ISSN 1977-1053

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 112
European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

61. vuosikerta
26. maaliskuu 2018

Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

IV   Tiedotteet

 

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET

 

Euroopan unionin tuomioistuin

2018/C 112/01

Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä

1

 

V   Ilmoitukset

 

TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT

 

Unionin Tuomioistuin

2018/C 112/02

Yhdistetyt asiat C-360/15 ja C-31/16: Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 30.1.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Hoge Raad der Nederlanden – Alankomaat) – College van Burgemeester en Wethouders van de gemeente Amersfoort v. X BV (C-360/15) ja Visser Vastgoed Beleggingen BV v. Raad van de gemeente Appingedam (C-31/16) (Ennakkoratkaisupyyntö — Palvelut sisämarkkinoilla — Direktiivi 2006/123/EY — Soveltamisala — 2 artiklan 2 kohdan c alakohta — Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen poissulkeminen — 4 artiklan 1 alakohta — Käsite palvelu — Tavaroiden vähittäiskauppa — III luku — Palveluntarjoajien sijoittautumisvapaus — Soveltaminen täysin sisäisissä tilanteissa — 15 artikla — Arvioitavat vaatimukset — Alueellinen raja — Yleiskaava, jossa kielletään muiden kuin kookkaiden tavaroiden vähittäismyynti keskikaupungin ulkopuolella sijaitsevilla maantieteellisillä vyöhykkeillä — Kaupunkiympäristön suojelu — Sähköisille viestintäverkoille ja -palveluille myönnettävä lupa — Direktiivi 2002/20/EY — Maksut, jotka liittyvät oikeuteen asentaa yleiseen sähköiseen viestintäverkkoon tarkoitettuja järjestelmiä)

2

2018/C 112/03

Asia C-261/16 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 1.2.2018 – Valittajina Kühne + Nagel International AG, Kühne + Nagel Management AG, Kühne + Nagel Ltd (UK), Kühne + Nagel Ltd (Shanghai) ja Kühne + Nagel Ltd (Hong Kong) sekä muuna osapuolena Euroopan komissio (Muutoksenhaku — Kilpailu — Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt — SEUT 101 artikla — Hintojen vahvistaminen — Kansainvälisen lentorahdin huolintapalvelut — Hintasopimus, jolla on vaikutus palvelujen lopulliseen hintaan)

3

2018/C 112/04

Asia C-263/16 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 1.2.2018 – Valittajana Schenker Ltd ja muuna osapuolena Euroopan komissio (Muutoksenhaku — Kilpailu — Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt — SEUT 101 artikla — Hintojen vahvistaminen — Kansainvälisen lentorahdin huolintapalvelut — Hintasopimus, jolla on vaikutus palvelujen lopulliseen hintaan)

3

2018/C 112/05

Asia C-264/16 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 1.2.2018 – Valittajina Deutsche Bahn AG, Schenker AG, Schenker China Ltd ja Schenker International (H.K.) Ltd sekä muuna osapuolena Euroopan komissio (Muutoksenhaku — Kilpailu — Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt — SEUT 101 artikla — Hintojen vahvistaminen — Kansainvälisen lentorahdin huolintapalvelut — Hintasopimus, jolla on vaikutus palvelujen lopulliseen hintaan)

4

2018/C 112/06

Asia C-271/16 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 1.2.2018 – Valittajina Panalpina World Transport (Holding) Ltd, Panalpina Management AG ja Panalpina China Ltd sekä muuna osapuolena Euroopan komissio (Muutoksenhaku — Kilpailu — Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt — SEUT 101 artikla — Hintojen vahvistaminen — Kansainvälisen lentorahdin huolintapalvelut — Hintasopimus, jolla on vaikutus palvelujen lopulliseen hintaan)

4

2018/C 112/07

Asia C-106/17: Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 31.1.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Sąd Okręgowy w Szczecinie – Puola) – Paweł Hofsoe v. LVM Landwirtschaftlicher Versicherungsverein Münster AG (Ennakkoratkaisupyyntö — Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa — Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla — Asetus (EU) N:o 1215/2012 — 11 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 13 artiklan 2 kohta — Toimivalta vakuutusasioissa — Henkilöllinen soveltamisala — Käsite vahingon kärsinyt — Vakuutusalan ammattilaisen jättäminen soveltamisalan ulkopuolelle)

5

2018/C 112/08

Asia C-625/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgerichtshof (Itävalta) on esittänyt 3.11.2017 – Vorarlberger Landes- und Hypothekenbank AG v. Finanzamt Feldkirch

5

2018/C 112/09

Asia C-641/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Finanzgericht München (Saksa) on esittänyt 17.11.2017 – College Pension Plan of British Columbia v. Finanzamt München III

6

2018/C 112/10

Asia C-645/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgericht Frankfurt am Main (Saksa) on esittänyt 20.11.2017 – Emirates Airlines – Direktion für Deutschland v. Aylin Wüst ja Peter Wüst

7

2018/C 112/11

Asia C-649/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 21.11.2017 – Bundesverband der Verbraucherzentralen und Verbraucherverbände, Verbraucherzentrale Bundesverband e. V. v. Amazon EU Sàrl

7

2018/C 112/12

Asia C-666/17 P: Valitus, jonka AlzChem AG on tehnyt 27.11.2017 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-451/15, AlzChem v. komissio, 7.9.2017 antamasta tuomiosta

8

2018/C 112/13

Asia C-673/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 30.11.2017 – Bundesverband der Verbraucherzentralen und Verbraucherverbände – Verbraucherzentrale Bundesverband e. V. v. Planet49 GmbH

9

2018/C 112/14

Asia C-681/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 6.12.2017 – slewo // schlafen leben wohnen GmbH v. Sascha Ledowski

10

2018/C 112/15

Asia C-682/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgericht Berlin (Saksa) on esittänyt 6.12.2017 – ExxonMobil Production Deutschland GmbH v. Saksan liittotasavalta

11

2018/C 112/16

Asia C-688/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Fővárosi Törvényszék (Unkari) on esittänyt 8.12.2017 – Bayer Pharma AG v. Richter Gedeon Vegyészeti Gyár Nyrt. ja Exeltis Magyarország Gyógyszerkereskedelmi Kft.

12

2018/C 112/17

Asia C-690/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberlandesgericht Düsseldorf (Saksa) on esittänyt 8.12.2017 – ÖKO-Test Verlag GmbH v. Dr. Rudolf Liebe Nachf. GmbH & Co.KG

13

2018/C 112/18

Asia C-691/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Fővárosi Közigazgatási és Munkaügyi Bíróság (Unkari) on esittänyt 11.12.2017 – PORR Építési Kft. v. Nemzeti Adó- és Vámhivatal Fellebbviteli Igazgatósága

13

2018/C 112/19

Asia C-697/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 11.12.2017 – Telecom Italia SpA v. Ministero dello Sviluppo Economico ja Infrastrutture e telecomunicazioni per l’Italia SpA (Infratel Italia SpA)

14

2018/C 112/20

Asia C-702/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 14.12.2017 – Unareti SpA v. Ministero dello Sviluppo Economico ym.

15

2018/C 112/21

Asia C-709/17 P: Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 18.2.2017 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-435/15, Kolachi Raj Industrial v. komissio, 10.10.2017 antamasta tuomiosta

16

2018/C 112/22

Asia C-710/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 18.12.2017 – CCC – Consorzio Cooperative Costruzioni Soc. Cooperativa v. Comune di Tarvisio

16

2018/C 112/23

Asia C-712/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Commissione Tributaria Regionale per la Lombardia (Italia) on esittänyt 20.12.2017 – EN.SA. Srl v. Agenzia delle Entrate – Direzione Regionale Lombardia Ufficio Contenzioso

17

2018/C 112/24

Asia C-715/17: Kanne 21.12.2017 – Euroopan komissio v. Puolan tasavalta

18

2018/C 112/25

Asia C-718/17: Kanne 22.12.2017 – Euroopan komissio v. Unkari

19

2018/C 112/26

Asia C-719/17: Kanne 22.12.2017 – Euroopan komissio v. Tšekin tasavalta

19

2018/C 112/27

Asia C-728/17 P: Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 24.12.2017 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-572/16, Brouillard v. komissio, 13.10.2017 antamasta tuomiosta

20

2018/C 112/28

Asia C-25/18: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Okrazhen sad Blagoevgrad (Bulgaria) on esittänyt 16.1.2018 – Brian Andrew Kerr v. Pavlo Postnov ja Natalia Postnova

21

2018/C 112/29

Asia C-33/18: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour du travail de Liège (Belgia) on esittänyt 18.1.2018 – V v. Institut national d’assurances sociales pour travailleurs indépendants (INASTI) ja Securex Integrity ASBL

22

2018/C 112/30

Asia C-37/18: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour de cassation (Ranska) on esittänyt 19.1.2018 – Vueling Airlines SA v. Jean-Luc Poignant

23

2018/C 112/31

Asia C-43/18: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Conseil d’État (Belgia) on esittänyt 24.1.2018 – Compagnie d’entreprises CFE SA v. Région de Bruxelles-Capitale

24

2018/C 112/32

Asia C-51/18: Kanne 29.1.2018 – Euroopan komissio v. Itävallan tasavalta

25

2018/C 112/33

Asia C-61/18: Kanne 31.1.2018 – Euroopan komissio v. Bulgarian tasavalta

25

2018/C 112/34

Asia C-76/18: Kanne 6.2.2018 – Euroopan komissio v. Itävallan tasavalta

26

2018/C 112/35

Asia C-77/18: Kanne 6.2.2018 – Euroopan komissio v. Itävallan tasavalta

27

2018/C 112/36

Asia C-79/18: Kanne 6.2.2018 – Euroopan komissio v. Itävallan tasavalta

28

 

Unionin yleinen tuomioistuin

2018/C 112/37

Asia T-74/16: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 8.2.2018 – POA v. komissio (Oikeus tutustua asiakirjoihin — Asetus (EY) N:o 1049/2001 — Asiakirjat, jotka koskevat asetuksen (EU) N:o 1151/2012 nojalla tehtyä hakemusta nimityksen rekisteröimiseksi — Komissiolta peräisin olevat asiakirjat — Jäsenvaltiolta peräisin olevat asiakirjat — Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohta — Tutustumisoikeuden epääminen — Perusteluvelvollisuus — Päätöksentekomenettelyn suojaa koskeva poikkeus — Tuomioistuinkäsittelyn suojaa koskeva poikkeus — Toimielimen ja unionin tuomioistuinten suorittaman valvonnan laajuus jäsenvaltion vastustuksensa tueksi vetoamien perusteiden osalta)

29

2018/C 112/38

Asia T-879/16: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 8.2.2018 – Sony Interactive Entertainment Europe v. EUIPO – Marpefa (Vieta) (EU-tavaramerkki — Menettämismenettely — EU-tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki Vieta — Tavaramerkin tosiasiallinen käyttö — Päätös, joka on tehty unionin yleisen tuomioistuimen kumottua aikaisemman päätöksen — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 65 artiklan 6 kohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 72 artiklan 6 kohta) — Oikeusvoima)

30

2018/C 112/39

Asia T-118/17: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 8.2.2018 – Institute for Direct Democracy in Europe v. parlamentti (Toimielimiä koskeva oikeus — Euroopan parlamentti — Sellainen päätös avustuksen myöntämisestä poliittiselle säätiölle vuodelta 2017, jossa määrätään 33 prosentin ennakkomaksusta avustuksen enimmäismäärästä sekä velvollisuudesta esittää pankkitakaus ennakkomaksulle — Kumoamiskanne — Kannekelpoinen toimi — Tutkittavaksi ottaminen — Puolueettomuusvelvollisuus — Puolustautumisoikeudet — Varainhoitoasetus — Varainhoitoasetuksen soveltamissäännöt — Asetus (EY) N:o 2004/2003 — Oikeasuhteisuus)

30

2018/C 112/40

Asia T-759/16: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 23.1.2018 – Campailla v. Euroopan unioni (Vahingonkorvauskanne — Toimielimiä koskeva oikeus — Euroopan unionin vastuu — Unionin yleisen tuomioistuimen ja unionin tuomioistuimen tekemät päätökset — Kanne, jonka yleinen tuomioistuin on jättänyt tutkimatta — Valitus, joka on jätetty tutkimatta kantajan edustajan puuttumisen vuoksi — Kanne, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat)

31

2018/C 112/41

Asia T-265/17: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 1.2.2018 – ExpressVPN v. EUIPO (EXPRESSVPN) (EU-tavaramerkki — Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti — Kuviomerkki EXPRESSVPN — Ehdoton hylkäysperuste — Muuttamisvaatimus — Ainoa vaatimus — Tutkimatta jättäminen)

32

2018/C 112/42

Asia T-14/18: Kanne 16.1.2018 – Kreikka v. komissio

32

2018/C 112/43

Asia T-19/18: Kanne 19.1.2018 – Liettua v. komissio

33

2018/C 112/44

Asia T-20/18: Kanne 17.1.2018 – CV v. komissio

34

2018/C 112/45

Asia T-26/18: Kanne 19.1.2018 – Ranska v. komissio

35

2018/C 112/46

Asia T-29/18: Kanne 19.1.2018 – Planet v. komissio

36

2018/C 112/47

Asia T-31/18: Kanne 20.1.2018 – Izuzquiza ja Semsrott v. Frontex

36

2018/C 112/48

Asia T-33/18: Kanne 23.1.2018 – Pracsis ja Conceptexpo Project v. komissio ja EACEA

37

2018/C 112/49

Asia T-39/18: Kanne 25.1.2018 – VF v. EKP

38

2018/C 112/50

Asia T-52/18: Kanne 30.1.2018 – Teollisuuden Voima v. komissio

39

2018/C 112/51

Asia T-53/18: Kanne 31.1.2018 – Saksa v. komissio

40

2018/C 112/52

Asia T-58/18: Kanne 2.2.2018 – Mahr v. EUIPO – Especialidades Vira (Xocolat)

41

2018/C 112/53

Asia T-59/18: Kanne 5.2.2018 – Endoceutics v. EUIPO – Merck (FEMIVIA)

42

2018/C 112/54

Asia T-67/18: Kanne 5.2.2018 – Probelte v. komissio

42

2018/C 112/55

Asia T-68/18: Kanne 7.2.2018 – Fränkischer Weinbauverband v. EUIPO (pullon muoto)

44

2018/C 112/56

Asia T-69/18: Kanne 5.2.2018 – Verband Deutscher Alten und Behindertenhilfe ja CarePool Hannover v. komissio

44

2018/C 112/57

Asia T-70/18: Kanne 7.2.2018 – Sonova Holding v. EUIPO (HEAR THE WORLD)

45

2018/C 112/58

Asia T-71/18: Kanne 8.2.2018 – Italia v. komissio

45

2018/C 112/59

Asia T-74/18: Kanne 6.2.2018 – Visi/one v. EUIPO – EasyFix (Ajoneuvoja varten tarkoitetut opastetaulut)

47

2018/C 112/60

Asia T-75/18: Kanne 6.2.2018 – MPM-Quality v. EUIPO – Elton Hodinářská MANUFACTURE PRIM 1949

47

2018/C 112/61

Asia T-78/18: Kanne 9.2.2018 – AB Mauri Italy v. EUIPO – Lesaffre et Compagnie (FERMIN)

48

FI

 

IV Tiedotteet

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET

Euroopan unionin tuomioistuin

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/1

Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä

(2018/C 112/01)

Viimeisin julkaisu

EUVL C 104, 19.3.2018.

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 94, 12.3.2018.

EUVL C 83, 5.3.2018.

EUVL C 72, 26.2.2018.

EUVL C 63, 19.2.2018.

EUVL C 52, 12.2.2018.

EUVL C 42, 5.2.2018.

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://eur-lex.europa.eu

V Ilmoitukset

TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT

Unionin Tuomioistuin

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/2

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 30.1.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Hoge Raad der Nederlanden – Alankomaat) – College van Burgemeester en Wethouders van de gemeente Amersfoort v. X BV (C-360/15) ja Visser Vastgoed Beleggingen BV v. Raad van de gemeente Appingedam (C-31/16)

(Yhdistetyt asiat C-360/15 ja C-31/16) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Palvelut sisämarkkinoilla - Direktiivi 2006/123/EY - Soveltamisala - 2 artiklan 2 kohdan c alakohta - Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen poissulkeminen - 4 artiklan 1 alakohta - Käsite ”palvelu” - Tavaroiden vähittäiskauppa - III luku - Palveluntarjoajien sijoittautumisvapaus - Soveltaminen täysin sisäisissä tilanteissa - 15 artikla - Arvioitavat vaatimukset - Alueellinen raja - Yleiskaava, jossa kielletään muiden kuin kookkaiden tavaroiden vähittäismyynti keskikaupungin ulkopuolella sijaitsevilla maantieteellisillä vyöhykkeillä - Kaupunkiympäristön suojelu - Sähköisille viestintäverkoille ja -palveluille myönnettävä lupa - Direktiivi 2002/20/EY - Maksut, jotka liittyvät oikeuteen asentaa yleiseen sähköiseen viestintäverkkoon tarkoitettuja järjestelmiä))

(2018/C 112/02)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hoge Raad der Nederlanden

Pääasian asianosaiset

Valittajat: College van Burgemeester en Wethouders van de gemeente Amersfoort (C-360/15) ja Visser Vastgoed Beleggingen BV (C-31/16)

Vastapuolet: X BV (C-360/15) ja Raad van de gemeente Appingedam (C-31/16)

Tuomiolauselma

1)

Palveluista sisämarkkinoilla 12.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/ETY 2 artiklan 2 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, ettei sitä sovelleta sellaisiin maksuihin, joiden peruste on sidoksissa sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoamiseen luvan saaneiden yritysten oikeuksiin asentaa yleistä sähköistä viestintäverkkoa varten tarkoitettuja kaapeleita.

