(1)

Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 22 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Belgia ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 22 päivänä maaliskuuta 2018. Neuvosto hyväksyi 14 päivänä toukokuuta 2018 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (3), jäljempänä ’euroalueen suositus’.

(2)

Koska Belgia kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Belgian olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista ja erityisesti suosituksista 1–3 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Belgiaa koskeva vuoden 2018 maaraportti julkaistiin 7 päivänä maaliskuuta 2018. Siinä arvioitiin Belgian edistymistä neuvoston 11 päivänä heinäkuuta 2017 hyväksymien maakohtaisten suositusten (4) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa.

(4)

Belgia toimitti vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2018 vakausohjelmansa 27 päivänä huhtikuuta 2018. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (5) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Belgiaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota ja velkasääntöä. Vuoden 2018 vakausohjelmassa hallitus odottaa julkisen talouden rahoitusaseman paranevan vähitellen 1,0 prosentin alijäämästä suhteessa BKT:hen vuonna 2017 0,1 prosentin ylijäämään suhteessa BKT:hen vuonna 2021. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteena oleva rakenteellisesti tasapainoinen julkisen talouden rahoitusasema suunnitellaan saavutettavan viimeistään vuonna 2020. Uudelleenlasketun rakenteellisen rahoitusaseman (6) perusteella alijäämän arvioidaan kuitenkin olevan yhä 0,2 prosenttia vuonna 2020. Julkisen talouden velka oli enimmillään lähes 107 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2014 ja supistui sen jälkeen noin 103 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2017, ja nyt sen odotetaan vuoden 2018 vakausohjelman mukaan supistuvan 94,6 prosenttiin vuoteen 2021 mennessä. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Toimenpiteitä, jotka tarvitaan suunniteltujen alijäämätavoitteiden tueksi vuodesta 2019 eteenpäin, ei kuitenkaan ole täsmennetty, ja komission kevään 2018 talousennusteen mukaan tämä edistää osaltaan arvioitua rakenteellisen rahoitusaseman heikkenemistä vuonna 2019, jos politiikka säilyy muuttumattomana.

(7)

Komissio antoi 23 päivänä toukokuuta 2018 SEUT-sopimuksen 126 artiklan 3 kohdan nojalla kertomuksen, sillä Belgia ei edistynyt riittävästi velan supistamista koskevan vertailuarvon noudattamisessa vuonna 2017. Kertomuksessa todettiin kaikkien merkityksellisten tekijöiden arvioinnin perusteella, että koska tällä hetkellä ei ole riittävän vankkaa näyttöä päätelmän tekemiseksi Belgian merkittävästä poikkeamasta sekä vuonna 2017 että vuosina 2016 ja 2017 yhdessä tarkasteltuina, ei voitu tehdä lopullista päätelmää siitä, noudattaako se perussopimuksessa ja asetuksessa (EY) N:o 1467/97 (7) määriteltyä velkakriteeriä vai ei. Komissio arvioi velan supistamista koskevan vertailuarvon noudattamista uudelleen keväällä 2019 ilmoitettavien vuoden 2018 toteutumatietojen perusteella.

(8)

Vuoden 2018 vakausohjelman perusteella vuonna 2017 toteutettujen turvallisuuteen liittyvien toimenpiteiden vaikutus julkiseen talouteen on merkittävä, ja siinä annetaan riittävä näyttö näiden julkisen talouden lisäkustannusten laajuudesta ja luonteesta. Komission mukaan turvallisuuteen liittyvien toimenpiteiden osalta hyväksyttävät lisämenot olivat vuonna 2017 yhteensä 0,02 prosenttia suhteessa BKT:hen. Asetuksen (EY) N:o 1466/97 5 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 3 kohdan säännöksissä otetaan huomioon tällaiset lisämenot, sillä vakava terroriuhka on epätavallinen tapahtuma, jonka vaikutus Belgian julkiseen talouteen on merkittävä, eikä kestävyys vaarannu, jos tilapäinen poikkeaminen julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuralta sallitaan. Vaadittua sopeutusta kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta on siksi pienennetty vuoden 2017 osalta, jotta nämä lisäkustannukset voidaan ottaa huomioon.

(9)

Neuvosto suositti 11 päivänä heinäkuuta 2017 Belgialle sen varmistamista, että nettomääräisten julkisten perusmenojen (8) nimellinen kasvu ei ole yli 1,6 prosenttia vuonna 2018, jolloin vuotuinen rakenteellinen sopeutus olisi 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen. Samalla todettiin, että vuoden 2018 alustavan talousarviosuunnitelman arvioinnissa ja sen jälkeen julkisen talouden vuoden 2018 toteutuman arvioinnissa on otettava asianmukaisella tavalla huomioon, että tavoitteena on saavuttaa sellainen finanssipolitiikan viritys, joka osaltaan sekä vahvistaa talouden elpymistä että varmistaa Belgian julkisen talouden kestävyyden. Komissio on tehnyt Belgian vuoden 2018 alustavasta talousarviosuunnitelmasta antamansa lausunnon yhteydessä arvion elpymisen vahvuudesta Belgiassa ja ottanut siinä asianmukaisella tavalla huomioon talouden kestävyyttä koskevat haasteet. Arvion perusteella muita tekijöitä ei tarvitse ottaa tältä osin huomioon. Komission kevään 2018 talousennusteen mukaan on vaarana, että julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä suositellulta sopeutusuralta poiketaan merkittävästi vuonna 2018 sekä vuosina 2017 ja 2018 yhdessä tarkasteltuina.

(10)

Kun otetaan huomioon, että Belgian julkisen talouden velka on yli 60 prosenttia suhteessa BKT:hen ja ennustettu tuotantokuilu on 0,4 prosenttia, vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisen yhteisesti sovitun vaatimuskaavion perusteella nettomääräisten julkisten perusmenojen nimellinen kasvu vuonna 2019 ei saisi olla yli 1,8 prosenttia, jolloin rakenteellinen sopeutus olisi 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen. Jos toimintapolitiikka säilyy muuttumattomana, vaarana on, että tästä vaatimuksesta poiketaan merkittävästi vuonna 2019 sekä vuosina 2018 ja 2019 yhdessä tarkasteltuina. Belgian ei alustavan näytön perusteella ennusteta noudattavan velkasääntöä vuosina 2018 ja 2019. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että vuodesta 2018 alkaen olisi toteutettava tarvittavia toimenpiteitä vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten noudattamiseksi. Mahdollisten satunnaistulojen käyttö julkisen talouden velkasuhteen pienentämiseksi edelleen olisi järkevää.

(11)

Julkisen talouden kestävyys aiheuttaa edelleen haasteita. Vuonna 2015 toteutetut eläkeuudistukset olivat merkittävä askel, jolla pyritään pienentämään väestön ikääntymiseen pitkällä aikavälillä liittyviä riskejä. Vuoden 2018 ikääntymisraportti viittaa kuitenkin siihen, että väestön ikääntymisestä aiheutuvat pitkän aikavälin menot kasvavat odotettua enemmän sekä eläkkeiden ja pitkäaikaishoidon osalta. Eläkemenojen ennustetaan kasvavan 2,9 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuoteen 2070 mennessä, kun raportin edellisen päivityksen mukaan kasvun piti olla 1,3 prosenttiyksikköä vuoteen 2060 mennessä. (Unionin osalta ennustettiin 0,1 prosenttiyksikön keskimääräistä supistumista suhteessa BKT:hen.) Tältä osin hallituksen laatiman uudistusta koskevan etenemissuunnitelman täysimääräinen täytäntöönpano voisi edistää näihin riskeihin puuttumista. Lisäksi pitkäaikaishoidon menojen ennustetaan kasvavan, vaikka ne ovat ennestäänkin unionin keskiarvoa korkeammat (2,3 prosentista 4,0 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoteen 2070 mennessä). Varainkäytön tehokkuutta tällä alalla on mahdollista lisätä vähentämällä pitkäaikaishoidon organisoinnin hajanaisuutta, joka johtuu toimivaltuuksien jakautumisesta eri hallintotasoille.

(12)

Tuloksellinen julkisen talouden koordinointi on olennaista Belgian kaltaisessa liittovaltiossa, missä suuri osa menoja koskevasta toimivallasta on siirretty valtiotasoa alemmille hallintotasoille. Liittovaltion, alueiden ja kieliyhteisöjen hallitukset tekivät vuonna 2013 yhteistyösopimuksen, jonka tarkoituksena on parantaa sisäistä koordinointia ja saattaa talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehtyyn sopimukseen sisältyvä finanssipoliittinen sopimus osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tavoitteena on määritellä sekä koko valtiota että erikseen kutakin aluetta tai kieliyhteisöä koskevat yksittäiset monivuotiset julkisen talouden kehitysurat, joita finanssipolitiikkaa käsittelevä korkea neuvosto valvoo. Vuoteen 2020 mennessä saavutettavista yksittäisistä julkisen talouden tavoitteista on päästy sopimukseen, mikä on myönteinen askel. Muodollista sopimusta vuotuisista julkisen talouden tavoitteista kaikilla hallintotasoilla ei kuitenkaan edelleenkään ole. Finanssipolitiikkaa käsittelevän korkean neuvoston riippumattomuutta koskevien riittävien takeiden luomisessa on edistytty.

(13)

Julkisen talouden vakauttamisessa on mahdollista painottaa enemmän menojen hillitsemistä. Julkisten menojen yhteenlaskettu prosenttiosuus suhteessa BKT:hen on euroalueen keskiarvoa suurempi. Vaikka julkisilla investoinneilla voitaisiin kiihdyttää kasvua pitkällä aikavälillä, niiden taso on eurooppalaisittain alhainen, etenkin suhteessa julkisen varainkäytön kokonaismäärään. Sen lisäksi, että julkinen pääomavaranto on alhainen, julkisen infrastruktuurin laatu on heikentynyt. Julkisten menojen uudelleenarviointi voi edistää menojen älykkäämpää jakautumista ja tukea kasvua edistävää julkisen talouden vakauttamista. Alueellisella tasolla ainoastaan Flanderissa on suunnitteilla ottaa käyttöön menojen uudelleenarviointiin perustuva lähestymistapa talousarviomenettelyssä. Lisäksi Belgiassa ei tällä hetkellä sovelleta mihinkään hallintotasoon varainkäyttöä koskevia sitovia kansallisia sääntöjä, lukuun ottamatta terveydenhuollon menoille asetettua enimmäismäärää. Tämä poikkeaa suuntauksesta, jossa tällaisia sääntöjä annetaan yhä lisääntyvässä määrin kaikkialla unionissa, ja estää menojen hillitsemiseen perustuvaa julkisen talouden vakauttamista. Lisäksi Belgian talletusten vakuusjärjestelmään maksettavia osuuksia ei sijoiteta erilliseen vähäriskisten varojen salkkuun.

(14)

Velan ja varallisuuden jakautuminen Belgian kotitalouksissa tuo esiin joitakin haavoittuvia osa-alueita, vaikka yleisesti ottaen kotitalouksien varallisuustilanne onkin suotuisa. Asuntojen hinnat ovat jo pitkään nousseet nopeammin kuin kotitalouksien käytettävissä olevat tulot. Tämä on haurastuttanut kotitalouksien taloudellista tilannetta, kun niiden velka on kasvanut samaan aikaan jatkuvasti. Huhtikuussa 2018 on toteutettu makrotason toimenpide, jolla keskitytään ensisijaisesti pankkialan häiriönsietokykyyn. Toimenpiteellä puututaan asuntokiinteistösektoriin liittyvien makrovakausriskien lisääntymiseen. Makrotason vakautta koskevan päätöksenteon kansallisia puitteita voitaisiin parantaa, jotta makrovakausvalvonnasta vastaavan viranomaisen mahdollisuudet ottaa makrotason vakauden välineitä käyttöön kohtuullisessa ajassa kasvaisivat. Asuntojen hinnat vaikuttavat tällä hetkellä olevan hieman yliarvostettuja.

(15)

Kuten vuoden 2018 euroalueen suosituksessa todetaan, aggressiivisen verosuunnittelun torjunta on olennaisen tärkeää sen varmistamiseksi, että voidaan estää yritysten välisen kilpailun vääristyminen, kohdella veronmaksajia oikeudenmukaisesti ja suojella julkista taloutta. Veronmaksajien aggressiivisista verosuunnittelustrategioista aiheutuvat heijastusvaikutukset jäsenvaltioiden välillä edellyttävät kansallisten politiikkatoimien koordinointia unionin lainsäädännön täydentämiseksi. Aiempi nimelliskorkojen vähennysjärjestelmä, joka perustui osakekantaan, on korvattu portaittaisella järjestelmällä. Uusi järjestelmä, jolla on sama portaittainen rakenne kuin yhteisessä yhteisöveropohjassa ehdotetulla kasvu- ja investointivähennyksellä, rajoittuu oman pääoman lisäykseen, joka lasketaan viiden vuoden keskiarvon perusteella. Tällä muutoksella on tarkoitus edistää yhteisöverotuksen uudistuksen budjettineutraaliutta, estää järjestelmän mahdollista käyttöä aggressiiviseen verosuunnitteluun ja lieventää edelleen velanoton suosimisen ongelmaa. Aiemmin huolenaiheena oli eräiden veronkierron vastaisten täsmällisten sääntöjen puuttuminen, ja veronkierron torjuntakehyksen uudistus onkin nyt valmisteilla. Tämä on askel oikeaan suuntaan. Uudistusta seurataan tarkasti, jotta voidaan varmistaa, että uudet säännöt koskevat kaikkia olennaisia veronkierron muotoja. Viimeaikaisten keskustelujen perusteella komissio jatkaa rakentavaa vuoropuhelua, jonka tarkoituksena on torjua veronmaksajien aggressiivisia verosuunnittelustrategioita.

(16)

Viimeaikainen talouskasvu on luonut työpaikkoja. Työllisyys kasvoi vahvasti vuonna 2017, ja työttömyysaste on nyt lähellä kriisiä edeltävää tasoa. Belgia ei kuitenkaan ole saavuttamassa 20–64-vuotiaiden työllisyysasteen osalta (68,5 prosenttia vuonna 2017) Eurooppa 2020 -tavoitettaan (73,2 prosenttia). Muita heikommassa asemassa olevien väestöryhmien työmarkkinoille osallistumista on saatu edistettyä vain vähän. Työmarkkinoiden ulkopuolelle jääminen ja työttömyys on yleisintä matalan osaamistason työntekijöiden, maahanmuuttajataustaisten ja iäkkäiden työntekijöiden keskuudessa. Tämä viittaa siihen, että sekä rakenteelliset että ryhmäkohtaiset tekijät estävät työmarkkinoille integroitumista. Erityisesti maahanmuuttajataustaiset henkilöt, jotka muodostavat suuren osan työikäisestä väestöstä, kärsivät edelleen epäsuotuisista työmarkkinatuloksista ja edustavat näin ollen merkittävää hyödyntämätöntä työmarkkinapotentiaalia. EU:n ulkopuolella syntyneiden työllisyysaste oli 49,1 prosenttia vuonna 2016, mikä on yli 20 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin Belgiassa syntyneiden kohdalla (ero oli vielä suurempi naisilla). Aktivointitoimenpiteet saattaisivat auttaa heikoista lähtökohdista tulevia ihmisiä, mutta on jonkin verran näyttöä siitä, etteivät aktivointitoimenpiteet ole yhtä tehokkaita kaikkien väestöryhmien kohdalla. Uusien tulokkaiden kotouttamiseksi ja syrjinnän torjumiseksi on toteutettu joitakin toimenpiteitä. Eri politiikan alojen ja poliittisten tasojen välinen koordinointi on kuitenkin edelleen puutteellista pyrittäessä vastaamaan haasteeseen, jonka maahanmuuttajataustaisten henkilöiden integroiminen työmarkkinoille aiheuttaa. Työmarkkinatulokset vaihtelevat edelleen voimakkaasti alueiden välillä.

(17)

Työn verokiilaa on pyritty kaventamaan, mutta työnteon pidäkkeet pysyvät korkeina joidenkin ryhmien, kuten keskipalkkaa ansaitsevien yhden hengen talouksien ja kotitalouksien toisten tulonsaajien kohdalla. Aiemmista toimenpiteistä huolimatta keskipalkkaa saavien yhden hengen talouksien verokiila kuului vuonna 2016 unionin korkeimpiin. Lisäksi matalapalkkaisten työntekijöiden (joiden palkka on 67 prosenttia yhden hengen talouden keskipalkasta) työttömyysloukku on unionin suurimpia. Kotitalouksien toisiin tulonsaajiin, jotka ovat enimmäkseen naisia, kohdistuu edelleen suuria verotuksellisia pidäkkeitä.

(18)

Avointen työpaikkojen määrä on unionin korkeimpia, mikä kertoo merkittävästä osaamisen kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuudesta, joka liittyy muun muassa vähäiseen liikkuvuuteen ja varsinkin kaksikielisellä Brysselin alueella riittämättömään kielitaitoon. Osallistuminen elinikäiseen oppimiseen on vähäistä. Yksittäisten työntekijöiden ja työnantajien on tärkeää sitoutua suuremmassa määrin elinikäiseen oppimiseen, jotta ihmiset pystyvät käsittelemään työelämän siirtymiä.

(19)

Laadukkaaseen yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen osallistumista koskevien tasavertaisten mahdollisuuksien suhteen on edistytty jonkin verran, sillä flaamin- ja ranskankielinen yhteisö ovat toteuttamassa asteittaisia koulu-uudistuksia. Kansainvälisessä vertailussa saavutetuista keskimäärin hyvistä tuloksista huolimatta pitkäaikainen koulutukseen liittyvä suuri epätasa-arvo jatkuu edelleen. Niinpä 15-vuotiaiden oppilaiden oppimistuloksissa on merkittävää vaihtelua, joka on yhteydessä sosioekonomiseen taustaan ja maahanmuuttaja-asemaan. Huolta aiheuttavat flaamin- ja ranskankielisen yhteisön tulosten väliset erot sekä muita heikommassa asemassa olevien väestöryhmien aliedustus luonnontieteissä, lukemisessa ja matematiikassa parhaiten menestyvien oppilaiden joukossa. Koulujen välisillä suurilla tuloseroilla on yhteys koulutusmahdollisuuksien eriarvoisuuteen. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus on suuri. Silti havaittavissa on eriarvoisuutta, joka liittyy mahdollisuuksiin saada laadukasta koulutusta, osaamisvajeeseen ja alueellisiin eroihin. Luonnontieteiden, teknologian ja matematiikan alan korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus on unionin alhaisimpia, ja näillä aloilla vallitseva vajaus voi muodostua merkittäväksi kasvun ja innovoinnin esteeksi. Opettajapula aiheuttaa huolta, mutta opettajankoulutusta koskevat uudistukset etenevät hitaasti. Opettajien jatkuvaa ammatillista kehittymistä on tarpeen mukauttaa. Sekä flaamin- että ranskankielinen yhteisö ovat käynnistäneet merkittäviä koulutusjärjestelmän uudistuksia. Nämä uudistukset on suunniteltu pantavaksi täytäntöön seuraavien kymmenen vuoden aikana ja sen jälkeen. Flanderin alue päätti kuitenkin lykätä keskeisten toimenpiteiden voimaantuloa yhdellä vuodella vuoden 2017 lopussa. Uudistusten ja toimenpiteiden vaikutus riippuu hyvin paljon niiden tosiasiallisesta täytäntöönpanosta ja seurannasta.

(20)

Palveluja koskevan sääntelykehyksen rajoittavuuteen on puututtu ainoastaan vähäisin uudistuksin. Flanderin alue on kumonnut yritysten perustamista koskevan lainsäädännön tiettyjen käsityöläisammattien osalta. Joidenkin asiantuntijapalvelujen osalta sääntely jatkuu silti tiukkana. Tämän vuoksi kilpailu on näillä aloilla vaimeaa ja markkinoille tulee vain vähän uusia yrityksiä. Rakennusalan markkinoille pääsyyn sovelletaan horisontaalisia lupajärjestelmiä, ja rakennuslupamenettelyt ovat viime vuosina toteutetuista toimista huolimatta yhä monimutkaisia. Yrityskannan vaihtuvuusaste on Belgian rakennusalalla huomattavasti unionin keskiarvoa matalampi, mikä saattaa tarkoittaa, että kilpailu alalla on liian vähäistä. Tämä vaikuttaa myös tärkeiden infrastruktuurihankkeiden toteuttamiseen. Lisäksi rautatie- ja maantieliikenteen palvelujen alalla on merkittäviä rajoituksia. Belgian talouden tuottavuuden hidas kasvu johtuu suurelta osin palvelualan tuottavuuden hitaasta kasvusta. Lainsäädännöllisillä rajoituksilla on kielteisiä heijastusvaikutuksia myös näiden palvelujen käyttäjiin, varsinkin valmistusteollisuuteen. Tuottavuuden kasvua voitaisiin vauhdittaa toteuttamalla perusteellisempia rakenneuudistuksia keskeisillä palvelualoilla, sillä tuottavuuden kasvu on olennaista tulevan kasvun sekä julkisen talouden kestävyyden varmistamisen kannalta.

(21)

Myös vähittäiskauppasektorin toimivuus on parantunut vain vähän. Vaikka äskettäin on toteutettu uudistuksia, lainsäädännölliset rajoitukset heikentävät yhä alan suorituskykyä ja jarruttavat investointeja. Monien tuoteryhmien hinnat ovat edelleen korkeammat kuin naapurimaissa. Lisätoimet ovat tarpeen, jotta liiketoimintaympäristöä saadaan muutettua kilpailukykyiseksi ja investointeja edistävämmäksi. Näin kuluttajat saisivat lisää valinnanvaraa ja hinnat laskisivat. Komissio ehdotti huhtikuussa 2018 parhaita käytäntöjä, joilla ohjataan jäsenvaltioiden uudistuksia vähittäiskauppasektorilla.

(22)

Yrittäjyys on Belgiassa edelleen laimeaa, vaikka viime vuosina on toteutettu joitakin uudistuksia ja hiljattain toimenpiteitä, joiden vaikutusta on vielä arvioitava. Liiketoiminnan dynaamisuus on vähäistä, koska yritysten perustamisaste on edelleen Euroopan alhaisimpia, paljon unionin keskiarvon alapuolella. Lisäksi yritysten häviämisaste on matala. Yrityksiin kohdistuu edelleen myös raskas hallinnollinen rasitus, jolle luonteenomaisia ovat monimutkaiset menettelyt ja heikko sääntelyvarmuus.

(23)

Digitaalisten julkisten palvelujen suorituskyky on Belgiassa keskinkertainen. Vaikka se on digitaalisen talouden kehittäjänä yleisesti ottaen hyvissä asemissa, digitaaliset julkiset palvelut ovat vain keskivertotasoa. Erityisiä haasteita johdonmukaisten maanlaajuisten sähköisten viranomaispalvelujen kehittämiselle aiheuttaa Belgian liittovaltiorakenne. Erilaiset järjestelmät, jotka eivät välttämättä ole keskenään yhteentoimivia, heikentävät tehokkuutta. Oikeusjärjestelmään liittyy edelleen vakavia huolenaiheita, erityisesti viivästyneiden kanteiden, digitalisoinnin ja tuomioistuinten tietojen luotettavuuden, vertailukelpoisuuden ja yhdenmukaisuuden osalta. Tuomioistuinten tiettyjen palvelujen digitalisointia kaikissa tuomioistuimissa koskevien aloitteiden (kuten e-box tai e-deposit) toteutus on jäljessä aikataulusta. Niin kauan kuin tätä yhdenmukaista koodausjärjestelmää ei sovelleta kaikissa tuomioistuimissa, tuomioistuinmenettelyjen tehokkuutta koskevien tietojen luotettavuus ja vertailukelpoisuus pysyvät vähäisinä.

(24)

Belgian verojärjestelmä on viimeaikaisista uudistuksista huolimatta edelleen monimutkainen. Yhteisöveron uudistus alentaa lakisääteisiä veroasteita ja yksinkertaistaa järjestelmää. Voimaan jää kuitenkin edelleen monia poikkeuksia ja vääristäviä kannustimia, kuten verohelpotusten kokonaismäärän kasvava suuntaus osoittaa. Mahdollisuutta siirtää verotuksen painopistettä kasvua paremmin edistäviin veropohjiin voitaisiin käyttää laajemminkin. Ympäristöön liittyvistä veroista saatavat tulot ovat edelleen unionin alhaisimpia. Verotusta olisi myös mahdollista kehittää huomattavasti ympäristöystävällisempään suuntaan esimerkiksi vähentämällä työsuhdeautojen suotuisaa verokohtelua, joka edistää ilman saastumista, liikenneruuhkia ja kasvihuonekaasupäästöjä.

(25)

Liikenteen ruuhkautumisen ratkaisemisessa on edistytty vain hiukan. Liikkuvuutta vaikeuttaa infrastruktuuriin kohdistuvien julkisten investointien riittämättömyys, vääristävät verokannustimet ja liikennepalvelujen kilpailun puute, mikä aiheuttaa pahoja ruuhkia ja heikentää tuottavuuden kasvua. Tieliikenteen ruuhkat pahenevat vuosi vuodelta, mikä karkottaa ulkomaisia investointeja ja aiheuttaa suuria sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristökustannuksia. Kiireellisimpiä haasteita on saada valmiiksi rautatie- ja maantieliikenteen infrastruktuuri sekä parantaa sitä etenkin Antwerpenin ja Brysselin sisällä ja niiden ympäristössä. Rautatie- ja maantieliikenteen palvelujen alalla on myös merkittäviä rajoituksia. Viranomaiset voivat kannustaa nykyisen infrastruktuurin tehokkaampaan käyttöön ja siirtymiseen pois yksilöliikenteestä kohti joukkoliikennettä ja vähäpäästöisempiä vaihtoehtoja.

(26)

Komissio on vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Belgian talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2018 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2018 vakausohjelman, vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Belgialle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Belgian finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, missä määrin ne ovat unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(27)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (9) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1,

1.

2.

3.

(1)

Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 22 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella myös varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Bulgaria kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(2)

Bulgariaa koskeva vuoden 2018 maaraportti julkaistiin 7 päivänä maaliskuuta 2018. Siinä arvioitiin Bulgarian edistymistä neuvoston 11 päivänä heinäkuuta 2017 hyväksymien maakohtaisten suositusten (3) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 7 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio katsoi analyysinsa perusteella, että Bulgarian makrotaloudessa on epätasapainoja. Rahoitusalalla on haavoittuvuustekijöitä samalla kun yritykset ovat hyvin velkaantuneita ja niillä on järjestämättömiä lainoja. Lisäksi työmarkkinoiden sopeutuminen on puutteellista.

(3)

Bulgaria toimitti vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2018 lähentymisohjelmansa 19 päivänä huhtikuuta 2018. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon. Bulgarian vuoden 2018 kansallinen uudistusohjelma sisältää sekä lyhyen että pitkän aikavälin sitoumuksia ja kattaa vuoden 2018 maaraportissa määritetyt haasteet. Siinä esitetään etenkin toimenpiteitä, joilla vahvistetaan pankkialan ja sen ulkopuolisen rahoitussektorin valvontaa, parannetaan maksukyvyttömyyslainsäädäntöä ja puututaan vuoden 2016 stressitesteissä havaittuihin ongelmakohtiin. Ohjelmaan sisältyy myös toimenpiteitä, joilla tehostetaan veronkantoa ja torjutaan harmaata taloutta, kohdennetaan aktiivista työvoimapolitiikkaa entistä paremmin, lisätään sosiaalista suojelua ja vastataan erilaisiin terveydenhuollon ja koulutusalan haasteisiin. Vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman tehokas täytäntöönpano tukisi kaiken kaikkiaan epätasapainojen korjaamista.

(4)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (4) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(5)

Bulgariaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Vuonna 2017 maan julkinen talous oli 0,9 prosenttia ylijäämäinen suhteessa BKT:hen. Vuoden 2018 lähentymisohjelmassa Bulgarian hallitus tähtää siihen, että BKT:hen suhteutettuna talousarvio olisi tasapainossa vuonna 2018, 0,3 prosenttia ylijäämäinen vuonna 2019, 0,5 prosenttia ylijäämäinen vuonna 2020 ja 0,2 prosenttia ylijäämäinen vuonna 2021. Suunnitelmien mukaan maa pysyy koko ohjelmakauden ajan selvästi julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteessa, joka on 1 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen. Vuoden 2018 lähentymisohjelman mukaan julkisen talouden velan, joka oli 25,4 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017, odotetaan supistuvan vähitellen vuoteen 2021 mennessä 19,4 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Komission kevään 2018 talousennusteen mukaan rakenteellinen rahoitusasema, joka vuonna 2017 oli 0,9 prosenttia suhteessa BKT:hen, säilyy edelleen ylijäämäisenä, mutta sen odotetaan heikkenevän 0,5 prosenttiin vuonna 2018 ja pysyvän tällä tasolla vuonna 2019. Rakenteellisen rahoitusaseman ennustetaan siis pysyvän julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen yläpuolella molempina vuosina. Kaiken kaikkiaan neuvosto arvioi Bulgarian vuosina 2018 ja 2019 noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(6)

Finanssipolitiikan tehostaminen on äärimmäisen tärkeää. Verotulot kasvavat ja verosäännöksiä noudatetaan entistä paremmin, mutta tämä johtuu pikemminkin talousnäkymien paranemisesta kuin verohallinnon ja veronkannon tehostumisesta. Julkisen varainkäytön tehokkuus on eräillä aloilla hyvin alhainen. Siksi on tärkeää uudistaa julkista varainhoitoa, ja taloustilanne ja julkisen talouden olosuhteet ovat nyt uudistuksille erityisen suotuisat. Valtion omistamien yritysten taloudellinen suorituskyky on heikko alueen muihin maihin ja yksityiseen sektoriin verrattuna, ja se voi aiheuttaa julkiseen talouteen epävarmuutta ja riskejä, sillä näiden yritysten maksurästit ovat ehdollisia vastuusitoumuksia. Valtionyritysten omistajaohjausjärjestelmässä on ylipäätään edelleen haasteita, eikä se ole kansainvälisten normien mukainen. Tämän osa-alueen uudistukset ovat lisäksi erittäin tärkeitä liiketoimintaympäristön kannalta.

(7)

Tietyistä haavoittuvuustekijöistä huolimatta rahoitusalan vakaus on parantunut edelleen. Yrityksillä on edelleen paljon järjestämättömiä lainoja, vaikkakin entistä vähemmän. Pääomapuskurit ovat keskimäärin riittäviä, mikä mahdollistaa taseiden puhdistamisen. Rahoitusalan valvontaa on parannettu huomattavasti, mutta joitakin tärkeitä toimenpiteitä ei ole vielä pantu kaikilta osin täytäntöön. Jotta taseet vahvistuisivat edelleen ja pankkien ja vakuutusyhtiöiden häiriönsietokyky paranisi, on ennen muuta vähennettävä lähipiirin liiketoimiin liittyviä riskejä ja parannettava omaisuuserien arvonmääritystä.

(8)

Maksukyvyttömyyslainsäädännön tehottomuus hidastaa yksityisen sektorin velkaantuneisuuden vähenemistä ja järjestämättömien lainojen selvittämistä. Menettelyt kestävät pitkään, ja palautusaste on alhainen. Sääntelykehyksestä puuttuu vielä joitakin sen toimivuuden kannalta olennaisia osia, kuten säädökset, joilla säännellään velkavastuusta vapautumista ja annetaan yrittäjille mahdollisuus aloittaa yritystoiminta uudelleen kohtuullisen ajan kuluttua konkurssista. Koska tietojen keruu on puutteellista eikä käytettävissä ole asianmukaisia seurantavälineitä, ei vanhojen eikä uusien menettelyjen tehokkuutta voida arvioida.

(9)

Tämä koskee myös liiketoiminnan uudelleenjärjestelyihin liittyviä menettelyjä. Pimeää työtä tehdään edelleen paljon, mikä vaikuttaa huomattavasti verotuloihin, työolosuhteisiin ja eläkeläisten tulojen riittävyyteen. Bulgaria on hiljattain pyrkinyt korjaamaan tilannetta monilla toimenpiteillä. Esimerkiksi maataloudessa on otettu käyttöön yhden päivän työsopimukset, vero- ja työvoimaviranomaisten yhteistyötä on parannettu ja tiedotusta työntekijöille aiheutuvista kielteisistä seurauksista on lisätty. Toimenpiteiden teho riippuu siitä, miten ne pannaan täytäntöön. Siirtymistä viralliseen talouteen on nopeutettava, jotta päästään osallistavaan kasvuun ja kaikille voidaan taata oikeudenmukaiset työehdot.

(10)

Työmarkkinatilanne on parantunut, mutta haasteita riittää edelleen. Työllisyysaste on noussut finanssikriisiä edeltäneelle tasolle, ja työttömyysaste on unionin keskiarvon alapuolella. Työmarkkinoiden myönteinen kehitys ei kuitenkaan hyödytä yhtä lailla koko työikäistä väestöä. Pitkäaikaistyöttömillä, työmarkkinoiden ulkopuolella olevilla nuorilla, romaneilla ja köyhien alueiden ja maaseudun asukkailla on edelleen suuria vaikeuksia päästä tai palata työmarkkinoille. Väestö ikääntyy ja vähenee, ja kun työvoimaosuus on alle unionin keskiarvon, on seurauksena työvoimapula ja osaamisvaje, mikä heikentää pitkän aikavälin talousnäkymiä. Siksi olisi syytä panostaa enemmän koulutukseen ja työvoiman osaamisen kehittämiseen. Työllistyvyyttä ja työmarkkinoille osallistumista voitaisiin edistää tiedotustoimilla, aktiivisella työvoimapolitiikalla ja sosiaalipalvelujen avulla.

(11)

Tuloerot, eriarvoisuus palvelujen (koulutus, terveydenhuolto ja asuminen) saatavuuden suhteen sekä köyhyys- ja syrjäytymisriski ovat Bulgariassa edelleen unionin suurimpien joukossa. Vuonna 2016 noin 40 prosenttia maan väestöstä oli köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa, ja samaan aikaan kotitalouksien rikkaimman 20 prosentin tulot olivat lähes kahdeksan kertaa niin suuret kuin köyhimmän 20 prosentin tulot. Sosiaaliturvaan osoitetaan vain vähän varoja. Tämä koskee myös yleistä vähimmäistulojärjestelmää, jonka tuen kattavuus ja määrä sekä vaikutukset köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseen ovat rajalliset. Objektiivista mekanismia etuuksien tason tarkistamista varten ei ole. Vaikka sosiaalietuuksien ja vähimmäiseläkkeiden riittävyys on viime aikoina parantunut, sosiaaliturvajärjestelmästä ei ole tarjolla riittävästi tukea kaikkein heikoimmassa asemassa oleville ryhmille, kuten romaneille, lapsille, vanhuksille, vammaisille ja maaseutualueiden asukkaille. Sosiaalipalvelujen tarjonta on edelleen vähäistä, eikä niitä ole kunnolla integroitu työvoimapalveluihin ja muihin palveluihin.

(12)

Vähimmäispalkan määrittämiseen ei käytetä selvää ja läpinäkyvää mekanismia, ja vähimmäispalkkaa saavien työntekijöiden osuus on yli kaksinkertaistunut kuuden viime vuoden aikana. Kun mekanismia ei ole, voi tasapainottelu toisaalta työllisyyden ja kilpailukyvyn tukemisen ja toisaalta ansiotulojen turvaamisen välillä olla vaikeaa. Se aiheuttaa myös epävarmuutta, joka voi vaikuttaa kielteisesti liiketoimintaedellytysten ennustettavuuteen. Hallitus on tehnyt esityksen vähimmäispalkan määrittämismekanismista, joka ratkaisisi tämän ongelman, mutta työmarkkinaosapuolet eivät ole päässeet asiasta sopimukseen. Lisäksi hallituksen talousarvioennusteessa on vähimmäispalkan korotuksia aina vuoteen 2020. Vuonna 2018 Bulgaria ratifioi vähimmäispalkkojen määräämistä koskevan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen. Se voisi olla hyvä objektiivisen mekanismin perusta.

(13)

Merkittävä haaste on edelleen terveydenhuoltopalvelujen heikko saatavuus, jonka syinä ovat julkisten määrärahojen vähäisyys, rajallisten resurssien epätasainen jakautuminen ja sairausvakuutusjärjestelmän heikko kattavuus. Julkisen rahoituksen vähäisyyttä on kompensoitava runsaalla yksityisellä rahoituksella, jota saadaan lähinnä palvelujen käyttäjiltä perittävistä maksuista. Sellaisten kansalaisten osuus, joilla ei ole sairausvakuutusta, on Bulgariassa suuri useimpiin muihin jäsenvaltioihin verrattuna. Lääkäreiden epätasainen alueellinen jakautuminen ja sairaanhoitajien vähäinen määrä ovat edelleen ongelmia. Bulgariasta pois muuttavien lääkärien määrä on kuitenkin viime aikoina vähentynyt. Ongelmakohtiin pitäisi puuttua esimerkiksi kansallisen terveysstrategian tai muiden vastaavien toimenpiteiden avulla.

(14)

Vaikka koulutusjärjestelmää on viime aikoina uudenaikaistettu monilla toimenpiteillä, koulutustulokset ovat huonoja ja niihin vaikuttaa suuresti oppilaan sosioekonominen asema. Heikossa asemassa olevien perheiden lapsilla – etenkin romanilapsilla – on muita huonommat mahdollisuudet saada koulutusta. Koulunkäynnin varhain lopettaneiden osuus on suuri, mikä vaikuttaa myöhemmässä vaiheessa kielteisesti työllistyvyyteen ja työmarkkinatuloksiin. Laadukkaan ja osallistavan yleisopetuksen järjestämiseen liittyy edelleen haasteita, joista yksi on eri etnisille ryhmille yhteisten päiväkotien, koulujen ja koululuokkien tarjoaminen. Opetussuunnitelmaa uudistamalla pyritään parantamaan koulutustuloksia ja kansalaisten digitaalisia taitoja. Digitaalisen osaamisen taso on silti edelleen unionin alhaisimpia, ja se vaihtelee eri sosioekonomisten ryhmien välillä. Viimeaikaisista toimista huolimatta ammatillisen koulutuksen työmarkkinarelevanssi on edelleen riittämätön. Korkeakoulutuksen uudistus on meneillään, mutta osaamisvajeen poistaminen ei ole helppoa, kun tutkinnon suorittaneita on joillakin aloilla liikaa ja joillakin liian vähän. Aikuiskoulutukseen osallistutaan hyvin vähän, vaikka täydennyskoulutukseen on tarvetta. Opettajakunta on huomattavan iäkästä, ja toimet uhkaavan opettajapulan ehkäisemiseksi on aloitettu. Viimeaikaisista uudistuksista huolimatta opettajankoulutusohjelmia on edelleen parannettava.

(15)

Monia kansalliseen julkisten hankintojen strategiaan kuuluvia toimenpiteitä on otettu virallisesti käyttöön. Kansallisten viranomaisten olisi kuitenkin valvottava tehokkaammin, että ne myös pannaan täytäntöön. Yritysten ja kansalaisjärjestöjen mukaan julkisten hankintojen alalla on jo alkanut näkyä muutosta parempaan suuntaan. Ongelmina ovat silti edelleen läpinäkyvyyden puute ja korruptio. Hankintoja tehdään yhä useammin ilman tarjouskilpailua ja usein yhden ainoan tarjouksen perusteella, mikä voi heikentää huomattavasti järjestelmän läpinäkyvyyttä ja toimivuutta. Julkisista hankinnoista vastaavan viraston uusien valvontatoimien ensimmäinen riippumaton arviointi on meneillään. Säännöllinen palaute olisi tarpeen, jotta viraston valvontatoimia voitaisiin optimoida edelleen. Hallinnollisiin valmiuksiin muun muassa kuntatasolla liittyy edelleen ongelmia, jotka voidaan ratkaista vain lisäämällä ammattimaisuutta ja standardointia ja harkitsemalla vakavasti yhteishankintayksikköjen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämistä. Hankintoja yhdistämällä voitaisiin myös parantaa terveydenhuoltoalan hankintajärjestelmien toimivuutta ja saada aikaan säästöjä. Merkittävien julkisten hankkeiden viivästyminen on ongelma, johon ei ole löydetty ratkaisua ja johon on edelleen paneuduttava.

(16)

Tutkimus-, kehitys- ja innovointijärjestelmän rakenteelliset puutteet ja suuri hajanaisuus rajoittavat sen vaikutusta tuottavuuteen ja kasvuun. Teollisuudessa ovat edelleen vallitsevassa asemassa matalan teknologian alat, ja innovointi on hyvin vähäistä. Julkisyhteisöt ja yritykset osoittavat erityisen vähän varoja tutkimus- ja kehitystoimintaan. Uudistusten hitaus haittaa siirtymistä innovointia edistävään järjestelmään. Vaikka korkeakouluja ja tutkimuslaitoksia on paljon, vain muutamat niistä tuottavat korkealaatuisia tieteellisiä tutkimuksia. Tutkimustulosten kaupallistaminen on edelleen erittäin heikkoa. Tutkimusrahoitusjärjestelmässä ei käytetä tarjouskilpailuja, kansainvälisiä arviointeja eikä tutkimuslaitosten tulosperusteista rahoitusta. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö tutkimus- ja kehitystoiminnassa on vähäistä. Sofia Tech Park -kärkihankkeessa on vielä monia haasteita, kuten tehoton hallinto, epävakaa johtaminen, tutkimusinfrastruktuurin riittämätön hyödyntäminen ja valtion pitkäaikaisrahoituksen puute. Uudistamalla rakenteita, lisäämällä ohjausjärjestelmän toimivuutta ja takaamalla vakaat julkiset tutkimus- ja innovointiresurssit voidaan maksimoida vaikutukset tuottavuuteen ja kasvuun ja tukea siirtymistä suurempaa lisäarvoa tuottavaan taloudelliseen toimintaan älykkään erikoistumisen strategian mukaisesti.

(17)

Liiketoimintaympäristöä on parannettava edelleen. Vaikka useita uudistuksia on hyväksytty, niiden toteuttaminen käytännössä on edennyt hitaasti. Yrityksille aiheuttavat edelleen huolta korruptio, institutionaaliset puutteet ja riittämätön työvoiman tarjonta. Julkishallinnon uudistaminen ja sähköisen viranomaisasioinnin toteuttaminen edistyvät hitaasti. Julkisen sektorin hallintoa hyödyttäisivät suurempi läpinäkyvyys, selvemmät säännöt ja pitkän aikavälin perspektiivi. Lisäksi työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun roolia voidaan vielä kehittää – tarvittaessa viranomaisten avulla. Infrastruktuurin puutteiden johdosta liikennealan toimivuus ja suorituskyky ovat alhaiset. Rautateiden henkilöliikenteen markkinat ovat kärsineet todellisen kilpailun puutteesta. Ilmansaasteiden vähentämiseksi ei ole ryhdytty kohdennettuihin ja tehokkaisiin toimiin.

(18)

Vuonna 2017 Bulgaria pyrki edelleen uudistamaan oikeuslaitostaan ja korjaamaan puutteita korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa. Uudet ylimmän tuomarineuvoston vaalit vahvistivat vuosien 2015 ja 2016 perustuslaki- ja lainsäädäntöuudistusten myönteisiä vaikutuksia. Rikoslakiin on tehty uudistuksia, joilla parannetaan syytemenettelyä korkean tason korruptiotapausten yhteydessä, ja muitakin uudistuksia harkitaan parhaillaan. Vuonna 2018 perustettiin lailla uusi korruptiontorjuntaviranomainen, jonka avulla vahvistetaan korkean tason korruption ehkäisyä ja torjuntaa. Komissio valvoo yhteistyö- ja seurantamekanismin puitteissa edelleen oikeuslaitoksen uudistamista sekä korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa Bulgariassa. Tämän vuoksi näitä osa-alueita ei käsitellä Bulgarian maakohtaisissa suosituksissa, mutta ne ovat tärkeitä, jotta maan liiketoimintaympäristö voi kehittyä myönteiseen suuntaan.

(19)

Komissio on vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Bulgarian talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2018 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2018 lähentymisohjelman, vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Bulgarialle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja toimenpiteiden merkityksen Bulgarian finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, missä määrin ne ovat unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(20)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 lähentymisohjelman tämän arvioinnin perusteella ja katsoo (5), että Bulgarian odotetaan noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(21)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja vuoden 2018 lähentymisohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 2 ja 3,

1.

2.

3.

(1)

Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 22 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Tšekki ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(2)

Tšekkiä koskeva vuoden 2018 maaraportti julkaistiin 7 päivänä maaliskuuta 2018. Siinä arvioitiin Tšekin edistymistä neuvoston 11 päivänä heinäkuuta 2017 hyväksymien maakohtaisten suositusten (3) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja sen kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa.

(3)

Tšekki toimitti vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2018 lähentymisohjelmansa 30 päivänä huhtikuuta 2018. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(4)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (4) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(5)

Tšekkiin sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Vuoden 2018 lähentymisohjelmassa hallitus odottaa, että julkisen talouden rahoitusasema on suhdannetasoittamattomin luvuin ylijäämäinen vuosina 2018–2021. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteessa, joka on 1,0 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen, pysytään edelleen selvästi koko ohjelmakauden ajan. Vuoden 2018 lähentymisohjelman mukaan julkisen talouden velan suhteessa BKT:hen odotetaan supistuvan vähitellen siten, että se on 29,9 prosenttia vuonna 2021. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Julkisen talouden tavoitteiden saavuttamiseen liittyvät riskit näyttävät olevan pitkälti tasapainossa. Julkisten investointien odotetaan elpyvän ja julkisen sektorin palkkojen nousevan edelleen. Komission kevään 2018 talousennusteen mukaan rakenteellisen rahoitusaseman odotetaan vuonna 2018 heikkenevän noin 0,9 prosenttiin ja vuonna 2019 edelleen 0,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen, mikä ylittää julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen. Kaiken kaikkiaan neuvosto arvioi Tšekin vuosina 2018 ja 2019 noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(6)

Tšekissä on pitkällä aikavälillä edelleen keskivaikeita julkisen talouden kestävyyteen liittyviä riskejä. Vaikka väestön ikääntymisestä aiheutuvat kustannukset ovat haaste terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon kannalta, erityistä huomiota on kiinnitettävä eläkejärjestelmän muutoksiin. Ikääntymiseen liittyvien menojen tarkistetut ennusteet viittaavat suurempaan kasvuun kuin vuoden 2015 ikääntymisraportissa arvioitiin. Eläkemenojen odotetaan kasvavan 8,2 prosentista suhteessa BKT:hen vuonna 2016 aina 10,9 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2070. Tämä eläkemenojen odotettua suurempi kasvu johtuu pääasiassa siitä, että eläkeiän lakisääteiseksi ylärajaksi on asetettu 65 vuotta. Lakisääteistä eläkeikää ei mukauteta automaattisesti elinajanodotteeseen. Sen sijaan hallituksen on tarkoitus tarkastella eläkeiän ylärajaa uudelleen viiden vuoden välein vuodesta 2019 alkaen. Koska asia on hallituksen harkintavallassa, tämänhetkisissä eläkemenoja koskevissa ennusteissa ei oteta huomioon näitä eläkeiän uudelleentarkasteluja. Lisäksi eläkkeiden indeksointi on nyt suotuisampaa, kun siinä otetaan huomioon 50 prosenttia reaalipalkkojen noususta aiemman 33 prosentin sijaan. Näiden muutosten vaikutukset menoihin ovat 2 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuonna 2070. Muut parhaillaan keskusteltavana olevat muutokset, kuten peruseläkkeen määrän ja iäkkäiden eläkkeensaajien eläkkeen korottaminen, heikentävät osaltaan kestävyysindikaattoreita. Julkisten terveydenhuoltomenojen odotetaan kasvavan pitkällä aikavälillä 1,1 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen, mikä on enemmän kuin koko unionin osalta arvioitu 0,9 prosenttiyksikön keskimääräinen kasvu. Näkyvissä onkin merkkejä resurssien tehottomasta käytöstä sekä avohoidossa että sairaalahoidossa.

(7)

Vuoden 2017 alussa voimaan tullut uusi finanssipoliittista vastuuta koskeva laki on lujittanut merkittävästi Tšekin julkisen talouden kehystä. Sillä myös perustettiin riippumaton finanssipoliittinen neuvosto. Riippumattomia tarkastuksia koskeva lakiluonnos on parhaillaan yksiköiden välisessä lausuntomenettelyssä. Sen myötä on tarkoitus huolehtia myös neuvoston direktiivin 2011/85/EU (5) saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(8)

Tšekin keskuspankki voi asettaa makrovakaustoimena suositusluonteisia kiinnitysluottorajoja, mutta sen valtuudet määrätä seuraamuksia ovat vähäiset, koska sillä ei ole virallista toimivaltaa valvoa niiden täytäntöönpanoa. Vaikka tšekkiläiset pankit noudattavat tiettyjä luottojen kokonaistasoon sovellettavia rajoja, ne eivät ole noudattaneet täysimääräisesti Tšekin keskuspankin vuoden 2016 suuntaviivoja. Sitovilla lakisääteisillä rajoilla tšekkiläiset pankit saataisiin todennäköisesti noudattamaan raja-arvoja nykyistä paremmin ja samalla varmistettaisiin rahoitusjärjestelmän vakaus ja vähennettäisiin lainanottajien riskejä. Lainsäädäntöehdotusta Tšekin keskuspankkilain muuttamiseksi on tarkoitus käsitellä parlamentissa vuonna 2018.

(9)

Tšekillä on edelleen haasteita julkisten hankintojen avoimuuden ja tehokkuuden lisäämisen sekä korruption torjunnan saralla. Vaikka julkisten hankintojen kehyksen parantamiseksi on toteutettu joitakin toimenpiteitä, ongelmana on edelleen kilpailun vähäisyys, sillä lähes puolessa kaikista julkisista tarjouskilpailuista tehdään vain yksi tarjous. Samalla sähköisten menettelyjen käytön muuttaminen pakolliseksi saattaa lisätä avoimuutta ja tehokkuutta. Tšekin viranomaiset ovat investoineet valtion omistamaan sähköisten hankintamenettelyjen alustaan (National Electronic Tool), jota on tarkoitus kehittää entistä käyttäjäystävällisemmäksi ja luotettavammaksi, minkä lisäksi Tšekin markkinoilla toimii yksityisiä alustoja. Jotta julkisille varoille saataisiin parempi vastine, hallinnollisia esteitä voitaisiin edelleen vähentää huomattavasti sekä hyödyntää mahdollisuuksia yhdistettyihin ja strategisiin julkisiin hankintoihin. Sekä keskus- että paikallisviranomaiset ovat alkaneet toteuttaa kohdennettuja aloitteita hankintamenettelyihin osallistuvan henkilöstön kouluttamiseksi. Silti yhteisten hankintatoimenpiteiden käynnistäminen ja erityisasiantuntemuksen hankkiminen on tietyillä aloilla edelleen hyvin haasteellista. Lisäksi korruptio ja lahjonta ovat jatkuvia huolenaiheita sekä yritysten että kansalaisten kannalta. Vaikka useita korruption vastaiseen strategiaan kuuluvia merkittäviä uudistuksia on toteutettu, jotkin osa-alueet ovat edelleen jääneet huomiotta.

(10)

Sähköisen hallinnon toimivuus jää alle unionin keskiarvon, mutta näiden palvelujen saatavuuden ja käytettävyyden parantamiseksi on toteutettu lainsäädäntötoimenpiteitä. Vuonna 2018 on määrä käynnistää eräitä suurimittaisia aloitteita, mutta niiden onnistuminen riippuu viranomaisten kyvystä tiedottaa asiasta ja tarjota helppokäyttöisiä ratkaisuja.

(11)

Investointeja jarruttaa tietty hallinnollinen ja sääntelystä johtuva rasitus. Nämä rasitteet koskevat lähinnä rakennuslupia ja verotuksen monimutkaisuutta. On kuitenkin todettava, että viranomaiset ovat hyväksyneet rakennuslakiin muutoksen, jolla yksinkertaistetaan rakennuslupien myöntämismenettelyä sisällyttämällä ympäristövaikutusten arviointi kaavoituspäätökseen tai yhdistettyyn kaavoitus- ja rakennuslupaan. Epäselväksi kuitenkin jää, voitaisiinko tämän myötä järkeistää myös suuria infrastruktuurihankkeita koskevia menettelyjä, koska lukuisat muut luvat on jätetty yhdistetyn lupajärjestelmän ulkopuolelle. Parlamentissa käsitellään parhaillaan liikenneinfrastruktuurin rakentamista sääntelevän lain muuttamista. Vaikka verojärjestelmään on tehty muutoksia, joilla parannetaan veronkantoa, verosääntely ja verokannat ovat kasvattaneet merkitystään liiketoiminnan harjoittamisen kannalta ongelmallisina osa-alueina. Uusi hallitus on ilmoittanut mahdollisista muutoksista, joilla pyritään lisäämään avoimuutta ja yksinkertaistamaan verojärjestelmää. Tähän sisältyvät myös käynnissä olevat toimet tuloverolainsäädännön nykyaikaistamiseksi. Säännösten noudattamisesta aiheutuvat kustannukset ovat kasvaneet hieman ja pysyvät unionin keskiarvoa korkeampina. Arvonlisäveron valvontailmoitus on kyllä lisännyt verotuloja, mutta se on myös pidentänyt verovaatimusten noudattamiseen kuluvaa aikaa. Vaikka verosäännösten noudattamiseen tunteina kulunut aika on lyhentynyt huomattavasti aikaisemmasta, Tšekki on edelleen asteikon yläpäässä. Lisäksi uudet alennetut arvonlisäverokannat saattavat monimutkaistaa arvonlisäverojärjestelmää, etenkin pienten ja keskisuurten yritysten osalta.

