ISSN 1977-1053

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 378

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

60. vuosikerta
9. marraskuuta 2017


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

 

EUROOPAN PARLAMENTTI
ISTUNTOKAUSI 2013–2014
Istunto 10. maaliskuuta 2014
Tämän istunnon pöytäkirja on julkaistu EYVL C 85, 12.3.2015 .
ISTUNTOKAUSI 2014–2015
Istunnot 11.– 13. maaliskuuta 2014
Tämän istunnon pöytäkirja on julkaistu EYVL C 85, 12.3.2015 .
HYVÄKSYTYT TEKSTIT

1


 

I   Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

 

PÄÄTÖSLAUSELMAT

 

Euroopan parlamentti

 

Tiistai 11. maaliskuuta 2014

2017/C 378/01

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2014 Euroopan investointipankista (EIP) – vuosikertomus 2012 (2013/2131(INI))

2

2017/C 378/02

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2014 suosituksista komissiolle Euroopan finanssivalvojien järjestelmän (EFVJ) tarkistamisesta (2013/2166(INL))

13

2017/C 378/03

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2014 asiakirjojen julkisuudesta (työjärjestyksen 104 artiklan 7 kohta) vuosina 2011–2013 (2013/2155(INI))

27

2017/C 378/04

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2014 vetoomusvaliokunnan vuonna 2013 käsittelemistä asioista (2014/2008(INI))

35

2017/C 378/05

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2014 Euroopan puutarhaviljelyn tulevaisuudesta – kasvustrategiat (2013/2100(INI))

44

2017/C 378/06

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2014 kidutuksen poistamisesta maailmasta (2013/2169(INI))

52

2017/C 378/07

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2014 Saudi-Arabiasta, sen suhteista EU:n kanssa ja roolista Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa (2013/2147(INI))

64

 

Keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

2017/C 378/08

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2014 Pakistanin alueellisesta roolista ja poliittisista suhteista EU:n kanssa (2013/2168(INI))

73

2017/C 378/09

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2014 ohjuskilvestä Euroopalle: poliittiset ja strategiset seuraukset (2013/2170(INI))

79

2017/C 378/10

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2014 EU:n kalastusalan tilanteesta ja tulevaisuudennäkymistä EU:n ja Thaimaan välisen vapaakauppasopimuksen yhteydessä (2013/2179(INI))

81

2017/C 378/11

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2014 Euroopan gastronomisesta perinnöstä: kulttuuri- ja koulutusnäkökohdat (2013/2181(INI))

85

2017/C 378/12

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 201412. joulukuuta 2013 annetusta komission delegoidusta asetuksesta elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011 muuttamisesta siltä osin kuin kyse on valmistetun nanomateriaalin määritelmästä (C(2013)08887 – 2013/2997(DEA))

92

2017/C 378/13

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2014 EU:n ja itäisten kumppanuusmaiden välisten suhteiden arvioinnista ja painopisteiden asettamisesta (2013/2149(INI))

95

2017/C 378/14

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2014 Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston valvontaohjelmasta, eri jäsenvaltioiden valvontaelimistä ja niiden vaikutuksesta EU:n kansalaisten perusoikeuksiin ja transatlanttiseen yhteistyöhön oikeus- ja sisäasioissa (2013/2188(INI))

104

2017/C 378/15

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2014 oikeudenkäytön arvioinnista rikosoikeuden ja oikeusvaltion yhteydessä (2014/2006(INI))

136

2017/C 378/16

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2014 valmistautumisesta täysin konvergoituneeseen audiovisuaaliseen maailmaan (2013/2180(INI))

140

2017/C 378/17

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2014 katsauksesta Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2013 – EU:n kansalaiset: sinun oikeutesi, sinun tulevaisuutesi (2013/2186(INI))

146

2017/C 378/18

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta (COM(2013)0534 – 2013/0255(APP))

151

2017/C 378/19

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2014 Turkkia koskevasta vuoden 2013 edistymiskertomuksesta (2013/2945(RSP))

165

2017/C 378/20

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2014 arktista aluetta koskevasta unionin strategiasta (2013/2595(RSP))

174

 

Torstai 13. maaliskuuta 2014

2017/C 378/21

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. maaliskuuta 2014 tutkimuksesta troikan (EKP, komissio ja IMF) roolista ja toiminnoista euroalueen ohjelmamaiden osalta (2013/2277(INI))

182

2017/C 378/22

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. maaliskuuta 2014 troikan (EKP, komissio ja IMF) roolin ja toimintojen työllisyyteen liittyvistä ja sosiaalisista näkökohdista euroalueen ohjelmamaiden näkökulmasta (2014/2007(INI))

200

2017/C 378/23

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. maaliskuuta 2014 vuoden 2015 talousarvion valmistelua koskevista yleisistä suuntaviivoista, pääluokka III – Komissio (2014/2004(BUD))

210

2017/C 378/24

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. maaliskuuta 2014 Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan (2014/2627(RSP))

213

2017/C 378/25

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. maaliskuuta 2014 Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanosta Euroopan parlamentin osalta (2013/2130(INI))

218

2017/C 378/26

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. maaliskuuta 2014 omistusoikeuksien, kiinteistönomistuksen ja vaurauden luomisen merkityksestä köyhyyden poistamisessa ja kestävän kehityksen edistämisessä kehitysmaissa (2013/2026(INI))

227

2017/C 378/27

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. maaliskuuta 2014 EU:n vuotta 2013 koskevasta kertomuksesta kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta (2013/2058(INI))

235

2017/C 378/28

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. maaliskuuta 2014 EU:n painopisteistä YK:n ihmisoikeusneuvoston 25. istunnossa (2014/2612(RSP))

239

2017/C 378/29

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. maaliskuuta 2014 Venäjästä ja Bolotnajan aukion tapahtumissa mukana olleiden mielenosoittajien tuomitsemisesta (2014/2628(RSP))

250

2017/C 378/30

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. maaliskuuta 2014 neuvottelujen käynnistämisestä Cotonoun sopimuksen soveltamatta jättämisestä Ugandan ja Nigerian osalta homoseksuaalisuuden kriminalisoivan lainsäädännön äskettäisen kiristämisen vuoksi (2014/2634(RSP))

253

2017/C 378/31

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. maaliskuuta 2014 turvallisuustilanteesta ja ihmiskaupasta Siinailla (2014/2630(RSP))

257

 

SUOSITUKSET

 

Euroopan parlamentti

 

Keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

2017/C 378/32

Euroopan parlamentin suositus neuvostolle 12. maaliskuuta 2014 aseistettujen ei-valtiollisten toimijoiden humanitaarisesta toiminnasta lasten suojelemisessa (2014/2012(INI))

262


 

II   Tiedonannot

 

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDONANNOT

 

Euroopan parlamentti

 

Keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

2017/C 378/33

Euroopan parlamentin päätös 12. maaliskuuta 2014 parlamenttien välisistä suhteista vastaavien valtuuskuntien sekä parlamentaarisissa sekavaliokunnissa, parlamentaarisissa yhteistyövaliokunnissa ja monenvälisissä parlamentaarisissa edustajakokouksissa olevien valtuuskuntien lukumäärästä (2014/2632(RSO))

265


 

III   Valmistelevat säädökset

 

EUROOPAN PARLAMENTTI

 

Tiistai 11. maaliskuuta 2014

2017/C 378/34

P7_TA(2014)0180
Sisävesiväylien/sisävesiliikenteen tavarakuljetusten tilastot (säädösvallan ja täytäntöönpanovallan siirtäminen) ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sisävesiväylien/sisävesiliikenteen tavarakuljetusten tilastoista annetun asetuksen (EY) N:o 1365/2006 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse säädösvallan ja täytäntöönpanovallan siirtämisestä komissiolle tiettyjen toimenpiteiden hyväksymiseksi (COM(2013)0484 – C7-0205/2013 – 2013/0226(COD))
P7_TC1-COD(2013)0226
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 11. maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2014 antamiseksi sisävesiväylien/sisävesiliikenteen tavarakuljetusten tilastoista annetun asetuksen (EY) N:o 1365/2006 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse säädösvallan ja täytäntöönpanovallan siirtämisestä komissiolle tiettyjen toimenpiteiden hyväksymiseksi
 ( 1 )

269

2017/C 378/35

Euroopan parlamentin tarkistukset 11. maaliskuuta 2014 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi makrotalouden epätasapainoa koskevaan menettelyyn tarvittavien tilastojen toimittamisesta ja laadusta (COM(2013)0342 – C7-0162/2013 – 2013/0181(COD))

276

2017/C 378/36

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2014 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välisen tieteellistä ja teknologista yhteistyötä koskevan sopimuksen jatkamisesta (15854/2013 – C7-0462/2013 – 2013/0351(NLE))

297

2017/C 378/37

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2014 esityksestä neuvoston päätökseksi biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen liittyvän geenivarojen saannista ja saatavuudesta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaisesta ja tasapuolisesta jaosta tehdyn Nagoyan pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin puolesta (06852/2013 – C7-0005/2014 – 2012/0279(NLE))

298

2017/C 378/38

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 13 kohdan mukaisesti (hakemus EGF/2013/008 ES/Comunidad Valenciana textiles, Espanja) (COM(2014)0045 – C7-0019/2014 – 2014/2013(BUD))

299

2017/C 378/39

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kasvien lisäysaineiston tuottamisesta ja asettamisesta saataville markkinoilla (asetus kasvien lisäysaineistosta) (COM(2013)0262 – C7-0121/2013 – 2013/0137(COD))

303

2017/C 378/40

P7_TA(2014)0186
Euroopan unionin virkamiesten ja muun henkilöstön palkat ja eläkkeet (mukauttaminen 1 päivästä heinäkuuta 2011) ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden sekä näihin palkkoihin ja eläkkeisiin sovellettavien korjauskertoimien mukauttamisesta 1 päivästä heinäkuuta 2011 (COM(2013)0895 – C7-0459/2013 – 2013/0438(COD))
P7_TC1-COD(2013)0438
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 11. maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2014 antamiseksi Euroopan unionin virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden sekä näihin palkkoihin ja eläkkeisiin liittyvien korjauskertoimien mukauttamisesta 1 päivästä heinäkuuta 2011

304

2017/C 378/41

P7_TA(2014)0187
Euroopan unionin virkamiesten ja muun henkilöstön palkat ja eläkkeet (mukauttaminen 1 päivästä heinäkuuta 2012) ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden sekä näihin palkkoihin ja eläkkeisiin sovellettavien korjauskertoimien mukauttamisesta 1 päivästä heinäkuuta 2012 (COM(2013)0896 – C7-0460/2013 – 2013/0439(COD))
P7_TC1-COD(2013)0439
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 11. maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2014 antamiseksi Euroopan unionin virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden sekä näihin palkkoihin ja eläkkeisiin sovellettavien korjauskertoimien mukauttamisesta 1 päivästä heinäkuuta 2012

305

2017/C 378/42

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2014 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi tietyistä menettelyistä Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Serbian tasavallan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen soveltamiseksi (17930/1/2013 – C7-0028/2014 – 2011/0465(COD))

306

2017/C 378/43

P7_TA(2014)0189
Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen sekä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivien 2003/71/EY ja 2009/138/EY muuttamisesta Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen sekä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen valtuuksien osalta (COM(2011)0008 – C7-0027/2011 – 2011/0006(COD))
P7_TC1-COD(2011)0006
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 11. maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/…/EU antamiseksi direktiivien 2003/71/EY ja 2009/138/EY sekä asetusten (EY) N:o 1060/2009, (EU) N:o 1094/2010 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) toimivaltuuksien osalta

307

2017/C 378/44

P7_TA(2014)0190
Tietojen toimittaminen varainsiirtojen mukana ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tietojen toimittamisesta varainsiirtojen mukana (COM(2013)0044 – C7-0034/2013 – 2013/0024(COD))
P7_TC1-COD(2013)0024
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 11. maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2014 antamiseksi tietojen toimittamisesta varainsiirtojen mukana
 ( 1 )

308

2017/C 378/45

P7_TA(2014)0191
Rahoitusjärjestelmän käytön estäminen rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen (COM(2013)0045 – C7-0032/2013 – 2013/0025(COD))
P7_TC1-COD(2013)0025
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 11. maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/…/EU antamiseksi rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen
 ( 1 )

330

2017/C 378/46

P7_TA(2014)0192
EU:n takuu EIP:lle unionin ulkopuolella toteutettavia investointihankkeita tukevista rahoitustoimista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi EU:n takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille unionin ulkopuolella toteutettavia investointihankkeita tukevista rahoitustoimista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta (COM(2013)0293 – C7-0145/2013 – 2013/0152(COD))
P7_TC1-COD(2013)0152
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 11. maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o …/2014/EU antamiseksi EU:n takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille unionin ulkopuolella toteutettavia investointihankkeita tukevista rahoitustoimista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta

380

2017/C 378/47

P7_TA(2014)0193
Geenivarat ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi geenivarojen saannista ja saatavuudesta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaisesta ja tasapuolisesta jaosta unionissa (COM(2012)0576 – C7-0322/2012 – 2012/0278(COD))
P7_TC1-COD(2012)0278
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 11. maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2014 antamiseksi geenivarojen saantia ja saatavuutta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaista ja tasapuolista jakoa koskevan Nagoyan pöytäkirjan määräysten noudattamistoimenpiteistä käyttäjille unionissa

381

2017/C 378/48

P7_TA(2014)0194
Moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen määräaikaiset katsastukset ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen määräaikaisista katsastuksista sekä direktiivin 2009/40/EY kumoamisesta (COM(2012)0380 – C7-0186/2012 – 2012/0184(COD))
P7_TC1-COD(2012)0184
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 11. maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/…/EU antamiseksi moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen määräaikaiskatsastuksista sekä direktiivin 2009/40/EY kumoamisesta

382

2017/C 378/49

P7_TA(2014)0195
Ajoneuvojen rekisteröintiasiakirjat ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ajoneuvojen rekisteröintiasiakirjoista annetun neuvoston direktiivin 1999/37/EY muuttamisesta (COM(2012)0381 – C7-0187/2012 – 2012/0185(COD))
P7_TC1-COD(2012)0185
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 11. maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/…/EU antamiseksi ajoneuvojen rekisteröintiasiakirjoista annetun neuvoston direktiivin 1999/37/EY muuttamisesta

383

2017/C 378/50

P7_TA(2014)0196
Hyötyajoneuvojen liikennekelpoisuutta koskevat tarkastukset ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionissa liikennöivien hyötyajoneuvojen liikennekelpoisuutta koskevista teknisistä tienvarsitarkastuksista ja direktiivin 2000/30/EY kumoamisesta (COM(2012)0382 – C7-0188/2012 – 2012/0186(COD))
P7_TC1-COD(2012)0186
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 11. maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/…/EU antamiseksi unionissa liikennöivien hyötyajoneuvojen liikennekelpoisuutta koskevista teknisistä tienvarsitarkastuksista ja direktiivin 2000/30/EY kumoamisesta

384

2017/C 378/51

P7_TA(2014)0197
Rautatieliikenteen tilastot ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rautatieliikenteen tilastoista 16. päivänä joulukuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 91/2003 muuttamisesta tavaroita, matkustajia ja onnettomuuksia koskevien tietojen keruun osalta (COM(2013)0611 – C7-0249/2013 – 2013/0297(COD))
P7_TC1-COD(2013)0297
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 11. maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2014 antamiseksi rautatieliikenteen tilastoista annetun asetuksen (EY) N:o 91/2003 muuttamisesta tavaroita, matkustajia ja onnettomuuksia koskevien tietojen keruun osalta

385

2017/C 378/52

P7_TA(2014)0198
Sähköinen laskutus julkisissa hankinnoissa ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sähköisestä laskutuksesta julkisissa hankinnoissa (COM(2013)0449 – C7-0208/2013 – 2013/0213(COD))
P7_TC1-COD(2013)0213
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 11. maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/…/EU antamiseksi sähköisestä laskutuksesta julkisissa hankinnoissa

395

2017/C 378/53

P7_TA(2014)0199
Maatilojen rakennetutkimukset ja maatalouden tuotantomenetelmiä koskeva tutkimus ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2014 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta maatilojen rakennetutkimuksista ja maatalouden tuotantomenetelmiä koskevasta tutkimuksesta annetun asetuksen (EY) N:o 1166/2008 muuttamisesta kauden 2014–2018 rahoituskehyksen osalta (COM(2013)0757 – C7-0390/2013 – 2013/0367(COD))
P7_TC1-COD(2013)0367
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 11. maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2014 antamiseksi asetuksen (EY) N:o 1166/2008 muuttamisesta kauden 2014–2018 rahoituskehyksen osalta

396

2017/C 378/54

P7_TA(2014)0200
Maataloustuotteiden jalostuksessa tuotetut tavarat ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tiettyihin maataloustuotteiden jalostuksessa tuotettuihin tavaroihin sovellettavasta kauppajärjestelmästä (COM(2013)0106 – C7-0048/2013 – 2013/0063(COD))
P7_TC1-COD(2013)0063
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 11. maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2014 antamiseksi tiettyihin maataloustuotteiden jalostuksessa tuotettuihin tavaroihin sovellettavasta kauppajärjestelmästä sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 1216/2009 ja (EY) N:o 614/2009 kumoamisesta

397

 

Keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

2017/C 378/55

P7_TA(2014)0212
Yksilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (yleinen tietosuoja-asetus) (COM(2012)0011 – C7-0025/2012 – 2012/0011(COD))
P7_TC1-COD(2012)0011
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2014 antamiseksi yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (yleinen tietosuoja-asetus)
 ( 1 )

399

2017/C 378/56

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2014 esityksestä neuvoston asetukseksi tietojenvaihtoa, avunantoa ja koulutusta koskevan toimintaohjelman perustamisesta euron suojaamiseksi rahanväärennykseltä (Perikles 2020 -ohjelma) annetun asetuksen (EU) N:o …/2012 soveltamisen ulottamisesta muihin kuin osallistuviin jäsenvaltioihin (16616/2013 – C7-0463/2013 – 2011/0446(APP))

493

2017/C 378/57

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2014 esityksestä neuvoston päätökseksi viisumien myöntämisen helpottamista koskevan sopimuksen tekemisestä Euroopan unionin ja Azerbaidžanin tasavallan välillä (17846/2013 – C7-0078/2014 – 2013/0356(NLE))

494

2017/C 378/58

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2014 esityksestä neuvoston päätökseksi luvattomasti maassa oleskelevien henkilöiden takaisinottamista koskevan sopimuksen tekemisestä Euroopan unionin ja Azerbaidžanin tasavallan välillä (15596/2013 – C7-0079/2014 – 2013/0358(NLE))

495

2017/C 378/59

P7_TA(2014)0219
Henkilötietojen käsittely rikosten torjumista varten ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yksilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten torjumista, tutkimista, selvittämistä ja syytteeseenpanoa tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (COM(2012)0010 – C7-0024/2012 – 2012/0010(COD))
P7_TC1-COD(2012)0010
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/…/EU antamiseksi yksilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten torjumista, tutkimista, selvittämistä ja syytteeseenpanoa tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta

496

2017/C 378/60

P7_TA(2014)0220
Yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttaminen ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisesta (uudelleenlaadittu) (COM(2013)0410 – C7-0171/2013 – 2013/0186(COD))
P7_TC1-COD(2013)0186
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2014 antamiseksi yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisesta (uudelleenlaadittu)
 ( 1 )

546

2017/C 378/61

P7_TA(2014)0221
Lentopaikat, ilmaliikenteen hallinta ja lennonvarmistuspalvelut ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 216/2008 muuttamisesta lentopaikkojen, ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalvelujen osalta (COM(2013)0409 – C7-0169/2013 – 2013/0187(COD))
P7_TC1-COD(2013)0187
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2014 antamiseksi asetuksen (EY) N:o 216/2008 muuttamisesta lentopaikkojen, ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalvelujen osalta
 ( 1 )

584

2017/C 378/62

P7_TA(2014)0222
Matkapaketit ja avustetut matkajärjestelyt ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi matkapaketeista ja avustetuista matkajärjestelyistä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2011/83/EU muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 90/314/ETY kumoamisesta (COM(2013)0512 – C7-0215/2013 – 2013/0246(COD))
P7_TC1-COD(2013)0246
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/…/EU antamiseksi matkapaketeista, pakettilomista, pakettikiertomatkoista ja avustetuista yhdistetyistä matkajärjestelyistä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2011/83/EU muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 90/314/ETY kumoamisesta [tark. 1]

610

2017/C 378/63

P7_TA(2014)0223
Fluoratut kasvihuonekaasut ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi fluoratuista kasvihuonekaasuista (COM(2012)0643 – C7-0370/2012 – 2012/0305(COD))
P7_TC1-COD(2012)0305
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2014 antamiseksi fluoratuista kasvihuonekaasuista ja asetuksen (EY) N:o 842/2006 kumoamisesta

638

2017/C 378/64

P7_TA(2014)0224
Työntekijöiden vapaa liikkuvuus ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi työntekijöiden vapaan liikkuvuuden puitteissa työntekijöille myönnettyjen oikeuksien harjoittamista helpottavista toimenpiteistä (COM(2013)0236 – C7-0114/2013 – 2013/0124(COD))
P7_TC1-COD(2013)0124
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014…/EU antamiseksi työntekijöiden vapaan liikkuvuuden puitteissa työntekijöille myönnettyjen oikeuksien käyttämistä helpottavista toimenpiteistä

639

2017/C 378/65

P7_TA(2014)0225
Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 2011/92/EU muuttamisesta (COM(2012)0628 – C7-0367/2012 – 2012/0297(COD))
P7_TC1-COD(2012)0297
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/…/EU antamiseksi tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 2011/92/EU muuttamisesta

640

2017/C 378/66

P7_TA(2014)0226
Kolmansien maiden kanssa käytävää ulkomaankauppaa koskevat tilastot (säädösvallan ja täytäntöönpanovallan siirtäminen) ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kolmansien maiden kanssa käytävää ulkomaankauppaa koskevista yhteisön tilastoista annetun asetuksen (EY) N:o 471/2009 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse säädösvallan ja täytäntöönpanovallan siirtämisestä komissiolle tiettyjen toimenpiteiden hyväksymiseksi (COM(2013)0579 – C7-0243/2013 – 2013/0279(COD))
P7_TC1-COD(2013)0279
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2014 antamiseksi kolmansien maiden kanssa käytävää ulkomaankauppaa koskevista yhteisön tilastoista annetun asetuksen (EY) N:o 471/2009 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse säädösvallan ja täytäntöönpanovallan siirtämisestä komissiolle tiettyjen toimenpiteiden hyväksymiseksi
 ( 1 )

641

2017/C 378/67

P7_TA(2014)0227
Copernicus-ohjelma ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Copernicus-ohjelman perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 911/2010 kumoamisesta (COM(2013)0312 – C7-0195/2013 – 2013/0164(COD))
P7_TC1-COD(2013)0164
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2014 antamiseksi Copernicus-ohjelman perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 911/2010 kumoamisesta

646

2017/C 378/68

P7_TA(2014)0228
Euroopan GNSS-virasto ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan GNSS-viraston perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 912/2010 muuttamisesta (COM(2013)0040 – C7-0031/2013 – 2013/0022(COD))
P7_TC1-COD(2013)0022
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2014 antamiseksi Euroopan GNSS-viraston perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 912/2010 muuttamisesta

647

 

Torstai 13. maaliskuuta 2014

2017/C 378/69

P7_TA(2014)0237
Turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi turvapaikka- ja maahanmuuttorahaston perustamisesta (COM(2011)0751 – C7-0443/2011 – 2011/0366(COD))
P7_TC1-COD(2011)0366
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 13. maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2014 antamiseksi turvapaikka- , maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston perustamisesta, neuvoston päätöksen 2008/381/EY muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätösten N:o 573/2007/EY ja N:o 575/2007/EY ja neuvoston päätöksen 2007/435/EY kumoamisesta

649

2017/C 378/70

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. maaliskuuta 2014 esityksestä neuvoston päätökseksi alusten turvallista ja ympäristön kannalta asianmukaista kierrätystä koskevan vuoden 2009 Hongkongin kansainvälisen yleissopimuksen ratifioimisesta jäsenvaltioiden toimesta tai niiden liittymisestä siihen Euroopan unionin edun mukaisesti (15902/2013 – C7-0485/2013 – 2012/0056(NLE))

652

2017/C 378/71

P7_TA(2014)0241
Turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto sekä sisäisen turvallisuuden rahasto (yleiset säännökset) ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi turvapaikka- ja maahanmuuttorahastoon ja poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineeseen sovellettavista yleisistä säännöksistä (COM(2011)0752 – C7-0444/2011 – 2011/0367(COD))
P7_TC1-COD(2011)0367
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 13. maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2014 antamiseksi turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoon sekä poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineeseen sovellettavista yleisistä säännöksistä

653

2017/C 378/72

P7_TA(2014)0242
Sisäisen turvallisuuden rahasto (poliisiyhteistyö, rikollisuuden ehkäiseminen ja torjuminen sekä kriisinhallinta) ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineen perustamisesta osana sisäisen turvallisuuden rahastoa (COM(2011)0753 – C7-0445/2011 – 2011/0368(COD))
P7_TC1-COD(2011)0368
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 13. maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2014 antamiseksi poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineen perustamisesta osana sisäisen turvallisuuden rahastoa ja neuvoston päätöksen 2007/125/YOS kumoamisesta

656

2017/C 378/73

P7_TA(2014)0243
Sisäisen turvallisuuden rahasto (ulkorajat ja viisumit) ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi ulkorajojen ja viisumipolitiikan rahoitusvälineen perustamisesta osana sisäisen turvallisuuden rahastoa (COM(2011)0750 – C7-0441/2011 – 2011/0365(COD))
P7_TC1-COD(2011)0365
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 13. maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2014 antamiseksi ulkorajojen ja viisumipolitiikan rahoitusvälineen perustamisesta osana sisäisen turvallisuuden rahastoa ja päätöksen N:o 574/2007/EY kumoamisesta

657

2017/C 378/74

P7_TA(2014)0244
Yhteinen korkeatasoinen verkko- ja tietoturva ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietoturvan varmistamiseksi koko unionissa (COM(2013)0048 – C7-0035/2013 – 2013/0027(COD))
P7_TC1-COD(2013)0027
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 13. maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/…/EU antamiseksi toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietoturvan varmistamiseksi koko unionissa

658

2017/C 378/75

P7_TA(2014)0245
Tilinpäätösraportointiin ja tilintarkastukseen liittyvä unionin ohjelma vuosiksi 2014–2020 ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tilinpäätösraportointiin ja tilintarkastukseen liittyvien yksittäistoimien tukemiseksi toteutettavasta unionin ohjelmasta vuosiksi 2014–2020 (COM(2012)0782 – C7-0417/2012 – 2012/0364(COD))
P7_TC1-COD(2012)0364
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 13. maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2014 antamiseksi tilinpäätösraportointiin ja tilintarkastukseen liittyvien yksittäisten toimien tukemiseksi toteutettavasta unionin ohjelmasta kaudelle 2014–2020 ja päätöksen N:o 716/2009/EY kumoamisesta

685

2017/C 378/76

P7_TA(2014)0246
Radiolaitteet ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi radiolaitteiden asettamista saataville markkinoilla koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta (COM(2012)0584 – C7-0333/2012 – 2012/0283(COD))
P7_TC1-COD(2012)0283
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 13. maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/…/EU antamiseksi radiolaitteiden asettamista saataville markkinoilla koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja direktiivin 1999/5/EY kumoamisesta

686


Käytettyjen merkkien selitykset

*

Kuulemismenettely

***

Hyväksyntämenettely

***I

Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely

***II

Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely

***III

Tavallinen lainsäätämisjärjestys: kolmas käsittely

(Menettely määräytyy säädösesityksessä ehdotetun oikeusperustan mukaan.)

Parlamentin tarkistukset:

Uusi teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla . Poistot ilmaistaan joko merkillä ▌tai yliviivauksella. Tekstiä korvattaessa muutosmerkinnät tehdään siten, että uusi teksti lihavoidaan ja kursivoidaan ja korvattava teksti poistetaan tai viivataan yli.

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti.

FI

 


9.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 378/1


EUROOPAN PARLAMENTTI

ISTUNTOKAUSI 2013–2014

Istunto 10. maaliskuuta 2014

Tämän istunnon pöytäkirja on julkaistu EYVL C 85, 12.3.2015.

ISTUNTOKAUSI 2014–2015

Istunnot 11.– 13. maaliskuuta 2014

Tämän istunnon pöytäkirja on julkaistu EYVL C 85, 12.3.2015.