2)

Direktiivin 2006/123 4 artiklan 1 alakohtaa on tulkittava siten, että tavaroiden vähittäiskauppaan liittyvä toiminta on kyseisessä direktiivissä tarkoitettu ”palvelu”.

3)

Direktiivin 2006/123 palveluntarjoajien sijoittautumisvapauteen liittyvän III luvun säännöksiä on tulkittava siten, että niitä sovelletaan myös tilanteessa, jossa kaikki merkitykselliset seikat rajoittuvat yhden ainoan jäsenvaltion sisälle.

4)

Direktiivin 2006/123 15 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä sille, että kunnan yleiskaavaan sisältyvillä määräyksillä kielletään pienikokoisten tavaroiden vähittäiskauppaan liittyvä toiminta kyseisen kunnan kaupunkikeskustan ulkopuolella sijaitsevilla maantieteellisillä vyöhykkeillä, kunhan kaikki direktiivin 15 artiklan 3 kohdassa säädetyt ehdot täyttyvät, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava.

(1)  EUVL C 346, 19.10.2015. EUVL C 136, 18.4.2016.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/3

Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 1.2.2018 – Valittajina Kühne + Nagel International AG, Kühne + Nagel Management AG, Kühne + Nagel Ltd (UK), Kühne + Nagel Ltd (Shanghai) ja Kühne + Nagel Ltd (Hong Kong) sekä muuna osapuolena Euroopan komissio

(Asia C-261/16 P) (1)

((Muutoksenhaku - Kilpailu - Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt - SEUT 101 artikla - Hintojen vahvistaminen - Kansainvälisen lentorahdin huolintapalvelut - Hintasopimus, jolla on vaikutus palvelujen lopulliseen hintaan))

(2018/C 112/03)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittajat: Kühne + Nagel International AG, Kühne + Nagel Management AG, Kühne + Nagel Ltd (UK), Kühne + Nagel Ltd (Shanghai) ja Kühne + Nagel Ltd (Hong Kong) (edustajat: U. Denzel, C. von Köckritz ja C. Klöppner, Rechtsanwälte)

Muu osapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Dawes, H. Leupold ja G. Meessen)

Tuomiolauselma

1)

Valitus hylätään.

2)

Kühne + Nagel International AG, Kühne + Nagel Management AG, Kühne + Nagel Ltd (Uxbridge, Yhdistynyt kuningaskunta), Kühne + Nagel Ltd (Shanghai, Kiina) ja Kühne + Nagel Ltd (Hongkong) vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

(1)  EUVL C 251, 11.7.2016.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/3

Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 1.2.2018 – Valittajana Schenker Ltd ja muuna osapuolena Euroopan komissio

(Asia C-263/16 P) (1)

((Muutoksenhaku - Kilpailu - Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt - SEUT 101 artikla - Hintojen vahvistaminen - Kansainvälisen lentorahdin huolintapalvelut - Hintasopimus, jolla on vaikutus palvelujen lopulliseen hintaan))

(2018/C 112/04)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Schenker Ltd (edustajat: F. Montag ja M. Eisenbarth, Rechtsanwälte, sekä F. Hoseinian, advokat)

Muu osapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Dawes, H. Leupold ja G. Meessen)

Tuomiolauselma

1)

Valitus hylätään.

2)

Schenker Ltd vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

(1)  EUVL C 243, 4.7.2016.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/4

Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 1.2.2018 – Valittajina Deutsche Bahn AG, Schenker AG, Schenker China Ltd ja Schenker International (H.K.) Ltd sekä muuna osapuolena Euroopan komissio

(Asia C-264/16 P) (1)

((Muutoksenhaku - Kilpailu - Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt - SEUT 101 artikla - Hintojen vahvistaminen - Kansainvälisen lentorahdin huolintapalvelut - Hintasopimus, jolla on vaikutus palvelujen lopulliseen hintaan))

(2018/C 112/05)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Deutsche Bahn AG, Schenker AG, Schenker China Ltd, Schenker International (H.K.) Ltd (edustajat: F. Montag ja M. Eisenbarth, Rechtsanwälte, sekä F. Hoseinian, advokat)

Muu osapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Dawes, H. Leupold ja G. Meessen)

Tuomiolauselma

1)

Valitus hylätään.

2)

Deutsche Bahn AG, Schenker AG, Schenker China Ltd ja Schenker International (H.K.) Ltd vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

(1)  EUVL C 243, 4.7.2016.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/4

Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 1.2.2018 – Valittajina Panalpina World Transport (Holding) Ltd, Panalpina Management AG ja Panalpina China Ltd sekä muuna osapuolena Euroopan komissio

(Asia C-271/16 P) (1)

((Muutoksenhaku - Kilpailu - Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt - SEUT 101 artikla - Hintojen vahvistaminen - Kansainvälisen lentorahdin huolintapalvelut - Hintasopimus, jolla on vaikutus palvelujen lopulliseen hintaan))

(2018/C 112/06)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Panalpina World Transport (Holding) Ltd, Panalpina Management AG ja Panalpina China Ltd (edustajat: S. Mobley, A. Stratakis ja A. Gamble, solicitors)

Muu osapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: V. Bottka, G. Meessen ja P.J.O. Van Nuffel)

Tuomiolauselma

1)

Valitus hylätään.

2)

Panalpina World Transport (Holding) Ltd, Panalpina Management AG ja Panalpina China Ltd vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

(1)  EUVL C 243, 4.7.2016.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/5

Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 31.1.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Sąd Okręgowy w Szczecinie – Puola) – Paweł Hofsoe v. LVM Landwirtschaftlicher Versicherungsverein Münster AG

(Asia C-106/17) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa - Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla - Asetus (EU) N:o 1215/2012 - 11 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 13 artiklan 2 kohta - Toimivalta vakuutusasioissa - Henkilöllinen soveltamisala - Käsite ”vahingon kärsinyt” - Vakuutusalan ammattilaisen jättäminen soveltamisalan ulkopuolelle))

(2018/C 112/07)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sąd Okręgowy w Szczecinie

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Paweł Hofsoe

Vastaaja: LVM Landwirtschaftlicher Versicherungsverein Münster AG

Tuomiolauselma

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 13 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä saman asetuksen 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, on tulkittava siten, ettei siihen voi vedota luonnollinen henkilö, jonka elinkeinotoimintaan kuuluu korvaussaatavien periminen vakuutuksenantajilta ja joka liikenneonnettomuuden uhrin kanssa tehdyn saatavan luovutusta koskevan sopimuksen perusteella haastaa sen jäsenvaltion tuomioistuimeen, jossa vahingon kärsineen kotipaikka on, kyseisen onnettomuuden aiheuttajan vastuuvakuutuksen antajan, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa kuin vahingon kärsineen kotipaikka.

(1)  EUVL C 202, 26.6.2017.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/5

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgerichtshof (Itävalta) on esittänyt 3.11.2017 – Vorarlberger Landes- und Hypothekenbank AG v. Finanzamt Feldkirch

(Asia C-625/17)

(2018/C 112/08)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Revision-valittaja: Vorarlberger Landes- und Hypothekenbank AG

Revision-valituksen vastapuoli: Finanzamt Feldkirch

Ennakkoratkaisukysymys

Onko lainsäädäntö, jossa säädetään luottolaitoksen taseen summasta maksettavasta maksusta, ristiriidassa SEUT 56 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen mukaisen palvelujen tarjoamisen vapauden ja/tai SEUT 63 artiklan mukaisen pääomien ja maksuliikenteen vapaan liikkuvuuden kanssa, kun luottolaitokselta, jonka kotipaikka on Itävallassa, vaaditaan pankkiliiketoimista muualla Euroopan unionissa olevien asiakkaiden kanssa maksun suorittaminen, kun taas tämä ei koske luottolaitosta, jonka kotipaikka on Itävallassa ja joka suorittaa tällaisia liiketoimia luottolaitoskonsernin emoyhtiönä muualla Euroopan unionissa kotipaikkansa omaavan, tähän konserniin kuuluvan sellaisen luottolaitoksen kautta, jonka tase konsolidoidaan tähän konserniin kuulumisen vuoksi konsernin emoyhtiönä toimivan luottolaitoksen taseen kanssa, koska maksu on suoritettava konsolidoimattomasta (eli konsernin tilinpäätökseen kuulumattomasta) taseen summasta?

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/6

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Finanzgericht München (Saksa) on esittänyt 17.11.2017 – College Pension Plan of British Columbia v. Finanzamt München III

(Asia C-641/17)

(2018/C 112/09)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Finanzgericht München

Pääasian asianosaiset

Kantaja: College Pension Plan of British Columbia

Vastaaja: Finanzamt München III

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko SEUT 63 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä SEUT 65 artiklan kanssa, mukainen pääomien vapaa liikkuvuus esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka nojalla ulkomaiselle ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavalle laitokselle, joka vastaa olennaisilta rakenteiltaan saksalaista eläkerahastoa, ei myönnetä helpotusta saamiensa osinkojen pääomatuloverosta, kun vastaavat kotimaisille eläkerahastoille maksetut osingot eivät lisää tai lisäävät vain suhteellisen vähän yhteisöverovelkaa, sillä nämä voivat pienentää verotusmenettelyssä veronalaista voittoaan vähentämällä eläkesitoumuksista johtuvan vastuun peittämiseen tarvittavat varaukset ja neutralisoida pääomatuloveroa hyvityksillä ja – mikäli maksettavan pääomatuloveron määrä on pienempi kuin hyvityksen määrä – palautuksilla?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, sallitaanko SEUT 63 artiklassa, luettuna yhdessä SEUT 64 artiklan 1 kohdan kanssa, että Saksan yhteisöverolain (Körperschaftsteuergesetz, jäljempänä KStG) 32 §:n 1 momentin 2 kohdalla rajoitetaan pääomien vapaata liikkuvuutta kolmansiin maihin nähden, koska rajoitus liittyy rahoituspalvelujen tarjoamiseen?

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/7

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgericht Frankfurt am Main (Saksa) on esittänyt 20.11.2017 – Emirates Airlines – Direktion für Deutschland v. Aylin Wüst ja Peter Wüst

(Asia C-645/17)

(2018/C 112/10)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landgericht Frankfurt am Main

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Emirates Airlines – Direktion für Deutschland

Vastapuoli: Aylin Wüst ja Peter Wüst

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että lentoaseman väliaikainen sulkeminen lentokoneelle laskeutumisen yhteydessä tapahtuneen onnettomuuden johdosta muodostaa poikkeuksellisen olosuhteen?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

onko 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että lentoaseman väliaikainen sulkeminen muodostaa poikkeuksellisen olosuhteen myös silloin, kun onnettomuuslentokone kuului sen lentoliikenteen harjoittajan kalustoon, joka lentoaseman sulkemisen johdosta viivästyneen lennon vuoksi vetoaa poikkeukselliseen olosuhteeseen?

3)

Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

onko 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että saapumisen viivästyminen yli kolmella tunnilla perustuu tähän poikkeukselliseen olosuhteeseen myös siinä tapauksessa, että onnettomuuslentokone kuului sen lentoliikenteen harjoittajan kalustoon, joka lentoaseman sulkemisen johdosta viivästyneen lennon vuoksi vetoaa poikkeukselliseen olosuhteeseen?

(1)  Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1).

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/7

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 21.11.2017 – Bundesverband der Verbraucherzentralen und Verbraucherverbände, Verbraucherzentrale Bundesverband e. V. v. Amazon EU Sàrl

(Asia C-649/17)

(2018/C 112/11)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Bundesverband der Verbraucherzentralen und Verbraucherverbände, Verbraucherzentrale Bundesverband e. V.

Vastapuoli: Amazon EU Sàrl

Ennakkoratkaisukysymykset

Euroopan unionin tuomioistuimelle esitetään kuluttajan oikeuksista 25.10.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU (1) 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan tulkinnasta seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

1)

Voivatko jäsenvaltiot antaa säännöksen, jossa – kuten siviililain täytäntöönpanosta annetun lain (Einführungsgesetz zum Bürgerlichen Gesetzbuch, jäljempänä EGBGB) 246 a §:n 1 momentin 1 kohdan 2 alakohdassa – elinkeinonharjoittaja velvoitetaan antamaan etäsopimusten tekemisen yhteydessä kuluttajalle [ei vain silloin, jos se on käytettävissä, vaan] aina tiedoksi puhelinnumeronsa ennen kuluttajan sopimusta koskevaa tahdonilmausta?

2)

Tarkoittaako direktiivin 2011/83/EU 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan [saksankielisessä versiossa] käytetty ilmaus ”gegebenenfalls” [suomenkielisessä ”jos nämä ovat käytettävissä”] sitä, että elinkeinonharjoittajan on toimitettava tiedot kuluttajalle ainoastaan yrityksessä jo tosiasiallisesti käytettävissä olevilla viestimillä ja ettei elinkeinonharjoittajan siis ole pakko ottaa käyttöön uutta puhelin- tai faksiliittymää tai luoda uutta sähköpostitiliä, jos se päättää tehdä yritystoiminnassaan myös etäsopimuksia?

3)

Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Tarkoittaako direktiivin 2011/83/EU 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan [saksankielisessä versiossa] käytetty ilmaus ”gegebenenfalls” [suomenkielisessä ”jos nämä ovat käytettävissä”] sitä, että yrityksellä on jo käytettävissään ainoastaan sellaiset viestimet, joita elinkeinonharjoittaja tosiasiallisesti myös käyttää yhteydenpidossa kuluttajiin etäsopimusten tekemisen yhteydessä, vai onko yrityksellä käytettävissä myös sellaisia viestimiä, joita elinkeinonharjoittaja on toistaiseksi käyttänyt yksinomaan muihin tarkoituksiin, esimerkiksi yhteydenpitoon kaupan toimijoihin tai viranomaisiin?

4)

Onko direktiivin 2011/83/EU 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan sisältyvä viestimien luettelo, jossa mainitaan puhelin, faksi ja sähköposti, tyhjentävä, vai voiko elinkeinonharjoittaja käyttää myös muita viestimiä, joita ei mainita kyseisessä luettelossa – esimerkiksi internetin chat-palvelua tai puhelimen takaisinsoittojärjestelmää –, mikäli näin turvataan nopea yhteydenotto ja tehokas viestintä?

5)

Onko direktiivin 2011/83/EU 6 artiklan 1 kohdan avoimuusvaatimuksen, jonka mukaan elinkeinonharjoittajan on toimitettava kuluttajalle selvällä ja ymmärrettävällä tavalla tiedot direktiivin 2011/83/EU 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa mainituista viestimistä, soveltamisessa merkitystä sillä, että tiedot toimitetaan nopeasti ja tehokkaasti?

(1)  EUVL 2011, L 304, s. 64.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/8

Valitus, jonka AlzChem AG on tehnyt 27.11.2017 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-451/15, AlzChem v. komissio, 7.9.2017 antamasta tuomiosta

(Asia C-666/17 P)

(2018/C 112/12)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: AlzChem AG (edustajat: A. Borsos, avocat, ja J.A. Guerrero Pérez, abogado)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

—

Valitus on tutkittava ja todettava perustelluksi

—

valituksenalainen tuomio on kumottava

—

riidanalainen päätös on kumottava

—

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1)

Ensimmäinen valitusperuste: oikeudellinen virhe ja ilmeinen arviointivirhe sovellettaessa yleistä olettamaa, joka koskee unionin tutkintatoimien tarkoitusten suojaa koskevaa poikkeusta

—

komissio on tehnyt oikeudellisen virheen soveltaessaan yleistä olettamaa tiettyihin ja yksilöityihin asiakirjoihin tutustumisoikeutta koskevaa poikkeusta

—

komissio on tehnyt oikeudellisen virheen, joka koskee vireillä olevien tutkintatoimien suojaa tiettyihin ja yksilöityihin asiakirjoihin tutustumisoikeutta koskevien pyyntöjen yhteydessä

—

komissio on tehnyt oikeudellisen virheen ja ilmeisen arviointivirheen arvioidessaan oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin koskevaa ylivoimaista yleistä etua (perusoikeuskirjan 47 artikla) ja

—

komissio on tehnyt oikeudellisen virheen, joka koskee perusoikeutta saada tutustua asiakirjoihin (perusoikeuskirjan 42 artikla)

2)

Toinen valitusperuste: komissio on laiminlyönyt velvollisuutensa perustella se, miksi se on evännyt oikeuden tutustua asiakirjojen ei-luottamuksellisiin versioihin tai tutustua niihin komission tiloissa.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/9

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 30.11.2017 – Bundesverband der Verbraucherzentralen und Verbraucherverbände – Verbraucherzentrale Bundesverband e. V. v. Planet49 GmbH

(Asia C-673/17)

(2018/C 112/13)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Bundesverband der Verbraucherzentralen und Verbraucherverbände – Verbraucherzentrale Bundesverband e. V.

Vastapuoli: Planet49 GmbH

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

a)

Onko kyse direktiivin 2002/58/EY (1) 5 artiklan 3 kohdassa ja 2 artiklan f alakohdassa, luettuna yhdessä direktiivin 95/46/EY (2) 2 artiklan h alakohdan kanssa, tarkoitetusta pätevästä suostumuksesta, jos tietojen tallentaminen tai käyttäjän päätelaitteelle jo tallennettujen tietojen käyttäminen sallitaan verkkosivulle sijoitetulla valmiiksi rastitetulla ruudulla, josta käyttäjän on poistettava rasti evätäkseen suostumuksensa?

b)

Onko direktiivin 2002/58/EY 5 artiklan 3 kohdan ja 2 artiklan f alakohdan, luettuna yhdessä direktiivin 95/46/EY 2 artiklan h alakohdan kanssa, soveltamisen kannalta merkitystä sillä, ovatko tallennetut tai haetut tiedot henkilötietoja?

c)

Onko a kohdassa mainituissa olosuhteissa kyseessä asetuksen (EU) 2016/679 (3) 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu pätevä suostumus?

