansainväliselle komitealle (ICRC) tukea voimakkaasti tehokkaan mekanismin perustamista kansainvälisen humanitaarisen oikeuden lujittamista varten; toteaa pyytäneensä komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa raportoimaan tämän lupauksen lunastamiseksi asetetuista tavoitteista ja laaditusta strategiasta; |
Q. |
toteaa, että entisen Jugoslavian alueen maissa tapahtui runsaasti julmuuksia vuosien 1991 ja 1995 välillä käydyissä sodissa; |
R. |
toteaa, että entisen Jugoslavian alueen maissa vuosien 1991 ja 1995 välillä käytyjen sotien aikana tapahtuneita julmuuksia koskevat oikeudenkäynnit edistyvät hyvin hitaasti; |
S. |
ottaa huomioon, että Syyria liittyi joukkotuhontaa koskevaan yleissopimukseen vuonna 1955 ja kidutuksen vastaiseen yleissopimukseen vuonna 2004; |
T. |
ottaa huomioon, että parlamentti muistutti 27. lokakuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa, että Isisin/Da’eshin julmuudet käsittävät myös kansanmurhan; |
U. |
toteaa, että useissa YK:n raporteissa, muun muassa niissä, joita ovat laatineet riippumaton kansainvälinen Syyrian arabitasavaltaa käsittelevä tutkintakomissio, joukkotuhonnan ehkäisemistä käsittelevä YK:n pääsihteerin erityisneuvonantaja, suojeluvastuuta käsittelevä YK:n pääsihteerin erityisneuvonantaja, vähemmistöasioita käsittelevä erityisraportoija ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto, on todettu ja kansalaisjärjestölähteet ovat todenneet, että kaikkien osapuolten teot saattavat olla julmuuksina pidettäviä rikoksia ja että kaikki osapuolet syyllistyivät sotarikoksiin Alepposta joulukuussa 2016 käydyissä taisteluissa; |
V. |
ottaa huomioon, että ICC on ilmoittanut, että on perusteltua uskoa Boko Haramin syyllistyneen Nigeriassa perussäännön 7 artiklan mukaisiin ihmisyyttä vastaan tehtyihin rikoksiin, joihin kuuluvat murhat ja vainoaminen; |
W. |
toteaa, että Burundissa huhtikuusta 2015 lähtien tehdyt sadat teloitukset ovat johtaneet siihen, että YK:n Burundia koskevasta riippumattomasta tutkinnasta laaditun raportin johtopäätösten mukaan Burundissa pitäisi asettaa erinäisiä henkilöitä syytteeseen väitetyistä rikoksista ihmisyyttä vastaan; |
X. |
ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunnan järjestöt, kansainväliset asianajajat ja kansalaisjärjestöt ovat varoittaneet, että Burundin loppuvuoden 2016 tapahtumia saatetaan pitää joukkotuhontana; |
Y. |
ottaa huomioon, että sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan koskevat kansainväliset säännöt sitovat myös valtiosta riippumattomia toimijoita ja valtiosta riippumattomien toimijoiden puolesta tai niiden puitteissa toimivia henkilöitä; katsoo, että tätä olisi vahvistettava entistä enemmän nyt, kun valtiosta riippumattomat toimijat ovat yhä enemmän esillä sotanäyttämöillä ja edistävät ja tekevät tällaisia vakavia rikoksia; |
Z. |
katsoo, että tietyissä olosuhteissa valtioiden voidaan katsoa olevan vastuussa sellaisten kansainvälisten sopimusten mukaisten velvoitteiden rikkomisesta, jotka kuuluvat kansainvälisen tuomioistuimen tuomiovaltaan, kuten vuonna 1984 tehdyn kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen ja joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi vuonna 1948 tehdyn yleissopimuksen mukaisten velvoitteiden rikkomisesta; |
AA. |
ottaa huomioon, että kansainvälinen tuomioistuin voi asettaa valtion vastuuseen; |
AB. |
toteaa, että kaikki konfliktin osapuolet käyttävät sotataktiikkana raiskauksia ja seksuaalista väkivaltaa vihollisen pelottelemiseksi ja nöyryyttämiseksi; toteaa lisäksi, että konfliktien aikana sukupuoleen perustuva väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö lisääntyvät huomattavasti; |
AC. |
katsoo, että naisiin konfliktien aikana ja niiden jälkeen kohdistuva väkivalta voidaan nähdä osana naisten rauhan aikana kokeman syrjinnän jatkumoa; katsoo, että konfliktit pahentavat aiempia syrjinnän muotoja, jotka perustuvat sukupuoleen sekä sukupuolten historiallisesti epätasa-arvoisiin voimasuhteisiin ja aiheuttavat naisille ja tytöille suuremman seksuaalisen, fyysisen ja psyykkisen väkivallan uhan; |
1. |
muistuttaa, että EU on sitoutunut toimimaan kansainvälisellä tasolla niiden periaatteiden mukaisesti, joihin EU itse perustuu, kuten demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, sekä puolustamaan YK:n peruskirjan periaatteita ja kansainvälistä oikeutta; muistuttaa tässä yhteydessä, että EU:n olisi pidettävä äärimmäisen tärkeänä vakavimpiin ihmisoikeusloukkauksiin, jotka ylittävät ihmisyyttä vastaan tehtävien rikosten ja joukkotuhonnan vakavuusrajan, sekä sotarikosten tasolle nouseviin kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vakavimpiin loukkauksiin puuttumista ja niihin syyllistyneiden vastuuseen saattamista; |
2. |
kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita käyttämään kaikkea poliittista vaikutusvaltaansa ehkäistäkseen julmuuksia tapahtumasta, vastatakseen tehokkaasti ja koordinoidusti tapauksiin, joissa tällaisia rikoksia on tapahtunut, ottaakseen käyttöön kaikki tarvittavat resurssit rikoksista vastuussa olevien saattamiseksi oikeuden eteen ja avustaakseen uhreja sekä tukeakseen vakauttamis- ja sovinnontekoprosesseja; |
Keskittyminen julmuuksien ehkäisemiseen
3. |
kehottaa joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi vuonna 1948 tehdyn YK:n yleissopimuksen, vuonna 1949 tehdyn neljän Geneven yleissopimuksen, vuonna 1984 tehdyn kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen ja muiden asiaa koskevien kansainvälisten sopimusten osapuolia, myös EU:n jäsenvaltioita, toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet julmuuksien ehkäisemiseksi niiden omalla alueella ja niiden lainkäyttövallan piirissä tai sen estämiseksi, että niiden kansalaiset tekevät julmuuksia, niiden antamien sitoumusten mukaisesti; kehottaa kaikkia valtioita, jotka eivät ole vielä ratifioineet edellä mainittuja yleissopimuksia, ratifioimaan ne; |
4. |
korostaa, että kansainvälisen yhteisön on kiireellisesti tarpeen tehostaa toimiaan, joilla se seuraa puhjenneita tai mahdollisesti puhkeamassa olevia konflikteja, jotka saattaisivat johtaa tekoihin, joita voitaisiin pitää julmuuksina, sekä tehostamaan myös toimiaan, joilla se vastaa niihin; |
5. |
kehottaa kansainvälistä yhteisöä luomaan välineitä, joilla voidaan minimoida varoituksen ja reagoinnin välinen aika väkivaltaisen konfliktin syntymisen, uudelleen puhkeamisen tai kärjistymisen estämiseksi, kuten EU:n varhaisvaroitusjärjestelmä; |
6. |
kehottaa EU:ta tehostamaan toimiaan sellaisen johdonmukaisen ja tehokkaan toimintamallin kehittämiseksi, jolla voidaan tunnistaa kriisi- tai konfliktitilanteet, jotka saattaisivat johtaa julmuuksiin, sekä vastata niihin ajoissa; korostaa erityisesti, että on tärkeää ja välttämätöntä vaihtaa tehokkaasti tietoja ennaltaehkäisevistä toimista ja koordinoida niitä EU:n toimielinten, myös EU:n edustustojen, yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) operaatioiden ja jäsenvaltioiden sekä niiden diplomaattiedustustojen välillä; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission valkoisessa kirjassa esittämää uutta aloitetta, joka johtaisi EU:n tehokkaampaan ulkoiseen toimintaan; korostaa, että konfliktien jälkeiset YTTP:n alan siviilioperaatiot ovat tärkeitä kolmansien maiden sovinnonteon tukemiseksi erityisesti niissä maissa, joissa on tapahtunut rikoksia ihmisyyttä vastaan; |
7. |
katsoo, että EU:n olisi sisällytettävä ulkoisia konflikteja ja kriisejä koskevaan kokonaisvaltaiseen lähestymistapaansa tarvittavat välineet, joilla julmuudet on mahdollista havaita ja ehkäistä varhaisessa vaiheessa; kehottaa tässä yhteydessä kiinnittämään huomiota joukkotuhonnan ehkäisemistä ja suojeluvastuuta käsittelevien YK:n erityisneuvonantajien YK-toimiston laatimaan julmuuksien analysointia koskevaan Yhdistyneiden kansakuntien kehykseen; katsoo, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi aina otettava voimakkaasti kantaa tapauksiin, joissa on välitön rikosten uhka, ja käytettävä kaikkia niiden käytettävissä olevia rauhanomaisia välineitä, kuten kahdenvälisiä suhteita, monenvälisiä foorumeita ja julkista diplomatiaa; |
8. |
pyytää komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa jatkamaan yhteistyötä EU:n edustustojen ja jäsenvaltioiden suurlähetystöjen sekä siviili- ja sotilasoperaatioiden työntekijöiden kanssa sekä heidän kouluttamistaan kansainvälisten ihmisoikeuksien, humanitaarisen oikeuden ja rikosoikeuden aloilla, niin että lisätään myös heidän valmiuksiaan havaita mahdollisia tilanteita, joihin liittyy sotarikoksia, rikoksia ihmisyyttä vastaan, joukkotuhontaa tai vakavia kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomisia, muun muassa säännöllisillä keskusteluilla paikallisen kansalaisyhteiskunnan kanssa ja varmistamaan, että EU:n erityisedustajat toteuttavat suojeluvastuuta aina kuin se on tarpeen, ja ulottamaan ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan valtuudet koskemaan myös suojeluvastuuseen liittyviä kysymyksiä ja tukemaan Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) sisällä sen nykyisten rakenteiden ja voimavarojen puitteissa suojeluvastuun periaatteesta vastaavaa yhteyspistettä, jonka tehtävänä on esimerkiksi lisätä tietoisuutta suojeluvastuun vaikutuksista sekä varmistaa huolestuttavissa tilanteissa oikea-aikainen tiedonkulku kaikkien asianosaisten toimijoiden välillä, ja kannustamaan myös perustamaan jäsenvaltioihin suojeluvastuun periaatteesta vastaavia kansallisia yhteyspisteitä sekä tekemään ennalta ehkäisevästä diplomatiasta ja sovittelusta ammattimaisempaa ja vahvempaa; |
9. |
korostaa, että konfliktiriskille alttiit maat ja alueet tarvitsevat ammattitaitoiset ja luotettavat turvallisuusjoukot; vaatii EU:lta ja jäsenvaltioilta lisätoimia sellaisten turvallisuusalan valmiuksien kehittämisohjelmien sekä foorumien kehittämiseksi, jotka edistävät ihmisoikeuksia ja perustuslakia kunnioittavaa, lahjomattomuuden ja julkisen palvelun kulttuuria paikallisissa turvallisuus- ja asejoukoissa; |
10. |
korostaa, että väkivallan ja konfliktien perimmäisiin syihin puuttuminen, rauhanomaisten ja demokraattisten olosuhteiden luomisen edistäminen, ihmisoikeuksien kunnioittamisen varmistaminen naisten, nuorten ja alaikäisten, vähemmistöjen ja hlbti-yhteisön suojelu mukaan luettuna, yhdistettyinä uskontojen välisen ja kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämiseen ovat olennaisen tärkeitä seikkoja joukkotuhonnan ja rikosten ihmisyyttä vastaan ehkäisemisessä; |
11. |
kehottaa kehittämään kansainvälisellä, alueellisella ja kansallisella tasolla koulutus- ja kulttuuriohjelmia, joilla lisätään tietoutta julmuuksien syistä ja seurauksista ihmiskunnalle sekä tietoisuutta tarpeesta vaalia rauhaa, edistää ihmisoikeuksia ja uskontokuntien välistä suvaitsevaisuutta sekä asettaa näihin rikoksiin syyllistyneet syytteeseen ja tutkia näitä rikoksia ja lisätään tietoisuutta näiden toimien tärkeydestä; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille ensimmäisen vuotuisen EU:n teemapäivän joukkotuhonnasta, ihmisyyttä vastaan tehdyistä rikoksista ja sotarikoksista rankaisemattomuutta vastaan; |
Joukkotuhonnan, ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten ja sotarikosten tutkinnan ja syytteeseenpanon tukeminen
12. |
toistaa antavansa täyden tukensa ICC:lle, Rooman perussäännölle, syyttäjän toimistolle, syyttäjän valtuuksille käynnistää tutkintoja omasta aloitteestaan ja uusien tutkintojen aloittamisessa saavutetulle edistykselle ja toteaa niiden olevan olennainen keino julmuuksista rankaisemattomuuden torjunnassa; |
13. |
on tyytyväinen EU:n ja ICC:n toisen pyöreän pöydän tapaamisen valmistelemiseksi Brysselissä 6. heinäkuuta 2016 pidettyyn EU:n ja ICC:n edustajien kokoukseen, jossa ICC:n ja EU:n toimielinten henkilöstöllä oli tilaisuus määritellä yhteisen edun mukaiset osa-alueet, vaihtaa tietoja asiaan liittyvistä toimista ja parantaa EU:n ja ICC:n välistä yhteistyötä; |
14. |
muistuttaa jälleen, että ICC:n riippumattomuus ei ole ratkaisevan tärkeää pelkästään rikostuomioistuimen täyden tehokkuuden varmistamisen takia vaan myös Rooman perussäännön universaaliuden edistämisen vuoksi; |
15. |
varoittaa, että oikeudenkäyttö ei voi perustua oikeuden ja poliittisten näkökohtien väliseen tasapainotteluun, koska tällainen tasapainottelu ei edistäisi ponnisteluja sovinnon tekemiseksi vaan heikentäisi niitä; |
16. |
muistuttaa, että yleismaailmallinen liittyminen ICC:n Rooman perussääntöön on äärimmäisen tärkeää; kehottaa valtioita, jotka eivät ole vielä ratifioineet Rooman perussääntöä, sopimusta Kansainvälisen rikostuomioistuimen erioikeuksista ja vapauksista sekä Rooman perussääntöön tehtyjä Kampalan tarkistuksia, ratifioimaan ne, jotta tuetaan vastuuvelvollisuutta ja sovinnontekoa, jotka ovat keskeisiä tekijöitä enempien julmuuksien ehkäisemisessä; muistuttaa niin ikään Rooman perussäännön loukkaamattomuuden ratkaisevasta merkityksestä; |
17. |
pitää äärimmäisen valitettavina joidenkin valtioiden äskettäisiä ilmoituksia Rooman perussäännöstä vetäytymisestä erityisesti siksi, että se vaikeuttaa uhrien oikeussuojan toteutumista, ja katsoo, että perussäännöstä vetäytyminen on syytä tuomita jyrkästi; pitää myönteisenä, että Gambia ja Etelä-Afrikka ovat peruneet vetäytymisilmoituksensa; kehottaa painokkaasti jäljellä olevaa maata harkitsemaan päätöstään uudelleen; kehottaa edelleen EU:ta toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei mikään maa vetäydy Rooman perussäännöstä, myös tekemällä yhteistyötä Afrikan unionin kanssa; on tyytyväinen siihen, että ICC:n sopimusvaltioiden yleiskokous on suostunut harkitsemaan Rooman perussääntöön ehdotettuja tarkistuksia Afrikan unionin erityishuippukokouksessa esille tuotuihin huolenaiheisiin puuttumiseksi; |
18. |
kehottaa niitä neljää allekirjoittajavaltiota, jotka ovat ilmoittaneet YK:n pääsihteerille, että ne eivät enää aio tulla Rooman perussäännön sopimusvaltioiksi, harkitsemaan uudelleen päätöstään; panee lisäksi merkille, että kolme YK:n turvallisuusneuvoston pysyvistä jäsenistä ei ole Rooman perussäännön sopimusvaltioita; |
19. |
kehottaa lisäksi ICC:n sopimusvaltioita tehostamaan toimiaan, joilla edistetään yleismaailmallista liittymistä ICC:hen sekä sopimukseen Kansainvälisen rikostuomioistuimen erioikeuksista ja vapauksista; katsoo, että komission ja EUH:n olisi yhdessä jäsenvaltioiden kanssa edelleen kannustettava kolmansia maita ratifioimaan Rooman sopimus ja sopimus Kansainvälisen rikostuomioistuimen erioikeuksista ja vapauksista ja panemaan se täytäntöön ja että niiden olisi tehtävä arvio EU:n saavutuksista tässä asiassa; |
20. |
korostaa olevan tärkeää varmistaa riittävä taloudellinen tuki ICC:lle, jotta se voi toimia tehokkaasti, joko valtio-osapuolten rahoitusosuuksina tai EU:n rahoitusmetkanismien, kuten demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen (EIDHR) tai Euroopan kehitysrahaston (EKR), kautta kiinnittäen erityistä huomiota kansainvälisen rikosoikeusjärjestelmän edistämisen ja ICC:hen liittyvien asioiden parissa työskentelevien kansalaisyhteiskunnan toimijoiden rahoittamiseen; |
21. |
on tyytyväinen kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tuomioistuimelle antamaan korvaamattomaan apuun; on huolissaan tiedoista, joiden mukaan joihinkin tuomioistuimen kanssa yhteistyötä tehneisiin kansalaisyhteiskunnan järjestöihin on kohdistettu uhkailua ja pelottelua; kehottaa toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet sellaisen turvallisen ympäristön varmistamiseksi, jossa kansalaisyhteiskunnan järjestöt voivat toimia ja tehdä yhteistyötä tuomioistuimen kanssa, sekä niihin tältä osin kohdistuvan uhkailun ja pelottelun torjumiseksi; |
22. |
panee merkille 21. maaliskuuta 2011 annetun, ICC:tä koskevan neuvoston päätöksen seurantaa koskevan, 12. heinäkuuta 2011 julkistetun toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa tapahtuneen edistyksen; kehottaa arvioimaan toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa, jotta voidaan määrittää mahdolliset alueet, joilla EU:n toimien vaikuttavuutta voitaisiin parantaa myös silloin, kun on kyse tuomioistuimen koskemattomuuden ja riippumattomuuden edistämisestä; |
23. |
kehottaa kaikkia Rooman perussäännön ratifioineita valtioita tekemään ICC:n kanssa kaikilta osin yhteistyötä sen vakavia kansainvälisiä rikoksia koskevissa tutkinnoissa ja niiden tekijöiden saattamisessa oikeuden eteen, kunnioittamaan ICC:n valtuuksia ja panemaan kaikki sen päätökset täysimääräisesti täytäntöön; |
24. |
kannustaa voimakkaasti EU:ta ja sen jäsenvaltioita hyödyntämään kaikkia niiden käytettävissä olevia poliittisia ja diplomatian keinoja tukeakseen toimivaa yhteistyötä ICC:n kanssa, erityisesti todistajansuojeluohjelmia koskevissa asioissa ja vireillä olevien pidätysmääräysten täytäntöönpanemiseksi ja ottaen erityisesti huomioon 13 epäiltyä, jotka pakoilevat oikeutta; kehottaa komissiota, ulkosuhdehallintoa ja neuvostoa sopimaan konkreettisista toimenpiteistä, joilla vastataan tilanteisiin, joissa joku kieltäytyy yhteistyöstä ICC:n kanssa, ja poliittisiin kannanottoihin; |
25. |
kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita käyttämään kaikkia keinoja suhteissaan kolmansiin maihin ja harkitsemaan myös seuraamuksia – erityisesti sellaisten maiden tapauksessa, joissa vallitsevia tilanteita on tutkittavina ICC:ssä, sekä sellaisten maiden tapauksessa, joita koskeva alustava tutkinta on käynnissä ICC:ssä – vahvistaakseen niiden poliittista tahtoa tehdä täysimääräistä yhteistyötä ja tukeakseen niiden valmiutta käynnistää julmuuksia koskevia kansallisia menettelyjä; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita myös tarjoamaan täyden tuen näille maille niiden auttamiseksi täyttämään ICC:n vaatimukset; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan täysimääräisesti 8. joulukuuta 2008 vahvistettua neuvoston yhteistä kantaa 2008/944/YUTP; |
26. |
katsoo, että julmuuksien uhreille olisi tarjottava tehokkaat ja täytäntöönpanokelpoiset oikeussuojakeinot ja hyvitykset; korostaa, että uhreilla ja todistajilla on erityisrooli tuomioistuinten menettelyissä ja tarvitaan erityistoimia, joilla varmistetaan heidän turvallisuutensa ja tosiasiallinen osallistumisensa Rooman perussäännön mukaisesti; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita pitämään uhrien oikeudet kaikkien rankaisemattomuuden torjuntaa koskevien toimien keskiössä ja suorittamaan vapaehtoisesti maksuja ICC:n uhrien erityisrahastoon; |
27. |
kehottaa EUH:ta varmistamaan, että julmuuksista vastuuseen saattaminen ja tuki ICC:lle valtavirtaistetaan kaikissa EU:n ulkopolitiikan painopisteissä, myös laajentumisprosessin kautta, ottamalla järjestelmällisesti huomioon rankaisemattomuuden torjumisen; korostaa tässä yhteydessä parlamentin jäsenten tärkeää osuutta ICC:n ja rankaisemattomuuden torjumisen edistämisessä myös parlamentin sisäisen yhteistyön kautta; |
28. |
kehottaa EU:n jäsenvaltioita varmistamaan, että koordinointi ja yhteistyö ICC:n kanssa sisällytetään asianomaisten alueellisten EU:n erityisedustajien toimivaltuuksiin; kehottaa jälleen komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa nimittämään kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja kansainvälistä oikeutta käsittelevän EU:n erityisedustajan, jonka tehtävänä on edistää, valtavirtaistaa ja edustaa EU:n sitoutumista rankaisemattomuuden torjuntaan ja ICC:hen EU:n kaikessa ulkopolitiikassa; |
29. |
korostaa Euroopan parlamentin olennaista roolia EU:n toimien seuraamisessa tässä asiassa; on tyytyväinen rankaisemattomuuden torjuntaa ja ICC:tä koskevan osan lisäämiseen parlamentin vuosikertomukseen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa ja ehdottaa lisäksi, että parlamentti omaksuisi ennakoivamman roolin edistämällä rankaisemattomuuden torjuntaa ja ICC:tä ja valtavirtaistamalla ne kaikissa EU:n politiikoissa ja toimielimissä ja erityisesti sen valiokunnissa, jotka vastaavat unionin ulkopolitiikasta, sekä sen suhteista kolmansiin maihin vastaavissa valtuuskunnissa; |
30. |
korostaa, että ICC:tä koskevaan täydentävyysperiaatteeseen sisältyy sen sopimusvaltioiden ensisijainen vastuu tutkia julmuuksia ja asettaa niihin syyllistyneet syytteeseen; ilmaisee huolensa siitä, että kaikilla EU:n jäsenvaltioilla ei ole lainsäädäntöä, jossa nämä rikokset määritellään kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja joiden osalta niiden tuomioistuimet voivat käyttää toimivaltaa; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti täydentävyysperiaatteen edistämiseen liittyvää keinovalikoimaa; |
31. |
kehottaa jäsenvaltioita muuttamaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 83 artiklaa niin, että ”julmuudet” lisätään luetteloon rikoksista, jotka kuuluvat EU:n toimivaltaan; |
32. |
kannustaa voimakkaasti EU:ta valmistelemaan kansainvälisen oikeuden mukaisiin rikoksiin liittyvän rankaisemattomuuden torjumista Euroopassa koskevan toimintasuunnitelman laadintaa ja tarjoamaan siihen resursseja, ja katsoo, että siinä olisi asetettava EU:n toimielimille ja jäsenvaltioille selvät tavoitteet, joilla pyritään tehostamaan joukkotuhontaan, ihmisyyttä vastaan tehtyihin rikoksiin ja sotarikoksiin liittyviä kansainvälisiä tutkimuksia ja syytteeseenpanoa; |
33. |
muistuttaa, että valtiot, myös EU:n jäsenvaltiot, voivat kukin erikseen saattaa kansainvälisen tuomioistuimen eteen valtiot, jotka ovat rikkoneet kansainvälisten sopimusten mukaisia velvoitteita, kuten vuonna 1984 tehdyn kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen ja joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi vuonna 1948 tehdyn yleissopimuksen velvoitteita; |
34. |
muistuttaa tuomitsevansa jyrkästi Assadin hallinnon Syyriassa toteuttamat julmuudet, joiden voidaan katsoa olevan vakavia sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan, ja pitää valitettavana Syyrian ilmapiiriä, jossa tällaisten rikosten tekijöitä ei rangaista; |
35. |
pitää valitettavana, että kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kunnioittamisen puute on laajalle levinnyttä, siviilejä on kuollut ja siviili-infrastruktuureja vastaan on hyökätty aseellisissa konflikteissa eri puolilla maailmaa hälyttävän paljon; kehottaa kansainvälistä yhteisöä järjestämään kansainvälisen konferenssin uuden kansainvälisen mekanismin luomiseksi aseellisten konfliktien aikana tehtyjä rikkomuksia koskevien tietojen jäljittämistä ja keräämistä sekä niistä raportoimista varten; pyytää jälleen komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa esittämään vuosittain julkisen luettelon kouluihin ja sairaaloihin kohdistuneiden iskujen epäillyistä tekijöistä, jotta voidaan määritellä asianmukaiset EU:n toimet tällaisten iskujen lopettamiseksi; |
36. |
kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan tärkeimmät kansainvälisen humanitaarisen oikeuden välineet ja muut asiaankuuluvat oikeudelliset välineet; tiedostaa, että kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämistä koskevat EU:n suuntaviivat ovat tärkeitä, ja toistaa komission varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle esittämänsä vaatimuksen suuntaviivojen täytäntöönpanon vauhdittamisesta erityisesti Lähi-idän sotarikoksia koskevassa asiassa; kehottaa EU:ta tukemaan aloitteita, joilla pyritään levittämään tietoa kansainvälisestä humanitaarisesta oikeudesta ja sen soveltamiseen liittyviä hyviä käytäntöjä, ja kehottaa EU:ta käyttämään kaikkia käytettävissään olevia kahdenvälisiä välineitä, myös poliittista vuoropuhelua, edistääkseen tehokkaasti sitä, että sen kumppanit noudattaisivat kansainvälistä humanitaarista oikeutta; |
37. |
painottaa, että jäsenvaltioiden olisi kieltäydyttävä toimittamasta aseita, varusteita tai taloudellista tai poliittista tukea hallituksille tai valtiosta riippumattomille toimijoille, jotka rikkovat kansainvälistä humanitaarista oikeutta muun muassa raiskauksilla tai muulla naisiin ja lapsiin kohdistuvalla seksuaalisella väkivallalla; |
38. |
kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita lisäksi tukemaan uudistusprosesseja ja valmiuksien kehittämiseen tähtääviä kansallisia pyrkimyksiä, joilla vahvistetaan riippumatonta oikeuslaitosta, lainvalvontaa, vankeinhoitojärjestelmää sekä hyvitysohjelmia kolmansissa maissa, joihin väitetyt rikokset suoranaisesti vaikuttavat, ja toteaa, että tähän on sitouduttu ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa vuosiksi 2015–2019; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille siirtymäkauden oikeusjärjestelyjen tukea koskevan EU:n kehyksen vuodelta 2015 ja odottaa, että se pannaan tehokkaasti täytäntöön; |
Ei-valtiollisten toimijoiden rankaisemattomuuden torjunta
39. |
panee merkille, että kansainvälisessä rikosoikeudessa ja erityisesti kansainvälisten rikostuomioistuinten toimivaltuuksissa ja oikeuskäytännössä on määritelty selvästi sellaisten henkilöiden vastuu, jotka ovat kansainvälisiin rikoksiin osallistuneiden ei-valtiollisten ryhmien jäseniä; painottaa, että tämä vastuu ei koske vain asianomaisia henkilöitä, vaan myös muita kansainvälisiin rikoksiin epäsuorasti osallistuvia tekijöitä; kannustaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita saattamaan oikeuden eteen sotarikoksista, ihmisyyttä vastaan tehdyistä rikoksista ja joukkotuhonnasta vastuussa olevat valtiolliset toimijat, valtiosta riippumattomat toimijat ja yksittäiset henkilöt; |
40. |
korostaa, että asiaankuuluvat kansainväliset elimet ovat raportoineet laajasti Isisin/Da’eshin tai muiden ei-valtiollisten toimijoiden tekemistä naisiin ja tyttöihin kohdistuneista väkivaltarikoksista, ja panee merkille, että kansainvälinen oikeudellinen yhteisö on ponnistellut näiden rikosten sijoittamiseksi kansainväliseen rikosoikeudelliseen kehykseen; |
41. |
toistaa tässä yhteydessä tuomitsevansa jyrkästi ne hirvittävät rikokset ja ihmisoikeusloukkaukset, joihin syyllistyvät ei-valtiolliset toimijat, kuten Boko Haram Nigeriassa ja Isis/Da’esh Syyriassa ja Irakissa; on syvästi järkyttynyt tehtyjen rikosten laajasta joukosta, kuten surmista, kidutuksesta, raiskauksista, orjuuttamisesta ja seksiorjuudesta, lapsisotilaiden värväämisestä, uskonnollisesta pakkokäännytyksestä ja uskonnollisten vähemmistöjen (esimerkiksi kristityt ja jesidit) jäsenten järjestelmällisistä surmista; muistuttaa, että seksuaalinen väkivalta voi ICC:n mukaan olla sotarikos ja rikos ihmisyyttä vastaan; katsoo, että kansainvälisen yhteisön olisi pidettävä tekijöiden asettamista syytteeseen etusijalla; |
42. |
kannustaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita torjumaan rankaisemattomuutta ja tukemaan aktiivisesti kansainvälisiä pyrkimyksiä saada ei-valtiollisten ryhmien, kuten Boko Haramin ja Isisin/Da’eshin, jäsenet tai muut rikoksista ihmisyyttä vastaan vastuussa olevat toimijat oikeuden eteen; kehottaa laatimaan selvän toimintamallin Isisin/Da’eshin taistelijoiden ja heidän avunantajiensa syytteeseenpanoa varten ja käyttämään siinä esimerkiksi joukkotuhontarikosten, ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten ja sotarikosten tutkintaa ja syytteeseenpanoa käsittelevän EU:n verkoston asiantuntemusta; |
43. |
korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi tuettava ei-valtiollisten ryhmien, kuten Isisin/Da’eshin, jäsenten syytteeseenpanoa ICC:ssä pyrkimällä saamaan asiasta aikaan konsensuksen YK:n turvallisuusneuvostossa tuomiovallan antamiseksi ICC:lle, koska Syyria ja Irak eivät ole Rooman perussäännön sopimusvaltioita; korostaa, että EU:n olisi tarkasteltava ja tuettava kansainvälisellä tasolla ja kaikin keinoin vaihtoehtoja Syyrian konfliktin kaikkien osapuolten, myös Isisin/Da’eshin, tekemien rikosten tutkimiseksi ja niiden tekijöiden asettamiseksi syytteeseen esimerkiksi perustamalla Irakin ja Syyrian alueen kansainvälinen rikostuomioistuin; |
44. |
pitää valitettavana Venäjän ja Kiinan YK:n turvallisuusneuvoston pysyvinä jäseninä käyttämää veto-oikeutta, jolla ne vastustivat Syyrian tilanteen saattamista ICC:n käsiteltäväksi YK:n peruskirjan luvun VII mukaisesti sekä toimenpiteen hyväksymistä Syyrian rankaisemiseksi kemiallisten aseiden käytöstä; kehottaa EU:ta tukemaan pikaisia toimia YK:n turvallisuusneuvoston toiminnan uudistamiseksi varsinkin veto-oikeuden käytön osalta sekä Ranskan aloitetta, joka koskee veto-oikeuden käyttämisestä pidättäytymistä silloin, kun on olemassa todisteita joukkotuhonnasta, sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastan; |
45. |
tukee mahdollista vaatimusta YK:n peruskirjan luvun VII periaatteiden soveltamisesta suojeluvastuun periaatteen noudattamiseksi aina kansainvälisen yhteisön alaisuudessa ja YK:n turvallisuusneuvoston valtuutuksella; |
46. |
panee tyytyväisenä merkille YK:n ihmisoikeusneuvoston perustaman Syyriaa käsittelevän tutkintakomission ja YK:n yleiskokouksen perustaman kansainvälisen, puolueettoman ja riippumattoman mekanismin (IIIM), jotka avustavat Syyriassa tapahtuneiden vakavien rikosten tutkinnassa; korostaa tarvetta perustaa vastaavanlainen riippumaton mekanismi Irakiin, ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita, kaikkia Syyrian konfliktin osapuolia, kansalaisyhteiskuntaa ja koko YK-järjestelmää tekemään täysimääräisesti yhteistyötä IIIM:n kanssa ja antamaan sille kaikki tiedot ja asiakirjat, joita niillä mahdollisesti on ja joista voisi olla apua sen tehtävän toteuttamisessa; kiittää niitä EU:n jäsenvaltioita, jotka ovat osallistuneet taloudellisesti IIIM:ään, ja kehottaa niitä, jotka eivät ole sitä tehneet, tekemään sen; |
47. |
kehottaa EU:ta rahoittamaan riittävästi järjestöjä, jotka tekevät avointa tutkintaa ja keräävät digitaalisesti todisteita sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan, vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi ja tekijöiden saamiseksi oikeuteen; |
48. |
pitää myönteisinä EU:n toimia kansainvälistä oikeutta ja vastuuvelvollisuutta käsittelevän komission ja muiden, julmuuksista todisteita keräävien kansalaisjärjestöjen työn tukemiseksi; kehottaa EU:ta antamaan välitöntä tukea Irakin ja Syyrian kansalaisyhteiskunnalle kaikkien konfliktin osapuolten, myös Isisin/Da’eshin, Irakissa ja Syyriassa tekemiä rikoksia koskevien todisteiden keräämisessä, säilyttämisessä ja suojaamisessa; painottaa, että konfliktin kaikkien osapuolten tekemistä sotarikoksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja joukkotuhonnasta saatujen sekä digitaalisten että muunlaisten todisteiden kerääminen ja säilyttäminen on olennaisen tärkeä askel rankaisemattomuuden torjunnassa ja yksi tärkeimmistä perusasioista; tukee Yhdistyneen kuningaskunnan, Belgian ja Irakin YK:ssa tekemää aloitetta (”liittoutuma Da’eshin saamiseksi oikeuden eteen”), jolla pyritään keräämään todisteita Isisin/Da’eshin Syyriassa ja Irakissa tekemistä rikoksista, jotta sen kansainvälinen syytteeseenpano helpottuisi, ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita liittymään kyseiseen liittoumaan tai tukemaan sitä; tukee edelleen arkeologisen perinnön ja kulttuuriperinnön tuhoamiseen liittyviä kulttuuriperintöaloitteen toimia ja tiedonhankintatoimintaa Syyriassa ja Irakissa; |
49. |
kannustaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet, jotta voidaan katkaista tehokkaasti Isisille/Da’eshille saapuvat resurssivirrat, jotka ulottuvat aseista, kulkuneuvoista ja käteisestä rahasta monen muun tyyppiseen omaisuuteen; |
50. |
kehottaa EU:ta asettamaan seuraamuksia niille maille ja viranomaisille, jotka auttavat suoraan tai välillisesti resurssien virtaamista Isisille/Da’eshille ja edistävät siten niiden rikollisen terroritoiminnan kehittämistä; |
51. |
korostaa, että EU:n jäsenvaltioiden olisi tutkittava kaikki väitteet ja pantava syytteeseen omat kansalaisensa ja lainkäyttövaltansa alaiset henkilöt, jotka ovat syyllistyneet julmuuksiin tai yrittäneet toteuttaa julmuuksia tai olleet niissä osallisina Irakissa ja Syyriassa, tai antamaan heidän tapauksensa ICC:n käsiteltäväksi Rooman perussäännön mukaisesti; muistuttaa kuitenkin, että Isisin/Da’eshin jäsenten asettaminen syytteeseen jäsenvaltioissa voi olla vain kansainvälistä oikeutta täydentävä toimi; |
52. |
korostaa EU:n ja ICC:n välisen yhteistyö- ja avunantosopimuksen merkitystä; pyytää jäsenvaltioita noudattamaan yleismaailmallista tuomiovaltaa rankaisemattomuuden torjumisessa ja painottaa sen merkitystä kansainvälisen rikosoikeusjärjestelmän tehokkuudelle ja toimivuudelle; kehottaa EU:n jäsenvaltioita myös asettamaan kansallisilla lainkäyttöalueillaan syytteeseen sotarikoksiin ja ihmisyyttä vastaan tehtyihin rikoksiin syyllistyneet henkilöt silloinkin, kun rikokset on tehty kolmansissa maissa tai niiden tekijät ovat kolmannen valtion kansalaisia; |
53. |
kehottaa kaikkia kansainvälisen yhteisön maita, myös EU:n jäsenvaltioita, toimimaan aktiivisesti radikalisoitumisen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi ja parantamaan oikeus- ja tuomioistuinjärjestelmiään sen välttämiseksi, että niiden kansalaiset ja asukkaat liittyvät Isisiin/Da’eshiin; |
Sukupuoliulottuvuus ihmisoikeusrikkomuksiin puuttumisessa sotarikosten yhteydessä
54. |
korostaa, että seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva väkivalta on ehdottomasti lopetettava puuttumalla sen laajaan ja järjestelmälliseen käyttöön aseena naisia ja tyttöjä vastaan sodissa; kehottaa kaikkia maita kehittämään kansallisia toimintaohjelmia YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman nro 1325 mukaisesti yhdessä naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisstrategioiden kanssa, ja kehottaa sitoutumaan laajasti sen varmistamiseen, että kyseinen päätöslauselma pannaan täytäntöön; vaatii maailmanlaajuista sitoutumista sen varmistamiseen kaikin käytettävissä olevin keinoin, että naiset ja tytöt ovat jokaisen hätätilan tai kriisin alusta saakka sekä konfliktitilanteiden jälkeen turvassa, esimerkiksi varmistamalla, että sotatilanteessa raiskauksen uhreiksi joutuneiden saatavilla on kaikki seksuaali- ja lisääntymisterveyden palvelut, myös laillinen ja turvallinen raskaudenkeskeytys; tähdentää lisäksi, että myös konfliktin päätyttyä naiset kärsivät usein edelleenkin väkivallan fyysisistä, henkisistä ja sosioekonomisista seurauksista; |
55. |
katsoo, että naisten roolia konfliktien ehkäisyssä, ihmisoikeuksien edistämisessä ja demokratian uudistamisessa olisi kasvatettava, ja korostaa naisten järjestelmällisen osallistumisen merkitystä rauhanprosessin ja konfliktin jälkeisen jälleenrakentamisen olennaisena tekijänä; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita edistämään naisten osallistamista rauhanprosesseihin ja kansallisiin sovinnontekoprosesseihin; |
56. |
vaatii komissiota ja jäsenvaltioita sekä toimivaltaisia kansainvälisiä viranomaisia toteuttamaan tarvittavia toimenpiteitä, kuten panemaan täytäntöön sotilaallisia kurinpitomenettelyjä, noudattamaan komentovastuuta ja kouluttamaan joukkoja sekä rauhanturva- ja humanitaaristen operaatioiden henkilöstöä, kaikenlaisen seksuaalisen väkivallan estämiseksi; |
o
o o
57. |
kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, YK:n yleiskokouksen puheenjohtajalle ja YK:n jäsenvaltioiden hallituksille. |
(1) EYVL L 155, 12.6.2001, s. 19.
(2) EYVL L 167, 26.6.2002, s. 1.
(3) EUVL L 118, 14.5.2003, s. 12.
(4) EUVL L 150, 18.6.2003, s. 67.
(5) EUVL L 115, 28.4.2006, s. 49.
(6) EUVL L 76, 22.3.2011, s. 56.
(7) EUVL C 153 E, 31.5.2013, s. 115.
(8) EUVL C 224, 21.6.2016, s. 31.
(9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0344.
(10) EUVL C 224, 21.6.2016, s. 10.
(11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0459.
(12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0449.
(13) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0422.
(14) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0051.
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/80 |
P8_TA(2017)0289
Yksityiset turvallisuusalan yritykset
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. heinäkuuta 2017 yksityisistä turvallisuusalan yrityksistä (2016/2238(INI))
(2018/C 334/08)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon Montreux’n asiakirjan yksityisten turvallisuus- ja puolustusalan yritysten toimintaan liittyvistä valtioiden kansainvälisoikeudellisista velvoitteista ja hyvistä käytännöistä aseellisen selkkauksen aikana, |
— |
ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston antamat päätöslauselmat nro 15/26, 22/33, 28/7 ja 30/6, |
— |
ottaa huomioon heinäkuussa 2005 perustetun YK:n työryhmän, joka pohtii palkkasotilaiden käyttämistä keinona rikkoa ihmisoikeuksia ja estää kansoja käyttämästä itsemääräämisoikeuttaan, |
— |
ottaa huomioon avoimen hallitustenvälisen työryhmän kertomukset, joissa pohditaan mahdollisuutta kehittää kansainvälinen sääntelykehys yksityisten sotilas- ja turvallisuusalan yritysten sääntelyyn, seurantaan ja valvontaan, |
— |
ottaa huomioon YK:n suuntaviivat yksityisten turvallisuusalan yritysten tarjoamien aseistettujen turvallisuuspalvelujen käytöstä ja toteaa, että niitä on hiljattain laajennettu koskemaan myös aseistamattomia turvallisuuspalveluja, |
— |
ottaa huomioon YK:n lainvalvontaviranomaisten menettelytapasäännöstön, |
— |
ottaa huomioon ihmisoikeusneuvoston pohdittavaksi ja käsiteltäväksi annetun ehdotuksen mahdolliseksi yksityisten sotilas- ja turvallisuusalan yleissopimukseksi, |
— |
ottaa huomioon kansainvälisiä käytännesääntöjä koskevan järjestön laatimat yksityisten turvallisuusalan yritysten kansainväliset käytännesäännöt; toteaa, että kyseinen järjestö on alan itsesääntelymekanismi ja sen standardien noudattaminen on vapaaehtoista, |
— |
ottaa huomioon International Stability Operations Association -ammattiliiton käytännesäännöt, jotka muodostavat alan oman itsesääntelymekanismin, |
— |
ottaa huomioon Euroopan turvallisuuspalvelujen liiton ja UNI Europa -ammattiliiton yksityisen turvallisuusalan eettiset ja käytännesäännöt, |
— |
ottaa huomioon yksityisten turvallisuusoperaatioiden hallinnointijärjestelmää koskevan ISO 18788 -standardin, jossa asetetaan yksityisten turvallisuusalan yritysten hallinnointia koskevat vaatimukset, |
— |
ottaa huomioon neuvoston 13. kesäkuuta 2002 antaman suosituksen jäsenvaltioissa toimivaltaisten kansallisten viranomaisten yhteistyöstä yksityisten turvallisuuspalvelujen alalla, |
— |
ottaa huomioon julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU (1), |
— |
ottaa huomioon 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/81/EY hankintaviranomaisten ja hankintayksiköiden rakennusurakoita sekä tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta puolustus- ja turvallisuusalalla ja direktiivien 2004/17/EY ja 2004/18/EY muuttamisesta (2), |
— |
ottaa huomioon EU:n johtamiin sotilasoperaatioihin annettavaa logistiikkatukea koskevan EU:n toimintaperiaatteen ja EU:n johtamiin sotilasoperaatioihin annettavaa toimeksisaajien tukea koskevan EU:n toimintaperiaatteen, |
— |
ottaa huomioon yksityisiin sotilas- ja turvallisuusalan yrityksiin ja niiden palveluihin kohdistettavia EU:n sääntelytoimia koskevat Priv–War-suositukset, |
— |
ottaa huomioon 8. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman korruptiosta julkisella ja yksityisellä sektorilla ja sen vaikutuksista ihmisoikeuksiin kolmansissa maissa (3) sekä 6. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta: yhteiskunnan etujen sekä kestävän ja osallistavan elpymisen edistäminen (4), |
— |
ottaa huomioon monet erilaiset riskit, haasteet ja uhat Euroopan unionin rajojen sisä- ja ulkopuolella, |
— |
ottaa huomioon toukokuussa 2012 annetut aseistetun turvallisuushenkilöstön läsnäoloa laivoilla koskevat Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) väliaikaiset ohjeet, |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan, |
— |
ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0191/2017), |
A. |
katsoo, että turvallisuus ja puolustus ovat viranomaisten tehokkuutta, vaikuttavuutta, tilivelvollisuutta ja oikeusvaltioperiaatetta koskevien kriteerien perusteella hallinnoimia julkisia hyödykkeitä, jotka eivät ole riippuvaisia ainoastaan riittävistä taloudellisista resursseista vaan myös tietämyksestä; ottaa huomioon, että joillakin aloilla viranomaisilla ei välttämättä ole tarvittavia valmiuksia ja voimavaroja; |
B. |
katsoo, että vastuu turvallisuudesta ja puolustuksesta olisi jätettävä ensisijaisesti viranomaisille; |
C. |
ottaa huomioon, että Eurobarometri-mielipidetutkimukset osoittavat, että EU:n kansalaiset haluavat EU:n olevan aktiivisempi turvallisuus- ja puolustusalalla; |
D. |
ottaa huomioon, että yli 1,5 miljoonaa yksityistä turvallisuusalan alihankkijaa työskenteli Euroopassa vuonna 2013 noin 40 000 yksityisessä turvallisuusalan yrityksessä; ottaa huomioon, että nämä luvut ovat jatkuvasti kasvussa; ottaa huomioon, että näiden yritysten liikevaihto nousi mainittuna vuotena noin 35 miljardiin euroon; ottaa huomioon, että yksityisen turvallisuusalan arvoksi maailmanlaajuisesti arvioitiin vuonna 2016 jopa 200 miljardia dollaria ja että alalla toimii noin 100 000 yksityistä yritystä, joilla on 3,5 miljoonaa työntekijää; |
E. |
ottaa huomioon, että kansalliset hallitukset, puolustusvoimat ja siviilialan virastot ovat viime vuosikymmenien aikana työllistäneet enenevässä määrin kotimaan palveluita varten ja ulkomaille lähetettävien joukkojen tueksi yksityisiä turvallisuusalan yrityksiä, jotka terminä kattavat tässä päätöslauselmassa myös yksityiset sotilasalan yritykset; |
F. |
ottaa huomioon, että yksityisten turvallisuusalan yritysten tarjoamien palvelujen kirjo on erittäin laaja vaihdellen logistisista palveluista ja sotilasteknologian tarjoamisesta tosiasialliseen taistelujoukkojen tukemiseen ja osallistumiseen konfliktin jälkeiseen jälleenrakennukseen; ottaa huomioon, että yksityiset turvallisuusalan yritykset tarjoavat myös jäsenvaltioissa keskeisiä palveluja, kuten vankiloiden johtaminen ja infrastruktuurikohteiden vartioiminen; ottaa huomioon, että yksityisiä turvallisuusalan yrityksiä on käytetty yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioissa sekä siviili- että sotilasalalla EU:n edustustojen vartiointiin, leirien rakentamiseen, koulutukseen, ilmakuljetuksiin ja humanitaarisen avun toimien tukena; |
G. |
ottaa huomioon, että EU:ssa yksityisten turvallisuusalan yritysten hyödyntämisen käytännöt ja tällaisia yrityksiä koskevat sopimusmenettelyt sekä sääntelyjärjestelmien erityispiirteet vaihtelevat jäsenvaltioiden välillä suuresti ja että monet käyttävät niitä omien yksiköidensä tukena monenkeskisissä operaatioissa; |
H. |
ottaa huomioon, että sotilastoimintaa, joka oli aiemmin olennainen osa asevoimien toimintaa, ulkoistetaan mm. palvelujen tarjoamiseksi kustannustehokkaammin; toteaa, että ulkoistamisella myös kompensoidaan sitä, että ulkomailla toteutettavien monenkeskisten operaatioiden määrän kasvaessa ja määrärahojen kutistuessa kutistuvilla asevoimilla on pulaa valmiuksista, mikä johtuu päättäjien haluttomuudesta sitoutua asianmukaisten resurssien käyttöönottoon; katsoo, että tämän olisi oltava vain poikkeus; toteaa, että valmiuksien puutteisiin on puututtava; ottaa huomioon, että yksityiset turvallisuusalan yritykset voivat myös tarjota usein lyhyellä varoitusajalla ja täydentävästi valmiuksia, jotka puuttuvat kansallisilta asevoimilta kokonaan; ottaa huomioon, että yksityisiä turvallisuusalan yrityksiä on myös käytetty poliittisin tarkoitusperin joukkojen käytön rajoittamisen välttämiseksi esimerkiksi sen seikan kiertämiseen, että omien asevoimien käytölle ei mahdollisesti saada kansalaisten tukea; katsoo, että yksityisten turvallisuusalan yritysten käyttöön ulkopolitiikan välineenä on kohdistettava tehokasta parlamentaarista valvontaa; |
I. |
ottaa huomioon, että yksityisiä turvallisuusalan yrityksiä on syytetty osallisuudesta lukuisiin ihmisoikeusrikkomuksiin ja ihmishenkiä vaatineisiin vaaratilanteisiin; toteaa, että tällaiset tilanteet vaihtelevat eri aikoina ja eri maissa ja että niissä on joissakin tapauksissa kyse vakavista kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomuksista, myös sotarikoksista; toteaa, että joissakin näistä tapauksista on nostettu syytteitä; ottaa huomioon, että tämä yhdessä avoimuuden puutteen kanssa on vaikuttanut kansainvälisen yhteisön kyseisissä maissa tekemään työhön ja paljastanut tilivelvollisuusrakenteissa huomattavia puutteita, jotka johtuvat muun muassa tytäryhtiöiden ja alihankkijoiden lukuisten kerrosten muodostumisesta eri maissa, mikä pätee varsinkin paikallisiin tytäryhtiöihin ja alihankkijoihin ja mikä johtaa joissakin tapauksissa siihen, ettei isäntämaiden siviiliväestön perusturvallisuutta pystytä takaamaan; |
J. |
katsoo, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi pyrittävä välttämään tällaiset tilanteet tulevaisuudessa ja pidättäydyttävä ulkoistamasta sotilaallisia operaatioita, joihin liittyy oletettavasti voiman ja aseiden käyttöä, vihollisuuksiin osallistumista tai muunlaisia toimia taisteluissa tai taistelualueella, oikeutettu itsepuolustus pois lukien; katsoo, että yksityisille turvallisuusalan yrityksille konfliktialueilla ulkoistetut operaatiot ja toimet olisi rajoitettava logistisen tuen tarjoamiseen ja laitosten puolustamiseen ilman, että yritykset ovat tosiasiallisesti läsnä alueilla, joilla toteutetaan taistelutoimia; katsoo, ettei yksityisten turvallisuusalan yritysten käyttö voi missään tilanteessa korvata kansallisten asevoimien henkilöstöä; katsoo, että puolustusalan toimintapolitiikkoja toteutettaessa olisi aina asetettava etusijalle sen varmistaminen, että jäsenvaltioiden asevoimilla on riittävästi resursseja, välineitä, koulutusta, tietämystä ja voimavaroja hoitaakseen tehtävänsä täysimääräisesti; |
K. |
katsoo, että yksityisten turvallisuusalan yritysten käytön sääntelemiseksi ja niiden toiminnan valvomiseksi riittävästi olisi vahvistettava kansainvälisellä tasolla sitovia sääntely- ja valvontamekanismeja sisältävä säädöskehys, jotta valtiot voisivat hyödyntää niiden tarjoamia etuja ja varmistaa, että niitä voidaan pitää tilivelvollisina; ottaa huomioon, että yksityiset turvallisuusalan yritykset ovat osa varsin ylikansallista alaa, jossa valtiolliset ja hallitustenväliset toimijat kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa, minkä vuoksi sääntelyn on oltava globaalia; katsoo, että tämän alan nykyinen sääntelykehys koostuu joukosta keskenään epäjohdonmukaisia sääntöjä, jotka vaihtelevat suuresti eri jäsenvaltioiden välillä; katsoo, että kirjavat kansalliset lainsäädännöt ja eräiden yksityisten turvallisuusalan yritysten hyväksymät itsesääntelymenetelmät tarjoavat heikon väärinkäytöksiä ehkäisevän pelotteen, koska seuraamukset puuttuvat, millä voi olla merkittävä vaikutus yksityisten turvallisuusalan yritysten toimintaan monenvälisissä tilanteissa ja konfliktialueilla; |
L. |
toteaa, että yksityisiä turvallisuusalan ja sotilasalan yrityksiä ja niiden palveluja koskevia määritelmiä ei ole hyväksytty riittävästi; ottaa huomioon, että yksityinen turvallisuusalan yritys voidaan määritellä palkkasotilaiden käyttöä koskevan YK:n työryhmän laatiman yleissopimusehdotuksen määritelmän mukaisesti muodoltaan yritykseksi, joka tarjoaa fyysisten henkilöiden ja/tai oikeushenkilöiden toteuttamia kompensoivia sotilasalan ja/tai turvallisuuspalveluja; ottaa huomioon, että sotilasalan palvelut voidaan tässä yhteydessä määritellä sotilaalliseen toimintaan liittyviksi erityispalveluiksi, joita ovat mm. strateginen suunnittelu, tiedustelu, tutkinta, maa-, meri- tai ilmatiedustelu, kaikenlainen lentotoiminta, joko miehitetyillä tai miehittämättömillä ilma-aluksilla, satelliittivalvonta ja -tiedustelu, kaikenlainen tiedonsiirto sotilaallisilla sovelluksilla, materiaali- ja tekninen tuki asevoimille ja muut oheispalvelut; ottaa huomioon, että turvallisuusalan palveluissa voi määritelmän mukaan olla kyse aseellisesta rakennusten, laitosten, omaisuuden ja ihmisten vartioinnista tai suojelusta, kaikenlaisesta tiedonsiirrosta turvallisuusalan- ja poliisivalvonnan sovelluksilla, tietoja koskevien turvatoimien kehittämisestä ja täytäntöönpanosta sekä muista oheistoimista; |
M. |
ottaa huomioon, että Montreux’n asiakirja on ensimmäinen tärkeä asiakirja, jossa määritellään, miten kansainvälistä oikeutta sovelletaan yksityisiin turvallisuusalan yrityksiin; ottaa huomioon, että yksityisten turvallisuusalan yritysten kansainvälisissä käytännesäännöissä määritellään alan standardit ja niitä käytetään entistä enemmän välineenä, jonka avulla varmistetaan koko alalle yleiset perusstandardit; ottaa huomioon, että yksityisten turvallisuusalan yritysten järjestön (ICoCA) kansainvälisillä käytännesäännöillä on tarkoitus edistää, hallita ja valvoa käytännesääntöjen täytäntöönpanoa ja kannustaa tarjoamaan vastuullisia turvallisuuspalveluja ja kunnioittamaan ihmisoikeuksia sekä noudattamaan kansallista lainsäädäntöä ja kansainvälistä oikeutta; toteaa, että ICoCA-järjestöön liittyminen on vapaaehtoinen toimenpide ja edellyttää maksun maksamista ja että korkeiden jäsenmaksujen vuoksi kaikki yksityiset turvallisuusalan yritykset eivät voi liittyä jäseniksi; |
N. |
ottaa huomioon, että yksityisiä turvallisuusalan yrityksiä koskevaa sääntelytyötä tehdään parhaillaan monilla kansainvälisillä areenoilla, muun muassa Montreux’n asiakirjan osallistujien foorumissa, jossa EU valittiin puheenjohtajan tukiryhmään eli avoimeen hallitustenväliseen työryhmään, joka pohtii mahdollisuutta laatia kansainvälinen sääntelykehys yksityisten sotilasalan ja turvallisuusalan yritysten toiminnan sääntelylle, seurannalle ja valvonnalle, sekä kansainvälisiä käytännesääntöjä koskevassa järjestössä; |
O. |
ottaa huomioon, että EU ja 23 jäsenvaltiota ovat osallisina Montreux’n asiakirjassa ja että EU on kansainvälisiä käytännesääntöjä koskevan järjestön työryhmän jäsen; ottaa huomioon, että EU edistää ihmisoikeusneuvostossa kansainvälisen sääntelykehyksen mahdollista kehittämistä; katsoo, että EU on ratkaisevan tärkeässä osassa, kun pyritään edistämään erilaisten sotilas- ja turvallisuusalan palveluiden tarjoamista ja vientiä koskevaa kansallista ja alueellista valvontaa; |
P. |
ottaa huomioon, että Euroopan unionilla ei ole omaa sääntelykehystä, vaikka alunperin eurooppalaisten ja/tai YTPP:n tai EU:n edustustojen tehtäviin ja operaatioihin osallistuvien yksityisten turvallisuusalan yritysten määrä on suuri; toteaa, että olemassa olevat sääntelykehykset pohjautuvat melkein yksinomaan Irakin sodan aikana käyttöön otettuun Yhdysvaltojen malliin, joka palveli taistelutehtäviin osallistuneiden sotilasalan yritysten etuja; katsoo, että kyseinen viitekehys ei vastaa sen enempää eurooppalaisten yksityisten turvallisuusalan yritysten muotoa kuin niiden tehtäviäkään; |
Q. |
ottaa huomioon, että on olennaisen tärkeää asettaa etusijalle lainvalvonnan ja yksityisten turvallisuusalan yritysten välistä vuorovaikutusta, yhteistyötä ja tukea koskevien selkeiden sääntöjen laadinta; |
R. |
katsoo, että yksityisillä turvallisuusalan yrityksillä voisi olla merkittävämpi tehtävä merirosvouksen torjunnassa ja meriturvallisuuden parantamisessa, koiria käyttävissä operaatioissa, verkkopuolustuksessa, turvallisuusvälinealan tutkimuksessa ja kehitystyössä, sekalaisissa tiedustelukäynneissä ja koulutuksessa yhteistyössä julkisten viranomaisten kanssa sekä näiden valvonnassa; ottaa huomioon, että aseistettujen yksityisten turvallisuusalan yritysten käyttö on luonut erityisiä haasteita merenkulkualalle ja johtanut lukuisiin vaaratilanteisiin, joissa on menetetty ihmishenkiä, sekä diplomaattisiin kiistoihin; |
Yksityisten turvallisuusalan yritysten käyttö asevoimien tukena ulkomailla
1. |
panee merkille, että yksityisillä turvallisuusalan yrityksillä on tärkeä täydentävä rooli valtion sotilas- ja siviilialan virastojen auttamisessa täyttämällä valmiuspuutteet, jotka johtuvat joukkojen käyttöön ulkomailla kohdistuvan kysynnän kasvusta, ja että ne tarjoavat satunnaisesti olosuhteiden salliessa myös varalla olevaa kapasiteettia; korostaa, että poikkeustapauksissa yksityisten turvallisuusalan yritysten palvelut täyttävät olemassa olevia valmiusvajeita, jotka jäsenvaltioiden olisi kuitenkin ensin yritettävä täyttää kansallisilla asevoimilla tai poliisivoimilla; korostaa, että kyseisissä maissa yksityisiä turvallisuusalan yrityksiä käytetään ulkopolitiikan täytäntöönpanovälineenä; |
2. |
korostaa, että toimiessaan isäntämaissa ja erityisesti sellaisissa isäntämaissa, joiden kulttuuri ja uskonto ovat hyvin erilaiset, yksityisten turvallisuusalan yritysten on otettava huomioon paikalliset tavat ja käytännöt, jotta ne eivät vaaranna tehtävänsä vaikuttavuutta ja vieraannuta paikallista väestöä; |
3. |
panee merkille, että kansallisiin joukkoihin verrattuna yksityiset turvallisuusalan yritykset ja erityisesti isäntämaissa sijaitsevat yksityiset turvallisuusalan yritykset voivat tarjota arvokasta paikallistietämystä ja että usein niiden avulla voidaan saada aikaan kustannussäästöjä, joskin on varmistettava, ettei laatua vaaranneta; korostaa kuitenkin, että paikallisten yksityisten turvallisuusalan yritysten palvelujen käyttö hauraissa maissa ja kriiseille alttiilla alueilla voi vaikuttaa kielteisesti EU:n ulkopolitiikan tavoitteisiin, jos niiden käyttäminen voimistaa tiettyjä paikallisia aseellisia toimijoita, joista voi tulla konfliktin osapuolia; katsoo olevan tärkeää tehdä selkeä oikeudellinen ero yksityisten turvallisuusalan yritysten operaatioiden ja suoraan sotilaalliseen toimintaan osallistuvien yksityisten toimijoiden toiminnan välille; |
4. |
korostaa, ettei yksityisille turvallisuusalan yrityksille tule ulkoistaa mitään toimintoja, joihin liittyy voimankäyttöä ja/tai aktiivista osallistumista vihollisuuksiin, itsepuolustusta lukuun ottamatta, eikä yksityisten turvallisuusalan yritysten saisi missään olosuhteissa sallia osallistua kuulusteluihin tai suorittaa kuulusteluja; korostaa, että EU:n turvallisuus- ja puolustusalalla ensisijaisena tavoitteena tulisi olla kansallisten asevoimien vahvistaminen ja että yksityiset turvallisuusalan yritykset voivat vain täydentää niitä eikä niillä voi olla strategisiin päätöksiin liittyvää valtaa; painottaa, että yksityiset turvallisuusalan yritykset voivat osallistua sotilaallisiin operaatioihin ainoastaan, jos osallistuminen on perusteltua ja sillä on selkeät tavoitteet, jotka voidaan todentaa konkreettisilla indikaattoreilla, jos osallistumisella on yksityiskohtainen budjetti sekä täsmälliset aloitus- ja päättymisajankohdat ja jos sitä hallinnoidaan tiukoilla eettisillä säännöillä; huomauttaa, että asevoimien ja turvallisuusjoukkojen ulkomailla tekemä työ on olennaisen tärkeää rauhan turvaamisen ja konfliktien ehkäisemisen alalla sekä konfliktien jälkeisessä sosiaalisessa uudelleenrakentamisessa ja kansallisen sovinnon edistämisessä; |
5. |
korostaa, että yksityisten turvallisuusalan yritysten käyttöä koskeva kustannustehokkuuden periaate tuottaa etuja pääasiassa lyhyellä aikavälillä, erityisesti jos eräitä sosioekonomisia muuttujia ei oteta huomioon, ja että sitä ei näin ollen tulisi soveltaa pääasiallisena periaatteena turvallisuuskysymyksiä tarkasteltaessa; palauttaa mieliin, että vastuullisuutta ja valvontaa koskevat mekanismit ovat keskeisessä asemassa sen varmistamiseksi, että yksityisten turvallisuusalan yritysten käytön legitiimiys ja mahdolliset edut toteutuvat täysimääräisesti; |
6. |
pitää tärkeänä, että yksityisten turvallisuusalan yritysten valtiollista käyttöä jäsenvaltioissa valvotaan parlamentaarisesti; |
Yksityisten turvallisuusalan yritysten käyttö EU:ssa
7. |
panee merkille, että EU käyttää yksityisiä turvallisuusalan yrityksiä ulkomailla edustustojensa vartiointiin ja henkilöstönsä suojaamiseen sekä yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioissa siviili- ja sotilasalalla; panee merkille, että niiden käyttö vaikuttaa näin ollen suoraan EU:n maineeseen ja imagoon kolmansien osapuolten keskuudessa, mikä tekee niistä tärkeitä EU:n läsnäolon merkkejä itse paikalla, jotka vaikuttavat siihen, minkä verran EU:ta kohtaan tunnetaan luottamusta; pyytää, että komissio ja neuvosto laativat yleiskatsauksen siitä, missä, milloin ja miksi yksityisiä turvallisuusalan yrityksiä on palkattu EU:n operaatioiden tueksi; ei pitäisi epäloogisena, että Euroopan unionin edustustojen turvallisuutta koskevissa tarjouskilpailupyynnöissä suosittaisiin Euroopassa todellista kotipaikkaansa pitäviä yksityisiä turvallisuusyrityksiä, jotka noudattavat Euroopan unionin säädöksiä ja maksavat veronsa Euroopan unionissa; |
8. |
painottaa kuitenkin, että erityisesti konfliktialttiissa ympäristöissä yksityisen turvallisuusalan yrityksen käytöllä tiettyihin tehtäviin voi olla kielteisiä sivuvaikutuksia EU:lle ja erityisesti sen legitimiteetille, jos yritys vahingossa yhdistetään konfliktialueen aseistettuihin toimijoihin, mistä voi olla kielteisiä seurauksia aseellisissa selkkauksissa, tai se voi mahdollisesti vaarantaa aseistariisuntaan, demobilisaatioon ja yhteiskuntaan sopeuttamiseen (DDR-toimintaa) ja turvallisuusalan uudistukseen tähtääviä pyrkimyksiä vahvistamalla paikallisia toimijoita tahattomasti; panee merkille erityisesti valvonnan ulottumattomissa olevan alihankinnan, kuten yksityisten turvallisuusalan yritysten riskit; |
9. |
panee merkille, että nykyisin noudatetaan käytäntöä, että erityisesti kolmansissa maissa sotilas- ja turvallisuusalan palveluja hankitaan paikallisilta alihankkijoilta, mikä aiheuttaa erilaisia vakavia oikeudellisia ja poliittisia ongelmia; toteaa, että jäsenvaltioiden, EUH:n ja komission olisi sovittava Naton esimerkin noudattamisesta ja hyväksyttävä alihankkijoiksi ainoastaan EU:n jäsenvaltioissa sijaitsevia yksityisiä turvallisuusalan yrityksiä; |
10. |
suosittaa täten, että komissio ehdottaa yksityisiä turvallisuusalan yrityksiä koskevia yleisiä hankintasuuntaviivoja sotilas- ja turvallisuusalan toimeksisaajien palkkaamisesta, käyttämisestä ja hallinnoinnista, joissa yksityisille turvallisuusalan yrityksille esitetään selkeästi kelpoisuusvaatimukset EU:n sopimusten saamiseksi, kun tarkoituksena on päästä eroon eri lähestymistapojen nykyisestä pirstaleisuudesta; vaatii, että komissio ja EUH käyttävät samoja suuntaviivoja sotilas- ja turvallisuusalan toimeksisaajien palkkaamiseen, käyttämiseen ja hallinnointiin kaikissa ulkoisissa toimissa ja operaatioissa ja EU:n edustustoissa kaikissa maissa ja kaikilla alueilla sekä kaikkien Euroopan unionin tarkistetun yhteisen puolustustarvikeluettelon palvelujen osalta; katsoo, että suuntaviivojen olisi perustuttava yksityisten turvallisuusalan yritysten johtamista ja hallinnointia koskeviin kansainvälisiin parhaisiin käytäntöihin, kuten Montreux’n asiakirjaan ja kansainvälisiin käytännesääntöihin, ja niiden olisi kuvastettava tarvetta kiinnittää erityistä huomiota yksityisten turvallisuusalan yritysten valintaan monimutkaisissa kriisin jälkeisissä olosuhteissa; pyytää komissiota ja EUH:ta käyttämään ainoastaan kansainvälisten käytännesääntöjen mukaisesti sertifioituja palveluntarjoajia, kuten tehdään YK:ssa, jossa käytännesääntöjä jo edellytetään; panee merkille Yhdysvaltojen viranomaisten lähestymistavan, johon sisältyy yksityiskohtaiset standardit ja vaatimukset kaikille yksittäisille sopimuksille, ja kehottaa EU:ta seuraamaan tätä esimerkkiä; painottaa, että yksityisten turvallisuusalan yritysten kanssa tehtävien sopimusten olisi sisällettävä muun muassa lausekkeita lisenssien ja lupien hallussapidosta, henkilöstö- ja kiinteistörekistereistä, koulutuksesta, aseiden laillisesta hankkimisesta ja käyttämisestä sekä sisäisestä organisaatiosta; |
11. |
kehottaa EU:n turvallisuusyrityksen turvallisuuspäällikköä olemaan läsnä EU:n rahoittamilla paikoilla ja EU:n edustustoissa varmistamassa tarjottavien turvallisuuspalvelujen laatua, tutkimassa paikallisesti palkatun turvallisuushenkilöstön taustoja ja kouluttamassa heitä, luomassa hyviä suhteita paikallisiin turvallisuudesta vastaaviin tahoihin, toteuttamassa riskinarviointia ja olemalla edustuston ensimmäinen yhteyshenkilö turvallisuuteen liittyvissä asioissa; |
12. |
suosittelee, että komissio laatii avoimen luettelon toimeksisaajista, jotka noudattavat EU:n standardeja sellaisissa asioissa, kuin puhdas rikosrekisteri, taloudelliset valmiudet, voimassa olevat lisenssit ja luvat sekä henkilöstön taustojen tarkastus; toteaa, että yksityisiä turvallisuusalan yrityksiä koskevat standardit vaihtelevat suuresti eri puolilla EU:ta, ja katsoo, että jäsenvaltioiden olisi pyrittävä saamaan aikaan samanlaiset standardit; toteaa, että tätä listaa olisi päivitettävä vähintään kahden vuoden välein; |
13. |
korostaa, että kun EU laskee toimintansa yksityisten turvallisuusalan yritysten varaan niissä kolmansissa maissa, joiden kanssa se on tehnyt joukkojen asemaa koskevan sopimuksen (SOFA), kyseisiin sopimuksiin on aina otettava mukaan käytettävät yksityiset turvallisuusalan yritykset ja niissä on nimenomaisesti täsmennettävä, että yritykset vastaavat toimistaan EU:n lainsäädännön mukaisesti; |
14. |
korostaa, että EU:n käsitettä toimeksisaajien tukemisesta olisi vahvistettava ja että se olisi tehtävä sitovaksi jäsenvaltioille ja EU:n toimielimille; katsoo, että siinä olisi erityisesti määriteltävä sopimuksiin sisällytettävät tiukemmat normit, jotka perustuvat esimerkiksi yhdysvaltalaisiin normeihin, ja että siinä olisi myös vaadittava, että kriisialueilla ei saisi palkata tai ottaa alihankkijoiksi paikallisia yksityisiä turvallisuusalan yrityksiä; korostaa, että kansainvälisillä yksityisillä turvallisuusalan yrityksillä olisi oltava mahdollisuus palkata paikallista henkilökuntaa, mutta vain yksittäin ja suoraan, jotta voidaan varmistua tehokkaasta taustatietojen tutkinnasta ja estää paikallisen turvallisuusalan teollisuuden synty kriisialueille; |
Yksityisten turvallisuusalan yritysten sääntely
15. |
suosittaa, että komissio laatii vihreän kirjan, jonka tavoitteena on osallistaa kaikki julkisen ja yksityisen turvallisuusalan sidosryhmät laajaan kuulemiseen ja keskusteluun prosesseista, jotta suoran yhteistyön mahdollisuudet kartoitetaan tehokkaammin ja vahvistetaan toimeksiantoja ja hyviä käytäntöjä koskevat perussäännöt; suosittaa, että luodaan alakohtaiset EU:n laatustandardit; suosittelee siis, että yksityisiä turvallisuusalan yrityksiä koskevaa määritelmää selkeytetään, ennen kuin niiden toimintaa aletaan toden teolla sääntelemään, koska tällaisen määritelmän puute voi luoda oikeudellisia porsaanreikiä; |
16. |
katsoo, että ensiksi EU:n olisi määriteltävä täsmällisesti sotilas- ja turvallisuusalan palvelut; vaatii tältä osin neuvostoa lisäämään yksityisten turvallisuusalan yritysten tuottamat sotilas- ja turvallisuusalan palvelut viipymättä Euroopan unionin yhteiseen puolustustarvikeluetteloon; |
17. |
pyytää komissiota kehittämään tehokkaan EU:n sääntelymallin; katsoo, että malli auttaisi
|
18. |
panee merkille, että kehittyvät globaalit sääntelykehykset, kuten Montreux’n asiakirja, kansainväliset käytännesäännöt ja muut YK:hon liittyvät sääntelyaloitteet, edustavat selkeää edistymistä verrattuna vain kymmenen vuotta sitten vallinneeseen tilanteeseen, jolloin merkityksellinen sääntely puuttui; |
19. |
antaa tunnustusta useille EU:n jäsenvaltioille siitä, että ne ovat ottaneet käyttöön yksityisiä turvallisuusalan yrityksiä koskevaa vaikuttavaa kansallista sääntelyä Montreux’n asiakirjassa esitetyn hyvän käytännön mukaisesti; |
20. |
panee kuitenkin merkille, että yksityisten turvallisuusalan yritysten tuloksellisuuden arviointia haittaa se, että käytössä ei ole johdonmukaista raportointia siitä, miten sekä EU:n toimielimet että jäsenvaltioiden hallitukset käyttävät yrityksiä; kannustaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä toimittamaan tietoja johdonmukaisemmin ja avoimesti, jotta niiden budjettivallan käyttäjät ja riippumattomat tilintarkastajat voisivat kunnolla arvioida yksityisten turvallisuusalan yritysten käyttöä; suosittelee, että parlamentteja ja kansalaisjärjestöjä olisi aktiivisesti otettava mukaan välttämättömiin arviointiprosesseihin, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä tämän alan sääntelyn ja valvonnan kannalta; |
21. |
suosittelee, että komissio ja neuvosto perustavat oikeudellisen kehyksen, jossa edellytetään kansallisen lainsäädännön alaista valvontaa sotilas- ja turvallisuusalan palvelujen viennille ja jossa velvoitetaan ilmoittamaan EU:n vuosikertomuksessa aseviennistä jäsenvaltioiden myöntämien sotilas- ja turvallisuusalan palvelujen vientitodistusten perusteella julkisen avoimuuden ja tilivelvollisuuden lisäämiseksi; |
22. |
korostaa, että yksityisten turvallisuusalan yritysten ylikansallinen luonne ja erityisesti niiden toiminta maailman kriisialueilla voi toisinaan johtaa tuomiovallan aukkoihin varsinkin silloin, kun paikallinen oikeudellinen rakenne on heikko, ja että tuomiovallan aukkojen vuoksi voisi olla vaikea pitää yrityksiä tai niiden työntekijöitä tilivelvollisina toimistaan; panee merkille, että yksityisiä turvallisuusalan yrityksiä koskevaa kansallista sääntelyä ei useinkaan voida soveltaa kyseisen maan ulkopuolella; painottaa, että yksityisiä turvallisuusalan yrityksiä on aina hallinnoitava lainsäädännöllä ja että sekä isäntävaltion että sopimuksen tehneen valtion on aina kohdistettava niihin tehokasta valvontaa; panee merkille oikeudellisen tyhjiön, joka on useissa tapauksissa mahdollinen riskialttiilla alueilla tapahtuvien yksityisten turvallisuusalan yritysten ja Euroopan unionin toimijoiden välisten kiistojen ja tilanteiden tapauksissa; suosittelee näin ollen yhdenmukaisten ja selkeiden sääntöjen käyttöönottoa EU:n toimielimille, jotka käyttävät yksityisiä turvallisuusalan yrityksiä suojelemaan EU:n henkilöstöä, määritellen selkeät vastuualueet suojeluvajeiden ja rankaisemattomuuden välttämiseksi ja ottaen huomioon isäntävaltion oikeudelliset puitteet; kehottaa myös EUH:ta, komissiota ja jäsenvaltioita tekemään sopimuksia ainoastaan EU:n alueelle sijoittautuneiden yksityisten turvallisuusalan yritysten kanssa siten, että yrityksillä on velvoite toimittaa palvelut suoraan ilman turvautumista usein hauraiden kolmansien maiden paikallisiin alihankkijoihin; |
23. |
kehottaa täten EU:ta ja sen jäsenvaltioita hyödyntämään asemaansa Montreux’n asiakirjan osallistujien foorumissa vaatiakseen, että tarkistetaan säännöllisesti, missä määrin osallistujat ovat panneet täytäntöön hyvää käytäntöä koskevat Montreux’n asiakirjaan sisältyvät suositukset; kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole osallisina Montreux’n asiakirjassa, liittymään siihen mahdollisimman nopeasti; kannustaa jäsenvaltioita jakamaan parhaita käytäntöjään; |
24. |
kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita pyrkimään Montreux’n asiakirjaa pidemmälle menevään, kansainväliseen ja oikeudellisesti sitovaan välineeseen sääntelemällä yksityisten turvallisuusalan yritysten toimintaa ja luomalla tasavertaiset toimintaedellytykset, jotta varmistetaan, että isäntävaltioilla on yksityisten turvallisuusalan yritysten sääntelyyn tarvittava toimivalta ja että sopimuksen tehneet valtiot voivat käyttää valtaansa suojatakseen ihmisoikeuksia ja estääkseen korruptiota; korostaa, että kehykseen on sisällytettävä lupa- ja valvontajärjestelmä, jonka mukaisesti kaikkiin yksityisiin turvallisuusalan yrityksiin kohdistetaan riippumattomia tarkastuksia ja yritysten henkilöstön on osallistuttava pakolliseen ihmisoikeuskoulutukseen, ja lisäksi varoittavia seuraamuksia rikkomuksista, rikkomuksiin syyllistyneiden tilivelvollisuus sekä tehokkaat oikeussuojakeinot uhreja varten; |
25. |
pyytää komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasiain ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa, EUH:ta ja komissiota tukemaan voimakkaasti kansainvälistä yleissopimusta, jolla pyritään perustamaan kansainvälinen järjestely yksityisten turvallisuusalan yritysten tarjoamien palvelujen sääntelemiseksi; |
26. |
kiittää kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) toimia yksityisten aseellisten vartiointiryhmien käyttämistä koskevien sääntöjen laatimisessa; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan yhteistyötä IMO:n kanssa näiden sääntöjen maailmanlaajuisen soveltamisen saavuttamiseksi; |
27. |
korostaa, että yksi tehokkaimmista keinoista vaikuttaa yksityisiin turvallisuusalan yrityksiin ovat julkiset hankintapäätökset; painottaa siksi, että ehdoksi sopimuksenteossa yksityisten turvallisuusalan yritysten kanssa on asetettava, kuten tietyt jäsenvaltiot ovat jo tehneet, parhaiden käytäntöjen, kuten avoimuuden. hyväksyminen ja osallistuminen kansainvälisiin käytännesääntöihin; panee merkille, että kansainvälisten käytännesääntöjen noudattamista valvovaa mekanismia on vahvistettava ja sen täydellinen riippumattomuus on varmistettava, jotta se toimisi sääntöjen noudattamista uskottavasti edistävänä kannustimena; toteaa, että jäsenvaltioista ainoastaan Ruotsi ja Iso-Britannia ovat allekirjoittaneet kansainväliset käytännesäännöt, ja katsoo, että EU:n olisi keskityttävä varmistamaan, että muut jäsenvaltiot allekirjoittavat ne ensimmäisenä askeleena; |
28. |
toteaa, että yksityisillä turvallisuusalan yrityksillä olisi oltava vastuuvelvollisuusvakuutus, koska siten arvopaperimarkkinat tehtäisiin vakaammiksi ja luotettavammiksi siten, että mukaan tulisivat myös pienemmät ja keskisuuret yksityiset turvallisuusalan yritykset; |
29. |
korostaa, että yksityisten turvallisuusalan yritysten kanssa tehdyt sopimukset olisi otettava huomioon ja arvioitava sen perusteella, miten pitkä kokemus kyseisillä yrityksillä on työskentelystä vihamielisessä ympäristössä, eikä vastaavan sopimuksen liikevaihdon perusteella; |
30. |
kiinnittää huomiota siihen, että yksityiset turvallisuusalan yritykset harjoittavat turvallisuuspalvelun tarjoamisen lisäksi tiedustelutoimintaa ja että sen mahdolliset vaikutukset edellyttävät tehokasta sääntelyä ja valvontaa; |
31. |
panee merkille, miten suuri vaikutus EU:lla ja sen jäsenvaltioilla on globaaliin turvallisuusalaan, koska useilla alan merkittävillä toimijoilla on päätoimipaikka EU:ssa; korostaa täten erityisesti, että tuleva yhteisen puolustustarvikeluettelon tarkistus tarjoaa mahdollisuuden sisällyttää luetteloon tiettyjä yksityisten turvallisuusalan yritysten palveluja, mikä tekisi niistä vientiasetusten alaisia ja merkitsisi sitä, että yritysten toimintaan ulkomailla sovellettaisiin perusstandardeja; |
o
o o
32. |
kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä jäsenvaltioiden kansallisille parlamenteille. |
(1) EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65.
(2) EUVL L 216, 20.8.2009, s. 76.
