31.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 34/5

EUROOPAN KESKUSPANKIN LAUSUNTO,

annettu 8 päivänä marraskuuta 2017,

luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskeviin vakavaraisuusvaatimuksiin liittyvään unionin säännöstöön tehtävistä muutoksista

(CON/2017/46)

(2018/C 34/05)

Johdanto ja oikeudellinen perusta

Euroopan keskuspankki (EKP) vastaanotti 2 päivänä helmikuuta 2017 Euroopan unionin neuvostolta ja 20 päivänä helmikuuta 2017 Euroopan parlamentilta pyynnön antaa lausunto ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttamisesta vähimmäisomavaraisuusasteen, pysyvän varainhankinnan vaatimuksen, omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimusten, vastapuoliriskin, markkinariskin, keskusvastapuoliin liittyvien vastuiden, yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin liittyvien vastuiden, suurten asiakasriskien ja raportointi- ja julkistamisvaatimusten osalta sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (1) (jäljempänä ’ehdotetut vakavaraisuusasetuksen muutokset’).

EKP vastaanotti 17 päivänä helmikuuta 2017 Euroopan parlamentilta ja 20 päivänä helmikuuta 2017 Euroopan unionin neuvostolta pyynnön antaa lausunto ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2013/36/EU muuttamisesta säännösten soveltamisesta vapautettujen yhteisöjen, rahoitusalan holdingyhtiöiden, rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden, palkitsemisen, valvontatoimenpiteiden ja -valtuuksien sekä pääoman ylläpitämistoimenpiteiden osalta (2) (jäljempänä ’ehdotetut vakavaraisuusdirektiivin muutokset’).

EKP:n toimivalta antaa lausunto perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 127 artiklan 4 kohtaan ja 282 artiklan 5 kohtaan, koska ehdotetut vakavaraisuusasetuksen ja vakavaraisuusdirektiivin muutokset sisältävät säännöksiä, jotka vaikuttavat EKP:n tehtävään harjoittaa luottolaitosten toiminnan vakauden valvontaan liittyvää politiikkaa perussopimuksen 127 artiklan 6 kohdan mukaisesti sekä Euroopan keskuspankkijärjestelmän tehtävään myötävaikuttaa rahoitusjärjestelmän vakauteen liittyvän toimivaltaisten viranomaisten politiikan moitteettomaan harjoittamiseen perussopimuksen 127 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Tämän lausunnon on antanut EKP:n neuvosto Euroopan keskuspankin työjärjestyksen 17.5 artiklan ensimmäisen virkkeen mukaisesti.

Yleisiä huomautuksia

EKP tukee komission esittämää pankkisektorin uudistuspakettia, jolla pannaan täytäntöön merkittäviä sääntelyuudistuskokonaisuuden osia unionin lainsäädännössä. Komission ehdotuksen odotetaan vahvistavan sääntelyä huomattavasti ja siten osaltaan vähentävän pankkisektorin riskejä. Kun riskien vähentämisessä on saavutettu edistystä, on helpompaa edetä samansuuntaisesti myös riskin jakamisessa.

Tässä lausunnossa käsitellään EKP:n kannalta erityisen tärkeitä kysymyksiä, jotka esitetään kahdessa osassa: 1) muutokset voimassa olevaan unionin sääntely- ja valvontakehykseen ja 2) kansainvälisesti sovittujen valvontastandardien täytäntöönpano.

1. Muutokset voimassa olevaan unionin sääntely- ja valvontakehykseen

1.1 Pilarin 2 muutokset

1.1.1

Ehdotetuilla vakavaraisuusdirektiivin (3) muutoksilla, jotka koskevat Basel III-säännöstön (4) pilarin 2 vaatimusten täytäntöönpanoa, pyritään yhdenmukaistamaan unionissa harjoitettavaa valvontaa määrittelemällä kertyneen pääoman osatekijät selkeämmin ja ottamalla käyttöön omia lisävaroja koskevat pilarin 2 mukaiset ohjeet sekä kiristämällä merkittävästi edellytyksiä, joiden mukaisesti toimivaltaiset viranomaiset saavat käyttää valvontavaltuuksiaan tässä yhteydessä.

1.1.2

Vaikka EKP suhtautuu yleisellä tasolla myönteisesti valvonnan yhdenmukaistamiseen, ehdotus omien varojen lisävaatimuksia koskevien teknisten sääntelystandardien kehittämisestä ei ole asianmukainen keino tämän tavoitteen saavuttamiseen.

Ensinnäkin pilarin 2 mukaiset pääomavaatimukset ovat laitoskohtaisia, mikä edellyttää toimivaltaisilta viranomaisilta valvontaan perustuvaa harkintaa. Se, että nojaudutaan yksinomaan Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) teknisiin sääntelystandardeihin tai käytetään niitä riskitekijöiden osina, ei johtaisi laitoskohtaiseen, riskiperusteiseen lähestymistapaan, jossa otettaisiin huomioon laitosten riskiprofiilien moninaisuus, ja sillä itse asiassa estettäisiin toimivaltaisia viranomaisia pysymästä riskien ja alan kehityksen tasalla.

Toiseksi EPV:n ohjeet valvojan arviointiprosessin (SREP) (5) yhteisistä menettelyistä ja menetelmistä tarjoavat jo yhteisen perustan valvojan arviointiprosessin yhtenäiselle täytäntöönpanolle unionissa, mikä mahdollistaa riittävän valvontaan perustuvan harkinnan, jota voidaan täydentää käyttämällä EPV:n vertaisarviointeja. Yhdenmukaistaminen on syventynyt viime vuosina huomattavasti näiden ohjeiden (6) täytäntöönpanon myötä ja sen ansiosta, että EKP on pannut täytäntöön valvojan arviointiprosessin menetelmäkuvauksen, jota sovelletaan yhtenäisesti yhteisen valvontamekanismin (YVM) piirissä (7).

Tämän positiivisen kehityksen perusteella EKP katsoo, että tämänhetkinen kehys on asianmukainen ja että yhteismarkkinat hyötyvät edelleen yhdenmukaistamisen ansiosta olemassa olevista keinoista, joita mahdollisesti täydennetään käyttämällä edelleen EPV:n vertaisarviointeja.

1.1.3

Ehdotetuilla vakavaraisuusdirektiivin muutoksilla annetaan lisäksi luottolaitoksille eikä valvontaviranomaisille valta päättää tietyin rajoituksin omien varojen koostumuksesta pilarin 2 vaatimusten täyttämiseksi, ja niissä suljetaan pois mahdollisuus edellyttää pilarin 2 vaatimusten täyttämistä kokonaan ydinpääomalla (CET 1). EKP katsoo, että valvontaviranomaisille pitäisi jäädä valta asettaa omien lisävarojen koostumusta koskeva vaatimus ja edellyttää, että omien varojen lisävaatimus täytetään yksinomaan ydinpääomalla. Vakavaraisuuden kannalta pankkikriisi ja äskettäiset markkinatapahtumat ovat osoittaneet, että esimerkiksi ensisijaisen lisäpääoman käsittelyyn saattaa liittyä merkittäviä haasteita, koska sen tappionsietokyky ei ole niin hyvä kuin ydinpääoman ja sen kustannukset vaarantaisivat luottolaitosten kannattavuuden. Lisäksi EKP:n käytäntönä on ollut asettaa pilarin 2 mukaiset pääomavaatimukset siten, että ne täytetään ydinpääomalla, siitä lähtien, kun se aloitti vakauden valvontaa koskevat tehtävänsä. Kun unionin lainsäädäntöelimet edellyttivät, että pääomapuskurit täytetään käyttämällä vain ydinpääomaa, ne vahvistivat haluavansa mieluimmin korkeimman laatuista pääomaa. Käytännön muutos johtaisi luottolaitosten kannalta heikompaan ennakoitavuuteen sekä epäyhdenvertaisiin toimintaedellytyksiin.

1.1.4

Vaikka yhteisen perustan käyttöönotto pääomaa koskevan ohjeistuksen antamiseen helpottaa tällaisen ohjeistuksen yhdenmukaista täytäntöönpanoa koko unionissa, EKP katsoo, että ehdotetuissa vakavaraisuusdirektiivin muutoksissa pitäisi näkyä selvemmin joustavuuden tarve pilarin 2 mukaisen ohjeistuksen määrittämisessä. Erityisesti pitäisi ottaa huomioon stressitestin kynnysarvon ja pilarin 2 mukaisen ohjeistuksen määrittämisen välinen suhde. Koska valvontastressitestit ovat lähtökohtana pilarin 2 mukaisen ohjeistuksen vahvistamiselle, ehdotetuissa vakavaraisuusdirektiivin muutoksissa pitäisi nykyisin noudatettavien kansainvälisten parhaiden käytäntöjen mukaisesti myös sallia toimivaltaisten viranomaisten soveltavan stressitesteissä kaikkien luottolaitosten osalta kiinteää kynnysarvoa, joka voi olla alempi kuin yhteenlasketut valvojan arviointiprosessin vakavaraisuusvaatimukset. Pitäisi olla pysyvästi mahdollista noudattaa joustavuutta kiinteän kynnysarvon käytössä. Lisäksi yhteenlaskettujen valvojan arviointiprosessin vakavaraisuusvaatimusten käyttö pitäisi räätälöidä stressitestissä käytettävän menetelmän mukaiseksi. Esimerkiksi yhteenlaskettujen valvojan arviointiprosessin vakavaraisuusvaatimusten kynnysarvon käyttäminen epäsuotuisassa skenaariossa edellyttää taseeseen perustuvan dynaamisen lähestymistavan soveltamista. Lisäksi ehdotettuihin vakavaraisuusdirektiivin muutoksiin pitäisi sisällyttää kolmen vuoden uudelleentarkastelua koskeva säännös.

1.1.5

Olisi myös selvennettävä tarkemmin, miten pilarin 2 mukainen pääomaohjeistus vaikuttaa yhteenlaskettuihin puskurivaatimuksiin. Pitäisi erityisesti välttää mahdollisia ristiriitoja vastasyklisen pääomapuskurin tavoitteen kanssa. Tämä sisältää sen, että poistetaan viittaukset ”suhdannevaihteluiden” käsittelemiseen pilarin 2 mukaisen pääomaohjeistuksen tavoitteista. Vaikka pilarin 2 mukaisen pääomaohjeistuksen ja pilarin 2 mukaisten pääomavaatimusten päällekkäisyyttä pitäisi välttää, ehdotetuissa vakavaraisuusdirektiivin muutoksissa pitää lisäksi selventää, että jos stressitestissä todetaan muita luottoriskityyppejä hypoteettisessa tilanteessa ja nämä ovat osa pilarin 2 mukaisia vaatimuksia, toimivaltaisille viranomaisille jää edelleen mahdollisuus soveltaa toimenpiteitä, joilla näitä riskejä käsitellään pilarin 2 mukaisessa ohjeistuksessa.

1.1.6

Ehdotetuilla vakavaraisuusdirektiivin muutoksilla rajoitetaan toimivaltaisten viranomaisten toimivaltaa edellyttää luottolaitoksilta lisätietojen toimittamista tai tietojen toimittamista useammin. Vaikka EKP antaa täyden tukensa taustalla olevalle tavoitteelle välttää kaksinkertaista raportointia ja alentaa raportointikustannuksia, mahdollisuus edellyttää tapauskohtaisesti yksityiskohtaisempia tietoja on olennaisen tärkeä, jotta voidaan arvioida asianmukaisesti luottolaitosten riskiprofiileja muun muassa valvojan arviointiprosessia varten. Näitä riskejä on vaikea kartoittaa täysin etukäteen yhdenmukaistetulla raportoinnilla erityisesti sen vuoksi, miten luottolaitosten toiminta ja riskit kehittyvät. Toimivaltaisten viranomaisten on lisäksi aina kerättävä yksityiskohtaisia lisätietoja, jotta ne kykenevät arvioimaan asianmukaisesti luottolaitosten vahvuuksia ja heikkouksia erityisten riskien tai omaisuusluokkien osalta, esimerkiksi ongelmaluottojen osalta. Tästä syystä EKP katsoo, että nämä rajoitukset pitäisi poistaa ehdotetuista vakavaraisuusdirektiivin muutoksista.

1.1.7

Toimivaltaisille viranomaisille pitäisi sallia omia varoja koskevien vaatimusten asettaminen aina kun korkoriski on tosiasiallinen huolen aihe eikä vain silloin, jos riskit ylittävät tietyn ennalta määritetyn kynnysarvon. Lisäksi EPV:lle ehdotettu tehtävä täsmentää tiettyjä käsitteitä, jotta kyettäisiin arvioimaan luottolaitoksille kaupankäyntivaraston ulkopuolisista toimista johtuvaa korkoriskiä, viittaa siihen, että on olemassa tyhjentävä luettelo olosuhteista, joissa edellytetään valvontatoimenpiteitä korkojen potentiaalisten muutosten vuoksi (8). EKP katsoo, että toimivaltaisille viranomaisille pitäisi antaa enemmän joustavuutta valvontatoimenpiteiden määräämisessä.

1.1.8

Ehdotetuissa vakavaraisuusdirektiivin muutoksissa edellytetään toimivaltaisten viranomaisten kuulevan kriisinratkaisuviranomaisia ennen kuin ne hyväksyvät omien varojen lisävaatimuksia (9). Vaikka EKP tukee tavoitetta päästä tehokkaaseen koordinointiin kriisinratkaisuviranomaisten kanssa, ehdotus, jonka mukaan kriisinratkaisuviranomaisia pitäisi kuulla virallisesti ennen omien varojen lisävaatimusten asettamista tai ohjeistusten antamista siten kuin varavakaisuusdirektiivissä täsmennetään, osoittautuisi käytännössä tarpeettoman raskaaksi ja epäasianmukaisen formalistiseksi menettelytavaksi, jolla ei kuitenkaan parannettaisi nykyisten järjestelyjen sisältöä. Lisäksi EKP:n ja yhteisen kriisinratkaisuneuvoston välisellä voimassa olevalla yhteisymmärryspöytäkirjalla (10), joka pantiin ensi kertaa täytäntöön vuoden 2016 SREP-päätösten kehittämisen yhteydessä, varmistetaan tehokas yhteistyö jo nyt. Koska pääomaa koskeva ohjeistus ei ole sitovaa, päätöksen määrätä tällaisesta ohjeistuksesta pitäisi jäädä yhteispäätösten ulkopuolelle, ja siitä pitäisi vaihtaa tietoja vain kollegion jäsenten välillä.

1.2 Mikro- ja makrovakautta koskevan toimivallan välinen yhteys

EKP suhtautuu yleisellä tasolla myönteisesti pilarin 2 poistamiseen makrovakausvalvonnan keinovalikoimasta mutta toistaa näkemyksensä, jonka mukaan pilarin 2 mukaisten pääomavaatimusten ei pitäisi johtaa siihen, että viranomaisilla on riittämättömät keinot tehtävänsä hoitamiseen ja politiikkansa tavoitteiden saavuttamiseen (11). Siten EKP:n tuki ehdotetulle pilarin 2 mukaisten pääomavaatimusten poistamiselle makrovakausvalvonnan keinovalikoimasta edellyttää, että keinovalikoimaa laajennetaan ja siitä tehdään valmis käytettäväksi. Käyttövalmis ja tehokas makrovalvonnan sääntely on erityisen tärkeä rahaliitossa, jossa tarvitaan makrovakauspolitiikkaa maakohtaisten tai sektorikohtaisten epätasapainotilanteiden korjaamiseksi, missä yhteydessä sillä on keskeinen täydentävä tehtävä, kun vähennetään heterogeenisyyttä eri jäsenvaltioiden rahoitus- ja suhdannekierrossa ja tällä tavoin osaltaan ylläpidetään yhteismarkkinoiden luotettavuutta ja rahoitusmarkkinoiden vakautta. Muutetussa säännöstössä olisi samanaikaisesti vältettävä sellaisten ring fencing -päätösten edistämistä, jotka saattavat johtaa markkinoiden pirstaloitumiseen ja muodostua esteeksi pankkijärjestelmän konsolidoinnille.

Linjassa sen kanssa, mitä EKP on korostanut EU:n makrovakauspolitiikan kehyksen tarkastelua koskevassa Euroopan komission kuulemistilaisuudessa, EKP painottaa taas huolellisen makrovakausarvioinnin merkitystä. Makrovakautta koskevan sääntelyn toiminnallisen tehokkuuden parantamiseksi edellytetään vähintään seuraavia ensiarvoisen tärkeitä mukautuksia voimassa olevaan sääntelyyn. Ensinnäkin pitäisi poistaa olemassa oleva hierarkia, joka koskee aktivointimekanismin ensisijaisuusjärjestystä (ns. nokkimisjärjestys). Voimassa oleva nokkimisjärjestys luo kannustinloukkuja keinojen valitsemiseen ja johtaa siihen, että valitaan mieluummin toimettomuus. Toiseksi makrovalvonnan toimenpiteitä koskevat moninaiset tiedoksianto- ja aktivointimenettelyt pitäisi virtaviivaistaa ja yhdenmukaistaa, ja niitä pitäisi yksinkertaistaa. Tämä edellyttäisi muun muassa varavaraisuusasetuksen (12) 458 artiklassa säädettyjen makrovakauden valvonnan välineiden käyttöä koskevan yhdenmukaistetun ja yksinkertaistetun aktivointimenettelyn käyttöönottoa sekä erilaisten pääomapuskureiden aktivointimenettelyjen yhdenmukaistamista siten, että makrovakausviranomaiset kykenevät toimimaan tehokkaasti, vaikuttavasti ja oikea-aikaisesti. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon myös muiden järjestelmän kannalta merkittävien laitosten puskuria sekä järjestelmäriskipuskuria koskevien sääntöjen muutokset näiden puskureiden tarkoituksen selkeyttämiseksi siten, että voidaan poistaa päällekkäisyyksiä ja tehostaa puskureiden käyttöä viranomaisissa. Kolmanneksi vakavaraisuusdirektiivin 136 artiklan 3 kohdassa vahvistettu menettely pitäisi virtaviivaistaa siten, että kukin nimetty viranomainen arvioi asianmukaista vastasyklisen pääomapuskurin tasoa neljännesvuosittain mutta säätää tasoa vain jos suhdannekehitykseen liittyvien systeemiriskien intensiteetissä on tapahtunut muutoksia. Tässä yhteydessä myös menettelyjä, jotka koskevat vastasyklisen pääomapuskurin tason ilmoittamista, pitäisi muuttaa siten, että edellytetään YVM:ään osallistuvien jäsenvaltioiden nimettyjen viranomaisten myös ilmoittavan EKP:lle tiedot, jotka täsmennetään vakavaraisuusdirektiivin 136 artiklan 7 kohdan a–g alakohdassa. EKP katsoo lopuksi, että on ensiarvoisen tärkeää, että makrovakauspolitiikan sääntelyä oikaistaan säännöllisin väliajoin, jotta otetaan huomioon analytiikan välineistön kehitys sekä politiikan täytäntöönpanosta saadut käytännön kokemukset. Tässä yhteydessä pitäisi ottaa käyttöön myös lauseke, jonka nojalla makrovakautta koskevaa sääntelyä tarkastellaan kattavasti uudelleen seuraavien kolmen vuoden aikana, mukaan lukien keinovalikoiman laajuus ja asianmukaisuus.

1.3 Rajatylittävä poikkeus vakavaraisuusvaatimuksista

1.3.1

EKP suhtautuu yleisesti ottaen myönteisesti siihen, että toimivaltaiselle viranomaiselle annetaan mahdollisuus luopua yksittäistapauksissa vakavaraisuusvaatimusten soveltamisesta tytäryhtiöön, jonka pääkonttori sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa kuin sen emoyhtiön, mikä sopii yhteen YVM:n ja pankkiunionin perustamisen kanssa.

1.3.2

Vakavaraisuutta koskevat lisätakeet ja tekniset muutokset voisivat olla ratkaisu niiden rahoitusvakaushuolien ratkaisemiseksi, jotka mahdollisesti aiheutuvat tämän poikkeusmekanismin soveltamisesta pankkiunioniin, jota ei ole vielä täysimääräisesti toteutettu. Sen varmistamiseksi, että myös tytäryrityksille voidaan myöntää poikkeus, voitaisiin ottaa käyttöön kaksi lisäedellytystä: a) tytäryhtiöiden, joihin poikkeusta voidaan soveltaa, eivät itse saa ylittää tiettyä kynnysarvoa, esimerkiksi YVM-asetuksessa vahvistettuja merkittävyysrajoja, ja b) poikkeukseen tulisi soveltaa 75 prosentin lattiaa, eli esim. omien varojen vaatimusta voisi madaltaa enintään 8 prosentista 6 prosenttiin kokonaisriskin määrästä. Toimivaltaisille viranomaisille voitaisiin lisäksi sallia osittaisen poikkeuksen myöntäminen esimerkiksi sovellettavien vakavaraisuusvaatimusten tietyn osuuden osalta, riippuen tytäryhtiön merkittävyydestä asianomaiselle jäsenvaltiolle. Tässä yhteydessä takausta tarvittaisiin vain sen omia varoja koskevien vaatimusten määrän osalta, joita poikkeus tosiasiallisesti koskee. Lisäksi EKP:n suosituksena on, että nämä edellytykset olisi arvioitava uudelleen kolme vuotta niiden voimaantulon jälkeen, ja että olisi erityisesti harkittava, onko lattiaa syytä alentaa edelleen pankkiunionin kehitys huomioon ottaen.

1.3.3

Ehdotetuissa vakavaraisuusasetuksen muutoksissa olisi lisäksi täsmennettävä, että emoyrityksen tytäryritykselle annettu takaus on asianmukaisella tavalla otettava huomioon kyseiseen emoyritykseen sovellettavissa luottoriskiä koskevissa vakavaraisuusvaatimuksissa. Erityisesti emoyrityksellä olisi oltava 100 prosenttia tytäryrityksen äänioikeuksista.

1.3.4

Pääomavaatimuksia koskevan rajat ylittävän poikkeuksen soveltamista varten olisi otettava käyttöön asianmukaiset siirtymäjärjestelyt, ottaen huomioon pankkiunionin suunniteltu edistyminen, jonka komissio on linjannut pankkiunionin toteuttamista koskevassa tiedonannossaan Euroopan parlamentille, Euroopan keskuspankille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä Euroopan alueiden komitealle (13) (jäljempänä ’tiedonanto pankkiunionin toteuttamisesta’).

1.4 Kansainvälisen tilinpäätösstandardin (IFRS 9) käyttöönotto

Ehdotetuilla vakavaraisuusasetuksen muutoksilla säädettäisiin siirtymäajasta, joka koskisi IFRS 9 -standardilla (14) käyttöön otettuja arvonalennusten lisäyksiä odotettavissa olevien luottotappioiden osalta, jotta lievennetään IFRS 9 -standardin vaikutusta luottolaitosten sääntöjenmukaiseen ydinpääomaan (CET1) (15). EKP suosittelee, että IFRS 9 -standardin siirtymäajan toimenpiteet alkaisivat tammikuun 1 päivänä 2018 siten, että siirtymäaika olisi lineaarinen (16). Tässä yhteydessä neuvoston puheenjohtajistoa kannustetaan antamaan nopeutetussa menettelyssä lainsäädäntö, jolla otetaan käyttöön IFRS 9 -standardia koskevat siirtymäajan järjestelyt.

