13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/1

EUROOPAN PARLAMENTTI

ISTUNTOKAUSI 2016–2017

Istunnot 12.–15. syyskuuta 2016

Tämän istunnon pöytäkirja on julkaistu virallisessa lehdessä EUVL C 304, 14.9.2017.

HYVÄKSYTYT TEKSTIT

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/2

P8_TA(2016)0320

Koheesiopolitiikka ja älykkääseen erikoistumiseen tähtäävät tutkimus- ja innovointistrategiat (RIS3)

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2016 koheesiopolitiikasta ja älykkääseen erikoistumiseen tähtäävistä tutkimus- ja innovointistrategioista (RIS3) (2015/2278(INI))

(2018/C 204/01)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 4, 162 ja 174–178 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (1) (jäljempänä ”yhteisiä säännöksiä koskeva asetus”),

—	ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa ja investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013 (2),

—	ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013 (3),

—	ottaa huomioon Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen tukemista Euroopan aluekehitysrahastosta koskevista erityissäännöksistä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013 (4),

—

ottaa huomioon eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) annetun asetuksen (EY) N:o 1082/2006 muuttamisesta tällaisten yhtymien perustamisen ja toiminnan selkeyttämiseksi, yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1302/2013 (5),

—	ottaa huomioon koheesiorahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1084/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1300/2013 (6),

—	ottaa huomioon Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 (7),

—	ottaa huomioon 14. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Älykäs erikoistuminen: huippuosaamisen verkottuminen toimivan koheesiopolitiikan osatekijänä” (8),

—	ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman investoimisesta työpaikkoihin ja kasvuun: unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen (9),

—	ottaa huomioon 22. helmikuuta 2016 julkistetun komission esitteen ”Euroopan investointiohjelma: uusia suuntaviivoja Euroopan rakenne- ja investointirahastojen sekä ESIR-rahastojen yhdistämisestä”,

—	ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Tutkimus ja innovointi tulevan kasvun lähteinä” (COM(2014)0339),

—	ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2014 annetun komission kuudennen taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän kertomuksen ”Sijoituksia työpaikkoihin ja kasvuun”,

—	ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Euroopan investointiohjelma” (COM(2014)0903),

—	ottaa huomioon 14. joulukuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi” (COM(2015)0639),

—	ottaa huomioon komission vuonna 2014 julkistaman ohjeen ”Enabling synergies between European Structural and Investment Funds, Horizon 2020 and other research, innovation and competitiveness-related Union programmes”,

—	ottaa huomioon 6. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Aluepolitiikan panos Eurooppa 2020 -strategian mukaisessa älykkäässä kasvussa” (COM(2010)0553),

—	ottaa huomioon 13. syyskuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Innovaatiotuotoksen mittaaminen Euroopassa: kohti uutta indikaattoria” (COM(2013)0624),

—	ottaa huomioon alueiden komitean 4. toukokuuta 2012 antaman lausunnon aiheesta ”Aktiivisena ikääntyminen: innovointi – älykkäät terveyspalvelut – elämänlaadun parantaminen” (10),

—	ottaa huomioon 30. toukokuuta 2013 annetun alueiden komitean lausunnon aiheesta ”Innovaatiokuilun umpeenkurominen” (11),

—	ottaa huomioon 7. lokakuuta 2014 annetun alueiden komitean lausunnon aiheesta ”Uusien huipputeknologiayritysten ekosysteemien luomista edistävät toimenpiteet” (12),

—

ottaa huomioon vuonna 2014 julkistetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan, joka sisältää päättäjille ja täytäntöönpanoelimille tarkoitetun ohjeen ”Enabling synergies between European Structural and Investment Funds, Horizon 2020 and other research, innovation and competitiveness-related Union programmes” (SWD(2014)0205),

—	ottaa huomioon pilottihankkeen ”koheesiopolitiikka ja yhteisvaikutukset tutkimus- ja kehitysvarojen kanssa: huippuosaamisen portaikko”,

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin valmistelutoimen Itä-Makedonian ja Traakian alueella,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A8-0159/2016),

A.	toteaa, että meneillään olevan talous-, rahoitus- ja sosiaalikriisin aikana EU:n on tehostettava pyrkimyksiään älykkään, kestävän ja osallistavan talouskasvun luomiseksi;

katsoo, että tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja innovoinnin vahvistaminen on yksi investointien painopisteistä Euroopan aluekehitysrahastossa (EAKR) ajanjaksolla 2014–2020; toteaa, että innovoinnin tukeminen on hyvin erilaista eri puolilla unionia ja eri jäsenvaltioissa erityisesti suhteessa siihen, miten tietämystä ja teknologiaa hyödynnetään innovoinnin edistämisessä;

toteaa, että ohjelmakaudella 2014–2020 jäsenvaltioiden on ensimmäistä kertaa kehitettävä kansallisia ja/tai alueellisia älykkään erikoistumisen strategioita ottamalla yrittäjyyttä edistävään prosessiin mukaan kansallisia ja alueellisia hallintoviranomaisia ja sidosryhmiä, kuten korkeakouluja, yrityksiä ja työmarkkinaosapuolia;

toteaa, että älykäs erikoistuminen yhdistää ja tuo yhteen eri toimintapolitiikkoja, jotka koskevat muun muassa yrittäjyyttä, koulutusta ja innovointia, jotta alueet voivat tunnistaa ja valita oman kehityksensä painopistealueet ja niihin liittyvät investoinnit keskittymällä omiin vahvuuksiinsa ja suhteellisiin etuihin;

toteaa, että RIS3-strategioiden pitäisi auttaa tekemään Euroopan taloudesta kilpailukykyisemmän, kehittämään eurooppalaista lisäarvoa innovointiin, luomaan enemmän ja parempia korkealaatuisia työpaikkoja sekä tuomaan paljon erilaisia kokemuksia; katsoo, että RIS3-strategioiden pitäisi auttaa levittämään hyviä käytäntöjä ja kehittämään uutta yrittäjyyttä; toteaa, että tämä saattaisi yhdessä toimivien digitaalisten sisämarkkinoiden ja älykkään erikoistumisen kanssa johtaa uusiin taitoihin, tietämykseen, innovaatioihin sekä työllisyyteen, jolloin tutkimusten tuloksia voitaisiin hyödyntää paremmin ja hyötyä kaiken tyyppisestä innovoinnista;

toteaa, että RIS3-strategian kehittämiseen liittyy sellaisten eri sidosryhmien hallintomekanismien kehittäminen, jotka tunnistavat paikkakohtaiset alueet, joilla on suurin strateginen potentiaali, strategisten painopisteiden määrittäminen ja tehokkaan tukijärjestelmän suunnittelu yrityksille kunkin alueen tietoon perustuvan kehityspotentiaalin maksimoimiseksi;

toteaa, että RIS3-strategioilla edistetään EU:n varojen tehokasta käyttöä, vaikutetaan kaikkiin Euroopan unionin jäsenvaltioihin ja alueisiin ja vapautetaan kaikkien unionin alueiden potentiaali ja tuetaan siten unionin pyrkimyksiä puuttua innovaatiovajeisiinsa niin unionin sisällä kuin sen ulkopuolella maailmanlaajuisen kilpailukykynsä parantamiseksi;

toteaa, että RIS3-strategioiden oikea-aikainen ja onnistunut kehittäminen jäsenvaltioissa edellyttää suuressa määrin sitä, että parannetaan jäsenvaltioiden hallinnollisia valmiuksia tehdä toimintapolitiikan puitteissa ohjelmatyötä, budjetointia, täytäntöönpanoa ja arviointia, joiden tarkoituksena on edistää yksityisiä investointeja tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin; toteaa, että tässä kehittämisessä on otettava huomioon, että älykkään erikoistumisen strategioiden alkuperäiset arvioinnit ovat tähän mennessä antaneet vaihtelevan kuvan erityisesti painopisteiden valinnasta, sillä on usein katsottu, että ne ovat liian yleisiä tai että niillä ei ole riittävän tiivistä yhteyttä alueellisiin talous- tai innovointirakenteisiin, minkä vuoksi älykkään erikoistumisen strategioita on parannettava tältä osin;

I.	toteaa, että RIS3-foorumi helpottaa alhaalta ylöspäin suuntautuvaa ja vertaisperiaatteella tapahtuvaa tiedonvaihtoa ja osaamisen siirtoa osallistuvien alueiden kesken; katsoo, että tämä prosessi on asetettava etusijalle tulevien älykkään erikoistumisen aloitteiden suunnittelussa ja käytössä;

RIS3:n keskeinen rooli osana koheesiopolitiikkaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi

painottaa, että älykkään erikoistumisen strategioilla tuetaan Euroopan rakenne- ja investointirahastojen temaattista keskittymistä ja strategista ohjelmatyötä ja että ne johtavat ruohonjuuritasolla parempiin suorituksiin ja vaikuttavat osaltaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen; korostaa, että näiden strategioiden tavoitteena on luoda tietopohjaista ja kestävää kasvua, tasapainoista kehitystä ja korkealaatuisia työpaikkoja kehittyneiden alueiden lisäksi myös siirtymävaiheessa oleville ja vähemmän kehittyneille alueille sekä maaseutu- ja saarialueille;

pyytää, että uusia määräyksiä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen varojen jakamista koskevista ennakkoehdoista noudatetaan täysimääräisesti älykkään erikoistumisen strategioiden toiminnan mahdollistamiseksi;

kehottaa kaikkia toimijoita kehittämään RIS3-strategioita kunkin alueen olemassa olevien kykyjen, voimavarojen ja osaamisen analysoinnin pohjalta ja keskittymään yrittäjyyden edistämiseen älykästä erikoistumista edellyttävien uusien markkinasegmenttien tai suhteellisten etujen havaitsemiseksi ja pakonomaisen ja keinotekoisen ylierikoistumisen välttämiseksi sekä tehostamaan julkisen ja yksityisen sektorin aiempaa vahvempaa kumppanuutta välttäen poikkeuksetta mahdolliset eturistiriidat yksityisen ja julkisen sektorin välillä;

kannattaa innovoinnin laajaa määritelmää, joka on idean muuttaminen uudeksi tai parannetuksi tuotteeksi tai palveluksi, joka tuodaan markkinoille, uudeksi tai parannetuksi operatiiviseksi prosessiksi, jota käytetään teollisuudessa ja kaupassa, tai uudeksi sosiaalipalveluiden lähestymistavaksi;

pyytää alueita suunnittelemaan innovatiivisia tukipalvelujärjestelmiä, joilla on määrä täydentää nykyisiä tukipalveluita tai korvata ne, jotta kukin alue voi saavuttaa täyden kilpailukykypotentiaalinsa ja yrityksiä autetaan omaksumaan uutta tietämystä ja teknologiaa pysyäkseen kilpailukykyisinä ja jotta varmistetaan, että tutkimus- ja innovointiresurssit saavuttavat kriittisen massan;

pyytää komissiota mukauttamaan yleistä ryhmäpoikkeusasetusta, jotta ERI-rahastot voisivat tarjota huippuosaamismerkkiin oikeuttavia ehtoja;

kehottaa kansallisia viranomaisia investoimaan alueelliseen tiedonhankintaan ja massadatan louhintaan, jotta ne voivat sekä osoittaa ainutlaatuisen kilpailuetunsa että ymmärtää globaalissa arvoketjussa alueellisiin yrityksiin liittyviä suuntauksia;

katsoo, että komission aluepolitiikan pääosaston perustama, yhteisessä tutkimuskeskuksessa Sevillassa sijaitseva S3-foorumi on tärkeässä roolissa, kun alueita neuvotaan ja niille asetetaan vertailuarvoja niiden innovointistrategioiden suhteen, autetaan jälkeen jääviä alueita ja parannetaan monitasohallintoa ja alueiden välisiä synergioita antamalla kansallisille ja alueellisille päättäjille tietoa, metodeja, asiantuntemusta ja neuvoja; korostaa, että neuvontapisteen olisi päivitettävä jatkuvasti tietokantaansa ja otettava huomioon alueiden ja kaupunkien paikalliset tarpeet, erityispiirteet ja prioriteetit;

katsoo, että Sevillan S3-foorumin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota jälkeen jääneisiin alueisiin ja autettava niitä erityisesti muokkaamaan ja suuntaamaan strategioitaan;

10.

uskoo, että pienemmillä alueilla on enemmän ongelmia strategioiden kehittämisessä ja täytäntöönpanossa, ja kehottaa laatimaan ehdotuksia tuen lisäämiseksi näille alueille, jotta edistetään S3-strategioiden täytäntöönpanoa ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

11.

pitää myönteisenä komission viimeaikaista keskittymistä kehityksessä jälkeen jääneisiin alueisiin ja panee merkille, että tämä ilmenee äskettäisessä Euroopan parlamentin valmistelutoimea Itä-Makedonian ja Traakian alueella koskevassa pilottihankkeessa, jota laajennettiin koskemaan kahdeksan jäsenvaltion alueita vuoden 2017 loppuun saakka;

12.

pitää myönteisenä komission sisämarkkinoiden, teollisuuden, yrittäjyyden ja pk-yritystoiminnan pääosaston perustaman Regional Innovation Monitor Plus -foorumin (RIM Plus) jatkamista, tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston perustamaa Euroopan tutkimus- ja innovaatiotoiminnan seurantakeskusta (RIO) sekä yhteisen tutkimuskeskuksen (EC) erilaisia toimintapoliittisia tietokeskuksia, jotka tuottavat kattavaa tietoa, indikaattoreita ja suuntaviivoja kansallisille ja alueellisille S3-sidosryhmille;

13.

odottaa kiinnostuneena tulevia yksityiskohtia Euroopan innovointineuvostosta (EIC), jonka tavoitteena on luoda keskitetty asiointipiste innovoijille yhdistäen siten tieteen saavutukset sekä yritysten ja julkishallinnon tarpeet Euroopassa;

14.

muistuttaa, että julkinen rahoitus on yhä tehokas innovoinnin moottori; kehottaa asianomaisia viranomaisia noudattamaan varovaisuutta niiden keskittyessä tiiviimmin rahoitusvälineisiin, sillä innovointien ei pitäisi suuntautua ainoastaan avustuksiin vaan niillä olisi myös löydettävä vaihtoehtoisia rahoituslähteitä, kuten lainoja ja lainatakuita, ja löydettävä tasapaino avustusten ja vaihtoehtoisten rahoituslähteiden välillä (julkinen ja yksityinen rahoitus);

Monitasohallinto ja sen valmiudet

15.

pitää valitettavana, että jotkut jäsenvaltiot ovat päättäneet käyttää kansallisia RIS3-strategioita ilman, että paikalliset ja alueelliset viranomaiset saavat mahdollisuuksia kehittää omia näkemyksiään, heikentäen siten alhaalta ylöspäin suuntautuvaa yrittämisen edistämisprosessia, jonka olisi kuuluttava RIS3-strategiaan; korostaa alueellisen lähestymistavan tärkeyttä, sillä RIS3-strategioiden täytäntöönpano voi onnistua vain, jos se perustuu paikallisiin ja alueellisiin voimavaroihin; kehottaa asianomaisia jäsenvaltioita harkitsemaan uudelleen kansallisen RIS3-strategian korvaamista alueellisilla strategioilla, etteivät ne menettäisi kasvumahdollisuuksia, ja kehottaa tarpeen vaatiessa koordinoimaan paremmin kansallisia ja alueellisia S3-strategioita, jotta niitä voidaan tarvittaessa mukauttaa kestävän kehityksen tuleviin tarpeisiin ja vaatimuksiin, erityisesti elintarvike- ja energia-aloilla; pitää valitettavana, että yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 5 artiklaan kirjattua kumppanuusperiaatetta ei ole aina noudatettu; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan kumppanuusperiaatetta kumppanuussopimuksen ja toimenpideohjelmien valmistelun ja täytäntöönpanon kaikissa vaiheissa;

16.

katsoo, että hallinnon ja alueellisten toimijoiden välisen yhteistyön laadulla on ratkaiseva merkitys RIS3-strategialle ja se vähentää huomattavasti vaaraa, että painopisteiden asettamisessa tehdään virheitä; korostaa tässä yhteydessä yritysten ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kuulemisen merkitystä, sillä innovaatiovisioiden onnistumiseksi yrityksillä on oltava edellytykset niiden toteuttamiseen;

17.

pitää ”siiloajattelun” torjumiseksi erityisen tärkeänä kaikkien hallinnon tasojen välisen koordinaation parantamista, jotta voidaan edistää alueellisia strategioita koskevien näkemysten saamista ruohonjuuritasolta, mukaan luettuina kaikki älykkään erikoistumisen alan viranomaiset ja sidosryhmät sekä asiantuntijat, kansalaisyhteiskunta ja loppukäyttäjät; huomauttaa, että jos jäsenvaltiot eivät mukauta asiaan liittyvää lainsäädäntöään, se luo esteitä tutkimukseen ja innovointiin kohdistuvien investointien täytäntöönpanolle;

18.

muistuttaa, että kansalaisyhteiskunnan rooli RIS3-strategioissa on ollut vähäinen, ja kehottaa lisäämään sen osallistumista foorumien ja yhteistyökumppanuuksien avulla, sillä se voi helpottaa strategioiden suunnittelua sekä edistää yhteiskunnallista yhteistyötä ja parempaa hallintoa;

19.

korostaa, että tiivis koordinointi toimenpideohjelmien ja RIS3-strategioiden välillä on tärkeää koko täytäntöönpanovaiheen ajan;

20.

kehottaa tiivistämään EU:n toimielinten (parlamentin ja neuvoston) sekä toimeenpanotason (komission ja kansallisten täytäntöönpanoviranomaisten) välistä vuoropuhelua ja yhteistyötä innovointi- ja tutkimusmyönteinen kehyksen luomiseksi sekä RIS3-strategioiden täytäntöönpanon tehostamiseksi vuoden 2014 monivuotisen rahoituskehyksen tulevan uudelleenarvioinnin yhteydessä;

21.

kehottaa komissiota ja muita elimiä antamaan lisätukea sitä tarvitseville jäsenvaltioille RIS3-strategian täytäntöönpanoa varten;

22.

kehottaa jatkamaan pyrkimyksiä asenteiden muuttamiseksi ja innovatiivisten lähestymistapojen edistämiseksi, jotta voidaan tehostaa alueiden sisäistä, alueiden välistä, alueiden ulkopuolista, rajat ylittävää ja ylikansallista yhteistyötä, myös makroalueiden avulla, käyttäen olemassa olevia välineitä, kuten INTERREGiä, jotta voidaan jatkaa eurooppalaisen lisäarvon edistämistä strategioissa;

23.

muistuttaa, että sosiaalisen innovoinnin merkitystä on korostettava, sillä se voi auttaa perustamaan uusia liiketoimintamalleja ja yrityskulttuureja tarjoten siten asianmukaisen ympäristön kiertotalouden täytäntöönpanolle;

24.

kehottaa komissiota antamaan yhdennetyn tiedonannon RIS3-strategioiden lisäarvosta ja niiden täytäntöönpanosta toimenpideohjelmissa sekä ehdottamaan jatkotoimia seitsemännessä koheesiokertomuksessa;

25.

pitää valitettavana älykkääseen erikoistumiseen perustuvan alueiden välisen yhteistyön puutetta; toteaa, että yhteinen strategiakehys tarjoaa mahdollisuuden käyttää enintään 15 prosenttia yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen (Euroopan aluekehitysrahasto, Euroopan sosiaalirahasto, koheesiorahasto, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto ja Euroopan meri- ja kalatalousrahasto) mukaisista varoista tällaiseen oman alueen ulkopuoliseen yhteistyöhön; korostaa, että yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 16 artiklan 3 kohdan mukaisesta tiedonannosta ”Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi” ilmenee, että näitä mahdollisuuksia ei tähän mennessä ole käytetty täysimääräisesti; kehottaa jäsenvaltioita ja alueviranomaisia hyödyntämään rahoitusvälineiden mahdollisuuksia täysimääräisesti;

26.

kehottaa kehittämään RIS3-prosessin tuloksia ja Horisontti 2020 -puiteohjelman ja muiden ohjelmien täytäntöönpanon välisiä yhteyksiä rakentavia joustavuus- ja koordinointimekanismeja; kannustaa alueita hyödyntämään rajat ylittävässä yhteistyössä Vanguard-aloitteen, huippuosaamismerkin ja tietojenvaihtofoorumin, S3-foorumien, huippuosaamisen portaikon ja Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin yhteistoimintakeskittymille (co-location centres) tarkoitettujen alueellisten innovaatiojärjestelmien kaltaisia välineitä; kehottaa helpottamaan strategisten klusterikumppanuuksien kehittämistä, jotta investointeja voidaan lisätä, koordinointia tiivistää, synergioita luoda ja näkemysten vaihtamista edistää päällekkäisyyksien välttämiseksi ja julkisen resurssien tehottoman käytön estämiseksi;

27.

kannustaa kansallisia ja unionin toimielimiä jatkamaan ”innovointikuilun” seurantaa, ei pelkästään jäsenvaltioiden ja NUTS 2 -alueiden kesken vaan entistä enemmän jäsenvaltioiden sisällä;

28.

katsoo, että menettelyjä olisi yksinkertaistettava ja strategioita koskevien hallintomenettelyjen pullonkauloja olisi vähennettävä;

29.

kehottaa asianomaisia viranomaisia kaikilla tasoilla yksinkertaistamaan menettelyjä ja vähentämään strategioita koskevien hallintomenettelyjen pullonkauloja; kannustaa investoimaan inhimilliseen pääomaan muun muassa EU:n alueiden välisten kumppanuuksien kautta, jotta hallinnollisia valmiuksia voidaan vahvistaa ja jotta RIS3-prosessin hallinnointi, täytäntöönpano ja seuranta voi onnistua luomatta uusia hallinnontasoja; kannustaa viranomaisia asettamaan tutkimuksen ja innovoinnin etusijalle alueilla, joilla on vastaavaa potentiaalia mutta joilla tämän alan investoinnit ovat vähäisiä;

30.

pyytää alueita ja jäsenvaltioita tehostamaan tekniseen tukeen saatavilla olevan talousarvion käyttöä, jotta varmistetaan RIS3-strategian todellinen ja tehokas täytäntöönpano;

31.

muistuttaa, että älykkään erikoistumisen strategioiden olisi oltava myös vahva väline sosiaalisten haasteiden sekä ympäristö-, ilmasto- ja energiahaasteiden ratkaisemiseksi sekä osaamisen leviämisen ja teknologian monipuolistamisen edistämiseksi;

Kasvun ja työpaikkojen luomisen paremmat synergia-edut

32.

arvostelee Euroopan rakenne- ja investointirahastojen ja EU:n muiden rahoitusvälineiden välisten synergioiden puutetta, joka haittaa unionin rahoituksen koordinointia, yhdenmukaisuutta ja yhdentymistä sekä heikentää niiden tuloksia ja vaikutuksia; kehottaa tarkastelemaan ja tutkimaan lähemmin sitä, miten voidaan parantaa strategista lähestymistapaa synergioihin ja ottaa huomioon rahoitusvälineiden eri yhdistelmät, täydentävyys ja mahdollisuudet tavalla, jolla varmistetaan EU:n takuiden täysimääräinen hyödyntäminen investointijärjestelyjen rahoittamisessa;

33.

korostaa tarvetta jatkaa ja syventää nk. triple ja quadruple helix -lähestymistapoja älykkääseen erikoistumiseen alueellisella tasolla ottaen mukaan julkishallinnon, yritykset, yliopistot ja kansalaiset; korostaa, että kahden viimeksi mainitun osallistujan (eli korkeakoulujen/tutkimuslaitosten ja kansalaisjärjestöjen) roolia olisi vahvistettava EU:n uusissa ohjelmissa ja eri rahoitustyypeissä;

34.

kehottaa lisäämään tukea pk- ja startup-yrityksille, koska suurin osa niistä on läpimurtoinnovoinnin etulinjassa, osallistuu merkittävässä määrin paikallisten lahjakkuuksien löytämiseen eri aloilla ja työllistää nuoria;

35.

kannustaa jatkamaan sellaisten luotettavien indikaattoreiden etsimistä, jotka seuraavat innovaatiosuorituskykyä hallinnon kaikilla tasoilla, hyödyntämällä ja koordinoimalla paremmin Eurostatin ja muiden komission asiaan liittyvien pääosastojen resursseja sekä ottamalla huomioon myös OECD:n ja ESPONin ja muiden tämän alan toimijoiden, kuten kansallisten tilastolaitosten, saavutukset;

36.

painottaa, että Euroopan rakenne- ja investointirahastojen koordinoitu ja täydentävä käyttö Horisontti 2020 -puiteohjelman sekä Euroopan strategisten investointien rahaston kanssa siten, että noudatetaan komission helmikuussa 2016 julkistamia ERI-rahastojen ja Euroopan strategisten investointien rahaston täydentävyyttä koskevia suuntaviivoja, tarjoaa erinomaisia vaihtoehtoja innovaatioiden edistämiseen alueellisella, kansallisella ja unionin tasolla lisäämällä tutkimukseen ja innovointiin kohdistuvien investointien houkuttelevuutta yksityisen pääoman houkuttelemiseksi täydentämään julkista rahoitusta; kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia hyödyntämään täysin mahdollisuuksia näiden välineiden yhdistämisen;

37.

kehottaa toteuttamaan toimia niiden tietojen hankkimiseksi, jotka ovat tarpeen RIS3-strategioiden kautta saatavilla olevien toimien ja välineiden, kuten koheesiopolitiikka 2014–2020, älykkään erikoistumisen foorumi, Euroopan klusterienseurantakeskus, eurooppalainen innovaatiokumppanuus, Euroopan strategiafoorumi, kehitystä vauhdittavat keskeiset teknologiat ja tutkimusinfrastruktuurit, välisten synergioiden luomiseksi;

38.

kannustaa alueita vahvistamaan avointa innovointimentaliteettia ja nk. quadruple helix -malliin perustuvaa ekosysteemiyhteistyötä RIS3-strategioitaan täytäntöön pannessaan;

39.

korostaa, että on tärkeää räätälöidä koulutusta ja tutkimusta markkinoiden todellisia tarpeita vastaaviksi, jotta varmistetaan, että uudet innovaatiot vastaavat kysyntää ja johtavat talouden kasvuun;

Älykkäät kaupungit RIS3-strategioiden vauhdittajana

40.

muistuttaa, että EU:n kaupunkialueilla on keskeinen rooli unionin taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä, sillä ne ovat erilaisten toimijoiden ja alojen risteyspaikkoja, joissa yhdistyvät älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun haasteet ja mahdollisuudet ja jotka ovat johtoasemassa toimintapolitiikkaa koskevan integroidun ja paikkaperustaisen lähestymistavan omaksumisessa; korostaa kaupunkialueiden merkitystä henkilöresurssien, infrastruktuurin ja investointipotentiaalin aktivoimisessa innovaatioklustereiden kehittämiseksi;

41.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon RIS3-strategiat ja muut innovointiohjelmat, erityisesti yhdennetyt alueelliset investoinnit, kun se kehittää Euroopan kaupunkien toimintaohjelmaa, synergioiden ja vahvojen yhteyksien luomiseksi, jotta resursseja voidaan käyttää tehokkaasti;

42.

korostaa, että on tärkeää helpottaa Euroopan haasteisiin liittyvää innovatiivista, monialaista, triple helix -mallista ja valtioiden rajat ylittävää yhteistyötä, jotta alueista ja kaupungeista voidaan tehdä älykkäämpiä ja vihreämpiä ja niissä olisi miellyttävämpi asua ja tehdä työtä;

43.

korostaa tarvetta kehittää edelleen ja laajentaa koko Eurooppaan ”älykkäiden ja yhteenliitettyjen kaupunkien” konseptia; pitää myönteisenä EU:n puheenjohtajavaltion Alankomaiden aikomusta luoda ruohonjuuritasolta lähtevä malli, joka voimaannuttaa kaupunkeja yhdessä paikallisviranomaisten kanssa, jotta ne kehittäisivät EU:n kaupunkialueiden ohjelman ja muuttuisivat älykkäistä erinomaisiksi kaupungeiksi; tukee tältä osin ”Amsterdamin sopimusta”, joka keskittyy kestävään kasvuun ja työpaikkojen luomiseen, kaikkien osapuolten, kansalaisten ja sosiaalisten organisaatioiden välisten yhteyksien parantamiseen sekä kestävän ja sosiaalisesti osallistavan kehityksen edistämiseen;

44.

kiinnittää huomiota siihen, että on edistettävä erilaisia kaupunkien väliseen yhteistyöhön ja tiedonvaihtoon tähtääviä ohjelmia, jotka koskevat älykästä erikoistumista ja innovointia, kuten komission tukema ”Open and Agile Smart Cities” -aloite;

45.

kannattaa komission ja neuvoston ”Amsterdamin sopimuksen” yhteydessä käynnistämiä aloitteita kaupunkeja koskevan EU:n toimintaohjelman edistämiseksi; kehottaa komissiota edistämään kaupunki- ja aluepolitiikkojen välistä johdonmukaisuutta; kehottaa komissiota tekemään seitsemännessä koheesiokertomuksessa ehdotuksia, joilla sovitetaan yhteen älykkäitä kaupunkeja koskevat aloitteet ja metodologia sekä RIS3-strategia;

Seuranta ja arviointi

46.

toteaa, että vaikka useimmat alueet ovat hyväksyneet RIS3-strategian, varsin monien alueiden on kuitenkin vielä tehtävä töitä ennakkovaatimusten täyttämisen kanssa erityisesti seurantamekanismin, talousarviokehyksen ja yksityisen sektorin tutkimusta ja innovointi-investointeja edistävien toimien suhteen;

47.

muistuttaa paikallisia ja alueellisia päättäjiä siitä, että heidän on tärkeä sitoutua käyttämään RIS3-strategiaa taloudellisen muutoksen välineenä omalla alueellaan, mikä vaikuttaa myös EU:n politiikkaan;

48.

pitää myönteisenä näiden alueellisten strategioiden keskittymistä energiaan, terveydenhuoltoon, tieto- ja viestintätekniikkaan, kehittyneisiin materiaaleihin, elintarvikkeisiin, palveluihin, matkailuun, kestävään innovointiin ja liikenteeseen, biopohjaiseen talouteen, valmistusteollisuuden järjestelmiin, kulttuuriin ja luovaan alaan sekä kunkin alueen muuhun erikoisosaamiseen ja erityisen kilpailukykyisiin aloihin; pitää kuitenkin valitettavana hajaannuttamisen vähäisyyttä monissa strategioissa ja kehottaa hiomaan priorisointiprosessia, jotta vältetään se vaara, että kaikki strategiat keskittyvät samoihin aiheisiin; kehottaa kehittämään strategioita korkean teknologian lisäksi myös matalan teknologian ja sosiaalisen innovoinnin aloilla ja kannustaa kaikkia sidosryhmiä etsimään eri alojen välisiä yhteyksiä, sillä tällaiset yhteydet voivat edistää innovointia;

49.

katsoo, että älykkään erikoistumisen strategiaan keskittyvien kansallisten seurantakeskusten edistäminen voi auttaa rakentamaan vahvempia indikaattorijärjestelmiä RIS3-strategian seurantaan, erityisesti metodologian ja koulutuksen aloilla;

50.

panee merkille, että joihinkin RIS3-strategioihin on dokumentoitu puutteellisesti asianomaisen alueen ainutlaatuiset kilpailuedut, joissakin taas ei esitetä näyttöä sidosryhmien valmiudesta tukea yrityksiä innovoinnissa tai tutkijoiden valmiudesta soveltavan tutkimuksen tuottamiseen ja kaupallisten sovellusten löytämiseen heidän tuloksilleen; toteaa myös, että joillakin alueilla on laajoja strategioita ja pelkistettyjä seurantaindikaattoreita; kehottaa siksi lisäämään viranomaisten valmiuksia kerätä ja arvioida saatua asiaankuuluvaa tietoa sekä edistämään alueiden ja keskushallintojen koordinoitua pyrkimystä tunnistaa ja standardoida nykyisiä tietokantoja ja asettaa ne sidosryhmien saataville;

51.

kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita seuraamaan olemassa olevia välineitä, kuten yhteisön innovaatiotutkimusta, hyödyntäen strategioiden täytäntöönpanoa säännöllisesti (vuosittain ja kauden puolivälissä) niin kvantitatiivisesti kuin kvalitatiivisesti ja ottamaan kaikki sidosryhmät, myös kansalaisyhteiskunta, mukaan tähän prosessiin; panee merkille, että sekä alueet että jäsenvaltiot joutuvat kohtaamaan samanlaisia ongelmia seurannan arvioinnissa, ja kehottaa alueita julkaisemaan säännöllisiä kertomuksia tavoitteidensa saavuttamisesta, jotta RIS3-strategioiden vaikutuksia voidaan analysoida paremmin ja taataan avoimuus ja seurantatietojen yleinen saatavuus; on kuitenkin tietoinen, että menee monia vuosia ennen kuin strategiat kantavat hedelmää ja siksi aikaisen seurannan odotusten olisi oltava kohtuullisia;

52.

kehottaa alueita ja jäsenvaltioita toimimaan ennakoivasti toimintasuunnitelmien oikea-aikaisessa täytäntöönpanossa ennen ennakkoehdon noudattamiselle asetettua joulukuun 2016 määräaikaa; pyytää alueita ja jäsenvaltioita laatimaan ja panemaan täytäntöön seurantamekanisminsa RIS3-strategioiden jatkuvan tarkastelun puitteissa ja keskittymään sijoituskohteisiin, joiden ansiosta alueelliset innovointitoimijat voivat saada kilpailuetua tai säilyttää sen;

53.

katsoo, että yhteinen osallistuminen RIS3-strategiaan kuuluvien asiaankuuluvien välineiden seurantaan ja arviointiin sekä eri välineiden raportointiin liittyvän seurannan ja arvioinnin mukauttaminen voi tuoda huomattavaa helpotusta tällä alalla; kehottaa siksi kaikkia sidosryhmiä ja päättäjiä luomaan synergioita ja kehittämään järjestelyjä, joilla kerätään ja yhdistetään tietoja tiettyihin RIS3-strategioihin kuuluvista toimintapolitiikoista ja välineistä;

54.

muistuttaa, että vaikka strategia on hyvä paperilla, se ei tuota odotettuja tuloksia ilman yritysten tukipalvelujen täytäntöönpanoa;

Tärkeimmät opetukset ja RIS3-strategioiden tulevaisuus

55.

pitää valitettavana, että RIS3-strategioissa tunnustetaan usein yritysten tarve kaikenlaisten innovaatioiden hyödyntämiseen mutta tukea myönnetään ainoastaan teknologiseen osaamiseen perustuville innovaatioille; ehdottaa tässä yhteydessä, että RIS3-strategioissa otetaan huomioon innovointi myös muilla aloilla, kuten palvelualoilla ja luovilla aloilla, ja muistuttaa, että kaikenlaiset innovointijärjestelmät ja -instituutiot ovat tärkeitä riippumatta niiden koosta ja niiden yhteydestä paikallisiin ja alueellisiin klustereihin;

56.

korostaa, että RIS3-strategioiden täytäntöönpanon on oltava huolellista, jos niillä pyritään korjaamaan innovointivajetta sekä lisäämään Euroopan työllisyyttä ja kasvua; korostaa, että tältä osin on ratkaisevan tärkeää edistää ruohonjuuritasolta lähteviä strategioita ja tehostaa RIS3-strategioiden potentiaalin valvontaa kaikilla hallinnon tasoilla; toteaa tältä osin, että jäsenvaltioiden olisi valjastettava kansalliset tilastoviranomaisensa auttamaan alueita kehittämään arviointi- ja seurantamekanismejaan;

57.

katsoo, että strategioiden osallistava lähestymistapa on sisällytettävä kaikkiin prosesseihin, myös seuranta- ja arviointiprosessiin, koska tämä lisää RIS3-strategian tavoitteiden saavuttamiseen tähtäävän yhteistyön laajuutta;

58.

kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita muistamaan, että tämän välineen on oltava toteuttamiskelpoinen, toimiva ja tehokas, jotta edunsaajia ei rasiteta byrokratialla;

59.

kehottaa komissiota pyrkimään siihen, että strategioita arvioidaan uudelleen vuonna 2017, jotta niiden tehokkuutta ja tuloksellisuutta voidaan parantaa, ja tiedottamaan strategioiden vaikutuksesta sekä tulevaan koheesiopolitiikkaan että tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaan vuoden 2020 jälkeen, kun otetaan huomioon niiden alkuvuosien täytäntöönpanon yhteydessä saadut kokemukset; kehottaa komissiota käynnistämään ennen seitsemännen koheesiokertomuksen julkaisemista julkisen kuulemisen ja järjestämään Euroopan laajuisen konferenssin parlamentin, alueiden komitean ja muiden sidosryhmien kanssa;

60.

on tietoinen, että älykkään erikoistumisen strategiat voivat olla tehokkaita välineitä energiahaasteiden, resurssitehokkuuden ja energiaturvallisuuden ratkaisemiseksi;

61.

kehottaa komissiota jatkamaan S3-foorumin roolin tukemista, jotta strategioiden hajauttamisen lisäämistä voidaan helpottaa, ja jatkamaan keskittymistä yksityisten investointien tärkeään vipukykyyn;

62.

pyytää REGIO-pääosastoa ja S3-foorumia laatimaan ja levittämään laajalle lyhyen toimintapoliittisen asiakirjan RIS3-strategioiden kokemuksista pääasiassa seuraavilla aloilla: 1) kokemukseen perustuva SWOT-analyysi; 2) alueiden saamat kokemukset ja pahimmat niiden havaitsemat sudenkuopat RIS3-strategioita koskevassa oppaassa kuvattujen kuuden vaiheen aikana; 3) suositukset ja standardimallit RIS3-strategioiden jatkuvaa parantamista varten, jotta strategioita voidaan suunnitella paremmin vuoden 2020 jälkeen; ja 4) inhimilliset voimavarat, joita tarvitaan RIS3-strategioiden onnistuneeseen suunnitteluun ja täytäntöönpanoon; katsoo, että tutkimukseen ja innovointiin liittyviä alueellisia verkostoja olisi kannustettava ja tuettava toteuttamalla toimia niiden onnistumisten ja saamien kokemusten edistämiseksi, jotta tällainen ajattelu juurrutetaan alueisiin kaikilla tasoilla;

o o

63.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.

(2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289.

(3) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 470.

(4) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259.

(5) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 303.

(6) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 281.

(7) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 487.

(8) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0002.

(9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0308.

(10) EUVL C 225, 27.7.2012, s. 46.

(11) EUVL C 218, 30.7.2013, s. 12.

(12) EUVL C 415, 20.11.2014, s. 5.

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/11

P8_TA(2016)0321

Euroopan alueellinen yhteistyö – parhaat käytänteet ja innovatiiviset toimet

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2016 Euroopan alueellisesta yhteistyöstä – parhaat käytänteet ja innovatiiviset toimet (2015/2280(INI))

(2018/C 204/02)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen XVIII osaston,

—

—	ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013 (2),

—	ottaa huomioon Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen tukemista Euroopan aluekehitysrahastosta koskevista erityissäännöksistä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013 (3),

—

—	ottaa huomioon unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa koskevista yhteisistä säännöistä ja menettelyistä 11. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 236/2014 (5),

—	ottaa huomioon liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA II) perustamisesta 11. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 231/2014 (6),

—	ottaa huomioon Euroopan naapuruusvälineen perustamisesta 11. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 232/2014 (7),

—	ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (8),

—	ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (9),

—

ottaa huomioon aluesuunnittelusta ja -kehityksestä vastaavien ministerien epävirallisessa kokouksessa Gödöllőssä Unkarissa 19. toukokuuta 2011 hyväksytyn asiakirjan ”Euroopan unionin alueellinen agenda 2020: Tavoitteena entistä osallistavampi, älykkäämpi ja kestävämpi moninaisten alueiden Eurooppa”,

—	ottaa huomioon 14. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n jäsenvaltioiden valmiudesta käynnistää koheesiopolitiikan uusi ohjelmakausi tehokkaasti ja oikea-aikaisesti (10),

—	ottaa huomioon 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman viipeistä vuosien 2014–2020 koheesiopolitiikan käynnistämisessä (11),

—	ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon Euroopan investointiohjelmasta (COM(2014)0903),

—	ottaa huomioon kuudennen taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän kertomuksen (COM(2014)0473),

—	ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman investoimisesta työpaikkoihin ja kasvuun: unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen (12),

—	ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

—	ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikasta ja Eurooppa 2020 -strategian arvioinnista (13),

—	ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Kohti koheesiopolitiikan yksinkertaistamista ja tulosperustaista suuntaamista kaudella 2014–2020” (14),

—

ottaa huomioon Euroopan strategisten investointien rahastosta, Euroopan investointineuvontakeskuksesta ja Euroopan investointihankeportaalista sekä asetusten (EU) N:o 1291/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 muuttamisesta – Euroopan strategisten investointien rahasto – 25. kesäkuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/1017 (15),

—	ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”Makroaluestrategioiden lisäarvo” (COM(2013)0468) sekä asiaankuuluvat 22. lokakuuta 2013 annetut neuvoston päätelmät,

—	ottaa huomioon parlamentin sisäasioiden pääosaston (osasto B – rakenne- ja koheesiopolitiikka) tammikuussa 2015 julkaiseman tutkimuksen makroalueiden uudesta roolista Euroopan alueellisessa yhteistyössä (”New Role of Macro-Regions in European Territorial Cooperation”),

—

ottaa huomioon parlamentin sisäasioiden pääosaston (osasto B – rakenne- ja koheesiopolitiikka) heinäkuussa 2015 julkaiseman tutkimuksen eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymästä alueellisen yhteistyön edistämisen ja parantamisen välineenä Euroopassa (”European Grouping of Territorial Cooperation as an instrument for promotion and improvement of territorial cooperation in Europe”),

—	ottaa huomioon 22. helmikuuta 2016 julkistetun komission esitteen ”Euroopan investointiohjelma: uusia suuntaviivoja Euroopan rakenne- ja investointirahastojen ja Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) yhdistämisestä”,

—	ottaa huomioon toukokuussa 2015 annetun alueiden komitean lausunnon ”Paikallis- ja aluekehitystä tukevat rahoitusvälineet”,

—	ottaa huomioon 14. joulukuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi” (COM(2015)0639),

—	ottaa huomioon 2. syyskuuta 2015 annetun alueiden komitean julkilausuman ”Interreg 25 vuotta: uutta vauhtia rajojen yli ulottuvalle yhteistyölle”,

—	ottaa huomioon joulukuussa 2015 annetun alueiden komitean lausunnon ”Alueellinen visio 2050: minkälainen tulevaisuus?”,

—	ottaa huomioon 17. joulukuuta 2015 annetun alueiden komitean lausunnon ”Rajatylittävän yhteistyön vahvistaminen: tarvitaanko parempaa sääntelykehystä?”,

—	ottaa huomioon puheenjohtajavaltio Luxemburgin laatiman Interregin tähänastista toimintaa ja alueellisen yhteistyön tulevaisuutta käsittelevän tausta-asiakirjan ”Looking back on 25 years of Interreg and preparing the future of territorial cooperation”,

—	ottaa huomioon neuvoston päätelmät ”Interreg 25 vuotta: yhteisöaloitteen merkitys koheesiopolitiikan päämäärien edistämisessä”,

—	ottaa huomioon puheenjohtajavaltio Luxemburgin aloitteen raja-alueita koskevista erityisistä säännöksistä näiden alueiden tarpeisiin ja haasteisiin vastaamiseksi (”A tool for the attribution and application of specific provisions for the improvement of cross-border cooperation”) (16),

—	ottaa huomioon komission eurooppalaisen yhteistyön päivänä 21. syyskuuta 2015 käynnistämän EU:n laajuisen julkisen kuulemisen rajatylittävässä yhteistyössä jäljellä olevista esteistä (17),

—	ottaa huomioon tulokset ensimmäisestä Eurobarometri-tutkimuksesta, jonka komissio toteutti vuonna 2015 selvittääkseen ja kartoittaakseen raja-alueilla asuvien kansalaisten näkemyksiä, jotta EU:n toimet voitaisiin kohdentaa entistä paremmin (18),

—	ottaa huomioon OECD:n vuonna 2013 rajatylittävästä yhteistyöstä julkaiseman raportin ”Regions and Innovation: collaborating across borders”,

—	ottaa huomioon alueiden komitean raportin ”EAYY-seurantakertomus 2014 – Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpano” (19),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A8-0202/2016),

ottaa huomioon, että noin 38 prosenttia Euroopan väestöstä asuu raja-alueilla ja että EU on ajautunut laajamittaiseen talous-, rahoitus- ja sosiaalikriisiin, joka vaikuttaa erityisen haitallisesti naisiin kaikilla rintamilla; katsoo, että EU:n on sisällytettävä sukupuolten tasa-arvo keskeisenä kaikkiin Euroopan alueelliseen yhteistyöhön liittyviin toimiin ja käytänteisiin;

ottaa huomioon, että Euroopan alueellisen yhteistyön yleisenä tavoitteena on vähentää kansallisten rajojen vaikutusta, jotta voidaan vähentää alueiden välisiä eroja, poistaa investoimisessa ja rajatylittävässä yhteistyössä jäljellä olevia esteitä, lujittaa yhteenkuuluvuutta ja edistää tasapainoista taloudellista, sosiaalista, kulttuurista ja aluekehitystä koko unionissa;

C.	toteaa, että Euroopan alueellinen yhteistyö on koheesiopolitiikan olennainen osa, sillä se vahvistaa unionin alueellista yhteenkuuluvuutta;

D.	toteaa, että jäsenvaltiot voivat hyödyntää Euroopan alueellista yhteistyötä vastatakseen muuttoliikekriisistä johtuviin haasteisiin;

E.	toteaa, että edelleenkin vain harvat EU:n kansalaiset hyödyntävät EU:n sisämarkkinoiden ja vapaan liikkuvuuden koko potentiaalia;

ottaa huomioon, että jaetun hallinnoinnin, monitasoisen hallinnon ja kumppanuuden periaatteiden mukaisesti Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmia on kehitetty sellaisen yhteisen prosessin avulla, joka tuo yhteen useita Euroopan tason, kansallisia, alueellisia ja paikallisia toimijoita yhteisten haasteiden ratkaisemiseksi rajojen yli ja hyvien käytänteiden vaihtamisen helpottamiseksi;

G.	katsoo, että on tarpeen pohtia yhdessä vuoden 2020 jälkeisen Euroopan alueellisen yhteistyön rakennetta;

Euroopan alueellisen yhteistyön eurooppalainen lisäarvo, parhaat käytänteet ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden edistäminen

panee merkille, että Euroopan alueellisesta yhteistyöstä on tullut toinen koheesiopolitiikan kahdesta yhtä tärkeästä tavoitteesta kaudella 2014–2020 ja siitä on annettu oma asetus; korostaa kuitenkin, että Euroopan alueellisen yhteistyön 10,1 miljardin euron määrärahat, jotka ovat 2,8 prosenttia koheesiopolitiikan määrärahoista, eivät yllä niiden suurten haasteiden tasolle, joihin Euroopan alueellisella yhteistyöllä on vastattava, eivätkä vastaa Euroopan alueellisen yhteistyön eurooppalaisen lisäarvon korkeaa tasoa; muistuttaa tässä yhteydessä, että parlamentti pettyi monivuotisesta rahoituskehyksestä 2014–2020 käytyjen neuvottelujen tulokseen, koska Euroopan alueellisen yhteistyön määrärahoja leikattiin; uskoo, että Euroopan alueellisen yhteistyön määrärahojen lisääminen seuraavalla ohjelmakaudella kasvattaa koheesiopolitiikan lisäarvoa; kehottaa kiinnittämään enemmän huomiota alueellista yhteenkuuluvuutta koskevaan SEUT:n 174 artiklaan ja erityisesti maaseutualueisiin ja teollisuuden muutosprosessissa oleviin alueisiin sekä vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsiviin alueisiin, kuten syrjäisimpiin alueisiin, pohjoisimpiin alueisiin tai harvaan asuttuihin alueisiin ja saaristo-, rajaseutu- ja vuoristoalueisiin; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään koheesiopolitiikkaa toteuttaessaan erityistä huomiota maantieteellisesti ja väestörakenteen kannalta epäsuotuisimmassa asemassa oleviin alueisiin;

toteaa, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden mukaisesti Euroopan alueellista yhteistyötä on uudistettu sen vaikuttavuuden parantamiseksi keskittymällä temaattiseen keskittämiseen ja tulossuuntautuneisuuteen rajoittamatta alueelliset näkökohdat huomioon ottavaa tarkastelutapaa, joka mahdollistaa alueellisten painopisteiden toteuttamisen jatkossakin; katsoo, että Euroopan alueellisen yhteistyön erityispiirteisiin on kiinnitettävä enemmän huomiota; kehottaa sen vuoksi arvioimaan paremmin Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmia, jotta voidaan näyttää toteen niiden vaikutukset ja lisäarvo;

toteaa, että rajatylittävä yhteistyö on keskeinen väline raja-alueiden kehittämisessä ja että raja-alueita pidetään Euroopan yhdentymisen todellisina koekenttinä; toteaa, että rajatylittävälle yhteistyölle oli ominaista kausilla 2000–2006 ja 2007–2013 selkeä suuntautuminen strategisemmin kohdennettuihin painopisteisiin ja sillä saatiin aikaan parhaita käytänteitä yhteyksien ja saavutettavuuden parantamisessa, tietämyksen ja innovaation siirtämisessä, alueellisen identiteetin vahvistamisessa, ympäristöhaasteisiin vastaamisessa, institutionaalisten valmiuksien, terveydenhuollon, koulutuksen, työllisyyden ja työvoiman liikkuvuuden sekä pelastustoiminnan parantamisessa, uusien kumppanuuksien luomisessa ja olemassa olevien kumppanuuksien vahvistamisessa;

toteaa, että valtioiden välinen yhteistyö on edesauttanut tutkimuksen, innovoinnin ja osaamistalouden tukemista, ilmastonmuutokseen sopeutumista sekä kestävän liikenteen ja liikkuvuuden edistämistä, kun asioita on tarkasteltu valtioiden välisesti, ja parantanut osaltaan institutionaalisia valmiuksia; korostaa, että kokonaisvaltainen alueellinen tarkastelutapa ja valtioiden välinen yhteistyö ovat erittäin tärkeitä ympäristönsuojelun kannalta erityisesti vesistöjen, biologisen monimuotoisuuden ja energian aloilla;

toteaa, että alueiden välinen yhteistyö on mahdollistanut eri kysymyksiä ja aiheita koskevan kaupunkien ja alueiden yhteistyön, johon sisältyy kokemusten ja hyvien käytänteiden vaihtoa, ja että tämä on lisännyt monien alueellisten ja paikallisten toimien vaikuttavuutta; katsoo, että maaseutu- ja kaupunkialueiden kehityksen huomattaviin eroihin ja metropolialueiden ongelmiin olisi puututtava;

katsoo, että tehokas rajatylittävä ja valtioiden välinen yhteistyö tekee maantieteellisestä alueesta kauppaa käyvien yritysten kannalta houkuttelevamman, kun hyödynnetään paikallista, alueellista ja rajatylittävää potentiaalia sekä inhimillistä pääomaa mahdollisimman tehokkaasti, jotta voidaan vastata paremmin kauppaa käyvien yritysten tarpeisiin ja odotuksiin ja välttää yritysten uudelleensijoittaminen kolmansiin maihin, EU:n alueiden väestökato ja työttömyyden lisääntyminen;

on vakuuttunut siitä, että Euroopan alueellinen yhteistyö tarjoaa merkittävää eurooppalaista lisäarvoa, sillä se tukee rauhaa, vakautta ja alueellista yhdentymistä myös laajentumis- ja naapuruuspolitiikan puitteissa sekä kaikkialla maailmassa levittämällä parhaita käytänteitä; katsoo, että rajatylittävästä yhteistyöstä voidaan saada lisäarvoa muuttoliikekriisin hallintaan;

huomauttaa, että vuosina 2014–2020 Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) Euroopan alueellisen yhteistyön määrärahoista (20) noin 41 prosenttia investoidaan toimiin ympäristön laadun parantamiseksi, samalla kun 27 prosenttia investoidaan älykkään kasvun sekä tutkimuksen ja innovoinnin edistämiseen ja 13 prosenttia käytetään osallistavan kasvun edistämiseen toteuttamalla työllisyyteen ja koulutukseen liittyviä toimia ja 33 ohjelmalla pyritään parantamaan yleisesti yhteyksiä rajojen yli; toteaa lisäksi, että 790 miljoonaa euroa osoitetaan institutionaalisten valmiuksien parantamiseen perustamalla tai lujittamalla yhteistyörakenteita ja tehostamalla julkisia palveluja;

korostaa, että tulossuuntautuneisuus edellyttää, että Interreg-ohjelmissa varmistetaan laadukas hanketason yhteistyö ja omaksutaan uudenlainen arviointi ottamalla huomioon kunkin ohjelman erityisluonne ja edistämällä edunsaajien ja hallintoviranomaisten hallinnollisen rasitteen vähentämistä; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja hallintoviranomaisia tekemään yhteistyötä ja vaihtamaan tietoja ja hyviä käytänteitä, jotta voidaan tehdä arviointeja ja antaa ohjeita siitä, miten tulossuuntautuneisuus voidaan mukauttaa Euroopan alueellisen yhteistyön erityispiirteisiin; toteaa, että Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmien koko lisäarvoa ei voida arvioida ainoastaan määrällisillä indikaattoreilla, ja kehottaa komissiota ottamaan käyttöön enemmän laadullisia indikaattoreita, jotta ne vastaisivat paremmin alueellisella yhteistyöllä aikaansaatuja tuloksia;

10.

panee huolestuneena merkille, että Interreg-ohjelmien hyväksyminen on viivästynyt, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita suuntaamaan ponnistelunsa niiden tehokkaaseen ja onnistuneeseen täytäntöönpanoon ja esteiden poistamiseen rajatylittävältä yhteistyöltä, jotta voidaan välttää keskeiset ongelmat, jotka korostuivat jo ohjelmakaudella 2007–2013; kehottaa komissiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmien täytäntöönpanon nopeuttamiseksi;

11.

pitää valitettavana, että saatavilla ei ole luotettavaa rajatylittävää tietoa ja näyttöä rajatylittävän yhteistyön vaikuttavuudesta tuloksellisuutta koskevan raportoinnin osalta; kehottaa näin ollen komissiota, Eurostatia ja hallintoviranomaisia tekemään yhteistyötä yhteisten arviointiperusteiden laatimiseksi ja yhdessä koordinoimaan yhtenäistä tietokantaa ja luomaan menetelmiä, joiden avulla luotettavia tietoja voidaan toimittaa, käyttää ja vaihtaa rajojen yli; panee merkille kokonaisvaltaisten alueellisten tarkastelutapojen täytäntöönpanossa esiintyvät haasteet, jotka johtuvat siitä, että jäsenvaltioiden alueellisten ja paikallisten viranomaisten vaikutusvallan lisääminen on hyvin eritasoista;

12.

kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja hallintoviranomaisia perustamaan asianmukaisesti jäsenneltyjä seurantajärjestelmiä ja arviointisuunnitelmia, jotta voidaan paremmin arvioida saavutettuja tuloksia Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin ja alueelliseen yhdentymiseen nähden;

Alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen

13.

korostaa, että Euroopan alueellinen yhteistyö vahvistaa merkittävästi EU:n alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitetta yhdistämällä erilaisia alakohtaisia toimia alueellisella tasolla; suhtautuu myönteisesti Euroopan alueellisia skenaarioita ja visioita koskevaan Euroopan aluekehittämisen seurantaverkoston (ESPON) tutkimukseen ”ET2050: Territorial Scenarios and Visions for Europe”, joka voi toimia viitekehyksenä vuoden 2020 jälkeisen koheesiopolitiikan valmistelusta käytäville jatkokeskusteluille;

14.

muistuttaa niiden yhdennettyjen alueellisten investointien (ITI) ja paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden (CLLD) merkityksestä, joita ei ole pantu täytäntöön riittävän laajasti Interreg-ohjelmissa kaudella 2014–2020, ja kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään niitä enemmän ja korostaa, että tämä edellyttää alueellisten ja paikallisten elinten laajempaa osallistumista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan tiedotus- ja koulutusohjelmia edunsaajille;

15.

on sitä mieltä, että uusien aluekehitysvälineiden, kuten yhdennettyjen alueellisten investointien ja paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden, avulla voidaan synnyttää investointeja sosiaali-, terveydenhuolto- ja koulutusalan infrastruktuuriin, elvyttää heikossa asemassa olevia kaupunkialueita, luoda työpaikkoja ja toteuttaa muita toimia, joilla pyritään vähentämään muuttajien eristäytymistä ja tukemaan heidän osallistamistaan;

16.

kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota hankkeisiin, joilla pyritään saamaan paikkakunnat ja alueet sopeutumaan väestömuutokseen ja torjumaan väestömuutoksesta aiheutuvaa epätasapainoa erityisesti 1) mukauttamalla sosiaalisia ja liikkuvuutta koskevia infrastruktuureja väestörakenteen muutokseen ja muuttoliikkeeseen, 2) luomalla ikääntyvälle väestölle tarkoitettuja hyödykkeitä ja palveluja, 3) tukemalla iäkkäiden ihmisten, naisten ja muuttajien työllistymismahdollisuuksia, jotka lisäävät sosiaalista osallisuutta, ja 4) vahvistamalla digitaalisia yhteyksiä ja luomalla foorumeja, joiden avulla mahdollistetaan syrjäisemmillä alueilla asuvien kansalaisten osallistuminen ja vuorovaikutus ja edistetään niitä erilaisten hallinnollisten, sosiaalisten ja poliittisten palvelujen osalta kaikilla hallinnon tasoilla (paikallinen, alueellinen, kansallinen ja Euroopan taso);

17.

korostaa Euroopan alueellisen yhteistyön roolia saarialueilla, syrjäisimmillä alueilla, harvaan asutuilla alueilla sekä vuoristo- ja maaseutualueilla tärkeänä välineenä, jolla vahvistetaan niiden alueellista yhteistyötä ja yhdentymistä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota rahastojen käyttöön näillä alueilla, myös kolmansien maiden rajoilla sijaitsevilla alueilla, jotta voidaan parantaa Euroopan alueellisen yhteistyön avulla rahoitettavien rajatylittävien hankkeiden täytäntöönpanoa;

18.

korostaa Euroopan alueellisen yhteistyön ja makroaluestrategioiden täydentävää luonnetta yhteisiin haasteisiin vastaamisessa laajemmilla toiminnallisilla alueilla sekä makroaluestrategioiden myönteistä roolia pyrittäessä vastaamaan makroalueiden kohtaamiin yhteisiin haasteisiin;

19.

katsoo, että olisi pyrittävä parempaan koordinointiin, synergiaan ja täydentävyyteen rajatylittävän ja valtioiden välisen yhteistyön ohjelmalohkojen välillä, jotta voidaan parantaa yhteistyötä ja yhdentymistä laajemmilla strategisilla alueilla; kehottaa parantamaan hallintoviranomaisten ja makroaluestrategioiden toimijoiden välistä koordinointia; kehottaa komissiota tehostamaan yhteistyötä sekä vahvistamaan Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmien sekä kansallisten ja alueellisten ohjelmien välisiä yhteyksiä ja johdonmukaisuutta kehittämisvaiheessa, jotta voidaan tehostaa täydentävyyttä ja välttää päällekkäisyyksiä;

20.

toteaa, että joillakin alueilla on edessään vakavia muuttoliikkeeseen liittyviä haasteita, ja kehottaa hyödyntämään Interreg-ohjelmia ja vaatii niiden pikaista täytäntöönpanoa, jotta voidaan muun muassa vastata pakolaiskriisin torjumista koskeviin haasteisiin ja vaihtaa hyviä käytänteitä paikallis- ja alueviranomaisten välillä raja-alueilla sekä kolmansien maiden kanssa erityisesti makroaluestrategioiden avulla;

Tutkimuksen ja innovoinnin tukeminen

21.

korostaa tutkimuksen ja innovoinnin saavutuksia, kuten yhteisiä tutkimushankkeita, tutkimuslaitosten ja yritysten välistä yhteistyötä, kansainvälisten rajatylittävien korkeakoulujen, tutkimuskeskusten ja koulutuslaitosten perustamista, rajatylittävien klustereiden ja yritysverkostojen, yrityshautomojen ja pk-yritysten neuvontapalvelujen perustamista sekä huipputeknologian tuotemerkkien luomista ulkomaisten investoijien houkuttelemiseksi jne.; panee merkille tärkeän roolin, joka Interreg-ohjelmilla on alueiden kilpailukyvyn ja innovaatiopotentiaalin parantamisessa, sillä niillä edistetään älykkään erikoistumisen strategioiden välisiä synergioita, klusterien välistä yhteistyötä ja innovaatioverkostojen kehittämistä; pyytää komissiota esittämään kattavan katsauksen alueellisesta yhteistyöstä EAKR:ssa ja ESR:ssa yhteisen strategiakehyksen perusteella (yleisiä säännöksiä koskevan asetuksen liite I (asetus (EU) N:o 1303/2013));

22.

on tietoinen siitä, että investoinnit älykkään kasvun sekä tutkimuksen ja innovoinnin edistämiseen ovat 27 prosenttia rajatylittävän yhteistyön ohjelmille kaudella 2014–2020 myönnettävästä EAKR:n rahoitusosuudesta (21); panee myös merkille, että 35 prosenttia valtioiden välisten ohjelmien määrärahoista käytetään älykkään kasvun tukemiseen edistämällä tutkimusta ja innovointia;

23.

korostaa tarvetta luoda innovaatiopolitiikkaa koskevia rajatylittäviä tarkastelutapoja, kuten yhteiset tutkimus- ja liikkuvuusohjelmat, yhteiset tutkimusinfrastruktuurit, kumppanuudet ja yhteistyöverkostot; kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, että jäsenvaltioiden erilainen lainsäädäntö haittaa yhteisiä ponnisteluja tutkimuksen ja innovoinnin laajentamiseksi rajojen yli;

24.

vaatii, että ohjelmien ja rahastojen, mukaan lukien Euroopan rakenne- ja investointirahastot (ERI-rahastot), Horisontti 2020 -ohjelma, Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR) jne., ja muiden EU:n rahastojen välisillä synergioilla ja täydentävyydellä on pyrittävä maksimoimaan tutkimukseen ja innovointiin tehtävien investointien määrä, laatu ja vaikutus; suosittaa paikallis- ja alueviranomaisille, että nämä hyödyntävät täysimääräisesti mahdollisuuksia yhdistää kyseiset rahastot pk-yritysten sekä tutkimus- ja innovointihankkeiden, tarvittaessa myös rajatylittävien hankkeiden, tukemiseen; kehottaa pk-yrityksiä hyödyntämään täysimääräisesti näiden rahastojen tarjoamia mahdollisuuksia, jotta voidaan edistää kyseisten Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmien täytäntöönpanoa;

25.

kehottaa hyväksymään rajatylittäviä innovaatiostrategioita samalla kun vahvistetaan täydentävyys jo olemassa olevien älykkään erikoistumisen strategioiden kanssa sekä muiden olemassa olevien ohjelmien ja strategioiden kanssa; kehottaa arvioimaan rajatylittävien synergioiden potentiaalia ja ottamaan käyttöön erilaisia rahoituslähteitä;

26.

katsoo, että rahoitusvälineiden on oltava olennainen osa Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmia siten, että niillä täydennetään avustuksia, jotta voidaan tukea pk-yritysten rahoituksen saantia, tutkimusta ja innovointia; katsoo, että rahoitusvälineiden lisääntyvä käyttö voisi houkutella Interreg-hankkeisiin lisää investointeja, mikä loisi uusia työpaikkoja ja mahdollistaisi parempien tulosten saavuttamisen; muistuttaa teknisen tuen ja mukautettujen koulutusaloitteiden ratkaisevasta merkityksestä rahoitusvälineiden käytöstä saatavien kaikkien etujen hyödyntämisessä jopa vähemmän kehittyneillä alueilla;

Hallinnon ja politiikan koordinointi

27.

muistuttaa, että kuudennessa yhteenkuuluvuutta käsittelevässä kertomuksessa ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota Euroopan alueelliseen yhteistyöhön, kun otetaan huomioon, että se on ollut täysimittainen koheesiopolitiikan tavoite ohjelmakaudelta 2007–2013 lähtien; muistuttaa eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymien (EAYY) potentiaalista sekä välineenä, jolla tuetaan ja edistetään Euroopan alueellista yhteistyötä ja hallinnoidaan rajatylittäviä hankkeita, että välineenä, jolla edistetään kokonaisvaltaista yhdennettyä aluekehitystä, ja monitasoisen hallinnon joustavana foorumina;

28.

suhtautuu myönteisesti eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymän (EAYY) yksinkertaistamista koskevaan asetukseen (asetus (EU) N:o 1302/2013) ja kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, joilla helpotetaan eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymien perustamista; huomauttaa kuitenkin, että tämä asetus ei riitä ratkaisemaan kaikkia rajatylittävässä yhteistyössä jäljellä olevia oikeudellisia esteitä; pitää siksi myönteisenä puheenjohtajavaltio Luxemburgin aloitetta, jossa ehdotetaan raja-alueita koskevaa oikeudellista välinettä, joka antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden sopia erityissäännöksistä; suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen laatia vuoden 2016 loppuun mennessä rajatylittävän yhteistyön esteistä analyysi, jossa etsitään ratkaisuja ja esimerkkejä hyvistä käytänteistä; pyytää komissiota sisällyttämään tähän analyysiin selvityksen raja-alueiden tarpeista; odottaa mielenkiinnolla tuloksia komission eurooppalaisen yhteistyön päivänä 21. syyskuuta 2015 käynnistämästä EU:n laajuisesta julkisesta kuulemisesta rajatylittävässä yhteistyössä jäljellä olevista esteistä; pyytää komissiota ottamaan huomioon analyysissaan parlamentin suositukset ja julkisen kuulemisen tulokset;

29.

katsoo, että Interreg-ohjelmilla olisi ohjelmien sovittujen painopisteiden puitteissa ja sovitun toimintalogiikan mukaisesti sekä muuta asianmukaista rahoitusta täydentäen tuettava muuttoliike- ja maahanmuuttoasioihin liittyviin haasteisiin vastaamista ja edistettävä tehokkaita kotouttamistoimia; kehottaa hyödyntämään komission avointa suhtautumista kauden 2014–2020 toimenpideohjelmien nopeaan tarkasteluun ja niitä koskevien muutosten hyväksymiseen, kun asianomaiset jäsenvaltiot pyytävät muutoksia ja ainoastaan kun tavoitteena on pakolaiskriisin haasteisiin vastaaminen;

30.

pitää rahoitusvälineiden lisääntynyttä käyttöä avustusten ohella käytettävänä joustavana mekanismina; painottaa, että tehokkaasti täytäntöönpantuina rahoitusvälineet voivat lisätä merkittävästi rahoituksen vaikutusta; korostaa tässä yhteydessä, että tarvitaan selkeät, johdonmukaiset ja keskitetyt säännöt rahoitusvälineille, jotta voidaan edistää valmistelu- ja täytäntöönpanoprosessin yksinkertaistamista varoja hallinnoivien henkilöiden ja edunsaajien kannalta; kehottaa kiinnittämään huomiota mahdollisuuteen hyödyntää EIP:n rahoitusjärjestelyjä ja teknistä tukea koskevista välineistä saatavaa erityisasiantuntemusta ja tietotaitoa;

31.

korostaa, että ohjelmakaudella 2007–2013 Interreg-ohjelmien ja muiden EU:n rahoittamien ohjelmien mahdollista keskinäistä täydentävyyttä ei arvioitu riittävästi; kehottaa perustamaan asianmukaisia koordinointimekanismeja, joilla varmistetaan tehokas koordinointi, täydentävyys ja synergia ERI-rahastojen ja muiden unionin ja kansallisten rahoitusvälineiden, kuten Horisontti 2020 -ohjelman, sekä ESIR:n ja EIP:n kanssa;

32.

kehottaa sisällyttämään hallintoviranomaisten arviointisuunnitelmiin jatkuvia arviointeja, joissa keskitytään arvioimaan erityisesti ohjelmien välisten synergioiden vaikuttavuutta;

33.

korostaa rajatylittävien työmarkkinoiden jatkuvasti lisääntyvää merkitystä, sillä niillä on varsin huomattava asema hyvinvoinnin ja työpaikkojen luomisessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti Interreg-ohjelmien tarjoamia mahdollisuuksia, joilla voidaan edistää rajatylittävää työvoiman liikkuvuutta muun muassa edistämällä yhtäläisten mahdollisuuksien periaatetta, mukauttamalla tarvittaessa hallinnollista ja sosiaalista sääntelykehystä sekä lujittamalla kaikkien hallinnon tasojen välistä vuoropuhelua;

34.

pitää ratkaisevan tärkeänä synergioiden ja täydentävyyden lisäämistä Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmien ja Euroopan työnvälitysverkoston (EURES) välillä, koska niillä on erityisen tärkeä rooli rajatylittävillä alueilla, joilla on huomattavasti rajatylittävää työmatkaliikennettä; kehottaa jäsenvaltioita ja alueita hyödyntämään täysimääräisesti työllistymistä ja ammatillista liikkuvuutta koskevia Euroopan työnvälitysverkoston tarjoamia mahdollisuuksia kaikkialla EU:ssa;

35.

on vakuuttunut siitä, että monitasoisen hallinnon periaate, kumppanuusperiaate ja eurooppalaisten käytännesääntöjen tosiasiallinen täytäntöönpano ovat erityisen merkittäviä Interreg-ohjelmien kehittämiselle;

Yksinkertaistaminen

36.

korostaa, että huolimatta siitä, että Euroopan alueellisesta yhteistyöstä on annettu erillinen asetus, alueellisen yhteistyön ohjelmien täytäntöönpanoa olisi edelleen yksinkertaistettava, ja kehottaa yksinkertaistamista käsittelevää korkean tason ryhmää harkitsemaan toimia, joilla yksinkertaistetaan ja vähennetään edunsaajien hallinnollista rasitetta, ennen Euroopan alueellisesta yhteistyöstä annettavaa lainsäädäntöehdotusta ja vuoden 2020 jälkeistä kautta koskevaa Interreg-ohjelmien ohjelmasuunnittelua;

37.

kehottaa komissiota esittämään erityistoimia, joilla yksinkertaistetaan raportointia, tarkastuksia ja valtiontukea koskevia sääntöjä ja yhdenmukaistetaan menettelyjä; vaatii laatimaan ohjelmalohkoittain yhdenmukaisia vaatimuksia kaikkia Interreg-ohjelmia varten;

38.

kehottaa jäsenvaltioita yksinkertaistamaan kansallisia säännöksiä ja välttämään ylisääntelyä; vaatii toteuttamaan sähköisen koheesion ja yksinkertaistamaan hallinnollisia menettelyjä;

39.

korostaa, että kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorin sidosryhmien mukaan ottamista koskevia järjestelyjä on laajennettava ja yksinkertaistettava ottaen kuitenkin aina huomioon tarpeen varmistaa avoimuus ja vastuuvelvollisuus; ehdottaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien perustamisesta voisi koitua erinäisiä potentiaalisia etuja mutta siihen sisältyy eturistiriitojen vaara, johon olisi puututtava asianmukaisesti sekä oikeudellisesti sitovilla että ei-sitovilla välineillä; kehottaa komissiota antamaan oikea-aikaiset, johdonmukaiset ja selkeät ohjeet rahoitusvälineiden käytöstä Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmissa;

40.

korostaa, että kaikkea kasvu- ja työllisyysohjelmien yksinkertaistamista on sovellettava myös Interreg-ohjelmiin;

41.

korostaa, että yksinkertaistamistoimien soveltamisalalla on tärkeää luoda mekanismeja edunsaajien seuraamiseksi;

42.

katsoo, että etusijalle olisi asetettava voimien yhdistäminen paikan päällä ja toimijoiden välisen molemminpuolisen luottamuksen edistäminen rajoilla ja että rahoitusvälineillä voidaan tarjota arvokasta apua näille toimille;

Suositukset

43.

katsoo, että Euroopan alueellinen yhteistyö on osoittautunut vaikuttavaksi ja että sen potentiaalia olisi kehitettävä edelleen; korostaa sen potentiaalia muuallakin kuin aluepolitiikassa, esimerkiksi sisämarkkinoilla, digitaalistrategiassa sekä työllisyyden, liikkuvuuden, energian, tutkimuksen, koulutuksen, kulttuurin, terveyden ja ympäristön alalla, ja kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita säilyttämään Euroopan alueellisen yhteistyön tärkeänä välineenä, antamaan sille merkittävämmän roolin vuoden 2020 jälkeisessä koheesiopolitiikassa ja lisäämään huomattavasti sen määrärahoja;

44.

katsoo, että Euroopan alueellisen yhteistyön perusfilosofia ja nykyinen rakenne olisi säilytettävä, mukaan lukien johtavaa edunsaajaa koskevan periaatteen noudattaminen, ja rajatylittävää osatekijää olisi edelleen painotettava; kehottaa komissiota tarkastelemaan 25-vuotisen kokemuksen perusteella mahdollisuutta laatia yhdenmukaisia kriteerejä, jotka eivät perustu ainoastaan väestön kokoon vaan joissa otetaan myös huomioon sosiaalis-taloudelliset ja alueelliset erityispiirteet;

45.

korostaa liittymistä valmistelevan tukivälineen ja Euroopan naapuruusvälineen mukaisen rajatylittävän yhteistyön merkitystä EU:n ulkorajoilla; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että hyviä käytänteitä, joilla mahdollistetaan Interreg-ohjelmien edunsaajien hallinnollisen rasitteen vähentäminen, voidaan soveltaa ohjelmiin, jotka pannaan täytäntöön EU:n ulkorajoilla;

46.

muistuttaa kansalaisten välisen ruohonjuuritason yhteistyön mahdollisuuksista, joita tarjoaa niin kutsuttu pienten hankkeiden rahasto, josta myönnetään varoja pieniin hankkeisiin ja mikrohankkeisiin kansalaisten osallistumisen edistämiseksi kiinnittäen erityistä huomiota naapureina olevien raja-alueiden välisiin pieniin rajatylittäviin yhteistyöhankkeisiin; kehottaa kannustamaan tällaisten hankkeiden rahoittamista ja muistuttaa, että tämä edellyttää yksinkertaistamista ja joustavuutta koskevia lisätoimia;

47.

kannustaa laatimaan yhdessä raja-alueita koskevia strategioita, jotta voidaan edistää kokonaisvaltaista ja kestävää aluekehitystä, mukaan lukien kokonaisvaltaisten tarkastelutapojen soveltaminen ja levittäminen sekä hallinnollisten menettelyjen ja säännösten yhdenmukaistaminen rajojen yli; toteaa, että on tärkeää edistää tasapuolista aluekehitystä alueiden sisällä;

48.

katsoo, että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota rajalla sijaitsevien vuoristoalueiden välisen rajatylittävän yhteistyön edistämiseen asettamalla etusijalle maaseutualueet;

49.

korostaa, että kulttuuriyhteistyön olisi oltava yksi Euroopan alueellisen yhteistyön tavoitteista; katsoo siksi, että kulttuuri- ja koulutusyhteistyötä olisi edistettävä enemmän rajatylittävillä alueilla, joilla on yhteinen kulttuurinen ja kielellinen perintö;

50.

vaatii, että alueellisilla ja paikallisilla elimillä olisi tärkeä ja merkittävä asema, kun ehdotetaan, hallinnoidaan ja arvioidaan Euroopan alueellista yhteistyötä erityisesti rajatylittävän yhteistyön osalta, ottaen huomioon, että joillakin alueilla on jo tällaisia valtuuksia;

51.

kehottaa komissiota tarkastelemaan rahoitusvälineiden roolia avustusten täydentäjinä; katsoo, että on olennaisen tärkeää tehdä tiiviimpää yhteistyötä EIP:n kanssa tukemalla pk-yrityksiä ja hyödyntämällä sekä komission että EIP:n taloudellista ja teknistä asiantuntemusta investointien vauhdittajana; kehottaa komissiota ja EIP:tä lisäämään rahoitusvälineiden ja alueellisen yhteistyön tavoitteiden johdonmukaisuutta;

52.

kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja hallintoviranomaisia tarkastelemaan puheenjohtajavaltio Luxemburgin ehdotusta uuden oikeudellisen välineen luomisesta vuoden 2020 jälkeistä koheesiopolitiikkaa varten jälkiarvioinnin tulosten, kauden 2014–2020 ohjelmien toteuttamisen ja asianmukaisen vaikutustenarvioinnin perusteella;

53.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita aloittamaan vuonna 2016 sidosryhmien jäsennellyn monenvälisen vuoropuhelun EU:n tasolla Euroopan alueellisen yhteistyön tulevaisuudesta vuoden 2020 jälkeen, jotta voidaan valmistella vuoden 2020 jälkeistä koheesiopolitiikkaa; korostaa, että keskusteluissa olisi ennen kaikkea käsiteltävä kysymyksiä, jotka liittyvät Euroopan alueellisen yhteistyön rakenteeseen ja ohjelman määrärahojen jakamista koskevaan menettelyyn, ja olisi myös kehitettävä uusia mekanismeja, joilla varmistetaan tulossuuntautuneisuuden laajempi soveltaminen; kehottaa komissiota toimimaan yhteistyössä alueiden komitean ja kansalaisyhteiskunnan sekä alueellisten sidosryhmien kanssa;

54.

vaatii, että EU:n alueellinen visio perustuu Vihreään kirjaan alueellisesta koheesiosta (COM(2008)0616), ja toteaa, että tuleva Valkoinen kirja alueellisesta koheesiosta voisi myös olla tärkeä vuoden 2020 jälkeisen seuraavan ohjelmakauden kannalta;

Yleisen tietoisuuden ja näkyvyyden lisääminen

55.

pitää valitettavana Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmien vähäistä yleistä tunnettuutta ja riittämätöntä näkyvyyttä ja kehottaa tehostamaan viestintää niiden tavoitteista, niiden tarjoamista mahdollisuuksista ja kanavista, joiden kautta hankkeita voidaan toteuttaa, ja jälkeenpäin valmistuneiden hankkeiden saavutuksista; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja hallintoviranomaisia ottamaan käyttöön mekanismeja ja laajoja institutionalisoituja yhteistyöfoorumeja, jotta voidaan varmistaa parempi näkyvyys ja tietoisuuden lisääminen; kehottaa komissiota kartoittamaan ja levittämään laajasti tietoa Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmien ja hankkeiden tähänastisista saavutuksista;

56.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymien asemaa tehokkaampana välineenä, jonka avulla paikalliset tarpeet voidaan tyydyttää rajatylittävillä alueilla;

57.

tunnustaa paikan päällä toimivien toimijoiden tärkeän roolin ja antaa arvoa niiden tuelle hankkeiden valmistelussa ja kehottaa hallintoviranomaisia lujittamaan olemassa olevia tukivälineitä, kuten alueellisia yhteyspisteitä;

58.

toteaa, että komission, EIP:n ja paikallis- ja alueviranomaisten hyvä yhteistyö on olennaisen tärkeää aluekehitystä tukevien rahoitusvälineiden onnistuneen käytön ja koko koheesiopolitiikan kannalta; korostaa tässä yhteydessä, että kokemusten ja tietämyksen vaihtoa on tehostettava toisaalta komission ja EIP:n välillä ja toisaalta paikallis- ja alueviranomaisten välillä;

59.

toteaa, että alueellinen (paikan päällä tapahtuva) toiminnan edistäminen, tiedon levittäminen, tietoisuuden lisääminen paikallistasolla ja hanketuki ovat merkittävässä asemassa, ja kannustaa siksi hallintoviranomaisia lujittamaan hyödyllisiä välineitä, kuten alueellisia yhteyspisteitä;

60.

kehottaa parantamaan komission, hallintoviranomaisten ja kaikkien sidosryhmien välistä koordinointia, jotta hankkeiden teemakohtaisista saavutuksista voidaan laatia kriittinen analyysi, jossa korostetaan sekä menestystarinoita että puutteita ja annetaan suosituksia vuoden 2020 jälkeistä kautta varten ja varmistetaan samalla avoimuus ja kansalaisläheisyys;

o o

61.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.

(2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289.

(3) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259.

(4) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 303.

(5) EUVL L 77, 15.3.2014, s. 95.

(6) EUVL L 77, 15.3.2014, s. 11.

(7) EUVL L 77, 15.3.2014, s. 27.

(8) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.

(9) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.

(10) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0015.

(11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0068.

(12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0308.

(13) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0384.

(14) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0419.

(15) EUVL L 169, 1.7.2015, s. 1.

(16) http://www.dat.public.lu/eu-presidency/Events/Informal-Ministerial-Meetings-on-Territorial-Cohesion-and-Urban-Policy-_26-27-November-2015_-Luxembourg-City_/Material/IMM-Territorial-_LU-Presidency_---Input-Paper-Action-3.pdf

(17) Komission lehdistötiedote IP/15/5686.

(18) Flash-Eurobarometri 422 – Rajatylittävä yhteistyö EU:ssa.

(19) http://cor.europa.eu/en/documentation/studies/Documents/-%20EGTC%20monitoring%20report%202014%20-%20Implementing%20the%20Strategy%20Europe%202020%20-%20Executive%20Summmary/EXECUTIVE-SUMMARY-EGTC-MR-2014-FI.pdf

(20) Liite I, Euroopan alueellinen yhteistyö / Interreg, komission tiedonanto ”Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi”.

(21) Liite I, Euroopan alueellinen yhteistyö / Interreg, komission tiedonanto ”Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi”.

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/21

P8_TA(2016)0322

Autoalan päästömittauksia käsittelevä tutkimus

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2016 autoalan päästömittauksia käsittelevästä tutkimuksesta (2016/2090(INI))

(2018/C 204/03)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 226 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkintaoikeuden käyttämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 19. huhtikuuta 1995 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission päätöksen 95/167/EY, Euratom, EHTY (1),

—	ottaa huomioon 17. joulukuuta 2015 tekemänsä päätöksen (EU) 2016/34 autoalan päästömittauksia käsittelevän tutkintavaliokunnan perustamisesta sekä sen toimivallasta, jäsenten määrästä ja toimikaudesta (2),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 198 artiklan,

—	ottaa huomioon autoalan päästömittauksia käsittelevän tutkintavaliokunnan väliaikaisen mietinnön autoalan päästömittauksista (A8-0246/2016),

toteaa, että SEUT-sopimuksen 226 artikla on oikeusperustana Euroopan parlamentin perustamalle väliaikaiselle tutkintavaliokunnalle, joka tutkii väitettyjä unionin lainsäädännön täytäntöönpanoon liittyviä rikkomuksia ja hallinnollisia epäkohtia tämän vaikuttamatta kansallisten ja unionin tuomioistuinten toimivaltaan; toteaa sen olevan tärkeä osa parlamentin valvontavaltaa;

toteaa, että parlamentti päätti puheenjohtajakokouksen ehdotuksesta 17. joulukuuta 2015 perustaa tutkintavaliokunnan tutkimaan väitettyjä laiminlyöntejä unionin lainsäädännön täytäntöönpanossa autoalan päästömittauksien suhteen ja että tutkintavaliokunta esittäisi asiassa tarpeellisina pitämiään suosituksia;

toteaa, että tutkintavaliokunnan työtä ohjaa työsuunnitelma, joka käsittää seuraavat tekijät:

—	kutsuttujen todistajien ja asiantuntijoiden kuulemisohjelma asiaa koskevien suullisten todisteiden keräämiseksi,

—	kirjallisten todisteiden pyytäminen kuulemisiin kutsutuilta todistajilta ja asiantuntijoilta,

—	asiakirjapyynnöt relevanttien kirjallisten todisteiden saamiseksi komissiolta, jäsenvaltioiden viranomaisilta ja muilta asiaan liittyviltä toimijoilta,

—	kaksi matkaa tietojen keräämiseksi paikalla,

—	asiantuntijabudjetin puitteissa tilatut katsaukset ja tutkimukset,

—	parlamentin oikeudellisen yksikön virallinen kirjallinen lausunto mahdollisesti oikeusmenettelyjen kohteina olevien vieraiden kutsumisesta todistajiksi;

D.	toteaa, että tutkintavaliokunta on lähettänyt jäsenvaltioille sekä unionin toimielimille ja muille elimille erilaisia kyselyjä ja esittänyt verkkosivuillaan julkisen todisteiden esittämistä koskevan pyynnön;

E.	katsoo, että käynnissä olevan tutkimuksen tulokset voivat tuoda lisäarvoa unioin tyyppihyväksyntäkehykselle;

F.	panee merkille, että parlamentti vaati 17. joulukuuta 2015 tekemällään päätöksellä tutkintavaliokuntaa esittämään väliaikaisen mietinnön kuuden kuukauden kuluttua sen työn aloittamisesta;

ottaa huomioon, että tutkintavaliokunnan luonne estää sitä esittämästä mitään lopullisia päätelmiä tutkimuksistaan ennen kuin se katsoo täyttäneensä tehtävänsä; katsoo siksi, että tutkintavaliokunnan on ennenaikaista esittää huomioitaan erilaisista vastuualueeseensa kuuluvista kysymyksistä tässä väliraportissa;

H.	katsoo, että tutkintavaliokunnan tähän mennessä saamat ja tutkimat suulliset ja kirjalliset todisteet vahvistavat, että kaikkia sen tehtävään kuuluvia kysymyksiä on tutkittava edelleen;

kannustaa tutkintavaliokuntaa jatkamaan työtään ja käyttämään täysimääräisesti valtuutusta, jonka parlamentti antoi 17. joulukuuta 2015 tekemällään päätöksellä, ja tukee kaikkia toimia ja aloitteita, jotka auttavat valiokuntaa suorittamaan tehtävänsä;

pyytää puheenjohtajakokousta ja puhemiehistöä tukemaan kaikkia tarvittavia toimia, jotka auttavat tutkintavaliokuntaa täyttämään tehtävänsä, mikä koskee etenkin kuulemistilaisuuksien ja ylimääristen kokouksien hyväksymistä, asiantuntijoiden ja todistajien kulujen korvaamista, matkoja ja muita asianmukaisesti perusteltuja teknisiä toimia;

pyytää komissiota varmistamaan nopean tuen tutkintavaliokunnan työlle ja takaamaan sen täyden avoimuuden niin, että noudatetaan täysin vilpittömän yhteistyön periaatetta ja annetaan kaikki mahdollinen tekninen ja poliittinen tuki etenkin toimittamalla pyydetyt asiakirjat entistä nopeammin; odottaa asianomaisilta nykyisiltä komission jäseniltä ja pääosastoilta sekä aiemmilla kausilla vastuussa olleilta henkilöiltä täyttä yhteistyötä; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan täysin vilpittömän yhteistyön periaatetta ja antamaan tutkintavaliokunnalle tarvittavan teknisen ja poliittisen tuen etenkin niin, että komissio voi esittää pyydetyt asiakirjat entistä nopeammin ja, jos asiakirjojen esittäminen edellyttää jäsenvaltioiden suostumusta, tällaisen luvan myöntämiseen liittyviä sisäisiä menettelyjä nopeutetaan;

pyytää, että jäsenvaltioiden hallitukset, parlamentit ja toimivaltaiset viranomaiset avustavat tutkintavaliokuntaa sen tehtävissä noudattaen täysin unionin oikeuteen pohjautuvaa vilpittömän yhteistyön periaatetta;

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 113, 19.5.1995, s. 2.

(2) EUVL L 10, 15.1.2016, s. 13.

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/23

P8_TA(2016)0333

Kohti energiamarkkinoiden uutta rakennetta

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2016 aiheesta ”Kohti energiamarkkinoiden uutta rakennetta” (2015/2322(INI))

(2018/C 204/04)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 114 ja 194 artiklan,

—	ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen sopimuspuolten 21. konferenssissa (COP21) joulukuussa 2015 tehdyn Pariisin sopimuksen,

—	ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Energia-alan etenemissuunnitelma 2050” (COM(2011)0885),

—

ottaa huomioon 5. marraskuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Sähkön sisämarkkinoiden toteuttaminen ja julkisten toimien täysimittainen hyödyntäminen” (C(2013)7243) sekä komission yksiköiden laatiman valmisteluasiakirjan, joka koskee tuotannon riittävyyttä sähkön sisämarkkinoilla sekä julkisia interventioita koskevia ohjeita (SWD(2013)0438),

—	ottaa huomioon 9. huhtikuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020” (1),

—	ottaa huomioon 16. joulukuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Komission työohjelma 2015 – Uusi alku” (COM(2014)0910),

—	ottaa huomioon 15. heinäkuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Energian kuluttajien aseman vahvistaminen” (COM(2015)0339),

—	ottaa huomioon 25. helmikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeva puitestrategia” (COM(2015)0080),

—	ottaa huomioon 25. helmikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Sähköverkkojen 10 prosentin yhteenliitäntätavoitteen saavuttaminen – Euroopan sähköverkon parantaminen vuoteen 2020 mennessä” (COM(2015)0082),

—	ottaa huomioon 15. heinäkuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Energiamarkkinoiden uutta rakennetta koskevan julkisen kuulemisen käynnistäminen” (COM(2015)0340),

—	ottaa huomioon 23. ja 24. lokakuuta 2014 kokoontuneen neuvoston päätelmät, jotka koskevat ilmasto- ja energiapolitiikan puitteita vuoteen 2030 saakka,

—	ottaa huomioon 19. maaliskuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät energiaunionista,

—	ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät energiaunionin hallintajärjestelmästä,

—	ottaa huomioon 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 713/2009 energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta (2),

—	ottaa huomioon 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 714/2009 verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa ja asetuksen (EY) N:o 1228/2003 kumoamisesta (3),

—

ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 347/2013 Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista ja päätöksen N:o 1364/2006/EY kumoamisesta sekä asetusten (EY) N:o 713/2009, (EY) N:o 714/2009 ja (EY) N:o 715/2009 muuttamisesta (4),

—

ottaa huomioon 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) (5),

—

ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 256/2014 Euroopan unionin energiainfrastruktuuriin liittyvien investointihankkeiden ilmoittamisesta komissiolle, neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 617/2010 korvaamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 736/96 kumoamisesta (6),

—	ottaa huomioon 18. tammikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/89/EY sähkön toimitusvarmuuden ja infrastruktuuri-investointien turvaamiseksi toteutettavista toimenpiteistä (7),

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta (8),

—	ottaa huomioon kolmannen energiapaketin,

—	ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Tavoitteena energiankuluttajien oikeuksia koskeva eurooppalainen peruskirja” (9),

—	ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Energia-alan etenemissuunnitelma 2050 – energian tulevaisuus” (10),

—	ottaa huomioon 4. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman älykkäiden verkkojen kehittämisen paikallisista ja alueellisista seurauksista (11),

—	ottaa huomioon 14. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Kohti uutta Pariisissa tehtävää kansainvälistä ilmastosopimusta” (12),

—	ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY uusiutuvien energialähteiden käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta (13),

—	ottaa huomioon 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/72/EY sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta (14),

—	ottaa huomioon 10. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Energian sisämarkkinat toimiviksi” (15),

—	ottaa huomioon 15. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Kohti Euroopan energiaunionia” (16),

—	ottaa huomioon 15. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman sähköverkkojen 10 prosentin yhteenliitäntätavoitteen saavuttamisesta ja Euroopan sähköverkon parantamisesta vuoteen 2020 mennessä (17),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A8-0214/2016),

A.	toteaa, että sähkömarkkinoita koskevien komission suunnitelmien on johdettava todelliseen markkinamuutokseen, edistettävä tehokkuutta ja huoltovarmuutta uusiutuvien energialähteiden ja yhteenliitäntöjen kehittämistä ja varmistettava Euroopan energian sisämarkkinoiden loppuunsaattaminen;

B.	toteaa, että energiamarkkinoiden yhdentyminen yhdessä kaikkien markkinatoimijoiden, myös tuottajakuluttajien yhdentymisen kanssa parantaa perussopimuksissa tavoitteeksi asetettua turvallista, kohtuuhintaista, tehokasta ja kestävää energiahuoltoa;

C.	katsoo, että tulevaisuuden energiajärjestelmän on oltava joustavampi ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseksi ja että tämä edellyttää investointeja kaikkiin neljään joustavuusratkaisuun: joustavaan tuotantoon, verkkojen kehittämiseen, kysynnän joustavuuteen ja varastointiin;

D.	toteaa, että yli puolet kaikesta EU:n sähköstä tuotetaan ilman kasvihuonekaasupäästöjä;

katsoo, että sähkömarkkinoiden yhdentymisessä on noudatettava SEUT:n 194 artiklaa, jonka mukaan EU:n energiapolitiikalla on varmistettava energiamarkkinoiden toimivuus, energian toimitusvarmuus, edistettävä energiatehokkuutta ja energiansäästöä sekä uusiutuviin energialähteisiin perustuvien energiamuotojen kehittämistä ja edistettävä energiaverkkojen yhteenliittämistä; toteaa, että jäsenvaltioiden energiayhdistelmän määrittely ja niiden energiavarojen käyttöä koskeva hallinta kuuluu edelleen kansalliseen toimivaltaan;

toteaa, että monenvälisestä yhteistyöstä saadut myönteiset kokemukset toimivat malleina vahvemmalle alueelliselle markkinavastuulle (esimerkiksi toimitusvarmuuden koordinointia koskevat alueelliset aloitteet, kuten Coreso ja TSC, viidenvälinen energiafoorumi, Lounais-Euroopan yhteenliitäntää käsittelevä korkean tason ryhmä, Itämeren energiamarkkinoiden yhteenliitäntäsuunnitelma (BEMIP), yhteinen monikansallinen pohjoismainen varanto ja markkinoiden tasapainottaminen sekä markkinoiden yhdistäminen Keski- ja Itä-Euroopassa); toteaa, että rakenteeseen sisältyvät säännöt sen varmistamisesta, että kapasiteettia on kohdennettu riittävästi etukäteen, jotta saadaan investointisignaaleja vähemmän saastuttavia voimaloita varten;

G.	toteaa, että monissa jäsenvaltioissa ennakoidaan tuotantokapasiteetin jäävän riittämättömäksi, mikä aiheuttaa lähitulevaisuudessa sähkökatkojen vaaran, jos tarvittavia varamekanismeja ei oteta käyttöön;

toteaa, että kansalliset kapasiteettimarkkinat hankaloittavat sähkömarkkinoiden yhdentymistä ja ovat yhteisen energiapolitiikan vastaisia; toteaa, että niihin olisi turvauduttava vasta viimeisenä keinona, kun on tarkasteltu kaikkia muita vaihtoehtoja, kuten lisääntyneitä yhteenliitäntöjä naapurimaiden kanssa, kysyntäpuoleen vaikuttavia toimenpiteitä ja muita markkinoiden alueellisen yhdentymisen muotoja;

I.	toteaa, että unionissa on sitouduttu onnistuneeseen energiasiirtymään ja erityisesti helpottamaan uusiutuvien energialähteiden yhdentymistä, mikä edellyttää uutta joustavuutta sekä toimitusvarmuutta koskevien markkinajärjestelyjen täytäntöönpanoa;

J.	toteaa, että perussopimuksissa määritetty energiavarmuuden tavoite on olennaisen tärkeä energiaunionin vahvistamiseksi ja että tämän vuoksi on säilytettävä ja/tai otettava käyttöön asianmukaiset välineet sen varmistamiseksi;

toteaa, että on keskeistä yhdistää ESIR-rahasto muiden energiaan liittyvien erityisten rahoituslähteiden, kuten Verkkojen Eurooppa -välineen, kanssa, jotta voidaan varmistaa, että julkiset investoinnit turvallisten, kestävien ja kilpailukykyisen energiamarkkinoiden luomiseen tarvittavien toimien toteuttamiseksi ovat mahdollisimman tehokkaat;

L.	katsoo, että alueellisen tason yhteistyötä on tehostettava ja sen olisi toimittava katalysaattorina markkinoiden yhä syvemmälle yhdentymiselle Euroopan tasolla;

toteaa, että energiaverot, suuret verotuskustannukset, syrjivä hintasääntely, markkinoiden voimakas keskittyminen, hallinnollinen rasitus, tuet, rajatylittävän yhteistyön ja yhteenliitäntöjen puute eräillä alueilla ja liian vähäinen kysyntään kohdistuva hallinta estävät toimivien sähkön sisämarkkinoiden muodostumisen ja viivyttävät siten uusiutuviin energialähteisiin perustuvien markkinoiden täyttä yhdentymistä;

N.	katsoo, että kaikkien markkinatoimijoiden tulisi edistää järjestelmien tasausta, jotta turvataan mahdollisimman suuri sähkön toimitusvarmuus yhteiskunnan ja talouden kannalta hyväksyttävin kustannuksin;

katsoo, että tiettyjen jäsenvaltioiden välisten yhteenliitäntöjen lisääminen – 15 prosenttiin asti kustannushyötyanalyysin mukaisesti – nykyisiin pullonkauloihin vastaamiseksi kohdennetusti voi parantaa toimitusvarmuutta ja energiasaarekkeita; painottaa, että määrällisen tavoitteen lisäksi yhdysjohtojen avoin käytettävyys ja saatavuus ovat myös tärkeitä, jotta voidaan poistaa Euroopan sähkömarkkinoiden toiminnan jäljellä olevat esteet;

P.	katsoo, että erilaisten uusiutuvien energialähteiden kasvava osuus sähkön kokonaistuotannosta edellyttää vankkaa tukea joustavista ja kestävistä energialähteistä sekä joustavaa teknologiaa esimerkiksi varastointia ja kysynnänhallintaa varten;

Q.	toteaa, että energian varastointi on merkittävä väline energiamarkkinoiden joustavuuden ja tehokkuuden lisäämiseen, mutta toistaiseksi ei ole sääntelymekanismia, joka mahdollistaisi tehokkaan varastointijärjestelmän hyödyntämisen;

R.	toteaa, että Kansainvälinen energiajärjestö (IEA) esitti hiljattain järkeviä suosituksia tutkimuksessaan ”Re-Powering Markets” (18);

S.	toteaa, että hyvin suunniteltuina ja asianmukaisesti toteutettuina unionin energiamarkkinoilla on mahdollisuus lisätä merkittävästi unionin energiavarmuutta ja -riippumattomuutta erityisesti suurista toimittajista, joista unioni on riippuvainen;

T.	katsoo, että todellisten energiamarkkinoiden luomiseksi on poistettava EU:ssa yhä esiintyvät energiasaarekkeet;

pitää 15. heinäkuuta 2015 annettua energiamarkkinoiden uutta rakennetta koskevaa komission tiedonantoa myönteisenä ja kannattaa ajatusta, että muutettujen sähkömarkkinoiden olisi yhdessä nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanon kanssa voimistettava alueellista yhteistyötä kaikilla energiatarjonnan ja -kysynnän tasoilla; toteaa, että olisi keskityttävä parannettuihin, hajautetumpiin ja joustavampiin markkinoihin, jotta voidaan varmistaa asianmukaisesti säännelty ja markkinapohjainen järjestelmä, jolla voidaan päästä kaikkiin vuotta 2030 EU:n vahvistettuihin energia- ja ilmastoalan tavoitteisiin;

katsoo, että innovatiiviset osatekijät, jotka tekevät energiamarkkinoiden uudesta rakenteesta välttämättömän ovat

—	uusiutuvien energiamuotojen määrän lisääntyminen markkinavetoista korvausta vastaan

—	kansallisten markkinoiden vahvempi yhdentyminen yhteenliitäntöjen kehittymisen myötä

—	älykkäiden verkkojen kehittyminen ja uudet hajautetun tuotannon teknologiat, joiden myötä kuluttajat voivat omaksua aktiivisemman sekä kuluttajan että tuottajan aseman, edistävät parempaa kysynnänhallintaa;

pitää myönteisenä uuden energiaunionia koskevan strategian tavoitetta, että EU saavuttaa johtavan aseman uusiutuvan energian alalla, mutta toteaa tämän tavoitteen saavuttamisen edellyttävän Euroopan sähköjärjestelmän perinpohjaista muutosta;

pitää myönteisenä, että uusi energiaunionia koskeva strategia vahvistaa energian kuluttajien asemaa, tarjoaa kuluttajille huomattavasti enemmän osallistumismahdollisuuksia energiamarkkinoilla sekä varmistaa paremman kuluttajansuojan;

kehottaa mukauttamaan eurooppalaisten markkinoiden nykyistä sääntelykehystä, jotta uusiutuvien energialähteiden osuutta voidaan lisätä ja jotta voidaan tukkia nykyiset rajatylittävät sääntelyn aukot; tähdentää, että sähkön uusien markkinarakenteiden on osana yhä hajautetumpaa energiajärjestelmää perustuttava markkinaperiaatteisiin, joilla elvytetään investointeja, varmistetaan pk-yritysten pääsy energiamarkkinoille ja luodaan kestävä ja tehokas sähköntarjonta vakaan, integroidun ja älykkään energiajärjestelmän avulla; katsoo, että järjestelmällä olisi edistettävä ja palkittava joustavia varastointiratkaisuja, kysyntäpuoleen reagoivaa teknologiaa, joustavaa tuotantoa, useampia yhteenliitäntöjä ja markkinoiden yhdentymisen jatkumista, joka auttaa edistämään uusiutuvien energialähteiden osuuden kasvattamista ja integroimaan ne markkinoihin; vahvistaa, että toimitusvarmuus ja hiilestä luopuminen edellyttävät likvidien lyhytaikaisten markkinoiden (vuorokausimarkkinat ja päivänsisäiset markkinat) ja pitkäaikaisten hintasignaalien yhdistelmää;

katsoo, että kolmannen energiapaketin täysimääräinen täytäntöönpano on yksi merkittävimmistä askelista kohti energia-alan eurooppalaisia sisämarkkinoita; kehottaa siksi komissiota varmistamaan nykyisen sääntelykehyksen täytäntöönpanon;

katsoo, että sähkömarkkinoiden uuteen rakenteeseen on sisällyttävä kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa tunnustetaan niin kutsuttujen tuottajakuluttajien kasvava merkitys sähkön hajautetussa tuotannossa uusiutuvien energialähteiden avulla; kehottaa komissiota tässä yhteydessä ohjaamaan osallistavaa menettelyä, jotta päästään käytännön yhteisymmärrykseen tuottajakuluttajien määritelmästä EU:n tasolla; kehottaa komissiota sisällyttämään uuden tuottajakuluttajia koskevan luvun tarkistettuun uusiutuvia energialähteitä koskevaan direktiivin, jotta voidaan puuttua pääasiallisiin esteisiin ja edistää investointeja uusiutuvien energialähteiden omaan sähköntuotantoon ja -kulutukseen;

katsoo, että paras tapa edetä kohti EU:n laajuisia yhdentyneitä sähkömarkkinoita on määrittää strategisesti tarpeellinen yhdentymisen taso, joka on saavutettava, palauttaa markkinatoimijoiden luottamus ja erityisesti varmistaa nykyisen lainsäädännön asianmukainen täytäntöönpano;

kehottaa jäsenvaltioita paneutumaan ponnekkaammin sähkön joustavien ja hajautettujen sisämarkkinoiden suunnittelemiseen, jotta voidaan tehostaa kansallisten siirtymästrategioiden koordinointia ja pidättyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 ja 194 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden vesittämisestä pysyvillä kapasiteettimarkkinoilla ja -mekanismeilla;

10.

katsoo, että Euroopan sähkön sisämarkkinoiden lujittaminen on mahdollista tukkumarkkinoiden vahvempien hintasignaalien perusteella, kun hinnat heijastavat todellista niukkuutta ja toimitusten ylijäämää, mukaan lukien hintapiikit, jotka yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa antavat investointisignaaleja uudelle kapasiteetille ja joustavuutta koskeville palveluille; muistuttaa, että siirtyminen niukkuuteen perustuvaan hinnoitteluun edellyttää entistä parempaa kysynnänohjausta ja varastointia sekä tehokasta markkinaseurantaa ja tarkastuksia markkina-aseman väärinkäytön varalta kuluttajien suojelemiseksi; katsoo, että kuluttajien osallistuminen on yksi tärkeimmistä tavoitteista energiatehokkuuteen pyrittäessä; katsoo, että olisi arvioitava säännöllisesti, tuottavatko tarjonnan tosiasiallista niukkuutta kuvastavat hinnat tosiasiallisesti riittäviä investointeja sähköntuotantokapasiteettiin;

11.

painottaa, että EU:n sähkön sisämarkkinoihin vaikuttaa myös tuonti kolmansista maista, joiden oikeudelliset ja sääntelyjärjestelmät ovat perustavanlaatuisesti erilaisia myös ydinturvallisuuden ja ydinturvatoimien sekä ympäristöön ja ilmastonmuutokseen liittyvien vaatimusten osalta; kehottaa komissiota ottamaan tämän asianmukaisesti huomioon energiamarkkinoiden uutta rakennetta työstäessään, jotta varmistetaan EU:n jäsenvaltioiden ja EU:n ulkopuolisten valtioiden sähköntuottajien tasavertaiset toimintamahdollisuudet ja tarjotaan eurooppalaisille kuluttajille turvallista, kestävää ja kohtuuhintaista energiaa;

12.

katsoo, että energia-alan investoinnit edellyttävät vakaata ja ennakoitavaa pitkän ajanjakson kehystä ja että EU:n on vastattava haasteeseen lisäämällä luottamusta uusien sääntöjen tulokseen;

13.

kehottaa soveltamaan kaikkiin keskustelujen aiheina olleisiin ehdotuksiin asianmukaisia siirtymäaikoja sekä yksityiskohtaisia kustannus-hyötyanalyyseja;

14.

korostaa energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) ja sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston (ENTSO-E) helpottaman alueellisen tason järjestelmänhallinnan yhteisen analyysin merkitystä ja kehottaa naapurimarkkinoiden siirtoverkonhaltijoita laatimaan komission hyväksymiä yhteisiä menetelmiä tätä varten; korostaa tehostetun alueellisen yhteistyön valtavaa potentiaalia;

15.

painottaa koordinoidun pitkän ajanjakson suunnittelun merkitystä siirtoinfrastruktuurin ja sähkömarkkinoiden tehokkaan kehittämisen kannalta Euroopassa; painottaa tämän osalta paremman alueellisen yhteistyön tarvetta ja panee merkille Nord Poolin kaltaisten alueellisten markkinalähestymistapojen menestyksen;

16.

korostaa, että jäsenvaltioilla on oikeus määrittää kansalliseen energiayhdistelmäänsä sisältyvien energiavarojensa käyttöä koskevat ehdot edellyttäen, että ne noudattavat perussopimusten määräyksiä, joiden mukaan EU:n energiapolitiikalla pyritään varmistamaan energiamarkkinoiden toimivuus, varmistamaan energian toimitusvarmuus, edistämään energiatehokkuutta ja energiansäästöä sekä uusiutuvista energialähteistä saatavan energian kehittämistä sekä energiaverkkojen yhteenliitäntöjä; painottaa, että alueellinen yhteistyö toisi kustannussäästöjä ja etuja Euroopan energiajärjestelmälle ja sen olisi perustuttava vakioituihin ja avoimiin alueellisen järjestelmän arviointimenetelmiin, joissa arvioidaan alueiden pitkän aikavälin riittävyystarpeita ja sovitaan siitä, kuinka toimitaan sähkökriisin osalta, erityisesti jos kriisillä on rajat ylittäviä vaikutuksia; kehottaa siksi komissiota ehdottamaan tätä varten tarkistettua kehystä; kehottaa lisäksi komissiota harkitsemaan asiaa lainsäädäntöehdotuksessaan;

17.

muistuttaa, että jäsenvaltioiden, jotka haluavat käyttää ydinenergiaa, olisi niin tehdessään noudatettava unionin turvallisuusnormeja, energian sisämarkkinoiden säännöksiä ja valtiontukea koskevia sääntöjä;

18.

toteaa, että energiatehokkuudesta aiheutuvat säästöt, kysynnän hallinta, energian varastointikapasiteetti ja verkoston laajentaminen erityisesti älyverkkojen avulla, yhteenliitäntöjen tehokas käyttö sekä kansallisten verkkojen edelleen laajentaminen ja kehittäminen ovat ehdottomia edellytyksiä, kun pyritään saattamaan loppuun sähkön sisämarkkinat, joilla uusiutuvien energialähteiden osuus kasvaa; muistuttaa energiatehokkuuden etusijalle asettamista koskevasta periaatteesta, jonka mukaan on aina harkittava kysyntään liittyviä investointeja ennen verkostoon ja tarjontaan tehtäviä investointeja; pitää valitettavana, että eräiden jäsenvaltioiden sisäisissä ja yhteisissä verkoissa ilmenee edelleen suuria puutteita, jotka johtavat verkon pullonkauloihin ja haittaavat huomattavasti toimintavarmuutta ja rajatylittävää energiakauppaa; pitää valitettavana käytäntönä siirtokapasiteetin rajoittamista kansallisen tuotannon tasapainottamiseksi sekä keinona puuttua sisäisiin pullonkauloihin; kehottaa erittelemään sähkön yhteenliitäntätavoitteet alueellisesti ja harkitsemaan todellisia markkinavirtoja, joihin on sovellettava asianmukaista kustannushyötyanalyysia ja tukeutumaan tällöin ENTSO-E:n kymmenen vuoden verkkosuunnitelmaan, kunhan unionin asettamat vähimmäistavoitteet täyttyvät; katsoo, että tässä on hyvin tärkeää myös torjua koordinoimattomia kiertovirtoja, erityisesti Keski- ja Itä-Euroopan alueella; painottaa, että rajat ylittävä kapasiteetti on rakennettuna yhtä merkittävää, kun otetaan huomioon kapasiteetin lisääntyvä supistaminen jäsenvaltioissa;

19.

katsoo, että olisi kehitettävä uusia lähestymistapoja pullonkaulojen poistamiseksi ja älykkäiden jakeluverkkojen aikaansaamiseksi palvelujen sujuvan yhdentämisen ja tarjonnan mahdollistamiseksi hajautettujen tuottajien, tuottajakuluttajien ja kuluttajien kesken;

20.

muistuttaa tukevansa EU:n alueellisen yhteentoimivuuden tavoitteita; toteaa kuitenkin, että nykyisen infrastruktuurin epäoptimaalinen käyttö uhkaa tavoitteiden toteuttamiskelpoisuutta; painottaa, että nykyisten infrastruktuurien optimaalinen käyttö on ratkaisevan tärkeää Euroopan energiamarkkinoille, ja pyytää tämän vuoksi komissiota tarkastelemaan asiaa mahdollisessa tulevassa lainsäädäntöehdotuksessa;

21.

kehottaa sähkön sisämarkkinoita koskevan lainsäädäntökehyksen optimaaliseen täytäntöönpanoon ja valvontaan ja pyytää komissiota ja ACERia tarkastelemaan edelleen tukkumarkkinakysymyksiä tilanteissa, joissa nykyiset käytännöt eivät ole asetuksen (EY) N:o 714/2009 mukaisia; kehottaa ACERia lisäämään nykyisen yhteenliitäntäkapasiteetin rajoitusten lakisääteistä valvontaa;

22.

korostaa, että kohdennettu ja kunnianhimoinen verkon kehittäminen ja verkon rakenteellisten pullonkaulojen poistaminen ovat energian sisämarkkinoiden toteutumisen tärkeitä edellytyksiä ja vauhdittavat siten kilpailua; katsoo, että olisi keskusteltava myös hintavyöhykkeiden järjestämisestä, ja että mukana olisi oltava kaikki asianomaiset sidosryhmät ja olisi otettava huomioon ACERin toimivalta sekä ENTSO-E:n toteuttama tarjousalueiden tarkastelu; korostaa, että viimeisenä keinona sovellettava tarjousalueiden pilkkominen voisi olla järkevää markkinataloutta, kun otetaan huomioon, että sähköstä on todella pulaa tietyillä alueilla; katsoo, että tiiviisti integroiduissa sähköverkoissa olisi vahvistettava hintavyöhykkeiden jakaminen yhdessä kaikkien asianomaisten naapurimaiden kanssa, jotta voidaan estää verkon tehoton käyttö sekä rajatylittävän kapasiteetin pieneneminen, joka ei ole sovitettavissa yhteen sisämarkkinoiden kanssa;

23.

ymmärtää, että energian tukkumarkkinoiden alhaiset hinnat ja niiden investointivaikutukset sekä tarve kehittää mekanismeja tuotantokapasiteetin mukauttamiseksi kysyntäpuolen edellyttämään joustavuuteen ovat pakottaneet monet jäsenvaltiot unionin lähestymistavan puuttumisen ja kulutusmarkkinoidensa erityispiirteiden vuoksi kehittämään kapasiteettimekanismeja;

24.

suhtautuu epäillen puhtaasti kansallisiin ja muihin kuin markkinoihin perustuviin kapasiteettimekanismeihin ja markkinoihin, koska ne ovat yhteensopimattomia energian sisämarkkinoiden periaatteiden kanssa, johtavat markkinavääristymiin, kypsien teknologioiden välillisiin tukiin sekä loppukuluttajille aiheutuviin suuriin kustannuksiin; tähdentää siksi, että unionin kapasiteettimekanismi on aina suunniteltava rajatylittävän yhteistyön näkökulmasta, sen tarpeellisuudesta on laadittava perusteellisia tutkimuksia ja sen on oltava unionin kilpailu- ja valtiontukimääräysten mukainen; katsoo, että kansallisen energiantuotannon parempi integroiminen unionin energiajärjestelmään ja yhteenliitäntöjen tehostaminen saattaisivat vähentää kapasiteettimekanismien tarvetta ja kustannuksia;

25.

kehottaa myöntämään luvan rajatylittäviin kapasiteettimekanismeihin vasta, kun muun muassa seuraavat perusteet ovat täyttyneet:

niiden tarve vahvistetaan arvioimalla perusteellisesti tuotannon alueellinen riittävyys, toimitustilanne, mukaan lukien yhteenliitännät, varastointi, kysyntäpuolen hallinta ja rajatylittävät tuotantoresurssit, ja perustana sovelletaan yhtenäistä, vakioitua, avointa ja koko unionissa sovellettavaa menetelmää, jolla havaitaan keskeytymättömään jakeluun kohdistuva selkeä riski;

b)	käytössä ei ole mahdollista vaihtoehtoista toimenpidettä, joka olisi halvempi ja vaikuttaisi markkinoihin kevyemmin, kuten täysi alueellinen markkinaintegraatio, joka ei rajoita rajatylittävää sähkön kauppaa ja yhdistyy kohdennettuihin verkkoihin / strategisiin reserveihin;

ne on suunniteltu markkinapohjaisesti eivätkä ne ole syrjiviä sähkön varastointiteknologioiden käytön, yhteenlasketun kysynnän hallinnan, vakaiden uusiutuvien energialähteiden eivätkä muiden jäsenvaltioiden osallistumisen suhteen, joten rajatylittävää ristikkäintukemista tai teollisuuden tai muiden asiakkaiden syrjintää ei ilmene, ja on varmaa, että niillä palkitaan pelkästään toimitusvarmuuden edellyttämää kapasiteettia;

d)	niiden rakenteeseen sisältyvät säännöt sen varmistamiseksi, että kapasiteettia on kohdennettu riittävästi etukäteen, jotta saadaan riittäviä investointisignaaleja vähemmän saastuttavia voimaloita varten;

e)	niihin otetaan mukaan kestävyyttä ja ilmanlaatua koskevia sääntöjä, jotta voidaan poistaa kaikkein saastuttavimmat teknologiat (tässä yhteydessä voitaisiin harkita päästönormia);

26.

korostaa, että uusien energiamarkkinoiden rakenteen ohella myös tulevat uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin ja energiatehokkuutta koskevan direktiivin uudelleenarvioinnit ovat tärkeitä pyrittäessä hyödyntämään energian varastoinnin tarjoamia mahdollisuuksia;

27.

katsoo, että uusien ja nykyisten sähkönvarastointiratkaisujen kehittäminen on energiasiirtymän erottamaton osatekijä ja että uusien markkinarakennetta koskevien sääntöjen olisi autettava tukikehyksen perustamisessa eri teknologioille;

28.

katsoo, että energian varastoinnilla on lukuisia etuja erityisesti kysynnänhallinnassa, verkon tasapainottamisen tukemisessa sekä mahdollisuuden tarjoamisessa uusiutuvan energian tuotannon ylijäämän varastointiin; kehottaa tarkistamaan nykyistä sääntelykehystä, jotta voidaan ottaa käyttöön energian varastointijärjestelmiä ja muita joustavia vaihtoehtoja, jotka antavat mahdollisuuden syöttää energiajärjestelmään suuremman osuuden marginaalikustannuksiltaan edullisempia vaihtelevasti saatavilla olevia energialähteitä riippumatta sitä, ovatko ne keskitettyjä vai hajautettuja; painottaa tarvetta luoda nykyisessä sääntelykehyksessä erillinen varojen luokka sähkön tai energian varastointijärjestelmille, kun otetaan huomioon energian varastointijärjestelmien kaksipuolinen luonne (tuotanto ja kysyntä);

29.

pyytää tämän vuoksi kehittämään uuden markkinarakenteen, jotta voidaan puuttua energian varastoinnin tasehallinnan teknisiin esteisiin ja syrjiviin käytäntöihin, ja soveltamaan maksuja ja veroja tasapuolisesti siten, että vältetään energian latauksen ja purkamisen kaksinkertaiset kustannukset ja saavutetaan markkinat, jotka palkitsevat nopeasti reagoivat joustavat lähteet; uskoo, että jos ja kun varastointivaihtoehdot yleistyvät ja halpenevat, kapasiteettimarkkinoiden periaate häviää nopeasti;

30.

korostaa tarvetta edistää energian varastointijärjestelmien käyttöönottoa ja luoda tasapuoliset toimintaedellytykset, joiden avulla energian varastoinnissa voidaan kilpailla muiden energiamarkkinoiden teknologianeutraaliin rakenteeseen perustuvien joustavien vaihtoehtojen kanssa;

31.

kehottaa siksi pyrkimään energiamarkkinoiden teknologianeutraaliin rakenteeseen, joka mahdollistaa erilaiset uusiutuvat energianvarastointiratkaisut, kuten litiumioniakut, lämpöpumput tai vetypolttokennot, joilla voidaan täydentää uusiutuvien energialähteiden tuotantokapasiteettia; kehottaa myös laatimaan selkeästi määritettyjä mekanismeja, joilla voidaan hyödyntää liiallinen tuotanto tai rajoitukset;

32.

kehottaa komissiota selventämään varastoinnin asemaa sähköketjun eri vaiheissa ja mahdollistamaan siirto- ja jakeluverkonhaltijoiden investoinnit ja energianvarastointipalveluiden käyttämisen ja hyödyntämisen verkon tasapainottamistarkoituksiin ja muihin lisäpalveluihin;

33.

toteaa, että energian varastointi voi tulevaisuudessa lisätä energia- ja liitännäispalvelujen kirjoa; kehottaa siksi määrittelemään sähkön varastoinnin siten, että se kattaa sen kahtalaisen luonteen (sähkön lataaminen ja purkaminen), sekä poistamaan sähkön varastointia koskevat sääntelyesteet;

34.

kehottaa tarkistamaan nykyistä sääntelykehystä, jotta voidaan edistää energianvarastointijärjestelmien ja muiden joustavien vaihtoehtojen käyttöä pyrittäessä syöttämään energiajärjestelmään keskitetysti tai hajautetusti pienillä suurempia määriä vaihtelevasti saatavilla olevia uusiutuvia ja marginaalikustannuksiltaan edullisia energialähteitä;

35.

kehottaa sisällyttämään nykyiseen sääntelykehykseen sähköjärjestelmän energianvarastointilaitteen määritelmän;

36.

kehottaa ottamaan nykyisessä sääntelykehyksessä käyttöön erillisen luokan sähkönvarastointijärjestelmille tuotannon, verkon käytön ja kulutuksen lisäksi;

37.

korostaa, että kaasuyhteydet valtioiden välillä ja kansallisten hätätoimenpiteiden yhteensovittaminen ovat tapoja, joilla jäsenvaltiot voivat tehdä yhteistyötä, jos kaasunsaannissa tapahtuu vakava häiriö;

38.

panee merkille, että rajat ylittävä kilpailu hyödyttää kuluttajia, kun hajautetuille markkinoille ilmaantuu enemmän energiantoimittajia ja tämän seurauksena myös uusia innovatiivisia energiapalveluyrityksiä;

39.

kehottaa jatkamaan puhtaasti vain energiaa koskevien markkinoiden kehittämistä siten, että kaikki energian käyttäjät ja tuottajat jakavat kustannukset ja hyödyt oikeudenmukaisesti pitäen perustana voimassa olevan lainsäädännön johdonmukaista soveltamista, siirto- ja jakeluinfrastruktuurin kohdennettua päivittämistä, alueellisen yhteistyön lisäämistä, parempia yhteenliitäntöjä, energiatehokkuutta, kysynnänhallintajärjestelmiä ja varastointia; toteaa, että tämä voi antaa oikeita pitkän aikavälin signaaleja, jotta sähköjärjestelmää voidaan ylläpitää turvallisesti ja kehittää uusiutuvia energialähteitä, samalla kun otetaan huomioon kansallisesta sähköjärjestelmästä erillään olevien alueiden sähkömarkkinoiden erityispiirteet, ja edistetään siten energian monipuolistamista ja kannustetaan lisäämään kilpailua, jotta toimitusvarmuutta voidaan parantaa;

40.

korostaa, että energiatehokkuus on energiaunionia koskevan strategian keskeinen periaate, koska se on tehokas tapa vähentää päästöjä, tuoda rahallisia säästöjä kuluttajille ja vähentää EU:n riippuvuutta fossiilisten polttoaineiden tuonnista;

41.

toteaa, että energian joustavuus ja kapasiteetti ovat tällä hetkellä keskeisiä asioita, ja ne tulee arvioida asianmukaisesti tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavien markkinoiden rakenteessa, koska ne ovat täydentäviä osatekijöitä;

42.

korostaa, että Euroopan sähkömarkkinoiden on oltava markkinavetoisia; korostaa tässä yhteydessä, että dynaaminen hinnanmuodostus toimii signaalina ja ohjaavana tekijänä ja on kiistatta tärkeä elementti tehokkuudessa ja siten hyvin toimivien sähkömarkkinoiden varmistamisessa;

43.

huomauttaa, että ajan mukana muuttuvat sähkön hinnat voivat saada aikaan kysyntäpuolen joustavuutta, joka voi auttaa tasapainottamaan kysyntää ja tarjontaa ja lieventämään uusiutuvan energiantuotannon muuttuvia malleja; korostaa tässä suhteessa, että sähkön hintojen on tärkeää heijastaa todellisia sähkökustannuksia;

44.

toteaa, että tulevia hintahuippuja koskevat odotukset saattavat kannustaa tuottajia ja sijoittajia investoimaan joustaviin ratkaisuihin, kuten energian varastointiin, energiatehokkuuteen, kysynnän hallintaan, uusiutuvien energialähteiden tuotantokapasiteettiin ja erittäin tehokkaisiin nykyaikaisiin kaasukäyttöisiin voimaloihin ja pumppuvoimaloihin; kehottaa suhtautumaan pidättyvästi tukkumarkkinoilla tehtäviin interventioihin myös siinä tapauksessa, että hintahuiput ovat merkittäviä; kehottaa ottamaan huomioon energiaköyhyyden uhkaamien kuluttajien tarpeet aina, kun kaavaillaan tuotantokustannukset alittavien säänneltyjen kuluttajahintojen lakkauttamista;

45.

korostaa, että uusiutuvien energialähteiden täysimääräinen integroiminen sähkömarkkinoihin on ehdottoman tärkeää; kehottaa kannustamaan niiden sisällyttämiseen tasehallintapalveluihin ja sen maksimoimiseen, ja katsoo, että markkinoiden sulkeutumisajankohtien lyhentäminen, kaupankäyntivälien mukauttaminen taseselvitysjaksoon ja eri jäsenvaltioissa sijaitsevien tuottajien yhdistettyjen tarjousten toimittamisen salliminen edesauttaisivat merkittävästi tämän tavoitteen saavuttamista;

46.

kehottaa saattamaan loppuun sisämarkkinoiden ja tase- sekä reservipalveluiden integraation edistämällä likviditeettiä ja rajatylittävää kaupankäyntiä markkinoiden kaikilla aikaväleillä; vaatii nopeuttamaan päivänsisäisiä markkinoita ja tasemarkkinoita koskevan tavoitemallin kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamista; toteaa nopeuttamisen käynnistyvän markkinoiden sulkeutumisajankohtien yhdenmukaistamisella ja energiatuotteiden tasapainottamisella;

47.

kehottaa komissiota antamaan ehdotuksia välineistä, joilla voitaisiin pienentää tuottoriskiä 20 tai 30 vuoden kuluessa siten, että uuteen vähähiiliseen tuotantoon tehtävät investoinnit todella toteutetaan markkinoilla, joista esimerkkeinä mainittakoon yhteisinvestoinnit, joissa riskit jaetaan suurten kuluttajien ja sähköntuottajien kesken, tai keskimääräisellä kustannushinnoittelulla toimivat pitkän aikavälin sopimuksiin perustuvat markkinat;

48.

kehottaa myöntämään sähkönjakelu- ja järjestelmäpalveluja koskevat sopimukset vapaamarkkinapohjalta; toteaa, että kyseisen avoimen tarjouskilpailun on oltava teknologianeutraali huolimatta siitä, onko se kansallinen vai rajat ylittävä, ja sen on mahdollistettava energianvarastoinnin toimijoiden osallistuminen;

49.

kannattaa uusiutuvien energialähteiden osuuden kasvattamista unionissa; pitää pitkän aikavälin investointien kannalta tärkeänä vakaita ja kustannustehokkaita uusiutuvan energian tukijärjestelmiä, jotka ovat avoimia ja mukautettavissa lyhyellä aikavälillä ja jotka on räätälöity kansallisiin tarpeisiin ja oloihin, mikä mahdollistaa uusiutuviin energialähteisiin liittyville kehittyneille tekniikoille myönnettävien tukien vähittäisen poistamisen; suhtautuu myönteisesti siihen, että jotkin uusiutuviin energialähteisiin liittyvistä tekniikoista lisäävät nopeasti kustannustehokkuuttaan perinteisiin tuotantomenetelmiin verrattuna; toteaa, että olisi huolellisesti varmistettava, että tukijärjestelmät ovat hyvin suunniteltuja ja että vaikutukset sellaisiin energiavaltaisiin teollisuudenaloihin, joilla on olemassa hiilivuodon riski, pidetään mahdollisimman vähäisinä;

50.

korostaa digitaalisten teknologioiden tärkeyttä, jotta voidaan lähettää hintasignaaleja, joiden ansiosta kysynnänhallinta voi toimia joustavuuden lähteenä; kehottaa siksi soveltamaan energia-alalla kunnianhimoista digitalisointistrategiaa, joka ulottuu älyverkkojen ja älymittareiden käyttöönotosta mobiilisovellusten, verkkofoorumien ja datakeskittymien kehittämiseen;

51.

muistuttaa, että jäsenvaltioiden on vuoden 2020 puiteohjelman mukaisesti markkinakehityksestä riippumatta saavutettava konkreettisia määrällisiä tavoitteita, jotka koskevat uusiutuvien energialähteiden osuutta lopullisessa energiankulutuksessa, ja korostaa siksi, että on tärkeää edistää uusiutuvien energialähteiden käyttöä kilpailuun ja kustannustehokkuuteen perustuvalla tavalla, mutta toteaa kuitenkin, että useat erilaiset uusiutuvien energialähteiden teknologiat ovat eri kypsyysvaiheissa ja niillä on erilaisia ominaisuuksia, eikä niitä siksi voi kohdella yhdellä ainoalla lähestymistavalla; muistuttaa EU:n päästökauppajärjestelmän tärkeästä roolista tässä yhteydessä ja katsoo investointien edistämisen sopivan paremmin yhteen markkinoiden kanssa kuin kiinteät syöttötariffit ja yleinen etuuskohtelu;

52.

kehottaa suunnittelemaan tukijärjestelmät, kuten syöttöpreemiot, markkinapohjaisesti uusiutuvien energialähteiden teknisen kypsyysasteen kasvaessa ja niiden käytön yleistyessä, jotta energian kuluttajien kustannukset pysyisivät kohtuullisina;

53.

varoittaa energiatarjonnan ja ilmastopolitiikan tavoitteiden sekoittamisesta; kehottaa vahvistamaan johdonmukaisesti päästökauppajärjestelmää ja suunnittelemaan markkinat uudelleen joustavuuden lisäämiseksi, jotta uusiutuvien energialähteiden yleistymistä voidaan tukea tehostetusti tulevilla hiilidioksidi- ja polttoainehinnoilla;

54.

muistuttaa, että vuonna 2014 annetuissa valtiontukea koskevissa suuntaviivoissa vaaditaan, että vuodesta 2016 lähtien uusiutuvien energialähteiden suuret tuottajat saavat hoidettavakseen tasehallintaan liittyviä vastuita, jotka määritetään tuottajien velvollisuudeksi korvata lyhyen aikavälin poikkeamia heidän aiemmista toimitussitoumuksistaan, kun kyseessä ovat likvidit päivänsisäiset markkinat; tähdentää, että kun toimijan ilmoittamasta aikataulusta poiketaan, tämä olisi korvattava asianmukaisesti energian hinnassa; muistuttaa uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin nykyisistä säännöksistä, joilla uusiutuville energialähteille taataan ensisijainen pääsy ja ajojärjestys; ehdottaa, että näitä säännöksiä olisi arvioitava uudelleen ja tarkistettava, kun uudelleen suunnitellut sähkömarkkinat on toteutettu, millä varmistetaan yhdenmukaisemmat lähtökohdat ja otetaan suuremmassa määrin huomioon uusiutuviin lähteisiin perustuvan energiantuotannon erityispiirteet;

55.

kehottaa toissijaisuusperiaatteen huomioon ottaen jäsenvaltioita soveltamaan alueellisella tasolla käynnistyvää koordinoitua lähestymistapaa, kun uusiutuvia energialähteitä kehitetään, jotta energiamarkkinoiden taloudellisuus kohenisi ja yleiseurooppalaiset tavoitteet saavutettaisiin ja verkon vakaus vahvistuisi; katsoo, että jäsenvaltion ei pitäisi tehdä naapurivaltioihin merkittävästi vaikuttavaa yksipuolista päätöstä keskustelematta asiasta laajemmin ja yhteistyössä aluetasolla tai EU:n tasolla; muistuttaa, että uusiutuvilla energialähteillä on useimmiten vahva paikallinen komponentti; kehottaa komissiota laatimaan voimakkaammin lähennetyn EU:n kehyksen uusiutuvien energialähteiden edistämiselle;

56.

suosittelee, että jäsenvaltiot harkitsevat sääntelykehystä, joka kannustaa loppukäyttäjiä siirtymään omaan tuotantoon ja energian paikalliseen varastointiin;

57.

on vakuuttunut, että sähköntuotannossa säilyttävät uusiutuvien energialähteiden ohella paikkansa kaikki turvalliset ja kestävät energialähteet, joilla edistetään äskettäin solmitun maailmanlaajuisen COP 21 -sopimuksen mukaisesti vaiheittaista hiilestä luopumista koskevan tavoitteen saavuttamista;

58.

korostaa, että tarvitaan unionin tason koordinointia vesivoimaresurssien käyttölupajärjestelmien määrittelemiseksi ja alan avaamiseksi kilpailulle, jotta voidaan välttää markkinavääristymät ja edistää resurssien tehokasta käyttöä;

59.

toteaa, että sähkömarkkinoiden uudelleenjärjestely vastaa kuluttajien odotuksiin, koska uusien teknologioiden käytöstä seuraa todellista hyötyä erityisesti uusiutuvan energian alalla, kun hiilidioksidipäästöt pienenevät, ja samalla jäsenvaltioiden välille syntyy keskinäinen riippuvuus energiaturvallisuusasioissa;

60.

korostaa, että täysin yhteenliitetyn, riittävillä varastointimahdollisuuksilla varustetun sähköverkkojärjestelmän puuttuessa tavallinen perussähköntuotanto on keskeisessä asemassa toimitusvarmuuden ylläpitämisessä;

61.

korostaa, että jakeluverkonhaltijoiden paikallinen ja alueellinen vastuu energiaunionista on otettava paremmin huomioon, koska energiaympäristöstä tulee koko ajan hajautetumpi, 90 prosenttia uusiutuvista energialähteistä on liitetty jakeluverkkoon ja jakeluverkonhaltijat ovat paikallisia; muistuttaa, että kaikkien jäsenvaltioiden on tärkeää panna täytäntöön kolmannen energiapaketin vaatimukset, jotka koskevat siirto- ja jakelujärjestelmien eriyttämistä, erityisesti kun otetaan huomioon jakeluverkkohaltijoiden kasvanut rooli tiedon saamisessa ja hallinnassa; korostaa, että siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden rajapinta on otettava paremmin huomioon: katsoo, että asianmukaisten liiketoimintamallien täytäntöönpano, kohdennettu infrastruktuuri ja yhdenmukaistettu tuki voivat antaa tehokkaasti uutta vauhtia kysynnänhallinnalle kussakin jäsenvaltiossa ja rajojen yli;

62.

vaatii jäsenvaltioita perustamaan tarvittavat oikeudelliset ja hallinnolliset mekanismit, joilla edistetään paikallisyhteisöjen osallistumista sähköntuotantoon ottamalla ne mukaan uusiutuviin energialähteisiin perustuviin pienimuotoisiin sähköntuotantohankkeisiin;

63.

tähdentää, että useimmissa tapauksissa uusiutuvia energialähteitä syötetään jakelujärjestelmän tasolla, siis lähellä itse kuluttamista; kehottaa siksi jakeluverkonhaltijoita toimimaan suuremassa määrin vetäjinä ja olemaan tiiviimmin mukana Euroopan sääntelykehyksen suunnittelussa ja asianmukaisissa elimissä, kun on kyse ohjeiden laatimisesta niitä koskevia huolenaiheita varten; toteaa, että tällaisia aiheita ovat kysynnänhallinta, joustavuus ja varastointi; kehottaa jakelu- ja siirtoverkonhaltijoita tiivistämään yhteistyötään Euroopan tasolla;

64.

kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla kannustetaan tekemään tarvittavia investointeja älyverkkoteknologioihin ja jakelujärjestelmiin, jotta niihin voidaan paremmin yhdistää yhä enemmän uusiutuvia energianlähteitä ja jotta voidaan valmistautua paremmin digitalisointiin; katsoo, että jakeluverkonhaltijoille on annettava suurempi rooli tiedon keräämisessä ja jakamisessa ja että tietosuoja on taattava kaikissa olosuhteissa, kun otetaan huomioon kokemukset maista, joissa älymittarit on otettu täysin käyttöön;

65.

korostaa alueellisen lähestymistavan tärkeyttä rakennettaessa puuttuvaa sähköinfrastruktuuria, joka on ratkaiseva kestävien sähkötoimitusten turvallisuudelle, kun pyritään poistamaan (energia)verkon pullonkaula ja saattamaan loppuun energia-alan sisämarkkinat;

66.

pitää jakeluverkonhaltijoita neutraaleina markkinavälittäjinä, jotka keräävät tiedot eri lähteistä ja voivat tämän jälkeen asettaa ne syrjimättömästi tietojensaantiin oikeutettujen kolmansien toimijoiden saataville kuluttajan suostumuksella, millä varmistetaan, että kuluttajat voivat valvoa tietojaan; katsoo, että jakeluverkonhaltijat edistävät markkinoiden kehittämistä ja ovat yhä merkittävämmässä roolissa, koska ne ovat aktiivisia järjestelmän hoitajia, teknologisten ratkaisujen tarjoajia, tiedon hallinnoijia ja innovaattoreita; katsoo, että tarvitaan selkeitä sääntöjä sen varmistamiseen, että jakeluverkonhaltijat toimivat markkinavälittäjinä puolueettomasti; korostaa, että jakeluverkonhaltijat voivat myös muiden markkinatoimijoiden ohella tukea paikallisia viranomaisia toimittamalla näille tietoja, jotka mahdollistavat ympäristöystävällisiin energiamuotoihin siirtymisen kyseisten viranomaisten alueilla;

67.

korostaa, että kaikilla päätöksentekotasoilla on nopeutettava lupien myöntämistä energiainfrastruktuurihankkeita varten;

68.

pitää tarkoituksenmukaisena nopeuttaa alueiden sisäistä ja välistä yhteistyötä ACERin koordinoimana ja yhteistyössä sähkö-ENTSOn kanssa erityisesti rajatylittävien vaikutusten arvioinnissa siten, että jäsenvaltiot ovat edelleen vastuussa toimitusvarmuudesta; painottaa, että rajat ylittävä yhteistyö ja yhdysjohdot ovat ratkaisevan tärkeitä toimitusvarmuuden takaamisessa;

69.

pitää ACERin työtä myönteisenä, ja kehottaa huolehtimaan siitä, että virastolla on riittävästi varoja ja henkilöstöä nykyisten tehtäviensä ja velvollisuuksiensa hoitamiseen ja että se kykenee suunnittelemaan strategisesti ja luotettavasti toimintaansa keskipitkällä aikavälillä;

70.

muistuttaa Euroopan energiamarkkinoiden tehokkaan, puolueettoman ja jatkuvan valvonnan tärkeydestä keskeisenä välineenä, jolla voidaan varmistaa aidot energia-alan sisämarkkinat, joille on ominaista vapaa kilpailu, asianmukaiset hintasignaalit ja toimitusvarmuus; korostaa ACERin merkitystä tässä suhteessa ja odottaa komission myöntävän uusia lisävaltuuksia ACERille rajat ylittävissä kysymyksissä;

71.

kehottaa ACERia tukemaan ja koordinoimaan pyrkimyksiä lisätä järjestelmän turvallisuutta ja riittävyyttä koskevaa alueellista yhteistyötä; katsoo, että toimitusvarmuuskysymyksiä koskevan toimivallan olisi oltava siirrettävissä ylikansallisille elimille ainoastaan siinä tapauksessa, että se tuottaa selkeästi etuja koko sähköjärjestelmälle ja että huolehditaan riittävästä vastuuvelvollisuudesta;

72.

kehottaa antamaan ACERille päätösvallan, joka koskee lisääntyvän alueellisen yhteistyön koordinointia rajatylittävissä ja alueiden välisissä kysymyksissä ja erityisesti toimitusvarmuuden koordinointia koskevissa alueellisissa aloitteissa; toteaa, että tarkoituksena on optimoida energiavarojen hallintaa, mukauttaa koordinointia kansallisiin erityispiirteisiin ja tehdä siitä kustannuksiin perustuvaa ja soveltaa markkinakriteereitä, ja että tarkoituksena on myös kehittää soveltuvia välineitä energiamarkkinoiden tehokkaaseen valvontaan, kun pyritään luomaan energiaunioni ilman, että on tarpeen perustaa massiivista uutta viranomaista;

73.

muistuttaa, että komission ehdotukset uudesta energiamarkkinarakenteesta rajoittuvat sähköntuotantoalaan; kehottaa komissiota analysoimaan mahdollisuutta tarkastella maakaasumarkkinoiden rakennetta, jotta voidaan kohdata kaasualaan liittyvät haasteet (esim. EU:n muuttuva kaasunkysyntä, sidotut varat ja tariffijärjestelmät, markkinoiden integroinnin jatkaminen sekä ACERin ja kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston (kaasu-ENTSO) roolit;

74.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioille.

(1) EUVL C 200, 28.6.2014, s. 1.

(2) EUVL L 211, 14.8.2009, s. 1.

(3) EUVL L 211, 14.8.2009, s. 15.

(4) EUVL L 115, 25.4.2013, s. 39.

(5) EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22.

(6) EUVL L 84, 20.3.2014, s. 61.

(7) EUVL L 33, 4.2.2006, s. 22.

(8) EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64.

(9) EUVL C 286 E, 27.11.2009, s. 24.

(10) EUVL C 36, 29.1.2016, s. 62.

(11) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0065.

(12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0359.

(13) EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16.

(14) EUVL L 211, 14.8.2009, s. 55.

(15) EUVL C 93, 9.3.2016, s. 8.

(16) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0444.

(17) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0445.