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/88 |
P8_TA(2017)0290
Työolot ja epävarmat työsuhteet
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. heinäkuuta 2017 työoloista ja epävarmoista työsuhteista (2016/2221(INI))
(2018/C 334/09)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 151 ja 153 artiklan, |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan, |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen IV osaston (Yhteisvastuu), |
— |
ottaa huomioon nuorten työntekijöiden suojelusta 22. kesäkuuta 1994 annetun neuvoston direktiivin 94/33/EY (1), |
— |
ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY (2), |
— |
ottaa huomioon vuokratyöstä 19. marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/104/EY (3) (vuokratyödirektiivi), |
— |
ottaa huomioon palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16. joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY (4) (lähetettyjä työntekijöitä koskeva direktiivi) ja palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin 96/71/EY täytäntöönpanosta 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/67/EU (5) kohdennetun tarkistamisen, |
— |
ottaa huomioon sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I) 17. kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/2008 (6), |
— |
ottaa huomioon 19. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman epävarmassa asemassa olevista naistyöntekijöistä (7), |
— |
ottaa huomioon 10. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman ”Kilpailukykyisten unionin työmarkkinoiden luominen 2000-lukua varten: taitojen ja pätevyyksien sovittaminen kysyntään ja työmahdollisuuksiin keinona toipua kriisistä” (8), |
— |
ottaa huomioon 25. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman ”Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso: vuotuisen kasvuselvityksen 2015 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdat” (9), |
— |
ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman sosiaalisesta polkumyynnistä Euroopan unionissa (10), |
— |
ottaa huomioon 15. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (11) (työsyrjintädirektiivi) soveltamisesta, |
— |
ottaa huomioon 19. tammikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista (12), |
— |
ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ”Työsuhteiden luonteen kehittyminen ja sen vaikutus toimeentuloon riittävän palkan säilyttämiseen ja teknisen kehityksen vaikutukset sosiaaliturvajärjestelmään ja työlainsäädäntöön” (13), |
— |
ottaa huomioon pimeän työn vastaista yhteistyötä edistävän eurooppalaisen foorumin, |
— |
ottaa huomioon parlamentin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan pyynnöstä vuonna 2016 tehdyn epävarmoja työsuhteita käsittelevän tutkimuksen ”Precarious Employment in Europe: Patterns, trends and policy strategies” (14), |
— |
ottaa huomioon 14. joulukuuta 2011 julkaistun työharjoittelun ja oppisopimuskoulutuksen laatua koskevan eurooppalaisen peruskirjan, |
— |
ottaa huomioon työllisyyttä ja sosiaalialaa käsittelevän komission julkaisun ”Employment and Social Developments in Europe (ESDE) Quarterly Review for autumn 2016”, |
— |
ottaa huomioon komission strategisen toimintaohjelman sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi (2016–2020), |
— |
ottaa huomioon Eurofoundin vuonna 2010 julkaiseman raportin joustavista työmuodoista ja ”hyvin epätyypillisistä” sopimussuhteista (”Flexible forms of work: ’very atypical’ contractual arrangements”), |
— |
ottaa huomioon Eurofoundin vuonna 2014 julkaiseman, kriisin vaikutuksia työmarkkinasuhteisiin ja työoloihin käsittelevän raportin ”Impact of the crisis on industrial relations and working conditions in Europe” (15), |
— |
ottaa huomioon Eurofoundin vuonna 2015 julkaiseman raportin Työn tekemisen uudet muodot (16), |
— |
ottaa huomioon Eurofoundin vuonna 2016 julkaiseman raportin Tutkimus väärinkäytöksistä työstä sopimisessa Euroopan unionin alueella (17), |
— |
ottaa huomioon Eurofoundin tekemän Euroopan työolotutkimuksen sekä sen raportin kuudennesta Euroopan työolotutkimuksesta (18), |
— |
ottaa huomioon Eurofondin työmarkkinasuhdesanakirjan European Industrial Relations Dictionary (19), |
— |
ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vahvistamat työelämän perusnormit sekä sen työoloja koskevat yleissopimukset ja suositukset, |
— |
ottaa huomioon ILOn vuonna 2006 antaman työsuhteita koskevan suosituksen R198 (20) ja sen määräykset työsuhteen olemassaolon määrittelystä, |
— |
ottaa huomioon vuonna 2011 julkaistun ILOn raportin epävarmojen työsuhteiden torjunnasta (21), |
— |
ottaa huomioon vuonna 2016 julkaistun ILOn raportin epätyypillisistä työsuhteista eri puolilla maailmaa (22), |
— |
ottaa huomioon vuonna 2016 julkaistun ILOn raportin lähentymistä Euroopassa edistävästä sosiaalisesta pilarista (23), |
— |
ottaa huomioon vuonna 2010 annetun YK:n yleisen suosituksen nro 28 kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen 2 artiklan mukaisista sopimusvaltioiden perusvelvoitteista, |
— |
ottaa huomioon naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta vuonna 2011 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (Istanbulin sopimus), |
— |
ottaa huomioon Euroopan neuvoston julkaiseman sukupuolten tasa-arvostrategian 2014–2017, |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan, |
— |
ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0224/2017), |
A. |
ottaa huomioon, että epätavanomaiset ja epätyypilliset työmuodot ovat yleistymässä ja määräaikaisissa ja osa-aikaisissa työsuhteissa työskentelevien työntekijöiden määrä on lisääntynyt huomattavasti EU:ssa viimeisten 15 vuoden aikana; katsoo, että tarvitaan tehokasta politiikkaa, jotta pystytään kattamaan erilaiset työsuhdemuodot ja varmistamaan työntekijöiden riittävä suojelu; |
B. |
toteaa, että tavanomaisten työsuhteiden osuus on kymmenen viime vuoden aikana pienentynyt 62 prosentista 59 prosenttiin (24); katsoo, että jos tämä suuntaus jatkuu, tilanne voi pian olla se, että tavanomaiset työsuhteet koskevat enää työntekijöiden vähemmistöä; |
C. |
toteaa, että suurin osa EU:n työsuhteista on edelleen kokoaikaisia ja vakinaisia ja että joillakin aloilla on tavanomaisten työsuhteiden ohella epätyypillisiä työsuhteita; katsoo, että epätyypillisellä työsuhteella voi myös olla kielteisiä vaikutuksia työ- ja yksityiselämän yhteensovittamiseen palkkojen ja eläkemaksujen sekä työaikojen epäsäännöllisyyden vuoksi; |
D. |
toteaa, että ennen kaikkea digitalisaation ja uusien teknologioiden myötä yleistyvät työn uudet muodot hämärtävät rajaa työsuhteen ja itsenäisen ammatinharjoittamisen välillä (25), mikä voi johtaa työpaikkojen laadun huononemiseen; |
E. |
toteaa, että jotkin työn uudet muodot poikkeavat perinteisistä tavanomaisista työsuhteista useassa ei mielessä: ne voivat muuttaa työnantajan ja työntekijän välistä suhdetta tai työaikoja ja työn organisointia tai molempia; toteaa, että tämä voi johtaa näennäisesti itsenäisen ammatinharjoittamisen lisääntymiseen, työehtojen huonontumiseen ja sosiaaliturvan supistumiseen mutta voi myös tuoda etuja; katsoo, että nykyisen lainsäädännön täytäntöönpano on tämän vuoksi erittäin tärkeää; |
F. |
katsoo, että työllisyysasteen nousua EU:ssa talouskriisin jälkeen on pidettävä myönteisenä, mutta toteaa, että nousu johtuu osittain epätyypillisten työsuhteiden määrän lisääntymisestä ja että tällaiset työsuhteet voivat tietyissä tapauksissa olla epävarmempia kuin tavanomaiset työsuhteet; katsoo, että työpaikkojen luonnissa on painotettava entistä enemmän laatua; |
G. |
ottaa huomioon, että osa-aikatyö ei ole missään vaiheessa vähentynyt kriisin jälkeen ja kokoaikatyön osuus on unionissa yhä sen tason alapuolella, jolla se oli vuonna 2008 ennen kriisiä; toteaa, että viime vuosien noususta huolimatta työllisyysaste on edelleen Eurooppa 2020 -strategiassa asetetun 75 prosentin tavoitteen alapuolella ja tilanne vaihtelee suuresti jäsenvaltioiden kesken; |
H. |
toteaa, että on tärkeää erottaa toisistaan työn yleistyvät uudet muodot ja epävarmojen työsuhteiden olemassaolo; |
I. |
toteaa, että EU ja jäsenvaltiot jakavat toimivallan sosiaalipolitiikan alalla ja että EU voi ainoastaan täydentää ja tukea jäsenvaltioiden toimia tällä alalla; |
J. |
toteaa, että EU voi ainoastaan antaa säännöksiä työoloja koskevista vähimmäisvaatimuksista ilman jäsenvaltioiden lakien ja asetusten yhdenmukaistamista; |
K. |
toteaa, että pimeän työn torjuntaa varten on jo perustettu eurooppalainen foorumi, joka tarjoaa mahdollisuuden pimeän työn tulokselliseen ja tehokkaaseen torjuntaan tiiviimmän rajat ylittävän yhteistyön sekä EU:n jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja muiden toimijoiden yhteisten toimien avulla; |
L. |
toteaa, että epävarmat työsuhteet johtavat markkinoiden segmentoitumiseen ja lisäävät palkkaeroja; |
M. |
toteaa, että EU:sta puuttuu epätyypillisen työn yhteinen määritelmä ja että tämä määritelmä olisi laadittava tiiviissä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa; katsoo, että työsuhteen tyyppi ei sellaisenaan voi ennustaa työsuhteen epävarmuutta vaan epävarmuus perustuu suureen määrään eri tekijöitä; |
N. |
toteaa, että tavanomaisella työsuhteella voidaan tarkoittaa toistaiseksi voimassa oleviin sopimuksiin perustuvaa säännöllistä kokopäiväistä ja omaan tahtoon perustuvaa osa-aikaista työtä; ottaa huomioon, että kullakin jäsenvaltiolla on omat lakinsa ja käytäntönsä erityyppisiin työsopimuksiin ja harjoittelujaksoihin sovellettavien työolojen ja -ehtojen määrittämiseksi; toteaa, että tavanomaiselle työsuhteelle ei ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää; |
O. |
ottaa huomioon, että viimeisimmät edustukseen liittyvät ongelmat ovat johtuneet joko työmarkkinajärjestöjen heikkoudesta tietyillä aloilla tai joissakin Euroopan maissa toteutetuista uudistuksista, joissa työmarkkinaosapuolten asemaa on heikennetty, ja toteaa, että nämä ongelmat ovat vaikuttaneet kielteisesti kaikkiin työsuhteisiin; |
P. |
toteaa, että epävarmat työsuhteet koskevat suhteettoman laajasti tiettyjä aloja, kuten maataloutta, rakennusalaa ja taiteiden alaa, ja että ne ovat levinneet viime vuosina myös muille aloille, kuten ilmailu- ja hotellialalle (26); |
Q. |
toteaa, että viimeaikaisten tutkimusten mukaan keskitason osaamista edellyttävän ruumiillisen työn tekijät ja vähäistä ammattitaitoa edellyttävän työn tekijät sijoittuvat huonosti arvioitaessa ansioita, uranäkymiä ja työlle ominaista laatua, minkä lisäksi he ilmoittavat muita useammin altistuvansa ympäristön ja työasennon aiheuttamille riskeille ja heidän psyykkinen ja fyysinen hyvinvointinsa on muita huonompi (27); |
R. |
toteaa, että naisten osuus EU:n työvoimasta on 46 prosenttia ja he ovat erityisen alttiita työsuhteen epävarmuudelle, mikä johtuu syrjinnästä muun muassa palkkauksessa; ottaa huomioon, että EU:ssa naiset ansaitsevat noin 16 prosenttia vähemmän kuin miehet; toteaa, että naisilla on miehiä todennäköisemmin työsopimus, jonka perusteella työ on osa-aikaista, määräaikaista tai pienipalkkaista, ja työsuhteen epävarmuus on heille tämän vuoksi suurempi uhka kuin miehille; toteaa, että nämä työehdot johtavat elinikäisiin ansioiden menetyksiin ja vähemmän turvattuun asemaan, olipa kyse palkasta, eläkkeestä tai sosiaaliturvaetuuksista; toteaa, että miehet ovat naisia todennäköisemmin kokoaikaisessa vakinaisessa työssä ja että vastentahtoinen osa-aikatyö, näennäisesti itsenäinen ammatinharjoittaminen ja pimeä työ koskettavat erityisesti naisia (28); |
S. |
toteaa, että miesten työllisyysaste on EU:ssa korkeampi kuin naisten ja että naisten työmarkkinoilta poistumisen merkittävimmät syyt ovat tarve hoitaa lapsia tai vanhuksia, omat sairaudet tai toimintakyvyn puutteet ja muut henkilökohtaiset tai perhevelvoitteet; ottaa huomioon, että naiset kohtaavat usein syrjintää ja esteitä, jotka johtuvat heidän nykyisestä tai potentiaalisesta äitiydestään; toteaa, että yksinhuoltajaäidit ovat erityisen suuressa vaarassa joutua epävarmaan työsuhteeseen; |
T. |
toteaa, että miesten ja naisten tasa-arvo on perusoikeus, joka edellyttää yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun takaamista kaikilla elämänaloilla, ja katsoo, että tasa-arvon toteutumiseen tähtäävät käytännöt edistävät osaltaan älykästä ja kestävää kasvua; |
U. |
toteaa, että monilla epävarmassa työsuhteessa olevilla tai työttömillä ei ole oikeutta vanhempainvapaaseen; |
V. |
toteaa, että nuoret työntekijät ovat muita suuremmassa vaarassa joutua epävarmoihin työsuhteisiin; ottaa huomioon, että alle 25-vuotiaan työntekijän todennäköisyys joutua moninkertaisesti epäsuotuisaan asemaan on kaksinkertainen 50 vuotta täyttäneisiin nähden (29); |
I. Säällisen ja ihmisarvoisen työn puolesta – työehdot ja epävarmat työsuhteet
1. |
kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon seuraavat ILOn indikaattorit työsuhteen olemassaolon määrittämisessä:
|
2. |
panee merkille Eurofoundin epätyypillisen työn määritelmän, jossa viitataan työsuhteisiin, jotka eivät ole tavanomaisia tai tyypillisiä kokoaikaisia, säännöllisiä, toistaiseksi voimassa olevia työsuhteita yhden työnantajan palveluksessa pitkällä ajanjaksolla (30); korostaa, että käsitteitä epätyypillinen ja epävarma ei voida käyttää synonyymeina; |
3. |
ymmärtää epävarman työn tarkoittavan työsuhteita, joissa ei noudateta EU:n, kansainvälisen ja kansallisen tason vaatimuksia ja lainsäädäntöä ja/tai jotka eivät tarjoa riittävää, ihmisarvoisen elämän takaavaa toimeentuloa tai asianmukaista sosiaaliturvaa; |
4. |
toteaa, että joihinkin epätyypillisiin työsuhteisiin, kuten vastentahtoiseen osa-aikatyötön ja määräaikaiseen työhön sekä nollatuntisopimuksiin ja palkattomaan harjoitteluun, voi liittyä tavallista suurempi epävarmuuden ja turvattomuuden riski; |
5. |
uskoo vakaasti, että työmarkkinoiden joustossa ei ole kyse työntekijöiden oikeuksien murentamisesta tuottavuuden ja kilpailukyvyn lisäämiseksi vaan siitä, että onnistutaan saattamaan tasapainoon työntekijöiden suojelu ja yksittäisten ihmisten ja työantajien mahdollisuus sopia molempien tarpeisiin soveltuvista työtavoista; |
6. |
toteaa, että epävarmuuden riski riippuu sekä sopimustyypistä että seuraavista tekijöistä:
|
7. |
muistuttaa, että ILOn määritelmän mukaan säällisellä ihmisarvoisella työllä tarkoitetaan tuottavaa työtä, joka tarjoaa kohtuullisen toimeentulon, turvallisen työympäristön, sosiaaliturvaa ja paremmat mahdollisuudet henkilökohtaiseen kehitykseen ja sosiaaliseen integroitumiseen ja johon kuuluu ihmisten vapaus ilmaista huolensa, järjestäytyä ja osallistua päätöksentekoon, jotka vaikuttaa heidän elämäänsä, sekä kaikkien naisten ja miesten yhtäläiset mahdollisuudet ja yhtäläinen kohtelu (32); kehottaa ILOa lisäämään määritelmään elämiseen riittävän palkan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan tämän määritelmän työlainsäädäntöä tarkistaessaan tai valmistellessaan; |
8. |
muistuttaa, että epävarmojen työsuhteiden vastaisten hyvien käytäntöjen onnistuneen soveltamisen edellytyksiä ovat vankka oikeudellinen perusta, työmarkkinaosapuolten ja työpaikkaneuvostojen osallistuminen, yhteistyö sidosryhmien kanssa, jouston ja turvan tasapaino, toimien kohdentaminen alakohtaisesti, työnantajien hallinnollisen rasitteen vähäisyys, työsuojeluviranomaisten suorittama valvonta ja tiedotuskampanjat; |
9. |
toteaa, että ihmisarvoista työtä koskevan ILOn ohjelman tavoitteena oli erityisesti taata uusien työpaikkojen luominen, työntekijöiden oikeudet, sosiaaliturva ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu sekä sukupuolten tasa-arvo; korostaa, että säälliseen ihmisarvoiseen työhön olisi liityttävä
|
10. |
toteaa, että monet tekijät, kuten digitalisaatio ja automaatio, vaikuttavat osaltaan työn luonteen muuttumiseen ja työn uusien muotojen yleistymiseen; huomauttaa, että työn uusiin muotoihin saattaa olla tarpeen reagoida uudella oikeasuhteisella sääntelyllä, jotta voidaan varmistaa, että kaikki työmuodot tulevat katetuiksi; |
11. |
toteaa digitaalialan työstä, että verkkoalustojen työntekijöille ja muille välittäjille olisi taattava riittävä sosiaaliturva ja terveydenhuolto sekä suojelu; |
12. |
korostaa, että digitalisointia ei pidä nähdä ainoastaan työpaikkojen tuhoajana, vaan painottaa siihen liittyviä mahdollisuuksia kehittää ja laajentaa ihmisten taitoja; |
13. |
korostaa, että ennusteiden mukaan vuonna 2020 tieto- ja viestintätekniikan alalla on 756 000 avointa työpaikkaa, minkä vuoksi on tarpeen parantaa EU:n työntekijöiden digitaalisia valmiuksia; |
14. |
korostaa, että talouskriisi on johtanut EU:ssa muuttovirtoihin, jotka ovat tuoneet korostetusti esille jäsenvaltioiden välisiä esteitä henkilöiden vapaalle liikkuvuudelle sekä kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää, mikä altistaa EU:n kansalaiset epävarmoille työsuhteille; |
15. |
korostaa, että epävarmoilla työsuhteilla ja myös pimeällä työllä ja näennäisesti itsenäisellä ammatinharjoittamisella on pitkäaikainen vaikutus työntekijöiden mielenterveyteen ja fyysiseen hyvinvointiin ja ne saattavat tehdä heistä entistä alttiimpia köyhyydelle ja sosiaaliselle syrjäytymiselle ja heikentää heidän perusoikeuksiensa toteutumista; |
16. |
korostaa, että työntekijät, joilla on hyvin lyhyet sopimukset, ovat työssään kaikkein alttiimpia fyysisten työolojen puutteille; toteaa, että työn epävarmuus ja työaikaan vaikuttamisen mahdollisuuksien puuttuminen aiheuttavat usein yhdessä stressiperäisiä ammattivaaroja; |
17. |
korostaa, että tietyillä talouden aloilla epätyypillisten tai joustavien työsuhteiden käyttö täyttää jo väärinkäytön tunnusmerkit, |
18. |
kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään toimia, joilla lisätään työntekijöiden ja työharjoittelussa tai oppisopimuskoulutuksessa olevien vaikutusmahdollisuuksia siten, että vahvistetaan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja edistetään kollektiivisten neuvottelumenettelyjen käyttöä varmistamalla, että kaikki työntekijät voivat asemastaan riippumatta käyttää ja käyttävät yhdistymisvapauttaan ja käydä kollektiivisia neuvotteluja vapaasti ja ilman pelkoa työnantajan välittömistä tai välillisistä sanktioista; |
19. |
painottaa, että työmarkkinaosapuolet ovat keskeisessä asemassa pyrittäessä turvaamaan työntekijöiden oikeudet, määriteltäessä asianmukaiset työehdot ja -olot ja asianmukainen palkkaus jäsenvaltioiden lainsäädännön ja käytäntöjen mukaisesti sekä annettaessa työnantajille neuvontaa ja ohjeistusta; |
20. |
kehottaa jäsenvaltioita tukemaan tiiviissä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa urapolkuja, jotta ihmisten on helpompi mukautua eri elämäntilanteisiin erityisesti elinikäisen ammatillisen koulutuksen, riittävien työttömyyskorvauksien, sosiaalisten oikeuksien siirrettävyyden sekä tehokkaan ja aktiivisen työmarkkinapolitiikan avulla; |
21. |
kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita turvaamaan työsuhteessa työskentelevien tehokkaan suojelun ja varmistamaan miesten ja naisten samapalkkaisuuden harjoittamalla sellaista kokonaisvaltaista politiikkaa, jossa pyrkimyksenä on puuttua työsuhteiden epävarmuuteen ja takaamaan urapolut ja asianmukaisen sosiaaliturva; |
22. |
korostaa jäsenvaltioiden työsuojeluviranomaisten tärkeää asemaa ja toteaa, että niiden pitäisi ennen kaikkea pyrkiä toteuttamaan seurantaa, varmistamaan työolojen sekä työterveyden ja -turvallisuuden vaatimustenmukaisuus ja parantaminen ja torjumaan laitonta tai pimeää työtä eikä niitä missään tilanteessa pitäisi käyttää väärin maahanmuuton valvontamekanismina; tuo esille kaikkein haavoittuvimpien työntekijöiden riskin joutua syrjityksi ja tuomitsee jyrkästi yritysten käytännön työllistää maahanmuuttajia huolehtimatta heidän oikeuksiensa ja etuuksiensa täysimääräisestä toteutumisesta ja kertomatta heille niistä; kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan, että työsuojeluviranomaisilla on riittävät resurssit tehokkaan seurannan suorittamiseen; |
II. Ehdotukset
23. |
kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan epätavallisten työsuhteiden ja myös pimeän työn ja näennäisesti itsenäisen ammatinharjoittamisen ongelmiin sen varmistamiseksi, että kaikenlaisissa työsopimuksissa tarjotaan asianmukaiset työolot ja -ehdot ja riittävä sosiaaliturva ihmisarvoista työtä koskevan ILOn ohjelman, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artiklan, EU:n perusoikeuskirjan ja Euroopan sosiaalisen peruskirjan mukaisesti; |
24. |
kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan kaikkia sellaisia käytäntöjä vastaan, jotka saattaisivat johtaa epävarmojen työsuhteiden yleistymiseen ja vaikuttamaan näin osaltaan Eurooppa 2020 -strategiassa vahvistetun köyhyyden vähentämisen tavoitteen saavuttamiseen; |
25. |
kehottaa jäsenvaltioita lisäämään epätavanomaisten työsuhteiden laatua esittämällä vähintään minimivaatimukset sosiaaliturvasta, vähimmäispalkkatasoista sekä koulutus- ja kehitysmahdollisuuksista; korostaa, että tämä olisi tehtävä siten, että säilytetään mahdollisuudet päästä työhön; |
26. |
kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kansalliset sosiaaliturvajärjestelmät ovat tarkoituksenmukaisia työn uusien muotojen kannalta; |
27. |
kehottaa komissiota arvioimaan digitalisaation vaikutusta työn uusien muotojen yleistymiseen; kehottaa komissiota arvioimaan työmarkkinoilla toimivien välittäjien ja verkkoalustojen oikeudellista asemaa ja vastuuta; kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen työnantajan velvollisuudesta ilmoittaa työntekijöille työsopimuksessa tai työsuhteessa sovellettavista ehdoista 14. lokakuuta 1991 annettua neuvoston direktiiviä 91/533/ETY (33) (kirjallista ilmoitusta koskeva direktiivi), jotta voidaan ottaa huomioon työn uudet muodot; |
28. |
korostaa potentiaalia, jota yhteistyötalouteen liittyy erityisesti uusien työpaikkojen luomisen kannalta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan mahdollisia uusia työelämän sääntöjä, jotka ovat syntyneet yhteistyötalouden myötä; painottaa voimakkaasti, että on parannettava työntekijöiden suojelua tällä alalla tarkastelemalla avoimemmin heidän asemaansa, antamalla heille enemmän tietoa ja korostamalla syrjimättömyyttä; |
29. |
kehottaa komissiota viemään eteenpäin työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin kohdennettua uudelleentarkasteluaan ja tarkastelemaan uudelleen myös vuokratyöstä annettua direktiiviä, jotta turvataan kaikkien työntekijöiden sosiaaliset oikeudet ja varmistetaan myös saman palkan maksaminen samasta työstä samassa työpaikassa; |
30. |
korostaa, että tarvitaan julkisia ja yksityisiä investointeja, joilla edistetään niitä talouden aloja, jotka lupaavat mahdollisimman suuren kerrannaisvaikutuksen, jotta unionissa voidaan edistää ylöspäin suuntautuvaa sosiaalista lähentymistä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja kunnollisten työpaikkojen luomista; korostaa, että on tarpeen tukea pk-yrityksiä ja aloittelevia yrityksiä; |
31. |
painottaa tarvetta puuttua pimeään työhön, koska se vähentää valtion verotuloja ja sosiaaliturvamaksuista saatavia tuloja ja johtaa epävarmoihin ja huonoihin työehtoihin ja -oloihin sekä epäoikeudenmukaiseen kilpailuun työntekijöiden välillä; on tyytyväinen pimeän työn vastaista yhteistyötä edistävän eurooppalaisen foorumin perustamiseen; |
32. |
ottaa huomioon niiden työntekijöiden ja erityisesti nuorten suuren määrän, jotka nyt lähtevät alkuperävaltioistaan muihin jäsenvaltioihin työtä hakemaan, ja katsoo, että on kehitettävä kiireellisesti asianmukaisia toimia, jotta taataan, ettei yksikään työntekijä jää vaille sosiaaliturvaa ja työntekijöille kuuluvia oikeuksia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan edelleen työvoiman liikkuvuutta EU:ssa ja samalla turvaamaan yhdenvertaisen kohtelun periaatteen, palkat ja sosiaaliset normit ja takaamaan sosiaalisten oikeuksien täysimääräisen siirrettävyyden; kehottaa kutakin jäsenvaltiota ottamaan käyttöön sosiaali- ja työllisyyspoliittisia toimia, jotka takaavat yhtäläiset oikeudet ja saman palkan samassa työpaikassa; |
33. |
panee huolestuneena merkille kollektiivisten neuvottelumenettelyjen merkityksen vähenemisen ja työehtosopimusten kattavuuden heikentymisen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään toimia, joilla pyritään työehtosopimusten yleiskattavuuteen siten, että samalla turvataan ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen asema ja vahvistetaan sitä; |
34. |
panee merkille työmarkkinaosapuolten tärkeän roolin, joka liittyy osa-aikatyötä, määräaikaisia työsopimuksia ja tilapäistä vuokratyötä koskeviin EU:n direktiiveihin, ja kehottaa komissiota yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa sääntelemään tarvittaessa työn uusia muotoja; kehottaa Eurofoundia tutkimaan, miten työmarkkinaosapuolet kehittävät strategioita varmistaakseen työpaikkojen laadun ja puuttuakseen epävarmojen työsuhteiden ongelmiin; |
35. |
kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan toimivaltansa mukaisesti, että yksittäisillä itsenäisillä ammatinharjoittajilla, jotka oikeudellisesti katsotaan yhden miehen yhtiöiksi, on oikeus kollektiivisiin neuvottelumenettelyihin ja yhdistymisvapaus; |
36. |
muistuttaa, että EU:n perusoikeuskirjan ja tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4. marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY (34) (työaikadirektiivi) mukaisesti kaikilla työntekijöillä on oikeus enimmäistyöajan rajoittamiseen, päivittäisiin ja viikoittaisiin lepoaikoihin ja palkalliseen vuosilomaan; painottaa, että on tarpeen varmistaa, että nämä oikeudet koskevat kaikkia työntekijöitä, myös keikkatyötä, marginaalista osa-aikatyötä ja joukkoistettua työtä tekeviä; muistuttaa, että työaikadirektiivissä on kyse terveydestä ja turvallisuudesta; kehottaa valvomaan niiden unionin tuomioistuimen päätösten täytäntöönpanoa, joissa vahvistetaan, että päivystysaika työpaikalla on työaikaa ja sitä seuraa korvaava lepoaika; |
37. |
muistuttaa, että marginaaliselle osa-aikatyölle on ominaista heikko työsuhdeturva, vähäisemmät etenemismahdollisuudet, työnantajan vähäisemmät koulutusinvestoinnit sekä matalapalkkaisuuden yleisyys; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota kannustamaan toimenpiteisiin, joilla tuetaan niiden työntekijöiden työajan pidentämistä, jotka haluavat tehdä enemmän työtä; |
38. |
muistuttaa, että EU:n perusoikeuskirjan mukaan kaikilla on oikeus ammatilliseen koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että ammatillinen ja jatkokoulutus ovat myös niiden työntekijöiden saatavilla, joiden työsuhde on epätyypillinen; muistuttaa, että täydennyskoulutus on erityisen tärkeää nopeasti muuttuvassa digitaalisessa taloudessa; muistuttaa, että osaamisen kohtaanto-ongelmat ja osaamisvajeet ovat osasyitä laajaan työttömyyteen; on tyytyväinen hiljattain esitettyihin aloitteisiin osaamisvajeeseen puuttumiseksi; |
39. |
kannattaa taitotakuuta, joka turvaisi jokaiselle ihmiselle kaikissa elämänvaiheessa uuden oikeuden hankkia 2000-luvulla tarvittavat perustaidot, kuten luku- ja laskutaidon, digitaalisen ja medialukutaidon, kriittisen ajattelun taidon, sosiaaliset taidot ja ympäristöystävällisessä taloudessa ja kiertotaloudessa tarvittavat taidot; toteaa, että taitotakuussa on otettava huomioon kehittymässä olevat teollisuudenalat ja tärkeimmät kasvualat ja varmistettava, että tavoitetaan myös kaikki heikossa asemassa olevat, kuten vammaiset henkilöt, turvapaikanhakijat, pitkäaikaistyöttömät ja muut aliedustetut ryhmät; korostaa, että koulutusjärjestelmien olisi oltava osallistavia ja niissä olisi tarjottava laadukasta koulutusta koko väestölle, mahdollistettava ihmisille aktiivinen unionin kansalaisuus, annettava heille valmiudet elinikäiseen oppimiseen ja mukautumiseen sekä vastattava yhteiskunnan ja työmarkkinoiden tarpeisiin; |
40. |
painottaa, että jäsenvaltioiden olisi laadittava ja toteutettava politiikkatoimensa kansallisen lainsäädäntönsä ja käytäntöjensä mukaisesti kuullen työnantajia ja työntekijöitä ja tiiviissä yhteistyössä heidän kanssaan; |
41. |
muistuttaa, että epävarma työ ei ole haitallista vain yksilölle vaan se aiheuttaa myös suuria kustannuksia yhteiskunnalle, sillä se johtaa pitkällä aikavälillä verotulojen menetykseen ja julkisten menojen kasvuun sekä tarpeeseen tukea tulonmenetyksestä ja vaikeiden työolojen pitkäaikaisvaikutuksista kärsiviä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan toistaiseksi voimassa olevien työsopimusten käyttöön sekä parhaiden käytäntöjen vaihtoon jäsenvaltioiden välillä, jotta voidaan puuttua epävarmojen työsuhteiden ongelmiin; |
42. |
toteaa, että epävirallisen talouden työntekijät ovat erittäin epävarmassa tilanteessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kohdentamaan tähän ryhmään toimia, joilla heille annetaan suojaa puuttumalla heidän ongelmiinsa heidän kotipaikkatilanteestaan riippumatta; |
43. |
kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan pimeää työtä, näennäisesti itsenäistä ammatinharjoittamista ja kaikkia laittomia työllistämiskäytäntöjä, jotka vaarantavat työntekijöiden oikeudet ja sosiaaliturvajärjestelmät; muistuttaa näkemyksestään, jonka mukaan kaikissa tulevissa työllisyysalan toimissa olisi käsiteltävä nollatuntisopimusten torjumista; |
44. |
painottaa, että epävarmaa työtä joutuvat tekemään pääasiassa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat työntekijät, jotka ovat vaarassa tulla syrjityksi, vajota köyhyyteen ja syrjäytyä; muistuttaa, että erityisesti vammaisuus, erilainen etninen tausta, alkuperä, uskonto tai katsomus ja naissukupuoli lisäävät epävarmoihin työsuhteisiin joutumisen vaaraa; tuomitsee kaikenlaisen epävarmuuden työsuhteen tyypistä riippumatta; |
45. |
kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan haavoittuvien työntekijöiden tehokkaan suojelun; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tehokkaita toimenpiteitä työmarkkinoilla naisiin kohdistuvan syrjinnän torjumiseksi kiinnittäen erityistä huomiota työ- ja yksityiselämän yhteensovittamiseen sekä sukupuolten palkkaeron poistamiseen; kehottaa komissiota arvioimaan, soveltuuko miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa annettu direktiivi 2006/54/EY työn uusiin muotoihin; |
46. |
kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan kaikkea lainsäädäntöä kiinnittäen huomiota epävarmojen työsuhteiden sukupuolivaikutuksiin; katsoo, että lainsäädännölliset ja muut toimenpiteet on kohdennettava epävarmoissa työsuhteissa olevien naisten tarpeisiin, sillä muuten kielteiset vaikutukset kohdistuvat edelleen kohtuuttomasti näissä työsuhteissa jo nyt yliedustettuina oleviin naisiin; |
47. |
toteaa, että joustavuuden lisäämisen vaatimus työmarkkinoilla ei saa missään olosuhteissa johtaa siihen, että naiset ovat edelleen yliedustettuina epätyypillisissä työsuhteissa ja niiden keskuudessa, joilla on heikko työsuhdeturva; |
48. |
kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita seuraamaan työpaikkakiusaamista ja puuttumaan siihen, mukaan lukien raskaana olevien naistyöntekijöiden häirintä ja äitiyslomalta palaamisen jälkeen kohdatut ongelmat; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan äitiyteen liittyviä oikeuksia koskevaa lainsäädäntöä ja valvomaan sen täytäntöönpanoa, jotta naiset eivät ole eläkkeiden osalta epäedullisemmassa asemassa siitä syystä, että he ovat olleet äitiyslomalla työuransa aikana; korostaa, että äitiysloman lisäksi on oltava tehokkaita toimenpiteitä, joilla turvataan raskaana olevien, vastasynnyttäneiden ja imettävien naisten sekä yksinhuoltajaäitien oikeudet ILOn ja Maailman terveysjärjestön suositusten mukaisesti; |
49. |
toistaa aiemmin esittämänsä vaatimuksen, että kaikenlaisissa työsuhteissa oleville ja itsensä työllistäville olisi oltava mahdollista kerryttää tuloturvan takaavia oikeuksia työttömyyden, sairauden, vanhuuden, lastenkasvatuksen tai muiden hoitotehtävien aiheuttamien urakatkosten tai kouluttautumisen varalta, |
50. |
kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan asianmukaiset työolot kaikissa nuorten ensimmäisissä työkokeiluissa, kuten työharjoittelussa, oppisopimuskoulutuksessa ja nuorisotakuun mukaisissa mahdollisuuksissa; rohkaisee jäsenvaltioita ottamaan käyttöön ja panemaan täytäntöön laadukkaita kansallisia kehyksiä työharjoittelua ja oppisopimuskoulutusta varten, jotta varmistetaan työntekijöiden oikeudet ja nuorille tarjottavien työkokeilujen koulutuksellinen painotus; |
51. |
kehottaa erityisesti komissiota ja myös jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla torjutaan nuorten joutumista epävarmoihin työsuhteisiin; korostaa, että on tärkeää, että komissio panee nuorisotakuun tältä osin täytäntöön; |
52. |
suosittelee, että jäsenvaltiot takaavat kaikenikäisille nuorille pääsyn julkiseen, maksuttomaan ja laadukkaaseen koulutukseen erityisesti korkeimmilla koulutustasoilla, sillä on osoitettu, että opetuksen tason nostaminen vähentää miesten ja naisten eriarvoisuutta työelämässä; |
53. |
painottaa, että komission ja jäsenvaltioiden olisi käytettävä ILOn käyttämää työntekijän käsitettä (worker) suppeammin määritellyn työntekijän käsitteen (employee) sijaan, koska tämä voisi auttaa soveltamaan ja ymmärtämään paremmin työelämän perusperiaatteiden ja oikeuksien soveltamista; |
54. |
kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään yrittäjyyttä ja osuuskuntia multimediayritysten sekä kasvavan yhteistyötalouden ja verkkoalustojen alan työntekijöiden keskuudessa ja vähentämään siten liiketoimintamalleihin sisältyviä riskejä, jotka koskevat työntekijöiden oikeuksia ja työehtoja ja -oloja; |
55. |
huomauttaa, että maatalousalalla lyhyet työsopimukset ilmentävät maataloustoiminnan kausiluonteisuutta; kehottaa ottamaan huomioon nämä luonnon asettamat merkittävät rajoitteet ja ylläpitämään viljelijöiden mahdollisuutta rekrytoida työntekijöitä kausiluonteisesti ja olemaan asettamatta heille uusia hallinnollisilta rasitteita työvoiman rekrytoinnissa ja hallinnoinnissa; |
56. |
kehottaa komissiota edistämään kausityöntekijöiden oikeuksien suojelua ja lisäämään tietoisuutta siitä ja kehottaa jäsenvaltioita sääntelemään kausityöntekijöiden sosiaalista ja oikeudellista asemaa, huolehtimaan heidän työterveydestään ja -turvallisuudestaan sekä heidän työympäristönsä hygieenisyydestä sekä tarjoamaan heille kattavan sosiaaliturvan ja noudattamaan samalla 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/36/EU (35), joka koskee kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksiä kausityöntekijänä työskentelyä varten, 23 artiklaa, jossa säädetään muun muassa yhdenvertaisesta palkasta ja sosiaaliturvasta; korostaa tarvetta antaa kaikille kausityöntekijöille kattavasti tietoa heidän työelämään ja sosiaaliturvaan liittyvistä oikeuksistaan, myös eläkeoikeuksista, ottaen huomioon myös kausityön rajat ylittävän luonteen; |
o
o o
57. |
kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle. |
(1) EYVL L 216, 20.8.1994, s. 12.
(2) EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.
(3) EUVL L 327, 5.12.2008, s. 9.
(4) EYVL L 18, 21.1.1997, s. 1.
(5) EUVL L 159, 28.5.2014, s. 11.
(6) EUVL L 177, 4.7.2008, s. 6.
(7) EUVL C 70 E, 8.3.2012, s. 1.
(8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0321.
(9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0059.
(10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0346.
(11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0360.
(12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0010.
(13) EUVL C 303, 19.8.2016, s. 54.
(14) http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2016/587285/IPOL_ STU(2016)587285_EN.pdf
(15) http://www.eurofound.europa.eu/sites/default/files/ef_publication/field_ef_document/ ef1398en.pdf
(16) https://www.eurofound.europa.eu/sites/default/files/ef_publication/field_ef_document/ ef1461fi1.pdf
(17) https://www.eurofound.europa.eu/sites/default/files/ef_publication/field_ef_document/ ef1639fi1.pdf
(18) http://www.eurofound.europa.eu/sites/default/files/ef_publication/field_ef_document/ ef1634en.pdf
(19) https://www.eurofound.europa.eu/observatories/eurwork/industrial-relations-dictionary
(20) http://www.ilo.org/dyn/normlex/en/f?p=NORMLEXPUB:12100:0::NO::P12100_ INSTRUMENT_ID:312535
(21) http://www.ilo.org/wcmsp5/groups/public/---ed_dialogue/---actrav/documents/meetingdocument/wcms_164286.pdf
(22) http://www.ilo.org/wcmsp5/groups/public/---dgreports/---dcomm/---publ/documents/publication/wcms_534496.pdf
(23) http://www.ilo.org/wcmsp5/groups/public/---dgreports/---dcomm/---publ/documents/publication/wcms_490959.pdf
(24) EU:ssa kaikista työsuhteessa olevista 59 prosenttia on kokoaikaisessa vakinaisessa työssä olevia, muita työllistäviä itsenäisiä ammatinharjoittajia 4 prosenttia, freelance-työntekijöitä 11 prosenttia, tilapäistä vuokratyötä tekeviä 1 prosentti, määräaikaisia työntekijöitä 7 prosenttia, oppisopimus- tai harjoittelupaikassa olevia 2 prosenttia, marginaalista osa-aikatyötä (alle 20 tuntia viikossa) tekeviä 9 prosenttia ja osa-aikaista vakinaista työtä tekeviä 7 prosenttia.
(25) Katso vuonna 2016 julkaistu ILOn raportti ”Building a social pillar for European convergence”.
(26) Katso vuonna 2016 julkaistu tutkimus ”Precarious Employment in Europe: Patterns, trends and policy strategies”.
(27) Eurofound (2014), Ammattiprofiilit ja työolot: monista haitoista kärsivien ryhmien tunnistaminen.
(28) Katso vuonna 2016 julkaistu tutkimus ”Precarious Employment in Europe: Patterns, trends and policy strategies”.
(29) Eurofound (2014), Ammattiprofiilit ja työolot: monista haitoista kärsivien ryhmien tunnistaminen.
(30) Katso https://www.eurofound.europa.eu/observatories/eurwork/industrial-relations-dictionary/atypical-work.
(31) Katso 19. lokakuuta 2010 annettu parlamentin päätöslauselma epävarmassa asemassa olevista naistyöntekijöistä.
(32) 14. marraskuuta 2016 julkaistu ILOn raportti ”Non-standard employment around the world”.
(33) EYVL L 288, 18.10.1991, s. 32.
Keskiviikko 5. heinäkuuta 2017
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/99 |
P8_TA(2017)0297
Poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan EU:n ja Kuuban välisen sopimuksen tekeminen (päätöslauselma)
Euroopan parlamentin päätöslauselma, joka ei liity lainsäädäntöön, 5. heinäkuuta 2017 esityksestä neuvoston päätökseksi poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kuuban tasavallan välisen sopimuksen tekemisestä unionin puolesta (12502/2016 – C8-0517/2016 – 2016/0298(NLE) – 2017/2036(INI))
(2018/C 334/10)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon, että EU ja Kuuba solmivat diplomaattisuhteet toukokuussa 1988, |
— |
ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (12502/2016), |
— |
ottaa huomioon esityksen poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevaksi sopimukseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kuuban tasavallan välillä (12504/2016), |
— |
ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 209 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan sekä 218 artiklan 8 kohdan toisen alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0517/2016), |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen V osaston unionin ulkoisesta toiminnasta, |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, erityisesti sen viidennen osan, osastot I-III ja V, |
— |
ottaa huomioon 2. joulukuuta 1996 annetun Kuubaa koskevan yhteisen kannan 96/697/YUTP, jonka neuvosto on määritellyt Euroopan unionista tehdyn sopimuksen J.2 artiklan perusteella (1), |
— |
ottaa huomioon 6. joulukuuta 2016 tehdyn neuvoston päätöksen (YUTP) 2016/2233, jolla kumottiin yhteinen kanta 96/697/YUTP Kuubasta (2), |
— |
ottaa huomioon 17. lokakuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisesta globaalistrategiasta, |
— |
ottaa huomioon 30. syyskuuta 2009 annetun komission tiedonannon ”Euroopan unioni ja Latinalainen Amerikka: globaalien toimijoiden kumppanuus” (COM(2009)0495), |
— |
ottaa huomioon Latinalaisen Amerikan, Karibian ja Euroopan unionin valtioiden ja hallitusten päämiesten tähän mennessä pidetyissä huippukokouksissa antamat julkilausumat ja erityisesti 10. ja 11. kesäkuuta 2015 Brysselissä pidetyssä toisessa EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen valtioiden yhteisön (CELAC) välisessä huippukokouksessa teemalla ”Yhteinen tulevaisuutemme: menestyvien, yhtenäisten ja kestävien yhteiskuntien rakentaminen kansalaisillemme”, jossa annettiin poliittinen julkilausuma ”Seuraavan sukupolven kumppanuus”, |
— |
ottaa huomioon 19. marraskuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät EU:n ja Karibian yhteisestä strategiasta, |
— |
ottaa huomioon ihmisoikeuksista vastaavan Euroopan unionin erityisedustajan kuulemisen 12. lokakuuta 2016 pidetyssä ulkoasiainvaliokunnan ja parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnan yhteisistunnossa EU:n ja Kuuban välisen ihmisoikeusvuoropuhelun tuloksista, |
— |
ottaa huomioon Kuuban kansalaisyhteiskunnan järjestöjen raportit, |
— |
ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2017 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman esityksestä neuvoston päätökseksi (3), |
— |
ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Kuubasta, erityisesti 17. marraskuuta 2004 Kuubasta (4), 2. helmikuuta 2006 EU:n politiikasta Kuuban hallituksen suhteen (5), 21. kesäkuuta 2007 Kuubasta (6) ja 11. maaliskuuta 2010 Kuuban mielipidevangeista (7) antamansa päätöslauselmat, |
— |
ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja muut kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja -välineet, |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 2 kohdan, |
— |
ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan ja kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnot (A8-0233/2017), |
A. |
ottaa huomioon Euroopan ja Kuuban väliset syvät historialliset, taloudelliset ja kulttuuriset siteet; |
B. |
ottaa huomioon EU:n sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden suhteiden moninaisuuden ja laajan kirjon; |
C. |
toteaa, että EU pitää yllä suhteita Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisöön (CELAC); ottaa huomioon, että CELAC suhtautuu myönteisesti mahdollisuuteen laajentaa EU:n ja Kuuban välisiä suhteita; |
D. |
toteaa, että Kuuba oli ainoa Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maa, jonka kanssa EU ei ollut allekirjoittanut minkäänlaista sopimusta; toteaa, että 20 jäsenvaltiota on allekirjoittanut erityyppisiä kahdenvälisiä sopimuksia saarivaltion kanssa ja ylläpitää hyviä suhteita siihen; |
E. |
ottaa huomioon, että yhteinen kanta 96/697/YUTP kumottiin 6. joulukuuta 2016 tehdyllä neuvoston päätöksellä (YUTP) 2016/2233; |
F. |
toteaa, että vuonna 2008 EU:n ja Kuuban välinen korkean tason vuoropuhelu käynnistettiin uudelleen ja kahdenvälinen kehitysyhteistyö aloitettiin jälleen; toteaa, että neuvosto käynnisti vuonna 2010 pohdinnan EU:n ja Kuuban suhteiden tulevaisuudesta ja antoi helmikuussa 2014 neuvotteluohjeet, minkä jälkeen neuvottelut poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevasta sopimuksesta aloitettiin virallisesti huhtikuussa 2014 ja saatiin päätökseen 11. maaliskuuta 2016; |
G. |
toteaa, että poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevassa sopimuksessa määritellään EU:n ja Kuuban suhteen periaatteet ja tavoitteet, mukaan lukien kolme keskeistä lukua poliittisesta vuoropuhelusta, yhteistyöstä ja alakohtaisista politiikoista käytävästä vuoropuhelusta sekä kaupasta ja kauppayhteistyöstä; |
H. |
toteaa, että ihmisoikeudet ovat mukana sekä poliittista vuoropuhelua että yhteistyötä koskevissa luvuissa; toteaa, että poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevassa sopimuksessa molemmat osapuolet vahvistavat kunnioittavansa yleismaailmallisia ihmisoikeuksia siten kuin ne määritellään ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja muissa asiaa koskevissa kansainvälisissä ihmisoikeusasiakirjoissa; toteaa, että poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevassa sopimuksessa molemmat osapuolet vahvistavat sitoutuvansa vahvistamaan Yhdistyneiden kansakuntien roolia sekä kaikkia Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteita ja tavoitteita; katsoo, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan mukaan unionin toiminnan olisi perustuttava demokratian periaatteisiin, oikeusvaltioon, ihmisoikeuksien – kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet sekä taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet mukaan luettuina – ja perusvapauksien yleismaailmallisuuteen ja jakamattomuuteen, ihmisarvon kunnioittamiseen, tasa-arvon ja yhteisvastuun periaatteisiin sekä YK:n peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattamiseen; toteaa, että tässä mielessä ihmisoikeuksien noudattamisen ja demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen puolustamisen on oltava poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan sopimuksen keskeinen ehto; |
I. |
toteaa, että poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevassa sopimuksessa on niin sanottu ihmisoikeuslauseke, joka on vakiomuotoinen keskeinen osatekijä EU:n kansainvälisissä sopimuksissa ja jonka perusteella sopimuksen soveltaminen voidaan keskeyttää, jos ihmisoikeuksia koskevia määräyksiä rikotaan; |
J. |
toteaa, että osapuolet ovat sopineet yhteistyötä koskevan luvun pääasiallisista menettelytavoista ja yhteistyöaloista, mukaan lukien ihmisoikeuksiin, hallintotapaan, oikeuteen ja kansalaisyhteiskuntaan liittyvissä asioissa; |
K. |
toteaa, että Kuuba on valmis hyväksymään yhteistyön EU:n kanssa demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen puitteissa; toteaa, että demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen keskeiset tavoitteet ovat demokratian tukeminen, kehittäminen ja lujittaminen kolmansissa maissa sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen ja noudattamisen tehostaminen; toteaa, että poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevassa sopimuksessa molemmat osapuolet tunnustavat, että demokratia perustuu ihmisten vapaasti ilmaisemaan tahtoon määrätä omasta poliittisesta, taloudellisesta, sosiaalisesta ja kulttuurisesta järjestelmästään ja heidän täysimääräiseen osallistumiseensa kaikilla elämänalueilla; |
L. |
toteaa, että EU:n ja Kuuban välinen ihmisoikeusvuoropuhelu, jota käydään ihmisoikeuksista vastaavan Euroopan unionin erityisedustajan johdolla, perustettiin vuonna 2015; toteaa, että ihmisoikeustilanne on edelleen huolestuttava; |
M. |
toteaa, että Kuubassa kesäkuussa 2016 pidetyssä ihmisoikeusvuoropuhelun toisessa kokouksessa, johon osallistuivat vastuuministeriöt ja virastot, käsiteltyihin asioihin kuuluivat yhdistymisvapauteen ja ihmisoikeuskysymyksiin liittyvät asiat monenvälisissä puitteissa, esimerkiksi kuolemanrangaistus; ottaa huomioon, että ihmisoikeusvuoropuhelun kolmas kokous pidettiin Brysselissä 22. toukokuuta 2017; |
N. |
toteaa, että parlamentti on myöntänyt mielipiteenvapauden Saharov-palkinnon kolmasti kuubalaisille aktivisteille, Oswaldo Payálle vuonna 2002, Naiset valkoisissa -liikkeelle vuonna 2005 ja Guillermo Fariñasille vuonna 2010; |
O. |
toteaa, että EU:sta on tullut Kuuban suurin ulkomainen investoija ja sen tärkein vienti- ja kauppakumppani, ja kaupan kokonaisarvo ja EU:n vienti Kuubaan ovat kaksinkertaistuneet vuosina 2009–2015; |
P. |
toteaa, että poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevassa sopimuksessa on omistettu luku kansainvälisen kaupan periaatteille ja siinä käsitellään tullialan yhteistyötä, kaupan helpottamista ja monipuolistamista, teknisiä standardeja ja normeja, kestävää kauppaa ja vakaan, avoimen ja syrjimättömän liiketoiminta- ja investointijärjestelmän edistämistä; katsoo, että kaupan vapauttaminen, talous- ja rahoitusinvestoinnit, teknologinen innovointi ja yleiset markkinavapaudet mahdollistaisivat saarivaltion talouden nykyaikaistamisen; |
Q. |
ottaa huomioon julkisen keskustelun jälkeen vuonna 2011 hyväksyttyihin Kuuban talous- ja sosiaalipolitiikan suuntaviivoihin sisältyvän uudistus-, mukautus- ja nykyaikaistamisehdotuksen; |
R. |
toteaa, että vuonna 2016 Kuubassa aloitettiin kaksi uutta julkista keskustelua aiheista ”taloudellisen ja sosiaalisen mallin määrittely” ja ”vuoteen 2030 ulottuva kansallinen taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen malli: näkemys kansakunnasta, prioriteetit ja strategiset alat”; |
S. |
toteaa, että EU ja Kuuba ovat sopineet sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta kaikilla yhteistyön aloilla ja erityishuomion kiinnittämisestä kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseen ja torjumiseen; |
T. |
toteaa, että Kuuba on allekirjoittanut 18:sta YK:n ihmisoikeusyleissopimuksesta 11 ja ratifioinut kahdeksan niistä; ottaa huomioon, että Kuuba ei ole ratifioinut kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaa kansainvälistä yleissopimusta eikä sosiaalisia, taloudellisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaa kansainvälistä yleissopimusta; |
U. |
toteaa, että Kuuba on ratifioinut Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kaikki kahdeksan keskeistä yleissopimusta; |
V. |
toteaa, että Kuuban kansalliskokous kuuluu kansainväliseen parlamenttien väliseen liittoon (IPU) vuodesta 1977; |
W. |
toteaa, että Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous on hyväksynyt yhteensä 26 päätöslauselmaa, joissa pyydetään lopettamaan Yhdysvaltain harjoittama Kuuban kauppasaarto ja että ensimmäistä kertaa päätöslauselma hyväksyttiin yksimielisesti lokakuussa 2016; |
X. |
toteaa perinteisen, useissa yhteyksissä esitetyn ja unionin toimielimille yhteisen kantansa mukaisesti vastustavansa lakeja, jotka sisältävät ekstraterritoriaalisia elementtejä, koska ne vahingoittavat suoraan Kuuban kansaa ja vaikuttavat eurooppalaisten yritysten toimintaan; |
1. |
on tyytyväinen poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan EU:n ja Kuuban välisen sopimuksen allekirjoittamiseen Brysselissä 12. joulukuuta 2016 ja katsoo, että se on väline, jonka avulla voidaan tarjota uudet puitteet EU:n ja Kuuban välisille suhteille ja samalla säilyttää EU:n intressit ja korvata vuoden 1996 yhteinen kanta; korostaa, että sopimuksen onnistuminen on riippuvainen sen täytäntöönpanosta ja noudattamisesta; |
2. |
vahvistaa, että EU:n ja Kuuban suhteet ovat strategisesti erittäin arvokkaat; |
3. |
katsoo, että sopimuksen rakenne, sisältö ja dynamiikka ovat EU:n toimielinten ulkosuhteissa vahvistamien periaatteiden ja arvojen mukaisia; |
4. |
korostaa, että neuvosto sopi uusien puitteiden laatimisesta EU:n ja Kuuban suhteille ja päätti aloittaa neuvottelut ja viedä ne menestykselliseen päätökseen huomattavan nopeasti; |
5. |
korostaa Kuuban sitoutumista EU:hun ja molempien osapuolten vastuuta sopimuksen määräysten täyttämisestä myös poliittisen vuoropuhelun avulla; |
6. |
muistuttaa, että poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskeva sopimus ensimmäisenä EU:n ja Kuuban välisenä sopimuksena on käännekohta osapuolten kahdenvälisissä suhteissa; panee tyytyväisenä merkille, että osapuolet ovat sopineet suhteen kehittämisestä jäsennellyllä tavalla ja ovat vastavuoroisesti sitoutuneet kumpaakin osapuolta velvoittaviin asialistaan ja velvoitteisiin; |
7. |
korostaa, että poliittista vuoropuhelua koskevan luvun lisääminen ja EU:n ja Kuuban virallistetun ihmisoikeusvuoropuhelun toteuttaminen ovat merkittäviä seikkoja; kehottaa EU:ta tukemaan parlamentin näkemyksiä demokratiasta, yleismaailmallisista ihmisoikeuksista ja sananvapauden, kokoontumisen ja poliittisen järjestäytymisen vapauden sekä tiedonvälityksen vapauden kaltaisista perusvapauksista kaikissa muodoissaan sekä EU:n maailmanlaajuista ihmisoikeuksien puolustajia tukevaa politiikkaa tämän vuoropuhelun puitteissa; kannustaa molempia osapuolia takaamaan ihmisoikeuksien puolustajien työn ja koko kansalaisyhteiskunnan ja poliittisen opposition toimijoiden aktiivisen osallistumisen tähän vuoropuheluun ilman rajoituksia; panee kuitenkin merkille, että ihmisoikeusvuoropuhelu ei ole tähän mennessä saanut loppumaan poliittisin perustein tehtyjä summittaisia pidätyksiä Kuubassa ja että päinvastoin Kuuban ihmisoikeuksien ja kansallisen sovinnon komission tietojen mukaan viime aikoina ratsioita on ollut yhä enemmän; |
8. |
korostaa EU:n ja Kuuban ihmisoikeusvuoropuhelun tärkeyttä ja panee tyytyväisenä merkille, että se aloitettiin ennen poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevasta sopimuksesta käytyjen neuvottelujen päätökseen saattamista; korostaa, että EU:n Kuuban-politiikan tavoitteisiin on sisällytettävä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen sekä Kuuban kansalaisten elintason parantamiseen tähtäävän taloudellisen ja yhteiskunnallisen uudistamisen helpottaminen; |
9. |
panee merkille Kuuban työn YK:n ihmisoikeuksia ja työelämän oikeuksia koskevien perusperiaatteiden saattamiseksi osaksi kansallista oikeusjärjestystään ja kehottaa Kuubaa ratifioimaan jäljellä olevat YK:n ihmisoikeusyleissopimukset, erityisesti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan; panee merkille Kuuban seksuaalikasvatuksen kansallisen keskuksen työn; kehottaa Kuuban hallitusta jatkamaan toimia hlbti-yhteisön kaikenlaisen syrjinnän ja marginalisoinnin lopettamiseksi; |
10. |
kehottaa Kuuban hallitusta yhdenmukaistamaan ihmisoikeuspolitiikkansa peruskirjoissa, julistuksissa ja kansainvälisissä välineissä, jotka Kuuba on allekirjoittanut, määriteltyjen kansainvälisten normien mukaiseksi; painottaa, että keiden tahansa vainoaminen ja vangitseminen heidän ihanteidensa ja rauhanomaisen poliittisen toimintansa takia rikkoo ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa esitettyjä määräyksiä, ja kehottaa sen vuoksi vapauttamaan kaikki tällaisissa olosuhteissa vangitut henkilöt; |
11. |
muistuttaa, että poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevassa sopimuksessa on määräys, jonka perusteella sopimuksen soveltaminen voidaan keskeyttää, jos ihmisoikeuksia koskevia määräyksiä rikotaan; kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) varmistamaan, että parlamentin kanssa vaihdetaan säännöllisesti tietoa poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevasta sopimuksesta, sopimuksessa määrättyjen keskinäisten velvoitteiden täyttämisestä ja erityisesti kaikkien tässä päätöslauselmassa mainittujen ihmisoikeuksia, ympäristöä ja työntekijöiden oikeuksia koskevien määräysten täytäntöönpanosta; kehottaa EUH:ta tekemään erityisesti EU:n edustuston kautta parhaansa ja seuraamaan tiiviisti ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien tilannetta Kuubassa, kun poliittista vuoropuhelua ja yhteystyötä koskevaa sopimusta pannaan täytäntöön, ja raportoimaan siitä parlamentille; |
12. |
korostaa, että sopimuksella olisi osaltaan parannettava Kuuban kansalaisten elinoloja ja sosiaalisia oikeuksia, ja muistuttaa, että on tärkeää työskennellä järjestelmällisesti demokraattisten arvojen ja ihmisoikeuksien edistämiseksi, mukaan luettuna sananvapaus, yhdistymisvapaus ja kokoontumisvapaus; |
13. |
panee tyytyväisenä merkille, että poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevassa sopimuksessa on nimenomainen viittaus kansalaisyhteiskuntaan yhteistyön toimijana; ilmaisee syvän myötätuntonsa kuubalaisille pyrkimyksissä kohti demokratiaa sekä perusvapauksien kunnioittamista ja edistämistä; kannustaa molempia sopimuspuolia edistämään Kuuban kansalaisyhteiskunnan aktiivista roolia sopimuksen täytäntöönpanovaiheen aikana; |
14. |
muistuttaa Kuuban kansalaisyhteiskunnan tärkeästä roolista maan taloudellisessa ja demokraattisessa kehityksessä; korostaa, että kansalaisyhteiskunnalla on oltava johtava asema kaikilla tämän sopimuksen aloilla, myös kehitysavun alalla; muistuttaa, että parlamentti tukee Saharov-palkinnon myöntämisen kautta Kuuban kansalaisyhteiskuntaa sen edistäessä ihmisoikeuksia ja demokratiaa Kuubassa; |
15. |
palauttaa mieliin, että internetyhteydet Kuubassa ovat maailman huonoimpien joukossa ja että pääsy verkkoon on erittäin kallista ja sisältöjä rajoitetaan; panee tyytyväisenä merkille, että useammat kuubalaiset pääsevät internetiin, mutta uskoo, että hallituksen olisi ryhdyttävä lisätoimiin sensuroimattoman pääsyn tukemiseksi ja kansalaisten digitaalisten oikeuksien parantamiseksi; |
16. |
pyytää EUH:ta tiedottamaan parlamentille sopivin väliajoin ja sopimuksessa määrätyn koordinointijärjestelmän mukaisesti sopimuksen kehityksestä ja sen toteuttamisesta; |
17. |
panee merkille Kuuban ja Yhdysvaltojen suhteiden normalisointiprosessin ja diplomaattisuhteiden palauttamisen vuonna 2015 ja kannustaa lisätoimiin; |
18. |
toistaa perinteisen, unionin muiden toimielinten kanssa yhteisen ja useissa yhteyksissä hyväksytyn doktriininsa, jonka mukaisesti parlamentti vastustaa lakeja ja toimenpiteitä, joilla on ekstraterritoriaalisia vaikutuksia, koska ne vahingoittavat Kuuban kansaa ja vaikuttavat eurooppalaisten yritysten normaaliin kehitykseen; |
19. |
toteaa, että poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskeva sopimus voi edistää jo ehdotettuja uudistus-, mukautus- ja nykyaikaistamisprosesseja Kuubassa, erityisesti kun on kyse Kuuban kansainvälisten kumppanien monipuolistamisesta ja poliittisen ja taloudellisen kehityksen yleisten kehysten luomisesta; korostaa, että tiiviimmillä poliittisilla ja taloudellisilla suhteilla Kuuban kanssa voitaisiin edistää poliittisia uudistuksia maassa Kuuban kansalaisten pyrkimysten mukaisesti; kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita tukemaan Kuuban taloudellista ja poliittista muutosta kannustamalla kehitystä kohti kaikkien kansalaisten perusoikeuksia noudattavia demokratia- ja vaalinormeja; tukee eri EU:n ulkopoliittisten välineiden ja erityisesti Demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen käyttöä EU:n ja Kuuban kansalaisyhteiskunnan ja Kuuban rauhanomaista siirtymistä demokratiaan tukevien tahojen välisen vuoropuhelun vahvistamiseksi; |
20. |
panee merkille, että kaikkien aikojen ensimmäisenä EU:n ja Kuuban välisenä sopimuksena poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskeva sopimus muodostaa uuden lainsäädäntökehyksen näille suhteille ja sisältää kauppaa ja kauppayhteistyötä koskevan luvun, jolla pyritään luomaan ennakoitavampi ja avoimempi ympäristö paikallisille ja eurooppalaisille talouden toimijoille; |
21. |
korostaa, että poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan sopimuksen kauppaa ja kauppayhteistyötä koskevassa osassa Kuuballe ei myönnetä kauppaetuuksia; muistuttaa, että tähän osaan sisältyvät tulliyhteistyö, kaupan helpottaminen, teollis- ja tekijänoikeudet, terveys- ja kasvinsuojelutoimet, kaupan tekniset esteet, perinteiset ja käsiteollisuustuotteet, kauppa ja kestävä kehitys, kaupan suojatoimia koskeva yhteistyö, alkuperäsäännöt ja investoinnit; |
22. |
toteaa, että poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskeva sopimus tarjoaa mahdollisuuden laajentaa kahdenvälisiä kauppa- ja investointisuhteita ja luoda tavanomaiset perusteet EU:n ja Kuuban kauppa- ja taloussuhteille; |
23. |
tukee pitkäaikaista käytäntöä, jonka myös komission jäsen Cecilia Malmström vahvisti kuulemisessaan 29. syyskuuta 2014, olla soveltamatta poliittisesti tärkeiden sopimusten kauppaa ja investointeja koskevia määräyksiä väliaikaisesti, ennen kuin parlamentti on antanut hyväksyntänsä; kehottaa neuvostoa, komissiota ja EUH:ta jatkamaan tätä käytäntöä ja soveltamaan sitä kaikkiin EU:n ulkoiseen toimintaan liittyviin kansainvälisiin sopimuksiin kauppaa koskevien näkökohtien osalta, kuten poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan sopimuksen tapauksessa; |
24. |
katsoo, että sopimuksella voidaan edistää vuoropuhelua ja taloudellista yhteistyötä ja helpottaa ennakoitavaa ja avointa liiketoimintaympäristöä sekä vahvempien ja vakaampien kehysten kehittämistä tulevaisuudessa, jolloin varmistetaan, että kuubalaiset voivat osallistua investointeihin yhdessä EU:sta tulevien yritysten ja henkilöiden kanssa; |
25. |
kehottaa myös Kuubassa toimivia eurooppalaisia yrityksiä, etenkin niitä yrityksiä, jotka saavat luottoa tai taloudellista tukea julkisista lähteistä, soveltamaan samoja työelämää koskevia ja eettisiä normeja, joita edellytetään niiden alkuperämaissa; |
26. |
pitää myönteisenä, että Kuuba on ratifioinut kaikki kahdeksan keskeistä Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimusta ja vaatii maata sitoutumaan panemaan ne nopeasti täytäntöön; kehottaa painokkaasti Kuubaa ja kaikkia maita, joiden kanssa se on tehnyt sopimuksia tai neuvottelee niistä, ratifioimaan ILO:n normit ja ihmisarvoista työtä koskevan ohjelman ja noudattamaan niitä sekä kieltämään kaikenlaisen työvoiman hyväksikäytön; huomauttaa, että näillä aloilla on sosiaalisiin ja työelämää koskeviin oikeuksiin liittyviä ongelmia, kuten Kuuban valtion omistamien yhtiöiden työhönottokäytännöt ja palkkojen pidättämiskäytännöt matkailualalla; korostaa tässä yhteydessä, että kaikkien työntekijöiden on voitava nauttia keskeisistä työntekijöiden oikeuksista sekä asianmukaisesta sosiaaliturvasta ILO:n yleissopimusten mukaisesti, ja kehottaa molempia osapuolia työskentelemään tämän päämäärän hyväksi poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan sopimuksen 38 artiklan mukaisesti; |
27. |
huomauttaa, että EU on Kuuban tärkein vientikumppani ja toiseksi suurin kauppakumppani sekä sen suurin ulkomainen investoija; huomauttaa, että EU:n ulkomaankauppapolitiikassa ei myönnetä kauppaetuuksia Kuuballe ja EU:n tariffeja sovelletaan Maailman kauppajärjestön (WTO) ilmoituksen mukaisesti; muistuttaa, että EU:n yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP) uudistuksen seurauksena Kuuba menetti tammikuusta 2014 alkaen kauppaetuutensa EU:hun vientiä varten, koska Kuuba oli noussut ylemmän keskitulotason maaksi eikä enää täyttänyt etuuksien ehtoja; korostaa myös, että kaupalla on edelleen vain kohtalainen merkitys Kuuban taloudelle ja viennin ja tuonnin osuus on yhteensä 26,4 prosenttia BKT:stä; |
28. |
katsoo, että olisi tarkasteltava mahdollisuuksia ottaa Kuuba mukaan EU:n ja CARIFORUMin talouskumppanuussopimukseen, joka sisältää useita yksityiskohtaisia ja hyödyllisiä kauppayhteistyötä koskevia lukuja ja joka tarjoaisi Kuuballe mahdollisuuden parempaan alueelliseen yhdentymiseen; |
29. |
huomauttaa, että Kuuba on WTO:n jäsen, ja korostaa sen vuoksi, että on noudatettava WTO:n perusperiaatteita, joita ovat kaupan helpottaminen, kaupan esteitä koskevat sopimukset, terveys- ja kasvinsuojelutoimet ja kaupan suojatoimet; |
30. |
kehottaa Kuubaa ratifioimaan helmikuussa 2017 voimaan tulleen WTO:n kaupan helpottamissopimuksen; pitää myönteisenä, että maahan on perustettu kaupan helpottamista käsittelevä komitea, ja pyytää tässä yhteydessä komissiota ja EUH:ta antamaan teknistä tukea; |
31. |
toteaa, että tulliyhteistyö on keskeinen ala, jota on kehitettävä, jotta voidaan vastata merkittäviin haasteisiin muun muassa rajaturvallisuuden, kansanterveyden, maantieteellisten merkintöjen suojelun, väärennettyjen tuotteiden torjunnan ja terrorismin torjunnan aloilla; kehottaa komissiota ja EUH:ta antamaan teknistä ja taloudellista tukea ja luomaan keskinäisiin sopimuksiin perustuvia kahdenvälisiä välineitä, joilla autetaan Kuubaa panemaan täytäntöön kauppaa helpottavia toimenpiteitä ja tiedotuspalveluja; |
32. |
korostaa tarvetta monipuolistaa Kuuban vientiä perinteisistä tuotteista muihin tuotteisiin ja pyytää komissiota perustamaan tilapäisiä kaupankäynnin yhteyspisteitä parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi ja tarvittavien tietojen tarjoamiseksi Kuuban viejille, jotta parannetaan tavaroiden pääsyä EU:n markkinoille; |
33. |
pitää myönteisenä, että Maailman tullijärjestö (WCO) tarjoaa Mercator-ohjelmassa strategista tukea Kuuban tullille (Aduanas General de la República, AGR), jotta voidaan arvioida tämän valmiutta panna WTO:n kaupan helpottamissopimus täytäntöön; korostaa sen merkitystä, että AGR toimii ennakoivasti kaupan helpottamissopimuksen täytäntöönpanossa, ja pyytää komissiota avustamaan Kuubaa tässä prosessissa; |
34. |
panee merkille Kuuban viranomaisten toteuttamat toimenpiteet yritystoiminnan ja talouden vapauttamisen kannustamiseksi; korostaa yksityisen sektorin asteittaisen vahvistamisen merkitystä; korostaa, että vahvan ulkomaisen investoinnin kehittäminen maan fyysisen ja teknologisen infrastruktuurin parantamiseksi ja kilpailukykyisen kuubalaisen tuotantojärjestelmän rakentamiseksi edellyttää täydentäviä talous- ja rahoitustoimia sekä säädöksiä, joilla annetaan maalle oikeusvarmuutta myös riippumattomien, avointen ja puolueettomien instituutioiden avulla ja taloudellista vakautta; huomauttaa, että Kuuba voi hyödyntää EU:n jäsenvaltioiden kokemuksia tässä asiassa; |
35. |
pyytää Kuuban sisällyttämistä EIP:n ulkoisiin lainanantovaltuuksiin sitä mukaa kuin se täyttää EIP:n edellyttämät vaatimukset; |
36. |
panee tyytyväisenä merkille, että poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevaan sopimukseen on sisällytetty Kuuban taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävää kehitystä tukevia määräyksiä, joissa sitoudutaan esimerkiksi kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030 toteuttamiseen ja sen kestävää kehitystä koskevien tavoitteiden saavuttamiseen kehitysrahoitusta koskevan Addis Abeban toimintaohjelman pohjalta; kehottaa sopimuspuolia käynnistämään poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan sopimuksen ratifioinnin jälkeen viipymättä vuoropuhelun Agenda 2030 -toimintaohjelman täytäntöönpanosta; |
37. |
palauttaa mieliin, että EU:n ja Kuuban diplomaattisuhteet solmittiin vuonna 1988, että Kuuba on saanut EU:lta kehitysapua tai humanitaarista apua vuodesta 1984 alkaen ja että se saa tätä nykyä 50 miljoonaa euroa tukea kehitysyhteistyön rahoitusvälinettä koskevan asetuksen nojalla kaudeksi 2014–2020; |
38. |
muistuttaa, että poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskeva sopimus helpottaa Kuuban osallistumista EU:n ohjelmiin ja monivuotisen maaohjelman 2014–2020 tehostettua täytäntöönpanoa, jotta voidaan helpottaa Kuuban hallituksen hyväksymää talouden ja yhteiskunnan nykyaikaistamisstrategiaa; |
39. |
pitää huolestuttavana, että Kuuba, jonka OECD:n kehitysapukomitea (DAC) on luokitellut ylemmän keskitulotason maaksi, saattaa asteittain menettää kehitysyhteistyön rahoitusvälinettä koskevan asetuksen nojalla annettavan tuen; arvioi, että Kuuban tilanne kehittyvänä saarivaltiona ja maan talouden nykytila, jota yksipuolisten pakotteiden kielteiset vaikutukset pahentavat, ovat peruste sille, että hyväksytään toimia, jotka mahdollistavat EU:n Kuuballe antaman tuen jatkamisen, ja että tätä pitäisi käsitellä kehitysyhteistyön rahoitusvälinettä koskevan asetuksen tulevan puolivälin arvioinnin yhteydessä; |
40. |
tukee sopimuspuolten kantaa, että kaikkien kehittyneiden maiden olisi osoitettava 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan viralliseen kehitysapuun ja että kehittyvien talouksien ja ylemmän keskitulotason maiden olisi asetettava tavoitteekseen kansainvälisen julkisen rahoitusosuutensa kasvattaminen; |
41. |
pitää hyvänä sukupuolinäkökulman edistämistä kaikilla asianomaisilla yhteistyön aloilla, mukaan luettuna kestävän kehityksen alalla; |
42. |
panee tyytyväisenä merkille Kuuban tärkeän roolin etelä–etelä-yhteistyössä ja sen sitoutuneisuuden ja kansainvälisen yhteisvastuullisuuden humanitaariseen apuun liittyvissä tehtävissä etenkin terveydenhuollon ja koulutuksen alalla; |
43. |
panee merkille, että poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskeva sopimus merkitsee Kuuballe mahdollisuutta osallistua ja päästä laajemmin mukaan EU:n ohjelmiin, mukaan lukien Horisontti 2020, tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma ja koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelma Erasmus+, mikä puolestaan edistää tiiviimpää akateemista ja ihmisten välistä vaihtoa; |
44. |
panee merkille, että poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskeva sopimus on samalla väline, jolla voidaan edistää monenkeskisillä foorumeilla yhteisiä ratkaisuja maailmanlaajuisiin haasteisiin, kuten muuttoliikkeeseen, terrorismin torjuntaan ja ilmastonmuutokseen; |
45. |
vahvistaa päätöksensä lähettää Euroopan parlamentin ulkoasiainvaliokunnan virallinen valtuuskunta Kuubaan; pyytää Kuuban viranomaisia sallimaan parlamentin valtuuskuntien maahantulon ja antamaan niille mahdollisuuden tavata keskustelukumppaneitaan; |
46. |
kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Kuuban hallitukselle ja parlamentille. |
(1) EYVL L 322, 12.12.1996, s. 1.
(2) EUVL L 337 I, 13.12.2016, s. 41.
(3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0296.
(4) EUVL C 201 E, 18.8.2005, s. 83.
(5) EUVL C 288 E, 25.11.2006, s. 81.
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/106 |
P8_TA(2017)0301
Euroopassa lisääntyvät hiv-, tuberkuloosi- ja hepatiitti B- ja C-virustartuntaepidemiat
Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. heinäkuuta 2017 hi-virusta/aidsia, tuberkuloosia ja hepatiitti C:tä koskevista EU:n toimista (2017/2576(RSP))
(2018/C 334/11)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 168 artiklan, |
— |
ottaa huomioon valtioiden rajat ylittävistä vakavista terveysuhkista ja päätöksen N:o 2119/98/EY kumoamisesta 22. lokakuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1082/2013/EU (1), |
— |
ottaa huomioon terveydenhoitoalan hiv:n vastaisia toimia WHO:n Euroopan alueella koskevan Maailman terveysjärjestön (WHO) toimintasuunnitelman, jossa käsitellään kokonaisvaltaista strategiaa hiv:n torjumiseksi vuosina 2016–2021, |
— |
ottaa huomioon vuotta 2014 koskevan Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen (ECDC) vuotuisen sukupuoliteitse tarttuvia infektioita, myös hi-virusta ja veren välityksellä tarttuvia viruksia, koskevan epidemiologisen raportin, |
— |
ottaa huomioon ECDC:n vuonna 2016 laatiman järjestelmällisen katsauksen hepatiitti B:n ja C:n esiintyvyydestä EU:ssa/ETA:ssa, |
— |
ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2007 hyväksytyn Euroopan parlamentin kirjallisen kannanoton hepatiitti C -tartuntoihin (2), |
— |
ottaa huomioon ECDC:n vuonna 2016 laatiman ohjeistuksen tuberkuloosin leviämisen ehkäisemisestä haavoittuvien ja vaikeasti tavoitettavien väestöryhmien keskuudessa, |
— |
ottaa huomioon tuberkuloosia koskevan WHO:n Euroopan alueen toimintasuunnitelman 2016–2020 (3), |
— |
ottaa huomioon Bratislavassa 3. ja 4. lokakuuta 2016 pidetyn EU:n terveysministerien epävirallisen kokouksen, jonka tuloksena jäsenvaltiot sopivat tukevansa hi-virusta/aidsia, tuberkuloosia ja virushepatiittia koskevan EU:n yhdennetyn toimintapoliittisen kehyksen laatimista, |
— |
ottaa huomion 22. marraskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Seuraavat toimet Euroopan kestävän tulevaisuuden varmistamiseksi – Kestävyyttä edistävät EU:n toimet”, jossa tarkastellaan kestävän kehityksen taloudellista, sosiaalista ja ympäristöön liittyvää ulottuvuutta sekä hallintoa EU:ssa ja muualla maailmassa ja jossa komissio toteaa osallistuvansa seuraamalla ja tarkastelemalla edistymistä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa ja raportoimalla siitä EU:n puitteissa (COM(2016)0739), |
— |
ottaa huomioon aiheesta 30. ja 31. maaliskuuta 2015 Riiassa pidetyssä ensimmäisessä itäisen kumppanuuden ministerikokouksessa annetun yhteisen julkilausuman tuberkuloosista ja sen monilääkeresistenttiydestä, |
— |
ottaa huomioon Maailman terveyskokouksessa toukokuussa 2016 hyväksytyn, virushepatiitin torjuntaa vuosina 2016–2021 koskevan WHO:n terveydenhuoltoalan ensimmäisen kokonaisvaltaisen strategian, jossa korostetaan yleisen terveydenhuollon keskeistä merkitystä ja jonka tavoitteet on yhdenmukaistettu kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa siten, että tavoitteena on uusien tapausten vähentäminen 90 prosentilla ja kuolleisuuden vähentäminen 65 prosentilla vuoteen 2030 mennessä sekä kansanterveydellisen uhan muodostavasta virushepatiitista kokonaan eroon pääseminen, |
— |
ottaa huomioon WHO:n Eurooppaa koskevan, virushepatiitin torjumiseen WHO:n Euroopan toiminta-alueella tähtäävän terveydenhuoltoalan toimintasuunnitelman, jonka kokonaisvaltaisena tavoitteena on virushepatiitin aiheuttamasta kansanterveydellisestä uhasta kokonaan eroon pääseminen Euroopan alueella vuoteen 2030 mennessä vähentämällä virushepatiitin ja siihen liittyvien komplikaatioiden aiheuttamaa sairastuvuutta ja kuolleisuutta sekä varmistamalla suositeltujen ennaltaehkäisevien toimenpiteiden ja testaus- ja hoitopalvelujen tasapuolinen saatavuus kaikille, |
— |
ottaa huomioon hi-virusta/aidsia koskevan WHO:n Euroopan alueen toimintasuunnitelman 2012–2015, |
— |
ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2017 hyväksytyn Euroopan parlamentin päätöslauselman EU:n vaihtoehdoista lääkkeiden saatavuuden parantamiseksi (4), jossa komissiota ja jäsenvaltioita kehotetaan hyväksymään strategisia suunnitelmia varmistaakseen ihmishenkiä pelastavien lääkkeiden saatavuuden sekä koordinoimaan suunnitelmaa C-hepatiitin poistamiseksi Euroopan unionista käyttäen unionin lääkkeiden yhteisen hankinnan menettelyn kaltaisia välineitä, |
— |
ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden kehyksen ja erityisesti kestävän kehityksen tavoitteen 3, johon sisältyy tavoite päästä eroon hiv- ja tuberkuloosiepidemioista vuoteen 2030 mennessä ja torjua hepatiittia, |
— |
ottaa huomioon 22. lokakuuta 2007 pidetyssä WHO:n Euroopan ministerikokouksessa annetun Berliinin julkilausuman tuberkuloosista (The Berlin Declaration on Tuberculosis – All Against Tuberculosis, EUR/07/5061622/5, WHO European Ministerial Forum, 74415), |
— |
ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen hi-virusta/aidsia, tuberkuloosia ja hepatiitti C:tä koskevista EU:n toimista (O-000045/2017 – B8-0321/2017), |
— |
ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen, |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan, |
A. |
ottaa huomioon, että ECDC:n mukaan joka seitsemäs hiv-tartunnan saanut henkilö ei ole perillä serostatuksestaan ja että tartunnan saamisen ja taudin diagnosoinnin välillä kuluu keskimäärin neljä vuotta; ottaa huomioon, että potilaat, joiden tautia ei ole diagnosoitu, tartuttavat hi-virusta 3,5 kertaa todennäköisemmin kuin potilaat, joiden tauti on diagnosoitu; |
B. |
ottaa huomioon, että kumppanuutta hiv:n/aidsin torjumiseksi Euroopassa ja Keski-Aasiassa koskevalla Dublinin julistuksella on ollut suuri merkitys yhdenmukaistetun seurantakehyksen luomisessa EU:ssa ja naapurimaissa hiv:n torjunnassa tapahtuvan edistyksen seuraamiseksi; |
C. |
ottaa huomioon, että on olemassa vahvaa näyttöä siitä, että profylaktisten lääkkeiden käyttö estää tartunnan tehokkaasti ja että antiretroviraalilääkityksen käyttö lähestulkoon poistaa tartuntariskin silloin, kun viruskuorma on pienenetty niin alhaiselle tasolle, ettei sitä voi havaita (5); |
D. |
toteaa, että vuonna 2015 joka neljäs kaikista uusista diagnosoiduista ja ilmoitetuista hiv-tapauksista neljässä maassa aiheutui suonensisäisestä huumeiden käytöstä, vaikka uusien hiv-tartuntojen määrä huumeita suonensisäisesti käyttävien henkilöiden keskuudessa vähenee jatkuvasti useimmissa Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen valtioissa; |
E. |
ottaa huomioon, että uudet hiv-tartunnat, jotka johtuvat taudin siirtymisestä vanhemmalta lapseen ja verensiirrosta, on käytännössä saatu kitkettyä kokonaan EU:sta/ETA:sta; |
F. |
ottaa huomioon, että tuberkuloosi ja monilääkeresistentti tuberkuloosi ovat ilman kautta leviävän tekijän aiheuttamia tauteja ja muodostavat siten rajat ylittävän uhan globalisoituneessa maailmassa, jossa väestön liikkuvuus lisääntyy jatkuvasti; |
G. |
toteaa, että tuberkuloosin epidemiologia on erilainen eri puolella EU:ta/ETA:a ja on riippuvainen muun muassa siitä, missä vaiheessa jäsenvaltio on tiellä kohti tuberkuloosin hävittämistä kokonaan; |
H. |
toteaa, että kun vuoteen 2050 mennessä lääkeresistenssiin saattaa liittyä kaikkiaan 10 miljoonaa kuolemantapausta vuodessa, noin joka neljäs johtuu tuberkuloosin lääkeresistenteistä kannoista, ja ottaa huomioon, että viimeksi mainittujen maailmantaloudelle aiheuttamat kustannukset nousevat vähintään 16,7 miljardiin dollariin ja Euroopan talouden osalta vähintään 1,1 miljardiin dollariin; |
I. |
katsoo, että olisi kiinnitettävä huomiota yhtä aikaa esiintyviä tartuntoja koskevaan ongelmaan, erityisesti kun on kyse tuberkuloosista ja virushepatiitti B:stä ja C:stä; ottaa huomioon, että hiv-positiivisten henkilöiden keskuudessa tuberkuloosi ja virushepatiitti ovat erittäin yleisiä, ne etenevät nopeammin ja niiden aiheuttama sairastavuus ja kuolleisuus on merkittävä; |
J. |
katsoo, että epidemioihin puuttuminen edellyttää rajat ja toimialat ylittävää yhteistyötä; |
K. |
ottaa huomioon, että virushepatiitti on yksi laajimmista kansanterveydellisistä uhista koko maailmassa, sillä noin 240 miljoonaa henkilöä kärsii kroonisesta hepatiitti B:stä (6) ja 150 miljoonaa kroonisesta hepatiitti C:stä; toteaa, että WHO:n Euroopan alueella arviolta 13,3 miljoonaa kärsii kroonisesta hepatiitti B:stä ja arviolta 15 miljoonaa hepatiitti C:stä; toteaa edelleen, että hepatiitti B aiheuttaa vuosittain noin 36 000 kuolemantapausta ja hepatiitti C noin 86 000 kuolemantapausta WHO:n Euroopan alueen jäsenvaltioissa; |
L. |
ottaa huomioon, että WHO on todennut ruiskuhuumeiden käytön olevan yksi tärkeä syy Euroopan alueella esiintyvään hepatiitti C -epidemiaan ja että suurin osa uusista tapauksista ilmenee ruiskuhuumeiden käyttäjien keskuudessa; |
M. |
ottaa huomioon, että terveysohjelmien saatavilla oleva kansainvälinen rahoitustuki vähenee Euroopan alueella nopeasti, mikä johtuu kansallisten tulotasojen yleisestä kasvusta ja ulkoisilta avunantajilta peräisin olevaa rahoitusta koskevien kelpoisuusehtojen muuttumisesta; toteaa, että tämä koskee erityisesti Itä-Euroopan ja Keski-Aasian maita, joissa hiv:n, tuberkuloosin ja hepatiitti C-virustartuntojen esiintyvyys on suurin, ja että näitä tauteja koskevien tehokkaiden vastatoimien toteuttaminen on siksi vakavasti uhattuna; ottaa huomioon, että WHO:n Euroopan alueella monien maiden terveysohjelmien rahoitus on edelleen merkittävässä määrin ulkoisen rahoitusavun varassa erityisesti haavoittuvien ryhmien ja asianomaisten keskeisten väestönosien auttamisen suhteen; |
N. |
ottaa huomioon, että komission on vaikea seurata edistymistä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa virushepatiitin osalta, koska useissa tapauksissa jäsenvaltioiden seurantatiedot puuttuvat tai ovat puutteellisia; |
O. |
toteaa, että EU:lla on vieläkin kirjava lähestymistapa virushepatiitin torjuntaan ja että joiltakin jäsenvaltioilta puuttuu kokonaan kansallinen suunnitelma, kun taas jotkin jäsenvaltiot ovat antaneet huomattavia rahoitussitoumuksia, laatineet strategioita ja kehittäneet kansallisia suunnitelmia virushepatiitin muodostaman taakan torjumiseksi kokonaisvaltaisella tavalla; |
P. |
ottaa huomioon, että koko maailmassa 130–150 miljoonalla henkilöllä on krooninen hepatiitti C -virusinfektio ja että joka vuosi noin 700 000 ihmistä kuolee hepatiitti C:hen liittyviin maksasairauksiin; |
Q. |
ottaa huomioon, että vuonna 2014 28:ssa EU:n/ETA:n jäsenvaltiossa raportoitiin 35 321 hepatiitti C -tapausta, mikä merkitsee, että karkeasti arvioituna 100 000 henkilön joukosta 8,8 sairastaa sitä (7); |
R. |
ottaa huomioon, että vuosina 2006–2014 kaikissa EU:n/ETA:n jäsenvaltioissa diagnosoitujen ja raportoitujen tapausten kokonaismäärä kasvoi 28,7 prosenttia ja että eniten lisäystä on ilmennyt vuodesta 2010 lähtien (8); |
S. |
ottaa huomioon, että hepatiitti C:tä koskevien tietojen tulkintaa eri maissa vaikeuttavat seurantajärjestelmien, testauskäytäntöjen ja ohjelmien eroavuudet sekä vaikeudet tapausten luokittelussa akuuteiksi tai kroonisiksi (9); |
Kattava yhdennetty unionin toimintapoliittinen kehys
1. |
kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään hi-virusta/aidsia, tuberkuloosia ja virushepatiittia koskevan kattavan unionin toimintapoliittisen kehyksen, jossa otetaan huomioon erilaiset tilanteet ja erityiset haasteet niissä EU:n jäsenvaltioissa ja niiden naapurivaltioissa, joissa hiv:n ja monilääkeresistentin tuberkuloosin aiheuttamat ongelmat ovat suurimmat; |
2. |
kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että kestävän kehityksen tavoitteen 3 saavuttamiseksi otetaan käyttöön tarvittavasti varoja ja resursseja; |
3. |
kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan työtään yhteisöjen ja haavoittuvien ryhmien parissa monialaisen yhteistyön avulla siten, että varmistetaan valtiosta riippumattomien järjestöjen osallistuminen ja palvelujen tarjoaminen asianomaisille väestöryhmille; |
4. |
kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan voimakkaan poliittisen kannan vuoropuhelussa Itä-Euroopassa ja Keski-Aasiassa sijaitsevien naapurimaiden kanssa ja varmistamaan, että otetaan käyttöön kestävää siirtymistä kansalliseen rahoitukseen koskevia suunnitelmia, jotta hiv-, virushepatiitti- ja tuberkuloosiohjelmat toimivat tehokkaasti, jatkuvasti ja aiempaa laaja-alaisemmin sen jälkeen, kun kansainvälisten avunantajien tuki on loppunut; kehottaa komissiota ja neuvostoa jatkamaan tiivistä yhteistyötä kyseisten maiden kanssa sen varmistamiseksi, että ne ottavat vastuun hi-virusta, virushepatiittia ja tuberkuloosia koskevista vastatoimista ja sitoutuvat niihin; |
5. |
kehottaa komissiota keskustelemaan jäsenvaltioiden ja tulevien neuvoston puheenjohtajavaltioiden kanssa mahdollisuudesta päivittää Dublinin julistusta siten, että siihen sisältyisivät tasaveroisesti hi-virus, virushepatiitti ja tuberkuloosi; |
Hiv/aids
6. |
korostaa, että hiv on edelleen tarttuvista taudeista se, joka aiheuttaa suurinta sosiaalista leimautumista ja joka voi heikentää vakavasti asianomaisen henkilön elämänlaatua; korostaa, että vuonna 2015 diagnosoitiin melkein 30 000 uutta hiv-tartuntaa 31 EU/ETA-maassa eikä esiintyvyyden heikkenemisestä ole havaittavissa selkeitä merkkejä; |
7. |
kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan kaikkien ja myös kaikkein haavoittuvimpien ryhmien mahdollisuuksia saada innovatiivista hoitoa sekä pyrkimään torjumaan hiv-tartuntaan liittyvää sosiaalista leimautumista; |
8. |
korostaa, että EU:ssa/ETA:ssa sukupuoliyhteys on ilmoitusten mukaan edelleen pääasiallisin hiv:n tartuntatie ennen suonensisäistä huumeidenkäyttöä; tähdentää naisten ja lasten haavoittuvaa asemaa infektion suhteen; |
9. |
pyytää komissiota ja neuvostoa lisäämään investointeja tutkimukseen tehokkaiden hoitokeinojen aikaansaamiseksi ja uusien välineiden sekä näiden tautien torjumiseen tarkoitettujen innovatiivisten ja potilaskeskeisten lähestymistapojen kehittämiseksi ja varmistamaan samalla näiden välineiden saatavuuden ja kohtuuhintaisuuden sekä puuttumaan aiempaa tehokkaammin useiden tartuntojen, erityisesti tuberkuloosin ja virushepatiitti B:n ja C:n ja niiden aiheuttamien komplikaatioiden, samanaikaiseen esiintymiseen; |
10. |
korostaa, että ennaltaehkäisy on edelleen tärkein hiv:n/aidsin torjuntakeino, mutta panee merkille kahden kolmesta EU/ETA-maasta ilmoittaneen, että niiden ennaltaehkäisyä varten saatavilla olevat varat eivät riitä vähentämään uusien hiv-tartuntojen määrää; |
11. |
kehottaa jäsenvaltioita, komissiota ja neuvostoa jatkamaan hiv:n/aidsin ehkäisemisen ja siihen liittyvän hoidon tukemista toteuttamalla EU:n terveysohjelman puitteissa yhteisiä toimia ja hankkeita sekä edistämään hyviksi todettuja hiv:n ehkäisemistä koskevia kansanterveystoimenpiteitä, kuten huumeiden käyttäjille tarkoitettuja kattavia haittojen vähentämispalveluja, ennaltaehkäisevää hoitoa, kondomin käyttöä, ennen altistusta annettavien profylaktisten lääkkeiden käyttöä ja tehokasta seksuaaliterveyskasvatusta; |
12. |
kehottaa jäsenvaltioita keskittämään WHO:n suositusten mukaisesti hiv-testien tarjoamista koskevat palvelunsa siten, että ne tavoittavat keskeiset väestöryhmät ympäristöissä, joissa hiv:n esiintyvyys on suurin; |
13. |
kehottaa jäsenvaltioita torjumaan tehokkaasti hiv-tartunnan riskiä lisääviä sukupuolitautitartuntoja; |
14. |
kannustaa jäsenvaltioita tarjoamaan ilmaisia hiv-testejä etenkin tartunnoille alttiille ryhmille, jotta varmistetaan tartuntojen havaitseminen varhaisessa vaiheessa ja parannetaan tartuntojen määrää koskevaa raportointia, mikä on tärkeää, jotta taudista voidaan tiedottaa ja varoittaa riittävästi; |
Tuberkuloosi
15. |
painottaa, että Euroopan unionissa tuberkuloosia sairastavien henkilöiden määrät kuuluvat maailman pienimpiin, mutta muistuttaa, että noin 95 prosenttia tuberkuloosin aiheuttamista kuolemista kirjataan matalan tulotason ja keskitulotason maissa; korostaa myös, että monilääkeresistenttiä tuberkuloosia esiintyy merkittävässä määrin WHO:n Euroopan alueella ja erityisesti Itä-Euroopan ja Keski-Aasian maissa ja niiden osuus koko maailman monilääkeresistentin tuberkuloosin esiintyvyydestä on noin neljännes: toteaa, että WHO:n mukaan 15 kaikkiaan 27 maasta, joissa monilääkeresistenttiä tuberkuloosia esiintyy runsaasti, sijaitsee Euroopan alueella; |
16. |
huomauttaa, että tuberkuloosi on hiv-tartunnan saaneiden henkilöiden merkittävin kuolinsyy, sillä noin joka kolmas hiv-tartunnan saaneista menehtyy tuberkuloosiin (10); korostaa, että tuberkuloosiin sairastuneiden henkilöiden määrä on noussut jo kolmena vuotena peräkkäin: potilaita vuonna 2013 oli 9 miljoonaa ja vuotta myöhemmin 9,6 miljoonaa; toteaa, että vain joka neljäs monilääkeresistentti tuberkuloositapaus diagnosoidaan, mikä osoittaa, että taudin havaitsemisessa ja diagnosoimisessa on suuria puutteita; |
17. |
huomauttaa, että mikrobilääkeresistenssi on yhä vakavammaksi muuttuva lääketieteellinen haaste infektioiden ja tautien, myös tuberkuloosin, torjunnassa; |
18. |
palauttaa mieliin, että hoidon keskeyttäminen on osasyy lääkeresistenssin kehittymiseen, tuberkuloosin leviämiseen ja yksittäisten potilaiden huonoihin hoitotuloksiin; |
19. |
korostaa, että jotta tuberkuloosin ehkäisemistä, havaitsemista ja sitä koskevien hoitosuositusten noudattamista voidaan tehostaa, komission ja jäsenvaltioiden on kehitettävä tuberkuloosiohjelmia ja taloudellisia tukia lujittaakseen yhteisöjä ja tartunnalle alttiita henkilöitä koskevia toimiaan monialaisella yhteistyöllä, johon olisi otettava mukaan valtiosta riippumattomia järjestöjä etenkin kehitysmaissa; painottaa myös, että tuberkuloosihoitojen jatkuvuuden kannalta on keskeisen tärkeää, että kaikki toimijat osallistuvat taloudellisesti hoitojen tukemiseen, sillä niiden aiheuttamat kustannukset voivat olla kohtuuttoman korkeat; |
20. |
korostaa, että kehittymässä olevaan mikrobilääkeresistenssiongelmaan on tärkeä puuttua muun muassa rahoittamalla uusia rokotteita koskevaa tutkimus- ja kehitystyötä sekä rahoittamalla innovatiivisia ja potilaskeskeisiä lähestymistapoja tuberkuloosiin ja sitä koskevaa diagnostiikkaa ja hoitoa; |
21. |
kehottaa komissiota ja neuvostoa omaksumaan voimakkaan poliittisen roolin sen varmistamisessa, että mikrobilääkeresistenssin ja monilääkeresistentin tuberkuloosin välinen yhteys käy ilmi vuoden 2017 heinäkuussa Saksassa pidettävän G20-huippukokouksen tuloksista sekä mikrobilääkeresistenssiä koskevasta EU:n uudesta toimintasuunnitelmasta, joka on määrä julkistaa vuonna 2017; |
22. |
kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä sellaisten rajat ylittävien toimenpiteiden vahvistamiseksi, joilla ehkäistään tuberkuloosin leviäminen maiden välisten kahdenvälisten sopimusten sekä yhteisten toimien avulla; |
23. |
kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita lujittamaan tuberkuloosia ja monilääkeresistenttiä tuberkuloosia koskevaa eri aloilla tehtävää alueellista yhteistyötä ja virallistamaan sen korkeimmalla mahdollisella poliittisella tasolla sekä muodostamaan kumppanuuksia EU:n tulevien puheenjohtajavaltioiden kanssa tämän työn jatkamiseksi; |
Hepatiitti C
24. |
korostaa, että Euroopan unionissa virushepatiitin pääasiallinen tartuntareitti on suonensisäinen huumeidenkäyttö, johon liittyy saastuneiden neulojen jakamista ja likaisten välineiden käyttöä ruiskutettaessa huumeita suoneen; korostaa, että terveydenhuoltoalan ammattilaisten hepatiittitartunnat ovat edelleen keskimääräistä yleisempiä neulanpistovahinkojen vuoksi; korostaa, että haittojen vähentämispalvelujen tarjoaminen, opioidikorvaushoito ja neulojen- ja ruiskujenvaihto-ohjelmat mukaan luettuina, on olennaisen tärkeä virushepatiitin torjuntastrategia, kuten myös toimenpiteet leimautumisen ja syrjinnän torjumiseksi; korostaa, että hepatiitti C -viruksen ja hepatiitti B -pinta-antigeenin (HbsAg) testaaminen ei useinkaan sisälly korvattaviin terveystarkastuksiin; painottaa, että virus voi harvoissa tapauksissa levitä sukupuoliyhteydessä tai terveydenhoitoon ja kosmetiikan alan hoitoon liittyvissä olosuhteissa riittämättömien infektioiden hallintakäytäntöjen johdosta tai tautiin sairastuneelta äidiltä perinataalisesti vauvalle; |
25. |
korostaa, että yli 90 prosenttia potilaista on täysin oireettomia tartunnan saatuaan ja että tauti yleensä havaitaan sattumalta kokeissa tai oireiden ilmaantuessa, mikä selittää sen, että tauti kehittyy krooniseksi hepatiitiksi 55–85 prosentissa tapauksista; toteaa, että näissä tapauksissa on 15–30 prosentin riski sairastua maksakirroosiin 20 vuoden sisällä ja että tämä taas on hepatosellulaarisen karsinooman tärkein syy; |
26. |
korostaa, että 75 prosentissa hepatosellulaarisen karsinooman tapauksista potilaalla on hepatiitti C -virus; |
27. |
korostaa, ettei jäsenvaltioilla ole käytössä yhdenmukaista menettelyä hepatiitti C -tartuntojen seulomiseksi ja että sitä sairastavien ihmisten määrä on saatettu arvioida todellista pienemmäksi; |
28. |
korostaa, että WHO päivitti huhtikuussa 2016 kroonisesta hepatiitti C:stä kärsivien henkilöiden seulontaa ja hoitoa koskevia suuntaviivojaan ja että kyseiset suuntaviivat täydentävät WHO:n olemassa olevia, veren välityksellä tarttuvien virusten, myös hepatiitti C:n, tarttumisen ehkäisemistä koskevia ohjeita; huomauttaa, että kyseiset suuntaviivat sisältävät keskeisiä suosituksia näillä osa-alueilla ja niissä käsitellään mahdollisia tapoja niiden täytäntöön panemiseksi; |
29. |
korostaa, että hepatiitti C -infektio on hoidettavissa varsinkin, jos se havaitaan ajoissa ja sitä hoidetaan asianmukaisilla viruslääkkeiden yhdistelmillä, ja huomauttaa erityisesti, että viruslääkehoidolla voidaan nykyään parantaa yli 90 prosenttia hepatiitti C -tartunnan saaneista henkilöistä; korostaa, että hepatiitti B:tä voidaan ennaltaehkäistä rokotuksilla mutta lähes 50 prosenttia krooniseen virushepatiittiin sairastuneista henkilöistä diagnosoidaan vasta vuosikymmeniä tartunnan saamisesta; |
30. |
kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan kansallisten virushepatiitin hävittämissuunnitelmien kestävän rahoituksen sekä hyödyntämään EU:n rakennerahastoja ja muuta saatavilla olevaa EU:n rahoitusta; |
31. |
kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön EU:n laajuisia yhdenmukaistettuja tartuntojen seurantaohjelmia, joilla voidaan ajoissa havaita virushepatiitin, tuberkuloosin ja hiv:n esiintyminen, arvioida niiden esiintyvyyden kehittymistä, laatia arvioita taudeista aiheutuvista kustannuksista ja jäljittää reaaliajassa tautien diagnosointia, hoitoa ja hoitotoimenpiteiden priorisointia myös haavoittuvassa asemassa olevissa erityisryhmissä; |
32. |
kehottaa komissiota käymään jäsenvaltioiden kanssa keskusteluja siitä, miten ensivaiheen hoitoa (kuten hepatiitti C -viruksen torjumisen ja hepatiitti B -pinta-antigeenin (HbsAg) löytämisen sisällyttäminen terveystarkastuksiin, anamneesi, seurantatestit ja hoitoon ohjaaminen) antavat terveydenhuoltoalan ammattilaiset voidaan parhaiten varustaa kohtaamaan diagnoosien määrän kasvu ja varmistamaan ohjeiden mukainen hoito; |
33. |
pitää valitettavana, ettei tällä hetkellä ole tarjolla rokotusta hepatiitti C:tä vastaan, mikä tekee primaari- ja sekundaariennaltaehkäisystä olennaisen tärkeää; korostaa kuitenkin, että hepatiitti C -infektion ominaispiirteet ja yhdenmukaisten seulontamenetelmien puute monissa tapauksissa vaikeuttavat taudin hallintaa; |
34. |
kehottaa komissiota ottamaan ECDC:n johdolla käyttöön monitieteellisen, jäsenvaltioiden kanssa koordinoidun suunnitelman hepatiitti C:n hävittämiseksi EU:sta vuoteen 2030 mennessä sekä seulonta-, testaus ja hoitomenetelmien yhdenmukaistamiseksi; |
o
o o
35. |
kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille, Maailman terveysjärjestölle sekä jäsenvaltioiden hallituksille. |
(1) EUVL L 293, 5.11.2013, s. 1.
(2) EUVL C 27 E, 31.1.2008, s. 247.
(3) http://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0007/283804/65wd17e_ Rev1_TBActionPlan_150588_withCover.pdf
(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0061.
(5) https://thinkprogress.org/massive-hiv-treatment-study-found-zero-transmissions-between-mixed-status-couples-73d4a497f77b
(6) http://www.euro.who.int/en/health-topics/communicable-diseases/hepatitis/data-and-statistics
(7) ECDC:n vuotuinen epidemiologinen raportti.
http://ecdc.europa.eu/en/healthtopics/hepatitis_C/Documents/aer2016/AER-hepatitis-C.pdf
(8) Ks. edellinen alaviite.
(9) Ks. edellinen alaviite.
(10) WHO:n laatima maailman tuberkuloosiraportti 2015.