(12)

Tšekin talous on siirtymässä kohti osaamisvaltaisempaa toimintaa, mutta hyvin toimivan tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän kehittymistä jarruttavat edelleen useat pullonkaulat. Yritysten tutkimus- ja kehittämisinvestoinnit lisääntyvät lähinnä suorien ulkomaisten sijoitusten ansiosta. Kotimaisten yritysten T&K-menot ovat viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana supistuneet. Huolimatta merkittävistä julkisista T&K-investoinneista Tšekin tulokset julkisen tiedeperustan laadun osalta ovat heikot. Yhteyksien luomiseksi korkeakoulujen ja yritysten välille sekä julkisen tiedeperustan tuloksellisuuden parantamiseksi on toteutettu politiikkatoimia. Tähän mennessä tulokset ovat kuitenkin olleet vähäisiä, eikä uudistuksia ole vielä pantu täysimääräisesti täytäntöön. Lisäksi tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän hallinnointi jatkuu hajanaisena.

(13)

Tšekin työmarkkinoiden pullonkaulojen poistamisen kannalta ensisijaisen tärkeässä asemassa on laadukas ja osallistava koulutus. Opiskelijoiden sosioekonominen tausta vaikuttaa edelleen voimakkaasti koulutustuloksiin. Osallistavan koulutuksen toimenpiteitä ei ole vielä pantu täytäntöön täysimääräisesti, varsinkaan romanilasten osalta. Pätevien opettajien puute yhdistettynä väestöennusteisiin viittaa siihen, että jatkossa saattaa olla entistä haastavampaa saada palvelukseen opettajia ja pitää heidät palveluksessa. Parlamentti ei hyväksynyt suunniteltua opettajien uutta urajärjestelmää, jossa olisi kytketty yhteen opettajien jatkuva ammatillinen kehittyminen, urakehitys ja palkka. Opettajien palkat ovat edelleen muihin korkeakoulutettuihin työntekijöihin verrattuna alhaiset, mutta lähivuosina on tarkoitus toteuttaa lisäpalkankorotuksia. Opettajan ammatti ei näin ollen ole lahjakkaiden nuorten silmissä edelleenkään kovin houkutteleva vaihtoehto. Lisäksi koulutuksen osallistavammaksi muuttamista koskevan uudistuksen (joka käynnistettiin vuonna 2016 Euroopan sosiaalirahaston tuella) onnistuminen riippuu riittävän ja kestävän kansallisen rahoituksen saatavuudesta, opettajien ja opetusavustajien lisäkoulutuksesta ja osallistavan koulutuksen etuja koskevan yleisen tietoisuuden lisäämisestä.

(14)

Tšekin työmarkkinatulokset ovat tällä hetkellä vahvoja. Työllisyys on viimeksi kuluneiden kuuden vuoden aikana kasvanut tasaisesti ja työttömyys on vähentynyt huomattavasti. Naisten, matalan osaamistason työntekijöiden ja vammaisten potentiaalia ei kuitenkaan hyödynnetä tarpeeksi. Näiden ryhmien työmarkkinoille osallistumista on selkeästi mahdollista lisätä, koska maassa esiintyy työvoimapulaa. Työllisyyserot ja sukupuolten väliset palkkaerot ovat edelleen suuria huolimatta viimeaikaisista toimenpiteistä, joilla vanhempainvapaata on muutettu joustavammaksi ja lastenhoitopalveluja on lisätty. Naisten työllisyysaste on edelleen selvästi alhaisempi kuin miesten. Äitiydellä on edelleen suuri vaikutus työmarkkinoille osallistumiseen, mikä liittyy kohtuuhintaisten lastenhoitopalvelujen heikkoon saatavuuteen, pitkiin vanhempainvapaaoikeuksiin, joustavien työjärjestelyjen vähäiseen käyttöön ja pitkäaikaishoitopaikkojen puutteeseen. Virallisten lastenhoitopalvelujen piirissä oli vuonna 2016 vain 4,7 prosenttia alle kolmivuotiaista lapsista. Vaikka matalan osaamistason työntekijät muodostavat vain pienen osan väestöstä, heidän työllisyysasteensa on selvästi alhaisempi kuin keskitason ja korkean osaamistason työntekijöiden. Samoin vammaisten työllisyysaste on alle unionin keskiarvon, vaikka yleinen työttömyysaste on ennätyksellisen alhainen ja työmarkkinoilla on työvoimapulaa. Tämä saattaisi motivoida hyödyntämään vammaisten tarjoamaa käyttämätöntä potentiaalia. Julkiset työvoimapalvelut eivät tällä hetkellä pysty rajallisen kapasiteettinsa vuoksi tarjoamaan työnhakijoille yksilöllistä ja jatkuvaa tukea. Näiden ryhmien osallistumista työmarkkinoille voitaisiin edistää lisäämällä julkisten työvoimapalvelujen kenttätoimintaa ja aktivointikapasiteettia sekä toteuttamalla tehokasta ja oikein kohdennettua aktiivista työvoimapolitiikkaa ja tarjoamalla yksilöllisiä palveluja. Työmarkkinoille pääsyä voitaisiin parantaa myös osaamisen kehittämiseen tähtäävillä aloitteilla (jotka kattaisivat myös digitaaliset taidot).

(15)

Komissio on vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Tšekin talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2018 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2018 lähentymisohjelman, vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Tšekille viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Tšekin finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, missä määrin ne ovat unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(16)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 lähentymisohjelman tämän arvioinnin perusteella ja katsoo (6), että Tšekin odotetaan noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

1.

2.

(1)

Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 22 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Tanska ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(2)

Tanskaa koskeva vuoden 2018 maaraportti julkaistiin 7 päivänä maaliskuuta 2018. Siinä arvioitiin Tanskan edistymistä neuvoston 11 päivänä heinäkuuta 2017 hyväksymien maakohtaisten suositusten (3) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa.

(3)

Tanska toimitti vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2018 lähentymisohjelmansa 24 päivänä huhtikuuta 2018. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(4)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (4) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(5)

Tanskaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Vuoden 2018 lähentymisohjelmassaan hallitus suunnittelee saavuttavansa vuonna 2018 julkisen talouden alijäämän, joka on 0,7 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja pysyvänsä edelleen koko ohjelmakauden ajan vuoteen 2025 asti keskipitkän aikavälin julkisen talouden tavoitteessaan, joka on 0,5 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen. Vuoden 2018 lähentymisohjelman mukaan on odotettavissa, että julkisen talouden velka suhteessa BKT:hen supistuu 35,6 prosenttiin vuonna 2018 ja edelleen 34,2 prosenttiin vuonna 2020, minkä jälkeen se nousee hieman alle 40 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on ohjelmakaudella uskottava. Komission kevään 2018 talousennusteen perusteella rakenteellisen rahoitusaseman odotetaan vuonna 2018 olevan 0,3 prosenttia ja vuonna 2019 0,9 prosenttia ylijäämäinen suhteessa BKT:hen, mikä ylittää vuoden 2018 lähentymisohjelman tavoitteen ja julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen. Kaiken kaikkiaan neuvosto arvioi Tanskan vuosina 2018 ja 2019 noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(6)

Työvoiman tarjonnan varmistaminen väestörakenteen muutoksista huolimatta ja puuttuminen tietyillä aloilla tulossa olevaan työvoimapulaan on Tanskassa kestävän kasvun edellytys. Ammattitaitoisten työntekijöiden tarjontaa saadaan todennäköisesti lisättyä uudistuksilla, joilla pyritään lisäämään ammatilliseen koulutukseen osallistumisen ja sen suorittamisen astetta, sekä toimenpiteillä, joilla parannetaan digitaalisia taitoja. Lisäksi tässä olisi hyötyä toimenpiteistä, joiden avulla syrjäytyneiden ja muita heikommassa asemassa olevien väestöryhmien osallistumista työmarkkinoille parannetaan. Tämä koskee nuoria, joiden koulutustaso on alhainen, alentuneesti työkykyisiä ja toimintarajoitteisia sekä maahanmuuttajataustaisia henkilöitä. Uudet työllistämistoimenpiteet lähtivät käyntiin hitaasti, mutta ne näyttävät parantavan äskettäin saapuneiden pakolaisten tilannetta. Maahanmuuttajataustaisten lasten kotouttaminen koulutusjärjestelmään on edelleen keskeinen haaste, ja sen vuoksi heidän koulutustuloksensa ovat keskimäärin heikommat kuin muilla lapsilla.

(7)

Tuottavuuden nopea kasvu on olennaisen tärkeää, jotta voidaan tukea talouskasvua, säilyttää Tanskan suhteellisen korkea hyvinvoinnin taso ja varmistaa maan kilpailukyky. Tanskan tuottavuus on korkea verrattuna muihin jäsenvaltioihin, mutta tuottavuuden kasvu on heikentynyt pitkään, ja mahdollisia tuottavuuden kasvun esteitä on monenlaisia (kuten myös Tanskan tuottavuuskomitea ja kilpailuviranomainen ovat todenneet). Erityisesti kotimarkkinasuuntautuneita palveluita on leimannut tuottavuuden jähmeä kehitys tilanteessa, jossa hallitus toteutti vuonna 2017 vain vähän toimenpiteitä kilpailun lisäämiseksi ja jossa tiettyihin palveluihin, kuten kiinnitysluottopankkeihin, ei kohdistu ulkomaista kilpailua. Kilpailun vähäisyys useilla kotimarkkinasuuntautuneilla palvelualoilla (kuten vähittäiskaupassa, rahoitusalalla, yleishyödykkeiden jakelussa, liikenteessä sekä lääkkeiden tukkumyynnissä) heikentää edelleen tuottavuutta ja ehkäisee investointeja ja työpaikkojen luomista.

(8)

Useita vuosia jatkuneen asuntojen hintojen huomattavan nousun seurauksena on syntymässä yliarvostusriskejä, erityisesti suurimmilla kaupunkialueilla. Euroopan järjestelmäriskikomitea on varoittanut kahdeksaa unionin jäsenvaltiota, joista yksi on Tanska, asuntokiinteistösektorin keskipitkän aikavälin haavoittuvuustekijöistä, jotka johtuvat asuntojen hintojen noususta ja kotitalouksien suuresta velkaantuneisuudesta. Kotitalouksien velka väheni edelleen vuonna 2017, mutta se on yhä unionin suurimpia (prosentteina suhteessa BKT:hen) ja komission arvioiden mukaan suurempi kuin talouden perustekijöiden ja varovaisuuskynnysarvojen perusteella olisi perusteltua. Lisäksi niiden asuntolainojen osuus, joissa lainamäärä suhteessa tuloihin on erittäin suuri, on kasvanut voimakkaasti vuodesta 2013 alkaen, erityisesti Kööpenhaminassa ja sen ympäristössä. Tanskan viranomaiset ovat hyväksyneet useita uusia makrovakaustoimenpiteitä, joilla rajoitetaan edelleen riskialtista luotonottoa (voimaan vuosina 2018 ja 2020), ja tehneet kiinteistöverouudistuksen (voimaan vuonna 2021), jolla puututaan asuntojen hintojen alueelliseen epätasapainoon. Erittäin suuri lainamäärä suhteessa tuloihin, suuri velkaantuneisuus ja suuri korkoherkkyys sekä mahdollisesti yliarvostetut asuntojen hinnat lisäävät kuitenkin hintojen korjausliikkeen vaaraa, mikä voisi vahingoittaa reaalitaloutta ja pankkisektoria.

(9)

Komissio on vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Tanskan talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2018 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2018 lähentymisohjelman, vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Tanskalle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Tanskan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, missä määrin ne ovat unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(10)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 lähentymisohjelman tämän arvioinnin perusteella ja katsoo (5), että Tanskan odotetaan noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia,

1.

(1)

Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 22 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella myös varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Saksa kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 22 päivänä maaliskuuta 2018. Neuvosto hyväksyi 14 päivänä toukokuuta 2018 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (3), jäljempänä ’euroalueen suositus’.

(2)

Koska Saksa kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Saksan olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista ja erityisesti suosituksista 1 ja 2 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Saksaa koskeva vuoden 2018 maaraportti julkaistiin 7 päivänä maaliskuuta 2018. Siinä arvioitiin Saksan edistymistä neuvoston 11 päivänä heinäkuuta 2017 hyväksymien maakohtaisten suositusten (4) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 7 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio katsoi analyysinsa perusteella, että Saksan makrotaloudessa on epätasapainoja. Pitkään jatkunut suuri vaihtotaseen ylijäämä vaikuttaa muihin maihin ja kertoo vaimeista investoinneista suhteessa säästämiseen sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Ylijäämä, joka on paljolti peräisin liiketoimista unionin ulkopuolisten maiden kanssa, on hieman kaventunut vuoden 2016 jälkeen. Ylijäämän odotetaan vähitellen pienenevän kotimaisen kysynnän päästessä vauhtiin tulevina vuosina, mutta se säilyy ennustejaksolla silti historiallisen suurena. Vaikka kasvu perustuu aiempaa enemmän kotimaiseen kysyntään, sekä kulutus että investoinnit ovat edelleen vähäisiä suhteessa BKT:hen. Kuitenkin taloussuhdanne on myönteinen, rahoitusta olisi saatavilla ja infrastruktuuriin olisi investoitava. Lisäksi näihin investointeihin olisi riittävästi julkistalouden liikkumavaraa. Vaikka julkisia investointeja on pyritty jossain määrin lisäämään, kyseisten investointien suhdetta BKT:hen ei ole vielä saatu pysyvälle kasvu-uralle. Myös muita aloja koskevien suositusten täytäntöönpanossa saavutettu edistys on ollut vähäistä.

(4)

Saksa toimitti vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelmansa 30 päivänä huhtikuuta 2018 ja vuoden 2018 vakausohjelmansa 19 päivänä huhtikuuta 2018. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (5) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

(7)

Julkiset reaali-investoinnit lisääntyivät voimakkaasti vuosina 2015–2017. Tämä suuntaus on osoitus hallituksen pyrkimyksistä vahvistaa investointeja. Julkiset investoinnit ovat vauhdittumassa, mutta suhteessa BKT:hen niiden kasvu on yhä vaatimatonta, ja investointitarpeiden merkittävä kasaantuminen kuntatasolla on entisellään (arviolta 4 prosenttia suhteessa BKT:hen). Julkisyhteisöjen pääomakanta pienenee edelleen suhteessa BKT:hen, mikä johtuu negatiivisista nettoinvestoinneista kuntatasolla (vuosittain noin 6 miljardia euroa vuosina 2010–2016). Kuntatason kasaantuneiden investointitarpeiden suman purkaminen edellyttäisi seuraavien kymmenen vuoden aikana vuosittain julkisia investointeja, jotka ovat 0,3 prosenttia suhteessa BKT:hen. Investoinnit suhteessa julkisyhteisöjen pääomakantaan ja julkiset investoinnit suhteessa julkisiin menoihin ovat pienemmät kuin euroalueella keskimäärin. Kuntatason julkisten investointien tukemiseksi on perustettu palveluvirasto, joka aloitti toimintansa vuonna 2017, mutta kasaantuneiden investointitarpeiden tyydyttäminen edellyttää lisätoimia. Tämän vuoksi ja julkisen talouden suotuisan rahoitusaseman ansiosta kaikilla hallintotasoilla, ja erityisesti alue- ja kuntatasolla, on mahdollista lisätä investointeja.

(8)

Julkiset koulutusmenot suhteessa BKT:hen pysyivät 4,2 prosentissa vuonna 2016 eli unionin 4,7 prosentin keskiarvon alapuolella. Koulutus- ja tutkimusmenot pysyivät 9,0 prosentissa vuonna 2016, eli ne jäivät kansallisesta tavoitteesta, joka on 10 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tämä vastaa arviolta noin 33 miljardin euron investointivajetta. Vaikka koulutusmenot ovat reaalisesti kasvaneet, kasaantuneet investointitarpeet ovat edelleen huomattavia. Samaan aikaan opiskelijamäärän kasvu, opettajapula ja varhaiskasvatuksen ja päivähoidon laajentaminen ovat haasteita, jotka edellyttävät asianmukaista julkista rahoitusta. Koulutukseen sekä tutkimukseen ja innovointiin kohdistettavat lisämenot ovat ratkaisevan tärkeitä Saksan potentiaaliselle kasvulle.

(9)

Saksan talouden digitalisointi etenee hitaasti, ja maalla on edessään merkittäviä haasteita. Digitaalinen kuilu kaupunkien ja maaseudun välillä on ilmeinen, kun tarkastellaan nopeiden internetyhteyksien (seuraavan sukupolven liityntäverkko nopeimmillaan 30 Mbit/s) peittoaluetta (maaseudulla vain 54 prosenttia). Saksa on jäänyt jälkeen erittäin suuren kapasiteetin laajakaistan (> 100 Mbit) käyttöönotossa. Vain pieni osuus (7,3 prosenttia) Saksan alueesta kuuluu suurtehoisten valokuituverkkojen piiriin (unionin keskiarvo 26,8 prosenttia). Sen sijaan nykyisten kuparikaapeliverkkojen parantaminen (vektorointi) on edelleen hallitsevan operaattorin parhaana pitämä teknologinen ratkaisu. Monet palvelut perustuvat erittäin suurinopeuksisiin yhteyksiin, ja vuonna 2017 saksalaisyrityksistä 25,3 prosenttia piti internetyhteyttään liian hitaana todellisiin toimintatarpeisiinsa. Nopeiden yhteyksien puuttuminen jarruttaa investointeja, ja erityisesti pienten ja keskisuurten, monesti maaseudulla tai maaseutumaisilla alueilla sijaitsevien yritysten investointeja. Myös suoriutuminen digitaalisissa julkisissa palveluissa ja sähköisissä terveyspalveluissa on selvästi alle unionin keskiarvon.

(10)

Yritysten investoinnit tutkimukseen ja kehitykseen ovat kasvamassa, ja Saksa on lähellä tutkimus- ja kehitysintensiteettiä koskevaa Eurooppa 2020 -tavoitettaan. Investoinnit kuitenkin keskittyvät yhä enemmän suuryrityksiin ja keskikorkean ja korkean teknologian valmistukseen, ja pienten ja keskisuurten yritysten panos on pienentynyt. Saksassa on toteutettu toimenpiteitä, joilla vahvistetaan yrittäjyyttä, erityisesti houkuttelemalla yksityisiä riskipääomasijoituksia. Saksan riskipääomamarkkinat eivät kuitenkaan edelleenkään ole yhtä kehittyneet kuin muiden kansainvälisten innovaatiojohtajien.

(11)

Joistakin viime vuosina toteutetuista parannuksista huolimatta Saksan verojärjestelmä on edelleen tehoton, erityisesti koska se on monimutkainen ja vääristää päätösten tekemistä esimerkiksi investoinneista, rahoituksesta ja työmarkkinoille osallistumisesta. Saksa painottaa veronkannossa välittömiä veroja suhteellisen voimakkaasti, ja sen olisi mahdollista vähentää vääristävää välitöntä verotusta tai siirtää painopistettä vähemmän vääristäviin kiinteistö-, perintö- ja kulutusveroihin. Työtuloihin kohdistuvat verot ja sosiaaliturvamaksut olivat vuonna 2015 unionin kuudenneksi suurimmat. Pääomakustannukset ja keskimääräinen efektiivinen yhteisöveroaste, jotka vaihtelevat alueittain, ovat unionin korkeimpia (aggregaattitasolla 28,2 prosenttia, kun unionin keskiarvo on 20,9 prosenttia). Yhteisöveron, alueellisen yritysveron (Gewerbesteuer) ja solidaarisuuslisän vuorovaikutuksen takia yhteisöverojärjestelmä on monimutkainen, johtaa korkeisiin verohallinnon kustannuksiin ja vaikuttaa vääristävästi investointien määrään ja sijaintiin. Lisäksi yhteisövero vääristää rahoituspäätöksiä suosimalla velkarahoitusta. Vinouma on unionin seitsemänneksi suurin. Oman pääoman kustannusten alentaminen voisi lisätä yksityisiä investointeja ja vahvistaa suhteellisen alikehittyneitä riskipääomamarkkinoita. Lisäksi tappiontasausta koskevat säännökset ovat edelleen suhteellisen tiukat, sillä määrä on rajoitettu 60 prosenttiin verotettavasta tulosta tiettynä vuonna.

(12)

Sääntely on Saksassa on edelleen hyvin rajoittavaa, erityisesti yrityspalvelujen, säänneltyjen ammattien ja palvelujen rajatylittävää tarjoamista koskevien hallinnollisten muodollisuuksien osalta. Keskeiset rajoitukset koskevat muun muassa yhtiömuotoa ja osakkeenomistusta. Yrityskannan vaihtuvuusaste on keskeisillä yrityspalvelualoilla, kuten lakiasiainpalveluissa, laskentatoimessa sekä arkkitehti- ja insinööripalveluissa alle unionin keskiarvon, vaikka bruttotoimintaylijäämä suhteessa liikevaihtoon on näillä aloilla keskiarvon yläpuolella, mikä kertoo pienemmistä kilpailupaineista. Koska palveluja käytetään välipanoksina, niiden sääntelyn vähentäminen lisää tuottavuutta jalostusketjun loppupään palveluintensiivisillä aloilla.

(13)

Saksassa työmarkkinat toimivat erittäin hyvin. Vuoden 2017 viimeisellä neljänneksellä työttömyysaste oli ennätysalhainen, 3,6 prosenttia, ja työllisyys nousi 79,8 prosenttiin. Nuorisotyöttömyys (6,8 prosenttia vuonna 2017) on unionin pienimpiä. Saksassa on kasvava pula ammattitaitoisesta työvoimasta, kun taas tiettyjen väestöryhmien työmarkkinapotentiaali on edelleen alikäytössä. Osa-aikatyöntekijöiden osuus on unionin korkeimpia, erityisesti naisten ja niiden keskuudessa, joilla on maahanmuuttajatausta ja hoitovelvoitteita. Naisten osalta keskeisiä ovat työajan pidentämistä estävät tekijät ja riittävien lastenhoitopalvelujen ja koululaisten iltapäivähoidon puuttuminen. Lisäpidäkkeinä työajan pidentämiselle ovat tietyt verosäännöt, erityisesti kotitalouksien toisen tulonsaajan ja matalapalkkaisten työntekijöiden osalta, ja minityöpaikkojen 450 euron ansiorajasta johtuva juuttumisvaikutus. Saksassa pienipalkkaisten verokiila on unionin suurimpia. Pienipalkkaisista suurin osa on naisia. Sen lisäksi, että suuri osa naisista tekee osa-aikatyötä, sukupuolten välinen ero osa-aikatyön tekemisessä on unionin suurimpia (37,5 prosenttia, kun unionin keskiarvo on 23,1 prosenttia). Tämä myötävaikuttaa Saksan erittäin suureen sukupuolten palkkaeroon.

(14)

Nimellispalkkojen nousu pysyi maltillisena 2,4 prosentissa vuonna 2017 huolimatta ennätyksellisen alhaisesta työttömyydestä ja suuresta avointen työpaikkojen määrästä. Osasyinä tähän suhteellisen maltilliseen palkkakehitykseen ovat tuottavuuden hidas kasvu palvelualoilla, keskitetyn sopimisen vähäinen kattavuus joillakin aloilla ja rakennetyöttömyyden väheneminen. Inflaation kiihtymiseen on reagoitu rajallisesti, ja reaalipalkkojen nousuvauhti on hidastunut vuoden 2016 1,8 prosentista 0,7 prosenttiin vuonna 2017. Alkuvuodesta 2018 tehdyt työehtosopimukset voivat jonkin verran kiihdyttää palkkojen nousua, joten kehitystä on syytä seurata. Pienipalkkaisten työntekijöiden osuus on edelleen suuri, ja alemmissa palkkadesiileissä voitaisiin lisätä työtuntien määrää. Maahanmuuton lisääntyminen ei ole estänyt palkkojen nousua alemmissa palkkasegmenteissä. Lakisääteisen yleisen vähimmäispalkan käyttöönotto vuonna 2015 ja siihen vuonna 2017 tehty korotus nostivat palkkoja palkkahaitarin alapäässä. Palkankorotusten lisäksi työmarkkinaosapuolet keskittyvät käynnissä olevalla neuvottelukierroksella työajan joustoihin.

(15)

Saksan sosiaalisen suojelun järjestelmä on vahva. Koko väestön köyhyysriski kuitenkin kasvoi tasaisesti vuoteen 2015 ennen kuin suuntaus hieman kääntyi vuonna 2016. Myös tuloerot alkoivat kaventua vuonna 2015, ja ylimmän ja alimman tuloviidenneksen tulo-osuuksien suhde on pienenemässä köyhempien kotitalouksien tulojen paranemisen ansiosta. Työssäkäyvien köyhyys väheni vuonna 2016 maltillisesti, mutta se hyödytti vain miehiä.

(16)

Saksa voi lisätä ikääntyneiden työtekijöiden kiinnittymistä työmarkkinoille, mikä lisäisi ikääntyneiden tuloja, kasvattaisi potentiaalista tuotantoa, auttaisi sopeutumaan kireisiin työmarkkinoihin ja vähentäisi tarvetta varautua ikääntymiseen säästämällä. Julkisen talouden kestävyyteen kohdistuvat riskit ovat tällä hetkellä vähäisiä, mikä pitkälti johtuu suhteellisen suuresta perusjäämästä. Vuoden 2018 ikääntymisraportin mukaan Saksa kuuluu niihin maihin, joissa eläkemenojen odotetaan kasvavan vuoteen 2070 mennessä unionissa eniten. Vanhusten (yli 65-vuotiaat) köyhyysriski oli vuonna 2016 17,6 prosenttia eli suurempi kuin unionin keskiarvo 14,7 prosenttia. Lakisääteisten ensimmäisen pilarin eläkkeiden riittävyyden tulevan heikkenemisen odotetaan lisäävän vanhuusiän köyhyysriskiä, erityisesti pienipalkkaisten työntekijöiden, epätyypillisissä työsuhteissa olevien ja rikkonaisen työhistorian omaavien keskuudessa. Sukupuolten välinen eläke-ero on unionin suurimpia. Samaan aikaan 60–64-vuotiaiden työllisyysaste oli unionin korkeimpia (58,4 prosenttia vuonna 2017), mutta 65–69-vuotiaiden työllisyysaste oli jäsenvaltioiden keskimmäisessä kolmanneksessa (16,1 prosenttia).

(17)

Sosioekonominen tausta on edelleen tärkeä koulutustulosten ja työmarkkinoille integroitumisen määrittäjä. Luonnontieteissä tämä merkitsee kolmen kouluvuoden eroa ylimmän ja alimman sosiaalisen kvartiilin välillä vuoden 2015 PISA-tuloksissa (kansainvälisen oppimistulosten arviointiohjelma). Kansalliset tiedot vahvistavat merkittävän korrelaation myös alemman perusasteen koulutuksessa. Maahanmuuttajataustaisilla opiskelijoilla on erityisiä haasteita. He alisuoriutuvat perustaidoissa, lopettavat koulunkäynnin varhain tai keskeyttävät yliopisto-opinnot paljon todennäköisemmin kuin syntyperäiset opiskelijat. Maahanmuuttajataustaisten henkilöiden työmarkkinapotentiaali ei myöskään ole täydessä käytössä. Vuonna 2017 unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten työllisyysaste (20–64-vuotiaat) oli yli 27 prosenttiyksikköä pienempi kuin Saksan kansalaisten (naisilla, jotka ovat unionin ulkopuolisten maiden kansalaisia, lähes 33 prosenttiyksikköä pienempi). Työntekijöiden vähäinen osallistuminen aikuiskoulutukseen herättää huolta työntekijöiden tulevien työmarkkinatulosten kannalta, erityisesti niiden 7,5 miljoonan matalan osaamistason aikuisen osalta, joilla ei ole perustason luku- ja kirjoitustaitoa.

(18)

Komissio on vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Saksan talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2018 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2018 vakausohjelman, vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Saksalle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Se on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Saksan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, missä määrin ne ovat unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(19)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella ja katsoo (7), että Saksan odotetaan noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(20)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja vuoden 2018 vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1 ja 2,

1.

2.

(1)

Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 22 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Viro ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 22 päivänä maaliskuuta 2018. Neuvosto hyväksyi 14 päivänä toukokuuta 2018 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (3), jäljempänä ’euroalueen suositus’.

(2)

Koska Viro kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Viron olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista ja erityisesti suosituksesta 1 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Viroa koskeva vuoden 2018 maaraportti julkaistiin 7 päivänä maaliskuuta 2018. Siinä arvioitiin Viron edistymistä neuvoston 11 päivänä heinäkuuta 2017 hyväksymien maakohtaisten suositusten (4) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa. Komissio katsoi analyysinsa perusteella, että Viron makrotaloudessa ei ole epätasapainoja.

(4)

Viro toimitti vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2018 vakausohjelmansa 26 päivänä huhtikuuta 2018. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (5) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Viroon sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Hallitus suunnittelee, että vuonna 2017 vallinnut julkisen talouden 0,3 prosentin alijäämä suhteessa BKT:hen vaihtuu 0,2 prosentin ylijäämäksi vuonna 2018, 0,5 prosentin ylijäämäksi vuonna 2019, ja sen jälkeen rahoitusasema lähenee tasapainoa. Sen julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite on 0,5 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen. Uudelleenlasketun (6) rakenteellisen alijäämän arvioidaan vuoden 2018 vakausohjelman perusteella olevan 0,8 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2018 ja 0,4 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2019, ja rahoitusaseman arvioidaan tämän jälkeen pysyvän hieman alijäämäisenä. Julkisen talouden velan arvioidaan pysyvän alle 9 prosentin suhteessa BKT:hen vuosina 2018 ja 2019 ja supistuvan 5,3 prosenttiin vuoteen 2022 mennessä. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on suotuisa. Tuloja koskeviin oletuksiin kohdistuvat negatiiviset riskit liittyvät lähinnä joihinkin toimenpiteisiin, joita ei ole määritetty tarkasti. Tämä vaikuttaa ohjelmakauden kaikkiin vuosiin.

(7)

Virolle on suositettu pysymistä keskipitkän aikavälin tavoitteessa vuonna 2018. Tämä vastaa nettomääräisten julkisten perusmenojen (7) 6,1 prosentin nimellistä enimmäiskasvuvauhtia. Tällöin rakenteellisen rahoitusaseman sallittu heikkeneminen olisi 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komission kevään 2018 talousennusteen mukaan on vaarana, että tästä vaatimuksesta poiketaan jonkin verran vuonna 2018. Kun otetaan huomioon, että Viron tuotantokuilun on arvioitu olevan 2,7 prosenttia suhteessa BKT:hen ja BKT:n kasvavan potentiaalista kasvuvauhtia hitaammin, vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisen yhteisesti sovitun vaatimusten sopeutuskaavion perusteella nettomääräisten julkisten perusmenojen nimellinen kasvu vuonna 2019 ei saisi olla yli 4,1 prosenttia, mikä vastaisi 0,6 prosentin vuotuista rakenteellista sopeutusta suhteessa BKT:hen. Komission kevään 2018 talousennusteen mukaan on vaarana, että politiikan pysyessä muuttumattomana tästä vaatimuksesta poiketaan jonkin verran vuonna 2019 ja vuosina 2018 ja 2019 yhdessä tarkasteltuina. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että Viron on oltava valmis toteuttamaan lisätoimenpiteitä, joilla varmistetaan vaatimusten noudattaminen vuosina 2018 ja 2019.

(8)

Riittävämmän sosiaalisen turvaverkon tarjoaminen ja sitä tukevan palvelutarjonnan parantaminen on edelleen Virolle suuri haaste. Viro käyttää sosiaaliseen suojeluun vähemmän rahaa (noin 16 prosenttia suhteessa BKT:hen) kuin unioni keskimäärin (noin 28 prosenttia suhteessa BKT:hen). Sosiaalisten tulonsiirtojen vaikutus köyhyyden vähentämiseen on paranemassa, mutta vaikutus on edelleen heikko ja alle unionin keskiarvon. Virossa on edelleen suuri köyhyysriski, joka koskee varsinkin vammaisia, työttömiä kotitalouksia ja ikääntyneitä, ja erityisesti yksin asuvia. Tuloerot (5,6 prosenttia) ovat vuonna 2016 edelleen unionin keskiarvoa (5,2 prosenttia vuonna 2016) suuremmat tilanteen viimeaikaisesta kohenemisesta huolimatta. Joitakin toimia on toteutettu riittävien perhe-etuuksien tarjoamiseksi suuremmille perheille, mikä on edelleen vähentänyt lasten suhteellista köyhyyttä. Vähimmäistoimeentuloetuuden määrää on korotettu, ja sen rinnalla on luotu kannustimia palata työelämään. Ensimmäinen askel, jolla tämän ryhmän erittäin suurta köyhyysriskiä vähennetään, on 115 euron avustus yksin asuville, joiden eläke on pieni. Myös vammaisten ja ei-vammaisten köyhyys- ja syrjäytymisriskin välinen ero (20,9 prosenttia vuonna 2016) oli unionin keskiarvoa (10,1 prosenttia) korkeampi. Pitkäaikaishoitopalvelujen rahoitus ei vastaa ikääntyvän väestön tarpeita. Käynnissä olevan hallinnonuudistuksen vaikutus palvelutarjonnan laatuun jää nähtäväksi.

(9)

Sukupuolten välinen palkkaero on edelleen unionin suurimpia (25,3 prosenttia), vaikka se onkin kaventumassa. Työn ja yksityiselämän yhteensovittamista edistetään viimeaikaisilla muutoksilla vanhempainlomaan ja etuusjärjestelmään. Muutoksilla on tarkoitus kannustaa naisia palaamaan töihin aikaisemmin ja siten pienentää sukupuolten välistä palkkaeroa. Muutokset toteutetaan vuosina 2018–2020. Vanhempainlomauudistuksen toista vaihetta koskeva ehdotus on parhaillaan käsiteltävänä. Jatkuva yhteistyö työmarkkinaosapuolten kanssa ja niiden valmiuksien vahvistaminen on alhaisen järjestäytymisasteen huomioon ottaen tärkeää tässä yhteydessä ja laajemminkin. Tasa-arvolain muutokset, joilla parannetaan palkkojen läpinäkyvyyttä, on vielä hyväksymättä, ja kun ne on hyväksytty, niitä sovelletaan ainoastaan julkisella sektorilla. Sukupuolten välisten palkkaerojen analysointiin tarkoitetun välineen ei odoteta valmistuvan ennen vuotta 2019.

(10)

Viron tuottavuuden hidas kasvu on sidoksissa sen vaatimattomiin tutkimus-, teknologia- ja innovointipanostuksiin. Vuonna 2016 alle 0,5 prosenttia Viron yrityksistä ilmoitti harjoittavansa tutkimustoimintaa, ja yritysten T&K–intensiteetti oli vain 0,7 prosenttia suhteessa BKT:hen – puolet unionin keskiarvosta, joka oli 1,3 prosenttia. Lisäksi useat innovointia mittaavat indikaattorit, kuten uusia tuotteita ja prosesseja luovat tai sisäistä innovointia harjoittavat pienet ja keskisuuret yritykset, ovat heikentyneet huomattavasti viime vuosina. Vaikka taloudessa onkin jonkin verran korkean lisäarvon ja osaamisvaltaista toimintaa, yritysten T&K–intensiteetti, tiedemaailman ja yritysten väliset yhteydet sekä yritysten innovointi- ja teknologiakapasiteetti ovat edelleen alhaiset. Julkisen sektorin tutkimus-, teknologia- ja innovointimenot ovat perinteisesti olleet unionin keskiarvon yläpuolella. Riittämätön priorisointi julkisessa tutkimuksessa on kuitenkin haaste. Viro on ottanut käyttöön useita toimenpiteitä, joilla edistetään talouden tutkimus- ja innovointitoimintaa, mutta haasteena on toimenpiteiden vaikutuksen maksimoiminen.

(11)

Komissio on vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Viron talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2018 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2018 vakausohjelman, vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Virolle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Viron finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, missä määrin ne ovat unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(12)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (8) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1,

1.

2.

(1)

Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 22 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella myös varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Irlanti kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 22 päivänä maaliskuuta 2018. Neuvosto hyväksyi 14 päivänä toukokuuta 2018 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (3), jäljempänä ’euroalueen suositus’.

(2)

Koska Irlanti kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Irlannin olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista ja erityisesti suosituksista 1 ja 2 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Irlantia koskeva vuoden 2018 maaraportti julkaistiin 7 päivänä maaliskuuta 2018. Siinä arvioitiin Irlannin edistymistä neuvoston 11 päivänä heinäkuuta 2017 hyväksymien maakohtaisten suositusten (4) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 7 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio katsoi analyysinsa perusteella, että Irlannin makrotaloudessa on epätasapainoja. Sen haavoittuvuustekijöitä ovat erityisesti suuri julkinen ja yksityinen velka ja ulkomainen nettovelka. Parannukset ovat kuitenkin olleet merkittäviä. Viime vuosien vahva tuottavuuden kasvu on parantanut kilpailukykyä ja johtanut ylijäämäiseen vaihtotaseeseen. Tässä tilanteessa suuri ulkomainen nettovelka on pienentynyt nopeasti. Vahva talouskasvu tukee edelleen yksityisen velan vähentämistä. Yksityisen velan määrä on silti suuri, vaikkakin yritysten velkoja arvioitaessa on otettava huomioon monikansallisten yritysten vahva vaikutus. Kotitalouksien velkamäärä näyttää olevan pitkälti talouden perustekijöiden mukainen. Julkisen velan ennustetaan vähenevän edelleen, ja alijäämäinen julkistalous lähestyy tasapainoa. Asuntojen hinnat nousevat nopeasti, tosin todennäköisesti aliarvostetulta lähtötasolta, ja kotitalouksien varallisuuden määrä kasvaa. Pankkien pääomapohja on jälleen vahva, ja niiden kannattavuus paranee vähitellen. Vaikka järjestämättömien lainojen määrä on edelleen suuri, se pienenee edelleen. Politiikkatoimet, joilla näihin haavoittuvuuksiin on puututtu, on toteutettu, mutta jotkin toimenpiteet tuottavat odotettuja tuloksia vasta myöhemmin.

(4)

Irlanti toimitti vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelmansa 18 päivänä huhtikuuta 2018 ja vuoden 2018 vakausohjelmansa 30 päivänä huhtikuuta 2018. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (5) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Irlantiin sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota ja väliaikaista velkasääntöä. Vuoden 2018 vakausohjelmassaan hallitus odottaa, että julkisen talouden alijäämä supistuu hieman ja on 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2018. Tämän jälkeen alijäämä supistuu asteittain niin, että vuonna 2021 julkinen talous on 0,4 prosenttia ylijäämäinen suhteessa BKT:hen. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteena oleva 0,5 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen odotetaan saavutettavan vuodesta 2019 alkaen. Vakausohjelman mukaan julkisen talouden velan odotetaan supistuvan 66 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2018 ja edelleen 58,7 prosenttiin vuonna 2021. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Toimenpiteitä, joita tarvitaan tukemaan suunniteltujen alijäämätavoitteiden saavuttamista vuodesta 2019 eteenpäin, ei kuitenkaan ole vielä riittävästi täsmennetty.

(7)

Neuvosto suositti 11 päivänä heinäkuuta 2017 Irlannille sen varmistamista, että nettomääräisten julkisten perusmenojen nimellinen kasvu ei ole yli 2,4 prosenttia vuonna 2018, jolloin vuotuinen rakenteellinen sopeutus olisi 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen. Samaan aikaan neuvosto totesi, että olisi otettava huomioon, että tavoitteena on sellaisen finanssipolitiikan virityksen saavuttaminen, joka osaltaan sekä vahvistaa talouden elpymistä että varmistaa Irlannin julkisen talouden kestävyyden. Komission kevään 2018 talousennusteen mukaan on vaarana, että suositetusta julkisen talouden sopeutuksesta poiketaan jonkin verran sekä vuonna 2018 että vuosina 2017 ja 2018 yhdessä tarkasteltuina.

(8)

Irlannin pitäisi vuonna 2019 saavuttaa julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteensa. Tämä vastaa nettomääräisten julkisten perusmenojen (6) 5,3 prosentin (7) nimellistä enimmäiskasvuvauhtia, jonka perusteella vuotuinen rakenteellinen sopeutus olisi 0,1 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komission kevään 2018 talousennusteen mukaan rakenteellisen rahoitusaseman odotetaan olevan BKT:hen suhteutettuna 0,4 prosenttia alijäämäinen vuonna 2019, mikä ylittää julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen. Irlannin ennustetaan vuonna 2018 noudattavan väliaikaista velkasääntöä ja vuonna 2019 velkasääntöä. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että Irlannin on oltava valmis toteuttamaan lisätoimia, joilla varmistetaan vaatimusten noudattaminen vuonna 2018, ja arvioi Irlannin noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia vuonna 2019. Kun otetaan huomioon Irlannin BKT:ta ja kotimaista tuotantoa koskevien mittausten välinen ero ja niiden vaikutus velkasuhteeseen sekä Irlannin tämänhetkinen suhdannetilanne ja kasvaneet ulkoiset riskit, olisi järkevää käyttää mahdollisia satunnaistuloja julkisen talouden velkasuhteen pienentämiseksi edelleen.

(9)

Julkisen talouden tila on parantunut entisestään tuotannon vahvan kasvun ansiosta, mutta tulojen epävakauteen liittyy vielä riskejä. Tulojen olisi oltava kestävämmällä pohjalla suhdannevaihteluiden ja häiriötilanteiden varalta. Verotukien soveltamisalan ja lukumäärän rajoittaminen sekä veropohjan laajentaminen tekisivät tuloista vakaampia talouden epävakauden varalta. Eräät hiljattain toteutetut verotoimenpiteet ovat kuitenkin keskittyneet veronkevennyksiin ja verohelpotuksiin, ja näyttää siltä, että ne ovat lisänneet edelleen erittäin myötäsyklisten tulonlähteiden käyttöä. Lisäksi Irlannin on vielä mahdollista parantaa tapaa, jolla sen verojärjestelmä voi tukea ympäristötavoitteita.

(10)

Kuten vuoden 2018 euroalueen suosituksessa todetaan, veronmaksajien aggressiivisten verosuunnittelustrategioiden torjunta on olennaisen tärkeää, jotta voidaan estää yritysten välisen kilpailun vääristyminen, kohdella veronmaksajia oikeudenmukaisesti ja suojella julkista taloutta. Veronmaksajien aggressiivisista suunnittelustrategioista aiheutuvat heijastusvaikutukset jäsenvaltioiden välillä edellyttävät kansallisten politiikkatoimien koordinointia unionin lainsäädännön täydentämiseksi. Rojalti- ja osinkomaksujen suuri määrä suhteessa BKT:hen viittaa siihen, että aggressiivista verosuunnittelua harjoittavat yritykset hyödyntävät Irlannin verosääntöjä. Koska Irlantiin sijoittautuneiden yritysten unionin ulkopuolelle (ts. sellaisilta osapuolilta, joiden kotipaikka on unionissa, sellaisille osapuolille, joiden kotipaikka on kolmansissa maissa) suorittamiin rojalti- ja osinkomaksuihin sovelletaan lähdeveroa rajoitetusti, seurauksena voi olla, että kyseiset maksut välttyvät kokonaan verotukselta, jos niitä ei veroteta myöskään maksun vastaanottajan lainkäyttöalueella. Lisäksi yritykset voivat käyttää tiettyjä Irlannin ja eräiden muiden maiden kahdenvälisten verosopimusten määräyksiä välttääkseen uuden, Irlannissa vuonna 2015 käyttöönotetun verotuksellista kotipaikkaa koskevan säännön soveltamisen. Asiaa on syytä analysoida tarkemmin. Tulokset kuulemisesta, jonka Irlanti järjesti yhtiöverolain riippumattoman arvioinnin jälkeen, ovat merkityksellisiä ilmoitettujen verouudistusten suunnittelussa. Komissio ottaa huomioon viimeaikaiset myönteiset toimet (ts. toimet, joilla puututaan aggressiiviseen verosuunnitteluun kotimaassa ja mahdolliset suojatoimenpiteet luetteloon sisällytettyjä yhteistyöhaluttomia lainkäyttöalueita vastaan), joista on ilmoitettu tai jotka on hyväksytty. Viimeaikaisten keskustelujen perusteella komissio jatkaa rakentavaa vuoropuhelua, jonka tarkoituksena on torjua veronmaksajien aggressiivisia verosuunnittelustrategioita.

(11)

Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen kohdistuu edelleen ikääntymisen kustannuksiin liittyviä riskejä. Irlannissa on otettu käyttöön joitakin merkittäviä tehokkuutta parantavia toimenpiteitä, kuten kustannussäästöjä koskeva sopimus lääketeollisuuden kanssa, taloushallintojärjestelmä ja toimintoperusteinen rahoitus. Lisäksi on toteutettu joitakin toimenpiteitä, joilla parannetaan perusterveydenhuollon saatavuutta. Irlannin terveydenhuoltojärjestelmä on kuitenkin kallis ja siihen kohdistuu monia haasteita, joita pahentaa väestön nopea ikääntyminen. Lisäksi perusterveydenhuolto ja lähiterveyspalvelut eivät vielä pysty helpottamaan sairaalahoidon kapasiteettiin ja kustannuksiin kohdistuvia kasvavia paineita. Suunniteltua siirtymää kohti yleistä terveydenhuoltoa on tuettava monivuotisella talousarviosuunnittelulla ja menojen paremmalla valvonnalla. Lisäksi siinä on otettava huomioon terveydenhuoltoalan vaikuttavuutta ja tehokkuutta koskevan menojen uudelleenarvioinnin tulokset. Lisäksi olisi harkittava perusterveydenhuollon aseman vahvistamista, sillä se toimii eräänlaisena portinvartijana Irlannin ylikuormitetuille sairaaloille. Monista julkisten eläkemenojen hillitsemiseksi toteutetuista uudistuksista huolimatta eläkejärjestelmän kokonaisalijäämän odotetaan kasvavan huomattavasti pitkällä aikavälillä. Eläkeuudistusta koskevan etenemissuunnitelman oikea-aikainen täytäntöönpano on keskeisen tärkeää pyrittäessä vahvistamaan Irlannin eläkejärjestelmän taloudellista kestävyyttä.

(12)

Talouskriisiä seuranneina vuosina tehtyjen investointien vähäisyys on heikentänyt asianmukaisen infrastruktuurin saatavuutta liikenteen, puhtaan energian, vesihuollon, asumisen ja televiestinnän alalla. Jatkuva tarjonnan vähäisyys yhdessä kysynnän kasvun kanssa kiihdyttää kiinteistöjen hintojen nousua edelleen. Vaikka näyttää siltä, että hinnat eivät olleet yliarvostettuja vuonna 2016, kohtuuhintaisten asuntojen puute on ongelma. Jos tähän ei puututa, asuntojen tarjontaa rajoittavat tekijät voivat edistää epätasapainojen syntymistä. Kehittynyt infrastruktuuri on yhdessä maankäytön suunnittelun kanssa ratkaiseva tekijä, joka mahdollistaa asianmukaisen asuntotarjonnan, yksityisten investointien lisääntymisen, tuottavuuden kasvun ja tasapainoisen alueellisen talouskehityksen. Lisäksi puhtaaseen energiaan, julkiseen liikenteeseen ja vesihuoltoon tehtävät infrastruktuuri-investoinnit samoin kuin uusiutuvan energian ja kiertotalouden alalla toteutettavat tehostetut toimet ovat olennaisen tärkeitä, jotta Irlanti voi siirtyä vähähiiliseen ja ympäristön kannalta kestävään talouteen. Kansallinen kehityssuunnitelma 2018–2027 ja kansallinen suunnittelukehys, jotka ovat osa Irlanti 2040 -strategiaa, ovat huomattavia askelia oikeaan suuntaan, kunhan niiden pohjalta ryhdytään toimiin ja ne pannaan täytäntöön tiiviissä yhteistyössä sidosryhmien kanssa.

(13)

Irlanti ei voi nykyisten ilmastonmuutoksen hillitsemistoimien avulla saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian ilmastotavoitteitaan. Siirtymisessä vähähiiliseen talouteen on edistytty vain vähän erityisesti sellaisilla keskeisillä aloilla kuin maatalous, tieliikenne ja asuntosektori. Tämän vuoksi on tärkeää, että Irlanti hyödyntää käytettävissä olevia joustoja noudattaakseen taakanjakopäätöstä, esimerkiksi ostamalla kiintiöitä muilta jäsenvaltioilta. Vuonna 2017 julkaistut kansalliset ennusteet korostavat tarvittavien lisätoimien laajuutta: taakanjakopäätöksen (jossa on jäsenvaltioita sitovat kasvihuonekaasupäästöjen vuositavoitteet vuosiksi 2013–2020) mukaisten päästöjen odotetaan nykyistä politiikkaa noudattaen kasvavan vuoteen 2025 asti ennen kuin ne vakiintuvat hieman vuoden 2005 päästötason alle. Irlanti hyväksyi äskettäin kansallisen ilmastonmuutoksen hillitsemissuunnitelman, jossa esitetään etenemissuunnitelma kohti vähähiilistä taloutta ja johdonmukainen kehys energia-alan haasteisiin vastaamiseksi. Suunnitelma tarjoaa nykyisessä muodossaan kuitenkin vain vähän uusia ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tähtääviä toimenpiteitä. Kansalliseen suunnittelukehykseen sisältyy myös ilmasto-osio osoituksena siitä, että asianmukainen maankäytön suunnittelu on keskeinen tekijä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, kun otetaan huomioon, että Irlannin asutus on erittäin hajanaista ja että maassa on vain vähän suuria kaupunkialueita, jotka kaikki kärsivät vakavista ruuhkista ja julkisen liikenteen ongelmista. Lisäksi vuosien 2018–2027 kansallisella kehittämissuunnitelmalla ja sen tehokkaalla täytäntöönpanolla on ratkaiseva merkitys vähähiiliseen talouteen siirtymisessä. Suunnitelmassa itse asiassa määritetään, missä määrin otetaan käyttöön lisäresursseja, jotta energiasektori voidaan saattaa hiilivapaaksi, uusiutuvia energialähteitä ottaa käyttöön sekä parantaa julkista liikennettä ja energiatehokkuutta.

(14)

Haasteena on edelleen varmistaa osallistava kasvu Irlannissa. Työttömyys laski 6,7 prosenttiin vuonna 2017, mutta tietyt ryhmät ovat edelleen suurelta osin työmarkkinoiden ulkopuolella ja sosiaalisesti syrjäytyneitä. Sosiaaliturva- ja verojärjestelmillä pystytään tehokkaasti hillitsemään köyhyyttä ja eriarvoisuutta, ja Irlanti on toteuttanut toimia työnteon kannustimien lisäämiseksi vähentämällä työelämään palaamisesta seurauksena olevaa etuuksien ja lisäkorvausten lakkaamista. Irlannin jatkuvasti suuri köyhyys- ja syrjäytymisriski liittyy siihen, että hyvin alhaisen työssäkäyntiasteen kotitalouksissa asuvien osuus on unionin korkein ja lähes kaksinkertainen unionin keskiarvoon verrattuna (18,2 prosenttia, kun unionin keskiarvo oli 10,5 prosenttia vuonna 2016). Tämä pätee varsinkin yksinhuoltajatalouksiin. Lähes kolme neljäsosaa työelämän ulkopuolella olevasta väestöstä ei osallistu aktivointitoimenpiteisiin. Sekä yleinen että lasten köyhyys- ja syrjäytymisriski pieneni hieman vuonna 2016, mutta se on edelleen unionin keskiarvoa korkeampi. Tämän vuoksi Irlannin on saatava työttömiä kotitalouksia koskevan toimintasuunnitelmansa täytäntöönpano päätökseen, muun muassa parantamalla yhdennettyä tukea niille ihmisille, jotka ovat kauimpana työmarkkinoista. Sosiaaliseen asuntotarjontaan on edelleen kiinnitettävä huomiota, jotta kunnianhimoiset tavoitteet voidaan saavuttaa ja vastata suureen kysyntään.

(15)

Kohtuuhintaisten, kokoaikaisten ja laadukkaiden lastenhoitopalvelujen saatavuus on edelleen ongelmallista. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) mukaan lastenhoitopalvelujen kustannukset (suhteessa palkkoihin) olivat Irlannissa vuonna 2015 unionin korkeimmat yksinhuoltajien osalta ja unionin toiseksi korkeimmat pariskuntien osalta. Lastenhoidon korkeat kustannukset voivat estää palkkatyön, erityisesti kun on kyse pienituloisista kotitalouksista, esimerkiksi yksinhuoltajatalouksista. Tällä on kielteinen vaikutus naisten työllisyysasteeseen, joka vuonna 2016 oli 65,4 prosenttia eli lähellä unionin keskiarvoa. Yhtenäistä kohtuuhintaista lastenhoitojärjestelmää koskevan lain käsittely parlamentissa lähenee päätöstään. On jo ilmiselvää, että täytäntöönpanossa on viiveitä. Lastenhoitopalvelujen laatua on edistetty myös aloitteilla, joiden tavoitteena on varmistaa henkilöstön pätevyys.