2)

Mitä tietoja palveluntarjoajan on annettava käyttäjälle direktiivin 2002/58/EY 5 artiklan 3 kohdan mukaisissa selkeissä ja kattavissa tiedoissa? Kuuluvatko niihin myös evästeiden toiminta-aika ja se, saavatko kolmannet pääsyn evästeisiin?

(1)  Henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12.7.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (EYVL 2002, L 201, s. 37).

(2)  Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY (EYVL 1995, L 281, s. 31).

(3)  Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) 27.4.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 (EUVL 2016, L 119, s. 1).

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/10

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 6.12.2017 – slewo // schlafen leben wohnen GmbH v. Sascha Ledowski

(Asia C-681/17)

(2018/C 112/14)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: slewo // schlafen leben wohnen GmbH

Vastapuoli: Sascha Ledowski

Ennakkoratkaisukysymykset

Euroopan unionin tuomioistuimelle esitetään SEUT 267 artiklan perusteella kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25.11.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU (1) 16 artiklan e alakohdan ja – tarvittaessa – 6 artiklan 1 kohdan k alakohdan tulkinnasta seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

1)

Onko kuluttajien oikeuksista annetun direktiivin 16 artiklan e alakohtaa tulkittava siten, että siinä mainittuihin tavaroihin, joita ei voida palauttaa terveydensuojelu- tai hygieniasyistä, luetaan myös tavarat (kuten patjat), jotka tavanomaisessa käytössä voivat olla suoraan kosketuksissa ihmiskehoon mutta jotka voidaan elinkeinonharjoittajan toteuttamilla soveltuvilla (puhdistus)toimenpiteillä saada jälleen myyntikelpoisiksi?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

a)

Mitä edellytyksiä tavaran pakkauksen on täytettävä, jotta kyseessä voidaan katsoa olevan kuluttajien oikeuksista annetun direktiivin 16 artiklan e alakohdassa tarkoitettu sinetti?

ja

b)

Onko kuluttajien oikeuksista annetun direktiivin 6 artiklan 1 kohdan k alakohdassa tarkoitettu ilmoitus, joka elinkeinonharjoittajan on annettava ennen kuin kuluttaja tulee sidotuksi sopimukseen, tehtävä siten, että kuluttajalle ilmoitetaan kaupan kohteeseen (tässä patja) ja siihen kiinnitettyyn sinettiin nimenomaisesti viitaten, että hän menettää peruuttamisoikeutensa, jos sinetti avataan?

(1)  EUVL 2011, L 304, s. 64.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/11

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgericht Berlin (Saksa) on esittänyt 6.12.2017 – ExxonMobil Production Deutschland GmbH v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-682/17)

(2018/C 112/15)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgericht Berlin

Pääasian asianosaiset

Kantaja: ExxonMobil Production Deutschland GmbH

Vastaaja: Saksan liittotasavalta

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko laitos, joka valmistaa tuotetta, jonka valmistus ei kuulu direktiivin 2003/87/EY (1) (jäljempänä päästöoikeusdirektiivi) liitteessä I mainittuihin toimintoihin (kuten tässä tapauksessa rikin valmistus), ja jossa valmistetaan samalla päästöoikeusdirektiivin liitteen I mukaan päästökauppajärjestelmään kuuluvaa toimintaa ”polttoaineiden poltto laitoksissa, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on yli 20 MW”, direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan u alakohdassa tarkoitettu sähköntuottaja, jos tämän laitoksen sivurakennuksessa tuotetaan myös sähköä tätä laitosta varten ja (vähäinen) osuus tästä sähköstä johdetaan julkiseen sähköverkkoon vastiketta vastaan?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Jos ensimmäisessä kysymyksessä kuvattu laitos on direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan u alakohdassa tarkoitettu sähköntuottaja, voiko tämä laitos saada komission päätöksen 2011/278/EU (2) mukaisen päästöoikeuden lämmön osalta myös silloin, jos lämpö täyttää päätöksen 2011/278/EU 3 artiklan c alakohdan edellytykset mutta ei kuulu päästöoikeusdirektiivin 10 a artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa, 3 kohdassa ja 4 kohdassa mainittuihin ryhmiin – lämpö, jota saadaan prosessikaasujen polttamisesta sähkön valmistamiseksi, kaukolämpö ja tehokas yhteistuotanto?

3)

Jos kantajan laitoksessa tuotetun lämmön osalta voidaan myöntää päästöoikeuksia kahteen ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen annettavan vastauksen mukaan:

Kuuluuko hiilidioksidi, joka vapautetaan ilmakehään tuotettaessa maakaasua (hapankaasun muodossa) ns. Claus-prosessissa erottamalla maakaasun luontainen hiilidioksidi kaasuseoksesta, sellaisiin päästöihin, jotka syntyvät komission päätöksen 2011/278/EU 3 artiklan h alakohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetulla tavalla 3 artiklan h alakohdan v alakohdassa mainitussa prosessissa?

a)

Voivatko komission päätöksen 2011/278/EU 3 artiklan h alakohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetut hiilidioksidipäästöt ”syntyä” prosessissa, jossa raaka-aineen luontainen hiilidioksidi erotetaan fysikaalisesti kaasuseoksesta ja vapautetaan ilmakehään ilman että siinä yhteydessä suoritettavassa prosessissa syntyisi uutta hiilidioksidia, vai edellytetäänkö tässä säännöksessä pakottavasti, että ilmakehään vapautettava hiilidioksidi syntyy ensi kertaa prosessin tuloksena?

b)

”Käytetäänkö” hiiltä sisältävää raaka-ainetta komission päätöksen 2011/278/EU 3 artiklan h alakohdan v alakohdassa tarkoitetulla tavalla, jos ns. Claus-prosessissa luontaisesti esiintyvää maakaasua käytetään rikin valmistuksessa ja siinä yhteydessä maakaasun luontainen hiilidioksidi vapautetaan ilmakehään ilman että maakaasun luontainen hiilidioksidi osallistuu prosessissa tapahtuvaan kemialliseen reaktioon, vai edellyttääkö käsite ”käyttö” välttämättä sitä, että hiili on osallisena kemiallisessa reaktiossa tai on jopa siinä välttämätön?

4)

Mikäli kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi: Jos päästökauppajärjestelmään kuuluva laitos täyttää sekä edellytykset sille, että se voi muodostaa lämmön vertailuarvon piiriin kuuluvan laitoksen osan, että myös edellytykset sille, että se voi muodostaa prosessipäästöjen piiriin kuuluvan laitoksen osan, minkä vertailuarvon mukaan maksuttomat päästöoikeudet jaetaan? Meneekö päästöoikeus, joka perustuu lämmön vertailuarvoon, sellaisen päästöoikeuden edelle, joka perustuu prosessipäästöihin, vai onko prosessipäästöjä koskeva päästöoikeus erityisyytensä vuoksi ensisijainen lämmön vertailuarvoon ja polttoaineen vertailuarvoon nähden?

(1)  Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13.10.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY (EYVL 2003, L 275, s. 32)

(2)  Päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevien unionin laajuisten siirtymäsäännösten vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan mukaisesti 27.4.2011 annettu komission päätös 2011/278/EU (EUVL 2011, L 130, s. 1).

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/12

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Fővárosi Törvényszék (Unkari) on esittänyt 8.12.2017 – Bayer Pharma AG v. Richter Gedeon Vegyészeti Gyár Nyrt. ja Exeltis Magyarország Gyógyszerkereskedelmi Kft.

(Asia C-688/17)

(2018/C 112/16)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Fővárosi Törvényszék

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Bayer Pharma AG

Vastapuolet: Richter Gedeon Vegyészeti Gyár Nyrt. ja Exeltis Magyarország Gyógyszerkereskedelmi Kft.

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY (1) 9 artiklan 7 kohdassa esiintyvää asianmukaisen korvauksen käsitettä tulkittava siten, että jäsenvaltioiden on annettava sellaiset osapuolten vastuuta sekä korvauksen määrää ja muotoa koskevat aineellisoikeudelliset säännökset, joiden perusteella jäsenvaltion tuomioistuimet voivat määrätä valittajan suorittamaan vastapuolelle korvauksen sellaisten toimenpiteiden aiheuttamasta vahingosta, jotka tuomioistuin on lopulta kumonnut tai jotka ovat myöhemmin rauenneet valittajan toiminnan tai laiminlyönnin takia taikka tuomioistuimen myöhemmin todettua, ettei teollis- tai tekijänoikeutta ole loukattu tai loukkaamisen uhkaa ei ole ollut?

2)

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko mainitun direktiivin 9 artiklan 7 kohdan kanssa ristiriidassa sellainen jäsenvaltion lainsäädäntö, jonka mukaan direktiivin kyseisen säännöksen mukaisen korvauksen osalta on sovellettava sellaisia jäsenvaltion vastuuta ja vahingonkorvausta koskevia siviilioikeuden yleisesti sovellettavia säännöksiä, joiden perusteella tuomioistuin ei voi velvoittaa valittajaa korvaamaan sellaisia patentin mitätöinnin vuoksi jälkikäteen perusteettomaiksi muuttuneiden turvaamistoimenpiteiden johdosta aiheutuneita vahinkoja, jotka ovat syntyneet siitä syystä tai joiden syntymisestä vastapuoli on vastuussa sen takia, ettei se ollut itse toiminut siten kuin vastaavassa tilanteessa on tavanomaisesti odotuksenmukaista, olettaen, että valittaja turvaamistoimenpidettä hakiessaan on toiminut siten kuin vastaavassa tilanteessa on tavanomaisesti odotuksenmukaista?

(1)  EUVL 2004, L 157, s. 45.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/13

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberlandesgericht Düsseldorf (Saksa) on esittänyt 8.12.2017 – ÖKO-Test Verlag GmbH v. Dr. Rudolf Liebe Nachf. GmbH & Co.KG

(Asia C-690/17)

(2018/C 112/17)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberlandesgericht Düsseldorf

Pääasian asianosaiset

Valittaja: ÖKO-Test Verlag GmbH

Vastapuoli: Dr. Rudolf Liebe Nachf. GmbH & Co.KG

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko kyse yhteisön tavaramerkkiasetuksen (1) / EU-tavaramerkkiasetuksen (2) 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tai tavaramerkkidirektiivin (3) 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta oikeuksia loukkaavasta yksilöllisen tavaramerkin käytöstä, jos

—

yksilöllinen tavaramerkki on kiinnitetty tavaraan, jota varten yksilöllistä tavaramerkkiä ei ole suojattu,

—

kohdeyleisö mieltää kolmannen osapuolen kiinnittämän yksilöllisen tavaramerkin niin kutsutuksi testimerkiksi, toisin sanoen siten, että tavaramerkin haltijan määräysvallan ulkopuolella oleva kolmas on valmistanut tavaran ja saattanut sen markkinoille mutta tavaramerkin haltija on testannut tavaran tietyt ominaisuudet ja antanut tavaralle tämän testin perusteella tietyn, testimerkissä ilmoitetun tuloksen,

—

ja yksilöllinen tavaramerkki on rekisteröity muun muassa seuraavaa palvelua varten: ”kuluttajavalitus ja -neuvonta tavaroiden ja palvelujen valinnassa, erityisesti käytettäessä testi- ja tutkimustuloksia sekä laatuarvioita”?

2)

Jos unionin tuomioistuin vastaa ensimmäiseen kysymykseen kieltävästi,

onko kyse yhteisön tavaramerkkiasetuksen 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja tavaramerkkidirektiivin 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun yksilöllisen tavaramerkin oikeuksia loukkaavasta käytöstä, jos

—

yksilöllinen tavaramerkki on tunnettu ainoastaan – edellä ensimmäisessä kysymyksessä kuvailtuna – testimerkkinä ja

—

kolmas käyttää yksilöllistä tavaramerkkiä testimerkkinä?

(1)  Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2007/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1).

(2)  Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1001 (EUVL 2017, L 154, s. 1).

(3)  Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 22.10.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/95/EY (EUVL 2008, L 299, s. 25).

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/13

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Fővárosi Közigazgatási és Munkaügyi Bíróság (Unkari) on esittänyt 11.12.2017 – PORR Építési Kft. v. Nemzeti Adó- és Vámhivatal Fellebbviteli Igazgatósága

(Asia C-691/17)

(2018/C 112/18)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Fővárosi Közigazgatási és Munkaügyi Bíróság

Pääasian asianosaiset

Valittaja: PORR Építési Kft.

Vastapuoli: Nemzeti Adó- és Vámhivatal Fellebbviteli Igazgatósága

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko direktiivin 2006/112/EY (1) säännöksiä – kun huomioon otetaan erityisesti suhteellisuusperiaate, verotuksen neutraalisuuden periaate ja tehokkuusperiaate – tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle jäsenvaltion veroviranomaisen käytännölle, jonka mukaan päätöstä tehdessään, ellei kyse ole veropetoksesta, veroviranomainen epää yleistä verovelvollisuutta koskevan järjestelmän mukaisesti laaditun arvonlisäverolaskun perusteella käytettävissä olevan vähennysoikeuden siksi, että liiketointa koskeva lasku olisi pitänyt laatia käännettyä verovelvollisuutta koskevan järjestelmän mukaisesti, muttei ennen vähennysoikeuden epäämistä tutki,

—

kykeneekö laskun laatija maksamaan takaisin laskun saajalle erehdyksessä tilittämänsä arvonlisäveron, ja

—

kykeneekö laskun laatija lain mukaan (kyseisen jäsenvaltion kansallisen oikeuden tarjoamissa puitteissa) korjaamaan tai oikaisemaan itse kyseisen laskun, ja voiko se tämän perusteella saada veroviranomaisen palauttamaan tälle erehdyksessä maksetun veron?

2)

Onko direktiivin 2006/112/EY säännöksiä – kun huomioon otetaan erityisesti suhteellisuusperiaate, verotuksen neutraalisuuden periaate ja tehokkuusperiaate – tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion veroviranomaisen käytännölle, jonka mukaan päätöstä tehdessään veroviranomainen epää yleistä verovelvollisuutta koskevan järjestelmän mukaisen arvonlisäverolaskun perusteella käytettävissä olevan vähennysoikeuden siksi, että verotettavaa liiketointa koskevat laskut on erehdyksessä laadittu käännettyä verovelvollisuutta koskevan järjestelmän mukaisesti, muttei määrää, että erehdyksessä maksettu vero on palautettava laskun saajalle, siitä huolimatta, että laskun laatija on maksanut laskuihin perustuvan arvonlisäveron valtiolle?

(1)  Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY (EUVL 2006, L 347, s. 1).

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/14

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 11.12.2017 – Telecom Italia SpA v. Ministero dello Sviluppo Economico ja Infrastrutture e telecomunicazioni per l’Italia SpA (Infratel Italia SpA)

(Asia C-697/17)

(2018/C 112/19)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Telecom Italia SpA

Vastapuolet: Ministero dello Sviluppo Economico ja Infrastrutture e telecomunicazioni per l’Italia SpA (Infratel Italia SpA)

Ennakkoratkaisukysymys

Onko direktiivin 2014/24/EU (1) 28 artiklan 2 kohdan ensimmäistä virkettä tulkittava siten, että siinä edellytetään, että esikarsinnassa valitut toimijat ja tarjouksia jättävät toimijat ovat rajoitetussa menettelyssä oikeudellisesti ja talouden kannalta täysin samat, ja onko tätä säännöstä tulkittava erityisesti siten, että se on esteenä sellaisten holdingyhtiöiden väliselle sopimukselle, joiden määräysvallassa on kaksi esikarsinnassa valittua toimijaa esikarsinnan ja tarjousten esittämisen välisenä ajankohtana, mikäli: a) tällaisen sopimuksen kohteena ja seurauksena on (muun muassa) se, että yksi esikarsinnassa valituista yrityksistä sulautetaan absorptiosulautumisella toiseen esikarsinnassa valituista yrityksistä (liiketoimi, jonka Euroopan komissio sitä paitsi sallii); b) vastaanottava yritys viimeistelee sulautumisen seuraukset tarjouksen jättämisen jälkeen (tästä syystä sen kokoonpano ei ole muuttunut tarjouksen jättämishetkellä verrattuna siihen, millainen se oli esikarsinnan ajankohtana); c) sittemmin sulautettu yritys (jonka kokoonpano ei ole muuttunut tarjousten jättämisen eräpäivänä) päättää kuitenkin todennäköisesti holdingyhtiöiden välillä vahvistetun sopimuksen mukaisesti, ettei se osallistukaan rajoitettuun menettelyyn?

(1)  Julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26.2.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU (EUVL 2014, L 94, s. 65)

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/15

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 14.12.2017 – Unareti SpA v. Ministero dello Sviluppo Economico ym.