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/112 |
P8_TA(2017)0303
Tavoitteena kansainvälisiä kulttuurisuhteita koskeva EU:n strategia
Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. heinäkuuta 2017 aiheesta ”Tavoitteena kansainvälisiä kulttuurisuhteita koskeva EU:n strategia” (2016/2240(INI))
(2018/C 334/12)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 167 artiklan 3 ja 4 kohdan, |
— |
ottaa huomioon kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä vuonna 2005 tehdyn Unescon yleissopimuksen, |
— |
ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2017 annetun YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2347, |
— |
ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030 ja erityisesti kestävän kehityksen tavoitteet 4 ja 17, |
— |
ottaa huomioon komission ja komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Euroopan parlamentille ja neuvostolle 8. kesäkuuta 2016 antaman yhteisen tiedonannon ”Tavoitteena kansainvälisiä kulttuurisuhteita koskeva EU:n strategia” (JOIN(2016)0029), |
— |
ottaa huomioon komission 10. toukokuuta 2007 esittämän tiedonannon kulttuuria kansainvälistyvässä maailmassa koskevasta Euroopan toimintasuunnitelmasta (COM(2007)0242), |
— |
ottaa huomioon kulttuuria EU:n ulkosuhteissa koskevan valmistelutoimen sekä sen yhteydessä esitetyt suositukset (1), |
— |
ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 28. kesäkuuta 2016 esittelemän asiakirjan EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisesta globaalistrategiasta (Shared Vision, Common Action: A Stronger Europe – A Global Strategy for the European Union’s Foreign and Security Policy), |
— |
ottaa huomioon 16. marraskuuta 2007 annetun neuvoston päätöslauselman kulttuuria koskevasta Euroopan toimintasuunnitelmasta (2), |
— |
ottaa huomioon komission kertomuksen kulttuuria koskevan Euroopan toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta (COM(2010)0390), |
— |
ottaa huomioon 23. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n strategisesta viestinnästä kolmansien osapuolten levittämän EU:n vastaisen propagandan torjumiseksi (3), |
— |
ottaa huomioon vuonna 2005 tehdyn Euroopan neuvoston puitesopimuksen kulttuuriperinnön arvosta yhteiskunnalle (Faron yleissopimus) (4), |
— |
ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 annetut neuvoston päätelmät kulttuurisen monimuotoisuuden ja kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistämisestä unionin ja sen jäsenvaltioiden ulkosuhteissa (5), |
— |
ottaa huomioon 12. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n ulkoisten toimien kulttuuriulottuvuudesta (6), |
— |
ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman kulttuurienvälisen vuoropuhelun, kulttuurisen monimuotoisuuden ja koulutuksen merkityksestä EU:n perusarvojen edistämisessä (7), |
— |
ottaa huomioon 24. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman ”EU:n rooli YK:ssa – Miten EU:n ulkopolitiikan tavoitteet voitaisiin saavuttaa paremmin?” (8), |
— |
ottaa huomioon 23. joulukuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät kulttuurialan työsuunnitelmasta (2015–2018) (9), |
— |
ottaa huomioon Unescon vuoden 1972 yleissopimuksen maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisesta, |
— |
ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Tavoitteena kulttuuriperintöä koskeva yhdennetty lähestymistapa Euroopassa” (10), |
— |
ottaa huomioon Euroopan neuvoston päätöslauselman CM/Res(2010)53 kulttuurireittejä koskevasta laajennetusta osittaisesta sopimuksesta, |
— |
ottaa huomioon 13. joulukuuta 2016 antamansa päätöslauselman kulttuuriteollisuutta ja luovaa alaa koskevasta EU:n johdonmukaisesta politiikasta (11), |
— |
ottaa huomioon 24. marraskuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät kulttuurista EU:n ulkosuhteissa ja erityisesti kehitysyhteistyössä (12), |
— |
ottaa huomioon 30. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman ISIS/Da’esh-järjestön harjoittamasta kulttuurikohteiden tuhoamisesta ja etenkin sen 3 kohdan, jossa kehotetaan varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ”käyttämään kulttuuridiplomatian ja kulttuurien välisen vuoropuhelun keinoja eri yhteisöjen väliseen sovintoon ja tuhottujen kohteiden jälleenrakentamisessa” (13), |
— |
ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman kulttuuria kansainvälistyvässä maailmassa koskevasta Euroopan toimintasuunnitelmasta (14), |
— |
ottaa huomioon koulutus-, nuoriso-, kulttuuri- ja urheiluneuvoston 21. ja 22. marraskuuta 2016 pidetyn 3502. kokouksen tulokset, |
— |
ottaa huomioon parlamentin kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan pyynnöstä tehdyn tutkimuksen ”Euroopan kulttuuri-instituutit ulkomailla” (15), |
— |
ottaa huomioon parlamentin kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan pyynnöstä tehdyn tutkimuksen Euroopan kulttuuripääkaupungeista (menestystarinat ja pitkäaikaisvaikutukset) (16), |
— |
ottaa huomioon komission ulkopolitiikan välineiden hallintoyksikön teettämän tutkimuksen vuodelta 2015 EU:n ja sen politiikan kuvasta ulkomailla (17), |
— |
ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon tiedonannosta ”Tavoitteena EU:n kansainvälisten kulttuurisuhteiden strategia”, |
— |
ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon tiedonannosta ”Tavoitteena EU:n kansainvälisten kulttuurisuhteiden strategia”, |
— |
ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi kulttuuriperinnön eurooppalaisesta teemavuodesta (2018) (COM(2016)0543), |
— |
ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan solidaarisuusjoukoista (COM(2016)0942), |
— |
ottaa huomioon 14. joulukuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta, |
— |
ottaa huomioon kansainvälisen rikostuomioistuimen 27. syyskuuta 2016 tekemän päätöksen, jossa se totesi Ahmad al-Faqi al-Mahdin syylliseksi useiden mausoleumien tuhoamiseen Timbuktussa ja jossa katsottiin ensimmäistä kertaa Rooman perussäännön mukaisesti, että kulttuuriperinnön tuhoaminen voidaan katsoa sotarikokseksi, |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan, |
— |
ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset, |
— |
ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A8-0220/2017), |
A. |
toteaa, että EU:sta on tulossa kansainvälisissä suhteissa yhä merkittävämpi toimija ja sen olisi osoitettava lisää resursseja ja energiaa yhteisen kulttuurinsa, kulttuuriperintönsä, taiteellisen luovan toiminnan ja innovoinnin edistämiseen pitäen arvossa alueellista monimuotoisuutta SEUT-sopimuksen 167 artiklan mukaisesti; |
B. |
toteaa, että EU on kansainvälisessä politiikassa tärkeä toimija, jolla on yhä suurempi merkitys maailmassa, myös edistämällä kulttuurillista ja kielellistä monimuotoisuutta kansainvälisissä suhteissa; |
C. |
toteaa, että kulttuurilla on jo sinällään arvoa ja EU:n kokemukset ovat osoittaneet, että kulttuurivaihto voi edistää unionin ulkoisia tavoitteita ja toimia yhdistävänä siltana etniseltä, uskonnolliselta ja sosiaaliselta taustaltaan erilaisten ihmisten välillä etenkin, koska se vahvistaa kulttuurien ja uskontojen välistä vuoropuhelua ja vastavuoroista ymmärtämystä myös ulkosuhdehallinnon (EUH) toimien kautta; katsoo tähän liittyen, että kulttuurin olisi oltava keskeinen osa poliittista vuoropuhelua, jota käydään kolmansien maiden kanssa, ja että kulttuuri on sisällytettävä järjestelmällisesti hankkeisiin ja ohjelmiin; |
D. |
toteaa, että jotta EU voisi edistää kulttuurien välistä ymmärrystä, sen on laajennettava yhteisiä viestintävälineitä, kuten Artea, Euronewsia ja Euranetia, aidosti eurooppalaisina tiedotusvälineinä; |
E. |
toteaa, että kulttuuri ja kulttuurin suojelu liittyvät erottamattomasti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen; |
F. |
toteaa, että tieteellinen yhteistyö on olennainen ulkopolitiikan osa, jolla rakennetaan siltoja valtioiden välille, vahvistetaan kansainvälisen tutkimuksen laatua ja kohotetaan tiedediplomatian profiilia; |
G. |
toteaa, että EU:lla ja sen jäsenvaltioilla on laajat yhteiset kulttuuriset, kielelliset, historialliset ja uskonnolliset juuret ja perintö; katsoo, että Euroopan kulttuurisen, uskonnollisen ja humanistisen perinnön toimiessa inspiraationa jäsenvaltioista on voinut tulla moninaisuudessaan yhtenäisiä; toteaa, että eurooppalaiset kulttuurit ja – sekä aineellinen että aineeton – kulttuuriperintö edustavat eurooppalaisten yhteiskuntien ja alueiden moninaisuutta sekä yhtä lailla valtaväestön kuin vähemmistöjen kulttuureja; |
H. |
toteaa, että kansalaisuuden sekä vapauden, suvaitsevaisuuden ja syrjimättömyyden yhteisten arvojen edistämisestä koulutuksen avulla Pariisissa maaliskuussa 2015 annetussa julistuksessa korostetaan tarvetta edistää aktiivista vuoropuhelua kulttuurien välillä sekä maailmanlaajuista solidaarisuutta ja keskinäistä kunnioitusta; |
I. |
toteaa, että kautta EU:n historian kulttuurisuhteet ovat keskeinen sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä kestävää taloudellista ja inhimillistä kehitystä edistävä tekijä ja niillä on merkittävä asema kansalaisyhteiskunnan kapasiteetin lisäämisessä, ihmisten välisten kontaktien edistämisessä sekä radikalisoitumisen estämisessä niin, että suojellaan kulttuuriperintöä, vahvistetaan demokratiaprosesseja ja osallistutaan konfliktien estämiseen ratkaisuun sekä selviytymiskyvyn parantamiseen; |
J. |
katsoo, että kulttuuridiplomatialla olisi edistettävä kulttuurista ja kielellistä moninaisuutta ja myös vähemmistökielten säilyttämistä, ja olisi tunnustettava tällaisen toiminnan itseisarvo ja sen Euroopan kulttuuriperintöä edistävä vaikutus; |
K. |
toteaa, että ihmisoikeuksiin sisältyvät myös kulttuuriset oikeudet, minkä vuoksi olisi kiinnitettävä samalla tavoin huomiota jokaisen yksilön oikeuteen osallistua kulttuurielämään ja nauttia omasta kulttuuristaan kunnioittaen samalla kaikkien perustavaa laatua olevia ihmisoikeuksia; |
L. |
panee merkille, että joulukuussa 2014 otettiin käyttöön toimia syyrialaisten kulttuuriesineiden kaupan estämiseksi; toteaa, että on olemassa selvä tarve perustaa kulttuuriperinnön tuhoamisen sekä kulttuuriesineiden poisviennin havaitsemiseen ja torjumiseen liittyvä nopean toiminnan mekanismi, jota sovellettaisiin myös konfliktialueilla ja -valtioissa; toteaa, että tällaisia toimia käytetään konfliktien yhteydessä usein pelotteluun tai sokkivaikutuksen aikaansaamiseen ja ne voidaan joissakin tapauksissa katsoa ”kulttuuriseksi puhdistukseksi”; |
M. |
toteaa, että kulttuuri on yhteistä omaisuutta ja että kehityspolitiikkaa koskevan uuden eurooppalaisen konsensuksen kehittämiseen on kuuluttava yhteisen julkisen omaisuuden talteenotto myös kulttuurin alalla; |
N. |
toteaa, että EU ja yksittäiset jäsenvaltiot vastaavat yli puolesta koko maailman kehitysavusta ja että tämä edellyttää nykyistä parempaa tunnustusta; |
O. |
toteaa, että kulttuuriperintö on universaali perintö, jonka suojeleminen on siksi ennakkoedellytys rauhan ja selviytymiskyvyn kehittämiselle; |
P. |
toteaa, että yhteinen tiedonanto ”Tavoitteena EU:n kansainvälisten kulttuurisuhteiden strategia” tarjoaa kehyksen EU:n kansainvälisille kulttuurisuhteille; toteaa, ettei siinä kuitenkaan aseteta temaattisia eikä maantieteellisiä prioriteetteja tai konkreettisia tavoitteita eikä määritetä tuloksia, kohderyhmiä, yhteisiä etuja ja aloitteita, rahoitusta koskevia sääntöjä, moitteetonta varainhoitoa, paikallista ja alueellista näkökulmaa ja haasteita eikä täytäntöönpanoon liittyviä menettelyjä; |
Q. |
toteaa, että ihmisten väliset yhteydet, kuten nuorisovaihto, ystävyyskaupunkitoiminta ja ammatilliset kumppanuudet, ovat olleet merkittäviä välineitä kulttuurien välisen ymmärryksen edistämisessä ja että EU:n on edistettävä niitä ulkopoliittisissa suhteissaan; |
R. |
katsoo, että liikkuvuus on olennainen osa EU:n kansainvälisiä kulttuurisuhteita ja se edellyttää sellaisten mekanismien perustamista, joiden avulla kulttuurialan ammattilaisten, tutkijoiden, yliopistoissa toimivien, opettajien, opiskelijoiden ja EU:n ohjelmiin aiemmin osallistuneiden henkilöiden alumniverkostojen viisuminsaantia voidaan helpottaa (18) kolmansiin maihin ja kolmansista maista matkustamisen yhteydessä; |
S. |
ottaa huomioon EU:n ja sen naapurivaltioiden välisen historiallisen kulttuurisen vuorovaikutuksen; |
T. |
katsoo, että taitelijoiden ja kulttuurialan ammattilaisten yhteistyö, koulutus ja liikkuvuus heidän teoksensa mukaan lukien myös eurooppalaisten ja kansainvälisten verkkojen kautta sekä taitelijaresidenssit ovat keskeisiä tekijöitä levitettäessä, vaihdettaessa, edistettäessä ja kehitettäessä eurooppalaista ja muuta kuin eurooppalaista kulttuuria ja taidetta; |
U. |
toteaa, että taiteilijoiden ja kulttuurialojen ammattilaisten viisumipolitiikalla on suuri merkitys menestyksekkäälle yhteistyölle ja teosten vapaalle liikkuvuudelle eurooppalaisten ja kansainvälisten verkostojen kautta sekä sille, että varmistetaan taiteilijoiden aktiiviset residenssiohjelmat, joihin osallistuvat kansalaisyhteiskunnat maailman eri maista ja alueilta; |
V. |
katsoo, että hyvän lähtökohdan tarjoaisi sen selvittäminen, mitä kulttuuria koskevan EU:n toimintasuunnitelman avulla on saatu aikaan, ja sen jälkeen voitaisiin kehittää ja parantaa edelleen strategiaa, asettaa selkeitä ja mitattavissa olevia kunkin maan ominaispiirteitä vastaavia tavoitteita, prioriteetteja ja realistisia tuloksia sekä ottaa oppia parhaista käytännöistä; |
W. |
katsoo, että EU:n kannattaa Yhdistyneiden kansakuntien keskeisenä kumppanina toimia tiiviissä yhteistyössä Unescon kanssa maailman kulttuuriperinnön suojelemiseksi; |
X. |
katsoo, että EU:n ohjelmien ja resurssien välisellä koordinoinnilla olisi vahvistettava EU:n ulkosuhteiden kulttuurista ulottuvuutta, jotta voidaan luoda yhteinen vuoropuhelutila kulttuurien väliselle ymmärrykselle ja luottamukselle; |
Y. |
katsoo, että EU:n aloitteiden ja toimien näkyvyyttä kolmansissa maissa ja erityisesti Euroopan naapuruuspolitiikan kattamissa maissa olisi lisättävä ja niiden tulosten kohdentamista, arviointia ja levittämistä olisi parannettava (19); |
Z. |
toteaa, että audiovisuaalisen ja kulttuurialan sekä luovien alojen tuotteiden ja palveluiden määrä kasvaa samoin kuin niiden osuus BKT:stä ja niiden kansainvälinen levitys; |
AA. |
toteaa, että monet Euroopan neuvoston vahvistamista kulttuurireiteistä kattavat EU:n naapurivaltioita idässä ja kaakossa sekä ehdokasmaita, mikä vahvistaa osaltaan EU:n ja sen naapurimaiden välisiä yhteyksiä; |
AB. |
ottaa huomioon unionin pyrkimykset vahvistaa yhteiskunnan kestävyyttä syventämällä kulttuuria, koulutusta ja nuorisoa koskevaa työtä sekä edistämällä moniarvoisuutta, rinnakkaiseloa ja kunnioitusta; |
Tavoitteet
1. |
pitää myönteisenä yhteistä tiedonantoa, jossa annetaan yleiskuva kaikista sellaisista EU:n ja sen jäsenvaltioiden tukemista ja toteuttamista välineistä, toimista, aloitteista, ohjelmista ja hankkeista, joiden yhteisenä nimittäjänä on kulttuuri; kehottaa kehittämään kansainvälisiä kulttuurisuhteita koskevan EU:n tehokkaan strategian; |
2. |
panee merkille, että yhteisellä tiedonannolla pyritään edistämään kulttuuriyhteistyötä EU:ssa ja sen kumppanuusvaltioiden kanssa ja tukemaan globaalia järjestystä, joka perustuu rauhan säilyttämiseen, ääriliikkeiden ja radikalisoitumisen torjuntaan kulttuurien sekä uskontojen välisen vuoropuhelun, konfliktien estämisen ja demokratian ja oikeusvaltion kunnioittamisen, ilmaisunvapauden, taiteellisen vapauden, vastavuoroisen ymmärtämyksen, ihmisoikeuksien, kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden sekä perusarvojen avulla; korostaa siksi kulttuuridiplomatian, koulutuksen ja kulttuurivaihdon merkitystä yleismaailmallisten arvojen yhteisen ytimen vahvistamisessa; |
3. |
panee merkille Euroopan ulkosuhdehallinnon ja komission pyrkimykset vahvistaa tiede- ja tutkimuspolitiikan ulkoista ulottuvuutta ja kehottaa komissiota vaalimaan kunnianhimoisen tiedediplomatian kehitystä; |
4. |
kehottaa edistämään kulttuurisia oikeuksia, jotka ovat keskeisiä ja perustavia ihmisoikeuksia, ja kehottaa pitämään kulttuuria sen itseisarvon vuoksi neljäntenä erillisenä ja kattavana kestävän kehityksen pilarina yhdessä sosiaalisten, taloudellisten sekä ympäristöön liittyvien ulottuvuuksien kanssa; |
5. |
on tyytyväinen yhteisessä tiedonannossa valittuun lähestymistapaan, jossa määritetään kolme toimintalinjaa: kulttuurin tukeminen kestävän sosiaalisen ja taloudellisen kasvun moottorina; kulttuurin ja kulttuurien välisen vuoropuhelun edistäminen rauhanomaisten suhteiden ylläpitämiseksi yhteisöjen välillä; kulttuuriperintöön liittyvän yhteistyön lujittaminen; |
6. |
kehottaa edistämään taiteellista ilmaisunvapautta Euroopan unionin arvona ja tavoitteena, joka edistää vapaata vuoropuhelua ja hyvien käytäntöjen vaihtoa kansainvälisellä tasolla; |
7. |
korostaa, että EU:lla on monia ja monenlaisia kokemuksia osallistavasta hallinnosta ja sen voimana on olla monimuotoisuudessaan yhtenäinen, mikä on EU:n tuoman lisäarvon perusta; |
8. |
katsoo, että vaikka kulttuurin alalla on noudatettava toissijaisuusperiaatetta ja suhteellisuusperiaatetta – myös ottaen huomioon EU:n sekä jäsenvaltioiden yhteiset kulttuuriset juuret ja perintö sekä pitkäaikaisen taiteellisen ja kulttuurisen vuorovaikutuksen tulokset – yhdessä työskentelyn ja luomisen perinteen hyödyt ovat luoneet perustan muiden kulttuurien kunnioittamiselle ja ymmärtämiselle; |
9. |
korostaa, että EU on foorumi, jolla kaikki jäsenvaltiot yhdistävät voimansa vahvistaakseen rooliaan kansainvälisissä kulttuurisuhteissa hyödyntäen yhteistyön kaikille osapuolille tuomia etuja; |
10. |
ehdottaa, että kukin jäsenvaltio voisi käynnistää yhdessä EU:n kanssa yhteisiä toimia, joiden avulla nostetaan esiin EU:n eri jäsenvaltiota kunakin vuonna esimerkiksi järjestämällä näyttelyjä ja toteuttamalla yhteistuotantoja; katsoo, että näin olisi pyrittävä saamaan EU:lle ja jäsenvaltioille lisäarvoa ja parantamaan niiden toimien ja aloitteiden näkyvyyttä ulkomailla myös EU:n edustustojen avulla siten, että niille osoitetaan tätä varten erityisiä henkilöresursseja ja rahoitusta; |
11. |
katsoo, että jäsenvaltiot ja erityisesti pienemmät jäsenvaltiot ja niiden kulttuurilaitokset ja -toimijat voisivat saada lisäarvoa hyödyntämällä EU:ta kulttuuristen saavutustensa edistämiseen ja jakamiseen ulkomailla; |
12. |
katsoo, että kulttuuridiplomatia voi toimia EU:n ja sen jäsenvaltioiden edustajana; |
13. |
muistuttaa aineelliseen ja aineettomaan kulttuuriperintöön liittyen jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten keskinäisen yhteistyön tärkeydestä tutkimuksen, edistämisen, säilyttämisen ja hallinnan yhteydessä sekä laittoman kaupan, taideteosten ryöstelyn ja tuhoamisen torjumisessa; katsoo, että tällaisia toimia olisi toteutettava myös alueellisesti osoitettujen varojen ja tuen ja rajat ylittävän poliisiyhteistyön avulla sekä EU:ssa että sen ulkopuolella; |
14. |
painottaa riippumattomien tiedotusvälineiden tehtävää kulttuurisen moninaisuuden ja monikulttuuristen taitojen edistämisessä sekä tarvetta vahvistaa tällaisia tiedotusvälineitä luotettavan tiedon lähteinä erityisesti EU:n naapurialueilla; |
15. |
on tyytyväinen siihen, että yhteisessä tiedonannossa esitetään kulttuuriala ja luovat toimialat merkittävänä osatekijänä kansainvälisiä kulttuurisuhteita koskevassa EU:n strategiassa; toteaa, että nämä alat voivat edistää unionin ”pehmeää voimaa” toimiessaan eurooppalaisten arvojen lähettiläinä, mikä koskee erityisesti alueellisia luovia keskuksia ja kulttuuriverkkoja; suosittelee, että ne tunnistetaan ja niille annetaan kannustusta ja niihin liittyviä taitoja kehitetään; kehottaa komissiota edistämään luovan alan ja kulttuurialan toimijoiden verkostoja ja keskittymään etenkin pk-yrityksiin, luoviin eurooppalaisiin alueisiin sekä luoviin keskuksiin, joiden moninaiset vaikutukset ja innovointi heijastuvat myös muille aloille; |
16. |
pyytää komissiota sekä varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tekemään kulttuurialan toimijoista olennaisen osan yhteisen tiedonannon täytäntöönpanoa ja selventämään, että niiden olisi katettava muiden ryhmien ohella muun muassa taiteilijat, kulttuurialan ja luovan alan ammattilaiset, kulttuurilaitokset, yksityiset ja julkiset säätiöt, korkeakoulut, kulttuurialan ja luovan alan yritykset; |
Hallinto ja välineet
17. |
kehottaa komissiota sekä varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa esittämään tätä alaa koskevia vuotuisia ja monivuotisia toimintasuunnitelmia, jotka käsittävät toimia, strategisia temaattisia ja maantieteellisiä prioriteetteja ja yhteisiä tavoitteita; kehottaa tarkastelemaan yhteisen tiedonannon täytäntöönpanoa säännöllisesti ja raportoimaan tarkastelun tuloksista parlamentille; |
18. |
korostaa, että kolmansiin maihin liittyvien EU:n politiikkatoimien johdonmukaisuutta on parannettava; painottaa tarvetta hyödyntää nykyisiä tutkimustuloksia, parhaita käytäntöjä ja muita kulttuuriperinnön suojelua koskevia EU:n rahoittamia aloitteita ja välineitä, joista voi olla hyötyä kolmansien maiden kanssa tehtävälle yhteistyölle; kehottaa lisäämään synergiavaikutuksia kaikkien asiaan liittyvien toimijoiden ja muiden sellaisten EU:n rahoittamien aloitteiden välillä, joista voi olla hyötyä strategian tavoitteiden saavuttamisessa, resurssitehokkuuden, optimaalisten tulosten sekä EU:n toimien ja aloitteiden tehokkaiden vaikutusten varmistamisessa; suosittelee nykytilanteen selvittämistä tehokkaan menettelyn varmistamiseksi; |
19. |
kehottaa komissiota esittämään seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä erityisen budjettikohdan, jolla tuetaan kansainvälisiä kulttuurisuhteita nykyisissä ohjelmissa ja tulevissa ehdotuspyynnöissä, erityisesti kulttuuria ja koulutusta koskevien ohjelmien seuraavassa sukupolvessa, jotta niiden kansainvälisiä toimia voidaan kehittää asianmukaisesti; |
20. |
ehdottaa, että laaditaan erityinen EU-ohjelma ja keskitetään resursseja kansainväliseen liikkuvuuteen ja vaihto-ohjelmiin, kuten residenssiohjelmiin, jotka on suunnattu erityisesti nuorille kulttuuri- ja luovan alan ammattilaisille ja taiteilijoille; |
21. |
ehdottaa tässä yhteydessä, että Erasmus-ohjelman ja muiden koulutusta ja vapaaehtoistyötä koskevien liikkuvuusohjelmien aiempien osallistujien alumniverkostoja olisi rohkaistava hyödyntämään kulttuurienvälisiä taitojaan muiden eduksi ja niistä olisi tultava vaikutusvaltaisia toimijoita kulttuuristen ulkosuhteiden alan kumppanuuksien kehittämisessä; |
22. |
kehottaa komissiota kehittämään kulttuurimatkailua niin, että jäsenvaltiot voivat suunnitella ja vaihtaa esimerkiksi ohjelmia ja parhaita käytäntöjä, mikä helpottaisi kansainvälistä liikkuvuutta ja vaihto-ohjelmia kolmansien maiden kansalaisten kanssa sekä pääsyä kulttuurihyödykkeiden pariin; |
23. |
kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa ottamaan kansainväliset kulttuurisuhteet horisontaalisesti mukaan kansainvälisiin yhteistyövälineisiin ja -ohjelmiin sekä välitarkasteluihin, jotta voidaan taata johdonmukaisuus ja tehdä kansainvälisistä kulttuurisuhteista tehokas väline; |
24. |
kehottaa komissiota vahvistamaan kulttuuriulottuvuuden vaikutusta kansainvälisissä suhteissa sisällyttämällä kulttuuriulottuvuuden järjestelmällisesti neuvotteluihin ja assosiaatiosopimuksiin; painottaa, että EU:n on vahvistettava toimintaperiaatteet yhteistyökumppanien kanssa kansainvälisissä hankkeissa ja luotava joustava kehys, jolla helpotetaan rajoja poistavaa kansainvälistä kulttuuriyhteistyötä; |
25. |
kehottaa komissiota tukemaan edelleen kulttuurisuhteita naapuruusvaltioiden kanssa teknisen avun, valmiuksien kehittämisen ohjelmien, koulutuksen, pätevyyksien kehittämisen ja tietämyksen siirtämisen avulla, myös tiedotusvälineiden alalla, jotta voidaan parantaa hallintoa ja suosia uusia kumppanuuksia kansallisella, alueellisella, paikallisella sekä rajat ylittävällä tasolla; katsoo, että samalla on jatkettava alueellisia ohjelmia eteläisissä ja itäisissä naapuruusvaltioissa, myös Länsi-Balkanilla; |
26. |
painottaa, että kestävän kehityksen vuoksi EU:n ulkoisten kulttuurirahoitustoimien on perustuttava paikallisten kumppanien vahvaan osallistumiseen, ohjelmien paikalliseen todellisuuteen mukauttamiseen ja hankkeiden rahoituksen jälkeisen ajanjakson, myös kansalliseen rahoitukseen tai muuhun tulomalliin siirtymisen asianmukaiseen tarkasteluun; |
27. |
painottaa kulttuuri- ja ihmisoikeusaloitteiden merkitystä ja katsoo, että niillä olisi pyrittävä tukemaan kulttuurialan ammattilaisia valtioissa tai alueilla, joilla näiden oikeudet ovat uhattuina; kehottaa rahoittamaan näitä ohjelmia yhdessä eurooppalaisen demokratiarahaston ja Euroopan naapuruusvälineen kanssa; |
28. |
korostaa, että aktiivinen kansalaisyhteiskunta voi auttaa merkittävästi EU:n tukemien arvojen levittämisessä kumppanuusvaltioissa, minkä vuoksi on tärkeää, että EU kahdenvälisiä suhteita ylläpitäessään tukee kulttuurialan kansalaisjärjestöjä kumppanuusvaltioissa; |
29. |
kehottaa komissiota ottamaan kulttuurin mukaan kaikkiin nykyisiin ja tuleviin kahden- ja monenvälisiin yhteistyösopimuksiin ja osoittamaan sille asianmukaiset määrärahat talousarviosta ottaen asianmukaisesti huomioon kulttuuri-ilmaisujen moninaisuutta koskevan Unescon yleissopimuksen, jotta voidaan painottaa entistä enemmän kulttuuriperinnön sekä kulttuurialan ja luovien alojen osuutta kestävän kehityksen edistämisessä myös kasvun ja työpaikkojen alalla sekä niiden vaikutusta sosiaaliseen hyvinvointiin; katsoo, että tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi uutta kumppanuutta AKT-maiden kanssa vuoden 2020 jälkeen koskevien seuraavien neuvotteluvaltuuksien yhteydessä; kehottaa kehittämään alaa koskevia EU:n indikaattoreita keinona edistää kulttuuripolitiikkaa koskevaa keskustelua; |
30. |
korostaa, että nuorten liikkuvuutta ja yliopistojen yhteistyötä koskevat ohjelmat ovat erittäin arvokas väline pitkäaikaisten akateemisten ja kulttuurisuhteiden luomisessa; |
31. |
kehottaa komissiota vahvistamaan Erasmus-, Luova Eurooppa-, Kansalaisten Eurooppa- sekä Horisontti 2020 -ohjelmien kansainvälistä ulottuvuutta; muistuttaa tältä osin EU:n ohjelmien keskeisestä asemasta kulttuurin, koulutuksen, nuorten ja urheilun alalla keskeisinä tekijöinä, joilla torjutaan suvaitsemattomuutta ja ennakkoluuloja sekä edistetään yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kulttuurisen monimuotoisuuden kunnioittamista; kehottaa komissiota edistämään unionin lähimpien kumppanuusvaltioiden osallistumista näihin ohjelmiin etenkin Euroopan naapuruuspolitiikan yhteydessä; |
32. |
arvostaa komission pyrkimyksiä edistää tieteen, tutkimuksen, koulutuksen ja kulttuuriyhteistyön asemaa pehmeänä välineenä unionin ulkosuhteissa; painottaa, että tiede- ja kulttuurivaihto edistävät valmiuksien kehittämistä ja konfliktien ratkaisua erityisesti suhteissa EU:n naapurimaihin; |
33. |
kehottaa komissiota vahvistamaan ja laajentamaan COSME-ohjelmaa siten, että se kattaa kansainvälisten kulttuurisuhteiden strategian ulottuvuuden, ja vahvistamaan kolmansissa maissa kulttuurin alalla toimivia eurooppalaisia pk-yrityksiä EU:n aihekohtaisten ohjelmien avulla; |
34. |
painottaa alueiden komitean sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitean ja alueellisten ja paikallisten viranomaisten sekä kansalaisyhteiskunnan asemaa strategian laatimisessa; |
35. |
korostaa, että parlamentilla, myös sen tiedotus- ja yhteystoimistoilla, olisi oltava aktiivinen rooli kulttuurin edistämisessä EU:n ulkoisissa toimissa; |
36. |
kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa määrittämään kuhunkin EU:n edustustoon yhteyspisteen, joka on yhteydessä jäsenvaltioiden kansallisiin kulttuuri-instituutteihin, edustajiin ja paikalliseen kansalaisyhteiskuntaan, toimijoihin sekä viranomaisiin noudattaen jäsennellyn vuoropuhelun menettelyä tarkoituksena selvittää yhdessä etusijalle asetettavia yhteisiä aloja, tarpeita sekä yhteistyömenetelmiä, ja kehottaa antamaan tähän riittävästi määrärahoja ja koulutusta; kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa raportoimaan Euroopan parlamentille täytäntöönpanon tilasta ja saavutetuista tuloksista kahden vuoden välein; |
37. |
kehottaa osoittamaan Euroopan ulkosuhdehallinnossa asianmukaiset henkilöstöresurssit ja rahoituksen kansainvälisiä kulttuurisuhteita varten niin, että Euroopan ulkosuhdehallinto voi toimia liikkeellepanevana voimana ja suunnannäyttäjänä erilaisille EU:n yksiköille, jotka hoitavat kansainvälisiä kulttuurisuhteita; |
38. |
kannustaa lisäämään kansainvälisiin kulttuurisuhteisiin liittyvää koulutusta ja tutkimusta alan toimijoiden valmiuksien parantamiseksi sekä vahvistamaan kulttuurista osallistumista koulutuksen avulla muun muassa antamalla EU:n henkilöstölle asianmukaista koulutusta kulttuuriosaamisesta; |
39. |
kehottaa määrittämään selkeästi jäsenvaltioiden kulttuuri-instituuttien roolin liittyen EU:n kulttuurivaikutukseen unionin rajojen ulkopuolella ja kehittämään sitä osallistavalla ja yhteisellä eurooppalaisella narratiivilla muun muassa EU:n kansallisten kulttuuri-instituuttien verkoston (EUNIC) ja muiden foorumien avulla; kehottaa soveltamaan kaikkiin sidosryhmiin osallistavaa ja yhdenmukaista menettelyä, kansalaisyhteiskunta mukaan lukien; antaa tältä osin tunnustuksen jäsenvaltioiden kulttuuri-instituutioiden alalla tähän mennessä tekemälle työlle; kannustaa lisäämään yhteistyötä ulkomailla tavoitteena optimoida jäsenvaltioiden intressit kiinnittäen erityistä huomiota pienempien jäsenvaltioiden ja sellaisten jäsenvaltioiden, joilla ei ole kulttuuri-instituutteja ulkomailla, kulttuurisen edustuksen tarpeisiin; |
40. |
kehottaa vahvistamaan strategista kumppanuutta Unescon kanssa yhteisen tiedonannon täytäntöönpanossa ja hyödyntämään sen uskottavuutta Euroopassa sekä sen maailmanlaajuista ulottuvuutta kaikkien EU:n ja sen ulkopuolisten sidosryhmien yhteisten toimien vaikutusten moninkertaistamiseksi; katsoo, että voitaisiin harkita sen ottamista mukaan tuleviin työryhmiin tai neuvoa-antaviin komiteoihin auttamaan tiedonannon täytäntöönpanossa; |
41. |
painottaa tarvetta määritellä uudelleen kansallisten kulttuuri-instituuttien tärkeä asema kulttuurienvälisessä vaihdossa ottaen huomioon, että joillain niistä on tässä pitkät perinteet ja paljon yhteyksiä kolmansiin maihin, minkä ansiosta ne voivat toimia vankkana perustana erilaisten eurooppalaisten toimijoiden väliselle yhteistyölle ja viestinnälle; panee myös merkille niiden mahdollisuudet edistää ja helpottaa valtioiden välisiä kahdenvälisiä suhteita ja auttaa kehittämään ja panemaan täytäntöön eurooppalaista kulttuuridiplomatiaa koskevaa strategiaa; |
42. |
kehottaa komissiota sekä varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tukemaan edelleen erikseen räätälöidyn EU:n vierailijaohjelman kehittämistä vahvana välineenä vahvistaa vuoropuhelua, edistää demokratiaa ja toimia pysyvänä alustana kolmansien maiden nuorten ja tulevien johtajien ja mielipidevaikuttajien sekä unionin toimielinten ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen keskeisten keskustelukumppanien välillä; |
43. |
pitää myönteisenä kulttuuridiplomatian foorumin perustamista ja kehottaa tekemään siitä kestävän sekä arvioimaan säännöllisesti sen tavoitteita, tuloksia ja hallintoa; panee merkille kansainvälisten kulttuurisuhteiden alalla toimivat monet erilaiset institutionaaliset ja muut kuin institutionaaliset sidosryhmät (20), ja kehottaa komissiota edistämään jäsenneltyä vuoropuhelua kaikkien sidosryhmien kesken myös avointa koordinointimenettelyä noudattaen; |
44. |
kehottaa perustamaan viipymättä mekanismin, joka tarjoaa mahdollisuuden vaarassa olevan kulttuuriperinnön tuhoamisen estämiseen, sen arviointiin ja jälleenrakentamiseen sekä menetysten arviointiin ja joka käsittää myös nopean toiminnan mekanismin konfliktivaltioiden perinnön turvaamiseksi käyttäen pohjana YK:n ”kulttuurinturvajoukkoja” koskevasta aloitteesta saatuja kokemuksia ja toimien tiiviissä ja jäsennellyssä yhteistyössä Unescon kanssa Copernicus-ohjelman (Euroopan maanseurantaohjelma) teknisellä tuella; suhtautuu siksi myönteisesti siihen, että YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi päätöslauselman 2347, jossa vahvistetaan, että kulttuuriperinnön tuhoaminen voidaan katsoa sotarikokseksi; kehottaa EU:ta ja EUH:ta tekemään yhteistyötä kaikkien kumppanien kanssa, jotta voidaan edistää konfliktien estämistä, rauhanrakentamista ja palauttamista- ja sovintoa kaikilla alueilla, joihin konfliktit ovat vaikuttaneet; |
45. |
pyytää EU:n tason koordinointia aseellisten konfliktien ja sotien yhteydessä varastettujen kulttuuriesineiden laittoman kaupan torjumiseksi sekä tällaisten esineiden palauttamiseksi; katsoo, että tällainen koordinointi on keskeisessä asemassa pyrittäessä estämään terroristiryhmien rahoitus; |
46. |
painottaa tarvetta vahvistaa EU:n ja Unescon strategista kumppanuutta luomalla kestävä alusta yhteisiä prioriteetteja koskevaa yhteistyötä ja viestintää varten, jotta voidaan vastata tehokkaasti yhteisiin haasteisiin kulttuuri- ja koulutusalalla; |
47. |
ehdottaa, että Euroopan kulttuurifoorumissa ja EU:n kehitysyhteistyöpäivillä kiinnitetään erityistä huomiota EU:n kansainvälisiä kulttuurisuhteita koskevaan jäsenneltyyn vuoropuheluun kansalaisyhteiskunnan ja sidosryhmien kanssa; |
48. |
kehottaa komissiota järjestämään erityisen kulttuuri- ja kehitysyhteistyöalan toimijoiden kollokvion/foorumin EU:n ja AKT-maiden Brysselissä huhtikuussa 2009 antaman julkilausuman perusteella ja katsoo, että sen pitäisi olla avoin EU:n naapurimaiden ja muiden strategisten kumppanimaiden toimijoille; |
49. |
katsoo, että kulttuuriperinnön eurooppalaisesta teemavuodesta (2018) tehty päätös tarjoaa mahdollisuuden osallistua kulttuuriperinnön edistämiseen yhdennetyn lähestymistavan avulla ja EU:n kansainvälisen ulottuvuuden merkittävänä osatekijänä niiden intressien pohjalta, joita kumppanimailla on Euroopan perintöä ja asiantuntemusta kohtaan; |
50. |
kehottaa panemaan tehokkaasti täytäntöön nykyisiä oikeudellisia välineitä kulttuuriperinnön, tekijänoikeuksien ja immateriaalioikeuksien suojelun parantamiseksi; pyytää komissiota esittämään suunnitellun lainsäädäntöehdotuksen kulttuuriesineiden EU:hun tuonnin sääntelemiseksi, erityisesti konfliktialueilta tulevien esineiden osalta, laittoman kaupan torjumiseksi; |
51. |
kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita, jotka ovat allekirjoittaneet ja ratifioineet kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä tehdyn Unescon vuoden 2005 yleissopimuksen ja näin sitoutuneet sen täytäntöönpanoon, tukemaan yhteisiä toimia sen täytäntöönpanemiseksi; |
Ns. ihmiseltä ihmiselle -lähestymistapa
52. |
on samaa mieltä yhteisen tiedonannon ehdotuksesta, jonka mukaan ylhäältä alas suuntautuvasta esittelymenettelystä siirryttäisiin ihmisten väliseen (people-to-people, P2P) lähestymistapaan; korostaa yhdessä luomiseen ja tuottamiseen perustuvia menetelmiä kulttuurialalla ja luovilla aloilla; katsoo, että kulttuurin on saavutettava kaikki kansalaiset; |
53. |
katsoo, että nuoret ovat yksi EU:n ja kumppanimaiden tärkeimmistä kohderyhmistä, ja katsoo, että esittävät taiteet, kuvataiteet, katutaide, musiikki, elokuva, kirjallisuus, sosiaalinen media ja digitaaliset alustat yleensä ovat parhaita kanavia heidän saavuttamisekseen; |
54. |
kehottaa hyödyntämään EU:n ja kolmansien maiden välisiä yhteisiä hankkeita kulttuuriperinnön digitoinnin tutkimuksen ja kehittämisen alalla myös tiedonsaannin, uusien palvelujen ja tuotteiden kehittämisen helpottamiseksi ja uuden kulttuurimatkailun edistämiseksi; |
55. |
kehottaa sisällyttämään kulttuurisisällön, jonka yksi suurimmista tuottajista Eurooppa on, unionin politiikkoihin myös digitaalialalla, jotta saadaan aikaan maailmanlaajuisesti toimivia kansalaisten virtuaaliverkostoja ja lisätään kulttuuriin osallistumista ja kulttuurivaihtoa; |
56. |
kehottaa laatimaan EU:n yhteysaloitteen maantieteellisistä haitoista kärsivien nuorten tukemiseksi, jotta he voivat osallistua aktiivisemmin; |
57. |
on tyytyväinen komission aloitteisiin, jotka Med Culture -ohjelman tavoin koskevat nuorten kulttuurialan yrittäjien vertaisoppimista tai More Europen kaltaisiin kulttuurienvälisten suhteiden koulutusta tukeviin aloitteisiin; |
58. |
kannattaa sitä, että kolmansien maiden sallitaan osallistua rajat ylittäviin ja yhteisiin hankkeisiin, kuten Euroopan neuvoston kulttuurireitit, ja kannattaa heidän ottamistaan mukaan toimijoiksi tulevaan strategiaan, jota kolmansissa maissa oleville EU:n edustustoille on ehdotettu ja jonka kautta ne voivat hyödyntää kolmansissa maissa tekemässään työssä täysin EU:n kulttuuritoimintaa, kuten Euroopan kulttuuripääkaupunkia ja Lux-palkintoa; muistuttaa, että digitaaliset välineet, tekniset alustat, kuten Europeana, ja kulttuuriverkot voivat olla keskeisellä sijalla saavutettaessa entistä suurempia yleisöjä ja levitettäessä parhaita käytäntöjä; |
59. |
kehottaa luomaan nykyisen tiedealan viisumiohjelman mukaisen kulttuurialan viisumiohjelman kolmansien maiden kansalaisille, taiteilijoille ja muille kulttuurialan ammattilaisille tavoitteena edistää kulttuurisuhteita ja poistaa liikkuvuuden esteitä kulttuurialalta; |
60. |
kehottaa komissiota tehostamaan yhteistyömuotoja Euroopan neuvoston kanssa, etenkin ohjelmissa, joissa pyritään korostamaan kulttuurin merkitystä demokratian, kulttuurienvälisen vuoropuhelun, kulttuuriperinnön ja audiovisuaalialan edistäjänä; |
61. |
katsoo, että tarvitaan perusteellista tietämystä alasta, paikallisista toimijoista sekä kansalaisyhteiskunnasta, jotta voidaan parantaa näiden toimijoiden pääsyä ohjelmiin ja mahdollisuuksia saada rahoitusta; katsoo, että samalla on varmistettava, että hyödynnetään heidän EU:n ohjelmiin ja aloitteisiin osallistumisensa avulla saatavat kerrannaisvaikutukset; kehottaa kuulemaan paikallisia toimijoita, myös paikallisviranomaisia, ja ottamaan heidät mukaan ohjelmien suunnitteluun; kehottaa kehittämään innovoivia yhteistyömenettelyjä, joissa hyödynnetään jo olemassa olevia välineitä ja verkkoja (avustukset ja edelleen myönnetyt avustukset) (21); kehottaa toteuttamaan niiden johdosta jatkotoimia ja ottamaan huomioon sukupuolten tasa-arvon; |
62. |
panee merkille, että kehitysstrategiat ja -ohjelmat keskittyvät vahvasti aineelliseen puutteeseen ja sosiokulttuuriseen köyhyyteen; kehottaa parantamaan haavoittuvassa asemassa olevien yhteisöjen saavuttamista myös maaseudulla ja syrjäisillä alueilla sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi; |
63. |
kehottaa parantamaan EU:n ja jäsenvaltioiden kulttuurialan toimien näkyvyyttä ja levittämistä kansainvälisellä tasolla myös määrittämällä yhteisiä suuntaviivoja (22) sekä kohdentamalla ne kohdeyleisölle paikallisella kielellä; |
64. |
kehottaa suhtautumaan uudella tavalla medianäkyvyyteen ja ottamaan käyttöön EU:n kulttuuriportaalin ja hyödyntämään eurooppalaisen kulttuurin taloja ja festivaaleja ja kehottaa ottamaan tähän mukaan myös paikallisen median yhteistyössä muun muassa EBUn, EURONEWSin ja EURANETin kanssa; |
65. |
rohkaisee EU:ta hyödyntämään täysimääräisesti multimediatutkimuksen tarjoamia mahdollisuuksia kehitysmaiden nykyisten haasteiden ja mahdollisuuksien ymmärtämiseksi, myös kulttuurialalla, ja kulttuurin aseman arvioimiseksi kehitysyhteistyössä ja kansainvälisessä yhteistyössä; |
EU:n globaalistrategia
66. |
korostaa kulttuurin tärkeää asemaa EU:n ulkopolitiikassa pehmeän vallan välineenä, rauhanturvaamisen, vakauden ja sovittelun liikkeellepanevana voimana ja kestävää sosioekonomista ja inhimillistä kehitystä edistävänä tekijänä; |
67. |
painottaa koulutuksen ja kulttuurin ratkaisevaa merkitystä kansalaisuuden ja kulttuurienvälisten taitojen edistämisessä sekä parempien sosiaalisten, inhimillisten ja taloudellisten näkymien luomisessa; |
68. |
antaa tunnustuksen sille, että EU:n globaalistrategiassa korostetaan kulttuurien ja uskontojen välisen vuoropuhelun merkitystä vastavuoroisen ymmärtämyksen lisäämisessä; pitää kuitenkin valitettavana, ettei kulttuurin ja taiteen itseisarvoa radikalismia ja terrorismia estävänä tekijänä mainita; pyytää tämän vuoksi, että vahvistetaan erityisesti kulttuurialan vahvistamiseen ja yhteistyöhön tarkoitettuja välineitä; |
69. |
kehottaa komissiota lujittamaan yhteistyötään kansainvälisten organisaatioiden, kuten YK:n, Unescon, Interpolin, Maailman tullijärjestön ja Kansainvälisen museoneuvoston kanssa, jotta voidaan torjua tehokkaammin kulttuuriomaisuuden laitonta kauppaa, josta saatuja varoja voidaan käyttää rikollisen toiminnan rahoittamiseen, terroristijärjestöjen toiminta mukaan lukien; |
70. |
kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa antamaan kulttuurikysymyksille erityisen roolin EU:n globaalistrategian etenemissuunnitelman toteutuksessa; |
71. |
korostaa, että EU:n, jonka peruskivinä ovat ihmisarvon, vapauden, demokratian, tasa-arvon ja oikeusvaltion sekä ihmisoikeuksien kunnioittaminen, olisi rakennuttava ulkopolitiikassa saaduille kokemuksille ja opeille, ja että tämä olisi otettava huomioon kehitettäessä suhteita kolmansiin maihin kulttuurin ja kulttuuriperinnön avulla; toteaa, että tämä antaisi myös EU:lle mahdollisuuden esitellä ja viedä kulttuurisia arvojaan; |
72. |
kehottaa toteuttamaan kohdennettuja kulttuuri- ja koulutustoimia, joilla voidaan tukea EU:n keskeisiä ulko- ja turvallisuuspoliittisia tavoitteita sekä osaltaan vahvistaa demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksien suojelua; muistuttaa, että vuonna 2018 tulee kuluneeksi 70 vuotta ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen antamisesta; |
73. |
toteaa, että EU:n kulttuurinen vaikutusvalta antaa sille mahdollisuuden suunnitella kansainvälisten asioiden näkyvyyttä moninaisen kulttuuri-identiteettinsä kanavien kautta; |
74. |
muistuttaa, että koulutus ja kulttuuri ovat ratkaisevan tärkeitä tekijöitä, joilla helpotetaan kestävän kehityksen vuoden 2030 tavoitteiden saavuttamista, ja että erityistä huomiota on kiinnitettävä kaupunkien elpymiseen ja kaupunkeihin Euroopassa ja kaikkialla maailmassa; kehottaa tämän vuoksi painottamaan kulttuurin merkitystä ja edistämään kulttuuri-ilmaisua ehdotuksessa kehityspolitiikkaa koskevaksi uudeksi eurooppalaiseksi konsensukseksi; |
75. |
kehottaa vahvistamaan kansainvälisiä kulttuurisuhteita muuttoliike- ja pakolaispolitiikkaa koskevissa neuvotteluissa; kehottaa EU:ta, joka on moninaisuudessaan yhtenäinen ja siten vahva, omaksumaan tasapainoisen menettelytavan, jossa kunnioitetaan kulttuurieroja ja jossa keskeisellä sijalla ovat maahanmuuttajayhteisöt; korostaa, että kulttuurin olisi oltava silta, joka edistää vastavuoroista ymmärtämystä ja entistä sopuisampaa rinnakkaiseloa; |
76. |
toteaa, että EU toimii myös erityisympäristöissä, joissa poliittinen konteksti ja kulttuurisuhteiden toteutumista koskevat oikeudelliset kehykset ovat vihamielisiä ja ahdasmielisiä; toteaa, että EU kärsii usein kolmansissa maissa epätarkkojen, osittaisten ja subjektiivisten tietojen seurauksista ja siihen kohdistetaan suoranaista propagandaa; kehottaa ottamaan käyttöön tätä koskevia erityisiä toimenpiteitä ja asianmukaisia toimia; |
77. |
kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita vahvistamaan koulutuksen ja kulttuurin saatavuuden resursseja erityisesti alaikäisten maahanmuuttajien ja pakolaisten osalta EU:ssa ja kolmansissa maissa; kehottaa tukemaan EU:n korkeakoulujen koulutusväyliä korkeakouluopiskelijoille yhteistyössä myös telemaattisten korkeakoulujen kanssa kunnioittaen aina kielellistä ja kulttuurista monimuotoisuutta; |
78. |
kehottaa komissiota ja EU:n ulkosuhdehallintoa edistämään kulttuurisuhteita EU:n lähinaapureiden kanssa, jotta voidaan edistää konkreettisia toimia kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämiseksi (23) ja käsitellä EU:n kohtaamia muuttoliikettä, turvallisuutta ja radikalisoitumista koskevia kysymyksiä; |
79. |
suosittelee, että EU tekee yhteistyötä kaikkien alalla toimivien asianomaisten elinten ja paikallisten kumppanien kanssa saavuttaakseen kansainvälisiin kulttuurisuhteisiin liittyvät tavoitteensa sekä tekemällä monenvälistä yhteistyötä kansainvälisissä järjestöissä että hyödyntämällä kumppanuuksia keskeisten toimijoiden kanssa paikalla; |
80. |
kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa vahvistamaan yhteistyötä Euroopan neuvoston kulttuurireittejä koskevan laajennetun osittaisen sopimuksen yhteydessä; toteaa, että se on institutionaalinen väline ruohonjuuritason kulttuurisuhteiden vahvistamiselle myös kolmansien maiden kanssa, kulttuurisen moninaisuuden perusarvojen, kulttuurien välisen vuoropuhelun ja vähemmän tunnettujen kulttuurikohteiden kestävän aluekehityksen edistämiseksi samalla, kun säilytetään niiden yhteinen kulttuuriperintö; |
81. |
kehottaa EU:ta tekemään tiivistä yhteistyötä kaikkien valtioiden kanssa, jotka jakavat sen tavoitteet ja arvot ja ovat valmiita toimimaan niiden tukemiseksi; korostaa, että tämä on erityisen tärkeää, jotta voidaan toteuttaa EU:n legitiimejä ja vakaita toimia niin, että EU tunnustetaan globaaliksi toimijaksi; |
o
o o
82. |
kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille. |
(1) http://ec.europa.eu/culture/library/publications/global-cultural-citizenship_en.pdf
(2) EUVL C 287, 29.11.2007, s. 1.
(3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0441.
(4) http://www.coe.int/en/web/conventions/full-list/-/conventions/treaty/199
(5) EUVL C 320, 16.12.2008, s. 10.
(6) EUVL C 377 E, 7.12.2012, s. 135.
(7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0005.
(8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0403.
(9) EUVL C 463, 23.12.2014, s. 4.
(10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0293.
(11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0486.
(12) EUVL C 417, 15.12.2015, s. 41.
(13) EUVL C 346, 21.9.2016, s. 55.
(14) EUVL C 247 E, 15.10.2009, s. 32.
(15) http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2016/563418/IPOL_ STU(2016)563418_EN.pdf
(16) http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/etudes/join/2013/513985/IPOL-CULT_ET(2013)513985_EN.pdf
(17) http://ec.europa.eu/dgs/fpi/showcases/eu_perceptions_study_en.htm
(18) Esimerkiksi Erasmus-, Horisontti 2020- ja Luova Eurooppa -ohjelmat.
(19) Esimerkiksi parlamentin ja komission vuonna 1974 perustama EU:n vierailijaohjelma on yksittäinen opiskeluohjelma EU:n ulkopuolisten maiden lupaaville nuorille johtajille ja mielipidevaikuttajille ja sen tunnuslause on ”EU:n arvojen jakaminen koko maailmassa vuodesta 1974”.
(20) Komission pääosastot (etenkin koulutus, nuorisoasiat, urheilu ja kulttuuri (EAC), kansainvälinen yhteistyö ja kehitysasiat (DEVCO), naapuruuspolitiikka ja laajentumisneuvottelut (NEAR), tutkimus ja innovointi (RTD) ja viestintäverkot, sisältö ja teknologia (CNECT)), Euroopan ulkosuhdehallinto, ulkopolitiikan välineiden hallinto (FPI), EU:n edustustot, jäsenvaltioiden edustustot, jäsenvaltioiden ulkomailla sijaitsevat kulttuuri-instituutit, Euroopan neuvosto, Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ja alueiden komitea, Euroopan unionin kansallisten kulttuuri-instituuttien verkosto (EUNIC), Kansainvälinen museoneuvosto (ICOM), Kulttuuriomaisuuden säilyttämisen ja entistämisen kansainvälinen tutkimuskeskus (ICCROM), Unesco, kansainväliset järjestöt, kansalaisyhteiskunnan järjestöt, kansalaisjärjestöt, paikalliset kulttuuritoimijat, katutaitelijat ja muut foorumit ja verkostot.
(21) Esimerkiksi EU:n rahoittama Med Culture -ohjelma, jolla pyritään kulttuuripolitiikan sekä kulttuurialaan liittyvien politiikkatoimien ja käytäntöjen kehittämiseen ja parantamiseen. Osallistava menettely käsittää kansalaisyhteiskunnan toimijat, ministeriöt sekä yksityiset ja julkiset laitokset, jotka toimivat kulttuurin alalla samoin kuin muilla asiaan liittyvillä aloilla.
(22) Yksi ehdotus voisi olla sellaisten ”kulttuurilähettiläiden” käyttöönotto, jotka ovat sitoutuneet sekä Euroopan integroitumiseen että kansainvälisiin suhteisiin ja tukevat niitä (YK:n hyväntahdon lähettiläiden esimerkkiä seuraten). Kulttuurilähettiläät voisivat olla muun muassa taitelijoita, muusikoita ja kirjailijoita.
(23) Esimerkiksi EU:n rahoittama hanke Young Arab Voice.
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/124 |
P8_TA(2017)0305
Kunnianhimoisen EU:n teollisuusstrategian kehittäminen strategisesti ensisijaisena painopistealana kasvulle, työllisyydelle ja innovoinnille Euroopassa
Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. heinäkuuta 2017 kunnianhimoisen EU:n teollisuusstrategian kehittämisestä strategisesti ensisijaisena painopistealana kasvulle, työllisyydelle ja innovoinnille Euroopassa (2017/2732(RSP))
(2018/C 334/13)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 9, 151 ja 152 artiklan, 153 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 173 artiklan, |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 14, 27 ja 30 artiklan, |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti SEU:n 5 artiklan 3 kohdan sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2, |
— |
ottaa huomioon 23. marraskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma: Eurooppa tähtää täystyöllisyyteen” (COM(2010)0682), |
— |
ottaa huomioon 15. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan uudelleenteollistamisesta kilpailukyvyn ja kestävyyden edistämiseksi (1), |
— |
ottaa huomioon 22. tammikuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Kohti Euroopan teollista renessanssia” (COM(2014)0014), |
— |
ottaa huomioon 14. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Kaikkien kauppa – Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa” (COM(2015)0497), |
— |
ottaa huomioon 10. lokakuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Vahvempi eurooppalainen teollisuus talouden kasvua ja elpymistä varten” (COM(2012)0582), |
— |
ottaa huomioon komission puheenjohtajan Junckerin laatimat poliittiset suuntaviivat ”Uusi alku Euroopalle: Työllisyyden, kasvun, oikeudenmukaisuuden ja demokraattisen muutoksen ohjelma”, |
— |
ottaa huomioon 5. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman viimeaikaisten Caterpillarin ja Alstomin tapausten myötä esiin tulleesta tarpeesta eurooppalaiseen uudelleenteollistamispolitiikkaan (2), |
— |
ottaa huomioon 15. joulukuuta 2016 ja 23. kesäkuuta 2017 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät, |
— |
ottaa huomioon neuvoston päätelmät teollisuuden kilpailukykytavoitteiden edistämisestä, Euroopan teollisuuden digitalisaatiokehityksestä ja digitaalisten sisämarkkinoiden teknologioiden ja julkisten palvelujen nykyaikaistamista koskevasta paketista, |
— |
ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikasta (3), |
— |
ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Euroopan teollisuuden digitalisointi – täysi hyöty digitaalisista sisämarkkinoista” (COM(2016)0180), |
— |
ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan teollisuuden digitalisoinnista (4), |
— |
ottaa huomioon 29. toukokuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät EU:n tulevasta teollisuuspoliittisesta strategiasta, |
— |
ottaa huomioon Euroopan parlamentin 4. lokakuuta 2016 ratifioiman Pariisin sopimuksen, |
— |
ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen kunnianhimoisen EU:n teollisuusstrategian kehittämisestä strategisena painopistealana kasvulle, työllisyydelle ja innovoinnille Euroopassa (O-000047/2017 – B8-0319/2017), |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan, |
A. |
toteaa, että unionin teollisuus on maailman johtava toimija monilla teollisuudenaloilla, sen osuus unionin viennistä on yli puolet ja tutkimukseen ja kehittämiseen suunnatuista investoinneista noin 65 prosenttia, ja se tarjoaa yli 50 miljoonaa työpaikkaa (suoraan ja epäsuorasti), mikä merkitsee 20:tä prosenttia unionin työpaikoista; |
B. |
toteaa, että unionin valmistusteollisuuden osuus EU:n BKT:stä on laskenut 19 prosentista alle 15,5 prosenttiin viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana ja sen osuus tutkimus- ja kehittämistoiminnan työpaikoista ja investoinneista on laskenut kyseisenä ajanjaksona; |
C. |
toteaa, että teollisen perustamme vahvistaminen on siksi olennaista, jotta asiantuntemus ja taitotieto voidaan säilyttää unionissa; |
D. |
toteaa, että EU:n politiikalla on annettava unionin teollisuudelle mahdollisuus säilyttää kilpailukykynsä ja investointikapasiteettinsa Euroopassa, käsiteltävä sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä haasteita, myös ilmastonmuutosta, ja säilytettävä yhteiskunta- ja ympäristövastuuta koskeva EU:n johtoasema; |
E. |
toteaa, että kiertotaloudella voi olla merkittävä myönteinen vaikutus Euroopan uudelleenteollistamiseen, energiankulutuksen laskuun ja riippuvuuteen kolmansista maista tuotavista raaka-aineista, ja ottaa huomioon, että investoinnit uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen ovat merkittävässä asemassa edistettäessä sellaista teollisuuden uudistamista, joka pystyy luomaan myönteisiä kerrannaisvaikutuksia; |
F. |
ottaa huomioon, että kunnianhimoinen innovointipolitiikka, joka suosii laadukkaiden, innovatiivisten ja energiatehokkaiden tuotteiden tuotantoa ja edistää kestäviä prosesseja, antaa EU:lle mahdollisuuden parantaa kilpailukykyään maailmanlaajuisesti; ottaa huomioon, että innovointi ja investoinnit tutkimukseen ja kehitykseen, työpaikkoihin ja taitojen kehittämiseen ovat keskeisiä kestävän kasvun kannalta; toteaa, että innovatiivinen teollisuus on suuresti riippuvainen EU:n tutkimuskapasiteetista, tutkimuksen edistymisestä ja erityisesti tutkimusyhteistyöstä; |
G. |
painottaa, että niin pienimuotoinen kuin laajamittainenkin eurooppalainen teollisuus kilpailee maailmanlaajuisesti, ja toteaa, että yhdentyneet ja toimivat sisämarkkinat sekä avoin ja reilu kauppa kolmansien maiden kanssa ovat olennaisia EU:n teollisuuden kannalta ja että teollisuustuotteiden reilussa kaupassa on noudatettava EU:n normeja; |
H. |
toteaa, että pienillä ja keskisuurilla yrityksillä (pk-yritykset), jotka muodostavat suuren enemmistön unionin yrityksistä ja jotka ovat EU:n teollisuudenalojen selkäranka, on edessään suuria haasteita talouden globaalien muutosten sekä rahoitukseen ja hallintoon liittyvien esteiden vuoksi; |
I. |
toteaa, että 31 prosenttia EU:ssa itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivista henkilöistä on naisyrittäjiä ja uusyrityksissä toimivista yrittäjistä heitä on 30 prosenttia ja että he ovat tällä hetkellä aliedustettuina useimmissa tieteenharjoittamisen, insinööritieteen ja johtamistason viroissa; |
J. |
toteaa, että nykyään yli 60 prosenttia kaikista yrityksistä on perheyrityksiä ja että ne tarjoavat jopa 50 prosenttia kaikista yksityisen sektorin työpaikoista Euroopan unionissa; |
K. |
ottaa huomioon, että teollisuuden digitalisoitumiskehityksen tukemista koskeva strategia on Euroopan talouden kilpailukyvyn keskeinen edellytys; |
L. |
toteaa, että EU:n rahoitusvälineillä ja ohjelmilla on strateginen rooli kilpailukyvyn edistämisessä ja investointien houkuttelemisessa EU:hun sekä investointivuodon estämisessä; |
1. |
korostaa teollisuuden keskeistä asemaa kestävän kasvun, työllisyyden ja innovoinnin moottorina Euroopassa; |
2. |
korostaa, että on tärkeää vahvistaa ja nykyaikaistaa Euroopan teollista perustaa, ja palauttaa mieliin EU:n tavoitteen, jonka mukaan teollisuuden osuuden unionin BKT:stä olisi oltava 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä; |
3. |
kehottaa komissiota kehittämään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa vuoden 2018 alkuun mennessä johdonmukaista ja kattavaa teollisuuspolitiikkaa koskevan unionin strategian ja toimintaohjelman, joilla pyritään Euroopan uudelleenteollistamiseen ja joihin sisältyy tavoitteita, indikaattoreita, toimenpiteitä ja aikatauluja; kehottaa komissiota perustamaan tämän strategian teollisuuspolitiikan virtaviivaistamisen vaikutuksista EU:n strategisiin politiikka-aloitteisiin tehtyyn arviointiin ja kattavaan vuoropuheluun asiaan liittyvien sidosryhmien kanssa sekä ottamaan huomioon teollisuuden kilpailukyvyn ja kestävyyden kaikissa tärkeimmissä toimintapoliittisissa aloitteissaan; painottaa, että tällaisen unionin strategian on perustuttava muun muassa digitalisaatioon, energia- ja resurssitehokkaaseen talouteen sekä elinkaariajatteluun ja kiertotalouteen pohjautuvaan lähestymistapaan; |
4. |
katsoo, että unionin sääntelykehyksen sekä julkisten ja yksityisten investointien avulla olisi mahdollistettava teollisuudenalojen mukautuminen asiaan liittyviin muutoksiin ja ennakoiviin toimiin ryhtyminen työpaikkojen luomisen, kasvun ja alueellisen lähentymisen edistämiseksi; |
5. |
korostaa pk-yritysten roolia EU:n teollisuuden selkärankana ja painottaa, että on vahvistettava pk-yritysten, markkina-arvoltaan keskisuurten yritysten ja suurten yritysten välisiä vankkoja arvoketjuja ja että on tarpeen harjoittaa pk-yrityksille sopivaa EU:n teollisuuspolitiikkaa, jolla vastataan pk-yritysten kohtaamiin haasteisiin; korostaa tarvetta tukea yrityksille suotuisan ympäristön luomista vahvistamalla tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille EU:n pk-yrityksille, aloitteleville yrityksille ja toimintaansa laajentaville yrityksille, nuorille yrittäjille erityisesti kaikkein innovatiivisimmilla alueilla sekä yhteisötalouden yrityksille; |
6. |
korostaa, että kilpailukykyklusterit, yritysverkostot sekä digitaaliset innovaatiokeskukset ovat hyvin hyödyllinen ratkaisu asiaan liittyvien sidosryhmien yhteen saattamiseksi; kehottaa EU:ta tukemaan julkisia investointeja innovointiin strategisena toimenpiteenä kyseisellä alalla; pyytää komissiota tukemaan näitä klustereita ja niiden yhteistyötä unionin tasolla sekä varmistamaan pk-yritysten, tutkimuskeskusten ja yliopistojen osallistumisen alueellisella ja paikallisella tasolla; kehottaa komissiota kehittämään älykkään erikoistumisen foorumeja, joilla edistetään eri alojen ja tieteenalojen välisiä yhteyksiä; korostaa tarvetta tehostaa alueiden välistä yhteistyötä, jotta voidaan kehittää valtioiden rajat ylittäviä mahdollisuuksia sekä monialaisia innovointiyhteenliittymiä; |
7. |
kehottaa komissiota yksilöimään haasteita ja esteitä, joita naisilla on yrittäjäksi ryhtymisessä, ja edistämään ja tukemaan naisten johtajuutta sekä keinoja, joilla voidaan puuttua palkkaeroihin ja eriarvoisiin mahdollisuuksiin päästä kaikkiin työtehtäviin; |
8. |
on vakuuttunut, että eurooppalainen teollisuus olisi nähtävä unionin kilpailukyvyn ja kestävyyden strategisena voimavarana; korostaa, että ainoastaan vahva ja sitkeä teollisuus ja tulevaisuuteen suuntautuva teollisuuspolitiikka antavat EU:lle mahdollisuuden selvitä tulevista haasteista, mukaan luettuina unionin kestävä uudelleenteollistaminen, maailmanlaajuinen kilpailu, teknologian nopea kehitys sekä laadukkaiden työpaikkojen luominen; |
9. |
korostaa, että energiaunioni, digitaaliset sisämarkkinat, digitaalistrategia ja Euroopan yhteenliitettävyys riittävän, tulevaisuuden vaatimukset täyttävän ja tehokkaan infrastruktuurin avulla ovat tärkeitä; |
10. |
korostaa sen tärkeyttä, että EU tukee eurooppalaisten tuotteiden laadun nostamista uudelleenteollistamiseen tähtäävillä prosesseilla erityisesti tutkimuksen ja digitalisoinnin avulla, jotta Euroopan kilpailukyky paranee; |
11. |
korostaa, että jotta voidaan tukea unionin teollisuutta nopeista talouden ja sääntelyn muutoksista johtuvien haasteiden kohtaamisessa nykypäivän globaalistuneessa maailmassa, on olennaista lisätä Euroopan teollisuuden houkuttelevuutta eurooppalaisten ja ulkomaisten suorien investointien kannalta; |
12. |
korostaa, että on tärkeää hyväksyä ajoissa unionin teollisuusstrategia, ja muistuttaa tässä yhteydessä tarpeesta säilyttää teollisuudelle osoitettavat varat riittävinä seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ja etenkin erityisvälineissä ja -rahastoissa (kuten Euroopan rakenne- ja investointirahastot, Horisontti 2020 -puiteohjelma, Euroopan strategisten investointien rahasto, Verkkojen Eurooppa -väline ja COSME-ohjelma); |
13. |
palauttaa mieliin Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti annetut EU:n sitoumukset; kehottaa sisällyttämään EU:n teollisuusstrategiaan tehokkaita rahoitusvälineitä ja toimenpiteitä, joiden avulla voidaan vähentää hiiliriskiä ja puuttua hiilivuodon riskiin; |
14. |
korostaa tarvetta hyödyntää täysin teollisuuden mahdollisuudet, erityisesti kun on kyse ympäristöteknologioista, sekä varmistaa, että teollisuudenalat kehittyvät jatkuvasti ja jakavat parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa ja kehittyviä innovaatioita; |
15. |
korostaa, että yritysten hallinnollista rasitusta ja niille vaatimusten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia on vähennettävä samalla kun varmistetaan kuluttajia, terveyttä ja turvallisuutta sekä ympäristönsuojelua koskevan EU:n lainsäädännön vaikuttavuus; |
16. |
korostaa yhteisiin sääntöihin ja tasavertaisiin toimintaedellytyksiin perustuvan vapaan ja reilun kansainvälisen kaupan merkitystä EU:n teollisuudelle; kehottaa suurempaan johdonmukaisuuteen kauppapolitiikan ja teollisuuspolitiikan välillä, jotta vältetään epäjohdonmukaisuudet, jotka voivat aiheuttaa tuotannon siirtämisiä ja syventää EU:n teollisuuden taantumista; |
17. |
painottaa, että on tarpeen estää se, että EU:n kauppapolitiikka edistää kilpailunvastaisia menettelytapoja; korostaa, että EU:ssa tarvitaan johdonmukaista, WTO-yhteensopivaa ja tehokasta polkumyynnin ja tukien vastaista strategiaa; |
18. |
painottaa, että eurooppalainen teollisuus kilpailee maailmanlaajuisesti, ja kehottaa tästä syystä komissiota arvioimaan markkinamääritelmien asianmukaisuuden sekä EU:n nykyisten kilpailusääntöjen riittävyyden, jotta voidaan ottaa huomioon globaalien markkinoiden kehittyminen sekä kolmansien maiden merkittävien kansallisten toimijoiden esiinnousu; |
19. |
kehottaa komissiota kiinnittämään entistä enemmän huomiota sellaisten ulkomaihin sijoittautuneiden valtionyhtiöiden rooliin, joita asianomaisten maiden hallitukset tukevat ja joille ne maksavat tukia tavoilla, jotka EU:n sisämarkkinoiden säännöt kieltävät EU:n yhteisöiltä; |
20. |
kehottaa komissiota tarkastelemaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa kolmansien maiden suoria ulkomaisia investointeja EU:n strategisiin teollisuudenaloihin, infrastruktuureihin ja tulevaisuuden keskeisiin teknologioihin tai muihin kohteisin, jotka ovat tärkeitä edellä mainittujen turvallisen ja suojatun hyödyntämisen kannalta, ja ottamaan samalla huomioon, että unioni on suurelta osin riippuvainen suorista ulkomaisista investoinneista; |
21. |
korostaa, että tarvitaan EU:n koordinoituja ja kaikkien asiaan liittyvien kumppaneiden, myös työmarkkinaosapuolten ja tiedeyhteisön kuulemiseen perustuvia toimia, jotta voidaan edistää uusia taitoja sekä uudelleenkoulutusta, täydennyskoulutusta ja elinikäistä oppimista, kuten komissio esittää uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelmassaan; |
22. |
muistuttaa EU:n standardoinnin tärkeästä asemasta ja kannattaa vahvaa keskittymistä EU:n johtavaan roolin kansainvälisissä standardointijärjestöissä; |
23. |
panee merkille tarpeen koordinoida EU:n toimia, joilla pyritään vähentämään resurssiriippuvuutta kolmansista maista siten, että keskitytään neljään painopisteeseen, jotka ovat
|
24. |
painottaa, että uudessa teollisuuspoliittisessa strategiassa eri politiikan alat, etenkin kauppaa, ympäristöä, tutkimusta, terveyttä, investointeja, kilpailua, energiaa ja ilmastoa sekä luovia toimialoja koskevat politiikat, on saatettava teollisuuspolitiikan mukaisiksi niin, että lähestymistavasta tulee johdonmukainen; |
25. |
kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille. |
(1) EUVL C 482, 23.12.2016, s. 89.
(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0377.
(3) EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 131.
(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0240.
Torstai 6. heinäkuuta 2017
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/128 |
P8_TA(2017)0306
Turkkia koskeva vuoden 2016 kertomus
Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. heinäkuuta 2017 Turkkia koskevasta komission vuoden 2016 kertomuksesta (2016/2308(INI))
(2018/C 334/14)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa, erityisesti 24. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n ja Turkin välisistä suhteista (1) ja 27. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman toimittajien tilanteesta Turkissa (2), |
— |
ottaa huomioon 13. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Turkin jännitteitä aiheuttavista toimista Kyproksen tasavallan talousvyöhykkeellä (3) ja 15. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman Armenian kansanmurhan satavuotismuistopäivästä (4), |
— |
ottaa huomioon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle 9. marraskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Vuoden 2016 tiedonanto EU:n laajentumispolitiikasta” (COM(2016)0715) ja Turkkia koskevan vuoden 2016 edistymiskertomuksen (SWD(2016)0366), |
— |
ottaa huomioon puheenjohtajavaltion 13. joulukuuta 2016 antamat päätelmät ja edelliset asiaa koskevat neuvoston ja Eurooppa-neuvoston päätelmät, |
— |
ottaa huomioon 3. lokakuuta 2005 hyväksytyn Turkin neuvottelukehyksen ja erityisesti sen 5 kohdan neuvotteluihin sovellettavista periaatteista, |
— |
ottaa huomioon 18. helmikuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/157/EY Turkin tasavallan liittymiskumppanuuden periaatteista, ensisijaisista tavoitteista ja ehdoista (5) (”liittymiskumppanuus”) sekä aiemmat, vuosina 2001, 2003 ja 2006 tehdyt neuvoston päätökset liittymiskumppanuudesta, |
— |
ottaa huomioon 29. marraskuuta 2015 pidetyssä EU:n ja Turkin huippukokouksessa annetun yhteisen julkilausuman sekä EU:n ja Turkin yhteisen toimintasuunnitelman, |
— |
ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden 21. syyskuuta 2005 antaman julistuksen, jonka mukaan kaikkien jäsenvaltioiden antama hyväksyntä on välttämätön osatekijä neuvotteluissa ja että Turkin on pantava konkreettisesti täytäntöön Ankaran sopimuksen lisäpöytäkirja kaikkien jäsenvaltioiden osalta poistamalla kaikki tavaroiden vapaan liikkuvuuden esteet rajoituksitta ja ilman syrjintää, |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, |
— |
ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 46 artiklan, jonka mukaan sopimuspuolet sitoutuvat noudattamaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen lopullisia tuomioita asioissa, joiden osapuolina ne ovat, |
— |
ottaa huomioon Euroopan neuvoston Venetsian komission lausunnot, erityisesti perustuslain tarkistuksista, jotka edellyttävät valtakunnallista kansanäänestystä, äskettäisissä poikkeustilalaeissa lehdistönvapauden osalta säädetyistä toimenpiteistä ja rikosasioita käsittelevien rauhantuomareiden tehtävistä, toimivallasta ja toiminnasta 10. ja 11. maaliskuuta 2017 annetut lausunnot, 15. heinäkuuta 2016 epäonnistuneen vallankaappauksen jälkeen hyväksytyistä poikkeustilalaeista nro 667–676 9. ja 10. joulukuuta 2016 annetun lausunnon ja perustuslain 83 pykälän toisen momentin (parlamentaarinen koskemattomuus) väliaikaisesta kumoamisesta 14. ja 15. lokakuuta 2016 annetun lausunnon, |
— |
ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun 26. heinäkuuta 2016 antaman lausunnon poikkeustilan aikana toteutetuista toimista Turkissa, |
— |
ottaa huomioon 18. maaliskuuta 2016 annetun EU:n ja Turkin julkilausuman, |
— |
ottaa huomioon Euroopan parlamentille ja neuvostolle 2. maaliskuuta 2017 annetun komission tiedonannon Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen ensimmäisestä vuosikertomuksesta (COM(2017)0130) ja Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle ja neuvostolle 2. maaliskuuta 2017 annetun viidennen kertomuksen EU:n ja Turkin julkilausuman täytäntöönpanon edistymisestä (COM(2017)0204), |
— |
ottaa huomioon, että Turkki on sitoutunut Kööpenhaminan arviointiperusteiden täyttämiseen, riittäviin ja tehokkaisiin uudistuksiin, hyviin naapuruussuhteisiin ja asteittaiseen EU:n lainsäädäntöön mukautumiseen; toteaa, että nämä pyrkimykset olisi pitänyt nähdä Turkin mahdollisuutena lujittaa toimielimiään ja jatkaa demokratisointi- ja nykyaikaistamisprosessiaan, |
— |
ottaa huomioon 21. joulukuuta 2016 annetun komission suosituksen neuvoston päätökseksi luvan antamisesta aloittaa Turkin kanssa neuvottelut etuuskohtelun soveltamisalan laajentamista kahdenvälisissä kauppasuhteissa ja tulliliiton uudistamista koskevasta sopimuksesta, |
— |
ottaa huomioon, että oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen, mukaan lukien erityisesti vallanjako, demokratia, ilmaisunvapaus ja vapaa tiedonvälitys, ihmisoikeudet, vähemmistöjen oikeudet ja uskonvapaus, yhdistymisvapaus ja vapaus rauhanomaiseen mielenosoitukseen, ovat Euroopan unionin jäsenyyttä koskevien Kööpenhaminan arviointiperusteiden mukaan neuvotteluprosessin ytimessä, |
— |
ottaa huomioon, että Turkki arvioitiin 155. sijalle 26. huhtikuuta 2017 julkaistussa tiedotusvälineiden vapautta maailmassa mittaavassa indeksissä, mikä on sen kaikkien aikojen huonoin sijoitus, sekä yhdeksi valtioista, joissa toimittajiin kohdistuu eniten uhkia, fyysisiä hyökkäyksiä ja oikeudellista häirintää, muun muassa pidätyksiä ja vankilatuomioita, |
— |
ottaa huomioon, että marraskuussa 2016 parlamentti kehotti komissiota ja jäsenvaltioita aloittamaan Turkin kanssa käynnissä olevien liittymisneuvottelujen väliaikaisen jäädyttämisen ja sitoutui tarkistamaan kantaansa heti, kun Turkin poikkeustilaan kuuluvat suhteettomat toimenpiteet on poistettu ja on arvioitu, onko oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen palautettu koko maassa, |
— |
ottaa huomioon Syyrian kriisin, tulitaukoon ja rauhanomaiseen ratkaisuun tähtäävät toimenpiteet ja Turkin velvoitteet lisätä vakautta ja edistää hyviä naapuruussuhteita tehokkailla toimenpiteillä, jotta jäljellä olevat kahdenväliset kysymykset, kiistat ja konfliktit maa- ja merirajoista ja ilmatilasta naapurimaiden kanssa voidaan ratkaista kansainvälisten sopimusten, myös YK:n merioikeusyleissopimuksen ja YK:n peruskirjan mukaisesti, |
— |
ottaa huomioon Venäjän toiminnan lisääntymisen Syyriassa, myös sen tuen Syyrian asevoimien kemiallisten aseiden käytölle, mikä aiheuttaa maassa lisää epävakautta ja kasvattaa Turkista ja EU:sta turvaa hakevien pakolaisten määrää, |
— |
ottaa huomioon Turkin turvallisuustilanteen, joka on heikentynyt sekä sisäisesti että ulkoisesti, ja maassa tehdyt terrori-iskut, |
— |
ottaa huomioon, että Turkissa on maailman suurin pakolaisväestö, johon kuuluu YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun viraston (UNHCR) mukaan lähes kolme miljoonaa rekisteröityä pakolaista Syyriasta, Irakista ja Afganistanista, |
— |
ottaa huomioon Turkin taloudellisen ja rahoitustilanteen, joka johtuu osittain viimeaikaisista hyökkäyksistä ja poliittisesta epävakaudesta, mutta myös syvemmistä talouden ongelmista, |
— |
ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston helmikuussa 2017 antaman raportin ihmisoikeustilanteesta Kaakkois-Turkissa, |
— |
ottaa huomioon, että Turkki on ollut ihailtavan vastaanottavainen maassa eläville lukuisille pakolaisille, |
— |
ottaa huomioon kansainvälisen kansanäänestysten tarkkailuryhmän 17. huhtikuuta 2017 antaman lausunnon alustavista tuloksista ja päätelmistä, |
— |
ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen 25. huhtikuuta 2017 antaman päätöslauselman 2156 demokraattisten instituutioiden toiminnasta Turkissa, jonka seurauksena seurantamenettely käynnistettiin uudelleen, |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan, |
— |
ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8–0234/2017), |
A. |
ottaa huomioon, että miljoonat turkkilaiset ja turkkilaista alkuperää olevat ihmiset ovat asuneet vuosikymmeniä jäsenvaltioissa ja antaneet panoksensa niiden menestykseen; |
Johdanto
1. |
korostaa, että vuosi 2016 oli Turkin väestölle vaikea Syyriassa jatkuvan sodan, pakolaisten suuren määrän, maan kaakkoisosan konfliktin, vastenmielisten terrori-iskujen sarjan ja 248 ihmisen kuolemaan johtaneen väkivaltaisen vallankaappausyrityksen vuoksi; toistaa tuomitsevansa ankarasti vallankaappausyrityksen 15. heinäkuuta 2016 ja ilmaisee solidaarisuutensa Turkin kansalle; toteaa, että Turkin hallituksella on oikeus ja velvollisuus ryhtyä toimiin syyllisten saamiseksi oikeuden eteen samalla, kun se takaa oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen ja oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin; |
2. |
korostaa kuitenkin, että poikkeustilan nojalla toteutetuilla toimenpiteillä on laajoja, suhteettomia ja pitkäaikaisia kielteisiä vaikutuksia suureen määrään kansalaisia sekä perusvapauksien suojeluun maassa; tuomitsee virkamiesten ja poliisien joukkoirtisanomisen, tiedotusvälineiden laajamittaisen lopettamisen ja toimittajien, tutkijoiden, tuomareiden, ihmisoikeuksien puolustajien, vaaleilla valittujen ja muiden virkailijoiden, turvallisuusjoukkojen jäsenten ja tavallisten kansalaisten pidätykset sekä heidän omaisuutensa, varallisuutensa ja passiensa takavarikoinnin, monien koulujen ja yliopistojen sulkemisen ja tuhansien Turkin kansalaisten matkustuskiellot poikkeustilalakien nojalla ilman yksilöllisiä päätöksiä ja ilman mahdollisuutta oikea-aikaisiin oikeussuojakeinoihin; on huolestunut turkkilaisten yksityisten yritysten takavarikoinnista ja joissakin tapauksissa kansallistamisesta; kehottaa vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki vangit, joita pidetään vangittuina ilman näyttöä heidän osallisuudestaan rikoksiin; pitää tässä yhteydessä valitettavana, että parlamentin lainsäätämisoikeudet on vaarannettu vakavalla tavalla; |
3. |
korostaa EU:n ja Turkin välisten hyvien suhteiden strategista merkitystä ja molempien osapuolten kohtaamien haasteiden ratkaisemisessa tehtävän yhteistyön suurta lisäarvoa; toteaa, että sekä Turkki että EU ovat käyneet läpi omia sisäisiä muutosprosessejaan sen jälkeen, kun liittymisneuvottelut avattiin vuonna 2004; pitää valitettavana, että liittymisvälineitä ei ole käytetty niin paljon kuin mahdollista, että Kööpenhaminan kriteerien keskiössä olevat oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien alat ovat taantuneet ja että vuosien mittaan Turkin täydellinen liittyminen EU:hun on menettänyt julkista tukea molemmilla puolilla; pysyy sitoutuneena yhteistyöhön ja rakentavan ja avoimen vuoropuhelun jatkamiseen Turkin hallituksen kanssa yhteisten haasteiden ja painopisteiden, kuten alueellisen vakauden, Syyrian tilanteen, muuttoliikkeen ja turvallisuuden käsittelemiseksi; |
4. |
panee merkille tulokset kansanäänestyksestä, joka järjestettiin 16. huhtikuuta 2017 poikkeustilan aikaan ja olosuhteissa, jotka estivät oikeudenmukaisen kampanjoinnin ja perustellun valinnan, koska kampanjan kummallakin osapuolella ei ollut yhtäläisiä mahdollisuuksia ja koska perustuslakiuudistuksen vastustajien oikeuksia rikottiin; on syvästi huolissaan Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöön (Etyj) kuuluvan demokraattisen instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODHIR) tarkkailijaryhmän 17. huhtikuuta 2017 julkaistusta raportista löydetyistä väitteistä, että kansanäänestyksessä olisi esiintynyt väärinkäytöksiä ja laajalle levinnyttä vaalivilppiä, mikä antaa aihetta vakaville epäilyksille tuloksen paikkansapitävyydestä ja oikeutuksesta; tukee riippumattoman tutkimuksen toteuttamista kaikista väärinkäytöksiin liittyvistä väitteistä, joita Etyj/ODHIR ovat lausunnossaan luetelleet; panee merkille Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöksen avata uudelleen Turkin seurantamenettely; |
5. |
painottaa, että Turkin on täytettävä sitoumuksensa Euroopan neuvoston jäsenvaltiona; kehottaa Turkkia noudattamaan sitoumuksiaan Euroopan neuvostossa ja panemaan täytäntöön perustuslakia ja oikeuslaitosta koskevat muutokset ja uudistukset yhteistyössä Venetsian komission kanssa ja sen kriteerien mukaisesti; |
6. |
tuomitsee jyrkästi Turkin presidentin ja monien muiden poliitikkojen toistuvasti esittämän tuen kuolemanrangaistuksen palauttamiselle; muistuttaa, että kuolemanrangaistuksen yksiselitteinen tuomitseminen on olennainen EU-jäsenyyden edellytys, ja korostaa, että kuolemanrangaistuksen palauttaminen rikkoisi Turkin kansainvälisiä sitoumuksia ja asettaisi Turkin jäsenyyden Euroopan neuvostossa kyseenalaiseksi ja johtaisi EU:hun liittymistä koskevien neuvottelujen ja liittymistä valmistelevan tuen loppumiseen välittömästi; toteaa, että jos Turkissa järjestetään kansanäänestys kuolemanrangaistuksen palauttamisesta, jäsenvaltioilla on oikeus kieltäytyä äänestyksen järjestämisestä omassa maassaan; |
7. |
muistuttaa marraskuussa 2016 omaksumastaan kannasta Turkin liittymisprosessin jäädyttämiseksi; |
8. |
kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita neuvottelukehyksen puitteissa keskeyttämään viipymättä liittymisneuvottelut Turkin kanssa, jos perustuslakipaketti pannaan täytäntöön muuttumattomana; panee merkille Venetsian komission huomautukset perustuslakiuudistuksesta ja korostaa, että ehdotetuissa peruslain tarkistuksissa ei kunnioiteta vallanjaon eikä asianmukaisen keskinäisen valvontajärjestelmän perusperiaatteita ja että ne eivät ole Kööpenhaminan kriteerien mukaisia; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja Turkkia käymään avoimen ja rehellisen keskustelun molemmille merkittävillä aloilla, joilla tehostettu yhteistyö olisi mahdollista; painottaa, että EU:n ja Turkin välisten mahdollisten uusien suhteiden olisi perustuttava demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien kunnioittamista koskeviin ennakkoehtoihin; |
Ihmisoikeudet ja perusvapaudet
9. |
panee huolestuneena merkille, että poikkeustilan julistamisen jälkeen toteutetut suhteettoman jyrkät toimet, jotka pidätysten, irtisanomisten, vangitsemisten ja omaisuuden takavarikointien muodossa on kohdistettu tuhansiin Gülenin liikkeen väitettyihin jäseniin/kannattajiin ja yleisesti toisinajattelijoihin sekä erityisesti opposition poliittisiin puolueisiin; odottaa yhä pitäviä todisteita vallankaappausyritykseen syyllistyneistä; tuomitsee ankarasti yhdentoista Kansan demokraattisen puolueen (HDP) kansanedustajajäsenen, muun muassa sen yhteispuheenjohtajien Figen Yuksekdagin ja Selahattin Demirtasin, ja 85 kunnan kurdipormestarin vangitsemisen; kehottaa Turkin hallitusta lopettamaan poikkeustilan välittömästi; varoittaa käyttämästä terrorismin vastaisia toimia väärin ihmisoikeuksien tukahduttamisen oikeuttamiseksi; kehottaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta antamaan välittömästi ensimmäiset esimerkkitapaukset ja saattamaan ensimmäiset menettelyt päätökseen mahdollisimman nopeasti, koska kansallisia oikeussuojakeinoja ei näytä olevan olemassa; |
10. |
pyytää Turkin viranomaisia tutkimaan perusteellisesti useiden ihmisoikeusjärjestöjen väitteet vankien törkeistä pahoinpitelyistä ja saattamaan ihmisoikeuksia loukanneet edesvastuuseen ja rankaisemaan heitä; on syvästi huolissaan vankilaoloista; vaatii, että kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen Euroopan neuvoston komitean raportit julkistetaan viipymättä ja kehottaa Turkin viranomaisia sallimaan turkkilaisten ja kansainvälisten tarkkailijoiden pääsyn valvomaan vankilaoloja; |
11. |
kehottaa Turkin hallitusta takaamaan kaikille rajoittavien toimenpiteiden kohteena oleville henkilöille asianmukaisia ja tehokkaita oikeussuojakeinoja sekä laillisuusvalvonnan oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti; painottaa, että syyttömyysolettama on perustavaa laatua oleva periaate jokaisessa perustuslaillisessa valtiossa; toteaa, että Turkin nykyisessä poikkeustilassa pidätetyillä kansalaisilla ei ole oikeutta oikeusapuun pidätyksensä viiden ensimmäisen vuorokauden aikana ja pitää valitettavana, että heidän tapaamisiaan lakimiestensä kanssa rajoitetaan vakavasti; painottaa, että heinäkuun 2016 jälkeen Turkin perustuslakituomioistuimessa on nostettu yli 100 000 kannetta, ja tuomioistuin on ilmoittanut, ettei se ole toimivaltainen poikkeustila-asetusten piiriin kuuluvissa asioissa; kehottaa Turkkia muuttamaan kiireellisesti poikkeustilan aikaisia käytäntöjä käsittelevää tutkintakomissiota siten, että siitä tulee vakaa, riippumaton ja täysin toimivaltainen elin, joka pystyy käsittelemään kaikki tapaukset yksilöllisesti, käsittelemään saamansa valtavan hakemusmäärän tehokkaasti ja takaamaan, että laillisuusvalvontaa ei viivytetä epäasianmukaisesti; |
12. |
tuomitsee ankarasti vakavan periaatteista luopumisen ja ilmaisunvapauden loukkaukset ja lehdistönvapauden vakavat rikkomukset, mukaan lukien tiedotusvälineiden sivustojen ja sosiaalisen median suhteettomat kiellot; panee huolestuneena merkille noin 170 tiedotusvälineen sulkemisen – muun muassa lähes kaikkien kurdinkielisten tiedotusvälineiden – ja yli 150 toimittajan pidättämisen; korostaa, että Turkin päätös kieltää pääsy Wikipediaan on vakava hyökkäys vapaata tiedonvälitystä vastaan; panee merkille Turkin sijoituksen jatkuvan laskun Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistön vapautta mittaavassa indeksissä, jossa Turkki on nyt kaikkiaan 180 valtion joukossa sijalla 155; muistuttaa, että vapaa ja moniarvoinen lehdistö, johon sisältyy vapaa ja avoin internet, on kaikkien demokratioiden olennainen osa, ja kehottaa Turkin hallitusta vapauttamaan kaikki laittomasti pidätetyt toimittajat välittömästi; kehottaa Turkin hallitusta sallimaan Euroopan parlamentin entisen jäsenen ja parlamentaarisen sekavaliokunnan puheenjohtajan Joost Lagendijkin palata perheensä luo Turkkiin mahdollisimman pian; |
13. |
ilmaisee vakavan huolensa Kaakkois-Turkin tilanteen jatkuvasta heikkenemisestä erityisesti alueilla, joilla on otettu käyttöön ulkonaliikkumiskieltoja, käytetty liiallista voimaa ja sovellettu kaikkiin asukkaisiin kollektiivisia rangaistuksia, joilla on tietojen mukaan tapettu noin 2 000 ihmistä turvallisuusoperaatioiden yhteydessä ja joilla arviolta puoli miljoonaa ihmistä on joutunut siirtymään vuoden 2015 heinäkuun ja vuoden 2016 joulukuun välisenä aikana; panee merkille, että paikalliset syyttäjät ovat johdonmukaisesti kieltäytyneet aloittamasta tutkintaa ilmoitetuista tapoista ja että riippumattomilta tarkkailijoilta on kielletty alueelle pääsy; muistuttaa, että Turkin hallituksella on vastuu suojella kaikkia kansalaisiaan riippumatta heidän kulttuurisesta tai uskonnollisesta alkuperästään tai vakaumuksestaan; pitää valitettavana laajalle levinnyttä pakkolunastuskäytäntöä, joka kohdistuu myös kuntien ja jopa kirkon omaisuuteen, mikä on uskonnollisten vähemmistöjen oikeuksien rikkomista; on vakuuttunut siitä, että vain kurdikysymyksen oikeudenmukaisella poliittisella ratkaisulla voidaan saada aikaan kestävä vakaus ja vauraus sekä alueella että koko Turkissa; kehottaa siksi molempia osapuolia palaamaan neuvottelupöytään; panee merkille, että useat peräkkäin annetut lait, terroristijärjestöjen vastaiseen toimintaan osallistuvien turvallisuusjoukkojen oikeusturvasta vuonna 2016 hyväksytty laki nro 6722 mukaan luettuna, ovat luoneet turvallisuusjoukkoja koskevan järjestelmällisen rankaisemattomuuden ilmapiirin; |
14. |
tuomitsee Turkin parlamentin päätöksen pidättää perustuslain vastaisesti koskemattomuus lukuisilta parlamentin jäseniltä, myös 55:ltä Kansandemokraattisen puolueen (HDP) kansanedustajalta 59-jäsenisessä parlamenttiryhmässä, mikä helpottaa oppositiopoliitikkojen pidätyksiä ja vahingoittaa vakavasti parlamentin imagoa demokraattisena instituutiona; painottaa, että Turkin kansalliskokouksen olisi oltava keskeinen instituutio Turkin demokratiassa ja edustettava kaikkia kansalaisia yhdenveroisesti, ja pitää valitettavana vaalien korkeaa äänikynnystä; |
15. |
on huolissaan siitä, että tuomareihin ja syyttäjiin kohdistuu edelleen vahvaa poliittista painostusta ja että lähes neljäsosa tuomareista ja syyttäjistä (noin 4 000) on irtisanottu tai pidätetty ja joissakin tapauksissa heidän omaisuutensa on takavarikoitu; kehottaa Turkkia palauttamaan ja panemaan täytäntöön kaikki oikeudelliset takuut, jotta voidaan varmistaa oikeuslaitoksen riippumattomuuden täydellinen kunnioitus, muun muassa muuttamalla tuomareiden ja syyttäjien korkeaa neuvostoa (HSYK) koskevaa lakia, jotta kyseisessä neuvostossa voidaan vähentää hallituksen vaikutusvaltaa; on erityisen huolissaan siitä, että vallassa olleen hallituksen kesäkuussa 2014 nimittämät rikosasioita käsittelevät rauhantuomarit näyttävät muuttuneen kiusaamisvälineeksi, jolla tukahdutetaan oppositio ja hallitaan suuren yleisön saatavilla olevia tietoja; |
16. |
on vakavasti huolestunut uskonnonvapauden kunnioittamisen puutteesta, kristittyjen ja alaviittien kaltaisten uskonnollisten vähemmistöjen syrjinnästä, uskonnollisesta väkivallasta sekä sanallisista ja fyysisistä hyökkäyksistä, leimaamisesta ja sosiaalisesta paineesta kouluissa sekä ongelmista, jotka liittyvät laillisen pyhätön perustamiseen; kehottaa Turkin viranomaisia edistämään myönteisiä ja vaikuttavia uudistuksia ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauden alalla mahdollistamalla sen, että uskonnolliset yhteisöt voivat saada oikeushenkilöllisyyden, sallimalla hyväntekeväisyyssäätiöiden valita omat hallintoelimensä ja poistamalla kaikki pappien koulutusta, nimittämistä ja virassa seuraamista koskevat rajoitukset, kunnioittamalla asianomaisia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioita sekä noudattamalla Venetsian komission suosituksia ja poistamalla kaikenlaisen uskontoon perustuvan syrjinnän ja kaikenlaiset uskontoon perustuvat esteet; kehottaa Turkkia kunnioittamaan ekumeenisen patriarkaatin erillisluonnetta ja merkitystä ja antamaan sille oikeushenkilöyden; toteaa, että on sallittava Halkin pappisseminaarin uudelleen avaaminen ja poistettava kaikki esteet sen asianmukaiselta toiminnalta; on huolestunut äskettäisestä kirkkojen takavarikoinnista Diyarbakirin alueella; kehottaa hallitusta palauttamaan ne laillisille omistajilleen; kehottaa Turkin viranomaisia torjumaan vakavasti kaikkia antisemitismin ilmenemismuotoja yhteiskunnassa; |
17. |
kehottaa Turkkia suojelemaan haavoittuvimmassa asemassa olevien ryhmien ja vähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeuksia; pitää valitettavana, että hlbti-henkilöiden mielenilmaisut Ankarassa ja Istanbulissa kiellettiin kolmantena vuonna peräkkäin ja niihin kohdistui tukahduttamistoimia ja poliisin väkivaltaa; on erittäin huolissaan sukupuoleen perustuvasta väkivallasta, syrjinnästä, vihapuheesta vähemmistöjä kohtaan, viharikoksista ja hlbti-henkilöiden ihmisoikeuksien loukkauksista; kehottaa Turkkia toteuttamaan asianmukaisia toimia, jotta ehkäistään vähemmistöihin tai vähemmistöihin kuuluviin henkilöihin kohdistuvia vihapuheita tai rikoksia ja rangaistaan niistä; kehottaa Turkkia yhdenmukaistamaan kansallisen lainsäädäntönsä vuonna 2014 ratifioimansa Euroopan neuvoston Istanbulin yleissopimuksen kanssa; suhtautuu myönteisesti hallituksen romaneja koskevaan kansalliseen strategiaan ja toimintasuunnitelmaan ja kehottaa Turkin hallitusta panemaan strategian täytäntöön sekä perustamaan seuranta- ja arviointimekanismit; kannustaa viranomaisia puuttumaan romanien sosiaalisen osallisuuden tärkeimpiin esteisiin; kehottaa Turkkia myöntämään täysimääräisen tasa-arvon kaikille kansalaisille ja ryhtymään toimiin vähemmistöjen ongelmien ja erityisesti koulutus- ja omistusoikeusongelmien ratkaisemiseksi; toteaa, että Kööpenhaminan arviointiperusteiden mukaisesti vähemmistöillä olisi oltava myös oikeus saada koulutusta äidinkielellään julkisissa kouluissa; muistuttaa, että on tärkeää panna täytäntöön Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselma Imbrosin ja Tenedosin saarista, ja kehottaa Turkkia auttamaan sellaisten ulkomailla asuvien vähemmistöperheiden paluuta, jotka ovat halukkaita muuttamaan takaisin saarille; pitää myönteisenä edistysaskeleena kreikkalaisvähemmistön koulun perustamista Imbrosin saarelle; |
18. |
kehottaa Turkin hallitusta noudattamaan täysin antamiaan oikeudellisia sitoumuksia ja panemaan ne kokonaisuudessaan täytäntöön, mukaan luettuina kulttuuriperinnön suojelemista koskevat määräykset, ja erityisesti teettämään vilpittömästi inventaarion viime vuosisadalla tuhotusta tai raunioituneesta armenialaisesta, kreikkalaisesta, assyrialaisesta ja muusta kulttuuriperinnöstä; kehottaa Turkkia ratifioimaan vuoden 2005 Unescon yleissopimuksen kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä; kehottaa Turkkia tekemään yhteistyötä asianomaisten kansainvälisten organisaatioiden, kuten erityisesti Euroopan neuvoston, kanssa, jotta ehkäistään ja torjutaan laitonta kauppaa ja kulttuuriperinnön tarkoituksellista tuhoamista; |
19. |
suhtautuu myönteisesti yksittäisten jäsenvaltioiden toimiin, joilla nopeutetaan poikkeustilasäädöksien nojalla vainottujen Turkin kansalaisten turvapaikkamenettelyjä; |
EU:n ja Turkin väliset suhteet
20. |
kehottaa syventämään EU:n ja Turkin välisiä suhteita yhteistä etua koskevilla keskeisillä aloilla, kuten terrorismin torjunnassa, muuttoliikkeessä, energia-alalla, taloudessa ja kaupassa; kehottaa jälleen ylläpitämään ja kannustamaan vuoropuhelua ja yhteistyötä; katsoo, että EU:n ja Turkin välinen yhteistyö näillä aloilla edustaa sijoitusta sekä Turkin että EU:n vakauteen ja vaurauteen ainoastaan, jos se perustuu siihen, että kaikki osapuolet kunnioittavat perusoikeuksia ja -vapauksia koskevia sitoumuksiaan; katsoo, että kansalaisyhteiskunnan jäsenien välinen yhteistyö on keskeisen tärkeää, ja kehottaa painokkaasti tiivistämään näitä yhteyksiä; |
21. |
kehottaa Turkkia jatkamaan sen ulkopolitiikan mukauttamista unionin ulkopolitiikkaan; kehottaa tiivistämään yhteistyötä ja koordinoimaan ulkopolitiikan haasteita EU:n ja Turkin välillä; katsoo, että Turkin ulkoministeri olisi aina tarvittaessa kutsuttava ulkoasiainneuvoston kokouksiin tapauskohtaisesti; suosittelee, että neuvosto kutsuu Turkin hallituksen huippukokoukseen, jossa keskustellaan EU:n ja Turkin suhteista; |
22. |
katsoo, että kauppasuhteiden vahvistaminen voisi tuoda konkreettisia etuja kansalaisille Turkissa ja EU:ssa, ja tukee tulliliiton nykyisten ongelmien vuoksi komission ehdotusta neuvottelujen aloittamisesta tulliliiton parantamiseksi; muistuttaa, että EU on Turkin suurin kauppakumppani ja että kaksi kolmasosaa Turkkiin tehtävistä suorista ulkomaisista investoinneista tulee EU:n jäsenvaltioista; korostaa myös Turkin taloudellista merkitystä EU:lle kasvumarkkinana; katsoo, että työmarkkinaosapuolten osallistuminen neuvotteluihin on ratkaisevan tärkeää; kehottaa komissiota sisällyttämään Turkin ja EU:n parannettuun tulliliittoon ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevan lausekkeen, joka tekee ihmisoikeuksista ja perusvapauksista keskeisen ehdon; muistuttaa, että tulliunionin potentiaalia kyetään hyödyntämään täysimääräisesti ainoastaan siinä tapauksessa, että Turkki noudattaa lisäpöytäkirjoja täydellisesti ja kaikkien jäsenvaltioiden suhteen; ottaa huomioon komission päätelmän siitä, että kaupallinen yhdentyminen EU:n kanssa lisääntyisi, jos Turkki poistaisi tulliliiton toimintaa koskevat esteet; |
23. |
huomauttaa, että viisumivapaus on erittäin tärkeää Turkin kansalaisille, erityisesti liikemiehille ja turkkilaista alkuperää oleville ihmisille EU:ssa ja että se edistää ihmisten välisiä yhteyksiä; kannustaa Turkin hallitusta noudattamaan viimeisiä jäljellä olevia kriteereitä viisumivapautta koskevan etenemissuunnitelman osoittamalla tavalla; tähdentää, että Turkin terrorismin vastaisen lainsäädännön uudelleentarkastelu on ratkaiseva ehto perusoikeuksien ja -vapauksien varmistamiseksi ja että viisumivapaus on mahdollinen ainoastaan, jos kaikki ehdot on täytetty; |
24. |
painottaa korruption torjunnan tärkeyttä ja muistuttaa komission havainnoista, joiden mukaan korruptiota esiintyy edelleen monilla aloilla ja se on yhä vakava ongelma; on huolestunut siitä, että korkean tason korruptiotapauksissa toteutetaan edelleen vain vähän tutkintaa, syytteeseenpanoa ja tuomioiden määräämistä koskevia toimia; |
25. |
kehottaa komissiota ottamaan huomioon uusimmat kehityskulut Turkissa, kun se tekee liittymistä valmistelevan tukivälineen varojen väliarvioinnin vuonna 2017, ja lopettamaan kaiken liittymistä valmistelevan tuen erityisesti liittymisneuvottelujen päätyttyä; kehottaa komissiota käyttämään tämän vaihtoehdon toteutuessa kyseistä tukea Turkin kansalaisyhteiskunnan tueksi ja suoraan Turkissa olevien pakolaisten tueksi sekä sijoittamaan aiempaa enemmän ihmisten välisiin vaihto-ohjelmiin, kuten opiskelijoiden, tutkijoiden ja toimittajien Erasmus+-ohjelmaan; |
26. |
tuomitsee mitä jyrkimmin kaikki Turkissa tehdyt terrori-iskut ja pysyy lujasti Turkin väestön rinnalla yhteisessä taistelussamme terrorismia vastaan; panee merkille EU:n jäsenvaltioiden ja Turkin kahdenväliset suhteet terrorismin torjunnassa tehtävässä vierastaistelijoita koskevassa yhteistyössä; painottaa terrorismin tehokkaan torjumisen edellyttävän, että Europol ja Turkin lainvalvontavirastot toteuttavat tiivistä yhteistyötä; muistuttaa tuomitsevansa EU:n terroristijärjestöjen luettelossa vuodesta 2002 alkaen olleen Kurdistanin työväenpuolueen (PKK) palaamisen väkivaltaan ja vaatii sitä laskemaan aseensa ja käyttämään rauhanomaisia ja laillisia keinoja odotustensa julkituomiseen; painottaa, että kurdikysymyksen rauhanomainen ratkaisu on myös välttämätön Turkin demokraattisen tulevaisuuden kannalta ja että siihen päästään vain ottamalla kaikki osapuolet ja demokraattiset voimat mukaan; kehottaa jatkamaan neuvotteluja kattavan ja kestävän ratkaisun löytämiseksi kurdikysymykseen; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön lainsäädäntöä, jolla kielletään EU:n terroristijärjestöluettelossa olevien järjestöjen merkkien ja symbolien käyttäminen; |
27. |
pitää valitettavana Turkin hallituksen päätöstä estää saksalaisia parlamentin jäseniä vierailemasta Saksan liittotasavallan joukkojen luona Incirlikissä, koska tämän vuoksi joukot siirretään Naton ulkopuoliseen maahan, mikä on suuri takaisku Nato-liittolaisten väliselle tehokkaalle yhteistyölle terrorismin torjunnassa; |
28. |
antaa tunnustusta Turkin hallituksen ja paikallisten kansalaisjärjestöjen sitoutumisesta sekä väestön osoittamasta vieraanvaraisuudesta noin kolmen miljoonan pakolaisen majoittamisessa; panee merkille EU:n ja Turkin julkilausuman muuttoliikkeestä ja kehottaa jäsenvaltioita aloittamaan vapaaehtoisen uudelleensijoitusjärjestelmän Turkissa oleville haavoittuvimmassa asemassa oleville pakolaisille; kehottaa komissiota varmistamaan pitkäaikaisinvestoinnit sekä pakolaisiin että heidät vastaanottaviin yhteisöihin Turkissa ja varojen asianmukaisen käytön; kannustaa Turkin hallitusta myöntämään työluvat kaikille syyrialaispakolaisille ja päästämään kaikki syyrialaislapset kouluun; kehottaa Turkin hallitusta ja unionia jatkamaan koordinoitua valvontatoimintaansa Egeanmerellä, tehostamaan ihmisten salakuljetuksen vastaisia toimia ja panemaan täysimääräisesti ja vaikuttavasti täytäntöön EU:n ja Turkin välisen takaisinottosopimuksen ja Bulgarian ja Kreikan kanssa allekirjoitetut kahdenväliset takaisinottosopimukset; |
29. |
tuomitsee ankarasti presidentti Erdoğanin viimeaikaiset toistuvat lausunnot, joissa hän syyttää joitakin EU:n johtajia natsien kaltaisesta toiminnasta ja haukkuu EU:n kansalaisia natseiksi; huomauttaa, että sellaisten perusteettomien lausuntojen jatkaminen heikentää Turkin uskottavuutta poliittisena kumppanina ja että maan sisäisen konfliktien siirto uhkaa vakavasti yhteiskuntien rauhanomaista rinnakkaiseloa niissä EU:n jäsenvaltioissa, joissa on merkittävä turkkilaista alkuperää oleva vähemmistö; painottaa, että Turkin hallituksen on pidättäydyttävä järjestelmällisistä pyrkimyksistä saada jäsenvaltioissa asuvat ulkoturkkilaiset liikkeelle omien tarkoitusperiensä mukaisesti; panee huolestuneena merkille tiedot jäsenvaltioissa asuvien ulkoturkkilaisten henkilöiden väitetystä painostamisesta ja tuomitsee sen, että Turkin viranomaiset valvovat ulkomailla asuvia kansalaisia, joilla on kaksoiskansalaisuus; on huolissaan passien suuren määrän mitätöimisestä, minkä vuoksi ihmisistä tulee kansalaisuudettomia, mikä rikkoo vuonna 1954 tehtyä valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevaa YK:n yleissopimusta ja vuonna 1961 tehtyä valtiottomuuden poistamista koskevaa YK:n yleissopimusta; on myös huolissaan tiedoista, joiden mukaan Turkin konsulaateissa ei ole suostuttu palvelemaan monia sen omia kansalaisia; |
30. |
muistuttaa hyvien naapuruussuhteiden merkityksestä; kehottaa tässä yhteydessä Turkkia lisäämään ponnistelujaan jäljellä olevien kahdenvälisten kysymysten ratkaisemiseksi, mukaan lukien oikeudellisten velvoitteiden täyttämättä jättäminen sekä Turkin ja sen maa- ja merirajanaapureiden välisten ja ilmatilaa koskevien kiistojen ratkaiseminen YK:n peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti; kehottaa Turkin hallitusta allekirjoittamaan ja ratifioimaan YK:n merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS); kehottaa Turkin hallitusta lopettamaan Kreikan ilmatilan ja aluevesien toistuvat loukkaukset sekä kunnioittamaan kaikkien naapureidensa alueellista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta; pitää valitettavana, että Turkin kansalliskokouksen Kreikalle osoittamaa ”casus belli” -vaatimusta ei ole vielä kumottu; |
31. |
kehottaa Turkkia ja Armeniaa tavoittelemaan suhteidensa normalisointia; korostaa, että Turkin ja Armenian välisen rajan avaaminen saattaisi johtaa maiden suhteiden parantumiseen erityisesti rajat ylittävän yhteistyön ja taloudellisen yhdentymisen myötä; |
32. |
kehottaa Turkin hallitusta keskeyttämään Akkuyuun rakennettavaa ydinvoimalaa koskevat suunnitelmansa; toteaa, että suunniteltu rakennustyömaa sijaitsee alueella, joka on tunnettu vakavista maanjäristyksistä, minkä vuoksi se uhkaa merkittävästi paitsi Turkkia myös Välimeren aluetta; pyytää siksi Turkin hallitusta liittymään Espoon yleissopimukseen, joka velvoittaa sopimuspuolia ilmoittamaan toisilleen todennäköisesti merkittäviä valtioiden rajat ylittäviä haitallisia vaikutuksia aiheuttavista ehdotetuista hankkeista ja kuulemaan toisiaan näistä hankkeista; pyytää tässä tarkoituksessa Turkin hallitusta ottamaan jatkossa naapurimaidensa, kuten Kreikan ja Kyproksen, hallitukset mukaan Akkuyu-hankkeen kehittämiseen tai ainakin kuulemaan niitä tämän hankkeen suhteen; |
33. |
korostaa, että Kyproksen ongelman ratkaisemisella olisi myönteinen vaikutus koko alueeseen ja että ennen kaikkea se hyödyttäisi sekä kyproksenkreikkalaisia että kyproksenturkkilaisia; pitää 11. helmikuuta 2014 päivättyä yhteistä julkilausumaa myönteisenä perustana sovinnolle ja antaa tunnustusta kyproksenkreikkalais- ja kyproksenturkkilaisyhteisöjen johtajille merkittävän edistyksen saavuttamisesta ratkaisuneuvotteluissa; pitää myönteisenä näiden kahden yhteisön johtajien sopimusta luottamusta lisäävistä toimista ja vaatii, että kaikki sovitut toimet pannaan täytäntöön; suhtautuu myönteisesti tähän mennessä ennennäkemättömään kummankin osapuolen ensisijaisten karttojen vaihtamiseen ja takaajavaltioiden kanssa Genevessä järjestettyyn ensimmäiseen Kyprosta tarkastelleeseen konferenssiin, ja tukee sen jatkamista keskinäisesti hyväksyttävän sopimuksen saavuttamiseksi turvallisuutta ja takuita koskevasta luvusta; tukee oikeudenmukaista, kattavaa ja toteuttamiskelpoista ratkaisua, joka perustuu sellaiseen kahden yhteisön ja kahden alueen liittovaltioon, jolla on yksi kansainvälinen oikeushenkilöys, yksi itsemääräämisoikeus ja yksi kansalaisuus ja jonka kaksi yhteisöä ovat poliittisesti yhdenvertaisia YK:n turvallisuusneuvoston asiaankuuluvien päätöslauselmien, kansainvälisen oikeuden ja EU:n säännöstön mukaisesti ja unionin perustana olevien periaatteiden kunnioittamisen perusteella; suhtautuu myönteisesti osapuolten entistä tiiviimpään sitoutumiseen Kyproksen ongelman ratkaisemiseen; odottaa Turkin osoittavan, että se tukee aktiivisesti neuvottelujen nopeaa ja menestyksellistä päätökseen saattamista, ja muistuttaa, että sen sitoutuminen ja osallistuminen kattavaan ratkaisuun on edelleen olennaisen tärkeää; kehottaa kaikkia asianomaisia osapuolia tukemaan aktiivisesti neuvotteluprosessia, edistämään myönteistä lopputulosta ja hyödyntämään tällä hetkellä tarjoutuvaa tilaisuutta; kehottaa komissiota käyttämään kaikkia keinojaan tukeakseen yhdentymisprosessin saattamista menestyksellisesti päätökseen kokonaisuudessaan; |
34. |
kehottaa Turkkia jälleen aloittamaan joukkojensa vetämisen Kyprokselta, siirtämään Famagustan alueen YK:lle YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman nro 550 (vuodelta 1984) mukaisesti ja pidättymään toimista, joilla muutetaan saaren väestötasapainoa laittomien siirtokuntien politiikalla; toteaa, että EU:n säännöstön täytäntöönpanon on jo oltava hyvin valmisteltua tulevassa Kyproksen turkkilaisessa osavaltiossa, kun ratkaisua koskeva sopimus tulee voimaan; toteaa tältä osin, että unioniin valmistautumista käsittelevän kahden yhteisön tilapäisen valtuuskunnan toiminta jatkuu; sitoutuu tehostamaan pyrkimyksiään saada kyproksenturkkilaiset mukaan valmisteluihin, jotka koskevat täyttä integroitumista unioniin, ja pyytää komissiota toimimaan samoin; ylistää kateissa olevien henkilöiden komitean, joka etsii sekä kyproksenturkkilaisia että kyproksenkreikkalaisia kateissa olevia henkilöitä, tekemää merkittävää työtä ja kiittää komitean pääsyn helpottamisesta kaikkiin asiaankuuluviin paikkoihin myös sotilasalueilla; kehottaa Turkkia avustamaan kateissa olevien henkilöiden komiteaa antamalla tietoja sotilasarkistostaan; kehottaa ottamaan erityisesti huomioon kateissa olevien henkilöiden komitean tekemän työn ja pitää tässä suhteessa erinomaisena ratkaisuna, että Euroopan parlamentti on nimennyt kateissa olevien henkilöiden kysymykselle pysyvän esittelijän; |
35. |
toteaa, että Kyproksen tasavallalla on oikeus tehdä kahdenvälisiä sopimuksia, jotka koskevat sen talousvyöhykettä; kehottaa Turkkia jälleen unionin säännöstön ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti kunnioittamaan unionin kaikkien jäsenvaltioiden täysivaltaisia oikeuksia, myös niitä, jotka liittyvät luonnonvarojen etsimiseen ja hyödyntämiseen; kehottaa Turkkia keskittymään kiistojen rauhanomaiseen ratkaisuun ja pidättymään uhkailuista tai toimista, joilla saattaisi olla kielteisiä vaikutuksia hyville naapurisuhteille; |
36. |
on painokkaasti sitä mieltä, että ainoastaan uskottavalla poliittisella ratkaisulla voidaan varmistaa Syyrian vakaus ja mahdollistaa ISIS/Da’eshin ja muiden YK:n nimeämien terroristiryhmien lopullinen nujertaminen Syyriassa; vahvistaa uudelleen YK:n johtaman Geneven prosessin ensisijaisuutta; on tietoinen Astanan kokouksissa toteutetuista toimista vihollisuuksien lopettamiseksi kaikilta osin ja sen kolmenvälisen mekanismin vakiinnuttamisesta, jolla valvotaan tulitaukoa ja varmistetaan sen täydellinen noudattaminen; kehottaa painokkaasti kaikkia takaajia, kuten Turkkia, täyttämään niiden sitoumukset, jotta varmistetaan tulitauon täysimääräinen täytäntöönpano ja saavutetaan edistymistä, jotta voitaisiin YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2268 mukaisesti turvata humanitaarisen avun täysin esteetön pääsy koko maahan, purkaa piiritykset ja vapauttaa kaikki mielivaltaisesti pidätetyt henkilöt, varsinkin naiset ja lapset; kehottaa jälleen Turkkia kunnioittamaan täysimääräisesti sen kaikkien naapureiden alueellista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta; |
37. |
pyytää, että tämä päätöslauselma käännetään turkiksi; |
o
o o
38. |
kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle ja jäsenvaltioille. |
(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0450.