(16)

Matalan, keskitason ja korkean osaamistason työntekijöiden väliset erot työllisyysasteessa olivat unionin korkeimpia vuonna 2016, ja matalan osaamistason työntekijöiden työllisyysaste on 10 prosenttiyksikköä alempi kuin ennen talouskriisiä. Tämän seurauksena ja taloudellisen toiminnan muuttumisen vuoksi osaamisen kohtaanto-ongelmat ja osaamisvajeet käyvät yhä ilmeisemmiksi useilla aloilla. Tämä korostaa tarvetta nopeuttaa jatko- ja uudelleenkoulutusta koskevia politiikkoja ja toimenpiteitä. Irlannissa elinikäiseen oppimiseen osallistuvien määrä on erityisen vähäinen matalan osaamistason työntekijöiden keskuudessa, mikä saattaa heidät heikompaan asemaan, kun työvoiman kysynnässä tapahtuu muutoksia. Digitaaliset taidot ovat Irlannissa unionin heikoimpia, mikä on jyrkässä ristiriidassa luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan aloilla korkeakoulututkinnon suorittaneiden suuren osuuden kanssa. Myös vammaisten työllisyysaste on Irlannissa unionin alhaisimpia.

(17)

Irlannin tuottavuuden kasvu on pääasiassa monikansallisten yritysten ansiota. Näiden yritysten ja alun perin irlantilaisten yritysten – jotka ovat etupäässä pieniä ja keskisuuria yrityksiä – välinen tuottavuusero kasvaa. Eräiden monikansallisten yritysten suuri kansainvälinen liikkuvuus ja tämänhetkiset epävarmuustekijät saattavat vaarantaa Irlannin talouden kestävyyden ja häiriönsietokyvyn pitkällä aikavälillä. Viimeaikaiset selvitykset osoittavat, että heijastusvaikutukset ja hyödyt, joita Irlannissa toimivat monikansalliset yritykset tuottavat irlantilaisten omistamille yrityksille tuottavuuden kasvun, innovoinnin ja viennin suorituskyvyn osalta, ovat rajallisia. Tutkimus- ja kehitystyötä tekevät irlantilaiset yritykset hyötyvät kuitenkin monikansallisten yritysten tuottamista heijastusvaikutuksista. Julkisen sektorin kannustimet T&K-työhön ja ammattitaitoisten työntekijöiden saatavuuden lisääminen Irlannin pienissä ja keskisuurissa yrityksissä edistäisivät uusien teknologioiden levittämistä näissä yrityksissä. Lisäksi irlantilaisyritysten kilpailukyvyn varmistaminen edellyttää tiettyjen tuotantopanosten ja erityisesti oikeudellisten kustannusten kasvun rajoittamista, kuten Irlannin kansallinen kilpailukykyneuvosto on useasti todennut. Esteet oikeuspalvelujen markkinoilla muodostavat edelleen haasteen. Ne haittaavat kilpailua ja nostavat palvelujen käyttäjien kustannuksia. Ne vaikuttavat enimmäkseen pieniin yrityksiin, sillä ne kasvattavat oikeudenkäyntikuluja. Uuteen oikeudellisten palvelujen sääntelyä koskevaan lakiin liittyviä täytäntöönpanoasetuksia ei ole vielä hyväksytty. Lainsäädännön täytäntöönpanon edellyttämien julkisten kuulemisten järjestäminen on viivästynyt huomattavasti.

(18)

Vaikka Irlannin rahoitusala on kestävän elpymisen tiellä, vanhat ongelmat muodostavat yhä rajoitteita. Irlanti on edistynyt järjestämättömien lainojen vähentämisessä, mutta näiden lainojen suhde lainojen kokonaismäärään (11,2 prosenttia syyskuussa 2017) on yhä unionin korkeimpia. Ylivelkaantuminen, markkinoiden keskittyminen ja lisääntynyt epävarmuus joillakin vientialoilla heikentävät luottojen kysyntää pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, joissa se on edelleen vaimeaa. On erittäin tärkeää vähentää pitkäaikaisia maksurästejä, sillä yli kaksi vuotta rästissä olleiden maksujen osuus kaikista asuntolainojen maksurästeistä oli noin 60 prosenttia vuonna 2017. Pitkäaikaisten maksurästien vähentäminen voisi auttaa ratkaisemaan ylivelkaantumisongelman, sillä se ei kannusta varsinkaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä käyttämään luottoja tuottavammin. Vaikka Irlannin keskuspankin vuoden 2017 neljättä kvartaalia koskevassa kertomuksessa asuntoluottojen maksurästeistä ja pakkolunastuksista todettiin, että 87 prosentissa uudelleenjärjestetyistä asuntoluotoista velvoitteista selvitään, Irlannin keskuspankki on myös todennut, että sellaiset uudelleenjärjestelyratkaisut, joihin sisältyy maksujen tilapäinen vähentäminen, ovat erityisen alttiita maksulaiminlyöntien uusiutumiselle. Mahdollisuutta pakkolunastamiseen ja velkojen poistamiseen taseesta viimeisenä keinona voitaisiin parantaa ja täydentää vahvalla kuluttajansuojaa koskevalla sääntelykehyksellä, jolla turvattaisiin positiivinen kehitys lainojen myynnissä jälkimarkkinoilla sekä lainojen uudelleenjärjestelyä koskevien ratkaisujen kestävyys.

(19)

Komissio on vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Irlannin talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2018 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2018 vakausohjelman, vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Irlannille viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Se on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Irlannin finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, missä määrin ne ovat unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(20)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (8) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1.

(21)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja vuoden 2018 vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–3,

1.

2.

3.

(1)

Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 22 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella myös varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Espanja kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 22 päivänä maaliskuuta 2018. Neuvosto hyväksyi 14 päivänä toukokuuta 2018 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (3), jäljempänä ’euroalueen suositus’.

(2)

Koska Espanja kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Espanjan olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista ja erityisesti suosituksista 1–3 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Espanjaa koskeva vuoden 2018 maaraportti julkaistiin 7 päivänä maaliskuuta 2018. Siinä arvioitiin Espanjan edistymistä neuvoston 11 päivänä heinäkuuta 2017 hyväksymien maakohtaisten suositusten (4) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 7 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio katsoi analyysinsa perusteella, että Espanjan makrotaloudessa on epätasapainoja. Erityisesti suuri sekä yksityinen että julkinen ulkomainen ja kotimainen nettovelka on edelleen haavoittuvuustekijä tilanteessa, jossa työttömyysaste on korkea, ja tämä tilanne vaikuttaa muihin maihin. Ulkoisen tasapainon palauttaminen etenee, koska vaihtotase on ollut ylijäämäinen vuodesta 2013. Taustalla on kaupan alan suorituskyvyn rakenteellinen paraneminen. Ulkomainen nettovelka on kuitenkin edelleen suuri. Myös yksityisen sektorin velan vähentäminen etenee suotuisten kasvuolosuhteiden tukemana, mutta tarvetta velan vähentämiseen on edelleen. Aiempaa terveempi rahoitusala tukee talouden toimeliaisuutta. Vaikka BKT:n nimelliskasvu on ollut vahvaa, julkistalouden velkasuhde pienenee hitaasti. Työttömyysaste laskee edelleen nopeasti, mutta on edelleen hyvin korkea, ja työmarkkinoiden voimakas segmentoituneisuus estää työvoiman tuottavuuden nopeamman kasvun. Uudistusvauhti oli nopeaa vuosina 2012–2015, minkä jälkeen edistyminen suositusten täytäntöönpanossa on ollut vähäisempää. Tämänhetkinen taloustilanne tarjoaa myös tilaisuuden vielä tarvittavien uudistusten toteuttamiseen Espanjan talouden sietokyvyn parantamiseksi ja tuottavuuden kasvun edistämiseksi.

(4)

Espanjaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen korjaavaa osiota. Espanja suunnittelee vuoden 2018 vakausohjelmassaan liiallisen alijäämän korjaamista vuoteen 2018 mennessä neuvoston päätöksen (EU) 2017/984 mukaisesti, jossa Espanjaa kehotettiin toteuttamaan toimia alijäämän vähentämiseksi, sillä tämän katsottiin olevan välttämätöntä liiallisen alijäämän tilanteen korjaamiseksi. (5) Suunnitelman mukaan julkisen talouden rahoitusasema jatkaa kohenemista siten, että vuonna 2021 ylijäämä on 0,1 prosenttia suhteessa BKT:hen. Vuoden 2018 vakausohjelmaan sisältyvät kaikki parlamentille 3 päivänä huhtikuuta 2018 toimitetussa talousarviolakiehdotuksessa olleet toimenpiteet sekä huhtikuun 2018 loppupuolella ilmoitetut lisätoimenpiteet. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteena olevaa rakenteellisesti tasapainoista julkisen talouden rahoitusasemaa ei suunnitelman mukaan saavuteta vuoden 2018 vakausohjelman kattamalla ajanjaksolla. Vuoden 2018 vakausohjelmassa ennustetaan, että julkistalouden velkasuhde supistuu 97,0 prosenttiin vuonna 2018, 95,2 prosenttiin vuonna 2019 ja 89,1 prosenttiin vuonna 2021. Vuoden 2018 vakausohjelmassa esitetyt makrotaloudelliset oletukset ovat uskottavia. Yleisesti julkisen talouden alijäämätavoitteiden suunniteltu saavuttaminen perustuu edelleen vahvoihin talousnäkymiin ja siihen, että julkiset menot kasvavat nimellistä BKT:tä hitaammin. Julkisen talouden tavoitteiden saavuttamiseen kohdistuvat riskit liittyvät sekä voimakkaampaan tulojen kasvuun että hillitympään menojen kasvuun kuin komission kevään 2018 talousennusteessa esitetään sekä mahdolliseen ehdollisten vastuusitoumusten toteutumiseen.

(5)

Neuvosto vaati päätöksessään (EU) 2017/984 Espanjaa korjaamaan liiallisen alijäämän tilanteen viimeistään vuonna 2018 ja erityisesti vähentämään julkisen talouden alijäämää niin, että se on 4,6 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2016, 3,1 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017 ja 2,2 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2018. Komission kevään 2016 tarkistetussa talousennusteessa katsottiin, että tämä julkisen talouden rahoitusaseman paraneminen vastaa rakenteellisen rahoitusaseman heikkenemistä 0,4 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2016 ja paranemista 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuosina 2017 ja 2018. Espanja saavutti vuonna 2017 julkisen talouden alijäämän, joka oli 3,1 prosenttia suhteessa BKT:hen, kuten neuvoston päätöksessä (EU) 2017/984 edellytettiin. Komission kevään 2018 talousennusteen mukaan Espanjan julkisen talouden alijäämä supistuu 2,6 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2018, mikä on 0,4 suhteessa BKT:hen suurempi kuin vuoden 2018 vakausohjelmassa asetettu ja neuvoston vahvistama julkisen talouden alijäämätavoite. Komission kevään 2018 talousennusteen mukaan julkiset tulot kasvavat vähemmän ja menot jonkin verran enemmän kuin vuoden 2018 vakausohjelmassa on arvioitu. Komission kevään 2018 talousennusteen mukaan rakenteellinen rahoitusasema heikkenee 0,3 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2018, kun otetaan huomioon parlamentille 3 päivänä huhtikuuta 2018 toimitettuun vuoden 2018 talousarviolakiehdotukseen sisällytetyt alijäämää kasvattavat toimenpiteet, ja kohentuu vain hieman vuonna 2019. Tämän vuoksi odotetaan, ettei vuoden 2018 julkisen talouden sopeutus eikä vuosien 2016–2018 kumuloitunut julkisen talouden sopeutus toteudu. Meneillään oleva talouskasvu tukee alijäämän supistamista, mutta sitä ei käytetä julkisen talouden rakenteelliseen vahvistamiseen. Tämän vuoksi komissio katsoo lausunnossaan Espanjan vuoden 2018 päivitetystä alustavasta talousarviosuunnitelmasta, että suunnitelma on pitkälti vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten mukainen, koska liiallinen alijäämä korjataan komission kevään 2018 talousennusteen mukaan oikea-aikaisesti, mutta se on komission näkemyksen mukaan samalla elvyttävä.

(6)

Jos liiallinen alijäämä korjataan oikea-aikaisesti ja kestävällä tavalla, Espanjaan aletaan soveltaa vuonna 2019 vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevää osiota ja väliaikaista velkasääntöä. Kun otetaan huomioon, että Espanjan julkisen talouden velka on yli 60 prosenttia suhteessa BKT:hen ja ennustettu positiivinen tuotantokuilu 2,3 prosenttia suhteessa BKT:hen, nettomääräisten julkisten nimellisten perusmenojen (6) pitäisi supistua vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisen yhteisesti sovitun vaatimusten sopeutuskaavion perusteella vähintään 0,3 prosenttia vuonna 2019, jotta rakenteellinen sopeutus olisi 1,0 prosenttia suhteessa BKT:hen. Samaan aikaan on merkkejä siitä, että talouden käyttämättömän kapasiteetin määrä on aliarvioitu. Espanjalla odotetaan olevan vuonna 2019 edelleen yksi unionin korkeimmista työttömyysasteista, minkä odotetaan hillitsevän palkankorotuspaineita erityisesti yksityisellä sektorilla, ja toisaalta inflaation odotetaan olevan edelleen selvästi alle 2 prosenttia. Tämä osoittaa, että työmarkkinoilla on jäljellä ylikapasiteettia. Lisäksi vaikka komission arvio tuotantokuilun uskottavuudesta ei osoittaisi, että yhteisesti sovittuihin menetelmiin perustuvat tuotantokuiluarviot ovat epäuskottavia, arvion mukaan Espanjan uskottavien tuotantokuiluarvioiden vaihteluväli on varsin suuri. Tällä perusteella 0,65 prosentin vuotuinen rakenteellinen sopeutus suhteessa BKT:hen, mikä vastaa nettomääräisten julkisten perusmenojen 0,6 prosentin enimmäiskasvuvauhtia, vaikuttaa asianmukaiselta. Jos politiikka säilyy muuttumattomana, komission kevään 2018 talousennusteen mukaan riskinä on merkittävä poikkeaminen vaaditulta julkisen talouden sopeutusuralta vuonna 2019. Lisäksi Espanjan ei ennakoida noudattavan väliaikaisen velkasäännön vaatimuksia vuonna 2019. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että Espanjan on oltava valmis toteuttamaan lisätoimia, joilla varmistetaan vaatimusten noudattaminen vuonna 2018, ja että vuodesta 2019 alkaen olisi toteutettava tarvittavat toimet, jotta vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia voidaan noudattaa. Mahdollisten satunnaistulojen käyttö julkisen talouden velkasuhteen pienentämiseksi edelleen olisi järkevää.

(7)

Lisäksi neuvosto kehotti päätöksessä (EU) 2017/984 Espanjaa toteuttamaan toimenpiteitä finanssipolitiikkansa kehyksen lujittamiseksi, jotta voidaan lisätä niiden mekanismien automaattisuutta, joiden tarkoituksena on ennaltaehkäistä ja korjata poikkeamia julkisen talouden tavoitteista, ja vahvistaa julkisen talouden vakautta koskevan lain menosäännön vaikutusta julkisen talouden vakauttamiseen. Vuoden 2018 vakausohjelmassa ei kuitenkaan raportoida suunnitelmista lujittaa kansallista menosääntöä. Siinä ei myöskään raportoida toimenpiteistä, joilla lisätään lainsäädännössä korjaus- ja ennaltaehkäisymekanismien automaattisuutta. Neuvosto kehotti Espanjaa toteuttamaan toimenpiteitä myös julkisen hankintapolitiikan kehyksen parantamiseksi. Espanja on edistynyt tällä alalla hyväksymällä uuden julkisen sektorin sopimuksia koskevan lain marraskuussa 2017. Uudella lainsäädännöllä voidaan kuitenkin parantaa julkisten hankintojen tehokkuutta ja avoimuutta vain, jos se pannaan nopeasti ja kunnianhimoisesti täytäntöön perustamalla uusi hallinnointirakenne ja parantamalla hankintamenettelyjen valvontamekanismeja kaikilla hallintotasoilla. Erityisesti tulevassa kansallisessa julkisia hankintoja koskevassa strategiassa olisi määritettävä uusille rakenteille kuuluvat ennakko- ja jälkitarkastukset. Hallitus antoi kesäkuussa 2017 riippumattomalle finanssipoliittiselle viranomaiselle tehtäväksi laatia tiettyjä julkisen sektorin tukia koskeva menojen uudelleenarviointi. Komissio valvoo uudelleenarvioinnin täytäntöönpanoa, ja sen odotetaan olevan valmis alkuvuodesta 2019.

(8)

Espanja toimitti vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2018 vakausohjelmansa 27 päivänä huhtikuuta 2018. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(9)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (7) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(10)

Työllisyys on kasvanut edelleen hyvää vauhtia. Sitä ovat tukeneet aiempien työmarkkinauudistusten vaikutukset ja maltillinen palkkakehitys. Työttömyysaste jatkaa laskuaan, mutta se on edelleen selvästi kriisiä edeltävää tasoa korkeampi ja yksi korkeimmista unionissa. Tämä tarkoittaa, että hyödyntämättä on merkittävästi erityisesti nuorten osaamispotentiaalia. Yli vuoden työttömänä olleiden osuus laskee, mutta tähän ryhmään kuuluu silti 44,5 prosenttia kaikista työttömistä. Espanja hyväksyi useita politiikka-aloitteita laajentaakseen yksilöllisen tuen koskemaan pitkäaikaistyöttömiä sekä auttaakseen nuoria pääsemään työmarkkinoille ja parantaakseen heidän työllistettävyyttään erityisesti lisäämällä nuorisotakuun piiriin kuuluvien määrää. Näiden toimenpiteiden tehokkuus riippuu myös siitä, mitkä ovat alueellisten julkisten työvoima- ja sosiaalipalvelujen valmiudet tarjota työnhakijoille yksilöllistä tukea. Tämä tilanne paranee hitaasti. Myös työnantajien kanssa voitaisiin tehdä enemmän yhteistyötä erityisesti lisäämällä työvoimapalvelujen hoitamien avointen työpaikkojen osuutta sekä kehittämällä työntekijöiden profilointia ja parantamalla työnantajien tarpeiden ja työntekijöiden kohtaamista. Samaan aikaan olisi jatkettava toimia työvoima- ja sosiaalipalvelujen koordinoinnin parantamiseksi, missä edistyttiin jonkin verran vuonna 2017.

(11)

Määräaikaisissa työsuhteissa olevien osuus on suurimpia unionissa ja koostuu pääasiassa nuorista ja matalan osaamistason työntekijöistä. Määräaikaiset työsuhteet ovat usein lyhytkestoisia ja tarjoavat vain harvoin ponnahduslaudan pysyvään työsuhteeseen. Niiden laaja käyttö myös sektoreilla, joilla toiminta ei ole tyypillisesti sesongeista tai suhdanteista riippuvaista, voi estää tuottavuuden nopeampaa kasvua. Määräaikaiset työsuhteet ovat usein myös yhteydessä vähäisempiin sosiaalietuuksiin ja suurempaan köyhyysriskiin. Vakituisten sopimusten osuus työllisyyden nettokasvusta on kasvanut kahden viime vuoden aikana, mutta lisätoimia tarvitaan, jotta voidaan kannustaa määräaikaisten sopimusten muuttamista toistaiseksi voimassa oleviksi. Työllistämiskannustinjärjestelmä on edelleen hajanainen eikä kohdistu tehokkaasti vakituisten työpaikkojen edistämiseen. Espanja hyväksyi suunnitelman määräaikaisten työsopimusten käytön vähentämiseksi julkisella sektorilla, mutta suunnitelman täytäntöönpano on vasta alussa. Sitä on nopeutettava, jotta vuodeksi 2019 asetettu 8 prosentin tavoite saavutettaisiin. Työsuojeluviranomaisten paremmat valmiudet ja tehokkuus määräaikaisten työsopimusten väärinkäytön torjumisessa ovat vauhdittaneet näiden työsopimusten muuttamista vakituisiksi työsopimuksiksi. Ei kuitenkaan vaikuta siltä, että tämä estäisi työnantajia käyttämästä runsaasti määräaikaisia sopimuksia. Vuoden 2017 alussa perustettu kolmikantaryhmä, jonka tarkoituksena on keskustella työpaikkojen laadusta, ei ole vielä esittänyt ehdotuksia. Työmarkkinaosapuolet ovat hiljattain alkaneet osallistua politiikkatoimien suunnitteluun enemmän, mutta tilanteessa on kuitenkin edelleen parantamisen varaa.

(12)

Talouskasvun ja työpaikkojen luomisen ansiosta köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevien henkilöiden osuus vähenee. Se kuitenkin ylittää yhä unionin keskiarvon, samoin kuin tuloerot. Työssä käyvien köyhyys on ongelma erityisesti niissä kotitalouksissa, joiden jäsenten työsopimukset ovat määräaikaisia tai osa-aikaisia. Lapsiköyhyysaste laskee, mutta on edelleen hyvin korkea. Muiden sosiaalisten tulonsiirtojen kuin eläkkeiden vaikutus köyhyyden vähentämiseen on alle unionin keskiarvon ja vähenee entisestään. Toimeentulotukijärjestelmiin pääsyn ehdot vaihtelevat merkittävästi alueittain. Kansallisella tasolla toimii useita kansallisia järjestelmiä, jotka on kohdistettu erilaisille työnhakijaryhmille ja joita hallinnoivat eri tahot. Tämän vuoksi moni tukea tarvitseva ei saa sitä. Äskettäin tehdyssä tutkimuksessa arvioitiin kansallisen ja alueellisen toimeentulotukijärjestelmän tehoa, mutta sen perusteella ei ole vielä hyväksytty mitään toimintasuunnitelmaa. Yleisen sosiaalikorttijärjestelmän käyttöönotto tekisi myönnetyistä sosiaalietuuksista läpinäkyvämpiä ja helpottaisi osallistumista niihin liittyviin aktivointitoimenpiteisiin, vaikka sillä ei suoraan puututtaisi nykyisten järjestelmien heikkouksiin. Perhe-etuuksien vaikuttavuus on vähäistä ja kattavuus epätasaista. Espanjan eläkejärjestelmällä on tärkeä rooli ikääntyneiden elämänlaadun ylläpitämisessä. Tämän vuoksi heidän köyhyysriskinsä on merkittävästi alhaisempi kuin nuorempien sukupolvien. Palkkoihin verrattuna eläkkeet ovat tällä hetkellä korkeimpia unionissa. Tulevien vuotta 2018 koskevien ikääntymisraportin ja eläkkeiden riittävyyttä koskevan raportin (8) ennusteiden mukaan vuosina 2011 ja 2013 toteutetut uudistukset edistivät kestävyyden varmistamista ja eläkkeiden riittävyyttä pitkällä aikavälillä. Eläkkeiden korotukset ja vuoden 2018 talousarvion hyväksymisprosessin aikana ehdotetun kestävyystekijän lykkääminen kuitenkin asettavat näihin uudistuksiin sitoutumisen kyseenalaiseksi. Samaan aikaan ei puututa päähaasteeseen, joka on tulevien eläkkeensaajien tulojen riittävyys ja joka liittyy korkeaan työttömyysasteeseen ja työmarkkinoiden segmentoitumiseen.

(13)

Espanjalaisten yritysten innovointikapasiteetin heikkouksiin puuttuminen voisi parantaa niiden tuottavuutta. Vaimeat investoinnit tutkimus- ja kehittämistoimiin haittaavat jatkuvasti innovointitoimintaa ja tuottavuuden kasvua, minkä vuoksi on erittäin epätodennäköistä, että kansalliset tutkimus- ja kehitysintensiteettiä koskevat Eurooppa 2020 -tavoitteet (2 prosenttia) saavutetaan. Tätä suuntausta vahvistaa se, että julkisten tutkimus- ja kehitysmäärärahojen toteutumisaste on alhainen ja pienenee yhä. Kansallisen tutkimus- ja innovointipolitiikan hallintoa yksinkertaistetaan, osittain myös uuden valtion tutkimusviraston kautta, mutta politiikkatoimien suunnittelun, toteuttamisen ja arvioinnin kansallinen ja alueellinen koordinointi on edelleen heikkoa. Uusi arviointikulttuuri, jonka myötä tukiohjelmien ja -politiikan tehokkuutta arvioitaisiin järjestelmällisesti, edistäisi politiikkaoppimista ja loisi synergiaa läpi kaikkien hallintotasojen.

(14)

Espanjalaisten yritysten vähäistä innovointikapasiteettia selittää myös osaamisen kohtaanto-ongelma, joka vaikuttaa kielteisesti tuottavuuden kasvun pitkän aikavälin potentiaaliin. Työssä käyvien alikoulutus ja ylipätevyys on Espanjassa yleistä. Vaikka koulunkäynnin varhainen keskeyttäminen on vähentynyt merkittävästi viime vuosikymmenen aikana, se on edelleen selvästi yli unionin keskiarvon. Koulunkäynnin keskeyttäminen ja oppimistulokset vaihtelevat paljon eri alueilla ja saattavat vaikuttaa mahdollisuuksien yhtäläisyyteen. Kohdennetuilla ohjelmilla näiden erojen poistamiseksi on ollut toistaiseksi vain vähän vaikutusta. Kansallinen opetusalaa koskeva sosiaalinen ja poliittinen sopimus on vasta neuvotteluvaiheessa. Sen tavoitteena on uudistaa koulutusjärjestelmää perusteellisesti. Sitä odotettaessa olisi tuettava opettajien ammatillista kehitystä vähentämällä määräaikaisia työsopimuksia sekä lisättävä opettajien koulutuksen resursseja. Samaan aikaan erityisesti korkea-asteen tutkinnon suorittaneilla on vaikeuksia löytää työmarkkinoilta sopivaa ja vakituista työtä. Oppilaitosten ja yritysten yhteistyön lisääminen voisi parantaa vastavalmistuneiden pääsyä työmarkkinoille ja tarjota yrityksille niiden innovointikapasiteetin lisäämiseen tarvitsemaa osaamista. Uudessa kansallista digitaalistrategiaa koskevassa ehdotuksessa tunnustetaan tarve parantaa digitaalisia taitoja. Haasteet liittyvät tieto- ja viestintäteknologian asiantuntijoiden vähäiseen määrään ja koulutusjärjestelmän roolin lisäämiseen digitaalisen osaamisen edistämisessä. Työntekijöiden digitaalisten taitojen parantamiseen tähtäävän uudelleenkouluttamisen ansiosta myös Espanjan yritykset pysyisivät mukana kilpailussa yhä digitoidummassa taloudessa.

(15)

Tuottavuuden kasvua kahlitsevat myös erot liiketoimintaympäristön sääntelyssä. Nykyään liiketoimintaympäristöjen lainsäädännölliset erot ja rajoitukset aiheuttavat sen, että voittomarginaalit pysyvät korkeina, yritysten ja työntekijöiden alueellinen liikkuvuus vähenee ja tuottavuuden kasvu rajoittuu. Tätä haastetta varten laadittiin markkinoiden yhtenäisyyttä koskeva laki, mutta se on pantu täytäntöön vain osittain. Lain täytäntöönpanon valvontaa alueellisella ja paikallisella tasolla on parannettava ja alakohtaisten konferenssien roolia vahvistettava. Laissa otettiin käyttöön periaate, jonka mukaan tiettyjen vaatimusten noudattaminen maan yhdessä osassa tarkoittaa, että yritykset voivat toimia maan koko alueella. Perustuslakituomioistuin katsoi useissa vuonna 2017 antamissaan tuomioissa, että tämä periaate on mitätön, jos oikeuteen ryhtyä harjoittamaan taloudellista toimintaa tai taloudellisen toiminnan harjoittamiseen ei sovelleta yhteisiä tai toisiaan vastaavia vähimmäisnormeja. Yhteisten tai toisiaan vastaavien normien käyttöönotto koko alueella voisi näiden tuomioiden perusteella edistää lain tavoitteiden saavuttamista. Lisäksi eri hallintotasojen välistä yhteistyötä olisi parannettava kaikissa täytäntöönpanon vaiheissa, jotta hajanaisuuden kielteistä vaikutusta yrityksiin voidaan torjua tehokkaammin. Espanjassa perustettiin parempaa sääntelyä käsittelevä komitea, jonka tarkoituksena on varmistaa, että lainsäädäntö vastaa palveluja koskevaa unionin säännöstöä. Sen työtä olisi vauhditettava. Tammikuussa 2017 hyväksytyssä palvelupaketissa tuotiin esiin tiettyjä säänneltyjä ammatteja, kuten maa- ja vesirakennusinsinöörejä ja arkkitehtejä, koskevat rajoitukset. Niiden poistamiseksi ei ole toistaiseksi toteutettu toimia.

(16)

Instituutioiden laadun paraneminen voisi yleisesti parantaa luottamusta Espanjan talouteen ja lisätä hyötyä, jota on saatu tuotannon kasvun parantamistoimista. Puolueiden rahoittamisen läpinäkyvyyden sekä varallisuudesta ja eturistiriidoista ilmoittamisen suhteen on edistytty. Lisäksi liiketoimintaympäristö on hyötynyt korruption torjunnasta, vaikka alalla on edelleen ongelmia. Kansalaisten ja yritysten käsitykset oikeusjärjestelmän riippumattomuudesta ovat parantuneet. Toimet oikeuslaitoksen tehokkuuden parantamiseksi ovat meneillään, ja niitä olisi jatkettava. Tällä laajalla alalla on edistytty jonkin verran, mutta luottamuksen lisääminen kaikkien hallintotasojen instituutioihin on edelleen haasteellista.

(17)

Liikenne-, energia- ja vesi-infrastruktuurin parantaminen edistäisi alueellista yhteenkuuluvuutta, yhdentymistä sisämarkkinoille ja tuottavuuden kasvua. Rajatylittävissä liikenne- ja energiayhteyksissä ja vesi-infrastruktuurissa on investointivaje. Rautateiden matkustaja- ja tavaraliikenteen infrastruktuuria voitaisiin käyttää paremmin. Espanjassa, Portugalissa ja Ranskassa on eri raideleveydet, mikä muodostaa kriittisen esteen rautatieyhteyksien parantamiselle, vaikka hiljattain on otettu käyttöön uusia rataosuuksia, joissa käytetään kansainvälisesti yleisintä standardiraideleveyttä. Myös Atlantin ja Välimeren rannikoiden pääsatamien ja sisämaassa sijaitsevien teollisuusalueiden välisissä rautatierahtiyhteyksissä on puutteita. Riittämättömät yhteydet myös vaikeuttavat parempaa integroitumista unionin sähkö- ja kaasumarkkinoihin. Vesihuollon infrastruktuuriin olisi investoitava nykyistä enemmän, jotta voitaisiin esimerkiksi parantaa jätevesien käsittelyä, vähentää verkostoissa esiintyviä vuotoja ja tehostaa vedenjakelua. Tämä toisi Espanjalle ympäristöön liittyviä, taloudellisia ja sosiaalisia etuja.

(18)

Komissio on vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Espanjan talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2018 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2018 vakausohjelman, vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Espanjalle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Espanjan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, missä määrin ne ovat unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(19)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (9) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1.

(20)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja vuoden 2018 vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–3,

1.

2.

3.

(1)

Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 22 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella myös varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Ranska kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 22 päivänä maaliskuuta 2018. Neuvosto hyväksyi 14 päivänä toukokuuta 2018 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (3), jäljempänä ’euroalueen suositus’.

(2)

Koska Ranska kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Ranskan olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista ja erityisesti suosituksista 1 ja 2 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Ranskaa koskeva vuoden 2018 maaraportti julkaistiin 7 päivänä maaliskuuta 2018. Siinä arvioitiin Ranskan edistymistä neuvoston 11 päivänä heinäkuuta 2017 hyväksymien maakohtaisten suositusten (4) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 7 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio katsoi analyysinsa perusteella, että Ranskan makrotaloudessa on epätasapainoja. Haavoittuvuudet johtuvat etenkin suuresta julkisesta velasta ja heikosta kilpailukyvyn dynamiikasta oloissa, joissa tuottavuuden kasvu on alhaista. Ranskan taloudelle aiheutuvan kielteisen vaikutuksen ja sen koon vuoksi talous- ja rahaliitolle aiheutuvien kielteisten heijastusvaikutusten riski on erityisen merkittävä.

(4)

Ranska toimitti vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2018 vakausohjelmansa 25 päivänä huhtikuuta 2018. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (5) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Koska liiallinen alijäämä on korjattu oikea-aikaisesti ja kestävällä tavalla ja neuvosto on tehnyt päätöksen (EU) 2018/924 (6) liiallista alijäämää koskevan menettelyn lopettamisesta, Ranskaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevää osiota ja väliaikaista velkasääntöä. Hallitus suunnittelee vuoden 2018 vakausohjelmassa julkisen talouden rahoitusaseman asteittaista parantamista – 2,6 prosentista suhteessa BKT:hen vuonna 2017 + 0,3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2022. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, joka on 0,4 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen, ei suunnitella saavutettavan vuoden 2018 vakausohjelman aikana. Vuoden 2018 vakausohjelman mukaan julkisen talouden velan, joka oli 97,0 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017, odotetaan supistuvan 89,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2022. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Toimenpiteitä, joita tarvitaan tukemaan suunniteltujen alijäämätavoitteiden saavuttamista vuodesta 2019 eteenpäin, ei kuitenkaan ole vielä riittävästi täsmennetty.

(7)

Neuvosto suositti 11 päivänä heinäkuuta 2017, että Ranskan olisi varmistettava, että nettomääräisten julkisten perusmenojen (7) nimellinen kasvu ei ole yli 1,2 prosenttia vuonna 2018, jolloin vuotuinen rakenteellinen sopeutus olisi 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen. Samalla todettiin, että vuoden 2018 alustavan talousarviosuunnitelman arvioinnissa ja sen jälkeen julkisen talouden vuoden 2018 toteutuman arvioinnissa on otettava asianmukaisella tavalla huomioon, että tavoitteena on saavuttaa sellainen finanssipolitiikan viritys, joka osaltaan sekä vahvistaa talouden elpymistä että varmistaa julkisen talouden kestävyyden. Komissio on tehnyt Ranskan vuoden 2018 alustavasta talousarviosuunnitelmasta antamansa lausunnon yhteydessä arvion elpymisen vahvuudesta Ranskassa ja ottanut siinä asianmukaisella tavalla huomioon talouden kestävyyttä koskevat haasteet. Arvion perusteella muita tekijöitä ei tarvitse ottaa tältä osin huomioon. Komission kevään 2018 talousennusteen mukaan on vaarana, että julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä suositellulta sopeutusuralta poiketaan merkittävästi vuonna 2018.

(8)

Kun otetaan huomioon, että Ranskan julkisen talouden velka on yli 60 prosenttia suhteessa BKT:hen ja ennustettu tuotantokuilu on 0,6 prosenttia, vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisen yhteisesti sovitun vaatimusten sopeutuskaavion perusteella nettomääräisten julkisten perusmenojen nimellinen kasvu vuonna 2019 ei saisi olla yli 1,4 prosenttia, jolloin rakenteellinen sopeutus olisi 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komission kevään 2018 talousennusteen mukaan, jos politiikka säilyy muuttumattomana, on vaarana, että tästä vaatimuksesta poiketaan merkittävästi vuonna 2019 ja vuosina 2018 ja 2019 yhdessä tarkasteltuina. Ranskan ei alustavan näytön perusteella ennusteta noudattavan väliaikaista velkasääntöä vuosina 2018 ja 2019. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että vuodesta 2018 alkaen olisi toteutettava tarvittavia toimenpiteitä vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten noudattamiseksi. Mahdollisten satunnaistulojen käyttö julkisen talouden velkasuhteen pienentämiseksi edelleen olisi järkevää.

(9)

Julkiset menot ovat Ranskassa unionin suurimmat. Menosuhteen ennakoidaan nousevan 56,0 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2018, mikä on 10,6 prosenttiyksikköä suurempi kuin unionin keskiarvo. Vaikka vakauttamisstrategia on viime vuosina pääasiassa hyötynyt korkojen laskusta ja julkisten investointien leikkauksista, on epätodennäköistä, että matala korkotaso säilyy keskipitkällä aikavälillä, ja tuotannollisten julkisten investointien leikkaukset voivat heikentää tulevaa taloudellista potentiaalia. Menojen uudelleenarvioinnit vuodesta 2014 lähtien eivät ole tuoneet merkittäviä säästöjä, ja tehokkuusedut ovat olleet rajallisia, koska niiltä on puuttunut asianmukainen seuranta ja poliittinen sitoutuminen on ollut heikkoa. Viimeisimmästä menojen uudelleenarviointia koskevasta strategiasta on luovuttu, ja se korvataan Action Publique 2022 -ohjelmalla, jonka periaatteet on vahvistettu hallituksen lokakuussa 2017 antamassa toimeksiannossa. Comité Action Publique 2022 -komitean on määrä laatia vuoden 2018 kesään mennessä selvitys ja analysoida, mihin toimenpiteisiin on ryhdyttävä. Selkeästi määriteltyjä toimenpiteitä ei kuitenkaan ole vielä ehdotettu, ja näissä puitteissa uusia säästöjä saadaan vasta vuodesta 2020 alkaen. Menoja vähentävien toimenpiteiden nopea toteutus edistäisi pyrkimystä vastata julkisen talouden vakauttamistarpeisiin lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä.

(10)

Ranskassa on nykyisin rinnakkain 37 eri eläkejärjestelmää. Niihin kuuluu eri työntekijäryhmiä, ja ne toimivat erilaisten sääntöjen mukaan. Sääntöjen asteittainen yhdenmukaistaminen parantaisi järjestelmän läpinäkyvyyttä, lisäisi sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta ja helpottaisi työvoiman liikkuvuutta. Laskentasääntöjen yhdenmukaistaminen edistäisi myös julkisten menojen parempaa valvontaa. Jo hyväksyttyjen eläkeuudistusten odotetaan vähentävän julkisia eläkemenoja pitkällä aikavälillä, ja yksinkertaisempi ja tehokkaampi eläkejärjestelmä puolestaan tuo lisäsäästöjä ja auttaa lieventämään julkisen talouden kestävyyteen liittyviä riskejä keskipitkällä aikavälillä. La Fondation pour la recherche sur les administrations et les politiques publiques -säätiön (iFRAP) tuoreen tutkimuksen mukaan julkisen ja yksityisen sektorin eri eläkejärjestelmien synkronointi voisi tuoda julkisiin menoihin yli 5 miljardin euron säästöt vuoteen 2022 mennessä.

(11)

Työttömyysaste, joka oli 10,4 prosenttia vuonna 2015, on laskenut 9,4 prosenttiin vuonna 2017, ja sen ennustetaan supistuvan edelleen lähivuosina, kun taas työllisyysaste nousi 70,6 prosenttiin vuonna 2017. Nuorten henkilöiden, matalan osaamistason työntekijöiden ja maahanmuuttajataustaisten henkilöiden (sekä ensimmäisen että toisen sukupolven) työmarkkinatilanne on kuitenkin edelleen suhteessa vaikeampi. Vuonna 2017 työllisten osuus unionin ulkopuolella syntyneistä (20–64-vuotiaat) oli vain 55,6 prosenttia, mikä on 17,0 prosenttiyksikköä vähemmän kuin Ranskassa syntyneiden kohdalla. Epäsuotuisimpien alueiden (Quartiers de la politique de la ville) asukkailla, mukaan luettuina maahanmuuttajataustaiset henkilöt, on edelleen vaikeuksia työmarkkinoilla. Politiikkatoimista huolimatta sosioekonominen tausta ja maahanmuuttajatausta vaikuttavat suhteellisen paljon koulutustuloksiin ja haittaavat työmarkkinoille integroitumista. Lisäksi on näyttöä siitä, että työmarkkinoilla on syrjiviä käytäntöjä. Aktiivinen työllistymisen tukeminen, johon kuuluu myös kielenopetus, sekä työnhakuun liittyvä tuki ja tiukemmat syrjivien käytäntöjen vastaiset toimet ovat avainasemassa, kun edistetään yhtäläisiä mahdollisuuksia työmarkkinoilla.

(12)

Vuonna 2016 Ranskassa annetun työvoimaa, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun nykyaikaistamista ja urapolkujen turvaamista koskevan lain tavoitteena on parantaa yritysten kykyä sopeutua suhdannevaihteluihin ja vähentää määräaikaisten työntekijöiden osuutta. Vaikka yhä useampia palkataan töihin toistaiseksi voimassa olevilla työsopimuksilla, työmarkkinoiden segmentoituminen on edelleen ongelma ja siirtymistä toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin olisi edistettävä. Tässä yhteydessä on tärkeää saattaa päätökseen meneillään oleva kunnianhimoinen uudistusohjelma, johon kuuluu myös hiljattain hyväksytty työlainsäädännön uudistus, työttömyysetuusjärjestelmän suunniteltu uudistus ja ammatillisen koulutusjärjestelmän ja oppisopimuskoulutuksen uudistus.

(13)

Näiden työn verokiilan kaventamiseen tähtäävien toimien asteittaisella toteuttamisella on parannettu Ranskan kilpailukykyä vuodesta 2013, mutta niiden avulla ei ole vielä pystytty kokonaan kattamaan aiempaa kilpailukyvyn heikkenemistä. Vuonna 2016 työnantajien sosiaaliturvamaksut olivat Ranskassa keskipalkkatasolla edelleen unionin suurimmat, kun tarkastellaan niiden osuutta kaikista työvoimakustannuksista. Nykyisiä toimenpiteitä työvoimakustannusten vähentämiseksi odotetaan entisestään vahvistettavan vuonna 2019, jolloin kilpailukykyä ja työllisyyttä koskevan verohyvityksen (CICE) sijasta on työnantajien sosiaaliturvamaksuja ilmoitettu vähennettävän kautta linjan ja otetaan käyttöön pienempiä palkkoja koskevia lisäalennuksia, jotta voidaan edistää matalan osaamistason omaavien työllistymistä.

(14)

Ranskan vähimmäispalkka on seurannut indeksointisääntöjä vuodesta 2013 ilman minkäänlaisia tapauskohtaisia korotuksia. Tämän seurauksena se on noussut hitaammin kuin viitepalkat (1,23 prosenttia vuonna 2017, jolloin keskipalkka nousi 1,31 prosenttia), kun inflaatio on ollut heikko ja palkkojen kasvu maltillista. Vaikka vähimmäispalkka on keskipalkkaan verrattuna kansainvälisesti tarkasteltuna suuri, sosiaaliturvamaksujen alennukset ovat merkittävästi vähentäneet työvoimakustannuksia vähimmäispalkkatasolla. Tällaisia alennuksia lisätään ja ne tehdään pysyviksi vuodesta 2019 alkaen. Vaikka vähimmäispalkan indeksointi on tärkeää, jotta työntekijöiden ostovoima säilyy, nykyinen mekanismi (ainoa laatuaan unionissa) voi rajoittaa palkkojen sopeuttamista muuttuviin olosuhteisiin, millä voi olla kielteisiä vaikutuksia kilpailukykyyn. Riippumattomien asiantuntijoiden ryhmä arvioi vuosittain Ranskan vähimmäispalkkaa ja antaa sen kehityksestä ei-sitovia lausuntoja. Vuonna 2017 ryhmä suositteli indeksointisäännön tarkistamista esimerkiksi siten, että se rajataan koskemaan vain inflaatiokorotuksia.

(15)

Nykyinen ammatillinen peruskoulutusjärjestelmä ei riittävästi tue työmarkkinoille integroitumista etenkään sen vuoksi, että merkittävä osuus opiskelijoista ohjautuu aloille, joilla työllisyysnäkymät ovat rajallisia. Lisäksi Ranskassa ammatillisessa koulutuksessa olevien opiskelijoiden koulutustulokset ovat paljon unionin keskiarvoa alhaisempia, kun taas yleissivistävässä koulutuksessa olevat menestyvät paljon paremmin. Tämän vuoksi toimenpiteet, joilla edistetään työllistymismahdollisuuksia parantavaa oppisopimuskoulutusta, ja toimenpiteet, joilla parannetaan kouluopetuksen tuloksia, ovat välttämättömiä nuorten työllisyyden tukemisen ja yhtäläisten mahdollisuuksien edistämisen kannalta. Samalla tarvitaan toimia, joilla parannetaan matalan osaamistason työntekijöiden ja työnhakijoiden pääsyä täydennyskoulutukseen ja sopivan opinto-ohjauksen avulla kannustetaan heitä parantamaan osaamistasoaan. Ranskan hallitus on näiden haasteiden lisäksi ottanut huomioon tarpeen kehittää koulutusjärjestelmän hallintoa, varmistaa koulutuksen työmarkkinarelevanssi, laatu ja saatavuus sekä turvata työmarkkinasiirtymät, ja se teki 27 päivänä huhtikuuta 2018 lakiesityksen, jolla uudistetaan oppisopimuskoulutusta ja ammatillisen täydennyskoulutuksen järjestelmää. Lisäksi vuoden 2018 kansallisessa uudistusohjelmassa vahvistetaan aikomus ryhtyä toteuttamaan osaamisen kehittämiseen keskittyvää 14 miljardin euron investointiohjelmaa ja luodaan pohjaa koulupohjaisen ammatillisen peruskoulutuksen lisäuudistukselle.

(16)

Sosiaaliturvajärjestelmän tulokset ovat yleisesti ottaen hyviä. Tuloerot ovat tulonsiirtojen jälkeen alle unionin keskiarvon, ja köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa olevien määrä on viimeaikaisesta kasvusta huolimatta edelleen suhteellisen alhainen. Tietyillä väestöryhmillä, joihin kuuluvat ennen muuta yksinhuoltajaperheet, unionin ulkopuolella syntyneet ja köyhimmillä kaupunkialueilla elävät, on suurempi vaara ajautua köyhyyteen. Asianmukaisen asumisen järjestyminen köyhyydessä eläville on edelleen huolenaihe. Sosiaalisesta asuntotuotannosta on edelleen pulaa joillakin alueilla, vaikka edistymistä onkin tapahtunut viime aikoina.

(17)

Siitä huolimatta, että meneillään on uudistuksia yritysten verotaakan keventämiseksi ja tuotannollisten investointien tukemiseksi, Ranskan verojärjestelmälle on edelleen luonteenomaista huomattava monimutkaisuus, jossa verotuet, tehottomat verot ja tuotantoverot muodostavat esteitä liiketoimintaympäristön toimivuudelle. Verotukien suuri määrä (verohyvitys, verovapautukset, vähennykset) aiheuttavat liikeyrityksille ja varsinkin pk-yrityksille lisätaakan, koska ne lisäävät säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ja tuovat epävarmuutta. Ne aiheuttavat myös ylimääräisiä valvontakustannuksia verohallinnolle. Vuoden 2018 talousarviolain mukaan verotukia lisätään edelleen sekä lukumääräisesti että arvoltaan, ja vuonna 2018 ne nousevat 99,8 miljardiin euroon (4,2 prosenttia suhteessa BKT:hen), kun ne vuonna 2017 olivat 93 miljardia euroa. Lisäksi vuonna 2014 havaittiin, että käytössä on noin 192 sellaista veroa, joiden tuotto on vähäinen (alle 150 miljoonaa euroa vuodessa), mutta niistä vain harvat on sittemmin poistettu (8). Ranskassa on muihin unionimaihin verrattuna hyvin korkeat tuotantoverot (9) (3,1 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2016). Nämä verot koostuvat pääasiassa pääoman ja työvoiman verotuksesta, joka kohdistuu yrityksiin tuotannon harjoittamisen vuoksi eikä riipu niiden taloudellisesta suorituskyvystä.

(18)

Markkinapalveluiden osuus oli yli 50 prosenttia arvonlisästä, 40 prosenttia työllisyydestä ja 20 prosenttia valmistusteollisuuden viennin lisäarvosta vuonna 2016. Vaikka markkinapalveluiden alan kilpailulla on vaikutusta koko talouteen, lainsäädännölliset vaatimukset ja hallinnolliset rasitteet edelleen haittaavat sitä, mikä estää myös yritysten kasvua. Jos palvelualan uudistukset ovat riittävän kunnianhimoisia ja ne pannaan kokonaisuudessaan täytäntöön, niillä voi olla merkittävä myönteinen vaikutus talouteen. Kun uudistuksia asetetaan tärkeysjärjestykseen, on otettava huomioon palvelualan eri alasektoreiden taloudellinen merkitys ja suorituskyky. Indikaattoreihin perustuvaa lähestymistapaa noudattaen on ensisijaisesti uudistettaviksi palvelualoiksi määritetty useita yrityspalvelualoja (arkkitehti- ja insinööripalvelut, lakiasiainpalvelut ja laskentatoimi, hallinto- ja tukipalvelut), vähittäiskauppa, majoitus- ja ravitsemuspalvelut sekä terveysala. Asiantuntijapalveluiden erityisalalla on Ranskassa 6 päivänä elokuuta 2015 hyväksytyllä kasvua, työtä ja yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevalla lailla (nk. Macron-laki) lievennetty vain muutamien ammattien rajoituksia pääasiassa oikeusalalla. Asiantuntijapalvelujen alalla uudistuksia voitaisiin vielä jatkaa. Jatkouudistuksissa voitaisiin keskittyä tiettyihin ammattiin pääsemiseen ja ammatin harjoittamiseen liittyviin rajoituksiin, joita pidetään ylimitoitettuina (esim. toiminnan varaaminen sekä äänioikeutta, osakkuutta tai monialatoimintaa koskevat rajoitukset ja rajoittavat kiintiöt). Uudistuksiin, joilla pyritään poistamaan merkittävimpiä esteitä yritysten kasvulta, voisi kuulua lainsäädännössä olevien suuruuskriteereihin liittyvien kynnysarvojen vaikutusten poistaminen ja yritysten hallinnollisten taakan vähentäminen. Myös nopean laajakaistan kattavuuden parantaminen Ranskassa lisäisi maan kykyä hyötyä digitaalitaloudesta.

(19)

Euroopan innovaatioiden tulostaulun mukaan Ranskan innovointisuorituskyky on edelleen heikompi kuin unionin innovointijohtajilla suhteellisen runsaasta julkisesta tuesta huolimatta. Etenkin julkisten tukimekanismien, mukaan luettuna tutkimusta ja kehitystä koskevan verohyvityksen (Crédit d'Impôt Recherche) tehokkuuden parantaminen edistäisi innovointituotoksen paranemista. Meneillään olevien arviointien tuloksia olisi hyödynnettävä innovoinnille suunnatun julkisen tuen parantamisessa. Julkisen tutkimuksen ja yritysten välisessä tietämyksen siirrossa on edelleen haasteita, mikä rajoittaa tutkimustulosten kaupallista hyödyntämistä. Muihin unionimaihin verrattuna Ranskan tulokset ovat heikkoja julkisen ja yksityisen sektorin yhteisjulkaisujen sekä yritysten rahoittaman julkisen T&K:n osalta. Tiedeyhteisön ja teollisuuden välisiä mekanismeja on mahdollista vahvistaa, jos yksinkertaistetaan tutkimushankkeita koskevia yhteistyökumppanuuksia ja kannustetaan tutkijoiden liikkuvuutta.

(20)

Komissio on vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Ranskan talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2018 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2018 vakausohjelman, vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Ranskalle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Ranskan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, missä määrin ne ovat unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(21)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (10) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1.

(22)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja vuoden 2018 vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–3,

1.

2.

3.

(1)

Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 22 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella myös varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Kroatia kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(2)

Kroatiaa koskeva vuoden 2018 maaraportti julkaistiin 7 päivänä maaliskuuta 2018. Siinä arvioitiin Kroatian edistymistä neuvoston 11 päivänä heinäkuuta 2017 hyväksymien maakohtaisten suositusten (3) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 7 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio katsoi analyysinsa perusteella, että Kroatian makrotaloudessa on yhä liiallisia epätasapainoja, vaikka ne ovatkin pienenemässä. Haavoittuvuustekijät liittyvät siihen, että julkista, yksityistä ja ulkomaista velkaa on edelleen runsaasti, ja kaikki tämä velka on pitkälti ulkomaan valuutan määräistä. Järjestämättömien lainojen määrä on edelleen suuri, erityisesti rahoitusalan ulkopuolisten yritysten tapauksessa. Kroatian potentiaalinen kasvu ei vieläkään riitä mahdollistamaan kestävää sopeutusta. Yleisesti ottaen on tapahtunut vain vähän edistymistä sellaisten toimenpiteiden toteuttamisessa, joilla puututaan pysyvästi heikkoon työvoiman käyttöasteeseen ja tuottavuuden hitaaseen kasvuun. Rajoittava liiketoimintaympäristö haittaa edelleen kilpailukykyä ja investointeja, ja julkishallinnon hajanaisuus heikentää julkisten palvelujen tehokkuutta.

(3)

Kroatia toimitti vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2018 lähentymisohjelmansa 26 päivänä huhtikuuta 2018. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(4)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (4) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(5)

Kroatiaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota ja velkasääntöä. Julkinen talous oli 0,8 prosenttia ylijäämäinen suhteessa BKT:hen vuonna 2017. Vuoden 2018 vakausohjelman mukaan julkisen talouden rahoitusasema heikkenee 0,5 prosentin alijäämään suhteessa BKT:hen vuonna 2018 ja sen jälkeen kohenee vähitellen 0,5 prosentin ylijäämään vuonna 2021. Suunnitelmien mukaan julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite, joka on 1,75 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen, ylitetään edelleen koko ohjelmakauden ajan. Vuoden 2018 lähentymisohjelman mukaan on odotettavissa, että julkisen talouden velka suhteessa BKT:hen supistuu 78,0 prosentista vuonna 2017 75,1 prosenttiin vuonna 2018 ja edelleen 65,9 prosenttiin vuonna 2021. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Suunnitellut julkisen talouden tavoitteet vaikuttavat kuitenkin varovaisilta. Komission kevään 2018 talousennusteen mukaan julkisen talouden rahoitusasema on 0,7 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2018 ja 0,8 prosenttia vuonna 2019.