(Asia C-702/17)

(2018/C 112/20)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Unareti SpA

Vastapuolet: Ministero dello Sviluppo Economico, Presidenza del Consiglio dei Ministri – Dipartimento per gli Affari Regionali, Autorità Garante per l’Energia Elettrica il Gas e il Sistema Idrico – Sede di Milano, Presidenza del Consiglio dei Ministri – Conferenza Stato Regioni ed Unificata, Ministero per gli affari regionali, Dipartimento per gli affari regionali e le autonomie ja Conferenza Unificata Stato Regioni e Enti Locali

Ennakkoratkaisukysymys

Tarkemmin ottaen unionin tuomioistuinta pyydetään määrittämään, ovatko nämä periaatteet ja oikeussäännöt esteenä edellä kuvatulle kansalliselle säännöstölle, jossa säädetään niiden kriteerien taannehtivasta soveltamisesta, joiden mukaisesti määritetään aiemmille konsessionhaltijoille tarkoitetun korvauksen määrä, mikä vaikuttaa aikaisempiin kaupallisiin suhteisiin, vai voidaanko taannehtiva soveltaminen oikeuttaa myös suhteellisuusperiaatteen kannalta tarkasteltuna vaatimuksella suojata muita Euroopan unionissa merkityksellisiä julkisia intressejä, jotka liittyvät vaatimukseen turvata paremmin kyseisten markkinoiden kilpailun rakenne samalla kun suojataan paremmin palvelun käyttäjiä, jotka saattaisivat välillisesti joutua kärsimään haittaa aiemmille konsessionhaltijoille tarkoitettujen summien mahdollisesta korottamisesta.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/16

Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 18.2.2017 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-435/15, Kolachi Raj Industrial v. komissio, 10.10.2017 antamasta tuomiosta

(Asia C-709/17 P)

(2018/C 112/21)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J.-F. Brakeland, A. Demeneix ja M. França)

Muut osapuolet: Kolachi Raj Industrial (Private) Ltd ja European Bicycle Manufacturers Association

Vaatimukset

Unionin tuomioistuimen on

—

kumottava unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-435/15, Kolachi Raj Industrial v. komissio, 10.10.2017 antama tuomio, hylättävä ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne ja velvoitettava kantaja korvaamaan oikeudenkäyntikulut

tai vaihtoehtoisesti

—

palautettava asia unionin yleiseen tuomioistuimeen uudelleen ratkaistavaksi ja määrättävä, että oikeudenkäyntikuluista valitusvaiheessa ja unionin yleisessä tuomioistuimessa päätetään myöhemmin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komission tekemä valitus koskee unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-435/15 10.10.2017 antamaa tuomiota, jolla unionin yleinen tuomioistuin kumosi Kolachi Rajta koskevilta osin Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien polkupyörien tuonnissa täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 502/2013 käyttöön otetun lopullisen polkumyyntitullin laajentamisesta koskemaan Kambodžasta, Pakistanista ja Filippiineiltä lähetettyjen polkupyörien tuontia, riippumatta siitä, onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Kambodža, Pakistan tai Filippiinit, 18.5.2015 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/776. (1)

Komissio nojautuu valituksessaan yhteen valitusperusteeseen.

Se katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti polkumyyntiasetuksen 1 artiklan 2 kohdan 2 alakohdan b alakohtaa. Unionin yleinen tuomioistuin ensinnäkin käytti valituksenalaisessa tuomiossa virheellisesti alkuperäsääntöjä perusasetuksen 13 artiklan soveltamisessa ja mainitun 13 artiklan 2 kohdan b alakohdassa olevan ”tulevat” sanan soveltamisessa. Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin rajoitti virheellisesti näyttöä, jota komissio sai esittää sen toteennäyttämiseksi, että osat ”tulevat” maasta, johon sovelletaan polkumyyntitoimenpiteitä. Komission mukaan unionin yleisen tuomioistuimen tulkinta ei vastaa perusasetuksen 13 artiklan sanamuotoa eikä tarkoitusta eikä myöskään unionin tuomioistuimen toimenpiteiden kiertämistä koskevaa oikeuskäytäntöä.

(1)  EUVL 2015, L 122, s. 4.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/16

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 18.12.2017 – CCC – Consorzio Cooperative Costruzioni Soc. Cooperativa v. Comune di Tarvisio

(Asia C-710/17)

(2018/C 112/22)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Pääasian asianosaiset

Valittaja: CCC – Consorzio Cooperative Costruzioni Soc. Cooperativa

Vastapuoli: Comune di Tarvisio

Ennakkoratkaisukysymys

Onko 31.3.2004 annetun direktiivin (1) [2004/18/EY] 48 artiklan kanssa yhteensopiva sellainen 16.4.2006 annetun asetuksen nro 163 53 §:n 3 momentin kaltainen säännös, jonka mukaan hankintamenettelyyn voi osallistua yritys, jolla on ”nimetty” suunnittelija, joka, koska hän ei ole tarjoaja, vuorostaan ei voi turvautua muiden yksiköiden voimavaroihin turvautumista koskevaan instituutioon?

(1)  Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/18/EY (EUVL 2004, L 134, s. 114).

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/17

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Commissione Tributaria Regionale per la Lombardia (Italia) on esittänyt 20.12.2017 – EN.SA. Srl v. Agenzia delle Entrate – Direzione Regionale Lombardia Ufficio Contenzioso

(Asia C-712/17)

(2018/C 112/23)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Commissione Tributaria Regionale per la Lombardia

Pääasian asianosaiset

Valittaja: EN.SA. Srl

Vastapuoli: Agenzia delle Entrate – Direzione Regionale Lombardia Ufficio Contenzioso

Ennakkoratkaisukysymys

Onko kansallinen lainsäädäntö, joka perustuu 26.10.1972 annetun tasavallan presidentin asetuksen nro 633/72 19 §:n (Vähennykset) ja 21 §:n (Liiketoimista laskuttaminen) 7 momentin sekä 18.12.1997 annetun asetuksen nro 471 6 §:n (Liiketoimien dokumentointia, kirjaamista ja yksilöintiä koskevien velvollisuuksien laiminlyönti) 6 momentin soveltamiseen, yhdenmukainen unionin tuomioistuimen määrittämien arvonlisäveroa koskevien yhteisön periaatteiden kanssa tilanteessa, jossa tekaistuina pidettyjä liiketoimia, jotka eivät ole aiheuttaneet vahinkoa veronsaajalle eivätkä ole tuottaneet minkäänlaista verotuksellista etua veronmaksajalle, kun kansallisten säännösten samanaikaisesta soveltamisesta seuraa

a)

sellaisen veron toistuva vähennyskelvottomuus, jonka luovutuksensaaja on maksanut ostoista kunkin sellaisen riitautetun liiketoimen yhteydessä, joka koskee samaa toimijaa ja samaa veron perustetta;

b)

veron soveltaminen ja veron maksaminen luovuttajalle (sekä perusteettoman maksun palautusoikeuden menettäminen) vastaavien myyntitoimien osalta, joita myös pidetään tekaistuina;

c)

vähennyskelvottomaksi todetun ostoja koskevan veron määrää vastaavan seuraamuksen määrääminen?

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/18

Kanne 21.12.2017 – Euroopan komissio v. Puolan tasavalta

(Asia C-715/17)

(2018/C 112/24)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Stobiecka-Kuik ja G. Wils)

Vastaaja: Puolan tasavalta

Vaatimukset

—

On todettava, että Puolan tasavalta ei ole noudattanut neuvoston päätöksen (EU) 2015/1523 5 artiklan 2 kohdan ja neuvoston päätöksen (EU) 2015/1601 5 artiklan 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan eikä myöskään muita mainittujen päätösten 5 artiklan 4–11 kohdan mukaisia siirtoon liittyviä velvoitteitaan, koska se ei ole ilmoittanut säännöllisin väliajoin ja vähintään joka kolmas kuukausi niiden hakijoiden määrää, jotka voidaan 16.3.2016 alkaen siirtää nopeasti sen alueelle

—

Puolan tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Väliaikainen erityistilanteita koskeva siirtojärjestelmä otettiin käyttöön kahdella syyskuussa 2015 annetulla neuvoston päätöksellä eli neuvoston päätöksellä (EU) 2015/1523 (1) ja neuvoston päätöksellä (EU) 2015/1601 (2), joilla jäsenvaltiot sitoutuivat siirtämään alueelleen kansainvälistä suojaa tarvitsevia henkilöitä Italiasta ja Kreikasta.

Neuvoston päätökset velvoittivat jäsenvaltiot tarjoamaan joka kolmas kuukausi paikkoja mahdolliseen siirtämiseen, jotta voidaan varmistaa tehokas ja järjestelmällinen siirtomenettely. Vaikka melkein kaikki muut jäsenvaltiot ovat ryhtyneet toimenpiteisiin täyttääkseen siirtoon liittyvät velvoitteet, Puola ei ole suorittanut siirtoja eikä ole joulukuusta 2015 alkaen ehdottanut tarkoituksenmukaista paikkaa siirtoa varten.

Komissio aloitti 16.6.2017 rikkomusmenettelyn Puolaa vastaan.

Koska komissio katsoi tämän jäsenvaltion vastauksen riittämättömäksi, se päätti siirtyä rikkomusmenettelyn seuraavaan vaiheeseen ja lähetti Puolan tasavallalle 26.6.2017 perustellun lausunnon.

Koska komissio katsoi myös perusteltuun lausuntoon annetun vastauksen riittämättömäksi, se päätti nostaa kanteen Euroopan unionin tuomioistuimessa Puolan tasavaltaa vastaan, koska tämä ei ole noudattanut siirtämiseen liittyviä oikeudellisia velvoitteitaan.

(1)  Italian ja Kreikan hyväksi toteutettavien kansainvälistä suojelua koskevien väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisesta 14.9.2015 annettu neuvoston päätös (EU) 2015/1523 (EUVL L 239, s. 146).

(2)  Italian ja Kreikan hyväksi toteutettavien kansainvälistä suojelua koskevien väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisesta 22.9.2015 annettu neuvoston päätös |(EU) 2015/1601 (EUVL L 248, s. 80).

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/19

Kanne 22.12.2017 – Euroopan komissio v. Unkari

(Asia C-718/17)

(2018/C 112/25)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Tokár ja G. Wils)

Vastaaja: Unkari

Vaatimukset

Komissio vaatii 22.12.2017 päivätyssä kannekirjelmässään unionin tuomioistuinta

—

Toteamaan, ettei Unkari ole noudattanut sille päätöksen (EU) 2015/1601 5 artiklan 2 kohdan perusteella kuuluvia velvoitteita, koska se ei ole säännöllisin väliajoin ja vähintään joka kolmas kuukausi ilmoittanut niiden hakijoiden määrä, jotka voidaan siirtää nopeasti sen alueelle, eikä näin ollen muitakaan kyseisen neuvoston päätöksen 5 artiklan 4–11 kohdassa asetettuja, siirtovelvollisuuteen liittyvä velvoitteita

—

Unkari on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Neuvosto on kahdella syyskuussa 2015 antamallaan päätöksellä eli päätöksellä (EU) 2015/1532 (1) ja päätöksellä (EU) 2015/1601 (2) ottanut käyttöön väliaikaisen ja kiireellisen siirto-ohjelman, jonka mukaan jäsenvaltiot ovat sitoutuneet siirtämään Italian ja Kreikan alueelta kansainvälistä suojelua tarvitsevia henkilöitä.

Jäsenvaltiot velvoitetaan neuvoston päätöksellä tarjoamaan joka kolmas kuukausi paikkoja siirrettävissä oleville hakijoille ja varmistamaan näin, että siirtäminen sujuu nopeasti ja järjestelmällisesti. Kun melkein kaikki jäsenvaltiot ovat siirtäneet hakijoita ja noudattaneet tällä alalla olevia velvoitteitaan, Unkari ei ole siirto-ohjelman alusta lähtien toteuttanut minkäänlaisia siirtotoimenpiteitä.

Koska komissio ei pitänyt Unkarin antamaa vastausta tyydyttävänä, se aloitti jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämismenettelyn seuraavan vaiheen ja osoitti 26.7.2017 Unkarille perustellun lausunnon.

Koska komissio ei pitänyt perusteltuun lausuntoon annettua vastausta tyydyttävänä, se päätti saattaa asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen todetuksi, ettei Unkari ole noudattanut sille siirtoalalla kuuluvia velvoitteitaan.

(1)  Italian ja Kreikan hyväksi toteutettavien kansainvälistä suojelua koskevien väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisesta 14.9.2015 annettu neuvoston päätös (EU) 2015/1523 (EUVL L 239, s. 146).

(2)  Italian ja Kreikan hyväksi toteutettavien kansainvälistä suojelua koskevien väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisesta 22.9.2015 annettu neuvoston päätös (EU) 2015/1601 (EUVL L 248, s. 80).

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/19

Kanne 22.12.2017 – Euroopan komissio v. Tšekin tasavalta

(Asia C-719/17)

(2018/C 112/26)

Oikeudenkäyntikieli: tšekki

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: Z. Malůšková ja G. Wils)

Vastaaja: Tšekin tasavalta

Vaatimukset

Unionin tuomioistuimelle 22.12.2017 toimittamassaan kanteessa Euroopan komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

—

toteaa, että Tšekin tasavalta ei ole noudattanut Italian ja Kreikan hyväksi toteutettavien kansainvälistä suojelua koskevien väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisesta 14.9.2015 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2015/1523 (1) 5 artiklan 2 kohdan ja Italian ja Kreikan hyväksi toteutettavien kansainvälistä suojelua koskevien väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisesta 22.9.2015 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2015/1601 (2) 5 artiklan 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan eikä näiden kahden päätöksen 5 artiklan 4–11 kohdassa säädettyjä sisäisiä siirtoja koskevia muita velvoitteitaan, koska se ei ole ilmoittanut säännöllisesti ja ainakin joka kolmas kuukausi asianmukaista määrää hakijoista, jotka voidaan siirtää nopeasti sen alueelle

—

velvoittaa Tšekin tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Neuvosto toteutti syyskuussa hätätilanteessa sovellettavien sisäisten siirtojen järjestelmän kahdella päätöksellä eli päätöksillä (EU) 2015/1523 ja (EU) 2015/1601, joiden nojalla jäsenvaltiot sitoutuivat siirtämään Italiasta ja Kreikasta henkilöitä, jotka selvästi tarvitsevat kansainvälistä suojelua.

Neuvoston päätöksissä säädettiin jäsenvaltioille velvoitteesta ehdottaa kolmen kuukauden välein paikkoja, jotka niillä on käytettävissään sisäisiä siirtoja varten näiden siirtojen nopean ja järjestelmällisen menettelyn takaamiseksi. Samalla kun käytännössä kaikki jäsenvaltiot ovat ottaneet siirtoja vastaan ja noudattaneet velvoitteitaan tältä osin, Tšekin tasavalta ei ole elokuun 2016 jälkeen tehnyt yhtään siirtoa eikä jo yli vuoden ajan ole edes ehdottanut uusia paikkoja.

Komissio aloitti jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn Tšekin tasavaltaa vastaan 15.6.2015.

Koska komissio ei pitänyt kyseisen jäsenvaltion antamaa vastausta riittävänä, se jatkoi menettelyä ja antoi perustellun lausuntonsa 26.7.2017.

Koska komissio ei pitänyt vastausta kyseiseen lausuntoon tyydyttävänä, se päätti nostaa Tšekin tasavaltaa vastaan sisäisiin siirtoihin liittyvien jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen unionin tuomioistuimessa.

(1)  EUVL 2015, L 239, s. 146.

(2)  EUVL 2015, L 248, s. 80.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/20

Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 24.12.2017 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-572/16, Brouillard v. komissio, 13.10.2017 antamasta tuomiosta

(Asia C-728/17 P)

(2018/C 112/27)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: P. Mihaylova ja G. Gattinara)

Muu osapuoli: Alain Laurent Brouillard

Vaatimukset

—

unionin yleisen tuomioistuimen 13.10.2017 antama tuomio Brouillard v. komissio (T-572/16) on kumottava

—

ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne on hylättävä

—

vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan molemmissa oikeusasteissa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäinen valitusperuste perustuu oikeudelliseen virheeseen ja selvitysaineiston vääristämiseen. Tämä valitusperuste jakautuu kolmeen osaan ja koskee valituksenalaisen tuomion 36, 39, 43–56, 62 ja 63 kohtaa.

Valitusperusteen ensimmäisessä osassa komissio katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen kilpailuilmoituksen tulkitsemisessa. Valituksenalaisen tuomion 36, 45 ja 47–56 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti katsonut yhtäältä, ettei kilpailuilmoitukseen sisältyvässä ilmaisussa ”formation juridique complète” (oikeustieteellinen loppututkinto) käytetty adjektiivi ”complète” viittaa vaaditun tutkinnon sisältöön, ja toisaalta, ettei ilmaisuun ”diplôme correspondant au minimum au niveau de la maîtrise” (tasoltaan vähintään ylempää korkeakoulututkintoa vastaava tutkintotodistus) sisältyvä sana ”correspondant” (vastaava) viittaa tutkintotodistukseen vaan koulutukseen. Komissio katsoo myös, ettei asiayhteyden mukainen teleologinen tulkinta lainkaan tue unionin yleisen tuomioistuimen johtopäätöksiä, koska kilpailuun osallistumisen edellytyksiä on tulkittava täytettävinä oleviin virkoihin kuuluvien tehtävien kuvauksen perusteella ja kilpailuilmoituksen liitteen I mukaan kyse oli kielenkääntäjän tehtävistä, joihin haettiin ”juristes diplômés hautement qualifiés” (korkeatasoisen ammattitaidon omaavia lakimiestutkinnon suorittaneita henkilöitä).

Tämän valitusperusteen toisessa osassa komissio vetoaa oikeudelliseen virheeseen henkilöstösääntöjen 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan i alakohdan tulkitsemisessa valituksenalaisen tuomion 46–49, 52 ja 53 kohdassa. Komissio katsoo, ettei tällä henkilöstösääntöjen säännöksellä ole mitään merkitystä palvelukseen ottamista koskevissa menettelyissä ja ettei säännös varsinkaan estä hallintoa asettamasta kilpailuilmoituksen sisältöä laadittaessa osallistumisedellytyksiä, jotka ovat tiukempia kuin tässä säännöksessä edellytetyt kriteerit. Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, kilpailuilmoitusta ei voida tulkita henkilöstösääntöjen tämän säännöksen perusteella.