(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0423.
(3) EUVL C 285, 5.8.2016, s. 11.
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/137 |
P8_TA(2017)0308
Nobelin palkinnon saajan Liu Xiaobon ja Lee Ming-chen tapaukset
Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. heinäkuuta 2017 Nobelin palkinnon saajan Liu Xiaobon ja Lee Ming-chen tapauksista (2017/2754(RSP))
(2018/C 334/15)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Kiinan tilanteesta, etenkin 21. tammikuuta 2010 antamansa päätöslauselman Kiinan ihmisoikeusloukkauksista ja erityisesti Liu Xiaobon tapauksesta (1), 14. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n ja Kiinan suhteista (2) ja 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla (3), |
— |
ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin 30. kesäkuuta 2017 antaman julkilausuman Liu Xiaobon asemasta, |
— |
ottaa huomioon 22.–23. kesäkuuta 2017 Brysselissä pidetyn EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuhelun 35. kierroksen ja ihmisoikeuksien alivaliokunnan (DROI) tämän vuoropuhelun yhteydessä antaman lausuman, |
— |
ottaa huomioon 1.–2. kesäkuuta 2017 Brysselissä pidetyn EU:n ja Kiinan huippukokouksen, |
— |
ottaa huomioon EU:n 14. maaliskuuta 2017 YK:n ihmisoikeusneuvoston (UNHCR) 34. istunnossa antaman julkilausuman, |
— |
ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) 9. joulukuuta 2016 antaman julkilausuman kansainvälisestä ihmisoikeuksien päivästä, |
— |
ottaa huomioon vuonna 2003 käynnistyneen EU:n ja Kiinan strategisen kumppanuuden sekä 22. kesäkuuta 2016 annetun komission ja EUH:n yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle otsikolla ”EU:n uuden Kiinan-strategian lähtökohdat”, |
— |
ottaa huomioon ”peruskirja 08:n” eli julkilausuman, jonka on laatinut yli 350 kiinalaista poliittista aktivistia, tutkijaa ja ihmisoikeuksien puolustajaa, jossa kehotetaan toteuttamaan yhteiskunnallinen, oikeudellinen ja hallinnollinen uudistus ja joka julkaistiin 10. joulukuuta 2008, siis ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistuksen hyväksymisen 60-vuotispäivänä, |
— |
ottaa huomioon 16. joulukuuta 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan, |
A. |
ottaa huomioon, että huomattava kiinalainen kirjailija ja ihmisoikeusaktivisti Liu Xiaobo on ollut virallisesti vangittuna neljä kertaa kuluneiden 30 vuoden aikana; ottaa huomioon, että vuonna 2009 Liu Xiaobo tuomittiin 11 vuodeksi vankeuteen ”yllyttämisestä kumoukselliseen toimintaan valtiovaltaa vastaan” sen jälkeen, kun hän oli auttanut kirjoittamaan peruskirja 08:n nimellä tunnetun julkilausuman; ottaa huomioon, että Liu Xiaobon oikeudenkäynnissä noudatetuissa muodollisissa menettelyissä hänelle ei sallittu edustusta eikä hänen sallittu olla itse läsnä virallisissa käsittelyissä ja että reilun kymmenen maan, joiden joukossa oli useita EU:n jäsenvaltioita, diplomaatteja estettiin pääsemästä tuomioistuimeen oikeudenkäynnin aikana; |
B. |
ottaa huomioon, että Liu Xiaobon vaimo Liu Xia, jota ei ole koskaan syytetty mistään rikoksesta, on ollut kotiarestissa siitä lähtien, kun hänen puolisolleen myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 2010, ja että häneltä on siitä lähtien kielletty lähes kaikki inhimilliset kontaktit lähintä perhepiiriä ja muutamia ystäviä lukuun ottamatta; |
C. |
ottaa huomioon, että 8. lokakuuta 2010 Nobel-komitea myönsi Liu Xiaobolle Nobelin rauhanpalkinnon tunnustuksena hänen ”pitkään kestäneestä ja väkivallattomasta toiminnastaan perusihmisoikeuksien hyväksi Kiinassa”; |
D. |
ottaa huomioon, että Liu Xiaobo siirrettiin äskettäin Kiinan koillisosassa Lianonigin maakunnassa sijaitsevasta vankilasta sairaalaan maakunnan pääkaupunkiin Shenyangiin, jossa hän on hoidettavana huonon terveydentilansa vuoksi sen jälkeen, kun hänellä todettiin pitkälle edennyt maksasyöpä; |
E. |
ottaa huomioon, että Kiinan viranomaiset ovat torjuneet Liu Xiaobon ja hänen vaimonsa pyynnöt hakeutua lääketieteelliseen hoitoon Kiinan ulkopuolelle tai siirtää hänet kotiinsa Pekingiin; |
F. |
ottaa huomioon, että 29. kesäkuuta 2017 154 Nobel-palkittua julkaisi Kiinan kansantasavallan presidentille osoitetun yhteisen kirjeen, jossa kehotetaan Kiinan hallitusta antamaan Liu Xiaobolle ja hänen vaimolleen Liu Xialle luvan matkustaa ulkomaille lääketieteelliseen hoitoon; |
G. |
ottaa huomioon, että huomattava taiwanilainen demokratia-aktivisti Lee Ming-che, joka tunnetaan ihmisoikeuksien puolustamisesta sosiaalisessa mediassa, katosi 19. maaliskuuta 2017 siirryttyään Macaosta Zhuhaihin, Kiinan Guangdongin maakuntaan; ottaa huomioon, että Kiinan Taiwanin asioita käsittelevä virasto vahvisti lehdistötilaisuudessa, että ”asiaankuuluvat viranomaiset” ovat pidättäneet Leen ja käynnistäneet häneen kohdistuvan tutkinnan epäiltynä ”osallistumisesta toimintaan, joka vaarantaa kansallisen turvallisuuden”; |
H. |
ottaa huomioon, että Kiinan viranomaiset eivät ole tarjonneet uskottavia todisteita Lee Ming-chetä koskevista vakavista väitteistä; ottaa huomioon, että Leen pidättäminen tapahtui tilanteessa, jossa Manner-Kiinan ja Taiwanin väliset suhteet ovat heikkenemässä; ottaa huomioon, että Lee oli aktiivisesti antanut tietoja Taiwanin demokraattisesta poliittisesta kulttuurista ystävilleen Kiinassa käyttäen verkkofoorumeita, joita Kiinan viranomaisten on helppo seurata; |
I. |
ottaa huomioon, että Kiina on viime vuosina edistynyt taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien toteuttamisessa, mikä on vastannut sen korostamaa ihmisten oikeutta toimeentuloon; toteaa kuitenkin, että vuodesta 2013 Kiinan ihmisoikeustilanne on huonontunut jatkuvasti, kun hallitus on tullut yhä vihamielisemmäksi rauhanomaista toisinajattelua, oikeusvaltioperiaatetta, ilmaisunvapautta ja uskonnonvapautta kohtaan, mistä osoituksena on äskettäinen tapaus, kun 18. toukokuuta 2017 piispa Peter Shao Zhumin poistettiin väkivalloin hiippakunnastaan Wenzhousta; |
J. |
ottaa huomioon, että Kiinan hallitus on antanut uusia lakeja, erityisesti valtion turvallisuuslain, terrorismin vastaisen lain, kyberturvallisuuslain ja ulkomaisia kansalaisjärjestöjä koskevan hallintolainulkomaisten kansalaisjärjestöjen hallintoa koskevan lain, joita on käytetty julkiseen aktivismiin ja rauhanomaiseen hallituksen arvosteluun osallistuvien vainoamiseen käyttäen perusteena valtion turvallisuusuhkia, sensuurin vahvistamiseen, yksityishenkilöiden ja yhteiskunnallisten ryhmien seurantaan ja valvontaan sekä torjumaan sellaisten ihmisten aikeita, jotka haluavat kampanjoida ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen puolesta; |
K. |
ottaa huomioon, että viime kuussa Kreikan hallitus kieltäytyi hyväksymästä aktivistien ja toisinajattelijoiden tukahduttamista Kiinassa arvostelevan EU:n julkilausuman, joka oli määrä esittää 15. kesäkuuta 2017 Genevessä Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvostolle; ottaa huomioon, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun EU ei kyennyt esittämään tällaista julkilausumaa YK:n korkeimmassa ihmisoikeuselimessä; |
L. |
katsoo, että ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen edistämisen ja kunnioittamisen olisi oltava EU:n ja Kiinan pitkäaikaisen suhteen ytimessä, sillä EU on sitoutunut ylläpitämään näitä arvoja ulkoisessa toiminnassaan ja Kiina on ilmaissut kiinnostuksensa juuri näiden arvojen kunnioittamiseen omassa kehitys- ja kansainvälisessä yhteistyössään; |
1. |
kehottaa Kiinan hallitusta vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta vuoden 2010 Nobel-palkinnon voittajan Liu Xiaobon vankeudesta ja hänen vaimonsa Liu Xian kotiarestista ja sallimaan Liu Xiaobon hankkia lääketieteellistä hoitoa mistä haluaa; |
2. |
kehottaa Kiinan viranomaisia sallimaan Liu Xiaobolle rajoittamattoman mahdollisuuden tavat perhettä, ystäviä ja oikeusavustajaa; |
3. |
kehottaa Kiinan viranomaisia välittömästi vapauttamaan Lee Ming-chen, sillä mitään hänen tapaustaan koskevia uskottavia todisteita ei ole esitetty, ilmoittamaan hänen tarkan olinpaikkansa ja varmistamaan sillä välin, että Lee Ming-chetä suojellaan kidutukselta ja muulta huonolta kohtelulta ja että hänen sallitaan tavata perhettään ja valitsemaansa asianajajaa ja saada asianmukaista lääketieteellistä hoitoa; |
4. |
on yhä erittäin huolissaan Kiinan hallituksen jatkuvista pyrkimyksistä hiljentää kansalaisyhteiskunnan toimijat, mukaan lukien ihmisoikeuksien puolustajat, aktivistit ja aisanajajat; |
5. |
muistuttaa, että on tärkeää, että EU ottaa esille Kiinan ihmisoikeusloukkaukset kaikessa Kiinan viranomaisten kanssa käytävässä poliittisessa ja ihmisoikeuksia koskevassa vuoropuhelussa, noudattaen EU:n sitoumusta käyttää vahvaa, selvää ja yhtenäistä ääntä maata koskevassa lähestymistavassa, mukaan lukien säännölliset ja tulossuuntautuneemmat ihmisoikeusvuoropuhelut; muistuttaa lisäksi, että maassa meneillään olevan uudistusprosessin ja lisääntyvän kansainvälisen osallistumisen kontekstissa Kiina on valinnut ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen kehyksen allekirjoittamalla useita kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia; kehottaa siksi jatkamaan Kiinan kanssa vuoropuhelua, jotta nämä sitoumukset voivat toteutua; |
6. |
kehottaa Kiinaa ratifioimaan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen; |
7. |
pitää valitettavana, että EU ei kesäkuussa 2017 YK:n ihmisoikeusneuvostossa Genevessä kyennyt esittämään julkilausumaa Kiinan ihmisoikeuksista; kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita hyväksymään tinkimättömän, arvoihin perustuvan lähestymistavan Kiinaa kohtaan ja odottaa, että ne eivät toteuta omia aloitteita ja toimia, jotka saattaisivat vaarantaa EU:n tason toimien yhtenäisyyden, tehokkuuden ja johdonmukaisuuden; |
8. |
kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä Kiinan kansantasavallan hallitukselle ja parlamentille. |
(1) EUVL C 305 E, 11.11.2010, s. 9.
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/140 |
P8_TA(2017)0309
Eritrea ja erityisesti Abune Antoniosin ja Dawit Isaakin tapaukset
Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. heinäkuuta 2017 Eritreasta ja erityisesti Abune Antoniosin ja Dawit Isaakin tapauksista (2017/2755(RSP))
(2018/C 334/16)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Eritreasta ja erityisesti 15. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Eritreasta ja Dawit Isaakin tapauksesta (1) sekä 10. maaliskuuta 2016 antamansa päätöslauselman Eritrean tilanteesta (2), |
— |
ottaa huomioon Eritrean ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan 23. kesäkuuta 2017 antaman raportin, |
— |
ottaa huomioon Eritrean ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan ihmisoikeusneuvoston 35. istunnossa 14. kesäkuuta 2017 esittämän julkilausuman, |
— |
ottaa huomioon Eritrean ihmisoikeuksia tarkastelevan YK:n tutkintakomission 8. kesäkuuta 2016 antaman raportin, |
— |
ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 751 (1992), 1882 (2009), 1907 (2009), 2023 (2011) ja 2244 (2015) sekä päätöslauselman 2317 (2016), jolla Eritreaa koskevaa asevientikieltoa jatkettiin 15. marraskuuta 2017 asti, |
— |
ottaa huomioon komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 4. toukokuuta 2017 antaman yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Afrikan ja EU:n kumppanuuden vauhdittamisesta, |
— |
ottaa huomioon AKT–EU-kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus), sellaisena kuin se on tarkistettuna vuosina 2005 ja 2010, jonka allekirjoittajavaltio Eritrea on, |
— |
ottaa huomioon Eritreaa koskevista rajoittavista toimenpiteistä 1. maaliskuuta 2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/127/YUTP (3) sellaisena kuin se on muutettuna 26. heinäkuuta 2010 annetulla neuvoston päätöksellä 2010/414/YUTP (4) ja edelleen 15. lokakuuta 2012 annetulla neuvoston päätöksellä 2012/632/YUTP (5), |
— |
ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnalle Dawit Isaakin ja muiden poliittisten vankien puolesta esitetyn asian 428/12 (2012), |
— |
ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnan 60. istunnon 22. toukokuuta 2017 esittämän loppujulistuksen, |
— |
ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon vuonna 2015 julkaiseman raportin Eritrean ja EU:n kumppanuudesta, |
— |
ottaa huomioon 3. helmikuuta 2016 voimaan tulleen Eritrean maaohjelman, joka kuuluu yhdenteentoista Euroopan kehitysrahastoon, |
— |
ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen, |
— |
ottaa huomioon vuonna 1997 hyväksytyn Eritrean perustuslain, jossa taataan kansalaisvapaudet, uskonnonvapaus mukaan luettuna, |
— |
ottaa huomioon vuonna 1981 annetun ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan, |
— |
ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, |
— |
ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan, |
A. |
toteaa, että Eritrean ihmisoikeustilanne on yksi maailman pahimmista, ihmisoikeusloukkaukset ovat maassa tavallisia ja niitä esiintyy päivittäin eikä tilanne ole parantunut millään tavalla viime vuosina; panee merkille, että Eritrean hallitus on käynnistänyt laajan kampanjan tarkoituksena ylläpitää kansaan kohdistuvaa valvontaa ja rajoittaa perusvapauksia käyttäen tekosyynä valtion koskemattomuuden puolustamista; |
B. |
ottaa huomioon, että Eritrean ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n tutkintakomission havaintojen mukaan teloitukset ilman oikeudenkäyntiä, kidutus (mukaan lukien seksuaalinen kidutus ja seksiorjuus), orjuuden muodon saanut kansallispalvelus, pakkotyö ja ampuminen tappamistarkoituksessa rajoilla saattavat olla rikoksia ihmisyyttä vastaan; |
C. |
panee merkille, että syyskuussa 2001 Eritrean viranomaiset pidättivät kymmenittäin kansalaisia heidän kannatettuaan avointa kirjettä, jolla vaadittiin demokraattisia uudistuksia; toteaa, ettei pidätettyjä ole syytetty mistään rikoksesta eikä heille ole järjestetty oikeudenkäyntiä ja suurin osa heistä on edelleen vangittuina; toteaa, että ihmisoikeusryhmien ja kansainvälisten tarkkailijoiden esittämistä laajoista vetoomuksista huolimatta monien näistä ihmisistä on ilmoitettu kuolleen vankiloissa; toteaa, että 20. kesäkuuta 2016 Eritrean ulkoministeri Osman Saleh kuitenkin puhui pidätetyistä poliittisina vankeina ja totesi heidän kaikkien olevan hengissä ja että he joutuisivat oikeuteen, kun hallitus niin päättää; |
D. |
toteaa, että Dawit Isaak, jolla on Eritrean ja Ruotsin kaksoiskansalaisuus, pidätettiin 23. syyskuuta 2001 sen jälkeen, kun Eritrean hallitus oli julistanut yksityisomistuksessa olevat tiedotusvälineet laittomiksi; toteaa, että hänestä on kuultu viimeksi vuonna 2005; toteaa, että Isaakin vangitsemisesta on tullut kansainvälinen symboli Eritrean lehdistönvapautta puolustavalle taistelulle ja se tunnustettiin viimeksi, kun tiedotusvälineiden alan ammattilaisten riippumaton kansainvälinen tuomaristo myönsi Isaakille vuoden 2017 Unescon Guillermo Canon maailman lehdistövapauden palkinnon tunnustuksena rohkeudesta, vastarinnasta ja sitoutumisesta sananvapauteen; |
E. |
toteaa, että Dawit Isaakin perhe on joutunut kokemaan sietämätöntä ahdistusta ja epävarmuutta Isaakin katoamisen jälkeen eikä perheellä ole juuri tietoa läheisensä hyvinvoinnista, olinpaikasta tai tulevaisuudennäkymistä; |
F. |
toteaa, että vuoden 2001 syyskuun voimatoimien yhteydessä pidätettiin 11 poliitikkoa – jotka kaikki olivat vallassa olevan Kansan demokratian ja oikeuden rintama -puolueen (PFDJ) keskusneuvoston entisiä jäseniä ja joihin kuului entinen ulkoministeri Petros Solomon – heidän julkaistuaan avoimen kirjeen hallitukselle ja presidentti Isaias Afwerkille vaatien uudistusta ja demokraattista vuoropuhelua; toteaa, että seuraavan viikon aikana pidätettiin 10 toimittajaa, joiden joukossa oli myös Isaak; |
G. |
ottaa huomioon, että valtava määrä eritrealaisia on pidätetty erilaisista perusteettomista syistä, kuten riippumattomien mielipiteiden ilmaisemisesta, tai ilman mitään nimenomaista syytä ja määräämättömäksi ajaksi; toteaa, että pidätettyjä, joiden joukossa on myös lapsia, pidetään äärimmäisen karuissa oloissa, joihin liittyy joissakin tapauksissa kidutusta ja lääketieteellisen hoidon epäämistä; toteaa, ettei kansainvälisille järjestöille ole suotu pääsyä vankiloihin lukuun ottamatta yhtä Asmarassa sijaitsevaa maanpäällistä vankilaa; |
H. |
toteaa, että maassa sallitaan vain neljä uskontoa: Eritrean ortodoksikirkko, katolinen kirkko, luterilainen kirkko ja islam; toteaa, että kaikki muut uskonnot ovat kiellettyjä ja niiden kannattajia sekä heidän perheenjäseniään pidätetään ja vangitaan; panee merkille uskontojen harjoittajiin kohdistuneen ahdistelun ja väkivallan pahenemisen vuodesta 2016; toteaa, että Christian Solidarity Worldwide -järjestön (CSW) arvion mukaan Eritreassa vangittiin 160 kristittyä pelkästään toukokuussa 2017; |
I. |
toteaa, että Eritrean ortodoksikirkon, joka on maan suurin uskonnollinen yhteisö, patriarkka Abune Antonios on ollut pidätettynä vuodesta 2007 hänen kieltäydyttyään erottamasta kirkosta 3 000:ta seurakuntalaista, jotka olivat vastustaneet hallitusta; toteaa, että häntä on sen jälkeen pidetty tuntemattomassa paikassa ja häneltä on evätty lääketieteellinen hoito; |
J. |
toteaa, ettei Eritreassa ole riippumatonta oikeuslaitosta eikä kansalliskokousta; toteaa, että maan demokraattisten instituutioiden puuttuminen on johtanut hyvää hallintotapaa ja oikeusvaltiota koskevaan tyhjiöön, mikä on aikaansaanut ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten rankaisemattomuuden; |
K. |
ottaa huomioon, että maassa on vain yksi laillinen poliittinen puolue, Kansan demokratian ja oikeuden rintama (PFDJ); toteaa, että muut poliittiset puolueet on kielletty; ottaa huomioon, että Freedom House -järjestön mukaan PFDJ ja armeija ovat käytännössä ainoat poliittisesti merkitykselliset instituutiot Eritreassa ja että molemmat ovat tiukasti presidentin alaisuudessa; |
L. |
toteaa, että lehdistönvapautta ei ole, koska riippumattomat tiedotusvälineet ovat kiellettyjä Eritreassa, ja että Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapautta mittaavan indeksin mukaan Eritrea on ollut viimeisellä sijalla 170–180 arvioidusta maasta kahdeksana vuonna peräkkäin; |
M. |
toteaa, että vuodeksi 1997 suunniteltuja presidentin- ja parlamenttivaaleja ei koskaan pidetty ja että samana vuonna ratifioitua perustuslakia ei ole koskaan pantu täytäntöön; toteaa, ettei maassa ole järjestetty kansallisia vaaleja 24 vuoteen eikä maassa ole käytännössä lainkaan riippumatonta oikeuslaitosta, toimivaa kansalliskokousta eikä kansalaisyhteiskuntaa; |
N. |
toteaa, että YK:n kehitysohjelman vuoden 2016 inhimillisen kehityksen raportin mukaan Eritrea oli 188 maan joukossa sijalla 179 vuoden 2016 inhimillisen kehityksen indeksissä; |
O. |
toteaa, että vuonna 2016 maastaan pakenevia eritrealaisia oli lukumääräisesti neljänneksi eniten vaaralliselle matkalle Eurooppaan lähtevistä ihmisistä (syyrialaisten, irakilaisten ja afganistanilaisten jälkeen), jotka ovat säälimättömien ihmissalakuljettajien armoilla ylittäessään vaarallisesti Välimerta; toteaa, että Eritrean tilanne vaikuttaa siksi välittömästi Eurooppaan, sillä jos maassa kunnioitettaisiin ja noudatettaisiin ihmisoikeuksia ja ihmiset voisivat elää pelkäämättä, eritrealaiset voisivat palata kotimaahansa; |
P. |
toteaa, että YK:n pakolaisvaltuutetun (UNHCR) mukaan yli 400 000 eritrealaista eli 9 prosenttia koko väestöstä on paennut maasta; toteaa, että UNHCR:n arvion mukaan maasta lähtee noin 5 000 ihmistä kuukaudessa, mikä johtuu paljolti vakavista ja jatkuvista ihmisoikeusloukkauksista; ottaa huomioon, että vuonna 2015 turvapaikkaa EU:ssa hakeneista eritrealaisista 69 prosentille myönnettiin pakolaisasema ja 27 prosentille annettiin toissijaista suojelua, mikä kuvastaa vainon vakavuutta Eritreassa; |
Q. |
toteaa, että Eritrea kannattaa Khartumin prosessia (EU:n ja Afrikan unionin 28. marraskuuta 2014 käynnistämä aloite, jonka tarkoituksena on käsitellä muuttoliikettä ja ihmiskauppaa koskevaa kysymystä), johon sisältyy konkreettisten hankkeiden täytäntöönpano, mukaan luettuina oikeuslaitoksen valmiuksien tehostaminen ja tietämyksen lisääminen; |
R. |
toteaa, että monet nuoret ovat lähteneet maasta paetakseen sortohallitusta ja pakollista värväämistä armeijaan, joka tapahtuu usein värvättävien ollessa vielä hyvin nuoria; toteaa, että monet eritrealaiset palvelevat määräämättömän pitkän ajan; toteaa, että suurin osa asepalveluksessa olevista on käytännössä edelleen orjuudessa, jossa kaikkea työtä, työhakemuksia ja mahdollisuutta perhe-elämään kontrolloidaan; toteaa, että tällä hetkellä arvioilta 400 000 ihmistä on rajoittamattomassa ja pakollisessa asepalveluksessa ja heistä monet tekevät pakkotyötä pienellä palkalla tai palkatta; toteaa, että palvelukseen värvätyt naiset joutuvat kestämään kotiorjuutta ja seksuaalista hyväksikäyttöä; |
S. |
ottaa huomioon, että naisiin kohdistuvaa syrjintää ja väkivaltaa esiintyy kaikkialla Eritrean yhteiskunnassa; toteaa, että naisiin kohdistuu äärimmäinen seksuaalisen väkivallan riski armeijassa ja armeijan koulutusleireillä, mutta myös koko yhteiskunnassa; toteaa, että arviolta 89 prosentille eritrealaisista tytöistä on tehty sukuelinten silpominen; ottaa huomioon, että maaliskuussa 2007 hallitus kuitenkin ilmoitti, että naisten sukuelinten silpominen on julistettu rikokseksi, että sen harjoittaminen on kielletty ja että vuonna 2007 hallitus tukee ohjelmia, joilla käytäntöä vastustetaan; |
T. |
toteaa, että hallinto vahvistaa maan ulkopuolella elävää yhteisöä koskevaa totalitaarista otettaan ulkomailla asuvien 2 prosentin tuloverolla, vakoilemalla diasporaa ja ottamalla kohteikseen Eritreaan jääneet perheenjäsenet; |
U. |
toteaa, että Eritrean hallinto on vuodesta 2011 kieltänyt, että maassa on nälänhädän riski; toteaa, että vuonna 2017 koko Itä-Afrikkaa koetteli poikkeuksellinen kuivuus ja että Eritrean tilannetta koskeva huoli vain pahenee; toteaa, että Unicefin mukaan vuoden 2017 tammikuussa 1,5 miljoonaa eritrealaista kärsi puutteellisesta elintarviketurvasta ja heistä 15 000 oli aliravittuja lapsia; |
V. |
ottaa huomioon, että EU antaa Eritrealle merkittävää kehitysapua; toteaa, että EU ja Eritrea allekirjoittivat Euroopan parlamentin vakavasta huolesta ja vastustuksesta huolimatta tammikuussa 2016 Eritrean uuden maaohjelman, joka käsitti 200 miljoonan euron tuen yhdennentoista EKR:n yhteydessä; toteaa, että toimissa olisi keskityttävä etenkin uusiutuviin energialähteisiin, hallintoon ja julkiseen varainhoitoon energiasektorilla; |
1. |
tuomitsee mitä jyrkimmin Eritrean järjestelmälliset, laajat ja räikeät ihmisoikeusloukkaukset; kehottaa Eritrean hallitusta lopettamaan opposition, toimittajien, uskonnollisten johtajien ja viattomien siviilien pidätykset; vaatii vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki Eritrean mielipidevangit ja erityisesti Dawit Isaakin ja muut syyskuusta 2001 asti pidätettyinä olleet toimittajat samoin kuin Abune Antoniosin; vaatii Eritrean hallitusta antamaan yksityiskohtaiset tiedot kaikkien fyysisen vapautensa menettäneiden henkilöiden kohtalosta ja olinpaikasta; |
2. |
muistuttaa Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnan toukokuussa 2017 tekemästä päätöksestä ja vaatii, että Eritrea vahvistaa välittömästi Dawit Isaakin hyvinvoinnin, vapauttaa hänet, antaa hänen tavata perhettään ja oikeudellisia edustajia ja myöntää hänelle asianmukaisen korvauksen hänen vankeusvuosistaan; kehottaa lisäksi Eritreaa myös poistamaan riippumattomien tiedotusvälineiden kiellon Afrikan toimikunnan päätöksen mukaisesti; |
3. |
toteaa, että jättämällä noudattamatta Afrikan toimikunnan päätöstä Eritrea osoittaa edelleen räikeää välinpitämättömyyttä kansainvälisistä normeista ja perusoikeuksista, jotka käsittävät oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, kidutuksen kieltämisen, sananvapauden sekä oikeuden perheeseen, ja katsoo, että jokaisen maan on noudatettava ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevaa Afrikan peruskirjaa; |
4. |
kehottaa Eritrean hallitusta vapauttamaan Abune Antoniosin ja sallimaan hänen palaavan virkaansa patriarkkana ja kehottaa lopettamaan hallituksen puuttumisen uskonnon rauhanomaiseen harjoittamiseen maassa; muistuttaa, että uskonnonvapaus on perusoikeus, ja tuomitsee voimakkaasti kaiken uskontoon perustuvan väkivallan ja syrjinnän; |
5. |
kehottaa järjestämään syytetyille oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin sekä lopettamaan kidutuksen ja muun halventavan kohtelun, kuten ruuan, veden ja lääketieteellisen hoidon saannin rajoittamisen; muistuttaa Eritrean hallitusta siitä, että sillä on asianmukaisen huolellisuuden velvoite järjestää tutkinta laittomista teloituksista; |
6. |
muistuttaa Eritrean hallitusta siitä, että monet sen toimet ovat rikoksia ihmisyyttä vastaan ja että vaikka Eritrea ei olekaan Kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevan Rooman perussäännön osapuoli, monet Rooman perussäännön määräykset heijastavat Eritreaa sitovaa kansainvälistä tapaoikeutta; korostaa tukevansa YK:n tutkintakomission suositusta ja Eritrean viranomaisten väitettyjen vakavien ihmisoikeusloukkausten ja ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten perinpohjaista tutkintaa sen varmistamiseksi, että kaikki syyllisiksi todetut asetetaan vastuuseen; |
7. |
antaa täyden tukensa Eritrean ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan työlle; kehottaa EU:ta yhteistyössä YK:n ja Afrikan unionin kanssa seuraamaan tiiviisti Eritrean yleistä tilannetta ja raportoimaan kaikista ihmisoikeuksien ja perusvapauksien loukkauksista; |
8. |
vaatii Eritreaa noudattamaan täysin kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaista YK:n yleissopimusta ja panemaan sen välittömästi täytäntöön sekä noudattamaan täysin velvoitteitaan, jotka johtuvat kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevasta kansainvälisestä yleissopimuksesta ja Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjasta, joissa kummassakin kielletään kidutus; panee huolestuneena merkille, että hallituksen valvonnalla rajoitetaan ankarasti julkisia ja yksityisiä toimijoita, yritykset mukaan luettuina; toteaa, että julkisen varainhoidon täydellinen puute samoin kuin kansallisen talousarvion puuttuminen tekevät talousarvion valvonnasta mahdotonta; |
9. |
kehottaa Eritrean hallitusta sallimaan muiden poliittisten puolueiden perustamisen ensisijaisena välineenä, jolla maan demokratiaa edistetään, ja kehottaa sallimaan ihmisoikeusjärjestöille vapaan toiminnan maassa; |
10. |
palauttaa mieliin, että EU:n ja Eritrean välinen kumppanuus perustuu Cotonoun sopimukseen, ja pitää tärkeänä, että kaikki osapuolet ovat sitoutuneita kunnioittamaan ja panemaan täytäntöön sopimuksen ehtoja etenkin, mitä tulee ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion kunnioittamiseen; kehottaa siksi EU:ta varmistamaan apunsa ehdollisuuden ja esimerkiksi sen, että Eritrean hallituksen olisi noudatettava ihmisoikeuksia koskevia kansainvälisiä velvoitteitaan ja poliittiset vangit olisi vapautettava, ennen kuin EU antaa Eritrealle lisää apua; kehottaa lisäksi EU:ta käyttämään kaikkia käytettävissä olevia välineitä ja työkaluja sen varmistamiseksi, että Eritrean hallitus noudattaa velvoitteitaan, jotka liittyvät perusoikeuksien suojeluun ja takaamiseen, ja kehottaa myös harkitsemaan Cotonoun sopimuksen 96 artiklan mukaisten neuvotteluiden aloittamista; pyytää yksityiskohtaista ja kattavaa arviota Eritrealle myönnetyistä varoista, joita EU ja jäsenvaltiot rahoittavat; |
11. |
tuomitsee Eritrealle myönnettävän merkittävän EU-avun jatkamisen ja etenkin 200 miljoonan euron maasopimuksen allekirjoittamisen; kehottaa komissiota tarkistamaan parlamentin kanssa käytössä olevat valvontajärjestelynsä, käsittelemään tarkasti parlamentin esittämät huolenaiheet ja ehdotukset ja takaamaan sen, että niistä ilmoitetaan Euroopan kehitysrahastokomitealle; katsoo, että EKR-komitean olisi pitänyt ottaa huomioon parlamentin aiemmat suositukset olla hyväksymättä maaohjelmaa ilman uusia keskusteluja; |
12. |
kehottaa komissiota varmistamaan, että myönnetty rahoitus ei hyödytä Eritrean hallitusta vaan se kohdistetaan yksinomaan ja avoimesti Eritrean kansan kehitystä, demokratiaa, ihmisoikeuksia, hyvää hallintoa ja turvallisuutta sekä sanavapautta, lehdistön vapautta ja kokoontumisvapautta koskevien tarpeiden täyttämiseen; kehottaa EU:ta varmistamaan hiljattain sovitun avun ehdollisuuden ja sen, että maaohjelma tukee Eritreaa sen pyrkiessä toteuttamaan energiapolitiikassaan merkittävän muutoksen, jotta energia voidaan tuoda kaikkien saataville erityisesti maaseudulla, missä sähköä ei vieläkään ole; katsoo lisäksi, että maaohjelman hallinnollisessa osassa olisi keskityttävä voimakkaasti panemaan täytäntöön YK:n johdolla toteutetun ihmisoikeuksien yleisen määräaikaisarvioinnin suositukset; |
13. |
vaatii komissiota hankkimaan Eritrean hallitukselta selvät takeet siitä, että se panee täytäntöön demokraattiset uudistukset ja varmistaa ihmisoikeuksien kunnioittamisen myös panemalla täytäntöön yleisen määräaikaisarvioinnin työryhmän 18. istunnossa esitetyt suositukset, jotka se hyväksyi 7. helmikuuta 2014; |
14. |
kehottaa neuvostoa arvioimaan uudestaan EU:n ja Eritrean suhdetta sekä sen kehitysapua maalle vastauksena maan huonoon ihmisoikeustilanteeseen; kehottaa julkistamaan avustusohjelmien avulla viime vuosina saadut konkreettiset tulokset; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita käyttämään kaikkia mahdollisia toimia etenkin Cotonoun sopimuksen avulla sen varmistamiseksi, että Eritrean viranomaiset noudattavat kansainvälisiä sitoumuksiaan; |
15. |
korostaa, että Eritrean on sallittava kansainvälisten ja alueellisten ihmisoikeuselinten ja erityisraportoijien esteetön pääsy maahaan seuraamaan mahdollista kehitystä; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa tukemaan aktiivisesti Eritrean ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan mandaatin uusimista; kannustaa Eritrean hallitusta ryhtymään kiireellisiin uudistuksiin ja muun muassa höllentämään maan yksipuoluejärjestelmää ja jatkamaan kansalliskokouksen toimintaa ja vaalien järjestämistä; |
16. |
kehottaa EU:n jäsenvaltioita ryhtymään asianmukaisiin toimiin alueellaan asuvilta Eritrean kansalaisilta perittävää diasporaveroa vastaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2023 (2011) mukaisesti; muistuttaa Eritrean hallitusta siitä, että oikeus lähteä omasta maasta on kirjattu ihmisoikeuksia koskevaan kansainväliseen oikeuteen; kehottaa hallitusta sallimaan vapaan liikkuvuuden ja lopettamaan diasporaveron keräämisen ulkomailla asuvilta eritrealaisilta; kehottaa hallitusta lopettamaan yhteissyyllisyyttä koskevat toimintatavat, jotka kohdistuvat niiden henkilöiden perheenjäseniin, jotka välttelevät asepalvelusta, yrittävät paeta Eritreasta tai eivät maksa kahden prosentin tuloveroa, jonka Eritrean hallitus on määrännyt Eritreasta pois muuttaneille; |
17. |
kehottaa Eritrean hallitusta noudattamaan palvelusaikasäädöstä, pidättymään kansalaistensa käyttämisestä pakkotyöhön, lopettamaan käytännön, jonka mukaan ulkomaiset yritykset voivat käyttää asevelvollisia maksua vastaan, antamaan mahdollisuuden kieltäytyä asevelvollisuudesta omantunnon syistä ja varmistamaan asevelvollisten suojelun; |
18. |
muistuttaa Eritreaa sille ILO:n yleissopimusten nojalla kuuluvista velvoitteista ja etenkin kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja ammattiliittojen mahdollisuudesta järjestäytyä, järjestää rauhanomaisia mielenosoituksia, osallistua julkisiin asioihin sekä kampanjoida työntekijöiden oikeuksien parantamiseksi; kehottaa Eritrean hallitusta kumoamaan politiikan, jolla kielletään kansalaisjärjestöt, joilla ei ole pankkitilillään vähintään kahta miljoonaa Yhdysvaltain dollaria; on huolissaan liike-elämän, politiikan ja korruption laajalle levinneesti yhteydestä Eritreassa; tuomitsee ulkomaiset yritykset, jotka osallistuvat pakkotyövoiman käyttöön, ja pyytää kaikkia Eritreassa toimivia käyttämään entistä parempia vastuuvelvollisuus- ja raportointijärjestelmiä sekä asianmukaisen huolellisuuden järjestelmiä; |
19. |
panee merkille EU:n yhteistyöpyrkimykset Eritrean kanssa muuttoliikkeen alalla; panee merkille, että EU:n jäsenvaltiot ovat myöntäneet hyvin usein turvapaikan tai antaneet toissijaista suojelua eritrealaisille, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita olemaan palauttamatta Euroopasta turvapaikkaa hakeneita eritrealaisia Geneven sopimuksen mukaisesti; vaatii EU:n jäsenvaltioita pitämään kiinni palautuskiellon käsitteestä ja muistuttaa niitä siitä, että Eritreaan palaavat turvapaikanhakijat todennäköisesti vangitaan mielivaltaisesti ja heitä kidutetaan maastapakoyrityksen vuoksi; |
20. |
kannustaa Eritreaa tekemään yhteistyötä kansainvälisen yhteisön kanssa ihmisoikeuksien alalla; pyytää YK:n ihmisoikeusneuvostoa tekemään yhteistyötä Eritrean kanssa oikeusjärjestelmän valmiuksien kehittämisessä järjestämällä seminaareja ja koulutusta tuomareille ja lakimiehille rakentavana askeleena eteenpäin; panee merkille, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston valtuuskunta vierailee Eritreassa heinäkuussa 2017, ja kehottaa valtuuskuntaa raportoimaan näkemästään ja pyrkimään pääsemään maan kaikkiin osiin ja erityisesti vankiloihin tutkimaan olosuhteita ja raportoimaan niistä; |
21. |
toteaa jälleen olevansa erittäin huolissaan Afrikan sarven ja myös Eritrean tämänhetkisistä tuhoisista ilmasto-olosuhteista sekä niiden aiheuttamasta vakavasta elintarvike- ja humanitaarisen kriisin riskistä; kehottaa EU:ta yhdessä sen kansainvälisten kumppaneiden kanssa lisäämään tukeaan kärsivälle väestölle ja varmistamaan tarpeellisen rahoituksen ja avun antamisen; |
22. |
tuomitsee Eritrean hallituksen käytännön kumota kansalaisuus mielivaltaisesti ja kehottaa kohtelemaan kaikkia Eritrean kansalaisia oikeudenmukaisesti ja tasavertaisesti lain edessä; korostaa, että etusijalle on asetettava puuttuminen oikeusvajeeseen Eritrean demokraattisessa hallinnossa ja oikeusvaltion palauttaminen siten, että tehdään loppu autoritaarisesta hallinnosta, jonka aiheuttaman pelon perustana ovat mielivaltaiset pidätykset ja vankeus erityksissä sekä kidutus ja muut ihmisoikeusloukkaukset, joista jotkut saattavat olla rikoksia ihmisyyttä vastaan; |
23. |
kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle, Afrikan unionin neuvostolle, Itä-Afrikan yhteisölle, YK:n pääsihteerille, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä Eritrean viranomaisille. |
(1) EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 146.
(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0090.
(3) EUVL L 51, 2.3.2010, s. 19.
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/146 |
P8_TA(2017)0310
Burundi
Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. heinäkuuta 2017 Burundin tilanteesta (2017/2756(RSP))
(2018/C 334/17)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon tarkistetun Cotonoun sopimuksen ja erityisesti sen 96 artiklan, |
— |
ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, |
— |
ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, |
— |
ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan, |
— |
ottaa huomioon demokratiasta, vaaleista ja hyvästä hallinnosta annetun Afrikan peruskirjan, |
— |
ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 12. marraskuuta 2015 antaman päätöslauselman 2248 (2015) ja 29. heinäkuuta 2016 antaman päätöslauselman 2303 (2016) Burundin tilanteesta, |
— |
ottaa huomioon kansainvälisen tutkimuskomission 15. kesäkuuta 2017 YK:n ihmisoikeusneuvostolle esittämän raportin, |
— |
ottaa huomioon 23. helmikuuta 2017 julkaistun YK:n pääsihteerin ensimmäisen raportin Burundista, |
— |
ottaa huomioon turvallisuusneuvoston Burundin tilanteesta 9. maaliskuuta 2017 antaman lehdistötiedotteen, |
— |
ottaa huomioon Burundin tilannetta tutkivan YK:n riippumattoman tutkintalautakunnan (UNIIB) 20. syyskuuta 2016 julkaiseman raportin, |
— |
ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 30. syyskuuta 2016 antaman päätöslauselman Burundin ihmisoikeustilanteesta, |
— |
ottaa huomioon 28. elokuuta 2000 tehdyn rauhaa ja sovinnontekoa Burundissa koskevan Arushan sopimuksen, |
— |
ottaa huomioon Afrikan unionin huippukokouksessa 13. kesäkuuta 2015 annetun julkilausuman Burundista, |
— |
ottaa huomioon 30. ja 31. tammikuuta 2016 Addis Abebassa Etiopiassa pidetyssä Afrikan unionin valtion- ja hallitusten päämiesten 26. sääntömääräisessä vuosikokouksessa hyväksytyn päätöksen rauhan ja turvallisuuden neuvoston toiminnasta ja Afrikan rauhan ja turvallisuuden tilasta (Assembly/AU/Dec.598(XXVI)), |
— |
ottaa huomioon 17. ja 18. heinäkuuta 2016 Kigalissa Ruandassa pidetyssä Afrikan unionin valtion- ja hallitusten päämiesten 27. sääntömääräisessä vuosikokouksessa hyväksytyt Afrikan unionin vuosikokouksen päätökset ja julkilausumat (Assembly/AU/Dec.605-620(XXVII)), |
— |
ottaa huomioon 4. marraskuuta 2016 annetun Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnan päätöslauselman ihmisoikeustilanteesta Burundin tasavallassa, |
— |
ottaa huomioon Itä-Afrikan yhteisön (EAC) huippukokouksessa 31. toukokuuta 2015 annetun julkilausuman Burundista, |
— |
ottaa huomioon Euroopan parlamentin päätöslauselmat Burundista ja erityisesti 9. heinäkuuta 2015 (1), 17. joulukuuta 2015 (2) ja 19. tammikuuta 2017 (3) annetut päätöslauselmat, |
— |
ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen 96 artiklan nojalla Burundin tasavallan kanssa käydyn neuvottelumenettelyn päättämisestä 14. maaliskuuta 2016 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2016/394, |
— |
ottaa huomioon 1. lokakuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1755 sekä neuvoston päätökset (YUTP) 2015/1763 ja (YUTP) 2016/1745 Burundin tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä, |
— |
ottaa huomioon 16. maaliskuuta, 18. toukokuuta, 22. kesäkuuta ja 16. marraskuuta 2015 ja 15. helmikuuta 2016 annetut Burundia koskevat neuvoston päätelmät, |
— |
ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 28. toukokuuta 2015, 19. joulukuuta 2015 ja 21. lokakuuta 2016 antamat julkilausumat, |
— |
ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan tiedottajan 6. tammikuuta 2017 antaman julkilausuman Ligue Iteka -ihmisoikeusjärjestön kieltämisestä Burundissa, |
— |
ottaa huomioon Burundin perustuslain ja erityisesti sen 96 pykälän, |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan, |
A. |
toteaa, että Burundi ajautui syvään poliittiseen kriisiin ja levottomuuksiin, kun presidentti Pierre Nkurunziza ilmoitti huhtikuussa 2015 pyrkivänsä Burundin perustuslain ja Arushan sopimuksen vastaisesti kolmannelle kaudelle, ja muistuttaa, että Burundin perustuslaissa presidentin toimikaudet rajataan kahteen; toteaa, että hallitus tukahdutti presidentin uudelleenvalinnan herättämän voimakkaan vastarinnan erittäin ankarin keinoin, minkä seurauksena maan ihmisoikeustilanne huononi hälyttävästi; |
B. |
katsoo, että kansainvälisten tarkkailijoiden mukaan hallitus on tukahduttanut presidentin uudelleenvalinnasta heinäkuussa 2015 puhjenneen vastarinnan varsin ankarin toimin; toteaa, että YK:n tietojen mukaan väkivaltaisuuksissa on niiden alkamisesta lähtien kuollut 500 ihmistä; katsoo, että ihmisoikeusjärjestöjen mukaan kuolleita olisi yli 1 200 ja 400–900 ihmistä olisi joutunut tahdonvastaisen katoamisen uhriksi, useita satoja ja jopa tuhansia ihmisiä olisi kidutettu ja yli 10 000 ihmistä olisi edelleen mielivaltaisesti pidätettyinä; |
C. |
toteaa, että presidentti Pierre Nkurunziza ei sulje pois mahdollisuutta muuttaa perustuslakia siten, että hän voisi pyrkiä neljännelle kaudelle vuodesta 2020 lähtien, ja toteaa, että käynnissä on sisäinen prosessi, jolla pyritään poistamaan presidentin toimikausia koskevat rajoitukset; katsoo, että tämä olisi ristiriidassa presidentti Pierre Nkurunzizan aiempien lausuntojen kanssa ja vaarantaisi yhteiset pyrkimykset löytää kriisiin kestävä pitkän aikavälin ratkaisu; |
D. |
ottaa huomioon, että Burundin tilannetta tutkivan YK:n riippumattoman tutkintalautakunnan (UNIIB) raportissa kerrotaan, että monet todisteet osoittavat, että maassa on tapahtunut vakavia ihmisoikeusloukkauksia ja väärinkäytöksiä, joiden taustalla ovat pääasiassa olleet turvallisuusjoukot ja viranomaiset; ottaa huomioon, että huhtikuusta 2017 lähtien väkivaltaisuuksiin ja vihapitoon yllyttäminen on kiihtynyt, etenkin valtaapitävän CNDD–FDD-puolueen puolisotilaallisen nuoriso-osaston (Imbonerakure) kokoontumisten yhteydessä; ottaa huomioon, että väärinkäytökset kohdistuvat pääasiassa opposition ja kansalaisyhteiskunnan edustajiin, etenkin ihmisoikeuksien puolustajiin, toimittajiin ja asianajajiin; ottaa huomioon, että ihmisoikeusneuvoston perustaman tutkimuskomission odotetaan antavan loppuraporttinsa syyskuussa 2017; |
E. |
ottaa huomioon, että raportoituihin väkivaltaisuuksiin kuuluu tappoja, sieppauksia, tahdonvastaisia katoamisia, kidutusta, raiskauksia ja mielivaltaisia pidätyksiä ja vangitsemisia; katsoo, että viranomaisten korruptio ja passiivisuus pitävät yllä rankaisemattomuuden kulttuuria, joka estää saattamasta oikeuteen monia väkivaltaisuuksiin syyllistyneitä, joihin kuuluu myös lainvalvontaviranomaisten edustajia ja tiedustelupalvelujen jäseniä; |
F. |
ottaa huomioon, että lokakuussa 2016 Burundin viranomaiset kielsivät viiden ihmisoikeusjärjestön toiminnan ja että tammikuussa 2017 myös maan ihmisoikeusjärjestöistä vanhin, Ligue Iteka, kiellettiin; ottaa huomioon, että joulukuussa 2016 parlamentti hyväksyi lain, jolla kansainvälisten kansalaisjärjestöjen toimintaa valvotaan tiukasti; |
G. |
toteaa, että riippumattomia tiedotusvälineitä ja lehdistöä koskevat rajoitukset ovat lisääntyneet; toteaa, että toimet riippumattomien tiedotusvälineiden sensuroimiseksi, niiden toiminnan keskeyttämiseksi tai estämiseksi ja/tai niiden sulkemiseksi jatkuvat; toteaa, että toimittajia on kadonnut ja he ovat joutuneet uhkailun, fyysisten hyökkäysten tai oikeudellisen ajojahdin kohteeksi; toteaa, että kaikki riippumattomat radiokanavat on suljettu; toteaa, että Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistön vapautta mittaavassa indeksissä Burundi on 180 valtion joukossa sijalla 160; |
H. |
toteaa, että YK:n virkamiehet ovat raportoineet, että Burundin viranomaisilla on taipumus kylvää epäsopua, mikä saattaa johtaa väkivallan kierteeseen ja kriisin muuttumiseen etniseksi; toteaa, että raporttien mukaan CNDD-FDD-puolue ja Imbonerakure-joukot eli puolueen nuoriso-osasto ovat harjoittaneet laajamittaista väkivaltaa ja pelottelua; |
I. |
toteaa, että lokakuussa 2016 Burundi käynnisti menettelyn vetäytyäkseen Rooman perussäännöstä ja ilmaisi näin aikomuksensa erota Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta sen jälkeen, kun rikostuomioistuin oli päättänyt aloittaa alustavan tutkinnan maan väkivaltaisuuksista ja ihmisoikeusloukkauksista; |
J. |
toteaa, että elokuussa 2016 Burundin hallitus kielsi sijoittamasta maahan YK:n poliisioperaation joukkoja, joiden oli tarkoitus seurata maan tilannetta; toteaa, että Burundin hallitus päätti keskeyttää yhteistyönsä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston kanssa ja kieltäytyi tekemästä yhteistyötä YK:n ihmisoikeusneuvoston perustaman tutkimuskomission kanssa; |
K. |
toteaa, että Burundin parlamentti hylkäsi 21. joulukuuta 2015 ehdotuksen Afrikan unionin rauhanturvajoukkojen lähettämisestä maahan ja korosti, että mahdollinen Afrikan unionin aseellisten joukkojen maahantulo olisi verrattavissa miehitysjoukkojen maahantunkeutumiseen; |
L. |
toteaa, että Euroopan unioni käynnisti 8. joulukuuta 2015 neuvottelumenettelyn Burundin hallituksen kanssa Cotonoun sopimuksen 96 artiklan mukaisesti ja että menettelyyn osallistui AKT-valtioiden ryhmän, Afrikan unionin, Itä-Afrikan yhteisön ja YK:n edustajia; ottaa huomioon, että EU päätti nämä neuvottelut maaliskuussa 2016 tultuaan siihen johtopäätökseen, että Burundin hallituksen ehdottamat ihmisoikeuksia, demokraattisia periaatteita ja oikeusvaltiota koskevat sitoumukset olivat riittämättömiä; |
M. |
toteaa, että tämän menettelyn päätteeksi EU määritteli tiettyjä toimenpiteitä, jotka Burundin hallituksen on toteutettava, jotta yhteistyö voidaan käynnistää jälleen täysimittaisesti ja kaikilta osin; |
N. |
ottaa huomioon, että EU on keskeyttänyt Burundin hallitukselle myönnetyn suoran taloudellisen tuen, myös budjettituen; ottaa huomioon, että EU aikoo pitää kiinni väestölle annettavasta taloudellisesta tuesta ja humanitaarisesta avusta, joka kattaa myös peruspalvelujen saatavuutta koskevat hankkeet; |
O. |
toteaa, että EU on hyväksynyt kohdennettuja pakotteita niitä henkilöitä, yhteisöjä tai elimiä kohtaan, jotka vaarantavat demokratian tai estävät poliittisen ratkaisun etsimisen Burundissa; toteaa, että myös Afrikan unioni suunnittelee paraikaa pakotteiden hyväksymistä; |
P. |
toteaa, että YK:n turvallisuusneuvoston mielestä Burundin sisäinen vuoropuhelu, jota käydään Itä-Afrikan yhteisön johdolla ja Afrikan unionin ja EU:n tuella, on ainoa toteuttamiskelpoinen ja kestävä poliittinen ratkaisu Burundin tilanteeseen; huomauttaa, että tämän vuoropuhelun on oltava avointa kaikille, myös oppositiopuolueille, kansalaisyhteiskunnan edustajille ja maasta paenneille; |
Q. |
toteaa, että Burundin poliittinen umpikuja ja taloudellisen tilanteen huonontuminen aiheuttavat vakavia seurauksia maan väestölle; katsoo, että YK:n pakolaisviraston arvion mukaan yli 420 000 ihmistä on paennut Burundista etsiäkseen turvapaikkaa naapurimaista; toteaa, että YK:n apulaispääsihteerin mukaan maan sisäisiä pakolaisia on tällä hetkellä 209 000; toteaa, että 3 miljoonaa ihmistä tarvitsee humanitaarista apua ja 2,6 miljoonan ihmisen ravinnonsaanti on erittäin epävarmaa; toteaa, että 700 000 ihmistä on riippuvaisia elintarvikehätäavusta, vaikka hallitus onkin poistanut tiettyjä rajoituksia; toteaa, että tämä tilanne on erittäin vakava uhka alueen vakaudelle; |
1. |
on erittäin huolissaan Burundin poliittisesta tilanteesta ja turvallisuustilanteesta; tuomitsee jyrkästi väkivallan, tapot ja muut ihmisoikeusloukkaukset, joita Burundissa on tapahtunut vuodesta 2015 lähtien; vaatii tehokkaita ja oikeasuhteisia toimia uusien väkivaltaisuuksien ehkäisemiseksi; |
2. |
on huolissaan laajalle levinneestä rankaisemattomuuden käytännöstä, joka koskee etenkin väkivaltaisuuksia ja ihmisoikeusloukkauksia ja näihin tekoihin syyllistyneitä; muistuttaa, että Burundin viranomaisilla on ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen ja alueellisen oikeuden mukaisesti velvoite taata, suojella ja edistää perusoikeuksia, joihin kuuluvat myös kansalaisten kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet; pyytää tässä yhteydessä tekemään perusteellisen ja riippumattoman tutkimuksen tapoista ja väärinkäytöksistä, joita Burundissa on viime vuosina tapahtunut, ja vaatii näiden tekijöitä vastuulle teoistaan; |
3. |
pitää erittäin valitettavana, että Burundin hallitus on käynnistänyt menettelyn, jolla maa vetäytyy Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännöstä; kehottaa Burundin hallitusta luopumaan vetäytymismenettelystä ja huolehtimaan siitä, että maa jatkaa täysipainoista osallistumista Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimintaan; |
4. |
kehottaa Burundin hallitusta noudattamaan täysin YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 2303 (2016) ja sallimaan YK:n poliisioperaation yksikön tulon maahan seuraamaan maan turvallisuustilannetta; |
5. |
suhtautuu myönteisesti Burundin ihmisoikeuksia tarkastelevaan YK:n tutkintakomissioon, joka perustettiin marraskuussa 2016 tutkimaan Burundissa huhtikuusta 2015 lähtien tapahtuneita ihmisoikeusloukkauksia; kehottaa Burundin viranomaisia tekemään täysipainoista yhteistyötä tutkintakomission jäsenten kanssa; |
6. |
panee tyytyväisenä merkille, että YK:n pääsihteeri António Guterres nimitti äskettäin Burundiin uuden erityislähettilään, Michel Kafandon, jonka tehtävänä on selvittää maassa meneillään olevaa poliittista prosessia; |
7. |
painottaa olevansa sitoutunut sananvapauteen ja korostaa kansalaisyhteiskunnan, asianajajien, ihmisoikeusjärjestöjen ja tiedotusvälineiden tärkeää roolia demokraattisessa yhteiskunnassa; kehottaa tässä mielessä Burundin viranomaisia kumoamaan näille asetetut kiellot ja rajoitukset, tarkistamaan ulkomaisia kansalaisjärjestöjä koskevaa uutta lainsäädäntöään ja varmistamaan, että maassa toimivat toimittajat ja ihmisoikeuksien puolustajat voivat toimia täysin vapaassa ja turvallisessa ilmapiirissä; |
8. |
on huolissaan siitä suuresta vaarasta, että nykytilanne syventää entisestään etnisten ryhmien välistä kuilua; tuomitsee kriisin etnistämisen käyttämällä etniseen ideologiaan perustuvaa propagandaa; vaatii Burundin kaikkia osapuolia pidättymään sellaisista toimista tai puheista, jotka voivat lietsoa entisestään väkivaltaa tai pahentaa kriisiä taikka vaikuttaa kielteisesti alueen vakauteen pitkällä aikavälillä, ja noudattamaan kaikilta osin Arushan sopimusta; |
9. |
tuomitsee Imbonerakure-nuoriso-osaston johtajien harjoittaman yllyttämisen vihanpitoon ja väkivaltaan pakolaisia ja opposition edustajia vastaan ja tuomitsee erityisesti julkiset kehotukset opposition edustajien vaimojen raiskauksiin ja vaatii riisumaan nämä puolisotilaalliset joukot välittömästi aseista; on erittäin huolissaan kansallisten vapaaehtoisjoukkojen perustamiseen liittyvän uuden lain hyväksymisestä, koska se voisi antaa oikeutuksen tällaisten puolisotilaallisten joukkojen toiminnalle; |
10. |
vaatii osapuolia luomaan asianmukaiset edellytykset luottamuksen palauttamiselle ja edistämään kansallista yhtenäisyyttä avoimen, läpinäkyvän ja täysin osallistavan kansallisen vuoropuhelun avulla, jossa osapuolina ovat hallitus, oppositiopuolueet ja kansalaisyhteiskunnan edustajat ja jota käydään Burundin perustuslain ja Arushan sopimuksen mukaisesti ja maan kansainvälisiä sitoumuksia noudattaen; |
11. |
huomauttaa, että Burundin tilanteesta aiheutuu erittäin haitallisia seurauksia koko alueelle; pitää tässä mielessä myönteisinä Itä-Afrikan yhteisön johdolla ja Afrikan unionin tuella käytäviä neuvotteluja ja vaatii Burundin viranomaisia osallistumaan niihin ja tekemään yhteistyötä, jotta tähän konfliktiin löytyisi välitön ja kestävä pitkän aikavälin ratkaisu, mutta toteaa olevansa äärimmäisen huolestunut vuoropuhelun hitaasta edistymisestä; |
12. |
kehottaa EU:ta tukemaan alueellisten toimijoiden toimia kriisin ratkaisemiseksi; kehottaa panemaan täytäntöön Itä-Afrikan yhteisön välittäjäksi nimitetyn Tansanian entisen presidentin William Mkapan etenemissuunnitelman; |
13. |
panee tyytyväisenä merkille, että Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden neuvosto on päättänyt hyväksyä afrikkalaisen ennaltaehkäisy- ja suojeluoperaation toteuttamisen Burundissa poliittisen ratkaisun edistämiseksi; painostaa Burundin hallitusta kunnioittamaan täysin sitoumusta, jolla helpotetaan ihmisoikeustarkkailijoiden ja -asiantuntijoiden nopeaa sijoittamista maahan, ja kehottaa sitä erityisesti järjestämään tässä tarkoituksessa vaaditut viisumit välittömästi ja hoitamaan muut muodollisuudet hyvin nopeasti; |
14. |
katsoo, että ihmisoikeus- ja turvallisuustilannetta saattaisi parantaa huomattavasti kansainvälisten tarkkailijoiden näkyvämpi läsnäolo Burundissa; kehottaa lähettämään maahan siellä jo olevien 30 tarkkailijan lisäksi 200 muuta Afrikan unionin sotilastarkkailijaa ja ihmisoikeustarkkailijaa; |
15. |
pitää välttämättömänä selkeyttää koordinoidusti Afrikan unionin kanssa AMISOM-operaation yhteydessä burundilaisille sotilaille uskottujen varojen jäljitettävyyttä; |
16. |
katsoo, että suhteiden normalisointi EU:hun ja sen jäsenvaltioihin edellyttää, että Burundin viranomaiset panevat täytäntöön kaikki Cotonoun sopimuksen 96 artiklan mukaisia neuvotteluja koskevan sitoumustaulukon määräykset; |
17. |
panee merkille, että neuvoteltuaan Burundin viranomaisten kanssa Cotonoun sopimuksen 96 artiklan mukaisesti EU päätti keskeyttää suoran rahoitustuen Burundin hallitukselle, ja panee tyytyväisenä merkille EU:n hyväksymät varojen siirtoon liittyvät rajoitukset ja varojen jäädyttämisen, jotka kohdistetaan rauhanpyrkimyksiä tai ihmisoikeuksia sabotoiviin tahoihin; tähdentää, että EU pitää kokonaisuudessaan ennallaan taloudellisen tukensa Burundin kansalle, myös pakolaisille, avainaloilla, joita ovat terveydenhuolto, elintarvikeapu ja koulutus, sekä ilman välikäsiä tarjottavan humanitaarisen avun; tukee EU:n uudelleen vahvistamia pakotteita sekä EU:n neuvoston päätöstä keskeyttää Burundille annettava budjettituki 96 artiklan mukaisesti käytyjen neuvottelujen perusteella; |
18. |
on erittäin huolissaan Burundista lähteneiden pakolaisten virrasta naapurimaihin ja maan sisäisten pakolaisten hälyttävästä humanitaarisesta tilanteesta ja toteaa jälleen tukevansa alueella toimivia humanitaarisia järjestöjä ja pakolaisia vastaanottavia naapurimaita; kehottaa painokkaasti EU:ta ja muita avunantajia lisäämään taloudellista tukeaan ja humanitaarista apuaan maan sisäisille ja muille pakolaisille; muistuttaa jäsenvaltioita näiden sitoumuksesta noudattaa Geneven yleissopimusta; |
19. |
kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Burundin hallitukselle ja parlamentille, AKT–EU-ministerineuvostolle, Euroopan komissiolle ja Euroopan unionin ministerineuvostolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Afrikan unionin jäsenvaltioille ja elimille sekä YK:n pääsihteerille. |
(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0275
(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0474.
(3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0004.