HYVÄKSYTYT TEKSTIT

 


I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

PÄÄTÖSLAUSELMAT

Euroopan parlamentti

Tiistai 11. maaliskuuta 2014

9.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 378/2


P7_TA(2014)0201

Euroopan investointipankin vuosikertomus 2012

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2014 Euroopan investointipankista (EIP) – vuosikertomus 2012 (2013/2131(INI))

(2017/C 378/01)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Euroopan investointipankin (EIP) vuosikertomuksen 2012,

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 15, 126, 175, 208, 209, 271, 308 ja 309 artiklan sekä siihen liitetyn pöytäkirjan N:o 5 Euroopan investointipankin perussäännöstä,

ottaa huomioon 26. lokakuuta 2012 antamansa päätöslauselman innovatiivisista rahoitusvälineistä tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä (1),

ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa oleville tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsiville jäsenvaltioille tarkoitetuista riskinjakovälineistä, siihen 19. huhtikuuta 2012 vahvistamansa kannan (2) ja erityisesti talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon,

ottaa huomioon 7. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan investointipankin vuosikertomuksesta 2011 (3),

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan 26. kesäkuuta 2012 antaman selvityksen ”Kohti todellista talous- ja rahaliittoa”,

ottaa huomioon 28. ja 29. kesäkuuta 2012 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, joissa kaavaillaan 10 miljardin euron lisäystä EIP:n pääomaan,

ottaa huomioon 27. ja 28. kesäkuuta 2013 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, joissa vaaditaan uutta investointiohjelmaa pk-yritysten tukemiseksi ja talouden rahoituksen edistämiseksi,

ottaa huomioon 22. toukokuuta 2013 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, joissa asetetaan tavoitteeksi kaikkien EU:n politiikkojen käyttäminen kilpailukyvyn, työllisyyden ja kasvun tukemiseen,

ottaa huomioon komission innovatiivisia rahoitusvälineitä koskevat tiedonannot ”Kehys innovatiivisten rahoitusvälineiden seuraavalle sukupolvelle” (COM(2011)0662) ja ”Eurooppa 2020 -hankejoukkolainoja koskevan aloitteen pilottivaihe” (COM(2011)0660),

ottaa huomioon Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) pääoman lisäyksen, erityisesti EIP:n ja EBRD:n välisten suhteiden osalta,

ottaa huomioon päätöksen EBRD:n toiminta-alan laajentamisesta koskemaan Välimeren aluetta,

ottaa huomioon 29. marraskuuta 2012 allekirjoitetun EIP:n ja EBRD:n välisen uuden yhteisymmärryspöytäkirjan,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1080/2011/EU (4) EIP:n ulkoisista valtuuksista vuosiksi 2007–2013,

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan ja 119 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A7-0137/2014),

A.

toteaa, että EIP perustettiin Rooman sopimuksella ja että SEUT-sopimuksen 309 artiklan mukaisesti sen tehtävänä on myötävaikuttaa sisämarkkinoiden tasapainoiseen ja vakaaseen kehitykseen käyttäen sekä pääomamarkkinoita että omia varojaan ja auttaa saavuttamaan unionin ensisijaisia tavoitteita valitsemalla taloudellisesti elinkelpoisia hankkeita unionin investointeja varten;

B.

katsoo, että nykyisessä erityisen vaikeassa sosiaalisessa ja taloustilanteessa, jota leimaavat julkisen talouden rajoitukset, on otettava käyttöön kaikki unionin ja myös EIP:n resurssit ja toimintalinjat, jotta voidaan tukea talouden elpymistä ja löytää uusia kasvun lähteitä;

C.

toteaa, että EIP toimii myös muiden investointilähteiden rahoituskanavana ja täydentää niitä korvaamalla ja korjaamalla markkinoiden puutteita;

D.

toteaa, että EIP auttaa unionia säilyttämään kilpailuetunsa maailmanlaajuisesti ja vahvistamaan sitä;

E.

katsoo, että EIP on tulevaisuudessakin unionin politiikan kulmakivi ja kehityksen moottori, sillä se turvaa julkisen sektorin toiminnan ja tarjoaa investointivalmiuksia mutta varmistaa samanaikaisesti, että Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeet otetaan toiminnassa huomioon ja pannaan täytäntöön parhaalla mahdollisella tavalla;

F.

toteaa, että keskeisenä vakautusvälineenä EIP keskittyy tasaamaan suhdanteita ja toimimaan uskottavana kumppanina järkevissä hankkeissa koko unionissa ja sen ulkopuolella;

G.

toteaa, että EIP tukee Eurooppa 2020 -strategian kasvua ja työpaikkoja koskevien tavoitteiden keskeisiä vauhdittajia, kuten kasvua tukevaa infrastruktuuria, huippuinnovointia ja kilpailukykyä;

H.

katsoo, että EIP:n on ehdottomasti säilytettävä AAA-luottoluokituksensa, jotta se voi edelleen osallistua kansainvälisille pääomamarkkinoille parhain mahdollisin rahoitusehdoin ja näin vaikuttaa myönteisesti hankkeiden elinkaareen ja sidosryhmiin;

I.

ottaa huomioon, että kesäkuussa 2012 kokoontunut Eurooppa-neuvosto käynnisti kasvu- ja työllisyyssopimuksen, joka sisältää joukon toimintalinjoja, joilla pyritään vauhdittamaan älykästä, kestävää, osallistavaa, resurssitehokasta ja työpaikkoja luovaa kasvua;

J.

toteaa, että innovatiivisten rahoitusvälineiden käytön katsotaan olevan yksi keino laajentaa nykyisten välineiden, kuten avustusten, käyttöalaa ja parantaa unionin talousarvion kokonaistehokkuutta;

K.

katsoo, että on ratkaisevan tärkeää palauttaa normaalit luotonannon edellytykset ja helpottaa investointien rahoitusta;

L.

katsoo, että kansainväliset rahoitusvälineet tarjoavat uusia yhteistyömahdollisuuksia kaikille institutionaalisille toimijoille ja mahdollistavat todelliset mittakaavaedut;

M.

katsoo, että EIP:n toimiessa unionin ulkopuolella se tukee unionin ulkopolitiikkaa, jolloin toiminnan tulisi olla unionin tavoitteiden mukaista ja edistää niiden saavuttamista SEUT-sopimuksen 208 ja 209 artiklan mukaisesti;

N.

toteaa, että EIP:n toimintaa täydennetään Euroopan investointirahaston (EIR) erityisvälineillä, joissa keskitytään riskirahoitukseen pk-yritysten ja startup-yritysten tukemiseksi sekä mikrorahoitukseen;

O.

katsoo, että pääoman lisäys on vahvistanut EIP:n tasetta ja mahdollistanut kunnianhimoiset toiminnalliset lainanantotavoitteet;

P.

toteaa, että yhteisiä toimia (EIR:n takuiden yhdistäminen EIP:n pk-yrityksille myöntämiin lainoihin) on pyritty lisäämään erityistoimin;

EIP:n toiminnan poliittinen kehys ja pääperiaatteet

1.

panee tyytyväisenä merkille Euroopan investointipankin vuosikertomuksen 2012 ja pitää myönteisenä, että sovittu toimintasuunnitelma noin 400 hankkeen rahoittamisesta 52 miljardilla eurolla yli 60 maassa on toteutettu;

2.

pitää myönteisenä, että EIP:n valtuusto on hyväksynyt 10 miljardin euron lisäyksen pääomaan, mikä helpottaa 60 miljardin euron myöntämistä uusina pitkäaikaisina lainoina unionissa vuosina 2013–2015 toteutettaville hankkeille (luotonantotavoitteiden 49 prosentin kasvu);

3.

kehottaa EIP:tä pitämään kiinni sen lisätoimien suunnitelluista tavoitteista ja vapauttamaan 180 miljardia euroa ylimääräisiin investointeihin eri puolilla unionia edellä mainittuna ajanjaksona;

4.

palauttaa mieliin, että unionissa toteutettavien hankkeiden näkymät ovat erityisen kiinnostavia useilla Eurooppa 2020 -strategian ensisijaisilla aihealueilla, joita ovat innovointia ja taitoja, vähähiilisiä infrastruktuureja, pk-yrityksiin tehtäviä investointeja, koheesiota ja resurssi- ja energiatehokkuutta (mukaan lukien siirtyminen vähähiiliseen talouteen) koskevat paketit; toteaa, että nämä ensisijaiset alat on määritetty asianmukaisesti EIP-ryhmän toimintasuunnitelmassa vuosiksi 2013–2015, ja pitää myönteisenä luotonantokapasiteetin täydentämistä vielä 60 miljardilla eurolla täytäntöönpanon rahoittamiseksi kyseisillä aloilla;

5.

on kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että näiden laajojen ensisijaisten tavoitteiden yhteydessä olisi erityisesti pyrittävä investoimaan pitkäaikaiseen kasvuun ja työpaikkojen luomiseen sekä luomaan kestäviä ja näkyviä vaikutuksia reaalitalouteen; kehottaa sen vuoksi laatimaan kattavan arvion, jossa esitetään käyttökelpoisia numerotietoja EIP:n luotonannon avulla luoduista pitkäaikaisista työpaikoista sekä luotonannon vaikutuksista talouteen kaikilla aloilla rahoituskriisin jälkeen;

6.

pitää myönteisenä kasvu- ja työllisyyssopimuksen rahoitusvälineen käynnistämistä, sillä EIP pystyy sen avulla seuraamaan perusteellisemmin rahoittamiensa hankkeiden vaikutuksia työllisyyteen ja kasvuun;

7.

kehottaa EIP:tä tukemaan edelleen unionin pitkän aikavälin tavoitteita, jotka koskevat taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, kasvua ja työllisyyttä, ympäristön kestävyyttä ja ilmastotoimia sekä resurssitehokkuutta, kehittämällä edelleen uusia rahoitus- ja muita välineitä, joiden avulla on tarkoitus puuttua sekä markkinoiden lyhytaikaisiin heikkouksiin että unionin talouden pitkäaikaisempiin rakenteellisiin puutteisiin;

8.

kannustaa EIP:tä neuvottelemaan ja tekemään yhteisymmärryspöytäkirjoja sen toiminta-alueiden alueellisten kehityspankkien kanssa synergian edistämiseksi, riskien ja kustannusten jakamiseksi ja riittävän lainanannon varmistamiseksi reaalitaloudelle;

9.

katsoo, että kasvu- ja työllisyyssopimus on tärkeä joskin riittämätön vastaus unionin haasteisiin, ja toteaa, että EIP:n pääoman lisääminen sekä komission ja EIP:n yhteisten riskinjakovälineiden käytön tehostaminen ovat yhdessä EIP:n ja EIR:n erityistoimien keskinäisen vuorovaikutuksen kanssa sopimuksen onnistumisen avaintekijöitä;

10.

kehottaa EIP:tä keskittämään rahoituksensa hankkeisiin, jotka edistävät voimakkaasti talouskasvua;

11.

palauttaa mieliin, että komissio antoi yhdessä EIP:n kanssa kertomuksen mahdollisuuksista ja kohdennetuista painopisteistä, jotka olisi kartoitettava kasvu- ja työllisyyssopimuksen yhteydessä, erityisesti infrastruktuurin, energia- ja resurssitehokkuuden, digitaalitalouden, tutkimuksen ja innovoinnin sekä pk-yritysten alalla; toivoo, että tämän kertomuksen pohjalta käydään parlamentissa poliittista keskustelua, johon Eurooppa-neuvoston, komission ja Euroopan investointipankin puheenjohtajat osallistuvat;

12.

on erityisen huolissaan siitä, että rahoitus pysyi vuoden 2012 aikana alhaisena ohjelmamaissa (Kreikka, Irlanti, Portugali, Kypros), joissa se oli noin viisi prosenttia EIP:n kokonaisinvestoinneista; toteaa, että ohjelmamaissa EIP:n vuoden 2013 investointitavoite on 5 miljardia euroa unionin 62 miljardin euron kokonaistavoitteesta;

13.

on huolissaan siitä, että EIP on pyrkinyt luotonannossaan jossain määrin välttämään riskejä ja rajoittaa siten potentiaalisten luotonottajien mahdollisuuksia täyttää EIP:n luotonantovaatimukset, mikä heikentää lainojen lisäarvoa;

14.

vaatii EIP:tä parantamaan sisäistä riskinottokykyään varmistamalla, että sen riskinhallintajärjestelmät vastaavat nykyistä ympäristöä;

15.

toteaa, että EIP:lle on erittäin tärkeää säilyttää AAA-luottoluokituksensa, jotta varmistetaan, että se säilyttää taloudellisen vahvuutensa sekä kykynsä tuoda rahaa reaalitalouteen; kehottaa kuitenkin EIP:tä tarkastelemaan yhdessä EIR:n kanssa ryhtymistä enenevässä määrin riskejä sisältäviin toimiin kohtuullisten kustannus-hyötynäkymien turvaamiseksi;

16.

panee merkille, että EIP:n riskialttiiden erityistoimien tavoitteet nousivat 6 miljardiin euroon vuonna 2013, riskinjako- ja erillistakausjärjestelyjen rahoitus nousi 2,3 miljardiin euroon ja että äskettäin käynnistettiin Growth Financing Initiative (GFI) -aloite, jolla helpotetaan innovatiivisten, markkina-arvoltaan keskisuurten yritysten rahoituksen saantia;

17.

kehottaa EIP:tä lisäämään toimiaan, jotka liittyvät riskipääomavaltuutukseen (Risk Capital Mandate) ja EIP:n EIR:lle tarjoamaan kasvua edistävään välirahoitusvälineeseen (Mezzanine for Growth);

18.

pitää myönteisenä, että EIR on korottanut miljardilla eurolla EIP:n rahoittamia riskipääomavaroja koskevaa valtuutustaan ja erityisesti välirahoitusta, jossa riski on suurempi, osana EIP:n ja EIR:n yhteisiä toimia, joilla torjutaan eurooppalaisten keskisuurten yritysten uusien innovaatio- ja kasvusuunnitelmien rahoitukseen kohdistuvia rajoituksia;

19.

kehottaa EIP:tä tarjoamaan oma-aloitteisesti teknistä asiantuntemustaan kaikissa jäsenvaltioissa kaikilla keskeisillä toiminta-aloilla, joilla on voimakas kasvupotentiaali; palauttaa mieliin, että tekninen ja rahoitusneuvonta on tehokas keino auttaa hankkeiden toteutuksessa sekä vauhdittaa maksujen suorittamista ja reaali-investointeja; katsoo sen vuoksi, että EIP:n asiantuntemusta olisi lisättävä ja sitä olisi tarjottava varhaisessa vaiheessa unionin ja EIP:n yhteisesti rahoittamissa hankkeissa sekä suurten hankkeiden ennakkoarvioinneissa, myös JASPERS-välineen kautta (Euroopan alueiden hankkeille annettava yhteinen apu);

20.

kehottaa EIP:tä lisäämään toimiaan, joilla jäsenvaltioita autetaan tehostamaan unionin varojen, myös rakennerahastojen, käyttöä nykytilanteessa, jossa käyttöaste on monissa jäsenvaltioissa hälyttävän alhainen, kehittämällä edelleen uusia yhteisiä riskinjakovälineitä ja mukauttamalla unionin talousarviosta jo rahoitettavia nykyisiä välineitä;

21.

kehottaa jäsenvaltioita tekemään tarpeen mukaan yhteistyötä komission kanssa ja käyttämään osan rakennerahastoista saamistaan määrärahoista EIP:n luottoriskin jakamiseen ja tarjoamaan pk-yrityksille lainatakuita tietämystä ja taitoja, resurssi- ja energiatehokkuutta, strategista infrastruktuuria ja rahoituksen saantia varten;

22.

arvostaa sitä, että käyttämättömiä rakennerahastovaroja voidaan nyt käyttää EIP:n lainaustoiminnan erityistakuurahastona etenkin Kreikan tapauksessa;

23.

toteaa, että vuonna 2012 EIP myönsi rakenneohjelmien lainoja 2,2 miljardia euroa ja että niillä tuetaan monia pieniä ja keskisuuria järjestelyjä koheesiopolitiikan painopisteiden mukaisesti useilla aloilla;

24.

kehottaa EIP:tä ottamaan huomioon unionissa vallitsevat erilaiset talous- ja rahoitustilanteet ja kehittämään tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tuloshakuisia investointisuunnitelmia, jotka mukautetaan asianmukaisesti kansallisiin, alueellisiin ja paikallisiin kasvutavoitteisiin, sekä kiinnittämään riittävästi huomiota komission vuotuisen kasvuselvityksen monialaisiin tavoitteisiin ja talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon;

25.

kannustaa EIP:tä selvittämään mahdollisuuksia lisätä panostaan osallistumalla ennakoivasti komission ja jäsenvaltioiden välisiin kumppanuussopimuksiin;

26.

panee merkille julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien määrän laskun kriisin aikana ja sen jälkeen ja muistuttaa niiden erityisen tärkeästä merkityksestä etenkin liikenneverkkoihin sekä tutkimukseen ja innovointiin tehtäville investoinneille; toteaa, että vaikka unionin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia koskevien markkinoiden arvo on kasvanut, markkinatransaktioiden määrä on laskenut huomattavasti;

27.

pitää valtiontakuita tärkeinä välineinä sellaisten markkinoiden toimintapuutteiden korjaamisessa, jotka voivat viivästyttää julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusohjelmien ja -hankkeiden toteutusta; ottaa huomioon EIP:n asiantuntemuksen alalta ja kehottaa sitä osallistumaan enemmän julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksille valtiontakuiden kautta myönnettäviin lainatakuisiin;

28.

katsoo lisäksi, että EIP:n neuvontavalmiuksia, jotka perustuvat eurooppalaisen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta koskevassa asiantuntijakeskuksessa (EPEC) hankittuun kokemukseen, voitaisiin hyödyntää kohdennetun teknisen tuen ja erityistuen myöntämiseksi valtiohallinnon tasolla ja tarvittaessa aluetasolla ja että siten voitaisiin arvioida asianmukaisesti valtiontakuun sisällyttämisestä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusohjelmiin koituvia hyötyjä;

29.

muistuttaa EIP:n ja komission jäsenvaltioiden tuella vuonna 2012 käynnistämästä hankejoukkolainoja koskevan aloitteen pilottivaiheesta, jonka tavoitteena on keskeisten infrastruktuurihankkeiden rahoituksen lisääminen houkuttelemalla yhteisösijoittajia;

30.

on tyytyväinen hankejoukkolainoja koskevan aloitteen pilottivaiheesta laadittuun ensimmäisen puolivuotisraporttiin, jonka mukaan kuudessa maassa on hyväksytty yhdeksän hanketta; kehottaa jatkamaan ja lisäämään kyseisten joukkolainojen käyttöä sekä tarkastelemaan säännöllisesti niiden tehokkuutta, jotta voidaan lisätä kestäviä investointeja velkainstrumentteihin, joiden kautta yksityistä pääomaa kanavoidaan välttämättömiin liikenteen, energian sekä tieto- ja viestintätekniikan infrastruktuurihankkeisiin ja varsinkin rajaylittäviin hankkeisiin; katsoo kuitenkin, että EIP:n olisi arvioitava paremmin hankkeita, joihin se haluaa investoida, myös turvallisuuden ja riskiprofiilien suhteen; muistuttaa, että unionin talousarviosta myönnetään 230 miljoonaa euroa EIP:n erillisiin takauksiin, jotka kohdistuvat liikenteen, energian ja viestinnän alojen infrastruktuurisijoituksiin;

31.

vaatii, että parlamentille ilmoitetaan valituista hankkeista asianmukaisesti ja hyvissä ajoin;

32.

panee huolestuneena merkille yhä jäljellä olevat keskeiset haasteet, joita ovat muun muassa mielenkiinnon muuttaminen sitoumuksiksi, hankintaviranomaisten vähäinen joukkolainaratkaisuihin liittyvä kokemus, yhteisösijoittajien sitoutumiseen liittyvä epäröinti ja rahoittajien kustannuksiin kohdistuvat huolet; pyytää EIP:tä arvioimaan asianmukaisesti varhaisiin joukkolainakauppoihin tehtävien yhteissijoitusten mahdollisuutta sijoittajien ja rahoittajien luottamuksen varmistamiseksi; kehottaa EIP:tä varmistamaan, että hankejoukkolainoja koskeva aloite on yhdenmukainen unionin pitkän aikavälin ilmastotavoitteen kanssa eli siinä painotetaan vähähiilisiä infrastruktuureja;

33.

on huolissaan Castor-hankkeen heikosta toteutuksesta; vaatii, että EIP antaa tietoja asianmukaisesta huolellisuudestaan sekä siitä, osoittavatko toteutetut geologiset tutkimukset seismisen riskin mahdollisuuden, mikä oli riskin prosenttiosuus ja miten sitä käsiteltiin;

34.

odottaa hankejoukkolainoja koskevan aloitteen pilottivaiheen lopullista arviointiraporttia, jonka on määrä valmistua vuonna 2015;

35.

pitää myönteisenä EIP:n uutta energiapolitiikkaa, jolla otetaan käyttöön unionin energia- ja ilmastopolitiikan ja nykyisten investointisuuntausten mukaisia uusia energialainojen ehtoja; edellyttää, että EIP:n energia-alan investoinnit julkistetaan ja että niitä analysoidaan vuosittain tuoden julki, mitä energialähteitä EIP tukee; haluaa kuitenkin painottaa, että EIP:n investointipolitiikassa olisi keskityttävä entistä enemmän kestävän kehityksen mukaisiin hankkeisiin; muistuttaa, että on laadittava kattava suunnitelma uusiutumattomalle energialle myönnettävien lainojen lopettamiseksi asteittain;

36.

on tyytyväinen EIP:n käyttöön ottamaan uuteen päästönormiin, jota sovelletaan kaikkiin fossiilisiin polttoaineisiin perustuviin energiantuotantohankkeisiin sellaisten investointien karsimiseksi, joiden arvioidut hiilidioksidipäästöt ylittävät raja-arvon; kehottaa EIP:n valtuustoa tarkastelemaan päästönormia säännöllisesti ja harkitsemaan tiukempia sitoumuksia tulevaisuudessa;

37.

ottaa huomioon vuoden 2030 ilmastopaketin ja siihen sisältyvät hiilestä irtautumista koskevat tavoitteet ja kehottaa EIP:tä lisäämään investointejaan vähähiiliseen talouteen ja laatimaan toimintalinjoja, jotka johtavat kunnianhimoisempiin ilmastotavoitteisiin; vaatii EIP:tä esittämään ilmastoarvioinnin ja kaikkien vuoden 2014 toimintojensa tarkastelun, joiden perusteella laaditaan uudistettu ilmastopolitiikka käyttämällä esimerkiksi hankearviointia ja integroitua lähestymistapaa, jotta voidaan yhdistää älykkäästi alakohtaiset politiikat keskeisillä aloilla; kehottaa EIP:tä liittämään tarkastelun seuraavaan vuosikertomukseensa;

38.

muistuttaa EIP:n merkityksestä rahoitettaessa julkisen ja yksityisen sektorin energiainfrastruktuureihin kohdistuvia investointeja ja tuettaessa unionin ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteiden saavuttamista edistäviä hankkeita; muistuttaa vuonna 2007 antamastaan päätöslauselmasta, jossa vaadittiin lopettamaan fossiilisia polttoaineita koskevien hankkeiden julkinen rahoitus sekä siirtämään painopiste energiatehokkuuteen ja uusiutuviin energialähteisiin; katsoo, että EIP:n olisi yhteistyössä komission kanssa unionin ja kansainvälisten ilmastonmuutostavoitteiden sekä korkeimpien kansainvälisten normien mukaisesti ajantasaistettava ilmastonmuutosstrategiaansa omien rahoitustoimiensa osalta ennen vuoden 2015 loppua;

39.

kehottaa lisäämään EIP:n resursseja ja asiantuntemusta ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi;

40.

pyytää EIP:tä panemaan täytäntöön korkeimmat kansainväliset vesivoimaa koskevat normit eli Maailman patokomission ohjaavat periaatteet ja Hydropower Sustainability Assessment Protocol (HSAP) -pöytäkirjan, mikä merkitsee sitä, että investointeja tehdään ainoastaan, jos valtioissa on vahvistettu oikeudellinen kehys, jolla otetaan käyttöön energia-alan suunnittelumekanismeja (mukaan lukien vaara-alueet eli niin sanotut ”no go” -alueet), ja vaatii, että ekosysteemeihin ja paikallisiin yhteisöihin kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia arvioidaan, vältetään, lievennetään ja valvotaan asianmukaisesti ja että hankkeet eivät sijaitse suojelluilla alueilla tai niiden lähistöllä tai sellaisilla jokiosuuksilla, joiden ekologinen tila on hyvä;

41.

kehottaa EIP:tä ottamaan hankkeissaan asianmukaisesti huomioon biologista monimuotoisuutta koskevan unionin strategian vuoteen 2020, ”Luonnonpääoma elämämme turvaajana”, vision ja tavoitteet;

Pk-yrityksille ja markkina-arvoltaan keskisuurille yrityksille tarkoitettujen tukimuotojen lisääminen

42.

muistuttaa, että pk-yritykset muodostavat unionin talouden selkärangan ja ne ovat Euroopan kasvun ja työllisyyden keskeinen tekijä, koska ne työllistävät yli 80 prosenttia yksityisen sektorin työvoimasta;

43.

pitää myönteisenä sitä, että unionin lainanannon lisäämisen yhteydessä keskitytään erityisesti pk-yritysten rahoituksen saannin edistämiseen, ja on tyytyväinen EIP-ryhmän vuoden 2013 tavoitteeseen, jonka mukaan pk-yritysten lainasopimuksia olisi allekirjoitettava unionissa yli 19 miljardin euron edestä;

44.

kehottaa neuvostoa myös tässä yhteydessä sopimaan pikaisesti komission ja EIP:n yhteisistä aloitteista ja yhdistämään pk-yrityksille tarkoitettuja unionin talousarviovaroja sekä ryhtymään päättäväisempiin toimiin EIP:n kanssa tehtävässä yhteistyössä, jotta voitaisiin vähentää pk-yritysten rahoitusta koskevia rajoitteita; palauttaa mieliin, että rahoitusmarkkinoiden pirstoutumisen vuoksi pk-yritykset eivät saa riittävästi rahoitusta ja myös niiden rahoituskustannukset kasvavat, mikä on yksi merkittävimmistä ongelmista monissa jäsenvaltioissa; pyytää suuntaamaan uudelleen EIP:n toimia pirstoutumisen estämiseen, jotta pk-yritysten rahoitusta, yrittäjyyttä, vientiä ja innovointia voidaan lisätä, mikä on erittäin tärkeää talouden elpymisen kannalta;

45.

pitää myönteisenä, että pankkien lainananto pk-yrityksille on lisääntynyt EIP-ryhmän uuden ABS-aloitteen avulla elvytettyjen pk-yritysten arvopaperistamismarkkinoiden ansiosta; kehottaa EIP:tä laatimaan markkina-analyysin tämän tarjouksen mitoittamiseksi paremmin sidosryhmien tarpeisiin; pitää myönteisenä EIR:n luotonantovalmiuksien lisäämistä pääoman lisäyksen ja valtuutuksen myötä, ja kehottaa EIP:tä ja komissiota saattamaan prosessin päätökseen ensi vuoden alkuun mennessä;

46.

tukee EIP-ryhmän aloitteita, jotka koskevat pk-yrityksille ja markkina-arvoltaan keskisuurille yrityksille tarkoitettua innovatiivista rahoitusta, joka saadaan käynnistämällä Horisontti 2020- ja COSME-rahoitusvälineet ja riskinjakovälineet pankkien lainan- ja takauksenannon edistämiseksi ja pitkän aikavälin riskipääomien tarjoamisen varmistamiseksi;

47.

kannattaa komission ja EIP:n yhteistä uuden monivuotisen rahoituskehyksen mukaista pk-yritysten rahoitusaloitetta, jolla yhdistetään COSME- ja Horisontti 2020 -ohjelmissa käytettävissä olevia unionin varoja ja enintään 8,5 miljardia euroa Euroopan rakenne- ja investointirahastoille (ERI-rahastoille) myönnettyjä varoja lisälainojen myöntämiseksi pk-yrityksille;

48.

kehottaa jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti toimiin ja edistämään yhteisiä välineitä ERI-rahasto-osuuksiensa kautta lisääntyneen pk-yrityksiin kohdistuvan lainanannon tukemiseksi alueellaan ja kokonaisvipuvaikutusten lisäämiseksi;

49.

kehottaa EIP:tä laajentamaan kaupan rahoitusaloitetta; katsoo, että tämä pk-yritysten takuumekanismi on olennaisen tärkeä ja sitä olisi laajennettava unionissa alueille, joilla sitä tarvitaan eniten; kehottaa EIP:tä laatimaan oman ohjelman kaupankäynnin helpottamiseksi; kehottaa EIP:tä ensimmäisenä vaiheena vahvistamaan toimenpiteet tarvittavien takuiden varmistamiseksi, jotta yritykset voivat hyödyntää koko vientipotentiaalinsa;

50.

tukee EIP:n keskittymistä alueelliseen ja paikalliseen ulottuvuuteen ja kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti rahoitusvälineisiin kuuluvia jaetun hallinnoinnin välineitä, kuten JEREMIE-ohjelmaa ja paikallisille pk-yrityksille pääoma- ja velkarahoitusta tarjoavia alueellisia rahastojärjestelmiä;

51.

on tyytyväinen unionissa toimiville pk-yrityksille välittäjien kautta vuosina 2005–2011 myönnettyjä EIP:n lainoja koskevaan jälkiarviointiin; panee merkille, että EIP allekirjoitti lainasopimuksia 64 miljardin euron arvosta EU:n 27 jäsenvaltion alueella toimivien noin 370 rahoituslaitoksen kanssa vuosina 2005–2012; toteaa, että vuoden 2012 loppuun mennessä 53 miljardia euroa näistä varoista oli maksettu rahoituslaitoksille, jotka olivat puolestaan lainanneet lähes 48 miljardia euroa pk-yrityksille myöntämällä niille noin 300 000 lainaa;

52.

toteaa, että arvioinnin mukaan EIP:n pk-yrityksille L4SME-tuotteen kautta välittämät lainat ovat unionin tavoitteiden mukaisia; kehottaa kuitenkin arvioimaan paremmin EIP:n tuotteen ja kansallisten poliittisten yhdistelmien välistä täydentävyyttä, jotta voidaan lisätä edelleen toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuutta; pyytää EIP:tä esittämään ehdotuksia L4SME-tuotteen vaikutuksen parantamiseksi, jotta tuote voidaan ottaa käyttöön tiettyjen vajeiden korjaamiseksi, sen sijaan että rahoitettaisiin laajalti pk-yrityksiä, ja jotta voidaan optimoida EIP:n osallistuminen kasvun ja työllisyyden edistämiseen;

53.

toteaa huolestuneena, että tarkastelujakson aikana EIP:n myöntämillä luotoilla oli jonkin verran vaikutusta kasvuun ja työllisyyteen, mutta maiden välillä oli huomattavia eroja (vain kolmasosa pk-yrityksistä katsoi liikevaihdon kasvun olevan EIP:n rahoituksen ansiota); on huolissaan siitä, että EIP:n lainojen vaikutuksesta työllisyyden säilyttämiseen on vain rajallista näyttöä; toteaa, että suhteellisen vaikutuksen kasvuun ja työllisyyteen todettiin olevan suurempi uusissa jäsenvaltioissa; myöntää kuitenkin, että tarkastelujakson aikana vallitsi rahoitus- ja talouskriisi ja että työllisyystason laskusta huolimatta saatiin luotua uusia työpaikkoja, joskin niiden määrä jäi suhteellisen vaatimattomaksi;

54.

on huolissaan siitä, että EIP:n rahoitusta on suurimmassa osassa toimintoja nähtävästi käytetty tukemaan menestyneitä pk-yrityksiä eikä paikkaamaan rahoitusvajetta; toteaa kuitenkin, että yli 80 prosenttia tavoitetuista pk-yrityksistä oli yrityksiä, joissa oli alle 50 työntekijää, mikä osoittaa, että EIP tavoittaa pk-yritysten alan pienimmän segmentin;

55.

vaatii EIP:tä soveltamaan tukikelpoisuusperusteita kattavasti, jotta rahoitustuki voidaan kohdentaa tuensaajille aiempaa tehokkaammin;

56.

kehottaa EIP:tä määrittämään ja valitsemaan toisaalta enemmän lisäarvoa tuottavat ja toisaalta riskipitoiset hankkeet yksilöimällä erityisesti juuri toimintansa käynnistäneet yritykset, mikroyritykset, osuuskunnat, yrityskeskittymät, pk-yritykset ja markkina-arvoltaan keskisuuret yritykset, jotka harjoittavat tutkimusta tai toteuttavat kehitys- ja innovointihankkeita ensisijaisilla teknologia-aloilla;

57.

korostaa tarvetta lisätä potentiaalisten sijoittajien ja tuensaajien tietoisuutta ja ymmärrystä innovatiivisten rahoitusvälineiden olemassaolosta; kannustaa kehittämään viestintäpolitiikkaa, jolla parannettaisiin unionin EIP:n kautta tarjoamien erilaisten uusien rahoitusvälineiden avulla toteuttamien toimien näkyvyyttä; korostaa lisäksi, että olisi varmistettava hankkeita koskevien tietojen entistä laajempi ja järjestelmällinen saatavuus sekä tuensaajien ja paikallisen kansalaisyhteiskunnan laajempi osallistuminen, jota EIP:n rahoittamilla investoinneilla voitaisiin parantaa;

58.

kehottaa EIP:tä vahvistamaan toimintasuunnitelman, jolla yksinkertaistetaan pk-yritysten mahdollisuutta saada tietoja ja rahoitusta, kiinnittämällä erityistä huomiota rahoituksen saantiin liittyviin hallinnollisiin menettelyihin;

59.

muistuttaa, että välittäjien kautta annetut lainat muodostavat yli 20 prosenttia EIP:n vuosittaisesta lainanannosta;

60.

toteaa jälleen huolestuneena, että huomattavan suuri osa ongelmista on tältä osin vielä ratkaisematta, erityisesti avoimuuden puute (erityisesti lopullisia tuensaajia koskevien tietojen suhteen), vaikeus arvioida lainojen taloudellista ja yhteiskunnallista vaikutusta (huonosti kohdennetun lähestymistavan vuoksi) sekä vastuiden ulkoistamisen vuoksi riippuvuus siitä, että rahoituksen välittäjät noudattavat toiminnassaan asianmukaista huolellisuutta; kehottaa EIP:tä ilmoittamaan tarkat tiedot siitä, miten se pyrkii nopeuttamaan näiden ongelmien ratkaisemiseksi toteutettavia toimenpiteitä, ja pyytää EIP:tä laatimaan yhdessä komission kanssa sitovan luettelon rahoituksen välittäjien valintaan sovellettavista arviointiperusteista ja asettaa luettelon yleisesti saataville;

61.

kehottaa EIP:tä laatimaan ajantasaisen ja kokonaisvaltaisen arvion siitä, kuinka rahoituskriisi on vaikuttanut EIP:n myöntämän rahoituksen lopullisiin saajiin, ja laatimaan perusteellisen arvion rahoituskriisin vaikutuksista EIP:n käyttämien rahoituksen välittäjien nykyiseen asemaan sekä unionissa että unionin ulkopuolella;

62.

vaatii EIP:tä varmistamaan, että se saavuttaa tavoitteensa noin puolen miljoonan työpaikan luomisesta vuonna 2013 myöntämällä rahoitusta infrastruktuuri- ja resurssitehokkuushankkeisiin ja tietoon perustuvaa taloutta edistäviin hankkeisiin;

63.

toteaa, että vaikean taloudellisen toimintaympäristön ja tiukempien luottomarkkinoiden vuoksi yritysten ja julkisen sektorin rahoituksen saannin vähentyminen haittaa edelleen nuorison työllistymistä ja rajoittaa ammattikoulutuksen parantamiseksi toteutettavia toimenpiteitä;