Lisäksi olisi suotavampaa soveltaa siirtymäaikaa vain alkuperäiseen ydinpääoman vähennykseen 1 päivänä tammikuuta 2018 (staattinen lähestymistapa) eikä odotetun tappion määriin, jotka lasketaan IFRS 9 -standardin nojalla asianomaisena tietojenantopäivänä siirtymäkauden aikana (dynaaminen lähestymistapa), koska jälkimmäisellä lähestymistavalla tosiasiallisesti viivästettäisiin IFRS 9 -standardin täysimääräistä soveltamista (17).

Jotta vältettäisiin se, että takaisin ydinpääomaan lisätyt määrät laskettaisiin kahteen kertaan, EKP suosittelee korjauksia, jotka tehtäisiin siirtymäkauden aikana vakavaraisuusasetuksen kaikkiin osiin, joissa oletetaan, että ydinpääoma supistuu, esimerkiksi toissijaisten omien varojen lisäyksiin, laskennallisiin verosaamisiin, joita ei ole vähennetty, ja vähennyksiin, joita tehdään vastuuarvoihin, jotka koskevat luottoriskin standardimenetelmää, vähimmäisomavaraisuusastetta ja suuriin asiakasriskeihin sovellettavaa kehystä.

Siirtymätoimenpiteiden pitäisi olla pakollisia kaikille laitoksille; muutoin laitokset, jotka jättäytyvät ulkopuolelle, voisivat pakottaa muutkin laitokset täyttämään etukäteen vaatimukset, mikä olisi vastoin nimenomaista tarkoitusta antaa enemmän aikaa mukautua alkuperäisen ydinpääoman supistumiseen siirryttäessä IFRS 9 -standardiin.

1.5 Muut ydinpääoman vähennykset ja oikaisut

EKP suhtautuu myönteisesti komission vakavaraisuusdirektiivin 104 artiklan 1 kohdan d alakohdan ja YVM-asetuksen 16 artiklan 2 kohdan d alakohdan soveltamisalaa koskevaan täsmennykseen, joka sisältyy asetuksen (EU) N:o 1024/2013 nojalla perustetusta yhteisestä valvontamekanismista annettuun komission kertomukseen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (jäljempänä ’YVM:ää koskeva kertomus’) (18), ja erityisesti vahvistukseen, jonka mukaan toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia luottolaitoksia soveltamaan erityismuutoksia (vähennyksiä, suodattimia tai vastaavia keinoja) omien varojen laskentaan, mikäli pankin soveltaman kirjanpitokäytännön ei katsota olevan varovainen valvonnan näkökulmasta. EKP katsoo, että täsmennys olisi oikeusvarmuuden varmistamiseksi sisällytettävä suoraan vakavaraisuusdirektiiviin.

1.6 Väliyhtiönä toimiva EU-emoyritys

EKP suhtautuu myönteisesti vaatimukseen, jonka mukaan kolmansien maiden pankkiryhmien, jotka toimivat unionissa kahdella tai useammalla laitoksella, on perustettava väliyhtiönä toimiva EU-emoyritys, jos tietyt edellytykset täyttyvät tai kynnysarvot ylittyvät (19), koska tämä antaa konsolidointiryhmän valvojalle mahdollisuuden arvioida koko pankkiryhmän riskejä ja taloudellista vakautta unionissa ja soveltaa vakavaraisuusvaatimuksia konsolidoidusti.

Ehdotettujen vakavaraisuusdirektiivin muutosten tietyt piirteet edellyttävät kuitenkin lisäselvennyksiä, jotta vältetään eri maiden sääntelyerojen hyväksikäyttö. Ensinnäkin tätä vaatimusta pitäisi soveltaa sekä kolmansien maiden luottolaitoksiin että sivuliikkeisiin (eli myös tapauksissa, joissa kolmannen maan ryhmän toimintoja unionissa hoitavat osittain tai yksinomaan sivuliikkeet). Toiseksi heti kun väliyhtiönä toimiva EU-emoyritys perustetaan, pitäisi edellyttää, että saman kolmannen maan pankkiryhmän olemassa olevat sivuliikkeet, jotka ylittävät tietyn kynnysarvon, perustetaan uudelleen unionissa hyväksytyn luottolaitoksen sivuliikkeiksi, jotta vältetään eri maiden sääntelyerojen hyväksikäytön mahdollisuudet, koska kolmansien maiden sivuliikkeiden valvontaa ei ole yhdenmukaistettu. Pitkällä aikavälillä on myös tärkeää harmonisoida kolmansien maiden sivuliikkeitä koskeva sääntely- ja valvontasäännöstö unionissa. Kolmanneksi, riippumatta siitä, perustetaanko väliyhtiönä toimiva EU-emoyritys rahoitusalan holdingyhtiöksi, rahoitusalan sekaholdingyhtiöksi vai luottolaitokseksi, pitäisi varmistaa, että sääntely, joka koskee konsolidoidun valvonnan määrittämistä, ei johda tulokseen, joka ei ole asianmukainen ja jolla saatettaisiin vaarantaa kolmannen maan ryhmään kuuluvia yhteisöjä valvovien toimivaltaisten viranomaisten harjoittaman valvonnan tehokkuuden ja vaikuttavuuden tietyssä yksittäistapauksessa. Jos siis väliyhtiönä toimiva EU-emoyritys perustetaan luottolaitokseksi, on näin ollen tutkittava tasapuolisten toimintaedellytystenkin varmistamiseksi vakavaraisuusdirektiivin 111 artiklan 5 kohdassa vahvistetun perusteen, jota tällä hetkellä sovelletaan rahoitusalan holdingyhtiöihin ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöihin, kaltaisen perusteen käyttöönottoa. Lisäksi pitäisi selventää vakavaraisuusdirektiivin 111 artiklan 5 kohdan soveltamisalaa ja sen täytäntöönpanoon liittyvää menettelyä. Neljänneksi, mikäli kolmannen maan lait ja yhtä ainoaa väliyhtiönä toimivaa EU-emoyritystä koskeva vaatimus ovat ristiriidassa ja tämä saattaisi estää väliyhtiönä toimivaa EU-emoyritystä koskevan vaatimuksen noudattamisen tai perusteettomasti monimutkaistaa sitä, pitäisi tutkia poikkeusta, jonka mukaan toimivaltaisille viranomaisille annettaisiin poikkeustapauksissa harkintavaltaa, jotta ne voivat sallia kahden erillisen väliyhtiönä toimivan EU-emoyrityksen perustamisen (tai tiettyjen yhteisöjen jättämisen ainoana väliyhtiönä toimivan EU-emoyrityksen ulkopuolelle). Tässä tapauksessa väliyhtiönä toimivaa EU-emoyritystä koskevaan vaatimukseen liittyvää kynnysarvoa pitäisi soveltaa koko kolmannen maan ryhmän tasolla ennen harkintavallan käyttöä, jolloin tämän harkintavallan käyttö ei johda ehdotetuissa vakavaraisuusdirektiivin muutoksissa tarkoitettujen väliyhtiönä toimivan EU-emoyrityksen perustamiseen sovellettavien kynnysarvojen kiertämiseen.

1.7 Suhteellisuusperiaate raportoinnissa

EKP puoltaa yleisesti suhteellisuusperiaatteen noudattamista pienempien laitosten raportointivelvoitteissa. Joissain tapauksissa pienempiin laitoksiin pitäisi soveltaa yksinkertaistettuja raportointivaatimuksia niiden koon, monimutkaisuuden ja riskipitoisuuden mukaan.

Se, että pienten luottolaitosten lakisääteisen raportoinnin (20) tiheyttä ehdotetaan harvennettavaksi, estää toimivaltaisia viranomaisia valvomasta näitä luottolaitoksia asianmukaisesti (21). Lakisääteinen raportointi on hyvin merkityksellistä, koska se kuuluu tärkeimpiin tiedonlähteisiin pienempien laitosten valvonnassa. Riittävien tietojen saatavuus antaa toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuuden tehostaa tai lieventää valvontatoimiaan tällaisten laitosten osalta. Lisäksi, vaikka raportoinnin harventaminen vähentäisi pienemmille luottolaitoksille sääntelyn noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia henkilöstöresurssien osalta, rasite ei todennäköisesti olisi IT-resurssien osalta pienempi, koska pienempien laitosten olisi tästä huolimatta otettava käyttöön asianmukaiset IT-järjestelmät, ja suuri osa näistä kustannuksista on jo syntynyt.

EKP ehdottaa, että sen sijaan, että harvennettaisiin lakisääteistä raportointia, muutettaisiin pienempien laitosten raportoinnin ulottuvuutta sen jälkeen kun EPV on arvioinut komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 680/2014 (22) taloudellisia vaikutuksia luottolaitoksiin sääntelyn noudattamisesta aiheutuvien kustannusten ja valvonnasta koituvien hyötyjen kannalta (23).

Suhteellisuusperiaatteen johdonmukainen soveltaminen pitäisi kirjata järjestelmällisemmin koko vakavaraisuusasetukseen. Voitaisiin todeta erityistapaukset, joissa paremmin suhteellisuusperiaatetta vastaava kohtelu alentaisi sääntelyn noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia vaarantamatta vakavaraisuuden valvontaa. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesta lähestymistavasta voitaisiin säätää myös erityisesti sisäisen hallinnon sekä sopivuuden ja luotettavuuden arviointia koskevan menettelyn, palkitsemisen ja esitettävien tietojen osalta.

1.8 Voitonjakoja koskevat automaattiset rajoitukset

EKP suhtautuu myönteisesti ehdotetuissa vakavaraisuusdirektiivin jakokelpoista enimmäismäärää koskevissa muutoksissa tehtyyn kertynyttä pääomaa koskevaan selvennykseen. Lisäksi EKP ehdottaa, että kaikki väliaikaiset/vuoden lopun voitot, joita ei ole jo sisällytetty ydinpääomaan (vähennettynä jo jaetuilla voitoilla), pitäisi ottaa jakokelpoiseen enimmäismäärään, eikä vain voittoja, jotka ovat syntyneet viimeisen voitonjaon jälkeen. Keskittyminen viimeisimpään voitonjakoon tai -maksuun rajoittaa voittoja, joita voidaan käyttää jakokelpoista enimmäismäärää laskettaessa. Luottolaitoksilla on usein useita päätöksentekopäivämääriä, jotka koskevat korkojen, osinkojen ja bonusten maksua. Mitä useammin luottolaitos tekee päätöksiä voitonjaosta tai maksaa voittoja, sitä lyhempi on ajanjakso, jolta voittoja kertyy, ja sitä pienempi on niiden voittojen määrä, joita voidaan käyttää jakokelpoista enimmäismäärää laskettaessa. Tämä rajoitus ei ole perusteltavissa, jos väliaikaiset/vuoden lopun voitot, jotka ovat jo kertyneet mutta jotka eivät vielä sisälly ydinpääomaan, ovat suurempia kuin voitonjako.

1.9 Luottoriski ja vastapuoliriski

1.9.1

Vaikka tason 2 lainsäädännössä on selvennetty kattavasti mallinnusta luotto-, markkina- ja operatiivisen riskin osalta, tällaiset täsmennykset puuttuvat yhä vastapuoliriskin osalta. EKP suosittelee vakavaraisuusasetuksen muuttamista siten, että EPV:tä kehotettaisiin kehittämään teknisiä sääntelystandardeja, joissa olisi erityiset arviointiperusteet erityisesti sisäisen mallin menetelmää ja kehittynyttä arvonoikaisumenetelmää varten. Näissä teknisissä sääntelystandardeissa pitäisi esittää yksityiskohtaisemmin mallien muutosten ja laajennusten olennaisuuden arviointi sekä sisäisen mallin menetelmän että kehittyneen arvonoikaisumenetelmän osalta. Lopuksi pitäisi lisätä säännös, jossa edellytetään luottolaitosten hakevan toimivaltaisilta viranomaisilta hyväksynnän kehittyneen arvonoikaisumenetelmän soveltamiseen.

1.9.2

Luottolaitokset, jotka ovat jo ottaneet sisäisen mallin menetelmän käyttöön, eivät käytä yksinomaan sitä vaan muitakin (muita kuin sisäisiä) menetelmiä joidenkin vastuidensa laskemiseen. Tämä herättää huolen siitä, että monet luottolaitokset eivät ehkä kykene noudattamaan vaatimusta, jonka mukaan sisäisen mallin menetelmää ei saa soveltaa yhdessä muiden menetelmien kanssa. Tätä tarkoitusta varten vakavaraisuusasetusta pitäisi muuttaa siten, että sallitaan luottolaitosten hankkivan pysyvän luvan sisäisen mallin menetelmän osittaiseen käyttöön vastapuoliriskin osalta, kuten ne voivat menetellä muuntyyppisten riskien osalta.

1.9.3

Lisäksi nykyisen vakavaraisuusasetuksen maturiteettiparametrin määrittämistä koskevia sääntöjä pitäisi laajentaa siten, että ne kattavat johdannais- ja arvopaperirahoitustoimiin liittyvät vastuut ja maturiteetiltaan avoimet toimet.

1.9.4

Valvojan määrittämän delta-arvon määritelmä, jota komissio ehdottaa uudelle standardimenetelmälle vastapuoliriskin mittaamiseksi, pitäisi mukauttaa matemaattisesti oikeisiin Baselin pankkivalvontakomitean (BCBS) standardeihin.

1.10 Rahoitusalan holdingyhtiöiden ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden toimilupa

1.10.1

EKP suhtautuu myönteisesti rahoitusalan holdingyhtiöihin ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöihin kohdistettavan valvonnan yhdenmukaistamiseen ja parantamiseen. On tärkeää, että kondolidoidun valvonnan toimet voidaan kohdistaa suoraan pankkiryhmän emoyhtiöön riippumatta siitä, onko se laitos vai holdingyhtiö. Tässä mielessä valvonnan perustavoitteena on varmistaa, että emoyhtiö toteuttaa tytäryhtiöidensä ohjausta ja koordinointia siten, että se edistää tehokkaasti konsolidoitua valvontaa. Yleisesti uudessa järjestelmässä tulisi olla mahdollista ottaa asianmukaisesti huomioon rahoitusalan holdingyhtiöiden tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden erityispiirteet sekä niiden rooli ryhmässä, jotta ryhmän toiminta ei rajoitu liiallisesti.

1.10.2

Joitakin ehdotettujen vakavaraisuusdirektiivin ja vakavaraisuusasetuksen muutosten osatekijöitä kannattaisi parantaa tai selventää. On esimerkiksi tarpeen selventää, miten ehdotetut muutokset, jotka koskevat rahoitusalan holdingyhtiöiden ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden toimilupaa, liittyvät määräosuuksien valvontaa koskeviin voimassa oleviin sääntöihin. Ehdotetuissa vakavaraisuusdirektiivin ja vakavaraisuusasetuksen muutoksissa ei myöskään viitata riittävän selvästi siihen, mitkä voimassa olevista ”luottolaitokseen” liittyvistä säännöksistä pitäisi ymmärtää siten, että ne sisältävät rahoitusalan holdingyhtiön ja rahoitusalan sekaholdingyhtiön, kun kyseessä on konsolidoitu valvonta. Lisätäsmennyksiä tarvitaan myös tämänhetkisiin valvontatoimenpiteisiin, joita konsolidointiryhmän valvoja voi soveltaa rahoitusalan holdingyhtiöön ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöön.

1.10.3

Myös ehdotettujen vakavaraisuusdirektiivin 111 artiklan muutosten vaikutus on otettava huomioon. On erityisen huolestuttavaa, että konsolidointiryhmän valvoja saattaa sijaita eri lainkäyttöalueella kuin rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö. Konsolidointiryhmän valvojan pitäisi silloin varmistaa, että eri jäsenvaltioon perustettu rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö noudattaa konsolidoituja vaatimuksia. Vakavaraisuusdirektiivin ehdotettujen muutosten olisi sisällettävä säädöksiä, joissa täsmennetään, miten rajat ylittävä yhteistyö voidaan tällaisessa tapauksessa toteuttaa tehokkaalla tavalla.

1.10.4

Lopuksi vakavaraisuusdirektiivin ehdotettujen muutosten olisi sisällettävä säädöksiä, joissa täsmennetään miten säännösten soveltamisalaan kuuluvia olemassa olevia rahoitusalan holdingyhtiöitä ja sekaholdingyhtiöitä kohdellaan näiden säännösten mukaisesti.

1.11 Suurten rajat ylittävien sijoitusyritysten valvonta

Suuret ja monimutkaiset pankkien kaltaiset sijoitusyritykset, jotka tarjoavat niiden taseeseen vaikuttavia sijoituspalveluja ja erityisesti ne, joilla on rajat ylittävää toimintaa, saattavat aiheuttaa kasvavia riskejä rahoitusmarkkinoiden vakaudelle samoin kuin kasvavia riskejä siitä, että häiriöt leviävät muihin pankkeihin. EKP katsoo, että suurten rajat ylittävien pankkien kaltaisten sijoitusyritysten konsolidoitua ja yksittäisen laitoksen tason valvonta unionissa on syytä pohtia edelleen, jotta varmistetaan varovaiset ja johdonmukaiset valvontastandardit, jotka vastaavat näistä yrityksistä mahdollisesti aiheutuvia riskejä. Yksi vaihtoehto olisi muuttaa vakavaraisuusdirektiiviä/-asetusta siten, että suuret rajat ylittävät sijoitusyritykset katsottaisiin pankeiksi (24). Tämä olisi relevanttia sellaisten sijoitusyritysten osalta, jotka usein toteuttavat pankkien toimia muistuttavia toimenpiteitä, joita myös pankit toteuttavat. Sellaisten sijoitusyritysten osalta, jotka eivät kuulu tähän luokkaan, olisi säilytettävä tällä hetkellä kansallisissa järjestelyissä voimassa oleva eriävä kohtelu.

1.12 Kansallinen toimivalta

1.12.1

YVM-asetuksessa annetaan EKP:lle erityisiä tehtäviä, jotka liittyvät luottolaitosten toiminnan vakauden valvontaan, tarkoituksena edistää luottolaitosten turvallisuutta ja vakautta sekä rahoitusjärjestelmän vakautta. Nämä tehtävät hoidetaan siten, että otetaan täysimääräisesti huomioon sisämarkkinoiden yhtenäisyys ja eheys sekä luottolaitosten yhdenvertainen kohtelu ja pyritään estämään eri maiden sääntelyerojen hyväksikäyttö (25). Tätä tarkoitusta varten EKP:n on sovellettava kaikkea asiaa koskevaa unionin oikeutta, ja jos tämä lainsäädäntö koostuu direktiiveistä, näiden direktiivien (26), erityisesti vakavaraisuusdirektiivin sekä pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin (27) täytäntöönpanemiseksi annettua kansallista lainsäädäntöä. Joitakin valvontavaltuuksia ei kuitenkaan mainita erikseen unionin oikeudessa, ja kansallisen lainsäädännön erot ovat johtaneet siihen, että EKP:n valvontavaltuudet ovat epäsuhdassa eri rahaliittoon osallistuvissa jäsenvaltioissa.

1.12.2

Tältä osin EKP on jo tutkinut olemassa olevien valvontavaltuuksien soveltamisalan ja ulottuvuuden ja kehittänyt lähestymistavan, jolla varmistetaan EKP:n valtuuksien johdonmukainen tulkinta. Tästä EKP:n toimivallan selvennyksestä riippumatta siitä, että näille olemassa oleville valvontavaltuuksille annettaisiin yhteinen oikeusperusta unionin oikeudessa, seuraisi niiden täytäntöönpanoa koskeva vaatimus, ja olisi helpompaa selkeyttää tulkintaa siitä, kuuluuko kansallisen lainsäädännön perusteella annettu erityinen toimivalta EKP:lle annetun erityistehtävän alaisuuteen. Lisäksi sillä edistettäisiin tasapuolisten toimintaedellytysten luomista unionin pankkivalvontaan yhdenmukaistamalla toimivaltaisten viranomaisten valvontavaltuudet. Tämän saavuttamiseksi unionin oikeuteen pitäisi sisällyttää selkeä viittaus lisävalvontavaltuuksiin monilla aloilla, jotta vältetään oikeudellinen epävarmuus EKP:n suorista valvontavaltuuksista ja varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset valvontavaltuuksien osalta koko pankkiunionissa. Nämä alat liittyvät lähinnä ostoihin kolmansissa maissa, sulautumisiin, varallisuuden siirtoihin ja muihin strategisiin päätöksiin, luottolaitosten perussääntöjen ja niiden osakkeenomistajien äänioikeuksien käytöstä tehtyjen sopimusten muuttamiseen, luoton antamiseen asianomaisille osapuolille, luottolaitosten toimintojen ulkoistamiseen, ulkopuolisia tilintarkastajia koskeviin valvontavaltuuksiin sekä luottolaitosten toimilupien antamista koskeviin lisävaltuuksiin.

1.13 Sopivuuden ja luotettavuuden arviointi sekä keskeisistä tehtävistä vastaavat henkilöt

1.13.1

Vakavaraisuusdirektiivissä ei vahvisteta tällä hetkellä vaatimuksia, jotka koskisivat menettelyä, jota toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä, kun ne tekevät arviointeja hallintoelinten jäsenistä. Tämän seurauksena kansalliset käytännöt poikkeavat huomattavasti toisistaan arvioinnin ajoituksen ja määräaikojen osalta sekä sen osalta, tehdäänkö arviointi ennen nimitystä vai välittömästi sen jälkeen. EKP suosittaa unionin oikeuden muuttamista siten, että sitä edelleen yhdenmukaistettaisiin sopivuuden ja luotettavuuden arviointia koskevien menettelyjen osalta.

1.13.2

Keskeisistä tehtävistä vastaavat henkilöt vaikuttavat merkittävästi luottolaitosten päivittäiseen hallintoon ja niiden yleiseen hallintorakenteeseen. EKP suosittaa, että unionin oikeutta muutetaan siten, että se sisältää keskeisistä tehtävistä vastaavien henkilöiden määritelmän ja että siinä selvennetään ylimmän johdon määritelmää. Lisäksi kansallisten lähestymistapojen yhdenmukaistamiseksi pitäisi ottaa käyttöön säännös, joka koskee toimivaltaisten viranomaisten valtuuksia, kun ne arvioivat merkittävien laitosten keskeisistä tehtävistä vastaavia henkilöitä.