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/151 |
P8_TA(2017)0315
Kestävyyttä edistävät EU:n toimet
Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. heinäkuuta 2017 kestävyyttä edistävistä EU:n toimista (2017/2009(INI))
(2018/C 334/18)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen huippukokouksessa New Yorkissa 25. syyskuuta 2015 hyväksytyn kestävää kehitystä koskevan päätöslauselman ”Transforming Our World: The 2030 Agenda for Sustainable Development” (1), |
— |
ottaa huomioon sopimuspuolten 21. konferenssissa (COP21) Pariisissa 12. joulukuuta 2015 hyväksytyn Pariisin sopimuksen, |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan 3 ja 5 kohdan, |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 7 artiklan, jonka mukaan ”unioni varmistaa eri politiikkojensa ja toimiensa välisen johdonmukaisuuden kaikki tavoitteensa huomioon ottaen”, sekä SEUT:n 11 artiklan, |
— |
ottaa huomioon 22. marraskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Seuraavat toimet Euroopan kestävän tulevaisuuden varmistamiseksi – Kestävyyttä edistävät EU:n toimet” (COM(2016)0739), |
— |
ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista, jonka EU ratifioi tammikuussa 2011, |
— |
ottaa huomioon vuoteen 2020 ulottuvan yleisen unionin ympäristöalan toimintaohjelman ”Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa” (2), |
— |
ottaa huomioon Euroopan ympäristökeskuksen raportin nro 30/2016 ”Environmental indicator report 2016”, |
— |
ottaa huomioon 12. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman Agenda 2030:n seurannasta ja arvioinnista (3), |
— |
ottaa huomioon komission EU:n poliittisen strategian keskuksen 20. heinäkuuta 2016 julkaiseman strategia-asiakirjan ”Sustainability Now! A European Voice for Sustainability” (4), |
— |
ottaa huomioon luonnon monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian vuoteen 2020 (5) ja sen väliarvioinnin (6) sekä 2. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian väliarvioinnista (7), |
— |
ottaa huomioon YK:n ympäristöohjelman alaisen luonnonvarojen kestävää hallintaa edistävän kansainvälisen paneelin raportit ”Policy Coherence of the Sustainable Development Goals” (2015), ”Global Material Flows and Resource Productivity” (2016) ja ”Resource Efficiency: Potential and Economic Implications” (2017), |
— |
ottaa huomioon 10. marraskuuta 2016 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”Kansainvälinen valtamerten hallinnointi: EU:n panos vastuulliseen valtamerten hoitoon” (JOIN(2016)0049), |
— |
ottaa huomioon asumista ja kaupunkien kestävää kehitystä käsittelevässä YK:n konferenssissa (Habitat III) Quitossa 20. lokakuuta 2016 tehdyn uutta kaupunkikehitysohjelmaa koskevan sopimuksen, |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan, |
— |
ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön ja kehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A8-0239/2017), |
A. |
toteaa, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat hyväksyneet kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030:n (jäljempänä ”Agenda 2030”) sekä kestävän kehityksen tavoitteet; |
B. |
toteaa, että YK:n 17 kestävän kehityksen tavoitetta ovat parempaan yhteiskuntaan ja maailmaan tähtäävä suunnitelma ja että ne voidaan saavuttaa käytännöllisten ja mitattavissa olevien toimien avulla ja niiden ansiosta muun muassa saavutetaan entistä parempia ja tasa-arvoisempia terveyteen liittyviä tuloksia, parannetaan kansalaisten hyvinvointia ja koulutusta, lisätään yleistä vaurautta, torjutaan ilmastonmuutosta ja autetaan säilyttämään ympäristöä tuleville sukupolville; katsoo, että tämän vuoksi nämä tavoitteet olisi huomioitava horisontaalisesti kaikilla unionin työn osa-alueilla; |
C. |
toteaa, että talouskasvu on tulevaisuudessa mahdollista vain ottaen täysimääräisesti huomioon planeettamme rajat, jotta voidaan taata ihmisarvoinen elämä kaikille; |
D. |
katsoo, että Agenda 2030:llä voidaan saada aikaan muutoksia ja se sisältää köyhyyden poistamista, syrjinnän torjuntaa, vaurauden edistämistä, ympäristövastuullisuutta, sosiaalista osallisuutta, ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä rauhan ja turvallisuuden vahvistamista koskevia yleisiä, kunnianhimoisia, kokonaisvaltaisia, jakamattomia ja toisiinsa liittyviä tavoitteita; katsoo näiden tavoitteiden edellyttävän välittömiä toimia, jotta toimintaohjelma voidaan panna tehokkaasti täytäntöön kokonaisuudessaan; |
E. |
toteaa, että komissio ei ole vielä laatinut Agenda 2030:n täytäntöön panemiseksi kattavaa strategiaa, joka kattaisi kaikki asiaankuuluvat sisä- ja ulkopolitiikan alat ja yksityiskohtaisen aikataulun vuoteen 2030 asti, kuten parlamentti on pyytänyt Agenda 2030:n seurannasta ja arvioinnista 12. toukokuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa; toteaa, että komissio ei ole myöskään huolehtinut täysipainoisesti kansallisen tason toimien yleisestä koordinoinnista; katsoo, että tehokas täytäntöönpanostrategia sekä seuranta- ja arviointimekanismi ovat välttämättömiä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi; |
F. |
toteaa, että 17 kestävän kehityksen tavoitetta ja 169 osatavoitetta liittyvät kaikkeen unionin politiikkaan; |
G. |
toteaa, että monet kestävän kehityksen tavoitteista liittyvät kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten lisäksi suoraan EU:n toimivaltaan, joten niiden täytäntöönpano edellyttää aitoa monitasoiseen hallintoon perustuvaa lähestymistapaa, joka käsittää myös kansalaisyhteiskunnan aktiivisen ja laaja-alaisen osallistumisen; |
H. |
toteaa, että ilmastonmuutos ei ole yksittäinen ympäristöasia, vaan YK:n mukaan (8) se on yksi aikamme suurimmista haasteista ja uhkaa vakavasti kestävää kehitystä, ja että sen laaja-alaiset ennennäkemättömät vaikutukset rasittavat kohtuuttomasti köyhimpiä ja heikoimmassa asemassa olevia ja että se lisää eriarvoisuutta maiden sisällä ja niiden välillä; katsoo, että välittömät ilmastonmuutoksen torjuntatoimet ovat olennainen osa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista; |
I. |
toteaa, että Eurooppa 2020 -strategian ilmastonmuutosta ja kestävää energiaa koskevien tavoitteiden mukaisesti kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään 20 prosenttia, 20 prosenttia EU:n energiantarpeesta täytetään uusiutuvilla energialähteillä ja energiatehokkuutta parannetaan 20 prosenttia; toteaa, että EU on sitoutunut vähentämään sisäisiä kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2030 mennessä vähintään 40 prosenttia vuoden 2005 tasoon nähden Pariisin sopimuksen korotusmekanismin mukaisesti; toteaa vaatineensa 40 prosentin sitovaa energiatehokkuustavoitetta vuoteen 2030 mennessä ja vähintään 30 prosentin sitovaa uusiutuvaa energiaa koskevaa tavoitetta ja painottaa, että nämä tavoitteet olisi pantava täytäntöön yksittäisten kansallisten tavoitteiden avulla; |
J. |
toteaa, että EU ja kaikki jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet Pariisin sopimuksen ja ovat näin sitoutuneet rajoittamaan maapallon lämpenemisen alle kahden celsiusasteen ja jatkaa pyrkimyksiä rajoittaa lämpeneminen 1,5 celsiusasteeseen, millä pyritään rajoittamaan ilmastonmuutoksen pahimpia riskejä; toteaa, että ilmastonmuutos haittaa mahdollisuutta saada aikaan kestävää kehitystä; |
K. |
toteaa, että terveet meret ja valtameret ovat elintärkeitä laajan biologisen monimuotoisuuden tukemisessa, ruokaturvan varmistamisessa ja kestävien elinkeinojen turvaamisessa; |
L. |
toteaa, että komission on seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman mukaan arvioitava elintarvikkeiden ja muiden hyödykkeiden kulutuksesta unionissa aiheutuvia ympäristövaikutuksia maailmanlaajuisesti; |
M. |
toteaa, että arvioitaessa kestävän kehityksen tavoitteiden nykyistä ja tulevaa tehokkuutta unionissa olisi otettava huomioon tämänhetkiset onnistumiset mutta myös tarkasteltava tulevia toimia ja malleja; katsoo, että arvioinnissa olisi tarkasteltava huolellisesti myös EU:n politiikkojen puutteita kestävän kehityksen tavoitteiden kannalta, myös aloilla, joilla EU ei ole saavuttanut kestävän kehityksen tavoitteita, sekä tarkasteltava nykyisten politiikkojen täytäntöönpanon heikkouksia ja mahdollisia ristiriitoja eri politiikanalojen välillä; |
N. |
toteaa, että Euroopan ympäristökeskuksen mukaan on hyvin todennäköistä, ettei 11:tä ympäristöä koskevan toimintaohjelman 30 ensisijaisesta tavoitteesta saavuteta ennen ohjelman päättymistä vuonna 2020; |
O. |
katsoo, että kestävän kehityksen tavoitteiden rahoittaminen on valtava haaste, joka edellyttää vahvaa maailmanlaajuista kumppanuutta sekä kaikkien rahoitusmuotojen (kotimaisten, kansainvälisten, julkisten, yksityisten sekä innovatiivisten lähteiden) ja muiden kuin rahoitusvälineiden käyttöä; katsoo, että yksityinen rahoitus voi täydentää julkista rahoitusta muttei korvata sitä; |
P. |
katsoo, että kotimaisten resurssien käyttöönotto on välttämätön tekijä Agenda 2030:n tavoitteiden saavuttamisen kannalta; toteaa, että yritysten verovilppi ja veronkierto vaikuttavat erityisesti kehitysmaihin; |
Q. |
katsoo, että kestävän kehityksen edistäminen edellyttää selviytymiskykyä, jota olisi vaalittava noudattamalla unionin ulkoisessa toiminnassa monitahoista lähestymistapaa ja soveltamalla kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevaa periaatetta; toteaa, että jäsenvaltioiden ja unionin politiikoilla on sekä tavoiteltuja että tahattomia vaikutuksia kehitysmaihin, ja katsoo, että kestävän kehityksen tavoitteet tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden parantaa kehitysmaita koskevaa johdonmukaisuutta ja niitä koskevien politiikkojen oikeudenmukaisuutta; |
R. |
toteaa, että kansainvälinen kauppa voi edistää tehokkaasti kehitystä ja talouskasvua ja että suuri osa EU:n tuonnista on peräisin kehitysmaista; ottaa huomioon, että Agenda 2030:ssä kauppa tunnustetaan yhdeksi keinoksi saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet; |
S. |
katsoo, että muuttoliikkeen haasteiden ja maailman kasvavan väestön tarpeiden käsitteleminen on välttämätöntä kestävän kehityksen saavuttamisen kannalta; ottaa huomioon, että Agenda 2030:ssä korostetaan muuttoliikkeen roolia mahdollisena kehitystä edistävänä tekijänä; ottaa huomioon, että SEUT:n 208 artiklassa vahvistetaan, että unionin kehityspolitiikan päätavoite on köyhyyden poistaminen; |
1. |
panee merkille komission tiedonannon kestävyyttä edistävistä EU:n toimista, jossa kartoitetaan nykyisiä poliittisia aloitteita ja välineitä unionin tasolla ja joka on vastaus Agenda 2030:een; painottaa kuitenkin, että on arvioitava kattavasti kaikkia unionin nykyisiä politiikkoja ja voimassa olevaa lainsäädäntöä kaikilla aloilla, myös politiikan puutteita ja trendejä, epäjohdonmukaisuuksia ja täytäntöönpanon puutteita sekä mahdollisia oheishyötyjä ja synergioita; korostaa, että arviointi on suoritettava koordinoiduilla toimilla sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla; kehottaa tämän vuoksi komissiota, neuvostoa kaikissa kokoonpanoissaan sekä unionin virastoja ja elimiä aloittamaan tämän työn viipymättä; |
2. |
painottaa, että Agenda 2030:n tavoitteena on kaikkien parempi hyvinvointi ja että kestävän kehityksen kolme samanveroista pilaria eli sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristöön liittyvä kehitys ovat välttämättömiä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta; painottaa, että kestävä kehitys on SEU:n 3 artiklan 3 kohdassa vahvistettu perustavoite ja sen on oltava keskeisessä asemassa Euroopan tulevaisuutta koskevassa keskustelussa; |
3. |
pitää myönteisenä, että komissio on sitoutunut valtavirtaistamaan kestävän kehityksen tavoitteet kaikkiin EU:n politiikkoihin ja aloitteisiin yleismaailmallisuuden ja yhdentymisen periaatteiden perusteella; kehottaa komissiota laatimaan viipymättä johdonmukaisen, koordinoidun, kattavan ja kaikkia koskevan puitestrategian 17 kestävän kehityksen tavoitteen ja 169 osatavoitteen täytäntöön panemiseksi unionissa lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ja ottamaan siinä huomioon kestävän kehityksen tavoitteiden keskinäiset kytkökset ja yhdenvertaisuuden soveltamalla monitasoiseen hallintoon perustuvaa monialaista lähestymistapaa; painottaa lisäksi tarvetta sisällyttää kaikki Agenda 2030:n näkökohdat eurooppalaiseen ohjausjaksoon ja varmistaa parlamentin täysipainoinen osallistuminen prosessiin; kehottaa komission ensimmäistä varapuheenjohtajaa, jolla on monialainen vastuu kestävästä kehityksestä, johtamaan tätä työtä; painottaa, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet tavoitteiden ja osatavoitteiden täysimääräiseen täytäntöönpanoon, niin käytännössä kuin periaatteessa; |
4. |
korostaa Agenda 2030:n perustana olevan ”ketään ei jätetä” -periaatteen merkitystä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään päättäväisiin toimiin, jotta voidaan käsitellä eriarvoisuutta maiden sisällä ja niiden välillä, koska eriarvoisuus voimistaa muiden maailmanlaajuisten haasteiden vaikutuksia ja haittaa kestävän kehityksen edistymistä; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita edistämään politiikoissaan tutkimusta ja tietojen jaottelua, jotta varmistetaan heikoimmassa asemassa olevien ja kaikkein syrjäytyneimpien osallisuus ja etusijalle asettaminen; |
5. |
pitää myönteisenä komission sitoutumista kestävän kehityksen tavoitteiden valtavirtaistamiseen sen paremman sääntelyn agendaan ja painottaa, että paremman sääntelyn välineitä voidaan käyttää strategisesti EU:n politiikan johdonmukaisuuden arvioimiseen Agenda 2030:n osalta; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön kestävän kehityksen tavoitteita koskevan tarkistuksen kaikessa uudessa politiikassa ja lainsäädännössä ja varmistamaan politiikan täyden johdonmukaisuuden kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa, jotta voidaan edistää synergioita, saada oheishyötyjä ja välttää kompromisseja sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla; painottaa tarvetta sisällyttää kestävä kehitys kiinteäksi osaksi vaikutustenarviointien yleiskehystä, eikä tarkastella sitä erillisenä vaikutustenarviointina kuten komission nykyisissä parempaa sääntelyä koskevissa välineissä; kehottaa parantamaan välineitä, joilla mitataan ja kvantifioidaan keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutuksia ympäristöön vaikutustenarvioinneissa; kehottaa lisäksi komissiota varmistamaan, että sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevan ohjelman (REFIT) arvioinneissa ja toimivuustarkastuksissa arvioidaan, auttaako tietty politiikka tai lainsäädäntö panemaan kestävän kehityksen tavoitteet kunnianhimoisesti täytäntöön vai haittaako se tosiasiassa täytäntöönpanoa; kehottaa määrittelemään selkeästi ja eriyttämään sen hallinnon tason, jolla tavoitteet olisi pantava täytäntöön, ja painottaa, että on kunnioitettava toissijaisuusperiaatetta; kehottaa laatimaan selkeitä ja johdonmukaisia kestävää kehitystä koskevia suunnitelmia kansallisella ja tarvittaessa alueellisella tai paikallisella tasolla niissä jäsenvaltioissa, joissa tätä ei vielä ole tehty; painottaa, että komission olisi ohjattava tätä prosessia sen yhdenmukaisen muodon varmistamiseksi; |
6. |
korostaa, että seitsemäs ympäristöä koskeva toimintaohjelma on jo itsessään tärkeä väline kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa, vaikka joillakin aloilla tähän mennessä toteutetut toimet eivät vielä riitä varmistamaan tavoitteiden saavuttamista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman panemiseksi täysimääräisesti täytäntöön ja sisällyttämään seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman arviointiin myös sen tarkastelemisen, missä määrin sen tavoitteet vastaavat kestävän kehityksen tavoitteita, ja ottamaan tulokset huomioon, kun laaditaan suositusta ohjelman seuraajasta; kehottaa komissiota ehdottamaan oikea-aikaisesti unionin ympäristöä koskevaa toimintaohjelmaa vuoden 2020 jälkeiselle ajanjaksolle, kuten SEUT:n 192 artiklan 3 kohdassa edellytetään, koska tällä on vaikutusta kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen Euroopassa; |
7. |
kehottaa komissiota noudattamaan Rion julistuksessa ja Agenda 2030:ssä sovittua hallintosuunnitelmaa sekä Johannesburgin täytäntöönpanosuunnitelmaa vuodelta 2002 ja YK:n kestävää kehitystä käsittelevän Rio+20-konferenssin päätösasiakirjaa vuodelta 2012; |
8. |
katsoo, että komission olisi kannustettava jäsenvaltioita edistämään kestävän kehityksen neuvostojen perustamista tai niiden vahvistamista kansallisella tasolla, myös paikallisella tasolla; katsoo, että olisi myös edistettävä kansalaisyhteiskunnan ja muiden asianomaisten sidosryhmien osallistumista ja tosiasiallista sitoutumista kansainvälisiin foorumeihin ja edistettävä tämän osalta avoimuutta ja kansalaisten ja kumppanien laajaa osallistumista kestävän kehityksen toteuttamiseen; |
9. |
toteaa, että kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää useiden sidosryhmien osallistumista EU:lta, jäsenvaltioiden paikallis- ja alueviranomaisilta, kansalaisyhteiskunnalta, kansalaisilta, yrityksiltä sekä kolmansilta osapuolilta; kehottaa komissiota varmistamaan, että tiedonannossa esitetystä usean sidosryhmän foorumista tehdään malli parhaasta käytännöstä Agenda 2030:n suunnittelun, täytäntöönpanon, seurannan ja tarkistuksen helpottamista varten; painottaa, että foorumissa olisi hyödynnettävä keskeisten alojen asiantuntemusta, edistettävä innovointia ja sen varmistamista, että luodaan tehokkaat yhteydet sidosryhmien kanssa, sekä kannustettava alhaalta ylöspäin suuntautuvaa kestävän kehityksen edistämistä; painottaa myös, että foorumin toiminnan olisi oltava vertaisoppimisfoorumia laajempaa ja sen olisi mahdollistettava sidosryhmien tosiasiallinen sitoutuminen kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanon suunnitteluun ja seurantaan; kehottaa komissiota edistämään synergioita muiden asianomaisten foorumien kanssa, joita ovat muun muassa REFIT-foorumi, kiertotalousfoorumi, kilpailukykyä ja kasvua tarkasteleva korkean tason työryhmä sekä kestävää taloutta käsittelevä korkean tason asiantuntijaryhmä, ja raportoimaan parlamentille ja neuvostolle, millaisiin jatkotoimiin foorumin suositusten johdosta ryhdytään; |
10. |
kehottaa tämän vuoksi komissiota vauhdittamaan kestävän kehityksen tavoitteiden hallinnon helpottamista ja varmistamaan, että
kehottaa komissiota siksi varmistamaan, että usean sidosryhmän foorumin tulokset johtavat voimavarojen yhteiskäytön lisäksi myös kestävän kehityksen tavoitteita koskevien käytännön tietojen jakamiseen ja että foorumi vaikuttaa poliittiseen toimintasuunnitelmaan; pyytää tämän vuoksi, että komissio perustaa parlamentin ja neuvoston avustuksella sidosryhmäfoorumin, johon otetaan mukaan toimijoita eri aloilta; katsoo, että foorumissa olisi oltava vähintään 30 sidosryhmää, joiden olisi edustettava yrityksiä ja teollisuutta, kuluttajaryhmiä, ammattiliittoja, sosiaalialan kansalaisjärjestöjä, ympäristö- ja ilmastoalan kansalaisjärjestöjä, kehitysyhteistyöalan kansalaisjärjestöjä sekä paikallishallintoa ja kaupunkeja; katsoo, että kokousten olisi oltava avoimia mahdollisimman monille toimijoille ja että niitä olisi voitava laajentaa, jos mielenkiinto foorumiin kasvaa ajan myötä; katsoo, että foorumin olisi neljännesvuosittaisissa kokouksissaan määritettävä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista kulloinkin haittaavat seikat; katsoo, että parlamentin olisi harkittava kestävän kehityksen tavoitteita käsittelevän työryhmän perustamista, jotta varmistetaan aihetta koskeva horisontaalinen yhteistyö parlamentissa; katsoo, että työryhmään olisi kuuluttava parlamentin jäseniä mahdollisimman monesta valiokunnasta; katsoo, että komission ja parlamentin olisi osallistuttava aktiivisesti sidosryhmäfoorumin kokouksiin; katsoo, että komission olisi esitettävä foorumille vuosittain uusimmat tiedot tulevista suunnitelmistaan kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanon helpottamiseksi sekä asiakirja, joka olisi kaikissa jäsenvaltioissa kaikkien tahojen saatavilla, parhaista käytännöistä kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa ennen kesä-/heinäkuussa pidettävää YK:n kestävän kehityksen tavoitteita koskevaa korkean tason kokousta; katsoo, että alueiden komitean olisi toimittava paikallisten ja kansallisten toimijoiden välisenä yhdyslinkkinä; |
11. |
on tyytyväinen, että kestävän kehityksen tavoitteiden rahoitukseen osoitettu institutionaalinen ja yksityinen pääoma on kasvanut, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan kestävän kehityksen kriteerit EU:n institutionaalisille menoille, määrittämään mahdolliset sääntelyesteet ja kannustimet kestävän kehityksen tavoitteita koskeville investoinneille sekä tarkastelemaan julkisten ja yksityisten investointien lähentymisen ja yhteistyön mahdollisuuksia; |
12. |
pitää myönteisenä ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnin mahdollista panosta kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa sitä kautta, että jäsenvaltiot parantavat unionin säännöstön täytäntöönpanoa; varoittaa kuitenkin, että tämän arvioinnin ei pidä katsoa korvaavan muita välineitä, kuten rikkomismenettelyjä; |
13. |
kehottaa komissiota kehittämään tehokkaita seuranta-, jäljitys- ja tarkistusmekanismeja kestävän kehityksen tavoitteiden ja Agenda 2030:n täytäntöönpanoa ja valtavirtaistamista varten; kehottaa komissiota yhteistyössä Eurostatin kanssa ottamaan käyttöön erityisiä edistymisindikaattoreita kestävän kehityksen tavoitteiden EU:n tason täytäntöönpanoa varten; kehottaa komissiota raportoimaan vuosittain EU:n edistymisestä kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa; painottaa, että komission olisi tuettava jäsenvaltioita niiden johdonmukaisessa raportoinnissa; kehottaa parlamenttia ryhtymään kumppaniksi tässä prosessissa ja erityisesti vuoden 2020 jälkeisessä työn toisessa toimintalinjassa ja kehottaa parlamentin, neuvoston ja komission väliseen vuoropuheluun ja raportointiin, joka johtaa kertomuksen laatimiseen; vaatii, että tulosten on oltava sekä avoimia että helposti ymmärrettävissä ja välitettävissä erilaisille vastaanottajille; painottaa avoimuuden ja demokraattisen vastuuvelvollisuuden merkitystä Agenda 2030:n seurannassa EU:ssa ja painottaa tämän vuoksi lainsäätäjien roolia tässä prosessissa; katsoo, että SEUT:n 295 artiklan mukaisen sitovan toimielinten välisen sopimuksen tekeminen mahdollistaisi asianmukaiset yhteistyöjärjestelyt tässä asiassa; |
14. |
muistuttaa, että jäsenvaltiot ovat velvollisia raportoimaan YK:lle edistymisestään kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa; painottaa, että nämä jäsenvaltioiden raportit olisi laadittava yhteistyössä toimivaltaisten paikallis- ja alueviranomaisten kanssa; painottaa, että jäsenvaltioissa, joissa on liittovaltion tason tai hajautettu hallinto, on määritettävä yksityiskohtaisesti näiden hallinnon tasojen erityiset haasteet ja velvoitteet kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa; |
15. |
kehottaa komissiota edistämään kestäviä globaaleja arvoketjuja perustamalla yritysten koko toimitusketjuun keskittyviä due diligence -järjestelmiä, joilla kannustetaan yrityksiä investoimaan vastuullisemmin ja edistetään vapaakauppasopimusten kestävyyttä koskevien lukujen tehokkaampaa täytäntöönpanoa, myös korruption torjunnan, avoimuuden, veronkierron torjunnan ja vastuullisen yritystoiminnan kaltaisilla aloilla; |
16. |
katsoo, että kestävän kehityksen tavoitteiden on oltava keskeisenä periaatteena kaikissa unionin tulevaisuutta koskevissa visioissa ja että näin jäsenvaltioiden on siirryttävä kohti kestäviä talouden malleja ja että EU:n roolin kestävän kehityksen saavuttamisessa olisi siten oltava keskiössä keskusteluissa, jotka käynnistettiin komission 1. maaliskuuta 2017 antamalla valkoisella kirjalla Euroopan tulevaisuudesta (COM(2017)2025), kun tarvitaan vahvempi kestävyyttä koskeva ulottuvuus talouskasvun yhteydessä; katsoo, että kestävän kehityksen tavoitteiden ja Agenda 2030:n saavuttaminen on elintärkeää EU:lle ja tavoitteiden saavuttamisen olisi oltava unionin perintö seuraaville sukupolville; toteaa, että kestävän kehityksen tavoitteet ovat unionin periaatteiden ja arvojen mukaisia, joten kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen on luonnollinen seuraus unionin suunnitelmista luoda Euroopalle parempi, terveempi ja kestävämpi tulevaisuus; |
17. |
kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään yhdennetyn arvioinnin, teknologisen ja institutionaalisen innovoinnin ja varojen käyttöönoton valmiuksia kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi; |
18. |
toteaa, että suurin osa Euroopan valtioista, niin unionin jäsenvaltioista kuin muista maista, on allekirjoittanut kestävän kehityksen tavoitteita koskevan sopimuksen; katsoo, että Euroopan tulevaisuudesta käytävien keskustelujen yhteydessä olisi otettava huomioon yleiseurooppalaisen kehyksen kehittäminen kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiselle EU:n jäsenvaltioiden, ETA-maiden, EU:n assosiaatiosopimusten osapuolten, ehdokasmaiden ja unionista eroamisen jälkeen myös Yhdistyneen kuningaskunnan kesken; |
19. |
korostaa kestävän kehityksen korkean tason poliittisen foorumin tärkeää roolia kestävän kehityksen tavoitteiden seurannassa ja arvioinnissa ja kehottaa komissiota ja neuvostoa kunnioittamaan sitä, että EU:lla on johtava asema Agenda 2030:n suunnittelussa ja täytäntöönpanossa, ja sopimaan EU:n yhteisistä kannoista ja EU:n yhteisestä raportoinnista, joka perustuu jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten koordinoituun raportointiin, ennen YK:n yleiskokouksen alaisuudessa toimivaa kestävän kehityksen foorumia; kehottaa komissiota arvioimaan nykyisiä toimia tulevassa korkean tason poliittisessa foorumissa ja myös tiettyjä tarkasteltavia kestävän kehityksen tavoitteita; |
20. |
katsoo, että EU:n olisi oltava maailman edelläkävijä siirtymisessä vähähiiliseen talouteen ja kestävään tuotanto-kulutusjärjestelmään; kehottaa komissiota suuntaamaan tiedettä, teknologiaa ja innovointia koskevan politiikkansa kohti kestävän kehityksen tavoitteita ja laatimaan tiedonannon tieteestä, teknologiasta ja innovoinnista kestävän kehityksen kannalta, kuten Rio+20-konferenssin ja erityisesti kestävän kehityksen tavoitteiden seurantaa käsittelevä komission asiantuntijaryhmä suositteli, jotta voidaan hahmotella ja tukea politiikan koordinointia ja johdonmukaisuutta pitkällä aikavälillä; |
21. |
painottaa, että tiede, tekniikka ja innovointi ovat erityisen tärkeitä välineitä kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanon kannalta; korostaa, että kestävän kehityksen käsite ja yhteiskunnalliset haasteet on integroitava paremmin Horisontti 2020 -ohjelmaan ja tuleviin tutkimusta koskeviin puiteohjelmiin; |
22. |
palauttaa mieliin 12. toukokuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa esittämänsä kannan, että parlamentilla olisi oltava selkeä rooli Agenda 2030:n täytäntöönpanossa EU:ssa; |
23. |
pitää myönteisinä viimeaikaisia aloitteita resurssitehokkuuden edistämiseksi esimerkiksi edistämällä jätteen syntymisen ehkäisemistä, uudelleenkäyttöä ja kierrätystä, rajoittamalla energian talteenottoa kierrätykseen kelpaamattomiin materiaaleihin ja lopettamalla asteittain kierrätettävän ja hyödynnettävissä olevan jätteen kaatopaikalle sijoittamisen, kuten esitetään kiertotaloutta koskevassa toimintasuunnitelmassa ja ehdotuksessa EU:n entistä kunnianhimoisemmiksi jätealan tavoitteiksi, jotka muun muassa edistävät kestävän kehityksen tavoitetta 12 ja merten roskaantumisen vähentämistä; painottaa, että resurssitehokkuuden lisääminen on välttämätöntä kestävän kehityksen tavoitteiden ja ilmastonmuutosta koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi kustannustehokkaalla tavalla ja että pelkästään paremmalla resurssitehokkuudella voidaan vuoteen 2050 mennessä vähentää vuotuisia maailmanlaajuisia kasvihuonekaasupäästöjä 19 prosenttia ja G7-maiden kasvihuonekaasupäästöjä jopa 25 prosenttia; toteaa, että 17:stä kestävän kehityksen tavoitteesta 12 perustuu luonnonvarojen kestävään käyttöön; painottaa, että on tärkeää edistää kestävää kulutusta ja tuotantoa lisäämällä tehokkuutta sekä vähentämällä saastumista, resurssien kysyntää ja jätettä; painottaa, että on erotettava toisistaan talouskasvu, resurssien käyttö ja ympäristövaikutukset; kehottaa komissiota laatimaan säännöllisesti kiertotaloutta koskevan kertomuksen, jossa esitetään yksityiskohtaisesti sen tila ja suuntaukset ja jonka avulla voidaan mukauttaa nykyisiä politiikkoja objektiivisen, luotettavan ja vertailukelpoisen tiedon pohjalta; kehottaa komissiota varmistamaan, että kiertotalouden avulla saadaan aikaan merkittävä vähennys ensiömateriaalien käytössä ja materiaalijätteessä ja voidaan pidentää tuotteiden käyttöikää ja hyödyntää aiemmin jätevirraksi katsottuja valmistusteollisuuden sivutuotteita ja ylimääräisiä materiaaleja; kehottaa komissiota esittämään kunnianhimoisen ja kattavan muoveja koskevan strategian ja noudattamaan samalla kemikaalien ympäristöystävällistä käsittelyä koskevaa vuoden 2020 tavoitetta sekä ottamaan huomioon seitsemännessä ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa asetetun myrkyttömien materiaalien kiertoa koskevan tavoitteen; katsoo, että ruoan haaskauksen koordinoitu torjunta unionissa on keskeistä kestävän kehityksen tavoitteen 2 kannalta; korostaa EU:n tavoitetta vähentää elintarvikejätettä 50 prosentilla vuoteen 2030 mennessä; |
24. |
korostaa, että päätöksessä N:o 1386/2013/EU todetaan, että maailmantalouden nykyiset tuotanto- ja kulutusjärjestelmät tuottavat suuria määriä jätettä ja lisäksi tavaroiden ja palvelujen kysyntä lisääntyy ja luonnonvarat ovat vähällä loppua, minkä johdosta keskeisten raaka-aineiden, mineraalien ja energian hinnat nousevat, epäpuhtauksia ja jätettä syntyy yhä enemmän, kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt lisääntyvät sekä maaperän huonontuminen ja metsäkato nopeutuvat; toteaa, että tämän vuoksi EU:n ja jäsenvaltioiden on toteutettava toimia tuotteiden ja palvelujen elinkaarianalyysin takaamiseksi, jotta voidaan arvioida niiden todellisia vaikutuksia kestävyydelle; |
25. |
muistuttaa, että talouskasvun erottaminen resurssien kulutuksesta on olennaista, jotta voidaan rajoittaa ympäristövaikutuksia sekä parantaa EU:n kilpailukykyä ja vähentää sen riippuvuutta luonnonvaroista; |
26. |
painottaa, että jotta EU saavuttaisi Agenda 2030:n tavoitteet, on tärkeää, että tavoitteet otetaan kattavasti huomioon eurooppalaisessa ohjausjaksossa myös siten, että tarkastellaan vihreitä työpaikkoja, resurssitehokkuutta sekä kestäviä investointeja ja innovointia; panee merkille, että resurssitehokkaalla taloudella on suuret mahdollisuudet luoda uusia työpaikkoja ja talouskasvua, sillä se lisäisi maailmantalouteen vielä kaksi biljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuoteen 2050 mennessä ja tuottaa G7-maiden BKT:hen 600 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuoteen 2050 mennessä; |
27. |
kehottaa komissiota korostamaan kaikille sidosryhmille, myös sijoittajille, ammattiliitoille ja kansalaisille, etuja, joita saadaan muuttamalla ei-kestävää tuotantoa toiminnaksi, joka mahdollistaa kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanon, ja kouluttamalla työvoimaa pysyvästi uudelleen vihreisiin, puhtaisiin ja korkealaatuisiin työpaikkoihin; |
28. |
painottaa, että on tärkeää saavuttaa EU:n tasolla kestävää maataloutta koskeva kestävän kehityksen tavoite 2 sekä saastumisen ja veden liikakäytön estämistä (6.3 ja 6.4), maaperän laadun parantamista (2.4 ja 15.3) ja biologisen monimuotoisuuden häviämisen pysäyttämistä (15) koskevat tavoitteet; |
29. |
kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan merkittäviin viivästyksiin vesipuitedirektiivissä säädetyn asianmukaisen veden laadun saavuttamisessa takaamaan kestävän kehityksen tavoitteen 6 saavuttamisen; huomauttaa, että Euroopan ympäristökeskuksen arvion mukaan yli puolet Euroopan jokien ja järvien pintavesistä ei ole ekologiselta tilaltaan hyviä ja että vesiekosysteemien heikkeneminen ja biologisen monimuotoisuuden väheneminen on edelleen merkittävää; kehottaa komissiota tukemaan kestävää vesihuoltoa koskevia innovatiivisia lähestymistapoja, kuten jäteveden potentiaalin hyödyntäminen, ja soveltamaan vesihuoltoon kiertotalouden periaatteita toteuttamalla toimenpiteitä jäteveden turvallisen uudelleenkäytön edistämiseksi maataloudessa sekä teollisuudessa ja kunta-alalla; painottaa, että noin 70 miljoonaa eurooppalaista kärsii vesistressistä kesäkuukausien aikana; huomauttaa lisäksi, että noin kahdelta prosentilta EU:n kokonaisväestöstä puuttuu juomaveden täysimääräinen saatavuus, mistä suhteettoman suuri osuus on heikoimmassa asemassa olevia ja syrjäytyneitä ryhmiä; muistuttaa, että epäpuhtaan veden ja heikon jätevesihuollon ja hygienian vuoksi kuolee Euroopassa päivittäin kymmenen ihmistä; |
30. |
on tyytyväinen komission vastuullisesta valtamerten hoidosta antamaan yhteiseen tiedonantoon, jossa ehdotetaan 50:tä toimea sen varmistamiseksi, että valtameret ovat turvallisia, puhtaita ja kestävästi hoidettuja Euroopassa ja kaikkialla maailmassa ja että saavutetaan kestävän kehityksen tavoite 14; katsoo, että tämä tavoite on saavutettava viipymättä, jotta varmistetaan sekä Euroopan merien että maailmanlaajuisten valtamerien nopea elpyminen; |
31. |
korostaa biologisen monimuotoisuuden merkittävää vaikutusta ympäristölle ja sen sosioekonomisia hyötyjä; panee merkille, että uusimman planeettamme sietokykyä koskevan kertomuksen mukaan biologisen monimuotoisuuden nykytasoinen väheneminen on ylittänyt planetaarisen rajan ja että biosfäärin eheys katsotaan keskeiseksi rajaksi, jonka ylittyminen muuttaa maapallon tilaa; panee huolestuneena merkille, että vuoteen 2020 ulottuvan biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian ja biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen tavoitteita ei voida saavuttaa ilman merkittäviä lisätoimia; muistuttaa, että lähes 60 prosenttia eläinlajeista ja 77 prosenttia suojelluista luontotyypeistä eivät ole parhaassa mahdollisessa kunnossa (9); kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan pyrkimyksiään näiden tavoitteiden saavuttamiseksi muun muassa panemalla luontodirektiivit täysimääräisesti täytäntöön ja tunnustamalla ekosysteemien ja biologisen monimuotoisuuden tuoman lisäarvon Euroopan ympäristölle sekä kohdistamalla riittävät resurssit, myös biologisen monimuotoisuuden suojelua koskevassa talousarviossa, erityisesti Natura 2000 -verkostolle ja LIFE-ohjelmalle; toteaa jälleen, että on otettava käyttöön yhteinen seurantamenetelmä, jossa otetaan huomioon kaikki biologiseen monimuotoisuuteen liittyvät suorat ja epäsuorat menot ja näiden menojen tehokkuus, ja painottaa, että EU:n kokonaismenoilla ei saa olla kielteisiä vaikutuksia biologiseen monimuotoisuuteen vaan niillä on tuettava biologista monimuotoisuutta koskevien unionin tavoitteiden saavuttamista; |
32. |
korostaa, että luontodirektiivien täysimääräinen täytäntöönpano, soveltaminen ja riittävä rahoittaminen on ratkaisevan tärkeä ennakkoedellytys biologista monimuotoisuutta koskevan strategian menestykselle ja sen päätavoitteen saavuttamiselle; pitää myönteisenä komission päätöstä olla tarkistamatta luontodirektiivejä; |
33. |
vaatii komissiota ja jäsenvaltioita pikaisesti täydentämään ja vahvistamaan ekologista Natura 2000 -verkostoa tehostamalla toimia ja pyrkimään entistä tehokkaammin varmistamaan, että verkostoa varten osoitetaan riittävä määrä erityisiä suojelutoimialueita luontotyyppidirektiivin mukaisesti ja että kyseisten alueiden osoittamisen lisäksi toteutetaan tehokkaita toimia Euroopan biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi; |
34. |
toteaa, että tutkimusten mukaan kestämätön maatalous on keskeinen maaperän orgaanisen hiilen ja maaperän biologisen monimuotoisuuden katoamisen aiheuttaja; kehottaa EU:ta edistämään menetelmiä, joilla parannetaan maaperän laatua, kuten kierrot myös palkokasvien ja karjankasvatuksessa, jotta mahdollistetaan se, että EU saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet 2.4 ja 15.3; |
35. |
katsoo, että unionin on tehtävä paljon enemmän kestävän kehityksen tavoitteen 15 saavuttamiseksi; kehottaa erityisesti komissiota puuttumaan ensisijaisesti ympäristön puhdistamiseen ehdottamalla yhdenmukaistettuja vaatimuksia maankäytön ja maaperän huonontumisen torjumiseksi ja esittämällä mahdollisimman pian metsäkadon ja metsien tilan huonontumisen torjumista koskevan, useaan otteeseen mainitun toimintasuunnitelman sekä sen täytäntöönpanoon liittyvän aikataulun; |
36. |
toteaa, että maaperän biologisen monimuotoisuuden ja maaperän orgaanisen hiilen muutokset ovat pääasiassa seurausta hoitokäytäntöjen ja maankäytön muutoksista sekä ilmastonmuutoksesta, jolla on vakavia kielteisiä vaikutuksia koko ekosysteemeihin ja yhteiskuntaan; kehottaa tämän vuoksi komissiota kiinnittämään erityistä huomiota maaperään liittyviin kysymyksiin tulevassa kahdeksannessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa; |
37. |
painottaa, että eläinten soijarehun tuonti EU:hun edistää osaltaan metsäkatoa Etelä-Amerikassa ja vaarantaa näin metsäkatoa, ilmastonmuutosta ja biologista monimuotoisuutta koskevat kestävän kehityksen tavoitteet; |
38. |
kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan globaalina toimijana arktisen alueen merkittävän ekologian ja ympäristön suojelussa; kehottaa voimakkaasti komissiota torjumaan politiikkaa, jolla tehostetaan arktisen alueen hyödyntämistä fossiilisten polttoaineiden tuottamisessa; |
39. |
pitää myönteisenä keskittymistä biologiseen monimuotoisuuteen, luonnonvaroihin ja ekosysteemeihin sekä tunnustettua yhteyttä näiden tekijöiden ja ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin välillä; korostaa sekä ihmisten, eläinten että ympäristön terveyden kattavan ”One Health” -lähestymistavan merkitystä ja muistuttaa, että on olennaisen tärkeää investoida tutkimukseen ja innovointiin, joilla kehitetään uutta terveysteknologiaa, jotta saavutetaan kestävän kehityksen tavoitteet; kehottaa komissiota toteuttamaan kiireesti analyysin voidakseen vastata OECD:n ”EU Health at a glance” -julkaisuun, jonka mukaan elinajanodote ei ole pidentynyt useassa EU:n jäsenvaltiossa; toteaa, että yhdenvertainen pääsy laadukkaaseen terveydenhuoltoon on keskeisessä asemassa kestävissä terveydenhuoltojärjestelmissä, koska sillä voidaan vähentää eriarvoisuutta; painottaa, että tarvitaan lisätoimia terveydenhuoltoon pääsyn moniulotteisten esteiden poistamiseksi yksilön, palveluntarjoajan ja terveydenhuoltojärjestelmän tasoilla; painottaa tarvetta jatkaa investointeja lääketieteen tutkimukseen ja innovointiin sekä Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskukseen, jotta kehitetään saatavilla olevia ja kestäviä terveysratkaisuja, joilla voidaan torjua maailmanlaajuisia vitsauksia, kuten HIV:tä/aidsia, tuberkuloosia, hepatiitti C:tä ja muita infektiotauteja, jotka ovat jääneet vaille huomiota ja jotka liittyvät usein köyhyyteen; muistuttaa, että on ratkaisevan tärkeää investoida maailmanlaajuiseen lääketieteen alan tutkimukseen ja kehitykseen, jotta voidaan käsitellä uusia terveydenhuollon haasteita, kuten epidemioita ja antibioottiresistenssiä; |
40. |
korostaa, että valtameritalous eli niin sanottu sininen talous tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia merten tarjoamien luonnonvarojen kestävään käyttöön ja suojeluun, ja toteaa, että asianmukainen valmiuksien kehittämistä koskeva tuki suunnitteluvälineiden ja hallintojärjestelmien kehittämiseksi ja täytäntöön panemiseksi voi antaa kehitysmaille mahdollisuuden hyödyntää näitä mahdollisuuksia; korostaa, että EU:lla on oltava tässä yhteydessä keskeinen rooli; |
41. |
toteaa, että kalavarojen hyödyntämisen ja suojelemisen sekä kaupan välillä on kiistaton yhteys; toteaa, että tämän vuoksi haitallisiin kalastustukiin puuttumatta jättämisen kustannukset voivat olla hyvin suuria ja että ilman lisätoimia köyhdytetään kalavarat, luodaan puutteita ruokaturvaan ja tuhotaan juuri ne työpaikat, jotka pyritään säilyttämään; |
42. |
muistuttaa, että EU ja jäsenvaltiot ovat kaikki allekirjoittaneet Pariisin sopimuksen ja ovat näin sitoutuneet sen tavoitteisiin, jotka edellyttävät maailmanlaajuisia toimia; korostaa, että näihin tavoitteisiin on yhdistettävä hiilestä irtautumista koskeva pitkän aikavälin tavoite, jotta voidaan rajoittaa maapallon lämpeneminen alle kahden celsiusasteen ja jatkaa pyrkimyksiä rajoittaa lämpeneminen 1,5 celsiusasteeseen; |
43. |
muistuttaa, että komission ehdotuksessa vuoden 2030 ilmasto- ja energiakehyksestä esitetään kolme päätavoitetta vuodeksi 2030, jotka ovat kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen vähintään 40 prosentilla, EU:n energiantarpeesta vähintään 27 prosentin kattaminen uusiutuvalla energialla ja energiatehokkuuden parantaminen vähintään 30 prosentilla; palauttaa mieliin parlamentin kannat näihin tavoitteisiin; painottaa, että näitä tavoitteita on tarkasteltava ja on laadittava EU:lle vuosisadan puoliväliin ulottuvan päästöttömyysstrategia, jossa esitetään kustannustehokas suunnitelma Pariisin sopimuksessa esitetyn nollapäästötavoitteen saavuttamiseksi ottamalla huomioon alueelliset ja kansalliset erityispiirteet unionissa; |
44. |
kehottaa unionia ja jäsenvaltioita tehokkaasti valtavirtaistamaan kehityspolitiikkaan ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen; korostaa, että on tarpeen edistää teknologiansiirtoja energiatehokkaisiin ja puhtaisiin teknologioihin ja tukea investointeja pienimuotoisiin, verkon ulkopuolisiin hajautettuihin uusiutuvan energian hankkeisiin; kehottaa unionia lisäämään tukeaan kestävälle maataloudelle, jotta selviydytään ilmastonmuutoksesta, ja suuntamaan tukensa pienviljelijöille, viljelyn monipuolistamiseen, peltometsätalouteen ja agroekologisiin maatalouskäytäntöihin; |
45. |
toteaa, että ympäristön tilan heikkeneminen ja ilmastonmuutos muodostavat merkittäviä riskejä rauhan ja oikeuden saavuttamiselle ja ylläpitämiselle; toteaa, että on lisättävä tietoisuutta siitä, että ilmastonmuutos ja ympäristön tilan heikentyminen edistävät globaalia muuttoliikettä sekä köyhyyttä ja nälänhätää; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltiota säilyttämään ilmastonmuutoksen strategisena prioriteettina globaalissa diplomaattisessa vuoropuhelussa, korkean tason kahdenvälisissä ja alueiden välisissä vuoropuheluissa G7- ja G20-maiden kanssa, YK:ssa ja Kiinan kaltaisten kumppanimaiden kanssa jatkaakseen myönteistä ja aktiivista vuoropuhelua, jolla nopeutetaan puhtaan energian käyttöön siirtymistä ja vältetään vaarallinen ilmastonmuutos; |
46. |
panee merkille Yhdysvalloissa toimivan ilmasto- ja turvallisuuskeskuksen työn arvon ilmastonmuutoksen ja kansainvälisen turvallisuuden välisten yhteyksien määrittämisessä, jossa ilmastonmuutos katsotaan ”uhkakertoimeksi”, joka voi edellyttää enemmän humanitaarisia tai sotilaallisia toimenpiteitä ja johtaa yhä vakavampiin myrskyihin, jotka uhkaavat kaupunkeja ja sotilastukikohtia; |
47. |
korostaa, että energiaköyhyys, joka usein määritellään tilanteeksi, jossa henkilöillä tai kotitalouksilla ei ole mahdollisuutta lämmitykseen tai saada muita tarvittavia energiapalveluja koteihinsa kohtuulliseen hintaan, on ongelma useissa jäsenvaltioissa; toteaa, että energiaköyhyys johtuu energian hintojen noususta, taantuman vaikutuksesta kansallisiin ja alueellisiin talouksiin sekä asuntojen heikosta energiatehokkuudesta; toteaa, että EU:n tulo- ja elinolotilastojen mukaan 54 miljoonan unionin kansalaisen (10,8 prosenttia EU:n väestöstä) olleen vuonna 2012 kykenemättömiä pitämään kotinsa riittävän lämpimänä ja että vastaavia lukuja raportoitiin kaasu-, sähkö- ja vesilaskuja koskevien maksujen viivästymisen tai huonojen asuinolojen osalta; katsoo, että jäsenvaltioiden on tärkeää myöntää ongelma ja puuttua siihen, koska energiaa koskevien peruspalvelujen tarjonta on ratkaisevan tärkeää sen varmistamiseksi, että yhteisöihin ei kohdistu kielteisiä terveysvaikutuksia, että niiden köyhyys ei vakiinnu ja että ne voivat säilyttää hyvän elämänlaadun, ja koska on varmistettava, että tukea tarvitsevien kotitalouksien menot eivät muodostu liian raskaiksi; painottaa, että nykyaikaiset energiapalvelut ovat keskeisiä ihmisten hyvinvoinnin ja valtion talouskehityksen kannalta; muistuttaa kuitenkin, että maailmassa on 1,2 miljardia ihmistä ilman sähköä ja yli 2,7 miljardia ihmistä ilman puhtaita ruuanlaittomahdollisuuksia; toteaa lisäksi, että yli 95 prosenttia näistä ihmisistä elää joko Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tai Aasian kehitysmaissa ja 80 prosenttia maaseudulla; toteaa, että energia on keskeisessä asemassa lähes kaikissa maailmassa nykyisin kohdattavissa haasteissa ja mahdollisuuksissa; korostaa, että olipa kyse sitten työpaikoista, turvallisuudesta, ilmastonmuutoksesta, elintarvikkeiden tuotannosta tai tulojen lisäämisestä, kaikissa näissä energian saanti on olennaista, ja että kestävä energia muodostaa mahdollisuuden, koska se muuttaa elämää, taloutta ja planeettaamme; |
48. |
suosittaa, että ilmastotoimet sisällytetään kokonaisuudessaan EU:n talousarvioon eli valtavirtaistetaan siihen sen varmistamiseksi, että toimenpiteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi sisällytetään kaikkiin investointipäätöksiin Euroopassa; |
49. |
kehottaa komissiota esittämään joka viides vuosi, alkaen kuuden kuukauden kuluttua vuoden 2018 YK:n puitesopimuksen mukaisesta taustoittavasta vuoropuhelusta, kertomuksen EU:n ilmastolainsäädännöstä, myös taakanjakoa koskevasta asetuksesta ja EU:n päästökauppadirektiivistä, sen selvittämiseksi, onko tämä lainsäädäntö riittävää EU:n kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteiden saavuttamiseksi ja onko nykyinen päästövähennyspolku riittävä, jotta voidaan saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet sekä Pariisin sopimuksen tavoitteet; pyytää komissiota myös tarkistamaan ja laajentamaan vuoden 2030 ilmasto- ja energiakehystä sekä EU:n kansallisesti määriteltyä panosta viimeistään vuonna 2020, jotta ne ovat riittävän yhdenmukaisia Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin tavoitteiden ja kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa; kehottaa komissiota hyödyntämään kasvihuonekaasupäästöjen mahdollisia poistumia kannustamalla kehittämään politiikkatoimia, jotka tukevat uudelleenmetsitystä ja asianmukaisia metsänhoidon käytäntöjä ottaen huomioon, että EU on Agenda 2030:n mukaisesti sitoutunut edistämään metsien kestävää hoitoa, pysäyttämään metsäkadon, ennallistamaan huonokuntoisia metsiä ja lisäämään metsitystä ja uudelleenmetsitystä koko maailmassa vuoteen 2020 mennessä; |
50. |
painottaa, että toimet ilmaston lämpenemisen lieventämiseksi eivät estä talouskasvua ja työpaikkojen luomista, vaan vähähiiliseen talouteen siirtyminen olisi pikemminkin nähtävä uuden ja kestävän talouskasvun ja uusien työpaikkojen keskeisenä lähteenä; panee kuitenkin merkille, että samalla, kun siirrytään kohti uutta taloudellista ja yhteiskunnallista mallia, perinteiseen teollisuuteen keskittyvissä yhteisöissä kohdataan todennäköisesti haasteita; painottaa tuen merkitystä tässä siirtymässä ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan rahoitusta esimerkiksi EU:n päästökauppajärjestelmästä nykyaikaistamisen ja oikeudenmukaisen siirtymän rahoittamiseksi, jotta voidaan auttaa tällaisia yhteisöjä ja edistää sellaisten parhaiden tuotantotekniikoiden ja -käytäntöjen käyttöönottoa, joilla taataan parhaat ympäristöstandardit sekä turvalliset, vakaat ja kestävät työpaikat; |
51. |
toteaa, että jatkuva biologisen monimuotoisuuden häviäminen sekä metsäkadon ja ilmastonmuutoksen kielteiset vaikutukset voivat johtaa kasvavaan kilpailuun elintarvikkeiden ja energian kaltaisista resursseista, lisääntyvään köyhyyteen ja maailmanlaajuiseen poliittiseen epävakauteen sekä väestöjen siirtymiseen asuinsijoiltaan ja uusiin maailmanlaajuisiin muuttoliikkeisiin; vaatii komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon nämä seuraukset kaikissa ulkosuhteiden ja kansainvälisen diplomatian näkökohdissa ja lisäämään huomattavasti julkista kehitysapua; kehottaa komissiota, EUH:ta ja jäsenvaltioita pyrkimään kaikessa toiminnassa ja vuorovaikutuksessa kolmansien maiden kanssa vähentämään päästöjä edistämällä uusiutuvia energialähteitä, energiatehokkuutta, biologista monimuotoisuutta ja metsien suojelua sekä ilmanmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista; |
52. |
kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n ulkopolitiikka on kestävän kehityksen tavoitteiden mukaista, ja yksilöimään alat, joilla tarvitaan lisätoimia tai täytäntöönpanoa sen varmistamiseksi, että politiikka tukee kestävän kehityksen tavoitteiden tosiasiallista täytäntöönpanoa ja että se ei ole ristiriidassa tavoitteiden ja täytäntöönpanon kanssa muilla alueilla, erityisesti kehitysmaissa; kehottaa komissiota perustamaan tätä varten luotettavan menettelyn, joka käynnistyy uusien aloitteiden ja ehdotusten osalta ennuste-/varhaisvaroitusmenetelmällä ja käsittää myös nykyisen lainsäädännön tarkistamisen, ja tekemään ehdotuksen ulkoisesta kestävän kehityksen yleisstrategiasta; korostaa käytettävissä olevia välineitä ja foorumeita, kuten Euroopan kestävän kehityksen rahastoa, UNECE:n kestävän kehityksen alueellista foorumia, kestävän kehityksen korkean tason poliittista foorumia ja YK:n keskitettyä foorumia; kehottaa toteuttamaan korkean tason poliittisessa foorumissa vapaaehtoisen tarkistuksen Agenda 2030:n mukaisesti, jossa jäsenvaltioita kannustetaan tarkastelemaan edistymistä säännöllisesti ja kattavasti; painottaa tässä yhteydessä säännöllisten ja asianmukaisten ennakkoon tehtävien vaikutustenarviointien merkitystä; palauttaa mieliin perussopimukseen perustuvan velvoitteen ottaa huomioon kehitysyhteistyön tavoitteet kaikkien sellaisten politiikkojen täytäntöönpanossa, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin; |
53. |
korostaa julkisen kehitysavun tärkeyttä ja muistuttaa, että se on keskeinen väline pyrkimyksissä saavuttaa Agenda 2030:n tavoitteet, kitkeä köyhyys sen kaikissa ilmenemismuodoissa ja torjua eriarvoisuutta; toteaa kuitenkin, että kehitysapu ei sinällään riitä auttamaan kehitysmaita pois köyhyydestä; painottaa, että on tarpeen edistää sellaisia välineitä, kuten budjettitukea, joilla voidaan lisätä vastuuvelvollisuutta; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita vahvistamaan viipymättä uudelleen sitoumuksensa tavoitteeseen, jonka mukaan 0,7 prosenttia bruttokansantulosta kohdennetaan julkiseen kehitysapuun, ja esittämään aikataulun siitä, miten lisätä asteittain julkista kehitysapua, jotta kyseinen taso voidaan saavuttaa; muistuttaa EU:n sitoutuneen osoittamaan vähintään 20 prosenttia julkisesta kehitysavusta inhimilliseen kehitykseen ja sosiaaliseen osallisuuteen ja pyytää uusimaan tämän sitoumuksen; vaatii komissiota noudattamaan OECD:n kehitysapukomitean suositusta, jonka mukaan avustusten on oltava keskimäärin 86 prosenttia kaikesta julkisesta kehitysavusta; kehottaa suojelemaan julkista kehitysapua vinoutumiselta ja noudattamaan kansainvälisesti sovittuja kehitysyhteistyön vaikuttavuutta koskevia periaatteita, siten että pitäydytään julkisen kehitysavun perimmäisessä tavoitteessa eli köyhyyden poistamisessa ja keskitytään erityisesti vähiten kehittyneisiin maihin ja hauraisiin yhteyksiin; katsoo, että on mentävä avunantaja/-saajasuhdetta pidemmälle laajemmassa kehitystä koskevassa toimintaohjelmassa; |
54. |
painottaa, että Agenda 2030:n rahoituksen kannalta on keskeistä taata verotuksen oikeudenmukaisuus ja avoimuus, torjua veronkiertoa, poistaa laittomat rahoitusvirrat ja veroparatiisit ja parantaa julkisten varojen hallinnointia ja lisätä kestävää talouskasvua ja kotimaisten resurssien käyttöönottoa; kehottaa EU:ta luomaan rahoitusohjelman (DEVETAX 2030), jolla autetaan erityisesti verotusrakenteiden perustamista nouseviin markkinatalouksiin ja autetaan kehitysmaita luomaan uusia alueellisia verovirastoja; kehottaa jälleen kerran ottamaan köyhyyttä koskevien maailmanlaajuisten haasteiden ratkaisemiseksi käyttöön maailmanlaajuisen rahoitustoimiveron, tutkimaan kaikkien kansallisten ja unionin veropolitiikkojen heijastusvaikutuksia kehitysmaihin ja varmistamaan kehityspolitiikan johdonmukaisuutta koskevan periaatteen noudattamisen annettaessa lainsäädäntöä tällä alalla; |
55. |
kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita muuttamaan suhtautumistaan muuttoliikkeeseen, jotta voidaan luoda kestävän kehityksen tavoitteen 10 mukaista muuttoliikepolitiikkaa ja saada tosiseikkoihin perustuva käsitys muuttajista ja turvapaikanhakijoista ja torjua muukalaisvihaa ja muuttajiin kohdistuvaa syrjintää, samalla kun pyritään investoimaan inhimillistä kehitystä edistäviin tekijöihin; ilmaisee jälleen huolensa siitä, että uusia toimia ja rahoitusvälineitä, joilla käsitellään laittoman muuttoliikkeen ja pakkomuuton perimmäisiä syitä, voidaan panna täytäntöön kehitystavoitteiden kustannuksella, ja pyytää tässä yhteydessä itselleen vahvempaa valvontaroolia sen varmistamiseksi, että uudet rahoitusvälineet ovat yhdenmukaisia EU:n oikeusperustan, periaatteiden ja sitoumusten, erityisesti Agenda 2030:n, kanssa; muistuttaa, että kehitysyhteistyön päätavoite on köyhyyden poistaminen ja pitkän aikavälin taloudellinen ja sosiaalinen kehitys; |
56. |
pitää myönteisenä nuoriin panostamista, koska he ovat kestävän kehityksen tavoitteiden tärkeimpiä täytäntöönpanijoita; korostaa, että väestöosinkoa on hyödynnettävä kehitysmaissa asianmukaisilla nuorten koulutusta ja terveyttä, myös seksuaali- ja lisääntymisterveyttä, koskevilla julkisilla toimilla ja investoinneilla; korostaa, että nyt on tilaisuus viimeinkin edistää sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden olennaisena osatekijänä; kehottaa EU:ta valtavirtaistamaan nämä kysymykset kaikilla ulkoisen toiminnan aloilla; katsoo, että nämä inhimillisen kehityksen ja inhimillisen pääoman kannalta keskeiset tekijät on asetettava etusijalle, jotta turvataan kestävä kehitys; |
57. |
kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita osoittamaan tarvittavat resurssit ja poliittista huomiota sen varmistamiseen, että sukupuolten tasa-arvon periaate sekä naisten ja tyttöjen voimaannuttaminen on keskeisessä asemassa Agenda 2030:n täytäntöönpanossa; |
58. |
kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että julkiset talousarviot eivät ole ristiriidassa kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa; katsoo, että EU:ssa tarvitaan vihreiden investointien, innovoinnin ja kasvun merkittävää vauhdittamista, jotta Agenda 2030:n täytäntöönpano voi tapahtua oikea-aikaisesti ja menestyksekkäästi, ja että uudet rahoitusvälineet ja erilaiset lähestymistavat nykyiseen investointipolitiikkaan, kuten ympäristölle haitallisista tuista ja suuripäästöisistä hankkeista luopuminen, ovat välttämättömiä; vaatii strategiaa, jossa yhdistyvät monikansallisten yhtiöiden ja yritysten ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvät tekijät niiden liiketoimintamalleissa ja institutionaalisten sijoittajien investointistrategiat, jotta voidaan siirtää varoja kestävään talouteen ja irrottautua fossiilisista polttoaineista; |
59. |
toivoo, että vuoden 2020 jälkeisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä unionin talousarviota suunnattaisiin kohti Agenda 2030:n täytäntöönpanoa takaamalla asianmukainen rahoitus kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi; kehottaa varmistamaan kestävän kehityksen kattavamman valtavirtaistamisen kaikkiin rahoitusmekanismeihin ja budjettikohtiin, ja painottaa jälleen, että politiikan pitkän aikavälin johdonmukaisuudella on suuri merkitys kustannusten minimoimisessa; painottaa koheesiopolitiikan merkitystä EU:n pääasiallisena investointipolitiikkana ja muistuttaa, että kestävyyskriteerien ja suoritustasoon perustuvien tavoitteiden laaja-alainen soveltaminen kaikissa EU:n rakenne- ja investointirahastoissa, myös Euroopan strategisten investointien rahastossa, on välttämätöntä, jotta voidaan varmistaa laaja-alainen siirtyminen kestävään ja osallistavaan talouskasvuun; |
60. |
kehottaa Euroopan investointipankkia (EIP) varmistamaan, että se noudattaa eurooppalaisia arvoja panemalla täytäntöön vahvoja kestävyyskriteerejä lainanannossaan ja että energia- ja liikennealoille annetut lainat kohdennetaan vähähiilisiin ja kestäviin hankkeisiin; |
61. |
kehottaa EIP:tä sitomaan 40 prosenttia lainasalkustaan vähähiilistä ja ilmaston kannalta kestävää kasvua koskeviin hankkeisiin vuoteen 2030 mennessä; |
62. |
kehottaa EIP:tä osoittamaan lisää varoja ELENA-aloitteelle avustusten myöntämiseksi tekniseen tukeen, jossa keskitytään energiatehokkuutta, hajautettua uusiutuvaa energiaa ja kaupunkiliikennettä koskevien hankkeiden ja ohjelmien toteutukseen; |
63. |
toteaa, että vahva ja kestävä infrastruktuuri on keskeinen tekijä vähähiilisen kestävän tulevaisuuden toteuttamisessa ja se tuo mukanaan monia oheishyötyjä, kuten kestävyyttä ja parempaa suojaa paloilta ja tulvilta; katsoo, että siirtyminen kestävään yhteiskuntaan voidaan saavuttaa noudattamalla periaatetta ”energiatehokkuus etusijalle” ja jatkamalla laitteiden, sähköverkkojen ja rakennusten energiatehokkuuden parantamista; toteaa, että suurin energiatehokkuuspotentiaali on rakennuksissa, ja kehottaa unionia sitoutumaan sellaisen täysin kestävän, hiilestä vapaan ja energiatehokkaan rakennuskannan aikaansaamiseen vuoteen 2050 mennessä, jonka energiantarve on lähes nolla ja jonka jäännöskysyntä katetaan useista erilaisista uusiutuvista lähteistä; kehottaa nopeuttamaan uusiutuvan energian osuuden lisäämistä unionin energiayhdistelmässä; varoittaa lukkiutumisesta kestämättömään infrastruktuuriin ja kehottaa komissiota ehdottamaan toimenpiteitä, jotta voidaan siirtyä sujuvasti kestävään vähähiiliseen talouteen ja toteuttaa perusteellinen muutos infrastruktuurin kehittämisessä runsaasti hiiltä sisältäviin investointeihin liittyvien systeemisten taloudellisten riskien lieventämiseksi; |
64. |
kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan etusijalle kestävän liikkuvuuden parantamalla paikallisia julkisen liikenteen järjestelmiä maiden erityispiirteitä kunnioittaen ja kansalaisten todellisten tarpeiden pohjalta; katsoo, että EU:n liikenteen ja infrastruktuurin kehitykseen osoittaman rahoitustuen avulla on pyrittävä tavoitteisiin, jotka tuovat todellista lisäarvoa jäsenvaltioille; |
65. |
korostaa, että korruptio vaikuttaa vakavasti ympäristöön ja myös uhanalaisten eläinlajien, mineraalien ja jalokivien sekä metsätaloustuotteiden, kuten puutavaran, laiton kauppa liittyy erottamattomasti korruptioon; korostaa myös, että eläinten laiton kauppa voi vaarantaa uhanalaisia lajeja, ja laittomat hakkuut voivat johtaa biologisen monimuotoisuuden häviämiseen ja lisätä hiilipäästöjä, jotka puolestaan edistävät ilmastonmuutosta; painottaa, että järjestäytyneille rikollisryhmille tuotot ovat hyviä ja riskit vähäisiä, koska hakkuurikoksista ei usein joudu syytteeseen eivätkä rangaistukset usein vastaa rikosten vakavuutta; toteaa, että korruption vastainen YK:n yleissopimus, jossa paneudutaan laaja-alaisesti korruption ehkäisyyn, tehokkaaseen lainvalvontaan, kansainväliseen yhteistyöhön ja varojen takaisinperintään, voi olla tehokas väline korruption torjuntaan ympäristöalalla; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään ympäristölainsäädäntöönsä ja -politiikkaansa avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden kaltaisia korruption vastaisia strategioita ja vahvistamaan demokratiaa ja hyvää hallintotapaa; painottaa, että korruptioon puuttuminen ympäristöalalla auttaa varmistamaan keskeisten resurssien, kuten veden ja puhtaan ympäristön, yhdenvertaisen saatavuuden, ja on olennaista ympäristömme suojelemiseksi ja kestävän kehityksen varmistamiseksi; |
66. |
muistuttaa kulttuurin ja kulttuurisen osallistumisen merkityksestä kestävän kehityksen tavoitteita koskevan toimintaohjelman toteuttamisessa sekä kulttuurin merkityksestä ulkosuhteissa ja kehityspolitiikassa; kehottaa tukemaan asianmukaisesti kulttuurilaitoksia ja -järjestöjä kestävän kehityksen tavoitteita koskevan toimintaohjelman toteuttamisessa sekä tutkimuksen, tieteen, innovoinnin ja taiteen yhteyksien vahvistamisessa; |
67. |
muistuttaa, että kulttuurinen osallistuminen parantaa fyysistä ja henkistä terveyttä ja hyvinvointia, vaikuttaa myönteisesti suoriutumiseen koulussa ja työssä, auttaa sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevia ihmisiä pääsemään työmarkkinoille ja edistää näin osaltaan suuresti monien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista; |
68. |
on erittäin huolestunut jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmien tulosten eroista sellaisina kuin ne ilmenevät tuoreimmista PISA-raporteista; painottaa, että kaikkien saatavilla olevat julkiset koulutusjärjestelmät, joiden resurssit ovat riittävät, ovat olennaisen tärkeitä tasa-arvon ja sosiaalisen osallisuuden samoin kuin kestävän kehityksen tavoitteeseen 4 sisältyvien päämäärien saavuttamisen kannalta ja että korkealaatuisella koulutuksella pystytään voimaannuttamaan haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä, vähemmistöjä, henkilöitä, joilla on erikoistarpeita, sekä naisia ja tyttöjä; pitää sitkeää korkean nuorisotyöttömyyden ongelmaa valitettavana; huomauttaa, että omavaraisten yhteiskuntien kehittäminen edellyttää koulutusta; kehottaa EU:ta yhdistämään laadukkaan yleissivistävän, teknisen ja ammatillisen koulutuksen yhteistyöhön teollisuuden kanssa olennaisena edellytyksenä nuorten työllistettävyydelle ja pääsylle ammattitaitoa edellyttäviin työpaikkoihin; |
69. |
kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita suojelemaan alueellisia kieliä, vähemmistökieliä ja vähemmän käytettyjä kieliä sekä kielellistä monimuotoisuutta ja varmistamaan, ettei kielellistä syrjintää suvaita, kun kestävän kehityksen tavoitteet integroidaan EU:n poliittiseen toimintakehykseen ja komission nykyisiin ja tuleviin painopisteisiin; |
70. |
katsoo, että kulttuurista moninaisuutta ja luonnonperinnön suojelua olisi edistettävä EU:n poliittisessa toimintakehyksessä, muun muassa koulutuksen avulla; |
71. |
kehottaa jäsenvaltioita asettamaan etusijalle teollisuusalueiden ympäristön ja talouden uudistamisen, sillä kyseiset alueet aiheuttavat ympäristön osille monilla Euroopan alueilla suuria saastemääriä ja altistavat paikallisväestöt huomattaville terveysriskeille; |
72. |
korostaa EU:n kaupunkikehitysohjelman merkitystä globaalin uuden kaupunkikehitysohjelman toteuttamisessa ja on tyytyväinen toimintapoliittisiin kehityssuuntauksiin, joilla valtuutetaan kaupungit ja alueet tekemään synergisiä vihreitä investointeja; pitää myönteisinä myös aloitteita, kuten Green Leaf -palkinto ja maailmanlaajuinen kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimus, ja korostaa edelleen kaupunkien ja alueiden keskeistä merkitystä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa, koska kestävä kehitys edellyttää yhteistyöhön perustuvia ja pitkäaikaisia lähestymistapoja kaikilta hallinnon tasoilta ja kaikilta aloilta; |
73. |
toteaa, että Agenda 2030:n mukaan ruokaa, toimeentuloa ja luonnonvarojen hallintaa ei enää voida tarkastella erikseen; katsoo, että keskittyminen maaseudun kehittämiseen ja maatalouden investointeihin – viljelykasveihin, karjaan, metsätalouteen, kalastukseen ja vesiviljelyyn – ovat voimakkaita keinoja lopettaa köyhyys ja nälänhätä sekä saada aikaan kestävää kehitystä; toteaa, että maataloudella on merkittävä asema ilmastonmuutoksen torjunnassa; painottaa, että kestävän kehityksen kunnianhimoiset tavoitteet ovat saavutettavissa ainoastaan yhteistyöllä – pohjoinen–etelä-, etelä–etelä- ja kolmikantayhteistyöllä – sekä globaaleilla kumppanuuksilla, joihin osallistuu useita toimijoita useilta aloilta; |
74. |
pitää myönteisenä aietta valtavirtaistaa kauppa- ja investointipolitiikka, johon on integroitu kestävä kehitys, ja kehottaa ottamaan paremmin huomioon lähdehyödykkeiden ja luonnonvarojen hankinnan EU:sta tai sen ulkopuolelta vaikutukset EU:n poliittisessa päätöksenteossa EU:n sisällä ja sen ulkopuolella; kehottaa tarkastelemaan uudelleen investointipolitiikkaa ja käyttämään laajasti innovatiivisia rahoitusvälineitä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi; kehottaa komissiota varmistamaan avoimen kestävän kehityksen tarkistuksen kaikkien tulevien kauppasopimusten osalta; |
75. |
kehottaa komissiota suunnittelemaan asianomaisten sidosryhmien kanssa ja tarjoamaan erityistä räätälöityä tukea syrjäytyneille pienituloisille kotitalouksille ja ryhmille, esimerkiksi romaneille, jotta varmistetaan terve elämä ja peruspalvelujen saatavuus sekä turvalliset ja puhtaat luonnonvarat, kuten ilma, vesi, kohtuuhintainen ja nykyaikainen energiansaanti ja terveellinen ravinto, mikä myös edistäisi osaltaan köyhyyden poistamista, eriarvoisuuden vähentämistä sekä rauhanomaisten ja osallistavien yhteiskuntien tukemista koskevien kestävän kehityksen tavoitteiden 1, 10 ja 15 saavuttamista; |
76. |
panee merkille, kuten Agenda 2030:ssä todetaan, että vammaisilla henkilöillä on erittäin suuri riski joutua elämään köyhyydessä ja ilman asianmukaista mahdollisuutta käyttää perusoikeuksia, kuten koulutus, terveydenhoito ja työnteko; |
77. |
katsoo, että EU:n aloitteissa kestävän tulevaisuuden luomiseksi on otettava huomioon myös laajempi keskustelu eläinten asemasta tuntevina olentoina ja niiden hyvinvoinnista, jota usein laiminlyödään hallitsevissa tuotannon ja kulutuksen järjestelmissä; painottaa, että unionin on korjattava eläinten hyvinvointia koskevat nykyiset poliittiset ja lainsäädännölliset puutteet, mitä vaativat myös yhä useammat unionin kansalaiset; |
78. |
kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan ja lisäämään rahoitusta tietoisuuden lisäämiseksi sekä kohdennettujen koulutuskampanjoiden ja kansalaisten kestävää kehitystä koskevien sitoumusten ja toimien tukemiseksi; |
79. |
kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita poistamaan vuoteen 2020 mennessä kannustimet palmuöljystä ja soijasta tuotetuille biopolttoaineille, koska ne johtavat metsäkatoon ja turvesoiden vahingoittumiseen; kehottaa lisäksi ottamaan käyttöön sellaisen yhdennetyn sertifiointijärjestelmän EU:n markkinoille tulevalle palmuöljylle, jolla voidaan todistaa tuotteen sosiaalisesti vastuullinen alkuperä; |
80. |
vaatii komissiota edelleen tehostamaan toimiaan, jotta löydetään tehokkaita keinoja puuttua huonoon ilmanlaatuun, joka aiheuttaa EU:ssa vuosittain yli 430 000 ennenaikaista kuolemaa; kehottaa komissiota varmistamaan, että uutta ja nykyistä lainsäädäntöä valvotaan, jotta voidaan nopeuttaa oikeudellisia toimia niitä jäsenvaltioita kohtaan, jotka eivät noudata ilmansaasteita koskevaa lainsäädäntöä, ja ehdottamaan uutta tehokasta lainsäädäntöä, myös alakohtaista lainsäädäntöä, jolla ehkäistään huonoa ilmanlaatua ja torjutaan eri lähteistä aiheutuvaa saastumista ja myös puututaan metaanipäästöihin; painottaa, että EU on edelleen kaukana sille asetettujen ilmanlaatua koskevien tasojen saavuttamisesta, ja huomauttaa, että nämä tasot ovat huomattavasti alhaisempia kuin WHO:n suosittelemat tasot; |
81. |
toteaa, että komissio on puuttunut huonon ilmanlaadun ongelmaan käynnistämällä joitakin rikkomismenettelyjä erityisesti direktiivissä 2008/50/EY asetettujen typpidioksidia koskevien raja-arvojen jatkuvien ylitysten vuoksi; |
82. |
muistuttaa, että melusaasteen vähentäminen on yksi niistä laatuvaatimuksista, joita ei saavuteta vuoteen 2020 mennessä; korostaa, että unionissa kuolee vuosittain ennenaikaisesti vähintään 10 000 ihmistä melulle altistumisen aiheuttamiin sydän- ja verisuonitauteihin ja aivohalvauksiin ja että vuonna 2012 lähes neljäsosa unionin väestöstä altistui enimmäisrajat ylittäville melutasoille; pyytää jäsenvaltioita asettamaan melutasojen seurannan etusijalle ulko- ja sisäympäristöjen raja-arvojen noudattamisen varmistamiseksi; kehottaa lisäksi ryhtymään toimiin melusaasteeseen puuttumiseksi; |
83. |
painottaa, että komission tietojen mukaan yli 50 prosenttia EU:n viljantuotannosta käytetään eläinten ruokkimiseen; toteaa, että YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö on varoittanut, että viljan käytön jatkaminen eläinten ruokintaan voi vaarantaa elintarviketurvan vähentämällä ihmisten kulutukseen saatavilla olevan viljan määrää; |
84. |
korostaa karjankasvatuksen merkitystä unionin talouden ja kestävän maatalouden kannalta etenkin, kun se integroidaan viljelytuotantojärjestelmiin; kiinnittää huomion aktiiviseen ravinnekierron hallintaan liittyvään potentiaaliin karjankasvatusalalla hiilidioksidi-, ammoniakki- ja nitraattipäästöjen ympäristövaikutusten vähentämisessä; kiinnittää myös huomiota integroidun maatalouden mahdollisuuksiin edistää paremmin toimivaa maatalouden ekosysteemiä ja ilmastoa säästävää maataloutta; |
85. |
toteaa, että kehitysmaissa viljelyalalla toimivat naiset voisivat kasvattaa tilakohtaisia satoja 20–30 prosenttia, jos heillä olisi käytettävissään samat resurssit kuin miehillä; korostaa, että tällaiset sadot voisivat vähentää maailman nälkäänäkevien määrää 12–17 prosentilla; |
86. |
korostaa erityisesti, että naiset ovat erittäin tärkeässä asemassa perhetiloilla, jotka ovat maaseutualueiden ensisijaisia sosioekonomisia soluja, ja pitävät huolta elintarvikkeiden tuotannosta, perinteisten taitojen ja osaamisen ylläpitämisestä, kulttuuri-identiteetistä ja ympäristönsuojelusta; ottaa huomioon, että maaseutualueiden naiset kärsivät myös palkka- ja eläke-eroista; |
87. |
muistuttaa, että komission on seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman mukaan arvioitava unionin kulutuksesta aiheutuvia ympäristövaikutuksia maailmanlaajuisesti; painottaa, että kestävillä elintavoilla voi olla myönteinen vaikutus ihmisten terveyteen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen; muistuttaa komissiota, että kestävän kehityksen tavoite 12.8 edellyttää, että kansalaiset saavat tietoa ja tulevat tietoisiksi kestävästä kehityksestä ja kestävistä elintavoista; kehottaa tämän vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ohjelmia yleisen tietämyksen lisäämiseksi erilaisten kulutuksen muotojen vaikutuksista ihmisten terveyteen, ympäristöön, elintarviketurvaan ja ilmastonmuutokseen; kehottaa komissiota julkistamaan viipymättä tiedonannon kestävästä eurooppalaisesta elintarvikejärjestelmästä; |
88. |
toteaa, että kestävän kehityksen tavoite 12.8 velvoittaa hallitukset varmistamaan, että ihmiset saavat kaikkialla tietoa ja ovat tietoisia kestävästä kehityksestä ja luonnon kanssa sopusoinnussa olevasta elintavasta; kehottaa tämän vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ohjelmia yleisen tietämyksen lisäämiseksi kulutustasojen vaikutuksista ihmisten terveyteen, ympäristöön, elintarviketurvaan ja ilmastonmuutokseen; |
89. |
kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään kattavan EU:n poliittisen toimintakehyksen HIV:n/aidsin, tuberkuloosin, hepatiitti C:n ja mikrobilääkeresistenssin kaltaisiin maailmanlaajuisiin terveyshaasteisiin puuttumiseksi ottaen huomioon niiden EU:n jäsenvaltioiden ja näiden naapurimaiden erilaiset tilanteet ja erityiset haasteet, joissa HIV:n ja monilääkeresistentin tuberkuloosin taakka on suurin; kehottaa komissiota ja neuvostoa ottamaan voimakkaan poliittisen roolin vuoropuhelussa suuren tautirasitteen maiden, myös Afrikassa, Itä-Euroopassa ja Keski-Aasiassa sijaitsevien naapurimaiden, kanssa ja varmistamaan, että otetaan käyttöön kestävää siirtymistä kansalliseen rahoitukseen koskevia suunnitelmia, jotta HIV- ja tuberkuloosiohjelmat toimivat tehokkaasti, jatkuvasti ja aiempaa laaja-alaisemmin sen jälkeen, kun kansainvälisten avunantajien tuki on loppunut, ja kehottaa jatkamaan tiivistä yhteistyötä näiden maiden kanssa sen varmistamiseksi, että ne ottavat vastuun HIV:tä ja tuberkuloosia koskevista vastatoimista ja sitoutuvat niihin; |
90. |
toteaa PrEP-lääkkeiden saatavuuden merkityksen HIV:n/aidsin ennaltaehkäisyssä; kehottaa lisäksi komissiota ja Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskusta tunnustamaan, että HIV:n/aidsin hoitoon kuuluu myös ennaltaehkäisy; |
91. |
katsoo, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet ovat keskeinen tekijä, jolla on potentiaalia vaikuttaa moniulotteisen köyhyyden poistamiseen ja että ne olisi aina tunnustettava sekä terveen elämän että sukupuolten tasa-arvon ennakkoedellytykseksi; katsoo, että tässä suhteessa on kiinnitettävä enemmän huomiota seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin, joita edelleen valitettavasti tarkastellaan merkityksettömänä erillisenä seikkana, vaikka niillä on valtava merkitys sukupuolten tasa-arvolle, nuorten voimaannuttamiselle ja inhimilliselle kehitykselle sekä viime kädessä köyhyyden poistamiselle; katsoo, että EU:n lähestymistavassa ei ole juurikaan edistytty eikä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia keskeisenä kestävän kehityksen osatekijänä vieläkään tunnusteta; huomauttaa, että EU:n kanta ei ole ollut johdonmukainen tällä alalla; katsoo, että epäjohdonmukaisuus tulee ilmi siitä, että komissio mainitsee Agenda 2030:tä koskevassa tiedonannossa tämän alan EU:n toimet vain terveyteen liittyvinä, mutta tiedonannossa kehityspolitiikkaa koskevasta eurooppalaisesta konsensuksesta vain sukupuolten tasa-arvoon liittyvinä; kehottaa tämän vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita edelleen vaatimaan, että Yhdysvallat harkitsee uudelleen kantaansa niin kutsuttuun global gag rule -sääntöön; |
92. |
painottaa tarvetta edistää lääketieteellistä tutkimusta uusien ja parempien, esteettömien, kohtuuhintaisten ja soveltuvien lääketieteellisten ratkaisujen kehittämiseksi HIV:hen/aidsiin, tuberkuloosiin ja muihin köyhyyteen liittyviin ja laiminlyötyihin sairauksiin, uusiin epidemioihin ja mikrobilääkeresistenssiin; |
93. |
huomauttaa, että unionin maatalous edistää jo nyt kestävää kehitystä; toteaa kuitenkin, että yhteisellä maatalouspolitiikalla on pystyttävä vastaamaan paremmin nykyisiin ja tuleviin haasteisiin; kehottaa komissiota selvittämään, kuinka yhteisellä maatalouspolitiikalla ja kestävillä maatalousjärjestelmillä voidaan parhaiten edistää kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista, jotta voidaan taata elintarvikkeiden riittävyys, turvallisuus ja ravinteikkuus sekä suojella ja lisätä luonnonvaroja samalla kun torjutaan ilmastonmuutosta; kehottaa komissiota esittämään vuoden 2020 jälkeistä yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevan tulevan tiedonannon yhteydessä ehdotuksia viherryttämistoimien tehostamiseksi entisestään ja kestävän kehityksen tavoitteiden 2, 3, 6, 12, 13, 14 ja 15 saavuttamisen varmistamiseksi; kehottaa komissiota myös tukemaan paikallisesti ja ekologisesti tuotettuja elintarvikkeita, joiden hiili-, maa- ja vesijalanjälki on pieni; korostaa maatalouden ekosysteemien ja kestävän metsänhoidon merkitystä ja tähdentää, että on lisättävä kannustimia käytöstä poistettujen viljelyalojen kestävälle ennallistamiselle; painottaa tarvetta varmistaa, että kaikilla EU:n politiikanaloilla tosiasiallisesti saavutetaan asetetut tavoitteet noudattamalla tiukasti sääntöjä ja politiikanalojen laajemman johdonmukaisuuden avulla; painottaa, että tämä on erityisen tärkeää luonnonvarojen kestävän hallinnan ja tätä koskevien yhteisen maatalouspolitiikan välineiden osalta; |
94. |
kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään maatalousekologista siirtymävaihetta sekä minimoimaan terveydelle ja ympäristölle vaarallisten torjunta-aineiden käytön ja toteuttamaan yhteisessä maatalouspolitiikassa luonnonmukaista ja biodynaamista maataloutta suojelevia ja tukevia toimenpiteitä; |
95. |
kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita uudistamaan mahdollisimman pian torjunta-aineiden hyväksyntää koskevia unionin sääntöjä ja määrittämään torjunta-aineiden käytön vähentämistä koskevat sitovat tavoitteet; |
96. |
toteaa, että unionin maatalousala luo maaseudulla miljoonia työpaikkoja maataloudessa ja muilla aloilla ja turvaa elintarvikkeiden saannin ja elintarviketurvan sekä maaseudun houkuttelevuuden elinympäristönä samoin kuin työntekoon ja virkistäytymiseen käytettävänä ympäristönä; toteaa lisäksi, että suuri biologinen monimuotoisuus ja luonnonarvoltaan merkittävät maisemat houkuttelevat ihmisiä maaseudulle ja tuovat lisäarvoa maaseutualueille; panee merkille maaseudun kehityspolitiikan suuren merkityksen elinkelpoisten, vakaiden ja elävien maaseutuyhteisöjen ja -talouksien rakentamisessa; toteaa, että viljelijöiden resurssien saatavuuden parantaminen on keskeisellä sijalla tämän saavuttamisessa; |
97. |
vaatii maatalouden kehittämistä niin, että keskiöön asetetaan perhetilat ja parannetaan unionin rahastojen, kuten Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR), käyttöä ja kiinnitetään erityistä huomiota pieniin ja keskisuuriin tiloihin, jaetaan ja siirretään asiantuntemusta ja hyödynnetään paikallisten ja alueellisten arvo- ja tuotantoketjujen etuja ja alueellista työllistämistä painottaen entistä enemmän yhteyksiä kasvukeskuksien ulkopuolisiin alueisiin samoin kuin suoramyyntiä, jotka ovat olleet menestyksellinen malli monissa unionin osissa; katsoo, että viljelijöiden mahdollisuus saada työstään oikeudenmukainen korvaus on unionin maatalouden kestävyyden ehto ja viljelijöiden hyvinvoinnin tae; |
98. |
muistuttaa, että on tärkeää taata asianmukaiset julkiset palvelut ja erityisesti lasten ja vanhusten hoitopalvelut, sillä ne ovat erityisen tärkeitä naisten kannalta, koska naiset ovat perinteisesti etupäässä vastanneet nuorten ja ikääntyneiden perheenjäsenten hoitamisesta; |
99. |
panee merkille perinteisen tietämyksen ja perinteisten elintarvikkeiden merkityksen etenkin unionin kaikkein syrjäisimmillä alueilla, vuoristoalueilla sekä muita huonommassa asemassa olevilla alueilla; panee myös merkille eurooppalaisten laatujärjestelmien, kuten suojatun alkuperämerkinnän, paikallisille alueille antaman taloudellisen panoksen; muistuttaa kannattavansa yksimielisesti tällaisen suojan laajentamista kattamaan laajempi alueellisesti tuotettujen hyödykkeiden valikoima; korostaa tässä yhteydessä myös EU:n laatujärjestelmien (SAN, SMM, APT) merkitystä toimeentulon tarjoamisessa ja elinkeinojen säilyttämisessä näillä alueilla; panee merkille, että nämä järjestelmät ovat laajemmin tunnettuja vain joissakin jäsenvaltioissa, ja kehottaa lisäämään tietämystä niiden eduista koko unionissa; |
100. |
korostaa, että Välimeren metsät ja dehesaksi kutsuttu peltometsätalousjärjestelmä, jossa kestävä ja laajamittainen karjanhoito yhdistetään saumattomasti viljelyyn ja metsänhoitoon, antavat merkittävän panoksen biologisen monimuotoisuuden kestävyyden säilyttämisen ja turvaamisen tavoitteisiin, ja vaatii siksi antamaan niille asianmukaisen tunnustuksen ja tuen yhteisessä maatalouspolitiikassa; |
101. |
korostaa bioenergian merkitystä tiloille ja biotaloudelle sekä bioenergialaitteiston merkitystä uusiutuvan energian tuottamisessa, varastoinnissa, jakelussa ja käytössä tiloilla, koska nämä tekijät auttavat viljelijöitä varmistamaan tulonsa tarjoamalla heille lisätuotteen, jota he voivat myydä; katsoo, että tämä auttaa luomaan ja säilyttämään korkealaatuisia työpaikkoja maaseudulla; korostaa kuitenkin, että bioenergiaa on kehitettävä kestävällä tavalla eikä se saa haitata elintarvikkeiden eikä rehun tuotantoa; korostaa, että energiatarpeet on täytettävä sen sijaan edistämällä sellaisten jätteiden ja sivutuotteiden käyttöä, joita ei voida hyödyntää missään muussa prosessissa; |
102. |
ottaa huomioon, että viljelemällä palkokasveja viljelykiertomenetelmää noudattaen hyödytetään viljelijöitä, eläimiä, biologista monimuotoisuutta sekä ilmastoa; kehottaa komissiota esittämään proteiinisuunnitelman, joka kattaa palkokasvien viljelyn viljelykiertomenetelmää noudattaen; |
103. |
pitää täsmäviljelyn, digitalisoinnin, energian järkevän käytön, kasvien ja eläinten jalostuksen sekä integroidun kasvinsuojelun valtavirtaistamisen jatkuvaa kehitystä tarpeellisena, koska kestävän kehityksen tavoitteisiin ja toiminnalliseen biologiseen monimuotoisuuteen perustuva tehokkuuden parantaminen auttaa vähentämään sekä maantarvetta että viljelyn ympäristövaikutuksia; katsoo, että jos biologinen monimuotoisuus saataisiin hyödyttämään viljelijöitä, se voisi parantaa heidän tulojaan, maaperän terveyttä ja tuottavuutta ja auttaa tuholaisten torjunnassa sekä pölytyksessä; pitää siksi tärkeänä entistä parempaa sääntelykehystä, jotta voidaan taata oikea-aikaiset, tehokkaat ja tulokselliset päätöksentekomenettelyt; katsoo, että tällaisten ”älykkäiden” ratkaisujen avulla olisi kannustettava ja tuettava sellaisten pienten tilojen tarpeisiin räätälöityjä aloitteita, jotka eivät voi hyödyntää mittakaavaetuja, jotta ne voisivat hyödyntää uutta tekniikkaa; |
104. |
pitää olennaisen tärkeänä, että paikallisten rotujen tuottavuus säilytetään ja sitä kehitetään, koska niillä on kyky sopeutua alkuperäisen ympäristönsä ominaispiirteisiin, ja että kunnioitetaan viljelijöiden oikeuksia jalostaa kasveja itsenäisesti sekä varastoida ja vaihtaa eri lajien ja lajikkeiden siemeniä, jotta voidaan varmistaa maatalouden geneettinen monimuotoisuus; torjuu kaikki pyrkimykset elämän, kasvien ja eläinten, geneettisen materiaalin ja olennaisten biologisten prosessien patentoimiseksi erityisesti silloin, kun on kyse alkuperäisistä kannoista, lajikkeista ja ominaisuuksista; |
105. |
kehottaa komissiota esittämään toimintasuunnitelman ja perustamaan asiantuntijaryhmän, jotta voidaan kehittää entistä kestävämpi integroitu kasvinsuojelujärjestelmä; korostaa sellaisen kasvinsuojelujärjestelmän tarvetta, jonka avulla parannetaan kasvinjalostustoimien, luonnollisten torjuntamenetelmien ja torjunta-aineiden käytön välistä vuorovaikutusta; |
106. |
pitää tarpeellisena edistää laajakaistayhteyksien saatavuutta ja liikenneyhteyksien parantamista maaseutualueilla, jotta voidaan edistää ympäristön kestävyyttä koskevien tavoitteiden saavuttamista ja myös auttaa edistämään ympäristön kannalta, taloudellisesti ja sosiaalisesti kaikin puolin kestävää kasvua maaseutualueilla; |
107. |
painottaa, että on tehtävä kulttuurista olennainen osa kestävyyttä koskevia komission toimia ja painotettava selkeästi sen asemaa talouskehityksessä, työpaikkojen luomisessa, demokratian edistämisessä, sosiaalisessa oikeudenmukaisuudessa ja solidaarisuudessa, koheesion edistämisessä, sosiaalisen syrjäytymisen, köyhyyden sekä sukupolvierojen ja väestörakenteellisten erojen torjumisessa; kehottaa komissiota valtavirtaistamaan kulttuurin kestävän kehityksen tavoitteita koskevan strategiansa tavoitteisiin, määritelmiin, välineisiin ja arviointikriteereihin; |
108. |
kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle. |
(1) A/RES/70/1.
(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1386/2013/EU, 20. marraskuuta 2013 (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 171).
(3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0224.
(4) https://ec.europa.eu/epsc/sites/epsc/files/strategic_note_issue_18.pdf
(5) Komission 3. toukokuuta 2011 antama tiedonanto ”Luonnonpääoma elämämme turvaajana: luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020” (COM(2011)0244).
(6) Komission 2. lokakuuta 2015 antama kertomus ”Väliarviointi luonnon monimuotoisuutta koskevasta EU:n strategiasta vuoteen 2020” (COM(2015)0478).
(7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0034.
(8) https://unstats.un.org/sdgs/report/2016/goal-13/
(9) Euroopan ympäristökeskuksen raportti nro 30/2016 ”Environmental indicator report 2016 – In support to the monitoring of the 7th Environment Action Programme”: https://www.eea.europa.eu/publications/environmental-indicator-report-2016.