(6)

Neuvosto suositti 11 päivänä heinäkuuta 2017 Kroatialle pysymistä julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteessa vuonna 2018. Komission kevään 2018 talousennusteen mukaan rakenteellisen rahoitusaseman odotetaan olevan – 0,3 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2018 ja – 0,6 prosenttia vuonna 2019, mikä ylittää julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen. Kroatian ennustetaan noudattavan velkasääntöä vuosina 2018 ja 2019. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että Kroatian ennustetaan vuosina 2018 ja 2019 noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(7)

Suunnitteilla oleva keskeisen lainsäädännön hyväksyminen Kroatian julkisen talouden kehyksen parantamiseksi on jo paljon myöhässä. Virheet numeeristen finanssipolitiikan sääntöjen suunnittelussa tekevät niistä tehottomia, ja finanssipoliittisen toimikunnan asema riippumattomana elimenä on edelleen heikko. Kroatian edelleen suuri julkisen velan määrä ja maan altistuminen valuuttariskeille merkitsevät sitä, että moitteettoman velanhoidon käytännöt ovat edelleen erittäin tärkeitä. Velanhoitoa vahvistettiin vuonna 2017 ja luotiin velanhoitostrategia, jota on päivitettävä säännöllisesti. Jo säädettyä kiinteistöveron käyttöönottoa lykättiin ilman ilmoitusta siitä, milloin se mahdollisesti otetaan käyttöön. Tämän vuoksi juoksevista kiinteistöveroista kertyvät tulot ovat Kroatiassa pienet. Juokseva kiinteistövero loisi mahdollisuuksia parantaa veronkannon yleistä kasvuystävällisyyttä, ja samalla varmistettaisiin vakaa ja ennakoitavissa oleva tulonlähde paikallishallinnon yksiköille.

(8)

Kroatian työmarkkinoiden elpyminen jatkui vuonna 2017. Työllisyysaste ja työvoimaosuus ovat edelleen merkittävästi alle unionin keskiarvon, mikä heikentää potentiaalista kasvua. Tällä hetkellä lakisääteinen eläkeikä on naisilla 62 vuotta ja miehillä 65 vuotta. Lakisääteisen eläkeiän yhtenäistäminen ja pidentäminen on hidasta, sillä naisten ja miesten eläkeiän on tarkoitus nousta 67 vuoteen vasta vuonna 2038. Lisäksi ikääntyneet työntekijät voivat jäädä varhaiseläkkeelle monien väylien kautta, ja on olemassa useita erityiseläkejärjestelmiä, jotka tarjoavat edullisemmat eläkkeelle pääsyn ehdot. Hoitovelvollisuudet ovat osittain syynä siihen, että naisten osallistuminen työmarkkinoille on vähäistä. Tästä johtuva työuran lyhyt keskimääräinen kesto merkitsee sitä, että nykyiset ja tulevat eläkkeet ovat riittämättömät ja vanhuusiän köyhyysriski lisääntyy. Ilmoitettuja kannustimia työurien pidentämiseksi ei ole vielä toteutettu.

(9)

Vaikka Kroatiassa on olemassa rakenteet työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua varten, viranomaisten ja sidosryhmien välillä on kuitenkin vain vähän vuorovaikutusta politiikan valmisteluprosessissa. Vuorovaikutus on rajoittunut useimmiten kirjallisen palautteen antamiseen ehdotetuista hallituksen toimenpiteistä. Lisäksi ammattiliittojen hajanaisuus rajoittaa niiden mahdollisuuksia käydä työmarkkinavuoropuhelua.

(10)

Viimeaikaisista parannuksista huolimatta köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riskille alttiina olevan väestön osuus on edelleen korkea ja maakuntien välillä on selviä alueellisia eroja. Ikääntyneiden, vähän koulutettujen ja vammaisten tilanne on erityisen vaikea. Sosiaaliturvajärjestelmän tuloksellisuudessa ja tasapuolisuudessa on puutteita. Sosiaalietuuksilla ei juurikaan pystytä vähentämään köyhyyttä. Laitosten välinen puutteellinen koordinointi ja köyhempien paikallishallinnon yksikköjen heikompi rahoituskapasiteetti johtavat sosiaalietuuksien epätasaiseen myöntämiseen.

(11)

Kroatia ei yllä unionin keskiarvoon koulutusinvestoinneissa, varhaiskasvatuksessa ja päivähoidossa, perustaidoissa, korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden määrässä, ammatillisen koulutuksen työmarkkinarelevanssissa eikä opettajankoulutuksessa. Kroatia on käynnistänyt useiden koulutusta, tiedettä ja teknologiaa koskevassa strategiassa suunniteltujen uudistusten toteuttamisen. Koulujen opetussuunnitelmien uudistuksella on todennäköisesti myönteinen vaikutus Kroatian koulutusjärjestelmän laatuun, jos uudistus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja johdonmukaisesti muiden strategian toimien kanssa. Ammatillisen koulutuksen ja koulutusohjelmien työmarkkinarelevanssi näyttää olevan vähäistä. Tästä on osoituksena se, että yli puolet rekisteröidyistä työttömistä on suorittanut ammatillisen koulutuksen. Viranomaisten ja työnantajien välistä koordinointia on parannettava, jotta tarvittavat taidot voidaan tunnistaa paremmin. Aikuiskoulutusjärjestelmälle, jonka tavoitteena on helpottaa työmarkkinoille osallistumista, on ominaista suuri palveluntarjoajien määrä eri puolilla maata ja koulutusohjelmat, joita ei ole arvioitu asianmukaisesti. Osallistuminen aikuiskoulutukseen ja aktiivisten työvoimapoliittisten toimenpiteiden osana tarjottaviin koulutusohjelmiin on erittäin vähäistä.

(12)

Kroatian julkishallinnon alueellinen hajaantuminen ja toimivaltuuksien laaja jakautuminen eri hallintotasojen välillä vaikuttaa julkisten palvelujen tarjonnan tehokkuuteen ja julkisiin menoihin. Useilla pienillä paikallisyksiköillä on puutteelliset taloudelliset ja hallinnolliset valmiudet suorittaa hajautettuja tehtäviä. Julkishallinnon tehokkuuden indikaattorit osoittavat suorituskyvyn jäävän alle unionin keskiarvon, mikä haittaa julkisten politiikkojen määrittelyä ja täytäntöönpanoa sekä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen tehokkaampaa käyttöä. Keskushallinnon paikallisten sivutoimipisteiden lukumäärän suunniteltua vähentämistä ja valtion virastojen organisaation yksinkertaistamista on lykätty edelleen. Julkishallinnon ja julkisten palvelujen palkanmuodostusjärjestelmien epäjohdonmukaisuus vaikeuttaa yhdenvertaista kohtelua ja estää valtiota valvomasta julkisen sektorin palkkamenoja. Niiden yhdenmukaistamista koskevan lainsäädännön antamista on edelleen lykätty vuoden 2018 puoliväliin. Viranomaiset ovat toteuttaneet ensimmäisiä toimia sairaaloiden joidenkin toimintojen yhdistämiseksi, jotta voidaan parantaa muun muassa palvelujen tarjoamisen tehokkuutta ja terveydenhuollon saatavuutta. Terveydenhuoltojärjestelmän tehoton rahoitusmalli johtaa kuitenkin velkojen kasautumiseen, erityisesti sairaalahoidon osalta.

(13)

Suuret valtionyhtiöt ovat edelleen merkittävässä asemassa taloudessa. Toimenpiteet niiden hallinnoinnin parantamiseksi ovat edenneet hitaasti, ja niiden tuottavuus ja kannattavuus ovat edelleen alhaisella tasolla. Valtion omaisuuserien hallinnointia ja myyntiä koskevaa uutta lainsäädäntöä on hyväksytty.

(14)

Marraskuussa 2017 saatiin päätökseen Kroatian jälleenrakennus- ja kehityspankin omaisuuserien laadun riippumaton tarkastelu. Kun otetaan huomioon pankin merkitys unionin rahoitusvälineiden ja Euroopan investointiohjelman täytäntöönpanon kannalta sekä sen lisääntyvä suora lainananto, pankin sääntely- ja valvontakehystä ja sen hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää olisi vahvistettava tarkastelun tulosten perusteella.

(15)

Hallinnolliset rasitteet ja veronluonteiset maksut haittaavat edelleen liiketoimintaympäristöä. Hallinnollisten rasitteiden vähentäminen on edennyt vakaasti, mutta verkkaiseen tahtiin. Veronluonteisten maksujen leikkaukset ovat olleet pieniä ja avoimuus on vähäistä, sillä rekisteriä ei päivitetä säännöllisesti eikä suunnitelluista leikkauksista ole tehty vaikutustenarviointia.

(16)

Korruptionvastainen toimintasuunnitelma vuosille 2017–2018 on pantava täysimääräisesti täytäntöön, jotta voidaan saavuttaa vuosille 2015–2020 laaditun korruptiontorjuntastrategian tavoitteet. Useita keskeisiä tekijöitä on vielä parannettava. Tällaisia tekijöitä ovat erityisesti varallisuudesta ja eturistiriidoista ilmoittaminen, tietoisuuden lisääminen väärinkäytösten paljastamiseen tarkoitetuista kanavista ja tehokas riskien valvonta julkisten hankintojen alalla, joka on edelleen altis korruptiolle valtion omistamien yhteisöjen sidosyksikköhankintojen suuren osuuden vuoksi.

(17)

Rajoittava sääntely hyödyke- ja palvelumarkkinoilla, erityisesti liiallisesti säänneltyjen ammattien suuri määrä, haittaa kilpailua. Sääntelyn keventäminen on ollut hidasta, sillä eturyhmien vastustus on voimakasta.

(18)

Pitkät oikeuskäsittelyt ja käsittelyä odottavien asioiden suuri määrä vaikuttavat edelleen haitallisesti oikeusjärjestelmän laatuun ja tehokkuuteen ja näin ollen liiketoimintaympäristöön. Havaittu käsittelyruuhkan vähentyminen johtui pääasiassa siitä, että uusia tapauksia tuli vähemmän käsiteltäväksi, eikä asioiden nopeammasta käsittelystä. Parannuksista huolimatta sähköistä viestintää käytetään edelleen liian vähän oikeudenkäynneissä ja maksukyvyttömyysmenettelyissä.

(19)

Joitakin kohdennettuja toimia, joilla uudistetaan kansallista tiede- ja innovointijärjestelmää, on valmisteilla Kroatian älykkään erikoistumisen strategian puitteissa. Poliittiset vastuut tieteen ja innovoinnin tukemisen alalla eivät ole koordinoituja, mikä heikentää poliittisen strategian täytäntöönpanoa. Myös suurimpien yliopistojen hallintorakenteet ovat erittäin hajaantuneita ja hallinnolliset säännöt joustamattomia. Tutkimuslaitosten ja yrityssektorin välinen yhteistyö on heikkoa. Tutkimus- ja innovointipolitiikkojen vaikutusta ei seurata ja arvioida järjestelmällisesti, mikä estää asianmukaisen priorisoinnin. Korkea-asteen koulutusjärjestelmä voisi hyötyä kannustimista, joilla parannetaan laatua ja työmarkkinarelevanssia.

(20)

Komissio on vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Kroatian talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2018 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2018 lähentymisohjelman, vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Kroatialle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Se on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Kroatian finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, missä määrin ne ovat unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(21)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 lähentymisohjelman tämän arvioinnin perusteella ja katsoo (5), että Kroatian odotetaan noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(22)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja vuoden 2018 lähentymisohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–4,

1.

2.

3.

4.

(1)

Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 22 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella myös varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Italia kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 22 päivänä maaliskuuta 2018. Neuvosto hyväksyi 14 päivänä toukokuuta 2018 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (3), jäljempänä ’euroalueen suositus’.

(2)

Koska Italia kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Italian olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista ja erityisesti suosituksista 1–4 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Italiaa koskeva vuoden 2018 maaraportti julkaistiin 7 päivänä maaliskuuta 2018. Siinä arvioitiin Italian edistymistä neuvoston 11 päivänä heinäkuuta 2017 hyväksymien maakohtaisten suositusten (4) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 7 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio päätteli analyysinsa perusteella, että Italian makrotaloudessa on liiallisia epätasapainoja. Erityisesti suuri valtionvelka ja pitkittynyt heikko tuotantodynamiikka aiheuttavat riskejä, joilla on rajat ylittävää merkitystä, kun otetaan huomioon järjestämättömien lainojen suuri, mutta pienenevä määrä ja korkea, joskin vähenevä työttömyys. On erityisen tärkeää toteuttaa toimia, joilla voidaan pienentää Italian talouteen kohdistuvien haittavaikutusten riskiä, sillä kun otetaan huomioon sen talouden suuruus ja vaikutukset muihin maihin, tällaiset riskit kohdistuvat myös talous- ja rahaliittoon.

(4)

Italia toimitti vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2018 vakausohjelmansa 16 päivänä toukokuuta 2018. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (5) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Italiaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota ja velkasääntöä. Eroavan hallituksen esittämä vuoden 2018 vakausohjelma perustuu kehitysskenaarioon, jossa oletetaan politiikan säilyvän muuttumattomana. Italian viranomaiset odottavat julkisen talouden alijäämän, joka oli 2,3 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017, paranevan 1,6 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2018 ja 0,8 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2019, minkä jälkeen julkisen talouden rahoitusasema olisi pitkälti tasapainoinen vuonna 2020. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite, joka on rakenteellisesti tasapainoinen julkisen talouden rahoitusasema, suunnitellaan saavutettavan vuoteen 2020 mennessä ja säilytettävän vuonna 2021, kun taas uudelleenlaskettu (6) rakenteellinen rahoitusasema viittaa pieneen rakenteelliseen alijäämään (0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen) molempina vuosina. Julkisen talouden velka supistui hieman vuonna 2017 (131,8 prosenttiin suhteessa BKT:hen, kun vuonna 2016 se oli 132,0 prosenttia suhteessa BKT:hen), ja vuoden 2018 vakausohjelmassa sen ennakoidaan vuonna 2018 supistuvan yhdellä prosenttiyksiköllä 130,8 prosenttiin ja olevan 122,0 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2021 muun muassa yksityistämistoimien ansiosta, joiden tuoton odotetaan olevan 0,3 prosenttia vuodessa suhteessa BKT:hen vuosina 2018–2020. Yksityistämistavoitteet eivät kuitenkaan ole viime vuosina täyttyneet. Komission kevään 2018 talousennusteessa odotetaan reaalisen BKT:n kasvun olevan vuonna 2019 pienempi ja alijäämän suurempi kuin vuoden 2018 vakausohjelmassa, olettaen, että politiikka säilyy muuttumattomana. Itse asiassa komission ennuste ei sisällä alv:n korotusta (0,7 prosenttia suhteessa BKT:hen), joka on säädetty ”suojalausekkeeksi” julkisen talouden tavoitteiden saavuttamiseksi vuonna 2019.

(7)

Koska Italia ei alustavan näytön perusteella noudattanut velkasääntöä vuosina 2016 ja 2017, komissio antoi 23 päivänä toukokuuta 2018 SEUT-sopimuksen 126 artiklan 3 kohdan mukaisesti laaditun kertomuksen, jossa se totesi kaikkien merkityksellisten tekijöiden arvioinnin perusteella, että perussopimuksessa ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1467/97 (7) määritellyn velkakriteerin olisi katsottava tällä hetkellä täyttyvän. Liiallisen alijäämän menettelyä ei sen vuoksi ole tarpeen käynnistää, varsinkin kun otetaan huomioon, että Italian on toteutumatietojen perusteella katsottu noudattaneen ennaltaehkäisevää osiota vuonna 2017. Komissio arvioi noudattamista uudelleen keväällä 2019 ilmoitettavien vuoden 2018 toteutumatietojen perusteella.

(8)

Vuoden 2018 vakausohjelman mukaan poikkeuksellisen pakolaisvirran ja seismisiltä vaaroilta suojaamiseen liittyvien toimenpiteiden vaikutus julkiseen talouteen on merkittävä. Vakausohjelmassa annetaan riittävä näyttö näiden julkisen talouden lisäkustannusten laajuudesta ja luonteesta. Komission mukaan hyväksyttävät lisämenot olivat vuonna 2017 poikkeuksellisen pakolaisvirran osalta 0,16 prosenttia suhteessa BKT:hen ja seismisiltä vaaroilta suojaamiseen liittyvien toimenpiteiden osalta 0,19 prosenttia suhteessa BKT:hen. Asetuksen (EY) N:o 1466/97 5 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 3 kohdan säännöksissä otetaan huomioon tällaiset lisämenot, sillä pakolaisvirta ja seismiset vaarat ovat epätavallisia tapahtumia, joiden vaikutus Italian julkiseen talouteen on merkittävä, eikä kestävyys vaarannu, jos tilapäinen poikkeaminen julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuralta sallitaan. Vaadittua sopeutusta kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta on siksi pienennetty vuoden 2017 osalta, jotta nämä lisäkustannukset voidaan ottaa huomioon.

(9)

Neuvosto suositti Italialle 11 päivänä heinäkuuta 2017 sen varmistamista, että nettomääräisten julkisten perusmenojen (8) nimellinen supistamisvauhti on vuonna 2018 vähintään 0,2 prosenttia, mikä vastaa 0,6 prosentin vuotuista rakenteellista sopeutusta suhteessa BKT:hen. Samalla todettiin, että vuoden 2018 alustavan talousarviosuunnitelman arvioinnissa ja sen jälkeen julkisen talouden vuoden 2018 toteutuman arvioinnissa on otettava asianmukaisella tavalla huomioon, että tavoitteena on saavuttaa sellainen finanssipolitiikan viritys, joka osaltaan sekä vahvistaa talouden elpymistä että varmistaa julkisen talouden kestävyyden. Komissio on tehnyt Italian vuoden 2018 alustavasta talousarviosuunnitelmasta antamansa lausunnon yhteydessä arvion elpymisen vahvuudesta Italiassa ja ottanut siinä asianmukaisella tavalla huomioon talouden kestävyyttä koskevat haasteet. Arvion perusteella vuonna 2018 tarvitaan julkisen talouden rakenteellisia sopeutustoimia, jotka ovat vähintään 0,3 prosenttia suhteessa BKT:hen, ilman, että yhden vuoden tasolla on lisämarginaalia poikkeamaan. Tämä vastaa nettomääräisten julkisten perusmenojen 0,5 prosentin nimellistä enimmäiskasvuvauhtia. Kun tämä otetaan huomioon kokonaisarviossa, komission kevään 2018 talousennusteen mukaan on vaarana, että suositetusta julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen johtavasta sopeutusurasta poiketaan merkittävästi vuonna 2018.

(10)

Kun otetaan huomioon, että Italian julkisen talouden velka on yli 60 prosenttia suhteessa BKT:hen ja ennustettu tuotantokuilu 0,5 prosenttia, vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisen vaatimuskaavion perusteella nettomääräisten julkisten perusmenojen nimellinen kasvu vuonna 2019 ei saisi olla yli 0,1 prosenttia, jolloin rakenteellinen sopeutus olisi 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen. Jos toimintapolitiikka säilyy muuttumattomana, vaarana on, että tästä vaatimuksesta poiketaan merkittävästi vuonna 2019 sekä vuosina 2018 ja 2019, kun niitä tarkastellaan yhdessä. Italian ei alustavan näytön perusteella ennusteta noudattavan velkasääntöä vuosina 2018 ja 2019. Lisäksi Italian julkinen velka suhteessa BKT:hen on noin 130 prosenttia, mikä tarkoittaa, että merkittävä määrä resursseja varataan velanhoitokustannusten kattamiseen. Tästä syystä kasvua tukeviin toimiin, kuten koulutukseen, innovointiin ja infrastruktuuriin, on käytettävissä vähemmän varoja. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että vuodesta 2018 alkaen olisi toteutettava tarvittavia toimenpiteitä vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten noudattamiseksi. Mahdollisten satunnaistulojen käyttö julkisen talouden velkasuhteen pienentämiseksi edelleen olisi järkevää.

(11)

Italian eläkemenojen osuus suhteessa BKT:hen on nyt noin 15 prosenttia, mikä on unionin korkeimpia. Aiemmilla eläkeuudistuksilla on pienennetty väestön ikääntymisestä aiheutuvia epäsuoria vastuita, mikä on parantanut Italian eläkejärjestelmän pitkän aikavälin kestävyyttä, kun myös eläkeikä on asteittain mukautettu elinajanodotteeseen. Sekä vuoden 2017 että vuoden 2018 talousarvioon sisältyy kuitenkin toimenpiteitä, jotka osittain kumoavat kyseiset uudistukset. Yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä on Italiassa unionin keskiarvoa suurempi. Osuuden myös odotetaan edelleen kasvavan ajan myötä, niin että Italian vanhushuoltosuhde heikkenee. Eläkemenojen odotetaan näin ollen kasvavan keskipitkällä aikavälillä. Vanhuuseläkkeiden suuri osuus julkisista menoista rajoittaa myös resurssien käyttöä muihin sosiaalimenoihin, kuten köyhyyden torjuntaan, ja kasvua edistäviin menoihin, kuten koulutukseen, joiden osuus menoista on supistunut 2000-luvun alusta lähtien. Merkittäviä säästöjä voitaisiin saada aikaan leikkaamalla suuria eläkkeitä, jotka eivät vastaa eläkemaksuja, oikeudenmukaisuuden ja oikeasuhteisuuden periaatteita noudattaen.

(12)

Italiassa verotetaan raskaasti pääomia ja työtä, mikä heikentää talouskasvua. Vaikka kohdennettuja verokannustimia on viime aikoina laajennettu, tuotannontekijöihin kohdistuva verorasitus on yhä unionin suurimpia, mikä vähentää investointien ja työllisyyden houkuttelevuutta. Verorasitusta olisi varaa keventää talousarvion kannalta neutraalilla tavalla siirtämällä veropohjaa kasvun kannalta vähemmän haitallisiin lähteisiin, kuten kiinteistöihin ja kulutukseen. Ensiasuntojen juokseva kiinteistövero kumottiin vuonna 2015 myös varakkaammilta kotitalouksilta. Lisäksi kiinteistöjen kiinteistörekisteriarvot ovat suurelta osin vanhentuneita, ja uudistus niiden mukauttamiseksi käypään markkina-arvoon on edelleen kesken. Erilaisia verotukia, varsinkin alennettuja arvonlisäverokantoja, on käytössä erityisen paljon, ja ne ovat suuria, ja niiden yksinkertaistamista on edelleen lykätty siitä huolimatta, että kansallinen lainsäädäntö edellyttää sitä. Monimutkaista verolainsäädäntöä olisi yksinkertaistettava, jotta voitaisiin parantaa verosäännösten noudattamista ja keventää siitä yrityksille ja kotitalouksille aiheutuvaa rasitusta. Sähköisen laskutuksen määrääminen pakolliseksi kaikkien yksityissektorin liiketapahtumien yhteydessä vuodesta 2019 alkaen on tältä osin askel oikeaan suuntaan. Käteismaksujen lakisääteistä enimmäismäärää on kuitenkin korotettu, mikä saattaa vähentää sähköisten maksujen käyttöä, joiden pakollisuus voi parantaa verosäännösten noudattamista. Italian kansallinen tilastokeskus arvioi, että harmaan talouden arvo oli vuonna 2015 noin 12,6 prosenttia suhteessa BKT:hen, mutta strategisia toimenpiteitä tähän haasteeseen puuttumiseksi ei ole suunnitteilla. Noin 15,9 prosenttia kokonaistyöllisyydestä on osittain tai kokonaan pimeää, ja joillakin aloilla luku on lähes 50 prosenttia.

(13)

Investoinnit vähenivät jyrkästi talouskriisin aikana eivätkä ole vielä palanneet vuoden 2007 tasolle. Vaikka investointien taso kasvoi vuonna 2017, se on edelleen muihin unionin maihin verrattuna alhainen. Etenkin yksityisten investointien taso on alhainen, mikä johtuu rakenteellisista tekijöistä. Näitä ovat epäedullinen liiketoimintaympäristö, alikehittyneisiin pääomamarkkinoihin liittyvät rahoitusvaikeudet, pankkien heikko luotonantokyky ja pula korkeasti koulutetuista työntekijöistä, mikä johtuu muun muassa aivovuodosta ja elinikäisen oppimisen rajoittuneisuudesta. Aineeton omaisuus, kuten tutkimus- ja kehitystoiminta, innovointi ja työntekijöiden koulutus, ovat tuottavuuden ja talouskasvun kannalta keskeisiä tekijöitä, jotka voivat myös osaltaan selittää tuottavuuseroja maiden välillä. Aineettomaan omaisuuteen tehdään kuitenkin investointeja edelleen unionin keskiarvoa vähemmän. Tämä johtuu mikroyritysten suuresta määrästä ja siitä, että Italiassa ei ole erikoistuttu osaamisvaltaisille sektoreille. Lisäksi digitalisaatio ja digitaaliset taidot ovat rajoittuneita. Samaan aikaan tutkimus- ja kehitystoiminnan julkista kokonaisrahoitusta on leikattu. Pienten ja keskisuurten yritysten rahoitus on edelleen pitkälti riippuvainen pankkisektorista, ja luotonanto on vaimeaa, vaikka rahoituskustannukset ovat historiallisen alhaisella tasolla. Investoinnit tutkimus- ja kehitystoimintaan samoin kuin viime aikoina hyväksyttyjen innovatiivisille yrityksille tarkoitettujen kannustimien käyttö ja koulutuksen laatu vaihtelevat niin ikään merkittävästi maan eri osissa. Finance for Growth- ja Industria/Impresa 4.0 -aloitteiden puitteissa toteutettujen toimenpiteiden tulosten perusteella näyttäisi aiheelliselta laatia pitkän aikavälin toimintakehys, jonka avulla voitaisiin tukea investointeja, joilla voidaan lujittaa erilaisia innovointia tukevia tekijöitä, kuten luotonsaantimahdollisuuksia, vahvaa tutkimusperustaa, korkeakoulutusta ja tarvittavia taitoja. Lisäksi näyttäisi aiheelliselta tarkastella työmarkkinasuhteiden ja koulutusjärjestelmien alueellisia eroja.

(14)

Italian oikeusjärjestelmän tehokkuus on parantunut viime vuosina vain hieman, ja oikeudenkäyntien kesto on edelleen ongelma etenkin ylemmissä oikeusasteissa. Esimerkiksi siviili- ja kauppaoikeuden alalla riita-asioiden käsittelyajat kuuluivat vuonna 2016 yhä unionin pisimpiin kaikissa oikeusasteissa. Käsittelyä odottavien asioiden määrä kasvoi edelleen kassaatiotuomioistuimessa (Corte suprema di cassazione), ja on yhä asukasta kohti laskettuna unionin suurimpia. Tärkeä valtuutuslakiluonnos, jolla on tarkoitus yksinkertaistaa siviiliprosessin sääntöjä ja ottaa käyttöön vahvemmat pelotteet haitantekotarkoituksessa tapahtuvan vireillepanon kitkemiseksi, on ollut Italian parlamentin käsiteltävänä jo kaksi vuotta. Riita-asioiden vireillepanon hillitsemiseksi ja menettelykurin tiukentamiseksi on hyväksytty erilaisia toimenpiteitä, kuten yksinkertaistettu menettely (rito sommario), joka ei kuitenkaan ole vakiintunut muutoksenhakutuomioistuimissa. Lisäksi muutoksenhakujen karsiminen tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisen nojalla on toisessa oikeusasteessa edelleen epäjohdonmukaista ja rajoitettua eikä näin ollen vähennä käsiteltäväksi tulevien asioiden määrää. Vireille pantujen siviiliasioiden lukumäärä päinvastoin kasvoi vuonna 2016 sekä ensimmäisessä että toisessa oikeusasteessa, myös jatkuvasti lisääntyvien muutoksenhakujen seurauksena. Vuonna 2016 entistä suurempi osa kassaatiovalituksista hylättiin tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisen vuoksi, mikä vahvistaa viimeaikaisen kasvusuuntauksen asioiden lukumäärissä. Myös kassaatiotuomioistuimen kyky selviytyä sisään tulevien asioiden käsittelystä heikentyi, koska muiden kuin rikosasioiden määrä on merkittävästi lisääntynyt pääasiallisesti veroasioiden vuoksi (mikä voi heikentää tämän tuomioistuimen asemaa). Menettelysääntöjen noudattamisen riittävä valvonta, myös haitantekotarkoituksessa vireille pantujen riita-asioiden vähentämiseksi, edistäisi myös asianmukaista ja tehokasta oikeudenhoitoa.

(15)

Korruptio on edelleen keskeinen haaste Italian liiketoimintaympäristössä ja julkisten hankintojen alalla. Italia on parantanut korruptiontorjunnan lainsäädäntökehystään tarkistamalla vanhentumisaikoja, laajentamalla väärinkäytösten paljastajien suojelun koskemaan myös yksityisen sektorin työntekijöitä ja yhdenmukaistamalla yksityisten osapuolten keskinäisen korruption määritelmän kansainvälisten normien mukaiseksi. Vaikka vanhentumisaikoja koskevassa uudistuksessa ei säädetä vanhentumisaikojen keskeytymisestä ensimmäisessä oikeusasteessa annetun tuomion jälkeen, kuten Euroopan neuvoston lahjonnan vastainen valtioiden ryhmä on suosittanut, se voi vähentää rikosasioiden vireillepanoa haitantekotarkoituksessa, joka on asianajajien ylemmissä oikeusasteissa käyttämä viivytystaktiikka. Näin se voi lievittää pitkäaikaista ongelmaa, joka johtuu siitä, että korruptiotapaukset vanhenevat sen jälkeen, kun asiassa on annettu tuomio ensimmäisessä oikeusasteessa. Korruption torjuntaa voitaisiin parantaa rikosoikeudellisia menettelyjä tehostamalla. Vuonna 2014 toisessa ja kolmannessa oikeusasteessa vireille pantujen ja käsiteltävänä olevien rikosasioiden määrä oli Italiassa unionin suurin, mikä johtui myös siitä, että kassaatiovalitusten määrä oli yksi suurimmista. Tämän seurauksena myös rikosoikeudenkäyntien kesto oli yksi pisimmistä. Rikosoikeuden ja korruption torjunnan tehostamiseksi olisi pyrittävä lisäämään nopeutettujen menettelyjen käyttöä ja hillitsemään haitantekotarkoituksessa tapahtuvaa vireillepanoa. Myös kansallisella korruptiontorjuntaviranomaisella on keskeinen rooli uuden korruptiontorjuntalainsäädännön täytäntöönpanossa.

(16)

Italian julkishallinnon laadun parantaminen vaikuttaisi myönteisesti liiketoimintaympäristöön ja investointeihin sekä yritysten kykyyn hyödyntää innovointimahdollisuuksia. Suuri alueellinen vaihtelu siinä, miten hallintoelimet reagoivat yritysten tarpeisiin, antaa viitteitä siitä, että yritystoiminnalla on tietyillä alueilla muita suurempia esteitä. Vuonna 2015 hyväksyttiin julkishallinnon uudistamiseen tähtäävä kattava valtuutuslaki, jonka tarkoituksena on parantaa tehokkuutta, koska siitä on hyötyä taloudelle. Uudistuksen täytäntöönpano saatiin päätökseen vuoden 2017 loppuun mennessä, ja nyt tarvitaan täytäntöönpanon valvontaa erityisesti suorituskyvyltään heikoimmilla alueilla. Uudistuksen tarkoituksena on muun muassa varmistaa, että valtionyhtiöitä ja yksityisiä yrityksiä koskevat säännöt ovat yhdenmukaisemmat. Uudistuksen tavoitteena on järkeistää valtionyhtiöitä sulautumisten avulla ja yhdistämällä kannattamattomia yhtiöitä sekä yksityistämällä niitä, tehostaa jäljelle jääviä yhtiöitä ja pitää jatkossa muiden kuin olennaisten valtionyhtiöiden määrä kohtuullisena. Uuden säädöskehyksen täytäntöönpano on näiden tavoitteiden saavuttamisen keskeinen edellytys. Lisäksi paikalliset julkiset palvelut ovat suojassa kilpailulta, mikä heikentää niiden tehokkuutta ja laatua. Se myös aiheuttaa tyytymättömyyttä kuluttajien keskuudessa. Vuonna 2015 toteutetussa julkishallinnon uudistuksessa oli tarkoitus hyväksyä uusi kehys myös paikallisten julkisten palvelujen hallinnon uudistamiseksi. Perustuslakituomioistuin kuitenkin katsoi marraskuussa 2016, että muun muassa paikallisia julkisia palveluja koskevan täytäntöönpanoasetuksen hyväksymisessä sovellettu menettely oli perustuslain vastainen. Koska määräaika säädöksen hyväksymiselle päättyi marraskuussa 2016, tarvitaan uusi lainsäädäntöaloite.

(17)

Liiketoimintaympäristön kehittäminen helpottaisi yrittäjyyttä ja paremmat kilpailuolosuhteet edistäisivät resurssien ja tuottavuuden kasvun tehokkaampaa kohdentamista. Vuoden 2015 vuotuinen kilpailulaki hyväksyttiin elokuussa 2017, ja se on nyt pantava asianmukaisesti täytäntöön. Merkittäviä kilpailunesteitä on edelleen tietyillä aloilla, kuten asiantuntijapalvelujen, paikallisen julkisen liikenteen, rautatieliikenteen ja vähittäiskaupan alalla. Tarjouskilpailumenettelyjen lisääminen palveluhankintasopimusten ja julkishyödykkeiden käyttölupien myöntämisessä parantaisi palvelujen laatua. Julkisten hankintojen alalla äskettäin toteutetusta uudistuksesta saatava hyöty riippuu siitä, saatetaanko uudistus ajoissa päätökseen, sovelletaanko sähköisiä hankintamenettelyjä ja menettelyjen yhdistämistä koskevia suunnitelmia johdonmukaisesti ja aloittaako koordinoinnista ja menettelyjen yhdistämisestä vastaava elin (Cabina di regia per gli appalti pubblici) käytännön toimintansa.

(18)

Markkinoiden luottamus Italian pankkeihin on vahvistunut, kun vuonna 2017 toteutettiin useisiin heikompiin pankkeihin kohdistuvia toimenpiteitä. Taloustilanteen paranemisen ja valvontaviranomaisen harjoittaman painostuksen ansiosta järjestämättömiä lainoja on onnistuttu vähentämään, mutta niitä on edelleen jäljellä runsaasti. Tämä heikentää pankkien tulosta ja niiden kykyä tuottaa itse pääomaa. Järjestämättömiä lainoja on vähennettävä myös jatkossa samaan tahtiin, muun muassa kehittämällä niiden jälkimarkkinoita, jotta voidaan edelleen lujittaa rahoitusvakautta ja talouden luotonsaantia. Lisäksi olisi edelleen tuettava myös pienten ja keskisuurten pankkien taseiden uudelleenjärjestelyä ja vakauttamista. Tätä varten olisi puututtava pankkien rakenteellisesti heikkoon kannattavuuteen leikkaamalla kustannuksia kattavasti ja optimoimalla niiden liiketoimintamalli.

(19)

Vaikka meneillään on useita pankkien hallintouudistuksia, koko pankkisektorin yleisen terveyden kannalta tärkeintä on suuria osuuspankkeja ja pieniä keskinäisiä pankkeja koskevien uudistusten täysimääräinen täytäntöönpano. Maksukyvyttömyyttä ja ulosmittausta koskevat sääntelypuitteet eivät edelleenkään tue riittävästi järjestämättömien lainojen nopeaa selvittämistä ja uudelleenjärjestelyä. Maksukyvyttömyysmenettelyjen uudistusta koskevien lainsäädäntötoimenpiteiden pikainen hyväksyminen ja täytäntöönpano auttaisivat puuttumaan rakenteellisiin heikkouksiin. Vuonna 2016 hyväksytyt toimenpiteet, jotka nopeuttaisivat pankkien toteuttamaa vakuuksien realisointia, eivät ole vielä käytössä. Tuomioistuinten ulkopuolista vakuuksien realisointia koskevia sääntelypuitteita ei vieläkään sovelleta kotitalouksiin, ja niitä on vasta äskettäin alettu soveltaa yrityksiin.

(20)

Vaikka edistymistä on tapahtunut useiden viime vuosina hyväksyttyjen politiikkatoimien ansiosta, rahoituksen saanti on edelleen merkittävä investointien ja kasvun rahoituksen este etenkin pienille ja keskisuurille yrityksille. Yritysten rahoitus on edelleen peräisin pääasiassa pankeista, koska pääomamarkkinat ovat muihin unionin maihin verrattuna alikehittyneet. Oman pääoman ehtoisen rahoituksen osuus on pienten ja keskisuurten yritysten keskuudessa erityisen alhainen unionin keskiarvoon verrattuna. Yritysten oman pääoman ehtoista rahoitusta koskevan verohelpotuksen käyttöönotto oli tärkeä uudistus, mutta viitekorkoa laskettiin myöhemmin, mikä heikensi sen hyödyllisyyttä. Markkinarahoitusmahdollisuuksien parantaminen edistäisi olennaisesti yritysten rahoituslähteiden monipuolistamista, mikä tukisi investointeja ja kasvua.

(21)

Työmarkkinajärjestelmiä on viime vuosina merkittävästi uudistettu. Työmarkkinaolosuhteet paranevat edelleen, sillä työssäkäyvien määrä kasvoi 1,2 prosenttia vuonna 2017, yli 23 miljoonaan henkilöön, mikä vastaa kriisiä edeltävää tasoa. Työllisyysaste (20–64-vuotiaat) nousi viime vuonna yli 62 prosenttiin, tosin pitkälti määräaikaisten työsuhteiden ansiosta. Tämä on silti edelleen huomattavasti alle unionin keskiarvon. Työttömyysaste laski 11,2 prosenttiin vuonna 2017, mutta tehtyjen työtuntien kokonaismäärä on edelleen huomattavasti alempi kuin ennen taantumaa. Vaikka pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyys ovat vähentyneet, niiden taso on edelleen korkea, mikä aiheuttaa riskejä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja kasvun kannalta. Työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten osuus oli 20,1 prosenttia vuonna 2017, mikä on edelleen unionin suurimpia, ja tilanne vaihtelee alueittain huomattavasti ja pysyvästi.

(22)

Keskitetty sopiminen yritysten tasolla tai alueellisella tasolla on edelleen vähäistä, mikä johtuu myös siitä, että Italiassa on runsaasti pienyrityksiä. Tämä voi vaikeuttaa palkkojen sopeutumista nopeasti paikallisiin talouden olosuhteisiin. Confindustria ja Italian kolme suurta ammattiliittoa (Cgil, Cisl ja Uil) allekirjoittivat helmikuun lopussa 2018 puitesopimuksen, jossa korostetaan toisen tason palkkaneuvottelujen merkitystä, koska ne lisäävät oikeusvarmuutta selkeyttämällä työmarkkinaosapuolten edustusta koskevia sääntöjä neuvotteluissa. Toisen tason palkkaneuvotteluissa käyttöön otettuja, tuottavuuteen liittyviä palkankorotuksia koskevia verohelpotuksia korotettiin vuonna 2017, mutta niiden tuloksia on vaikea arvioida. Vaikka työehtosopimusten kokonaismäärä lisääntyy, vain pieni osa niistä on tärkeimpien ammattiliittojen ja työntekijäjärjestöjen allekirjoittamia.

(23)

Työlaissa hahmoteltu aktiivisen työvoimapolitiikan uudistus ei juuri edennyt vuonna 2017. Koulutuksen ja uudelleenkoulutuksen merkitys on erityisen suuri, sillä Italian työmarkkinoiden joustavuus lisääntyy ja määräaikaisten työsopimusten osuus kasvaa. Yleisesti sitovia palvelustandardeja ei ole vielä pantu täytäntöön, ja työvoimapalveluja heikentävät henkilöstöpula ja riittämätön seuranta, vaikka uudessa vuoden 2018 talousarviolaissa osoitettiin lisää rahoitusta ja henkilöresursseja alueiden julkisille työvoimapalveluille. Henkilöstömäärän lisääminen ja sen varmistaminen, että työntekijöillä on työvoima- ja sosiaalipalvelujen alalla tarvittava koulutus, on myös olennaisen tärkeää, jotta voidaan panna asianmukaisella tavalla täytäntöön vuonna 2018 käynnistetty köyhyyden torjuntaohjelma ja nuorisotakuu, jonka avulla nuorille pyritään tarjoamaan nopeasti sopiva työ- tai koulutuspaikka.

(24)

Naisten osallistuminen työmarkkinoille on lisääntynyt, mutta naisten työvoimaosuus on edelleen unionin alhaisimpia. Italian viranomaiset eivät ole arvioineet niiden viime aikoina toteutettujen toimenpiteiden vaikutuksia, joissa keskeisellä sijalla ovat lapsen syntymän perusteella ilman tarveharkintaa maksettavat rahakorvaukset. Saatavilla oleva näyttö viittaa siihen, että nämä rahansiirrot eivät välttämättä lisää naisten osallistumista työmarkkinoille. Ne eivät todennäköisesti myöskään paranna lisääntymisastetta, joka on pysynyt erittäin alhaisena viimeiset 20 vuotta. Perhe- ja työelämän yhdistämistä edistävää kattavaa strategiaa ei ole. Nämä puutteet näkyvät siinä, että vanhempainvapaata ja joustavia työaikajärjestelyjä ei ole suunniteltu sukupuolineutraalilla tavalla ja että asianmukaisia, kohtuuhintaisia ja laadukkaita lasten ja vanhusten hoitopalveluja ei ole tarjolla riittävästi.

(25)

Toimenpiteet inhimillisen pääoman ja osaamisen lisäämiseksi parantaisivat työllistettävyyttä ja työmarkkinoiden tulevien tarpeiden täyttämistä. Koulutuksen laatu Italiassa on kaiken kaikkiaan paranemassa, mutta siinä on edelleen suuria alueellisia eroja. Koulunkäynnin keskeyttäneiden osuus on yhä yli unionin keskiarvon etenkin ulkomailla syntyneiden opiskelijoiden keskuudessa (30,1 prosenttia, kun unionin keskiarvo on 19,4 prosenttia). Koulu-uudistuksen toteuttaminen on edistynyt melko hyvin, ja myös ammattikoulutus on paranemassa. Korkea-asteen koulutukseen käytetty julkinen rahoitus on täysin riittämätöntä, alle 0,4 prosenttia suhteessa BKT:hen. Keskeyttämisprosentti on suuri ja opiskeluajat pitkittyvät. Tämän seurauksena koulutustaso on unionin alhaisimpia (26,9 prosenttia 30–34-vuotiaista). Aikuiskoulutukseen osallistuminen lisääntyy, mutta on silti edelleen unionin vähäisimpiä, etenkin matalan osaamistason aikuisten keskuudessa. Osaamisen kehittämistä ja uudelleenkoulutusta olisi edistettävä, ja työnantajia olisi kannustettava tarjoamaan työntekijöilleen enemmän oppimismahdollisuuksia. Lokakuussa 2017 hyväksytyn kattavan kansallisen osaamisstrategian täytäntöönpanolla on ratkaiseva merkitys.

(26)

Unionin yleisestä suuntauksesta poiketen köyhyyden tai syrjäytymisen vaarassa olevien henkilöiden osuus on edelleen kasvanut. Vuonna 2016 se oli 30 prosenttia, mikä on selvästi yli unionin keskiarvon. Joukkoon kuuluu erityisesti lapsia, määräaikaisia työntekijöitä ja maahanmuuttajia. Tuloerot ovat suuria ja kasvussa. Vuonna 2016 tuloerosuhde oli 6,3, kun rikkaimpia 20:tä prosenttia kotitalouksista verrattiin köyhimpiin 20 prosenttiin kotitalouksista. Työikäisillä luku on vielä suurempi, koska eläkkeiden uudelleenjakovaikutus on suljettu pois. Uuden pysyvän järjestelmän (Reddito di Inclusione) käyttöönotto köyhyyden torjumiseksi on sosiaalipolitiikan alalla merkittävä edistysaskel. Kyseessä on yleinen tulonsiirto tietyt ehdot täyttäville henkilöille, ja järjestelmän odotetaan parantavan sosiaalietuuksien nykyään heikoksi jäävää vaikutusta köyhyyden vähentämisessä. Järjestelmä perustuu selkeisiin hallintomekanismeihin, ja sitä on määrä arvioida säännöllisesti. Sen puitteissa on myös tarkoitus vahvistaa huomattavasti maan sosiaalipalveluja, joissa ei ole riittävästi henkilöstöä. Sosiaalipalvelujen ja julkisten työvoimapalvelujen tiiviimpi yhteistyö sekä riittävien resurssien osoittaminen ovat uudistuksen kitkattoman toteuttamisen kannalta keskeisiä tekijöitä. Aiemman työttömyysavustusjärjestelmän (ASDI) sisällyttäminen uuteen järjestelmään on ensimmäinen askel kohti sosiaalimenojen järkeistämistä. Italian terveydenhuoltojärjestelmä tarjoaa kansalaisille kattavan terveydenhuollon ja väestön terveys on yleisesti ottaen hyvä, mutta niiden henkilöiden osuus, jotka kokevat jääneensä vaille tarvitsemaansa terveydenhoitoa, on suuri. Lisäksi hoidon organisoinnissa ja laadussa on edelleen alueellisia eroja. Italia on pyrkinyt varmistamaan, että kaikilla olisi mahdollisuus saada asianmukaisia terveydenhuoltopalveluja muun muassa tarkistamalla ja laajentamalla lakisääteistä terveydenhuoltoetuuksien vähimmäispakettia.

(27)

Komissio on vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Italian talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2018 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2018 vakausohjelman, vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Italialle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Italian finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, missä määrin ne ovat unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(28)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (9) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1.

(29)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja vuoden 2018 vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–4,

1.

2.

3.

4.

(1)

Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 22 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella myös varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Kypros kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 22 päivänä maaliskuuta 2018. Neuvosto hyväksyi 14 päivänä toukokuuta 2018 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (3), jäljempänä ’euroalueen suositus’.

(2)

Koska Kypros kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Kyproksen olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista ja erityisesti suosituksista 1, 3 ja 5 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Kyprosta koskeva vuoden 2018 maaraportti julkaistiin 7 päivänä maaliskuuta 2018. Siinä arvioitiin Kyproksen edistymistä neuvoston 11 päivänä heinäkuuta 2017 hyväksymien maakohtaisten suositusten (4) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 7 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio katsoi analyysinsa perusteella, että Kyproksen makrotaloudessa on liiallisia epätasapainoja. On erittäin tärkeää, että Kypros puuttuu yksityisestä, julkisesta ja ulkoisesta ylivelkaantumisesta aiheutuvaan suureen epätasapainoon ja järjestämättömien lainojen suureen määrään.

(4)

Kypros toimitti vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelmansa 19 päivänä huhtikuuta 2018 ja vuoden 2018 vakausohjelmansa 30 päivänä huhtikuuta 2018. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (5) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Kyprokseen sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota ja velkasääntöä. Hallitus suunnittelee vuoden 2018 vakausohjelmassaan, että nimellinen julkisen talouden rahoitusasema on 1,7 prosenttia ylijäämäinen suhteessa BKT:hen vuonna 2018 ja hieman alle 2,0 prosenttia ylijäämäinen suhteessa BKT:hen ohjelmakauden aikana. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite, joka on rakenteellisesti tasapainoinen julkisen talouden rahoitusasema, saavutetaan suunnitelmien mukaan vuosina 2018–2021. Julkisen talouden velka supistui noin 97,5 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2017, ja vuoden 2018 vakausohjelmassa sen odotetaan kasvavan 105,6 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2018 ja supistuvan tasaisesti sen jälkeen 88 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoteen 2021 mennessä. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Vakausohjelmassa esitetyt makrotalouden oletuksiin liittyvät riskit painottuvat kehityksen heikkenemisen suuntaan, mikä johtuu ensi sijassa rahoitusalan järjestämättömien lainojen suuresta määrästä.

(7)

Neuvosto suositti 11 päivänä heinäkuuta 2017 Kyprokselle pysymistä julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteessa vuonna 2018. Tämä vastaa nettomääräisten julkisten perusmenojen (6) 1,9 prosentin nimellistä enimmäiskasvuvauhtia vuonna 2018. Tällöin rakenteellisen rahoitusaseman sallittu heikkeneminen olisi 0,4 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komission kevään 2018 talousennusteen mukaan rakenteellisen rahoitusaseman odotetaan olevan BKT:hen suhteutettuna 0,8 prosenttia ylijäämäinen vuonna 2018 ja 0,5 prosenttia ylijäämäinen vuonna 2019, mikä ylittää julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen. Kyproksen ennustetaan noudattavan väliaikaista velkasääntöä vuonna 2018 ja velkasääntöä vuonna 2019. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että Kyproksen ennustetaan vuosina 2018 ja 2019 noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. Samalla menokehitystä olisi seurattava huolellisesti lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, erityisesti ottaen huomioon tulojen vakauteen liittyvät mahdolliset tulevat riskit.

(8)

Sähköisen hallinnon palveluja, sääntelyn laatua ja henkilöstön liikkuvuutta koskevista viimeaikaisista toimista huolimatta julkisen hallinnon tehottomuus on edelleen haaste ja vaikuttaa liiketoimintaympäristöön. Keskeiset lainsäädäntöehdotukset, joiden tarkoituksena on puuttua tähän kysymykseen, ovat edelleen toteuttamatta. Näihin kuuluvat julkishallinnon ja paikallishallintojen uudistusta koskevat ehdotukset. Valtionyhtiöiden hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän puutteet saattavat edistää julkisten vastuusitoumusten kasautumista ja estää kyvyn investoida keskeisiin yleishyödyllisiin palveluihin, kuten televiestintään ja energiaan. Julkisen sektorin palkkamenojen hillitseminen on ollut merkittävä tekijä Kyproksen julkisen talouden vakauttamisessa. On kuitenkin huomattava, että nykyisen julkisen sektorin palkkojen nousua rajoittavan työehtosopimuksen voimassaolo päättyy vuonna 2018 eikä pysyvämpää ratkaisua ole vieläkään.

(9)

Joulukuussa 2017 hyväksyttiin kansallinen korruptiontorjuntastrategia ja -toimintasuunnitelma. Nykyisen korruptiontorjuntaelimen resurssit ovat edelleen riittämättömät, mutta hallitus harkitsee uuden riippumattoman elimen perustamista. Erilaiset lainsäädäntöaloitteet, kuten väärinkäytösten paljastajien suojaa, lobbausta ja varallisuusilmoituksia koskevat lainsäädäntöehdotukset, ovat parhaillaan parlamentin käsiteltävänä. Jos ne hyväksytään, ne auttaisivat lujittamaan kansallista korruptiontorjuntakehystä.

(10)

Kuten vuoden 2018 euroalueen suosituksessa todetaan, aggressiivisten verosuunnittelustrategioiden torjunta on olennaisen tärkeää sen varmistamiseksi, että voidaan estää yritysten välisen kilpailun vääristyminen, kohdella veronmaksajia oikeudenmukaisesti ja suojella julkista taloutta. Veronmaksajien aggressiivisista suunnittelustrategioista aiheutuvat heijastusvaikutukset jäsenvaltioiden välillä edellyttävät kansallisten politiikkatoimien koordinointia unionin lainsäädännön täydentämiseksi. Osinko- ja korkomaksujen suuri määrä (suhteessa BKT:hen) viittaa siihen, että aggressiivista verosuunnittelua harjoittavat yritykset hyödyntävät Kyproksen verosääntöjä. Koska Kyprokseen sijoittautuneiden yritysten unionin ulkopuolelle (ts. sellaisilta osapuolilta, joiden kotipaikka on unionissa, sellaisille osapuolille, joiden kotipaikka on kolmansissa maissa) suorittamista osinko-, korko- ja – monissa tapauksissa – rojaltimaksuista ei peritä lähdeveroa, seurauksena voi olla, että kyseiset maksut välttyvät kokonaan verotukselta, jos niitä ei veroteta myöskään maksun vastaanottajan lainkäyttöalueella. Aggressiivista verosuunnittelua saattavat helpottaa se, että tällaisia veroja ei ole käytössä, ja yhtiöveroon sovellettavat verotuksellista kotipaikkaa koskevat säännöt. Vaikka nimelliskorkojen vähennysjärjestelmät auttavat vähentämään velanoton suosimista, niitä voidaan käyttää myös veronkiertotarkoituksessa, jos tehokkaita väärinkäytösten vastaisia sääntöjä ei ole. Komissio ottaa huomioon myönteiset toimet (ts. yhtiöveroon sovellettavien verotuksellista kotipaikkaa koskevien sääntöjen ilmoitettu tarkastelu ja suunnitellut muutokset siirtohinnoittelusäännöksiin), joista on ilmoitettu tai jotka on hyväksytty. Viimeaikaisten keskustelujen perusteella komissio jatkaa rakentavaa vuoropuhelua, jonka tarkoituksena on torjua veronmaksajien aggressiivisia verosuunnittelustrategioita.