1.14 Tietojenvaihto

Voimassa olevassa unionin lainsäädännössä on vain hyvin vähän nimenomaisia viittauksia toiminnan vakauden valvonnasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten ja rahanpesun vastaista toimintaa harjoittavien viranomaisten väliseen yhteistyön tarpeeseen (28). Ei ole olemassa nimenomaisia säännöksiä, jotka koskisivat yhteistyötä toiminnan vakauden valvonnasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten ja rakenteellista erottamista koskevien sääntöjen soveltamisesta vastaavien viranomaisten välillä. EKP ehdottaa, että luottamuksellisten tietojen vaihtoa koskevia vakavaraisuusdirektiivin säännöksiä muutettaisiin siten, että niissä säädetään nimenomaisesti yhteistyöstä näiden muiden viranomaisten kanssa.

1.15 Täytäntöönpano ja seuraamusjärjestelmä

Rikkomisia, joista määrätään seuraamuksia vakavaraisuusdirektiivin nojalla, koskevasta luettelosta puuttuu useita merkittäviä rikkomisia ja laiminlyöntejä eli pilarin 1 vakavaraisuusvaatimusten ja toimivaltaisen viranomaisen antamien valvonta-asetusten ja -päätösten rikkomiset sekä ennakkoluvan hakemista koskevan vaatimuksen sekä tiedoksiantoa toimivaltaiselle viranomaiselle koskevien velvoitteiden laiminlyönnit. Tästä syystä jäsenvaltioilla on harkintavalta päättää, antavatko ne toimivaltaisille viranomaisille toimivallan määrätä hallinnollisia seuraamuksia tällaisissa tapauksissa. Tämä lähestymistapa saattaa johtaa epäyhtenäisyyksiin jäsenvaltioiden välillä ja vaarantaa vakavaraisuusvaatimusten tehokkaan täytäntöönpanon. EKP ehdottaa tämän ratkaisemiseksi seuraamusten kohteena olevien rikkomisten luettelon laajentamista.

1.16 Vaihtoehdot ja harkintavalta

1.16.1

Se, että vakavaraisuuslainsäädännössä säädetään kansallisista vaihtoehdoista ja kansallisesta harkintavallasta, estää yhteisen sääntökirjan laatimisen unionin tasolla ja lisää monimutkaisuutta ja kustannuksia samalla kun se tarjoaa mahdollisuuksia eri maiden sääntelyerojen hyväksikäyttöön. Erityisesti jäsenvaltioiden käytettävissä olevat vaihtoehdot luovat esteitä yhteisen valvontamekanismin tehokkaalle toiminnalle, jossa on otettava huomioon eri asetukset ja käytännöt rahaliittoon osallistuvissa jäsenvaltioissa. Tällaisten vaihtoehtojen samanaikainen toisistaan poikkeava soveltaminen johtaa sääntelylliseen tilkkutäkkiin, joka saattaa estää EKP:n valvonnan moitteettoman toiminnan rahaliittoon osallistuvissa jäsenvaltioissa ja kolmansiin maihin liittyvien vastuiden osalta.

1.16.2

Joissain tapauksissa nämä poikkeavuudet vaikuttavat myös valvontavaltuuksiin. Näin ollen nämä tarpeettomat vaihtoehdot ja harkintavalta, jotka eivät ole perusteltuja vakavaraisuusvalvonnan näkökulmasta, pitäisi yhdenmukaistaa suoraan tason 1 lainsäädännössä. Samoin pitäisi hillitä uusien vaihtoehtojen ja harkintavallan käyttöönottoa, kuten esimerkiksi ehdotetuissa vakavaraisuusasetuksen muutoksissa rahastoihin tehtävien pääomasijoitusten alalla (29).

1.17 Keskusvastapuoliin liittyvistä vastuista aiheutuvat omien varojen vaatimukset

EKP tukee ehdotettuihin vakavaraisuusasetuksen muutoksiin otettua ennalta määritettyä vapautusjaksoa keskusvastapuoliin liittyvistä vastuista aiheutuvien omien varojen vaatimusten osalta. Ennalta määritetty vapautusjakso antaisi laitoksille mahdollisuuden tarkastella kolmannen maan keskusvastapuolta, joka on hakenut Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 (30) 25 artiklan mukaisesti hyväksymistä tunnustetuksi keskusvastapuoleksi. Tällainen vapautusjakso on tärkeä, jotta annetaan laitoksille oikeusvarmuus siitä, miten niiden vastuita käsitellään tietyn aikavälin aikana. EKP uskoo kuitenkin, että enintään viiden vuoden vapautusjaksoa sen päivämäärän jälkeen, jona tunnustamishakemus on jätetty (jos komissio ei ole vielä antanut täytäntöönpanotoimea), voitaisiin pitää liiallisena, kun otetaan huomioon mahdolliset rahoitusmarkkinoiden vakaudelle aiheutuvat vaikutukset, joita aiheutuu vastuista tunnustamattomille kolmansien maiden keskusvastapuolille. Tästä syystä EKP ehdottaa lyhyempää enimmäisvapautusjaksoa vastuille, jotka kohdistuvat kolmansien maiden keskusvastapuoliin, joita ei ole vielä tunnustettu asetuksen (EU) N:o 648/2012 25 artiklan nojalla.

2. Kansainvälisesti sovittujen valvontastandardien täytäntöönpano

EKP suhtautuu myönteisesti kansainvälisesti sovittujen valvontastandardien täytäntöönpanoon unionin oikeudessa. Koska globaaliin rahoitusjärjestelmään liittyy keskinäisiä sidoksia, globaalit standardit ovat tarpeen vertailukelpoisuuden ja tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi.

2.1 Vähimmäisomavaraisuusaste

2.1.1

EKP tukee vähimmäisomavaraisuusastetta koskevan vaatimuksen käyttöönottoa unionin oikeudessa ja sen kalibrointia 3 prosenttiin, mikä vastaa Baselin pankkivalvontakomitean standardeja ja EPV:n suosituksia (31). EKP suosittelee, että vähimmäisomavaraisuusastetta koskevia standardeja unionissa implementoitaessa otettaisiin huomioon käynnissä olevat kansainväliset keskustelut, joita käydään erityisesti Baselin pankkivalvontakomiteassa, sekä mahdolliset muut kansainväliset kehityssuuntaukset.

2.1.2

Ehdotetulla vakavaraisuusasetuksen muutoksella poistetaan toimivaltaisten viranomaisten nykyinen harkintavalta vapauttaa vähimmäisomavaraisuusasteen laskennassa käytettävän vastuumäärän mittarista mitkä tahansa ryhmänsisäiset vastuut, jotka on jo vapautettu riskipainoista tai säänneltyjen säästötalletusten passthrough-rakenteista johtuvat vastuut (32), ja otetaan sen sijaan käyttöön automaattinen vapautus (33). EKP katsoo että luottolaitoksilla tulisi, vastaavasti kun tällä hetkellä voimassa olevassa unionin oikeudessa, olla oikeus jättää nämä vastuut vähimmäisomavaraisuusasteen ulkopuolelle ainoastaan jos toimivaltainen viranomainen on antanut tähän etukäteisluvan, joka perustuu ylivelkaantumiseen liittyvien riskien arviointiin. YVM:n merkittävien luottolaitosten osalta tämä arviointi perustuu unionin oikeuden sallimista vaihtoehdoista ja harkintavallasta antamiin EKP:n ohjeisiin (34).

2.1.3

Jos tuetuista vientiluotoista johtuvien vastuiden (35) vapautus jää voimaan, sitä tulisi soveltaa vain siltä osin kuin se on tarpeen unioninlaajuisten tarpeiden vuoksi, ei kansallisten intressien mukaisesti, koska kyseessä on poikkeaminen Baselin pankkivalvontakomitean standardeista. Edistämislainojen jättäminen vastuumäärän ulkopuolelle automaattisesti poikkeaa myös Baselin pankkivalvontakomitean standardeista ja on ristiriidassa vähimmäisomavaraisuusasteen tarkoituksen kanssa, koska se ei ole riskinoton määrään suhteutettu mittari. Automaattinen vapautus ei ole myöskään EPV:n suositusten mukainen, ja se estää vähimmäisomavaraisuusasteiden tehokkaan vertailun eri markkinoilla. Samoin useiden poikkeusten sanamuoto, joka on usein epäselvä täytettävien edellytysten osalta, saattaa antaa toimielimille mahdollisuuden tulkita vapautuksia eri tavoin, mikä mahdollisesti johtaa siihen, että vapautuksilla on laajempi soveltamisala eikä niitä kohdisteta erityisiin yksittäistapauksiin.

2.1.4

EKP puoltaa vähimmäisomavaraisuusastetta koskevan lisämaksun käyttöönottoa erityisesti kansainvälisen järjestelmäriskin kannalta merkittävien laitosten osalta, ja lisämaksun pitäisi perustua kansainvälisiin standardeihin, jotka koskevat tällaisten vaatimusten suunnittelua ja kalibrointia sen jälkeen, kun ne on saatu valmiiksi. Kansainvälisen järjestelmäriskin kannalta merkittäviä rahalaitoksia koskevissa lisävaatimuksissa pitäisi näkyä niiden systeeminen merkitys, ja niissä pitäisi määrätä ylimääräisestä tappioidenkantokyvystä, joka on tarpeen, jotta varmistettaisiin lisäsuoja niiden mahdollista konkurssia vastaan.

2.1.5

Ehdotetuissa vakavaraisuusasetuksen muutoksissa säädetään myös alkumarginaalin kuittaamisesta asiakkaiden määrityspalveluihin liittyvien johdannaisvastuiden tapauksessa, mikä on toinen seikka, joka poikkeaa Baselin pankkivalvontakomitean standardeista. Alkumarginaalin käsittely näiden transaktioiden osalta on arkaluontoinen ongelma, jota tarkastellaan tällä hetkellä kansainvälisellä tasolla. Unionissa tapahtuvassa täytäntöönpanossa pitäisi näkyä tämän tarkastelun päätelmät, kun se on saatettu päätökseen (36).

2.1.6

Ehdotetuissa vakavaraisuusasetuksen muutoksissa säilytetään nykyinen käytäntö, jonka mukaan vähimmäisomavaraisuusaste lasketaan vuosineljänneksen lopun taseen perusteella (37). EKP suosittaa tämän säännöksen tarkistamista, ottaen huomioon vähimmäisomavaraisuusasteen viiteajanjaksoa koskevat käynnissä olevat kansainväliset keskustelut.

2.1.7

Keskuspankkien varantojen kohtelu vähimmäisomavaraisuusastetta laskettaessa on toinen kansainvälisellä tasolla uudelleenarvioinnin kohteena oleva arkaluontoinen asia. Vähimmäisomavaraisuusasteen täytäntöönpanossa unionissa olisi otettava huomioon uudelleenarvioinnin tulos.

2.1.8

EKP tukee EPV:n kantaa, jonka mukaan vähimmäisomavaraisuusastetta ei tulisi soveltaa keskusvastapuoliin, vaikka näillä yhteisöillä on joissakin jäsenvaltioissa pankkitoimilupa. Näiden keskusvastapuolten vapauttaminen vähimmäisomavaraisuusasteesta on perusteltua ottaen huomioon niitä koskevat asetuksen (EU) N:o 648/2012 mukaiset erityiset suojatoimet sekä se tosiseikka, että keskusvastapuolten vastuut, kuten talletusten muodossa niiden hallussa olevat marginaalit, kerätään ensisijaisesti riskien hallintaa varten eikä investointitoimien rahoittamiseksi.

2.2 Pysyvän varainhankinnan vaatimus

2.2.1

Ehdotetut vakavaraisuusasetuksen muutokset poikkeavat Baselin pankkivalvontakomitean standardeista, jotka koskevat tason 1 laadukkaiden likvidien varojen käsittelyä, sillä niissä sovelletaan 0 prosentin vaaditun pysyvän rahoituksen kerrointa eikä 5 prosentin kerrointa (38). EKP ehdottaa, että pysyvää varainhankintaa koskeva vaatimus pidettäisiin ennallaan tason 1 laadukkaiden likvidien varojen osalta (pois lukien käteisraha ja keskuspankkitalletukset, joihin pitäisi soveltaa 0 prosentin vaaditun pysyvän rahoituksen kerrointa), koska näihin varoihin liittyy jonkinlainen hintariski yhden vuoden aikavälillä ilman stressiskenaariotakin. Ei ole asianmukaista ottaa käyttöön samanlaista käsittelyä kuin maksuvalmiusvaatimukseen sovelletaan, koska näiden kahden standardin eri aikajänteet ovat erilaiset.

2.2.2

Ehdotetut vakavaraisuusasetuksen muutokset poikkeavat myös Baselin pankkivalvontakomitean standardeista sen osalta, miten tulevaa rahoitusriskiä käsitellään johdannaissopimuksissa (39). EKP suhtautuu myönteisesti EPV:lle annettuun tehtävään raportoida komissiolle mahdollisuudesta toteuttaa riskiherkempi toimenpide (40), koska Baselin pankkivalvontakomitean standardit eivät ole riittävän riskiherkkiä (41). Ehdotetut siirtymäkauden järjestelyt sisältävät kuitenkin tiettyjä käsitteellisiä puutteita, jotka tarjoavat mahdollisuuksia eri maiden sääntelyerojen hyväksikäyttöön, eikä niiden vaikutusta luottolaitoksiin ole vielä arvioitu. Tästä syystä EKP ehdottaa, että kunnes sopivampi menetelmä on tunnustettu, siirtymäkauden järjestely pitäisi saattaa linjaan Baselin pankkivalvontakomitean standardien kanssa.

2.2.3

Ehdotetuissa vakavaraisuusasetuksen muutoksissa sovelletaan vakuudellisten lainaustoimien käsittelyn osalta alempaa vaaditun pysyvän rahoituksen kerrointa rahoitusmarkkinoiden vastapuolten kanssa toteutettaviin vakuudellisiin ja vakuudettomiin liiketoimiin, joiden jäljellä oleva maturiteetti on vähemmän kuin kuusi kuukautta, kuin Baselin pankkivalvontakomitean standardeissa määrätään (42). Kaikkia pysyvän varainhankinnan vaatimukseen sisältyviin vakuudellisiin transaktioihin sovellettavia tekijöitä pitäisi tarkastella kokonaisvaltaisesti perusteellisen analyysin perusteella, jotta voitaisiin määrittää, onko erityistä vakuutta ja erityisiä maturiteetteja koskevat tekijät kalibroitu asianmukaisesti. EKP ehdottaa, että siihen saakka, kunnes tällainen tarkastelu on tehty, sovellettaisiin Baselin pankkivalvontakomitean standardien mukaisia vaaditun pysyvän rahoituksen kertoimia.

2.2.4

Ehdotetut vakavaraisuusasetuksen muutokset sisältävät vapautuksen pysyvän varainhankinnan vaatimuksesta sellaisten saamisten ja velkojen osalta, jotka liittyvät suoraan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY (43) mukaisiin yleisiin katettuihin joukkolainoihin, sekä pehmeisiin bullet-joukkolainoihin ja ehdollisiin läpikulkujoukkolainoihin, jotka täyttävät tietyt maturiteetin käynnistymistä koskevat kriteerit (44). EKP tukee EPV:n suositusta siitä, että ainoastaan täysin vastaavat läpikulkevat katetut joukkolainat pitäisi vapauttaa sillä edellytyksellä, että ne eivät aiheuta rahoitusriskiä liikkeeseenlaskijapankille (45). EKP ehdottaa sitä vastoin, että muita katettuja joukkolainoja ei pitäisi vapauttaa pysyvän varainhankinnan vaatimuksesta, koska näihin joukkolainoihin, samalla tavoin kuin muihin pitkäaikaisiin velkoihin, liittyy merkittäviä rahoitusriskejä, joita niiden rakenteelliset ominaisuudet eivät lievennä. Kun otetaan huomioon katettujen joukkolainojen merkitys pankkien rahoituksessa, useimpien maksamatta olevien katettujen joukkolainojen tosiasiallinen vapauttaminen johtaa vakavaraisuusstandardien merkittävään vesittymiseen.

2.3 Kaupintasalkun perustavanlaatuinen tarkastelu

2.3.1

EKP suhtautuu myönteisesti hyvissä ajoin tehtyyn ehdotukseen kaupintasalkun perustavanlaatuisesta tarkastelusta johtuvaa markkinariskiä koskevan Baselin pankkivalvontakomitean uuden standardin täytäntöönpanosta unionin oikeudessa (46). EKP suosittelee, että kun mainitun standardin yksityiskohdat, erityisesti sen siirtymäsäännöt, pannaan unionissa täytäntöön, olisi otettava huomioon tällä hetkellä käynnissä olevien keskustelujen, erityisesti Baselin pankkivalvontakomiteassa käytävien keskustelujen, lopputulos sekä mahdolliset muut kansainvälisen tason kehityssuuntaukset. Lisäksi tällä hetkellä suunniteltu kahden vuoden täytäntöönpanokausi ei ehkä ole riittävä siihen, että laitokset osoittavat noudattavansa mallin vaatimuksia ja valvojat arvioivat ja hyväksyvät markkinariskimallit asianmukaisesti. Tämä johtuu siitä, että ainakin joidenkin sisäisten mallien tärkeiden osatekijöiden tekniset eritelmät annetaan teknisillä sääntelystandardeilla, jotka ovat saatavilla vasta sen jälkeen kun ehdotetut vakavaraisuusasetuksen muutokset ovat jo paljon aikaisemmin tulleet voimaan. Tästä syystä olisi suositeltavaa pidentää täytäntöönpanovaihetta.

2.3.2

Ehdotettu siirtymäkauden järjestely, jolla otetaan käyttöön merkittävä kaupintasalkun perustavanlaatuisen tarkastelun vakavaraisuusvaatimuksia koskeva uudelleenkalibrointi (35 prosenttia) alaspäin kolmen vuoden ajanjakson aikana, aiheuttaa kuitenkin huolta, koska se saattaisi johtaa markkinariskiä koskeviin vakavaraisuusvaatimuksiin, jotka ovat merkittävästi tiettyjä laitoksia koskevien tämänhetkisten tasojen alapuolella. Vaikka siirtymäkausi saattaa auttaa lieventämään luottolaitosten vakavaraisuusvaatimuksiin kohdistuvaa vaikutusta, EKP ehdottaa, että siirtymäkauden kalibroinnista pitäisi luopua vähitellen ennalta määritetyn aikataulun mukaisesti, ja siihen pitäisi liittää alaraja, jolla estetään se, että markkinariskiin liittyvät vakavaraisuusvaatimukset putoavat tämänhetkisten tasojen alapuolelle.

EKP katsoo niiden lisämuutosten osalta, jotka koskevat markkinariskiin liittyvää sääntelyä paremman oikeasuhteisuuden saavuttamiseksi, että ehdotetut vakavaraisuusasetuksen muutokset, joilla sallitaan se, että laitokset, joilla on pienet kaupintasalkut, käyttävät yksinkertaistettuja lähestymistapoja, ovat riittävä lisä, niin kauan kuin sovellusta koskevat kynnysarvot pidetään ehdotuksessa vahvistetuilla tasoilla. Ehdotetun yksinkertaistetun standardoidun lähestymistavan pitäisi kuitenkin olla riittävän riskiherkkä, ja sen pitäisi johtaa vakavaraisuusvaatimuksiin, jotka ovat riittäviä, kun niitä verrataan uusiin lähestymistapoihin, joita sovelletaan suurempiin luottolaitoksiin. Tätä tarkoitusta varten tulevissa vakavaraisuusasetuksen muutoksissa pitäisi ottaa huomioon merkitykselliset muutokset Baselin pankkivalvontakomitean tasolla.

2.3.3

Ehdotetut vakavaraisuusasetuksen muutokset eivät sisällä joitain Baselin pankkivalvontakomitean keskeisiä osatekijöitä, kuten voiton ja tappion kohdistamistestin täsmentämistä suoraan tason 1 lainsäädännössä, minkä vuoksi ne jäävät tulevan delegoidun lainsäädännön varaan. EKP ehdottaa, että nämä osatekijät sisällytettäisiin suoraan vakavaraisuusasetukseen ja ainoastaan tekniset eritelmät otettaisiin käyttöön teknisillä standardeilla.

2.3.4

Ehdotetuilla vakavaraisuusasetuksen muutoksilla annetaan merkittävässä määrin mallinnusvapautta luottolaitoksille, mikä voisi johtaa vakaviin poikkeamiin valvontakäytännöissä ja riskien mallintamisessa. EKP ehdottaa tämän ratkaisemiseksi, että mallinnuksen rajoitukset, joita on kehitetty osana kaupintasalkun perustavanlaatuista tarkastelua vertailevien tutkimusten perusteella, otettaisiin vakavaraisuusasetukseen.

2.3.5

Toisin kuin Baselin pankkivalvontakomitean standardeissa, ehdotetuissa vakavaraisuusasetuksen muutoksissa sallitaan se, että luottolaitokset valitsevat ilman mitään rajoituksia välitystoiminnan, jota varten he hakevat sisäisen mallin hyväksymistä, ja välitystoiminnan, jota varten ne säilyttävät standardimenetelmän. Jotta estettäisiin eri maiden sääntelyerojen hyväksikäyttö, toimivaltaisten viranomaisten pitäisi kyetä päättämään luottolaitosten vastaavan välitystoiminnan osalta valitseman lähestymistavan perusteella välitystoiminnan sisällyttämisestä sisäisen mallin menetelmän soveltamisalaan, jos ne pitävät sitä tarpeellisena.

Erillisessä teknisessä työasiakirjassa on esitetty EKP:n työntekijöiden laatimat ehdotettuja asetuksia ja direktiivejä koskevat tarkat muutosehdotukset perusteluineen. EKP:n neuvosto ei ole hyväksynyt teknistä työasiakirjaa. Tekninen työasiakirja on saatavilla EKP:n verkkosivuilla englanninkielisenä.

Tehty Frankfurt am Mainissa 8 päivänä marraskuuta 2017.

EKP:n puheenjohtaja

Mario DRAGHI

(1) COM(2016) 850 final.

(2) COM(2016) 854 final.

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).

(4) Saatavilla Kansainvälisen järjestelypankin (BIS) verkkosivuilla (www.bis.org).

(5) Ks. Euroopan pankkiviranomaisen 19 päivänä joulukuuta 2014 antamat ohjeet EBA/GL/2014/13 valvojan arviointiprosessin (SREP) yhteisistä menettelyistä ja menetelmistä.

(6) Ks. EBA Report on the convergence of supervisory practices (EBA-Op-2016-11), 14 päivänä heinäkuuta 2016, saatavilla EPV:n verkkosivuilla (www.eba.europa.eu).

(7) Luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille 15 päivänä lokakuuta 2013 annetun asetuksen (EU) N:o 1024/2013 (’YVM-asetus’) (EUVL L 287, 29.10.2013, s. 63) 4 artiklan 1 kohdan f alakohdan nojalla EKP tekee vakavaraisuuden kokonaisarviointeja, ja se on määritellyt tätä tarkoitusta varten valvojan arviointiprosessin yhteisen menetelmän (ks. erityisesti EKP:n Pankkivalvontaopas, marraskuu 2014, saatavilla EKP:n verkkosivuilla (www.ecb.europa.eu)). Tämän seurauksena merkittäville luottolaitoksille asetetut lisävaatimukset ovat huomattavasti yhdenmukaisempia. Erityisesti YVM:ään kuuluvien merkittävien luottolaitosten osalta korrelaatio valvojan arviointiprosessin yleispistemäärien ja vakavaraisuusvaatimusten välillä nousi ennen vuotta 2014 olleesta 26 prosentista 76 prosenttiin vuonna 2016 (ks. valvojan arviointiprosessin menetelmäkuvaus – vuoden 2016 prosessi – s. 44; vihkonen on saatavilla EKP:n pankkivalvonnan verkkosivuilla (www.bankingsupervision.europa.eu)).