(18) http://www.iea.org/publications/freepublications/publication/REPOWERINGMARKETS.pdf

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/35

P8_TA(2016)0334

Lämmitystä ja jäähdytystä koskeva EU:n strategia

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2016 lämmitystä ja jäähdytystä koskevasta EU:n strategiasta (2016/2058(INI))

(2018/C 204/05)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 194 artiklan,

—	ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen sopimuspuolten 21. konferenssissa (COP 21) joulukuussa 2015 tehdyn Pariisin sopimuksen,

—	ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 annetun komission tiedonannon energia-alan etenemissuunnitelmasta 2050 (COM(2011)0885),

—	ottaa huomioon komission tiedonannon lämmitystä ja jäähdytystä koskevasta EU:n strategiasta (COM(2016)0051),

—	ottaa huomioon 25. helmikuuta 2015 annetun komission tiedonannon joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskevasta puitestrategiasta (COM(2015)0080),

—	ottaa huomioon 23. ja 24. lokakuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista vuoteen 2030,

—	ottaa huomioon kolmannen energiapaketin,

—	ottaa huomioon energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU,

—	ottaa huomioon rakennusten energiatehokkuudesta 19. toukokuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/31/EU,

—	ottaa huomioon uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY,

—	ottaa huomioon komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050” (COM(2011)0112),

—	ottaa huomioon 5. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista vuoteen 2030 (1),

—	ottaa huomioon tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta ”Horisontti 2020” (2014–2020) ja päätöksen N:o 1982/2006/EY kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1291/2013 (2),

—	ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman resurssitehokkuudesta: siirtyminen kohti kiertotaloutta (3),

—	ottaa huomioon 15. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman ”Kohti Euroopan energiaunionia” (4),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8-0232/2016),

ottaa huomioon, että lähes 50 prosenttia unionin lopullisesta energiankysynnästä käytetään lämmitykseen ja jäähdytykseen ja että siitä käytetään 80 prosenttia rakennuksissa; toteaa, että lämmityksen ja jäähdytyksen alalla olisi otettava huomioon vuonna 2015 tehty ilmastonmuutosta koskeva Pariisin sopimus (COP 21); ottaa huomioon, että EU:n energia- ja ilmastotavoitteiden mukaisen lämmitys- ja jäähdytysalan on perustuttava sataprosenttisesti uusiutuviin energialähteisiin viimeistään vuoteen 2050 mennessä, mikä edellyttää energiankulutuksen vähentämistä ja ”energiatehokkuus etusijalle”- ja energiatehokkuuus tärkeimpänä polttoaineena” -periaatteiden täysimääräistä hyödyntämistä;

B.	ottaa huomioon, että aina kun energiansäästö kasvaa yhden prosentin, kaasuntuonti vähenee 2,6 prosenttia (5);

katsoo, että on toteutettava lisätoimia, jotta vähennetään lämmityksen kysyntää rakennuksissa ja muutetaan loppukysynnän suuntaa EU:hun tuotujen fossiilisten polttoaineiden polttamisesta yksittäisissä lämmitysjärjestelmissä kohti kestäviä lämmitys- ja jäähdytysvaihtoehtoja, jotka ovat vuodeksi 2050 asetettujen EU:n tavoitteiden mukaisia;

ottaa huomioon rakennusten merkittävän osuuden lopullisesta kokonaisenergiankulutuksesta ja painottaa rakennuksien energiatehokkuuden parantamisen ja kysynnänohjausohjelmien mahdollista keskeistä roolia, kun tasapainotetaan energian kysyntää ja tasoitetaan huippukuormitusajan kysyntää, minkä seurauksena vähennetään ylikapasiteettia ja alennetaan tuotanto-, toiminta- ja kuljetuskuluja;

toteaa, että uusiutuvien energialähteiden osuus on kasvanut hitaasti (vuonna 2012 niiden osuus primäärienergian hankinnasta oli 18 prosenttia), mutta potentiaalia on vielä valtavasti kaikilla tasoilla; katsoo, että jäsenvaltioissa olisi lisättävä uusiutuvien energialähteiden sekä lämmityksessä ja jäähdytyksessä talteen otetun lämpöenergian osuutta;

toteaa, että unionin lämmitys- ja jäähdytysmarkkinat ovat hajanaiset, mikä johtuu markkinoiden paikallisesta luonteesta sekä mukana olevista erilaisista teknologioista ja talouden toimijoista; katsoo, että paikallinen ja alueellinen ulottuvuus ovat olennaisia vahvistettaessa oikeanlaista lämmitys- ja jäähdytyspolitiikkaa, suunniteltaessa ja luotaessa lämmityksen ja jäähdytyksen infrastruktuuria ja kuultaessa kuluttajia, jotta voidaan poistaa esteet ja tehdä lämmityksestä ja jäähdytyksestä tehokkaampaa ja kestävämpää;

ottaa huomioon, että biomassan osuus on 89 prosenttia kaikesta EU:n uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan lämmön kulutuksesta ja 15 prosenttia kaikesta lämmön kulutuksesta EU:ssa ja että siihen liittyy huomattavaa potentiaalia merkittävien ja kustannustehokkaiden ratkaisujen kehittämiseksi kasvavaa lämmön kysyntää varten;

ottaa huomioon, että lämmitys ja jäähdytys ovat erinomainen esimerkki siitä, että tarvitaan kokonaisvaltaista ja integroitua järjestelmiin perustuvaa lähestymistapaa, jota sovelletaan energiaratkaisuihin ja joka kattaa monialaiset lähestymistavat energiajärjestelmien suunnitteluun ja laajemman talouden;

ottaa huomioon, että fossiilisista polttoaineista peräisin olevan primäärienergian osuus lämmityksessä ja jäähdytyksessä on edelleen hyvin suuri, 75 prosenttia, ja se estää merkittävässä määrin hiilivapaaksi saattamista nopeuttaen siten ilmastonmuutosta ja kuormittaen ympäristöä merkittävästi; toteaa, että lämmitys- ja jäähdytysalan olisi edistettävä täysipainoisesti unionin ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamista ja että fossiilisten polttoaineiden käytön tukeminen alalla olisi lakkautettava vaiheittain Eurooppa-neuvoston 22. toukokuuta 2013 antamien päätelmien mukaisesti ja ottaen huomioon paikalliset olosuhteet;

ottaa huomioon, että teollisuusprosesseista ja muista kaupallisista prosesseista syntyvän lämmön, joka päästetään nykyisin ilmakehään tai veteen sen sijaan, että sitä hyödynnettäisiin tuottavalla tavalla, on arvioitu riittävän kattamaan koko unionin asuinrakennusten ja palvelusektorin käytössä olevien rakennusten lämmitystarpeen;

K.	ottaa huomioon, että rakennusalan päästöjen osuus on noin 13 prosenttia unionin kaikista hiilidioksidipäästöistä;

toteaa, että rakennusten edistyksellisiin ja tehokkaisiin lämmitys- tai jäähdytysjärjestelmiin on yhdistettävä perusteellinen ja yhtenäinen lämpöeristys, mikä vähentää energian kysyntää ja kuluttajille aiheutuvia kustannuksia ja lievittää osaltaan energiaköyhyyttä ja edistää ammattitaitoa edellyttävien paikallisten työpaikkojen luomista;

ottaa huomioon, että toimet, joilla pyritään kehittämään kattavaa ja yhdennettyä lämmitys- ja jäähdytysstrategiaa energiaunionissa, tarjoavat asianmukaisesti toteutettuina merkittäviä mahdollisuuksia sekä unionin yrityksille että kuluttajille, kun ne vähentävät teollisuuden energian kokonaiskustannuksia, parantavat kilpailukykyä ja tuottavat kustannussäästöjä kuluttajille;

N.	toteaa, että unionin sääntelykehykset soveltuvat laajojen tavoitteiden painottamiseen, mutta ratkaisevaa on aito edistyminen lämmitys- ja jäähdytysalan muuttamisessa osana laajempaa energiajärjestelmän uudistamista;

ottaa huomioon, että uusiutuvien energialähteiden ja erityisesti sähkön roolin optimointi kokonaisvaltaisessa energiaverkossa siten, että parannetaan integrointia lämmitys- ja jäähdytyssovelluksiin sekä liikenteeseen, edistää energiajärjestelmän hiilivapaaksi saattamista, vähentää riippuvuutta energian tuonnista, alentaa kotitalouksien energiakustannuksia ja lisää unionin teollisuuden kilpailukykyä;

ottaa huomioon, että tehokkain tapa saavuttaa yhteiset tavoitteet on valtuuttaa paikallis- ja alueviranomaiset sekä asianomaiset sidosryhmät soveltamaan täysin yhdennettyyn järjestelmään perustuvaa lähestymistapaa kaupunkisuunnitteluun, infrastruktuurien kehittämiseen, rakentamiseen ja asuntokannan kunnostamiseen sekä uuteen teolliseen kehitykseen ja tukea niitä siinä mahdollisten yhteisvaikutusten, tehokkuuksien ja muiden yhteisten etujen maksimoimiseksi;

Q.	katsoo, että rakennusten energiatehokkuus riippuu myös asianmukaisten energiajärjestelmien käytöstä; toteaa, että lämmitys- ja jäähdytysalalla olisi noudatettava periaatteita ”energiatehokkuus etusijalle” ja ”energiatehokkuus tärkeimpänä polttoaineena”;

katsoo, että asettamalla olemassa olevan rakennuskannan peruskorjaamista koskevia kunnianhimoisia tavoitteita luotaisiin miljoonia työpaikkoja Eurooppaan, erityisesti pk-yrityksissä, parannettaisiin energiatehokkuutta ja toimittaisiin keskeisessä roolissa lämmityksen ja jäähdytyksen energiankulutuksen minimoinnin varmistamiseksi;

S.	toteaa, että arkkitehtuuri ja yhdyskuntasuunnittelu sekä lämpövirtojen kysynnän tiheys, Euroopan ilmastovyöhykkeet ja rakennustyypit on otettava huomioon suunniteltaessa energiatehokkaita ja vähäpäästöisiä julkisia rakennuksia ja asuinrakennuksia;

ottaa huomioon, että hukkalämmön ja kaukolämpöjärjestelmien käyttöön liittyy merkittävää hyödyntämätöntä potentiaalia, koska unionissa saatavilla olevan ylimääräisen lämmön määrä ylittää lämmön kokonaiskysynnän kaikissa unionin rakennuksissa, minkä lisäksi 50 prosenttia unionin lämmön kokonaiskysynnästä on mahdollista kattaa kaukolämmöllä;

U.	ottaa huomioon, että merkittävä osa Euroopan väestöstä asuu alueilla, erityisesti kaupungeissa, joissa ilmanlaatustandardit ylittyvät toisinaan;

toteaa, että lämmityksen ja jäähdytyksen odotetaan pysyvän Euroopan suurimpina energiakysynnän aiheuttajina ja että tämän kysynnän tyydyttämiseen käytetään laajalti maakaasua ja nestekaasua, joiden käyttöä voitaisiin optimoida erittäin tehokkaalla energian varastoinnilla; ottaa huomioon, että fossiilisten polttoaineiden käytön jatkaminen on ristiriidassa unionin ilmasto- ja energiavelvoitteisiin sekä hiilivapaaksi saattamista koskeviin tavoitteisiin nähden;

W.	ottaa huomioon, että Euroopan eri ilmastovyöhykkeiden välillä on tällä hetkellä merkittäviä eroja lämmitysenergian vuosittaisessa kulutuksessa – Etelä-Euroopassa se on keskimäärin 60–90 kWh/m2, kun taas Keski- ja Pohjois-Euroopassa vastaava luku on 175–235 kWh/m2;

X.	toteaa, että tehokkaiden lämmitys- ja jäähdytysratkaisujen käyttöönotto tarjoaa suuria mahdollisuuksia edistää teollisuus- ja palvelusektorien kehitystä Euroopassa, varsinkin uusiutuvien energialähteiden alalla, ja luoda enemmän lisäarvoa syrjäseuduilla ja maaseutualueilla;

Y.	toteaa, että energiasta on tullut julkinen hyödyke, jonka saatavuus on taattava; toteaa kuitenkin, ettei energia ole vielä kaikkien kansalaisten saatavilla, sillä Euroopassa on yli 25 miljoonaa ihmistä, joilla on tuntuvia vaikeuksia energian saannissa;

Z.	katsoo, että energiatehokkuutta koskevassa politiikassa olisi keskityttävä kustannustehokkaimpiin tapoihin, joilla voidaan parantaa rakennuksien energiatehokkuutta vähentämällä lämmön kysyntää ja/tai liittämällä rakennukset huipputehokkaisiin vaihtoehtoihin;

AA.	ottaa huomioon, että kuluttajien vähäinen tietoisuus lämmitysjärjestelmien tehokkuuden puutteesta on yksi niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat eniten energialaskuihin;

AB.	ottaa huomioon, että hyvin lämpöeristetyt talot hyödyttävät sekä ympäristöä että käyttäjiä, joiden energialaskut pienenevät;

AC.	ottaa huomioon, että 72 prosenttia omakotitalojen lämmityksen ja jäähdytyksen kysynnästä koskee maaseutualueita ja välialueita;

AD.	ottaa huomioon, että luontoa hyödyntävät ratkaisut, kuten hyvin suunniteltu katukasvillisuus, viherkatot ja -seinät, jotka eristävät ja varjostavat rakennuksia, vähentävät energian kysyntää rajoittamalla lämmityksen ja jäähdytyksen tarvetta;

AE.	ottaa huomioon, että 85 prosenttia rakennuksissa kulutetusta energiasta käytetään sisätilojen lämmitykseen ja lämpimän veden tuotantoon ja että 45 prosenttia lämmityksestä ja jäähdytyksestä käytetään unionissa asuinrakennuksissa;

AF.	katsoo, että teollisuudella on yhteistyössä paikallisviranomaisten kanssa tärkeä rooli pyrittäessä parantamaan hukkalämmön ja -kylmän käyttöä;

AG.	ottaa huomioon, että eurooppalaiset käyttävät keskimäärin 6 prosenttia kulutusmenoistaan lämmitykseen ja jäähdyttämiseen ja että 11 prosentilla eurooppalaisista ei ole varaa lämmittää riittävästi kotejaan talvisin;

AH.	toteaa, että jäähdytysalaa on vielä analysoitava perusteellisemmin ja se on otettava paremmin huomioon niin komission strategiassa kuin jäsenvaltioiden soveltamassa politiikassa;

AI.	toteaa, että historiallisten rakennusten energiansäästöä koskevien tutkimusten edistäminen on tärkeää, jotta voidaan mahdollisuuksien mukaan optimoida energiatehokkuutta ja taata samalla kulttuuriperinnön suojelu ja säilyttäminen;

suhtautuu myönteisesti lämmitystä ja jäähdytystä koskevasta unionin strategiasta annettuun komission tiedonantoon, joka on merkittävä askel pyrittäessä unionin lämmityksen ja jäähdytyksen kokonaisvaltaiseen muuttamiseen sekä ensisijaisten toiminta-alojen määrittämiseen; kannattaa täysipainoisesti komission pyrkimystä kartoittaa ja hyödyntää sähkö- ja lämmitysalan synergiaa tarkoituksena luoda tehokas sektori, joka parantaa energiavarmuutta ja edistää unionin ilmasto- ja energiatavoitteiden kustannustehokasta saavuttamista; kehottaa komissiota tarkastelemaan lämmitys- ja jäähdytysaloja osana EU:n energiamarkkinoiden suunnittelua;

huomauttaa tarpeesta ottaa huomioon lämmitystä ja jäähdytystä koskevat erityistoimet, kun tarkistetaan energiatehokkuusdirektiiviä (2012/27/EU), uusiutuvia energialähteitä koskevaa direktiiviä (2009/28/EY) ja rakennusten energiatehokkuutta koskevaa direktiiviä (2010/31/EU);

toteaa, että lämmitystä ja jäähdytystä koskevassa strategiassa on otettava huomioon samalla tavoin sekä lämmityksen että jäähdytyksen tarpeet kiinnittämällä huomiota Euroopan eri ilmastovyöhykkeisiin ja niistä johtuviin energiankäytön tarpeen eroihin;

painottaa, että lämmityksen ja jäähdytyksen strategiassa olisi asetettava etusijalle kestävät ja kustannustehokkaat ratkaisut, joiden avulla jäsenvaltiot voivat saavuttaa unionin ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteet; toteaa, että jäsenvaltioiden lämmitys- ja jäähdytysalat eroavat toisistaan monin tavoin energiayhdistelmän, ilmasto-olojen, rakennuskannan tehokkuuden tai teollisuusvaltaisuuden erojen perusteella, ja korostaa siksi, että asianmukaisia strategisia ratkaisuja valittaessa olisi varmistettava joustavuus;

kehottaa laatimaan erityisiä kestäviä lämmitys- ja jäähdytysstrategioita jäsenvaltioissa kiinnittäen huomiota etenkin sähkön ja lämmön yhteistuotantoon sekä mieluiten uusiutuvista energialähteistä tuotettuun kaukolämpöön ja -jäähdytykseen energiatehokkuusdirektiivin 14 artiklan mukaisesti;

toteaa, että lämmitystä ja jäähdytystä koskevan unionin strategian peruselementtejä ovat erittäin tehokas ja suorituskykyinen lämpöeristys, uusiutuvien energialähteiden käyttö sekä lämmön talteen ottaminen; katsoo siksi, että olisi sovellettava energiatehokkuuden etusijalle asettamisen periaatetta, koska energiatehokkuus tarjoaa yhden suurimmista ja nopeimmista taloudellisen tuoton muodostamistavoista ja se on ratkaisevassa roolissa strategiassa, jossa pyritään siirtymään onnistuneesti turvalliselle, häiriönsietokykyiselle ja älykkäälle lämmitys- ja jäähdytysalalle;

toteaa, että hajautetummalla ja joustavammalla energiajärjestelmällä, jossa energia- ja lämpölähteet on sijoitettu lähemmäksi kulutuspaikkaa, voidaan helpottaa hajautettua energiantuotantoa ja siten lisätä kuluttajien ja yhteisöjen mahdollisuuksia osallistua suuremmassa määrin energiamarkkinoille ja valvoa omaa energiankäyttöään sekä osallistua aktiivisesti kysynnänohjaukseen; katsoo, että koko energiajärjestelmän energiatehokkuus on sitä korkeampi, mitä lyhyemmät ovat ketjut, joissa primäärienergia muunnetaan muiksi energian muodoiksi, jotka lopulta tuottavat hyötylämpöenergiaa; toteaa lisäksi, että tällaisella lähestymistavalla vähennetään välityksen ja jakelun yhteydessä syntyvää hävikkiä, parannetaan energia-infrastruktuurin häiriönsietokykyä ja tarjotaan samalla pk-yrityksille paikallisia liiketoimintamahdollisuuksia;

korostaa ekosuunnittelusta ja energiamerkinnöistä annetun lainsäädännön sekä energiatehokkuusdirektiivin ja rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin keskinäistä täydentävyyttä vähennettäessä lämmityksen ja jäähdytyksen kulutusta; katsoo, että kodinkoneiden (esimerkiksi pyykinpesukoneet ja astianpesukoneet) olisi oltava mahdollisimman energiatehokkaita ja ne olisi suunniteltava siten, että asennuspaikassa voitaisiin käyttää saatavilla olevaa lämmintä käyttövettä; katsoo siksi, että ekosuunnitteluvaatimuksia ja energiamerkintöjen toimintaperiaatteita olisi tarkasteltava uudelleen ja parannettava säännöllisesti, jotta saadaan aikaan lisää energiansäästöä ja parannetaan kilpailukykyä innovatiivisempien tuotteiden ja halvempien energiakustannusten avulla;

muistuttaa, että valtaosa unionin energiantarpeesta aiheutuu lämmityksestä ja jäähdytyksestä; painottaa, että siirryttäessä vähähiiliseen ja toimitusvarmaan energiaan lämmitys- ja jäähdytysalalla on noudatettava teknologianeutraaliuden periaatetta nykyisin käytettävissä olevien uusiutuvien lähteiden ja markkinalähtöisten ja valtioperusteisten kannustimien välillä;

10.

korostaa suotuisan kehyksen merkitystä vuokralaisten ja monen asunnon kiinteistöissä asuvien kannalta, jotta hekin voivat hyödyntää uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan lämmityksen ja jäähdytyksen omaa tuotantoa ja kulutusta sekä energiatehokkuustoimia, millä torjutaan jakautuneista kannustimista ja toisinaan hankalista vuokrasäännöistä aiheutuvia haasteita;

11.

korostaa uusiutuviin energialähteisiin perustuvan teknologian olennaista roolia, mukaan lukien kestävästi tuotetun biomassan, ilmalämmön, maalämmön ja aurinkoenergian sekä aurinkokennojen käyttö yhdessä sähköakkujen kanssa veden lämmittämiseen ja rakennusten lämmittämiseen ja jäähdyttämiseen, samalla kun hyödynnetään lämmön varastointitapoja, joita voidaan käyttää päivittäiseen tai kausittaiseen tasapainottamiseen; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan asianmukaisia kannustimia tällaisten teknologioiden edistämiseksi ja käyttöön ottamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita panemaan kokonaisuudessaan täytäntöön nykyiset energiatehokkuutta ja rakennusten energiatehokkuutta koskevat direktiivit sekä lähes nollaenergiarakennuksia koskevat vaatimukset ja pitkän aikavälin kunnostamisstrategiat, kun otetaan huomioon tarve saada riittävästi investointeja jäsenvaltioiden rakennuskantojen nykyaikaistamiseen; pyytää komissiota esittämään koko unionin kattavan lähes nollaenergiarakennuksien kantaa koskevan toiminta-ajatuksen, joka ulottuu vuoteen 2050 saakka;

12.

katsoo, että unionin energiaturvallisuuteen liittyvät kysymykset koskevat laajalti lämmön toimitusvarmuutta; katsoo tästä syystä, että on erittäin tärkeää monimuotoistaa lämmönlähteitä, ja kehottaa komissiota tutkimaan, miten uusiutuvan lämmitystekniikan käyttöönoton yleistymistä voidaan tukea ja nopeuttaa entisestään;

13.

katsoo, että lämmitykseen tarvittavien resurssien kartoittamisen, rakennusten tarkoituksenmukaisten arkkitehtonisten ratkaisujen, rakennusten hoitoa koskevien parhaiden käytäntöjen ja kokonaisten asuinalueiden ja kaupallisten alueiden yhdyskuntasuunnittelun periaatteiden, kaukolämmön ja -jäähdytyksen kaltaiset kaupunkien verkkoratkaisut mukaan lukien, tulisi olla energiatehokkaan ja vähäpäästöisen rakentamisen perusta Euroopan eri ilmastovyöhykkeillä; painottaa, että asianmukaisesti eristetyn rakennuksen lämpöeristyskyky on hyvä, minkä seurauksena saavutetaan merkittäviä lämmitystä ja jäähdytystä koskevia säästöjä;

14.

korostaa, että rakennusten osuus on noin 40 prosenttia unionin energiankulutuksesta ja kolmasosa maakaasun käytöstä ja energiankulutusta voitaisiin vähentää jopa kolme neljäsosaa, jos rakennusten kunnostamista nopeutetaan; painottaa, että 85 prosenttia tästä energiankulutuksesta käytetään lämmitykseen ja lämpimään käyttöveteen ja että tästä syystä vanhojen ja tehottomien lämmitysjärjestelmien uudistaminen, uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön käytön lisääminen, hukkalämmön parempi käyttö erittäin tehokkaiden kaukolämpöjärjestelmien välityksellä sekä rakennuksien peruskunnostaminen yhdessä lämpöeristyksen kohentamisen kanssa ovat edelleen keskeisessä asemassa, jotta voidaan taata turvallisempi ja kestävämpi lähestymistapa lämmönhankintaan; suosittaa jatkamaan rakennuksien energiatehokkuusnormien korottamista ottaen huomioon tekniset innovoinnit ja kannustaen niitä, erityisesti eristyksien homogeenisyyden varmistamiseksi; suosittaa lisäksi jatkamaan lähes nollaenergiarakennusten rakentamisen tukemista;

15.

kannustaa jäsenvaltioita kehittämään pitkän aikavälin lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmiä, jotka perustuvat integroituun lähestymistapaan, yhteensovitettuun kartoittamiseen ja energiatehokkuusdirektiivin 14 artiklan mukaisesti tehtyyn arviointiin; korostaa, että strategiassa olisi määritettävä ensisijaiset toimialat ja mahdollistettava kaupunkien optimoitu energiasuunnittelu; kehottaa komissiota auttamaan jäsenvaltioita toimen toteuttamisessa laatimalla yleisen ohjeistuksen, joka koskee kansallisia lämmitys- ja jäähdytysstrategioita;

16.

kiinnittää huomiota rakennusten kunnostamisen ja lämpöeristyksen suotuisiin taloudellisiin vaikutuksiin, sillä ne vähentävät lämmitys- ja jäähdytyskustannuksia usein jopa 50 prosenttia, ja kehottaa komissiota huolehtimaan asianmukaisesta osarahoituksesta hankkeille, joilla kunnostetaan energiatehokkuudeltaan heikkoja julkisia rakennuksia ja kerrostaloasuntoja;

17.

suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen kehittää toimenpiteitä, joilla helpotetaan moniasuntoisten rakennusten kunnostamista; katsoo, että olisi myös kehitettävä yhteensovitettuja ja kattavia välineitä kaupunkien energiasuunnittelua varten, jotta voidaan kartoittaa paikallista lämmitys- ja jäähdytyspotentiaalia, toteuttaa rakennuksien optimoitu ja integroitu kunnostus sekä kehittää lämmitys- ja jäähdytysinfrastruktuuria;

18.

toteaa jälleen kerran, että on syytä kehittää unionin järjestelmiä, joilla kannustetaan energiatehokkuuden takautuvaan parantamiseen julkisissa rakennuksissa, asunnoissa ja yhteiskunnan tukemissa asunnoissa sekä uusien ympäristöystävällisten rakennusten rakentamiseen siten, että mennään lakisääteisiä vähimmäisvaatimuksia pidemmälle;

19.

korostaa lämmityksen ja jäähdytyksen paikallista luonnetta ja potentiaalia; pyytää paikallis- ja alueviranomaisia toteuttamaan asianmukaisia lämpötalouteen liittyviä muutostöitä kunnostettaessa olemassa olevia julkisia rakennuksia, liiketiloja ja asuinrakennuksia, joiden energiatehokkuus on vähäinen; painottaa kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen kaltaisten liikkeiden merkitystä, koska ne mahdollistavat tietämyksen ja parhaiden käytänteiden jakamisen;

20.

korostaa tarvetta kartoittaa mahdollisuudet paikalliseen lämmitykseen ja jäähdytykseen eri puolilla Eurooppaa, jotta kaupungit voivat paremmin määrittää paikallisesti saatavana olevat resurssit ja siten edistää unionin energiariippumattomuutta, lisätä kasvua ja kilpailukykyä sellaisten paikallisten työpaikkojen avulla, joita ei voida ulkoistaa, sekä tarjota kuluttajille puhdasta ja kohtuuhintaista energiaa;

21.

kehottaa paikallisviranomaisia arvioimaan olemassa olevan lämmitys- ja jäähdytyspotentiaalin sekä tulevan lämmitys- ja jäähdytystarpeen alueillaan ottaen huomioon paikallisesti saatavilla olevat uusiutuvan energian lähteet, yhteistuotannon avulla saatavan lämpöenergian sekä lämpöverkon virran;

22.

katsoo, että keskitettyjen lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien ulkopuolisten alueiden kotitalouksille olisi luotava houkutteleva rahoitusjärjestelmä, jolla edistetään uutta tekniikkaa uusiutuvia energialähteitä käyttävälle lämmitykselle kotitalouksissa;

23.

kehottaa paikallisviranomaisia puuttumaan maaseudun rakennusten erityisiin ongelmiin, sillä rakennukset ovat yleensä vanhempia, energiatehottomampia, terveydelle haitallisia ja epämukavan kylmiä;

24.

katsoo, että mitä lyhyempi ketju, joissa primäärienergia muutetaan käyttökelpoisen lämmön tuottamiseen soveltuvaan muotoon, sitä parempi energiatehokkuus; pyytää unionin ilmasto-olojen ja muiden olosuhteiden kirjon perusteella komissiota tukemaan teknologianeutraaleja välineitä, joiden avulla kukin yhteisö voi kehittää kustannustehokkaita ratkaisuja lämmitys- ja jäähdytysalan hiili-intensiteetin vähentämiseksi;

25.

toteaa, että EU:n sääntelykehykset soveltuvat laajojen tavoitteiden painottamiseen mutta ratkaisevaa on aito edistyminen lämmitys- ja jäähdytysalan vallankumouksellisessa uudistamisessa osana laajempaa energiajärjestelmän uudistamista;

26.

korostaa, että EU:n poliittiset välineet ja valmiudet eivät ole vielä riittävän kehittyneitä ohjaamaan lämmitys- ja jäähdytysalan muutosta, maksimoimaan mahdollisuuksien hyödyntämistä tai ottamaan käyttöön ratkaisuja kysynnän pienentämiseksi ja hiilen käytön vähentämiseksi tarvittavassa laajuudessa ja vauhdissa;

27.

korostaa kaukoenergiaverkkojen merkitystä, koska ne tarjoavat vaihtoehdon saastuttavammille yksittäisille lämmitysjärjestelmille ja muodostavat erityisen vaikuttavan ja kustannustehokkaan keinon kestävän lämmityksen ja jäähdytyksen järjestämiseen siten, että yhdistetään uusiutuvia energialähteitä, lämmön ja kylmän talteen ottamista sekä ylijäämäsähkön varastointia kulutuksen ollessa vähäistä, mikä parantaa verkon joustavuutta; tähdentää, että uusiutuvien energialähteiden osuutta on lisättävä, kun otetaan huomioon, että jo yli 20 prosenttia kaukolämmöstä ja -kylmästä tuotetaan uusiutuvien energialähteiden avulla; toteaa, että näin noudatetaan energiatehokkuusdirektiivin 14 artiklaa, jossa edellytetään tehokkaan kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen potentiaalin kattavaa arviointia; edellyttää nykyisten kaukolämpöjärjestelmien nykyaikaistamista ja laajentamista, jotta voidaan siirtyä erittäin tehokkaisiin ja uusiutuviin vaihtoehtoihin; kannustaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön vero- ja rahoitusmekanismeja, joilla kannustetaan kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen kehittämiseen ja käyttöön, ja poistamaan sääntelyyn perustuvat esteet;

28.

kehottaa komissiota arvioimaan vakavasti jäsenvaltioiden energiatehokkuusdirektiivin 14 artiklan nojalla laatimia kattavia arviointeja yhteistuotannon ja kaukolämmityksen hyödyntämismahdollisuuksista, jotta suunnitelmat vastaavat kyseisten ratkaisujen tarjoamia todellisia taloudellisia mahdollisuuksia ja muodostavat vankan perustan unionin tavoitteiden mukaiselle politiikalle;

29.

tähdentää, että tiiviisti rakennetuilla asuinalueilla on ehdottomasti korvattava vaiheittain tehottomat ja kestämättömät yksittäiset lämmitysjärjestelmät tai kaukolämpö- tai kaukojäähdytysjärjestelmät tehokkailla kaukolämpö- tai kaukojäähdytysjärjestelmillä tai uudistettava niitä alansa huippua edustavan lämmitys-/jäähdytystekniikan avulla, jotta voidaan siirtyä tehokkaisiin paikallisiin yhteistuotantojärjestelmiin ja uusiutuviin vaihtoehtoihin;

30.

kehottaa komissiota ehdottamaan uusiutuvia energialähteitä koskevaa direktiiviä ja markkinarakennetta koskevissa aloitteissaan toimenpiteitä, joilla edistetään tehokkaampaa ja joustavampaa energiajärjestelmää tehostamalla sähkö-, lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien yhdistämistä;

31.

pyytää komissiota laatimaan yhteisen eurooppalaisen viitekehyksen, jolla edistetään ja tuetaan omaan käyttöön tarkoitetun energian tuotannon oikeusvarmuutta erityisesti kannustamalla ja tukemalla uusiutuvia energialähteitä käyttäviä naapurien osuuskuntia;

32.

kehottaa kehittämään rakennusten lämmitys- ja jäähdytysenergian kysyntää kansallisella tasolla koskevan indikaattorin;

33.

kehottaa noudattamaan strategista lähestymistapaa teollisuuden lämmitys- ja jäähdytyskysynnästä aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi parantamalla prosessien tehokkuutta, korvaamalla fossiiliset polttoaineet kestävillä energialähteillä ja yhdistämällä teollisuudenalat niitä ympäröivään lämpöenergiaympäristöön;

34.

korostaa energia- ja resurssivirtojen yhdistämisen valtavaa potentiaalia säästää primäärienergian käyttöä etenkin teollisissa ympäristöissä, joissa yhden prosessin hukkalämpö tai -kylmä voidaan porrastetun järjestelmän mukaisesti käyttää uudelleen toisessa prosessissa, jossa tarvitaan vähemmän äärimmäisiä lämpötiloja, ja mahdollisuuksien mukaan jopa rakennusten lämmityksessä ja jäähdytyksessä kaukolämpöjärjestelmien avulla;

35.

toteaa, että vanhentuneet ja energiatehokkuudeltaan vähäiset lämpövoimalat olisi kiireesti korvattava saatavilla olevilla parhailla vaihtoehdoilla, jotka ovat täysin unionin energia- ja ilmastotavoitteiden mukaisia, kuten ympäristöystävällisemmillä yhteistuotantolaitoksilla, joissa käytetään kestäviä polttoaineita biomassaan sovellettavien kestävyyskriteerien mukaisesti;

36.

panee merkille, että lämmitys- ja jäähdytyssektori on luonteeltaan vahvasti paikallinen sektori, sillä lämmityksen saatavuus ja infrastruktuuri sekä kysyntä määräytyvät olennaisesti paikallisten olojen mukaan;

37.

on samaa mieltä siitä, että sähkön ja lämmön yhteistuotannon taloudellista potentiaalia ei hyödynnetä, kuten komissio ilmoittaa lämmitystä ja jäähdyttämistä koskevassa strategiassaan, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään tehokasta yhteistuotantoa ja kaukolämmitystä energiaunionin tilaa koskevan komission tiedonannon (COM(2015)0572) mukaisesti;

38.

katsoo, että jäähdytykseen, samoin kuin rakennettuun ympäristöön ja muihin toimintoihin, kuten kylmäkuljetukseen, on sovellettava järjestelmätason lähestymistapaa;

39.

katsoo, että Euroopan lauhkean ilmaston vyöhykkeellä tehokkaisiin lämpöpumppuihin perustuvista käänteisesti toimivista lämmitysjärjestelmistä ja jäähdytysjärjestelmistä voi joustavuutensa ansiosta tulla tietyissä olosuhteissa hyvin merkittäviä; korostaa, että sekamuotoiset lämmitysjärjestelmät, joissa lämpöä tuotetaan kahdesta tai useammasta energialähteestä, voivat helpottaa uusiutuvan lämmityksen merkityksen kasvamista, erityisesti olemassa olevissa rakennuksissa, joissa tällaisia järjestelmiä voidaan ottaa käyttöön vain vähäisin muutostöin; kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan asianmukaisia ja linjattuja laskentamenetelmiä lämpöpumppuja varten ja jakamaan parhaita käytäntöjä sellaisia tukimekanismeja varten, joilla tuetaan erilaiset lämmitystarpeet täyttäviä, tehokkaita, uusiutuviin energialähteisiin perustuvia ja vähähiilisiä ratkaisuja;

40.

kannustaa komissiota seuraamaan tiiviisti fluorattuja kasvihuonekaasuja koskevan EU:n lainsäädännön noudattamista, jotta näiden kaasujen päästöjä ilmakehään vähennetään; kehottaa komissiota varmistamaan, että vaihtoehtoisten jäähdytysaineiden käyttö on turvallista, kustannustehokasta ja muiden, ympäristöä, ilmastonmuutosta ja energiatehokkuutta koskevien unionin tavoitteiden mukaisia;

41.

katsoo, että jäsenvaltioissa on tutkittava mahdollisuuksia käyttää suoraan geotermisen energian lämmittämän veden lämpöä, teollisuuden prosesseista suoraan talteen otettua lämpöä tai epäsuorasti muista lähteistä saatavaa lämpöä, kuten syvällä kaivoksissa olevan pohjaveden lämpöä lämmitykseen (jäähdyttämiseen), koska sen avulla voitaisiin isoja lämpöpumppuja käyttäen lämmittää nykyisten ja uusien kaukolämpöverkkojen avulla kokonaisia asuinalueita, ei ainoastaan yksittäisiä rakennuksia, edellyttäen että saatavilla tai kehitteillä on soveltuvaa kaukolämpöinfrastruktuuria;

42.

korostaa sellaisten teknologioiden merkitystä, joilla pystytään vähentämään sekä lämpöenergian kysyntää että kasvihuonekaasupäästöjä, kuten alhaisen lämpötilan maalämpöenergia, uusiutuviin energialähteisiin perustuvat kaukolämpö-/jäähdytysjärjestelmät, maakaasua ja/tai biometaania käyttävät pienimuotoiset kolmois- tai yhteistuotantolaitokset tai niiden yhdistelmät;

43.

katsoo, että sähköistä vastusta muulloin kuin huippukysynnän aikana hyödyntävät lämpövarastot (jotka esimerkiksi varastoivat lämpöenergiaa) parantavat sähköntarjonnan laatua helpottamalla eri uusiutuvien energialähteiden integroimista ja ne voivat olla siten hyvin merkittävässä roolissa lämmityksessä sekä auttaa verkon tasapainottamisessa ja vähentää energian tuotantoa, tuontia ja hintoja;

44.

katsoo, että huomattavasti aiempaa keskeisempi osa lämmityksessä ja jäähdytyksessä pitäisi olla hukkalämmöllä ja -kylmällä, joita syntyy teollisuusprosesseissa ja yhteistuotannossa tuotettaessa sähköä tavanomaisissa voimaloissa ja jota saadaan talteen hyvin eristetyissä asuinrakennuksissa talteenottomenetelmien ja mikrotuotannon avulla; tähdentää, että teollisen hukkalämmön ja -kylmän hyödyntäminen olisi otettava huomioon ja että siihen olisi kannustettava tutkimuksen avulla, koska se tarjoaa oivan mahdollisuuden investointeihin ja innovointiin; korostaa, että teollisuutta ja sen lähellä sijaitsevia asuin- tai palvelurakennuksia olisi kannustettava tekemään yhteistyötä ja yhdistämään energiantuotantonsa ja -tarpeensa;

45.

korostaa, ettei kaukolämpöinfrastruktuurin julkinen rahoitus tai julkinen omistus saa edistää kallista lukkiutumisvaikutusta korkeahiilisessä infrastruktuurissa; kehottaa kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia valvomaan kaukolämpöinfrastruktuurille annettavaa julkista rahoitustukea, kun otetaan huomioon unionin tavoite, jonka mukaan kasvihuonekaasupäästöjä olisi vähennettävä 80-95 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä, ja sujuva energiatalouden muutos;

46.

katsoo, että hukkakylmän tuotannon, kulutuksen ja uudelleenkäytön integroinnilla voidaan saada aikaan taloudellisia etuja ja ympäristöetuja ja vähentää primäärienergian kysyntää jäähdytyksen toimituksessa;

47.

painottaa, että jätteen hyödyntämisellä energiana on edelleen merkittävä asema lämmitysalalla, koska sen vaihtoehtona on usein jätteen päätyminen kaatopaikoille ja fossiilisten polttoaineiden käyttö, ja muistuttaa, että kierrätystä on lisättävä;

48.

kehottaa jäsenvaltioita käyttämään oikeudellisia ja taloudellisia keinoja nopeuttaakseen vähitellen luopumista vanhentuneista kiinteitä polttoaineita käyttävistä lämmitysjärjestelmistä, joiden energiatehokkuus on alle 80 prosenttia, ja korvaamaan ne mahdollisuuksien mukaan tehokkailla ja kestävillä lämmitysjärjestelmillä paikallistasolla (kuten kaukolämmitysjärjestelmillä) tai mikrotasolla (kuten maalämpö- ja aurinkovoimajärjestelmillä);

49.

painottaa, että älykkäiden lämmitysjärjestelmien käyttöönoton ansiosta kuluttajia voidaan auttaa hahmottamaan energiankulutustaan ja tehottomia lämmitysjärjestelmiä voidaan uudistaa ja edistää siten energiansäästöä;

50.

muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita siitä, että 75 prosenttia Euroopan nykyisestä rakennuskannasta on energiankulutukseltaan tehotonta ja että arvioiden mukaan 90 prosenttia näistä rakennuksista on käytössä vielä vuonna 2050; korostaa sen vuoksi, että on kiinnitettävä erityistä huomiota näiden rakennusten perusteelliseen peruskorjaukseen;

51.

kehottaa komissiota laatimaan ”Jätteestä energiaksi” -ohjelman yhteydessä suunnitelman orgaanisten jätteiden kestävän käytön potentiaalisten vaikutusten edistämiseksi ja hyödyntämiseksi lämmityksessä ja jäähdytyksessä siten, että ne otetaan kaukolämpö- ja kaukojäähdytysjärjestelmiin;

52.

korostaa, että biokaasu on merkittävä ja kestävä lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien kestävä lähde, ja katsoo siksi, että tämän vuoksi on asetettava selkeä tavoite orgaaniselle kierrätykselle ja kannustettava siten tekemään investointeja biojätteen keräykseen ja käsittelyyn;

53.

kehottaa jäsenvaltioita lopettamaan vaiheittain sen, että taajamissa käytetään lämmitykseen vanhentuneita lämmityslaitteita, joiden päästökorkeus on matala eli ne päästävät ilmakehään epätäydellisen palamisen tuloksena orgaanisia palokaasuja, typen oksideja, nokea, kiinteitä hiukkasia sekä konvektion johdosta nousevaa lentotuhkaa, sekä edistämään erilaisten kannustimien avulla kestävien ja myös uusiutuvien vaihtoehtojen käyttöä;

54.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joiden avulla luovutaan energiankulutukseltaan tehottomista lämmitysöljyä ja hiiltä käyttävistä lämmityslaitteista ja -kattiloista, joita käytetään tällä hetkellä yli puolessa maaseudun rakennuskannasta; katsoo, että energiantuotannossa olisi käytettävä vähähiilisempiä ja uusiutuvia energialähteitä;

55.

painottaa, että uusiutuviin energialähteisiin perustuva kaukolämpö ehkäisee sellaisten saastuttavampien yksittäisten lämmitysjärjestelmien käytön lisääntymistä, jotka lisäävät asuinalueiden ilman pilaantumista ja joita on paljon vaikeampi valvoa kuin laaja-alaisia kaukolämpöjärjestelmiä; korostaa kuitenkin, että infrastruktuuri ja ilmasto-olot vaihtelevat unionissa ja että kaukolämpöjärjestelmiä on usein nykyaikaistettava niiden tehokkuuden lisäämiseksi; kehottaa siksi analysoimaan kaukolämpöinfrastruktuurin tukemisen tarvetta sekä uusiutuvien energialähteiden ja kaukolämmön verotuskäytäntöjä;

56.

katsoo, että jäsenvaltioiden olisi pikaisesti käsiteltävä kysymystä luopumisesta kiinteitä polttoaineita ja orgaanisia jätteitä polttavista alhaisen lämpötilan lämmityslaitteista, koska niistä pääsee polttoprosessin aikana ilmakehään monenlaisia haitallisia aineita; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi mahdollisuuksien mukaan edistettävä tiheään rakennetuissa kaupungeissa luopumista vanhoista ja tehottomista puulämmitteisistä takoista ja helpotettava niiden korvaamista nykyaikaisilla, ympäristön ja terveyden kannalta suotuisilla vaihtoehdoilla sekä lisättävä tietoisuutta polttopuuhun liittyvistä mahdollisista terveysriskeistä ja parhaista käytännöistä;

57.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita korjaamaan ekosuunnitteludirektiivistä ja keskisuurista polttolaitoksista annetusta direktiivistä johtuvan sääntelypuutteen, jonka seurauksena direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävistä teholtaan alle 1 MW:n polttolaitoksista aiheutuu päästövuotoja;

58.

katsoo, että jäähdytyksen kasvava tarve edellyttää nykyistä perusteellisempaa tarkastelua, johon sisältyisi koko jäähdytysketjuun integroitu lähestymistapa, joka ulottuisi teollisuuden korkeiden lämpötilojen jäähdytystarpeesta sekä kotitalouksien tarpeesta aina elintarviketeollisuuden jäähdytystarpeisiin;

59.

toteaa, että energiatehokkuutta ja lämmitysratkaisuja koskevien järkiperäisten valintojen tekeminen edellyttää, että kuluttajien ja viranomaisten saatavilla on laadukasta tietoa; korostaa, että on tärkeää laajentaa digitalisoinnin tarjoamat mahdollisuudet myös lämmitys- ja jäähdytysalalle; kehottaa komissiota kehittämään uusiutuviin energialähteisiin perustuvan jäähdytyksen määritelmän ja sitä koskevan laskentamenetelmän;

60.

katsoo, että teollisissa prosesseissa jäähdytyksessä keskeisiä voivat olla vedenkulutukseltaan tehokkaat lämmönvaihtimet, jotka luovuttavat lämpöä luonnollisiin vesialtaisiin, jotka ovat lähellä tuotteiden säilytyspaikkoja ja joiden lämpötila on alle 6 oC läpi koko vuoden (oheisjäähdytys);

61.

katsoo, että suuritehoisista kiinteistä polttokennoista voi lähitulevaisuudessa tulla ympäristöystävällinen vaihtoehto hiilelle, joka on kiinteä polttoaine;

62.

katsoo, että sähkö–kaasu-muuntaminen tarjoaa tulevaisuudessa paljon mahdollisuuksia uusiutuvan energian varastointiin ja siirtoon sekä keskitettyyn ja paikalliseen lämmöntuotantoon; muistuttaa, että sähkö–kaasu-muuntaminen tarjoaa juuri kaupunkialueilla olemassa olevan infrastruktuurin avulla tehokkaan keinon uusiutuvan energian käyttöön lämmöntuotannossa; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan sähkö–kaasu-muuntamisen tutkimusta ja pilottihankkeita;

63.

katsoo, että unionin innovatiivisia lämmitys- ja jäähdytyskeinoja koskeva strategia edellyttää ryhtymistä intensiiviseen tutkimustyöhön, joka pohjustaisi tämän tulevan ympäristöystävällisiä laitteita valmistavan teollisuudenhaaran luomista;

64.

korostaa tutkimuksen ja teknologisten innovointien tuottamia etuja Euroopan teollisuudelle, sillä ne parantavat sen kilpailuetuja ja kaupallista kannattavuutta ja edistävät unionin energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamista; korostaa tässä yhteydessä tarvetta lisätä tutkimus-, kehittämis-, ja innovointitoimia uusiutuviin energialähteisiin perustuvien jäähdytys- ja lämmitystekniikoiden alalla, jotta vähennetään kustannuksia, parannetaan suorituskykyä ja lisätään näiden tekniikoiden käyttöä ja sisällyttämistä energiajärjestelmään; kehottaa komissiota yhdessä alan sidosryhmien kanssa pitämään yllä uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa lämmitystä ja jäähdytystä koskevan teknologian ajantasaisia etenemissuunnitelmia, jotta voidaan koordinoida, jäljittää ja tunnistaa aukkoja uusiutuviin energialähteisiin perustuvien lämmitys- ja jäähdytystekniikoiden kehittämisessä;

65.

katsoo, että unionin lämmöntuotantoalan nykyaikaistamisessa on kiireellisesti saavutettava nopeita ja tehokkaita tuloksia, minkä vuoksi unionin olisi keskityttävä tutkimukseen, jotta lisätään tällä hetkellä parhaan saatavilla olevan tekniikan käyttöä;

66.

katsoo, että Horisontti 2020 -puiteohjelman mukaisessa tutkimustoiminnassa tulisi huomioida kestävien lämmitys- ja jäähdytysratkaisujen, hukkalämmön ja -kylmän hyödyntämistekniikoiden sekä sellaisten uusien aineiden kehittäminen, joiden lämmönjohtavuus on mahdollisimman suuri (lämmönvaihtimet), mahdollisimman pieni, ts. lämpövastus on mahdollisimman suuri (lämpöeristys) ja joiden lämmön akkumulaatiokerroin on mahdollisimman suuri (lämpövarasto);

67.

katsoo, että Horisontti 2020 -puiteohjelman yhteydessä olisi edistyttävä kestävien ja tehokkaiden lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmiä ja -materiaalien suhteen; katsoo tämän tarkoittavan esimerkiksi pienimuotoista uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa tuotantoa ja varastointiratkaisuja, kaukolämpö- ja kaukojäähdytysjärjestelmiä, yhteistuotantoa, eristysmateriaaleja ja innovatiivisia materiaaleja, kuten struktuurilasista tehtyjä ikkunoita, jotka läpäisevät hyvin ulkoista (auringon) lyhytaaltoista lämpösäteilyä mutta erittäin vähän pitkäaaltoista lämpösäteilyä, joka karkaisi muutoin rakennuksista ulos;

68.

pitää tärkeänä harjoittaa laajaa tieteellistä tutkimusta, joka koskee innovatiivisia teknisiä ratkaisuja, joiden tarkoituksena on tuottaa energiatehokkaita ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvia laitteita ja kokonaisia lämmitys- ja jäähdytyslaitoksia;

69.

pyytää tarkistamaan teknologianeutraaliuden turvaamista ja kustannustehokkuutta koskevaa nykyistä lainsäädäntöä sen varmistamiseksi, ettei mitään teknologiaa syrjitä tai suosita toisten kustannuksella, ja katsoo, että esimerkiksi paikan päällä asuinrakennusten aurinkopaneeleilla tai rakennuksen lähellä tuotettu uudistuva energia olisi sen alkuperästä riippumatta huomioitava rakennuksen energiatehokkuutta laskettaessa;

70.

korostaa, että on tärkeää yhdistää kehittynein tekniikka ja älykäs energiahuolto esimerkiksi kotiautomaation ja älykkäiden lämmitystenvalvontajärjestelmien avulla, erityisesti yhteenliitetyssä ympäristössä, jossa sovellusta voidaan mukauttaa helposti sääoloihin ja sähkön hintasignaaleihin ja edistää verkon vakauttamista siirtämällä kysyntää; kehottaa komissiota sisällyttämään älykkäitä teknologioita paremmin asianomaisiin energiaunionialoitteisiin, jotta varmistetaan älykkäiden laitteiden, verkkoon kytkettyjen kotitalouksien ja älykkäiden rakennusten todellinen yhteenliitettävyys älykkäisiin verkkoihin; katsoo, että nykyisiä rakennuskantoja kunnostettaessa olisi edistettävä tällaisia ratkaisuja, koska ne auttavat kuluttajia hahmottamaan paremmin kulutustottumuksiaan ja muuttamaan lämmitysjärjestelmän toimintaa sen mukaisesti;

71.

korostaa, että rakennusalaan liittyy merkittävää potentiaalia energiankysynnän ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi; painottaa, että on toteutettava lisätoimia rakennuksien kunnostamisen nopeuttamiseksi; toteaa, että se edellyttää houkuttelevia rahoituskannustimia, erittäin pätevien asiantuntijoiden panosta eri vaiheissa sekä parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja edistämistä;

72.

kehottaa komissiota määrittämään ja poistamaan jäljellä olevat esteet energiatehokkuustoimille, etenkin kotitalouksissa tehtävät peruskunnostukset, ja luomaan todelliset energiatehokkuusmarkkinat, jotta edistetään parhaiden käytäntöjen siirtämistä ja varmistetaan tuotteiden ja ratkaisujen saatavuus kaikkialla unionissa, niin että voidaan luoda aidot energiatehokkuustuotteiden ja -palvelujen sisämarkkinat; korostaa, että tällaisten tuotteiden ja palvelujen käyttöönoton ohella myös lämmityksen ja jäähdytyksen sisältävän yhtenäisen energiajärjestelmän jatkuva ylläpito ja päivittäinen käyttö tarjoavat mahdollisuuksia työpaikkojen luomiseen ja talouskasvuun;

73.

katsoo, että teollisuus tarvitsee selkeitä signaaleja päätöksentekijöiltä, jotta unionin energiatavoitteiden saavuttamiseksi voidaan tehdä tarvittavat investoinnit; korostaa, että tarvitaan kunnianhimoisia sitovia tavoitteita ja sääntelykehys, jolla edistetään innovointia luomatta tarpeetonta hallinnollista rasitusta, jotta edistetään parhaalla mahdollisella tavalla kustannustehokkaita ja ympäristön kannalta kestäviä lämmitys- ja jäähdytysratkaisuja;

74.

katsoo, että samalla kun investoidaan rakennusten energiatehokkuuteen, on investoitava myös uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan lämmitykseen ja jäähdytykseen; katsoo, että rakennusten energiatehokkuuden ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvan lämmityksen ja jäähdytyksen väliset synergiavaikutukset tarjoavat merkittävän mahdollisuuden siirtyä kohti vähähiilistä taloutta; suhtautuu myönteisesti kansallisen tason pyrkimyksiin kasvattaa lähes nollaenergiarakennusten lukumäärää;

75.

kehottaa kehittämään arkkitehtonisesti merkittäville rakennuksille yksilöllisiä energiakorjausjärjestelmiä ottaen huomioon rakennuksen runkoon tehtävät investoinnit, rakennusten säätö- ja automaatiojärjestelmien optimoinnin ja tehokkaan lämmön ja jäähdytyksen jakelun sekä huolehtimaan samalla siitä, että niiden ainutlaatuista arkkitehtonista tyyliä ei vaaranneta;

76.

toteaa, että älykkäiden rakennusten arkkitehtonisten ratkaisujen tulisi kokonaisvaltaisesti varmistaa lämpöviihtyvyys (jäähdytysviihtyvyys) huomioimalla rakennusten muoto ja koko, sopeutumalla tilaan sekä säätämällä parametreja, kuten päivänvalon määrää, tuuletuksen tehokkuutta ja hyödynnettävyyttä yhdessä alhaisten käyttökustannusten kanssa;

77.

korostaa standardoitujen lämpöenergiatarkastusten sekä teollisuusyritysten lämpöeristyksiin liittyvien ongelmien kustannustehokkaan korjaamisen merkitystä energian säästämisen ja päästöjen vähentämisen kannalta; korostaa, että teollisuuden käyttämää energiaa voidaan edelleen vähentää investoimalla olemassa oleviin ja testattuihin kestäviin teknologioihin;

78.

korostaa, että Euroopan rakenne- ja investointirahastot ovat tärkeä energiajärjestelmän uudistamisen väline; katsoo, että vähähiiliseen talouteen siirtymistä koskevaan ensisijaiseen tavoitteeseen tarkoitettuja Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) varoja koskevat tähänastiset rajoitukset eivät ole olleet tehokkaita; katsoo, että tähän painopisteeseen varattujen määrärahojen osuutta olisi lisättävä vuoden 2020 jälkeisellä ohjelmakaudella;

79.

korostaa, että on varmistettava sekä lyhyt- että pitkäaikaisten investointien saaminen kaikenkokoisiin hankkeisiin, jotka koskevat lämmitys- ja jäähdytysalan nykyaikaistamista, mukaan lukien kaukolämpö ja -jäähdytys, verkkoinfrastruktuurin ajan tasalle saattamista, lämmitysjärjestelmien nykyaikaistamista, mukaan lukien siirtyminen uusiutuviin lähteisiin, sekä rakennuskantojen kunnostamisen nopeuttamista; kehottaa tässä yhteydessä komissiota kehittämään tehokkaita ja innovoivia pitkän aikavälin rahoitusmekanismeja; korostaa Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) ja muiden soveltuvien eurooppalaisten rahastojen, kuten Euroopan investointipankin tai unionin päästökauppajärjestelmän avulla kerättävien rahastojen, mahdollista roolia rahoituksen ja teknisen tuen saamisessa, samalla kun varmistetaan, että hankkeet ovat investoijien kannalta houkuttelevia, tarjoamalla vakaat sääntelyolot ja erityisesti pitämällä byrokratia mahdollisimman vähäisenä ja ottamalla käyttöön nopea hakemus- ja hyväksymisprosessi; kehottaa komissiota vahvistamaan lämmitystä ja jäähdytystä koskevia nykyisiä säännöksiä vuoden 2020 jälkeisellä ohjelmakaudella kaikkien soveltuvien EU:n rahastojen osalta ja poistamaan esteet, jotka haittaavat paikallisviranomaisia niiden kohdentaessa resursseja julkisten rakennusten kunnostamiseen; kannattaa aloitetta, joka koskee älykästä rahoitusta älykkäille rakennuksille ja joka edistää energiatehokkuuden parantamista yhdessä uusiutuvien energialähteiden käytön kanssa rakennusalalla; katsoo, että rakennusten nykyaikaistaminen ja lämpöeristys olisi asetettava muihin toimenpiteisiin nähden etusijalle rahoituksen saamisesta huolehdittaessa, koska niillä on valtaisa potentiaali työpaikkojen luomiseen;

80.

muistuttaa, että rakennerahastoja on käytettävä useammanlaisiin rakennusten ja rakennusjärjestelmien modernisointeihin erityisesti korkotukilainoina yksityisille rakennusten omistajille, koska se helpottaisi ja edistäisi kipeästi kaivattua olemassa olevien rakennusten nykyaikaistamista erityisesti EU:n vähemmän kehittyneillä alueilla;

81.

korostaa, että edistääkseen lämmitys- ja jäähdytysalalla tehtäviä parannuksia komission olisi käytettävä täysimääräisesti asetuksen (EU) N:o 1303/2013 19 artiklassa säädettyjä ennakkoehtoja ja varmistettava, että lämmitystä ja jäähdytystä koskeva voimassa oleva unionin lainsäädäntö ja siihen liittyvät toimenpiteet saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pannaan täytäntöön asianmukaisesti;

82.

katsoo, että sellaisia tehokkaita teknologioita koskevissa valtiontukien suuntaviivoissa, jotka ovat välttämättömiä lämmitys- ja jäähdytysalan hiilestä irtaantumiseksi etenkin unionitason ratkaisuina, olisi otettava huomioon riittävän julkisen tuen tarve;

83.

katsoo, että tietyt aloitteet, kuten ELENA-väline, älykkäät kaupungit ja yhteisöt sekä uusi ja yhdennetty kaupunginjohtajien ilmasto- ja energiasopimus, voivat tukea paikallisesti ja alueellisesti aktiivisesti toimivia tahoja rakennusten energiajärjestelmien uudistamisessa;

84.

kehottaa komissiota varmistamaan, että unionin talousarviota käytetään hiilestä irtautumista koskevien tavoitteiden ja energiatehokkuustavoitteiden mukaisesti;

85.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kohdennettuja toimenpiteitä kannustaakseen ponnekkaammin energiatehokkuuden parantamiseen ja uusiutuvia energialähteitä koskevan tuen laajempaan käyttämiseen matalan tulotason kotitalouksissa ja haavoittuvassa asemassa olevissa kotitalouksissa; kehottaa komissiota kohdentamaan unionin varoista paljon suuremman osuuden haavoittuvassa asemassa oleville ja energiaköyhille kotitalouksille tarkoitettuihin energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistäviin ohjelmiin sekä opastamaan jäsenvaltioita erityisten energiaköyhyyttä koskevien toimenpiteiden toteuttamisessa;

86.

katsoo, että kansalaisille olisi annettava parempaa tietoa heidän kotitalouksiensa energiankulutuksesta, mahdollisesta energiansäästöstä sekä hyödyistä, joita he saavat lämmitysjärjestelmänsä kunnostamisesta uusiutuvia energialähteitä hyödyntäväksi, kuten myös mahdollisuuksista tuottaa itse uusiutuvaa energiaa ja käyttää sitä lämmitykseen ja jäähdytykseen;

87.

katsoo, että jäsenvaltioiden on varmistettava muun muassa tiedotuskampanjoiden, tiedotuspisteiden, yhteisostojärjestelmien (kuluttajat voivat tehdä hankintoja kollektiivisesti edullisempaan hintaan) sekä yksittäisten hankkeiden klusteroinnin (useita pieniä hankkeita yhdistetään yhdeksi suuremmaksi klusteriksi, jolloin investointeja on saatavilla paremmin ehdoin) avulla, että kuluttajat ovat tietoisia kestävämpien lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien ja energiatehokkuuden parantamisen teknologisista ja taloudellisista eduista ja että nämä edut ovat kuluttajien saatavilla; toteaa, että tällöin kuluttajat voivat tehdä parhaita valintoja omien olosuhteidensa mukaisesti ja hyötyä saatavilla olevista taloudellisista sekä terveyttä ja elämänlaatua koskevista parannuksista; toteaa, että syrjäisillä ja eristyneillä alueilla sijaitsevat kotitaloudet voivat tarvita erityistä huomiota ja ainutlaatuisia ratkaisuja; korostaa tuottaja-kuluttajien potentiaalia otettaessa käyttöön energiajärjestelmiä, joissa lämmitys ja jäähdytys perustuvat uusiutuviin lähteisiin; korostaa asentajien ja arkkitehtien jatkuvan koulutuksen, sertifioinnin ja valvonnan merkitystä, sillä he ovat kuluttajina toimivien kotitalouksien ensimmäinen yhteyspiste;

88.

pitää tarpeellisena rakennusten lämmönkestoa ja näiden tehokkaita lämmitysmenetelmiä (jäähdytysmenetelmiä) arvioivien ammattilaisten jatkuvaa koulutusta; katsoo, että on välttämätöntä sijoittaa loppukäyttäjien saatavilla olevien huoltopalvelut optimaalisesti;

89.

pitää tärkeänä, että kuluttajille annetaan vapaus valita erilaisista tehokkaista ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvista lämmitystekniikoista, jotka vastaavat parhaiten heidän omia lämmitystarpeitaan;

90.

korostaa, että siksi kuluttajille on annettava tiedottamisen ja kannustimien avulla mahdollisuus nopeuttaa vanhojen ja tehottomien lämmitysjärjestelmien nykyaikaistamista, jotta saadaan aikaan energiatehokkuusetuja, jotka ovat jo mahdollisia käyttämällä olemassa olevia teknologioita, mukaan lukien uusiutuviin lähteisiin perustuvat lämmitysjärjestelmät; korostaa, että kuluttajat eivät ole usein perillä siitä, miten vähäinen heidän lämmitysjärjestelmiensä suorituskyky on; kehottaa komissiota antamaan ehdotuksia, joilla autetaan valistamaan nykyisistä lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmistä ja parantamaan näiden järjestelmien nykyaikaistamisen astetta osana tulevaa rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin tarkistamista; kehottaa harkitsemaan energiamerkintäjärjestelmän käyttöön ottamista asennettuja lämmitysjärjestelmiä varten;

91.

painottaa aktiivista roolia, joka kuluttajilla voi olla siirryttäessä kestävään unionin lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmään; painottaa, että uudella energiamerkintöjä koskevalla lainsäädännöllä voidaan – kun uusien merkintöjen laajuus on tulevaisuuteen suuntaava ja antaa mahdollisuuden korostaa eri tuotteiden välisiä eroavuuksia energiatehokkuudessa, – parantaa kuluttajien mahdollisuuksia tehdä valintoja energiansäästön perusteella ja pienentää energialaskujaan;

92.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan strategioita kasvavan energiaköyhyyden torjumiseksi, jotta autetaan kaikkia kuluttajia, etenkin haavoittuvimmassa asemassa olevia, parantamaan asuin-, lämmitys- ja jäähdytysolojaan yksilöllisillä tai yhteisillä ratkaisuilla, asuivatpa he sitten omistusasunnossa tai vuokralla;

93.

korostaa korkean energiariippumattomuuden olevan saavutettavissa, kun käytetään ensisijaisesti paikallisia resursseja;

94.

kehottaa hyödyntämään teollisuusyritysten tuottamaa lämpöä kotitalouksien lämmityksessä;

95.

katsoo, että energiaköyhyyden torjumisen perusta on yksittäisten kotitalouksien lämmityksen kokonaiskustannusten alentaminen siten, että lisätään huomattavasti energiatehokkuutta energian käytön kolmessa perusvaiheessa: muunnettaessa primäärienergia käyttöenergiaksi, siirrettäessä sitä edelleen ja erityisesti loppukulutuksessa; pyytää jäsenvaltioita tekemään energiatehokkuutta edistävistä toimenpiteistä ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan lämmitykseen ja jäähdytykseen siirtymisestä aidosti ensisijaisen tavoitteen;

96.

pitää tärkeänä huolehtia siitä, että tietty osuus energiatehokkuusalan rahoituksesta kohdennetaan energiaköyhiä kotitalouksia hyödyttäviin parannustoimiin taikka toimiin niiden hyväksi, jotka asuvat kaikkein epäedullisimmassa asemassa olevilla alueilla, esimerkiksi tukemalla niitä energiatehokkaisiin lämmitys- ja jäähdytyslaitteisiin investoimisessa;

97.

toteaa, että jäsenvaltioiden on pantava energiatehokkuusdirektiivin puitteissa täytäntöön kansallisia rakennusten peruskunnostussuunnitelmia, jotta rakennuksista voidaan tehdä energiatehokkaita, ja tarjottava myös kannustimia yksityisomistuksessa olevien rakennusten peruskunnostusta varten, minkä yhteydessä on harkittava haavoittuvimmassa asemassa oleville yhteisöille suunnattuja erityistoimenpiteitä energiaköyhyyden torjumiseksi;

98.

pyytää komissiota kehittämään energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä toimijoille tarkoitettua koulutusta, jossa käsitellään tarkastusten suorittamista ja energiatehokkuutta koskevien toimenpiteiden suunnittelua, ja kehottaa helpottamaan näiden toimintojen suorittamista yksityishenkilöiden ja erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevien yhteisöjen kannalta;

99.

painottaa, että samalla kun suuri osuus unionin rakennuskannasta tuhlaa energiaa eristyksen heikon laadun sekä vanhojen ja tehottomien lämmitysjärjestelmien vuoksi, lähes 11 prosenttia unionin väestöstä kärsii energiaköyhyydestä;

100.

kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia sisällyttämään biokaasun tuotannon lannasta täysimääräisesti kiertotalouden käyttöönottoon, kun otetaan huomioon mahdollisten tulevien kaasuntoimituskriisien riski;

101.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0094.

(2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 104.

(3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0266.

(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0444.

(5) Komission tiedonanto (2014) ”Energiatehokkuus ja sen myötävaikutus energiavarmuuteen ja vuoteen 2030 ulottuviin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin”, (COM(2014)0520).

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/49

P8_TA(2016)0335

Pk-yritysten kilpailukyvyn parantaminen

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2016 temaattisen tavoitteen ”Pk-yritysten kilpailukyvyn parantaminen” (yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 9 artiklan 3 kohta) täytäntöönpanosta (2015/2282(INI))

(2018/C 204/06)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen (EU) N:o 1303/2013 9 artiklan 3 kohdan pk-yritysten kilpailukyvyn parantamista koskevasta temaattisesta tavoitteesta,

—	ottaa huomioon yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen (EU) N:o 1303/2013 37 artiklan ERI-rahastoista tuettavista rahoitusvälineistä,

—	ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2014 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi unionin osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden yhteiseen, tutkimus- ja kehitystyötä tekevien pk-yritysten tukemiseen tähtäävään tutkimus- ja kehitysohjelmaan (1),

—	ottaa huomioon 5. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman pk-yritysten rahoituksen saannin parantamisesta (2),

—	ottaa huomioon kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/7/EU,

—	ottaa huomioon 19. toukokuuta 2015 antamansa päätöslauselman vihreään kasvuun liittyvistä mahdollisuuksista pk-yrityksille (3),

—	ottaa huomioon pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevan COSME-ohjelman,

—	ottaa huomioon pk-yrityksiä, resurssitehokkuutta ja vihreitä markkinoita koskevan eurobarometritutkimuksen (Flash-eurobarometri 381) ja julkisen tuen merkitystä innovaatioiden markkinoille saattamisessa koskevan eurobarometritutkimuksen (Flash-eurobarometri 394),

—	ottaa huomioon 4. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman ”Toimet pk-yritysten toimintaympäristön parantamiseksi Euroopassa – pienyrityksiä koskeva säädös” (4),

—	ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Pienet ensin: Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (’Small Business Act’)” (COM(2008)0394),

—	ottaa huomioon Feirassa 19.–20. kesäkuuta 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymän pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan,

—	ottaa huomioon 16. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman pk-yritysten rahoituksen tukemiseen tarkoitettujen EU:n välineiden tarkistamista koskevista käytännön näkökohdista (5),

—	ottaa huomioon 23. lokakuuta 2012 antamansa päätöslauselman ”Pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset): kilpailukyky ja liiketoimintamahdollisuudet” (6),

—	ottaa huomioon 14. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman ”Älykäs erikoistuminen: huippuosaamisen verkottuminen toimivan koheesiopolitiikan osatekijänä” (7),

—	ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman ”Investoiminen työpaikkoihin ja kasvuun: unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen” (8),

—	ottaa huomioon 6. toukokuuta 2003 annetun komission suosituksen 2003/361/EY mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) määritelmästä (9),

—	ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Tutkimus ja innovointi tulevan kasvun lähteinä” (COM(2014)0339),

—	ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2014 annetun komission kuudennen taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän kertomuksen ”Sijoituksia työpaikkoihin ja kasvuun”,

—	ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Euroopan investointiohjelma” (COM(2014)0903),

—	ottaa huomioon 14. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Teollisuuspolitiikka: kilpailukyvyn parantaminen” (COM(2011)0642),

—	ottaa huomioon 9. marraskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Pieni yritys, suuri maailma – uusi yhteistyöhanke avaa maailmanmarkkinoita pk-yrityksille” (COM(2011)0702),

—	ottaa huomioon 23. marraskuuta 2011 annetun komission kertomuksen ”Pienten ja keskisuurten yritysten sääntelytaakan keventäminen – Euroopan unionin sääntelyn mukauttaminen mikroyritysten tarpeisiin” (COM(2011)0803),

—	ottaa huomioon 23. helmikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen uudelleentarkastelu” (COM(2011)0078),

—	ottaa huomioon 6. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Aluepolitiikan panos Eurooppa 2020 -strategian mukaisessa älykkäässä kasvussa” (COM(2010)0553),

—	ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

—	ottaa huomioon 14. joulukuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi” (COM(2015)0639),

—	ottaa huomioon 30. toukokuuta 2013 annetun alueiden komitean lausunnon aiheesta ”Innovaatiokuilun umpeenkurominen” (10),

—	ottaa huomioon 7. lokakuuta 2014 annetun alueiden komitean lausunnon aiheesta ”Uusien huipputeknologiayritysten ekosysteemien luomista edistävät toimenpiteet” (11),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A8-0162/2016),

toteaa, että koheesiopolitiikka on pääasiallinen väline unionin kasvuun ja työpaikkoihin tehtävien investointien kannalta ja sen määrärahat ovat yli 350 miljardia euroa vuoteen 2020 saakka; toteaa, että koheesiopolitiikan investointien konkreettiset tulokset voivat auttaa muokkaamaan jäsenvaltioiden alueiden nykyistä ja tulevaa kasvua;

toteaa, että talous- ja rahoituskriisin seurauksena köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat lisääntyneet monissa jäsenvaltioissa samoin kuin pitkäaikaistyöttömyys, nuorisotyöttömyys ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja että pk-yrityksillä voi siksi olla merkityksellinen ja tärkeä rooli Euroopan elpymisessä;

ottaa huomioon, että unionissa on 23 miljoonaa pk-yritystä ja niiden osuus kaikista yrityksistä on noin 99 prosenttia, ja panee merkille, että pk-yritykset edistävät merkittävällä tavalla talouskasvua, sosiaalista yhteenkuuluvuutta, innovointia ja laadukkaiden työpaikkojen luomista ja tarjoavat yli 100 miljoonaa työpaikkaa; toteaa, että pk-yritysten tarjoamien työpaikkojen osuus yksityisen sektorin työpaikoista on kaksi kolmasosaa ja työllistämisen kasvuvauhti on niissä kaksinkertainen suurempiin yrityksiin verrattuna; ottaa huomioon, että vain 13 prosenttia eurooppalaisista pk-yrityksistä on mukana liiketoiminnassa ja investoinneissa globaaleilla markkinoilla;

toteaa, että eurooppalaisten pk-yritysten joukko koostuu hyvin erilaisista yrityksistä ja että paikallisia, usein perinteisillä aloilla toimivia mikroyrityksiä on paljon ja uusien start up -yritysten ja nopeasti kasvavien innovatiivisten yritysten määrä on kasvussa samoin kuin yhteisötalouden yritysten, jotka keskittyvät tiettyihin kohteisiin ja ryhmiin; toteaa, että näiden liiketoimintamallien ongelmat ovat erilaisia, joten niiden tarpeetkin vaihtelevat; toteaa, että unionin, jäsenvaltioiden ja alueiden lainsäädännön yksinkertaistaminen on erittäin tärkeää pk-yritysten lainansaannin helpottamiseksi;

E.	toteaa, että pk-yritykset ovat erittäin sopeutuvaisia muutoksiin ja kykenevät pysyttelemään teknisen kehityksen mukana;

toteaa, että mikrolainat, jotka on pääasiassa tarkoitettu mikroyrittäjille ja epäsuotuisassa asemassa oleville yksityisyrittäjiksi pyrkiville ihmisille, ovat välttämättömiä perinteisten pankkipalvelujen käytön esteiden ylittämiseksi; toteaa myös, että mikrorahoituslaitosten yhteistoimintaohjelma JASMINE sekä EaSI-ohjelman mikrorahoituksen ja sosiaalisen yrittäjyyden lohko voivat tarjota vakaata tukea rahoitusmahdollisuuksien parantamiseksi myös yhteisötalouden yrityksille;

ottaa huomioon, että ohjelmakauden 2007–2013 aikana koheesiopolitiikalla tuettiin pk-yrityksiä 70 miljardilla eurolla, luotiin pk-yrityksiin yli 263 000 työpaikkaa ja autettiin pk-yrityksiä nykyaikaistumaan lisäämällä tietotekniikan käyttöä, parantamalla mahdollisuuksia hankkia osaamista innovoimalla tai nykyaikaistamalla työmenetelmiä;

H.	toteaa, että ohjelmakauden 2014–2020 koheesiopolitiikalla tuetaan pk-yrityksiä entistä enemmän, kun kauden 2007–2013 tukimäärä kaksinkertaistetaan 140 miljardiin euroon;

I.	toteaa, että temaattisen tavoitteen ”Pk-yritysten kilpailukyvyn parantaminen” (temaattinen tavoite nro 3) kokonaisrahoituksen prosenttiosuus on yksi korkeimmista (13,9 prosenttia) ja tämä tavoite on ratkaisevan tärkeä koheesiopolitiikan ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi;

toteaa, että pk-yritykset, jotka voisivat saada rahoitusta ERI-rahastoista, koska ne toimivat kilpailuympäristössä ja niillä on monenlaisia, esimerkiksi kassavirtapaineiden kaltaisia rajoituksia, ovat erityisen vaikeassa asemassa sääntöjen monimutkaisuuden ja epävakauden sekä niihin liittyvän byrokratian vuoksi erityisesti siksi, että hallinnolliset kustannukset ovat suhteettoman suuret myönnettyyn rahoitukseen, rahoitusta koskevien hakemusten käsittelyyn kuluvaan aikaan ja varojen tarpeeseen nähden;

panee merkille, että temaattisen keskittämisen käyttöönotto koheesiopolitiikan ohjelmasuunnittelussa kaudella 2014–2020 tarjosi tehokkaan välineen suunnitella toimenpideohjelmat sellaisiksi, että niissä keskitytään enemmän ensisijaisiin investointikohteisiin, minkä tarkoituksena on taata ohjelmille riittävät resurssit siihen, että niillä saataisiin aikaan merkittäviä tuloksia;

L.	toteaa, että yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 14, 16 ja 29 artiklassa tarkoitetut kumppanuussopimukset ja toimenpideohjelmat ovat strategisia välineitä investointien ohjaamiseen jäsenvaltioissa ja alueilla;

M.	toteaa pk-yritysten huolehtivan siitä, että teollisuustuotanto edustaa vähintään 20 prosentin osuutta jäsenvaltioiden bkt:stä vuoteen 2020 mennessä;

toteaa, että nykyään vain pieni prosenttiosuus eurooppalaista pk-yrityksistä kykenee havaitsemaan ja käyttämään hyödykseen kansainvälisen kaupan, kauppasopimusten ja globaalien arvoketjujen tarjoamia mahdollisuuksia ja kolmen viime vuoden aikana ainoastaan 13 prosenttia eurooppalaisista pk-yrityksistä on toiminut kansainvälisellä tasolla EU:n ulkopuolella;

toteaa, että pk-yritysten kansainvälistymisprosessin olisi perustuttava yritysten yhteiskuntavastuuseen, ihmisoikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittamiseen sekä ympäristönsuojelun korkeimpaan mahdolliseen tasoon, jotta varmistetaan oikeudenmukainen kilpailu ja laadukkaiden työpaikkojen lisääminen;

panee merkille, että temaattisen keskittämisen ansiosta toimenpideohjelmissa on keskitytty paremmin muutamiin strategisiin tavoitteisiin etenkin pk-yritysten ja myös mikroyritysten kasvun lisäämiseen ja laadukkaiden työpaikkojen luomiseen liittyvien mahdollisuuksien yhteydessä; toteaa, että pk-yritykset ovat Euroopan talouden moottoreita ja koheesiopolitiikan onnistuminen riippuu pk-yrityksistä, mutta usein niillä on koosta johtuvia moninkertaisia haasteita; suosittaa tämän vuoksi lisäämään entisestään pk-yrityksille ohjattavaa ERI-rahastojen tukea;

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon pk-yrityksiä koskevien hankkeiden perinteisten alojen kehitykselle ja innovoinnille tuoman lisäarvon, sillä näin edistetään työpaikkojen luomista ja samalla pidetään yllä paikallis- ja aluetasolle tyypillistä yritystoimintaa, ja huolehtimaan samalla kestävän kehityksen periaatteiden noudattamisesta; pitää myös erityisen tärkeänä ottaa huomioon kyseisten alojen toimintaolosuhteet ja kehottaa olemaan rikkomatta perinteiseen tietämykseen perustuvan tuotantotekniikan ja innovoinnin välistä herkkää tasapainotilaa; huomauttaa, että pk-yrityksillä on tärkeä rooli palvelualalla, joka on käymässä läpi merkittävää muutosta digitalisoinnin tuloksena, ja katsoo siksi, että tietoteknisessä osaamisessa oleva kuilu olisi kurottava umpeen painottamalla enemmän aiheeseen liittyvää koulutusta;

korostaa, että on olemassa yleinen tarve mekanismeille, jotka auttavat liiketoimintaympäristön yksinkertaistamisessa ja nopeuttavat uusien yritysten perustamisprosessia REFIT-aloitteiden pohjalta, jotta pk-yritysten kilpailukykyä ja ERI-rahastojen käyttöä tuetaan; korostaa myös ennakkoehtojen täyttämisen välttämättömyyttä;

pyytää komissiota ottamaan huomioon kiertotalouspaketin periaatteet temaattisen tavoitteen nro 3 täytäntöönpanossa, jotta voitaisiin edistää kestävämpää talouskasvua ja luoda laadukkaita työpaikkoja pk-yrityksiin kiinnittäen erityistä huomiota vihreiden työpaikkojen edistämiseen; katsoo, että on olennaisen tärkeää jatkaa pk-yritysten vihreän kilpailukyvyn edistämistä parantamalla rahoituksen saatavuutta, lisäämällä tiedottamista, yksinkertaistamalla lainsäädäntöä, vähentämällä byrokratiaa, edistämällä sähköistä koheesiota ja vahvistamalla vihreää yrityskulttuuria; toteaa lisäksi, että vihreämpi arvoketju, johon kuuluu uudelleenvalmistus, korjaus, huolto, kierrätys ja ekologinen suunnittelu, voisi tarjota monille pk-yrityksille merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia, edellyttäen että taloudellinen käyttäytyminen muuttuu ja lainsäädännölliset, institutionaaliset ja tekniset esteet poistetaan tai niitä vähennetään;

huomauttaa, että pk-yritysten kokemat ongelmat johtuvat osittain siitä, että jäsenvaltioiden toimeenpanemalla säästöpolitiikalla on tukahdutettu kysyntää;

kannustaa jäsenvaltioita ja alueviranomaisia harkitsemaan rahoitusvälineiden mahdollisuuksien käyttämistä; painottaa, että on varmistettava tällaisten rahoitusvälineiden sekä pk-yritysaloitteen, jolla annetaan pk-yrityksille rahoitustukea, avoimuus, vastuuvelvollisuus ja valvonta; korostaa, että rahoitusvälineitä olisi aina käytettävä koheesiopolitiikan tavoitteiden mukaisesti ja että asianmukaista teknistä ja hallinnollista tukea olisi tarjottava;

kehottaa yksinkertaistamaan lainansaantimahdollisuuksia ja vähentämään niiden sääntelyä ja ottamaan tässä yhteydessä huomioon erityisesti mikroyritysten ja start up -yritysten sekä niiden toimintaympäristöjen erityispiirteet; pitää valitettavana, että sijoittajat ja pankit ovat usein haluttomia rahoittamaan yrityksiä start up -vaiheessa ja toiminnan varhaisen laajentamisen aikana ja että monilla pk-yrityksillä, erityisesti pienillä start up -yrityksillä, on ollut vaikeuksia ulkopuolisen rahoituksen saamisessa; pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja alueellisia viranomaisia tämän vuoksi kiinnittämään erityistä huomiota toimintaansa laajentavien mikroyritysten ja start up -yritysten rahoituksensaantimahdollisuuksien parantamiseen; huomauttaa, että pk-yritysten rahoittamiseen tarkoitettujen korkotasojen olisi oltava samat kuin suurempien yritysten korkotasojen;

toteaa, että eurooppalaiset pienyritykset nojaavat usein pankkien kaltaisiin rahoituslaitoksiin ja ovat usein täysin tietämättömiä täydentävien rahoituslähteiden tai -vaihtoehtojen olemassaolosta; panee merkille, että komissio on markkinoiden pirstaloitumisen huomioon ottaen ehdottanut useita aloitteita, joista voidaan mainita esimerkkinä pääomamarkkinaunionin perustaminen, jolla on tarkoitus monipuolistaa rahoituslähteitä, helpottaa pääomien liikkumista ja parantaa erityisesti pk-yritysten rahoituksen saantia;

toteaa, että rahoitusvälineillä saavutetuista tuloksista ei ole olemassa näyttöä ja että kyseisten rahoitusvälineiden ja EU:n kokonaistavoitteiden ja painopisteiden välinen yhteys on erittäin löyhä; kehottaa komissiota parantamaan entisestään avustusten tarjontaa sen sijaan, että se edistäisi etupäässä rahoitusvälineiden käyttöä;

10.

toteaa, että ohjelmakaudella 2007–2013 useat esteet, kuten talouskriisin seuraukset, rakennerahastojen vaikea hallinnointi ja hallinnolliset rasitteet sekä pk-yritysten vähäiset rahoituksensaantimahdollisuudet ja tukijärjestelmien täytäntöönpanon monimutkaisuus, aiheuttivat sen, että pk-yritykset eivät kyenneet käyttämään kyseisiä varoja riittävästi; varoittaa, että varojen alhaisen käyttöasteen taustalla vaikuttaviin syihin on puututtava, jotta voidaan välttää samojen ongelmien toistuminen ohjelmakaudella 2014–2020, ja toteaa, että liiallinen byrokratia esti joitakin pk-yrityksiä hakemasta saatavilla olevia varoja; pitää valitettavana, että toteutetut tutkimukset ERI-rahastojen tehokkuudesta ja todellisista vaikutuksista pk-yrityksiin ovat liian yleisluontoisia ja epätäydellisiä, ja pyytää komissiota valmistelemaan viipymättä arvioinnin tästä aiheesta yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ja toimittamaan sen parlamentille; painottaa, että huonot hallinnolliset valmiudet saattavat estää temaattisen tavoitteen nro 3 onnistuneen ja oikea-aikaisen täytäntöönpanon;

11.

panee merkille, että komissio kiinnittää entistä enemmän huomiota hyvään hallintoon ja laadukkaisiin julkisiin palveluihin; muistuttaa, että pk-yritysten kannalta on tärkeää, että julkisten hankintamenettelyjen rakenne on avoin, johdonmukainen ja innovatiivinen; vaatii siksi, että on poistettava mahdollisimman tarkoin esteet, jotka haittaavat pk-yritysten osallistumista tarjouskilpailuihin, että on vältettävä tarpeetonta hallinnollista rasitusta, että on vältettävä luomasta lisävaatimuksia kansallisella tasolla ja että on pantava täytäntöön voimassa olevan lainsäädäntökehyksen säännökset, joilla voidaan ratkaista julkisia hankintoja koskevat kiistat mahdollisimman nopeasti; panee tyytyväisenä merkille direktiivin 2014/24/EU ja yhteisen eurooppalaisen hankinta-asiakirjan (ESPD), jonka on tarkoitus vähentää huomattavasti yrityksille ja etenkin pk-yrityksille aiheutuvaa hallinnollista rasitusta; painottaa, että virheiden ja petosten vastaisia toimia on jatkossakin sovellettava tinkimättä ja hallinnollista rasitusta lisäämättä ja hallintomenettelyjä on yksinkertaistettava virheiden estämiseksi; kehottaa niitä hankintaviranomaisia, jotka haluavat yhdistellä sopimuksia, huolehtimaan siitä, että pk-yritykset eivät jää prosessin ulkopuolelle mittakaavasyistä siksi, että suuremmilla sopimuksilla saattaa olla vaikeammat ehdot;

12.

kehottaa jälleen vahvistamaan avoimuutta ja lisäämään kaikkien asian kannalta merkityksellisten alueellisten ja paikallisten viranomaisten, kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien, yrittäjien ja muiden asianomaisten osallistumista erityisesti määritettäessä hanke-ehdotuspyynnöissä asetettavia vaatimuksia, jotta voitaisiin vastata paremmin tuensaajien tarpeisiin; muistuttaa siksi, että yhteisistä säännöksistä annetussa asetuksessa ja kumppanuutta koskevissa käytännesäännöissä esitetty kumppanuusperiaate on otettava käyttöön ja sitä on noudatettava myös kumppanuussopimusten ja toimenpideohjelmien laadinta-, valmistelu- ja täytäntöönpanovaiheissa; panee huolestuneena merkille, että monia pk-yrityksiä edustavia järjestöjä jäsenvaltioissa ei oteta aidosti mukaan ja usein niille ainoastaan tiedotetaan asioista eikä niitä kuulla asianmukaisesti; kannustaa organisaatioita, jotka edustavat tulevaisuuteen suuntautuvia, kestävän kehityksen mukaisia ja ympäristön kannalta innovatiivisia talouden aloja, liittymään kumppaneiksi ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan niille lisää voimavaroja esimerkiksi teknisen tuen ja valmiuksien kehittämisen muodossa;

13.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan paremman koordinoinnin ja johdonmukaisuuden kaikkien pk-yrityksiin suunnattujen unionin investointitoimien välillä; toteaa, että synergian lisääminen ERI-rahoituksen ja muiden pk-yrityksille tarkoitettujen toimien ja rahoitusvälineiden välillä maksimoi investointien vaikutuksen; pitää myönteisenä suunnitelmaa helpottaa tuen saamista ERI-rahastoista siten, että otetaan käyttöön ”huippuosaamismerkki” hankkeille, jotka on arvioitu erinomaisiksi mutta joita ei rahoiteta Horisontti 2020 -ohjelmasta; kehottaa jäsenvaltioita yhdessä yhteiskunnan ja talouden sidosryhmien kanssa perustamaan joko aluetasolla keskitetyn asiointipisteen pk-yrityksille tarkoitettuja unionin rahoitusvälineitä varten – ja siten edistämään jo olemassa olevia asiointipisteitä – tai yhtenäisen alustan pk-yrityksille tarkoitettuja unionin rahoitusvälineitä varten ja kehottaa niitä antamaan hallinnollista tukea hankkeiden valmisteluun ja toteuttamiseen;

14.

korostaa roolia, joka yhdennetyillä alueellisilla investoinneilla ja paikallisyhteisöjen omilla kehittämishankkeilla, makroaluestrategioilla ja eurooppalaisella alueellisella yhteistyöllä yleensä voisi olla temaattisen tavoitteen nro 3 päämäärien saavuttamisessa, sillä joissakin hankkeissa voi olla mukana rajatylittäviä alueita, myös useita alueita ja maita, ja ne voivat kehittää paikkakohtaisia innovatiivisia käytäntöjä;

15.

toteaa, että komission julkaiseman ensimmäisen arvioinnin mukaan pk-yritysten tukemiseen myönnetyt määrärahat ovat lisääntyneet huomattavasti edellisiin ohjelmakausiin verrattuna; korostaa, että ERI-rahastoilla ja erityisesti tutkimuksen ja kehittämisen tukemiseen tarkoitetuilla toimenpideohjelmilla voitaisiin auttaa pk-yrityksiä lisäämään valmiuksiaan hakea patentteja Euroopan patenttivirastolta tarjoamalla niille toteutuskelpoisia ja käyttäjäystävällisiä rahoitussuunnitelmia;

16.

pitää valitettavina viipeitä koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa nykyisen ohjelmakauden aikana; korostaa pk-yritysten rahoituksensaannin kiireellisyyttä ja sitä, että vaikka kaikki toimenpideohjelmat on nyt hyväksytty, niiden toteutus on vielä hyvin varhaisessa vaiheessa; huomauttaa, että viipeet tekevät koheesiopolitiikan täytäntöönpanosta puutteellista, ja vaatii komissiota kehittämään toimenpiteitä, joilla nämä viipeet saadaan poistettua nopeammin;

17.

kehottaa komissiota seuraamaan koheesiopolitiikan täytäntöönpanon nopeuttamista ja edistämään sitä erityisesti niiden hankkeiden kohdalla, joissa on potentiaalia kestävään kasvuun ja työpaikkojen luomiseen, ja keskittymään tässä yhteydessä myös maaseutualueilla toteutettaviin hankkeisiin, jotta voidaan luoda uusia palveluja ja estää maaseudun väestökato; kehottaa komissiota tukikelpoisuuskriteerejä vahvistaessaan ottamaan huomioon hankkeiden taloudellisen ja sosiaalisen lisäarvon sekä ympäristövaikutuksen;

18.

korostaa parlamentin roolia koheesiopolitiikan tulossuuntautuneen täytäntöönpanon valvonnassa; kehottaa komissiota kartoittamaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, mitkä tekijät estävät pk-yrityksiä ja start up -yrityksiä käyttämästä määrärahoja tehokkaasti, ja vähentämään näitä esteitä sekä selvittämään mahdollisia synergioita EIR-rahastojen kesken sekä ERI-rahastojen ja muiden pk-yritysten kannalta merkityksellisten rahastojen välillä ja tarjoamaan erityisiä toimintasuosituksia ja neuvontaa, jotta kyseisten rahoitusvälineiden käyttöä voidaan yksinkertaistaa, seurata ja arvioida; panee merkille, että tällä alalla on yhä enemmän vaikeuksia, erityisesti syrjäisimmillä alueilla ja niillä alueilla, joilla keskeisen infrastruktuurin huono laatu johtaa siihen, että yksityisiä sijoituksia saadaan vain vähän;

19.

korostaa, että Euroopan investointipankin ja Euroopan investointirahaston on käytävä jäsenneltyä vuoropuhelua, jotta voidaan parantaa ja helpottaa pk-yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta eri lähteistä;

20.

korostaa, että suurimmista esteistä, jotka estävät pk-yrityksiä saamasta laajamittaisesti rahoitusta ERI-rahastoista, voidaan mainita esimerkiksi hallinnollinen rasitus, monet tukijärjestelmät, sääntöjen ja menetelmien monimutkaisuus, viipeet täytäntöönpanosäädösten antamisessa ja ylisääntelyn riski; pyytää tämän vuoksi yksinkertaistamista käsittelevää korkean tason työryhmää esittämään myös ”parempaa sääntelyä” koskevan EU:n strategian huomioon ottaen konkreettisia ehdotuksia hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi ja pk-yrityksissä toteutettavan ERI-rahastojen hallinnoinnin yksinkertaistamiseksi ja kiinnittämään tässä yhteydessä huomiota erityisesti vaatimuksiin, jotka koskevat tarkastusta, hallinnon joustavuutta, riskinarviointia ja väliarviointia, valvontajärjestelmää ja johdonmukaisuutta kilpailusääntöjen ja unionin muun politiikan tavoitteiden kanssa; vaatii, että yksinkertaistamista koskevissa toimenpiteissä on otettava huomioon eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan aloitteen periaatteet ”vain kerran” ja ”pienet ensin” ja toimenpiteet on suunniteltava ja pantava täytäntöön eri tasoilla yhteistyössä eri pk-yritysryhmien edustajien kanssa; kehottaa korkean tason työryhmää tiedottamaan jatkuvasti työnsä tuloksista Euroopan parlamentin aluekehitysvaliokunnalle ja kehottaa komissiota kuulemaan jäsenvaltioiden edustajia korkean tason työryhmän käsittelemistä aiheista;

21.

kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan kansallisella ja alueellisella tasolla sellaisia valtiontukiehtoja, jotka eivät syrji pk-yrityksiä ja joiden olisi oltava johdonmukaisia pk-yrityksille myönnettävän koheesiopolitiikan tuen kanssa, ja kehottaa hyödyntämään täysimääräisesti tukijärjestelmiä yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen perusteella, jotta voidaan vähentää hallintoelimille ja tuensaajille aiheutuvaa hallinnollista rasitusta ja lisätä ERI-rahastojen käyttöä, ja selventämään samalla, mikä on pk-yrityksille tarkoitettuja ERI-rahastoja koskevien sääntöjen ja valtiontukisääntöjen suhde toisiinsa;

22.

pyytää komissiota kannustamaan jäsenvaltioita vaihtamaan tietoja, asiantuntemusta ja parhaita käytäntöjä tässä asiassa ja varmistamaan asianmukaisen raportoinnin sekä kannustamaan jäsenvaltioita tukemaan hankkeita, joilla on hyvät mahdollisuudet luoda työpaikkoja;

23.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita löytämään kiireesti kestävän ratkaisun aluepolitiikkaan liittyviin maksamatta oleviin maksuihin ja panemaan asianmukaisesti täytäntöön myös maksuviivästysdirektiivin (2011/7/EU), jotta voidaan varmistaa, etteivät pk-yritykset hankekumppaneina jätä maksuviivästysten vuoksi osallistumatta tukiohjelmiin ja -hankkeisiin nykyisen ohjelmakauden aikana; huomauttaa lisäksi, että tämän direktiivin tarkempi noudattaminen auttaisi luomaan olosuhteet pk-yritysten vakauttamiselle ja kasvulle, ja toteaa, että direktiivissä säädetään muun muassa, että viranomaisten on maksettava hankkimansa tavarat ja palvelut 30 päivän kuluessa;

24.

korostaa, että älykkään erikoistumisen strategiat ovat keskeisen tärkeä väline, jolla voidaan taata innovointi ja temaattisten tavoitteiden mukautettavuus, vaikka ne eivät olekaan virallisesti ennakkoehto temaattisessa tavoitteessa nro 3, ja korostaa samalla, että näillä strategioilla olisi edistettävä tiede- ja teknologiavetoisen innovoinnin lisäksi myös sellaista innovointia, joka ei perustu tieteeseen; pyytää komissiota raportoimaan parlamentille pk-yrityksille tarkoitettujen, kansallisella ja/tai alueellisella tasolla toteutettavien älykkään erikoistumisen strategioiden tuloksista; korostaa, että alueiden erikseen hyväksymien älykkään erikoistumisen strategioiden on oltava johdonmukaisia alueen talouden kanssa ja että älykkään erikoistumisen strategioiden toteuttamisessa taajama-alueiden ulkopuolella on haasteensa, sillä siellä ei saata olla riittävää infrastruktuuria hankkeiden tueksi; panee tyytyväisenä merkille eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevaan aloitteeseen liittyvät ennakkoehdot temaattisessa tavoitteessa nro 3 ja kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet ja vauhdittamaan eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevassa aloitteessa asetettujen tavoitteiden saavuttamista; kannattaa Euroopan yrittäjyysalueen palkintoa, jolla pyritään löytämään ja palkitsemaan niitä EU:n alueita, joiden erinomaisissa tulevaisuuteen suuntautuvissa yrittäjyysstrategioissa sovelletaan eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan aloitteen kymmentä periaatetta;

25.

pyytää hallintoviranomaisia ottamaan huomioon yksittäisten alueiden ominaispiirteet ja erityisosaamisen erityisesti niillä alueilla, joita vaivaavat alikehittyneisyys, väestökato ja korkeat työttömyysluvut, jotta voidaan edistää sekä perinteisiä että innovatiivisia elinkeinoaloja; kehottaa komissiota laatimaan erityisiä ohjelmia, jotka sisältävät kaikki pk-yrityksiä koskevat kestävän, älykkään ja osallistavan kasvun osatekijät; palauttaa mieliin vallitsevan sukupuolten välisen kuilun, joka pantiin merkille myös eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevassa aloitteessa, ja ilmaisee huolensa siitä, että uusia yrityksiä perustavien ja yritystoimintaa harjoittavien naisten osuus on alhainen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään erityisten strategioiden täytäntöönpanoa nuorten ja naisten yrittäjyyden tukemiseksi vihreän kasvun yhteydessä, sillä se on keino sovittaa yhteen talouskasvu, parempi työllisyys, sosiaalinen osallisuus ja ammattimaistuminen sekä toisaalta ympäristökestävyys;

26.

pyytää komissiota perustamaan nykyisillä määrärahoilla osallistavan foorumin pk-yrityksiä koskevien hankkeiden tulosten levittämiseksi ja jakamaan tällä foorumilla myös esimerkkejä hyvistä käytänteistä, joita on sovellettu EAKR:n ohjelmakausilla 2000–2006 ja 2007–2013;

27.

panee merkille, että komission laatimassa oppaassa ”Smart guide to innovation services” korostetaan, että yhteistyössä yhteiskunnan ja talouden sidosryhmien kanssa aluetasolla laadituilla julkisilla tukistrategioilla on suuri merkitys pk-yrityksille suotuisan ympäristön luomisessa ja niiden auttamisessa pysymään kilpailukykyisinä globaaleissa arvoketjuissa;

28.

korostaa niitä haasteita ja mahdollisuuksia, joita pk-yritykset kohtaavat Pariisin ilmastokokouksessa (COP21) äskettäin tehtyihin päätöksiin mukautumisessa ja niiden noudattamisessa;

29.

katsoo, että tukemalla ja kannustamalla pk-yrityksiä oikealla tavalla voidaan löytää innovatiivisia mahdollisuuksia pakolaisten ja maahanmuuttajien integroimiseksi;

30.

korostaa, että koska pk-yritykset ovat EU:n suurin työllistäjä, yritysten perustamista olisi helpotettava edistämällä yrittäjätaitoja ja sisällyttämällä yrittäjyys koulujen opetusohjelmiin eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevassa aloitteessa vahvistetulla tavalla, ja korostaa, että erityisesti mikrolainajärjestelmissä asianmukainen koulutus ja liiketoiminnan tuki ovat keskeisen tärkeitä ja tarvitaan erityistä koulusta, jotta voidaan valmistaa nuoria vihreään talouteen;

31.

kehottaa komissiota yhteistyössä jäsenvaltioiden ja hallintoviranomaisten kanssa edistämään sellaisen ekosysteemin luomista, johon osallistuu yliopistoja, tutkimuskeskuksia, yhteiskunnan ja talouden sidosryhmiä sekä julkisia laitoksia, jotta voidaan edistää yrittäjätaitoja, ja kannustaa samalla hallintoviranomaisia asettamaan saataville määrärahoja tekniseen apuun, mihin kuuluu myös tieto- ja viestintätekniikan innovatiivinen käyttö pk-yrityksissä; panee tässä yhteydessä lisäksi merkille, että temaattisen tavoitteen nro 11 teknisen avun on hyödytettävä kaikkia yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen kumppanuuksia koskevassa 5 artiklassa tarkoitettuja kumppaneita; kehottaa tämän vuoksi varmistamaan, että alueellisilla pk-yritysten järjestöillä on mahdollisuus hyödyntää temaattisen tavoitteen nro 11 säännöksiä ja valmiuksien lisäämistä koskevia toimia;

32.

korostaa, että ainoastaan noin 25 prosenttia EU:hun sijoittautuneista pk-yrityksistä harjoittaa vientitoimintaa EU:ssa ja että pk-yritysten kansainvälistyminen on prosessi, joka edellyttää tukitoimien toteuttamista myös paikallisella tasolla; kehottaakin komissiota käyttämään enemmän ERI-rahastoja auttaakseen pk-yrityksiä hyödyntämään paremmin tarjotut mahdollisuudet sekä käsittelemään kansainvälisen kaupan asettamia haasteita ja tukemaan pk-yrityksiä lisääntyneeseen kansainväliseen kilpailuun mukautumisesta aiheutuvista kustannuksista ja sen kielteisistä vaikutuksista selviämisessä;

33.

kehottaa komissiota lisäämään pk-yritysten kilpailukyvyn parantamiseen tarkoitettua rahoitusta, kun se valmistelee vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevaa koheesiopolitiikkaa;

34.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0364.

(2) EUVL C 24, 22.1.2016, s. 2.

(3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0198.

(4) EUVL C 21 E, 28.1.2010, s. 1.

(5) EUVL C 188 E, 28.6.2012, s. 7.

(6) EUVL C 68 E, 7.3.2014, s. 40.

(7) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0002.

(8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0308.

(9) EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36.

(10) EUVL C 218, 30.7.2013, s. 12.

(11) EUVL C 415, 20.11.2014, s. 5.

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/57

P8_TA(2016)0336

Alppien aluetta koskeva EU:n strategia

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2016 Alppien aluetta koskevasta EU:n strategiasta (2015/2324(INI))

(2018/C 204/07)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 192 artiklan, 265 artiklan 5 kohdan ja 174 artiklan,

—	ottaa huomioon 28. heinäkuuta 2015 annetun komission tiedonannon Alppien aluetta koskevasta Euroopan unionin strategiasta (COM(2015)0366) sekä siihen liittyvän toimintasuunnitelman ja analyysiasiakirjan (SWD(2015)0147),

—

—	ottaa huomioon Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen tukemista Euroopan aluekehitysrahastosta koskevista erityissäännöksistä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013 (2),

—

—	ottaa huomioon 19. ja 20. joulukuuta 2013 annetut neuvoston päätelmät Alppien aluetta koskevasta Euroopan unionin strategiasta,

—	ottaa huomioon 8. lokakuuta 2015 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon Alppien aluetta koskevaa Euroopan unionin strategiaa koskevasta komission tiedonannosta (4),

—	ottaa huomioon 3. joulukuuta 2014 annetun alueiden komitean lausunnon Alppien aluetta koskevasta Euroopan unionin makroaluestrategiasta (5),

—	ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman EU:n makroaluestrategioiden kehityksestä: nykyiset käytännöt ja tulevaisuudennäkymät erityisesti Välimeren alueella (6),

—	ottaa huomioon 23. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman Alppeja koskevasta makroaluestrategiasta (7),

—	ottaa huomioon 20. toukokuuta 2014 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle annetun komission kertomuksen makroaluestrategioiden hallintotavasta (COM(2014)0284),

—	ottaa huomioon 26. tammikuuta 2011 annetun komission tiedonannon aluepolitiikan panoksesta Eurooppa 2020 -strategian mukaisessa kestävässä kasvussa (COM(2011)0017),

—	ottaa huomioon tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista ja direktiivin 2011/92/EU muuttamisesta 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/52/EU,

—	ottaa huomioon tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 27. kesäkuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/42/EY,

—	ottaa huomioon 17. helmikuuta 2005 tehdyn neuvoston päätöksen 2005/370/EY tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (Århusin yleissopimus),

—	ottaa huomioon Brdossa Sloveniassa 25. ja 26. tammikuuta 2016 pidetyn Alppien aluetta koskevan Euroopan unionin strategian aloituskonferenssin,

—	ottaa huomioon Innsbruckissa 17. syyskuuta 2014 pidetyn Alppien aluetta koskevaa Euroopan unionin strategiaa käsitelleen sidosryhmien konferenssin,

—	ottaa huomioon Milanossa 1. ja 2. joulukuuta 2014 pidetyn Alppien aluetta koskevaa Euroopan unionin strategiaa käsitelleen sidosryhmien konferenssin,

—	ottaa huomioon 26. helmikuuta 1996 tehdyn neuvoston päätöksen (96/191/EY) Alppien suojelua koskevan yleissopimuksen solmimiseksi (Alppeja koskeva yleissopimus),

—	ottaa huomioon komission laatiman yhteenvedon Alppien aluetta koskevaa Euroopan unionin strategiaa koskevasta julkisesta kuulemisesta,

—	ottaa huomioon Grenoblessa 18. lokakuuta 2013 hyväksyttyyn Alppien aluetta koskevan eurooppalaisen strategian kehittämistä käsittelevään poliittiseen päätöslauselmaan sisältyvät sidosryhmien näkemykset,

—	ottaa huomioon parlamentin sisäasioiden pääosaston (osasto B – rakenne- ja koheesiopolitiikka) tammikuussa 2015 julkaiseman tutkimuksen makroalueiden uudesta roolista Euroopan alueellisessa yhteistyössä (”New Role of Macro-Regions in European Territorial Cooperation”),

—	ottaa huomioon 1. huhtikuuta 2009 julkaistun komission valkoisen kirjan ”Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: kohti eurooppalaista toimintakehystä” (COM(2009)0147),

—	ottaa huomioon komission innovaatiounionin tulostaulun vuodeksi 2015,

—	ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”Vihreä infrastruktuuri (GI) – Euroopan luonnonpääoman parantaminen” (COM(2013)0249),

—	ottaa huomioon komission vuonna 2014 antaman ohjeen ”Enabling synergies between European Structural and Investment Funds, Horizon 2020 and other research, innovation and competitiveness-related Union programmes”,

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan keskuspankille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan investointipankille 26. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon Euroopan investointiohjelmasta (COM(2014)0903),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A8-0226/2016),

A.	katsoo, että sopusointuisen kehityksen edistämiseksi on lujitettava taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta koko EU:ssa;

toteaa, että makroaluestrategiat ovat tällä hetkellä keskeinen keino taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevan tavoitteen edistämiseksi; toteaa, että näitä strategioita tuetaan kolmen kiellon periaatteen mukaisesti eli ei uusia säädöksiä, ei uutta rahoitusta eikä uusia toimielimiä;

C.	toteaa, että Alppien aluetta koskeva makroaluestrategia voi auttaa kääntämään taloudellisen taantuman suunnan investoinneilla, jotka kohdistuvat tutkimukseen, innovointiin sekä yrittäjyyden tukemiseen siten, että otetaan huomioon alueen ainutlaatuiset ominaisuudet ja arvot;

D.	toteaa, että makroalueellisten strategioiden tavoitteeksi olisi asetettava eri alueiden yhteisten tavoitteiden saavuttamisen parantaminen vapaaehtoisuuteen ja koordinointiin perustavalla tavalla, joka ei aiheuta lisäsääntelyä;

E.	ottaa huomioon, että ilmastonmuutos etenee Alppien alueella maailmanlaajuista keskiarvoa nopeammin ja aiheuttaa siten entistä useammin luonnonkatastrofeja, kuten lumivyöryjä ja tulvia;

F.	toteaa, että makroaluestrategioiden tavoitteena on resurssien määrittäminen ja alueiden yhteisen kehityspotentiaalin hyödyntäminen;

toteaa, että makroaluestrategiat edustavat monitasoisen johtamisen mallia, jossa paikallista, alueellista ja kansallista tasoa edustavien sidosryhmien osallistuminen on olennaisen tärkeää strategioiden onnistumisen kannalta; toteaa, että eri makroalueiden välistä yhteistyötä olisi edistettävä, jotta parannetaan toimintapolitiikkojen johdonmukaisuutta unionin tavoitteiden mukaisesti;

H.	toteaa, että makroaluestrategioiden avulla voidaan edistää rajatylittävien strategioiden ja kansainvälisten hankkeiden kehittämistä koko aluetta hyödyttävien yhteistyöverkostojen luomiseksi;

I.	katsoo, että Alppien alueen alueelliset identiteetit ja kulttuuriperintö sekä erityisesti kansankulttuurit ja -perinteet tarvitsevat erityistä suojelua;

J.	ottaa huomioon, että Alppien alueiden hyväksymä alhaalta ylöspäin suuntautuva vahva lähestymistapa on johtanut Alppien aluetta koskevan Euroopan unionin strategian kehittämiseen, ja toteaa, että strategialla pyritään vastaamaan tehokkaasti koko Alppien alueen yhteisiin haasteisiin;

K.	ottaa huomioon, että Alppien alueella on tärkeä rooli jäsenvaltioiden talouskehityksen kannalta ja että se tuottaa lukuisia ekosysteemipalveluita läheisille kaupunki- ja kaupunkiseutualueille;

L.	ottaa huomioon, että Alppien aluetta koskeva makrostrategia vaikuttaa noin 80 miljoonaan ihmiseen 48 alueella seitsemässä maassa, joista viisi (Italia, Itävalta, Ranska, Saksa ja Slovenia) on EU:n jäsenvaltioita ja kaksi EU:n ulkopuolisia maita (Liechtenstein ja Sveitsi);

M.	toteaa, että Alppien aluetta koskevan EU:n strategian on sovitettava yhteen ympäristön kestävyys ja talouskehitys luonnonympäristöalueella, joka on myös huomattava matkailukohde;

ottaa huomioon, että väestökato on joidenkin Alppien alueiden suurin ongelma ja etteivät useimmat Alppien alueen asukkaat voi ansaita elantoaan ainoastaan Alpeille suuntautuvasta matkailusta, minkä vuoksi heidän on jatkettava maatalouden, metsätalouden ja muiden ympäristöystävällisten teollisuudenalojen ja palveluiden kehittämistä;

O.	toteaa, että strategiaan kuuluvien alueiden välillä on huomattavia eroja, minkä vuoksi politiikan ja sektoreiden toimintaa on tarpeen koordinoida sekä eri alueiden kesken (horisontaalisesti) että yksittäisten alueiden sisällä (vertikaalisesti);

ottaa huomioon, että Alppien alueella on ainutlaatuisia maantieteellisiä ja luonnollisia ominaispiirteitä ja että se on toisiinsa liittyvistä alueista muodostuva makroalue ja kauttakulkualue, jolla on huomattava kasvupotentiaali; ottaa huomioon, että tarvitaan erityisiä vastauksia haasteisiin, jotka aiheutuvat ympäristöön, väestökehitykseen, liikenteeseen, matkailuun ja energiaan liittyvistä ongelmista sekä kausiluontoisuudesta ja monialaisuudesta; toteaa, että koordinoidulla aluesuunnittelulla voitaisiin saavuttaa parempia tuloksia sekä edistää Alppien ja Alppien laitamilla sijaitsevien alueiden alueellista yhteenkuuluvuutta;

toteaa, että Alppien alue toimii Euroopan ”vesitornina” ja että vuorten juurilla sijaitsevat alueet saavat kesäisin jopa 90 prosenttia vedestään Alpeilta; ottaa huomioon vesivarojen merkityksen vesivoiman tuotannon, viljelymaiden kastelun, metsien kestävän hallinnan, luonnon monimuotoisuuden ja maiseman säilyttämisen sekä juomaveden saannin kannalta; pitää olennaisen tärkeänä, että Alppien jokien vedenlaatu ja matala vedenkorkeus säilytetään ja löydetään oikeanlainen tasapaino paikallisen väestön etujen ja ympäristöä koskevien tarpeiden välillä;

toteaa, että Alppien aluetta halkovat rajat ja että näiden esteiden purkaminen on välttämätöntä tämän alueen yhteistyölle, henkilöiden, palvelujen, tavaroiden ja pääoman vapaalle liikkuvuudelle ja siten taloudelliselle, sosiaaliselle ja ekologiselle vuorovaikutukselle; toteaa, että Alppien aluetta koskeva strategia tarjoaa myös mahdollisuuden vahvistaa rajatylittävää yhteistyötä, luoda ihmisiä ja taloudellista toimintaa yhdistäviä siteitä ja verkostoja sekä purkaa siten rajoja ja näiden luomia esteitä;

ottaa huomioon, että komissio korostaa Alppien aluetta koskevasta EU:n strategiasta antamassaan tiedonannossa, että Alppien läpi kulkevan liikenteen vaikutuksia on vähennettävä Alppien ekologisen perinnön säilyttämiseksi ja että on tärkeää panna täytäntöön strategia, jolla saadaan aikaan entistä terveellisempi ja paremmin säilynyt elinympäristö alueen asukkaille;

ottaa huomioon, että henkilöiden vapaa liikkuvuus on perusoikeus ja välttämätöntä erityisesti raja-alueilla taloudellisen, sosiaalisen, alueellisen ja ympäristöllisen yhteenkuuluvuuden sekä vahvan ja kestävän kilpailukyvyn tavoitteiden sekä tasaveroista työllistymismahdollisuutta koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi;

ottaa huomioon, että Alppien aluetta koskeva EU:n strategia kattaa sen ytimessä sijaitsevat vuoristoalueet ja Alppien laitamilla sijaitsevat alueet, mukaan lukien suurkaupunkialueet, joita yhdistävät tiivis vuorovaikutus ja toiminnalliset suhteet, mikä vaikuttaa taloudelliseen, sosiaaliseen ja ekologiseen kehitykseen;

V.	toteaa, että alueen suojellut ekosysteemit ja palvelut voivat tarjota perustan laajalle taloudelliselle toiminnalle siten, että korostetaan maa- ja metsätaloutta, matkailua ja energiataloutta ja otetaan huomioon alueen kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttäminen;

W.	ottaa huomioon, että Alppien aluetta koskeva Euroopan unionin strategia voi ensimmäisenä vuoristoalueiden makroaluetason strategiana toimia mallina ja inspiraation lähteenä muille EU:n vuoristoalueille;

X.	toteaa, että EU:n aiemmat makroaluestrategiat ovat osoittaneet tämänkaltaiset yhteistyöjärjestelyt onnistuneiksi ja antaneet arvokasta kokemusta uusien makroaluestrategioiden laatimista varten;

Yleisiä huomioita ja hallinto

pitää myönteisenä komission tiedonantoa Alppien aluetta koskevasta Euroopan unionin strategiasta sekä siihen liittyvää toimintasuunnitelmaa; katsoo tämän olevan askel eteenpäin kyseisen alueen kehittämiseksi Eurooppa 2020 -strategian älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan tavoitteen mukaisesti; huomauttaa, että strategialla ja toimintasuunnitelmalla voi olla merkittävä rooli alueen väestökadon ja erityisesti nuorison poismuuton ehkäisemisessä;

korostaa Alppeja koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanosta saatua arvokasta kokemusta, jossa yhdistyvät taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöä koskevat intressit; kehottaa osallistujamaita noudattamaan saavutettuja sopimuksia ja ylläpitämään voimakasta sitoutumista Alppien kestävään kehitykseen ja suojeluun;

suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan rakenne- ja investointirahastot (ERI) tarjoavat strategialle mahdollisesti huomattavia resursseja sekä monenlaisia välineitä ja vaihtoehtoja; kehottaa parantamaan synergioita ERI-rahastojen ja muiden strategian pilareiden kannalta merkittävien rahastojen ja välineiden, kuten Horisontti 2020 -ohjelman, Verkkojen Eurooppa -välineen, Life-ohjelman, yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevan COSME-ohjelman, Interregin Alppeja koskevan ohjelman ja Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) välisen koordinoinnin ja täydentävyyden edistämiseksi; toteaa, että komission olisi tutkittava, tuottaisivatko näitä rahastoja ja välineitä koskevat Alppien alueen erityishaasteisiin keskittyvät ehdotuspyynnöt mahdollisesti lisäarvoa;

kehottaa komissiota sekä kansallisia, alueellisia ja paikallisia elimiä, jotka vastaavat ERI-rahastojen ohjelmien valmistelusta, hallinnoinnista ja täytäntöönpanosta, korostamaan makroalueellisten hankkeiden ja toimien merkitystä; odottaa yhteistyön lisääntyvän Alppien kannalta merkittävien EU:n toimintapolitiikkojen, ohjelmien ja strategioiden koordinoinnin tuloksena ja kehottaa Euroopan komissiota valvomaan kyseisten ohjelmien soveltamista käytäntöön päällekkäisyyksien välttämiseksi sekä täydentävyyden ja lisäarvon maksimoimiseksi; kehottaa lisäksi komissiota varmistamaan, että asiaankuuluvat asiakirjat ovat helposti sekä Euroopan kansalaisten että jäsenvaltioiden instituutioiden saatavilla, jotta menettely, jota noudatetaan, olisi täysin avoin;

muistuttaa kolmen kiellon periaatteen merkityksestä, sillä makroalueet ovat kehyksiä, joiden perustana on EU:n eri rahoitusvälineiden välisten yhteistyöaloitteiden ja synergioiden tuottama lisäarvo;

kehottaa jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia ja osallistuvia alueita yhdenmukaistamaan mahdollisuuksien mukaan kansallisia ja alueellisia toimintapolitiikkojaan ja rahoitusjärjestelyjään Alppien aluetta koskevan EU:n strategian toimien ja tavoitteiden kanssa; kehottaa niitä lisäksi mukauttamaan hyväksyttyjä toimenpideohjelmiaan sen varmistamiseksi, että strategiaan kuuluvat tulevat hankkeet toteutetaan viipymättä ja että niitä hallinnoivat viranomaiset ottavat asianmukaisesti huomioon strategian painopisteet toimenpideohjelmia toteuttaessaan (esimerkiksi aihekohtaisten ehdotuspyyntöjen, bonuspisteiden tai kohdennettujen määrärahojen avulla); kehottaa edistämään makroalueellista lähestymistapaa ennen vuoden 2020 jälkeen toteutettavaa koheesiopolitiikan uudistamista ja korostaa integroitujen makroalueprojektien ja -toimenpiteiden merkitystä;

kehottaa EIP:tä tarkastelemaan yhdessä komission kanssa mahdollisuuksia luoda Alppien aluetta varten investointijärjestely, joka mahdollistaisi julkisista ja yksityisistä lähteistä saatavan rahoituksen hyödyntämisen; kehottaa luomaan alueelle hankejatkumon investoijien houkuttelemiseksi; kehottaa komissiota, EIP:tä ja osallistujamaita hyödyntämään täysimääräisesti ESIR-rahastoa, jotta alueella rahoitettaisiin kestävää kehitystä ja talouskasvua edistäviä hankkeita ja parannettaisiin makroaluetason työllisyyttä;

korostaa, että tarvitaan asianmukaisia tiedotuskampanjoita, jotka käsittelevät Alppien aluetta koskevaa EU:n strategiaa; kannustaa jäsenvaltioita varmistamaan, että strategian näkyvyys on riittävän hyvä ja että sen tavoitteista ja tuloksista tiedotetaan riittävästi kaikilla tasoilla, myös rajatylittävillä ja kansainvälisillä tasoilla; kehottaa edistämään koordinointia ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa EU:n makroalueellisten strategioiden täytäntöönpanossa, erityisesti luonnon ja kulttuuriperinnön hoidossa, kestävien matkailumahdollisuuksien luomiseksi;

kehottaa perustamaan strategian hallintoelimille täytäntöönpanoa tukevan makroaluetason rakenteen täydessä yhteistyössä komission, jäsenvaltioiden ja alueiden kanssa; pitää lisäksi myönteisenä parlamentin edustusta sen hallintoelimissä ja katsoo, että parlamentin olisi osallistuttava strategian täytäntöönpanon valvontaan;

10.

kehottaa komissiota omaksumaan aktiivisen roolin strategian täytäntöönpanovaiheessa; katsoo, että sen olisi toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti osallistuttava jäsenvaltioiden ja alueiden kanssa jaettua hallinnointia noudattaen kaikkiin strategiaa koskevien hankkeiden suunnittelu- ja toteuttamisvaiheisiin, jotta voidaan taata makroaluetta koskevien paikallisten ja alueellisten sidosryhmien, kuten viranomaisten, talouselämän edustajien, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen, tehokas osallistuminen sekä tarvittava koordinointi muiden strategioiden ja EU:n tukemien rahoitusmuotojen kanssa;

11.

kehottaa komissiota arvioimaan Alppien aluetta koskevan EU:n strategian täytäntöönpanoa objektiivisin kriteerein ja mitattavissa olevien indikaattorien avulla;

12.

kannattaa sekä Alppien alueen kaupunkialueiden että sen maaseutualueiden strategista suunnittelua verkostoitumisen ja yhteisten tavoitteiden edistämiseksi johdonmukaisessa, koordinoidussa ja integroidussa poliittisessa kehyksessä (esimerkiksi kun on kyse uusiutuvasta energiasta, hyvinvoinnista, logistiikasta sekä liike- ja sosiaalialan innovoinnista); kannustaa jakamaan esimerkiksi kestävää matkailua koskevia parhaita käytäntöjä alueiden välillä sekä muita olemassa olevia makroalueellisia strategioita;

13.

vaatii, että päätöksentekomenettelyissä paikallis- ja alueviranomaisilla sekä paikallisilla ja alueellisilla kansalaisyhteiskunnilla on oltava johtava asema hallintoelimissä sekä strategian toiminnasta, teknisistä näkökohdista ja täytäntöönpanosta vastaavissa elimissä siten, että noudatetaan kaikilta osin toissijaisuusperiaatetta ja monitasohallinnon periaatetta;

14.

katsoo, että investoinnit olisi kohdennettava siten, että terveydenhuolto- ja ensiapupalvelut sekä hätäapu ovat alueen koko väestön saatavilla tasavertaisesti ja tosiasiallisesti erityisesti maaseutualueilla, jotta estetään väestökato;

15.

kehottaa komissiota esittämään parlamentille ja neuvostolle joka toinen vuosi objektiivisiin kriteereihin ja mitattavissa oleviin indikaattoreihin perustuvan kertomuksen Alppien aluetta koskevasta EU:n strategiasta, jotta voidaan arvioida sen toimintaa ja lisäarvoa kasvun ja työpaikkojen lisäämisen, eroavuuksien pienenemisen ja kestävän kehityksen kannalta;

16.

kehottaa osallistujamaita jatkamaan ponnistelujaan energianhankintalähteiden monipuolistamiseksi ympäristö huomioon ottaen; korostaa, että nykyinen, hyvin varhaisessa vaiheessa kehitetty vesivoimainfrastruktuuri tarvitsee kestävyyttä, kilpailukykyä ja uudistamista siten, että otetaan huomioon vesivoimainfrastruktuurien mahdolliset vaikutukset ympäristöön ja geologiaan ja edistetään pieniä (mini, mikro ja pico) voimaloita; korostaa, että vesivarojen yhdennetty hoito ja suojelu ovat yksi Alppien kestävän kehityksen avaintekijöistä ja että paikallisen väestön olisi siksi kyettävä sitoutumaan vesivoimaan ja hyötymään sen luomasta lisäarvosta; kehottaa osallistujamaita edistämään makroalueen toimivia verkostoja, jotta taataan toimitusvarmuus, ja perustamaan järjestelmiä rajatylittävää yhteistyötä koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi;

17.

korostaa tarvetta lujittaa edelleen sosiaalista ulottuvuutta, jotta voidaan varmistaa jatkossakin sellainen kasvumalli, jolla turvataan kestävä kasvu, sosiaalinen osallisuus ja kaikkia koskeva sosiaaliturva etenkin raja-alueilla; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää asettaa painopisteitä ja ryhtyä toimiin kaikenlaisen syrjinnän torjumiseksi;

18.

muistuttaa, että julkisten palvelujen yleistä saatavuutta koskeva periaate on taattava kaikilla EU:n alueilla, erityisesti koulutuksen, terveydenhuollon, sosiaalipalveluiden ja liikkuvuuden aloilla ja vammaisten tarpeet on otettava erityisesti huomioon; painottaa, että osallistujamaiden on kannustettava julkisten palvelujen tarjoamiseen liittyvien vaihtoehtoisten ja innovatiivisten ratkaisujen, myös paikallisiin ja alueellisiin tarpeisiin räätälöityjen ratkaisujen, kehittämiseen Alppien alueella; kehottaa siksi osallistujamaita luomaan kannustimia julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kehittämiseksi; muistuttaa kuitenkin laadukkaiden julkisten palvelujen yleistä saatavuutta ja kohtuuhintaisuutta koskevista periaatteista;

19.

on huolestunut ekosysteemien rappeutumisesta ja luonnonkatastrofien riskistä Alppien alueen tietyissä osissa; korostaa, että luonnonkatastrofien riskinhallintaa ja ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevia strategioita on sovellettava täysimääräisesti; korostaa, että on kehitettävä ja otettava käyttöön yhteisiä valmiussuunnitelmia rajatylittävän saastumisen torjumiseksi; kehottaa perustamaan yhteisiä nopean toiminnan ryhmiä matkailualueille, jotka kärsivät luonnonmullistuksista, kuten mutavyöryistä, maanvyörymistä ja tulvista; korostaa tässä yhteydessä tarvetta tukea unionin pelastuspalvelumekanismia entistä enemmän;

Työpaikat, talouskasvu ja innovaatiot

20.

pitää tarpeellisena suojella Alppien alueiden ympäristöperintöä, johon kuuluu laajojen luonnonmaisemien lisäksi uskomattoman monipuolisia ekosysteemejä, jotka vaihtelevat vuoristosta alankoihin ja ulottuvat jopa Välimeren rannikolle ja mahdollistavat siten luonnon ja ihmisen rinnakkaiseloon perustuvan talousalueen ja biosfäärin; korostaa siksi, että tarvitaan aktiivista synergiaan perustuvaa yhteistyötä maanviljelyn ja muun taloudellisen toiminnan välillä suojelluilla alueilla (Natura 2000 -alueilla, kansallispuistoissa jne.) yhtenäisten matkailutuotteiden kehittämiseksi; korostaa myös vuoristoalueiden ainutlaatuisten elinympäristöjen säilyttämisen ja suojelun tärkeyttä;

21.

korostaa strategian myötä tarjoutuvia tilaisuuksia kehittää alueen työmarkkinoita, joilla on paljon erilaista rajatylittävää työmatkaliikennettä; katsoo, että työntekijöiden pätevyyden lisäämisen ja uusien vihreän talouden työpaikkojen luomisen olisi oltava Alppien strategian ensisijaisia investointikohteita; korostaa kuitenkin, että maatalous-, matkailu-, liike-, käsityö- ja tuotantoalan pk-yritykset, jotka ovat usein perheyrityksiä, kuten pieniä maatiloja ja pieniä jalostusyrityksiä, muodostavat Alppien alueen taloudellisen toiminnan ytimen yhtenäisellä ja kestävällä tavalla ja ovat siten Alppien elin-, kulttuuri- ja luontoympäristön selkäranka; korostaa, että taloudellista toimintaa ja työllistymismahdollisuuksia on edelleen monipuolistettava Alppien alueella;

22.

korostaa tarvetta asettaa etusijalle investoinnit digitaaliseen infrastruktuuriin ja pitää tärkeänä varmistaa, että kaukana suurista kaupunkikeskuksista asuvilla ihmisillä on käytettävissään nopeat internetyhteydet nopeasti ja tehokkaasti ja että he voivat siten käyttää digitaalisia palveluja ja verkkopalveluja, kuten verkkokauppaa, ja käyttää digitaalisia markkinointikanavia ja tehdä etätyötä sekä hyödyntää muita mahdollisuuksia siten, että mahdollisuuksien mukaan edistetään vaihtoehtoja fyysiselle matkustamiselle;

23.

katsoo, että innovointi ja uuden teknologian käyttö talouden keskeisillä aloilla, joiden käyttövoimana ovat älykkäät erikoistumisstrategiat ja jotka rahoitetaan olemassa olevista EU:n rahoituslähteistä (esimerkiksi EAKR, ESR, COSME, Horisontti 2020 tai Erasmus+), voisivat auttaa luomaan laadukkaita työpaikkoja strategisilla aloilla, kuten biotieteen, biotalouden, energian, luonnonmukaisten tuotteiden, uusien materiaalien tai sähköisten palvelujen aloilla; muistuttaa, että on tärkeää varmistaa vahva tuki pk-yrityksille, mikä voisi auttaa kääntämään Alppien alueen nykyisen väestökatosuuntauksen;

24.

kehottaa Alppien alueen jäsenvaltioiden ja alueiden toimivaltaisia viranomaisia tutkimaan komission kanssa mahdollisuutta toteuttaa seuraavan ohjelmakauden aikana yhteinen toimenpideohjelma (joka perustuu SEUT-sopimuksen 185 artiklaan), jolla edistetään Alppien alueen tutkimus- ja innovaatiotoiminnan yhdentämistä älykkään erikoistumisen strategioihin sisältyvien vakaiden eurooppalaisten arvoketjujen yhteydessä;

25.

kannustaa julkisia ja yksityisiä yrityksiä, yliopistoja, tutkimuslaitoksia ja muita asianomaisia sidosryhmiä muodostamaan klustereita ja tekemään yhteistyötä innovoinnin edistämiseksi sekä Alppien alueen ja Alppien laitamilla sijaitsevien alueiden välisten synergioiden hyödyntämisen mahdollistamiseksi; katsoo, että suunniteltujen toimien olisi perustuttava älykästä alueellista erikoistumista koskeviin kansallisiin ja alueellisiin tutkimus- ja innovointistrategioihin, jotta voidaan varmistaa tehokkaammat ja tuloksellisemmat investoinnit;

26.

toteaa, että Alppien aluetta koskevan EU:n strategian onnistumisen kannalta on tärkeää kehittää hankkeita kulttuurialalla ja luovalla alalla toimivia järjestöjä ja laitoksia sekä mikroyrityksiä ja pk-yrityksiä varten, koska niillä on tärkeä merkitys investoinneille, kasvulle, innovaatiolle ja työllisyydelle ja koska niillä on myös keskeinen rooli kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden turvaamisessa ja edistämisessä;

27.

painottaa, että Alppeja koskevan makroaluestrategian avulla olisi tarjottava mahdollisuuksia säilyttää, pitää yllä ja mukauttaa tarpeen vaatiessa perinteisiä elinkeinomuotoja, kuten maa- ja metsätaloutta sekä käsityöhön perustuvia elinkeinoja, sekä edistettävä innovointia ja tämän alan aloitteiden kehittämistä esimerkiksi EU:n InnoFin-välineen avulla; painottaa tarvetta helpottaa pk-yritysten mahdollisuuksia saada tukea ja rahoitusta, kun otetaan huomioon niiden rooli työpaikkojen luomisessa;

28.

tähdentää, että alueiden välinen yhteistyö, ennen kaikkea rajatylittävä yhteistyö, on tärkeää koko alueen matkailun edelleen kehittämisen kannalta; kannustaa laatimaan olemassa olevaan luonnon- ja kulttuuriperintöön, kestävään kehitykseen ja innovointiin perustuvia matkailustrategioita; korostaa Alppien alueen erilaisten perinteiden ja tapojen sosiaalista, kulttuurista ja taloudellista ulottuvuutta, jota olisi tuettava ja pidettävä yllä kaikessa moninaisuudessaan;

29.

panee merkille, että Alppien alueiden petolintu- ja petoeläinkantojen hoitoa ja elvyttämistä toteutetaan kansallisin ja paikallisin toimin, vaikka kyseiset lajit eivät pysähdy hallinnollisille rajoille, ja että eläinten muutto on luonteeltaan rajatylittävä ilmiö; kehottaa kuitenkin jäsenvaltioita kyseiseen elvyttämiseen liittyvien kiistojen välttämiseksi parantamaan eri viranomaisten välistä koordinointia ja edistämään tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihtoa, jotta voidaan parantaa tuotanto- ja laiduneläinten hoitoa ja suojelua osana Alppien aluetta koskevaa strategiaa Alppien suojelua koskevaan yleissopimukseen sisältyvän suuria petoeläimiä ja luonnonvaraisia sorkka- ja kavioeläimiä ja yhteisöjä koskevan toimintaohjelman yhteydessä;

30.

kannattaa matkailutarjonnan monipuolistamista siten, että kehitetään alueellisiin tarpeisiin sopeutettuja ja alueellisia resursseja hyödyntäviä uusia matkailumahdollisuuksia, kuten matkailijoille tarkoitettuja teemapuistoja ja -reittejä, ruoka- ja viinimatkailua sekä kulttuuri-, terveys- ja urheilumatkailua, jotta voidaan pidentää matkailukautta, vähentää infrastruktuureihin kohdistuvaa painetta ja saavuttaa ympärivuotisia työpaikkoja matkailualalla, sekä maaseutumatkailua, jonka tarkoituksena on houkutella maaseutu- ja luontomatkailijoita yöpymään syrjäseutujen hotelleissa, ja parantaa matkakohteiden kilpailukykyä ja kestävyyttä; kannattaa ilmastonmuutokseen paremmin mukautuvan ja ympäristönsuojelun huomioon ottavan uuden matkailutoiminnan edistämistä; korostaa myös tarvetta tukea ja edistää vuoristopelastuspalveluiden yhteensovittamista;

31.

tukee toimia, joilla edistetään liikenneinfrastruktuurin kuormituksen keventämistä porrastamalla koulujen lomia ja niihin liittyviä loma-aikoja, älykkäillä tietulleilla ja matkailupalvelujen tarjoajien kiireisimpinä matkailu- ja ruuhka-aikoina tarjoamilla kannustimilla;

32.

muistuttaa, että on taloudellisesti tärkeää edistää pehmeän ja kestävän matkailutoiminnan kehittämistä koko Alppien alueella, myös järvenranta- ja kylpyläkaupungeissa; kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään myös pyöräilyä junamatkailun tai intermodaalisten liikennepalvelujen yhteydessä; muistuttaa parhaita käytäntöjä koskevista matkailufoorumeista, jotka on luotu osana EU:n rahoittamia hankkeita;

33.

toteaa, että yksi ja sama henkilö joutuu usein harjoittamaan erilaista toimintaa kautta vuoden ja toisinaan eri maissa; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita sekä paikallis- ja alueviranomaisia kannustamaan ammatillisen perus- ja jatkokoulutuksen toimijoita yhteistyöhön; katsoo, että rajat ylittävään oppimiseen keskittyvään Erasmus+-ohjelmaan liittyisi paljon etuja;

Liikkuvuus ja yhteydet

34.

korostaa, että on tärkeää parantaa osallistujamaiden välisiä liikenne- ja energiayhteyksiä, mukaan luettuina paikallinen, alueellinen ja rajatylittävä liikenne sekä syrjäseuduille suuntautuvat intermodaaliset yhteydet (mukaan lukien suuret kaupunkialueet), myös alueen kehityksen edistämiseksi, sen asukkaiden elämänlaadun parantamiseksi ja uusien asukkaiden houkuttelemiseksi alueille; kehottaa arvioimaan samalla, voidaanko nykyisiä verkostoja uudistaa ja/tai laajentaa siten, että parannetaan Euroopan laajuisen liikenneverkon (TEN-T) täytäntöönpanoa; korostaa ”älykkään” infrastruktuurin rakentamisen merkitystä; katsoo, että vastarakennetuista infrastruktuureista olisi tultava todellisia ”teknologiakäytäviä”, joiden sisälle voidaan rakentaa kaikki erillinen infrastruktuuri, kuten sähkö- ja puhelinlinjat, laajakaista- ja ultralaajakaistayhteydet, kaasuputket, valokuituverkot ja vesijohdot;

35.

kehottaa noudattamaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa Alppien liikenne- ja ympäristöpolitiikan tulevassa suunnittelussa ja täytäntöönpanossa; korostaa näin ollen tarvetta asettaa etusijalle siirtyminen liikennemuodosta toiseen, jotta erityisesti rahtiliikenne siirtyisi maanteiltä raiteille, ja kehottaa komissiota tukemaan tätä siirtymää; kehottaa lisäksi käyttämään maantieliikenteestä saatuja tuloja tehokkaan ja ympäristöystävällisen rautateiden matkustaja- ja rahtiliikenteen kehittämisen ja toimeenpanon edistämiseen sekä melun ja ympäristön saastumisen vähentämiseen; panee merkille potentiaalisia hankkeita muun muassa liikenteen hallinnan, teknisen innovoinnin ja yhteentoimivuuden aloilla; kehottaa myös laajentamaan olemassa olevaa Alppien alueen infrastruktuuria, mukaan lukien laadukkaat intermodaaliset ja yhteentoimivat järjestelmät; korostaa, että on tärkeä varmistaa yhteydet ja saavutettavuus kaikille alueen asukkaille;

36.

pitää tärkeänä, että liikennereitit yhdistetään Euroopan muihin osiin ja TEN-T-käytäviin siten, että olemassa olevaa infrastruktuuria hyödynnetään optimaalisesti; muistuttaa, että vuoristoinen pinnanmuodostus on edelleen unionin kansalaisten lähentymisen este ja että unioni on sitoutunut lisäämään rajatylittävän liikenneverkkoinfrastruktuurin rahoitusta; kehottaa siksi osallistujamaita keskittämään ponnistelunsa sellaisten täydentävien hankkeiden toteuttamiseen ja suunnitteluun, jotka ovat kestäviä ja osallistavia, samalla kun nykyinen TEN-T-verkko yhdistetään ja sitä kehitetään;

37.

kiinnittää huomiota siihen, ettei vuoristoalueilla eikä niiden ja lähialueiden välillä ole toimivia ja saastuttamattomia yhteyksiä; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita luomaan edellytykset puhtaille, vähäpäästöisille ja paremmille paikallisille ja alueellisille yhteyksille erityisesti raideverkon osalta yhteenkuuluvuuden edistämiseksi ja elämänlaadun parantamiseksi näillä alueilla; kannustaa Alppien alueelle asumaan asettumiseen ja edistää sitä;

38.

kehottaa makroalueellisen strategian osallistujamaita ottamaan huomioon rajatyöntekijöiden erityisolosuhteet ja laatimaan Alppien makroalueen rajatyöntekijöitä koskevia sopimuksia;

39.

kannattaa innovatiivisten paikallisten kutsuliikennemuotojen, myös älykkään liikennetiedon, liikenteenhallinnan ja telematiikan sekä multimodaalisuuden, kehittämistä; kehottaa myös harkitsemaan tämän alan toimintojen mahdollista jakamista alueiden välillä;

40.

korostaa, että vuoristoalueilla ei ole toimivia digitaalisia yhteyksiä; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita luomaan edellytykset paremmille alueellisille ja paikallisille yhteyksille elämänlaadun parantamiseksi ja uuden toiminnan kehittämiseksi sekä työpaikkojen luomiseksi näillä alueilla ja kannustaakseen niille asumaan asettumiseen;

41.

korostaa, että on tärkeää tehdä julkisia investointeja vuoristoalueisiin, jotta voidaan korjata markkinahäiriö digitaalisten yhteyksien tarjoamisessa näille alueille; korostaa aukottoman ja kattavan laajakaistaverkon merkitystä vuoristoalueilla syrjäisten asuin- ja talousalueiden pitkän aikavälin elinkelpoisuuden varmistamiseksi; kehottaa komissiota esittämään konkreettisia ehdotuksia tämän ongelman ratkaisemiseksi;

Ympäristö, biologinen monimuotoisuus, ilmastonmuutos ja energia

42.

pitää tärkeänä luonnon monimuotoisuuden suojelua ja edistämistä Alppien alueella; kehottaa yhteisiin ponnistuksiin sen suojelua ja ylläpitämistä koskevien innovatiivisten toimien toteuttamiseksi sekä tutkimaan perusteellisesti suurten petoeläinten roolia ja sopeutustoimenpiteiden mahdollista käyttöönottoa; kehottaa myös noudattamaan täysin yhteisön säännöstöä, joka koskee ympäristön, luonnon monimuotoisuuden, maaperän ja vesistön suojelua; pitää tärkeänä varmistaa, että on ryhdytty kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin, joilla vältetään päällekkäisyys jo olemassa olevien sääntelyaloitteiden kanssa;

43.

korostaa, että Alppien makroalue tarjoaa mittavia mahdollisuuksia kokeilla innovatiivisia ratkaisuja, mikä voisi tehdä siitä ainutlaatuisen kiertotalouden kokeilulaboratorion; aikoo ehdottaa vuoden 2017 talousarviomenettelyyn pilottihanketta, jolla selvitetään tämän alueen mahdollisuuksia kehittää kiertotalouteen liittyviä erityisiä strategioita, esimerkiksi tuotannon, kulutuksen ja jätehuollon aloilla;

44.

pitää tärkeänä oman energiantuotannon edistämistä, energiatehokkuuden parantamista ja alueen kaikkein tehokkaimpien uusiutuvien energialähteiden, vesi-, aurinko- ja tuulienergian ja maalämmön, kehittämisen tukemista sekä nimenomaan Alpeille ominaisten uusiutuvien energiamuotojen kehittämisen edistämistä; panee merkille lämmityksessä käytettävien erityyppisten polttoaineiden vaikutuksen ilmanlaatuun; kannattaa metsästä saatavan puun kestävää käyttöä siten, ettei nykyistä metsäalaa pienennetä, mikä on tärkeää vuoriston ekosysteemin tasapainon kannalta sekä lumivyöryiltä, maanvyörymiltä ja tulvilta suojautumiseksi;

45.

korostaa, että on kiireellisesti kehitettävä uusia strategioita kansanterveyttä koskevia huolenaiheita aiheuttavien ilmansaasteiden sekä ilmastonmuutoksen torjumiseksi erityisesti makroalueen teollistuneilla ja tiheämmin asutuilla alueilla siten, että samalla selvitetään nykyiset saastelähteet ja valvotaan tarkasti saastepäästöjä; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita toteuttamaan Pariisin COP21-kokouksen tavoitteiden mukaista kestävää liikennepolitiikkaa ja tukemaan ekosysteemipalveluiden säilyttämistä ja ylläpitoa kaikkialla Alppien makroalueella;

46.

korostaa energiansiirtoinfrastruktuurin merkitystä ja tukee älykkäitä energian jakelu-, varastointi- ja siirtojärjestelmiä sekä investointeja sähkön ja kaasun tuotannon ja siirtämisen energiainfrastruktuuriin TEN-E-verkon mukaisesti ja energiayhteisön etua koskevien hankkeiden luettelossa olevien konkreettisten hankkeiden toteuttamiseksi; pitää tärkeänä paikallisten ja erityisesti uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä, jotta vähennetään riippuvuutta tuonnista; kehottaa edistämään hajautettua/omaa energiantuotantoa ja parantamaan energiatehokkuutta kaikilla aloilla;

47.

kehottaa osallistujamaita yhteisiin ponnisteluihin maankäytön suunnittelun ja yhdennetyn aluehallinnon toteuttamisessa, ja ottamaan siihen mukaan alueella toimivia monia sidosryhmiä (kansalliset viranomaiset, alue- ja paikallisviranomaiset, tiedeyhteisö, kansalaisjärjestöt jne.);

48.

kehottaa vahvistamaan entisestään World Glacier Monitoring Service -palvelun yhteydessä tehtävää työtä ja yhteistyötä, ottaen huomioon Pariisin COP21-kokouksessa äskettäin tehdyt päätökset ja sen jälkeen noudatettavan strategian;

49.

on huolissaan, että ilmastonmuutos ja lämpötilojen nousu ovat vakava uhka korkealla elävien lajien eloonjäämiselle ja että jäätiköiden sulaminen on myös huolestuttavaa, koska sillä on suuri vaikutus pohjavesivarantoihin; kehottaa laatimaan laajamittaisen kansainvälisen suunnitelman, jolla torjutaan jäätiköiden sulamista ja vastataan ilmastonmuutokseen kaikkialla Alppien alueella;

50.

kehottaa osallistujamaita jatkamaan ponnistelujaan energialähteiden monipuolistamiseksi ja käytettävissä olevien uusiutuvien energiamuotojen, kuten aurinko- ja tuulienergian, kehittämiseksi energiantuotannon yhdistelmissä; korostaa, että vesivoimalat ovat kestävän kehityksen mukaisia ja kilpailukykyisiä; kehottaa osallistujamaita edistämään toimivien sähköverkostojen luomista makroalueelle;

51.

korostaa, että energianhankintalähteiden monipuolistaminen ei pelkästään paranna makroalueen energiavarmuutta vaan lisää myös kilpailua, mistä on merkittävää hyötyä alueen talouskehitykselle;

o o

52.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Alppien aluetta koskevaan Euroopan unionin strategiaan osallistuvien maiden (Ranska, Italia, Sveitsi, Liechtenstein, Itävalta, Saksa ja Slovenia) hallituksille ja kansallisille ja alueellisille parlamenteille.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.

(2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259.

(3) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 303.

(4) EUVL C 32, 28.1.2016, s. 12.

(5) EUVL C 19, 21.1.2015, s. 32.

(6) EUVL C 349 E, 29.11.2013, s. 1.

(7) EUVL C 55, 12.2.2016, s. 117.

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/68

P8_TA(2016)0337

EU:n Afrikka-hätärahasto: kehitysapuun ja humanitaariseen apuun liittyvät vaikutukset

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2016 EU:n Afrikka-hätärahastosta: kehitysapuun ja humanitaariseen apuun liittyvät vaikutukset (2015/2341(INI))

(2018/C 204/08)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 41 artiklan 2 kohdan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 208 artiklan,

—	ottaa huomioon Valletan muuttoliikehuippukokouksessa 11. ja 12. marraskuuta 2015 perustetun Afrikka-hätärahaston vakauden lisäämiseksi sekä sääntelemättömän muuttoliikkeen ja pakkomuuton perimmäisten syiden ehkäisemiseksi (Afrikka-hätärahasto),

—	ottaa huomioon Valletan huippukokouksessa hyväksytyn yhteisen toimintasuunnitelman,

—

ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen (1), siihen myöhemmin tehdyt tarkistukset ja sen liitteen I c (monivuotinen rahoituskehys vuosiksi 2014–2020) yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston (EKR) mukaisesti,

—	ottaa huomioon unionin talousarviolle puitteet muodostavan monivuotisen rahoituskehyksen vuosiksi 2014–2020 ja sen otsakkeen 4 (Globaali Eurooppa),

—	ottaa huomioon kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030, joka hyväksyttiin YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa New Yorkissa vuonna 2015,

—

ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä käsittelevän yhteisen valmisteluasiakirjan ”Gender Equality and Women's Empowerment: Transforming the Lives of Girls and Women through EU External Relations 2016-2020” (SWD(2015)0182) ja 26. lokakuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät, joissa hyväksyttiin vastaava sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskeva toimintasuunnitelma vuosiksi 2016–2020,

—	ottaa huomioon Pekingin toimintaohjelman vuodelta 1995, kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (ICPD) toimintaohjelman vuodelta 1994 ja niiden tarkistuskonferenssien tulokset,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon kehitysvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A8-0221/2016),

ottaa huomioon, että Afrikka-hätärahaston allekirjoitti komission puheenjohtaja 25 jäsenvaltion sekä Norjan ja Sveitsin kanssa, että eurooppalaiset ja afrikkalaiset kumppanit käynnistivät sen Valletan muuttoliikehuippukokouksessa 12. marraskuuta 2015 ja että sen päätavoitteena on auttaa tukemaan alueiden vakautta ja hallitsemaan muuttoliikettä paremmin; ottaa huomioon, että tarkemmin sanottuna Afrikka-hätärahaston tarkoituksena on puuttua epävakauden, pakkomuuton ja sääntelemättömän muuttoliikkeen perimmäisiin syihin edistämällä selviytymiskykyä, taloudellisia mahdollisuuksia, yhdenvertaisuutta, turvallisuutta ja kehitystä;

toteaa, että kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus on edelleen unionin kehityspolitiikan ohjenuora ja humanitaarista apua koskevalla eurooppalaisella konsensuksella vahvistetaan humanitaarisen avun perusperiaatteet; ottaa huomioon, että rauha on todettu kehityksen kannalta olennaisen tärkeäksi uudessa vuoteen 2030 ulottuvassa kestävän kehityksen toimintaohjelmassa ja että rauha ja oikeudenmukaisuus on otettu kestävän kehityksen tavoitteeksi (SDG) nro 16; toteaa, että unionin ja sen humanitaaristen kumppanien on voitava varmistaa tarpeiden mukainen apu ja suojelu noudattaen humanitaarisen toiminnan puolueettomuuden, tasapuolisuuden, humaanisuuden ja riippumattomuuden periaatteita, jotka sisältyvät kansainväliseen oikeuteen sekä erityisesti kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen;

ottaa huomioon, että Afrikan väestö kasvaa edelleen erittäin nopeasti ja syntyvyys laskee hitaasti, mikä johtaa lähitulevaisuudessa työikäisten nuorten määrän voimakkaaseen kasvuun ja tuottaa mahdollisesti huomattavia sosiaalisia ja taloudellisia etuja; toteaa, että nuorille tarjottava koulutus ja osaaminen, joita he tarvitsevat mahdollisuuksiensa hyödyntämisessä, sekä työllistymismahdollisuuksien luominen ovat keskeisiä tekijöitä alueen vakauden, kestävän talouskasvun, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja kehityksen edistämiseksi;

D.	ottaa huomioon, että Afrikka-hätärahasto on tarkoitettu kehitysvälineeksi, johon kootaan yhteen resursseja eri avunantajilta, jotta unioni voi reagoida nopeasti, joustavasti, täydentävästi, avoimesti ja yhteisesti mahdollisen hätätilanteen eri osatekijöihin;

toteaa, että 1,5 miljardia ihmistä elää epävakailla konfliktialueilla ympäri maailmaa ja että epävakaat valtiot ja hallitsemattomat alueet laajenevat, jolloin monet jäävät alttiiksi köyhyydelle, laittomuudelle, rehottavalle korruptiolle ja väkivallalle; ottaa huomioon, että Afrikka-hätärahasto perustettiin, jotta voidaan auttaa kolmella Afrikan alueella (Afrikan sarvi, Sahel ja Tšad-järven laakso, Pohjois-Afrikka) sijaitsevia 23:a maata, joiden joukossa on Afrikan epävakaimpia maita, joihin muuttoliike vaikuttaa siten, että ne ovat alkuperä-, kauttakulku- tai kohdemaita tai kaikkia kolmea, ja jotka hyötyvät eniten tällaisesta unionin rahoitusavusta; panee merkille, että myös tukikelpoisten maiden naapurimaat Afrikassa voivat hyötyä tapauskohtaisesti hätärahaston hankkeista, joilla on alueellinen ulottuvuus, jotta voidaan ehkäistä alueellisia muuttovirtoja ja niihin liittyviä rajat ylittäviä haasteita;

ottaa huomioon, että Afrikka-hätärahaston avulla pyritään torjumaan sääntelemättömän muuttoliikkeen ja muuton perussyitä alkuperä-, kauttakulku ja kohdemaissa seuraavien viiden ensisijaisen alan avulla: 1) muuttoliikkeen hyödyt kehitykselle, 2) laillinen muuttoliike ja liikkuvuus, 3) suojelu ja turvapaikka-asiat, 4) sääntelemättömän muuttoliikkeen ehkäiseminen ja torjunta sekä 5) palauttaminen, takaisinottaminen ja uudelleenkotouttaminen;

panee merkille, että unionin maksuosuus on 1,8 miljardia euroa ja että sen lisäksi komissio voi käyttää myös vastaavan määrän unionin jäsenvaltioilta ja muilta avunantajilta peräisin olevia varoja; ottaa huomioon, että Afrikka-hätärahaston tarkoituksena on täydentää sen piiriin kuuluville maille annettavaa unionin nykyistä apua yli kymmenen miljardin euron määrään asti vuoteen 2020 mennessä ja että sen tavoitteena on tukea osallistavaa ja kestävää talouskasvua;

H.	toteaa, että vuonna 2014 perustettiin kaksi erityisrahastoa, Bekou-rahasto, jossa keskitytään Keski-Afrikan tasavallan vakauttamiseen ja jälleenrakentamiseen ja joka on tuottanut hyviä tuloksia, sekä Madad-rahasto, jonka avulla pyritään vastaamaan Syyrian kriisiin;

ottaa huomioon, että 12. helmikuuta 2014 julkaistussa YK:n väestöohjelmarahaston (UNFPA) kansainvälistä väestö- ja kehityskonferenssia vuoden 2014 jälkeen koskevassa maailmanlaajuisessa raportissa (”ICPD Beyond 2014 Global Report”) korostetaan, että väkivallan kohteeksi joutuneiden naisten ja nuorten suojelun on oltava painopisteenä kansainvälisessä kehityspoliittisessa ohjelmassa;

J.	ottaa huomioon, että erityisrahastot ovat osa tilapäisiä toimia, mikä osoittaa unionin rahoituskehyksen varojen niukkuuden ja rajallisen joustavuuden, mutta ne ovat tärkeitä, jotta voidaan reagoida nopeasti ja kattavasti humanitaarisiin kriiseihin, pitkäkestoiset kriisit mukaan luettuina;

K.	ottaa huomioon, että unioni tukee edelleen pyrkimyksiä panna tehokkaasti täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 ja sen jälkeen annetut naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevat päätöslauselmat;

Määrärahat ja talousarvionäkökohdat

palauttaa mieliin, että määrärahojen osoittamisessa on tyypillisesti kolme vaihetta: varojen myöntäminen, sitominen ja suorittaminen/maksu; huomauttaa kuitenkin, että aikaisemmista erityisrahastoista on otettava opiksi; pitää valitettavana, että toistaiseksi jäsenvaltioiden maksamat rahoitusosuudet ovat olleet liian pieniä ja vastaavat vain pientä murto-osaa unionin rahoitusosuudesta, joten ne ovat kaukana virallisesta sitoumuksesta, koska huhtikuussa 2016 niiden kokonaismäärä oli vain 81,71 miljoonaa euroa (eli 4,5 prosenttia suunnitelluista 1,8 miljardista eurosta); vaatii, että varojen myöntämisestä ja sitomisesta on edettävä niiden maksuun; muistuttaa neuvostoa ja komissiota siitä, että tehokkaalle avulle on ominaista oikea-aikainen ja ennakoitava rahoitus, ja kehottaa nopeuttamaan näiden varojen maksamista;

pitää tervetulleena aikomusta maksaa varoja hätätilanteissa nopeammin ja joustavammin ja yhdistää eri rahoituslähteitä muuttoliike- ja pakolaiskriisin ja sen monien ulottuvuuksien käsittelemiseksi; kritisoi sitä, että komissio on suunnannut määrärahoja pois perussäädöksiin sisältyvistä tavoitteista ja periaatteista kanavoidakseen ne hätärahaston kautta, sillä tämä on vastoin varainhoitosääntöjä ja lisäksi vaarantaa unionin pitkän aikavälin toimintapolitiikkojen onnistumisen; vaatii sen vuoksi käyttämään uusia määrärahoja aina kun se on mahdollista ja ilmoittamaan varojen alkuperän ja kohteen täysin avoimesti;

panee merkille, että ulkoisten toimien alalla unionin erityisrahastot on suunniteltu pääasiassa nopean toiminnan mahdollistamiseksi erityisessä hätätilanteessa tai sen jälkeisessä kriisissä luomalla vipuvaikutusta jäsenvaltioiden ja muiden avunantajien rahoitusosuuksille ja lisäämällä unionin toimien maailmanlaajuista näkyvyyttä; korostaa kuitenkin, että jäsenvaltioiden ei pitäisi lyödä laimin tavoitettaan nostaa virallisen kehitysavun määrä 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta (BKTL); kehottaa jäsenvaltioita näin ollen noudattamaan sitoumuksiaan sekä virallisen kehitysavun 0,7 prosentin tavoitteen osalta että niiden Afrikka-hätärahastoa koskevan maksuosuuden osalta;

korostaa vapaaehtoisten maksuosuuksien volatiliteettia ja pyytää, että jäsenvaltiot pitävät lupauksensa antaa nopeasti ja tosiasiallisesti varoja unionin rahoitusosuuden verran, jotta hätärahasto voi käyttää potentiaalinsa, eivätkä tyydy äänioikeuden saamiseksi strategisessa hallintoneuvostossa vaadittuun vähimmäisosuuteen;

pitää valitettavana, että erityisrahastojen käyttö johtaa budjettivallan käyttäjän ohittamiseen ja vaarantaa talousarvion yhtenäisyyden; toteaa, että tämän tilapäisen rahoitusvälineen perustaminen merkitsee vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen alimitoituksen tunnustamista; muistuttaa, että 85 prosenttia unionin talousarviosta muodostuu jäsenvaltioiden maksuosuuksista; katsoo, että erityisrahaston perustaminen merkitsee käytännössä nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien tarkistamista jäsenvaltioiden maksuosuuksia korottamalla; korostaa näin ollen, että rahoitusvälineiden perustamisen unionin talousarvion ulkopuolelle on jäätävä poikkeustoimenpiteeksi; pitää valitettavana, että parlamentti ei ole edustettuna strategisessa hallintoneuvostossa, vaikka huomattava osa varoista tulee unionin talousarviosta; kehottaa pyytämään budjettivallan käyttäjää osallistumaan strategiseen hallintoneuvostoon;

panee merkille, että tällä hetkellä unionin rahoitusosuus Afrikka-hätärahastoon saadaan pääasiassa 11:nnestä Euroopan kehitysrahastosta; korostaa, että Afrikka-hätärahasto perustettiin, koska unionin talousarviossa ja monivuotisessa rahoituskehyksessä ei ole tarpeeksi resursseja ja joustavuutta, joita tarvitaan tällaisten kriisien eri ulottuvuuksiin vastaamiseksi nopeasti ja kattavasti; kehottaa unionia sopimaan kokonaisvaltaisemmasta ratkaisusta tänä vuonna suoritettavan vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen tarkistuksen ja vuonna 2016 tehtävän rahoitusvälineiden tarkistuksen yhteydessä, jotta unionin talousarviosta saatavan humanitaarisen ja kehitysavun tehokkuutta ja reaktiivisuutta voidaan lisätä;

kehottaa erityisesti tarkistamaan asianmukaisella tavalla enimmäismäärää, jotta kriisimekanismit voidaan sisällyttää monivuotiseen rahoituskehykseen talousarvion yhtenäisyyden palauttamiseksi; katsoo, että monivuotisen rahoituskehyksen tarkistaminen lisäisi talousarvion varmuutta sekä demokraattista ja oikeusvarmuutta; korostaa lisäksi tarvetta tarkistaa varainhoitosääntöjä unionin talousarviovarojen hallinnoinnin helpottamiseksi sekä synergian lisäämiseksi unionin talousarvion, EKR:n ja kahdenvälisen yhteistyön välillä osana kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jotta parannetaan kehitysrahoituksen vaikuttavuutta ja pohjustetaan EKR:n sisällyttämistä unionin talousarviorakenteeseen säilyttäen samalla vuodesta 2021 alkavalle kaudelle suunniteltu resurssien taso; kehottaa komissiota toteuttamaan välittömiä toimia budjettivallan käyttäjän osallistumisen lisäämiseksi ja erityisrahastojen ja muiden mekanismien mukauttamiseksi paremmin varainhoitosääntöihin erityisesti sisällyttämällä ne unionin talousarvioon;

toteaa, että Euroopan parlamentti on osoittanut olevansa vastuullinen budjettivallan käyttäjä hyväksyessään hätärahastovarojen vapauttamisen; pitää kuitenkin valitettavana, että hätärahoitusvälineiden määrän moninkertaistuminen johtaa yhteisömenetelmän hylkäämiseen; vakuuttaa haluavansa pitää kiinni unionin talousarvion perustavanlaatuisista periaatteista ja erityisesti talousarvion yhtenäisyydestä ja yhteispäätöksistä; katsoo, että nyt olisi kaikkein tärkeintä suunnitella uudelleen unionin toimintavalmiudet laajamittaisissa kriiseissä erityisesti niiden talousarviovaikutusten osalta; asettaa ehdoksi sille, että se antaa suostumuksensa tuleviin kriisivälineitä koskeviin ehdotuksiin, näiden vaikutusten sisällyttämisen monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointiin, joka on määrä toteuttaa vuoden 2016 loppuun mennessä;

panee merkille, että lisärahoitusta on saatu muista unionin rahoitusvälineistä, esimerkiksi 125 miljoonaa euroa kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä (DCI), 50 miljoonaa euroa humanitaarisen avun välineestä ja 200 miljoonaa euroa Euroopan naapuruusvälineestä (ENI);

10.

panee merkille, että unionin koko 1,8 miljardin euron rahoitusosuudesta vain EKR:n varauksesta saatavat miljardi euroa ovat täydentäviä omia varoja; on huolissaan siitä, että hätärahaston rahoitus saatetaan panna täytäntöön muiden kehitystavoitteiden kustannuksella; muistuttaa, että hätärahastovälineellä olisi täydennettävä jo olemassa olevia välineitä, ja kehottaa komissiota varmistamaan nykyisten hätärahastoon liittyvien budjettikohtien käyttöä ja niiden määrärahojen määrää koskevan avoimuuden ja vastuullisuuden;

11.

korostaa painokkaasti, että EKR:n ja virallisen kehitysavun varat on käytettävä vastaanottavan maan taloudelliseen, inhimilliseen ja sosiaaliseen kehitykseen, keskittyen erityisesti erityisrahaston perustamispäätöksessä määritettyihin kehityshaasteisiin; korostaa, että kehitys ei ole mahdollista ilman turvallisuutta; ei hyväksy EKR:n ja virallisen kehitysavun varojen käyttöä muuttoliikkeen hallintaan tai muiden sellaisten toimien valvontaan, joilla ei ole kehitystavoitteita;

Vähiten kehittyneiden maiden rahoittaminen

12.

korostaa, että EKR:n käyttö Afrikka-hätärahaston rahoittamiseen saattaa vaikuttaa apua saaviin Afrikan maihin, jotka eivät kuulu hätärahaston piiriin, ja erityisesti vähiten kehittyneisiin maihin;

13.

toteaa virallisen kehitysavun jatkuvan merkityksen vähiten kehittyneille maille ja pitää erittäin valitettavana, että siitä huolimatta vuosi 2014 oli toinen peräkkäinen vuosi, jona niiden saaman kehitysavun jo ennestään alhainen taso aleni, ja että niille osoitetun avun osuus on alimmillaan kymmeneen vuoteen; kehottaakin komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että apua ei ohjata pois köyhimmiltä mailta nykyisten kriisien kustannusten kattamiseksi;

Kansalaisyhteiskunnan, kansalaisjärjestöjen, paikallisviranomaisten ja kansainvälisten järjestöjen rooli

14.

katsoo, että Afrikka-hätärahaston olisi osallistuttava muuttajien kauttakulku- ja alkuperämaissa paikallisten julkisten palveluiden (sosiaalipalvelut, terveydenhuolto, koulutus, ravinto, kulttuuri), poliittisen osallistumisen ja hallinnon kehittämiseen erityisesti yhteisöperustaisten hankkeiden kautta; katsoo, että rahaston olisi osallistuttava työllisyyden kehittämiseen paikallisilla aloilla ottaen huomioon ihmisoikeudet ja ympäristön; katsoo, että tässä yhteydessä on kuultava paikallishallinnon viranomaisia täysivaltaisina kumppaneina, kunhan saadaan täydelliset takeet tehokkuudesta ja hyvästä hallintotavasta avun tehokkuutta koskevien periaatteiden mukaisesti, ja että niiden olisi myös kannettava päävastuu paikallisesti tuotettavista julkisista palveluista; katsoo, että kansalaisyhteiskunnalla, kansalaisjärjestöillä, kansainvälisillä järjestöillä ja maastamuuttajayhteisöillä olisi oltava täydentävä ja keskeinen rooli ehkäistäessä muuttoliikkeen perimmäisiä syitä ja parannettaessa paikallisia palveluita;

15.

palauttaa mieliin, että alue- ja paikallisviranomaiset, kansalaisyhteiskunta ja kansalaisjärjestöt ovat luonnollisia kumppaneita vaikuttavassa kehityspolitiikassa ja että jatkuva vuoropuhelu kansallisten viranomaisten ja paikallisyhteisöjen kanssa on välttämätöntä, jotta voidaan määritellä yhteiset strategiat ja painopisteet ja omaksua rahaston toteutuksessa näyttöön perustuva lähestymistapa erityisesti valtioissa, joissa ei ole riittäviä takeita hyvästä hallintotavasta ja avoimuudesta; kehottaa noudattamaan toissijaisuus- ja vastuuperiaatteita myös tällä toiminnan alalla; tähdentää, että paikallishallintoelinten, paikallisen kansalaisyhteiskunnan, kansalaisjärjestöjen ja kansainvälisten järjestöjen olisi oltava vahvasti mukana Afrikka-hätärahaston suunnittelu-, toteutus- ja arviointivaiheissa; kehottaa komissiota selventämään kuulemismenettelyjä kyseisten sidosryhmien kanssa ja virallistamaan ne, jotta voidaan varmistaa ryhmien tehokas osallistuminen toimintakomiteoissa käytäviin keskusteluihin selkeiden ja avointen kelpoisuusperusteiden mukaisesti;

16.

korostaa, että on tärkeää varmistaa rahoituksen parempi tasapaino edunsaajamaiden hallitusten ja erityisesti niiden luotettavien kansalaisyhteiskunnan toimijoiden välillä, jotka yleensä ovat tietoisempia tukea kaipaavista yhteiskunnallisista epäkohdista;

17.

pitää tärkeänä ihmisiin ja yhteisöön keskittyvää lähestymistapaa selviytymiskykyyn ja katsoo ehdottomasti, että hätärahaston olisi keskityttävä talouskehityksen lisäksi ruohonjuuritason hankkeisiin, joiden nimenomaisena tavoitteena on parantaa palvelujen laatua, tasa-arvoisuutta ja yleistä saatavuutta sekä koulutusta paikallisten valmiuksien kehittämiseksi sekä vastata heikossa asemassa olevien yhteisöjen, myös vähemmistöjen, tarpeisiin;

Avoimuus ja selkeys pyrittäessä saavuttamaan tavoitteet paremmin

18.

panee merkille nykyisen pakolaiskriisin monimutkaisuuden ja moniulotteisuuden; varoittaa kuitenkin vakavasta riskistä, joka liittyy unionin kehitysavun väärinkäyttöön erityisesti konfliktimaissa, joissa turvallisuutta, muuttoliikettä ja kehitystä koskevat kysymykset liittyvät tiiviisti toisiinsa; toteaa, että Afrikka-hätärahastoon kuuluvat hankkeet on perustettu käyttäen lähinnä kehitystarkoituksiin tarkoitettuja lähteitä, joten hankkeilla on oltava kehitystavoitteita; korostaa, että tiettyjen maiden turvallisuusvalmiuksien lujittamiseen tähtäävät hankkeet on suunniteltava niin, että niiden lopulliset tulokset keskittyvät edunsaajamaiden köyhyyden vähentämiseen sekä vakauteen;

19.

muistuttaa komissiota ja viranomaisia, joille on annettu suoraan tehtäväksi hätärahaston hallinnointitehtäviä, että EKR:stä saatava ja muu kehitysrahoitus on käytettävä yksinomaan kehitysapuun kohdistuviin toimiin; pyytää komissiota antamaan nimenomaiset takeet varojen tällaisesta käytöstä ja varmistamaan niiden käyttöä koskevan säännöllisen ja kattavan raportoinnin;

20.

painottaa, että SEU-sopimuksen 41 artiklan 2 kohdan mukaan unionin talousarviosta ei voida suoraan rahoittaa menoja, joilla on sotilaallista merkitystä tai merkitystä puolustuksen alalla, mutta siinä ei nimenomaisesti suljeta pois rauhanturvaoperaatioita, joilla on kehitystavoitteita; muistuttaa lisäksi, että SEUT-sopimuksen 209 ja 212 artiklassa ei nimenomaisesti suljeta pois valmiuksien kehittämistä turvallisuusalalla;

21.

kehottaa komissiota, strategista hallintoneuvostoa ja toimintakomiteaa keskittymään ensisijaisesti valmiuksien luomiseen, vakauteen ja rauhaan, paikallisen väestön hyvinvointiin ja voimaannuttamiseen, ihmisoikeuksien edistämiseen, suojeluun ja toteuttamiseen sekä työ- ja koulutusmahdollisuuksien luomiseen erityisesti naisille ja nuorille;

22.

korostaa painokkaasti, että unionin kehityspolitiikan perimmäisenä tavoitteena on oltava SEUT-sopimuksen 208 artiklan mukaisesti köyhyyden vähentäminen ja poistaminen; pitää näin ollen valitettavana, että vaikka unionin maksuosuus hätärahastoon hoidetaan käyttäen pääosin virallisen kehitysavun resursseja, tämä rahoitusmekanismi ei keskity pelkästään kehitystä tukeviin tavoitteisiin; korostaa, että hätärahastossa on tehtävä selkeä, avoin ja välitettävissä oleva ero kehitystoimien määrärahojen sekä toisaalta muuttoliikkeen hallintaan, rajavalvontaan ja kaikkiin muihin toimiin liittyvien määrärahojen välille; korostaa, että virallisen kehitysavun vähentäminen niin, että äärimmäisen köyhyyden torjuntaan käytetään vähemmän varoja, vaarantaisi kansainvälisessä kehityksessä aikaan saadun huomattavan edistymisen ja olisi uhka äskettäin hyväksytyille kestävän kehityksen tavoitteille;

Unionin politiikan johdonmukaisuus ja sitoutuminen ihmisoikeuksiin

23.

kehottaa unionia toimimaan kansainvälisessä kehitysyhteistyössä johdonmukaisemmin, koska unionin ja jäsenvaltioiden olisi toimittava sitoumustensa mukaisesti ja toisaalta noudatettava ulkopolitiikassaan ja Afrikan alueelle suunnatuissa välineissään yleistä johdonmukaisuutta erityisesti unionin ja AKT:n väliseen Cotonoun sopimukseen kuuluvan yhteisen hallinnoinnin yhteydessä; katsoo viimeksi mainitun näkökulman yhteydessä, että hätärahastossa olisi otettava huomioon kestävään kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden periaate ja kaikkien kehitystoimintaan osallistuvien sidosryhmien välisen täydentävyyden periaate ja vältettävä mahdolliset ristiriidat kehitystavoitteiden sekä humanitaarisen ja turvallisuus- ja muuttoliikepolitiikan välillä; toivoo, että sääntelyn parantamista koskeva paketti lisää kestävään kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta siten, että kehitys ja ihmisoikeudet otetaan huomioon kaikissa vaikutustenarvioinneissa;

24.

palauttaa mieliin, että hätärahastosta rahoitettaviin hankkeisiin annettavaa kehitysapua koskevat säännöt ja perusteet on asetettava yhteisten arvojen ja etujen mukaisesti ja erityisesti on kunnioitettava ja edistettävä ihmisoikeuksia; korostaa tässä yhteydessä, että turvallisuusyhteistyötä, muuttoliikkeen hallintaa sekä ihmiskauppaa ja -salakuljetusta koskevaan unionin politiikkaan olisi sisällytettävä erityisiä säännöksiä, joilla pyritään varmistamaan ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen ottaen erityisesti huomioon naisten, hlbti-ihmisten, lasten, vähemmistöjen ja muiden erityisen haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien oikeudet sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeudet; muistuttaa, että unionin on edistettävä uskontoon, vakaumukseen, sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, vammaisuuteen ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumista;

25.

toteaa, että erityisrahastojen on edistettävä edunsaajamaissa rauhan aikaansaamista ja hallinnon vahvistamista koskevia pitkän aikavälin tavoitteita; korostaa tarvetta arvioida huolellisesti ja järjestelmällisesti unionin Afrikka-hätärahastosta rahoitettavien toimien vaikutusta humanitaarisen avun toimittamiseen; painottaa, että hätärahasto ei saisi heikentää unionin pitkän aikavälin kehitysyhteistyötä; korostaa, että pitkän ja lyhyen aikavälin hankkeiden omavastuullisuus ja täydentävyys on varmistettava, turvattava ja sovitettava yhteen unionin nykyisten Sahelia, Guineanlahtea, Afrikan sarvea ja Pohjois-Afrikkaa koskevien alueellisten ja maakohtaisten strategioiden kanssa; korostaa, että on tehtävä perusteellinen maata ja alaa koskeva analyysi, jotta varat voidaan jakaa hyvin ja kehittää tiiviitä kumppanuuksia monien kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa; on tyytyväinen hätärahastoon sisällytettyyn tutkimuskomponenttiin ja pitää sitä tilaisuutena luoda kehitysmahdollisuuksia ja synergiaa unionin ja kyseisten maiden välillä;

Tavoitteet ja seuranta

26.

kehottaa komissiota seuraamaan järjestelmällisesti, kuinka Afrikka-hätärahaston varoja käytetään ja mihin ne osoitetaan, sekä lisäämään parlamentin hätärahastoa koskevaa valvontavaltaa; kehottaa neuvostoa ja komissiota erityisesti tiedottamaan säännöllisesti sekä unionin että Afrikan maiden toteuttamista toimista näitä varoja käytettäessä ja saavutetuista tuloksista;

27.

on huolestunut koordinoinnin puutteesta kaikkien Afrikka-hätärahaston hallinnoinnissa mukana olevien toimijoiden kesken (ja erityisesti komission kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston (DEVCO) ja pelastuspalveluasioiden ja humanitaarisen avun operaatioiden pääosaston (ECHO) kesken) sekä varojen saantia koskevien selkeiden suuntaviivojen puuttumisesta; pitää valitettavana, että kansalaisyhteiskuntaan sovellettavat rahoitusperusteet ja hätärahastosta saatavien varojen määrä eivät ole selkeät eivätkä avoimet; palauttaa mieliin, että komission, jäsenvaltioiden ja parlamentin välistä viestintää on parannettava yleisesti hätärahaston toimien suunnittelun ja toteutuksen yhteydessä, jotta mahdollisia tulevia erityisrahastoja voidaan suunnitella edelleen; toteaa jälleen, että komission on kiinnitettävä erityistä huomiota toimiensa johdonmukaisuuteen ja koordinointiin aluekehitysohjelmien kanssa, jotta kyetään välttämään päällekkäisyydet ja varmistamaan, että toimissa keskitytään kehitykseen eikä muuttajille vahingollisiin rajatarkastuksiin ja rajojen turvallisuuteen; kehottaa komissiota samasta syystä sekä siitä syystä, että kyetään maksimoimaan maailmanlaajuisen avun vaikutus ja tehokkuus, käymään edelleen tehokasta vuoropuhelua YK:n kanssa unionin Afrikka-hätärahaston yhteydessä; kehottaa komissiota myös tehostamaan ponnistelujaan, jotta sen toimista ja rahoituksesta, hätärahasto mukaan luettuna, tehtäisiin entistä järjestelmällisemmät vaikutustenarvioinnit, erityisesti niiden kestävään kehitykseen, ihmisoikeuksiin ja sukupuolten tasa-arvoon liittyvien vaikutusten osalta, sekä integroimaan arviointien tulokset toimiinsa ja ohjelmiinsa;

28.

painottaa, että parlamentti ei toistaiseksi ole osallistunut hätärahaston perustamiseen, ja pitää ehdottoman tarpeellisena taata komission yksityiskohtaisen ja säännöllisen raportoinnin avulla, että parlamentti voi valvoa rahaston toteutusta;

29.

katsoo, että hätärahaston poikkeuksellisen joustavuuden ja nopeuden vuoksi säännöllinen raportointi parlamentille olisi toteutettava ainakin kerran kuudessa kuukaudessa; korostaa painokkaasti, että tarvitaan avointa tuloksellisuuden seurantaa, arviointia ja vastuuvelvollisuutta;

30.

pitää hätärahaston yhteydessä kehitettyjen hankkeiden avoimuutta ja näkyvyyttä ja niistä tiedottamista erittäin tärkeänä, jotta laajempien osallistumismahdollisuuksien luomiseksi ja jäsenvaltioiden osallistumisen helpottamiseksi voidaan levittää tuloksia ja ottaa mukaan eurooppalaisia yksityissektorin toimijoita, paikallis- ja alueviranomaisia, kansalaisjärjestöjä ja kansalaisyhteiskuntaa ja tiedottaa niille;

31.

korostaa tarvetta seurata tiiviisti uudelleenjakoa ja alkuperämaihin palauttamista koskevien säännösten täytäntöönpanoa sekä jäsenvaltioiden rahoitussitoumusten toteuttamista kiinnittäen erityishuomiota ihmisoikeuksiin;

32.

palauttaa mieliin, että unionin muuttoliikepolitiikassa olisi keskityttävä ensisijaisesti muuttoliikkeen perimmäisten syiden torjumiseen; korostaa, että unionin muuttoliikepolitiikkojen olisi pyrittävä auttamaan rauhan ja vakauden luomisessa ja talouskehityksen edistämisessä Agenda 2030:n kestävän kehityksen tavoitteiden nro 3, 4, 5, ja tavoitteen nro 10 alatavoitteen nro 7 sekä tavoitteen 16 mukaisesti sekä toimimalla tiiviimmin kolmansien maiden kanssa yhteistyön parantamiseksi muuttajien, myös korkeasti koulutettujen, palauttamista alkuperämaihin ja uudelleenkotoutumista niissä, vapaaehtoista paluuta ja takaisinottoa koskevien kannustimien yhteydessä siten, että parannetaan muuttajien mahdollisuuksia;

33.

korostaa, että epävakaus ja fyysinen turvattomuus ovat pakkomuuton suuria syitä, ja tukee siksi rahaston toteutuksessa konfliktit huomioon ottavaa lähestymistapaa, jossa etusijalle asetetaan konfliktien estäminen, valtiorakenteiden luominen, hyvä hallinto ja oikeusvaltioperiaatteen edistäminen; katsoo, että hätärahasto tarjoaa unionille hyvän mahdollisuuden vahvistaa yhteistyötä ja poliittista vuoropuhelua afrikkalaisten kumppanien kanssa, erityisesti palautus- ja takaisinottosopimusten tehokkaan täytäntöönpanon yhteydessä, ja kehittää muuttovirtojen hallintaa koskevia yhteisiä strategioita; kiinnittää huomiota tarpeeseen jakaa vastuuta unionin ja afrikkalaisten kumppanien välillä marraskuussa 2015 pidetyn Vallettan huippukokouksen päätelmien mukaisesti; katsoo kuitenkin, että kehitysapua ei pitäisi käyttää maahanmuuttaja- ja turvapaikanhakijavirtojen tyrehdyttämiseen eikä Afrikka-hätärahaston piiriin kuuluvia hankkeita saisi käyttää tekosyynä lähdön estämiseksi tai rajojen sulkemiseksi maiden välillä jättäen huomiotta tekijät, jotka saavat ihmiset lähtemään kodeistaan; on erittäin huolestunut Afrikka-hätärahaston mahdollisesta vaikutuksesta ihmisoikeuksiin, jos muuttovirtojen hillitseminen tapahtuu tekemällä yhteistyötä sellaisten maiden kanssa, jotka syyllistyvät järjestelmällisiin ja/tai vakaviin perusoikeusloukkauksiin; pyytää komissiota varmistamaan, että rahasto palvelee tarkoitustaan ja auttaa suoraan tarpeessa olevia eikä rahoita ihmisoikeusrikkomuksista vastuussa olevia hallituksia; kehottaa kunnioittamaan paremmin muuttajien ihmisoikeuksia unionin rahoittamissa hankkeissa;

34.

korostaa, että on tärkeää olla selvillä kansainvälisen muuttoliikkeen syiden ja seurausten sukupuolinäkökulmasta, asiaa koskeva päätöksenteko ja muuttoliikkeeseen johtavat mekanismit mukaan luettuina; muistuttaa, että naiset ja tytöt ovat pakolaisina ja maahanmuuttajina erityisen haavoittuvassa asemassa, sillä he kohtaavat tilanteita, joissa heidän turvallisuuttaan ei voida taata ja joissa he voivat joutua seksuaalisen väkivallan tai hyväksikäytön kohteiksi; korostaa, että hätärahaston on osallistuttava haavoittuvassa asemassa olevien maahanmuuttajien, pakolaisten ja ihmiskaupan uhrien suojeluun, tukemiseen ja/tai auttamiseen ja että naisin ja lapsiin olisi kiinnitettävä erityishuomiota;

35.

toteaa, että Afrikka-hätärahasto perustettiin Afrikan ja Euroopan valtio- ja hallitusten päämiesten välisen Vallettan muuttoliikehuippukokouksen johdosta; kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille selvityksen kyseisen huippukokouksen johdosta toteutetuista konkreettisista toimenpiteistä varsinkin kehityksen, salakuljetuksen torjunnan sekä palauttamis-, takaisinotto- ja uudelleenkotouttamissopimusten allekirjoittamisen alalla; kehottaa neuvostoa antamaan komissiolle tarvittavat valtuutukset, jotta se voi tehdä tällaisia sopimuksia hätärahaston kohdemaiden kanssa;

o o

36.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille, AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille sekä yleisafrikkalaisen parlamentin puhemiehelle.