(11)

Oikeusjärjestelmän tehottomuus vaikuttaa edelleen sopimusten täytäntöönpanoon ja siviili- ja kauppaoikeudellisten asioiden nopeaan ratkaisemiseen. Monimutkaiset siviiliprosessit ja tuomioistuinten päätösten heikko täytäntöönpano heikentävät pankkien halukkuutta turvautua maksukyvyttömyyttä ja ulosmittausta koskeviin sääntelypuitteisiin järjestämättömien lainojen vähentämiseksi. Useilla uudistuksilla pyritään ratkaisemaan oikeusjärjestelmän huomattavimmat ongelmat, joita ovat erityisesti tuomioistuinten vähäinen digitalisointi ja tuomarien elinikäisen koulutuksen puute.

(12)

Uusien maksukyvyttömyyttä ja ulosmittausta koskevien sääntelypuitteiden hyödyntäminen on edelleen rajallista, mikä heikentää pyrkimyksiä vähentää järjestämättömiä lainoja. Sääntelypuitteiden täytäntöönpanoa ja toimintaa tarkastelemaan on asetettu sidosryhmien edustajista koostuva työryhmä. Joitain hallinnollisia toimenpiteitä on toteutettu saantokirjojen myöntämissuman selvittämiseksi. Suma on kuitenkin merkittävä, eikä kiinteistöjen siirtojärjestelmän (eli saantokirjojen myöntäminen ja siirto) puutteiden korjaamiseksi ole vielä rakenteellista ratkaisua.

(13)

Järjestämättömien lainojen suuri määrä on pankkialan keskeinen haavoittuvuustekijä ja vaikuttaa luottojen tarjontaan. Pankit kohtaavat edelleen esteitä pyrkiessään perimään saataviaan maksunsa laiminlyöneiltä lainaajilta, ja heikko lainojen takaisinmaksukuri muodostaa edelleen ongelman. Järjestämättömien lainojen määrä supistui vuonna 2017, vaikkakin epätasaisesti pankista riippuen. Tämä oli tulosta velkojen uudelleenjärjestelyistä, jolloin velkoja poistettiin taseesta ja vaihdettiin omaisuudeksi. Pankkien järjestämättömien lainojen vähentämissuunnitelmien kestävyys on edelleen epävarmaa, sillä maksulaiminlyöntien ja uudelleenjärjestelyjen uusiutumisaste on korkea ja kiinteistömarkkinoihin liittyvät pankkien riskit kasvavat. Nämä tekijät viittaavat tarpeeseen toteuttaa nopeasti kattavampi strategia, joka nopeuttaisi pankkien taseiden puhdistamista ja jossa otetaan huomioon heikommassa asemassa oleviin ryhmiin kohdistuvat sosiaaliset seuraukset. Lisäksi olisi suunniteltava huolellisesti kannustimet takaisinmaksukurin lujittamiseksi. Näyttää siltä, että tähän strategiaan olisi kuuluttava lainsäädäntömuutoksia vaateiden täytäntöönpanemiseksi tehokkaasti ja lainojen myynnin helpottamiseksi, mukaan lukien lainanottajien suoja ja sähköisten huutokauppojen käyttöönotto. Lisäksi vakuutus- ja eläkerahastojen valvonnan ohjaus-, hallinnointi- ja hallintovalmiudet ovat yhä heikkoja. Hallitus aikoo esittää lainsäädäntöehdotuksia tämän asian korjaamiseksi vuoden 2018 aikana.

(14)

Kasvua koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanon ansiosta on edistytty jonkin verran strategisten investointien, yrittäjyyden ja paremman sääntelyn osalta. Eräiden tärkeiden uudistusten toteuttaminen on kuitenkin pysähtynyt, ja tämä koskee erityisesti investointihankkeita koskevien lupien myöntämistä. Rahoituksen saanti on parantunut eräiden vakuusvaatimuksiin tehtyjen parannusten ansiosta, mutta se on edelleen keskeinen ongelma erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kannalta. Rahoitustukitoimenpiteet perustuvat ensi sijassa avustuksiin. Toistaiseksi Kyproksessa hyödynnetään erittäin vähän yritysten vaihtoehtoisia rahoituksen lähteitä, kuten riskipääomaa, oman pääoman ehtoista rahoitusta ja joukkorahoitusta. Yksityistämistoimia, joiden tavoitteena on houkutella tuottavuutta lisääviä ulkomaisia investointeja, on monissa tapauksissa lykätty, ja vain muutamat yksityistämishankkeet (esim. Larnakan satama) etenevät vähitellen.

(15)

Työllisyys lisääntyy ja työttömyys vähenee nopeasti, vaikkakin nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työttömyysaste on yhä korkea. Julkisten työvoimapalvelujen hallinnollista kapasiteettia parantavien toimien toteuttaminen jatkuu. Työnantajille tarkoitettuihin palveluihin, asiakkaiden luokitteluun, henkilökohtaiseen neuvontaan ja aktivointiin (mukaan lukien taatun vähimmäistulon saajat) liittyy edelleen haasteita. Työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten (15–24-vuotiaat) osuus on yhä unionin suurimpia. Kentällä toteutettavat toimenpiteet ja nuorille tarjottu oikea-aikainen, räätälöity apu ovat vähäisiä, minkä vahvistaa aktivointiohjelmien vähäinen osallistujamäärä.

(16)

Koulutusalan uudistaminen on edennyt, mutta siihen liittyy vielä huomattavia haasteita. Viimeaikaisia myönteisiä tuloksia ovat koulujen opetussuunnitelman perusteellinen uudistaminen ja opettajien uuden nimitysjärjestelmän täytäntöönpano. Kyproksen koulutusmenot ylittävät unionin keskiarvon, mikä on osoitus vahvasta sitoutumisesta koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen. Koulutustulokset ovat kuitenkin heikkoja ja koulunkäynnin keskeyttäminen on lisääntynyt merkittävästi, vaikkakin se on selvästi unionin keskiarvoa harvinaisempaa. Osallistuminen ammatilliseen koulutukseen on vähäistä, opettajien arviointijärjestelmän uudistus on vielä meneillään ja suuri osa korkea-asteen tutkinnon suorittaneista työskentelee edelleen ammateissa, joissa ei välttämättä tarvita akateemista tutkintoa.

(17)

Kypros on edistynyt merkittävästi terveydenhuollossa hyväksymällä uuden kansallisen terveydenhuoltojärjestelmän perustamista koskevaa lainsäädäntöä. Uuden järjestelmän tarkoituksena on parantaa terveydenhuoltopalvelujen saatavuutta, ottaa käyttöön yleiskattava terveydenhuolto, vähentää potilailta perittävien maksujen suurta määrää ja lisätä terveydenhuoltopalvelujen tehokkuutta julkisella sektorilla. Ennen kuin järjestelmä otetaan täysimääräisesti käyttöön vuonna 2020 täytäntöönpanoon liittyy merkittäviä haasteita ja investointitarpeita. Toimia olisi jatkettava kustannusten mahdollisen ylittymisen välttämiseksi, terveydenhuoltopalvelujen (myös perusterveydenhuollon) tarjoajien toiminnan nykyaikaistamiseksi ja tehostamiseksi, sähköisten terveydenhuoltopalvelujen käyttöönottamiseksi ja kansallisen lääkeorganisaation perustamiseksi. Pitkäaikaishoidon taso on alhainen ja muodostaa haasteen väestön ikääntyessä.

(18)

Komissio on vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Kyproksen talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2018 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2018 vakausohjelman, vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Kyprokselle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Kyproksen finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, missä määrin ne ovat unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(19)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella ja katsoo (7), että Kyproksen odotetaan noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(20)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja vuoden 2018 vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–5,

1.

2.

3.

4.

5.

(1)

Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 22 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Latvia ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 22 päivänä maaliskuuta 2018. Neuvosto hyväksyi 14 päivänä toukokuuta 2018 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (3), jäljempänä ’euroalueen suositus’.

(2)

Koska Latvia kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Latvian olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista ja erityisesti suosituksista 1 ja 2 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Latviaa koskeva vuoden 2018 maaraportti julkaistiin 7 päivänä maaliskuuta 2018. Siinä arvioitiin Latvian edistymistä neuvoston 11 päivänä heinäkuuta 2017 hyväksymien maakohtaisten suositusten (4) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa.

(4)

Latvia toimitti vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelmansa 11 päivänä huhtikuuta 2018 ja vuoden 2018 vakausohjelmansa 16 päivänä huhtikuuta 2018. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (5) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Latviaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Vuoden 2018 vakausohjelmassaan hallitus odottaa julkisen talouden rahoitusaseman heikkenevän 0,5 prosentin alijäämästä suhteessa BKT:hen vuonna 2017 0,9 prosentin alijäämään suhteessa BKT:hen vuosina 2018 ja 2019 ja kohenevan tämän jälkeen niin, että se on 0,4 prosenttia suhteessa BKT:hen vuosina 2020 ja 2021. Tämän kehitysuran odotetaan noudattavan julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, joka on 1 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen, sekä sallittuja poikkeamia, jotka perustuvat eläkeuudistukseen ja terveydenhuoltoalan rakenneuudistuslausekkeeseen. Uudelleenlasketun (6) rakenteellisen rahoitusaseman alijäämän, joka vuonna 2017 oli – 1,2 prosenttia suhteessa BKT:hen, odotetaan heikkenevän – 1,7 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2018 ja supistuvan tämän jälkeen – 1,5 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2019. Vuoden 2018 vakausohjelman mukaan julkisen talouden velan, joka vuonna 2017 oli 40,1 prosenttia suhteessa BKT:hen, odotetaan supistuvan 36 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2021. Vuoden 2018 vakausohjelmassa esitetyt BKT:n kasvua koskevat ennusteet näyttävät huomattavan suotuisilta vuoden 2018 osalta ja uskottavilta vuoden 2019 osalta, kun niitä verrataan komission talousennusteeseen. Julkisen talouden rahoitusasemaan kohdistuu negatiivisia riskejä, jotka liittyvät verosäännösten noudattamista parantavien toimenpiteiden tulosta koskevaan optimistiseen ennusteeseen.

(7)

Neuvosto suositti 11 päivänä heinäkuuta 2017, että Latvia saavuttaisi julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen vuonna 2018 ottaen huomioon eläkejärjestelmän uudistuksen ja rakenneuudistusten toteuttamiseen liittyvät sallitut tilapäiset poikkeamat. Tämä vastaa nettomääräisten julkisten perusmenojen (7) 6,0 prosentin nimellistä enimmäiskasvuvauhtia vuonna 2018. Tällöin rakenteellisen rahoitusaseman sallittu heikkeneminen olisi 0,3 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komission kevään 2018 talousennusteen mukaan on vaarana, että julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteesta poiketaan merkittävästi vuonna 2018. Koska vuoden 2017 tulos on odotettua parempi, tämä riski saattaa olla pienempi vuonna 2018. Lisäksi yhteisesti sovittujen menetelmien perusteella laadittuun Latvian tuotantokuiluarvioon liittyy komission kevään 2018 talousennusteeseen perustuvan uskottavuusvälineen perusteella paljon epävarmuutta. Jos asialle saadaan vahvistus, nämä tekijät otetaan huomioon keväällä 2019 tehtävässä vuotta 2018 koskevassa jälkiarvioinnissa.

(8)

Latvian olisi saavutettava julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteensa vuonna 2019, kun otetaan huomioon vuosiksi 2017–2019 myönnetty tilapäinen poikkeama, joka liittyy terveydenhuoltoalan rakenneuudistuksen toteuttamiseen. Tämä vastaa nettomääräisten julkisten perusmenojen 4,3 prosentin nimellistä enimmäiskasvuvauhtia vuonna 2019, jolloin rakenteellisen rahoitusaseman vaadittu paraneminen olisi 0,4 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komission kevään 2018 talousennusteen mukaan on vaarana, että tästä vaatimuksesta poiketaan merkittävästi vuonna 2019 ja vuosina 2018 ja 2019 yhdessä tarkasteltuina. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että vuodesta 2018 alkaen olisi toteutettava tarvittavia toimenpiteitä vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten noudattamiseksi.

(9)

Tuloerot ovat Latviassa suuria. Vuonna 2017 tuloerosuhde oli 6,3, kun rikkaimpia 20:tä prosenttia kotitalouksista verrattiin köyhimpiin 20 prosenttiin kotitalouksista. Luku on unionin suurimpia, sillä vero- ja etuusjärjestelmän kautta tehtävä uudelleenjako on vähäisempää. Latvian verojärjestelmää on uudistettu ja henkilötuloveron progressiivisuutta on lisätty. Pienituloisten palkansaajien verokiila on kuitenkin suhteellisen suuri eikä kannusta työllistymään virallisesti. Verouudistus on rajallinen siltä osin kuin on kyse verotuksen painopisteen siirtämisestä lähteisiin, jotka ovat vähemmän haitallisia kasvun kannalta, ja verotulojen lisäämistä suhteessa BKT:hen koskevan tavoitteen saavuttamisesta. Verotulojen vähäisyys suhteessa BKT:hen rajoittaa julkisten palvelujen ja sosiaalisen osallisuuden kestävään tarjoamiseen käytettävissä olevia resursseja. Kiinteistö- ja pääomaverojen tulopotentiaalia ei hyödynnetä tarpeeksi muihin unionimaihin verrattuna. Vaikka veronkierron torjumisessa on jonkin verran edistytty, verosäännösten noudattaminen on edelleen huomattava haaste.

(10)

Sosiaalisen turvaverkon heikkoudet ilmenevät köyhyyden tai syrjäytymisen vaarassa olevien henkilöiden suurena osuutena ja merkitsevät haasteita vähimmäistulon, eläkkeiden ja vammaisten osallisuuden kannalta. Vammaisten ja ikääntyneiden köyhyysaste on noussut viime vuosina ja on unionin suurimpia. Vähimmäistoimeentuloa koskevasta uudistuksesta ilmoitettiin vuonna 2014, mutta sitä ei ole pantu täytäntöön. Tällä on kielteisiä vaikutuksia köyhimpiin kotitalouksiin. Sosiaalietuuksien riittävyys on lisääntynyt vain hieman, ja etuudet ovat edelleen riittämättömiä. Vanhuuseläkkeiden vähimmäismäärää ei ole korotettu vuoden 2006 jälkeen. Erittäin puutteellisissa asuinoloissa asuvien osuus on unionin suurimpia, ja sosiaalisen asuntotuotannon asuntoja on vähän.

(11)

Työmarkkinat kiristyvät epäsuotuisan väestökehityksen ja maastamuuton myötä. Vaikka työvoiman tarjonnan supistuminen on alkanut rajoittaa työllisyyden kasvua, työllistymismahdollisuudet vaihtelevat alueittain ja taitotasoittain. Ammattikoulutuksen oppisuunnitelmien uudistus, jonka tarkoituksena on mukauttaa koulutusta nykyajan osaamisvaatimuksiin, on edistynyt. Lisätoimia tarvitaan kuitenkin uudistuksen panemiseksi täytäntöön täysimääräisesti ja osallistumisasteen nostamiseksi ammatillisessa perus- ja jatkokoulutuksessa. Uuden työpaikalla oppimista koskevan järjestelmän täytäntöönpano on alkanut, ja siihen osallistuvat työmarkkinaosapuolet ja yritykset. Järjestelmään osallistuvien opiskelijoiden määrä on kuitenkin vähäinen. Aikuisten osallistuminen koulutukseen on lisääntynyt vain hieman, ja työttömien osallistuminen aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteisiin on vähäisempää kuin useimmissa muissa jäsenvaltioissa. Tämä on huolestuttavaa, sillä matalan osaamistason työntekijöiden työttömyysaste on korkea. Laajemmin tarkasteltuna työmarkkinaosapuolten valmiuksien vahvistaminen on tärkeää niiden kanssa tehtävän yhteistyön lisäämiseksi.

(12)

Uudistuksia on toteutettu terveydenhuoltojärjestelmässä. Terveydenhuollon rahoituksen lisääntymisen odotetaan vähentävän joitain palvelujen saatavuuteen liittyviä vuotuisia pääsyrajoituksia ja pitkiä odotusaikoja. Terveydenhuollon julkinen rahoitus on edelleen selvästi alle unionin keskiarvon, ja tehostamistoimenpiteet ovat vielä toteuttamatta, mukaan lukien tehokkaat ehkäisevät toimenpiteet, sairaalasektorin yksinkertaistaminen, perusterveydenhuollon vahvistaminen ja kohdennettu laadunhallinta. Terveydenhuollon tulokset ovat suhteellisen heikkoja, ja kaikkien oikea-aikainen pääsy kohtuuhintaiseen terveydenhuoltoon aiheuttaa edelleen huolta. Liian suuri turvautuminen potilailta perittäviin maksuihin ja terveyspalveluiden jakaminen kahteen ryhmään (”täysimääräiset palvelut” ja ”vähimmäistason palvelut”) saattaa aiheuttaa sen, että eräiden ryhmien pääsy terveyspalveluihin heikkenee ja terveysongelmat lisääntyvät.

(13)

Sääntelyn laadun heikkouksilla ja julkishallinnon vähäisellä tehokkuudella ja tuloksellisuudella on haitallinen vaikutus liiketoimintaympäristöön. Hallitus hyväksyi vuonna 2017 kevyempään ja ammattimaisempaan julkiseen sektoriin tähtäävän kunnianhimoisen uudistusohjelman, jonka tavoitteena on tehostaa julkista sektoria vähentämällä henkilöstöä ja keskittämällä tukitoimintoja, lujittamalla samalla tuloksiin perustuvaa maksatusta ja lisäämällä läpinäkyvyyttä. Suunnitelma rajoittuu kuitenkin keskushallintoon huolimatta siitä, että merkittäviä tehokkuushyötyjä voitaisiin saavuttaa myös kuntatasolla. Valtionyhtiöitä, joiden osuus taloudesta on huomattava, koordinoidaan hallituksen tasolla. Vaikka keskushallinnon omistamat yritykset kuuluvat keskitetyn hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän piiriin, kuntien omistamat satamat ja yritykset ovat tämän järjestelmän ulkopuolella.

(14)

Korruptio on edelleen haittatekijä Latvian liiketoimintaympäristössä, ja eturistiriitojen estäminen on yhä jäykkää ja kaavamaista. Väärinkäytösten paljastajien suojaa koskevan lainsäädännön viivästyminen heikentää julkisen hallinnon vastuuvelvollisuutta ja tehokkuutta. Maksukyvyttömyysmenettelyn sääntelyä on vahvistettu merkittävästi viime vuosina, mikä rajoittaa mahdollisuuksia väärinkäytöksiin. Tuomarineuvosto on kuitenkin edistänyt maksukyvyttömyysmenettelyyn liittyvien aikaisempien väärinkäytösväitteiden tutkintaa ja tarkastellut uudelleen eräitä asioita. Se on suositellut tuomarien pätevyysarvioinnin parantamista ja tarkastellut käytettävissä olevia kurinpitotoimenpiteitä.

(15)

Ulkomailla asuvia asiakkaita palveleviin latvialaisiin pankkeihin kohdistuu suuri rahanpesuriski. Tämä aiheuttaa haasteita Latvian rahoitusjärjestelmälle ja voi vahingoittaa sen mainetta ja vaikuttaa kielteisesti investointeihin ja talouskasvuun. Rahanpesun torjuntakehystä on hiljattain vahvistettu, mutta toimenpiteitä olisi toteutettava jatkuvasti kestävän parannuksen aikaansaamiseksi. Latvia on vastikään hyväksynyt lain, jonka tavoitteena on rajoittaa merkittävästi Latvian rahoitusalan altistumista rahanpesuriskeille. Tärkeimpiä keinoja ovat rahoituslaitosten ja lainvalvontaviranomaisten välisen tietojenvaihdon lisääminen ja pöytälaatikkoyhtiöiden kanssa toteutettavien liiketoimien rajoittaminen. Lain seurauksia ja tuloksellisuutta on seurattava.

(16)

Komissio on vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Latvian talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2018 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2018 vakausohjelman, vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Latvialle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Latvian finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, missä määrin ne ovat unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(17)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (8) ilmenee erityisesti suosituksesta 1,

1.

2.

3.

(1)

Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 22 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Liettua ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 22 päivänä maaliskuuta 2018. Neuvosto hyväksyi 14 päivänä toukokuuta 2018 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (3), jäljempänä ’euroalueen suositus’.

(2)

Koska Liettua kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Liettuan olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista ja erityisesti suosituksesta 1 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Liettuaa koskeva vuoden 2018 maaraportti julkaistiin 7 päivänä maaliskuuta 2018. Siinä arvioitiin Liettuan edistymistä neuvoston 11 päivänä heinäkuuta 2017 hyväksymien maakohtaisten suositusten (4) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa.

(4)

Liettua toimitti vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelmansa 26 päivänä huhtikuuta 2018 ja vuoden 2018 vakausohjelmansa 30 päivänä huhtikuuta 2018. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (5) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Liettuaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Vuoden 2018 vakausohjelmassaan hallitus odottaa julkisen talouden ylijäämän säilyvän 0,6 prosentissa suhteessa BKT:hen vuosina 2018–2020, minkä jälkeen sen odotetaan supistuvan 0,3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2021. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteessa, joka on 1 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen, odotetaan pysyttävän koko ohjelmakauden ajan. Liettuan annettiin lisäksi vuosina 2016 ja 2017 tilapäisesti poiketa tästä tavoitteesta eläkejärjestelmän uudistuksen ja rakenneuudistusten vuoksi. Nämä poikkeamat ovat voimassa kolmen vuoden ajan. Vuoden 2018 vakausohjelman mukaan julkisen talouden velan, joka vuonna 2017 oli 39,7 prosenttia suhteessa BKT:hen, odotetaan supistuvan 35,3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2021. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Suunniteltuja ylijäämätavoitteita tukevia tarvittavia toimenpiteitä ei ole kuitenkaan riittävästi eritelty vuodesta 2019 eteenpäin.

(7)

Vuoden 2017 osalta, neuvosto suositti 11 päivänä heinäkuuta 2017 Liettualle pysymistä julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteessa vuonna 2018 ottaen huomioon eläkejärjestelmän uudistuksen ja rakenneuudistusten toteuttamisen vuoksi sallitut tilapäiset poikkeamat. Tämä vastaa nettomääräisten julkisten perusmenojen (6) 6,4 prosentin nimellistä enimmäiskasvuvauhtia. Tällöin sallittu rakenteellisen rahoitusaseman heikkeneminen olisi 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komission kevään 2018 talousennusteen perusteella Liettuan rakenteellisen alijäämän ennustetaan olevan 0,7 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2018 ja 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2019. Rakenteellisen rahoitusaseman ennustetaan sen vuoksi säilyvän julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen yläpuolella molempina vuosina. Kaiken kaikkiaan neuvosto arvioi Liettuan vuosina 2018 ja 2019 noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(8)

Ympäristöveroista ja juoksevista kiinteistöveroista saatavat tulot jäävät edelleen unionin keskiarvosta. Liettua on toteuttanut kiinteistöverojärjestelmän uudistuksen, jossa järjestelmästä on tehty osin progressiivinen, ja poistanut lämmitykseen käytetystä kivihiilestä ja koksista perittävää valmisteveroa koskeneet vapautukset. Veropohjaa on kuitenkin vielä varaa laajentaa sellaisiin lähteisiin, jotka ovat vähemmän haitallisia kasvun kannalta. Vaikka Liettua on viime vuosina edistynyt veronkannon parantamisessa, sen arvonlisäverovaje on yhä unionin suurimpia. Liettua on ryhtynyt lisätoimiin veronkierron torjumiseksi ja verosäännösten noudattamisen parantamiseksi, ja vastikään toteutetuista toimenpiteistä on saatu alustavasti myönteisiä tuloksia. Verosäännösten noudattamisen parantaminen entisestään lisäisi budjettituloja ja edistäisi verojärjestelmän oikeudenmukaisuutta.

(9)

Vuonna 2018 otetaan käyttöön uusi eläkeindeksimalli, jossa eläkkeet yhdistetään palkkamenojen kasvuun. Uuden mallin ansiosta julkisten eläkemenojen osuuden suhteessa BKT:hen odotetaan pysyvän vakaana vuoteen 2040 asti. Näin varmistettaisiin Liettuan eläkejärjestelmän taloudellinen kestävyys. Tämä perustuu kuitenkin suurelta osin etuussuhteen supistumiseen, sillä kokonaispalkkamenojen ennustetaan kasvavan palkkoja hitaammin työikäisen väestön nopean vähenemisen vuoksi. Tämä puolestaan aiheuttaa huolta eläkkeiden riittävyydestä, joka on jo nyt unionin heikoimpia. Lisäksi on epäselvää, kuinka uudistus toimii käytännössä, sillä hallituksella on lakisääteinen velvollisuus ehdottaa toimenpiteitä, jos korvaussuhde heikkenee. Jos korvaussuhde pysyisi muuttumattomana, kokonaiseläkemenojen osuus suhteessa BKT:hen kasvaisi lähes 45 prosenttia 2040-luvun loppuun mennessä, mikä aiheuttaisi paineita julkiselle taloudelle. Tämän vuoksi on tärkeää vähentää eläkelainsäädäntöön liittyvää oikeudellista epävarmuutta ja varmistaa eläkejärjestelmän pitkän aikavälin taloudellinen kestävyys samalla kun puututaan eläkejärjestelmän riittämättömyyteen.

(10)

Työmarkkinat kiristyvät nopeasti vahvan talouskasvun sekä myös epäsuotuisan väestökehityksen ja maastamuuton myötä, mikä johtaa jo nyt osaamisvajeeseen. Tällaisessa tilanteessa tarvitaan koulutusjärjestelmä, joka pystyy antamaan kaikille tarvittavat taidot. Vaikka kuluneen vuoden aikana käynnistetyt uudistukset ovat askel oikeaan suuntaan, on tärkeää, että Liettua toteuttaa nämä uudistukset koulutusjärjestelmän tulosten parantamiseksi. Liettuan korkea-asteen koulutusta koskevat rahoitus- ja akkreditointisäännöt auttavat lisäämään korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden määrää, mutta samalla ne ovat lisänneet huolta koulutuksen laadusta, hajanaisuudesta ja työmarkkinarelevanssista. Meneillään oleva yliopistojen yhdistäminen, jos sitä täydennetään rahoitus- ja akkreditointisääntöjen muutoksilla, auttaisi vastaamaan nykyisiin haasteisiin. Lisäksi jatkuvat väestöpaineet ovat vaikuttaneet koulutusjärjestelmän tehokkuuteen ja lisänneet tarvetta tarjota pikaisesti tasapuoliset mahdollisuudet laadukkaaseen ja osallistavaan koulutukseen. Liettualaisten oppilaiden perustaidot ovat keskimääräistä heikompia. Tämän tilanteen parantamiseksi tarvitaan opettajien peruskoulutusta, uramahdollisuuksia ja työoloja koskevia uudistuksia, joita täydennetään muilla laatuun keskittyvillä uudistuksilla.

(11)

Aikuisopiskelijoiden vähäinen määrä Liettuassa on osoitus siitä, että aikuiskoulutus on edelleen alikehittynyttä. Sen vuoksi taloudella ei ole mahdollisuutta hyötyä paremmista taidoista, innovoinnista ja muita heikommassa asemassa olevien (esimerkiksi ikääntyneiden, työttömien tai työmarkkinoiden ulkopuolella olevien aikuisten) paremmasta integroitumisesta työmarkkinoille. Infrastruktuuri-investoinneista huolimatta ammattikoulutuksen sisältö ja oppisuunnitelmat ovat usein vanhanaikaisia, ja paikallisten ja alueellisten työmarkkinoiden tarpeet olisi otettava koulutuksessa paremmin huomioon. Työssäoppiminen on yhä alkuvaiheessa, ja sitä voitaisiin lisätä. Aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteisiin sisältyy enemmän koulutustarjontaa, mutta sitä voitaisiin laajentaa entisestään. Alalla viime aikoina toteutetut uudistukset ja toimenpiteet eivät toistaiseksi ole johtaneet merkittäviin tuloksiin. Laajemmin tarkasteltuna työmarkkinaosapuolten valmiuksien parantaminen on tärkeää niiden kanssa tehtävän yhteistyön lisäämiseksi.

(12)

Terveydenhuoltoon liittyviä haasteita on edelleen. Niillä on negatiivinen vaikutus tuottavuuteen, talouden kilpailukykyyn ja elämänlaatuun. Terveyspalveluiden tarjonta on yhä liian sairaalakeskeistä, minkä vuoksi olisi panostettava enemmän perusterveydenhuoltoon. Resurssien rationalisoinnin jatkaminen sekä sairaalahoidon ja perusterveydenhuollon laadun parantamiseen tähtäävät toimenpiteet ovat avainasemassa terveydenhuollon tehostamiseksi. Sairauksien ehkäisemistä ja terveyden edistämistä koskevien politiikkatoimien tavoitteena on ehkäistä terveysriskejä tehokkaammin ja nopeammin. Nämä toimet ovat kuitenkin vielä pienimuotoisia, ja monialainen yhteistyö on kehittymätöntä. Lisäksi tulosvastuullisuus on puutteellista kuntatasolla. Terveydenhuoltojärjestelmän tehokkuutta rajoittavat liian suuri turvautuminen potilailta perittäviin maksuihin, liian vähäiset terveysmenot ja resurssien tehoton kohdentaminen.

(13)

Köyhyyden tai syrjäytymisen vaarassa olevien ihmisten huomattava osuus sekä suuret tuloerot ovat edelleen merkittävä haaste Liettualle ja heikentävät sen talouskasvunäkymiä. Ne uhkaavat myös sosiaalista koheesiota ja voivat lisätä maastamuuttoa. Talouskasvun jatkumisesta huolimatta ikääntyneisiin, vammaisiin, lapsiin, yksinhuoltajiin ja työttömiin kohdistuu suurin köyhyys- ja syrjäytymisriski. Liettuan vero- ja etuusjärjestelmän korjaava vaikutus on unionin vähäisimpiä. Vaikka joitain merkittäviä alustavia toimia on toteutettu köyhyyden ja tuloerojen torjumiseksi, Liettualla on vielä paljon tehtävää saavuttaakseen unionin köyhyyttä ja tuloeroja koskevat keskiarvot. Pienituloisten palkansaajien suhteellisen suuri verokiila saattaa vähentää halukkuutta työntekoon ja lisätä köyhyyden ja epätasa-arvon riskiä. Köyhyyttä ja epätasa-arvoa voitaisiin vähentää edistämällä erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien ja pienituloisten osallistumista työmarkkinoille ja lisäämällä vero- ja etuusjärjestelmän korjaavaa vaikutusta, jota tuettaisiin tehokkaammalla veronkannolla. Tällaisten toimenpiteiden avulla voitaisiin lisätä myös sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

(14)

Tuottavuuden kasvu, joka oli ollut vaimeaa vuodesta 2012 alkaen, elpyi vuonna 2017, mikä helpotti kustannuskilpailukykyyn kohdistuvia paineita. Tämä myönteinen kehitys perustuu kuitenkin suurelta osin yksityiseen sektoriin. Julkisten investointien tehokkuuden parantamisessa on edistytty vain rajoitetusti. Erityisesti julkisten T&K-menojen tehokkuus on edelleen heikkoa ja yritysten ja tiedemaailman välinen yhteistyö on vähäistä. Lisäksi julkiset investoinnit T&K-toimintaan supistuivat huomattavasti vuonna 2016. Tutkimus- ja innovointipolitiikan hajanainen koordinointi ja hallinnointi johtavat tehottomuuksiin ja estävät yrityksiä saamasta täyttä hyötyä erinäisistä tukiohjelmista. Lisätoimet julkisen tutkimussektorin organisoinnin ja rahoituksen meneillään olevan uudistuksen toteuttamiseksi auttanevat hyödyntämään saatavilla olevia resursseja paremmin.

(15)

Liettua on vahvistanut korruptiontorjuntakehystään hyväksymällä lainsäädäntöä lobbauksesta ja väärinkäytösten paljastajien suojasta sekä julkisen että yksityisen sektorin työntekijöiden osalta. Lainsäädännön täytäntöönpano on kuitenkin haasteellista. Terveydenhuoltoalan korruptio antaa edelleen aihetta huoleen hallituksen korruptionvastaisen ”puhtaat kädet” -ohjelman tuottamista hyvistä tuloksista huolimatta.

(16)

Komissio on vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Liettuan talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2018 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2018 vakausohjelman, vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Liettualle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Liettuan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, missä määrin ne ovat unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(17)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella ja katsoo (7), että Liettuan odotetaan noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia,

1.

2.

3.

(1)

Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 22 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Luxemburg ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 22 päivänä maaliskuuta 2018. Neuvosto hyväksyi 14 päivänä toukokuuta 2018 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (3), jäljempänä ’euroalueen suositus’.

(2)

Koska Luxemburg kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Luxemburgin olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista ja erityisesti suosituksista 1–2 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Luxemburgia koskeva vuoden 2018 maaraportti julkaistiin 7 päivänä maaliskuuta 2018. Siinä arvioitiin Luxemburgin edistymistä neuvoston 11 päivänä heinäkuuta 2017 hyväksymien maakohtaisten suositusten (4) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa.

(4)

Luxemburg toimitti vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2018 vakausohjelmansa 30 päivänä huhtikuuta 2018. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (5) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Luxemburgiin sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Vuoden 2018 vakausohjelmassaan hallitus odottaa julkisen talouden ylijäämän, joka oli 1,5 prosentista suhteessa BKT:hen vuonna 2017, supistuvan 1,1 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2018, ja rahoitusaseman paranevan sen jälkeen melko tasaisesti niin, että ylijäämä olisi 2,4 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2022. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteessa, joka on 0,5 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen, pysytään edelleen selvästi koko ohjelmakauden ajan. Vuoden 2018 vakausohjelman mukaan julkisen talouden velan odotetaan pysyvän reilusti alle perussopimuksessa määrätyn viitearvon (60 prosenttia suhteessa BKT:hen). Julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on suotuisa vuoteen 2020 ulottuvalla ajanjaksolla ja uskottava sen jälkeen. Komission kevään 2018 talousennusteen mukaan rakenteellisen rahoitusaseman odotetaan vuonna 2018 olevan 0,8 prosenttia ja vuonna 2019 puolestaan 0,3 prosenttia ylijäämäinen suhteessa BKT:hen. Tämä on erityisesti vuoden 2019 osalta alhaisempi luku kuin vuoden 2018 vakausohjelmassa esitettiin, mutta ylittää silti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että Luxemburgin ennustetaan vuosina 2018 ja 2019 noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(7)

Luxemburgin talous jatkaa tervettä kasvua, ja tulokset ovat olleet euroalueen keskiarvoa parempia vuoden 2009 maailmanlaajuisesta taantumasta alkaen. Rahoitusala on yhä keskeinen talouskasvun vauhdittaja, ja se on edelleen terve ja kannattava. Tämä näkyy vahvana ylijäämänä sekä palvelutaseessa että vaihtotaseessa. Ulkoisen sektorin suhteellinen vaikutus reaalisen BKT:n kasvuun oli keskimäärin 61 prosenttia vuosina 2013–2016, vaikka kauppataseet olivat toistuvasti negatiivisia. Luxemburg on nettovelkoja muuhun maailmaan nähden, ja vuoden 2016 lopussa ulkomaisten varojen ja velkojen bruttomäärä oli 10,5 biljoonaa euroa. Lisäksi kansalliset viranomaiset ovat panneet täytäntöön makrovakaus- ja valvontatoimenpiteitä, ja asianomaiset rahoituksen välittäjät mukautuvat muuttuvaan kansalliseen ja unionin toimintakehykseen.

(8)

Kuten euroalueen suosituksessa todetaan, aggressiivisten verosuunnittelustrategioiden torjunta on olennaisen tärkeää sen varmistamiseksi, että voidaan estää yritysten välisen kilpailun vääristyminen, kohdella veronmaksajia oikeudenmukaisesti ja suojella julkista taloutta. Veronmaksajien aggressiivisista suunnittelustrategioista aiheutuvat heijastusvaikutukset jäsenvaltioiden välillä edellyttävät kansallisten politiikkatoimien koordinointia unionin lainsäädännön täydentämiseksi. Maan rahoitussektorin suuruudesta huolimatta osinko-, korko- ja rojaltimaksujen suuri määrä suhteessa BKT:hen viittaa siihen, että aggressiivista verosuunnittelua harjoittavat yritykset hyödyntävät maan verosääntöjä. Suurin osa suorista ulkomaisista sijoituksista on erillisyhtiöiden hallussa. Koska unionin ulkopuolelle (ts. sellaisilta osapuolilta, joiden kotipaikka on unionissa, sellaisille osapuolille, joiden kotipaikka on kolmansissa maissa) suoritettavista korko- ja rojaltimaksuista ei kanneta lähdeveroa ja koska osinkomaksut on vapautettu lähdeverosta tietyissä olosuhteissa, seurauksena voi olla, että kyseiset maksut välttyvät kokonaan verotukselta, jos niitä ei veroteta myöskään maksun vastaanottajan lainkäyttöalueella. Komissio panee merkille Luxemburgin toteuttamat myönteiset toimet (esimerkiksi kansainvälisten sääntöjen mukaisen patenttiboksijärjestelmän hyväksyminen). Luxemburgin viranomaisten kanssa käytyjen viimeaikaisten keskustelujen perusteella komissio jatkaa rakentavaa vuoropuhelua, jonka tarkoituksena on torjua veronmaksajien aggressiivisia verosuunnittelustrategioita.

(9)

Luxemburgin viranomaiset ovat useiden vuosikymmenten ajan aktiivisesti pyrkineet monipuolistamaan taloutta kehittämällä tiettyjä toimialoja, kuten tieto- ja viestintäteknologian alaa ja avaruusalaa. Koska työvoimakustannukset ovat maassa suuret, toiminnalla, joka tuottaa suuremman arvonlisäyksen, on potentiaalia vapauttaa vaihtoehtoisia kasvun lähteitä. Tämän vuoksi Luxemburgin talouden monipuolistamisen onnistuminen riippuu paljolti toimialoista, joihin työvoimakustannusten taso ei vaikuta yhtä paljon. Ne perustuvat pitkälti tutkimukseen ja innovointiin, jotka ovat yleensä teknologiapainotteisia ja osaamisvaltaisia. Tätä strategiaa on hiljattain vahvistettu. Näiden painopistealojen kehittämiseksi toteutetaan parhaillaan suuria julkisia investointihankkeita, joihin sisältyy muiden toimenpiteiden ohella T&K-sääntelyä ja markkinoiden sääntelyä. Luxemburg on vuosien 2000 ja 2016 välillä viisinkertaistanut julkiset T&K-menonsa, jotka ovat nyt 0,60 prosenttia suhteessa BKT:hen. Näiden investointien ansiosta Luxemburg on kehittänyt nopeasti hyvin toimivan julkisen tutkimusjärjestelmän. Vaikka julkiset T&K-investoinnit ylittävät euroalueen keskiarvon, yksityiset T&K-investoinnit ja Euroopan innovaatioiden tulostaulussa mitattu innovointisuorituskyky ovat edelleen heikentyneet. Luxemburgin talouden rakenne selittää osittain yritysten alhaisemman T&K-intensiteetin kansainvälisessä vertailussa, sillä yritykset, joiden osuus Luxemburgin BKT:stä on suurin (eli palvelut ja erityisesti rahoitusala) investoivat perinteisesti vähemmän T&K:hon. Tämä kehityssuuntaus on kuitenkin selvempi Luxemburgissa verrattuna unionin keskiarvoon, ja yritysten T&K-intensiteetti on laskenut 0,64 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2016, kun se oli 1,5 prosenttia vuonna 2000. Yksityisten investointien laskusuuntaus osoittaa, että tällä osa-alueella on vielä esteitä. Se viittaa myös siihen, että julkisilla T&K-toimilla ei ole vipuvaikutusta yritysten investointeihin. Näin ollen julkisten tutkimusvalmiuksien lisääminen on integroitava paremmin osaksi kokonaisvaltaista lähestymistapaa innovointiekosysteemiin. Vuonna 2017 hyväksyttiin uusi laki, jolla uudistetaan tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin tukijärjestelmät ja laajennetaan saatavilla olevan julkisen tuen soveltamisalaa.

(10)

Luxemburgin ei odoteta saavuttavan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevaa vuoden 2020 tavoitettaan. Ilmansaasteet ja liikenneruuhkat ruuhkahuippujen aikana ovat suuria ongelmia Luxemburgissa, ja ne nostavat typpidioksidipitoisuuksia ja kasvihuonekaasupäästöjä. Vuonna 2015 yli puolet kasvihuonekaasupäästöistä oli peräisin liikenteestä. Liikennepolttoaineiden alhainen verotus, työsuhdeautojen suuri määrä ja korkeat asuntojen hinnat ovat tärkeimpiä autoilua ja rajatyöntekijöiden määrän kasvua lisääviä tekijöitä. Liikennepolttoaineiden verokannat kuuluvat unionin alhaisimpiin. Ne kannustavat lisäämään polttoaineen kulutusta ja lisäävät myös valtioiden rajat ylittävää myyntiä. Viimeaikaiset toimenpiteet ovat kuitenkin edistäneet kestävämmän liikkuvuuden kehittämistä. Tilannetta ovat parantaneet erityisesti vuoden 2016 verouudistus, mutta myös huomattavat investoinnit julkiseen liikenteeseen. Kaikkein kiireellisimmät haasteet liittyvät erityisesti rautatieinfrastruktuurin täydentämiseen ja uudistamiseen.

(11)

Luxemburg on sitoutunut vähentämään lainsäädännöllisiä rajoituksia yrityspalvelujen alalla. Viimeaikaisissa toimenpiteissä on erityisesti keskitytty arkkitehdin ja insinöörin ammatteihin, ja lisäuudistuksista näitä kahta ammattia koskevien rajoitusten vähentämiseksi entisestään on jo ilmoitettu. Lisäksi maaliskuussa 2017 annetulla niin sanotulla omnibus-lailla otettiin käyttöön hallinnon yksinkertaistamistoimia (jotka mahdollistavat hallintomenettelyjen horisontaalisen tarkastelun). Yrityspalvelusektorilla on kuitenkin edelleen sääntelyesteitä. Ammatillisia vastuuvakuutuksia koskevien vaatimusten vastaavuuden arviointia varten ei ole erityistä menettelyä, jonka avulla voitaisiin hyväksyä muista jäsenvaltioista peräisin olevien palveluntarjoajien vastaava vakuutussuoja. Tämä voi aiheuttaa rajoituksia. Erityisesti asianajajan ammattia säännellään tavalla, joka on erittäin rajoittava verrattuna unionin keskiarvoon. Säännellyn toiminnan laajuus vaikuttaa asianajajien ja muiden palveluntarjoajien mahdollisuuksiin tarjota oikeudellisia neuvontapalveluja, etenkin verkkopalveluja. Muihin rajoituksiin kuuluvat oikeudellista muotoa ja osakkeenomistusta koskevat vaatimukset, esteettömyyssäännöt ja monialatoimintaa koskevat rajoitukset.

(12)

Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys on edelleen huolenaihe, koska väestön ikääntymisestä aiheutuvien kustannusten ennustetaan kasvavan. Huollettavien vanhusten osuuden väestöstä ennustetaan kasvavan Luxemburgissa voimakkaasti vuoteen 2070 mennessä, ja sosiaaliturvan yleisen valvontaelimen vuoden 2016 ennusteiden mukaan eläkejärjestelmä muuttuu alijäämäiseksi vuoteen 2023 mennessä. Eläkejärjestelmän aikaisemmat ja nykyiset ylijäämät on kuitenkin talletettu, ja karttuneiden rahastojen ansiosta järjestelmä pysyisi elinkelpoisena vielä sitä seuraavat 20 vuotta. Vuonna 2018 julkaistun ikääntymisraportin mukaan ikääntymiseen liittyvien kustannusten odotetaan kasvavan 13 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuosina 2016–2070, mikä ylittää kestävän kehityksen raja-arvot. Kasvu johtuu etenkin eläkkeistä (8,9 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen). Pitkäaikaishoitomenojen osuus suhteessa BKT:hen on yksi jäsenvaltioiden suurimmista. Vuonna 2017 hyväksytystä uudistuksesta huolimatta näiden menojen ennustetaan kasvavan 3 prosenttiyksikköä nykyisestä tasosta vuoteen 2070 mennessä.

(13)

Ikääntyneiden työllisyysaste on erityisen alhainen, ja tarvitaan lisätoimia, jotta voidaan parantaa heidän työllistettävyyttään ja työmarkkinamahdollisuuksiaan. Tämä on tärkeää myös julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden varmistamiseksi. Varhaiseläkejärjestelmät, jotka kannustavat työntekijöitä jättämään työelämän, ovat edelleen yleisiä, ja 59,2 prosenttia myönnetyistä uusista eläkkeistä on varhennettuja vanhuuseläkkeitä. Joulukuussa 2017 hyväksyttiin laki yhden varhaiseläkejärjestelmän poistamisesta, mutta sen nettovaikutus keskimääräiseen tosiasialliseen eläkeikään ja menoihin on epävarma, koska se lieventää muiden varhaiseläkejärjestelmien ehtoja. Tämä heikko työmarkkinatulos voi johtua osittain myös siitä, että työnteolla on taloudellisia pidäkkeitä, jotka ovat suhteellisen suuria tämän ryhmän osalta. Ikääntyneiden työntekijöiden työllisyyden edistäminen edellyttää kattavaa strategiaa, johon sisältyy toimenpiteitä, joilla autetaan työntekijöitä pysymään työelämässä pidempään. Parlamentille huhtikuussa 2014 esitettyä lakiehdotusta, jonka tavoitteena on kannustaa yli 150 työntekijän yrityksiä palkkaamaan ikääntyneitä työntekijöitä ja pitämään heidät töissä ikäjohtamistoimenpiteiden avulla, ei ole vielä hyväksytty parlamentissa. Koulutuksen alalla Luxemburgin on puututtava voimakkaaseen vaikutukseen, joka opiskelijoiden sosioekonomisella taustalla on koulutustuloksiin. Tämä on myös tärkeää, jotta voidaan vastata pitkälle erikoistuneen osaamisen suureen kysyntään.

(14)

Kiinteistöhinnat ovat jatkaneet nousuaan. Tämä saattaa heikentää Luxemburgin kykyä houkutella ammattitaitoista työvoimaa, josta suuri osa on ulkomaalaisia, ja pitää se maassa. Hintapaineita syntyy siitä, että asuntojen tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa. Tarjontapuolella maa-alueiden riittämätön saatavuus ja yksityisten omistajien puutteelliset kannustimet myydä maa-alueita tai rakennuksia näyttävät muodostavan pullonkaulan uusien asuntojen rakentamiselle. Lisätoimet ovat tarpeen, jotta voidaan edistää asuntoinvestointeja lisäämällä kannustimia, joilla edistetään kiinteistöjen myyntiä, parantamalla hallintomenettelyjä rakennuslupien myöntämiseksi ja tarjoamalla kohtuuhintaisia yhteiskunnan tukemia asuntoja. Äskettäin hyväksytty kiinteistökauppojen luovutusvoittoja koskeva verouudistus ja sosiaalisen asuntotuotannon ohjelman päivittäminen eivät todennäköisesti lisää asuntotarjontaa, kun otetaan huomioon jatkuva suuntaus kohti korkeampia hintoja. Kysyntäpuolella suuri väestömäärä ja työllisyyden kasvu nostavat hintoja. Asuntomarkkinoiden tilanne myös pahentaa liikenneruuhka- ja saasteongelmaa. Lisäksi asuntojen hintojen nousu vaikuttaa kotitalouksien velkaantumiseen, mikä herättää huolta kotitalouksien velan kestävyydestä. Kotitalouksien velkaantuneisuus on kasvanut nopeasti viimeisten 10 vuoden aikana, ja se nousi noin 165 prosenttiin käytettävissä olevista tuloista vuonna 2016. Tämä on osoitus kiinteistöhintojen inflaatiosta, sillä noin 80 prosenttia kotitalouksien velasta on asuntolainoja. Luxemburg on kuitenkin ottanut jo käyttöön asiaankuuluvia makrovakaustoimenpiteitä vähentääkseen merkittävästi rahoitusvakauteen mahdollisesti kohdistuvia riskejä. Kansallisen järjestelmäriskikomitean ehdotusten perusteella hallitus on myös hiljattain antanut lakiesityksen, jolla luodaan kehys lainanottajiin kohdistuville toimenpiteille. Tarkoituksena on estää kotitalouksien haavoittuvuuden lisääntyminen. Lakiehdotus on tosin hyväksyttävä vielä parlamentissa.

(15)

Komissio on vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Luxemburgin talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2018 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2018 vakausohjelman, vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Luxemburgille viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Luxemburgin finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, missä määrin ne ovat unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(16)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella ja katsoo (6), että Luxemburgin odotetaan noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia,

1.

2.

(1)

Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 22 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Unkari ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(2)

Unkaria koskeva vuoden 2018 maaraportti julkaistiin 7 päivänä maaliskuuta 2018. Siinä arvioitiin Unkarin edistymistä neuvoston 11 päivänä heinäkuuta 2017 hyväksymien maakohtaisten suositusten (2) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa.

(3)

Unkari toimitti vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2018 lähentymisohjelmansa 30 päivänä huhtikuuta 2018. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(4)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (3) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(5)

Unkariin sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota ja velkasääntöä. Hallitus suunnittelee vuoden 2018 lähentymisohjelmassaan alijäämän, joka oli 2,0 prosenttia vuonna 2017, kasvattamista 2,4 prosenttiin vuonna 2018 ja sen jälkeen sen asteittaista supistamista niin, että se olisi 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuoden 2022 loppuun mennessä. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteena oleva 1,5 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen saavutetaan suunnitelman mukaan saavuttaa vuoden 2020 loppuun mennessä. Uudelleenlasketun rakenteellisen rahoitusaseman (4) perusteella julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite saavutetaan vuoden 2022 loppuun mennessä. Lähentymisohjelman mukaan julkisen talouden velan suhteessa BKT:hen odotetaan supistuvan vähitellen hieman alle 60 prosenttiin vuoden 2022 loppuun mennessä. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on suotuisa, mikä aiheuttaa tuntuvia riskejä alijäämätavoitteiden saavuttamiselle.

(6)

Vuoden 2018 lähentymisohjelman perusteella vuonna 2017 toteutettujen turvallisuuteen liittyvien toimenpiteiden vaikutus julkiseen talouteen on merkittävä, ja siinä annetaan riittävä näyttö näiden julkisen talouden lisäkustannusten laajuudesta ja luonteesta. Komission mukaan turvallisuuteen liittyvien toimenpiteiden osalta hyväksyttävät lisämenot olivat vuonna 2017 yhteensä 0,17 prosenttia suhteessa BKT:hen. Asetuksen (EY) N:o 1466/97 5 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 3 kohdan säännöksissä otetaan huomioon tällaiset lisämenot, sillä vakava terroriuhka on epätavallinen tapahtuma, jonka vaikutus Unkarin julkiseen talouteen on merkittävä. Kestävyys ei vaarannu, jos tilapäinen poikkeaminen julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuralta sallitaan. Vaadittua sopeutusta kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta on siksi pienennetty vuoden 2017 osalta, jotta nämä lisäkustannukset voidaan ottaa huomioon.

(7)

Neuvosto suositti 12 päivänä heinäkuuta 2016, että Unkari sopeuttaa julkista talouttaan kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017, jollei kyseiseen tavoitteeseen päästä vähäisemmillä sopeutustoimilla. Vuoden 2017 toteutumatietojen perusteella katsottiin, että Unkari poikkesi merkittävästi julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen johtavalta sopeutusuralta. Komissio antoi Unkarille SEUT-sopimuksen 121 artiklan 4 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 1466/97 10 artiklan 2 kohdan nojalla 23 päivänä toukokuuta 2018 varoituksen sillä perusteella, että maa on poikennut merkittävästi julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeutusuraltaan vuonna 2017. Neuvosto antoi 22 päivänä kesäkuuta 2018 uuden suosituksen (5), jonka mukaan Unkarin oli toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että nettomääräisten julkisten perusmenojen (6) nimelliskasvu on vuonna 2018 enintään 2,8 prosenttia, minkä perusteella vuotuinen rakenteellinen sopeutus on 1 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komission kevään 2018 talousennusteen mukaan on vaarana, että näistä vaadituista toimista poiketaan.

(8)

Kun otetaan huomioon, että Unkarin julkisen talouden velka on yli 60 prosenttia suhteessa BKT:hen ja ennustettu tuotantokuilu on 2,3 prosenttia, vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisen yhteisesti sovitun vaatimusten sopeutuskaavion perusteella nettomääräisten julkisten perusmenojen nimellinen kasvu vuonna 2019 ei saisi olla yli 3,9 prosenttia, jolloin rakenteellinen sopeutus olisi 0,75 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komission kevään 2018 talousennusteen mukaan on vaarana, että tästä vaatimuksesta poiketaan merkittävästi vuonna 2019. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo voimakkaasti heikkenevien julkisen talouden näkymien perusteella, että vuonna 2018 tarvitaan merkittäviä lisätoimia vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten noudattamiseksi Unkarille 22 päivänä kesäkuuta 2018 osoitetun suosituksen mukaisesti, jotta merkittävä poikkeaminen julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen johtavalta sopeutusuralta voitaisiin korjata.