64.

katsoo, että EIP:n nuorisotyöllisyysohjelmalla, jonka lainojen määrä oli 6 miljardia euroa ja joka koostuu kahdesta painopistealueesta: työpaikkojen luomisesta nuorille (Jobs for Youth) ja osaamiseen investoimisesta (Investing in Skills), on äärimmäisen tärkeä rooli näiden ongelmien ratkaisemisessa; suhtautuu myönteisesti väliaikaiseen täytäntöönpanokertomukseen, josta käy ilmi, että kyseisellä alalla on saatu aikaan merkittäviä saavutuksia, kuten 4,9 miljardin lainatuki Investing in Skills -painopistealueen ja 2,7 miljardin lainatuki Jobs for Youth -painopistealueen hankkeille; panee merkille, että se on saavuttanut tavoitteensa varhaisessa vaiheessa;

65.

tukee EIP:n tavoitetta lisätä edelleen pk-yrityksille myönnettäviä lainoja, jotta voidaan luoda selvä yhteys EIP:n myöntämän lainatuen ja uusien nuorille luotujen työpaikkojen välille;

66.

kannustaa EIP:tä laajentamaan toiminta-alaansa ja hyödyntämään uusia välineitä, jotta voidaan luoda toimivia kannusteita nuorisotyöllisyyden lisäämiseen, erityisesti jäsenvaltioissa, joissa nuorisotyöttömyysluvut tunnetusti ovat korkealla;

EIP:n osuus unionin ulkoisissa toimissa

67.

pyytää EIP:tä unionin ulkopuolisia toimintoja koskevan tarkistetun EIP:n valtuuden mukaisesti tukemaan komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon laatimia unionin ulkopoliittisia tavoitteita;

68.

suhtautuu myönteisesti unionin takaukseen ulkopuolisiin hankkeisiin myönnetyille lainoille; toteaa, että takaus myönnetään EIP:lle nykyisen takauksen suuruisena unionin talousarviosta ja sen enimmäismääräksi on vahvistettu 30 miljardia euroa (jaettuna 27 miljardin euron yleisvaltuutukseen ja 3 miljardin euron lisäoptioon väliarvioinnin perusteella) seuraavalle rahoituskaudelle käyttämällä käyttämättä jääneistä FEMIP:n (Euro–Välimeri-investointi- ja kumppanuusväline) operaatioista vuotta 2007 edeltävältä ajalta takaisin saatuja varoja;

69.

pyytää tilintarkastustuomioistuinta laatimaan erityiskertomuksen EIP:n ulkoisten lainanantotoimintojen tuloksellisuudesta ja yhteensopivuudesta unionin politiikkojen kanssa ennen EIP:n ulkoisen valtuuden väliarviointia sekä vertaamaan kyseisten toimintojen tuottamaa lisäarvoa EIP:n käyttämiin omiin varoihin; pyytää lisäksi tilintarkastustuomioistuinta erottelemaan analyysissaan unionin talousarviosta myönnetyt vakuudet, EKR:n takaaman investointivälineen, unionin ja Afrikan välisen EU-Africa Infrastructural Trustfund -erityisrahaston, Caribian Investment Fund -investointirahaston ja Investment Facility for the Pacific -rahoitusvälineen käytössä olevat erilaiset yhdistelmät sekä näistä sijoituksista takaisin saatujen varojen käytön;

70.

suhtautuu myönteisesti joustavuutta lisääviin säännöksiin, jotka sisältyvät EIP:n uuteen ulkoiseen lainavaltuuteen; kehottaa EIP:tä maksimoimaan unionin politiikkaan ja tavoitteisiin myöntämänsä tuen;

71.

pyytää EIP:tä käyttämään takuurahastoa enemmän ja joustavammin ja keskittymään enemmän oman riskin lainavälineisiin laajentamalla niiden käyttöaluetta diskonttauskelpoisiin hankkeisiin; vaatii EIP:tä varmistamaan suuren näkyvyyden suhteessa EU:n rahoitustukea saavien hankkeiden lopullisiin edunsaajiin;

72.

toteaa, että liittymistä valmistelevat maat sekä itäiset ja eteläiset naapurimaat ovat EIP:n ensisijaisia tukialueita; korostaa erityisesti tarvetta tukea edelleen arabimaiden demokraattista ja taloudellista siirtymää arabikevään jälkeen varsinkin tukemalla kansalaisyhteiskunnan toimijoita, työpaikkojen luomista ja talouden elpymistä eteläisissä maissa sekä itäisen kumppanuuden maissa; on tyytyväinen siihen, että painopisteenä ovat pk-yritykset ja rahoituksen saatavuus;

73.

tukee unionin ulkopolitiikan yhteydessä komission ja jäsenvaltioiden kanssa toteutettavaa uusien rahoitusvälineiden, kuten unionin avustuksia, lainoja ja riskinjakovälineitä yhdistelevien tuotteiden, progressiivista kehitystä, jotta voidaan tavoittaa uusia yritystyyppejä; kehottaa määrittelemään parhaat käytännöt ja hyvin määritellyt kelpoisuusehdot näiden välineiden käyttöä varten sekä jäsennellyt raportointi-, seuranta- ja valvontaehdot; kehottaa saattamaan määrärahojen jakamista koskevat toimet päätökseen;

74.

edellyttää siksi, että yhteistyömekanismin ja varojen yhdistämistä koskevien kansainvälisten rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa koskeva hallinnointiraportti sisältää yksityiskohtaiset ja johdonmukaiset asiaa koskevat tiedot ja että varmistetaan EIP:n asianmukainen rooli; kehottaa komissiota toimittamaan kattavan kertomuksen varojen yhdistämistä koskevan yhteistyömekanismin rahoitusvälineiden täytäntöönpanon vaikutuksista ja tuloksista;

75.

on tyytyväinen siihen, että EIP on tukenut useilla energian aloilla kasvua ja työllisyyttä tukevia hankkeita; muistuttaa, että on tarpeen säilyttää johdonmukaisuus unionin energia- ja ilmastopolitiikan uuden kehityksen kanssa; kehottaa EIP:tä uudistetun energiapolitiikkansa puitteissa edelleen tukemaan sekä unionissa että sen ulkopuolella energiatehokkuutta ja kestäviä uusiutuvia energiamuotoja koskevia hankkeita ja siten tasoittamaan tietä kohti vähähiilistä taloutta;

EIP:n yhteistyö muiden kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa

76.

muistuttaa, että rakenteellinen yhteistyö unionin elinten (komission ja EIP:n) ja muiden rahoituslaitosten kesken on ainoa tehokas keino päällekkäisten toimintojen välttämiseksi;

77.

suhtautuu myönteisesti EIP:n ja EBRD:n tekemään ajantasaistettuun yhteisymmärryspöytäkirjaan, joka kuvastaa unionin halukkuutta tehostaa koordinointia ja yhteistyötä näiden kahden merkittävän kansainvälisen rahoituslaitoksen kesken; kannustaa EIP:tä neuvottelemaan ja tekemään yhteisymmärryspöytäkirjoja sen toiminta-alueiden alueellisten kehityspankkien kanssa synergian edistämiseksi, riskien ja kustannusten jakamiseksi ja riittävän lainanannon varmistamiseksi reaalitaloudelle;

78.

kehottaa molempia laitoksia koordinoimaan toimintaansa mahdollisimman hyvin täydentävyyden ja työnjaon osalta, jotta voidaan systemaattisesti tutkia parhaat mahdollisuudet ja synergiat ja etsiä optimaaliset vipuvaikutukset unionin poliittisten tavoitteiden tukemiseksi ja toteuttamiseksi ja ottamaan samalla huomioon kummankin laitoksen edut ja erityispiirteet;

79.

kehottaa EIP:tä ja EBRD:tä vahvistamaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa (ennakkoarviointivaihe tai toimien määrittämisvaihe) asiantuntemustaan ja strategista ja ohjelmasuunnittelua koskevaa menettelytapaansa eri toiminta-aloilla ja erityisesti riskinhallintavälineitä (rahoitusriskit, toimintariskit tai maakohtaiset riskit) koskevaa yhteistyötään, jotta riskinvalvonta saadaan tehokkaammaksi;

80.

panee tyytyväisenä merkille uuden yhteisen toimintasuunnitelman, josta EIP, EBRD ja Maailmanpankkiryhmä sopivat marraskuussa 2012 ja jolla pyritään tukemaan talouden elpymistä ja kasvua Keski- ja Kaakkois-Euroopassa, ja toteaa, että toimintasuunnitelmassa määritellään yli 30 miljardin euron yhteiset sitoumukset kaudelle 2013–2014; kehottaa EIP:tä sitomaan vähintään sovitut 20 miljardin määrärahat;

81.

muistuttaa ehdotuksestaan, että unionista tulisi EIP:n jäsen;

EIP:n hallinto, vaatimusten noudattaminen ja valvontajärjestelmä

82.

kehottaa EIP:tä ja muita yhteistyökumppaneita ja sidosryhmiä parantamaan entisestään hallintomekanismejaan muun muassa kehittämällä kattavia ja järkeviä seuranta-, raportointi- ja valvontajärjestelmiä;

83.

on tyytyväinen siihen, että EIP on sitoutunut lujemmin avoimuuteen liittymällä kansainvälisen avun avoimuutta koskevaan aloitteeseen (IATI);

84.

vaatii EIP:tä varmistamaan valitusjärjestelmänsä täyden riippumattomuuden ja toimivuuden;

85.

kehottaa EIP:tä noudattamaan Århusin yleissopimuksen määräyksiä ja luomaan julkisen asiakirjarekisterin, jotta taataan unionin perussopimuksissa vahvistettu oikeus tutustua asiakirjoihin; kehottaa EIP:tä noudattamaan sitoumustaan ja julkistamaan rekisterin vuodesta 2014 alkaen;

86.

vaatii, että seuraavaa vuosikertomusta täydennetään sisällyttämällä siihen monialaisia tulosindikaattoreita, jotka koskevat rahoitustoiminnan vaikutusta EIP:n toimien kannalta keskeisiin aloihin, mahdollista odotettavissa olevaa kerrannaisvaikutusta ja taloudellisten etujen siirtoa rahoitetuissa ohjelmissa;

87.

muistuttaa EIP:n vastuusta ja painottaa sen merkitystä rahoituksen välittäjien ja yhteisrahoitettujen hankkeiden kumppanien valintaa sekä lopullisia edunsaajia koskevan avoimuuden lisäämisessä;

88.

korostaa, että EIP:n pitäisi vähentää byrokratiaa, jotta se voisi jakaa rahoitusta tehokkaammin ja nopeammin;

89.

kehottaa EIP:tä edistämään edelleen rahoituksen välittäjien kautta tapahtuvan lainanantotoimintansa avoimuutta siten, että se raportoi vuosittain pk-yrityksille myöntämistään lainoista, esittää yhdistetyt tiedot pk-yrityksille tehdyistä maksuista, kohteena olevien pk-yritysten lukumäärästä, keskimääräisestä lainakoosta ja tuetuista aloista sekä arvioi pk-yritysten lainansaantia ja lainojen tehokkuutta;

90.

kehottaa EIP:tä pidättäytymään yhteistyöstä sellaisten rahoituksen välittäjien kanssa, joiden toiminta on aiemmin ollut avoimuuden, petosten, korruption sekä ympäristövaikutusten että sosiaalisten vaikutusten suhteen kielteistä; kannustaa EIP:tä muodostamaan kaikissa toimintamaissa kumppanuuksia sellaisten avointen ja vastuullisten rahoituksen välittäjien kanssa, joilla on vakiintuneet suhteet paikalliseen talouselämään; kehottaa EIP:tä tässä yhteydessä lisäämään avoimuutta etenkin välittäjien avulla tapahtuvassa lainanantotoiminnassa sekä harjoittamaan erityistä huolellisuutta verokeitaiden käytön, siirtohinnoittelun, veropetosten sekä aggressiivisen verosuunnittelun ja veronkierron estämiseksi; pyytää laatimaan tiukan julkisen luettelon rahoituksen välittäjienvalintaan sovellettavista kriteereistä; kehottaa EIP:tä tehostamaan yhteistyötä kansallisten julkisten luottolaitosten kanssa, jotta se voi maksimoida pk-yrityksille koituvat rahoitusohjelmiensa myönteiset vaikutukset;

91.

kehottaa EIP:tä käynnistämään välittömästi osallistavan tarkistusprosessin, joka koskee sen yhteistyöhaluttomiin oikeudenkäyttöalueisiin nähden noudattamaa politiikkaa ja jossa otetaan asianmukaisesti huomioon asiaan liittyvät viimeaikaiset tapahtumat unionissa ja kansainvälisesti; kehottaa EIP:tä tästä syystä varmistamaan, että kaikki sen hankkeisiin osallistuvat yritykset ja rahoituslaitokset julkistavat kaikkien yrityksiin välittömästi tai välillisesti liittyvien oikeudellisten rakenteiden edunsaajat, mukaan lukien rahastot, säätiöt ja pankkitilit;

92.

pyytää lisäksi laatimaan rahoituksen välittäjiä varten poissulkemista koskevan julkisen luettelon, joka on tarkoitus kehittää yhdessä komission kanssa ja joka perustuu toimijoiden tuloksiin avoimuuden, petosten, yhteyksien jäsenvaltioiden lainkäyttövallan ulkopuolella oleviin alueisiin sekä sosiaalisten ja ympäristövaikutusten alalla;

93.

pitää ensiarvoisen tärkeänä, että EIP säilyttää AAA-luottoluokituksensa, koska luokituksen ansiosta se pystyi vuonna 2012 lainaamaan 71 miljardia euroa kansainvälisiltä pääomamarkkinoilta edullisella korolla; kannustaa EIP:tä kuitenkin vahvistamaan valmiuttaan asettaa etusijalle korkeampiriskisiä suuremman lisäarvon tuottavia hankkeita;

94.

muistuttaa aiempien vuosien tapaan EIP:n vakavaraisuuteen kohdistuvan pankkivalvonnan välttämättömyydestä ja korostaa sen merkitystä sekä pyytää selvittämään mahdollista ratkaisua oikeudellisella tutkimuksella;

95.

ehdottaa, että tätä valvontaa

(i)

harjoittaa Euroopan keskuspankki SEUT-sopimuksen 127 artiklan 6 kohdan mukaisesti tai

(ii)

harjoitetaan tulevassa pankkiunionissa, josta komissio antoi tiedonannon 12. syyskuuta 2012, tai

(iii)

harjoittaa EIP:n vapaaehtoisen lähestymistavan pohjalta Euroopan pankkiviranomainen, joka voi toimia yhteistyössä yhden tai useamman kansallisen sääntelyviranomaisen kanssa, taikka vaihtoehtoisesti riippumaton tarkastaja;

pitää valitettavana, että komissio ei ole ehdottanut asiassa mitään toimia, vaikka parlamentti on pyytänyt sitä ensimmäisen kerran jo vuonna 2007;

96.

pitää ilahduttavana parhaiden pankkikäytäntöjen yleistä noudattamista koskevaa uutta sisäistä kehitystä EIP:n sisällä; vaatii, että EIP:n toimien yhteydessä myös sen pankkitoimintakumppanit noudattavat unionissa ja sen ulkopuolella hyviä pankkikäytäntöjä, jotka ovat rahoituspalveluja ja rahoitusmarkkinoiden vakautta koskevan unionin lainsäädännön mukaisia; pyytää, että EIP sisällyttää vuotuiseen työsuunnitelmaansa yhden toiminta-alan tarkastuksen osoittaakseen, että hyvät pankkikäytännöt ovat osa sen kirjallisia menettelyjä;

97.

kehottaa EIP:tä lisäämään toimintansa, arviointiensa ja tulostensa avoimuutta ja saatavuutta jakamalla paremmin tietoa sisäisesti henkilöstölleen, kutsumalla osallistujia asiaa koskeviin sisäisiin kokouksiinsa ja tarjoamalla tietoa ulospäin esimerkiksi verkkosivuillaan;

98.

pitää ilahduttavana, että EIP on toteuttanut toimenpiteitä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjunnan alalla ja myös vahvistanut vaatimusten noudattamista koskevia resurssejaan nimittämällä uuden niiden noudattamista valvovan ryhmävastaavan; pyytää, että parlamentti pidetään säännöllisesti ajan tasalla vaatimusten noudattamista valvovan ryhmävastaavan raportissa esitetyistä tuloksista;

99.

kehottaa EIP:tä seuraamaan maakohtaista raportointia laittoman toiminnan rahoittamisen estämiseksi; toteaa, että voidakseen saada EIP:n rahoitusta kaikki edunsaajat, riippumatta siitä, ovatko ne yhtymiä vai rahoituksen välittäjiä, jotka kuuluvat eri oikeudenkäyttöalueisiin, on velvoitettava julkistamaan tilintarkastajien hyväksymissä vuosikertomuksissaan maakohtaiset tiedot myynneistään, varoistaan, työntekijöistään, voitoistaan ja veromaksuistaan kussakin maassa, jossa ne toimivat; toteaa myös, että edunsaajien on julkistettava isäntämaiden kanssa tekemänsä sopimukset ja erityisesti ilmoitettava verotusmenettely, jota niihin kussakin toimintamaassa sovelletaan;

100.

vaatii, että valvontaympäristöä mukautetaan niin, että siinä otetaan huomioon EIP:n pääoman korotuksesta ja muista rahoituskumppanuuksista johtuvien rahoituspyyntöjen määrän kasvu tulevaisuudessa, erityisesti riskinhallintatehtävien osalta;

EIP:n jatkotoimet parlamentin päätöslauselmien johdosta

101.

pyytää EIP:tä ilmoittamaan kussakin vuosikertomuksessa parlamentin aiempien suositusten tilanteesta, erityisesti lainanantotoiminnan vaikutuksista kasvun ja uusien työpaikkojen luomiseen EIP:n toiminta-alueilla ja unionissa sekä unionin ja ehdokas- ja naapurimaiden välisestä taloudellisesta yhdentymisestä.

o

o o

102.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan investointipankille sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0404.

(2)  EUVL C 258 E, 7.9.2013, s. 131.

(3)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0057.

(4)  EUVL L 280, 27.10.2011, s. 1.


9.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 378/13


P7_TA(2014)0202

Euroopan finanssivalvojien järjestelmän tarkistaminen

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2014 suosituksista komissiolle Euroopan finanssivalvojien järjestelmän (EFVJ) tarkistamisesta (2013/2166(INL))

(2017/C 378/02)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

ottaa huomioon finanssijärjestelmän makrotason vakauden valvonnasta Euroopan unionissa ja Euroopan järjestelmäriskikomitean perustamisesta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1092/2010 (1),

ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (2),

ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1094/2010 (3),

ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010 (4),

ottaa huomioon Euroopan järjestelmäriskikomitean toimintaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille 17. marraskuuta 2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1096/2010 (5),

ottaa huomioon direktiivien 98/26/EY, 2002/87/EY, 2003/6/EY, 2003/41/EY, 2003/71/EY, 2004/39/EY, 2004/109/EY, 2005/60/EY, 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2009/65/EY muuttamisesta Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen), Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) toimivaltuuksien osalta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/78/EU (6),

ottaa huomioon 12. syyskuuta 2013 vahvistamansa kannan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta mainitun asetuksen ja luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o …/… välisen vuorovaikutuksen osalta (7),

ottaa huomioon 12. syyskuuta 2013 vahvistamansa kannan neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2013 antamiseksi luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille (8),

ottaa huomioon 3. kesäkuuta 2010 annetun talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan pankkiviranomaisen perustamisesta (9) sekä 22. syyskuuta 2010 vahvistamansa kannan tähän ehdotukseen (10),

ottaa huomioon 3. kesäkuuta 2010 annetun talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen perustamisesta (11) sekä 22. syyskuuta 2010 vahvistamansa kannan tähän ehdotukseen (12),

ottaa huomioon 3. kesäkuuta 2010 annetun talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen perustamisesta (13) sekä 22. syyskuuta 2010 vahvistamansa kannan tähän ehdotukseen (14),

ottaa huomioon 18. toukokuuta 2010 annetun talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivien 98/26/EY, 2002/87/EY, 2003/6/EY, 2003/41/EY, 2003/71/EY, 2004/39/EY, 2004/109/EY, 2005/60/EY, 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2009/65/EY muuttamisesta Euroopan pankkiviranomaisen, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen toimivaltojen osalta (15) ja 22. syyskuuta 2010 vahvistamansa kannan tähän ehdotukseen (16),

ottaa huomioon 25. toukokuuta 2010 annetun talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rahoitusjärjestelmän makrotason vakauden valvonnasta yhteisössä ja Euroopan järjestelmäriskikomitean perustamisesta (17) sekä 22. syyskuuta 2010 vahvistamansa kannan tähän ehdotukseen (18),

ottaa huomioon 25. toukokuuta 2010 annetun talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön ehdotuksesta ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan järjestelmäriskikomitean toimintaan liittyvien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille (19) sekä 22. syyskuuta 2010 vahvistamansa kannan tähän ehdotukseen (20),

ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2013 annetun talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan pankkiviranomaisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2011,

ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2013 annetun talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2011,

ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2013 annetun talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2011,

ottaa huomioon 5. syyskuuta 2013 annetun talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon Euroopan unionin yleisestä talousarviosta varainhoitovuodeksi 2014 – kaikki pääluokat,

ottaa huomioon Baselin pankkivalvontakomitean 13. ja 14. syyskuuta 2012 vahvistamat pankkivalvonnassa noudatettavat perusperiaatteet (21),

ottaa huomioon lokakuussa 2011 julkaistun finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän asiakirjan Key Attributes of Effective Resolution Regimes for Financial Institutions (rahoituslaitosten kriisinratkaisujärjestelmien avaintekijät),

ottaa huomioon Baselin pankkivalvontakomitean lokakuussa 2010 vahvistamat valvontakollegioita koskevat hyvien toimintatapojen periaatteet (22),

ottaa huomioon 22. tammikuuta 2014 annetun Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion asiassa C-270/12, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastaan Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto,

ottaa huomioon työjärjestyksen 42 ja 48 artiklan,

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0133/2014),

A.

katsoo rahoituskriisin osoittaneen, että riittämätön riskinhallinta sekä rahoitusmarkkinoiden valvonnan tehottomuus, epätasaisuus ja pirstoutuneisuus ovat lisänneet rahoitusmarkkinoiden epävakautta ja kuluttajansuojan puutteita rahoituspalvelujen alalla;

B.

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti kannatti painokkaasti Euroopan valvontaviranomaisten perustamista ja että se on esittänyt Euroopan valvontaviranomaisille enemmän toimivaltaa koordinoinnissa ja suorassa valvonnassa ja katsoo näiden viranomaisten olevan keskeisiä toimijoita luotaessa vakaampia ja turvallisempia rahoitusmarkkinoita sekä katsoo, että unioni tarvitsee tiukempaa ja unionin tasolla paremmin koordinoitua valvontaa;

C.

katsoo, että Euroopan finanssivalvojien järjestelmä (EFVJ) on parantanut finanssivalvonnan laatua ja yhtenäisyyttä sisämarkkinoilla; pitää tätä kehitysprosessina, jossa hallintoneuvoston jäsenten olisi keskityttävä unionin arvoihin ja intresseihin;

D.

ottaa huomioon, että EFVJ:n perustamisen jälkeen mikrotason vakauden valvonta on kehittynyt unionissa nopeammassa tahdissa kuin makrotason vakauden valvonta;

E.

ottaa huomioon, että mikro- ja makrotalouden valvontaa koskeva toimivalta on keskittynyt Euroopan keskuspankille (EKP), jonka on toteutettava tarvittavat toimet välttääkseen rahapolitiikan alaan liittyvistä tehtävistään mahdollisesti johtuvia eturistiriitoja;

F.

ottaa huomioon, että Euroopan valvontaviranomaisten olisi ehkäistävä unionin rahoitusmarkkinoiden sirpaloitumista;

G.

ottaa huomioon, että Euroopan valvontaviranomaisten tehtäviin kuuluu muun muassa lähentymisen edistäminen ja päivittäisen valvonnan laadun parantamisessa avustaminen ja että on kehitettävä tulosindikaattoreita, jotka keskittyvät päivittäisessä valvonnassa saavutettuihin sääntelytuloksiin;

H.

katsoo, että Euroopan valvontaviranomaiset ovat täyttäneet laajalti tehtävänsä eli osallistuneet lainsäädäntömenettelyihin ja esittäneet ehdotuksia teknisistä standardeista;

I.

ottaa huomioon, että vaikka Euroopan valvontaviranomaisten perustamisasetukset ovat lähes yhdenmukaiset, niiden soveltamisala on kehittynyt hyvin eri tavoin;

J.

ottaa huomioon, että komissiolla on velvollisuus hyväksyä mahdollisin muutoksin Euroopan valvontaviranomaisen ehdottamia teknisten sääntelystandardien ja teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia, mutta sen olisi esitettävä yksityiskohtaiset perustelut poikkeamiselle kyseisistä luonnoksista;

K.

ottaa huomioon, että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (ESMA) harjoittama luottoluokituslaitosten suora valvonta voi parantaa valvonnan laatua tällä alalla;

L.

ottaa huomioon, että tekniset sääntelystandardit hyväksytään delegoituina säädöksinä ja että niillä varmistetaan Euroopan valvontaviranomaisten osallistuminen aloilla, joilla niillä on parempi tekninen asiantuntemus laatia alemman tason lainsäädäntöä;

M.

ottaa huomioon, että delegoituihin säädöksiin liittyvän parlamentin, neuvoston ja komission yhteisymmärrysasiakirjan 2 kohdassa todetaan, että kaikki kolme toimielintä tekevät yhteistyötä koko menettelyn ajan, jotta siirretyn säädösvallan käyttö olisi sujuvaa ja parlamentti ja neuvosto voisivat tehokkaasti valvoa sitä;

N.

katsoo, että yhteisen valvontamekanismin (YVM) perustaminen oli tärkeä seuraava vaihe pankkivalvonnan yhtenäistämisessä euroalueella ja muissa osallistuvissa jäsenvaltioissa;

O.

katsoo, että YVM:n perustamisella on hyvin tärkeitä seuraamuksia unionin mikro- ja makrotason vakauden valvonnan institutionaalisen rakenteen kannalta, kun otetaan huomioon EKP:lle näillä aloilla annettu toimivalta;

P.

katsoo, että Euroopan järjestelmäriskikomitea (EJRK) on laatinut lainsäädäntöprosessia varten hyödyllisiä makrotaloudellisia suosituksia, jotka koskevat rahamarkkinarahastoja, pääomavaatimuksia, kiinnitysluottodirektiiviä tai symmetrisiä pitkäaikaisen suojan tarjoavia toimenpiteitä Solvenssi II -direktiivissä (23), jotka komissio ja lainsäädäntövallan käyttäjät ovat ottaneet vain osittain huomioon;

Q.

ottaa huomioon, ettei EJRK:lla ole mitään pakollista tehtävää lainsäädännössä edes makrotaloutta koskevien kysymysten osalta;

R.

ottaa huomioon, että neuvoa-antava tieteellinen komitea on esittänyt tärkeää ja rakentavaa osaa EJRK:n ohjelman eteenpäin viemisessä, erityisesti kannustamalla EJRK:ta keskittymään kiistanalaisiin ja perustavanlaatuisiin kysymyksiin;

S.

ottaa huomioon, että lainsäädäntövallan käyttäjät tai komissio olisivat ehkä voineet ottaa jotkin EJRK:n ehdotukset huomioon, jos ne olisi esitetty lainsäädäntöprosessin varhaisemmassa vaiheessa;

T.

ottaa huomioon, että EJRK perustettiin rahoituskriisin aikana estämään tulevia kriisejä sekä säilyttämään rahoitusvakaus;

U.

ottaa huomioon, että poikkeuksellisen pitkään hyvin alhaisina pysyvien korkojen aiheuttamaa järjestelmäriskiä ei ole lainkaan mainittu EJRK:n antamassa lausunnossa;

V.

ottaa huomioon, että rahapolitiikalla voi olla merkittävä vaikutus luotto- ja varallisuuskupliin ja että näin ollen EKP:n rahapolitiikan ja EJRK:n toiminnan välille voi syntyä eturistiriita;

W.

ottaa huomioon, että komission ensimmäisten ehdotusten mukaan EJRK:lla piti olla yli kaksi kertaa enemmän henkilöstöä kuin sillä todellisuudessa on, ja katsoo, että pätevän henkilöstön määrän vaihtelu haittaa sen työtä;

X.

huomauttaa, ettei ESMA ottanut huomioon EJRK:n lausuntoja EMIR-asetuksesta;

Y.

ottaa huomioon, että EJRK ei Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 130 artiklan nojalla voi antaa EKP:lle lausuntoja, suosituksia tai varoituksia, koska se on perustettu EKP:n ulkopuolelle;

Z.

katsoo, että EJRK:n rakenne ja sen päätöksentekoelimen koko vaikeuttavat nopeaa päätöksentekoa;

AA.

ottaa huomioon, että EJRK:n suosituksen 2011/3 mukaan keskuspankeilla olisi oltava johtava rooli makrotason vakauden valvonnassa ja keskuspankkien edustajien olisi sen vuoksi välttämätöntä olla EJRK:n päätöksentekoelinten jäseninä;

AB.

katsoo, että EJRK:n jäsenyys perustuu vahvasti keskuspankkien ympärille ja että keskuspankeilla on tärkeä rooli ja myös samankaltaiset näkemykset;

AC.

ottaa huomioon, että alakohtaisen lainsäädännön tärkeitä osia, joissa Euroopan valvontaviranomaisille annetaan erityistä toimivaltaa, ei ole vielä tullut voimaan, minkä vuoksi niiden on mahdotonta täyttää tehtävänsä yhtäläisesti;

AD.

katsoo, että rahoitusmarkkinoita, rahoituspalveluja ja rahoitustuotteita koskeva lainsäädäntö on hyvin pirstoutunutta ja säädösten moninaisuus synnyttää porsaanreikiä ja johtaa päällekkäisiin raportointivelvoitteisiin, institutionaalisiin eroavaisuuksiin ja päällekkäiseen sääntelyyn ja voi aiheuttaa tahattomia seurauksia ja kielteisiä vaikutuksia reaalitalouteen;

AE.

ottaa huomioon, että Yhdysvallat on perustanut kuluttajien taloudellisesta suojasta vastaavan liittovaltion viraston (Consumer Financial Protection Bureau, CFPB), jolla on vahvat valtuudet;

AF.

katsoo, että avoimuus ja riippumattomuus ovat hyvän hallintotavan tärkeitä osatekijöitä ja että on tärkeää lisätä Euroopan valvontaviranomaisten toiminnan avoimuutta ja niiden riippumattomuutta;

AG.

toteaa, että vaikka Euroopan valvontaviranomaiset jakavat yleensä avoimesti tietoa verkkosivustoillaan, toiminnan avoimuutta on kuitenkin lisättävä ja neuvontaa ja ehdotuksia koskevasta edistyksestä sekä muun muassa työryhmistä on annettava lisää tietoa;

AH.

ottaa huomioon, että komissio osallistuu Euroopan valvontaviranomaisten toimintoihin virallisesti ja epävirallisesti, mutta sen osallistuminen ei tapahdu vielä avoimesti ja sen rooli olisi mukautettava parlamentin ja neuvoston rooleihin, jotta Euroopan valvontaviranomaisten riippumattomuus ei joutuisi kyseenalaiseksi;

AI.

katsoo, että sidosryhmien panoksesta Euroopan valvontaviranomaisten työhön saatu etu vaikuttaa olleen vähäinen;

AJ.

katsoo, että sidosryhmien kannalta avoimuuden lisääminen on erittäin tärkeää, jotta rahoitusmarkkinoille voitaisiin luoda tarkkaan harkitut ja toimivat säännöt, ja yhteistyö markkinaosapuolten kanssa toimisi huomattavasti paremmin, jos nämä ryhmät ilmoittaisivat avoimemmin kokoonpanonsa ja niille osoitetut tehtävät yksityiskohtaisesti;

AK.

ottaa huomioon, että Euroopan valvontaviranomaisten olisi tuettava komissiota antamalla avoimella tavalla käytettäväksi se asiantuntemus, joka niillä on rahoituspalvelujen alalla;

AL.