(8) Ks. vakavaraisuusdirektiivin ehdotettu uusi 98 artiklan 5 a kohta.

(9) Ks. vakavaraisuusdirektiivin ehdotettu uusi 104 c artikla.

(10) Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston ja EKP:n välinen yhteisymmärryspöytäkirja, tehty 22 päivänä joulukuuta 2015, yhteistyöstä ja tietojen vaihdosta, saatavilla EKP:n verkkosivuilla (www.ecb.europa.eu).

(11) Ks. EKP:n lausumat Euroopan komission kuulemistilaisuudessa, joka koski EU:n makrovakauspolitiikan kehyksen tarkastelua (12 päivänä joulukuuta 2016), saatavilla EKP:n verkkosivuilla (www.ecb.europa.eu).

(12) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).

(13) COM(2017) 592 final.

(14) Ks. Kansainvälinen tilinpäätösstandardilautakunta, IFRS 9 Financial Instruments (2014), saatavilla verkkosivuilla (www.ifrs.org).

(15) Ks. vakavaraisuusasetuksen ehdotettu uusi 473 a artikla.

(16) Ks. Basel III -asiakirjan ehdotetun uuden 96A kohdan suuntaisesti BCBS Standards: Regulatory Treatment of accounting provisions – interim approach and transitional arrangements, maaliskuu 2017; saatavilla Kansainvälisen järjestelypankin (BIS) verkkosivuilla (www.bis.org). Tämän kohdan perusteella kutakin vuotta koskevat prosenttiosuudet määritetään tasapoistomenetelmällä.

(17) Ks. vakavaraisuusasetuksen ehdotettu uusi 473 a artikla.

(18) COM(2017) 591 final.

(19) Ks. vakavaraisuusdirektiivin ehdotettu uusi 21 b artikla.

(20) Ks. vakavaraisuusasetuksen ehdotetut uudet 99 artiklan 4 kohta, 101 artiklan 5 kohta, 394 artiklan 3 kohta ja 430 artiklan 1 kohta.

(21) Tämä ehdotus vaikuttaisi noin 80 prosenttiin kaikista vähemmän merkittävistä laitoksista.

(22) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 680/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisista laitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää raportointia koskevista teknisistä täytäntöönpanostandardeista (EUVL L 191, 28.6.2014, s. 1).

(23) Ks. vakavaraisuusasetuksen ehdotettu uusi 99 artiklan 7 kohta.

(24) Ks. tiedonanto pankkiunionin toteuttamisesta, s. 19, ja YVM:ää koskeva kertomus, s. 8.

(25) Ks. YVM-asetuksen 1 artiklan ensimmäinen kohta.

(26) Ks. YVM-asetuksen 4 artiklan 3 kohta.

(27) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190).

(28) Vakavaraisuusdirektiivissä tai rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta 20 päivänä toukokuuta 2015 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2015/849 (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73) ei säädetä erikseen tällaisesta yhteistyöstä.

(29) Ks. vakavaraisuusasetuksen ehdotetut uudet 132 artikla, 132 a artikla ja 132 b artikla.

(30) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 648/2012, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä (EUVL L 201, 27.7.2012, s. 1).

(31) EPV:n raportti vakavaraisuusasetuksen 511 artiklassa tarkoitetuista vähimmäisomavaraisuusastetta koskevista vaatimuksista (nro EBA-Op-2016-13), 3 päivänä elokuuta 2016, saatavilla EPV:n verkkosivuilla (www.eba.europa.eu).

(32) Ks. vakavaraisuusasetuksen ehdotettu uusi 429 a artiklan 1 kohdan j alakohta.

(33) Ks. vakavaraisuusasetuksen ehdotettu uusi 429 a artikla.

(34) Ks. Euroopan keskuspankin ohjeet unionin oikeuden sallimista vaihtoehdoista ja harkintavallasta (konsolidoitu versio), marraskuu 2016. Saatavilla EKP:n pankkivalvonnan verkkosivuilla (www.bankingsupervision.europa.eu).

(35) Ks. vakavaraisuusasetuksen ehdotettu uusi 429 a artiklan 1 kohdan f alakohta.

(36) Ks. Baselin pankkivalvontakomitean kuulemisasiakirja. Muutokset Basel III-säännöstön vähimmäisomavaraisuusasteeseen, 25 päivänä huhtikuuta 2016, saatavilla BIS:n verkkosivuilla (www.bis.org).

(37) Ks. vakavaraisuusasetuksen ehdotettu uusi 428 artiklan 2 kohta luettuna yhdessä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 680/2014 14 artiklan 2 kohdan kanssa.

(38) Ks. vakavaraisuusasetuksen ehdotettu uusi 428 r artiklan 1 kohdan a alakohta ja Baselin pankkivalvontakomitean asiakirja Basel III: the net stable funding ratio, lokakuu 2014 (jäljempänä ’Baselin pankkivalvontakomitean pysyvän varainhankinnan vaatimusta koskeva säännöstö’), 37 kohta, saatavilla Kansainvälisen järjestelypankin verkkosivuilla (www.bis.org).

(39) Ks. vakavaraisuusasetuksen ehdotetut uudet 428 u artiklan 2 kohta sekä 428 x artiklan 2, 3 ja 4 kohta.

(40) Ks. vakavaraisuusasetuksen ehdotettu uusi 510 artiklan 4 ja 5 kohta.

(41) Ks. eurojärjestelmän vastaus Euroopan komission kuulemisasiakirjaan pysyvän varainhankinnan vaatimuksen täytäntöönpanosta Euroopan unionissa, 14 päivänä syyskuuta 2016.

(42) Ks. vakavaraisuusasetuksen ehdotetut uudet 428 s artiklan b kohta ja 428 u artiklan 1 kohdan a ja b alakohta sekä Baselin pankkivalvontakomitean pysyvän varainhankinnan vaatimusta koskevan säännöstön 38 kohta ja 39 kohdan b alakohta.

(43) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32).

(44) Ks. vakavaraisuusasetuksen ehdotetut uudet 428 f artiklan 2 kohdan c ja d alakohta.

(45) Ks. EPV:n raportti vakavaraisuusasetuksen 510 artiklassa tarkoitetuista pysyvän varainhankinnan vaatimuksista (nro EBA-Op-2015/22), 15 päivänä joulukuuta 2015, saatavilla EPV:n verkkosivuilla (www.eba.europa.eu), suositus 6.

(46) Baselin pankkivalvontakomitean standardit: Minimum capital requirements for market risk, tammikuu 2016. Saatavilla Baselin pankkivalvontakomitean verkkosivuilla (www.bis.org).

31.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 34/17

EUROOPAN KESKUSPANKIN LAUSUNTO,

annettu 8 päivänä marraskuuta 2017,

unionin kriisinhallintakehyksen muuttamisesta

(CON/2017/47)

(2018/C 34/06)

Johdanto ja oikeusperusta

EKP vastaanotti 17 päivänä helmikuuta.2017 Euroopan parlamentilta ja 20 päivänä helmikuuta 2017 Euroopan unionin neuvostolta pyynnön antaa lausunto ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2013/36/EU muuttamisesta säännösten soveltamisesta vapautettujen yhteisöjen, rahoitusalan holdingyhtiöiden, rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden, palkitsemisen, valvontatoimenpiteiden ja -valtuuksien sekä pääoman ylläpitämistoimenpiteiden osalta (3) (jäljempänä ’ehdotetut vakavaraisuusdirektiivin muutokset’).

EKP vastaanotti 2 päivänä helmikuuta 2017 Euroopan parlamentilta ja 20 päivänä helmikuuta 2017 Euroopan unionin neuvostolta pyynnön antaa lausunto ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) N:o 806/2014 (4) muuttamisesta luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten tappionkattamiskyvyn ja pääomapohjan vahvistamiskyvyn osalta (jäljempänä ’ehdotetut kriisinratkaisumekanismiasetuksen muutokset’).

EKP vastaanotti 20 päivänä helmikuuta 2017 Euroopan unionin neuvostolta ja Euroopan parlamentilta pyynnöt antaa lausunto ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2014/59/EU muuttamisesta luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten tappionkattamiskyvyn ja pääomapohjan vahvistamiskyvyn osalta sekä direktiivin 98/26/EY, direktiivin 2002/47/EY, direktiivin 2012/30/EU, direktiivin 2011/35/EU, direktiivin 2005/56/EY, direktiivin 2004/25/EY ja direktiivin 2007/36/EY (5) muuttamisesta (jäljempänä ’ehdotetut pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin muutokset’) (jäljempänä yhteisesti ’ehdotetut muutosasetukset ja -direktiivit’).

EKP:n toimivalta antaa lausunto perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 127 artiklan 4 kohtaan ja 282 artiklan 5 kohtaan, koska ehdotetut muutosasetukset ja -direktiivit sisältävät säännöksiä, jotka vaikuttavat EKP:n tehtävään harjoittaa luottolaitosten toiminnan vakauden valvontaan liittyvää politiikkaa perussopimuksen 127 artiklan 6 kohdan mukaisesti sekä Euroopan keskuspankkijärjestelmän tehtävään myötävaikuttaa rahoitusjärjestelmän vakauteen liittyvän toimivaltaisten viranomaisten politiikan moitteettomaan harjoittamiseen perussopimuksen 127 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Tämän lausunnon on antanut EKP:n neuvosto Euroopan keskuspankin työjärjestyksen 17.5 artiklan ensimmäisen virkkeen mukaisesti.

1. Kokonaistappionkattamiskykyä (total loss absorbing capacity, TLAC) koskevan standardin käyttöönotto unionissa

EKP suhtautuu myönteisesti ehdotettuihin muutosasetuksiin ja -direktiiviin, joiden tarkoituksena on panna finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän (Financial Stability Board, FSB) TLAC-standardi täytäntöön unionin sijoittautuneiden maailmanlaajuisten järjestelmän kannalta merkittävien laitosten (global systematically important institutions, jäljempänä ’G-SII-laitokset’) osalta (6). TLAC-vaatimusten soveltamisalan laajentaminen koskemaan muita luottolaitoksia, esim. muita rahoitusjärjestelmän kannalta merkittäviä laitoksia (other systematically important institutions, jäljempänä ’O-SII-laitokset’) johtaisi kalibrointiongelmiin, sillä nämä laitokset ovat profiililtaan hyvin heterogeenisiä. Jos soveltamisalan laajentamisen harkitseminen tulee kuitenkin ajankohtaiseksi, yhtenä vaihtoehtona voisi olla sellaisten O-SII-laitosten muodostaman alaryhmän kattaminen, jotka kokonsa, monimutkaisuutensa, liiketoimintamallinsa, sidonnaisuuksiensa ja järjestelmään liittyvän merkittävyytensä perusteella muistuttavat G-SII-laitoksia; tähän alaryhmään voisi mahdollisesti soveltaa alempaa vähimmäiskalibrointialarajaa. Näin erot suhteessa G-SII-laitoksiin tulisivat tarkemmin huomioiduiksi.

2. Omien varojen ja hyväksyttävien velkojen määrää koskevan vähimmäisvaatimuksen (minimum requirement for own funds and eligible liabilities, MREL) muutokset

2.1

MREL-vaatimus koostuu kahdesta osasta eli tappioiden kattamiseksi tarvittavasta määrästä sekä pääomapohjan vahvistamiseksi tarvittavasta määrästä. Ehdotetut pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin (7) sekä kriisinratkaisumekanismiasetuksen (8) muutokset tarjoaisivat kriisinratkaisuviranomaisille mahdollisuuden sopeuttaa pääomapohjan vahvistamiseksi tarvittavaa määrää koskevaa MREL-vaatimusta niiden riskien mukaisesti, jotka johtuvat liiketoimintamallista, rahoitusmallista ja yleisestä riskiprofiilista (9). Näin kriisinratkaisuviranomainen voisi ottaa huomioon, että kriisinratkaisuvälineiden käytön jälkeen laitoksen varat todennäköisen vähenevät ja riskiprofiili muuttuu, ja se voisi sopeuttaa pääomapohjan vahvistamiseen tarvittavan määrän taseen uuteen kutistuneeseen kokoon.

EKP katsoo lisäksi, että kriisinratkaisuviranomaisella tulisi olla toimivalta, toimivaltaista viranomaista kuultuaan, korottaa pääomapohjan vahvistamiseen tarvittavaa MREL-määrää ”turvamarginaalin” saavuttamiseksi. Tämä pieni puskuri varmistaisi sen, että kriisinratkaisussa syntyneillä ryhmittymällä ja yhteisöillä on riittävästi varoja kriisinratkaisun jälkeisenä ajanjaksona mahdollisesti syntyvien sellaisten odottamattomien tappioiden ja ennakoimattomien kustannusten kattamiseen, jotka saattavat aiheutua esim. arvostuksen lopputuloksesta tai liittyä liiketoiminnan tervehdyttämissuunnitelman toteuttamiseen. Tällaisen turvamarginaalin määrä olisi vahvistettava tapauskohtaisesti luottolaitoksen kriisinratkaisusuunnitelmasta riippuen.

2.2

Ehdotettujen pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin ja kriisinratkaisumekanismiasetuksen muutosten mukaan kriisinratkaisuviranomainen voisi ohjeistaa, että yhteisöllä on MREL-vaatimuksen mukaisten määrien lisäksi oltava omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja, joiden tarkoituksena on kattaa yhteisön muita potentiaalisia tappioita sekä varmistaa, että kriisinratkaisussa markkinoiden luottamusta yhteisöön pidetään yllä (10). EKP suosittele ehdotettujen MREL-ohjeistusten poistamista, sillä ohjeistus monimutkaistaa järjestelmää tarjoamatta selkeitä etuja. Ensinnäkin MREL-ohjeistus saattaa johtaa MREL-kalibroinnin yleiskorotukseen, koska ohjeistus saatetaan markkinoilla ymmärtää vaatimuksena, jota on aina noudatettava. Kriisinratkaisuviranomaisen toimivalta muuntaa MREL-ohjeistus MREL-vaatimuksiksi (11) tapauksissa joissa MREL-ohjeistusta rikotaan johdonmukaisesti saattaa vahvistaa markkinoiden käsitystä siitä, että MREL-ohjeistus todellisuudessa johtaa tiukennettuihin MREL-vaatimuksiin. Toiseksi MREL-ohjeistusta ei tarvita MREL-vaatimuksen noudattamisen varmistamiseksi, koska komission ehdotuksessa yhteenlaskettu puskurivaatimus lisätään jo MREL-vaatimuksen päälle. Kolmanneksi MREL-phjeistusta ei voi perustella jakokelpoista enimmäismäärää (maximum distributable amount, MDA)) koskevien automaattisten rajoitusten välttämisellä, sillä joka tapauksessa MREL-vaatimusten päälle tulevan yhteenlasketun puskurivaatimuksen rikkomisen ei tulisi johtaa välittömiin automaattisiin voitonjakorajoituksiin (12). Neljänneksi MREL-ohjeistusta ei tarvita kriisinratkaisuviranomaisen joustavuuden lisäämiseksi, sillä MREL-vaatimusta voidaan tarvittaessa tarkistaa, esim. ottamalla ehdotettu turvamarginaali huomioon.

2.3

Ehdotettujen vakavaraisuusdirektiivin (13) (14) muutosten mukaan luottolaitoksen katsotaan jättävän täyttämättä yhteenlasketun puskurivaatimuksen, jos sillä ei ole tarpeeksi omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja täyttämään samanaikaisesti yhteenlasketun puskurivaatimuksen, pääomavaatimukset sekä MREL-vaatimuksen. Koska yhteenlaskettu puskurivaatimus lisätään sekä MREL-vaatimuksen (15) (ensimmäinen skenaario) että pääomavaatimusten (16) (toinen skenaario) päälle, toimivalta puuttua puskureiden täyttämättä jättämiseen on sopeutettava taustalla olevan tilanteen mukaisesti. Ensimmäisessä skenaariossa kriisinratkaisuviranomainen on selkeästi oikea taho MREL-vaatimuksen noudattamisen palauttamista koskevan suunnitelman vaatimiseen, mutta toisessa skenaariossa toimivaltaisen viranomaisen olisi toimittava vakavaraisuusdirektiivin mukaisesti.

2.4

Sellaisia tapauksia varten, joissa purkamismahdollisuuksien esteet johtuvat MREL-vaatimuksen (17) päälle lisättyjen puskureiden noudattamatta jättämisestä, olisi muutettava purkamismahdollisuuksien esteisiin puuttumista tai niiden poistamista koskevaa menettelyä siten, että toimivaltaisen viranomaisen kuuleminen sisällytetään menettelyyn, kuten muiden esteiden osalta on säädetty. Lisäksi kriisinratkaisuviranomaisilla pitäisi olla enemmän joustavuutta määräaikojen suhteen, jotta varmistettaisiin, että luottolaitoksilla on tarvittaessa riittävästi aikaa kehittää paras mahdollinen strategia puskureiden noudattamatta jättämisen korjaamiseksi. Lisäksi EKP kannattaa komission ehdotusta, jonka mukaan kriisinratkaisuviranomainen voi osana purkamismahdollisuuksien esteiden poistamistoimia vaatia laitosta muuttamaan MREL-instrumenttien maturiteettiprofiilia (18).

2.5

EKP suosittelee, että ehdotetuissa pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin sekä kriisinratkaisumekanismiasetuksen muutoksissa täsmennetään, että kriisinratkaisuviranomaisten tehtäviin kuuluu saatavilla olevien MREL-kelpoisten instrumenttien tason sekä itse MREL-suhteen seuranta siten, että kaikki vähennyksiä koskevat laskelmat otetaan huomioon. Samoin olisi täsmennettävä, että kriisinratkaisuviranomaisten tehtäviin kuuluu myös MREL-vaatimusten noudattamisen valvonta ja tietojen antaminen toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisista noudattamatta jättämisistä sekä muista relevanteista tapahtumista, jotka saattavat vaikuttaa luottolaitoksen kykyyn täyttää MREL-vaatimus tai MREL-ohjeistukset.

2.6

Jos MREL-vaatimusta ja pääomavaatimuksia jätetään noudattamatta samanaikaisesti, toimivaltaisen viranomaisen olisi ensiksi ryhdyttävä toimiin pääomavaatimusten noudattamatta jättämiseen puuttumiseksi; tällaisia toimia voivat olla esim. valvontatoimet tai varhaisten toimenpiteiden valtuuksien käyttö kriisinratkaisuviranomaista kuullen. Kuulemisajanjakson tulisi olla lyhyt, jotta varmistetaan, että pääomavaatimusten noudattamatta jättämiseen reagoidaan nopeasti. Lisäksi kriisinratkaisuviranomaisen tulisi MREL-vaatimuksen noudattamatta jättämiseen puuttumista koskevia toimivaltuuksia käyttäessään ottaa huomioon toimivaltaisen viranomaisen toteuttamat toimet.

2.7

Ehdotettujen vakavaraisuusasetuksen (19) muutosten mukaan hyväksyttävien velkojen ennenaikainen takaisinmaksu edellyttää etukäteislupaa alentamiskelpoisten velkojen eroosion estämiseksi. Tällaisen luvan myöntäminen tulisi olla kriisinratkaisuviranomaisen vastuulla, sillä kriisinratkaisuviranomainen vastaa myös MREL:n määrittämisestä sekä valitun kriisinratkaisustrategian toteuttamiseen tarvittavien instrumenttien määrän ja laadun täsmentämisestä (20).

Kriisinratkaisuviranomaiselta pitäisi edellyttää toimivaltaisen viranomaisen kuulemista tapauksissa, joissa luottolaitos pääomavaatimusten täyttymisen varmistamiseksi muuntaa MREL-kelpoisia velkoja omien varojen instrumenteiksi, sillä tällaisen toimenpiteen hyväksyminen saattaa olla tarpeen luottolaitoksen pääoma-aseman säilyttämiseksi tasolla, joka mahdollistaa sen toiminnan jatkuvuuden. Lisäksi muutoksissa olisi selvennettävä, että etukäteisluvan vaatimus koskee myös hyväksyttävien velkojen instrumentteja, joiden jäljellä oleva maturiteetti on lyhyempi kuin yksi vuosi, jos yhteisö tai kriisinratkaisun kohteena oleva ryhmä ei noudata MREL-vaatimusta.

2.8

EKP suhtautuu myönteisesti ehdotettuihin vakavaraisuusdirektiivin muutoksiin, joiden mukaan jakokelpoista enimmäismäärää koskevia automaattisia rajoituksia ei sovelleta, jos yhteenlasketun puskurivaatimuksen täyttämättä jättäminen johtuu laitoksen kyvyttömyydestä korvata sellaisia velkoja, jotka eivät enää täytä MREL-vaatimuksen hyväksyttävyys- ja maturiteettikriteereitä (21). Tämän poikkeuksen soveltamisalaa olisi laajennettava siten, että se kattaisi myös tilanteet, joissa laitos ei omien varojen vähentymisen johdosta täytä MREL-vaatimuksen (22) päälle laskettavaa yhteenlaskettua puskurivaatimustaan, mutta ei riko pääomavaatimusten päälle laskettua yhdistettyä puskurivaatimusta. Tällaisessa tilanteessa luottolaitoksen omien varojen taso saattaa olla vielä suhteellisen korkea, jolloin se kattaisi omien varojen vaatimuksen ja yhteenlasketun puskurivaatimuksen, jos tilannetta arvioitaisiin erikseen ilman MREL-vaatimusta.

2.9

EKP suosittaa, että ehdotettua jakokelpoisia enimmäismääriä koskevista rajoituksista tehtävää poikkeusta, jota sovellettaisiin tilanteissa, joissa luottolaitoksella ei ole tarpeeksi MREL-instrumentteja, ei rajoitettaisi kuuden kuukauden pituiseen ajanjaksoon, koska tällainen jakokelpoisten enimmäismäärien automaattisten rajoitusten lykkäys ei välttämättä ole kestoltaan riittävän pitkä, ja saattaa näin ollen vielä lisätä rahoitusmarkkinapaineita tilanteessa, jossa on tarpeen laskea liikkeeseen uusia pääoma- tai velkainstrumentteja (23). Poikkeusta olisi sen sijaan sovellettava kahdentoista kuukauden pituisen ajanjakson ajan, jotta laitokselle varataan riittävästä aikaa MREL-kelpoisten instrumenttien liikkeeseenlaskemiseen. Tämä on erityisen merkityksellistä siksi, että MREL-instrumenteilla on yleisesti omien varojen instrumentteja lyhyemmät maturiteetit, mikä tuo mukanaan suurempia jälleenrahoitusriskejä, jotka saattavat olla samanaikaisia tulevien rahoitusmarkkinapaineiden kanssa.