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/168 |
P8_TA(2017)0316
Yhteenkuuluvuuden ja kehityksen edistäminen EU:n syrjäisimmillä alueilla
Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. heinäkuuta 2017 yhteenkuuluvuuden ja kehityksen edistämisestä EU:n syrjäisimmillä alueilla: SEUT-sopimuksen 349 artiklan täytäntöönpano (2016/2250(INI))
(2018/C 334/19)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 52 artiklan, jonka ensimmäisessä kohdassa todetaan, että perussopimuksia sovelletaan jäsenvaltioihin, ja jonka toisessa kohdassa todetaan, että perussopimusten alueellinen soveltamisala täsmennetään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 355 artiklassa, |
— |
ottaa huomioon 29. lokakuuta 2010 annetulla Eurooppa-neuvoston päätöksellä Saint Barthélemyn saaren aseman muuttamisesta Euroopan unioniin nähden (2010/718/EU) ja 11. heinäkuuta 2012 annetulla Eurooppa-neuvoston päätöksellä Mayotten aseman muuttamisesta Euroopan unioniin nähden (2012/419/EU) muutetun SEUT-sopimuksen 355 artiklan ensimmäisen alakohdan 1 alakohdan, jossa määrätään, että perussopimusten määräyksiä sovelletaan unionin syrjäisimpiin alueisiin SEUT-sopimuksen 349 artiklan mukaisesti, |
— |
ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 349 artiklan, jossa tunnustetaan unionin syrjäisimpien alueiden erityisasema, jonka mukaan hyväksytään ”erityistoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on erityisesti määritellä ne edellytykset, joilla perussopimuksia sovelletaan kyseisiin alueisiin, mukaan lukien yhteiset politiikat” ja jossa määrätään, että kyseiset toimenpiteet koskevat erityisesti mutteivat yksinomaan ”tulli- ja kauppapolitiikkaa, veropolitiikkaa, tullittomia alueita, maatalous- ja kalastuspolitiikkaa, raaka-aineiden ja välttämättömien kulutustavaroiden toimittamisehtoja, valtiontukia sekä edellytyksiä rakennerahastoihin ja laaja-alaisiin unionin ohjelmiin osallistumiselle”, |
— |
ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a alakohdan, jonka mukaan tuki taloudellisen kehityksen edistämiseen unionin syrjäisimmillä alueilla voi soveltua sisämarkkinoille, |
— |
ottaa huomioon SEUT-sopimuksen XVIII osaston, jossa määrätään taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevasta tavoitteesta ja määritellään rakenteelliset rahoitusvälineet tämän tavoitteen saavuttamiseksi, |
— |
ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 7 artiklan, jossa määrätään, että unioni varmistaa eri politiikkojensa ja toimiensa välisen johdonmukaisuuden kaikki tavoitteensa huomioon ottaen ja annetun toimivallan periaatetta noudattaen, |
— |
ottaa huomioon kaikki syrjäisimpiä alueita koskevat komission tiedonannot, |
— |
ottaa huomioon kaikki syrjäisimpiä alueita koskevat päätöslauselmansa ja erityisesti 18. huhtikuuta 2012 hyväksytyn päätöslauselman koheesiopolitiikan tehtävistä Euroopan unionin syrjäisimmillä alueilla Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä (1) sekä 26. helmikuuta 2014 hyväksytyn päätöslauselman syrjäisimpien alueiden potentiaalin optimoimisesta luomalla synergioita Euroopan unionin rakennerahastojen ja EU:n muiden ohjelmien välille (2), |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 15. joulukuuta 2015 antaman tuomion (3), |
— |
ottaa huomioon 15. joulukuuta 2016 annetun komission kertomuksen unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavien maatalousalan erityistoimenpiteiden järjestelmän (Posei) täytäntöönpanosta (COM(2016)0797), |
— |
ottaa huomioon EU:n valtiontukiuudistuksesta annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle (COM(2012)0209), |
— |
ottaa huomioon syrjäisimpien alueiden Cayennessa 5. maaliskuuta 1999 allekirjoittaman pöytäkirjan, jota täydennettiin toukokuussa 2010 allekirjoitetulla Espanjan, Ranskan ja Portugalin sekä syrjäisimpien alueiden yhteisellä pöytäkirjalla, jonka mukaan unionin olisi edistettävä syrjäisimpien alueiden kestävää kehitystä syrjäisimpien alueiden runsaita luonnonvaroja ja kulttuurista rikkautta hyödyntäen ja edistettävä samalla yhtäläisten mahdollisuuksien ja kumppanuuden periaatteita, suhteellisuusperiaatetta ja unionin politiikkojen johdonmukaisuutta, |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin syrjäisimpien alueiden johtajien 22. ja 23. syyskuuta 2016 pidetyn 21. kokouksen loppujulkilausuman sekä Brysselissä 30. ja 31. maaliskuuta 2017 pidetyn neljännen unionin syrjäisimpiä alueita käsittelevän foorumin yhteydessä allekirjoitetun yhteisen pöytäkirjan, |
— |
ottaa huomioon tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi SEUT-sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti 17. kesäkuuta 2014 annetun komission asetuksen (EU) N:o 651/2014 (4), |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3, |
— |
ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon (A8-0226/2017), |
A. |
ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 349 artiklassa tunnustetaan unionin syrjäisimpien alueiden taloudellinen ja sosiaalinen erityistilanne, jota vaikeuttavat tietyt tekijät (niiden syrjäinen sijainti, saaristoluonne, pieni koko, vaikea pinnanmuodostus ja ilmasto ja riippuvuus muutamista harvoista tuotteista), joiden pysyvyys ja yhteisvaikutukset haittaavat suuresti näiden alueiden kehitystä; |
B. |
ottaa huomioon, että tuomioistuimen suuri jaosto tulkitsi huolellisesti 15. joulukuuta 2015 antamassaan tuomiossa SEUT-sopimuksen 349 artiklaa; |
C. |
ottaa huomioon, että unionin tuomioistuin vahvisti tuomiossa erityisesti, että säädökset, joiden tavoitteena on ottaa käyttöön syrjäisimpiä alueita koskevia erityistoimia, voidaan hyväksyä 349 artiklan muodostaman oikeusperustan nojalla, että tämän oikeusperustan avulla voidaan poiketa sekä primäärioikeudesta että johdetusta oikeudesta ja että 349 artiklan sanamuodossa katettujen alojen luettelo ei ole tyhjentävä, koska ”SEUT-sopimuksen laatijoiden tarkoituksena” ei ”ollut vahvistaa tyhjentävää luetteloa toimenpidetyypeistä, jotka kyseisen artiklan nojalla voidaan hyväksyä”; |
D. |
ottaa huomioon, että sovellettaessa perussopimuksia syrjäisimpiin alueisiin SEU-sopimuksen 52 artikla ja SEUT-sopimuksen 349 ja 355 artikla liittyvät toisiinsa, ja ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 355 artiklan ensimmäisen alakohdan 1 alakohdan nojalla perussopimusten määräyksiä sovelletaan SEUT-sopimuksen 349 artiklan mukaisesti syrjäisimpiin alueisiin ja että tämä viittaus perussopimuksiin pitää sisällään johdetun oikeuden; |
E. |
katsoo, että SEUT-sopimuksen 349 artiklaa on tarkasteltava yhdessä sopimuksen muiden artiklojen ja erityisesti 7 artiklan kanssa, jossa todetaan, että ”unioni varmistaa eri politiikkojensa ja toimiensa välisen johdonmukaisuuden kaikki tavoitteensa huomioon ottaen”; |
F. |
ottaa huomioon, että yhdenvertaisuus- ja syrjimättömyysperiaatteiden nojalla on perusteltua soveltaa eriytettyä kohtelua eri tilanteissa, jotta voidaan varmistaa yhdenvertaisuus EU:n lainsäädännön soveltamisessa; |
G. |
katsoo, että SEUT-sopimuksen 349 artiklan tavoitteena on varmistaa syrjäisimpien alueiden kehittäminen ja niiden sisällyttäminen sekä unionin alueeseen että niiden omaan maantieteelliseen alueeseen mahdollistaen samalla, että ne hyötyvät sellaisista toimintapolitiikoista ja tarvittaessa erityistoimenpiteistä, jotka on mukautettu niiden realiteetteihin ja tarpeisiin; |
H. |
katsoo, että syrjäisimmät alueet ovat etuoikeutetussa asemassa geostrategiselta sekä ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvien tutkimusalojen kannalta; |
I. |
toteaa, että komission arvion mukaan sininen talous tarjoaa noin 5,4 miljoonaa työpaikkaa ja noin 500 miljardin euron vuotuisen arvonlisän bruttona; |
1. |
muistuttaa, että SEU-sopimuksen 7 artiklassa komissiolle annetaan perussopimusten vartijan tehtävä; korostaa, että syrjäisimmät alueet ovat täysin yhdentyneet Euroopan unioniin ja mukautuneet sen oikeusjärjestykseen ja että niiden erityisasema tunnustetaan perussopimuksissa ja eritoten SEUT-sopimuksen 349 artiklassa, jossa vahvistetaan periaate, joka mahdollistaa unionin eri politiikkojen mukauttamisen; |
2. |
painottaa, että vaikka maantieteellinen etäisyys unionista aiheuttaa syrjäisimmille alueille merkittävää haittaa, niillä on myös monia huomattavia vahvuuksia, kuten lisääntyvään matkailuun, siniseen kasvuun, merkittävien uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämiseen, kiertotalouden kehittämiseen sekä rikkaan luonnonperintönsä ja vertaansa vailla olevaan luonnon monimuotoisuuteen liittyvien toimintojen tarjoama potentiaali; |
3. |
katsoo, että SEUT-sopimuksen 349 artiklaa on hyödynnetty rajoitetusti ja sitä voitaisiin myös tulkita innovatiivisemmin ja positiivisemmin, erityisesti tilapäisten ohjelmien ja uusien alakohtaisten toimintapolitiikkojen luomiseksi syrjäisimpien alueiden vahvuuksiin tukeutuen, jotta syrjäisimmillä alueilla voitaisiin hyödyntää niitä erityisesti uusiutuvan energian, sinisen kasvun, tutkimuksen ja kehittämisen, kestävän matkailun, luonnon monimuotoisuuden suojelun ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen aloilla; muistuttaa tässä yhteydessä unionin tehtävästä tarjota syrjäisille alueille mahdollisuudet selvitä vaikeuksistaan ja hyödyntää vahvuuksiaan, mutta painottaa samalla, että asianomaisten jäsenvaltioiden on kannettava enemmän vastuuta käyttäessään unionin välineitä, joilla voidaan tukea syrjäisimpien alueiden kestävää kehitystä; |
SEUT-sopimuksen 349 artiklan täytäntöönpanon tilanne
4. |
ilmaisee huolensa siitä, ettei syrjäisimpiä alueita koskevia perussopimusten artikloja ole tähän mennessä pantu täytäntöön mahdollisimman laajalti, mikä rajoittaa alueiden kykyä hyödyntää kaikin tavoin unionin jäsenyyttä ja parantaa kilpailukykyään omalla maantieteellisellä alueellaan; |
5. |
katsoo, että SEUT-sopimuksen 349 artiklan laajempi täytäntöönpano auttaisi syrjäisimpiä alueita yhdentymään paremmin unioniin sekä tukisi niiden kehitystä ja mahdollisuuksia, kun otettaisiin kaikin tavoin huomioon niiden erityispiirteet ja rakenteelliset rajoitteet mutta myös vahvuudet; |
6. |
muistuttaa lainsäätäjien poliittisesta tahdosta kehittää kokonaisvaltainen strategia ja liittää siihen eri politiikanaloihin liittyviä toimenpiteitä ja välineitä laadittaessa SEUT-sopimuksen 299 artiklan toista alakohtaa ja myöhemmin 349 artiklaa; |
7. |
muistuttaa, että syrjäisestä sijainnista ja saaristoluonteesta johtuvia erityisiä valinnaisia toimenpiteitä koskeva Posei-ohjelma on ohjelma, jossa otetaan syrjäisimpien alueiden erityispiirteet kaikilta osin huomioon nimenomaan sitä koskevalla, niin SEUT-sopimuksen 349 artiklaan kuin 42 artiklan ensimmäiseen alakohtaan ja 43 artiklan 2 kohtaan perustuvalla asetuksella, jossa tunnustetaan kaksi periaatetta ensinnäkin syrjäisimpien alueiden EU:hun kuulumisesta sekä toisekseen unionin yhteisen toimintapolitiikan täysimääräisestä mukauttamisesta syrjäisimpien alueiden realiteetteihin; katsoo, että tämän vuoksi ohjelmaa on tärkeää jatkaa ja että olisi harkittava muita unionin toimintapolitiikkoja koskevien uusien Posei-ohjelmien käyttöönottoa; |
8. |
katsoo, että Posei-ohjelman menestys tukee syrjäisimpiä alueita koskevien erityisjärjestelyjen säilyttämistä sen sijaan, että ne otettaisiin osaksi laaja-alaisia unionin ohjelmia; |
9. |
ottaa huomioon, että komissio on hyväksynyt lukuisia syrjäisimpiä alueita koskevia tiedonantoja; pitää valitettavana, että erilaiset syrjäisimpiä alueita koskevat unionin strategiat on pantu tähän mennessä vain osittain täytäntöön ja ne ovat konkretisoituneet vain osittain; |
10. |
kehottaa nyt komissiota ehdottamaan toimintasuunnitelmaa ja liittämään siihen tarvittaessa lainsäädäntöaloitteita, jotta voidaan panna täytäntöön sellainen johdonmukainen ja tehokas syrjäisimpiä alueita koskeva strategia, jossa hyödynnettäisiin kattavasti SEUT-sopimuksen 349 artiklan tarjoamia mahdollisuuksia erityisesti syrjäisimpien alueiden kestävään kehitykseen liittyviin tarpeisiin mukautettujen ohjelmien ja alakohtaisten toimintapolitiikkojen laadinnassa muun muassa innovoinnin ja pitkän aikavälin investointien alalla; painottaa tarvetta tehdä tiivistä yhteistyötä syrjäisimpien alueiden alueviranomaisten ja sidosryhmien kanssa; kehottaa näin ollen unionin toimielimiä avaamaan yhdessä syrjäisimpien alueiden viranomaisten kanssa uuden luvun unionin ja syrjäisimpien alueiden välisissä suhteissa, |
11. |
on tyytyväinen komission aikaansaamaan syrjäisimpiä alueita koskevaan uudistettuun strategiaan, joka hyväksytään viimeistään vuoden 2017 loppuun mennessä; kehottaa komissiota sisällyttämään strategiaan yksityiskohtaisen kuvauksen syrjäisimpiä alueita koskevasta lähestymistavastaan sekä investointitarpeisiin kohdennettuja strategisia kehyksiä täsmällisine, saavutettavissa ja arvioitavissa olevine tavoitteineen; kehottaa Ranskaa, Espanjaa ja Portugalia tukemaan enemmän syrjäisimpiä alueitaan; |
12. |
muistuttaa, että SEUT-sopimuksen 349 artiklan nojalla syrjäisimmille alueille myönnetään joustaviin menettelyihin perustuen niille koituvien lisäkustannuksien korvaamiseksi toimintatukea, jota ei ole rajoitettu ajallisesti ja joka ei ole asteittain alenevaa; toteaa, että nämä poikkeukset koskevat sekä unionin rahoitusvälineitä että valtiontukia; |
13. |
painottaa, että on tarpeen taata käyttöön otettujen järjestelyjen, määräysten ja poikkeusten pitkäkestoisuus syrjäisimpien alueiden rakenteelliselle kehittämiselle otollisen vakauden varmistamiseksi ja ottaa siinä huomioon tehdyt arvioinnit; |
14. |
kehottaa komissiota laatimaan täsmällisen arvion syrjäisimpiä alueita koskevasta lähestymistavasta ja käsittelemään kunkin syrjäisen alueen taloudellista ja sosiaalista tilannetta, jotta voidaan taata unionin aluekehityspolitiikan tavoitteiden parempi toteuttaminen, erityisesti mitä tulee jälkeenjääneisyyksien umpeen kuromiseen ja kestävään kehitykseen, niin että syrjäisimmät alueet voivat lähentyä unionin keskimääräistä kehitystasoa; |
15. |
kehottaa komissiota vahvistamaan eri pääosastojensa välistä koordinointia syrjäisimpien alueiden kannalta merkittävissä asiakokonaisuuksissa, jotta syrjäisimpien alueiden ongelmia voidaan käsitellä asianmukaisesti unionin toimintaohjelmissa ja strategioissa; painottaa tältä osin pääsihteeristön ratkaisevaa roolia, jotta varmistetaan SEUT-sopimuksen 349 artiklan asianmukainen soveltaminen, kun otetaan huomioon, että Euroopan unionin politiikan mukauttaminen syrjäisimpien alueiden erityispiirteisiin edellyttää, että päätöksiä tehdään korkeimmalla poliittisella tasolla; |
Maatalouspolitiikka
16. |
pitää tervetulleena komission hiljattain laatimaa kertomusta (COM(2016)0797), jossa se tuli siihen johtopäätökseen, että Posei-ohjelmat olivat yleisesti ottaen tuloksellisia vuosina 2006–2014, piti kyseistä järjestelmää ratkaisevan tärkeänä syrjäisimpien alueiden tuotannon säilyttämisen kannalta ja katsoi, että se on YMP:n uusien tavoitteiden mukainen; toteaa, että komissio suositteli nykyisen perusasetuksen säilyttämistä, pitäen kuitenkin mielessä, että määrärahoja saatetaan joutua mukauttamaan sellaisten vapaakauppasopimusten voimaantulon seurauksena, jotka vaikuttavat tai saattavat vaikuttaa huomattavasti syrjäisimpien alueiden tuotantoon; |
17. |
katsoo, että Posei-ohjelma on ollut todellinen menestys perustamisestaan alkaen; |
18. |
kannattaa komission kertomuksen päätelmää, jossa pyydetään lujittamaan Posei-järjestelmän perusominaisuuksia siten, että voidaan välttää maataloustuotannosta luopumisen vaara ja siitä aiheutuvat kielteiset vaikutukset työllisyyteen, ympäristöön ja syrjäisimpien alueiden alueelliseen ulottuvuuteen; |
19. |
katsoo, että on tarpeen parantaa tukea tuotannon monipuolistamiselle syrjäisimmillä alueilla ja ottaa käyttöön kohdennettuja toimia, joilla voidaan ratkaista markkinakriisejä tietyillä aloilla, kuten tomaatinviljely- ja karjanhoitoalalla, ja tukea pientilojen, erityisesti pienten maitotilojen, kehittämistä; |
20. |
huomauttaa, ettei maataloustuotteiden yhteisen markkinajärjestelyn toisiaan seuranneissa uudistuksissa ole otettu riittävästi huomioon syrjäisimpien alueiden erityispiirteitä, ja kehottaa ottamaan ne paremmin huomioon tulevaisuudessa; |
21. |
toteaa, että vuonna 2005 toteutetun sokerin yhteisen markkinajärjestelyn uudistuksen käynnistämä kiintiöiden ja takuuhintojen poistuminen heikentää syrjäisimpien alueiden sokeriruo’on tuottajien asemaa; painottaa, että on tarpeen tehdä SEUT-sopimuksen 349 artiklan nojalla käyttöön otetuista erityisjärjestelyistä pysyviä, jotta varmistetaan alan kestävä kilpailukyky; pyytää perustamaan mekanismin sokeriruo’on viljelijöiden tukemiseksi siltä varalta, että sokerin maailmanmarkkinahinta laskee; |
22. |
kehottaa komissiota ottamaan huomioon maidontuotannon keskeisen merkityksen Azoreilla, jatkamaan tukea tuottajille ja varautumaan lisätoimien toteuttamiseen mahdollisen markkinakriisin johdosta; |
23. |
muistuttaa, että banaanintuotanto on ratkaisevassa asemassa tiettyjen syrjäisimpien alueiden sosioekonomisessa rakenteessa; kehottaa siksi jatkamaan ja tarvittaessa lisäämään tuottajille myönnettävää tukea; |
24. |
kehottaa komissiota ottamaan käyttöön välineissään, joita käytetään markkinakriisien havaitsemiseksi ja niiden käsittelemiseksi eri maatalousaloilla, kuten banaani-, sokeri-, rommi- ja kalastusalalla ja maitoalalla maitomarkkinoiden seurantakeskuksen kanssa, selkeän määritelmän syrjäisimmillä alueilla vallitsevalle markkinakriisille ja mukauttamaan indikaattoreitaan näillä alueilla vallitsevaan tilanteeseen; |
25. |
pitää valitettavana, että luomusertifiointia koskevat järjestelyt vaihtelevat kolmansien maiden ja unionin jäsenvaltioiden välillä ja vääristävät siten kilpailua markkinoilla ja aiheuttavat haittaa niin syrjäisimmillä alueilla toimiville unionin tuottajille kuin eurooppalaisille kuluttajillekin, jotka eivät näin ollen tunne tuotteiden todellisia tuotanto-olosuhteita; kehottaa siksi korvaamaan nykyisen vastaavuusjärjestelyn niiden neuvottelujen yhteydessä, joita käydään parhaillaan luomutuotteiden tuotantoa ja merkintöjä koskevista tulevista unionin normeista, jotta varmistetaan syrjäisimpien alueiden ja kolmansien maiden tasapuoliset toimintaedellytykset; |
26. |
katsoo, että on tarpeen hyväksyä SEUT-sopimuksen 349 artiklaan perustuva luomutuotantoon sovellettava oikeudellinen kehys ja terveys- ja kasvinsuojelualaan sovellettava oikeudellinen kehys, joissa otetaan huomioon trooppisten syrjäisimpien alueiden maatalouden ominaispiirteet; |
27. |
kehottaa komissiota kannustamaan syrjäisimpien alueiden viljelijöitä tekemään tunnetuksi tuottamiaan korkealaatuisia tuotteita tukemalla syrjäisimpien alueiden logon ja muiden laatusertifikaattien käyttöä; |
28. |
korostaa, että monipuolistaminen ja erikoistuminen voivat myös vauhdittaa ja edistää paikallista tuotantoa sekä elintarvikkeiden jalostamista ja kaupanpitoa ja siten vähentää olemassa olevia eroavaisuuksia syrjäisimpien alueiden ja unionin muiden alueiden välillä; |
29. |
painottaa politiikkojen johdonmukaisuuden nimissä, että unionin ja kolmansien maiden välillä allekirjoitetut vapaakauppasopimukset eivät saa vaarantaa syrjäisimmillä alueilla toteutettuja ponnisteluja niiden tuotannonalojen uudenaikaistamiseksi ja kilpailukyvyn parantamiseksi; |
Euroopan unionin kauppapolitiikka
30. |
palauttaa mieliin, että SEUT-sopimuksen 207 artiklan 3 kohdassa määrätään, että kolmansien maiden kanssa neuvoteltujen sopimusten on oltava ”unionin sisäisten politiikkojen ja sääntöjen mukaisia”; |
31. |
toteaa, että kolmansien maiden – joihin kuuluu maailman suurimpia banaanin- ja sokerintuottajia – kanssa tehtyjen kauppasopimusten määrän kasvaessa myös markkinoiden jako muuttuu, syntyy hintapainetta ja näitä elintarvikkeita viljelevien unionin tuottajien kilpailukyky saattaa heiketä; |
32. |
katsoo, että unionin kauppapolitiikassa ei pitäisi vaarantaa syrjäisimpien alueiden tuotannonaloja, koska ne ovat taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristön kannalta merkittäviä; |
33. |
kannustaa ottamaan unionin käymissä kauppaneuvotteluissa jatkossa huomioon syrjäisimpien alueiden erityispiirteet ja herkät tuotteet, kuten banaanit, sokeri, rommi, tomaatit ja kalastustuotteet; |
34. |
kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään tarkkaavaisesti huomiota syrjäisimpien alueiden etujen puolustamiseen brexit-neuvotteluissa; |
35. |
pyytää komissiota sen 20. kesäkuuta 2012 antamassa tiedonannossa tekemän sitoumuksen mukaisesti liittämään ”kauppasopimuksia, kuten talouskumppanuussopimuksia, koskeviin ehdotuksiin vaikutustenarvioinnit, ja niissä olisi tarpeen mukaan otettava huomioon syrjäisimmät alueet”; katsoo, että niiden olisi sisällettävä syrjäisimpiin alueisiin kohdistuvat ympäristö-, sosiaaliset, taloudelliset ja alueelliset vaikutukset; pyytää, että vaikutustenarvioinneissa tarkasteltaisiin myös kauppasopimusten kerrannaisvaikutuksia syrjäisimmillä alueilla; |
36. |
pitää valitettavana, että toistaiseksi ei ole tutkittu vapaakauppasopimusten vaikutuksia syrjäisimpien alueiden maatalousalaan; pitää myös valitettavana, että Posei-ohjelman sääntöjen vastaisesti syrjäisimpiä alueita ei otettu huomioon kauppasopimusten kerrannaisvaikutuksista 15. joulukuuta 2016 annetussa komission kertomuksessa; |
37. |
kehottaa ottamaan syrjäisimpien alueiden heikomman kilpailuaseman huomioon unionin kauppapolitiikassa; kehottaa tarvittaessa säilyttämään tulliesteet ja tullien ulkopuoliset esteet, kun ne ovat tarpeen syrjäisimpien alueiden tuotteiden suojelemiseksi, ja aktivoimaan suojalausekkeet ja vakauttamismekanismit tehokkaasti, mikäli syrjäisimpien alueiden tuotteet kärsivät tai ovat vaarassa kärsiä huomattavasti; |
38. |
nostaa erityisesti luomutuotteiden kohdalla esille vastaavuusperiaatteen rajat, sillä se mahdollistaa tuotteiden tuonnin Euroopan unioniin sellaisista kolmansista maista, jotka eivät noudata kaikkia unionin vaatimuksia; kehottaa soveltamaan välittömästi vaatimustenmukaisuuden periaatetta ja vahvistamaan valvontatoimia; |
39. |
kannustaa vahvistamaan syrjäisimpien alueiden roolia Euroopan unionin ulkopolitiikassa sen naapurimaihin nähden, jotta unioni voisi vahvistaa ulkopolitiikkaansa köyhyyden torjunnan, ympäristön kestävyyden, demokratian vahvistamisen, kulttuurivaihdon ja sukupuolten tasa-arvon aloilla; |
Kestävä meri- ja kalastuspolitiikka sekä sininen kasvu
40. |
palauttaa mieliin, että SEUT-sopimuksen 349 artiklassa määrätään, että komissio voi ehdottaa syrjäisimpien alueiden hyväksi erityistoimenpiteitä myös kalastusalalla; |
41. |
pyytää komissiota harkitsemaan kestävän kalastuksen tukijärjestelmän perustamista syrjäisimpiä alueita varten SEUT-sopimuksen 349 artiklan nojalla samaan tapaan kuin mitä on tehty maatalousalalla Posei-ohjelman yhteydessä; |
42. |
kehottaa komissiota ja neuvostoa panemaan täytäntöön kaikki parlamentin 27. huhtikuuta 2017 antamassa päätöslauselmassa kalastuslaivastojen hallinnoinnista syrjäisimmillä alueilla esitetyt suositukset (5); |
43. |
kehottaa unionia tekemään itsestään syrjäisimpien alueiden avulla maailmanlaajuisen merimahdin; |
44. |
painottaa, että sekä valtamerten tarjoamat rikkaudet että tämänhetkinen ja tuleva tekninen kehitys voivat tarjota ennennäkemättömiä kasvumahdollisuuksia syrjäisimmille alueille; katsoo, että kestävän sinisen kasvun avulla voidaan vähentää syrjäisimpien alueiden ja Manner-Euroopan välistä rakenteellista eriarvoisuutta ja edistää syrjäisimpien alueiden asettamista tulevaisuuteen suuntautuvan unionin politiikan ytimeen; |
45. |
muistuttaa, että syrjäisimmät alueet ovat sijaintinsa vuoksi tärkeässä asemassa merialueiden hallinnassa, rannikkovesien hoidossa, laittoman kalastuksen torjunnassa ja kuljetusten turvallisuuden parantamisessa; |
46. |
kehottaa unionia ja jäsenvaltioita investoimaan enemmän meriin ja valtameriin erityisesti syrjäisimpien alueiden osalta, jotta voidaan varmistaa niiden talousvyöhykkeiden kestävä ja tuntuva taloudellinen kehitys; |
47. |
pitää tervetulleena komission käynnistämää tutkimusta kestävän sinisen kasvun potentiaalista syrjäisimmillä alueilla ja kehottaa perustamaan varsinaisen unionin ohjelman, jonka kohteena olisivat syrjäisimmät alueet ja jonka avulla pyrittäisiin vastaamaan elintarviketurvan, merten ja rannikkoalueiden tutkimuksen sekä biotalouden haasteisiin; painottaa kuitenkin, että joillakin öljyn ja kaasun merenpohjasta poraamisen sekä vedenalaisten mineraaliesiintymien hyödyntämisen kaltaisilla toiminnoilla voi olla vakavia vaikutuksia herkkiin merialueisiin ja ne voivat vahingoittaa haavoittuvia lajeja ja ekosysteemejä; |
48. |
muistuttaa merellisten suojelualueiden merkityksestä syrjäisimmillä alueilla; |
Koheesiopolitiikka
49. |
palauttaa mieliin, että SEUT-sopimuksen 349 artiklassa määrätään erityisedellytyksistä syrjäisimpien alueiden rakennerahastoihin osallistumiselle ja että kaikki syrjäisimmät alueet olisi näin ollen katsottava vähiten kehittyneiksi alueiksi; on tyytyväinen toimiin, joita komissio on toteuttanut syrjäisimpien alueiden hyväksi neljän syrjäisimpiä alueita koskevan tiedonannon (2004, 2007, 2008 ja 2012) yhteydessä; korostaa unionin rahoitustuen merkitystä kaikille syrjäisimmille alueille ja toteaa, että se on kaudella 2014–2020 13 miljardia euroa; |
50. |
toteaa jälleen, että koheesiopolitiikan on säilyttävä yhtenä unionin toiminnan tärkeimmistä välineistä vuoden 2020 jälkeen erityisesti syrjäisimmillä alueilla, joilla alueelliset erot ovat edelleen huomattavia; |
51. |
kehottaa jäsenvaltioita toissijaisuusperiaate ja jäsenvaltioille kuuluva vastuu huomioon ottaen täyttämään kaikki ennakkoedellytykset, erityisesti niiden toimivaltaan kuuluvilla aloilla toteutettaviin investointeihin nähden, jotta parannetaan unionin varoilla ja politiikoilla aikaansaatavia tuloksia syrjäisimmillä alueilla; |
52. |
on sitä mieltä, että seuraavaa ohjelmakautta varten voitaisiin harkita syrjäisimpien alueiden osalta lisää joustoa temaattisessa keskittämisessä, kun määritetään tiettyjä niiden painopistealueita rakennerahastojen varojen käyttöä varten, silloin kun kyseessä on kestävä kehitys; pyytää säilyttämään syrjäisimmille alueille myönnetyt talousarviomäärärahat, korvausjärjestelmän lisäkustannuksia varten sekä kaikki asianmukaisesti perustellut poikkeustoimenpiteet alueiden rakenteellisten haittojen kompensoimiseksi; |
53. |
pyytää, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä sovelletaan tiukasti rakennerahastoja koskevassa yleisasetuksessa määriteltyjä perusteita määrärahojen vahvistamiseksi; |
54. |
muistuttaa, että yhteisenä tavoitteena on syrjäisimpien alueiden kahtalainen integroituminen; kehottaa syventämään kaikkia mekanismeja, jotka tähtäävät syrjäisimpien alueiden, merentakaisten maiden ja alueiden ja niiden maantieteelliseen ympäristöön kuuluvien kolmansien maiden väliseen rajatylittävään yhteistyöhön, ja saattamaan ne toimintavalmiiksi, erityisesti ylläpitämällä ja parantamalla EKR:stä ja EAKR:stä annettujen asetusten oikeudellisten ja rahoitukseen liittyvien järjestelyjen yhteisvaikutusta; |
55. |
korostaa, että on tärkeää mukauttaa eurooppalaisen alueellisen yhteistyön strategioita, jotta voidaan vähentää syrjäisestä sijainnista aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia ja edistää yhteistyötä; |
56. |
suosittaa, että Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) täytäntöönpanossa kiinnitetään enemmän huomiota syrjäisimpiin alueisiin sekä vähiten kehittyneisiin ja eristyneimpiin alueisiin; |
57. |
muistuttaa syrjäisimpien alueiden nuorten työttömyysasteeseen liittyen, että on tarpeen tehostaa unionin toimia syrjäisimpien alueiden nuorten tukemiseksi ja kouluttamiseksi esimerkiksi nuorisotyöllisyysaloitteen kautta; |
58. |
muistuttaa, että Euroopan sosiaalirahasto (ESR) on koulutuksen ja työllisyyden kannalta tärkein rahasto; kehottaa komissiota ottamaan ESR:n puitteissa käyttöön lisämäärärahoja, joilla tuetaan työllistettävyyttä, liikkuvuutta ja koulutusta syrjäisimmillä alueilla, syrjäisimpien alueiden työttömyyden rakenteellinen luonne ja uhkaava taso huomioon ottaen ja SEUT-sopimuksen 349 artiklan nojalla, jossa tunnustetaan syrjäisimpien alueiden erityisedellytykset varojen saamiselle rakennerahastosta; |
59. |
korostaa, että on tärkeää panostaa jatkossakin älykkääseen erikoistumisen tutkimus- ja innovointistrategioihin (RIS3) syrjäisimmillä alueilla, sillä ne ovat koheesiopolitiikan täytäntöönpanon keskeinen osa-alue; |
60. |
palauttaa mieleen paikallisen kehittämisen välineiden, kuten paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden (CLLD) ja yhdennettyjen alueellisten investointien, merkityksen alhaalta ylöspäin suuntautuvana lähestymistapana paikallisiin rakenteellisiin haasteisiin vastaamiseksi samalla kun edistetään paikallisyhteisöjen omaa panosta; kehottaa tämän vuoksi komissiota ja asianosaisia jäsenvaltioita kartoittamaan keinoja lisätä CLLD:n käyttöä joustavana ja innovatiivisena vastauksena syrjäisimpien alueiden ilmaisemaan mukauttamistarpeeseen; |
61. |
vaatii ottamaan huomioon syrjäisimpien alueiden väestörakenteen muutokset tekijänä, joka määrittää niitä koskevien politiikkojen laatimista erityisesti koulutuksen ja työllisyyden alalla; |
Kilpailupolitiikka ja valtiontukipolitiikka
62. |
palauttaa mieliin, että SEUT-sopimuksen 349 artiklassa määrätään, että komissio voi ehdottaa syrjäisimpiä alueita koskevia erityistoimenpiteitä esimerkiksi tulli- ja kauppapolitiikan, veropolitiikan, tullittomien alueiden, raaka-aineiden ja välttämättömien kulutustavaroiden toimittamisehtojen ja valtiontukien alalla; |
63. |
muistuttaa myös, että SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan mukaan tukea taloudellisen kehityksen edistämiseen syrjäisimmillä alueilla niiden rakenteellinen, taloudellinen ja sosiaalinen tilanne huomioon ottaen voidaan pitää sisämarkkinoille soveltuvana; |
64. |
kehottaa komissiota hyödyntämään enemmän 107 artiklan 3 kohdan a alakohtaa ja SEUT-sopimuksen 349 artiklaa, alueelliseen valtiontukeen liittyviä suuntaviivoja ja yleistä ryhmäpoikkeusasetusta, jotta voidaan edistää syrjäisimpien alueiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä ja ottaa nämä alueet paremmin huomioon; |
65. |
korostaa, että kun otetaan huomioon niiden markkinoiden syrjäisyys ja pienuus, SEUT-sopimuksen 349 ja 42 artiklaan perustuvien kilpailuoikeutta koskevien poikkeuksien vahvistaminen ei vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan eikä horjuta sisämarkkinoita; |
66. |
pitää valitettavana, että yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen ja alueelliseen valtiontukeen liittyvien suuntaviivojen yksinkertaistamista koskevissa alkuperäisissä ehdotuksissa ei ole alun perin eikä myöhemminkään esitetty sääntöjen mukauttamista syrjäisimpien alueiden taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen varmistamiseksi tosiasiallisesti; |
67. |
kehottaa komissiota vahvistamaan toimia, joita se toteuttaa torjuakseen suuria monopoleja syrjäisimmillä alueilla, koska ne edistävät toiminnallaan paikallisväestön elinkustannuksien nousua, erityisesti tuontialoilla, jotka kilpailevat paikallisen talouden kehittämisen kanssa sekä energia-, liikenne- ja televiestintäaloilla; |
68. |
pyytää komissiota jatkamaan syrjäisimpiin alueisiin sovellettavia verotusta koskevia poikkeusjärjestelyjä vuoden 2020 jälkeen alueiden tilanteen perusteellisen arvioinnin pohjalta ja varmistamaan samalla pyrkimisen oikeudenmukaisiin ja tehokkaisiin verotusjärjestelmiin sekä tehostamaan veropetosten torjuntaa unionissa ja kolmansissa maissa; |
69. |
varoittaa poistomarkkinoiden kaltaisista kaupallisista käytännöistä, jotka voivat horjuttaa saarialueiden paikallisten talouksien mikromarkkinoita; |
Tutkimus, ympäristö, koulutus, kulttuuri, liikenne, energia ja televiestintä
70. |
palauttaa mieliin, että SEUT-sopimuksen 349 artiklassa määrätään, että komissio voi ehdottaa syrjäisimpien alueiden hyväksi erityistoimenpiteitä myös unionin laaja-alaisten ohjelmien piiriin pääsyä koskevien edellytysten osalta; |
71. |
katsoo, että unionin laaja-alaisiin ohjelmiin on sisällyttävä syrjäisimpien alueiden pääsyä niiden piiriin koskevia erityisedellytyksiä, jotta ne voisivat tosiasiallisesti osallistua niihin ja jotta näiden alueiden vahvuuksia voitaisiin hyödyntää muun muassa Horisontti 2020-, Life-, Cosme- ja Luova Eurooppa -ohjelmissa; |
72. |
kehottaa komissiota liittämään syrjäisimmät alueet Euroopan laajuisiin liikenne-, energia- ja televiestintäverkkoihin; |
73. |
muistuttaa, että syrjäisimpien alueiden kestävästä energiaomavaraisuudesta on tarpeen tehdä painopistealue; painottaa, että syrjäisimmillä alueilla on monia vahvuuksia uusiutuvien energialähteiden, energiatehokkuuden ja kiertotalouden kehittämisen suhteen; |
74. |
painottaa tutkimus- ja innovointitoiminnan kehittämisen synnyttämää merkittävää potentiaalia luotettavan ja kestävän kehityksen kannalta; kehottaa optimoimaan syrjäisimpien alueiden mahdollisuudet saada varoja ERI-rahastosta ja Horisontti 2020 -ohjelmasta, jotta niiden yliopistoja, tutkimuskeskuksia ja innovatiivisia yrityksiä voitaisiin auttaa verkostoitumaan paremmin, jotta syrjäisimmistä alueista voidaan tehdä houkuttelevia ja myös jotta voitaisiin edistää henkilöiden ja instituutioiden välisten yhteyksien lisäämistä syrjäisimpien alueiden lisäksi Manner-Euroopan, merentakaisten maiden ja alueiden sekä kolmansien maiden kanssa; |
75. |
muistuttaa pk-yrityksien keskeisestä roolista syrjäisimpien alueiden taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta; kehottaa näin ollen komissiota ottamaan syrjäisimpien alueiden tilanteen paremmin huomioon Cosme-ohjelmien tai työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevan Euroopan unionin ohjelman (EaSI) puitteissa; |
76. |
katsoo, että syrjäisimpien alueiden ja niiden naapureina olevien kolmansien maiden välisiä vaihtoja ja yhteistyötä tutkimuksen ja innovoinnin, kulttuurin ja koulutuksen aloilla olisi edistettävä entisestään niiden alueellisen yhdentymisen edistämiseksi; |
77. |
pitää myönteisenä, että uudessa Erasmus+-ohjelmassa rohkaistaan syrjäisimpien alueiden opiskelijoita ja nuoria yrittäjiä liikkuvuuteen tarjoamalla enimmäismäärä tukea; kehottaa sisällyttämään samanlaisia säännöksiä Luova Eurooppa -ohjelmaan; toivoo kuitenkin, että syrjäisimpien alueiden yhteiset piirteet otettaisiin paremmin huomioon Erasmus-ohjelmassa edistämällä erityisesti syrjäisimpien alueiden välisiä vaihtoja; pitää valitettavana, että huolimatta siitä, että Erasmus+-ohjelmasta annetun asetuksen johdanto-osan 37 kappaleessa todetaan, että ”unionin syrjäisimpien alueiden ja merentakaisten maiden ja alueiden syrjäisestä sijainnista johtuvat rajoitteet olisi otettava huomioon ohjelman toteuttamisen yhteydessä”, Erasmus-ohjelman liikkuvuuskorvaukset ovat usein riittämättömiä eivätkä kata todellisia kustannuksia, jotka aiheutuvat ohjelmaan osallistuvien, syrjäisimpien alueiden opiskelijoiden matkustamisesta mantereelle; |
78. |
kehottaa komissiota laajentamaan uuden nuorille tarkoitetun liikkuvuusohjelman ”Move2Learn, Learn2Move” soveltamisalaa syrjäisimmillä alueilla asuviin unionin kansalaisiin ja mukauttamaan heille tarjotun matkustamismuodon korvaukset todellisiin kustannuksiin, joita aiheutuu matkoista syrjäisimpien alueiden ja Manner-Euroopan välillä; suhtautuu myönteisesti komission päätökseen olla rajoittamatta järjestelyä ainoastaan rautatieliikenteeseen, koska siten merentakaisissa maissa ja merentakaisilla alueilla asuvat nuoret jäisivät sen ulkopuolelle; |
79. |
toteaa, ettei Natura 2000 -ohjelmaa sovelleta Ranskan syrjäisimmillä alueilla, vaikka niiden luonnon monimuotoisuus on vertaansa vailla ja muun muassa ilmastonmuutoksen vaikutukset uhkaavat sitä; kehottaa täten panemaan täytäntöön erityisiä suojelutoimenpiteitä sekä jatkamaan Best-valmistelutoimea luomalla pysyvän mekanismin, jolla rahoitetaan luonnon monimuotoisuuteen, ekosysteemipalvelujen hyödyntämiseen ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyviä hankkeita unionin merentakaisissa maissa ja merentakaisilla alueilla; |
80. |
ehdottaa, että toteutetaan vaikutustenarviointi, jossa tarkastellaan mahdollisuuksia soveltaa Natura 2000 -ohjelmaa Ranskan syrjäisimmillä alueilla, jotta voidaan määrittää välineet, joilla voidaan parhaiten suojella luonnon monimuotoisuutta ja ympäristöä näillä alueilla; |
81. |
muistuttaa, että komission lokakuussa 2015 julkaisemassa biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian väliarvioinnissa, johon Euroopan tilintarkastustuomioistuin viittaa erityiskertomuksessaan nro 1/2017, todetaan, että vaikka ensimmäisen tavoitteen toimissa oli edistytty huomattavasti vuodesta 2011, jäljellä olivat suurimmat haasteet eli saada valmiiksi Natura 2000 -verkoston meriä koskevan osa-alueen toteuttaminen ja varmistaa Natura 2000 -alueiden tehokas hallinnointi ja Natura 2000 -verkoston tueksi tarvittava rahoitus, jotka ovat molemmat keskeisiä tekijöitä syrjäisimmille alueille; |
82. |
muistuttaa, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin katsoi erityiskertomuksessaan nro 1/2017, että jäsenvaltioilta edellytetään huomattavaa edistymistä ja komissiolta lisäponnistuksia, jotta vuoteen 2020 ulottuvan biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian kunnianhimoisia tavoitteita edistettäisiin paremmin. |
83. |
muistuttaa, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin katsoi erityiskertomuksessaan nro 1/2017, että ”Natura 2000 -verkoston mahdollisuuksien täysimääräinen täytäntöönpano edellyttää lisätoimia”; |
84. |
muistuttaa siitä roolista, joka internetyhteyden parantamisella on alueellisessa yhteenkuuluvuudessa sekä yhtäläisten mahdollisuuksien edistämisessä, työpaikkojen luomisessa ja ihmisten elinolojen parantamisessa syrjäisimmillä alueilla; |
85. |
kehottaa painokkaasti komissiota ottamaan huomioon syrjäisimpien alueiden erityispiirteet, kun se käsittelee digitaalisen verkon kattavuuteen liittyviä kysymyksiä; |
86. |
kehottaa perustamaan Posei-ohjelman kaltaisen liikennealaa koskevan ohjelman, jotta voidaan edistää alueellista, sosiaalista ja taloudellista yhteenkuuluvuutta näillä alueilla ja vähentää niiden saaristoluonnetta, joka joillakin syrjäisimmillä alueilla on kahtalaista; painottaa, että ohjelmalla olisi tuettava henkilöiden ja tavaroiden liikkumista syrjäisimpien alueiden ja mantereen välillä, syrjäisimmillä alueilla ja toisiaan lähellä sijaitsevien syrjäisimpien alueiden, kuten Azorien, Madeiran ja Kanariansaarten, välillä; painottaa, että ohjelmalla olisi myös edistettävä näiden alueiden välistä kauppaa; |
87. |
korostaa, että syrjäisimmät alueet ovat suosittuja matkailualueita ja että on erittäin tärkeää investoida laadukkaaseen ja kohtuuhintaiseen liikenneverkkoon erityisesti sisämarkkinoiden kannalta; |
88. |
vaatii, että Euroopan unionin olisi ponnisteltava päättäväisesti syrjäisimpien alueiden yhteyksien kansainvälistämiseksi ja niiden liittämiseksi infrastruktuurien ja liikennereittien avulla sekä Manner-Eurooppaan, naapurimaihin että muualle maailmaan; |
89. |
kehottaa ottamaan syrjäisimmillä alueilla käyttöön todellisen unionin teollisuusstrategian, jolla luodaan työpaikkoja, jotka eivät ole siirrettävissä muualle, ja joka perustuu yritysten kykyyn vahvistaa paikallisia kytkentöjään; |
90. |
katsoo, että syrjäisimmät alueet voivat soveltua erinomaisesti alueiksi, joilla toteutetaan pilottihankkeita toimenpiteistä, jotka on tarkoitus panna täytäntöön kauttaaltaan eri jäsenvaltioissa; |
o
o o
91. |
kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioille ja niiden alueille sekä alueiden komitealle. |
(1) EUVL C 258 E, 7.9.2013, s. 1.
(2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0133.
(3) Unionin tuomioistuimen asioissa C-132/14–C-136/14, parlamentti/komissio v. neuvosto, 15. joulukuuta 2015 antama tuomio, ECLI:EU:C:2015:813.
(4) EUVL L 187, 26.6.2014, s. 1.
(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0195.
SUOSITUKSET
Euroopan parlamentti
Keskiviikko 5. heinäkuuta 2017
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/178 |
P8_TA(2017)0304
Suositus neuvostolle YK:n yleiskokouksen 72. istunnosta
Euroopan parlamentin suositus 5. heinäkuuta 2017 neuvostolle Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 72. istunnosta (2017/2041(INI))
(2018/C 334/20)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan, |
— |
ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen sekä YK:n ihmisoikeusyleissopimukset ja niihin liitetyt valinnaiset pöytäkirjat, |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen 21, 34 ja 36 artiklan, |
— |
ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 71. täysistunnon, |
— |
ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1325 (2000), 1820 (2009), 1888 (2009) 1889 (2010), 1960 (2011), 2106 (2013), 2122 (2013) ja 2242 (2015) naisista, rauhasta ja turvallisuudesta, |
— |
ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n painopisteistä YK:n ihmisoikeusneuvoston istunnoissa vuonna 2017 (1), |
— |
ottaa huomioon EU:n vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2015 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla, |
— |
ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman sairaaloihin ja kouluihin kohdistetuista hyökkäyksistä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomisena (2), |
— |
ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2016 antamansa suosituksen neuvostolle Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 71. istunnosta (3), |
— |
ottaa huomioon 18. heinäkuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät EU:n painopisteistä YK:n 71. yleiskokouksessa, |
— |
ottaa huomioon tarkistetut EU:n suuntaviivat lapsen oikeuksien edistämiseksi ja suojaamiseksi, |
— |
ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselman Euroopan unionin osallistumisesta YK:n työhön, jossa EU:lle myönnetään oikeus käyttää puheenvuoroja yleiskokouksessa, esittää suullisesti ehdotuksia ja muutoksia, joista äänestetään jäsenvaltion pyynnöstä, sekä vastata puheenvuoroon, |
— |
ottaa huomioon 19. syyskuuta 2016 pakolaisista ja muuttajista annetun New Yorkin julkilausuman, |
— |
ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 21. joulukuuta 2016 antaman päätöslauselman A/71/L.48, jolla perustettiin kansainvälinen, puolueeton ja riippumaton mekanismi auttamaan Syyrian arabitasavallassa maaliskuusta 2011 lähtien tehdyistä kansainvälisen oikeuden mukaan vakavimmista rikoksista vastuussa olevien tutkinnassa ja syyttämisessä, |
— |
ottaa huomioon 4. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman niin kutsutun Isisin/Da’eshin järjestelmällisesti toteuttamasta uskonnollisten vähemmistöjen joukkomurhasta (4), |
— |
ottaa huomioon 27. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman Pohjois-Irakin/Mosulin tilanteesta (5), |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 113 artiklan, |
— |
ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0216/2017), |
A. |
toteaa, että EU:n sitoutuminen tehokkaaseen monenvälisyyteen ja maailmanlaajuiseen hyvään hallintotapaan, jonka ytimessä on YK, on olennainen osa EU:n ulkopolitiikkaa ja perustuu varmuuteen siitä, että yleismaailmallisiin normeihin ja arvoihin perustuvan monenvälisen järjestelmän avulla voidaan parhaiten käsitellä maailmanlaajuisia kriisejä, haasteita ja uhkia; |
B. |
toteaa, että useat nationalistiset ja protektionistiset liikkeet kaikkialla maailmassa kyseenalaistavat yhteistyöhön, vuoropuheluun, vapaaseen ja oikeudenmukaiseen kauppaan sekä ihmisoikeuksiin perustuvan kansainvälisen järjestyksen; |
C. |
katsoo, että EU:n olisi oltava ennakoivasti mukana rakentamassa YK:ta, joka voi tehokkaasti myötävaikuttaa maailmanlaajuisiin ratkaisuihin, rauhaan ja turvallisuuteen, ihmisoikeuksiin, kehitykseen, demokratiaan ja oikeusvaltioon perustuvaan kansainväliseen järjestykseen; toteaa, että EU:n jäsenvaltioiden on tehtävä kaikkensa sovittaakseen yhteen ja yhdistääkseen jatkossakin toimiaan YK-järjestelmään kuuluvissa järjestöissä ja elimissä SEU-sopimuksen 34 artiklan 1 kohdan mukaisesti; |
D. |
toteaa, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat edelleen suurin yksittäinen YK:n toiminnan rahoittaja, jonka osuus on lähes 50 prosenttia kaikista YK:lle maksetuista rahoitusosuuksista, ja jäsenvaltioiden osuus on noin 40 prosenttia YK:n sääntömääräisestä talousarviosta; katsoo, että EU:n YK:lle antaman rahoituksen olisi oltava näkyvämpää; |
E. |
toteaa, että EU pyrkii parantamaan ympäristön kestävyyttä ja etenkin ilmastonmuutoksen torjumista edistämällä kansainvälisiä toimia, joiden tavoitteena on säilyttää ympäristön laatu ja parantaa sitä sekä edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä; |
F. |
toteaa, että EU kuuluu niihin toimijoihin, jotka ovat erityisen voimakkaasti sitoutuneet puolustamaan ja edistämään ihmisoikeuksia, perusvapauksia, kulttuuriarvoja, monimuotoisuutta, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta; |
G. |
katsoo, että EU:n turvallisuusympäristö on yhä epävakaampi ja häilyvämpi useiden pitkäaikaisten tai hiljattain ilmenneiden uusien haasteiden vuoksi; toteaa, että näitä haasteita ovat muun muassa väkivaltaiset konfliktit, terrorismi, järjestäytynyt rikollisuus, propaganda ja kybersodankäynti, ennakoimattomat pakolaisaallot ja muuttopaineet sekä ilmastonmuutoksen vaikutukset, joita on mahdoton ratkaista kansallisella tasolla, sillä ne edellyttävät alueellisia ja maailmanlaajuisia ratkaisuja sekä aktiivista ja rakentavaa yhteistyötä; |
H. |
katsoo, että EU:n ja YK:n olisi oltava merkittävässä asemassa kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 täytäntöönpanossa köyhyyden poistamiseksi, yhteisen vaurauden luomiseksi, eriarvoisuuksiin puuttumiseksi, turvallisemman ja oikeudenmukaisemman maailman luomiseksi sekä ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja luonnonympäristön suojelemiseksi; toteaa, että YK:n yleiskokous on päättänyt tehostaa järjestön pyrkimyksiä uuden kestävän kehityksen toimintaohjelman panemiseksi täytäntöön; |
1. |
suosittaa neuvostolle, että |
Rauha ja turvallisuus
a) |
kehotetaan edelleen kunnioittamaan täysin Itä-Euroopan ja Etelä-Kaukasian maiden, tarkemmin ottaen Georgian, Moldovan ja Ukrainan, itsemääräämisoikeutta, kansainvälisesti tunnustettuja rajoja ja alueellista koskemattomuutta, kun otetaan huomioon kansainvälisen oikeuden rikkomukset näillä alueilla; tuetaan ja tehostetaan diplomaattisia toimia näiden meneillään olevien ja pitkittyneiden konfliktien sekä Vuoristo-Karabahin konfliktin, rauhanomaiseksi ja kestäväksi ratkaisemiseksi sekä ihmisoikeuksien ja alueellisen koskemattomuuden kunnioittamiseksi, voimatoimista pidättäytymiseksi sekä alueen kansojen yhtäläisten oikeuksien ja itsemääräämisoikeuden turvaamiseksi; kehotetaan kansainvälistä yhteisöä noudattamaan järkähtämättä linjausta, jonka mukaan Krimin laitonta Venäjään liittämistä ei tunnusteta; lisätään aktiivisesti painetta YK:n turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä toimivaa Venäjää kohtaan, jotta voidaan ratkaista Ukrainan kriisi Minskin sopimuksen mukaisesti sekä lopettaa Georgialle kuuluvien Abhasian ja Etelä-Ossetian alueiden miehitys; pyritään saamaan aikaan sellainen geopoliittinen tasapaino, jolla estetään kaikki toiveet yksinomaisista vaikutuspiireistä; |
b) |
tuetaan edelleen täysin YK:n ponnisteluja kattavan ratkaisun löytämiseksi Kyproksen kahtiajaon päättämiseksi ja painottaa, että Kyproksen ongelman ratkaisemisella olisi myönteinen vaikutus koko alueeseen ja sekä kyproksenkreikkalaisten että kyproksenturkkilaisten yhteisöön; kehottaa neuvostoa tukemaan täysin ja kaikin mahdollisin tavoin saaren jälleenyhdistymisprosessin saattamista menestyksellisesti päätökseen sekä tukemaan YK:n roolia; |
c) |
tuetaan YK-johtoisia ponnisteluja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian nimikysymyksen ratkaisemiseksi Makedonian ja Kreikan hallitusten välisellä sopimuksella; |
d) |
kehotetaan kaikkia YK:n jäsenvaltioita asettamaan saataville kaikki tarvittavat taloudelliset ja henkilöresurssit paikallisen väestön avustamiseksi aseellisissa selkkauksissa ja pakolaisten auttamiseksi ja kehotetaan kaikkia YK:n jäsenvaltioita täyttämään YK:lle antamansa taloudelliset sitoumukset; |
e) |
puolustetaan Iranin sekä turvallisuusneuvoston jäsenten ja Saksan välistä ydinsopimusta kansainvälisen ja erityisesti EU:n diplomatian merkittävänä menestyksenä ja jatketaan Yhdysvaltojen painostamista sen käytännön täytäntöönpanoon; |
f) |
käytetään kaikkia saatavilla olevia välineitä, joilla tehostetaan valtiollisten ja muiden kuin valtiollisten toimijoiden toiminnassa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamista; tuetaan Punaisen ristin kansainvälisen komitean johtamia pyrkimyksiä tehokkaan mekanismin perustamiseksi kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen vahvistamiseksi; |
g) |
edistetään vahvempia monenvälisiä sitoumuksia kestävien poliittisten ja rauhanomaisten ratkaisujen löytämiseksi meneillään oleviin konflikteihin Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa, varsinkin Syyriassa, Irakissa, Jemenissä ja Libyassa; tehostetaan diplomaattisia toimia lukkiutuneiden konfliktien ratkaisemiseksi eri puolilla maailmaa; tuetaan edelleen YK:n erityislähettiläiden työtä, toimintaa ja aloitteita näiden konfliktien ratkaisemiseksi; kehotetaan kansainvälistä yhteisöä antamaan edelleen humanitaarista, taloudellista ja poliittista tukea, jotta voidaan vastata humanitaarisiin hätätilanteisiin ja pyrkiä väkivallan välittömään lopettamiseen; estetään kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden rikkominen, myös siviili-infrastruktuuriin ja siviiliväestöön kohdistuvat suorat hyökkäykset, ja tuomitaan jyrkästi nämä rikkomukset Syyriassa; kehotetaan kaikkia YK:n jäsenvaltioita asettamaan kaikki tarvittavat taloudelliset ja henkilöresurssit saataville konfliktialueiden väestön avustamiseksi; tuetaan YK:n toimia kestävän ratkaisun löytämiseksi Syyrian ja Irakin konfliktiin ja jatketaan EU:n roolin tukemista humanitaarisen avun alalla sekä EU:n alueellisen aloitteen tukemista; kehotetaan kansainvälistä yhteisöä pyrkimään kaikin sen toimivaltaan kuuluvin keinoin tuomitsemaan jyrkästi Syyrian konfliktin aikana sotarikoksiin, rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja kansanmurhaan syyllistyneet joko kansallisissa oikeusjärjestelmissä, kansainvälisissä tuomioistuimissa tai tilapäisissä tuomioistuimissa; tuetaan YK:n rauhansuunnitelma-aloitetta Jemenissä ja puututaan meneillään olevaan humanitaariseen kriisiin kiireellisesti; kehotetaan kaikkia osapuolia kunnioittamaan kaikkien Jemenin kansalaisten ihmisoikeuksia ja vapauksia ja painotetaan, että on tärkeää parantaa kaikkien maassa rauhanturvaoperaatioissa ja humanitaarisissa operaatioissa työskentelevien turvallisuutta; kannustetaan Irania ja Saudi-Arabiaa keskinäiseen lähentymiseen olennaisena tekijänä, jotta voidaan lievittää alueellisia jännitteitä ja pohjustaa Jemenin ja muiden konfliktien ratkaisemista; kannustetaan edelleen tällaisiin toimiin terrorismin ja ääriliikehdinnän perimmäisiin syihin puuttumiseksi, koska ne uhkaavat kansainvälistä turvallisuutta ja alueellista vakautta; kehotetaan lisäämään tukea YK:n tukemalle Libyan hallitukselle ja toimimaan keskeisessä asemassa Libyan vakauttamisessa sekä maan yhtenäisyyden ja alueellisen koskemattomuuden säilyttämisessä Libyaa koskevan poliittisen sopimuksen puitteissa; muistutetaan, että kaikki aseelliset joukot on kiireellisesti yhdistettävä laillisten siviiliviranomaisten valvonnassa Libyaa koskevan poliittisen sopimuksen mukaisesti; uudistetaan tuki YK:n Lähi-idän rauhanprosessin koordinaattorin ja YK:n pääsihteerin Länsi-Saharan-erityisedustajan toimille näiden pitkäaikaisten konfliktien ratkaisemiseksi; kehotetaan panemaan täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat Lähi-idästä; |
h) |
tuetaan Syyrian sisäisiä neuvotteluja, joiden ohjenuorana käytetään YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 2254 (2015); painotetaan, että osapuolten olisi pyrittävä puitesopimukseen, joka käsittäisi poliittisen paketin, jotta neuvottelujen kohteena oleva siirtymävaiheen poliittinen prosessi voidaan panna täytäntöön päätöslauselmassa 2254 (2015) esitettyjen selkeiden jaksotusten ja määräaikojen mukaisesti; painotetaan, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi on esitetty selkeä toimintaohjelma, joka käsittää neljä koria; ilmaistaan huoli siitä, että jatkuvat taistelut Syyriassa vaarantavat 30. joulukuuta 2016 voimaan tulleen tulitaukojärjestelmän, millä on merkittäviä kielteisiä vaikutuksia Syyrian siviilien turvallisuuteen, humanitaarisen avun saatavuuteen ja poliittisen prosessin etenemiseen; tuetaan YK:n pääsihteerin Syyrian-erityislähettilään Syyrian tulitauon takaajavaltioille esittämää kehotusta toteuttaa kiireellisiä toimia tulitaukojärjestelmän säilyttämiseksi; |
i) |
toimitaan unionin tuomioistuimen Länsi-Saharaa koskevan tuomion johdosta; |
j) |
varmistetaan, että YK:n yleiskokouksessa huolehditaan yhteistyössä EU:n ja Yhdysvaltojen kanssa kaikista välineistä, joilla varmistetaan kestävä ja todellinen kahden valtion ratkaisu, joka perustuu vuoden 1967 rajoihin ja Jerusalemin asemaan molempien valtioiden pääkaupunkina sekä käsittää turvallisten ja tunnustettujen rajojen mukaisen turvallisen Israelin valtion ja itsenäisen, demokraattisen, yhtenäisen ja elinkelpoisen Palestiinan valtion, ja että nämä valtiot elävät rinnakkain rauhan ja turvallisuuden ilmapiirissä; |
k) |
kehotetaan tukemaan enemmän Irakin instituutioita ja lisäämään niiden vaikutusvaltaa ja kehotetaan pyrkimään osallistavampaan yhteiskuntaan ja kotiseudultaan siirtymään joutuneiden etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen uudelleenkotouttamiseen, myös Pohjois-Irakissa, jossa Mosulissa ja sen ympäristössä toteutettavan sotilasoperaation päätyttyä on löydettävä rauhanomainen ja osallistava konfliktinjälkeinen ratkaisu; muistutetaan, että on ratkaisevan tärkeää suojella jatkuvasti siviilejä ja noudattaa kansainvälistä humanitaarista oikeutta Irakia koskevissa sotilasstrategioissa; |
l) |
vastataan vakaviin turvallisuusuhkiin Sahelissa, Saharassa ja Tšad-järvellä, Suurten järvien alueella sekä Afrikan sarven alueilla tavoitteena poistaa Isisin/Da’eshin ja al-Qaidan liittolaisten sekä Boko Haramin tai muiden siihen yhteydessä olevien terroristiryhmien aiheuttama terroriuhka; |
m) |
työskennellään yhdessä kansainvälisen yhteisön kanssa Afrikan mantereen, erityisesti Somalian, Etelä-Sudanin, Sudanin, Keski-Afrikan tasavallan, Malin, Nigerian, Burundin ja yleisesti Suurten järvien alueen humanitaaristen ja turvallisuuskriisien ratkaisemiseksi; kannustetaan YK:n jäsenvaltioita tehostamaan tukeaan Afrikan unionin roolin ja omien valmiuksien lisäämiseksi sovittelun ja kriisinhallinnan aloilla samalla kun pyritään täydentämään YK:n rauhanrakentamisen tukiviraston toimia; huolehditaan siitä, että Yhdistyneiden kansakuntien vakauttamisoperaatiota Kongon demokraattisessa tasavallassa (MONUSCO) mukautetaan nopeasti sen uuden toimeksiannon mukaisesti ja pannaan erityisesti täytäntöön 31. joulukuuta 2016 tehty sopimus; |
n) |
kehotetaan kansainvälistä yhteisöä toimimaan yhdessä Kongon demokraattisen tasavallan nykyisen poliittisen kriisin hallitsemiseksi ja valtion romahduksen välttämiseksi; |
o) |
painotetaan, että on tärkeää investoida enemmän konfliktien ehkäisyyn ottaen huomioon poliittisen tai uskonnollisen radikalisoitumisen, vaaleihin liittyvän väkivallan, väestön siirtymiset kotiseudultaan sekä ilmastonmuutoksen kaltaiset tekijät; |
p) |
kiinnitetään YK:n jäsenten, erityisesti YK:n turvallisuusneuvoston jäsenten, huomio eräiden Länsi-Balkanin maiden välillä lisääntyneisiin jännitteisiin; kehotetaan näiden maiden johtajia osoittamaan pidättyvyyttä alueellisessa politiikassaan ja EU:ta ja YK:ta osallistumaan täysipainoisesti keskinäisiä erimielisyyksiä koskevien kestävien ratkaisujen etsimiseen muun muassa toimimalla sovittelijoina tarpeen mukaan; tuomitaan Venäjän toimet Länsi-Balkanilla, koska ne uhkaavat horjuttaa haurasta uudistusprosessia alueen valtioissa ja vaarantavat niiden EU:ta ja Natoa koskevat tavoitteet; |
q) |
kannustetaan YK:n toimia rauhan aikaansaamiseksi Afganistanissa ja maan herkän turvallisuusympäristön korjaamiseksi; |
r) |
tuomitaan jyrkästi Pohjois-Korean johdon toimet, jotka uhkaavat Korean niemimaan ja sen ulkopuolisten alueiden rauhaa ja turvallisuutta; kehotetaan Kiinaa YK:n turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä painostamaan edelleen Pohjois-Korean hallintoa, jotta se lopettaisi aggressiiviset toimensa, jotka uhkaavat alueellista ja kansainvälistä turvallisuutta; suunnitellaan ja toteutetaan laajan ja riittävän vankan kansainvälisen konsensuksen tuella tehokkaita toimia, jotta voidaan estää Pohjois-Korean hallintoa kehittämästä edelleen vihamielisiä ydinasevalmiuksia ja tekemästä ekstraterritoriaalisia murhia, iskuja ja sieppauksia; |
s) |
kehotetaan YK:n yleiskokousta ja YK:n turvallisuusneuvostoa keskustelemaan jännitteistä Etelä-Kiinan merellä tavoitteena tuoda yhteen kaikki asianomaiset osapuolet käytännesääntöjä koskevien neuvottelujen saattamiseksi päätökseen; |
t) |
suhtaudutaan myönteisesti YK:n turvallisuusneuvoston hyväksymään päätöslauselmaan 2307 (2016) ja onnitellaan Kolumbian hallitusta ja kansaa niiden rauhanpyrkimyksestä; |
u) |
lisätään merkittävästi jäsenvaltioiden tukea sellaisille YK:n rauhanturva- ja rauhanrakennusoperaatioille, joihin sisältyy ihmisoikeustyötä ja selkeitä vetäytymisstrategioita, erityisesti tarjoamalla henkilöstöä ja välineistöä, ja vahvistetaan tähän liittyvää EU:n välittäjän roolia; varmistetaan tämän tuen ja rahoituksen parempi näkyvyys; kehitetään edelleen EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toteuttamista koskevia menettelyjä YK:n operaatioiden tueksi, samalla kun otetaan riittävässä määrin huomioon monitahoisen kriisinhallinnan eri näkökulmat, kuten ihmisoikeudet, kestävä kehitys ja joukkomuuttoliikkeen perimmäiset syyt; tuetaan YK:n turvallisuusneuvoston uudistusta, joka koskee veto-oikeuden käyttöä tilanteissa, joissa on näyttöä sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan; |
v) |
tuetaan YK:n pääsihteeriä tämän pyrkimyksissä lisätä YK:n osallistumista rauhanneuvotteluihin; |
w) |
tuetaan naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien täytäntöönpanoa kaikilta osin; kehotetaan edistämään naisten tasapuolista ja täysimääräistä osallistumista aktiivisina toimijoina; edistetään naisten aktiivista osallistumista konfliktien ehkäisyyn ja ratkaisuun sekä väkivaltaisten ääriliikkeiden torjuntaan; muistutetaan, että raiskauksen kaltaista seksuaalista väkivaltaa käytetään sotataktiikkana ja että se on sotarikos; varmistetaan turvallinen sairaanhoito sodanaikaisten raiskausten uhreille; kehotetaan vahvistamaan naisten ja tyttöjen suojelua konfliktitilanteissa erityisesti seksuaalisen väkivallan osalta, tuetaan ja tehostetaan YK:n välityksellä toteutettavia kansainvälisiä toimia, joilla pyritään lopettamaan lasten käyttäminen aseellisissa konflikteissa ja varmistamaan sukupuolianalyysi sekä sukupuolten oikeuksien ja ihmisoikeuksien huomioon ottaminen kaikessa YK:n toiminnassa; kehotetaan laatimaan indikaattoreita, joilla mitataan edistymistä naisten osallistumisessa rauhan ja turvallisuuden rakentamiseen; |
x) |
käsitellään kiireellisenä asiana kaikkia näkökohtia, jotka koskevat 15. toukokuuta 2015 annettua YK:n arviointiraporttia YK:n rauhanturvaajien ja rauhanturvaoperaatioiden muun henkilöstön harjoittamaan seksuaaliseen riistoon ja hyväksikäyttöön liittyvistä valvontatoimista ja kuntoutusavusta, ja perustetaan väitettyjä väärinkäytöksiä koskeva toimiva ja avoin valvonta- ja vastuumekanismi; kehotetaan tutkimaan, asettamaan syytteeseen ja tuomitsemaan viipymättä sotilas- ja siviilihenkilöstö, joka on syyllistynyt seksuaaliseen väkivaltaan; |
y) |
vahvistetaan edelleen suojeluvastuuta merkittävänä periaatteena konfliktien ratkaisemista, ihmisoikeuksia ja kehitystä koskevassa YK:n jäsenvaltioiden työssä; tuetaan edelleen pyrkimyksiä, joilla edistetään suojeluvastuun toteuttamista, ja tuetaan edelleen YK:ta sen erittäin tärkeässä tehtävässä avustaa maita suojeluvastuun täytäntöönpanossa, jotta voidaan ylläpitää ihmisoikeuksia, oikeusvaltioperiaatetta ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta; edistetään ihmisten turvallisuutta ja suojeluvastuun periaatetta koskevaa laveaa määritelmää; |
z) |
kehotetaan kaikkia YK:n jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan yleissopimus jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirron kieltämisestä ja niiden hävittämisestä; |
aa) |
käydään YK:n yleiskokouksen kaikkien jäsenten kanssa julkista ja kattavaa keskustelua siitä, kuinka tärkeää on noudattaa presidentin toimikaudelle perustuslaissa asetettuja rajoituksia kaikkialla maailmassa; |
Terrorismin torjunta
ab) |
tuomitaan terrorismi yksiselitteisesti ja annetaan täysi tuki toimille, joiden tavoitteena on terrorijärjestöjen, erityisesti Isisin/Da’eshin, voittaminen ja hävittäminen, koska se on selkeä uhka alueelliselle ja kansainväliselle turvallisuudelle; edellytetään, että kaikissa terrorisminvastaisissa toimissa olisi noudatettava kaikilta osin kansainvälistä humanitaarista ja ihmisoikeuksia koskevaa oikeutta; |
ac) |
autetaan YK:ta tekemään terrorismin torjunnasta olennainen osa terrorismin ennaltaehkäisyn toimintaohjelmaa terrorismin ja väkivaltaisten ääriliikkeiden torjuntaa koskevien EU:n ennaltaehkäisevien toimien mukaisesti; vahvistetaan EU:n ja YK:n yhteisiä toimia äärimmäisen väkivallan ja terrorismin perimmäisten syiden torjumisessa, hybridiuhkien torjumisessa ja kyberpuolustuksen tutkimuksen ja valmiuksien kehittämisessä; edistetään koulutusta keinona torjua väkivaltaista ääriliikehdintää ja tukeudutaan paikallisten toimijoiden perustamiin olemassa oleviin rauhanrakennusaloitteisiin, joiden avulla laaditaan, toteutetaan ja kehitetään toimintatapoja radikalisoitumisen ja terroristien värväyksen torjumiseksi ja edistetään samalla kansainvälisiä toimia väkivaltaan syyllistyneiden saattamiseksi oikeuden eteen; tuetaan EU:n laajempaa osallistumista valmiuksien kehittämistä koskeviin YK:n aloitteisiin, jotka koskevat vierastaistelijoiden ja väkivaltaisen ääriliikehdinnän torjumista; |
ad) |
tehostetaan pyrkimyksiä tiukentaa rekrytoinnin valvontaa ja torjua terroristien propagandaa, jota levitetään paitsi sosiaalisen median foorumeilla myös radikalisoituneiden ja vihaa lietsovien saarnaajien verkostoissa; tuetaan toimia, joilla vahvistetaan ääriliikkeiden propagandan kohteena olevien ja radikalisoitumisalttiiden yhteisöjen selviytymiskykyä, myös puuttumalla siihen johtaneisiin taloudellisiin, sosiaalisiin, kulttuurisiin ja poliittisiin syihin; tuetaan radikalisoitumisen torjuntaa ja radikalismista luopumista koskevia toimia väkivaltaisten ääriliikkeiden ehkäisemistä koskevan YK:n toimintaohjelman mukaisesti; muistutetaan, että ihmisoikeuksien edistäminen ja suojeleminen sekä oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen ovat keskeisiä tekijöitä terrorismin vastaisissa toimissa; |
ae) |
pyritään yhdessä YK:n yleiskokouksen kanssa torjumaan terrorismin rahoitusta ja luomaan mekanismeja, joiden avulla voidaan nimetä terroristeja ja terroristijärjestöjä ja vahvistaa varojen jäädyttämistä koskevia mekanismeja maailmanlaajuisesti, samalla kun noudatetaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevia kansainvälisiä normeja ja oikeusvaltioperiaatetta; |
af) |
tehostetaan kansainvälistä poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä terrorismin ja kansainvälisen rikollisuuden torjunnassa; suhtaudutaan myönteisesti YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 2322 (2016) ja painotetaan tarvetta nopeuttaa kansainvälisen oikeudellisen yhteistyön prosesseja, vahvistaa kansainvälisen poliisiyhteistyön nykyisiä mekanismeja ja päivittää keskus- ja oikeusviranomaisten välistä yhteysverkkoa; |
Aseiden leviämisen estäminen ja aseistariisunta
ag) |
tuetaan YK:n pyrkimyksiä estää muita kuin valtiollisia toimijoita ja terroristiryhmiä kehittämästä, valmistamasta, hankkimasta tai siirtämästä joukkotuhoaseita ja niiden maaliinsaattamisjärjestelmiä; vaaditaan ydinsulkusopimuksen, kemiallisten aseiden kieltosopimuksen ja biologisten aseiden kieltosopimuksen täytäntöönpanoa kaikilta osin sekä aktiivisten toimien toteuttamista maailmanlaajuisen aseistariisunnan toteuttamiseksi; |
ah) |
edistetään asekauppasopimuksen täytäntöönpanoa kaikilta osin ja kannustetaan kaikkia YK:n jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan asekauppasopimus; |
ai) |
pyritään tehokkaampiin toimiin aseiden ja ampumatarvikkeiden, pienaseet ja kevyet aseet mukaan luettuina, tarkoituksenvastaisten siirtojen ja laittoman kaupan torjumiseksi erityisesti kehittämällä aseiden seurantajärjestelmää; pyydetään YK:n jäseniä toteuttamaan aktiivisesti toimia maailmanlaajuisen aseistariisunnan toteuttamiseksi; |
aj) |
kiinnitetään erityistä huomiota teknologiseen kehitykseen robottien aseistamisen alalla ja erityisesti aseistettuihin robotteihin ja miehittämättömiin ilma-aluksiin ja siihen, että ne ovat kansainvälisen oikeuden mukaisia; laaditaan miehittämättömiä ilma-aluksia ja aseistettuja robotteja koskeva oikeuskehys nykyisen kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti, jotta estetään tämän teknologian väärinkäyttö valtiollisten ja muiden kuin valtiollisten toimijoiden laittomassa toiminnassa; |
Muuttoliike
ak) |
kehotetaan vahvistamaan maailmanlaajuisia ratkaisuja muuttoliikkeeseen tukeutumalla 19. syyskuuta 2016 pidettyyn laajojen pakolais- ja muuttoliikevirtojen käsittelyä koskeneeseen menestyksekkääseen YK:n yleiskokouksen korkean tason kokoukseen ja puututaan haasteisiin ja turvallisuushuoliin, joita laittomasta muuttoliikkeestä aiheutuu ja joita ovat muun muassa ihmissalakuljetus ja ihmiskauppa, ja kehotetaan toteuttamaan toimia laillisten muuttoväylien luomiseksi; painotetaan tarvetta sitoutua tehokkaasti ja pikaisesti siihen, että puututaan humanitaaristen kriisien ja ennakoimattomien muutto- ja pakolaisvirtojen perimmäisiin syihin; |
al) |
tehostetaan UNHCR:n työn tukemista sen pannessa täytäntöön pakolaisten sekä haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, kuten naisten, lasten ja vammaisten henkilöiden, suojelemista koskevaa kansainvälistä toimeksiantoaan; painotetaan UNHCR:n rahoitustarpeiden ja sen saaman rahoituksen välistä huomattavaa kuilua ja vaaditaan suurempaa maailmanlaajuista solidaarisuutta; edellytetään, että UNHCR:n keskeisiä toimintoja rahoitetaan suuremmassa määrin YK:n sääntömääräisestä talousarviosta, jotta voidaan taata UNHCR:n toiminta; vaaditaan poliittista sitoutumista, rahoitusta ja konkreettisia solidaarisia toimia pakolaisista ja muuttajista annetun New Yorkin julkilausuman tukemiseksi; |
am) |
puolustetaan ja suojellaan homojen, lesbojen, biseksuaalien, transihmisten ja intersukupuolisten (hlbti-henkilöiden) oikeuksia; kehotetaan kumoamaan YK:n jäsenvaltioiden lainsäädäntö, jossa kriminalisoidaan ihmisiä seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin perusteella, ja edistetään kansainvälisiä toimia homofobisten ja transfobisten viharikosten torjumiseksi; |
an) |
edistetään ja suojellaan mielipiteen- ja sananvapautta sellaisena kuin se esitetään ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 19 artiklassa ja painotetaan vapaan lehdistön merkitystä terveessä yhteiskunnassa ja jokaisen kansalaisen asemaa siinä; |
ao) |
kehotetaan vahvistamaan lastensuojelujärjestelmiä ja tuetaan pakolais- ja maahanmuuttajalasten edun mukaisia konkreettisia toimia lapsen oikeuksien yleissopimuksen perusteella; |
ap) |
vaaditaan tehostamaan ponnisteluja laittoman muuttoliikkeen ehkäisemiseksi ja ihmissalakuljetuksen ja ihmiskaupan torjumiseksi erityisesti torjumalla rikollisverkostojen toimintaa vaihtamalla asiaa koskevia tiedustelutietoja oikea-aikaisesti ja tehokkaasti; parannetaan uhrien tunnistamista ja suojelemista koskevia menetelmiä ja tehostetaan kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä tällaisen rikollisen toiminnan jäljittämiseksi sekä siitä saatujen voittojen takavarikoimiseksi ja takaisinperimiseksi; korostetaan YK:n tasolla, kuinka tärkeää on ratifioida ja panna kokonaisuudessaan täytäntöön kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastainen YK:n yleissopimus sekä siihen liitetyt lisäpöytäkirjat eli lisäpöytäkirja maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvan maahanmuuttajien salakuljetuksen kieltämisestä ja lisäpöytäkirja ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan, ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta; |
Ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltioperiaate
aq) |
kehotetaan kaikkia valtioita, myös EU:n jäsenvaltioita, ratifioimaan pikaisesti taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen liitetyn valinnaisen pöytäkirjan, jolla perustetaan valitus- ja tutkintamenettelyt; |
ar) |
kehotetaan kaikkia valtioita ja etenkin EU:n jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti YK:n pakolaisvaltuutetun Geneven toimistossa käytäviin neuvotteluihin monikansallisia yhtiöitä ja ihmisoikeuksia koskevasta sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta; |
as) |
muistutetaan selkeästi ja lujasti, että kaikki YK:n yleissopimuksissa vahvistetut ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia, jakamattomia, toisistaan riippuvaisia ja toisiinsa liittyviä ja että näiden oikeuksien kunnioittamista on valvottava; edellytetään ihmisoikeuksien ja perusvapauksien laajempaa suojelua niiden kaikissa ilmentymismuodoissa, myös uusien teknologioiden yhteydessä; rohkaistaan edelleen kaikkia YK:n jäsenvaltioita allekirjoittamaan, ratifioimaan ja panemaan täytäntöön ihmisoikeuksia koskevat yleissopimukset ja noudattamaan näiden välineiden mukaisia raportointivelvoitteitaan; vaaditaan mielipiteen- ja sanavapauden puolustamista; korostetaan vapaan median merkitystä; |
at) |
kehotetaan kaikkia YK:n jäseniä panemaan täytäntöön rasismin, rotusyrjinnän, muukalaisvihan ja niihin liittyvän suvaitsemattomuuden nykyisiä muotoja koskevat YK:n erityisraportoijan suositukset; edistetään, vahvistetaan ja valtavirtaistetaan naisten ja miesten tasa-arvoa tukevia toimia; kehotetaan vahvistamaan edelleen naisten ja tyttöjen vaikutusvaltaa, lujittamaan naisten johtajuutta ja osallistumista kaikilla päätöksentekotasoilla ja kiinnittämään erityistä huomiota vähemmistöryhmien naisten osallisuuteen; kehotetaan poistamaan kaikki naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta ottamalla huomioon myös sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuva väkivalta; edistetään lasten oikeuksia huolehtimalla erityisesti lasten oikeudesta koulutukseen ja varmistamalla aseistettuihin joukkoihin värvättyjen lasten kuntouttaminen ja uudelleensopeuttaminen ja lopettamalla lapsityövoiman käyttö, lasten kidutus, lasten syyttäminen noituudesta, lapsikauppa, lapsiavioliitot ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö; edistetään aktiivisesti hlbti-henkilöiden oikeuksien loukkaamisen torjuntaa koskevia toimia; tuetaan hlbti-henkilöiden ja hlbti-henkilöiden ihmisoikeuksien puolustajien tilanteen tiivistä seurantaa maissa, joissa on hlbti-henkilöitä syrjivää lainsäädäntöä; |
au) |
puolustetaan edelleen uskonnon- ja vakaumuksenvapautta; kehotetaan lisäämään ponnisteluja uskonnollisten ja muiden vähemmistöjen oikeuksien suojelemiseksi; kehotetaan suojelemaan uskonnollisia ja etnisiä vähemmistöjä paremmin vainolta ja väkivallalta; kehotetaan kumoamaan lait, joissa kriminalisoidaan jumalanpilkka tai uskosta luopuminen ja joita voidaan käyttää tekosyynä uskonnollisten vähemmistöjen ja uskonnottomien vainoamiseen; tuetaan uskonnonvapautta käsittelevän YK:n erityisraportoijan työtä; pyritään aktiivisesti siihen, että YK tunnustaa Isisin/Da’eshin harjoittaman uskonnollisten, etnisten ja muiden vähemmistöjen joukkotuhonnan ja saattaa Kansainvälisen rikostuomioistuimen ratkaistavaksi epäillyt rikokset ihmisyyttä vastaan, sotarikokset tai joukkotuhonnan; tuetaan YK:n työtä, jolla torjutaan kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rangaistusta, joukkoteloituksia ja teloituksia myös huumausaineisiin liittyvistä rikoksista; |
av) |
tuomitaan jälleen yksiselitteisesti kaikki ihmisoikeuksien puolustajiin, väärinkäytösten paljastajiin, toimittajiin tai bloggaajiin kohdistuva väkivalta, ahdistelu, pelottelu tai vaino; kannatetaan toimittajien turvallisuutta käsittelevän YK:n pääsihteerin erityisedustajan nimittämistä; |
aw) |
muistutetaan YK:n yleiskokouksen velvollisuudesta sen valitessa jäseniä YK:n ihmisoikeusneuvostoon (UNHRC) ottaa huomioon ehdokkaiden sitoutuminen ihmisoikeuksien, oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian edistämiseen ja suojeluun; edellytetään, että UNHRC:n jäsenyyttä varten otetaan käyttöön selkeät ihmisoikeuksien toteutumisen varmistamiseen perustuvat kriteerit; |
ax) |
vahvistetaan Kansainvälisen rikostuomioistuimen ja kansainvälisen rikosoikeusjärjestelmän asemaa vastuuvelvollisuuden edistämiseksi ja rankaisemattomuuden lopettamiseksi; kehotetaan kaikkia YK:n jäsenvaltioita liittymään Kansainväliseen rikostuomioistuimeen ratifioimalla Rooman perussääntö ja kannustetaan ratifioimaan Kampalan tarkistukset; annetaan Kansainväliselle rikostuomioistuimelle voimakasta diplomaattista, poliittista ja taloudellista tukea; |
ay) |
muistutetaan, että EU:n kanta kuolemanrangaistukseen on nollatoleranssi; ylläpidetään vahvaa sitoutumista kuolemanrangaistuksen maailmanlaajuisen lakkauttamisen edistämiseen; kehotetaan kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon lykkäämiseen ja pyritään sen yleismaailmalliseen poistamiseen; käynnistetään aloite sellaisen kansainvälisen kehyksen edistämiseksi, jolla torjutaan kidutukseen ja kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon käytettäviä välineitä asiaa koskevasta neuvoston asetuksesta (EY) N:o 1236/2005 saatujen kokemusten perusteella; |
az) |
vaaditaan vahvempaa sitoutumista oikeusvaltioperiaatteen edistämiseen, koska se on monialainen kysymys, joka yhdistää YK:n kolme pilaria: rauhan ja turvallisuuden, ihmisoikeudet ja kehityksen; tehdään yhteistyötä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun kanssa Venezuelan viranomaisten taivuttamiseksi vapauttamaan kaikki poliittiset vangit ja kunnioittamaan vallanjakoa; |
ba) |
tuetaan YK:n pyrkimyksiä ottaa käyttöön urheilua ja ihmisoikeuksia koskeva kansainvälinen kehys, jolla edistetään suuriin urheilutapahtumiin liittyvien ihmisoikeusrikkomusten ehkäisyä ja seurantaa sekä niitä koskevien oikeussuojakeinojen tarjontaa; |
bb) |
tuetaan edelleen YK:n ihmisoikeusvaltuutetun työtä, jolla lisätään vastuuvelvollisuutta yritystoiminnan yhteydessä tapahtuneista ihmisoikeusrikkomuksista ja parannetaan uhrien mahdollisuuksia käyttää oikeussuojakeinoja oikeudenmukaisen ja tehokkaamman kansallisen oikeussuojajärjestelmän edistämiseksi erityisesti yrityssektorin vakavien ihmisoikeusrikkomusten yhteydessä; kehotetaan kaikkia hallituksia täyttämään velvollisuutensa ja takaamaan ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja oikeussuojan saatavuuden uhreille, joilla on sekä käytännön että oikeudellisia vaikeuksia käyttää oikeussuojakeinoja kansallisella ja kansainvälisellä tasolla silloin, kun on kyse yritystoiminnan yhteydessä tapahtuneista ihmisoikeusrikkomuksista; |
Kehitys
bc) |
korostetaan EU:n johtavaa roolia prosessissa, joka johti YK:n yleiskokouksen syyskuussa 2015 hyväksymään kestävän kehityksen toimintaohjelmaan 2030 (Agenda 2030) ja sen 17:ään kestävän kehityksen tavoitteeseen; toteutetaan konkreettisia toimia, jotta varmistetaan Agenda 2030:n ja sen 17 kestävän kehityksen tavoitteen tehokas täytäntöönpano ennaltaehkäisyn ja kestävän kehityksen tärkeinä työkaluina; pyritään parantamaan tulevien sukupolvien elämää sekä kannustetaan ja tuetaan maita ottamaan omaa vastuuta ja perustamaan kansalliset puitteet 17 kestävän kehityksen tavoitteen saavuttamiseksi; kannustetaan YK:n jäsenvaltioita noudattamaan tekemiään kehitysapua koskevia sitoumuksia ja kehotetaan ottamaan käyttöön asianmukaisia indikaattoreita sekä käyttämään tilastotietoja, joilla seurataan edistystä ja varmistetaan vastuuvelvollisuus kehitysmaiden tilanteen arvioimiseksi; painotetaan, että BKT:n lisäksi on käytettävä muita indikaattoreita, jotta voidaan arvioida tarkemmin kehitysmaiden todellista tilannetta ja toteuttaa tehokkaita toimia, joilla torjutaan köyhyyttä ja tuetaan kestävää kehitystä erityisesti keskitulotason maissa; vaaditaan EU:n laajuisia aloitteita naisten oikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi; kehotetaan panemaan täysimääräisesti täytäntöön Pekingin toimintaohjelma ja kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (ICPD) toimintaohjelma sekä kestävää kehitystä tukeva politiikkajohdonmukaisuus; |
bd) |
jatketaan pyrkimyksiä kehitystä tukevaan politiikkajohdonmukaisuuteen kaikessa EU:n politiikassa, koska se on ratkaisevaa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi, ja edistetään myös YK:n tasolla politiikkajohdonmukaisuutta tavoitteen 17.14 mukaisesti; tuetaan YK:n pyrkimyksiä vauhdittaa yhtenäisen ja koordinoidun politiikkatuen antamista Agenda 2030:n täytäntöönpanolle ja edistää näin YK:n kehitysjärjestelmää, joka toimii yhtenäisemmällä tavalla järjestöjen välisen tehokkaamman toiminnan ja hankkeiden yhteisen täytäntöönpanon ansiosta, ja lujittaa erityisesti turvallisuuden ja kehityksen välistä yhteyttä; kehotetaan YK:ta sisällyttämään järjestelmällisesti valmiuksien kehittäminen ja hyvä hallinto pitkän aikavälin kehitysstrategioihin köyhyyden ja nälän poistamiseksi, konfliktien ehkäisemiseksi ja selviytymiskyvyn kehittämiseksi tehokkaasti, jotta voidaan edistää ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää kehitystä, ja sosiaalisen eriarvoisuuden torjumiseksi sekä humanitaarisen avun antamiseksi väestölle; korostetaan, että turvallinen, luotettava ja kohtuuhintainen vesihuolto ja mahdollisuus käyttää asianmukaisia sanitaatiopalveluja parantavat elintasoa, kasvattavat paikallista taloutta ja lisäävät mahdollisuuksia luoda enemmän ihmisarvoisia työpaikkoja; |
be) |
vaaditaan, että kestävän kehityksen korkean tason poliittisesta foorumista olisi tultava pääasiallinen päätöksentekoelin, jolla on toimivalta varmistaa kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanon johdonmukainen, tosiasiallinen ja kattava seuranta ja arviointi; tunnustetaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja paikallisten toimijoiden merkittävä asema Agenda 2030:n menestyksekkäässä täytäntöönpanossa ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa; tunnustetaan kestävän kehityksen tavoitteiden ratkaiseva merkitys ja vaikutus kansainväliseen rauhaan ja turvallisuuteen; |
Ilmastonmuutos
bf) |
varmistetaan, että EU on edelleen ilmastonmuutoksen torjunnan eturintamassa ja tekee jatkossakin yhteistyötä YK:n kanssa tällä alalla; kehotetaan kaikkia YK:n jäsenvaltioita noudattamaan Pariisin sopimusta ja varmistamaan vuonna 2015 järjestetyssä Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutoskonferenssissa tehtyjen päätösten nopea täytäntöönpano; |
bg) |
tehdään tiivistä yhteistyötä niiden pienten saarivaltioiden ja muiden maiden kanssa, joita uhkaavat ilmastonmuutoksen vakavimmat seuraukset, jotta voidaan varmistaa, että niiden näkemykset ja tarpeet otetaan huomioon YK:n eri foorumeilla; |
EU ja YK-järjestelmän uudistus
bh) |
kehotetaan EU:n jäsenvaltioita koordinoimaan tiiviimmin toimiaan YK-järjestelmään kuuluvissa järjestöissä ja elimissä ja sitoutumaan edistämään edelleen EU:n tarkkailijan asemaa tietyissä YK:n alajärjestöissä; vahvistetaan viestintää ja varmistetaan, että jäsenvaltioiden kannat EU:n tasolla ovat entistä koordinoidumpia; pyritään yhteneviin kantoihin ehdokasvaltioiden, kumppanivaltioiden ja muiden samanmielisten valtioiden kanssa; |
bi) |
pyritään toteuttamaan toimia, joilla tehostetaan verotusalan kansainvälistä yhteistyötä ja tuetaan YK-järjestelmän sisällä toimivan kansainvälisen verotusta käsittelevän elimen perustamista; torjutaan verovilppiä ja rahanpesua veroasioita koskevan maailmanlaajuisen automaattisen tietojenvaihdon avulla ja laatimalla yhteinen maailmanlaajuinen ”musta lista” verokeitaista; |
bj) |
tuetaan aktiivisesti YK:n turvallisuusneuvoston kattavaa uudistusta laajan konsensuksen perusteella, jotta voidaan ottaa paremmin huomioon uudet maailman realiteetit ja vastata tehokkaammin nykyisiin ja tuleviin turvallisuushaasteisiin; pyritään saavuttamaan EU:n pitkän aikavälin tavoite saada paikka uudistetussa YK:n turvallisuusneuvostossa; kehotetaan YK:n turvallisuusneuvoston jäseniä pidättymään veto-oikeuden käytöstä tapauksissa, joissa on kyse rikoksista ihmisyyttä vastaan; edistetään YK:n yleiskokouksen työn uudistamista ja kaikkien YK:n instituutioiden toiminnan koordinoinnin ja johdonmukaisuuden tehostamista, millä parannettaisiin järjestelmän tehokkuutta, vaikuttavuutta, oikeutusta, avoimuutta, vastuuvelvollisuutta, valmiuksia ja edustuksellisuutta, jotta globaaleihin haasteisiin kyettäisiin vastaamaan nopeammin; |
bk) |
tuetaan voimakkaasti hiljattain valitun YK:n pääsihteerin uudistussuunnitelmaa; edistetään YK:n rauhan ja turvallisuuden rakenteen uudistusta sekä sihteeristön toimintaa ja rakennetta yksinkertaistamisen, hajauttamisen ja joustavuuden avulla ja rahoitusjärjestelmää virtaviivaistamalla; otetaan käyttöön tehokas järjestelmä väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi YK:ssa; |
bl) |
tuetaan aktiivisesti YK:n pääsihteerin pyrkimyksiä nimittää enemmän naisia ylemmän tason johtotehtäviin YK:n päämajassa; |
bm) |
edistetään parlamenttien ja alueellisten edustuselinten asemasta YK-järjestelmässä käytävää keskustelua ja keskustelua Yhdistyneiden kansakuntien parlamentaarisen yleiskokouksen perustamisesta, jotta voitaisiin kohottaa järjestön demokraattista profiilia ja lisätä sen sisäistä demokratiaa sekä antaa maailman kansalaisyhteiskunnalle mahdollisuus osallistua suoraan päätöksentekomenettelyihin; |
2. |
kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen neuvostolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle ja komissiolle sekä tiedoksi Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokoukselle ja Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille. |
(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0089.
(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0201.
(3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0317.
(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0051.
(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0422.
II Tiedonannot
EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDONANNOT
Euroopan parlamentti
Keskiviikko 5. heinäkuuta 2017
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/188 |
P8_TA(2017)0293
Tutustuminen luottamuksellisiin tietoihin (työjärjestyksen 5 artiklan 5 kohdan ja 210 a artiklan tulkinta
Euroopan parlamentin päätös 5. heinäkuuta 2017, joka koskee tutustumista luottamuksellisiin tietoihin (työjärjestyksen 5 artiklan 5 kohdan ja 210 a artiklan tulkinta) (2017/2095(REG))
(2018/C 334/21)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puheenjohtajan 23. kesäkuuta 2017 päivätyn kirjeen, |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 226 artiklan, |
1. |
päättää lisätä työjärjestyksen 5 artiklan 5 kohtaan tulkinnan seuraavasti:
”Oikeuteen tutustua luottamuksellisiin tietoihin sovelletaan sääntöjä, jotka on vahvistettu parlamentin tekemissä toimielinten välisissä sopimuksissa luottamuksellisten tietojen käsittelystä (1a) ja parlamentin toimivaltaisten elinten niiden täytäntöönpanemiseksi hyväksymissä sisäisissä säännöissä (1b). (1a) Toimielinten välinen sopimus, tehty 20 päivänä marraskuuta 2002, Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä, neuvoston arkaluonteisten turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alan tietojen saamisesta Euroopan parlamentin tutustuttavaksi (EYVL C 298, 30.11.2002, s. 1).Puitesopimus, tehty 20 päivänä lokakuuta 2010, Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista (EUVL L 304, 20.11.2010, s. 47). Toimielinten välinen sopimus, annettu 12 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä neuvoston hallussa olevien, muita kysymyksiä kuin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaa koskevien turvallisuusluokiteltujen tietojen toimittamisesta Euroopan parlamentille ja niiden käsittelemisestä Euroopan parlamentissa (EUVL C 95, 1.4.2014, s. 1). " (1b) Euroopan parlamentin päätös, tehty 23 päivänä lokakuuta 2002, neuvoston arkaluonteisten turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alan tietojen saamista Euroopan parlamentin tutustuttavaksi koskevan toimielinten välisen sopimuksen täytäntöönpanosta (EYVL C 298, 30.11.2002, s. 4).Euroopan parlamentin puhemiehistön päätös, tehty 15 päivänä huhtikuuta 2013, luottamuksellisten tietojen käsittelyä Euroopan parlamentissa koskevista säännöistä (EUVL C 96, 1.4.2014, s. 1).” " |
2. |
päättää lisätä työjärjestyksen 210 a artiklaan tulkinnan seuraavasti:
”Tätä artiklaa sovelletaan siltä osin kuin luottamuksellisten tietojen käsittelyä koskevissa oikeudellisissa puitteissa annetaan mahdollisuus tutustua luottamuksellisiin tietoihin turvallisen alueen ulkopuolella suljetuin ovin pidettävässä kokouksessa.” |
3. |
kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen tiedoksi neuvostolle ja komissiolle. |
Torstai 6. heinäkuuta 2017
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/189 |
P8_TA(2017)0307
Terrorismia käsittelevän erityisvaliokunnan perustaminen, sen toimivalta, jäsenmäärä ja toimikausi
Euroopan parlamentin päätös 6. heinäkuuta 2017 terrorismia käsittelevän erityisvaliokunnan perustamisesta, sen toimivallasta, jäsenmäärästä ja toimikaudesta (2017/2758(RSO))
(2018/C 334/22)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon puheenjohtajakokouksen ehdotuksen päätökseksi, |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 197 artiklan, |
A. |
ottaa huomioon, että Euroopan unionilla on SEUT:n 67 artiklan nojalla selkeää toimivaltaa korkean turvallisuustason varmistamisessa ja kansallisilla viranomaisilla on toimivaltaa terrorismin torjunnassa, kuten todetaan SEUT:n 73 artiklassa; muistuttaa, että rajatylittävään yhteistyöhön liittyy laajempia Euroopan unionin sisäistä turvallisuutta koskevia velvoitteita, kuten todetaan poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä koskevassa SEUT:n V osastossa; |
B. |
katsoo, että tässä asetettavan erityisvaliokunnan olisi pyrittävä tarkastelemaan terrorismin torjunnan käytännöllisiä ja lainsäädännöllisiä puutteita Euroopan unionissa sekä kansainvälisten kumppanien ja toimijoiden kanssa keskittyen erityisesti yhteistyöhön ja tiedonvaihtoon; |
C. |
katsoo, että kansallisten lainvalvontaviranomaisten välisen yhteistyön ja tiedonvaihdon puutteiden ja aukkojen poistaminen sekä tiedonjakoon käytettävien eurooppalaisten tietokantojen yhteentoimivuus on äärimmäisen tärkeää sekä Schengen-alueen moitteettoman toiminnan varmistamiseksi että unionin ulkorajojen suojelemiseksi ja se muodostaa erityisvaliokunnan toimeksiannon ytimen; |
D. |
toteaa, että perusoikeuksien kunnioittaminen on keskeinen tekijä terrorisminvastaisen toiminnan onnistumisessa; |
1. |
päättää asettaa terrorismia käsittelevän erityisvaliokunnan, joka tarkoin määritellyn toimivaltansa mukaisesti:
|
2. |
korostaa, että toimivaltaisten pysyvien valiokuntien on huolehdittava kaikkien erityisvaltiokunnan antamien suositusten jatkotoimista; |
3. |
päättää, että erityisvaliokunnan vastuualueeseen liittyvän EU:n lainsäädännön antamista, seurantaa ja täytäntöönpanoa koskevia asioita käsittelevien parlamentin pysyvien valiokuntien toimivaltuudet, henkilöstö ja käytettävissä olevat resurssit säilyvät ennallaan; |
4. |
päättää, että erityisvaliokunnan kokoukset on pidettävä suljetuin ovin aina, kun sen työhön sisältyy turvallisuusluokiteltujen todistusaineistojen käsittelyä, henkilötietoja tai salaisuuksia sisältävien todistajanlausuntojen kuulemista tai näkemysten vaihtoa tai kuulemistilaisuuksia eri viranomaisten ja elinten kanssa salaisista, luottamuksellisista, turvallisuusluokitelluista tai arkaluonteisista asioista kansalliseen turvallisuuteen tai yleiseen turvallisuuteen liittyvissä tarkoituksissa; päättää, että todistajilla ja asiantuntijoilla on oikeus antaa lausuntonsa yleisön läsnä olematta; |
5. |
päättää, että erityisvaliokunnan vastaanottamat salaiset tai luottamukselliset asiakirjat käsitellään työjärjestyksen 210 a artiklan mukaista menettelyä noudattaen, jotta varmistetaan, että ainoastaan puheenjohtaja, esittelijä, varjoesittelijät, koordinaattorit ja nimetyt virkamiehet voivat tutustua niihin henkilökohtaisesti ja että tällaisia tietoja käytetään ainoastaan erityisvaliokunnan välimietinnön ja lopullisen mietinnön laatimiseen; päättää, että kokoukset pidetään sellaisella tavalla varustetuissa tiloissa, että asiattomat eivät voi kuulla asian käsittelyä; |
6. |
päättää, että kaikille parlamentin jäsenille ja virkamiehille on tehtävä voimassaolevien sisäisten sääntöjen ja menettelyjen mukainen luotettavuusselvitys ennen kuin he saavat tutustua turvallisuusluokiteltuihin tietoihin tai kuulla todistusaineistoa, johon voi liittyä riski kansalliselle turvallisuudelle tai yleiselle turvallisuudelle; |
7. |
päättää, että erityisvaliokunnan hankkimia tietoja käytetään yksinomaan sen tehtävien hoitamiseen eikä niitä paljasteta kolmansille osapuolille; päättää, että tällaisia tietoja ei saa julkistaa, jos ne sisältävät salassapidettäviä tai luottamuksellisia seikkoja tai jos niissä mainitaan henkilöitä nimeltä; |
8. |
päättää, että erityisvaliokuntaan kuuluu 30 jäsentä; |
9. |
päättää, että erityisvaliokunnan toimikausi on 12 kuukautta, paitsi jos parlamentti jatkaa toimikautta ennen sen umpeutumista, ja että toimikausi alkaa kulua erityisvaliokunnan järjestäytymiskokouksen päivämäärästä; päättää, että erityisvaliokunta antaa parlamentille välimietinnön ja lopullisen mietinnön, johon sisällytetään todetut tosiseikat ja suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi. |
(1) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1987/2006, annettu 20 päivänä joulukuuta 2006, toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) perustamisesta, toiminnasta ja käytöstä (EUVL L 381, 28.12.2006, s. 4).
(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/399, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta unionin säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) (EUVL L 77, 23.3.2016, s. 1).
(3) Neuvoston päätös 2008/615/YOS, tehty 23 päivänä kesäkuuta 2008, rajatylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin ja rajatylittävän rikollisuuden torjumiseksi (EUVL L 210, 6.8.2008, s. 1).
(4) Neuvoston puitepäätös 2006/960/YOS, tehty 18 päivänä joulukuuta 2006, Euroopan unionin jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisen tietojen ja tiedustelutietojen vaihdon yksinkertaistamisesta (EUVL L 386, 29.12.2006, s. 89).
(5) Neuvoston päätös 2007/533/YOS, tehty 12 päivänä kesäkuuta 2007, toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) perustamisesta, toiminnasta ja käytöstä (EUVL L 205, 7.8.2007, s. 63).
(6) Neuvoston päätös 2005/671/YOS, tehty 20 päivänä syyskuuta 2005, terrorismirikoksia koskevasta tiedonvaihdosta ja yhteistyöstä (EUVL L 253, 29.9.2005, s. 22).
(7) Neuvoston puitepäätös 2002/584/YOS, tehty 13 päivänä kesäkuuta 2002, eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä (EYVL L 190, 18.7.2002, s. 1).
(8) Neuvoston päätös 2009/371/YOS, tehty 6 päivänä huhtikuuta 2009, Euroopan poliisiviraston (Europol) perustamisesta (EUVL L 121, 15.5.2009, s. 37).
(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/794, annettu 11. toukokuuta 2016, Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) sekä neuvoston päätösten 2009/371/YOS, 2009/934/YOS, 2009/935/YOS, 2009/936/YOS ja 2009/968/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta (EUVL L 135, 24.5.2016, s. 53).
(10) Neuvoston direktiivi 2008/114/EY, annettu 8 päivänä joulukuuta 2008, Euroopan elintärkeän infrastruktuurin määrittämisestä ja nimeämisestä sekä arvioinnista, joka koskee tarvetta parantaa sen suojaamista (EUVL L 345, 23.12.2008, s. 75).
(11) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/29/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 57).
(12) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/60/EY, annettu 26 päivänä lokakuuta 2005, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen (EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15).
III Valmistelevat säädökset
EUROOPAN PARLAMENTTI
Tiistai 4. heinäkuuta 2017
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/193 |
P8_TA(2017)0275
Komission jäsenen nimittäminen
Euroopan parlamentin päätös 4. heinäkuuta 2017 Mariya Gabrielin nimityksen hyväksymisestä komission jäseneksi (C8-0166/2017 – 2017/0805(NLE))
(2018/C 334/23)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 246 artiklan toisen kohdan, |
— |
ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 a artiklan, |
— |
ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen 6 kohdan (1), |
— |
ottaa huomioon Kristalina Georgievan eroilmoituksen komissiosta, |
— |
ottaa huomioon neuvoston 29. toukokuuta 2017 päivätyn kirjeen, jolla neuvosto kuuli parlamenttia yhteisymmärryksessä komission puheenjohtajan kanssa tehtävästä päätöksestä nimittää Mariya Gabriel komission jäseneksi (C8-0166/2017), |
— |
ottaa huomioon Mariya Gabrielin kuulemistilaisuuden, joka järjestettiin 20. kesäkuuta 2017 teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan johdolla yhdessä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan kanssa, ja tämän kuulemisen jälkeen laaditun arviointilausunnon; |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 118 artiklan ja liitteen VI, |
1. |
hyväksyy Mariya Gabrielin nimittämisen komission jäseneksi komission toimikauden loppuun 31. lokakuuta 2019 asti; |
2. |
kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille. |
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/194 |
P8_TA(2017)0276
Puitesopimuksen tekeminen EU:n ja Kosovon välillä yleisistä periaatteista Kosovon osallistumiselle unionin ohjelmiin ***
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 4. heinäkuuta 2017 esityksestä neuvoston päätökseksi yleisistä periaatteista Kosovon (*1) osallistumiselle Euroopan unionin ohjelmiin tehdyn Euroopan unionin ja Kosovon välisen puitesopimuksen tekemisestä (13391/2016 – C8-0491/2016 – 2013/0115(NLE))
(Hyväksyntä)
(2018/C 334/24)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (13391/2016), |
— |
ottaa huomioon luonnoksen puitesopimukseksi Euroopan unionin ja Kosovon (*1) välillä yleisistä periaatteista Kosovon osallistumiselle Euroopan unionin ohjelmiin (13393/2016), |
— |
ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 212 artiklan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan ja 7 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0491/2016), |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan, |
— |
ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan suosituksen (A8-0207/2017), |
1. |
antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle; |
2. |
kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Kosovon hallituksille ja parlamenteille. |
(*1) Tämä nimitys ei vaikuta asemaa koskeviin kantoihin, ja se on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244(1999) ja Kansainvälisen tuomioistuimen Kosovon itsenäisyysjulistuksesta antaman lausunnon mukainen.
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/195 |
P8_TA(2017)0277
Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: hakemus EGF/2017/001 ES/Castilla y León kaivosteollisuus
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. heinäkuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta (Espanjan hakemus – EGF/2017/001 ES/Castilla y León kaivosteollisuus) (COM(2017)0266 – C8-0174/2017 – 2017/2079(BUD))
(2018/C 334/25)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2017)0266 – C8-0174/2017), |
— |
ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahastosta (2014–2020) ja asetuksen (EY) N:o 1927/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1309/2013 (1) (EGR-asetus), |
— |
ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (2) ja erityisesti sen 12 artiklan, |
— |
ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (3) ja erityisesti sen 13 kohdan, |
— |
ottaa huomioon 2. joulukuuta 2013 tehdyn toimielinten sopimuksen 13 kohdassa tarkoitetun trilogimenettelyn, |
— |
ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan kirjeen, |
— |
ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan kirjeen, |
— |
ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0248/2017), |
A. |
ottaa huomioon, että unioni on ottanut käyttöön lainsäädäntö- ja budjettivälineitä voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten tai maailmanlaajuisen talous- ja rahoituskriisin seurauksista, ja auttaakseen heitä palaamaan työmarkkinoille; |
B. |
katsoo, että Euroopan unionin taloudellisen tuen vähennetyille työntekijöille olisi oltava dynaamista ja sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti 17. heinäkuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa hyväksytyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon, mitä 2. joulukuuta 2013 tehdyssä toimielinten sopimuksessa on sovittu Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) varojen käyttöönottoa koskevasta päätöksenteosta; |
C. |
toteaa, että EGR-asetuksen hyväksyminen ilmentää parlamentin ja neuvoston aikaan saamaa sopimusta siitä, että otetaan uudelleen käyttöön kriisiin liittyvä käyttöönottokriteeri, vahvistetaan unionin rahoitusosuudeksi 60 prosenttia ehdotettujen toimenpiteiden arvioiduista kokonaiskustannuksista, parannetaan EGR-hakemusten käsittelyn tehokkuutta komissiossa, parlamentissa ja neuvostossa lyhentämällä arviointiin ja hyväksymiseen käytettävää aikaa, lisätään tukikelpoisia toimia ja edunsaajia ottamalla mukaan itsenäiset ammatinharjoittajat ja nuoret ja rahoitetaan oman yrityksen perustamiseen tarkoitettuja kannustimia; |
D. |
ottaa huomioon, että Espanja jätti hakemuksen EGF/2017/001 ES/Castilla y León rahoitustuen saamiseksi EGR:stä sen jälkeen, kun työntekijöitä oli vähennetty NACE Rev. 2:n kaksinumerotasoon 5 (Kivihiilen ja ruskohiilen louhinta) luokitellulla toimialalla NUTS 2 -tason alueella Kastilia ja León (ES41); ottaa huomioon, että 339 irtisanotun työntekijän ja 125:n työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevan alle 30-vuotiaan nuoren odotetaan osallistuvan toimenpiteisiin; ottaa huomioon, että työntekijöitä vähentäneet yritykset olivat Hullera Vasco Leonesa SA, Centro de Investigación y Desarrollo SA, Hijos de Baldomero García SA, Minas del Bierzo Alto SL ja Unión Minera del Norte SA; |
E. |
ottaa huomioon, että hakemus toimitettiin EGR-asetuksen 4 artiklan 2 kohdan toimintakriteerien nojalla ja että nämä kriteerit poikkeavat 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa esitetystä tukikelpoisuuskriteeristä, jossa edellytetään, että vähintään 500 työntekijää vähennetään yhdeksän kuukauden viiteajanjaksona yrityksissä, jotka toimivat samalla NACE Rev. 2:n kaksinumerotasolla määritellyllä toimialalla ja sijaitsevat yhdellä NUTS 2 -tason alueella tai kahdella vierekkäisellä NUTS 2 -tason alueella; |
1. |
on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että EGR-asetuksen 4 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja että sen vuoksi Espanja on oikeutettu saamaan kyseisen asetuksen mukaista rahoitustukea 1 002 264 euroa eli 60 prosenttia 1 670 440 euron kokonaiskustannuksista; |
2. |
toteaa, että Espanjan viranomaiset jättivät EGR:n rahoitustukea koskevan hakemuksen 20. tammikuuta 2017 ja että komissio sai arvionsa valmiiksi 2. kesäkuuta 2017 ja ilmoitti asiasta parlamentille samana päivänä; |
3. |
palauttaa mieliin, että viimeisten kymmenen vuoden aikana sekä unionin kivihiilentuotanto että kivihiilen maailmanmarkkinahinta ovat laskeneet rajusti, minkä vuoksi kivihiilen tuonti EU:n ulkopuolisista maista on lisääntynyt ja monista EU:n kivihiilikaivoksista on tullut kannattamattomia ja ne on ollut pakko sulkea; toteaa, että nämä kehityskulut ovat olleet Espanjassa vielä voimakkaampia ja ne ovat johtaneet hiilikaivosalan uudelleenjärjestelyihin ja muutoksiin; korostaa, että kriisin seuraukset kaivosalalla ovat vaikuttaneet vakavasti Kastilia ja Leónin alueen työllisyyteen, ja huomauttaa, että vuosien 2010 ja 2016 välisenä aikana oli suljettava kymmenen kaivosyritystä yksin Kastilia ja Leónissa; |
4. |
panee merkille, että Espanjan viranomaiset pyysivät poikkeusta 4 artiklan 1 kohdan b alakohdasta sillä perusteella, että alue, jolla työntekijävähennykset on tehty, koostuu syrjäisessä ja harvaan asutussa Cantabrian vuoristolaaksossa sijaitsevista pienistä eristyneistä kaupungeista, joista useimmat ovat hyvin riippuvaisia kivihiilen louhinnasta ja joista on heikot yhteydet muualle, joten alueen voidaan katsoa muodostavan asetuksen 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut pienet työmarkkinat; |
5. |
korostaa erityisesti Leónin ja Palencian maakuntien pohjoisosien erittäin alhaista väestötiheyttä, vuoristoalueen ongelmia ja vaikeaa työllisyystilannetta; on huolestunut väestön nopeasta vähenemisestä, joka on ollut suhteellisesti suurinta alle 25-vuotiaiden joukossa; |
6. |
toteaa, että rahoitustuen kohteena on 339 vähennettyä työntekijää, joista 97 prosenttia on miehiä; |
7. |
suhtautuu myönteisesti Espanjan päätökseen tarjota 125:lle työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevalle alle 30-vuotiaalle EGR:n tuella yhteisrahoitettavia yksilöllisiä palveluja; ymmärtää, että näihin palveluihin sisältyy tuki oman yrityksen perustamisesta kiinnostuneille; |
8. |
toteaa, että toimien tueksi on tarkoitus laatia tutkimus työpaikkojen luomisesta ja tuottavista toiminnoista Kastilia ja Leónin alueella, jotta voidaan määritellä paremmin paketissa tarkoitetut aloitteet; |
9. |
toteaa, että Espanja suunnittelee tämän hakemuksen piiriin kuuluville vähennetyille työntekijöille ja työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleville nuorille kuudenlaisia toimenpiteitä, joita ovat i) tervetulo- ja tiedotustilaisuudet, ii) ammatillinen ohjaus ja neuvonta, iii) tehostettu työnhakuneuvonta, iv) monialaisia taitoja ja osaamista koskeva koulutus ja ammatillinen koulutus, v) yrittäjyyden edistäminen ja vi) tuki yrityksen perustamiseen sekä kannustinohjelma; |
10. |
toteaa, että kannustimien osuus yksilöllisten toimien koko paketista on 19,53 prosenttia eli selvästi alle asetuksessa säädetyn 35 prosentin enimmäismäärän; toteaa, että näiden toimien edellytyksenä on, että kohteena olevat edunsaajat osallistuvat aktiivisesti työnhaku- tai koulutustoimiin; |
11. |
panee merkille, että tarjottavaan koulutukseen sisältyy työnhakutekniikoita käsitteleviä kursseja, yksilöllisiä ja sosiaalisia taitoja sekä tieto-ja viestintätekniikkaa koskevaa koulutusta ja vieraiden kielten opetusta ja että ammatillisessa koulutuksessa keskitytään joko parantamaan kaivostoimintaan liittyviä taitoja, jotka saattavat olla hyödyllisiä muilla aloilla, tai pyritään kehittämään taitoja muita aloja varten, joita ovat esimerkiksi maaseutualueiden matkailu- ja majoitusala, louhosten ympäristön ennallistaminen, uudelleenmetsitys ja maisemointi; |
12. |
pitää myönteisenä sidosryhmien, kuten ammattiliittojen, yrittäjäjärjestöjen, taloudellisen kehityksen, innovoinnin, rahoituksen ja yritysten kansainvälistymisen alueviraston ja alueellisen julkisen työvoimapalvelun alaisen julkisen säätiön, kuulemista, joka järjestettiin aluetasolla yksilöllisten palvelujen koordinoidun paketin laatimiseksi; suhtautuu myönteisesti siihen, että naisten ja miesten välisen tasa-arvon ja syrjimättömyyden periaatteita sovelletaan EGR:stä rahoitettaviin toimiin osallistumisen yhteydessä ja EGR:n toteuttamisen aikana; |
13. |
palauttaa mieliin, että yksilöllisten palvelujen koordinoidun paketin suunnittelussa olisi EGR-asetuksen 7 artiklan mukaisesti ennakoitava tulevia työmarkkinanäkymiä sekä tarvittavia taitoja ja että sen olisi sovittava yhteen resurssitehokkaaseen ja kestävään talouteen siirtymisen kanssa; |
14. |
on tyytyväinen siihen, että saatavilla oleviin kannustimiin kuuluu avustuksia niille, joilla on huollettavia, koska tällä on todennäköisesti positiivinen vaikutus sukupuolten väliseen tasapainoon; kehottaa komissiota esittämään yksityiskohtaiset tiedot tämän mahdollisuuden käytöstä; |
15. |
muistuttaa, että unionin kansantaloudet tarvitsevat kiireellistä muutosta ja että on tuettava siihen liittyviä työpaikkoja Pariisin ilmastosopimus (COP 21) huomioon ottaen; |
16. |
pitää tärkeänä käynnistää tiedotuskampanjoita, jotta saavutetaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret, jotka olisivat oikeutettuja osallistumaan toimenpiteisiin, ja varmistetaan mahdollisuuksien mukaan sukupuolten välinen tasapaino; |
17. |
kehottaa komissiota antamaan tulevissa ehdotuksissa yksityiskohtaisempaa tietoa siitä, millä aloilla on kasvumahdollisuuksia ja siten mahdollisuuksia palkata työntekijöitä, sekä keräämään perusteltuja tietoja EGR-rahoituksen vaikutuksista muun muassa työpaikkojen laatuun ja EGR:n toimien avulla saavutetusta uudelleenintegroitumisasteesta; |
18. |
toteaa Espanjan viranomaisten vahvistaneen, ettei tukikelpoisille toimille saada avustusta muista unionin rahoitusvälineistä, että kaksinkertainen rahoitus estetään ja että tukikelpoiset toimet täydentävät rakennerahastoista rahoitettavia toimia; |
19. |
toistaa, että EGR-tuki ei saa korvata toimenpiteitä, jotka ovat kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla yritysten vastuulla, eikä toimenpiteitä, jotka on tarkoitettu yritysten tai alojen rakennemuutosta varten; |
20. |
on tyytyväinen siihen, että toimintasuunnitelmaan sisältyy seuranta-aloite, johon sosiaalialan toimijoiden on määrä voida osallistua; toteaa, että aloitteen tarkoituksena on varmistaa, että ehdotus pannaan täytäntöön noudattaen osana aloitetta toteutettavan, ammattikoulutuksen vaatimuksia ja toimintamahdollisuuksia koskevan tutkimuksen suosituksia, ja huolehtia myönnettyjen määrärahojen moitteettomasta käytöstä; |
21. |
muistuttaa komissiolle esittämästään kehotuksesta varmistaa kaikkien EGR-tapauksiin liittyvien asiakirjojen julkisuus; |
22. |
hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen; |
23. |
kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä; |
24. |
kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle. |
(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 855.