Saman valitusperusteen kolmannessa osassa komissio vetoaa Université de Poitiers’n ammatillisen master-tutkinnon ja kantajan hakuasiakirjojen sisällön vääristämiseen. Komissio katsoo, että näistä selvitysaineiston osista ilmenee selvästi, ettei kantajalla ole ollut kilpailuilmoituksessa vaadittua master 2 –tutkintotodistusta viiden vuoden oikeustieteellisistä opinnoista. Unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset valituksenalaisen tuomion 39, 43, 44 ja 52–54 kohdassa ovat siten virheellisiä.

Toinen valitusperuste perustuu oikeudelliseen virheeseen kilpailun valintalautakunnan toimivaltaa hakijan tutkintotodistusta koskevan vaatimuksen täyttymisen tarkistamisessa rajaavien sääntöjen tulkitsemisessa. Tällä valitusperusteella, joka koskee valituksenalaisen tuomion 37, 52 ja 54–56 kohtaa, pyritään riitauttamaan unionin yleisen tuomioistuimen päättely, jonka mukaan valintalautakunnan olisi ollut hyväksyttävä kantajan tutkintotodistus pelkästään tutkintotodistuksen myöntämistä koskevien kansallisten säännösten perusteella.

Kolmas valitusperuste, joka koskee valituksenalaisen tuomion 39, 44, 47, 48, 52 ja 57–61 kohtaa, perustuu perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin, koska unionin yleinen tuomioistuin ei ole viitannut riittävästi niihin asiakirja-aineiston osiin, joiden perusteella kantajalla on unionin yleisen tuomioistuimen mukaan ollut sellainen tutkintotodistus, jonka perusteella hän on täyttänyt kilpailuilmoituksen mukaisen vaatimuksen. Lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen kannanotoissa on ristiriita, sillä unionin yleinen tuomioistuin on yhtäältä katsonut, että oikeustieteellinen loppututkinto ja tutkintotodistus korkeakoulututkinnon täydellisen oppimäärän suorittamisesta ovat kaksi eri vaatimusta, mutta toisaalta todennut tutkintotodistusta koskevan vaatimuksen täyttyvän selittämättä kuitenkaan, minkä seikan perusteella oikeustieteellistä loppututkintoa koskevan edellytyksen voitiin katsoa täyttyvän. Unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään ole selittänyt riittävästi, miksi asiassa T-420/13 annetussa lainvoimaisessa tuomiossa kantajan tutkintotodistusta ei hyväksytty freelance-kääntäjien palvelujen hankkimista unionin tuomioistuimen hallinnolle koskevassa sopimuksentekomenettelyssä mutta saman tutkintotodistuksen perusteella katsotaan nyt mahdolliseksi nimittää sama kantaja juristi-lingvistin virkauralle unionin tuomioistuimen käännösyksiköissä.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/21

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Okrazhen sad Blagoevgrad (Bulgaria) on esittänyt 16.1.2018 – Brian Andrew Kerr v. Pavlo Postnov ja Natalia Postnova

(Asia C-25/18)

(2018/C 112/28)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Okrazhen sad Blagoevgrad

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Brian Andrew Kerr

Vastapuolet: Pavlo Postnov ja Natalia Postnova

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko lain nojalla erityisen oikeudenomistuksen perusteella syntyvien oikeudellisten yhteisöjen, jotka eivät ole oikeussubjekteja, päätöksiä, jotka tehdään niiden jäsenten enemmistöllä mutta jotka sitovat kaikkia, myös niitä, jotka eivät äänestäneet, pidettävä asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (1) 7 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun kansainvälisen toimivallan määräytymisen kannalta sopimusvelvoitteen perusteina?

2)

Siinä tapauksessa, että ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Sovelletaanko tällaisiin päätöksiin sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista 17.6.2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 593/2008 (2) (Rooma I) säädettyjä sopimussuhteeseen sovellettavan lain määräytymistä koskevia sääntöjä?

3)

Siinä tapauksessa, että ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Sovelletaanko tällaisiin päätöksiin sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista 11.7.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 864/2007 (3) (Rooma II) säännöksiä, ja mitä asetuksessa mainituista sopimukseen perustumattomista vaatimusperusteista on tällöin sovellettava?

4)

Siinä tapauksessa, että ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Onko rakennuksen ylläpitokustannuksia koskevia yhteisöjen, jotka eivät ole oikeussubjekteja, päätöksiä pidettävä sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista 17.6.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 593/2008 (Rooma I) 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuina palvelun suorittamista koskevina sopimuksina vai asetuksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuina esineoikeutta tai omaisuuden vuokraamista koskevina sopimuksina?

(1)  Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1215/2012 (EUVL 2012, L 351, s. 1).

(2)  EUVL 2008, L 177, s. 6.

(3)  EUVL 2007, L 199, s. 40.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/22

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour du travail de Liège (Belgia) on esittänyt 18.1.2018 – V v. Institut national d’assurances sociales pour travailleurs indépendants (INASTI) ja Securex Integrity ASBL

(Asia C-33/18)

(2018/C 112/29)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour du travail de Liège

Pääasian asianosaiset

Valittaja: V

Vastapuolet: Institut national d’assurances sociales pour travailleurs indépendants (INASTI) ja Securex Integrity ASBL

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 (1) 87 artiklan 8 kohtaa tulkittava siten, että henkilön, joka on ennen 1.5.2010 aloittanut palkkatyön tekemisen Luxemburgin suurherttuakunnassa ja itsenäisenä ammatinharjoittajana toimimisen Belgiassa, on, jotta häneen sovellettaisiin asetuksen N:o 883/2004 nojalla sovellettavaa lainsäädäntöä, tehtävä tätä koskeva nimenomainen pyyntö, vaikka hän ei olisi kuulunut minkään järjestelmän piiriin Belgiassa ennen 1.5.2010 ja vaikka hänen olisi katsottu kuuluvan Belgian itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturvalainsäädännön piiriin ainoastaan taannehtivasti, 1.5.2010 alkaneen kolmen kuukauden määräajan päättymisen jälkeen?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, johtaako asetuksen N:o 883/2004 87 artiklan 8 kohdassa tarkoitettu pyyntö, joka on esitetty edellä mainitussa tilanteessa, asetuksen N:o 883/2004 nojalla toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön soveltamiseen taannehtivasti 1.5.2010 alkaen?

(1)  EUVL 2004, L 166, s. 1.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/23

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour de cassation (Ranska) on esittänyt 19.1.2018 – Vueling Airlines SA v. Jean-Luc Poignant

(Asia C-37/18)

(2018/C 112/30)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour de cassation

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Vueling Airlines SA

Vastapuoli: Jean-Luc Poignant

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Sovelletaanko unionin tuomioistuimen 27.4.2017 antamassaan tuomiossa A-Rosa Flussschiff (C-620/15, EU:C:2017:309) [– –] asetuksen (ETY) N:o 1408/71, (1) sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna asetuksella (EY) N:o 118/97, (2) sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 647/2005, (3) 14 artiklan 2 kohdan a alakohdasta antamaa tulkintaa sellaiseen lainvastaista pimeän työn teettämistä koskevaan asiaan, jossa E 101 -todistukset on annettu 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan perusteella asetuksen N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä 21.3.1972 annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72 (4) 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti, vaikka tilanne kuului 14 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohdan soveltamisalaan niiden työntekijöiden osalta, jotka työskentelevät sen jäsenvaltion alueella, jonka kansalaisia he ovat ja jossa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneella lentoyhtiöllä on sivutoimipaikka, ja vaikka jo E 101 -todistuksesta, jossa työntekijän työskentelypaikaksi ilmoitetaan lentoasema ja työnantajaksi lentoyhtiö, voidaan päätellä, että todistus on hankittu vilpillisesti?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko unionin oikeuden ensisijaisuutta koskevaa periaatetta tulkittava siten, että se on esteenä sille, että kansallinen tuomioistuin, jota rikostuomioistuimen antaman tuomion oikeusvoima kansallisen oikeuden mukaan sitoo, määrää siviilioikeudellisessa tuomiossa unionin oikeussääntöjen vastaisesti annetusta kansallisen rikostuomioistuimen tuomiosta tekemiensä johtopäätösten perusteella työnantajan maksamaan työntekijälle vahingonkorvauksia pelkästään sillä perusteella, että kyseinen työnantaja on saanut rikostuomion pimeän työn teettämisestä?

(1)  Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71 (EYVL 1971, L 140, s. 2).

(2)  Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta ja saattamisesta ajan tasalle 2.12.1996 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 118/97 (EYVL 1997, L 28, s. 1).

(3)  Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta 13.4.2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 647/2005 (EUVL 2005, L 117, s. 1).

(4)  Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä 21.3.1972 (EYVL 1972, L 74, s. 1).

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/24

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Conseil d’État (Belgia) on esittänyt 24.1.2018 – Compagnie d’entreprises CFE SA v. Région de Bruxelles-Capitale

(Asia C-43/18)

(2018/C 112/31)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Conseil d’État

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Compagnie d’entreprises CFE SA

Vastaaja: Région de Bruxelles-Capitale

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko päätös, jolla jäsenvaltion elin osoittaa erityisten suojelutoimien alueen luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun [neuvoston] direktiivin 92/43/ETY (1) mukaisesti ja johon sisältyy suojelutavoitteita ja säädöksen tasoisia yleisiä ehkäiseviä toimenpiteitä, tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista [27.6.2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston] direktiivissä 2001/42/EY (2) tarkoitettu suunnitelma tai ohjelma?

2)

Onko tällainen päätös tarkemmin sanottuna direktiivin 2001/42/EY 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu suunnitelma tai ohjelma, jolla vahvistetaan puitteet tulevien hankkeiden lupa- tai hyväksymispäätökselle, jolloin jäsenvaltioiden on määriteltävä kyseisen artiklan 5 kohdan mukaisesti, onko sillä todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia?

3)

Onko tiettyjen [suunnitelmien ja ohjelmien] ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 2001/42/EY 3 artiklan 2 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, ettei kyseiseen osoittamispäätökseen sovelleta tämän direktiivin 3 artiklan 4 kohtaa?

(1)  EYVL 1992, L 206, s. 7.

(2)  EYVL 2001, L 197, s. 30.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/25

Kanne 29.1.2018 – Euroopan komissio v. Itävallan tasavalta

(Asia C-51/18)

(2018/C 112/32)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: N. Gossement ja B.-R. Killmann)

Vastaaja: Itävallan tasavalta

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että asia ratkaistaan seuraavasti:

—

Itävallan tasavalta ei ole noudattanut arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on säätänyt arvonlisäverolliseksi alkuperäisen taideteoksen tekijän oikeudesta jälleenmyyntikorvaukseen johtuvan hyvityksen

—

Itävallan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa kanteen tueksi seuraaviin seikkoihin.

Itävalta perii arvonlisäveroa alkuperäisen kuvataideteoksen tekijälle sen jälleenmyynnin yhteydessä kuuluvasta hyvityksestä, joka on otettu Itävallassa käyttöön saatettaessa kansallisen oikeusjärjestyksen osaksi alkuperäisen taideteoksen tekijän oikeudesta jälleenmyyntikorvaukseen 27.9.2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2001/84/EY (1). Itävalta rikkoo siten arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2 artiklaa.

Jälleenmyyntikorvauksen yhteydessä tekijän ja maksuvelvollisen välillä ei ole suoritusten vaihtoon perustuvaa suhdetta. Jälleenmyyntikorvauksesta tekijälle maksettava osa perustuu lakiin ja on säännelty siten, että luovuttajan – tai jokaisen jälleenluovutuksessa osallisena olleen – on maksettava tekijälle hyvitys ilman mitään tekijän siinä yhteydessä tekemää suoritusta. Tekijän suoritus on täytetty lopullisesti jo ennen jälleenluovutusta siten, että tekijä on saattanut alkuperäisen teoksensa vaihdantaan ensimmäisen kerran.

Tekijälle jälleenmyyntikorvauksena maksettava hyvitys ei siten ole vastike tekijän mistään suorituksesta, vaan hyvitys määräytyy pelkästään jälleenluovutuksesta saadun hinnan perusteella eikä tekijä voi vaikuttaa sen suuruuteen. Tekijällä on oikeus hyvitykseen ilman, että hänen olisi tehtävä tai että edes voisi tehdä minkäänlaista suoritusta tekemällä jotain tai myöskään jättämällä jotain tekemättä. Tästä seuraa, ettei jälleenmyyntikorvaus ole arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2 artiklassa tarkoitettu vastike tavaroiden luovutuksesta tai palvelujen suorituksesta.

(1)  Alkuperäisen taideteoksen tekijän oikeudesta jälleenmyyntikorvaukseen 27.9.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/84/EY (EYVL 2001, L 272, s. 3).

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/25

Kanne 31.1.2018 – Euroopan komissio v. Bulgarian tasavalta

(Asia C-61/18)

(2018/C 112/33)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: G. von Rintelen, K. Walkerová ja G. Koleva)

Vastaaja: Bulgarian tasavalta

Vaatimukset

—

On todettava, että Bulgarian tasavalta ei ole noudattanut merten aluesuunnittelun puitteista 23.7.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/89/EU (1) 15 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole saattanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä voimaan viimeistään 18.9.2016 tai ainakaan ilmoittanut niitä komissiolle

—

Bulgarian tasavalta on määrättävä suorittamaan SEUT 260 artiklan 3 kohdan nojalla uhkasakko, jonka suuruus on 14 089,60 euroa päivässä, sen tuomion julistamisesta lukien, jolla Bulgarian tasavallan todetaan jättäneen noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1.

Merten aluesuunnittelun puitteista 23.7.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/89/EU 15 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on saatettava kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 18.9.2016. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä. Koska komissiolle ei ole ilmoitettu direktiivin täytäntöönpanemiseksi toteutettuja kansallisia toimenpiteitä, se on päättänyt saattaa asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi.

2.

Komissio ehdottaa kannekirjelmässään, että Bulgarian tasavalta määrätään suorittamaan uhkasakko, joka suuruus on 14 089,60 euroa päivässä. Uhkasakon suuruutta määritettäessä on otettu huomioon jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen vakavuus sekä ennaltaehkäisevä vaikutus ja kyseisen jäsenvaltion maksukyky.

(1)  EUVL 2014, L 257, s. 135.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/26

Kanne 6.2.2018 – Euroopan komissio v. Itävallan tasavalta

(Asia C-76/18)

(2018/C 112/34)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: G. von Rintelen, P. Ondrůšek ja M. Noll-Ehlers)

Vastaaja: Itävallan tasavalta

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—

toteaa, että Itävallan tasavalta ei ole noudattanut vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja direktiivin 2004/17/EY kumoamisesta 26.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/25/EU (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kaikkia kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai ei ainakaan ole ilmoittanut niistä komissiolle

—

velvoittaa vastaajan maksamaan SEUT 260 artiklan 3 kohdan mukaisesti uhkasakon, jonka määrä on 42 377 euroa päivässä, sillä se ei ole noudattanut velvoitettaan ilmoittaa täytäntöönpanotoimista

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin 2014/25 106 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden oli saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 18.4.2016. Koska Itävallan tasavalta ei ole antanut kaikkia kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai ei ainakaan ole ilmoittanut niistä komissiolle, komissio päätti nostaa kanteen unionin tuomioistuimessa.

Komissio vaatii kanteessaan, että Itävallan tasavallalle asetetaan uhkasakko, jonka määrä on 42 377 euroa päivässä. Uhkasakon määrä on laskettu ottaen huomioon rikkomisen vakavuus ja kesto sekä sen ehkäisevä vaikutus jäsenvaltion maksukyvyn kannalta.

(1)  EUVL 2014, L 94, s. 243.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/27

Kanne 6.2.2018 – Euroopan komissio v. Itävallan tasavalta

(Asia C-77/18)

(2018/C 112/35)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: M. Noll-Ehlers, P. Ondrůšek ja G. von Rintelen)

Vastaaja: Itävallan tasavalta

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—

toteaa, että Itävallan tasavalta ei ole noudattanut julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kaikkia kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai ei ainakaan ole ilmoittanut niistä komissiolle

—

velvoittaa vastaajan maksamaan SEUT 260 artiklan 3 kohdan mukaisesti uhkasakon, jonka määrä on 42 377 euroa päivässä, sillä se ei ole noudattanut velvoitettaan ilmoittaa täytäntöönpanotoimista

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin 2014/24 90 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden oli saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 18.4.2016. Koska Itävallan tasavalta ei ole antanut kaikkia kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai ei ainakaan ole ilmoittanut niistä komissiolle, komissio päätti nostaa kanteen unionin tuomioistuimessa.

Komissio vaatii kanteessaan, että Itävallan tasavallalle asetetaan uhkasakko, jonka määrä on 42 377 euroa päivässä. Uhkasakon määrä on laskettu ottaen huomioon rikkomisen vakavuus ja kesto sekä sen ehkäisevä vaikutus jäsenvaltion maksukyvyn kannalta.