2.10

Rahoitusjärjestelmän vakauden näkökulmasta MREL-velkojen ristiinomistussuhteet luottolaitosten välillä eivät ole toivottavia. Kaksinkertaisen laskemisen estämiseksi sekä häiriöiden leviämisen rajoittamiseksi ulkopuolisiin MREL-velkoihin (jotka siis on annettu kriisinratkaisun kohteena olevan ryhmän ulkopuolisille yhteisöille) olisi sovellettava vähennyssääntöjä luottolaitoksen tyyppiin katsomatta, ei siis pelkästään G-SII-laitosten yhteydessä. Kaikkiin luottolaitoksiin olisi sovellettava samaa menetelmää, jota tällä hetkellä ehdotetaan sovellettavaksi ainoastaan G-SII-laitoksiin; tässä menetelmässä MREL-kelpoisista veloista ja omista varoista tehdään vähennyksiä asianomaisten vähennyssääntöjen mukaan. Yleisesti vähennyssääntöjen muiden aspektien olisi oltava linjassa sen kanssa, mitä on kansainvälisesti sovittu kokonaistappionkattamiskyvystä esim. FSB:n TLAC-asiakirjassa sekä Basel III -säännöstössä (24), mukaan lukien sellaisten pankkiryhmittymien osalta, joihin kuuluu enemmän kuin yksi kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö tai ryhmä.

2.11

Rahoitusjärjestelmän vakauden näkökulmasta kriisinratkaisukelpoisuus saattaa heikentyä, jos yksityissijoittajien hallussa on uusia ”takasijaisia” etuoikeutettuja velkainstrumentteja sekä etuoikeudeltaan huonompia velkainstrumentteja. Näin ollen saattaisi olla syytä harkita selkeiden ja helposti ymmärrettävien julkistamisvaatimusten tai muiden suojatoimien käyttöönottamista, jotta lisättäisiin sijoittajien tietoisuutta näihin instrumentteihin liittyvistä riskeistä. Saattaisi myös olla syytä harkita vähintään 100 000 euron suuruista vähimmäisnimellisarvoa koskevaa vaatimusta kunkin instrumentin jokaisen yksikön osalta. Tämä korottaisi sijoittamiskynnystä ja lisäisi näin ollen myös sijoittajien tietoisuutta, mikä puolestaan rajoittaisi suoria yksityissijoituksia. Näissä kysymyksissä olisi pyrittävä yhteisiin sääntöihin unionin tasolla, jotta vältettäisiin toisistaan poikkeavien toimintatapojen syntyminen eri jäsenvaltioissa, mikä johtaisi näiden instrumenttien markkinoiden pirstaloitumiseen unionissa (25).

2.12

Olisi syytä selventää, miten kohdellaan ryhmiä, joihin sovelletaan MPE-mallia (Multiple Source of Entry, MPE). Ensinnäkin kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin määritelmän ei tulisi kattaa sellaisia kolmansissa maissa olevia tytäryhtiöitä, jotka ovat SPE-stategian (Single Point of Entry, ESP) mukaisesti itse point of entry -yhteisöjä, koska tällaisia yhteisöjä käsitellään kriisinratkaisutilanteessa erillään muusta ryhmästä (26). Lisäksi muutoksissa olisi selvennettävä, että MREL-vaatimuksen noudattaminen kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön tasolla on saavutettava konsolidoinnin perusteella kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin tasolla (27). Kolmanneksi hyväksyttävien velkojen eristä tehtäviä vähennyksiä koskevien ehdotettujen sääntöjen, joita sovelletaan ryhmiin, joiden kriisinratkaisu hoidetaan usean kriisinratkaisuviranomaisen mallissa (28), olisi täysin vastattava TLAC-asiakirjaa sekä sallittujen mukautusten että kaavan osatekijöiden osalta.

3. MREL:ää koskevat siirtymäjärjestelyt

3.1

Asianmukaisen siirtymäajan määrittäminen kuuluu yhteisökohtaisen MREL:n soveltamisen avainkysymyksiin. Uusien yhdenmukaistettujen tasojen käyttöönoton yhteydessä saattaa ilmetä huomattavia MREL-vajeita, minkä vuoksi näiden uusien vaatimusten täyttäminen ajallaan voi tämänhetkisessä makrotaloustilanteessa olla tietyille luottolaitoksille hyvin haastavaa. Tästä syystä EKP ehdottaa kaikkiin luottolaitoksiin sovellettavaa riittävää siirtymäaikaa. Tällainen siirtymäaika ei saisi olla TLAC-asiakirjan mukaisesti G-SII-laitoksiiin sovellettavaa siirtymäaikaa lyhyempi. Lisäksi kriisinratkaisuviranomaiselle olisi annettava toimivalta päättää tapauskohtaisesti joustavasti tätä yhdenmukaistettua vähimmäisajanjaksoa pidemmästä lopullisesta määräajasta vaatimusten täyttämisele. EKP suosittelee sen täsmentämistä, että tiettyyn laitokseen sovellettavan vähimmäissiirtymäajan pidennyksen on perustuttava niiden haasteiden analyysin, jotka laitoksen on rajoitetun markkinoillepääsyn tai markkinoiden rajoitetun kapasiteetin taikka asianomaisen makrotalousympäristössä olevien muiden rajoitteiden takia voitettava MREL-vaatimuksen täyttämiseksi.

3.2

Lisäksi EKP pitää kannatettavaa MREL-kelpoisia nstrumentteja koskevien sellaisten uusien kelpoisuusehtojen käyttöönottoa, jotka saattavat MREL-kelpoisuusehdot linjaan TLAC-kelpoisuusehtojen (29) kanssa ja tuovat mukanaan joitakin lisäominaisuuksia MREL-kelpoisten velkainstrumenttien pysyvyyden vahvistamiseksi (30). Nämä lisäominaisuudet tukevat MREL-instrumenttien tappionsietokyvyn varmistamista kriisinratkaisutilanteessa. Lisäominaisuudet, joissa mennään TLAC-kelpoisuusehtoja pidemmälle esim. määräämällä, ettei eräännyttämisehdollisia velkoja hyväksytä, saattavat kuitenkin johtaa lisävajeisiin, jotka olisi otettava tapauskohtaisesti huomioon MREL-vaatimuksen täyttämistä koskevaa lopullista siirtymäaikaa määritettäessä. Vaihtoehtoisesti ehdotettujen vakavaraisuusasetuksen muutosten sanamuotoa olisi muutettava sen täsmentämiseksi, että MREL:n kelpoisuusehdot aikaisemmin täyttäneet velat, jotka eivät täytä uusia lisäominaisuuksia, vapautetaan uusista vaatimuksista, mikä tarkoittaisi sitä, että ne olisivat jatkossakin hyväksyttäviä samalla tavalla kuin nyt voimassa olevassa järjestelmässä. Uusista vaatimuksista vapauttamista olisi sovellettava tietyn kohtuullisen ajan ja siitä olisi asteittain luovuttava.

3.3

Mitä tulee vaatimukseen, jonka mukaan velkoja, jotka aiheutuvat kytkettyjä johdannaisia sisältävistä velkainstrumenteista, ei pidä katsoa hyväksyttävien velkojen instrumenteiksi, ’kytkettyjä johdannaisia sisältävien velkainstrumenttien’ määritelmää olisi selkiytettävä edelleen. Tämä voitaisiin mahdollisesti ratkaista kehittämällä asianmukaisia teknisiä sääntelystandardeja (31).

4. Varhaisen puuttumisen toimenpiteet

4.1

Vakavaraisuusdirektiivin (32) ja YVM-asetuksen (33) mukaisten valvontatoimien ja pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin mukaisten varhaisen puuttumisen toimenpiteiden välillä on merkittäviä päällekkäisyyksiä sekä toimenpiteiden sisällön että niiden käytön edellytysten suhteen. Nämä päällekkäisyydet johtavat käytännössä varhaisen puuttumisen toimenpiteiden merkittäviin soveltamisvaikeuksiin, varsinkin kun otetaan huomioon varhaisen puuttumisen edellytyksiä koskevat epäselvyydet.

4.2

Lisäksi EKP:n varhaisen puuttumisen toimivaltuuksia on käytettävä pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin toimeenpanevien yksittäisten kansallisten säädösten nojalla (34). Tämä aiheuttaa epävarmuutta kussakin jäsenvaltiossa käytettävissä olevista toimenpiteistä sekä niiden käytön edellytyksistä.

4.3

Näin ollen EKP suosittelee sellaisten varhaisen puuttumisen toimenpiteiden poistamista pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivistä, jotka ovat jo käytettävissä vakavaraisuusdirektiivin ja YVM-asetuksen nojalla, sekä kriisinratkaisuasetuksen muuttamista siten, että asetukseen sisällytettäisiin oikeusperusta EKP:n varhaisen puuttumisen toimivaltuuksille, mikä edistäisi näiden toimivaltuuksien johdonmukaista käyttöä.

5. Kriisinratkaisua edeltävän vaiheen keskeyttämisväline

5.1

Ehdotetut pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin muutokset antaisivat sekä toimivaltaisille viranomaisille että kriisinratkaisuviranomaisille maksu- ja toimitusvelvoitteiden keskeyttämistä koskevia uusia toimivaltuuksia. EKP pitää tällaisten toimivaltuuksien yhdenmukaistamista unionin tasolla lähtökohtaisesti kannatettavana, mutta odottaa tällaisia kauaskantoisia toimivaltuuksia käytettävän enintään ääritilanteissa. Koska keskeyttämisväline on poikkeuksellinen ja koska se vaikuttaa häiritsevästi sopimussuhteisiin, sen käyttämisestä olisi päätettävä tiiviissä yhteistyössä kaikkien asianomaisten viranomaisten kanssa. EKP ehdottaa, että otettaisiin käyttöön menettely, jossa vastuu keskeyttämisvälineestä annetaan joko toimivaltaiselle viranomaiselle tai kriisinratkaisuviranomaiselle sen mukaan, käytetäänkö keskeyttämisvälinettä ennen kuin on määritelty, onko laitos ”lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatumassa”, vai vasta tämän määrittelyn jälkeen. Tällaisessa menettelyssä ei pääsääntöisesti määrättäisi peräkkäisiä keskeyttämisiä. Kriisinratkaisuviranomaisella tulisi ainoastaan poikkeustapauksissa ja erityisistä syistä sekä suhteellisuusperiaatetta noudattaen olla mahdollisuus määrätä uusi keskeyttäminen, joka kattaisi ajanjakson ”lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatumassa”-määrittelystä kriisinratkaisutoimien soveltamisen aloittamiseen.

5.2

Kriisinratkaisua edeltävän vaiheen keskeyttämisvälineen pitäisi olla varhaisen puuttumisen toimenpiteistä erillinen ja itsenäinen väline. Kriisinratkaisua edeltävän vaiheen keskeyttämisvälineen ensisijaisena tavoitteena tulisi olla luottolaitoksen taseen vakavan heikkenemisen estäminen. Kriisinratkaisua edeltävä keskeyttämisväline antaisi erityisesti toimivaltaiselle viranomaiselle riittävästi aikaa saattaa tarvittaessa loppuun arviointi siitä, onko luottolaitos ”lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatumassa”, kun otetaan huomioon myös kriisinratkaisuviranomaisen kuulemista edellyttävän muodollisen päätöksen tekemiseen tarvittava aika. Keskeyttämisväline antaa kriisinratkaisuviranomaiselle lisäaikaa valmistella kriisinratkaisutoimia. Keskeyttämisen tulisi kestää enintään viisi työpäivää yhteensä; tällainen rajoitus on tarpeen myös keskeytyksestä velkojien oikeuksille aiheutuvien vakavien vaikutusten vuoksi. EKP varoittaa, että pitkittyneet ajanjaksot, joiden aikana tallettajat eivät voi nostaa talletuksiaan, heikentävät luottamusta pankkijärjestelmään ja saattavat olla viime kädessä vaaraksi rahoitusjärjestelmän vakaudelle.

5.3

Jotta kriisinratkaisua edeltävän vaiheen keskeyttämisväline olisi tehokas, sen on oltava soveltamisalaltaan mahdollisimman laaja, mikä mahdollistaa sen, että likviditeetin ulosvirtauksiin voidaan reagoida riittävän nopeasti. Suojattuja talletuksia ja sijoittajien korvausjärjestelmien mukaisia vaatimuksia koskeva yleinen poikkeus olisi tietynasteisen joustavuuden säilyttämiseksi korvattava toimivaltaisen viranomaisen myöntämillä rajoitetuilla harkinnanvaraisilla poikkeuksilla. Tämän lähestymistavan mukaisesti toimivaltainen viranomainen voisi esimerkiksi sallia, että tallettajat nostaisivat päivittäin talletuksia rajoitetun määrän, joka vastaa talletusten vakuusjärjestelmistä annetun direktiivin (35) tarjoaman suojan tasoa, samalla kun se ottaa huomioon mahdolliset likviditeettirajoitukset sekä tekniset rajoitukset. Tallettajien oikeuksien suojaamiseksi olisi otettava käyttöön tiettyjä suojatoimia, esim. selkeä viestintä siitä, milloin talletukset ovat jälleen tallettajien käytettävissä. Lopuksi olisi arvioitava talletusten vakuusjärjestelmistä annettuun direktiiviin liittyviä mahdollisia vaikutuksia, sillä kriisinratkaisuvaiheen edeltävästä keskeyttämisvälineestä ei olisi hyötyä, jos sen katsottaisiin talletussuojadirektiivin mukaisesti johtavan siihen, että talletukset eivät olisi käytettävissä.

5.4

EKP suosittaa, että voimassa olevat rahoitusmarkkinoiden infrastruktuureihin, keskusvastapuolet mukaan luettuina, liittyvät poikkeukset maksuvelvoitteiden keskeyttämisestä laajennetaan koskemaan myös a) Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen arvopaperikeskusasetuksen (36) mukaisesti tunnustamia kolmansien maiden arvopaperikeskuksia, sekä b) kolmansien maiden sellaisia maksujärjestelmiä, joihin sovelletaan yleisvalvonnan yhteistyöjärjestelyä, johon osallistuu vähintään yksi Euroopan keskuspankkijärjestelmän keskuspankki. Keskeytys, joka estää osallistujaa (luottolaitosta) suorittamasta maksuja rahoitusmarkkinoiden infrastruktuurille, aiheuttaa käytännössä sen, ettei osallistuja voi täyttää velvoitteitaan niiden erääntyessä. Tämä merkitsisi kyvyttömyyttä suorittaa maksuvelvoitteita, jotka osallistujalla on rahoitusmarkkinoiden infrastruktuureille. Ilman tämän tyyppisiä maksuja koskevaa poikkeusta maksuvelvoitteiden keskeyttäminen voisi itse asiassa synnyttää ja levittää systeemiriskejä ennen rahoitusmarkkinoiden infrastruktuurien suojatoimien aktivoitumista (37).

5.5

Kriisinratkaisua edeltävän vaiheen keskeyttämisvälinettä koskevien valtuuksien ehdotettu yhdenmukaistaminen ei myöskään saisi vaikuttaa mahdollisiin muihin maksuvelvoitteiden keskeyttämistä koskeviin toimivaltuuksiin, esim. sellaiseen kansallisen tason valvonta- tai tuomiovaltaan, jonka tarkoituksena on varmistaa par condicio creditorum -periaate (velkojen yhdenvertaisen kohtelun periaate) maksukyvyttömyysmenettelyssä. Jos luottolaitos ei päädy kriisinratkaisuun maksuvelvoitteiden keskeyttämisen jälkeen esimerkiksi sen vuoksi, että kriisinratkaisuviranomainen ei katso kriisinratkaisun olevan julkisen edun mukaista, tällaiset kansalliset välineet voivat taas tulla ajankohtaisiksi. Samanlainen tilanne voi syntyä, jos kaatumassa oleva yhteisö tulee maksukyvyttömäksi kriisinratkaisutoimien soveltamisen jälkeen.

5.6

Pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivissä olevia keskuspankkeihin sovellettavia poikkeuksia, mukaan lukien kriisinratkaisua edeltävän vaiheen keskeyttämisvälinettä koskeva poikkeus, olisi laajennettava koskemaan myös Kansainvälistä järjestelypankkia (BIS). Kansainvälisen järjestelypankin tehtävänä on edistää keskuspankkien välistä yhteistyötä, tarjota lisävälineitä kansainvälisten rahoitusoperaatioiden helpottamiseksi sekä toimia omaisuudenhoitajana tai asiamiehenä kansainvälisissä maksu- ja toimitusjärjestelyissä. Siksi on asianmukaista kohdella sitä samoin kuin keskuspankkia pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivissä.

5.7

Olisi myös suoritettava lisäarviointeja keskeyttämisvälineen hyväksymisestä kolmansien maiden lainsäädännössä, erityisesti sellaisia tapauksia silmällä pitäen, joissa ei ole vahvistettu hyväksymismekanismia. Erityisesti olisi tarkkaan harkittava, miten International Swaps and Derivatives Association -järjestön kriisinratkaisun yleiskeskeytystä koskeva pöytäkirja (2015 Universal Resolution Stay Protocol) vaikuttaa keskeyttämisvälineeseen. Pöytäkirjassa hyväksytään vain kestoltaan lyhyempi keskeytys, ja tarjotaan opt out -vaihtoehto sellaisia valtioita varten, jotka myöhemmin pidentävät lakisääteistä keskeytystä.

5.8

Lisäksi olisi huolellisesti arvioitava vakavaraisuusvaatimussääntelyn mahdollisia vaikutuksia, ottaen huomioon keskeyttämisvälineen ehdotettu kesto sekä irtisanomisoikeuksien ja nettoutus- ja kuittaamisoikeuksien suunniteltu keskeytys.

6. Arviointi siitä, onko yhteisen kriisinratkaisuneuvoston suoraan vastuuseen kuuluvat vähemmän merkittävät luottolaitokset ”lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatumassa”

Kriisinratkaisuasetuksessa vahvistettuun kriisinratkaisumenettelyyn olisi kiireellisesti kiinnitettävä huomiota, vaikka tätä ei käsitellä komission ehdottamissa kriisinratkaisumekanismiasetuksen muutoksissa. Erityisesti EKP:n ja yhteisen kriisinratkaisuneuvoston yhteisökohtaisten tehtävien keskinäinen yhteensovittamattomuus samoin kuin kriisinratkaisuasetuksen nykyinen sanamuoto johtavat oikeudelliseen epävarmuuteen siitä, mikä viranomainen on vastuussa arvioinnista, joka koskee sitä, onko yhteisen kriisinratkaisuviranomaisen suoraan vastuuseen kuuluva vähemmän merkittävä luottolaitos ”lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatumassa”. Vaikka pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin 18 artiklan sananmuodon mukainen tulkinta viittaa siihen, että EKP olisi vastuussa arvioinnista, joka koskee sitä, ovatko jotkin vähemmän merkittävät luottolaitokset ”lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatumassa”, tällaisessa tulkinnassa ei kuitenkaan oteta huomioon unionin primaarioikeuden asettamia rajoituksia. Unionin lainsäädännön systemaattisen tulkinnan mukaan arvioinnin siitä, ovatko yhteisen kriisinratkaisuneuvoston suoraan vastuuseen kuuluvat luottolaitokset ”lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatumassa”, tulisi näet – siihen katsomatta onko kyseessä vähemmän merkittävä rajatylittävä ryhmä vai muu vähemmän merkittävä laitos – jäädä EKP:n suoran toimivallan ulkopuolelle ja kuulua pikemminkin kansallisten toimivaltaisten viranomaisten toimivaltaan, sillä ne ovat YVM-asetuksen mukaan toimivaltaisia valvontaviranomaisia vähemmän merkittävien laitosten osalta (38). EKP suosittaa ehdotettujen kriisinratkaisumekanismiasetuksen muutosten laajentamista siten, että niissä säädettäisiin nimenomaisesti asianomaisen kansallisen toimivaltaisen viranomaisen olevan vastuussa arvioinnista, joka koskee sitä, ovatko kriisinratkaisuneuvoston toimivaltaan kuuluvat vähemmän merkittävät laitokset ”lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatumassa” (39).

Erillisessä teknisessä työasiakirjassa on esitetty EKP:n työntekijöiden laatimat ehdotettuja asetuksia ja direktiivejä koskevat tarkat muutosehdotukset perusteluineen.,. EKP:n neuvosto ei ole hyväksynyt teknistä työasiakirjaa. Tekninen työasiakirja on saatavilla EKP:n verkkosivuilla englanninkielisenä.

Tehty Frankfurt am Mainissa 8 päivänä marraskuuta 2017.

EKP:n puheenjohtaja

Mario DRAGHI

(1) COM(2016) 850 final.

(2) EKP on antanut erillisen lausunnon tietyistä ehdotetuista vakavaraisuusasetuksen ja vakavaraisuusdirektiivin muutoksista, ks. Euroopan keskuspankin lausunto CON/2017/46. Kaikki EKP:n lausunnot julkaistaan EKP:n verkkosivuilla www.ecb.europa.eu.

(3) COM(2016) 854 final

(4) COM(2016) 851 final

(5) COM(2016) 852 final

(6) Ks. 9 päivänä marraskuuta 2015 päivätty FSB’s Principles on Loss-absorbing and Recapitalisation Capacity of G-SIBs in Resolution Total Loss-absorbing Capacity (TLAC) Term Sheet (jäljempänä FSB:n TLAC-asiakirja), saatavilla FSB:n verkkosivuilla www.fsb.org.

(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190).

(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 806/2014, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2014, yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta (EUVL L 225, 30.7.2014, s. 1).

(9) Pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin ehdotettu uusi 45 c artiklan 3 kohta ja kriisinratkaisumekanismiasetuksen ehdotettu uusi 12 d artiklan 3 kohta.

(10) Ks. pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin ehdotettu uusi 45 e artiklan 1 kohta ja kriisinratkaisumekanismiasetuksen ehdotettu uusi 12 f artiklan 1 kohta.

(11) Ks. pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin ehdotettu uusi 45 e artiklan 3 kohta.

(12) Ks. 2.9 ja 2.10 kohta.

(13) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).

(14) Ks. vakavaraisuusdirektiivin ehdotettu uusi 141 a artikla.

(15) Ks. vakavaraisuusdirektiivin ehdotettu uusi 141 a artiklan 1 kohdan d alakohta

(16) Ks. vakavaraisuusdirektiivin ehdotettu uusi 141 a artiklan 1 kohdan a, b ja c kohta.

(17) Ks. pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin ehdotettu uusi 17 artiklan 5 kohdan h1 alakohta.

(18) Ks. pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin ehdotettu uusi 17 artiklan 5 kohdan j1 alakohta.

(19) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).

(20) Tämä on linjassa 2.6 kohdassa lausutun kanssa.