(1) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3.

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/76

P8_TA(2016)0338

Työ- ja yksityiselämän tasapainolle suotuisten työmarkkinaolosuhteiden luominen

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2016 työ- ja yksityiselämän tasapainolle suotuisten työmarkkinaolosuhteiden luomisesta (2016/2017(INI))

(2018/C 204/09)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 6 artiklan a kohdan, 8 ja 10 artiklan, 153 artiklan 1 kohdan ja 157 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7, 9, 23, 24 ja 33 artiklan,

—	ottaa huomioon 3. toukokuuta 1996 voimaan tulleen Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja erityisesti sen I osan ja II osan sekä 2 artiklan, 4 artiklan, 16 artiklan ja 27 artiklan perheellisten työntekijöiden oikeudesta yhtäläisiin mahdollisuuksiin ja yhdenvertaiseen kohteluun,

—	ottaa huomioon toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä 19. lokakuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/85/ETY (1) (äitiyslomaa koskeva direktiivi),

—	ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi äitiyslomaa koskevan direktiivin muuttamisesta (COM(2008)0637),

—

ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä 20. lokakuuta 2010 vahvistamansa kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/…/EU antamiseksi toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä annetun neuvoston direktiivin 92/85/ETY (2) muuttamisesta, jossa pyydettiin muun muassa kahden viikon isyysvapaata,

—	ottaa huomioon BusinessEuropen, UEAPMEn, CEEP:n ja EAY:n tekemän vanhempainvapaata koskevan tarkistetun puitesopimuksen täytäntöönpanosta ja direktiivin 96/34/EY kumoamisesta 8. maaliskuuta 2010 annetun neuvoston direktiivin 2010/18/EU (3),

—

ottaa huomioon BUSINESSEUROPEN, UEAPME:n, CEEP:n ja EAY:n tekemän vanhempainvapaata koskevan tarkistetun puitesopimuksen täytäntöönpanosta annetun direktiivin 2010/18/EU muuttamisesta sen johdosta, että Mayotten asema Euroopan unioniin nähden muuttuu, 17. joulukuuta 2013 annetun neuvoston direktiivin 2013/62/EU (4),

—	ottaa huomioon miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin sekä neuvoston direktiivin 86/613/ETY kumoamisesta 7. heinäkuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/41/EU (5),

—	ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (6),

—	ottaa huomioon tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4. marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY (7),

—	ottaa huomioon Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE), julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) ja Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) tekemästä osa-aikatyötä koskevasta puitesopimuksesta 15. joulukuuta 1997 annetun neuvoston direktiivin 97/81/EY (8),

—	ottaa huomioon 25. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta: vuotuisen kasvuselvityksen 2016 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdat (9),

—	ottaa huomioon 20. toukokuuta 2015 antamansa päätöslauselman äitiyslomasta (10),

—	ottaa huomioon 12. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman mies- ja naispuolisille työntekijöille samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan periaatteen soveltamisesta (11),

—	ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman sukupuolistereotypioiden poistamisesta EU:ssa (12),

—	ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvon edistymisestä Euroopan unionissa vuonna 2013 (13),

—	ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n naisten ja miesten tasa-arvostrategiasta vuoden 2015 jälkeen (14),

—

ottaa huomioon 8. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY soveltamisesta (15),

—	ottaa huomioon 3. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa Euroopassa vuoden 2015 jälkeen koskevasta uudesta strategiasta (16),

—

ottaa huomioon 12. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman BusinessEuropen, UEAPMEn, CEEP:n ja EAY:n tekemän vanhempainvapaata koskevan tarkistetun puitesopimuksen täytäntöönpanosta ja direktiivin 96/34/EY kumoamisesta 8. maaliskuuta 2010 annetun neuvoston direktiivin 2010/18/EU soveltamisesta (17),

—	ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät varhaiskasvatuksesta: varhaiskasvatuksella parhaat mahdolliset lähtökohdat lasten tulevaisuudelle (18),

—	ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät ”Naisten ja miesten yhtäläiset mahdollisuudet: Sukupuolten välisten eläke-erojen poistaminen”,

—	ottaa huomioon neuvoston päätelmien mukaisesti 7. maaliskuuta 2011 hyväksytyn Euroopan tasa-arvosopimuksen vuosiksi 2011–2020 (19),

—	ottaa huomioon Barcelonassa 15. ja 16. maaliskuuta 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltion päätelmät,

—	ottaa huomioon Alankomaiden, Slovakian ja Maltan 7. joulukuuta 2015 antaman EU:n puheenjohtajakolmikon julistuksen sukupuolten tasa-arvosta,

—	ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

—	ottaa huomioon työssäkäyvien perheiden työ- ja yksityiselämän tasapainoon liittyviä haasteita koskevan komission aloitteen ”Roadmap: A new start to address the challenges of work-life balance faced by working families” (joulukuu 2015) sekä sitä koskevan julkisen ja sidosryhmien kuulemisen,

—	ottaa huomioon komission tiedonannon komission vuoden 2016 työohjelmasta: uudet haasteet – uudet keinot (COM(2015)0610),

—	ottaa huomioon komission tiedonannon ”Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan kuulemisen käynnistäminen” (COM(2016)0127),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kasvua ja yhteenkuuluvuutta tukevat sosiaaliset investoinnit, mukaan luettuna Euroopan sosiaalirahaston täytäntöönpano vuosina 2014–2020” (COM(2013)0083) ja 20. helmikuuta 2013 annetun komission suosituksen ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre” 2013/112/EU,

—	ottaa huomioon komission tiedonannon ”Työ- ja yksityiselämän tasapainon parantaminen: enemmän tukea työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen” (COM(2008)0635),

—	ottaa huomioon 17. helmikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Varhaiskasvatuksella parhaat mahdolliset lähtökohdat lasten tulevaisuudelle” (COM(2011)0066),

—	ottaa huomioon 29. toukokuuta 2013 annetun komission kertomuksen ”Barcelonan tavoitteet: Pienten lasten hoitopalvelujen kehittäminen Euroopassa kestävän ja osallistavan kasvun edistämiseksi” (COM(2013)0322),

—

ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvon strategiaa käsittelevän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”The Strategic engagement for gender equality 2016–2019”, ja erityisesti sen 3.1. luvun ”Increasing female labour-market participation and the equal economic independence of women and men”, jossa tarkastellaan muun muassa keinoja lisätä naisten osallistumista työmarkkinoille,

—	ottaa huomioon komission kertomuksen naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa 2015 (SWD(2016)0054) ja erityisesti tasavertaista taloudellista riippumattomuutta käsittelevän luvun,

—	ottaa huomioon 21. tammikuuta 2016 julkaistun Euroopan työllisyyttä ja sosiaalista kehitystä käsittelevän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Employment and Social Developments in Europe 2015” ja erityisesti sen III.2. luvun, joka koskee sosiaalista suojelua,

—

ottaa huomioon Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) työaikaa ja työelämän tasapainottamista koskevan tutkimuksen ”Working time and work-life balance in a life course perspective” (2013), lasten ja huollettavien hoidon vaikutusta nuorten työntekijöiden uriin koskevan tutkimuksen ”Caring for children and dependants: Effect on carers of young workers” (2013), työn ja lastenhoidon yhteensovittamista koskevan tutkimuksen ”Working and caring: Reconciliation measures in times of demographic change” (2015) sekä kuudennen Euroopan työoloja koskevan tutkimuksen (2016),

—	ottaa huomion työajan kehitystä 2000-luvulla käsittelevän Eurofoundin tutkimuksen ”Working time development in the 21st century” vuodelta 2015,

—	ottaa huomioon Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) tekemän tutkimuksen ”Promoting parental and paternity leave among fathers” (Isien vanhempain- ja isyysvapaan edistäminen),

—	ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2014 julkaistun tasa-arvoelinten toimia työ- ja yksityiselämän tasapainottamisessa käsittelevän tasa-arvoelinten eurooppalaisen verkoston, Equinetin, raportin ”Equality bodies promoting a better work-life balance for all”,

—	ottaa huomioon Euroopan tasa-arvoinstituutin vuoden 2015 tasa-arvoindeksin ja työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamisesta Euroopan unionissa vuonna 2015 laaditun katsauksen ”Reconciliation of work, family and private life in the European Union: Policy review”,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun toukokuussa 2015 tekemän tutkimuksen ”Gender equality in employment and occupation – Directive 2006/54/EC, European Implementation Assessment” (Sukupuolten tasa-arvo työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa – direktiivi 2006/54/EY, EU:n täytäntöönpanon arviointi),

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin sisäasioiden pääosaston tutkimuksen ”Maternity, Paternity and Parental Leave: Data related to duration and compensation rates in the European Union” (äitiys- ja isyysloman sekä vanhempainvapaan kestoa ja niihin liittyviä korvauksia koskevat tiedot),

—	ottaa huomioon äitiys- ja vanhempainvapaiden kustannuksista ja hyödystä laaditun Euroopan parlamentin sisäasioiden pääosaston tutkimuksen ”Costs and benefits of maternity and paternity leave”,

—	ottaa huomioon sukupuolen ja vammaisuuden leikkauskohdan synnyttämästä syrjinnästä laaditun Euroopan parlamentin sisäasioiden pääosaston tutkimuksen ”Discrimination Generated by the Intersection of Gender and Disability”,

—	ottaa huomioon maaliskuussa 2016 julkaistun naisten ja miesten työ-, hoito- ja vapaa-ajan eroja käsittelevän Euroopan parlamentin sisäasioiden pääosaston tutkimuksen ”Differences in Men’s and Women’s Work, Care and Leisure Time”,

—	ottaa huomioon Eurocarers-järjestön hoitajia koskevan vuoden 2014 strategian ”Enabling Carers to Care”,

—	ottaa huomioon vuonna 2008 tehdyn mielenterveyttä ja hyvinvointia koskevan eurooppalaisen sopimuksen sekä sen mielenterveyttä työpaikoilla koskevan painopisteen,

—	ottaa huomioon perheenhuoltovelvollisuuksista tehdyn ILO:n yleissopimuksen nro 156 (1981) ja perheenhuoltovelvollisuuksia omaavista työntekijöistä annetun ILO:n suosituksen nro 165 (1981),

—	ottaa huomioon osa-aikatyöstä tehdyn ILO:n yleissopimuksen (1994), kotityöstä tehdyn ILO:n yleissopimuksen (1996), äitiyssuojelusta tehdyn ILO:n yleissopimuksen (2000) ja kotitaloustyöntekijöistä tehdyn ILO:n yleissopimuksen (2011),

—	ottaa huomioon äitiyttä ja isyyttä työssä käsittelevän ILO:n raportin ”Maternity and paternity at work: law and practice across the world” (2014),

—	ottaa huomioon naisten asemaa käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien toimikunnan 60. istunnossa 24. maaliskuuta 2016 hyväksytyt päätelmät ja erityisesti niiden e–g alakohdan,

—	ottaa huomioon perhevelvollisuuksia omaavien työntekijöiden tukemisesta 8. heinäkuuta 2013 laaditun ILO:n ja Unicefin yhteisen valmisteluasiakirjan ”Supporting workers with family responsibilities: connecting child development and the decent work agenda”,

—	ottaa huomioon OECD:n Better Life Indexin 2015,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan mukaisen työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan yhteisen käsittelyn,

—	ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A8-0253/2016),

toteaa, että Eurostatin uusimpien tietojen mukaan EU:n syntyvyys on vähentynyt viime vuosikymmenten aikana ja että EU:lla on vastassaan ennennäkemättömiä väestöhaasteita (20), joihin jäsenvaltioiden olisi vastattava; ottaa huomioon, että perheystävälliset politiikat ovat tärkeitä myönteisten väestökehityksen suuntausten synnyttämiseksi, sillä työhön liittyvä epävarmuus ja vaikeat työolot voivat vaikuttaa kielteisesti perhesuunnitteluun;

toteaa, että vuonna 2014 28 jäsenvaltion EUssa syntyi 5,1 miljoonaa lasta, toisin sanoen bruttomääräinen syntyvyys oli 10,1; ottaa huomioon, että vuonna 2000 syntyvyys oli 10,6, vuonna 1985 12,8 ja vuonna 1970 16,4; katsoo, että EU:n on vastattava vaikeaan väestökehityksen haasteeseen, koska syntyvyys laskee yhä voimakkaammin useimmissa jäsenvaltioissa, minkä seurauksena unioni muuttuu vähitellen gerontokraattiseksi yhteiskunnaksi, mikä uhkaa välittömästi yhteiskunnallista ja taloudellista kasvua ja kehitystä;

katsoo, että naisten ja miesten roolien sekä ydinperheen perinteiset käsitteet on jälleen kyseenalaistettava, sillä muun muassa yksinhuoltajaperheiden, samaa sukupuolta olevien parien muodostamien perheiden ja teiniäitien määrä kasvaa EU:ssa; katsoo, että tämän monimuotoisuuden tunnustamatta jättäminen lisää syrjintää ja vaikuttaa kielteisesti EU:ssa eläviin ihmisiin ja heidän perheisiinsä;

toteaa, että miesten ja naisten välinen tasa-arvo on yksi Euroopan unionin perusperiaatteista ja että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 ja 23 artiklassa kielletään kaikenlainen sukupuoleen perustuva syrjintä ja vaaditaan varmistamaan miesten ja naisten välinen tasa-arvo kaikilla aloilla, myös työ- ja yksityiselämän tasapainottamisessa;

toteaa, että komission esittämä etenemissuunnitelma sopii lähtökohdaksi; katsoo, että tämän tilaisuuden myötä Euroopassa on käynnistettävä naisten ja miesten työ- ja yksityiselämän tasapainottamista koskevan tilanteen uudelleenjärjestely ja edistettävä merkittävästi sukupuolten välisen tasa-arvon parantamista;

ottaa huomioon, että hyvin suunniteltua ja toteutettua yhteensovittamista edistävää toimintapolitiikkaa on pidettävä olennaisena työympäristön parannuksena, joka mahdollistaa hyvät työolot ja työntekijöiden sosiaalisen ja ammatillisen hyvinvoinnin; katsoo, että työ- ja yksityiselämän asianmukaisella tasapainolla edistetään samalla talouskasvua, kilpailukykyä, työmarkkinoille osallistumista yleensä, sukupuolten tasa-arvoa, köyhyysriskin vähentämistä ja sukupolvien välistä solidaarisuutta sekä vastataan yhteiskunnan ikääntymisen aiheuttamiin haasteisiin ja edesautetaan syntyvyyden kasvua EU:ssa; katsoo, että näiden tavoitteiden saavuttamiseksi täytäntöönpantavien toimintapolitiikojen on oltava nykyaikaisia ja niissä on keskityttävä naisten työmarkkinoille pääsyn parantamiseen ja kotitalous- ja hoivatehtävien tasapuoliseen jakaantumiseen miesten ja naisten välillä ja niiden on perustuttava johdonmukaiseen ja työehtosopimuksiin ja kollektiivisiin sopimuksiin nojaavaan toimintapoliittiseen kehykseen, jotta hoivatehtävien, työelämän ja yksityiselämän välistä tasapainoa voidaan parantaa;

ottaa huomioon, että työ- ja yksityiselämän yhteensovittaminen riippuu suurelta osin työpaikan työaikajärjestelyistä; ottaa huomioon, että on esitetty epäilyjä siitä, onko pidemmistä työajoista hyötyä taloudelle tuottavuuden kasvun ansiosta; korostaa, että EU:ssa merkittävä osa työntekijöistä noudattaa epätyypillisiä työaikoja ja työskentelee esimerkiksi viikonloppuisin ja yleisinä juhlapäivinä tai tekee vuoro- ja yötyötä, ja että melkein puolet työntekijöistä teki työtä vapaa-aikanaan vuonna 2015; toteaa, että nykyisten tietojen mukaan työntekijöistä 31 prosentilla työaikajärjestelyjä muutetaan säännöllisesti, usein lyhyellä varoitusajalla (21); katsoo, että tämä voi aiheuttaa terveys- ja turvallisuusongelmia muun muassa lisäämällä työtapaturmariskiä ja heikentämällä terveyttä pitkällä aikavälillä, ja katsoo, että tämän seurauksena työntekijöiden on vaikea sovittaa työtään yhteen lapsiin tai muihin huollettaviin liittyvien velvollisuuksiensa kanssa; panee merkille, että vaikutukset näkyvät enemmän tietyillä aloilla, kuten vähittäispalvelujen alalla, joilla suurin osa työntekijöistä on naisia;

H.	katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön erityisiä toimia, joilla edistetään niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla työsuoritusten joustaviin ja tehokkaisiin malleihin ja joka sallii työntekijöiden pitää työ- ja yksityiselämänsä tasapainossa;

ottaa huomioon, että vuonna 2015 28 jäsenvaltion EU:ssa miesten työllisyysaste oli 75,9 prosenttia, kun taas naisten työllisyysaste oli vain 64,3 prosenttia huolimatta siitä, että naiset ovat paremmin koulutettuja (22); ottaa huomioon, että naisten osuus työvoimasta on vieläkin alhaisempi, kun tarkastellaan työllisyyttä kokoaikaisen työn perusteella, sillä joissakin jäsenvaltioissa osa-aikaisen työn osuus on naisten kohdalla hyvin suuri; toteaa, että vuonna 2013 miehet työskentelivät palkkatyössä viikoittain 47 tuntia ja naiset puolestaan 34 tuntia; toteaa, että kun lasketaan yhteen palkkatyöhön ja kotona tehtävään palkattomaan työhön käytetyt työtunnit, nuoret naiset työskentelivät keskimäärin 64 tuntia ja nuoret miehet 53 tuntia (23); ottaa huomioon, että työmarkkinoilla vallitsevien sukupuolierojen on arvioitu Euroopassa aiheuttavan jopa 10 prosentin tappiot asukasta kohden lasketussa BKT:ssa;

toteaa, että EU:n työllisyyspolitiikan, sosioekonomisen politiikan ja tasa-arvopolitiikan tämänhetkisessä tilanteessa Eurooppa 2020 -strategiaa ja aikaisemmin asetettuja tavoitteita ei ole läheskään saavutettu; katsoo, että ainuttakaan EU:n tasolla asetettua tavoitetta ei tosiasiassa pystytä saavuttamaan ilman ennakoivaa toimintapolitiikkaa, joka suunnitellaan ja toteutetaan naisten työmarkkinoille pääsyn helpottamiseksi ja erityisesti työ- ja yksityiselämän tasapainottamisen edistämiseksi;

ottaa huomioon, että Euroopan työmarkkinat ovat eriytyneet sukupuolen mukaan (24); toteaa, että komissiokin tunnusti tämän 8. maaliskuuta 2016 antamassaan EU:n sosiaalista pilaria käsittelevässä tiedonannossa (COM(2016)0127, liite I), jossa se totesi, että ”vaikka naisten koulutustaso on jo korkeampi kuin miesten, heidän osuutensa työllisistä on suhteessa pieni, he ovat yliedustettuina osa-aikatöissä ja pienipalkkaisilla aloilla, ja heidän tuntipalkkansa on pienempi myös samanarvoista työtä tehtäessä”;

L.	ottaa huomioon, että köyhyys ja eriarvoisuus ovat lisääntyneet EU:n harjoittamien makrotalouspolitiikkojen ja talouskriisin vuoksi määrättyjen säästötoimien seurauksena;

toteaa, että perhe- ja työelämän yhteensovittaminen on erityisen haastavaa yksinhuoltajille, joista enemmistö on naisia; ottaa huomioon, että jopa 34:ää prosenttia EU:n 28 jäsenvaltion yksinhuoltajaäideistä uhkaa köyhyys, ja että tällaisista perheistä tuleviin lapsiin kohdistuu suhteettoman suuri riski sukupolvelta toiselle periytyvään köyhyyteen;

N.	toteaa, että nk. köyhyyden naisistumisen negatiiviset vaikutukset koskevat pääasiassa yksinhuoltajaäitien lapsia, joiden huoltaja joutuu jatkuvasti kamppailemaan yrittäessään yhdistää perheen ainoan elättäjän ja vanhemman tehtävät toisiinsa;

katsoo, että naisten ja miesten tasa-arvo työmarkkinoilla on hyödyllistä sekä naisille että taloudelle ja yhteiskunnalle kokonaisuudessaan, sillä se on tärkeä taloudellinen valtti, jolla voidaan edistää kestävää ja osallistavaa talouskasvua ja ammatillisten erojen kaventamista sekä työmarkkinoiden tehokkuutta ja sujuvuutta; toteaa, että naisten tuleminen ja palaaminen työelämään johtaa perheen ansiotulojen, kulutuksen, sosiaaliturvamaksuista saatujen tulojen ja verotulojen lisääntymiseen; ottaa huomioon, että naiset kohtaavat yhä syrjintää työelämään tullessaan ja siellä pysyessään ja että heiltä evätään työntekijöiden oikeuksia etenkin raskauteen ja äitiyteen liittyvistä syistä;

P.	ottaa huomioon, että sukupuolten palkkaero on 16,3 prosenttia ja että epätyypilliset ja epävarmat työsopimusten muodot myös vaikuttavat naisiin miehiä enemmän;

Q.	toteaa, että työmarkkinoilla esiintyvällä eriarvoisuudella on elinikäisiä seurauksia ja vaikutuksia naisten oikeuksiin, kuten eläkkeisiin, ja että tästä on osoituksena sukupuolten eläke-ero, joka on EU:ssa 39 prosenttia eli yli kaksinkertainen verrattuna sukupuolten palkkaeroon (16 prosenttia);

ottaa huomioon, että eri ammattiryhmistä erityisesti naispuolisilla itsenäisillä ammatinharjoittajilla ja yrittäjillä on suuria vaikeuksia saattaa työ- ja yksityiselämä tasapainoon; ottaa huomioon, että yrittäjiksi haluavilla naisilla on usein vaikeuksia luoton saannissa, sillä rahoituksen välittäjät myöntävät heille vastahakoisesti lainaa, koska naisten katsotaan olevan alttiimpia riskeille ja heidän yritystensä kasvu on epätodennäköisempää;

katsoo, että yhteiskunnan laajalti välittämissä stereotypioissa naisille annetaan toissijainen asema yhteiskunnassa; katsoo, että nämä stereotypiat kehittyvät jo lapsuudessa ja vaikuttavat koulutusvalintoihin ja vaikuttavat edelleen työmarkkinoilla; ottaa huomioon, että naiset jäävät edelleen liian usein ”naisille kuuluviin” tehtäviin, joissa on usein heikko palkka; ottaa huomioon, että työmarkkinoiden jakautuminen tällä tavoin lisää stereotypioita, joiden vuoksi hoivatehtävät ovat valtaosin lähinnä naisten vastuulla, minkä johdosta naiset kuluttavat palkattomiin hoivatehtäviin 2–10 kertaa enemmän aikaa kuin miehet (25); toteaa, että sukupuolistereotypiat ja sukupuoleen perustuva syrjintä vaikuttavat kielteisesti naisten henkilökohtaiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen riippumattomuuteen sekä heidän tulevaisuudennäkymiinsä ja johtavat siihen, että naisten osuus osa-aikatyöntekijöistä on suurempi kuin miesten, naisten urat keskeytyvät usein ja heidän kohdallaan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riski on suurempi erityisesti yksinhuoltajaäitien osalta, minkä vuoksi naisten itsenäisyys on kaventunut;

katsoo, että EU:n ja jäsenvaltioiden nykyisestä toimintapoliittisesta kehyksestä ja lainsäädännöstä huolimatta perhevapaiden tyyppisissä työstä poissaolojaksoissa ilmenee yhä sekä naisiin että miehiin kohdistettua syrjintää ja leimaamista, mikä vaikuttaa erityisesti naisiin, jotka pääasiallisina hoitajina käyttävät perhevapaita;

katsoo, että miesten ja naisten erot vanhempainvapaiden käyttämisessä ovat osoitus sukupuolisyrjinnästä; ottaa huomioon, että isät käyttävät unionin jäsenvaltioissa edelleen vain pienen osan vanhempainvapaista, sillä vähintään yhden vanhempainvapaapäivän käyttävien isien osuus on vain kymmenen prosenttia, ja että naiset käyttävät jopa 97-prosenttisesti molempien vanhempien käytettävissä olevat vanhempainvapaat; toteaa saatavilla olevien tietojen vahvistavan, että osallistumisaste on alhainen, jos perhevapaan tyyppinen poissaolojakso on palkaton tai huonosti palkattu; ottaa huomioon, että molemmat vanhemmat käyttävät tasa-arvoisemmin sellaisia vanhempainvapaita, jotka eivät ole kokonaan tai osittain siirrettävissä ja joista maksetaan asianmukainen korvaus, ja että tällaisilla vapailla voidaan osaltaan vähentää naisten syrjintää työmarkkinoilla; ottaa huomioon, että vain muutamat jäsenvaltiot kannustavat isiä käyttämään isyys- tai vanhempainvapaata, minkä vuoksi miehet jäävät vaille mahdollisuutta osallistua tasapuolisesti lastensa hoitoon ja viettää aikaa heidän kanssaan;

katsoo, että on olennaisen tärkeää toteuttaa toimenpiteitä, joilla edistetään isien vapaan käyttöä, erityisesti siksi, että vanhempainvapaan käyttävät isät pystyvät rakentamaan paremman suhteen lapsiinsa ja heillä on todennäköisemmin aktiivinen osa tulevissa lastenkasvatukseen liittyvissä tehtävissä;

ottaa huomioon, että Eurofoundin tutkimusten mukaan seuraavat näkökohdat vaikuttavat siihen, miten paljon isät käyttävät vanhempainvapaita: korvaustaso, vapaajärjestelmän joustavuus, tietojen saatavuus, lastenhoitopalvelujen saatavuus ja joustavuus ja pelko joutua syrjään työmarkkinoilta vapaan vuoksi;

ottaa huomioon, että kohtuuhintaisen, riittävän ja laadukkaan varhaiskasvatuksen saatavuus, muiden huollettavana olevien henkilöiden hoidosta huolehtiminen sekä laadukkaat sosiaalipalvelut ovat tärkeimmät tekijät, jotka vaikuttavat naisten osallistumiseen työmarkkinoille; ottaa huomioon, että laadukkaita ja kaikkien tuloluokkien saatavilla olevia lastenhoitopalveluja tarjoavia infrastruktuureja ei ole riittävästi; korostaa, että 27 prosenttia eurooppalaisista katsoo lastenhoidon heikon laadun vaikeuttavan kyseisten palvelujen käyttöä (26); toteaa, että laadukkaat palvelut edellyttävät investoimista lastenhoidosta vastaavien työntekijöiden koulutukseen (27); panee merkille, että vain 11 jäsenvaltiota on täyttänyt Barcelonan ensimmäisen tavoitteen (lastenhoitopalveluja tarjottava vähintään 90 prosentille kolmevuotiaista ja sitä vanhemmista alle kouluikäisistä lapsista) ja että vain kymmenen jäsenvaltiota on saavuttanut toisen tavoitteen (lastenhoitopalveluja tarjottava vähintään 33 prosentille alle kolmevuotiaista lapsista) (28);

Y.	korostaa, että varhaiskasvatus ja pienten lasten hoito sekä lasten 0–3-vuotiaina saamat kokemukset vaikuttavat ratkaisevasti lasten kognitiiviseen kehitykseen, koska viiden ensimmäisen ikävuoden aikana kehittyy olennaisia valmiuksia;

Z.	toteaa, että työn ja yksityiselämän tasapainottamiseen tähtäävällä toimintapolitiikalla olisi myös taattava vanhemmille mahdollisuus täyttää velvollisuutensa lapsiaan kohtaan; katsoo, että tätä varten on tarjottava sekä äideille että isille riittävästi varoja, aikaa ja tukea;

AA.

panee merkille, että Eurooppa on maanosa, jossa elää suurin määrä ikääntyneitä kansalaisia, ja että ikääntymiskehitys jatkuu tulevina vuosikymmeninä; toteaa, että monilla jäsenvaltioilla ei ole riittäviä pitkäaikaishoidon valmiuksia, joilla voitaisiin vastata hoitotarpeen kasvuun ja terveen elinajan indikaattorin pysymiseen muuttumattomana tai laskemiseen; panee merkille, että useimmat iäkkäiden omaisten virallista kotihoitoa varten luodut työpaikat ovat matalapalkkaisia ja vaativat vähän koulutusta (29);

AB.	toteaa, että epäviralliset hoitajat täyttävät 80 prosenttia hoitotarpeista EU:ssa; panee merkille, että noin 3,3 miljoonaa 15–34-vuotiasta eurooppalaista on joutunut luopumaan kokoaikatyöstä, koska heidän huollettavanaan oleville lapsille tai iäkkäille omaisilleen ei ole saatavilla hoitopalveluja;

AC.

panee merkille, että tieto- ja viestintätekniikka sekä uudet tekniikat ovat muuttaneet työympäristöjä, organisaatiokulttuureita ja -rakenteita eri aloilla; painottaa, että päätöksenteon on pysyttävä teknologian kehityksen tasalla, jotta varmistetaan, että sosiaaliset normit ja sukupuolten tasa-arvo menevät eteenpäin eivätkä taaksepäin uusissa olosuhteissa;

AD.	toteaa, että hoitotyön ja palkkatyön yhdistelmä vaikuttaa suuresti työn kestävyyteen ja työllisyysasteeseen, erityisesti naisten kohdalla, jotka jossakin elämänsä vaiheessa saattavat joutua hoitovastuuseen lapsenlapsistaan ja/tai iäkkäistä vanhemmistaan (30);

AE.

ottaa huomioon, että joissakin EU:n oikeusjärjestelmissä vero- ja sosiaaliturvajärjestelmiä ei ole yksilöllistetty ja naisilla on ainoastaan puolisoidensa kautta johdettuja oikeuksia, myös terveys- ja eläkepalvelujen alalla; katsoo, että jäsenvaltiot, jotka pakottavat vaimon/äidin riippuvuuteen, harjoittavat välitöntä naisten syrjintää ja epäävät heiltä täydet kansalaisoikeudet toimittamalla valtion palveluja valikoidusti;

AF.

toteaa, että tarvitaan kohdennettuja työmarkkinapolitiikkoja sekä työ- ja yksityiselämää tasapainottavia toimintapolitiikkoja, jotta voidaan ottaa huomioon haavoittuvassa asemassa olevien naisten kohtaamat moniperusteiset esteet, jotka vaikuttavat työ- ja yksityiselämän tasapainoon ja työsuhdeturvaan; katsoo, että tämä koskee erityisesti vammaisia ja nuoria naisia, siirtolais- ja pakolaisnaisia, etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvia naisia ja HLBTI-naisia;

AG.	korostaa, että antamalla työntekijöille heitä syrjimättä vapaata itsensä kehittämiseen ja koulutukseen elinikäisen oppimisen yhteydessä edistetään heidän hyvinvointiaan sekä heidän panostaan taloudessa uusien ammattitaitojen ja korkeamman tuottavuuden muodossa (31);

AH.

ottaa huomioon, että pelkkä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista koskevien politiikkojen täytäntöönpano ei itsessään hyödytä työntekijöitä, jollei niiden yhteydessä panna täytäntöön myös elinolosuhteita parantavia ja muun muassa kulttuurista, virkistystoiminnasta ja urheilusta nauttimista edistäviä politiikkoja;

Yleiset periaatteet

huomauttaa, että työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on laajasti tulkittava käsite, joka kattaa kaikki lainsäädännölliset ja muut yleiset politiikat, joilla pyritään edistämään riittävää ja oikeasuhteista tasapainoa ihmisten elämän eri osa-tekijöiden välillä; katsoo, että työ- ja yksityiselämän välinen aito tasapaino edellyttää vakaata, laaja-alaista, rakenteellista, johdonmukaista ja kattavaa toimintapolitiikkaa, johon sisältyy kannustimia ja tehokkaita toimia ja jolla sovitetaan yhteen työ, huollettavien hoito ja perheen yhdessäoloaika sekä vapaa-aika ja itsensä kehittäminen; toteaa, että ennen muuta tarvitaan asenteiden muuttumista yhteiskunnassa sukupuolistereotypioiden murtamiseksi niin, että työ ja hoivatehtävät jaetaan entistä tasaisemmin miesten ja naisten välillä;

korostaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan hengen mukaisesti työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on taattava kaikille ihmisille perusoikeutena ja toteutettavat toimenpiteet on suunnattava kaikille eikä vain nuorille äidille ja isille tai hoitajille; kehottaa ottamaan käyttöön tämän oikeuden takaavan kehyksen sosiaaliturvajärjestelmien perustavoitteena, ja kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita edistämään sekä julkisella että yksityisellä sektorilla liike-elämän hyvinvointimalleja, jotka edellyttävät työ- ja yksityiselämän tasapainon kunnioittamista; katsoo, että tämä oikeus olisi valtavirtaistettava kaikissa unionin toimissa, joilla voi olla suora tai epäsuora vaikutus tähän asiaan;

huomauttaa, että EU:lla on vastassaan ennennäkemättömiä väestörakenteen muutoksia – elinajanodotteen kasvu, syntyvyyden lasku, perherakenteiden muutokset uusine parisuhteen ja yhteiselämän muotoineen, myöhäinen vanhemmuus ja muuttoliike – ja että ne asettavat EU:n uusien haasteiden eteen; on huolestunut siitä, että talous- ja rahoituskriisillä on ollut kielteinen vaikutus työ- ja yksityiselämää tasapainottavaan toimintapolitiikkaan sekä laadukkaiden ja kohtuuhintaisten yleistä etua koskevien palveluiden saatavuuden takaamiseen tarvittaviin julkisiin varoihin; kehottaakin komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön myönteisiä toimenpiteitä ja kannustimia väestörakenteen muuttumisen tukemiseksi, sosiaaliturvajärjestelmien säilyttämiseksi ja kansalaisten ja koko yhteiskunnan hyvinvoinnin ja kehityksen edistämiseksi;

painottaa, että kriisi on kiihdyttänyt syntyvyyden laskua EU:ssa, sillä työttömyys, heikot työmahdollisuudet, epävarmuus tulevaisuudesta ja työmarkkinoilla tapahtuva syrjintä saavat nuoret, erityisesti nuoret ammattitaitoiset naiset, siirtämään lasten saantia myöhemmäksi säilyttääkseen jalansijansa yhä kilpailukeskeisimmillä työmarkkinoilla; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia edistämään perheystävällisiä työympäristöjä, yhteensovittamissuunnitelmia, työhönpaluuohjelmia, työntekijöiden ja työpaikan välisiä viestintäkanavia sekä yrityksille ja itsenäisille ammatinharjoittajille suunnattuja kannustimia erityisesti sen varmistamiseksi, että ihmiset eivät joudu kärsimään taloudellisesti lasten saamisen vuoksi ja että perustellut uratavoitteet eivät ole ristiriidassa perheeseen liittyvien suunnitelmien kanssa; korostaa, että äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaita voidaan käyttää tehokkaasti yhteiskunnalle ja talouselämälle edullisella tavalla ainoastaan, jos niiden rinnalla käytetään muita toimintapoliittisia välineitä, kuten tarjoamalla laadukkaita ja kohtuuhintaisia lastenhoitopalveluja;

panee tyytyväisenä merkille, että komissio pitää työ- ja yksityiselämää tasapainottavaa toimintapolitiikkaa keskeisenä keinona vastata sosioekonomisiin haasteisiin; kehottaa EU:n työmarkkinaosapuolia esittämään sopimuksen kattavasta lainsäädännöllisten ja muiden toimenpiteiden paketista, joka koskee työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamista; kehottaa komissiota tekemään toissijaisuusperiaate huomioon ottaen komission vuoden 2017 työohjelman yhteydessä ehdotuksen tällaisesta toimenpidepaketista sosiaalisten oikeuksien eurooppalaisen pilarin yhteydessä, jos työmarkkinaosapuolet eivät pääse paketista yksimielisyyteen; korostaa, että miesten ja naisten tasa-arvo olisi sisällytettävä lainsäädäntöehdotuksiin oikeusperustana; kehottaa komissiota toteuttamaan yhdessä sosiaalisten sidosryhmien kanssa sosiaalisten oikeuksien pilarin, joka johtaa sellaisiin todellisiin sosiaalisiin investointeihin, joissa korostetaan ensisijaisesti sijoituksia inhimilliseen pääomaan;

panee tyytyväisenä merkille, että komissio on käynnistänyt julkisen kuulemisen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista kerätäkseen näkemyksiä ja palautetta monista keskeisistä periaatteista hyvin toimivien ja oikeudenmukaisten työmarkkinoiden ja sosiaaliturvajärjestelmien tukemiseksi euroalueella;

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että asiaan liittyvissä toimintapolitiikoissa ja toimissa otetaan huomioon perhesuhteiden yhä suurempi moninaisuus, myös rekisteröidyt parisuhteet ja vanhemmuus- ja isovanhemmuusjärjestelyt, sekä koko yhteiskunnan moninaisuus erityisesti sen takaamiseksi, ettei lasta syrjitä hänen vanhempiensa siviilisäädyn tai perherakenteen vuoksi; kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan vastavuoroisesti oikeudelliset asiakirjat vapaan liikkuvuuden takaamiseksi ilman syrjintää;

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan ja panemaan täytäntöön toimintapolitiikkoja ja toimia, joilla tuetaan epäedullisimmassa asemassa olevia tai nykyisen lainsäädännön ja politiikan ulkopuolelle jääviä henkilöitä, kuten yksinhuoltajavanhemmille, avopareille, samaa sukupuolta oleville pareille, siirtolaisille, itsenäisille ammatinharjoittajille sekä niin kutsutuille avustaville puolisoille ja perheille, joiden jäsenistä yksi tai useampi on vammainen;

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista koskevassa lainsäädännössä ja politiikassa otetaan huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus sekä vammaisyleissopimuksen komitean vuonna 2015 EU:lle esittämät loppupäätelmät;

10.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että lasten hyvinvointi ja etu ovat ensisijaisia tavoitteita työ- ja yksityiselämän yhteensovittamiseen tähtäävän politiikan laatimisessa, seurannassa ja täytäntöönpanossa; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön suosituksen ”Investoidaan lapsiin” (32) ja seuraamaan tiiviisti sen täytäntöönpanon edistymistä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan ja ottamaan käyttöön aloitteita, kuten lapsitakuu, jolla lapsi asetetaan nykyisten köyhyyden torjuntaa koskevien toimintalinjojen ytimeen, jotta jokaisella lapsella voi olla oikeus ilmaiseen terveydenhuoltoon, ilmaiseen koulutukseen, ilmaiseen lastenhoitoon, ihmisarvoiseen asuntoon ja riittävään ravintoon osana EU:n integroitua suunnitelmaa lapsiköyhyyden torjumiseksi;

11.

katsoo, että lasten köyhyys liittyy vanhempien köyhyyteen, ja kehottaa näin ollen jäsenvaltioita panemaan täytäntöön lasten köyhyydestä ja hyvinvoinnista annetun suosituksen ja käyttämään sen yhteydessä indikaattoreihin perustuvia seurantakehyksiä;

12.

painottaa, että työ- ja yksityiselämän sekä oikeanlaisten yritysstrategioiden tasapainottamista koskevaa toimintapolitiikkaa on tarkasteltava koko eliniän kannalta, jotta jokaista ihmistä tuetaan hänen elämänsä kaikissa eri vaiheissa ja jotta jokainen voi osallistua aktiivisesti työmarkkinoille työntekijöiden oikeuksia nauttien sekä yhteiskuntaan kokonaisuudessaan;

13.

painottaa, että työ- ja yksityiselämän tasapainoa on parannettava ja sukupuolten tasa-arvoa vahvistettava, jotta voidaan tukea naisten, erityisesti hoivatehtävistä vastaavien naisten ja yksinhuoltajaäitien, osallistumista työmarkkinoille ja saavuttaa tavoitteet naisten vaikutusmahdollisuuksien parantamisesta; korostaa, että naisten taloudellisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisessä keskeistä on muuttaa ja mukauttaa työmarkkinoita ja sosiaaliturvajärjestelmiä naisten elinkaaren huomioon ottamiseksi;

14.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään muutoksen aikaansaavia toimintapolitiikkoja ja investoimaan tiedotuskampanjoihin sukupuolistereotypioiden murtamiseksi ja hoito- ja kotitaloustehtävien tasapuolisemman jakaantumisen edistämiseksi keskittyen myös miesten oikeuteen ja tarpeeseen kantaa vastuuta joutumatta leimatuksi tai rangaistuksi; katsoo, että olisi kiinnitettävä huomiota yrityksiin ja että niiden pyrkimyksiä edistää työ- ja yksityiselämän tasapainottamista ja torjua syrjintää olisi tuettava;

15.

kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan suojelua työ- ja yksityiselämän tasapainoon liittyvältä syrjinnältä ja laittomalta irtisanomiselta, joista erityisesti naispuoliset työntekijät kärsivät, sekä varmistamaan oikeussuojan saatavuuden ja muutoksenhakumahdollisuuden, myös tarjoamalla nykyistä laajemmin tietoa työntekijän oikeuksista sekä tarvittaessa oikeudellisesta avusta; kehottaa tämän vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan toimintapolitiikkoja, joilla parannetaan syrjinnän vastaisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa työpaikoilla, myös lisäämällä tiedotuskampanjoiden avulla tietoisuutta laillisista oikeuksista yhdenvertaiseen kohteluun, soveltamalla käänteistä todistustaakkaa (33) ja valtuuttamalla kansalliset tasa-arvoelimet suorittamaan omasta aloitteestaan tasa-arvokysymyksiä koskevia virallisia tutkintoja ja auttamaan syrjinnän uhreja;

16.

korostaa, että yhdenvertaisuutta koskevien vertailukelpoisten, kattavien, luotettavien ja säännöllisesti ajan tasalle saatettavien tietojen puute vaikeuttaa syrjinnän, erityisesti epäsuoran syrjinnän, todistamista; kehottaa jäsenvaltioita keräämään järjestelmällisesti yhdenvertaisuutta koskevia tietoja ja julkistamaan niitä yhteistyössä kansallisten tasa-arvoelimien ja tuomioistuinten kanssa, myös jotta niitä voitaisiin analysoida ja seurata maakohtaisia suosituksia varten; kehottaa komissiota tekemään aloitteita tällaisen tiedonkeruun edistämiseksi jäsenvaltioille suunnatulla suosituksella sekä antamalla Eurostatille tehtäväksi kehittää kuulemisia, joilla pyritään valtavirtaistamaan kaikkia syrjintäperusteita koskevien tietojen erittely eurooppalaisen sosiaalitutkimuksen indikaattoreita varten; kehottaa komissiota jatkamaan yhteistyötään Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) kanssa parantaakseen järjestelmällisesti sukupuolen mukaan eriteltyjen tietojen määrää ja laatua;

17.

kehottaa komissiota tarkastelemaan säännöllisesti edistymistä Pekingin toimintaohjelmassa nimetyillä kriittisillä ongelma-alueilla, joita varten Euroopan tasa-arvoinstituutti on jo laatinut indikaattoreita, ja ottamaan tarkastelujen tulokset huomioon arvioidessaan sukupuolten tasa-arvoa EU:ssa;

18.

panee merkille kansallisten tasa-arvoelinten merkittävän roolin työsyrjintädirektiivin 2000/78/EY täytäntöönpanossa, sillä ne edistävät tiedotustoimia ja tiedonkeruuta, pitävät yhteyttä työmarkkinaosapuoliin ja muihin sidosryhmiin, selvittävät raportointipuutteita ja parantavat valitusmenettelyjen saatavuutta; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan tasa-arvoelimien, myös Equinet-verkoston, asemaa, valmiuksia ja riippumattomuutta muun muassa huolehtimalla niiden riittävästä rahoituksesta; kehottaa erityisesti vahvistamaan yhdenvertaisesta kohtelusta annetussa direktiivissä 2006/54/EY tarkoitettuja järjestöjä takaamalla niille oikeussuojan ja muutoksenhakumahdollisuuden;

19.

pitää tarpeellisena antaa kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten sekä lainvalvontaelimien ja työsuojeluviranomaisten työntekijöille asianmukaista koulutusta lainsäädännöstä ja oikeuskäytännöstä, jotka koskevat syrjimättömyyttä työelämässä; katsoo tämäntyyppisen koulutuksen olevan ratkaisevan tärkeää myös tuomari-, syyttäjä- ja asianajajakunnalle sekä poliiseille;

20.

kehottaa jäsenvaltioita yhdessä komission kanssa takaamaan, että julkisen politiikan mukaisesti myönnetyt sosiaalietuuksia koskevat oikeudet ovat tasa-arvoisesti naisten ja miesten käytettävissä, jotta varmistetaan, että kaikki voivat käyttää oikeuksiaan ja voivat saattaa työ- ja yksityiselämänsä parempaan tasapainoon;

Naiset ja miehet tasavertaisina palkansaajina ja huoltajina

21.

painottaa tarvetta poistaa sukupuolten eriarvoisuus palkallisessa ja palkattomassa työssä ja edistää lapsia ja huollettavia koskevien vastuiden, kustannusten ja hoitotehtävien tasapuolista jakamista naisten ja miesten välillä sekä koko yhteiskunnan tasolla, myös varmistamalla yleistä etua koskevien palveluiden yleinen saatavuus; korostaa tässä yhteydessä, että tarvitaan erityisiä ehdotuksia, joiden tarkoituksena on tasapainottaa paremmin työ- ja yksityiselämä;

22.

pitää hyvin valitettavana sitkeää sukupuolten palkkaeroa, joka on vastoin SEUT:n 157 artiklaan kirjattua mies- ja naispuolisille työntekijöille samasta työstä maksettavan saman palkan perusperiaatetta ja josta erityisesti lapsia saavat ja kasvattavat naiset kärsivät; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita laatimaan ja panemaan täytäntöön yhdessä työmarkkinaosapuolten ja tasa-arvojärjestöjen kanssa sukupuolten palkkaeron poistamiseen tähtääviä toimintapolitiikkoja; kehottaa jäsenvaltioita tekemään määräajoin palkkakartoituksia näiden toimien täydentämiseksi;

23.

kehottaa komissiota 16. kesäkuuta 2016 annettujen tasa-arvoa koskevien neuvoston päätelmien mukaisesti nostamaan sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi laatimansa strategisen toimintaohjelman prioriteettia ja sisällyttämään Eurooppa 2020 -strategiaan sukupuolinäkökulman sen varmistamiseksi, että tasa-arvotoiminnan painoarvo ei vähene; kehottaakin komissiota hyväksymään vuoden 2015 jälkeisen sukupuolten tasa-arvostrategian vuosia 2011–2020 koskevan Euroopan tasa-arvosopimuksen suositusten mukaisesti;

24.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön ennakoivia toimintapolitiikkoja ja asianmukaisia investointitoimia, jonka tarkoituksena on tukea naisia ja miehiä, jotka tulevat, palaavat, pysyvät ja etenevät työmarkkinoille perhe- ja hoitovapailla vietettyjen poissaolojaksojen jälkeen, varmistamalla, että he saavat kestävää ja laadukasta työtä, Euroopan sosiaalisen peruskirjan 27 artiklan mukaisesti; korostaa erityisesti tarvetta taata mahdollisuus palata samoihin, vastaaviin tai samantyyppisiin työtehtäviin, suojelu irtisanomiselta ja epäedulliselta kohtelulta raskauden johdosta tai perhevapaan hakemisen tai pitämisen vuoksi sekä työhönpaluun jälkeinen suoja-aika, jonka kuluessa työntekijät voivat mukautua uudelleen työtehtäviinsä;

25.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan mukaan sukupuolten tasa-arvoa edistävään toimintapolitiikkaan; painottaa tällaisille toimintapolitiikoille osoitetun riittävän rahoituksen sekä kollektiivisten sopimusten ja työehtosopimusten merkitystä syrjinnän torjunnassa ja edistettäessä sukupuolten tasa-arvoa työssä, sekä korostaa tutkimuksen ja parhaiden käytäntöjen vaihdon tärkeyttä;

26.

katsoo, että jotta Eurooppa 2020 -strategian tavoite nostaa kokonaistyöllisyysaste 75 prosenttiin voidaan saavuttaa, on keskeisen tärkeää edistää naisten osallistumista työmarkkinoille ja heidän taloudellista riippumattomuuttaan, mikä kasvattaisi myös BKT:tä; kehottaakin komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan toimiaan ja lisäämään investointejaan, joilla tuetaan naisten työllistymistä laadukkaille työpaikoille erityisesti sellaisilla aloilla ja sellaisissa tehtävissä, joissa naiset ovat aliedustettuina, kuten luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan sekä vihreän talouden aloilla tai ylemmissä johtotehtävissä kaikilla aloilla;

Perhe- ja hoitovapaan tyyppiset työstä poissaolojaksot

27.

panee merkille, että komissio on perunut äitiyslomaa koskevan direktiivin tarkistuksen, ja kehottaa sitä antamaan tiiviissä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa ja kansalaisyhteiskuntaa kuullen kunnianhimoisen ja korkeita normeja sisältävän ehdotuksen, jotta varmistetaan työ- ja yksityiselämän tasapainon kohentuminen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että naiset saavat äitiysloman ajalta palkkaa ja kuuluvat sosiaaliturvan piiriin, jotta voidaan tukea perheitä ja torjua eriarvoisuutta, lujittaa naisten sosiaalista ja taloudellista riippumattomuutta sekä ehkäistä se, että he joutuvat kärsimään taloudellisesti lasten saamisen vuoksi; korostaa, että äitiysloman ohella on ryhdyttävä tehokkaisiin toimenpiteisiin, joilla turvataan raskaana olevien naisten ja vastasynnyttäneiden, imettävien ja yksinhuoltajaäitien oikeudet Kansainvälisen työjärjestön ja Maailman terveysjärjestön suositusten mukaisesti;

28.

kehottaa parantamaan yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa erityyppisten vapaiden koordinointia EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla; huomauttaa, että parantamalla erityyppisten vapaiden saatavuutta kansalaisille voidaan tarjota vapaita koskeva elinkaaren mittainen perspektiivi ja heidän osallistumistaan työelämään, heidän yleistä tehokkuuttaan sekä tyytyväisyyttään työtehtäviinsä voidaan lisätä; toteaa, että jos vapaata koskevia säännöksiä ei ole tai jos nykyisiä säännöksiä pidetään riittämättöminä, työmarkkinaosapuolilla voi olla rooli äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaata koskevien uusien säännösten laatimisessa tai nykyisten säännösten ajantasaistamisessa;

29.

kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan riittävistä korvaavista tuloista ja sosiaaliturvaetuuksista kaikentyyppisten perhe- tai hoitovapaiden aikana sen varmistamiseksi, että matalapalkkaiset työntekijät voivat käyttää vapaita tasavertaisesti muiden kanssa;

30.

kehottaa komissiota julkaisemaan kertomuksen vanhempainvapaata koskevan direktiivin täytäntöönpanosta, ja kehottaa komissiota ja työmarkkinaosapuolia harkitsemaan riittäviin korvaaviin tuloihin ja riittävään sosiaaliturvaan perustuvan vanhempainvapaan vähimmäiskeston asianmukaisen pidentämisen tarjoamista neljästä kuukaudesta vähintään kuuteen kuukauteen sekä nostamaan lapsen ikään perustuvaa rajaa, jonka jälkeen vanhempainvapaata ei enää voida käyttää; korostaa, että vanhemmille olisi annettava mahdollisuus käyttää vanhempainvapaata joustavasti joko osissa tai yhdessä jaksossa; pyytää jäsenvaltioita yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa tarkastelemaan uudelleen vanhempainvapaiden taloudellisia korvausjärjestelmiä sellaisen korvaavien tulojen tason saavuttamiseksi, joka toimisi kannustimena ja rohkaisee myös miehiä ottamaan vanhempainvapaata direktiivin takaaman vähimmäisajan yli; toteaa uudelleen, että vanhempainvapaa olisi jaettava tasapuolisesti vanhempien välillä ja merkittävän osan vapaasta olisi pysyttävä sellaisena, että sitä ei voi siirtää (34); korostaa, että molempia vanhempia on kohdeltava samalla tavoin tuloja koskevien oikeuksien ja vanhempainvapaan keston osalta;

31.

panee merkille vammaisten lasten työssä käyvien vanhempien lisääntyneen haavoittuvuuden; kehottaa siksi komissiota parantamaan ja tiukentamaan direktiivin 2010/18/EU säännöksiä, jotka koskevat tukikelpoisuusehtoja ja vanhempainvapaan myöntämistä niille, joilla on vammaisia lapsia tai lapsia, joilla on vakava tai pitkällinen toimintakyvyttömyyttä aiheuttava sairaus; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita tarjoamaan näille vanhemmille mahdollisuutta pitää vanhempainlomaa direktiivissä säädetyn lapsen ikään perustuvan rajan jälkeen ja myöntämään heille lisää äitiys- tai isyyslomaa ja vanhempainvapaata (mikäli sitä on saatavilla);

32.

uskoo, että vapaiden järjestelyjä koskevan oikeuden yksilöllistämistä on ehdottomasti edistettävä, myös siten, että isät voivat lujittaa rooliaan lastensa kasvattamisessa pitämällä vapaita, jotta työ- ja yksityiselämä voidaan sovittaa yhteen sukupuolten kannalta tasapuolisesti ja Eurooppa 2020 -strategiassa naisille ja miehille asetetut työllisyystavoitteet voidaan saavuttaa;

33.

kehottaa komissiota harkitsemaan muun muassa seuraavien hyvin perusteltujen ja johdonmukaisten aloitteiden esittämistä, jotta lasten vanhemmat tai huollettavista vastuussa olevat henkilöt voivat saattaa työ- ja yksityiselämänsä paremmin tasapainoon:

1)	isyysvapaadirektiivi, jossa säädetään täysin palkallisesta vähintään kahden viikon pakollisesta vapaasta,

hoitovapaita koskeva direktiivi, joka täydentää ammattimaisen hoidon tarjontaa, antaa työssä käyville henkilöille mahdollisuuden hoitaa huollettaviaan ja tarjoaa hoitajalle riittävän palkan ja sosiaaliturvan; vaatii tässä yhteydessä työntekijälähtöistä joustavuutta ja riittäviä kannustimia, jotta miehet käyttäisivät hoitovapaita;

3)	kaikissa jäsenvaltioissa sovellettavat vähimmäisvaatimukset adoptiovanhempien ja -lasten erityistarpeisiin vastaamiseksi ja sen varmistamiseksi, että adoptiovanhemmilla ja biologisilla vanhemmilla on samat oikeudet;

toteaa samalla, että joissakin jäsenvaltioissa on jo toteutettu isyyslomia ja hoitovapaita koskevia ennakoivia toimia;

34.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan työ- ja sosiaaliturvalainsäädännön keinoin käyttöön sekä naisille että miehille tarkoitettuja niin sanottuja hoitohyvityksiä vastaaviksi ajanjaksoiksi eläkeoikeuksien kartuttamista varten, jotta voidaan tarjota turva ihmisille, jotka keskeyttävät työnteon antaakseen epävirallista ja palkatonta hoitoa huollettavalleen tai perheenjäsenelleen, ja tunnustamaan tällaisten hoitajien työn merkityksen koko yhteiskunnalle; kannustaa jäsenvaltioita vaihtamaan tätä kysymystä koskevia parhaita käytäntöjä;

Huollettavien hoito

35.

kehottaa jäsenvaltioita panemaan tehokkaasti täytäntöön Barcelonan tavoitteet vuoteen 2020 mennessä ja hyväksymään vuoden 2014 varhaiskasvatuksen laatupuitteet;

36.

muistuttaa, että sosiaalipalveluihin, myös sosiaaliseen infrastruktuuriin, tehtävät investoinnit vaikuttavat merkittävästi työllisyyteen ja tuottavat myös huomattavia lisätuloja julkiselle sektorille työstä perittävien verojen ja sosiaaliturvamaksujen ansiosta; pyytää jäsenvaltioita sijoittamaan laadukkaaseen ja varhaiskasvatukseen sekä vanhusten ja huollettavien hoitoon; kehottaa niitä varmistamaan tällaisten palvelujen yleisen saatavuuden ja kohtuuhintaisuuden harkitsemalla esimerkiksi hoitopalveluja, myös itsenäisen elämän mahdollistavia järjestelyjä, koskevien julkisten menojen lisäämistä ja hyödyntämällä EU:n varoja tehokkaammin; kehottaa käyttämään monivuotisen rahoituskehyksen tarkistusta sosiaalipalveluihin ja sosiaaliseen infrastruktuuriin tehtävien investointien lisäämiseen erityisesti ESR:n, EAKR:n ja ESIRin välityksellä; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan ilmaisten hoitopalvelujen tarjoamista köyhyydessä eläville ja sosiaalisesti syrjäytyneille perheille; toteaa myös, että julkisiin hoitoinfrastruktuureihin ja -palveluihin tehtävien investointien puutteella on suhteettoman suuri vaikutus yksinhuoltajiin, joiden suuri enemmistö on naisia;

37.

korostaa, että on välttämätöntä nähdä sellaisten henkilöiden suorittaman työn arvo, jossa he ovat omistaneet aikansa ja osaamisensa vanhusten ja apua tarvitsevien hoitamiseen;

38.

painottaa, että vammaisten lasten hoito on erityisen haastavaa työssä käyville vanhemmille, ja katsoo, että yhteiskunnan olisi tunnustettava tämä ja tuettava vanhempia julkisen politiikan ja työehtosopimusten avulla; kehottaa jäsenvaltioita painottamaan esikouluikäisten lasten hoidosta huolehtiessaan myös edellä mainitun hoidon saatavuutta ja laatua erityisesti lähtökohdiltaan vähäosaisten lasten ja vammaisten lasten hoidossa;

39.

kehottaa jäsenvaltioita tukemaan finanssipolitiikkaa, koska sitä voidaan käyttää tehokkaana keinona työ- ja yksityiselämän tasapainon parantamiseksi ja naisten työllisyyden edistämiseksi;

40.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön Barcelonan tavoitteiden kaltaisia vanhusten, vammaisten ja muiden huollettavien hoitoa koskevia tavoitteita sekä niiden seurantavälineitä, joilla mitataan laatua, saatavuutta ja kohtuuhintaisuutta; kehottaa Eurostatia, Eurofoundia ja Euroopan tasa-arvoinstituuttia (sukupuolten tasa-arvoa koskevan indeksinsä osalta) keräämään asiaan liittyviä tietoja ja suorittamaan tutkimuksia toimintansa tueksi;

41.

kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan vanhustenhoitopalvelujen verkostoa ja luomaan erityisesti kotihoitopalvelujen verkostoja; korostaa tässä yhteydessä myös tarvetta mukauttaa vanhustenhoitoa koskevat toimintapolitiikat yksilöllisiin tarpeisiin ja ottaa mahdollisuuksien mukaan huomioon vanhusten omat toivomukset hoitopaikkaa valittaessa;

42.

kehottaa komissiota pyrkimään laatimaan kaikkiin hoitopalveluihin sovellettavat eurooppalaiset laatustandardit, jotka koskevat muun muassa hoidon saatavuutta, käytettävyyttä ja kohtuullista hintaa ja joilla tuetaan jäsenvaltioiden toimia hoidon tason nostamiseksi; palauttaa mieliin jo olemassa olevat kehykset, kuten pitkäaikaishoitoa koskevan Euroopan laatukehyksen, joita olisi hyödynnettävä innoituksen lähteinä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään toimintapolitiikkoja, joilla pitkäaikaispotilaiden laitoshoidosta voidaan mahdollisuuksien mukaan luopua ja luopumisen vaikutuksiin voidaan mukautua avohoitojärjestelyjen tuella;

43.

huomauttaa, että työvoimaan investoiminen on tärkeä osa laadukkaiden palvelujen toteuttamista (35); kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia edistämään hoitotyöntekijöiden asianmukaisia työoloja ja laadukkaita työpaikkoja, muun muassa tarjoamalla asianmukaista palkkaa, tunnustamalla hoitotyöntekijöiden aseman ja kehittämällä korkealaatuisia ammatillisia koulutusväyliä hoitotyöntekijöitä varten;

Laadukkaat työpaikat

44.

huomauttaa, että kaikkialla EU:ssa on suuri määrä työssäkäyviä köyhiä, joista joidenkin on tehtävä enemmän työtä ja pitempää työpäivää ja jopa montaa eri työtä toimeentuloon riittävän ansiotason saavuttamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia kehittämään palkkapolitiikan, johon sisältyy tehokkaita toimia palkkasyrjinnän torjumiseksi ja asianmukaisen palkan varmistamiseksi kaikille työntekijöille esimerkiksi ottamalla kansallisella tasolla käyttöön vähimmäispalkka, jolla taataan ihmisarvoinen elämä kansallisten käytäntöjen mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan työehtosopimuksia merkittävänä palkkapolitiikan kehittämisen keinona;

45.

katsoo, että työ- ja yksityiselämän tasapainon lähtökohtana on oltava työntekijöiden oikeudet ja turvallisuus työmarkkinoilla sekä oikeus vapaaseen ilman, että sitä rajoitetaan lisäämällä liikkuvuutta ja joustavuutta koskevia vaatimuksia; painottaa, että joustavuuden lisääminen voi voimistaa työmarkkinoilla nykyään tapahtuvaa naisten syrjintää, joka näkyy pienempinä palkkoina ja epätyypillisinä työsuhteina sekä suhteettoman suurena vastuuna palkattomasta kotityöstä, jollei sitä ennen oteta huomioon selkeää tasa-arvonäkökulmaa;

46.

kehottaa Eurofoundia kehittämään edelleen toimiaan, jotka liittyvät työpaikkojen laadun seurantaan sen toteuttaman Euroopan työoloja koskevan tutkimuksen avulla ja jotka pohjautuvat sen soveltamaan työn laatua koskevaan käsitteeseen, jossa otetaan huomioon palkka, tulevaisuudennäkymät, työajan laatu, ammattitaidon ja harkintavallan käyttö, sosiaalinen ympäristö, fyysinen riski ja työn intensiivisyys; kehottaa Eurofoundia lisäksi kehittämään tutkimustyötään, joka kohdistuu politiikkoihin, työmarkkinaosapuolten sopimuksiin ja työn laatua tukeviin yritysten käytänteisiin (36); kehottaa Eurofoundia jatkamaan työaikajärjestelyiden esiintyvyyden seurantaa ja esittämään analyyseja tällä alalla noudatetuista julkisista politiikoista ja työmarkkinaosapuolten sopimuksista, myös arvion siitä, miten niistä neuvotellaan ja miten niillä tuetaan työ- ja yksityiselämän tasapainoa; kehottaa Eurofoundia tutkimaan, miten kahden työntekijän kotitalouksissa sovitaan yhdessä työaikajärjestelyistä ja miten heitä voitaisiin parhaiten tukea;

47.

korostaa, että yhtäältä työ- ja yksityiselämän tasapainon lähtökohtana on oltava työntekijöiden oikeudet ja turvallisuus työmarkkinoilla sekä oikeus vapaaseen ilman, että sitä rajoitetaan lisäämällä liikkuvuutta ja joustavuutta koskevia vaatimuksia; huomauttaa, että toisaalta kunkin työntekijän henkilökohtainen tilanne ja perhetilanne on erilainen, ja katsookin, että työntekijöille olisi annettava mahdollisuus hyödyntää joustavia työjärjestelyjä niiden mukauttamiseksi heidän erityisiin olosuhteisiinsa elämän eri vaiheissa; katsoo, että tällaisella työntekijälähtöisellä joustavuudella voidaan edistää naisten työllisyyden lisäämistä; katsoo, että työntekijöillä ja työnantajilla on yhteinen vastuu tarkoituksenmukaisimpien järjestelyjen kehittämisestä ja niistä sopimisesta; kehottaa komissiota kartoittamaan, miten jäsenvaltioissa noudatetaan työntekijöiden oikeutta pyytää joustavia työaikajärjestelyjä;

48.

kannattaa niin sanottua älykästä työntekoa menetelmänä, jolla työnteko voidaan organisoida joustavuuden, riippumattomuuden ja yhteistyön yhdistelmän avulla ja joka ei välttämättä edellytä työpaikalla tai ennalta osoitetussa paikassa oloa mutta joka antaa työntekijöille mahdollisuuden päättää omista työajoistaan ja joka silti noudattaa lakiin ja työehtosopimukseen perustuvia päivittäisen ja viikoittaisen työajan enimmäiskeston rajoja; painottaa siksi mahdollisuuksia, joita älykäs työnteko tarjoaa työ- ja yksityiselämän tasapainon parantamiseksi erityisesti vanhemmille, jotka palaavat tai tulevat työmarkkinoille äitiys- tai vanhempainvapaan jälkeen; ei kuitenkaan kannata siirtymistä läsnäolon kulttuurista jatkuvasti saatavilla olon kulttuuriin; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia varmistamaan älykästä työntekoa koskevien toimintapoliittisten linjausten laadinnan yhteydessä, ettei niillä aseteta lisää rasitteita työntekijälle vaan niillä sen sijaan vahvistetaan työ- ja yksityiselämän tervettä tasapainoa ja lisätään työntekijöiden hyvinvointia; korostaa tarvetta keskittyä työn tuloksiin, jotta vältetään näiden uusien työmuotojen väärinkäyttö; kehottaa jäsenvaltioita edistämään teknologian mahdollisuuksia, kuten digitaalista tietoa, nopeita internetyhteyksiä ja audio- ja videotekniikkaa, joita voidaan hyödyntää älykkäissä (etä)työskentelyjärjestelyissä;

49.

korostaa, että vaihtoehtoisilla liiketoimintamalleilla, kuten osuuskunnilla ja keskinäisillä yhtiöillä, on mittavat mahdollisuudet edistää sukupuolten tasa-arvoa sekä työ- ja yksityiselämän tervettä tasapainoa, erityisesti kehittyvässä älykkääseen työntekoon soveltuvassa digitaalisessa ympäristössä, kun otetaan huomioon työntekijöiden lisääntynyt osallistuminen päätöksentekoon; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan osuuskuntien ja vaihtoehtoisten liiketoimintamallien vaikutusta sukupuolten tasa-arvoon sekä työ- ja yksityiselämän tasapainoon erityisesti teknologian aloilla sekä määrittämään toimia parhaita käytänteitä koskevien mallien edistämiseksi ja jakamiseksi;

50.

on huolestunut muun kuin vapaaehtoisen osa-aikatyön lisääntymisestä erityisesti hoitovastuussa olevien naisten keskuudessa, sillä se lisää heidän köyhyysriskiään; korostaa, että kun työntekijä valitsee osa-aikatyön, hänelle on taattava laadukas työ, eikä häntä saa syrjiä kokoaikaisiin työntekijöihin verrattuna osa-aikatyöstä laaditun direktiivin (37) mukaisesti, ja kehottaa komissiota seuraamaan tämän direktiivin soveltamista; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että osa-aikaiset työntekijät, epäsäännöllisesti työllistetyt työntekijät ja työntekijät, joiden työuralla on ollut keskeytyksiä tai jotka ovat tiettyinä aikoina tehneet vähemmän työtunteja, eivät tule millään tavalla syrjityiksi, kun on kyse heidän oikeudestaan kohtuulliseen eläkkeeseen;

51.

pitää huolestuttavana nollatuntisopimusten väärinkäyttöä eräissä jäsenvaltioissa sekä riistävien sopimusten, määräaikaisten sopimusten, jotka eivät perustu vapaaehtoisuuteen, epäsäännöllisten, ennakoimattomien ja liian pitkien työaikojen sekä heikkolaatuisten harjoittelupaikkojen käyttöä, sillä ne tekevät työ- ja yksityiselämän saattamisen terveeseen tasapainoon mahdottomaksi pitkällä aikavälillä; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia puuttumaan pikaisesti epävarmojen työsuhteiden ilmiöön, joka koskettaa erityisesti nuoria ja naisia;

52.

huomauttaa, että liian pitkä ja epäsäännöllinen työaika ja riittämättömät lepoajat, työhön liittyvä epävarmuus sekä suhteettomat tulosvaatimukset lisäävät suuresti stressin, fyysistä ja henkistä pahoinvointia sekä työtapaturmien ja ammattitautien määrää; huomauttaa, että joustava työaika ja ennakoitavissa olevat työajat vaikuttavat myönteisesti työ- ja yksityiselämän tasapainoon (38); kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia varmistamaan suotuisat työajat ja huolehtimaan viikoittaisista lepoajoista panemalla kaikki asiaan liittyvä lainsäädäntö täytäntöön; muistuttaa komissiolle sen velvollisuudesta seurata työaikadirektiivin täytäntöönpanoa, ja kehottaa komissiota harkitsemaan rikkomusmenettelyiden vireillepanoa työaikadirektiivin noudattamatta jättäneitä jäsenvaltioita vastaan;

53.

kehottaa lisäksi komissiota, jäsenvaltioita, työmarkkinaosapuolia ja sidosryhmiä kiinnittämään huomiota työpaikkojen innovatiiviseen organisointiin sekä pyrkimykseen tasapainottaa sekä naisten ja miesten työ- ja yksityiselämän tarpeet että yritysten tuottavuus ja kannattavuus; toteaa, että naisten työllisyyden lisääntymisen, työ- ja yksityiselämän tasapainon ja yritysten kilpailukyvyn välinen myönteinen yhteys on laajasti osoitettu Euroopassa lukuisten suuryritysten tai pk-yritysverkostojen parhailla käytänteillä; toteaa sen liittyvän poissaolojen vähenemiseen, tuotantokuiluun, vaihtuvuuteen, kykyyn houkutella lahjakkuuksia, lojaalisuuteen, resurssien uudelleen suuntaamiseen hyvinvointisuunnitelmien kehittämiseksi, elintason paranemiseen ja vapautuvaan lisäaikaan;

54.

korostaa, että naiset ja HLBTI-henkilöt kohtaavat työssä erityisiä sukupuoleen liittyviä esteitä ja stressitekijöitä, kuten häirintää, poissulkemista, syrjintää tai sukupuolistereotypioita, jotka vaikuttavat kielteisesti heidän hyvinvointiinsa työssä sekä uhkaavat heidän mielenterveyttään ja mahdollisuuksiaan edetä urallaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan lisätoimia näiden epäsuotuisten tekijöiden torjumiseksi ja varmistamaan, että asiaankuuluva syrjinnän vastainen lainsäädäntö sekä sukupuolikysymykset huomioon ottavia elinikäisen oppimisen ohjelmia pannaan asianmukaisesti täytäntöön, sekä työskentelemään yhdessä ammattiliittojen ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa;

55.

kannustaa jäsenvaltioita perustamaan ja vahvistamaan kansallisia työvalvontaelimiä, joilla on erityisesti rahoituksen ja henkilöstön osalta varat ja välineet, jotka mahdollistavat tehokkaan läsnäolon paikan päällä ja epävarmojen työolosuhteiden, sääntelemättömän työn ja työhön ja palkkaukseen liittyvän syrjinnän torjumisen erityisesti miesten ja naisten tasa-arvon näkökulmasta;

56.

kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysipainoisesti täytäntöön miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa annetun direktiivin 2006/54/EY, ja kehottaa komissiota tarkistamaan sitä ja edistämään yritysten keskuudessa sukupuolten tasa-arvoa koskevien suunnitelmien täytäntöönpanoa, eriytymisen vähentämiseen, palkkajärjestelmien kehittämiseen sekä naisten työurien tukemiseen tähtäävät toimet mukaan luettuina; korostaa tasa-arvoelinten roolin merkitystä, kun ne avustavat syrjinnän uhreja ja puuttuvat sukupuoleen perustuviin stereotypioihin; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön lainsäädäntötoimenpiteitä, joilla taataan miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen toteutuminen työssä;

57.

kehottaa uudelleen neuvostoa hyväksymään viipymättä ehdotuksen neuvoston direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta;

58.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan sosiaaliturvan, sosiaalisen suojelun ja palkanmaksun sairausloman yhteydessä, jotta mahdollistetaan todellinen työ- ja yksityiselämän tasapaino;

Elämänlaatu

59.

huomauttaa, että ”elämänlaatu” on ”elinoloja” laajempi käsite, ja katsoo, että se viittaa henkilön yleiseen hyvinvointiin yhteiskunnassa ja sisältää lukuisia ihmisen olemassaoloon liittyviä ulottuvuuksia, jotka ovat välttämättömiä täysipainoiselle ihmiselämälle (39);

60.

korostaa, että vapaa-ajan ja vastuun epäoikeudenmukainen jakautuminen naisten ja miesten kesken voi vaikuttaa naisten itsensä kehittämiseen, uusien ammattitaitojen ja kielten oppimiseen, heidän osallistumiseensa yhteiskunnalliseen, poliittiseen, kulttuuriseen ja yhteisölliseen elämään sekä erityisesti naisten taloudelliseen tilanteeseen;

61.

painottaa, että kaikenlainen naisiin kohdistuva syrjintä, kuten sukupuolisegregaatio, palkka- ja eläke-erot, sukupuolistereotypiat sekä työ- ja yksityiselämän hallinnan aiheuttama suuri stressi, näkyy naisten erittäin vähäisenä liikuntana ja vaikuttaa valtavasti heidän fyysiseen ja psyykkiseen terveyteensä (40); toteaa uudelleen, että on tärkeää torjua stereotypioita edistämällä ja suojelemalla sukupuolten tasa-arvoa peruskoulusta alkaen kaikissa oppimisvaiheissa; kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia järjestämään ja tukemaan yleisiä tiedotus- ja valistuskampanjoita ja ohjelmia, joilla edistetään sukupuolten tasa-arvoa ja torjutaan stereotypioita;

62.

korostaa, että elinikäinen oppiminen, myös ajan tasalla pysyminen jatkuvasti muuttuvista työoloista, on tärkeää työntekijöiden pyrkiessä kehittämään itseään; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään elinikäistä oppimista; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia laatimaan ja ottamaan käyttöön myös muussa kuin omassa jäsenvaltiossa pidettävää koulutusvapaata sekä työpaikalla annettavaa ammatillista koulutusta ja elinikäistä oppimista koskevia toimintapolitiikkoja; kehottaa niitä tarjoamaan kaikille työntekijöille, erityisesti vähäosaisille työntekijöille, mahdollisuuksia opiskeluun työssä ja työajan ulkopuolella, myös palkallisia koulutusjaksoja, kiinnittäen erityistä huomiota naistyöntekijöihin aloilla, joilla naiset ovat rakenteellisesti aliedustettuina;

63.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan sosiaalista ja taloudellista eriarvoisuutta; kehottaa jäsenvaltioita edistämään toimia, joilla pyritään ottamaan kansallisten käytäntöjen ja perinteiden mukaisesti käyttöön riittäviä vähimmäistulojärjestelmiä, jotka mahdollistavat ihmisarvoisen elämän, tukevat täysipainoista osallistumista yhteiskuntaan ja takaavat riippumattomuuden ihmisen koko eliniän ajan;

o o

64.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 348, 28.11.1992, s. 1.

(2) EUVL C 70 E, 8.3.2012, s. 163.

(3) EUVL L 68, 18.3.2010, s. 13.

(4) EUVL L 353, 28.12.2013, s. 7.

(5) EUVL L 180, 15.7.2010, s. 1.

(6) EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.

(7) EUVL L 299, 18.11.2003, s. 9.

(8) EYVL L 14, 20.1.1998, s. 9.

(9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0059.

(10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0207.

(11) EUVL C 93, 9.3.2016, s. 110.

(12) EUVL C 36, 29.1.2016, s. 18.

(13) EUVL C 316, 30.8.2016, s. 2.

(14) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0218.

(15) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0351.

(16) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0042.

(17) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0226.

(18) EUVL C 175, 15.6.2011, s. 8.

(19) Neuvoston 3073. istunto (työllisyys, sosiaalipolitiikka, terveys ja kuluttaja-asiat), Bryssel, 7. maaliskuuta 2011.

(20) Eurostatin väestökehitysraportti 2015.

(21) Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (2015): Ensimmäiset tulokset: Kuudes Euroopan työolotutkimus.

(22) http://appsso.eurostat.ec.europa.eu/nui/submitViewTableAction.do

(23) Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (2013): Caring for children and dependants: Effect on careers of young workers.

(24) Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (2015): Ensimmäiset tulokset: Kuudes Euroopan työolotutkimus.

(25) Vuotta 2010 koskevat Eurostatin tiedot. Komission kertomus naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa 2015 (SWD(2016)0054).

(26) Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön eurooppalaisten elämänlaatua koskeva selvitys (2012).

(27) Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (2015): Early childhood care: working conditions, training and quality of services – A systematic review.

(28) Barcelonan tavoitteiden edistymistä käsittelevä kertomus ”Pienten lasten hoitopalvelujen kehittäminen Euroopassa kestävän ja osallistavan kasvun edistämiseksi”, annettu 29. toukokuuta 2013 (COM(2013)0322).

(29) Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (2013): Caring for children and dependants: Effect on careers of young workers.

(30) Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön raportti: Sustainable work over the life course: Concept paper (2015).

(31) Cedefopin tutkimus: Training leave. Policies and practices in Europe, 2010.

(32) Komission suositus 2013/112/EU.

(33) Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. lokakuuta 2015 direktiivin 2006/54/EY soveltamisesta, (P8_TA(2015)0351).

(34) Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. toukokuuta 2016 neuvoston direktiivin 2010/18/EU soveltamisesta, (P8_TA(2016)0226).

(35) Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (2015): Early childhood care: working conditions, training and quality of services – A systematic review.

(36) Eurofoundin raportit: Trends in job quality in Europe (2012) ja Convergence and divergence of job quality in Europe 1995–2010 (2015).

(37) Neuvoston direktiivi 97/81/EY.

(38) Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön Euroopan työolotutkimus.

(39) Eurofoundin kolmas eurooppalaisten elämänlaatua koskeva tutkimus.

(40) Naisten ja miesten työ-, hoito- ja vapaa-ajan eroja käsittelevä Euroopan parlamentin sisäasioiden pääosaston maaliskuussa 2016 julkaistu tutkimus ”Differences in Men’s and Women’s Work, Care and Leisure Time”.

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/93

P8_TA(2016)0343

Kalastusalan työtä koskevan yleissopimuksen täytäntöönpano

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. syyskuuta 2016 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi kalastusalan työtä koskevan Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2007 yleissopimuksen täytäntöönpanosta 21 päivänä toukokuuta 2012 EU-maiden maatalouden osuustoimintajärjestöjen keskusjärjestön (COGECA), Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) ja Euroopan unionin kalastusyritysten kansallisten järjestöjen liiton (Europêche) välillä tehdyn sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna 8 päivänä toukokuuta 2013, täytäntöönpanosta (2016/2794(RSP))

(2018/C 204/10)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvoston direktiiviksi kalastusalan työtä koskevan Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2007 yleissopimuksen täytäntöönpanosta 21 päivänä toukokuuta 2012 EU-maiden maatalouden osuustoimintajärjestöjen keskusjärjestön (COGECA), Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) ja Euroopan unionin kalastusyritysten kansallisten järjestöjen liiton (Europêche) välillä tehdyn sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna 8 päivänä toukokuuta 2013, täytäntöönpanosta (COM(2016)0235),

—

ottaa huomioon kalastusalan työtä koskevan Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2007 yleissopimuksen täytäntöönpanosta 21 päivänä toukokuuta 2012 EU-maiden maatalouden osuustoimintajärjestöjen keskusjärjestön (COGECA), Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) ja Euroopan unionin kalastusyritysten kansallisten järjestöjen liiton (Europêche) välillä tehdyn sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna 8 päivänä toukokuuta 2013,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 155 artiklan,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 101 artiklan 3 kohdan,

A.	ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 155 artiklan 1 kohdan mukaisesti työmarkkinaosapuolet voivat halutessaan aloittaa vuoropuhelun, joka voi johtaa sopimussuhteisiin, mukaan lukien sopimusten tekeminen;

B.	ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 155 artiklan 2 kohdassa määrätään, että unionin tasolla tehdyt sopimukset voidaan panna täytäntöön allekirjoittajaosapuolten yhteisestä pyynnöstä, neuvoston komission ehdotuksesta tekemällä päätöksellä;

toteaa, että kalastusalan työntekijät tarvitsevat erityissuojelua eri syistä, joihin kuuluvat muun muassa kalastusaluksilla tehtävän työn erityispiirteet, kuolemaan johtavien ja muiden tapaturmien korkea määrä sekä ammattitautien riski ja esiintyvyys – muihin aloihin verrattuna – vaarallisessa työympäristössä työskenneltäessä, työ-, lepo- ja vapaa-ajan selkeään toisistaan erottamiseen liittyvät vaikeudet ja osittain riittämättömästä levosta aiheutuvan väsymyksen aiheuttamat terveys- ja turvallisuusvaikutukset sekä epävirallisten ja epätyypillisten työsuhteiden ja palkkajärjestelyjen yleisyys, miehistön jakamista koskevat järjestelmät mukaan luettuina;

ottaa huomioon, että kalastusalan työtä koskeva ILOn yleissopimus nro 188 kattaa yhdessä suosituksen nro 199 kanssa tärkeimmät asiat ihmisarvoisten työ- ja elinolojen varmistamiseksi aluksilla, mukaan lukien kalastusalusten omistajien ja kapteenien vastuu työntekijöidensä terveydestä ja turvallisuudesta (8 artikla), työntekijöiden alaikärajan määritteleminen ja nuorten työntekijöiden suojeleminen (9 artikla), pakolliset lääkärintarkastukset ja -todistukset (10–12 artikla), lepoajat (13 ja 14 artikla), miehistöluettelot (15 artikla), työsopimukset, joissa ilmoitetaan velvollisuudet ja työolosuhteet (16–20 artikla), oikeus kotiuttamiseen (21 artikla), palkkaaminen ja sijoittaminen (22 artikla), kalastajien säännöllinen palkka ja sen välittäminen eteenpäin perheenjäsenille (23–24 artikla), majoitusta ja ruokailua koskevat säännökset (25–28 artikla), työturvallisuus ja -terveysnormien määritteleminen ja terveydenhoitopalvelujen tarjoaminen aluksella (29–33 artikla), sosiaaliturva (34–37 artikla), suojelu työstä aiheutuvilta sairauksilta, tapaturmilta tai kuolemantapauksilta (38–39 artikla) sekä yleissopimuksen noudattaminen ja täytäntöönpanon valvonta (40–44 artikla);

ottaa huomioon, että tähän mennessä ainoastaan kahdeksan maata on ratifioinut kalastusalan työtä koskevan ILOn yleissopimuksen nro 188; ottaa huomioon, että huolimatta neuvoston päätöksestä, jolla EU:n jäsenvaltiot valtuutetaan ratifioimaan kalastusalan työtä koskeva ILOn yleissopimus nro 188, vain kaksi maata, Ranska ja Viro, ovat tehneet niin; katsoo, että EU:n ja jäsenvaltioiden olisi oltava keskeisessä asemassa ihmisarvoisen palkkauksen ja työolosuhteiden edistämisessä kalastusalalla;

toteaa, että tätä sopimusta sovelletaan kaikkiin kalastajiin, jotka työskentelevät jollakin kaupallista kalastustoimintaa harjoittavalla, EU:n jäsenvaltiossa rekisteröidyllä tai EU:n jäsenvaltion lipun alla purjehtivalla kalastusaluksella; toteaa, että sisällyttämällä työmarkkinaosapuolten sopimus kalastusalan työtä koskevasta ILOn yleissopimuksesta EU:n lainsäädäntöön EU voi vahvemmalta pohjalta edistää sen täytäntöönpanoa kumppanimaissa eri puolilla maailmaa ja parantaa näin kalastusalan oikeudenmukaisia ja tasapuolisia toimintaedellytyksiä maailmanlaajuisesti, mukaan luettuna pakkotyön, ihmiskaupan ja lapsityövoiman käytön kaltaisten kalastajien riiston pahimpien muotojen torjunta;

panee merkille komission ehdotuksen neuvoston direktiiviksi kalastusalan työtä koskevan Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2007 yleissopimuksen täytäntöönpanosta 21 päivänä toukokuuta 2012 EU-maiden maatalouden osuustoimintajärjestöjen keskusjärjestön (COGECA), Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) ja Euroopan unionin kalastusyritysten kansallisten järjestöjen liiton (Europêche) välillä tehdyn sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna 8 päivänä toukokuuta 2013, täytäntöönpanosta; pitää kuitenkin valitettavana sitä, että vuonna 2013 valmiiksi saadun työmarkkinaosapuolia koskevan sopimuksen esitteleminen neuvostolle on viivästynyt; korostaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun merkitystä myös EU:n tasolla;

panee tyytyväisenä merkille, että työmarkkinaosapuolten tekemässä sopimuksessa ja komission ehdotuksessa määrätään ainoastaan vähimmäisvaatimuksista ja annetaan jäsenvaltioille ja/tai työmarkkinaosapuolille mahdollisuus ottaa käyttöön toimenpiteitä, jotka ovat tätä suotuisampia kyseisen alan työntekijöille; toteaa, että tätä sopimusta sovelletaan myös itsenäisinä ammatinharjoittajina toimiviin kalastajiin, jotka työskentelevät samalla aluksella yhdessä työntekijöiden kanssa; korostaa, että näitä palkkoihin, sosiaaliseen suojeluun ja sosiaaliturvaan liittyviä säännöksiä on kehitettävä, jotta työntekijöille ja heidän perheenjäsenilleen voidaan taata riittävät ja kohtuulliset tulot myös työtapaturman, onnettomuuden tai kuoleman sattuessa; korostaa, että on tärkeää vahvistaa sopimuksen täytäntöönpanoa koskevat mekanismit, asianmukaisten tarkistus- ja valvontatoimenpiteiden kehittäminen mukaan lukien;

suosittaa hyväksymään välittömästi neuvoston direktiivin työmarkkinaosapuolten pyynnön mukaisesti;

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja työmarkkinaosapuolille.

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/95

P8_TA(2016)0344

Puolan viimeaikaiset tapahtumat ja niiden vaikutus Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuihin perusoikeuksiin

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. syyskuuta 2016 Puolan viimeaikaisista tapahtumista ja niiden vaikutuksesta Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuihin perusoikeuksiin (2016/2774(RSP))

(2018/C 204/11)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon perussopimukset ja erityisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2, 3, 4 ja 6 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

—	ottaa huomioon Puolan tasavallan perustuslain,

—	ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja siihen liittyvän Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön,

—	ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Uusi EU:n toimintakehys oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi” (COM(2014)0158),

—	ottaa huomioon täysistunnossa 19. tammikuuta 2016 käymänsä keskustelun Puolan tilanteesta,

—	ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Puolan tilanteesta (1),

—	ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2016 hyväksytyn komission lausunnon Puolan oikeusvaltion tilanteesta,

—	ottaa huomioon 27. heinäkuuta 2016 hyväksytyn komission suosituksen Puolan oikeusvaltiosta,

—	ottaa huomioon 6. kesäkuuta 2016 annetun Euroopan neuvoston asiantuntijoiden lausunnon kolmesta säädösehdotuksesta, jotka koskevat Puolan julkisen palvelun mediaa,

—	ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2016 annetun Venetsian komission lausunnon Puolan perustuslakituomioistuimesta 25. kesäkuuta 2015 annettuun säädökseen tehdyistä muutoksista,

—	ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2016 annetun Venetsian komission lausunnon, joka koski poliisilain ja eräiden muiden säädösten muuttamisesta 15. tammikuuta 2016 annettua säädöstä,

—	ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun 15. kesäkuuta 2016 antaman lausunnon vierailustaan Puolaan 9.–12. helmikuuta 2016,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon, että EU:n perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina, ja katsoo, että nämä ovat jäsenvaltioille yhteisiä arvoja yhteiskunnassa, jolle on ominaista moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo, ja toteaa, että Puolan kansa hyväksyi nämä arvot kansanäänestyksessä vuonna 2003;

B.	ottaa huomioon, että SEU:n 6 artiklan 3 kohdassa vahvistetaan, että ”ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä eurooppalaisessa yleissopimuksessa taatut ja jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä johtuvat perusoikeudet ovat yleisinä periaatteina osa unionin oikeutta”;

C.	ottaa huomioon, että EU toimii sen keskinäistä luottamusta koskevan olettaman perusteella, että jäsenvaltiot noudattavat demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia, sellaisina kuin ne vahvistetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa;

D.	ottaa huomioon, että Puolan perustuslain 9 artiklan mukaan Puolan tasavalta noudattaa sitä velvoittavaa kansainvälistä oikeutta;

ottaa huomioon, että oikeusvaltioperiaate on yksi niistä yhteisistä arvoista, joihin EU perustuu, ja perussopimusten nojalla komission vastuulla on yhdessä parlamentin ja neuvoston kanssa taata oikeusvaltion periaatteen kunnioittaminen unionin perusarvona ja varmistaa, että EU:n lainsäädäntöä, arvoja ja periaatteita kunnioitetaan;

F.	ottaa huomioon, että oikeuslaitoksen riippumattomuus on vahvistettu perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa, se on demokraattisen vallanjaon periaatteen välttämätön edellytys ja siitä on säädetty myös Puolan perustuslain 10 artiklassa;

G.	ottaa huomioon, että vallanjako ja oikeuslaitoksen riippumattomuus ovat demokraattisen järjestelmän ydin eivätkä ne saa vaarantua;

H.	katsoo, että viimeaikaiset tapahtumat Puolassa, erityisesti kiista perustuslakituomioistuimen kokoonpanosta ja toiminnasta sekä perustuslakituomioistuimen antamien tuomioiden julkaisematta jättäminen, ovat herättäneet huolta oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen takeista;

ottaa huomioon, että Venetsian komission lausunnossa perustuslakituomioistuimesta annettuun säädökseen tehdyistä muutoksista kehotettiin Puolan valtion elimiä julkaisemaan, noudattamaan tinkimättä ja panemaan täysimääräisesti täytäntöön tuomioistuimen tuomiot, samalla kun Venetsian komissio korostaa, että edellä mainitut muutokset heikentäisivät vakavasti tuomioistuimen toimintaa ja tekevät siitä tehottoman perustuslakien valvojan;

ottaa huomioon, että perustuslakituomioistuimen lamaantuminen sai komission aloittamaan Puolan hallituksen kanssa oikeusvaltiota koskevan kehyksen mukaisen vuoropuhelun, jotta varmistetaan oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen; toteaa, että komissio katsoi tarpeelliseksi virallistaa arvionsa tämänhetkisestä tilanteesta lausunnoksi Puolan viranomaisten kanssa käymänsä intensiivisen vuoropuhelun jälkeen ja ottaen huomioon, että Puolan hallitus ei ole edistynyt perustuslakikriisin ratkaisemisessa;

toteaa, että Puolan viranomaisten kanssa käydyistä jatkokeskusteluista huolimatta oikeusvaltiota Puolassa uhkaavia ongelmia ei ole ratkaistu tyydyttävällä tavalla ja että komission mukaan oikeusvaltioon kohdistuu Puolassa systeeminen uhka; ottaa huomioon, että komissio on siksi antanut Puolan viranomaisille konkreettisia suosituksia komission ilmaisemien huolenaiheiden kiireellisestä hälventämisestä;

katsoo, että oikeusvaltioperiaatetta koskevan toimintakehyksen tavoitteena on puuttua missä tahansa EU:n jäsenvaltiossa oikeusvaltioon kohdistuviin, luonteeltaan systeemisiin uhkiin erityisesti tilanteissa, joita ei voida ratkaista tehokkaasti rikkomusmenettelyillä ja joissa kansallisen tason oikeusvaltion takeet eivät enää näytä pystyvän torjumaan näitä uhkia tehokkaasti;

toteaa, että EU on sitoutunut kunnioittamaan tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta sekä tiedonsaantia ja sananvapautta koskevaa oikeutta, joka on vahvistettu perusoikeuskirjan 11 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa ja josta on säädetty myös Puolan perustuslain 14 artiklassa;

ottaa huomioon, että jo hyväksytyt ja vastikään ehdotetut muutokset Puolan tiedotusvälineitä koskevaan lakiin, erityisesti julkisten tiedotusvälineiden hallinnon, toimituksellisen riippumattomuuden ja institutionaalisen itsemääräämisoikeuden osalta, ovat herättäneet huolta ilmaisunvapauden, tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden kunnioittamisen kannalta;

ottaa huomioon, että Euroopan neuvoston asiantuntijat totesivat käytyään Puolan viranomaisten kanssa asiantuntijavuoropuhelua, joka koski julkisen palvelun mediasta laadittua kolmen lakiesityksen pakettia, että parannuksia tarvitaan erityisesti hallinnon, sisällön ja julkisten tehtävien sekä toimittajien suojelun alalla;

P.	ottaa huomioon, että oikeudet vapauteen ja turvallisuuteen sekä yksityiselämän kunnioitukseen ja henkilötietojen suojaan on vahvistettu perusoikeuskirjan 6, 7 ja 8 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 ja 8 artiklassa sekä Puolan perustuslain 31 ja 47 artiklassa;

ottaa huomioon, että Venetsian komissio totesi poliisilain ja tiettyjen muiden säädösten muuttamisesta antamassaan lausunnossa, että salaisen valvonnan täytäntöönpanoa varten poliisilaissa esitetyt menettelylliset takeet ja aineelliset edellytykset eivät riitä estämään sen liiallista käyttöä ja perusteetonta puuttumista ihmisten yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaan; muistuttaa tässä yhteydessä, että sekä tuomioistuin että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ovat korostaneet tarvetta ottaa käyttöön tehokkaat valvontamekanismit ja mieluiten oikeudellista valvontaa, jotta voidaan varmistaa näiden toimien valvonta;

R.	katsoo, että vastaavia ongelmia liittyy uuteen terrorismin vastaiseen lakiin, erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5, 8, 10 ja 11 artiklan ja Puolan perustuslain noudattamisen osalta;

toteaa komission olevan sitä mieltä, että niin kauan kuin perustuslakituomioistuinta estetään suorittamasta kattavaa perustuslaillista tarkastelua, säädösten, kuten Sejmin hiljan hyväksymien erityisen arkaluonteisten uusien säädösten perustuslainmukaisuutta, perusoikeuksia koskevat perustuslain säännökset mukaan luettuina, ei voida valvota tuloksekkaasti;

toteaa, että Venetsian komissio koostuu riippumattomista valtiosääntöoikeuden asiantuntijoista, jotka kaikki Euroopan neuvoston jäsenet, myös Puola, ovat nimittäneet, ja sen lausunto on todistusvoimaisin tulkinta Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden oikeusvaltioperiaatetta ja demokratiaa koskevista velvoitteista; ottaa huomioon, että Puolan nykyinen hallitus on itse pyytänyt Venetsian komission lausuntoa;

U.	ottaa huomioon, että oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, syyttömyysolettama ja oikeus puolustukseen ovat oikeuksia, jotka on kirjattu perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklaan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaan sekä Puolan perustuslain 41, 42 ja 45 artiklaan;

panee merkille, että Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu totesi vierailustaan Puolaan antamassaan raportissa, että rikosprosessilakiin ja syyttämistä koskevaan lakiin äskettäin hyväksytyt muutokset voivat vaarantaa oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin rikosoikeudellisissa menettelyissä, syyttömyysolettaman ja oikeuden puolustukseen erityisesti tapauksissa, joissa ei ole annettu riittäviä takeita vallan väärinkäytön estämiseksi, ja ne voivat vaarantaa vallanjaon periaatteen;

ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan, Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti naisten seksuaali- ja lisääntymisterveys liittyy useisiin ihmisoikeuksiin, myös oikeuteen elämään ja ihmisarvoon sekä oikeuteen olla joutumatta epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kohteeksi, oikeuteen terveydenhuoltoon, oikeuteen yksityisyyteen, oikeuteen saada koulutusta sekä syrjintäkieltoon, joista on säädetty myös Puolan perustuslaissa;

X.	katsoo, että tehokas, puolueeton, ammattimainen ja poliittisesti puolueeton julkishallinto on olennainen osa demokraattista hallintotapaa, ja uusi virkamieslaki näyttää vaarantavan nämä periaatteet sekä Puolan perustuslain 153 artiklan;

Y.	ottaa huomioon, että Puolan perustuslakituomioistuin antoi ratkaisun, jossa se totesi useiden 22. heinäkuuta 2016 hyväksytyn lain säännöksistä olevan edelleen perustuslain vastaisia;

toteaa, että Puolan ympäristöministeri on hyväksynyt suunnitelman Białowieżan metsän puutavarantuotannon lisäämiseksi; ottaa huomioon, että kansallisen luonnonsuojeluneuvoston vastustettua suunnitelmaa hallitus korvasi 32 neuvoston 39 jäsenestä; ottaa huomioon, että komissio käynnisti 16. kesäkuuta 2016 rikkomismenettelyn Białowieżan metsän osalta;

korostaa, että on olennaisen tärkeää taata SEU:n 2 artiklassa ja Puolan perustuslaissa lueteltujen yhteisten eurooppalaisten arvojen tinkimätön noudattaminen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettujen perusoikeuksien varmistaminen;

toistaa kantansa, jonka se esitti Puolan tilanteesta 13. huhtikuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa, erityisesti kysymykseen perustuslakituomioistuimen lamaantumisesta, joka vaarantaa demokratian, perusoikeudet ja oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen Puolassa;

pitää valitettavana, että tähän mennessä ei ole löydetty kompromissiratkaisua ja että Venetsian komission 11. maaliskuuta 2016 antamia suosituksia ei ole pantu täytäntöön; pitää valitettavana myös, että Puolan hallitus on kieltäytynyt julkistamasta kaikkia perustuslakituomioistuimen ratkaisuja, myös 9. maaliskuuta 2016 ja 11. elokuuta 2016 päivättyjä ratkaisuja;

on tyytyväinen komission aikomukseen jatkaa määrätietoisesti rakentavaa ja tuloksekasta vuoropuhelua Puolan hallituksen kanssa, jotta löydetään nopeita ja konkreettisia ratkaisuja edellä mainittuihin oikeusvaltion systeemisiin uhkiin; korostaa, että tällaista vuoropuhelua olisi käytävä puolueettomasti, näyttöön perustuen ja yhteistyön hengessä EU:n ja sen jäsenvaltioiden perussopimuksissa määrättyjä toimivaltuuksia ja toissijaisuusperiaatetta kunnioittaen;

panee merkille, että komissio hyväksyi Puolan tilanteen arvioituaan oikeusvaltioperiaatetta koskevan toimintakehyksen mukaisen lausunnon ja antoi tämän jälkeen suosituksen; odottaa, että komissio antaa parlamentille mahdollisuuden tutustua tähän lausuntoon Euroopan parlamentin ja komission välisiä suhteita koskevan puitesopimuksen liitteen II mukaisesti;

kehottaa Puolan hallitusta tekemään komission kanssa yhteistyötä perussopimuksessa tarkoitetun vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti, ja kehottaa hallitusta käyttämään komission sille myöntämän kolmen kuukauden määräajan kaikkien Sejmissä edustettuina olevien puolueiden osallistamiseen sellaisen kompromissin etsimiseen, jolla nykyinen perustuslaillinen kriisi voidaan ratkaista Venetsian komission lausuntoa ja komission suositusta tinkimättä noudattaen;

kehottaa komissiota perussopimusten valvojana seuraavana toimenpiteenään tarkkailemaan, mihin jatkotoimiin Puolan viranomaiset ryhtyvät suositusten johdosta, ja antamaan Puolalle edelleen täyden tukensa asianmukaisten oikeusvaltioperiaatteen lujittamiseen tähtäävien ratkaisujen löytämiseksi;

on täysin toimivan perustuslakituomioistuimen puuttuessa huolissaan viimeaikaisesta nopeasta ja ilman asianmukaisia kuulemisia tapahtuvasta lainsäädännöllisestä kehityksestä muilla aloilla ja kehottaa komissiota arvioimaan annetun lainsäädännön yhteensopivuutta EU:n primaarioikeuden ja johdetun oikeuden sekä unionin perusarvojen kanssa, ottaen myös huomioon Venetsian komission 11. kesäkuuta 2016 antamat suositukset, Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun 15. kesäkuuta 2016 antamat suositukset sekä komission 27. heinäkuuta 2016 antaman oikeusvaltioperiaatetta koskevan suosituksen, erityisesti seuraavien seikkojen osalta:

—

laki julkisista tiedotusvälineistä, ottaen huomioon, että tarvitaan julkisen palvelun mediaa koskevat puitteet, joiden avulla varmistetaan, että se tarjoaa riippumatonta, puolueetonta ja täsmällistä sisältöä, joka ottaa huomioon Puolan yhteiskunnan moninaisuuden sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiaa koskevan oikeuskäytännön ja audiovisuaalialaa ja viestimiä koskevan EU:n säännöstön;

—

poliisilain ja eräiden muiden säädösten muuttamisesta annettu laki, ottaen huomioon, että sillä puututaan suhteettomasti yksityiselämän kunnioitusta koskevaan oikeuteen ja että kaikenkattavat laajamittaiset valvontatoimet ja kansalaisten henkilötietojen valikoimaton käsittely eivät ole yhteensopivia EU:n ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa;

—	rikoslain ja syyttämistä koskevan lain muuttamisesta annettu laki, ottaen huomioon, että on noudatettava EU:n säännöstöä prosessuaalisten oikeuksien alalla ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaa perusoikeutta;

—	laki virkamieskuntaa koskevan lain muuttamisesta, ottaen huomioon Puolan valtionhallinnon politisoitumista koskevan vakavan riskin, mikä vaarantaisi virkamieskunnan puolueettomuuden;

—	terrorismin torjuntaa koskeva laki, ottaen huomioon yksityisyyden suojaan ja sananvapauteen kohdistuvan vakavan uhan, jota edustaa sisäisen turvallisuuden viraston laajennettu toimivalta ilman minkäänlaisia asianmukaisia oikeudellisia takeita;

—	muut huolta aiheuttavat kysymykset, sillä ne voivat olla EU:n lainsäädännön, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön sekä perustavien ihmisoikeuksien vastaisia, mukaan lukien naisten oikeudet;

kehottaa komissiota antamaan parlamentille säännöllisesti, tiiviisti ja avoimesti tietoa saavutetusta edistyksestä ja toteutetuista toimista;

10.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan neuvostolle sekä Puolan tasavallan presidentille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0123.

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/100

P8_TA(2016)0345

EU:n suhteet Tunisiaan nykyisessä alueellisessa tilanteessa

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. syyskuuta 2016 EU:n suhteista Tunisiaan nykyisessä alueellisessa tilanteessa (2015/2273(INI))

(2018/C 204/12)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 8 artiklan,

—	ottaa huomioon Tunisiassa vuonna 2014 toimitettuja parlamentti- ja presidentinvaaleja seuranneen EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan loppukertomuksen,

—	ottaa huomioon maaliskuussa 2014 julkaistun YK:n ihmisoikeusvaltuutetun kertomuksen ”Prisons in Tunisia, International Standards versus Reality” (Tunisialaiset vankilat – kansainväliset normit vastaan todellisuus) sekä Tunisian oikeusministeriön virkamiesten lausunnot,

—	ottaa huomioon, että Euroopan unionin tukea Tunisialle vuosina 2014–2015 koskevan yhtenäisen tukikehyksen soveltamista jatketaan muutetun komission päätöksen C(2014)5160 nojalla vuoden 2016 loppuun asti,

—	ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta (1),

—	ottaa huomioon 18. marraskuuta 2015 Euroopan naapuruuspolitiikan tarkistuksesta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle annetun yhteisen tiedonannon (JOIN(2015)0050),

—	ottaa huomioon Tunisian 1. joulukuuta 2015 Horisontti 2020 -ohjelman yhteydessä allekirjoittaman tutkimusta ja innovointia koskevan assosiaatiosopimuksen,

—	ottaa huomioon 25. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n ja Tunisian vapaakauppasopimusta koskevien neuvottelujen avaamisesta (2),

—	ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2016 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kiireellisten yksipuolisten kauppatoimenpiteiden toteuttamisesta Tunisian tasavallan osalta (3),

—	ottaa huomioon kiireellisten yksipuolisten kauppatoimenpiteiden toteuttamisesta Tunisian tasavallan osalta 13. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/580 voimaantulon 19. huhtikuuta 2016 (4),

—	ottaa huomioon EU–Tunisia-toimintaohjelman (2013–2017) täytäntöönpanoa koskevat 17. maaliskuuta 2015 kokoontuneen EU–Tunisia-assosiaationeuvoston suositukset ja 18. huhtikuuta 2016 annetun EU–Tunisia-assosiaationeuvoston yhteisen julkilausuman,

—	ottaa huomioon Tunisian strategisen kehityssuunnitelman 2016–2020,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0249/2016),

A.	ottaa huomioon, että Tunisia on yksi EU:n naapuruuspolitiikan ensisijaisista maista;

B.	toteaa, että rauhanomainen demokratiaan siirtyminen Tunisiassa on onnistunut esimerkki arabimaailmassa ja tämän prosessin lujittaminen on erittäin tärkeää koko alueen vakaudelle ja sen suorana seurauksena Euroopan turvallisuudelle;

C.	ottaa huomioon, että Nobelin rauhanpalkinto myönnettiin vuonna 2015 Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetille ratkaisevasta osuudesta monimuotoisen demokratian rakentamiseen Tunisiassa;

D.	toteaa, että Tunisiaa koettelevat tällä hetkellä vaikea sosioekonominen tilanne mutta myös turvallisuushaasteet, jotka johtuvat pääasiassa Libyan tilanteesta; toteaa, että matkailuala, joka on keskeinen osa Tunisian taloutta, kärsii vakavasti tilanteesta ja maahan tehdyistä terroristihyökkäyksistä;

E.	ottaa huomioon, että Tunisian talous on voimakkaasti riippuvainen ulkomaisista investoinneista, matkailusta ja tuotteiden viennistä EU:hun ja että talous voi kukoistaa ainoastaan, kun demokratia voi kehittyä;

F.	ottaa huomioon, että työpaikkojen ja mahdollisuuksien puute oli yksi tärkeimmistä syistä, joiden vuoksi vuonna 2011 järjestettiin laajamittaisia mielenosoituksia, ja että näitä ongelmia ei edelleenkään ole ratkaistu korkean nuorisotyöttömyyden koettelemassa maassa;

G.	ottaa huomioon, että on tarpeen kehittää aitoa kumppanuutta, jossa otetaan huomioon Välimeren kummallakin rannikolla elävien yhteisöjen edut ja jonka avulla pyritään erityisesti korjaamaan Tunisian yhteiskunnallista ja alueellista eriarvoisuutta;

ottaa huomioon, että Ben Alin hallintokauden päättymisen ja demokratiaan siirtymisen vahvistamisen myötä EU voisi parantaa Tunisian kanssa käymäänsä poliittista vuoropuhelua ottamalla entistä paremmin huomioon tämän tärkeän kumppanin edut ja painopistealat, jotta saavutetaan vakautta koskeva tavoite;

I.	katsoo, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on ylläpidettävä sitoutumistaan yhteistyöhön Tunisian kansan ja sen hallituksen kanssa, jotta edistetään esimerkiksi kauppaan, investointeihin, matkailuun, kulttuuriin ja turvallisuuteen liittyviä yhteisiä etuja;

J.	ottaa huomioon, että alakomiteoiden organisaation kehyksessä on otettu käyttöön kolmikantavuoropuhelu, jota käydään viranomaisten, kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ja Tunisiassa olevien EU:n edustajien välillä;

K.	ottaa huomioon, että lehdistönvapaus ja vapaa julkaisuoikeus ovat avoimen, vapaan ja demokraattisen yhteiskunnan keskeisiä tekijöitä;

L.	ottaa huomioon, että Tunisialla oli merkittävä rooli helpotettaessa Libyan selkkauksen osapuolien välisen sopimuksen saavuttamista;

ottaa huomioon, että Libyan epävakaiset olot ja niiden kerrannaisvaikutukset uhkaavat vakavasti Tunisian ja koko alueen vakautta; ottaa huomioon, että Tunisiassa on tällä hetkellä suuri joukko kotiseudultaan lähtemään joutuneita libyalaisia, jotka pakenevat Libyan epävakautta ja väkivaltaa, mikä kuormittaa Tunisian sisäistä tilannetta ja infrastruktuuria;

N.	ottaa huomioon, että Tunisiassa on viime vuosina tehty useita terroristihyökkäyksiä; ottaa huomioon, että Tunisia on EU:n keskeinen kumppani torjuttaessa terrorismia;

O.	ottaa huomioon, että Isis-järjestö/Da'esh rekrytoi hälyttävän suuren määrän Tunisian nuoria ja että toivottomuuden tunne ja talouden taantuma voivat johtaa siihen, että ääriryhmät alkavat houkutella nuoria;

vahvistaa sitoutumisensa Tunisian kansaa kohtaan ja sen vuonna 2011 alkaneeseen poliittiseen siirtymäprosessiin; korostaa haasteita ja uhkia, joita maa kohtaa demokratiaprosessinsa lujittamisessa, sosiaalisen ja taloudellisen hyvinvoinnin edellyttämien uudistusten toteuttamisessa ja turvallisuutensa takaamisessa; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön merkittäviä teknisiä ja taloudellisia resursseja ja parantamaan niiden koordinointia konkreettisen tuen antamiseksi Tunisialle; korostaa, että ilman toimia, joilla parannetaan Tunisian kykyä hyödyntää resursseja sekä vakautta, demokratiaa, hyvää hallintotapaa, korruption torjuntaa, talouskehitystä sekä työllisyyttä alueella, kaikki mahdolliset uudistukset vaarantuvat; kehottaa siksi luomaan aidon pitkälle menevän ja laaja-alaisen kumppanuuden EU:n ja Tunisian välillä;

kehottaa Deauvillen kumppanuuden osapuolia täyttämään avunantositoumuksensa; katsoo, että Tunisian tilanne oikeuttaa käynnistämään todellisen ”Marshall-suunnitelman” siten, että asianmukaisella rahoituksella tuetaan demokratiaan siirtymisen vahvistamista ja edistetään investointeja ja kehitystä kattavasti kaikilla talous- ja yhteiskuntaelämän aloilla, etenkin työpaikkojen luomista sekä laadukkaiden ja kaikkien saatavilla olevien julkisten palvelujen säilyttämistä; kehottaa myös vahvistamaan toimia, joilla tuetaan kansalaisyhteiskuntaa; on huolestunut nykyisistä sosioekonomisista ja talousarvioon liittyvistä ongelmista, jotka johtuvat siirtymäkauden epävakaudesta ja siitä, että Tunisiassa on ehdottomasti pantava täytäntöön asianmukaisia uudistuksia, joilla lisätään työllisyyttä ja kehitetään kestävää ja osallistavaa kasvua; pitää siksi keskeisen tärkeänä, että budjettivallan käyttäjät lisäävät ratkaisevalla tavalla Tunisialle tarkoitettuja Euroopan naapuruusvälineen varoja;

vahvistaa, että historiallinen demokratiaan siirtyminen Tunisiassa – vaikeasta sosiaalisesta ja taloudellisesta tilanteesta huolimatta – edellyttää tavanomaiset toimet ylittävää paljon kunnianhimoisempaa EU:n ja Tunisian välistä kumppanuutta;

antaa tunnustusta Tunisian ja sen naapurimaiden hyvälle yhteistyölle, mistä ovat esimerkkeinä etuuskohtelukauppaa koskevan sopimuksen allekirjoittaminen ja Algerian kanssa perustetut paikalliset rajatylittävät komiteat, joilla pyritään edistämään paikallista kehitystä, sekä ja Tunisian ja Libyan taloudellinen yhteistyö ja Tunisian kansan solidaarisuus kotiseudultaan siirtymään joutuneita libyalaisia kohtaan; on tässä yhteydessä tyytyväinen Libyan sovittelumenettelyssä saavutettuun edistymiseen;

korostaa ihmisoikeuksien kunnioittamisen merkitystä pantaessa täytäntöön tarkistettua unionin naapuruuspolitiikkaa; kehottaa kehittämään mekanismeja, joilla seurataan perusvapauksien kunnioittamista, sukupuolten tasa-arvoa ja muita ihmisoikeuskysymyksiä kansalaisyhteiskunnan osallistuessa toimintaan täysipainoisesti;

korostaa, että poliittisen yhdentymisprosessin uudelleenkäynnistäminen Maghrebin arabiunionin kehyksessä olisi erityisen hyvä tilaisuus varmistaa turvallisuus ja vahvistaa yhteistyötä koko alueella;

I – Poliittiset uudistukset ja instituutiot

tukee demokratiakehitystä ja katsoo, että Tunisiassa tarvitaan sosiaalisia ja taloudellisia uudistuksia; korostaa, että on tärkeää tukea Tunisian kansalliskokousta ottaen huomioon, että on vaikeaa edistää vakautta epävakaalla alueella samalla, kun pyritään demokratian syventämiseen; ilmaisee huolensa kansalliskokouksen riittämättömistä resursseista, mikä estää sitä hoitamasta sääntelytehtäväänsä ja hidastaa kiireellisesti tarvittavan uuden lainsäädännön laatimista sekä uudistusprosessia; tukee kansalliskokousta sen pyrkimyksissä vahvistaa valmiuksiaan esimerkiksi palkkaamalla henkilöstöä; tukee kansalliskokouksen tarpeiden arviointia; pyytää parlamentin yksiköitä lisäämään kansalliskokoukselle annettavaa tukea valmiuksien kehittämiseksi; suosittelee, että parlamentti järjestää tiloissaan korkeimman poliittisen tason kokouksen, kuten ”Tunisian viikon”, parlamentaarisen yhteistyön edistämiseksi;

pitää myönteisenä Tunisian ja EU:n parlamentaarisen sekavaliokunnan perustamista, koska sillä on jatkossa keskeinen rooli ja sen avulla Euroopan parlamentin ja Tunisian parlamentin jäsenet voivat tavata säännöllisesti ja kehittää jäsenneltyä poliittista vuoropuhelua demokratiasta, oikeusvaltiosta ja kaikista kumpaakin osapuolta kiinnostavista aiheista; korostaa, että kauppaneuvottelujen avaamisen yhteydessä EU:n ja Tunisian parlamentaarisella sekavaliokunnalla on tärkeä tehtävä käynnissä olevien neuvottelujen tehokkaassa valvonnassa; kehottaa käynnistämään erityisiä aloitteita kansalliskokouksen tukemiseksi muiden Euroopan parlamentin valiokuntien, kuten kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, kanssa (liittyen tukeen, joka koskee oikeus- ja sisäasioita, maahanmuuttolakia sekä rikosoikeudellisissa asioissa, terrorismi mukaan lukien, tehtävää poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä);

suhtautuu myönteisesti Tunisiassa käytyyn kolmikantavuoropuheluun; kehottaa jatkamaan ja laajentamaan sitä siten, että katetaan kaikki EU:n ja Tunisian kahdenvälisiin suhteisiin liittyvät näkökulmat, minkä lisäksi on erityisesti varmistettava kansalaisyhteiskunnan osallistuminen Euroopan naapuruuspolitiikan tarkistamisen täytäntöönpanoon ja EU:n ja Tunisian välisiä painopistealoja koskevaan neuvotteluprosessiin;

10.

toteaa, että julkisen hallinnon uudistus on yksi suurimmista haastavista uudistuksista, joita Tunisiassa on pantava täytäntöön; suhtautuu myönteisesti siihen, että Tunisian hallitus on tarkastellut uusia menetelmiä nopeuttaakseen keskeisiä painopistealoja; katsoo, että unionin ja Tunisian hallintojen välinen twinning-hanke on myönteinen panos julkisen hallinnon uudistuksen kannalta; tukee tietotekniikkaan perustuvia ratkaisuja, joilla rakennetaan ja kehitetään sähköistä valtiota ja sähköistä hallintoa;

11.

suhtautuu myönteisesti siihen, että Tunisiassa kunnioitetaan yhdistymisvapautta koskevia kansainvälisiä normeja, minkä seurauksena maa on noussut johtavaan asemaan vahvistettaessa riippumatonta kansalaisyhteiskuntaa arabimaissa; kehottaa vahvistamaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, poliittisten puolueiden ja ammattiliittojen teknistä tukea ja valmiuksien kehittämistä, sillä ne ovat Tunisiassa keskeisessä asemassa ja ovat osoittautuneet ratkaisevan tärkeiksi demokratiaan siirtymisen ja yleisen kehityksen, hallinnon tilivelvollisuuden ja ihmisoikeuksien noudattamisen valvonnan kannalta, mukaan lukien naisten ja lasten suojelu, sukupuolten tasa-arvo sekä vainon ja syrjinnän kaikkien uhrien suojelu; suhtautuu myönteisesti EU:n rahoittamiin tätä alaa koskeviin ohjelmiin, kuten kansalaisyhteiskunnan tukihankkeeseen (PASC), sekä Euroopan sosiaali- ja talouskomitean sekä Tunisian kvartetin välillä allekirjoitettuun sopimukseen, jolla vahvistetaan Tunisian ja EU:n kansalaisyhteiskunnan välisiä suhteita; kannustaa kansalaisyhteiskunnan ja viranomaisten välistä vuoropuhelua ja yhteistyötä määritettäessä paikallisia kehitysalan painopisteitä paikalliset investoinnit mukaan lukien; kehottaa edistämään kansalaiskasvatusta ja demokraattiseen toimintaan osallistumista;

12.

korostaa, että on tärkeää kehittää kansalaisuuteen perustuvaa kulttuuria, ja kehottaa luomaan mahdollistavan ympäristön tarvittavine rakenteineen, jotta kansalaisyhteiskunnan järjestöt voidaan ottaa mukaan päätöksentekoprosessiin;

13.

pitää välttämättömänä, että komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto antavat tarvittavaa tukea paikallisvaaleille (jotka on määrä pitää lokakuussa 2016) ja pitää tärkeinä EU:n ja Euroopan parlamentin tarkkailuoperaatiota sekä vaalien yhteydessä annettavaa tukea, jos Tunisian hallitus pyytää sitä, kuten vuonna 2014 järjestetyissä parlamentti- ja presidentinvaaleissa tehtiin; vaatii tältä osin tehostamaan kuntien tukemista Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokouksen (ARLEM) puitteissa ja edistämään kumppanuushankkeiden kehittämistä jäsenvaltioiden kanssa koordinoiden;

14.

kehottaa tukemaan sukupuolten tasa-arvoa edistävää politiikkaa ja uudistamaan henkilöoikeudellista asemaa koskevaa lainsäädäntöä, jotta voidaan kumota naisia syrjivät lait esimerkiksi perintö- ja avioliitto-oikeuteen liittyvissä asioissa, ja vaatii naisten entistä suurempaa osallistumista julkisessa elämässä sekä yksityissektorilla Tunisian perustuslain 46 artiklan mukaisesti; kannustaa lisäksi kehittämään mentorointiohjelmia nousevia naisjohtajia varten, jotta tuetaan heidän pääsyään päättävään asemaan; suosittaa, että Tunisia peruu kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevasta yleissopimuksesta antamansa yleisen julkilausuman;

15.

kehottaa ottamaan nuoret mukaan poliittiseen elämään ja edistämään erityisesti nuorten osallistumista paikallisvaaleihin; pitää tältä osin myönteisinä EU:n rahoittamia hankkeita nuorten tietämyksen lisäämisen ja kansalaiskasvatuksen alalla; pitää myönteisinä säännöksiä, jotka koskevat nuorten edustusta paikallis- ja aluevaaleissa; katsoo, että vuoden 2016 kunnallisvaalit ovat tilaisuus kannustaa nuoria osallistumaan jälleen aktiivisesti poliittiseen muutosprosessiin;

16.

pitää myönteisenä siirtymäkauden oikeusjärjestelyistä annettua lakia; muistuttaa, että Tunisian kansalla on suuria odotuksia siirtymäprosessin suhteen; pitää valitettavana totuus- ja ihmisarvokomission voimakasta sisäistä polarisoitumista; toteaa, että kansallisen sovinnonteon ja kasvun ei pitäisi olla keskenään ristiriidassa olevia prioriteetteja;

17.

kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) jatkamaan tukeaan, jolla tuetaan Tunisian perustuslain arvojen mukaista oikeusalan ja oikeusvaltion uudistusta, myös antamalla teknistä ja taloudellista tukea käynnissä olevalle ylimmän tuomarineuvoston (Supreme Judicial Council) ja perustuslakituomioistuimen perustamiselle; pitää myönteisenä oikeusjärjestelmän uudistusta koskevaa EU:n ohjelmaan (PARJI), joka hyväksyttiin vuonna 2011, samoin kuin vuonna 2014 hyväksyttyä PARJ2-ohjelmaa, jonka rahoitus on vain 15 miljoonaa euroa;

18.

kehottaa hallitusta toteuttamaan nopeasti toimia kidutuksen käytön estämiseksi; kehottaa Tunisiaa poistamaan kuolemanrangaistuksen; on huolestunut siitä, että Tunisian viranomaiset ovat toistuvasti kiduttaneet alaikäisiä, joiden on epäilty haluavan liittyä terroristijärjestöihin;

19.

kehottaa Tunisiaa uudistamaan kiireellisesti sen vuonna 1978 annettua hätätilalakia, jota pannaan nykyään täytäntöön perustuslain perustavista säännöksistä välittämättä;

20.

on huolissaan Tunisian vankiloiden liian suuresta vankimäärästä, ruoan puutteesta ja hygieniaoloista ja näiden tekijöiden vaikutuksesta vankien perusoikeuksiin; suhtautuu myönteisesti Tunisian ja EU:n yhteishankkeeseen, jolla uudistetaan Tunisian rangaistuslaitoksia ja pyritään vahvistamaan vaihtoehtoisten rangaistuksien järjestelmää sen sijaan, että määrätään vankeusrangaistuksia lievempien rikoksien johdosta;

21.

kehottaa uudistamaan rikoslakia ja erityisesti kumoamaan 230 artiklan, jonka mukaan homoseksuaalisuus on rikos, josta voidaan määrätä kolmen vuoden vankeusrangaistus, ja joka on vastoin syrjimättömyyttä ja yksityisyyden suojaa koskevia perustuslaillisia periaatteita; pitää myönteisenä uutta lakia, jolla korvataan ja muutetaan huumausaineita koskeva laki 1992-52 niin, että etusijalle asetetaan ennaltaehkäiseminen varoittavuuden asemesta ja otetaan käyttöön vaihtoehtoisia rangaistuksia, joilla edistetään huumeiden käyttäjien kuntoutumista ja uudelleenintegroitumista; pitää tätä oikeansuuntaisena toimena, jonka avulla Tunisian lainsäädäntö saatetaan kansainvälisten normien tasalle;

22.

vaatii vahvempaa hajauttamista ja alueiden voimaannuttamista lisäämällä paikallista autonomiaa; tukee kumppanuuksia EU:n jäsenvaltioiden kanssa ja kannustaa eriytettyjä lähestymistapoja (esimerkiksi koulutus ja valmiuksien kehittäminen tällä alalla) sekä jäsenvaltioiden paikallisyhteisöjen toteuttamia hajautetun yhteistyön hankkeita, joilla edistetään Tunisian alue- ja paikallishallinnon kehittämistä, sekä kumppanuuksia ja parhaiden käytäntöjen vaihtamista EU:n kaupunkien ja paikallisyhteisöjen kanssa; kehottaa lisäämään EU:n tukea, jota myönnetään kansalaisyhteiskunnalle alueilla, olemassa olevien menestyneiden aloitteiden pohjalta;

23.

on huolestunut siitä, että rikosoikeudenkäyntejä koskevan lainsäädännön ja rikoslain kumoamisessa on saavutettu vain vähäistä edistystä ilmaisunvapauden ylläpitämiseen liittyen; on huolestunut siitä, että useita kansalaisia on pantu syytteeseen ja pidätetty valtion virkamiesten väitetyistä kunnianloukkauksista ja pilkkaamisesta rap-kappaleissa sekä yleisen moraalin horjuttamisesta mielipiteenilmaisuilla, joita ovat harjoittaneet myös toimittajat ja bloginpitäjät; antaa Tunisialle tunnustusta sen liittymisestä Online Freedom -ryhmään ja kehottaa maata osallistumaan siihen entistä aktiivisemmin;

24.

muistuttaa, että lehdistön ja tiedotusvälineiden vapaus, ilmaisunvapaus verkossa bloginpitäjät mukaan lukien samoin kuin verkon ulkopuolella sekä kokoontumisvapaus ovat demokratian sekä avoimen ja moniarvoisen yhteiskunnan keskeisiä elementtejä sen välttämättömiä tukipylväitä; kannustaa luomaan media-alan parhaiden käytänteiden normit, jotka todella kuvastavat tutkimus- ja eriytettyä journalismia; panee merkille voimannuttavat vaikutukset, joita on sensuroimattomalla pääsyllä internetiin sekä digitaaliseen ja sosiaaliseen mediaan; on tyytyväinen Tunisian elinvoimaiseen ja avoimeen mediaympäristöön, mutta kehottaa Tunisian viranomaisia investoimaan lisää teknologisiin perusrakenteisiin ja edistämään digitaalisten yhteyksien saatavuutta ja digitaalista lukutaitoa erityisesti maan köyhimmillä alueilla; pitää myönteisenä maaliskuuta 2016 hyväksyttyä uutta informaatiolainsäädäntöä, jolla suojellaan tehokkaasti oikeutta tiedonvapauteen Tunisiassa samoin kuin väärinkäytösten paljastajien oikeuksia; pitää myönteisenä, että audiovisuaalisen viestinnän alan korkea viranomainen (HAICA) ja sen seuraaja, audiovisuaalista viestintää käsittelevä viranomainen (ACA) saavat EU:n tukea parhaillaan täytäntöön pantavan 10 miljoonan euron suuruisen media-alan uudistusohjelman yhteydessä;

25.

kehottaa Euroopan neuvoston parlamentaarista yleiskokousta antamaan Tunisialle demokratiakumppanin aseman, mikä on merkittävä askel kohti Tunisian parlamentaarisen demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen vahvistamista;

II – Talouden ja yhteiskunnan kehittäminen

26.

panee tyytyväisenä merkille komission ehdotuksen 500 miljoonan euron makrotaloudellisesta rahoitusavusta sekä sen hyväksymisen neuvostossa ja parlamentissa;

27.

panee merkille EU:n ja Tunisian välistä kunnianhimoista vapaakauppasopimusta koskevien neuvottelujen aloittamiseen; muistuttaa, että EU:n on neuvottelujen yhteydessä annettava räätälöityä teknistä ja taloudellista tukea; korostaa, että tämä sopimus, jolla pyritään parantamaan markkinoille pääsyä ja investointi-ilmapiiriä, käsittää muutakin kuin pelkän kauppaa koskevan ulottuvuuden, ja sen on edistettävä ympäristöä, kuluttajansuojaa ja työntekijöiden oikeuksia koskevien unionin normien ulottamista Tunisiaan, maan vakauden tukemista, sen demokraattisen järjestelmän vakauttamista sekä sen talouden vauhdittamista; kehottaa komissiota soveltamaan neuvotteluissa progressiivista lähestymistapaa ja varmistamaan, että tämä sopimus hyödyttää kumpaakin osapuolta; kehottaa ottamaan samalla asianmukaisella tavalla huomioon osapuolten väliset merkittävät taloudelliset erot; toistaa komissiolle ja Tunisian hallitukselle esittämänsä suositukset, joiden mukaan niiden olisi pantava täytäntöön selkeä ja yksityiskohtainen prosessi Tunisian ja EU:n kansalaisyhteiskuntien osallistamiseksi pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppasopimuksen neuvottelujen kaikkiin vaiheisiin; kehottaa varmistamaan, että kuulemisprosessi on avoin ja läpinäkyvä, ja kehottaa ottamaan laajemmin huomioon Tunisian kansalaisyhteiskunnan monimuotoisuuden hyödyntäen vastaavissa neuvotteluissa sovellettuja parhaita käytäntöjä;

28.

panee merkille Tunisiaa koskevien kiireellisten yksipuolisten kauppatoimenpiteiden hyväksymisen Tunisian taloutta tukevana konkreettisena askeleena ja uudistusten kannustimena; kehottaa lisäämään naapuruuspolitiikan rahoitusvälineestä (ENI) myönnettävää EU:n tukea Tunisialle ja koordinoimaan Tunisialle annettavaa kansainvälistä apua, jotta maa voi hyötyä täysimääräisesti EU:n tuesta ja jotta mahdollistetaan työpaikkojen luominen erityisesti nuorille vastavalmistuneille; rohkaisee yhteistyöhön muiden asianomaisten maailmanlaajuisten ja alueellisten avunantajamaiden ja järjestöjen kanssa ja erityisesti toimiin, joilla vähennetään alueellisia eroja, tuetaan paikalliseen maatalouteen liittyvää koulutusta ja investointeja; kehottaa ottamaan tässä yhteydessä huomioon paikallisen maatalouden, tietotekniikan, yhteisötalouden, valmistavan sektorin sekä pk-yritysten erityispiirteet, jotka voisivat edistää työllisyyttä; toteaa, että terroristi-iskut ovat vaikuttaneet dramaattisesti matkailualaan; ottaa huomioon Tunisian viranomaisten niiden jälkeen toteuttamat toimet ja kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole arvioineet turvallisuustilannetta uudelleen, tekemään niin mahdollisimman nopeasti, jotta Tunisian matkailuala voisi elpyä;

29.

kehottaa EU:ta ottamaan kansalaisyhteiskunnan, paikallisviranomaiset ja muut tärkeät toimijat mukaan rahoitukseen liittyvien painopistealojen määrittelyyn Euroopan naapuruuspolitiikan väliarvioinnin yhteydessä;

30.

korostaa, että on puututtava etenkin korkeakoulututkinnon suorittaneiden nuorten työttömyyteen, käynnistettävä perusteellisia uudistuksia kasvun, laadukkaan koulutuksen ja työllisyyden edistämiseksi (esimerkiksi helpottamalla valuuttarajoituksia ja mikroluottojen saatavuutta, uudistamalla työlainsäädäntöä, kehittämällä työmarkkinoiden tarpeisiin sovitettuja koulutusohjelmia ja yksinkertaistamalla hallinnollisia menettelyjä) ja monipuolistettava Tunisian taloutta; kehottaa kaikkia osapuolia säilyttämään hyvän yhteistyön hengen, jotta voidaan keskittyä uudistuksiin ja pyrkiä maan kaikkien alueiden osallistavaan talouskehitykseen, mukaan lukien vähiten kehittyneet ja köyhtyneet sisämaa-alueet, jotka tarvitsevat pitkän aikavälin kehityssuunnitelman; kehottaa Tunisian viranomaisia suhtautumaan myönteisesti aloitteisiin, joissa kansalaiset osoittavat sitoutuvansa poliittisen vuoropuhelun parantamiseen tai tekniseen innovointiin; korostaa, että näille kansalaisyhteiskunnan aloitteille tarvitaan kansainvälistä tukea;

31.

pitää myönteisenä Tunisian strategista kehityssuunnitelmaa 2016–2020 ja kehottaa panemaan sen pikaisesti täytäntöön hyväksymällä sääntelypuitteet, joilla pyritään helpottamaan EU:n ja kaikkien kansainvälisten rahoituslaitosten antaman tuen käyttöä; pitää myönteisenä hyväksyttyä uutta investointisäännöstöä, jonka avulla pitäisi saada aikaan sääntelyn vakaus sekä helpottaa investointeja, ja pitää myönteisinä verouudistuksia; vaatii julkishallinnon nykyaikaistamista, jotta se toimisi tehokkaasti ja avoimesti, sillä se helpottaisi huomattavasti hankkeiden toteuttamista ja parempaa varojen käyttöä;

32.

tukee Tunisian hallituksen pyrkimyksiä uudistaa ja vapauttaa taloutta uusien sisäisten, alueellisten ja maailmanlaajuisten tarpeiden tyydyttämiseksi ja katsoo, että Tunisian vahva ja monimuotoinen talous luo työpaikkoja, mahdollisuuksia ja hyvinvointia sekä auttaa maata saavuttamaan sen laajemmat poliittiset ja sosiaaliset tavoitteet;

33.

muistuttaa Tunisian maataloussektorin strategisesta tärkeydestä ja on tyytyväinen Tunisian vuoden 2016 talousarvioon sisältyviin toimenpiteisiin, viljelijöiden velkojen mitätöinti mukaan lukien, sekä maatalousalaa koskevan kansallisen kuulemisen käynnistämiseen; pitää välttämättömänä, että tähän kansalliseen kuulemiseen otetaan mukaan kansalaisyhteiskunta ja mahdollisimman laaja joukko toimijoita ja myös maan eteläosan pienviljelijät sekä nuoret viljelijät; katsoo, että maatalousalalla tarvitaan perusteellista uudistusta ja useita kiireellisiä käytännön toimia, kuten suolanpoistolaitosten kapasiteetin kehittämistä, jotta voidaan ratkaista vesipulaan liittyvä ongelma ja muita ilmastonmuutoksen vuoksi syntyviä ongelmia; kehottaa Tunisian viranomaisia kieltämään kaikkien EU:ssa jo kiellettyjen torjunta-aineiden käytön;

34.

kehottaa EU:ta lisäämään tukeaan, jolla torjutaan aavikoitumista Tunisiassa; ottaa huomioon, että Tunisiassa on vakava vesipula; kehottaa Tunisiaa edistämään kestävää viljelyä ja ruokavaliota; suosittelee, että toteutetaan maauudistus, jolla viljelijöitä kannustetaan suojelemaan metsiä ja jokia; muistuttaa, että Tunisian rannikoiden matkailun kestävä kehitys edellyttää hotellitiheyden voimakasta vähentämistä, jotta voidaan järkeistää investointeja ja hallinnoida rantoja;

35.

on tyytyväinen siihen, että APIA (maatalousinvestointien edistämisvirasto) on käynnistänyt nuorten liikkuvuutta, elintarviketurvaa ja maaseudun köyhyyden vähentämistä koskevan hankkeen torjuakseen nuorisotyöttömyyttä tarjoamalla vaihtoehtoja maaseutualueilla; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan EU:n toimia panostamalla yhdessä Tunisian viranomaisten, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja yksityisen sektorin kanssa ala- tai aihekohtaisiin hankkeisiin, joilla voisi olla välittömiä ja myönteisiä vaikutuksia Tunisian yhteiskunnassa;

36.

suhtautuu myönteisesti Välimeren unionin sihteeristön kehittämiin ohjelmiin, kuten Med4jobs-ohjelmaan, jolla edistetään nuorten työllistettävyyttä Välimeren alueella; kehottaa Välimeren unionin jäsenvaltioita antamaan sen pääsihteeristölle tehtäväksi tarkastella Tunisian taloudellista ja sosiaalista kehitystä maassa tapahtuvan siirtymisprosessin vahvistamiseksi;

37.

kehottaa tehostamaan erityisesti harmaan talouden kasvuun liittyvää korruption torjuntaa, jotta päätöksenteosta tulisi tehokkaampaa ja avoimempaa ja luotaisiin investoinneille ja liiketoiminnalle suotuisampi ympäristö; pitää myönteisenä Tunisian korruptiontorjuntaviraston perustamista, mutta pitää valitettavana sen rajoitettua budjettia; kehottaa Tunisian viranomaisia vahvistamaan sen kapasiteettia ja tehokkuutta ja antamaan sille kaiken tarvittavan rahallisen ja logistisen tuen, jolla taataan julkishallinnon asianmukainen toiminta sekä sääntöjen mukaiset julkisten hankinnat; kehottaa Tunisian viranomaisia varmistamaan korruption vastaisille toimilleen laajan näkyvyyden;

38.

kehottaa nopeuttamaan sosiaalisen vuoropuhelun kansallisen neuvoston perustamista, josta päätettiin vuonna 2013;

39.

on huolissaan Tunisian riittämättömästä varojen takaisinhankinnasta, joka johtuu etenkin varojen takavarikoimiseen ja maahan palauttamiseen liittyvistä pitkällisistä ja hankalista menettelyistä; vaatii erityistä teknisten valmiuksien tukea Tunisialle, jotta se voi suorittaa tutkimuksia ja kerätä tiedustelutietoja ja todisteita, joita tarvitaan varojen takaisinhankintaan liittyvien tapausten hoitamiseen;

40.

kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan tukea ja poliittista tahtoa, jotta voidaan nopeuttaa Tunisian jäädytettyjen varojen takaisinhankintaa; pitää myönteisenä 28. tammikuuta 2016 tehtyä neuvoston päätöstä 48 henkilön varojen jäädyttämisen jatkamisesta vuodella;

41.

kehottaa edistämään EU:ssa jo asuvien tunisialaisten ja pohjoisafrikkalaisten kannalta nopeampia ja turvallisempia rahasiirtoja ja investointipotentiaalia, erityisesti paikallis- ja aluekehityksen alalla;

42.

on huolissaan Tunisian velan kestävyydestä ja kehottaa arvioimaan mahdollisia tapoja parantaa sen kestävyyttä etenkin maan taloustilanne huomioon ottaen; kehottaa muuntamaan Tunisian velat investointihankkeiksi erityisesti strategisten infrastruktuurien rakentamiseksi ja alueellisten erojen vähentämiseksi; pitää myönteisinä tähän liittyviä aloitteita; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään tämäntyyppisten hankkeiden määrää; kehottaa jäsenvaltioita selvittämään tapoja varmistaa Tunisian veloille etuuskohteluun perustuva uudelleenjärjestely ja velan osien monimuotoistaminen;

43.

suhtautuu myönteisesti EU:n hankkeisiin työpaikkojen luomisen ja ammatillisen koulutuksen aloilla, kuten Irada-hankkeeseen; suosittaa Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) varojen käyttöä pk-yritysten tukemiseen myös jatkossa; toteaa, että pk-yritykset ovat keskeisellä sijalla Tunisian kasvun kannalta ja niiden pitäisi sen vuoksi hyötyä EU:n tuesta; kannustaa kehittämään erityisesti naisille ja nuorille tarkoitettuja yrityksen perustamista koskevia ohjelmia, jotta voidaan parantaa liikkeenjohtamiskoulutusta ja rahoituksen saantia pk-sektorin tukemiseksi; suosittaa, että Tunisia toteuttaa asianmukaisia toimia voidakseen hyödyntää täysimääräisesti EU:n COSME-ohjelmaa (yritysten kilpailukykyä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskeva ohjelma) mahdollisimman pian; kannustaa yksityiseen lainanantoon pk-yrityksille, kuten parantamalla luottotakauksien alan valmiuksia ja uudistamalla pääomavajeesta kärsivää pankkialaa; on tyytyväinen Tunisian keskuspankkia koskevaan kumppanuusohjelmaan, jonka tavoitteena on tukea pankkialan nykyaikaistamista;

44.

suosittaa, että alueellisiin rahastoihin ja alueellisten erojen kaventamiseen liittyvää EU:n asiantuntemusta käytetään Tunisian alueelliseen kehittämiseen ja sen alueellisten erojen kaventamiseen; kehottaa kansainvälisiä kumppaneita ja rahoituslaitoksia tukemaan kansallisten infrastruktuurien (esimerkiksi moottoritiet, rautatiet, satamat, lentokentät ja tietoliikenneverkot) parantamista ja laajentamista, jotta voidaan paremmin yhdistää maaseudun ja sisämaan keskukset;

45.

kannustaa yhdistämään Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineen (ENI) EU:n aloitteisiin, esimerkiksi energiaunionia koskevaan aloitteeseen; kannustaa samalla tehostamaan Pohjois-Afrikan kanssa tehtävää alueellista yhteistyötä erityiskysymyksissä, kuten metsitys ja vesihuolto, sekä lisäämään sosioekonomista yhdentymistä ja kaupankäyntiä koko Pohjois-Afrikassa; muistuttaa, että Välimeren unioni tukee konkreettisten hankkeiden kehittämistä alueella ja näin ollen sen on voitava osallistua Euroopan unionin Tunisiassa toteuttamiin hankkeisiin;

46.

kehottaa keskittymään EU:n yhteistyössä vihreään talouteen ja kestävään kehitykseen ja lisäämään uusiutuvan energian käyttöä sekä parantamaan vesi- ja jätehuoltoa varsinkin, kun otetaan huomioon Tunisian suuri potentiaali uusiutuvan energian alalla; pitää myönteisinä sellaisia hankkeita kuin Välimeren unionin tukemaa Bizerte-järven puhdistamista, Ghar el Melhin kasvikattoja ja orgaanisen jätteen käyttöä kulutukseen Bejassa;

47.

pitää myönteisenä Euro–Välimeri-sähkömarkkinoiden yhdentymistä eteläisen naapuruston kanssa tehdyn energiayhteistyön tärkeänä osana; katsoo, että Elmed-hankkeen yhteydessä olisi mahdollista käydä kaksisuuntaista sähkökauppaa Välimeren pohjoisen ja eteläisen puolen välillä, mikä hyödyttäisi kaikkia kumppaneita edistämällä sähkönsaannin varmuutta, vakautta ja edullisuutta;

III – Turvallisuus ja puolustus

48.

on erittäin huolestunut Libyan epävakaiden olojen muiden syiden ohella aiheuttamasta välittömästä vaikutuksesta Tunisian turvallisuustilanteeseen; panee merkille muurin rakentamisen osalla Libyan rajasta; on huolestunut siitä, että suuri määrä tunisialaisia vierastaistelijoita on liittynyt Daesh’iin ja muihin terroristiryhmiin; korostaa, että aseiden salakuljetuksen torjuminen on tärkeä osa terrorismin vastustamista; painottaa, että on tarpeen uudistaa maan tiedustelupalveluja kunnioittaen samalla oikeusvaltioperiaatetta sekä ihmisoikeusyleissopimuksia;

49.

on huolestunut terroristihyökkäyksestä, joka tehtiin Ben Guerdanen rajakaupungissa heti Sabrathen pommituksen jälkeen ja joka osoittaa, että Tunisian ja Libyan välinen raja vuotaa edelleen merkittävästi; on huolestunut Libyan tilanteesta ja kehottaa kaikkia Libyan konfliktin osapuolia toimimaan rakentavasti kansallisen sovinnon hallituksen kanssa; korostaa, että EU on valmis tukemaan turvallisuutta kansallisen sovinnon hallituksen pyynnöstä ja että turvallisuusalan koordinointia Tunisian ja Libyan välillä on jatkettava; ehdottaa, että yhdessä Tunisian viranomaisten kanssa arvioitaisiin mahdollisuutta perustaa Tunisiaan EU:n rajavalvonnan avustusoperaatio;

50.

toteaa, että köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat radikalisoitumisen tärkeimpiä syitä; kehottaa siksi parantamaan nuorten sosiaalista osallisuutta, jotta he voivat löytää pysyviä työpaikkoja ja jotta estetään heidän joutumisensa terroristijärjestöjen uusien taistelijoiden rekrytoinnin kohteeksi; suosittaa, että hyödynnetään Hedayah-järjestön kaltaisten kansainvälisten järjestöjen aloitteen myötä saatua asiantuntemusta väkivaltaisten ääriliikkeiden torjuntaa koskevien paikallisten ja alueellisten strategioiden kehittämisessä; kehottaa lisäämään tietoisuutta näistä olemassa olevista verkostoista ja vastaavista aloitteista Tunisiassa;

51.

kehottaa Tunisian hallitusta laatimaan ulkomailta palaavia taistelijoita koskevan strategian, jossa esimerkiksi yhdistetään rangaistustoimet ja ennalta ehkäisevät toimet sekä radikalismista luopumista ja sopeuttamista koskevat ohjelmat, jotta heille annetaan mahdollisuus sopeutua yhteiskuntaan, millä vähennetään tulevia riskejä; kehottaa laatimaan entistä kattavamman strategian, jolla torjutaan radikalisoitumista vankiloissa ja säilöönottokeskuksissa; kehottaa painottamaan opetuksen parantamista ja nuorten radikalisoitumisen torjumista;

52.

toteaa, että terrorismi on yhteinen haaste, joka edellyttää yhteisiä toimia, ja että EU:n ja Tunisian välistä yhteistyötä turvallisuuden ja terrorismin torjunnan alalla on viime aikoina lisätty erityisesti turvallisuusalan uudistusta tukevan kunnianhimoisen ohjelman käynnistämisen myötä;

53.

tukee YK:n johdolla toteutettua rauhan ja poliittisen sovinnonteon prosessia Libyassa keskeisenä tekijänä, jolla vakautetaan laajempaa aluetta ja vahvistetaan Tunisian turvallisuus- ja uudistusprosessia;

54.

suhtautuu myönteisesti Tunisian aloitteesta käynnistettyyn turvallisuusavun koordinointiprosessiin, jossa EU:lla on aktiivinen rooli; korostaa, että unionin olisi tuettava Tunisiaa sen luodessa turvallisuusasioita tarkastelevia asianmukaisia valtiollisia rakenteita; pitää myönteisinä G7+3-ryhmän saavuttamia tuloksia turvallisuusyhteistyön alalla; kehottaa toteuttamaan nopeasti tämänhetkiset ohjelmat ja kehottaa vahvistamaan Tunisialle turvallisuusasioissa annettavaa apua keskittyen rajojen turvallisuuteen, matkailuinfrastruktuurien suojaamiseen sekä yhteisen terroristiuhkan torjumiseen; kehottaa Tunisian viranomaisia kuitenkin vastaamaan tällaisiin uhkiin oikeasuhteisesti, jotta voidaan turvata demokraattiset vapaudet ja perusoikeudet; kehottaa Tunisian toimivaltaisia viranomaisia antamaan täyden tukensa ja kehottaa perustamaan kansallisen turvallisuusneuvonantajan viran; kehottaa jäsenvaltioita jakamaan Tunisian kanssa turvallisuuteen liittyviä parhaita käytäntöjä ja keskittymään turvallisuushenkilöstön koulutukseen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen; kehottaa arvioimaan järjestelmällisesti EU:n Tunisialle turvallisuusalalla antaman tuen vaikutusta ihmisoikeuksiin;

55.

on erittäin huolestunut Tunisian edustajainkokouksen heinäkuussa 2015 hyväksymästä terrorismin torjunnasta annetusta laista 22/2015, jonka mukaan erilaisista ”terrorismirikoksista” voidaan määrätä kuolemanrangaistus; on huolissaan monista terrorismin torjuntaa koskevan lain kohdista; korostaa, että tämä laki voi vaikuttaa hyvin kielteisesti kansalaisvapauksiin ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen Tunisiassa; kehottaa Tunisian viranomaisia noudattamaan edelleen kuolemanrangaistuksen soveltamisen keskeyttämistä; muistuttaa, että kuolemanrangaistuksesta säädetään jo Tunisian lainsäädännössä ja että se voidaan määrätä murhan ja raiskauksen kaltaisista rikoksista, vaikka teloituksia ei olekaan pantu täytäntöön vuoden 1991 jälkeen; korostaa, että vaikka Tunisia onkin yksi terroristiuhalle altteimmista maista, valtioiden on terrorismin torjunnan yhteydessä kunnioitettava ihmisoikeuksia täysimääräisesti; korostaa, että Euroopan naapuruuspolitiikka on tiiviisti sidoksissa ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden kunnioittamiseen, ja muistuttaa EU:n vastustavan kuolemanrangaistusta voimakkaasti;

56.

pitää myönteisenä sitä, että terrorismin torjunnasta annetussa laissa 22/2015 määrätään nyt toimittajien lähteiden oikeudellisesta suojasta sekä valtion harjoittaman luvattoman valvonnan kriminalisoinnista;

57.

pitää myönteisenä marraskuussa 2015 käynnistettyä EU:n ohjelmaa, jolla tuetaan Tunisian turvallisuusalan uudistusta ja jossa keskitytään erityisesti turvallisuuspalvelujen, rajavalvonnan ja tiedustelupalvelujen rakenneuudistukseen, sekä siitä, että 18. huhtikuuta 2016 EU–Tunisia-assosiaationeuvostossa kumpikin osapuoli ilmaisi sitoutuvansa ohjelman tehokkaaseen ja nopeaan täytäntöönpanoon;

58.

kehottaa edistämään tavoitteisiin perustuvaa ajatusmallia pelkän politiikan välineillä annettavan tuen sijaan noudattaen selvää strategista näkemystä, jossa keskitytään ennaltaehkäisyyn, tuetaan kansalliskokouksen lainvalmistelua sekä perustetaan terrorismintorjuntaan keskittyvä syyttäjänvirasto;

59.

suhtautuu myönteisesti terrorismin torjuntaa koskevan EU:n ja Tunisian välisen poliittisen vuoropuhelun laajentamiseen; korostaa, että terrorismin torjunnan yhteydessä on tärkeää suojella ihmisoikeuksia;

60.

kehottaa lisäämään yhteistyötä EU:n erillisvirastojen, kuten Europolin, kanssa, mutta toteaa, että Tunisia ei kuulunut niiden kolmansien maiden luetteloon, joiden kanssa Europol tekee sopimuksia; kehottaa neuvostoa harkitsemaan Tunisian sisällyttämistä kyseiseen kolmansien maiden luetteloon; pyytää laatimaan tällaista yhteistyötä koskevan vaikutustenarvioinnin ja esittelemään sen ulkoasiainvaliokunnan (AFET) ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan (LIBE) yhteisessä kokouksessa ennen sopimuksen hyväksymistä; on tyytyväinen siihen, että Eurojust on perustanut yhteyspisteen Tunisian kanssa, ja pitää myönteisenä Eurojustin viranomaisille esittämää pyyntöä tehostaa yhteistyötä ja nimetä toinen yhteyspiste, joka vastaa erityisesti terrorismista; kehottaa Tunisian hallitusta toteuttamaan näihin ehdotuksiin liittyviä jatkotoimia mahdollisimman pian;

IV – Liikkuvuus, tutkimus, koulutus ja kulttuuri

61.

pitää myönteisenä EU:n ja Tunisian liikkuvuuskumppanuussopimuksen allekirjoittamista maaliskuussa 2014 ja kehottaa panemaan sen täytäntöön nopeasti; kehottaa ottamaan käyttöön uuden Tunisiaa koskevan viisumipolitiikan ja tekemään takaisinottosopimuksen; toteaa, että vaikka liikkuvuuskumppanuudet ovatkin kansalliseen toimivaltaan kuuluvia asioita, ne sisältyvät Euroopan naapuruuspolitiikan mukaiseen EU:n ehdotukseen; suosittaa, että jäsenvaltiot osoittavat solidaarisuuttaan Tunisialle helpottamalla viisumien myöntämistä esimerkiksi yrittäjille, opettajille, opiskelijoille ja tutkijoille sekä taiteilijoille;

62.

kehottaa unionia allekirjoittamaan liikkuvuuskumppanuussopimuksia eteläisen naapuruston kumppanuusvaltioiden kanssa viisumimenettelyjen helpottamiseksi takaisinottosopimusten yhteydessä; kehottaa komissiota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa kehittämään mahdollisuuksia kiertomuuttojärjestelmiin, jotka avaisivat maahantulijoille turvallisia ja laillisia reittejä; tuomitsee ihmiskaupan, jonka uhreista suurin osa on naisia, ja korostaa, että on tärkeää vahvistaa kumppanuusvaltioiden kanssa tehtävää yhteistyötä sen torjumiseksi; toteaa, että pitkän aikavälin monikertaviisumeilla voidaan lyhytaikaisten viisumeiden asemesta parhaiten vähentää laitonta maahanmuuttoa, jota tapahtuu myös ihmisten salakuljetuksen ja ihmiskaupan kautta; suosittelee, että Tunisia tarkistaa sen alueelta luvattomasti lähteneiden yksilöiden kriminalisoinnista vuonna 2004 annettua lakia kansainvälisen oikeuden mukaisesti;

63.

kehottaa Tunisian hallitusta tekemään tiivistä yhteistyötä Euroopan unionin maiden kanssa laittoman maahanmuuton järjestäytyneiden muotojen torjumiseksi;

64.

muistuttaa, että EUNAVFOR MED -operaation käynnistäminen on yksi myönteinen konkreettinen keino torjua ihmissalakuljetusta; kehottaa unionia jatkamaan ja tehostamaan tämäntyyppisiä operaatioita sekä ottamaan Tunisian kaltaiset kumppanivaltiot niihin mukaan;

65.

pitää myönteisenä EU:n ja Tunisian välistä kumppanuutta tutkimuksen ja innovoinnin alalla sekä Tunisian osallistumista Horisontti 2020 -puiteohjelmaan; painottaa, että tieteellistä tutkimusta ja teknistä kehitystä koskevalla johdonmukaisella politiikalla kannustettaisiin tutkimukseen ja kehitykseen tehtäviä investointeja, tutkimuksen ja innovoinnin siirtoa yksityiselle sektorille ja uusien yrityksien perustamista; korostaa, että Tunisian olisi osallistuttava täysimittaisesti Erasmus+-ohjelmaan, jotta voidaan kehittää edelleen korkeakouluopiskelijoiden vaihtoa; on huolissaan siitä, että Eurooppaan opiskelemaan haluavat tunisialaiset nuoret kohtaavat yhä enemmän vaikeuksia; kehottaa soveltamaan ”positiivista syrjintää” etenkin vähemmän kehittyneiltä alueilta tuleviin nuoriin opiskelijoihin ja tarjoamaan kannustimia, jotta he voivat osallistua tällaisiin ohjelmiin; kehottaa Tunisiaa tarkistamaan uudelleen ja painottamaan kumppanuuksia, joilla kehitetään osaamista vieraiden kielien, tekniikan, uusiutuvan energian, luonnontieteiden ja tietotekniikan aloilla, joilla työllisyysaste on kaikkein korkein;

66.

kehottaa komissiota kannustamaan koulujen, korkeakoulujen ja tutkimuskeskuksien välisten kumppanuuksien kehittämistä sekä vahvistamaan elinikäistä oppimista koskevia yhteisiä hankkeita erityisesti kieliopintojen, uuden tekniikan, naisten koulutuksen edistämisen ja yrittäjyyden alalla;

67.

kehottaa vahvistamaan luovan alan, urheilun, kulttuurialan, aikuiskoulutuksen sekä yhteisöllisen elämän ja audiovisuaalialan kumppanuutta lujittamalla verkostoja ja toteuttamalla aloitteita kulttuurien välisen vuoropuhelun lisäämiseksi, roomalaisvallan aikaisen yhteisen historiallisen ja arkeologisen perinnön merkityksen korostamiseksi, toimijoiden liikkuvuuden edistämiseksi sekä kulttuurisisällön ja audiovisuaalisen sisällön tunnetuksi tekemiseksi ja levittämiseksi esimerkiksi festivaalien ja näyttelyiden kautta; rohkaisee Tunisiaa osallistumaan Luova Eurooppa -ohjelmaan;

68.

suosittelee, että EU:n toimielimien ja erityisesti EU:n Tunisin-valtuuskunnan olisi käytettävä arabian kieltä niiden julkaistessa tarjouspyyntöjä ja kiinnostuksenilmaisupyyntöjä sekä viestiessä yleisön kanssa; korostaa, että Tunisian hallituksen on tärkeää tiedottaa toimistaan kansalaisille;

69.

katsoo, että arabian kielen käyttö on tarpeen varmistettaessa kansalaisyhteiskunnan osallistuminen EU:n ja Tunisian välisiin suhteisiin erityisesti vapaakauppasopimuksista käytävissä neuvotteluissa;

o o

70.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle/unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä Tunisian hallitukselle ja kansalliskokouksen puhemiehelle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0272.