(9)

Kokonaistyöllisyysaste on parantunut merkittävästi, ja suotuisa suhdannekehitys tarjoaa erityisesti työttömille mahdollisuuden päästä takaisin työmarkkinoille. Sukupuolten välinen työllisyysero on suuri erityisesti 25–39-vuotiaiden ikäryhmässä, mikä voi osittain selittyä hyvätasoisten päivähoitopalvelujen vähäisellä tarjonnalla. Alle 3-vuotiaiden lasten osallistuminen päivähoitoon jää selvästi alle Barcelonan tavoitteen ja unionin keskiarvon. Vaikka julkinen työllistämisohjelma on edelleen tärkein aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpide, siihen osallistuvien lukumäärä on pienentynyt huomattavasti, mikä on osoitus myönteisestä kehityksestä. Järjestelmä ei kuitenkaan ole riittävän hyvin kohdennettu. Sillä ei työmarkkinatilanne huomioon ottaen ole vieläkään pystytty riittävän hyvin varmistamaan osallistujien pääsyä takaisin avoimille työmarkkinoille. Aktiivinen työvoimapolitiikka, jossa keskitytään enemmän ammatilliseen täydennyskoulutukseen ja uudelleenkoulutukseen, on alikehittynyttä.

(10)

Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevien henkilöiden osuus laski 26,3 prosenttiin vuonna 2016, mutta ylittää edelleen unionin keskiarvon. Lapsilla on yleisesti ottaen muita ikäryhmiä suurempi riski joutua elämään köyhyydessä. Vähimmäistoimeentuloetuuksien taso on alle 50 prosenttia köyhyysrajasta kotitaloutta kohti, mikä on unionin alhaisimpia. Työttömyysetuudet ovat hyvin niukat: niitä maksetaan enintään kolme kuukautta, mikä on lyhin jakso unionissa ja kattaa vain noin neljänneksen siitä ajasta, joka työttömältä keskimäärin kuluu uuden työpaikan löytämiseen. Lisäksi työttömyysetuuksina maksettavat määrät ovat unionin alhaisimpia.

(11)

Unkarin sosiaalisen vuoropuhelun rakenteet ja prosessit ovat edelleen alikehittyneet, eivätkä ne anna työmarkkinaosapuolille mahdollisuuksia osallistua mielekkäällä tavalla politiikan suunnitteluun ja toteuttamiseen. Puutteet sidosryhmien osallistumisessa ja vähäinen läpinäkyvyys vaikuttavat päätöksenteon tietopohjaan ja laatuun. Tämä aiheuttaa epävarmuutta sijoittajien keskuudessa ja hidastaa talouden lähentymistä.

(12)

Verojärjestelmän parantamiseksi on toteutettu toimenpiteitä, mutta osa ongelmista on edelleen ratkaisematta. Työn verokiila on kaventumassa, mutta se on edelleen suuri unionin jäsenvaltioiden välisessä vertailussa erityisesti tietyissä pienituloisten ryhmissä. Verojärjestelmän toimintaa heikentää sen yleinen monimutkaisuus yhdistettynä vieläkin käytössä oleviin toimialakohtaisiin veroihin, joilla on vääristävä vaikutus. Veronmaksajien aggressiivisten verosuunnittelustrategioiden torjuntatoimet ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan estää yritysten välisen kilpailun vääristyminen, kohdella veronmaksajia oikeudenmukaisesti ja suojella julkista taloutta. Veronmaksajien aggressiivisista verosuunnittelustrategioista aiheutuvat heijastusvaikutukset jäsenvaltioiden välillä edellyttävät kansallisten politiikkatoimien koordinointia unionin lainsäädännön täydentämiseksi. Suhteellisen suuret pääomavirrat suuntautuvat erillisyhtiöiden välityksellä Unkariin ja ulos maasta, mutta niillä ei ole yhteyttä reaalitalouteen. Koska Unkariin sijoittautuneiden yritysten ulkomaille (eli unionin asukkailta kolmansien maiden asukkaille) maksettavista osinko-, korko- ja rojaltimaksuista ei peritä lähdeveroa, seurauksena voi olla, että kyseiset maksut välttyvät kokonaan verotukselta, jos niitä ei veroteta myöskään maksun vastaanottajan lainkäyttöalueella. Komissio toteaa Unkarin myöntäneen, että kyseenalaisin perustein unionin ulkopuolelle suoritetut maksut voivat johtaa aggressiiviseen verosuunnitteluun. Viimeaikaisten keskustelujen perusteella komissio jatkaa rakentavaa vuoropuhelua, jonka tarkoituksena on torjua veronmaksajien aggressiivisia verosuunnittelustrategioita.

(13)

Sääntelystä johtuvat esteet vaikuttavat palvelualojen ja erityisesti vähittäiskaupan suorituskykyyn ja haittaavat resurssien tehokasta kohdentamista, tuottavuutta ja innovointia. Tiettyjä palveluja siirretään jatkuvasti pelkästään tätä tarkoitusta varten perustetuille valtionyhtiöille, mikä haittaa avointa kilpailua. Oikeudellisen kehyksen heikko ennustettavuus on myös ongelma erityisesti vähittäiskauppasektorilla, joka on viime vuosina joutunut sopeutumaan säännösten toistuviin muutoksiin. Koska ehdotetut säännökset ovat usein räätälöityjä liikevaihdon tai liikkeen lattiapinta-alan perusteella, ne vaikuttavat pääasiassa ulkomaisten vähittäiskauppaketjujen toimintaan. Tämä lisää epävarmuutta yritysten keskuudessa ja voi vähentää investointihalukkuutta. Maassa tarvitaan kilpailua suosiva vakaa sääntely-ympäristö. Ammattien rajoittava sääntely on edelleen yleistä Unkarissa, ja sen kohteena ovat erityisesti kirjanpito- ja lakiasiainpalvelujen kaltaiset keskeiset ammattiryhmät.

(14)

Korruption ehkäisemisessä ja syytteiden nostamisessa on edelleen ongelmia. Useiden indikaattoreiden mukaan korruptio näyttää yleistyneen Unkarissa viime vuosina, ja korruptioriskit voivat vaikuttaa kielteisesti maan kasvupotentiaaliin. Syyttäjälaitoksen toiminnalla on ratkaisevan tärkeä merkitys korruption ja rahanpesun torjunnassa. Alemman tason korruption kitkeminen näyttää tuottaneen jonkin verran tuloksia, mutta viranomaiset eivät ole panostaneet riittävästi tutkintatoimien aloittamiseen korkean tason korruptiossa. Vähäinen läpinäkyvyys ja tiedon saantia koskevat rajoitukset haittaavat korruptiontorjuntatoimia. Julkisten hankintojen osalta on toteutettu merkittäviä toimia, mutta läpinäkyvyyttä ja kilpailua voidaan vielä lisätä tarjousmenettelyissä. Tämä voitaisiin toteuttaa muun muassa asettamalla sähköisestä hankintajärjestelmästä saadut tiedot yleisön saataville.

(15)

Perustaitoihin liittyvät koulutustulokset jäävät huomattavasti alle unionin keskiarvon erityisesti niiden lasten osalta, joiden sosioekonominen tausta on heikko. Oppilaat ohjataan jo varhaisessa vaiheessa erityyppisiin kouluihin, joiden välillä on suuria eroja koulutustuloksissa ja työllistymispoluissa. Romanilapset ja muut heikommassa asemassa olevat lapset päätyvät yleensä ammatillisen keskiasteen kouluihin, joissa perustaidot kehittyvät tavanomaista huonommin, opintojen keskeyttäminen on yleistä ja työelämään kiinni päässeiden entisten oppilaiden palkkakehitys on keskimääräistä heikompi. Koulunkäynnin keskeyttäneiden osuus on kasvanut keskimäärin 12,4 prosenttiin, ja se on erityisen suuri romanilasten keskuudessa. Nämä haasteet ovat erityisen kiireellisiä pyrittäessä laadukkaaseen ja osallistavaan koulutukseen. Hakijamäärän väheneminen ja korkea keskeyttämisaste korkea-asteen koulutuksessa supistavat tutkinnon suorittaneiden määrää entisestään samalla kun korkeasti koulutetun työvoiman kysyntä on kasvussa.

(16)

Kansanterveyden parantamiseksi tehtävistä ponnisteluista huolimatta heikkoina pysyvät terveystulokset, joita epäterveelliset elintavat pahentavat entisestään, vaikuttavat kielteisesti inhimilliseen pääomaan. Vähäiset terveydenhuoltomenot ja resurssien tehoton kohdentaminen tekevät Unkarin terveydenhuoltojärjestelmästä tehottoman. Lisäksi palvelujen käyttäjiltä peritään paljon maksuja. Tämä aiheuttaa tasapuolisuusongelmia, eikä kaikille pystytä tarjoamaan viivytyksettä kohtuuhintaisia, ennaltaehkäiseviä, parantavia ja laadukkaita terveydenhuoltopalveluja. Myös terveydenhuollon työntekijäpula vaikeuttaa pääsyä hoitoon, vaikka viimeaikaiset palkankorotukset ovat parantaneet tilannetta. Meneillään olevissa uudistuksissa keskitytään vähentämään liiallista turvautumista sairaalahoitoon. Suurin syy siihen on ollut se, että perusterveydenhuollon palveluntarjoajilta ovat puuttuneet riittävät valmiudet toimia hoidon tarvetta arvioivina portinvartijoina. Sairaalahoidon resurssien jatkuvalla rationalisoinnilla ja perusterveydenhuoltoa parantavilla kohdennetuilla investoinneilla voitaisiin vähentää hoidon saatavuudessa olevia eroja, tehostaa toimintaa ja tuottaa käytännössä parempia terveystuloksia.

(17)

Komissio on vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Unkarin talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2018 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2018 lähentymisohjelman, vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Unkarille viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Unkarin finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, missä määrin ne ovat unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(18)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 lähentymisohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (7) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1,

1.

2.

3.

(1)

Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 22 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Malta ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 22 päivänä maaliskuuta 2018. Neuvosto hyväksyi 14 päivänä toukokuuta 2018 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (2), jäljempänä ’euroalueen suositus’.

(2)

Koska Malta kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Maltan olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista ja erityisesti suosituksesta 1 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti. Maltaa koskeva vuoden 2018 maaraportti julkaistiin 7 päivänä maaliskuuta 2018. Siinä arvioitiin Maltan edistymistä neuvoston 11 päivänä heinäkuuta 2017 hyväksymien maakohtaisten suositusten (3) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa.

(3)

Malta toimitti vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2018 vakausohjelmansa 13 päivänä huhtikuuta 2018. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(4)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (4) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(5)

Maltaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Vuoden 2018 vakausohjelmassa hallitus suunnittelee julkisen talouden rahoitusaseman olevan edelleen ylijäämäinen vuosina 2018–2021. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteena oleva tasapainoinen julkisen talouden rahoitusasema suhteessa BKT:hen ylitetään edelleen koko ohjelmakauden ajan. Vakausohjelman mukaan julkisen talouden velan suhteessa BKT:hen odotetaan pysyvän alle perussopimuksessa määrätyn 60 prosentin viitearvon ja supistuvan 50,8 prosentista vuonna 2017 vähitellen siten, että se on noin 36 prosenttia vuonna 2021. Julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on vuosien 2018–2019 osalta uskottava ja vuosien 2020–2021 osalta suotuisa. Komission kevään 2018 talousennusteen mukaan rakenteellisen rahoitusaseman odotetaan olevan BKT:hen suhteutettuna 0,6 prosenttia ylijäämäinen vuonna 2018 ja 1,1 prosenttia ylijäämäinen vuonna 2019, mikä ylittää julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen. Kaiken kaikkiaan neuvosto arvioi Maltan vuosina 2018 ja 2019 noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. Samalla menokehitystä olisi seurattava huolellisesti lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, erityisesti ottaen huomioon tulojen vakauteen liittyvät mahdolliset tulevat riskit.

(6)

Kuten vuoden 2018 euroalueen suosituksessa todetaan, aggressiivisten verosuunnittelustrategioiden torjunta on olennaisen tärkeää sen varmistamiseksi, että voidaan estää yritysten välisen kilpailun vääristyminen, kohdella veronmaksajia oikeudenmukaisesti ja suojella julkista taloutta. Veronmaksajien aggressiivisista suunnittelustrategioista aiheutuvat heijastusvaikutukset jäsenvaltioiden välillä edellyttävät kansallisten politiikkatoimien koordinointia unionin lainsäädännön täydentämiseksi. Koska Maltaan sijoittautuneiden yritysten ulkomaille (eli unionin asukkailta kolmansien maiden asukkaille) maksettavista osinko-, korko- ja rojaltimaksuista ei peritä lähdeveroa, seurauksena voi olla, että kyseiset maksut välttyvät kokonaan verotukselta, jos niitä ei veroteta myöskään maksun vastaanottajan maassa. Vaikka Maltan uusi nimelliskorkojen vähennysjärjestelmä auttaa vähentämään velanoton suosimista, riittämättömät veronkierron vastaiset säännökset yhdistettynä melko korkeaan tuottoprosenttiin ja osakepohjaiseen järjestelmään voivat tarjota mahdollisuuksia veronkiertoon. Yritykset voivat hyödyntää veronkiertotarkoituksessa joitakin Maltan ja muiden jäsenvaltioiden välisiin kahdenvälisiin verosopimuksiin sisältyviä määräyksiä yhdessä Maltan verojärjestelmän kanssa, jossa yhtiötä, jonka kotipaikka on Maltassa mutta joka ei ole sijoittautunut Maltaan, verotetaan ainoastaan Maltassa syntyneiden tai sinne siirrettyjen tulojen perusteella (source and remittance basis). Komissio panee merkille Maltan sitoutumisen veronmaksajien aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseen. Viimeaikaisten keskustelujen perusteella komissio jatkaa rakentavaa vuoropuhelua, jonka tarkoituksena on torjua veronmaksajien aggressiivisia verosuunnittelustrategioita.

(7)

Maltan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys on edelleen haaste. Tämä johtuu täysin väestön ikääntymiseen liittyvien kustannusten, kuten terveydenhuolto-, pitkäaikaishoito- ja eläkemenojen vaikutuksesta talousarvioon. Eläkejärjestelmään kohdistuu kaksinkertainen haaste, sillä sen on saavutettava kestävyys ja varmistettava samalla eläkkeiden riittävyys. Eläkemenojen pitkän aikavälin kestävyysnäkymät ovat parantuneet, mikä johtuu pääosin Maltan pitkän aikavälin kasvupotentiaalia koskevista aiempaa myönteisemmistä arvioista. Vuoden 2016 talousarviossa käyttöönotetuilla toimenpiteillä on kuitenkin ollut vain vähäinen vaikutus eläkejärjestelmän pitkän aikavälin kestävyyteen, joka säilyy näin ollen merkittävänä haasteena. Lisäksi huolimatta toimenpiteistä, joilla pyritään parantamaan eläkkeiden riittävyyttä, eläkkeiden kattavuutta koskevat sukupuolten väliset erot pysyvät suurina. Terveysjärjestelmän suorituskyky on parantunut, ja odotusajat lyhenevät. Haasteita aiheuttaa kuitenkin edelleen resurssien ja toimintojen uudelleenjakaminen sairaaloilta perusterveydenhuollon piiriin. Perusterveydenhuollon tarjonnan institutionaalinen kehys aiheuttaa paineita sekä sairaala- että päivystyshoidolle. Sairaala- ja perusterveydenhuollon keskinäinen koordinointi ei toimi hyvin, ja päivystyshoidon käyttö on edelleen tehotonta. Innovatiivisten lääkkeiden saatavuus on edelleen haaste, myös talousarvion kannalta. Maassa on toteutettu aloitteita, joilla on pyritty vastaamaan pitkäaikaishoitojärjestelmään kohdistuvaan kasvavaan kysyntään esimerkiksi luomalla kannustimia yhteisöperustaisen hoidon ja kotihoidon käytölle.

(8)

Rajatylittävän yhteistyön parantamisessa on edistytty jonkin verran. Maltan rahoituspalveluviranomaisella näyttää kuitenkin olevan edelleen liian vähän henkilöstöä. Huolenaiheena on, riittävätkö sen resurssit valvomaan laajaa rajatylittävää rahoitusjärjestelmää, erityisesti muun kuin pankkialan osalta. Lisäksi on huomattava, että vaikka palveluala (erityisesti verkkopelaamisen ala) on edistänyt merkittävästi maan kestävää talouskasvua, tämä saattaa aiheuttaa haasteita rahoitusjärjestelmän eheydelle, mikä edellyttää vankkaa rahanpesun torjuntakehystä. Malta on hiljattain saattanut neljännen rahanpesunvastaisen direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään. Direktiivin täytäntöönpanon tehokkuutta arvioidaan myöhemmin. Saatettuaan direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään Maltan viranomaiset ovat äskettäin esittäneet yhdennetyn strategian, joka koskee rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa. On muun muassa perustettu rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa käsittelevä kansallinen koordinointikomitea, joka koostuu valtionhallinnon ja muiden asianomaisten kansallisten viranomaisten edustajista. Hiljattain hyväksytyn sääntelykehyksen asianmukaisen ja tuloksellisen täytäntöönpanon varmistamisessa on kuitenkin edelleen haasteita.

(9)

Maltan työmarkkinatulokset ovat parantuneet edelleen vahvan talouskasvun sekä naisten työllisyyttä ja työntekijöiden täydennyskoulutusta tukevien uudistusten myötä. Haasteita aiheuttavat kuitenkin yhä sukupuolten väliset suuret työllisyyserot sekä yli 30-vuotiaiden naisten ja vammaisten henkilöiden vähäinen osallistuminen työmarkkinoille. Isyys- ja vanhempainvapaamalli on edelleen suhteellisen heikko, mutta se on tärkeä sukupuolten tasa-arvoa edistävän hoitovastuun ja naisten työssäkäynnin tehokkaamman tukemisen kannalta. Työvoimapula on kasvussa, ja osaamisen tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuus jatkuu. Huomattavalla osalla Maltan työvoimasta on edelleen matala koulutustaso. Työvoimapulan ja osaamisvajeen paikkaamisessa ollaan kasvavassa määrin riippuvaisia ulkomaisesta työvoimasta. Työmarkkinoiden, osaamisen ja sosiaalisen osallisuuden alalla parhaillaan toteutettavia poliittisia aloitteita on tarkoitus jatkaa, mutta niiden perustana on käytettävä tuloksia painottavaa seurantaa ja arviointia.

(10)

Koulunkäynnin keskeyttäneiden osuus oli vuonna 2017 edelleen unionin korkeimpia, 18,6 prosenttia, eikä tilanne ole juurikaan parantunut edellisestä vuodesta. Myös koulunkäynnin keskeyttäneiden vammaisten osuus on Maltassa unionin korkein, 50 prosenttia, mikä on kaksi kertaa EU:n keskiarvoa enemmän. Lisäksi sosioekonomisella taustalla, koulun tyypillä ja vammaisuudella on voimakas vaikutus oppimistuloksiin. Luonnontieteen alan oppimistuloksissa heikoiten menestyvien ja parhaiten menestyvien koulujen oppilaiden välinen ero on unionin suurimpia ja 1,5 kertaa suurempi kuin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön laskema keskiarvo. Matematiikassa, luonnontieteissä ja lukemisessa heikosti menestyvien osuus on unionin neljänneksi suurin. Maassa tarvitaan kokonaisvaltainen lähestymistapa koulutuksen laadun parantamiseksi sekä sosiaaliryhmien ja koulutyyppien välillä vallitsevien koulutustulosten erojen supistamiseksi.

(11)

Vakaa talouskasvu on lisännyt infrastruktuuriin ja luonnonvaroihin kohdistuvaa painetta. Erityisesti maantieliikenteen alalla on odotettavissa huomattavia infrastruktuuriin ja pitkän aikavälin kestävyyteen liittyviä haasteita. Riittämätön liikenneinfrastruktuuri ja ruuhkien kasvavat kustannukset muodostavat esteen investoinneille. Ajoneuvojen ja liikenteen määrän kasvu johtaa kasvihuonekaasupäästöjen lisääntymiseen ja vaikuttaa kielteisesti ilmanlaatuun. Niillä voi olla kielteisiä vaikutuksia myös matkailuun, joka on Maltan talouden tärkeä tukipilari. Sen vuoksi tarve puuttua infrastruktuurivajeeseen liittyy kiinteästi tarpeeseen edistää puhtaita liikenneratkaisuja. Vuonna 2016 hallitus hyväksyi vuoteen 2050 ulottuvan kansallisen liikennestrategian ja vuoteen 2025 ulottuvan liikenteen toimenpideohjelman. Lisäksi se ilmoitti 700 miljoonan euron hankkeesta, jolla parannetaan tieverkostoa. Yhdessä näiden toimenpiteiden odotetaan supistavan ruuhkautumisesta aiheutuvia taloudellisia kustannuksia vajaat 20 prosenttia. Talouden toimeliaisuuden lisääntyminen voi pahentaa infrastruktuurin tämänhetkisiä pullonkauloja, kun se lisää ympäristöresursseihin kohdistuvaa painetta entisestään. Toimenpideohjelmassa ei myöskään aseteta selvää liikenteen aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitetta eikä esitetä mainittujen toimenpiteiden täytäntöönpanoa koskevaa tehokasta seurantajärjestelmää (lukuun ottamatta viiden vuoden uudelleentarkastelujaksoa). Näin ollen on tärkeää asettaa tavoitteita ja toteuttaa toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on vähentää merkittävästi ruuhkia ja liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2025 mennessä, ja mahdollistaa edistymisen säännöllinen seuranta.

(12)

Maan koon ja saariaseman aiheuttamat haasteet merkitsevät sitä, että tarve siirtyä suuremmassa määrin kohti kiertotaloutta on erityisen pakottava. Älykkäät investoinnit voivat osaltaan auttaa vähentämään saaren herkkiin luonnonvaroihin kohdistuvaa painetta. Jos esimerkiksi rakennus- ja purkujätteen sijoittamiseen liittyviä ongelmia ei ratkaista, ympäristön laatu ja maan houkuttelevuus matkailukohteena saattavat heikentyä. Malta on pysytellyt ekoinnovointitoiminnan suhteen heikoimmassa ryhmässä (ekoinnovointitoiminnan indeksillä mitattuna unionin tasolla 26. vuonna 2016, kun se oli 18. vuonna 2013). Sillä on kuitenkin potentiaalia saada liikkeelle innovatiivisten ratkaisujen kehittämiseen tai käyttöönottoon suuntautuvia investointeja, joilla voidaan parantaa resurssi- ja energiatehokkuutta rakennusalalla sekä jäte- ja jätevesihuollossa. Parannuksia tarvitaan erityisesti jätehuollon alalla sekä investoinneissa rakennus- ja purkujätteen kierrätyslaitoksiin. Lisäksi on kehitettävä valvontatoimia, jotta estetään rakennus- ja purkujätteen laittomat kaatopaikat tai mereen upottaminen.

(13)

Oikeusjärjestelmän tehokkuuteen kohdistuu edelleen haasteita. Korruption torjuntaan liittyvää oikeudellista ja institutionaalista kehystä on tarpeen lujittaa, jotta varmistetaan laadukas liiketoimintaympäristö. Korruptiontorjuntakehyksen hallinnoinnissa on puutteita, jotka voivat vaikuttaa kielteisesti liiketoimintaympäristöön ja investointeihin. Maltan on tehostettava edelleen korruptiontorjuntatoimiaan, erityisesti korruption tutkinnan ja syytteeseenpanon osalta. Hallintokehyksen parantaminen on ratkaisevan tärkeää, jotta Malta säilyttää maineensa ja kiinnostavuutensa kansainvälisten investointien kohteena.

(14)

Komissio on vuoden 2018 eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Maltan talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2018 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2018 vakausohjelman, vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Maltalle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Maltan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, missä määrin ne ovat unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(15)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella ja katsoo (5), että Maltan odotetaan noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia,

1.

2.

(1)

Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 22 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella myös varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Alankomaat kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 22 päivänä maaliskuuta 2018. Neuvosto hyväksyi 14 päivänä toukokuuta 2018 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (3), jäljempänä ’euroalueen suositus’.

(2)

Koska Alankomaat kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Alankomaiden olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista ja erityisesti suosituksista 1–2 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Alankomaita koskeva vuoden 2018 maaraportti julkaistiin 7 päivänä maaliskuuta 2018. Siinä arvioitiin Alankomaiden edistymistä neuvoston 11 päivänä heinäkuuta 2017 hyväksymien maakohtaisten suositusten (4) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 7 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio katsoi analyysinsä perusteella, että Alankomaiden makrotaloudessa on epätasapainoja. Alankomaiden vaihtotaseen ylijäämä suhteessa BKT:hen on euroalueen jäsenvaltioiden suurin kolmen vuoden keskiarvona tarkasteltuna. Ylijäämä viittaa siihen, että varoja ei ole kohdennettu optimaalisesti vaan kasvua ja hyvinvointia olisi mahdollista lisätä. Yksityistä velkaa on paljon, erityisesti kotitalouksien asuntolainoja ja monikansallisten yritysten velkaa. Kotitalouksien suuret varat ja velat lisäävät alttiutta rahoitusmarkkinahäiriöille.

(4)

Alankomaat toimitti vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelmansa 30 päivänä huhtikuuta 2018 ja vuoden 2018 vakausohjelmansa 26 päivänä huhtikuuta 2018. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (5) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Alankomaihin sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Vuoden 2018 vakausohjelmassa hallitus odottaa julkisen talouden ylijäämän, joka oli 1,1 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017, pienenevän 0,3 prosenttiin vuonna 2021. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteessa, joka on 0,5 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen, pysytään edelleen koko ohjelmakauden ajan. Vuoden 2018 vakausohjelman mukaan julkisen talouden velan ennakoidaan supistuvan 44,0 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2021. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Komission kevään 2018 talousennusteen mukaan rakenteellisen rahoitusaseman ennakoidaan supistuvan 0,5 prosentin ylijäämästä suhteessa BKT:hen vuonna 2017 ensin 0,1 prosentin alijäämään vuonna 2018 ja sitten 0,3 prosentin alijäämään vuonna 2019, mikä ylittää julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen. Julkisen talouden velan odotetaan pysyvän vakaalla lasku-uralla ja alle perussopimuksessa määrätyn viitearvon. Kaiken kaikkiaan neuvosto arvioi Alankomaiden vuosina 2018 ja 2019 noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. Samaan aikaan keskipitkän aikavälin tavoitetta noudattaen olisi kuitenkin mahdollista käyttää finanssi- ja rakennepolitiikkaa julkisten ja yksityisten investointien lisäämiseksi tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin.

(7)

Alankomaiden tutkimus- ja kehityssektori on tehokas, ja maan hyvin toimiva koulutusjärjestelmä ja tiedepohja muodostavat vankan perustan innovoinnin ja kasvukapasiteetin tukemiselle koulutuksen ja tutkimus- ja kehitystoimien avulla. On ilmoitettu huomattavista lisäinvestoinneista, jotka voisivat osaltaan auttaa vakauttamaan julkista ja yksityistä tutkimus- ja kehitysintensiteettiä. Vielä ei ole varmaa, saavuttaako Alankomaat Eurooppa 2020 -strategian mukaiset tavoitteensa, erityisesti tutkimukseen ja kehittämiseen tehtyjen investointien ja uusiutuvan energian osalta.

(8)

Keskeinen haaste kotitalouksien velkaantuneisuuteen puuttumiselle ovat asuntomarkkinat. Niille on vuosikymmenten kuluessa muodostunut jäykkyyksiä ja vääristäviä kannustimia, jotka ohjaavat asuntorahoitusta ja alakohtaista säästökäyttäytymistä. Vuodesta 2012 on toteutettu useita toimenpiteitä, joilla osittain puututaan tähän. Vuonna 2017 hallitus ilmoitti suunnitelmista nopeuttaa asuntolainojen korkovähennyksen pienentämistä verotuksessa vuodesta 2020 alkaen. Vuokramarkkinoilla ei kuitenkaan ole hyvin toimivaa keskisegmenttiä, minkä vuoksi kotitaloudet suosivat asunnon ostamista vuokraamisen sijaan. Tämä johtaa suuriin velkamääriin suhteessa tuloihin ja taloudelliseen haavoittuvuuteen nuorella iällä. Yhteiskunnan tukemien vuokra-asuntojen sektori on yksi EU:n suurimmista, mutta asunnoissa eivät aina asu ne, jotka niitä todella tarvitsevat. Korkean tulotason kotitaloudet pysyvät yhteiskunnan tukemissa vuokra-asunnoissa, koska tuettuja asuntoja hallinnoivat yhtiöt eivät nosta vuokria niin nopeasti kuin se olisi lainsäädännön mukaan mahdollista. Hallitus on ilmoittanut, että se aikoo tukea kohtuuhintaisten asuntojen tarjontaa yksityisillä vuokramarkkinoilla, mutta konkreettisia suunnitelmia tästä ei ole vielä esitetty.

(9)

Kuten euroalueen suosituksessa todetaan, aggressiivisten verosuunnittelustrategioiden torjunta on olennaisen tärkeää sen varmistamiseksi, että voidaan estää yritysten välisen kilpailun vääristyminen, kohdella veronmaksajia oikeudenmukaisesti ja suojella julkista taloutta. Veronmaksajien aggressiivisista verosuunnittelustrategioista aiheutuvat heijastusvaikutukset jäsenvaltioiden välillä edellyttävät kansallisten politiikkatoimien koordinointia unionin lainsäädännön täydentämiseksi. Alankomaiden kautta maksettujen osinkojen, rojaltien ja korkojen suuri määrä viittaa siihen, että aggressiivista verosuunnittelua harjoittavat yritykset hyödyntävät maan verosääntöjä. Suuri osa suorista ulkomaisista sijoituksista on erillisyhtiöiden hallussa. Koska unionin ulkopuolelle (ts. sellaisilta osapuolilta, joiden kotipaikka on unionissa, sellaisille osapuolille, joiden kotipaikka on kolmansissa maissa) suoritettaviin rojalti- ja osinkomaksuihin ei sovelleta lähdeveroa, seurauksena voi olla, että kyseiset maksut välttyvät kokonaan verotukselta, jos niitä ei veroteta myöskään maksun vastaanottajan lainkäyttöalueella. Aggressiivista verosuunnittelua voi helpottaa myös väärinkäytösten vastaisten sääntöjen puuttuminen, erityisesti sekamuotoisten yksikköjen tapauksessa. Komissio toteaa, että Alankomaiden sitoutuminen torjumaan aggressiivista verosuunnittelua, kuten se on ilmoittanut verotusta koskevassa uudistusohjelmassa, jossa otetaan käyttöön rojalti-, korko- ja osinkomaksuista perittävä lähdevero tapauksissa, joissa on kyse väärinkäytöksestä tai maksuista alhaisen verotuksen lainkäyttöalueille, on myönteinen askel aggressiivisen verosuunnittelun vähentämiseksi. Ohjelma olisikin pantava nopeasti täytäntöön ja sitä olisi seurattava tiiviisti. Alankomaiden viranomaisten kanssa käytyjen viimeaikaisten keskustelujen perusteella komissio jatkaa rakentavaa vuoropuhelua, jonka tarkoituksena on torjua veronmaksajien aggressiivisia verosuunnittelustrategioita.

(10)

Alhaisesta työttömyydestä ja korkeasta avointen työpaikkojen määrästä huolimatta nimellispalkkojen kasvu oli vuonna 2017 maltillista (1,5 prosenttia). Kasvu on vähäisempää kuin inflaation, tuottavuuden ja työttömyyden perusteella olisi voitu ennakoida. Maltillinen palkkakehitys voidaan osittain yhdistää tuottavuuden hitaaseen kasvuun, työmarkkinoilla edelleen jatkuvaan ylikapasiteettiin ja työmarkkinoiden suurempaan segmentoitumiseen. Vuonna 2017 hallitus hyväksyi useita verotuksellisia toimenpiteitä, joilla vähennetään työhön kohdistuvaa verorasitusta ja pyritään lisäämään työssä käyvien käytettävissä olevia nettotuloja. Kotitalouksien käytettävissä olevien nettotulojen lisääminen entisestään luomalla olosuhteet, jotka edistävät palkkojen nousua, ja eläkejärjestelmän toisen pilarin uudistaminen sen läpinäkyvyyden, sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden ja häiriönsietokyvyn parantamiseksi tukisivat kotimaista kysyntää ja edistäisivät euroalueen talouden tasapainottamista.

(11)

Työllisyyden viimeaikainen kasvu johtuu suurelta osin määräaikaisissa työsuhteissa olevien ja yrittäjien määrän lisääntymisestä. Määräaikaisten työsopimusten osuus on suuri ja kasvaa edelleen, ja yksinyrittäjien määrä kasvaa nopeasti. Tähän ovat syynä sovellettavan työlainsäädännön ja työsuojelun suuret erot samoin kuin vero- ja sosiaaliturvalainsäädännön erot. Vaikka joitakin toimenpiteitä on toteutettu ja lisätoimenpiteistä on hiljattain ilmoitettu, jotkin näistä seikoista luovat työntekijöille edelleen taloudellisia kannusteita ryhtyä yrittäjiksi tai kannustavat työntekijöiden palkkaamiseen määräaikaisen työsopimuksen nojalla. Lisäksi toimenpiteiden täytäntöönpanoa näennäisyrittäjyyden torjumiseksi on lykätty vuoteen 2020. Yrittäjät ovat muita useammin alivakuutettuja työkyvyttömyyden, työttömyyden ja ikääntymisen varalta. Tämä saattaa vaikuttaa sosiaaliturvajärjestelmän kestävyyteen pitkällä aikavälillä.

(12)

Vaikka työmarkkinat toimivat kaiken kaikkiaan hyvin, käyttämätöntä työvoimareserviä on edelleen. Erityisesti osa-aikatyötä tekevien naisten suuri määrä ja maahanmuuttajataustaisten työllisyystilanne muodostavat yhä merkittävän haasteen. EU:n ulkopuolella syntyneiden maahanmuuttajien työllisyysaste on 20,6 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin Alankomaissa syntyneiden henkilöiden. Ero on vieläkin suurempi EU:n ulkopuolella syntyneiden naisten osalta.

(13)

Kotitalouksien säästämisasteen nousu viime vuosina on johtunut osaksi suuremmista säästöistä eläkejärjestelmän toisessa pilarissa (pakolliset täydentävät yksityiset järjestelmät), mihin myös sääntely-ympäristö on vaikuttanut. Asianmukainen kustannusten ja riskien jakaminen sukupolvien sisällä ja niiden välillä niin, että mennään indeksointia ja rahoituspuskureita koskevia sääntöjä (taloudellista arviointia koskeva kehys) pidemmälle, auttaisi kotitalouksia kohdentamaan varansa kasvua paremmin tukevalla tavalla. Hallitus on vahvistanut aikovansa uudistaa eläkejärjestelmän toista pilaria huomattavasti. Tavoitteena on parantaa kattavuutta ja luoda entistä läpinäkyvämpi, joustavampi ja vakuutusmatemaattisesti oikeudenmukaisempi järjestelmä. Vuoden 2018 ikääntymisraportin mukaan julkisen talouden kestävyyteen kohdistuu pitkällä aikavälillä keskisuuri riski, sillä pitkäaikaishoidon menojen ennustetaan kasvavan 3,5 prosentista 6,0 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoteen 2070 mennessä.

(14)

Komissio on vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Alankomaiden talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2018 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2018 vakausohjelman, vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Alankomaille viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Alankomaiden finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, missä määrin ne ovat unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(15)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella ja katsoo (6), että Alankomaiden odotetaan noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(16)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja vuoden 2018 vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1 ja 2,

1.

2.

(1)

Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 22 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Itävalta ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 22 päivänä maaliskuuta 2018. Neuvosto hyväksyi 14 päivänä toukokuuta 2018 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (2), jäljempänä ’euroalueen suositus’.

(2)

Koska Itävalta kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Itävallan olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista ja erityisesti suosituksista 1–2 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Itävaltaa koskeva vuoden 2018 maaraportti julkaistiin 7 päivänä maaliskuuta 2018. Siinä arvioitiin Itävallan edistymistä neuvoston 11 päivänä heinäkuuta 2017 hyväksymien maakohtaisten suositusten (3) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa.

(4)

Itävalta toimitti vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelmansa 25 päivänä huhtikuuta 2018 ja vuoden 2018 vakausohjelmansa 21 päivänä maaliskuuta 2018. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (4) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Itävaltaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota ja velkasääntöä. Vuoden 2018 vakausohjelmassa hallitus odottaa julkisen talouden rahoitusaseman paranevan 0,7 prosentin alijäämästä suhteessa BKT:hen vuonna 2017 0,4 prosentin ylijäämään suhteessa BKT:hen vuonna 2022. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite – joka vuodesta 2017 alkaen on 0,5 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen – saavutetaan ennusteiden mukaan vuonna 2019. Vakausohjelman mukaan julkisen talouden velan odotetaan supistuvan asteittain niin, että kun se vuonna 2017 oli 78,1 prosenttia suhteessa BKT:hen, vuonna 2022 se on 62,2 prosenttia suhteessa BKT:hen. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on vuonna 2018 suotuisa ja sen jälkeen uskottava. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin suunnitelman pääasialliset riskit liittyvät vuodesta 2020 alkaen suunniteltuihin päätösperäisiin toimenpiteisiin, kuten ilmoitettuun henkilötuloveron uudistukseen, joiden nettomääräisiä talousarviovaikutuksia ei ole vielä täysin täsmennetty.

(7)

Vakausohjelman mukaan poikkeuksellisen pakolaisvirran ja turvallisuuteen liittyvien toimenpiteiden vaikutus julkiseen talouteen on merkittävä. Vakausohjelmassa annetaan riittävä näyttö näiden julkisen talouden lisäkustannusten laajuudesta ja luonteesta. Komission mukaan hyväksyttävät lisämenot olivat vuonna 2017 poikkeuksellisen pakolaisvirran osalta 0,03 prosenttia suhteessa BKT:hen, kun taas turvallisuuteen liittyvistä toimenpiteistä ei aiheutunut lisäkustannuksia. Asetuksen (EY) N:o 1466/97 5 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 3 kohdan säännöksissä otetaan huomioon tällaiset lisämenot, sillä pakolaisvirta samoin kuin vakava terroriuhka ovat epätavallisia tapahtumia, joiden vaikutus Itävallan julkiseen talouteen on merkittävä, eikä kestävyys vaarannu, jos tilapäinen poikkeaminen julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuralta sallitaan. Vaadittua julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävää sopeutusta on vuoden 2017 osalta siksi pienennetty pakolaisiin liittyvien lisäkustannusten huomioon ottamiseksi.

(8)

Neuvosto suositti 11 päivänä heinäkuuta 2017 Itävallalle sen varmistamista, että poikkeaminen julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteesta vuonna 2018 rajoittuu sallittuun poikkeamaan, joka liittyy poikkeuksellisen pakolaisvirran ja turvallisuuteen liittyvien toimenpiteiden aiheuttamiin vaikutuksiin julkiseen talouteen. Tämä vastaa nettomääräisten julkisten perusmenojen 3,3 prosentin nimellistä enimmäiskasvuvauhtia vuonna 2018. Tällöin rakenteellisen rahoitusaseman sallittu heikkeneminen olisi 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen. Kun otetaan huomioon myönnetyt poikkeamat, komission kevään 2018 talousennusteen mukaan on vaarana, että tästä vaatimuksesta poiketaan jonkin verran vuonna 2018 ja vuosina 2017 ja 2018 yhdessä tarkasteltuina.

(9)

Itävallan pitäisi vuonna 2019 saavuttaa julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteensa, kun otetaan huomioon sallitut poikkeamat, jotka liittyvät poikkeuksellisiin tapahtumiin, joiden takia myönnetään tilapäinen poikkeama. Tämä vastaa nettomääräisten julkisten perusmenojen 2,9 prosentin nimellistä enimmäiskasvuvauhtia. Tällöin rakenteellinen rahoitusasema paranisi 0,3 prosenttia suhteessa BKT:hen. Jos politiikka säilyy muuttumattomana, komission kevään 2018 talousennusteen mukaan vaarana on, että Itävalta poikkeaa tästä vaatimuksesta merkittävästi vuonna 2019 vuosien 2018 ja 2019 poikkeamien vuoksi. Samaan aikaan Itävallan arvioidaan olevan 0,1 prosentin päässä keskipitkän aikavälin tavoitteestaan vuonna 2019. Lisäksi Itävallan ennustetaan noudattavan velkasääntöä vuosina 2018 ja 2019. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että Itävallan on oltava valmis toteuttamaan lisätoimia, joilla varmistetaan vaatimusten noudattaminen vuonna 2018, ja että vuonna 2019 olisi toteutettava tarvittavat toimet, jotta vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia voidaan noudattaa.

(10)

Vuoden 2018 ikääntymisraportin mukaan eläke-, terveydenhuolto- ja pitkäaikaishoitomenojen ennustettu kasvu merkitsee keskisuurta riskiä julkisen talouden kestävyydelle keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Itävallan julkiset eläkemenot (13,8 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2016) ylittävät unionin keskiarvon (11,2 prosenttia), ja niiden odotetaan vuoteen 2070 mennessä kasvavan 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen (unionin keskiarvo – 0,2 %). Viimeaikaisissa uudistuksissa on onnistuttu luomaan kannustimia myöhäisemmälle eläkkeelle siirtymiselle. Ellei lakisääteistä eläkeikää nosteta, etuuksien kertymisen jatkuminen pidemmän työuran aikana ei kuitenkaan paranna pitkän aikavälin kestävyyttä. Naisten lakisääteinen eläkeikä, joka on 60 vuotta, on unionin alhaisimpia. Naisten lakisääteistä eläkeikää nostetaan vähitellen vuodesta 2024 alkaen, ja se nousee samalle tasolle miesten lakisääteisen eläkeiän kanssa vasta vuonna 2033. Lakisääteisen eläkeiän nostaminen ja varhaiseläkkeelle pääsyn rajoittaminen auttaisivat varmistamaan eläkejärjestelmän kestävyyden väestön ikääntyessä.

(11)

Julkiset terveydenhuoltomenot (7 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2016) ylittävät unionin keskiarvon (6,8 prosenttia), ja niiden odotetaan kasvavan vuoteen 2070 mennessä 1,3 prosenttia suhteessa BKT:hen eli unionin keskiarvoa (0,9 prosenttia) voimakkaammin. Tämän seurauksena julkiset terveydenhuoltomenot nousisivat vuoteen 2070 mennessä 8,3 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Pitkäaikaishoitomenojen ennustetaan kaksinkertaistuvan 1,9 prosentista 3,8 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoteen 2070 mennessä. Menokattojen käyttöönotto taloudellista tasausta koskevassa laissa vuodelta 2017 ja uudistus, joka vahvistaa perusterveydenhuoltoa ja vähentää riippuvuutta sairaalasektorista, ovat alkaneet vaikuttaa kestävyysongelmaan. Edelleen suuri sairausvakuutustoimistojen määrä viittaa siihen, että hallinnossa ja hallinnollisissa kustannuksissa on mahdollista tehdä lisäsäästöjä. Lisäksi tehokkaammat julkiset hankinnat (esim. unionin laajuiset tarjouskilpailut, muiden tekijöiden kuin hinnan käyttäminen sopimuksentekoperusteina ja alueiden rajat ylittävä tarjouskilpailujen yhdistäminen) auttaisivat parantamaan laatua ja kustannustehokkuutta. Pitkäaikaishoidossa viimeaikaisten toimenpiteiden, joista voidaan mainita päätös lakkauttaa ihmisten yksityisomaisuuden käyttö pitkäaikaisen vuodeosastohoidon rahoittamiseen, odotetaan ennemminkin lisäävän kuin hillitsevän menoja.

(12)

Taloudellista tasausta koskevalla lailla vuodelta 2017 on osaltaan edistetty hallinnon eri tasojen välisten rahoitussuhteiden yksinkertaistamista ottamalla käyttöön tehtävälähtöinen rahoitus, yksinkertaistamalla hallintotasojen välisiä tulonsiirtoja ja osoittamalla osavaltioille oma tulonlähde. Näistä uudistuksista huolimatta julkisen talouden kehys on edelleen vaikeaselkoinen, ja meno- ja veronkantovastuiden välinen merkittävä epäsuhta jatkuu, minkä vuoksi kannustimet tehokkuuden lisäämiseen ovat heikot kansallista tasoa alemmalla tasolla.

(13)

Vuoden 2016 verouudistuksesta huolimatta työhön kohdistuu edelleen suuri verorasitus, joka kasvaa asteittain, jos veroluokkia ei sidota inflaatioon. Korkeamman tulotason palkansaajat hyötyivät suhteellisesti enemmän uudistuksesta kuin pienituloiset, ja pienituloisten verorasitus on edelleen suuri. Lisäksi miehet hyötyivät verouudistuksesta enemmän kuin naiset. Kasvun kannalta vähemmän haitallisina pidetyt tulonlähteet, kuten juoksevat kiinteistöverot, näyttävät olevan liian vähän hyödynnettyjä, mikä johtuu suurelta osin vanhentuneesta veroperustasta. Juoksevista kiinteistöveroista saatavat tulot ovat Itävallassa alhaiset (0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen, kun unionin keskiarvo vuonna 2016 oli 1,6 prosenttia). Verorasituksen painopisteen siirtäminen työn verotuksesta vähemmän haitallisiin tulonlähteisiin voisi osaltaan auttaa ratkaisemaan tämän ongelman.

(14)

Työmarkkinat toimivat hyvin, mutta tiettyihin ryhmiin (kuten naiset ja maahanmuuttajataustaiset henkilöt) liittyy edelleen haasteita. Vaikka naisten työllisyysaste on yleisesti ottaen korkea, naisten työmarkkinatulokset ovat edelleen melko heikot, jos niitä mitataan kokoaikaisina työpaikkoina. Osa-aikatyötä tekevien naisten osuus (ikäryhmässä 20–64) oli 47,9 prosenttia vuonna 2017, mikä on edelleen yksi unionin korkeimmista (unionin keskiarvo 31,1 prosenttia). Virallisten lastenhoitopalvelujen saatavuuteen liittyvät ongelmat, erityisesti kaupunkien ulkopuolella, vaikuttavat tähän tulokseen. Osa-aikatyötä tekevien naisten suuri osuus, joka johtuu pitkälti siitä, että naiset tekevät tärkeää palkatonta työtä kuten hoitavat lapsia ja sukulaisia, sekä naisten alhaisemmat tuntipalkat edistävät sukupuolten välistä pysyvästi suurta palkkaeroa. Tällä on suora vaikutus naisille kertyvään eläkkeeseen, mikä johtaa suureen eläke-eroon.

(15)

Muita heikommassa asemassa olevien oppilaiden oppimistulokset eivät ole parantuneet. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden ja muiden oppilaiden oppimistulosten välinen ero on edelleen suuri. Valtakunnalliset kokeet vuonna 2016 vahvistivat, että noin neljäsosa 8-luokkalaisista ei täytä oppimisvaatimuksia saksan kielellä tai täyttää ne vain osittain. Viimeaikaiset kansainväliset kokeet ovat myös vahvistaneet, että alemmista sosioekonomisista ryhmistä tulevat tai maahanmuuttajataustaiset jäävät yhä enemmän jälkeen lukutaidossa. Kansainvälisen oppimistulosten arviointiohjelman (PISA) vuoden 2012 ja vuoden 2015 tulosten vertailu osoittaa, että heikosti menestyvien osuus kasvoi kaikilla tarkastelluilla kolmella ydinalueella eli matematiikassa, lukemisessa ja luonnontieteissä. Syntyjään itävaltalaiset oppilaat menestyvät niin paljon ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajia paremmin, että tasoero vastaa lähes kolmea kouluvuotta.

(16)

Tuottavuus on Itävallassa korkea, mutta tuottavuuden kasvu on ollut viime vuosina heikkoa huolimatta maan huomattavista ponnisteluista, kuten investoinneista tutkimukseen ja kehitykseen ja startup-yrityksiä koskevan kehyksen parantamisesta. Muut keinot, joilla tuetaan tuottavuuden kasvua, liittyvät yritysten digitalisaatioon, yritysten kasvuun ja palvelualan kilpailuun. Itävallassa on merkittäviä markkinoille pääsyn esteitä ja rajoittavia sääntöjä, jotka liittyvät yrityspalveluihin ja säänneltyihin ammatteihin. Tällaisia ovat esimerkiksi erityiset osakkeenomistusta koskevat vaatimukset, lukuisat varatut toiminnot ja monialayrityksiä koskevat rajoitukset. Jatkuvat pyrkimykset vähentää rasitteita ja suunniteltu Itävallan elinkeinolupalain (Gewerbeordnung) arviointi ovat tärkeitä välineitä, joiden avulla voidaan puuttua tähän ongelmaan.

(17)

Kilpailun lisääminen palvelualalla auttaisi vastaamaan haasteisiin, joita Itävallalla on digitaaliteknologian ja digitaalisten liiketoimintamallien levittämisessä etenkin mikroyrityksiin sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Näiden yritysten digitalisaatio on erityisen tärkeää Itävallassa, koska ne muodostavat Itävallan talouden selkärangan. Sellaiset aloitteet kuin ”KMU Digital” ja ”AT:net” sekä digitaalialan etenemissuunnitelman täytäntöönpano ovat keskeisen tärkeitä. Toinen ongelma liittyy yritysten ja erityisesti erittäin innovatiivisten yritysten toiminnan laajentamiseen. Myöhemmän vaiheen rahoitus, esimerkiksi riskipääomarahoituksen muodossa ja kasvuyritysten mahdollisuutena saada rahoitusta julkisilta pääomamarkkinoilta, muodostaa pullonkaulan. Nopeasti kasvavat yritykset ovat olennaisen tärkeitä uusien teknologioiden ja liiketoimintamallien, myös digitaalisten, levittämisen ja siten tuottavuuden kasvun kannalta.

(18)

Komissio on vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Itävallan talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2018 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2018 vakausohjelman, vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Itävallalle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Se on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Itävallan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, missä määrin ne ovat unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(19)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (5) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1,

1.

2.

(1)

Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 22 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Puola ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(2)

Puolaa koskeva vuoden 2018 maaraportti julkaistiin 7 päivänä maaliskuuta 2018. Siinä arvioitiin Puolan edistymistä neuvoston 11 päivänä heinäkuuta 2017 hyväksymien maakohtaisten suositusten (3) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa.

(3)

Puola toimitti vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2018 lähentymisohjelmansa 26 päivänä huhtikuuta 2018. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(4)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (4) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(5)

Puolaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Vuoden 2018 lähentymisohjelmassa hallitus odottaa julkisen talouden rahoitusaseman paranevan asteittaisesti niin, että alijäämän oltua 1,7 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017 se on 0,7 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2021. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, joka on 1,0 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen, ei saavutettane ohjelmakaudella eli viimeistään vuonna 2021. Uudelleenlaskettu rakenteellinen rahoitusasema (5) viittaa 1,3 prosentin alijäämään suhteessa BKT:hen vuonna 2021. Vuoden 2018 lähentymisohjelman mukaan julkisen talouden velan, joka oli 50,6 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017, odotetaan supistuvan 50,4 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2018 ja 46,0 prosenttiin vuoteen 2021 mennessä. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on vuonna 2018 varovainen ja sen jälkeen uskottava.

(6)

Neuvosto suositti 11 päivänä heinäkuuta 2017 Puolalle sen varmistamista, että nettomääräisten julkisten perusmenojen nimellinen kasvu (6) ei ole yli 3,7 prosenttia vuonna 2018. Tällöin vuotuinen rakenteellinen sopeutus olisi 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. Samalla todettiin, että vuoden 2018 alustavan talousarviosuunnitelman arvioinnissa ja sen jälkeen julkisen talouden vuoden 2018 toteutuman arvioinnissa on otettava asianmukaisella tavalla huomioon, että tavoitteena on saavuttaa sellainen finanssipolitiikan viritys, joka osaltaan sekä vahvistaa talouden elpymistä että varmistaa julkisen talouden kestävyyden. Komissio on tehnyt laadullisen arvion Puolan taloudellisen tilanteen vahvuudesta ja ottanut asianmukaisella tavalla huomioon sen kestävyyshaasteet. Tällä perusteella katsotaan, että muita tekijöitä ei tarvitse ottaa huomioon. Komission kevään 2018 talousennusteen mukaan on vaarana, että tästä suositellusta sopeutuksesta poiketaan merkittävästi vuonna 2018.

(7)

Kun otetaan huomioon, että Puolan tuotantokuilun on arvioitu olevan 1,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisen yhteisesti sovitun vaatimusten sopeutuskaavion perusteella nettomääräisten julkisten perusmenojen nimellinen kasvu vuonna 2019 ei saisi olla yli 4,2 prosenttia, mikä vastaisi 0,6 prosentin vuotuista rakenteellista sopeutusta suhteessa BKT:hen. Komission kevään 2018 talousennusteen mukaan on vaarana, että tästä vaatimuksesta poiketaan merkittävästi vuonna 2019. Kaiken kaikkiaan neuvosto arvioi, että vuodesta 2018 alkaen olisi toteutettava tarvittavia toimenpiteitä, jotta varmistetaan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten noudattaminen.