LIITE
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS
Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta Espanjan hakemuksen johdosta – EGF/2017/001 ES/Castilla y León kaivosteollisuus
(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2017/1372.)
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/199 |
P8_TA(2017)0283
Makrotaloudellinen rahoitusapu Moldovalle ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 4. heinäkuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä Moldovan tasavallalle (COM(2017)0014 – C8-0016/2017 – 2017/0007(COD))
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)
(2018/C 334/26)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2017)0014), |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 212 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0016/2017), |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan, |
— |
ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteisen julistuksen, joka on annettu yhdessä makrotaloudellisen lisärahoitusavun myöntämisestä Georgialle 12. elokuuta 2013 annetun päätöksen N:o 778/2013/EU kanssa (1), |
— |
ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan nojalla hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 15. kesäkuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti, |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan, |
— |
ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön ja ulkoasiainvaliokunnan ja budjettivaliokunnan lausunnot (A8-0185/2017), |
1. |
vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan; |
2. |
hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman; |
3. |
pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti; |
4. |
kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille. |
P8_TC1-COD(2017)0007
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 4. heinäkuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2017/… antamiseksi makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä Moldovan tasavallalle
(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2017/1565.)
LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE
Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteinen lausuma
Moldovan tasavallan vaalijärjestelmän muuttamiseen liittyvät aloitteet huomioon ottaen Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio korostavat, että makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisen ennakkoedellytyksenä on se, että avunsaajamaa noudattaa tehokkaita demokratian mekanismeja, kuten parlamentaarista monipuoluejärjestelmää, ja oikeusvaltioperiaatetta ja takaa ihmisoikeuksien kunnioittamisen. Komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto valvovat tämän ennakkoedellytyksen täyttymistä makrotaloudellisen rahoitusavun koko elinkaaren ajan kiinnittäen erityistä huomiota siihen, miten Moldovan tasavallan viranomaiset ottavat huomioon asiaankuuluvien kansainvälisten kumppanien (erityisesti Venetsian komission ja Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston) suositukset.
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/201 |
P8_TA(2017)0284
Tiettyjen yritysten ja sivuliikkeiden tuloverotietojen ilmoittaminen ***I
Euroopan parlamentin tarkistukset 4. heinäkuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tiettyjen yritysten ja sivuliikkeiden tuloverotietojen ilmoittamisesta (COM(2016)0198 – C8-0146/2016 – 2016/0107(COD)) (1)
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)
(2018/C 334/27)
Tarkistus 1
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan - 1 kappale (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
||
|
|
Tarkistus 2
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan - 1 a kappale (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
||
|
|
Tarkistus 3
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan - 1 b kappale (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
||
|
|
Tarkistus 4
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 1 kappale
Komission teksti |
Tarkistus |
||||
|
|
Tarkistus 5
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 kappale
Komission teksti |
Tarkistus |
||||
|
|
Tarkistus 6
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 a kappale (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
||
|
|
Tarkistus 7
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 b kappale (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
||
|
|
Tarkistus 8
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 kappale
Komission teksti |
Tarkistus |
||||
|
|
Tarkistus 9
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 a kappale (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
||
|
|
Tarkistus 10
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 b kappale (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
||
|
|
Tarkistus 11
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 c kappale (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
||
|
|
Tarkistus 12
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 d kappale (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
||
|
|
Tarkistus 13
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 e kappale (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
||
|
|
Tarkistus 14
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 5 kappale
Komission teksti |
Tarkistus |
||||
|
|
Tarkistus 15
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 5 a kappale (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
||
|
|
Tarkistus 16
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 6 kappale
Komission teksti |
Tarkistus |
||||
|
|
Tarkistus 17
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 8 kappale
Komission teksti |
Tarkistus |
||||
|
|
Tarkistus 18
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 9 kappale
Komission teksti |
Tarkistus |
||||
|
|
Tarkistus 82
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 9 a kappale (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
||
|
|
Tarkistus 19
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 11 kappale
Komission teksti |
Tarkistus |
||||
|
|
Tarkistus 20
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 11 a kappale (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
||
|
|
Tarkistus 21
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 13 kappale
Komission teksti |
Tarkistus |
||
|
Poistetaan. |
Tarkistus 22
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 13 a kappale (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
||
|
|
Tarkistus 23
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 14 kappale
Komission teksti |
Tarkistus |
||||
|
|
Tarkistus 24
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 15 kappale
Komission teksti |
Tarkistus |
||||
|
|
Tarkistus 25
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 16 kappale
Komission teksti |
Tarkistus |
||||
|
|
Tarkistus 26
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2013/34/EU
48 b artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Komission teksti |
Tarkistus |
Jäsenvaltioiden on vaadittava, että niiden kansallisen lainsäädännön alaiset perimmäiset emoyritykset, joiden konsolidoitu nettoliikevaihto ylittää 750 000 000 euroa, ja niiden kansallisen lainsäädännön alaiset yritykset, jotka eivät ole sidosyrityksiä ja joiden nettoliikevaihto ylittää 750 000 000 euroa, laativat ja julkaisevat vuosittain kertomuksen tuloverotiedoista. |
Jäsenvaltioiden on vaadittava, että niiden kansallisen lainsäädännön alaiset perimmäiset emoyritykset, joiden konsolidoitu nettoliikevaihto on vähintään 750 000 000 euroa, ja niiden kansallisen lainsäädännön alaiset yritykset, jotka eivät ole sidosyrityksiä ja joiden nettoliikevaihto on vähintään 750 000 000 euroa, laativat ja asettavat maksutta yleisesti saataville vuosittain kertomuksen tuloverotiedoista. |
Tarkistus 27
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2013/34/EU
48 b artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Komission teksti |
Tarkistus |
Tuloverotietoja koskeva kertomus on asetettava yleisön saataville yrityksen verkkosivustolle päivänä jona se julkaistaan. |
Tuloverotietoja koskeva kertomus on julkaistava sellaisen yhteisen mallin mukaisena, joka on saatavilla maksutta avoimena datana, ja asetettava yleisön saataville yrityksen verkkosivustolle päivänä, jona se julkaistaan , vähintään yhdellä unionin virallisella kielellä . Yrityksen on toimitettava kertomus samana päivänä myös komission hallinnoimaan julkiseen rekisteriin. |
|
Jäsenvaltiot eivät saa soveltaa tässä kohdassa vahvistettuja sääntöjä, jos kyseessä olevat yritykset ovat sijoittautuneet vain yhden jäsenvaltioin alueelle eivätkä sen lisäksi millekään muulle verotukselliselle lainkäyttöalueelle. |
Tarkistus 28
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2013/34/EU
48 b artikla – 3 kohta – 1 alakohta
Komission teksti |
Tarkistus |
Jäsenvaltioiden on vaadittava, että 3 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut keskisuuret ja suuret tytäryritykset, joihin sovelletaan niiden kansallista lainsäädäntöä ja sellaisen perimmäisen emoyrityksen määräysvallassa, jonka konsolidoitu nettoliikevaihto ylittää 750 000 000 euroa ja johon ei sovelleta jäsenvaltion lainsäädäntöä, julkaisevat vuosittain kyseisen perimmäisen emoyrityksen tuloverotietoja koskevan kertomuksen. |
Jäsenvaltioiden on vaadittava, että tytäryritykset, joihin sovelletaan niiden kansallista lainsäädäntöä ja jotka ovat sellaisen perimmäisen emoyrityksen määräysvallassa, jonka tilikauden taseen mukainen konsolidoitu nettoliikevaihto on vähintään 750 000 000 euroa ja johon ei sovelleta jäsenvaltion lainsäädäntöä, julkaisevat vuosittain kyseisen perimmäisen emoyrityksen tuloverotietoja koskevan kertomuksen. |
Tarkistus 29
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2013/34/EU
48 b artikla – 3 kohta – 2 alakohta
Komission teksti |
Tarkistus |
Tuloverotietoja koskeva kertomus on asetettava yleisön saataville päivänä jona se julkaistaan tytäryrityksen tai sidosyrityksen verkkosivustolla. |
Tuloverotietoja koskeva kertomus on julkaistava sellaisen yhteisen mallin mukaisena, joka on saatavilla maksutta avoimena datana, ja asetettava yleisön saataville päivänä, jona se julkaistaan, tytäryrityksen tai sidosyrityksen verkkosivustolla vähintään yhdellä unionin virallisella kielellä . Yrityksen on toimitettava kertomus samana päivänä myös komission hallinnoimaan julkiseen rekisteriin. |
Tarkistus 30
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2013/34/EU
48 b artikla – 4 kohta – 1 alakohta
Komission teksti |
Tarkistus |
Jäsenvaltioiden on vaadittava, että niiden alueelle sellaisen yrityksen avaamat sivuliikkeet, johon ei sovelleta jäsenvaltion lainsäädäntöä, julkaisevat vuosittain tämän artiklan 5 kohdan a alakohdassa tarkoitetun perimmäisen emoyrityksen tuloverotietoja koskevan kertomuksen. |
Jäsenvaltioiden on vaadittava, että niiden alueelle sellaisen yrityksen avaamat sivuliikkeet, johon ei sovelleta jäsenvaltion lainsäädäntöä, julkaisevat ja asettavat maksutta yleisesti saataville vuosittain tämän artiklan 5 kohdan a alakohdassa tarkoitetun perimmäisen emoyrityksen tuloverotietoja koskevan kertomuksen. |
Tarkistus 31
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2013/34/EU
48 b artikla – 4 kohta – 2 alakohta
Komission teksti |
Tarkistus |
Tuloverotietoja koskeva kertomus on asetettava yleisön saataville päivänä, jona se julkaistaan sivuliikkeen tai sidosyrityksen verkkosivustolla. |
Tuloverotietoja koskeva kertomus on julkaistava sellaisen yhteisen mallin mukaisena, joka on saatavilla maksutta avoimena datana, ja asetettava yleisön saataville päivänä, jona se julkaistaan, sivuliikkeen tai sidosyrityksen verkkosivustolla vähintään yhdellä unionin virallisella kielellä . Yrityksen on toimitettava kertomus samana päivänä myös komission hallinnoimaan julkiseen rekisteriin. |
Tarkistus 32
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2013/34/EU
48 b artikla – 5 kohta – a alakohta
Komission teksti |
Tarkistus |
||||
|
|
Tarkistus 33
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2013/34/EU
48 b artikla – 5 kohta – b alakohta
Komission teksti |
Tarkistus |
||||
|
|
Tarkistus 34
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2013/34/EU
48 b artikla – 7 a kohta (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
|
7 a. Edellä 1, 3 ja 5 kohdassa euroina ilmaistut rahamäärät muunnetaan niiden jäsenvaltioiden kansalliseksi valuutaksi, jotka eivät ole ottaneet euroa käyttöön, käyttämällä Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistua vaihtokurssia, joka on voimassa tämän luvun voimaantulopäivänä. |
Tarkistus 35
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2013/34/EU
48 c artikla – 2 kohta – johdantokappale
Komission teksti |
Tarkistus |
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin on sisällyttävä: |
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on esitettävä yhteisen mallin mukaisina, ja niihin on sisällyttävä seuraavat tiedot verotuksellisen lainkäyttöalueen mukaan jaoteltuina : |
Tarkistus 36
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2013/34/EU
48 c artikla – 2 kohta – a alakohta
Komission teksti |
Tarkistus |
||||
|
|
Tarkistus 37
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2013/34/EU
48 c artikla – 2 kohta – b alakohta
Komission teksti |
Tarkistus |
||||
|
|
Tarkistus 38
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2013/34/EU
48 c artikla – 2 kohta – b a alakohta (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
||
|
|
Tarkistus 39
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2013/34/EU
48 c artikla – 2 kohta – c alakohta
Komission teksti |
Tarkistus |
||||
|
|
Tarkistus 40
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2013/34/EU
48 c artikla – 2 kohta – g a alakohta (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
||
|
|
Tarkistus 65
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2013/34/EU
48 c artikla – 2 kohta – g b alakohta (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
||
|
|
Tarkistus 41
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2013/34/EU
48 c artikla – 2 kohta – g c alakohta (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
||
|
|
Tarkistus 42
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2013/34/EU
48 c artikla – 3 kohta – 1 alakohta
Komission teksti |
Tarkistus |
Kertomuksessa on esitettävä 2 kohdassa tarkoitetut tiedot erikseen kunkin jäsenvaltion osalta. Jos jäsenvaltioon kuuluu useita verotuksellisia lainkäyttöalueita, tiedot on yhdistettävä jäsenvaltion tasolla . |
Kertomuksessa on esitettävä 2 kohdassa tarkoitetut tiedot erikseen kunkin jäsenvaltion osalta. Jos jäsenvaltioon kuuluu useita verotuksellisia lainkäyttöalueita, tiedot on esitettävä erikseen kultakin verotukselliselta lainkäyttöalueelta . |
Tarkistus 43
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2013/34/EU
48 c artikla – 3 kohta – 2 alakohta
Komission teksti |
Tarkistus |
Kertomuksessa on myös esitettävä tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot erikseen kultakin verotukselliselta lainkäyttöalueelta , jotka edellisen tilikauden lopussa on lueteltu 48 g artiklan mukaisesti laaditussa yhteisessä unionin luettelossa tietyistä verotuksellisista lainkäyttöalueista, jollei kertomuksessa nimenomaisesti vahvisteta jäljempänä 48 e artiklassa tarkoitetun vastuun mukaisesti, että konsernin mainitun verotuksellisen lainkäyttöalueen lainsäädännön alaiset sidosyritykset eivät voi suoraan harjoittaa liiketoimia samaan konserniin kuuluvan sidosyrityksen kanssa, johon sovelletaan jonkin jäsenvaltion lainsäädäntöä . |
Kertomuksessa on myös esitettävä tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot erikseen kultakin unionin ulkopuoliselta verotukselliselta lainkäyttöalueelta. |
Tarkistus 44
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2013/34/EU
48 c artikla – 3 kohta – 3 alakohta
Komission teksti |
Tarkistus |
Kertomuksessa on esitettävä 2 kohdassa tarkoitetut tiedot kootusti muilta verotuksellisilta lainkäyttöalueilta. |
Poistetaan. |
Tarkistus 83
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2013/34/EU
48 c artikla – 3 kohta – 3 a alakohta (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
|
Jäsenvaltiot voivat kaupallisesti arkaluonteisten tietojen suojaamiseksi ja tasapuolisen kilpailun varmistamiseksi antaa luvan jättää kertomuksesta väliaikaisesti pois yhden tai useamman tässä artiklassa tarkoitetun yksittäisen tiedon, joka koskee toimintaa yhdellä tai useammalla tietyllä verotuksellisella lainkäyttöalueella, jos kyseisen tieto on luonteeltaan sellainen, että sen julkistaminen vahingoittaisi vakavasti niiden 48 b artiklan 1 kohdassa ja 48 b artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen yritysten kaupallista asemaa, joihin se liittyy. Tiedon antamatta jättäminen ei saa estää yrityksen verotuksellisen aseman oikeaa ja tasapuolista ymmärtämistä. Kertomuksessa on mainittava, mitä tietoja on jätetty pois, ja perusteltava niiden pois jättäminen asianmukaisesti kunkin verotuksellisen lainkäyttöalueen osalta sekä ilmoitettava verotuksellinen lainkäyttöalue tai verotukselliset lainkäyttöalueet, jota tai joita asia koskee. |
Tarkistus 69/rev
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2013/34/EU
48 c artikla – 3 kohta – 3 b alakohta (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
|
Jäsenvaltioiden on määrättävä, että tietojen antamatta jättämiseen on saatava ennakkolupa kansalliselta toimivaltaiselta viranomaiselta. Yrityksen on joka vuosi haettava uutta lupaa toimivaltaiselta viranomaiselta, joka tekee päätöksensä arvioituaan tilanteen uudelleen. Jos antamatta jätetty tieto ei enää vastaa 3 a kohdassa säädettyä vaatimusta, se on viipymättä asetettava yleisesti saataville. Sen ajanjakson päätyttyä, jona tietoja on jätetty antamatta, yrityksen on myös julkistettava tässä artiklassa vaaditut tiedot aritmeettisena keskiarvona taannehtivasti niiltä edeltäviltä vuosilta, joilta tiedot on jätetty antamatta. |
Tarkistus 47
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2013/34/EU
48 c artikla – 3 kohta – 3 c alakohta (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
|
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tällaisen väliaikaisen poikkeuksen myöntämisestä ja toimitettava antamatta jätetty tieto sille luottamuksellisesti yhdessä myönnetyn poikkeuksen yksityiskohtaisten perustelujen kanssa. Komissio julkaisee jäsenvaltioilta saamansa ilmoitukset ja 3 a kohdan mukaisesti ilmoitetut perusteet vuosittain verkkosivustollaan. |
Tarkistus 48
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2013/34/EU
48 c artikla – 3 kohta – 3 d alakohta (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
|
Komissio varmistaa, että 3 a kohdassa säädettyä vaatimusta noudatetaan asianmukaisesti, ja seuraa kansallisten viranomaisten hyväksymien väliaikaisten poikkeusten käyttöä. |
Tarkistus 70/rev
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2013/34/EU
48 c artikla – 3 kohta – 3 e alakohta (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
|
Jos komissio arvioituaan 3 c kohdan mukaisesti vastaanottamansa tiedot katsoo, että 3 a kohdassa säädetty vaatimus jää täyttymättä, asianomaisen yrityksen on viipymättä asetettava tieto yleisesti saataville. Sen ajanjakson päätyttyä, jona tietoja on jätetty antamatta, yrityksen on myös julkistettava tässä artiklassa vaaditut tiedot aritmeettisena keskiarvona taannehtivasti niiltä edeltäviltä vuosilta, joilta tiedot on jätetty antamatta. |
Tarkistus 50
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2013/34/EU
48 c artikla – 3 kohta – 3 f alakohta (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
|
Komissio antaa delegoidulla säädöksellä ohjeita jäsenvaltioiden avustamiseksi sen määrittelemisessä, missä tapauksissa tiedon julkistamisen voidaan katsoa vahingoittavan vakavasti niiden yritysten kaupallista asemaa, joihin se liittyy. |
Tarkistus 51
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2013/34/EU
48 c artikla – 5 kohta
Komission teksti |
Tarkistus |
5. Tuloverotietoja koskeva kertomus on julkaistava ja asetettava saataville verkkosivustolla vähintään yhdellä unionin virallisella kielellä. |
5. Tuloverotietoja koskeva kertomus on julkaistava sellaisen yhteisen mallin mukaisena, joka on saatavilla maksutta avoimena datana, ja asetettava yleisön saataville päivänä, jona se julkaistaan, tytäryrityksen tai sidosyrityksen verkkosivustolla vähintään yhdellä unionin virallisella kielellä. Yrityksen on toimitettava kertomus samana päivänä myös komission hallinnoimaan julkiseen rekisteriin. |
Tarkistus 52
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2013/34/EU
48 e artikla – 1 kohta
Komission teksti |
Tarkistus |
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 48 b artiklan 1 kohdassa tarkoitetun perimmäisen emoyrityksen hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenet, jotka toimivat kansallisen lainsäädännön mukaisen toimivallan mukaisesti, ovat kollektiivisesti vastuussa sen varmistamisesta, että tuloverotietoja koskeva kertomus laaditaan, julkaistaan ja asetetaan saataville 48 b, 48 c ja 48 d artiklan mukaisesti. |
1. Jotta voidaan lujittaa vastuuvelvollisuutta kolmansia osapuolia kohtaan ja varmistaa asianmukainen hallinnointi, jäsenvaltioiden on varmistettava, että 48 b artiklan 1 kohdassa tarkoitetun perimmäisen emoyrityksen hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenet, jotka toimivat kansallisen lainsäädännön mukaisen toimivallan mukaisesti, ovat kollektiivisesti vastuussa sen varmistamisesta, että tuloverotietoja koskeva kertomus laaditaan, julkaistaan ja asetetaan saataville 48 b, 48 c ja 48 d artiklan mukaisesti. |
Tarkistus 53
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2013/34/EU
48 g artikla
Komission teksti |
Tarkistus |
||
48 g artikla |
Poistetaan. |
||
Yhteinen unionin luettelo tietyistä verotuksellisista lainkäyttöalueista |
|
||
Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 49 artiklan mukaisesti laadittaessa yhteinen unionin luettelo tietyistä verotuksellisista lainkäyttöalueista. Luettelon on perustuttava sellaisten verotuksellisten lainkäyttöalueiden arviointiin, jotka eivät täytä seuraavia perusteita: |
|
||
|
|
||
|
|
||
|
|
||
|
|
||
Komissio tarkastelee säännöllisesti uudelleen luetteloa ja tarvittaessa muuttaa sitä uusien olosuhteiden huomioon ottamiseksi. |
|
Tarkistus 54
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2013/34/EU
48 i artikla – 1 kohta
Komission teksti |
Tarkistus |
Komissio antaa kertomuksen 48 a – 48 f artiklassa säädettyjen raportointivelvoitteiden noudattamisesta ja niiden vaikutuksesta. Kertomukseen on sisällytettävä arvio siitä, tuottaako tuloverotietoja koskeva kertomus asianmukaisia ja oikeasuhteisia tuloksia , kun otetaan huomioon tarve varmistaa riittävä avoimuuden taso ja kilpailukykyinen ympäristö yrityksille. |
Komissio antaa kertomuksen 48 a-48 f artiklassa säädettyjen raportointivelvoitteiden noudattamisesta ja niiden vaikutuksesta. Kertomukseen on sisällytettävä arvio siitä, tuottaako tuloverotietoja koskeva kertomus asianmukaisia ja oikeasuhteisia tuloksia ja mitä kustannuksia ja hyötyjä aiheutuu tai saavutetaan alennettaessa konsolidoidun nettoliikevaihdon raja-arvoa, jonka ylittyessä yritysten ja sivuliikkeiden on ilmoitettava tuloverotietonsa. Lisäksi kertomuksessa on arvioitava täydentävien lisätoimien mahdollista tarvetta ottaen huomioon tarve varmistaa riittävä avoimuuden taso ja säilyttää ja turvata kilpailukykyinen ympäristö yrityksille ja yksityisille investoinneille . |
Tarkistus 55
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 a alakohta (uusi)
Direktiivi 2013/34/EU
48 i a artikla (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
||
|
|
||
|
”48 i a artikla |
||
|
Viimeistään neljän vuoden kuluttua tämän direktiivin antamisesta ja ottaen huomioon tilanteen OECD:n tasolla komissio tarkastelee uudelleen ja arvioi tämän luvun säännöksiä ja antaa asiasta kertomuksen erityisesti seuraavien seikkojen osalta: |
||
|
|
||
|
|
||
|
|
||
|
Komissio toimittaa kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja liittää siihen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen.” |
Tarkistus 56
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 b alakohta (uusi)
Direktiivi 2013/34/EU
48 i b artikla (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
||
|
|
||
|
”48 i b artikla |
||
|
Kertomuksen yhteinen malli |
||
|
Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksin 48 b artiklan 1, 3, 4 ja 6 kohdassa ja 48 c artiklan 5 kohdassa tarkoitetun yhteisen mallin. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 50 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.” |
Tarkistus 57
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta – b alakohta
Direktiivi 2013/34/EU
49 artikla – 3 a kohta
Komission teksti |
Tarkistus |
(3 a) Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä [päivä] tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. |
(3 a) Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (*1) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti ottaen erityisesti huomioon perussopimusten ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan määräykset . |
Tarkistus 58
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 3 a alakohta (uusi)
Direktiivi 2013/34/EU
51 artikla – 1 kohta
Nykyinen teksti |
Tarkistus |
||
|
|
||
Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. |
”Jäsenvaltioiden on annettava säännöt seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. |
||
|
Jäsenvaltioiden on säädettävä ainakin hallinnollisista toimenpiteistä ja seuraamuksista, joita sovelletaan, jos yritykset rikkovat tämän direktiivin nojalla annettuja kansallisia säännöksiä. |
||
|
Jäsenvaltioiden on toimitettava nämä säännökset komissiolle viimeistään … päivänä …kuuta … [lisätään päivämäärä, joka on yhden vuoden kuluttua voimaantulosta] ja ilmoitettava sille viipymättä säännöksiin vaikuttavista myöhemmistä muutoksista. |
||
|
Komissio laatii viimeistään … päivänä …kuuta … [kolmen vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta] luettelon kunkin jäsenvaltion tämän direktiivin mukaisesti säätämistä toimenpiteistä ja seuraamuksista. ” |
(1) Asia päätettiin palauttaa asiasta vastaaviin valiokuntiin toimielinten välisiä neuvotteluja varten työjärjestyksen 59 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti (A8-0227/2017).
(16) COM(2015)0610, 27. lokakuuta 2015.
(17) COM(2014)0910, 16. joulukuuta 2014.
(16) COM(2015)0610, 27. lokakuuta 2015.
(17) COM(2014)0910, 16. joulukuuta 2014.
(18) 2015/2010(INL).
(18) 2015/2010(INL).
(20) Neuvoston direktiivi 2011/16/EU, annettu 15 päivänä helmikuuta 2011, hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta (EUVL L 64, 11.3.2011, s. 1).
(20) Neuvoston direktiivi 2011/16/EU, annettu 15 päivänä helmikuuta 2011, hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta (EUVL L 64, 11.3.2011, s. 1).
(1 a) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/1017, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2015, Euroopan strategisten investointien rahastosta, Euroopan investointineuvontakeskuksesta ja Euroopan investointihankeportaalista sekä asetusten (EU) N:o 1291/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 muuttamisesta – Euroopan strategisten investointien rahasto (EUVL L 169, 1.7.2015, s. 1).
(1 a) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
(24) EUVL C 369, 17.12.2011, s. 14.
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/227 |
P8_TA(2017)0285
Ukrainaa koskevien väliaikaisten yksipuolisten kauppatoimenpiteiden käyttöönotto ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 4. heinäkuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sellaisten Ukrainaa koskevien väliaikaisten yksipuolisten kauppatoimenpiteiden käyttöönotosta, joilla täydennetään assosiaatiosopimuksen mukaisia kauppamyönnytyksiä (COM(2016)0631 – C8-0392/2016 – 2016/0308(COD))
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)
(2018/C 334/28)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0631), |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0392/2016), |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan, |
— |
ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan nojalla hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 29. kesäkuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti, |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan, |
— |
ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon (A8-0193/2017), |
1. |
vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan (1); |
2. |
panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevan komission lausuman, joka julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden L-sarjassa yhdessä lopullisen säädöksen kanssa; |
3. |
pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti; |
4. |
kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille. |
(1) Tämä kanta korvaa 1. kesäkuuta 2017 hyväksytyt tarkistukset (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0236).
P8_TC1-COD(2016)0308
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 4. heinäkuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/… antamiseksi sellaisten Ukrainaa koskevien väliaikaisten yksipuolisten kauppatoimenpiteiden käyttöönotosta, joilla täydennetään assosiaatiosopimuksen mukaisia kauppamyönnytyksiä
(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2017/1566.)
LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE
Komission lausuma Ukrainaa koskevista väliaikaisista yksipuolisista kauppatoimenpiteistä annetun asetuksen 3 artiklasta
Komissio toteaa, että mikäli etuusjärjestelyjen keskeyttämistä ei ole mahdollista toteuttaa ennen maataloustuotteiden vuosittaisten tullittomien tariffikiintiöiden täysimittaista käyttämistä, komissio pyrkii ehdottamaan kyseisten myönnytysten vähentämistä tai keskeyttämistä seuraavina vuosina.
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/229 |
P8_TA(2017)0286
Esitys lisätalousarvioksi nro 2 varainhoitovuoden 2017 yleiseen talousarvioon: varainhoitovuoden 2016 ylijäämän ottaminen talousarvioon
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. heinäkuuta 2017 neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 2/2017 varainhoitovuodeksi 2017: varainhoitovuoden 2016 ylijäämän ottaminen talousarvioon (09437/2017 – C8-0190/2017 – 2017/2061(BUD))
(2018/C 334/29)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan, |
— |
ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan, |
— |
ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (1) ja erityisesti sen 41 artiklan, |
— |
ottaa huomioon 1. joulukuuta 2016 lopullisesti hyväksytyn Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2017 (2), |
— |
ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (3), |
— |
ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (4), |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä 26. toukokuuta 2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/335/EU, Euratom (5), |
— |
ottaa huomioon komission 12. huhtikuuta 2017 antaman esityksen lisätalousarvioksi nro 2/2017 (COM(2017)0188), |
— |
ottaa huomioon neuvoston 8. kesäkuuta 2017 vahvistaman ja 9. kesäkuuta 2017 parlamentille toimittaman kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 2/2017 (09437/2017 – C8-0190/2017), |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 88 ja 91 artiklan, |
— |
ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0229/2017), |
A. |
ottaa huomioon, että lisätalousarvioesityksen nro 2/2017 tarkoituksena on sisällyttää vuoden 2017 talousarvioon varainhoitovuoden 2016 ylijäämä, joka on 6 405 miljoonaa euroa; |
B. |
ottaa huomioon, että ylijäämä muodostuu pääasiassa tulojen positiivisesta toteutumasta (1 688 miljoonaa euroa), menojen vajaakäytöstä (4 889 miljoonaa euroa) ja valuuttakurssimuutoksista (- 173 miljoonaa euroa); |
C. |
ottaa huomioon, että tulopuolella kaksi keskeistä osatekijää ovat viivästyskorot ja sakot (3 052 miljoonaa euroa) sekä omien varojen negatiivinen toteutuma (1 511 miljoonaa euroa); |
D. |
ottaa huomioon, että menopuolella vuoden 2016 määrärahoja jäi käyttämättä 4 825 miljoonaa euroa ja että pääluokassa III (komissio) jäi käyttämättä vuodelta 2015 siirrettyjä määrärahoja 28 miljoonaa euroa ja muiden toimielinten pääluokissa 35 miljoonaa euroa; |
1. |
panee merkille komission antaman lisätalousarvioesityksen nro 2/2017, jonka ainoana tarkoituksena on sisällyttää talousarvioon vuoden 2016 ylijäämä, 6 405 miljoonaa euroa, varainhoitoasetuksen 18 artiklan ja lisätalousarvioesitystä koskevan neuvoston kannan mukaisesti; |
2. |
panee erittäin huolestuneena merkille, että vuoden 2016 määrärahoja jäi käyttämättä huomattava määrä, 4 889 miljoonaa euroa, huolimatta lisätalousarviosta nro 4/2016, jossa maksumäärärahojen tasoa jo alennettiin 7 284,3 miljoonalla eurolla; huomauttaa, että koheesiopolitiikan (otsake 1 b) alalla maksumäärärahojen käyttöaste oli erittäin alhainen, mikä johtui osittain jäsenvaltioiden epätarkoista ennusteista ja viivästyksistä jäsenvaltioiden hallinto- ja todentamisviranomaisten nimittämisessä; |
3. |
panee merkille kielteisen vaikutuksen, joka aiheutui siitä, että Englannin punnan arvo aleni euroon nähden, ja toteaa tämän olevan pääsyy siihen, että omien varojen tulovaje oli 1 511 miljoonaa euroa; huomauttaa, että tästä vajeesta olisi voinut koitua vakavia unionin talousarvion rahoitukselle; huomauttaa, että tämä tulovaje oli seurausta brittien yksipuolisesta päätöksestä erota unionista mutta sen korjaaminen jää koko unionin maksettavaksi; vaatii ottamaan nämä kustannukset huomioon, kun neuvotellaan Yhdistyneen kuningaskunnan ja unionin välisistä rahoitusvelvoitteista; |
4. |
panee erityisesti merkille, että sakkojen kokonaismäärä oli vuonna 2016 suhteellisen korkea, 4 159 miljoonaa euroa, josta 2 861 miljoonaa euroa lasketaan vuoden 2016 ylijäämään; |
5. |
vaatii, että BKTL-maksuosuuksien mukauttamisen sijaan unionin talousarviossa pitäisi voida käyttää uudelleen kaikkia määrärahojen vajaakäytöstä tai yrityksille unionin kilpailulainsäädännön rikkomisesta määrätyistä sakoista kertyviä ylijäämiä, jotta unionin rahoitustarpeet voidaan täyttää; |
6. |
panee merkille, että lisätalousarvioesityksen nro 2/2017 hyväksyminen vähentää jäsenvaltioiden unionin talousarvioon vuonna 2017 maksamia BKTL-maksuosuuksia 6 405 miljoonalla eurolla; kehottaa jälleen kerran jäsenvaltioita käyttämään hyväkseen varojen palauttamisen tarjoamaa tilaisuutta ja pitämään pakolaiskriisiin liittyvät lupauksensa ja osoittamaan unionin maksuosuuden verran varoja unionin erityisrahastoihin sekä uuteen Euroopan kestävän kehityksen rahastoon (6); |
7. |
kehottaa unionin toimielimiä käsittelemään kiireellisesti käsiteltävänä olevat ja tulevat lisätalousarvioesitykset nuorisotyöllisyysaloitetta ja Euroopan kestävän kehityksen rahastoa varten vuoden 2017 talousarviota koskevan sovittelumenettelyn yhteydessä tehtyjen sitoumusten mukaisesti; |
8. |
pahoittelee tämän lisätalousarvioesityksen yhteydessä sitä, että kuukausien ajan monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistuksen hyväksyminen ei edennyt neuvostossa; on helpottunut siitä, että brittihallitus piti sanansa ja lakkasi estämästä monivuotisen rahoituskehyksen tarkistusta pian Yhdistyneessä kuningaskunnassa järjestettyjen vaalien jälkeen; toivoo, että rahoitusvarojen palauttaminen jäsenvaltioille helpottaa Yhdistyneen kuningaskunnan ja unionin välillä käytäviä neuvotteluja, joissa päätetään taloudellisista velvoitteista; |
9. |
hyväksyy neuvoston kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 2/2017; |
10. |
kehottaa puhemiestä toteamaan lisätalousarvion nro 2/2017 lopullisesti hyväksytyksi ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä; |
11. |
kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, asianomaisille muille toimielimille ja elimille sekä kansallisille parlamenteille. |
(1) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(2) EUVL L 51, 28.2.2017, s. 1.
(3) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(4) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.
(5) EUVL L 168, 7.6.2014, s. 105.
(6) Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan kestävän kehityksen rahastosta (EKKR) ja siihen liittyvän EKKR-takuun ja EKKR-takuurahaston perustamisesta (COM(2016)0586).
Keskiviikko 5. heinäkuuta 2017
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/231 |
P8_TA(2017)0291
Päätös olla vastustamatta delegoitua säädöstä: Eurooppalainen maksamismääräysmenettely
Euroopan parlamentin päätös olla vastustamatta eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1896/2006 liitteen I korvaamisesta 19. kesäkuuta 2017 annettua komission delegoitua asetusta (C(2017)03984 – 2017/2747(DEA))
(2018/C 334/30)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon komission delegoidun asetuksen (C(2017)03984), |
— |
ottaa huomioon komission 19. kesäkuuta 2017 päivätyn kirjeen, jossa komissio pyytää parlamenttia ilmoittamaan, ettei se aio vastustaa delegoitua asetusta, |
— |
ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan 22. kesäkuuta 2017 päivätyn kirjeen valiokuntien puheenjohtajakokouksen puheenjohtajalle, |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan, |
— |
ottaa huomioon eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1896/2006 (1) sellaisena, kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2015/2421 (2), ja erityisesti sen 30 artiklan ja 31 artiklan 5 kohdan, |
— |
ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan suosituksen päätökseksi, |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 6 kohdan, |
— |
ottaa huomioon, että työjärjestyksen 105 artiklan 6 kohdan kolmannen ja neljännen luetelmakohdan mukaisessa määräajassa, joka päättyi 4. heinäkuuta 2017, ei ole esitetty vastalauseita, |
A. |
ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1896/2006 liitteissä vahvistetaan sen soveltamisen helpottamiseksi käytettävät lomakkeet; |
B. |
ottaa huomioon, että asetusta (EY) N:o 1896/2006 muutettiin asetuksella (EU) 2015/2421, jota aletaan soveltaa 14. heinäkuuta 2017; katsoo, että eurooppalaiseen maksamismääräysmenettelyyn tehtyjen muutosten olisi heijastuttava asetuksen (EY) N:o 1896/2006 liitteeseen I; |
C. |
katsoo, että asetuksen (EY) N:o 1896/2006 liite I on tarpeen korvata ja että uutta liitettä I olisi alettava soveltaa samaan aikaan kuin asetusta (EU) 2015/2421; |
D. |
ottaa huomioon, että asetukseen (EY) N:o 1896/2006 tehtyjä muutoksia aletaan soveltaa 14. heinäkuuta 2017 ja että delegoidun asetuksen olisi näin ollen tultava voimaan 14. heinäkuuta 2017; |
1. |
ilmoittaa, ettei se vastusta delegoitua asetusta; |
2. |
kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja komissiolle. |
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/232 |
P8_TA(2017)0292
Päätös olla vastustamatta delegoitua säädöstä: Eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely
Euroopan parlamentin päätös olla vastustamatta eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 861/2007 liitteiden I, II, III ja IV korvaamisesta 19. kesäkuuta 2017 annettua komission delegoitua asetusta (C(2017)03982 – 2017/2748(DEA))
(2018/C 334/31)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon komission delegoidun asetuksen (C(2017)03982), |
— |
ottaa huomioon komission 19. kesäkuuta 2017 päivätyn kirjeen, jossa komissio pyytää parlamenttia ilmoittamaan, ettei se aio vastustaa delegoitua asetusta, |
— |
ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan 22. kesäkuuta 2017 päivätyn kirjeen valiokuntien puheenjohtajakokouksen puheenjohtajalle, |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan, |
— |
ottaa huomioon eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä 11. heinäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 861/2007 (1) sellaisena, kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2015/2421 (2), ja erityisesti sen 26 artiklan ja 27 artiklan 5 kohdan, |
— |
ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan suosituksen päätökseksi, |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 6 kohdan, |
— |
ottaa huomioon, että työjärjestyksen 105 artiklan 6 kohdan kolmannen ja neljännen luetelmakohdan mukaisessa määräajassa, joka päättyi 4. heinäkuuta 2017, ei ole esitetty vastalauseita, |
A. |
ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 861/2007 liitteissä vahvistetaan sen soveltamisen helpottamiseksi käytettävät lomakkeet; |
B. |
ottaa huomioon, että asetusta (EY) N:o 861/2007 muutettiin asetuksella (EU) 2015/2421, jota aletaan soveltaa 14. heinäkuuta 2017; katsoo, että eurooppalaiseen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavaan menettelyyn tehtyjen muutosten olisi heijastuttava edellä mainittuihin, liitteissä oleviin lomakkeisiin; |
C. |
katsoo, että asetuksen (EY) N:o 861/2007 liitteet I–IV on tarpeen korvata ja että uusia liitteitä I–IV olisi alettava soveltaa samaan aikaan kuin asetusta (EU) 2015/2421; |
D. |
ottaa huomioon, että asetukseen (EY) N:o 861/2007 tehtyjä muutoksia aletaan soveltaa 14. heinäkuuta 2017 ja että delegoidun asetuksen olisi näin ollen tultava voimaan 14. heinäkuuta 2017; |
1. |
ilmoittaa, ettei se vastusta delegoitua asetusta; |
2. |
kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja komissiolle. |
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/233 |
P8_TA(2017)0294
Otsonikerrosta heikentävistä aineista tehdyn Montrealin pöytäkirjan muuttamista koskeva Kigalissa hyväksytty sopimus ***
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. heinäkuuta 2017 esityksestä neuvoston päätökseksi otsonikerrosta heikentäviä aineita koskevaan Montrealin pöytäkirjaan tehdyn Kigalin muutoksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (07725/2017 – C8-0157/2017 – 2017/0016(NLE))
(Hyväksyntä)
(2018/C 334/32)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (07725/2017), |
— |
ottaa huomioon Montrealin pöytäkirjaan tehdyn Kigalin muutoksen, joka hyväksyttiin Montrealin pöytäkirjan osapuolten Kigalissa Ruandassa lokakuussa 2016 pidetyssä 28. kokouksessa, |
— |
ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 192 artiklan 1 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0157/2017), |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan ja 108 artiklan 7 kohdan, |
— |
ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan suosituksen (A8-0237/2017), |
1. |
antaa hyväksyntänsä muutoksen tekemiselle; |
2. |
kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille. |
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/234 |
P8_TA(2017)0295
Yleissopimus valtiosta toiseen tapahtuvasta ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisesta happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän otsonin vähentämiseksi ***
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. heinäkuuta 2017 esityksestä neuvoston päätökseksi vuoden 1979 valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevaan yleissopimukseen liittyvään happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän otsonin vähentämistä koskevaan vuoden 1999 pöytäkirjaan tehtävän muutoksen hyväksymisestä Euroopan unionin puolesta (07524/2017 – C8-0143/2017 – 2013/0448(NLE))
(Hyväksyntä)
(2018/C 334/33)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (07524/2017), |
— |
ottaa huomioon happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän otsonin vähentämistä koskevan vuoden 1999 pöytäkirjan tekstiin ja liitteisiin II–IX tehdyt muutokset sekä uusien liitteiden X ja XI lisäämisen (07524/2017), |
— |
ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 192 artiklan 1 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0143/2017), |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan, |
— |
ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan suosituksen (A8-0241/2017), |
1. |
antaa hyväksyntänsä pöytäkirjaan tehtävän muutoksen hyväksymiselle; |
2. |
kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille. |
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/235 |
P8_TA(2017)0296
Poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan EU:n ja Kuuban välisen sopimuksen tekeminen (hyväksyntä) ***
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. heinäkuuta 2017 esityksestä neuvoston päätökseksi poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kuuban tasavallan välisen sopimuksen tekemisestä unionin puolesta (12502/2016 – C8-0517/2016 – 2016/0298(NLE))
(Hyväksyntä)
(2018/C 334/34)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (12502/2016), |
— |
ottaa huomioon esityksen poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevaksi sopimukseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kuuban tasavallan välillä (12504/2016), |
— |
ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 209 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan sekä 218 artiklan 8 kohdan toisen alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0517/2016), |
— |
ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman, joka ei liity lainsäädäntöön (1), esityksestä neuvoston päätökseksi, |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan ja 108 artiklan 7 kohdan, |
— |
ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan suosituksen sekä kehitysyhteistyövaliokunnan ja kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnot (A8-0232/2017), |
1. |
antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle; |
2. |
kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Kuuban tasavallan hallituksille ja parlamenteille. |
(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0297.
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/236 |
P8_TA(2017)0298
Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaavan eurooppalaisen viraston ja Eurojustin välinen yhteisymmärryspöytäkirja *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. heinäkuuta 2017 ehdotuksesta neuvoston täytäntöönpanopäätökseksi hyväksynnän antamisesta sille, että Eurojust tekee vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaavan eurooppalaisen viraston ja Eurojustin välisen yhteisymmärryspöytäkirjan (07536/2017 – C8-0136/2017 – 2017/0804(CNS))
(Kuuleminen)
(2018/C 334/35)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon neuvoston ehdotuksen (07536/2017), |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Amsterdamin sopimuksella, 39 artiklan 1 kohdan ja siirtymämääräyksistä tehdyssä pöytäkirjassa N:o 36 olevan 9 artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0136/2017), |
— |
ottaa huomioon Eurojust-yksikön perustamisesta vakavan rikollisuuden torjunnan tehostamiseksi 28. helmikuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/187/YOS (1) ja erityisesti sen 26 artiklan 2 kohdan, |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 78 c artiklan, |
— |
ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0215/2017), |
1. |
hyväksyy neuvoston ehdotuksen; |
2. |
pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta; |
3. |
pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin; |
4. |
kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle. |
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/237 |
P8_TA(2017)0299
Unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunta rikosoikeudellisin keinoin ***II
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. heinäkuuta 2017 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin (06182/1/2017 – C8-0150/2017 – 2012/0193(COD))
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – toinen käsittely)
(2018/C 334/36)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (06182/1/2017 – C8-0150/2017), |
— |
ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan (1) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2012)0363), |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan, |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 67 a artiklan, |
— |
ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisen yhteisen käsittelyn, |
— |
ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A8-0230/2017), |
1. |
hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan; |
2. |
toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti; |
3. |
kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti; |
4. |
kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen, kun on tarkistettu, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä; |
5. |
kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille. |
(1) Hyväksytyt tekstit, 16.4.2014, P7_TA(2014)0427.
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/238 |
P8_TA(2017)0300
Tullirikkomuksia ja -seuraamuksia koskeva unionin oikeudellinen kehys ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. heinäkuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tullirikkomuksia ja -seuraamuksia koskevasta unionin oikeudellisesta kehyksestä (COM(2013)0884 – C8-0033/2014 – 2013/0432(COD))
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)
(2018/C 334/37)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0884), |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 33 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0033/2014), |
— |
ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta, |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan, 33 artiklan ja 114 artiklan, |
— |
ottaa huomioon Liettuan parlamentin ja Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen, |
— |
ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 21. syyskuuta 2016 antaman lausunnon (1), |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 59 ja 39 artiklan, |
— |
ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A8-0239/2016), |
1. |
vahvistaa ensimmäisen käsittelyn kantanaan 25. lokakuuta 2016 hyväksytyn tekstin (2); |
2. |
pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti; |
3. |
kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille. |
(1) EUVL C 487, 28.12.2016, s. 57.
(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0400.
P8_TC1-COD(2013)0432
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 5. heinäkuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/… antamiseksi tullirikkomuksia ja -seuraamuksia koskevasta unionin oikeudellisesta kehyksestä
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka
ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 33 ja 114 artiklan, [tark. 1]
ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,
sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,
ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),
noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),
sekä katsovat seuraavaa:
(1) |
Tulliliittoa koskevat säännökset on yhdenmukaistettu unionin lainsäädännöllä. Niiden täytäntöönpanon valvonta kuuluu kuitenkin jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön soveltamisalaan. |
(1 a) |
Tämän direktiivin olisi oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 (3) , jäljempänä ”koodeksi” mukainen. [tark. 2] |
(2) |
Tullirikkomusten ja -seuraamusten osalta noudatetaan 28:aa erilaista oikeudellisten sääntöjen kokonaisuutta. Tästä johtuu, että unionin tullilainsäädännön rikkomista ei kohdella samalla tavalla kaikkialla unionissa ja että kussakin tapauksessa määrättävissä olevat seuraamukset ovat luonteeltaan ja vakavuudeltaan erilaisia riippuen siitä, missä jäsenvaltiossa ne määrätään , ja johtavat mahdollisesti jäsenvaltioiden tulojen menetyksiin ja vääristävät kaupankäyntiä . [tark. 3] |
(3) |
Tällainen jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien erilaisuus ei ainoastaan vaikuta kielteisesti tulliliiton optimaaliseen hallinnointiin ja avoimuuteen, joita tarvitaan sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseen sen suhteen, miten eri tulliviranomaiset käsittelevät rikkomuksia , vaan myös estää talouden toimijoiden , joihin sovelletaan jo erilaisia sääntöjä unionissa, tasavertaisten toimintamahdollisuuksien toteutumista tulliliitossa, koska se vaikuttaa toimijoiden mahdollisuuteen käyttää tulliyksinkertaistuksia ja -helpotuksia. [tark. 4] |
(4) |
Koodeksi laadittiin monikansallista sähköistä ympäristöä varten, jossa tulliviranomaisten välinen viestintä tapahtuu reaaliajassa ja jossa yhden jäsenvaltion tekemää päätöstä sovelletaan kaikissa muissa jäsenvaltioissa. Kyseinen oikeudellinen kehys edellyttää sen vuoksi yhdenmukaistettua täytäntöönpanoa. Koodeksissa on myös säännös, jossa edellytetään, että jäsenvaltioiden määräämien seuraamusten on oltava tehokkaita, varoittavia ja oikeasuhteisia. |
(5) |
Tässä direktiivissä säädettävä unionin tullilainsäädännön täytäntöönpanon valvontaa koskeva oikeudellinen kehys on johdonmukainen unionin taloudellisten etujen suojaamista koskevan voimassa olevan lainsäädännön ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/… kanssa (4). Tässä direktiivissä säädettyyn kehykseen kuuluvat tullirikkomukset, jotka vaikuttavat kyseisiin taloudellisiin etuihin, mutta jotka eivät kuulu taloudellisten etujen suojaamista rikosoikeudellisin keinoin koskevan lainsäädännön soveltamisalaan, sekä tullirikkomukset, jotka eivät lainkaan vaikuta unionin taloudellisiin etuihin. |
(6) |
Olisi laadittava Tässä direktiivissä olisi esitettävä luettelo käyttäytymistavoista, joita olisi pidettävä unionin tullilainsäädäntöä rikkovina ja seuraamuksia aiheuttavina. Kyseisten tullirikkomusten olisi kokonaisuudessaan koskettava sellaisesta tullilainsäädännöstä johtuvia velvoitteita, jossa viitataan suoraan koodeksiin. Tässä direktiivissä ei määritetä, olisiko olisi säädettävä, että jäsenvaltioiden olisi sovellettava hallinnollisia vai muita kuin rikosoikeudellisia seuraamuksia kyseisiin tullirikoksiin. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava säätää kansallisen lainsäädännön ja unionin oikeuden mukaisesti rikosoikeudellisten seuraamusten määräämisestä muiden kuin rikosoikeudellisen seuraamusten sijasta, jos asianomaisen rikkomuksen luonne ja vakavuus niin edellyttää, jotta määrätty seuraamus on tehokas, oikeasuhteinen ja varoittava. [tark. 5] |
(7) |
Ensimmäiseen käyttäytymisluokkaan olisi kuuluttava ankaran vastuun alaiset tullirikkomukset, joissa ei tarvita minkäänlaisia subjektiivisia syitä, koska asianomaiset velvoitteet ovat luonteeltaan objektiivisia ja niiden täyttämisestä vastaavat henkilöt eivät voi jättää huomioimatta niiden olemassaoloa ja sitovuutta. [tark. 6] |
(8) |
Toiseen ja kolmanteen käyttäytymisluokkaan olisi kuuluttava tullirikkomukset, jotka tehdään tuottamuksellisesti tai tarkoituksellisesti ja joissa vastuun aiheutuminen edellyttää subjektiivista syytä. [tark. 7] |
(9) |
Tullirikkomuksena olisi pidettävä yllyttämistä ja avunantoa sellaiseen käyttäytymiseen, joka aiheuttaa tahallisen tullirikkomuksen, sekä tiettyjen tullirikkomusten tahalliseen yritykseen. |
(10) |
Oikeusvarmuuden varmistamiseksi olisi säädettävä, että koodeksissa tarkoitetut tulliviranomaisten erehdyksestä johtuvia toimia johtuvat toimet ja laiminlyöntejä ei tulisi pitää tullirikkomuksena laiminlyönnit eivät muodosta tullirikkomusta . [tark. 8] |
(11) |
Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että sekä oikeushenkilöt että luonnolliset henkilöt voidaan saattaa vastuuseen samasta tullirikkomuksesta, kun tullirikkomus on tehty oikeushenkilön hyväksi. |
(12) |
Jäsenvaltioiden kansallisten seuraamusjärjestelmien lähentämiseksi olisi vahvistettava seuraamusten asteikko, joka kuvastaa tullirikkomusten eri luokkia ja niiden vakavuutta. Tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien seuraamusten määräämiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon erityiset raskauttavat tai lieventävät asianhaarat sovellettavien seuraamusten tyyppiä ja tasoa määrittäessään. [tark. 9] |
(12 a) |
Ainoastaan tapauksissa, joissa vakavat rikkomukset eivät liity vilpin kohteena oleviin tulleihin, vaan asianomaisen tavaran arvoon, esimerkiksi teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvien rikkomusten taikka kiellettyjen tai rajoitettujen tavaroiden tapauksissa, tulliviranomaisten määräämän seuraamuksen olisi perustuttava tavaroiden arvoon. [tark. 10] |
(13) |
Tullirikkomuksia koskevissa menettelyissä vanhentumisaika olisi vahvistettava neljäksi vuodeksi, joka alkaa kulua tullirikkomuksen tekopäivänä tai, kun kyseessä on jatkuva tai toistuva rikkomus, päivänä, jona kyseisen rikkomuksen aiheuttava käyttäytyminen lakkaa. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että samaa tullirikkomusta koskevaan tutkimukseen tai oikeudenkäyntiin liittyvä toimi tai rikkomuksesta vastuussa olevan henkilön toimi keskeyttää vanhentumisajan kulumisen. Jäsenvaltiot voivat Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää, missä tapauksissa vanhentumisaika keskeytyy on keskeytettävä . Näiden menettelyjen vireillepanon tai jatkamisen ei pitäisi enää olla mahdollista Kaikkia menettelyjä olisi pidettävä vanhentuneina vanhentumisajan keskeytymisestä huolimatta kahdeksan vuoden kuluttua, kun taas seuraamuksen toimeenpanon vanhentumisajan olisi oltava kolme vuotta. [tark. 11] |
(14) |
Olisi säädettävä mahdollisuudesta keskeyttää tullirikkomuksia koskevat hallinnolliset menettelyt, kun samaa henkilöä vastaan on pantu vireille rikoskanne samasta asiasta. Hallinnollisia menettelyjä olisi voitava jatkaa rikoskanteen päätöksen saattamisen jälkeen ainoastaan noudattaen tiukasti ne bis in idem -periaatetta, noudattaen jonka mukaan samasta rikoksesta ei voida rangaista kahta kertaa . [tark. 12] |
(15) |
Positiivisten lainkäyttövaltaa koskevien ristiriitojen välttämiseksi olisi annettava sääntöjä, joissa määritetään, minkä oikeudenkäyttövaltaisen jäsenvaltion olisi tutkittava asia. |
(15 a) |
Tämän direktiivin yleisenä tavoitteena on varmistaa unionin tullilainsäädännön tehokas täytäntöönpano. Tämän direktiivin tarjoama säädöskehys ei kuitenkaan mahdollista yhdennettyä lähestymistapaa täytäntöönpanoon, valvonta, tarkastukset ja tutkinta mukaan lukien. Komission olisi siksi laadittava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus näistä näkökohdista, yleisten riskienhallintapuitteiden täytäntöönpano mukaan lukien, jotta voidaan arvioida täydentävän lainsäädännön mahdollinen tarve. [tark. 13] |
(16) |
Tässä direktiivissä olisi säädettävä jäsenvaltioiden ja komission välisestä yhteistyöstä tullirikkomusten vastaisten tehokkaiden toimien varmistamiseksi. |
(17) |
Tullirikkomusten tutkimisen helpottamiseksi toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava takavarikoida väliaikaisesti kaikki tavarat, kuljetusvälineet tai mitkä tahansa muut rikkomuksen tekemisessä käytetyt välineet. |
(18) |
Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (5) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna. |
(18 a) |
Tämän direktiivin tavoitteena on vahvistaa tulliyhteistyötä lähentämällä tulliseuraamuksia koskevia kansallisia lainsäädäntöjä. Koska jäsenvaltioiden oikeusperinteet ovat tällä hetkellä hyvin erilaisia, yhdenmukaistaminen ei voi olla täydellistä. [tark. 14] |
(19) |
Tämän direktiivin tarkoituksena on laatia luettelo kaikille jäsenvaltioille yhteisistä tullirikkomuksista ja luoda perusta jäsenvaltioiden määräämille tosiasiallisille, varoittaville ja oikeasuhteisille seuraamuksille tulliliitossa, joka on täysin yhdenmukaistettu, joten jäsenvaltiot eivät erilaisten oikeusperinteidensä vuoksi voi riittävällä tavalla saavuttaa näitä tavoitteita, vaan ne voidaan niiden laajuuden ja vaikutuksen vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, ja unioni voi toteuttaa toimenpiteitä toissijaisuusperiaatetta noudattaen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen aiottujen tavoitteiden saavuttamiseksi, |
OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:
1 artikla
Aihe ja soveltamisala
1. Tässä direktiivissä säädetään Tämän direktiivin tavoitteena on edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja vahvistaa unionin tullilainsäädännön rikkomuksia koskeva kehys ja sekä säätää näistä rikkomuksista määrättävät muut kuin rikosoikeudelliset seuraamukset lähentämällä jäsenvaltioiden lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä . [tark. 15]
2. Tätä direktiiviä sovelletaan unionin tullikoodeksista annetussa asetuksessa (EU) N:o 952/2013, jäljempänä ”koodeksi”, säädettyjen velvoitteiden rikkomiseen ja koodeksin 5 artiklan 2 kohdassa määritellyn unionin tullilainsäädännön muissa osissa säädettyjen yhtäpitävien velvoitteiden rikkomiseen.
2 a. Tämä direktiivi kattaa jäsenvaltioiden velvoitteet Euroopan unionin kauppakumppaneita sekä Maailman kauppajärjestöä (WTO) ja Maailman tullijärjestöä kohtaan, ja sen tarkoituksena on perustaa yhdenmukaiset ja toimivat sisämarkkinat sekä samalla helpottaa kauppaa ja tarjota varmuutta. [tark. 16]
2 artikla
Tullirikkomukset ja -seuraamukset Yleiset periaatteet
1. Jäsenvaltioiden on annettava sääntöjä, jotka koskevat 3–6 3 ja 6 artiklassa vahvistetuista tullirikkomuksista määrättäviä seuraamuksia tiukasti ne bis in idem -periaatetta noudattaen .
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3 ja 6 artiklassa vahvistetut teot tai laiminlyönnit muodostavat tullirikkomuksen siitä riippumatta, tehdäänkö ne tuottamuksellisesti vai tahallisesti.
Jäsenvaltiot voivat säätää kansallisen lainsäädännön ja unionin oikeuden mukaisesti rikosoikeudellisten seuraamusten määräämisestä muiden kuin rikosoikeudellisen seuraamusten sijasta, jos asianomaisen rikkomuksen luonne ja vakavuus niin edellyttävät, jotta määrätty seuraamus on tehokas, oikeasuhteinen ja varoittava.
2. Tässä direktiivissä
a) |
tulliviranomaisten on määritettävä, tehtiinkö rikkomus tuottamuksellisesti, eli siten, että rikkomuksesta vastuussa oleva henkilö ei noudattanut kohtuullista huolellisuutta toimintansa valvonnassa, tai että hänen toteuttamansa toimenpiteet ovat olleet selkeästi riittämättömiä rikkomuksen aiheuttaneiden olosuhteiden estämiseksi, jos rikkomuksen aiheutumisen riski oli kohtuudella ennakoitavissa; |
b) |
tulliviranomaisten on määritettävä, tehtiinkö rikkomus tahallisesti eli siten, että vastuussa ollut henkilö toimi tietoisena siitä, että hän teki rikkomuksen muodostavan teon tai laiminlyönnin, tai että henkilön harkittu ja tietoinen tavoite oli rikkoa tullilainsäädäntöä; |
c) |
rikkomuksesta vastuussa olevan henkilön tekemät kirjoitus- tai laskuvirheet eivät muodosta tullirikkomusta, ellei kaikista tapaukseen liittyvistä seikoista ilmene selvästi, että ne tehtiin tahallisesti tai johtuivat laiminlyönnistä. [tark. 17] |
2 a artikla
Kaupan helpottaminen
Noudattaakseen unionin velvoitteita, jotka johtuvat kaupan helpottamista koskevasta WTO:n sopimuksesta, jäsenvaltioiden on perustettava yhteistyössä kaikki jäsenvaltiot kattava yhteistyöjärjestelmä. Järjestelmän tarkoituksena on koordinoida tulliseuraamusten keskeisiä tulosindikaattoreita (muun muassa muutoksenhakujen ja rikkomusten uusimisen lukumäärien analyysia), jakaa parhaita käytäntöjä (muun muassa valvonnan ja seuraamusten tehokkuutta sekä hallintokulujen vähentämistä) tulliviranomaisten välillä, välittää edelleen talouden toimijoiden kokemuksia ja luoda yhteyksiä toimijoiden välille, seurata tulliviranomaisten toimintatapoja ja laatia tilastoja kolmansista maista peräisin olevien yritysten tekemistä rikkomuksista. Yhteistyöjärjestelmässä kaikille jäsenvaltioille on ilmoitettava viipymättä tullirikkomuksia koskevasta tutkinnasta ja todeksi osoitetuista rikkomuksista tavalla, jolla voidaan helpottaa kauppaa, estää laittomien tuotteiden pääsy sisämarkkinoille ja tehostaa tarkastuksia. [tark. 18]
3 artikla
Ankaran vastuun alainen Tullirikkomus
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavat teot tai laiminlyönnit muodostavat tullirikkomuksen virheen subjektiivisesta syystä riippumatta:
a) |
tulli-ilmoituksen, väliaikaisen varastoinnin ilmoituksen, saapumisen yleisilmoituksen, poistumisen yleisilmoituksen, jälleenvienti-ilmoituksen tai jälleenvientitiedonannon antava henkilö ei voi taata koodeksin 15 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädettyä ilmoituksessa, tiedoksiannossa tai hakemuksessa olevien tietojen oikeellisuutta ja täydellisyyttä; |
b) |
tulli-ilmoituksen, väliaikaisen varastoinnin ilmoituksen, saapumisen yleisilmoituksen, poistumisen yleisilmoituksen, jälleenvienti-ilmoituksen tai jälleenvientitiedonannon antava henkilö ei voi taata koodeksin 15 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädettyä täydentävissä asiakirjoissa olevien tietojen aitoutta, oikeellisuutta ja täydellisyyttä; |
c) |
henkilö ei anna koodeksin 127 artiklassa säädettyä saapumisen yleisilmoitusta, koodeksin 133 artiklassa säädettyä tiedonantoa meri- tai ilma-aluksen saapumisesta, koodeksin 145 artiklassa säädettyä väliaikaisen varastoinnin ilmoitusta, koodeksin 158 artiklassa säädettyä tulli-ilmoitusta, koodeksin 244 artiklan 2 kohdassa säädettyä toimia vapaa-alueilla koskevaa ilmoitusta, koodeksin 263 artiklassa säädettyä lähtöä edeltävää ilmoitusta, koodeksin 270 artiklassa säädettyä jälleenvienti-ilmoitusta, koodeksin 271 artiklassa säädettyä poistumisen yleisilmoitusta tai koodeksin 274 artiklassa säädettyä jälleenvientitiedoksiantoa; |
d) |
talouden toimija ei täytä koodeksin 51 artiklassa säädettyä velvoitetta säilyttää tullimuodollisuuksien täyttämistä koskevat asiakirjat ja tiedot helppopääsyisellä tavalla tullilainsäädännössä vaadittavan ajan; |
e) |
unionin tullialueelle tuodut tavarat siirretään pois tullivalvonnasta ilman tulliviranomaisten lupaa koodeksin 134 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja toisen alakohdan vastaisesti; |
f) |
tavarat siirretään pois tullivalvonnasta koodeksin 134 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan, 158 artiklan 3 kohdan tai 242 artiklan vastaisesti; |
g) |
unionin tullialueelle tavaroita tuova henkilö ei täytä koodeksin 135 artiklan 1 kohdassa säädettyä velvoitetta kuljettaa tavarat asianmukaiseen paikkaan tai ei ilmoita tulliviranomaisille viipymättä , kun koodeksin 137 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyä velvoitetta ei voida täyttää , tai ei ilmoita tavaroiden sijaintipaikkaa ; |
h) |
vapaa-alueelle tavaroita tuova henkilö ei täytä koodeksin 135 artiklan 2 kohdassa säädettyä velvoitetta tuoda tavarat suoraan kyseiselle vapaa-alueelle kulkematta unionin tullialueen muun osan kautta, kun vapaa-alue on rajakkain jäsenvaltion ja kolmannen maan välisen maarajan kanssa; |
i) |
tavarat väliaikaiseen varastointiin tai tullimenettelyyn ilmoittava henkilö ei anna asiakirjoja tulliviranomaisille, vaikka tätä vaaditaan unionin lainsäädännössä tai vaikka tämä on tarpeen tullitarkastusten tekemiseksi koodeksin 145 artiklan 2 kohdan ja 163 artiklan 2 kohdan mukaisesti; |
j) |
väliaikaisessa varastossa olevista muista kuin unionitavaroista vastaava talouden toimija tavarat väliaikaiseen varastointiin ilmoittava henkilö tai henkilö, joka varastoi tavaroita tapauksissa, joissa ne on varastoitu muihin kuin tulliviranomaisten osoittamiin tai hyväksymiin paikkoihin, ei täytä koodeksin 149 artiklassa säädettyä velvoitetta asettaa kyseiset tavarat tullimenettelyyn tai jälleenviedä ne määräajassa ; |
k) |
tavarat tullimenettelyyn ilmoittava henkilö ei tulli-ilmoituksen tai täydentävän ilmoituksen antamishetkellä pidä hallussaan eikä anna tulliviranomaisten käyttöön täydentäviä asiakirjoja, jotka tarvitaan kyseisen menettelyn soveltamiseksi koodeksin 163 artiklan 1 kohdan ja 167 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti; |
l) |
tavarat tullimenettelyyn ilmoittava henkilö ei koodeksin 166 artiklan mukaisen yksinkertaistetun ilmoituksen tai koodeksin 182 artiklan mukaisen ilmoittajan kirjanpitoon tehtävän merkinnän tapauksissa anna koodeksin 167 artiklan 1 kohdassa säädettyä täydentävää ilmoitusta toimivaltaiseen tullitoimipaikkaan erityisen määräajan kuluessa; |
m) |
tulliviranomaisten tavaroihin, pakkauksiin tai kuljetusvälineisiin kiinnittämät tunnisteet poistetaan tai hävitetään ilman koodeksin 192 artiklan 2 kohdan mukaista tulliviranomaisten myöntämää ennakkolupaa; |
n) |
sisäisen jalostusmenettelyn luvanhaltija ei päätä tullimenettelyä koodeksin 257 artiklassa säädetyssä määräajassa; |
o) |
ulkoisen jalostusmenettelyn luvanhaltija ei päätä tullimenettelyä koodeksin 262 artiklassa säädetyssä määräajassa; |
p) |
rakennuksia pystytetään vapaa-alueella ilman koodeksin 244 artiklan 1 kohdassa säädettyä tulliviranomaisten ennakolta antamaa hyväksyntää; |
q) |
velallinen ei maksa tuonti- tai vientitulleja koodeksin 108 artiklassa säädetyssä määräajassa.; |
q a) |
taloudellinen toimija ei anna tulliviranomaisten pyynnöstä tarvittavia asiakirjoja ja tietoja asianmukaisessa muodossa ja kohtuullisessa ajassa eikä kaikkea tarvittavaa apua muodollisuuksien tai tarkastusten loppuun suorittamista varten koodeksin 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti; |
q b) |
tullilainsäädännön soveltamista koskevan päätöksen haltija ei noudata kyseisestä päätöksestä johtuvia velvoitteita koodeksin 23 artiklan 1 kohdan mukaisesti; |
q c) |
tullilainsäädännön soveltamista koskevan päätöksen haltija ei ilmoita tulliviranomaisille viipymättä kaikista kyseisten viranomaisten päätöksen tekemisen jälkeen ilmenevistä seikoista, jotka vaikuttavat päätöksen voimassaoloon tai sisältöön koodeksin 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti; |
q d) |
unionin passitusmenettelyn haltija ei esitä tavaroita muuttumattomina määrätullitoimipaikassa säädetyssä määräajassa koodeksin 233 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti; |
q e) |
tavarat puretaan tai lastataan uudelleen niitä kuljettavasta kuljetusvälineestä ilman tulliviranomaisten myöntämää lupaa tai paikoissa, joita kyseiset viranomaiset eivät ole osoittaneet tai hyväksyneet koodeksin 140 artiklan mukaisesti; |
q f) |
tavarat varastoidaan väliaikaisissa varastotiloissa tai tullivarastoissa ilman tulliviranomaisten koodeksin 147 ja 148 artiklan mukaisesti myöntämää lupaa; |
q g) |
luvanhaltija tai menettelynhaltija ei täytä koodeksin 242 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädettyjä tullivarastomenettelyyn asetettujen tavaroiden varastoinnista johtuvia velvollisuuksia; |
q h) |
tulliviranomaisille koodeksin 15 tai 163 artiklan mukaisesti annettavat tiedot tai asiakirjat ovat virheellisiä; |
q i) |
talouden toimija käyttää epätarkkoja tai puutteellisia tietoja taikka epäaitoja, epätarkkoja tai pätemättömiä asiakirjoja saadakseen tulliviranomaisilta luvan
|
q j) |
tavarat tuodaan unionin tullialueelle tai viedään sieltä esittämättä niitä tulliviranomaisille koodeksin 139 tai 245 artiklan tai 267 artiklan 2 kohdan mukaisesti; |
q k) |
tavarat jalostetaan tullivarastossa ilman koodeksin 241 artiklan mukaista tulliviranomaisten myöntämää lupaa; |
q l) |
hankitaan tai pidetään hallussa tämän artiklan q d ja q j alakohdassa tarkoitettuun tullirikkomukseen liittyviä tavaroita. [tark. 19] |
4 artikla
Tuottamukselliset tullirikkomukset
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavat teot tai laiminlyönnit muodostavat tullirikkomuksen, kun ne tehdään tuottamuksellisesti:
a) |
väliaikaisessa varastossa olevista muista kuin unionitavaroista vastaava talouden toimija ei täytä koodeksin 149 artiklassa säädettyä velvoitetta asettaa kyseiset tavarat tullimenettelyyn tai jälleenviedä ne; |
b) |
talouden toimija ei täytä koodeksin 15 artiklan 1 kohdassa säädettyä velvoitetta antaa tulliviranomaiselle kaikki tarvittava apu tullimuodollisuuksien tai tullitarkastusten loppuun suorittamista varten; |
c) |
tullilainsäädännön soveltamista koskevan päätöksen haltija ei täytä koodeksin 23 artiklan 1 kohdan mukaisia mainitusta päätöksestä johtuvia velvoitteita; |
d) |
tullilainsäädännön soveltamista koskevan päätöksen haltija ei täytä koodeksin 23 artiklan 2 kohdassa säädettyä velvoitetta ilmoittaa tulliviranomaisille viipymättä kaikista kyseisten viranomaisten tekemän päätöksen tekemisen jälkeen ilmenevistä seikoista, jotka vaikuttavat päätöksen voimassaoloon tai sisältöön; |
e) |
talouden toimija ei täytä koodeksin 139 artiklassa säädettä velvoitetta esittää unionin tullialueelle tuodut tavarat tulliviranomaisille; |
f) |
unionin passitusmenettelyn luvanhaltija ei täytä koodeksin 233 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyä velvoitetta esittää tavarat muuttumattomina määrätullitoimipaikassa säädetyssä määräajassa; |
g) |
talouden toimija ei täytä koodeksin 245 artiklassa säädettyä velvoitetta esittää vapaa-alueelle tuodut tavarat tullille; |
h) |
talouden toimija ei täytä koodeksin 267 artiklan 2 kohdassa säädettyä velvoitetta esittää unionin tullialueelta vietävät tavarat tullille niiden poistumisen yhteydessä; |
i) |
tavarat puretaan tai lastataan uudelleen niitä kuljettaneesta kuljetusvälineestä toiseen ilman koodeksin 140 artiklassa säädettyä tulliviranomaisten myöntämää lupaa tai paikoissa, joita kyseiset viranomaiset eivät ole osoittaneet tai hyväksyneet; |
j) |
tavarat varastoidaan väliaikaisissa varastotiloissa tai tullivarastoissa ilman tulliviranomaisten koodeksin 147 tai 148 artiklan mukaisesti myöntämää lupaa; |
k) |
luvanhaltija tai menettelynhaltija ei täytä koodeksin 242 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädettyjä tullivarastomenettelyyn asetettujen tavaroiden varastoinnista johtuvia velvoitteita. [tark. 20] |
5 artikla
Tarkoituksellisesti tehdyt tullirikkomukset
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavat teot tai laiminlyönnit muodostavat tullirikkomuksen, kun ne tehdään tarkoituksellisesti:
a) |
tulliviranomaisille koodeksin 15 tai 163 artiklan mukaisesti annettavat tiedot tai asiakirjat ovat virheellisiä; |
b) |
talouden toimija käyttää virheellisiä lausuntoja tai muita sääntöjenvastaisia keinoja saadakseen tulliviranomaisilta luvan
|
c) |
tavarat tuodaan unionin tullialueelle tai ne poistuvat sieltä ilman että niitä esitetään tulliviranomaisille koodeksin 139 tai 245 artiklan tai 267 artiklan 2 kohdan mukaisesti; |
d) |
tullilainsäädännön soveltamista koskevan päätöksen haltija ei täytä koodeksin 23 artiklan 1 kohdan mukaisia mainitusta päätöksestä johtuvia velvoitteita; |
e) |
tullilainsäädännön soveltamista koskevan päätöksen haltija ei täytä koodeksin 23 artiklan 2 kohdassa säädettyä velvoitetta ilmoittaa tulliviranomaisille viipymättä kaikista kyseisten viranomaisten tekemän päätöksen tekemisen jälkeen ilmenevistä seikoista, jotka vaikuttavat päätöksen voimassaoloon tai sisältöön; |
f) |
tavarat jalostetaan tullivarastossa ilman koodeksin 241 artiklan mukaista tulliviranomaisten myöntämää lupaa; |
g) |
jossakin 4 artiklan f alakohdassa tai tämän artiklan c alakohdassa vahvistetussa tullirikkomuksessa mukana olleiden tavaroiden hankinta tai niiden hallussapito. [tark. 21] |
6 artikla
Yllytys, avunanto ja yritys
1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että yllytys tai avunanto 5 artiklassa 8 b artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun toimeen tai laiminlyöntiin katsotaan tullirikkomukseksi muodostaa tullirikkomuksen .
2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että 5 3 artiklan b ja c q i tai q j alakohdassa tarkoitetun toimen tai laiminlyönnin yritys katsotaan tullirikkomukseksi muodostaa tullirikkomuksen . [tark. 22]
7 artikla
Tulliviranomaisten erehdys
Edellä 3–6 3 ja 6 artiklassa tarkoitetut toimia toimet tai laiminlyöntejä ei katsota tullirikkomuksiksi laiminlyönnit eivät muodosta tullirikkomusta , kun ne tapahtuvat tulliviranomaisten erehdyksen vuoksi koodeksin 119 artiklan mukaisesti. Tulliviranomaiset ovat vastuussa tällaisten erehdysten aiheuttamista vahingoista . [tark. 23]
8 artikla
Oikeushenkilöiden vastuu
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeushenkilöt saatetaan vastuuseen 3 ja 6 artiklassa tarkoitetusta tullirikkomuksesta, jonka on oikeushenkilön puolesta tai hyväksi toteuttanut, joko yksin tai oikeushenkilön elimen jäsenenä, henkilö, jonka johtava asema oikeushenkilössä perustuu johonkin seuraavista:
a) |
oikeuteen edustaa oikeushenkilöä; |
b) |
valtuuteen tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta; |
c) |
valtuuteen harjoittaa valvontaa oikeushenkilössä. [tark. 24] |
2. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että oikeushenkilöt saatetaan vastuuseen, kun 1 kohdassa tarkoitetun henkilön harjoittaman ohjauksen tai valvonnan puuttuminen on mahdollistanut sen, että 1 kohdassa tarkoitetun henkilön alaisena toimiva henkilö on voinut tehdä tullirikkomuksia kyseisen oikeushenkilön hyväksi.
3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu vastuu ei rajoita tullirikkomuksen tehneiden luonnollisten henkilöiden vastuuta.
3 a. Tässä direktiivissä ”oikeushenkilöllä” tarkoitetaan mitä tahansa yhteisöä, jolla on sovellettavan lain mukaan oikeushenkilön asema, lukuun ottamatta valtioita tai julkisia elimiä niiden käyttäessä julkista valtaa sekä julkisoikeudellisia kansainvälisiä järjestöjä. [tark. 26]
8 a artikla
Huomioon otettavat tekijät rikkomuksen vähäisyyttä arvioitaessa
1. Kun jäsenvaltiot määrittävät, onko 3 artiklassa tarkoitettu rikkomus vähäinen, niiden on tullirikkomuksen mahdollista toteutumista koskevan menettelyn alusta lähtien varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon kaikki asiaankuuluvat, soveltuvat asianhaarat, muun muassa seuraavat:
a) |
tullirikkomus tehtiin tuottamuksellisesti; |
b) |
asianomaisiin tavaroihin ei sovelleta koodeksin 134 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä ja koodeksin 267 artiklan 3 kohdan e alakohdassa tarkoitettuja kieltoja tai rajoituksia; |
c) |
rikkomuksella on vähäinen vaikutus tai sillä ei ole lainkaan vaikutusta maksettavien tullien määrään; |
d) |
rikkomuksista vastaava henkilö toimii menettelyn aikana tehokkaassa yhteistyössä toimivaltaisen viranomaisen kanssa; |
e) |
rikkomuksesta vastuussa oleva henkilö ilmoittaa vapaaehtoisesti rikkomuksesta edellyttäen, että rikkomus ei ole vielä sellaisen tutkinnan kohteena, josta rikkomuksesta vastuussa oleva henkilö on tietoinen; |
f) |
rikkomuksesta vastuussa oleva henkilö pystyy osoittamaan, että hän pyrkii merkittävällä tavalla noudattamaan unionin tullilainsäädäntöä osoittamalla esimerkiksi vaatimusten noudattamista koskevan järjestelmän avulla, että hänen toimintaansa valvotaan korkeatasoisesti; |
g) |
rikkomuksesta vastuussa oleva taho on pieni tai keskisuuri yritys, jolla ei ollut aikaisempaa kokemusta tulliin liittyvistä asioista. |
2. Toimivaltaiset viranomaiset pitävät rikkomusta vähäisenä ainoastaan, jos rikkomukseen ei liity 8 b artiklassa tarkoitettua raskauttavaa tekijää. [tark. 27]
8 b artikla
Huomioon otettavat tekijät rikkomuksen vakavuutta arvioitaessa
1. Kun jäsenvaltiot määrittävät, onko 3 tai 6 artiklassa tarkoitettu rikkomus vakava, niiden on tullirikkomuksen mahdollista toteutumista koskevan menettelyn alusta lähtien varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon kaikki soveltuvat asianhaarat, jotka ovat seuraavat:
a) |
rikkomus tehtiin tahallisesti; |
b) |
rikkomuksen kestoaika oli pitkä, mikä osoittaa aikomusta sen jatkamiseen; |
c) |
samanlainen rikkomus tai siihen liittyvä rikkomus jatkuu tai toistuu eli se tehdään useammin kuin kerran; |
d) |
rikkomuksella on huomattava vaikutus vilpin kohteena olevien tuonti- tai vientitullien määrään; |
e) |
asianomaisiin tavaroihin sovelletaan koodeksin 134 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä ja koodeksin 267 artiklan 3 kohdan e alakohdassa tarkoitettuja kieltoja tai rajoituksia; |
f) |
rikkomuksista vastaava henkilö kieltäytyy yhteistyöstä tai täysimääräisestä yhteistyöstä toimivaltaisen viranomaisen kanssa; |
g) |
rikkomuksesta vastuussa oleva henkilö on tehnyt aiempia rikkomuksia. |
2. Edellä 3 artiklan f, g, p, q i ja q j alakohdassa tarkoitetut rikkomukset ovat luonteeltaan vakavia rikkomuksia. [tark. 28]
9 artikla
Muut kuin rikosoikeudelliset seuraamukset 3 artiklassa tarkoitetuista vähäisistä tullirikkomuksista
1. Vilpin kohteena olevien tullien palauttamisen lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3 artiklasta artiklassa tarkoitetuista, 8 a artiklan mukaan vähäisinä pidettävistä tullirikkomuksista määrätään tosiasiallisia, oikeasuhteisia, ja varoittavia ja muita kuin rikosoikeudellisia seuraamuksia seuraavissa rajoissa:
a) |
kun tullirikkomus koskee tiettyjä tavaroita liittyy vilpin kohteena oleviin tulleihin , perittävän sakon suuruus on 1–5 enintään 70 prosenttia tavaroiden arvosta vilpin kohteena olevista tulleista ; |
b) |
kun tullirikkomus ei koske tiettyjä tavaroita liity vilpin kohteena oleviin tulleihin , perittävä sakko on vähintään 150 euroa ja enintään 7 500 euroa. |
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että määritettäessä seuraamusten tasoa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa rajoissa otetaan huomioon kaikki 8 a artiklassa luetellut asiaankuuluvat asianhaarat. [tark. 29]
10 artikla
Seuraamukset 4 artiklassa tarkoitetuista tullirikkomuksista
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 4 artiklasta tarkoitetuista tullirikkomuksista määrätään tosiasiallisia, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia seuraavissa rajoissa:
a) |
kun tullirikkomus koskee tiettyjä tavaroita, perittävän sakon suuruus on enintään 15 prosenttia tavaroiden arvosta; |
b) |
kun tullirikkomus ei koske tiettyjä tavaroita, perittävä sakko on enintään 22 500 euroa. [tark. 30] |
11 artikla
Muut kuin rikosoikeudelliset seuraamukset 5 ja 6 artiklassa tarkoitetuista vakavista tullirikkomuksista
1. Vilpin kohteena olevien tullien palauttamisen lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että 5 3 ja 6 artiklasta artiklassa tarkoitetuista, 8 b artiklan mukaisesti vakavina pidetyistä tullirikkomuksista määrätään tosiasiallisia, oikeasuhteisia, ja varoittavia ja muita kuin rikosoikeudellisia seuraamuksia seuraavissa rajoissa:
a) |
kun tullirikkomus koskee tiettyjä tavaroita liittyy vilpin kohteena oleviin tulleihin , perittävän sakon suuruus on enintään 30 70–140 prosenttia tavaroiden arvosta vilpin kohteena olevista tulleista ; |
a a) |
kun tullirikkomus ei liity vilpin kohteena oleviin tulleihin vaan tavaroiden arvoon, perittävän sakon suuruus on 15–30 prosenttia tavaroiden arvosta; |
b) |
kun tullirikkomus ei koske tiettyjä tavaroita liity vilpin kohteena oleviin tulleihin eikä tavaroiden arvoon , perittävä sakko perittävän sakon suuruus on enintään 7 500– 45 000 euroa. |
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että määritettäessä seuraamusten tasoa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa rajoissa otetaan huomioon kaikki 8 a artiklassa ja 8 b artiklan 1 kohdassa luetellut asiaankuuluvat asianhaarat. [tark. 31]
11 a artikla
Täydentävät muut kuin rikosoikeudelliset seuraamukset vakavista rikkomuksista
1. Edellä 11 artiklassa lueteltujen seuraamusten lisäksi ja koodeksin mukaisesti jäsenvaltiot voivat määrätä seuraavat, aineettomat seuraamukset vakavasta rikkomuksesta:
a) |
tavaroiden tuomitseminen väliaikaisesti tai pysyvästi menetetyiksi; |
b) |
myönnetyn luvan keskeyttäminen. |
2. Koodeksin mukaisesti jäsenvaltioiden on säädettävä, että valtuutetun talouden toimijan aseman myöntämistä koskevat päätökset kumotaan, jos tullilainsäädännön rikkomus on vakava tai toistuva. [tark. 32]
11 b artikla
Uudelleentarkastelu
1. Komissio tarkastelee uudelleen 9 ja 11 artiklan mukaan sovellettavien sakkojen määriä yhdessä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa uudelleen … [viiden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä]. Uudelleentarkastelumenettelyllä pyritään varmistamaan, että tulliliiton puitteissa määrättävien rahallisten sakkojen määrät ovat entistä johdonmukaisempia tulliliiton toiminnan yhdenmukaistamiseksi.
2. Komissio julkaisee joka vuosi yksityiskohtaiset tiedot jäsenvaltioiden 3 ja 6 artiklassa tarkoitetuista tullirikkomuksista määräämistä seuraamuksista.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tullilainsäädäntöä noudatetaan koodeksin 5 artiklan 2 kohdassa sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 978/2012 (6) tarkoitetulla tavalla. [tark. 33]
11 c artikla
Sovittelu
Jäsenvaltioiden on pidettävä saatavilla sovittelumenettely, jonka avulla toimivaltainen viranomainen voi päästä rikkomuksesta vastuussa olevan henkilön kanssa sopimukseen tullirikkomusta koskevan asian ratkaisemiseksi siten, että vaihtoehtona oikeudenkäynnin vireillepanolle tai jatkamiselle asianomainen henkilö hyväksyy välittömästi toimeenpantavan seuraamuksen.
Jos oikeuskäsittely on kuitenkin aloitettu, toimivaltaiset viranomaiset voivat sovitella asiaa ainoastaan oikeusviranomaisen suostumuksella.
Komissio antaa sovittelumenettelyjä koskevat ohjeet sen varmistamiseksi, että rikkomuksesta vastuussa olevalle henkilölle annetaan mahdollisuus päästä sovintoon yhtäläisen kohtelun periaatteen mukaisesti ja avoimesti ja että kaikista loppuun saatetuista sovitteluista julkaistaan menettelyn tulos. [tark. 34]
12 artikla
Seuraamusten tosiasiallinen soveltaminen ja toimivaltaisten viranomaisten valtuudet määrätä seuraamuksia
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3–6 artiklassa tarkoitetuista tullirikkomuksista määrättävien seuraamusten tyyppiä ja tasoa määritettäessä tulliviranomaiset ottavat huomioon asiaankuuluvat asianhaarat, mukaan lukien tarvittaessa seuraavat:
a) |
rikkomuksen vakavuus ja kesto; |
b) |
se, että rikkomuksesta vastaava henkilö on valtuutettu talouden toimija; |
c) |
vilpin kohteena olevan tuonti- tai vientitullin määrä; |
d) |
se, että asianomaisiin tavaroihin sovelletaan koodeksin 134 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä ja koodeksin 267 artiklan 3 kohdan alakohdassa tarkoitettuja kieltoja tai rajoituksia tai että ne aiheuttavat vaaran yleiselle turvallisuudelle: |
e) |
rikkomuksesta vastaavan henkilön halukkuus tehdä yhteistyötä toimivaltaisen viranomaisen kanssa; |
f) |
rikkomuksesta vastaavan henkilön aiemmat rikkomukset. [tark. 35] |
12 a artikla
Vaatimusten noudattaminen
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että unionin tullilainsäädännön noudattamista ja noudattamisen jatkamista koskevat ohjeet ja julkaisut ovat kaikkien asianomaisten saatavilla helppokäyttöisessä, ymmärrettävässä ja päivitetyssä muodossa. [tark. 36]
13 artikla
Vanhentuminen
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3–6 3 ja 6 artiklassa tarkoitettuja tullirikkomuksia koskevissa menettelyissä koskevien menettelyjen vireillepanon vanhentumisaika on neljä vuotta, joka ja että se alkaa kulua tullirikkomuksen tekopäivänä.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun tullirikkomus on jatkuva tai toistuva, vanhentumisaika alkaa kulua päivänä, jona tullirikkomuksen muodostava toimi tai laiminlyönti päättyy.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vanhentumisajan kuluminen keskeytyy, kun toimivaltainen viranomainen antaa kyseiselle henkilölle tiedon samaan tullirikkomukseen liittyvästä tutkimuksesta tai oikeudenkäynnin vireillepanosta taikka rikkomuksesta vastuussa olevan henkilön toimesta . Vanhentumisaika alkaa kulua Vanhentumisajan kuluminen jatkuu keskeyttävän toimen päivästä päivänä, jona keskeyttävä toimi päättyy .
4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3–6 3 ja 6 artiklassa tarkoitettua tullirikkomusta koskevan menettelyn vireillepano tai jatkaminen ei ole mahdollista koskevat menettelyt ovat vanhentuneita riippumatta tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista vanhentumisajan keskeytyksistä , kun tämä artiklan 1 tai 2 kohdassa tarkoitetusta päivästä on kulunut kahdeksan vuotta , tämän kuitenkaan rajoittamatta 14 artiklan 2 kohdan soveltamista .
5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vanhentumisaika seuraamuksen määräämisestä tehtävän päätöksen täytäntöönpanolle on kolme vuotta. Aika alkaa kulua päivänä, jona päätös saa lainvoiman.
6. Jäsenvaltioiden on vahvistettava tapaukset, joissa 1, 4 ja 5 kohdassa säädettyjen vanhentumisaikojen kuluminen keskeytetään. [tark. 37]
14 artikla
Menettelyn keskeyttäminen
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3 ja 6 artiklassa tarkoitettua tullirikkomusta koskevat hallintomenettelyt keskeytetään, kun samaa henkilöä vastaan on pantu vireille rikoskanne samasta asiasta.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3 ja 6 artiklassa tarkoitettua tullirikkomusta koskevaa keskeytettyä hallintomenettelyä ei jatketa, jos tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu rikosoikeudenkäynti on viimein saatettu päätökseen. Muissa tapauksissa 3 ja 6 artiklassa tarkoitettua tullirikkomusta koskevaa keskeytettyä hallintomenettelyä voidaan jatkaa.
15 artikla
Lainkäyttövalta
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ne käyttävät lainkäyttövaltaa 3 ja 6 artiklassa tarkoitettuihin tullirikkomuksiin, kun jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:
a) |
tullirikkomus on tehty kokonaan tai osittain kyseisen jäsenvaltion alueella; |
b) |
tullirikkomuksen tehnyt henkilö on kyseisen jäsenvaltion kansalainen; |
c) |
tullirikkomukseen liittyvät tavarat ovat kyseisen jäsenvaltion alueella, |
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos useampi kuin yksi jäsenvaltio pitää itseään toimivaltaisena saman tullirikkomuksen suhteen, lainkäyttövalta kuuluu jäsenvaltiolle, jossa rikoskanne on vireillä samaa henkilöä vastaan samasta asiasta. Kun lainkäyttövaltaa ei voida määrittää 1 kohdan nojalla, jäsenvaltioiden on varmistettava, että lainkäyttövaltaa käyttää jäsenvaltio, jonka toimivaltainen viranomainen panee ensimmäisenä vireille tullirikkomuksia koskevan rikoskanteen samaa henkilöä vastaan samasta asiasta.
16 artikla
Jäsenvaltioiden välinen yhteistyö
Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä ja vaihdettava 3–6 3 ja 6 artiklassa tarkoitetun tullirikkomuksen muodostavaa toimea tai laiminlyöntiä koskevaa menettelyä varten tarvittavia tietoja erityisesti silloin tapauksissa , kun joissa useampi kuin yksi jäsenvaltio on nostanut kanteen samaa henkilöä vastaan samasta asiasta. Jäsenvaltioiden yhteistyön tavoitteena on oltava tavaroita koskevien tullitarkastusten tehostaminen ja unionin menettelyjen yhdenmukaistaminen. [tark. 38]
Komissio valvoo jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, jotta voidaan laatia tullitarkastuksia ja -seuraamuksia koskevia keskeisiä tulosindikaattoreita, levittää parhaita käytäntöjä ja koordinoida tullivirkailijoiden koulutusta. [tark. 39]
17 artikla
Takavarikointi
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaiselle on mahdollisuus takavarikoida väliaikaisesti kaikki tavarat, kuljetusvälineet ja tai muut välineet, joita on käytetty 3–6 3 ja 6 artiklassa tarkoitetuissa tullirikkomuksissa. Jos jäsenvaltio seuraamuksen määrättyään määrää tavarat pysyvästi menetetyiksi, se voi tarvittaessa päättää tavaroiden tuhoamisesta, uudelleenkäytöstä tai kierrättämisestä. [tark. 40]
18 artikla
Komission kertomus ja uudelleentarkastelu
Komissio antaa viimeistään [1 päivänä toukokuuta 2019] Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän direktiivin soveltamista koskevan kertomuksen, jossa arvioidaan, missä määrin jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tarvittavia toimenpiteitä tämän direktiivin noudattamiseksi.