(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0061.

(3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0086.

(4) EUVL L 102, 18.4.2016, s. 1.

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/111

P8_TA(2016)0346

Sosiaalinen polkumyynti EU:ssa

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. syyskuuta 2016 sosiaalisesta polkumyynnistä Euroopan unionissa (2015/2255(INI))

(2018/C 204/13)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT),

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 5 artiklan ja SEUT-sopimuksen 56 artiklan, 153 artiklan 5 kohdan ja 154 artiklan,

—	ottaa huomioon työntekijöiden liikkuvuutta koskevan perusvapauden (SEUT-sopimuksen 45 artikla) ja palvelujen vapaan liikkuvuuden (SEUT-sopimuksen 56 artikla),

—	ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 151 ja 153 artiklan sekä SEUT-sopimuksen 9 artiklan, jossa taataan riittävä sosiaalinen suojelu,

—	ottaa huomioon palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16. joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY (1),

—

ottaa huomioon palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin 96/71/EY täytäntöönpanosta sekä hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä annetun asetuksen (EU) N:o 1024/2012 (IMI-asetus) muuttamisesta 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/67/EU (2),

—	ottaa huomioon, että direktiiviä 2014/67/EU pannaan parhaillaan täytäntöön,

—	ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta (3),

—	ottaa huomioon sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä 16. syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 987/2009 (4),

—	ottaa huomioon sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I) 17. kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/2008 (5),

—	ottaa huomioon 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1072/2009 maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä (6),

—	ottaa huomioon maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamisen edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä ja neuvoston direktiivin 96/26/EY kumoamisesta 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1071/2009 (7),

—

ottaa huomioon tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 3821/85 ja (EY) N:o 2135/98 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 kumoamisesta 15. maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006 (8) sekä maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä 11. maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/15/EY (9),

—	ottaa huomioon lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä 24. syyskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1008/2008 (10),

—	ottaa huomioon palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioissa (meriliikenteen kabotaasi) 7. joulukuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3577/92 (11),

—	ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioiden välisen säännöllisen matkustajalaiva- ja lauttaliikenteen miehistöä koskevista edellytyksistä (COM(1998)0251),

—

ottaa huomioon 21. kesäkuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/63/EY Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) ja Euroopan unionin kuljetusalojen ammattiliiton (FST) tekemästä, merenkulkijoiden työajan järjestämistä koskevasta sopimuksesta (12), sellaisena kuin se on muutettuna 16. helmikuuta 2009 annetulla neuvoston direktiivillä 2009/13/EY Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) ja Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) merityötä koskevasta yleissopimuksesta, 2006, tekemän sopimuksen (13) täytäntöönpanosta,

—	ottaa huomioon 14. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman tehokkaiden työsuojelutarkastusten strategiasta työolojen parantamiseksi Euroopassa (14),

—	ottaa huomioon pimeän työn vastaista yhteistyötä edistävän eurooppalaisen foorumin perustamisesta 9. maaliskuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2016/344 (15),

—

ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) laatimat työelämää koskevat perusnormit sekä työsuojeluhallintoa ja työsuojeluvalvontaa koskevat ILOn yleissopimukset ja suositukset, jotka toimivat kansainvälisenä viitekehyksenä, kun on taattava työolosuhteita ja työntekijöiden suojelemista koskevien säännösten soveltaminen,

—	ottaa huomioon Eurofoundin kertomuksen ”Posted workers in the European Union (2010)” (16) (Lähetetyt työntekijät Euroopan unionissa (2010)) ja kansalliset kertomukset,

—	ottaa huomioon työmarkkinasuhteisiin liittyvistä määritelmistä laaditun Eurofound Industrial Relations Dictionary -asiakirjan (17),

—	ottaa huomioon 19. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”EU-agenda: paremmalla sääntelyllä parempiin tuloksiin” (COM(2015)0215),

—	ottaa huomioon parlamentin vuonna 2015 tekemän tutkimuksen ”EU Social and Labour Rights and EU Internal Market Law”,

—	ottaa huomioon komission vuonna 2015 tekemän tutkimuksen palkkojen määritystä koskevista järjestelmistä ja vähimmäispalkoista, joita sovelletaan lähetettyihin työntekijöihin direktiivin 96/71/EY mukaisesti tietyissä jäsenvaltioissa ja tietyillä aloilla,

—	ottaa huomioon Gentin yliopiston vuonna 2015 tekemän tutkimuksen ”Atypical Forms of Employment in the Aviation Sector”, jonka komissio rahoitti,

—	ottaa huomioon komission puheenjohtajan 9. syyskuuta 2015 Euroopan parlamentille pitämän puheen unionin tilasta,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä liikenne- ja matkailuvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0255/2016),

ottaa huomioon, että laiton työnteko ja näennäinen itsenäinen ammatinharjoittaminen voivat johtaa kilpailun vääristymiin, mikä vahingoittaa sosiaaliturvajärjestelmiä pitkällä aikavälillä, lisää epävarmojen työpaikkojen määrää ja johtaa työntekijöiden suojelun tason rapautumiseen ja yleensä työpaikkojen laadun heikkenemiseen, ja katsoo, että niitä olisi siksi torjuttava; toteaa, että ulkoistamisen ja alihankinnan lisääntyminen voi luoda mahdollisuuksia olemassa olevan työ- ja sosiaalilainsäädännön väärinkäytölle tai kiertämiselle; toteaa, että on olennaisen tärkeää torjua tällaisia väärinkäytöksiä, jotta ylläpidetään liikkuvuuden vapautta sisämarkkinoilla ja solidaarisuutta unionissa;

B.	toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 45 artiklan mukainen työntekijöiden vapaa liikkuvuus, sijoittautumisen vapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus ovat sisämarkkinoiden perusperiaatteita;

ottaa huomioon, että kaikkien jäsenvaltioiden allekirjoittaman Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaan miesten ja naisten välinen tasa-arvo on varmistettava kaikilla aloilla; katsoo, että sosiaalisen polkumyynnin suurin haaste unionille on naisten työllisyystason nostaminen, naisten tilanteen parantaminen työmarkkinoilla ja sukupuolten välisten erojen poistaminen;

toteaa, että sosiaalinen yhteenkuuluvuus on yksi EU:n toimintapolitiikkojen pääperiaatteista ja että se tarkoittaa palkkaerojen kaventamista ja kaikille paikalliseen tai liikkuvaan työvoimaan kuuluville työntekijöille taattua sosiaaliturvaa; ottaa huomioon, että työoloissa ja palkoissa ilmenee yhä merkittäviä eroja unionissa, ja katsoo, että sosiaalinen lähentyminen ylöspäin on keskeisessä asemassa, jotta edistetään vaurautta ja sisäistä kysyntää koko unionissa; toteaa, että palkkaerot ovat tärkeimpiä syitä, joiden vuoksi työntekijät lähtevät kotimaastaan;

ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 9 artiklassa unionin perusperiaatteisiin sisällytetään korkean työllisyystason edistäminen, riittävän sosiaalisen suojelun takaaminen, sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen sekä korkeatasoiseen koulutukseen ja ihmisten terveyden suojeluun liittyvät vaatimukset; toteaa, että kriisin ja korkean työttömyysasteen seurauksena eriarvoisuus lisääntyy suurimmassa osassa jäsenvaltioita;

toteaa, että sukupuolten palkkaero on edelleen olemassa ja että unionin nykyisestä lainsäädännöstä ja ei-sitovista suosituksista huolimatta edistyminen tällä alalla on äärimmäisen rajallista; katsoo, että tilannetta kiristävät sosiaalinen polkumyynti ja sukupuolten palkkaero, joka johtaa vanhuusiässä sukupuolten eläke-eroon, joka puolestaan asettaa iäkkäät naiset iäkkäitä miehiä suurempaan köyhyysriskiin;

G.	ottaa huomioon, että ihmiskauppa ja varsinkin naiskauppa, joka ei ole vain kolmansista maista unioniin suuntautuvaa kauppaa vaan myös unionin jäsenvaltioiden välistä kauppaa, yhdistetään usein väärennettyihin työsopimuksiin;

H.	toteaa, että sosiaalinen polkumyynti lisääntyy entisestään työsuhteisiin liittyvien ekstraterritoriaalisten piirteiden vuoksi;

I.	ottaa huomioon, että liikennealalla turvallisuus, matkustajien turvallisuus ja asianmukaiset työolot liittyvät vahvasti toisiinsa;

J.	ottaa huomioon, että yhtenäisen Euroopan liikennealueen luominen vahvistettiin vuonna 2011 hyväksytyn liikennepolitiikan valkoisen kirjan lopulliseksi tavoitteeksi;

K.	ottaa huomioon, että komissio ilmoitti laativansa vuonna 2016 uusia aloitteita maantieliikenteen alalla sosiaalinäkökulmat huomioiden;

toteaa, että tieliikenneala on olennaisen tärkeä EU:n yhteiskunnan ja talouden kannalta ja että se kattaa kaikesta kotimaan rahtiliikenteestä lähes kolme neljäsosaa (72 prosenttia); ottaa huomioon, että sen matkustajamäärät ovat suuremmat kuin rautatie-, raitiovaunu- ja metroliikenteessä yhteensä ja sen osuus EU:n koko työvoimasta on yli 2,2 prosenttia (5 miljoonaa ihmistä);

M.	ottaa huomioon, että hyvää fyysistä terveyttä ja mielenterveyttä suojelevat työolot ovat kaikkien työntekijöiden perusoikeus (18), ja niillä on itsessään myönteistä arvoa;

ottaa huomioon, että komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker korosti 15. heinäkuuta 2014 unionin tilasta vuonna 2015 pitämässään puheessa, että tarvitaan oikeudenmukaisempia ja aidosti yleiseurooppalaisia työmarkkinoita, jotka voidaan saavuttaa edistämällä kansalaisten vapaata liikkuvuutta EU:n perusoikeutena turvaamalla se sekä torjumalla samalla väärinkäytöksiä ja sosiaalisen polkumyynnin riskejä;

ottaa huomioon, että unionin tuomioistuin korosti asiassa Laval (C-341/05) 18. joulukuuta 2007 (19) antamassaan tuomiossa oikeutta ryhtyä työtaistelutoimiin mahdollista sosiaalista polkumyyntiä vastaan ja painotti, että toimien on oltava suhteellisuusperiaatteen mukaisia, jotta ei rajoiteta EU:n perusvapauksia, kuten palvelujen tarjoamisen vapautta;

P.	katsoo, että olisi tunnustettava Euroopan sosiaalisen peruskirjan merkitys jäsenvaltioiden keskuudessa vallitsevan yhteisymmärryksen ilmaisuna sosiaalisten perusoikeuksien alalla;

toteaa, että väärinkäytösten lisääntyminen ja yleistyvä sosiaalisen polkumyynnin harjoittaminen vähentävät sisämarkkinaperiaatteen tukea ja yritysten kilpailukykyä erityisesti pk-yritysten osalta sekä heikentävät Euroopan työntekijöiden oikeuksia ja luottamusta Euroopan yhdentymiseen, minkä vuoksi aito sosiaalinen lähentyminen on olennaisen tärkeää; toteaa, että tämä koskee pääasiassa maataloutta, rakennusalaa, ravintola-alaa, elintarvikealaa, liikenne sekä hoito- ja kotitalouspalveluja;

toteaa, että työntekijöiden yhtäläisen kohtelun periaate Euroopan unionissa ja olennainen sosiaalinen lähentyminen sisämarkkinoilla ovat tärkeitä periaatteita; toteaa, että SEUT-sopimuksen 45 artiklassa määrätään, että vapaa liikkuvuus merkitsee sitä, että kaikki kansalaisuuteen perustuva työntekijöiden syrjintä jäsenvaltioiden välillä poistetaan työelämässä, palkkauksessa ja muissa työehdoissa;

S.	ottaa huomioon, että sosiaalinen, verotuksellinen tai ympäristöön liittyvä polkumyynti on vastoin eurooppalaisia arvoja, koska se vaarantaa eurooppalaisten oikeuksien suojelun (20);

ottaa huomioon, että suuri osa jäsenvaltioista ei ole tähän mennessä saattanut direktiiviä 2014/67/EU osaksi kansallista lainsäädäntöään, vaikka sen määräajaksi on asetettu 18. kesäkuuta 2016; toteaa, että on tärkeää arvioida kyseisen direktiivin täytäntöönpanon vaikutusta sen jälkeen kun se on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä kaikissa jäsenvaltioissa, jotta voidaan arvioida direktiivin todellinen vaikutus pyrittäessä torjumaan työntekijöiden lähettämiseen ja lähetettyjen työntekijöiden suojeluun liittyviä petoksia;

U.	toteaa, että lähetettyjen työntekijöiden osuus on noin 0,7 prosenttia EU:n koko työvoimasta (21);

V.	ottaa huomioon, että lähetettyjä työntekijöitä on Euroopan unionissa 1,92 miljoonaa ja että heitä on pääasiassa rakennusalalla (43,7 prosenttia lähetetyistä työntekijöistä) sekä palvelualalla, liikenteen ja viestinnän alalla ja maataloudessa;

W.	ottaa huomioon, että henkilöiden vapaa liikkuvuus on Euroopan yhdentymisen kannalta välttämätöntä ja myös edellytys taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevien tavoitteiden saavuttamiselle, jotta voidaan varmistaa vahva ja kestävä kilpailukyky kaikissa jäsenvaltioissa;

ottaa huomioon, että unionin tuomioistuin on korostanut antamassaan tuomiossa C-396/13, että direktiivillä 96/71/EY pyritään varmistamaan kansallisten ja kansainvälisiä palveluja tarjoavien yritysten välinen rehellinen kilpailu sekä varmistamaan, että vastaanottava jäsenvaltio soveltaa lähetettyjen työntekijöiden osalta vähimmäissuojaa koskevia pakottavia ydinsääntöjä;

Y.	ottaa huomioon, että työntekijöiden lähettämisellä on edistettävä asiantuntemuksen ja ammatillisen kokemuksen jakamista, ei sosiaalista polkumyyntiä;

Z.	toteaa, että eurooppalaisilla työnantaja- ja ammattijärjestöillä voi olla tärkeä tehtävä sosiaalisen polkumyynnin torjumisessa;

AA.	ottaa huomioon tehdyn sitoumuksen, jonka mukaan yritysten ja erityisesti pk-yritysten taloudellista rasitetta ei lisätä;

AB.	ottaa huomioon, että palkkojen määrittäminen kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan;

AC.	ottaa huomioon, että unionin tuomioistuin on todennut antamassaan tuomiossa C-396/13, että vastaanottava jäsenvaltio on toimivaltainen määrittämään vähimmäispalkan ja sen laskemistavan sekä arvioimaan noudatettuja perusteita;

AD.	ottaa huomioon, että komission puheenjohtaja on todennut, että samassa paikassa tehtävästä samasta työstä olisi saatava sama korvaus (22); ottaa huomioon, että lausunnon ja sen soveltamisen oikeudellisia näkökohtia on täsmennettävä;

I. Tehostetaan valvontaa ja koordinointia jäsenvaltioiden välillä ja jäsenvaltioissa

katsoo, että vaikka ei ole olemassa oikeudellisesti tunnustettuja ja yleisesti hyväksyttyä sosiaalisen polkumyynnin määritelmää, käsite kattaa lukuisia tarkoituksellisesti vääriä käytäntöjä sekä voimassa olevan unionin ja kansallisen lainsäädännön kiertämisen (mukaan luettuina lait ja yleisesti sovellettavat kollektiiviset sopimukset), jotka mahdollistavat vilpillisen kilpailun kehittymisen työvoima- ja toimintakustannusten laittoman minimoimisen avulla ja johtavat työntekijöiden oikeuksien loukkauksiin sekä työntekijöiden hyväksikäyttöön; katsoo, että näiden käytäntöjen ja tilanteiden seurauksilla voi olla vaikutuksia seuraavien kolmen tärkeimmän ulottuvuuden suhteen:

—

taloudelliset näkökohdat: tiettyjen talouden toimijoiden lainvastaiset käytännöt, kuten pimeä työ, tai näennäisesti itsenäisen ammatinharjoittamisen kaltaiset väärinkäytökset saattavat aiheuttaa sellaisia merkittäviä vääristymiä markkinoilla, jotka vahingoittavat vilpittömässä mielessä toimivia yrityksiä ja erityisesti pk-yrityksiä

—	sosiaaliset näkökohdat: sosiaalinen polkumyynti voi johtaa syrjintätilanteeseen ja epäoikeudenmukaiseen työntekijöiden kohteluun EU:ssa sekä riistää heiltä mahdollisuuden käyttää tosiallisesti heidän sosiaalisia oikeuksiaan ja työoikeuksiaan myös palkkauksen ja sosiaaliturvan osalta

—	talous- ja budjettinäkökohta: sosiaaliturvamaksujen ja verojen maksamatta jättäminen sosiaalisen polkumyynnin seurauksena uhkaa jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien ja julkisen talouden rahoituksen kestävyyttä;

katsoo, että on erittäin tärkeää varmistaa tasavertaiset toimintaedellytykset ja oikeudenmukainen kilpailu kaikkialla EU:ssa ja poistaa sosiaalinen polkumyynti; painottaa, että työsuojelutarkastuselimet ja/tai työmarkkinaosapuolet ovat keskeisessä asemassa valvottaessa työntekijöiden oikeutta määritellä asianmukainen palkkaus jäsenvaltioiden lainsäädännön ja käytännön mukaisesti sekä annettaessa työnantajille neuvontaa ja ohjeistusta; korostaa, että 28 jäsenvaltiota on ratifioinut ILOn ammattien tarkastusta koskevan yleissopimuksen nro 81, ja kehottaa jäsenvaltiota varmistamaan, että kaikki sen määräykset pannaan täytäntöön; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita tehokkaiden ja vaikuttavien työsuojelutarkastuselinten perustamisessa ja laatimaan ILOn ammattien tarkastusta koskevaan yleissopimukseen nro 81 perustuvan suosituksen, jotta varmistetaan työelämän normien noudattaminen ja työntekijöiden suojelu, työaikaan, turvallisuuteen ja terveyteen liittyvät määräykset mukaan luettuina; palauttaa mieliin työmarkkinaosapuolten merkittävän roolin voimassa olevan lainsäädännön noudattamisen varmistamisessa;

kehottaa jäsenvaltioita lisäämään tehokkuutta ja varmistamaan valvontaelintensä asianmukaiset henkilö- ja muut resurssit taon (sosiaali- ja/tai työsuojeluviranomaiset, virastot ja yhteystoimistot mukaan luettuina) myös tulkkauksen ja kääntämisen osalta muun muassa parhaita käytäntöjä vaihtamalla; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan ILOn suositusta, jonka vertailuarvon mukaan 10 000:ta työntekijää kohden olisi oltava yksi työsuojelutarkastaja, ja varmistamaan, että tarkastajilla on asianmukaiset valmiudet EU:n sääntelyn täytäntöön panemiseksi työntekijöiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden alalla;

kehottaa jäsenvaltiota parantamaan tarkastuspalvelujen välistä rajat ylittävää yhteistyötä sekä sähköistä informaation ja tietojen vaihtoa, jotta voidaan parantaa sellaisen valvonnan tehokkuutta, jonka tarkoituksena on torjua ja ehkäistä sosiaaliturvan väärinkäyttöä, näennäistä itsenäistä ammatinharjoittamista sekä laitonta työtä, sekä samalla tunnustamaan tietosuojan merkityksen, jotta jäsenvaltiot voidaan velvoittaa yhteistyöhön ja keskinäiseen avunantoon; kehottaa jäsenvaltioita luomaan tarkastajille suunnattavia unionin laajuisia jatkuvan koulutuksen ohjelmia, joissa käsitellään sääntöjen kiertämisen uusia tekniikoita ja organisoidaan rajat ylittävää yhteistyötä; antaa tunnustusta komissiolle sen tekemästä työstä työsuojelutarkastajille tarkoitettujen keskinäisen oppimisen ohjelmien rahoittamisessa jäsenvaltioissa; korostaa, että on tärkeää varmistaa kansallisten työsuojelutarkastajien ja/tai työmarkkinaosapuolten pääsy kaikkiin tosiasiallisiin työpaikkoihin ja niihin liittyviin työnantajan tarjoamiin asuntoihin, mikäli se on kansallisen lainsäädännön mukaan sallittua, samalla, kun otetaan yksityisyys asianmukaisesti huomioon, koska tämä on ennakkoehto sille, että he voivat tehdä työtään ja valvoa sosiaaliseen polkumyyntiin liittyviä tapauksia; suosittelee, että komissio tarkastelee Eurodétachement-hankkeiden muuttamista pysyväksi työsuojelutarkastajien (sekä lähetettyjen työntekijöiden yhteystoimistojen virkailijoiden) vaihdon foorumiksi, joka osallistuu valvontaan ja seurantaan; katsoo, että foorumi voitaisiin sisällyttää laittoman työn torjuntafoorumiin tai se voisi toimia yhteistyössä laittoman työn torjuntafoorumin kanssa;

kehottaa jäsenvaltiota luomaan tarvittaessa kahdenväliset tilapäiset toimintayksiköt ja tarpeen vaatiessa monenvälisen toimintayksikön, johon kuuluu kansallisia toimivaltaisia viranomaisia ja työsuojelutarkastajia, jotka suorittavat kaikkien asianomaisten jäsenvaltioiden suostumuksella paikan päällä rajat ylittäviä tarkastuksia niiden jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti, joissa valvontaa suoritetaan epäillyissä sosiaaliseen polkumyyntiin, laittomiin työehtoihin tai petokseen liittyvissä tapauksissa, ja jotka pyrkivät paljastamaan postilaatikkoyhtiöitä, vilpillisiä värväystoimistoja ja sellaisia sääntöjen väärinkäytöksiä, joiden seurauksena on työntekijöiden hyväksikäyttö; korostaa, että nämä toimintayksiköt voisivat työskennellä koordinoidusti laittoman työn torjuntafoorumin ja johtavien työsuojelutarkastajien komitean kanssa rajoittaakseen asiaan liittyvää taloudellista rasitetta ja että ne voisivat perustaa kansallisten sosiaaliturvatarkastusviranomaisten verkoston tietojenvaihdon edistämiseksi; pitää kansallisten viranomaisten ja työmarkkinaosapuolten saumatonta yhteistyötä olennaisen tärkeänä osana sosiaalisen polkumyynnin lopettamiseen ja reilun kilpailun varmistamiseen sisämarkkinoilla tähtääviä toimia;

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan voimassa olevan lainsäädännön entistä tehokkaamman täytäntöönpanon ja tehostamaan työsuojelutarkastuksista vastaavien jäsenvaltioiden yksiköiden välistä yhteistyötä erityisesti rajat ylittävien työsuojelutarkastusten osalta; suhtautuu myönteisesti laittoman työn torjuntafoorumin toiminnan aloittamiseen ja tavoitteisiin, joita se on asettanut yhteistyön lisäämiseksi laittoman työn ehkäisemiseksi ja torjumiseksi; toivoo, että foorumi auttaa paljastamaan ja käsittelemään kansallisen ja EU:n työlainsäädännön sekä työntekijöiden vapaata liikkuvuutta, sijoittautumisen vapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien EU:n säännösten rikkomiseen liittyviä tapauksia;

korostaa tarvetta täydentää sosiaaliturvan väärinkäyttöä torjuvia toimia torjumalla veropetoksia ja veronkiertoa, jotta taataan tasapuolinen kilpailu ja yhdenvertaiset mahdollisuudet yrityksille;

huomauttaa, että ilmoituksen laiminlyönti tai ilmoituksen sääntöjenvastaisuus ovat yleisimpiä työntekijöiden lähettämistä koskevien sääntöjen kiertämisen muotoja; suosittelee, että työntekijöiden lähettämiseen liittyvässä tapauksessa kaikissa jäsenvaltioissa määrätään pakolliseksi ilmoituksen toimittaminen palvelun tarjoamisen alkaessa ja että tällaiset ilmoitukset kirjataan eurooppalaiseen rekisteriin, mikä tekisi niihin tutustumisen helpommaksi, edistäisi jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sekä vähentäisi eri maiden menettelyjen ja asiakirjojen eroavaisuuksiin liittyvää nykyistä oikeudellista epävarmuutta;

korostaa, että vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten olisi yhteistyössä lähettävän jäsenvaltion viranomaisten kanssa voitava tarkistaa A1-lomakkeen luotettavuus, jos on olemassa vahvoja epäilyjä työntekijän lähettämisen aitoudesta; kehottaa A1-lomaketta tarkastelevaa tilapäistä työryhmää tehostamaan toimiaan parantamalla A1-lomakkeen luotettavuutta ja tutkimaan mahdollisuutta helpottaa valvontaa keräämällä A1-lomakkeet yhtenäiseen digitaaliseen järjestelmään; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta sosiaaliturvatietojen sähköinen vaihtojärjestelmä (EESSI) saadaan täysin toimintakykyiseksi ja kaikkien jäsenvaltioiden käyttöön ja jotta se räätälöidään pk-yritysten tarpeita vastaavaksi; korostaa, että työntekijöiden, työnantajien ja työsuojelutarkastajien tiedonsaannin parantaminen esimerkiksi keskitetyn kansallisen verkkosivun avulla on yksi tärkeimmistä välineistä toruttaessa sääntöjen noudattamatta jättämisen torjunnassa;

10.

kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan kotitaloustyöntekijöitä koskevan ILOn yleissopimuksen nro 189 ja panemaan sen täytäntöön; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan oikeudellisia kehyksiä, joiden nojalla kotitaloustyöntekijöitä ja hoitajia voidaan lainmukaisesti työllistää, jotta taataan työnantajien oikeusvarmuus ja oikeudenmukaiset työsuhteen ehdot sekä asianmukaiset työolot työntekijöille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltiota arvioimaan kotitaloustyöntekijöiden työehtoja ja -oloja ja tarvittaessa tekemään parannusehdotuksia nykyisten perussopimusten mukaisesti (erityisesti SEUT-sopimuksen 153 artiklan 1 kohta), mukaan luettuina asianmukainen koulutus sekä tähän ryhmään kuuluvien työntekijöiden oikeuksia ja velvollisuuksia koskevien tietojen antaminen;

11.

panee merkille, että sosiaalinen polkumyynti vaikuttaa eniten naisiin tietyillä aloilla, erityisesti kotitalous- ja hoitoalalla (varsinkin kotihoidossa); kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa kaikkia tilanteita, joissa naiset kokevat sosiaalista ja palkkoihin liittyvää polkumyyntiä tai joissa naiset osallistuvat pimeään työntekoon, sekä arvioimaan voimassa olevaa asiaan liittyvää unionin lainsäädäntöä;

12.

kehottaa jäsenvaltioita parantamaan kansainvälistä ja paikallista yhteistyötä julkisten laitosten, ammattijärjestöjen ja kansalaisjärjestöjen kanssa, jotta voidaan käsitellä siirtotyöläisiä koskevia, usein erittäin monimutkaisia ongelmia ja ottaa huomioon työolot sekä kaikki muut elämänlaatuun liittyvät tekijät, muun muassa yleinen terveys, sosiaalinen osallisuus ja asuminen;

13.

korostaa sellaisten direktiivin 2014/67/EU säännösten merkitystä, jotka koskevat hallinnollisten seuraamusten ja/tai sakkojen rajat ylittävää täytäntöönpanoa, joilla estämään lainsäädännön rikkominen; katsoo, että toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia, mukaan luettuna mahdollisuus keskeyttää palvelun tarjoaminen vakavissa työntekijöiden lähettämistä koskevan lainsäädännön tai sovellettavien työehtosopimusten rikkomiseen liittyvissä tapauksissa; katsoo, että tällaisten sakkojen määrän olisi toimittava varoituksena ja että pk-yritysten tiedonsaantia työntekijöiden lähettämistä koskevasta sovellettavasta lainsäädännöstä olisi parannettava;

14.

kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan merkittävästi lähetettyjen työntekijöiden sosiaaliturvaa koskevaa tiedonvaihtoa, jotta voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanoa voidaan tehostaa; toistaa pyyntönsä, että komissio selvittäisi, mitä hyötyä olisi sellaisen väärentämättömissä olevan, henkilön sosiaaliturvatiedot sisältävän eurooppalaisen sosiaaliturvakortin tai eurooppalaisen sähköisen asiakirjan käyttöönotosta tai tarvittaessa myöntämisestä, johon voitaisiin tallentaa kaikki tiedot, joiden avulla voidaan tarkistaa haltijan sosiaaliturvaa koskeva tilanne hänen työsuhteensa perusteella (23), sekä tarvittavat työntekijän lähettämiseen liittyvät tiedot noudattaen tarkasti tietosuojaa koskevia sääntöjä erityisesti arkaluonteisia henkilötietoja käsiteltäessä; korostaa kuitenkin, että tämä ei saa rajoittaa tai heikentää mitenkään vastaanottavien maiden viranomaisten ja työmarkkinaosapuolten oikeutta tarkistaa kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti tällaisen kortin tietosisältöä sekä suorittaa sitä koskevia valvontatoimia ja tarkastuksia;

15.

vaatii, että laaditaan EU:n laajuinen luettelo unionin lainsäädäntöön kohdistuneista vakavista rikkomuksista vastuussa olevista yrityksistä, myös postilaatikkoyrityksistä – sen jälkeen, kun niille on annettu ennakkovaroitus – ja että asiaankuuluvat tarkastusviranomaiset voivat tutustua luetteloon; vaatii, että näiltä yrityksiltä evätään lakisääteisen jakson ajan mahdollisuus tehdä julkisia hankintasopimuksia sekä mahdollisuudet saada julkisia tukia ja yhteisön varoja;

16.

kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tekemään rajat ylittävää yhteistyötä täytäntöönpanoa koskeviin tietoihin liittyvässä asiassa, myöntämään valvonnasta vastaaville viranomaisille paremman pääsyn jäsenvaltioiden kansallisiin sähköisiin rekistereihin sekä tieliikennealan yritysten eurooppalaiseen rekisteriin (ERRU) tallennettuihin tietoihin sekä vahvistamaan luetteloa tieliikennealan toimijoiden hyvän maineen menettämiseen johtavista rikkomuksista lisäämällä siihen asiaankuuluvan EU:n lainsäädännön noudattamatta jättämisen; korostaa, että vastuun sääntöjen rikkomisesta olisi kuuluttava niille, jotka antavat määräyksiä työntekijöille;

II. Sääntelyn puutteiden korjaaminen eurooppalaisen työ- ja sosiaaliturvalainsäädännön täytäntöönpanemiseksi sekä yhdenvertaisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaatteen huomioon ottamiseksi

17.

kehottaa komissiota toteuttamaan toimia nykyisissä säännöissä havaittujen puutteiden poistamiseksi, jotta torjutaan tehokkaasti sosiaalista polkumyyntiä sekä sosiaaliturvan väärinkäyttöä ja veropetoksia;

18.

kehottaa komissiota seuraamaan huolellisesti direktiivin 2014/67/EU täytäntöönpanoa sekä laittoman työn torjuntafoorumin tehokkuutta torjuttaessa postilaatikkoyrityksiin liittyvä ilmiötä soveltamalla entistä yleisemmin periaatetta, jonka mukaan kullakin yrityksellä olisi oltava yksi pääasiallinen toimipaikka, ja varmistamalla, että tapauksissa, joissa palveluja tarjotaan vapaasti lähetettyjen työntekijöiden välityksellä, kaikkien palveluntarjoajien olisi harjoitettava aidosti toimintaa sijoittautumisjäsenvaltiossa ja oltava siten aitoja yrityksiä; muistuttaa, että on tärkeää, että työntekijöiden lähettämisen perusteena on yritysten aito toiminta lähtöjäsenvaltiossaan; palauttaa mieliin, että työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta hylkäsi ehdotuksen direktiiviksi yhdenmiehen rajavastuuyhtiöistä, koska jotkut ehdotuksen säännökset olisivat voineet helpottaa sellaisten yksiköiden luomista, joiden sosiaalinen ja taloudellinen toiminta on näennäistä, jotka eivät noudata sopimusperusteisia ja lakisääteisiä velvoitteita ja joiden vuoksi menetettäisiin miljardeja euroja verotuloja; kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta ehdottaa kaikista EU:n yrityksistä koostuvaa avointa ja helppokäyttöistä rekisteriä ja EESSI:n pakollista käyttöä;

19.

kehottaa komissiota laatimaan jäsenvaltioiden edistymistä koskevan uuden kertomuksen, jossa tarkastellaan jäsenvaltioiden toimia niiden kansallisten verohallintojen ja veropetoksien torjuntajärjestelmien tarvittavaksi parantamiseksi komission tiedonannon ”Toimintasuunnitelma veropetosten ja veronkierron torjunnan tehostamiseksi” (COM(2012)0722) mukaisesti;

20.

toteaa, että direktiivissä 96/71/EY viitataan ainoastaan SEUT-sopimuksen 64 ja 74 artiklaan, jotka liittyvät palvelujen tarjoamisen vapauteen ja sijoittautumisvapauteen, vaikka yksi direktiivin päätavoitteista on työntekijöiden suojelu; muistuttaa myös SEUT-sopimuksen 151 ja 153 artiklasta, joissa määrätään, että unionin ja sen jäsenvaltioiden tavoitteena on työllisyyden edistäminen, elin- ja työolojen kohentaminen, riittävä sosiaalinen suojelu, työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun edistäminen ja syrjäytymisen torjuminen;

21.

on tietoinen pitkiin alihankintaketjuihin liittyvistä riskeistä; muistuttaa, että jäsenvaltiot voivat yhteistyössä asianomaisten työmarkkinaosapuolten kanssa perustaa kansallisella tasolla ”solidaarisen vastuun” mekanismeja, joita sovelletaan paikallisiin ja ulkomaisiin yhtiöihin, jotta paikalliset ja ulkomaiset työntekijät voivat käyttää oikeuksiaan; muistuttaa, että tämä mahdollisuus vahvistettiin direktiivissä 2014/67/EU; pyytää komissiota seuraamaan huolellisesti sitä, miten jäsenvaltiot soveltavat niille kyseisessä direktiivissä asetettua velvoitetta ottaa käyttöön toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että rakennusalan alihankintaketjujen lähetyt työntekijät voivat pitää urakoitsijaansa, jonka suora alihankkija heidän työnantajansa on, vastuussa heidän oikeuksiensa kunnioittamisesta työntekijöinä;

22.

panee merkille direktiiviin 96/71/EY ja sen täytäntöönpanoon liittyvät ongelmat; korostaa, että on tärkeää käsitellä näitä ongelmia, jotta voidaan varmistaa oikeudenmukaiset työolot, työntekijöiden oikeuksien kunnioittaminen sekä lähettävien ja paikallisten yritysten tasavertaiset toimintaedellytykset vastaanottavassa maassa, mikä on erityisen tärkeää pk-yrityksille; kehottaa panemaan direktiivin 2014/67/EU oikea-aikaisesti täytäntöön; panee merkille komission ehdotuksen direktiivin 96/71/EY tarkistamisesta sisällyttämällä siihen lähettämisjaksoja koskevat rajoitukset, ottamalla käyttöön palkkausta koskevat säännökset ja määrittämällä työehdot, jotta varmistetaan yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen ja EU:n lainsäädäntöön perustamissopimuksista lähtien sisältyvä kaikenlainen kansallisuuteen perustuvan syrjinnän kieltäminen; vaatii, että työntekijöiden lähettämistä koskevat säännöt ovat selkeitä, oikeasuhteisia ja oikeudenmukaisia; korostaa tarvetta noudattaa vastaanottavan maan työehtosopimuksia ja työmarkkinasuhteiden järjestelmiä;

Liikkuvat työntekijät: sosiaalisen polkumyynnin torjunta liikennealalla

23.

kehottaa tehostamaan tieliikennealan työ- ja lepoaikoja koskevien sääntöjen noudattamisen valvontaa; kehottaa tehostamaan valvontalaitteita ja ottamaan ripeästi käyttöön älykkään ajopiirturin ammattikäytössä, jotta varmistetaan nykyisen lainsäädännön asianmukainen, tehokas ja syrjimätön täytäntöönpano jäsenvaltioissa aiheuttamatta tarpeetonta hallinnollista rasitetta; kehottaa komissiota arvioimaan ”sähköisen ja integroidun käyttäjätiedoston” luomista kaikille yhteisön käyttöluvan nojalla toimiville liikenteenharjoittajille, jotta voidaan koota yhteen kaikki tienvarsitarkastuksissa kerätyt liikenteenharjoittajia, ajoneuvoja ja kuljettajia koskevat asiaankuuluvat tiedot;

24.

kehottaa tehostamaan työ-, varallaolo-, ajo- ja lepoaikojen noudattamista koskevaa valvontaa kaikilla asiaankuuluvilla aloilla, kuten rakennusalalla, ravintola-alalla, lääketieteen alalla ja kuljetusalalla, sekä määräämään törkeistä rikkomuksista seuraamuksia;

25.

kehottaa komissiota harkitsemaan Euroopan tieliikenneviraston perustamista, jotta varmistetaan EU:n lainsäädännön asianmukainen täytäntöönpano ja edistetään tieliikennettä koskevaa standardisointia ja yhteistyötä kaikkien jäsenvaltioiden kesken;

26.

kehottaa komissiota koordinoimaan ja vahvistamaan kansallisten viranomaisten välistä tieliikennealan lainsäädäntöä koskevaa yhteistyötä muun muassa tietojen vaihdon ja muiden sellaisten toimien avulla, joilla pyritään tukemaan lainsäädännön täytäntöönpanoa ja varmistamaan toimijoille tasapuoliset toimintaedellytykset; panee merkille, että alaa koskevan lainsäädännön noudattamisen valvonta on ensisijaisesti jäsenvaltioiden tehtävä; kehottaa jäsenvaltioita tekemään tiiviimpää yhteistyötä Euro Contrôle Route -organisaation ja Euroopan liikennepoliisiverkoston (TISPOL) kanssa, jotta EU:n tieliikennelainsäädännön toteuttamista voidaan parantaa varmistamalla sen yhtäläinen ja asianmukainen täytäntöönpano;

27.

kehottaa komissiota soveltamaan kollektiivisesti tieliikennealan liikkuvaan henkilöstöön asetuksen (EY) N:o 593/2008 (Rooma I) 8 artiklan 2 kohtaa, sellaisena kuin sitä tulkitaan unionin tuomioistuimen asiassa Koelzsch antamassa päätöksessä (asia C-29/10, unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 15.3.2011);

28.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vaihtamaan näkemyksiä selkeyttääkseen asiaankuuluvia säännöksiä, jotta voidaan tehdä ero työntekijöiden ja itsenäisten työntekijöiden välillä ja torjua näennäisesti itsenäisenä työntekijöitä toimimista, ja pyytää komissiota ehdottamaan erityisiä suosituksia, jotka perustuvat työsuhteen olemassaolon indikaattoreihin työsuhdetta koskevan ILOn suosituksen nro 198 mukaisesti, ja samalla vältetään sellaisten aidosti itsenäisten työntekijöiden syrjintä, joilla on pieni määrä asiakkaita; korostaa tarvetta seurata lentäjien ja junankuljettajien kaltaisten työntekijöiden asemaa ja heidän työsuhdettaan yrityksiin, joissa he työskentelevät; korostaa, että tällä näennäisesti itsenäisiin työntekijöihin liittyvällä ongelmalla on merkittäviä seurauksia työntekijöiden sosiaaliturvalle ja turvallisuudelle ja että se voi myös vaikuttaa reiluun kilpailuun;

29.

torjuu kabotaasin vapauttamisen jatkamisen, kunnes nykyisen oikeudellisen kehyksen täytäntöönpanoa on tehostettu; kannustaa komissiota ehdottamaan parannettuja sääntöjä, jotta varmistetaan parempi täytäntöönpano ja helpotetaan valvontaa; kehottaa komissiota tarkistamaan yhdistettyjä kuljetuksia koskevaa direktiiviä (92/106/ETY) (24) epäoikeudenmukaisten käytäntöjen lopettamiseksi ja ryhtymään lisätoimiin, joilla varmistetaan yhdistettyihin kuljetuksiin liittyvän sosiaalilainsäädännön noudattaminen;

30.

kehottaa niitä jäsenvaltioita, joissa on toimiva tietullijärjestelmä, antamaan valvontaviranomaisille pääsyn koottuihin tullitietoihin arviointia varten, jotta kabotaasiliikennettä voidaan valvoa entistä paremmin;

31.

muistuttaa, että yritysostojen ja yritysomistuksen siirron yhteydessä näitä vaatimuksia on korostettava selkeästi niin, että niitä ei sivuuteta vaan ne sisällytetään myös uusiin sopimuksiin direktiivin 2001/23/EY (25) mukaisesti työntekijöiden oikeuksien turvaamisen osalta yritysten siirron yhteydessä;

32.

kehottaa tekemään parannuksia asetukseen (EY) N:o 1008/2008, jotta varmistetaan kansallisen lainsäädännön sitova soveltaminen lentoyhtiöissä, joilla on toimipaikkoja EU:ssa, ja laajentamaan termin ”päätoimipaikka” määritelmää ja käsitettä sekä yhdenmukaistamaan sosiaaliturvajärjestelmien ja työlainsäädännön yhteensovittamisen yhteydessä miehistön jäsenten ”kotiaseman” määritelmän asetuksen (EU) N:o 83/2014 (26) ja asetuksen (EU) N:o 465/2012 (27) mukaisesti;

33.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita Euroopan lentoturvallisuusvirastoa (EASA) koskevan asetuksen ja muun asiaankuuluvan lainsäädännön avulla tukemaan suoria työsopimuksia vakiomenettelynä ja rajoittamaan epätyypillisten työsopimusten käyttöä;

34.

kehottaa suojelemaan matkustamomiehistön sosiaalisia oikeuksia;

35.

kehottaa jäsenvaltioita tarkistamaan lainsäädäntöään varmistaakseen, että kaikki ilmailualan sopimukset tarjoavat laadukasta työtä ja asianmukaiset työolot; katsoo, että työolojen epävarmuus lisää turvallisuusriskejä; korostaa, että kilpailukyvyn ei pidä olla se hinta, jonka nimissä työntekijöiden sosiaalinen suojelu ja palvelujen laatu ”myydään alehintaan”;

36.

korostaa, että komission 7. joulukuuta 2015 julkistaman ilmailustrategian sosiaalista ulottuvuutta on vahvistettava ottaen huomioon, että laadukkaat työpaikat ja hyvät työolot ovat suoraan yhteydessä sekä matkustajien että henkilöstön turvallisuuden ylläpitämiseen; korostaa lisäksi, että komission ja jäsenvaltioiden on seurattava kansallisen sosiaalilainsäädännön ja työehtosopimusten soveltamista lentoyhtiöissä, joiden toiminnallinen perusta on EU:n alueella, ja varmistettava, että niitä sovelletaan asianmukaisesti; muistuttaa tässä yhteydessä sosiaalisten ja ympäristönormien sekä palveluiden laadun ja turvallisuuden välisestä yhteydestä; pitää tärkeänä, että siviili-ilmailun aloille perustetaan huoltohenkilöstön vähimmäiskoulutusta; pyytää komissiota ehdottamaan lentoliikennepalvelujen tarjoamiseen muista maista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista liittyviltä yhteisön lentoliikenteen harjoittajia vahingoittavilta tuilta ja epäterveiltä hinnoittelukäytännöiltä suojautumisesta 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 868/2004 (28) tarkistamista ja arvioimaan syitä sen täytäntöönpanon laiminlyömiseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkistamaan peruskoulutusta ja lentomiehistön lupia koskevia sääntöjä ja poistamaan puutteet, jotka johtavat lentäjien hyväksikäyttöön, kuten pay-to-fly-sopimukset;

37.

kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta tehdä täydentävä ehdotus merenkulkualalla sovellettavista työehdoista myös alusten miehistöjen osalta;

38.

katsoo, että komission olisi varmistettava sosiaalilainsäädännön, myös vuoden 2006 merityötä koskevan yleissopimuksen, täysimääräinen täytäntöönpano merenkulkualalla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kartoittamaan toimenpiteitä, joilla edistetään ammattitaitoisten, Eurooppaan sijoittuneiden merenkulkijoiden palkkaamista ja työssä pitämistä;

Talouden digitalisointiin liittyvien haasteiden ennakointi

39.

muistuttaa, että jako- ja digitaalitalouden kehittäminen on tärkeä yhdistää työntekijöiden suojeluun tällä uudella alalla, jolla entistä joustavammat työkäytännöt voivat johtaa työllistymismuotoihin, joiden normit ovat alhaisemmat sosiaaliturvan, työajan, koulutuksen, työntekijöiden osallistumisen ja työsuojelun osalta; korostaa, että yhdistymisvapauden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden on oltava sovellettavissa näiden uusien työllisyyden muotojen puitteissa EU:n perusoikeuskirjan ja kansallisen käytännön mukaisesti; korostaa, että jäsenvaltioiden on mukautettava lainsäädäntöään digitaalisen ja jakamistalouden mukaiseksi, ja kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia arvioimaan nopeasti tällä alalla sovellettavia unionin lainsäädännön säännöksiä ja tarvittaessa tehtävä ehdotuksia jakamis- ja digitaalitalouden sekä yhteistyötalouden sääntelemiseksi, jotta varmistetaan reilu kilpailu ja työntekijöiden oikeuksien suojelu;

40.

huomauttaa, että digitalisoinnilla on olennaisen tärkeä vaikutus EU:n työmarkkinoihin; korostaa, että digitalisointi voi toisaalta luoda uusia liiketoimintamalleja ja uusia työpaikkoja (erityisesti erittäin ammattitaitoisille mutta myös matalan taitotason työntekijöille), mutta toisaalta se voi myös johtaa epävarmoihin työllisyyden muotoihin; korostaa, että digitaalisia sisämarkkinoita koskevassa strategiassa on otettava huomioon sosiaalinen ulottuvuus, jotta voidaan hyödyntää täysimääräisesti siihen liittyvää työllisyys- ja kasvupotentiaalia ja varmistaa samalla työllisyyden suojelun korkea taso; kehottaa komissiota muokkaamaan digitaalisia sisämarkkinoita sosiaalisesti oikeudenmukaisesti ja kestävästi; katsoo, että nykyisten sosiaaliturvajärjestelmien pitäisi olla mukautettuja jakamis- ja digitaalitalouden työntekijöiden tarpeisiin, jotta kyseisten työntekijöiden asianmukainen sosiaalinen suojelu varmistetaan;

41.

muistuttaa, että joillakin talouden aloilla, kuten maataloudessa, työajat vaihtelevat kausittaisten rajoitusten mukaan;

III. Kohti parempaa sosiaalista lähentymistä

42.

korostaa perusoikeuksien ensisijaisuutta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan ja edistämään työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua, jolla on ratkaisevan tärkeä asema korkeatasoisten työolojen aikaansaamisessa; korostaa, että työlainsäädännöllä ja korkeatasoisilla sosiaalisilla normeilla on ratkaisevan tärkeä asema talouden tasapainottamisessa uudelleen, tulojen tukemisessa ja kannustamisessa valmiuksia koskeviin investointeihin; painottaa tässä yhteydessä, että kaikissa EU:n lainsäädännöllisissä ja poliittisissa asiakirjoissa on kunnioitettava ammattiliittojen oikeuksia ja vapauksia, noudatettava työehtosopimuksia ja toteutettava työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu;

43.

kehottaa komissiota toteuttamaan erityisiä toimenpiteitä sosiaalisen polkumyynnin kohteeksi joutuneiden naisten auttamiseksi keskittämällä kaikki yleiset toimintapolitiikat ja toimenpiteet tasa-arvon saavuttamiseen siten, että otetaan huomioon työmarkkinoiden jatkuva jakautuneisuus ja työsopimusten eriarvoisuus sellaisina kuin ne heijastuvat naisten ja miesten jatkuvasti merkittävissä palkkaeroissa;

44.

korostaa, että epätasa-arvo Euroopassa syvenee, mikä vähentää mahdollisuuksia saavuttaa köyhyyttä ja työllisyyttä koskevat Eurooppa 2020 -tavoitteet;

45.

pitää tärkeänä, että unionin alueella ja/tai euroalueella luodaan talous-, vero- ja sosiaaliset järjestelmät, joilla voidaan parantaa EU:n kansalaisten elintasoa vähentämällä taloudellista ja sosiaalista epätasapainoa; vaatii myös, että komissio ottaa huomioon sosiaalisia kysymyksiä koskevat näkökannat, jotta työntekijöiden suojelua tehostetaan lähentymisen kautta;

46.

palauttaa mieliin, että komissio on sitoutunut perustamaan sosiaalisia oikeuksia koskevan pilarin, ja korostaa tarvitaan ylöspäin suuntautunutta sosiaalista lähentymistä, jotta saavutetaan SEUT-sopimuksen 151 artiklassa asetetut tavoitteet; korostaa, että tätä pilaria ei voi muodostaa luomalla erilaisten kansallisten järjestelmien vertailukriteereitä, vaan ne voivat olla vain alustava analyyttinen kehys; korostaa, että sosiaalisten oikeuksien pilarin hyväksyminen ei saisi johtaa voimassa olevien työ- ja sosiaalistandardien alentamiseen;

47.

panee merkille työntekijän ja työnantajan sosiaaliturvan toisistaan poikkeavat tason jäsenvaltioissa; pyytää komissiota arvioimaan näiden erojen taloudellista ja sosiaalista vaikutusta sisämarkkinoiden yhteydessä;

48.

katsoo, että palkka, joka antaa työntekijöille mahdollisuuden elää ihmisarvoista elämää, on tärkeä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja tuottavan talouden säilymisen kannalta; kehottaa kunnioittamaan kollektiivista sopimista ja edistämään sitä; suosittelee myös perustamaan työmarkkinaosapuolten kuulemisen jälkeen palkkatasoja kansallisen minimipalkan muodossa ja kunnioittamaan mahdollisuuksien mukaan kunkin jäsenvaltion käytäntöjä tavoitteena saavuttaa mahdollisuuksien mukaan asteittain vähintään 60 prosentin osuus kustakin kansallisesta keskipalkasta, jotta vältetään liialliset palkkaerot, tukemaan kysynnän muodostumista ja talouskasvua sekä tukemaan ylöspäin suuntautuvaa sosiaalista lähentymistä;

49.

panee merkille automaattisten vakauttajien mahdollisen arvon; korostaa tarvetta ottaa näiden vakauttamistekijöiden rinnalle tehokkaita työllisyyspoliittisia toimia, joiden tärkeimpänä tavoitteena on laadukkaiden työpaikkojen luominen;

50.

kehottaa komissiota harkitsemaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tarvetta ryhtyä EU:n tason toimenpiteisiin, joilla puututaan lukuisiin ulkoistamisnäkökohtiin, mukaan luettuna solidaarisen vastuun laajentaminen alihankintaketjuihin;

51.

korostaa, että kaikki alihankkijat, mukaan luettuina tilapäistyövoimaa välittävät toimistot, jotka useimmiten lähettävät naisia muihin jäsenvaltioihin kotitalous- ja kotihoitotyöhön, on asetettava vastuuseen maksamattomista palkoista ja suorittamattomista sosiaaliturvamaksuista, tapaturmavakuutuksista sekä sairaus- ja vahingonkorvauksista; korostaa, että jos asiakkaat kohtelevat huonosti ja hyväksikäyttävät työntekijöitä, alihankkijoiden on voitava auttaa näissä tapauksissa ja paluumuutossa;

52.

kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta perustaa sopiva väline, jonka avulla yrityksille voidaan määrätä entistä suurempi varmistamisvelvollisuus, joka koskee sekä niiden tytäryhtiöitä että niiden kolmansissa maissa toimivia alihankkijoita, jotta voidaan estää ihmisoikeusloukkaukset, korruptio, vakavat fyysiset ja ympäristöön kohdistuvat vahingot sekä ILOn yleissopimusten rikkominen;

53.

katsoo, että direktiiviä 96/71/EY ja sosiaaliturvajärjestelmien koordinointia koskevia sääntöjä on sovellettava kolmannesta maasta tulevien lähetettyjen työntekijöiden työllistämisessä WTO-sopimusten moodi 4 -rakenteen perusteella ja kauppasopimusten puitteissa, jotta vältetään se, että kolmansien maiden yrityksiä ja työntekijöitä kohdellaan jäsenvaltioiden yrityksiä ja työntekijöitä suopeammin;

54.

pyytää komissiota ottamaan mahdollisuuksien mukaan huomioon tämän päätöslauselman suositukset;

55.

korostaa, että EU:n eri politiikanalojen koordinointia on parannettava;

o o

56.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 18, 21.1.1997, s. 1.

(2) EUVL L 159, 28.5.2014, s. 11.

(3) EUVL L 166, 30.4.2004, s. 1.

(4) EUVL L 284, 30.10.2009, s. 1.

(5) EUVL L 177, 4.7.2008, s. 6.

(6) EUVL L 300, 14.11.2009, s. 72.

(7) EUVL L 300, 14.11.2009, s. 51.

(8) EUVL L 102, 11.4.2006, s. 1.

(9) EYVL L 80, 23.3.2002, s. 35.

(10) EUVL L 293, 31.10.2008, s. 3.

(11) EYVL L 364, 12.12.1992, s. 7.

(12) EYVL L 167, 2.7.1999, s. 33.

(13) EUVL L 124, 20.5.2009, s. 30.

(14) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0012.

(15) EUVL L 65, 11.3.2016, s. 12.

(16) http://www.eurofound.europa.eu/publications/report/2010/working-conditions-industrial-relations/posted-workers-in-the-european-union

(17) https://www.eurofound.europa.eu/observatories/eurwork/industrial-relations-dictionary

(18) Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 1 kohta: ”Jokaisella työntekijällä on oikeus terveellisiin, turvallisiin ja ihmisarvoisiin työoloihin ja työehtoihin.”

(19) EU:C:2007:809.

(20) Katso Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0252.

(21) Katso Pacolet, Jozef ja De Wispelaere, ”Posting of workers: Report on A1 portable documents issued in 2012 and 2013”, s. 15. Eurostatin mukaan EU:n koko työvoima oli vuonna 2013 suuruudeltaan 243,2 miljoonaa henkilöä. (Labour force survey overview 2013, yleiskatsaus työvoimatutkimukseen 2013, Eurostat) (http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/Labour_force_survey_overview_2013).

(22) https://ec.europa.eu/priorities/sites/beta-political/files/juncker-political-guidelines_en.pdf

(23) Tehokkaiden työsuojelutarkastusten strategiasta työolojen parantamiseksi Euroopassa 14. tammikuuta 2014 annettu Euroopan parlamentin päätöslauselma (Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0012.

(24) Neuvoston direktiivi 92/106/ETY, annettu 7 päivänä joulukuuta 1992, tietynlaisia jäsenvaltioiden välisiä tavaroiden yhdistettyjä kuljetuksia koskevista yhteisistä säännöistä (EYVL L 368, 17.12.1992, s. 38).

(25) Neuvoston direktiivi 2001/23/EY, annettu 12 päivänä maaliskuuta 2001, työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 82, 22.3.2001, s. 16).

(26) Komission asetus (EU) N:o 83/2014, annettu 29 päivänä tammikuuta 2014, lentotoimintaan liittyvistä teknisistä vaatimuksista ja hallinnollisista menettelyistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 mukaisesti annetun asetuksen (EU) N:o 965/2012 muuttamisesta (EUVL L 28, 31.1.2014, s. 17).

(27) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 465/2012, annettu 22 päivänä toukokuuta 2012, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (EY) N:o 987/2009 muuttamisesta (EUVL L 149, 8.6.2012, s. 4).

(28) EUVL L 162, 30.4.2004, s. 1.

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/123

P8_TA(2016)0349

Filippiinit

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2016 Filippiineistä (2016/2880(RSP))

(2018/C 204/14)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Filippiinien tilanteesta ja erityisesti 8. kesäkuuta 2016 (1) antamansa päätöslauselman EU:n ja Filippiinien kumppanuutta ja yhteistyötä koskevasta puitesopimuksesta sekä 14. kesäkuuta 2012 (2) ja 21. tammikuuta 2010 (3) antamansa päätöslauselmat,

—	ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon tiedottajan 3. syyskuuta 2016 antaman julkilausuman Davaon hyökkäyksestä,

—	ottaa huomioon Filippiinien ja EU:n diplomaattiset suhteet, jotka solmittiin (silloisen Euroopan talousyhteisön (ETY) kanssa) 12. toukokuuta 1964 Filippiinien ETY-suurlähettilään nimittämisen myötä,

—	ottaa huomioon Filippiinien aseman Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN) perustajajäsenenä 8. elokuuta 1967 allekirjoitetun Bangkokin julistuksen johdosta,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Filippiinien tasavallan kumppanuutta ja yhteistyötä koskevan puitesopimuksen,

—	ottaa huomioon YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin 8. kesäkuuta 2016 antaman julkilausuman laittomien teloitusten ilmeisestä hyväksymisestä,

—	ottaa huomioon YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan järjestön (UNODC) pääjohtajan 3. elokuuta 2016 antaman julkilausuman Filippiinien tilanteesta,

—	ottaa huomioon YK:n pääsihteerin tiedottajan 4. syyskuuta 2016 antaman julkilausuman Filippiineistä,

—	ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 4. syyskuuta 2016 antaman lehdistötiedotteen Filippiineillä tapahtuneesta terrori-iskusta,

—	ottaa huomioon ihmisoikeuksia koskevat EU:n suuntaviivat,

—	ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

—	ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.	ottaa huomioon, että Filippiineillä ja EU:lla on pitkät diplomaattiset, taloudelliset, kulttuuriset ja poliittiset suhteet;

B.	toteaa, että demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeudet ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa käytävä vuoropuhelu ovat aina olleet tärkeässä osassa kahdenvälisissä neuvotteluissa EU:n ja Filippiinien välillä;

C.	ottaa huomioon ne valtavat haasteet, joita Filippiinien vastavalitulla hallituksella on edessään eriarvoisuuden ja korruption torjunnan sekä maan rauhanprosessin johtamisen yhteydessä;

ottaa huomioon, että laiton huumekauppa Filippiineillä on edelleen vakava huolenaihe kansallisesti ja kansainvälisesti; ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen ulkoasiainministeriön ja Filippiinien huumausaineiden torjunnasta vastaavan viranomaisen (PDEA), joka on maan johtava huumeidentorjuntayksikkö, laatiman vuosikertomuksen 2015 mukaan 8 629 kylää tai barangay-asuinaluetta (noin 20 prosenttia maan kylistä) oli ilmoittanut huumausaineisiin liittyvistä rikoksista, ja toteaa, että Filippiineillä on Itä-Aasian korkein metamfetamiinin käyttöaste;

ottaa huomioon, että yksi Rodrigo Duterten presidentinvaalikampanjan keskeisistä teemoista oli kaikentasoisen huumausainerikollisuuden kitkeminen maassa; ottaa huomioon, että vaalikampanjansa aikana ja ensimmäisinä päivinään presidenttinä Duterte kehotti toistuvasti lainvalvontaviranomaisia ja yleisöä tappamaan huumekauppiaiksi epäiltyjä, jos nämä eivät antautuneet, sekä huumausaineiden käyttäjiä;

F.	ottaa huomioon, että presidentti Duterte on julkisesti ilmoittanut, että hän ei aseta syytteeseen lainvalvontaviranomaisia tai kansalaisia, jotka ovat tappaneet pidätystä vastustaneita huumekauppiaita;

ottaa huomioon, että Filippiinien kansallisen poliisin julkaisemat luvut osoittavat, että 1. heinäkuuta ja 4. syyskuuta 2016 välisenä aikana poliisi surmasi yli tuhat epäiltyä huumekauppiasta ja huumeiden käyttäjää, ja ottaa huomioon, että poliisin tilastojen mukaan tuntemattomat asemiehet ovat tappaneet yli tuhat oletettua huumekauppiasta ja käyttäjää kahden viime kuukauden aikana; ottaa huomioon, että Al Jazeeran ilmoituksen mukaan on lisäksi pidätetty yli 15 000 huumeista epäiltyä, ja toteaa, että huume-epäilyt perustuvat lähinnä kuulopuheille ja ihmisten liikkeelle panemille väitteille, ja ottaa huomioon, että tämän lisäksi lähes 700 000 on ilmoittautunut ”vapaaehtoisesti” poliisille ja rekisteröitynyt Tokhang-ohjelman mukaiseen hoitoon välttääkseen joutumasta poliisin tai järjestyksenvalvontaryhmien syyniin;

H.	ottaa huomioon, että 8. kesäkuuta 2016 YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon tuomitsi ilman oikeudenkäyntiä toteutetut teloitukset laittomina ja perusoikeuksien ja -vapauksien vastaisina;

ottaa huomioon, että 18. elokuuta 2016 mielivaltaisia teloituksia käsittelevä YK:n erityisraportoija Agnes Callamard ja oikeutta terveyteen käsittelevä YK:n erityisraportoija Dainius Pūras vaativat Filippiinien hallitusta pysäyttämään laittomien teloitusten ja tappamisten aallon, joka maassa on käynnissä rikollisuuden ehkäisyä ja huumausaineiden torjuntaa koskevan, huumekauppiaisiin ja huumeidenkäyttäjiin suunnatun kampanjan yhteydessä;

J.	ottaa huomioon, että Filippiinien senaatti ja ihmisoikeuskomissio ovat tehneet kuolemantapauksista omat riippumattomat tutkimuksensa;

ottaa huomioon, että Filippiinit oli yksi ensimmäisistä Aasian maista, joka luopui kuolemanrangaistuksesta (vuonna 1987); toteaa, että sen jälkeen, kun kuolemanrangaistus oli otettu uudelleen käyttöön, se poistettiin toisen kerran presidentti Arroyon kaudella vuonna 2006; ottaa huomioon, että vaalikampanjansa aikana presidentti Duterte kehotti ottamaan kuolemanrangaistuksen uudelleen käyttöön erityisesti laittoman huumausainekaupan yhteydessä, ja toteaa, että lakiesitys on parhaillaan käsiteltävänä kongressissa;

L.	ottaa huomioon, että kongressissa on käsiteltävänä toinen lakiesitys, jolla pyritään alentamaan rikosoikeudellisen vastuun ikäraja 15 vuodesta yhdeksään vuoteen;

ottaa huomioon, että 2. syyskuuta 2016 Davaon kaupungissa sijaitsevalla torilla tehdyssä pommi-iskussa, jonka tekijäksi ilmoittautuivat Abu Sayyaf ja siihen yhteydessä olevat tahot, sai surmansa ainakin 14 ihmistä ja loukkaantui 70; ottaa huomioon, että Filippiinien armeija jatkaa sotilaallista hyökkäystä Da’eshiin yhteydessä olevia Abu Sayyafin taistelijoita vastaan eteläisessä Sulun maakunnassa;

N.	ottaa huomioon, että hyökkäyksen jälkeen Filippiinien hallitus julisti kansallisen hätätilan Mindanaossa tapahtuvan laittoman väkivallan vuoksi;

O.	ottaa huomioon, että 26. elokuuta 2016 Filippiinien hallitus ja Filippiinien kansallinen demokraattinen rintama (NDFP) allekirjoittivat Norjan hallituksen tuella pysyvän tulitauon, mikä on merkittävä läpimurto 47 vuotta jatkuneessa sissisodassa, joka on vaatinut arviolta 40 000 ihmisen hengen;

P.	ottaa huomioon, että Filippiinit toimii ASEANin puheenjohtajana vuonna 2017, ja panee merkille presidentti Dutarten ilmoituksen, että Filippiinien puheenjohtajakaudella korostetaan ASEANia alueellisuuden mallina ja globaalina toimijana, jonka ytimessä ovat kansalaisten edut;

tuomitsee jyrkästi iltatorille tehdyn hyökkäyksen Davaon kaupungissa 2. syyskuuta 2016 ja ilmaisee osanottonsa uhrien omaisille; korostaa, että tappamisiin syyllistyneet on saatettava vastuuseen, mutta pyytää EU:n edustustoa seuraamaan tarkasti maassa vallitsevaa laittomuuden tilaa; kehottaa kaikkia valtioita niiden kansainvälisen oikeuden mukaisten velvoitteiden ja YK:n turvallisuusneuvoston asiaa koskevien päätöslauselmien mukaisesti tekemään aktiivista yhteistyötä Filippiinien hallituksen ja kaikkien muiden asiaankuuluvien viranomaisten kanssa tässä asiassa;

tuomitsee jyrkästi laittoman huumausainekaupan ja huumausaineiden väärinkäytön Filippiineillä; korostaa, että laittomat huumausaineet muodostavat uhan filippiiniläisnuorille ja ovat yksi yhteiskunnan vakavimpia ongelmia;

ymmärtää, että Filippiineillä miljoonat ihmiset kärsivät maassa yleisestä huumeriippuvuudesta ja sen seurauksista; ilmaisee kuitenkin syvän huolensa siitä, että poliisi ja järjestyksenvalvontaryhmät ovat tappaneet erittäin suuren määrän ihmisiä rikollisuuden ehkäisyä ja huumausaineiden torjuntaa koskevan, huumekauppiaisiin ja huumeidenkäyttäjiin suunnatun kampanjan yhteydessä, ja kehottaa Filippiinien hallitusta pysäyttämään laittomien teloitusten ja tappamisten aallon;

panee tyytyväisenä merkille hallituksen aikeen vähentää maassa laajalle levinnyttä rikollisuutta ja korruptiota mutta kehottaa hallitusta hyväksymään erityisiä kattavia toimintalinjoja ja ohjelmia, joihin olisi sisällytettävä myös ennaltaehkäisyyn ja kuntoutukseen tähtääviä toimia sen sijaan, että keskitytään yksinomaan väkivaltaiseen tukahduttamiseen;

on erittäin tyytyväinen presidentti Duterten aloitteeseen elvyttää rauhanprosessi Filippiinien kansallisen demokraattisen rintaman (NDFP) kanssa ja odottaa, että konflikti päättyy lähitulevaisuudessa ja lopullinen sopimus aseellisen konfliktin lopettamisesta saadaan neuvottelusuunnitelman mukaisesti aikaan vuoden kuluessa;

korostaa, että laitonta huumekauppaa koskevissa toimissa on noudatettava täysimääräisesti kansallisia ja kansainvälisiä velvoitteita;

kehottaa viranomaisia varmistamaan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien noudattamisen kansainvälisten ihmisoikeusnormien sekä Filippiinien ratifioimien kansainvälisten sopimusten mukaisesti;

kannustaa viranomaisia käynnistämään välittömästi tutkinnan poliisioperaatioiden yhteydessä tapettujen ihmisten poikkeuksellisen suuresta määrästä;

panee merkille, että YK:n huume- ja rikosjärjestö (UNODC) on valmis jatkamaan neuvotteluja Filippiinien kanssa, jotta huumekauppiaat saadaan oikeuteen asianmukaisia lainsäädännöllisiä suojatoimia noudattaen kansainvälisten vaatimusten ja normien mukaisesti;

10.

suosittaa ottamaan viipymättä käyttöön kansallisen kidutuksentorjuntamekanismin, josta määrätään kidutuksen vastaisessa yleissopimuksessa ja sen vapaaehtoisessa pöytäkirjassa;

11.

vaatii Filippiinien hallitusta tuomitsemaan järjestyksenvalvontaryhmien toimet ja selvittämään niiden vastuun tappamisista; vaatii Filippiinien viranomaisia tekemään välittömästi perusteellisen, tehokkaan ja puolueettoman tutkinnan kaikkien syyllisten selvittämiseksi ja saattamaan syylliset toimivaltaisen ja puolueettoman siviilituomioistuimen eteen ja määräämään lainsäädännössä vahvistettuja rikosoikeudellisia rangaistuksia;

12.

kehottaa Filippiinien hallitusta takaamaan ihmisoikeuksien puolustajien, ammattiyhdistysaktivistien ja toimittajien asianmukaisen suojelun;

13.

pitää myönteisenä presidentti Duterten sitoutumista huumeriippuvaisten kuntoutusohjelmiin ja kehottaa EU:ta tukemaan maan hallitusta sen ponnisteluissa antaa huumausaineiden käyttäjille asianmukaista apua riippuvuudestaan irtipääsemiseen sekä tukemaan edelleen Filippiinien rikosoikeusjärjestelmän uudistamista;

14.

suosittaa, että Filippiinit ratifioi viipymättä kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien ihmisten suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta ja säätää tahdonvastaiset katoamiset ja ilman oikeudenkäyntiä toteutetut teloitukset rangaistaviksi teoiksi kansallisessa lainsäädännössään;

15.

kehottaa Filippiinien kongressia pidättäytymään ottamasta kuolemanrangaistusta uudelleen käyttöön ja alentamasta rikosoikeudellisen vastuun ikärajaa;

16.

toteaa, että kaiken empiirisen näytön mukaan kuolemanrangaistus ei vähennä huumerikollisuutta, vaan se romuttaisi Filippiinien oikeusjärjestelmän suuren saavutuksen;

17.

kehottaa unionia käyttämään kaikkia mahdollisia välineitä auttaakseen Filippiinien hallitusta noudattamaan sen kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita, erityisesti puitesopimuksen kautta;

18.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille, Filippiinien hallitukselle ja parlamentille, Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN) jäsenvaltioiden hallituksille, Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetulle ja Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0263.

(2) EUVL C 332 E, 15.11.2013, s. 99.

(3) EUVL C 305 E, 11.11.2010, s. 11.

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/127

P8_TA(2016)0350

Somalia

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2016 Somaliasta (2016/2881(RSP))

(2018/C 204/15)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Somaliasta,

—	ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon tiedottajan julkilausumat Somaliassa 27. helmikuuta 2016, 2. kesäkuuta 2016, 26. kesäkuuta 2016, 26. heinäkuuta 2016 ja 21. elokuuta 2016 tehdyistä hyökkäyksistä,

—	ottaa huomioon 15. helmikuuta 2016 ja 18. heinäkuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät Somaliasta,

—	ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin antaman julkilausuman Somalian vaalimallista vuonna 2016,

—	ottaa huomioon 16. syyskuuta 2013 Brysselissä tehdyn New Deal -sopimuksen,

—	ottaa huomioon syyskuussa 2011 hyväksytyn EU:n strategian Sahelin alueen turvallisuuden ja kehityksen takaamiseksi,

—	ottaa huomioon 4. syyskuuta 2016 julkaistun YK:n raportin sananvapaudesta Somaliassa,

—	ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 7. heinäkuuta 2016 hyväksymän päätöslauselman nro 2297 (2016),

—	ottaa huomioon 8. tammikuuta 2016 ja 9. toukokuuta 2016 päivätyt YK:n pääsihteerin YK:n turvallisuusneuvostolle antamat raportit Somaliasta,

—	ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2016 päivätyn YK:n ihmisoikeusneuvoston yleismaailmallista määräaikaistarkastelua käsittelevän työryhmän raportin,

—	ottaa huomioon YK:n pääsihteerin Somaliaan nimitetyn erityisedustajan Michael Keatingin lausuman, jossa tämä tuomitsee 30. elokuuta 2016 Mogadishussa hotelliin tehdyn pommi-iskun,

—	ottaa huomioon tammikuussa 2016 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston viimeisimmän Somaliaa koskevan yleisen määräaikaisarvioinnin,

—	ottaa huomioon Somaliassa toteutettavan Afrikan unionin operaation (AMISOM) 2. syyskuuta 2016 esittämän apupyynnön omatekoisten räjähteiden käytön torjumiseksi Somaliassa,

—	ottaa huomioon AMISOMin 26. heinäkuuta 2016 antaman julkilausuman, jossa tuomitaan terrori-iskut Mogadishussa,

—	ottaa huomioon, että Afrikan unionin komission puheenjohtajan erityisedustaja Somaliassa (SRCC) suurlähettiläs Francisco Caetano Madeira kiitti lausunnossaan 30. elokuuta 2016 Somalian turvallisuusjoukkoja niiden toiminnasta Mogadishussa hotelliin tehdyn iskun yhteydessä,

—	ottaa huomioon AKT–EU-kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus),

—	ottaa huomioon Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden neuvoston 2. syyskuuta 2014 pidetyssä 455. kokouksessa annetun julkilausuman terrorismin ja väkivaltaisten ääriliikkeiden ehkäisemisestä ja torjumisesta Afrikassa,

—	ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnan tehtävän edistää ja suojella ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan mukaisesti,

—	ottaa huomioon terrorismin torjuntaa ja ehkäisyä koskevan Afrikan yhtenäisyysjärjestön yleissopimuksen, joka hyväksyttiin vuonna 1999,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon, että 20 vuotta kestäneen sisällissodan, valtiottoman tilan ja terrorin jälkeen Somalia on ratkaisevassa siirtymävaiheessa; ottaa huomioon, että vuodesta 2012, jolloin perustettiin kansainvälisen yhteisön tukema hallitus, Somalia on hitaasti liikkunut kohti vakautta, vaikka uusien viranomaisten haasteena ovat edelleen al-Qaidaan kytköksissä olevat al-Shabaab-kapinalliset;

B.	ottaa huomioon, että vaikka Somalian hallitus on tehnyt positiivisia sitoumuksia ja toteuttanut positiivisia toimia, kuten perustanut riippumattoman ihmisoikeuskomission, turvattomuus ja sisäinen poliittinen taistelu haittaavat yhä oikeus- ja turvallisuusalan uudistuksen konkreettista etenemistä;

ottaa huomioon, että toimivien siviilituomioistuimien puuttuessa Somalian hallitus turvautuu sotilastuomioistuimiin siviilioikeudenkäynneissä ja -tuomioissa, mikä ei takaa, että siviilien oikeuksia kunnioitetaan; ottaa huomioon, että kansalliselle tiedustelu- ja turvallisuusvirastolle (NISA) on annettu laajat tutkintavaltuudet ja että sillä ei nykyisin ole lainvalvontavaltuuksia, mikä johtaa siihen, että NISA:n pidättäminä olevien oikeuksia oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin loukataan merkittävällä tavalla;

ottaa huomioon, että Somalian kansa joutuu kärsimään sotapäälliköiden ja terroristien tekemistä jatkuvista raakalaismaisista hyökkäyksistä; ottaa huomioon, että 30. elokuuta 2016 ainakin 10 ihmistä, joista osa oli sotilaita, osa siviilejä, tapettiin Mogadishussa presidentin palatsin edessä; ottaa huomioon, että 26. heinäkuuta 2016 al-Shabaab hyökkäsi Afrikan unionin tukikohtaan Mogadishussa ja tappoi ainakin 13 ihmistä, myös YK:n henkilöstöön kuuluvia, ja että viime kuukausina on raportoitu kranaatti-iskuista, joissa on kuollut yli sata ihmistä; ottaa huomioon, että al-Shabaab on edelleen aktiivinen myös naapurimaassa Keniassa, jossa se tekee säännöllisesti terrori-iskuja;

ottaa huomioon, että Afrikan unionin rauhaturvaoperaation, jolla on 22 000 sotilasta, tehtävänä on muun muassa vähentää al-Shabaabin ja muiden aseellisten oppositioryhmien aiheuttamaa uhkaa, turvata poliittinen prosessi kaikilla tasoilla sekä suojata vakauttamista, sovinnontekoa ja rauhan rakentamista Somaliassa ja tehdä mahdolliseksi turvallisuustehtävien asteittainen siirtäminen AMISOMilta Somalian turvallisuusjoukoille sen mukaan kuin niillä on valmiuksia; ottaa huomioon ja pitää myönteisenä, että AMISOMin toimikautta on jatkettu 31. toukokuuta 2017 asti;

ottaa huomioon, että Uganda, joka on suurin joukkojen lähettäjä, ilmoitti vetävänsä yli 6 000 sotilastaan Somaliasta vuoden 2017 loppuun mennessä; ottaa huomioon, että Afrikan unioni on ilmoittanut suunnitelmastaan vetää joukot kokonaan pois vuoden 2020 loppuun mennessä ja todennut, että vastuu turvallisuudesta siirretään asteittain Somalian armeijalle alkaen vuodesta 2018;

G.	ottaa huomioon, että AMISOMin joukkoja on useaan otteeseen syytetty vakavista ihmisoikeusrikkomuksista, mukaan lukien mielivaltaiset murhat ja eräissä tapauksissa seksuaalinen hyväksikäyttö ja väkivalta;

H.	ottaa huomioon, että Somalian tulevat vaalit ovat Somalian kansalle tärkeä virstanpylväs, jolla on pitkäaikaisia vaikutuksia maan ja sen naapurialueiden turvallisuuteen, vakauteen ja kehitykseen;

I.	ottaa huomioon, että Somalian liittovaltion parlamentin ylähuoneen vaalit on määrä pitää 25. syyskuuta 2016 ja liittovaltion parlamentin alahuoneen vaalit 24. syyskuuta ja 10. lokakuuta 2016 välisenä aikana; ottaa huomioon, että molempien kamarien on määrä valita presidentti 30. lokakuuta 2016;

J.	ottaa huomioon, että vaaliprosessi on ratkaisevan tärkeä demokraattisen ja yleisen äänioikeuden kannalta, jonka kansallinen riippumaton keskusvaalilautakunta toteuttaa vuonna 2020;

K.	ottaa huomioon, että liittovaltion epäsuoran vaalijärjestelytyöryhmän (FIEIT) puheenjohtaja Omar Mohamed Abdulle on vakuuttanut, että vuoden 2016 vaalit järjestetään aikataulussa ja että vaalit ovat avoimet ja uskottavat;

ottaa huomioon, että sanavapaus, jolla on keskeinen rooli demokraattisten valtioiden rakenteessa, on yhä huomattavan rajallinen; ottaa huomioon, että sananvapautta Somaliassa koskevan YK:n äskettäisen raportin mukaan toimittajat, ihmisoikeuksien puolustajat ja poliittiset johtajat joutuvat yhä toimimaan vaikeissa olosuhteissa, joille ovat ominaisia murhat, joita tekee pääasiassa al-Shabaab, pidätykset, pelottelu ja tärkeiden tiedotusvälineiden sulkemiset; ottaa huomioon, että viranomaiset harvoin tutkivat näitä tapauksia tai tuovat syyllisiä oikeuteen;

M.	ottaa huomioon, että kansalliselle tiedustelu- ja turvallisuusvirastolle (NISA) on annettu laajat tutkintavaltuudet ja että sillä ei nykyisin ole lainvalvontavaltuuksia, mikä johtaa siihen, että NISA:n pidättämien oikeuksia oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin loukataan merkittävällä tavalla;

ottaa huomioon, että YK:n raportin mukaan tammikuun 2014 ja heinäkuun 2016 välisenä aikana todettiin 120 tiedotusvälineissä työskentelevien mielivaltaista pidätystä tai vangitsemista; ottaa huomioon, että tammikuusta 2015 lähtien vain kymmenen 48:stä pidätetystä toimittajasta ja tiedotusvälineiden työntekijästä on haastettu oikeuteen;

ottaa huomioon, että Somalia on maailman mitassa yksi maista, joissa kotiseuduiltaan siirtymään joutuneiden ihmisten määrä on suurin ja kestänyt pisimpään, ja että maan sisällä siirtymään joutuneiden lukumäärä on 1,1 miljoonaa, joista arviolta 400 000 elää Mogadishussa ja lähes yksi miljoona pakolaisina Afrikan sarven alueella; ottaa huomioon, että YK:N pakolaisvaltuutettu (UNHCR) raportoi, että pelkästään heinäkuussa 2016 käynnissä olevien sotilaallisten hyökkäysten aiheuttamien karkotusten tai turvattomuuden takia lähes 28 000 ihmistä joutui siirtymään kotiseudultaan;

ottaa huomioon, että Keniassa sijaitsevilla leireillä elää 420 000 somalipakolaista, heistä 350 000 Dabaabin leirillä, ja että Somalian ja Kenian hallitukset sekä UNHCR ovat sopineet 10 000 pakolaisen vapaaehtoisesta palaamisesta Somaliaan alueille, jotka eivät ole al-Shabaabin hallinnassa; ottaa huomioon, että toukokuussa 2016 Kenian hallitus ilmoitti, että Dabaabin pakolaisleiri Koillis-Keniassa suljetaan vuoden loppuun mennessä;

ottaa huomioon, että lapsia tapetaan, pidätetään mielivaltaisesti ja rekrytoidaan sotilaiksi vieläkin, vaikka tammikuussa 2015 Somalia ratifioi lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen ja hyväksyi marraskuussa 2015 turvallista koulunkäyntiä koskevan julistuksen ja sitoutui siten toteuttamaan konkreettisia toimia opiskelijoiden ja koulujen suojelemiseksi;

ottaa huomioon, että EU on antanut 286 miljoonaa euroa Euroopan kehitysrahaston (2014–2020) kautta keskittyen ”sopimuksen” täytäntöönpanoon ja erityisesti valtion ja rauhan rakentamiseen, elintarviketurvaan, kestävyyteen ja koulutukseen; ottaa huomioon, että Afrikan rauhanrahaston kautta EU on sitoutunut myös AMISOMin tukemiseen;

ilmaisee syvän osanottonsa Somalian äskettäisten terrorihyökkäysten uhreille ja heidän perheilleen ja pitää erittäin valitettavana ihmishenkien menetystä; tuomitsee samalla päättäväisesti syylliset kyseisiin iskuihin, jotka katsotaan al-Shabaabin kapinallisryhmän tekemiksi;

kehottaa vahvistamaan kansallista turvallisuusrakennetta ja suojelemaan väestöä sekä antamaan kansainvälisen yhteisön lisätukea AMISOMille ja Somalian hallitukselle niiden toimissa rauhan ja vakauden rakentamiseksi;

muistuttaa, että kestävä vakaus ja rauha voidaan saavuttaa ainoastaan sosiaalisen osallisuuden, kestävän kehityksen ja hyvän hallintotavan avulla perustuen demokraattisiin periaatteisiin ja oikeusvaltion periaatteeseen siten, että ihmisten ihmisarvo ja oikeudet turvataan täysimääräisesti;

katsoo, että maan yhteiskunnallisten ryhmien välille tarvitaan kaikki osapuolet kattavaa vuoropuhelua, johon osallistuvat klaanit ja heimot, joista Somalian kansakunta koostuu, jotta voidaan luoda keskinäistä yhteisymmärrystä ja vakiinnuttaa kestävän ja vakaan rauhan edellyttämä konsensus;

pitää myönteisenä hallituksen ja alueellisten johtajien antamaa tukea uudelle kansalliselle turvallisuuspolitiikalle ja kehottaa hallitusta nopeuttamaan sen täytäntöönpanoa ottaen huomioon al-Shabaabin edelleen aiheuttama uhka;

kehottaa EU:ta ja sen kansainvälisiä kumppaneita pitämään lujasti kiinni sitoumuksesta toimia yhteistyössä Somalian kanssa legitiimien instituutioiden rakentamiseksi ja somalialaisten hallinnassa olevan turvallisuusalan kehittämiseksi, jotta voidaan torjua terrorismia ja suojella kaikkia ihmisiä; korostaa, että tämä on ratkaisevaa Somalian myönteisen kehityksen ja alueen turvallisuuden kannalta;

kehottaa Afrikan unionia (AU) varmistamaan, että kaikki joukkoja lähettäneet maat vaihtavat tietoja CCTARC:n (AMISOMin yksikkö, joka vastaa siviiliuhrien jäljittämisestä, tilanteen analysoinnista ja siihen vastaamisesta) kanssa siviiliuhreja koskevista raporteista tai tutkimuksista, joita joukkoja lähettäneet maat ovat tehneet, ja että nämä tiedot annetaan myös YK:lle sen turvallisuusneuvoston päätöslauselman nro 2297 (2016)mukaisesti ja syötetään AMISOMin operationaalisiin suunnitelmiin;

kehottaa hallitusta ja EU:ta varmistamaan, että osana oikeusvaltioon liittyviä toimenpiteitä Somaliassa NISAn toimintaa säännelläään tehokkailla valvontamekanismeilla ja että kehitetään Somalian rikosoikeudellisen tutkintaviraston teknistä asiantuntemusta niin, että se voi toteuttaa perusteellisia, vaikuttavia ja oikeuksia kunnioittavia tutkimuksia;

pitää myönteisinä Afrikan unionin tutkimuksia, jotka koskevat AMISOM-joukkojen väitettyä seksuaalista väkivaltaa; kehottaa panemaan täysimääräisesti täytäntöön raportin suositukset ja vaatii, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman nro 2272 (2016) mukaisesti AU ja joukkoja lähettäneet valtiot varmistavat, että väitteet tutkitaan asianmukaisesti ja perinpohjaisesti ja että syylliset tuodaan oikeuden eteen;

10.

kehottaa tehostamaan EU:n seurantaa ja valmiuksien kehittämistä, jotta varmistetaan vastuu AMISOMin väärinkäytöksistä, erityisesti kun otetaan huomioon, että EU vastaa suurelta osalta AMISOMin rahoituksesta;

11.

painottaa, että vuoden 2012 jälkeen on saavutettu rohkaisevaa edistystä kohti osallistavia vaaleja ja vastuullista hallintoa; pitää myönteisenä National Leadership -foorumin päätöstä edistää poliittisten puolueiden perustamista ja rekisteröimistä seuraavien kahden vuoden aikana valmistauduttaessa vuoden 2020 vaaleihin ja yksi henkilö – yksi ääni -periaatteen mukaisesti; pitää myönteisenä myös pyrkimystä rakentaa valtion instituutioita ja antaa poliittisia puolueita koskevia keskeisiä lakeja sekä luoda riippumaton kansallinen ihmisoikeuskomissio; pitää myönteisenä päätöstä naisten edustuksen lisäämisestä; korostaa, että uskottava, osallistava, avoin ja vastuullinen vaaliprosessi on äärimmäisen tärkeää sen varmistamiseksi, että valitulla johdolla on tarvittava legitiimiys;

12.

tunnustaa YK:n Somalian tukitoimiston (UNSOS) positiivisen panoksen AMISOMin saavutusten tukemisessa ja YK:n Somalian avustusoperaation (UNSOM) panoksen joukkojen, rahoituksen ja materiaalin hankkimisessa, jotta voidaan varmistaa Somalian siviiliväestön suojelu;

13.

kehottaa Somalian kansallista armeijaa ja AMISOMia toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla estetään al-Shabaabin kapinallisryhmää häiritsemästä tulevia vaaleja; korostaa, että vaalien turvaamisen on oltava tärkeä painopiste;

14.

tuomitsee turvallisuusjoukkojen harjoittaman lasten värväämisen sotilaiksi ja lasten käyttämisen sotilaina ja ilmiantajina, mukaan luettuna kaapattujen tai paenneiden lapsisotilaiden käyttö; kehottaa Somalian hallitusta lopettamaan tämän käytännön;

15.

kehottaa toteuttamaan voimakkaampia toimenpiteitä lasten suojelemiseksi aseelliselta konfliktilta ja aseellisten joukkojen ja ryhmien värväykseltä ja käytöltä; kehottaa viranomaisia kohtelemaan lapsia, joita epäillään yhteyksistä al-Shabaab-järjestöön, pääasiallisesti uhreina ja huolehtimaan heidän eduistaan ja pitämään tässä johtavina periaatteina kansainvälisiä suojelua koskevia normeja;

16.

palauttaa mieliin, että ilman kehitystä ei ole turvallisuutta eikä turvallisuutta ilman kehitystä; kehottaa lisäämään turvallisuutta ja kehitystä koskevien toimien yhdenmukaisuutta, vahvistamaan ohjelmia, joilla edistetään taloudellista ja sosiaalista kehitystä ja torjumaan alikehitystä ja terrorismin syitä ja perustaa; muistuttaa, että on tarpeen tarjota peruspalveluita ja tukea vapautetuille henkilöille ja erityisesti varmistettava palaavien pakolaisten kestävä integroituminen takaisin maahan; korostaa, että on tarpeen nopeuttaa Somalian valtion hallintorakenteen lujittumista ja instituutioita, joita tarjoavat näitä palveluja;

17.

kehottaa Somaliasta tulleiden pakolaisten isäntämaita pysymään realistisina turvallisuustilanteesta suuressa osassa Somaliaa, kun ne lähettävä pakolaisia takaisin Somaliaan;

18.

on erittäin huolissaan humanitaarisia toimijoita vastaan kohdistetuista hyökkäyksistä Somaliassa; toteaa, että on ehdottoman tärkeää, että humanitaarista apua toimitetaan sitä tarvitseville noudattaen riippumattomuuden ja neutraalisuuden periaatteita;

19.

muistuttaa, että sanavapaudella on keskeinen rooli demokraattisen valtion rakentamisessa erityisesti poliittisen muutoksen aikana; kehottaa Somalian hallitusta tarkistamaan rikoslakia, uutta medialakia ja muuta lainsäädäntöä, jotta kyseiset säädökset voidaan saattaa vastaamaan oikeutta sananvapauteen ja tiedotusvälineiden vapauteen koskevia Somalian kansainvälisiä velvoitteita;

20.

tuomitsee ankarasti monet murhat ja pidätykset sekä laajalle levinneen pelottelun, keskeisten tiedotusvälineiden sulkemiset, laitteiden takavarikoinnin ja verkkosivustojen sulkemisen; kehottaa Somalian viranomaisia toteuttamaan kiireellisesti toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kaikki ilmaisunvapauden loukkaukset tutkitaan täysimääräisesti ja että loukkauksiin syyllistyneet tuodaan oikeuden eteen;

21.

kiittää UNSOMia ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistoa siitä, että ne julkaisivat 4. syyskuuta 2016 kertomuksen oikeudesta sanavapauteen Somaliassa; toteaa, että tämä oli kaikkien aikojen ensimmäinen Somaliaa koskeva julkinen ihmisoikeusraportti; kehottaa YK:ta antamaan lisää julkisia raportteja;

22.

kehottaa viranomaisia antamaan ja panemaan täytäntöön asianmukaista lainsäädäntöä ja toteuttamaan tarvittavia oikeusalan uudistuksia, jotta vastataan ihmisten tarpeeseen saada oikeutta ja suojelua, sillä rankaisemattomuutta ei voida hyväksyä;

23.

on huolissaan siitä, että kotiseudultaan siirtymään joutuneita ihmisiä häädetään yhä useammin julkisista ja yksityisistä infrastruktuureista Somalian tärkeimmissä kaupungeissa; muistuttaa, että näissä karkottamisissa on noudatettava asiaa koskevia kansallisia ja kansainvälisiä säädöksiä; pyytää Somalian liittovaltion hallitusta ja kaikkia asiaankuuluvia toimijoita etsimään kestäviä ja konkreettisia ratkaisuja siirtymään joutuneiden henkilöiden ongelmiin; pyytää Somalian hallitusta kumppaniensa tukemina luomaan edellytykset pakolaisten vapaaehtoiselle palaamiselle arvokkaasti sitten, kun maan turvallisuustilanne sen sallii;

24.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Afrikan unionille, Somalian presidentille, pääministerille ja parlamentille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, YK:n turvallisuusneuvostolle, YK:n ihmisoikeusneuvostolle sekä AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/132

P8_TA(2016)0351

Zimbabwe

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2016 Zimbabwesta (2016/2882(RSP))

(2018/C 204/16)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Zimbabwesta,

—	ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2016 annetun EU:n paikallisen julkilausuman väkivaltaisuuksista,

—	ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2016 annetun EU:n paikallisen julkilausuman Itai Dzamaran sieppauksesta,

—	ottaa huomioon Zimbabween kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2011/101/YUTP muuttamisesta 15. helmikuuta 2016 annetun neuvoston päätöksen 2016/220/YUTP (1),

—	ottaa huomioon poliittisen kokonaissopimuksen, jonka kolme tärkeintä puoluetta ZANU PF, MDC-T ja MDC allekirjoittivat vuonna 2008,

—	ottaa huomioon kesäkuussa 1981 julkaistun Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan, jonka Zimbabwe on ratifioinut,

—	ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vuodelta 1948,

—	ottaa huomioon Zimbabwen perustuslain,

—	ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon, että Zimbabwen kansa on kärsinyt vuosikausia presidentti Robert Mugaben johtamasta autoritaarisesta hallinnosta, joka pitää valtaa korruption, väkivallan, vilpillisten vaalien ja raa’an turvallisuuskoneiston avulla; ottaa huomioon, että Zimbabwen kansa ei ole kokenut vuosikymmeniin aitoa vapautta, joten monet alle 30-vuotiaat tuntevat ainoastaan elämän köyhyydessä ja väkivaltaisen sorron;

ottaa huomioon, että tyytymättömyys on jälleen kasvussa kriisiin ajautuneessa Zimbabwessa, jossa vallitsee käteisen rahan puute, laajalle levinnyt työttömyys ja valtiollinen korruptio ja jossa viranomaiset pyrkivät tukahduttamaan sananvapautta ja poliittista oppositiota; ottaa huomioon, että useat ryhmät ovat jo asemoimassa itseään Mugaben jälkeiseen aikaan;

toteaa, että kokoomushallituksen hajottua vuonna 2013 Tendai Bitin työ talouden vakauttamiseksi ja valtion tulojen lisäämiseksi valui hukkaan, kun maassa palattiin klientelismiin ja kleptokratiaan perustuvaan järjestelmään ja pelon valtaan; ottaa huomioon, että Zimbabwe on nyt parhaillaan historiansa pahimmassa talouskriisissä vuoden 2008 hyperinflaation jälkeen ja että hallitus on tosiasiallisesti vararikossa;

ottaa huomioon, että toukokuun 2016 jälkeen tuhannet mielenosoittajat – epävirallisen kaupan parissa työskentelevät, työttömät nuoret ja ammattitaitoiset henkilöt – ovat lähteneet kaduille useissa kaupungeissa kaikkialla Zimbabwessa vastalauseena työpaikkojen menetyksille, joukkotyöttömyydelle ja hallituksen kyvyttömyydelle täyttää kansan taloudelliset perusodotukset, joihin kuuluvat työllistävät työmarkkinat, ajoissa palkkansa saavat julkisen alan työntekijät, luotettava ja vakaa valuutta ja kohtuullinen hintajärjestelmä; ottaa huomioon, että ainoastaan armeijan palkat maksetaan säännöllisesti ja arvonsa säilyttävällä valuutalla;

E.	ottaa huomioon, että pastori Evan Mawariren johtama protestiliike, jonka aihetunniste on #Thisflag, on saanut tukea kirkoilta ja keskiluokasta, jolla on tähän asti ollut taipumus välttää katupolitikointia;

ottaa huomioon, että 6. heinäkuuta 2016 #Thisflag kehotti yhtymään kansalliseen pysy poissa -päivään protestina hallituksen toimettomuudelle korruption, rankaisemattomuuden ja köyhyyden ongelmien suhteen; ottaa huomioon, että tämän seurauksena useimmat pääkaupungin myymälät ja yritykset suljettiin ja se johti viranomaisten vakaviin tukahduttamistoimiin;

ottaa huomioon, että heinäkuiseen pysy poissa -päivään yhdistetyn yhteiskunnallisen liikkeen #Tajamukan johtaja Promise Mkwananzi, joka oli pidätetty syytettynä julkisesta väkivaltaan yllyttämisestä, on vapautettu takuita vastaan; ottaa huomioon, että toinen #Tajamuka-liikkeen aktivisti Linda Masarira pidätettiin heinäkuun 2016 mielenosoitusten aikana ja on edelleen pidätettynä;

H.	ottaa huomioon, että monia mielenosoituksia järjestetään nyt sosiaalisen median kautta ja Zimbabwen viranomaiset ovat estäneet internetiin pääsyn ja WhatsApp -tekstiviestit protestien häiritsemiseksi;

ottaa huomioon, että satoja ihmisiä on pidätetty mielenosoitusten yhteydessä; ottaa huomioon, että 26. elokuuta 2016 maan pääkaupungissa Hararessa oli verisiä yhteenottoja, kun poliisi jätti noudattamatta tuomioistuimen määräystä ja mukiloi tuhansia mielenosoittajia, jotka olivat kansallisen vaaliuudistusohjelman (NERA) puitteissa vastustamassa ennen vuoden 2018 innolla odotettuja valtakunnallisia vaaleja tehtäviä vaaliuudistuksia; ottaa huomioon, että useita pidätettyjä on edelleen vangittuina ja monien tarkkaa olinpaikkaa ei tiedetä;

J.	ottaa huomioon, että presidentti Mugabe on ollut vallassa vuonna 1980 tapahtuneesta itsenäistymisestä lähtien ja on ehdolla uudelleenvalintaa varten ja että useat hallituksen jäsenet ovat tuominneet kehotukset vaaliuudistukseen ennen vuonna 2018 pidettäviä vaaleja;

ottaa huomioon, että itsenäisyystaistelun veteraanit, jotka aiemmin olivat Mugaben läheisiä liittolaisia hallitsevassa puolueessa, boikotoivat hänen 8. elokuuta 2016 pitämäänsä puhetta ja tuomitsivat hänen diktatorisen toimintansa ja kyvyttömyytensä ratkaista maata vuodesta 2000 lähtien vaivaavaa vakavaa taloudellista kriisiä; ottaa huomioon, että presidentti piti tätä boikotointia petturuutena ja vastatoimena pidätytti kolme veteraanien riippumattoman kansallisen yhdistyksen jäsentä;

L.	ottaa huomioon, että 2. syyskuuta 2016 poliisi kielsi säädöksen 101 A nojalla kaikki mielenosoitukset Hararen keskustassa muutamaa tuntia ennen kuin 18 puolueen oli määrä järjestää suurmielenosoitus pääkaupungissa;

ottaa huomioon, että korkein oikeus keskeytti tämän kiellon noudattamisen 7. syyskuuta 2016 seitsemän päivän ajaksi ja että päätös tehtiin vain muutamaa päivää sen jälkeen, kun presidentti Mugabe oli puuttunut oikeuslaitoksen riippumattomuuteen ryöpyttämällä Zimbabwen tuomareita ”holtittomista” päätöksistä, joilla sallitaan mielenosoitukset häntä vastaan;

toteaa, että Zimbabwen ihmisoikeuskomissio on todennut, että elintarvikeapua kuivuudesta kärsivien nälkäänäkevien kyläläisten auttamiseksi on jaettu koko maassa puoluepoliittisen perustein ja ZANU PF -puolueen virkailijat ovat evänneet elintarvikeavun oppositiopuolueiden kannattajilta; ottaa huomioon, että Zimbabwen hallitus julisti maahan hätätilan helmikuussa 2016 ja arvioi, että tammikuuhun 2017 mennessä noin 4,5 miljoonaa henkilöä tarvitsee elintarvikeapua ja että jopa puolta maaseudun väestöstä uhkaa nälänhätä;

ottaa huomioon, että 9. maaliskuuta 2016 oli ihmisoikeuksien puolustajan Itai Dzamaran sieppauksen ensimmäinen vuosipäivä; ottaa huomioon, että korkein oikeus määräsi hallitusta etsimään Dzamaran ja raportoimaan edistymisestä tuomioistuimelle kahden viikon välein, kunnes hänen olinpaikkansa on määritetty;

P.	ottaa huomioon, että Zimbabwe on allekirjoittanut Cotonoun sopimuksen, jonka 96 artiklassa määrätään, että ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen on EU:n ja AKT-maiden välisen yhteistyön olennainen osa;

katsoo, että helmikuussa 2016 joitakin Zimbabwen hallitukseen kohdistettuja EU:n rajoittavia toimenpiteitä jatkettiin 20. helmikuuta 2017 saakka; ottaa huomioon, että varojen jäädyttämistä ja matkustuskieltoja sovelletaan edelleen presidentti Mugabeen, Grace Mugabeen ja Zimbabwe Defence Industries -ryhmittymään; ottaa huomioon, että asevientikielto pysyy edelleen voimassa ja että EU oli aiemmin poistanut rajoitukset 78 henkilöltä ja 8 yhteisöltä;

R.	katsoo, että 11. Euroopan kehitysrahaston puitteissa Zimbabwen maaohjelmaan on varattu 234 miljoonaa euroa kaudeksi 2014–2020 ja tuki kohdennetaan kolmeen keskeiseen alaan eli terveydenhuoltoon, maatalouteen pohjautuvan talouskehitykseen sekä hallintotapaan ja instituutioiden kehittämiseen;

ilmaisee vakavan huolensa mielenosoittajiin kohdistuvan väkivallan lisääntymisestä Zimbabwessa viime kuukausien aikana; panee huolestuneena merkille äskettäin ilmoitetun kuukauden kestävän mielenosoituskiellon; kehottaa Zimbabwen hallitusta ja kaikkia osapuolia kunnioittamaan oikeutta osoittaa rauhanomaisesti mieltään todellisista huolenaiheista ja vaatii Zimbabwen viranomaisia tutkimaan väitteet liiallisesta voimankäytöstä ja muista ihmisoikeusrikkomuksista, joihin Zimbabwen poliisivoimiin kuuluvat henkilöt ovat syyllistyneet, ja saattamaan heidät vastuuseen;

on huolissaan siitä, että ihmisoikeuksien puolustajien sekä rauhanomaisiin ja laillisiin mielenosoituksiin osallistuneiden henkilöiden mielivaltaiset pidätykset ovat lisääntyneet, ja vaatii oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista ja perustuslain noudattamista;

kehottaa Zimbabwen viranomaisia vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki poliittiset vangit;

tuomitsee presidentti Mugaben äskettäiset lausunnot, joissa hän hyökkäsi Zimbabwen oikeuslaitosta vastaan, ja kehottaa Zimbabwen viranomaisia olemaan puuttumatta oikeuslaitoksen riippumattomuuteen;

muistuttaa, että poliittisen kokonaissopimuksen nojalla Zimbabwe on sitoutunut varmistamaan, että sekä sen lainsäädäntö että sen menettelyt ja käytännöt ovat kansainvälisten ihmisoikeusperiaatteiden ja kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaisia, kokoontumis-, yhdentymis- ja ilmaisunvapaus mukaan luettuina;

kiinnittää huomiota monien naisten erityiseen ahdinkoon Zimbabwessa ja tarpeeseen kunnioittaa naisten oikeuksia;

katsoo, että neuvoston ja komission olisi arvioitava huolellisesti joidenkin rajoittavien toimenpiteiden uudelleen asettamisen mielekkyyttä, ja samalla täsmennettävä, että ne poistetaan ja apupaketti on saatavilla heti kun Zimbabwe on selvästi matkalla kohti demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksien kunnioittamista, ja tehtävä selväksi, että apua annettaisiin erityisesti vapaiden ja tasapuolisten vaalien sekä poliisivoimien uudistamisen tukemiseen;

kehottaa rauhanomaiseen vallansiirtoon, joka perustuu vapaisiin ja oikeudenmukaisiin vaaleihin, oikeusvaltioperiaatteeseen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, jotta voidaan kehittää vapaa, vauras ja moniarvoinen demokratia;

tuomitsee voimakkaasti elintarvikeavun estämisen poliittisen hyödyn tavoittelemiseksi; ilmaisee huolensa kaikista toimenpiteistä, jotka voisivat haitata maataloustuotantoa, ja kehottaa ryhtymään toimiin elintarviketurvan parantamiseksi;

10.

ilmaisee jatkuvan huolensa Itai Dzamaran sieppauksesta; vaatii, että habeas corpus -menettelyä kunnioitetaan ja että hänen sieppauksestaan vastuussa olevat joutuvat oikeuden eteen;

11.

vaatii EU:ta varmistamaan, että Zimbabwelle maaohjelman puitteissa annettava rahoitus todella kohdistetaan niille aloille, joille se on tarkoitettu, ja kehottaa Zimbabwen hallitusta antamaan komissiolle esteettömän pääsyn EU:n rahoittamiin hankkeisiin ja ottamaan avoimemmin vastaan teknistä apua yhteisesti sovituissa hankkeissa ja ohjelmissa;

12.

korostaa, että EU:n on käynnistettävä poliittinen vuoropuhelu Zimbabwen viranomaisten kanssa Cotonoun sopimuksen 8 ja 96 artiklojen mukaisesti vahvistamalla siten, että EU on sitoutunut tukemaan paikallista väestöä;

13.

kehottaa eteläisen Afrikan kehitysyhteisöä (SADC) ja Kansainyhteisöä käynnistämään uudelleen toimet Zimbabwen auttamiseksi takaisin demokratian tielle;

14.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, Zimbabwen hallitukselle ja parlamentille, Eteläisen Afrikan kehitysyhteisöön kuuluvien maiden hallituksille, Afrikan unionille, yleisafrikkalaiselle parlamentille, AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle ja Kansainyhteisön pääsihteerille.

(1) EUVL L 40, 17.2.2016, s. 11.

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/136

P8_TA(2016)0356

Johannesburgissa järjestettävän CITES COP17 -kokouksen tärkeimmät tavoitteet

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2016 EU:n strategisista tavoitteista Johannesburgissa (Etelä-Afrikka) 24. syyskuuta–5. lokakuuta 2016 pidettävässä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) sopimuspuolten konferenssin 17. kokouksessa (2016/2664(RSP))

(2018/C 204/17)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon maailmanlaajuisen biologisen monimuotoisuuden häviämisen vakavuuden, joka merkitsee laajamittaista lajien kuudetta sukupuuttoaaltoa,

—	ottaa huomioon trooppisten metsien ja metsäalueiden merkityksen maapallon tärkeimpänä biologisen monimuotoisuuden varantona ja luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston lajien ja alkuperäiskansojen keskeisenä elinympäristönä,

—	ottaa huomioon Johannesburgissa, Etelä-Afrikassa, 24. syyskuuta–5. lokakuuta 2016 pidettävän luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) sopimuspuolten konferenssin 17. kokouksen,

—	ottaa huomioon 30. heinäkuuta 2015 hyväksytyn luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjuntaa koskevan YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 69/314,

—	ottaa huomioon kysymykset neuvostolle ja komissiolle CITES-sopimuspuolten Johannesburgissa (Etelä-Afrikka) 24. syyskuuta–5. lokakuuta 2016 pidettävän konferenssin keskeisistä tavoitteista (O-000088/2016 – B8-0711/2016 ja O-000089/2016 – B8-0712/2016),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.	ottaa huomioon, että CITES on suurin voimassa oleva maailmanlaajuinen luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston säilyttämistä koskeva sopimus, jolla on 181 osapuolta, mukaan luettuina Euroopan unioni ja sen 28 jäsenvaltiota;

B.	toteaa, että CITES-yleissopimuksen tavoitteena on varmistaa, että luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kansainvälinen kauppa ei uhkaa luonnonvaraisten lajien säilymistä;

C.	ottaa huomioon, että Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisten lajien punaisen listan mukaan sukupuutto uhkaa yli 23 000:ta lajia, jotka edustavat noin 30 prosenttia IUCN:n arvioimista 79 837 lajista;

toteaa, että trooppisissa sademetsissä elää 50–80 prosenttia maaeläin- ja kasvilajeista; toteaa, että nämä ympäristöt ovat nykyään erityisen uhattuina etenkin lajeilla käytävän kaupan vuoksi ja erityisesti trooppisen puuston ja pohjamaan hyödyntämisen vuoksi; toteaa, että metsäkato ja laiton puun myynti ovat todellinen katastrofi kasviston ja eläimistön suojelulle metsäalueilla;

E.	ottaa huomioon, että intensiivinen kalastus, kaupallinen metsästys sekä mikro-organismien ja maanalaisten ja merenalaisten luonnonvarojen rajoittamaton hyödyntäminen vaarantavat merten biologisen monimuotoisuuden;

ottaa huomioon, että useat metsästysmuistoiksi pyydetyt lajit kärsivät kantojensa vakavasta vähenemisestä; ottaa huomioon, että unionin jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet kymmenen vuoden ajanjaksolta miltei 117 000:sta tapauksesta, joissa on tuotu maahan CITES-sopimukseen kirjattuja lajeja edustavien villieläinten ruumiinosia metsästysmuistoina;

G.	ottaa huomioon, että laittomasta kaupasta on tullut järjestäytynyttä kansainvälistä rikollisuutta, jolla on merkittäviä kielteisiä vaikutuksia biologiseen monimuotoisuuteen ja paikallisväestöjen elinkeinoihin, koska se riistää näiltä laillisen tulolähteen ja luo epävarmuutta ja epävakautta;

ottaa huomioon, että luonnonvaraisten lajien laittomasta kaupasta on muodostunut pimeiden markkinoiden neljänneksi suurin huumausainekaupan, ihmiskaupan ja laittoman asekaupan jälkeen; ottaa huomioon internetin keskeisen merkityksen luonnonvaraisten lajien laittomalle kaupalle; toteaa, että myös terroristiryhmät harjoittavat tällaista kauppaa rahoittaakseen toimintaansa; katsoo, että luonnonvaraisten lajien kauppaan liittyvistä rikoksista määrättävien rangaistusten taso on riittämätön;

I.	ottaa huomioon, että lahjonnalla on keskeinen merkitys luonnonvaraisten lajien laittomassa kaupassa;

J.	toteaa todisteiden osoittavan, että pyydettyjä villieläimiä myydään ”laillisina” käyttämällä vilpillisesti CITES-lupia ja väittämällä niiiden olevan vankeudessa kasvatettuja;

K.	ottaa huomioon, että Euroopan unioni on luonnonvaraisten lajien laittoman kaupan merkittävä kauttakulku- ja kohdemarkkina-alue erityisesti CITES-sopimuksen liitteissä lueteltujen lintu-, kilpikonna-, matelija- ja kasvilajien (1) osalta;

L.	ottaa huomioon, että Euroopassa ja muualla maailmassa lemmikkeinä pidettävien laittomasti kaupattujen eksoottisten lajien määrä kasvaa; toteaa, että näiden eläinten karkaaminen voi johtaa niiden hallitsemattomaan leviämiseen, joka vaikuttaa ympäristöön, kansanterveyteen ja yleiseen turvallisuuteen;

M.	toteaa, että EU ja jäsenvaltiot antavat CITES-sopimukselle ja monissa kolmansissa maissa tapahtuvan luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjumiseen merkittävää rahallista ja logistista tukea;

toteaa, että CITES-sopimukseen sisältyvät lajit luetellaan liitteissä niiden suojeluaseman ja kansainvälisen kaupan tason mukaisesti siten, että liitteeseen I sisältyvät lajit, joita uhkaa sukupuutto ja joiden kauppa on kielletty, ja liitteeseen II sisältyvät lajit, joiden kauppaa on valvottava, jotta vältetään lajien sellainen käyttö, joka uhkaa niiden säilymistä;

ottaa huomioon, että CITES-yleissopimuksen liitteessä I mainittuja lajeja suojellaan tiukasti ja kaikki niiden kauppa on kokonaan kielletty; katsoo, että takavarikoitujen yksilöiden tai tuotteiden (esimerkiksi norsunluu, tiikeristä saadut tuotteet tai sarvikuonon luu) myynnin salliminen kyseenalaistaisi CITES-yleissopimuksen tavoitteen;

P.	pitää välttämättömänä päätöksenteon avoimuuden parantamista;

pitää myönteisenä unionin liittymistä CITES-sopimukseen; ottaa huomioon, että liittyminen on tärkeä askel varmistettaessa, että unioni voi edelleen noudattaa ympäristöpolitiikkojensa laajempia tavoitteita ja uhanalaisilla kasveilla ja eläimillä käytävää kansainvälistä kauppaa koskevaa sääntelyä sekä edistää YK:n vuoteen 2030 ulottuvan toimintasuunnitelman kestävää kehitystä koskevia tavoitteita;

pitää erityisen myönteisenä sitä, että EU osallistuu ensimmäistä kertaa sopimuspuolena, ja tukee unionin ja sen jäsenvaltioiden esittämiä ehdotuksia ja erityisesti esitettyjä päätöslauselmia korruptiosta ja metsästysmuistoista, CITES-sopimuksen suojan ulottamista useisiin unioniin etenkin lemmikkieläiminä tuotaviin lajeihin sekä ehdotettuja tarkistuksia päätöslauselmaan 13.7 (rev. CoP14) henkilökohtaisten tavaroiden ja kotiesineistön kaupan valvonnasta;

korostaa, että Euroopan unionin liittyminen CITES-sopimukseen on tehnyt unionin oikeudellisesta asemasta CITES-sopimuksessa avoimemman suhteessa sopimuksen kolmansiin osapuoliin; pitää tätä loogisena ja välttämättömänä toimena, jotta varmistetaan, että unioni pystyy pyrkimään täysipainoisesti ympäristöpolitiikkansa tavoitteisiin; muistuttaa, että liittymisen ansiosta komissio voi esittää unionin puolesta EU:n yhtenäisen kannan CITES-asioihin ja omaksua merkittävän roolin sopimuspuolten konferensseissa käytävissä neuvotteluissa;

korostaa, että unionista tuli CITES-sopimuksen osapuoli vuonna 2015 ja että sillä on 28 ääntä äänestettäessä sen toimivaltaan kuuluvista kysymyksistä CITES-sopimuksen osapuolten konferenssissa; kannattaa tältä osin osapuolten konferenssien työjärjestykseen tehtäviä muutoksia, joissa otetaan huomioon CITES-sopimuksen teksti äänestämisestä alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestöjen mukaan ja jotka ovat yhdenmukaisia muiden kansainvälisten sopimusten monia vuosia voimassa olleiden määräysten kanssa; vastustaa sitä, että unionin äänet lasketaan niiden jäsenvaltioiden lukumäärän mukaan, jotka on akkreditoitu asianmukaisesti kokoukseen sinä ajankohtana, kun varsinainen äänestys toimitetaan;

pitää myönteisenä luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjumiseksi äskettäin hyväksyttyä unionin toimintasuunnitelmaa, jolla pyritään ehkäisemään tällaista kauppaa puuttumalla sen tärkeimpiin syihin, parantamalla voimassa olevien sääntöjen täytäntöönpanoa ja noudattamisen valvontaa sekä torjumalla tehokkaammin luonnonvaraisiin eläimiin ja kasveihin liittyvää järjestäytynyttä rikollisuutta; on tyytyväinen siihen, että toimintasuunnitelmaan sisältyy luku luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kaupan lähtö-, kuluttaja- ja kauttakulkumaiden globaalin kumppanuuden vahvistamisesta; kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita hyväksymään ja panemaan täytäntöön vahvistetun toimintasuunnitelman, joka osoittaa unionin vahvaa sitoutumista luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjumiseen;

kannattaa komission ja jäsenvaltioiden aloitetta sopia CITES-sopimuksen yhteydessä metsästysmuistojen vuoksi harjoitettavaa metsästystä koskevista maailmanlaajuisista ohjeista, jotta tehostetaan liitteessä I tai II lueteltujen lajien metsästysmuistojen alkuperän kestävyyttä kansainvälisellä tasolla;

kehottaa unionia ja jäsenvaltioita soveltamaan lajien suojelua koskevaa ennalta varautumisen periaatetta kaikissa työasiakirjoja ja luettelointiehdotuksia koskevissa päätöksissään (kuten todetaan CITES-päätöslauselmassa Conf. 9.24 (Rev. CoP16)) ja erityisesti CITES-sopimuksessa luetelluista lajeista saatujen metsästysmuistojen maahantuonnin suhteen ja ottamaan huomioon etenkin käyttäjä maksaa -periaatteen, ennalta ehkäisevän toiminnan periaatteen sekä ekosysteemiperusteisen menettelyn; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita myös edistämään kaikkia CITES-sopimuksessa luetelluista lajeista saatuja metsästysmuistoja koskeviin lupiin liittyvien poikkeusten poistamista;

vaatii, että kaikki CITES/CoP17-kokouksessa tehtävät päätökset perustuvat tieteeseen, huolelliseen analysointiin, levinneisyysalueella olevien valtioiden tasapuoliseen kuulemiseen ja yhteistyöhön paikallisten yhteisöjen kanssa; korostaa, että kaikilla luonnonvaraisia eläimiä ja kasveja koskevilla säännöksillä on kannustettava maaseutuväestöä sitoutumaan luonnonsuojeluun kytkemällä heidän etunsa biologisen monimuotoisuuden tilaan;

kannustaa CITES-sopimuksen osapuolia vahvistamaan yhteistyötä, koordinointia ja synergioita luonnon monimuotoisuuteen liittyvien yleissopimusten välillä kaikilla asiaankuuluvilla tasoilla;

10.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan kaikkien CITES-sopimuksen täytäntöönpanoon osallistuvien viranomaisten, erityisesti tulliviranomaisten, poliisin, rajojen eläinlääkäri- ja kasvinsuojelutarkastusviranomaisten sekä muiden viranomaisten välisen yhteistyön, koordinaation ja ajallaan tapahtuvan tiedonvaihdon;

11.

kehottaa unionia ja jäsenvaltioita edistämään ja tukemaan hankkeita, joiden tavoitteena on tarjota parempaa suojaa kansainvälisen kaupan vaikutuksilta lajeille, joille unioni muodostaa merkittävät läpikulku- tai kohdemarkkinat;

12.

on huolestunut siitä, että lajien ja niistä saatujen tuotteiden kaupan pitämistä koskevan laillisen kaupan ja laittoman kaupan välinen raja on hyvin ohut ja että ihmisen toiminnan ja ilmaston lämpenemisen yhteisvaikutusten vuoksi valtaosa eläimistön ja kasviston luonnonvaraisista lajeista on vaarassa kuolla sukupuuttoon;

13.

vaatii unionia laatimaan laittoman kaupan vähentämiseen tähtäävää lainsäädäntöä, jolla tehdään laittomaksi tuoda, viedä, myydä, hankkia tai ostaa luonnonvaraisia eläimiä tai kasveja, jotka on pyydystetty tai kerätty, otettu omistukseen, kuljetettu tai myyty lähtö- tai läpikulkumaan lakien vastaisesti;

14.

sitoutuu erityisesti kannustamaan kaikkia jäsenvaltioita voimakkaasti: kieltämään käsittelemättömän norsunluun viennin, kuten Saksa, Ruotsi, Yhdistynyt kuningaskunta ja jotkut Yhdysvaltain osavaltiot jo tekevät, lisäämään alueellaan käytettävien myyntilupien valvontaa, tehostamaan petosten vastaista toimintaa erityisesti rajoilla, käynnistämään laittoman norsunluun tuhoamisoperaatioita sekä tiukentamaan suojeltujen lajien (erityisesti elefantit, sarvikuonot, tiikerit kädelliset ja trooppiset puulajit) laittomasta kaupasta langetettavia rangaistuksia;

15.

kannustaa unionia ja sen jäsenvaltioita ja laajemmin CITES-sopimuspuolia yleissopimuksen III, IV ja V artiklojen mukaisesti edelleen edistämään ja tukemaan aloitteita, joilla parannetaan kaupan kohteena olevien CITES-listattujen eläinten hyvinvointia; näitä aloitteita ovat muun muassa mekanismit, joilla varmistetaan, että eläimet ”valmistetaan matkalle ja kuljetetaan siten, että vahingoittumisen, sairastumisen tai eläinrääkkäyksen vaara on mahdollisimman pieni”, että vastaanottaja on ”asianmukaisesti varustautunut niiden majoittamista ja hoitoa varten” ja että takavarikoinnin yhteydessä elävien yksilöiden hyvinvoinnista huolehditaan asianmukaisella tavalla;

16.

on huolissaan siitä, miten tuotteiden ostaminen siinä toivossa, että kyseinen laji kuolee pian sukupuuttoon (”banking on extinction”), voi vaikuttaa uhanalaisten luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojeluun; kehottaa CITES-sopimuksen osapuolia ja sihteeristöä tutkimaan tarkemmin, helpottavatko uudet rahoitustuotteet ja -teknologiat (kuten bitcoin) tällaista toimintaa;

17.

toteaa, että CITES-sopimuksen tarkkailijoilla on merkittävä rooli lajeja ja kauppaa koskevan asiantuntemuksen tarjoamisessa ja tuen tarjoamisessa sopimuspuolten valmiuksien lisäämiselle;

Päätöksenteon avoimuus

18.

katsoo, että päätöksenteon avoimuus kansainvälisissä ympäristöalan instituutioissa on niiden toiminnan vaikuttavuuden avaintekijä; pitää myönteisenä kaikkia vapaaehtoisia ja menettelyihin liittyviä pyrkimyksiä tehostaa CITES-hallinnoinnin avoimuutta; vastustaa jyrkästi salaisten äänestyksen käyttöä yleisenä käytäntönä CITES-sopimuksen puitteissa;

19.

pitää myönteisenä, että CoP16-kokouksessa päätettiin ottaa käyttöön eläin- ja kasvikomiteoiden jäseniä koskeva vaatimus, jonka mukaan näiden tulee ilmoittaa mahdollisista eturistiriidoista; toteaa kuitenkin, että tämä ilmoitus perustuu vain jäsenten omaan arvioon; pitää valitettavana, että näiden komiteoiden jäsenet eivät toistaiseksi ole ilmoittaneet mahdollisista taloudellisista eturistiriidoista;

20.

kehottaa CITES-sopimuksen sihteeristöä tutkimaan mahdollisuutta asettaa riippumaton tarkastelulautakunta tai laajentaa pysyvän komitean toimivaltaa siten, että se sisältää riippumattoman tarkastusryhmän, jotta voidaan huolehtia eturistiriitoja koskevien määräysten noudattamisen valvonnasta;

21.

pitää avoimuutta kaikkien rahoitusprosessien kannalta ratkaisevana, ja pitää sitä hyvän hallinnon edellytyksenä, ja tukee siksi EU:n esittämää päätöslauselmaa aiheesta ”Sponsored Delegates Project” (2);

RaportointiI

22.

pitää jäljitettävyyttä keskeisenä laillisen ja kestävän kaupan kannalta riippumatta siitä, onko se kaupallista vai ei-kaupallista, ja pitää sitä myös olennaisena EU:n toimissa, joilla pyritään torjumaan korruptiota sekä luonnonvaraisilla kasveilla ja eläimillä käytävää laitonta kauppaa ja salametsästystä, jotka on todettu maailman neljänneksi suurimmiksi laittomiksi markkinoiksi: korostaa tässä yhteydessä, että kaikkien osapuolten olisi toteutettava sähköinen, sopimusosapuolten avoimesti ja yhteisesti organisoima lupajärjestelmä; toteaa kuitenkin, että jotkut osapuolet ovat kohdanneet tässä teknisiä ongelmia, ja kannustaa antamaan tukea valmiuksien kehittämisessä, jotta kaikki osapuolet voivat ottaa sähköisen lupajärjestelmän käyttöön;

23.

suhtautuu myönteisesti CoP16-kokouksessa tehtyyn päätökseen, joka koskee CITES-sopimuksen osapuolten säännöllistä raportointia laittomasta kaupasta; katsoo, että laitonta kauppaa koskevan vuosiraportin uusi muoto, sellaisena kuin se on sisällytetty CITES-sopimuksen osapuolten ilmoitukseen nro 2016/007, edistää merkittävästi luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kaupan parempaa ymmärtämistä, ja kehottaa kaikkia CITES-sopimuksen osapuolia raportoimaan tarkasti ja säännöllisesti laittomasta kaupasta tässä ennalta määrätyssä muodossa;

24.

pitää myönteisenä yksityisen sektorin aloitteita, kuten Kansainvälisen ilmakuljetusliiton e-rahtialoitetta, sekä lentorahtiketjun aloitteita; pitää tällaisten seurattavuutta koskevien aloitteiden laajentamista etenkin kuljetusalalla tärkeänä tietojen keruun välineenä;

25.

pitää lupien myöntämisprosessia tärkeänä tehokkaassa tietojen keruussa ja korostaa siten hallinnosta vastaavien viranomaisten asemaa; toistaa, että lupia myöntävien viranomaisten on oltava riippumattomia CITES-sopimuksen VI artiklan mukaisesti;

Luonnonvaraisten kasvien ja eläinten laiton kauppa ja korruptio

26.

kiinnittää huomiota korruptiotapauksiin, joissa lupia myöntävän viranomaisen toimijat ovat tarkoituksella myöntäneet lupia vilpillisesti; kehottaa CITES-sihteeristöä ja pysyvää komiteaa puuttumaan näihin tapauksiin ensisijaisesti ja kiireellisesti;

27.

korostaa, että korruptiota voidaan havaita luonnonvaraisten eläinten ja kasvien myyntiketjun kaikissa vaiheissa ja se vaikuttaa alkuperämaihin, kauttakulkumaihin sekä kohdemaihin heikentäen CITES-yleissopimuksen tehokkuutta, asianmukaista täytäntöönpanoa ja viime kädessä sen onnistumista; katsoo siksi, että vahvojen ja tehokkaiden korruption vastaisten toimien toteuttaminen on keskeisellä sijalla luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjumisessa;

28.

on erittäin huolissaan alkuperäkoodien tarkoituksellisesta väärinkäytöstä pyydystettyjen luonnonvaraisten eläinten laittomassa kaupassa niin, että vankeudessa kasvatettujen eläinten koodeja käytetään CITES-sopimuksen piiriin kuuluviin eläimiin; kehottaa CoP17:ää hyväksymään vankan järjestelmän tarhattujen tai vankeudessa kasvatettujen eläinten kaupan kirjaamista, seuraamista ja sertifiointia varten sekä alkuperämaissa että unionissa tällaisen väärinkäytön estämiseksi;

29.

kehottaa CITES-sopimuspuolia kehittämään edelleen ohjausta ja tukemaan täydentävien tekniikoiden ja menetelmien kehittämistä, jotta voidaan erottaa toisistaan vankeudessa kasvatetut tuotantolaitoksista peräisin olevat lajit ja villit lajit;

30.

tuomitsee sen, että järjestäytyneet rikollisryhmät ja -verkostot rikkovat yleissopimusta laajalti ja käyttävät usein korruptiota luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan mahdollistamiseksi ja lainvalvontapyrkimyksien vaikeuttamiseksi;

31.

kehottaa niitä sopimuspuolia, jotka eivät vielä ole allekirjoittaneet tai ratifioineet kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista YK:n yleissopimusta ja korruption vastaista YK:n yleissopimusta, tekemään niin viipymättä;

32.

pitää myönteisenä YK:n päätöslauselman 69/314 (heinäkuu 2015) mukaista kansainvälistä sitoutumista muun muassa korruption torjumiseen (10 artikla) (3);

33.

tukee unionin ja jäsenvaltioiden aloitteita, joilla vaaditaan lisätoimia korruption maailmanlaajuiseen torjuntaan CITES-sopimuksen puitteissa; kehottaa CITES-sopimuksen osapuolia tukemaan unionin ehdotusta päätöslauselmaksi yleissopimuksen vastaisesta korruptiota suosivasta toiminnasta;

Täytäntöönpano

34.

kehottaa käyttämään oikea-aikaisesti ja täysimääräisesti CITES-yleissopimuksen mukaisia pakotteita osapuoliin, jotka eivät noudata sopimuksen keskeisiä osia, ja kehottaa etenkin unionia ja sen jäsenvaltioita hyödyntämään käytettävissä olevia mekanismeja kannustaakseen osapuolia noudattamaan yleissopimusta ja muita kansainvälisiä sopimuksia, joilla pyritään suojelemaan luonnonvaraisia eläimiä ja kasveja ja biologista monimuotoisuutta;

35.

pitää tärkeänä lainvalvontaketjun kaikkien toimijoiden välistä yhteistä kansainvälistä yhteistyötä, jotta lainvalvontavalmiuksia voitaisiin vahvistaa paikallisella, alueellisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla; pitää myönteisenä niiden panosta ja kehottaa toteuttamaan lisää toimia; korostaa erityissyyttäjänvirastojen ja poliisin erikoisyksiköiden perustamisen tärkeyttä luonnonvaraisten lajien laittoman kaupan torjunnan tehostamiseksi; pitää tärkeinä yhteisiä kansainvälisiä lainvalvontaoperaatiota ICCWC:n (4) alaisuudessa ja onnittelee tässä yhteydessä COBRA III -operaation (5) onnistumisesta; pitää myönteisenä unionin tukea ICCWC:lle;

36.

toteaa, että luonnonvaraisten eläinten ja kasvien ja niistä saatavien tuotteiden laiton verkkokauppa kasvaa, ja kehottaa CITES-sopimuksen osapuolia yhteistyössä lainvalvonta- ja verkkorikollisuusyksiköiden sekä luonnonvaraisiin eläimiin ja kasveihin kohdistuvien rikosten torjuntaa käsittelevän kansainvälisen konsortion kanssa määrittämään parhaita käytäntöjä ja suunnittelemaan kansallisia toimenpiteitä laittoman verkkokaupan torjumiseksi;

37.

kehottaa sopimuksen osapuolia laatimaan ja panemaan täytäntöön selkeitä ja tehokkaita toimintalinjoja, joilla torjutaan haavoittuvista luonnonvaraisista lajeista saatujen tuotteiden kulutusta, valistamaan kuluttajia heidän kulutuksensa vaikutuksista luonnonvaraisiin lajeihin sekä tiedottamaan laittomien kaupankäyntiverkostojen vaaroista;

38.

kehottaa sopimuksen osapuolia tukemaan toimeentulomahdollisuuksien kehittämistä paikallisyhteisöille, jotka elävät kyseisten luonnonvaraisten lajien läheisyydessä, ja ottamaan nämä yhteisöt mukaan salametsästyksen torjuntaan ja tiedon levittämiseen uhanalaisten eläin- ja kasvilajien kaupan vaikutuksista;

39.

vaatii jatkuvaa kansainvälistä sitoutumista, jotta voidaan mahdollistaa pitkän aikavälin valmiuksien kehittäminen, parantaa tiedon vaihtoa ja koordinoida viranomaisten lainvalvontaponnisteluja;

40.

kehottaa osapuolia varmistamaan, että luonnonvaraisiin lajeihin liittyviin rikoksiin syyllistyneet asetetaan tehokkaasti syytteeseen ja että heille määrätään seuraamukset, jotka ovat suhteessa heidän tekojensa vakavuuteen;

Rahoitus

41.

korostaa tarvetta myöntää enemmän rahoitusta luonnonvaraisten eläinten ja kasvien säilyttämiselle ja valmiuksia lisääville ohjelmille;

42.

korostaa tarvetta varata riittävästi resursseja CITES-sihteeristölle etenkin sen kasvaneiden vastuiden ja lisääntyneen työtaakan vuoksi; korostaa myös sen merkitystä, että CITES-sopimuksen osapuolten rahoitusosuudet talletetaan ajallaan;

43.

pyytää osapuolia harkitsemaan CITES-sopimuksen pääasiallisen talousarvion kasvattamista siten, että siinä huomioidaan inflaatio ja että varmistetaan CITES-yleissopimuksen moitteeton toimivuus;

44.

kannustaa ulottamaan valmiuksia kehittävissä ohjelmissa käytetyn julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusrahoituksen myös muille CITES-sopimuskehyksen aloille samoin kuin suoran rahoituksen, jotta voidaan tukea yleissopimuksen täytäntöönpanoa;

45.

pitää myönteisenä unionin rahoitusta CITES-sopimukselle Euroopan kehitysrahaston kautta ja kehottaa unionia jatkamaan kohdennettua rahoitusta ja varmistamaan pitkällä aikavälillä erityisen ja kohdennetun rahoitustuen;

CITES-yleissopimuksen liitteisiin tehtävät muutokset

46.

tukee vahvasti EU:n ja jäsenvaltioiden esittämiä luettelointiehdotuksia;

47.

kehottaa kaikkia CITES-sopimuksen osapuolia ja kaikkia CoP17-kokouksen osallistujia noudattamaan yleissopimuksessa vahvistettuja lajien liitteisiin sisällyttämistä koskevia perusteita ja noudattamaan ennalta varautuvaa lähestymistapaa, jotta varmistetaan uhanalaisten lajien tehokas ja korkeatasoinen suojelu; toteaa, että CITES-sopimuksen uskottavuus riippuu sen kyvystä muuttaa luetteloita niin kielteisen kuin myönteisenkin kehityksen mukaisesti, ja on sen vuoksi tyytyväinen mahdollisuuteen alentaa lajien uhanalaisuusluokkaa vain tarvittaessa ja vahvistettujen tieteellisten perusteiden nojalla, mikä osoittaa, että CITES-sopimuksen uhanalaisuusluokitus on toimiva;

Afrikannorsu ja norsunluun kauppa

48.

panee merkille, että kuluneen vuosikymmenen aikana afrikannorsun (Loxondonta africana) laiton metsästäminen on kaksinkertaistunut ja takavarikoidun norsunluun määrä on kolminkertaistunut, minkä seurauksena laji on edelleen syvässä kriisissä, johon norsunluukauppaa varten harjoitettava salametsästys on sen ajanut; toteaa, että tämän seurauksena populaatiot pienenevät eri puolilla Afrikkaa, mikä uhkaa miljoonien ihmisten toimeentuloa, koska laiton norsunluukauppa vahingoittaa talouskehitystä, edistää järjestäytynyttä rikollisuutta, lisää korruptiota, lietsoo konflikteja ja uhkaa alueellista ja kansallista turvallisuutta tarjoamalla rahoituslähteen puolisotilaallisille ryhmille; kehottaa tämän vuoksi unionia ja jäsenvaltioita kannattamaan ehdotuksia, joilla vahvistetaan afrikannorsujen suojelua ja vähennetään norsunluun laitonta kauppaa;

49.

suhtautuu myönteisesti Beninin tasavallan, Burkina Fason, Keski-Afrikan tasavallan, Tšadin tasavallan, Kenian, Liberian, Nigerin tasavallan, Nigerian, Senegalin, Sri Lankan ja Ugandan esittämään ja afrikannorsuja suojelevan African Elephant Coalition -liiton tukemaan aloitteeseen, jonka tavoitteena on sisällyttää kaikki afrikannorsut liitteeseen I, mikä yksinkertaistaisi norsunluun kansainvälisen kapan kiellon toteuttamista ja välittäisi maailmalle selkeän viestin maailmanlaajuisesta määrätietoisuudesta pysäyttää afrikannorsujen sukupuuttoon kuoleminen;

50.

kehottaa EU:ta ja kaikkia osapuolia jatkamaan nykyistä moratoriota ja vastustamaan sen vuoksi Namibian ja Zimbabwen norsunluukauppaa koskevia ehdotuksia, joilla pyritään poistamaan kaupan rajoituksia, jotka liittyvät näiden osapuolten norsupopulaatioiden kuulumiseen liitteessä II olevaan luetteloon;

51.

toteaa, että yritykset vähentää CITES-sopimuksen avulla salametsästystä ja laitonta kauppaa mahdollistamalla norsunluun laillinen myynti, ovat epäonnistuneet ja että laiton norsunluukauppa on lisääntynyt merkittävästi; kehottaa asianomaisia osapuolia toteuttamaan lisätoimia kansallisen norsunluuta koskevan toimintasuunnitelman yhteydessä; kannattaa norsunluuvarastojen hallintaa ja hävittämistä koskevia toimenpiteitä;

52.

muistuttaa, että 15. tammikuuta 2014 luonnonvaraisia eläimiä ja kasveja koskevasta rikollisuudesta antamassaan päätöslauselmassa (6) kaikkia 28:a jäsenvaltiota kehotetaan ottamaan käyttöön kaikkea syöksyhampaiden sekä käsittelemättömän norsunluun ja siitä valmistettujen tuotteiden kaupallista tuontia, vientiä sekä kotimaan myyntiä ja ostamista koskeva moratorio siihen saakka, kunnes salametsästys ei enää uhkaa luonnonvaraisia norsukantoja; toteaa, että Saksa, Ranska, Alankomaat, Yhdistynyt kuningaskunta, Itävalta, Ruotsi, Tšekin tasavalta, Slovakia ja Tanska ovat jo päättäneet olla myöntämättä vientilupia ennen yleissopimuksen voimaan tuloa hankitulle käsittelemättömälle norsunluulle; kannustaa sen vuoksi EU:ta ja jäsenvaltioita kieltämään norsunluun viennin ja tuonnin ja kieltämään kaikenlaisen norsunluun kaupallisen myynnin ja ostamisen EU:ssa;

Valkoinen sarvikuono

53.

pitää valitettavana Swazimaan ehdotusta, joka koskee maan valkoisen sarvikuonon (Certotherium simum simum) populaatiosta saatujen sarvikuonon sarvien kaupan laillistamista ja joka mahdollistaisi salametsästettyjen sarvikuonon sarvien ujuttamisen laillisen kaupan piiriin; toteaa, että tämä heikentäisi nykyisiä kysyntää vähentäviä toimenpiteitä ja kansallista kauppaa koskevia kieltoja kuluttajamarkkinoilla ja saattaisi edistää sarvikuonopopulaatioiden salametsästystä Afrikassa ja Aasiassa; kehottaa unionia ja kaikkia osapuolia vastustamaan tätä ehdotusta ja kehottaa Swazimaata perumaan ehdotuksensa;

Afrikkalainen leijona

54.

panee merkille, että vaikka afrikkalaisen leijonan (Panthera leo) populaatiot ovat pienentyneet dramaattiset 43 prosenttia 21 vuodessa ja ne on äskettäin hävitetty 12:sta Afrikan valtiosta, leijonasta saatavien tuotteiden kansainvälinen kauppa on kasvanut merkittävästi; kehottaa unionia ja kaikkia osapuolia tukemaan Nigerin, Tšadin, Norsunluurannikon, Gabonin, Guinean, Malin, Mauritanian, Nigerian, Ruandan ja Togon ehdotusta siirtää kaikki afrikkalaiset leijonapopulaatiot CITES-sopimuksen liitteeseen I;

Muurahaiskävyt

55.

toteaa, että muurahaiskävyt ovat nisäkkäitä, joita myydään laittomasti eniten koko maailmassa sekä lihansa että suomujensa vuoksi, joista jälkimmäisiä käytetään perinteisessä lääketieteessä, ja tämän vuoksi kaikki kahdeksan muurahaiskäpylajia (Manis crassicaudata, M. tetradactyla, M. tricuspis, M. gigantea, M. temminckii, M. javanica, M. pentadactyla, M. culionensis) ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon; suhtautuu tämän vuoksi myönteisesti erilaisiin ehdotuksiin siirtää kaikki aasialaiset ja afrikkalaiset muurahaiskäpylajit CITES-sopimuksen liitteeseen I;

Tiikerit ja Aasian muut suuret kissaeläimet

56.

kehottaa unionia ja kaikkia osapuolia tukemaan CITES-sopimuksen pysyvän komitean ehdottamia päätöksiä, joissa vahvistetaan tiikereiden kasvattamista ja vankeudessa elävien tiikeriyksilöiden ja niistä saatavien tuotteiden kauppaa koskevat tiukat ehdot, sekä Intian tekemää ehdotusta, jolla osapuolia kannustetaan jakamaan takavarikoiduista tiikeriyksilöistä ja tiikereistä saatavista tuotteista kuvia, joiden avulla lainvalvontaviranomaiset voisivat tunnistaa yksittäiset tiikerit niiden yksilöllisen raitakuvion perusteella; kehottaa EU:ta harkitsemaan näiden päätösten rahoittamista ja kehottaa sulkemaan tilat, joilla kasvatetaan tiikereitä, ja tekemään lopun vankeudessa elävien tiikereiden osilla ja niistä saatavilla tuotteilla käytävästä kaupasta CITES/CoP17-kokouksessa;

Kaupankäynnin kohteena olevat lemmikkilajit

57.

toteaa, että eksoottisten lemmikkien markkinat kasvavat kansainvälisesti ja EU:n alueella ja että on esitetty paljon ehdotuksia luettelon laatimiseksi matelijoista, sammakkoeläimistä, linnuista, kaloista ja nisäkkäistä, jotka ovat vaarassa joutua kansainvälisen kaupan kohteeksi lemmikkimarkkinoita varten; kehottaa osapuolia kannattamaan näitä ehdotuksia, jotta varmistetaan kyseisten uhanalaisten lajien parempi suojelu hyväksikäytöltä lemmikkikaupassa;

58.

kehottaa unionin jäsenvaltioita laatimaan positiiviluettelon eksoottisista eläimistä, joita voidaan pitää lemmikkieläiminä;

Agarpuu ja ruusupuu

59.

toteaa, että laittomat hakkuut ovat yksi tuhoisimmista luonnonvaraisia eläimiä ja kasveja koskevista rikoksista, koska ne eivät uhkaa vain yhtä lajia vaan kokonaisia elinympäristöjä, ja että ruusupuun (Dalbergia spp.) kysyntä Aasian markkinoilla on jatkanut kasvuaan; kehottaa EU:ta ja kaikkia osapuolia kannattamaan Argentiinan, Brasilian, Guatemalan ja Kenian ehdotusta sisällyttää Dalbergia-suku CITES-sopimuksen liitteeseen II, lukuun ottamatta liitteeseen I sisältyviä lajeja; toteaa, että näin edistetään ratkaisevalla tavalla pyrkimyksiä pysäyttää kestämätön ruusupuukauppa;

60.

panee merkille, että nykyiset poikkeukset CITES-sopimuksen vaatimuksista voisivat mahdollistaa agarpuusta (Aquilaria spp. ja Gyrinops spp.) saatavan hartsijauheen viennin uutejauheena ja muiden tuotteiden pakkaamisen vähittäismyyntiä varten ennen vientiä ja siten maahantuontisäännösten kiertämisen; kehottaa sen vuoksi unionia ja kaikkia osapuolia kannattamaan Yhdysvaltain ehdotusta muuttaa merkintää, jotta vältetään aukko, joka mahdollistaa tämän erittäin arvokkaan aromikkaan puun kaupan;

Muut lajit

61.

kehottaa unionia ja kaikkia osapuolia

—	kannattamaan Perun ehdotusta siirtää vikunja (Vicugna vicugna) liitteeseen II, sillä näin lujitetaan tämän lajin merkintävaatimuksia kansainvälistä kauppaa varten;

—	kannattamaan helmiveneiden (Nautildae spp.) sisällyttämistä liitteeseen II Fidžin, Intian, Palaun ja Yhdysvaltain ehdotuksen mukaisesti, kun otetaan huomioon, että helmiveneiden kuorten kauppa koruina ja koristeina uhkaa merkittävästi näitä biologisesti haavoittuvia lajeja;

—	vastustamaan Kanadan ehdotusta siirtää muuttohaukka (Falco peregrinus) liitteestä I liitteeseen II, sillä se voi pahentaa tämän lajin huomattavan laajaa laitonta kauppaa;

62.

muistuttaa, että helmikardinaaliahven (Pterapogon kauderni) on IUCN:n uhanalaisten lajien luettelossa ja että suuri osa lajista on menetetty, mukaan luettuna useita kokonaisia populaatioita, koska akvaariokalojen kysyntä on jatkuvasti suurta pääasiallisten kohteiden ollessa Euroopan unioni ja Yhdysvallat; kehottaa siksi unionia ja jäsenvaltioita tukemaan helmikardinaaliahvenen sisällyttämistä liitteeseen I liitteen II sijasta;

63.

huomauttaa, että käsittelemättömän ja käsitellyn korallin kansainvälinen kauppa on laajentunut ja että arvokkaiden korallien markkinakysyntä on kasvanut, mikä uhkaa arvokkaiden korallien kestävyyttä; kehottaa Euroopan unionia ja kaikkia osapuolia tukemaan Yhdysvaltain laatiman kansainvälisessä kaupassa myytäviä arvokkaita koralleja koskevan raportin hyväksymistä;

o o

64.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, CITES-sopimuspuolille ja CITES-sihteeristölle.

(1) http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2016/570008/IPOL_STU(2016)570008_EN.pdf

(2) http://ec.europa.eu/environment/cites/pdf/cop17/Res%20sponsored%20delegate%20project.pdf

(3) http://www.un.org/en/ga/search/view_doc.asp?symbol=A/RES/69/314

(4) Luonnonvaraisiin eläimiin ja kasveihin kohdistuvien rikosten torjuntaa käsittelevä kansainvälinen konsortio, johon kuuluvat Interpol, CITES-sihteeristö, Maailman tullijärjestö, huumeita ja järjestäytynyttä rikollisuutta käsittelevä YK:n virasto sekä Maailmanpankki.

(5) Toukokuussa 2015 toteutettu yhteinen kansainvälinen poliisi- ja tullioperaatio.

(6) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0031.