(21) Ks. vakavaraisuusdirektiivin ehdotettu uusi 141 a artiklan 2 kohta.

(22) Ks. vakavaraisuusdirektiivin ehdotettu uusi 141 a artiklan 1 kohdan d alakohta.

(23) On syytä panna merkille, että yhteenlaskettu puskurivaatimus voi jäädä täyttämättä myös tilanteissa, joissa lakisääteisen pääoman taso on korkea ja luottolaitos täyttää suuren osan MREL-vaatimuksestaan omilla varoilla eikä muilla MREL-kelpoisilla veloilla.

(24) Saatavilla Kansainvälisen järjestelypankin verkkosivuilla www.bis.org

(25) Ks. myös lausunnon CON/2017/23 3.5 kohta.

(26) Tällaisella kolmansissa maissa olevia tytäryhteisöjä koskevalla täsmennyksellä saattaa olla mittavia vaikutuksia tällaisten konsernityyppien MREL-vaatimuksiin.

(27) Ks. vakavaraisuusasetuksen ehdotettu uusi 11 artiklan 3 kohta.

(28) Ks. vakavaraisuusasetuksen ehdotettu uusi 72 e artiklan 4 kohta.

(29) Suurin jäljellä oleva ero on, että huonompaa etusija-asemaa ei vaadita kaikkien laitosten osalta ja että strukturoidut velkakirjat ovat tietyin edellytyksin MREL-kelpoisia.

(30) Ks. varavaraisuusasetuksen ehdotetun uuden 72 b artiklan 2 kohdan lunastusta koskevia kannustimia koskeva h alakohta, osto-optioita, joiden käyttö on yksinomaan liikkeeseenlaskijan harkintavallassa, koskeva j alakohta, vakavaraisuusasetuksen 77 ja 78 artiklan noudattamista koskeva k alakohta, aikaistetun takaisinmaksun mainitsemattomuutta koskeva l alakohta, eräännyttämistä koskevien oikeuksien puuttumista koskeva m alakohta sekä maksujen määrän riippumattomuutta laitoksen luottoluokituksesta koskeva n alakohta.

(31) Ks. myös lausunnon CON/2017/6 (EUVL C 132, 26.4.2017, s. 1) 2.1.2 kohta

(32) Ks. erityisesti vakavaraisuusdirektiivin 104 artikla.

(33) Neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2013, annettu 15 päivänä lokakuuta 2013, luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille (EUVL L 287, 29.10.2013, s. 63), ks. erityisesti 16 artikla.

(34) Linjassa asetuksen (EU) N:o 1024/2013 4 artiklan 3 kohdan kanssa.

(35) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/49/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, talletusten vakuusjärjestelmistä (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 149). Esimerkiksi tämän direktiivin 8 artiklan 4 kohdassa säädetään, että siirtymäkauden aikana tallettajilla on oltava pyydettäessä viiden työpäivän kuluessa mahdollisuus saada käyttöönsä asianmukainen määrä suojattuja talletuksiaan elinkustannustensa kattamiseksi.

(36) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 909/2014, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, arvopaperitoimituksen parantamisesta Euroopan unionissa sekä arvopaperikeskuksista ja direktiivien 98/26/EY ja 2014/65/EU sekä asetuksen (EU) N:o 236/2012 muuttamisesta (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 1), 5 artikla.

(37) Tästä syystä sekä unionin tasolla että kansainvälisellä tasolla vallitsee yhteisymmärrys (selvityksen lopullisuutta koskeva lainsäädäntö ja FSB:n keskeiset ominaisuudet) siitä, että on syytä suojata rahoitusmarkkinoiden infrastruktuureihin liittyviä maksuvelvoitteita maksuvelvoitteiden keskeyttämiseltä.

(38) Ks. asetuksen (EU) N:o 1024/2013 6 artiklan 4 kohta.

(39) Samat näkökohdat koskevat soveltuvin osin kriisinratkaisumekanismiasetuksen 21 artiklaa.

Euroopan tason poliittisista puolueista ja Euroopan tason poliittisista säätiöistä vastaava viranomainen

31.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 34/27

Euroopan tason poliittisista puolueista ja Euroopan tason poliittisista säätiöistä vastaavan viranomaisen päätös,

annettu 31 päivänä elokuuta 2017,

Euroopan kristillisen poliittisen liikkeen rekisteröimisestä

(Ainoastaan englanninkielinen teksti on todistusvoimainen)

(2018/C 34/10)

EUROOPAN TASON POLIITTISISTA PUOLUEISTA JA EUROOPAN TASON POLIITTISISTA SÄÄTIÖISTÄ VASTAAVA VIRANOMAINEN, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden perussäännöstä ja rahoituksesta 22. lokakuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 (1) ja erityisesti sen 9 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan kristillisen poliittisen liikkeen toimittaman hakemuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan tason poliittisista puolueista ja Euroopan tason poliittisista säätiöistä vastaava viranomainen, jäljempänä ’vastuuviranomainen’, vastaanotti 11. heinäkuuta 2017 Euroopan kristillisen poliittisen liikkeen, jäljempänä ’hakija’, asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimittaman hakemuksen, joka koskee sen rekisteröintiä Euroopan tason poliittiseksi puolueeksi.

(2)	Viranomainen pyysi asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 9 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti 8. elokuuta 2017 hakijalta lisätietoja hakemuksen täydentämiseksi.

(3)	Hakija toimitti hakemuksen osia koskevat tarkistetut versiot 15. elokuuta 2017, 22. elokuuta 2017, 24. elokuuta 2017 ja 29. elokuuta 2017.

(4)

Hakija on toimittanut asiakirjat, jotka osoittavat sen täyttävän asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 3 artiklassa säädetyt edellytykset ja erityisesti osoittavat sen olevan edustettuna ainakin neljäsosassa jäsenvaltioita ainakin seuraavien Euroopan parlamentin, kansallisten parlamenttien, alueparlamenttien tai alueneuvostojen jäsenten toimesta: Hrvoje Zekanović (Hrvatski rast, Kroatia), Franck Margain (Parti chrétien-démocrate, Ranska), Ivars Brīvers (Kristīgi demokrātiskā savienība, Latvia), Bastiaan Belder (Staatkundig Gereformeerde Partij, Alankomaat), Marek Jurek (Prawica Rzeczypospolitej, Puola) ja Petronela-Mihaela Csokany (Uniunea Bulgară din Banat, Romania), jotka ovat hakijan jäsenpuolueiden jäseniä, ja Branislav Škripek (Slovakia), joka on suoraan hakijan jäsen.

(5)	Hakija on toimittanut ilmoituksen asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 liitteen edellyttämässä muodossa sekä perussääntönsä, joka sisältää kyseisen asetuksen 4 artiklassa vaaditut määräykset.

(6)	Hakija on toimittanut täydentäviä asiakirjoja komission delegoidun asetuksen (EU, Euratom) 2015/2401 (2) 1 ja 2 artiklan mukaisesti.

(7)

Vastuuviranomainen on tarkastellut hakemusta ja siihen liitettyjä asiakirjoja asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 9 artiklan mukaisesti ja katsoo, että hakija täyttää asetuksen 3 artiklassa säädetyt rekisteröinnin edellytykset ja että sen perussääntö sisältää asetuksen 4 artiklassa vaaditut määräykset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Euroopan kristillinen poliittinen liike rekisteröidään Euroopan tason poliittiseksi puolueeksi.

Se saa eurooppalaisen oikeushenkilöllisyyden päivänä, jona tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se annetaan tiedoksi.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu vastaanottajalle

European Christian Political Movement

Bergstraat 33

3811 NG Amersfoort

ALANKOMAAT

Tehty Brysselissä 31 päivänä elokuuta 2017.

Euroopan tason poliittisista puolueista ja Euroopan tason poliittisista säätiöistä vastaavan viranomaisen puolesta

Johtaja

M. ADAM

(1) EUVL L 317, 4.11.2014, s. 1.

(2) Komission delegoitu asetus (EU, Euratom) 2015/2401, annettu 2. lokakuuta 2015, Euroopan tason poliittisten puolueiden ja säätiöiden rekisterin sisällöstä ja toiminnasta (EUVL L 333, 19.12.2015, s. 50).

LIITE

Article 1

Name and logo

1. The name of the association is European Christian Political Movement (EPCM).

2. The logo exists out of the letters E, C, P, M, in blue and green.

Article 2

Registered office

The registered office of the Association is located at The Hague, The Netherlands (Chamber of Commerce, Koninginnegracht 13, 2514 AA Den Haag). The ECPM head office is at the Bergstraat 33, 3811 NG, Amersfoort, The Netherlands.

Article 3

Objects

1. The objects of the association are to reinforce Christian politics on a European, national, regional and local level, as expressed in the basic programme of the association.

2. The association may pursue its objects with all legal means, including in particular by:

a.	promoting mutual contacts among political parties endorsing the association’s objects;

b.	promoting and exchanging knowledge and experience that may contribute to achieving the association’s objects;

c.	organizing trainings in order to increase the knowledge and skills of the members and their officers;

d.	promoting the further shaping of Christian politics in Europe;

e.	promoting concrete legislation to conform to the basic programme of the association;

f.	participating in European elections.

3. The organisation does not pursue profit goals.

Article 4

Members

Members may be:

a.	Political parties in Europe endorsing the basic programme, as mentioned in article 3;

politicians who qualify for Article 3(1)(b) of Regulation (EC) No 2004/2003 (including amendments from Regulation (EC) No 1524/2007) of the European Parliament and of the Council of the fourth day of November two thousand and three on the regulations governing political parties at European level and the rules regarding their funding and who are also endorsing the basic programme, as mentioned in article 3 and members of national parliaments from nations which have full membership in the Council of Europe.

c.	The association with limited legal competence: European Christian Political Youth (ECPYouth) with its registered office in the Hague, the Netherlands.

Article 5

Associated Bodies

1. Associated bodies are organizations or individual members of the European Parliament that (can) support the association’s work, either financially or by contributing expertise or otherwise.

2. Associated bodies do not have any rights and obligations other than those conferred and imposed on them by or pursuant to this charter.

Article 6

Admission

1. The board shall decide on the admission of members and associated bodies.

2. In the event of non-admission as a member, the general assembly may still decide to admit the relevant party or individual.

Article 7

Termination of membership

1. The membership shall end:

a.	by the member’s notice of termination;

by notice of termination by or on behalf of the association, which may be given if a member has ceased to meet the requirements for membership as set in this charter, if the member fails to perform its obligations vis-à-vis the association, as well as if the association cannot reasonably be required to continue the membership;

c.	by disqualification, which may be pronounced only if a member acts contrary to the association’s charter, the regulations or the resolutions, or prejudices the association.

2. Notice of termination on behalf of the association shall be given by the board.

3. Notice of termination of the membership by the member may be given only with effect from the end of the association year and with due observance of a four-week notice period. The membership may, however, be terminated with immediate effect if the association or the member cannot reasonably be required to continue the membership.

4. Notice of termination contrary to the provisions of the foregoing paragraph shall result in termination as per the earliest possible time following the effective date of termination stated in the notice.

5. A member shall not be authorized by means of notice of termination of its membership to exclude vis-à-vis itself a resolution imposing more stringent financial obligations on the members.

6. Disqualification from the membership shall be effectuated by then board.

7. The person involved may lodge an appeal against a resolution of the association to terminate the membership based on the argument that the association cannot reasonably be required to continue the membership, and against a resolution to disqualify a member from membership within one month of receipt of the notice of the resolution at the general assembly. The person involved shall be notified of the resolution in writing, stating the reasons, as soon as possible. During the appeal period and pending the appeal, the member will be suspended.

8. In the event of termination of the membership in the course of any association year, the annual contribution shall, nevertheless, remain due in full.

Article 8

Termination of the rights and obligations of associated bodies

An associated body’s rights and obligations may at all times mutually be terminated by giving notice, provided that a financial contribution for the current association year promised shall remain due in full.

Article 9

Notice of termination on behalf of the association shall be given by the board.

Article 10

Annual contributions

1. The members shall pay an annual contribution to be determined by the general assembly.

2. Under special circumstances the board may grant a full or partial exemption from the obligation to pay a contribution.

Article 11

Board

1. The board shall consist of at least four private individuals who are either a:

member;

b.	member of a member-party or;

c.	member or staff member of an associate or an individual member, and who are to be elected by the general assembly.

2. The number of board members shall be determined by the general assembly based on a motion of the board.

3. Board members will be appointed by the general assembly.

4. The standing orders may give further regulations on the appointment of board members.

Article 12

Termination of board membership - Periodic membership - Suspension

1. Every board member shall retire ultimately four years after appointment. The retiring board member shall be eligible for reappointment once

2. Every board member, even if appointed for a limited period of time, may at all times be dismissed or suspended by the general assembly. Any suspension not followed by a dismissal resolution within three months shall end by expiry of such term. The retiring board member shall be eligible for reappointment. A person appointed to fill a temporary vacancy shall take the place of his predecessor in the rotation schedule.

3. Furthermore, a board membership shall end:

a.	by termination of a member’s membership of the association;

b.	by resignation.

Article 13

Board offices - Board decision - Making process

1. The chairman shall be appointed to office by the general assembly. The other offices shall be divided among the board members in mutual consultation, provided that the board may also assign the duties of the secretary and the treasurer to non-board members.

2. Standing orders may set additional regulations in respect of the meetings and decision-making process of the board.

Article 14

Board duties - Representation

1. Save as restricted in this charter, the board shall be responsible for the management of the association.

2. In the event of vacancies on the board, the board shall retain its powers. It shall, however, convene a general assembly as soon as possible to discuss the filling of the vacancy or vacancies.

3. The board shall be authorized to have committees to be appointed by the board perform certain parts of the board’s duties under the responsibility of the board.

4. The board shall be authorized to enter into agreements to purchase, alienate or encumber property subject to public registration, to enter into agreements in which the association binds itself as a guarantor or as joint and several debtor, warrants performance by third parties, or binds itself as security for a third-party debt.

5. The association shall be represented both in and out of court either by the board or by the chairman acting jointly together with another board member.

6. With regard to daily management, the association is validly represented by the General Director.

Article 15

Financial management, annual report and reporting

1. The General Director is responsible for the daily financial management, including expenditure and fundraising and is fully authorized with regard to bank matters and loans below €25.000. In consultation with the Board, the General Director appoints an independent administrator to conduct the administration. The administrator can transfer funds only with written approval of the General Director. The General Director will inform the Board of the financial developments and reports on all transfers over €1.000. The independent administrator prepares the accounts after which they are adopted by the General Director and verified by the Board. The Board will be fully transparent to its members and the European Parliament regarding donations and the financial accounts while maintaining the protection of personal data and privacy as long as this does not conflict with any ruling in this charter.

2. The General Director will sign off spending which will be recorded by the administrator. All expenditure will be conducted in accordance with the rules and guidelines for expenditure concerning European political parties. Other staff members can only do expenditure within an established limit and with the sole purpose of arranging travel and stay and meeting rooms.

3. The board remains the final administrative and financial representation of the association and shall keep records of the association’s financial position, so as to show its rights and obligations at all times.

4. The board shall issue its annual report at a congress within six months of the end of the association year - save an extension of such term by the general assembly -, reporting on its management as conducted over the past financial year, under simultaneous submission of a balance sheet and a statement of income and expenditure. After expiry of the said term any member may demand in court that the board report in accordance with the foregoing sentence.

5. The European Parliament appoints the auditor. The General Director and administrator will cooperate with the auditor to establish the annual accounts. These accounts will be submitted to the Board and General Assembly for approval.

6. The association year shall run from the first day of January until the thirty-first day of December. (change of order, was article 15.1)

Article 16

The General Assembly

1. The general assembly is the general meeting by law. All powers in the association not conferred on the board by law or in this charter shall vest in the General Assembly.

2. Ultimately six months after the end of each association year, a congress – the annual meeting - shall be held to discuss, inter alia:

a.	the annual report and the report as referred to in article 15, as well as the report of the committee referred to in such article;

b.	the appointment of the committee referred to in article 15 for the following association year;

c.	the filling of vacancies, if any;

d.	motions submitted by the board or by the members, if any, as announced in the notice convening the meeting.

3. Any other assemblies shall be held as often as the board deems appropriate.

4. Furthermore, on the written request of at least such number of members as are entitled to cast one tenth of the votes, the board shall convene a congress within a maximum term of four weeks. If the request is not complied with within fourteen days, the requesting members may convene the meeting themselves by giving notice in accordance with article 20 or by placing an advertisement in a daily newspaper at least widely read in the place where the association has its registered office.

Article 17

Access and voting right

1. In compliance with article 20, the general assembly shall be open to members of the association, board members, representatives of the associated bodies and invited guests. Suspended members and suspended board members shall not have access to the congress.

2. Other than those referred to in paragraph 1 have admission to the general assembly, unless casu quo the general assembly decides to meet in camera.

3. Every member of the association who is not suspended shall have the right to cast a vote.

4. Every associated body has a right to cast a vote on subjects concerning: political content.

5. In the general assembly each member party has three votes and every individual member has one vote. Every associate body has one vote. The number of votes by individual members and associates can only make up for forty-nine percent (49 %) of the total votes. If the votes of individual members exceed forty-nine percent (49 %) of the total votes then the chairman of the association (or his substitute) is allowed to determine an alternative division of the votes that ensures that the individual members will receive forty-nine percent (49 %) of the total votes.

6. A memberparty may cast his vote only through a representative having power of attorney to the satisfaction of the chairman of the meeting.

Article 18

Chair - Minutes

1. The general assembly shall be chaired by the chairman of the association or his deputy. In the absence of the chairman and his deputy, one of the other board members to be designated by the board shall act as chairman. If the chair is not filled according to this procedure either, the meeting shall appoint its own chairman.

2. The secretary or another person designated for such purpose by the chairman shall keep minutes of the proceedings at each meeting, to be adopted and signed by the chairman and the person keeping the minutes.

Article 19

Congress decision - Making process

1. The decision pronounced at the general assembly by the chairman to the effect that a resolution has been adopted shall be decisive. The same shall be true for the substance of a resolution adopted to the extent that a vote was taken on a motion not set forth in writing.

2. If, however, immediately after the decision referred to in paragraph 1 is pronounced, the correctness thereof is challenged, a new vote shall be taken if the majority of the meeting or, if the original vote was not taken by roll-call or by ballot, a person entitled to vote so requires. Such new vote shall supersede the legal consequences of the original vote.

3. To the extent not provided otherwise by law or in this charter, all resolutions of the general assembly shall be adopted by an absolute majority of the votes cast.

4. Blank votes shall be deemed not to have been cast.

5. If, in an election of persons, none of the candidates has obtained an absolute majority of the votes, a second vote or, in the event of a binding nomination, a second vote between the nominated candidates, shall be held. If in such second vote none of the candidates has obtained an absolute majority either, revotes shall be taken until either one person has obtained an absolute majority of the votes or a vote held between two persons ends in a tie. Such revotes (not including the second vote) shall at all times be held between the persons between whom the preceding vote had been held, with the exception of the person who had obtained the least votes during such preceding vote. If during the preceding vote the least votes had been obtained by more than one person, a drawing of lots shall decide who of such persons can no longer be voted for in the new vote. In the event that a vote between two persons ends in a tie, a drawing of lots shall decide who of such two persons is elected.

6. In the event that a vote on a motion other than on an election of persons ends in a tie, the motion shall be deemed to have been rejected.

7. All votes shall be taken orally, unless the chairman deems a vote by ballot appropriate or if any of the persons entitled to vote so requires prior to the vote. Written votes shall be taken by secret, unsigned ballot. Resolutions may be adopted by acclamation, unless any of the persons entitled to vote requires a vote by roll-call.

8. A unanimous resolution of all members, even outside a meeting, shall have the same force as a resolution of the congress of the general assembly, provided adopted with the prior knowledge of the board.

9. As long as all members are present or represented at a general assembly, valid resolutions may be adopted, provided unanimously, with respect to all items to be discussed - thus, including a motion to amend this charter or to dissolve the association - even if no notice convening a congress has been sent or has been sent in accordance with the requirements in that respect or any other requirements with respect to convening and holding meetings, or any related formalities, have not been observed.

10. Decisions are only valid if at least one quarter of the members are present during the meeting.

Article 20

Convening the General Assembly

1. The general assembly shall be convened by the board. The notice convening the general assembly shall be sent to the addresses of the members according to the membership register as referred to in article 4. The term for convening a congress shall be at least seven days.

2. The notice convening the general assembly shall state the items to be discussed, without prejudice to the provisions of article 21. In the notice convening the general assembly, the board can indicate some items that shall exclusively be discussed by the members. Items mentioned in article 17.4 can never be indicated by the board as to be discussed exclusively.

Article 21

Amendment of the Charter

1. This charter of the association may be amended only by a resolution of the general assembly, the notice convening such meeting stating that a motion to amend the charter shall be discussed at such meeting.

2. Those who had convened the congress of the general assembly to discuss a motion to amend the charter shall deposit a copy of such motion in which the proposed amendment is quoted verbatim, at a suitable location, for inspection by the members, at least five days prior to the meeting until the end of the day of the meeting. Furthermore, a copy as referred to above shall be sent to all members.

3. A resolution to amend the charter shall require at least two thirds of the votes cast in a meeting at which at least two thirds of the members are present or represented. If two thirds of the members are not present or represented, a second meeting shall be convened and held within four weeks thereafter, in which a resolution may be passed on the motion as discussed in the previous meeting, irrespective of the number of members present or represented, provided by a majority of at least two thirds of the votes cast.

4. An amendment of the charter shall not take effect until after having been set forth in an instrument executed before a civil-law notary. Every board member shall be authorized to have the instrument executed, in accordance with the of the general assembly.

Article 22

Dissolution

1. The association may be dissolved by a resolution of the general assembly. The provisions of paragraphs 1, 2 and 3 of the foregoing article shall apply mutatis mutandis.

2. The appropriation of any credit balance after liquidation shall be determined by the general assembly in the resolution to dissolve the association.

Article 23

Standing orders

1. The general assembly may adopt standing orders.

2. The standing orders may not be contrary to the law, even where nonmandatory, or with this charter.

Article 24

Affiliated foundation

Sallux is the foundation affiliated to ECPM and will function as its sole European political foundation in accordance with the Regulation (EC) No 1141/2014 of the European Parliament and of the Council on the regulations governing political foundations and the rules regarding their funding.