(1)  EUVL 2014, L 94, s. 65.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/28

Kanne 6.2.2018 – Euroopan komissio v. Itävallan tasavalta

(Asia C-79/18)

(2018/C 112/36)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: G. von Rintelen, P. Ondrůšek ja M. Noll-Ehlers)

Vastaaja: Itävallan tasavalta

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—

toteaa, että Itävallan tasavalta ei ole noudattanut käyttöoikeussopimusten tekemisestä 26.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/23/EU (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole – lukuun ottamatta 46 ja 47 artiklaa Wienin, Steiermarkin ja Kärntenin osavaltiossa – antanut kaikkia kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai ei ainakaan ole ilmoittanut niistä komissiolle

—

velvoittaa vastaajan maksamaan SEUT 260 artiklan 3 kohdan mukaisesti uhkasakon, jonka määrä on 52 972 euroa päivässä, sillä se ei ole noudattanut velvoitettaan ilmoittaa täytäntöönpanotoimista

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin 2014/23/EU 51 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden oli saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 18.4.2016. Koska Itävallan tasavalta ei ole antanut kaikkia kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai ei ainakaan ole ilmoittanut niistä komissiolle, komissio päätti nostaa kanteen unionin tuomioistuimessa.

Komissio vaatii kanteessaan, että Itävallan tasavallalle asetetaan uhkasakko, jonka määrä on 52 972 euroa päivässä. Uhkasakon määrä on laskettu ottaen huomioon rikkomisen vakavuus ja kesto sekä sen ehkäisevä vaikutus jäsenvaltion maksukyvyn kannalta.

(1)  EUVL 2014, L 94, s. 1.

Unionin yleinen tuomioistuin

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/29

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 8.2.2018 – POA v. komissio

(Asia T-74/16) (1)

((Oikeus tutustua asiakirjoihin - Asetus (EY) N:o 1049/2001 - Asiakirjat, jotka koskevat asetuksen (EU) N:o 1151/2012 nojalla tehtyä hakemusta nimityksen rekisteröimiseksi - Komissiolta peräisin olevat asiakirjat - Jäsenvaltiolta peräisin olevat asiakirjat - Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohta - Tutustumisoikeuden epääminen - Perusteluvelvollisuus - Päätöksentekomenettelyn suojaa koskeva poikkeus - Tuomioistuinkäsittelyn suojaa koskeva poikkeus - Toimielimen ja unionin tuomioistuinten suorittaman valvonnan laajuus jäsenvaltion vastustuksensa tueksi vetoamien perusteiden osalta))

(2018/C 112/37)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Pagkyprios organismos ageladotrofon (POA) Dimosia Ltd (Latsia, Kypros) (edustaja: asianajaja N. Korogiannakis)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Baquero Cruz ja F. Clotuche-Duvieusart)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kumoamisvaatimus, joka koskee komission pääsihteerin 7.12.2015 tekemää päätöstä Ares(2015)5632670, jolla hylätään kantajan 15.9.2015 päivätyllä kirjeellä esittämä uudistettu hakemus, jossa kantaja pyysi Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EUVL 2001, L 145, s. 43) mukaisesti saada tutustua asiakirjoihin, jotka liittyvät yhtäältä hakemukseen CY/PDO/0005/01243 nimityksen Halloumi rekisteröimiseksi suojatuksi alkuperänimitykseksi (SAN) maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä 21.11.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (EUVL 2012, L 343, s. 1) nojalla ja toisaalta aiempaan hakemukseen CY/PDO/0005/00766 nimityksen Halloumi rekisteröimiseksi suojatuksi alkuperänimitykseksi.

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Pagkyprios organismos ageladotrofon (POA) Dimosia Ltd vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

(1)  EUVL C 145, 25.4.2016.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/30

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 8.2.2018 – Sony Interactive Entertainment Europe v. EUIPO – Marpefa (Vieta)

(Asia T-879/16) (1)

((EU-tavaramerkki - Menettämismenettely - EU-tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki Vieta - Tavaramerkin tosiasiallinen käyttö - Päätös, joka on tehty unionin yleisen tuomioistuimen kumottua aikaisemman päätöksen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 65 artiklan 6 kohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 72 artiklan 6 kohta) - Oikeusvoima))

(2018/C 112/38)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Sony Interactive Entertainment Europe Ltd (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustaja: S. Malynicz, QC)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: J. Crespo Carrillo ja D. Walicka)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa: Marpefa, SL (Barcelona, Espanja)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 4.10.2016 tekemästä päätöksestä (asia R 1010/2016-4), joka liittyy osapuolten Sony Computer Entertainment Europe ja Marpefa väliseen menettämismenettelyyn

Tuomiolauselma

1)

Euroopan teollisoikeuksien viraston (EUIPO) neljännen valituslautakunnan 4.10.2016 tekemä päätös (asia R 1010/2016-4), joka koskee Sony Computer Entertainment Europe Ltd:n ja Marpefa, SL:n välistä menettämismenettelyä, kumotaan.

2)

EUIPO velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1)  EUVL C 53, 20.2.2017.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/30

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 8.2.2018 – Institute for Direct Democracy in Europe v. parlamentti

(Asia T-118/17) (1)

((Toimielimiä koskeva oikeus - Euroopan parlamentti - Sellainen päätös avustuksen myöntämisestä poliittiselle säätiölle vuodelta 2017, jossa määrätään 33 prosentin ennakkomaksusta avustuksen enimmäismäärästä sekä velvollisuudesta esittää pankkitakaus ennakkomaksulle - Kumoamiskanne - Kannekelpoinen toimi - Tutkittavaksi ottaminen - Puolueettomuusvelvollisuus - Puolustautumisoikeudet - Varainhoitoasetus - Varainhoitoasetuksen soveltamissäännöt - Asetus (EY) N:o 2004/2003 - Oikeasuhteisuus))

(2018/C 112/39)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Institute for Direct Democracy in Europe ASBL (IDDE) (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat E. Plasschaert ja E. Montens)

Vastaaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: C. Burgos ja S. Alves)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kumoamisvaatimus, joka koskee Euroopan parlamentin 12.12.2016 tekemää päätöstä FINS-2017-28, jolla kantajalle myönnetään avustus, siltä osin kuin mainitussa päätöksessä pidätetään mainitun avustuksen maksaminen avustuskaudelta 2017 ja rajataan ennakkomaksun määrä 33 prosenttiin avustuksen enimmäismäärästä sillä edellytyksellä, että pankkitakaus esitetään.

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Institute for Direct Democracy in Europe ASBL (IDDE) vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan parlamentin oikeudenkäyntikulut, välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut mukaan lukien.

(1)  EUVL C 121, 18.4.2017.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/31

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 23.1.2018 – Campailla v. Euroopan unioni

(Asia T-759/16) (1)

((Vahingonkorvauskanne - Toimielimiä koskeva oikeus - Euroopan unionin vastuu - Unionin yleisen tuomioistuimen ja unionin tuomioistuimen tekemät päätökset - Kanne, jonka yleinen tuomioistuin on jättänyt tutkimatta - Valitus, joka on jätetty tutkimatta kantajan edustajan puuttumisen vuoksi - Kanne, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat))

(2018/C 112/40)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Massimo Campailla (Holtz, Luxemburg) (edustaja: asianajaja F. Rollinger)

Vastaaja: Euroopan unioni, jota edustaa Euroopan unionin tuomioistuin (asiamiehet: aluksi J. Inghelram ja L. Tonini Alabiso, sitten J. Inghelram ja V. Hanley-Emilsson)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 268 artiklaan perustuva vaatimus sen vahingon korvaamiseksi, jonka kantaja on väittänyt hänelle aiheutuneen 6.10.2011 annetusta määräyksestä Campailla v. komissio (C-265/11 P, ei julkaistu, EU:C:2011:644)

Määräysosa

1)

Kanne hylätään.

2)

Massimo Campailla vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin, jota edustaa Euroopan unionin tuomioistuin, oikeudenkäyntikulut.

(1)  EUVL C 78, 13.3.2017.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/32

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 1.2.2018 – ExpressVPN v. EUIPO (EXPRESSVPN)

(Asia T-265/17) (1)

((EU-tavaramerkki - Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti - Kuviomerkki EXPRESSVPN - Ehdoton hylkäysperuste - Muuttamisvaatimus - Ainoa vaatimus - Tutkimatta jättäminen))

(2018/C 112/41)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: ExpressVPN Ltd (Glen Vine, Mansaari) (edustaja: A. Muir Wood, barrister)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksin virasto (EUIPO) (asiamies: J. Ivanauskas)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 16.2.2017 tekemästä päätöksestä (asia R 1352/2016-5), joka koskee kuviomerkin EXPRESSVPN Euroopan unionin nimeävää kansainvälistä rekisteröintiä nro 1265562

Määräysosa

1)

Kanne hylätään.

2)

ExpressVPN Ltd velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1)  EUVL C 202, 26.6.2017.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/32

Kanne 16.1.2018 – Kreikka v. komissio

(Asia T-14/18)

(2018/C 112/42)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Helleenien tasavalta (asiamiehet: G. Kanellopoulos, E. Leftheriotou ja E. Chroni)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin sillä jätetään Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle tietyt Helleenien tasavallan suorien tukien alalla hakuvuonna 2014 suorittamat menot, joiden osuus on 5 prosenttia niiden menojen kokonaismäärästä, jotka ovat aiheutuneet laitumiin liittyvästä tuesta ja joiden bruttomäärä on 18 583 893,42 euroa (nettomäärä 12 482 555,68 euroa)

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan Helleenien tasavallan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kahteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, että laitumia koskeviin pinta-alatukiin sovellettava riidanalainen 5 prosentin rahoitusoikaisu on perusteeton, perustuu tosiseikkoja koskevaan virheeseen ja on suhteellisuusperiaatteen vastainen.

2)

Toinen kanneperuste perustuu yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21.6.2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 (EUVL 2005, L 209, s. 1) 31 artiklan 1 ja 2 kohdan ja yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 549) 53 artiklan 2 ja 3 kohdan, luettuna yhdessä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 täydentämisestä maksajavirastojen ja muiden elinten, varainhoidon, tilien tarkastamisen, vakuuksien sekä euron käytön osalta 11.3.2014 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 907/2014 (EUVL 2014, L 25, s. 18) 12 artiklan 1–6 ja 8 kohdan kanssa, säännösten sekä 8.6.2015 annettuihin komission asiakirjoihin VI533097 ja C(2015) 3675 final sisältyvien suuntaviivojen rikkomiseen. Helleenien tasavalta vetoaa lisäksi siihen, että kahden samanaikaisen ja samaan syyhyn perustuvan oikaisun soveltaminen on kiellettyä, ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/33

Kanne 19.1.2018 – Liettua v. komissio

(Asia T-19/18)

(2018/C 112/43)

Oikeudenkäyntikieli: liettua

Asianosaiset

Kantaja: Liettuan tasavalta (asiamiehet: D. Kriaučiūnas, R. Krasuckaitė, R. Dzikovič, G. Taluntytė, V. Vasiliauskienė, M. Palionis ja A. Dapkuvienė)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

1.

kumoamaan Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 8.11.2017 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2017/2014 siltä osin kuin siinä määrätään Liettuaa koskevasta 9 745 705,88 euron suuruisesta rahoitusoikaisusta, joka koskee maaseuturahastosta myönnettyyn rahoitukseen liittyviin menoihin

2.

kumoamaan Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 8.11.2017 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2017/2014 siltä osin kuin siinä määrätään Liettuaa koskevasta 546 651,91 euron suuruisesta rahoitusoikaisusta, joka koskee maataloustukirahastosta ja maaseuturahastosta myönnettyyn rahoitukseen liittyviin menoihin

3.

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seuraaviin kanneperusteisiin:

I.

Komissio on rikkonut asetuksen (EU) N:o 1306/2013 52 artiklan 2 kohtaa määrätessään 9 745 705,88 euron suuruisesta oikaisusta olennaisen valvonnan puutteiden johdosta, koska se on sääntöjenvastaisuuden vakavuudesta, rikkomusten luonteesta ja Euroopan unionille aiheutuneesta taloudellisesta vahingosta päättäessään

1.

tulkinnut virheellisesti asetuksen (EU) N:o 65/2011 24 artiklan 1 kohtaa ja 2 kohdan a alakohtaa ja katsonut virheellisesti, että hakijoiden tukikelpoisuuden Liettuassa toteutetut arvioinnit ovat riittämättömät, koska

1.1

Liettuan viranomaisten suorittamat yritysten ja niiden sidosyritysten tai ulkomaisten omistusyhteysyritysten välistä yhteyttä koskevat tarkastukset eivät olleet tarpeeksi perusteellisia hakijoiden luokittelemiseksi pieniksi tai keskisuuriksi yrityksiksi

1.2

Epäiltyjen keinotekoisten olosuhteiden vuoksi riskialttiina pidettyjen hankkeiden seuranta on Liettuassa tehotonta

2.

tulkinnut virheellisesti asetuksen (EU) N:o 65/2011 24 artiklan 2 kohdan d alakohtaa ja katsonut virheellisesti, että Kustannusten kohtuullisuutta koskevien Liettuassa suoritettujen tarkastusten laatu oli riittämätön

3.

tulkinnut virheellisesti asetuksen (EU) N:o 65/2011 26 artiklan 1 kohdan d alakohtaa ja 2 kohtaa ja katsonut virheellisesti, että Liettuassa sovellettava paikalla tehtäviä tarkastuksia koskeva järjestelmä on riittämätön

4.

tulkinnut virheellisesti asetuksen (EU) N:o 65/2011 24 artiklan 2 kohdan a alakohtaa ja katsonut virheellisesti, että yhdessä tarkastetuista hankkeista hankittuja tavaroita käytettiin pääsääntöisesti muihin kuin hankkeen mukaisiin tarkoituksiin.

II.

Komissio on rikkonut asetuksen (EU) N:o 1306/2013 52 artiklan 2 kohtaa määrätessään 9 745 705,88 euron suuruisesta oikaisusta olennaisen valvonnan ja lisävalvonnan puutteiden johdosta, koska se on sääntöjenvastaisuuden vakavuudesta, rikkomusten luonteesta ja Euroopan unionille aiheutuneesta taloudellisesta vahingosta päättäessään

1 -

jättänyt huomiotta laskelmat, jotka Liettuan tasavallan toimivaltaiset viranomaiset ovat tehneet Euroopan unionille aiheutuneesta taloudellisesta vahingosta, joka koskee eroavaisuuksia, jotka liittyvät eläinten tunnistusta ja rekisteröintiä koskevien rikkomusten seuraamusjärjestelmään ja joista ei säädetä unionin oikeuden asianmukaisissa toimissa hakuvuoden 2014 osalta

2 -

jättänyt huomiotta laskelmat, jotka Liettuan tasavallan toimivaltaiset viranomaiset ovat tehneet Euroopan unionille aiheutuneesta taloudellisesta vahingosta, joka koskee sitä, että hakuvuotta 2014 koskevia eläinten tunnistusta ja rekisteröintiä koskevien vaatimusten noudattamatta jättämistä on arvioitu aivan liian sallivasti

3 -

tulkinnut lisäksi virheellisesti asetuksen (EY) N:o 1122/2009 51 artiklan 1 kohtaa ja katsonut virheellisesti, että Liettuassa toteutettava riskianalyysi ei ollut kyseisen säännöksen mukainen, koska eläimiin liittyviä riskitekijöitä ei otettu huomioon

4 -

tulkinnut myös virheellisesti asetuksen (EY) N:o 1122/2009 84 artiklaa ja katsonut virheellisesti, että Liettuassa toteutettu tarkastusten tulosten seuranta ei ollut kyseisen säännöksen mukainen, koska tilastot toimitettiin noudattamatta komission malleja.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/34

Kanne 17.1.2018 – CV v. komissio

(Asia T-20/18)

(2018/C 112/44)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: CV (edustaja: asianajaja F. Moyse)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan 15. ja 20.3.2017 ja 18.10.2017 päivätyt riidanalaiset päätökset

—

myöntämään kantajalle korvausta aineellisesta vahingosta 1 475 euroa 2,25 prosentin suuruisen korkokannan mukaisine lakisääteisine korkoineen, jotka on laskettava kyseisen summan maksamisesta alkaen tai oikaisuvaatimuksen jättöpäivästä alkaen taikka kannekirjelmän jättöpäivästä alkaen, sekä yhden euron henkisestä kärsimyksestä

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisten päätösten – joilla hakemus kantajan sairauden tunnustamisesta ammattitaudiksi on hylätty ja tietyt lääketieteellisen komitean jäsenten kulut ja palkkiot on määrätty kantajan maksettaviksi – antamista edeltänyt hallintomenettely, myös lääketieteellisessä komiteassa, oli sääntöjenvastainen.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan lääkäri on tehnyt lausunnoissaan ilmeisen arviointivirheen.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisten päätösten perustelut ovat puutteelliset.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/35

Kanne 19.1.2018 – Ranska v. komissio

(Asia T-26/18)

(2018/C 112/45)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Ranskan tasavalta (asiamiehet: F. Alabrune, D. Colas, A.-L. Desjonquères ja S. Horrenberger)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan osittain Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 8.11.2017 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen C(2017) 7263 final, joka annettiin tiedoksi Ranskan hallitukselle 9.11.2017, siltä osin kuin

—

siihen sisältyy 2 246 700 euron suuruinen oikaisu, joka perustuu väitetysti sääntöjenvastaiseen maisemapiirteiden huomioon ottamiseen maan hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevan toimenpidevaatimuksen yhteydessä hakuvuosina 2013 ja 2014 ”viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmässä havaittujen puutteiden” osalta

—

siihen sisältyy hakuvuosia 2013 ja 2014 koskeva kiinteämääräinen oikaisu, joka koskee kaikkia vähintään yhden ilmaisulla ”landes et parcours” (laiduntamiskelpoinen nummi) kuvatun alan käsittäviä alueita eikä pelkästään aloja, jotka luokitellaan ”tukeen kelpaamattomiksi aloiksi (landes et parcours)”

—

se koskee tarkastukseen CEB/2016/047 liittyvää ”todennäköisintä virhettä – FEADER SIGC – 2014–2020” ja

—

siltä osin kuin siinä sovelletaan kiinteämääräistä 100 prosentin oikaisua Département Haute-Corseen (Ylä-Korsikan hallintoalue) hakuvuosien 2013 ja 2014 osalta perusteena ”vakavasti puutteellinen valvontajärjestelmä, Korsika”

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi neljään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste perustuu yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 19.1.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 6 artiklan 1 kohdan ja liitteen III rikkomiseen.