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/145

P8_TA(2016)0357

Postipalveludirektiivin soveltaminen

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2016 postipalveludirektiivin soveltamisesta (2016/2010(INI))

(2018/C 204/18)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 49 ja 56 artiklan sijoittautumisvapaudesta ja vapaudesta tarjota palveluja unionissa,

—	ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 101 ja 102 artiklan yrityksiin sovellettavista kilpailusäännöistä,

—	ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 14 artiklan,

—	ottaa huomioon SEUT-sopimuksen pöytäkirjan (N:o 26) yleistä etua koskevista palveluista,

—

ottaa huomioon yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä 15. joulukuuta 1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/67/EY (1), sellaisena kuin se on muutettuna direktiiveillä 2002/39/EY ja 2008/6/EY (jäljempänä ”postipalveludirektiivi”),

—	ottaa huomioon postipalveluja käsittelevän eurooppalaisen sääntelyviranomaisten ryhmän perustamisesta 10. elokuuta 2010 tehdyn komission päätöksen (2),

—	ottaa huomioon kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta 21. toukokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/11/EU (3),

—	ottaa huomioon kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta 21. toukokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 524/2013 (4),

—

ottaa huomioon kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU (5),

—	ottaa huomioon yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24. lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (6),

—	ottaa huomioon 17. marraskuuta 2015 annetun komission kertomuksen postipalveludirektiivin soveltamisesta (COM(2015)0568) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2015)0207),

—	ottaa huomioon 6. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle” (COM(2015)0192),

—	ottaa huomioon 16. joulukuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma pakettitoimitusten sisämarkkinoiden toteuttamiseksi: Vahvempi luottamus toimituspalveluihin ja verkkomyynnin edistäminen” (COM(2013)0886),

—	ottaa huomioon 29. marraskuuta 2012 annetun komission vihreän kirjan ”Yhdennetyt paketinjakelumarkkinat sähköisen kaupankäynnin edistämiseksi EU:ssa” (COM(2012)0698),

—	ottaa huomioon 11. tammikuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Johdonmukainen kehys luottamuksen lisäämiseksi sähköisen kaupankäynnin ja verkkopalvelujen digitaalisiin yhtenäismarkkinoihin” (COM(2011)0942),

—	ottaa huomioon 28. maaliskuuta 2011 annetun komission valkoisen kirjan ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää” (COM(2011)0144),

—	ottaa huomioon 4. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman yhdennetyistä paketinjakelumarkkinoista sähköisen kaupankäynnin edistämiseksi EU:ssa (7),

—	ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman digitaalisten sisämarkkinoiden toimenpidepaketista (8),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A8-0254/2016),

ottaa huomioon, että postimarkkinat ovat edelleen talouden toimiala, jossa on voimakkaat kasvunäkymät ja jossa kilpailu lisääntyy, vaikka Euroopan komission postitilastotietokannan mukaan vuosina 2012–2013 kirjepostipalvelujen määrä laski keskimäärin 4,85 prosentilla unionissa, mikä on viimeksi kuluneiden 10 vuoden aikana laskeneiden kirjemäärien mukaista ja johtuu suurilta osin siitä, että palvelut on korvattu sähköisillä;

ottaa huomioon, että postipalveludirektiivin täytäntöönpano helpotti kotimarkkinoiden avaamista kilpailulle kirjemarkkinoilla, mutta kehitys on ollut hidasta eikä ole johtanut postipalvelujen sisämarkkinoiden toteutumiseen, sillä useimmissa jäsenvaltioissa alaa hallitsevat edelleen yleispalvelun tarjoajat;

C.	ottaa huomioon, että tieto- ja viestintätekniikka on jatkuvasti tehostanut postipalvelualan kehitystä tarjoamalla innovointimahdollisuuksia ja mahdollistamalla markkinoiden kasvun;

D.	ottaa huomioon, että uudet kilpailijat ovat pääasiassa keskittyneet suuriin yritysasiakkaisiin ja tiheästi asuttuihin alueisiin;

E.	ottaa huomioon, että pakettijakelumarkkinat ovat voimakkaasti kilpailtu, innovatiivinen ja nopeasti kasvava ala, jonka volyymi on kasvanut 33 prosenttia vuosina 2008–2011; toteaa, että sähköinen kauppa vauhdittaa alan markkinakasvua;

F.	ottaa huomioon, että miehittämättömien ilma-alusjärjestelmien (lennokkien) käytön yleistyminen mahdollistaa uusia, nopeita, ympäristöystävällisiä ja tehokkaita pakettijakelun muotoja varsinkin haja-asutusalueilla, eristyksissä olevilla ja syrjäisillä alueilla;

G.	ottaa huomioon, että kuluttajien ja pienyritysten mukaan pakettijakelun ongelmat ja erityisesti niiden korkeat hinnat estävät niitä myymästä lisää toisiin jäsenvaltioihin tai ostamasta enemmän toisista jäsenvaltioista;

I. Yleispalvelu: kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuuden parantaminen

panee merkille, että yleispalveluvelvoitteeseen liittyvillä vähimmäisnormeilla vastataan yleensä asiakkaiden kysyntään (enintään kahden kilon painoiset kirjelähetykset, enintään 10–20 kilon painoiset postipaketit, kirjatut ja vakuutetut lähetykset sekä muut yleistä taloudellista etua koskevat palvelut kuten sanoma- ja aikakauslehdet), sillä niitä säännellään varmistamalla palveluiden olennainen vähimmäisvalikoima kaikkialla unionissa estämättä jäsenvaltioita soveltamasta korkeampia normeja; toteaa kuitenkin, että joidenkin unionissa sääntelemättömien yksityiskohtaisten vaatimusten asettamisesta huolehtivat oikeutetusti siitä vastaavat kansalliset sääntelyviranomaiset;

panee merkille, että kansallisten sääntelyviranomaisten ensisijainen tehtävä on varmistaa postipalveludirektiivin yleistavoitteen eli yleispalvelun kestävä tarjoaminen; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan kansallisten sääntelyviranomaisten roolia ja riippumattomuutta henkilöstön korkeilla ammatillisilla pätevyyskriteereillä, taatulla oikeudenmukaisella ja syrjimättömällä pääsyllä täydennyskoulutukseen, kiinteän pituisilla toimikausilla ja oikeudellisella suojalla perusteetonta irtisanomista vastaan sekä kattavalla luettelolla niistä syistä, jotka oikeuttavat kyseisen irtisanomisen (esimerkiksi vakava rikos), jotta sääntelyviranomaiset voivat täyttää postipalveludirektiivistä aiheutuvat velvoitteensa puolueettomasti, avoimesti ja oikea-aikaisesti;

katsoo, että kansallisten sääntelyviranomaisten roolin laajentaminen uuden pakettimarkkinoita koskevan asetuksen mukaisesti olisi toteutettava siten, että jakelualan ”rusinat pullasta” -ilmiöön puututaan ja kaikille toimijoille määritellään vähimmäisnormit oikeudenmukaisen ja yhdenvertaisen kilpailun varmistamiseksi;

uskoo, että riippumattomuusvelvoite voidaan täyttää ainoastaan, jos kansallisten sääntelyviranomaisten sääntelytehtävät erotetaan rakenteellisesti ja toiminnallisesti postitoiminnan harjoittajan omistukseen tai hallintaan liittyvästä toiminnasta; katsoo, että eturistiriitojen välttämiseksi kansallisen sääntelyviranomaisen johtavien virkamiesten ei pitäisi saada työskennellä julkisen postitoiminnan harjoittajan tai muiden osapuolten palveluksessa ainakaan kuuteen kuukauteen kansallisen sääntelyviranomaisen palveluksesta lähtemisen jälkeen; toteaa, että tämän vuoksi jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön säännöksiä, jotka mahdollistavat rangaistusten asettamisen edellä mainitun velvoitteen rikkomisesta;

kehottaa komissiota helpottamaan ja vahvistamaan kansallisten sääntelyviranomaisten välistä yhteistyötä, jotta voidaan lisätä rajat ylittävän jakelun tehokkuutta ja yhteentoimivuutta sekä valvoa kansallisten sääntelyviranomaisten sääntelytoimia, myös yleispalvelun tarjoamista, jotta varmistetaan unionin lainsäädännön yhdenmukainen soveltaminen sekä unionin postimarkkinoiden harmonisointi;

muistuttaa, että postipalveludirektiivissä jäsenvaltioille tarjotaan tarvittava joustavuus paikallisten erityispiirteiden huomioon ottamiseksi ja yleispalvelun tarjoamisen pitkän aikavälin kestävyyden varmistamiseksi samalla kun vastataan käyttäjien tarpeisiin ja mukaudutaan teknis-taloudellisen ja sosiaalisen ympäristön muutoksiin;

panee merkille komission vahvistuksen sille, ettei postipalveludirektiivissä edellytetä yleispalvelun tarjoajilta mitään tietynlaista omistusrakennetta; katsoo, ettei yleispalvelun tarjoajia tulisi estää kehittämästä tehokkaita ja laadukkaita postipalveluja tai investoimasta niihin;

II. Yleispalvelun säilyttäminen ja reilun kilpailun mahdollistaminen: saatavuus, palvelun laatu ja käyttäjien tarpeet

katsoo, että yleispalveluvelvoitteen kattavuutta ollaan supistamassa; kannustaa edistämään kuluttajien valintaa, jotta kirjelähetykset määritellään osaksi yleispalveluvelvoitetta; pitää siksi tärkeänä, että tarjotaan edullisin ehdoin laadukasta yleispalvelua, joka sisältää vähintään viisi jakelupäivää ja viisi keräilypäivää viikossa kaikille unionin kansalaisille; panee merkille, että yleispalvelun pitkän aikavälin kestävyyden varmistamiseksi sekä kansallisten erityispiirteidensä ja maantieteellisen asemansa huomioon ottamiseksi eräät jäsenvaltiot sallivat jonkun verran joustavuutta; muistuttaa, että vaikka direktiivillä sallitaan jonkin verran joustavuutta, sitä ei pitäisi ylittää kansallisella sääntelyllä;

muistuttaa, että yleispalvelun on kehityttävä vastauksena tekniseen, taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen ympäristöön sekä käyttäjien tarpeisiin ja että postipalveludirektiivi antaa jäsenvaltioille joustavuutta, jota tarvitaan paikallistuntemuksessa ja yleispalvelujen pitkän aikavälin kestävyyden varmistamisessa;

10.

katsoo, että pakettijakelun yleispalvelun maantieteellistä kattavuutta ja saavutettavuutta voidaan ja pitää parantaa etenkin vammaisten, liikuntarajoitteisten ja syrjäisillä alueilla asuvien kuluttajien kannalta; korostaa, että on tärkeää varmistaa postipalvelujen saatavuuden esteettömyys sekä postipalveludirektiivin ja esteettömyyssäädöksen välinen johdonmukaisuus;

11.

toteaa, että kirjepostin määrän väheneminen tekee postin yleispalvelun tarjoamisesta yhä vaikeampaa monessa jäsenvaltiossa; toteaa, että monet nimetyt yleispalvelun tarjoajat käyttävät muista kuin yleispalveluun kuuluvista kaupallisista toiminnoista, kuten rahoituspalveluista tai pakettijakelusta, saatavia tuloja yleispalvelun rahoittamiseen;

12.

toteaa, että monessa tapauksessa postialalla esiintyy epäoikeudenmukaista kilpailua, ja kehottaa asiasta vastaavaa viranomaista rankaisemaan väärinkäytöksistä;

13.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota valvomaan postipalvelujen tarjoamista yleispalveluna, jotta voidaan varmistaa, että yleispalvelun valtiontuki on toteutettu oikeasuhteisesti, avoimesti ja oikeudenmukaisesti;

14.

painottaa, että on tärkeää pitää yleispalveluvelvoitteen piiriin kuuluvat hinnat kohtuullisina ja tarjota palvelut kaikkien käyttäjien saataville; muistuttaa, että kansallisten sääntelyviranomaisten on selkeästi määriteltävä kirjelähetyksen edullisuus ja että jäsenvaltiot voivat säilyttää tai ottaa käyttöön maksuttomat postipalvelut sokeille ja näkövammaisille henkilöille;

15.

kehottaa jäsenvaltioita säilyttämään alueellisen ja yhteiskunnallisen yhteenkuuluvuuden ja siihen liittyvät laatuvaatimukset ja toteaa, että jäsenvaltiot voivat jo mukauttaa tiettyjä erityisominaisuuksia vastaamaan paikalliseen kysyntään soveltamalla direktiivin 97/67/EY mukaista joustavuutta; toteaa, että postiverkostot ja -palvelut ovat erittäin tärkeitä unionin kansalaisille; kehottaa unionin kilpailupolitiikan mukaisesti jäsenvaltioita käyttämään valtiontukivälineitä vain poikkeuksellisissa tapauksissa sekä avoimesti, syrjimättömästi ja asianmukaisesti ja varmistamaan, että postipalvelut ovat edelleen asiakkaiden saatavilla varmistamalla tarvittaessa, että vähimmäismäärä palveluja on tarjolla samassa pisteessä; kehottaa komissiota varmistamaan, että tukivarat ovat oikeasuhteisia ja että julkisia hankintoja koskevat menettelyt ovat avoimia ja oikeudenmukaisia;

16.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan markkinoiden kehitystä tarkasti valvomalla, että markkinoiden avaaminen hyödyttää kaikkia käyttäjiä, erityisesti kuluttajia ja pk-yrityksiä; kehottaa parantamaan palvelujen nopeutta, valinnanvaraa ja luotettavuutta;

17.

kehottaa komissiota parantamaan yhdenmukaistetun yleispalvelun nykyistä määritelmää, jotta määrätään kuluttajille tarjottavan palvelun taattu vähimmäistaso, mukautetaan yleispalvelu kehittyville markkinoille, otetaan huomioon markkinoiden muutokset eri jäsenvaltioissa ja edistetään talouskasvua ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta; katsoo kuitenkin, että toimijoille olisi annettava mahdollisuus järjestää yleispalvelu jossain määrin joustavasti, sillä kullakin markkinalla on omat erityiset rajoitteensa; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön lupamenettelyjä nykyisen direktiivin mukaisesti ja lisäämään lupa- ja/tai ilmoitusmenettelyjen yhdenmukaistamista, jotta voidaan vähentää sisämarkkinoille pääsyn perusteettomia esteitä lisäämättä tarpeettomia hallinnollisia rasitteita;

18.

korostaa, että helppokäyttöisten ja edullisten sovittelumenettelyjen käyttöönotto tarjoaa riitatapauksissa kiinnostavia mahdollisuuksia helpon ja nopean ratkaisun löytämiseksi sekä alan toimijoille että kuluttajille; kannustaa komissiota esittämään postialan kuluttajanoikeuksia koskevaa lainsäädäntöä;

19.

kehottaa komissiota lainsäädäntöehdotuksia laatiessaan ottamaan huomioon digitalisaation ja sen tuomat mahdollisuudet, jäsenvaltioiden erityispiirteet sekä posti- ja pakettimarkkinoiden yleisen kehityssuunnan;

20.

muistuttaa, että postipalvelujen alv-vapautusta on sovellettava tavalla, joka minimoi kilpailun vääristymät entisten monopolien ja markkinoille tulijoiden väliltä ja varmistaa samalla yleispalvelun tarjoajan pitkän aikavälin kestävyyden, jotta kaikki toimijat voivat jatkaa postipalvelujen tarjoamista kaikkialla unionissa; toteaa, että markkinoiden kilpailun kehittymistä haittaa huomattavasti se, jos muita palveluja kuin yleispalvelua koskeva alv-vapautus taataan vain vakiintuneelle palveluntarjoajalle, kun muut palveluntarjoajat maksavat arvonlisäveroa;

21.

kehottaa komissiota varmistamaan yhteiset tasapuoliset toimintaedellytykset sekä perinteisen postin ja nopeasti yleistyvän pakettijakelun että postialan vakiintuneiden palveluntarjoajien ja uusien markkinoille tulijoiden välillä; ehdottaa, että komissiolle olisi annettava valtuudet arvioida, ovatko tarjouskilpailumenettelyt epäoikeudenmukainen rasite;

22.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon, että aiempien toimiluvan haltijoiden ei pidä saada etua valtiontuesta eikä niille pidä aiheutua vahinkoa yleispalveluvelvoitteesta tai edeltävästä toiminnasta periytyvistä kustannuksista markkinoille tulijoihin nähden;

23.

pitää kilpailua ja markkinoita parhaina innovoinnin ja lisäarvoa tarjoavien palvelujen kehityksen vauhdittajina; kehottaa komissiota ottamaan huomioon suhteellisuusperiaatteen ja taloudellisen kannattavuuden ja tukemaan tämän alan innovointia, jotta edistetään lisäarvopalveluja, joita ovat esimerkiksi lähetysten jäljitys ja seuranta, jättö- ja noutopaikat, joustava toimitusaika, sopivat palautusmenettelyt ja helppojen kannemenettelyjen saatavuus; antaa tunnustusta postialan toimijoiden tällä alalla jo toteuttamille toimille ja investoinnille;

24.

kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti, miten jäsenvaltiot tukevat yleispalvelun tarjoajia ja muita postipalvelun tarjoajien edeltävästä toiminnasta periytyviä kustannuksia yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin sovellettavan valtiontukivalvonnan mukaisesti (yleistä taloudellista etua koskevista palveluista vuonna 2012 annettu kehys);

25.

katsoo, että palvelun laatua olisi arvioitava direktiivissä asetettujen normien perusteella ja että sen olisi vastattava kuluttajien tarpeita, jotta yhteentoimivuutta voidaan lisätä ja palvelun laatua voidaan parantaa;

26.

panee merkille, että eurooppalaiset postialan toimijat ovat investoineet verkkojensa yhteenliitettävyyden parantamiseksi ja ottaneet käyttöön innovatiivisia ja käyttäjäystävällisiä palveluita kuluttajille ja vähittäismyyntiä harjoittaville pk-yrityksille, jotka käyttävät rajat ylittävää sähköistä kauppaa; katsoo, että näitä investointeja olisi suojeltava oikeudenmukaisilla käyttömahdollisuuksilla;

27.

muistuttaa tukeneensa postipalvelujen käyttäjien foorumia, jonka komissio perusti vuonna 2011 ja jonka tavoitteena on helpottaa käyttäjien, alan toimijoiden, ammattiliittojen ja muiden sidosryhmien välistä keskustelua muun muassa loppukäyttäjien tyytyväisyydestä, yrityskäyttäjien vaatimuksista ja siitä, miten sähköisen kaupan toimituksia voidaan parantaa; katsoo, että foorumi on hyvin hyödyllinen ja että sen olisi kokoonnuttava säännöllisesti määritelläkseen mahdollisia ratkaisuja postipalvelujen ja pakettijakelupalvelujen parantamiseksi;

III. Rajat ylittävä ulottuvuus ja sähköinen kauppa

28.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan alueellisten postiverkostojen yhteentoimivuuden ja parantamisen ja, jos on olemassa useita yleispalvelun tarjoajia, ehkäisemään postilähetysten kuljetusten estymisen sekä antamaan pk-yrityksille mahdollisuuden käyttää taloudellisesti houkuttelevia palveluja rajatylittävässä jakelussa lisäämällä postialan toimijoiden soveltamien maksujen avoimuutta;

29.

katsoo, että pakettijakelu on voimakkaasti kilpailtu, innovatiivinen ja nopeasti kasvava ala; toteaa, että kohtuuhintaiset ja luotettavat pakettijakelupalvelut ovat tärkeitä digitaalisten sisämarkkinoiden toteutumiselle; muistuttaa, että tämän alan avaaminen kilpailulle on vauhdittanut esimerkiksi lähetysten jäljityksen ja seurannan, jättö- ja noutopaikkojen, toimitusajan joustavuuden ja palautusmenettelyiden kaltaisten lisäarvoa antavien palvelujen kehitystä; katsoo näin ollen, että näitä markkinoita koskevan kaiken uuden sääntelyn on oltava oikeasuhteista ja perustuttava moitteettomaan taloudelliseen näyttöön;

30.

toteaa, että tässä yhteydessä olisi tarkasteltava muun muassa lennokkien kaltaisten uusien teknologioiden tarjoamia kaikkia etuja, sillä ne voisivat helpottaa jakelupalveluja erityisesti harvaan asutuilla, eristyksissä oleville tai syrjäisillä alueilla, samalla kun otetaan huomioon turvallisuusnäkökohdat ja ympäristön kestävyys;

31.

katsoo, että voimakkaasti kilpailtujen, innovatiivisten ja nopeasti kasvavien pakettimarkkinoiden laajenemista ei saisi hidastaa perusteettomalla sääntelyllä ja tarpeettomalla byrokratialla;

32.

kannustaa komissiota kehittämään pakettijakelun markkinavalvontaa tarvittaessa suoriteperustaiseen suuntaan sekä edistämään rajat ylittävien maksujen edullisuutta ja kartoittamaan epäoikeudenmukaisia, kilpailunvastaisia ja monopolistisia käytäntöjä kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltaa heikentämättä; kannustaa lisäämään maksujen avoimuutta ja palvelun saatavuutta erityisesti vähittäiskauppa-asiakkaiden ja pk-yritysten kannalta;

33.

pitää myönteisenä komission ehdotusta, jonka mukaan kaikkien verkoston osien, laitteistojen, palvelujen ja postiverkoston tietojärjestelmien olisi oltava avoimesti ja syrjimättömästi kolmansien osapuolten saatavilla rajat ylittävästi; katsoo, että infrastruktuurin tehokkaalla käytöllä voitaisiin saavuttaa taloudellisia etuja yleispalvelun tarjoajille ja lisätä kilpailua rajat ylittävissä lähetyksissä;

34.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita keräämään lisää tietoa pakettijakelumarkkinoista, jotta ne voivat arvioida paremmin tämän taloudellisen alan kehitystä ja sen rakenteellista kehitystä;

35.

pitää tärkeänä parantaa palvelun laatua ja kuluttajien oikeuksien suojelua kuluttajien luottamuksen palauttamiseksi asianmukaiselle tasolle; katsoo, että luottamuspulaa voitaisiin parantaa hintoja, jakeluvaihtoehtoja, sääntöjä ja laatua/suorituskykyä (nopeus, maantieteellinen kattavuus, viivästykset ja vahingoittuneiden tai kadonneiden lähetysten käsittely) koskevalla suuremmalla avoimuudella sekä laatumerkinnöillä;

36.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota parantamaan julkisten hinnoitteluehtojen ja palvelun toimivuuden (toimitusvaihtoehdot, lopullinen toimitus, luotettavuus) avoimuutta erityisesti sähköisessä kaupassa; pyytää tekemään avoimuustarkastuksia silloin, kun hinnat eivät määräydy kilpailun kautta tai kun ne ovat kohtuuttoman korkeat; pitää tärkeänä vähentää kotimaisten ja rajat ylittävien hintojen välisiä eroja ja tukee toimia, joilla lisätään kuluttajien tietoisuutta ja valmiuksia vertailla kotimaisia ja rajat ylittäviä hintarakenteita; kehottaa kansallisia sääntelyviranomaisia arvioimaan joidenkin rajat ylittävien reittien hintojen edullisuutta ja kiinnittämään erityishuomiota kohtuuttomiin hintaeroihin;

37.

kehottaa komissiota edistämään sähköistä kauppaa ja rajat ylittävää pakettijakelua koskevaa strategiaa; ehdottaa, että helpotetaan jakeluketjun yhteentoimivuutta ja kehitetään verkkokauppaa harjoittavia vähittäismyyjiä koskevia ja julkisesti saatavilla olevia parhaita käytäntöjä;

38.

katsoo, että valitusmenettelyjen ja riitojenratkaisujärjestelyjen on oltava helppoja ja tehokkaita ja että niitä on sovellettava yli rajojen; korostaa, että vaihtoehtoista riidanratkaisua koskeva direktiivi ja kuluttajariitojen verkkovälitteisestä riidanratkaisusta annetulla asetuksella (EU) N:o 524/2013 perustettu verkkovälitteinen riidanratkaisusivusto voivat hyödyttää kuluttajia ja yrityksiä rajat ylittävissä liiketoimissa; on huolissaan siitä, että vaikka vaihtoehtoista riidanratkaisua koskevan direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä asetettu määräaika umpeutui heinäkuussa 2015, vain 24 jäsenvaltiota on tähän mennessä saattanut sen osaksi kansallista lainsäädäntöään ja näin ollen miljoonia unionin kansalaisia on jätetty ilman mahdollisuutta käyttää tätä tärkeää oikeussuojamekanismia; katsoo, että eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely on kuluttajille ja yrityksille hyödyllinen väline rajat ylittävissä liiketoimissa; pyytää, että tarvittaessa harkittaisiin kuluttajille tarkoitettujen asiaankuuluvien oikeussuojakeinojen lisäämistä postipalvelualalla;

39.

kannustaa jäsenvaltioita tukemaan kustannusten alentamista parantamalla pakettien lähetys- ja keräysprosessien yhteentoimivuutta ja kehittämään integroituja seurantajärjestelmiä koskevia eurooppalaisia normeja; pitää myönteisenä, että ala on edistynyt kuluttajien ja pk-yritysten palvelemisessa yli rajojen tehostamalla yhteentoimivuutta sekä jäljitys- ja seurantajärjestelmiä; kannustaa kehittämään avoimia välineitä ja palvelun laatuindikaattoreita, jotta kuluttajat voivat vertailla eri palvelutarjoajien tarjouksia; panee tyytyväisenä merkille edistyksen, joka todistaa oikeaksi Euroopan parlamentin tukeman ja toivoman markkinaperustaisen lähestymistavan; kannustaa jakelijoiden ja kuluttajien välisten yhteistyö- ja tietojenvaihtoalustojen kehittämiseen, jotta kuluttajille voidaan tarjota laajempi valikoima toimitusvaihtoehtoja ja palautusratkaisuja;

40.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan, noudatetaanko rajat ylittävässä pakettijakelussa kansainvälisistä kauppasopimuksista (esimerkiksi Maailman postiliiton UPUn ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ICAOn säännöistä) tai unionin lainsäädännöstä (esimerkiksi unionin tullikoodeksista) johtuvia sääntöjä ja erityisesti yleispalveluvelvoitetta, jota voidaan käyttää väärin ja joka voi aiheuttaa markkinoiden vääristymistä; kannustaa EU:ta hakemaan Maailman postiliiton jäsenyyttä unionin postialan täysimääräiseksi yhdentymiseksi;

41.

kannattaa periaatetta, jonka mukaan pakettijakelumarkkinoista on koottava tilastotietoja, jotta saadaan selkeämpi kuva johtavista markkinatoimijoista, kilpailurakenteesta ja markkinasuuntauksista;

IV. Sosiaalinen ulottuvuus: työllisyyden parantaminen

42.

kehottaa jäsenvaltioita takaamaan kaikille postipalvelualan työntekijöille kunnolliset työolot, muun muassa vaaditun tasoisen työterveyden ja -turvallisuuden suojelun, työllistävän yrityksen koosta ja tyypistä, työpaikasta tai työsopimuksesta riippumatta; painottaa työterveyden ja -turvallisuuden merkitystä etenkin väestörakenteen muutosten ja postialan työntekijöiden suuren liikkuvuuden vuoksi; on tyytyväinen Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston (EU-OSHA) yhteistyöhön postipalvelualan työmarkkinaosapuolten kanssa kampanjassa ”Terveellinen työ – stressi hallinnassa”;

43.

toteaa, että viime vuosien teknologinen edistys ja digitalisointi ovat muuttaneet postipalvelualaa ja että postipalvelujen nykyaikaistumisella ja monipuolistumisella on ollut suuri vaikutus alan työoloihin ja työllisyyteen;

44.

toteaa, että eräissä maissa postialan vapauttaminen on johtanut työolojen ja palkkojen suuriin vaihteluihin yleispalvelujen tarjoajien ja kilpailevien postipalvelujen tarjoajien välillä; katsoo, että lisääntyneen kilpailun ei pitäisi luoda laittomia sosiaalisia käytäntöjä tai johtaa työolojen heikentymiseen;

45.

huomauttaa, että mikäli postiyrityksillä on mahdollisuus kehittää ja laajentaa tuotantoaan innovatiivisesti, erityisesti reuna-alueilla, olisi sillä myös työllisyyttä edistävä vaikutus;

46.

toteaa, että osa-aikaisten työntekijöiden, vuokratyöntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien lukumäärä alalla on kasvanut ja että yleinen suuntaus on siirtyminen kohti joustavampia työsopimuksia, jotka joissakin olosuhteissa voivat johtaa epävarmoihin työsuhteisiin, joissa työntekijöille ei taata riittävää suojelua; suhtautuu myönteisesti sellaisten uusien työaikamallien kehittämiseen, jotka antavat työntekijöille mahdollisuuden esimerkiksi yhdistää perhe- ja työelämä entistä paremmin tai saada täydennyskoulutusta tai työskennellä osa-aikaisesti; muistuttaa, että uusissa, joustavissa työsopimuksissa on suljettava pois mahdolliset riskit, kuten työntekijöiden ylikuormitus tai työmäärään nähden riittämätön palkka; painottaa siksi työmarkkinoiden joustavuuden ja toisaalta työntekijöiden taloudellisen ja sosiaalisen turvallisuuden välttämättömyyttä; korostaa, että työolojen ja työelämän normien heikentämiseen perustuvaa työvoimakustannusten alentamista ei pitäisi katsoa joustavuudeksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita valvomaan toimintoja, jotta voidaan puuttua postialalla tapahtuvaan näennäiseen itsenäiseen ammatinharjoittamiseen; kehottaa yleisesti jäsenvaltioita estämään työsopimusten joustavuuden haitalliset vaikutukset työntekijöihin;

47.

panee tyytyväisenä merkille ammattiliittojen tärkeän roolin, sillä monessa jäsenvaltiossa ne tekevät yhteistyötä yleispalvelun tarjoajien kanssa, jotta postipalvelualan muutos olisi sosiaalisesti kestävä; korostaa postialan vahvojen ja riippumattomien työmarkkinaosapuolten, vakiinnutetun työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun sekä työntekijöiden yritysten asioihin osallistumisen merkitystä;

48.

painottaa, että on tärkeää valvoa pakollisten ajo- ja lepoaikojen sekä työaikojen noudattamista postialalla; katsoo, että valvonta olisi hoidettava ajoneuvoihin asennettavilla digitaalisilla valvontalaitteilla; muistuttaa, että asetusta (EU) N:o 165/2014 tieliikenteessä käytettävistä ajopiirtureista ei sovelleta alle 3,5 tonnin ajoneuvoihin; kehottaa siksi tehostamaan työ- ja lepoaikojen noudattamista koskevaa valvontaa; muistuttaa, että kaikki työntekijän toimenkuvaan liittyvät tehtävät lasketaan työajaksi; korostaa myös, että on tärkeää valvoa työterveyttä ja työturvallisuutta, muun muassa ajoneuvoissa vallitsevia olosuhteita, koskevan unionin ja kansallisen lainsäädännön noudattamista kaikkien postitoimituksiin osallistuvien henkilöiden osalta riippumatta heidän työsuhteestaan (itsenäinen ammatinharjoittaja, alihankkija, väliaikainen toimihenkilö tai sopimustyöntekijä);

49.

pitää välttämättömänä, että löydetään tasapaino vapaan kilpailun, kuluttajien vaatimusten, yleispalvelun ja sen rahoituksen kestävyyden sekä työpaikkojen säilyttämisen välillä;

50.

on huolissaan pyrkimyksistä kiertää voimassa olevia vähimmäispalkkasäännöksiä lisäämällä työmäärää niin paljon, että sitä ei pystytä hoitamaan palkallisella työajalla;

51.

panee tyytyväisenä merkille postialan työmarkkinaosapuolten neuvottelukomitean työn ja muistuttaa Euroopan tason työmarkkinaosapuolten hankkeesta ”Managing demographic challenges and finding sustainable Solutions by the social partners in the postal sector”, jossa keskitytään väestöhaasteisiin ja kestävien ratkaisujen löytämiseen postialalla;

52.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita keräämään lisää tietoa työntekijämäärästä ja työoloista postipalvelualalla, jotta voidaan paremmin arvioida todellista tilannetta markkinoiden täydellisen avaamisen jälkeen ja reagoida kehityssuuntauksiin sekä puuttua mahdollisiin ongelmiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita valvomaan tiiviisti uusia automatisoituja postinjakelutapoja sekä niiden vaikutusta työoloihin ja työllisyyteen sekä tarvittaessa arvioimaan tarvetta nykyaikaistaa sosiaali- ja työllisyyslainsäädäntöä, jotta pysyttäisiin postialan muutosten tasalla; kannustaa työmarkkinaosapuolia samalla tavoin saattamaan tarvittaessa ajan tasalle työehtosopimukset, jotta voidaan taata korkeat työ- ja työllisyysnormit;

o o

53.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 15, 21.1.1998, s. 14.

(2) EUVL C 217, 11.8.2010, s. 7.

(3) EUVL L 165, 18.6.2013, s. 63.

(4) EUVL L 165, 18.6.2013, s. 1.

(5) EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64.

(6) EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

(7) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0067.

(8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0009.

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/153

P8_TA(2016)0358

Pk-yritysten rahoituksen saatavuus ja pk-yritysten rahoituksen monimuotoisuuden lisääminen pääomamarkkinaunionissa

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2016 pk-yritysten rahoituksen saatavuudesta ja pk-yritysten rahoituksen monimuotoisuuden lisäämisestä pääomamarkkinaunionissa (2016/2032(INI))

(2018/C 204/19)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon 5. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman pk-yritysten rahoituksen saannin parantamisesta (1),

—	ottaa huomioon 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman komission vaikutustenarvioinnin suuntaviivojen tarkistamisesta ja pk-yritystestin roolista (2),

—	ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Euroopan investointipankin vuosikertomuksesta 2014 (3),

—	ottaa huomioon 25. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta 2014 (4),

—	ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman pääomamarkkinaunionin muodostamisesta (5),

—	ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä (6),

—	ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta vuosikertomuksesta (7),

—	ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman ”Saavutukset ja haasteet rahoituspalveluja koskevan EU:n lainsäädännön alalla: vaikutukset ja eteneminen kohti tehokkaampia ja toimivampia EU:n puitteita rahoituspalvelujen sääntelylle ja pääomamarkkinaunionille” (8),

—	ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman perheyrityksistä Euroopassa (9),

—	ottaa huomioon keskustelun, joka käytiin 13. huhtikuuta 2016 PPE-, S&D-, ECR-, ALDE- ja GUE/NGL-ryhmien puolesta esitettyjen suullisten kysymysten pohjalta pk-yritysten tukikertoimen tarkistamisesta (10),

—	ottaa huomioon 7. joulukuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Toimintasuunnitelma pk-yritysten rahoituksen saannin parantamiseksi” (COM(2011)0870),

—	ottaa huomioon 30. syyskuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Pääomamarkkinaunionin luomista koskeva toimintasuunnitelma” (COM(2015)0468),

—	ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden päivitys: enemmän mahdollisuuksia kansalaisille ja yrityksille” (COM(2015)0550),

—	ottaa huomioon komission tiedonannon ”Suuntaviivat valtiontuesta riskirahoitussijoitusten edistämiseksi” (11),

—	ottaa huomioon kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/7/EU (12),

—	ottaa huomioon yritysten rahoituksensaantimahdollisuuksista joulukuussa 2015 tehdyn Euroopan keskuspankin kyselytutkimuksen ”Survey on the Access to Finance of Enterprises in the euro area – April to September 2015”,

—	ottaa huomioon Baselin pankkivalvontakomitean joulukuussa 2015 julkaiseman toisen kuulemisasiakirjan luottoriskin standardimenetelmän tarkistamisesta,

—	ottaa huomioon komission 18. kesäkuuta 2015 esittämän kertomuksen kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta 19. heinäkuuta 2002 annetun asetuksen (EY) N:o 1606/2002 arvioinnista (COM(2015)0301,

—	ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Crowdfunding in the EU Capital Markets Union” (SWD(2016)0154),

—	ottaa huomioon komission 6. toukokuuta 2003 mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä antaman suosituksen 2003/361/EY (13),

—	ottaa huomioon Euroopan keskuspankin heinäkuussa 2014 julkaistun kuukausikatsauksen (14),

—	ottaa huomioon 28. tammikuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Verojen kiertämisen estämistä koskeva paketti: Seuraavat toimet tehokkaan verotuksen ja paremman verotuksen avoimuuden toteuttamiseksi EU:ssa” (COM(2016)0023),

—	ottaa huomioon komission 30. marraskuuta 2015 antaman ehdotuksen asetukseksi arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esitteestä (COM(2015)0583),

—	ottaa huomioon Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) raportin pk-yrityksistä ja pk-tukikertoimesta (15),

—	ottaa huomioon 22. heinäkuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Työtä ja kasvua Euroopan tulevaisuuden hyväksi: kansallisten keskuspankkien rooli Euroopan investointiohjelman tukemisessa” (COM(2015)0361),

—	ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 annetun komission vuoden 2016 kertomuksen varoitusmekanismista (COM(2015)0691),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A8-0222/2016),

ottaa huomioon, että mikroyritykset sekä pienet ja keskisuuret yritykset ja markkina-arvoltaan keskisuuret yritykset (mid cap -yritykset) ovat työllisyyden ja kasvun kannalta merkittäviä tekijöitä Euroopan taloudessa, koska pk-yritysten osuus on 67 prosenttia kokonaistyöllisyydestä, 71,4 prosenttia työllisyyden lisääntymisestä ja 58 prosenttia muiden kuin rahoitusalan yritysten lisäarvosta EU:ssa vuonna 2014 (16);

B.	ottaa huomioon, että lukuun ottamatta tilinpäätösdirektiivin luokittelua ”pieniin yrityksiin” ja ”keskisuuriin yrityksiin” unionin lainsäädäntöön ei tällä hetkellä sisälly yhtenäistä ja täsmällistä pk-yritysten määritelmää;

ottaa huomioon, että eurooppalaisten pk-yritysten joukko koostuu hyvin erilaisista yrityksistä ja perinteisillä aloilla toimivia mikroyrityksiä on paljon, ja toteaa, että toimintaansa käynnistävien yritysten ja nopeasti kasvavien innovatiivisten yritysten määrä on kasvussa; toteaa, että näiden liiketoimintamallien ongelmat ovat erilaisia, joten niiden rahoitustarpeetkin vaihtelevat;

D.	ottaa huomioon, että suurin osa eurooppalaisista pk-yrityksistä toimii ensisijaisesti kotimaassa; ottaa huomioon, että itse asiassa suhteellisen harva pk-yritys toimii EU:ssa rajojen yli, ja niistä vain pieni vähemmistö harjoittaa EU:n ulkopuolelle suuntautuvaa vientiä;

E.	ottaa huomioon, että 77 prosenttia pk-yritysten lainakannasta on pankkien tarjoamaa (17);

katsoo, että pk-yritysten rahoituksella tulisi olla mahdollisimman laaja pohja, jotta varmistetaan pk-yritysten optimaalinen rahoituksen saanti yrityksen jokaisessa kehittämisvaiheessa; katsoo, että tähän kuuluu asianmukainen sääntely-ympäristö kaikille rahoituskanaville, joita ovat esimerkiksi pankkirahoitus, pääomamarkkinarahoitus, velkakirjalainat, leasing, joukkorahoitus, pääomasijoittaminen ja vertaislainaus;

G.	ottaa huomioon, että institutionaalisilla sijoittajilla, kuten vakuutusyhtiöillä, on tärkeä osa pk-yritysten rahoituksessa riskien siirtämisen ja muuttamisen myötä;

ottaa huomioon, että EPV totesi pk-yrityksiä ja pk-tukikerrointa koskevassa raportissaan maaliskuussa 2016, että pk-tukikertoimen ei ole osoitettu lisänneen pk-yritysten lainoittamista suuriin yrityksiin nähden; panee merkille sen toteamuksen, että voi olla liian aikaista tehdä selviä johtopäätöksiä, kun otetaan huomioon arvion ja erityisesti saatavissa olevien tietojen rajoittuneisuus ja pk-yritysten tukikertoimen melko tuore käyttöönotto sekä se, että samanaikainen kehitys on saattanut vaikeuttaa pk-yritysten tukikertoimen vaikutusten tunnistamista, samoin kuin suuryritysten käyttäminen vertailuryhmänä; toteaa EPV:n havainneen sen sijaan, että yleensä paremmin pääomitetut pankit antavat pk-yrityksille enemmän lainaa ja että pienillä ja nuorilla yrityksillä on todennäköisemmin luottorajoituksia kuin suurilla ja vanhemmilla yrityksillä; toteaa, että lainsäätäjä otti pk-yritysten tukikertoimen käyttöön varotoimena tarkoituksena estää pk-yritysten lainansaannin vaarantuminen;

ottaa huomioon, että huolimatta tilanteen hiljattain todetusta jonkinasteisesta paranemisesta mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten rahoitus kärsi talouskriisistä enemmän kuin suurten yritysten rahoitus ja että euroalueen pk-yritykset ovat kärsineet pankkien kiristyneistä vakuusvaatimuksista, joista ne edelleen kärsivät jossain määrin (18);

ottaa huomioon, että ensimmäisestä pk-yritysten rahoituksen saatavuutta koskeneesta kyselykierroksesta (SAFE) alkaen ”asiakkaiden löytäminen” on ollut euroalueen pk-yritysten pääasiallinen huolenaihe, kun taas ”rahoituksen saatavuus” on mainittu ongelmana harvemmin; toteaa, että uusimman, joulukuussa 2015 julkaistun tutkimuksen mukaan pk-yritysten mahdollisuudet saada ulkoista rahoitusta vaihtelevat merkittävästi euroalueen eri maissa; toteaa, että rahoituksen saanti oli edelleen suurempi ongelma pk-yrityksille kuin suurille yrityksille;

ottaa huomioon, että kansallisilla/alueellisilla kehityspankeilla on merkittävä tehtävä pitkäaikaisen rahoituksen edistämisessä; ottaa huomioon, että ne ovat tehostaneet toimiaan ja pyrkivät toimimaan vastapainona kaupallisen pankkisektorin välttämättömälle velkaantumisen vähentämiselle; ottaa huomioon, että niillä on myös merkittävä tehtävä EU:n rahoitusvälineiden täytäntöönpanossa Euroopan strategisten investointien rahastoa laajemmin;

L.	ottaa huomioon, että pk-yritysten rahoituksen saatavuuden parantaminen ei saa johtaa tilinpäätösstandardien ja sääntelyn rapautumiseen;

ottaa huomioon, että sveitsiläinen WIR-pankki tarjoaa täydentävää valuuttajärjestelmää, josta hyötyvät pääasiassa matkailu- ja majoitusalan, rakennusalan, valmistusteollisuuden, vähittäiskaupan ja asiantuntija-alan pk-yritykset; ottaa huomioon, että WIR tarjoaa tilien tarkastamis- ja hyväksymisjärjestelmää, jossa yritykset voivat ostaa toisiltaan käyttämättä Sveitsin frangia; ottaa kuitenkin huomioon, että WIR-palvelua käytetään usein Sveitsin frangin kanssa kahden valuutan transaktioissa; ottaa huomioon, että WIR-palvelun osuus on 1–2 prosenttia Sveitsin BKT:sta; ottaa huomioon, että WIR-palvelu on osoittautunut suhdanteita tasoittavaksi BKT:n osalta ja varsinkin työttömien määrän osalta;

N.	ottaa huomioon, että vuoden 2015 huhtikuussa vuoden 2011 maksuviivästysdirektiivi oli raportoitu asianmukaisesti sisällytetyksi kansalliseen lainsäädäntöön vain 21:ssä 28 jäsenvaltiosta, vaikka määräajasta oli tuolloin jo kulunut kaksi vuotta;

ottaa huomioon, että varoitusmekanismista annetussa vuoden 2016 kertomuksessaan komissio varoittaa, että ”kasvu on tullut riippuvaisemmaksi kotimaisesta kysynnästä, erityisesti investointien voimakkaammasta elpymisestä” ja toisaalta, että ”vaikka kulutus on viime aikoina vahvistunut, kotimainen kysyntä on edelleen vaimeaa, mikä osittain johtuu merkittävistä velan vähentämispaineista monissa jäsenvaltioissa”;

ottaa huomioon, että neuvoston direktiivissä 2004/113/EY kielletään sukupuoleen perustuva syrjintä tavaroiden ja palveluiden saatavuuden alalla, myös rahoituspalveluissa; ottaa huomioon, että rahoituksen saatavuuden on havaittu olevan yksi naisyrittäjien suurimmista esteistä; ottaa huomioon, että naisyrittäjät aloittavat usein pienemmällä pääomalla, ottavat vähemmän lainaa ja turvautuvat pikemminkin perheeseen kuin velkaan tai oman pääoman ehtoiseen rahoitukseen;

Pk-yritykset ovat erilaisia ja tarvitsevat erilaisia rahoitusmuotoja

on tietoinen, että jäsenvaltioissa on paljon erilaisia pk-, mikro- ja Mid Cap -yrityksiä, jotka poikkeavat toisistaan liiketoiminnaltaan, kooltaan, maantieteelliseltä sijainniltaan, sosioekonomiselta ympäristöltään, kehitysvaiheeltaan, rahoitusrakenteeltaan, yhtiömuodoltaan ja yrittäjyysvalmiuksiltaan;

panee merkille pk-yritysten kohtaamat haasteet, jotka ovat seurausta siitä, että jäsenvaltioiden pk-yritysten rahoitusehdoissa ja erityisesti käytettävissä olevan rahoituksen määrässä ja kustannuksissa on eroja, jotka johtuvat pk-yrityksille ominaisista piirteistä sekä yritysten asettautumismaan ja -alueen erityistekijöistä, mukaan lukien talouden heilahtelut, hidas kasvu ja rahoitustilanteen haavoittuvuus; panee myös merkille muut pk-yritysten haasteet, kuten asiakkaiden saannin; painottaa, että pääomamarkkinat ovat pirstoutuneet ja eri tavoin säännellyt eri puolilla unionia ja että osa jo aikaansaadusta yhdentymisestä on menetetty talouskriisin aikana;

korostaa, että pk-yrityksille on oltava tarjolla erilaisia ja entistä parempia yksityisiä ja julkisia rahoitusvaihtoehtoja paitsi yritysten alkuvaiheessa, niin myös jatkuvasti koko niiden elinkaaren ajan, ja kiinnittää huomiota siihen, että yrityksen rahoituksen varmistaminen edellyttää pitkän tähtäimen strategista lähestymistapaa; muistuttaa, että rahoituksen saanti on tärkeää myös yrityksiä luovutettaessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita avustamaan pk-yrityksiä kyseisessä prosessissa myös kolmen ensimmäisen toimintavuoden aikana; toteaa, että tarvitaan sääntelyyn ja tuettaviin aloitteisiin liittyvää monimuotoista ja räätälöityä lähestymistapaa; toteaa, ettei ole olemassa yhtä kaikille sopivaa rahoitustapaa, ja kehottaa komissiota tukemaan laajan räätälöityjen ohjelmien, välineiden ja aloitteiden valikoiman kehittämistä, jotta yrityksiä voidaan tukea niiden alkuvaiheessa sekä niiden kasvun ja luovutuksen yhdessä ottaen huomioon niiden koko, liikevaihto ja rahoitustarpeet; toteaa, että naisten yritykset ovat miesten yrityksiä useammin palvelualalla ja ne perustuvat useammin aineettomiin resursseihin; toteaa, että pk-yrittäjänaisten vähäinen osuus on osittain seurausta rahoituksen vaikeammasta saatavuudesta; pitää valitettavana, että eurooppalaisen Progress-mikrorahoitusjärjestelyn, jonka tavoitteena on edistää naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia, vuonna 2013 myöntämien mikrolainojen jakautumisen suhdeluku miesten ja naisten kesken oli 60:40; kehottaa tämän vuoksi komissiota varmistamaan, että sen ohjelmissa, joilla pyritään helpottamaan pk-yritysten rahoituksen saantia, ei syrjitä naisyrittäjiä;

kehottaa komissiota arvioimaan yhteiskunnan muiden haavoittuvien ryhmien perustamien pk-yritysten kohtaamaa syrjintää;

katsoo, että pk-yritysten todellisten rahoitustarpeiden ja reaalitalouden kannalta paras on monipuolinen, hyvin säännelty ja vakaa rahoituspalveluala, joka tarjoaa useita erilaisia kustannustehokkaita ja räätälöityjä rahoitusvaihtoehtoja ja mahdollistaa kestävän kehityksen pitkällä aikavälillä; painottaa perinteisten pankkitoiminnan mallien, myös pienten alueellisten pankkien, säästöosuuskuntien ja julkisten laitosten merkitystä tässä; toteaa tämän osalta, että on tarpeen varmistaa, että panostetaan yhtä lailla myös mikroyritysten ja yksityisten elinkeinonharjoittajien rahoituksen saantiin;

kannustaa pk-yrityksiä laajentamaan kotimarkkinansa koko EU:n alueelle ja käyttämään sisämarkkinoiden potentiaalia rahoitusta tarvitessaan; panee tyytyväisenä merkille komission aloitteet, joilla tuetaan pk-yrityksiä ja uusyrityksiä päivitetyillä sisämarkkinoilla, ja kehottaa komissiota jatkamaan pk-yritysten tarpeisiin sovitettujen ehdotusten laatimista; katsoo, että Startup Europe -aloitteella olisi autettava pieniä innovoivia yrityksiä tukemalla niitä, kunnes niiden toiminta käynnistyy; korostaa tässä yhteydessä sääntöjen ja menettelyjen lähentymisen merkitystä kaikkialla unionissa ja eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen täytäntöönpanon tärkeydestä; kehottaa komissiota ryhtymään Small Business Act -aloitteen jatkotoimiin, joilla yrityksiä autettaisiin edelleen selviytymään fyysisistä ja sääntelyyn perustuvista esteistä; toteaa tässä yhteydessä, että innovointi on keskeinen kestävän kasvun ja työllisyyden edistäjä EU:ssa ja että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä innovoiviin pk-yrityksiin; korostaa EU:n koheesiopolitiikan ja EU:n aluerahastojen potentiaalia pk-yritysten rahoituslähteenä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan pk-yrityksiä tukevien erilaisten EU:n välineiden ja ohjelmien, kuten Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, koordinoinnin, johdonmukaisuuden ja yhteisvaikutuksen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltiota edistämään kokonaisvaltaista lähestymistapaa tiedon levittämiseen ja neuvonnan antamiseen kaikista EU:n tarjoamista rahoitusmahdollisuuksista; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota etenemään huomattavasti yksinkertaistamisen alalla, jotta rahoituksesta saadaan houkuttelevampaa pk-yritysten kannalta;

muistuttaa, että kaupallisten transaktioiden oikea-aikaista maksua tukeva entistä yhdenmukaisempi oikeudellinen kehys ja liiketoimintaympäristö on ratkaisevan tärkeä rahoituksen saamiselle; painottaa tässä yhteydessä suurten yritysten, julkisten laitosten ja viranomaisten viivästyneistä maksuista johtuvia pk-yritysten rahoitusvaikeuksia ja toimittajien kokemaa epävarmuutta tilannetta; kehottaa komissiota arvioimaan maksuviivästysdirektiivin tarkistamisen yhteydessä mahdollisuutta ottaa käyttöön toimenpiteitä pk-yritysten tilanteen helpottamiseksi maksujen osalta; kehottaa komissiota julkistamaan maksuviivästysdirektiivin täytäntöönpanoa koskevan kertomuksensa, joka sen on määrä antaa 16. maaliskuuta 2016, ja tarvittaessa esittämään uusia ehdotuksia rajat ylittäviin maksuihin liittyvän riskin ja kassavirran häiriöiden minimoimiseksi yleisesti;

suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio aikoo käynnistää uudelleen työt vähittäisrahoituspalvelujen todellisten eurooppalaisten markkinoiden toteuttamiseksi julkaisemalla vihreän kirjan vähittäisrahoituspalveluista (2015); pyytää komissiota kiinnittämään erityishuomiota pk-yritysten erityisominaisuuksiin ja takaamaan, että vähittäisrahoituspalvelujen alan rajatylittävillä toimilla parannetaan pk-yritysten rahoituksen saatavuutta;

toteaa, että uusyrityksillä ja erityisesti mikroyrityksillä on vaikeuksia saada asianmukaista rahoitusta ja selvittää rahoitusta koskevat lakisääteiset vaatimukset sekä täyttää ne erityisesti kehittämisvaiheessa; panee merkille pk-yritysten perustamista koskevan kansallisen lainsäädännön yhdenmukaistamisen puutteen; kannustaa tämän vuoksi jäsenvaltioita jatkamaan ponnistelujaan hallinnollisten esteiden vähentämiseksi ja perustamaan keskitettyjä asiointipisteitä, joissa yrittäjät voivat hoitaa kaikki lakisääteisten vaatimusten mukaiset asiat; kehottaa jäsenvaltioita, EIP:tä ja kansallisia kehityspankkeja antamaan tässä yhteydessä tietoja rahoitusvaihtoehdoista ja lainatakuujärjestelmistä;

10.

pitää myönteisinä komission aloitetta selvittää, millaisia perusteettomia rajoituksia ja esteitä rahoitusalalla on rahoitettaessa reaalitaloutta ja erityisesti pk-yrityksiä ja mikroyrityksiä; korostaa, että hyvin toimivien eurooppalaisten pääomamarkkinoiden aikaansaaminen on yksi tärkeimmistä rahoitusalaa koskevista aloitteista; korostaa, että on tärkeää yksinkertaistaa tai muuttaa sääntöjä, jotka ovat aiheuttaneet tahattomia seurauksia pk-yrityksille tai haitanneet niiden kehitystä; painottaa, että tämän on mahdollistettava lainsäädännön yksinkertaistaminen, mutta se ei saa johtaa rahoitusalan sääntelynormien tarpeettoman heikentymiseen; korostaa myös, etteivät komissio uudet ehdotukset saa johtaa entistä monimutkaisempaan sääntelyyn, jotka voivat vaikuttaa investointeihin kielteisesti; katsoo, että rahoituspalvelujen sääntelyä ja pääomamarkkinaunionia koskevassa eurooppalaisessa lähestymistavassa olisi otettava kansainvälinen kehitys asianmukaisesti huomioon, jotta vältetään tarpeettomat erot ja päällekkäisyydet lainsäädännössä ja jotta Eurooppa pysyy houkuttelevana kohteena kansainvälisille sijoittajille; painottaa, että Euroopan talouden on oltava suoria ulkomaisia investointeja houkutteleva suorat ulkomaiset greenfield-investoinnit mukaan lukien, koska tästä on etua sekä pääomamarkkinoille että yksityisille pääomamarkkinoille ja riskipääomalle sekä eurooppalaiseen teollisuuteen tehtäville investoinneille; katsoo lisäksi, että komission ja jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä pk-yritysten rahoituksen tukemista koskeva strateginen suunnitelma, jolla edistetään näiden yritysten kansainvälistymistä;

11.

muistuttaa, että julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevien sääntöjen tarkistaminen ei saisi vaikeuttaa pk-yritysten ja mikroyritysten pääsyä hankintamarkkinoille;

12.

kehottaa komissiota ja neuvostoa kiinnittämään enemmän huomiota pk-yritysten kysyntää koskeviin huoliin ja ottamaan ne entistä kattavammin huomioon euroalueen talouspolitiikkaa koskevissa suosituksissa, maakohtaisissa suosituksissa ja jäsenvaltioiden suositusten noudattamista koskevassa jälkikäteen tehtävässä arvioinnissa;

Pankkien pk-yrityksille myöntämät lainat

13.

toteaa, että pankkilainoitus on aina ollut pk-yritysten tärkein ulkopuolinen rahoituslähde unionissa, sillä pankkirahoituksen osuus muodostaa yli kolme neljäsosaa unionin pk-yritysten rahoituksesta, kun sen osuus Yhdysvalloissa on alle puolet, mikä tekee pk-yrityksistä erityisen haavoittuvia pankkien luotonannon kiristämiselle; toteaa, että rahoituskriisi edisti pankkien rahoitus- ja lainanantoehtojen jakautuneisuutta; pitää valitettavina nykyisiä, joskin vähitellen pieneneviä, eroja euroalueen eri maissa sijaitsevien pk-yritysten lainaehtojen välillä, mikä heijastaa myös eroja riskien käsittämisessä ja taloudellisissa olosuhteissa; panee merkille pankkiunionin panoksen tämän jakautuneisuuden käsittelyssä; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön direktiivin 2004/113/EY sekä tekemään yhteistyötä rahoitusalan kanssa täyttääkseen velvoitteensa varmistaa pk-yritysten mahdollisuudet saada pankkilainoja täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti; korostaa pankkien tärkeää ja hyvin kehittynyttä asemaa, sillä niillä alueellista ja paikallista erityistietämystä rahoituksen myöntämisestä pk-yrityksille niiden toimittua pitkään tällaisten yritysten kanssa; painottaa, että hyvin kehittyneet paikalliset pankit ovat osoittautuneet tehokkaiksi pk-yritysten luotottajiksi ja tappioiden välttäjiksi; painottaa tämän vuoksi, että on tärkeää kehittää paikallisia pankkeja;

14.

painottaa, että digitalisoinnin edistyessä ja sen myötä uusien rahoituslähteiden syntyessä perinteisten luottolaitosten läsnäolo erityisesti saarilla ja saarialueilla maaseudulla, etäisillä sekä kaikkein syrjäisimmillä alueilla on edelleen keskeistä pk-yritysten rahoituksen saannille;

15.

kannustaa pankkeja suhtautumaan koko EU:hun omina kotimarkkinoinaan ja hyödyntämään yhtenäismarkkinoiden mahdollisuuksia tarjota rahoitusta pk-yrityksille, mukaan lukien pk-yritykset, jotka ovat sijoittautuneet toiseen jäsenvaltioon kuin kyseessä oleva pankki;

16.

kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta ottaa käyttöön ”rahoitusta lainoihin” -ohjelmia, joiden avulla EKP:n rahat olisivat pankkien saatavilla nimenomaan pk-yritysten luotottamista varten; kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuuksia kehittää uusia aloitteita sijoitusten houkuttelemiseksi;

17.

painottaa kansallisten ja alueellisten kehityspankkien ja -laitosten merkittävää asemaa pk-sektorin rahoituksessa; muistuttaa niiden keskeisestä asemasta ESIRin pk-yritysikkunassa ja niiden tehtävästä jäsenvaltioiden osallistamisessa ESIR-hankkeisiin; pitää ESIRiä tärkeänä pk-yritysten rahoituslähteenä; katsoo, että EIP:n/EIR:n olisi lisättävä toimia asiantuntemuksen tarjoamiseksi pk-yrityksille, jotta ne saisivat rahoitusta, sekä tarjottava European Angels Fund -rahaston kaltaisia sijoittajayhteyksiä helpottavia välineitä; kehottaa komissiota arvioimaan kansallisten/alueellisten kehityspankkien tehtävää pk-yritysten pitkäaikaisen rahoituksen katalysaattoreina parhaiden käytäntöjen määrittämiseksi ja jakamiseksi sekä rohkaisemaan jäsenvaltioita, joissa tällaisia pankkeja ei ole, perustamaan niitä tätä tehtävää varten; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään osallistavaa kasvua ja varmistamaan koordinoinnin lisäämisen ja johdonmukaisuuden kaikkien pk-yrityksiä koskevien EU:n investointitoimien kesken mukaan lukien ESIR, EU:n alueelliset rahastot ja Euroopan investointirahasto;

18.

muistuttaa, että on myös tärkeää vahvistaa pankkien kapasiteettia antaa lainaa pk-yrityksille ja parantaa niiden kykyä antaa lainoja pk-yrityksille; korostaa, että pääomamarkkinarahoitus ei yksin riitä tarjoamaan pk-yrityksille niiden tarvitsemaa rahoitusta ja asianmukaisia rahoitusratkaisuja; toteaa, että luottolähteiden monipuolistuminen parantaisi rahoitusalan vakautta;

19.

korostaa, että pk-yritysten rahoituksensaannin parantamisen edellytyksenä on terve, vakaa ja kestävä pankkiala sekä pääomamarkkinaunioni; toteaa, että vakavaraisuusasetus ja -direktiivi ja etenkin pääoman korkeampi taso ja laatu ovat suora vastaus kriisiin ja rahoitusalan uuden vakauden ydin; pitää myönteisenä, että komissio pitää lainanantoa pk-yrityksille yhtenä prioriteeteistaan vakavaraisuusasetuksen tarkistuksen yhteydessä; toteaa, että komissio tutkii mahdollisuutta, että kaikki jäsenvaltiot voisivat hyötyä paikallisista luotto-osuuskunnissa toimiakseen pankkeja koskevien EU:n pääomavaatimusten rajojen ulkopuolella; korostaa luotto-osuuskuntia koskevan vakaan sääntelyn tarvetta sekä talouden vakauden varmistamiseksi että sen varmistamiseksi, että luotto-osuuskunnat voivat tarjota luottoa kilpailukykyisillä koroilla;

20.

panee merkille pankkeja koskevat moninaiset sääntelyvaatimukset ja niiden mahdolliset kielteiset vaikutukset pk-yrityksiin; muistuttaa samalla, että vaatimukset on asetettu vastauksena rahoituskriisiin; painottaa tarvetta välttää päällekkäisiä raportointivaatimuksia ja useita raportointikanavia sekä yleensäkin luottolaitoksiin ja erityisesti pienempiin pankkeihin kohdistuvaa tarpeetonta hallinnollista rasitetta; kehottaa komissiota arvioimaan pankkeja koskevien sääntelyvaatimusten vaikutuksia pk-yritysten lainansaantiin EPV:n ja yhteisen valvontamekanismin (YVM) avulla;

21.

toteaa, ettei lainananto pk-yrityksille ollut rahoituskriisin syy; muistuttaa lainsäätäjien päätöksestä sisällyttää vakavaraisuusasetukseen/vakavaraisuusdirektiiviin pk-yrityksiä tukeva kerroin, jonka tarkoituksena oli jättää pk-yritysten luotonantoa koskevat pääomavaatimukset Basel II:n tasolle Basel III:n asemesta; korostaa pk-yritysten tukikertoimen merkitystä pyrittäessä pitämään pankkien lainananto pk-yrityksille ennallaan ja lisäämään sitä; panee merkille EPV:n maaliskuussa 2016 esittämän kertomuksen pk-yritysten tukikertoimesta; on huolestunut sen poistamisen mahdollisista kielteisistä vaikutuksista; pitää myönteisenä komission aikomusta säilyttää tukikerroin, arvioida sitä edelleen ja tutkia, olisiko kynnystä nostettava, jotta voidaan parantaa pk-yritysten mahdollisuuksia saada pankkilainaa; kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta kalibroida tukikerroin uudelleen mukaan luettuina sen koko ja kynnysarvo, ja tutkimaan sen tehokkuuden parantamiseksi mahdollisia yhteisvaikutuksia muiden sääntelyvaatimusten kanssa sekä maantieteellisen sijainnin ja sosioekonomisen ympäristön kaltaisten ulkoisten tekijöiden kanssa; kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta tehdä kertoimesta pysyvä; kehottaa Baselin pankkivalvontakomiteaa (BCBS) kannattamaan pk-yritysten tukikerrointa ja harkitsemaan pk-yritysten vastuiden pääomakulujen alentamista;

22.

korostaa, että huolellinen riskien arviointi ja laadullisten tietojen arviointi ovat pankkien tärkeimpiä vahvuuksia erityisesti silloin, kun kyse on monimutkaisesta pk-lainoituksesta; katsoo, että olisi vahvistettava edelleen pk-yritysten ominaispiirteitä koskevaa tietoa ja osaamista pankkialalla; korostaa, että luottotiedot, joita pankit saavat arvioidessaan pk-yritysten luottokelpoisuutta, ovat luottamuksellisia;

23.

on tyytyväinen siihen, että pk-yrityksiä koskevien standardoitujen ja läpinäkyvien luottotietojen saatavuuden parantamiseksi on meneillään useita erilaisia hankkeita, koska ne voivat mahdollisesti lisätä sijoittajien luottamusta; korostaa kuitenkin, että luottotietokyselyissä on noudatettava suhteellisuusperiaatetta;

24.

painottaa, että suhteellisuusperiaate on perusperiaate, joka sitoo unionin toimielimiä, eurooppalaisia valvontaviranomaisia ja YVM:tä niiden laatiessa ja pannessa täytäntöön säännöksiä, normeja, ohjeita ja valvontakäytäntöjä; kehottaa komissiota yhteisymmärryksessä muiden lainsäätäjien kanssa antamaan Euroopan valvontaviranomaisille ja EKP/YVM:lle lisäohjeita suhteellisuusperiaatteen noudattamisesta; kehottaa ylläpitämään sitä tämänhetkisiä sääntelynormeja heikentämättä ja mahdollistamaan samalla lainsäädännön yksinkertaistamisen;

25.

korostaa kolmannen osapuolen antamien takausten hyötyjä yrittäjien lainasopimuksissa; vaatii, että tällaiset takaukset kolmansilta osapuolilta otetaan paremmin huomioon luottoluokitusten arvioinnissa sekä vakavaraisuussäännöissä ja valvontakäytännöissä;

26.

muistuttaa, että luottolaitosten on annettava pk-yrityksille pyydettäessä selvitys luokituspäätöksistään; kehottaa komissiota arvioimaan tämän säännöksen täytäntöönpanoa ja vahvistamaan vakavaraisuusasetuksen 431 artiklan 4 kohdan säännöksiä ja kehottamaan palautteen antamiseen pk-yrityksille; panee merkille käynnissä olevat komission neuvottelut asiaan liittyvien sidosryhmien kanssa tällaisen palautteen laadun ja johdonmukaisuuden parantamiseksi; toteaa, että palaute voi olla alkuna pankkisektorin ulkopuolista rahoitusta koskevien tietolähteiden ja neuvonnan löytämiselle;

27.

toteaa, että luottoluokitukset ovat merkittävä ja toisinaan määräävä investointipäätöksiin vaikuttava tekijä; kiinnittää huomiota siihen, että joissain jäsenvaltioissa on vakuuden hyväksyttävyyden arvioimiseksi kansallisten keskuspankkien hallinnoimia omia luottokelpoisuuden arviointijärjestelmiä, joiden avulla pk-yritykset saavat arvion luottokelpoisuudestaan; kehottaa komissiota, EKP:ta ja kansallisia keskuspankkeja tutkimaan voidaanko näitä järjestelmiä käyttää auttamaan pk-yrityksiä pääsyssä pääomamarkkinoille ja miten;

28.

kehottaa komissiota ja EKP:ta antamaan lisää ohjeita nykyisen laiminlyöntejä koskevan sääntelyn täytäntöönpanosta; kehottaa komissiota suorittamaan vaikutustenarvioinnin järjestämättömien lainojen laiminlyöntiä koskevasta nykyisestä järjestelmästä; muistuttaa, että pankkien taseessa olevat järjestämättömät lainat haittaavat uusien lainojen myöntämistä etenkin pk-yrityksille; korostaa, että ottamalla käyttöön de minimis -raja estettäisiin pk-yritysten luottokelpoisuuden tarpeeton ja perusteeton heikentyminen; panee merkille Baselin pankkivalvontakomitean käynnissä olevat kuulemiset järjestämättömien vastuiden ja laiminlyöntien määritelmistä;

29.

toteaa, että pankkien käyttöön ottamat valtion joukkovelkakirjojen ostorajoitukset tai joukkovelkakirjojen painotuksen lisääminen voivat nostaa luottokustannuksia ja lisätä kilpailukyvyssä olevia eroja EU:ssa, ellei niitä toteuteta tietyin ehdoin;

30.

panee merkille EKP:n 10. maaliskuuta 2016 hyväksymät toimenpiteet ja erityisesti päätöksen toteuttaa useita kohdennettuja pitkäaikaisia rahoitusoperaatioita (TLTRO II), joilla kannustetaan pankkeja lainoittamaan reaalitaloutta; painottaa, että rahapolitiikka ei sellaisenaan riitä kasvun vauhdittamiseen ja että sitä on täydennettävä asianmukaisella finanssipolitiikalla ja rakenteellisilla uudistuksilla;

31.

painottaa julkisten laitosten merkitystä yksityisten pankkien vaihtoehtona pk-yritysten rahoituslähteenä;

32.

kehottaa komissiota tarkastelemaan lainojen varhaista takaisinmaksua koskevaa suhteellistamista EU:ssa, kuten pk-yrityksille koituvien kustannusten enimmäismäärän vahvistamista ja avoimuuden lisäämistä pk-yrityksiä koskevissa sopimuksissa;

Pankkisektorin ulkopuoliset pk-yritysten rahoituslähteet

33.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään riskinotto- ja pääomamarkkinakulttuuria; muistuttaa, että pk-yrityksille annettava talousalan koulutus on keskeinen pankkien luotonantoa lisäävä tekijä, mutta se myös lisää pääomamarkkinaratkaisujen käyttöä ja hyväksyntää sekä rohkaisee naisia ja nuoria perustamaan yrityksiä ja laajentamaan niitä, jolloin kustannusten, hyötyjen ja toimintaan liittyvien riskien arviointi yrityksissä paranee; painottaa selkeiden taloudellisia tietoja koskevien vaatimusten merkitystä; kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään talousalan koulutuksen ja yritysetiikan perusteet korkeakoulujen ja yliopistoihin valmistavan koulutuksen opinto-ohjelmiin, mikä edistäisi nuorten osallistumista pk-yritysten toimintaan; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota vahvistamaan pk-yritysten rahoitusosaamista sekä parantamaan rahoitusta koskevien taitojen ja tietojen saantia pk-yrityksissä sekä varmistamaan parhaiden käytäntöjen jakamisen; toteaa kuitenkin, että myös pk-yritykset itse ovat vastuussa tästä;

34.

painottaa leasingin etuja pk-yrityksille, koska se vapauttaa yrityksen pääomaa kestävän kasvun lisäinvestointeihin;

35.

toteaa, että pääomamarkkinaunioni tarjoaa mahdollisuuden sekä täydentää nykyisen sääntelykehyksen aukkoja että yhdenmukaistaa rajat ylittävää sääntelyä; toteaa, että kun pankkien luototus ei täytä pk-yritysten rahoitus- ja liiketoimintatarpeita, syntyy pääomatyhjiö; toteaa, että pääomamarkkinaunionin ja pankkiunionin meneillään oleva kehittäminen edellyttää nykyisten talouden sääntelypuitteiden jatkuvaa arviointia EU:n prosessien ja menettelyjen lähentämiseksi ja erityisesti pk-yrityksiin kohdistuvien vaikutusten sekä makrorahoituksen ja makrotalouden yleisen vakauden kannalta; korostaa, että arviointi olisi toteutettava ottaen huomioon esitettyjen toimenpiteiden toteuttamiskelpoisuutta koskevat suositukset; kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että laaditaan pk-yrityksille rahoitusta myöntäviä yhteisöjä koskeva asianmukainen ja räätälöity sääntelykehys, joka ei ole kuormita niitä joka saa myös sijoittajien luottamuksen; katsoo, että kattavassa ja hyvin suunnitellussa pääomamarkkinaunionissa kaikkiin olennaisilta piirteiltään samanlaisiin markkinatoimijoihin olisi sovellettava yksiä sääntöjä, niillä on oltava yhtäläinen pääsy rahoitusvälineisiin ja -palveluihin ja niitä on kohdeltava tasapuolisesti niiden toimiessa markkinoilla; on tyytyväinen komission pääomamarkkinaunionia koskevaan toimintasuunnitelmaan, jolla pyritään parantamaan pk-yritysten mahdollisuuksia käyttää entistä monipuolisempia rahoitusvaihtoehtoja; painottaa, että pankkirahoituksen ja pääomarahoituksen mallien on täydennettävä toisiaan;

36.

palauttaa mieliin, että pk-yrityksille aiheutuu huomattavat kustannukset pääsystä pääomamarkkinoille, kuten laina- ja osakemarkkinoille; korostaa, että sääntelyn on oltava oikeasuhteista, jotta tietojen julkistamista ja listautumista koskevat vaatimukset eivät olisi pk-yrityksille liian monimutkaisia ja kuormittavia ja jotta voidaan vähentää niiden pääomamarkkinoille pääsyn kustannuksia; katsoo, että samalla ei kuitenkaan saa vaarantaa sijoittajien suojaa eikä systeemistä rahoitusvakautta; panee merkille pk-yrityksiä koskevan vähimmäistietojen julkistamisjärjestelmän komission ehdotuksessa uudeksi esiteasetukseksi; panee kuitenkin merkille, että sääntelyllä ei saisi luoda liian korkeita raja-aitoja siirryttäessä esimerkiksi yhdestä kokoluokasta seuraavaan tai pörssiyhtiöiden ja listaamattomien yhtiöiden välillä; katsoo tämän vuoksi, että suositeltavin olisi asteittainen lähestymistapa, jossa sääntelyvaatimuksia lisätään vaiheittain; viittaa tässä yhteydessä rahoitusmarkkinadirektiivi II:lla säänneltyihin pk-yritysten kasvumarkkinoihin ja kehottaa ottamaan tämän välineen käyttöön pikaisesti;

37.

painottaa, että pk-yritysten rahoitustietojen on oltava avoimia, standardoituja ja julkisia pankeille, sijoittajille, valvontaviranomaisille ja muille sidosryhmille, jotta ne voivat ymmärtää riskiprofiilin ja tehdä tietoon perustuvia päätöksiä sekä vähentää rahoituskustannuksia; katsoo, että tässä yhteydessä voisi olla hyödyllistä perustaa eurooppalainen tietokanta, johon kerättäisiin tietoja pk-yritysten liiketoimintastrategioista ja rahoitustarpeista ja johon ne voisivat vapaaehtoisesti antaa ja päivittää tietojaan; kehottaa komissiota harkitsemaan yhtenäisen pk-yritysten tunnistenumeron käyttöönottoa; kiinnittää huomiota pankkeja ja pankkialan ulkopuolisia toimijoita yhdistävien rakenteiden mahdollisuuksiin tukea pk-yrityksiä; pitää myönteisenä pk-yrityksiä koskevaa komission tiedotusstrategiaa ja erityisesti eri jäsenvaltioissa vaihtoehtoista rahoitusta hakevien pk-yritysten sopivimman tuki- ja neuvontakapasiteetin tunnistamista, sekä parhaiden käytäntöjen esimerkkien edistämistä EU:n tasolla; pitää myös myönteisenä, että selvitetään mahdollisuuksia tukea Euroopan laajuisia tietojärjestelmiä, joiden avulla saatetaan yhteen pk-yritykset ja vaihtoehtoisen rahoituksen tarjoajat;

38.

muistuttaa, että tilinpäätösstandardit ovat ratkaisevan tärkeitä, koska niillä määrätään tavasta, jolla tiedot toimitetaan valvojille ja investoijille, ja koska yrityksiin kohdistuva hallinnollinen rasite perustuu sovellettaviin kirjanpitosääntöihin; panee merkille käynnissä olevan keskustelun pk-yritysten erityisten yhteisten tilinpäätösstandardien määrittämisen tarkoituksenmukaisuudesta ja toivoo, että asian käsittelyä jatketaan;

39.

korostaa uuden innovatiivisen rahoitusteknologian (FinTech) mahdollisuuksia pk-yritysten ja potentiaalisten sijoittajien yhteensaattamisessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään FinTech-aloitteiden kehittämistä ja tutkimaan mahdollisia riskejä ja sitä, tarvitaanko asiassa unionin yhdenmukaista sääntelykehystä, tämän rajoittamatta innovointia;

40.

tuo esiin tarpeen edistää innovointia lainaohjelmien avulla; kannustaa pankkeja näkemään mahdollisuutena sen, että käytetään tällaisia innovatiivisia teknologioita; korostaa, että vaihtoehtoiset rahoituslähteet ovat hyviä ratkaisuja uusyrityksille, naispuolisille yrittäjille ja erityisesti innovatiivisille pk-yrityksille; kehottaa komissiota tutkimaan, onko vaihtoehtoisia rahoituslähteitä koskeva unionin yhdenmukaistettu sääntelykehys tarpeellinen ja mahdollinen, jotta voidaan lisätä tämäntyyppisen rahoituksen saatavuutta pk-yrityksille kaikkialla EU:ssa; muistuttaa, että jotta järjestelmä olisi tehokas, sekä pk-yrityksen että lainanantajan on oltava täysin tietoisia rahoitusmekanismiin liittyvistä mahdollisista riskeistä ja mahdollisuuksista; panee merkille, että joukkorahoitusta koskeva nykyinen lainsäädäntö ja säännöt vaihtelevat merkittävästi jäsenvaltioiden välillä eivätkä vaikuta lisänneen rajat ylittävää toimintaa; on tyytyväinen komission arvioon joukkorahoituksen nykyisestä sääntelykehyksestä; tukee menettelyä, jossa harjoitetaan jatkuvaa markkinavalvontaa ja sääntelyn kehitystä ja edistetään samalla sääntelyn yhä tiiviimpää yhteensovittamista, parhaiden käytäntöjen jakamista ja rajat ylittävien investointien helpottamista; kehottaa samalla varmistamaan, ettei joukkorahoitusta tai vertaislainoja ylisäännellä ja sitä kautta haitata niiden kehitystä; kehottaa komissiota edistämään uusia yksityisen riskipääoman foorumeja, kuten mezzanine- eli välirahoitusta ja bisnesenkeleitä; kehottaa komissiota rohkaisemaan yksityisiä yrityksille annettavaan turvalliseen luottoon vertaislainojen tai vähittäisjoukkolainojen avulla; painottaa tarvetta varmistaa, että uudet rahoitusmuodot ovat täysin sovellettavan vero- ja rahoituslainsäädännön mukaisia, jotta niistä ei tule veronkierron tai taloudellisen salailun välineitä; painottaa tämän osalta tarvetta tarkistaa nykyistä lainsäädäntöä;

41.

panee merkille komission ehdotukset sääntelykehyksen luomisesta yksinkertaiselle, läpinäkyvälle ja standardoidulle (STS) arvopaperistamiselle ja pankkien vakavaraisuusvaatimusten kalibroinnille; panee merkille, että pk-yritysten arvopaperistamiseen voi liittyä sekä riskejä että hyötyjä; panee merkille näiden ehdotusten mahdollisen vaikutuksen pk-yritysten lainansaantiin pankeilta ja pk-yrityksiin tehtäviin investointeihin; korostaa, että asiaan liittyvien riskien on oltava avoimia ja on edistettävä rahoitusjärjestelmän vakautta;

42.

panee merkille, että kansallisen maksukyvyttömyyslainsäädännön heterogeenisyys ja siihen liittyvä oikeudellinen epävarmuus muodostavat yhden pk-yrityksiin ja uusyrityksiin tehtävien rajat ylittävien investointien esteen; katsoo, että yksinkertaistetut ja yhdenmukaistetut säännöt tukisivat uusyrityksiä, mikroyrityksiä ja pk-yrityksiä sekä parantaisivat EU:n liiketoimintaympäristöä; pitää siksi myönteisenä komission päätöstä puuttua asiaan lainsäädäntöehdotuksella, kuten se totesi pääomamarkkinaunionia koskevassa toimintasuunnitelmassaan, ja odottaa tätä tulevaa ehdotusta; katsoo, että komission olisi tutkittava eri vaihtoehtoja EU:n maksukyvyttömyyttä koskevan kehyksen toteutukseen ja annettava jäsenvaltioille suosituksia, jotta ne voisivat hyväksyä ja panna täytäntöön tehokkaita ja avoimia maksukyvyttömyysmenettelyjä ja oikea-aikaista uudelleenjärjestelymenettelyä ja jotta ne voisivat poistaa pk-yritysten hallinnollisia ja sääntelyllisiä esteitä, kuten maakohtaisissa suosituksissa esitetään;

43.

korostaa riskipääomarahoituksen erityisesti listautumattomille aloitteleville yrityksille ja innovatiivisille pk-yrityksille tarjoamia mahdollisuuksia; panee merkille, että nämä markkinat ovat alikehittyneitä unionissa; on tyytyväinen komission aloitteeseen tarkistaa eurooppalaista riskipääomarahastoa (EuVECA) ja eurooppalaista yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistunutta rahastoa (EuSEF) koskevaa lainsäädäntöä; painottaa lisäksi, että komission on kiireesti puututtava kansallisia rajoja noudattelevaan hajanaisuuteen koko unionin investointirahastosektorilla;

44.

korostaa yritys- ja tuloverorakenteiden suunnittelun ja mahdollisten verohelpotusten vaikutusta pk-yritysten sisäiseen rahoituskapasiteettiin; kiinnittää huomiota siihen, että monissa jäsenvaltiossa pk-yritysten ja joidenkin monikansallisten yritysten verotuksessa on suuria eroja, mikä vaikuttaa kielteisesti pk-yritysten kilpailukykyyn ja heikentää merkittävästi pk-yrityksille eri lähteistä myönnettävän rahoituksen vaikuttavuutta; painottaa, että joidenkin monikansallisten yhtiöiden epäreilujen verokäytäntöjen vuoksi pk-yritykset joutuvat maksamaan jopa 30 prosenttia enemmän veroja kuin jos sovellettaisiin reiluja verokäytäntöjä, mikä vaikuttaa niiden sisäiseen rahoituskapasiteettiin; pitää tässä suhteessa myönteisenä komission verojen kiertämisen estämistä koskevaa pakettia, jolla pyritään yksinkertaisempaan, tehokkaampaan ja oikeudenmukaisempaan verotukseen EU:ssa; toteaa, että jäsenvaltioiden olisi pyrittävä oikeudenmukaiseen, tehokkaaseen ja avoimeen verotusjärjestelmään, joka houkuttelee rahoitusta ja investointeja, jotta voidaan parantaa pk-yritysten käynnistämis- ja kasvumahdollisuuksia; painottaa tarvetta ottaa käyttöön pk-yritysten rahoitusta koskevia poikkeuksia pääasiassa niiden käynnistysvaiheessa, jotta niillä on riittävästi varoja elinkaaren seuraavia vaiheita varten; painottaa, että tarvitaan veropolitiikkaa, joka keventää kokonaisverotaakkaa ja alentaa työn ja yritysten verotusta; pitää tärkeänä käsitellä velkarahoituksen painottamista verotuksessa;

45.

painottaa, että suora valtiontuki, joka ei vääristä kilpailun etuja, on toisinaan tarpeen tarvittavan rahoituksen varmistamiseksi uusyrityksille, mikroyrityksille, ja pk-yrityksille tarvittavan rahoituksen varmistamiseksi erityisesti silloin, kun sosioekonomiset olosuhteet eivät mahdollista muita rahoituslähteitä; painottaa julkisten järjestelmien ja pk-yritysten investointeja tukevien valtiontukijärjestelmien sekä uusien rahoitus- ja investointilaitosten syntymisen avoimuuden merkitystä;

46.

kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan ja hyödyntämään Sveitsissä vuonna 1934 perustetusta WIR-mallista saatuja kokemuksia lainanantojärjestelmänä pk-yritysten välillä ottaen huomioon, että WIR-järjestelmä toimii menestyksekkäästi makrotaloudellisena vakauttajana aikana, jolloin luottoa on vaikea saada, ja likviditeettikriisien yhteydessä;

47.

kehottaa komissiota antamaan Euroopan parlamentille vuotuisen kertomuksen täytäntöönpanoa koskevien aloitteiden tilasta ja sen vaikutuksesta unionin pk-yritysten rahoituksen saatavuuden paranemiseen; kehottaa komissiota sisällyttämään kertomukseen arvionsa strategisesta linjasta ja tarvittaessa suositeltavista muutoksista;

48.

kehottaa komissiota tutkimaan rakennerahastojen kaltaisia nykyisiä välineitä ja muita asiaan liittyviä ohjelmia sen osalta, onko niiden pk-yrityksille tarjoama rahoitusapu riittävää asetettuihin tavoitteisiin nähden, ja tarvittaessa tarkastelemaan niiden kriisiä lieventävää vaikutusta pk-yritysten kannalta;

49.

on tietoinen mikro- ja pk-yritysten kasvavasta merkityksestä kulttuurialan ja luovien toimialojen kasvulle, innovoinnille ja työllisyydelle sekä kulttuurisen ja kielellisen moninaisuuden säilyttämiselle ja edistämiselle;

50.

korostaa, että lokakuussa 2013 julkaistun komission kyselyn ”Survey on access to finance for cultural and creative sectors” tuloksista kävi ilmi, että kulttuurialan ja luovien alojen yrityksillä on erittäin suuria vaikeuksia saada lainoja ja että niillä on arviolta 8–13,3 miljardin euron rahoitusvaje;

51.

tähdentää, että kulttuurialalla ja muilla luovilla toimialoilla työskenteli Eurostatin tilastojen mukaan 2,9 prosenttia unionin työvoimasta eli 6,3 miljoonaa ihmistä vuonna 2014, mikä vastaa pankki- ja vakuutusalalla työskentelevien ihmisten määrää; korostaa edelleen, että kulttuuriala ja muut luovat toimialat muodostavat lähes 4,5 prosenttia Euroopan taloudesta, sillä miltei 1,4 miljoonaa pientä ja keskisuurta yritystä tuottaa ja jakaa kulttuurisisältöä ja luovaa sisältöä kaikkialla Euroopassa, ja korostaa, että kulttuurialan ja luovien toimialojen työllisyys on lisääntynyt jatkuvasti vuodesta 2008 lähtien, ne ovat yksi nopeimmin kasvavista toimialoista Euroopan taloudessa ja ne muodostavat 4,2 prosenttia koko unionin bruttokansantuotteesta;

52.

on tietoinen siitä, että investointien houkuttelemiseksi alueille kulttuuri ja innovoinnit ovat keskeisiä tekijöitä; tähdentää, että kulttuurialan ja luovien toimialojen töitä tuskin siirretään ulkomaille, sillä ne kytkeytyvät erityiseen kulttuuriseen ja historialliseen osaamiseen, joka osaltaan auttaa säilyttämään erilaista perinteistä taide- ja käsiteollisuutta; korostaa, että on tärkeää tukea vähemmistökielillä tai vähemmän käytetyillä kielillä toimivia pk-yrityksiä, sillä ne vaalivat ja edistävät Euroopan kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta, ja korostaa, että on tärkeää tukea kulttuuriperinnön ja sen suojelun parissa työskentelevien nuorten perustamia startup-yrityksiä;

53.

painottaa, että kulttuurialan ja luovien toimialojen edistäminen ja niihin investoiminen auttavat luomaan uusia työpaikkoja ja torjumaan nuorisotyöttömyyttä, sillä varsin monet nuoret suorittavat opintoja kyseisillä aloilla; panee merkille, että tuoreen tutkimuksen mukaan kulttuurialalla ja muilla luovilla toimialoilla työskentelee enemmän 15–29-vuotiaita kuin millään muulla talouden alalla: 19,1 prosenttia kulttuurialan ja luovien toimialojen työntekijöistä, kun taas talouden muilla aloilla tämänikäisten osuus on 18,6 prosenttia (19); kannustaa jäsenvaltioita tehostamaan kulttuurisen ja luovan osaamisen kehittämistä ja perustamaan koulutusjärjestelmien, luovien toimialojen yritysten sekä kulttuuri- ja taidelaitosten välille liiketaitojen kehittämisverkostoja monialaisen lähestymistavan edistämiseksi; kannustaa unionia ja jäsenvaltioita ulottamaan lahjakkuuden ja taitojen kehittämiseen tähtäävät ratkaisut myös kulttuurialaan ja muihin luoviin toimialoihin tarjoamalla esimerkiksi innovatiivisia ja joustavia apurahoja luovuuden, innovoinnin ja lahjakkuuden kehittämisen tueksi;

54.

huomauttaa, että komission vuonna 2013 tekemän tutkimuksen mukaan kulttuurialan ja luovien toimialojen rahoituksensaannin esteillä on aivan omanlaiset erityispiirteensä, sillä alan toimijoiden on vaikeampaa houkutella pääomaa ja investointeja, koska niillä on suppeat tietokannat, rahoituslähteistä ei ole saatavilla tietoja, niillä on puutteita liiketaidoissa, ne ovat riippuvaisia julkisista investointiohjelmista eikä niillä ole riittävästi tietoa, mikä johtuu ongelmista riskien arvioinnissa ja aineettoman omaisuuden, kuten teollis- ja tekijänoikeuksien, arvon laskemisessa;

55.

painottaa siksi, että kulttuurialan ja luovien alojen rahoituksensaannin helpottamiseksi tarvitaan alakohtaisia ratkaisuja ja erityisesti asiantuntemusta arvioitaessa riskejä, jotka liittyvät aineellisten vakuuksien puuttumiseen, riippuvuuteen aineettomista oikeuksista sekä markkinakysynnän epävarmuuteen digitaalisen muutoksen aikana; panee merkille, että tätä asiantuntemusta tarvitaan niin mikro- ja pk-yrityksissä kuin rahoituslaitoksissakin; painottaa, että teollis- ja tekijänoikeuksia voidaan käyttää vakuuksina; pitää tärkeänä verotusta ja teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaa yhdenmukaistettua unionin lainsäädäntökehystä, joka voisi houkutella investointeja ja rahoitusta kulttuurialan ja luovien toimialojen pk-yrityksille;

56.

on ilahtunut Luova Eurooppa -ohjelman takausjärjestelmän käynnistämisestä sen huomattavasta viivästyksestä huolimatta, sillä takausjärjestelmä vastaa keskeisellä tavalla kulttuurialalla ja muilla luovilla toimialoilla toimivien innovatiivisten ja kestävien hankkeiden kiireelliseen tarpeeseen saada lainarahoitusta, ja toteaa, että takausjärjestelmä kattaa mikroyrityksiä, pk-yrityksiä, pienempiä voittoa tavoittelemattomia yhdistyksiä ja kansalaisjärjestöjä, ja se on yksi keskeisistä keinoista taata tekijöille oikeudenmukainen korvaus; pitää myönteisenä takausjärjestelmässä esitettyä aloitetta pankkiireille ja rahoituksen välittäjille suunnatusta integroidusta koulutusjärjestelmästä; suosittaa painokkaasti, että tarpeelliset toimet pannaan täytäntöön vuoden 2016 aikana komission alkuperäisen ehdotuksen mukaisesti; muistuttaa, että rahoitusvajeen odotetaan komission ennakkoarvion mukaan olevan yli miljardi euroa vuosittain, ja toteaa, että rahoitusvajeella tarkoitetaan niiden investointien määrää, jotka menetetään, kun vakailla liiketoimintastrategioilla ja hyvillä riskiprofiileilla varustetut yhtiöt eivät joko saa lainaa tai päättävät olla hakematta sitä riittämättömien vakuuksien vuoksi;

57.

pitää myönteisenä unionin jäsenvaltioiden kulttuurialan ja luovien toimialojen rahoituksen saatavuutta käsittelevän asiantuntijaryhmän uutta raporttia, joka laadittiin avoimella koordinointimenetelmällä, ja korostaa, että komission on pantava täytäntöön raportin suositukset tehokkaampien ja innovatiivisempien välineiden kehittämiseksi ja rahoituksen saatavuuden helpottamiseksi;

o o

58.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 24, 22.1.2016, s. 2.

(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0069.

(3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0200.

(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0063.

(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0268.

(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0408.

(7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0004.

(8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0006.

(9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0290.

(10) http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?type=CRE&reference=20160413&;secondRef=ITEM-024&language=EN&ring=O-2016-000060

(11) EUVL C 19, 22.1.2014, s. 4.

(12) EUVL L 48, 23.2.2011, s. 1.

(13) EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36.

(14) https://www.ecb.europa.eu/pub/pdf/other/art2_mb201407_pp79-97en.pdf

(15) EBA/OP/2016/04, 23.3.2016.

(16) Komission vuotuinen pk-yrityksiä koskeva kertomus 2014/2015.

(17) EKP:n kyselytutkimus ”Access to Finance of Enterprises in the euro area – April to September 2015”.

(18) EKP:n kyselytutkimus ”Access to Finance of Enterprises in the euro area – April to September 2015”.

(19) Cultural times – the first global map of cultural and creative industries, joulukuu 2015.

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/165

P8_TA(2016)0359

Paras tapa hyödyntää pk-yritysten mahdollisuudet työpaikkojen luontiin

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2016 parhaasta tavasta hyödyntää pk-yritysten mahdollisuudet työpaikkojen luontiin (2015/2320(INI))

(2018/C 204/20)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 173 ja 49 artiklan,

—	ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

—	ottaa huomioon pk-yrityksiä tukevan aloitteen (COM(2008)0394),

—	ottaa huomioon komission tiedonannon EU:n sääntelyn toimivuudesta (COM(2013)0685),

—	ottaa huomioon komission Yrittäjyys 2020 -toimintasuunnitelman,

—	ottaa huomioon komission tiedonannon ”Toimintasuunnitelma pk-yritysten rahoituksen saannin parantamiseksi” (COM(2011)0870),

—	ottaa huomioon komission tiedonannon ”Tavoitteena työllistävä elpyminen” (COM(2012)0173),

—	ottaa huomioon Euroopan investointiohjelman,

—	ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman työllistävää elpymistä koskevasta tavoitteesta (1),

—	ottaa huomioon 5. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman pk-yritysten rahoituksen saannin parantamisesta (2),

—	ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2014 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Miten Euroopan unioni voi luoda yrityksille, liiketoiminnalle ja uusyrityksille otollisen ympäristön työpaikkojen luomiseksi?” (3),

—	ottaa huomioon maksuviivästyksiä koskevan direktiivin 2011/7/EU,

—	ottaa huomioon työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskeva Euroopan unionin ohjelman (EaSI-ohjelma),

—	ottaa huomioon EU:n tutkimus- ja innovointiohjelman ”Horisontti 2020”,

—	ottaa huomioon yritysten kilpailukykyä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevan EU:n ohjelman (COSME),

—	ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2014 antamansa päätöslauselman ”Top 10” -kuulemisesta ja pk-yrityksiin kohdistuvan EU:n sääntelytaakan keventämisestä (4),

—	ottaa huomioon komission kertomuksen ”Pienten ja keskisuurten yritysten sääntelytaakan keventäminen – Euroopan unionin sääntelyn mukauttaminen mikroyritysten tarpeisiin” (COM(2011)0803),

—	ottaa huomioon eurooppalaisia pk-yrityksiä koskevan komission vuosikertomuksen 2013/2014 – ”A Partial and Fragile Recovery”,

—	ottaa huomioon tammikuussa 2013 julkaistun Eurofoundin raportin työpaikkojen luomispotentiaalista uusissa kansainvälisissä yrityksissä (Born global: The potential of job creation in new international businesses),

—	ottaa huomioon vuonna 2013 julkaistun Eurofoundin raportin pk-yritysten rakenneuudistuksesta (Public policy and support for restructuring in SMEs),

—	ottaa huomioon vuonna 2016 julkaistun Eurofoundin raportin vuoden 2015 ERM-kertomuksesta ja työpaikkojen luomisesta pk-yrityksissä (ERM annual report 2015: Job creation in SMEs),

—

ottaa huomioon vuonna 2012 julkaistun Eurofoundin raportin julkisista toimenpiteistä itsensä työllistämisen tukemiseksi ja työpaikkojen luomisen auttamiseksi yhden henkilön yrityksissä ja mikroyrityksissä (Public measures to support self-employment and job creation in one-person and micro enterprises),

—	ottaa huomioon vuonna 2011 julkaistun Eurofoundin raportin pk-yritysten kriisistä ja työllisyydestä, työmarkkinasuhteista ja paikallisista kumppanuuksista (SMEs in the crisis: Employment, industrial relations and local partnership),

—	ottaa huomioon vuonna 2011 julkaistun Eurofoundin raportin työntekijöiden edustamisesta toimipaikan tasolla Euroopassa (Employee representation at establishment level in Europe),

—	ottaa huomioon vuonna 2014 julkaistun Eurofoundin raportin työmarkkinavuoropuhelusta mikroyrityksissä ja pienissä yrityksissä (Social dialogue in micro and small companies),

—	ottaa huomioon yritysten rahoituksensaantimahdollisuuksista joulukuussa 2015 tehdyn komission tutkimuksen (SAFE),

—	ottaa huomioon eurooppalaisia pk-yrityksiä koskevan komission vuosikertomuksen 2014/2015 – ”SMEs start hiring again”,

—	ottaa huomioon 10. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman kilpailukykyisten unionin työmarkkinoiden luomisesta 2000-lukua varten: taitojen ja pätevyyksien sovittaminen kysyntään ja työmahdollisuuksiin keinona toipua kriisistä (5),

—	ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman vihreän työllisyyden aloitteesta: vihreän talouden työllistämismahdollisuuksien hyödyntäminen (6),

—	ottaa huomioon 23. lokakuuta 2012 antamansa päätöslauselman pienistä ja keskisuurista yrityksistä (pk-yritykset): kilpailukyky ja liiketoimintamahdollisuudet (7),

—	ottaa huomioon EU:n suosituksen 2003/361/EY mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä,

—	ottaa huomioon pk-yritysten kansainvälistymistä koskevan vuoden 2015 Eurobarometri-tutkimuksen,

—	ottaa huomioon OECD:n vuonna 2015 tekemän tutkimuksen pk-yritysten ja yrittäjien rahoituksesta vuonna 2015 (Financing SMEs and Entrepreneurs 2015 – An OECD Scoreboard),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasiain valiokunnan mietinnön sekä aluekehitysvaliokunnan ja budjettivaliokunnan lausunnon (A8-0248/2016),

toteaa, että pk-yritykset (joita oli 28 jäsenvaltion unionissa vuonna 2014 kaikkiaan 22,3 miljoonaa (8)) luovat enemmän työpaikkoja kuin muut yksityisen sektorin yritykset ja ne luovat noin kaksi kolmannesta kaikista yksityissektorin työpaikoista EU:ssa, sekä ottaa huomioon, että pk-yritykset vaikuttavat merkittävästi ja myönteisesti EU:n sosiaalis-taloudelliseen kasvuun ja kehitykseen; muistuttaa, että pk-yritysten tukeminen auttaa torjumaan unionin työttömyyttä (tällä hetkellä 8,9 prosenttia) ja nuorisotyöttömyyttä (tällä hetkellä 19,4 prosenttia) (9); toteaa, että työttömiä on nyt ennätyksellisen paljon: noin 23 miljoonaa vuonna 2015;

B.	toteaa, että vuonna 2014 pk-yritykset edistivät työllisyyden kasvua huomattavasti ja että niiden osuus muilla kuin rahoitukseen liittyvillä talouden aloilla tapahtuneesta kasvusta oli jopa 71 prosenttia;

ottaa huomioon, että työpaikkojen luomiseen pk-yrityksissä vaikuttavat useat sisäiset ja ulkoiset tekijät ja että ulkoisten tekijöiden osalta välttämättömiä edellytyksiä ovat hallittavissa oleva kilpailu (myös monikansallisten yritysten ja harmaan talouden kanssa), hallinnollinen taakka ja tuotannon kokonaiskustannukset sekä rahoituksen ja osaavien työntekijöiden saatavuus;

D.	toteaa, että äskettäisestä Eurofoundin tutkimuksesta käy ilmi, että työpaikkoja luovat pk-yritykset ovat usein nuoria, innovatiivisia, kansainvälisesti aktiivisia, kaupunkialueilla sijaitsevia ja osaavien johtajien johtamia ja että niillä on kattavat kasvu- ja investointistrategiat;

E.	toteaa, että pk-yrityksillä on tärkeä rooli taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisessa ja että pk-yritykset osaltaan edistävät älykkäämpää, kestävää ja osallistavaa kasvua; toteaa, että pk-yrityksillä on tärkeä merkitys alueilla ja etenkin maaseudulla;

F.	ottaa huomioon, että huolimatta siitä, että 90 prosenttia maailmanlaajuisesta talouskasvusta tapahtuu EU:n ulkopuolella, vain 13 prosenttia pk-yrityksistä on harjoittanut kansainvälistä toimintaa EU:n ulkopuolella;

G.	ottaa huomioon, että pk-yritykset ovat erilaisia eri puolilla unionia, eli niiden mittasuhteet ja vaikutus kansalliseen talouteen vaihtelevat; toteaa, että nämä erot juontuvat menneisyydestä;

ottaa huomioon pulan pätevistä työntekijöistä ja tähän liittyvät erot eri puolilla EU:ta sekä pääasiassa vuonna 2004 EU:hun liittyneistä jäsenvaltioista ja euroalueen kriisimaista muihin jäsenvaltioihin kohdistuneen pätevien työntekijöiden muuttovirran, minkä seurauksena on syntynyt syrjäisiä alueita, joilla on aivovuodon takia pulaa osaavista työntekijöistä;

I.	toteaa, että sisämarkkinasäännöistä huolimatta pk-yritysten sääntelykehykset ovat Euroopan unionissa edelleen huomattavan erilaisia, mikä koskee erityisesti varmuutta tulevasta sääntelystä ja yleisesti sääntelyn oikeudellista laatua;

ottaa huomioon, että pk-yritysten edustajat mainitsevat korkeat työvoimakustannukset yhdeksi merkittävimmistä työpaikkojen luomista rajoittavista tekijöistä ja odottavat näiden kustannusten vähentämistä, sillä työvoimakustannusten on havaittu olevan suurimmat ylisäännellyissä ja -byrokraattisissa järjestelmissä;

K.	toteaa, että pk-yritysten on pienemmän kokonsa vuoksi hankalampi noudattaa sääntelyvaatimuksia kuin suuryritysten;

toteaa, että työntekijöiden edustus ja työmarkkinavuoropuhelu eivät ole yhtä yleisiä pk-yrityksissä kuin suuremmissa yrityksissä ja että joidenkin maiden ammattiyhdistykset ovat asettaneet painopisteekseen työntekijöiden edustuksen lisäämisen pk-yrityksissä esimerkiksi kannustamalla pk-yrityksiä perustamaan työpaikkaneuvostoja (10);

ottaa huomioon, että yhteisötalous ja solidaarinen talous työllistävät yli 14 miljoonaa ihmistä, eli noin 6,5 prosenttia EU:n työntekijöistä; ottaa huomioon, että EU:ssa on 2 miljoonaa yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yritystä, joiden osuus EU:n yrityksistä on 10 prosenttia; ottaa huomioon, että yhteisötalouden yritykset ovat osoittautuneet kestäviksi talouskriisin aikana;

N.	ottaa huomioon, että pk-yritykset kestävät paremmin talouskriisiä työpaikkojen menettämisen kannalta ja että erityisesti teollisuuden ja palvelualojen osuuskunnat ovat kestäneet vuonna 2008 alkanutta kriisiä paremmin kuin muut samoilla aloilla toimivat yritykset;

O.	ottaa huomioon, että yritysten siirtäminen työntekijöille osuuskuntamuodossa on osoittautunut korkean selviytymisasteensa perusteella hyvin toimivaksi yritysten siirtämisen tyypiksi (11);

P.	toteaa, että liian monet työpaikat jäävät täyttämättä työntekijöiden vähäisen liikkuvuuden takia ja siksi, että eräät koulutusjärjestelmät eivät vastaa nykyisten työmarkkinoiden todellisuutta;

ottaa huomioon, että vihreä sektori oli taantuman aikana nettomääräisesti yksi tärkeimmistä työpaikkojen luojista Euroopassa ja että pitkän aikavälin suunnitelman pohjalta vihreällä sektorilla toimivat pk-yritykset luovat työpaikkoja, jotka kestävät paremmin globalisoituneen talouden nykyisiä ulkoisvaikutuksia (12);

R.	ottaa huomioon, että pk-yritysten sopimusjärjestelyistä ja työn organisoinnista on yleisesti ottaen vaikea löytää tietoja;

ottaa huomioon, että Eurofoundin mukaan työolot ja myös työajat on järjestelty monissa maissa joustavammin ja epävirallisemmin pk-yrityksissä kuin suurissa yrityksissä; ottaa huomioon, että kriisin alustavana vaikutuksena näyttää olleen ”sisäisten” joustavuuksien lisääntyminen, kun organisaatiot yrittävät selviytyä ulkoisten olosuhteiden ja kysynnän muutoksista;

T.	ottaa huomioon, että EKP:n mukaan valtionvelkakriisi lisäsi pankkien rahoituskustannuksia euroalueen kriisimaissa ja että nämä kustannukset siirrettiin pk-yritysten kannettaviksi korkeampien lainakorkojen tai pienempien lainojen muodossa;

U.	katsoo, että EU:n talousarvion avulla olisi edistettävä pitkäaikaisten, laadukkaiden ja pätevyyttä vaativien työpaikkojen luomista ja pk-yritysten mahdollisuuksia luoda ihmisarvoisia ja kestäviä työpaikkoja;

toteaa, että rahoituksen saannin vaikeus on edelleen merkittävimpiä pk-yritysten perustamisen ja kasvun esteitä, erityisesti kun on kyse yhteisötalouden yrityksistä; toteaa, että tämä johtuu muun muassa siitä, että koko unionissa ei ole tarjolla riittävän monipuolista oman pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden valikoimaa ja riskipääomaa, joita tarvitaan yrityksen kasvu-uralla;

ottaa huomioon, että yrittäjiin suhtaudutaan joissakin yhteiskunnissa historiallisista syistä melko kielteisesti, mikä heijastuu joissakin tapauksissa myös siinä, että hallitukset kohtelevat pk-sektoria syrjivästi verrattuna esimerkiksi näissä maissa ulkomaisille investoinneille ja erityisesti monikansallisille yrityksille luotuun suotuisaan ympäristöön;

X.	ottaa huomioon, että monikansallisten yritysten ja pk-yritysten epätasapuoliset toimintaedellytykset ovat seurausta myös voittojen siirtämisestä veroparatiiseina pidettyihin maihin;

Y.	ottaa huomioon, että komission tutkimuksissa ei ole esitetty yksityiskohtaista arviointia tulevan transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden (TTIP) mahdollisista vaikutuksista pk-yrityksiin eri jäsenvaltioissa;

Mahdollisuudet työpaikkojen luomiseen ja ammattitaitoinen työvoima

palauttaa mieliin, että lähes 99 prosenttia eurooppalaisista yrityksistä on pk-yrityksiä, minkä vuoksi ne muodostavat EU:n talouden selkärangan;

katsoo, että jotta voidaan parantaa edellytyksiä luoda laadukkaita työpaikkoja pk-sektorilla, jäsenvaltioiden ja komission on käsiteltävä seuraavia ongelmia, joita esiintyy epätasaisesti eri jäsenvaltioissa ja eri alueilla: pätevyysvajaus, tulevien osaamistarpeiden riittämätön arviointi, ammattitaidon kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuus, aivovuoto, tarpeeton sääntelyrasitus ja sääntelyyn liittyvä epävarmuus kaikilla aloilla, työmarkkinoiden sidosryhmien riittämätön vuoropuhelu, rahoituksen ja julkisten hankintojen rajattu saatavuus, vähäinen innovointikapasiteetti ja huono uusien teknologioiden saatavuus, pk-yritysten riittämätön tukeminen julkisessa investointipolitiikassa, harmaa talous ja petokset sekä monikansallisten yritysten etulyöntiasema;

katsoo, että edellä mainittujen rakenteellisten ongelmien ratkaiseminen johtaisi muun muassa entistä reilumpaan kilpailuun ja sosiaaliturvamaksu- ja veropohjan laajentamiseen entistä suurempaan määrään taloudellisia toimijoita, mikä tarjoaisi jäsenvaltioille mahdollisuuden rahoittaa työpaikkojen luomista erityisesti pk-yrityksissä suosivia politiikkoja ja varmistaa jäsenvaltioiden välinen reilu kilpailu ja oikeudenmukaisemmat markkinaolosuhteet;

korostaa tarvetta luoda sääntelykehys, jolla kannustetaan kestävää kasvua ja laadukkaita työpaikkoja edistäviä investointeja;

toteaa, että muun muassa työvoimakustannukset vaikuttavat liiketoiminnan osana pk-yritysten mahdollisuuteen luoda työpaikkoja ja voivat vaikuttaa niiden kilpailukykyyn; painottaa siksi, että verorasitus olisi siirrettävä työstä muihin verotuslähteisiin, jotka eivät ole niin haitallisia työllisyyden ja kasvun kannalta, mutta samalla olisi taattava riittävä sosiaaliturva;

korostaa, että työntekijöiden suojelu on saatava korkeatasoiseksi ja että työttömyyttä ei pitäisi pyrkiä vähentämään siten, että työvoimakustannuksia alennetaan työntekijöiden suojelusta tinkimällä; varoittaa lisäksi, että työntekijöiden palkkojen ja oikeuksien karsiminen saattaa johtaa ammattitaitoisten työntekijöiden siirtymiseen muualle ja vaarantaa työpaikkojen turvaamisen, mikä uhkaa johtaa pätevien työntekijöiden puutteeseen pk-yrityksissä ja aiheuttaa työtä koskevaa epävarmuutta Euroopassa; katsoo, että työmarkkinoiden joustavuuden lisääminen ei saisi johtaa työntekijöiden suojelun heikentämiseen, koska tämä ei lisää pk-yrityksen mahdollisuuksia luoda työpaikkoja;

katsoo, että eräiden ammattien tarpeeton muuttaminen akateemisiksi ei ratkaise ongelmaa, joka koskee ammattitaitoisten työntekijöiden pulaa pk-yrityksissä; katsoo, että olisi lisättävä tukea ammatilliselle koulutukselle ja etenkin harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdistäville järjestelmille, joita toteutetaan yhdessä pk-yritysten kanssa; korostaa, että ammatillinen koulutus on tärkeä väline nuorisotyöttömyyden vähentämisessä, ja kehottaa tukemaan pk-yrityksiä kouluttamaan nuorista päteviä työntekijöitä ja auttamaan siten osaltaan nuorisoa osallistumaan työmarkkinoille ja yhteiskuntaan; huomauttaa, että yhdessä jäsenvaltiossa käytettyä harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdistelevää koulutusmallia ei voida kopioida sellaisenaan toiseen jäsenvaltioon;

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään vahvaa yrittämisen kulttuuria sisällyttämällä siihen liittyvien taitojen opettamisen koulutukseen;

katsoo, että pk-yrityksissä toteutettavan harjoittelun malleja olisi edistettävä jäsenvaltioissa myös verotuksellisin ja taloudellisin kannustimin ja laatujärjestelmillä, mukaan lukien asianmukainen työsuojelu; palauttaa mieliin, että pk-yrityksillä on hyvin erityiset ammattitaitotarpeet; korostaa, että tähän liittyen on lisäksi edistettävä harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdisteleviä koulutusohjelmia sekä koulutus- ja harjoittelumahdollisuuksien yhdistämistä;

10.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään yhteistyömuotoja, joissa ovat mukana niiden hallinnon kaikki tasot, yritykset, mukaan lukien yhteistalouteen liittyvät yritykset, ammattiliitot, koulutuslaitokset ja muut sidosryhmät, jotta jäsenvaltiot voivat mukauttaa koulutusjärjestelmiään ammattitaidon/pätevyyden ja työmarkkinoiden ja erityisesti pk-yritysten tarpeiden välisen kuilun torjumiseksi; kehottaa kannustamaan epävirallisen koulutuksen lisäämistä, kuten työssäoppimista ja tietojen jakamista henkilöstön kesken;

11.

korostaa, että yritykset ja myös pk-yritykset ja mikroyritykset ovat ratkaisevan tärkeässä asemassa, kun koulutusjärjestelmiä ja ammatillisia koulutusohjelmia muutetaan sekä opetusmenetelmien että opetusohjelmien suunnittelun osalta yhteistyössä päätöksentekijöiden ja työmarkkinaosapuolten kanssa, jotta voidaan keskittyä voimakkaammin 2000-luvulla tarvittavaan ammattitaitoon ja erityisesti digitaalisiin taitoihin, kriittiseen ajatteluun, ongelmanratkaisuun ja tiimityöhön; painottaa tässä yhteydessä käytännön ja todellisen kokemuksen merkitystä;

12.

korostaa, että on tärkeää poistaa innovatiivisia pk-yrityksiä haittaava osaamisvaje; pitää tarpeellisena, että komissio edistää ennen kaikkea asiaa koskevaa koulutusta, joka voi olla avuksi innovatiivisille pk-yrityksille tärkeään tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvän osaamisvajeen poistamisessa;

13.

katsoo, että jotta työn kysyntä ja tarjonta voivat kohdata, jäsenvaltioiden on tehtävä koulujärjestelmien uudistuksia, joissa otetaan huomioon muuttunut sosiaalinen ympäristö, ja painotettava yhden tai useamman kielen ja teknisten innovaatioiden opetusta ja oppimista;

14.

kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan riittävää koulutusta ja varmistamaan opettajien jatkuvan kehittymisen ajan tasalla olevien opetusmenetelmien edistämiseksi ja 2000-luvulla tarvittavien taitojen ja valmiuksien kehittämiseksi;

15.

kehottaa myös toteuttamaan lisätoimenpiteitä, joilla edistetään yli 50-vuotiaiden pääsyä työmarkkinoille, yritystoimintaan ja koulutukseen ja joiden tavoitteena on torjua pitkäaikaistyöttömyyttä sekä tähän ryhmään kuuluvien työntekijöiden ja heidän perheidensä sosiaalisen syrjäytymisen vaaraa;

16.

katsoo, että pk-yrityksillä on tärkeä tehtävä vihreiden työpaikkojen luomisessa; kannustaa lisäinvestointeihin, jotta voidaan hyödyntää pk-yritysten mahdollisuuksia muuntaa ekologiset haasteet liiketoimintamahdollisuuksiksi;

17.

panee merkille innovoinnin ja yrittäjyyden edistämisen kannalta ratkaisevan tärkeiden itsenäisten ammatinharjoittajien ja mikroyritysten kasvavan merkityksen; on kuitenkin huolissaan koko EU:ssa yhä yleisemmästä näennäisesti itsenäisenä ammatinharjoittajana toimimisesta, jota ei tulisi pitää myönteisenä ”mikroyritysten määrän lisääntymisenä”, vaan se pikemminkin aiheuttaa työhön liittyvää epävarmuutta, johtaa epäsuotuisiin työoloihin ja sosiaaliturvan huononemiseen tai lakkaamiseen ja heikentää myös kuvaa yrittäjyydestä ja asettaa monet ihmiset haavoittuvaiseen asemaan, mikä luo uusia ratkaistavia sosiaalisia ongelmia;

18.

korostaa, että sääntelyn hallinnollinen taakka on suhteettomasti suurempi itsenäisille ammatinharjoittajille ja mikroyrityksille kuin suuremmille yrityksille; katsoo siksi, että kaikkien näennäisyrittäjyyttä koskevien toimenpiteiden on oltava selvästi kohdennettuja, eikä niillä saa aiheuttaa tarpeetonta hallinnollista taakkaa yksittäisille henkilöille;

19.

on huolissaan lukuisien itsenäisten ammatinharjoittajien epävarmoista työolosuhteista ja lisääntyvästä köyhyydestä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään mikro- ja pienyritysten yhteistyöverkostoja osuuskuntamuodossa (kuten yksittäisten tuottajien osuuskunnat, freelance -työntekijöiden osuuskunnat, pk-yritysten osuuskunnat, toiminta- ja työllisyysosuuskunnat), sillä tällaiset verkostot vahvistavat huomattavasti ne muodostavien yksiköiden kestävyyttä ja työllistämismahdollisuuksia;

20.

panee merkille Euroopan investointiohjelman, jonka avulla on tarkoitus luoda uusia työpaikkoja ja edistää innovointia ja kilpailukykyä; toivoo, että Euroopan investointihankeportaali, joka on avoin EU:n investointikelpoisten hankkeiden valmisteluun liittyvä väline, auttaa suuntaamaan sijoittajat olemassa oleviin mahdollisuuksiin ja rahoittamaan pk-yritysten ja uusyritysten kehittämistä merkittävänä ja kestävänä keinona vähentää työttömyyttä sekä edistää laadukasta pitkäaikaistyöllistymistä; kehottaa siksi sisällyttämään Euroopan investointihankeportaaliin eri luokkia, joilla on omat kynnysarvonsa, jotta pk-yritykset ja startup-yritykset voivat hyötyä täysimääräisesti tämän välineen toiminnasta;

21.

muistuttaa, että unioni on sitoutunut vahvistamaan teollista pohjaansa ja asettanut tavoitteeksi, että vuoteen 2020 mennessä teollisuustuotannon osuus BKT:stä on vähintään 20 prosenttia ja että sitä olisi kasvatettava 30 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä; katsoo, että tämä on oleellinen edellytys työllisyystilanteen parantamiselle Euroopassa;

22.

korostaa ennakoivan lainsäädännön merkitystä ja prosessien helpottamista tietointensiivisen ja erittäin innovatiivisen pk-sektorin (yhteisötalouden yritykset ja osuustoiminnallinen yrittäjyys mukaan luettuna) nopean kehityksen yhteydessä, ja painottaa sen roolia älykkään erikoistumisen yhteydessä pitäen mielessä kaupunkeja koskevan EU:n toimintaohjelman, ja kohdistaa odotuksia tulevaan Amsterdamin sopimukseen sekä verkostoitumisen ja eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden kaltaisten rakenteiden rooliin;

23.

toteaa, että sellaisten jäsenvaltioiden pk-yritykset, joissa ei ole julkisia investointipankkeja, voivat olla epäedullisessa asemassa verrattuna yrityksiin maissa, joissa toimii julkisomisteisia investointipankkeja, sillä yleisen edun arviointi ei ole yksityisten pankkilaitosten ensisijainen tavoite;

24.

kehottaa jäsenvaltioita valvomaan pk-yritysten yhdenvertaista pääsyä julkisille hankintamarkkinoille koskevan lainsäädännön täytäntöönpanoa;

25.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään osuustoiminnallisten yritysten perustamista ja kehittämistä, sillä ne ovat osoittautuneet kestävämmiksi kriisin aikana ja vähemmän alttiiksi työpaikkojen menettämiselle kuin keskivertoyritykset sekä kykeneviksi luomaan työpaikkoja, joita ei siirretä muualle; kehottaa EIP:tä ja komissiota ilmoittamaan parlamentille tähän mennessä toteutetut käytännön toimenpiteet, joilla parannetaan osuuskuntien ja yhteisötalouden yritysten rahoituksen saatavuutta;

26.

katsoo, että EU:n ja jäsenvaltioiden politiikoissa ei pitäisi keskittyä ainoastaan startup-pk-yrityksiin ja uusien työpaikkojen luomiseen pk-yrityksissä, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan jatkossakin yritysten siirtämistä työpaikkojen säilyttämisen välineenä pk-yrityksissä, joita uhkaa toiminnan päättyminen; kehottaa edistämään yritysten siirtämistä työntekijöille osuuskuntina, koska se on menestyksekäs yritysten siirtämisen muoto;

27.

kehottaa komissiota ottamaan entistä tehokkaammin mukaan jäsenvaltiot sekä alue- ja paikallisviranomaiset, korkea-asteen koulutuslaitokset, kansalaisyhteiskuntaa edustavat yhdistykset, yritykset, ammattiliitot ja rahoituslaitokset, jotta EU:n rahoituslähteitä (esim. ESIR, ESR, EAKR, COSME, Horisontti 2020 ja Erasmus+) voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti ja jotta voidaan helpottaa tietojen, neuvojen ja rahoituksen saantia, sillä saannin vaikeus on edelleen yksi merkittävimmistä pk-yritysten kasvun ja työpaikkojen luomista koskevan potentiaalin esteistä; korostaa myös eurooppalaisen EUREKA-tutkimusaloitteen puitteissa pk-yrityksille suunnattujen rajatylittävien tukiohjelmien merkitystä pk-yritysten ja tutkimuslaitosten yhteistyön helpottamisessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita koordinoimaan paremmin pk-yrityksille tarkoitettuja eri rahoitusvälineitä;

28.

korostaa tässä yhteydessä, että tähän mennessä näitä mahdollisuuksia koskeva koulutus ja tiedotus on ollut erittäin vähäistä verrattuna todellisiin tarpeisiin ja moniin mahdollisuuksiin, joita nämä varat voivat tarjota;

29.

kehottaa komissiota laatimaan yhdessä kansallisten yhteyspisteiden kanssa ainoastaan pk-yrityksille kohdistettuja vakuuttavia ja tehokkaita tiedotuskampanjoita Horisontti 2020 -ohjelman nopeutettua innovointia koskevasta välineestä;

30.

kehottaa pk-yrityksiä (myös mikroyrityksiä) sekä paikallis- ja alueviranomaisia hyödyntämään täysimääräisesti olemassa olevia mahdollisuuksia yhdistää rakenne- ja investointirahastot (ERI-rahastot) sekä ESIR-rahasto, koska ne ovat toisiaan täydentäviä välineitä; suosittaa, että alakohtaisissa ja monen valtion investointijärjestelyissä yhdistellään ERI- ja ESIR-rahastoja, ja kehottaa komissiota ja EIP-ryhmää tehostamaan toimiaan näiden järjestelyjen vakiinnuttamiseksi, jotta edistetään Euroopan investointipankkiryhmän rahoitustuotteita ja parannetaan pk-yritysten rahoituksensaantia;

31.

korostaa, että on lisättävä investointeja tutkimukseen, innovointiin, korkeatasoiseen koulutukseen ja kehittämiseen, jotta voidaan edistää laadukasta kasvua ja eurooppalaisten pk-yritysten työpaikkojen luomisen mahdollisuuksia; painottaa, että ESIR-rahaston pk-yrityksiä koskevasta osasta on osoitettu 75 miljardia euroa pk-yritysten tukemiseen; pitää myönteisenä, että ESIR-rahaston pk-yrityksille tarkoitetun rahoituksen täytäntöönpano on onnistunut hyvin tähän mennessä hyväksytyissä hankkeissa;

32.

pyytää komissiota löytämään monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 tarkistamisen yhteydessä keinon korvata täysimääräisesti Horisontti 2020 -ohjelman määrärahoista Euroopan strategisten investointien rahaston hyväksi tehdyt leikkaukset, koska rahaston merkitystä pidettiin tärkeänä talouskehitykselle ja työpaikkojen luonnille erityisesti pk-yrityksissä;

33.

pitää myönteisenä sitä, että pk-yritysten tukemisessa siirrytään rahoitusvälineiden käyttöön, mutta katsoo, että avustusrahoitus olisi säilytettävä, kun sillä on ratkaiseva ja tarpeellinen rooli edistettäessä innovaatioita, kehittämistä ja tutkimusta, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä työpaikkojen luomiseksi ja Euroopan tulevan taloudellisen menestyksen turvaamiseksi;

34.

kannustaa sekä jäsenvaltioita että komissiota pyrkimään kokonaisvaltaisen pk-yrityksille annettavan tuen puitteissa edelleen merkittävästi yksinkertaistamaan EU-rahoituksen hakemista vuoteen 2017 mennessä; kannustaa myös yksinkertaistamaan hankkeita koskevia hakumenettelyjä sekä hallinnointia ja seurantaa tai valvontaa erityisesti ottamalla käyttöön yhtenäisen EU:n laajuisen sähköisen julkisia hankintoja koskevan menettelyn, täydellisen sähköisen koheesion ja riskiin perustuvan yhtenäisen tarkastuksen sekä vähentämään tietovaatimuksia ja optimoimaan sääntelyä laajasti ylisääntelyn poistamiseksi; korostaa kuitenkin tarvetta varmistaa asianmukainen tasapaino yksinkertaistamisen sekä sääntöjenvastaisuuksien ja petosten havaitsemisen ja ehkäisemisen välillä; pyytää komissiota antamaan lainsäädäntöehdotuksia koheesiopolitiikkaa koskevien asetusten muuttamiseksi väliarvioinnin/tarkistuksen yhteydessä, jotta voidaan helpottaa pk-yritysten ja erityisesti laajentumaan pyrkivien uusyritysten rahoituksen saantia; palauttaa mieliin, että komission laskelmien mukaan EU:n sähköiset hankintamenettelyt, avoimuus ja hallintomenojen vähentäminen voisivat auttaa säästämään jopa 50 miljardia euroa vuodessa;

35.

pyytää, että ennen kuin komissio käynnistää kattavan keskustelun parlamentin kanssa tulevasta rahoituskehyksestä ja koheesiopolitiikasta vuoden 2020 jälkeen, se suorittaa tarvittavat määrälliset tutkimukset pk-yritysten tukitoimien ja -välineiden vaikutusten mittaamiseksi, koska siten olisi mahdollista tehdä valmisteluja seuraamalla tuloksia ja arvioimalla niiden vaikuttavuutta verrattuna sellaisiin tukimuotoihin, joita ei ole suunnattu tiettyä kokoa pienemmille yrityksille;

36.

korostaa EU:n tukirahoitustoimien ja sähköisten julkisten palvelujen saatavuuden merkitystä pienemmillä kaupunkialueilla ja maaseudulla sijaitseville pk-yrityksille, sillä nämä toimet ja palvelut parantavat pk-yritysten työllistämismahdollisuuksia ja edistävät väestökadon vaarassa olevien alueiden talouden kehittämistä;

37.

kehottaa pk-yrityksiä kaventamaan sukupuolten välisiä eroja työmarkkinoilla muun muassa työllisyyden ja palkkojen osalta tarjoamalla tai tukemalla lastenhoitopalveluja, hoitovapaita ja huoltajien joustavia työaikoja ja varmistamalla, että samanarvoisesta työstä maksetaan miehille ja naisille sama palkka;

38.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan paikallisen lastenhoitoinfrastruktuurin tarjoamisen, jotta voidaan helpottaa vanhempien pääsyä osaksi työvoimaa;

39.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään tieto- ja viestintätekniikan sekä STEM-tieteiden (science – luonnontieteet, technology – teknologia, engineering – insinööritieteet ja math – matematiikka) opetusta, jotta sekä nykyinen että tuleva työvoima saavat tarvittavia digitaalisia taitoja; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan ohjelmia, kuten verkossa tarjottavia avoimia kursseja, joiden avulla nuoret työttömät voivat hankkia digitaalisia taitoja, ja kannustaa samaan myös yli 50-vuotiaiden ja aktiivisten ikääntyneiden kohdalla;

40.

korostaa, että startup-yrityksille, pk-yrityksille ja mikroyrityksille on luotava kohdennettuja kannustimia, joilla helpotetaan näiden yritysten perustamista ja toimintaa, ja että pätevän työvoiman palkkaamista ja työntekijöiden kouluttamista on helpotettava;

41.

katsoo, että oppimiseen ja ammatilliseen koulutukseen liittyvää eurooppalaista liikkuvuutta on tehostettava;

42.

kehottaa jäsenvaltioita, aluehallintoja, koulutuslaitoksia ja työmarkkinaosapuolia luomaan nuorille mahdollisuuksia yrittäjätaitojen hankkimiseen ja tunnustamaan ja vahvistamaan paremmin epävirallisen koulutuksen ja osaamisen; korostaa myös yritysten mentoroinnin merkitystä nuorille yrittäjille ja toimintaansa aloitteleville pk-yrityksille, jotta onnistumisastetta sekä yritysten ja työpaikkojen pysyvyyttä voidaan kohentaa;

43.

on vakuuttunut siitä, että mestarintodistus on säilytettävä;

44.

pitää myönteisenä nuorten yrittäjien Erasmus-ohjelmaa, joka auttaa nuoria yrittäjiä saamaan tietämystä ja hyödyllisiä taitoja, joita yritysten käynnistäminen ja/tai menestyksekäs johtaminen edellyttävät; katsoo, että jäsenvaltioiden ja komission olisi jatkettava tällaisten ohjelmien tukemista, jotta kohderyhmät tuntisivat ne paremmin ja jotta useampia nuoria voitaisiin auttaa yritysten kehittämisessä ja menestymisessä;

45.

kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään suotuisia lainsäädäntökehyksiä, jotta edistetään ja tuetaan nuorten työllistymistä pk-yrityksissä tai kannustetaan heitä oman yrityksen perustamiseen, mihin käytettäviä keinoja ovat tiedonsaannin parantaminen, täsmäneuvonta, luoton ja rahoitusjärjestelyjen saatavuuden parantaminen sekä keskitettyjen asiointipisteiden käyttöön ottaminen; katsoo, että tällaisiin kehyksiin olisi kuuluttava myös opiskelijoiden työharjoitteluohjelmien edistäminen, jotta he voivat saada ensimmäiset käytännön kokemuksensa pk-yrityksessä, samalla kun taataan asianmukainen sosiaaliturva;

46.

huomauttaa, että on toteutettava toimenpiteitä, jotka mahdollistavat paremmin tutkintojen ja tutkintotodistusten – esimerkiksi verkossa avoimista massakursseista myönnettävien tutkintotodistusten ja sähköisten todistusten – tunnustamisen Euroopassa, sekä epävirallisen oppimisen validoinnin, jotta ammattitaitoiset työntekijät voivat hyödyntää tietojaan ja osaamistaan kaikkialla Euroopassa;

47.

suhtautuu myönteisesti yrityksen maksukyvyttömyyttä koskevaan komission lainsäädäntöehdotukseen, joka sisältää varhaisen vaiheen uudelleenjärjestelyn ja uuden mahdollisuuden antamisen, jotta voidaan torjua epäonnistumisen pelkoa ja varmistaa, että yrittäjät saavat uuden mahdollisuuden;

48.

korostaa, että yritysten yhteiskuntavastuu on pitkä eurooppalainen perinne ja että yhteiskunnallisesti vastuulliset yritykset toimivat yhä kaikille esimerkkeinä; korostaa, että pk-yrityksillä voi olla merkittävä asema ympäristön, yhteiskunnan ja talouden kannalta kestävän kasvun varmistamisessa;

Suotuisa ja vakaa sääntelykehys

49.

kehottaa jäsenvaltioita välttämään liiallista sääntelyä, joka jähmettää yritysten kilpailukyvyn ja mahdollisuuden luoda uusia työpaikkoja; katsoo, että sääntelyyn ja hallintoon liittyvän tarpeettoman taakan poistaminen, johon yhdistetään järkevän ja kestävän sääntelyn käyttö, mukaan lukien pk-yritystestin järjestelmällinen käyttö, ja sen tehokas kansallinen täytäntöönpano, on oikea tapa vähentää pk-yritysten kustannuksia ja parantaa näiden yritysten mahdollisuuksia luoda uusia työpaikkoja; korostaa, että tämä ei saa vaarantaa työntekijöiden suojelemista;

50.

katsoo, että suotuisa ja vakaa sääntelykehys sekä määräysten luontainen selkeys ovat keskeisiä edellytyksiä laadultaan kestävien työpaikkojen luomiselle pk-yrityksissä; katsoo, että tämän sääntelyvarmuuden pitää käsittää esimerkiksi sopimusoikeus ja vero- ja sosiaalilainsäädäntö, työntekijöiden suojeleminen sekä verotussäännökset ja oikeusvarmuus ja menettelyjen tehokkuus; katsoo, että vakaa sääntelykehys saavutetaan parhaiten ottamalla työmarkkinaosapuolet jatkuvalta pohjalta mukaan päätöksentekoprosesseihin;

51.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon, että jos pk-yritykset pitävät hallinnollisten vaatimusten vaikutuksia kohtuuttomina, olisi harkittava järjestelmällisesti taakan ja esteiden minimointia koskevia toimenpiteitä, samalla kun varmistetaan, että työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suoja on riittävä; korostaa tässä yhteydessä, että erityisiä esteitä varten tarvitaan räätälöityjä ratkaisuja, kun otetaan huomioon pk-yritysten laaja kirjo;

52.

pitää tärkeänä pk-yrityksiin myönteisesti suhtautuvaa, tehokasta, joustavaa ja herkästi reagoivaa jäsenvaltioiden julkishallintoa, jotta voidaan edistää yrittäjyyteen liittyviä arvoja, mahdollistaa pk-yritysten kasvu ja antaa näille yrityksille mahdollisuus käyttää niiden koko potentiaali luoda laadukkaita työpaikkoja;

53.

kehottaa komissiota edistämään tehokasta jäsenvaltioiden välistä parhaiden käytäntöjen vaihtoa, joka koskee niiden erilaisia pk-yritysten sääntelyn malleja; pitää tässä suhteessa myönteisenä pk-yritysedustajien verkostoa, jonka tehtävänä on parantaa kuulemismenettelyä kansallisten pk-yritysten kanssa ja yhteistyötä EU:n jäsenvaltioiden välillä; kehottaa myös pk-yritysten ja paikallisviranomaisten sekä koulutusalan väliseen yhteistyöhön, joka voi myös hyödyttää yritysryppäiden ja -hautomoiden luomista ja näin parantaa niiden mahdollisuuksia luoda työpaikkoja; kannustaa pk-yrityksiä liittymään niitä edustavien järjestöjen jäseniksi, jotta pk-yritysten ääni kuuluu kansallisella ja Euroopan tasolla, kuten on asian laita useimmiten monikansallisten yritysten osalta; kannustaa lisäksi pk-yrityksiä edustavia järjestöjä tukemaan paremmin pk-yrityksiä ja ottamaan vahvemman roolin luotettavana työmarkkinaosapuolena;

54.

kehottaa jäsenvaltioita tarkistamaan pk-yrityksiin vaikuttavia sääntöjä ja soveltamaan täysipainoisesti ”pienet ensin” -periaatetta, jotta voidaan karsia pk-yritysten aiheetonta taakkaa ja saavuttaa työpaikkojen vakauden ja laadun edellytyksenä oleva korkean tason sääntely- ja verokohteluvarmuus;

55.

pitää tärkeänä, että eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevaan aloitteeseen liittyvät ennakkoehdot täyttyvät, jotta parannetaan toimintaympäristöä ja hallintomenettelyjä liiketoiminnan kehittämisen ja yrittäjyyden osalta sekä pk-yritysten rahoitusmahdollisuuksien käyttöä;

56.

katsoo, että pk-yritysten ja monikansallisten yritysten välinen luontainen eriarvoisuus on korjattava, jotta pk-yritykset voivat käyttää muita resursseja ja luoda myös – julkisten investointien ohella – laadukkaita työpaikkoja;

57.

kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan verotuksen avulla talouskasvua ja enkelisijoittajien, innovaatiorahastojen ja varhaisen vaiheen markkinatoimijoiden alojen nousua;

58.

kiinnittää huomiota alueellisiin eroihin ja epätasapainoon pk-yritysten mahdollisuuksissa saada rahoitusta kansallisilta kehityspankeilta, EU:n rahoittamista ohjelmista sekä muista yksityisistä ja julkisista rahoituslaitoksista; kehottaa luomaan kaikille pk-yrityksille tasapuoliset edellytykset ja kiinnittämään erityistä huomiota vähemmän kehittyneisiin ja köyhempiin alueisiin sekä kaukaisiin ja syrjäisiin alueisiin, jotka kärsivät vakavista väestönkatoon ja/tai haja-asutukseen liittyvistä ongelmista, ja maihin, joiden rahoituksellinen ja taloudellinen tilanne on ollut vaikea;

59.

katsoo, että pk-yrityksille voidaan luoda vakaa rahoitustilanne vain helpottamalla rahoituksen saantia pk-yritysten korjauskertoimen avulla, millä mahdollistetaan kasvu ja säilytetään siten työpaikat;

60.

korostaa, että mikrolainat, jotka on suunnattu pääasiassa mikroyrittäjille ja epäsuotuisassa asemassa oleville itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi pyrkiville ihmisille, ovat välttämättömiä perinteisten pankkipalvelujen käytön esteiden ylittämiseksi; pitäisi suotavina älykkäitä yksinkertaistamisaloitteita, joilla pyritään parantamaan mikroluototusta tarvitsevien hankkeiden arviointia; pitäisi toivottavina myös rahoituksen välittäjiin kohdistettuja vastuuvelvollisuustoimenpiteitä, joista ei aiheutuisi liiallista taakkaa tai jotka eivät lisäisi kohtuuttomasti kustannuksia;

61.

kiinnittää huomiota maksuviivästyksistä kärsivien pk-yritysten riskeihin joutua maksukyvyttömiksi tai konkurssiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan maksuviivästysten torjumisesta annetun direktiivin täytäntöönpanon valvontaa; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita ottamaan huomioon riittävät rahoitukselliset mekanismit, kuten pankkitakeet;

62.

kehottaa komissiota laatimaan EU:n puiteasetuksen, jolla edistetään Euroopan laajuisten joukkorahoitus- ja joukkoinvestointimarkkinoiden luomista;

63.

kehottaa komissiota helpottamaan mikroyritysten ja pk-yritysten lainojen arvopaperistamista niiden saatavilla olevan luoton määrän lisäämiseksi;

64.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan yhteisötalouden yritysten sääntelykehystä;

65.

toteaa, että on tärkeää ottaa huomioon mikroyritysten ja pienten yritysten tilanne, erityistarpeet ja työterveyttä ja -turvallisuutta koskevien toimenpiteiden toteuttamiseen liittyvät vaikeudet yritystasolla; korostaa, että tietoisuuden lisääminen, hyvien käytänteiden vaihtaminen, konsultointi, käyttäjäystävälliset ohjeet ja verkkofoorumit ovat erittäin tarkoituksenmukaisia ja tärkeitä keinoja auttaa pk-yrityksiä ja mikroyrityksiä noudattamaan tehokkaammin työterveyttä ja työturvallisuutta koskevaa sääntelykehystä; kehottaa komissiota, EU-OSHAa ja jäsenvaltioita edelleen kehittämään käytännön välineitä ja suuntaviivoja, jotka tukevat, helpottavat ja parantavat työterveyttä ja työturvallisuutta koskevien vaatimusten noudattamista mikroyrityksissä ja pk-yrityksissä;

66.

pitää myönteisenä, että jäsenvaltioissa on otettu käyttöön EU-OSHAn vuorovaikutteinen riskinarvioinnin verkkotyökalu (OiRA) ja muita sähköisiä välineitä, joilla helpotetaan riskinarviointia ja pyritään edistämään sääntöjen noudattamista ja ennalta ehkäisemisen kulttuuria erityisesti mikroyrityksissä ja pienissä yrityksissä; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään unionilta saatavan rahoituksen yleisiin työterveys- ja työturvallisuustoimiin ja erityisesti sähköisten välineiden kehittämiseen pk-yritysten tukemiseksi;

67.

kehottaa komissiota ottamaan edelleen huomioon pk-yritysten ja mikroyritysten erityisluonteen ja -tilanteen strategista kehystä tarkistettaessa, jotta autetaan näitä yrityksiä saavuttamaan työterveyden ja -turvallisuuden alalla asetetut tavoitteet;

68.

kehottaa komissiota omaksumaan tarvittaessa ja Euroopan talouden ohjausjakson maakohtaisten suositusten yhteydessä eriytetyn toimintamallin pk-yritysten toimintaympäristön parantamiseksi ottaen huomioon maakohtaiset olosuhteet ja EU:n aluekohtaiset rakenteelliset erot, jotta voidaan tehostaa taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta; kehottaa lisäksi komissiota keskittymään pk-yrityksiin ja erityisesti mikroyrityksiin;

69.

panee merkille, että temaattinen tavoite 3 ”pk-yritysten kilpailukyvyn parantaminen” on johtanut siihen, että jäsenvaltiot ovat korostaneet toimenpideohjelmissaan pk-yritysten mahdollisuuksia luoda kasvua ja työpaikkoja; painottaa, etteivät tulevat odottamattomat unioninlaajuiset kriisit eivätkä tärkeät aloitteet saisi vähentää niitä maksusitoumusmäärärahoja ja maksumäärärahoja, jotka liittyvät temaattiseen tavoitteeseen nro 3 ja unionin yleisen talousarvion otsakkeen 1 b alle kuuluviin asiaan liittyviin tukivälineisiin; toteaa, että pk-yritysten pääomapositio on heikko, ja korostaa siksi, että viivästykset koheesiopolitiikan laskujen maksussa olisi minimoitava maksukyvyttömyysriskien vähentämiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita nopeuttamaan sen vuoksi edelleen maksujen maksamista pk-yrityksille;

70.

huomauttaa, että pk-yrityksiä koskevasta vuosikertomuksesta 2014/2015 ja vuotuisesta kasvuselvityksestä 2016 käy ilmi pk-yritysympäristöön liittyviä alueellisia eroja ja muita epäsuhtia, joihin jäsenvaltioiden olisi puututtava tehokkaasti ennen ohjelmakauden loppua; toteaa, että tämän lisäksi niiden olisi toteutettava toimia pk-yritysten kansainvälistymisen edistämiseksi poistamalla tullien ulkopuoliset esteet;

71.

kehottaa jäsenvaltioita, joissa EU:n rahoituksen hallinnointia on hajautettu vain rajoitetusti, siirtämään teknistä tukea ja pk-yritysten (myös mikroyritysten) paikallisia ja alueellisia tukijärjestelmiä koskevien hallinnollisten valmiuksien painopistettä paikallisviranomaisille, koska siten varmistetaan alueellisesti paremmin tasapainotetut tulokset ja käyttöasteet erityisesti vähemmän kehittyneillä alueilla;

72.

painottaa, että yritysten kehittäjät ja yrityshautomot on saatettava yhteen, jotta aloittelevista yrityksistä voidaan tehdä merkittävä väline pitkäkestoisten työpaikkojen luomiseksi ja jotta yritysten potentiaali voidaan säilyttää siten, että hyviä ideoita ei myydä pelkästään voiton vuoksi;

73.

korostaa, että sisämarkkinoille pääsemistä on helpotettava poistamalla jäljellä olevat aiheettomat esteet ja torjumalla vilpillistä kilpailua, markkinoiden vääristymistä, näennäisyrittäjyyttä sekä postilaatikkoyrityksiä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että pk-yrityksillä on oikeudenmukaiset kansallisille markkinoille pääsemistä koskevat ehdot etenkin palveluja yli rajojen tarjottaessa; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti siihen, että vuoden 2015 sisämarkkinastrategiassa on keskitytty vahvasti pk-yrityksiin, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita täydentämään myönteisiä aloitteita pk-yritysten kannalta konkreettisilla erityistoimilla;

74.

kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään yritysten perustamiselle suotuisia lainsäädäntökehyksiä yhtenä keinona reagoida harmaaseen talouteen, joka haittaa erityisesti pk-yrityksiä, ja hyödyntämään täysipainoisesti äskettäin käyttöön otettua foorumia, jolla käsitellään pimeää työtä, toteaa, että talouden taantuma ja monissa jäsenvaltioissa toteutetut toimenpiteet ovat myötävaikuttaneet harmaan talouden kasvuun;

75.

on erittäin vakuuttunut siitä, että pakolaisten työmarkkinoille integroituminen on mahdotonta ilman EU:ssa toimivien mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten tarjoamaa aktiivista ja vahvaa tukea;

76.

korostaa, että pakolaisten monipuolinen kielikoulutus on erittäin tärkeää; katsoo, että se olisi aloitettava mahdollisimman varhain ja että ammatillinen kielitaito on yrityksiin sopeutumisen kannalta välttämätöntä;

77.

korostaa, että tarvitaan lisää toimia ja aloitteita, joilla kannustetaan haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin kuuluvia henkilöitä pk-yritysten, myös sosiaalisten yritysten ja mikroyritysten, perustamiseen ja joilla helpotetaan sitä sekä torjutaan siinä ilmenevää syrjintää; painottaa, että elinikäinen taitojen kehittäminen ja opastus ovat tärkeitä keinoja yhdenvertaisten mahdollisuuksien varmistamiseen; katsoo, että jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tarjottava pk-yrityksille tukea ja neuvontaa haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien työmarkkinoille integroitumisen yhteydessä;

78.

vaatii, ettei mikroyrityksiltä eikä pk-yrityksiltä edellytettäisi millään tavoin niiden vapaaehtoiseen sosiaaliseen toimintaan liittyvien muiden kuin taloudellisten tietojen esittämistä; painottaa, että siitä olisi seurauksena kohtuuttomat hallintokustannukset ja että se vaarantaisi yritysten sosiaalisen sitoutumisen sen sijaan, että edistäisi sitä;

79.

korostaa, että Euroopan parlamentti itse asiassa toteaa 6. helmikuuta 2013 antamassaan yritysten yhteiskuntavastuuta koskevassa päätöslauselmassa (13), ettei hyväntekeväisyydestä saa vapaassa yhteiskunnassa tehdä yritysten yhteiskuntavastuun nimissä velvollisuutta; on vakuuttunut siitä, että yritysten velvoittaminen yhteiskuntavastuuseen johtaisi ihmisten hyväntekeväisyysvalmiuden vähenemiseen;

80.

korostaa, että tilapäiset työt ovat pk-yrityksille erittäin merkittäviä ja niitä on tarkasteltava eriytetysti;

Yhtäläiset toimintaedellytykset

81.

panee merkille, että joissakin tapauksissa EU:n kilpailupolitiikka voi johtaa siihen, että eniten hyötyvät suuret markkinatoimijat, joille ovat ominaisia pk-yrityksiä suuremmat mittakaavaedut; tähdentää tässä yhteydessä, että unionin kilpailumääräyksillä on taattava yhtäläiset toimintaedellytykset pk-yrityksille ja suuryrityksille, jotta voidaan kompensoida pk-yritysten mittakaavaetujen puute ja mahdollistaa siten niiden kansainvälistyminen ja työpaikkojen luomista koskevan potentiaalin tehostaminen erityisesti uusia kauppasopimuksia tehtäessä;

82.

kehottaa jäsenvaltioiden julkisia elimiä rajaamaan toimintansa virallisesti lakisääteisiin tehtäviinsä palvelujen tarjoamisen yhteydessä, jotta näiden elinten verotuksellinen erityisasema ei haittaisi pk-yrityksiä kilpailun vääristymisen myötä;

83.

huomauttaa, että eurooppalaisille pk-yrityksille on ominaista liiketoimintamallien ja oikeudellisten muotojen moninaisuus ja että kaikille pk-yrityksille ja myös yhteisötalouden yrityksille olisi taattava yhdenvertaiset toimintaedellytykset;

84.

katsoo, että pk-yritysten erot markkinoille pääsyssä sekä tietojen, neuvonnan, julkisten palvelujen, ammattitaitoisen työvoiman ja rahoituksen saannissa unionissa johtuvat useista rakenteellisista eroista, jotka liittyvät yritysten kokoon ja toimintaan ja heikentävät niiden mahdollisuuksia luoda työpaikkoja; katsoo siksi, että nämä erot olisi otettava huomioon arvioitaessa EU:n kilpailupolitiikkaa ja sisämarkkinoiden toimintaa;

85.

katsoo, että hyviin työehtoihin ja -oloihin perustuva kuva pk-yrityksistä houkuttelevina työnantajina on tärkeä kilpailuetu pätevän henkilökunnan palkkaamisessa;

86.

katsoo, että sääntely palvelee yleistä etua ja että sääntelyllä on useita tavoitteita, kuten kilpailuun perustuvien ja tasapuolisten markkinoiden luominen, työntekijöiden suojelu, terveyden ja turvallisuuden suojelu, innovoinnin edistäminen tai luonnonympäristön säilyttäminen; korostaa näin ollen tarvetta luoda selkeä ja tehokas sääntelykehys, josta ei aiheudu pk-yrityksille tarpeetonta hallinnollista taakkaa, mikä edistää sääntelyn soveltamista;

87.

toteaa, että alueilla, joilla talouskehitys keskittyy suorien ulkomaisten investointien houkutteluun, monikansallisia yrityksiä voidaan kohdella joissakin tapauksissa edullisemmin lainsäädäntöasioissa; katsoo, että monikansallisten yritysten etuuskohtelua olisi tarkasteltava siten, että pyritään vähentämään sen kielteisiä vaikutuksia pk-yrityksiin, taataan pk-yrityksille yhtäläiset toimintaedellytykset ja tehostetaan niiden mahdollisuuksia luoda työpaikkoja; toteaa myös, että monet pk-yritykset perustetaan tukemaan monikansallisia yrityksiä ja niiden työntekijöitä tarjoamalla tuotantoketjuun kuuluvia tuotteita ja palveluja; korostaa, että työntekijöiden oikeuksien kunnioittamista on valvottava tällaisissa tapauksissa tiiviisti ja suhtautuu myönteisesti OECD:n pyrkimykseen parantaa kansainvälisen verojärjestelmän läpinäkyvyyttä ja kehottaa panemaan BEPS-toimenpiteet nopeasti täytäntöön;

88.

kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään periaatteen, jonka mukaan tuloveroa maksetaan siellä, missä tulot on saatu, ja muut toimenpiteet monikansallisten yritysten voittojen siirtämistä koskevien käytäntöjen torjumiseksi, jotta voidaan varmistaa yhdenvertaiset toimintaedellytykset pk-yrityksille ja parantaa tällä tavoin niiden mahdollisuuksia luoda työpaikkoja;

89.

toteaa, että parannettu oikeudellinen kehys ja tehokkaampi lain täytäntöönpanon valvonta voivat auttaa käsittelemään harmaan talouden ja veronkierron kaltaisia ongelmia;

90.

katsoo, että kolmansien maiden kanssa tehtävien kauppasopimusten yhteydessä olisi otettava huomioon EU:n alueiden erityiset rakenteelliset erot koko unionin pk-yritysalalla ja arvioitava niiden vaikutusta tuleviin työllistämismahdollisuuksiin sekä työntekijöiden oikeuksiin ja pk-yritysten työntekijöiden palkkoihin;

91.

kehottaa komissiota arvioimaan ehdotetun TTIP-sopimuksen ja Kiinalle myönnettävän markkinatalousaseman vaikutuksia pk-sektorin työpaikkojen määrään ja laatuun kaikissa jäsenvaltioissa; korostaa, että tällaisessa arvioinnissa olisi analysoitava yksityiskohtaisesti kaikki pk-yritystyypit ja alat, joihin sopimuksella voi olla vaikutusta;

92.

panee merkille digitaalisten sisämarkkinoiden mahdollisuudet; korostaa kuitenkin, että tarvitaan arviota pk-yrityksille aiheutuvista mahdollisista eduista ja haasteista niiden kasvun ja työpaikkojen luomista koskevien mahdollisuuksien osalta eri jäsenvaltioissa sekä vaikutuksista työntekijöihin ja sosiaaliturvajärjestelmiin; suosittaa, että komissiota luo tarvittavat olosuhteet, jotta pk-yritykset voivat asteittain siirtyä ja mukautua digitaalisille sisämarkkinoille;

93.

katsoo, että digitalisoinnin edistäminen julkisella sektorilla (sähköinen hallinto) ja laajakaistan saatavuuden parantaminen syrjäisillä alueilla vähentäisivät pk-yritysten perustamis- ja toimintakustannuksia ja tarjoaisivat niille mahdollisuuden luoda lisää työpaikkoja;

94.

kannustaa pk-yrityksiä edistämään etätyöskentelyä ja älykästä työskentelyä ja tehokkaita välineitä, jotta voidaan torjua yritysten materiaalikustannuksia ja tarjota samalla työntekijöille mahdollisuus parempaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen;

95.

pitää myönteisenä erityisesti pk-yrityksille suunnattuja tiedotussivustoja, kuten Sinun Eurooppasi -portaalin rahoituksen saantia käsittelevä osa, ja kehottaa komissiota parantamaan edelleen niiden toimintaa ja saatavuutta ja tekemään niistä interaktiivisempia välineitä; pitää erityisen tärkeänä, että sisämarkkinastrategiassa ilmoitettu uusi yksi kaikenkattava portaali toteutetaan tehokkaalla tavalla ja että sen avulla tarjotaan mahdollisuus saada verkosta kaikki sisämarkkinoihin liittyvät tiedot ja palvelut;

o o

96.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 332 E, 15.11.2013, s. 81.

(2) EUVL C 24, 22.1.2016, s. 2.

(3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0394.

(4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0459.

(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0321.

(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0264.

(7) EUVL C 68 E, 7.3.2014, s. 40.

(8) Vuosien 2014/2015 eurooppalaisia pk-yrityksiä koskeva vuosikertomus (http://ec.europa.eu/growth/smes/business-friendly-environment/performance-review/index_en.htm).

(9) Tiedot ovat peräisin helmikuulta 2016 (http://ec.europa.eu/eurostat/documents/2995521/7225076/3-04042016-BP-EN.pdf/e04dadf1-8c8b-4d9b-af51-bfc2d5ab8c4a).

(10) Vuonna 2011 julkaistu Eurofoundin raportti työntekijöiden edustamisesta toimipaikan tasolla Euroopassa (Employee representation at establishment level in Europe).

(11) CECOP:n julkaisu vuodelta 2013, yritysten siirtäminen työntekijöille osuuskunnan muodossa Euroopassa (Business Transfers to Employees under the Form of a Cooperative in Europe).

(12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0264.

(13) EUVL C 24, 22.1.2016, s. 33.