katsoo, että Euroopan valvontaviranomaisten olisi avustettava komissiota ja lainsäädäntövallan käyttäjiä arvioimalla, missä määrin lainsäädäntö täyttää sääntelylle asetetut tavoitteet, ja avoimuuden vuoksi niiden olisi julkistettava nämä arviot; katsoo, että Euroopan valvontaviranomaisten olisi annettava virallisia lausuntoja ehdotetusta unionin lainsäädännöstä ja arvioitava säädösehdotusten vaikutustenarviointeihin sisältyvien todisteiden ja analyysien vahvuutta;

AM.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin tuomioistuin totesi asiassa C-270/12 antamassaan tuomiossa, että Euroopan finanssivalvojien järjestelmän toiminta-alaa on mahdollisesti laajennettu SEUT-sopimuksen 114 artiklan nojalla verrattuna tulkintaan, joka koskee asiassa C-9/56, Meroni (24), annettua tuomiota EFVJ:ää perustettaessa, ja että komission olisi näin ollen arvioitava sen mahdollisia vaikutuksia EFVJ:n tulevaan tarkistukseen;

AN.

ottaa huomioon, että EKP:n harjoittamaa pankki- ja vakuutusalalla toimivien finanssiryhmittymien valvontaa rajoittaa YVM:n oikeusperusta;

AO.

toteaa, että YVM:n perustaminen muuttaa perustana olevaa EFVJ:n valvontajärjestelmää ja luo jonkinasteisia vinoumia eri viranomaisten ja niiden valvontavaltaan kuuluvien alueiden välille;

AP.

katsoo, että YVM:n voimaantulon jälkeen on erityisen tärkeää torjua sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttöä, taata tasapuoliset toimintaedellytykset ja varmistaa, että sisämarkkinat toimivat hyvin, estää vääristymiä sekä säilyttää perusvapaudet;

AQ.

ottaa huomioon, että EKP ja Euroopan valvontaviranomaiset käyttävät erilaisia raportointistandardeja ja -välejä, ja että YVM:n perustaminen saattaisi aiheuttaa merkittävän raportointivaatimusten päällekkäisyyden riskin, jos kansalliset viranomaiset eivät tee riittävästi yhteistyötä YVM:n ja Euroopan valvontaviranomaisten kanssa;

AR.

ottaa huomioon, että unionin lainsäädännön mahdollista rikkomista koskevaa tutkintaoikeutta ja mahdollisuutta ei-sitovaan sovitteluun on käytetty harvoin ja että Euroopan valvontaviranomaisilla on vain hyvin rajoitetut mahdollisuudet käynnistää tutkimuksia, jotka koskevat tapauksia, joissa toimivaltaisten kansallisten viranomaisten väitetään rikkoneen lakia;

AS.

ottaa huomioon, että kansalliset valvontaviranomaiset tekevät Euroopan valvontaviranomaisten hallintoneuvostojen puitteissa unionin oikeuden mahdollisten rikkomistapausten alalla kansallisiin valvontaviranomaisiin vaikuttavat päätökset;

AT.

ottaa huomioon, että Euroopan valvontaviranomaisten sitovien sovitteluvaltuuksien vaikutuksesta on löydetty monia hyödyllisiä ratkaisuja kansallisten valvontaviranomaisten välillä;

AU.

ottaa huomioon, että kansallisille edustajille on osoittautunut vaikeaksi erottaa toisistaan roolit, joita heillä on kansallisten toimivaltaisten viranomaisten johdossa ja eurooppalaisessa päätöksenteossa, mikä on tehnyt kyseenalaiseksi heidän kykynsä vilpittömästi noudattaa vaatimusta toimia riippumattomasti, puolueettomasti ja yksinomaan koko unionin etua silmällä pitäen Euroopan valvontaviranomaisia koskevien asetusten 42 artiklan mukaisesti;

AV.

ottaa huomioon, ettei vertaispaine ole toiminut kuten Euroopan valvontaviranomaisia alun perin suunniteltaessa odotettiin ja että on välttämätöntä antaa Euroopan valvontaviranomaisille mahdollisuudet edistää sen kehittymistä;

AW.

ottaa huomioon, että joillakin Euroopan valvontaviranomaisilla on yhä vaikeuksia kerätä työssään tarvitsemansa tiedot asiaankuuluvassa muodossa ja että Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) oli suoritettava stressitestejä, eikä sillä kuitenkaan ollut aina tarvittavia oikeudellisia valtuuksia kerätä testeihin vaadittavia tietoja eikä oikeudellisia valtuuksia todentaa epätarkoilta vaikuttavia tietoja;

AX.

ottaa huomioon, että Euroopan valvontaviranomaiset saattavat pidättyä joistakin tarpeellisista tiedonsaantipyynnöistä, koska ne ennakoivat hallintoneuvostojensa torjuvan nämä pyynnöt;

AY.

ottaa huomioon, että äskettäin hyväksytty lainsäädäntö on vahvistanut Euroopan valvontaviranomaisten valtuuksia tutkia väitettyjä unionin oikeuden rikkomista tai sen täytäntöönpanematta jättämistä koskevia tapauksia ja velvoittanut toimivaltaiset viranomaiset toimittamaan asianomaisille Euroopan valvontaviranomaisille kaikki tarpeellisiksi katsotut tiedot, muun muassa tiedot siitä, miten lainsäädäntöä sovelletaan unionin oikeuden mukaisesti;

AZ.

ottaa huomioon, että YVM:n perustamisen yhteydessä saavutettiin jonkin verran edistystä, kun EPV:lle annettiin tarvittavat suoraa tiedonkeruuta koskevat valtuudet, mutta näitä mahdollisuuksia on vielä annettava muillekin Euroopan valvontaviranomaisille;

BA.

ottaa huomioon, että ohjeet ovat osoittautuneet hyödylliseksi ja tarpeelliseksi välineeksi sääntelyn aukkojen täyttämisessä silloin, kun Euroopan valvontaviranomaisille ei ole säädetty toimivaltaa alakohtaisessa lainsäädännössä;

BB.

ottaa huomioon, että Euroopan valvontaviranomaisilla tosin on toimivalta valvoa unionin lainsäädännön täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa, mutta niiltä puuttuu resursseja arvioida varsinaista täytäntöönpanoa;

BC.

ottaa huomioon, että ensimmäinen rahoitusmarkkinadirektiivi (25) on pantu täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa, mutta jotkin jäsenvaltiot kieltäytyvät kuluttajansuojaa koskevien sääntöjen soveltamisesta ja panemisesta täytäntöön käytännössä;

BD.

katsoo, että Euroopan valvontaviranomaisten edustajien osallistuminen valvontakollegioihin on parantanut kollegioiden toimintaa, mutta valvonnan lähentämisen tehostamisessa kollegiot ovat edistyneet vain vähän;

BE.

ottaa huomioon, että Euroopan valvontaviranomaisten hallintoneuvostoissa äänioikeutta ei ole suhteutettu asianomaisten jäsenvaltioiden kokoon, kuten tätä nykyä tapahtuu EKP:ssa ja muissa eurooppalaisissa elimissä;

BF.

ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden yhtäläisen kohtelun ja Euroopan valvontaviranomaisten sujuvan toiminnan mahdollistaneeseen EPV:n alkuperäiseen äänestysjärjestelmään tehtiin muutoksia myönnytyksinä joillekin jäsenvaltioille, mikä teki hallintoneuvoston päätöksentekomenettelyistä työläämpiä ja hankalampia;

BG.

katsoo, ettei Euroopan valvontaviranomaisten puheenjohtajien nimittämisessä saisi esiintyä ikä- tai sukupuolisyrjintää ja että tätä virkaa olisi mainostettava laajalti kaikkialla unionissa;

BH.

katsoo, että puheenjohtajan, toimitusjohtajan ja hallintoneuvoston sekä johtokunnan jäsenten olisi oltava sellaisessa asemassa, että he voivat toimia riippumattomasti ja yksinomaan unionin edun mukaisesti;

BI.

ottaa huomioon, että joillakin jäsenvaltioiden kansallisilla valvojilla on ollut vaikeuksia maksaa pakollista osuuttaan Euroopan valvontaviranomaisten talousarvioihin;

BJ.

katsoo, että jäsenvaltioiden pakolliset maksuosuudet ovat ristiriidassa Euroopan valvontaviranomaisten riippumattomuuden kanssa;

BK.

toteaa, että Euroopan valvontaviranomaisten mukaan niillä on vaikeuksia palkata henkilöstöä tiettyihin johtotehtäviin sekä hoitaa tehtäviään resurssien ja henkilöstön puutteen vuoksi, ja katsoo, että käytettävissä olevat resurssit eivät vastaa suoritettavia tehtäviä;

BL.

toteaa, että Euroopan valvontaviranomaisten nykyinen sekarahoitusjärjestelyihin perustuva rahoitusmalli on joustamaton, aiheuttaa hallinnollista rasitusta ja vaarantaa viranomaisten riippumattomuuden;

BM.

ottaa huomioon, että Euroopan valvontaviranomaisten perustamisvaiheessa niiden ensisijaisena tavoitteena on pidetty täytäntöönpanosäädösten ja delegoitujen säädösten laatimiseen liittyvää sääntelytehtävää, mihin ne ovat panostaneet huomattavasti enemmän muihin vastuualueisiin verrattuna;

BN.

ottaa huomioon, etteivät Euroopan valvontaviranomaiset ole voineet osoittaa riittäviä resursseja (asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 8 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettujen) taloudellisten rahoitusmarkkina-analyysien laatimisen keskeiseen tehtävään, joka on olennainen perusta korkealaatuisten sääntöjen laatimiselle;

BO.

ottaa huomioon, että kulutuksen kehityssuuntia koskevan raportin laatimista koskeva yhteinen toimeksianto edellyttää, että kaikki jäsenvaltiot keräävät tietoja näistä kehityssuunnista;

BP.

ottaa huomioon, että EPV:lta puuttuu edelleen oikeusperusta esimerkiksi maksupalvelujen ja kulutusluottodirektiivin (26) osalta;

BQ.

ottaa huomioon, että jotkut markkinaosapuolet pitivät joitakin Euroopan valvontaviranomaisten kaikille markkinaosapuolille määräämiä vaatimuksia työläinä, epäasianmukaisina ja kohtuuttomina kohteiden kokoon ja liiketoimintamalliin nähden, koska alakohtainen lainsäädäntö ei aina mahdollistanut riittävää joustavuutta unionin lainsäädännön soveltamisessa;

BR.

ottaa huomioon, että EKP:lla on oikeus osallistua neuvoston työryhmiin, mutta Euroopan valvontaviranomaiset ovat enimmäkseen poissa virallisesta päätöksentekoprosessista;

BS.

ottaa huomioon, että kuluttajansuojan alalla Euroopan eri valvontaviranomaisten ponnistelut, käytetyt resurssit ja tulokset olivat hyvin erilaisia ja että EPV:n kohdalla ne olivat huomattavan alhaiset;

BT.

ottaa huomioon, että nykyiseen kriisiin merkittävästi vaikuttaneita syitä olivat heikko yritysjohdon valvonta ja julkistamisjärjestelmä;

BU.

ottaa huomioon, että uudet Baselin valvontaperiaatteet käsittävät kaksi uutta yritysjohdon valvontaa ja avoimuutta ja julkistamista koskevaa periaatetta;

BV.

ottaa huomioon, että kuluttajalle voi aiheutua vahinkoa väärin perustein tapahtuvasta myynnistä, vilpillisestä kilpailusta ja järjestelmällisestä voitontavoittelusta;

BW.

ottaa huomioon, että Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen (EIOPA) ja EPV eivät ole esittäneet kattavia raportteja kulutuksen kehityssuunnista;

BX.

ottaa huomioon, että EKP:n puheenjohtajan Mario Draghin lupaama rahoitusalan vakautta koskeva EJRK:n raportti ei ole vielä ilmestynyt;

BY.

toteaa, että kuluttajansuoja-asioita koskevat päätökset edellyttävät vastaavan tason asiantuntemusta Euroopan valvontaviranomaisten jäseniltä, vaikka jotkut heistä eivät toimikaan vastaavissa tehtävissä omissa jäsenvaltioissaan;

BZ.

ottaa huomioon, että asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 38 artiklan 1 kohdan nykyiset suojalausekkeet rajoittavat mahdollisuuksia sovitteluun 18 ja 19 artiklan nojalla, erityisesti rajat ylittävää konsernin kriisinratkaisua koskevissa tapauksissa, joihin sovelletaan pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiiviä, koska lopullinen päätösvalta jää sille jäsenvaltiolle, jolla on finanssipoliittinen vastuu kyseisestä laitoksesta;

1.

pyytää komissiota toimittamaan parlamentille 1. heinäkuuta 2014 mennessä säädösehdotuksia asetusten (EU) N:o 1092/2010, (EU) N:o 1093/2010, (EU) N:o 1094/2010, (EU) N:o 1095/2010 ja (EU) N:o 1096/2010 tarkistamiseksi jäljempänä liitteessä olevien yksityiskohtaisten suositusten mukaisesti käyttäen perustana Euroopan valvontaviranomaisten perustamisen jälkeen saatuja kokemuksia sekä perusteellista analyysia, joka koskee oikeusperustan ja SEUT-sopimuksen 114 artiklan mahdollisia vaihtoehtoja, viimeaikainen oikeuskäytäntö mukaan luettuna;

2.

toteaa, että suosituksissa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan toissijaisuusperiaatetta;

3.

katsoo, että esitettyjen ehdotusten rahoitusvaikutukset olisi katettava unionin talousarvioon sisältyvistä asianmukaisista budjettimäärärahoista ottaen huomioon Euroopan valvontaviranomaisten mahdollisuuden periä maksuja valvontansa alaisilta yksiköiltä;

4.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle.


(1)  EUVL L 331, 15.12.2010, s. 1.

(2)  EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12.

(3)  EUVL L 331, 15.12.2010, s. 48.

(4)  EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84.

(5)  EUVL L 331, 15.12.2010, s. 162.

(6)  EUVL L 331, 15.12.2010, s. 120.

(7)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0371.

(8)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0372.

(9)  A7-0166/2010.

(10)  EUVL C 50 E, 21.2.2012, s. 214.

(11)  A7-0170/2010.

(12)  EUVL C 50 E, 21.2.2012, s. 209.

(13)  A7-0169/2010.

(14)  EUVL C 50 E, 21.2.2012, s. 217.

(15)  A7-0163/2010.

(16)  EUVL C 50 E, 21.2.2012, s. 212.

(17)  A7-0168/2010.

(18)  EUVL C 50 E, 21.2.2012, s. 210.

(19)  A7-0167/2010.

(20)  EUVL C 50 E, 21.2.2012, s. 216.

(21)  http://www.bis.org/publ/bcbs230.pdf.

(22)  http://www.bis.org/publ/bcbs177.pdf.

(23)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) (EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1).

(24)  Asia 9/56 Meroni v. korkea viranomainen [1957 ja 1958], Kok. suomenk. erityispainos sivu 00021.

(25)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta (EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1).

(26)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/48/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2008, kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta (EUVL L 133, 22.5.2008, s. 66).


LIITE

PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET SUOSITUKSET

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädösehdotuksessa tai annettavissa säädösehdotuksissa olisi säädettävä seuraavista seikoista:

Euroopan finanssivalvojien järjestelmää olisi edelleen mukautettava YVM:ään seuraavasti:

lisätään kaikkien Euroopan valvontaviranomaisten toimivaltuuksia sitovaan ja ei-sitovaan sovitteluun erityisesti EKP:n osalta;

selkeytetään Euroopan valvontaviranomaisten toimivaltuuksia harjoittaa sitovaa sovittelua aloilla, joihin liittyy valvontaviranomaisten oman harkinnan käyttö;

annetaan Euroopan valvontaviranomaisille mahdollisuus käynnistää sitova ja ei-sitova sovittelu tarvittaessa alakohtaisen sääntelyn nojalla johtokunnan omasta aloitteesta;

lisätään kaikkien Euroopan valvontaviranomaisten valtuuksia suorittaa stressitestejä, jotta niillä olisi ainakin sellaiset mahdollisuudet, jotka ovat verrattavissa EPV:lle YVM:n perustamisen yhteydessä annettuihin mahdollisuuksiin;

varmistetaan, että Euroopan valvontaviranomaisilla, EJRK:lla, kansallisilla valvontaviranomaisilla ja EKP:llä YVM:ään kuuluvien jäsenvaltioiden tapauksessa on käytettävissään samat valvontatiedot, jotka on annettava mahdollisuuksien mukaan samoin aikavälein ja yhtenäisessä sähköisessä muodossa, joka Euroopan valvontaviranomaisten on määritettävä; yhtenäinen muoto ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asetettaisiin uusia vaatimuksia toimittaa tiedot kansainvälisten standardien, kuten IFRS-standardien, mukaisesti, ja lisäksi sallitaan yhtenäisen muodon pakollista käyttöönottoa koskevat riittävät siirtymäkaudet;

varmistetaan, että EJRK voi kehittyä edelleen vahvana verkostona, joka varmistaa järjestelmäriskien jatkuvan seurannan ja analysoinnin päätöksentekijöiden keskuudessa ja kehittää vuoropuhelun kulttuuria mikrotason vakauden valvonnan ja makrotason vakauden valvonnan välillä;

tarjotaan mekanismit, joilla vahvistetaan EJRK:n riippumattomuutta ja varmistetaan vuorovaikutus EKP:n kanssa;

varmistetaan YVM:n perustamisen seurauksena tarvittavat EJRK:n toiminnalliset muutokset, mukaan lukien EJRK:n mahdollisuus antaa varoituksia ja suosituksia EKP:lle ja YVM:lle;

kehitetään kaikelle tiedonkeruulle yksi yhteyspiste, joka vastaa valvonta- ja tilastotietojen valinnasta, validoinnista ja siirtämisestä;

laajennetaan EJRK:n tieteellisen komitean roolia;

nimitetään EJRK:n puheenjohtaja;

arvioidaan ja selvennetään EJRK:n toimivaltuuksia ja tehtäviä, jotta vältytään eturistiriidoilta mikrotason vakauden valvonnan ja valvontavälineiden sekä makrotalouden valvonnan välillä;

vahvistetaan EJRK:n ohjauskomitean koordinointitehtävää ja muutetaan sen kokoonpanoa;

laajennetaan EJRK:n antamien varoitusten ja suositusten mahdollisten vastaanottajien listaa siten, että EKP (YVM:n määrittämissä tehtävissään) ja kansalliset makrotason vakauden valvontaviranomaiset sisältyvät siihen;

sisällytetään EJRK:n suositukset eurooppalaiseen ohjausjaksoon maakohtaisten suositusten ja koko unionia koskevien suositusten avulla.

Jos tarkistaminen on saatujen kokemusten valossa tarpeen, uusilla säädöksillä parannetaan EFVJ:n toimintaa seuraavin keinoin:

Puheenjohtajat

lisätään kaikkien kolmen Euroopan valvontaviranomaisen puheenjohtajien valtuuksia tehdä teknisiä ja operatiivisia päätöksiä tai pyytää tietoja muilta valvontaviranomaisilta kyseisen valvontaviranomaisen toimeksiannon perusteella ja helpotetaan lisävaltuuksien delegoimista hallintoneuvostolta puheenjohtajalle;

annetaan puheenjohtajille valtuudet julkaista Euroopan valvontaviranomaisia koskevien asetusten 30 artiklan mukaisesti vertaisarviointeja;

annetaan puheenjohtajille ja toimitusjohtajille oikeus äänestää hallintoneuvostoissa;

varmistetaan, että Euroopan valvontaviranomaisten puheenjohtajille annetaan valtuudet nimittää sisäisten komiteoiden ja työryhmien puheenjohtajat Euroopan valvontaviranomaisia koskevien asetusten 41 artiklan mukaisesti;

varmistetaan, että Euroopan valvontaviranomaisten ja EJRK:n puheenjohtajille esitetään virallinen kutsu osallistua Ecofin-neuvoston kokouksiin vähintään kaksi kertaa vuodessa raportoidakseen toiminnastaan ja työohjelmastaan;

varmistetaan, että puheenjohtajien ja varapuheenjohtajien valinnassa pyritään aktiivisesti noudattamaan tasapainoista sukupuolijakaumaa ja että prosessi on avoin ja suunniteltu siten, että Euroopan parlamentin on mahdollista täyttää tehtävä, joka sillä on tällaisissa menettelyissä;

varmistetaan, että Euroopan valvontaviranomaisten puheenjohtajat valitaan yksinomaan ansioiden, pätevyyden, rahoituslaitosten ja -markkinoiden tuntemuksen sekä rahoitusvalvonnan ja rahoitusalan sääntelyn kannalta merkityksellisen kokemuksen perusteella, ottaen kuitenkin huomioon edellisessä kohdassa esitetyt periaatteet.

Hallinto: organisaatio, päätöksenteko, riippumattomuus ja avoimuus

muutetaan asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 45 artiklaa ja tehdään kaikkien kolmen Euroopan valvontaviranomaisen johtokunnista riippumattomia elimiä, joihin kuuluu kolme parlamentin ja Euroopan valvontaviranomaisten puheenjohtajien ja toimitusjohtajien nimittämää, unionin valtuutuksella toimivaa ammattilaista, ja myönnetään johtokunnan jäsenille äänioikeus hallintoneuvostossa, jotta varmistetaan suurempi riippumattomuus kansallisista intresseistä; johtokunnan puheenjohtaja on myös hallintoneuvoston puheenjohtaja ja hänellä on ratkaiseva ääni sekä johtokunnassa että hallintoneuvostossa;

muutetaan asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 40 artiklaa ja hallintoneuvoston kokoonpanoa, sillä sen olisi koostuttava toimivaltaisen kansallisen viranomaisen johtajasta sekä johtokunnan jäsenistä;

jaetaan tehtävät uudelleen johtokunnan ja hallintoneuvoston kesken siten, että hallintoneuvosto keskittyy strategisen ohjauksen antamiseen Euroopan valvontaviranomaisten työlle, teknisten standardien hyväksymiseen, yleisiin ohjeisiin ja suosituksiin sekä väliaikaisia toimenpiteitä koskeviin ja muihin päätöksiin ja johtokunta tekee muut päätökset siten, että joissakin tapauksissa hallintoneuvostolla on oikeus vastustaa johtokunnan ehdotusta;

osoitetaan Euroopan valvontaviranomaisille Euroopan tietosuojavaltuutetun tavoin oma talousarvio, joka rahoitetaan markkinaosapuolilta saatavilla maksuilla ja unionin talousarviosta;

lisätään Euroopan valvontaviranomaisten riippumattomuutta komissiosta etenkin päivittäisessä toiminnassa;

otetaan käyttöön sujuvammat päätöksentekoprosessit kaikkien kolmen Euroopan valvontaviranomaisen hallintoneuvostoissa;

yksinkertaistetaan äänestysmenettelyjä ja otetaan kaikille kolmelle Euroopan valvontaviranomaiselle uudelleen käyttöön samat äänestyssäännöt, jotka perustuvat ESMA:n ja EIOPA:n nykyisiin äänestysmenettelyihin;

vahvistetaan ja varmistetaan Euroopan valvontaviranomaisten riippumattomuus komissiosta kehittämällä virallisia menettelyjä ja julkistamisvelvoitteita viestintää, oikeudellisia lausuntoja ja komission antamia virallisia tai epävirallisia suullisia neuvoja varten;

varmistetaan, että kuluttajansuojaa koskevissa asioissa ne hallintoneuvoston jäsenet, joilla ei ole kuluttajansuojaa koskevia toimivaltuuksia omassa jäsenvaltiossaan, korvataan asiaankuuluvissa hallintoneuvoston kokouksissa asiasta vastuussa olevan kansallisen viranomaisen edustajalla;

kehitetään nopeita ja tehokkaita päätöksentekomenettelyjä yhteiskomitean puitteissa nopeampien päätösten mahdollistamiseksi ja vastalauseiden esittämisoikeuden rajoittamiseksi;

lisätään Euroopan valvontaviranomaisten joustavuutta asiantuntijoiden palkkaamisessa erityistehtäviin, myös määräajaksi;

lisätään avoimuutta sidosryhmien osallistumisen ja mahdollisten eturistiriitojen suhteen sekä kehitetään tiukempi jääviysaikoja koskeva järjestelmä, erityisesti solmimalla aktiivisemmin kontakteja pienkäyttäjäryhmiin, järjestämällä tuloksekkaita kuulemisia ja tekemällä prosesseista avoimempia;

tarkistetaan sidosryhmäjärjestelmää, muun muassa niiden rakennetta, kokoonpanoa ja resursseja, ja tasapainotetaan sidosryhmien kokoonpano uudelleen, jotta varmistetaan, että kuluttajien ja alan ulkopuolisten sidosryhmien panos otetaan huomioon;

perustetaan taloudellisten analyysien yksikkö, joka laatii täysin todennettuja kustannus-hyötyanalyyseja ehdotetuista teknisistä täytäntöönpanostandardeista, teknisistä sääntelystandardeista ja ohjeista sekä tarjoaa komissiolle, parlamentille ja neuvostolle annettaviin lausuntoihin oman panoksensa valmisteltaessa uutta lainsäädäntöä sekä muutettaessa nykyistä lainsäädäntöä.

Yhteinen säännöstö ja sisämarkkinat

tarkistetaan toiminta-alaa ja alakohtaisen lainsäädännön luetteloa Euroopan valvontaviranomaisia koskevien asetusten 1 artiklan 1 kohdassa;

edellytetään, että komissio ja tarvittaessa Euroopan valvontaviranomaiset vastaavat ajoissa teknisten sääntelystandardien luonnosta koskeviin Euroopan parlamentin jäsenten kannanottoihin etenkin, jos näitä kannanottoja ei ole otettu huomioon komission hyväksymissä teknisissä sääntelystandardeissa;

vaaditaan, että jos komissio ei hyväksy Euroopan valvontaviranomaisten ehdottamaa teknisten sääntelystandardien luonnosta tai teknisten täytäntöönpanostandardien luonnosta, sen olisi julkistettava syyt sekä täysin todennettu kustannus-hyötyanalyysi tällaisen päätöksen perustelemiseksi;

kehitetään virallinen menettely komission kilpailun pääosaston kanssa harjoitettavaa viestintää varten, jotta varmistetaan, että rahoituspalvelulainsäädäntö tukee reilua ja kestävää kilpailua sisämarkkinoilla eikä se johda kilpailua haittaaviin epätasapainotiloihin, oli kyse kuluttajien mahdollisuuksista käyttää vähittäispalveluja ja näissä unionin tasolla olevista eroista tai ammattimaisista vastapuolista ja tukkumarkkinoista;

annetaan Euroopan valvontaviranomaisille toimeksianto raportoida komissiolle, kun kansallinen lainsäädäntö tai erot kansallisessa lainsäädännössä haittaavat sisämarkkinoiden toimintaa;

annetaan Euroopan valvontaviranomaisille toimeksianto ja valtuudet arvioida hintaeroja eri jäsenvaltioissa ja analysoida tiettyjä markkinoita, joilla järjestelmällinen voitontavoittelu voi olla ilmeistä;

vahvistetaan Euroopan valvontaviranomaisten toimeksiantoa edistää rahoitustietojen levittämistä ja markkinakuria vaatimalla niitä julkaisemaan verkkosivustoillaan sellaisia tietoja yksittäisistä rahoituslaitoksista, joiden ne katsovat olevan välttämättömiä rahoitusmarkkinoiden avoimuuden varmistamiseksi;

selvennetään, että ohjeet yhteisten standardien parantamiseksi koko sisämarkkina-alueella asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 16 artiklan mukaisesti voidaan antaa ainoastaan asianmukaisessa alakohtaisessa lainsäädännössä annetun valtuutuksen perusteella, ja selvennetään asianmukaisia johdanto-osan kappaleita, mikä voi turvata demokraattisen oikeutuksen;

selvennetään, että Euroopan valvontaviranomaisia koskevien asetusten 9 artiklan 1 kohdan mukaiset ohjeet ovat samanlaiset kuin 16 artiklan mukaiset ohjeet;

varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille unionin alueella toimiville rahoituslaitoksille ja velvoitetaan Euroopan valvontaviranomaiset noudattamaan suhteellisuusperiaatetta erityisesti pienten ja keskisuurten markkinaosapuolten kohdalla suorittaessaan tehtäviään ja kehittäessään valvontaa koskevia menetelmiään, käytäntöjään ja käsikirjojaan;

edellytetään Euroopan valvontaviranomaisten laativan arviointeja ehdotettujen toimenpiteiden vaikutuksista pienyrityksiin ja markkinoille pääsyn esteisiin rahoitusalalla;

vahvistetaan Euroopan valvontaviranomaisten tutkintavaltuuksia sellaisten mahdollisten unionin lainsäädännön rikkomistapausten suhteen, jotka koskevat niiden laatimia teknisiä sääntelystandardeja;

annetaan Euroopan valvontaviranomaisille selkeä toimeksianto yritysjohdon valvonnan, avoimuuden ja julkistamisen alalla, jotta lisätään tietojen vertailukelpoisuutta koko unionissa ja parannetaan markkinakuria sekä annetaan kaikille sidosryhmille mahdollisuus ymmärtää ja vertailla riskiprofiilia ja käytäntöjä ja lisätään yleisön luottamusta;

varmistetaan, että parlamentilla on vähintään kolme kuukautta aikaa harkita delegoitujen säädösten tai täytäntöönpanosäädösten hylkäämistä;

säädetään Euroopan valvontaviranomaisten ja EJRK:n pakollisesta varhaisen vaiheen osallistumisesta sellaisten lainsäädäntöprosessien valmisteluun, jotka liittyvät niiden erikoisaloihin;

varmistetaan, että parlamentilla on mahdollisuus hyötyä Euroopan valvontaviranomaisten ja EJRK:n asiantuntemuksesta, myös kun on kyse ehdotettujen teknisten standardien muotoilusta ja ajoituksesta, sekä esittää kysymyksiä.

Valvontayhteistyö ja valvonnan lähentäminen

parannetaan kolmen alan valvonnassa vallitsevaa tasapainoa edistämällä ESMAn ja EIOPA:n roolia EFVJ:ssä, jotta pankkeihin suunnattua sääntelyä ei mukautettaisi ja sovellettaisi epäasianmukaisesti muilla aloilla ja jotta samalla säilytettäisiin tasapuoliset toimintaedellytykset;

tarkistetaan Euroopan valvontaviranomaisten vertaisarviointimallia ja kehitetään riippumattomampi arviointimalli Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) mallin mukaisesti (rahoitusalan arviointiohjelmat, FSAP);

perustetaan asianmukainen mekanismi, jotta voitaisiin tarvittaessa arvioida jäsenvaltioissa noudatettavia valvontakäytäntöjä käymällä toimivaltaisten viranomaisten kanssa paikan päälle tehtyjen vierailujen avulla käynnistettyä vuoropuhelua ja tarvittaessa antamalla jatkotoimenpiteenä suosituksia parannusten tekemiseksi;

korostetaan EPV:n vastuuta kehittää ja päivittää rahoituslaitosten valvontaa koskevaa valvontakäsikirjaa ja annetaan ESMA:lle ja EIOPA:lle vastaavat vastuut, jotta voidaan parantaa valvonnan johdonmukaisuutta ja luoda Eurooppaan yhteinen valvontakulttuuri;

varmistetaan, etteivät Euroopan valvontaviranomaisten erilaiset oikeusperustat, niiden perustamisasetusten väliset erot ja niille alakohtaisessa lainsäädännössä annettujen toimeksiantojen erot haittaa niiden kuluttajansuojatyötä;

selvennetään, että Euroopan valvontaviranomaisten valtuudet ratkaista erimielisyyksiä ovat erillään niiden oikeuksista tutkia mahdollisia unionin lainsäädännön rikkomistapauksia ja että sen avulla voidaan edistää valvonnan yhtenäisyyden koordinointia ja valvontakäytäntöjen lähentämistä ilman alakohtaisessa lainsäädännössä annettua lisävaltuutusta;

laajennetaan valvontakollegioiden valvontaan liittyvää toimeksiantoa ja parannetaan Euroopan valvontaviranomaisten roolia johtavina valvojina kollegioissa;

tapauksissa, joissa YVM on määrätty finanssiryhmittymien lisävalvonnan koordinaattoriksi, varmistetaan, että finanssiryhmittymän osana olevan vakuutusyrityksen tai -yritysryhmän valvonta edellyttää vakuutusyrityksestä tai -yritysryhmästä vastuussa olevien valvontaviranomaisten vähintään yhtäläistä osallistumista;

edellytetään, että Euroopan valvontaviranomaiset tutkivat toimeksiantojensa päällekkäisyydet ja esittävät suosituksia lainsäädännön tarkistusten ja muutosten ryhmittämisestä, jotta parannettaisiin alojen ja säännösten välistä johdonmukaisuutta, etenkin kuluttajansuojasäännösten osalta, ja lisättäisiin yhteisen säännöstön johdonmukaisuutta;

vahvistetaan Euroopan valvontaviranomaisten ja EJRK:n roolia EU:n edustajana kansainvälisissä järjestöissä ja myönnetään niille sama jäsenyysasema kuin kansallisille valvontaviranomaisille;

varmistetaan, että Euroopan valvontaviranomaiset yhdessä yhteiskomitean kanssa kehittävät jäsennellyn toimintalinjan ja strategian, luettelevat painopisteet ja määrittelevät kullekin kuuluvat tehtävät ja niiden jäsentelyn yhdessä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa sekä antavat vuosittain yhteisen horisontaalisen kertomuksen kuluttajansuojasta.