(8)

Puolassa on keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä monilla aloilla menopaineita, jotka liittyvät erityisesti väestön ikääntymiseen. Niiden vuoksi on luotava mekanismeja, joiden avulla voidaan arvioida julkisten menojen tehokkuutta ja vaikuttavuutta ja helpottaa varojen kohdentamista uudelleen. Tätä varten hallitus on ryhtynyt uudistamaan talousarviomenettelyä erityisesti keskipitkän aikavälin julkisen talouden kehyksen lujittamiseksi muun muassa sisällyttämällä menojen uudelleenarvioinnit talousarviomenettelyyn. Puola on ainoa jäsenvaltio, jolla ei ole varsinaista riippumatonta finanssipoliittista neuvostoa, eikä tiedossa ole myöskään suunnitelmia sellaisen perustamisesta. Puolalla on kuitenkin riippumattomia laitoksia, jotka hoitavat joitakin finanssipoliittisen neuvoston tehtäviä. Vuoden 2018 maaraportin mukaan Puolassa ei ole edistytty alennettujen alv-kantojen laajan käytön rajoittamisessa. Puolan valtiovarainministeriö pyrkii kuitenkin yksinkertaistamaan sovellettavien verokantojen jakautumista tavaroiden ja palvelujen kesken.

(9)

Puolan työmarkkinoiden toimivuus on viime vuosina ollut vahva, ja työllisyysasteet ovat edelleen nousseet. Tiettyjen ryhmien, erityisesti naisten sekä matalan osaamistason ja ikääntyneiden työntekijöiden, työvoimaosuus on kuitenkin yhä pieni verrattuna muihin jäsenvaltioihin. Useat viimeaikaiset toimenpiteet ovat heikentäneet työn kannustimia erityisesti naisten ja ikääntyneiden työntekijöiden osalta. Puolan sosiaalisen suojelun järjestelmä ei tarjoa riittävästi kannustimia ottaa työtä vastaan. Lapsilisä on vähentänyt köyhyyttä ja epätasa-arvoa, mutta myös pienentänyt vanhempien ja ennen muuta naisten työvoimaosuutta, koska lapsilisän suuruus ja vähäinen tarveharkinta kumoavat muihin sosiaalietuuksiin sisältyvät kannustimet ottaa työtä vastaan. Naisten osallistumista työmarkkinoille vaikeuttaa myös se tosiasia, että virallisten lastenhoitopalvelujen piirissä olevien alle 3-vuotiaiden lasten osuus on edelleen unionin alimpia. Omaishoitajille on tarjolla tukea vain rajoitetusti, mikä estää heitä pääsemästä työmarkkinoille. Lakisääteisen eläkeiän alentaminen on kannustanut iäkkäämpiä työntekijöitä poistumaan työvoimasta. Maahanmuutto EU:n ulkopuolisista maista auttaa vastaamaan työvoiman kysynnän kasvuun.

(10)

Lisäksi sekä työmarkkinoille osallistumista että talouden innovointikykyä voidaan tukea antamalla opiskelijoille ja aikuisväestölle taitoja ja valmiuksia, jotka tukevat työllistymistä nopeasti muuttuvilla työmarkkinoilla. Aikuisopiskelu on selvästi unionin keskiarvoa vähäisempää. Tämän ohella myös digitaalisiin taitoihin ja luku- ja laskutaitoon liittyvät puutteet heikentävät erityisesti sellaisten aikuisten työllistyvyyttä, joilla ei ole korkea-asteen koulutusta. Se, missä määrin hiljattain hyväksytyt ja vielä suunnitteilla olevat toimenpiteet, kuten yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen sekä korkeakoulutuksen organisaatiomuutokset, vaikuttavat osaamistasoon, ei ole vielä tiedossa.

(11)

Puola on jatkanut toimenpiteitä työmarkkinoiden segmentoitumiseen vastaamiseksi rajoittamalla mahdollisuuksia määräaikaisten työsuhteiden väärinkäyttöön, korottamalla eräisiin epätavanomaisiin työsuhteisiin liittyviä sosiaaliturvamaksuja ja ottamalla käyttöön vähimmäistuntipalkan eräiden tällaisten sopimusten yhteydessä. Sekä vakinaisten työsuhteiden lukumäärä että niiden suhteellinen osuus ovat kasvaneet vuoden 2016 lopusta lähtien, mutta määräaikaisten työsopimusten osuus on edelleen unionin suurimpia. Uudistettuun työlainsäädäntöön saatetaan sisällyttää myös joitakin työmarkkinoiden kaksijakoisuuden kannalta merkittäviä lisäuudistuksia. Yrittäjien ja tietyissä epätyypillisissä työsuhteissa olevien työntekijöiden sosiaaliturva ja erityisesti heidän tulevien eläkkeidensä riittävyys on potentiaalinen ongelma. Vuodesta 2015 alkaen onkin hyväksytty useita toimenpiteitä yrittäjien ja epätyypillisissä työsuhteissa olevien työntekijöiden sosiaaliturvan parantamiseksi.

(12)

Keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä on viime vuosina noussut, mikä johtuu toteutetuista uudistuksista, kuten varhaiseläkemahdollisuuksien poistamisesta ja lakisääteisen eläkeiän asteittaisesta nostamisesta. Todellisen eläkkeellesiirtymisiän jatkuva nousu on olennaisen tärkeää keskipitkän aikavälin talouskasvun kannalta ja jotta voidaan varmistaa eläkejärjestelmän riittävyys ja taloudellinen kestävyys. Äskettäin tehty päätös lakisääteisen eläkeiän alentamisesta 60 vuoteen naisilla ja 65 vuoteen miehillä johtaa kuitenkin päinvastaiseen suuntaan. Sen sijaan yleisten tuomioistuinten tuomareiden eläkeikä on nyt komission suosituksen mukaisesti 65 vuotta sekä miehillä että naisilla. Viljelijöiden sosiaalivakuutusjärjestelmä, jonka rahoitus on lähes 1 prosentti suhteessa BKT:hen, on yksi syy työvoiman vähäiseen liikkuvuuteen ja piilotyöttömyyteen maatalouden alalla.

(13)

Terveyspalvelujen saatavuutta on parannettava ja niiden vaikuttavuutta lisättävä, jotta terveydenhuollon tuloksia voidaan Puolassa parantaa. Niiden henkilöiden osuus, jotka kokevat jääneensä vaille tarvitsemaansa terveydenhoitoa, on unionin korkeimpia, ja tiettyjä toimenpiteitä on odotettava erityisen kauan. Sairaalapaikkoja on suhteellisen paljon, mutta ne eivät ole jakautuneet maantieteellisesti parhaalla mahdollisella tavalla. Avohoito ja perusterveydenhuolto ovat yleensä alikehittyneitä, mikä kannustaa lääkäreitä ohjaamaan potilaita tutkimuksiin ja hoitoon erikoissairaanhoidon puolelle. Näiden ongelmien ratkaiseminen on erityisen haastavaa, koska julkisen rahoituksen määrä samoin kuin lääkäreiden ja sairaanhoitajien lukumäärä on Puolassa tietyillä erikoisaloilla selvästi alle unionin keskiarvon. Vuonna 2017 terveydenhuollon resursseja pyrittiin jakamaan tehokkaammin, mutta toimenpiteiden vaikutukset eivät ole vielä nähtävissä.

(14)

Talouden innovointikyvyn lisääminen on ratkaisevan tärkeää, jotta Puola voi nousta globaalissa arvoketjussa ja säilyttää siten edellytykset elintason parantamiseksi. Tätä varten toimia on toteutettava asteittain monella rintamalla useiden vuosien ajan. Keskeisiä politiikanaloja ovat sääntely-ympäristöön kohdistuvan luottamuksen vahvistaminen, yritysten kannustaminen käyttämään rahaa tutkimukseen ja kehittämiseen, tieteellisen perustan lujittaminen muun muassa uudistamalla korkea-asteen koulutusta sekä kannustamalla tiedon vapaaseen liikkuvuuteen ja tiiviiseen yhteistyöhön yritysten ja tutkimuslaitosten välillä. Viimeksi mainittu edellyttää myös, että julkisista varoista tuetaan suotuisien edellytysten luomista tutkimustulosten kaupallistamiselle. Näillä osa-alueilla on jo toteutettu useita toimenpiteitä, ja hallitus suunnittelee lisätoimia.

(15)

Nopeassa tahdissa toteutetut lainsäädäntömuutokset ja se, että monien keskeisten lakien yhteydessä on toteutettu julkisia ja työmarkkinaosapuolten kuulemisia vain rajoitetusti, heikentävät lainsäädännön laatua ja lisäävät oikeudellista epävarmuutta yritysten kannalta. Oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen ja oikeuslaitoksen riippumattomuuden takaaminen on tässä yhteydessä niin ikään tärkeää. On syytä muistaa, että joulukuussa 2017 komissio esitteli neuvostolle perustellun ehdotuksensa sen toteamiseksi, että Puolassa on olemassa selvä vaara oikeusvaltioperiaatteen vakavaan loukkaukseen. Oikeusvarmuus ja luottamus sääntely-, vero- ja muiden politiikkojen ja instituutioiden laatuun ja ennakoitavuuteen ovat tärkeitä tekijöitä, joiden avulla investointiastetta voitaisiin nostaa. Lainsäädännön laatua voitaisiin parantaa muun muassa tekemällä perusteelliset vaikutustenarvioinnit sekä etu- että jälkikäteen ja toteuttamalla hyvin suunnitellut julkiset ja työmarkkinaosapuolten kuulemiset. Tämä vähentäisi myöhempien tarkistusten tarvetta ja parantaisi siten sääntely-ympäristön ennakoitavuutta. Näin voitaisiin myös osaltaan vähentää uusien lakien mahdollisia kielteisiä sivuvaikutuksia lyhyellä aikavälillä, esimerkiksi verosäännösten muuttumisesta johtuvaa hallintorasituksen väliaikaista lisääntymistä.

(16)

Tieverkko on kehittynyt nopeasti unionin rahoituksen ansiosta, mutta liikennekuolemien määrä on edelleen unionin korkeimpia. Lisäksi kaupungeissa on yhä enemmän liikenteestä johtuvia ongelmia, kuten ruuhkia ja ilmansaasteita, kun henkilöautokanta kasvaa ja suuri osa autoista on vanhoja. Nykyiset kannustimet käyttää joukkoliikennettä ja vähäpäästöisiä ja aktiivisia liikennemuotoja eivät ole riittäviä näihin haasteisiin vastaamiseksi. Unionin osarahoittamien rautatiehankkeiden toteuttamisessa on edelleen merkittäviä pullonkauloja, jotka johtuvat pääasiassa rakennusalan rajallisesta kapasiteetista ja rataverkon haltijan institutionaalisista heikkouksista. Vaikka hallitus suunnittelee päivitystä asianomaiseen strategia-asiakirjaan, tietoa ei ole riittävästi saatavilla kaikkien liikennemuotojen liikenneverkkoja koskevasta strategisesta näkemyksestä pitkälle aikavälille eli vuoden 2023 jälkeen. Liikennemuotojen tehtävät olisi määritetty ja jaettu selkeästi kyseisessä asiakirjassa. Lisäksi huolimatta viime vuosien investoinneista pullonkaulat ja puutteet energiaverkoissa ja infrastruktuurissa ovat edelleen olemassa.

(17)

Komissio on vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Puolan talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2018 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2018 lähentymisohjelman, vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Puolalle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Puolan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, missä määrin ne ovat unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(18)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 lähentymisohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (7) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1,

1.

2.

3.

(1)

Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 22 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella myös varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Portugali kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 22 päivänä maaliskuuta 2018. Neuvosto hyväksyi 14 päivänä toukokuuta 2018 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (3), jäljempänä ’euroalueen suositus’.

(2)

Koska Portugali kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Portugalin olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista ja erityisesti suosituksista 1–3 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Portugalia koskeva vuoden 2018 maaraportti julkaistiin 7 päivänä maaliskuuta 2018. Siinä arvioitiin Portugalin edistymistä neuvoston 11 päivänä heinäkuuta 2017 hyväksymien maakohtaisten suositusten (4) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 7 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio katsoi analyysinsa perusteella, että Portugalin makrotaloudessa on epätasapainoja. Erityisesti suuri ulkomainen nettovelka, yksityinen ja julkinen velka sekä järjestämättömien lainojen suuri osuus ovat haavoittuvuustekijöitä tilanteessa, jossa tuottavuuden kasvu on vähäistä. Ulkomaisen nettovelan sopeutus edellyttää, että vaihtotase pysyy kohtuullisena ja parantuneesta kilpailukyvystä pidetään kiinni. Yksityisen velkasuhteen aleneminen korkealta tasolta jatkuu, mikä johtuu uudelleen käynnistyneestä nimelliskasvusta ja lievästi negatiivisista luottovirroista. Julkisen talouden velkasuhde on ennusteiden mukaan siirtynyt lasku-uralle tilanteessa, jossa velan vähentäminen on jatkuvasti tarpeen. Rahoitusalaa koskevat toimenpiteet ovat auttaneet pienentämään vakauteen kohdistuvia riskejä. Pankkien kannattavuus on kuitenkin edelleen heikko ja järjestämättömiä lainoja on paljon (vaikka niiden määrä onkin kääntynyt laskuun). Tuottavuuden kasvun vauhdittaminen on keskeistä, jos halutaan parantaa kilpailukykyä, vähentää velkoja ja lisätä potentiaalista kasvua. Työttömyys on vähentynyt nopeasti useita vuosia. Politiikkatoimia tarvitaan edelleen. Erityisesti on pantava täytäntöön suunnitelmat järjestämättömien lainojen määrän vähentämiseksi ja liiketoimintaympäristön parantamiseksi. Monet uudistussuunnitelmat ja niiden hyväksyminen ja täytäntöönpano edellyttävät seurantaa. Näitä ovat esimerkiksi toimet, joilla puututaan työmarkkinoiden segmentoitumiseen ja joilla uudistetaan julkisen talouden rakennetta ja parannetaan sen kestävyyttä.

(4)

Portugali toimitti vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2018 vakausohjelmansa 27 päivänä huhtikuuta 2018. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon. Vuoden 2018 vakausohjelmassa ennustetaan julkisen talouden velkasuhteen pysyvän vakaalla lasku-uralla. Portugalin vuoden 2018 kansallinen uudistusohjelma sisältää sekä lyhyen että pitkän aikavälin sitoumuksia ja kattaa vuoden 2018 maaraportissa määritetyt haasteet. Siinä ilmoitetaan koulutusta ja innovointia koskevista toimenpiteistä, jotka voivat parantaa tuottavuutta ja lisätä Portugalin viennin arvoa. Esitetty järjestämättömien lainojen vähentämiseen tähtäävä strategia ja yritysten pääomittamisen edistämistoimet vähentävät osaltaan Portugalin talouden velkaantuneisuutta ja puhdistavat pankkien taseita. Esitettyjen ohjelmien tehokas täytäntöönpano tukisi kaiken kaikkiaan epätasapainojen korjaamista.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (5) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Portugaliin sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota ja väliaikaista velkasääntöä. Portugali aikoo vuoden 2018 vakausohjelmansa perusteella saavuttaa julkisen sektorin alijäämän, joka on 0,7 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2018 ja 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2019, ja parantaa tilannetta edelleen niin, että rahoitusasema on 1,4 prosenttia ylijäämäinen suhteessa BKT:hen vuoteen 2021 mennessä. Suunnitelmissa ei oteta huomioon pankkitukitoimien potentiaalisia alijäämää kasvattavia vaikutuksia vuodesta 2019 eteenpäin. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteena oleva 0,25 prosentin rakenteellinen ylijäämä suhteessa BKT:hen on tarkoitus saavuttaa vuoteen 2020 mennessä. Vuoden 2018 vakausohjelmassa ennustetaan, että julkisen talouden velka on BKT:hen suhteutettuna 122,2 prosenttia vuonna 2018, 118,4 prosenttia vuonna 2019 ja 107,3 prosenttia vuonna 2021. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on vuonna 2018 uskottava, mutta seuraavina vuosina suotuisa. Toimenpiteitä, joita tarvitaan tukemaan suunniteltujen alijäämätavoitteiden saavuttamista vuodesta 2018 eteenpäin, ei kuitenkaan ole vielä riittävästi täsmennetty.

(7)

Portugalin vuoden 2018 vakausohjelmassa todetaan, että vuonna 2017 aiheutuneiden laajojen maastopalojen vaikutus julkiseen talouteen oli merkittävä ja annetaan riittävä näyttö näiden julkisen talouden lisäkustannusten laajuudesta ja luonteesta. Vuoden 2018 vakausohjelman perusteella vuoden 2018 talousarvioon sisältyy maastopaloja ehkäisevistä toimenpiteistä aiheutuvia poikkeuksellisia menoja, joiden määrä on noin 0,07 prosenttia suhteessa BKT:hen. Vuoden 2018 vakausohjelma käsittää kertaluonteisiksi toimenpiteiksi luokiteltuja menoja, jotka liittyvät hätätilanteiden hallintaan ja ennaltaehkäisyyn. Koska nämä menot ovat luonteeltaan integroituja ja suorassa yhteydessä vuoden 2017 laajoihin maastopaloihin, maastopalojen ehkäisytoimista aiheutuvien menojen erityiskohtelu voitaisiin ottaa huomioon epätavallista tapahtumaa koskevan lausekkeen soveltamisessa. Komission mukaan ennaltaehkäisyyn liittyvien toimenpiteiden osalta hyväksyttävät lisämenot ovat vuonna 2018 yhteensä 0,07 prosenttia suhteessa BKT:hen. Asetuksen (EY) N:o 1466/97 5 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 3 kohdan säännöksissä otetaan huomioon tällaiset lisämenot, sillä laaja maastopalo on epätavallinen tapahtuma, jonka vaikutus Portugalin julkiseen talouteen on merkittävä, eikä kestävyys vaarannu, jos tilapäinen poikkeaminen julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuralta sallitaan. Lopullinen arviointi (myös hyväksyttävät määrät) tehdään keväällä 2019 Portugalin viranomaisten toimittamien vuoden 2018 toteutumatietojen perusteella.

(8)

Neuvosto suositti 11 päivänä heinäkuuta 2017, että Portugalin olisi varmistettava, että nettomääräisten julkisten perusmenojen (6) nimellinen kasvu ei ole yli 0,1 prosenttia vuonna 2018, jolloin vuotuinen rakenteellinen sopeutus olisi vähintään 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen. Samalla todettiin, että vuoden 2018 alustavan talousarviosuunnitelman arvioinnissa ja sen jälkeen julkisen talouden vuoden 2018 toteutuman arvioinnissa on otettava asianmukaisella tavalla huomioon, että tavoitteena on saavuttaa sellainen finanssipolitiikan viritys, joka osaltaan sekä vahvistaa talouden elpymistä että varmistaa julkisen talouden kestävyyden. Komissio on tehnyt Portugalin vuoden 2018 alustavasta talousarviosuunnitelmasta antamansa lausunnon yhteydessä arvion elpymisen vahvuudesta Portugalissa ja ottanut siinä asianmukaisella tavalla huomioon talouden kestävyyttä koskevat haasteet. Arvion perusteella muita tekijöitä ei tarvitse ottaa tältä osin huomioon. Komission kevään 2018 talousennusteen mukaan on vaarana, että suositetusta sopeutuksesta poiketaan merkittävästi vuonna 2018 ja vuosina 2017 ja 2018 yhdessä tarkasteltuina.

(9)

Kun otetaan huomioon, että Portugalin julkisen talouden velka on yli 60 prosenttia suhteessa BKT:hen ja ennustettu tuotantokuilu on 1,3 prosenttia, vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisen yhteisesti sovitun vaatimusten sopeutuskaavion perusteella nettomääräisten julkisten perusmenojen nimellinen kasvu vuonna 2019 ei saisi olla yli 0,7 prosenttia, jolloin rakenteellinen sopeutus olisi 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen. Jos politiikka säilyy muuttumattomana, vaarana on, että tästä vaatimuksesta poiketaan merkittävästi vuonna 2019 sekä vuosina 2018 ja 2019 yhdessä tarkasteltuina. Samaan aikaan Portugalin ennustetaan noudattavan väliaikaista velkasääntöä vuosina 2018 ja 2019. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että vuodesta 2018 alkaen olisi toteutettava tarvittavia toimenpiteitä vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten noudattamiseksi. Mahdollisten satunnaistulojen käyttö julkisen talouden velkasuhteen pienentämiseksi edelleen olisi järkevää.

(10)

Julkisen velan kestävyyden varmistaminen perustuu kestävään julkisen talouden vakauttamiseen, joka toteutetaan parantamalla julkisen talouden rakennetta. Tavoite voidaan saavuttaa lisäämällä veronkantoa ja tehostamalla menojen valvontaa. Jotta menojen valvontaa voidaan tehostaa, avainasemassa ovat sitoumusten valvontaa koskevan lain tehokas täytäntöönpano, julkisen talouden kehystä koskevan lain tinkimätön ja oikea-aikainen täytäntöönpano ja menojen uudelleenarvioinnin ja järkeistämisen jatkaminen. Talousarvion suunnittelu ja toteutus ovat edelleen merkittäviä haasteita erityisesti terveydenhuoltoalalla, jossa viivästyneiden maksujen (maksurästit) osuus on edelleen hyvin suuri, mikä kuvaa myös puutteita kirjanpidon valvontamekanismeissa ja hallintokäytännöissä. Kestävä julkisen talouden vakauttaminen edellyttäisi puuttumista väestön ikääntymiseen liittyviin suuriin ja kasvaviin kustannuksiin. Keskipitkällä aikavälillä ikääntymiseen liittyvien julkisen talouden riskien kasvun odotetaan johtuvan pääasiassa eläkkeiden rahoittamisen aiheuttamista kustannuksista. Terveydenhuoltoon liittyvien kustannusten odotetaan puolestaan lisäävän painetta pitkällä aikavälillä. Näitä riskejä voitaisiin pienentää toimilla eläkejärjestelmän keskipitkän aikavälin kestävyyden parantamiseksi sekä kattavalla strategialla väestön ikääntymiseen liittyvien terveydenhuoltomenojen supistamiseksi.

(11)

Julkisen talouden rakennetta voitaisiin vastaavasti parantaa merkittävästi menojen valvonnalla ja julkisen velan hoidolla sekä parantamalla valtionyhtiöiden yleistä taloudellista kestävyyttä. Vaikka valtionyhtiöiden kokonaisnettotulos on edelleen negatiivinen, niiden operatiiviset tulokset ovat yleisesti parantuneet viime vuosina, lukuun ottamatta terveydenhuoltoalaa, jossa tulokset ovat heikentyneet. Julkiseen sektoriin kuuluvien yhteisöjen ei-konsolidoitu kokonaisvelka on myös edelleen korkealla tasolla, ja se oli 18,3 prosenttia suhteessa BKT:hen vuoden 2017 lopussa. Valtionyhtiöiden valvonnan parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä ollaan ottamassa käyttöön, mutta niiden vaikutus jää vielä nähtäväksi. Käynnissä oleva valtionyhtiöiden velanhoito- ja pääomitussuunnitelma vähentää todennäköisesti velkaantumista ja supistaa korkomenoja, mutta positiivisia kannustimia voitaisiin vahvistaa varmistamalla ennakoitavat ja avoimet puitteet talousarviosta tehtäville rajallisille varainsiirroille.

(12)

Portugalin työmarkkinoiden elpyminen jatkuu maan taloudellisen suorituskyvyn parantuessa. Talouteen saatiin yli 150 000 uutta työpaikkaa vuonna 2017, ja 20–64-vuotiaiden työllisyysaste nousi 73,4 prosenttiin vuonna 2017 eli kriisiä edeltäneelle tasolle. Työttömyysaste laski huomattavasti ja on nyt alle euroalueen keskiarvon. Pitkäaikaistyöttömyysaste on alentunut nopeasti, mutta se on edelleen suhteellisen korkea. Portugali noudattaa aktiivista työvoimapolitiikkaa, myöntää sosiaaliturvaan liittyviä vapautuksia ja sillä on käytössä yksilöllistä tukea työnhakijoille tarjoava julkisten työvoimapalvelujen malli. Näiden lisäksi Portugali toteuttaa vuonna 2018 myös keskitettyjen työvoimapalvelupisteiden järjestelmän. Toimella voi olla merkittävä rooli aktivointitoimien laajemman kattavuuden varmistamisessa. Myös köyhyyttä ja eriarvoisuutta kuvaavat indikaattorit ovat edelleen kohentuneet. Köyhyys- ja syrjäytymisriski on tullut lähemmäksi unionin keskiarvoa, ja köyhimpiin 20 prosenttiin kuuluvien kotitalouksien tulot ovat kasvaneet vuodesta 2015. Tuloerot ovat kuitenkin edelleen suuret. Lisäksi sosiaaliset tulonsiirrot (lukuun ottamatta eläkkeitä) eivät riitä nostamaan köyhyydestä, vähimmäistulojärjestelmä on edelleen riittämätön (vaikkakin parantunut) ja kohtuuhintainen asuminen on kasvava haaste pienituloisille kotitalouksille.

(13)

Vaikka pysyvien työpaikkojen määrä kasvoi merkittävästi vuonna 2017, määräaikaisten työntekijöiden osuus pysyi vakaasti 22 prosentissa ja on edelleen yksi unionin korkeimpia. Vuonna 2017 noin 82 prosenttia määräaikaisista työntekijöistä oli tässä tilanteessa vastoin tahtoaan. Vaikka useammat ihmiset siirtyvät määräaikaisista pysyviin työpaikkoihin, määräaikaiset työsopimukset ovat edelleen työttömien pääasiallinen työllistymiskanava. Lisäksi määräaikaisten ja vakituisten työntekijöiden välinen (jo ennestään suuri) palkkaero kasvoi finanssikriisin aikana. Pysyvien työpaikkojen luomista edistävät toimenpiteet (kuten Contrato-Emprego) ja vapautukset sosiaalivakuutusmaksuista, joita myönnetään vastikkeena haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin kuuluvien henkilöiden palkkaamisesta, ovat osoittautuneet tehokkaiksi toimiksi, mutta niiden kattavuus on ollut rajallinen. Eräät työsuhdeturvalainsäädännön näkökohdat ja vaivalloiset tuomioistuinmenettelyt voivat edelleen vähentää kiinnostusta palkata työntekijöitä vakinaisiin työsuhteisiin. Tällä hetkellä ei ole suunnitteilla toimia irtisanomisia koskevan oikeudellisen kehyksen tarkistamiseksi. Hallitus suunnittelee työmarkkinaosapuolten kanssa käytävien kolmikantakeskustelujen avulla toimenpiteitä, joilla puututaan työmarkkinoiden segmentoitumiseen.

(14)

Aikuisväestön yleinen osaamistaso on unionin alhaisimpia ja heikentää maan innovointipotentiaalia ja kilpailukykyä. Tämä koskee myös digitaalisia taitoja: vuonna 2017 vain 50 prosentilla 16–74-vuotiaista oli perustason tai sen ylittävät digitaaliset taidot (EU:n keskiarvo oli 57 prosenttia). Ohjelmia taitojen kehittämiseksi ollaan parhaillaan käynnistämässä (erityisesti Qualifica ja kansallinen digiosaamisaloite Incode 2030). Niiden tehokkuus työntekijöiden perustaitojen (luku- ja kirjoitustaito, digiosaaminen) parantamisessa ja viime kädessä tuottavuuden kohentamisessa riippuu kuitenkin tarjottavan koulutuksen kattavuudesta ja laadusta. Taitojen tunnustaminen ei riitä. Vaikka on näyttöä siitä, että viimeaikaiset vähimmäispalkan korotukset (yhteensä 18,3 prosentin lisäys vuodesta 2014) eivät ole vaikuttaneet haitallisesti matalan osaamistason työntekijöiden työllisyysasteeseen, sen piiriin kuuluvien työntekijöiden osuuden merkittävä kasvu (20,4 prosenttia vuoden 2017 kolmannella neljänneksellä) on johtanut palkkakompressioon. Tämä uhkaa kaventaa taitojen tuomaa palkkapreemiota erityisesti matalan ja keskitason osaamistason työntekijöiden välillä. Näin matalan osaamistason työntekijöiden kannustimet panostaa koulutukseen heikkenevät. Hallitus seuraa tiiviisti vähimmäispalkan kehitystä yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa.

(15)

Koulunkäynnin varhainen keskeyttäminen on edelleen unionin keskiarvoa yleisempää, mutta pitkällä aikavälillä ollaan menossa parempaan suuntaan. Tämä on osittain niiden toimenpiteiden ansiota, joilla edistetään koulumenestystä ja vähennetään opintojen keskeyttämistä. Koulutustulokset paranevat edelleen, mutta yhdenvertaisuus herättää huolta, sillä heikosti menestyvien osuudet poikkeavat toisistaan huomattavasti alimmassa ja ylimmässä sosioekonomisessa kvartiilissa. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus (30–34-vuotiaat) on laskenut. Se oli 34,6 prosenttia vuonna 2016 ja 33,9 prosenttia vuonna 2017, eli selvästi alle vuodeksi 2020 asetetun 40 prosentin kansallisen tavoitteen. Vaikka luonnontieteiden, insinöörialojen, teknologian ja matematiikan alalla korkeakoulututkinnon suorittaneiden opiskelijoiden työllistettävyys on hyvä, opiskelijoiden sisäänotto on näillä aloilla vähäinen.

(16)

Portugalin tutkimus- ja innovointijärjestelmä on kehittynyt viime vuosina myönteisesti erityisesti henkilöresurssien ja tieteellisen tuotannon määrän ja laadun osalta. Tästä huolimatta merkittäviä pullonkauloja esiintyy edelleen yliopisto- ja yritysmaailman välisen tiiviimmän yhteistyön kulttuurin ja suotuisten olosuhteiden luomisessa. Tällaisia ovat tietämyksen ja teknologian siirron esteet, tutkimustulosten kaupallistaminen sekä tutkijan urapolut, jotka eivät kannusta riittävästi tutkijoita kartoittamaan keinoja yritystoimintaa edistävään tutkimukseen ja mahdollisuuksia yhteistyöhön teollisuuden kanssa. Teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan tietoisuuden lisääminen edelleen ja näiden oikeuksien selkeyttäminen yliopisto- ja yritysmaailman välisissä suhteissa voisi auttaa sopimustavoitteiden toteutusajan lyhentämisessä ja tieteellisen tiedon muuntamisessa rahaksi sekä kasvattaa taloudellista potentiaalia.

(17)

Parhaillaan toteutetaan kattavaa strategiaa, jolla tähdätään järjestämättömien lainojen nopeampaan vähentämiseen. Strategia onkin auttanut vähentämään järjestämättömien lainojen määrää. Niiden osuus kaikista lainoista oli 17,2 prosenttia vuoden 2016 lopussa ja 13,3 prosenttia vuoden 2017 neljännellä neljänneksellä. Järjestämättömät yrityslainat ovat erityinen huolenaihe, koska niiden osuus on noin kaksi kolmasosaa järjestämättömien lainojen kokonaiskannasta. Järjestämättömien yrityslainojen osuus on edelleen suuri eli 25,2 prosenttia yrityslainakannasta. Arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevat järjestelyt ovat ratkaisevassa asemassa, jotta luotontarjontaa voidaan suunnata uusiin investointeihin ja kestävään kasvuun. Maksukyvyttömiä yrityksiä koskevat menettelyt ja arvoltaan alentuneiden omaisuuserien heikot jälkimarkkinat ovat edelleen merkittäviä esteitä järjestämättömien lainojen osuuden pienentämiselle. Vaikka pääomankorotukset yhdessä meneillään olevien kustannusten supistamistoimien kanssa sekä viimeaikainen positiivinen kehitys järjestämättömien lainojen osalta parantavat rahoitusalan näkymiä, kannattavuus on edelleen vähäinen, altistuminen valtionvelkaan liittyville riskeille suurta ja pääomapuskurit heikkoja.

(18)

Rahoituksen saanti on edelleen suuri haaste Portugalin taloudessa. Rahoituksen ja erityisesti oman pääoman ehtoisen pääoman vakaa saatavuus on yksi portugalilaisyritysten suurimmista haasteista. Tilannetta ovat pahentaneet entisestään paineet velkavivun purkamiseen. Vaihtoehtoisten rahoituslähteiden merkitys on suhteellisesti tarkasteltuna edelleen vähäinen. Viime vuosina on käynnistetty uusia ohjelmia ja luottojärjestelyjä sekä yksinkertaistettu edelleen liiketoimintaympäristöä. Parantamisen varaa on kuitenkin edelleen. Samanaikaisesti järjestämättömien lainojen osuus on edelleen suuri (vaikka se onkin supistunut) ja yritykset ovat pitkälle velkaantuneita. Pääoman parempi kohdentaminen tuottavampiin yrityksiin parantaisi investointiympäristöä.

(19)

Vaikka hallintoa on yksinkertaistettu kansalaisten ja yritysten arkeen vaikuttavissa monialaisissa kysymyksissä, toimialakohtaiset hallinnolliset ja sääntelyyn perustuvat esteet haittaavat edelleen investointien ja resurssien tehokasta kohdentumista. Tältä osin erittäin tarpeellisia toimialakohtaisia uudistuksia ovat menettelyjen uudistaminen lyhentämällä päätöksenteon määräaikoja, poikkeaminen hiljaisen hyväksynnän periaatteesta vain hyvin harvoissa tapauksissa ja useiden asiakirjojen toimittamista edellyttävien lupajärjestelmien korvaaminen ilmoitusluontoisilla järjestelyillä. Rakennusalan hallinnolliset maksut olisi suhteutettava todellisiin kustannuksiin. Vaikka kilpailu julkisten hankintojen alalla on rajallista, julkisia hankintoja koskevalla tarkistetulla säännöstöllä pyritään edistämään läpinäkyvyyttä, kilpailua ja julkisten hankintojen parempaa hallinnointia. Uusien sääntöjen noudattamista olisi seurattava, kuten myös ilman tarjouskilpailua tehtäviin sopimuksiin sovellettavien sääntöjen tiukentamisen vaikutusta. Vaikka Portugalin oikeusjärjestelmän toimintaa on edelleen tehostettu, oikeudenkäyntien pitkä kesto hallintotuomioistuimissa on yhä ongelma. Lisäksi yritykset pitävät edelleen huolenaiheina korruptiota ja läpinäkyvyyden puutetta. Vaikka korruptiota koskevien syytteiden nostamisessa on edistytty, pyrkimykset parantaa julkisten toimielinten lahjomattomuuden toimintakulttuuria eivät ole toistaiseksi tuottaneet riittäviä tuloksia.

(20)

Sääntelyuudistukset ovat harventuneet rahoitustukiohjelman jälkeen, ja sen yhteydessä sovitut uudistukset ovat näin keskeytyneet tai joissakin tapauksissa jopa peruuntuneet. Konserneja on kielletty tarjoamasta useita asiantuntijapalveluja. Tiettyjä asiantuntijapalveluja (erityisesti oikeudellisia palveluja) koskevat säännöt eivät ole yhtä kunnianhimoisia kuin puitelaki ratkaisevissa kysymyksissä, joita ovat esimerkiksi oikeudellinen muoto, osakkuus, hallinnointi, mainonta ja monialaiset käytännöt. Rakennuspalvelujen tarjoajien lupa- ja rekisteröintimenettelyjen uudistusta ei ole juurikaan täydennetty keventämällä asennuspalveluihin ja rakennustarkastuksiin liittyviä valvontatoimia.

(21)

Komissio on vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Portugalin talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2018 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2018 vakausohjelman, vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Portugalille viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Portugalin finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, missä määrin ne ovat unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(22)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (7) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1.

(23)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja vuoden 2018 vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–3,

1.

2.

3.

(1)

Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 22 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Romania ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(2)

Romaniaa koskeva vuoden 2018 maaraportti julkaistiin 7 päivänä maaliskuuta 2018. Siinä arvioitiin Romanian edistymistä neuvoston 11 päivänä heinäkuuta 2017 hyväksymien maakohtaisten suositusten (2) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa.

(3)

Romania toimitti vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelmansa 10 päivänä toukokuuta 2018 ja vuoden 2018 lähentymisohjelmansa 14 päivänä toukokuuta 2018. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(4)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (3) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(5)

Romaniaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Hallitus suunnittelee vuoden 2018 lähentymisohjelmassaan, että julkisen talouden alijäämä on 2,95 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2018 ja supistuu tämän jälkeen asteittain siten, että se on 1,45 prosenttia vuonna 2021. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, joka on 1 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen, ei odoteta saavutettavan viimeistään vuonna 2021 eli ohjelmakauden loppuun mennessä. Uudelleenlasketun rakenteellisen rahoitusaseman odotetaan olevan – 2,1 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2021. Lähentymisohjelman mukaan julkisen talouden velkasuhteen odotetaan jäävän alle 40 prosentin vuoteen 2021 asti. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on suotuisa. Lisäksi toimenpiteitä, joita tarvitaan tukemaan suunniteltujen alijäämätavoitteiden saavuttamista, ei ole riittävästi täsmennetty.

(6)

Neuvosto päätti 16 päivänä kesäkuuta 2017 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimuksen) 121 artiklan 4 kohdan nojalla, että Romania poikkesi merkittävästi julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteesta vuonna 2016. Tämän havaitun merkittävän poikkeaman johdosta neuvosto suositteli 16 päivänä kesäkuuta 2017 Romanialle tarvittavien toimenpiteiden toteuttamisesta sen varmistamiseksi, että nettomääräisten julkisten perusmenojen nimelliskasvu (4) on enintään 3,3 prosenttia vuonna 2017. Tämä vastaisi 0,5 prosentin vuotuista rakenteellista sopeutusta suhteessa BKT:hen. Neuvosto totesi 5 päivänä joulukuuta 2017, että Romania ei ollut toteuttanut tuloksellisia toimia 16 päivänä kesäkuuta 2017 annetun neuvoston suosituksen johdosta ja antoi tarkistetun suosituksen. Neuvosto pyysi uudessa suosituksessa Romaniaa toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että nettomääräisten julkisten perusmenojen nimellinen kasvu ei ole yli 3,3 prosenttia vuonna 2018. Tällöin vuotuinen rakenteellinen sopeutus olisi 0,8 prosenttia suhteessa BKT:hen. Neuvosto (5) totesi 22 päivänä kesäkuuta 2018, että Romania ei ollut toteuttanut tuloksellisia toimia 5 päivänä joulukuuta 2017 annetun neuvoston suosituksen johdosta. Lisäksi vuoden 2017 toteutumatietojen perusteella katsottiin, että Romania poikkesi vuonna 2017 suositellusta sopeutuksesta merkittävästi.

Komissio antoi Romanialle SEUT-sopimuksen 121 artiklan 4 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 1466/97 10 artiklan 2 kohdan nojalla 23 päivänä toukokuuta 2018 varoituksen sillä perusteella, että maa on poikennut merkittävästi julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuraltaan vuonna 2017. Neuvosto (6) antoi 22 päivänä kesäkuuta 2018 uuden suosituksen, jonka mukaan Romanian oli toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että nettomääräisten julkisten perusmenojen nimelliskasvu on vuonna 2018 enintään 3,3 prosenttia, minkä perusteella vuotuinen rakenteellinen sopeutus on 0,8 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komission kevään 2018 talousennusteen mukaan on vaarana, että tästä suosituksesta poiketaan vuonna 2018.

(7)

Neuvosto antoi 22 päivänä kesäkuuta 2018 Romanialle suosituksen, jossa kehotettiin toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että nettomääräisten julkisten perusmenojen nimellinen kasvu on enintään 5,1 prosenttia vuonna 2019. Tällöin vuotuinen rakenteellinen sopeutus olisi 0,8 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komission kevään 2018 talousennusteen mukaan on vaarana, että tästä vaatimuksesta poiketaan vuonna 2019. Lisäksi komission kevään 2018 talousennusteen mukaan julkisen talouden alijäämän suhteessa BKT:hen odotettiin olevan 3,4 prosenttia vuonna 2018 ja 3,8 prosenttia vuonna 2019. Tämä ylittää perussopimuksen mukaisen 3 prosentin viitearvon. Kaiken kaikkiaan neuvosto arvioi voimakkaasti heikkenevien julkisen talouden näkymien perusteella, että vuonna 2018 tarvitaan merkittäviä lisätoimia vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten noudattamiseksi Romanialle 22 päivänä kesäkuuta 2018 osoitetun suosituksen mukaisesti, jotta merkittävä poikkeaminen julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen johtavalta sopeutusuralta voitaisiin korjata.

(8)

Romanian talousarvion suunnittelussa jätetään säännöllisesti huomiotta julkisen talouden kehyksen rajoitteet, vaikka finanssipolitiikan olisi tarpeen olla vastuullista. Finanssipoliittinen sopimus saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä Romanian finanssipoliittista vastuuta koskevalla lailla. Sen säännöt on laadittu hyvin, mutta ne sivuutetaan tällä hetkellä käytännössä. Rakenteellinen alijäämä oli vuonna 2016 yli keskipitkän aikavälin tavoitteen, eli Romania rikkoi alijäämäsääntöä. Sekä vuonna 2017 että vuonna 2018 talousarvion tavoitteena on ollut julkisen talouden alijäämä, joka on lähes 3 prosenttia suhteessa BKT:hen, mikä osoittaa rakenteellisen rahoitusaseman heikkenevän säännön vastaisesti. Kummassakaan vuonna 2017 annetussa lisätalousarviossa ei noudatettu sääntöjä, joilla kielletään julkisen talouden alijäämän ja perusalijäämän enimmäismäärien korotukset sekä henkilöstömenojen ja julkisten menojen kokonaismäärän korotukset meneillään olevan varainhoitovuoden aikana. Lisäksi aiempien vuosien tapaan finanssipoliittinen strategia toimitettiin parlamentille vuonna 2017 paljon lakisääteisen määräajan jälkeen, eikä se näin ollen tarjonnut pidemmän aikavälin perspektiiviä talousarvion suunnitteluun.

(9)

Verosäännösten noudattaminen on edelleen vähäistä erityisesti arvonlisäveron osalta. Romania on edistynyt viime vuoden aikana vain vähän verosäännösten noudattamisen ja veronkannon vahvistamista koskevien toistuvien maakohtaisten suositusten toteuttamisessa. Arvonlisäverosta teoreettisesti odotetun ja tosiasiallisesti saadun tulon välinen ero on edelleen hyvin suuri. Viranomaiset ottivat verosäännösten noudattamisen parantamiseksi käyttöön mahdollisuuden suorittaa maksu erissä. Tämä on vapaaehtoista lukuun ottamatta maksukyvyttömiä yrityksiä ja veronmaksajia, joilla on merkittävästi maksamattomia arvonlisäverosta muodostuvia verovelkoja. Toimenpide ei kuitenkaan ole johtanut merkittäviin tuloksiin. Veroviranomaisen tietoteknisiin järjestelmiin liitettyjen sähkökäyttöisten kassakoneiden käyttöönotto on edelleen kesken.

(10)

Finanssisektorin terveys on parantunut edelleen, mutta eräät seikat edellyttävät seurantaa. Pankkisektori on hyvin pääomitettu ja omaisuuserien laatu parantunut. Useat lainsäädäntöaloitteet edellyttävät kuitenkin tiukkaa seurantaa, sillä on vaarana, että ne vaikuttavat haitallisesti järjestämättömien lainojen luovutukseen, luottovastuisiin ja investointeihin. Ennakkoon rahastoivien toisen pilarin eläkerahastojen maksujen vähentäminen hiljattain helpotti lyhyellä aikavälillä julkisen talouden ongelmia, mutta sillä voi olla kielteisiä vaikutuksia pääomamarkkinoiden kehittymiseen.

(11)

Työmarkkinaolosuhteet ovat kiristyneet, sillä työllisyysaste on noussut ja työvoima vähentynyt väestön ikääntymisen ja maastamuuton vuoksi. Samaan aikaan Romaniassa on merkittävästi käyttämätöntä työvoimapotentiaalia. Useilla ryhmillä, esimerkiksi nuorilla, romaneilla, pitkäaikaistyöttömillä ja vammaisilla, on vaikeuksia päästä työmarkkinoille. Romania edistyi viime vuonna vain vähän maakohtaisessa suosituksessa, joka koski kohdennettujen aktivointitoimien ja integroitujen julkisten palvelujen vahvistamista siten, että keskitytään työmarkkinoilla vaikeimmin työllistyviin henkilöihin. Vaikka liikkuvuusjärjestelyjen taloudellisia kannustimia on lisätty, osallistuminen aktiiviseen työvoimapolitiikkaan on jäänyt hyvin vähäiseksi ja hallinnolliset rasitteet ovat suuria. Julkisilla työllistämisohjelmilla, joihin liittyy paikallista etua, ei ole lisätty tarkoituksenmukaista osaamista tai tuettu siirtymistä tavanomaisiin työsuhteisiin kovinkaan hyvin. Pitkäaikaistyöttömille ja sosiaaliapua saaville ei ole palveluohjausta. Yhteistyö ulkoisten palveluntarjoajien sekä julkisten työvoimapalvelujen ja sosiaali- ja opetuspalvelujen tarjoajien välillä on ollut vähäistä.

(12)

Köyhyys- ja syrjäytymisvaara on hyvin suuri. Erityisesti tämä koskee lapsiperheitä, vammaisia, romaneja ja maaseutuväestöä. Tuloerot ovat edelleen suuria ja johtuvat muun muassa vero- ja etuusjärjestelmien heikosta vaikutuksesta markkinatulojen eriarvoisuuden vähentämiseen. Sosiaalietuuksien perustana olevaa viiteindeksiä, jonka perusteella sosiaalietuudet lasketaan, ei ole päivitetty vuoden 2008 jälkeen. Vähimmäistoimeentulotukea koskevan lain oli tarkoitus tulla voimaan vuonna 2018. Se olisi parantanut sosiaaliavun kattavuutta ja riittävyyttä. Sen voimaantuloa kuitenkin lykättiin yli vuodella. Naisten alhaisempi eläkeikä johtaa vähäisempiin eläkeoikeuksiin, pahentaa vanhuusiän köyhyyttä ja lisää sukupuolten välistä työllisyyseroa.

(13)

Työmarkkinaosapuolet ovat olleet hyvin vähän mukana taloudellisten ja yhteiskunnallisten uudistusten suunnittelussa ja toteuttamisessa. Niiden näkemykset jätetään usein huomiotta jopa silloin kun ne ovat kaikki samaa mieltä. Romanian keskitetyn sopimisen kehys ei ole suotuisa hyvin toimivan työmarkkinasuhteiden järjestelmän kehittymiselle. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulle on tyypillistä, että keskitetty sopiminen on vähäistä erityisesti toimialatasolla, ja ammattiliittoihin ja työnantajajärjestöihin kuuluminen on harvinaista. Tehokkaamman työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun suurimpia esteitä ovat korkea edustavuuskynnys ja toimialojen epämääräiset määritelmät. Lakimuutokset kehyksen parantamiseksi ovat tähän mennessä edenneet vain vähän.

(14)

Vähimmäispalkkaa on korotettu viime vuosina useita kertoja harkinnanvaraisesti. Vähimmäisnettopalkka on noussut vuoden 2015 jälkeen yli 60 prosenttia. Vuonna 2017 noin 30 prosenttia työntekijöistä ansaitsi vähimmäispalkkaa, mikä osoittaa, että palkkajakauma on hyvin kapea. Työmarkkinaosapuolet ovat tukeneet ehdotusta vähimmäispalkan nostamisen objektiivisesta määrittelymekanismista, mutta hallitus ei ole ottanut sitä käyttöön.

(15)

Osaamistarjonta ei pysy talouden tarpeiden tahdissa. Perus- ja digitaalisten taitojen alhaisella osaamistasolla on haitallinen vaikutus kilpailukykyyn, työllistymiseen ja lähentymiseen. Aikuiskoulutukseen osallistuminen on ollut hyvin vähäistä. Käytössä ei ole mekanismia, jolla aktiivinen työvoimapolitiikka saatettaisiin vastaamaan osaamisen kysyntää. Myös valmius ennakoida tulevia tarpeita ja arvioida uuden teknologian odotettavissa olevaa vaikutusta on heikko. Ammatillinen koulutus on vaihtoehtona edelleen vasta toisella sijalla, eikä sitä ole mukautettu työmarkkinoiden tarpeisiin eikä alueellisiin tai sektorikohtaisiin erikoistumisstrategioihin.

(16)

Koulutusjärjestelmän heikko suorituskyky aiheuttaa suurta eriarvoisuutta mahdollisuuksien suhteen ja heikentää Romanian pitkän aikavälin kasvunäkymiä. Laadukkaan yleisopetuksen tarjoaminen ja mahdollistaminen on edelleen haasteellista, erityisesti romaneille ja maaseudulla asuville lapsille. Valvontamenetelmää koulujen eriytymiseen puuttumiseksi ei ole vielä kehitetty. Koulupudokkaiden osuus pienenee, mutta on edelleen suuri. Parhaillaan ollaan kehittämässä varhaisvaroitusjärjestelmää niiden lasten tunnistamiseksi, jotka ovat alttiita keskeyttämään koulunkäynnin, mutta opetuksen tasoon panostaminen on heikkoa. Vaikka joitakin toimenpiteitä on toteutettu, koulu- ja korkeakouluopetuksen laadunvarmistus on haasteellista. Korkea-asteen tutkintojen määrä on hyvin pieni. Koulutukseen investoidaan verrattain vähän, ja erityisesti muita heikommassa asemassa olevia kouluja ei tueta asianmukaisesti.

(17)

Väestön terveystilanne on parantunut, mutta alittaa edelleen unionin standardit. Terveydenhuoltopalvelujen saatavuus muodostaa jatkuvasti haasteen, ja sillä on kielteistä vaikutusta lasten kehitykseen, työvoiman työllistyvyyteen ja terveenä ikääntymiseen. Terveydenhuoltojärjestelmän tuloksellisuutta rajoittaa vähäinen rahoitus ja resurssien tehoton käyttö, ja lääkäreitä ja sairaanhoitajia on merkittävästi liian vähän. Pääsyä terveydenhuollon piiriin rajoittavat epävirallisten maksujen yleisyys ja pitkät välimatkat terveydenhuollon infrastruktuuriin. Romania on edistynyt jonkin verran maakohtaisessa suosituksessa kitkeä epäviralliset maksut, ja valvontamekanismia ollaan toteuttamassa, vaikka sen todellista vaikutusta ei ole vielä arvioitu. Maakohtaisessa suosituksessa, joka koskee siirtymistä avohoidon käyttöön, on toistaiseksi edistytty vain vähän. Painopisteiden jatkuva muuttuminen ja investointien huono suunnittelu haittaavat kansallisen terveydenhuoltostrategian meneillään olevaa täytäntöönpanoa.

(18)

Strateginen suunnittelu, julkinen kuulemisprosessi ja lainsäädännön vaikutusten arviointi toteutetaan edelleen heikosti suunniteltaessa, toteutettaessa ja valvottaessa politiikkatoimia. Tämä heikentää sääntelyn tasoa ja ennakoitavuutta. Lisäksi lainsäädännön, esimerkiksi verolain, jatkuva muuttaminen on taakka liiketoimintaympäristölle. Sidosryhmät ovat heikosti mukana uudistusten suunnittelemisessa ja toteuttamisessa. Aitoa vuoropuhelua käytetään harvoin, vaikka tähän on olemassa soveltuvat institutionaaliset rakenteet. Mekanismissa, jolla sidosryhmien mielipiteet otetaan huomioon julkisessa kuulemisessa, ei varmisteta niihin liittyviä asianmukaisia jatkotoimia. Tästä on esimerkkinä se, ettei työmarkkinaosapuolten hiljattain esittämää ehdotusta objektiivisen mekanismin käyttöönotosta vähimmäispalkan korotuksia varten otettu huomioon, vaikka sillä olisi edistetty maakohtaisen lausunnon toteuttamista. Julkishallinnon uudistamisessa ei saavutettu konkreettisia tuloksia. Julkishallinnon henkilöstöhallintoa koskevan lainsäädännön hyväksyminen on viivästynyt. Hallituksen pääsihteeristöllä on rajoitettu rooli politiikkatoimien suunnittelun laadunvalvonnassa.

(19)

Esimerkiksi liikenteen, jätehuollon ja jätevesialan infrastruktuurin heikko laatu rajoittaa Romanian kasvunäkymiä. Julkiset investoinnit ovat tyypillisesti tehokkuudeltaan heikkoja erityisesti hankkeiden valmistelun ja priorisoinnin osalta. Maanteiden, rautateiden ja vesiväylien infrastruktuuri on edelleen huonokuntoista, ja liikennesektorin uudistaminen etenee hyvin hitaasti. Myös jätehuoltouudistuksessa edetään hitaasti, ja kiinteän jätteen sektori ja jätevesisektori ovat haasteiden edessä. Liikenteen kokonaissuunnitelman ja kansallisen jätehuoltosuunnitelman tarkoituksena on muodostaa vakaa etenemissuunnitelma investoinneille ja lujittaa näiden sektoreiden hallintokapasiteettia, mutta hankkeiden valmistelu on tähän mennessä vastannut strategista suunnittelua vain vähän. Romania on edennyt vain vähän julkisten investointihankkeiden priorisoinnin ja valmistelun parantamista koskevan maakohtaisen suosituksen noudattamisessa.

(20)

Julkisten hankintojen tehokkuus ja läpinäkyvyys on tärkeää, jos Romania haluaa puuttua keskeisiin politiikkahaasteisiin, joita ovat julkisten varojen käytön tehostaminen, korruption torjunta sekä innovoinnin ja kestävän ja osallistavan kasvun edistäminen. Romania on edistynyt jonkin verran julkisia hankintoja koskevan strategian täytäntöönpanoa koskevan maakohtaisen suosituksen noudattamisessa, mutta suunnitelmaa ei ole vielä pantu kokonaisuudessaan täytäntöön. Samaan aikaan julkisten hankintojen tehostamisessa ja strategisen käytön lisäämisessä, tehokkaassa tarkastustoiminnassa ja petostentorjunnassa on haasteita. Toteutettujen toimenpiteiden kestävyys ja uudistusten peruuttamattomuus edellyttävät jatkuvaa seurantaa. Julkisiin hankintoihin liittyvät tehokkuus- ja läpinäkyvyyshaasteet koskevat erityisesti suuria investointeja terveydenhuollon infrastruktuureihin Iașin, Clujin ja Craiovan aluesairaaloissa.