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/179

P8_TA(2016)0360

Yhdenvertaista kohtelua työssä koskevan direktiivin soveltaminen

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2016 yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (”työsyrjintädirektiivi”) soveltamisesta (2015/2116(INI))

(2018/C 204/21)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU-sopimus) ja erityisesti sen 2 ja 5 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) ja erityisesti sen 6, 8, 10, 19 ja 153 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 20, 21, 23 ja 26 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan neuvoston hyväksymän Euroopan sosiaalisen peruskirjan sekä siinä vahvistetut sosiaalioikeudet ja työhön liittyvät oikeudet,

—	ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen,

—	ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia käsittelevän YK:n komitean loppupäätelmät Euroopan unionin ensimmäisestä kertomuksesta (lokakuu 2015),

—	ottaa huomioon YK:n uskonnon- ja vakaumuksenvapauden erityisraportoijan Hans Bielefeldtin väliraportin, joka annettiin Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen uskonnon- ja vakaumuksenvapautta koskevan päätöslauselman 68/170 mukaisesti,

—

—	ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvoa koskevan direktiivin (miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/54/EY (2)),

—	ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27 päivänä marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (jäljempänä ”direktiivi”) (3),

—	ottaa huomioon neuvoston 24. kesäkuuta 2013 antamat EU:n suuntaviivat uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämisestä ja suojelemisesta,

—	ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimuksia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä (COM(2015)0615),

—

ottaa huomioon komission kertomuksen ”Yhteinen kertomus rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29 päivänä kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY (’rotusyrjintädirektiivi’) ja yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27 päivänä marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (’työsyrjintädirektiivi’) soveltamisesta” (COM(2014)0002),

—	ottaa huomioon komission tiedonannon ”Euroopan vammaisstrategia 2010–2020: Uudistettu sitoutuminen esteettömään Eurooppaan” (COM(2010)0636),

—	ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (COM(2008)0426),

—	ottaa huomioon komission tiedonannon ”Syrjinnän torjuminen ja yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille – puitestrategia” (COM(2005)0224),

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten vuoden 2016 sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä,

—	ottaa huomioon 10. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman kilpailukykyisten unionin työmarkkinoiden luomisesta 2000-lukua varten: taitojen ja pätevyyksien sovittaminen kysyntään ja työmahdollisuuksiin keinona toipua kriisistä (4),

—	ottaa huomioon 10. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä ja sosiaalisesta innovoinnista työttömyyden torjunnassa (5),

—	ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2013–2014) (6),

—	ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Tavoitteena kulttuuriperintöä koskeva yhdennetty lähestymistapa Euroopassa” (7),

—	ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2015 vahvistamansa kannan ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (8),

—	ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta: vuotuisen kasvuselvityksen 2015 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdat (9),

—	ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman kriisin vaikutuksista heikossa asemassa olevien ryhmien hoidon saantiin (10),

—	ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman vammaisten liikkuvuudesta ja osallistamisesta sekä Euroopan vammaisstrategiasta 2010–2020 (11),

—	ottaa huomioon 11. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman väestörakenteen muutokseen vastaamisesta ja sukupolvien välisestä solidaarisuudesta (12),

—	ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman nuorten työmarkkinoille pääsyn edistämisestä sekä harjoittelijoiden, työharjoittelun ja oppisopimuskoulutuksen aseman vahvistamisesta (13),

—	ottaa huomioon 6. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä (14),

—	ottaa huomioon 20. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman yhdenvertaisia mahdollisuuksia ja syrjimättömyyttä koskevasta edistyksestä EU:ssa (direktiivien 2000/43/EY ja 2000/78/EY saattaminen osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä) (15),

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun laatiman tutkimuksen direktiivin 2000/78/EY täytäntöönpanosta uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän kieltämisen periaatteen kannalta,

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun selvityksen ”The Employment Equality Directive – Evaluation of its implementation” (Työsyrjintädirektiivi – Täytäntöönpanon arviointi),

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuksen ”Reasonable Accommodation and Sheltered Workshops for People with Disabilities: Costs and Returns of Investments” (Kohtuullinen mukauttaminen ja vammaisille tarkoitetut suojatyökeskukset: investointikustannukset ja investointien kannattavuus),

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuksen ”Differential Treatment of Workers under 25 with a View to their Access to the Labour Market” (Alle 25-vuotiaiden työntekijöiden erilainen kohtelu työmarkkinoille pääsyn kannalta),

—	ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen ”EU:n nuorisotakuu: toiminta käynnistetty mutta edessä täytäntöönpanoon kohdistuvia riskejä”,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston lausunnon tasa-arvotilanteesta Euroopan unionissa kymmenen vuoden kuluttua tasa-arvoon liittyvien direktiivien ensimmäisestä täytäntöönpanovaiheesta,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston vertailevan oikeudellisen analyysin, joka koskee suojaa seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuoliominaisuuksiin perustuvaa syrjintää vastaan EU:ssa,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0225/2016),

A.	toteaa, että SEU-sopimuksen mukaan unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja se torjuu sosiaalista syrjäytymistä ja syrjintää;

B.	toteaa, että SEUT-sopimuksessa määrätään, että unioni pyrkii politiikkojensa ja toimiensa määrittelyssä ja toteuttamisessa torjumaan kaiken sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän;

C.	huomauttaa, että kaikki 28 jäsenvaltiota ovat saattaneet työsyrjintädirektiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään ja että ne ovat saaneet arvokasta kokemusta huolimatta eroista sen saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanossa;

D.	ottaa huomioon, että yhdenvertaista kohtelua koskevissa direktiiveissä kielletään sekä suora että epäsuora syrjintä kuin myös häirintä ja syrjintään määrääminen;

ottaa huomioon, että komissio mainitsi toisessa täytäntöönpanokertomuksessaan (COM(2014)0002), ettei lainsäädäntö ole riittävä keino täydellisen yhdenvertaisuuden saavuttamiseksi ja että nykyistä suojaa on tehtävä paremmin tunnetuksi EU:n varojen käytön ja kansallisten tasa-arvoelinten vahvistamisen ohella;

toteaa, että ammattiin ja työhön liittyvä syrjimättömyys toimii ainoastaan, jos syrjintää torjutaan kattavasti kaikilla elämänalueilla ja poistetaan muut esteet, jotka rajoittavat vapautta ja tasa-arvoa ja siten jarruttavat henkilön täysipainoista kehittymistä ja kaikkien työntekijöiden tehokasta osallistumista jäsenvaltioidensa poliittiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen järjestelmään;

ottaa huomioon, että unionin tuomioistuin totesi asiassa Römer antamassaan tuomiossa (16), ettei työsyrjintädirektiivissä itsessään säädetä periaatteesta, joka koskee yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa, vaan siinä luodaan näillä yleiset puitteet eri seikkoihin perustuvan syrjinnän torjumiselle;

toteaa, että vaikka syrjintä havaitaan entistä useammin, lukuisat syrjinnän uhrit eivät vieläkään tunne oikeuksiaan eivätkä uskalla ryhtyä oikeustoimiin syrjiviä käytänteitä vastaan monista eri syistä, joita ovat esimerkiksi luottamuksen puute jäsenvaltion viranomaisia kohtaan tai monimutkaiset ja pitkät oikeudelliset menettelyt;

ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeusviraston keräämien tietojen mukaan rasismi, muukalaisviha sekä homofobia ja transfobia ja muut niihin liittyvät suvaitsemattomuuden muodot ovat yleisiä huolimatta hallitusten ja kansalaisyhteiskunnan eri puolilla EU:ta toteuttamista toimista; ottaa huomioon, että yhteiskuntaelämässä ja politiikassa suhtaudutaan yhä suvaitsevammin ääriliikkeiden sekä rasismia ja muukalaisvihaa kannattavien ryhmien ohjelmiin, joissa lietsotaan työttömyyteen, pakolaiskriisiin, osittain muuttoliikkeiden aiheuttamaan vieraantumiseen sekä terrorismin ja muiden geopoliittisten haasteiden aiheuttamiin turvallisuusuhkiin liittyviä pelkoja, mikä vaarantaa EU:n keskeiset arvot;

J.	ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeusviraston selvityksessä (17) sekä raportissa ”Transihmisenä Euroopassa” (18) korostetaan, että hlbt-henkilöt kohtaavat edelleen syrjintää työmarkkinoilla ja siinne pääsyssä;

toteaa, että työsyrjintädirektiivissä säädetään ainoastaan vähimmäisvaatimuksista, mutta jäsenvaltiot voivat nostaa suojan tasoa sekä hyväksyä positiivisia erityistoimia tällä alalla kansallisessa lainsäädännössään; toteaa, että lainsäädännöllä yksistään ei voida varmistaa täyttä yhdenvertaisuutta vaan siihen on yhdistettävä asianmukaiset politiikkatoimet;

L.	toteaa, että työttömyys koskee eniten naisia ja että naiset ja erityisesti raskaana olevat naiset ja äidit, mukaan luettuna imettävät äidit, kärsivät työn saantiin liittyvästä negatiivisesta syrjinnästä;

toteaa, että työsyrjintädirektiivi kattaa ainoastaan uskonnon- ja vakaumuksenvapauden, vammaisuuden, iän ja seksuaalisen suuntautumisen, mutta jäsenvaltiot ovat velvollisia torjumaan myös rotuun tai etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää rotusyrjintädirektiivin perusteella; toteaa, että uskontoa käytetään toisinaan rodun sijasta perusteena syrjinnälle työssä henkilön tosiasiallisen tai oletetun uskontokuntaan kuulumisen perusteella;

toteaa, että vammaisten työllisyysaste jäsenvaltioissa on reilusti alle 50 prosenttia, kun se muun väestön osalta on 70 prosenttia, ja että vammaisten työttömyysaste (18,3 prosenttia) on lähes kaksinkertainen verrattuna muun väestön työttömyysasteeseen (9,9 prosenttia); toteaa, että EU:n keskiarvojen taakse kätkeytyy suuria eroavaisuuksia valtioiden tasolla;

toteaa, että useimmiten naiset ovat ensisijaisesti vastuussa lapsista, ikääntyneistä, muista huollettavista, perheestä ja kotitaloudesta ja että tämä vastuu on entistä suurempi, jos heillä on vammaisia lapsia; toteaa, että tällä on suora vaikutus naisten työnsaantiin ja ammatilliseen kehitykseen ja se voi vaikuttaa kielteisesti heidän palvelussuhteensa ehtoihin esimerkiksi monissa tapauksissa, joissa naiset tekevät tahtomattaan osa-aikatyötä tai heidät pakotetaan epävarmoihin työsuhteisiin, ja kaikki nämä tekijät aiheuttavat palkka- ja eläke-eroja;

P.	toteaa, että työssä käyvien köyhien joukossa on hyvin paljon yksinhuoltajia ja erityisesti yksinhuoltajaäitejä ja että kaikki toteutettavat toimenpiteet olisi kohdistettava yksinhuoltajavanhempiin;

Q.	toteaa, että laaja-alaiset taidot ja valmiudet, joita naiset hankkivat perheeseen liittyviä vastuitaan hoitaessaan, rikastuttavat heidän henkilökohtaista ja ammatillista kehitystään; toteaa, että yhteiskunnan ja työnantajien olisi sen vuoksi tunnustettava nämä valmiudet;

ottaa huomioon, että Euroopan unioniin kohdistuu laajamittainen talous-, rahoitus- ja sosiaalikriisi, joka vaikuttaa erityisesti sekä naisten työmarkkinatilanteeseen että yksityiselämään, koska he työskentelevät todennäköisemmin epävarmoissa työsuhteissa ja ovat alttiimpia jäämään työttömiksi ja ilman sosiaaliturvaa;

S.	katsoo, että aidosti tehokkaiden työ- ja yksityiselämän tasapainoa säätelevien lakien puute johtaa työssä käyvien vanhempien syrjintään;

toteaa jo hyväksyneensä julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten sukupuolijakauman tasapainottamisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä annetun direktiivin ja muita sen kaltaisia politiikkatoimia, ja katsoo, että tällaisilla toimilla on mahdollista auttaa saamaan aikaan entistä parempi tasa-arvo naisille työelämässä ja parantaa naisten pääsyä johtotehtäviin; katsoo, että lainsäädäntöä on pidettävä erittäin tärkeänä välineenä sukupuolten tasa-arvon saavuttamisen kannalta mutta siihen on yhdistettävä normatiivisia menettelyjä ja kampanjoita, jotta sukupuolten tasa-arvo ei toteudu ainoastaan lainsäädännössä vaan myös yleisessä mielipiteessä;

toteaa, että naiset ovat työmarkkinoilla edelleen moninkertaisen, välittömän ja välillisen syrjinnän uhreja siitä huolimatta, että yhdenvertainen kohtelu on teoriassa pantu täytäntöön jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että on olemassa useita erityyppisiä välittömän syrjinnän muotoja, joihin kaikkiin on sovellettava vakiomääritelmää, jonka mukaisesti syrjintää ilmenee, kun rinnastettavissa tilanteissa sovelletaan eri sääntöjä tai erilaisissa tilanteissa sovelletaan samoja sääntöjä; toteaa, että naiset eivät aina saa tietoa nykyiseen unionin ja kansalliseen tasa-arvo- ja syrjimättömyyslainsäädäntöön perustuvista oikeuksistaan tai he epäilevät syrjintätapauksista ilmoittamisen tehokkuutta; korostaa siksi tiedotus- ja ohjeasiakirjojen, tiedotuskampanjoiden ja tietoportaalien merkitystä;

toteaa, että sosiaalista eriarvoisuutta voidaan erityisesti työelämässä torjua vain toimin, joilla varmistetaan vaurauden entistä tasaisempi jakautuminen ja jotka perustuvat reaalipalkkojen nostamiseen, työn ja työajan sääntelyä ja työsuojelua edistävään toimintaan erityisesti työehtosopimusneuvottelujen avulla sekä korkealaatuisten julkisten terveys- ja koulutuspalvelujen yleisen ja ilmaisen saatavuuden varmistamiseen;

W.	toteaa, että melkein joka viides nuori Euroopan unionissa on työnhakija ja että nuorisotyöttömyyden on arvioitu aiheuttavan 153 miljardin euron vuotuiset kokonaiskustannukset (19) ja että sosiaaliset lisäkustannukset ovat huolestuttavan suuret;

X.	toteaa, että Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) kuudennen Euroopan työolotutkimuksen (EWCS) (20) tiedot vahvistavat, että kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana on tapahtunut vain vähän edistymistä työntekijöiden itse raportoiman syrjinnän vähentämisessä;

toteaa, että Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) kuudennen Euroopan työolotutkimuksen (EWCS) tiedot osoittavat, että seitsemän prosenttia työntekijöistä kertoo tulleensa syrjityksi ainakin yhden perusteen nojalla, ja vahvistavat työntekijöiden esittäneen näyttöä syrjinnästä monilla eri perusteilla;

toteaa, että vammaisten naisten työllisyysaste EU:ssa (44 prosenttia) on merkittävästi alhaisempi kuin vammaisten miesten työllisyysaste (52 prosenttia) ja että 55–65-vuotiaiden naisten työllisyysaste on joissain jäsenvaltioissa noin 30 prosenttia tai sen alle ja että sukupuolten työllisyyserot ovat suurimpia (14,5 prosenttiyksikköä) verrattuna keski-ikäisten (30–54-vuotiaat) työllisyyseroihin (12,4 prosenttiyksikköä) ja nuorten (20–29-vuotiaat) työllisyyseroihin (8,3 prosenttiyksikköä); katsoo, että pitkäaikaistyöttömyys vaivaa erityisesti nuoria ja ikääntyneitä työntekijöitä ja varsinkin naisia, ja ottaa huomioon, että direktiivin 2006/54/EY täytäntöönpanoa ja saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä on arvioitu ja että parlamentti ilmaisi 8. lokakuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa (21) vakavan huolensa direktiivin niiden säännösten täytäntöönpanosta, jotka koskevat miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen käytännön soveltamista työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa;

AA.

toteaa, että ikääntyneet työntekijät edelleenkin kohtaavat ikään perustuvaa syrjintää, stereotypioita ja esteitä; toteaa, että ikäsyrjintä kohdistuu kaikkiin ikäryhmiin ja katsoo, että sen vaikutusten takia inhimillinen yhteiskunta, joka pyrkii saavuttamaan tavoitteensa, tarvitsee kaikkien sukupolvien elämänkokemusta, aktiivista osallistumista ja luovuutta sukupolvien välisen solidaarisuuden periaatteen pohjalta;

on tyytyväinen siihen, että lähes kaikki jäsenvaltiot ovat sisällyttäneet perustuslakeihinsa erityisiä syrjintäperusteita koskevan yhdenvertaisen kohtelun yleisperiaatteen; pitää kuitenkin valitettavana sitä, että vain muutamat jäsenvaltiot ovat järjestelmällisesti varmistaneet, että kaikki nykyiset säädökset ovat yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisia, ja että vielä harvempi niistä panee niitä suunnitelmallisesti täytäntöön (22) ja että monet eurooppalaiset kokevat edelleen syrjintää jokapäiväisessä elämässään;

pitää toivottavana, että kaikki jäsenvaltiot poistavat luonnolliset, sosiaaliset ja taloudelliset esteet, jotka jarruttavat tasa-arvoperiaatteen olennaista toteutumista ja rajoittavat Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisten vapautta;

pitää valitettavana, että oikeusperiaate, jonka mukaan ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia, jakamattomia ja toisiinsa liittyviä, jää käytännössä pelkäksi teoriaksi, koska nykyisessä EU:n lainsäädännössä yksilön eri ulottuvuuksia kohdellaan erillisinä;

pitää valitettavana, että erityisesti sukupuoleen, kansalaisuuteen, sosiaaliseen taustaan, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin, etniseen alkuperään tai uskontoon liittyvän syrjinnän ja häirinnän kokemukset ovat lisääntyneet erityisesti työpaikoilla ja varsinkin musliminaisten ja hlbti-ihmisten keskuudessa; pitää samalla valitettavana, ettei kaikista syrjinnän muodoista, esimerkiksi vammaisiin ja hlbti-ihmisiin kohdistuvasta syrjinnästä, raportoida riittävästi; kehottaa siksi komissiota keskittymään erityisesti kaikentyyppiseen syrjintään tarkkaillessaan yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annetun direktiivin 2000/78/EY täytäntöönpanoa, ja korostaa, että hlbti-ihmisten tietoisuutta oikeuksistaan on lisättävä esimerkiksi tasa-arvoviranomaisten, ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen välityksellä;

korostaa, että on tärkeää päästä mahdollisimman pian sopimukseen, ja kehottaa neuvostoa ratkaisemaan lukkiutuneen tilanteen, jotta voitaisiin edetä pragmaattiseen ratkaisuun ja hyväksyä pikaisesti komission vuonna 2008 esittämä ja parlamentin kannattama ehdotus syrjinnän vastaiseksi laaja-alaiseksi direktiiviksi viipymättä; katsoo sen olevan edellytys vahvistetulle ja johdonmukaiselle EU:n lainsäädäntökehykselle, joka suojelee syrjinnältä uskonnon ja vakaumuksen, vammaisuuden, iän ja seksuaalisen suuntautumisen perusteella työelämän ulkopuolella; katsoo, että direktiivin soveltamisalan perusteettomia rajoituksia ei pidä hyväksyä; katsoo, että myös viharikoksiin puuttuvan unionin lainsäädäntökehyksen vahvistaminen on ratkaiseva tekijä, koska tällaisia rikoksia tapahtuu myös työympäristössä;

toteaa, että EU:n perusoikeusviraston mukaan kaikki syrjinnän muodot, myös moniperusteinen ja monialainen syrjintä, haittaavat suuressa määrin inhimillisen pääoman hyödyntämistä ja muodostavat esteen urakehitykselle; painottaa, että vammaiset henkilöt ovat usein tämän tyyppisen syrjinnän kohteena;

panee huolestuneena merkille, ettei ole olemassa oikeuskäytäntöä ”välillisen syrjinnän” tulkinnasta tietyissä jäsenvaltioissa ja että sen määritelmä on aiheuttanut vaikeuksia direktiivin saattamisessa osaksi lainsäädäntöä tietyissä jäsenvaltioissa; ehdottaa, että komissio antaa jäsenvaltioille ohjeita tällaisia tulkintavaikeuksia varten;

toteaa, että ammattiin ja työhön liittyvä syrjimättömyys toimii ainoastaan, jos syrjintää torjutaan kattavasti kaikilla elämänalueilla esimerkiksi yhteisön tuen, lainsäädännön sekä strategioiden ja kehysten kaltaisten jäsenvaltio- ja unionitason koordinointivälineiden avulla, myönteisten toimenpiteiden mahdollinen käyttö mukaan luettuna;

Uskonto ja vakaumus

panee merkille, että uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän kielto on saatettu osaksi kaikkien jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, vaikka direktiivissä ei varsinaisesti määritellä näitä ilmaisuja (23);

10.

panee merkille uskonnon ja vakaumuksen sekä rodun ja etnisen taustan perusteella tapahtuvan syrjinnän moniperusteisuuden ja toteaa, että jotkut taustaltaan uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvat ryhmät ovat erityisen alttiita uskontoon perustuvalle syrjinnälle työelämässä, kuten kansallisissa ja eurooppalaisissa tutkimuksissa, erityisesti perusoikeusviraston toteuttamissa tutkimuksissa, on todettu;

11.

katsoo, että suojelu uskonnon ja vakaumuksen perusteella tapahtuvalta syrjinnältä Euroopan unionissa sisältyy sekä ihmisoikeuslainsäädäntöön että syrjinnän vastaiseen lainsäädäntöön ja että nämä kaksi vaikuttavat toisiinsa;

12.

painottaa, että tutkimusten mukaan eniten syrjintää työssä kokevat uskonnolliset ryhmät ovat juutalaiset, sikhit ja muslimit (ja erityisesti naiset); suosittaa tämän vuoksi yhteisön kehyksen hyväksymistä kansallisten antisemitismin ja islaminvastaisuuden torjuntastrategioiden laatimista varten;

13.

ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen laajan oikeuskäytännön uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän osalta; suhtautuu myönteisesti rooliin, jonka se on omaksunut koko direktiivin tulkintaan liittyvien ratkaisujensa kautta, ja odottaa kiinnostuneena Euroopan unionin tuomioistuimen tästä asiasta tulevaisuudessa antamia ensimmäisiä ratkaisuja; pitää valitettavana tuomioistuinten ratkaistavaksi saatettavien asioiden vähäistä määrää, joka on ristiriidassa rikosuhritutkimuksissa havaitun oikeudellisen käsittelyn ulkopuolelle jäävien syrjintätapausten suuren määrän kanssa;

14.

toteaa, että syrjinnän vastaisen lainsäädännön johdonmukaista soveltamista olisi pidettävä ratkaisevan tärkeänä osana radikalisoitumisen torjuntaa koskevia strategioita ottaen huomioon, että lisääntyvän muukalaisvihan ja islaminvastaisuuden ilmapiirissä uskonnollisten yhteisöjen syrjintä, maahanmuuttajat ja pakolaiset mukaan lukien, voi edistää ihmisten uskonnollista radikalisoitumista, vaikeuttaa heidän integroitumistaan työmarkkinoille ja vaikuttaa heidän oikeuteensa saada oikeussuojaa heidän kotipaikka-asemansa vuoksi;

15.

katsoo, että tuomioistuinten olisi keskityttävä enemmän sen varmistamiseen, että uskonnollista vakaumusta koskevat väitteet esitetään vilpittömässä mielessä, sen sijaan että ne arvioisivat uskonnon tai vakaumuksen pätevyyttä tai oikeellisuutta;

16.

katsoo, että sekä kansallisten tuomioistuinten että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätösten perusteella tarvitaan lisää yhdenmukaistamista arvioitaessa valtion sekulaarin luonteen periaatetta työsyrjintädirektiivin 4 artiklan 2 kohdan määräysten hengen osalta;

17.

katsoo saatavilla olevan EU:n ja jäsenvaltioiden oikeuskäytännön perusteella, että velvollisuus järjestää kohtuulliset mukautukset kaikkien syrjintäperusteiden – näin ollen myös uskonnon ja vakaumuksen – osalta olisi vahvistettava EU:n ja kansallisessa lainsäädännössä edellyttäen, ettei se aiheuta suhteetonta rasitetta työnantajille tai palveluntarjoajille;

18.

kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan omantunnon vapauden perusoikeutena;

19.

katsoo, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella on todettava, että direktiivi tarjoaa suojan työnantajan uskonnon tai vakaumuksen perusteella tapahtuvalta syrjinnältä;

20.

katsoo, että direktiivin 2 artiklan 5 kohdassa säädetty yleinen poikkeus on väljästi muotoiltu ja sen soveltamisessa on saavutettava edistystä ja että tämä on erityisen tärkeää muuttoliike- ja pakolaiskriisin oloissa, ja toivoo, että tuomioistuimet arvioivat huolellisesti sen rajaamista suhteellisuusperiaatteen mukaisesti;

21.

pitäytyy vaatimuksessaan, että uskonnonvapaus on tärkeä periaate, jota työnantajien on kunnioitettava; painottaa kuitenkin, että tämän periaatteen noudattaminen on toissijaisuusperiaatteen piiriin kuuluva asia;

Vammaisuus

22.

korostaa, että ”syrjintä vammaisuuden perusteella” tarkoittaa vammaisuuteen perustuvaa erottelua, syrjäyttämistä tai rajoittamista, jonka tarkoituksena tai vaikutuksena on heikentää tai mitätöidä kaikkien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tunnustamista, nauttimista tai käyttämistä yhdenvertaisesti muiden kanssa politiikan, talouden, sosiaaliturvan, kulttuurin tai yksilön oikeuksien alalla tai muulla alalla; panee merkille, että se sisältää kaikki syrjinnän muodot, kohtuullisen mukauttamisen epääminen mukaan lukien (24);

23.

kehottaa jäsenvaltioita tulkitsemaan EU:n lainsäädäntöä siten, että luodaan vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen mukaisesti perusta vammaisuuden käsitteelle, jossa yhdistyvät vammaisten tasa-arvoa turvaavat seikat ja jossa katsotaan, että kieltäytyminen kohtuullisesta mukauttamisesta on vammaisyleissopimuksessa määritetty syrjinnän muoto; on tyytymätön siihen, että joidenkin jäsenvaltioiden lainsäädännössä edellytetään vieläkin vähintään 50 prosentin työkyvyttömyysastetta ja virallista lääkärintodistusta;

24.

toteaa, ettei direktiiviin 2000/78/EY itsessään sisälly mitään määritelmää vammaisuuden käsitteelle; painottaa, että unionin tuomioistuinta pyydettiin määrittämään vammaisuuden käsite itsenäisesti asiassa Chacón Navas; muistuttaa, että myöhemmissä asioissa on pyydetty selventämään vammaisuuden käsitettä sekä kuvaamaan merkitystä, joka on direktiivin 5 artiklassa säädetyllä työnantajan velvoitteella toteuttaa kohtuullisia mukautuksia vammaisia varten (HK Danmark, asia C-335/11 ja C-337/11);

25.

pitää valitettavana, että vammaisten naisten työllisyysaste on alle 50 prosenttia, mikä on osoitus heidän kärsimästään kaksinkertaisesta syrjinnästä, joka vaikeuttaa heidän täysimääräistä osallistumistaan yhteiskuntaan;

26.

katsoo, että terminaalivaiheen sairaus eli sairaus tai fyysinen tilanne, jonka voidaan kohtuudella odottaa johtavan kuolemaan 24 kuukaudessa tai nopeammin sen jälkeen kun lääkäri on sen todennut, voidaan katsoa vammaksi, jos se estää kyseisen henkilön osallistumisen työelämään;

27.

korostaa työnantajien velvoitetta toteuttaa kohtuulliset mukautukset kaikkia vammaisia työntekijöitä varten, joita voivat olla myös terminaalivaiheen sairaudesta kärsivät;

28.

painottaa, että joidenkin sairauksien terminaalivaihe voi johtaa fyysisten, henkisten ja psykologisten ongelmien vaihteluun ja että tämän vuoksi työnantajien on tarkistettava kohtuullisia mukautuksia säännöllisesti varmistaakseen, että ne tukevat täysimääräisesti työntekijää tämän tehtävässä;

29.

painottaa, että on tärkeää suojella vammaisia työntekijöitä, myös sairauden terminaalivaiheessa olevia, kaikilta syrjinnän muodoilta työpaikoilla; korostaa erityisesti, että tällaisia työntekijöitä on suojeltava epäoikeudenmukaiselta irtisanomiselta;

30.

huomauttaa, että on saatu näyttöä siitä, että vammaisille henkilöille tarkoitettuun kohtuulliseen mukauttamiseen tehdyt investoinnit ovat kustannustehokkaita ja tuottavat voittoa paitsi sosiaalisen osallisuuden myös paremman tuottavuuden ja vähentyneiden poissaolojen muodossa (25); pitää valitettavana, että useat jäsenvaltiot eivät ole pystyneet tarjoamaan asianmukaista kohtuullista mukauttamista;

31.

korostaa työn merkitystä vammaisille sekä vakavista, kroonisista tai parantumattomista sairauksista kärsiville henkilöille ja puoltaa osallistavia työmarkkinakonsepteja, jotka takaavat molemmille ryhmille turvaa ja oikeuksia;

32.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että työtä koskevat oikeudet ja palvelut, myös työsyrjintädirektiivin mukaiset kohtuulliset mukautukset, ovat siirrettäviä ja vammaisten vapaan liikkuvuuden periaatteen mukaisia;

33.

on tyytyväinen siihen, että kaikki jäsenvaltiot tarjoavat avustuksia, tukia ja verohelpotuksia esimerkiksi kohtuullisia mukautuksia tekeville työnantajille ja kannustavat siten työnantajia mukauttamaan työpaikkoja työmarkkinoiden avaamiseksi vammaisille henkilöille ja jotta varmistetaan, että kaikilla henkilöillä on mahdollisuus nauttia tai käyttää kaikkia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia yhdenvertaisesti muiden kanssa; suosittelee, että jäsenvaltiot tarjoavat ja komissio tukee koulutusta kansallisille, alueellisille ja paikallisille viranomaisille työpaikkojen kohtuullisesta mukauttamisesta, jotta ne voivat tarjota ohjausta kohtuullisessa mukauttamisessa ja erityisen haavoittuvien ryhmien syrjäytymisen ehkäisemisessä; kehottaa käymään vuoropuhelua sidosryhmien, kuten ammattiliittojen ja työnantajien, kanssa toteutettavia kohtuullisia mukautuksia koskevien ohjeiden määrittämiseksi;

34.

painottaa tarvetta tunnustaa julkiset hankinnat mahdolliseksi välineeksi, jolla voidaan edistää sosiaalipolitiikan tavoitteiden saavuttamista; katsoo, että sosiaalisesti vastuullisia julkisia hankintoja voidaan käyttää välineenä vammaisten ja muiden haavoittuvien ryhmien työmarkkinoille integroimisessa;

35.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään harjoittelun laatupuitteita, joilla pyritään varmistamaan kohtuulliset mukautukset ja saavutettavuus vammaisia varten;

36.

korostaa, että tarvitaan julkisten tilojen ja työympäristöjen yleisiä suunnitteluvaatimuksia, joissa otetaan huomioon vammaisten henkilöiden tarpeet YK:n komitean 11. huhtikuuta 2014 esteettömyydestä antaman yleisen suosituksen (26) mukaisesti, ja kehottaa kiinnittämään huomiota EU:n saavutettavuutta koskeviin sitoumuksiin, jotta voidaan parantaa jatkuvasti kaikkien eurooppalaisten työntekijöiden työympäristöjä;

37.

kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita edistämään älykkään työnteon malleja, joiden ansiosta vammaiset voivat tehdä työtä kotoaan käsin ja hyötyä kaikista niiden tarjoamista elämänlaatuun ja tuottavuuteen liittyvistä eduista;

38.

toteaa, että vammaisilla henkilöillä on arvokas osansa yhteiskunnassa, ja kehottaa jäsenvaltioita käyttämään rakennerahastoja, erityisesti Euroopan sosiaalirahastoa, työpaikkojen mukautukseen ja tarvittavan tuen tarjoamiseen vammaisten työssä sekä koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen parantamiseen, jotta voidaan parantaa heidän työllisyysastettaan avoimilla työmarkkinoilla ja torjua vammaisten työttömyyttä, köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä; painottaa, että yleisistä säännöksistä annetun asetuksen (27) 7 artiklassa ja 96 artiklan 7 kohdassa edistetään yhtäläisiä mahdollisuuksia, syrjinnänvastaisuutta ja vammaisten ihmisten sisällyttämistä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen toimintaan yleisellä tasolla ja niiden toimintaohjelmiin erityisesti, ja korostaa, että ennakkoarvioinnissa olisi tarkasteltava, riittävätkö suunnitellut toimet edistämään yhtäläisiä mahdollisuuksia ja estämään syrjintää; katsoo, että unionin ja jäsenvaltioiden rahoitus voitaisiin kohdentaa myös esimerkiksi pk-yrityksille, jotka kannustavat työntekijöitä osallistumaan kursseille, joiden avulla he voivat pysyä työelämässä;

39.

kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan uudelleen työttömyysvakuutusjärjestelmiä, jotta niissä ei syrjittäisi vammaisia;

40.

kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan, mitä hyötyjä olisi saavutettavissa positiivisilla toimilla, esimerkiksi yhdistämällä kiintiöitä ja passiivista työvoimapolitiikkaa, kuten verohelpotuksia ja rahallisia kannustimia, aktiiviseen työvoimapolitiikkaan – toisin sanoen ohjaukseen ja neuvontaan, koulutukseen ja työnvälitykseen – vammaisten henkilöiden työllistämisen tukemiseksi;

41.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään ja ottamaan käyttöön yleiset puitteet toimenpiteille, joilla varmistetaan vammaisten henkilöiden pääsy laadukkaisiin työpaikkoihin muun muassa määräämällä sakkoja syrjinnän vastaisen lainsäädännön noudattamatta jättämisestä avoimille työmarkkinoille integroitumisen ja muiden alalla toteutettavien toimien rahoittamiseksi;

42.

kannustaa jäsenvaltioita tarjoamaan jatkuvaa tukea työnantajille, jotka rekrytoivat vammaisia henkilöitä suotuisten edellytysten luomiseksi ja asianmukaisen tuen varmistamiseksi kaikissa työelämän vaiheissa: rekrytoinnissa, työssä pysymisessä ja uralla etenemisessä;

43.

kehottaa kaikkia asianomaisia toimijoita kiinnittämään erityistä huomiota henkisesti ja psykososiaalisesti vammaisten henkilöiden integroimiseen sekä kehittämään laajan kampanjan vammaisyleissopimusta koskevan tietoisuuden lisäämiseksi ja torjumaan ennakkoluuloja vammaisia henkilöitä kohtaan, erityisesti psykososiaalisesti vammaiset henkilöt, autismikirjon piiriin kuuluvat henkilöt sekä vammaiset ikääntyneet henkilöt mukaan luettuina; pyytää, että kaikkien esimerkiksi valmiuksien parantamista, koulutusta, tietoisuuden lisäämistä ja julkilausumia koskevien aineistojen olisi oltava saatavilla vammaisille henkilöille soveltuvassa muodossa;

44.

on huolissaan Euroopan vammaisstrategian 2010–2020 väliarvion viivästymisestä; kehottaa komissiota tarkastelemaan strategiaa uudelleen vammaisten henkilöiden oikeuksia käsittelevän Yhdistyneiden Kansakuntien komitean Euroopan unionin ensimmäisestä kertomuksesta 7. syyskuuta 2015 antamien loppupäätelmien perusteella sekä ottamaan vammaisia henkilöitä edustavat organisaatiot mukaan tähän menettelyyn;

45.

pitää valitettavana, että komissio ei vielä ole puuttunut iästä johtuvaan epätasa-arvoon YK:n vammaisyleissopimuksen ja vammaisstrategian täytäntöönpanossa; kehottaa tämän vuoksi komissiota lisäämään tietoisuutta vammaisten oikeuksista ja heidän kohtaamastaan syrjinnästä ja puuttumaan siihen;

Ikä

46.

korostaa ikääntyneiden työntekijöiden merkittävää panosta yhteiskunnalle ja yritysten kilpailukyvylle; korostaa ikääntyneiden työntekijöiden osallistamisen merkitystä, jotta he voisivat siirtää osaamisensa ja kokemuksensa nuorille työntekijöille aktiivisen ikääntymisen puitteissa, ja pitää valitettavana sitä, että ikä on merkittävä syrjintäperuste työelämässä; pitää valitettavana, että ikääntyneet henkilöt edelleenkin kohtaavat stereotypioita ja esteitä työmarkkinoilla, ja vaatii sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta, joka perustuu solidaarisuuteen, keskinäiseen kunnioitukseen, vastuullisuuteen ja haluun huolehtia toinen toisistaan;

47.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään kaikkien työntekijöiden mahdollisuuksia työhön ja integroitumista työmarkkinoille näiden iästä riippumatta sekä toteuttamaan toimenpiteitä kaikkien työntekijöiden suojelemiseksi työpaikoilla muun muassa palkkauksen, koulutuksen, urakehityksen, työterveyden ja -turvallisuuden osalta;

48.

katsoo, että yksipuolinen työvoiman nuorentaminen ei johda innovaatioiden lisääntymiseen, vaan siten haaskataan kokemusta, tietoa ja osaamista;

49.

kehottaa jäsenvaltioita rohkaisemaan työnantajia rekrytoimaan nuoria, mutta varmistamaan samalla yhdenvertaisen kohtelun palkkauksen ja sosiaaliturvan osalta sekä tarvittavan työhön liittyvän koulutuksen;

50.

panee huolestuneena merkille, että Euroopan unionin tuomioistuin nimeää sukupolvien välisen solidaarisuuden tärkeimmäksi yksittäiseksi oikeutetuksi tavoitteeksi, jolla voidaan perustella ikään perustuva erilainen kohtelu (28), koska jäsenvaltiot, joissa ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysasteet ovat korkeimpia, myös onnistuvat paljon paremmin nuorten saattamisessa työmarkkinoille;

51.

muistuttaa, että ikääntymiseen sovellettavaa politiikkaa koskevaa EU:n lainsäädäntöä on pantava tehokkaasti täytäntöön ikään perustuvan syrjinnän torjumiseksi ja ehkäisemiseksi;

52.

huomauttaa, että noudatetun politiikan ansiosta 55–64-vuotiaiden osuus työntekijöistä on kasvanut kaikissa EU:n jäsenvaltioissa; pitää kuitenkin valitettavana sitä, että tämän väestöryhmän työllisyysaste on noussut liian hitaasti ja jäänyt 28 jäsenvaltion EU:ssa alle 50 prosenttiin; painottaa tämän vuoksi, että digitalisointi vaikuttaa merkittävästi työmarkkinoihin luomalla uusia työllistymismahdollisuuksia ja joustavampia työoloja, kuten etätyö, joilla voidaan tehokkaasti torjua yli 50-vuotiaiden ja ammattitaidottomien keski-ikäisten henkilöiden syrjintää; painottaa tämän osalta, että digitaalisten taitojen jatkuva parantaminen tarjoamalla työntekijöille koulutusmahdollisuuksia sekä jatko- ja uudelleenkoulutusmahdollisuuksia koko työuran ajan on ennakkoedellytys digitalisaatiosta hyötymiselle; katsoo myös, että digitaalimarkkinoiden tarjoamat mahdollisuudet uusien työpaikkojen luomiseen edellyttävät jäsenvaltioilta lisätoimia taitojen kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuuteen puuttumiseksi erityisesti yli 50-vuotiaiden osalta;

53.

korostaa, että ikäsyrjinnän vastaisten toimenpiteiden yhteydessä ei saa tehdä eroa lasten ja ikäihmisten välillä ja että kaikenlaiseen perusteettomaan ikäsyrjintään on puututtava asianmukaisesti;

54.

toteaa, että ikääntyneiden työntekijöiden oikeudet ovat epävarmempia ja kehottaa komissiota tutkimaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa yli 50-vuotiaiden pahenevaa työttömyysongelmaa ja kehittämään tehokkaita välineitä, kuten ammatillista koulutusta ja kannustimia tai tukia työnantajille ikääntyneiden työntekijöiden saamiseksi takaisin työmarkkinoille ja heidän suojelemisekseen epäoikeudenmukaiselta irtisanomiselta;

55.

korostaa, että on välttämätöntä parantaa työntekijöiden digitaalisia taitoja ja että digitalisoituminen edistää tulevaisuudessa sosiaalista osallisuutta ja ikääntyneiden ja vammaisten työntekijöiden pysymistä pidempään työmarkkinoilla, koska he voivat hyödyntää tekoälyn tarjoamia mahdollisuuksia; pitää tärkeänä sitä, että digitaalimarkkinoiden vaikutusta työllisyyteen ohjataan sosiaalisesti oikeudenmukaisella ja kestävällä tavalla; painottaa, että monet työnantajat eivät palkkaa ikääntyneitä työntekijöitä puuttuvia tai vanhentuneita taitoja koskevien stereotypioiden vuoksi; kehottaa tämän vuoksi sisällyttämään kaikenikäisten työntekijöiden elinikäisen oppimisen ja aikuiskoulutuksen komission ilmoittaman uusia taitoja koskevan tulevan strategian käsittelyyn;

56.

muistuttaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden tärkein resurssi ovat niiden inhimilliset voimavarat; katsoo, että digitaaliset taidot ovat olennaisia yli 55-vuotiaille työntekijöille näiden suojaamiseksi työmarkkinoilta syrjäytymiseltä ja tukemiseksi uuden työpaikan löytämisessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa osaamisstrategioita, joissa koulutus on yhteydessä työelämään, ja investoimaan elinikäiseen oppimiseen ja tukemaan sitä sekä tarjoamaan saatavilla olevia, kohtuuhintaisia ja kattavia koulutusohjelmia ja uudelleen kouluttamista digitaalisten taitojen ja pehmeän osaamisen kehittämiseksi, myös virtuaaliseen ympäristöön (vahvennettuun todellisuuteen) mukautumiseksi, sillä niiden avulla ikääntyvä väestö voi mukautua paremmin digitaalisten taitojen kasvavaan kysyntään monilla eri aloilla; korostaa tämän vuoksi, että yli 55-vuotiaille työntekijöille, erityisesti naisille, olisi tarjottava jatkuvaa tieto- ja viestintätekniikan koulutusta; kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan käyttöön strategioita, joilla voidaan pienentää digitaalista kuilua ja edistää uusien tieto- ja viestintätekniikoiden yleistä saatavuutta;

57.

on tyytyväinen Euroopan työmarkkinaosapuolten kaudelle 2015–2017 laatimaan työohjelmaan, jossa keskitytään aktiiviseen ikääntymiseen; kehottaa työmarkkinaosapuolia tarkastelemaan huolellisesti ikäsyrjintään, aikuiskoulutukseen, työterveyteen ja -turvallisuuteen sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyviä näkökohtia sellaisen eurooppalaisen kehyksen aikaansaamiseksi, jolla tuetaan kaikkien työntekijöiden työllistettävyyttä ja terveyttä;

58.

painottaa, että tarvitaan luotettavaa tilastotietoa ikääntyneiden tilanteesta ja väestörakenteen muutoksista, jotta voidaan kehittää paremmin kohdennettuja ja tehokkaampia aktiivisen ikääntymisen strategioita; kehottaa komissiota varmistamaan, että ikääntyneiden yhteiskunnallisesta asemasta, terveydentilasta, oikeuksista ja elinoloista kerätään kattavat ja laadukkaat tiedot;

59.

huomauttaa, että ikäystävällisten ympäristöjen edistäminen on tärkeä väline ikääntyneiden työntekijöiden ja työnhakijoiden tukemisessa sekä yhtäläisiä mahdollisuuksia kaikille tarjoavien, osallistavien yhteiskuntien edistämisessä; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission ja WHO:n yhteistä hallinnollista hanketta, jonka tavoitteena on soveltaa WHO:n maailmanlaajuista ikäystävällisiä kaupunkeja koskevaa ”Global Age-friendly Cities” -opasta Euroopan tilanteeseen;

60.

on tyytyväinen EU:n työterveys- ja työturvallisuusviraston kampanjaan ”Terveellinen työ – Elämän eri vaiheissa”; painottaa tehokkaan työterveys- ja -turvallisuuslainsäädännön merkitystä ja yritysten kannustamista ennaltaehkäisevien menetelmien käyttöön; toivoo, että kampanjassa pyritään voimakkaasti tavoittamaan kaikenkokoiset yritykset;

61.

kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan julkisia eläkejärjestelmiä ihmisarvoisten tulojen takaamiseksi eläkkeelle jäämisen jälkeen;

62.

on tyytyväinen työn ja yksityiselämän yhteensovittamista koskevaan komission aloitteeseen; painottaa, että työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen on haaste myös ikääntyneille työntekijöille, koska 55–64-vuotiaiden ikäluokasta 18 prosenttia miehistä ja 22 prosenttia naisista hoitaa hoivan tarpeessa olevia perheenjäseniä ja yli puolet isovanhemmista hoitaa säännöllisesti lapsenlapsiaan; suosittelee sisällyttämään tulevaan työn ja yksityiselämän yhteensovittamista koskevaan aloitteeseen toimenpiteitä työikäisten omaishoitajien ja isovanhempien sekä nuorten vanhempien tukemiseksi;

63.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään ilmaisia ja korkealaatuisia julkisia palveluja, jotka tarjoavat asianmukaista ja tarvittavaa hoitoa ja apua lapsille, sairaille ja iäkkäille;

Seksuaalinen suuntautuminen

64.

huomauttaa, että kansalliset tuomioistuimet ja Euroopan unionin tuomioistuin ovat käsitelleet vain vähän seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvia syrjintätapauksia;

65.

muistuttaa, että vaikka niiden jäsenvaltioiden määrä, jotka ovat ulottaneet seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän kiellon kaikille rotusyrjintädirektiivin soveltamisalaan kuuluville aloille, kasvoi kymmenestä 13:een vuosina 2010–2014, suoja seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvaa syrjintää vastaan on edelleen heikko (29);

66.

muistuttaa, että transihmisille syrjintää vastaan erityisesti työllisyyden, koulutuksen ja terveydenhuollon aloilla tarjotun suojan laajuus on monissa jäsenvaltioissa edelleen epäselvä; vaatii toimenpiteitä sukupuolten tasa-arvoa koskevan direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä annetun kansallisen lainsäädännön panemiseksi täytäntöön tehokkaasti; korostaa, että tällaisilla toimilla voitaisiin parantaa oikeudellisia määritelmiä sen varmistamiseksi, että suojelu koskee kaikkia transhenkilöitä eikä pelkästään niitä henkilöitä, jotka ovat läpikäyneet sukupuolenkorjausprosessin tai joilla se on parhaillaan käynnissä (30);

67.

ilmaisee huolensa siitä, että oikeuksien tiedostaminen syrjintäkysymyksissä sekä tietoisuus elimistä ja organisaatioista, jotka tarjoavat tukea syrjinnän uhreille, on vähäistä, vaikka hlbti-henkilöt tiedostavatkin oikeutensa paremmin; katsoo, että kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten on yhdessä kaikkia sidosryhmiä edustavien järjestöjen kanssa tehostettava huomattavasti sekä syrjinnän uhreille että työnantajille ja muille ryhmille suunnattuja tiedotustoimia; painottaa, että kansalliset hlbti-järjestöt ovat keskeisiä kumppaneita näissä toimissa;

68.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan parisuhteen aseman, aviovarallisuusjärjestelmän ja vanhempien oikeuksien vastavuoroisen tunnustamisen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon erityisen syrjinnän, jota intersukupuoliset henkilöt kokevat työelämässä, sekä tarkistamaan lainsäädäntöä ja käytänteitä intersukupuolisten henkilöiden syrjinnän torjumiseksi;

Monialaiset näkökohdat ja suositukset

69.

on huolestunut monialaiseen syrjintään liittyvästä oikeudellisen selkeyden ja oikeusvarmuuden puutteesta, mikä johtuu usein eri jäsenvaltioiden toisistaan eroavista ja epäjohdonmukaisista säännöistä ja normeista; panee merkille Equinet-verkoston tärkeän työn sen auttaessa kehittämään yhteisiä normeja ja katsoo, että tälle työlle olisi annettava riittävästi tukea;

70.

pitää valitettavana, että direktiivissä 2000/78/EY ei ole monialaista syrjintää koskevia erityisiä säännöksiä, vaikka siinä kuitenkin todetaan, että naiset ovat usein syrjinnän uhreja; panee lisäksi merkille, että kahden tai useamman syrjinnän muodon yhdistelmä voi aiheuttaa ongelmia, jotka johtuvat syrjinnän eri muotoja koskevan taatun suojelutason eroista; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota torjumaan kaikenlaista monialaista syrjintää ja varmistamaan syrjimättömyyden ja tasa-arvon periaatteen toteutumisen työmarkkinoilla ja työllistymismahdollisuuksien saatavuudessa; suosittaa, että kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset, lainvalvontaviranomaiset, myös työsuojeluviranomaiset, kansalliset tasa-arvoelimet ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt lisäävät sukupuoleen ja muihin perusteisiin perustuvan syrjinnän yhtymäkohtien seurantaa syrjintätapauksissa ja -käytännöissä;

71.

korostaa, että puolueettomien, vertailukelpoisten ja sukupuolen mukaan eriteltyjen yhdenvertaisuutta koskevien tietojen puute syrjintätapauksista ja epätasa-arvoisesta kohtelusta vaikeuttaa syrjinnän, erityisesti epäsuoran syrjinnän, todistamista; muistuttaa, että direktiivin 2000/78/EY 10 artiklan nojalla todistustaakkaa voidaan muuttaa ja kääntää, mikäli esitetään tosiseikkoja, joiden perusteella voidaan olettaa tapahtuneen välitöntä tai välillistä syrjintää; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita keräämään direktiivin soveltamisalaan vaikuttavia yhdenvertaisuutta koskevia tietoja tarkasti ja järjestelmällisesti ja yhteistyössä työmarkkinaosapuolten, kansallisten tasa-arvoelimien ja tuomioistuinten kanssa;

72.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään – myös osana kansallista raportointiprosessia sekä vuosittaisessa sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevassa yhteisessä raportissa – yhdenmukaisia ja yhtenäisiä tilastoja, jotka on suunniteltu korjaamaan kaikki puutteet yhdenvertaisuutta koskevien tietojen keräämisessä; kehottaa komissiota esittämään aloitteita tällaisen tiedonkeruun edistämiseksi jäsenvaltioille suunnatulla suosituksella sekä antamalla Eurostatille tehtäväksi kehittää kuulemisia, joilla pyritään valtavirtaistamaan kaikkia syrjintäperusteita koskevien tietojen erittely eurooppalaisen sosiaalitutkimuksen indikaattoreita varten, jotta kaikkia työhönottoon ja työmarkkinoihin liittyvän syrjinnän muotoja voidaan käsitellä ja torjua konkreettisesti;

73.

suosittaa, että kerätessään tilastotietoja työhön liittyvistä asioista jäsenvaltiot sisällyttävät työvoimatutkimuksiin vapaaehtoisia kysymyksiä paljastaakseen mahdollisen sukupuoleen, rodulliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän;

74.

korostaa, että byrokraattinen rasite pienimmille, pienille ja keskisuurille yrityksille on aina otettava huomioon lainsäädäntöprosessissa kaikilla tasoilla ja että suunniteltujen toimenpiteiden suhteellisuus on tarkastettava;

75.

panee merkille kansallisten tasa-arvoelinten merkittävän roolin työsyrjintädirektiivin täytäntöönpanossa, tiedotustoimien edistämisessä ja tiedonkeruussa, yhteistyössä työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien kanssa, raportointipuutteiden selvittämisessä ja johtavan roolin omaksumisessa syrjinnän uhrien valitusten esittämisen yksinkertaistamisessa ja helpottamisessa; kehottaa vahvistamaan kansallisten tasa-arvoelimien asemaa, varmistamaan niiden puolueettomuuden ja kehittämään niiden toimintaa ja parantamaan niiden valmiuksia muun muassa myöntämällä niille riittävä rahoitus;

76.

kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan entistä vahvemmin naisten ja miesten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanoon työllisyyspolitiikassa; kehottaa käyttämään aktiivisesti sukupuolitietoista budjetointia, myös komission edistämien parhaiden käytäntöjen vaihdon avulla, ja toteuttamaan toimenpiteitä, joilla edistetään naisten työllistymistä oikeudenmukaisesti ilman epävarmoja työsuhteita sekä työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista ja elinikäistä oppimista, sekä toteuttamaan toimenpiteitä, joilla kavennetaan palkka- ja eläke-eroja ja parannetaan yleisesti naisten asemaa työmarkkinoilla;

77.

pyytää jäsenvaltioita kehittämään sukupuolineutraaleja työn luokitus- ja arviointijärjestelmiä välttämättöminä toimenpiteinä yhdenvertaisen kohtelun edistämiseksi;

78.

painottaa, että yhdenvertaista kohtelua koskevan politiikan on tähdättävä stereotypioihin puuttumiseen sekä miesten että naisten ammateissa ja tehtävissä;

79.

muistuttaa, että työmarkkinaosapuolilla on olennaisen tärkeä tehtävä sekä työntekijöille että työnantajille annettavassa syrjinnän torjuntaa koskevassa tiedotuksessa ja valistuksessa;

80.

katsoo, että on kiinnitettävä enemmän huomiota uskonnon ja vakaumuksen vapauden sekä sananvapauden kaltaisten kilpailevien oikeuksien tasapainottamiseen tapauksissa, joissa häirintä perustuu näihin;

81.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään ja vahvistamaan kansallisia työsuojeluelimiään sekä luomaan edellytykset ja myöntämään taloudelliset resurssit ja henkilöresurssit, joiden avulla ne voivat olla vaikuttavalla tavalla läsnä paikan päällä torjumassa epävarmoja työsuhteita, sääntelemätöntä työtä sekä työ- ja palkkasyrjintää erityisesti miesten ja naisten yhdenvertaisuuden näkökulmasta;

82.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista konkreettisin toimin, kuten äitiyslomaa ja hoitovapaata koskevilla ehdotuksilla, jotta voidaan taata naisille oikeus palata työhön raskauden sekä äitiys- ja vanhempainloman jälkeen, turvaamaan heidän oikeutensa tehokkaaseen terveyden ja turvallisuuden suojeluun työpaikalla, turvaamaan heidän äitiyteen liittyvät oikeutensa ja ryhtymään toimenpiteisiin työntekijöiden epäoikeudenmukaisten irtisanomisten estämiseksi esimerkiksi raskauden aikana, sekä hoitovapaadirektiivin ja vahvistamalla isyysvapaata koskevan lainsäädännön;

83.

panee merkille, että syrjintätapauksissa oikeussuojaa on usein niukasti saatavilla; painottaa tietojen saatavuuden merkitystä syrjinnän uhreille; pitää tarpeellisena sitä, että jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimet varmistaakseen, että syrjinnän uhreilla on oikeusprosessin kaikissa vaiheissa mahdollisuus turvautua kohtuulliseen kaikkien saavutettavissa ja käytettävissä olevaan oikeudelliseen neuvontaan ja oikeusapuun, mukaan luettuna esimerkiksi tasa-arvoelimien tai asianmukaisten edustajien tarjoama henkilökohtainen neuvonta sekä psyykkinen, henkilökohtainen ja moraalinen tuki; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita torjumaan työpaikoilla häirintää ja väkivaltaa, joka loukkaa ihmisarvoa ja/tai saa aikaan vihamielisen ilmapiirin työpaikalla;

84.

katsoo, että kansallisia valitusmekanismeja on parannettava vahvistamalla kansallisia tasa-arvoelimiä, jotta ne tukisivat oikeudellisten ja muiden kuin oikeudellisten menettelyjen käyttöä ja lisäämällä luottamusta viranomaisiin, antamalla oikeudellista tukea, tarjoamalla juridisia neuvoja sekä tukemalla ja yksinkertaistamalla pitkiä ja usein monimutkaisia oikeusmenettelyjä; kannustaa jäsenvaltioita perustamaan foorumeita, jotka vastaanottavat valituksia ja tarjoavat ilmaista tukea työpaikalla tapahtuvan syrjinnän ja häirinnän viemiseksi oikeuteen;

85.

toivoo, että työpaikoilla tapahtuvia syrjintä- ja/tai kiusaamis- ja/tai vainoamistapausten varalle laaditaan sääntöjä, jotka suojelevat ilmiantajia ja heidän yksityisyyttään;

86.

muistuttaa, että asioiden vieminen oikeuteen ja riittävän edustuksen varmistaminen on edelleen ongelmallista joissakin tapauksissa, ja kehottaa jäsenvaltioita pohtimaan keinoja uhrien auttamiseksi tässä suhteessa myös esimerkiksi oikeudenkäyntimaksuista annettavien vapautusten ja alennusten ja syrjintää käsittelevien kansalaisjärjestöjen antaman oikeusavun ja oikeudellisen neuvonnan avulla sekä varmistamalla oikeussuojan saatavuuden ja riittävän edustuksen; painottaa sellaisten valtiosta riippumattomien järjestöjen oikeudellisen aseman merkitystä, joilla on oikeutettu intressi asianomaisessa oikeudellisessa ja/tai hallinnollisessa menettelyssä;

87.

suhtautuu myönteisesti siihen, että jäsenvaltioiden syrjinnän vastaisessa lainsäädännössä säädetyt seuraamukset ovat yleisesti työsyrjintädirektiivin mukaisia; korostaa lisäksi syrjinnän torjuntaan erikoistuneiden julkisten elinten tärkeää asemaa seuraamuksiin ja oikeussuojakeinoihin liittyvien ongelmien ratkaisemisessa; on kuitenkin huolissaan siitä, että kansallisilla tuomioistuimilla näyttää olevan taipumus soveltaa korvaustasoja ja -määriä, jotka ovat laissa säädettyjen seuraamusten lievemmästä päästä (31); korostaa, että komission on kiinnitettävä tarkasti huomiota seuraamuksiin ja oikaisukeinoihin sovellettaviin sääntöihin jäsenvaltioissa, jotta varmistetaan, ettei kansallisessa lainsäädännössä, kuten Euroopan unionin tuomioistuin on todennut, langeteta pelkästään symbolisia rangaistuksia tai anneta vain varoituksia syrjintää koskevissa tapauksissa;

88.

on huolissaan romaniväestön vähäisestä osallistumisesta työmarkkinoille; korostaa, että tähän etniseen vähemmistöön erikoistuneiden kansalaisjärjestöjen asemaa on vahvistettava, jotta romanien osallistumista työmarkkinoille voidaan lisätä; painottaa lisäksi kansalaisjärjestöjen merkitystä romanien oikeuksista tiedottamisessa ja syrjintätapauksista ilmoittamisen helpottamisessa, mikä parantaa viime kädessä tietojen keruuta;

89.

kehottaa jäsenvaltioita käyttämään direktiivissä esitettyä mahdollisuutta ottaa käyttöön positiivisia toimia vakavasta ja rakenteellisesta syrjinnästä kärsivien ryhmien, kuten romanien hyväksi;

90.

suhtautuu myönteisesti siihen, että jäsenvaltioiden suuri enemmistö on toteuttanut jonkinlaisia direktiivin soveltamisalaan kuuluvia positiivisia toimia;

91.

korostaa, että asiaa koskevista Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisuista on jaettava tietoa ja että kansallisten tuomioistuinten on tarpeen vaihtaa keskenään työsyrjintädirektiivin säännöksiin liittyviä unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisia kansallisten tuomioistuinten ratkaisuja;

92.

katsoo, että on erittäin tärkeää varmistaa tuki omaishoitajille, jotka yhdistävät työ- ja hoitovastuun (esimerkiksi joustavat työajat, tilapäishoito), jotta omaishoitajat (jotka ovat pääasiassa naisia) voivat hoitaa hoidettaviaan tarjoten valtavan panoksensa perheilleen ja yhteiskunnalle eikä heitä rangaista tästä panoksesta nyt tai myöhemmin elämässä;

93.

pitää tarpeellisena riittävän koulutuksen antamista kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten ja lainvalvontaelinten ja työsuojelutarkastajien työntekijöille; katsoo, että kaikkien sidosryhmien, kuten tuomari-, syyttäjä- ja asianajajakunnan, oikeuslaitoksen henkilökunnan ja tutkijoiden sekä poliisin kouluttaminen palvelussuhdelainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöön sisältyvän syrjinnän vastaisen lainsäädännön alalla on ratkaisevan tärkeää, samoin kuin koulutus kulttuurien ymmärtämisen ja tiedostamattomien ennakkoluulojen alalla;

94.

katsoo, että komission on tarjottava yksityisille yrityksille, myös pk-yrityksille ja mikroyrityksille, malleja tasa-arvon ja moninaisuuden kehyksistä, joita voidaan myöhemmin toistaa ja mukauttaa tarpeiden mukaan; kehottaa yrityksiä pelkkien tasa-arvon ja moninaisuuden kunnioittamista koskevien väitteiden sijaan muun muassa raportoimaan vuosittain tätä koskevista aloitteistaan halutessaan tasa-arvoelinten avustuksella;

95.

kehottaa työnantajia luomaan työntekijöilleen syrjimättömiä työympäristöjä noudattamalla ja panemalla täytäntöön nykyisiä syrjinnän vastaisia direktiivejä, jotka perustuvat yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen sukupuolesta, rodusta tai etnisestä alkuperästä, uskonnosta tai vakaumuksesta, iästä ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta; kehottaa komissiota valvomaan tätä koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanoa;

96.

palauttaa mieliin työmarkkinaosapuolten, kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan merkittävän roolin avun tarjoamisessa uhreille, ja korostaa, että syrjinnän kohteeksi joutuneiden on usein helpompi kääntyä niiden kuin muiden toimijoiden puoleen; kehottaa siksi tukemaan tällä alalla toimivia kansalaisjärjestöjä;

97.

vaatii ihmisoikeus- ja kansalaiskasvatusta, jolla tuetaan erilaisuuden tiedostamista ja hyväksymistä sekä pyritään luomaan osallistava ympäristö edistämällä normien uudelleenmäärittelyä ja loukkaavan leimaamisen torjumista;

98.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan kansalaiskasvatuksen ja ihmisoikeuksien opiskelua perus- ja keskiasteen kouluissa;

99.

katsoo, että komission on laadittava antisemitismin, islaminpelon ja muiden rasismin muotojen torjuntaan liittyviä kansallisia strategioita koskeva eurooppalainen toimintakehys;

100.

kannustaa jäsenvaltioita laatimaan tarkoituksenmukaisia ohjelmia, joilla pyritään sijoittamaan vankeustuomion suorittaneet takaisin työmarkkinoille;

101.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan sidosryhmien, kuten kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja tasa-arvoelinten, käyttöön rahoitusta syrjintää työssä koskevien tiedotus- ja koulutuskampanjojen edistämiseksi; kehottaa yksityistä sektoria tekemään osuutensa syrjimättömän työympäristön luomiseksi;

102.

kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimiin varmistaakseen työpaikalla ilmenevän syrjinnän torjumiseen liittyvien hyvien käytänteiden vaihdon;

103.

kehottaa työmarkkinaosapuolten organisaatioita kehittämään sisäistä tietoisuutta eriarvoisuudesta työelämässä sekä tekemään ehdotuksia asiaan puuttumiseksi organisaation/yrityksen tasolla työehtosopimusneuvotteluissa, koulutuksessa sekä jäsenille ja työntekijöille suunnatuissa kampanjoissa;

104.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan työmarkkinaosapuolet (ammattiyhdistykset ja työnantajat) sekä kansalaisyhteiskunnan, myös tasa-arvoelimet, mukaan tasa-arvon tehokkaaseen toteuttamiseen työelämässä yhdenvertaisen kohtelun edistämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita myös parantamaan työmarkkinavuoropuhelua sekä kokemusten ja parhaiden käytänteiden vaihtoa;

o o

105.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.

(2) EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.

(3) EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.

(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0321.

(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0320.

(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0286.

(7) Hyväksytyt tekstit P8_TA(2015)0293.

(8) Hyväksytyt tekstit P8_TA(2015)0261.

(9) EUVL C 316, 30.8.2016, s. 83.

(10) EUVL C 75, 26.2.2016, s. 130.

(11) EUVL C 131 E, 8.5.2013, s. 9.

(12) EUVL C 74 E, 13.3.2012, s. 19.

(13) EUVL C 351 E, 2.12.2011, s. 29.

(14) EUVL C 212 E, 5.8.2010, s. 23.

(15) EUVL C 279 E, 19.11.2009, s. 23.

(16) Tuomio 10.5.2011, Römer, C-147/08, Kok. EU:C:2011:286.

(17) http://fra.europa.eu/en/publication/2014/eu-lgbt-survey-european-union-lesbian-gay-bisexual-and-transgender-survey-main

(18) http://fra.europa.eu/en/publication/2014/being-trans-eu-comparative-analysis-eu-lgbt-survey-data

(19) http://www.eca.europa.eu/Lists/ECADocuments/SR15_03/SR15_03_FI.pdf

(20) http://www.eurofound.europa.eu/sites/default/files/ef_publication/field_ef_document/ef1568en.pdf

(21) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0351.

(22) EPRS, ”The Employment Equality Directive – Evaluation of its implementation” (Työsyrjintädirektiivi – Täytäntöönpanon arviointi).

(23) idem.

(24) Vammaisten henkilöiden oikeuksista tehty YK:n yleissopimus, 13. joulukuuta 2006, 2 artikla.

(25) Euroopan parlamentin politiikkayksikkö A, talous- ja tiedepolitiikka: ”Reasonable Accommodation and Sheltered Workshops for People with Disabilities: Costs and Returns of Investments” (Kohtuullinen mukauttaminen ja vammaisille tarkoitetut suojatyökeskukset: investointikustannukset ja investointien kannattavuus).

(26) Yleinen huomautus nro 2(2014) 9 artiklasta: Accessibility https://documentsddsny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G14/033/13/PDF/G1403313.pdf?OpenElement

(27) Asetus (EU) N:o 1303/2013.

(28) Komission yksiköiden valmisteluasiakirja ”Annexes to the Joint Report on the application of the Racial Equality Directive (2000/43/EC) and the Employment Equality Directive (2000/78/EC)” (SWD(2014)0005).

(29) EU:n perusoikeusvirasto (2015), ”Protection against discrimination on grounds of sexual orientation, gender identity and sex characteristics in the European Union: Comparative legal analysis”.

(30) idem.

(31) EPRS, emt.

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/195

P8_TA(2016)0361

Euroopan globalisaatiorahaston toiminta, vaikutus ja lisäarvo 2007–2014

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2016 Euroopan globalisaatiorahaston toiminnasta, vaikutuksesta ja lisäarvosta 2007–2014 (2015/2284(INI))

(2018/C 204/22)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahastosta (2014–2020) ja asetuksen (EY) N:o 1927/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1309/2013 (1),

—	ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1927/2006 muuttamisesta 18. kesäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 546/2009 (2),

—	ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006 (3),

—	ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle Euroopan globalisaatiorahaston toiminnasta vuosina 2013 ja 2014 (COM(2015)0355),

—	ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) jälkiarvioinnista elokuussa 2015 annetun loppuraportin,

—	ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 7/2013 ”Onko Euroopan globalisaatiorahasto tuottanut EU:n lisäarvoa integroitaessa irtisanottuja työntekijöitä uudelleen työelämään?”,

—	ottaa huomioon Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) ERM 2012 -kertomuksen rakenneuudistuksen jälkeisistä työmarkkinoista, työoloista ja tyytyväisyydestä elämään (”After restructuring: labour markets, working conditions and life satisfaction”),

—	ottaa huomioon Eurofoundin vuonna 2009 julkaiseman tapaustutkimuksen Euroopan globalisaatiorahaston lisäarvon vertailusta Saksassa ja Suomessa (”Added value of the European Globalisation Adjustment Fund: A comparison of experiences in Germany and Finland”),

—	ottaa huomioon Eurofoundin ERM 2009 -kertomuksen rakenneuudistuksesta taloudellisen taantuman aikana (”Restructuring in recession”),

—	ottaa huomioon 29. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan globalisaatiorahaston tulevaisuudesta (4),

—	ottaa huomioon 7. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan globalisaatiorahaston rahoituksesta ja toiminnasta (5),

—	ottaa huomioon tammikuun 2007 jälkeen antamansa päätöslauselmat EGR:n varojen käyttöönotosta, mukaan lukien kyseisiä hakemuksia koskevat työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan huomautukset,

—	ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan EGR-työryhmän keskustelut,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0227/2016),

toteaa, että Euroopan globalisaatiorahasto (EGR) perustettiin, jotta voidaan tarjota tukea ja osoittaa solidaarisuutta työntekijöille, jotka jäävät työttömäksi maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten vuoksi; ottaa huomioon, että EGR:n tavoitteena on edistää älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua ja kestävää työllisyyttä antamalla työttömäksi jääneille työntekijöille valmiuksia ja tukea uusia työpaikkoja varten; toteaa, että EGR perustettiin, jotta voidaan puuttua hätätilanteisiin antamalla nopeaa tukea ja lyhyen aikavälin apua vastauksena työmarkkinoiden äkillisiin ja odottamattomiin vaikeuksiin, joihin liittyy joukkoirtisanomisia, kun taas Euroopan sosiaalirahaston (ESR), josta myös tuetaan työttömäksi jääneitä työntekijöitä, tarkoituksena on korjata pitkäaikaista rakenteellista epätasapainoa pääasiassa elinikäisen oppimisen avulla; katsoo, että EGR olisi edelleen pidettävä monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuolella seuraavan ohjelmakauden aikana;

ottaa huomioon, että viime vuosina rakenneuudistuksista on tullut entistä yleisempiä ja että joillakin aloilla ne ovat voimistuneet ja levinneet uusille aloille; ottaa huomioon, että yritykset ovat vastuussa tällaisten päätösten usein odottamattomista vaikutuksista yhteisöihin ja jäsenvaltion taloudelliseen ja sosiaaliseen rakenteeseen; ottaa huomioon, että EGR:llä autetaan pehmentämään näiden rakenneuudistuspäätösten kielteisiä vaikutuksia; ottaa huomioon, että entistä useammat EGR-tapaukset liittyvät suuryritysten ja monikansallisten yhtiöiden rakenneuudistusstrategioihin, joista päätetään yleensä ottamatta työntekijöitä ja heidän edustajiaan mukaan päätöksentekoon; toteaa, että tuotannon ja toiminnan siirto, tuotantolaitoksen sulkeminen, fuusiot, yrityskaupat ja -ostot, tuotannon uudelleenorganisointi ja toiminnan ulkoistaminen ovat rakenneuudistuksen yleisimpiä muotoja;

ottaa huomioon, että epävarmuus saattaa kuitenkin vaikuttaa haitallisesti työpaikan vaihtoon liittyvään sopeutumiskykyyn ja ennakointiin, koska työpaikan vaihtoon liittyy mahdollinen työttömyyden, palkanalennuksen ja sosiaalisen epävarmuuden riski; katsoo, että EGR-tapausten tuensaajien palaaminen työmarkkinoille onnistuu varmemmin, jos tuensaajat saavat laadukkaat työpaikat;

toteaa, että osuuskunnat hoitavat rakennemuutokset sosiaalisesti vastuullisella tavalla ja että niiden erityinen osuustoiminnallinen hallintomalli, joka perustuu yhteisomistukseen, demokraattiseen osallistumiseen ja jäsenten suorittamaan valvontaan, sekä niiden valmiudet käyttää omia taloudellisia resurssejaan ja tukiverkkojaan selittävät osuuskuntien suuremman joustavuuden ja innovatiivisuuden rakennemuutoksen pitkän aikavälin hallinnassa sekä uuden liiketoiminnan luomisessa;

E.	panee merkille, että asetuksen (EU) N:o 1309/2013 19 artiklassa edellytetään, että komissio esittää joka toinen vuosi parlamentille ja neuvostolle EGR:n kahden edellisen vuoden toimista kertomuksen, jossa tarkastellaan sekä toimien määrää että niiden laatua;

ottaa huomioon, että ei ole olemassa unionin oikeudellisia puitteita, joilla säännellään työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan tai ennakoidaan ja hallitaan rakenneuudistuksia, jotta olisi mahdollista ennakoida muutoksia ja estää työpaikkojen menetykset; muistuttaa pyytäneensä 15. tammikuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa (6), komissiota esittämään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan nojalla mahdollisimman pian ja työmarkkinaosapuolten kuulemisen jälkeen säädösehdotuksen työntekijöille tiedottamisesta ja heidän kuulemisestaan sekä rakennemuutoksen ennakoimisesta ja hallitsemisesta (päätöslauselman liitteenä olevien yksityiskohtaisten suositusten mukaisesti); toteaa, että tällä hetkellä kansallisella tasolla on huomattavia eroja, jotka liittyvät työnantajien vastuuseen työntekijöistään tässä prosessissa; toteaa, että Euroopan tason työmarkkinaosapuolia on kuultu asiasta kahdesti mutta komissio ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin; on pettynyt siihen, kuinka komissio on vastannut tiedottamisesta, kuulemisesta ja rakenneuudistuksesta annettuihin parlamentin päätöslauselmiin, joissa korostetaan tarvetta toteuttaa tällä alalla konkreettisia toimia; katsoo, että hyvin kehittyneet työmarkkinasuhdejärjestelmät, joilla taataan työntekijöiden ja heidän edustajiensa oikeudet kuulemisen ja tiedottamisen alalla, ovat olennaisen tärkeitä; ottaa huomioon, että työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevan direktiivin vahvistaminen voisi auttaa varmistamaan, että neuvottelut soveltuvasta suunnitelmasta voidaan käydä oikeudenmukaisissa olosuhteissa ja oikea-aikaisesti;

ottaa huomioon, että irtisanomisten vähimmäismäärä laskettiin tuhannesta irtisanotusta viiteen sataan ja että poikkeuksellisissa tilanteissa tai pienillä työmarkkinoilla EGR-hakemus voidaan ottaa käsiteltäväksi, jos irtisanomisilla on vakava vaikutus työllisyyteen ja paikalliseen, alueelliseen tai kansalliseen talouteen;

ottaa huomioon, että 1. tammikuuta 2014 alkaen entiset itsenäiset ammatinharjoittajat ovat myös voineet olla tukikelpoisia edunsaajia ja saada avustuksia; katsoo, että komission olisi varmistettava, että itsenäisten ammatinharjoittajien erityistarpeet otetaan huomioon EGR:n yhteydessä, koska heidän lukumääränsä kasvaa jatkuvasti; ottaa huomioon, että 31. joulukuuta 2017 asti EGR:stä voidaan myöntää tukea nuorisotyöllisyysaloitteeseen kuuluvilla alueilla yhtä monelle työelämän tai koulutuksen ulkopuolella olevalle nuorelle kuin mitä toimenpiteiden kohteena olevien edunsaajien määrä on;

I.	toteaa, että nykyisen EGR:n tarkoituksena on paitsi tukea työttömäksi jääneitä työntekijöitä myös osoittaa heitä kohtaan solidaarisuutta;

J.	ottaa huomioon, että EGR:n alkuperäiset määrärahat olivat 500 miljoonaa euroa vuodessa; toteaa, että nykyiset määrärahat ovat 150 miljoonaa euroa vuodessa ja että rahaston perustamisesta lähtien niistä on käytetty vuosittain keskimäärin 70 miljoonaa euroa;

K.	panee merkille, että alun perin yhteisrahoitusosuus oli 50 prosenttia ja että se korotettiin 65 prosenttiin vuosiksi 2009–2011, laskettiin takaisin 50 prosenttiin vuosiksi 2012–2013 ja on nyt 60 prosenttia;

ottaa huomioon, että vuosina 2007–2014 esitettiin 134 hakemusta 20 jäsenvaltiosta, ne liittyivät 122 121 työntekijään ja että hakemuksissa pyydetty yhteismäärä oli 561,1 miljoonaa euroa; ottaa huomioon, että vuosina 2007–2013 määrärahojen käyttöaste oli ainoastaan 55 prosenttia; panee merkille, että vuosina 2007–2014 suurin osa hakemuksista tuli valmistusteollisuuden alalta, erityisesti autoteollisuudesta, jonka osuus oli 29 000 työntekijää 122 121:stä (23 prosenttia toimitettujen hakemuksien kattamasta kokonaismäärästä); ottaa huomioon, että toistaiseksi talouskriisin vaikutus on ollut pahin pienissä yrityksissä, joissa on alle 500 työntekijää;

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen suosituksen, että parlamentti, komissio ja neuvosto harkitsisivat unionin rahoituksen rajoittamista toimiin, joilla todennäköisesti tuotetaan unionin lisäarvoa, sen sijaan, että rahoitetaan jo olemassa olevia kansallisia työntekijöiden tulotukijärjestelmiä; ottaa huomioon, että EGR:n toimilla on havaittu olevan eniten lisäarvoa, kun niillä on yhteisrahoitettu irtisanotuille työntekijöille palveluja, joita ei yleensä ole saatavilla jäsenvaltioiden työllisyystukijärjestelmissä, palveluissa on keskitytty koulutukseen etuisuuksien sijaan ja toimet ovat olleet yksilöllisiä ja niillä on täydennetty yleisiä toimia erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevien työttömäksi jääneiden työntekijäryhmien hyväksi; panee tässä yhteydessä merkille tarpeen investoida entisten työntekijöiden voimavaroihin ja pitää tärkeänä paikallisten työvoimamarkkinoiden tarpeiden ja osaamisvaatimusten kattavaa arviointia, koska tämän olisi muodostettava perusta koulutukselle ja valmiuksien luomiselle, jotta työntekijöitä voidaan auttaa palaamaan nopeasti työmarkkinoille; palauttaa mieliin, että jäsenvaltioilla on velvollisuus toteuttaa EGR:n talousarviota vaikuttavalla tavalla;

ottaa huomioon, että EGR:llä ei ratkaista unionin työttömyysongelmaa; katsoo, että unionin työttömyysongelman ratkaiseminen edellyttää, että työpaikkojen luominen, suojeleminen ja kestävyys sijoitetaan unionin politiikan keskiöön; katsoo unionin työttömyysasteen, erityisesti nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyysasteen, merkitsevän sitä, että tarvitaan kiireesti uudenlaisia uramahdollisuuksia tarjoavia aloitteita;

O.	ottaa huomioon, että EGR:n arvioinnin viiteajanjakso tässä mietinnössä on 2007–2014; toteaa, että komission jälkiarviointi kattoi vuodet 2007–2013 ja tilintarkastustuomioistuimen kertomusta varten tarkastettiin vuodet 2007–2012;

P.	katsoo, että sukupuolten tasa-arvon periaatetta ja syrjimättömyysperiaatetta, jotka kuuluvat unionin perusarvoihin ja jotka on sisällytetty Eurooppa 2020 -strategiaan, olisi noudatettava ja edistettävä EGR:n toteutuksen yhteydessä;

panee merkille EGR:n jälkiarvioinnin ja ensimmäisen kaksivuotiskertomuksen; toteaa komission noudattavan raportointivelvoitettaan; katsoo, että käsiteltävänä olevat ja muut kertomukset eivät riitä varmistamaan täysin EGR:n avoimuutta ja tehokkuutta; kehottaa EGR:n tukea saaneita jäsenvaltioita julkistamaan kaikki tapauksia koskevat tiedot ja arvioinnit ja sisällyttämään tapauksia koskevaan raportointiin sukupuolivaikutusten arvioinnin; kannustaa painokkaasti kaikkia jäsenvaltioita julkistamaan hyvissä ajoin hakemuksensa ja loppukertomuksensa nykyisen asetuksen mukaisesti; toteaa komission noudattavan raportointivelvoitteitaan mutta katsoo, että se voisi julkistaa kaikki EGR-tapauksia koskevat asiakirjat, myös toimeksiantoja koskevat sisäiset kertomukset, joita on laadittu käsiteltävinä olevia jäsenvaltioiden hakemuksia koskevien seurantakäyntien johdosta;

suhtautuu myönteisesti rahoituskauden pidentämiseen yhdestä vuodesta kahteen; palauttaa mieliin, että Eurofoundin tutkimuksen mukaan 12 kuukautta ei ollut riittävän pitkä aika kaikkien irtisanottujen työntekijöiden ja erityisesti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien, kuten alhaisen osaamistason työntekijöiden, ikääntyneiden työntekijöiden, naisten ja erityisesti yksinhuoltajien, auttamiseen;

toteaa EGR:n arviointien osoittavan, että rahaston toimien tuloksiin vaikuttavat sellaiset tekijät kuin toimenpiteiden kohteena olevien työntekijöiden koulutus- ja pätevyystaso, kyseisten työmarkkinoiden vastaanottokyky ja tukea saavien maiden BKT; korostaa, että tällaisiin tekijöihin voidaan vaikuttaa pääasiassa pitkän aikavälin toimilla, joita Euroopan rakenne- ja investointirahastot (ERI-rahastot) voivat tukea tehokkaasti; pitää tarpeellisena ottaa nämä tekijät sekä paikallinen työmarkkinatilanne huomioon aina myönnettäessä tukea EGR:stä; pitää EGR:n ja ERI-rahastojen välisen synergian lisäämistä tärkeänä, jotta tuloksia voidaan saavuttaa nopeammin ja tehokkaammin; korostaa, että ERI-rahastoja voidaan käyttää jatkotoimina aloilla, joille myönnetään EGR:n tukea, vauhdittamalla niiden avulla investointeja, yleistä kasvua ja työpaikkojen luomista; tähdentää, että EGR:n toimet olisi kohdistettava kasvua, työllisyyttä, koulutusta, osaamista ja työntekijöiden maantieteellistä liikkuvuutta edistäviin investointeihin ja niitä olisi koordinoitava unionin nykyisten ohjelmien kanssa, jotta autetaan ihmisiä löytämään työtä ja edistetään yrittäjyyttä erityisesti alueilla ja toimialoilla, jotka jo nyt kärsivät globalisaation tai talouden rakennemuutosten kielteisistä vaikutuksista; painottaa, että etusijalle olisi asetettava useasta rahastosta rahoitettaviin ohjelmiin perustuvat integroidut toimintatavat, jotta voidaan vähentää kestävästi irtisanomisia ja työttömyyttä jakamalla resursseja vaikuttavasti ja tiivistämällä koordinaatiota ja synergiaa varsinkin ESR:n ja EAKR:n välillä; katsoo ehdottomasti, että useasta rahastosta rahoitettaviin ohjelmiin perustuva integroitu strategia vähentäisi yritysten muualle siirtymisen riskiä ja loisi suotuisat edellytykset teollisuustuotannon paluulle unioniin;

katsoo, että asetusta uudistamalla on parannettu EGR:n toimintaa; panee merkille, että parannusten avulla on yksinkertaistettu menettelyjä, joiden kautta jäsenvaltiot saavat EGR:n varoja, ja näin ollen jäsenvaltiot todennäköisesti käyttävät kyseistä välinettä entistä enemmän; kehottaa komissiota ehdottamaan toimia EGR:ään osallistumista haitanneiden, hallinnollisiin valmiuksiin liittyvien esteiden poistamiseksi; katsoo, että EGR:ssä ei pitäisi olla makrotaloudellista vakauttamistoimintoa;

toteaa, että vuotuisessa talousarviossa EGR:ää varten varatut vähennetyt määrärahat ovat riittäneet tarvittavan avun ja tuen tarjoamiseen, ja pitää näitä erittäin tärkeinä työpaikkansa menettäneille; korostaa kuitenkin, että EGR:n soveltamisalaa on laajennettu vuodesta 2014 siten, että se kattaa työelämän tai koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret ja kriisiin liittyvän toimintakriteerin ja että jos hakemusten määrä lisääntyy huomattavasti tai jos mukaan otetaan uusia oikeuksia, määrärahat eivät välttämättä riitä vaan niitä olisi lisättävä, jotta varmistetaan EGR:n vaikuttava toiminta;

pitää molemminpuoliseen luottamukseen ja vastuun jakamiseen perustuvaa vahvaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua parhaana välineenä pyrittäessä sovinnollisiin ratkaisuihin ja yhteisiin näkemyksiin, kun ennakoidaan, ehkäistään ja hallinnoidaan rakennemuutosprosesseja; painottaa, että näin autettaisiin ehkäisemään työpaikkojen menetyksiä ja siten tapauksia, joissa tarvitaan EGR:ää;

panee merkille, että hakemusten määrä kasvoi huomattavasti vuosina 2009–2011, kun voimassa oli poikkeus, jonka mukaan hakemuksia voitiin tehdä kriisiin liittyvän toimintakriteerin perusteella, ja että soveltamisalaa laajennettiin uudelleen siten, että se kattaa pysyvästi kriisiin liittyvän toimintakriteerin ja itsenäiset ammatinharjoittajat vuosina 2014–2020; on tyytyväinen tämän poikkeuksen soveltamisen jatkamiseen vuoden 2013 jälkeen; ottaa huomioon, että vuosina 2007–2014 yli puolet kaikista hankkeista oli kriisiin liittyviä; korostaa lisäksi, että talouskriisin kielteiset vaikutukset jatkuvat yhä joissakin jäsenvaltioissa;

panee merkille, että vuosina 2007–2014 kaksikymmentä jäsenvaltiota esitti 131 hakemusta, joissa pyydettiin yhteensä 542,4 miljoonaa euroa tukea ja joiden kohteena oli 121 380 työntekijää;

panee merkille, että komissio on tehnyt parannuksia EGR-tietokantaan, johon kirjataan määrällistä tietoa EGR-tapauksista tilastotarkoituksiin, ja että tämän ansiosta jäsenvaltioiden on helpompi jättää hakemuksia ja komission on helpompi analysoida ja vertailla EGR-tapauksia koskevia lukuja; panee lisäksi merkille, että komissio on sisällyttänyt EGR:n rahastojen yhteishallinnointijärjestelmään tarkoituksena saada entistä paremmin laadittuja ja entistä täydellisempiä hakemuksia sekä lyhentää edelleen aikaa, joka jäsenvaltiolta kuluu hakemuksen jättämiseen; toteaa, että tämän järjestelmän avulla voidaan yksinkertaistaa hakemuksia jäsenvaltioiden kannalta, ja kehottaa komissiota nopeuttamaan hakemusten käsittelyä, jotta rahoitus voidaan myöntää ripeästi sen vaikutuksen maksimoimiseksi;

10.

kehottaa komissiota ennakoimaan kaikilta osin kauppapoliittisten päätösten vaikutuksia unionin työmarkkinoihin ottaen huomioon myös vaikutuksia koskevat näyttöön perustuvat tiedot, joita on korostettu EGR-hakemuksissa; kehottaa komissiota tekemään ennakkoon ja jälkikäteen perusteelliset vaikutustenarvioinnit, mukaan lukien sosiaalisten vaikutusten arviointi, joka kattaa mahdolliset vaikutukset työllisyyteen, kilpailukykyyn ja talouteen sekä vaikutukset pk-yrityksiin, ja varmistamaan samalla tehokkaan ennakkokoordinoinnin kauppapolitiikan pääosaston ja työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston välillä; kehottaa parlamenttia järjestämään säännöllisesti kansainvälisen kaupan valiokunnan sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan yhteisiä kuulemistilaisuuksia, jotta parannetaan kauppapolitiikan ja EGR:n välistä koordinointia ja sen seurantaa; pitää välttämättömänä tehostaa EGR:n käyttöä käsiteltäessä tuotannon siirtämistä ja alakohtaisia kriisejä, jotka johtuvat maailmanlaajuisen kysynnän vaihteluista; vastustaa painokkaasti kaikkia aloitteita, joissa nykymuotoisesta ja nykyisten määrärahojensa turvin toimivasta EGR:stä annetaan tukea tapauksissa, joissa unionissa on menetetty työpaikkoja unionin tasolla hyväksyttyjen kauppastrategioiden vuoksi, tulevat ja voimassa olevat kauppasopimukset mukaan luettuina; korostaa, että kauppa- ja teollisuuspolitiikan välille tarvitaan vahvaa johdonmukaisuutta ja että unionin kaupan suojatoimia on uudenaikaistettava;

11.

kehottaa komissiota myöntämään markkinatalousaseman ainoastaan kauppakumppaneille, jotka täyttävät komission asettamat viisi kriteeriä; kehottaa siksi komissiota ottamaan käyttöön selvän ja tehokkaan strategian, joka koskee markkinatalousaseman myöntämistä kolmansille maille, jotta säilytetään unionin yritysten kilpailukyky ja jatketaan ponnisteluja kaikenlaisen vilpillisen kilpailun torjumiseksi;

12.

tähdentää, että yksi EGR:n päätavoitteista on auttaa työntekijöitä, jotka ovat menettäneet työpaikkansa unionin tavara- tai palvelukaupassa tapahtuvan suuren muutoksen vuoksi, kuten asetuksen 2 artiklan a alakohdassa säädetään; pitää EGR:n tärkeänä tehtävänä huolehtia tuesta kauppakiistojen kielteisten seurausten vuoksi työttömäksi jääneille työntekijöille; kehottaa näin ollen komissiota selventämään, että työpaikkojen häviäminen, joka johtuu kauppakiistoista ja johtaa suureen muutokseen unionin tavara- tai palvelukaupassa, kuuluu täysin EGR:n soveltamisalaan;

13.

korostaa, ettei EGR voi missään tapauksessa korvata rakennemuutosten ennaltaehkäisyä ja estämistä koskevaa johdonmukaista politiikkaa; pitää tärkeänä aitoa unionin tason teollisuuspolitiikkaa, jolla luodaan kestävää ja osallistavaa kasvua;

14.

pyytää komissiota toteuttamaan alakohtaisia tutkimuksia globalisaation vaikutuksesta ja laatimaan niiden havaintojen perusteella ehdotuksia, joilla kannustetaan yrityksiä ennakoimaan toimialakohtaisia muutoksia ja valmistamaan työntekijöitään muutoksiin ennen irtisanomisia;

15.

painottaa, että jotkut jäsenvaltiot ovat käyttäneet mieluummin Euroopan sosiaalirahastoa (ESR) kuin EGR:ää, koska ESR:n yhteisrahoitusosuudet ovat korkeammat ja sen toimenpiteet toteutetaan nopeammin ja koska EGR:stä ei myönnetä ennakkorahoitusta ja sen hyväksymismenettely kestää kauan; katsoo kuitenkin, että uuteen asetukseen sisältyvillä yhteisrahoitusosuuden korotuksella ja nopeammilla haku- ja hyväksymismenettelyillä ratkaistaan osa näistä huolenaiheista; pitää valitettavana, ettei EGR:n tuki ole vielä saavuttanut irtisanottuja työntekijöitä kaikissa jäsenvaltioissa, ja kehottaa jäsenvaltioita käyttämään tätä tukea joukkoirtisanomisten yhteydessä;

16.

kiinnittää huomiota siihen, että tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen mukaan EGR-hakemuksen hyväksyminen kestää keskimäärin 41 viikkoa; toivoo, että menettelyjen nopeuttamiseksi toteutetaan kaikki voitava; panee tyytyväisenä merkille komission pyrkimykset minimoida viivästykset ja keventää hakuprosessia; korostaa, että on välttämätöntä vahvistaa jäsenvaltioiden valmiuksia tässä yhteydessä ja suosittelee painokkaasti, että kaikki jäsenvaltiot ryhtyvät toteuttamaan toimenpiteitä mahdollisimman pian; panee merkille, että monet jäsenvaltiot toimivat jo näin;

17.

toteaa, että jäsenvaltiot, työmarkkinaosapuolet ja yritykset eivät ole tarpeeksi tietoisia EGR:stä; kehottaa komissiota tehostamaan viestintäänsä jäsenvaltioille, kansallisille ja paikallisille ammattiyhdistysverkostoille ja kansalaisille; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään oikea-aikaisesti tietoisuutta EGR:stä työntekijöiden ja heidän edustajiensa keskuudessa, jotta varmistetaan, että mahdollisimman moni potentiaalinen edunsaaja tavoitetaan ja he hyötyvät EGR:n toimista, ja kehottaa edistämään tehokkaammin EGR:n avulla saavutettujen tuloksiin perustuvia etuisuuksia;

18.

muistuttaa pitävänsä tärkeinä suojatoimia, joilla estetään unionin rahoitusta saavia yrityksiä siirtämästä liiketoimintaansa muualle tietyn ajan kuluessa, koska silloin saatettaisiin tarvita uusia tukijärjestelmiä irtisanomisten vuoksi;

EGR:n edunsaajat

19.

suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen päätelmiin, joiden mukaan lähes kaikki EGR:n tukeen oikeutetut työntekijät ovat hyötyneet yksilöllisistä ja koordinoiduista toimenpiteistä, jotka oli mukautettu heidän yksilöllisiin tarpeisiinsa, ja että lähes 50 prosenttia rahoitustukea saaneista työntekijöistä on työllistynyt uudestaan; toteaa, että varoja on jäänyt käyttämättä, koska joissakin jäsenvaltioissa EGR-ohjelmia ei ole pantu täytäntöön oikea-aikaisesti ja tehokkaasti; katsoo, että toimenpiteiden kohteena olevien edunsaajien tai heidän edustajiensa, työmarkkinaosapuolten, paikallisten työvoimatoimistojen ja muiden asiaan liittyvien sidosryhmien osallistuminen alustavaan arviointiin ja hakemuksen tekemiseen on olennaista positiivisten tulosten varmistamiseksi edunsaajille; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita innovatiivisten toimien ja ohjelmien kehittämisessä ja arvioimaan uudelleentarkasteluissaan, missä määrin yksilöllisten palvelujen koordinoidun paketin suunnittelussa ennakoitiin tulevia työmarkkinanäkymiä ja tulevaisuudessa vaadittavia taitoja ja missä määrin se oli sovitettu yhteen resurssitehokkaaseen ja kestävään talouteen siirtymisen kanssa; kehottaa jäsenvaltioita nykyisen asetuksen 7 artiklan mukaisesti toteuttamaan lisätoimia, jotta yksilöllisten palvelujen koordinoidun paketin suunnittelussa otetaan huomioon siirtyminen resurssitehokkaaseen ja kestävään talouteen; toteaa, että innovointi, älykäs erikoistuminen ja resurssitehokkuus ovat avain teollisuuden uudistamiseen ja talouden monipuolistamiseen;

20.

panee merkille, että komission jälkiarviointia koskevassa kertomuksessa analysoiduissa 73 hankkeessa vähintään 55-vuotiaiden edunsaajien osuus oli keskimäärin 15 prosenttia ja 15–24-vuotiaiden osuus 5 prosenttia; pitää siksi myönteisenä, että uudessa asetuksessa korostetaan vanhoja ja nuoria työntekijöitä ja että työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret on sisällytetty joihinkin hakemuksiin; panee merkille, että naispuolisten edunsaajien osuus oli keskimäärin 33 prosenttia ja miesten osuus 67 prosenttia; toteaa näiden lukujen kuvastavan työntekijöiden sukupuolijakaumaa, joka voi vaihdella alan mukaan; kehottaakin komissiota varmistamaan, että kaikissa EGR-hakemuksissa naisia ja miehiä kohdellaan yhdenvertaisesti, ja kehottaa jäsenvaltioita keräämään tietoja sukupuolinäkökulmasta selvittääkseen, kuinka se vaikuttaa naispuolisten edunsaajien uudelleentyöllistymisasteeseen; toteaa lisäksi, että joissakin EGR-hakemuksissa toimenpiteiden kohteena olevien edunsaajien määrä on pieni verrattuna tukeen oikeutettujen edunsaajien kokonaismäärään, minkä vuoksi investoitujen varojen vaikutus ei ehkä ole optimaalinen;

21.

katsoo, että työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten sisällyttäminen EGR-hakemuksiin edellyttää usein erityyppisiä toimenpiteitä, ja katsoo, että kaikkien toimijoiden, kuten työmarkkinaosapuolten ja paikallisten yhteisöryhmien, olisi oltava edustettuina kunkin ohjelman täytäntöönpanovaiheessa ja niiden olisi edistettävä tarvittavia toimia, joilla varmistetaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten mahdollisimman suuri osallistuminen; kannustaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että niillä on vahva johtava organisaatio, joka koordinoi ohjelman täytäntöönpanoa, varmistamaan kohdennetun ja kestävän tuen, jolla autetaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria saattamaan ohjelma päätökseen, sekä varmistamaan ohjelman varojen mahdollisimman kattavan maksatuksen; katsoo, että parempia käytäntöjä voitaisiin määrittää riippumattomassa uudelleentarkastelussa, jossa keskitytään erityisesti työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten osallistumiseen; on painokkaasti sitä mieltä, että työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten sisällyttämistä koskevan poikkeuksen soveltamista olisi jatkettava, kunnes ohjelmakausi päättyy joulukuussa 2020;

22.

kehottaa komissiota sisällyttämään EGR:n väliarviointiin erityisen laadullisen ja määrällisen arvion EGR-tuesta työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleville nuorille, jotta voidaan etenkin panna täytäntöön nuorisotakuu ja saada aikaan tarvittavaa synergiaa kansallisten talousarvioiden, ESR:n ja nuorisotyöllisyysaloitteen kanssa;

23.

panee merkille, että jälkiarvioinnin mukaan kaikissa tarkastelluissa 73 tapauksessa toimilla tavoitettiin keskimäärin 78 prosenttia edunsaajista; toteaa tähän kuuluvan 20 tapausta, joissa edunsaajista saavutettiin 100 prosenttia tai enemmän; toteaa kuitenkin, että kaikissa tapauksissa enimmäistaso on 100 prosenttia, joten 100 prosenttia ylittävien lukujen käyttäminen vääristää tietoja ja antaa kuvan huomattavasti todellista korkeammasta määrästä; panee merkille, että sama koskee talousarvion toteutusastetta; kehottaa komissiota mukauttamaan lukujaan antaakseen tarkemman arvion saavutettujen edunsaajien määristä ja talousarvion toteutusasteista;

24.

pitää myönteisenä, että EGR:n yksilöllisen työnhakutuen ansiosta monet edunsaajat ovat – mikä tärkeintä – löytäneet uuden työpaikan ja voineet päivittää taitojaan koulutusohjelmien tai liikkuvuusavustusten kautta; on tyytyväinen myös siihen, että jotkut työntekijät ovat voineet ryhtyä yrittäjiksi yritysten perustamiseen tai yrityksen toiminnan jatkamiseen liittyvien EGR:n tukitoimien ansiosta; korostaa tästä syystä, että EGR:llä on raportoitu olevan merkittäviä myönteisiä vaikutuksia itsetunnon kohoamiseen, voimaantumisen tunteeseen ja motivaation kasvuun; tähdentää, että EGR:n tuki on lisännyt sosiaalista yhteenkuuluvuutta mahdollistamalla uudelleentyöllistymisen ja välttämällä negatiiviseen työttömyysloukkuun jäämisen;

25.

panee merkille, että jälkiarviointia koskevaan kertomukseen sisältyvien numerotietojen mukaan EGR:n edunsaajat ovat keskimääräistä vähemmän koulutettuja, minkä vuoksi heidän osaamisensa on heikommin siirrettävissä; toteaa, että normaalioloissa tämä vähentää heidän työllistymismahdollisuuksiaan ja lisää heidän haavoittuvuuttaan työmarkkinoilla; katsoo, että EGR voi tuottaa parhaalla tavalla unionin lisäarvoa, kun sillä tuetaan työntekijöiden ja erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien alhaisen osaamistason työntekijöiden koulutus- ja uudelleenkoulutusohjelmia, joissa asetetaan etusijalle työmarkkinoiden edellyttämät taidot ja joiden avulla mahdollistetaan yrittäjyys;

26.

panee merkille osana jälkiarviointia suoritetun tutkimuksen monitahoiset tulokset, joiden mukaan 35 prosenttia edunsaajista ilmoitti uuden työpaikan laadun olevan parempi tai paljon parempi, 24 prosenttia ilmoitti laadun pysyneen samana ja 41 prosenttia ilmoitti laadun olevan huonompi tai paljon huonompi; ottaa kuitenkin huomioon, ettei käytettävissä ole järjestelmällisiä tietoja arvioinnin perustaksi, ja suosittaa siksi, että komissio kerää yksityiskohtaisempaa tietoa EGR:n toimien vaikutuksista ja laadusta, jotta se voi myöhemmin suorittaa mahdollisesti tarvittavat korjaavat toimenpiteet;

EGR:n kustannustehokkuus ja lisäarvo

27.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita joustavoittamaan ja tehostamaan EGR:n talousarvion toteutusta keskittyen tuloksiin, vaikutuksiin ja lisäarvoon vaarantamatta kuitenkaan varojen asianmukaista ja avointa käyttöä ja sääntöjen noudattamista; katsoo, että hakumenettelyä olisi nopeutettava, jotta rahasto olisi tehokkaampi irtisanottujen työntekijöiden kannalta; on huolissaan EGR:ltä pyydettyjen varojen ja jäsenvaltioiden korvaamien määrien eroista, kun määrärahojen keskimääräinen käyttöaste on ainoastaan 45 prosenttia; kehottaakin komissiota arvioimaan huolellisesti heikon toteutusasteen taustalla olevia syitä ja ehdottamaan toimenpiteitä nykyisten pullonkaulojen hoitamiseksi ja varojen optimaalisen käytön varmistamiseksi; toteaa, että uudelleentyöllistymisaste EGR-tuen päätyttyä vaihtelee huomattavasti (4–86 prosenttia), ja korostaa siksi aktiivisten ja osallistavien työmarkkinatoimien merkitystä; toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa EGR-menot tuottavat johdonmukaisesti parempia tuloksia kuin muissa; ehdottaa, että komissio tarjoaa edelleen neuvontaa ja auttaa jäsenvaltioita jakamaan parhaita käytäntöjä EGR-varojen hakemiseksi ja käyttämiseksi, jotta voidaan varmistaa käytettyjen varojen ja uudelleentyöllistymisen maksimaalinen hyötysuhde;

28.

katsoo, että 60 prosentin yhteisrahoitusosuutta ei pitäisi korottaa;

29.

panee merkille, että komission jälkiarvioinnin mukaan keskimäärin vain 6 prosenttia EGR:n varoista käytettiin hallinto- ja johtamiskuluihin;

30.

toteaa, että sidosryhmien kuulemisissa esiin tullut kustannustehokkuuden tärkein aspekti oli uudelleentyöllistyneiden työntekijöiden määrä, koska nyt he maksavat veroja ja sosiaaliturvamaksuja työttömyyskorvauksen tai muiden sosiaalietuuksien nauttimisen sijaan;

31.

toteaa, että tietyissä EGR-tapauksissa EGR-asetuksen 7 artiklan 4 kohdan mukaisiin toimiin liittyy korkeampia kustannuksia, jotka heikentävät EGR-investoinnin kokonaisvaikutusta; kehottaa komissiota puuttumaan tällaisiin kustannuksiin ottamalla käyttöön raja-arvot;

32.

panee merkille jälkiarvioinnissa tehdyn ehdotuksen, jonka mukaan vaihtoehtoinen vaikutustenarviointi on tärkeä osatekijä pyrittäessä ymmärtämään EGR:n lisäarvoa; pitää valitettavana, että tällaista arviointia ei vielä ole otettu käyttöön;

33.

suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen päätelmään, jonka mukaan EGR on tuottanut todellista unionin lisäarvoa, kun siitä on osarahoitettu irtisanotuille työntekijöille tarkoitettuja palveluja tai avustuksia, joita ei yleensä ole saatavilla jäsenvaltioiden työllisyystukijärjestelmissä, mikä edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta Euroopassa; painottaa, että joissakin jäsenvaltioissa ei ole riittäviä sosiaaliturvajärjestelyjä, joilla voidaan vastata työpaikkansa menettäneiden työntekijöiden tarpeisiin;

34.

pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen mukaan kolmasosalla EGR:n rahoituksesta kompensoidaan kansallisia työntekijöiden tulotukijärjestelmiä tuottamatta unionin lisäarvoa; toteaa, että uudessa EGR-asetuksessa erityisten toimenpiteiden, kuten työnhakuavustusten ja työnantajille suunnattujen työllistämiskannustimien, kustannusten osuus on rajoitettu 35 prosenttiin koordinoidun paketin kokonaiskustannuksista, ja että EGR-tukea saavilla aloitteilla ei korvata jäsenvaltioiden kansallisten järjestelmiensä mukaisesti tarjoamia passiivisia sosiaalisen suojelun toimenpiteitä; painottaa, että EGR:ää ei voi käyttää korvaamaan yritysten velvoitteita työntekijöihinsä nähden; kehottaa lisäksi komissiota tarkentamaan EGR-asetuksen seuraavan tarkistamisen yhteydessä, että EGR:ää ei voi käyttää korvaamaan jäsenvaltioiden velvoitteita työttömäksi jääneitä työntekijöitä kohtaan;

35.

pitää valitettavana, että määrärahojen käyttöasteet vaihtelevat 3 prosentista 110 prosenttiin siten, että keskimääräinen käyttöaste on 55 prosenttia; katsoo, että tämä tilanne ilmentää joskus joko suunnittelu- tai täytäntöönpanovaiheen puutteita, ja sitä olisi kohennettava paremmin suunniteltujen ja paremmin täytäntöön pantujen hankkeiden avulla;

36.

pitää EGR:n rahoituksen vähentämistä valitettavana; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myöntämään lisätukea EGR:lle, jotta varmistetaan tarpeiden täyttäminen; kehottaa komissiota varmistamaan henkilöstön riittävyyden työmäärään nähden ja välttämään tarpeettomia viivästyksiä;

37.

katsoo, että EGR:n ja ESR:n toimia olisi käytettävä täydentämään toisiaan, jotta tuotetaan sekä erityisiä lyhyen aikavälin että yleisempiä pitkän aikavälin ratkaisuja; panee merkille päätelmän, jonka mukaan jäsenvaltiot yleisesti ottaen koordinoivat EGR:ää tehokkaasti ESR:n ja kansallisten työmarkkinatoimien kanssa ja että tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksessa ei havaittu yhdessäkään tapauksessa päällekkäisyyksiä tai kaksinkertaista rahoitusta;

38.

on tyytyväinen EGR:n toiminnasta vuosina 2013 ja 2014 laaditun komission kertomuksen havaintoon, jonka mukaan vuosina 2013 ja 2014 komissiolle ei ilmoitettu EGR-asetuksia koskevista sääntöjenvastaisuuksista eikä vuosina 2013–2014 käsitelty loppuun EGR:ää koskevia sääntöjenvastaisuuksia;

Vaikutus pk-yrityksiin

39.

panee merkille, että pk-yritysten osuus unionin kaikista yrityksistä on 99 prosenttia ja että ne työllistävät suuren enemmistön unionin työntekijöistä; on siksi huolestunut siitä, että EGR:llä on ollut vain hyvin vähäinen vaikutus pk-yrityksiin, vaikka ne voisivat selvästi olla tuen kohteina tiettyjen kriteereiden täyttyessä; panee merkille komission selityksen, jonka mukaan jatkojalostajien työntekijöitä ei ollut koskaan jätetty tahallisesti tuen ulkopuolelle, mutta kehottaa komissiota kohdistamaan EGR:n tukea paremmin pk-yrityksille, jotka ovat Euroopan talouden keskeisiä toimijoita, esimerkiksi korostamalla painokkaammin 8 artiklan 5 artiklan d kohdan säännöstä, joka koskee tarvetta yksilöidä irtisanovien yritysten tavarantoimittajat, jatkojalostajat tai alihankkijat, tai seuraamalla aiempia tapauksia, joissa EGR on hyödyttänyt pk-yrityksiä, yhteisötalouden yrityksiä ja osuuskuntia, edistääkseen parhaita käytäntöjä; korostaa, että pk-yritysten ja suuryritysten työntekijöiden välinen suhde on otettava entistä paremmin huomioon;

40.

katsoo, että tukikelpoisuuskynnystä koskevaa poikkeusta olisi käytettävä laajemmin erityisesti pk-yritysten hyväksi; korostaa nykyisen asetuksen 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun järjestelyn merkitystä pk-yrityksille, koska sillä tehdään tapauskohtaisesti mahdolliseksi aluetason uudelleenjärjestely talouden aloilla, joihin kriisi tai globalisaatio on vaikuttanut; ottaa huomioon näiden säännösten mukaisesti tehtyjen hakemusten haasteet ja kehottaa komissiota auttamaan jäsenvaltioita niihin puuttumisessa, jotta EGR:stä tulee irtisanottujen työntekijöiden kannalta toimiva ratkaisu; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myös ”pienet ensin” -periaatteen huomioon hakemuksen suunnittelu- ja tekovaiheessa;

41.

panee merkille, että hakemukset ovat keskittyneet valmistusteollisuuteen ja rakennusalalle, erityisesti auto- ja ilmailuteollisuuden alalle, ja että tukea myönnetään pääasiallisesti suurille yrityksille; kehottaa jäsenvaltioita ja alueviranomaisia, joilla on yksinomainen toimivalta, tukemaan pk-yrityksistä, osuuskunnista ja yhteisötalouden yrityksistä työttömäksi jääviä työntekijöitä ennakoivasti käyttäen nykyisen asetuksen 4 artiklan 2 kohdan tarjoamaa joustoa etenkin silloin, kun on kyse pk-yritysten kollektiivisista hakemuksista ja muista tukivälineistä, joilla annetaan enemmän tukea pk-yrityksille ja mahdollistetaan niiden laajempi osallistuminen; kehottaa myös tiedottamaan pk-yrityksille EGR:n niille tarjoamista mahdollisuuksista; korostaa, että tällaisia tapauksia, joissa pyritään auttamaan pk-yrityksiä, olisi pidettävä EGR:n tärkeimpänä lisäarvona;

42.

on tyytyväinen täytäntöönpanon jälkiarviointia koskevan komission kertomuksen havaintoon, jonka mukaan toimenpiteiden päättyessä on havaittavissa myönteinen yhteys yrittäjyyden edistämiseksi käytettyjen varojen ja itsenäisten ammatinharjoittajien määrän välillä; panee merkille, että kaikissa EGR-tapauksissa itsenäisten ammatinharjoittajien keskimääräinen osuus on pieni, viisi prosenttia, ja että starttirahan ja muiden kannustimien kaltaisilla toimilla olisi pyrittävä kannustamaan yrittäjiä; korostaa tässä yhteydessä elinikäisen oppimisen, mentoroinnin ja vertaisverkostojen merkitystä; katsoo, että EGR:n käyttöä yrittäjyyden ja start up -toiminnan tukemiseen voidaan edelleen parantaa joko yksinään tai ERI-rahastojen kaltaisten muiden rahastojen yhteydessä, mutta korostaa, että yrittäjyyden tukemisen olisi perustuttava kestäviin liiketoimintasuunnitelmiin; kehottaa jäsenvaltioita painottamaan naisten ja tyttöjen osallistumista yrittäjyysohjelmiin;

43.

suhtautuu myönteisesti usean jäsenvaltion pyrkimyksiin lisätä yrittäjyyttä ja yhteisötaloutta tukevia toimia, joita ovat starttiraha ja toimenpiteet, joilla edistetään yrittäjyyttä, yhteisötalouden osuuskuntia ja uusille yrittäjille tarkoitettuja palveluja;

Tietovaatimukset

44.

ottaa huomioon monet tilannetta mutkistavat tekijät, kuten tietojen mahdollisen puuttumisen, alueelliset ja kansalliset erityispiirteet, toisistaan poikkeavat makro- ja mikrotalouden olosuhteet, pienet otokset ja tietyt välttämättömät oletukset, ja katsoo, että komission toimintatavan olisi oltava tarkka ja avoin ja siinä olisi toteutettava toimia, joilla korjataan tällaista lähestymistapaa vaikeuttavat puutteet;

45.

korostaa, että tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen mukaan jotkut jäsenvaltiot eivät ole asettaneet uudelleenintegroitumista koskevia määrällisiä tavoitteita ja että nykyiset tiedot eivät riitä arvioimaan työntekijöiden uudelleentyöllistämiseksi toteutettujen toimien vaikuttavuutta; panee merkille komission toteamuksen, että EGR-asetukseen ei sisälly määrällisiä uudelleenintegroitumistavoitteita ja että eri EGR-toimenpiteitä voidaan arvioida muilla tavoin; suosittelee sen vuoksi, että jäsenvaltiot asettavat uudelleenintegroitumista koskevia määrällisiä tavoitteita ja erottelevat järjestelmällisesti EGR:n, ESR:n ja muut joukkoirtisanomisten kohteeksi joutuneita työntekijöitä varten suunnitellut kansalliset toimet; kehottaa komissiota myös antamaan tietoa työmarkkinoille uudelleen integroituneiden henkilöiden löytämien työpaikkojen tyypistä ja laadusta sekä EGR:n toimien avulla saavutetun integroitumisasteen keskipitkän aikavälin kehityssuunnista; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi lisäksi erotettava toisistaan kaksi pääasiallista EGR:n toimenpidetyyppiä, jotka ovat aktiiviset työmarkkinatoimet ja työntekijöille maksettava tulotuki, sekä annettava yksityiskohtaisempaa tietoa toimista, joihin yksittäiset osallistujat osallistuvat, jotta eri toimista voidaan laatia tarkempi kustannus-hyötyanalyysi; pyytää komissiota toimittamaan tietoja komission hylkäämistä EGR-hakemuksista ja hylkäämisperusteista;

46.

muistuttaa jäsenvaltioita niiden velvollisuudesta antaa tietoja uudelleentyöllistymisasteesta 12 kuukauden kuluttua toimien toteuttamisesta, jotta EGR:n vaikuttavuuden ja tehokkuuden tarpeellinen seuranta varmistetaan;

47.

painottaa tarvetta virtaviivaistaa kansallisia tilintarkastusmenettelyjä, jotta varmistetaan yhdenmukaisuus ja tehokkuus ja vältetään tarpeettomat päällekkäisyydet eritasoisia valvontatoimia toteuttavien elimien välillä;

48.

suosittelee, että lujitetaan tiedonkulkua ja tukijärjestelyjä kansallisten yhteyshenkilöiden ja avun toimittamisesta vastaavien alueellisten tai paikallisten kumppanien välillä;

49.

suosittelee säännöllisempiä vertaisarviointeja, jäsenvaltioiden välistä vaihtoa sekä uusien EGR-tapausten yhdistämistä aiempiin tapauksiin, jotta voidaan vaihtaa hyviä käytäntöjä ja toteutuksesta saatuja kokemuksia; kehottaa siksi luomaan parhaiden käytäntöjen foorumin, joka on helposti saavutettavissa ja jolla tuetaan integroitujen ratkaisujen vaihdon parantamista;

50.

panee merkille Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun huolen siitä, miten EGR:n tuoma hyöty lasketaan; korostaa tarvetta lisätä tulosindikaattoreita koskevia vaatimuksia;

51.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita säilyttämään nykyisen EGR-asetuksen hoitajille tarkoitettuja avustuksia koskevat säännökset; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita kehittämän joustavia työskentely- ja koulutustoimia ja sijoittamaan nämä toimet mahdollisuuksien mukaan paikallisyhteisöihin, sillä monen työttömäksi jääneen naispuolisen työntekijän mahdollisuudet liikkua paikasta toiseen saattavat olla huonommat perheeseen liittyvien hoitovelvollisuuksien takia;

52.

kehottaa toimivaltaisia alue- ja paikallisviranomaisia, työmarkkinaosapuolia ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä koordinoimaan työmarkkinatoimijoiden ponnisteluja, jotta EGR:n rahoitustuki on helpommin saatavilla tulevien irtisanomisten yhteydessä; kehottaa lisäksi työmarkkinaosapuolia osallistumaan tiiviimmin rahaston seuranta- ja arviointitoimiin ja kutsumaan mukaan erityisesti naisten sidosryhmien edustajia, jotta sukupuolinäkökohdat voidaan ottaa paremmin huomioon;

53.

kehottaa komissiota harkitsemaan asetuksen 20 artiklassa tarkoitetun EGR-tapausten arvioinnin delegoimista Eurofoundille; katsoo, että tällaisessa ehdotuksessa komissio voisi myöntää Eurofoundille tarvittavat rahoitusvarat, jotka vastaavat arvioiden laatimiseen ja henkilöstövoimavaroihin liittyviä EGR:n nykyisiä kustannuksia; toteaa lisäksi, että koska asianmukaisen tiedon puute on arviointien parantamisen suurin este, komissio voisi edellyttää jäsenvaltioiden toimittavan nämä tiedot Eurofoundille;

o o

54.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 855.

(2) EUVL L 167, 29.6.2009, s. 26.

(3) EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1.

(4) EUVL C 56 E, 26.2.2013, s. 119.

(5) EUVL C 308 E, 20.10.2011, s. 30.

(6) EUVL C 440, 30.12.2015, s. 23.

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/205

P8_TA(2016)0323

István Ujhelyin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö

Euroopan parlamentin päätös 13. syyskuuta 2016 István Ujhelyin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2015/2237(IMM))

(2018/C 204/23)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon István Ujhelyin koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön, jonka Pestin keskustan alioikeus (Pesti Központi Kerületi Bíróság) oli esittänyt 26. marraskuuta 2014 antamassaan päätöksessä kyseisessä tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa ja jonka Unkarin pysyvä edustaja välitti 15. heinäkuuta 2015 ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 7. syyskuuta 2015,

—	on kuullut István Ujhelyiä 28. tammikuuta 2016 työjärjestyksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot (1),

—	ottaa huomioon Unkarin perustuslain 4 pykälän 2 momentin,

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin jäsenten oikeudellista asemaa koskevan vuonna 2004 annetun Unkarin säädöksen LVII 10 artiklan 2 kohdan,

—	ottaa huomioon vuonna 2012 annetun, parlamenttia koskevan Unkarin säädöksen XXXVI 74 artiklan 3 kohdan ja 79 artiklan 2 kohdan,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

—	ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0229/2016),

A.	ottaa huomioon, että Pestin keskustan alioikeus on pyytänyt oikeudessa vireillä olevan asian yhteydessä Euroopan parlamentin jäsenen István Ujhelyin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä;

B.	ottaa huomioon, että alioikeuden esittämä pyyntö johtuu rikosoikeudellisesta menettelystä, jossa tutkitaan István Ujhelyin 25. huhtikuuta 2014 antamia lausuntoja, jotka koskevat unkarilaista yksityishenkilöä ja mahdollista kunnianloukkausta;

C.	ottaa huomioon, että pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 artiklan mukaisesti Euroopan parlamentin jäseniä ei voida alistaa tutkittavaksi, pidättää tai haastaa oikeuteen heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella;

D.	toteaa, että pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan mukaan jäsenillä on Euroopan parlamentin istuntojen ajan oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

E.	toteaa, että Unkarin perustuslain 4 pykälän 2 momentin nojalla parlamentin jäsenillä on oikeus koskemattomuuteen ja edustajanpalkkioon, millä edistetään heidän riippumattomuuttaan;

F.	toteaa, että Euroopan parlamentin jäsenten oikeudellista asemaa koskevan vuonna 2004 annetun Unkarin säädöksen LVII 10 artiklan 1 kohdan nojalla näillä on sama oikeus koskemattomuuteen kuin Unkarin parlamentin jäsenillä;

toteaa, että vuonna 2012 annetun, parlamenttia koskevan Unkarin säädöksen XXXVI 74 artiklan 3 kohdan nojalla pääsyyttäjän on toimitettava koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö puhemiehelle, ja sen esittää joko pääsyyttäjä ennen syytteen nostamista tai tuomioistuin syytteen esittämisen jälkeen;

toteaa, että vuonna 2012 annetun, parlamenttia koskevan Unkarin säädöksen XXXVI 79 artiklan 2 kohdan nojalla parlamentin jäsenen vaaleihin ehdokkaaksi rekisteröitynyt henkilö nauttii samaa koskemattomuuden suojaa, joten Unkarin parlamentin ehdottoman koskemattomuuden olisi katettava 25. huhtikuuta 2014 esitetyt näkemykset, mutta tällöin koskemattomuuden pidättämistä koskevan päätöksen tekee keskusvaalilautakunta, ja asiaa koskeva pyyntö on esitettävä keskusvaalilautakunnan puheenjohtajalle;

I.	toteaa, että kyseiset lausunnot annettiin 25. huhtikuuta 2014, jolloin István Ujhelyi ei ollut Euroopan parlamentin vaan kansallisen parlamentin jäsen;

J.	toteaa, että István Ujhelyiä vastaan nostetut syytteet eivät liity hänen Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviä hoitaessaan ilmaisemiin mielipiteisiin eivätkä äänestyksiin, joten asiassa ei voida soveltaa pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 artiklan mukaista ehdotonta koskemattomuutta;

päättää pidättää István Ujhelyin koskemattomuuden;

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Unkarin toimivaltaisille viranomaisille.

(1) Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C-200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI: EU:C:2011:543 sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/207

P8_TA(2016)0324

Rosario Crocettan erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskeva pyyntö

Euroopan parlamentin päätös 13. syyskuuta 2016 Rosario Crocettan erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskevasta pyynnöstä (2016/2015(IMM))

(2018/C 204/24)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon Rosario Crocettan esittämän, 7. tammikuuta 2016 päivätyn pyynnön, joka koskee hänen erioikeuksiensa ja vapauksiensa puolustamista Palermon tuomioistuimen 3. rikosoikeusjaostossa vireillä olevassa rikosoikeudenkäynnissä (RGNR nro 20445/2012) ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 21. tammikuuta 2016,

—	on kuullut Rosario Crocettaa työjärjestyksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot (1),

—	ottaa huomioon Italian rikoslain 595 pykälän,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan sekä 7 ja 9 artiklan,

—	ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0230/2016),

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin entinen jäsen Rosario Crocetta on esittänyt pyynnön koskemattomuutensa puolustamiseksi Palermon tuomioistuimen 3. rikosoikeusjaostossa vireillä olevan rikosoikeudenkäynnin yhteydessä; ottaa huomioon, että yleisen syyttäjän viraston antaman ilmoituksen mukaan Rosario Crocettan väitetään esittäneen loukkaavia lausuntoja, mikä on rangaistavaa käytöstä Italian rikoslain 595 pykälän nojalla;

ottaa huomioon, että pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 artiklan mukaisesti Euroopan parlamentin jäseniä ei voida alistaa tutkittavaksi, pidättää tai haastaa oikeuteen heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella; ottaa huomioon, että tällaista koskemattomuutta on pidettävä, koska sen tarkoituksena on suojata Euroopan parlamentin jäsenten ilmaisunvapautta ja riippumattomuutta, absoluuttisena koskemattomuutena, joka on esteenä oikeudenkäynneille, jotka koskevat parlamentaaristen tehtävien hoidossa ilmaistua mielipidettä tai suoritettua äänestystä (2);

ottaa huomioon, että unionin tuomioistuin on katsonut, että jotta mielipiteeseen sovelletaan koskemattomuutta, Euroopan parlamentin jäsenen on täytynyt esittää se tehtäviään hoitaessaan, mikä näin ollen merkitsee vaatimusta siitä, että ilmaistun mielipiteen ja parlamentaaristen tehtävien välillä on yhteys; toteaa, että tällaisen yhteyden on oltava suora ja ilmeinen (3);

D.	toteaa, että Rosario Crocetta oli Euroopan parlamentin jäsen antaessaan kyseiset lausunnot;

ottaa huomioon, että Rosario Crocettan toiminta parlamentissa osoittaa, että hän oli aina erittäin aktiivinen järjestäytyneen rikollisuuden ja sen unioniin ja jäsenvaltioihin kohdistuvien vaikutusten torjunnassa; ottaa huomioon, että hän keskittyi myös systemaattiseen korruptioon politiikassa ja taloudessa, erityisesti ympäristöpolitiikkaan liittyvissä julkisissa hankinnoissa;

ottaa huomioon, että tapauksen tosiasiat, jotka ovat käyneet ilmi oikeudellisten asioiden valiokunnalle toimitetuista asiakirjoista ja valiokunnassa järjestetyssä kuulemisessa, osoittavat, että Rosario Crocettan esittämien lausumien ja hänen parlamentaaristen tehtäviensä välillä on suora ja ilmeinen yhteys;

G.	toteaa, että Rosario Crocettan voidaan sen vuoksi katsoa hoitaneen Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviään;

päättää puolustaa Rosario Crocettan erioikeuksia ja vapauksia;

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Italian tasavallan asiasta vastaaville viranomaisille ja Rosario Crocettalle.

(1) Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C-200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI: EU:C:2011:543; unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.

(2) Edellä mainitut yhdistetyt asiat C-200/07 ja C-201/07, Marra, 27 kohta.

(3) Edellä mainittu asia C-163/10, Patriciello, 33 ja 35 kohta.

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/209

P8_TA(2016)0325

Sotirios Zarianopoulosin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö

Euroopan parlamentin päätös 13. syyskuuta 2016 Sotirios Zarianopoulosin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2016/2083(IMM))

(2018/C 204/25)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon Sotirios Zarianopoulosin koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Kreikan korkeimman oikeuden syyttäjän 28. maaliskuuta 2016 välittämän pyynnön, joka liittyy rikoksiin, jotka syyttäjä katsoo tapahtuneen Thessalonikissa (asiakirja ABM A2015/1606) ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 27. huhtikuuta 2016,

—	ottaa huomioon, että Sotirios Zarianopoulos on luopunut oikeudestaan tulla kuulluksi työjärjestyksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot (1),

—	ottaa huomioon Kreikan tasavallan perustuslain 62 pykälän,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

—	ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0233/2016),

A.	ottaa huomioon, että Kreikan korkeimman oikeuden syyttäjä on pyytänyt Euroopan parlamentin jäsenen Sotirios Zarianopoulosin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä syytteen nostamiseksi väitetystä rikkomuksesta;

B.	ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

C.	ottaa huomioon, että Kreikan tasavallan perustuslain 62 artiklan mukaan parlamentin jäsentä ei saa vaalikauden aikana asettaa syytteeseen, pidättää tai vangita eikä hänen vapauttaan muuten rajoittaa ilman parlamentin ennalta antamaa lupaa;

D.	ottaa huomioon, että Kreikan viranomaiset aikovat asettaa Sotirios Zarianopoulosin syytteeseen oikeudellisten velvoitteiden noudattamatta jättämisestä kokouksessa;

E.	ottaa huomioon, että asianomainen syyte koskee Thessalonikin kaupunginvaltuuston vuonna 2011 myöntämiä ja laittomiksi väitettyjä julkisen alueen käyttölupia terassien sijoittamiseksi jalkakäytäville ja että Sotirios Zarianopoulos asetettaisiin syytteeseen kaupunginvaltuuston entisenä jäsenenä;

F.	pitää itsestään selvänä, että asianomainen syyte ei ole mitenkään yhteydessä Sotirios Zarianopoulosin asemaan Euroopan parlamentin jäsenenä vaan liittyy sen sijaan hänen aikaisempaan mandaattiinsa Thessalonikin kaupunginvaltuuston jäsenenä;

G.	toteaa, että asianomaisessa syytteessä ei ole kyse Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa tarkoitetuista Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviensä hoitamisen yhteydessä ilmaisemista mielipiteistä tai suorittamista äänestyksistä;

H.	katsoo, että ei ole mitään syytä olettaa, että asianomainen syyte asetettaisiin jäsenen poliittisen toiminnan vahingoittamiseksi (fumus persecutionis), sillä se koskee kaikkia, jotka olivat kaupunginvaltuuston jäseniä kyseisenä aikana;

päättää pidättää Sotirios Zarianopoulosin koskemattomuuden;

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Kreikan viranomaisille.

(1) Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C-200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI: EU:C:2011:543, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/211

P8_TA(2016)0362

Tarkistusten hyväksyminen komission ehdotukseen (työjärjestyksen 61 artiklan 2 kohdan tulkinta)

Euroopan parlamentin päätös 15. syyskuuta 2016 tarkistusten hyväksymisestä komission ehdotukseen (työjärjestyksen 61 artiklan 2 kohdan tulkinta) (2016/2218(REG))

(2018/C 204/26)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puheenjohtajan 13. syyskuuta 2016 päivätyn kirjeen,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 226 artiklan,

päättää lisätä työjärjestyksen 61 artiklan 2 kohtaan tulkinnan seuraavasti:

”Mikään ei estä parlamenttia päättämästä pitää tarvittaessa loppukeskustelua asiasta vastaavan valiokunnan, jolle asia on palautettu, mietinnön johdosta.”

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen tiedoksi neuvostolle ja komissiolle.

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/212

P8_TA(2016)0326

EU:n ja Kiinan välinen sopimus Kroatian liittymisen johdosta ***

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. syyskuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi vuoden 1994 tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) XXIV artiklan 6 kohdan ja XXVIII artiklan mukaisesti Kroatian tasavallan myönnytysluettelossa olevien myönnytysten muuttamisesta Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen johdosta kirjeenvaihtona Euroopan unionin ja Kiinan kansantasavallan välillä tehtävän sopimuksen tekemisestä (15561/2015 – C8-0158/2016 – 2015/0298(NLE))

(Hyväksyntä)

(2018/C 204/27)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (15561/2015),

—

ottaa huomioon kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen Euroopan unionin ja Kiinan kansantasavallan välillä vuoden 1994 tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) XXIV artiklan 6 kohdan ja XXVIII artiklan mukaisesti Kroatian tasavallan myönnytysluetteloissa mainittavien myönnytysten muuttamisesta Kroatian Euroopan unioniin liittymisen vuoksi (15562/2015),

—	ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0158/2016),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

—	ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen (A8-0231/2016),

antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Kiinan kansantasavallan hallituksille ja parlamenteille.

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/213

P8_TA(2016)0327

EU:n ja Uruguayn välinen sopimus Kroatian liittymisen johdosta ***

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. syyskuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi vuoden 1994 tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) XXIV artiklan 6 kohdan ja XXVIII artiklan mukaisesti Kroatian tasavallan myönnytysluettelossa olevien myönnytysten muuttamisesta Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen johdosta kirjeenvaihtona Euroopan unionin ja Uruguayn itäisen tasavallan välillä tehtävän sopimuksen tekemisestä (06870/2016 – C8-0235/2016 – 2016/0058(NLE))

(Hyväksyntä)

(2018/C 204/28)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (06870/2016),

—

ottaa huomioon luonnoksen kirjeenvaihtona tehdyksi sopimukseksi Euroopan unionin ja Uruguayn itäisen tasavallan välillä vuoden 1994 tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) XXIV artiklan 6 kohdan ja XXVIII artiklan mukaisesti Kroatian tasavallan myönnytysluettelossa olevien myönnytysten muuttamisesta Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen johdosta (06871/2016),

—	ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0235/2016),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

—	ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen (A8-0241/2016),

antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Uruguayn itäisen tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/214

P8_TA(2016)0328

Tilintarkastustuomioistuimen jäsenen nimittäminen – Lazaros Stavrou Lazarou

Euroopan parlamentin päätös 13. syyskuuta 2016 ehdotuksesta nimittää Lazaros Stavrou Lazarou tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi (C8-0190/2016 – 2016/0807(NLE))

(Kuuleminen)

(2018/C 204/29)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 2 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0190/2016),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 121 artiklan,

—	ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0258/2016),

A.	ottaa huomioon, että talousarvion valvontavaliokunta arvioi ehdokkaan pätevyyttä ja etenkin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen edellytysten täyttymistä;

B.	ottaa huomioon, että talousarvion valvontavaliokunta kuuli kokouksessaan 5. syyskuuta 2016 neuvoston nimeämää ehdokasta tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

antaa myönteisen lausunnon neuvoston ehdotuksesta nimittää Lazaros Stavrou Lazarou tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja tiedoksi tilintarkastustuomioistuimelle sekä muille Euroopan unionin toimielimille ja jäsenvaltioiden tilintarkastuselimille.

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/215

P8_TA(2016)0329

Tilintarkastustuomioistuimen jäsenen nimittäminen – João Figueiredo

Euroopan parlamentin päätös 13. syyskuuta 2016 ehdotuksesta nimittää João Alexandre Tavares Gonçalves de Figueiredo tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi (C8-0260/2016 – 2016/0809(NLE))

(Kuuleminen)

(2018/C 204/30)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 2 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0260/2016),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 121 artiklan,

—	ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0259/2016),

A.	ottaa huomioon, että talousarvion valvontavaliokunta arvioi ehdokkaan pätevyyttä ja erityisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen edellytysten täyttymistä;

B.	ottaa huomioon, että talousarvion valvontavaliokunta kuuli kokouksessaan 5. syyskuuta 2016 neuvoston nimeämää ehdokasta tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

antaa myönteisen lausunnon neuvoston ehdotuksesta nimittää João Alexandre Tavares Gonçalves de Figueiredo tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/216

P8_TA(2016)0330

Tilintarkastustuomioistuimen jäsenen nimittäminen – Leo Brincat

Euroopan parlamentin päätös 13. syyskuuta 2016 ehdotuksesta nimittää Leo Brincat tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi (C8-0185/2016 – 2016/0806(NLE))

(Kuuleminen)

(2018/C 204/31)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 2 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0185/2016),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 121 artiklan,

—	ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0257/2016),

A.	ottaa huomioon, että talousarvion valvontavaliokunta arvioi ehdokkaan pätevyyttä ja etenkin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen edellytysten täyttymistä;

B.	ottaa huomioon, että talousarvion valvontavaliokunta kuuli kokouksessaan 5. syyskuuta 2016 neuvoston nimeämää ehdokasta tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

antaa kielteisen lausunnon neuvoston ehdotuksesta nimittää Leo Brincat tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi ja pyytää neuvostoa peruuttamaan ehdotuksensa ja tekemään parlamentille uuden ehdotuksen;

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/217

P8_TA(2016)0331

Kolmansien maiden kanssa käytävää ulkomaankauppaa koskevat tilastot (säädösvallan ja täytäntöönpanovallan siirtäminen) ***II

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. syyskuuta 2016 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi kolmansien maiden kanssa käytävää ulkomaankauppaa koskevista yhteisön tilastoista annetun asetuksen (EY) N:o 471/2009 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse säädösvallan ja täytäntöönpanovallan siirtämisestä komissiolle tiettyjen toimenpiteiden hyväksymiseksi (08536/1/2016 – C8-0226/2016 – 2013/0279(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

(2018/C 204/32)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (08536/1/2016 – C8-0226/2016),

—	ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan (1) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0579),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 76 artiklan,

—	ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A8-0240/2016),

hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen, kun on tarkistettu, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, 12.3.2014, P7_TA(2014)0226.

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/218

P8_TA(2016)0332

Maakaasun ja sähkön hintoja koskevat tilastot ***I

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. syyskuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maakaasun ja sähkön hintoja koskevista Euroopan tilastoista sekä yhteisön menettelyn toteuttamiseksi kaasusta ja sähköstä teollisilta käyttäjiltä perittävien hintojen avoimuuden takaamiseksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/92/EY kumoamisesta (COM(2015)0496 – C8-0357/2015 – 2015/0239(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

(2018/C 204/33)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2015)0496),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 338 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0357/2015),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

—	ottaa huomioon neuvoston edustajan 22. kesäkuuta 2016 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

—	ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A8-0184/2016),

vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

P8_TC1-COD(2015)0239

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 13. syyskuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/… antamiseksi maakaasun ja sähkön hintoja koskevista Euroopan tilastoista sekä direktiivin 2008/92/EY kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2016/1952.)

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/219

P8_TA(2016)0339

EU:n ja Sveitsin väliseen henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen liitettävä pöytäkirja (Kroatian liittyminen) ***

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. syyskuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton väliseen henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen liitettävän, Kroatian tasavallan osallistumista sopimuspuolena kyseiseen sopimukseen sen Euroopan unioniin liittymisen vuoksi koskevan pöytäkirjan tekemisestä (14381/2013 – C8-0120/2016 – 2013/0321(NLE))

(Hyväksyntä)

(2018/C 204/34)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (14381/2013),

—	ottaa huomioon pöytäkirjan Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton väliseen henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen Kroatian tasavallan osallistumisesta sopimukseen sopimuspuolena sen liityttyä Euroopan unioniin (14382/2013),

—	ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 217 artiklan sekä 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan ja 8 kohdan toisen alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0120/2016),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

—	ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan suosituksen (A8-0216/2016),

antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Sveitsin valaliiton hallituksille ja parlamenteille.

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/220

P8_TA(2016)0340

Kasvua ja työllisyyttä käsittelevä sosiaalialan kolmikantahuippukokous ***

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. syyskuuta 2016 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi kasvua ja työllisyyttä käsittelevästä sosiaalialan kolmikantahuippukokouksesta ja päätöksen 2003/174/EY kumoamisesta (05820/2014 – C8-0164/2016 – 2013/0361(APP))

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – hyväksyntä)

(2018/C 204/35)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (05820/2014),

—	ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 352 artiklan 1 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0164/2016),

—	ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2014 antamansa väliaikaisen päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston päätökseksi kasvua ja työllisyyttä käsittelevästä kolmikantaisesta sosiaalihuippukokouksesta (1),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan,

—	ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan suosituksen (A8-0252/2016),

antaa hyväksyntänsä esitykselle neuvoston päätökseksi;

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0377.

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/221

P8_TA(2016)0341

Sisävesialusten tekniset vaatimukset ***II

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. syyskuuta 2016 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi sisävesialusten teknisistä vaatimuksista, direktiivin 2009/100/EY muuttamisesta ja direktiivin 2006/87/EY kumoamisesta (07532/2/2016 – C8-0227/2016 – 2013/0302(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

(2018/C 204/36)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (07532/2/2016 – C8-0227/2016),

—	ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 21. tammikuuta 2014 antaman lausunnon (1),

—	ottaa huomioon alueiden komitean 31. tammikuuta 2014 antaman lausunnon (2),

—	ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan (3) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0622),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 76 artiklan,

—	ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A8-0256/2016),

hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 177, 11.6.2014, s. 58.

(2) EUVL C 126, 26.4.2014, s. 48.

(3) Hyväksytyt tekstit 15.4.2014, P7_TA(2014)0343.

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/222

P8_TA(2016)0342

EU:n ja SADC:n talouskumppanuussopimusvaltioiden välinen talouskumppanuussopimus ***

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. syyskuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä SADC:n talouskumppanuussopimusvaltioiden välisen talouskumppanuussopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (10107/2016 – C8-0243/2016 – 2016/0005(NLE))

(Hyväksyntä)

(2018/C 204/37)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (10107/2016),

—	ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä SADC:n talouskumppanuussopimusvaltioiden väliseksi talouskumppanuussopimukseksi (05730/2016),

—	ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 3 ja 4 kohdan, 209 artiklan 2 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0243/2016),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

—	ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen sekä kehitysvaliokunnan lausunnon (A8-0242/2016),

antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja SADC:n talouskumppanuussopimusvaltioiden (Botswana, Lesotho, Mosambik, Namibia, Etelä-Afrikka ja Swazimaa) hallituksille ja parlamenteille.

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/223

P8_TA(2016)0347

Delegoidun säädöksen vastustaminen: paketoituja ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita koskevat avaintietoasiakirjat

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. syyskuuta 2016 komission delegoidusta asetuksesta, annettu 30 päivänä kesäkuuta 2016, vähittäismarkkinoille tarkoitettuja paketoituja ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita (PRIIP-tuotteita) koskevista avaintietoasiakirjoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1286/2014 täydentämisestä vahvistamalla teknisiä sääntelystandardeja avaintietoasiakirjojen esittämisestä, sisällöstä, uudelleentarkastelusta ja tarkistamisesta sekä tällaisten asiakirjojen toimittamisvaatimuksen noudattamiseen liittyvien ehtojen täyttämisestä (C(2016)03999 – 2016/2816(DEA))

(2018/C 204/38)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission delegoidun asetuksen (C(2016)03999) (”delegoitu asetus”),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan,

—

ottaa huomioon vähittäismarkkinoille tarkoitettuja paketoituja ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita (PRIIP-tuotteita) koskevista avaintietoasiakirjoista 26. marraskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1286/2014 ja erityisesti sen 8 artiklan 5 kohdan, 10 artiklan 2 kohdan ja 13 artiklan 5 kohdan,

—

ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 13 artiklan, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/79/EY kumoamisesta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1094/2010 sekä Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/77/EY kumoamisesta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010,

—	ottaa huomioon teknisen sääntelystandardin luonnoksen, jonka Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomitea laati 6. huhtikuuta 2016 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1093/2010, (EU) N:o 1094/2010 ja (EU) N:o 1095/2010 10 ja 56 artiklan mukaisesti,

—	ottaa huomioon komissiolle ilmoitetun ja sille 30. kesäkuuta 2016 lähetetyn talous- ja raha-asioiden valiokunnan puheenjohtajan kirjeen sekä 12. heinäkuuta 2016 lähetetyn talous- ja raha-asioiden valiokunnan puheenjohtajan kirjeen,

—	ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 3 kohdan,

A.	pitää olennaisena, että kuluttajille annettavat investointituotteita koskevat tiedot ovat vertailukelpoisia, jotta kyetään edistämään yhdenvertaisia toimintaedellytyksiä markkinoilla riippumatta siitä, millainen rahoituksen välittäjä tuottaa tai markkinoi investointituotteita;

B.	toteaa, että investoijia johdettaisiin harhaan, jos luottoriski poistettaisiin vakuutustuotteiden riskiluokituslaskelmista;

C.	toteaa, että usean vaihtoehdon mukaisten tuotteiden kohtelua on täsmennettävä edelleen, etenkin kun on kyse yhteissijoitusyhtiöiden rahastoja koskevasta vapauttamisesta asetuksen (EU) N:o 1286/2014 mukaisesti;

katsoo, että komission hyväksymässä delegoidussa säädöksessä olevat tulevia tuottonäkymiä koskevat laskentamenetelmät ovat puutteellisia eivätkä ne siten täytä asetuksen (EU) N:o 1286/2014 mukaista vaatimusta, jossa edellytetään, että annettavat tiedot ”ovat täsmällisiä, tasapuolisia ja selkeitä eivätkä johda harhaan kyseisiä yksityissijoittajia”; katsoo erityisesti, että eräiden PRIIP-tuotteiden kohdalla tiedot eivät osoita edes epäsuotuisassa skenaariossa eivätkä edes silloin, kun kyseiset tuotteet ovat tuottaneet tappiota jo suositellun hallussapitojakson vähimmäiskeston aikana, että investoijat voivat menettää rahojaan;

E.	toteaa, että delegoidussa säädöksessä ei ole yksityiskohtaista ohjeistusta ymmärrettävyyttä koskevasta varoituksesta, jolloin vakavana vaarana on, että tätä avaintietoasiakirjan elementtiä sovelletaan sisämarkkinoilla epäyhtenäisesti;

F.	katsoo edelleen, että teknisiä sääntelystandardeja koskevassa toimeksiannossa olisi uutena elementtinä jatkettava standardointia sen suhteen, milloin ymmärrettävyyttä koskeva varoitus on annettava;

G.	toteaa, että jos muutoksia ei tehdä, on vaarana, että delegoidun asetuksen säännökset ovat ristiriidassa lainsäädännön hengen ja päämäärän kanssa, kun tarkoituksena on antaa yksityissijoittajille selkeitä, vertailukelpoisia ja ymmärrettäviä sekä harhaanjohtamattomia tietoja PRIIP-tuotteista;

H.	toteaa, että parlamentin neuvotteluryhmä pyysi komissiolle 30. kesäkuuta 2016 lähetetyssä talous- ja raha-asioiden valiokunnan puheenjohtajan kirjeessä komissiota arvioimaan, olisiko asetuksen (EU) N:o 1286/2014 täytäntöönpanoa lykättävä;

vastustaa komission delegoitua asetusta;

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja ilmoittamaan sille, että delegoitu asetus ei voi tulla voimaan;

pyytää komissiota esittämään uuden delegoidun säädöksen, jossa otetaan huomioon edellä mainitut huolenaiheet;

kehottaa komissiota harkitsemaan ehdotuksen antamista asetuksen (EU) N:o 1286/2014 soveltamisen lykkäämisestä muuttamatta mitään muita tason 1 säännöksiä, jotta voidaan varmistaa asetuksessa ja delegoidussa asetuksessa asetettujen vaatimusten moitteeton täyttäminen sekä välttää tason 1 soveltaminen ennen kuin tekniset sääntelystandardit ovat tulleet voimaan;

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/225

P8_TA(2016)0348

Uuden komission jäsenen nimittäminen

Euroopan parlamentin päätös 15. syyskuuta 2016 Julian Kingin nimityksen hyväksymisestä komission jäseneksi (C8-0339/2016 – 2016/0812(NLE))

(2018/C 204/39)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 246 artiklan toisen kohdan,

—	ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 a artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen 6 kohdan (1),

—	ottaa huomioon Jonathan Hillin 25. kesäkuuta 2016 esittämän eroilmoituksen komissiosta,

—	ottaa huomioon neuvoston 15. heinäkuuta 2016 päivätyn kirjeen, jolla neuvosto kuuli parlamenttia yhteisymmärryksessä komission puheenjohtajan kanssa tehtävästä päätöksestä nimittää Julian King komission jäseneksi (C8-0339/2016),

—	ottaa huomioon Julian Kingin kuulemistilaisuuden, joka järjestettiin 12. syyskuuta 2016 kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan johdolla, ja tämän kuulemisen jälkeen laaditun arviointilausunnon;

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 118 artiklan ja liitteen XVI,

hyväksyy Julian Kingin nimittämisen komission jäseneksi;

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) EUVL L 304, 20.11.2010, s. 47.

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/226

P8_TA(2016)0352

Matkustusasiakirja laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamista varten ***I

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. syyskuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisesta matkustusasiakirjasta laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamista varten (COM(2015)0668 – C8-0405/2015 – 2015/0306(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

(2018/C 204/40)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2015)0668),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 79 artiklan 2 kohdan c alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0405/2015),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

—	ottaa huomioon neuvoston edustajan 30. kesäkuuta 2016 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

—	ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0201/2016),

vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

P8_TC1-COD(2015)0306

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 15. syyskuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/… antamiseksi eurooppalaisen matkustusasiakirjan käyttöönotosta laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamista varten ja 30 päivänä marraskuuta 1994 annetun neuvoston suosituksen kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2016/1953.)

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/227

P8_TA(2016)0353

Arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkaistava esite ***I

Euroopan parlamentin tarkistukset 15. syyskuuta 2016 ehdotukseeen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkaistavasta esitteestä (COM(2015)0583 – C8-0375/2015 – 2015/0268(COD)) (1)

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

[tark. 1, jollei toisin ilmoiteta]

(2018/C 204/41)

EUROOPAN PARLAMENTIN TARKISTUKSET (*1)

komission ehdotukseen

(1) Asia päätettiin palauttaa valiokuntakäsittelyyn työjärjestyksen 61 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti (A8-0238/2016).

(*1) Tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▌.

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkaistavasta esitteestä

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon (2),

ovat kuulleet alueiden komiteaa ,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Tämä asetus on tärkeä askel Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle 30 päivänä syyskuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Pääomamarkkinaunionin luomista koskeva toimintasuunnitelma” mukaisessa pääomamarkkinaunionin toteuttamisessa. Pääomamarkkinaunionin tarkoituksena on auttaa yrityksiä hankkimaan pääomaa monipuolisemmista lähteistä koko Euroopan unionista, jäljempänä ”unioni”, sekä tehostaa markkinoiden toimintaa ja tarjota sijoittajille ja säästäjille uusia sijoitusmahdollisuuksia. Tällä pyritään lisäämään kasvua ja luomaan työpaikkoja.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/71/EY (4) vahvistetaan yhdenmukaistetut periaatteet ja säännöt esitteestä, joka on laadittava, hyväksyttävä ja julkaistava, kun arvopapereita tarjotaan yleisölle tai otetaan kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla. Direktiivin voimaantulon jälkeisten lainsäädäntö- ja markkinamuutosten vuoksi kyseinen direktiivi olisi korvattava toisella säädöksellä.

(3)

Kun arvopapereita tarjotaan yleisölle tai otetaan kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla, tietojen julkistaminen on sijoittajien suojaamisen kannalta olennaisen tärkeää, koska julkistamisella poistetaan sijoittajien ja liikkeeseenlaskijoiden välisiä tietojen epäsymmetrioita. Julkistamisen yhdenmukaistaminen antaa mahdollisuuden perustaa rajat ylittävä passimekanismi, jolla helpotetaan sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa monenlaisten arvopapereiden osalta.

(4)

Toisistaan poikkeavat lähestymistavat johtaisivat sisämarkkinoiden pirstaloitumiseen, koska liikkeeseenlaskijoihin, tarjoajiin ja kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakeviin henkilöihin sovellettaisiin eri jäsenvaltioissa eri sääntöjä ja koska yhdessä jäsenvaltiossa hyväksyttyjen esitteiden käyttö toisissa jäsenvaltioissa voitaisiin estää. Sen vuoksi on todennäköistä, että jäsenvaltioiden lainsäädännöissä olevat erot loisivat esteitä arvopapereiden sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle, jollei ole olemassa yhdenmukaistettua kehystä, jolla varmistetaan julkistamisen yhdenmukaisuus ja passin toiminta unionissa. Tästä syystä on aiheellista luoda esitteitä varten sääntelykehys unionin tasolla, jotta voidaan varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta, parantaa sen toimintaedellytyksiä erityisesti pääomamarkkinoiden osalta sekä taata korkeatasoinen kuluttajan- ja sijoittajansuoja.

(5)

On asianmukaista ja tarpeellista, että julkistamissäännöt, jotka koskevat arvopapereiden tarjoamista yleisölle tai ottamista kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla, ovat asetuksen muodossa, jotta voidaan varmistaa, että säännöksiä, joissa asetetaan suoraan velvoitteita henkilöille, jotka osallistuvat arvopapereiden tarjoamiseen yleisölle ja niiden ottamiseen kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla, sovelletaan yhdenmukaisesti koko unionissa. Koska esitesäännösten oikeudelliseen kehykseen kuuluu välttämättä toimenpiteitä, joissa asetetaan yksityiskohtaisia vaatimuksia kaikista esitteisiin liittyvistä erilaisista näkökohdista, pienetkin erot yhteen näkökohtaan sovellettavassa lähestymistavassa voivat rajoittaa merkittävästi rajat ylittävää arvopapereiden tarjontaa, listautumista monille säännellyille markkinoille sekä EU:n kuluttajansuojasääntöjä. Käyttämällä asetusta, jota on sovellettava sellaisenaan ilman kansallista lainsäädäntöä, voitaisiin rajoittaa mahdollisuutta toteuttaa toisistaan poikkeavia kansallisia toimenpiteitä, varmistaa yhtenäinen lähestymistapa ja parempi oikeusvarmuus sekä estää merkittävien esteiden syntyminen rajat ylittävässä tarjonnassa ja monikertaisissa listauksissa. Lisäksi asetuksen käytöllä vahvistetaan luottamusta markkinoiden avoimuuteen koko unionissa, vähennetään sääntelyn monimutkaisuutta ja yrityksille tietojen hakemisesta ja säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia.

(6)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/73/EU (5) arviointi on paljastanut, että tietyillä direktiivillä käyttöön otetuilla muutoksilla ei ole saavutettu niiden alkuperäisiä tavoitteita ja että unionin esitejärjestelmään on tarpeen tehdä lisämuutoksia, jotta voidaan yksinkertaistaa ja parantaa järjestelmän soveltamista, lisätä sen tehokkuutta, vahvistaa unionin kansainvälistä kilpailukykyä ja myötävaikuttaa siten hallinnollisen rasituksen vähenemiseen.

Tämän asetuksen tarkoituksena on varmistaa sijoittajansuoja ja markkinoiden tehokkuus sekä vahvistaa samalla pääoman sisämarkkinoita. Tietojen antaminen, joka on liikkeeseenlaskijan ja arvopapereiden luonteen mukaisesti tarpeen, jotta sijoittajat voisivat tehdä tietoon perustuvia sijoituspäätöksiä, takaa yhdessä liiketoiminnan harjoittamista koskevien sääntöjen kanssa sijoittajien suojan. Tällaisten tietojen avulla voidaan myös tehokkaasti lisätä luottamusta arvopapereihin ja edistää siten arvopaperimarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja kehitystä. Esitteen julkaiseminen on asianmukainen keino antaa nämä tiedot saataville.

(8)

Tässä asetuksessa vahvistetuilla julkistamisvaatimuksilla ei estetä jäsenvaltiota, toimivaltaista viranomaista tai pörssiä asettamasta omassa säännöstössään muita erityisvaatimuksia, jotka liittyvät arvopapereiden ottamiseen kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla (ja erityisesti hallinnointi- ja ohjausjärjestelmään). Tällaisilla vaatimuksilla ei saa suoraan tai välillisesti rajoittaa toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän esitteen laatimista, sisältöä tai levittämistä.

(9)

Muut kuin osakesidonnaiset arvopaperit, joiden liikkeeseenlaskijana on jäsenvaltio tai sen alue- tai paikallisviranomainen, kansainväliset julkisyhteisöt, joissa yksi tai useampi jäsenvaltio on jäsenenä, Euroopan keskuspankki tai jäsenvaltioiden keskuspankit, eivät saisi kuulua tämän asetuksen soveltamisalaan, eikä tämä asetus saisi näin ollen vaikuttaa niihin.

(10)

Sijoittajansuojan varmistamiseksi esitevaatimuksen soveltamisalaan olisi kuuluttava sekä osakesidonnaiset arvopaperit että muut kuin osakesidonnaiset arvopaperit, joita tarjotaan yleisölle tai jotka otetaan kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla. Eräät tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat arvopaperit oikeuttavat haltijansa hankkimaan siirtokelpoisia arvopapereita tai saamaan käteissumman käteissuorituksena, joka määräytyy muiden instrumenttien, erityisesti siirtokelpoisten arvopapereiden, valuuttojen, korkojen tai tuottojen, hyödykkeiden taikka muiden indeksien tai mittareiden perusteella. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat erityisesti optiot, warrantit, sertifikaatit, talletustodistukset ja vaihtovelkakirjalainat, esimerkiksi sijoittajan valinnan mukaan vaihdettavat arvopaperit.

(11)

Jotta voidaan varmistaa esitteen hyväksyminen, oikeus käyttää esitettä koko unionissa sekä tämän asetuksen noudattamisen valvominen erityisesti mainonnassa, kutakin esitettä varten on tarpeen yksilöidä toimivaltainen viranomainen. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi määritettävä selkeästi kotijäsenvaltio, jolla on parhaat edellytykset hyväksyä esite.

(12)

Jos yleisölle tarjottavien arvopapereiden yhteenlaskettu vasta-arvo unionissa on alle 1 000 000 euroa, tämän asetuksen mukaisen esitteen tuotantokustannukset ovat todennäköisesti suhteettoman suuret verrattuina tarjouksen ennakoituihin tuloihin. Sen vuoksi on asianmukaista, ettei tämän asetuksen mukaisen esitteen laatimisvaatimusta sovelleta näin pieniin tarjouksiin. Jäsenvaltioiden ei pitäisi laajentaa tämän asetuksen mukaista esitteen laatimisvaatimusta kattamaan arvopaperitarjouksia, joiden yhteenlaskettu vasta-arvo on alle mainitun raja-arvon . Lisäksi jäsenvaltioiden olisi pidätyttävä määräämästä kansallisella tasolla muita julkistamisvaatimuksia, jotka saattaisivat merkitä kohtuutonta tai tarpeetonta rasitusta tällaisissa tarjouksissa ja lisäisivät siten sisämarkkinoiden pirstaloitumista. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle ja EAMV:lle sovellettavista säännöistä, jos jäsenvaltiot määräävät kansallisia julkistamisvaatimuksia.

(12 a)

Komission olisi analysoitava kansallisia julkistamisvaatimuksia ja sisällytettävä tulokset sen joukkorahoitusta koskevaan tarkasteluun, ottaen huomioon tarve estää sisämarkkinoiden pirstaloituminen. On tärkeää, että unionin tason sääntelyviranomainen varmistaa, että yhtiöillä on riittävästi vaihtoehtoja pääoman hankkimiseen. Näin ollen pääomamarkkinaunionin hengessä ja investointien houkuttelemiseksi komission olisi esitettävä joukkorahoituskäytäntöjen sääntelemistä ja yhdenmukaistamista koko unionissa koskeva sääntelyaloite.

(13)

Lisäksi, ja kun otetaan huomioon rahoitusmarkkinoiden koon vaihtelu unionissa, olisi asianmukaista antaa jäsenvaltioille mahdollisuus vapauttaa sellaiset arvopaperien tarjoamiset yleisölle, joiden arvo on enintään 5 000 000 euroa, tässä asetuksessa säädetystä esitevelvollisuudesta. Jäsenvaltioilla olisi erityisesti oltava mahdollisuus vahvistaa kansallisessa lainsäädännössään tämän vapautuksen soveltamiselle 1 000 000– 5 000 000 euron suuruinen raja-arvo, jolla tarkoitetaan tarjouksen yhteenlaskettua vasta-arvoa unionissa 12 kuukauden ajalta , jolloin olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden asianmukaiseksi katsoma kotimaisen sijoittajansuojan taso . Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava valitsemansa raja-arvo komissiolle ja EAMV:lle. Tällaisen poikkeuksen mukaisesti tehtävässä arvopapereiden tarjoamisessa ei saisi soveltaa tämän asetuksen mukaista oikeutta käyttää esitettä koko unionissa. Lisäksi kyseisten tarjousten olisi sisällettävä selvä ilmoitus siitä, että julkinen tarjous ei ole luonteeltaan rajatylittävä eikä sillä tavoitella aktiivisesti sijoittajia kyseisen jäsenvaltion ulkopuolelta.

(13 a)

Jos jäsenvaltio päätyy vapauttamaan esitevelvollisuudesta kaikki sellaiset yleisölle tarjottavat arvopaperitarjoukset, joiden yhteenlaskettu vasta-arvo on enintään 5 000 000 euroa, minkään tässä asetuksessa säädetyn ei pitäisi estää jäsenvaltiota ottamasta kansallisesti käyttöön sääntöjä, joiden nojalla monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä voidaan määrittää kaupankäynnin kohteeksi ottamista koskevan asiakirjan sisältö. Liikkeeseenlaskijan on laadittava asiakirja, kun sen arvopaperit on otettu ensimmäisen kerran kaupankäynnin kohteeksi. Tässä tapauksessa monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjän olisi aiheellista määrittää, miten kaupankäynnin kohteeksi ottamista koskevaa asiakirjaa olisi tarkasteltava, mikä ei välttämättä edellyttäisi toimivaltaisen viranomaisen tai monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän virallista hyväksyntää.

(14)

Jos arvopapereita tarjotaan ainoastaan rajalliselle joukolle sijoittajia, jotka eivät ole kokeneita sijoittajia, tai muita sijoittajia, jotka täyttävät asetuksen (EU) N:o 345/2013 6 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset, esitteen laatiminen merkitsee kohtuutonta rasitusta, koska tarjous suunnataan pienelle joukolle henkilöitä. Tällöin esitettä ei pitäisi vaatia. Tätä olisi sovellettava esimerkiksi yrityksen johtohenkilöiden sukulaisille tai henkilökohtaisille tuttaville suunnattuun tarjoukseen.

(15)

Johtajien ja työntekijöiden kannustaminen omistamaan oman yrityksensä arvopapereita voi vaikuttaa myönteisesti yritysten hallintotapaan ja auttaa luomaan arvoa pitkällä aikavälillä edistämällä työntekijöiden sitoutumista ja omistajuuden tunnetta, yhtenäistämällä osakkeenomistajien ja työntekijöiden edut sekä tarjoamalla työntekijöille sijoitusmahdollisuuksia. Työntekijöiden osallistuminen yrityksensä omistamiseen on erityisen tärkeää pienille ja keskisuurille yrityksille, jäljempänä ”pk-yritykset”, joissa yksittäiset työntekijät todennäköisesti vaikuttavat merkittävästi yrityksen menestymiseen. Sen vuoksi esitteen laatimista ei pitäisi vaatia silloin, kun on kyse unionissa työntekijöiden osakeomistusjärjestelmän puitteissa tehtävistä tarjouksista, jos sijoittajansuojan turvaamiseksi annetaan saataville asiakirja, joka sisältää tiedot osakkeiden lukumäärästä ja ominaisuuksista sekä tarjouksen perustelut ja sitä koskevat tiedot. Sen varmistamiseksi, että kaikilla johtajilla ja työntekijöillä on tasavertaiset mahdollisuudet osallistua työntekijöiden osakeomistusjärjestelmään riippumatta siitä, onko heidän työnantajansa sijoittautunut unioniin vai sen ulkopuolelle, ei pitäisi vaatia enää kolmansien maiden markkinoita koskevaa vastaavuuspäätöstä, jos edellä mainittu asiakirja annetaan saataville. Näin ollen kaikki työntekijöiden osakeomistusjärjestelmien osallistujat hyötyvät yhdenvertaisesta kohtelusta ja tiedonsaannista.