Annex I

List of Members of the European Christian Political Movement on June 1, 2017

Full name	English translation	Acronym	Type of membership	Member state
Hayastani Qristonea-Demokratakan Miowt'yown	Christian Democratic Union of Armenia	HQDM	Full membership	Armenia
Hrvatski rast	Croatian Growth	HRAST	Full membership	Croatia
Eesti Kristlikud Demokraadid	Estionian Christian Democrats	EKD	Full membership	Estonia
Parti Chrétien-Démocrate	Christian Democratic Party	PCD	Full membership	France
Christian Democratic People’s party		CDPP	Full membership	Georgia
Bündnis C – Christen für Deutschland	Alliance C – Christians for Germanny	Bundnis-C	Full membership	Germany
Kristigi Demokratiska Savieniba	Christian Democratic Union	KDS	Full membership	Latvia
Partidul Popular Crestin Democrat	Christian Democratic People's party	PPCD	Full membership	Moldova
ChristenUnie	Christian Union	CU	Full membership	The Netherlands
Staatkundig Gereformeerde Partij	Politically Reformed Party	SGP	Full membership	The Netherlands
Prawica Rzeczypospolitej	Right Wing of the Republic	PR	Full membership	Poland
Uniunea Bulgara din Banat	Bulgarian Union in Banat	UBB	Full membership	Romania
Evangelische Volkspartei	Evangelical People's Party	EVP	Full membership	Switzerland
Khrystiyansko Demokratichnyj Soyuz	Christian-Democratic Union	KDS	Full membership	Ukraine
Christian Peoples Alliance		CPA	Full membership	United Kingdom

31.1.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 34/37

Ilmoitus Argentiinasta peräisin olevan biodieselin tuontia koskevan tukien vastaisen menettelyn aloittamisesta

(2018/C 34/11)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, on vastaanottanut muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 8. kesäkuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1037 (1), jäljempänä ’perusasetus’, 10 artiklan mukaisen valituksen, jossa väitetään, että Argentiinasta peräisin olevan biodieselin tuonti tapahtuu tuetusti ja aiheuttaa tästä syystä unionin tuotannonalalle vahinkoa (2).

1. Valitus

Valituksen teki 18. joulukuuta 2017 European Biodiesel Board, jäljempänä ’valituksen tekijä’, tuottajien puolesta, joiden osuus biodieselin kokonaistuotannosta unionissa on yli 25 prosenttia.

2. Tutkimuksen kohteena oleva tuote

Tämän tutkimuksen kohteena olevat tuotteet ovat rasvahappomonoalkyyliestereitä ja/tai parafiinisia kaasuöljyjä, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä ja jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää (tunnetaan yleisesti ”biodieselinä”), joko puhtaassa muodossa tai seokseen sisältyvinä, jäljempänä ’tutkimuksen kohteena oleva tuote’.

3. Tukea koskeva väite

Tuote, jota väitetään tuotavan tuetusti, on Argentiinasta, jäljempänä ’asianomainen maa’, peräisin oleva tutkimuksen kohteena oleva tuote, joka tällä hetkellä luokitellaan CN-koodeihin ex 1516 20 98 (Taric-koodit 1516209821, 1516209829 ja 1516209830), ex 1518 00 91 (Taric-koodit 1518009121, 1518009129 ja 1518009130), ex 1518 00 95 (Taric-koodi 1518009510), ex 1518 00 99 (Taric-koodit 1518009921, 1518009929 ja 1518009930), ex 2710 19 43 (Taric-koodit 2710194321, 2710194329 ja 2710194330), ex 2710 19 46 (Taric-koodit 2710194621, 2710194629 ja 2710194630), ex 2710 19 47 (Taric-koodit 2710194721, 2710194729 ja 2710194730), 2710 20 11, 2710 20 15, 2710 20 17, ex 3824 99 92 (Taric-koodit 3824999210, 3824999212 ja 3824999220), 3826 00 10 ja ex 3826 00 90 (Taric-koodit 3826009011, 3826009019 ja 3826009030). Kyseiset CN- ja Taric-koodit ovat ainoastaan ohjeellisia.

Valituksessa esitetään riittävä näyttö siitä, että Argentiinasta peräisin olevan, tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuottajat ovat saaneet useita Argentiinan valtion myöntämiä tukia.

Tukikäytäntöjä ovat muiden muassa

i)	valtion tarjoamat tavarat tai palvelut riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan, kuten soijapapujen tarjoaminen;

ii)	valtion ostamat tavarat yli riittävänä pidettävää vastiketta vastaan ja/tai tulo- tai hintatuki, kuten biodieselin osto valtion toimeksiannosta (biodieselin toimitussopimus);

iii)	varojen suora siirto, kuten lainojen ja vientirahoituksen myöntäminen etuuskohtelun mukaisin ehdoin, muun muassa etuuskohtelun mukainen Argentiinan kansallisen pankin (Banco de la Nación Argentina, ”BNA”) luotonanto; ja

iv)

valtion tuloista luopuminen tai niiden kantamatta jättäminen, kuten nopeutetut poistot biodieselin tuottajille vuoden 2006 biopolttoainelain mukaisesti, biodieselin tuottajien vapauttaminen tuloverosta tai veron maksun siirtäminen vuoden 2006 biopolttoainelain mukaisesti sekä useita alueellisia verovapautuksia.

Valituksen tekijä väittää lisäksi, että edellä mainitut käytännöt ovat tukia, koska Argentiinan valtio tai aluehallintoviranomaiset (julkiset elimet mukaan lukien) osallistuvat niiden rahoitukseen ja niistä koituu etua tutkimuksen kohteena olevan tuotteen vientiä harjoittaville tuottajille. Tukien väitetään rajoittuvan tiettyihin yrityksiin tai tiettyyn tuotannonalaan tai yritysryhmään, minkä vuoksi ne ovat erityisiä ja tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavia. Tämän perusteella väitetyt tukimäärät näyttävät olevan asianomaisen maan osalta huomattavat.

Perusasetuksen 10 artiklan 2 ja 3 kohdan nojalla komissio laati näytön riittävyydestä muistion, johon sisältyy komission tekemä arviointi kaikesta komission käytettävissä olevasta näytöstä, jonka perusteella komissio panee tutkimuksen vireille. Kyseinen muistio sisältyy asianomaisten osapuolten tarkasteltavaksi tarkoitettuihin asiakirjoihin.

Komissio pidättää itsellään oikeuden tutkia muita merkityksellisiä tukia, joita saattaa paljastua tutkimuksen aikana.

4. Vahingon uhkaa ja syy-yhteyttä koskeva väite

Valituksen tekijä on esittänyt näyttöä siitä, että tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonti asianomaisesta maasta on lisääntynyt sekä absoluuttisesti että markkinaosuudella mitattuna kokonaisuudessaan merkittävästi, minkä vuoksi tuonnin tuntuva kasvu on todennäköistä. Lisäksi väitetään, että tämä tuonti tulee unioniin hinnoilla, joilla on muiden seurauksien lisäksi ollut jo kielteinen vaikutus unionin tuotannonalan myyntihintoihin, myyntimääriin, markkinaosuuteen ja voittoon.

Valituksen tekijä esittää näyttöä myös siitä, että Argentiinassa on riittävää, vapaasti käytettävissä olevaa kapasiteettia, minkä vuoksi tuonnin tuntuva kasvu on todennäköistä.

Lisäksi kyseiset väitetyt tuet ovat luonteeltaan sellaisia, että niillä todennäköisesti on kielteisiä vaikutuksia kauppaan.

Väitetään myös, että tuettu tuonti lisääntyy todennäköisesti merkittävästi, koska tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonnissa EU:hun voimassa olevia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä vähennettiin hiljattain (3) ja koska Amerikan yhdysvalloissa, jäljempänä ’Yhdysvallat’, otettiin äskettäin käyttöön tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta koskevia tasoitustoimenpiteitä. Tämä viittaa siihen, että vientiä todennäköisesti suunnataan uudelleen unioniin, mikä johtaa tuetun tuonnin merkittävään kasvuun. Valituksen tekijä väittää, että kyseiset olosuhteiden muutokset ovat selvästi odotettavissa ja välittömästi uhkaavia. Tuetun tuonnin uhkaava lisääntyminen aiheuttaisi merkittävää vahinkoa.

Valituksen tekijä väittää myös, että epäterveen tuonnin todennäköinen tulva on välittömästi uhkaavan vahingon pääasiallinen syy eikä ole muita tekijöitä, jotka poistaisivat syy-yhteyden.

5. Menettely

Komissio on ilmoittanut asiasta jäsenvaltioille ja todennut, että valitus on unionin tuotannonalan tekemä tai sen puolesta tehty ja että on olemassa riittävä näyttö menettelyn aloittamiseksi. Näin ollen se panee vireille tutkimuksen perusasetuksen 10 artiklan nojalla.

Tutkimuksessa selvitetään, tuodaanko asianomaisesta maasta peräisin olevaa tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta tuetusti ja onko kyseinen tuettu tuonti aiheuttanut tai uhkaako se aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle. Jos näin todetaan olevan, tutkimuksessa selvitetään, olisiko unionin edun mukaista ottaa käyttöön toimenpiteitä.

Argentiinan valtio on kutsuttu neuvotteluihin.

5.1 Tutkimusajanjakso ja tarkastelujakso

Tukia ja vahinkoa koskeva tutkimus kattaa 1. tammikuuta 2017 ja 31. joulukuuta 2017 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattaa 1. tammikuuta 2014 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

5.2 Menettely tuen määrittämiseksi

Asianomaisessa maassa toimivia tutkimuksen kohteena olevan tuotteen vientiä harjoittavia tuottajia (4) ja asianomaisen maan viranomaisia pyydetään osallistumaan komission tutkimukseen. Myös muita osapuolia, joilta komissio toivoo saavansa tietoja tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen kohdistuvien, tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavien tukien olemassaolosta ja määrästä, pyydetään tekemään mahdollisimman laajaa yhteistyötä komission kanssa.

5.2.1 Vientiä harjoittavia tuottajia koskeva tutkimus

Menettely, jolla valitaan vientiä harjoittavat tuottajat tutkimukseen asianomaisessa maassa

a) Otanta

Koska niiden asianomaisessa maassa toimivien vientiä harjoittavien tuottajien, joita menettely koskee, määrä voi olla huomattava, komissio voi tutkimuksen saattamiseksi loppuun säädetyssä määräajassa rajata tutkittavien vientiä harjoittavien tuottajien määrän kohtuulliseksi valitsemalla otoksen (tätä menettelyä kutsutaan ”otannaksi”). Otanta suoritetaan perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti.

Jotta komissio pystyy päättämään otannan tarpeellisuudesta ja voi tarvittaessa valita otoksen, kaikkia vientiä harjoittavia tuottajia tai niiden edustajia pyydetään ilmoittautumaan komissiolle. Osapuolten on ilmoittauduttava 15 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ellei toisin mainita, toimittamalla komissiolle tämän ilmoituksen liitteessä I edellytetyt tiedot yrityksistään.

Saadakseen tiedot, jotka se katsoo tarpeelliseksi vientiä harjoittavien tuottajien otoksen valintaa varten, komissio ottaa lisäksi yhteyttä asianomaisen maan viranomaisiin. Niin ikään se saattaa ottaa yhteyttä tiedossa oleviin vientiä harjoittavien tuottajien järjestöihin.

Asianomaisten osapuolten, jotka haluavat toimittaa edellä mainittujen lisäksi muita otoksen valinnan kannalta merkittäviä tietoja, on tehtävä se 21 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ellei toisin mainita.

Jos otos tarvitaan, vientiä harjoittavien tuottajien valintaperusteena voidaan käyttää suurinta edustavaa unioniin vietyä määrää, joka voidaan kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Komissio ilmoittaa kaikille tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille, asianomaisen maan viranomaisille ja vientiä harjoittavien tuottajien järjestöille otokseen valituista yrityksistä.

Saadakseen vientiä harjoittavia tuottajia koskevat tiedot, jotka se katsoo tarpeellisiksi tutkimustaan varten, komissio lähettää kyselylomakkeet otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille ja tiedossa oleville vientiä harjoittavien tuottajien järjestöille sekä asianomaisen maan viranomaisille.

Kaikkien otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien ja asianomaisen maan viranomaisten on palautettava täytetty kyselylomake 37 päivän kuluessa otokseen valinnasta ilmoittamisen jälkeen, ellei toisin mainita.

Niiden yritysten, jotka ovat ilmoittaneet suostuvansa mahdolliseen otokseen sisällyttämiseen mutta joita ei valita otokseen, katsotaan toimivan yhteistyössä, jäljempänä ’otokseen kuulumattomat yhteistyössä toimivat vientiä harjoittavat tuottajat’, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perusasetuksen 28 artiklan soveltamista. Otokseen kuulumattomilta yhteistyössä toimivilta vientiä harjoittavilta tuottajilta tulevaan tuontiin mahdollisesti sovellettava tasoitustulli ei ylitä otokseen kuuluville vientiä harjoittaville tuottajille määritettävien tukimäärien painotettua keskiarvoa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäljempänä olevan b kohdan soveltamista (5).

b) Tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen yksilöllinen määrä otokseen kuulumattomille yrityksille

Otokseen kuulumattomat yhteistyössä toimivat vientiä harjoittavat tuottajat voivat perusasetuksen 27 artiklan 3 kohdan nojalla pyytää, että komissio määrittää niille yksilöllisen tukimäärän. Niiden vientiä harjoittavien tuottajien, jotka haluavat pyytää tuen yksilöllistä määrää, on pyydettävä kyselylomake ja palautettava se asianmukaisesti täytettynä 37 päivän kuluessa otoksen valinnasta ilmoittamisen jälkeen, ellei toisin mainita.

Tuen yksilöllistä määrää pyytävien vientiä harjoittavien tuottajien on kuitenkin huomattava, että komissio voi päättää olla määrittämättä niille yksilöllistä tukimäärää, jos esimerkiksi vientiä harjoittavien tuottajien määrä on niin suuri, että määrittäminen olisi kohtuuttoman työlästä ja estäisi tutkimuksen saattamisen loppuun ajoissa.

5.2.2 Etuyhteydettömiä tuojia (6) koskeva tutkimus (7)

Asianomaisessa maassa toimivia tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta unioniin tuovia etuyhteydettömiä tuojia pyydetään osallistumaan tähän tutkimukseen.

Koska sellaisia etuyhteydettömiä tuojia, joita menettely koskee, voi olla huomattava määrä, komissio voi rajata tutkittavien etuyhteydettömien tuojien määrän kohtuulliseksi valitsemalla otoksen (menettelyä kutsutaan ’otannaksi’), jotta tutkimus saataisiin päätökseen säädetyssä määräajassa. Otanta suoritetaan perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti.

Jotta komissio pystyy päättämään otannan tarpeellisuudesta ja voi tarvittaessa valita otoksen, kaikkia etuyhteydettömiä tuojia tai niiden edustajia pyydetään ilmoittautumaan komissiolle. Osapuolten on ilmoittauduttava 15 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ellei toisin mainita, toimittamalla komissiolle tämän ilmoituksen liitteessä II edellytetyt tiedot yrityksestään tai yrityksistään.

Saadakseen tiedot, jotka se katsoo tarpeellisiksi etuyhteydettömien tuojien otoksen valintaa varten, komissio voi lisäksi ottaa yhteyttä tiedossa oleviin tuojien järjestöihin.

Jos otos tarvitaan, tuojien valintaperusteena voidaan käyttää tutkimuksen kohteena olevan, asianomaisesta maasta peräisin olevan tuotteen suurinta edustavaa unionissa myytyä määrää, joka voidaan kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Komissio ilmoittaa otokseen valituista yrityksistä kaikille tiedossa oleville etuyhteydettömille tuojille ja tuojien järjestöille.

Saadakseen tiedot, jotka se katsoo tarpeellisiksi tutkimustaan varten, komissio lähettää kyselylomakkeet otokseen valituille etuyhteydettömille tuojille ja tiedossa oleville tuojien järjestöille. Näiden osapuolten on palautettava täytetty kyselylomake 37 päivän kuluessa otoksen valinnasta ilmoittamisen jälkeen, ellei toisin mainita.

5.3 Menettely vahingon määrittämiseksi sekä unionin tuottajia koskeva tutkimus

Vahingon määrittäminen perustuu sitä tukevaan näyttöön, ja siihen kuuluu puolueeton tarkastelu, joka kohdistuu tuetun tuonnin määrään sekä sen vaikutukseen unionin markkinoiden hintoihin ja unionin tuotannonalaan. Jotta voidaan määrittää, onko unionin tuotannonalalle aiheutunut merkittävää vahinkoa, tutkimuksen kohteena olevan tuotteen unionissa toimivia tuottajia pyydetään osallistumaan komission tutkimukseen.

Unionin tuottajia koskeva tutkimus

Koska tämän menettelyn piiriin kuuluvien unionin tuottajien määrä on huomattava, komissio on päättänyt rajata tutkittavien unionin tuottajien määrän kohtuulliseksi valitsemalla otoksen (tätä menettelyä kutsutaan ’otannaksi’), jotta tutkimus saataisiin päätökseen säädetyssä määräajassa. Otanta suoritetaan perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti.

Komissio on valinnut alustavasti unionin tuottajien otoksen. Tarkemmat tiedot löytyvät asianomaisten osapuolten tarkasteltavaksi tarkoitetusta asiakirjasta. Asianomaisia osapuolia kehotetaan tutustumaan asiakirjaan (tätä varten niiden on otettava yhteyttä komissioon jäljempänä 5.7 kohdassa annettuja yhteystietoja käyttäen). Muiden unionin tuottajien tai niiden edustajien, jotka katsovat, että niiden olisi kuuluttava otokseen, on otettava yhteyttä komissioon 15 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Asianomaisten osapuolten, jotka haluavat toimittaa muita otoksen valinnan kannalta merkittäviä tietoja, on tehtävä se 21 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ellei toisin mainita.

Komissio ilmoittaa otokseen lopullisesti valituista yrityksistä kaikille tiedossa oleville unionin tuottajille ja/tai niiden järjestöille.

Saadakseen tiedot, jotka se katsoo tarpeellisiksi tutkimustaan varten, komissio lähettää kyselylomakkeen otokseen valituille unionin tuottajille ja tiedossa oleville unionin tuottajien järjestöille. Näiden osapuolten on palautettava täytetty kyselylomake 37 päivän kuluessa otoksen valinnasta ilmoittamisen jälkeen, ellei toisin mainita.

5.4 Menettely unionin edun arvioimiseksi

Jos tukea ja sen aiheuttamaa vahinkoa koskevat väitteet ovat perusteltuja, tehdään perusasetuksen 31 artiklan mukaisesti päätös siitä, olisiko tukien vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto unionin edun mukaista. Unionin tuottajia, tuojia ja niitä edustavia järjestöjä, käyttäjiä ja niitä edustavia järjestöjä sekä kuluttajia edustavia järjestöjä pyydetään ilmoittautumaan komissiolle 15 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ellei toisin mainita. Voidakseen osallistua tutkimukseen kuluttajia edustavien järjestöjen on osoitettava saman määräajan kuluessa, että niiden toiminnan ja tutkimuksen kohteena olevan tuotteen välillä on objektiivisesti todettava yhteys.

Edellä mainitun määräajan kuluessa ilmoittautuvat osapuolet voivat toimittaa komissiolle tietoja siitä, ovatko toimenpiteet unionin edun mukaisia, 37 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ellei toisin mainita. Tiedot voidaan toimittaa joko vapaamuotoisesti tai täyttämällä komission laatima kyselylomake. Perusasetuksen 31 artiklan mukaisesti toimitetut tiedot otetaan huomioon ainoastaan, jos tietojen tueksi on niitä toimitettaessa esitetty tosiasioihin perustuva näyttö.

5.5 Muut kirjalliset huomautukset

Kaikkia asianomaisia osapuolia pyydetään esittämään näkökantansa, toimittamaan tietoja ja esittämään asiaa tukevaa näyttöä tässä ilmoituksessa annettujen ohjeiden mukaisesti. Nämä tiedot ja asiaa tukeva näyttö on toimitettava komissiolle 37 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ellei toisin mainita.

5.6 Mahdollisuus tulla tutkimusta suorittavien komission yksiköiden kuulemaksi

Kaikki asianomaiset osapuolet voivat pyytää tulla tutkimusta suorittavien komission yksiköiden kuulemiksi. Kuulemista koskevat pyynnöt on esitettävä kirjallisesti, ja niissä on ilmoitettava pyynnön perustelut. Tutkimuksen alkuvaiheeseen liittyviä kysymyksiä koskevat kuulemispyynnöt on esitettävä 15 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Myöhemmät kuulemispyynnöt on esitettävä määräajoissa, jotka komissio vahvistaa osapuolten kanssa käymässään yhteydenpidossa.

5.7 Kirjallisia huomautuksia, täytettyjen kyselylomakkeiden palauttamista ja kirjeenvaihtoa koskevat ohjeet

Kaupan suojatoimiin liittyvien tutkimusten yhteydessä komissiolle toimitettuihin tietoihin ei sovelleta tekijänoikeuksia. Jos kyse on tiedoista, joihin kolmannella osapuolella on tekijänoikeuksia, asianomaisten osapuolten on ennen tietojen toimittamista komissiolle pyydettävä tekijänoikeuksien haltijalta nimenomainen lupa, jonka perusteella a) komissio voi käyttää tietoja tässä kaupan suojatoimiin liittyvässä menettelyssä ja b) tietoja voidaan toimittaa tämän tutkimuksen asianomaisille osapuolille sellaisessa muodossa, että nämä voivat käyttää puolustautumisoikeuttaan.

Kaikki asianomaisten osapuolten luottamuksellisina toimittamat kirjalliset huomautukset, mukaan luettuina tässä ilmoituksessa pyydetyt tiedot, täytetyt kyselylomakkeet ja kirjeenvaihto, on varustettava merkinnällä ”Limited” (8). Tämän tutkimuksen kuluessa tietoja toimittavia osapuolia kehotetaan perustelemaan luottamuksellista käsittelyä koskevat pyyntönsä.

Osapuolten, jotka toimittavat luottamuksellisia tietoja, on toimitettava niistä perusasetuksen 29 artiklan 2 kohdan mukaisesti ei-luottamukselliset yhteenvedot, jotka varustetaan merkinnällä ”For inspection by interested parties” (asianomaisten tarkasteltaviksi). Näiden yhteenvetojen tulee olla riittävän yksityiskohtaisia, jotta luottamuksellisen tiedon sisällöstä olisi saatavissa riittävä käsitys.

Jos luottamuksellisia tietoja toimittava osapuoli ei pysty osoittamaan hyvää syytä luottamuksellista käsittelyä koskevalle pyynnölleen tai ei liitä tietoihin ei-luottamuksellista yhteenvetoa, jonka muoto ja laatu vastaavat vaatimuksia, komissio voi jättää kyseiset tiedot huomiotta, paitsi jos asianmukaisten lähteiden perusteella voidaan vakuuttavasti osoittaa, että tiedot ovat oikeita.