Toimivaltuuksien lisääminen

vahvistetaan Euroopan valvontaviranomaisten tutkintavaltuuksia ja lisätään niiden resursseja, jotta voidaan suoraan valvoa säädöksistä johdettujen sääntöjen asianmukaista täytäntöönpanoa ja muiden unionin oikeusjärjestelmän puitteissa tehtyjen päätösten noudattamista;

otetaan käyttöön Euroopan valvontaviranomaisten suora valvonta, stressitestit mukaan luettuina, joka kohdistuu erittäin pitkälle integroituihin Euroopan laajuisiin yksikköihin tai toimintoihin, ja annetaan ESMA:lle ja EIOPA:lle valtuudet, toimeksianto ja resurssit suorittaa näitä toimenpiteitä ja valvoa asiaankuuluvien elvytys- ja kriisinratkaisusuunnitelmien asianmukaisuutta;

annetaan EPV:lle valtuudet, toimeksianto ja resurssit kehittää toimenpiteitä uusien kuluttajiin pankkialalla kohdistuvien riskien määrittämiseksi;

vahvistetaan Euroopan valvontaviranomaisten kuluttajansuojatyön oikeusperustaa tuomalla kuluttajansuojatoimia sisältävää lainsäädäntöä Euroopan valvontaviranomaisten toiminta-alueen piiriin; laajennetaan ”rahoituslaitosten” määritelmää, jotta varmistettaisiin, että samoihin toimintoihin kohdistetaan samaa sääntelyä, ja päivitetään viittauksia ”toimivaltaisiin viranomaisiin” Euroopan valvontaviranomaisia koskevissa asetuksissa;

annetaan Euroopan valvontaviranomaisille toimeksianto ja valtuudet vahvistaa vaatimukset valitusten käsittelylle kansallisella tasolla ja valituksia koskevien tietojen keruulle.

EJRK

varmistetaan, että EJRK on edustettuna talous- ja rahoituskomitean kokouksissa;

annetaan EJRK:lle mahdollisuus antaa unionin laajuisia jäsenvaltioille suunnattuja ohjeita makrovakauden valvontavälineistä, kuten velkaantumis- ja luototusaste ja velanhoitokulujen suhde tuloihin;

annetaan EJRK:lle mahdollisuus antaa varoituksia ja suosituksia EKP:lle liittyen sen rahapoliittisiin tehtäviin sekä sen toimintaan yhteisenä valvojana (YVM);

tarkistetaan ja yksinkertaistetaan EJRK:ta koskevan asetuksen 15 artiklaa, jotta helpotetaan EJRK:n tiedonkeruuta, nopeutetaan ja helpotetaan EJRK:n tietopyyntöjä koskevaa päätöksentekoa ja varmistetaan, että EJRK:lla on käytettävissään tosiaikaiset tiedot;

tarkistetaan EJRK:n rakennetta riippumattomamman päätöksenteon ja suuremman tilivelvollisuuden mahdollistamiseksi;

vahvistetaan EJRK:n osallistumista kansainvälisille makrovakauden sääntelyfoorumeille;

laajennetaan EJRK:n sihteeristön käytettävissä olevia analyyttisia resursseja ja tarjotaan EJRK:n neuvoa-antavalle tieteelliselle komitealle enemmän resursseja;

varmistetaan, että EJRK:ta kuullaan, kun toimivaltaiset viranomaiset, mukaan luettuina EKP ja Euroopan valvontaviranomaiset, kehittävät stressitestausjärjestelmiä;

varmistetaan, että EJRK:n edustajat kutsutaan tarkkailijoiksi asianmukaisiin EKP:ssa järjestettäviin kokouksiin ja siellä käytäviin keskusteluihin, mukaan luettuina rahoitusvakauskomitean kokoukset;

tarkistetaan varoitusten ja suositusten julkistamista koskevaa EJRK-asetuksen 18 artiklaa EJRK:n julkisuuskuvan ja sen varoitusten ja suositusten jatkotoimien vahvistamiseksi.

Kun otetaan huomioon, että edes rahoituskriisin pahimpina aikoina jäsenvaltiot eivät olleet halukkaita antamaan Euroopan valvontaviranomaisille merkittäviä valvontavaltuuksia, ennen säädösten antamista on arvioitava perusteellisesti seuraavia seikkoja:

onko nykyinen kolmen erillisen valvontaviranomaisen malli paras ratkaisu valvonnan yhtenäisyyden kannalta;

onko komissio ylittänyt sille tarkkailijana Euroopan valvontaviranomaisten hallintoneuvostoissa annettujen tehtävien rajat;

kun otetaan huomioon Euroopan valvontaviranomaisten riippumattomuus, estääkö niiden voimakas riippuvuus komissiosta niiden kehitystä ja pitäisikö tätä suhdetta koskevaa avoimuutta vahvistaa;

mitä seurauksia YVM:n perustamisella on koko unionin rahoitusvalvonnalle;

edellyttääkö YVM:n perustaminen EPV:n tehtävien ja toimeksiannon täydellistä muuttamista pankkivalvonnan alalla;

tuottaako rahoitusalan sääntelyä koskevan unionin lainsäädännön paljous ja osittainen päällekkäisyys porsaanreikiä ja keskenään erilaisia määritelmiä ja olisiko tämän tilanteen korjaamiseksi laadittava kattava eurooppalainen rahoituslaki;

miten raportointi Euroopan valvontaviranomaisille ja kansallisille valvontaviranomaisille voitaisiin standardoida, optimoida ja yksinkertaistaa markkinaosapuolia varten;

millä tavoin Euroopan valvontaviranomaisille poikkeustilanteissa myönnettävät lisävaltuudet olisi säilytettävä;

olisiko mahdollista, että Euroopan valvontaviranomaiset voisivat väliaikaisesti keskeyttää tietyn säännön soveltamisen, jos se voisi aiheuttaa tahattomia seurauksia poikkeuksellisen markkinavaikutuksen vuoksi;

voisiko pysyvien komiteoiden esimerkiksi kuluttajansuojaa koskevien Euroopan valvontaviranomaisten vastuiden yhdistäminen ja asettaminen yhteiskomitean vastuulle lisätä tehokkuutta ja minimoida tehtävien päällekkäisyyden;

onko pankkiunionin mallin mukainen vakuutusunioni tarpeellinen ja mitä tehtäviä EFVJ voisi hoitaa vakuutusunionissa;

pitäisikö EPV:n ja EIOPA:n saada lisäresursseja valvoakseen ja edistääkseen valvonnan lähentämistä sisäisissä malleissa pääomavaatimusten osalta;

voisivatko äskettäin perustetun kuluttajien taloudellisesta suojasta vastaavan Yhdysvaltojen viraston CFPB:n toimeksianto, valtuudet ja resurssit toimia mallina EFVJ:lle;

voisivatko muut rahoitusalalta perittävät maksut toimia lisätulonlähteenä Euroopan valvontaviranomaisille, esimerkiksi hyväksyttäessä kolmansien maiden keskusvastapuolten maksuja;

voisivatko Euroopan valvontaviranomaiset osallistua tehokkaammin finanssiosaamisen vahvistamiseen Euroopan rahoitusalan kansainvälisen arviointiohjelman (PISA) avulla OECD:n PISA-ohjelman mallin mukaisesti;

olisiko Euroopan kolmen valvontaviranomaisen ja EJRK:n julkaistava yhteistä tiedotuslehteä.


9.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 378/27


P7_TA(2014)0203

Asiakirjojen julkisuus vuosina 2011–2013

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2014 asiakirjojen julkisuudesta (työjärjestyksen 104 artiklan 7 kohta) vuosina 2011–2013 (2013/2155(INI))

(2017/C 378/03)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 1, 10 ja 16 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 15 ja 298 artiklan,

ottaa huomioon SEU-sopimuksen 11 artiklan sekä toimielinten velvoitteen käydä avointa ja säännöllistä vuoropuhelua etujärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa,

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 41 artiklan (oikeus hyvään hallintoon) ja 42 artiklan (oikeus tutustua asiakirjoihin),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30. toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (1),

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön historiallisten arkistojen avaamisesta yleisölle annetun asetuksen (ETY, Euratom) N:o 354/83 muuttamisesta 22. syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1700/2003 (2),

ottaa huomioon 14. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman asiakirjojen julkisuudesta vuosina 2009–2010 (3),

ottaa huomioon asiakirjoihin tutustumista koskevan Euroopan unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännön ja erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa Access Info Europe (asia C-280/11 P), Donau Chemie (C-536/11), IFAW v. komissio (C-135/11) (4), My Travel (C-506/08 P), Turco (yhdistetyt asiat C-39/05 P ja C-52/05 P) sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomiot asioissa In ‘t Veld v. neuvosto (T-529/09), Saksa v. komissio (T-59/09), EnBW v. komissio (T-344/08), Sviluppo Globale (T-6/10), Internationaler Hilfsfonds (T-300/10), European Dynamics (T-167/10), Jordana (T-161/04) ja CDC (T-437/08),

ottaa huomioon 30. huhtikuuta 2008 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (COM(2008)0229),

ottaa huomioon 20. maaliskuuta 2011 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 muuttamisesta (COM(2011)0137),

ottaa huomioon vuonna 2008 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen virallisten asiakirjojen saatavuudesta,

ottaa huomioon asetuksen (EY) N:o 1049/2001 17 artiklan mukaisesti laaditut neuvoston, komission ja Euroopan parlamentin vuosikertomukset vuosilta 2011 ja 2012 oikeudesta tutustua asiakirjoihin,

ottaa huomioon vuonna 2010 tehdyn puitesopimuksen Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä 20. marraskuuta 2002 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen neuvoston arkaluonteisten turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alan tietojen saamisesta Euroopan parlamentin tutustuttavaksi,

ottaa huomioon, 12. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan oikeusasiamiehen toimintaa koskevasta vuosikertomuksesta 2012 (5) ja 17. joulukuuta 2009 antamansa päätöslauselman asiakirjojen saamista tutustuttavaksi koskevan oikeudellisen kehyksen parantamisesta Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen (asetus (EY) N:o 1049/2001) (6),

ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksen 2012,

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan ja 104 artiklan 7 kohdan,

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A7-0148/2014),

A.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimus on ollut voimassa neljän vuoden ajan; toteaa, että SEUT-sopimuksen 15 artiklassa määritetään EU:n toimielinten avoimuuden perustuslaillinen kehys ja vahvistetaan perusoikeudeksi EU:n kansalaisten sekä kaikkien jossakin jäsenvaltiossa asuvien luonnollisten henkilöiden tai johonkin jäsenvaltioon sijoittautuneiden oikeushenkilöiden oikeus tutustua EU:n toimielinten, elinten ja laitosten asiakirjoihin; katsoo, että tätä oikeutta olisi käytettävä parlamentin ja neuvoston hyväksymissä asetuksissa säädettyjen yleisten periaatteiden ja rajoitusten mukaisesti;

B.

ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 298 artiklassa määrätään avoimesta, tehokkaasta ja riippumattomasta eurooppalaisesta hallinnosta;

C.

toteaa yleissääntönä olevan, että lainsäädäntöasiakirjojen olisi oltava täysin tutustuttavissa ja että muita kuin lainsäädäntöasiakirjoja koskevien poikkeusten soveltamisalaa olisi kavennettava;

D.

katsoo, että avoimuus on välttämätöntä kansalaisten kannalta demokraattisessa EU:ssa, jossa he voivat osallistua täysimääräisesti demokraattiseen kehitykseen ja harjoittaa julkista valvontaa; katsoo, että avoin hallinto edistää kansalaisten etuja, korruption torjuntaa ja unionin poliittisen järjestelmän ja lainsäädännön legitimiteettiä;

E.

katsoo, että yleisön kattava oikeus tutustua asiakirjoihin on toimivan demokratian tärkeä osatekijä;

F.

katsoo, että terveessä demokratiassa kansalaisten ei pitäisi joutua turvautumaan ilmiantajiin varmistaakseen hallitustensa toimivaltaan ja toimiin liittyvän avoimuuden;

G.

katsoo, että kansalaisilla on oikeus tietää, miten päätöksentekomenettely toimii ja miten heidän edustajansa toimivat, vaatia näiltä vastuullisuutta ja tietää, kuinka julkiset varat jaetaan ja käytetään;

H.

ottaa huomioon, että EU:n lainsäädäntöä asiakirjoihin tutustumisesta ei vieläkään sovelleta asianmukaisesti unionin hallinnossa; toteaa, että asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 määritettyjä poikkeuksia sovelletaan unionin hallinnossa pikemminkin rutiininomaisesti kuin poikkeuksellisesti;

I.

ottaa huomioon, että oikeuskäytännön mukaan, kun toimielin päättää evätä oikeuden tutustua asiakirjaan, jonka sisältämät tiedot sitä on pyydetty ilmaisemaan, sen on lähtökohtaisesti selitettävä, millä tavoin tähän asiakirjaan tutustuminen konkreettisesti ja tosiasiallisesti loukkaa etua, jota suojataan jollakin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklassa säädetyllä poikkeuksella (katso In ‘t Veld v. neuvosto (7));

J.

ottaa huomioon, että asianomaisen edun konkreettista ja ennakoitavissa olevaa vahingoittumista ei osoita myöskään pelkkä pelko siitä, että kansalaiset saavat tietää toimielinten olevan erimielisiä unionin kansainvälisen toiminnan oikeudellisesta perustasta ja että tämän toiminnan laillisuudesta siten herää epäilyksiä (katso In ‘t Veld v. neuvosto (8));

K.

ottaa huomioon, että Euroopan oikeusasiamiehen vuonna 2012 tutkimista kymmenestä mallitapauksesta kuusi liittyi avoimuuteen;

L.

ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltamisesta laaditut tilastot osoittavat, että alkuperäisten hakemusten määrä on laskenut kaikissa kolmessa toimielimessä;

M.

ottaa huomioon, että nimettyjä asiakirjoja koskevien pyyntöjen määrä on laskenut parlamentissa (1 666 asiakirjaa vuonna 2011 ja 777 vuonna 2012); toteaa kuitenkin, että nimeämättömiä asiakirjoja koskevien pyyntöjen (esim. kaikki tiettyyn aiheeseen liittyvät asiakirjat) osuus on kasvanut parlamentissa (35,5 prosenttia vuonna 2011 ja 53,5 prosenttia vuonna 2012); ottaa huomioon, että pyydettyjen neuvoston asiakirjojen määrä on laskenut (9 641 asiakirjaa vuonna 2011 ja 6 166 vuonna 2012) (9);

N.

ottaa huomioon, että vuoden 2012 vuosikertomuksissa esitetyt kvantitatiiviset tiedot osoittavat, että kokonaan hylättyjen tutustumishakemusten määrä on kasvanut sekä komissiossa (12 prosenttia vuonna 2011 ja 17 prosenttia vuonna 2012) että neuvostossa (12 prosenttia vuonna 2011 ja 21 prosenttia vuonna 2012), kun taas parlamentissa kokonaan hylättyjen tutustumishakemusten määrä on pysynyt vakaana (5 prosenttia sekä vuonna 2011 että vuonna 2012);

O.

ottaa huomioon, että uudistettujen hakemusten määrä on lisääntynyt huomattavasti komissiossa (165 hakemusta vuonna 2011 ja 229 vuonna 2012), minkä seurauksena kokonaan tarkistettujen päätösten määrä on kasvanut hieman, osittain tarkistettujen päätösten määrä on laskenut ja vahvistettujen päätösten määrä on kasvanut, kun taas sekä neuvostossa että parlamentissa uudistettujen hakemusten määrä on pysynyt suhteellisen vakaana (neuvosto: 27 vuonna 2011 ja 23 vuonna 2012; parlamentti: neljä vuonna 2011 ja kuusi vuonna 2012);

P.

ottaa huomioon, että Euroopan oikeusasiamiehelle on tehty kanteluita monien hakemusten seurauksena (komissio: kymmenen vuonna 2011 ja 20 vuonna 2012; neuvosto: kaksi vuonna 2011 ja neljä vuonna 2012; parlamentti: yksi sekä vuonna 2011 että vuonna 2012);

Q.

ottaa huomioon, että vuosina 2011 ja 2012 Euroopan oikeusasiamies päätti useiden kanteluiden käsittelyn esittämällä kriittisiä huomautuksia tai ehdottamalla lisätoimia (komissio: kymmenessä tapauksessa 18:sta vuonna 2011 ja kahdeksassa tapauksessa kymmenestä vuonna 2012; neuvosto: ei tietoa; parlamentti: vuonna 2011 kanteluita ei esitetty ja vuonna 2012 näin toimittiin ainoassa kantelutapauksessa);

R.

ottaa huomioon, että monien asiakirjoihin tutustumista koskevien hakemusten seurauksena asioita vietiin yleisen tuomioistuimen käsittelyyn tai niistä esitettiin valitus unionin tuomioistuimessa (komissio: 15 kannetta ja kolme valitusta vuonna 2011 ja 14 kannetta ja yksi valitus vuonna 2012; neuvosto: yksi kanne ja kaksi valitusta vuonna 2011 ja yksi valitus vuonna 2012 (10); parlamentti: ei yhtään vuonna 2011 eikä vuonna 2012);

S.

ottaa huomioon, että yleinen tuomioistuin on puoltanut laajasti avoimuuden lisäämistä tai selventänyt muulla tavoin asetusta (EY) N:o 1049/2001 monissa tapauksissa (komissio: viidessä tapauksessa kuudesta (11) vuonna 2011 ja kaikissa viidessä tapauksessa vuonna 2012 (12); neuvosto: ainoassa vuonna 2011 käsitellyssä tapauksessa (Access Info Europe, T-233/09) ja yhdessä tapauksessa neljästä vuonna 2012 (In ‘t Veld, T-529/09); parlamentti: toisessa vuonna 2011 käsitellyistä kahdesta tapauksesta (13) (Toland, T-471/08) ja ainoassa vuonna 2012 käsitellyssä tapauksessa (Kathleen Egan ja Margaret Hackett, T-190/10));

T.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin tuomioistuin on puoltanut laajasti avoimuuden lisäämistä seuraavissa tapauksissa: komissio: ainoassa vuonna 2011 käsitellyssä tapauksessa (My Travel, C-506/08) ja yhdessä tapauksessa kolmesta vuonna 2012 (IFAW, C-135/11 P) (14); neuvosto ja parlamentti: ei tuomioita vuosina 2011 ja 2012;

U.

ottaa huomioon, että komission, neuvoston ja parlamentin vuosikertomukset eivät sisällä vertailukelpoisia tilastoja; katsoo, että nämä kolme toimielintä eivät noudata tilastoissa samoja tietojen kattavuutta koskevia normeja;

V.

ottaa huomioon, että poikkeusten yleisin peruste on päätöksentekomenettelyn suojaaminen, jota komissio ja neuvosto ovat käyttäneet käsitellessään alkuperäisiä hakemuksia (komissio: 17 prosentissa vuonna 2011 ja 20 prosentissa vuonna 2012; neuvosto: 41 prosentissa sekä vuonna 2011 että vuonna 2012); ottaa huomioon, että kansainvälisten suhteiden suojaaminen oli toiseksi yleisin neuvoston käyttämä peruste; ottaa huomioon, että parlamentin kohdalla yleisin poikkeusperuste oli yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suoja;

W.

katsoo, että toimielimet eivät ole noudattaneet SEUT-sopimuksen 15 artiklan 2 kohdassa ja 15 artiklan 3 kohdan 5 alakohdassa määrättyä velvoitetta, jonka mukaan Euroopan parlamentin ja neuvoston istuntojen on oltava julkisia, silloin kun ne käsittelevät esityksiä lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviksi säädöksiksi, eivätkä ne ole julkaisseet lainsäädäntömenettelyihin liittyviä asiakirjoja 15 artiklan 3 kohdan 2 alakohdassa mainituissa asetuksissa säädettyjen ehtojen mukaisesti;

X.

ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdassa säädetään avoimuuteen liittyvästä poikkeuksesta, ”jos asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi vakavasti toimielimen päätöksentekomenettelyä, jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä ilmaisemista”; ottaa huomioon, että kyseinen säännös on annettu ennen Lissabonin sopimusta ja se on saatettava SEUT-sopimuksen 15 artiklan mukaiseksi;

Y.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin tuomioistuimen Access Info Europe -asiassa (15) antama tuomio vahvistaa, että jäsenvaltioiden nimien ja ehdotusten julkaiseminen ei vahingoita päätöksentekomenettelyä; ottaa huomioon, että yleisen tuomioistuimen tästä asiasta aikaisemmin antaman päätöksen mukaan se, että kansalaiset käyttävät demokraattisia oikeuksiaan, edellyttää, että on mahdollista seurata yksityiskohtaisesti päätöksentekokäytäntöä;

Z.

ottaa huomioon, että kansainvälisillä sopimuksilla on sitovia vaikutuksia EU:n lainsäädäntöön; katsoo, että niitä koskevien asiakirjojen olisi periaatteessa oltava julkisia rajoittamatta kuitenkaan perusteltujen poikkeuksien soveltamista; ottaa huomioon, että kansainvälisten suhteiden suojaamista koskevaa poikkeusta sovelletaan asiaa In ‘t Veld v. neuvosto (T-529/09) koskevan asiakirjan 19 kohdan mukaisesti;

AA.

ottaa huomioon, että komission, parlamentin ja neuvoston väliset kolmikantaneuvottelut ovat ratkaisevia EU:n lainsäädännön laadinnassa; ottaa huomioon, että kolmikantaneuvottelut eivät ole julkisia ja että epävirallisia kolmikantaneuvotteluja koskevia asiakirjoja, esityslistat ja yhteenvetoraportit mukaan luettuina, ei lähtökohtaisesti anneta yleisön eikä parlamentin saataville, mikä on vastoin SEUT-sopimuksen 15 artiklaa;

AB.

katsoo, että neuvoston puheenjohtajavaltion laatimien tai sen hallussa olevien asiakirjojen, jotka liittyvät sen työhön puheenjohtajan roolissa, olisi oltava yleisön tutustuttavissa EU:n avoimuussäännösten mukaisesti;

AC.

ottaa huomioon, että neuvottelut asetuksen (EY) N:o 1049/2001 tarkistamisesta ovat ajautuneet umpikujaan; katsoo, että uuden välineen on tarjottava huomattavasti enemmän avoimuutta nykytilanteeseen verrattuna;

AD.

katsoo, että pyyntöjä parlamentissa suljetuin ovin pidettävistä kokouksista olisi periaatteessa käsiteltävä asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti; katsoo, että parlamentin olisi arvioitava tällaiset pyynnöt tapauskohtaisesti, eikä niitä saa hyväksyä automaattisesti;

AE.

katsoo, että asiakirjat olisi luokiteltava eri luottamuksellisuustasoihin parlamentin ja komission välisistä suhteista vuonna 2010 tehdyn puitesopimuksen mukaisesti tai arkaluonteisiksi asiakirjoiksi asetuksen (EY) N:o 1049/2001 9 artiklan mukaisesti erityisen huolellisesti ja harkiten; katsoo, että yliluokitus johtaa tarpeettomaan ja kohtuuttomaan asiakirjojen salassapitoon ja kokousten järjestämiseen suljetuin ovin ilman asianmukaisia perusteluja;

AF.

ottaa huomioon, että pääsääntöisesti on noudatettava avoimuutta, myös kartelleja koskevan sakkolievennys- ja sakkovapautusohjelman yhteydessä; katsoo, että automaattinen tietojenpaljastamiskielto rikkoo perussopimuksissa määrättyä avoimuuden periaatetta; katsoo, että salassapidon on oltava poikkeuksellista ja että kansallisten tuomareiden on perusteltava se tapauskohtaisesti suhteessa vahingonkorvauskanteisiin;

AG.

katsoo, että on suositeltavaa laatia EU:n suuntaviivoja apuvälineeksi tuomareille; katsoo, että tämäntyyppisissä suuntaviivoissa on tehtävä ero yritysten asiakirjojen sekä komission hallussa olevien kartelliasiakirjojen välillä;

Oikeus tutustua asiakirjoihin

1.

muistuttaa, että avoimuus on yleissääntö ja että Lissabonin sopimuksessa määrätään asiakirjoihin tutustumista koskevasta perusoikeudesta;

2.

muistuttaa, että mahdollisimman laaja oikeus tutustua asiakirjoihin on tarpeen, jotta kansalaisilla ja kansalaisyhteiskunnalla on mahdollisuus ottaa kantaa kaikkiin EU:n toimintaa koskeviin näkökohtiin;

3.

muistuttaa, että avoimuus lisää yleisön luottamusta unionin toimielimiä kohtaan, kun kansalaisilla on mahdollisuus saada tietoja ja osallistua unionin päätöksentekomenettelyyn sekä antaa näin oma panoksensa demokratian lisäämiseen EU:ssa;

4.

muistuttaa, että kaikkien päätösten, joilla evätään oikeus tutustua asiakirjoihin, on perustuttava selkeästi ja tiukasti rajattuihin sekä pätevästi ja täsmällisesti perusteltuihin laillisiin poikkeuksiin, niin että kansalaiset ymmärtävät epäämisen ja voivat hyödyntää tehokkaasti käytettävissään olevia oikeussuojakeinoja;

5.

muistuttaa tarpeesta saavuttaa asianmukainen tasapaino avoimuuden ja tietosuojan välillä, kuten asiaa Bavarian Lager koskevasta oikeuskäytännöstä selvästi käy ilmi, ja korostaa, että tietosuojaa ei pitäisi käyttää väärin etenkään siihen, että peitellään eturistiriitoja ja sopimatonta vaikuttamista EU:n hallinnossa ja päätöksenteossa; huomauttaa, että tuomioistuimen tuomio asiassa Bavarian Lager perustuu asetuksen (EY) N:o 1049/2001 nykyiseen sanamuotoon eikä estä muuttamasta kyseistä sanamuotoa, mikä on tarpeellista ja kiireellistä etenkin sen jälkeen kun oikeus tutustua asiakirjoihin on selkeästi vahvistettu perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa;

6.

kehottaa toimielimiä, elimiä ja virastoja noudattamaan tiukasti asetusta (EY) N:o 1049/2001 ja ottamaan täysimääräisesti huomioon siihen liittyvän oikeuskäytännön sekä yhdenmukaistamaan nykyisiä sisäisiä sääntöjään asetuksen hengen ja kirjaimen mukaisesti, erityisesti mitä tulee asiakirjoja koskeviin tutustumispyyntöihin annettavien vastausten määräaikoihin, varmistaen samalla, että tästä ei seuraa määräaikojen pidentyminen; kehottaa neuvostoa julkaisemaan neuvoston työryhmien pöytäkirjat ja asian Access Info Europe huomioon ottaen myös jäsenvaltioiden nimet ja niiden ehdotukset;

7.

kehottaa toimielimiä, elimiä ja virastoja arvioimaan tarkoin mahdollisuutta asiakirjan, taulukon, graafisen esityksen, tekstin kappaleen tai lauseen osittaiseen julkistamiseen asetusta (EY) N:o 1049/2001 sovellettaessa;

8.

kehottaa EU:n toimielimiä, elimiä ja laitoksia kehittämään edelleen ennakoivampaa lähestymistapaa avoimuuteen asettamalla julkisesti saataville verkkosivustoillaan mahdollisimman monia asiakirjaluokkia, myös sisäisiä hallintoasiakirjoja, sekä sisällyttämään nämä asiakirjat julkisiin rekistereihinsä; katsoo, että tällainen lähestymistapa auttaa varmistamaan todellisen avoimuuden sekä torjumaan tarpeettomia riita-asioita, joista voi seurata tarpeettomia kustannuksia ja rasitteita niin toimielimille kuin kansalaisille;

9.

kehottaa toimielimiä, elimiä ja virastoja panemaan täysimääräisesti täytäntöön asetuksen (EY) N:o 1049/2001 11 artiklan ja ottamaan käyttöön julkisia asiakirjarekistereitä, joiden rakenne on selkeä ja helppokäyttöinen, joissa on hyvät hakutoiminnot, joiden tietoja päivitetään jatkuvasti uusilla laadituilla ja rekisteröidyillä asiakirjoilla ja jotka sisältävät viittaukset asiakirjoihin, joita ei julkaista, ja laatimaan käyttäjien avuksi tietyn rekisterin sisältämiä asiakirjatyyppejä koskevia ohjeita;

10.

kehottaa toimielimiä, elimiä ja virastoja julkistamaan järjestelmällisesti ja viipymättä asiakirjarekistereissään kaikki asiakirjat, jotka on annettu julkisesti saataville vasta sen jälkeen, kun niistä on esitetty asiakirjoihin tutustumista koskeva pyyntö;

11.

kehottaa hallintoyksiköitä toimittamaan alkuperäisen hakemuksen jälkeen kattavat tiedot kaikista asiakirjoista, jotka kuuluvat asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisen asiakirjoja koskevan tutustumispyynnön piiriin;

12.

painottaa, että Euroopan oikeusasiamieheen turvautuminen on hyvä vaihtoehto silloin kun asianomainen hallintoelin on vahvistanut kieltävänsä asiakirjaan tutustumisen; muistuttaa kuitenkin, että oikeusasiamiehen päätösten täytäntöönpanoa ei voida millään tavoin valvoa;

13.

painottaa, että riita-asiat johtavat erittäin pitkällisiin oikeuskäsittelyihin ja korkeisiin, jopa kohtuuttomiin kustannuksiin ja että niiden tulos on epävarma ja että niistä aiheutuu kohtuutonta taakkaa kansalaisille, jotka haluavat riitauttaa asiakirjan (osittaista) luovuttamista koskevan kieltävän päätöksen; painottaa, että käytännössä tämä merkitsee, ettei ole olemassa tehokasta oikeussuojakeinoa asiakirjojen luovutuspyyntöön annettua kielteistä päätöstä vastaan;

14.

kehottaa EU:n toimielimiä, elimiä ja virastoja ottamaan kiireesti käyttöön nopeampia, yksinkertaisempia ja helppokäyttöisempiä menettelyjä, joilla käsitellään asiakirjoihin tutustumisen kieltävistä päätöksistä tehtyjä valituksia, jotta vähennetään oikeudenkäyntien tarvetta ja luodaan todellinen avoimuuden kulttuuri;

15.

painottaa, että kolmen toimielimen sekä elinten ja virastojen vuosikertomuksissa olisi esitettävä vertailukelpoisessa muodossa olevia lukuja, joihin olisi sisällyttävä esimerkiksi pyydettyjen asiakirjojen määrä, hakemusten määrä, sellaisten asiakirjojen määrä, joihin on mahdollista tutustua (osittain), sellaisten asiakirjojen määrä, joita koskeva tutustumisoikeus on myönnetty ennen uudistettua hakemusta ja sen jälkeen, sekä tapaukset, joissa tuomioistuin on myöntänyt tutustumisoikeuden tai osittaisen tutustumisoikeuden tai evännyt tutustumisoikeuden;

16.

kehottaa EU:n toimielimiä pidättäytymään vaatimasta vastapuolelta tuomioistuinkäsittelyjen kulujen korvaamista ja varmistamaan, että varojen puute ei estä kansalaisia tekemästä valituksia päätöksistä;

17.