Komissio toimittaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017 unionin tullilainsäädännön täytäntöönpanoa koskevista muista osatekijöistä, kuten valvonnasta, tarkastuksista ja tutkinnoista, Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen sekä tekee tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen tämän direktiivin täydentämiseksi. [tark. 41]
18 a artikla
Jäsenvaltioiden raportointi
Jäsenvaltioiden on lähetettävä komissiolle rikkomuksia koskevat tilastotiedot, joista käy ilmi, mitä seuraamuksia rikkomuksista on määrätty, jotta komissio voi arvioida tämän direktiivin soveltamista. Nämä tiedot on lähetettävä vuosittain tämän direktiivin voimaantulon jälkeen. Komissio voi käyttää näitä tietoja tämän direktiivin tarkistamisessa kansallisten seuraamusjärjestelmien lähentämiseksi. [tark. 42]
19 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä
1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2017. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset komissiolle kirjallisina.
Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.
20 artikla
Voimaantulo
Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
21 artikla
Osoitus
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
Tehty …ssa/ssä … päivänä …kuuta ….
Euroopan parlamentin puolesta
Puhemies
Neuvoston puolesta
Puheenjohtaja
(1) EUVL C 487, 28.12.2016, s. 57.
(2) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 5. heinäkuuta 2017.
(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 952/2013, annettu 9 päivänä lokakuuta 2013, unionin tullikoodeksista (EUVL L 269, 10.10.2013, s. 1).
(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/…, annettu 5. heinäkuuta 2017 unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin (EUVL L …).
(5) EUVL C 369, 17.12.2011, s. 14.
(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 978/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 732/2008 kumoamisesta (EUVL L 303, 31.10.2012, s. 1).
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/253 |
P8_TA(2017)0302
Talousarvio 2018 – trilogin neuvotteluvaltuudet
Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. heinäkuuta 2017 varainhoitovuoden 2018 talousarvioesitystä käsittelevän trilogin neuvotteluvaltuuksista (2017/2043(BUD))
(2018/C 334/38)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan, |
— |
ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan, |
— |
ottaa huomioon komission 30. toukokuuta 2017 antaman esityksen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2018 (COM(2017)0400), |
— |
ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (1), |
— |
ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (2), |
— |
ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (3), |
— |
ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman vuoden 2018 talousarvion valmistelua koskevista yleisistä suuntaviivoista, pääluokka III – Komissio (4), |
— |
ottaa huomioon neuvoston 21. helmikuuta 2017 antamat päätelmät varainhoitovuoden 2018 talousarviomenettelyn suuntaviivoista (06522/2017), |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 86 a artiklan, |
— |
ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A8-0249/2017), |
Vuoden 2018 talousarvioesitys: kasvua, työllisyyttä ja turvallisuutta edistävä talousarvio
1. |
palauttaa mieliin vahvistaneensa 15. maaliskuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa, että kestävä kasvu, ihmisarvoiset, laadukkaat ja vakaat työpaikat, sosioekonominen koheesio, turvallisuus, muuttoliike ja ilmastonmuutos ovat keskeisiä seikkoja ja tärkeimpiä painopisteitä unionin vuoden 2018 talousarviossa; |
2. |
katsoo, että komission ehdotus on yleisesti ottaen hyvä lähtökohta tämän vuoden neuvotteluille, koska unionin vuoden 2018 talousarvion on oltava sellainen, että unioni pystyy sen avulla edelleen luomaan kestävää kasvua ja työpaikkoja ja varmistamaan kansalaistensa turvallisuuden sekä vastaamaan muuttoliikkeen aiheuttamiin haasteisiin; pitää valitettavana, että komission ehdotus ei vastaa täysin parlamentin kehotusta toimia ilmastonmuutosta vastaan; |
3. |
pitää myönteisenä, että komissio päätti sisällyttää monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 välitarkistuksen tulokset talousarvioesitykseen jo ennen kuin neuvosto oli hyväksynyt sen virallisesti ja lähetti siten vahvan viestin tämän monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistuksen merkityksestä ja tarpeesta lisätä unionin talousarvioon joustavuutta, jonka avulla unioni voisi pystyä vastaamaan tehokkaasti uusiin hätätilanteisiin ja rahoittamaan poliittisia painopisteitään; |
4. |
toteaa jälleen olevansa ehdottoman vakuuttunut, että investointien lisääminen tutkimukseen, innovointiin, infrastruktuuriin, koulutukseen ja pk-yrityksiin on keskeisen tärkeää, jotta unionissa saadaan aikaan kestävää kasvua ja voidaan luoda vakaita ja laadukkaita työpaikkoja; on sen vuoksi ilahtunut ehdotetuista määrärahojen lisäyksistä Horisontti 2020 -puiteohjelmaan, Verkkojen Eurooppa -välineeseen ja Erasmus+-ohjelmaan, sillä nämä ohjelmat edistävät suoraan kyseisten tavoitteiden saavuttamista; katsoo kuitenkin, että määrärahoja olisi edelleen lisättävä, erityisesti kun otetaan huomioon näiden toimien rahoituksen leikkaukset, jotka tehtiin ESIR-rahoituksen hyväksi; |
5. |
muistuttaa pk-yritysten ratkaisevasta asemasta työpaikkojen luomisessa ja investointivajeen umpeen kuromisessa ja korostaa, että niiden riittävän rahoituksen on pysyttävä yhtenä EU:n talousarvion tärkeimmistä painopisteistä; pitää tämän osalta valitettavana, että COSME-ohjelmalle ehdotetut määrärahat ovat 2,9 prosenttia pienemmät kuin vuoden 2017 talousarviossa ja aikoo lisätä tämän ohjelman määrärahoja vuoden 2018 talousarviossa; huomauttaa, että pk-yrityksiä on tuettava enemmän ja kehottaa pysymään kaikissa ohjelman rahoitussitoumuksissa nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen loppukaudella; suhtautuu myönteisesti komission pyrkimykseen yksinkertaistaa pk-yritysten rahoitusta Horisontti 2020 -ohjelmassa; |
6. |
pitää myönteisenä Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) merkitystä investointivajeen kuromisessa umpeen kaikkialla EU:ssa ja EU:n alueiden välillä ja autettaessa toteuttamaan strategisia investointeja, jotka tarjoavat huomattavasti lisäarvoa taloudelle, ympäristölle ja yhteiskunnalle; kannattaa näin ollen rahaston toiminnan jatkamista vuoteen 2020; korostaa varojen nopeaa käyttöönottoa ESIR-rahaston pk-yrityksiä koskevassa osuudessa ja suhtautuu myönteisesti sen aiottuun laajentamiseen; pitää kuitenkin valitettavana sitä, että pk-yritysten rahoitukseen ei ole kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jonka ansiosta käytettävissä olevista kokonaisvaroista saataisiin selkeä yleiskäsitys; korostaa käynnissä olevissa lainsäädäntöneuvotteluissa omaksumaansa kantaa, että unionin nykyisten ohjelmien määrärahoja ei pitäisi enää leikata tämän jatkokauden rahoittamiseksi; korostaa, että ESIR-rahastolla, jonka takuurahasto rahoitetaan pääosin EU:n talousarviosta, ei pitäisi tukea yhteisöjä, jotka on perustettu tai rekisteröity oikeudenkäyttöalueilla, jotka kuuluvat asiaankuuluvassa EU:n toimintapolitiikassa määriteltyihin yhteistyöhaluttomiin oikeudenkäyttöalueisiin tai joilla ei tosiasiallisesti noudateta EU:n tai kansainvälisiä verostandardeja avoimuudesta ja tietojenvaihdosta; |
7. |
pitää myönteisinä puolustusalan tutkimusta ja teknologian kehitystä ja hankintoja koskevia unionin aloitteita, joiden avulla alalla saadaan aikaan mittakaavaetuja ja lisätään koordinointia jäsenvaltioiden välillä; katsoo, että jos aloitteita kehitetään oikein, ne johtavat puolustusmenojen järkeistämiseen ja säästöihin kansallisella tasolla; korostaa myös, että on parannettava Euroopan puolustusteollisuuden kilpailukykyä ja innovointia; palauttaa mieliin aiemman kantansa, että tämän alan uudet aloitteet olisi rahoitettava lisävaroin eikä nykyisten ohjelmien, kuten Verkkojen Eurooppa -välineen, kustannuksella; |
8. |
panee merkille, ettei komissio ole noudattanut parlamentin pyyntöä toteuttaa ”Interrail-kortti Eurooppaan 18 vuotta täyttäville” -hanketta koskeva arviointi ja esittää asiaa koskevia ehdotuksia; katsoo, että tällaisilla hankkeilla voidaan lisätä eurooppalaista tietoisuutta ja identiteettiä; korostaa kuitenkin, että uudet hankkeet olisi rahoitettava uusilla rahoitusvaroilla ja ilman, että ne vaikuttavat olemassa oleviin ohjelmiin, ja että niiden pitäisi olla yhteiskunnallisesti mahdollisimman kattavia; kehottaa komissiota jälleen esittämään asiaa koskevia ehdotuksia; |
9. |
pitää myönteisenä, että vuoden 2018 talousarvioesitykseen sisältyy lisämääräraha nuorisotyöllisyysaloitetta varten, ja toteaa, että parlamentin aiempiin pyyntöihin ohjelman jatkamisesta on näin ollen vastattu; panee merkille myös ehdotuksen lisätalousarvioesitykseksi nro 3/2017, johon sisältyy 500 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahoina nuorisotyöllisyysaloitteelle, kuten parlamentti ja neuvosto sopivat varainhoitovuotta 2017 koskeneessa talousarviosovittelussa; on vakuuttunut, että ehdotetut määrät eivät selvästikään riitä nuorisotyöllisyysaloitteen tavoitteiden saavuttamiseen, ja katsoo, että jotta nuorisotyöttömyysongelmaan voidaan puuttua tehokkaasti, nuorisotyöllisyysaloitteen avulla olisi edelleenkin tuettava kasvua ja työllisyyttä koskevan unionin ensisijaisen tavoitteen saavuttamista; tähdentää, että nuorisotyöttömyyteen on löydettävä toimivia ratkaisuja kaikkialla unionissa, ja korostaa, että nuorisotyöllisyysaloitetta voidaan vielä parantaa ja tehostaa, erityisesti varmistamalla, että se tuo todellista eurooppalaista lisäarvoa nuorisotyöllisyyttä koskeviin toimintalinjoihin jäsenvaltioissa ja että sillä ei korvata aiempien kansallisten toimintalinjojen rahoitusta; |
10. |
muistuttaa, että koheesiopolitiikalla on ensisijainen asema EU:n kehityksessä ja kasvussa; painottaa, että koheesiopolitiikan ohjelmien odotetaan pääsevän vuonna 2018 jälleen täyteen vauhtiin; korostaa parlamentin sitoutuneen varmistamaan, että näille ohjelmille myönnetään riittävät määrärahat, sillä ne ovat yksi EU:n keskeisistä toimintalinjoista; on kuitenkin huolissaan siitä, että kansallisella tasolla toimenpideohjelmien täytäntöönpanossa esiintyy kohtuuttomia viipeitä; pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että hallinto-, tarkastus- ja todentamisviranomaisten nimittäminen saadaan päätökseen ja täytäntöönpano nopeutuu; myöntää, että oikeusperustaa koskevien pitkien neuvottelujen vuoksi niihin osallistuneet EU:n toimielimet ovat osaltaan vastuussa matalasta toteuttamisasteesta; toteaa, että jotkut jäsenvaltiot katsovat, että koheesiorahastojen olisi oltava väline yhteisvastuun takaamiseksi unionin toimintapolitiikassa; |
11. |
on erityisen huolissaan siitä, että nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen loppua kohti saattaa muodostua jälleen suorittamatta jääneiden maksujen suma, ja muistuttaa, että vuoden 2014 lopussa määrä oli ennennäkemättömät 24,7 miljardia euroa; suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio esitti monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistuksen yhteydessä ensimmäistä kertaa vuoteen 2020 ulottuvan maksuennusteen, mutta korostaa, että se on päivitettävä asianmukaisesti joka vuosi, jotta budjettivallan käyttäjä voi toteuttaa tarvittavat toimenpiteet ajoissa; varoittaa vahingollisista seurauksista, joita uudella maksukriisillä voisi olla erityisesti EU:n talousarvion edunsaajille; on vakuuttunut, että unionin uskottavuus riippuu myös sen kyvystä varmistaa, että unionin talousarviossa on riittävä määrä maksumäärärahoja, joiden turvin sen on mahdollista pitää kiinni sitoumuksistaan; korostaa maksujen myöhästymisen haitallista vaikutusta yksityiselle sektorille ja erityisesti EU:n pk-yrityksille, joilla on sopimuksia julkisten elinten kanssa; |
12. |
korostaa sen merkitystä, että EU noudattaa sitoumustaan saavuttaa COP21-kokouksessa asetetut tavoitteet, erityisesti Yhdysvaltojen hallinnon äskettäisen sopimuksesta vetäytymistä koskevan päätöksen valossa; painottaa tähän liittyen, että ilman lisätoimenpiteitä on olemassa suuri riski, että tavoitetta osoittaa vähintään 20 prosenttia EU:n menoista monivuotisessa rahoituskehyksessä 2014–2020 ilmastoon liittyviin toimiin ei saavuteta; panee huolestuneena merkille luonnon monimuotoisuudelle osoitetun vaatimattoman 0,1 prosentin lisäyksen; korostaa, että luonnon monimuotoisuuden suojelun sisällyttäminen koko EU:n talousarvioon on tärkeää, ja palauttaa mieliin aikaisemman kehotuksensa laatia seurantamenetelmä, jossa otetaan huomioon kaikki luonnon monimuotoisuuteen liittyvät menot ja niiden tehokkuus; korostaa myös, että EU:n rahoittamilla hankkeilla ei saisi olla kielteisiä vaikutuksia ilmastonmuutoksen lieventämiseen tai siirtymiseen vähähiiliseen kiertotalouteen; |
13. |
korostaa, että ennennäkemätön erityisvälineiden käyttöönotto on osoittanut, että unionin talousarviota ei alun perin ollut suunniteltu nykyisen muuttoliike- ja pakolaiskriisin kaltaisiin ongelmiin puuttumiseen; katsoo, että on ennenaikaista siirtyä kriisin jälkeiseen toimintamalliin; vastustaa tämän vuoksi otsakkeeseen 3 vuoden 2017 talousarvioon verrattuna tehtyjä leikkauksia, jotka eivät ole sopusoinnussa sen kanssa, että unioni on luvannut hoitaa muuttoliike- ja pakolaiskriisin tehokkaasti; korostaa kuitenkin, että kiireelliseen ja ennennäkemättömään tilanteeseen reagoimisen jälkeen tarvitaan järjestelmällisempää ja ennakoivampaa lähestymistapaa, jota olisi täydennettävä EU:n talousarviovarojen tehokkaalla käytöllä; toistaa, että kansalaisten turvallisuus on EU:n painopiste; |
14. |
toteaa jälleen, että puuttumalla muuttoliike- ja pakolaiskriisin perimmäisiin syihin ja EU:n naapuruston vakauttamisella saadaan aikaan kestävä pitkän aikavälin ratkaisu ja että investoinnit muuttajien ja pakolaisten alkuperämaihin ovat keskeisiä tämän tavoitteen saavuttamisessa; suhtautuu tässä suhteessa myönteisesti ulkoiseen investointiohjelmaan ja toimielinten väliseen sopimukseen Euroopan kestävän kehityksen rahastosta (EKKR), ja kehottaa panemaan rahaston nopeasti täytäntöön; panee siksi yllättyneenä merkille otsakkeeseen 4 tehdyt leikkaukset, joita ei voida täysin perustella aiemmilla määrärahalisäyksillä tai alhaisella toteuttamisasteella; toteaa jälleen, että muuttoliikkeen perimmäisiin syihin on puututtava muun muassa käsittelemällä köyhyyttä, työttömyyttä, koulutusta ja taloudellisia mahdollisuuksia sekä epävakautta, konflikteja ja ilmastonmuutosta; |
15. |
panee tyytyväisenä merkille, että Euroopan naapuruusvälineen itäiselle ulottuvuudelle on ehdotettu lisää määrärahoja ja parlamentin aiemmin esittämiin pyyntöihin on siten vastattu; on vakuuttunut, että unionin tuki erityisesti assosiaatiosopimuksen allekirjoittaneille maille on olennaista, jotta ne voivat yhdentyä edelleen EU:hun ja lähentyä sitä taloudellisesti ja jotta demokratiaa, oikeusvaltion periaatetta ja ihmisoikeuksia voidaan edistää itäisessä naapurustossa; korostaa, että tätä tukea olisi sovellettava niin kauan kuin kyseiset maat täyttävät tukikelpoisuuskriteerit, erityisesti oikeusvaltioperiaatteen, korruption torjunnan ja demokraattisten instituutioiden vahvistamisen osalta; |
16. |
korostaa Euroopan unionin solidaarisuusrahaston (EUSR) merkitystä, sillä se perustettiin vastaamaan suuriin luonnonkatastrofeihin ja ilmaisemaan eurooppalaisten solidaarisuutta katastrofeista kärsineitä Euroopan alueita kohtaan, ja panee merkille EUSR:n maksusitoumus- ja maksumäärärahoihin ehdotetun lisäyksen; kehottaa komissiota arvioimaan viipymättä, onko määrärahoja lisättävä enemmän ottaen erityisesti huomioon Italian maanjäristykset ja Espanjan ja Portugalin metsäpalot, joissa on menetetty ihmishenkiä ja joilla on ollut järkyttävä ja mittava vaikutus ihmisten elämään etenkin jo ennestään puutetta kärsivillä seuduilla; kehottaa mukauttamaan tämän rahaston varojen käyttöönottoa koskevia sääntöjä, jotta käyttöönotosta saadaan entistä joustavampaa ja nopeampaa ja jotta se kattaa enemmän erityyppisiä katastrofeja, joilla on huomattavia vaikutuksia, ja jotta voidaan lyhentää aikaa katastrofin tapahtumisesta varojen saataville saamiseen; |
17. |
panee merkille, että vuoden 2018 talousarvioesitys jättää hyvin vähän tai tuskin lainkaan liikkumavaraa monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismääriin nähden kauttaaltaan otsakkeissa 1, 3 ja 4; pitää tätä seurauksena siitä, että vuodesta 2014 alkaen on toteutettu merkittäviä uusia aloitteita (ESIR-rahasto, muuttoliikkeeseen liittyvät ehdotukset ja tuoreet ehdotukset puolustusalan tutkimuksesta ja Euroopan solidaarisuusjoukoista), jotka on ahdettu vuonna 2013 sovittujen monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien muodostamiin raameihin; muistuttaa, että monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyy erityisesti sen välitarkistuksen jälkeen joustavuussäännöksiä, joita olisi käytettävä täydessä laajuudessaan niiden rajallisuudesta huolimatta, jotta voidaan pitää kiinni tuloksekkaiden ohjelmien tavoitetasosta ja tarttua uusiin ja ennennäkemättömiin haasteisiin; toteaa aikovansa esittää lisää tällaisia joustavuussäännöksiä osana tarkistusprosessia; kehottaa jälleen kerran ottamaan käyttöön uudet aidosti omat varat EU:n talousarviossa; |
18. |
panee tässä yhteydessä merkille talousarvioesityksessä olevat lukuisat viittaukset tarpeeseen antaa oikaisukirjelmä, mikä voi osittain vähentää parlamentin kannan merkitystä talousarviomenettelyssä; pitää valitettavana, että komissio on ilmoittanut, että turvallisuuteen ja muuttoliikkeeseen liittyviä mahdollisia uusia aloitteita sekä Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen mahdollista voimassaolon jatkamista saatetaan ehdottaa osana tulevaa oikaisukirjelmää sen sijaan, että komissio olisi jo sisällyttänyt ne talousarvioesitykseen; kehottaa komissiota antamaan näistä tulevista ehdotuksista yksityiskohtaiset tiedot hyvissä ajoin, jotta budjettivallan käyttäjä voi tutustua niihin asianmukaisesti; korostaa, että näissä mahdollisissa aloitteissa ei pitäisi jättää huomiotta eikä niillä etenkään pitäisi korvata pyyntöjä ja tarkistuksia, joita parlamentti esittää tämän talousarviomenettelyn aikana; |
19. |
muistuttaa tuestaan tulosperusteista talousarviota koskevan komission strategian täytäntöönpanolle ja kehottaa parantamaan jatkuvasti tuloksellisuutta kuvaavien tietojen laatua ja esittämistä, jotta voidaan tarjota täsmällistä, selkeää ja ymmärrettävää tietoa EU:n ohjelmien tuloksellisuudesta; |
Alaotsake 1 a – Kasvua ja työllisyyttä edistävä kilpailukyky
20. |
panee merkille, että vuoteen 2017 verrattuna komission ehdotuksessa vuodeksi 2018 lisätään alaotsakkeen 1 a maksusitoumusmäärärahoja 2,5 prosentilla 21 841,3 miljoonaan euroon; pitää myönteisenä, että suuri osa tästä lisäyksestä on tarkoitettu Horisontti 2020 -puiteohjelmalle, Verkkojen Eurooppa -välineelle ja Erasmus+-ohjelmalle, sillä niiden maksusitoumusmäärärahat nousevat 7,3 prosenttia, 8,7 prosenttia ja 9,5 prosenttia, mutta panee kuitenkin merkille, että määrä jää hiukan niiden rahoitussuunnitelmaa pienemmäksi; nostaa esille erityisesti Horisontti 2020 -ohjelman hakemusten erittäin alhaisen hyväksymisasteen; |
21. |
toteaa kuitenkin hämmästyneenä, että COSME-ohjelman maksusitoumusmäärärahoja on vähennetty 2,9 prosenttia ja maksumäärärahoja 31,3 prosenttia, vaikka pk-yritysten tukeminen on määritelty yhdeksi unionin tärkeimmistä painopisteistä; |
22. |
muistuttaa ESIR-rahaston toiminnan jatkamiseen liittyen, että parlamentti vastustaa uusia leikkauksia Verkkojen Eurooppa -välineeseen ja katsoo, että EU:n takuuseen kohdennetut ylimääräiset 1,1 miljardia euroa olisi rahoitettava kohdentamattomista liikkumavaroista (650 miljardia euroa) ja odotettavissa olevasta nettotulosta (450 miljardia euroa); palauttaa mieliin, että Verkkojen Eurooppa -välineen kokonaisrahoitukseen (TVT-osio) sisältyy myös uusi Wifi4EU-aloite; muistuttaa, että Verkkojen Eurooppa -välineen talousarviossa on järjestelmällisesti ylivarauksia riittämättömien määrärahojen vuoksi, erityisesti infrastruktuuriosiossa; |
23. |
panee merkille komission ehdotuksen Euroopan solidaarisuusjoukkojen perustamisesta; toteaa kuitenkin huolestuneena, että parlamentin varoituksista huolimatta 30. toukokuuta 2017 hyväksytyssä lainsäädäntöehdotuksessa kaavaillaan, että kolme neljäsosaa joukkojen määrärahoista rahoitettaisiin siirroilla nykyisten ohjelmien ja pääasiassa Erasmus+-ohjelman (197,7 miljoonaa euroa) määrärahoista; on huolestunut siitä, että tämä tilanne saattaa vaarantaa kyseiset unionin ohjelmat, ja aikoo vahvistaa edelleen Erasmus+-ohjelmaa vuoden 2018 talousarviossa; muistuttaa siitä, että kaikki uudet poliittiset sitoumukset olisi rahoitettava uusilla määrärahoilla eikä siirtämällä määrärahoja nykyisistä ohjelmista; |
24. |
pitää myönteisenä ehdotettua lisäystä puolustusalan tutkimusta koskevan valmistelutoimen määrärahoihin ja sitä, että komissio on esittänyt lainsäädäntöehdotuksen puolustusteollisuuden kehittämisohjelmasta; |
Alaotsake 1 b – Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio
25. |
panee merkille, että alaotsakkeen 1 b maksusitoumusmäärärahat ovat yhteensä 55 407,9 miljoonaa euroa, mikä merkitsee 2,4 prosentin lisäystä vuoden 2017 talousarvioon nähden – kun mukaan on laskettu lisätalousarvioesitys nro 3; |
26. |
toteaa, että ehdotettu 46 763,5 miljoonan euron määrä maksumäärärahoina on 25,7 prosenttia suurempi kuin vuonna 2017, mikä heijastaa suurelta osin vuonna 2017 koettua määrärahojen vähenemistä, joka johtui viipeestä ennen uusien toimintaohjelmien tehokasta käyntiin saamista; muistuttaa, että jäsenvaltioiden tekemät epätarkat ennusteet johtivat siihen, että alaotsakkeen 1 b maksumäärärahoja jäi vuonna 2016 käyttämättä huomattava määrä, yli 11 miljardia euroa, ja toteaa, että vuodeksi 2018 ehdotettuja määriä on jo tarkistettu 1,6 miljardilla eurolla alaspäin edellisistä ennusteista; |
27. |
korostaa, että vuosien 2014–2020 ohjelmien täytäntöönpanon on päästävä täyteen vauhtiinsa, ja katsoo ehdottomasti, että epänormaalia suorittamatta jääneiden maksujen kasaantumista on vältettävä tulevaisuudessa; pyytää tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita ratkaisemaan ensi tilassa mahdolliset ratkaisematta olevat seikat, jotka liittyvät viivästyksiin jäsenvaltioiden hallinto- ja todentamisviranomaisten nimittämisessä, samoin kuin muut maksuhakemusten toimittamiseen vaikuttavat pullonkaulat; toivoo vilpittömästi, että sekä kansalliset viranomaiset että komissio ovat parantaneet maksutarpeita koskevia ennusteitaan vuoden 2018 talousarviossa ja että ehdotetut maksumäärärahat käytetään kokonaisuudessaan; toteaa, että oikeusperustasta käydyt pitkät neuvottelut EU:n toimielinten välillä ovat yksi monista syistä tähän nykyiseen matalaan toteuttamisasteeseen; |
28. |
pitää myönteisenä komission ehdotusta nuorisotyöllisyysaloitteen rahoituksen jatkamisesta ja panee merkille ehdotuksen ottaa käyttöön 233,3 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavarasta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita noudattamaan Euroopan tilintarkastustuomioistuimen viimeaikaisen kertomuksen huomautuksia; muistuttaa, että aina kun nuorisotyöllisyysaloitteelle kohdennettuja määrärahoja lisätään, Euroopan sosiaalirahastosta olisi otettava käyttöön vastaavat määrät; aikoo tutkia kaikki mahdollisuudet lisätä edelleen tämän ohjelman määrärahoja vuoden 2018 talousarviossa; |
29. |
korostaa vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahaston (FEAD) merkitystä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa, ja pyytää osoittamaan vuoden 2018 talousarviossa riittävästi varoja, jotta kohderyhmien tarpeet voidaan täyttää ja rahaston tavoitteet voidaan saavuttaa asianmukaisesti; |
Otsake 2 – Kestävä kasvu: luonnonvarat
30. |
panee merkille, että otsakkeen 2 maksusitoumusmäärärahojen ehdotettu määrä on 59 553,5 miljoonaa euroa (1,7 prosentin lisäys vuoteen 2017 nähden) ja maksumäärärahojen määrä 56 359,8 miljoonaa euroa (2,6 prosentin lisäys), joten maksusitoumusmäärärahojen enimmäismäärään nähden jää 713,5 miljoonan euron liikkumavara; toteaa, että Euroopan maatalouden tukirahaston (maataloustukirahasto) vuoden 2018 tarpeiden rahoittamiseen kohdennetut määrärahalisäys (2,1 prosenttia) johtuu suurelta osin siitä, että vuonna 2018 oletetaan olevan käytettävissä merkittävästi pienempi määrä käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja; |
31. |
panee merkille, että komissio on jättänyt 713,5 miljoonan euron liikkumavaran otsakkeen 2 enimmäismääriin nähden; huomauttaa, että maatalousmarkkinoiden yhä suurempi epävakaus, kuten havaittiin maitoalan kriisin yhteydessä, saattaa johtaa siihen, että tämä liikkumavara on otettava käyttöön; kehottaa komissiota varmistamaan, että enimmäismääriin nähden jää riittävästi liikkumavaraa, jotta pystytään vastaamaan mahdollisiin kriiseihin; |
32. |
korostaa, että tiettyjä hedelmiä, joiden markkinatilanne on edelleen vaikea, koskevien poikkeuksellisten tukitoimenpiteiden voimassaoloaikaa on jatkettu; pitää kuitenkin valitettavana, että komissio ei tällä hetkellä ehdota tukitoimenpiteitä kotieläintuotantoalalla ja erityisesti maitoalalla Venäjän asettaman EU:sta suuntautuvan tuonnin kiellon vuoksi, ja odottaa siksi muutosta tähän; toivoo näin ollen, että jos otsakkeen 2 liikkumavara otetaan käyttöön, osa siitä osoitetaan maidontuottajille maissa, joihin Venäjän tuontikielto eniten vaikuttaa; odottaa lokakuussa 2017 esitettäväksi aiottua komission oikaisukirjelmää, jonka pitäisi perustua päivitettyihin tietoihin maataloustukirahaston rahoituksesta maatalousalan todellisten tarpeiden todentamiseksi ja jossa otettaisiin asianmukaisesti huomioon Venäjän tuontikiellon ja muiden markkinoiden epävakauksien vaikutukset; |
33. |
panee tyytyväisenä merkille Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) (2,4 prosenttia) ja LIFE+-ohjelman (5,9 prosenttia) rahoitussuunnitelman mukaiset maksusitoumusmäärärahojen lisäykset, mutta pitää valitettavana, että huomattavasti vähennetyt maksumäärärahat näyttävät osoittavan, että nämä kaksi ohjelmaa eivät ole kaudella 2014–2020 päässeet vieläkään vauhtiin; |
Otsake 3 — Turvallisuus ja kansalaisuus
34. |
panee merkille, että otsakkeen 3 maksusitoumusmäärärahojen ehdotettu määrä on 3 473,1 miljoona euroa; korostaa, että muuttoliike- ja pakolaistilanteeseen sekä siihen liittyviin haasteisiin tarvitaan yhteisiä, kattavia ja kestäviä ratkaisuja; |
35. |
pitää myönteisenä komission ehdotusta lisätä turvallisuustoimiin kohdennettua rahoitusta 800 miljoonalla eurolla – etenkin useiden EU:n alueella tehtyjen terrori-iskujen jälkeen; |
36. |
katsoo, että otsakkeen 3 maksusitoumus- (18,9 prosenttia) ja maksumäärärahoihin (21,7 prosenttia) vuoden 2017 talousarvioon nähden ehdotetut merkittävät leikkaukset, erityisesti leikkaukset turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston (AMIF), sisäisen turvallisuuden rahaston (ISF) ja oikeusalan ohjelman määrärahoihin, eivät ole sopusoinnussa näiden asioiden tärkeyden ja kiireellisyyden kanssa; kehottaa antamaan näille rahastoille riittävät määrärahat; katsoo ehdottomasti, että nämä leikkaukset eivät ole perusteltavissa viipeillä sovittujen toimenpiteiden täytäntöönpanossa ja uusien lainsäädäntöehdotusten hyväksymisessä; kehottaa siksi komissiota varmistamaan, että käytettävissä on riittävästi talousarviomäärärahoja ja että mahdollisiin lisätarpeisiin reagoidaan nopeasti; |
37. |
pitää valitettavana, että tähän mennessä ei ole ollut tehokasta uudelleenjakojärjestelmää, mikä on aiheuttanut joillekin jäsenvaltioille, erityisesti Italialle ja Kreikalle, kohtuutonta kuormitusta; palauttaa mieliin, että vuonna 2016 Eurooppaan saapui 361 678 pakolaista ja maahanmuuttajaa, joista 181 405 saapui Italiaan ja 173 447 Kreikkaan, ja että vuonna 2017 Italia on jo tähän mennessä ottanut vastaan 85 prosenttia Eurooppaan saapuneista pakolaisista ja maahanmuuttajista; pitää valitettavana, että Italia on tähän mennessä saanut AMIF-rahastosta vain 147,6 miljoonaa euroa, mikä on vain kolme prosenttia muuttoliikekriisin hallinnasta maalle koituneista kokonaiskustannuksista; |
38. |
uskoo lisäksi, että jäsenvaltioiden keskinäistä yhteistyötä turvallisuusasioissa voitaisiin tehostaa tukemalla sitä enemmän unionin talousarviosta; pitää kyseenalaisena, voidaanko tällainen tavoite saavuttaa, jos sisäisen turvallisuuden rahastoa koskevien budjettikohtien määrärahoja vähennetään merkittävästi vuoden 2017 talousarvioon verrattuna; korostaa, että on taattava tarvittava rahoitus EU:n matkustustieto- ja lupajärjestelmän ja rajanylitystietojärjestelmän kaltaisten ehdotettujen uusien tieto- ja rajavalvontajärjestelmien täytäntöönpanoa varten; |
39. |
katsoo, että vuosi 2018 on ratkaiseva Euroopan muuttoliikeagendan laatimisen kannalta, sillä useita sen keskeisistä osa-alueista kehitetään parhaillaan; korostaa tarvetta arvioida huolellisesti käsiteltävinä olevien erinäisten lainsäädäntöehdotusten talousarviovaikutuksia ja tarkastella mahdollisuutta siirtää niiden hyväksymistä myöhemmäksi ja toteaa, että näihin ehdotuksiin kuuluvat esimerkiksi yhteisen turvapaikkajärjestelmän (Dublin-järjestelmä) uudistus sekä uusi rajanylitystietojärjestelmä ja uusi EU:n matkustustieto- ja -lupajärjestelmä; korostaa, että on tärkeää myöntää riittävästi rahoitusta, jotta asiaa koskevat unionin tavoitteet voidaan saavuttaa ja jotta voidaan saada nopeasti aikaan vaikuttava Euroopan turvapaikka- ja muuttoliikepolitiikka, jossa noudatetaan tinkimättä kansainvälistä oikeutta ja joka perustuu jäsenvaltioiden väliseen yhteisvastuuseen; |
40. |
huomauttaa, että jo kolmantena vuonna peräkkäin komission ehdotuksessa ei jätetä lainkaan liikkumavaraa otsakkeen 3 enimmäismäärään nähden, mikä osoittaa, että monivuotisen rahoituskehyksen pienimmän otsakkeen koko on ajastaan jäljessä, kuten parlamentti totesi välitarkistusprosessin aikana; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille komission ehdotuksen ottaa joustovälineestä käyttöön 817 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahoina, mikä on mahdollista vain monivuotista rahoituskehystä koskevassa tarkistetussa asetuksessa aikaansaadun lisäjouston ansiosta; korostaa, että menotaso on edelleen riittämätön, ja pitää valitettavana, että komissio on lykännyt uusien ehdotusten tekemistä tulevan oikaisukirjelmän esittämiseen asti; |
41. |
palauttaa mieliin, että parlamentti on johdonmukaisesti tukenut voimakkaasti kulttuuri- ja media-alan ohjelmia; on ilahtunut Luova Eurooppa -ohjelmaan vuoden 2017 talousarvioon nähden ehdotetuista lisäyksistä, samoin kuin lisäyksistä osana multimediatoimia toteutettavan kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden rahoitukseen; vaatii lisäksi, että Kansalaisten Eurooppa -ohjelmalle on annettava riittävästi rahoitusta; kehottaa komissiota tarkistamaan multimediatoimien budjettikohtaan kuuluvat aloitteet, jotta voidaan varmistaa, että määrärahoilla tuetaan tosiasiallisesti laadukasta ja riippumatonta tiedottamista EU:n asioista; muistuttaa tukevansa Euranet+-verkon kestävää monivuotista rahoitusjärjestelyä; suhtautuu myönteisesti myös elintarvikkeita ja rehuja koskevan ohjelman ja kuluttajaohjelman maksusitoumusmäärärahoihin tehtyihin lisäyksiiin vuoden 2017 talousarvioon verrattuna; korostaa lopuksi vahvan terveysalan toimintaohjelman ja sen riittävien määrärahojen merkitystä, jotta terveysalalla voidaan tehdä eurooppalaista yhteistyötä, joka kattaa muun muassa terveydenhoidon uudet innovaatiot, epätasa-arvon terveydenhuollossa, kroonisten sairauksien aiheuttaman taakan, mikrobilääkeresistanssin, rajatylittävän terveydenhuollon ja hoidon saatavuuden; |
Otsake 4 – Globaali Eurooppa
42. |
pitää valitettavana, että otsakkeen 4 rahoitus on kokonaisuutena tarkastellen vähentynyt ja että sen määrä on 9,6 miljardia euroa (5,6 prosenttia vähemmän kuin vuoden 2017 talousarviossa) maksusitoumusmäärärahoina; toteaa, että otsakkeen 4 tärkeimpiä välineitä koskevat leikkaukset liittyvät suurelta osin aiempiin, vuoden 2017 talousarviossa hyväksyttyihin määrärahalisäyksiin, jotka kohdennettiin Turkin-pakolaisavun koordinointivälineelle ja Euroopan muuttoliikeagendaan perustuvalle uudelle kumppanuuskehykselle; |
43. |
katsoo, etteivät kehitysyhteistyön rahoitusvälineeseen (DCI) ja Euroopan naapuruusvälineeseen (ENI), etenkin sen eteläiseen ulottuvuuteen, kohdistetut leikkaukset ole perusteltuja, kun otetaan huomioon kumppanuuskehykseen sisältyviä muuttoliikesopimuksia pidemmälle ulottuvien, muuttoliikettä koskevien unionin toimien pitkän aikavälin tarpeet; pyytää tähän liittyen lisäämään rauhanprosessia varten osoitettuja taloudellisia resursseja ja rahoitusapua Palestiinalle ja UNRWA:lle; muistuttaa, että riittävien varojen varmistaminen eteläistä naapurustoa varten on tärkeää, koska Lähi-idän vakaus on keskeinen tekijä muuttoliikkeen perimmäisiin syihin puuttumisessa; |
44. |
on kuitenkin ilahtunut lisäyksistä, joita on ehdotettu Euroopan naapuruusvälineen itäiselle ulottuvuudelle ja joiden avulla edistetään demokraattisten uudistusten tukemista ja taloudellista yhdentymistä unioniin erityisesti maissa, jotka ovat allekirjoittaneet assosiaatiosopimuksen unionin kanssa; |
45. |
pitää valitettavana, että Turkille myönnettävää tukea poliittisiin uudistuksiin (IPA II) on lisätty – erityisesti nyt, kun maa on taantunut oikeusvaltion, sananvapauden ja perusoikeuksien suhteen; kehottaa komissiota keskeyttämään liittymistä edeltävän tuen antamisen, jos liittymisneuvottelut keskeytyvät, ja pyytää siinä tapauksessa käyttämään kyseisiä varoja suoraan Turkin kansalaisyhteiskunnan tueksi ja investoimaan enemmän opiskelijoille, tutkijoille ja toimittajille tarkoitettujen henkilöiden välisiin vaihto-ohjelmiin, kuten Erasmus+-ohjelmaan; toivoo kuitenkin riittävää rahoitusta liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA) tuensaajina oleville Länsi-Balkanin maille, jotka tarvitsevat kiireellisesti taloudellista tukea uudistuksia varten; |
46. |
katsoo, että opiskelijoiden liikkuvuuden ja akateemisen yhteistyön EU:n naapuruuspolitiikkaan kuuluvien maiden välillä olisi saatava jatkuvaa tukea, koska korkeakoulutus on tärkeää kumppanimaiden uudistuksille yleisesti; pitää siksi valitettavina vähennyksiä teknisen ja taloudellisen tuen määrärahoihin kolmessa ulkoisessa välineessä – IPA, ENI ja DCI – jotka on tarkoitettu edistämään korkeakoulutuksen kansainvälistä ulottuvuutta Erasmus+-ohjelman täytäntöön panemiseksi; |
47. |
panee merkille komission ehdotuksen jättää 232 miljoonan euron liikkumavara enimmäismäärään nähden; on vakuuttunut, että unionin ulkoisiin toimiin liittyvien haasteiden ratkaiseminen edellyttää jatkuvaa rahoitusta, jonka määrä on otsakkeeseen 4 osoitettua nykyistä rahoitusta suurempi; muistuttaa, että ennakoimattomiin menoihin varattua liikkumavaraa käytettiin vuoden 2017 talousarviossa mahdollistamaan enimmäismäärän yli menevä rahoitus; katsoo, että uusia aloitteita olisi rahoitettava uusilla määrärahoilla ja että kaikkia joustavuusvaihtoehtoja olisi hyödynnettävä kattavasti monivuotisen rahoituskehyksen tarkistuksen yhteydessä sovitun tason mukaisesti; |
48. |
toteaa, että komissio viittaa toistuvasti mahdolliseen Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen voimassaolon jatkamiseen, ja kehottaa sitä esittämään mahdollisimman pian varsinaisen ehdotuksen sen jatkamisesta, jos se on sen aikomus; palauttaa mieliin, että parlamentti, neuvosto ja komissio ovat sitoutuneet varmistamaan, että Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen ja erityisrahastojen perustaminen tapahtuu avoimesti ja selkeästi ja kunnioittaen unionin talousarvion yhtenäisyyden periaatetta ja budjettivallan käyttäjän oikeuksia, parlamentaarinen valvonta mukaan lukien; kehottaa jäsenvaltioita jälleen kerran noudattamaan ajallaan Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen ja erityisrahastojen rahoittamista koskevia sitoumuksiaan; |
49. |
antaa täyden tukensa lupauksille, jotka unioni antoi Brysselin Syyria-konferenssissa ja joilla vahvistettiin aiemmat Lontoossa annetut lupaukset; hyväksyy sekä Euroopan naapuruusvälineen että humanitaarisen avun rahoituksen lisäämisen 120 miljoonalla eurolla niiden lunastamiseksi; |
Otsake 5 – Hallinto
50. |
panee merkille, että otsakkeen 5 menoja lisätään 3,1 prosentilla vuoden 2017 talousarvioon nähden ja että ne ovat yhteensä 9 682,4 miljoonaa euroa (+ 287,9 miljoonaa euroa); toteaa, että yli kolmannes (108,5 miljoonaa euroa) tästä nimellislisäyksestä selittyy eläkkeisiin tarvittavilla lisämäärärahoilla; panee merkille, että lisämäärärahat johtuvat pääasiassa ennakoidusta eläkeläisten määrän kasvusta (+4,2 prosenttia); toteaa lisäksi, että eläkeläisten määrän odotetaan edelleen kasvavan tulevina vuosina; panee merkille hallintomenoihin sovelletun tiukan lähestymistavan sekä kaikkien muiden kuin palkkoihin liittyvien menojen nimellisen jäädyttämisen; |
51. |
toteaa, että todellinen liikkumavara enimmäismäärään nähden on 93,6 miljoonaa euroa sen jälkeen, kun on korvattu ennakoimattomiin menoihin varatusta liikkumavarasta otsakkeen 3 menoihin vuonna 2017 käyttöön otetut 570 miljoonaa euroa; korostaa, että otsakkeen 5 osuus unionin talousarviosta on eläkkeiden vuoksi hivenen kasvanut ja on nyt 6,0 prosenttia (maksusitoumusmäärärahoina); |
Pilottihankkeet ja valmistelutoimet
52. |
korostaa, että pilottihankkeet ja valmistelutoimet ovat tärkeitä välineitä poliittisten painopisteiden muotoilussa ja sellaisten uusien aloitteiden käyttöönotossa, joista voi tulla unionin pysyviä toimintoja ja ohjelmia; aikoo määrittää tasapainoisen pilottihankkeita ja valmistelutoimia koskevan paketin; toteaa, että nykyisessä ehdotuksessa joidenkin otsakkeiden liikkumavara on varsin pieni tai jopa olematon, ja aikoo tarkastella, miten mahdollisille pilottihankkeille ja valmistelutoimille voitaisiin tehdä tilaa vähentämättä muihin poliittisiin painopisteisiin kohdennettua rahoitusta; katsoo, että pilottihankkeiden ja valmistelutoimien täytäntöönpanossa komission olisi tiedotettava jokaisessa vaiheessa niitä ehdottaneille Euroopan parlamentin jäsenille, jotta ehdotusten henkeä kunnioitettaisiin kaikin puolin; |
Virastot
53. |
panee merkille, että erillisvirastoille kohdennettua rahoitusta on kokonaisuudessaan lisätty vuoden 2018 talousarvioesityksessä 3,1 prosentilla (kun käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja ei ole otettu huomioon) ja että niille on myönnetty 146 uutta tointa, mutta korostaa, että täydessä toimintavalmiudessa olevien virastojen (-11,2 prosenttia) ja uusia tehtäviä hoitavien virastojen (+10,5 prosenttia) välillä on suuri ero; olettaa näiden lukujen kuvastavan asianmukaisesti sitä, että useimmat virastot ovat vuoden 2013 jälkeen saavuttaneet tai jopa ylittäneet tavoitteen leikata henkilöstöä 5 prosentilla (osa saavuttaa tavoitteen vuonna 2018), kun taas henkilöstölisäykset on samaan aikaan rajoitettu koskemaan vain muuttoliike- ja turvallisuusasioita käsitteleviä virastoja (+183 tointa), rahoitusvalvontaviranomaisia (+28 tointa) ja eräitä uusia tehtäviä hoitavia virastoja (rautatievirasto, lentoturvallisuusvirasto ja GNSS-virasto) (+18 tointa); muistuttaa kehottaneensa vuotta 2015 koskeneessa vastuuvapausmenettelyssä (5) turvaamaan riittävät resurssit ja tarvittaessa lisäämään niitä, jotta varmistetaan virastojen asianmukainen toiminta, mukaan lukien virastojen verkoston pysyvän sihteeristön (nykyinen ”yhteinen tukivirasto” (Shared Support Office)) toiminta; |
54. |
muistuttaa kannastaan, että oikeus- ja sisäasioiden alalla toimiville unionin virastoille on kiireellisesti myönnettävä tarvittavat toimintamäärärahat ja henkilöstö, joiden turvin ne voivat selviytyä niille viime vuosina annetuista lisätehtävistä ja uusista vastuualueista; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille Euroopan raja- ja merivartiovirastolle (Frontex) ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastolle (EASO) ehdotetut henkilöstölisäykset ja katsoo, että tämä on vähintä, mitä voidaan tehdä sen varmistamiseksi, että nämä virastot voivat toimia tehokkaasti; korostaa, että Europolille ehdotetut määrärahat ja henkilöstömäärä eivät riitä sille osoitettujen tehtävien suorittamiseen, koska komissio ja jäsenvaltiot ovat edellisinä vuosina päättäneet vahvistaa jäsenvaltioiden yhteistyötä erityisesti terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden, kyberrikollisuuden ja ihmiskaupan torjunnan sekä ilman huoltajaa olevien alaikäisten suojelun alalla; nostaa esille nykyisessä tietojenvaihtoarkkitehtuurissa havaitut puutteet ja kehottaa komissiota antamaan tietotekniikkavirastolle riittävät henkilöstö- ja taloudelliset resurssit sille tämän osalta äskettäin siirrettyjen lisätehtävien ja -velvollisuuksien täyttämiseksi; korostaa Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO) merkitystä jäsenvaltioiden tukemisessa turvapaikkahakemusten käsittelyssä, erityisesti silloin kun turvapaikanhakijoita on enemmän; pitää valitettavana Eurojustin toimintarahoituksen (23,6 prosentin vähennys vuoteen 2017 nähden) ja henkilöstömäärän (4 prosenttia) vähentämistä, sillä sen käsittelemien tapausten määrä on tällä hetkellä lisääntynyt; |
55. |
panee merkille, että työllisyyden ja koulutuksen (Cedefop, ETF, EU-OSHA, Eurofound) sekä ympäristötoimien (ECDC, ECHA, EYK, EFSA, EMA) alalla toimivat EU:n virastot ovat erityisesti henkilöstöleikkausten kohteena (5 ja 12 paikkaa vähemmän); katsoo, että tämä on vastoin yleistä unionin politiikkaa, jonka tavoitteena on luoda ihmisarvoisia, laadukkaita ja vakaita työpaikkoja ja torjua ilmastonmuutosta; suhtautuu myönteisesti henkilöstö- ja määrärahalisäyksiin ACER:ssa ja GNSS-virastossa mutta korostaa, että nämä lisäykset eivät riitä siihen, että virastot voisivat täyttää tehtävänsä asianmukaisesti; |
56. |
panee merkille, että vuosi 2018 on kolmas REACH-rekisteröinnin määräaika ja että se koskee suurta määrää yrityksiä Euroopassa ja tähän mennessä suurinta määrää pk-yrityksiä, millä on huomattava vaikutus kemikaaliviraston työmäärään; kehottaa siksi komissiota pidättäytymään suunnitellusta kuuden väliaikaisen toimihenkilön paikan vähentämisestä vuonna 2018 ja lykkäämään tätä vähennystä vuoteen 2019, jotta kemikaalivirasto voi panna tehokkaasti täytäntöön koko vuoden 2018 työohjelmansa; panee tässä yhteydessä merkille, että kemikaalivirasto on jo vähentänyt REACH-henkilöstöä kymmenen prosenttia vuodesta 2012 lähtien; |
o
o o
57. |
muistuttaa, että tasa-arvon valtavirtaistaminen on suoraan perussopimuksista johtuva oikeudellinen velvoite; vaatii toteuttamaan sukupuolitietoista budjetointia talousarviomenettelyssä ja käyttämään talousarviovaroja vaikuttavana välineenä naisten ja miesten tasa-arvon edistämiseksi; suosittelee talousarviosuunnitelman laatimista sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen täytäntöönpanemiseksi EU:n toimielimissä hyväksytyn pilottihankkeen mukaisesti ja erityisen budjettikohdan käyttöönottamista tulevaisuudessa, jotta tasa-arvon valtavirtaistamista voidaan hallinnoida ja koordinoida kaikissa EU:n toimielimissä; |
58. |
kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle. |
(1) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(3) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.
(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0085.
(5) Katso Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. huhtikuuta 2017 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin erillisvirastojen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015: toiminnan tuloksellisuus, varainhoito ja sen valvonta (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0155).
LIITE
YHTEINEN LAUSUMA TALOUSARVIOMENETTELYN AIKATAULUSTA JA SOVITTELUKOMITEAN TYÖSKENTELYN TOIMINTATAVOISTA VUONNA 2018
A. |
Talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen liitteessä olevan A osan mukaisesti Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio sopivat seuraavista vuoden 2018 talousarviomenettelyn keskeisistä ajankohdista:
|
B. |
Sovittelukomitean työskentelyn toimitavat on esitetty edellä mainitun toimielinten välisen sopimuksen liitteen E osassa. |
Torstai 6. heinäkuuta 2017
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/263 |
P8_TA(2017)0311
Euroopan kestävän kehityksen rahasto (EKKR) sekä EKKR:n takuun ja EKKR:n takuurahaston perustaminen***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 6. heinäkuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan kestävän kehityksen rahastosta (EKKR) ja siihen liittyvän EKKR-takuun ja EKKR-takuurahaston perustamisesta (COM(2016)0586 – C8-0377/2016 – 2016/0281(COD))
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)
(2018/C 334/39)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0586), |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 209 artiklan ensimmäisen kohdan ja 212 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0377/2016), |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan, |
— |
ottaa huomioon asiasta vastaavien valiokuntien työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 28. kesäkuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti, |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan, |
— |
ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan, kehitysvaliokunnan ja budjettivaliokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset, |
— |
ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan, kehitysvaliokunnan ja budjettivaliokunnan mietinnön sekä talousarvion valvontavaliokunnan lausunnon (A8-0170/2017), |
1. |
vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan; |
2. |
pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti; |
3. |
kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille. |
P8_TC1-COD(2016)0281
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 6. heinäkuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/… antamiseksi Euroopan kestävän kehityksen rahaston (EKKR), EKKR-takuun ja EKKR-takuurahaston perustamisesta
(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2017/1601.)
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/264 |
P8_TA(2017)0312
Tiettyjen teosten ja muun suojatun aineiston tietyistä sallituista käytöistä sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 6. heinäkuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tekijänoikeudella ja lähioikeuksilla suojattujen teosten ja muun aineiston tietyistä sallituista käytöistä sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi sekä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY muuttamisesta (COM(2016)0596 – C8-0381/2016 – 2016/0278(COD))
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)
(2018/C 334/40)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0596), |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0381/2016), |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan, |
— |
ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 25. tammikuuta 2017 antaman lausunnon (1), |
— |
ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan nojalla hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 19. toukokuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti, |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan, |
— |
ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan sekä vetoomusvaliokunnan lausunnot (A8-0097/2017), |
1. |
vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan; |
2. |
pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti; |
3. |
kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille. |
P8_TC1-COD(2016)0278
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 6. heinäkuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/… antamiseksi tekijänoikeudella ja lähioikeuksilla suojattujen tiettyjen teosten ja muun aineiston tietyistä sallituista käyttötarkoituksista sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi sekä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetun direktiivin 2001/29/EY muuttamisesta
(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä (EU) 2017/1564.)
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/265 |
P8_TA(2017)0313
Tiettyjen teosten ja muun suojatun aineiston esteettömien kappaleiden rajatylittävä vaihto unionin ja kolmansien maiden välillä sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 6. heinäkuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tekijänoikeudella ja lähioikeuksilla suojattujen tiettyjen teosten ja muun aineiston esteettömien kappaleiden rajatylittävästä vaihdosta unionin ja kolmansien maiden välillä sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi (COM(2016)0595 – C8-0380/2016 – 2016/0279(COD))
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)
(2018/C 334/41)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0595), |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0380/2016), |
— |
ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta, |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan ja 114 artiklan, |
— |
ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 5. heinäkuuta 2017 antaman lausunnon (1), |
— |
ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan nojalla hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 19. toukokuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti, |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 59 ja 39 artiklan, |
— |
ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan sekä vetoomusvaliokunnan lausunnot (A8-0102/2017), |
1. |
vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan; |
2. |
pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti; |
3. |
kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille. |
(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
P8_TC1-COD(2016)0279
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 6. heinäkuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/… antamiseksi tekijänoikeudella ja lähioikeuksilla suojattujen tiettyjen teosten ja muun aineiston saavutettavassa muodossa olevien kappaleiden rajatylittävästä vaihdosta unionin ja kolmansien maiden välillä sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi
(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2017/1563.)
19.9.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 334/266 |
P8_TA(2017)0314
Kaksinkertaisen verotuksen riitojenratkaisumekanismit EU:ssa *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 6. heinäkuuta 2017 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi kaksinkertaisen verotuksen riitojenratkaisumekanismeista Euroopan unionissa (COM(2016)0686 – C8-0035/2017 – 2016/0338(CNS))
(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen)
(2018/C 334/42)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2016)0686), |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 115 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0035/2017), |
— |
ottaa huomioon Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen, |
— |
ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015 (1) ja 6. heinäkuuta 2016 (2) antamansa päätöslauselmat veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä, |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 78 c artiklan, |
— |
ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0225/2017), |
1. |
hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna; |
2. |
pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti; |
3. |
pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta; |
4. |
pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin; |
5. |
kehottaa neuvostoa harkitsemaan mahdollisuutta poistaa asteittain kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulonoikaisun yhteydessä 23. heinäkuuta 1990 tehty yleissopimus (3) ehdotetun direktiivin hyväksymisen jälkeen ja siten vahvistamaan unionin koordinoitua lähestymistapaa riitojenratkaisuun ehdotetulla direktiivillä; |
6. |
kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille. |
Tarkistus 1
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 1 kappale
Komission teksti |
Tarkistus |
||||
|
|
Tarkistus 2
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 1 a kappale (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
||
|
|
Tarkistus 3
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 1 b kappale (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
||
|
|
Tarkistus 4
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 1 c kappale (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
||
|
|
Tarkistus 5
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 kappale
Komission teksti |
Tarkistus |
||||
|
|
Tarkistus 6
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 3 kappale
Komission teksti |
Tarkistus |
||||
|
|
Tarkistus 7
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
||
|
|
Tarkistus 8
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 kappale
Komission teksti |
Tarkistus |
||||
|
|
Tarkistus 9
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 5 kappale
Komission teksti |
Tarkistus |
||||
|
|
Tarkistus 10
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 5 a kappale (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
||
|
|
Tarkistus 11
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 5 b kappale (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
||
|
|
Tarkistus 12
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 6 kappale
Komission teksti |
Tarkistus |
||||
|
|
Tarkistus 13
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 7 a kappale (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
||
|
|
Tarkistus 14
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 7 b kappale (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
||
|
|
Tarkistus 15
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 7 c kappale (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
||
|
|
Tarkistus 16
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 10 a kappale (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
||
|
|
Tarkistus 17
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 11 kappale
Komission teksti |
Tarkistus |
||||
|
|
Tarkistus 18
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 4 kohta
Komission teksti |
Tarkistus |
Tämä direktiivi ei estä soveltamasta kansallista lainsäädäntöä tai kansainvälisten sopimusten määräyksiä silloin, kun se on tarpeen verovilpin, veropetoksen tai veron kiertämisen estämiseksi. |
Tämä direktiivi ei estä soveltamasta kansallista lainsäädäntöä tai kansainvälisten sopimusten määräyksiä silloin, kun se on tarpeen verovilpin, veron välttelyn, veropetoksen tai veron kiertämisen estämiseksi. |
Tarkistus 19
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 1 kohta
Komission teksti |
Tarkistus |
1. Kaikki kaksinkertaisen verotuksen kohteeksi joutuneet verovelvolliset ovat oikeutettuja jättämään kaksinkertaisen verotuksen ratkaisemista koskevan kantelun asianomaisen jäsenvaltion kullekin toimivaltaiselle viranomaiselle kolmen vuoden kuluessa siitä, kun ensimmäinen ilmoitus kaksinkertaiseen verotukseen johtaneesta toimesta otettiin vastaan riippumatta siitä, käyttävätkö ne minkä tahansa asianomaisen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä oikeussuojakeinoja vai eivät. Verovelvollisen on ilmoitettava asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle osoittamassaan kantelussa, mitä muita jäsenvaltioita asia koskee. |
1. Kaikki kaksinkertaisen verotuksen kohteeksi joutuneet verovelvolliset ovat oikeutettuja jättämään kaksinkertaisen verotuksen ratkaisemista koskevan kantelun asianomaisen jäsenvaltion kullekin toimivaltaiselle viranomaiselle kolmen vuoden kuluessa siitä, kun ensimmäinen ilmoitus kaksinkertaiseen verotukseen johtaneesta toimesta otettiin vastaan riippumatta siitä, käyttävätkö ne minkä tahansa asianomaisen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä oikeussuojakeinoja vai eivät. Verovelvollisen on jätettävä kantelu molemmille asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille samaan aikaan ja ilmoitettava kullekin asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle osoittamassaan kantelussa, mitä muita jäsenvaltioita asia koskee. Komissio ylläpitää kaikilla unionin kielillä toimivaa keskusyhteyspistettä, johon yleisön on helppo ottaa yhteys ja joka tarjoaa kunkin toimivaltaisen viranomaisen ajantasaiset yhteystiedot sekä kokonaiskuvan sovellettavasta unionin lainsäädännöstä ja verosopimuksista. |
Tarkistus 20
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 2 kohta
Komission teksti |
Tarkistus |
2. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava ottaneensa kantelun vastaan yhden kuukauden kuluessa kantelun vastaanottamisesta. Niiden on ilmoitettava kantelun vastaanottamisesta myös muiden asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. |
2. Jokaisen toimivaltaisen viranomaisen on vahvistettava kantelun vastaanottaminen ja ilmoitettava siitä muiden asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille kahden viikon kuluessa kantelun vastaanottamisesta . |
Tarkistus 21
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 3 kohta – a alakohta
Komission teksti |
Tarkistus |
||||
|
|
Tarkistus 22
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 3 kohta – d alakohta
Komission teksti |
Tarkistus |
||
|
Poistetaan. |
Tarkistus 23
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 3 kohta – e alakohta – iii alakohta
Komission teksti |
Tarkistus |
||||
|
|
Tarkistus 24
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 3 kohta – f alakohta
Komission teksti |
Tarkistus |
||||
|
|
Tarkistus 25
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 5 kohta
Komission teksti |
Tarkistus |
5. Asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä päätös verovelvollisen kantelun hyväksymisestä ja käsiteltäväksi ottamisesta kuuden kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta . Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava päätöksestään verovelvollisille ja muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. |
5. Asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä päätös verovelvollisen kantelun hyväksymisestä ja käsiteltäväksi ottamisesta kolmen kuukauden kuluessa kantelun vastaanottamisesta ja ilmoitettava päätöksestään hänelle ja toisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kirjallisesti kahden viikon kuluessa . |
Tarkistus 26
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Komission teksti |
Tarkistus |
Kun asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset päättävät hyväksyä kantelun 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti, niiden on pyrittävä poistamaan kaksinkertainen verotus keskinäistä sopimusmenettelyä noudattaen kahden vuoden kuluessa siitä, kun viimeisin ilmoitus jäsenvaltion päätöksestä hyväksyä kantelu otettiin vastaan. |
Kun asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset päättävät hyväksyä kantelun 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti, niiden on pyrittävä poistamaan kaksinkertainen verotus keskinäistä sopimusmenettelyä noudattaen vuoden kuluessa siitä, kun viimeisin ilmoitus jäsenvaltion päätöksestä hyväksyä kantelu otettiin vastaan. |
Tarkistus 27
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Komission teksti |
Tarkistus |
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua kahden vuoden määräaikaa voidaan pidentää enintään kuudella kuukaudella asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä, jos pyynnön esittävä toimivaltainen viranomainen antaa perustelut kirjallisena. Pidennys edellyttää verovelvollisten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksyntää. |
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vuoden määräaikaa voidaan pidentää enintään kolmella kuukaudella asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä, jos pyynnön esittävä toimivaltainen viranomainen antaa perustelut kirjallisena. Pidennys edellyttää verovelvollisten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksyntää. |
Tarkistus 28
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 3 kohta
Komission teksti |
Tarkistus |
3. Kun jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat päässeet sopimukseen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta 1 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, asianomaisen jäsenvaltion kunkin toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava kyseinen sopimus verovelvolliselle päätöksenä, joka sitoo viranomaisia ja jonka nojalla verovelvollinen voi saattaa oikeutensa voimaan, edellyttäen että verovelvollinen luopuu oikeudesta kaikkiin kansallisiin oikeussuojakeinoihin. Kyseinen päätös on pantava täytäntöön asianomaisten jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä mahdollisesti säädetyistä määräajoista riippumatta. |
3. Kun jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat päässeet sopimukseen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta 1 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, asianomaisen jäsenvaltion kunkin toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava kyseinen sopimus verovelvolliselle viiden päivän kuluessa päätöksenä, joka sitoo viranomaisia ja jonka nojalla verovelvollinen voi saattaa oikeutensa voimaan, edellyttäen että verovelvollinen luopuu oikeudesta kaikkiin kansallisiin oikeussuojakeinoihin. Kyseinen päätös on pantava täytäntöön viipymättä asianomaisten jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä mahdollisesti säädetyistä määräajoista riippumatta. |
Tarkistus 29
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 4 kohta
Komission teksti |
Tarkistus |
4. Kun asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset eivät ole 1 kohdassa säädetyssä määräajassa päässeet sopimukseen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta, kunkin asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava asiasta verovelvollisille ja kerrottava syyt siihen, miksi sopimukseen ei päästy. |
4. Kun asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset eivät ole 1 kohdassa säädetyssä määräajassa päässeet sopimukseen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta, kunkin asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava asiasta verovelvollisille kahden viikon kuluessa ja kerrottava syyt siihen, miksi sopimukseen ei päästy , sekä ilmoitettava muutoksenhakua koskevat vaihtoehdot ja muutoksenhakuelinten yhteystiedot . |
Tarkistus 30
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 1 kohta
Komission teksti |
Tarkistus |
1. Asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää hylätä kantelun, kun kantelua ei voida ottaa käsiteltäväksi tai kyseessä ei ole kaksinkertainen verotus tai kun 3 artiklan 1 kohdassa säädettyä kolmen vuoden määräaikaa ei ole noudatettu. |
1. Asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää hylätä kantelun, kun kantelua ei voida ottaa käsiteltäväksi tai kyseessä ei ole kaksinkertainen verotus tai kun 3 artiklan 1 kohdassa säädettyä kolmen vuoden määräaikaa ei ole noudatettu. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava verovelvolliselle kantelun hylkäyksen syistä. |
Tarkistus 31
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 2 kohta
Komission teksti |
Tarkistus |
2. Kun asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset eivät ole tehneet päätöstä kantelusta kuuden kuukauden kuluessa verovelvollisen kantelun vastaanottamisesta, kantelu on katsottava hylätyksi. |
2. Kun asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset eivät ole tehneet päätöstä kantelusta kolmen kuukauden kuluessa verovelvollisen kantelun vastaanottamisesta, kantelu on katsottava hylätyksi ja verovelvolliselle on ilmoitettava päätöksestä kuukauden kuluessa mainitusta kolmen kuukauden kaudesta . |
Tarkistus 32
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 3 kohta
Komission teksti |
Tarkistus |
3. Kun kantelu hylätään, verovelvollisella on oikeus hakea muutosta asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten päätökseen kansallisten sääntöjen mukaisesti. |
3. Jos kantelu hylätään, verovelvollisella on oikeus hakea muutosta asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten päätökseen kansallisten sääntöjen mukaisesti. Verovelvollisella on oikeus hakea muutosta kummalta toimivaltaiselta viranomaiselta tahansa. Sen toimivaltaisen viranomaisen, jolta muutosta haetaan, on ilmoitettava muutoksenhausta toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle, ja näiden kahden toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä yhteistyötä muutoshakemuksen käsittelyssä. Pk-yritysten tapauksessa kantelun alun perin hylänneen toimivaltaisen viranomaisen on maksettava kustannukset, jos asia ratkaistaan muutoksenhaussa verovelvollisen hyväksi. |
Tarkistus 33
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 2 kohta – 1 alakohta
Komission teksti |
Tarkistus |
Neuvoa-antavan toimikunnan on tehtävä päätös kantelun ottamisesta käsiteltäväksi ja hyväksymisestä kuuden kuukauden kuluessa päivästä, jona ilmoitus otettiin vastaan asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten viimeisimmästä päätöksestä hylätä kantelu 5 artiklan 1 kohdan nojalla. Jos mistään päätöksestä ei ole ilmoitettu kuuden kuukauden määräajan kuluessa, kantelu katsotaan hylätyksi. |
Neuvoa-antavan toimikunnan on tehtävä päätös kantelun ottamisesta käsiteltäväksi ja hyväksymisestä kolmen kuukauden kuluessa päivästä, jona ilmoitus otettiin vastaan asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten viimeisimmästä päätöksestä hylätä kantelu 5 artiklan 1 kohdan nojalla. Jos mistään päätöksestä ei ole ilmoitettu kolmen kuukauden määräajan kuluessa, kantelu katsotaan hylätyksi. |
Tarkistus 34
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 2 kohta – 2 alakohta
Komission teksti |
Tarkistus |
Kun neuvoa-antava toimikunta vahvistaa kaksinkertaisen verotuksen olemassaolon ja kantelun käsiteltäväksi ottamisen, 4 artiklassa säädetty keskinäinen sopimusmenettely on pantava vireille jonkin toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä. Asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava kyseisestä pyynnöstä neuvoa-antavalle toimikunnalle, muille asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille ja verovelvollisille. Edellä 4 artiklan 1 kohdassa säädetyn kahden vuoden määräajan kuluminen alkaa päivänä, jona neuvoa-antava toimikunta tekee päätöksen kantelun hyväksymisestä ja käsiteltäväksi ottamisesta. |
Kun neuvoa-antava toimikunta vahvistaa kaksinkertaisen verotuksen olemassaolon ja kantelun käsiteltäväksi ottamisen, 4 artiklassa säädetty keskinäinen sopimusmenettely on pantava vireille jonkin toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä. Asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava kyseisestä pyynnöstä neuvoa-antavalle toimikunnalle, muille asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille ja verovelvollisille. Edellä 4 artiklan 1 kohdassa säädetyn vuoden määräajan kuluminen alkaa päivänä, jona neuvoa-antava toimikunta tekee päätöksen kantelun hyväksymisestä ja käsiteltäväksi ottamisesta. |
Tarkistus 35
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 3 kohta – 1 alakohta
Komission teksti |
Tarkistus |
Asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisen viranomaisten on asetettava neuvoa-antava toimikunta, kun ne eivät ole päässeet keskinäisessä sopimusmenettelyssä sopimukseen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta 4 artiklan 1 kohdassa säädetyssä määräajassa. |
Jos asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset eivät ole päässeet keskinäisessä sopimusmenettelyssä sopimukseen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta 4 artiklan 1 kohdassa säädetyssä määräajassa , neuvoa-antavan antavan toimikunnan on annettava 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti lausunto kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta . |
Tarkistus 36
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 4 kohta – 1 alakohta
Komission teksti |
Tarkistus |
Neuvoa-antava toimikunta on asetettava 50 kalenteripäivän kuluessa 3 artiklan 5 kohdassa säädetyn kuuden kuukauden määräajan päättymisestä, jos neuvoa-antava toimikunta perustetaan 1 kohdan mukaisesti. |
Neuvoa-antava toimikunta on asetettava kuukauden kuluessa 3 artiklan 5 kohdassa säädetyn kolmen kuukauden määräajan päättymisestä, jos neuvoa-antava toimikunta perustetaan 1 kohdan mukaisesti. |
Tarkistus 37
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 4 kohta – 2 alakohta
Komission teksti |
Tarkistus |
Neuvoa-antava toimikunta on asetettava 50 kalenteripäivän kuluessa 4 artiklan 1 kohdassa säädetyn määräajan päättymisestä, jos neuvoa-antava toimikunta perustetaan 2 kohdan mukaisesti. |
Neuvoa-antava toimikunta on asetettava kuukauden kuluessa 4 artiklan 1 kohdassa säädetyn määräajan päättymisestä, jos neuvoa-antava toimikunta perustetaan 2 kohdan mukaisesti. |
Tarkistus 38
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Komission teksti |
Tarkistus |
Jos jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ei ole nimittänyt vähintään yhtä luotettavaksi tunnettua riippumatonta, pätevää henkilöä ja hänen varajäsentä, verovelvollinen voi pyytää kyseisen jäsenvaltion toimivaltaista tuomioistuinta nimittämään riippumattoman henkilön ja varajäsenen 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta luettelosta. |
Jos jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ei ole nimittänyt vähintään yhtä luotettavaksi tunnettua riippumatonta, pätevää henkilöä ja hänen varajäsentä, verovelvollinen voi pyytää kyseisen jäsenvaltion toimivaltaista tuomioistuinta nimittämään riippumattoman henkilön ja varajäsenen 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta luettelosta kolmen kuukauden kuluessa . |
Tarkistus 39
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – 1 kohta – 3 alakohta
Komission teksti |
Tarkistus |
Jos yhdenkään asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät ole tehneet tätä, verovelvollinen voi pyytää kunkin jäsenvaltion toimivaltaisia tuomioistuimia nimittämään kaksi luotettaviksi tunnettua riippumatonta henkilöä toisen ja kolmannen alakohdan mukaisesti. Näin nimitetyt luotettaviksi tunnetut riippumattomat henkilöt nimittävät puheenjohtajan arpomalla sellaisten riippumattomien henkilöiden luettelosta, jotka ovat 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti päteviä toimimaan puheenjohtajana. |
Jos yhdenkään asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät ole tehneet tätä, verovelvollinen voi pyytää kunkin jäsenvaltion toimivaltaisia tuomioistuimia nimittämään kaksi luotettaviksi tunnettua riippumatonta henkilöä 8 artiklan 4 kohdan toisen ja kolmannen alakohdan mukaisesti. Komission on asetettava kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaisten tuomioistuinten tiedot selvästi saataville keskusyhteyspisteen verkkosivustolle kaikilla unionin virallisilla kielillä. Näin nimitetyt luotettaviksi tunnetut riippumattomat henkilöt nimittävät puheenjohtajan arpomalla sellaisten riippumattomien henkilöiden luettelosta, jotka ovat 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti päteviä toimimaan puheenjohtajana. |
Tarkistus 40
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – 2 kohta
Komission teksti |
Tarkistus |
2. Edellä 1 kohdan mukainen riippumattomien henkilöiden ja niiden varajäsenten nimittäminen siirretään jäsenvaltion toimivaltaisen tuomioistuimen käsittelyyn vasta sen jälkeen, kun 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun 50 päivän määräaika on päättynyt, ja kahden viikon kuluessa kyseisen määräajan päättymisestä. |
2. Edellä 1 kohdan mukainen riippumattomien henkilöiden ja niiden varajäsenten nimittäminen siirretään jäsenvaltion toimivaltaisen tuomioistuimen käsittelyyn vasta sen jälkeen, kun 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu kuukauden määräaika on päättynyt, ja kahden viikon kuluessa kyseisen määräajan päättymisestä. |
Tarkistus 41
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – 3 kohta
Komission teksti |
Tarkistus |
3. Toimivaltaisen tuomioistuimen on tehtävä 1 kohdan mukainen päätös ja ilmoitettava siitä hakijalle. Jos jäsenvaltiot eivät nimitä riippumattomia henkilöitä, toimivaltainen tuomioistuin soveltaa samaa menettelyä kuin välimiesmenettelyä siviili- ja kaupallisissa asioissa koskevien kansallisten sääntöjen mukaisesti sovelletaan silloin, kun tuomioistuin nimittää välimiehiä, koska osapuolet eivät ole päässeet asiasta yhteisymmärrykseen. Toimivaltaisen tuomioistuimen on ilmoitettava asiasta niille toimivaltaisille viranomaisille, jotka alun perin olivat jättäneet neuvoa-antavan toimikunnan asettamatta. Kyseisellä jäsenvaltiolla on oikeus hakea muutosta tuomioistuimen päätökseen, jos tämä sallitaan kansallisessa lainsäädännössä. Hylkäämistapauksessa hakijalla on oikeus hakea muutosta tuomioistuimen päätökseen kansallisia menettelysääntöjä noudattaen. |
3. Toimivaltaisen tuomioistuimen on tehtävä 1 kohdan mukainen päätös ja ilmoitettava siitä hakijalle kuukauden kuluessa . Jos jäsenvaltiot eivät nimitä riippumattomia henkilöitä, toimivaltainen tuomioistuin soveltaa samaa menettelyä kuin välimiesmenettelyä siviili- ja kaupallisissa asioissa koskevien kansallisten sääntöjen mukaisesti sovelletaan silloin, kun tuomioistuin nimittää välimiehiä, koska osapuolet eivät ole päässeet asiasta yhteisymmärrykseen. Toimivaltaisen tuomioistuimen on ilmoitettava asiasta niille toimivaltaisille viranomaisille, jotka alun perin olivat jättäneet neuvoa-antavan toimikunnan asettamatta. Kyseisellä jäsenvaltiolla on oikeus hakea muutosta tuomioistuimen päätökseen, jos tämä sallitaan kansallisessa lainsäädännössä. Hylkäämistapauksessa hakijalla on oikeus hakea muutosta tuomioistuimen päätökseen kansallisia menettelysääntöjä noudattaen. |
Tarkistus 42
Ehdotus direktiiviksi
8 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – c alakohta
Komission teksti |
Tarkistus |
||||
|
|
Tarkistus 43
Ehdotus direktiiviksi
8 artikla – 1 kohta – 3 a alakohta (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
|
Jäsenvaltiot voivat päättää nimittää ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetut edustajat pysyvästi. |
Tarkistus 44
Ehdotus direktiiviksi
8 artikla – 3 kohta – b alakohta
Komission teksti |
Tarkistus |
||||
|
|
Tarkistus 45
Ehdotus direktiiviksi
8 artikla – 4 kohta – 2 alakohta
Komission teksti |
Tarkistus |
Luotettaviksi tunnettujen riippumattomien henkilöiden on oltava jäsenvaltioiden kansalaisia ja asuttava unionissa. Heidän on oltava päteviä ja itsenäisiä. |
Luotettaviksi tunnettujen riippumattomien henkilöiden on oltava jäsenvaltioiden kansalaisia ja asuttava unionissa , mieluiten verooikeuden alalla työskenteleviä virkamiehiä tai hallinto-oikeuden jäseniä . Heidän on oltava päteviä, itsenäisiä , puolueettomia ja luotettavia . |
Tarkistus 46
Ehdotus direktiiviksi
8 artikla – 4 kohta – 3 alakohta
Komission teksti |
Tarkistus |
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle nimeämiensä luotettaviksi tunnettujen riippumattomien henkilöiden nimet. Jäsenvaltiot voivat eritellä kyseisessä ilmoituksessa, ketkä nimeämistään viidestä henkilöstä voidaan nimittää puheenjohtajaksi. Niiden on myös annettava komissiolle täydelliset ja ajantasaiset tiedot kyseisten henkilöiden ammatillisesta ja akateemisesta taustasta, pätevyydestä, asiantuntevuudesta ja eturistiriidoista. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä muutoksista riippumattomien henkilöiden luetteloon. |
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle nimeämiensä luotettaviksi tunnettujen riippumattomien henkilöiden nimet. Jäsenvaltioiden on eriteltävä kyseisessä ilmoituksessa, ketkä nimeämistään viidestä henkilöstä voidaan nimittää puheenjohtajaksi. Niiden on myös annettava komissiolle täydelliset ja ajantasaiset tiedot kyseisten henkilöiden ammatillisesta ja akateemisesta taustasta, pätevyydestä, asiantuntevuudesta ja eturistiriidoista . Kyseisiä tietoja päivitetään, jos riippumattomien henkilöiden ansioluettelot muuttuvat . Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä muutoksista riippumattomien henkilöiden luetteloon. |
Tarkistus 47
Ehdotus direktiiviksi
8 artikla – 4 kohta – 3 a alakohta (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
|
Komissiolle on annettava valta tarkastaa kolmannessa alakohdassa tarkoitetut tiedot jäsenvaltioiden nimeämistä luotettaviksi tunnetuista riippumattomista henkilöistä. Tällaiset tarkastukset on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun tiedot on saatu jäsenvaltioista. Jos komissio epäilee nimetyn henkilön riippumattomuutta, se voi pyytää jäsenvaltiota antamaan lisätietoja, ja jos epäilyksiä jää jäljelle, se voi pyytää jäsenvaltiota poistamaan henkilön luettelosta ja nimeämään jonkun toisen. |
Tarkistus 48
Ehdotus direktiiviksi
8 artikla – 4 kohta – 3 b alakohta (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
|
Luotettaviksi tunnettujen riippumattomien henkilöiden luettelon on oltava julkisesti saatavilla. |
Tarkistus 49
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 1 kohta
Komission teksti |
Tarkistus |
1. Asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia asettavansa neuvoa-antavan toimikunnan asemesta vaihtoehtoisen riitojenratkaisutoimikunnan lausunnon antamiseksi kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta 13 artiklan mukaisesti. |
1. Asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia asettavansa neuvoa-antavan toimikunnan asemesta vaihtoehtoisen riitojenratkaisutoimikunnan lausunnon antamiseksi kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta 13 artiklan mukaisesti. Vaihtoehtoista riitojenratkaisutoimikuntaa on kuitenkin käytettävä niin harvoin kuin mahdollista. |
Tarkistus 50
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 2 kohta
Komission teksti |
Tarkistus |
2. Vaihtoehtoisen riitojenratkaisutoimikunnan kokoonpano ja muoto voivat olla erilaiset kuin neuvoa-antavalla toimikunnalla, ja se voi soveltaa sovittelu-, välitys-, asiantuntemus- ja arviointimenettelyä tai muita riitojenratkaisuprosesseja ja -tekniikkoja riidan ratkaisemiseksi. |
2. Vaihtoehtoisen riitojenratkaisutoimikunnan kokoonpano ja muoto voivat olla erilaiset kuin neuvoa-antavalla toimikunnalla, ja se voi soveltaa sovittelu-, välitys-, asiantuntemus- ja arviointimenettelyä tai muita tehokkaita ja tunnustettuja riitojenratkaisuprosesseja ja -tekniikkoja riidan ratkaisemiseksi. |
Tarkistus 51
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 4 kohta
Komission teksti |
Tarkistus |
4. Vaihtoehtoiseen riitojenratkaisutoimikuntaan sovelletaan 11–15 artiklaa, lukuun ottamatta 13 artiklan 3 kohdassa säädettyjä määräenemmistösääntöjä. Asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia erilaiset määräenemmistösäännöt vaihtoehtoisen riitojenratkaisutoimikunnan toimintasäännöissä. |
4. Vaihtoehtoiseen riitojenratkaisutoimikuntaan sovelletaan 11–15 artiklaa, lukuun ottamatta 13 artiklan 3 kohdassa säädettyjä määräenemmistösääntöjä. Asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia erilaiset määräenemmistösäännöt vaihtoehtoisen riitojenratkaisutoimikunnan toimintasäännöissä edellyttäen, että riitoja ratkaisemaan nimettyjen henkilöiden riippumattomuus ja esteettömyys taataan . |
Tarkistus 52
Ehdotus direktiiviksi
10 artikla – 1 kohta – johdantokappale
Komission teksti |
Tarkistus |
Jäsenvaltioiden on säädettävä, että kukin asianomaisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ilmoittaa 6 artiklan 4 kohdassa säädetyn 50 kalenteripäivän määräajan kuluessa verovelvolliselle seuraavat: |
Jäsenvaltioiden on säädettävä, että kukin asianomaisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ilmoittaa 6 artiklan 4 kohdassa säädetyn kuukauden määräajan kuluessa verovelvolliselle seuraavat: |
Tarkistus 53
Ehdotus direktiiviksi
10 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Komission teksti |
Tarkistus |
Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettu päivämäärä on vahvistettava viimeistään kuuden kuukauden kuluttua neuvoa-antavan toimikunnan tai vaihtoehtoisen riitojenratkaisutoimikunnan asettamisesta. |
Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettu päivämäärä on vahvistettava viimeistään kolmen kuukauden kuluttua neuvoa-antavan toimikunnan tai vaihtoehtoisen riitojenratkaisutoimikunnan asettamisesta. |
Tarkistus 54
Ehdotus direktiiviksi
10 artikla – 3 kohta
Komission teksti |
Tarkistus |
3. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että kun toimintasäännöistä ei ole ilmoitettu verovelvollisille tai niitä ei ole ilmoitettu kokonaisuudessaan, riippumattomien henkilöiden ja puheenjohtajan on täydennettävä toimintasääntöjä liitteen II mukaisesti ja lähetettävä ne verovelvolliselle kahden viikon kuluessa 6 artiklan 4 kohdassa säädetyn 50 kalenteripäivän pituisen määräajan päättymisestä. Kun riippumattomat henkilöt ja puheenjohtaja ovat eri mieltä toimintasäännöistä tai eivät ilmoita niitä verovelvollisille, verovelvolliset voivat siirtää asian asuin- tai sijoittautumisvaltionsa toimivaltaisen tuomioistuimen käsittelyyn oikeudellisten seurausten vahvistamiseksi ja toimintasääntöjen panemiseksi täytäntöön. |
3. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että kun toimintasäännöistä ei ole ilmoitettu verovelvollisille tai niitä ei ole ilmoitettu kokonaisuudessaan, riippumattomien henkilöiden ja puheenjohtajan on täydennettävä toimintasääntöjä liitteen II mukaisesti ja lähetettävä ne verovelvolliselle kahden viikon kuluessa 6 artiklan 4 kohdassa säädetyn kuukauden pituisen määräajan päättymisestä. Kun riippumattomat henkilöt ja puheenjohtaja ovat eri mieltä toimintasäännöistä tai eivät ilmoita niitä verovelvollisille, verovelvolliset voivat siirtää asian asuin- tai sijoittautumisvaltionsa toimivaltaisen tuomioistuimen käsittelyyn oikeudellisten seurausten vahvistamiseksi ja toimintasääntöjen panemiseksi täytäntöön. |
Tarkistus 55
Ehdotus direktiiviksi
12 artikla – 1 kohta – johdantokappale
Komission teksti |
Tarkistus |
1. Edellä 6 artiklassa tarkoitetun menettelyn soveltamiseksi asianomainen verovelvollinen voi (asianomaiset verovelvolliset voivat) antaa neuvoa-antavalle toimikunnalle tai vaihtoehtoiselle riitojenratkaisutoimikunnalle kaikki tiedot, todisteet tai asiakirjat, joilla voi olla merkitystä päätöksen tekemisessä. Verovelvollisen (verovelvollisten) ja asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on annettava kaikki tiedot, todisteet tai asiakirjat neuvoa-antavan toimikunnan tai vaihtoehtoisen riitojenratkaisutoimikunnan pyynnöstä. Tällaisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin kieltäytyä antamasta tietoja neuvoa-antavalle toimikunnalle jossakin seuraavista tapauksista: |
1. Edellä 6 artiklassa tarkoitetun menettelyn soveltamiseksi asianomaisen verovelvollisen tai asianomaisten verovelvollisten on annettava neuvoa-antavalle toimikunnalle tai vaihtoehtoiselle riitojenratkaisutoimikunnalle kaikki tiedot, todisteet tai asiakirjat, joilla voi olla merkitystä päätöksen tekemisessä. Verovelvollisen tai verovelvollisten ja asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on annettava kaikki tiedot, todisteet tai asiakirjat neuvoa-antavan toimikunnan tai vaihtoehtoisen riitojenratkaisutoimikunnan pyynnöstä. Tällaisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin kieltäytyä antamasta tietoja neuvoa-antavalle toimikunnalle jossakin seuraavista tapauksista: |
Tarkistus 56
Ehdotus direktiiviksi
13 artikla – 1 kohta
Komission teksti |
Tarkistus |
1. Neuvoa-antavan toimikunnan tai vaihtoehtoisen riitojenratkaisutoimikunnan on annettava asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille lausuntonsa kuuden kuukauden kuluessa toimikunnan asettamispäivästä. |
1. Neuvoa-antavan toimikunnan tai vaihtoehtoisen riitojenratkaisutoimikunnan on annettava asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille lausuntonsa kolmen kuukauden kuluessa toimikunnan asettamispäivästä. |
Tarkistus 57
Ehdotus direktiiviksi
13 artikla – 2 kohta
Komission teksti |
Tarkistus |
2. Kun neuvoa-antava toimikunta tai vaihtoehtoinen riitojenratkaisutoimikunta laatii lausuntoaan, sen on otettava huomioon sovellettava kansalliset säännöt ja kaksinkertaista verotusta koskevat sopimukset. Jos asianomaisten jäsenvaltioiden välillä ei ole kaksinkertaista verotusta koskevaa sopimusta, neuvoa-antava toimikunta tai vaihtoehtoinen riitojenratkaisutoimikunta voi lausuntoa laatiessaan viitata verotukseen liittyviin kansainvälisiin käytänteisiin, kuten viimeisimpään OECD:n malliverosopimukseen. |
2. Kun neuvoa-antava toimikunta tai vaihtoehtoinen riitojenratkaisutoimikunta laatii lausuntoaan, sen on otettava huomioon sovellettava kansalliset säännöt ja kaksinkertaista verotusta koskevat sopimukset. Jos asianomaisten jäsenvaltioiden välillä ei ole kaksinkertaista verotusta koskevaa sopimusta, neuvoa-antava toimikunta tai vaihtoehtoinen riitojenratkaisutoimikunta voi lausuntoa laatiessaan viitata verotukseen liittyviin kansainvälisiin käytänteisiin, kuten viimeisimpään OECD:n malliverosopimukseen ja viimeisimpään kaksinkertaista verotusta koskevaan Yhdistyneiden kansakuntien malliyleissopimukseen . |
Tarkistus 58
Ehdotus direktiiviksi
14 artikla – 1 kohta
Komission teksti |
Tarkistus |
1. Toimivaltaisten viranomaisten on sovittava kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta kuuden kuukauden kuluessa neuvoa-antavan toimikunnan tai vaihtoehtoisen riitojenratkaisutoimikunnan lausunnon ilmoittamisesta. |
1. Toimivaltaisten viranomaisten on sovittava kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta kolmen kuukauden kuluessa neuvoa-antavan toimikunnan tai vaihtoehtoisen riitojenratkaisutoimikunnan lausunnon ilmoittamisesta. |
Tarkistus 59
Ehdotus direktiiviksi
14 artikla – 3 kohta
Komission teksti |
Tarkistus |
3. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että kunkin toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava kaksinkertaisen verotuksen poistamista koskeva lopullinen päätös verovelvollisille 30 kalenteripäivän kuluessa sen tekemisestä. Jos verovelvolliselle ei ole ilmoitettu päätöksestä 30 kalenteripäivän kuluessa, verovelvollinen voi hakea muutosta asuin- tai sijoittautumisjäsenvaltiossaan kansallisten sääntöjen mukaisesti. |
3. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että kunkin toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava kaksinkertaisen verotuksen poistamista koskeva lopullinen päätös verovelvollisille 30 kalenteripäivän kuluessa sen tekemisestä. Jos verovelvolliselle ei ole ilmoitettu mainitusta päätöksestä 30 kalenteripäivän kuluessa, verovelvollinen voi hakea muutosta asuin- tai sijoittautumisjäsenvaltiossaan kansallisten sääntöjen mukaisesti. |
Tarkistus 60
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla – 2 kohta
Komission teksti |
Tarkistus |
2. Riidan saattaminen keskinäiseen sopimusmenettelyyn tai riitojenratkaisumenettelyyn ei estä jäsenvaltiota aloittamasta tai jatkamasta samaa asiaa koskevaa oikeudenkäyntiä tai menettelyä hallinnollisten ja rikosoikeudellisten seuraamusten määräämiseksi. |
2. Riidan saattaminen keskinäiseen sopimusmenettelyyn tai riitojenratkaisumenettelyyn estää jäsenvaltiota aloittamasta tai jatkamasta samaa asiaa koskevaa oikeudenkäyntiä tai menettelyä hallinnollisten ja rikosoikeudellisten seuraamusten määräämiseksi. |
Tarkistus 61
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla – 3 kohta – a alakohta
Komission teksti |
Tarkistus |
||||
|
|
Tarkistus 62
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla – 3 kohta – b alakohta
Komission teksti |
Tarkistus |
||||
|
|
Tarkistus 63
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla – 6 kohta
Komission teksti |
Tarkistus |
6. Poiketen siitä, mitä 6 artiklassa säädetään, asianomaiset jäsenvaltiot voivat evätä pääsyn riitojenratkaisumenettelyyn silloin, kun kyseessä on veropetos, tahallinen laiminlyönti tai törkeä huolimattomuus. |
6. Poiketen siitä, mitä 6 artiklassa säädetään, asianomaiset jäsenvaltiot voivat evätä pääsyn riitojenratkaisumenettelyyn silloin, kun kyseessä on rikosoikeudellisessa menettelyssä tai hallintomenettelyssä lainvoimaisella tuomiolla toteen näytetty veropetos, tahallinen laiminlyönti tai törkeä huolimattomuus samassa asiassa . |
Tarkistus 64
Ehdotus direktiiviksi
16 artikla – 2 kohta
Komission teksti |
Tarkistus |
2. Toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava 14 artiklassa tarkoitettu lopullinen päätös, jos kaikki asianomaiset verovelvolliset antavat suostumuksensa . |
2. Toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava 14 artiklassa tarkoitettu lopullinen päätös kokonaan. Jos joku verovelvollisista kuitenkin väittää, että jotkut päätöksen kohdat sisältävät arkaluontoista kaupallista, teollista tai ammatillista tietoa, toimivaltaisten viranomaisten on otettava väitteet huomioon ja julkaistava päätöksestä mahdollisimman paljon tietoja poistaen arkaluontoiset kohdat. Samalla kun suojataan verovelvollisten perustuslaillisia oikeuksia etenkin sellaisten tietojen osalta, joiden julkaiseminen paljastaisi selvästi ja ilmeisesti teollisesti ja kaupallisesti arkaluonteisia tietoja kilpailijoille, toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä takaamaan mahdollisimman suuri avoimuus julkaisemalla lopullinen päätös . |
Tarkistus 65
Ehdotus direktiiviksi
16 artikla – 3 kohta – 1 alakohta
Komission teksti |
Tarkistus |
Kun verovelvollinen ei anna suostumusta koko lopullisen päätöksen julkaisemiseen, toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava lopullisesta päätöksestä tiivistelmä, jossa on kuvaus asiasta ja kohteesta, päivämäärä, asianomaiset tilikaudet, oikeusperusta, tuotannonala ja lyhyt kuvaus lopputuloksesta. |
Poistetaan. |
Tarkistus 67
Ehdotus direktiiviksi
16 artikla – 4 kohta
Komission teksti |
Tarkistus |
4. Komissio vahvistaa 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen antamisessa käytettävät vakiolomakkeet täytäntöönpanosäädöksillä. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset on annettava 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. |
4. Komissio vahvistaa 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen antamisessa käytettävät vakiolomakkeet täytäntöönpanosäädöksillä. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset on annettava 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. |
Tarkistus 68
Ehdotus direktiiviksi
16 artikla – 5 kohta
Komission teksti |
Tarkistus |
5. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava julkaistavat tiedot komissiolle viipymättä 3 kohdan mukaisesti. |
5. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava julkaistavat tiedot komissiolle viipymättä 3 kohdan mukaisesti. Komissio asettaa nämä tiedot saataville yleisesti käytetyssä tietomuodossa keskitetysti hallinnoidulla verkkosivustolla. |
Tarkistus 69
Ehdotus direktiiviksi
17 artikla – 1 kohta
Komission teksti |
Tarkistus |
1. Komissio asettaa verkkoon saataville ja pitää ajan tasalla 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun luotettaviksi tunnettujen riippumattomien henkilöiden luettelon, jossa ilmoitetaan, ketkä henkilöt voidaan nimittää puheenjohtajaksi. Luettelossa on ainoastaan näiden henkilöiden nimet. |
1. Komissio asettaa verkkoon saataville avoimessa tietomuodossa ja pitää ajan tasalla 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun luotettaviksi tunnettujen riippumattomien henkilöiden luettelon, jossa ilmoitetaan, ketkä henkilöt voidaan nimittää puheenjohtajaksi. Luettelossa on näiden henkilöiden nimet , sidonnaisuudet, ansioluettelot sekä tiedot heidän pätevyydestään ja käytännön kokemuksesta, ja sen liitteenä toimitetaan ilmoitukset mahdollisista eturistiriidoista . |
Tarkistus 70
Ehdotus direktiiviksi
21 a artikla (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
|
21 a artikla |
|
Uudelleentarkastelu |
|
Komissio aloittaa viimeistääm … päivänä …kuuta … [kolmen vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta] julkisen kuulemisen ja toimivaltaisten viranomaisten kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta tämän direktiivin soveltamisen ja soveltamisalan uudelleentarkastelun. Komissio arvioi myös parantaisiko pysyväksi tarkoitettu neuvoa-antava komitea (”pysyvä neuvoa-antava toimikunta”) riitojenratkaisumenettelyjen vaikuttavuutta ja tehokuutta. |
|
Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen ja tarvittaessa ehdotuksen lainsäädännön muuttamiseksi. |
Tarkistus 71
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – otsikko 5 – 2 a rivi (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
|
Gewerbesteuer |
Tarkistus 72
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – otsikko 12 – 2 a rivi (uusi)
Komission teksti |
Tarkistus |
|
Imposta regionale sulle attività produttive |
(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0408.
(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0310.
(3) EYVL L 225, 20.8.1990, s. 10.
(1 a) EYVL L 225, 20.8.1990, s. 10.
(7) EYVL L 225, 20.8.1990, s. 10.
(1 a) Ehdotus neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhteisöveropohjasta (CCCTB) (COM(2016)0683).