(16)

Osakkeiden tai osakkeisiin oikeuttavien arvopapereiden laimentavat liikkeeseenlaskut merkitsevät usein liiketoimia, joilla on huomattava vaikutus liikkeeseenlaskijan pääomarakenteeseen, tulevaisuudennäkymiin ja taloudelliseen tilanteeseen, mistä syystä esitteeseen sisältyvät tiedot ovat tarpeen. Sitä vastoin, jos liikkeeseenlaskijan osakkeita on jo otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla, esitettä ei pitäisi vaatia samojen osakkeiden myöhemmästä ottamisesta kaupankäynnin kohteeksi samalla säännellyllä markkinalla myöskään sellaisissa tapauksissa, joissa tällaiset osakkeet ovat tulosta muiden arvopapereiden muuntamisesta tai vaihtamisesta tai muiden arvopapereiden tuottamien oikeuksien käyttämisestä, edellyttäen, että vastikään kaupankäynnin kohteeksi otettujen osakkeiden osuus on rajallinen suhteessa samalla säännellyllä markkinalla jo liikkeeseen laskettuihin osakkeisiin, paitsi jos tällaiseen kaupankäynnin kohteeksi ottamiseen liittyy yleisölle suunnattu tarjous, joka kuuluu tämän asetuksen soveltamisalaan. Samaa periaatetta olisi sovellettava yleisemmin arvopapereihin, jotka ovat korvattavissa sellaisilla arvopapereilla, jotka on jo otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla.

(17)

Sovellettaessa määritelmää ”arvopapereiden tarjoaminen yleisölle” ratkaisevana perusteena olisi oltava sijoittajan mahdollisuus tehdä henkilökohtainen päätös arvopapereiden ostamisesta tai merkitsemisestä. Sen vuoksi, jos arvopapereita tarjotaan antamatta vastaanottajalle mahdollisuutta henkilökohtaiseen valintaan, mukaan luettuina arvopapereiden jaot, joissa ei ole oikeutta kieltäytyä jaosta, tällainen liiketoimi ei saisi kuulua tässä asetuksessa säädetyn määritelmän ”arvopapereiden tarjoaminen yleisölle” piiriin.

(18)

Arvopapereiden liikkeeseenlaskijoiden, tarjoajien ja arvopapereiden ottamista kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla hakevien henkilöiden, jotka eivät kuulu esitteen julkaisemisvelvollisuuden piiriin, olisi oltava oikeus laatia vapaaehtoisesti tämän asetuksen mukainen koko esite tai tarvittaessa EU:n kasvuesite . Niiden olisi siis voitava hyötyä oikeudesta käyttää samaa esitettä koko unionissa eli passista, jos ne päättävät noudattaa tätä asetusta vapaaehtoisesti.

(19)	Tietojen julkistamista esitteessä ei saisi vaatia, jos tarjous on suunnattu pelkästään kokeneille sijoittajille. Esite olisi kuitenkin julkaistava, jos arvopapereita myydään edelleen yleisölle tai otetaan julkisen kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla.

(20)

Liikkeeseenlaskijan tai esitteen laatimisesta vastaavan henkilön laatima esite, joka on voimassa ja yleisön saatavilla silloin, kun arvopapereiden lopullinen tarjoaminen tapahtuu rahoituksenvälittäjien kautta, tai arvopapereiden myöhemmän edelleenmyynnin yhteydessä, antaa sijoittajille riittävästi tietoa tietoon perustuvien sijoituspäätösten tekemiseen. Sen vuoksi rahoituksenvälittäjillä, jotka hoitavat arvopapereiden liikkeeseenlaskun järjestämisen tai edelleenmyynnin, olisi oltava oikeus käyttää liikkeeseenlaskijan tai esitteen laatimisesta vastaavan henkilön julkaisemaa alkuperäistä esitettä, jos esite on voimassa ja sitä on täydennetty asianmukaisesti ja liikkeeseenlaskija tai esitteen laatimisesta vastaava henkilö antaa suostumuksensa sen käyttöön. Liikkeeseenlaskijan tai esitteen laatimisesta vastaavan henkilön olisi voitava asettaa ehtoja suostumukselleen. Suostumus esitteen käyttöön ja siihen mahdollisesti liittyvät ehdot olisi annettava kirjallisessa sopimuksessa, jotta asianomaiset osapuolet voisivat arvioida, onko arvopapereiden edelleen myyminen tai lopullinen tarjoaminen sopimuksen mukaista. Jos suostumus esitteen käyttöön on annettu, liikkeeseenlaskijan tai alkuperäisen esitteen laatimisesta vastaavan henkilön olisi vastattava siinä esitetyistä tiedoista ja ohjelmaesitteen ollessa kyseessä lopullisten ehtojen esittämisestä ja toimittamisesta toimivaltaiselle viranomaiselle, eikä toista esitettä saisi vaatia. Toisaalta, jos liikkeeseenlaskija tai alkuperäisen esitteen laatimisesta vastaava henkilö ei anna suostumustaan esitteen käyttöön, olisi vaadittava, että rahoituksenvälittäjä julkaisee uuden esitteen. Siinä tapauksessa rahoituksenvälittäjän olisi vastattava esitteen sisältämistä tiedoista, mukaan luettuina kaikki viittauksina sisällytetyt tiedot, sekä lopullisista ehdoista ohjelmaesitteen ollessa kyseessä.

(21)

Esitteisiin sisältyvien tietojen yhdenmukaistamisen olisi johdettava saman tasoiseen sijoittajansuojaan koko unionissa. Jotta sijoittajat voisivat tehdä tietoon perustuvan sijoituspäätöksen, tämän asetuksen mukaisesti laaditun esitteen olisi sisällettävä arvopapereihin sijoittamista koskevat asiaankuuluvat ja tarpeelliset tiedot, joita sijoittaja voi kohtuudella edellyttää pystyäkseen muodostamaan tietoon perustuva arvion liikkeeseenlaskijan ja mahdollisen takaajan varoista ja veloista, taloudellisesta asemasta, voitoista ja tappioista ja tulevaisuudennäkymistä sekä arvopapereihin liittyvistä oikeuksista . Nämä tiedot olisi laadittava ja esitettävä helposti analysoitavassa, ytimekkäässä ja ymmärrettävässä muodossa ja ne olisi mukautettava tämän asetuksen mukaisesti laadittuihin esitteisiin, mukaan luettuina esitteet, jotka ovat listautumisen jälkeisiä liikkeeseenlaskuja ja EU:n kasvuesitettä koskevien tietojen julkistamiselle asetetun yksinkertaistetun järjestelyn mukaisia. Esite ei saisi sisältää epäolennaisia tietoja tai tietoja, jotka eivät koske kyseistä liikkeeseenlaskijaa ja kyseisiä arvopapereita, koska tällaiset tiedot voisivat jättää sijoittajien kannalta merkitykselliset tiedot varjoonsa ja heikentää siten sijoittajansuojaa. Näin ollen esitteeseen sisällytettävät tiedot olisi mukautettava vastaamaan liikkeeseenlaskijan luonnetta ja olosuhteita, arvopaperilajia, sijoittajatyyppiä, jolle tarjous tai arvopapereiden säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi ottaminen on kohdennettu, sekä kyseisillä sijoittajilla todennäköistä tietämystä ja tietoja, jotka ovat näiden sijoittajien saatavalla, koska ne on julkistettu muiden oikeudellisten tai sääntelyllisten vaatimusten puitteissa.

(22)

Esitteen tiivistelmän olisi oltava hyödyllinen tietolähde sijoittajille, erityisesti vähittäissijoittajille. Sen olisi oltava itsenäinen osa esitettä ja painotuttava keskeisiin tietoihin, joita sijoittajat tarvitsevat voidakseen päättää, mitä arvopaperitarjouksia ja arvopapereiden kaupankäynnin kohteeksi ottamisia ne haluavat tutkia tarkemmin tarkastelemalla koko esitettä voidakseen tehdä tietoon perustuvan sijoituspäätöksen . Tämä tarkoittaa sitä, ettei tiivistelmässä esitettyjä tietoja toisteta esitteen pääosassa ellei se ole ehdottoman välttämätöntä. Keskeisissä tiedoissa olisi esitettävä olennaiset ominaisuudet ja riskit, jotka liittyvät liikkeeseenlaskijaan, mahdolliseen takaajaan sekä arvopapereihin, joita tarjotaan tai jotka otetaan kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla , mukaan luettuna yksilölliset tunnisteet, kuten tarjoamiseen osallistuvien toimijoiden oikeushenkilötunnukset (LEI) ja kansainväliset arvopaperien tunnusnumerot (ISIN-koodit) . Niissä olisi myös esitettävä tarjouksen yleiset ehdot ja edellytykset. Tiivistelmän sisältämän riskitekijöiden esittelyn olisi erityisesti koostuttava rajallisesta valikoimasta riskejä, joita liikkeeseenlaskija pitää kaikkein olennaisimpina sijoittajan päätöksenteon kannalta . Tiivistelmässä esitettyjen riskitekijöiden kuvauksen pitäisi olla merkityksellistä tietyn tarjouksen kannalta ja kuvaus olisi laadittava yksinomaan sijoittajien edun kannalta eikä sijoitusriskiä koskevien yleisten lausuntojen antamiseksi tai liikkeeseenlaskijan, tarjoajan tai muiden heidän puolestaan toimivien henkilöiden vastuun rajaamiseksi.

(22 a)

Tiivistelmään olisi sisällytettävä selkeä varoitus, jossa korostetaan riskejä erityisesti vähittäissijoittajille, kun on kyse pankkien liikkeeseen laskemista arvopapereista, joihin voidaan soveltaa luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU (6) mukaista alaskirjausta.

(23)

Esitteen tiivistelmän olisi oltava lyhyt, yksinkertainen, selkeä ja sijoittajien kannalta helppotajuinen. Tiivistelmä olisi laadittava helppotajuisella yleiskielellä, ja tiedot olisi esitettävä helppokäyttöisessä muodossa. Tiivistelmä ei saisi olla pelkkä kooste esitteestä poimituista otteista. On aiheellista vahvistaa tiivistelmän enimmäispituus sen varmistamiseksi, että sijoittajat eivät kaihda sen lukemista, sekä kannustaa liikkeeseenlaskijoita valitsemaan sijoittajien kannalta olennaiset tiedot. Poikkeuksellisissa tapauksissa toimivaltaisen viranomaisen olisi kuitenkin voitava sallia liikkeeseenlaskijalle pitemmän, tulostettuna enintään kymmenen A4-sivun pituisen tiivistelmän laatiminen, jos liikkeeseenlaskijan toiminnan monimutkaisuus, asian luonne tai liikkeeseen laskettujen arvopaperien luonne sitä edellyttää ja jos ilman tiivistelmässä esitettäviä lisätietoja sijoittaja joutuisi johdetuksi harhaan.

(24)

Esitteen tiivistelmän yhdenmukaisen rakenteen varmistamiseksi olisi säädettävä sen yleisistä jaksoista, alaotsikoista ja ohjeellisesta sisällöstä, ja liikkeeseenlaskijan olisi täytettävä nämä jaksot lyhyillä sanallisilla kuvauksilla ja tarvittaessa myös numerotiedoilla. Liikkeeseenlaskijoille olisi annettava harkintavaltaa valita tiedot, joita ne pitävät olennaisina ja merkityksellisinä, edellyttäen, että ne esittävät tiedot rehellisesti ja tasapuolisesti.

(25)

Esitteen tiivistelmä olisi laadittava mahdollisimman pitkälle saman mallin mukaan kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1286/2014 (7) vaadittu avaintietoasiakirja. Jos arvopaperit kuuluvat sekä tämän asetuksen että asetuksen (EU) N:o 1286/2014 soveltamisalaan, olisi sallittava, että tiivistelmässä käytetään uudelleen avaintietoasiakirjan koko sisältöä, jotta minimoitaisiin liikkeeseenlaskijoille säännösten noudattamisesta aiheutuvat kustannukset ja hallinnollinen rasitus. Tiivistelmän laatimisvaatimuksesta ei pitäisi kuitenkaan luopua, jos avaintietoasiakirja vaaditaan, koska jälkimmäinen asiakirja ei sisällä keskeisiä tietoja arvopapereiden liikkeeseenlaskijasta eikä niiden tarjoamisesta yleisölle tai ottamisesta kaupankäynnin kohteeksi.

(26)	Keneenkään ei saisi kohdistaa siviilioikeudellista vastuuta pelkästään tiivistelmän tai sen käännöksen perusteella, ellei se ole harhaanjohtava, epätarkka tai epäjohdonmukainen suhteessa esitteen asianomaisiin osiin. Tiivistelmässä olisi oltava tätä koskeva selkeä varoitus.

(27)

Liikkeeseenlaskijoille, jotka toistuvasti hankkivat rahoitusta pääomamarkkinoilta, olisi tarjottava erityisiä rekisteröintiasiakirja- ja esitemalleja sekä erityisiä menettelyjä näiden asiakirjojen ja esitteiden toimivaltaiselle viranomaiselle toimittamista ja hyväksymistä varten, jotta ne saisivat enemmän joustavuutta ja voisivat käyttää markkinaikkunoita hyväkseen. Tällaisten mallien ja menettelyjen olisi joka tapauksessa oltava liikkeeseenlaskijoille vapaavalintaisia.

(28)

Olisi sallittava, että kaikkien muiden kuin osakesidonnaisten arvopapereiden liikkeeseenlaskijat laativat esitteen ohjelmaesitteen muodossa myös silloin, kun tällaisia arvopapereita lasketaan liikkeeseen jatkuvasti ja toistuvasti tai osana liikkeeseenlaskuohjelmaa. Ohjelmaesitteen ja sen lopullisten ehtojen olisi sisällettävä samat tiedot kuin esitteen.

(29)

On aiheellista selventää, että ohjelmaesitteen lopullisten ehtojen olisi sisällettävä ainoastaan arvopaperiliitteen tietoja, jotka koskevat yksittäistä liikkeeseenlaskua ja jotka voidaan määrittää ainoastaan yksittäisen liikkeeseenlaskun ajankohtana. Tällaisia tietoja voivat olla muun muassa ISIN-koodi, liikkeeseenlaskuhinta, maturiteettipäivä, kuponkikorko, toteutuspäivä, toteutushinta, lunastushinta ja muut ehdot, jotka eivät ole tiedossa ohjelmaesitteen laatimisajankohtana. Jos lopulliset ehdot eivät sisälly ohjelmaesitteeseen, niitä ei olisi tarpeen hyväksyttää toimivaltaisella viranomaisella, vaan ne olisi ainoastaan toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle ohjelmaesitteen mukana. Muut uudet tiedot, jotka saattavat vaikuttaa liikkeeseenlaskijan ja arvopapereiden arviointiin, olisi sisällytettävä ohjelmaesitteen täydennykseen. Lopullisia ehtoja ja täydennystä ei saisi käyttää sellaisen arvopaperilajin sisällyttämiseen, jota ei ole jo kuvattu ohjelmaesitteessä.

(30)

Liikkeeseenlaskijan olisi ohjelmaesitettä varten laadittava tiivistelmä pelkästään jokaisesta yksittäisestä tarjottavasta liikkeeseenlaskusta, jotta voitaisiin vähentää hallinnollista rasitusta ja parantaa luettavuutta sijoittajien kannalta. Tällainen liikkeeseenlaskukohtainen tiivistelmä olisi liitettävä lopullisiin ehtoihin, ja toimivaltaisen viranomaisen olisi hyväksyttävä se vain, jos lopulliset ehdot sisältyvät ohjelmaesitteeseen tai sen täydennykseen.

(31)	Ohjelmaesitteen joustavuuden ja kustannustehokkuuden lisäämiseksi olisi sallittava, että liikkeeseenlaskija laatii ohjelmaesitteen erillisinä asiakirjoina ja käyttää ohjelmaesitteen osana yleistä rekisteröintiasiakirjaa, jos kyseessä on säännöllinen liikkeeseenlaskija.

(32)

Säännöllisiä liikkeeseenlaskijoita olisi kannustettava laatimaan esitteensä erillisinä asiakirjoina, koska tällä tavoin voitaisiin vähentää niille tämän asetuksen noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ja antaa niille mahdollisuus reagoida nopeasti markkinaikkunoihin. Sen vuoksi liikkeeseenlaskijoilla, joiden arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla tai monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä, olisi oltava mahdollisuus, muttei velvollisuutta, laatia ja julkaista jokaisena tilikautena yleinen rekisteröintiasiakirja, joka sisältää oikeudelliset, liiketoiminnalliset, taloudelliset, kirjapidolliset ja osakeomistusta koskevat tiedot ja jossa esitetään liikkeeseenlaskijan kuvaus kyseiseltä tilikaudelta. Tämän ansiosta liikkeeseenlaskijalla pitäisi olla mahdollisuus pitää tiedot ajan tasalla ja laatia silloin, kun markkinaolosuhteet tulevat suotuisiksi tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen kannalta, esite, johon lisätään arvopaperiliite ja tiivistelmä. Yleisen rekisteröintiasiakirjan olisi oltava siinä suhteessa monikäyttöinen, että sen sisältö olisi sama riippumatta siitä, käyttääkö liikkeeseenlaskija asiakirjaa myöhemmin osakesidonnaisten arvopapereiden, vieraan pääoman ehtoisten arvopapereiden vai johdannaisten tarjoamiseen tai ottamiseen kaupankäynnin kohteeksi. Asiakirjan olisi toimittava liikkeeseenlaskijaa koskevana viitelähteenä, josta sijoittajat ja analyytikot saavat vähimmäistiedot, jotka ne tarvitsevat tehdäkseen tietoon perustuvan arvion yrityksen liiketoiminnasta, taloudellisesta asemasta, tuloksesta ja tulevaisuudennäkymistä, hallintotavasta ja osakeomistuksesta.

(33)

Liikkeeseenlaskijaa, joka on toimittanut yleisen rekisteröintiasiakirjan toimivaltaiselle viranomaiselle ja saanut sen kahtena peräkkäisenä vuonna hyväksytyksi, voidaan pitää toimivaltaisen viranomaisen hyvin tuntemana liikkeeseenlaskijana. Sen vuoksi olisi sallittava, että kaikki myöhemmät yleiset rekisteröintiasiakirjat ja kaikki niihin tehdyt muutokset toimitetaan toimivaltaiselle viranomaiselle ilman ennakkohyväksyntää ja että toimivaltainen viranomainen tarkastaa ne jälkikäteen, jos se katsoo sen tarpeelliseksi , elleivät kyseiset muutokset koske puutetta tai olennaista asiavirhettä tai olennaista epätarkkuutta, joka on omiaan johtamaan yleisöä harhaan niiden tosiseikkojen ja olosuhteiden osalta, jotka ovat olennaisen tärkeitä tietoon perustuvan arvion tekemiseksi liikkeeseenlaskijasta . Kunkin toimivaltaisen viranomaisen olisi päätettävä, kuinka usein tällainen tarkastus suoritetaan, ottaen esimerkiksi huomioon liikkeeseenlaskijan riskeistä tekemänsä arvioinnin, liikkeeseenlaskijan aiemmin antamien tietojen laadun tai sen ajan pituuden, joka on kulunut toimivaltaiselle viranomaiselle toimitetun yleisen rekisteröintiasiakirjan viimeisestä tarkastuksesta.

(34)

Niin kauan kuin yleisestä rekisteröintiasiakirjasta ei ole tullut hyväksytyn esitteen osaa, olisi oltava mahdollista, että liikkeeseenlaskija muuttaa kyseistä asiakirjaa vapaaehtoisesti – esimerkiksi organisaatiossaan tai taloudellisessa tilanteessaan tapahtuneen olennaisen muutoksen vuoksi – tai että asiakirjaa muutetaan toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä asiakirjan toimittamisen jälkeisen tarkastuksen yhteydessä, jos täydellisyyttä, ymmärrettävyyttä ja johdonmukaisuutta koskevat vaatimukset eivät täyty. Tällaiset muutokset olisi julkaistava samojen järjestelyjen mukaisesti, joita sovelletaan yleiseen rekisteröintiasiakirjaan. Erityisesti silloin, kun toimivaltainen viranomainen havaitsee yleisessä rekisteröintiasiakirjassa jonkin puutteen tai olennaisen virheen tai epätarkkuuden, liikkeeseenlaskijan olisi muutettava yleistä rekisteröintiasiakirjaansa ja saatettava kyseinen muutos yleisön tietoon ilman aiheetonta viivytystä. Koska arvopapereita ei tässä yhteydessä tarjota yleisölle eikä oteta kaupankäynnin kohteeksi, yleisen rekisteröintiasiakirjan muuttamismenettelyn olisi oltava erillään esitteen täydentämismenettelystä, jota olisi käytettävä ainoastaan esitteen hyväksymisen jälkeen.

(35)

Jos liikkeeseenlaskija laatii erillisistä asiakirjoista koostuvan esitteen, kaikki esitteen osat olisi hyväksytettävä, tarvittaessa yleinen rekisteröintiasiakirja ja sen muutokset mukaan luettuina, jos ne on aiemmin toimitettu toimivaltaiselle viranomaiselle mutta niitä ei ole hyväksytty. Jos kyseessä on säännöllinen liikkeeseenlaskija, kaikkia yleisen rekisteröintiasiakirjan muutoksia tai täydennyksiä ei tarvitse hyväksyä ennen julkistamista, vaan toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava tarkistaa ne jälkikäteen.

(36)

Jotta voitaisiin nopeuttaa esitteen laatimisprosessia ja helpottaa pääomamarkkinoille pääsyä kustannustehokkaalla tavalla, säännöllisille liikkeeseenlaskijoille, jotka tuottavat yleisen rekisteröintiasiakirjan, olisi myönnettävä etuutena nopeampi hyväksymisprosessi, koska esitteen tärkein osa on jo hyväksytty tai se on jo toimivaltaisen viranomaisen suorittamaa tarkistusta varten saatavilla. Esitteen hyväksymiseen tarvittavaa aikaa olisi sen vuoksi lyhennettävä, jos rekisteröintiasiakirja on yleisen rekisteröintiasiakirjan muodossa.

(37)

Jos liikkeeseenlaskija noudattaa säänneltyjen tietojen toimittamis-, levittämis- ja säilyttämismenettelyjä ja jos noudatetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/109/EY (8) 4 ja 5 artiklassa säädettyjä määräaikoja, olisi sallittava, että liikkeeseenlaskija julkaisee direktiivissä 2004/109/EY vaaditut vuositilinpäätöksen ja puolivuotiskatsauksen yleisen rekisteröintiasiakirjan osina, paitsi jos liikkeeseenlaskijalla on eri kotijäsenvaltiot sovellettaessa tätä asetusta ja direktiiviä 2004/109/EY ja yleisen rekisteröintiasiakirjan kieli ei täytä direktiivin 2004/109/EY 20 artiklan ehtoja. Tämän pitäisi vähentää tietojen moninkertaiseen toimivaltaiselle viranomaiselle toimittamiseen liittyvää hallinnollista rasitusta vaikuttamatta kuitenkaan yleisön saatavilla oleviin tietoihin tai direktiivin 2004/109/EY mukaiseen vuositilinpäätöksen ja puolivuotiskatsauksen valvontaan.

(38)

Esitteen voimassaololle olisi asetettava selvä aikaraja sen välttämiseksi, että sijoituspäätökset perustuvat vanhentuneisiin tietoihin. Oikeusvarmuuden parantamiseksi esitteen voimassaolon olisi alettava sen hyväksymisajankohdasta, joka toimivaltaisen viranomaisen on helppo varmistaa. Ohjelmaesitteen mukaista arvopapereiden tarjoamista yleisölle olisi jatkettava ohjelmaesitteen voimassaoloa pidemmälle vain, jos uusi ohjelmaesite hyväksytään ennen kyseisen voimassaolon päättymistä ja se käsittää arvopapereiden tarjoamisen, joka jatkuu.

(39)

Esitteessä olevat tiedot arvopapereista saatavien tuottojen verotuksesta voivat luonteensa vuoksi olla ainoastaan yleisiä tietoja, joilla on yksittäisen sijoittajan kannalta vähän tietoarvoa. Koska tällaiset tiedot on annettava paitsi siitä maasta, jossa liikkeeseenlaskijalla on kotipaikka, myös niistä maista, joissa tarjoaminen suoritetaan tai joissa kaupankäynnin kohteeksi ottamista haetaan, jos esitettä voidaan käyttää myös muissa maissa, näitä tietoja on kallista tuottaa ja ne voivat haitata rajat ylittävää arvopapereiden tarjontaa. Sen vuoksi esitteessä olisi ainoastaan oltava varoitus siitä, että sijoittajan kotijäsenvaltion verolainsäädäntö ja sen jäsenvaltion verolainsäädäntö, jossa liikkeeseenlaskijan kotipaikka sijaitsee, voivat vaikuttaa arvopapereista saataviin tuottoihin. Esitteessä olisi kuitenkin edelleen oltava asianmukaiset tiedot verotuksesta, jos ehdotettuun sijoitukseen liittyy erityinen verojärjestely esimerkiksi sellaisissa tapauksissa, joissa sijoittajat saavat arvopaperisijoitusten ansiosta suotuisan verokohtelun.

(40)

Kun arvopaperilaji on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla, liikkeeseenlaskija antaa sijoittajille jatkuvasti tietoja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 596/2014 (9) ja direktiivin 2004/109/EY mukaisesti. Sen vuoksi täydellisen esitteen tarve ei ole myöhemmin yhtä suuri, kun tällainen liikkeeseenlaskija tarjoaa arvopapereita yleisölle tai ottaa niitä kaupankäynnin kohteeksi. Erillisen yksinkertaistetun esitteen olisi tästä syystä oltava käytettävissä listautumisen jälkeisissä liikkeeseenlaskuissa, ja sen sisältöä olisi kevennettävä tavanomaiseen järjestelmään verrattuna ottaen huomioon jo julkistetut tiedot. Sijoittajille on kuitenkin annettava yhdistettyjä ja hyvin jäsenneltyjä tietoja sellaisista seikoista kuin tarjouksen ehdot ja sisältö▌. Tästä syystä listautumisen jälkeistä liikkeeseenlaskua koskevassa yksinkertaistetussa esitteessä olisi annettava asiaankuuluvia suppeampia tietoja, joita sijoittajat voivat kohtuudella edellyttää voidakseen ymmärtää liikkeeseenlaskijan tai mahdollisen takaajan tulevaisuudennäkymät, arvopapereihin liittyvät oikeudet, liikkeeseenlaskun syyt ja siitä liikkeeseenlaskijaan kohdistuvat vaikutukset, erityisesti käyttöpääomaa koskeva lausunto, tiedot pääomittamisesta ja velkaantuneisuudesta, tiedot vaikutuksesta yleiseen pääomarakenteeseen sekä ytimekäs tiivistelmä asetuksen (EU) N:o 596/2014 mukaisesti edellisen liikkeeseenlaskun jälkeen julkistetuista merkityksellisistä tiedoista.

(41)

Listautumisen jälkeisiä liikkeeseenlaskuja koskevaa yksinkertaistettua julkistamisjärjestelmää olisi laajennettava käsittämään arvopaperit, joilla käydään kauppaa pk-yritysten kasvumarkkinoilla , koska näiden markkinoiden ylläpitäjien on direktiivin 2014/65/EU mukaan laadittava ja sovellettava sääntöjä, joilla varmistetaan, että liikkeeseenlaskijat, joiden arvopaperilla käydään kauppaa tällaisilla kauppapaikoilla, julkistavat tietoja jatkuvasti ja asianmukaisesti. Järjestelmää olisi myös sovellettava monenkeskisiin kaupankäyntijärjestelmiin, jotka eivät ole pk-yritysten kasvumarkkina, edellyttäen, että monenkeskisiin kaupankäyntijärjestelmiin sovelletaan julkistamisvaatimuksia, jotka vastaavat direktiivin 2014/65/EU mukaisesti pk-yritysten kasvumarkkinoihin sovellettavia vaatimuksia.

(42)

Listautumisen jälkeisiä liikkeeseenlaskuja koskevan yksinkertaistetun julkistamisjärjestelmän olisi oltava käytettävissä vasta vähimmäisajan kuluttua siitä, kun liikkeeseenlaskijan arvopaperilaji on otettu ensimmäisen kerran kaupankäynnin kohteeksi. Kahdeksantoista kuukauden viipeen pitäisi taata se, että liikkeeseenlaskija on ainakin kerran täyttänyt velvollisuutensa julkaista vuositilinpäätös direktiivin 2004/109/EY tai pk-yritysten kasvumarkkinan tai monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän, johon sovelletaan vastaavia julkistamisvaatimuksia, markkinatoimijan sääntöjen mukaisesti.

(43)

Yksi pääomamarkkinaunionin keskeisistä tavoitteista on auttaa pk-yrityksiä hankkimaan helpommin rahoitusta unionin pääomamarkkinoilta. Koska näiden yritysten on yleensä hankittava suhteellisesti pienempiä summia kuin muiden liikkeeseenlaskijoiden, täydellisen esitteen laatimiskustannukset voivat olla niille kohtuuttoman suuret ja estää niitä tarjoamasta arvopapereitaan yleisölle. Pk-yritysten koon ja lyhemmän toimintahistorian vuoksi niihin voi myös kohdistua erityinen sijoitusriski verrattuna suurempiin liikkeeseenlaskijoihin, ja niiden olisi annettava riittävästi tietoja sijoittajille, jotta nämä voisivat tehdä sijoituspäätöksensä. Tässä asetuksessa olisi lisäksi varmistettava, että pk-yritysten kasvumarkkinoihin kiinnitetään erityistä huomiota, jotta pk-yrityksiä kannustetaan käyttämään pääomamarkkinarahoitusta. Pk-yritysten kasvumarkkinat ovat lupaava väline, jonka avulla pienemmät, kasvavat yhtiöt voivat hankkia pääomaa. Näiden kauppapaikkojen menestys riippuu kuitenkin siitä, missä määrin ne houkuttelevat tietyn kokoisia yhtiöitä. Vastaavasti liikkeeseenlaskijat, jotka tarjoavat yleisölle arvopapereita, joiden yhteenlaskettu vasta-arvo unionissa on enintään 20 000 000 euroa, hyötyisivät pääomamarkkinarahoituksen saannin helpottamisesta kasvun ja täyden potentiaalin saavuttamiseksi, ja niiden olisi voitava hankkia varoja kohtuullisin kustannuksin. Siksi on asianmukaista, että tässä asetuksessa säädetään erityisestä oikeasuhteisesta pk-yritysten käytettävissä olevasta EU:n kasvuesitejärjestelystä liikkeeseenlaskijoille, jotka tarjoavat yleisölle arvopapereita, joita on tarkoitus ottaa kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinalla, ja liikkeeseenlaskijoille, jotka tarjoavat yleisölle arvopapereita, joiden yhteenlaskettu vasta-arvo unionissa on enintään 20 000 000 euroa. Tästä syystä olisi löydettävä asianmukainen tasapaino kustannustehokkaan rahoitusmarkkinoille pääsyn ja sijoittajansuojan välillä, kun EU:n kasvuesitteen sisältöä mitoitetaan pk-yrityksiä varten. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi pk-yrityksiä varten olisi kehitettävä erityinen julkistamisjärjestelmä. Kun EU:n kasvuesitteet on hyväksytty, niihin olisi sovellettava tämän asetuksen mukaista oikeutta käyttää esitteitä koko unionissa, ja niiden olisi tästä syystä oltava voimassa arvopapereiden yleisölle tarjoamista varten kaikkialla unionissa.

(44)

Suppeammat tiedot , jotka EU:n kasvuesitteissä olisi annettava▌, olisi valittava siten, että ne painottuvat tietoihin, jotka ovat olennaisia ja merkityksellisiä tehtäessä investointi liikkeeseen laskettuihin arvopapereihin ja joilla olisi varmistettava toisaalta yrityksen koon ja sen varainhankintatarpeiden ja toisaalta esitteen tuotantokustannusten välinen oikeasuhteisuus. Sen varmistamiseksi, että tällaiset yritykset voivat laatia esitteet kustannuksin, jotka ovat kohtuullisia niiden kokoon ja sen mukaisesti myös niiden varainhankinnan laajuuteen nähden, EU:n kasvuesitettä koskevan järjestelmän olisi oltava joustavampi kuin ▌järjestelmän, jota sovelletaan säännellyillä markkinoilla toimiviin yrityksiin, edellyttäen kuitenkin, että joustavuuden yhteydessä varmistetaan sijoittajien tarvitsemien keskeisten tietojen julkistaminen.

(45)

EU:n kasvuesitteiden oikeasuhteista julkistamisjärjestelmää ei pitäisi hyväksyä käyttöön, jos arvopaperit on tarkoitus ottaa kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla , koska tällaisilla markkinoilla toimivien sijoittajien olisi voitava luottaa siihen, että liikkeeseenlaskijoihin, joiden arvopapereihin ne sijoittavat, sovelletaan yhtä ainoaa julkistamissäännöstöä. Arvopapereiden ottamiseen kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla ei saisi sen vuoksi soveltaa kaksitasoista julkistamisvaatimusta, jota sovellettaisiin liikkeeseenlaskijan koon mukaan.

(46)

EU:n kasvuesitteen olisi oltava vakiomuotoinen asiakirja, joka liikkeeseenlaskijoiden on helppo täyttää ja jonka olisi katettava keskeiset tiedot liikkeeseenlaskijasta, arvopapereista ja tarjouksesta. Komission olisi laadittava delegoituja säädöksiä EU:n vakiomuotoisen kasvuesitteen supistetun sisällön ja muodon määrittelemiseksi. Kun komissio määrittää EU:n kasvuesitteiden oikeasuhteisen julkistamisjärjestelmän yksityiskohtia, sen olisi otettava huomioon tarve varmistaa, että EU:n kasvuesite on hallinnollisen rasituksen ja julkaisemiskustannusten kannalta huomattavasti ja aidosti kevyempi kuin täydellinen esite ja tarve helpottaa pk-yritysten pääsyä pääomamarkkinoille sekä varmistaa samalla sijoittajien luottamus tällaisiin yrityksiin sijoittamiseen, tarve minimoida pk-yritysten pääomakustannuksia ja rasitetta, tarve tuoda esiin pk-yritysten kannalta erityisen merkitykselliset tiedot, liikkeeseenlaskijan koko ja toiminnan kesto, eri tarjoustyypit ja niihin liittyvät ominaispiirteet sekä erityyppiset tiedot, joita sijoittajat tarvitsevat erityyppisistä arvopapereista.

▌

(48)

Riskitekijät sisällytetään esitteeseen ensisijaisesti sen varmistamiseksi, että sijoittajat tekevät tietoon perustuvan arvion riskeistä ja näin ollen tekevät sijoituspäätökset täysin tietoisina tosiseikoista. Sen vuoksi riskitekijät olisi rajattava niihin riskeihin, jotka ovat olennaisia liikkeeseenlaskijalle ja sen arvopapereille ja jotka vahvistetaan esitteen sisällössä. Esite ei saisi sisältää yleisiä riskitekijöitä, jotka toimivat ainoastaan vastuuvapauslausekkeina, koska nämä voisivat jättää varjoonsa erityiset riskitekijät, joista sijoittajien olisi oltava tietoisia, mikä estäisi tietojen antamisen esitteessä helposti analysoitavassa, ytimekkäässä ja ymmärrettävässä muodossa. EAMV:n olisi laadittava riskitekijöiden tunnusmerkillisyyden ja tärkeyden arvioimista koskevat suuntaviivat, joiden avulla toimivaltaiset viranomaiset voivat tarkistaa riskitekijöitä tavalla, joka kannustaa liikkeeseenlaskijoita julkistamaan riskitekijät asianmukaisesti ja kohdennetusti.

(49)	Arkaluonteisten tietojen jättäminen pois esitteestä olisi tietyissä olosuhteissa sallittava toimivaltaisen viranomaisen myöntämällä poikkeuksella liikkeeseenlaskijaan kohdistuvien vahingollisten tilanteiden välttämiseksi.

(50)	Jäsenvaltiot julkistavat taloudellisesta tilanteestaan runsaasti tietoja, jotka ovat yleensä julkisesti saatavilla. Sen vuoksi tällaisia tietoja ei tarvitsisi sisällyttää esitteeseen, kun jäsenvaltio takaa arvopapereiden tarjoamisen.

(51)

Antamalla liikkeeseenlaskijoille mahdollisuus sisällyttää esitteeseen tai ohjelmaesitteeseen julkistettavaksi vaadittuja tietoja viittaamalla asiakirjoihin, jotka on aiemmin julkaistu sähköisessä muodossa, voitaisiin helpottaa esitteen laatimismenettelyä ja alentaa liikkeeseenlaskijoille aiheutuvia kustannuksia vaarantamatta kuitenkaan sijoittajansuojaa. Tätä pyrkimystä yksinkertaistaa esitteen laatimista ja vähentää siitä aiheutuvia kustannuksia ei saisi kuitenkaan toteuttaa sellaisten muiden etujen kustannuksella, joita esitteen laatimisella on tarkoitus suojata, tietojen saatavuus mukaan luettuna. Kielen, joilla viitatut tiedot esitetään, olisi oltava esitteisiin sovellettavan kielijärjestelyn mukainen. Viitatut tiedot voivat olla historiallisia tietoja, mutta jos nämä tiedot ovat menettäneet merkityksensä olennaisen muutoksen vuoksi, tästä olisi mainittava selkeästi esitteessä, ja olisi annettava päivitetyt tiedot. Lisäksi säännöllisten liikkeeseenlaskijoiden olisi voitava vapaasti valita yleiseen rekisteröintiasiakirjaan tehtyjen muutoksien sisällyttäminen esitteeseen dynaamisella viittauksella. Dynaamisella viittauksella varmistettaisiin, että lukijaa kehotetaan aina tutustumaan yleisen rekisteröintiasiakirjan uusimpaan versioon, eikä olisi tarpeen laatia täydennystä. Dynaamisen viittauksen käyttäminen täydennyksen asemasta ei saisi vaikuttaa sijoittajan peruuttamisoikeuteen.

(52)

Kaikki ▌säännellyt tiedot olisi voitava sisällyttää esitteeseen viittauksina. Lisäksi olisi sallittava, että liikkeeseenlaskijat, joiden arvopapereilla käydään kauppaa monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä, ja liikkeeseenlaskijat, jotka on vapautettu vuositilinpäätöksen ja puolivuotiskatsauksen julkaisemisesta direktiivin 2004/109/EY 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla, sisällyttävät esitteeseen viittauksina vuosittaiset ja osavuosittaiset taloudelliset tietonsa, tilintarkastuskertomuksensa, tilinpäätöksensä, toimintakertomuksensa tai hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevat selvityksensä kokonaan tai osittain, jos nämä julkaistaan sähköisessä muodossa.

(53)

Kaikilla liikkeeseenlaskijoilla ei ole mahdollisuutta saada riittävästi tietoja ja ohjeita tarkastamis- ja hyväksymismenettelystä eikä tarvittavista toimista, jotka on toteutettava, jotta esitteelle saataisiin hyväksyntä, koska jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset noudattavat erilaisia lähestymistapoja. Tällä asetuksella olisi poistettava nämä erot yhdenmukaistamalla tarkastamis- ja hyväksymismenettelyyn sovellettavia sääntöjä ja sujuvoittamalla kansallisten toimivaltaisten viranomaisten hyväksymismenettelyä sen varmistamiseksi, että kaikki toimivaltaiset viranomaiset noudattavat yhtenäistä lähestymistapaa tarkastaessaan esitteessä olevien tietojen täydellisyyttä, johdonmukaisuutta ja ymmärrettävyyttä. Toimivaltaisen viranomaisten verkkosivustoilla olisi oltava julkisesti saatavilla ohjeita siitä, miten esitteen hyväksymistä haetaan. EAMV:lla olisi oltava keskeinen asema edistettäessä valvontakäytäntöjen lähentymistä tällä alalla, ja sen olisi käytettävä tässä tehtävässään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010 (10) mukaisia valtuuksiaan. EAMV:n olisi erityisesti suoritettava vertaisarviointeja toimivaltaisten viranomaisten tämän asetuksen nojalla toteuttamista toimista asianmukaisen määräajan kuluessa ennen tämän asetuksen uudelleentarkastelua sekä asetuksen (EU) N:o 1095/2010 mukaisesti. EAMV:n olisi kehitettävä keskitetty työnkulun hallintajärjestelmä, jonka olisi katettava esitteiden hyväksyntäprosessi vireillepanosta hyväksyntään, jolloin toimivaltaiset viranomaiset, EAMV ja liikkeeseenlaskijat voisivat hallinnoida ja valvoa hyväksyntäpyyntöjä verkossa. Järjestelmän avulla saataisiin tärkeää tietoa, ja se toimisi välineenä, jolla EAMV ja toimivaltaiset viranomaiset voisivat lähentää esitteiden hyväksyntää koskevia prosesseja ja menettelyjä kaikkialla unionissa sekä varmistaa, että esitteet hyväksytään jatkossa samalla tavalla kaikkialla unionissa.

(53 a)

Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi laadittava arviointi keskitetyn työnkulun hallintajärjestelmän suunnittelusta, rahoituksesta ja toiminnasta pääomamarkkinaunionin yhteydessä yhdessä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

(54)

Jäsenvaltioiden markkinoille pääsyn helpottamiseksi on tärkeää julkistaa maksut, joita toimivaltaiset viranomaiset veloittavat esitteiden ja niihin liittyvien asiakirjojen hyväksymisestä ja toimittamisesta kyseisille viranomaisille , ja varmistaa maksujen kohtuullisuus . Kolmanteen maahan sijoittautuneille liikkeeseenlaskijoille määrättyjen maksujen olisi vastattava tällaiseen liikkeeseenlaskemiseen liittyvää rasitetta.

(55)

Koska internet mahdollistaa helpon tiedonsaannin, hyväksytty esite olisi aina julkaistava sähköisessä muodossa, jotta se olisi helpommin sijoittajien saatavilla. Esite olisi julkaistava liikkeeseenlaskijan, tarjoajan tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevan henkilön verkkosivuston erillisessä osiossa tai tapauksen mukaan arvopapereiden liikkeeseenlaskun järjestävien tai arvopapereita myyvien rahoituksenvälittäjien verkkosivustoilla, maksuasiamiehet mukaan luettuina, tai sen säännellyn markkinan verkkosivustolla, jolla kaupankäynnin kohteeksi ottamista haetaan, tai kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjän verkkosivustolla. Toimivaltaisen viranomaisen olisi toimitettava esite EAMV:lle sellaisten asiaankuuluvien tietojen kanssa, jotka mahdollistavat esitteen luokituksen. EAMV:n olisi perustettava esitteiden keskitetty säilytysjärjestelmä, johon yleisöllä olisi maksuton pääsy ja jossa yleisö voisi käyttää asianmukaisia hakutoimintoja. Jotta varmistetaan, että sijoittajien saatavilla on luotettavia tietoja, joita voidaan käyttää ja analysoida oikea-aikaisesti ja tehokkaasti, esitteisiin sisältyvien keskeisten tietojen, kuten arvopapereiden ISIN-koodin ja liikkeeseenlaskijoiden oikeushenkilötunnuksen, on oltava luettavissa koneellisesti myös, kun käytetään metadataa. Esitteiden olisi oltava julkisesti saatavilla vähintään kymmenen vuoden ajan julkaisemisensa jälkeen sen varmistamiseksi, että ne ovat yhtä kauan saatavilla kuin vuositilinpäätökset ja puolivuotiskatsaukset direktiivin 2004/109/EY mukaisesti. Esitteen olisi kuitenkin aina oltava pysyvällä välineellä maksutta sijoittajien saatavilla, jos ne sitä pyytävät.

(56)

On myös tarpeen yhdenmukaistaa mainontaa, jotta vältettäisiin yleisön luottamuksen heikkeneminen ja finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan häiriintyminen. Mainonnan rehellisyys ja paikkansapitävyys ja sen yhdenmukaisuus esitteen sisällön kanssa ovat erittäin tärkeitä sijoittajien suojan kannalta, vähittäissijoittajat mukaan luettuina. Mainonnan valvonta on olennainen osa toimivaltaisten viranomaisten tehtävää, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen mukaisen passimekanismin soveltamista . Sen jäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella, jossa tätä mainontaa levitetään, olisi oltava valtuudet valvoa, että mainonnassa, joka liittyy arvopapereiden tarjoamiseen yleisölle tai niiden ottamiseen kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla, noudatetaan tässä asetuksessa tarkoitettuja periaatteita. Tarvittaessa kotijäsenvaltion olisi avustettava jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista mainosten levittämisen yhteydessä arvioimalla, miten mainokset vastaavat esitteessä olevia tietoja. Toimivaltaisen viranomaisen suorittama mainosten tarkastelu ei saisi olla ehtona yleisölle tehtävälle tarjoukselle tai ottamiselle kaupankäynnin kohteeksi missään vastaanottavassa jäsenvaltiossa, tämän kuitenkaan vaikuttamatta 30 artiklan 1 kohdassa säädettyyn toimivaltaan.

(57)

Sijoittajien olisi voitava arvioida asiamukaisesti jokainen uusi seikka, olennainen asiavirhe tai epätarkkuus, joka saattaa vaikuttaa sijoituksen arviointiin ja joka tulee esiin esitteen julkaisemisen jälkeen mutta ennen tarjouksen päättymistä tai kaupankäynnin aloittamista säännellyllä markkinalla, minkä vuoksi esitteen täydennys olisi hyväksyttävä ja sitä olisi levitettävä ilman aiheetonta viivytystä.

(58)

Oikeusvarmuuden parantamiseksi olisi selkeytettävä määräaikoja, joiden kuluessa liikkeeseenlaskijan on julkaistava esitteen täydennys ja sijoittajilla on oikeus peruuttaa tarjousta koskeva sitoumuksensa täydennyksen julkaisemisen jälkeen. Esitteen täydentämisvelvollisuuden olisi oltava voimassa siihen asti, kun tarjouksen voimassaoloaika päättyy lopullisesti tai kun kyseisillä arvopapereilla aletaan käydä kauppaa säännellyllä markkinalla, sen mukaan, kumpi näistä tapahtuu myöhemmin. Oikeutta peruuttaa sitoumus olisi kuitenkin sovellettava vain, jos esite liittyy arvopapereiden tarjoamiseen yleisölle ja jos uusi seikka, asiavirhe tai epätarkkuus on käynyt ilmi ennen tarjouksen voimassaolon lopullista päättymistä ja arvopapereiden toimittamista. Näin ollen peruuttamisoikeuden olisi liityttävä täydennyksen perusteena olevan uuden seikan, asiavirheen tai epätarkkuuden ajankohtaan ja edellytettävä, että laukaiseva tapahtuma on toteutunut tarjouksen ollessa voimassa ja ennen arvopapereiden toimittamista. Oikeusvarmuuden parantamiseksi esitteen täydennyksessä olisi ilmoitettava, milloin peruuttamisoikeus päättyy. Rahoituksenvälittäjien olisi helpotettava menettelyjä, kun sijoittajat käyttävät oikeuttaan peruuttaa sitoumuksensa.

(59)

Liikkeeseenlaskijan velvollisuus kääntää koko esite kaikille asiaankuuluville virallisille kielille vaikeuttaa rajat ylittävää arvopapereiden tarjoamista ja useilla markkinoilla käytävää kauppaa. Rajat ylittävien tarjousten helpottamiseksi ainoastaan tiivistelmä olisi käännettävä vastaanottavan tai kotijäsenvaltion (-valtioiden) yhdelle tai useammalle viralliselle kielelle tai yhdelle jäsenvaltion virallisista kielistä, joita käytetään siinä jäsenvaltion osassa, jossa sijoitustuotetta jaellaan , jos esite on laadittu kansainvälisellä rahoitusalalla yleisesti käytössä olevalla kielellä.

(60)

EAMV:n ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella olisi oltava oikeus saada kotijäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta todistus, jossa vahvistetaan, että esite – tai yksittäinen yleinen rekisteröintiasiakirja tapauksissa, joissa on hyväksytty ainoastaan mainitunlainen asiakirja – on laadittu tämän asetuksen mukaisesti. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi myös notifioitava liikkeeseenlaskijalle tai esitteen tai, soveltuvilta osin, yleisen rekisteröintiasiakirjan laatimisesta vastaavalle henkilölle vastaanottavan jäsenvaltion viranomaiselle osoitettu esitteen hyväksymistodistus, jotta liikkeeseenlaskija tai esitteen tai soveltuvilta osin yleisen rekisteröintiasiakirjan laatimisesta vastaava henkilö saisi varmuuden ilmoituksen tosiasiallisesta antamisesta ja antamisajankohdasta.

(61)

Tämän asetuksen tavoitteiden täysimittaisen toteutumisen varmistamiseksi on myös tarpeen sisällyttää asetuksen soveltamisalaan sellaiset arvopaperit, joiden liikkeeseenlaskijoita säännellään kolmansien maiden lainsäädännössä. ▌Jotta varmistettaisiin tämän asetuksen tehokkaaseen täytäntöönpanoon liittyvä tietojenvaihto ja yhteistyö kolmansien maiden viranomaisten kanssa, toimivaltaisten viranomaisten olisi sovittava yhteistyöjärjestelyistä kolmansien maiden vastaavien viranomaisten kanssa. Kyseisten sopimusten perusteella suoritettavassa henkilötietojen siirrossa olisi noudatettava direktiiviä 95/46/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001.

(62)

Se, että jäsenvaltioissa on erilaisia ja eri vastuualueita hoitavia toimivaltaisia viranomaisia, saattaa aiheuttaa tarpeettomia kustannuksia ja vastuualueiden päällekkäisyyttä tarjoamatta kuitenkaan lisäetuja. Kussakin jäsenvaltiossa olisi nimettävä yksi toimivaltainen viranomainen, joka hyväksyy esitteet ja ottaa vastuun tämän asetuksen noudattamisen valvonnasta. Tämän viranomaisen olisi oltava hallintoviranomainen, joka on perustettu siten, että taataan sen riippumattomuus talouden toimijoista ja vältetään eturistiriidat. Esitteiden hyväksymisestä vastaavan toimivaltaisen viranomaisen nimeämisellä ei saisi sulkea pois yhteistyötä kyseisen viranomaisen ja muiden yksiköiden, kuten pankki- ja vakuutusalan sääntelyviranomaisten tai listalleotosta vastaavien viranomaisten välillä, jotta voitaisiin taata tehokkaat esitteiden tarkastamis- ja hyväksymismenettelyt, jotka ovat liikkeeseenlaskijoiden, sijoittajien, markkinatoimijoiden sekä itse markkinoiden etujen mukaiset. Tehtävien siirto toimivaltaiselta viranomaiselta toiselle yksikölle olisi sallittava vain, jos se liittyy hyväksyttyjen esitteiden julkaisemiseen.

(63)

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten käytössä olevat tehokkaat keinot, valtuudet ja resurssit takaavat valvonnan tehokkuuden. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi erityisesti säädettävä jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kansallisen lain mukaisesti annettavista valvontaa ja tutkintaa koskevista vähimmäisvaltuuksista. Näitä valtuuksia olisi käytettävä, kun kansallinen lainsäädäntö sitä edellyttää, soveltamalla niitä toimivaltaisiin oikeusviranomaisiin. Käyttäessään valtuuksiaan tämän asetuksen nojalla toimivaltaisten viranomaisten ja EAMV:n olisi toimittava objektiivisesti ja puolueettomasti ja tehtävä päätöksensä riippumattomasti.

(64)

Tutkittaessa tämän asetuksen rikkomisia toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava päästä muihin tiloihin kuin luonnollisten henkilöiden yksityisasuntoihin takavarikoidakseen asiakirjoja. Pääsy tällaisiin tiloihin on tarpeen, kun voidaan perustellusti epäillä, että tarkastuksen tai tutkimuksen kohteena olevaan asiaan liittyviä asiakirjoja tai muuta tietoa on olemassa ja sillä voi olla merkitystä osoitettaessa tämän asetuksen rikkominen. Pääsy tällaisiin tiloihin on tarpeen myös silloin, kun henkilö, jolle on jo esitetty tietopyyntö, laiminlyö sen noudattamisen tai kun on perusteltu syy epäillä, ettei esitettävää pyyntöä noudatettaisi tai tietopyynnön kohteena olevat asiakirjat tai tiedot siirretäisiin pois, niitä muutettaisiin tai ne tuhottaisiin.

(65)

Joulukuun 8 päivänä 2010 annetun komission tiedonannon ”Seuraamusjärjestelmien lujittaminen finanssipalvelujen alalla” mukaisesti ja tämän asetuksen vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi on tärkeää, että jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimet varmistaakseen, että tämän asetuksen rikkomisesta määrätään asianmukaiset hallinnolliset seuraamukset ja toimenpiteet. Näiden seuraamusten ja hallinnollisten toimenpiteiden olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, ja niillä olisi varmistettava jäsenvaltioiden yhteinen lähestymistapa ja pelotevaikutus Tässä asetuksessa ei pitäisi rajoittaa jäsenvaltioiden oikeutta säätää suuremmista hallinnollisista seuraamuksista.

(66)

Jotta toimivaltaisten viranomaisten tekemien päätösten pelotevaikutus kohdistuisi suureen yleisöön, ne olisi yleensä julkaistava, jollei toimivaltainen viranomainen tämän asetuksen mukaisesti katso tarpeelliseksi julkaista päätökset nimiä mainitsematta, viivyttää seuraamusten julkaisemista tai olla julkaisematta niitä.

(67)

Vaikka jäsenvaltiot voivat antaa hallinnollisia ja rikosoikeudellisia seuraamuksia koskevia sääntöjä samojen rikkomisten osalta, jäsenvaltioiden ei olisi edellytettävä antavan hallinnollisia seuraamuksia koskevia sääntöjä sellaisten tähän asetukseen kohdistuvien rikkomisten osalta, joihin sovelletaan kansallista rikosoikeutta viimeistään… päivänä…kuuta… [date of application of this Regulation]. Kansallisen lainsäädännön mukaisesti jäsenvaltiot eivät ole velvollisia määräämään sekä hallinnollisia että rikosoikeudellisia seuraamuksia samasta rikkomisesta, mutta jäsenvaltioiden olisi voitava tehdä niin, jos niiden kansallinen lainsäädäntö sen sallii. Tämän asetuksen rikkomisesta aiheutuvien rikosoikeudellisten seuraamusten säilyttäminen hallinnollisten seuraamusten sijaan ei kuitenkaan saisi vähentää toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuuksia tehdä tätä asetusta sovellettaessa yhteistyötä, tutustua tietoihin ja vaihtaa tietoja oikea-aikaisesti muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa eikä muullakaan tavoin vaikuttaa näihin mahdollisuuksiin, myöskään sen jälkeen, kun asianomaiset rikkomiset on saatettu toimivaltaisten oikeusviranomaisten käsiteltäviksi syytetoimia varten.

(68)

Ilmiantajat voivat esittää toimivaltaisille viranomaisille uusia tietoja, jotka auttavat viranomaisia tämän asetuksen rikkomiseen liittyvien tapausten havaitsemisessa ja seuraamusten määräämisessä. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi varmistettava, että käytössä on asianmukaiset järjestelyt, joilla mahdollistetaan, että ilmiantajat voivat ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille tämän asetuksen tosiasiallisista tai mahdollisista rikkomisista, ja joilla suojataan ilmiantajia vastatoimilta.

(69)

Tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten täsmentämiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta antaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ”SEUT-sopimus”, 290 artiklan mukaisesti säädöksiä seuraavista seikoista: ▌1 artiklan 3 kohdan f ja g alakohdassa ja 4 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitettujen asiakirjojen vähimmäistiedot, 2 artiklan määritelmien mukauttaminen, ▌esitteen, ohjelmaesitteen ja lopullisten ehtojen muoto, erityiset tiedot, jotka esitteessä on oltava, yleisen rekisteröintiasiakirjan sisältämät vähimmäistiedot, yksinkertaistetun esitteen sisältämät suppeammat tiedot, kun on kyse listautumisen jälkeisistä liikkeeseenlaskuista ja pk-yrityksistä, tässä asetuksessa säädetyn EU:n kasvuesitteen erityinen suppeampi sisältö ja muoto , tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia arvopapereita koskeva mainonta sekä kolmansien maiden liikkeeseenlaskijoiden laatimia esitteitä koskevat yleiset vastaavuusperusteet. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla , ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti . Erityisesti, jotta voitaisiin varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle olisi toimitettava kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla olisi oltava järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(70)

Jotta varmistettaisiin tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano kolmansien maiden esitelainsäädäntöjen vastaavuuden osalta, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta tehdä tällaista vastaavuutta koskeva päätös. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (11) mukaisesti.

(71)

Finanssipalveluja koskevilla teknisillä standardeilla olisi varmistettava sijoittajien ja kuluttajien riittävä suoja koko unionissa. Koska EAMV:llä on pitkälle menevää erityisasiantuntemusta, olisi tehokasta ja asianmukaista antaa sen tehtäväksi laatia komissiolle toimitettavat luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joihin ei liity poliittisia valintoja.

(72)

Komission olisi hyväksyttävä EAMV:n laatimat luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, jotka koskevat tiivistelmään sisällytettävien keskeisten historiallisten taloudellisten tietojen sisältöä ja esitysmuotoa, yleisen rekisteröintiasiakirjan tarkastamista, hyväksymistä, toimivaltaiselle viranomaiselle toimittamista ja tarkastelua, sen muuttamista koskevia edellytyksiä sekä olosuhteita, joissa säännöllisen liikkeeseenlaskijan asema saatetaan menettää, viittauksina sisällytettäviä tietoja ja muita unionin lainsäädännössä vaadittuja asiakirjoja, esitteen tarkastamis- ja hyväksymismenettelyä, esitteen julkaisemista, tietoja, jotka tarvitaan esitteen luokittelemiseen EAMV:n hoitamassa säilytysjärjestelmässä, mainontaa koskevia säännöksiä, tilanteita, joissa esitteessä oleviin tietoihin liittyvä merkittävä uusi seikka, olennainen virhe tai epätarkkuus vaatii esitteen täydennyksen julkaisemista, toimivaltaisten viranomaisten ja EAMV:n yhteistyövelvollisuuden mukaisesti käymää tietojenvaihtoa sekä kolmansien maiden valvontaviranomaisten kanssa tehtäviä yhteistyöjärjestelyjä koskevaa vähimmäissisältöä . Komission olisi hyväksyttävä kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset delegoiduilla säädöksillä SEUT-sopimuksen 290 artiklan nojalla ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

(73)

Komissiolle olisi myös siirrettävä toimivalta hyväksyä teknisiä täytäntöönpanostandardeja SEUT-sopimuksen 291 artiklan mukaisilla täytäntöönpanosäädöksillä sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti. EAMV:lle olisi annettava tehtäväksi laatia komissiolle toimitettavat luonnokset teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, jotka koskevat hyväksymistodistuksen, esitteen, esitteen täydennyksen ja esitteen käännöksen ja/tai tiivistelmän ilmoittamisessa käytettäviä vakiomuotoisia lomakkeita, malleja ja menettelyjä, toimivaltaisten viranomaisten välisessä yhteistyössä ja tietojenvaihdossa käytettäviä vakiomuotoisia lomakkeita, malleja ja menettelyjä sekä toimivaltaisten viranomaisten ja EAMV:n välisessä tietojenvaihdossa käytettäviä menettelyjä ja lomakkeita.

(74)

Käyttäessään tämän asetuksen mukaisesti siirrettyä säädösvaltaa ja täytäntöönpanovaltaa komission olisi noudatettava seuraavia periaatteita:

—	on tarpeen varmistaa vähittäissijoittajien ja pk-yritysten luottamus finanssimarkkinoihin edistämällä korkeita avoimuusvaatimuksia finanssimarkkinoilla,

—	on tarpeen mitoittaa esitteen julkistamisvaatimukset ottaen huomioon liikkeeseenlaskijan koko sekä tiedot, jotka liikkeeseenlaskijan on jo annettava direktiivi 2004/109/EY ja asetuksen (EU) N:o 596/2014 mukaisesti,

—	on tarpeen helpottaa pk-yritysten pääsyä pääomamarkkinoille ja varmistaa samalla sijoittajien luottamus tällaisiin yrityksiin sijoittamiseen,

—	on tarpeen tarjota sijoittajille laaja valikoima kilpailevia sijoitusmahdollisuuksia ja niiden olosuhteisiin räätälöity julkistamisen ja suojan taso,

—	on tarpeen varmistaa, että riippumattomat sääntelyviranomaiset valvovat sääntöjen noudattamista johdonmukaisella tavalla etenkin talousrikollisuuden torjunnassa,

—	on tarpeen varmistaa laaja avoimuus ja kaikkien markkinatoimijoiden sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston laaja kuuleminen,

—	on tarpeen edistää innovointia finanssimarkkinoilla, jotta niistä saataisiin dynaamiset ja tehokkaat markkinat,

—	on tarpeen varmistaa rahoitusjärjestelmän vakaus finanssialan innovoinnin tiiviillä ja reaktiivisella seurannalla,

—	on tärkeää vähentää pääomakustannuksia ja parantaa pääoman saatavuutta,

—	on tarpeen saattaa täytäntöönpanotoimenpiteistä kaikille markkinatoimijoille aiheutuvat kustannukset ja hyödyt tasapainoon pitkällä aikavälillä,

—	on tarpeen edistää unionin finanssimarkkinoiden kansainvälistä kilpailukykyä vaikeuttamatta kuitenkaan hyvin tarpeellista kansainvälisen yhteistyön laajentamista,

—	on tarpeen luoda kaikille markkinatoimijoille tasapuoliset toimintaedellytykset antamalla unionin lainsäädäntöä aina, kun se on tarpeen,

—	on tarpeen varmistaa johdonmukaisuus muun tätä alaa koskevan unionin lainsäädännön kanssa, koska tiedon epätasapainoinen jakautuminen ja avoimuuden puute saattavat vaarantaa markkinoiden toiminnan ja ennen kaikkea aiheuttaa vahinkoa kuluttajille ja piensijoittajille.

(75)

Tämän asetuksen yhteydessä harjoitettavan henkilötietojen käsittelyn, kuten toimivaltaisten viranomaisten välisen henkilötietojen vaihdon tai siirron, olisi tapahduttava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (12) mukaisesti, ja EAMV:n suorittaman tietojen vaihdon tai siirron olisi tapahduttava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (13) mukaisesti.

(76)

Komission olisi viimeistään viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta tarkasteltava tämän asetuksen soveltamista ja arvioitava erityisesti, ovatko listautumisen jälkeisiä liikkeeseenlaskuja ja pk-yrityksiä koskevat julkistamisjärjestelmät, yleinen rekisteröintiasiakirja ja esitteen tiivistelmä yhä tarkoituksenmukaisia tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta.

(77)	Tämän asetuksen vaatimusten soveltamista olisi lykättävä, jotta voitaisiin antaa delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset ja jotta markkinatoimijat voisivat sopeutua uusiin toimenpiteisiin ja suunnitella niiden toteuttamista.

(78)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli parantaa sijoittajansuojaa ja markkinoiden tehokkuutta pääomamarkkinaunionia perustettaessa, vaan se voidaan sen vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(79)	Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Tämän vuoksi tätä asetusta olisi tulkittava ja sovellettava näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti.

(80)	Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu asetuksen (EY) N:o 45/2001 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Tarkoitus ja soveltamisala

1. Tämän asetuksen tarkoituksena on vahvistaa sellaisen esitteen laatimista, hyväksymistä ja levittämistä koskevat vaatimukset, joka on julkaistava, kun arvopapereita tarjotaan yleisölle tai otetaan kaupankäynnin kohteeksi jäsenvaltioon sijoittautuneella säännellyllä markkinalla.

2. Tätä asetusta ei sovelleta , 4 artikla pois lukien, seuraavanlaisiin arvopapereihin:

a)	osuudet, jotka on laskenut liikkeeseen ▌yhteissijoitusyritys;

b)	muut kuin osakesidonnaiset arvopaperit, jotka on laskenut liikkeeseen jäsenvaltio tai sen alueellinen tai paikallinen julkisyhteisö tai kansainvälinen julkisyhteisö, jossa vähintään yksi jäsenvaltioista on jäsenenä, tai Euroopan keskuspankki taikka jäsenvaltion keskuspankki;

c)	osuudet jäsenvaltioiden keskuspankkien pääomasta;

d)	arvopaperit, jotka ovat jäsenvaltion tai sen alueellisen tai paikallisen julkisyhteisön kokonaan, ehdoitta ja peruuttamattomasti takaamia;

e)	arvopaperit, jotka lakisääteinen tai voittoa tavoittelematon jäsenvaltion tunnustama yhteisö on laskenut liikkeeseen saadakseen varoja yleishyödyllisen tarkoituksensa saavuttamiseksi;

▌

g)	muut kuin vaihdantakelpoiset pääoman osuudet, joiden päätarkoituksena on tarjota niiden omistajalle asumisoikeus huoneistossa tai muunlaisessa kiinteistössä tai sen osassa ja joita ei voida myydä tästä oikeudesta luopumatta;

▌

muut kuin osakesidonnaiset arvopaperit, joita luottolaitokset laskevat liikkeeseen jatkuvasti tai toistuvasti, kun unionin alueella 12 kuukauden aikana tarjottujen arvopapereiden yhteenlaskettu vasta-arvo on luottolaitosta kohti alle 75 000 000 euroa, edellyttäen, etteivät kyseiset arvopaperit

i)	ole etuoikeusasemaltaan huonompia eivätkä muunnettavissa tai vaihdettavissa;

ii)	oikeuta merkitsemään tai hankkimaan muun tyyppisiä arvopapereita eivätkä ole johdannaisiin kytkettyjä.

3. Tätä asetusta ei sovelleta , 4 artikla pois lukien, seuraavanlaisiin arvopapereiden tarjoamisiin yleisölle:

a)	▌yksinomaan kokeneille sijoittajille;

▌kutakin jäsenvaltiota kohti laskettuna alle 350 luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle ja unionissa yhteensä enintään 4 000 luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle , jotka eivät ole kokeneita sijoittajia , tai sijoittajille, jotka täyttävät asetuksen (EU) N:o 345/2013 6 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset ;

c)	▌sijoittajille, jotka hankkivat niitä yhteensä vähintään 100 000 euron vasta-arvosta sijoittajaa ja kutakin yksittäistä tarjousta kohden;

d)	▌yhteenlaskettu vasta-arvo unionissa on alle 1 000 000 euroa, kun se lasketaan 12 kuukauden jaksolta;

e)	osakkeet, jotka lasketaan liikkeeseen korvauksena jo liikkeeseen lasketuista samanlajisista osakkeista, jos tällaisten uusien osakkeiden liikkeeseenlasku ei merkitse osakepääoman korottamista;

f)	arvopaperit, jotka tarjotaan yritysoston yhteydessä vaihtotarjouksena, edellyttäen, että saatavilla on asiakirja, jossa annetaan kuvaus liiketoimesta ja sen vaikutuksesta liikkeeseenlaskijaan;

g)	arvopaperit, jotka tarjotaan, luovutetaan tai aiotaan luovuttaa sulautumisen tai jakautumisen yhteydessä, edellyttäen, että saatavilla on asiakirja, jossa annetaan kuvaus liiketoimesta ja sen vaikutuksesta liikkeeseenlaskijaan;

h)	osingot, jotka maksetaan nykyisille osakkeenomistajille osingon tuottaneiden osakkeiden kanssa samanlajisina osakkeina, edellyttäen, että julkaistaan asiakirja, joka sisältää tiedot osakkeiden lukumäärästä ja lajista sekä tarjouksen perusteluista ja ehdoista;

arvopaperit, jotka työnantajayritys tai siihen sidoksissa oleva yritys tarjoaa, luovuttaa tai aikoo luovuttaa nykyisille tai entisille johtajille tai työntekijöille, edellyttäen, että julkaistaan asiakirja, joka sisältää tiedot arvopapereiden lukumäärästä ja lajista sekä tarjouksen tai luovutuksen perusteluista ja ehdoista.

Jäsenvaltioiden ei pidä laajentaa tämän asetuksen mukaisen esitteen laatimisvaatimusta kattamaan 1 d alakohdassa tarkoitettuja arvopaperitarjouksia. Lisäksi jäsenvaltioiden on pidätyttävä kansallisesti määräämästä tämäntyyppisille arvopaperitarjouksille muita julkistamisvaatimuksia, jotka voisivat aiheuttaa kohtuutonta tai tarpeetonta rasitusta. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja EAMV:lle mahdollisista kansallisesti sovellettavista julkistamisvaatimuksista, mukaan lukien asiaankuuluva säädösteksti.

4. Tätä asetusta ei sovelleta seuraavien arvopapereiden kaupankäynnin kohteeksi ottamiseen säännellyllä markkinalla:

a)	arvopaperit, jotka ovat korvattavissa samalla säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena jo olevilla arvopapereilla, edellyttäen, että niiden osuus samalla säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena jo olevien osakkeiden lukumäärästä on alle 20 prosenttia 12 kuukauden ajanjaksona;

osakkeet, jotka ovat tulosta muiden arvopapereiden muuntamisesta tai vaihtamisesta tai muiden arvopapereiden tuottamien oikeuksien käyttämisestä, jos mainitut osakkeet ovat samanlajisia kuin samalla säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena jo olevat arvopaperit, edellyttäen, että mainittujen osakkeiden osuus samalla säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena jo olevien osakkeiden lukumäärästä on alle 20 prosenttia 12 kuukauden ajanjaksona. Jos esite on laadittu joko tämän asetuksen tai direktiivin 2003/71/EY mukaisesti, kun yleisölle tai kaupankäynnin kohteeksi tarjotaan arvopapereita, joihin liittyy oikeus osakkeisiin, tai jos arvopaperit, joihin liittyy oikeus osakkeisiin, on laskettu liikkeeseen ennen tämän asetuksen voimaantuloa, tätä asetusta ei sovelleta mainittujen osakkeiden ottamiseen kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla riippumatta siitä, mikä on niiden osuus samalla säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena jo olevien samanlajisten osakkeiden lukumäärästä;

c)	osakkeet, jotka lasketaan liikkeeseen korvauksena sellaisista samanlajisista osakkeista, jotka jo ovat kaupankäynnin kohteena samalla säännellyllä markkinalla, edellyttäen, että tällaisten osakkeiden liikkeeseenlasku ei merkitse osakepääoman korottamista;

d)	arvopaperit, jotka tarjotaan yritysoston yhteydessä vaihtotarjouksena, edellyttäen, että saatavilla on asiakirja, jossa annetaan kuvaus liiketoimesta ja sen vaikutuksesta liikkeeseenlaskijaan;

e)	arvopaperit, jotka tarjotaan, luovutetaan tai aiotaan luovuttaa sulautumisen tai jakautumisen yhteydessä, edellyttäen, että saatavilla on asiakirja, jossa annetaan kuvaus liiketoimesta ja sen vaikutuksesta liikkeeseenlaskijaan;

osakkeet, jotka tarjotaan, luovutetaan tai aiotaan luovuttaa vastikkeetta nykyisille osakkeenomistajille, ja osingot, jotka maksetaan osingon tuottaneiden osakkeiden kanssa samanlajisina osakkeina, edellyttäen, että mainitut osakkeet ovat samanlajisia kuin samalla säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena jo olevat osakkeet ja että julkaistaan asiakirja, joka sisältää tiedot osakkeiden lukumäärästä ja lajista sekä tarjouksen tai luovutuksen perusteluista ja ehdoista;

arvopaperit, jotka työnantajayritys tai siihen sidoksissa oleva yritys – riippumatta siitä, sijaitseeko se unionissa – tarjoaa, luovuttaa tai aikoo luovuttaa nykyisille tai entisille johtajille tai työntekijöille, edellyttäen, että mainitut arvopaperit ovat samanlajisia kuin samalla säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi jo otetut arvopaperit ja että julkaistaan asiakirja, joka sisältää tiedot osakkeiden lukumäärästä ja lajista sekä tarjouksen tai luovutuksen perusteluista ja ehdoista;

arvopaperit, jotka on jo otettu kaupankäynnin kohteeksi toisella säännellyllä markkinalla, edellyttäen, että

i)	nämä arvopaperit tai niiden kanssa samanlajiset arvopaperit ovat olleet yli 18 kuukautta kaupankäynnin kohteena mainitulla toisella säännellyllä markkinalla;

ii)	1 päivän heinäkuuta 2005 jälkeen säännellyllä markkinalla ensimmäisen kerran kaupankäynnin kohteeksi otettujen arvopapereiden mainitulla toisella säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamisen edellytyksenä oli direktiivin 2003/71/EY mukaisesti hyväksytty ja julkaistu esite;

iii)

niiden arvopapereiden osalta, jotka on ensimmäisen kerran otettu listalle 30 päivän kesäkuuta 1983 jälkeen, listalleottoesite on hyväksytty neuvoston direktiivissä 80/390/ETY (14) tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/34/EY (15) säädettyjen vaatimusten mukaisesti, lukuun ottamatta tapauksia, joihin sovelletaan ii alakohtaa;

iv)	kaupankäyntiä kyseisellä toisella säännellyllä markkinalla koskevat jatkuvat velvollisuudet on täytetty; ja

henkilö, joka hakee arvopaperin ottamista kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla tämän poikkeuksen nojalla, antaa yleisön saataville siinä jäsenvaltiossa, jonka säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamista haetaan, 20 artiklan 2 kohdassa säädetyllä tavalla asiakirjan, jonka sisältö on 7 artiklan mukainen ja joka on laadittu kielellä, jonka on hyväksynyt sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jonka säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamista haetaan. Asiakirjassa on ilmoitettava, missä viimeisin esite on saatavana ja missä liikkeeseenlaskijan jatkuvan tiedonantovelvollisuuden nojalla julkaisemat taloudelliset tiedot ovat saatavilla.

▌

6. Siirretään komissiolle valta antaa 42 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan tämän artiklan 3 kohdan f ja g alakohdassa ja 4 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitettujen asiakirjojen vähimmäistiedot.

2 artikla

Määritelmät

1. Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)	”arvopapereilla” tarkoitetaan direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 44 alakohdassa määriteltyjä siirtokelpoisia arvopapereita, lukuun ottamatta direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 17 kohdassa määriteltyjä rahamarkkinavälineitä, joiden maturiteetti on alle 12 kuukautta;

”osakesidonnaisilla arvopapereilla” tarkoitetaan yritysten osakkeita tai yritysten osakkeita vastaavia muita siirtokelpoisia arvopapereita sekä kaikentyyppisiä näiden hankkimiseen oikeuttavia siirtokelpoisia arvopapereita, joissa tämä oikeutus perustuu niiden vaihtamiseen tai niiden antamien oikeuksien käyttämiseen, edellyttäen, että viimeksi mainitun tyyppiset arvopaperit on laskenut liikkeeseen kohde-etuutena olevien osakkeiden liikkeeseenlaskija tai yhteisö, joka kuuluu mainitun liikkeeseenlaskijan konserniin;

c)	”muilla kuin osakesidonnaisilla arvopapereilla” tarkoitetaan kaikkia arvopapereita, jotka eivät ole osakesidonnaisia;

”arvopapereiden tarjoamisella yleisölle” tarkoitetaan missä tahansa muodossa ja minkä tahansa kanavan kautta henkilöille suunnattua viestintää, jossa annetaan riittävät tiedot tarjouksen ehdoista sekä tarjottavista arvopapereista, jotta sijoittaja voi tehdä päätöksen näiden arvopapereiden ostamisesta tai merkitsemisestä. Tätä määritelmää sovelletaan myös arvopapereiden tarjoamiseen rahoituksenvälittäjien kautta;

”kokeneilla sijoittajilla” tarkoitetaan direktiivin 2014/65/EU liitteessä II olevan I jakson 1–4 kohdassa lueteltuja henkilöitä tai yhteisöjä ja henkilöitä tai yhteisöjä, joita kohdellaan pyynnöstä ammattimaisina asiakkaina direktiivin 2014/65/EU liitteessä II olevan II jakson mukaisesti, tai joita pidetään hyväksyttävinä vastapuolina direktiivin 2014/65/EU 30 artiklan mukaisesti, jolleivät ne ole pyytäneet, että niitä kohdellaan muina kuin ammattimaisina asiakkaina. Sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten on pyynnöstä ilmoitettava luokituksestaan liikkeeseenlaskijalle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asiaankuuluvan tietosuojalainsäädännön soveltamista.

”pienillä ja keskisuurilla yrityksillä” (tai ”pk-yrityksillä”) tarkoitetaan joko

—

yrityksiä, jotka viimeisimmän tilinpäätöksensä tai konsolidoidun tilinpäätöksensä mukaan täyttävät vähintään kaksi seuraavista kolmesta kriteeristä: yrityksen työntekijöiden keskimäärä on tilikauden aikana alle 250, sen taseen loppusumma on enintään 43 000 000 euroa ja sen vuotuinen nettoliikevaihto on enintään 50 000 000 euroa, tai

—	direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 13 alakohdassa määriteltyjä pieniä ja keskisuuria yrityksiä;

g)	”luottolaitoksella” tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (16) 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määriteltyä yritystä;

h)	”liikkeeseenlaskijalla” tarkoitetaan oikeushenkilöä, joka laskee tai aikoo laskea liikkeeseen arvopapereita;

i)	”tarjoajalla” tarkoitetaan oikeushenkilöä tai luonnollista henkilöä, joka tarjoaa arvopapereita yleisölle;

j)	”säännellyllä markkinalla” tarkoitetaan direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 21 alakohdassa määriteltyä säänneltyä markkinaa;

”mainonnalla” (tai ”mainoksella”) tarkoitetaan ilmoituksia,

—	jotka liittyvät tiettyyn arvopapereiden yleisölle tarjoamiseen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamiseen säännellyllä markkinalla,

—	jotka on julkaissut liikkeeseenlaskija, tarjoaja tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista säännellyllä markkinalla hakeva henkilö tai takaaja tai jotka on julkaistu näiden puolesta ja

—	joilla pyritään nimenomaan edistämään arvopapereiden mahdollista merkintää tai hankkimista;

”säännellyillä tiedoilla” tarkoitetaan kaikkia tietoja, jotka liikkeeseenlaskijan tai muun henkilön, joka on hakenut arvopaperien kaupankäynnin kohteeksi ottamista säännellyllä markkinalla ilman liikkeeseenlaskijan suostumusta, on julkaistava direktiivin 2004/109/EY tai jäsenvaltion sellaisten lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisesti, jotka on hyväksytty kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 kohdan ja asetuksen (EU) N:o 596/2014 17 ja 19 artiklan nojalla ;

”kotijäsenvaltiolla” tarkoitetaan

i)	niiden unioniin sijoittautuneiden arvopapereiden liikkeeseenlaskijoiden osalta, joita ei ole mainittu ii alakohdassa, jäsenvaltiota, jossa liikkeeseenlaskijalla on sääntömääräinen kotipaikkansa;

ii)

yksikkökooltaan vähintään 1 000 euron suuruisten muiden kuin osakesidonnaisten arvopapereiden liikkeeseenlaskun osalta ja sellaisten muiden kuin osakesidonnaisten arvopapereiden liikkeeseenlaskun osalta, jotka oikeuttavat hankkimaan siirtokelpoisia arvopapereita tai saamaan käteissuorituksen niiden vaihtamisen tai niiden antamien oikeuksien käyttämisen seurauksena edellyttäen, että muiden kuin osakesidonnaisten arvopapereiden liikkeeseenlaskija on muu kuin kohde-etuutena olevien arvopapereiden liikkeeseenlaskija tai yhteisö, joka kuuluu jälkimmäisen liikkeeseenlaskijan konserniin, jäsenvaltiota, jossa liikkeeseenlaskijalla on sääntömääräinen kotipaikkansa tai jossa arvopapereita on otettu tai aiotaan ottaa kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla tai jossa arvopapereita tarjotaan yleisölle, liikkeeseenlaskijan, tarjoajan tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevan henkilön valinnan mukaan. Sama koskee muun valuutan kuin euron määräisiä muita kuin osakesidonnaisia arvopapereita sillä edellytyksellä, että niiden pienin yksikkökoko on lähes sama kuin 1 000 euroa;

iii)

kaikkien sellaisten arvopapereiden liikkeeseenlaskijoiden osalta, joita ei ole mainittu ii alakohdassa ja jotka ovat sijoittautuneet kolmanteen maahan, jäsenvaltiota, jossa arvopapereita on tarkoitus tarjota yleisölle ensimmäistä kertaa tai jossa tehdään ensimmäinen säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamista koskeva hakemus, liikkeeseenlaskijan, tarjoajan tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevan henkilön valinnan mukaan, jollei liikkeeseenlaskijoiden, joiden kotipaikka on kolmannessa maassa, myöhemmin tekemästä valinnasta muuta johdu jommassakummassa seuraavista tilanteista:

—	kotijäsenvaltiota ei ole alun perin määritelty näiden liikkeeseenlaskijoiden valinnan mukaan,

—	sovelletaan direktiivin 2004/109/EY 2 artiklan 1 kohdan i alakohdan iii alakohtaa;

n)	”vastaanottavalla jäsenvaltiolla” tarkoitetaan jäsenvaltiota, jossa arvopaperitarjous tehdään yleisölle tai jossa haetaan kaupankäynnin kohteeksi ottamista säännellyllä markkinalla , jos se on eri jäsenvaltio kuin kotijäsenvaltio;

n a)	”toimivaltaisella viranomaisella” tarkoitetaan viranomaista, jonka kukin jäsenvaltio on nimennyt 29 artiklan mukaisesti, ellei tässä asetuksessa toisin säädetä;

”▌yhteissijoitusyrityksellä” tarkoitetaan siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä, joille on annettu lupa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY (17) 5 artiklan mukaisesti, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU (18) 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja ;

p)	”yhteissijoitusyrityksen osuuksilla” tarkoitetaan yhteissijoitusyrityksen liikkeeseen laskemia arvopapereita, jotka ovat todisteena haltijan oikeudesta tällaisen yrityksen varoihin;

q)	”hyväksymisellä” (tai ”hyväksynnällä”) tarkoitetaan sitä, että kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen toteaa tekemänsä tarkastuksen perusteella, että esitteessä annetut tiedot ovat täydelliset, johdonmukaiset ja ymmärrettävät;

r)	”ohjelmaesitteellä” tarkoitetaan esitettä, joka on tämän asetuksen 8 artiklan mukainen ja liikkeeseenlaskijan valinnan mukaan tarjouksen lopullisten ehtojen mukainen;

s)	”työpäivillä” tarkoitetaan tässä asetuksessa asiaankuuluvan toimivaltaisen viranomaisen työpäiviä, lukuun ottamatta lauantaita, sunnuntaita ja yleisiä vapaapäiviä, sellaisena kuin ne on määritelty mainittuun toimivaltaiseen viranomaiseen sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä;

t)	”monenkeskisellä kaupankäyntijärjestelmällä” tarkoitetaan direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 22 alakohdassa määriteltyä monenkeskistä järjestelmää;

u)	”pk-yritysten kasvumarkkinalla” tarkoitetaan direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 12 alakohdassa määriteltyä pk-yritysten kasvumarkkinaa;

v)	”kolmannen maan liikkeeseenlaskijalla” tarkoitetaan liikkeeseenlaskijaa, joka on sijoittautunut kolmanteen maahan;

v a)

”pysyvällä välineellä” välinettä,

i)	jonka avulla asiakas voi tallentaa hänelle henkilökohtaisesti osoitettuja tietoja siten, että tiedot ovat saatavilla myöhempää käyttöä varten tietojen käyttötarkoituksen kannalta asianmukaisen ajan; ja

ii)	joka mahdollistaa tallennettujen tietojen jäljentämisen muuttumattomina.

2. Jotta voidaan ottaa huomioon tekniikan kehitys finanssimarkkinoilla, komissiolle siirretään valta antaa 42 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täsmennetään teknisen sisällön osalta tämän artiklan 1 kohdassa säädettyjä määritelmiä, pois lukien 1 kohdan f alakohdan pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) ▌määritelmä, ottaen huomioon tilanteen eri kansallisilla markkinoilla, ▌unionin lainsäädäntö ▌sekä talouden kehitys.

3 artikla

Esitteen julkaisemisvelvollisuus ja siitä vapauttaminen

1. Arvopapereita ▌saa tarjota yleisölle unionissa vasta etukäteen julkaistavan esitteen julkaisemisen jälkeen tämän asetuksen mukaisesti .

2. Jäsenvaltio voi päättää vapauttaa arvopapereiden tarjoamisen yleisölle 1 kohdassa säädetystä esitteen julkaisemisvelvollisuudesta, edellyttäen, että ▌tarjouksen yhteenlaskettu vasta-arvo unionissa on enintään 5 000 000 euroa laskettuna 12 kuukauden ajanjaksolta , sanotun kuitenkaan rajoittamatta 15 artiklan säännösten soveltamista.

Ensimmäisessä alakohdassa säädetyn poikkeuksen nojalla tehtyyn julkiseen tarjoukseen

a)	ei saa soveltaa tämän asetuksen mukaista oikeuttaa käyttää esitettä koko unionissa eikä asetuksen 23 ja 24 artiklaa siten sovelleta;

b)	siihen on sisällyttävä selvä ilmoitus siitä, että julkinen tarjous ei ole luonteeltaan rajatylittävä; eikä

c)	tarjouksella saa aktiivisesti tavoitella sijoittajia ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun jäsenvaltion ulkopuolelta.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja EAMV:lle kaikista ensimmäisen alakohdan mukaisesti tehdyistä päätöksistä ja päätökseen sisältyvää yhteenlaskettua vasta-arvoa varten valitusta raja-arvosta .

3. Arvopapereita ▌saa ottaa kaupankäynnin kohteeksi unionin alueelle sijoittautuneella säännellyllä markkinalla vasta etukäteen julkaistavan esitteen julkaisemisen jälkeen .

3 a. Jotta voidaan ottaa huomioon valuuttakurssivaihtelut, muiden valuuttojen kuin euron inflaatio ja vaihtokurssit mukaan luettuina, komissio voi hyväksyä 42 artiklan mukaisilla delegoiduilla säädöksillä toimenpiteitä, joilla määritellään tämän artiklan 2 kohdassa säädetty kynnysarvo.

4 artikla

Vapaaehtoinen esite

Jos arvopapereiden tarjoaminen yleisölle tai arvopapereiden ottaminen kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla ei kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan sellaisena kuin se on täsmennetty 1 artiklassa, liikkeeseenlaskijalla, tarjoajalla tai arvopaperin ottamista kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla hakevalla henkilöllä on oltava oikeus laatia esite tai tarvittaessa EU:n kasvuesite vapaaehtoisesti tämän asetuksen mukaisesti.

Tällaiseen 2 artiklan 1 kohdan m alakohdan määritelmän mukaisen kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymään vapaaehtoisesti laadittuun esitteeseen on sisällyttävä kaikki oikeudet ja velvollisuudet, jotka koskevat tämän asetuksen mukaista ▌esitettä, ja vapaaehtoiseen esitteeseen on sovellettava kaikkia tämän asetuksen säännöksiä kyseisen toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa.

5 artikla

Arvopapereiden edelleenmyynti

Sellaisten arvopapereiden edelleenmyyntiä, jotka ovat aiemmin olleet yhden tai useamman 1 artiklan 3 kohdan a–d alakohdan mukaisesti tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle suljetun tyyppisen arvopapereiden tarjoamisen kohteena, on pidettävä erillisenä tarjoamisena, ja määritettäessä, onko kyseinen edelleenmyynti arvopapereiden tarjoamista yleisölle, on sovellettava 2 artiklan 1 kohdan d alakohdan määritelmää. Arvopapereiden tarjoaminen rahoituksenvälittäjien kautta edellyttää esitteen julkaisemista, jos yksikään 1 artiklan 3 kohdan a–d alakohdan edellytyksistä ei täyty lopullisen tarjoamisen osalta.

Uutta esitettä ei vaadita tällaisessa arvopapereiden edelleenmyynnissä tai arvopapereiden tarjoamisessa loppusijoittajille rahoituksenvälittäjien kautta, jos saatavilla on 12 artiklan mukaisesti voimassa oleva esite ja jos liikkeeseenlaskija tai esitteen laatimisesta vastaava henkilö antaa kirjallisesti suostumuksensa sen käyttöön.

II LUKU

ESITTEEN LAATIMINEN

6 artikla

Esite

1. Esitteen on sisällettävä asiaankuuluvat ja tarpeelliset tiedot, joita sijoittaja voi kohtuudella edellyttää arvopapereihin investoimisesta pystyäkseen muodostamaan tietoon perustuvan arvion

a)	liikkeeseenlaskijan ja mahdollisen takaajan varoista ja veloista, taloudellisesta asemasta, tuloksesta ja tulevaisuudennäkymistä sekä

b)	arvopapereiden tuottamista oikeuksista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 14 artiklan 2 kohdan ja 17 artiklan 2 kohdan säännösten soveltamista.

Nämä tiedot on laadittava ja esitettävä helposti analysoitavassa, ytimekkäässä ja ymmärrettävässä muodossa , ja ne voivat vaihdella riippuen seuraavista:

a)	liikkeeseenlaskijan luonne;

b)	arvopaperien tyyppi;

c)	liikkeeseenlaskijan olosuhteet;

d)	soveltuvissa tapauksissa yleisölle tarjoamisen ja kaupankäynnin kohteeksi ottamisen kohteena olevan sijoittajan tyyppi, tällaisen sijoittajan todennäköinen tietämys ja markkina, jolla arvopapereita on tarkoitus ottaa kaupan kohteeksi;

sijoittajien käyttöön annettavat tiedot, joihin voidaan päästä käsiksi direktiivin 2004/109/EY 21 artiklan kohdassa tarkoitetun virallisesti nimetyn järjestelmän kautta, niiden vaatimusten lisäksi, joita unionin tai kansallisessa lainsäädännössä tai minkä tahansa muun toimivaltaisen viranomaisen, kauppapaikan, jonka toimesta tai jossa liikkeeseenlaskijan arvopaperit ovat listattuina tai kaupankäynnin kohteena, säännöissä edellytetään arvopaperien liikkeeseenlaskijalta;

f)	jäljempänä 14 ja 15 artiklassa kuvatun yksinkertaistetun tai suhteutetun julkistamisjärjestelmän sovellettavuus.

2. Liikkeeseenlaskija, tarjoaja tai säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakeva henkilö voi laatia esitteen yhtenä tai useana erillisenä asiakirjana.

Vaaditut tiedot on erillisinä asiakirjoina laaditussa esitteessä jaettava rekisteröintiasiakirjaksi, arvopaperiliitteeksi ja tiivistelmäksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 8 artiklan 7 kohdan ja 7 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan ja 7 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan soveltamista. Rekisteröintiasiakirjan on sisällettävä tiedot liikkeeseenlaskijasta. Arvopaperiliitteen on sisällettävä tiedot arvopapereista, joita tarjotaan yleisölle tai jotka on tarkoitus ottaa kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla.

7 artikla

Esitteen tiivistelmä

1. Esitteessä on oltava tiivistelmä, jossa annetaan keskeiset tiedot, jotka sijoittajat tarvitsevat voidakseen ymmärtää liikkeeseenlaskijan, takaajan ja säännellyllä markkinalla tarjottavien tai kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopapereiden luonteen sekä niihin liittyvät riskit, ja jonka yhdessä esitteen muiden osien kanssa on toimittava sijoittajien apuna niiden harkitessa sijoittamista näihin arvopapereihin.

Poiketen siitä, mitä 1 alakohdassa säädetään, niissä tapauksissa, joissa esite liittyy yksinomaan kokeneille sijoittajille tarjottavien muiden kuin osakesidonnaisten arvopapereiden kaupankäynnin kohteeksi ottamiseen säännellyllä markkinalla, tiivistelmää ei vaadita.

2. Tiivistelmän on oltava sisällöltään täsmällinen, tasapuolinen ja selkeä, eikä se saa olla harhaanjohtava. Tiivistelmää on luettava esitteen johdantona, ja sen on oltava yhdenmukainen esitteen muiden osien kanssa.

3. Tiivistelmä on laadittava lyhyenä, ytimekkäästi kirjoitettuna asiakirjana, joka on tulostettuna enintään kuuden A4-kokoisen sivun pituinen.

Vain poikkeuksellisissa tapauksissa toimivaltainen viranomainen voi sallia liikkeeseenlaskijalle pitemmän, tulostettuna enintään kymmenen A4-sivun pituisen tiivistelmän laatimisen, jos liikkeeseenlaskijan toiminnan monimutkaisuus, asian luonne tai liikkeeseen laskettujen arvopaperien luonne sitä edellyttää ja jos on olemassa riski, että ilman tiivistelmässä esitettäviä lisätietoja sijoittaja joutuisi johdetuksi harhaan.

Tiivistelmän on oltava

a)	esitystapansa, asettelunsa ja kirjasinkokonsa puolesta helppolukuinen;

b)	kirjoitettu sellaisella selkeällä, ytimekkäällä ja helppotajuisella yleiskielellä ja tyylillä, joka auttaa ymmärtämään tiedot kyseessä olevan sijoittajatyypin kannalta .

4. Tiivistelmässä on oltava seuraavat neljä jaksoa:

a)	johdanto, joka sisältää yleiset ja erityiset varoitukset muun muassa siitä, missä määrin sijoittajat voivat pahimmassa tapauksessa menettää investointinsa ;

b)	keskeiset tiedot liikkeeseenlaskijasta, tarjoajasta tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista säännellyllä markkinalla hakevasta henkilöstä;

c)	keskeiset tiedot arvopapereista;

d)	keskeiset tiedot itse tarjouksesta ja/tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisesta.

5. Tiivistelmän johdannosta on käytävä ilmi:

a)	arvopapereiden nimi ja kansainväliset arvopaperien tunnusnumerot (ISIN-koodit);

b)	liikkeeseenlaskijan ▌tunniste- ja yhteystiedot , myös oikeushenkilötunnus (LEI);

c)	tarjoajan tunniste- ja yhteystiedot, myös oikeushenkilötunnus, jos tarjoajalla on oikeushenkilön asema, tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevan henkilön tunniste- ja yhteystiedot;

d)	kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tunniste- ja yhteystiedot sekä asiakirjan päiväys.

Jos esite sisältää eri toimivaltaisten viranomaisten hyväksymiä erillisiä asiakirjoja, ensimmäisen alakohdan d alakohdan soveltamiseksi tiivistelmän johdannossa on annettava kaikkien kyseisten toimivaltaisten viranomaisten tunniste- ja yhteystiedot.

Tiivistelmään on sisällyttävä varoitukset siitä, että

a)	tiivistelmää olisi luettava esitteen johdantona;

b)	sijoittajan olisi perustettava sijoituspäätöksensä koko esitteeseen;

c)	jos tuomioistuimessa pannaan vireille kanne esitteen tiedoista, kantajana toimiva sijoittaja voi jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön nojalla joutua ennen oikeudenkäynnin vireillepanoa vastaamaan esitteen käännöskustannuksista;

tiivistelmän toimittaneet henkilöt ovat siviilioikeudellisessa vastuussa tiivistelmästä ja sen mahdollisesta käännöksestä vain, jos tiivistelmä on harhaanjohtava, epätarkka tai epäjohdonmukainen suhteessa esitteen muihin osiin tai jos siinä ei anneta yhdessä esitteen muiden osien kanssa keskeisiä tietoja sijoittajien auttamiseksi, kun ne harkitsevat sijoittamista näihin arvopapereihin.

6. Edellä 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetun jakson on sisällettävä seuraavat tiedot:

alajaksossa ”Arvopapereiden liikkeeseenlaskija” lyhyt kuvaus arvopapereiden liikkeeseenlaskijasta, mukaan luettuina vähintään seuraavat:

—	liikkeeseenlaskijan kotipaikka ja oikeudellinen muoto, sen oikeushenkilötunnus, liikkeeseenlaskijaan sovellettava laki ja liikkeeseenlaskijan perustamismaa,

—	liikkeeseenlaskijan pääasialliset toiminnot,

—	liikkeeseenlaskijan pääosakkaat sekä tieto siitä, onko se suoraan tai välillisesti jonkun omistuksessa tai määräysvallassa ja mikä tämä taho on,

—	liikkeeseenlaskijan keskeisten toimitusjohtajien ja hallituksen jäsenten tunnistetiedot ,

—	liikkeeseenlaskijan lakisääteisten tilintarkastajien nimet;

alajaksossa ”Liikkeeseenlaskijaa koskevat keskeiset taloudelliset tiedot” valikoidut keskeiset historialliset taloudelliset tiedot, jotka esitetään varainhoitovuosittain koko historiallisten taloudellisten tietojen kattamalta jaksolta ja seuraavalta osatilikaudelta, johon on liitetty mukaan vertailevat tiedot vastaavalta edeltävän tilikauden osatilikaudelta, mukaan luettuina tarvittaessa pro forma -tiedot. Vertailevia tasetietoja koskeva vaatimus on täytettävä esittämällä vuoden lopun tasetiedot;

c)	alajaksossa ”Liikkeeseenlaskijaan liittyvät olennaiset riskit” lyhyt kuvaus enintään kymmenestä merkittävimmästä liikkeeseenlaskijaan liittyvästä esitteessä esitetystä riskitekijästä, myös operatiivisista riskeistä ja sijoitusriskeistä .

7. Edellä 4 kohdan c alakohdassa tarkoitetun jakson on sisällettävä seuraavat tiedot:

alajaksossa ”Arvopapereiden keskeiset ominaisuudet” sellainen lyhyt kuvaus tarjottavista ja/tai kaupankäynnin kohteeksi otettavista arvopapereista, jossa mainitaan vähintään

—	arvopapereiden tyyppi ja laji, niiden ISIN-tunnus , valuutta, yksikkökoko ja nimellisarvo sekä liikkeeseen laskettavien arvopapereiden lukumäärä ja arvopapereiden juoksuaika,

—	arvopapereihin liittyvät oikeudet,

—

arvopapereiden suhteellinen etuoikeusasema liikkeeseenlaskijan pääomarakenteessa maksukyvyttömyystapauksissa, tarvittaessa myös tiedot arvopapereiden alisteisuuden tasosta ja niiden käsittelystä kriisinratkaisutapauksessa luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä annetun direktiivin mukaisesti;

—	arvopapereiden vapaata siirtokelpoisuutta koskevat rajoitukset,

—	tarvittaessa osingonjako- tai voitonjakopolitiikka;

alajaksossa ”Arvopapereiden kaupankäyntipaikka” maininta siitä, onko tarjottavista arvopapereista tehty tai aiotaanko niistä tehdä hakemus kaupankäynnin kohteeksi ottamiseksi säännellyllä markkinalla tai kaupankäyntiä varten monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä, ja tiedot kaikista markkinoista, joilla kyseisillä arvopapereilla käydään tai aiotaan käydä kauppaa;

c)	alajaksossa ”Arvopapereihin liittyvä takaus” lyhyt kuvaus mahdollisen takauksen luonteesta ja laajuudesta sekä lyhyt kuvaus takaajasta , mukaan lukien sen oikeushenkilötunnus ;

d)	alajaksossa ”Arvopapereihin liittyvät olennaiset riskit” lyhyt kuvaus enintään kymmenestä merkittävimmästä esitteessä esitetystä arvopapereihin liittyvästä riskitekijästä▌.

Jos on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1286/2014 (19) mukaisesti laadittava avaintietoasiakirja, liikkeeseenlaskija, tarjoaja tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakeva henkilö voi korvata tässä kohdassa säädetyt tiedot asetuksen (EU) N:o 1286/2014 8 artiklan 3 kohdan b–i alakohdassa säädetyillä tiedoilla. Tällaisessa tapauksessa ja silloin kun yksi tiivistelmä kattaa useita arvopapereita, jotka 8 artiklan 8 kohdan viimeisen alakohdan mukaisesti eroavat toisistaan vain erittäin vähäisten yksityiskohtien, kuten merkintähinnan tai erääntymispäivän, osalta, 3 kohdassa säädettyä enimmäispituutta on pidennettävä kolmella A4-kokoisella sivulla kutakin muuta arvopaperia kohti.

8. Edellä 4 kohdan d alakohdassa tarkoitetun jakson on sisällettävä seuraavat tiedot:

alajaksossa ”Arvopaperiin sijoittamisen edellytykset ja aikataulu” tarvittaessa tarjouksen yleiset ehdot, edellytykset ja oletettu aikataulu, tiedot kaupankäynnin kohteeksi ottamisesta, jakelusuunnitelma, tarjouksesta johtuvan omistuksen välittömän laimentumisen määrä ja prosenttiosuus sekä arvio liikkeeseenlaskun ja/tai tarjoamisen kokonaiskustannuksista, mukaan luettuna arvio kustannuksista, jotka liikkeeseenlaskija tai tarjoaja veloittaa sijoittajalta.

b)	alajaksossa ”Liikkeeseenlaskijan laatiman esitteen perusteet” lyhyt kuvaus tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen syistä sekä tieto tuottojen käyttötarkoituksesta ja arvioidusta nettomäärästä.

9. Kussakin 6, 7 ja 8 kohdassa kuvatussa jaksossa liikkeeseenlaskija voi lisätä alaotsikoita, jos se katsotaan tarpeelliseksi.

10. Tiivistelmä ei saa sisältää ristiviittauksia esitteen muihin osiin eikä viittauksina esitettyjä tietoja.

11. EAMV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritellään 6 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen keskeisten historiallisten taloudellisten tietojen sisältö ja muoto ottaen huomioon erityyppiset arvopaperit ja liikkeeseenlaskijat ja varmistetaan, että tiedot on esitetty lyhyesti, tiiviisti ja ymmärrettävästi .

EAMV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään … päivänä …kuuta … [ 12 months from the date of entry into force of this Regulation ].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

8 artikla

Ohjelmaesite

1. Kun kyseessä ovat muut kuin osakesidonnaiset arvopaperit, esite voi liikkeeseenlaskijan, tarjoajan tai säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevan henkilön niin halutessa koostua ohjelmaesitteestä, joka sisältää merkitykselliset tiedot liikkeeseenlaskijasta ja yleisölle tarjottavista tai kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla otettavista arvopapereista.

2. Ohjelmaesitteessä on oltava seuraavat tiedot:

a)	luettelo tarjouksen lopullisiin ehtoihin sisällytettävistä tiedoista;

b)	taulukko jonka otsikkona on ”Lopullisia ehtoja koskeva taulukko” ja joka on täytettävä jokaisesta yksittäisestä liikkeeseenlaskusta;

c)	sen verkkosivuston osoite, jolla lopulliset ehdot julkaistaan.

3. Lopulliset ehdot on esitettävä erillisenä asiakirjana, tai ne on sisällytettävä ohjelmaesitteeseen tai sen täydennykseen. Lopulliset ehdot on laadittava helposti analysoitavassa ja ymmärrettävässä muodossa.

Lopulliset ehdot saavat sisältää ainoastaan arvopaperiliitettä koskevaa tietoa, eikä niitä saa käyttää ohjelmaesitteen täydentämiseen. Tällaisissa tapauksissa sovelletaan 17 artiklan 1 kohdan a alakohtaa.

4. Jos lopulliset ehdot eivät sisälly ohjelmaesitteeseen eivätkä täydennykseen, liikkeeseenlaskijan on asetettava ne yleisön saataville 20 artiklan mukaisesti ja toimitettava ne kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle niin pian kuin se on käytännössä mahdollista, ennen arvopapereiden yleisölle tarjoamisen aloittamista tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista.

Lopullisiin ehtoihin on sisällytettävä selkeä ja näkyvä ilmoitus, jossa todetaan,

a)	että lopulliset ehdot on laadittu tätä asetusta soveltaen ja niitä on tulkittava yhdessä ohjelmaesitteen ja sen täydennyksen tai täydennysten kanssa, jotta saadaan kaikki merkitykselliset tiedot;

b)	missä ohjelmaesite ja sen täydennys tai täydennykset on julkaistu 20 artiklan mukaisesti;

c)	että yksittäisen liikkeeseenlaskun tiivistelmä on liitetty lopullisiin ehtoihin.

5. Ohjelmaesite voidaan laatia yhtenä asiakirjana tai erillisinä asiakirjoina.

Jos liikkeeseenlaskija, tarjoaja tai arvopaperin ottamista kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla hakeva henkilö on aiemmin toimittanut tietyntyyppistä muuta kuin osakesidonnaista arvopaperia koskevan rekisteröintiasiakirjan tai 9 artiklassa määritellyn yleisen rekisteröintiasiakirjan toimivaltaiselle viranomaiselle ja päättää myöhemmässä vaiheessa laatia ohjelmaesitteen, ohjelmaesitteen on sisällettävä seuraavat tiedot:

a)	rekisteröintiasiakirjaan tai yleiseen rekisteröintiasiakirjaan sisältyvät tiedot;

b)	tiedot, jotka muuten sisältyisivät asianomaiseen arvopaperiliitteeseen, lukuun ottamatta lopullisia ehtoja, jos ne eivät sisälly ohjelmaesitteeseen.

6. Ohjelmaesitteessä on eriteltävä selvästi kuhunkin eri arvopaperiin liittyvät erityiset tiedot.

7. Tiivistelmä on laadittava vasta, kun lopulliset ehdot on sisällytetty ohjelmaesitteeseen 3 kohdan mukaisesti tai toimitettu toimivaltaiselle viranomaiselle, ja tällaisen tiivistelmän on koskettava yksittäistä liikkeeseenlaskua.

8. Yksittäisen liikkeeseenlaskun tiivistelmään on sovellettava samoja vaatimuksia kuin lopullisiin ehtoihin, ja se on liitettävä lopullisiin ehtoihin.

Yksittäisen liikkeeseenlaskun tiivistelmän on oltava 7 artiklan mukainen, ja siinä on annettava keskeiset tiedot ohjelmaesitteestä ja lopullisista ehdoista. Tiivistelmän on sisällettävä seuraavat tiedot:

a)	ohjelmaesitteen tiedot, jotka ovat merkityksellisiä ainoastaan yksittäisen liikkeeseenlaskun kannalta, mukaan luettuina oleelliset tiedot liikkeeseenlaskijasta;

b)	ohjelmaesitteeseen sisältyvät vaihtoehdot, jotka ovat merkityksellisiä ainoastaan yksittäisen liikkeeseenlaskun kannalta lopullisissa ehdoissa määritetyllä tavalla;

c)	lopullisissa ehdoissa annetut merkitykselliset tiedot, jotka on jätetty ohjelmaesitteessä aiemmin täyttämättä.

Jos lopulliset ehdot koskevat useita arvopapereita, jotka eroavat toisistaan vain erittäin vähäisten yksityiskohtien, kuten merkintähinnan tai erääntymispäivän, osalta, kyseisiin kaikkiin arvopapereihin voidaan liittää yksi yksittäisen liikkeeseenlaskun tiivistelmä edellyttäen, että eri arvopapereihin liittyvät tiedot erotetaan selkeästi toisistaan.

9. Ohjelmaesitteessä annettuja tietoja on tarvittaessa täydennettävä 22 artiklan mukaisesti ajantasaistetuilla tiedoilla liikkeeseenlaskijasta sekä yleisölle tarjottavista tai kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla otettavista arvopapereista.

10. Yleisölle tarjoaminen voi jatkua sen ohjelmaesitteen voimassaolon päättymisen jälkeen, jonka mukaisesti tarjoaminen aloitettiin, edellyttäen, että uusi ohjelmaesite hyväksytään viimeistään edellisen ohjelmaesitteen viimeisenä voimassaolopäivänä. Tällaisen tarjouksen lopullisten ehtojen ensimmäisellä sivulla on oltava selvästi havaittava varoitus, jossa ilmoitetaan edellisen ohjelmaesitteen viimeinen voimassaolopäivä ja paikka, jossa uusi ohjelmaesite julkaistaan. Uuden ohjelmaesitteen on sisällettävä tai siihen on sisällytettävä viitattuina tietoina alkuperäisen ohjelmaesitteen lopullisia ehtoja koskeva lomake, ja siinä on viitattava lopullisiin ehtoihin, jotka koskevat tarjousta, joka jatkuu.

Peruuttamisoikeutta, joka myönnetään 22 artiklan 2 kohdan nojalla, on sovellettava myös sellaisiin sijoittajiin, jotka ovat päättäneet ostaa tai merkitä arvopapereita edellisen ohjelmaesitteen voimassaoloaikana, paitsi jos arvopaperit on jo toimitettu niille.

9 artikla

Yleinen rekisteröintiasiakirja

1. Liikkeeseenlaskija, jonka sääntömääräinen kotipaikka on jossakin jäsenvaltiossa ja jonka arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla tai monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä, voi laatia jokaisena tilikautena rekisteröintiasiakirjan sellaisen yleisen rekisteröintiasiakirjan muodossa, jossa annetaan kuvaus yrityksen organisaatiosta, liiketoiminnasta, taloudellisesta asemasta, tuloksesta, tulevaisuudennäkymistä, hallintotavasta ja osakeomistusrakenteesta.

2. Liikkeeseenlaskijan, joka päättää laatia yleisen rekisteröintiasiakirjan jokaisena tilikautena, on jätettävä se kotijäsenvaltionsa toimivaltaisen viranomaisen hyväksyttäväksi 19 artiklan 2, 4 j a 5 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Kun toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt liikkeeseenlaskijan yleisen rekisteröintiasiakirjan jokaisena tilikautena kahtena peräkkäisenä vuotena myöhemmät yleiset rekisteröintiasiakirjat tai muutokset tällaisiin yleisiin rekisteröintiasiakirjoihin voidaan toimittaa toimivaltaiselle viranomaiselle ilman ennakkohyväksyntää , elleivät kyseiset muutokset koske puutetta tai olennaista asiavirhettä tai olennaista epätarkkuutta, joka on omiaan johtamaan yleisöä harhaan niiden tosiseikkojen ja olosuhteiden osalta, jotka ovat olennaisen tärkeitä tietoon perustuvan arvion tekemiseksi liikkeeseenlaskijasta .

Jos liikkeeseenlaskija ei tämän jälkeen toimita yleistä rekisteröintiasiakirjaa toimivaltaiselle viranomaiselle yhtenä tilikautena, se menettää oikeuden toimittaa rekisteröintiasiakirja viranomaiselle ilman ennakkohyväksyntää, mistä syystä kaikki seuraavat yleiset rekisteröintiasiakirjat on jätettävä toimivaltaisen viranomaisen hyväksyttäviksi, kunnes toisessa alakohdassa säädetty edellytys täyttyy uudelleen.

3. Liikkeeseenlaskijoiden, joilla on ennen tämän asetuksen soveltamispäivää ollut asetuksen (EY) N:o 809/2004 22 (20) liitteen I tai XI mukaisesti laadittu rekisteröintiasiakirja, jonka toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt vähintään kahtena peräkkäisenä vuotena ja joka on tämän jälkeen toimitettu toimivaltaiselle viranomaiselle direktiivin 2003/71/EY 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti, tai hyväksytty tällaisena rekisteröintiasiakirjana vuosittain, on voitava toimittaa yleinen rekisteröintiasiakirja toimivaltaiselle viranomaiselle ilman ennakkohyväksyntää 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti tämän asetuksen soveltamispäivästä.

4. Sen jälkeen, kun yleinen rekisteröintiasiakirja on hyväksytty tai toimitettu toimivaltaiselle viranomaiselle ilman hyväksyntää, yleinen rekisteröintiasiakirja ja sen muutokset, joihin viitataan 7 ja 9 kohdassa, on asetettava yleisön saataville viipymättä ja noudattaen 20 artiklassa säädettyjä järjestelyjä.

5. Yleisessä rekisteröintiasiakirjassa on noudatettava 25 artiklassa säädettyjä kielivaatimuksia.

6. Tiedot voidaan sisällyttää yleiseen rekisteröintiasiakirjaan viittauksina 18 artiklassa säädetyin edellytyksin.

7. Yleisen rekisteröintiasiakirjan toimivaltaiselle viranomaiselle toimittamisen tai hyväksymisen jälkeen liikkeeseenlaskija voi milloin tahansa päivittää yleisen rekisteröintiasiakirjansa tietoja toimittamalla sitä koskevan muutoksen toimivaltaiselle viranomaiselle.

8. Toimivaltainen viranomainen voi milloin tahansa tarkastella sille ilman ennakkohyväksyntää toimitetun yleisen rekisteröintiasiakirjan sekä sen muutosten sisältöä.

Kyseisen tarkastelun yhteydessä toimivaltaisen viranomaisen on tarkastettava yleiseen rekisteröintiasiakirjaan ja sen muutoksiin sisältyvien tietojen täydellisyys, johdonmukaisuus ja ymmärrettävyys.

9. Jos toimivaltainen viranomainen toteaa tarkastelun aikana, että yleinen rekisteröintiasiakirja ei täytä täydellisyyttä, johdonmukaisuutta ja ymmärrettävyyttä koskevia vaatimuksia ja/tai että muutokset tai täydentävät tiedot ovat tarpeen, sen on ilmoitettava asiasta liikkeeseenlaskijalle.

Liikkeeseenlaskijan on otettava huomioon toimivaltaisen viranomaisen sille osoittama muutosta tai täydentäviä tietoja koskeva pyyntö vasta seuraavaa tilikautta varten toimivaltaiselle viranomaiselle toimitettavassa seuraavassa yleisessä rekisteröintiasiakirjassa, paitsi jos liikkeeseenlaskija haluaa käyttää yleistä rekisteröintiasiakirjaa hyväksyttäväksi jätetyn esitteen osana. Tässä tapauksessa liikkeeseenlaskijan on toimitettava yleisen rekisteröintiesitteen muutos toimivaltaiselle viranomaiselle viimeistään silloin, kun 19 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu hakemus jätetään.

Poiketen siitä, mitä toisessa alakohdassa säädetään, jos toimivaltainen viranomainen ilmoittaa liikkeeseenlaskijalle, että sen muutosta koskeva pyyntö koskee puutetta tai olennaista asiavirhettä tai epätarkkuutta, joka on omiaan johtamaan yleisöä harhaan niiden tosiseikkojen ja olosuhteiden osalta, jotka ovat olennaisen tärkeitä tietoon perustuvan arvion tekemiseksi liikkeeseenlaskijasta, liikkeeseenlaskijan on toimitettava yleisen rekisteröintiasiakirjan muutos toimivaltaiselle viranomaiselle ilman aiheetonta viivytystä.

10. Edellä olevia 7 ja 9 kohdan säännöksiä sovelletaan ainoastaan, jos yleistä rekisteröintiasiakirjaa ei käytetä esitteen osana. Jos yleistä rekisteröintiasiakirjaa käytetään esitteen osana, ainoastaan 22 artiklassa annettuja esitteen täydentämistä koskevia sääntöjä sovelletaan esitteen hyväksymisen ja yleisölle tehdyn tarjouksen voimassaoloajan lopullisen päättymisen tai, tapauksen mukaan, säännellyllä markkinalla tapahtuvan kaupankäynnin aloittamisen välisenä aikana sen mukaan, kumpi näistä tapahtuu myöhemmin.

11. Liikkeeseenlaskijalla, joka täyttää 2 kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tai 3 kohdassa kuvatut edellytykset, on oltava säännöllisen liikkeeseenlaskijan asema, ja siihen on sovellettava 19 artiklan 5 kohdassa kuvattua nopeampaa hyväksymisprosessia edellyttäen, että

toimitettuaan tai jätettyään hyväksyttäväksi kunkin yleisen rekisteröintitodistuksen liikkeeseenlaskija antaa toimivaltaiselle viranomaiselle kirjallisen vahvistuksen siitä, että kaikki säännellyt tiedot, jotka on annettava direktiivin 2004/109/EY ja tarvittaessa asetuksen (EU) N:o 596/2014 mukaisesti, on toimitettu toimivaltaiselle viranomaiselle ja julkaistu mainituissa säädöksissä säädettyjen vaatimusten mukaisesti; ja

b)	jos toimivaltainen viranomainen toteuttaa 8 kohdassa tarkoitetun tarkastelun, liikkeeseenlaskija muuttaa yleistä rekisteröintiasiakirjaansa 9 kohdassa säädettyjen järjestelyjen mukaisesti.

Jos liikkeeseenlaskija ei täytä jotain edellä mainituista edellytyksistä, se menettää säännöllisen liikkeeseenlaskijan aseman.

12. Jos toimivaltaiselle viranomaiselle toimitettu tai sen hyväksymä yleinen rekisteröintiasiakirja julkaistaan viimeistään neljä kuukautta tilikauden päättymisen jälkeen ja se sisältää Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/109/EY (21) 4 artiklassa tarkoitetut vuositilinpäätöksessä julkistettaviksi vaaditut tiedot, liikkeeseenlaskijan katsotaan täyttäneen velvoitteensa julkaista vuositilinpäätös mainitun artiklan mukaisesti.

Jos toimivaltaiselle viranomaiselle toimitettu tai sen hyväksymä yleinen rekisteröintiasiakirja tai sen muutos julkaistaan viimeistään kolme kuukautta tilikauden ensimmäisten kuuden kuukauden päättymisen jälkeen ja se sisältää direktiivin 2004/109/EY 5 artiklassa tarkoitetut puolivuotiskatsauksessa julkistettaviksi vaaditut tiedot, liikkeeseenlaskijan katsotaan täyttäneen velvoitteensa julkaista puolivuotiskatsaus mainitun artiklan mukaisesti.

Ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa kuvatuissa tapauksissa liikkeeseenlaskijan on

a)	sisällytettävä yleiseen rekisteröintiasiakirjaan ristiviittausten luettelo, jossa yksilöidään, mistä kukin vuositilinpäätöksissä ja puolivuotiskatsauksissa vaadittu tieto löytyy yleisessä rekisteröintiasiakirjassa;

b)	toimitettava yleinen rekisteröintiasiakirja toimivaltaiselle viranomaiselle direktiivin 2004/109/EY 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja asetettava se direktiivin 2004/109/EY 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun virallisesti nimetyn järjestelmän saataville;

c)	sisällytettävä yleiseen rekisteröintiasiakirjaan vastuulausunto direktiivin 2004/109/EY 4 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ja 5 artiklan 2 kohdan c alakohdassa edellytetyllä tavalla.

13. Edellä olevaa 12 kohtaa sovelletaan ainoastaan, kun liikkeeseenlaskijan kotijäsenvaltio on tätä asetusta sovellettaessa myös direktiivin 2004/109/EY mukainen kotijäsenvaltio ja kun yleisen rekisteröintiasiakirjan kieli täyttää direktiivin 2004/109/EY 20 artiklassa säädetyt edellytykset.

14. EAMV laatii teknisten sääntelystandardien luonnoksia , joissa määritellään yleisen rekisteröintiasiakirjan tarkastamista, hyväksymistä, toimivaltaiselle viranomaiselle toimittamista ja tarkastelua koskeva menettely, yleisen rekisteröintiasiakirjan muuttamista koskevat edellytykset sekä olosuhteet, joissa säännöllisen liikkeeseenlaskijan asema saatetaan menettää.

EAMV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

10 artikla

Erillisistä asiakirjoista koostuva esite

1. Liikkeeseenlaskijan, jonka rekisteröintiasiakirjan toimivaltainen viranomainen on jo hyväksynyt, on arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla ottamisen yhteydessä laadittava ainoastaan arvopaperiliite ja tiivistelmä. Tällöin arvopaperiliite ja tiivistelmä on hyväksyttävä erikseen.

Jos rekisteröintiasiakirjan hyväksymisen jälkeen on ilmennyt sellainen rekisteröintiasiakirjan tietoihin liittyvä merkityksellinen uusi seikka tai olennainen asiavirhe tai epätarkkuus, joka vaikuttaa arvopapereiden arviointiin, rekisteröintiasiakirjan täydennys on jätettävä hyväksyttäväksi samaan aikaan kuin arvopaperiliite ja tiivistelmä. Tässä tapauksessa ei sovelleta oikeutta peruuttaa sitoumukset 22 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Rekisteröintiasiakirja ja tarvittaessa sen täydennys sekä niihin liitetyt arvopaperiliite ja tiivistelmä muodostavat esitteen, kun toimivaltainen viranomainen on ne hyväksynyt.

2. Liikkeeseenlaskijan, jonka yleisen rekisteröintiasiakirjan toimivaltainen viranomainen on jo hyväksynyt tai joka on toimittanut yleisen rekisteröintiasiakirjan toimivaltaiselle viranomaiselle ilman 9 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaista ennakkohyväksyntää , on arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla ottamisen yhteydessä laadittava ainoastaan arvopaperiliite ja tiivistelmä. Tällöin yleisen rekisteröintiasiakirjan hyväksymisen tai toimivaltaiselle viranomaiselle toimittamisen jälkeen toimivaltaiselle viranomaiselle toimitetut arvopaperiliite, tiivistelmä ja yleisen rekisteröintiasiakirjan kaikki muutokset – pois lukien säännöllisen liikkeeseenlaskijan yleisen rekisteröintiasiakirjan muutokset 19 artiklan 5 kohdan mukaisesti – on hyväksytettävä erikseen.

Jos liikkeeseenlaskija on toimittanut toimivaltaiselle viranomaiselle yleisen rekisteröintiasiakirjan ilman hyväksyntää, kaikki asiakirjat, mukaan luettuina yleisen rekisteröintiasiakirjan muutokset, on hyväksytettävä huolimatta siitä, että nämä asiakirjat ovat erillisiä.

Yleinen rekisteröintiasiakirja, jota on muutettu 9 artiklan 7 tai 9 kohdan mukaisesti, sekä siihen liitetyt arvopaperiliite ja tiivistelmä muodostavat esitteen, kun toimivaltainen viranomainen on ne hyväksynyt.

11 artikla

Esitteeseen liittyvä vastuu

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että esitteessä annetuista tiedoista ovat vastuussa liikkeeseenlaskija tai sen hallinto-, johto- tai valvontaelimet, tarjoaja, kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla ottamista hakeva henkilö tai takaaja. Vastuussa olevat henkilöt on yksilöitävä esitteessä selkeästi ilmoittamalla heidän nimensä ja tehtävänsä tai oikeushenkilöiden kyseessä ollessa niiden nimet ja sääntömääräiset kotipaikat; esitteeseen on niin ikään sisällytettävä näiden henkilöiden antama vakuutus siitä, että esitteen sisältö vastaa heidän parhaan ymmärryksensä mukaan tosiseikkoja ja ettei esitteestä ei ole jätetty pois mitään asiaan todennäköisesti vaikuttavaa.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden siviilioikeudellista vastuuta koskevia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä sovelletaan esitteen sisältämistä tiedoista vastuussa oleviin henkilöihin.

Jäsenvaltioiden on kuitenkin varmistettava, ettei siviilioikeudellista vastuuta kohdisteta kehenkään pelkästään tiivistelmän perusteella, sen käännös mukaan luettuna, paitsi jos tiivistelmä on harhaanjohtava, epätarkka tai epäjohdonmukainen suhteessa esitteen muihin osiin tai jos siinä ei anneta yhdessä esitteen muiden osien kanssa keskeisiä tietoja sijoittajien auttamiseksi, kun he harkitsevat sijoittamista näihin arvopapereihin. Tiivistelmässä on oltava tätä koskeva selvä varoitus.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut henkilöt ovat vastuussa yleiseen rekisteröintiasiakirjaan sisältyvistä tiedoista ainoastaan sellaisissa tapauksissa, joissa yleistä rekisteröintiasiakirjaa käytetään hyväksytyn esitteen osana. Tätä sovelletaan silloin, kun yleiseen rekisteröintiasiakirjaan sisältyy direktiivin 2004/109/EY 4 ja 5 artiklan mukaiset tiedot, sanotun kuitenkaan rajoittamatta samojen artiklojen soveltamista.

12 artikla

Esitteen, ohjelmaesitteen ja rekisteröintiasiakirjan voimassaolo

1. Esite tai ohjelmaesite, joka on yhtenä asiakirjana tai koostuu erillisistä asiakirjoista, on voimassa 12 kuukautta siitä, kun se on hyväksytty, kun on kyse arvopapereiden tarjoamisesta yleisölle tai niiden ottamisesta kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla, edellyttäen kuitenkin, että esitteeseen tai ohjelmaesitteeseen on liitetty kaikki 22 artiklassa vaaditut täydennykset.

Jos esite tai ohjelmaesite koostuu erillisistä asiakirjoista, sen voimassaolo alkaa siitä, kun arvopaperiliite on hyväksytty.

2. Rekisteröintiasiakirja, mukaan luettuna 9 artiklassa tarkoitettu yleinen rekisteröintiasiakirja, joka on aikaisemmin toimitettu toimivaltaiselle viranomaiselle tai hyväksytty, on voimassa käytettäväksi esitteen osana 12 kuukauden ajan siitä, kun se on toimitettu viranomaiselle tai hyväksytty.

Tällaisen rekisteröintiasiakirjan voimassaolon päättyminen ei vaikuta sen esitteen voimassaoloon, jonka osa rekisteröintiasiakirja on.

III LUKU

ESITTEEN SISÄLTÖ JA MUOTO

13 artikla

Vähimmäistiedot ja -muoto

1. Komissio antaa 42 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat esitteen, ohjelmaesitteen ja lopullisten ehtojen muotoa ja luetteloita, jossa määritellään erityiset tiedot, jotka esitteessä on oltava, jottei samoja tietoja esitetä useampaan kertaan silloin, kun esite koostuu erillisistä asiakirjoista.

Esitteen eri luetteloja laadittaessa on otettava huomioon erityisesti seuraavat tekijät:

erityyppiset tiedot, joita sijoittajat tarvitsevat osakesidonnaisista ja muista kuin osakesidonnaisista arvopapereista; on omaksuttava johdonmukainen lähestymistapa sellaisten esitteeseen sisällytettävien tietojen osalta, jotka koskevat taloudellisilta omaisuuksiltaan samankaltaisia arvopapereita, etenkin johdannaisarvopapereita;

b)	muiden kuin osakesidonnaisten arvopapereiden tarjoamisen ja kaupankäynnin kohteeksi ottamisen eri tyypit ja niihin liittyvät ominaispiirteet;

c)	sellaisen ohjelmaesitteen muoto, joka koskee muita kuin osakesidonnaisia arvopapereita, kaikentyyppiset optiot ja warrantit mukaan luettuina, ja siinä ilmoitettavat tiedot;

d)	tarvittaessa liikkeeseenlaskijan julkinen luonne;

e)	tarvittaessa liikkeeseenlaskijan toiminnan erityispiirteet.

Komission on erityisesti laadittava kaksi erillistä ja toisistaan merkittävästi eroavaa esiteluetteloa, joissa vahvistetaan muihin kuin osakesidonnaisiin arvopapereihin sovellettavat tietoa koskevat vaatimukset mukautettuina eri sijoittajaryhmiä – kokeneet ja muut kuin kokeneet sijoittajat – vastaavasti siten, että otetaan huomioon sijoittajien erilainen tiedontarve.

2. Komissio antaa 42 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan luettelo yleiseen rekisteröintiasiakirjaan sisällytettävistä vähimmäistiedoista ja erityinen luettelo luottolaitosten yleistä rekisteröintiasiakirjaa varten.

Tällaisella luettelolla varmistetaan, että yleinen rekisteröintiasiakirja sisältää kaikki tarvittavat tiedot liikkeeseenlaskijasta, jotta samaa yleistä rekisteröintiasiakirjaa voidaan käyttää myös myöhemmin, kun osakesidonnaisia tai muita kuin osakesidonnaisia arvopapereita tai johdannaisia tarjotaan yleisölle tai otetaan kaupankäynnin kohteeksi. Taloudellisten tietojen, toiminnallisen ja taloudellisen katsauksen, tulevaisuudennäkymien sekä hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevien tietojen on oltava mahdollisimman yhdenmukaiset niiden tietojen kanssa, jotka on esitettävä direktiivin 2004/109/EY 4 ja 5 artiklassa tarkoitetuissa vuositilinpäätöksessä ja puolivuotiskatsauksessa sekä toimintakertomuksessa ja hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevassa selvityksessä.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen delegoitujen säädösten on perustuttava kansainvälisten arvopaperimarkkinavalvojien yhteisöjen, erityisesti IOSCOn (International Organisation of Securities Commissions) antamiin taloudellisia ja muita tietoja koskeviin standardeihin sekä tämän asetuksen liitteisiin I, II ja III. Nämä delegoidut säädökset annetaan viimeistään … päivänä …kuuta … [ 6 months before the date of application of this Regulation ].

14 artikla

Listautumisen jälkeistä liikkeeseenlaskua koskevien tietojen yksinkertaistettu julkistamisjärjestelmä

1. Seuraavat henkilöt voivat päättää laatia yksinkertaistetun esitteen listautumisen jälkeistä liikkeeseenlaskua koskevien tietojen yksinkertaistettua julkistamisjärjestelmää noudattaen, kun arvopapereita tarjotaan yleisölle tai otetaan kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla:

liikkeeseenlaskijat, joiden arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla tai pk-yritysten kasvumarkkinalla tai monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä, joka ei ole pk-yritysten kasvumarkkina ja jossa sovelletaan julkistamisvaatimuksia, jotka vastaavat vähintään pk-yritysten kasvumarkkinaan sovellettavia vaatimuksia rahoitusmarkkinadirektiivin 33 artiklan 3 kohdan d, e, f ja g alakohdan mukaisesti, vähintään 18 kuukauden ajaksi ja jotka laskevat liikkeeseen enemmän samanlajisia arvopapereita;

liikkeeseenlaskijat, joiden osakesidonnaiset arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla tai pk-yritysten kasvumarkkinalla tai monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä, joka ei ole pk-yritysten kasvumarkkina ja jossa sovelletaan julkistamisvaatimuksia, jotka vastaavat vähintään pk-yritysten kasvumarkkinaan sovellettavia vaatimuksia rahoitusmarkkinadirektiivin 33 artiklan 3 kohdan d, e, f ja g alakohdan mukaisesti, vähintään 18 kuukauden ajaksi ja jotka laskevat liikkeeseen muita kuin osakesidonnaisia arvopapereita;

tarjoajat, jotka tarjoavat sen lajisia arvopapereita, jotka on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla tai pk-yritysten kasvumarkkinalla tai monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä, joka ei ole pk-yritysten kasvumarkkina ja jossa sovelletaan julkistamisvaatimuksia, jotka vastaavat vähintään pk-yritysten kasvumarkkinaan sovellettavia vaatimuksia rahoitusmarkkinadirektiivin 33 artiklan 3 kohdan d, e, f ja g alakohdan mukaisesti, vähintään 18 kuukauden ajaksi.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa yksinkertaistetussa esitteessä on käytettävä 7 artiklan mukaista tiivistelmää, erityistä rekisteröintiasiakirjaa, jota voivat käyttää a, b ja c alakohdassa tarkoitetut henkilöt, ja erityistä arvopaperiliitettä, jota voivat käyttää a ja c alakohdassa tarkoitetut henkilöt.

Ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdan soveltamiseksi EAMV:n on julkistettava luettelo monenkeskisistä kaupankäyntijärjestelmistä, jotka eivät ole pk-yritysten kasvumarkkinoita ja joissa sovelletaan julkistamisvaatimuksia, jotka vastaavat vähintään pk-yritysten kasvumarkkinaan sovellettavia vaatimuksia rahoitusmarkkinadirektiivin 33 artiklan 3 kohdan d, e, f ja g alakohdan mukaisesti, ja päivitettävä tätä luetteloa säännöllisesti.

2. Noudattaen 6 artiklan 1 kohdassa säädettyjä periaatteita j a rajoittamatta 17 artiklan 2 kohdan soveltamista, 1 kohdassa tarkoitettuun yksinkertaistettuun e sitteeseen on sisällyttävä tarpeelliset suppeammat tiedot, joita sijoittaja edellyttäisi kohtuudella saavansa listautumisen jälkeisestä liikkeeseenlaskusta voidakseen tehdä tietoon perustuvan arvion

a)	liikkeeseenlaskijan ja mahdollisen takaajan tulevaisuudennäkymistä esitteeseen sisältyvien tai siihen viitattuina tietoina sisällytettyjen, yksinomaan viimeisintä tilikautta koskevien taloudellisten tietojen perustella ,

b)	arvopapereihin liittyvistä oikeuksista ,

liikkeeseenlaskun syistä ja siitä liikkeeseenlaskijaan kohdistuvista vaikutuksista; näitä tietoja ovat erityisesti käyttöpääomaa koskeva lausunto, tiedot pääomittamisesta ja velkaantuneisuudesta, tiedot vaikutuksesta yleiseen pääomarakenteeseen sekä ytimekäs tiivistelmä asetuksen (EU) N:o 596/2014 mukaisesti edellisen liikkeeseenlaskun jälkeen julkistetuista merkityksellisistä tiedoista.

Tiivistelmän on katettava ainoastaan listautumisen jälkeistä liikkeeseenlaskua koskevassa yksinkertaistetussa julkistamisjärjestelmässä vaaditut tiedot.

Edellä 1 kohdassa tarkoitetun yksinkertaistetun esitteen tiedot on laadittava ja esitettävä helposti analysoitavassa, ytimekkäässä ja ymmärrettävässä muodossa, jotta sijoittajat voivat tehdä tietoon perustuvan sijoituspäätöksen.

3. Komissio antaa 42 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään 2 kohdassa tarkoitetut suppeammat tiedot, jotka on sisällytettävä 1 kohdassa tarkoitetussa yksinkertaistetussa julkistamisjärjestelmässä sovellettaviin luetteloihin.

Täsmennettäessä suppeampia tietoja, jotka on sisällytettävä yksinkertaistetussa julkistamisjärjestelmässä sovellettaviin luetteloihin, komission on otettava huomioon tarve helpottaa pääsyä pääomamarkkinoille, pääoman kustannuksien alentamisen ja pääoman saannin merkitys sekä tiedot, jotka liikkeeseenlaskijan on jo edellytetty julkistavan direktiivin 2004/109/EY ja soveltuvin osin asetuksen (EU) N:o 596/2014 mukaisesti. Komissio mitoittaa vaatimukset siten, että niissä keskitytään tietoihin, jotka ovat olennaisia ja merkityksellisiä listautumisen jälkeisten liikkeeseenlaskujen kannalta sekä oikeasuhteisia, jotta liikkeeseenlaskijoille ei aiheuteta tarpeetonta rasitetta.

Nämä delegoidut säädökset annetaan viimeistään … päivänä …kuuta … [ 6 months before the date of application of this Regulation ].

15 artikla

EU:n kasvuesite

1. Seuraavilla yksiköillä on oikeus laatia EU:n kasvuesite tässä artiklassa vahvistettua suhteutettua julkistamisjärjestelmää noudattaen, kun arvopapereita tarjotaan yleisölle, paitsi jos arvopaperit on tarkoitus ottaa kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla:

a)	pk-yritykset;

b)	liikkeeseenlaskijat, jotka ovat muita kuin pk-yrityksiä, jos yleisölle tarjoaminen koskee arvopapereita, jotka on tarkoitus ottaa kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinalla;

c)	liikkeeseenlaskijat, jotka ovat muita kuin a ja b kohdassa tarkoitettuja liikkeeseenlaskijoita, jos arvopapereiden yleisölle tarjoamisen yhteenlaskettu vasta-arvo unionissa on enintään 20 000 000 euroa laskettuna 12 kuukauden jaksolta.

Tämän artiklan mukaisesti hyväksytty EU:n kasvuesite on voimassa kaikenlaisen arvopapereiden yleisölle tarjoamisen osalta kaikissa vastaanottavissa jäsenvaltioissa 23, 24 ja 25 artiklassa vahvistetuin edellytyksin.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu suhteutetun julkistamisjärjestelmän mukainen EU:n kasvuesite on vakiomuotoinen asiakirja, joka liikkeeseenlaskijoiden on helppo täyttää.

1 a. EU:n kasvuesitteen on katettava seuraavat kolme keskeistä tekijää:

liikkeeseenlaskijaa koskevat keskeiset tiedot, kuten

i)	liikkeeseenlaskijan nimi ja esitteestä vastaavat henkilöt;

ii)	yleiskuva liikkeeseenlaskijan liiketoiminnasta, nykyisestä kaupankäynnistä ja tulevaisuudennäkymistä;

iii)	liikkeeseenlaskijaan liittyvät riskitekijät;

iv)	taloudelliset tiedot, jotka voidaan sisällyttää viittauksina;

arvopapereita koskevat keskeiset tiedot, kuten

i)	tarjoukseen sisältyvien arvopaperien määrä ja laatu;

ii)	arvopaperien yleiset ehdot ja edellytykset sekä kuvaus arvopapereihin liittyvistä oikeuksista;

iii)	arvopapereihin liittyvät riskitekijät;

tarjousta koskevat keskeiset tiedot, kuten

i)	tarjouksen yleiset ehdot ja edellytykset, mukaan lukien liikkeeseenlaskuhinta;

ii)	tarjouksen perustelut ja nettotuoton käyttötarkoitus.

▌

3. Komissio antaa 42 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään 1 ja 1 a kohdassa tarkoitetun vakiomuotoisen EU:n kasvuesitteen suppeampi sisältö ja muoto . Säädöksissä on täsmennettävä esiteluettelossa vaaditut tiedot yksinkertaisella kielellä ja mahdollisuuksien mukaan sisällyttäen tiedot viittauksina.

Täsmennettäessä erityisen vakiomuotoisen EU:n kasvuesitteen suppeampaa sisältä ja muotoa komission on mitoitettava tietovaatimukset siten, että ne painottuvat

a)	tietoihin, jotka ovat olennaisia ja merkityksellisiä tehtäessä investointi sijoittajille liikkeeseen laskettuihin arvopapereihin;

b)	tarpeeseen varmistaa yrityksen koon ja sen varainhankintatarpeiden välinen oikeasuhteisuus; ja

c)	esitteen tuotantokustannusksiin.

Komissio ottaa tällöin huomioon seuraavaa:

—	tarve varmistaa, että EU:n kasvuesite on hallinnollisen rasituksen ja julkaisemiskustannusten kannalta huomattavasti ja aidosti kevyempi kuin täydellinen esite;

—	tarve helpottaa pk-yritysten pääsyä pääomamarkkinoille ja varmistaa samalla sijoittajien luottamus tällaisiin yrityksiin sijoittamiseen;

—	tarve alentaa kustannuksia ja vähentää rasitetta pk-yritysten kannalta;

—	tarve tuoda esiin pk-yritysten kannalta erityisen merkitykselliset tiedot;

—	liikkeeseenlaskijan koko ja toiminnan kesto;

—	eri tarjoustyypit ja niiden ominaispiirteet;

—	erityyppiset tiedot, joita sijoittajat tarvitsevat eri arvopaperityypeistä.

Nämä delegoidut säädökset annetaan viimeistään … päivänä …kuuta … [ 6 months before the date of application of this Regulation ].

▌

16 artikla

Riskitekijät

1. Esitteessä mainittavat riskitekijät on rajattava riskeihin, jotka ovat liikkeeseenlaskijalle ja/tai arvopapereille ominaisia ja jotka ovat olennaisia tietoon perustuvan sijoituspäätöksen tekemiseksi ja jotka vahvistetaan rekisteröintiasiakirjan ja arvopaperiliitteen sisällössä. ▌

1 a. Riskivaikutuksiin on luettava myös vaikutukset, jotka aiheutuvat arvopaperin alisteisuuden tasosta, ja vaikutus joka kohdistuu arvopaperien haltijoille suoritettavien maksujen odotetusta koosta tai ajankohdasta konkurssin tai jonkin vastaavan menettelyn, mukaan lukien tarvittaessa luottolaitoksen maksukyvyttömyys tai sen kriisinratkaisu tai uudelleenjärjestely direktiivin 2014/59/EU (pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivi) mukaisesti.

2. EAMV laatii suuntaviivat, jotka koskevat ▌arviointia riskitekijöiden tunnusmerkillisyydestä ja olennaisuudesta sekä riskitekijöiden jakamista ▌. Lisäksi EAVM laatii suuntaviivat, joiden avulla toimivaltaiset viranomaiset voivat tarkistaa riskitekijöitä tavalla, joka kannustaa liikkeeseenlaskijoita julkistamaan riskitekijät asianmukaisesti ja kohdennetusti.

17 artikla

Tietojen julkistamatta jättäminen

1. Jos yleisölle tarjottavien arvopapereiden lopullista tarjoushintaa ja/tai määrää ei voida ilmoittaa esitteessä,

a)	a)esitteessä on ilmoitettava perusteet ja/tai ehdot, joiden mukaisesti edellä mainitut tekijät määräytyvät, tai hinnan osalta enimmäishinta; tai

b)	arvopapereiden hankinta- tai merkintäsitoumuksen voi peruuttaa vähintään kahden työpäivän kuluessa siitä, kun yleisölle tarjottavien arvopapereiden lopullinen tarjoushinta ja/tai määrä on ilmoitettu toimivaltaiselle viranomaiselle.

Arvopapereiden lopullinen tarjoushinta ja määrä on ilmoitettava kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, ja ne on julkaistava 20 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti.

2. Kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan olla julkistamatta esitteessä tiettyjä siihen kuuluvia tietoja, jos se katsoo, että jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)	kyseisten tietojen julkistaminen olisi yleisen edun vastaista;

kyseisten tietojen julkistaminen aiheuttaisi vakavaa haittaa liikkeeseenlaskijalle, edellyttäen kuitenkin, ettei näiden tietojen julkistamatta jättäminen ole omiaan johtamaan yleisöä harhaan niiden tosiseikkojen ja olosuhteiden osalta, jotka ovat olennaisen tärkeitä tietoon perustuvan arvion muodostamiseksi liikkeeseenlaskijasta, tarjoajasta tai mahdollisesta takaajasta sekä esitteessä tarkoitettujen arvopapereiden tuottamista oikeuksista;

c)	kyseisillä tiedoilla on vain vähäinen merkitys tietyn tarjouksen tai säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamisen kannalta, eivätkä ne vaikuttaisi liikkeeseenlaskijan, tarjoajan tai takaajan taloudellisen aseman ja tulevaisuudennäkymien arviointiin.

Toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava EAMV:lle vuosittain kertomus tiedoista, joiden julkistamatta jättämiseen se on antanut luvan.

3. Jos tietyt esitteeseen sisällytettävät tiedot ovat poikkeuksellisesti epätarkoituksenmukaisia liikkeeseenlaskijan toimialan, sen oikeudellisen muodon tai esitteessä tarkoitettujen arvopapereiden kannalta, esitteeseen on sisällytettävä vaadittavia tietoja vastaavat tiedot, paitsi jos tällaisia tietoja ei ole, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sijoittajille annettavien tietojen riittävyyttä koskevien vaatimusten soveltamista.

4. Kun jäsenvaltio takaa arvopapereiden tarjoamisen, liikkeeseenlaskijalla, tarjoajalla tai säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevalla henkilöllä on laatiessaan esitettä 4 artiklan mukaisesti oikeus jättää pois kyseistä jäsenvaltiota koskevat tiedot.

5. EAMV voi laatia suuntaviivaluonnoksia sellaisten tapausten määrittelemiseksi , joissa tietoja voidaan jättää julkistamatta 2 kohdan mukaisesti, ottaen huomioon 2 kohdassa tarkoitetut kertomukset, jotka toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava EAMV:lle.

18 artikla

Tietojen sisällyttäminen viittauksina

1. Tietoja voidaan sisällyttää esitteeseen tai ohjelmaesitteeseen viittauksina, jos esite on julkaistu aikaisemmin tai samanaikaisesti sähköisessä muodossa, laadittu kielellä, joka täyttää 25 artiklan vaatimukset, ja ilmoitettu unionin lainsäädännön julkistamisvaatimuksien mukaisesti tai ilmoitettu kauppapaikan tai pk-yrityksien kasvumarkkinan sääntöjen mukaisesti, esimerkiksi :

a)	asiakirjat, jotka▌toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt tai jolle ne on toimitettu tämän asetuksen mukaisesti;

b)	1 artiklan 3 kohdan f ja g alakohdassa sekä 1 artiklan 4 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitetut asiakirjat;

c)	2 artiklan 1 kohdan l alakohdassa määritellyt säännellyt tiedot;

d)	vuosittaiset ja osavuosittaiset taloudelliset tiedot;

e)	tilintarkastuskertomukset ja tilinpäätökset;

f)	Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU (22) 19 artiklassa määritellyt toimintakertomukset;

g)	direktiivin 2013/34/EU 20 artiklassa määritellyt hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevat selvitykset;

h)	[[osakkeenomistajien oikeuksia koskevan tarkistetun direktiivin (23)] [X] artiklassa määritellyt palkitsemisraportit];

h a)	vuosikertomukset tai esitetyt tiedot, joita direktiivin 2011/61/EU 22 ja 23 artikla edellyttävät;

i)	perustamiskirja ja yhtiöjärjestys.

Näiden tietojen on oltava uusimpia liikkeeseenlaskijan käytettävissä olevia tietoja.

Kun tiedot sisällytetään viittauksina ainoastaan asiakirjan tietyissä osissa, esitteeseen on sisällytettävä lausunto, jossa todetaan, että sisällyttämättä jätetyt osat ovat joko tarpeettomia sijoittajan kannalta tai löytyvät muualta esitteestä.

2. Kun tietoja sisällytetään asiakirjoihin viittauksina, liikkeeseenlaskijoiden, tarjoajien tai säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevien henkilöiden on varmistettava tietojen saatavuus. Esitteessä on oltava erityisesti luettelo ristiviittauksista, jotta sijoittajat voivat löytää yksittäiset tiedot helposti, ja esitteeseen on sisällytettävä hyperlinkit kaikkiin asiakirjoihin, jotka sisältävät viittauksina sisällytettyjä tietoja.

3. Liikkeeseenlaskijan, tarjoajan tai säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevan henkilön on mahdollisuuksien mukaan samalla, kun se toimittaa toimivaltaiselle viranomaiselle esitteen ensimmäisen luonnoksen, ja joka tapauksessa esitteen tarkasteluprosessin aikana toimitettava esitteeseen viittauksina sisällytetyt tiedot haun mahdollistavassa sähköisessä muodossa, jollei toimivaltainen viranomainen, joka vastaa esitteen hyväksymisestä, ole jo hyväksynyt näitä tietoja tai jollei niitä ole jo toimitettu sille.

4. ▌EAMV voi laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia, jotka koskevat 1 kohdassa tarkoitettujen asiakirjaluettelojen päivittämistä sisällyttämällä niihin muuntyyppisiä asiakirjoja, jotka on unionin lainsäädännön mukaan toimitettava viranomaiselle tai jotka edellyttävät viranomaisen hyväksyntää.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

IV LUKU

ESITTEEN HYVÄKSYMISTÄ JA JULKAISEMISTA KOSKEVAT JÄRJESTELYT

19 artikla

Esitteen tarkastaminen ja hyväksyminen

1. Esitettä ei saa julkaista ennen kuin asianomaisen kotijäsenvaltion asiaankuuluva toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt sen tai kaikki sen muodostavat osat .

2. Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava liikkeeseenlaskijalle, tarjoajalle tai säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevalle henkilölle esitteen hyväksymistä koskevasta päätöksestään 10 työpäivän kuluessa esitteen luonnoksen jättämisestä.

Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava EAMV:lle esitteen ja sen mahdollisen täydennyksen hyväksymisestä samanaikaisesti, kun sen hyväksyntä notifioidaan liikkeeseenlaskijalle, tarjoajalle tai säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevalle henkilölle.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettu määräaika pidennetään 20 työpäivään, jos yleisölle tehtävä tarjous käsittää sellaisen liikkeeseenlaskijan arvopapereita, jonka arvopapereita ei ole aiemmin otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla ja joka ei ole vielä tarjonnut arvopapereita yleisölle.

Tätä 20 työpäivän määräaikaa sovelletaan ainoastaan esitteen ensimmäisen luonnoksen jättämiseen. Jos on tietoja on toimitettava myöhemmin 4 kohdan mukaisesti, sovelletaan 2 kohdassa säädettyä määräaikaa.

4. Jos toimivaltainen viranomainen toteaa, että esitteen luonnos ei täytä sen hyväksymiselle asetettuja täydellisyyttä, ymmärrettävyyttä ja johdonmukaisuutta koskevia vaatimuksia ja/tai että muutokset tai täydentävät tiedot ovat tarpeen,

a)	sen on ilmoitettava asiasta liikkeeseenlaskijalle, tarjoajalle tai säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevalle henkilölle 10 työpäivän kuluessa esitteen luonnoksen ja/tai täydentävien tietojen jättämisestä, ja esitettävä päätökselle yksityiskohtaiset perustelut; ja

b)	edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja määräaikoja on sovellettava vasta siitä päivästä, jona muutettu esitteen luonnos ja/tai pyydetyt täydentävät tiedot on jätetty toimivaltaiselle viranomaiselle.

5. Poiketen siitä, mitä 2 ja 4 kohdassa säädetään, kyseisissä kohdissa tarkoitettua määräaikaa on lyhennettävä viiteen työpäivään, kun on kyse 9 artiklan 11 kohdassa tarkoitetuista säännöllisistä liikkeeseenlaskijoista. Säännöllisen liikkeeseenlaskijan on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle hakemuksen suunnitellusta jättämisestä vähintään viisi työpäivää ennen päivää, jona se aikoo jättää hakemuksen hyväksyttäväksi.

Säännöllisen liikkeeseenlaskijan on jätettävä toimivaltaiselle viranomaiselle hakemus, joka sisältää tarvittavat muutokset yleiseen rekisteröintiasiakirjaan ja tarvittaessa arvopaperiliitteeseen ja tiivistelmään, jotka on jätetty hyväksyttäviksi.

Säännölliseltä liikkeeseenlaskijalta ei edellytetä hyväksynnän hankkimista yleiseen rekisteröintiasiakirjaan tehtäviin muutoksiin elleivät kyseiset muutokset koske puutetta tai olennaista asiavirhettä tai olennaista epätarkkuutta, joka on omiaan johtamaan yleisöä harhaan niiden tosiseikkojen ja olosuhteiden osalta, jotka ovat olennaisen tärkeitä tietoon perustuvan arvion tekemiseksi liikkeeseenlaskijasta.

6. Toimivaltaisten viranomaisten on annettava verkkosivustoillaan tarkastamis- ja hyväksymisprosessia koskevat ohjeet esitteiden tehokkaan ja oikea-aikaisen hyväksymisen varmistamiseksi. Näissä ohjeissa on mainittava hyväksyntöjä koskevat yhteyspisteet. Liikkeeseenlaskijalla tai esitteen laatimisesta vastaavalla henkilöllä on oltava mahdollisuus suoraan viestiä ja olla vuorovaikutuksessa toimivaltaisen viranomaisen henkilöstön kanssa koko esitteen hyväksymisprosessin ajan.

▌

9. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen esitteiden, rekisteröintiasiakirjojen, mukaan luettuina yleiset rekisteröintiasiakirjat, täydennysten ja muutosten hyväksymisen sekä yleisten rekisteröintiasiakirjojen, niiden muutosten ja lopullisten ehtojen toimittamisen yhteydessä veloittamien maksujen tason on oltava kohtuullinen ja oikeasuhteinen ja se on julkistettava vähintään toimivaltaisen viranomaisen verkkosivustolla.

10. EAMV voi laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia , joilla määritetään esitteen täydellisyyden, ymmärrettävyyden ja johdonmukaisuuden tarkastamista ja esitteen hyväksymistä koskevat menettelyt.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

11. EAMV käyttää sille asetuksella (EU) N:o 1095/2010 annettua toimivaltaa edistää valvontakäytäntöjen lähentymistä toimivaltaisten viranomaisten sellaisten tarkastamis- ja hyväksymisprosessien osalta, jotka liittyvät esitteeseen sisältyvien tietojen täydellisyyden, johdonmukaisuuden ja ymmärrettävyyden arvioimiseen. Tätä varten EAMV laatii toimivaltaisille viranomaisille esitteiden valvontaa ja käyttöä koskevia suuntaviivoja, jotka kattavat tämän asetuksen ja sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten noudattamisen tarkastelun sekä asianmukaisten hallinnollisten toimenpiteiden ja seuraamusten soveltamisen 36 ja 37 artiklan mukaisesti rikkomistapauksissa. [tark. 2] Erityisesti EAMV edistää lähentymistä, joka liittyy toimivaltaisten viranomaisten tehokkuuteen, menetelmiin ja ajoitukseen esitteeseen sisältyvien tietojen tarkastamisessa , tarvittaessa vertaisarviointien avulla .

11 a. EAMV:n on kehitettävä keskitetty työnkulun hallintajärjestelmä, jonka olisi katettava esitteiden hyväksyntäprosessi vireillepanosta hyväksyntään, jolloin toimivaltaiset viranomaiset, EAMV ja liikkeeseenlaskijat voivat hallinnoida ja valvoa hyväksyntäpyyntöjä verkossa ja kaikkialla unionissa.

12. EAMV järjestää ja toteuttaa vähintään yhden vertaisarvioinnin, jossa tarkastellaan toimivaltaisten viranomaisten tarkastamis- ja hyväksymismenettelyjä, mukaan luettuna toimivaltaisten viranomaisten välillä tapahtuva hyväksyntöjen notifiointi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) N:o 1095/2010 30 artiklan soveltamista. Vertaisarvioinnissa on myös arvioitava toimivaltaisten viranomaisten tarkastuksissaan ja hyväksynnöissään noudattamien eri lähestymistapojen vaikutuksia liikkeeseenlaskijoiden pääoman hankintaan Euroopan unionissa. Vertaisarviointia koskeva kertomus julkaistaan viimeistään kolmen vuoden kuluttua tämän asetuksen soveltamispäivästä. EAMV voi ottaa huomioon asetuksen (EU) N:o 1095/2010 37 artiklassa tarkoitetun arvopaperimarkkina-alan osallisryhmän neuvot.

20 artikla

Esitteen julkaiseminen

1. Kun esite on hyväksytty, liikkeeseenlaskijan, tarjoajan tai säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevan henkilön on julkaistava se kohtuullisessa ajassa ennen kuin kyseisten arvopapereiden tarjoaminen yleisölle aloitetaan tai ne otetaan kaupankäynnin kohteeksi ja viimeistään tarjoamisen aloittamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen ajankohtana.

Tarjottaessa yleisölle ensimmäistä kertaa osakelajia, joka on otettu ensimmäistä kertaa kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla, esite on annettava yleisön saataville vähintään kuusi työpäivää ennen tarjouksen päättymistä.

2. Riippumatta siitä, onko esite yhtenä asiakirjana vai erillisinä asiakirjoina, se katsotaan annetuksi yleisön saataville, kun se on julkaistu sähköisessä muodossa jollakin seuraavista verkkosivustoista:

a)	liikkeeseenlaskijan, tarjoajan tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevan henkilön verkkosivusto;

b)	arvopapereita tarjoavien tai myyvien rahoituksenvälittäjien, mukaan luettuina maksuasiamiehet, verkkosivusto;

c)	soveltuvin osin sen säännellyn markkinan verkkosivusto, jolla kaupankäynnin kohteeksi ottamista haetaan, tai monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjän verkkosivusto.

3. Esite on julkaistava tähän tarkoitukseen varatussa verkkosivuston osiossa, joka on helposti löydettävissä verkkosivustolta. Esitteen on oltava ladattavissa ja tulostettavissa sekä haun mahdollistavassa sähköisessä muodossa, jota ei voida muuttaa.

Sellaisia tietoja sisältävien asiakirjojen, jotka on sisällytetty esitteeseen viitattuina tietoina, sekä esitteen täydennysten ja/tai lopullisten ehtojen on oltava saatavilla samassa osiossa esitteen kanssa, tarvittaessa hyperlinkkien avulla.

Edellä 9 artiklan 11 kohdassa tarkoitetut säännölliset liikkeeseenlaskijat voivat täydennyksen sijasta sisällyttää muutoksia yleiseen rekisteröintiasiakirjaan dynaamisella viittauksella yleisen rekisteröintiasiakirjan uusimpaan versioon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 22 artiklan 2 kohdassa säädettyä peruuttamisoikeutta.