toteaa, että jäsenvaltioiden on mukauduttava Lissabonin sopimuksessa määrättyyn uuteen avoimuutta koskevaan kehykseen, mistä on osoituksena asia Saksa v. komissio (T-59/09), jossa Saksa kieltäytyi luovuttamasta sille osoitettuun viralliseen huomautukseen liittyviä asiakirjoja vedoten kansainvälisiin suhteisiin liittyvään yleisen edun suojaan, kun taas yleisen tuomioistuimen mukaan ”kansainväliset suhteet” katsotaan unionin oikeuden käsitteeksi eikä sitä sen vuoksi voida soveltaa komission ja jäsenvaltion välisiin yhteyksiin;

18.

kehottaa EU:n toimielimiä pitämään paremmin kiinni määräajoista, jotka liittyvät vastauksen antamiseen asiakirjoja koskeviin tutustumispyyntöihin ja uudistettuihin hakemuksiin;

19.

on päättänyt tutkia, miten puhemiehistön ja puheenjohtajakokouksen keskusteluista voidaan tehdä avoimempia muun muassa laatimalla yksityiskohtaisia pöytäkirjoja ja julkistamalla ne;

Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 tarkistaminen

20.

ilmaisee pettymyksensä siitä, että sen jälkeen kun parlamentti hyväksyi joulukuussa 2011 ensimmäisessä käsittelyssä kantansa asetuksen (EY) N:o 1049/2001 tarkistamiseen, asia ei ole edistynyt, koska neuvosto ja komissio eivät näytä olevan valmiita käynnistämään varsinaisia neuvotteluja; kehottaa tämän vuoksi neuvostoa lopultakin etenemään asetuksen (EY) N:o 1049/2001 tarkistamisessa; kehottaa neuvostoa sopimaan parlamentin kanssa uudesta välineestä, joka lisää merkittävästi avoimuutta ja tehostaa SEUT-sopimuksen 15 artiklan täytäntöönpanoa;

21.

kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä, elimiä ja laitoksia soveltamaan asetusta (EY) N:o 1049/2001 tavalla, joka on sopusoinnussa Århusin yleissopimuksen määräysten kanssa; kannattaa täysimääräisesti Euroopan lääkeviraston tapaa julkistaa pyynnöstä lääkkeiden kliinisten tutkimusten selvitykset Euroopan markkinoilla, kun kyseistä lääkettä koskeva päätöksentekomenettely on saatettu päätökseen; korostaa, että asetusta (EY) N:o 1049/2001 muutettaessa olisi noudatettava Århusin yleissopimusta kaikilta osin ja muutetussa asetuksessa olisi määriteltävä kaikki poikkeukset siten, että ne vastaavat täysin yleissopimusta;

22.

suosittelee, että kaikki EU:n toimielimet tai elimet nimittävät hallintoelimistään avoimuudesta vastaavan virkamiehen, joka on vastuussa vaatimusten noudattamisesta ja käytäntöjen parantamisesta;

23.

kehottaa kaikkia toimielimiä arvioimaan ja tarvittaessa tarkistamaan rikkomusten ilmoittamisessa käyttämiään sisäisiä järjestelyjä sekä vaatii suojelemaan ilmiantajia; kehottaa erityisesti komissiota raportoimaan parlamentille kokemuksistaan vuonna 2012 hyväksytyistä EU:n henkilöstöön sovellettavista ilmiantamista koskevista uusista säännöistä ja niiden täytäntöönpanotoimista; kehottaa komissiota laatimaan ehdotuksen ilmiantajien suojelemisesta sekä moraalisesti että taloudellisesti, jotta ilmiantajia suojellaan ja tuetaan asianmukaisesti osana demokraattista järjestelmää;

Raportointi

24.

kehottaa EU:n toimielimiä, elimiä ja virastoja yhdenmukaistamaan asiakirjoihin tutustumista koskevat vuosittaiset kertomuksensa sekä esittämään samantyyppisiä tilastoja yhteensopivassa muodossa ja mahdollisimman kattavasti ja laaja-alaisesti (esim. liitteissä esitettävissä taulukoissa, jotka mahdollistavat suoran vertailun);

25.

kehottaa EU:n toimielimiä, elimiä ja virastoja hyväksymään suositukset, jotka parlamentti on esittänyt aikaisemmassa päätöslauselmassaan yleisön oikeudesta tutustua asiakirjoihin;

26.

kehottaa EU:n toimielimiä sisällyttämään vuosittaisiin avoimuutta koskeviin kertomuksiinsa vastauksen parlamentin suosituksiin;

Lainsäädäntöasiakirjat

27.

kehottaa komissiota parantamaan asiantuntija- ja komitologiaryhmien avoimuutta pitämällä niiden kokoukset julkisina ja julkistamalla menettelyt, joita käytetään niiden jäsenten nimittämisessä, sekä julkaisemalla tietoa jäsenyydestä, menettelytavoista, käsitellyistä asiakirjoista, äänestyksistä, päätöksistä ja kokousten pöytäkirjoista; katsoo, että kaikki nämä tiedot olisi julkaistava verkossa vakiomuodossa; korostaa, että asiantuntija- ja komitologiaryhmien jäsenten on ilmoitettava etukäteen mahdollisista henkilökohtaisista intresseistään käsiteltävänä olevissa asioissa; kehottaa komissiota parantamaan ja panemaan täysimääräisesti täytäntöön sisäisiä ohjeita kaikkien pääosastojen palvelukseenottomenettelyissä (koskien muun muassa tasapainoista kokoonpanoa, eturistiriitapolitiikkaa, julkisia kilpailuja) ja korvausten maksamista koskevissa säännöissä, ja raportoimaan tästä asiakirjoihin tutustumista koskevan vuosittaisen kertomuksen lisäksi myös pääosastojen vuotuisissa toimintakertomuksissa; kehottaa komissiota raportoimaan erityisesti transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden (TTIP) neuvoa-antavan asiantuntijaryhmän toiminnasta;

28.

kehottaa komissiota, neuvostoa ja parlamenttia varmistamaan, että epävirallisten kolmikantaneuvottelujen avoimuutta parannetaan pitämällä kokoukset julkisina sekä julkaisemalla pääsääntöisesti niihin liittyvää aineistoa, aikataulut, esityslistat, pöytäkirjat, käsitellyt asiakirjat, muutokset, tehdyt päätökset, tiedot jäsenvaltioiden valtuuskunnista sekä niiden kannat ja pöytäkirjat mukaan luettuina, vakiotyyppisessä ja helppokäyttöisessä verkkoympäristössä rajoittamatta kuitenkaan asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdassa lueteltujen poikkeusten soveltamista;

29.

muistuttaa, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 9 artikla arkaluonteisten asiakirjojen käsittelystä on kompromissi, joka ei enää vastaa Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen käyttöön otettuja uusia perussopimusten mukaisia ja oikeudellisia velvoitteita;

30.

kehottaa EU:n toimielimiä, elimiä ja virastoja pitämään ajan tasalla julkisia lukuja niiden hallussa olevista luottamuksellisista asiakirjoista niiden luokitusten perusteella;

Asiakirjojen luokittelu

31.

kehottaa komissiota esittämään asetusehdotuksen, jossa vahvistetaan selvät säännöt ja perusteet asiakirjojen luokittelulle EU:n toimielimissä, elimissä ja virastoissa;

32.

kehottaa toimielimiä arvioimaan pyyntöjä, jotka koskevat suljetuin ovin pidettäviä kokouksia, sekä perustelemaan ne asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti;

33.

kehottaa unionin toimielimiä perustamaan riippumattoman EU:n valvontaviranomaisen, joka vastaa asiakirjojen luokittelusta ja suljetuin ovin pidettäviä kokouksia koskevien pyyntöjen tarkastamisesta;

Taloudelliset tiedot

34.

kehottaa toimielimiä asettamaan julkisesti kansalaisten saataville ja käytettäväksi asiakirjat, jotka koskevat Euroopan unionin talousarviota, sen toteutusta sekä unionin varojen ja avustusten edunsaajia; korostaa, että tällaisten asiakirjojen on oltava saatavilla myös erityisen verkkosivuston ja tietokannan kautta, ja niiden on oltava tietokannassa, jossa käsitellään unionin rahoituksen avoimuutta;

Kansainväliset neuvottelut

35.

toteaa olevansa huolissaan siitä, että kansainvälisten suhteiden suojelua käytetään rutiininomaisesti poikkeusten perusteena asiakirjojen luokittelussa;

36.

muistuttaa, että jos toimielin päättää evätä oikeuden tutustua asiakirjaan, jonka sisältämät tiedot sitä on pyydetty ilmaisemaan, sen on lähtökohtaisesti selitettävä, millä tavoin tähän asiakirjaan tutustuminen konkreettisesti ja tosiasiallisesti vahingoittaa kansainvälisiin suhteisiin liittyvää yleistä etua;

37.

painottaa, että näistä periaatteista huolimatta edellä mainittua ei vieläkään sovelleta käytännössä, kuten käy ilmi yleisen tuomioistuimen antamassa päätöksessä asiassa T-529/09 (In ‘t Veld v. neuvosto), joka koskee neuvoston päätöstä evätä oikeus tutustua neuvoston oikeudellisen yksikön EU:n ja Yhdysvaltojen välisestä terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelmaa koskevasta TFTP-sopimuksesta antamaan lausuntoon;

Oikeudellisten yksiköiden lausunnot

38.

painottaa, että toimielinten oikeudellisten yksiköiden lausunnot on lähtökohtaisesti julkistettava, kuten käy ilmi tuomioistuimen Turco-asiassa antamassa päätöksessä, jossa todetaan, että ”asetuksella (EY) N:o 1049/2001 pyritään, kuten sen neljännestä perustelukappaleesta ja sen 1 artiklasta käy ilmi, myöntämään yleisölle mahdollisimman laaja oikeus tutustua toimielinten asiakirjoihin” (16);

39.

muistuttaa, että ennen kuin asianomainen toimielin arvioi, sovelletaanko 4 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettuun oikeudellisen neuvonannon suojaan perustuvaa poikkeusta, sen on varmistettava, että asiakirjassa, jonka sisältämien tietojen ilmaisemista on pyydetty, on kysymys oikeudellisesta neuvonannosta, ja, jos asia on näin, sen on määritettävä, missä asiakirjan osissa tosiasiallisesti on neuvonantoa ja mitkä asiakirjan osat saattavat näin ollen kuulua kyseisen poikkeuksen soveltamisalaan (Turco, 38 kohta);

40.

kehottaa toimielimiä noudattamaan lainsäädäntömenettelyn yhteydessä laadituista oikeudellisen yksikön lausunnoista Turco-asiassa annettua päätöstä, jossa todetaan, että ”nimenomaan avoimuus, joka mahdollistaa sen, että useiden näkökantojen eroavuuksista voidaan keskustella avoimesti, myötävaikuttaa toimielinten suurempaan legitimiteettiin suhteessa kansalaisiin ja lisää kansalaisten luottamusta” ja että ”näin ollen tiedon ja keskustelun puuttuminen on pikemminkin omiaan synnyttämään kansalaisissa epäilyjä paitsi tietyn toimenpiteen laillisuuden, myös koko päätöksentekomenettelyn legitimiteetin osalta” (17);

41.

painottaa, että asianomaisen edun konkreettista ja ennakoitavissa olevaa vahingoittumista ei osoita myöskään pelkkä pelko siitä, että kansalaiset saavat tietää toimielinten olevan erimielisiä unionin kansainvälisen toiminnan oikeudellisesta perustasta ja että tämän toiminnan laillisuudesta siten herää epäilyksiä, kuten asiassa In ‘t Veld v. neuvosto (T-529/09) (18) päätettiin;

Kartelleja koskeva sakkolievennys- ja sakkovapautusohjelma

42.

painottaa, että Euroopan unionin tuomioistuin on päättänyt asiassa C-536/11 (43 kohta), että kaikki [kartelliasiakirjoihin] tutustumista koskevat pyynnöt on arvioitava tapauskohtaisesti [kansallisissa tuomioistuimissa] ottamalla huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset seikat;

o

o o

43.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan oikeusasiamiehelle, Euroopan tietosuojavaltuutetulle sekä Euroopan neuvostolle.


(1)  EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.

(2)  EUVL L 243, 27.9.2003, s. 1.

(3)  EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 72.

(4)  Katso asia IFAW v. komissio (C-135/11 P), jonka 75 kohdassa todetaan, että ”koska unionin yleinen tuomioistuin ei ollut itse tutustunut kyseiseen kirjeeseen, se ei kyennyt arvioimaan konkreettisesti, voitiinko oikeus tutustua kyseiseen asiakirjaan pätevästi evätä”.

(5)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0369.

(6)  EUVL C 286 E, 22.10.2010, s. 12.

(7)  In ’t Veld v. neuvosto (T-529/09), 19 kohta.

(8)  In ’t Veld v. neuvosto (T-529/09), 75 kohta.

(9)  Komissio ei täsmennä pyydettyjen asiakirjojen määrää. Komission asiakirjoja koskevien alkuperäisten hakemusten määrä oli 6 447 vuonna 2011 ja 6 014 vuonna 2012.

(10)  Neuvosto v. In 't Veld (Euroopan parlamentin In ‘t Veldiä tukeva väliintulo).

(11)  Asiat Batchelor (T-362/08), IFAW II (T-250/08), Navigazione Libera del Golfo (T-109/05 ja T-444/05), Jordana (T-161/04), CDC (T-437/08) ja LPN (T-29/08).

(12)  Asiat Saksa v. komissio (T-59/09), EnBW v. komissio (T-344/08), Sviluppo Globale (T-6/10), Internationaler Hilfsfonds (T-300/10), European Dynamics (T-167/10).

(13)  Toinen tapaus koskee asiaa Dennekamp (T-82/08), jossa yleinen tuomioistuin vahvisti parlamentin päätöksen henkilötietojen suojelun perusteella.

(14)  Katso asia IFAW, joka koskee jostakin jäsenvaltiosta peräisin olevia asiakirjoja ja yleisen tuomioistuimen velvollisuutta arvioida kyseisiä asiakirjoja, sekä kaksi muuta asiaa, jotka liittyvät yrityskeskittymän valvontamenettelyihin, Agrofert (C-477/10 P) ja Éditions Odile Jacob (C-404/10 P). Näitä kolmea tuomioistuimen antamaa tuomiota ei käsitellä komission vuosikertomuksessa.

(15)  Neuvosto v. Access Info Europe, asia C-280/11 P.

(16)  Yhdistetyt asiat Ruotsi ja Turco v. neuvosto ja komissio (C-39/05 P ja C-52/05 P), 33 kohta.

(17)  Yhdistetyt asiat Ruotsi ja Turco v. neuvosto ja komissio (C-39/05 P ja C-52/05 P), 59 kohta.

(18)  In ’t Veld v. neuvosto (T-529/09), 75 kohta.


9.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 378/35


P7_TA(2014)0204

Vetoomusvaliokunnan vuonna 2013 käsittelemät asiat

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2014 vetoomusvaliokunnan vuonna 2013 käsittelemistä asioista (2014/2008(INI))

(2017/C 378/04)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon vetoomuksen esittämistä koskevan oikeuden merkityksen ja pitää tärkeänä, että parlamentin elimet ovat välittömästi tietoisia unionin kansalaista tai asukasta erityisesti huolestuttavista asioista ja heidän mielipiteistään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 24 ja 227 artiklan mukaisesti,

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan määräykset ja erityisesti sen 44 artiklan, joka koskee oikeutta vedota Euroopan parlamenttiin,

ottaa huomioon rikkomusmenettelyä koskevat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen määräykset ja erityisesti sen 258 ja 260 artiklan,

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan ja 202 artiklan 8 kohdan,

ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön (A7-0131/2014),

A.

ottaa huomioon, että vuosi 2013 oli Euroopan kansalaisten teemavuosi ja että sen aikana vastaanotettiin 2 885 vetoomusta, mikä tarkoittaa lähes 45 prosentin kasvua vuodesta 2012; toteaa, että nykyisen vaalikauden aikana on tähän mennessä kirjattu lähes 10 000 vetoomusta;

B.

toteaa, että vaikka kyseinen määrä on vaatimaton verrattuna unionin väkilukuun, se osoittaa kuitenkin, että vetoomusoikeudesta ollaan selvästi paremmin tietoisia, ja se on lisännyt oikeutettuja odotuksia siitä, että vetoomusmenettely on hyödyllinen keino saada unionin toimielimet ja jäsenvaltiot kiinnittämään huomiota yksittäisiä kansalaisia, paikallisia yhteisöjä, kansalaisjärjestöjä, vapaaehtoisjärjestöjä ja yksityisiä yrityksiä huolestuttaviin asioihin;

C.

ottaa huomioon, että unionin kansalaisia edustaa suoraan ainoa heidän valitsemansa unionin toimielin eli Euroopan parlamentti; katsoo, että vetoomuksen esittämistä koskeva oikeus tarjoaa kansalaisille tilaisuuden olla suoraan yhteydessä edustajiinsa;

D.

toteaa, että vetoomuksen esittämistä koskeva oikeus parantaa Euroopan parlamentin reagointikykyä unionin kansalaisiin ja asukkaisiin nähden ja voi samalla tarjota heille avoimen ja demokraattisen mekanismin, jonka avulla he voivat oikeutetuissa ja perustelluissa tapauksissa saada valituksiinsa muun kuin oikeudellisen vastauksen, erityisesti kun tapaus liittyy unionin lainsäädännön täytäntöönpanoa koskeviin ongelmiin; katsoo, että unionin ja kansallisen tason lainsäätäjät ja täytäntöönpanoelimet saavat vetoomuksista arvokasta palautetta;

E.

katsoo, että on estettävä biologisen monimuotoisuuden väheneminen edelleen korvaamattomasti erityisesti Natura 2000 -alueilla; ottaa huomioon jäsenvaltioiden sitoumuksen huolehtia luontodirektiivin (92/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) mukaisten erityisten suojelutoimien alueiden suojelusta; toteaa, että vaikka komissio voi tutkia unionin lainsäädännön noudattamisen kattavasti vasta kansallisten viranomaisten tehtyä lopullisen päätöksensä, erityisesti ympäristöasioissa on tärkeää tarkistaa varhaisessa vaiheessa, että paikalliset, alueelliset ja kansalliset viranomaiset soveltavat asianmukaisesti kaikkia unionin lainsäädännön mukaisia asianomaisia menettelyvaatimuksia ja muun muassa soveltavat ennalta varautumisen periaatetta;

F.

katsoo, että kansalaisten osallistumista unionin päätöksentekoprosessiin on lisättävä unionin legitimiteetin ja vastuullisuuden vahvistamiseksi; ottaa huomioon, että vetoomusmenettely on myös keino saada todellista tietoa eurooppalaisissa yhteiskunnissa olevista jännitteistä varsinkin talouskriisin ja yhteiskunnallisten levottomuuksien aikana, jotka ovat seurausta maailman rahoitusmarkkinoiden ja pankkijärjestelmien romahtamisen vaikutuksista eurooppalaisiin; palauttaa mieliin, että vetoomusvaliokunta järjesti syyskuussa 2013 julkisen kuulemisen, johon osallistui tästä aiheesta vetoomuksen esittäneitä henkilöitä; ottaa huomioon, että valiokunnalle on esitetty monia vetoomuksia rahoituksen väärinkäytöstä ja kuluttajien oikeuksia koskevista väärinkäytöksistä pankkialalla ja erityisesti epäasiallisista kiinnitysluottojen ehdoista johtuvan kokonaisten perheiden kodeistaan häätämisen järkyttävistä seurauksista;

G.

ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunnalle esitetyt vetoomukset ovat usein hyödyllistä aineistoa muille Euroopan parlamentin valiokunnille, jotka vastaavat sellaisen lainsäädännön laatimisesta, jonka tarkoituksena on luoda sosioekonomisesti ja ympäristön kannalta turvallisempi, vakaampi, oikeudenmukaisempi ja vauraampi perusta kaikkien unionin kansalaisten ja asukkaiden tulevaisuutta varten;

H.

toteaa, että kukin vetoomus arvioidaan ja käsitellään sen omien ansioiden mukaisesti jopa silloin, kun sen on esittänyt vain yksi unionin kansalainen tai asukas, ja että kullakin vetoomuksen esittäjällä on oikeus saada vastaus omalla kielellään;

I.

ottaa huomioon, että vetoomuksen käsittely- ja vastausaika riippuu saadun vetoomuksen sisällöstä ja monimutkaisuudesta, mutta on toteutettava kaikki mahdolliset toimenpiteet, jotta vetoomuksen esittäjiä huolestuttaviin asioihin vastataan asianmukaisesti kohtuullisessa ajassa ja asiallisesti sekä menettelyn että sisällön osalta;

J.

ottaa huomioon, että jos vetoomuksesta keskustellaan vetoomusvaliokunnan sääntömääräisissä kokouksissa, vetoomuksen esittäjät saavat osallistua niihin täysimääräisesti ja heillä on oikeus esitellä vetoomuksensa sekä antaa yksityiskohtaisempaa sitä koskevaa tietoa ja he voivat näin osallistua aktiivisesti valiokunnan työhön ja toimittaa ylimääräistä ensi käden tietoa valiokunnan jäsenille ja komissiolle sekä mahdollisesti läsnä oleville jäsenvaltioiden edustajille; toteaa, että vuonna 2013 valiokunnan työskentelyyn osallistui aktiivisesti 185 vetoomuksen esittäjää;

K.

ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunnan toiminta perustuu kokonaisuudessaan vetoomuksen esittäjien osallistumiseen ja panokseen sekä valiokunnan kustakin tapauksesta tekemien omien tutkimusten tuloksiin, joita täydennetään tarvittaessa komission, jäsenvaltioiden tai muiden elinten asiantuntemuksella; toteaa, että vetoomusvaliokunnan esityslista suunnitellaan ja sillä olevat asiat asetetaan tärkeysjärjestykseen sen jäsenten demokraattisten päätösten perusteella;

L.

ottaa huomioon, että vetoomusten käsiteltäväksi ottamista koskevissa perusteissa todetaan perussopimuksen määräysten ja parlamentin sääntöjen nojalla, että vetoomuksen on käsiteltävä aihetta, joka kuuluu unionin toimialaan ja joka välittömästi koskee vetoomuksen esittäjää; ottaa huomioon, että osaa vetoomuksista ei siten voida ottaa käsiteltäväksi, koska ne eivät täytä kyseisiä perusteita;

M.

katsoo, että vetoomuksen esittämistä koskeva oikeus on keskeinen väline kansalaisten osallistumisessa ja demokraattisessa valvonnassa ja että sen asianmukainen täytäntöönpano on taattava prosessin alusta loppuun asti; katsoo, että kyseinen oikeus on taattava edelleen täysimääräisesti riippumatta hallitusten eduista; katsoo, että tätä periaatetta on noudatettava esimerkillisesti unionin tasolla vetoomusten käsittelyssä parlamentissa ja komissiossa;

N.

ottaa huomioon, että edellä mainittuja perusteita on käsitelty tuomioistuimissa ja että Euroopan unionin tuomioistuin on esimerkiksi asiassa T-308/07 antamassaan tuomiossa vahvistanut vetoomusoikeuteen liittyvät perusteet ja sen, että vetoomusten käsiteltäväksi ottamisesta tehtyjen kielteisen päätösten on oltava perusteltuja ja valiokunnan esitettävä perustelut yhteydenpidossaan vetoomuksen esittäjän kanssa; ottaa huomioon, että esimerkiksi asioissa T-280/09 ja T-160/10 todettiin, että vetoomusten voidaan myös katsoa olevan sisällöltään liian epätarkkoja;

O.

ottaa huomioon, että vetoomuksen esittäjiä huolestuttivat kriisin vaikutukset unionin kansalaisiin ja asukkaisiin mutta myös ympäristölainsäädäntöä ja erityisesti jäte- ja vesihuoltoa koskevat asiat, perusoikeudet ja erityisesti lasten oikeudet, vammaisten henkilöiden oikeudet sekä terveyskysymykset, oikeus henkilökohtaiseen ja kiinteään omaisuuteen, henkilöiden vapaata liikkumista, syrjinnän eri muotoja, erityisesti etniseen alkuperään, kulttuuriin tai kieleen perustuvaa syrjintää, viisumeja, maahanmuuttoa ja työllisyyttä koskevat asiat sekä oikeudenkäyttö, korruptioväitteet, oikeusmenettelyjen viivästyminen ja monet muut alat;

P.

ottaa huomioon, että erityisesti useat nuorempiin ikäluokkiin kuuluvat vetoomuksen esittäjät hyödyntävät sosiaalista mediaa viestintäkanavana, ja toteaa, että vetoomusvaliokunta on kehittänyt oman verkostonsa Euroopan parlamentin tuella ja sitä seuraa yhä suurempi määrä ihmisiä valtavirran sosiaalisessa mediassa, joka on erityisen aktiivinen ja hyödyllinen valiokunnan kokousten yhteydessä; toteaa, että valiokunnan PETI Journal -tiedote on myös kerännyt merkittävän määrän säännöllisiä tilaajia (tällä hetkellä 1 500);

Q.

toteaa samassa yhteydessä, että vetoomusvaliokunta on työskennellyt yhdessä parlamentin asianomaisten yksiköiden kanssa kehittääkseen uuden monikielisen verkkoportaalin, jolla korvataan aiempi ja rajoitetumpi vetoomusten jättämiseen tarkoitettu sähköinen palvelu Europarl-verkkosivustolla; toteaa, että uuden portaalin tarkoituksena on parantaa hallinnollista tehokkuutta sekä lisätä vetoomusmenettelyn avoimuutta ja vuorovaikutusta vetoomuksen esittäjien ja Euroopan parlamentin jäsenten sekä suuren yleisön kannalta;

R.

muistuttaa samalla parlamentin vuoden 2012 vuosikertomuksen perusteella vahvistamasta kannasta, jonka perusteella se päätti parantaa vetoomusmenettelyn tehokkuutta, avoimuutta ja puolueettomuutta säilyttäen samalla vetoomusvaliokunnan jäsenten osallistumisoikeudet, jotta vetoomusten käsittelyn eri menettelyvaiheet kestävät tuomioistuinten suorittaman tarkastelun;

S.

ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta on aktiivisesti kiinnostunut eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevan asetuksen soveltamisesta, ja tiedostaa, että nykyisessä lainsäädännössä on heikkouksia ja se on luonteeltaan melko hankala eikä vastaa täysin perussopimuksen määräysten henkeä, vaikka perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta ja vetoomusvaliokunta osallistuivat sen laatimiseen; ottaa huomioon, että uudelleentarkastelulausekkeen ehtojen mukaisesti parlamentin on käytävä keskusteluja kyseisen asetuksen tarkistamisesta kolmen vuoden kuluttua sen voimaantulosta;

T.

ottaa huomioon, että pian aletaan soveltaa kansalaisaloitteesta annetun asetuksen säännöksiä, jotka liittyvät menestyksekkäitä aloitteita koskevien julkisten kuulemisten järjestämiseen parlamentin tiloissa, ja että kuulemiseen osallistuvat parlamentin työjärjestyksen ja puhemiehistön hyväksymien soveltamissääntöjen mukaisesti asiasta vastaava valiokunta, jolla on aloitetta koskeva lainsäädäntövalta, sekä vetoomusvaliokunta;

U.

pitää erittäin tärkeänä, että valiokunta voi järjestää säännöllisesti tutkittavana olevia vetoomuksia koskevia tiedonhankintamatkoja erityisen tärkeinä pitämistään asioista, ja korostaa, että kyseisiä matkoja koskevien raporttien on oltava mahdollisimman laadukkaita ja uskottavia ja että niitä laadittaessa on tehtävä todellista yhteistyötä, jolla saadaan aikaan haluttu yksimielisyys osallistujien keskuudessa; palauttaa mieliin vuonna 2013 tehdyt matkat Espanjaan (kaksi kertaa), Puolaan, Tanskaan ja Kreikkaan; toteaa, että tiedonhankintamatkojen menestystä parantaisi, jos niiden käytännön järjestelyt ja erityisesti matkustusviikot olisivat joustavampia, sillä se parantaisi jäsenten osallistumismahdollisuuksia ja vähentäisi peruuntumisriskiä;

V.

ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan Euroopan oikeusasiamiestä koskevat vastuutehtävät ja toteaa, että oikeusasiamies tutkii unionin kansalaisten tekemiä kanteluja, jotka koskevat unionin toimielimissä tai elimissä ilmenneitä hallinnollisia epäkohtia, ja että valiokunta laatii niistä vuosittain mietinnön, joka perustuu Euroopan oikeusasiamiehen omaan vuosikertomukseen; palauttaa mieliin, että valiokunta oli vuonna 2013 aktiivisesti mukana uuden Euroopan oikeusasiamiehen valintaa koskevissa järjestelyissä sen jälkeen, kun kyseisen toimen silloinen haltija Nikiforos Diamandouros jäi eläkkeelle;

W.

ottaa huomioon, että vaikka Euroopan parlamentin jäsenet valitsivat uudeksi Euroopan oikeusasiamieheksi Emily O’Reillyn 1. lokakuuta 2013 alkaen, parlamentin seuraavan vaalikauden alussa on järjestettävä uusi vaali työjärjestyksen 204 artiklan mukaisesti; toteaa, että olisi järkevää varmistaa, että menettelyä koskevat selkeät ja avoimet säännöt julkistetaan hyvissä ajoin ja että niissä selvennetään entisestään vetoomusvaliokunnan vastuuta tässä prosessissa sekä varmistetaan, että vaali on riittävän avoin, erityisesti parannetun asiaa koskevan sähköisen välineen avulla;

X.

ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta on Euroopan oikeusasiamiesten verkoston jäsen ja että verkostoon kuuluu joitakin kansallisten parlamenttien vetoomusvaliokuntia, mikäli kansallisessa parlamentissa on sellainen; ottaa huomioon, että vaikuttaa tärkeältä, että vetoomusvaliokuntien välistä yhteistyötä korostetaan entisestään ja tehostetaan, kun siitä on käytännön hyötyä, ja katsoo, että Euroopan parlamentilla olisi oltava keskeinen rooli tässä kehityksessä unionin kansalaisten edun vuoksi;

Y.

ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta pyrkii olemaan hyödyllinen ja avoin väline unionin kansalaisille ja asukkaille ja että se toteuttaa demokraattista valvontaa ja seurantaa useilla unionin toiminta-aloilla ja valvoo erityisesti sitä, kuinka kansalliset viranomaiset panevat täytäntöön unionin lainsäädäntöä; katsoo, että valiokunta voi osallistua edelleen saatujen vetoomusten perusteella toisaalta unionin lainsäädännön aiempaa johdonmukaisempaan ja yhtenäisempään soveltamiseen ja toisaalta unionin tulevan lainsäädännön parantamiseen kiinnittämällä huomiota asioihin, joita saatujen vetoomusten sisällöstä voidaan oppia;

Z.

ottaa huomioon, että tämä mietintö on vetoomusvaliokunnan viimeinen vuosikertomus Euroopan parlamentin seitsemännellä vaalikaudella, minkä vuoksi siinä kuvataan valiokunnan toimintaa vuonna 2013 sekä tehdään yhteenveto koko vaalikaudesta ja arvioidaan, miten hyvin vetoomusvaliokunta on onnistunut vastaamaan kansalaisten odotuksiin Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen;

1.

tiedostaa vetoomusvaliokunnan merkittävän ja keskeisen roolin unionin kansalaisten ja asukkaiden oikeuksien puolustamisessa ja edistämisessä ja siinä, että vetoomuksen esittäjiä huolestuttavat asiat otetaan paremmin huomioon vetoomusmenettelyn avulla ja heitä koskevat epäkohdat ratkaistaan mahdollisuuksien mukaan kohtuullisessa ajassa;

2.

aikoo päättäväisesti parantaa vetoomusmenettelyn tehokkuutta, avoimuutta ja puolueettomuutta sekä säilyttää vetoomusvaliokunnan jäsenten osallistumisoikeudet, jotta myös vetoomusten käsittelyn eri menettelyvaiheet kestävät oikeudellisen valvonnan;

3.

painottaa, että vetoomusvaliokunnalla on muiden toimielinten ja elinten, kuten tutkintavaliokuntien ja Euroopan oikeusasiamiehen, rinnalla itsenäinen ja selvästi määritelty rooli jokaisen yksittäisen kansalaisen yhteyspisteenä; korostaa, että nämä elimet ovat yhdessä eurooppalaisen kansalaisaloitteen kanssa demokraattisen unionin ja Euroopan kansan luomisen perusvälineitä ja siksi niiden asianmukainen saatavuus ja luotettava toiminta on taattava;

4.

korostaa, että koko nykyisen parlamentin vaalikauden aikana vetoomusvaliokunta on tarttunut haasteisiin unionin kansalaisten odotuksiin vastaamiseksi; pitää tärkeänä, että kansalaiset osallistuvat suoraan parlamentin toimintaan ja että valiokunnan jäsenet vastaavat nimenomaisesti heitä huolestuttaviin asioihin, ehdotuksiin tai valituksiin; panee merkille sen työn määrän, joka on tehty kansalaisten oikeuksien mahdollisten loukkausten selvittämiseksi, ja kansallisten, alue- ja paikallisviranomaisten kanssa tehdyn yhteistyön unionin lainsäädännön soveltamista koskevissa asioissa; korostaa, että sillä on samalla tärkeä rooli unionin kansalaisten tuomisessa lähemmäksi ja unionin päätöksentekoprosessin demokraattisen legitimiteetin ja vastuullisuuden vahvistamisessa;

5.

muistuttaa, että komissiolla on merkittävä rooli vetoomuksissa esitettyjen tapausten käsittelyssä; katsoo, että vetoomuksia koskevissa komission tutkimuksissa olisi mentävä syvemmälle ja tutkittava tapausten sisältöä unionin lainsäädännön perusteella; pitää näissä menettelyissä tärkeänä avoimuutta sekä asiaankuuluvien asiakirjojen ja tapauksiin liittyvien tietojen asianmukaista julkista saatavuutta;

6.

pitää tärkeänä, että komissio toteuttaa ennakoivaa seurantaa ja oikea-aikaisia ehkäiseviä toimia silloin, kun on olemassa perusteltuja todisteita siitä, että tietyt suunnitellut ja julkaistut hankkeet saattavat rikkoa unionin lainsäädäntöä;

7.

panee merkille, että kansalaisten vetoomuksissa käsitellään useita pääaihealueita, joita ovat muun muassa perusoikeudet, sisämarkkinat, ympäristölainsäädäntö, kansanterveysasiat, lasten hyvinvointi, liikenne ja rakentaminen, espanjalainen rannikon hoitoa koskeva laki, uusi hyvää hallintoa koskeva asetus, vammaiset henkilöt, ikään perustuva syrjintä, asiakirjojen julkisuus, Eurooppa-koulut, finanssivakausunioni, terästeollisuus ja eläinten oikeudet;

8.

katsoo, että edellä mainittuja aihealueita koskevat vetoomukset osoittavat, että unionin lainsäädäntöä sovelletaan tai saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä edelleen epätyydyttävästi tai virheellisesti;

9.

pitää tärkeänä, että vastavuoroisuuteen perustuvaa yhteistyötä jäsenvaltioiden parlamenttien ja hallitusten kanssa lisätään ja että jäsenvaltioiden viranomaisia kannustetaan tarvittaessa saattamaan unionin lainsäädäntö osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamaan sitä täysin avoimesti; korostaa komission ja jäsenvaltioiden yhteistyön merkitystä mutta ilmaisee tyytymättömyytensä siihen, että tietyt jäsenvaltiot laiminlyövät unionin lainsäädännön saattamisen täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä sen täytäntöönpanon erityisesti ympäristöasioissa;

10.

muistuttaa, että vetoomusvaliokunta ottaa käsiteltäväksi vetoomuksia, jotka koskevat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan periaatteita ja sisältöä, olennaisena osana toimintaansa ja suorittaa tutkimuksensa kunkin tapauksen ansioiden perusteella; muistuttaa, että perusoikeuskirjan 51 artiklan johdosta komissio on usein valiokunnan pyytäessä sitä toimimaan kokenut, ettei se voi toimia näissä asioissa; korostaa, että kansalaisten odotukset ovat paljon suurempia kuin mitä perusoikeuskirjan puhtaasti oikeudelliset määräykset antavat odottaa;

11.

antaa valiokunnalle tunnustusta työstä, jota se on tehnyt vammaisuuteen liittyvistä kysymyksistä saatujen vetoomusten yhteydessä, ja toteaa, että niiden määrä kasvoi merkittävästi vuonna 2013; panee merkille toimet vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen 33 artiklan mukaisen EU:n toimintakehyksen menestyksekkään käynnistämisen varmistamiseksi ja toteaa, että sen yhteydessä vetoomusvaliokunta teki yhteistyötä komission, Euroopan unionin perusoikeusviraston ja Euroopan vammaisfoorumin kanssa; panee merkille, että valiokunta on halukas jatkamaan tämän toiminnan tukemista; pitää valitettavana, että vetoomusvaliokunnan osallistuminen vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen toimintakehykseen on sittemmin lopetettu ja että se on korvattu lainsäädäntövaliokunnilla, jotka ovat myös vastuussa tästä alasta; katsoo, että jälkimmäinen päätös perustuu yleissopimuksen nojalla annettujen tehtävien virheelliseen tulkintaan;

12.

panee merkille, että eräät tärkeät vetoomukset, jotka koskevat ehdotusta uuden lentoaseman rakentamisesta Notre-Dame-des-Landesiin Nantesin lähelle, saivat osakseen paljon huomiota; ottaa huomioon, että hanketta ympäristösyistä vastustaneet vetoomuksen esittäjät antoivat merkittävän ja kattavan panoksen ja lisäksi hankkeen kannattajat jättivät huomattavan vetoomuksen, ja toteaa, että tämä sai valiokunnassa aikaan intensiivisen keskustelun, johon Ranskan viranomaiset ja komission ympäristöasioiden pääosaston pääjohtaja osallistuivat tärkeimpien vetoomuksen esittäjien ohella; katsoo, että tällaiset vakavat keskustelut parantavat suuren yleisön tietoisuutta ja lisäävät kansalaisten mahdollisuutta osallistua aktiivisesti ja legitiimisti mutta antavat myös mahdollisuuden selventää unionin lainsäädännön kanssa mahdollisesti ristiriidassa olevaan hankkeeseen liittyviä kiistanalaisia kysymyksiä ja löytää ratkaisuja, joiden ansiosta voidaan noudattaa asianmukaisesti unionin lainsäädäntöä, sillä sitä olisi sovellettava kyseisessä tilanteessa;

13.

toteaa, että vuonna 2013 useat vetoomuksen esittäjät olivat huolissaan Tanskassa todetuista selkeistä vääryyksistä, jotka koskevat vanhempien asumus- ja avioeroon liittyviä hallinnollisia ja oikeusmenettelyjä ja pienten lasten huoltajuutta sen seurauksena; panee tässä yhteydessä merkille, että kun kyseessä on kahta eri kansalaisuutta oleva pariskunta, on selkeitä esimerkkejä siitä, että käsittelystä vastaava jäsenvaltio suosii omaa kansalaistaan muun valtion kansalaisuutta edustavan puolison kustannuksella, ja toteaa, että tästä on vakavia ja usein hyvin kielteisiä ja järkyttäviä seurauksia lapsen oikeuksille; panee tässä yhteydessä merkille sekä vetoomuksen esittäjän että lapsen perusoikeuksien vakavia rikkomuksia; toteaa, että vetoomusvaliokunta teki tällaisten väitteiden tutkimiseksi tiedonhankintamatkan Tanskaan, jossa tilanne vaikuttaa olevan erityisen vakava; panee merkille, että joitakin tapauksia todettiin myös muissa maissa, erityisesti Saksassa (varsinkin Jugendamt-viraston toimintaa koskevissa tapauksissa), Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa;

14.

palauttaa mieliin tutkimukset, jotka suoritettiin jätepuitedirektiivin täytäntöön panematta jättämisen seurauksista koko vaalikauden aikana saatujen vetoomusten perusteella, ja kyseisestä aiheesta hyväksytyn raportin; palauttaa mieliin suositukset, jotka koskevat asianmukaisen päätöksenteon puutetta kaatopaikka-asioissa sekä tämän vaikutusta paikalliseen väestöön; korosta, että tilannetta ei ole läheskään ratkaistu, koska myöhemmin on käsitelty vetoomuksia, jotka koskevat muun muassa erittäin saastuttavan teollisuusjätteen aiheuttamien myrkyllisten tulipalojen jatkumista Campaniassa ja suunnitelmien ja institutionaalisen hallinnon avoimuuden puutetta Laziossa viime kuukausien aikana Malagrottan kaatopaikan suunnitellun sulkemisen jälkeen, mistä tehdään tällä hetkellä korkean tason oikeudellista tutkintaa; panee merkille syksyllä 2013 Kreikkaan tästä aiheesta tehdyn intensiivisen tiedonhankintamatkan, jossa kiinnitettiin huomiota asiaankuuluvien jätteisiin liittyvien direktiivien soveltamisessa oleviin puutteisiin, edistymisen puutteeseen jätehuollossa jätehierarkian yläosaa koskevien suunnitelmien ja järjestelmien osalta sekä terveysvaikutuksiin, jotka kohdistuvat tiettyjen alueiden väestöön Kreikassa; panee merkille, että viime aikoina on esitetty monia muita jätehuollon puitteita koskevia vetoomuksia, jotka koskevat muita jäsenvaltioita, erityisesti Valencian aluetta Espanjassa sekä Yhdistynyttä kuningaskuntaa;

15.

ottaa huomioon raportin Puolaan tehdystä tiedonhankintamatkasta, jossa tutkittiin ehdotettua avolouhosta Ala-Sleesiassa; pani lisäksi tyytyväisenä merkille matkan aikana käydyt intensiiviset keskustelut vetoomuksen esittäjien ja kansallisten viranomaisten välillä liuskekaasuvarojen mahdollisesta tutkimisesta ja hyödyntämisestä, josta valiokunta oli jo järjestänyt seminaarin vuonna 2012;

16.

korostaa koko valiokunnan rakentavaa työtä espanjalaisesta rannikon hoitoa koskevasta laista (Ley de Costas) saatujen vetoomusten yhteydessä tiedonhankintamatkan tulosten ja päätelmien osalta sekä vetoomuksen esittäjien ja asiasta vastaavien kansallisten viranomaisten kanssa tehdyn yhteistyön osalta; muistuttaa, että valiokunta perusti erityisen tilapäisen työryhmän tutkimaan tätä monitahoista asiaa tarkemmin ja huolehtimaan yhteyksistä vetoomuksen esittäjiin, joita on erittäin paljon; ottaa huomioon, että vaikka vetoomuksen esittäjät saavuttivat jonkin verran edistystä Espanjan parlamentin hyväksymässä uudessa lainsäädännössä; kehottaa komissiota seuraamaan asiaa aktiivisesti;

17.

panee tyytyväisenä merkille, että Galiciaan helmikuussa 2013 tehdyn tiedonhankintamatkan aikana onnistuttiin järjestämään kattavia keskusteluja vetoomuksen esittäjien ja alueviranomaisten kanssa asianmukaisten jätevedenkäsittelylaitosten puutteeseen alueella liittyvistä asioista; vahvistaa vetoomusvaliokunnan 17. joulukuuta 2013 hyväksymässä tiedonhankintamatkaa koskevassa raportissa esitetyt johtopäätökset ja suositukset, jotka liittyvät tarpeeseen jatkaa ponnisteluja suistoalueiden puhdistus- ja kunnostustoimien loppuun saattamiseksi;

18.

korostaa valiokunnan raportointivelvollisuutta koskevaa tehtävää; kiinnittää huomiota useisiin vuonna 2013 mietintöjen muodossa annettuihin päätöslauselmiin, kuten Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomukseen, joka koski komission toimintaa Wienin lentoaseman laajentamishankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin puutteiden yhteydessä, sekä Euroopan oikeusasiamiehen koko toimintaa koskevaan vuosikertomukseen; korostaa valiokunnan asianmukaista panosta, joka perustuu useiden konkreettisten tapahtumien käsittelystä vuosien varrella saatuun kokemukseen ja joka koostuu asiasta vastaaville valiokunnille annetuista lausunnoista erityisesti ympäristövaikutusten arviointia koskevan direktiivin tarkistamisen yhteydessä sekä unionin toimielinten kotipaikan sijaintia koskevasta lausunnosta; katsoo, että kyseisten asiakirjojen ansiosta vetoomusvaliokunta voi tuoda unionin kansalaisille tärkeitä asioita täysistuntoon;

19.

muistuttaa, että työjärjestyksen 202 artiklan 2 kohdan nojalla vetoomusvaliokunta saa paitsi toimittaa muita kuin lainsäädännöllisiä valiokunta-aloitteisia mietintöjä täysistuntoon useita vetoomuksia koskevista aiheista myös toimittaa täysistunnossa äänestettäväksi lyhyitä päätöslauselmia kiireellisistä asioista;

20.

katsoo, että julkisten kuulemisten järjestäminen on erittäin tärkeä keino tarkastella vetoomuksen esittäjien esiintuomia ongelmia; kiinnittää huomiota julkiseen kuulemiseen, joka koski kriisin vaikutusta unionin kansalaisiin sekä demokraattisen osallistumisen vahvistamista unionin hallinnossa, ja unionin kansalaisuutta koskevaan julkiseen kuulemiseen, jossa analysoitiin molempia asioita koskevia unionin kansalaisten huolenaiheita vastaanotettujen vetoomusten perusteella; katsoo, että vetoomuksissa toimitetut tiedot osoittavat säästöpyrkimysten henkilökohtaisen vaikutuksen vetoomuksen esittäjien oikeuksiin sekä kansalaisyhteiskunnan entistä suuremman roolin ja sitoutumisen; ottaa huomioon, että tulevaisuuden finanssihaasteeseen vastaamiseksi Eurooppa tarvitsee uskottavaa, näkyvää ja vastuullista talouden ohjausta ja hallintaa; korostaa, että on tärkeää torjua jäljellä olevia esteitä, jotka estävät unionin kansalaisia nauttimasta unionin oikeuden mukaisista oikeuksistaan, sekä edistää heidän poliittista osallistumistaan elämään unionissa;

21.

katsoo, että tiettyjä aiheita koskevan valiokunnan työn kannalta on tärkeää käyttää muita toimintatapoja, kuten parlamentin suullisesti vastattavia kysymyksiä, jotka käsitellään täysistunnoissa; muistuttaa, että ne ovat parlamentin keino valvoa suoraan muita unionin toimielimiä ja elimiä; toteaa, että parlamentti on käyttänyt oikeuttaan yhdeksän kertaa vuonna 2013 jättäen kysymyksiä esimerkiksi vammaisuudesta, eläinten hyvinvoinnista, jätehuollosta ja eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta; pitää erittäin valitettavana, että joitakin valiokunnan ehdottamia aloitteita pidetään valmisteilla useita kuukausia ennen kuin niistä keskustellaan täysistunnossa, millä estetään unionin kansalaisten toistuvien huolenaiheiden esiintuominen ja se, että komissio antaa niihin suoran vastauksen;

22.

panee merkille jatkuvat yhteydenotot kansalaisilta, jotka kääntyvät parlamentin puoleen muutoksenhakuasioissa, jotka eivät kuulu unionin toimialaan perussopimuksen 227 artiklan ja perusoikeuskirjan 51 artiklan nojalla; vaatii etsimään parempia ratkaisuja tällaisten kansalaisten yhteydenottojen käsittelemiseksi ottaen samalla huomioon kansalaisten yhteydenottoja koskevat parlamentin velvollisuudet; pitää tässä yhteydessä valitettavana, että asianomaiset parlamentin yksiköt eivät ole ryhtyneet jatkotoimiin niiden suositusten osalta, jotka koskevat kansalaisten yhteydenottoja EU:n toimivallan ulkopuolella olevista, vetoomusvaliokunnan vuonna 2011 käsittelemiä asioita koskevassa päätöslauselmassa 21. marraskuuta 2012 esitetyistä kysymyksistä;

23.

ottaa huomioon, että ympäristöasiat ovat yhä prioriteetti vetoomuksen esittäjille, mikä osoittaa, että jäsenvaltiot eivät vieläkään ole onnistuneet tällä alalla; toteaa, että useissa vetoomuksissa keskitytään kansanterveyteen, kuten jätehuoltoon, vesiturvallisuuteen, ydinenergiaan ja suojeltuihin eläimiin; toteaa, että useissa vetoomuksissa käsitellään uusia ja tulevia hankkeita, jotka lisäävät edellä mainittuja aloja koskevia vaaroja; muistuttaa, että jäsenvaltioiden pyrkiessä puuttumaan näihin tilanteisiin on selvää, että kestävän ratkaisun löytämiseen on yhä esteitä; panee merkille ILVA-terästehtaan tapauksen Tarantossa ja toteaa, että se on merkittävä huolenaihe, koska ympäristöolot ja paikallisen väestön terveystilanne ovat heikentyneet merkittävästi; kehottaa komissiota käyttämään sen saatavilla olevia mekanismeja, jotta voidaan mahdollisuuksien mukaan varmistaa Italian viranomaisten noudattavan välittömästi unionin ympäristölainsäädäntöä;

24.

kehottaa vetoomusvaliokuntaa tutkimaan edelleen Kreikan yleisradioyhtiöön (Ellinikí Radiofonía Tileórasi, ERT) liittyvän oikeuskäytännön vaikutuksia perusoikeuskirjan 51 artiklan tulkintaan ja sen vetoomuksiin liittyviin seurauksiin sekä tutkimaan, mitä todellisia esteitä EU:n kansalaiset kohtaavat hakiessaan Euroopan unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua saadakseen luotettavia tulkintoja unionin lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvista keskeisistä kysymyksistä kansallisissa tuomioistuimissa käsiteltävissä asioissa;

25.

on tyytyväinen eurooppalaisen kansalaisaloitteen käyttöönottoon 1. huhtikuuta 2012 sekä ensimmäisen, Euroopan nuorisopolitiikkaa koskevan kansalaisaloitteen ”Fraternity 2020” rekisteröintiin ja oikeutta veteen koskevan kansalaisaloitteen hiljattaiseen menestykseen; katsoo, että eurooppalainen kansalaisaloite on ensimmäinen rajat ylittävän osallistavan demokratian väline ja se tarjoaa kansalaisille mahdollisuuden osallistua aktiivisesti unionin toimintalinjojen ja lainsäädännön laatimiseen; vahvistaa olevansa sitoutunut osallistumaan menestyksekkäitä eurooppalaisia kansalaisaloitteita koskevien julkisten kuulemisten järjestämiseen kaikkien asianomaisten valiokuntien aktiivisella osallistumisella; korostaa, että eurooppalaisten kansalaisaloitteiden tilannetta on arvioitava säännöllisesti, jotta voidaan parantaa menettelyä ja vähentää byrokratiaa ja muita esteitä; on tietoinen siitä, että ensimmäisten onnistuneiden kansalaisaloitteiden ensimmäiset parlamentin kuulemiset vuonna 2014 ovat olennaisen tärkeitä laadukkaiden menettelyvaatimusten asettamiselle ja kansalaisten odotuksiin vastaamiselle kyseisen oikeuden käyttämisestä tulevaisuudessa, ja sitoutuu antamaan institutionaalisen etusijan kyseisen osallistavan prosessin tehokkuuden takaamiselle;

26.

on tyytyväinen siihen, että komissio julisti vuoden 2013 ”Euroopan kansalaisten teemavuodeksi”, sillä se tarjosi unionin kansalaisille arvokasta tietoa ja näkemyksiä heidän oikeuksistaan sekä sellaisista demokraattisista välineistä, joita he voivat käyttää puolustaakseen oikeuksiaan; katsoo, että Euroopan kansalaisten teemavuotta olisi käytettävä uutta eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevan tiedon laajaan levittämiseen ja olisi tarjottava selkeät ja ymmärrettävät ohjeet, jotta voidaan vähentää käsiteltäväksi ottamiseen soveltumattomien aloitteiden suurta määrää, joka on verrattavissa vetoomusten alalla yhä havaittaviin määriin; on vakuuttunut siitä, että vetoomusportaali on Euroopan parlamentilta konkreettinen ja arvokas panos Euroopan kansalaisuuteen;

27.

kehottaa komissiota perussopimusten valvojana varmistamaan, että nykyinen unionin lainsäädännön riittämätön täytäntöönpano, jonka osoittaa Euroopan parlamentille toimitettujen vetoomusten määrä, korjataan, jolloin unionin kansalaiset pystyvät hyödyntämään täysimääräisesti oikeuksiaan;

28.

kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöä, jolla ratkaistaan väestörekisteriasiakirjojen vastavuoroiseen tunnustamiseen jäsenvaltioissa liittyvät ongelmat ottaen siinä huomioon jäsenvaltioille kuuluvan toimivallan;

29.

pitää valitettavana, että käyttäessään oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen unionin kansalaiset kohtaavat edelleen useasti ongelmia, jotka johtuvat siitä, että viranomaiset soveltavat sisämarkkinalainsäädäntöä virheellisesti;

30.

pitää valitettavana, että viime aikoina tiedonhankintamatkojen raportteja ja muita asiakirjoja ei ole käännetty unionin virallisille kielille, ei edes vetoomuksen esittäjien äidinkielelle;

31.

ottaa huomioon SOLVIT-verkoston merkittävän roolin, sillä se paljastaa ja ratkaisee säännöllisesti ongelmia, jotka liittyvät sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpanoon, ja kehottaa vahvistamaan tätä välinettä ja tekemään vetoomusvaliokunnan ja SOLVIT-verkoston välisestä yhteistyöstä aktiivisempaa; palauttaa mieliin, että vuosi 2013 oli Euroopan kansalaisten teemavuosi, ja antaa tunnustusta unionin ja jäsenvaltioiden toimielimille ja elimille, jotka esittelivät aktiivisemmin toimintaansa Euroopan kansalaisille ja asukkaille kyseisen vuoden aikana perussopimusten sisältämien periaatteiden ja tässä mietinnössä esitettyjen tosiseikkojen perusteella;

Tulevaisuudennäkymät ja suhteet muihin elimiin

32.

panee merkille, että tämän valiokunnan työn merkitystä parlamentissa on parannettava tekemällä tunnetummaksi sen roolia valvonnasta vastaavana valiokuntana; kehottaa vasta valittua vetoomusvaliokuntaa nimittämään sisäiset vuotuiset esittelijät sellaisia tärkeimpiä toimintapolitiikkoja varten, jotka huolestuttavat eurooppalaisia vetoomuksen esittäjiä, ja edistämään yhteistyötä muiden parlamentin valiokuntien kanssa kutsumalla niiden jäseniä järjestelmällisesti vetoomusvaliokunnan keskusteluihin, jotka koskevat niiden lainsäädännöllistä toimivaltaa; kehottaa muita parlamentin valiokuntia ottamaan vetoomusvaliokunnan useammin mukaan lausunnon antavana valiokuntana täytäntöönpanokertomuksissa ja muissa välineissä, joilla valvotaan unionin lainsäädännön moitteetonta saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa tai sen mahdollista tarkistamista; korostaa, että myös vastaanotettujen vetoomusten ja niihin liittyvien hankkeiden koko ajan kasvavan määrän kannalta on tärkeää, että valiokunnan täysjäsenyys ei enää vaikuta jäsenyyteen muissa parlamentin valiokunnissa; kehottaa parlamentin täysistuntoa varaamaan enemmän aikaa vetoomusvaliokunnan työhön;

33.

korostaa, että on vahvistettava vetoomusvaliokunnan yhteistyötä muiden unionin toimielinten ja elinten sekä jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten kanssa; pitää tärkeänä, että parannetaan rakenteellista vuoropuhelua ja järjestelmällistä yhteistyötä jäsenvaltioiden ja erityisesti kansallisten parlamenttien vetoomusvaliokuntien kanssa, esimerkiksi järjestämällä säännöllisiä kokouksia kaikkien kansallisten vetoomusvaliokuntien puheenjohtajien kanssa; katsoo, että kyseisen kumppanuuden luominen mahdollistaa kokemusten ja käytäntöjen parhaan vaihtamisen sekä vetoomusten aiempaa järjestelmällisemmän ja tehokkaamman toimittamisen käsiteltäväksi toimivaltaiselle tasolle ja elimelle ja viime kädessä tuo Euroopan parlamentin lähemmäs Euroopan kansalaisia huolestuttavia asioita; suhtautuu myönteisesti siihen, että Irlannin parlamenttiin on perustettu tutkintaa, valvontaa ja vetoomuksia käsittelevä yhteisvaliokunta, ja hyödyllisiin yhteyksiin, joita se on luonut Euroopan parlamenttiin tämän vuoden aikana tarjotakseen parempaa palvelua kansalaisille; toteaa, että muiden jäsenvaltioiden parlamenteissa harkitaan parhaillaan vetoomusvaliokuntien tai vastaavien elinten perustamista tai että niissä on käytössä muita menettelyjä vetoomusten käsittelyyn;

34.

kehottaa komissiota tunnustamaan asianmukaisesti vetoomusten roolin unionin lainsäädännön käytännön soveltamisen seurannassa, koska vetoomukset ovat monissa tapauksissa ensimmäisiä kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen jälkeen ilmeneviä merkkejä siitä, että jäsenvaltiot ovat jäljessä säädösten täytäntöönpanossa; kehottaa Euroopan parlamenttia suosittamaan komission kanssa tekemässään toimielinten välisessä sopimuksessa, että vetoomusvaliokunnan pyyntöihin vastaamista koskevaa aikaa lyhennetään ja valiokunnalle tiedotetaan vetoomuksiin välittömästi liittyvien rikkomusmenettelyjen edistymisestä; katsoo, että unionin toimielinten pitäisi yleisesti antaa enemmän tietoa ja olla avoimempia unionin kansalaisia kohtaan, jotta voidaan torjua kasvavaa näkemystä demokratiavajeista;

35.

korostaa, että tiivis yhteistyö jäsenvaltioiden kanssa on olennaisen tärkeää vetoomusvaliokunnan työlle; kannustaa jäsenvaltioita olemaan aktiivisesti mukana unionin lainsäädännön soveltamiseen ja noudattamiseen liittyviin vetoomuksiin vastattaessa ja pitää äärimmäisen tärkeänä niiden edustajien osallistumista vetoomusvaliokunnan kokouksiin sekä aktiivista yhteistyötä; on vakaasti päättänyt säilyttää tiiviin yhteistyön ja yhteydenpidon unionin toimielinten ja kansalaisten välillä;

36.

korostaa, että on tärkeää vahvistaa yhteistyötä Euroopan oikeusasiamiehen kanssa ottamalla käyttöön uusi toimielinten välinen sopimus; korostaa, että Euroopan parlamentin on tärkeää osallistua kansallisten oikeusasiamiesten verkostoon; on tyytyväinen oikeusasiamiehen ja vetoomusvaliokunnan välisiin erinomaisiin suhteisiin toimielinten välisessä yhteistyössä; arvostaa erityisesti oikeusasiamiehen säännöllistä panosta vetoomusvaliokunnan työhön vaalikauden aikana; muistuttaa, että kaikilla unionin kansalaisilla ei ole vieläkään kansallista oikeusasiamiestä, mikä tarkoittaa, että kaikilla unionin kansalaisilla ei ole yhdenvertaista mahdollisuutta käyttää oikeussuojakeinoja; katsoo, että kansallisen oikeusasiamiehen virasto kussakin Euroopan oikeusasiamiesten verkostoon kuuluvassa jäsenvaltiossa tukisi merkittävästi Euroopan oikeusasiamiestä;

Työmenetelmät

37.

kehottaa vetoomusvaliokunnassa toimivia parlamentin jäseniä hyväksymään lopulliset sisäiset säännöt, joilla varmistetaan valiokunnan toiminnan mahdollisimman suuri tehokkuus ja avoimuus, ja tekemään ehdotuksia, joilla muutetaan Euroopan parlamentin työjärjestystä vastaavasti, jotta voidaan vahvistaa heidän jatkuvat pyrkimyksensä parantaa työmenetelmiä koko seitsemännen vaalikauden aikana; kehottaa vetoomusvaliokuntaa ottamaan käyttöön selkeät määräajat vetoomusmenettelyssä, jotta voidaan nopeuttaa vetoomusten elinkaarta Euroopan parlamentissa ja parantaa koko menettelyn avoimuutta ja demokraattisuutta; korostaa, että siten voitaisiin ottaa käyttöön määritelty elinkaari, joka ulottuu vetoomuksen kirjaamisesta sen käsittelyn lopettamiseen Euroopan parlamentissa tavalla, joka vastaa lainsäädäntöasioiden ja muiden asioiden menettelyjen nykyisiä määräaikoja; korostaa, että näiden määräaikojen osalta olisi perustettava hälytysmekanismi, joka kiinnittää jäsenten huomion automaattisesti vetoomuksiin, joiden osalta ei ole toteutettu toimia tai yhteydenpitoa huomattavan pitkään aikaan, jotta estetään vanhojen vetoomusten pysyminen avoimina vuosien ajan ilman kunnollista syytä; muistuttaa, että tiedonhankintamatkat ovat yksi tärkeä vetoomusvaliokunnan tutkintaväline, ja että siksi asianomaisia sääntöjä on tarkistettava kiireellisesti, jotta vasta valitut jäsenet voivat tehdä tuloksellisia matkoja ja raportoida nopeasti vetoomuksen esittäjille ja valiokunnalle havainnoistaan ja suosituksistaan;

38.

on tyytyväinen asianomaisten jäsenvaltioiden viranomaisten ja muiden osapuolten läsnäoloon vetoomusvaliokunnan kokouksissa; korostaa, että vetoomusvaliokunta on ainoa valiokunta, joka järjestelmällisesti tarjoaa kansalaisille keinon saattaa huolenaiheensa suoraan Euroopan parlamentin jäsenten tietoon ja joka mahdollistaa monenvälisen vuoropuhelun unionin toimielinten, kansallisten viranomaisten ja vetoomusten esittäjien kesken; ehdottaa kokousten järjestämisen helpottamiseksi ja matkakustannusten vähentämiseksi tulevaisuudessa, että vetoomusvaliokunta ja parlamentin hallinto tutkivat mahdollisuutta, että vetoomuksen esittäjät tai viranomaiset voisivat osallistua kokouksiin videokonferenssin tai vastaavan palvelun avulla;

39.

panee merkille, että vetoomusten määrä on lisääntynyt tämän vaalikauden aikana, ja on edelleen huolissaan siitä, että viivästykset ja vastausajat ovat yhä liian pitkiä vetoomuksen kirjaamista ja käsiteltäväksi ottamista koskevissa menettelyvaiheissa; kehottaa lisäämään sekä virallisten asiakirjojen vastaanotosta ja käsiteltäväksi lähettämisestä vastaavan yksikön että vetoomusvaliokunnan sihteeristön henkilöstöön oikeusalan taustan omaavan hallintovirkamiehen, jotta voidaan antaa suosituksia siitä, kuuluuko vetoomus unionin oikeuden toimialaan; katsoo, että nämä suositukset ja yhteenvedot vetoomuksista on ensin annettava jäsenille vain englanniksi ja käännettävä kaikille virallisille kielille vasta, kun ne julkaistaan, jotta käsiteltäväksi ottamista koskevien ensimmäisten päätösten tekemistä voidaan nopeuttaa entisestään; odottaa, että uuden vetoomusportaalin käyttöönotto vähentää kyseenalaisia esityksiä, jotka toisinaan kirjataan vahingossa vetoomuksina;

o

o o

40.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja vetoomusvaliokunnan mietinnön neuvostolle, komissiolle, Euroopan oikeusasiamiehelle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä niiden vetoomusvaliokunnille ja kansallisille oikeusasiamiehille tai vastaaville toimivaltaisille elimille.