Kantajan mukaan komission rikkoi kyseisiä säännöksiä, koska se katsoi yhtäältä, että Ranskan lainsäädännön mukaiset seikat, kuten lohkareiset kalliot, lammikot ja metsäsaarekkeet, eivät kuulu hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten alaan, ja toisaalta, että kyseisissä säännöksissä edellytetään jokaisen maisemapiirteen suojelemista erikseen eikä piirteitä voida tästä syystä sisällyttää maatalousmaaksi luettavien alueiden yhteismäärään.

2)

Toinen kanneperuste perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen. Kantaja esittää sen yhteydessä, että vaikka riita-asia koskee vain aloja, jotka luokitellaan ilmaisulla ”landes et parcours” (laiduntamiskelpoinen nummi), komissio sovelsi oikaisua, joka perustuu kaikkiin aineistossa esiintyviin alueisiin, joihin kuuluu tällaisia aloja, mukaan lukien näin ollen myös ne osat näistä alueista, jotka eivät ole tällaisia aloja, ja sivuutti joka tapauksessa Ranskan viranomaisten toimittamat tiedot.

3)

Kolmas kanneperuste perustuu väitteeseen, jonka mukaan komissio tukeutui tietoihin, jotka se otti huomioon edellä mainitun asetuksen N:o 73/2009 6 artiklan 1 kohdan ja liitteen III säännösten vastaisesti, ja sovelsi 13 127 243,30 euron rahoitusoikaisua maaseuturahaston ohjelmakaudella 2014–2020 (RDR 3).

4)

Neljäs kanneperuste perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen ja perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin siltä osin kuin komissio sovelsi riidanalaisessa päätöksessä 100 prosentin kiinteämääräistä oikaisua Département Haute-Corseen (Ylä-Korsikan hallintoalue) hakuvuosien 2013 ja 2014 osalta perusteenaan ”vakavasti puutteellinen valvontajärjestelmä, Korsika”.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/36

Kanne 19.1.2018 – Planet v. komissio

(Asia T-29/18)

(2018/C 112/46)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Planet (Ateena, Kreikka) (edustaja: asianajaja V. Christianos)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan komission hylkäävän päätöksen, jolla tämä on implisiittisesti hylännyt kantajan vaatimuksen saada tutustua tarjouspyyntöasiakirjoihin, jotka koskevat EuropeAid/137681/IH/SER/ROC/4 -hanketta ja

—

velvoittamaan komission korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Planet vaatii nyt käsiteltävällä kanteellaan komission sellaisen implisiittisen päätöksen kumoamista, jolla tämä on hylännyt Planetin vaatimuksen saada tutustua asetuksen N:o 1049/2001 nojalla asiakirjoihin, jotka koskevat hankintamenettelyä EuropeAid/137681/IH/SER/ROC/4.

Planet väittää, että komission implisiittinen hylkäävä päätös on kumottava siitä syystä, että se ei sisällä perusteluja, jotka ovat pakollisia unionin oikeudessa SEUT 296 artiklan nojalla ja jotka muodostavat olennaisen menettelymääräyksen unionin toimien osalta.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/36

Kanne 20.1.2018 – Izuzquiza ja Semsrott v. Frontex

(Asia T-31/18)

(2018/C 112/47)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Luisa Izuzquiza (Madrid, Espanja) ja Arne Semsrott (Berliini, Saksa) (edustajat: asianajajat S. Hilbrans ja R. Callsen)

Vastaaja: Euroopan raja- ja merivartiovirasto (Frontex)

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan Frontexin 10.11.2017 tekemän päätöksen (CGO/LAU/18911 c/2017), jolla evättiin kantajien pyyntö saada tietää Frontexin keskisellä Välimerellä yhteisessä Triton-operaatiossa 1.6.2017–30.8.2017 käyttämien kaikkien alusten nimi, lippuvaltio ja tyyppi,

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan luettuna väliintulijoiden oikeudenkäyntikulut, myös siitä tapauksessa, että kanne hylätään.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kuuteen kanneperusteeseen.

1.

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan Frontex on rikkonut asetusta N:o 1049/2001, (1) koska se ei tutkinut erikseen kaikkia pyydettyjä asiakirjoja arvioidakseen, voitiinko käytettyä poikkeusta soveltaa.

2.

Toisen kanneperusteen mukaan Frontex rikkoi edellä mainitun asetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan yleistä turvallisuutta koskevaa ensimmäistä luetelmakohtaa, koska syyt, jotka esitettiin perusteeksi poikkeuksen soveltamiseksi, ovat olennaisilta osiltaan virheellisiä tosiseikkojen osalta: yleisö ei voi seurata operaatiossa käytettyjä aluksia julkisesti käytettävissä olevilla keinoilla.

3.

Kolmannen kanneperusteen mukaan Frontex rikkoi edellä mainitun asetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan yleistä turvallisuutta koskevaa ensimmäistä luetelmakohtaa, koska syissä, jotka esitettiin perusteeksi poikkeuksen soveltamiseksi, ei oteta huomioon sitä seikkaa, että kantajat pyysivät tietoja ainoastaan menneisyydessä käytetyistä aluksista.

4.

Neljännen kanneoperusteen mukaan Frontex rikkoi edellä mainitun asetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan yleistä turvallisuutta koskevaa ensimmäistä luetelmakohtaa, koska se ei katsonut – eikä vastannut tähän kantajien esittämään väitteeseen –, että osa pyydetyistä tiedoista oli jo julkaistu Twitterissä koskien eräitä yhteisessä Triton-operaatiossa vuonna 2017 käytettyjä aluksia ja että vastaavat tiedot oli julkaistu yhteisessä Triton-operaatiossa vuonna 2016 käytetyistä aluksista.

5.

Viidennen kanneperusteen mukaan Frontex rikkoi asetuksen 4 artiklan 6 kohtaa, koska vaikka vaaran – jota ei oikeasti ole – siitä, että rikollisjärjestöt kiertävät rajavalvontaa, oletettaisiin olevan olemassa, tällä voitaisiin mahdollisesti perustella ainoastaan kielto paljastaa käytetyn aluksen nimi, mutta ei sen tyyppiä ja lippuvaltiota.

6.

Kuudennen kanneperusteen mukaan Frontex rikkoi asetuksen 4 artiklan 6 kohtaa, koska se ei antanut oikeutta tutustua asiakirjoihin osittain, vaikka tiedot joistakin aluksista oli jo julkaistu.

(1)  Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43).

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/37

Kanne 23.1.2018 – Pracsis ja Conceptexpo Project v. komissio ja EACEA

(Asia T-33/18)

(2018/C 112/48)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Pracsis SPRL (Bryssel, Belgia) ja Conceptexpo Project (Wavre, Belgia) (edustaja: asianajaja J.-N. Louis)

Vastaajat: Euroopan komissio sekä koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanovirasto (EACEA)

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

—

ottamaan kanteen tutkittavaksi ja toteamaan sen perustelluksi

—

kumoamaan riidanalaiset päätökset siltä osin kuin niissä nimetään Cecoforma valituksi puitesopimuksen sopimuspuoleksi tarjouskilpailussa EACEA/2017/01 ja toteamaan EACEA:n ja Cecoforman allekirjoittama sopimus pätemättömäksi

—

velvoittamaan Euroopan komissio ja EACEA maksamaan yhteisvastuullisesti kantajille yhden miljoonan euron suuruinen summa

—

velvoittamaan vastaajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kolmeen kanneperusteeseen.

1.

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista ja avoimuusvelvoitteen laiminlyöntiä.

2.

Toinen kanneperuste, joka koskee kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamista.

3.

Kolmas kanneperuste, joka koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä ja ilmeistä arviointivirhettä.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/38

Kanne 25.1.2018 – VF v. EKP

(Asia T-39/18)

(2018/C 112/49)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: VF (edustajat: asianajajat L. Levi ja A. Blot)

Vastaaja: Euroopan keskuspankki (EKP)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

toteamaan, että tämä kanne täyttää tutkittavaksi ottamisen edellytykset ja että se on perusteltu

—

kumoamaan kantajan 24.5.2017 päivätyn ja samana päivänä tiedoksi annetun vuoden 2016 tarkistetun arvioinnin ja palkan ja bonuksen vuosittaisen tarkistuksen,

—

kumoamaan 13.9.2017 päivätyn EKP:n päätöksen, jolla hylättiin kantajan vaatimus vuoden 2016 tarkistetun arvioinnin ja palkan ja bonuksen vuosittaisen tarkistuksen hallinnollisesta uudelleentarkastelusta,

—

kumoamaan 20.12.2017 päivätyn ja 21.12.2017 kantajalle tiedoksi annetun EKP:n päätöksen, jolla hylättiin kantajan valitus, joka koski vuoden 2016 tarkistettua arviointia ja palkan ja bonuksen vuosittaista tarkistusta,

—

kumoamaan 6.3.2017 päivätyn päätöksen olla muuttamatta kantajan sopimusta,

—

kumoamaan 4.7.2017 päivätyn EKP:n päätöksen, jolla hylättiin kantajan vaatimus hallinnollisesta uudelleentarkastelusta koskien päätöstä olla muuttamatta tämän sopimusta,

—

kumoamaan 15.11.2017 päivätyn ja 21.11.2017 kantajalle tiedoksi annetun EKP:n päätöksen, jolla hylättiin kantajan valitus, joka koski päätöstä olla muuttamatta tämän sopimusta,

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan kantajalle aiheutuneen aineellisen ja aineettoman vahingon, ja

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan kantajalle tästä kanteesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seuraaviin perusteisiin.

1.

Päätös olla muuttamatta sopimusta:

—

Lainvastaisuusväite, joka liittyy muuttamista koskevaan käytäntöön: Euroopan keskuspankin henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 10 artiklan c kohdan ja henkilöstösääntöjen 2.0 artiklan rikkominen sekä normihierarkian rikkominen.

—

Lainvastaisuusväite: Euroopan keskuspankin henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 10 artiklan c kohta ja henkilöstösääntöjen 2.0 artikla ovat Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetun direktiivin 1999/70/EY (1) ja Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemän määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen johdanto-osan 6 kappaleen vastaisia.

—

Päätös olla muuttamatta sopimusta tehtiin arviointia ja palkan ja bonuksen vuosittaista tarkistusta koskevien lainvastaisten päätösten perusteella.

2.

Arviointi:

—

Menettelyvirhe ja vuoropuhelun puuttuminen.

—

Perusteluvelvollisuuden rikkominen, hyvän hallinnon periaatteen ja huolellisuuden periaatteen loukkaaminen sekä puutteelliset tiedot.

—

Ilmeiset arviointivirheet.

3.

Päätös palkan ja bonuksen vuosittaisesta tarkistuksesta:

—

Lainvastaisuusväite, joka liittyy palkan ja bonuksen vuosittaista tarkistusta koskeviin suuntaviivoihin, perusteluvelvollisuuden rikkominen ja oikeusvarmuuden periaatteen loukkaaminen.

—

Riittävän selvityksen puuttuminen kantajan palkan määräytymisen perusteesta, avoimuuden puute ja perusteluvelvollisuuden rikkominen.

—

Ilmeinen arviointivirhe.

(1)  Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annettu neuvoston direktiivi 1999/70/EY (EYVL 1999, L 175, s. 43).

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/39

Kanne 30.1.2018 – Teollisuuden Voima v. komissio

(Asia T-52/18)

(2018/C 112/50)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Teollisuuden Voima (Eurajoki, Suomi) (edustajat: asianajajat M. Powell, Y. Utzschneider ja K. Struckmann)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan 29.5.2017 annetun komission päätöksen C(2017) 3777 lopullinen, jolla todetaan, että keskittymä, jossa EDF ostaa New NP:n, on yhteensoveltuva sisämarkkinoiden ja ETA-sopimuksen kanssa (Asia M.7764 – EDF / Areva reactor business) (EUVL 2017, C 377, s. 5)

—

velvoittamaan komission korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että riidanalaiseen päätökseen sisältyy ilmeisiä arviointivirheitä siltä osin kuin on kyse ydinpolttoainekokoonpanojen tuotemarkkinoiden määrittelystä

—

Näiden virheiden takia riidanalaisessa päätöksessä päädytään virheelliseen johtopäätökseen siitä, ettei painevesireaktorien polttoainekokoonpanojen markkinoilla ole olemassa erillisiä eurooppalaisten painevesireaktorien polttoainekokoonpanojen markkinoita. Koska markkinoiden määrittelyssä on tehty virheitä, riidanalaisessa päätöksessä ei ole otettu huomioon vaikutuksia, joita sillä, että EDF hankkii Areva-konsernin ydinreaktoriliiketoiminnan (jäljempänä hankinta), on kyseisiin suppeampiin tuotemarkkinoihin.

—

Lisäksi painevesireaktorien polttoainekokoonpanojen laajempien markkinoiden aineelliseen arviointiin sisältyy muitakin arviointivirheitä.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että riidanalaiseen päätökseen sisältyy ilmeisiä arviointivirheitä siltä osin kuin on kyse ydinvoimalapalveluiden tuotemarkkinoiden määrittelystä

—

Näiden virheiden takia riidanalaisessa päätöksessä päädytään virheelliseen johtopäätökseen siitä, ettei olemassa oleviin ydinteknisiin lämmönkehitysjärjestelmiin liittyvien ydinvoimalapalvelujen markkinoilla ole olemassa erillisiä eurooppalaisten painevesireaktoreiden ydinteknisiin lämmönkehitysjärjestelmiin liittyvien ydinvoimalapalvelujen markkinoita. Koska markkinoiden määrittelyssä on tehty virheitä, riidanalaisessa päätöksessä ei ole otettu huomioon vaikutuksia, joita hankinnalla on kyseisiin suppeampiin tuotemarkkinoihin.

—

Lisäksi olemassa oleviin ydinteknisiin lämmönkehitysjärjestelmiin liittyvien ydinvoimalapalvelujen markkinoiden aineelliseen arviointiin sisältyy muitakin arviointivirheitä.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että riidanalaiseen päätökseen sisältyy ilmeisiä arviointivirheitä siltä osin kuin on kyse sähköntuotantoon ja sähkön tukkukauppaan liittyvien tuotantoketjun loppupään maantieteellisten markkinoiden määrittelystä.

Tämä virheellinen maantieteellisten markkinoiden määrittely johtaa ylimääräisiin arviointivirheisiin hankinnan vaikutusten suhteen.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/40

Kanne 31.1.2018 – Saksa v. komissio

(Asia T-53/18)

(2018/C 112/51)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: T. Henze, J. Möller, sekä asianajajat M. Winkelmüller, F. van Schewick ja M. Kottmann)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan yhdenmukaistetun standardin EN 13341:2005 + A1:2011 ”Maanpäälliset kestomuoviset varastosäiliöt lämmitysöljylle, kerosiinille ja dieselpolttoaineelle” viitetietojen säilyttämisestä Euroopan unionin virallisessa lehdessä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 305/2011 mukaisesti 6.11.2017 annetun komission päätöksen (EU) 2017/1995 (EUVL 2017, L 288, s. 36),

—

kumoamaan yhdenmukaistetun standardin EN 12285-2:2005 ”Tehdasvalmisteiset terässäiliöt” viitetietojen säilyttämisestä Euroopan unionin virallisessa lehdessä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 305/2011 mukaisesti 6.11.2017 annetun komission päätöksen (EU) 2017/1996 (EUVL 2017, L 288, s. 39) ja

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste: perusteluvelvoitteen rikkominen

Kantaja väittää ensimmäisessä kanneperusteessaan, että riidanalaisilla päätöksillä rikotaan SEUT 296 artiklan toisessa kohdassa vahvistettua perusteluvelvoitetta. Kantajan mukaan mainituissa päätöksissä ei oteta kantaa asetuksen (EU) N:o 305/2011 (1) 18 artiklan 1 kohdan nojalla keskeiseen kysymykseen siitä, ovatko yhdenmukaistetut standardit asianomaisten toimeksiantojen mukaisia ja voidaanko näillä standardeilla taata rakennuskohteisiin sovellettavien perusvaatimuksien noudattaminen. Tästä seuraa, että kantajan tai tuomioistuimen ei ole mahdollista arvioida, minkä tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella vastaaja on toteuttanut mainitut toimet.

2)

Toinen kanneperuste: asetuksen (EU) N:o 305/2011 aineellisten säännösten rikkominen

—

Ensinnäkin kantaja väittää, että kanteen kohteena olevissa päätöksissä rikotaan asetuksen (EU) N:o 305/2011 17 artiklan 5 kohdan ensimmäistä ja toista alakohtaa. Vastaaja ei sen mukaan ole selvittänyt, missä määrin yhdenmukaistetut standardit ovat asianomaisten toimeksiantojen mukaisia. Tästä seuraa, että se on jättänyt huomiotta, ettei tällaista yhdenmukaisuutta tosiasiallisesti ole.