Asianomaisten osapuolten on esitettävä kaikki huomautuksensa ja pyyntönsä sähköpostitse, skannatut valtakirjat ja todistukset mukaan luettuina, lukuun ottamatta laajoja vastauksia, jotka on toimitettava cd-rom-levyllä tai dvd-levyllä henkilökohtaisesti tai kirjattuna kirjeenä. Käyttämällä sähköpostia asianomaiset osapuolet ilmaisevat hyväksyvänsä sähköisiin lähetyksiin sovellettavat säännöt, jotka on julkaistu asiakirjassa ”Correspondence with the European Commission in Trade Defence Cases” kauppapolitiikan pääosaston verkkosivustolla osoitteessa http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2011/june/tradoc_148003.pdf

Asianomaisten osapuolten on ilmoitettava nimensä, osoitteensa, puhelinnumeronsa ja voimassa oleva sähköpostiosoitteensa sekä varmistettava, että ilmoitettu sähköpostiosoite on yrityksen virallinen toimiva sähköpostiosoite, jota seurataan päivittäin. Kun yhteystiedot on toimitettu, komissio on yhteydessä asianomaisiin osapuoliin ainoastaan sähköpostitse, jolleivät ne nimenomaisesti pyydä saada kaikkia asiakirjoja komissiolta muulla tavoin tai jollei lähetettävän asiakirjan luonne edellytä sen lähettämistä kirjattuna kirjeenä. Lisäsäännöt ja -tiedot komission kanssa käytävästä kirjeenvaihdosta, mukaan lukien sähköpostitse toimitettavia tietoja koskevat periaatteet, ovat saatavilla edellä mainituista asianomaisten osapuolten kanssa käytävää viestintää koskevista ohjeista.

Euroopan komission postiosoite:

European Commission

Directorate General for Trade

Directorate H

Office: CHAR 04/039

1049 Bruxelles/Brussel

BELGIQUE/BELGIË

Sähköposti:

Tuki: TRADE-AS644-BIODIESEL-SUBSIDY@ec.europa.eu

Vahinko: TRADE-AS644-BIODIESEL-INJURY@ec.europa.eu

6. Yhteistyöstä kieltäytyminen

Jos asianomainen osapuoli kieltäytyy antamasta tarvittavia tietoja tai ei toimita niitä määräajassa tai jos se huomattavasti vaikeuttaa tutkimusta, alustavat tai lopulliset päätelmät, jotka voivat olla myönteisiä tai kielteisiä, voidaan tehdä käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti.

Jos todetaan, että jokin asianomainen osapuoli on toimittanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, nämä tiedot voidaan jättää huomiotta ja niiden sijasta voidaan käyttää käytettävissä olevia tietoja.

Jos asianomainen osapuoli ei toimi yhteistyössä tai toimii vain osittain yhteistyössä ja tästä johtuen päätelmät tehdään käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti, lopputulos voi olla kyseisen osapuolen kannalta epäedullisempi kuin siinä tapauksessa, että se olisi toiminut yhteistyössä.

Jos vastaamisessa ei käytetä tietokonetta, tätä ei pidetä yhteistyöstä kieltäytymisenä sillä edellytyksellä, että asianomainen osapuoli osoittaa, että vastauksen esittäminen vaaditussa muodossa aiheuttaisi kohtuutonta ylimääräistä vaivannäköä tai kohtuuttomia lisäkustannuksia. Asianomaisen osapuolen tulisi ottaa välittömästi yhteyttä komissioon.

7. Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja

Asianomaiset osapuolet voivat ottaa yhteyttä kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavaan neuvonantajaan. Neuvonantaja on asianomaisten osapuolten ja tutkimuksen suorittavien komission yksiköiden välinen yhteyshenkilö. Neuvonantaja tarkastelee pyyntöjä tutustua asiakirjoihin, asiakirjojen luottamuksellisuutta koskevia kiistoja, määräaikojen pidentämispyyntöjä ja kolmansien osapuolten pyyntöjä tulla kuulluksi. Neuvonantaja voi järjestää yksittäisen asianomaisen osapuolen kuulemisen ja toimia sovittelijana sen varmistamiseksi, että asianomaisten osapuolten puolustautumisoikeus toteutuu täysimääräisesti.

Neuvonantajan kanssa järjestettävää kuulemista koskevat pyynnöt on esitettävä kirjallisesti, ja niissä on ilmoitettava pyynnön perustelut. Tutkimuksen alkuvaiheeseen liittyviä kysymyksiä koskevat kuulemispyynnöt on esitettävä 15 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Myöhemmät kuulemispyynnöt on esitettävä määräajoissa, jotka komissio vahvistaa osapuolten kanssa käymässään yhteydenpidossa.

Asianomaiset osapuolet saavat lisätietoja sekä tarkemmat yhteystiedot kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan verkkosivuilta kauppapolitiikan pääosaston verkkosivustolla: http://ec.europa.eu/trade/trade-policy-and-you/contacts/hearing-officer/

8. Tutkimuksen aikataulu

Tutkimus saatetaan päätökseen perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan mukaisesti 13 kuukauden kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Väliaikaisia toimenpiteitä voidaan ottaa käyttöön perusasetuksen 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti viimeistään yhdeksän kuukauden kuluttua tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

9. Henkilötietojen käsittely

Tässä tutkimuksessa kerättyjä henkilötietoja käsitellään yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18. joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (9) mukaisesti.

(1) EUVL L 176, 30.6.2016, s. 55.

(2) Yleisellä termillä ’vahinko’ tarkoitetaan perusasetuksen 2 artiklan d alakohdan mukaisesti merkittävää vahinkoa sekä merkittävän vahingon uhkaa taikka merkittävää viivästystä tuotannonalan perustamisessa.

(3) EUVL L 239, 19.9.2017, s. 9.

(4) Vientiä harjoittavia tuottajia ovat asianomaisessa maassa toimivat yritykset, jotka tuottavat tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta ja vievät sitä unionin markkinoille joko suoraan tai kolmannen osapuolen välityksellä, mukaan lukien niihin etuyhteydessä olevat yritykset, jotka osallistuvat tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoon, kotimarkkinamyyntiin tai vientiin.

(5) Perusasetuksen 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti ei oteta huomioon tapauksia, joissa ei ole tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavia tukia, vähäisiä tuen määriä eikä 28 artiklassa tarkoitetuissa olosuhteissa todettuja tukien määriä.

(6) Otokseen voidaan valita vain sellaisia tuojia, jotka eivät ole etuyhteydessä vientiä harjoittaviin tuottajiin. Vientiä harjoittaviin tuottajiin etuyhteydessä olevien tuojien on täytettävä kyselylomakkeen liite I kyseisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta. Unionin tullikoodeksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 tiettyjen säännösten täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 24 päivänä marraskuuta 2015 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2447 127 artiklan mukaisesti henkilöiden katsotaan olevan etuyhteydessä keskenään, jos a) he ovat johtokunnan tai hallintoneuvoston jäseniä toistensa yrityksissä; b) he ovat oikeudelliselta asemaltaan liikekumppaneita; c) toinen on toisen palveluksessa; d) kolmas osapuoli suoraan tai välillisesti omistaa, valvoo tai pitää hallussaan vähintään viittä prosenttia kummankin liikkeeseen lasketuista äänioikeutetuista osakkeista tai osuuksista; e) toinen valvoo toista suoraan tai välillisesti; f) kolmas osapuoli valvoo molempia suoraan tai välillisesti; g) he yhdessä valvovat kolmatta osapuolta suoraan tai välillisesti; tai h) he ovat saman perheen jäseniä (EUVL L 343, 29.12.2015, s. 558). Henkilöitä pidetään saman perheen jäseninä ainoastaan, jos heidän suhteensa on jokin seuraavista: i) aviopuolisot, ii) vanhempi ja lapsi, iii) sisarukset (myös puolisisarukset), iv) isovanhempi ja lapsenlapsi, v) setä, eno tai täti ja sisaren tai veljen lapsi, vi) appivanhempi ja vävy tai miniä, vii) langokset, kälykset tai lanko ja käly. Unionin tullikoodeksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti ’henkilöllä’ tarkoitetaan luonnollista henkilöä, oikeushenkilöä ja henkilöiden yhteenliittymää, joka ei ole oikeushenkilö, mutta joka tunnustetaan unionin lainsäädännössä tai kansallisessa lainsäädännössä oikeustoimikelpoiseksi (EUVL L 269, 10.10.2013, s. 1).

(7) Etuyhteydettömien tuojien toimittamia tietoja voidaan käyttää myös muihin tähän tutkimukseen liittyviin tarkoituksiin kuin tuen määrittämiseen.

(8) Merkinnällä ”Limited” varustettu asiakirja on perusasetuksen 19 artiklassa ja tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO:n sopimuksen 12 artiklassa tarkoitettu luottamuksellisena pidettävä asiakirja. Se on myös suojattu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43) 4 artiklan mukaisesti.

(9) EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.

LIITE I

Teksti kuva

☐ ”Limited” (1)

☐ ”For inspection by interested parties” (asianomaisten tarkasteltavaksi)

(Merkitkää rasti asianmukaiseen ruutuun.)

ARGENTIINASTA PERÄISIN OLEVAN BIODIESELIN TUONTIA KOSKEVA TUKIEN VASTAINEN MENETTELY

TIETOJA ARGENTIINASSA TOIMIVIEN VIENTIÄ HARJOITTAVIEN TUOTTAJIEN OTOKSEN VALINTAA VARTEN

Tämä lomake on tarkoitettu Argentiinan vientiä harjoittavien tuottajien avuksi vireillepanoilmoituksen 5.2.1 kohdassa pyydettyjen otantaa koskevien tietojen toimittamista varten.

Molemmat kappaleet (”Limited” ja ”For inspection by interested parties”) on palautettava komissiolle sähköpostitse osoitteeseen TRADE-AS644-BIODIESEL-SUBSIDY@ec.europa.eu

1. TUNNISTE- JA YHTEYSTIEDOT

Ilmoittakaa yrityksestänne seuraavat tiedot:

Yrityksen nimi

Osoite

Yhteyshenkilö

Sähköposti

Puhelin

Verkkosivusto

2. LIIKEVAIHTO JA MYYNTI

Ilmoittakaa yrityksen kirjanpitovaluutassa liikevaihto tutkimusajanjaksolta (1. tammikuuta 2017 ja 31. joulukuuta 2017 väliseltä ajalta) yrityksenne valmistaman vireillepanoilmoituksessa määritetyn biodieselin myynnin osalta (vientimyynti unioniin kaikkien 28 jäsenvaltion (2) osalta erikseen ja yhteensä sekä kotimarkkinamyynti) sekä sitä vastaava paino tai määrä. Ilmoittakaa käytetty valuutta.

Tonnia

Arvo kirjanpitovaluutassa

Ilmoittakaa käytetty valuutta

Tutkimuksen kohteena olevan tuotteen vientimyynti unioniin kaikkien 28 jäsenvaltion osalta erikseen ja yhteensä

Yhteensä:

Ilmoittakaa kukin jäsenvaltio (1):

Vientimyynti EU:n ulkopuolisiin määrämaihin

Yhteensä:

Kunkin maan nimi:

Tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kotimarkkinamyynti

(1) Lisätään rivejä tarpeen mukaan.

(1) Asiakirja on vain sisäiseen käyttöön. Se on suojattu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43) 4 artiklan nojalla. Se on muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 8 päivänä kesäkuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1037 (EUVL L 176, 30.6.2016, s. 55) 29 artiklassa sekä tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO:n sopimuksen 12 artiklassa tarkoitettu luottamuksellinen asiakirja.

(2) Euroopan unionin 28 jäsenvaltiota ovat Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kroatia, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tanska, Tšekki, Unkari, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta.

Teksti kuva

3. YRITYKSENNE JA SIIHEN ETUYHTEYDESSÄ OLEVIEN (1) YRITYSTEN TOIMINTA

Selvittäkää yksityiskohtaisesti tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoon ja/tai myyntiin (vienti- ja/tai kotimarkkinamyynti) osallistuvan yrityksenne ja kaikkien siihen etuyhteydessä olevien yritysten (esittäkää luettelo ja ilmoittakaa yhteys yritykseenne) toiminta. Tällaiseen toimintaan voi sisältyä muun muassa tutkimuksen kohteena olevan tuotteen ostaminen tai sen tuottaminen alihankintajärjestelyjen mukaisesti taikka tutkimuksen kohteena olevan tuotteen jalostaminen tai myynti.

Yrityksen nimi ja sijainti

Toiminta

Yhteys

4. MUUT TIEDOT

Toimittakaa komissiolle yrityksenne toimintakertomus ja/tai tilinpäätös vuodelta 2016 (espanjankielinen ja, jos mahdollista, englanninkielinen versio).

Ilmoittakaa muut asiaa koskevat tiedot, joiden yritys katsoo olevan hyödyksi komissiolle otoksen valinnassa.

5. YKSILÖLLINEN TUKIMARGINAALI

Yritys ilmoittaa, että siinä tapauksessa, että sitä ei valita otokseen, se haluaa saada kyselylomakkeen täyttääkseen sen yksilöllisen polkumyyntimarginaalin pyytämistä varten.

☐ Kyllä

☐ Ei

6. VAHVISTUS

Toimittamalla edellä mainitut tiedot yritys antaa suostumuksensa siihen, että se voidaan valita otokseen. Jos yritys valitaan otokseen, sen edellytetään täyttävän kyselylomakkeen ja suostuvan toimitiloissaan tehtävään tarkastuskäyntiin vastausten tarkastamiseksi. Jos yritys ilmoittaa, ettei se suostu mahdolliseen otokseen valintaan, sen katsotaan kieltäytyneen yhteistyöstä tutkimuksessa. Komissio tekee yhteistyöstä kieltäytyneitä vientiä harjoittavia tuottajia koskevat päätelmänsä käytettävissä olevien tietojen perusteella, ja tällöin lopputulos voi olla kyseisen yrityksen kannalta epäedullisempi kuin siinä tapauksessa, että se olisi toiminut yhteistyössä.

Valtuutetun toimihenkilön allekirjoitus:

Valtuutetun toimihenkilön nimi ja asema:

Päivämäärä:

(1) Unionin tullikoodeksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 tiettyjen säännösten täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 24 päivänä marraskuuta 2015 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2447 127 artiklan mukaisesti henkilöiden katsotaan olevan etuyhteydessä keskenään, jos a) he ovat johtokunnan tai hallintoneuvoston jäseniä toistensa yrityksissä; b) he ovat oikeudelliselta asemaltaan liikekumppaneita; c) toinen on toisen palveluksessa; d) kolmas osapuoli suoraan tai välillisesti omistaa, valvoo tai pitää hallussaan vähintään viittä prosenttia kummankin liikkeeseen lasketuista äänioikeutetuista osakkeista tai osuuksista; e) toinen valvoo toista suoraan tai välillisesti; f) kolmas osapuoli valvoo molempia suoraan tai välillisesti; g) he yhdessä valvovat kolmatta osapuolta suoraan tai välillisesti; tai h) he ovat saman perheen jäseniä (EUVL L 343, 29.12.2015, s. 558). Henkilöitä pidetään saman perheen jäseninä ainoastaan, jos heidän suhteensa on jokin seuraavista: i) aviopuolisot, ii) vanhempi ja lapsi, iii) sisarukset (myös puolisisarukset), iv) isovanhempi ja lapsenlapsi, v) setä, eno tai täti ja sisaren tai veljen lapsi, vi) appivanhempi ja vävy tai miniä, vii) langokset, kälykset tai lanko ja käly. Unionin tullikoodeksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti ’henkilöllä’ tarkoitetaan luonnollista henkilöä, oikeushenkilöä ja henkilöiden yhteenliittymää, joka ei ole oikeushenkilö, mutta joka tunnustetaan unionin lainsäädännössä tai kansallisessa lainsäädännössä oikeustoimikelpoiseksi (EUVL L 269, 10.10.2013, s. 1).

LIITE II

Teksti kuva

☐ ”Limited” (1)

☐ ”For inspection by interested parties” (asianomaisten tarkasteltavaksi)

(Merkitkää rasti asianmukaiseen ruutuun.)

ARGENTIINASTA PERÄISIN OLEVAN BIODIESELIN TUONTIA KOSKEVA TUKIEN VASTAINEN MENETTELY

TIETOJA ETUYHTEYDETTÖMIEN TUOJIEN OTOKSEN VALINTAA VARTEN

Tämä lomake on tarkoitettu etuyhteydettömien tuojien avuksi vireillepanoilmoituksen 5.2.2 kohdassa pyydettyjen otantaa koskevien tietojen toimittamista varten.

Molemmat kappaleet (”Limited” ja ”For inspection by interested parties”) on palautettava komissiolle sähköpostitse osoitteeseen TRADE-AS644-BIODIESEL-INJURY@ec.europa.eu

1. TUNNISTE- JA YHTEYSTIEDOT

Ilmoittakaa yrityksestänne seuraavat tiedot:

Yrityksen nimi

Osoite

Yhteyshenkilö

Sähköposti

Puhelin

Verkkosivusto

2. LIIKEVAIHTO JA MYYNTI

Ilmoittakaa yrityksen kokonaisliikevaihto euroina sekä liikevaihto vireillepanoilmoituksessa määritellyn biodieselin unioniin (2) suuntautuneen tuonnin osalta ja Argentiinasta tuonnin jälkeen unionin markkinoilla tapahtuneen jälleenmyynnin osalta tutkimusajanjaksolta (1. tammikuuta 2017 ja 31. joulukuuta 2017 väliseltä ajalta) sekä vastaava paino tai määrä.

Tonnia

Arvo (euroa)

Yrityksenne kokonaisliikevaihto (euroa)

Tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonti Argentiinasta unioniin

Tutkimuksen kohteena olevan tuotteen jälleenmyynti unionin markkinoilla Argentiinasta tuonnin jälkeen

Teksti kuva

3. YRITYKSENNE JA SIIHEN ETUYHTEYDESSÄ OLEVIEN (1) YRITYSTEN TOIMINTA

Selvittäkää yksityiskohtaisesti tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoon ja/tai myyntiin (vienti- ja/tai kotimarkkinamyynti) osallistuvan yrityksen ja kaikkien siihen etuyhteydessä olevien yritysten (esittäkää luettelo ja ilmoittakaa yhteys yritykseenne) toiminta. Tällaiseen toimintaan voi sisältyä muun muassa tutkimuksen kohteena olevan tuotteen ostaminen tai sen tuottaminen alihankintajärjestelyjen mukaisesti taikka tutkimuksen kohteena olevan tuotteen jalostaminen tai myynti.

Yrityksen nimi ja sijainti

Toiminta

Yhteys

4. MUUT TIEDOT

Ilmoittakaa muut asiaa koskevat tiedot, joiden yritys katsoo olevan hyödyksi komissiolle otoksen valinnassa.

5. VAHVISTUS

Valtuutetun toimihenkilön allekirjoitus:

Valtuutetun toimihenkilön nimi ja asema:

Päivämäärä:

		ISSN 1977-1053
Euroopan unionin virallinen lehti		C 34

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	61. vuosikerta 31. tammikuu 2018

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot
	LAUSUNNOT
	Euroopan komissio
2018/C 34/01	Komission lausunto, annettu 26 päivänä tammikuuta 2018, Ranskassa sijaitsevan Chinonin ydinvoimalaan kuuluvan AMI-laitoksen purkamisesta syntyvän radioaktiivisen jätteen hävittämissuunnitelmasta	1

	II Tiedonannot
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDONANNOT
	Euroopan komissio
2018/C 34/02	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia M.8348 – RAG Stiftung / Evonik Industries / Huber Silica) ( 1 )	3
2018/C 34/03	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia M.8692 – SAICA / Emin Leydier) ( 1 )	3
2018/C 34/04	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia M.8745 – CD&R/D'Ieteren/Belron) ( 1 )	4

	III Valmistavat säädökset
	Euroopan keskuspankki
2018/C 34/05 CON/2017/46	Euroopan keskuspankin lausunto, annettu 8 päivänä marraskuuta 2017, luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskeviin vakavaraisuusvaatimuksiin liittyvään unionin säännöstöön tehtävistä muutoksista (CON/2017/46)	5
2018/C 34/06 CON/2017/47	Euroopan keskuspankin lausunto, annettu 8 päivänä marraskuuta 2017, unionin kriisinhallintakehyksen muuttamisesta (CON/2017/47)	17

	V Ilmoitukset
	YHTEISEN KAUPPAPOLITIIKAN TOTEUTTAMISEEN LIITTYVÄT MENETTELYT
	Euroopan komissio
2018/C 34/11	Ilmoitus Argentiinasta peräisin olevan biodieselin tuontia koskevan tukien vastaisen menettelyn aloittamisesta	37
	KILPAILUPOLITIIKAN TOTEUTTAMISEEN LIITTYVÄT MENETTELYT
	Euroopan komissio
2018/C 34/12	Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä (Asia M.8804 – Bain Capital / Fedrigoni) – Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia ( 1 )	48
2018/C 34/13	Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä (Asia M.8775 – Shell/Impello) – Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia ( 1 )	50
2018/C 34/14	Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä (Asia M.8783 – Repsol/Kia/JV) – Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia ( 1 )	51

	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET
	Neuvosto
2018/C 34/07	Neuvoston päätös, annettu 29 päivänä tammikuuta 2018, Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston valituslautakunnan puheenjohtajan nimittämisestä uudeksi toimikaudeksi	24
	Euroopan komissio
2018/C 34/08	Euron kurssi	25
2018/C 34/09	Selittävät huomautukset Euroopan unionin yhdistettyyn nimikkeistöön	26
	Euroopan tason poliittisista puolueista ja Euroopan tason poliittisista säätiöistä vastaava viranomainen
2018/C 34/10	Euroopan tason poliittisista puolueista ja Euroopan tason poliittisista säätiöistä vastaavan viranomaisen päätös, annettu 31 päivänä elokuuta 2017, Euroopan kristillisen poliittisen liikkeen rekisteröimisestä	27

	Rahayksikkö	Kurssi
USD	Yhdysvaltain dollaria	1,2421
JPY	Japanin jeniä	134,98
DKK	Tanskan kruunua	7,4415
GBP	Englannin puntaa	0,87930
SEK	Ruotsin kruunua	9,7825
CHF	Sveitsin frangia	1,1589
ISK	Islannin kruunua
NOK	Norjan kruunua	9,5628
BGN	Bulgarian leviä	1,9558
CZK	Tšekin korunaa	25,330
HUF	Unkarin forinttia	310,38
PLN	Puolan zlotya	4,1449
RON	Romanian leuta	4,6513
TRY	Turkin liiraa	4,6833
AUD	Australian dollaria	1,5345
CAD	Kanadan dollaria	1,5304
HKD	Hongkongin dollaria	9,7117
NZD	Uuden-Seelannin dollaria	1,6937
SGD	Singaporen dollaria	1,6280
KRW	Etelä-Korean wonia	1 329,25
ZAR	Etelä-Afrikan randia	14,7979
CNY	Kiinan juan renminbiä	7,8566
HRK	Kroatian kunaa	7,4188
IDR	Indonesian rupiaa	16 630,48
MYR	Malesian ringgitiä	4,8448
PHP	Filippiinien pesoa	63,753
RUB	Venäjän ruplaa	69,5888
THB	Thaimaan bahtia	39,014
BRL	Brasilian realia	3,9280
MXN	Meksikon pesoa	23,1289
INR	Intian rupiaa	79,0570


	(1) ETA:n kannalta merkityksellinen teksti.