4. Esitteen saatavuuden edellytyksenä ei saa olla rekisteröintiprosessin loppuun saattaminen, oikeudellisen vastuun rajaamista koskevan vastuuvapauslausekkeen hyväksyminen tai maksun suorittaminen.

5. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on julkaistava verkkosivustollaan kaikki hyväksytyt esitteet tai vähintään luettelo hyväksytyistä esitteistä, mukaan luettuna hyperlinkit 3 kohdassa tarkoitettuihin verkkosivustojen erillisiin osioihin, sekä tiedot vastaanottavasta jäsenvaltiosta tai vastaanottavista jäsenvaltioista, jos esitteet on notifioitu 24 artiklan mukaisesti. Julkaistu luettelo, hyperlinkit mukaan luettuina, on pidettävä ajan tasalla, ja kukin siihen sisällytetty tieto on pidettävä verkkosivustolla 7 kohdassa tarkoitetun ajan.

Samaan aikaan kun toimivaltainen viranomainen ilmoittaa EAMV:lle esitteen tai sen mahdollisen täydennyksen hyväksymisestä, sen on toimitettava EAMV:lle sähköinen kopio esitteestä ja sen mahdollisesta täydennyksestä, sekä tiedot, jotka EAMV tarvitsee esitteen luokittelemiseksi 6 kohdassa tarkoitetussa säilytysjärjestelmässä ja 45 artiklassa tarkoitettua kertomusta varten.

Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on julkaistava tiedot kaikista 24 artiklan mukaisesti vastaanotetuista notifikaatioista verkkosivustollaan.

6. Viimeistään siitä alkaen, kun asianomaisten arvopapereiden tarjoaminen yleisölle on alkanut tai ne on otettu kaupankäynnin kohteeksi, EAMV:lle julkaisee verkkosivustollaan kaikki toimivaltaisilta viranomaisilta vastaanottamansa esitteet, mukaan luettuina niiden mahdolliset täydennykset, lopulliset ehdot ja tarvittaessa niiden käännökset, sekä tiedot vastaanottavasta jäsenvaltiosta tai vastaanottavista jäsenvaltioista, joihin esitteet on notifioitu 24 artiklan mukaisesti. Julkaiseminen varmistetaan säilytysjärjestelmällä, johon yleisöllä on maksuton pääsy ja jossa on käytettävissä hakutoimintoja. Esitteisiin sisältyvien keskeisten tietojen, kuten arvopapereiden ISIN-koodin ja liikkeeseenlaskijoiden oikeushenkilötunnuksen, on oltava luettavissa koneellisesti myös, kun käytetään metadataa.

7. Kaikkien hyväksyttyjen esitteiden on oltava 2 ja 6 kohdassa tarkoitetuilla verkkosivustoilla julkisesti saatavilla digitaalisessa muodossa vähintään 10 vuoden ajan niiden julkaisemisesta.

8. Jos esite koostuu useasta asiakirjasta ja/tai jos se sisältää viitattuja tietoja, asiakirjat ja tiedot, jotka muodostavat esitteen, voidaan julkaista ja levittää erikseen, edellyttäen että kyseiset asiakirjat annetaan yleisön saataville 2 kohdan säännösten mukaisesti. Kussakin esitteen osan muodostavassa asiakirjassa on ilmoitettava, missä muut asiakirjat, jotka on jo hyväksytty ja/tai toimitettu toimivaltaiselle viranomaiselle, ovat saatavilla.

9. Yleisön saataville annetun esitteen ja/tai sen täydennysten tekstin ja muodon on aina oltava sama kuin kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymässä alkuperäisessä versiossa.

10. Liikkeeseenlaskijan, tarjoajan, kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevan henkilön tai arvopapereita tarjoavien tai myyvien rahoituksenvälittäjien on pyynnöstä ja maksutta toimitettava pysyvällä välineellä kopio esitteestä luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille. Toimittamisvelvoite rajoittuu lainkäyttöalueisiin, joilla tarjous on tehty yleisölle tai joilla kaupankäynnin kohteeksi ottaminen tapahtuu tämän asetuksen mukaisesti.

11. Jotta voidaan varmistaa tässä artiklassa säädettyjen menettelyjen johdonmukainen yhdenmukaistaminen, EAMV voi laatia luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään esitteiden julkaisemista koskevat vaatimukset.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

12. EAMV laatii luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa eritellään 5 kohdassa tarkoitettujen esitteiden luokittelemiseksi tarvittavat tiedot.

EAMV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään … päivänä …kuuta … [ 12 months from date of entry into force of this Regulation ].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

21 artikla

Mainonta

1. Kaikessa mainonnassa, joka koskee joko arvopapereiden tarjoamista yleisölle tai niiden ottamista kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla, on noudatettava tässä artiklassa säädettyjä periaatteita.

2. Mainonnassa on mainittava, että esite on julkaistu tai aiotaan julkaista, sekä ilmoitettava, missä esite on sijoittajien saatavilla.

3. Mainonnan on oltava selvästi tunnistettavissa mainonnaksi. Mainokseen sisältyvät tiedot eivät saa olla epätarkkoja tai harhaanjohtavia. Mainokseen sisältyvien tietojen on myös oltava johdonmukaisia suhteessa tietoihin, jotka esite sisältää, jos se on jo julkaistu, tai jotka esitteen on sisällettävä, jos esite julkaistaan myöhemmin.

4. Kaikkien arvopapereiden yleisölle tarjoamista tai säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamista koskevien suullisesti tai kirjallisesti annettujen tietojen on oltava yhdenmukaiset esitteen tietojen kanssa, vaikkei tietoja annettaisi mainostarkoituksessa.

Jos liikkeeseenlaskija tai tarjoaja antaa suullisesti tai kirjallisesti olennaisia tietoja, jotka suunnataan yhdelle tai useammalle valikoidulle sijoittajalle, tällaiset tiedot on annettava myös kaikille muille sijoittajille, joille tarjous on suunnattu, riippumatta siitä vaaditaanko tämän asetuksen mukaista esitettä. Jos on julkistettava esite, tiedot on sisällytettävä esitteeseen tai 22 artiklan 1 kohdan mukaiseen esitteen täydennykseen.

5. Sen jäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella , jossa mainoksia levitetään, on oltava valtuudet valvoa, että mainonnassa, joka liittyy arvopapereiden tarjoamiseen yleisölle tai niiden ottamiseen kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla, noudatetaan 2–4 kohdassa tarkoitettuja periaatteita.

Tarvittaessa kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on avustettava jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista mainosten levittämisen yhteydessä arvioimalla, miten mainokset vastaavat esitteessä olevia tietoja.

Toimivaltaisen viranomaisten suorittama mainosten tarkastelu ei saa olla ehtona sille, että arvopapereita tarjotaan yleisölle tai otetaan kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla missään vastaanottavassa jäsenvaltiossa, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta 30 artiklan 1 kohdassa säädettyyn toimivaltaan.

5 b. Toimivaltaisen viranomaisen tämän artiklan mukaisesti suorittamasta mainonnan valvonnasta ei saa periä maksuja.

5 c. Sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa mainoksia levitetään, voi sopia kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, joka ei ole sama toimivaltainen viranomainen, kanssa, että kotijäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella on valtuudet valvoa, että mainonta on 5 kohdan säännösten mukaista. Jos tällainen sopimus tehdään, kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava asiasta liikkeeseenlaskijalle ja EAMV:lle viipymättä.

6. EAMV:n on laadittava luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään tämän artiklan 2–4 kohdassa ja 5 artiklassa tarkoitettua mainontaa koskevat säännökset , täsmentäen myös mainosten levittämistä koskevat säännökset, ja vahvistetaan kotijäsenvaltion ja sen jäsenvaltion, jossa mainoksia levitetään, toimivaltaisten viranomaisten yhteistyötä koskevat menettelyt.

EAMV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään … päivänä …kuuta … [12 months from date of entry into force of this Regulation].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

22 artikla

Esitteen täydennys

1. Kaikki esitteen sisältämiin tietoihin liittyvät merkitykselliset uudet seikat, olennaiset asiavirheet tai epätarkkuudet, jotka voivat vaikuttaa arvopapereiden arviointiin ja jotka ilmenevät tai havaitaan esitteen hyväksymisen jälkeen mutta ennen yleisölle tehdyn tarjouksen voimassaoloajan lopullista päättymistä tai kaupankäynnin aloittamista säännellyllä markkinalla sen mukaan, kumpi näistä tapahtuu myöhemmin, on mainittava esitteen täydennyksessä ilman aiheetonta viivytystä.

Tällainen täydennys on hyväksyttävä viiden työpäivän kuluessa samoin menettelyin kuin esite ja julkaistava noudattamalla vähintään niitä järjestelyjä, joita on noudatettu alkuperäistä esitettä julkaistaessa 20 artiklan mukaisesti. Tarvittaessa on täydennettävä myös tiivistelmää ja sen mahdollisia käännöksiä täydennykseen sisältyvien uusien tietojen huomioon ottamiseksi.

2. Mikäli esite liittyy arvopapereiden tarjoamiseen yleisölle, sijoittajilla, jotka ovat jo päättäneet ostaa tai merkitä arvopapereita ennen täydennyksen julkaisemista, on oltava oikeus peruuttaa sitoumuksensa viiden työpäivän kuluessa täydennyksen julkaisemisesta edellyttäen, että 1 kohdassa tarkoitettu uusi seikka, asiavirhe tai epätarkkuus on ilmennyt ennen julkisen tarjouksen voimassaolon lopullista päättymistä tai arvopapereiden toimittamista sen mukaan, kumpi näistä tapahtuu ensin. Liikkeeseenlaskija tai tarjoaja voi pidentää tätä määräaikaa. Peruuttamisoikeuden päättymispäivä on ilmoitettava täydennyksessä.

Jos liikkeeseenlaskija päättää sisällyttää kaikki yleiseen rekisteröintiasiakirjaan tehdyt muutokset käyttämällä dynaamista viittausta yleisen rekisteröintiasiakirjan uusimpaan versioon 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun täydennyksen asemesta, se ei vaikuta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun sijoittajan peruuttamisoikeuteen.

3. Jos liikkeeseenlaskija laatii täydennyksen sellaisista ohjelmaesitteen tiedoista, jotka koskevat ainoastaan yhtä tai useampaa yksittäistä liikkeeseenlaskua, 2 kohdassa tarkoitettua sijoittajien oikeutta peruuttaa sitoumuksensa sovelletaan ainoastaan asianomaiseen liikkeeseenlaskuun tai asianomaisiin liikkeeseenlaskuihin eikä mihinkään muihin ohjelmaesitteen perusteella tehtäviin arvopapereiden liikkeeseenlaskuihin.

4. Jos 1 kohdassa tarkoitettu merkityksellinen uusi seikka, olennainen asiavirhe tai epätarkkuus koskee ainoastaan sellaisia tietoja, jotka sisältyvät rekisteröintiasiakirjaan tai yleiseen rekisteröintiasiakirjaan ja jos kyseistä rekisteröintiasiakirjaa tai yleistä rekisteröintiasiakirjaa käytetään samanaikaisesti useiden esitteiden osana, on laadittava ja hyväksytettävä vain yksi täydennys. Tällöin täydennyksessä on mainittava kaikki esitteet, joihin se liittyy.

5. Tarkastaessaan täydennystä ennen hyväksymistä toimivaltainen viranomainen voi pyytää, että täydennyksessä on liitteenä täydennetyn esitteen konsolidoitu versio, jos tämä on tarpeen esitteeseen sisältyvien tietojen ymmärrettävyyden varmistamiseksi , sanotun kuitenkaan rajoittamatta 20 artiklan 3 kohdan 2 a alakohdan soveltamista . Tällainen pyyntö katsotaan 19 artiklan 4 kohdan mukaiseksi täydentäviä tietoja koskevaksi pyynnöksi.

6. Jotta voidaan varmistaa johdonmukainen yhdenmukaistaminen tämän artiklan osalta ja ottaa huomioon tekniikan kehitys finanssimarkkinoilla, EAMV laatii teknisten sääntelystandardien luonnoksia niiden tilanteiden määrittelemiseksi, joissa esitteen sisältämiin tietoihin liittyvä merkityksellinen uusi seikka, olennainen asiavirhe tai epätarkkuus edellyttää esitteen täydennyksen julkaisemista.

EAMV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään … päivänä …kuuta … [ 12 months from the date of entry into force of this Regulation ].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

V LUKU

RAJAT YLITTÄVÄ TARJOAMINEN JA KAUPANKÄYNNIN KOHTEEKSI OTTAMINEN SEKÄ KÄYTETTÄVÄ KIELI

23 artikla

Esitteiden ja yleisten rekisteröintiasiakirjojen unioninlaajuinen hyväksyminen

1. Jos arvopapereita on tarkoitus tarjota yleisölle tai ottaa kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa tai muussa jäsenvaltiossa kuin kotijäsenvaltiossa, kotijäsenvaltion hyväksymä esite ja sen mahdolliset täydennykset ovat voimassa yleisölle tarjoamista tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista varten missä tahansa vastaanottavassa jäsenvaltiossa edellyttäen, että EAMV:lle ja kunkin vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle on annettu 24 artiklan mukainen notifikaatio, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 35 artiklan säännösten soveltamista. Vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset eivät saa ryhtyä esitteiden osalta hyväksymis- tai hallintomenettelyihin.

Edellä olevan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan säännöksiä sovelletaan myös jo hyväksyttyihin yleisiin rekisteröintiasiakirjoihin.

Jos esite jätetään hyväksyttäväksi yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa ja se sisältää yleisen rekisteröintiasiakirjan, joka on jo hyväksytty jossakin toisessa jäsenvaltiossa, toimivaltainen viranomainen, joka tarkastelee esitettä sen hyväksymistarkoituksessa, ei tarkastele uudelleen yleistä rekisteröintiasiakirjaa vaan hyväksyy sen ennakkohyväksynnän.

2. Jos esitteen hyväksymisen jälkeen ilmenee 22 artiklassa tarkoitettuja merkityksellisiä uusia seikkoja, olennaisia asiavirheitä tai epätarkkuuksia, kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on vaadittava 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksyttävän täydennyksen julkaisemista. EAMV ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voivat ilmoittaa kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle uusien tietojen tarpeesta.

24 artikla

Notifiointi

1. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on liikkeeseenlaskijan tai esitteen laatimisesta vastaavan henkilön pyynnöstä kolmen työpäivän kuluessa tämän pyynnön vastaanottamisesta, tai mikäli esitteen luonnos on liitetty pyyntöön, yhden työpäivän kuluessa esitteen hyväksymisestä notifioitava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle hyväksymistodistus, josta käy ilmi, että esite on laadittu tämän asetuksen mukaisesti, sekä sähköinen kopio kyseisestä esitteestä. EAMV perustaa verkkosivut, joilla jokainen kansallinen toimivaltainen viranomainen syöttää nämä tiedot.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun notifikaatioon on tarvittaessa liitettävä liikkeeseenlaskijan tai esitteen laatimisesta vastaavan henkilön vastuulla tehdyn esitteen ja/tai tiivistelmän käännös.

Tämän artiklan 1 alakohtaa sovelletaan soveltuvin osin, kun yleinen rekisteröintiasiakirja on hyväksytty 9 artiklan ensimmäisen ja toisen alakohdan mukaisesti.

Hyväksymistodistus on notifioitava myös liikkeeseenlaskijalle tai esitteen tai tarvittaessa yleisen rekisteröintiasiakirjan laatimisesta vastaavalle henkilölle samanaikaisesti kuin vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

2. Todistuksessa on oltava maininta 17 artiklan 2 ja 3 kohdan säännösten soveltamisesta sekä perustelut niiden soveltamiselle.

3. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava EAMV:lle esitettä koskevasta hyväksymistodistuksesta samanaikaisesti, kun se notifioidaan vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

4. Jos aiemmin notifioidun ohjelmaesitteen lopulliset ehdot eivät sisälly ohjelmaesitteeseen eivätkä täydennykseen, kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava ne sähköisesti vastaanottavan jäsenvaltion tai vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaiselle viranomaiselle ja EAMV:lle mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne on toimitettu kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

5. Toimivaltaiset viranomaiset eivät saa kantaa maksua esitteiden ja niiden lisäysten tai tarvittaessa yleisen rekisteröintiasiakirjan notifikaatiosta tai notifikaation vastaanottamisesta eikä mistään muusta asiaan liittyvästä valvontatoimesta kotijäsenvaltiossa tai vastaanottavassa jäsenvaltiossa tai vastaanottavissa jäsenvaltioissa.

6. Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukaiset soveltamisedellytykset ja ottaa huomioon tekniikan kehitys finanssimarkkinoilla, EAMV voi laatia teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia sellaisten vakiomuotoisten lomakkeiden, mallien ja menettelyjen laatimiseksi, jotka koskevat hyväksymistodistuksen, esitteen, esitteen täydennyksen tai yleisen rekisteröintiasiakirjan ja esitteen ja/tai tiivistelmän käännöksen notifiointia.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.

25 artikla

Käytettävä kieli

1. Jos arvopapereita tarjotaan yleisölle tai haetaan kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla ainoastaan kotijäsenvaltiossa, esite on laadittava kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä kielellä.

2. Jos arvopapereita tarjotaan yleisölle tai haetaan kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa mutta ei kotijäsenvaltiossa, esite on laadittava liikkeeseenlaskijan, tarjoajan tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevan henkilön valinnan mukaan joko näiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä kielellä tai kansainvälisellä finanssialalla yleisesti käytössä olevalla kielellä.

Kunkin vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on vaadittava , että 7 artiklassa tarkoitettu tiivistelmä käännetään sen viralliselle kielelle tai virallisille kielille, mutta se ei saa vaatia esitteen muiden osien kääntämistä. [tark. 3]

Esite on kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen suorittamaa tarkastusta ja hyväksymistä varten laadittava liikkeeseenlaskijan, tarjoajan tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevan henkilön valinnan mukaan joko tämän viranomaisen hyväksymällä kielellä tai kansainvälisellä finanssialalla yleisesti käytössä olevalla kielellä.

3. Jos arvopapereita tarjotaan yleisölle tai haetaan kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa kotijäsenvaltio mukaan luettuna, esite on laadittava kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä kielellä, minkä lisäksi se on asetettava saataville liikkeeseenlaskijan, tarjoajan tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevan henkilön valinnan mukaan joko kunkin vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä kielellä tai kansainvälisellä finanssialalla yleisesti käytössä olevalla kielellä.

Kunkin vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi vaatia, että 7 artiklassa tarkoitettu tiivistelmä käännetään sen viralliselle kielelle tai virallisille kielille, mutta se ei saa vaatia esitteen muiden osien kääntämistä.

4. Yksittäisen liikkeeseenlaskun lopulliset ehdot ja tiivistelmä on laadittava samalla kielellä kuin hyväksytty ohjelmaesite on laadittu.

Kun lopulliset ehdot toimitetaan vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle tai jos vastaanottavia jäsenvaltioita on useampia, niiden toimivaltaisille viranomaisille, yksittäisen liikkeeseenlaskun lopullisiin ehtoihin ja niiden liitteenä olevaan tiivistelmään on sovellettava tässä artiklassa säädettyjä kielivaatimuksia.

VI LUKU

KOLMANSIIN MAIHIN SIJOITTAUTUNEITA LIIKKEESEENLASKIJOITA KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖT

26 artikla

Tämän asetuksen mukaisesti laaditun esitteen perusteella tapahtuva arvopapereiden tarjoaminen tai kaupankäynnin kohteeksi ottaminen

1. Jos kolmannen maan liikkeeseenlaskija aikoo tarjota arvopapereita yleisölle unionissa tai hakea arvopapereiden ottamista kaupankäynnin kohteeksi unioniin sijoittautuneella säännellyllä markkinalla tämän asetuksen mukaisesti laaditun esitteen perusteella, sen on hankittava esitteelleen▌kotijäsenvaltionsa toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä 19 artiklan mukaisesti.

Kun esite on hyväksytty 1 alakohdan mukaisesti, siihen sisältyvät kaikki oikeudet ja velvollisuudet, jotka koskevat tämän asetuksen mukaista esitettä, ja esitteeseen ja kolmannen maan liikkeeseenlaskijaan on sovellettava kaikkia tämän asetuksen säännöksiä kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa.

▌

27 artikla

Kolmannen maan lainsäädännön mukaisesti laaditun esitteen perusteella tapahtuva arvopapereiden tarjoaminen tai kaupankäynnin kohteeksi ottaminen

1. Kolmannen maan liikkeeseenlaskijan kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä esitteen, joka on tarkoitettu arvopapereiden yleisölle tarjoamista tai säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamista varten ja joka on laadittu kolmannen maan liikkeeseenlaskijan kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja johon sovelletaan kyseistä lainsäädäntöä, edellyttäen, että

a)	kyseisen kolmannen maan lainsäädäntöön sisältyvät tietoja koskevat vaatimukset vastaavat tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia ja

b)	kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on sopinut yhteistyöjärjestelyistä kolmansien maiden liikkeeseenlaskijoiden asiaankuuluvien valvontaviranomaisten kanssa 28 artiklan mukaisesti.

2. Kun kolmannen maan liikkeeseenlaskija tarjoaa arvopapereita yleisölle tai niitä otetaan kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla muussa jäsenvaltiossa kuin kotijäsenvaltiossa, sovelletaan 23, 24 ja 25 artiklassa säädettyjä vaatimuksia.

Tällaisten liikkeeseenlaskijoiden osalta kotijäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella on oikeus periä ylimääräinen maksu, joka vastaa tällaiseen liikkeeseenlaskemiseen liittyvää rasitetta.

3. Komissio valtuutetaan antamaan 42 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan yleiset vastaavuusperusteet, jotka perustuvat 6, 7, 8 ja 13 artiklassa säädettyihin vaatimuksiin.

Komissio voi hyväksyä edellä mainittujen vastaavuusperusteiden perusteella täytäntöönpanopäätöksen , jossa todetaan, että kolmannen maan lainsäädäntöön sisältyvät tietoja koskevat vaatimukset vastaavat tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia; Täytäntöönpanopäätös annetaan 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

28 artikla

Yhteistyö kolmansien maiden kanssa

1. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on 27 artiklan soveltamiseksi, ja jos se katsotaan tarpeelliseksi, 26 artiklan soveltamiseksi, sovittava kolmansien maiden valvontaviranomaisten kanssa yhteistyöjärjestelyistä, jotka koskevat tietojenvaihtoa kolmansien maiden valvontaviranomaisten kanssa ja tästä asetuksesta johtuvien velvoitteiden täytäntöönpanoa kolmansissa maissa , ellei asianomainen kolmas maa ole komission luettelossa yhteistyöstä kieltäytyvistä maista . Näillä yhteistyöjärjestelyillä on vähintään varmistettava tehokas tietojenvaihto, jonka ansiosta toimivaltaiset viranomaiset pystyvät hoitamaan tämän asetuksen mukaiset tehtävänsä.

Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava EAMV:lle ja muille toimivaltaisille viranomaisille tällaisten järjestelyjen tekoa koskevista suunnitelmistaan.

2. EAMV:n on 27 artiklan soveltamiseksi, ja jos se katsotaan tarpeelliseksi, 26 artiklan soveltamiseksi, helpotettava ja koordinoitava toimivaltaisten viranomaisten ja kolmansien maiden asianomaisten valvontaviranomaisten välisten yhteistyöjärjestelyjen kehittämistä.

▌

Lisäksi EAMV edistää ja koordinoi tarpeen mukaan toimivaltaisten viranomaisten välistä, kolmansien maiden valvontaviranomaisilta saatujen tietojen vaihtoa, jolla voi olla merkitystä 36 ja 37 artiklan mukaisten toimenpiteiden toteutuksessa.

3. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia tietojenvaihtoa koskevista yhteistyöjärjestelyistä kolmansien maiden valvontaviranomaisten kanssa ainoastaan, jos luovutettavien tietojen salassapito taataan vähintään 33 artiklassa säädetyllä tavalla. Tällaisen tietojenvaihdon on palveltava näiden toimivaltaisten viranomaisten tehtävien hoitamista.

3 a. EAMV voi laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa määritetään 1 kohdassa tarkoitettujen yhteistyöjärjestelyjen vähimmäissisältö.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

3 b. Tämän artiklan yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi EAMV voi laatia teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia, joissa määritetään yhteistyöjärjestelyjä koskeva malliasiakirja, jota jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä.

VII LUKU

EAMV JA TOIMIVALTAISET VIRANOMAISET

29 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset

1. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi toimivaltainen hallintoviranomainen huolehtimaan tästä asetuksesta johtuvista velvollisuuksista ja varmistamaan, että tämän asetuksen nojalla annettuja säännöksiä sovelletaan. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava kyseinen viranomainen komissiolle, EAMV:lle ja muiden jäsenvaltioiden muille toimivaltaisille viranomaisille.

Tällaisen toimivaltaisten viranomaisen on oltava ▌riippumaton ▌markkinatoimijoista.

2. Jäsenvaltiot voivat sallia toimivaltaisen viranomaisensa siirtää tehtäviä, jotka liittyvät hyväksyttyjen esitteiden julkaisemiseen internetissä.

Tehtävän siirtämisen muille yksiköille on tapahduttava erillisellä päätöksellä, jossa selvästi nimetään siirrettävät tehtävät ja edellytykset, joiden mukaisesti ne on suoritettava ja johon sisältyy lauseke, jolla kyseinen yksikkö velvoitetaan toimimaan ja järjestäytymään siten, että vältetään eturistiriidat ja että siirrettyjen tehtävien suorittamisesta saatuja tietoja ei käytetä epärehellisesti tai kilpailun estämiseksi. Tällaisessa päätöksessä on yksilöitävä kaikki järjestelyt, joista on sovittu toimivaltaisen viranomaisen ja sen yksikön välillä, jolle tehtävät siirretään.

Lopullinen vastuu tämän asetuksen noudattamisen valvonnasta ja esitteiden hyväksymisestä kuuluu 1 kohdan mukaisesti nimetylle toimivaltaiselle viranomaiselle.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, EAMV:lle ja muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille toisessa alakohdassa tarkoitetusta päätöksestä, tehtävien siirron tarkat edellytykset mukaan luettuina.

3. Edellä olevat 1 ja 2 kohta eivät rajoita jäsenvaltion mahdollisuutta ottaa käyttöön erillisiä oikeudellisia ja hallinnollisia järjestelyjä sellaisten Eurooppaan kuuluvien merentakaisten alueiden osalta, joiden ulkosuhteista kyseinen jäsenvaltio vastaa.

30 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten valtuudet

1. Voidakseen hoitaa tämän asetuksen mukaiset tehtävänsä toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava kansallisen lainsäädännön mukaisesti vähintään seuraavat valvonta- ja tutkintavaltuudet:

a)	valtuudet vaatia liikkeeseenlaskijoita, tarjoajia tai säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevia henkilöitä sisällyttämään esitteeseen täydentäviä tietoja, jos se on sijoittajansuojan vuoksi tarpeen;

b)	valtuudet vaatia liikkeeseenlaskijoita, tarjoajia tai säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevia henkilöitä ja niissä määräysvaltaa käyttäviä tai niiden määräysvallassa olevia henkilöitä toimittamaan tietoja ja asiakirjoja;

valtuudet vaatia liikkeeseenlaskijan, tarjoajan tai säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevan henkilön tilintarkastajia ja johtoon kuuluvia henkilöitä sekä rahoituksen välittäjiä, joiden toimeksianto käsittää yleisölle suunnatun tarjouksen tekemisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista koskevan hakemuksen tekemisen, toimittamaan tietoja;

d)	valtuudet lykätä yleisölle tarjoamista tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista kerrallaan enintään 25 peräkkäisellä työpäivällä, jos on perusteltu syy epäillä, että tämän asetuksen säännöksiä on rikottu;

valtuudet kieltää mainonta tai lykätä sitä tai vaatia liikkeeseenlaskijoita, tarjoajia, kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla ottamista hakevia henkilöitä tai asianomaisia rahoituksen välittäjiä lopettamaan mainonta tai lykkäämään sitä enintään 10 peräkkäisellä työpäivällä kerrallaan, jos on perusteltu syy epäillä, että tämän asetuksen säännöksiä on rikottu;

f)	valtuudet kieltää yleisölle tarjoaminen, jos toimivaltainen viranomainen toteaa, että tämän asetuksen säännöksiä on rikottu tai jos sillä on perusteltu syy epäillä, että niitä voidaan rikkoa;

g)	valtuudet keskeyttää tai vaatia asianomaisia säänneltyjä markkinoita keskeyttämään kaupankäynti säännellyllä markkinalla kerrallaan enintään 10 peräkkäiseksi työpäiväksi, jos on perusteltu syy epäillä, että tämän asetuksen säännöksiä on rikottu;

h)	valtuudet kieltää kaupankäynti säännellyllä markkinalla, jos toimivaltainen viranomainen toteaa, että tämän asetuksen säännöksiä on rikottu;

i)	valtuudet saattaa yleiseen tietoon, että liikkeeseenlaskija, tarjoaja tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakeva henkilö ei ole noudattanut velvollisuuksiaan;

valtuudet keskeyttää hyväksyttäväksi jätetyn esitteen tarkastaminen tai keskeyttää yleisölle tarjoaminen tai kaupankäynnin kohteeksi ottaminen, kun toimivaltainen viranomainen käyttää valtuutta asettaa kielto tai rajoitus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 600/2014 (24) 42 artiklan nojalla, kunnes tällainen kiellon tai rajoituksen voimassaolo on päättynyt;

valtuudet kieltäytyä hyväksymästä tietyn liikkeeseenlaskijan, tarjoajan tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevan henkilön laatimaa esitettä enintään viiden vuoden ajan, jos kyseinen liikkeeseenlaskija, tarjoaja tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakeva henkilö on toistuvasti ja vakavasti rikkonut tämän asetuksen säännöksiä;

l)	valtuudet julkistaa tai vaatia liikkeeseenlaskijaa julkistamaan kaikki olennaiset tiedot, jotka voivat vaikuttaa säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi otettujen arvopapereiden arviointiin, jotta voidaan varmistaa sijoittajansuoja tai markkinoiden häiriötön toiminta;

m)	valtuudet keskeyttää tai vaatia asianomaista säänneltyä markkinaa keskeyttämään arvopapereiden kauppa, jos toimivaltainen viranomainen katsoo liikkeeseenlaskijan tilanteen sellaiseksi, että kaupankäynti ei olisi sijoittajien etujen mukaista;

valtuudet toteuttaa paikalla tehtäviä tarkastuksia tai tutkimuksia muissa tiloissa kuin luonnollisten henkilöiden yksityisasunnoissa, ja tätä varten valtuudet päästä tiloihin tutustuakseen asiakirjoihin ja muihin tietoihin niiden muodosta riippumatta, jos voidaan perustellusti epäillä, että asiakirjoilla ja muilla tiedoilla, jotka liittyvät tarkastuksen tai tutkimuksen kohteeseen, voi olla merkitystä osoitettaessa tämän asetuksen rikkominen.

Toimivaltainen viranomainen voi pyytää asianomaisia oikeusviranomaisia päättämään ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen valtuuksien käyttämisestä, jos kansallisessa lainsäädännössä näin edellytetään. EAMV:lla on asetuksen (EU) N:o 1095/2010 21 artiklan mukaisesti oikeus osallistua n alakohdassa tarkoitettuihin paikalla tehtäviin tarkastuksiin, jos ne ovat kahden tai useamman toimivaltaisen viranomaisen yhdessä suorittamia.

2. Toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä 1 kohdassa tarkoitettuja toimintojaan ja valtuuksiaan siinä määrin kuin se on tarpeen, jotta ne voivat valvoa tämän asetuksen noudattamista ja hyväksyä esitteen jollain seuraavista tavoista:

suoraan;

b)	yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa;

c)	omalla vastuullaan antamalla valtuudet tällaisille viranomaisille;

d)	saattamalla asia toimivaltaisten lainkäyttöviranomaisten määrättäväksi.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että on toteutettu asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että toimivaltaisilla viranomaisilla on kaikki tehtäviensä suorittamisen edellyttämät valvonta- ja tutkintavaltuudet.

4. Henkilön, joka saattaa toimivaltaisen viranomaisen saataville tietoja tämän asetuksen mukaisesti, ei katsota rikkovan mitään tietojen ilmaisemista koskevaa rajoitusta, joka on asetettu sopimuksella taikka lailla, asetuksella tai hallinnollisella määräyksellä, eikä kyseistä henkilöä saa asettaa minkäänlaiseen vastuuvelvollisuuteen ilmoituksen osalta.

5. Edellä olevat 1–3 kohta eivät rajoita jäsenvaltion mahdollisuutta ottaa käyttöön erillisiä oikeudellisia ja hallinnollisia järjestelyjä sellaisten Eurooppaan kuuluvien merentakaisten alueiden osalta, joiden ulkosuhteista kyseinen jäsenvaltio vastaa.

31 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten välinen yhteistyö

1. Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä keskenään ja EAMV:n kanssa tätä asetusta sovellettaessa. Niiden on vaihdettava tietoja ilman aiheetonta viivytystä ja tehtävä yhteistyötä tutkinta-, valvonta- ja täytäntöönpanotoimissa.

Jos jäsenvaltiot ovat päättäneet 36 artiklan mukaisesti vahvistaa rikosoikeudellisia seuraamuksia tämän asetuksen säännösten rikkomisesta, niiden on varmistettava, että on otettu käyttöön asianmukaisia toimenpiteitä, jotta toimivaltaisilla viranomaisilla on tarvittavat valtuudet olla yhteydessä lainkäyttöviranomaisiin niiden oikeudenkäyttöalueella ja saada yksityiskohtaisia tietoja rikosoikeudellisista tutkimuksista tai menettelyistä, jotka on käynnistetty tämän asetuksen mahdollisista rikkomisista, ja niiden on toimitettava tiedot muille toimivaltaisille viranomaisille ja EAMV:lle täyttääkseen velvollisuutensa tehdä yhteistyötä keskenään ja EAMV:n kanssa tätä asetusta sovellettaessa.

2. Toimivaltainen viranomainen voi kieltäytyä toimittamasta pyydettyjä tietoja tai tekemästä yhteistyötä tutkinnassa ainoastaan seuraavissa poikkeuksellisissa tilanteissa:

a)	pyynnön noudattaminen vaikuttaa todennäköisesti haitallisesti sen omaan tutkintaan, täytäntöönpanon valvontaan tai rikostutkintaan;

b)	oikeudenkäyntejä on samojen toimien osalta ja samoja henkilöitä vastaan jo pantu vireille sen jäsenvaltion viranomaisissa, jolle pyyntö on osoitettu;

c)	pyynnön saaneessa jäsenvaltiossa on jo annettu näitä henkilöitä ja näitä tekoja koskeva lainvoimainen tuomio.

3. Toimivaltaisten viranomaisten on pyynnöstä toimitettava tämän asetuksen soveltamiseksi tarvittavat tiedot välittömästi.

4. Toimivaltainen viranomainen voi pyytää toisen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta apua paikalla tehtäviä tarkastuksia tai tutkimuksia varten.

Pyynnön esittävän toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava EAMV:lle kaikista ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista pyynnöistä. Jos on kyse rajat ylittävästä tutkimuksesta tai tarkastuksesta, EAMV koordinoi tutkimuksen tai tarkastuksen, jos jokin toimivaltaisista viranomaisista sitä pyytää.

Jos toimivaltainen viranomainen vastaanottaa toisen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta pyynnön, joka koskee paikalla tehtävän tarkastuksen tai tutkimuksen suorittamista, se voi

a)	suorittaa paikalla tehtävän tarkastuksen tai tutkimuksen itse;

b)	antaa pyynnön esittäneen toimivaltaisen viranomaisen osallistua paikalla tehtävään tarkastukseen tai tutkimukseen;

c)	antaa pyynnön esittäneen toimivaltaisen viranomaisen suorittaa paikalla tehtävän tarkastuksen tai tutkimuksen itse;

d)	nimetä tarkastajat tai asiantuntijat suorittamaan paikalla tehtävän tarkastuksen tai tutkimuksen;

e)	antaa valvontatoimiin liittyviä erityistehtäviä myös toisille toimivaltaisille viranomaisille.

5. Toimivaltaiset viranomaiset voivat saattaa EAMV:n käsiteltäväksi tilanteet, joissa yhteistyöpyyntö, erityisesti tietojen vaihtoa koskeva pyyntö, on hylätty tai siihen ei ole vastattu kohtuullisessa ajassa. Ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetuissa tilanteissa EAMV voi toimia sille asetuksen (EU) N:o 1095/2010 19 artiklan nojalla siirretyn toimivallan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionista toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 258 artiklan soveltamista.

6. EAMV voi laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa täsmennetään tiedot, jotka toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava 1 kohdan mukaisesti.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

7. EAMV voi laatia teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia vakiomuotoisten lomakkeiden, mallien ja menettelyjen luomiseksi toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä ja tietojenvaihtoa varten.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä kolmannessa alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.

32 artikla

Yhteistyö EAMV:n kanssa

1. Toimivaltaisten viranomaisten on tätä asetusta soveltaessaan tehtävä yhteistyötä EAMV:n kanssa asetuksen (EU) N:o 1095/2010 mukaisesti.

2. Toimivaltaisten viranomaisten on asetuksen (EU) N:o 1095/2010 35 artiklan mukaisesti toimitettava EAMV:lle viipymättä kaikki tiedot, joita se tarvitsee tehtäviensä suorittamiseksi.

3. Tämän artiklan yhdenmukaisten soveltamisedellytysten varmistamiseksi EAMV voi laatia teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia, joissa määritetään menettelyt ja lomakkeet 2 kohdassa tarkoitettua tietojenvaihtoa varten.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.

33 artikla

Salassapitovelvollisuus

1. Kaikki toimivaltaisten viranomaisten välillä tämän asetuksen mukaisesti vaihdettavat tiedot, jotka koskevat liiketoiminta- tai toimintaolosuhteita ja muita taloudellisia tai henkilökohtaisia asioita, on katsottava luottamuksellisiksi, ja niihin on sovellettava salassapitovelvollisuutta koskevia vaatimuksia, paitsi jos toimivaltainen viranomainen ilmoittaa tietoja toimittaessaan, että tällaiset tiedot saa ilmaista, tai jos niiden ilmaiseminen on tarpeen oikeudellisia menettelyjä varten.

2. Salassapitovelvollisuus koskee kaikkia henkilöitä, jotka työskentelevät tai ovat työskennelleet toimivaltaisen viranomaisen palveluksessa tai yksiköissä, joille toimivaltainen viranomainen on siirtänyt tehtäviä. Salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvaa tietoa ei saa ilmaista toiselle henkilölle eikä toiselle viranomaiselle, jollei unionin tai kansallisessa lainsäädännössä toisin säädetä.

34 artikla

Tietosuoja

Toimivaltaisten viranomaisten on suoritettava tässä asetuksessa säädetyt tehtävänsä, joihin liittyy henkilötietojen käsittelyä tämän asetuksen puitteissa, niiden kansallisten lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisesti, joilla direktiivi 95/46/EY on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä.

EAMV soveltaa asetuksen (EY) N:o 45/2001 säännöksiä henkilötietojen käsittelyyn, jota se suorittaa tämän asetuksen puitteissa.

35 artikla

Suojatoimenpiteet

1. Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen toteaa liikkeeseenlaskijan, tarjoajan tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevan henkilön taikka yleisölle tarjoamisesta vastaavien rahoituslaitosten syyllistyneen sääntöjenvastaisuuksiin tai että nämä henkilöt ovat rikkoneet tämän asetuksen mukaisia velvoitteitaan, toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava näistä havainnoista kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja EAMV:lle.

2. Jos liikkeeseenlaskija, tarjoaja tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakeva henkilö taikka yleisölle tarjoamisesta vastaavat rahoituslaitokset jatkavat tämän asetuksen asianomaisten säännösten rikkomista kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen toteuttamista toimenpiteistä huolimatta, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on asiasta kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja EAMV:lle ilmoitettuaan toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet sijoittajien suojaamiseksi ja ilmoitettava asiasta ilman aiheetonta viivytystä komissiolle ja EAMV:lle.

3. EAMV voi toisessa kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa toimia sille asetuksen (EU) N:o 1095/2010 19 artiklan nojalla annetun toimivallan

VIII LUKU

HALLINNOLLISET TOIMENPITEET JA SEURAAMUKSET

36 artikla

Hallinnolliset toimenpiteet ja seuraamukset

1. Jäsenvaltioiden on kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti annettava toimivaltaisille viranomaisille valtuudet toteuttaa asianmukaisia hallinnollisia toimenpiteitä ja määrätä hallinnollisia seuraamuksia , jotka ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia , sanotun kuitenkaan rajoittamatta 30 artiklan mukaisia toimivaltaisten viranomaisten valvonta- ja tutkintavaltuuksia ja jäsenvaltioiden oikeutta säätää rikosoikeudellisista seuraamuksista ja määrätä niitä. Hallinnollisia toimenpiteitä ja seuraamuksia on sovellettava ainakin seuraaviin tapauksiin:

tämän asetuksen 3 artiklan, 5 artiklan, 6 artiklan, 7 artiklan 1–10 kohdan, 8 artiklan, 9 artiklan 1–13 kohdan, 10 artiklan, 11 artiklan 1 ja 3 kohdan, 12 artiklan, 14 artiklan 2 kohdan, 15 artiklan 1 ja 2 kohdan, 16 artiklan 1 kohdan, 17 artiklan 1 ja 3 kohdan, 18 artiklan 1–3 kohdan, 19 artiklan 1 kohdan, 20 artiklan 1–4 kohdan ja 7–10 kohdan, 21 artiklan 2–4 kohdan, 22 artiklan 1, 2 ja 4 kohdan sekä 25 artiklan rikkominen;

b)	kieltäytyminen yhteistyöstä tai tietojen toimittamisesta 30 artiklan soveltamisalaan kuuluvan tutkimuksen tai pyynnön yhteydessä.

Jäsenvaltiot voivat päättää, että ne eivät vahvista ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja hallinnollisia seuraamuksia koskevia sääntöjä, jos kyseisen alakohdan a tai b alakohdassa tarkoitettuihin rikkomisiin jo sovelletaan niiden kansallisen lainsäädännön nojalla rikosoikeudellisia seuraamuksia viimeistään … päivänä …kuuta … [ 12 months from the date of entry into force of this Regulation ]. Jos jäsenvaltiot päättävät toimia näin, niiden on ilmoitettava asianomaiset rikoslainsäädäntönsä osat yksityiskohtaisesti komissiolle ja EAMV:lle.

Jäsenvaltioiden on annettava ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetut säännöt yksityiskohtaisesti tiedoksi komissiolle ja EAMV:lle viimeistään … päivänä …kuuta … [ 12 months from the date of entry into force of this Regulation ]. Jäsenvaltioiden on annettava niitä koskevat myöhemmät muutokset viipymättä tiedoksi komissiolle ja EAMV:lle.

2. Jäsenvaltioiden on kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet määrätä ainakin seuraavat hallinnolliset seuraamukset ja toimenpiteet 1 kohdan a alakohdassa luetelluista rikkomisista:

a)	julkinen ilmoitus, josta käy ilmi vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nimi sekä rikkomisen luonne 40 artiklan mukaisesti ;

b)	määräys, jossa vastuussa olevaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä kielletään jatkamasta rikkomisen käsittävää toimintaa;

c)	hallinnolliset taloudelliset enimmäisseuraamukset, jotka ovat vähintään kaksi kertaa suuremmat kuin rikkomisen johdosta saadut voitot tai vältetyt tappiot, jos ne voidaan määrittää;

oikeushenkilön tapauksessa vähintään 5 000 000 euron suuruiset hallinnolliset taloudelliset enimmäisseuraamukset tai niissä jäsenvaltioissa, joiden rahayksikkö ei ole euro, vastaava arvo kansallisena valuuttana … päivänä …kuuta … [date of entry into force of this Regulation ], tai 3 prosenttia kyseisen oikeushenkilön vuotuisesta kokonaisliikevaihdosta viimeisimmän käytettävissä olevan, ylimmän hallintoelimen hyväksymän tilinpäätöksen mukaisesti.

Jos oikeushenkilö on emoyritys tai sellaisen emoyrityksen tytäryritys, jonka on laadittava direktiivin 2013/34/EU mukaisesti konsernitilinpäätös, tarkoitettu vuotuinen kokonaisliikevaihto on koko konsernin emoyrityksen ylimmän hallintoelimen hyväksymän viimeisen käytettävissä olevan konsernitilinpäätöksen mukainen vuotuinen kokonaisliikevaihto tai vastaava tulotyyppi tilinpäätöksiin sovellettavan asiaankuuluvan unionin lainsäädännön mukaisesti;

kun kyseessä on luonnollinen henkilö, hallinnollisia taloudellisia enimmäisseuraamuksia, jotka ovat määrältään vähintään 5 000 000 euroa tai niissä jäsenvaltioissa, joiden rahayksikkö ei ole euro, vastaava arvo kansallisena valuuttana … päivänä …kuuta … [date of entry into force of this Regulation ].

3. Jäsenvaltiot voivat säätää lisäseuraamuksista tai -toimenpiteistä sekä tässä asetuksessa säädettyjä korkeammista hallinnollisista sakoista.

37 artikla

Valvonta- ja seuraamusvaltuuksien käyttö

1. Toimivaltaisten viranomaisten on hallinnollisten seuraamusten ja toimenpiteiden tyyppiä ja tasoa määrittäessään otettava huomioon kaikki merkitykselliset seikat, joihin kuuluvat esimerkiksi

a)	rikkomisen vakavuus ja ajallinen kesto;

b)	rikkomisesta vastuussa olevan henkilön vastuun aste;

c)	rikkomisesta vastuussa olevan henkilön taloudellinen vahvuus, jota osoittavat vastuussa olevan oikeushenkilön kokonaisliikevaihto tai vastuussa olevan luonnollisen henkilön vuositulot ja nettovarallisuus;

d)	rikkomisen vaikutukset vähittäissijoittajien etuihin;

e)	rikkomisesta vastuussa olevan henkilön rikkomisen vuoksi saamien voittojen tai välttämien tappioiden taikka rikkomisesta kolmansille osapuolille aiheutuneiden tappioiden suuruus, jos ne ovat määritettävissä;

f)	se, missä määrin rikkomisesta vastuussa oleva henkilö on tehnyt yhteistyötä toimivaltaisen viranomaisen kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tarvetta varmistaa, että kyseinen henkilö joutuu luopumaan saamistaan voitoista tai välttämistään tappioista;

g)	rikkomisesta vastuussa olevan henkilön aiemmat rikkomiset;

h)	vastuussa olevan henkilön rikkomisen jälkeen toteuttamat toimenpiteet rikkomisen toistumisen estämiseksi.

2. Käyttäessään valtuuksiaan määrätä hallinnollisia seuraamuksia ja muita hallinnollisia toimenpiteitä 36 artiklan nojalla toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä sen varmistamiseksi, että niiden valvonta- ja tutkintavaltuuksien käyttö sekä niiden määräämät hallinnolliset seuraamukset ja toimenpiteet ovat tehokkaita ja asianmukaisia tämän asetuksen mukaisesti. Toimivaltaisten viranomaisten on sovitettava yhteen toimintansa, jotta vältetään mahdolliset kaksinkertaiset ja päällekkäiset toimet niiden käyttäessä valvonta- ja tutkintavaltuuksiaan sekä määrätessä hallinnollisia seuraamuksia ja toimenpiteitä rajat ylittävissä tapauksissa.

38 artikla

Muutoksenhakuoikeus

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän asetuksen säännösten mukaisesti tehdyt päätökset on asianmukaisesti perusteltu ja että niihin voidaan hakea muutosta tuomioistuimessa.

39 artikla

Rikkomisista ilmoittaminen

1. Toimivaltaisten viranomaisten on luotava tehokkaat järjestelyt, joiden avulla niille voidaan ilmoittaa tämän asetuksen todellisista tai mahdollisista rikkomisista ja kannustaa tällaiseen ilmoittamiseen.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin järjestelyihin on sisällyttävä ainakin seuraavat:

a)	erityismenettelyt todellisia tai mahdollisia rikkomisia koskevien ilmoitusten vastaanottamista ja niihin liittyviä jatkotoimia varten, mukaan lukien turvallisten viestintäkanavien luominen kyseisiä ilmoituksia varten;

b)	sellaisille työsopimussuhteessa työskenteleville henkilöille, jotka ilmoittavat rikkomisista, järjestettävä asianmukainen suojelu ainakin kostotoimilta, syrjinnältä ja muuntyyppiseltä epäoikeudenmukaiselta kohtelulta heidän työnantajansa tai kolmansien osapuolten taholta;

sekä rikkomisesta ilmoittavan henkilön että sen luonnollisen henkilön, jonka väitetään olevan vastuussa rikkomisesta, henkilöllisyyden ja henkilötietojen suojaaminen menettelyn kaikissa vaiheissa, paitsi jos kansallisessa lainsäädännössä vaaditaan tällaista julkistamista lisätutkinnan tai sitä seuraavan oikeudenkäynnin yhteydessä.

3. Jäsenvaltiot voivat säätää, että henkilöille, jotka antavat merkityksellisiä tietoja tämän asetuksen todellisesta tai mahdollisesta rikkomisesta, myönnetään taloudellisia kannustimia kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jos kyseisillä henkilöillä ei ole jo ennestään muita oikeudellisia tai sopimukseen perustuvia velvollisuuksia ilmoittaa tällaiset tiedot, ja edellyttäen, että tiedot ovat uusia ja ne johtavat hallinnollisen tai rikosoikeudellisen seuraamuksen määräämiseen tai muun hallinnollisen toimenpiteen toteuttamiseen tämän asetuksen rikkomisen johdosta.

4. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että työnantajilla, jotka harjoittavat toimintaa, jota säännellään finanssipalveluna, on käytössään asianmukaiset menettelyt työntekijöitään varten, jotta työntekijät voivat ilmoittaa todellisista tai mahdollisista rikkomisista sisäisesti erityisen riippumattoman ja erillisen kanavan kautta.

40 artikla

Päätösten julkaiseminen

1. Toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava tämän asetuksen rikkomisen perusteella määrättyä hallinnollista seuraamusta tai toimenpidettä koskeva päätös virallisella verkkosivustollaan välittömästi, kun seuraamuksen saaneelle henkilölle on ilmoitettu päätöksestä. Julkaistuissa tiedoissa on oltava vähintäänkin tiedot rikkomisen tyypistä ja luonteesta sekä rikkomisesta vastuussa olevien henkilöiden nimet. Tätä velvollisuutta ei sovelleta päätöksiin, joissa määrätään luonteeltaan tutkinnallisia toimenpiteitä.

2. Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että oikeushenkilöiden henkilöllisyyden taikka luonnollisten henkilöiden henkilöllisyyden tai henkilötietojen julkaiseminen on tällaisten tietojen julkaisemisen oikeasuhteisuudesta tehdyn tapauskohtaisen arvioinnin perusteella kohtuutonta, tai jos tällainen julkaiseminen vaarantaisi finanssimarkkinoiden vakauden tai meneillään olevan tutkinnan, jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat jonkin seuraavista:

a)	lykkäävät seuraamuksen tai toimenpiteen määräämistä koskevan päätöksen julkaisemista, kunnes ei enää ole perusteita olla julkaisematta näitä tietoja;

julkaisevat päätöksen seuraamuksen tai toimenpiteen määräämisestä nimettömänä kansallisen lainsäädännön mukaisella tavalla, mikäli nimettömän julkaisemisen avulla varmistetaan kyseisten henkilötietojen tehokas suojelu; mikäli seuraamus tai toimenpide päätetään julkaista nimettömänä, kyseisten tietojen julkaisemista voidaan lykätä kohtuulliseksi ajaksi, jos arvioidaan, että sen kuluessa syyt nimettömään julkaisemiseen raukeavat;

jättävät seuraamuksen tai toimenpiteen määräämistä koskevan päätöksen julkaisematta, jos katsotaan, että a ja b alakohdassa säädetyt vaihtoehdot eivät ole riittäviä varmistamaan sitä, että

i)	finanssimarkkinoiden vakaus ei vaarannu;

ii)	tällaisten päätösten julkaiseminen on oikeasuhteista luonteeltaan vähäisiksi katsottaviin toimenpiteisiin nähden.

3. Mikäli päätökseen määrätä seuraamus tai toimenpide haetaan muutosta asianomaisilta oikeus- tai muilta viranomaisilta, toimivaltaisten viranomaisten on lisäksi julkaistava välittömästi virallisella verkkosivustollaan nämä tiedot ja mahdolliset myöhemmät tiedot muutoksenhaun tuloksesta. Lisäksi on julkaistava myös kaikki päätökset, joilla kumotaan seuraamuksen tai toimenpiteen määräämistä koskeva aikaisempi päätös.

4. Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että tämän artiklan mukaisesti julkaistut tiedot pysyvät niiden virallisella verkkosivustolla vähintään viiden vuoden ajan niiden julkaisemisen jälkeen. Julkaistujen tietojen sisältämiä henkilötietoja pidetään toimivaltaisen viranomaisen virallisella verkkosivustolla ainoastaan tarvittavan ajan, sovellettavien tietosuojasääntöjen mukaisesti.

41 artikla

Seuraamuksista ilmoittaminen EAMV:lle

1. Toimivaltaisen viranomaisen on vuosittain toimitettava EAMV:lle yhteen kootut tiedot kaikista 36 artiklan mukaisesti määrätyistä hallinnollisista seuraamuksista ja toimenpiteistä. EAMV julkaisee nämä tiedot vuosikertomuksessaan.

Jos jäsenvaltiot ovat päättäneet 36 artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistaa rikosoikeudellisia seuraamuksia 36 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen säännösten rikkomisesta, niiden toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava vuosittain EAMV:lle nimettömiksi tehdyt ja yhdistetyt tiedot kaikista suoritetuista rikostutkinnoista ja määrätyistä rikosoikeudellisista seuraamuksista. EAMV julkaisee määrättyjä rikosoikeudellisia seuraamuksia koskevat tiedot vuosikertomuksessa.

2. Jos toimivaltainen viranomainen on julkistanut hallinnollisia tai rikosoikeudellisia seuraamuksia tai muita hallinnollisia toimenpiteitä, sen on samanaikaisesti ilmoitettava näistä hallinnollisista seuraamuksista tai toimenpiteistä EAMV:lle.

3. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EAMV:lle kaikista määrätyistä hallinnollisista seuraamuksista tai toimenpiteistä, joita ei ole julkaistu 40 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti, sekä niitä koskevasta mahdollisesta muutoksenhausta ja sen lopputuloksesta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset saavat kaikkia määrättyjä rikosoikeudellisia seuraamuksia koskevat tiedot ja lopulliset tuomiot ja toimittavat ne EAMV:lle. EAMV ylläpitää sille ilmoitetuista seuraamuksista keskustietokantaa pelkästään toimivaltaisten viranomaisten välistä tiedonvaihtoa varten. Kyseiseen tietokantaan on pääsy ainoastaan toimivaltaisilla viranomaisilla, ja sitä päivitetään toimivaltaisten viranomaisten toimittamien tietojen perusteella.

IX LUKU

DELEGOIDUT JA TÄYTÄNTÖÖNPANOSÄÄDÖKSET

42 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1. Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2. ▌Komissiolle siirretään … päivästä …kuuta … [date of entry into force of this Regulation ] lukien määräämättömäksi ajaksi valta antaa 1 artiklan▌ 6 kohdassa, 2 artiklan 2 kohdassa, ▌13 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 14 artiklan 3 kohdassa, 15 artiklan 3 kohdassa ja 27 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä.

3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 1 artiklan ▌6 kohdassa, 2 artiklan 2 kohdassa, ▌13 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 14 artiklan 3 kohdassa, 15 artiklan 3 kohdassa ▌ja 27 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5. Edellä olevan 1 artiklan ▌6 kohdan, 2 artiklan 2 kohdan, ▌13 artiklan 1 ja 2 kohdan, 14 artiklan 3 kohdan, 15 artiklan 3 kohdan ▌ja 27 artiklan 3 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kolmella kuukaudella.

43 artikla

Komiteamenettely

1. Komissiota avustaa komission päätöksellä 2001/528/EY (25) perustettu Euroopan arvopaperikomitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

X LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

44 artikla

Kumoaminen

1. Kumotaan direktiivi 2003/71/EY … päivästä …kuuta … [date of application of this Regulatio n].

2. Viittauksia direktiiviin 2003/71/EY pidetään viittauksina tähän asetukseen tämän asetuksen liitteessä IV olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

▌

4. Esitteitä, jotka on hyväksytty direktiivin 2003/71/EY kansallisten täytäntöönpanosäädösten mukaisesti ennen … päivää …kuuta … [date of application of this Regulation], säännellään edelleen kyseisessä kansallisessa lainsäädännössä niiden voimassaoloajan päättymiseen asti tai siihen saakka, kun on kulunut kaksitoista kuukautta … päivästä …kuuta … [date of application of this Regulation], sen mukaan, kumpi näistä tapahtuu ensin.

45 artikla

Esitteitä koskeva EAMV:n kertomus

1. EAMV julkaisee 20 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun järjestelmän avulla julkisesti saataville asetettujen asiakirjojen pohjalta vuosittain kertomuksen, joka sisältää tilastotietoja unionissa hyväksytyistä ja notifioiduista esitteistä sekä analyysin, jossa tarkastellaan suuntauksia ottaen huomioon liikkeeseenlaskijoiden, varsinkin pk-yritysten, tyypit sekä liikkeeseenlaskutyypit, erityisesti tarjousten vasta-arvo, siirtokelpoisten arvopapereiden laji, kauppapaikan tyyppi sekä yksikkökoko.

2. Kertomuksessa on oltava erityisesti:

a)	analyysi siitä, missä määrin koko unionissa käytetään 14 ja 15 artiklassa säädettyjä julkistamisjärjestelmiä ja 9 artiklassa säädettyä yleistä rekisteröintiasiakirjaa;

b)	tilastotietoja ohjelmaesitteistä ja lopullisista ehdoista sekä erillisinä asiakirjoina tai yhtenä asiakirjana laadituista esitteistä;

tilastotietoja keskimääräisistä tai yhteenlasketuista määristä, joita listaamattomat yritykset, yritykset, joiden arvopapereilla käydään kauppaa monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä, mukaan lukien pk-yritysten kasvumarkkinat, sekä yritykset, joiden arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla, ovat hankkineet tarjoamalla arvopapereita yleisölle tämän asetuksen mukaisesti. Kyseisissä tilastotiedoissa on tapauksen mukaan käytettävä listautumisanteihin ja myöhempiin tarjoamisiin sekä osakesidonnaisiin ja muihin kuin osakesidonnaisiin arvopapereihin perustuvaa jaottelua;

c a)

tilastotiedot esitteiden laatimisen kustannuksista jaoteltuina ainakin liikkeeseenlaskijoiden eri luokkien, liikkeeseenlaskun suuruuden sekä paikkojen mukaan ja liikkeeseenlaskijoille aiheutuvien maksujen ja kulujen sekä niitä veloittavien palveluntarjoajien luokkien mukaan; tilastotietojen ohessa esitetään arvio esitteiden laatimiseen osallistuvien palveluntarjoajien välisen kilpailun tehokkuudesta sekä suosituksia kulujen vähentämisestä.

46 artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio antaa viimeistään … päivänä …kuuta … [ 5 years from the date of entry into force of this Regulation ] Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen toimivuudesta sekä tarvittaessa sen ohella säädösehdotuksen.

Kertomuksessa on arvioitava muun muassa, ovatko esitteen tiivistelmä, 14 ja 15 artiklassa säädetyt julkistamisjärjestelmät sekä 9 artiklassa säädetty yleinen rekisteröintiasiakirja yhä tarkoituksenmukaisia niille asetettujen tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Kertomuksessa on otettava huomioon 19 artiklan 12 kohdassa mainitun vertaisarvioinnin tulokset.

47 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

1. Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2. Sitä sovelletaan … päivästä …kuuta … [ 24 months from the date of entry into force of this Regulation ].

2 a. Poikkeuksena 2 kohtaan jäsenvaltiot voivat soveltaa raja-arvoja, jotka on vahvistettu 1 artiklan 3 kohdan d alakohdan tai 3 artiklan 2 kohdan mukaista vaihtoehtoa varten, tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

3. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet 11 artiklan, 19 artiklan 8 kohdan, 29 artiklan, 30 artiklan, 36 artiklan, 37 artiklan, 38 artiklan, 39 artiklan, 40 artiklan ja 41 artiklan noudattamiseksi viimeistään … päivänä …kuuta … [ 24 months from the date of entry into force of this Regulation ].

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

(1) EUVL C 177, 18.5.2016, s. 9 .

(2) EUVL C 195, 2.6.2016, s. 1.

(3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu … [(EUVL …)] [(ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä)], ja neuvoston päätös, tehty …

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/71/EY, annettu 4 päivänä marraskuuta 2003, arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esitteestä ja direktiivin 2001/34/EY muuttamisesta (EUVL L 345, 31.12.2003, s. 64).

(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/73/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esitteestä annetun direktiivin 2003/71/EY ja säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta annetun direktiivin 2004/109/EY muuttamisesta (EUVL L 327, 11.12.2010, s. 1).

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190).

(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1286/2014, annettu 26 päivänä marraskuuta 2014, vähittäismarkkinoille tarkoitettuja paketoituja ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita (PRIIP-tuotteita) koskevista avaintietoasiakirjoista (EUVL L 352, 9.12.2014, s. 1).

(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/109/EY, annettu 15 päivänä joulukuuta 2004, säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta ja direktiivin 2001/34/EY muuttamisesta (EUVL L 390, 31.12.2004, s. 38).

(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 596/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, markkinoiden väärinkäytöstä (markkinoiden väärinkäyttöasetus) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY ja komission direktiivien 2003/124/EY, 2003/125/EY ja 2004/72/EY kumoamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 1).

(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1095/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/77/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84).

(11) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(12) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).

(13) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).

(14) Neuvoston direktiivi 80/390/ETY, annettu 17 päivänä maaliskuuta 1980, arvopaperien viralliselle pörssilistalle ottamisen yhteydessä julkistettavan listalleottoesitteen laatimista, tarkastusta ja levittämistä koskevien vaatimusten yhteensovittamisesta (EYVL L 100, 17.4.1980, s. 1).

(15) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/34/EY, annettu 28 päivänä toukokuuta 2001, arvopaperien ottamisesta viralliselle pörssilistalle sekä siihen liittyvästä tiedonantovelvollisuudesta (EYVL L 184, 6.7.2001, s. 1).

(16) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).

(17) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32).

(18) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2011, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivin 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta (EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1).

(19) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1286/2014, annettu 26 päivänä marraskuuta 2014, vähittäismarkkinoille tarkoitettuja paketoituja ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita (PRIIP-tuotteita) koskevista avaintietoasiakirjoista (EUVL L 352, 9.12.2014, s. 1).

(20) Komission asetus (EY) N:o 809/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/71/EY täytäntöönpanosta esitteiden sisältämien tietojen, esitteiden muodon, viittauksina esitettävien tietojen, julkistamisen ja mainonnan osalta (EUVL L 149, 30.4.2004, s. 1).

(21) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/109/EY, annettu 15 päivänä joulukuuta 2004, säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta ja direktiivin 2001/34/EY muuttamisesta (EUVL L 390, 31.12.2004, s. 38).

(22) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta (EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19).

(23) [EUVL C, , s.].

(24) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 600/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 84).

(25) Komission päätös 2001/528/EY, tehty 6 päivänä kesäkuuta 2001, Euroopan arvopaperikomitean perustamisesta (EYVL L 191, 13.7.2001, s. 45).

LIITE I

ESITE

I. Yhteenveto

II. Hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenten, ylimmän johdon, neuvonantajien ja tilintarkastajien nimet

Tarkoituksena on ilmoittaa yrityksen edustajat ja muut henkilöt, jotka osallistuvat yrityksen arvopapereiden tarjoamiseen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamiseen; nämä ovat ne henkilöt, jotka vastaavat esitteen laatimisesta, ja ne henkilöt, jotka vastaavat tilintarkastuksen suorittamisesta.

III. Tarjousta koskevat tiedot ja arvioitu aikataulu

Tarkoituksena on antaa tarjousta koskevat keskeiset tiedot ja ilmoittaa tarjoukseen liittyvät keskeiset päivämäärät.

A.	Tarjousta koskevat tiedot

B.	Menetelmä ja arvioitu aikataulu

IV. Olennaiset tiedot

Tarkoituksena on esittää yhteenveto yrityksen taloudellisesta tilasta, pääomarakenteesta ja riskitekijöistä. Jos asiakirjaan sisältyviä tilinpäätöksiä oikaistaan yrityksen konsernirakenteen tai tilinpäätöksen laatimisperiaatteiden olennaisten muutosten vuoksi, myös valitut taloudelliset tiedot on oikaistava.

A.	Valitut taloudelliset tiedot

B.	Pääomarakenne ja velkaantuneisuus

C.	Tarjoamisen syyt ja tulojen käyttö

D.	Riskitekijät

V. Yritystä koskevat tiedot

Tarkoituksena on antaa tietoja yrityksen liiketoimista, sen tarjoamista tuotteista tai palveluista ja sen liiketoimintaan vaikuttavista tekijöistä. Pyrkimyksenä on myös antaa tietoja yrityksen aineellisten käyttöomaisuushyödykkeiden riittävyydestä ja asianmukaisuudesta sekä yrityksen suunnitelmista kasvattaa tai vähentää tällaista kapasiteettia tulevaisuudessa.

A.	Yrityksen tausta ja kehitys

B.	Liiketoiminnan kuvaus

C.	Organisaatiorakenne

D.	Aineelliset käyttöomaisuushyödykkeet

VI. Toiminnallinen ja taloudellinen katsaus sekä tulevaisuudennäkymät

Tarkoituksena on esittää johdon selvitys yrityksen taloudelliseen tilaan ja liiketoiminnan tuloksiin vaikuttaneista tekijöistä aiemmilta tilikausilta sekä johdon ennakkoarvio tekijöistä ja kehityssuunnista, joilla on todennäköisesti olennainen vaikutus yrityksen taloudelliseen tilaan ja liiketoiminnan tuloksiin tulevina kausina.

A.	Liiketoiminnan tulokset

B.	Maksuvalmius ja pääomavarat

C.	Tutkimus ja kehitys, patentit ja lisenssit jne.

D.	Kehityssuunnat

VII. Hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenet, ylin johto ja työntekijät

Tarkoituksena on antaa tietoja yrityksen hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenistä ja ylimmästä johdosta, jotta sijoittajat voivat arvioida näiden henkilöiden kokemusta, pätevyyttä ja palkitsemistasoja sekä heidän suhdettaan yritykseen.

A.	Hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenet ja ylin johto

B.	Palkitseminen

C.	Hallintoneuvoston ja hallituksen toimintatapa

D.	Työntekijät

E.	Osakeomistus

VIII. Pääosakkaat ja lähipiiriliiketoimet

Tarkoituksena on antaa tietoja pääosakkaista ja muista osapuolista, joilla voi olla määräysvalta tai vaikutusvaltaa yrityksessä. Tässä annetaan myös tietoja liiketoimista, joita yritys on tehnyt yritykseen sidoksissa olevien henkilöiden kanssa, sekä siitä, ovatko näiden liiketoimien ehdot yrityksen kannalta oikeudenmukaisia.

A.	Pääosakkaat

B.	Lähipiiriliiketoimet

C.	Asiantuntijoiden ja neuvonantajien sidokset

IX. Taloudelliset tiedot

Tarkoituksena on täsmentää, mitkä tilinpäätöstiedot on sisällytettävä asiakirjaan ja mitkä kaudet on katettava sekä kuinka vanhoja tilinpäätöstiedot ja muut taloudelliset tiedot voivat olla. Tilinpäätösten laatimisessa ja tarkastamisessa käytettäväksi hyväksytyt laskenta- ja tilintarkastusperiaatteet määritellään kansainvälisten tilinpäätös- ja tilintarkastusstandardien mukaisesti.

A.	Konsernitilinpäätökset ja muut taloudelliset tiedot

B.	Merkittävät muutokset

X. Tarjousta ja kaupankäynnin kohteeksi ottamista koskevat yksityiskohtaiset tiedot

Tarkoituksena on antaa tietoja arvopapereiden tarjoamisesta ja kaupankäynnin kohteeksi ottamisesta, arvopapereiden jakelusuunnitelmasta ja muista näihin liittyvistä seikoista.

A.	Tarjous ja kaupankäynnin kohteeksi ottaminen

B.	Jakelusuunnitelma

Markkinat

D.	Myyvät arvopapereiden haltijat

E.	Omistuksen laimentuminen (vain osakesidonnaiset arvopaperit)

F.	Liikkeeseenlaskun kustannukset

XI. Lisätiedot

Tarkoituksena on antaa lähinnä sellaisia lakisääteisiä tietoja, joita ei ole annettu muualla esitteessä.

A.	Osakepääoma

B.	Perustamiskirja ja yhtiöjärjestys

C.	Olennaiset sopimukset

D.	Valuuttasäännöstely

E.	Veroseurauksia koskeva varoitus

F.	Osingot ja maksuasiamiehet

G.	Asiantuntijalausunnot

H.	Nähtävillä olevat asiakirjat

I.	Tytäryrityksiä koskevat tiedot.

LIITE II

REKISTERÖINTIASIAKIRJA

I. Hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenten, ylimmän johdon, neuvonantajien ja tilintarkastajien nimet

II. Liikkeeseenlaskijaa koskevat keskeiset tiedot

A.	Valitut taloudelliset tiedot

B.	Pääomarakenne ja velkaantuneisuus

C.	Riskitekijät

III. Yritystä koskevat tiedot

A.	Yrityksen tausta ja kehitys

B.	Liiketoiminnan kuvaus

C.	Organisaatiorakenne

D.	Aineelliset käyttöomaisuushyödykkeet

IV. Toiminnallinen ja taloudellinen katsaus sekä tulevaisuudennäkymät

A.	Liiketoiminnan tulokset

B.	Maksuvalmius ja pääomavarat

C.	Tutkimus ja kehitys, patentit ja lisenssit jne.

D.	Kehityssuunnat

V. Hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenet, ylin johto ja työntekijät

A.	Hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenet ja ylin johto

B.	Palkitseminen

C.	Hallintoneuvoston ja hallituksen toimintatapa

D.	Työntekijät

E.	Osakeomistus

VI. Pääosakkaat ja lähipiiriliiketoimet

A.	Pääosakkaat

B.	Lähipiiriliiketoimet

C.	Asiantuntijoiden ja neuvonantajien sidokset

VII. Taloudelliset tiedot

A.	Konsernitilinpäätökset ja muut taloudelliset tiedot

B.	Merkittävät muutokset

VIII. Lisätiedot

Tarkoituksena on antaa lähinnä sellaisia lakisääteisiä tietoja, joita ei ole annettu muualla esitteessä.

A.	Osakepääoma

B.	Perustamiskirja ja yhtiöjärjestys

C.	Olennaiset sopimukset

D.	Asiantuntijalausunnot

E.	Nähtävillä olevat asiakirjat

F.	Tiedot tytäryrityksistä.

LIITE III

ARVOPAPERILIITE

I. Hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenten, ylimmän johdon, neuvonantajien ja tilintarkastajien nimet

II. Tarjousta koskevat tiedot ja arvioitu aikataulu

Tarkoituksena on antaa tarjousta koskevat keskeiset tiedot ja ilmoittaa tarjoukseen liittyvät keskeiset päivämäärät.

A.	Tarjousta koskevat tiedot

B.	Menetelmä ja arvioitu aikataulu

III. Liikkeeseenlaskijaa koskevat keskeiset tiedot

A.	Pääomarakenne ja velkaantuneisuus

B.	Tarjoamisen syyt ja tulojen käyttö

C.	Riskitekijät

IV. Asiantuntijoiden sidokset

Tarkoituksena on antaa tietoja yrityksen liiketoimista muutoin kuin vakituisesti palkattujen asiantuntijoiden tai neuvonantajien kanssa.

V. Tarjousta ja kaupankäynnin kohteeksi ottamista koskevat yksityiskohtaiset tiedot

Tarkoituksena on antaa tietoja arvopapereiden tarjoamisesta ja kaupankäynnin kohteeksi ottamisesta, arvopapereiden jakelusuunnitelmasta ja muista näihin liittyvistä seikoista.

A.	Tarjous ja kaupankäynnin kohteeksi ottaminen

B.	Jakelusuunnitelma

Markkinat

D.	Myyvät arvopapereiden haltijat

E.	Omistuksen laimentuminen (vain osakesidonnaiset arvopaperit)

F.	Liikkeeseenlaskun kustannukset

VI. Lisätiedot

Tarkoituksena on antaa lähinnä sellaisia lakisääteisiä tietoja, joita ei ole annettu muualla esitteessä.

A.	Valuuttasäännöstely

B.	Veroseurauksia koskeva varoitus

C.	Osingot ja maksuasiamiehet

D.	Asiantuntijalausunnot

E.	Nähtävillä olevat asiakirjat

LIITE IV

Vastaavuustaulukko

(44 artiklassa tarkoitettu)

Direktiivi 2003/71/EY	Tämä asetus
1 artiklan 1 kohta	1 artiklan 1 kohta
1 artiklan 2 kohta lukuun ottamatta 1 artiklan 2 kohdan h alakohtaa	1 artiklan 2 kohta
1 artiklan 2 kohdan h alakohta	1 artiklan 3 kohdan d alakohta
1 artiklan 3 kohta	4 artikla
1 artiklan 4 kohta	1 artiklan 5 kohdan a ja b alakohta
2 artiklan 1 kohta	2 artiklan 1 kohta
2 artiklan 4 kohta	2 artiklan 2 kohta
3 artiklan 1 kohta	3 artiklan 1 kohta
3 artiklan 2 kohdan a alakohta	1 artiklan 3 kohdan a alakohta
3 artiklan 2 kohdan b alakohta	1 artiklan 3 kohdan b alakohta
3 artiklan 2 kohdan c alakohta	1 artiklan 3 kohdan c alakohta
3 artiklan 2 kohdan d alakohta	—
3 artiklan 2 kohdan e alakohta	—
3 artiklan 2 kohdan 2 ja 3 alakohta	5 artikla
3 artiklan 3 kohta	3 artiklan 3 kohta
3 artiklan 4 kohta	1 artiklan 5 kohdan b alakohta
4 artiklan 1 kohdan a alakohta	1 artiklan 3 kohdan e alakohta
4 artiklan 1 kohdan b alakohta	1 artiklan 3 kohdan f alakohta
4 artiklan 1 kohdan c alakohta	1 artiklan 3 kohdan g alakohta
4 artiklan 1 kohdan d alakohta	1 artiklan 3 kohdan h alakohta
4 artiklan 1 kohdan e alakohta	1 artiklan 3 kohdan i alakohta
4 artiklan 1 kohdan 2 ja 5 alakohta	—
4 artiklan 2 kohdan a alakohta	1 artiklan 4 kohdan a alakohta
4 artiklan 2 kohdan b alakohta	1 artiklan 4 kohdan c alakohta
4 artiklan 2 kohdan c alakohta	1 artiklan 4 kohdan d alakohta
4 artiklan 2 kohdan d alakohta	1 artiklan 4 kohdan e alakohta
4 artiklan 2 kohdan e alakohta	1 artiklan 4 kohdan f alakohta
4 artiklan 2 kohdan f alakohta	1 artiklan 4 kohdan g alakohta
4 artiklan 2 kohdan g alakohta	1 artiklan 4 kohdan b alakohta
4 artiklan 2 kohdan h alakohta	1 artiklan 4 kohdan h alakohta
4 artiklan 3 kohta	1 artiklan 6 kohta
5 artiklan 1 kohta	6 artiklan 1 kohta
5 artiklan 2 kohta	7 artikla
5 artiklan 3 kohta	6 artiklan 2 kohta
5 artiklan 4 kohdan 1 alakohta	8 artiklan 1 kohta
5 artiklan 4 kohdan 2 alakohta	8 artiklan 9 kohta
5 artiklan 4 kohdan 3 alakohta	8 artiklan 4 kohta ja 24 artiklan 4 kohta
5 artiklan 5 kohta	13 artiklan 1 kohta
6 artiklan 1 kohta	11 artiklan 1 kohta
6 artiklan 2 kohta	11 artiklan 2 kohta
7 artiklan 1 kohta	13 artiklan 1 kohdan 1 alakohta
7 artiklan 2 kohdan a alakohta	13 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan a alakohta
7 artiklan 2 kohdan b alakohta	13 artiklan 2 kohdan 2 alakohdan b alakohta
7 artiklan 2 kohdan c alakohta	13 artiklan 2 kohdan 2 alakohdan c alakohta
7 artiklan 2 kohdan d alakohta	13 artiklan 2 kohdan 2 alakohdan c alakohta
7 artiklan 2 kohdan e alakohta	15 artikla
7 artiklan 2 kohdan f alakohta	13 artiklan 2 kohdan 2 alakohdan d alakohta
7 artiklan 2 kohdan g alakohta	14 artikla
7 artiklan 3 kohta	13 artiklan 3 kohta
7 artiklan 4 kohta	—
8 artiklan 1 kohta	17 artiklan 1 kohta
8 artiklan 2 kohta	17 artiklan 2 kohta
8 artiklan 3 kohta	17 artiklan 3 kohta
8 artiklan 3 a kohta	17 artiklan 4 kohta
8 artiklan 4 kohta	17 artiklan 5 kohta
8 artiklan 5 kohta	—
9 artiklan 1 kohta	12 artiklan 1 kohta
9 artiklan 2 kohta	12 artiklan 1 kohta
9 artiklan 3 kohta	12 artiklan 1 kohta
9 artiklan 4 kohta	12 artiklan 2 kohta
11 artiklan 1 kohta	18 artiklan 1 kohta
11 artiklan 2 kohta	18 artiklan 2 kohta
11 artiklan 3 kohta	18 artiklan 4 kohta
12 artiklan 1 kohta	10 artiklan 1 kohdan 1 alakohta
12 artiklan 2 kohta	10 artiklan 1 kohdan 2 alakohta
12 artiklan 3 kohta	—
13 artiklan 1 kohta	19 artiklan 1 kohta
13 artiklan 2 kohta	19 artiklan 2 kohta
13 artiklan 3 kohta	19 artiklan 3 kohta
13 artiklan 4 kohta	19 artiklan 4 kohta
13 artiklan 5 kohta	19 artiklan 7 kohta
13 artiklan 6 kohta	19 artiklan 8 kohta
13 artiklan 7 kohta	19 artiklan 10 kohta
14 artiklan 1 kohta	20 artiklan 1 kohta
14 artiklan 2 kohta	20 artiklan 2 kohta
14 artiklan 3 kohta	—
14 artiklan 4 kohta	20 artiklan 5 kohta
14 artiklan 4 a kohta	20 artiklan 6 kohta
14 artiklan 5 kohta	20 artiklan 8 kohta
14 artiklan 6 kohta	20 artiklan 9 kohta
14 artiklan 7 kohta	20 artiklan 10 kohta
14 artiklan 8 kohta	20 artiklan 11 kohta
15 artiklan 1 kohta	21 artiklan 1 kohta
15 artiklan 2 kohta	21 artiklan 2 kohta
15 artiklan 3 kohta	21 artiklan 3 kohta
15 artiklan 4 kohta	21 artiklan 4 kohta
15 artiklan 5 kohta	—
15 artiklan 6 kohta	21 artiklan 5 kohta
15 artiklan 7 kohta	21 artiklan 6 kohta
16 artiklan 1 kohta	22 artiklan 1 kohta
16 artiklan 2 kohta	22 artiklan 2 kohta
16 artiklan 3 kohta	22 artiklan 6 kohta
17 artiklan 1 kohta	23 artiklan 1 kohta
17 artiklan 2 kohta	23 artiklan 2 kohta
18 artiklan 1 kohta	24 artiklan 1 kohta
18 artiklan 2 kohta	24 artiklan 2 kohta
18 artiklan 3 kohdan 1 alakohta	24 artiklan 3 kohta
18 artiklan 3 kohdan 2 alakohta	20 artiklan 5 kohdan 3 alakohta ja 20 artiklan 6 kohta
18 artiklan 4 kohta	24 artiklan 6 kohta
19 artiklan 1 kohta	25 artiklan 1 kohta
19 artiklan 2 kohta	25 artiklan 2 kohta
19 artiklan 3 kohta	25 artiklan 3 kohta
19 artiklan 4 kohta	—
20 artiklan 1 kohta	27 artiklan 1 kohta
20 artiklan 2 kohta	27 artiklan 2 kohta
20 artiklan 3 kohta	27 artiklan 3 kohta
21 artiklan 1 kohta	29 artiklan 1 kohta
21 artiklan 1 a kohta	32 artiklan 1 kohta
21 artiklan 1 b alakohta	32 artiklan 2 kohta
21 artiklan 2 kohta	29 artiklan 2 kohta
21 artiklan 3 kohdan a alakohta	30 artiklan 1 kohdan a alakohta
21 artiklan 3 kohdan b alakohta	30 artiklan 1 kohdan b alakohta
21 artiklan 3 kohdan c alakohta	30 artiklan 1 kohdan c alakohta
21 artiklan 3 kohdan d alakohta	30 artiklan 1 kohdan d alakohta
21 artiklan 3 kohdan e alakohta	30 artiklan 1 kohdan e alakohta
21 artiklan 3 kohdan f alakohta	30 artiklan 1 kohdan f alakohta
21 artiklan 3 kohdan g alakohta	30 artiklan 1 kohdan g alakohta
21 artiklan 3 kohdan h alakohta	30 artiklan 1 kohdan h alakohta
21 artiklan 3 kohdan i alakohta	30 artiklan 1 kohdan i alakohta
21 artiklan 3 kohdan 2 alakohta	30 artiklan 1 kohdan 2 alakohta
21 artiklan 4 kohdan a alakohta	30 artiklan 1 kohdan 1 alakohta
21 artiklan 4 kohdan b alakohta	30 artiklan 1 kohdan m alakohta
21 artiklan 4 kohdan c alakohta	—
21 artiklan 4 kohdan d alakohta	30 artiklan 1 kohdan n alakohta
21 artiklan 4 kohdan 2 alakohta	30 artiklan 1 kohdan 3 alakohta
21 artiklan 5 kohta	29 artiklan 3 kohta ja 30 artiklan 5 kohta
22 artiklan 1 kohta	33 artiklan 2 kohta
22 artiklan 2 kohdan 1 alakohta	31 artiklan 1 kohta
22 artiklan 2 kohdan 2 alakohta	—
22 artiklan 2 kohdan 3 alakohta	31 artiklan 5 kohta
22 artiklan 3 kohta	—
22 artiklan 4 kohta	31 artiklan 6 ja 7 kohta
23 artiklan 1 kohta	35 artiklan 1 kohta
23 artiklan 2 kohta	35 artiklan 2 kohta
24 artikla	43 artikla
24 a artiklan 1 kohta	42 artiklan 2 kohta
24 a artiklan 2 kohta	42 artiklan 4 kohta
24 a artiklan 3 kohta	42 artiklan 1 kohta
24 b artikla	42 artiklan 3 kohta
24 c artikla	42 artiklan 5 kohta
25 artiklan 1 kohta	36 artiklan 1 kohta
25 artiklan 2 kohta	40 artikla
26 artikla	38 artikla
27 artikla	—
28 artikla	—
29 artikla	—
30 artikla	—
31 artikla	46 artikla
32 artikla	47 artikla
33 artikla	47 artikla

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/296

P8_TA(2016)0354

Turvapaikkajärjestelmä: Italian ja Kreikan hyväksi toteutettavat väliaikaiset toimenpiteet *

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. syyskuuta 2016 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Italian ja Kreikan hyväksi toteutettavien kansainvälistä suojelua koskevien väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisesta 22 päivänä syyskuuta 2015 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2015/1601 muuttamisesta (COM(2016)0171 – C8-0133/2016 – 2016/0089(NLE))

(Kuuleminen)

(2018/C 204/42)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2016)0171),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 78 artiklan 3 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0133/2016),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

—	ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0236/2016),

hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Tarkistus 1

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 2 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(2)

Päätöksen (EU) 2015/1601 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti Italiasta ja Kreikasta olisi siirrettävä 26 päivästä syyskuuta 2016 alkaen 54 000 hakijaa muiden jäsenvaltioiden alueelle, ellei komissio viimeistään kyseisenä ajankohtana ehdota 4 artiklan 3 kohdan nojalla, että määrät osoitetaan sellaisen toisen edunsaajajäsenvaltion hyväksi, jossa henkilöiden äkillinen joukoittainen maahantulo on aiheuttanut hätätilanteen.

(2)

Päätöksen (EU) 2015/1601 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti Italiasta ja Kreikasta olisi siirrettävä 26 päivästä syyskuuta 2016 alkaen 54 000 hakijaa muiden jäsenvaltioiden alueelle kyseisessä päätöksessä vahvistettujen määrien mukaisesti (toisin sanoen 12 764 hakijaa Italiasta ja 41 236 hakijaa Kreikasta) , ellei komissio viimeistään kyseisenä ajankohtana ehdota 4 artiklan 3 kohdan nojalla, että määrät osoitetaan sellaisten muiden edunsaajajäsenvaltioiden hyväksi, joissa henkilöiden äkillinen joukoittainen maahantulo on aiheuttanut hätätilanteen.

Tarkistus 2

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 3 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(3)

Päätöksen (EU) 2015/1601 1 artiklan 2 kohdan mukaan komissio seuraa jatkuvasti tilannetta, joka koskee kolmansien maiden kansalaisten joukoittaista tuloa jäsenvaltioihin. Komission olisi tarvittaessa tehtävä ehdotuksia kyseisen päätöksen muuttamiseksi, jotta voidaan ottaa huomioon tilanteen kehitys kentällä ja sen vaikutukset sisäisten siirtojen järjestelmään samoin kuin jäsenvaltioihin, erityisesti etulinjassa oleviin jäsenvaltioihin, kohdistuvan paineen kehittyminen.

Poistetaan.

Tarkistus 3

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(3 a)

Päätöksen (EU) N:o 2015/1601 4 artiklan 1 kohdan c alakohdassa määrätään, että 54 000 hakijaa on siirrettävä. Siirto määritellään tämän päätöksen 2 artiklan e alakohdassa hakijan siirtämiseksi sellaisen jäsenvaltion alueelta, joka on vastuussa hänen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa käsittelystä, siirron kohteena olevan jäsenvaltion alueelle. Siirtoon ei sisälly kansainvälistä suojelua tarvitsevien kolmansien maiden henkilöiden uudelleensijoittaminen tai takaisinotto jäsenvaltion alueelle.

Tarkistus 4

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 3 b kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(3 b)

Olisi oltava Euroopan raja- ja rannikkovartioviraston tehtävä seurata jatkuvasti tilannetta, joka koskee kolmansien maiden kansalaisten joukoittaista tuloa jäsenvaltioihin.

Tarkistus 5

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 4 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(4)

EU:n valtion- tai hallitusten päämiehet sopivat 7 päivänä maaliskuuta tekevänsä työtä tiettyjen periaatteiden pohjalta sellaisen Turkin kanssa tehtävän sopimuksen tekemiseksi, jonka mukaan esimerkiksi jokaista syyrialaista kohtaan, jonka Turkki ottaa takaisin Kreikan saarilta, uudelleensijoitetaan syyrialainen Turkista EU:n jäsenvaltioihin voimassa olevien sitoumusten puitteissa. Kyseisiä periaatteita kehitettiin edelleen EU:n ja Turkin muuttoliikeyhteistyön seuraavia käytännön toimia koskevassa komission tiedonannossa, jossa kehotettiin ryhtymään tarvittaviin toimiin, jotta osa tämänhetkisiin sisäisiä siirtoja koskeviin päätöksiin perustuvista sitoumuksista ja erityisesti kaikki tällä hetkellä osoittamatta olevat 54 000 paikkaa tai osa niistä siirrettäisiin niin kutsuttuun 1:1-järjestelmään.

(4)

EU:n valtion- tai hallitusten päämiehet sopivat 7 päivänä maaliskuuta julkilausumalla tekevänsä työtä tiettyjen periaatteiden pohjalta sellaisen Turkin kanssa tehtävän sopimuksen tekemiseksi, jonka mukaan esimerkiksi jokaista syyrialaista kohtaan, jonka Turkki ottaa takaisin Kreikan saarilta, uudelleensijoitetaan syyrialainen Turkista EU:n jäsenvaltioihin voimassa olevien sitoumusten puitteissa. Tämä 1:1-järjestelmä olisi pantava täytäntöön sotaa ja vainoa pakenevien syyrialaisten suojelemiseksi ja noudattaen täysimääräisesti unionin lainsäädännössä , pakolaisten oikeusasemaa koskevassa 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyssä Geneven yleissopimuksessa ja 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyssä lisäpöytäkirjassa vahvistettua oikeutta hakea turvapaikkaa ja palauttamiskiellon periaatetta .

Tarkistus 6

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 5 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(5)

Uudelleensijoittamisen , humanitaarisen maahanpääsyn tai muiden laillisten kansallisten ja monenvälisten pois Turkista suuntautuvien maahanpääsyjärjestelmien voidaan odottaa helpottavan niihin jäsenvaltioihin kohdistuvaa muuttopainetta , jotka ovat uudelleensijoittamisen edunsaajavaltioita päätöksen (EU) N:o 2015/1601 nojalla, tarjoamalla laillisia ja turvallisia väyliä unioniin ja estämällä sääntöjenvastaista maahantuloa . Tämän vuoksi jäsenvaltioiden solidaarisuustoimet, joihin kuuluu Turkissa olevien selvästi kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien Syyrian kansalaisten maahanpääsy niiden alueelle, olisi otettava huomioon edellä tarkoitettujen 54 000 :n kansainvälistä suojelua hakevan henkilön osalta . Jäsenvaltion Turkista maahan päästämien henkilöiden määrä olisi vähennettävä niiden henkilöiden määrästä, jotka on määrä siirtää kyseiseen jäsenvaltioon päätöksen (EU) N:o 2015/1601 nojalla näiden 54 000 hakijan joukossa.

(5)

Laajamittaista uudelleensijoittamista , humanitaarisen maahanpääsyn tai muiden laillisten kansallisten ja monenvälisten pois Turkista suuntautuvia maahanpääsyjärjestelmiä tarvitaan helpottamaan niihin jäsenvaltioihin kohdistuvaa muuttopainetta tarjoamalla laillisia ja turvallisia väyliä unioniin ja tekemällä sääntöjenvastaisesta maahantulosta tarpeetonta . Tämän vuoksi niitä olisi laajennettava . Tähän mennessä unioniin on siirretty vain hyvin vähäinen määrä syyrialaispakolaisia. Välimeren tilanteesta ja tarpeesta kokonaisvaltaiselle EU:n lähestymistavalle muuttoliikkeeseen 12 päivänä huhtikuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan parlamentti pyysi kehittämään turvapaikanhakijoille ja pakolaisille entistä enemmän turvallisia ja laillisia reittejä unioniin pääsyä varten, mukaan luettuina sitova ja pakollinen uudelleensijoittamista koskeva unionin lainsäädäntökehys, kaikkien jäsenvaltioiden perustamat humanitaarisen maahanpääsyn ohjelmat ja entistä laajempi humanitaaristen viisumien käyttö. Näillä toimenpiteillä olisi täydennettävä päätösten (EU) N:o 2015/1523 ja (EU) N:o 2015/1601 mukaisesti hyväksyttyjä siirtojärjestelmiä.

Tarkistus 7

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 6 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(6)

Maahanpääsyn mekanismeja voivat olla uudelleensijoittaminen, humanitaarinen maahanpääsy ja muut selvästi kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden laillisen maahanpääsyn väylät, esimerkiksi humanitaarisen viisumin ohjelmat, humanitaariset siirrot, perheenyhdistämisen ohjelmat, yksityisen tuen hankkeet, stipendiohjelmat ja työvoiman liikkuvuuden järjestelyt.

(6)

Tarkistus 8

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(6 a)

Neuvoston direktiivissä 2003/86/EY (1 a) todetaan, että perheenyhdistämistä koskevat toimenpiteet olisi hyväksyttävä perheen suojelua ja perhe-elämän kunnioittamista koskevan velvoitteen mukaisesti, joka on kirjattu useisiin kansainvälisen oikeuden säädöksiin. Perheenyhdistämiseen ei sen vuoksi voida soveltaa muita unionin toimia eikä solidaarisuus- tai hätätoimenpiteitä. Jäsenvaltioiden olisi kunnioitettava ja edistettävä sitä kaikissa tapauksissa.

Tarkistus 25

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 6 b kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(6 b)

Monet tällä hetkellä Kreikassa ja Italiassa oleskelevat kansainvälisen suojelun tarpeessa olevat hakijat eivät pysty hyödyntämään siirtojärjestelmää, koska he kuuluvat asetuksen (EU) N:o 604/2013 soveltamisalaan. Jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön asetuksen (EU) N:o 604/2013 mukainen oikeus perheenyhdistämiseen pikaisesti ja nopeutettava haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä koskevien tapausten käsittelyä, jotta kyseiset henkilöt pääsevät perheensä luo mahdollisimman nopeasti.

Tarkistus 9

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 7 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(7)

Tämän päätöksen ei pitäisi vakuttaa sitoumuksiin, jotka jäsenvaltiot ovat tehneet osana neuvostossa 20 päivänä heinäkuuta 2015 kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätelmissä sovittua uudelleensijoitusjärjestelmää, eikä niitä pitäisi ottaa huomioon päätöksen (EU) N:o 2015/1601 mukaisten velvoitteiden täyttämisessä. Tämän vuoksi jäsenvaltio, joka päättää hoitaa päätöksen (EU) N:o 2015/1601 mukaiset velvoitteensa päästämällä Turkissa olevia syyrialaisia maahansa uudelleensijoittamisen kautta, ei voi katsoa tätä tointa osaksi 20 päivänä heinäkuuta 2015 vahvistetun uudelleensijoitusjärjestelmän sitoumuksiaan.

(7)

Tämän päätöksen ei pitäisi vaikuttaa sitoumuksiin, jotka jäsenvaltiot ovat tehneet osana neuvostossa 20 päivänä heinäkuuta 2015 kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätelmissä sovittua uudelleensijoitusjärjestelmää, eikä niitä pitäisi ottaa huomioon päätöksen (EU) N:o 2015/1601 mukaisten velvoitteiden täyttämisessä.

Tarkistus 10

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 8 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(8)

Jotta varmistetaan tilanteen asianmukainen valvonta, jäsenvaltioiden olisi raportoitava kuukausittain komissiolle Turkista niiden alueelle päästetyistä syyrialaisista tämän muutoksen mukaisen mahdollisuuden mukaisesti ja mainittava , minkä järjestelyn (kansallisen vai monenvälisen) mukaisesti henkilö on päästetty maahan ja mikä laillisen maahanpääsyn muoto on kyseessä .

(8)	Jotta varmistetaan tilanteen asianmukainen valvonta, jäsenvaltioiden olisi raportoitava kuukausittain komissiolle Turkista niiden alueelle päästetyistä syyrialaisista, käytetystä maahanpääsyn muodosta ja järjestelystä, jonka osana maahanpääsy on tapahtunut .

Tarkistus 11

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 8 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(8 a)

Uudelleensijoittaminen ei saisi tapahtua siirtojen kustannuksella. Kummatkin ovat tärkeitä yhteisvastuun välineitä. Siirto on jäsenvaltioiden välisen sisäisen yhteisvastuun muoto, kun taas uudelleensijoittaminen ja humanitaarinen maahanpääsy tai muuntyyppinen maahanpääsy ovat ulkoisen yhteisvastuun osoitus suurimman osan pakolaisista vastaanottaville kolmansille maille.

Tarkistus 12

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 8 b kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(8 b)

Ottaen huomioon turvapaikanhakijoiden nykyisen määrän Kreikassa ja Italiaan saapuvien turvapaikanhakijoiden kasvavan määrän on odotettavissa, että kiireellisiä uudelleensijoituspaikkoja tarvitaan tulevaisuudessakin runsaasti.

Tarkistus 13

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 8 c kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(8 c)

UNHCR:n tuoreimpien tietojen mukaan Kreikassa on tällä hetkellä 53 859 kansainvälistä suojelua hakevaa henkilöä, joista suurin osa on syyrialaisia (45 prosenttia), irakilaisia (22 prosenttia ja afganistanilaisia (21 prosenttia). Tulijoiden määrän vähenemisestä huolimatta sekä ottaen huomioon yhteistyöstä Turkin kanssa 18 päivänä maaliskuuta 2016 annetun EU:n valtion- ja hallitusten päämiesten julkilausuman poliittisen luonteen, on hyvin epävarmaa, että Kreikkaan tällä hetkellä saapuvien turvapaikanhakijoiden määrän lasku olisi pysyvä. Toisaalta pakolaiset voivat alkaa käyttää uusia reittejä, kuten keskisen Välimeren reittiä Italiaan, jossa UNHCR:n raporttien mukaan Libyan kautta saapuvien maahanmuuttajien määrä on lisääntynyt 42,5 prosenttia verrattuna samaan ajanjaksoon vuonna 2015. Sen vuoksi on odotettavissa, että siirtopaikkojen tarve säilyy korkeana.

Tarkistus 14

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 8 d kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(8 d)

Komissio ilmoitti 16. maaliskuuta 2016 antamassaan tiedonannossa ”Ensimmäinen kertomus sisäisistä siirroista ja uudelleensijoittamisesta”, että päätöksen (EU) 2015/1601 täytäntöönpanossa on monia puutteita. Jäsenvaltioiden vastaus EASOn yleiseen pyyntöön 374 asiantuntijasta on täysin riittämätön ottaen huomioon Italian ja Kreikan kriittisen tilanteen. Huolimatta siirtokelpoisten ilman saattajaa tulevien alaikäisten lisääntyneestä määrästä turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten joukossa vain hyvin rajallinen määrä heistä on voitu uudelleensijoittaa, vaikka neuvoston päätöksissä uudelleensijoittamisesta määrätään käsittelemään ensisijaisesti haavoittuviin ryhmiin kuuluvat hakijat. Jotkut jäsenvaltiot eivät ole tähän mennessä antaneet käyttöön lainkaan siirtopaikkoja. Vain 18 jäsenvaltiota on lupautunut uudelleensijoittamaan hakijoita Kreikasta ja 19 jäsenvaltiota on lupautunut uudelleensijoittamaan Italiasta tulevia hakijoita. Jotkut kyseisistä jäsenvaltioista ovat antaneet erittäin vähän sisäisten siirtojen vastaanottolupauksia, kun otetaan huomioon niille kohdennettu kokonaismäärä.

Tarkistus 15

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 8 e kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(8 e)

Komissio on käynnistänyt rikkomismenettelyjä Italiaa ja Kreikkaa vastaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 603/2013 (1 a) täytäntöönpanosta ja Kreikkaa vastaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2013/33/EU (1 b) liittyen. Oikeudellisia toimia ei kuitenkaan ole käynnistetty niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät noudata päätöksessä (EU) 2015/1601 asetettuja velvoitteita.

Tarkistus 16

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 8 f kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(8 f)

Siirron kohteena olevien jäsenvaltioiden on pantava täysimääräisesti täytäntöön päätösten (EU) N:o 2015/1523 ja (EU) N:o 2015/1601 mukaiset velvoitteensa lieventääkseen etulinjan jäsenvaltioiden paineita. Siirron kohteena olevien jäsenvaltioiden olisi pikaisesti ja merkittävästi tehostettava toimiaan, joilla vastataan kiireelliseen humanitaariseen tilanteeseen Kreikassa, ja estettävä tilanteen paheneminen Italiassa. Tähän mennessä jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön noin 7 prosenttia siirtopaikoista. Viidenteen päivään kesäkuuta 2016 mennessä ainoastaan 793 henkilöä Italiasta ja 2 033 henkilöä Kreikasta on tosiasiallisesti siirretty. Komissio korosti 16 päivänä maaliskuuta 2016 antamassaan siirtoa ja uudelleensijoittamista koskevassa ensimmäisessä kertomuksessa, että jäsenvaltioiden olisi saavutettava kuukausittain ainakin 5 680 henkilön siirtoaste voidakseen täyttää siirtämistä koskevat velvoitteensa kahden vuoden määräajan kuluessa.

Tarkistus 17

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 8 g kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(8 g)

Afganistanilaisten olisi oltava oikeutettuja päätöksen (EU) N:o 2015/1601 mukaiseen siirtoon. Vuonna 2015 afganistanilaisten tekemien turvapaikkahakemusten määrä unionissa saavutti ennennäkemättömät 180 000 hakemusta, mikä teki afganistanilaisista toiseksi suurimman unioniin pyrkivien turvapaikanhakijoiden ryhmän kyseisenä vuonna. Ylivoimaisesti suurin määrä heitä saapuu Kreikkaan. Monet heistä ovat ilman saattajaa olevia alaikäisiä. Heillä on erityisiä suojelutarpeita, joihin Kreikka ei pysty jatkuvan akuutin turvapaikanhakijapaineen vuoksi vastaamaan. Afganistanin heikkenevä turvallisuustilanne sekä ennätysmäinen terrori-iskujen ja siviiliuhrien määrä vuonna 2015 ovat nostaneet merkittävästi afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden hyväksymisastetta unionissa, niin että määrä on kasvanut 43 prosentista vuonna 2014 aina 66 prosenttiin vuonna 2015 Eurostatin tietojen mukaan.

Tarkistus 18

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 14 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(14)	Tilanteen kiireellisyys huomioon ottaen tämän päätöksen olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

(14)	Tämän päätöksen olisi tultava voimaan välittömästi sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tarkistus 19

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – - 1 alakohta (uusi)

Päätös (EU) N:o 2015/1601

3 artikla – 2 kohta

Nykyinen teksti	Tarkistus
	-1. Korvataan 3 artiklan 2 kohta seuraavasti:
2. Tähän päätökseen perustuvaa siirtoa sovelletaan ainoastaan hakijoihin, jolla on sellainen kansalaisuus, jonka kohdalla kansainvälistä suojelua koskevien myönteisten päätösten osuus verrattuna kaikkiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU [1] III luvussa tarkoitetuista kansainvälistä suojelua koskevista hakemuksista tehtyihin ensimmäisiin päätöksiin on Eurostatin viimeisimpien saatavilla olevien unionin laajuista keskiarvoa koskevien päivitettyjen neljännesvuositietojen mukaan vähintään 75 prosenttia. Kansalaisuudettomien henkilöiden osalta otetaan huomioon entinen vakituinen asuinmaa. Päivitetyt neljännesvuositiedot otetaan huomioon ainoastaan sellaisten hakijoiden kohdalla, joita ei jo ole yksilöity hakijoiksi, jotka voitaisiin siirtää tämän päätöksen 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti.	”2. Tähän päätökseen perustuvaa siirtoa sovelletaan ainoastaan hakijoihin, jotka ovat Syyrian, Irakin, Eritrean tai Afganistanin kansalaisia tai joilla on sellainen kansalaisuus, jonka kohdalla kansainvälistä suojelua koskevien myönteisten päätösten osuus verrattuna kaikkiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU [1] III luvussa tarkoitetuista kansainvälistä suojelua koskevista hakemuksista tehtyihin ensimmäisiin päätöksiin on Eurostatin viimeisimpien saatavilla olevien unionin laajuista keskiarvoa koskevien päivitettyjen neljännesvuositietojen mukaan vähintään 75 prosenttia. Kansalaisuudettomien henkilöiden osalta otetaan huomioon entinen vakituinen asuinmaa. Päivitetyt neljännesvuositiedot otetaan huomioon ainoastaan sellaisten hakijoiden kohdalla, joita ei jo ole yksilöity hakijoiksi, jotka voitaisiin siirtää tämän päätöksen 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti.”

Tarkistus 20

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta

Päätös (EU) N:o 2015/1601

4 artikla – 3 a kohta

Komission teksti	Tarkistus
Lisätään päätöksen (EU) N:o 2015/1601 4 artiklaan 3 a kohta seuraavasti:	Poistetaan.
”3 a. Edellä 1 kohdan c kohdassa tarkoitettujen hakijoiden sisäisten siirtojen osalta se, että jäsenvaltiot päästävät alueelleen Turkissa olevia Syyrian kansalaisia selvästi kansainvälisen suojelun tarpeessa oleville henkilöille tarkoitettujen laillista maahanpääsyä koskevien kansallisten tai monenvälisten järjestelyjen osana, lukuun ottamatta neuvostossa 20 päivänä heinäkuuta 2015 kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätelmissä tarkoitettua uudelleensijoitusjärjestelmää, johtaa kyseisen jäsenvaltion velvoitteen vähentymiseen vastaavasti.
Kuhunkin tällaiseen lailliseen maahantuloon, joka johtaa sisäisiä siirtoja koskevien velvoitteiden vähentymiseen, sovelletaan 10 artiklaa soveltuvin osin.
Jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle kuukausittain tätä kohtaa sovellettaessa laillisesti maahan päästettyjen henkilöiden määrästä ja ilmoitettava, minkätyyppisen järjestelyn osana maahanpääsy on tapahtunut ja mitä laillisen maahanpääsyn muotoa on käytetty.”

Tarkistus 21

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi)

Päätös (EU) N:o 2015/1601

5 artikla – 2 kohta

Nykyinen teksti

Tarkistus

1 a.	Korvataan 5 artiklan 2 kohta seuraavasti:

2. Jäsenvaltioiden on säännöllisin väliajoin ja vähintään joka kolmas kuukausi ilmoitettava niiden hakijoiden määrä, jotka voidaan siirtää nopeasti niiden alueelle, sekä kaikki muut olennaiset tiedot.

”2. Jäsenvaltioiden on säännöllisin väliajoin ja vähintään joka kolmas kuukausi ilmoitettava niiden hakijoiden määrä, jotka voidaan siirtää nopeasti niiden alueelle, sekä kaikki muut olennaiset tiedot. Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön vähintään kolmasosa siirtopaikoistaan 31 päivään joulukuuta 2016 mennessä.”

Tarkistus 22

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 1 b alakohta (uusi)

Päätös (EU) N:o 2015/1601

5 artikla – 4 kohta

Nykyinen teksti

Tarkistus

1 b.	Korvataan 5 artiklan 4 kohta seuraavasti:

4. Siirron kohteena olevan jäsenvaltion annettua hyväksyntänsä Italian ja Kreikan on tehtävä EASOa kuullen mahdollisimman pian päätös kunkin yksilöidyn hakijan siirtämisestä tiettyyn siirron kohteena olevaan jäsenvaltioon ja ilmoitettava tästä hakijalle 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Siirron kohteena oleva jäsenvaltio voi päättää olla hyväksymättä hakijan siirtämistä ainoastaan tämän artiklan 7 kohdassa tarkoitetuista perustelluista syistä.

”4. Siirron kohteena olevan jäsenvaltion annettua hyväksyntänsä Italian ja Kreikan on tehtävä EASOa kuullen mahdollisimman pian päätös kunkin yksilöidyn hakijan siirtämisestä tiettyyn siirron kohteena olevaan jäsenvaltioon ja ilmoitettava tästä hakijalle 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Siirron kohteena oleva jäsenvaltio voi päättää olla hyväksymättä hakijan siirtämistä ainoastaan tämän artiklan 7 kohdassa tarkoitetuista perustelluista syistä. Jos siirron kohteena oleva jäsenvaltio ei hyväksy siirtoa kahden viikon kuluessa, kyseisen jäsenvaltion katsotaan antaneen hyväksyntänsä.”

Tarkistus 23

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 1 c alakohta (uusi)

Päätös (EU) N:o 2015/1601

5 artikla – 10 kohta

Nykyinen teksti

Tarkistus

1 c.	Korvataan 5 artiklan 10 kohta seuraavasti:

10. Tämän artiklan mukainen siirtomenettely on saatettava päätökseen mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kahden kuukauden kuluessa 2 kohdassa tarkoitetusta siirron kohteena olevan jäsenvaltion antamasta ilmoituksesta , jollei 4 kohdassa tarkoitettua siirron kohteena olevan jäsenvaltion hyväksyntää anneta alle kaksi viikkoa ennen kyseisen kahden kuukauden määräajan umpeutumista . Siinä tapauksessa siirtomenettelyn päätökseen saattamisen määräaikaa voidaan jatkaa enintään kahdella viikolla. Lisäksi määräaikaa voidaan tarvittaessa jatkaa vielä neljällä viikolla, jos Italia tai Kreikka esittää siirrolle objektiivisesti perusteltuja käytännön esteitä.

”10. Tämän artiklan mukainen siirtomenettely on saatettava päätökseen mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kahden kuukauden kuluessa 2 kohdassa tarkoitetusta siirron kohteena olevan jäsenvaltion antamasta ilmoituksesta. Määräaikaa voidaan tarvittaessa jatkaa neljällä viikolla, jos Italia tai Kreikka esittää siirrolle objektiivisesti perusteltuja käytännön esteitä.”

(1 a) Neuvoston direktiivi 2003/86/EY, annettu 22 päivänä syyskuuta 2003, oikeudesta perheenyhdistämiseen (EUVL L 251, 3.10.2003, s. 12).

(1 a) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 603/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, Eurodac-järjestelmän perustamisesta sormenjälkien vertailua varten kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 604/2013 tehokkaaksi soveltamiseksi sekä jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten ja Europolin esittämistä, Eurodac-tietoihin lainvalvontatarkoituksessa tehtäviä vertailuja koskevista pyynnöistä sekä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaavan eurooppalaisen viraston perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1077/2011 muuttamisesta (uudelleenlaadittu) (EUVL L 180, 29.6.2013, s. 1).

(1 b) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/33/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista (EUVL L 180, 29.6.2013, s. 96).

13.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/308

P8_TA(2016)0355

Jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivat *

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. syyskuuta 2016 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (COM(2016)0071 – C8-0098/2016 – 2016/0043(NLE))

(Kuuleminen)

(2018/C 204/43)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2016)0071),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 148 artiklan 2 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0098/2016),

—	ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2015 vahvistamansa kannan ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (1),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

—	ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0247/2016),

hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Tarkistus 1

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan - 1 kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(-1)

Neuvosto päätti päätöksellään (EU) 2015/1848 (1 a) jälleen kerran jättää huomiotta parlamentin 8 päivänä heinäkuuta 2015 antaman päätöslauselman. Neuvoston lähestymistapa ei ole perussopimusten hengen mukainen, se heikentää unionin toimielinten yhteistyötä ja kasvattaa demokratiavajetta unionin kansalaisia kohtaan. Parlamentti pitää neuvoston lähestymistapaa erittään valitettavana ja korostaa, että parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma olisi otettava huomioon.

Tarkistus 2

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 1 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 145 artiklassa määrätään, että jäsenvaltiot ja unioni pyrkivät kehittämään yhteensovitettua työllisyysstrategiaa ja erityisesti edistämään ammattitaitoisen, koulutetun ja mukautumiskykyisen työvoiman sekä talouden muutoksiin reagoivien työmarkkinoiden kehittymistä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklassa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. SEUT-sopimuksen 9 ja 10 artiklan mukaan unionin on politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huolehdittava osallistavista ja yhteensovitetuista työmarkkinoista, jotka kykenevät vastaamaan työttömyyden vakaviin vaikutuksiin, turvattava korkea työllisyysaste, varmistettava ihmisarvoiset työolot kaikkialla unionissa, mukaan luettuna riittävä palkka, ja taattava riittävä sosiaalinen suojelu työmarkkinasäännösten, työehtosopimusten ja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti sekä tarjottava korkeatasoinen koulutus ja torjuttava kaikenlainen sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon, vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä.

Tarkistus 3

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 2 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(2)

Komission esittämän ”Eurooppa 2020” -strategian avulla unioni pystyy ohjaamaan taloutensa kohti älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua yhdistettynä työllisyyden, tuottavuuden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden korkeaan tasoon. Asianomaisten suuntaviivojen alla luetellut viisi yleistavoitetta muodostavat yhteiset jäsenvaltioiden toimia ohjaavat tavoitteet, ja niissä otetaan huomioon jäsenvaltioiden suhteelliset lähtökohdat ja kansalliset olosuhteet sekä unionin lähtökohdat ja olosuhteet. Euroopan työllisyysstrategia on keskeisessä asemassa pantaessa täytäntöön uuteen strategiaan sisältyviä työllisyys- ja työmarkkinatavoitteita .

(2)

Komission esittämän ”Eurooppa 2020” -strategian olisi annettava unionille mahdollisuus ohjata taloutensa kohti älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua yhdistettynä työllisyyden, tuottavuuden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden korkeaan tasoon. Unioni tarvitsee kokonaisvaltaisia politiikkatoimia ja julkisia investointeja, joilla torjutaan työttömyyttä ja köyhyyttä. Työllisyyden ja Eurooppa 2020 -strategian sosiaalisten indikaattorien kehitys on tähän mennessä ollut erittäin huolestuttavaa, sillä köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten lukumäärä on noussut viidellä miljoonalla sen sijaan, että se olisi laskenut, joissakin maissa työttömyysaste ei ole vielä palannut kriisiä edeltävälle tasolle ja joissakin jäsenvaltioissa työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten (NEET) osuus on yli 20 prosenttia ja koulunsa keskeyttäneiden osuus jopa 23 prosenttia. Euroopan työllisyysstrategia on keskeisessä asemassa pantaessa täytäntöön uuteen kasvustrategiaan sisältyviä työllisyyttä, sosiaalista osallisuutta ja työmarkkinoita koskevia tavoitteita. Nämä tavoitteita ei kuitenkaan ole saavutettu ja jäsenvaltioiden on toteutettava tehokkaampia toimia odotettujen tulosten saamiseksi. Eurooppa 2020 -strategian toteuttaminen työllisyyspolitiikassa ja sosiaalialalla on edelleen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan keskeinen tavoite.

Tarkistus 4

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 3 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(3)

Nämä yhdennetyt suuntaviivat ovat Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisia. Jäsenvaltioille annetaan niissä täsmällisiä ohjeita niiden kansallisten uudistusohjelmien määrittelemisestä ja uudistusten toteuttamisesta siten, että niissä otetaan huomioon keskinäinen riippuvuus ja että ne ovat vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisia. Työllisyyspolitiikan suuntaviivojen olisi oltava perustana maakohtaisille suosituksille , joita neuvosto voi antaa jäsenvaltioille SEUT-sopimuksen 148 artiklan 4 kohdan nojalla rinnakkain jäsenvaltioille SEUT-sopimuksen 121 artiklan 2 kohdan nojalla annettujen maakohtaisten suositusten kanssa. Työllisyyspolitiikan suuntaviivojen olisi myös oltava perustana yhteiselle työllisyysraportille, jonka neuvosto ja Euroopan komissio antavat vuosittain Eurooppa-neuvostolle.

(3)

Näiden yhdennettyjen suuntaviivojen olisi oltava Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisia. Jäsenvaltioille annetaan niissä täsmällisiä ohjeita niiden kansallisten uudistusohjelmien määrittelemisestä ja uudistusten toteuttamisesta siten, että niissä otetaan huomioon keskinäinen riippuvuus ja että ne ovat vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisia. Työllisyyspolitiikan suuntaviivat olisi otettava huomioon kaikissa maakohtaisissa suosituksissa , joita neuvosto voi antaa jäsenvaltioille Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 148 artiklan 4 kohdan nojalla , huolehtien tasapainosta jäsenvaltioille kyseisen perussopimuksen 121 artiklan 2 kohdan nojalla annettujen maakohtaisten suositusten kanssa. Maakohtaisissa suosituksissa olisi tarvittaessa otettava huomioon taloudellisten indikaattoreiden lisäksi myös työllisyyttä koskevat ja sosiaaliset indikaattorit ja arvioitava ennakkoon toteutettavat uudistukset ja niiden vaikutukset kansalaisiin. Työllisyyspolitiikan suuntaviivat olisi vahvistettava tiiviissä yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa ja niiden olisi oltava perustana yhteiselle työllisyysraportille, jonka neuvosto ja Euroopan komissio antavat vuosittain Eurooppa-neuvostolle. Nämä kolme työllisyysindikaattoria eli työssäkäyntiaste, nuorisotyöttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys sisällytettiin äskettäin makrotalouden epätasapainoa koskevaan menettelyyn ja Euroopan parlamentti kehotti 25 päivänä helmikuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa (1a) tekemään asianomaisissa jäsenvaltioissa näiden indikaattorien pohjalta perusteellisia analyyseja ja varmistamaan, että ehdotetaan ja valvotaan taloudellisia, työmarkkinoita koskevia ja sosiaalisia uudistuksia.

Tarkistus 5

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 4 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(4)

Yhteiseen työllisyysraporttiin sisältyvä jäsenvaltioiden kansallisten uudistusohjelmien tarkastelu osoittaa, että jäsenvaltioiden olisi jatkettava toimia painopistealueilla, joita ovat työvoimaosuuden nostaminen ja rakennetyöttömyyden vähentäminen, työvoimamarkkinoiden tarpeita vastaavan ammattitaitoisen työvoiman kehittäminen, työn laadun ja elinikäisen oppimisen edistäminen, koulutusjärjestelmien tulosten parantaminen kaikilla tasoilla ja korkea-asteen koulutukseen osallistumisen lisääminen, yhteiskunnallisen osallisuuden edistäminen ja köyhyyden torjuminen.

(4)

Yhteiseen työllisyysraporttiin sisältyvä jäsenvaltioiden kansallisten uudistusohjelmien tarkastelu osoittaa, että jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon Euroopan parlamentin suositukset vuotuisesta kasvuselvityksestä, maakohtaiset suositukset sekä työllisyyspolitiikan suuntaviiva ja jatkettava toimia painopistealueilla, joita ovat työvoimaosuuden nostaminen ja rakennetyöttömyyden vähentäminen luomalla työpaikkoja , toimivien dynaamisten ja osallistavien työmarkkinoiden tukeminen, työmarkkinoiden tarpeita vastaavan ammattitaitoisen työvoiman kehittäminen, ihmisarvoisen työn ja elinikäisen oppimisen edistäminen, koulutusjärjestelmien tulosten parantaminen kaikilla tasoilla ja korkea-asteen koulutukseen osallistumisen lisääminen, yhteiskunnallisen osallisuuden edistäminen ja perhe-elämän ja ammatillisen elämän tarpeiden yhteensovittaminen, kaikenlaisen syrjinnän vastustaminen ja köyhyyden , erityisesti lasten köyhyyden, torjuminen sekä ikääntyvän väestönosan valmiuksien parantaminen .

Tarkistus 6

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(6 a)

Unionin kansalaista 120 miljoonaa – noin neljännes – on vaarassa ajautua köyhyyteen ja syrjäytyä sosiaalisesti. Tämä hätätilanne, jolle on myös tyypillistä yhä useampien unionin kansalaisten työttömyys, edellyttää, että komissio toteuttaa toimenpiteitä, joilla jäsenvaltioita kannustetaan kehittämään kansallisia vähimmäisperustulojärjestelmiä, jotta näille kansalaisille voidaan taata ihmisarvoiset elinolot.

Tarkistus 7

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta

Komission teksti	Tarkistus
Jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista 5 päivänä lokakuuta 2015 hyväksytyn neuvoston päätöksen (4) liitteessä vahvistetut jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivat pidetään voimassa vuonna 2016, ja jäsenvaltioiden on otettava ne huomioon työllisyyspolitiikassaan .	Hyväksytään liitteessä olevat jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivat. Jäsenvaltioiden on otettava huomioon nämä suuntaviivat työllisyyspolitiikassaan ja uudistusohjelmissaan, joista annetaan selvitys Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 148 artiklan 3 kohdan mukaisesti .

Tarkistus 8

Ehdotus päätökseksi

Liite (uusi)

Komission teksti	Tarkistus
	Suuntaviiva 5: Työvoiman kysynnän lisääminen
	Jäsenvaltioiden olisi yhteistyössä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa käsiteltävä tehokkaasti ja viipymättä erittäin vakavaa työttömyysongelmaa ja edistettävä kestävien ja laadukkaiden työpaikkojen luomista ja investoitava siihen, käsiteltävä riskiryhmien esteettömyyttä ja vähennettävä tekijöitä, jotka estävät yrityksiä palkkaamasta ihmisiä kaikilla taitotasoilla ja kaikilla työmarkkinoiden aloilla, myös byrokratiaa poistamalla, kunnioittaen työ- ja sosiaalinormeja, edistettävä nuorten yrittäjyyttä ja erityisesti tuettava mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten perustamista ja kasvua sekä naisten että miesten työllisyysasteen nostamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi aktiivisesti edistettävä muun muassa vihreän, valkoisen ja sinisen sektorin työpaikkoja sekä yhteisötaloutta ja kannustettava sosiaalisiin innovaatioihin.
	Verorasitus olisi siirrettävä työstä muihin verotuslähteisiin, jotka eivät ole niin haitallisia työllisyyden ja kasvun kannalta, mutta samalla olisi suojattava verotuloja riittävää sosiaalista suojelua ja julkisiin investointeihin, innovointiin ja työpaikkojen luomiseen suunnattuja maksuja varten. Työn verotuksen alennukset olisi kohdistettava verorasituksen asianmukaisiin komponentteihin, syrjinnän torjumiseen ja sellaisten tekijöiden poistamiseen, jotka estävät eivätkä kannusta osallistumista työmarkkinoille, etenkin vammaisten henkilöiden ja niiden osalta, jotka ovat kauimpana työmarkkinoista, ja samalla olisi noudatettava voimassa olevia työelämän normeja.
	Toimintalinjat, joilla varmistetaan, että palkoilla on mahdollista saavuttaa riittävä toimeentulo, ovat edelleen tärkeitä sekä työpaikkojen luomiseksi että köyhyyden vähentämiseksi unionissa. Jäsenvaltioiden olisi siksi yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa noudatettava sellaisia palkanmuodostusmekanismeja ja kannustettava sellaisiin palkanmuodostusmekanismeihin, joilla mahdollistetaan reaalipalkkojen reagointi tuottavuuden kehitykseen ja autetaan korjaamaan aiemmat eroavuudet ruokkimatta deflaatiopaineita. Näillä mekanismeilla olisi varmistettava riittävät resurssit perustarpeiden tyydyttämiseen, kun otetaan huomioon kunkin jäsenvaltion omat köyhyysindikaattorit. Tässä yhteydessä olisi asianmukaisesti arvioitava osaamiserot ja paikallisten työmarkkinaolosuhteiden erot, jotta voidaan taata kohtuulliseen toimeentuloon riittävä palkkataso kaikkialla unionissa. Asettaessaan vähimmäispalkkoja kansallisen lainsäädännön ja kansallisten käytäntöjen mukaisesti jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten olisi varmistettava niiden riittävyys ja otettava huomioon niiden vaikutus työssäkäyvien köyhyyteen, kotitalouksien tuloihin, kokonaiskysyntään, työpaikkojen luomiseen ja kilpailukykyyn.
	Jäsenvaltioiden olisi vähennettävä byrokratiaa pienten ja keskisuurten yritysten rasituksen keventämiseksi, sillä nämä edistävät huomattavasti työpaikkojen luomista.
	Suuntaviiva 6: Työvoiman tarjonnan ja osaamisen parantaminen
	Jäsenvaltioiden olisi edistettävä kestävää tuottavuutta ja laadukasta työllistettävyyttä tarjoamalla asianmukaisia tietoja ja taitoja, jotka ovat kaikkien saavutettavissa ja käytettävissä. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä terveydenhuoltoon, sosiaalipalveluihin ja liikennepalveluihin, joilla on tai joilla tulee olemaan keskipitkällä aikavälillä pulaa työntekijöistä. Jäsenvaltioiden olisi tehtävä vaikuttavia investointeja laadukkaisiin ja osallistaviin yleissivistävän koulutuksen järjestelmiin varhaisesta iästä alkaen ja ammatillisen koulutuksen järjestelmiin ja parannettava niiden tehokkuutta ja toimivuutta työvoiman osaamis- ja taitotason kohottamiseksi ja taitojen monipuolisuuden lisäämiseksi, jotta työntekijät pystyvät paremmin ennakoimaan dynaamisten työmarkkinoiden nopeasti muuttuvia tarpeita ja vastaamaan niihin yhä digitaalisemmaksi muuttuvassa taloudessa. Tämän vuoksi olisi otettava huomioon, että ”pehmeät taidot”, kuten viestintätaidot, ovat muuttumassa entistä tärkeämmiksi monissa ammateissa.
	Jäsenvaltioiden olisi edistettävä nuorten yrittäjyyttä muun muassa järjestämällä vapaaehtoisia yrittäjyyskursseja ja kannustamalla opiskelijoita perustamaan yrityksiä lukioissa ja korkeakouluissa. Jäsenvaltioiden olisi yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa tehostettava pyrkimyksiä, joilla nuoria estetään keskeyttämästä koulunkäyntiä ja joilla varmistetaan joustavampi siirtyminen koulutuksesta työelämään, parannetaan laadukkaan aikuiskoulutuksen saatavuutta ja poistetaan sen tiellä olevia esteitä kaikkien kohdalla sekä kiinnitetään erityistä huomiota riskiryhmiin ja niiden tarpeisiin tarjoamalla uudelleenkouluttautumista, jos työpaikkojen menetykset ja työmarkkinoiden muutokset edellyttävät aktiivista paluuta työmarkkinoille. Samanaikaisesti jäsenvaltioiden olisi pantava täytäntöön aktiivista ikääntymistä koskevia strategioita, jotta mahdollistetaan pysyminen terveenä työelämässä todelliseen eläkeikään asti.
	Varmistaessaan jatkuvasti muuttuvien työmarkkinoiden vaatiman taitotason ja tukiessaan aikuiskoulutusohjelmien lisäksi muutakin koulutusta jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon, että myös matalan taitotason työpaikkoja tarvitaan ja että korkeasti koulutettujen työllistymismahdollisuudet ovat paremmat kuin keskitason tai matalan tason koulutuksen saaneiden.
	Kohtuuhintaisen ja laadukkaan varhaiskasvatuksen ja päivähoidon saatavuuden olisi oltava ensisijaista laaja-alaisessa politiikassa ja investoinneissa, jotka liittyvät perheiden ja vanhempien tuki- ja yhteensovittamistoimenpiteisiin, joilla autetaan vanhempia työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisessa, jotta voidaan ehkäistä koulunkäynnin keskeyttämistä ja lisätä nuorten mahdollisuuksia työmarkkinoilla.
	Työttömyyttä, erityisesti pitkäaikaistyöttömyyttä ja alueellista korkeaa työttömyyttä, koskeva ongelma olisi ratkaistava tehokkaasti ja nopeasti, ja sitä olisi ehkäistävä kysyntä- ja tarjontapuolen toimenpiteiden yhdistelmällä. Pitkäaikaistyöttömien lukumäärään ja osaamisen kysynnän ja tarjonnan kohtaannon sekä osaamisen vanhentumisen ongelmaan olisi puututtava kattavilla ja toisiaan vahvistavilla strategioilla, myös antamalla yksilöllistä ja tarpeisiin perustuvaa aktiivista tukea ja tarjoamalla asianmukaisia sosiaaliturvajärjestelmiä pitkäaikaistyöttömille työmarkkinoille palaamista varten tietoon perustuvalla ja vastuullisella tavalla. Nuorisotyöttömyyteen olisi puututtava kattavasti yleisellä nuorisotyöttömyysstrategialla. Siihen sisältyy investoiminen aloille, joilla voidaan luoda laadukkaita työpaikkoja nuorille, ja antamalla nuorisotukipalvelujen, koulutuksen tarjoajien, nuorisojärjestöjen ja julkisten työvoimapalvelujen kaltaisille toimijoille tarvittavat välineet, jotta ne voivat panna täysimittaisesti ja johdonmukaisesti täytäntöön nuorisotakuun toteuttamista koskevat kansalliset suunnitelmansa, sekä myös siten, että jäsenvaltiot ottavat tarjolla olevat resurssit ripeästi käyttöön. Lisäksi olisi helpotettava rahoituksen saatavuutta niille, jotka päättävät ryhtyä yrittäjiksi, tehokkaamman tiedottamisen kautta ja vähentämällä liiallista byrokratiaa sekä tarjoamalla mahdollisuuksia muuttaa useiden kuukausien työttömyyskorvaukset etukäteen annettavaksi avustukseksi uusyrityksen perustamiseen liiketoimintasuunnitelman esittämisen jälkeen ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
	Jäsenvaltioiden olisi otettava työttömyyden torjuntaa koskevien toimenpiteiden laatimisessa ja toteutuksessa huomioon paikalliset ja alueelliset erot ja tehtävä yhteistyötä paikallisten työnvälitystoimistojen kanssa.
	Koulutusjärjestelmien rakenteellisiin heikkouksiin olisi puututtava, jotta varmistetaan laadukkaat oppimistulokset ja ehkäistään ja torjutaan koulunkäynnin keskeyttämistä ja edistetään kattavaa ja laadukasta koulutusta aina perustasolta lähtien. Siihen tarvitaan joustavia ja käytännöllisiä koulutusjärjestelmiä. Jäsenvaltioiden olisi yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa kohotettava oppimistulosten laatua huolehtimalla siitä, että koulutus on kaikkien saatavilla, perustamalla ja parantamalla teorian ja käytännön yhdistäviä oppimisjärjestelmiä, jotka on mukautettu jäsenvaltioiden tarpeisiin, päivittämällä ammatillista koulutusta ja esimerkiksi Europassin kaltaisia jo olemassa olevia puitteita sekä turvaamalla tarvittaessa asianmukainen uudelleenkouluttautuminen ja virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella hankittujen taitojen tunnustaminen. Koulutuksen ja työmarkkinoiden välisiä yhteyksiä olisi lujitettava, ja olisi varmistettava, että koulutus on riittävän laaja-alaista tarjotakseen ihmisille elinikäisen työllistettävyyden vankan perustan.
	Jäsenvaltioiden olisi mukautettava koulutusjärjestelmänsä vastaamaan paremmin työmarkkinoita, jotta siirtyminen koulutuksesta työelämään helpottuu. Erityisesti digitalisaation ja uusien teknologioiden yhteydessä vihreät työpaikat ja terveydenhuolto ovat hyvin tärkeitä.
	Syrjintää työmarkkinoilla ja pääsyssä työmarkkinoille on edelleen vähennettävä, erityisesti syrjintää tai eristämistä kohtaavien ryhmien, kuten naisten, ikääntyvien työntekijöiden, nuorten, vammaisten ja laillisten maahanmuuttajien osalta. Työmarkkinoilla on varmistettava sukupuolten tasa-arvo, myös samapalkkaisuus, sekä kohtuuhintaisen ja laadukkaan varhaiskasvatuksen ja päivähoidon saatavuus ja joustavuus, joka on välttämätöntä niiden henkilöiden syrjäytymisen ehkäisemiseksi, joiden työura katkeaa välillä perhevastuiden, kuten omaishoitajana toimimisen, vuoksi. Tähän liittyen jäsenvaltioiden olisi purettava naisten johtokuntapaikkoja koskevan direktiivin umpikuja.
	Tässä suhteessa jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon, että naisten kohdalla työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten osuus on suurempi kuin miesten kohdalla ja että nuorten jääminen työelämän ja koulutuksen ulkopuolelle on lähinnä seurausta nuorisotyöttömyyden kasvusta mutta myös sellaisten koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten osuuden kasvusta, jotka eivät aktiivisesti hae työtä.
	Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä Euroopan sosiaalirahaston ja unionin muiden rahastojen tukea täysimääräisesti, tehokkaasti ja tuloksellisesti köyhyyden torjumiseksi ja laadukkaan työllisyyden, sosiaaliseen osallisuuden, koulutuksen, julkishallinnon ja julkisten palveluiden edistämiseksi. Euroopan strategisten investointien rahasto ja sen investointijärjestelyt olisi myös otettava käyttöön, jotta varmistetaan laadukkaiden työpaikkojen luominen ja sellaisten taitojen tarjoaminen työntekijöille, joita tarvitaan unionin siirtyessä kohti kestävän kasvun mallia.
	Suuntaviiva 7: Työmarkkinoiden toiminnan parantaminen
	Jäsenvaltioiden olisi vähennettävä työmarkkinoiden segmentoitumista torjumalla epävarmoja työsuhteita, vajaatyöllisyyttä, pimeää työtä ja nollatuntisopimuksia. Työsuhdeturvasääntöjen ja -laitosten olisi taattava asianmukainen rekrytointiympäristö ja tarjottava samalla riittävä suojan taso työssä oleville ja työtä etsiville taikka tilapäisessä, osa-aikaisessa tai epätyypillisessä työssä oleville tai itsenäisinä ammatinharjoittajina toimiville, siten että työmarkkinaosapuolet ovat aktiivisesti mukana ja että edistetään keskitettyjä sopimusneuvotteluja. Olisi varmistettava laadukkaat työpaikat kaikille siltä osin kuin on kyse sosioekonomisesta turvallisuudesta, kestävyydestä, asianmukaisista palkoista, työelämän oikeuksista, asianmukaisista työoloista (työterveys ja -turvallisuus mukaan luettuna), sosiaaliturvasta, sukupuolten tasa-arvosta ja koulutusmahdollisuuksista. Siksi on välttämätöntä edistää nuorten tuloa työmarkkinoille, pitkäaikaistyöttömien paluuta työmarkkinoille ja työn ja perhe-elämän yhteensovittamista sekä tarjota kohtuuhintaisia hoitopalveluja ja uudenaikaistaa työn organisointia. Kaikkialla unionissa olisi edistettävä työolojen parempaan suuntaan tapahtuvaa lähentymistä.
	Työmarkkinoille pääsyssä olisi tuettava yrittäjyyttä, kestävien työpaikkojen luomista kaikille aloille, vihreät työpaikat mukaan luettuina, hoitopalveluja ja sosiaalisia innovaatioita, jotta voidaan hyödyntää ihmisten taitoja parhaalla mahdollisella tavalla, edistää heidän elinikäistä kehittymistään ja rohkaista työntekijöitä luomaan innovaatioita.
	Jäsenvaltioiden olisi otettava kansalliset parlamentit, työmarkkinaosapuolet, kansalaisjärjestöt ja alue- ja paikallisviranomaiset tiiviisti mukaan uudistusten ja politiikan suunnitteluun ja täytäntöönpanoon kumppanuusperiaatteen ja kansallisten käytäntöjen mukaisesti vahvistamalla samalla työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun toimivuutta ja tehokkuutta kansallisella tasolla, erityisesti niissä maissa, joissa on suuria ongelmia työmarkkinoiden viimeaikaisen sääntelyn purkamisen ja puutteellisten työehtosopimusneuvottelujen aiheuttaman palkkojen alentumisen vuoksi.
	Jäsenvaltioiden olisi turvattava aktiivisen työmarkkinapolitiikan perustavat laatustandardit parantamalla sen kohdentamista, saavuttavuutta, kattavuutta ja vuorovaikutusta tukitoimenpiteiden, esimerkiksi sosiaaliturvan, kanssa. Politiikalla olisi pyrittävä parantamaan pääsyä työmarkkinoille, vahvistamaan keskitettyjä sopimusneuvotteluja ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja tukemaan kestäviä siirtymiä työmarkkinoilla niin, että korkeatasoiset julkiset työvoimapalvelut tarjoavat yksilöllistä tukea ja panevat täytäntöön tuloksellisuuden mittausjärjestelmiä. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että sosiaaliturvajärjestelmät aktivoivat ja antavat mahdollisuuksia niille, jotka voivat osallistua työmarkkinoille, suojaavat niitä, jotka ovat (tilapäisesti) työmarkkinoiden ulkopuolella ja/tai eivät kykene osallistumaan niille, ja valmistavat ihmisiä potentiaalisia riskejä ja muuttuvia taloudellisia ja sosiaalisia olosuhteita varten investoimalla inhimilliseen pääomaan. Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön yhtenä mahdollisista toimenpiteistä, joilla köyhyyttä voidaan vähentää, ja kansallisen käytännön mukaisesti vähimmäistulo, joka on suhteutettu kyseisen valtion erityiseen sosioekonomiseen tilanteeseen. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä osallisuutta edistäviä työmarkkinoita, jotka ovat avoimet kaikille, ja toteutettava myös tehokkaita syrjinnän vastaisia toimenpiteitä.
	Työntekijöiden liikkuvuus perusoikeutena ja vapaana valintana olisi varmistettava, jotta voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti eurooppalaisten työmarkkinoiden mahdollisuudet, myös parantamalla eläkkeiden siirrettävyyttä ja tutkintojen ja pätevyyksien tosiasiallista tunnustamista sekä tehostamalla byrokratian ja muiden nykyisten esteiden poistamista. Jäsenvaltioiden olisi samaan aikaan poistettava kieliesteet parantamalla asiaan liittyviä koulutusjärjestelmiä. Jäsenvaltioiden olisi myös hyödynnettävä Eures-verkostoa asianmukaisesti työvoiman liikkuvuuden edistämiseksi. Investointeja alueille, joilta lähtee työvoimaa pois, olisi tuettava aivovuodon vähentämiseksi ja liikkuvien työntekijöiden kannustamiseksi palaamaan alueelle.
	Suuntaviiva 8: Koulutusjärjestelmien laadun ja tulosten parantaminen kaikilla tasoilla
	Jäsenvaltioiden olisi asetettava etusijalle hoidon ja kohtuuhintaisen ja laadukkaan varhaiskasvatuksen saatavuus, koska ne kumpikin ovat työmarkkinatoimijoiden tärkeitä tukitoimia ja auttavat lisäämään kokonaistyöllisyysastetta samalla, kun ne tukevat yksilöitä heidän vastuidensa kantamisessa. Jäsenvaltioiden olisi luotava kattavaa politiikkaa ja investointeja, joita tarvitaan parantamaan perheiden ja vanhempien tuki- ja yhteensovittamistoimenpiteitä, joilla autetaan vanhempia työ- ja perhe-elämän tasapainottamisessa, jotta voidaan ehkäistä koulunkäynnin keskeyttämistä ja lisätä nuorten mahdollisuuksia työmarkkinoilla.
	Suuntaviiva 9: Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden varmistaminen, köyhyyden torjuminen ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien edistäminen
	Jäsenvaltioiden olisi yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa parannettava sosiaaliturvajärjestelmiään turvaamalla perusstandardit tehokkaan, toimivan ja kestävän suojan tarjoamiseksi kaikissa elämänvaiheissa ja turvaamalla ihmisarvoinen elämä, solidaarisuus, sosiaalisen suojelun saatavuus, sosiaalisten oikeuksien täysimääräinen kunnioittaminen, oikeudenmukaisuus ja eriarvoisuuksiin puuttuminen sekä turvaamalla osallistaminen köyhyyden poistamiseksi erityisesti niiden ihmisten osalta, jotka ovat syrjäytyneet työmarkkinoilta, ja heikossa asemassa olevien väestöryhmien osalta. Tarvitaan yksinkertaisempaa, paremmin kohdennettua ja kunnianhimoisempaa sosiaalipolitiikkaa, joka käsittää kohtuuhintaisen ja laadukkaan lastenhoidon ja koulutuksen, tehokkaan koulutus- ja työpaikkatuen, asumistuen ja korkeatasoisen ja kaikkien saatavilla olevan terveydenhoidon ja peruspalvelujen, kuten pankkitilien ja internetyhteyden, saatavuuden. Tarvitaan myös toimia, joilla ehkäistään koulunkäynnin keskeyttämistä ja torjutaan äärimmäistä köyhyyttä, sosiaalista syrjäytymistä ja yleensä köyhyyttä kaikissa sen muodoissa. Erityisesti lapsiköyhyyttä on torjuttava päättäväisesti.
	Tätä varten olisi hyödynnettävä eri välineitä toisiaan täydentävästi, mukaan luettuina työvoiman aktivoinnin mahdollistavat palvelut ja tulotuki, joka on kohdennettu yksilöllisiin tarpeisiin. On kunkin jäsenvaltion asia määrittää vähimmäistulotasot kansallisen käytännön mukaisesti ja suhteutettuina kyseisen jäsenvaltion erityiseen sosioekonomiseen tilanteeseen. Sosiaaliturvajärjestelmät olisi suunniteltava niin, että helpotetaan etuuksien saatavuutta ja käyttöä kaikkien kohdalla syrjimättömästi, tuetaan investointeja inhimilliseen pääomaan ja edistetään köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen sekä muiden riskien, kuten terveyden tai työpaikan menettämisen riskien, ehkäisyä ja vähentämistä sekä suojaa niitä vastaan. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä lapsiin, joilla on köyhyysriski vanhempien pitkäaikaistyöttömyyden vuoksi.
	Eläkejärjestelmien rakenteesta olisi tehtävä sellainen, että niiden kestävyys, turvallisuus ja riittävyys sekä naisten että miesten kohdalla turvataan vahvistamalla eläkkeellesiirtymisjärjestelyjä, joiden avulla pyritään asianmukaisiin eläketuloihin, jotka vähintään ylittävät köyhyysrajan. Eläkejärjestelmillä olisi vahvistettava eläkesäästöjärjestelmien kolmea pilaria, kehitettävä niitä edelleen ja parannettava niitä. Eläkeiän liittäminen elinajanodotteeseen ei ole ainoa väline, jonka avulla voidaan suoriutua ikääntymisen haasteesta. Eläkejärjestelmien uudistuksissa olisi myös muun muassa reagoitava työmarkkinoiden suuntauksiin, syntyvyyteen, väestötilanteeseen, terveydentilaan ja varallisuustilanteeseen, työoloihin ja elatussuhteeseen. Paras keino vastata ikääntymisen haasteeseen on lisätä kokonaistyöllisyysastetta muun muassa sosiaalisilla investoinneilla aktiiviseen ikääntymiseen.
	Jäsenvaltioiden olisi parannettava terveydenhuolto- ja pitkäaikaishoitojärjestelmiensä ja sosiaalipalvelujensa laatua, kohtuuhintaisuutta, saatavuutta, tehokkuutta ja toimivuutta sekä asianmukaisia työoloja niihin liittyvillä aloilla, mutta samalla olisi turvattava näiden järjestelmien rahoituksen kestävyys parantamalla yhteisvastuuseen perustuvaa rahoitusta.
	Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä täysimääräisesti Euroopan sosiaalirahaston ja muiden unionin rahastojen tukia köyhyyden, sosiaalisen syrjäytymisen ja syrjinnän torjumiseksi, vammaisten henkilöiden osallistumismahdollisuuksien parantamiseksi, naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistämiseksi ja julkishallinnon parantamiseksi.
	Eurooppa 2020 -strategian yleistavoitteena, jonka perusteella jäsenvaltiot asettavat kansalliset tavoitteensa ottaen huomioon suhteelliset lähtökohtansa ja kansalliset olosuhteensa, on nostaa 20–64-vuotiaiden naisten ja miesten työllisyysaste vuoteen 2020 mennessä 75 prosenttiin, alentaa koulunkäynnin keskeyttäneiden osuus alle 10 prosenttiin, nostaa korkea-asteen tai vastaavan tason tutkinnon suorittaneiden 30–34-vuotiaiden osuus vähintään 40 prosenttiin ja edistää sosiaalista osallisuutta erityisesti vähentämällä köyhyyttä pyrkien saamaan vähintään 20 miljoonaa ihmistä pois köyhyys- tai syrjäytymisriskin piiristä (1 a) .

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0261.

(1 a) Neuvoston päätös (EU) 2015/1848, annettu 5 päivänä lokakuuta 2015, jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista vuodelle 2015 (EUVL L 268, 15.10.2015, s. 28).

(1a) Hyväksytyt tekstit P8_TA(2016)0058.

(4) Neuvoston päätös (EU) 2015/1848, annettu 5 päivänä lokakuuta 2015, jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (EUVL L 268, 15.10.2015, s. 28).

(1 a) Tämä joukko ilmaistaan niiden henkilöiden lukumääränä, joilla on riskinä köyhyys ja syrjäytyminen kolmen indikaattorin perusteella (köyhyysriski, aineellinen puute, työtön kotitalous). Jäsenvaltiot saavat vapaasti asettaa kansalliset tavoitteensa tarkoituksenmukaisimpien indikaattoreiden perusteella, omat kansalliset olosuhteensa ja etusijapainotuksensa huomioon ottaen.

		ISSN 1977-1053
Euroopan unionin virallinen lehti		C 204

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	61. vuosikerta 13. kesäkuu 2018

Sisältö		Sivu

	EUROOPAN PARLAMENTTI ISTUNTOKAUSI 2016–2017 Istunnot 12.–15. syyskuuta 2016 Tämän istunnon pöytäkirja on julkaistu virallisessa lehdessä EUVL C 304, 14.9.2017 . HYVÄKSYTYT TEKSTIT	1

	I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot
	PÄÄTÖSLAUSELMAT
	Euroopan parlamentti
	Tiistai 13. syyskuuta 2016
2018/C 204/01	Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2016 koheesiopolitiikasta ja älykkääseen erikoistumiseen tähtäävistä tutkimus- ja innovointistrategioista (RIS3) (2015/2278(INI))	2
2018/C 204/02	Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2016 Euroopan alueellisesta yhteistyöstä – parhaat käytänteet ja innovatiiviset toimet (2015/2280(INI))	11
2018/C 204/03	Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2016 autoalan päästömittauksia käsittelevästä tutkimuksesta (2016/2090(INI))	21
2018/C 204/04	Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2016 aiheesta Kohti energiamarkkinoiden uutta rakennetta (2015/2322(INI))	23
2018/C 204/05	Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2016 lämmitystä ja jäähdytystä koskevasta EU:n strategiasta (2016/2058(INI))	35
2018/C 204/06	Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2016 temaattisen tavoitteen Pk-yritysten kilpailukyvyn parantaminen (yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 9 artiklan 3 kohta) täytäntöönpanosta (2015/2282(INI))	49
2018/C 204/07	Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2016 Alppien aluetta koskevasta EU:n strategiasta (2015/2324(INI))	57
2018/C 204/08	Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2016 EU:n Afrikka-hätärahastosta: kehitysapuun ja humanitaariseen apuun liittyvät vaikutukset (2015/2341(INI))	68
2018/C 204/09	Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2016 työ- ja yksityiselämän tasapainolle suotuisten työmarkkinaolosuhteiden luomisesta (2016/2017(INI))	76
	Keskiviikko 14. syyskuuta 2016
2018/C 204/10	Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. syyskuuta 2016 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi kalastusalan työtä koskevan Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2007 yleissopimuksen täytäntöönpanosta 21 päivänä toukokuuta 2012 EU-maiden maatalouden osuustoimintajärjestöjen keskusjärjestön (COGECA), Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) ja Euroopan unionin kalastusyritysten kansallisten järjestöjen liiton (Europêche) välillä tehdyn sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna 8 päivänä toukokuuta 2013, täytäntöönpanosta (2016/2794(RSP))	93
2018/C 204/11	Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. syyskuuta 2016 Puolan viimeaikaisista tapahtumista ja niiden vaikutuksesta Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuihin perusoikeuksiin (2016/2774(RSP))	95
2018/C 204/12	Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. syyskuuta 2016 EU:n suhteista Tunisiaan nykyisessä alueellisessa tilanteessa (2015/2273(INI))	100
2018/C 204/13	Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. syyskuuta 2016 sosiaalisesta polkumyynnistä Euroopan unionissa (2015/2255(INI))	111
	Torstai 15. syyskuuta 2016
2018/C 204/14	Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2016 Filippiineistä (2016/2880(RSP))	123
2018/C 204/15	Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2016 Somaliasta (2016/2881(RSP))	127
2018/C 204/16	Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2016 Zimbabwesta (2016/2882(RSP))	132
2018/C 204/17	Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2016 EU:n strategisista tavoitteista Johannesburgissa (Etelä-Afrikka) 24. syyskuuta–5. lokakuuta 2016 pidettävässä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) sopimuspuolten konferenssin 17. kokouksessa (2016/2664(RSP))	136
2018/C 204/18	Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2016 postipalveludirektiivin soveltamisesta (2016/2010(INI))	145
2018/C 204/19	Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2016 pk-yritysten rahoituksen saatavuudesta ja pk-yritysten rahoituksen monimuotoisuuden lisäämisestä pääomamarkkinaunionissa (2016/2032(INI))	153
2018/C 204/20	Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2016 parhaasta tavasta hyödyntää pk-yritysten mahdollisuudet työpaikkojen luontiin (2015/2320(INI))	165
2018/C 204/21	Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2016 yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (työsyrjintädirektiivi) soveltamisesta (2015/2116(INI))	179
2018/C 204/22	Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2016 Euroopan globalisaatiorahaston toiminnasta, vaikutuksesta ja lisäarvosta 2007–2014 (2015/2284(INI))	195

	II Tiedonannot
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDONANNOT
	Euroopan parlamentti
	Tiistai 13. syyskuuta 2016
2018/C 204/23	Euroopan parlamentin päätös 13. syyskuuta 2016 István Ujhelyin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2015/2237(IMM))	205
2018/C 204/24	Euroopan parlamentin päätös 13. syyskuuta 2016 Rosario Crocettan erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskevasta pyynnöstä (2016/2015(IMM))	207
2018/C 204/25	Euroopan parlamentin päätös 13. syyskuuta 2016 Sotirios Zarianopoulosin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2016/2083(IMM))	209
	Torstai 15. syyskuuta 2016
2018/C 204/26	Euroopan parlamentin päätös 15. syyskuuta 2016 tarkistusten hyväksymisestä komission ehdotukseen (työjärjestyksen 61 artiklan 2 kohdan tulkinta) (2016/2218(REG))	211

	III Valmistelevat säädökset
	EUROOPAN PARLAMENTTI
	Tiistai 13. syyskuuta 2016
2018/C 204/27	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. syyskuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi vuoden 1994 tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) XXIV artiklan 6 kohdan ja XXVIII artiklan mukaisesti Kroatian tasavallan myönnytysluettelossa olevien myönnytysten muuttamisesta Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen johdosta kirjeenvaihtona Euroopan unionin ja Kiinan kansantasavallan välillä tehtävän sopimuksen tekemisestä (15561/2015 – C8-0158/2016 – 2015/0298(NLE))	212
2018/C 204/28	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. syyskuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi vuoden 1994 tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) XXIV artiklan 6 kohdan ja XXVIII artiklan mukaisesti Kroatian tasavallan myönnytysluettelossa olevien myönnytysten muuttamisesta Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen johdosta kirjeenvaihtona Euroopan unionin ja Uruguayn itäisen tasavallan välillä tehtävän sopimuksen tekemisestä (06870/2016 – C8-0235/2016 – 2016/0058(NLE))	213
2018/C 204/29	Euroopan parlamentin päätös 13. syyskuuta 2016 ehdotuksesta nimittää Lazaros Stavrou Lazarou tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi (C8-0190/2016 – 2016/0807(NLE))	214
2018/C 204/30	Euroopan parlamentin päätös 13. syyskuuta 2016 ehdotuksesta nimittää João Alexandre Tavares Gonçalves de Figueiredo tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi (C8-0260/2016 – 2016/0809(NLE))	215
2018/C 204/31	Euroopan parlamentin päätös 13. syyskuuta 2016 ehdotuksesta nimittää Leo Brincat tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi (C8-0185/2016 – 2016/0806(NLE))	216
2018/C 204/32	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. syyskuuta 2016 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi kolmansien maiden kanssa käytävää ulkomaankauppaa koskevista yhteisön tilastoista annetun asetuksen (EY) N:o 471/2009 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse säädösvallan ja täytäntöönpanovallan siirtämisestä komissiolle tiettyjen toimenpiteiden hyväksymiseksi (08536/1/2016 – C8-0226/2016 – 2013/0279(COD))	217
2018/C 204/33	P8_TA(2016)0332 Maakaasun ja sähkön hintoja koskevat tilastot ***I Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. syyskuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maakaasun ja sähkön hintoja koskevista Euroopan tilastoista sekä yhteisön menettelyn toteuttamiseksi kaasusta ja sähköstä teollisilta käyttäjiltä perittävien hintojen avoimuuden takaamiseksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/92/EY kumoamisesta (COM(2015)0496 – C8-0357/2015 – 2015/0239(COD)) P8_TC1-COD(2015)0239 Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 13. syyskuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/… antamiseksi maakaasun ja sähkön hintoja koskevista Euroopan tilastoista sekä direktiivin 2008/92/EY kumoamisesta	218
	Keskiviikko 14. syyskuuta 2016
2018/C 204/34	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. syyskuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton väliseen henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen liitettävän, Kroatian tasavallan osallistumista sopimuspuolena kyseiseen sopimukseen sen Euroopan unioniin liittymisen vuoksi koskevan pöytäkirjan tekemisestä (14381/2013 – C8-0120/2016 – 2013/0321(NLE))	219
2018/C 204/35	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. syyskuuta 2016 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi kasvua ja työllisyyttä käsittelevästä sosiaalialan kolmikantahuippukokouksesta ja päätöksen 2003/174/EY kumoamisesta (05820/2014 – C8-0164/2016 – 2013/0361(APP))	220
2018/C 204/36	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. syyskuuta 2016 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi sisävesialusten teknisistä vaatimuksista, direktiivin 2009/100/EY muuttamisesta ja direktiivin 2006/87/EY kumoamisesta (07532/2/2016 – C8-0227/2016 – 2013/0302(COD))	221
2018/C 204/37	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. syyskuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä SADC:n talouskumppanuussopimusvaltioiden välisen talouskumppanuussopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (10107/2016 – C8-0243/2016 – 2016/0005(NLE))	222
2018/C 204/38	Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. syyskuuta 2016 komission delegoidusta asetuksesta, annettu 30 päivänä kesäkuuta 2016, vähittäismarkkinoille tarkoitettuja paketoituja ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita (PRIIP-tuotteita) koskevista avaintietoasiakirjoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1286/2014 täydentämisestä vahvistamalla teknisiä sääntelystandardeja avaintietoasiakirjojen esittämisestä, sisällöstä, uudelleentarkastelusta ja tarkistamisesta sekä tällaisten asiakirjojen toimittamisvaatimuksen noudattamiseen liittyvien ehtojen täyttämisestä (C(2016)03999 – 2016/2816(DEA))	223
	Torstai 15. syyskuuta 2016
2018/C 204/39	Euroopan parlamentin päätös 15. syyskuuta 2016 Julian Kingin nimityksen hyväksymisestä komission jäseneksi (C8-0339/2016 – 2016/0812(NLE))	225
2018/C 204/40	P8_TA(2016)0352 Matkustusasiakirja laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamista varten ***I Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. syyskuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisesta matkustusasiakirjasta laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamista varten (COM(2015)0668 – C8-0405/2015 – 2015/0306(COD)) P8_TC1-COD(2015)0306 Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 15. syyskuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/… antamiseksi eurooppalaisen matkustusasiakirjan käyttöönotosta laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamista varten ja 30 päivänä marraskuuta 1994 annetun neuvoston suosituksen kumoamisesta	226
2018/C 204/41	Euroopan parlamentin tarkistukset 15. syyskuuta 2016 ehdotukseeen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkaistavasta esitteestä (COM(2015)0583 – C8-0375/2015 – 2015/0268(COD)) [tark. 1, jollei toisin ilmoiteta]	227
2018/C 204/42	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. syyskuuta 2016 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Italian ja Kreikan hyväksi toteutettavien kansainvälistä suojelua koskevien väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisesta 22 päivänä syyskuuta 2015 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2015/1601 muuttamisesta (COM(2016)0171 – C8-0133/2016 – 2016/0089(NLE))	296
2018/C 204/43	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. syyskuuta 2016 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (COM(2016)0071 – C8-0098/2016 – 2016/0043(NLE))	308