—

Toiseksi kanteen kohteena olevissa päätöksissä rikotaan asetuksen (EU) N:o 305/2011 18 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä 3 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 17 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kanssa. Kantaja väittää, että vastaaja on jättänyt huomiotta, että riitautetut yhdenmukaistetut standardit eivät sisällä menetelmiä ja kriteerejä, joiden avulla arvioidaan rakennustuotteiden perusominaisuuksien suoritustasoja mekaanisen lujuuden ja vakauden osalta sekä säiliöiden kestävyyttä ja lujuutta pirstoutumisen tai murskautumisen varalta, jos niitä käytetään standardien soveltamisalaan kuuluvilla, maanjäristyksille ja tulville alttiilla alueilla, ja että ne ovat siten epätäydellisiä rakennustuotteiden kolmen perusominaisuuden osalta, minkä seurauksena rakennuskohteisiin sovellettavien perusvaatimuksien noudattaminen vaarantuisi.

—

Kolmanneksi kantaja väittää, että vastaaja on tehnyt arviointivirheen, koska se on asetuksen (EU) N:o 305/2011 18 artiklan 2 kohdan vastaisesti kieltäytynyt lisäämästä kantajan vaatimaa varausta virallisessa lehdessä julkaistuihin viittauksiin riitautettuihin yhdenmukaistettuihin standardeihin.

—

Lopuksi kantaja väittää, että vastaaja on kanteen kohteena olevia toimia antaessaan tehnyt arviointivirheen myös, koska se on hylännyt kantajan toissijaisesti esittämän vaatimuksen, että virallisessa lehdessä julkaistu viittaus kyseisiin yhdenmukaistettuihin standardeihin on poistettava, viittaamalla mahdollisuuteen, joka komission mukaan jäsenvaltioilla on, rajoittaa tai kieltää rakennustuotteen asettaminen saataville markkinoilla.

(1)  Rakennustuotteiden kaupan pitämistä koskevien ehtojen yhdenmukaistamisesta ja neuvoston direktiivin 89/106/ETY kumoamisesta 9.3.2011 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 305/2011.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/41

Kanne 2.2.2018 – Mahr v. EUIPO – Especialidades Vira (Xocolat)

(Asia T-58/18)

(2018/C 112/52)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Ramona Mahr (Wien, Itävalta) (edustaja: asianajaja T. Rohracher)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Especialidades Vira, SL (Martorell, Espanja)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-sanamerkki Xocolat – Rekisteröintihakemus nro 14 335 574

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 6.11.2017 asiassa R 541/2017-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—

Asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/42

Kanne 5.2.2018 – Endoceutics v. EUIPO – Merck (FEMIVIA)

(Asia T-59/18)

(2018/C 112/53)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Endoceutics, Inc. (Quebec, Quebec, Kanada) (edustaja: asianajaja M. Wahlin)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Merck KGaA (Darmstadt, Saksa)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-sanamerkki ”FEMIVIA” – Rekisteröintihakemus nro 13 148 986

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 27.11.2017 asiassa R 280/2017-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut sekä EUIPO:ssa että unionin yleisessä tuomioistuimessa.

Kanneperusteet

—

Asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/42

Kanne 5.2.2018 – Probelte v. komissio

(Asia T-67/18)

(2018/C 112/54)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Probelte, SA (Murcia, Espanja) (edustajat: asianajajat C. Mereu ja S. Saez Moreno)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

ottamaan kanteen tutkittavaksi ja toteamaan sen perustelluksi

—

kumoamaan täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 540/2011 esitettyjen tehoaineen 8-hydroksikinoliini hyväksymisedellytysten vahvistamisesta ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/408 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tehoaineen 8-hydroksikinoliini sisällyttämisestä korvattavien aineiden luetteloon 13.3.2017 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/2065 (1) (jäljempänä riidanalainen asetus) ja

—

velvoittamaan vastaaja korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja väittää, että vastaaja teki ilmeisen arviointivirheen ja loukkasi kantajan puolustautumisoikeuksia ja perusteltua luottamusta, kun se antoi riidanalaisen asetuksen, jolla hylättiin kantajan pyyntö muuttaa tehoaineen 8-hydroksikinoliini hyväksymisedellytyksiä, ja sisällytti kyseisen aineen korvattavien aineiden luetteloon.

Kantaja vaatii nimenomaisesti riidanalaisen asetuksen kumoamista seuraavista syistä:

1.

Kantajan pyynnön, joka koski tehoaineen 8-hydroksikinoliini hyväksymisedellytysten muuttamista täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 540/2011, (2) hylkääminen.

—

Puolustautumisoikeudet: vastaaja ei vertaisarvioinut uusia tietoja, jotka kantajan annettiin nimenomaisesti toimittaa asetuksen 1107/2009 (3) mukaisessa 8-hydroksikinoliinin muuttamista koskevassa menettelyssä. Näin tehdessään vastaaja epäsi kantajalta oikeuden ilmaista näkemyksensä asianmukaisesti ja tehokkaasti. Lisäksi vastaaja sisällytti 8-hydroksikinoliinin korvattavien aineiden luetteloon tarkastelematta asianmukaisesti kantajan uusia testaustietoja.

—

Perusteltu luottamus: vastaaja ei vertaisarvioinut uusia tietoja, jotka kantajan annettiin nimenomaisesti toimittaa asetuksen 1107/2009 mukaisessa 8-hydroksikinoliinin muuttamista koskevassa menettelyssä, vaikka se ilmoitti nimenomaisesti kantajalle, että näin tapahtuisi. Näin tehdessään se loukkasi kantajan perusteltua luottamusta siitä, että kaikki jäsenvaltiot vertaisarvioisivat sen uudet tiedot.

—

Ilmeinen arviointivirhe: Tieteelliseltä kannalta tarkasteltuna oli selvää, että tiedot olivat puutteelliset, minkä vuoksi kantajan toimittamat uudet tiedot auttaisivat luokittelua koskevan aukon täyttämisessä. Vastaaja teki ilmeisen arviointivirheen, koska se ei tarkastellut kaikkea tämänhetkistä tieteellistä ja teknistä tietämystä 8-hydroksikinoliini-aineesta.

2.

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/408 (4) muuttaminen kyseisen aineen korvattavien aineiden luetteloon sisällyttämisen osalta.

—

Puolustautumisoikeudet/perusteltu luottamus/ilmeinen arviointivirhe: asetuksen 1107/2009 liitteessä II olevan 4 kohdan mukaisten ehdokkaaksi luettelointia koskevien vaatimusten noudattamatta ja soveltamatta jättäminen: vastaaja ei tehnyt altistumisarviointia sen selvittämiseksi, voitiinko liitteessä II olevassa 4 kohdassa esiintyvää poikkeusta soveltaa kyseessä olevaan aineeseen. Näin tehdessään se rikkoi asetuksen 1107/2009 sovellettavia säännöksiä ja loukkasi kantajan puolustautumisoikeuksia/perusteltua luottamusta. Vastaaja teki myös ilmeisen arviointivirheen.

(1)  EUVL 2017, L 295, s. 40

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 täytäntöönpanosta hyväksyttyjen tehoaineiden luettelon osalta 25.5.2011 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 540/2011 (EUVL 2011, L 153, s. 1)

(3)  Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta 21.10.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2009 (EUVL 2009, L 309, s. 1)

(4)  Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 80 artiklan 7 kohdan täytäntöönpanosta ja korvattavien aineiden luettelon laatimisesta 11.3.2015 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/408 (EUVL 2015, L 67, s. 18)

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/44

Kanne 7.2.2018 – Fränkischer Weinbauverband v. EUIPO (pullon muoto)

(Asia T-68/18)

(2018/C 112/55)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Fränkischer Weinbauverband eV (Würzburg, Saksa) (edustaja: asianajajat L. Petri ja M. Gilch)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki Kolmiulotteinen EU-merkki (pullon muoto) – Rekisteröintihakemus nro 15 431 281

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 4.12.2017 asiassa R 413/2017 4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—

Asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/44

Kanne 5.2.2018 – Verband Deutscher Alten und Behindertenhilfe ja CarePool Hannover v. komissio

(Asia T-69/18)

(2018/C 112/56)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantajat: Verband Deutscher Alten- und Behindertenhilfe, Landesverband Niedersachsen/Bremen und Hamburg/Schleswig-Holstein eV (Hannover, Saksa) ja CarePool Hannover GmbH (Hannover) (edustaja: asianajaja T Unger)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan komission 23.11.2017 antaman päätöksen C(2017) 7686 final valtiontuista SA.42268 (2017/E) – Saksa – Valtiontuki – Förderung wohlfahrtspflegerischer Aufgaben ja SA.42877 (2017/E) – Saksa – CarePool Hannover GmbH

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat vetoavat kanteensa tueksi kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste perustuu menettelyllisten oikeuksien loukkaamiseen.

Menettelymääräyksiä on rikottu SEUT 263 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetulla tavalla, koska vastaaja on tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen arvioinnissa ilmenneistä vakavista vaikeuksista huolimatta päättänyt olla aloittamatta muodollista tutkintamenettelyä. Erityisesti menettelyn kesto, vastaajan perustelujen laatu ja vastaajan toiminta tukien valvontaa koskevan riidanalaisen menettelyn aikana vahvistavat tällaisten vakavien vaikeuksien olemassaolon arvioitaessa kysymystä muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta.

2)

Toinen kanneperuste perustuu SEUT 296 artiklan toisen kohdan mukaisen perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin.

Menettelymääräyksiä on rikottu myös siksi, että riidanalaisen päätöksen perustelut ovat riittämättömät eivätkä ne siten täytä SEUT 296 artiklan toisen kohdan vaatimuksia.

3)

Kolmas kanneperuste perustuu SEUT 107 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen rikkomiseen.

Myös SEUT 107 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja on rikottu, koska vastaaja on virheellisesti olettanut, että kyseessä on voimassa oleva tukitoimenpide. Riidanalaiset avustukset ovat uusia toimenpiteitä, jotka täyttävät tuen tunnusmerkistön.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/45

Kanne 7.2.2018 – Sonova Holding v. EUIPO (HEAR THE WORLD)

(Asia T-70/18)

(2018/C 112/57)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Sonova Holding AG (Stäfa, Sveitsi) (Edustajat: asianajajat R. Pansch ja A. Sabellek)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-sanamerkki HEAR THE WORLD – Rekisteröintihakemus nro 15 274 426

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 21.11.2017 asiassa R 1645/2017-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—

Asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtaa on rikottu.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/45

Kanne 8.2.2018 – Italia v. komissio

(Asia T-71/18)

(2018/C 112/58)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Italian tasavalta (asiamiehet: G. Palmieri ja P. Gentili, avvocato dello Stato)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan avointa kilpailua koskevan ilmoituksen – EPSO/AD/339/17 – hallintovirkamiehet (AD 7) seuraavilla erikoisaloilla: 1. Rahoituksen talous, 2. Mikrotalous –, joka on julkaistu 16.11.2017 ilmestyneessä Euroopan unionin virallisessa lehdessä nro 386 A ja

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi seitsemään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste perustuu SEUT 263, SEUT 264 ja SEUT 266 artiklan rikkomiseen siltä osin kuin komissio ei ole ottanut huomioon unionin tuomioistuimen asiassa C-566/10 P antamaa tuomiota eikä unionin yleisen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-124/13 ja T-191/13 antamaa tuomiota, joiden mukaan kilpailuilmoitukset, joiden mukaan niitä kieliä, jotka yleisiin kilpailuihin osallistuvat henkilöt voivat ilmoittaa toisena kielenä, voivat olla vain englanti, ranska ja saksa, ovat lainvastaisia.

2)

Toinen kanneperuste perustuu SEUT 342 artiklan ja Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä annetun asetuksen (ETY) N:o 1/58 (EYVL 17, 6.10.1958, s. 385) 1 ja 6 artiklan rikkomiseen.

3)

Kolmas kanneperuste perustuu EY 12 artiklan, josta on tullut SEUT 18 artikla, unionin perusoikeuskirjan 22 artiklan, SEU 6 artiklan 3 kohdan, henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan 2 ja 3 kohdan, asetuksen N:o 1/58 1 ja 6 artiklan sekä henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohdan, 27 artiklan toisen kohdan ja 28 artiklan f alakohdan rikkomiseen siltä osin kuin edellä mainittujen sääntöjen mukaan unionin kansalaisille ja toimielinten virkamiehille ei saa asettaa kieliä koskevia rajoituksia, joista ei ole säädetty yleisesti ja objektiivisesti asetuksen N:o 1/58 6 artiklassa tarkoitetuissa toimielinten työjärjestyksissä, joita ei ole tähän mennessä tehty, ja näillä säännöillä kielletään myös ottamasta käyttöön tällaisia rajoituksia, jollei se ole yksikön erityisen ja perustellun edun mukaista.

4)

Neljäs kanneperuste perustuu SEU 6 artiklan 1 kohdan rikkomiseen siltä osin kuin siinä vahvistetaan luottamuksensuojan periaate jäsenvaltioiden yhteisestä valtionsääntöperinteestä johtuvana perusoikeutena.

5)

Viides kanneperuste perustuu harkintavallan väärinkäyttöön ja kilpailuilmoitusten luonteelle ja tarkoitukselle ominaisten olennaisten sääntöjen rikkomiseen. Kun komissio rajoitti edeltä käsin ja yleisesti niiden kielien määrän kolmeen, jotka voidaan valita toiseksi kieleksi, se selvitti itse asiassa jo kilpailuilmoitusta ja osallistumisedellytyksiä koskevassa vaiheessa hakijoiden kielitaidon, mikä pitäisi tehdä kuitenkin vasta varsinaisessa kilpailuvaiheessa. Tällä tavalla kielitaidosta tulee ratkaiseva verrattuna ammatilliseen osaamiseen.

6)

Kuudes kanneperuste perustuu SEUT 18 artiklan ja SEUT 24 artiklan 4 kohdan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 22 artiklan, asetuksen N:o 1/58 2 artiklan ja henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohdan rikkomiseen siltä osin kuin sillä, että osallistumishakemus on toimitettava englanniksi, ranskaksi tai saksaksi ja että EPSO lähettää samalla kielellä hakijoille kilpailun kulkua koskevat ilmoitukset, loukataan Euroopan unionin kansalaisten oikeutta asioida omalla kielellään toimielimissä, ja se johtaa sellaisten henkilöiden syrjimiseen, jotka eivät osaa hyvin kyseistä kolmea kieltä.

7)

Seitsemäs kanneperuste perustuu asetuksen N:o 1/58 1 ja 6 artiklan, henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohdan, 28 artiklan f alakohdan, henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan 1 kohdan f alakohdan ja SEUT 296 artiklan 2 kohdan (perustelujen puuttuminen) rikkomiseen, suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen ja tosiseikkojen vääristämiseen.

Kantaja väittää tältä osin, että komission esittämillä perusteluilla vääristetään tosiseikkoja, koska ei pidä paikkansa, että kyseessä olevia kolmea kieltä käytetään eniten asiakirjojen kääntämiseen toimielimissä. Rajoitus on lisäksi suhteeton siihen perusoikeuteen nähden, jonka mukaan ketään ei saa syrjiä kielen perusteella. On joka tapauksessa olemassa vähemmän rajoittavia järjestelmiä, joilla voidaan taata sujuva kääntäminen toimielimissä.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/47

Kanne 6.2.2018 – Visi/one v. EUIPO – EasyFix (Ajoneuvoja varten tarkoitetut opastetaulut)

(Asia T-74/18)

(2018/C 112/59)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Visi/one GmbH (Remscheid, Saksa) (edustaja: asianajajat H. Bourree ja M. Bartz)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: EasyFix GmbH (Wien, Itävalta)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen mallin haltija: Kantaja

Riidanalainen malli: Yhteisömalli nro 1391114-0001

Riidanalainen päätös: EUIPO:n kolmannen valituslautakunnan 4.12.2017 asiassa R 1424/2016-3 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa muun osapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien valituslautakunnassa käydystä menettelystä aiheutuneet kulut.

Kanneperusteet

—

Asetuksen N:o 6/2002 62 artiklan toisen virkkeen rikkominen

—

Asetuksen N:o 6/2002 62 artiklan ensimmäisen virkkeen rikkominen

—

Asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/47

Kanne 6.2.2018 – MPM-Quality v. EUIPO – Elton Hodinářská MANUFACTURE PRIM 1949

(Asia T-75/18)

(2018/C 112/60)

Oikeudenkäyntikieli: tšekki

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: MPM-Quality v.o.s. (Frýdek-Místek, Tšekki) (edustaja: asianajaja M. Kyjovský)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Elton Hodinářská a.s. (Nové Město nad Metují, Tšekki)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki, joka sisältää sanaosan ”MANUFACTURE PRIM 1949” – EU-tavaramerkki nro 3 531 662

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 5.12.2017 asiassa R 556/2017-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—

Asetuksen (EU) 2017/1001 18 ja 58 artiklaa on rikottu.

—

Asetuksen (EU) 2017/1430 10 artiklan 3 kohtaa ja sitä seuraavia kohtia sekä 19 artiklan 1 kohtaa on rikottu.

26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/48

Kanne 9.2.2018 – AB Mauri Italy v. EUIPO – Lesaffre et Compagnie (FERMIN)

(Asia T-78/18)

(2018/C 112/61)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset ja muu osapuoli

Kantaja: AB Mauri Italy SpA (Casteggio, Italia) (edustajat: B. Brandreth, barrister, ja G. Hussey, solicitor)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Lesaffre et Compagnie (Pariisi, Ranska)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-sanamerkki FERMIN – Rekisteröintihakemus nro 10 999 613

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 4.12.2017 yhdistetyissä asioissa R 2027/2016-4 ja R 2254/2016-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

osittain kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperuste

—

Asetuksen N:o 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.