(21)

Valtionyhtiöillä on keskeinen rooli kriittisen infrastruktuurin sektoreilla, esimerkiksi energia- ja raideliikennesektoreilla. Niiden toiminnalliset ja taloudelliset tulokset ovat kuitenkin heikommat kuin vastaavilla yksityissektorin yrityksillä. Valtionyhtiöiden hallinnointi- ja ohjausjärjestelmä on heikentynyt merkittävästi viime aikoina, ja vuosina 2015 ja 2016 aikaan saatu edistyminen maakohtaisten suositusten suhteen on valunut tyhjiin. Uuden lainsäädännön täytäntöönpano on ollut haparoivaa, ja lisäksi meneillään on pyrkimyksiä vapauttaa useita yrityksiä sen soveltamisalasta. Lisäksi valtionyhtiöiden taloudellisten tietojen julkaiseminen on viivästynyt. Tämän tuloksena tärkeimmät edellytykset julkisten varojen tehokkaalle käytölle heikentyvät ja liikkumavara tehdä vääristyneitä investointipäätöksiä kasvaa. Perustuslakituomioistuin kehotti helmikuussa 2018 parlamenttia poistamaan edellä mainitut vapautukset.

(22)

Koko viime vuoden ajan on tullut esiin tilanteita, joissa Romanian oikeusjärjestelmänsä uudistamisessa ja korkean tason korruption torjunnassa aikaan saama merkittävä kehityksen peruuttamattomuus ja kestävyys on asetettu kyseenalaiseksi. Oikeuslaitoksen riippumattomuus on uhattuna ja oikeudellisiin instituutioihin ja oikeudelliseen kehykseen kohdistuu paineita korruption torjumiseksi, eikä muidenkaan haasteiden suhteen ole edistytty. Vuosien 2016–2020 kansallisessa korruptiontorjuntastrategiassa kehitetään uusia toimenpiteitä korruption estämiseksi ja torjumiseksi. Sen toteuttaminen etenee teknisellä tasolla. Poliittisen tuen on kuitenkin oltava konkreettisempaa, sillä korruptio- ja hallintaongelmia on julkisella sektorilla edelleen kaikilla tasoilla ja ne ovat liiketoimintaympäristön kannalta vaikeimpia haasteita.

(23)

Komissio valvoo yhteistyö- ja seurantamekanismin puitteissa edelleen oikeuslaitoksen uudistamista ja korruption torjuntaa Romaniassa. Tämän vuoksi näitä aloja ei käsitellä Romanian maakohtaisissa suosituksissa, mutta ne ovat tärkeitä myönteisen sosioekonomisen ympäristön kehittymiseksi maassa.

(24)

Komissio on vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Romanian talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2018 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2018 lähentymisohjelman, vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Romanialle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Romanian finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, missä määrin ne ovat unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(25)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 lähentymisohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (7) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1,

1.

2.

3.

(1)

Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 22 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella myös varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Slovenia kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 22 päivänä maaliskuuta 2018. Neuvosto hyväksyi 14 päivänä toukokuuta 2018 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (3), jäljempänä ’euroalueen suositus’.

(2)

Koska Slovenia kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Slovenian olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista ja erityisesti suosituksesta 1 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Sloveniaa koskeva vuoden 2018 maaraportti julkaistiin 7 päivänä maaliskuuta 2018. Siinä arvioitiin Slovenian edistymistä neuvoston 11 päivänä heinäkuuta 2017 hyväksymien maakohtaisten suositusten (4) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 7 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio katsoi analyysinsa perusteella, että Slovenian makrotaloudessa ei ole epätasapainoja.

(4)

Slovenia toimitti vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelmansa 13 päivänä huhtikuuta 2018 ja vuoden 2018 vakausohjelmansa 26 päivänä huhtikuuta 2018. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (5) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Sloveniaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota ja väliaikaista velkasääntöä. Vuoden 2018 vakausohjelman toimitti virkaatekevä hallitus, ja se perustuu oletukseen, että politiikka säilyy muuttumattomana. Hallitus odottaa, että julkisen sektorin ylijäämä paranee 0,4 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2018 ja saavuttaa sen jälkeen 0,9 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2021. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteena olevaa 0,25 prosentin rakenteellista ylijäämää suhteessa BKT:hen ei suunnitelman mukaan saavuteta vuoteen 2021 mennessä, mikäli politiikka säilyy muuttumattomana. Vuoden 2018 vakausohjelman mukaan julkisen talouden velan odotetaan supistuvan 69,3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2018 ja jatkavan supistumista 58,3 prosenttiin vuonna 2021. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava.

(7)

Neuvosto suositti 11 päivänä heinäkuuta 2017 Slovenialle sen varmistamista, että nettomääräisten julkisten perusmenojen (6) nimellinen kasvu ei ole yli 0,6 prosenttia vuonna 2018, jolloin vuotuinen rakenteellinen sopeutus olisi 1,0 prosenttia suhteessa BKT:hen. Samalla todettiin, että vuoden 2018 alustavan talousarviosuunnitelman arvioinnissa ja sen jälkeen julkisen talouden vuoden 2018 toteutuman arvioinnissa on otettava asianmukaisella tavalla huomioon, että tavoitteena on saavuttaa sellainen finanssipolitiikan viritys, joka osaltaan sekä vahvistaa talouden elpymistä että varmistaa julkisen talouden kestävyyden. Komissio on tehnyt Slovenian vuoden 2018 alustavasta talousarviosuunnitelmasta antamansa lausunnon yhteydessä arvion elpymisen vahvuudesta Sloveniassa ja ottanut siinä asianmukaisella tavalla huomioon talouden kestävyyttä koskevat haasteet. Arvion perusteella vuonna 2018 tarvitaan julkisen talouden rakenteellisia sopeutustoimia, jotka ovat vähintään 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen, ilman, että yhden vuoden tasolla on lisämarginaalia poikkeamaan. Tämä vastaa nettomääräisten julkisten perusmenojen enintään 1,5 prosentin nimellistä kasvuvauhtia. Kun tämä otetaan huomioon kokonaisarviossa, komission kevään 2018 talousennusteen mukaan on vaarana, että julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävästä suositellusta sopeutusurasta poiketaan merkittävästi vuonna 2018.

(8)

Kun otetaan huomioon, että Slovenian julkisen talouden velka on yli 60 prosenttia suhteessa BKT:hen ja ennustettu positiivinen tuotantokuilu on 4,1 prosenttia, vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisen yhteisesti sovitun vaatimusten sopeutuskaavion perusteella nettomääräisten julkisten perusmenojen nimellinen kasvu vuonna 2019 ei saisi olla yli 2,2 prosenttia, jolloin rakenteellinen sopeutus olisi 1,0 prosenttia suhteessa BKT:hen. Samaan aikaan on vahvoja merkkejä siitä, että talouden käyttämättömän kapasiteetin määrä on aliarvioitu, sillä inflaation odotetaan kiihtyvän 2 prosenttiin vuonna 2019, vajaatyöllisyys ylittää kriisiä edeltävän tason ja investoinnit ovat pääsemässä vauhtiin kriisivuosien voimakkaan supistumisen jälkeen. Lisäksi yhteisesti sovittujen menetelmien perusteella laadittuihin tuotantokuiluarvioihin liittyy myös uskottavuusvälineen perusteella paljon epävarmuutta. Tällä perusteella 0,65 prosentin vuotuinen rakenteellinen sopeutus suhteessa BKT:hen, mikä vastaa nettomääräisten julkisten perusmenojen 3,1 prosentin enimmäiskasvuvauhtia, vaikuttaa asianmukaiselta. Jos toimintapolitiikka säilyy muuttumattomana, vaarana on, että tästä vaatimuksesta poiketaan merkittävästi vuonna 2019 sekä vuosina 2018 ja 2019 yhdessä tarkasteltuina. Slovenian ennustetaan noudattavan väliaikaista velkasääntöä vuonna 2018 ja velkasääntöä vuonna 2019. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että vuodesta 2018 alkaen olisi toteutettava tarvittavia toimenpiteitä vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten noudattamiseksi.

(9)

Hallitus on esittänyt ehdotuksia terveydenhuoltojärjestelmän uudistamiseksi. Uudistuksen kannalta keskeinen terveydenhuoltoa ja sairausvakuutusta koskeva lakiesitys, jonka on määrä taata terveydenhuoltojärjestelmän rahoitus pitkällä aikavälillä, toimitettiin joulukuussa 2017 talous- ja sosiaalineuvostolle lausunnon saamista varten. Lakiesitystä ei kuitenkaan hyväksytty ennen vaaleja, minkä vuoksi sen hyväksyminen on epävarmaa. Parhaillaan laaditaan pitkäaikaishoitoa koskevaa lakiesitystä, jonka on tarkoitus tehdä pitkäaikaishoidosta uusi sosiaaliturvajärjestelmän osa-alue (terveydenhuollon, sosiaalihuollon ja eläketurvan rinnalle). On epäselvää, miten Slovenia aikoo lisätä hoidon kustannustehokkuutta, saatavuutta ja laatua tulevaisuudessa. Vuonna 2017 hyväksyttiin lakiesitykset, joilla muutetaan lääkärilakia, terveydenhuoltopalveluja koskevaa lakia, potilaan oikeuksia koskevaa lakia ja lakia julkisten terveydenhuoltolaitosten rahoituksen vakauden varmistamiseksi annettavien toimenpiteiden määrittämisestä. Uudet säännökset on nyt pantava täytäntöön, jotta voidaan varmistaa hoidon saatavuus ja laatu. Vuosia 2016–2025 koskevan kansallisen terveydenhuoltosuunnitelman täytäntöönpano on käynnistetty. Kiertävien perheklinikoiden käyttöönotto on alkanut asteittain, terveysteknologian arviointijärjestelmä on tarkoitus perustaa vuoteen 2020 mennessä, ja verkkovälitteiset terveydenhuoltoratkaisut parantavat seurantaa kaikkialla maassa. Lisäksi terveydenhuoltoalan julkisten hankintamenettelyjen kustannustehokkuuden odotetaan paranevan paremman koordinoinnin ansiosta.

(10)

Talous- ja sosiaalineuvosto hyväksyi heinäkuussa 2017 yksimielisesti asiakirjan eläke- ja työkyvyttömyysvakuutusjärjestelmän uudenaikaistamisesta Sloveniassa. Siinä esitetään erilaisia toimenpiteitä, joiden avulla voitaisiin varmistaa eläkkeiden riittävyys ja eläkejärjestelmän kestävyys ja läpinäkyvyys. Konkreettista toimintasuunnitelmaa toimenpiteiden hyväksymiseksi ei kuitenkaan ole vielä laadittu, ja vaikka työmarkkinaosapuolet ja hallitus ovat sopineet uudistuksen hyväksymisestä vuoteen 2020 mennessä, sen käyttöönottovaiheita ei ole vielä suunniteltu. Haasteita aiheuttavat edelleen eläkejärjestelmän pitkän aikavälin kestävyyden ja riittävyyden varmistaminen mukauttamalla lakisääteistä eläkeikää ja edistämällä myöhäisempää eläkkeelle siirtymistä, lisäeläkejärjestelmien kattavuuden parantaminen, muuttuvien urapolkujen asianmukainen huomioon ottaminen ja vanhuusiän köyhyysriskien vähentäminen.

(11)

Talouskasvu jatkui, ja työmarkkinoiden ja sosiaalisen kehityksen trendit paranivat edelleen. Köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytyneisyyden riskille alttiina olevien henkilöiden osuus väheni, mutta vanhusten ja erityisesti naisten kohdalla osuus on edelleen unionin keskiarvoa suurempi. Työllisyysaste nousi edelleen ja työttömyys väheni. Eri ammattikoulutustason ammateissa on kuitenkin nähtävissä merkkejä työvoimapulasta. Pitkäaikaistyöttömyys on edelleen kriisiä edeltävän tason yläpuolella, ja kaikista työttömistä lähes puolet on pitkäaikaistyöttömiä. Haasteita on erityisesti iäkkäillä työntekijöillä, joiden työvoima- ja työllisyysasteet kuuluvat edelleen unionin alimpiin. Slovenian yhteiskunta ikääntyy nopeasti, mikä tarkoittaa, että työikäisen väestön vähetessä myös työvoiman tarjonta vähenee. Hallitus on laatinut tätä varten aktiivisen ikääntymisen strategian, mutta konkreettisia suunnitelmia sen toteuttamiseksi ei ole vielä tehty.

(12)

Väestön ikääntyminen korostaa tarvetta lisätä aikuiskoulutukseen osallistumista, sillä se on vähentynyt vuodesta 2010 asti ja on erityisen vähäistä matalan osaamistason ja iäkkäiden työntekijöiden keskuudessa. Taitojen kehittäminen elinikäisen oppimisen avulla parantaisi erityisesti matalan osaamistason ja iäkkäiden työntekijöiden työllistymismahdollisuuksia. Matalan osaamistason työntekijöiden työllisyysaste on noussut, mutta se on edelleen alle kriisiä edeltäneen tason ja unionin keskiarvon. Aktiivisten työvoimapolitiikkojen arviointi osoittaa, että useimmat ohjelmat toimivat hyvin, vaikka ohjelmien rahoitus ja työttömien osallistumisaste ovatkin melko alhaisia. Vuoden 2013 työmarkkinauudistus selvästi auttoi eräitä muita heikommassa asemassa olevia ryhmiä pääsemään työmarkkinoille, mutta määräaikaiset työsuhteet ovat edelleen ongelma.

(13)

Sloveniassa on toteutettu toimenpiteitä, joilla pyritään parantamaan yritysten rahoitusvaihtoehtoja ja tarjoamaan niille vaihtoehtoja pankkilainoille. Riippuvuus pankkilainoista on kuitenkin jatkuva rahoitushaaste erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille, joille rahoituksen saatavuus on kasvun este. Tähän asti toteutetuilla toimenpiteillä ei ole onnistuttu parantamaan rahoitusta etenkään innovatiivisten yritysten osalta. Sloveniassa on vain vähän nopeasti kasvavia yrityksiä, eivätkä ne saa riittävästi tukea kasvuunsa. Pääomarahoituksen muodoista riskipääoman käyttö lisääntyy, mutta on edelleen hyvin vähäistä. Innovatiiviset yritykset hyötyisivät myös tehokkaammasta julkisesta tutkimustoiminnasta, mutta sen esteenä on vaikeus houkutella kotimaisia ja ulkomaisia lahjakkuuksia sekä tuloksiin perustuvan rahoituksen puute. Yksityisten investointien taso on Sloveniassa edelleen alhainen vertailumaihin nähden, minkä vuoksi olisi toteutettava kohdennettuja toimia investointiedellytysten parantamiseksi edelleen erityisesti aloilla, joilla on vahva potentiaali lisätä tuottavuutta.

(14)

Yritystoimintaa haittaa edelleen suuri sääntely- ja hallintorasitus. Byrokratiaa pidetään yhtenä ongelmallisimmista yritystoiminnan esteistä Sloveniassa. Tämä johtuu lähinnä verotukseen liittyvien menettelyjen epävarmuudesta ja monimutkaisuudesta. Ongelma ei kuitenkaan rajoitu tähän, sillä kauppaoikeudellisten asioiden käsittely tuomioistuimessa kestää noin vuoden. Slovenia on luonut välineen, jonka avulla hallintorasitusta voidaan helpottaa, ja etenee sen täytäntöönpanossa. Huomattava osa täytäntöönpanotoimista on kuitenkin vielä toteuttamatta.

(15)

Slovenia on myös vasta alkanut puuttua rajoittavan sääntelyn suureen määrään tietyillä palvelualoilla. Arkkitehdin ja rakennusinsinöörin ammattien vapauttamiseksi on toteutettu uudistuksia, mutta muihin komission yksiköiden toteamiin ongelmiin ei ole vielä puututtu. Uudistuksista olisi hyötyä myös Slovenian teollisuusyrityksille, jotka ovat riippuvaisia kilpailukykyisistä palvelupanoksista.

(16)

Tehokkaat julkiset hankintamenettelyt ovat olennaisen tärkeitä, jotta Slovenian terveydenhuoltoalalla voidaan saada kustannukset kuriin ja parantaa laatua. Suosimalla keskitettyjä hankintamenettelyjä ja muita yhdistettyjä hankintamuotoja, kuten sairaaloiden yhteishankintoja, voidaan varmistaa innovatiivisten hankintojen korkea laatu kilpailukykyiseen hintaan.

(17)

Julkisten hankintojen tehottomuus aiheuttaa Sloveniassa ongelmia. Tarjoajien välinen kilpailu on suhteellisen vähäistä, kuten yhtä tarjouskilpailua kohti saatujen tarjousten vähäisyys ja toisaalta ilman hankintailmoituksen julkaisemista toteutettujen neuvottelumenettelyjen suuri määrä osoittavat. Jälkimmäinen vähentää myös avoimuutta. Ammattimaisuus on hankintamenettelyistä vastaavien keskuudessa vähäistä, ja suojatoimia korruption ja tarjoajien kilpailunvastaisen yhteistyön torjumiseksi niukasti. Varsinkaan kansallinen tarkastelukomissio ei ole sen jäsenten nimitysmenettelyn vuoksi täysin riippumaton. Vaikka talousrikokset ja korruptio ovat viranomaisten arvion mukaan aiheuttaneet viime vuosina huomattavaa vahinkoa, eräät korruptiontorjuntauudistukset ovat edelleen kesken.

(18)

Sloveniassa valtio osallistuu edelleen vahvasti talouselämään erityisesti rahoitusalalla. Aiemmin julkaistujen yksityistämissuunnitelmien toteuttaminen on ollut hidasta. Yksityistämisen lisääminen parantaisi yritysten elinkelpoisuutta pitkällä aikavälillä ja vähentäisi julkiseen talouteen kohdistuvia riskejä.

(19)

Komissio on vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Slovenian talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2018 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2018 vakausohjelman, vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Slovenialle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Slovenian finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, missä määrin ne ovat unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(20)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (7) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1,

1.

2.

(1)

Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 22 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Slovakia ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 22 päivänä maaliskuuta 2018. Neuvosto hyväksyi 14 päivänä toukokuuta 2018 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (3), jäljempänä ’euroalueen suositus’.

(2)

Koska Slovakia kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Slovakian olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista ja erityisesti suosituksesta 1 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Slovakiaa koskeva vuoden 2018 maaraportti julkaistiin 7 päivänä maaliskuuta 2018. Siinä arvioitiin Slovakian edistymistä neuvoston 11 päivänä heinäkuuta 2017 hyväksymien maakohtaisten suositusten (4) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa.

(4)

Slovakia toimitti vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2018 vakausohjelmansa 25 päivänä huhtikuuta 2018. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (5) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Slovakiaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Vuoden 2018 vakausohjelmassa hallitus suunnittelee, että julkisen sektorin alijäämää supistetaan vähitellen siten, että se on 0,8 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2018 ja 0,0 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2021. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteena oleva 0,5 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen odotetaan saavutettavan vuonna 2020. Vuoden 2018 vakausohjelman mukaan julkisen talouden velan odotetaan supistuvan vähitellen 49,3 prosentista vuonna 2018 aina 43,3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoteen 2021 mennessä. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Toimenpiteitä, joita tarvitaan tukemaan suunniteltujen alijäämätavoitteiden saavuttamista vuodesta 2019 eteenpäin, ei kuitenkaan ole vielä täysin täsmennetty. Talousarvioon sisältyy tarkemmin määrittelemätön talousarviovarausten menoluokka, jonka osuus on huomattava (0,7 prosenttia suhteessa BKT:hen) ja jota voidaan käyttää tapauskohtaisiin toimiin. Se heikentää talousarvion toteuttamisen ennakoitavuutta.

(7)

Neuvosto suositti 11 päivänä heinäkuuta 2017 Slovakialle sen varmistamista, että nettomääräisten julkisten perusmenojen (6) nimellinen kasvu ei ole yli 2,9 prosenttia vuonna 2018, jolloin vuotuinen rakenteellinen sopeutus olisi 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. Samalla todettiin, että vuoden 2018 alustavan talousarviosuunnitelman arvioinnissa ja sen jälkeen julkisen talouden vuoden 2018 toteutuman arvioinnissa on otettava asianmukaisella tavalla huomioon, että tavoitteena on saavuttaa sellainen finanssipolitiikan viritys, joka osaltaan sekä vahvistaa talouden elpymistä että varmistaa julkisen talouden kestävyyden. Komissio on tehnyt arvion elpymisen vahvuudesta Slovakiassa ja ottanut siinä asianmukaisella tavalla huomioon talouden kestävyyttä koskevat haasteet. Arvion perusteella muita tekijöitä ei tarvitse ottaa tältä osin huomioon. Komission kevään 2018 talousennusteen mukaan on vaarana, että edellä mainitusta suosituksesta poiketaan merkittävästi vuonna 2018.

(8)

Kun otetaan huomioon, että Slovakian tuotantokuilun on arvioitu olevan 1,2 prosenttia suhteessa BKT:hen, vakaus- ja kasvusopimukseen mukaisen yhteisesti sovitun vaatimusten sopeutuskaavion perusteella nettomääräisten julkisten perusmenojen nimellinen kasvu vuonna 2019 ei saisi olla yli 4,1 prosenttia, mikä vastaisi 0,5 prosentin vuotuista rakenteellista sopeutusta suhteessa BKT:hen. Jos toimintapolitiikka säilyy muuttumattomana, vaarana on, että Slovakia poikkeaa tästä vaatimuksesta merkittävästi vuonna 2019 johtuen vuosien 2018 ja 2019 poikkeamista yhdessä tarkasteltuina. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että vuodesta 2018 alkaen olisi toteutettava tarvittavia toimenpiteitä, jotta varmistetaan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten noudattaminen.

(9)

Slovakian julkiseen talouteen kohdistuu pitkällä aikavälillä edelleen riskejä. Terveydenhuollon menot muodostavat edelleen riskin julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyydelle, sillä haasteena Slovakiassa on edelleen terveydenhuollon kustannustehokkuuden lisääminen. Pitkällä aikavälillä julkisten terveydenhuoltomenojen ennustetaan kasvavan 1,2 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen, mikä on enemmän kuin koko unionin osalta arvioitu 0,9 prosenttiyksikön keskimääräinen kasvu. Eläkejärjestelmän pitkän aikavälin kestävyys on parantunut vähitellen, mikä johtuu pääasiassa eläkeiän automaattisesta korottamisesta, sillä se on hillinnyt väestön ikääntymiseen liittyvien menojen ennustettua kasvua pitkällä aikavälillä.

(10)

Vaikka terveydenhuoltojärjestelmän kustannustehokkuuden lisäämiseksi on toteutettu joitakin toimia, erityisesti menojen uudelleenarviointia koskevan varoille vastinetta -hankkeen avulla, resurssien käyttöä on edelleen mahdollista järkeistää merkittävästi. Terveydenhuoltojärjestelmän kauaskantoista uudistusta koskevat suunnitelmat, joilla mahdollistettaisiin palvelujen järkeistäminen, sairaaloiden resurssien parempi hallinta ja tehokkaampi hoitojärjestelmä, eivät osoita edistymisen merkkejä. Sairaalapalveluja käytetään edelleen runsaasti, sairaalassa hoidettavien pitkäaikaissairaiden osuus on korkea, kotiutusaste on unionin keskiarvoa korkeampi, mutta potilaspaikkojen käyttöaste on suhteellisen alhainen. Vaikka perusterveydenhuoltosektorin lujittaminen voi helpottaa sairaaloihin kohdistuvaa kovaa rasitusta, järjestelmä kärsii yleislääkärivajeesta, jota pahentaa heidän epätasainen maantieteellinen jakautumisensa. Lisäksi yleislääkärikunnan ikärakenne aiheuttaa huolta yleislääkärien saatavuudesta tulevaisuudessa. Lisäksi useat säännökset, joiden tarkoituksena on parantaa terveydenhuoltojärjestelmän kustannustehokkuutta, ovat edelleen kehitysvaiheessa. Esimerkiksi maksujärjestelmää, jossa potilaat ryhmitellään diagnoosien perusteella, ei ole vielä otettu täysimääräisesti käyttöön, eikä sähköistä terveydenhuoltojärjestelmää ole vielä käynnistetty tosiasiallisesti. Jatkossa nämä järjestelmät viivästyvät todennäköisesti lisää, ja niihin kohdistuu täytäntöönpanohaasteita.

(11)

Verotulot kasvavat nopean talouskasvun ansiosta, ja käynnissä on toimia, joilla pyritään parantamaan verosäännösten noudattamista ja pienentämään Slovakian suurta arvonlisäverovajetta. Verokannustimia tutkimus- ja kehitystyön edistämiseksi on lisätty, mutta kiinteistöverotus on edelleen heikko tulonlähde. Säännöllisesti tarkistettava menojen uudelleenarviointiohjelma, joka koskee kaikkia julkisten menojen tärkeimpiä osa-alueita, on osoittautumassa tehokkaaksi ja tarkaksi keinoksi parantaa julkisten menojen kustannustehokkuutta.

(12)

Työmarkkinoiden myönteinen kehitys jatkuu, sillä työllisyys lisääntyy ja työttömyys on historiallisen alhaisella tasolla. Tästä huolimatta pitkäaikaistyöttömyys on edelleen unionin korkeimpia, mikä vaikuttaa erityisesti muita heikommassa asemassa oleviin väestöryhmiin, kuten matalan osaamistason työntekijöihin, nuoriin ja syrjäytyneessä asemassa oleviin romaneihin. Työmarkkinaolosuhteiden paranemisen tuloksena on alkanut kiiriä tietoja ammattitaitoisen työvoiman puutteesta joillakin talouden aloilla. Työmarkkinoilla vallitsee jyrkkiä alueellisia eroja. Työttömyys on korkeampaa Itä-Slovakiassa, ja työvoimapulasta kärsitään puolestaan maan länsiosassa. Slovakia on alkanut toteuttaa toimintasuunnitelmaansa pitkäaikaistyöttömien integroimiseksi työmarkkinoille, mihin se saa tukea Euroopan sosiaalirahastosta. Suunnitelmalla otetaan erityisesti käyttöön yksilölliset palvelut, sosiaalineuvonta ja uusi perusprofilointijärjestelmä. Sen toteuttaminen ei kuitenkaan ole vielä johtanut merkittäviin rakenteellisiin parannuksiin. Yksityisten kumppanien ja kansalaisjärjestöjen kanssa tehtävässä yhteistyössä, jolla pyritään keventämään julkisten työvoimapalvelujen työmäärää, on puutteita, ja yksilöllisen neuvonnan antaminen on vielä alkuvaiheessa. Lisäksi pitkäaikaistyöttömien karkea jaottelu ei palvele täysimääräisesti myöhempää ohjaamista aktivointitoimenpiteisiin. Koulutus- ja uudelleenkoulutusohjelmia on tehostettu, mutta ne ovat edelleen riittämättömiä ja niiden kohdentaminen pitkäaikaistyöttömiin ja muita heikommassa asemassa oleviin väestöryhmiin on edelleen vähäistä. Lisäksi aikuisten osallistuminen koulutukseen on edelleen erittäin vähäistä, ja muita heikommassa asemassa oleville väestöryhmille suunnattu uuden mahdollisuuden tarjoava koulutus on kehittymätöntä. Työttömyysetuuksien myöntämisperusteet ovat tiukat, ja etuuksien kesto on lyhyt. Tämä johtaa heikkoon kattavuuteen työttömyysetuuksia saavien lyhytaikaisesti työttömien osalta.

(13)

Sukupuolten väliset työllisyys- ja palkkaerot ovat selvästi unionin keskiarvoa suuremmat. Synnytysikäisten naisten alhainen työllisyysaste johtuu siitä, että miehet harvoin käyttävät pitkää vanhempainlomaa. Lisäksi joustavia työjärjestelyjä hyödynnetään vain vähän ja lastenhoitopalveluista on puutetta tai niiden hinta ei ole kohtuullinen. Erityisesti alle kolmevuotiaista lapsista vain erittäin pieni osuus on lastenhoitopalvelujen piirissä.

(14)

Koulutusjärjestelmä ei edistä riittävässä määrin Slovakian sosioekonomista kehitystä, ja sen rahoitus on riittämätöntä kaikilla tasoilla. Polttavimpia haasteita ovat oppimistulosten laatu, romanien osallistuminen osallistavaan yleisopetukseen ja sosioekonomisilta lähtökohdiltaan muita heikommassa asemassa olevien opiskelijoiden tehokas integrointi koulutukseen. Koulutustulokset ja perustaitojen taso ovat kansainvälisesti tarkasteltuna yhä heikkoja, ja opiskelijoiden sosioekonominen tausta vaikuttaa niihin voimakkaasti. Koulunkäynnin keskeyttäminen on vähäistä mutta kasvussa, ja koulunkäynnin keskeyttämisasteessa on suuria alueellisia eroja. Vaikka suunnitteilla on opettajien palkkoja korottaminen vuosittain 6 prosentilla vuoteen 2020 saakka, opettajan ammatin houkuttelevuus on edelleen vähäistä, mikä johtuu osittain ammatillisen peruskoulutuksen ja urakehitysmahdollisuuksien vähäisyydestä. Toimenpiteet, joilla pyritään lisäämään romanioppilaiden osallistumista osallistavaan yleisopetukseen, ovat jääneet toteutukseltaan erittäin heikoiksi, koska niiden rahoitus ja seuranta on ollut puutteellista eikä opettajille ole annettu riittävää koulutusta kulttuurienvälisistä kysymyksistä.

(15)

Julkishallinnon rasitteena ovat edelleen tehottomuus ja pullonkaulat, jotka johtuvat ministeriöiden välisestä heikosta yhteistyöstä ja virkamieskunnan vähäisestä poliittisesta neutraaliudesta. Virkamieslain täytäntöönpano on käynnistynyt hitaasti, ja sen vaikutus henkilöstöhallinnon parantumiseen jää nähtäväksi. Unionin varojen hallinnointia haittaavat edelleen heikot hallinnolliset valmiudet ja tehottomuus sekä henkilöstön suuri vaihtuvuus, mikä osittain johtuu poliittisesta syklistä. Tähän ollaan kuitenkin puuttumassa lujittamalla varapääministerin kanslian koordinoivaa roolia. Se toimii täytäntöönpanosta vastaavissa organisaatioissa jatkuvuutta edistävänä ja institutionaalista asiantuntemusta tarjoavana vakauttavana tekijänä.

(16)

Pyrittäessä ratkaisemaan Slovakian kilpailukyvyn, kasvun ja työpaikkojen luomisen lisäämiseen liittyviä tärkeimpiä haasteita keskeisessä asemassa ovat ERI-rahastot. Slovakia menetti 26 miljoonaa euroa tutkimukseen ja innovointiin suunnattua rahoitusta vuonna 2017 pääosin valintaperusteiden soveltamiseen ja arvioijien valintaan liittyvien ongelmien vuoksi, mikä vahvistettiin tehdyissä tarkastuksissa. Jos täytäntöönpanon vauhdittamiseksi ei toteuteta asianmukaisia toimenpiteitä, on olemassa suuri riski, että kohdennetusta rahoituksesta menetetään toinenkin osa. Vaikka valittujen hankkeiden osuus vastaa nyt yli puolta tämänhetkisen ohjelmakauden kokonaismäärärahasta, tuensaajille on käytännön täytäntöönpanoon liittyvien ongelmien vuoksi suoritettu maksuina vain 11 prosenttia määrärahasta.

(17)

Julkishallinnon tehottomuus näkyy myös muilla aloilla, kuten energian ja ympäristön aloilla. Kierrätysaste on hyvin alhainen, ja ilman laatu on edelleen verrattain huono. Kestävä metsätalous on kasvava haaste. Energia-ala kärsii ylisääntelystä, ja energiapolitiikka ei täysin vastaa unionin ilmasto- ja energiatavoitteita.

(18)

Slovakia on edennyt merkittävästi kohti hyvin toimivaa julkisten hankintojen järjestelmää. Käyttöön on pyritty ottamaan laatuun perustuvat hankintasopimuksen tekoperusteet. Sähköisten välineiden käytöstä julkisissa hankintamenettelyissä on määrä tulla pakollista lokakuuhun 2018 mennessä. Kaikille ERI-rahastojen välityksellä rahoitetuille hankkeille on tehty kattavat ennakkotarkastukset, vaikka ne eivät olekaan olleet tehokkuudeltaan optimaalisia. Tyydyttäviin tuloksiin ei kuitenkaan ole vielä päästy sisäisen valvonnan, avoimuuden, digitalisaation, ammattimaistumisen sekä strategisten ja ympäristön kannalta kestävien julkisten hankintojen alalla. Tämä näkyy siinä, että arvion mukaan Slovakiassa on kilpailunvastaisia käytäntöjä hieman enemmän kuin unionissa keskimäärin, vaikka tilanne onkin parantunut jonkin verran. Myös sitoutumisesta korruption torjuntaan on edelleen vain vähäisiä merkkejä. Yli puolet yrityksistä katsoo, että kansallisten viranomaisten hallinnoimissa julkisissa hankinnoissa esiintyy laajaa korruptiota.

(19)

Slovakian liiketoimintaympäristön laatuun vaikuttavat vahvasti korruptio, monimutkaiset hallinnolliset menettelyt, liiallinen ja nopeasti muuttuva liiketoiminnan sääntely ja useiden sääntelyelinten hallintoon liittyvät huolenaiheet. Slovakia on menettänyt hiukan asemiaan joissakin kansainvälisissä vertailuissa, mutta se on määrittänyt useita toimenpiteitä, joilla pyritään parantamaan liiketoimintaympäristön laatua ja vauhdittamaan investointeja. Lisäksi Slovakia on vahvistanut lainsäädännön vaikutusten arviointipuitteitaan ja laajentanut niiden käyttöä viime vuosina. Äskettäin on myös hyväksytty uusi parempaa sääntelyä koskeva strategia RIA 2020, jolla arvioidaan sääntelyn vaikutuksia. Yrityspalvelusektorilla on edelleen merkittäviä sääntelyesteitä. unionin keskiarvoa tiukempia rajoituksia sovelletaan arkkitehteihin, insinööreihin, veroneuvojiin, asianajajiin, patenttiasiamiehiin, kiinteistövälittäjiin ja matkaoppaisiin. Sääntelyesteiden poistamista koskevia suosituksia esitettiin komission 10 päivänä tammikuuta 2017 antamassa tiedonannossa ammattipalvelujen sääntelyn uudistamista koskevista suosituksista. Slovakia ei ole kuitenkaan ilmoittanut edistyneensä näiden rajoitusten poistamisessa.

(20)

Korruption torjunnan tehostamisessa ei ole kokonaisuudessaan edistytty. Korruption katsotaan olevan edelleen yleistä, ja tällaisia rikkomuksia koskevat syytetoimet ovat harventuneet entisestään. Korruptiotilannetta koskevat käsitykset ovat heikentyneet edelleen tutkivan toimittajan murhan ja hänen lukuisista korkean tason korruptiotapauksista tekemiensä havaintojen jälkeen. Vain erittäin pieni osuus korkean tason tapauksista johtaa syytetoimiin. Poliisin ja yleisten syyttäjien vastuuvelvollisuuden puutetta ei ole ratkaistu, ja tämä hankaloittaa korruption torjuntaa ja arkaluonteisten korruptiotapausten tutkintaa.

(21)

Slovakian haasteena on edelleen oikeusjärjestelmän tehokkuuden sekä myös sen riippumattomuuden parantaminen, vaikka joitakin tehostamistoimia onkin toteutettu. Huolenaiheena on edelleen oikeuslaitoksen riippumattomuus, mukaan lukien tuomareiden nimitysmenettelyt oikeuslaitoksen kaikilla tasoilla.

(22)

Vaikka innovoinnin vauhdittaminen voi edistää kilpailukykyä ja helpottaa siirtymistä tietoperustaiseen talouteen, Slovakian innovointivalmiudet ovat yhä vaatimattomat, ja yritysten T&K-intensiteetti on hyvin alhainen (0,40 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2016). Vaikka Slovakiassa on runsaasti keskikorkean ja/tai korkean teknologian valmistusteollisuutta, johtavassa asemassa olevat monikansalliset yritykset ovat toistaiseksi osoittaneet vain vähäistä kiinnostusta harjoittaa T&K-toimintaa ja niiden pienten ja keskisuurten yritysten osuus, jotka harjoittavat sisäistä innovointia, oli Slovakiassa vuonna 2016 paljon pienempi (13,9 prosenttia) kuin koko unionissa (28,8 prosenttia).

(23)

Julkiset investoinnit tutkimukseen ja innovointiin kasvoivat vuosina 2009–2015 voimakkaasti ERI-rahastojen käytön ansiosta. Näiden investointien koko potentiaalia ei ole hyödynnetty Slovakian tutkimusympäristössä vallitsevien tehottomuustekijöiden takia. Vaikka varapääministerin kanslian roolia tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin koordinoinnissa on vahvistettu, alan politiikkatoimien koordinointi on yleisesti ottaen heikkoa. Koska järjestelmä on hajanainen ja sen ohjauskehys heikko ja vastuu jakautuu useille ministeriöille ja täytäntöönpanovirastoille, joiden toiminta on usein huonosti koordinoitua, seurauksena on säännöllisesti uudistusten lykkääntyminen. Toimenpiteet, joilla edistetään tietämyksen siirtoa, lisätään teollisuuden tutkimuskapasiteettia ja parannetaan yritysten ja korkeakoulujen välistä yhteistyötä, etenevät hitaasti.

(24)

Komissio on vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Slovakian talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2018 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2018 vakausohjelman, vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Slovakialle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Slovakian finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, missä määrin ne ovat unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(25)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (7) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1,

1.

2.

3.

(1)

Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 22 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Suomi ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 22 päivänä maaliskuuta 2018. Neuvosto hyväksyi 14 päivänä toukokuuta 2018 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (3), jäljempänä ’euroalueen suositus’.

(2)

Koska Suomi kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Suomen olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista ja erityisesti suosituksesta 3 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Suomea koskeva vuoden 2018 maaraportti julkaistiin 7 päivänä maaliskuuta 2018. Siinä arvioitiin Suomen edistymistä neuvoston 11 päivänä heinäkuuta 2017 hyväksymien maakohtaisten suositusten (4) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa.

(4)

Suomi toimitti vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2018 vakausohjelmansa 13 päivänä huhtikuuta 2018. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (5) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Suomeen sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota ja velkasääntöä. Vuoden 2018 vakausohjelmassa hallitus ennustaa, että julkisen talouden rahoitusasema on vuonna 2018 – 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen eli se ei muutu edellisvuodesta. Hallitus arvioi rahoitusaseman kohenevan vuonna 2019 ja sen jälkeen niin, että vuosina 2020 ja 2021 se on hieman ylijäämäinen. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteena ollut 0,5 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen ylitettiin vuonna 2017. Uudelleenlasketun rakenteellisen alijäämän (6) arvioidaan kuitenkin olevan hieman suurempi, 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen vuosina 2018–2019, ja pienenevän sen jälkeen. Julkisen talouden velka oli suurimmillaan 63,6 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2015. Vuonna 2017 se supistui 61,4 prosenttiin. Vuoden 2018 vakausohjelman mukaan velkasuhde supistuu edelleen niin, että vuonna 2021 se on 56,7 prosenttia suhteessa BKT:hen. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario näyttää olevan pitkälti uskottava. Suurimmat julkisen talouden kehitysarvioihin kohdistuvat riskit liittyvät siihen, että suunnitellun sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen alkuvaiheen kustannukset saattavat olla odotettua suuremmat.

(7)

Vuoden 2018 vakausohjelmassa muistutetaan, että poikkeukselliseen pakolaisvirtaan liittyvät kustannukset kasvoivat ja että niiden vaikutus julkiseen talouteen oli vuosina 2015–2016 merkittävä. Vuoden 2017 vakausohjelmassa näiden kustannusten arvioitiin vuonna 2017 vähenevän 0,15 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tätä lukua ei ole vahvistettu vuoden 2018 vakausohjelmassa, eikä komissio ole siksi ottanut sitä huomioon. Lisäksi Suomen annettiin vuonna 2017 tilapäisesti poiketa vaaditulta julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuralta 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, jotta voitiin ottaa huomioon suuret rakenneuudistukset, erityisesti vuoden 2017 eläkeuudistus ja kilpailukykysopimus, joilla on myönteinen vaikutus julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen. Suomelle sallittiin vuonna 2017 myös tilapäinen 0,1 prosentin poikkeama suhteessa BKT:hen, jotta yhdessä unionin kanssa rahoitettujen hankkeiden kansalliset investointimenot voidaan ottaa huomioon. Yksi viimeksi mainitun poikkeamisen myöntämiskriteeri on, että julkisten investointien kokonaismäärä ei pienene. Toteutumatiedot vuodelta 2017 osoittavat julkisten investointien vähentyneen vuonna 2017 edelliseen vuoteen verrattuna, kun taas unionin varoihin liittyvien investointien arvioidaan pysyneen entisellään. Näin ollen Suomella ei enää katsota olevan yhdessä unionin kanssa rahoitettujen hankkeiden kansallisten investointimenojen perusteella oikeutta tilapäiseen 0,1 prosentin poikkeamaan suhteessa BKT:hen vuonna 2017. Jäljellä olevat tilapäiset poikkeamat julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuralta ovat voimassa kolmen vuoden ajan. Näin ollen tilapäiset poikkeamat epätavallisia tapahtumia koskevan lausekkeen ja rakenneuudistuslausekkeen perusteella ovat 0,67 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2018 ja 0,5 prosenttia vuonna 2019.

(8)

Neuvosto suositti Suomelle sen varmistamista, että poikkeaminen julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteesta vuonna 2018 rajoittuu sallittuun poikkeamaan, joka myönnettiin vuonna 2016 epätavallisten tapahtumien vuoksi julkiseen talouteen kohdistuvien vaikutusten perusteella, ja sallittuihin poikkeamiin, jotka myönnettiin vuonna 2017 rakenneuudistusten toteuttamisen ja investointien perusteella. Tämä vastaa nettomääräisten julkisten perusmenojen 1,9 prosentin nimellistä enimmäiskasvuvauhtia vuonna 2018. Tällöin rakenteellisen rahoitusaseman sallittu heikkeneminen olisi 0,1 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komission kevään 2018 talousennusteen mukaan on vaarana, että suositetusta julkisen talouden sopeutuksesta poiketaan jonkin verran vuonna 2018. Koska vuoden 2017 tulos on kuitenkin odotettua parempi, tällä hetkellä ennustetaan, että välimatka keskipitkän aikavälin tavoitteeseen on pienempi kuin epätavallisia tapahtumia koskevaan lausekkeeseen ja rakenneuudistuslausekkeeseen liittyvät sallitut poikkeamat. Jos tulos vahvistetaan, tämä otetaan huomioon vuotta 2018 koskevassa jälkiarvioinnissa.

(9)

Suomen olisi komission kevään 2018 talousennusteen perusteella vuonna 2019 varmistettava, että poikkeaminen julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteesta vuonna 2019 rajoittuu tilapäiseen poikkeamaan, joka myönnettiin vuonna 2017 rakenneuudistusten toteuttamisen vuoksi julkiseen talouteen kohdistuvien vaikutusten perusteella. Tämä vastaa nettomääräisten julkisten perusmenojen 2,9 prosentin nimellistä enimmäiskasvuvauhtia. Tällöin rakenteellisen rahoitusaseman sallittu heikkeneminen olisi 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen. Jos politiikka säilyy muuttumattomana, Suomen ennustetaan noudattavan vuotta 2019 koskevaa vaatimusta. Suomen ennustetaan vuosina 2018 ja 2019 noudattavan myös velan supistamista koskevaa vertailuarvoa. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että Suomen on oltava valmis toteuttamaan lisätoimia, joilla varmistetaan vaatimusten noudattaminen vuonna 2018, ja arvioi, että Suomi noudattaa vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia vuonna 2019.

(10)

Väestön ikääntymisen ja työvoiman vähenemisen vuoksi eläke-, terveydenhuolto- ja pitkäaikaishoitomenojen odotetaan kasvavan vuoteen 2030 mennessä 24 prosenttiin, kun ne vuonna 2016 olivat 22 prosenttia suhteessa BKT:hen. Hallintouudistuksella ja sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen uudistuksella, jotka ovat eduskunnan käsiteltävänä, pyritään hidastamaan menojen kasvua tällä osa-alueella. Muita tavoitteita ovat terveyspalvelujen yhdenvertaisen saatavuuden varmistaminen ja hoitoon pääsyn nopeuttaminen, erityisesti epäsuotuisilla tai syrjäisillä alueilla. Niiden henkilöiden osuus, jotka kokevat jääneensä vaille tarvitsemaansa terveydenhoitoa, on unionin keskiarvon yläpuolella. Erityisesti työvoiman ulkopuolella olevilla on vaikeuksia saada tarvitsemaansa hoitoa. Vuodesta 2020 alkaen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista huolehtii uusi alueellisen julkishallinnon taso, maakunnat. Uudistuksessa yhdistetään resursseja, jotta niitä voidaan käyttää tehokkaammin maakuntatasolla. Myös tuottavuutta on tarkoitus parantaa lisäämällä digitaalisten ja sähköisten palvelujen käyttöä. Sosiaali- ja perusterveydenhuoltopalvelut olisivat saatavilla sekä julkisissa että yksityisissä sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksissa. Tämä lisäisi potilaiden valinnanvapautta, ja samalla palveluntarjoajien välisen kilpailun odotetaan tuottavan kustannussäästöjä. Näiden kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttaminen riippuu myös valinnoista, joita uudistuksen toteutusvaiheessa tehdään.

(11)

Vuonna 2017 Suomen työikäisen 20–64-vuotiaan väestön työllisyysaste oli 74 prosenttia eli suhteellisen alhainen muihin Pohjoismaihin verrattuna. Myös työvoimaosuus oli alhaisempi, erityisesti naisten, matalan osaamistason miesten ja maahanmuuttajataustaisen väestön keskuudessa. Rakenteellinen työttömyys oli vuonna 2017 korkea, noin 7,5 prosenttia työvoimasta. Suomen viranomaisten toteuttamista toimenpiteistä huolimatta jäljellä on työllisyyden kasvun näkökulmasta haasteita, jotka liittyvät työn vastaanottamisen lisäkannustimien ja aktiivisemman työvoimapolitiikan käyttöönottoon.

(12)

Kannustin- ja työttömyysloukut ovat edelleen esteenä laajemmalle työvoiman käytölle. Etuusjärjestelmä ja sen erityyppisten tukien yhdisteleminen ovat luoneet huomattavan kannustinloukun, jossa sosiaaliturva ja asumistuki ovat merkittäviä osatekijöitä. Nämä ja muut etuudet poistuvat hyvin nopeasti tulojen kasvaessa, minkä vuoksi on vaarana, että työn vastaanottaminen ei ehkä ole taloudellisesti riittävän palkitsevaa. Etuuksia koskevien sääntöjen monimutkaisuuden katsotaan yhdessä hallintokäytäntöjen kanssa johtavan huomattaviin työttömyysloukkuihin tai ns. byrokratialoukkuihin. Etuuksien suuruuteen ja niiden palautumisajankohtaan liittyvä epävarmuus vähentää lyhytaikaisen tai osa-aikaisen työn houkuttavuutta. Myös kohtuuhintaisten asuntojen puute kasvukeskuksissa voi olla lisäeste työvoiman liikkuvuudelle, vaikka uusien asuntojen rakentaminen onkin viime aikoina piristynyt. Käynnissä oleva perustulokokeilu, josta odotetaan ensimmäisiä tuloksia vuonna 2019, tuottaa todennäköisesti tietoa sosiaaliturvajärjestelmän tarkistamiseksi. Vanhempainvapaajärjestelmän uudistamista on tutkittu synnytysiässä olevien naisten työllisyysasteen nostamiseksi ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi. Valmisteilla on reaaliaikainen tulorekisteri, joka voisi tarjota mahdollisuuden parantaa julkisten palveluiden tehokkuutta ja tasoittaa etuuksien maksamista.

(13)

Palkanmuodostuskäytännöt ovat muuttamassa, ja ollaan siirtymässä kohti alakohtaista ja paikallista sopimista. Koska yritysten rajoitteet ovat usein hyvin erilaisia, tämän pitäisi mahdollistaa palkkojen eriytyminen yritysten välillä. Näin varmistetaan, että reaalipalkkojen nousu vastaa tuottavuuden kasvua, ja samalla tuetaan työllisyystulosten kohentumista. Järjestäytyneillä työnantajilla on uusimpien, loppuvuodesta 2017 ja alkuvuodesta 2018 tehtyjen palkkasopimusten nojalla enemmän mahdollisuuksia paikalliseen sopimiseen. Järjestäytymättömillä työnantajilla on edelleen tässä joitakin esteitä. Joitakin alustavia myönteisiä tuloksia on havaittu, sillä viimeaikaisten palkkaneuvottelujen tämänhetkinen tilanne viittaa siihen, että neuvottelujen tulos on kustannuskilpailukyvyn kannalta pitkälti neutraali. Vaikka palkkasopimuksia ei virallisesti koordinoidakaan, käytännössä on syntymässä Suomen malli, jossa suljetun sektorin palkankorotukset kytketään avoimella sektorilla sovittuihin korotuksiin.

(14)

Kun talouden toimeliaisuus ja työllisyys palaavat asteittain finanssikriisiä edeltäneelle tasolle, työttömien ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevien alhaisemmasta työllistyvyydestä tulee todennäköisesti merkittävä huolenaihe, joka voi hidastaa työmarkkinoiden elpymistä ja näin heikentää Suomen hyvinvointiyhteiskunnan pitkän aikavälin kestävyyttä. Tilanne edellyttää työttömille ja työmarkkinoiden ulkopuolella oleville suunnattuja riittäviä ja integroituja aktivointi- ja kuntoutuspalveluja. Julkisiin työvoimapalveluihin ja erityisesti neuvontaan suunnatut voimavarat ovat samaan aikaan unionin keskiarvon alapuolella. Palvelut, jotka on tarkoitettu työttömille ja etenkin niille, joiden työllistymisnäkymät ovat heikommat, on hajautettu usealle erilliselle taholle. Palvelujen yhdentäminen tai parempi koordinointi auttaisi tuottamaan saumattoman palveluketjun (työttömien tai työmarkkinoiden ulkopuolella olevien palvelut yhdeltä luukulta). Tarvitaan jatkuvia toimia, jotta voidaan varmistaa, että työmarkkinoiden ulkopuolella olevat, erityisesti 25–49-vuotiaiden ikäryhmään kuuluvat ja maahanmuuttajataustaiset, voivat palata työmarkkinoille. Maahanmuuttajaväestö voisi osittain korvata työikäisen väestön vähentymisen edellyttäen, että he kotoutuvat hyvin työmarkkinoille ja suomalaiseen yhteiskuntaan. Myös työvoimapula kasvaa, mikä todennäköisesti johtuu käynnissä olevista talouden rakennemuutoksista, kuten väestön ikääntymisestä. Tämä viittaa siihen, että tarvitaan jatkuvia investointeja aikuiskoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen, jotta ammatillinen liikkuvuus on mahdollista ja osaamisen kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuutta voidaan vähentää.

(15)

Hallitus on toteuttanut toimenpiteitä yrittäjyyden ja startup-yritysten perustamisen edistämiseksi. Se on myös parantanut pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia saada lainoja ja vientitakuita. Perustaessaan yrityksen työttömät saavat nyt ensimmäisten kuukausien aikana työttömyysetuuksia. Tämä tukimuoto saavuttaa hyvin todennäköisesti tavoitteensa, jos siihen yhdistetään koulutusta ja valmennusta, vaikkakin sen lyhyt voimassaoloaika voi rajoittaa sen vaikutuksia. Myös yrittäjien ja itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaalisessa suojelussa on edelleen joitakin puutteita, ja itsenäisten ammatinharjoittajien köyhyysriski on Suomessa suuri suhteessa työntekijöihin.

(16)

Kotitalouksien velka on edelleen historiallisen korkealla tasolla (67 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2016). Velka on pääasiassa vaihtuvakorkoista, mikä on riski, jos korkotaso keskipitkällä aikavälillä nousee. Kulutusluottojen määrä kasvaa nopeasti, ja kasvava osuus näistä luotoista on ulkomaisten pankkien, muiden rahoituslaitosten kuin luottolaitosten, pikalainayritysten ja vertaislainoittajien myöntämiä. Finanssivalvonta on toteuttanut toimenpiteitä hillitäkseen kotitalouksien velkaantuneisuuden lisääntymistä. Mitään aktiivista velkaantuneisuuden vähenemistä ei kuitenkaan ole nopeasti odotettavissa, varsinkin kun korot pysyttelevät matalina ja kuluttajien luottamus on vahva. Kattavan luottorekisterin (johon kerätään velallisista sekä myönteiset että kielteiset tiedot) puuttuminen voi estää pankkeja saamasta selkeää käsitystä kotitalouksien velkaantuneisuuden kokonaistasosta.

(17)

Komissio on vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Suomen talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2018 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2018 vakausohjelman, vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Suomelle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Suomen finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, missä määrin ne ovat unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(18)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (7) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1,

1.

2.

3.