9.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 378/44


P7_TA(2014)0205

Puutarhaviljely

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2014 Euroopan puutarhaviljelyn tulevaisuudesta – kasvustrategiat (2013/2100(INI))

(2017/C 378/05)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) kolmannen osan III ja VII osaston,

ottaa huomioon 21. lokakuuta 2009 annetun asetuksen (EY) N:o 1107/2009 kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta,

ottaa huomioon 21. lokakuuta 2009 annetun direktiivin 2009/128/EY yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi,

ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (1),

ottaa huomioon 26. syyskuuta 2007 annetun asetuksen (EY) N:o 1182/2007 hedelmä- ja vihannesalan erityissäännöistä (2) ja 7. kesäkuuta 2011 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta (3),

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 annetun asetuksen (EU) N:o 1169/2011 elintarviketietojen antamisesta kuluttajille (4),

ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2007 annetun asetuksen (EY) N:o 834/2007 luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä (5),

ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/18/EY geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön (6),

ottaa huomioon 21. kesäkuuta 1996 antamansa päätöslauselman yhteisön aloitteesta koristekasvien viljelyn tukemiseksi (7),

ottaa huomioon 9. joulukuuta 2008 annetun komission tiedonannon elintarvikkeiden hinnoista Euroopassa (COM(2008)0821),

ottaa huomioon 16. heinäkuuta 2008 annetun komission tiedonannon kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelmasta (COM(2008)0397),

ottaa huomioon 28. lokakuuta 2009 annetun komission tiedonannon toimivammasta elintarvikeketjusta Eurooppaan (COM(2009)0591),

ottaa huomioon 28. toukokuuta 2009 annetun komission tiedonannon maataloustuotteiden laatupolitiikasta (COM(2009)0234),

ottaa huomioon komission 3. toukokuuta 2011 antaman tiedonannon ”Luonnonpääoma elämämme turvaajana: luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020” (COM(2011)0244),

ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2008 tehdyn komission päätöksen 2008/359/EY elintarviketeollisuuden kilpailukykyä käsittelevän korkean tason työryhmän perustamisesta, korkean tason työryhmän 17. maaliskuuta 2009 antaman selvityksen Euroopan elintarvike- ja rehuteollisuuden kilpailukyvystä sekä ryhmän suositukset ja tärkeimpiä aloitteita koskevan etenemissuunnitelman (8),

ottaa huomioon marraskuussa 2012 julkaistun viljelijöiden osuuskuntien tukemista koskevan selvityksen, jossa esiteltiin komission asiasta käynnistämässä hankkeessa tehtyjä havaintoja (9),

ottaa huomioon komission yhteisen tutkimuskeskuksen alaisen Tekniikan tulevaisuudentutkimuksen laitoksen vuonna 2013 julkaiseman, elintarvikkeiden jakeluketjuja, paikallisia elintarvikejärjestelmiä sekä niiden sosiaalis-taloudellisia erityispiirteitä käsittelevän selonteon ”Short Food Supply Chains and Local Food Systems in the EU. A State of Play of their Socio-Economic Characteristics” (10),

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A7-0048/2014),

A.

toteaa, että hedelmä- ja vihannesala (hevi) saa yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) tuista vain 3 prosenttia, ja siitä huolimatta se tuottaa 18 prosenttia EU:n maataloustuotannon kokonaisarvosta, että sen osuus EU:n viljelykelpoisesta alasta on 3 prosenttia ja että sen kokonaisarvo on yli 50 miljardia euroa;

B.

toteaa, että puutarhaviljely käsittää hedelmät, vihannekset, perunat, salaatit, yrtit ja koristekasvit ja että puutarhaviljelyala käsittää taimitarhat, perennaviljelyn, puutarhanhoitopalvelut, hautausmaiden istutus- ja hoitopalvelut, puutarha-alan vähittäiskaupan, puutarhamyymälät, kukkasomistuksen sekä maisemanhoitopalvelut;

C.

toteaa, että hevi-toimitusketjun arvioitu liikevaihto on yli 120 miljardia euroa ja alalla on noin 550 000 työntekijää ja että ala on tärkeä korkean työttömyysasteen alueiden taloudelle;

D.

toteaa, että EU on maailman toiseksi suurin hevi-alan tuottaja ja myös toiseksi suurin hevi-alan maahantuoja; toteaa, että alan kysyntä on kasvussa ja että se ylittää nykyisin tarjonnan; ottaa huomioon, että hevi-alan kauppa kasvoi yli 90 miljardista Yhdysvaltain dollarista vuonna 2000 lähes 218 miljardiin Yhdysvaltain dollariin vuonna 2010 ja että sen osuus maailmanlaajuisesta elintarvike- ja eläintuotekaupasta on lähes 21 prosenttia; ottaa huomioon, että unioni on avannut markkinoitaan huomattavasti sellaisista kolmansista maista peräisin olevalle tuonnille, joiden kanssa se on tehnyt kahden- ja monenvälisiä kauppasopimuksia;

E.

toteaa, että puutarhaviljelyalalla – alkutuotannolla ja jalostusalalla – on taloudellisia kerrannaisvaikutuksia Euroopan tasolla ja että se lisää kysyntää ja luo lisäarvoa muilla talouden aloilla, kuten kaupan, rakennusteollisuuden ja rahoituspalvelujen aloilla;

F.

ottaa huomioon, että EU:n markkinoiden nopeimmin kasvava luonnonmukainen ala on luonnonmukainen hevi-ala, jonka arvo oli 19,7 miljardia euroa vuonna 2011 ja joka kasvoi vuosina 2010–2011 yhdeksän prosenttia ja jonka vuotuinen kasvu on vuosikymmenen aikana ollut 5–10 prosenttia; ottaa huomioon, että vuosina 2010–2011 luonnonmukaisten hedelmien viljelyyn käytetty ala kasvoi 18,2 prosenttia ja luonnonmukaisten vihannesten 3,5 prosenttia;

G.

toteaa, että vuonna 2011 henkeä kohti laskettu hedelmien ja vihannesten kulutus laski 27 jäsenvaltion unionissa kolmella prosentilla verrattuna viiden edeltävän vuoden keskikulutukseen, vaikka niiden kulutuksella onkin erittäin myönteisiä vaikutuksia terveyteen;

H.

toteaa, että EU on maailman suurin kukkien, kukkasipulien ja ruukkukasvien tuottaja (44 prosenttia koko maailman tuotannosta), ja sen hehtaarikohtainen tiheys on suurin; ottaa huomioon, että koristekasvialan arvioitu liikevaihto on 20 miljardia euroa tuotannon, 28 miljardia euroa tukkukaupan ja 38 miljardia euroa vähittäiskaupan osalta ja että alalla on noin 650 000 työntekijää;

I.

toteaa, että hevi-alan tukijärjestelmä sisältyy yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja sen tavoitteena on muun muassa elintarvikeketjun tasapainottaminen, hedelmien ja vihannesten markkinoiminen, kilpailukyvyn parantaminen ja innovointien tukeminen; toteaa, että myös niillä alueilla, joilla ei muutamaan vuoteen ole ollut saatavilla toimintamäärärahoja ja/tai joilla tuotantomenetelmät ovat jääneet ajastaan jälkeen, olisi lisättävä tuottajajärjestöjen jäsenmäärää tekemällä järjestelmästä houkuttelevampi, sillä yli puolet EU:n hevi-viljelijöistä ei vielä kuulu mihinkään tuottajajärjestöön, vaikka komissio oli asettanut tavoitteeksi, että keskimäärin 60 prosenttia tuottajista kuuluu johonkin järjestöön vuoteen 2013 mennessä; toteaa, että eräissä jäsenvaltioissa vähäinen järjestäytymisaste johtuu siitä, että tuottajajärjestöjen toiminta on keskeytetty, mikä aiheuttaa tuottajille epävarmuutta; toteaa, että tuottajien epävarmuus on estettävä selkeyttämällä tuottajajärjestöjen tunnustamista koskevaa unionin lainsäädäntöä, kun otetaan huomioon tuottajajärjestöjen keskeinen rooli hevi-alan järjestöjen neuvotteluvoimaa parannettaessa;

J.

ottaa huomioon, että Eurostatin mukaan EU:n viljelijöiden tuotantopanosten kokonaiskustannukset ovat nousseet keskimäärin lähes 40 prosenttia vuosina 2000–2010, kun taas tuottajahinnat ovat nousseet keskimäärin alle 25 prosenttia; ottaa huomioon, että tuotantopanosten nousu oli lähes 80 prosenttia synteettisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden osalta, lähes 30 prosenttia siementen ja taimien osalta ja lähes 13 prosenttia kasvinsuojelutuotteiden osalta;

K.

katsoo, että maaperän hedelmällisyyden menettäminen eroosion vuoksi, luonnonmukaisten aineiden käytön väheneminen, joka heikentää mururakennetta ja humustasoja ja vähentää ravinteiden ja veden pidätystä, ja ekologisten prosessien väheneminen aiheuttavat huomattavia kustannuksia viljelijöille ja lisäävät budjettimenoja;

L.

toteaa, että osaamiskanaviin, joiden avulla tutkimus muunnetaan puutarhaviljelyn käytännöiksi, kohdistuu paineita ja että yksityinen sektori investoi yleensäkin vain vähän tutkimukseen; ottaa huomioon, että vuonna 2004 (viimeisin ajanjakso, jolta lukuja on saatavilla) kaikista elintarvikealan menoista ainoastaan 0,24 prosenttia käytettiin tutkimukseen ja kehittämiseen viidentoista jäsenvaltion unionissa;

M.

ottaa huomioon, että useat hedelmä- ja vihanneslajikkeet ovat vaarassa hävitä alhaisen taloudellisen tuottavuutensa vuoksi, ja toteaa, että näitä lajikkeita edelleen viljelevät viljelijät ovat ekologisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti merkittävässä asemassa vaaliessaan Euroopan maatalouden perustan tärkeitä tekijöitä;

N.

toteaa, että yhä suuremmat vaikeudet torjua, valvoa ja hävittää haitallisia eliöitä sekä puutarhaviljelmien suojeluun käytettävien kasvinsuojeluaineiden rajallinen saatavuus saattavat vaarantaa eurooppalaisen maanviljelyn monimuotoisuuden ja puutarhaviljelyn laadun;

O.

toteaa, että puutarhaviljely-yritykset toimivat usein myös tuotannon ja kaupan alalla sekä palvelualalla;

P.

katsoo, että lajinsisäinen genetiikka voidaan määritellä geenitekniikaksi, jossa kohteena olevaan kasviin liitetään geeni sen samaa sukua tai lajia olevista sukulaisista;

1.

tähdentää, että unionin puutarhaviljelyn alaa on markkinoitava ja että alan on kyettävä kilpailemaan paremmin globaaleilla markkinoilla turvautumalla innovointiin, tutkimukseen ja kehittämiseen, energiatehokkuuteen ja -varmuuteen, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja sen hillitsemiseen sekä markkinointia parantaviin toimenpiteisiin; tähdentää, että on edelleen pyrittävä poistamaan toimijoiden ja toimittajien välistä eriarvoisuutta;

2.

korostaa, että tuottajien on voitava päästä helpommin kolmansien maiden markkinoille; kehottaa komissiota lisäämään hedelmien, vihannesten, kukkien ja koristekasvien viejiä tukevia toimenpiteitään, jotta voidaan selvittää muuhun kuin tulliehtoihin perustuvat esteet, kuten joidenkin kolmansien maiden kasvinterveysstandardit, joiden vuoksi vienti EU:sta on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta;

3.

kehottaa komissiota varmistamaan, että muun muassa kaupan pitämistä ja alkuperänimityksiä koskevat edellytykset ovat kaikille EU:n markkinatoimijoille samat, sekä varmistamaan niiden noudattamisen asianmukaisilla tarkastuksilla kilpailun vääristymisen estämiseksi;

4.

kannustaa lisäämään hedelmien ja vihannesten kulutusta jäsenvaltioissa erilaisilla opetusohjelmilla, kuten EU:n kouluhedelmäjärjestelmä tai kansalliset ohjelmat, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa toteutetut ohjelmat, jotka koskevat omien perunoiden kasvattamista (Grow Your Own Potato) ja ruuan laittamista omista perunoista (Cook Your Own Potato);

5.

panee merkille, että alueelliset ja paikalliset markkinat kärsivät usein lähellä tuotettujen hedelmien ja vihannesten puutteesta, minkä vuoksi näillä alueilla on edistettävä maatalousyrittäjyyttä ja kannustettava erityisesti nuoria yrittäjyyteen keinona saada töitä maatalousalalta ja taata lähellä tuotettujen tuoreiden tuotteiden saatavuus;

6.

korostaa koristekasvien viljelyn etuja ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille ilmastonmuutoksen ja maaseudun elinkeinojen kannalta, sillä se lisää viheralueita ja parantaa kaupunkiympäristöä; korostaa, että tällä alalla tarvitaan aiempaa aktiivisempaa tukea investointien ja urakehityksen edistämisen muodossa;

7.

ottaa huomioon unionin hevi-järjestelmän toimet, joilla pyritään lisäämään unionin viljelijöiden markkinapainotteisuutta, kannustamaan innovointiin, edistämään hedelmien ja vihannesten menekkiä, lisäämään viljelijöiden kilpailukykyä ja parantamaan markkinointia, tuotteiden laatua ja tuotannon ympäristönäkökohtia järjestämällä tukea tuottajajärjestöille ja -yhdistyksille ja alan sisäisille organisaatioille myös kannustamalla perustamaan klustereita joilla saadaan aikaan uusia tulovirtoja kohdennettavaksi uusiin investointeihin; korostaa samalla, että on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että omia tuotteitaan markkinoivat ja suoramarkkinoijat eivät joudu syrjinnän kohteiksi, vaan heillä on mahdollisuus toteuttaa innovatiivisia hankkeita ja parantaa kilpailukykyään;

8.

huomauttaa, että paikallinen ja alueellinen tuotanto ja markkinointi edistävät lisäarvon ja työpaikkojen luomista ja säilyttämistä maaseudulla;

9.

huomauttaa, että lyhyet arvoketjut edistävät ilmaston kannalta haitallisten päästöjen vähentämistä;

10.

panee merkille, että niin sanottu kaupunkiviljely tarjoaa puutarhaviljelyalalle uusia liiketoimintavaihtoehtoja;

11.

suhtautuu myönteisesti raporttiin komission järjestämästä unionin hedelmä- ja vihannesalan järjestelyjen uudelleenarviointia koskevasta julkisesta kuulemisesta ja erityisesti sen 3.8 jaksosta, jossa tunnustetaan, että tuottajajärjestöjä koskevia nykyisiä sääntöjä on yksinkertaistettava; suhtautuu myönteisesti ehdotukseen vahvistaa tuottajajärjestöjä ja toteaa, että useimmissa vastauksissa kannatetaan nykyisten tukijärjestelmien perusfilosofian säilyttämistä;

12.

painottaa, että etusijalla on oltava byrokratian vähentäminen erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten tapauksessa vaarantamatta kuitenkaan oikeusvarmuutta, johon näiden yritysten on myös kyettävä luottamaan;

13.

pitää myönteisenä, että YMP:n uudistamista koskevassa sopimuksessa säilytetään tuottajajärjestöihin perustuva eurooppalainen hevi-tukijärjestelmä, ja toteaa, että nykyiset välineet eivät ole aina olleet tehokkaita, kuten komissio totesi unionin hedelmä- ja vihannesalan järjestelyjen uudelleenarviointia koskevasta julkisesta kuulemisesta laatimassaan asiakirjassa; kannattaa siksi Newcastlen ryhmän työtä, jolla pyritään parantamaan unionin hevi-järjestelyjä, joissa olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden osuuskuntia koskevien oikeudellisten järjestelyjen erityisluonne, jotta ei rajattaisi uusien tuottajajärjestöjen perustamista samalla kun otetaan huomioon, että viljelijät voivat myös pysytellä poissa tuottajajärjestöistä; kannattaa myös unionin välineen käyttöönottoa useampaa jäsenvaltiota koskevien vakavien kriisien hallintaa varten, ja toteaa, että tämän välineen olisi oltava avoin kaikille tuottajille riippumatta siitä, kuuluvatko he tuottajajärjestöön vai eivät;

14.

kehottaa komissiota laatimaan unionin hevi-järjestelmän uudelleenarvioinnissa selkeät ja käytännölliset säännöt tuottajajärjestöjen rakennetta ja työskentelymenetelmiä varten, jotta tuottajajärjestöjen tuottajien hyväksi toteuttamaa toimintaa voidaan tehostaa; kehottaa komissiota mukauttamaan järjestelmää jäsenvaltioiden nykyisiin markkinarakenteisiin, jotta tuottajajärjestöt voivat selviytyä niille kaavailluista roolista ja jotta tuottajilla olisi kannustin liittyä järjestöihin sillä edellytyksellä, että tämä ei vaaranna järjestelmän keskeisten tavoitteiden saavuttamista ja että tuottajat voivat tehdä näissä asioissa päätöksensä itsenäisesti;

15.

panee huolestuneena merkille, että komission tilintarkastajat voivat tulkita tuottajajärjestöjen järjestelmäsääntöjä laajasti, mikä johtaa lisääntyvään epävarmuuteen ja voi aiheuttaa jäsenvaltioille vaaran hylkäyksistä ja laillisuusvalvonnasta; korostaa myös, että tarkastusmenettelyt ja rahoituskorjaukset on tehtävä ripeämmin ja tarkastusjaksosta sovitussa ajassa;

16.

katsoo, että kaikkialla EU:ssa harjoitetaan edelleen vilpillistä kaupankäyntiä, joka vahingoittaa puutarhaviljelyä harjoittavia yrityksiä ja niiden tuottajajärjestöjä sekä heikentää viljelijöiden luottamusta investointien tekemiseen; katsoo, että toimitusketjun kaikkien toimijoiden sopimat käytännesäännöt, joita tuetaan lainsäädäntökehyksellä ja joita valvoo kussakin jäsenvaltiossa erillinen kansallinen kaupankäyntimenetelmiä valvova välityselin, voisivat merkittävästi parantaa elintarvikeketjun ja sisämarkkinoiden toimintaa;

17.

katsoo, että useiden vähittäismyyntiketjujen käyttöönottamat kasvinsuojeluaineiden jäämiä koskevat erilaiset yksityiset vaatimukset ovat itse asiassa kilpailunvastaisia käytäntöjä, jotka ovat haitaksi hevi-alan tuottajille; kehottaa komissiota ryhtymään toimiin tällaisten käytäntöjen poistamiseksi, koska unionin lainsäädännön nojalla hyväksytyt kasvinsuojeluaineiden jäämätasot suojelevat kuluttajien ja alan toimijoiden terveyttä;

18.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään integroitua tuholaisten torjuntaa ja tukemaan innovointia ja yrittäjyyttä lisäämällä muiden kuin kemiallisten vaihtoehtojen, kuten tuholaisia ravinnokseen käyttävien saalistajien ja loisten, tutkimusta ja kehittämistä; kehottaa myös komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään tutkimuksen ja innovoinnin Horisontti 2020 -puiteohjelmaa rahoittamaan soveltavaa tutkimusta, jolla tuetaan tuholaisten, tautien ja rikkakasvien torjunnan yhdennettyjä strategioita, jotta tuottajat saavat tarvittavat työkalut ja tiedot käsitelläkseen direktiiviä 2009/128/EY, jonka 14 artiklassa todetaan, että jäsenvaltioiden on ”toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet vähän torjunta-aineita käyttävän tuholaistorjunnan edistämiseksi antaen aina kun se on mahdollista etusija muille kuin kemiallisille menetelmille” ja ”luotava tarvittavat edellytykset integroidun torjunnan toteuttamista varten tai tuettava niiden luomista”;

19.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ja korostamaan sellaisten ekologisten prosessien tehostamista, joilla taataan maaperän pitkäaikainen terveys, hedelmällisyys ja muotoutuminen sekä tuholaiskantojen hallinta ja sääntely; katsoo, että tämä voi lisätä viljelijöiden tuottavuutta pitkällä aikavälillä ja vähentää julkisten varojen kustannuksia;

20.

korostaa, että puutarhaviljely on riippuvainen erilaisista kasvinsuojeluaineista, ja kehottaa komissiota soveltamaan näitä tuotteita koskevaan sääntelyyn vertaisarvioituun, riippumattomaan ja tieteelliseen näyttöön tukeutuvaa riskiperusteista lähestymistapaa; korostaa, että vähäistä käyttötarkoitusta koskevat tapaukset ovat erityisen haavoittuvia, koska käytettävissä olevia tehoaineita on vähän; kehottaa komissiota vahvistamaan kaiken jäsenvaltioissa erityisesti jäämiä koskevan tiedon tuottamista, sillä se on olennainen edellytys ravinnoksi kelpaavien erityiskasvien luville; kehottaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosastoa, terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosastoa, ympäristöasioiden pääosastoa ja kilpailun pääosastoa tekemään strategisesti yhteistyötä, jotta kasvinsuojeluaineiden sääntelyyn tehtävien muutosten vaikutuksia tarkasteltaisiin monesta eri näkökulmasta;

21.

kehottaa komissiota tarkistamaan, miten asetuksen (EY) N:o 1107/2009 40 artiklassa säädetty kasvinsuojeluaineiden lupien vastavuoroinen tunnustaminen toimii unionin jäsenvaltioiden välillä, jotta voidaan edistää sen soveltamista ja poistaa mahdollinen tarpeeton byrokratia; kehottaa komissiota ottamaan huomioon kasvinsuojeluaineiden sääntelyn maailmanlaajuista yhdenmukaistamista koskevan pitkän aikavälin tavoitteen ja vähentämään vientikaupan muuhun kuin tulleihin perustuvia kaupan esteitä;

22.

kehottaa komissiota asetuksen (EY) N:o 1107/2009 51 artiklan 9 kohdassa säädettyjen velvoitteiden nojalla antamaan viipymättä Euroopan parlamentille ja neuvostolle vähäisten käyttötarkoitusten ja erikoisviljelmien edistämisrahaston perustamista koskevan kertomuksen; korostaa, että tällaisella rahastolla pitää voida rahoittaa pysyvä eurooppalainen työohjelma elintarvikeketjun toimijoiden, toimivaltaisten viranomaisten ja asianosaisten sekä tutkimuslaitosten välistä koordinointia ja yhteistyötä sekä tarvittaessa tutkimus- ja innovaatiotoiminnan harjoittamista ja rahoittamista varten erikoisviljelmien ja vähäisten käyttötarkoitusten suojelemiseksi;

23.

panee merkille, että tuontituotteisiin ei sovelleta samoja kasvinsuojeluun liittyviä vaatimuksia kuin eurooppalaisiin tuotteisiin; toteaa, että tämä jatkuva eriarvoisuus heikentää tuotteidemme kilpailukykyä ja on vahingollista myös eurooppalaisten kuluttajien kannalta;

24.

muistuttaa, että niin kasvinsuojeluaineita koskevassa asetuksessa (21. lokakuuta 2009 annettu asetus (EY) N:o 1107/2009 (11)) kuin uudessa biosidiasetuksessa (22. toukokuuta 2012 annettu asetus (EU) N:o 528/2012 (12)) edellytetään, että komissio yksilöi hormonitoimintaa häiritsevien ominaisuuksien määrittämiseen tarvittavat tieteelliset kriteerit joulukuuhun 2013 mennessä; korostaa, että menettelyn on oltava avoin, jotta asianomaiset markkinatoimijat pystyisivät saamaan selville päätösten tieteellisen perustan ja tietäisivät toimijoista, jotka olivat mukana uusien kriteerien laatimisessa; kehottaa komissiota harkitsemaan kokonaisvaltaisesti eri lähestymistapojen vaikutuksia, kun se tekee ehdotuksia hormonaalisista haitta-aineista;

25.

korostaa, että puutarhaviljely on erittäin riippuvaista laadukkaiden ja hyvin määriteltyjen lannoiteaineiden käytöstä; suhtautuu myönteisesti EU:n lannoiteasetuksen nykyiseen uudelleenarviointiin mutta panee huolestuneena merkille komission tavoitteen sisällyttää siihen maanparannusaineita, jotka eivät ole aiemmin kuuluneet sääntelyn piiriin; korostaa, että kyseisten aineiden valmistus ja käyttö eivät edellytä tarkkuutta, ja kehottaa komissiota jättämään ne lannoiteasetuksen soveltamisalan ulkopuolelle;

26.

korostaa, että puutarhaviljelyala on johtoasemassa innovatiivisten täsmäviljelyjärjestelmien kehittämisessä ja käyttöönottamisessa, ja katsoo, että kyseisillä järjestelmillä vähennetään torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttöä, lisätään myyntikelpoisia satoja ja vähennetään jätettä sekä parannetaan toimitusten jatkuvuutta ja taloudellista tehokkuutta; tähdentää, että ympäristökuormitus olisi pyrittävä pitämään mahdollisimman vähäisenä tutkimuksen ja kehityksen avulla ja kasvinviljelyyn liittyvillä toimilla, joita ovat viljelykierto tai kerääjäkasvien viljely;

27.

panee merkille kasvien lisäysaineistoa koskevan komission asetusehdotuksen (COM(2013)0262) ja on huolissaan siitä, että se saattaa vaikuttaa suhteettomasti hevi-alaan ja erityisesti koristekasveihin ja hedelmiin; korostaa, että kaiken lainsäädännön olisi oltava oikeasuhteista ja siinä olisi tunnustettava toissijaisuusperiaate; korostaa myös, että lainsäädäntömuutokset eivät saa vaarantaa perinteisiä lajikkeita ja viljelykasveja ja niillä olisi edistettävä viljelykasvipopulaatioiden keskinäistä ja sisäistä geneettistä monimuotoisuutta, pitkän aikavälin elintarviketurvallisuutta ja elintarvikejärjestelmien sietokykyä;

28.

panee merkille lajistoon kuulumattomien haitallisten lajien vaikutuksen laajempaan ympäristöön, mutta suosittelee, että komission ehdotuksessa asetukseksi haitallisten vieraslajien tuonnin ja viennin leviämisen ennaltaehkäisemisestä ja hallinnasta (COM(2013)0620) omaksutaan alueellinen tai maakohtainen lähestymistapa, jossa tunnustetaan, että jotkin Euroopan alueet ovat muita haavoittuvampia ja että Euroopan eri alueilla on erilaiset ilmastot, jotka tukevat erilaisia kasviryhmiä;

29.

kehottaa painokkaasti komissiota turvaamaan yleisenä periaatteena kasvinjalostajien vapauden käyttää nykyisiä kasviaineistoja vapaasti uusien kehittämisessä ja myynnissä riippumatta mistään kasviaineistoihin ulotettavista patenttivaatimuksista;

30.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan paikallisten hedelmä- ja vihannesmarkkinoiden ja lyhyiden toimitusketjujen kehittämistä ja takaamaan tällä tavoin tuotteiden tuoreuden;

31.

kehottaa komissiota tekemään eron lajinsisäisen genetiikan avulla tuotettujen kasvien ja siirtogeenisten kasvien välillä ja kehittämään lajinsisäisen genetiikan avulla tuotettuja kasveja varten erilaisen hyväksymisprosessin; odottaa terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston pyytämää elintarvikeviraston lausuntoa, jossa arvioidaan uusia bioteknisiä jalostustekniikoita käsittelevän työryhmän havainnot;

32.

korostaa puutarhaviljelyn erityisiä kausiluonteisia työvoimatarpeita ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että käytössä on tehokkaita järjestelmiä, joilla varmistetaan, että tuottajilla on vuoden tärkeimpinä ajanjaksoina käytettävissään riittävästi työvoimaa ja että kausityöntekijöistä annetun direktiivin vaatimuksia noudatetaan täysin myös oikeudenmukaisen palkkauksen suhteen;

33.

pitää myönteisenä, että harjoittelua ja oppisopimuskoulutusta on alettu korostaa uudelleen, mutta on huolissaan siitä, että puutarhaviljelyn oppisopimuskoulutuksen päätökseen saattavien lukumäärä pysyy eräissä jäsenvaltioissa vähäisenä, minkä seurauksena nuorten mahdollisuudet päästä alalle vähenevät; myöntää, että kaikki oppisopimuskoulutukseen hakeutuvat nuoret eivät sovellu siihen; korostaa, että nuoria olisi kannustettava harkitsemaan puutarhaviljelyalan työpaikkoja ja järjestettävä heille koulutusta, mitä olisi tuettava alan julkisuuskuvaa parantavilla valistus- ja viestintäkampanjoilla;

34.

kehottaa elintarvike- ja rehuteollisuusalaa ja tiedeyhteisöä tekemään järjestelmällisesti yhteistyötä tutkijoiden seuraavan sukupolven houkuttelemiseksi ja kouluttamiseksi sekä nykyisen työvoiman taitojen lisäämiseksi;

35.

korostaa etuja, joita koituu viranomaisten, toimialan ja tutkimusorganisaatioiden kumppanuuksien lujittamisesta ja laajentamisesta; tähdentää, että kyseisten kumppanuuksien tukijärjestelmien jäsentäminen on varmistettava tavalla, jolla investointien vaikutukset ja johdonmukaisuus kyetään maksimoimaan;

36.

painottaa, että on ensiarvoisen tärkeää hyödyntää tehokkaasti päteviä tieteellisiä voimavaroja tutkimus- ja innovaatiotulosten soveltamisen nopeuttamiseksi siten, että siirretään innovatiivista maataloustuotantoteknologiaa puutarhaviljelyn alalle ja yhdistetään maatalousalan tutkimus, innovaatio, koulutus ja levitys talouspolitiikkaan sekä vastataan tällä tavoin puutarhaviljelyn tuotannon kehittämisen vaatimuksiin ja parannetaan sen tehokkuutta;

37.

katsoo, että kukkaviljely- ja koristekasvialoilla on voitava hyödyntää paremmin tutkimusta, teknistä kehitystä ja innovaatiota koskevia unionin ohjelmia, ja kehottaa komissiota sisällyttämään ”suojellun viljelyn” Horisontti 2020 -ohjelman pyyntöihin, jotta voidaan lisätä innovointia, joka koskee esimerkiksi kestävää viljelykasvien suojelua, kestävää veden ja ravinteiden käyttöä, energiatehokkuutta, edistyneitä viljely- ja tuotantojärjestelmiä sekä kestävää kuljetusta;

38.

ottaa huomioon, että maatalous- ja puutarhaviljelyalan tutkimuksen rahoitusta supistetaan jäsenvaltioissa, ja katsoo, että kolmansien osapuolten, muun muassa vähittäismyyjien, rahoitusta olisi kannustettava ja että sen pitäisi olla koko alan yhteisten tutkimusetujen mukaista;

39.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan pitkäaikaisen rahoituksen saamista uudenaikaista puutarhaviljelytekniikkaa koskeviin investointeihin puutarhaviljelytuotteiden ja -palvelujen kilpailukyvyn parantamiseksi;

40.

korostaa laadukkaan liiketoimintasuunnitelman merkitystä pääomarahoitusta varmistettaessa; suosittelee, että viljelijät hyödyntäisivät enemmän yritysten tuki- ja neuvontapalveluja, ja kehottaa komissiota tiiviimpään yhteistyöhön toimialan kanssa, jotta voidaan varmistaa, että tällaisia palveluja on helposti viljelijöiden käytettävissä;

41.

kehottaa komissiota päivittämään yhdistetyn nimikkeistön kuusi ryhmän tuotteet (”Elävät puut ja muut elävät kasvit, sipulit, juuret ja niiden kaltaiset tuotteet; leikkokukat ja leikkovihreä”, 2012) avoimessa prosessissa, johon alan toimijat osallistuvat;

42.

on huolissaan mahdollisuudesta, että puutarhaviljelytuotanto siirtyy EU:n ulkopuolelle;

43.

on erittäin huolissaan siitä, että kolmannes–puolet ravinnoksi kelpaavista tuotteista päätyy ulkonäkönsä vuoksi jätteeksi, ja kehottaa komissiota luomaan pikaisesti mahdollisuuksia tuotteiden laajemman laatueritelmien kirjon markkinoimiseen erityisesti paikallisilla ja alueellisilla markkinoilla sekä varmistamaan markkinoiden avoimuuden ja moitteettoman toiminnan; muistuttaa, että Itävallassa ja Sveitsissä myydään elintarvikkeiden vähittäismyynnissä kokeiluluontoisesti hedelmiä ja vihanneksia, joissa on ulkonäkövirheitä; kehottaa valintamyymälöitä ottamaan huomioon markkinatutkimuksen, joka osoittaa, että monet kuluttajat eivät välttämättä ole huolissaan hedelmien ja vihannesten ulkonäöstä vaan ostavat mielellään alemman laatuluokan tuotteita erityisesti, jos ne ovat edullisempia;

44.

panee huolestuneena merkille ensisijaisille markkinoille tarkoitettujen hedelmien ja vihannesten yleisen häviämisen ja päätymisen jätteeksi sekä yrityksille koituvan huomattavan taloudellisen menetyksen; tunnustaa, että järjestelmään kuuluvan elintarvikejätteen vähentäminen on yksi ratkaisu elintarviketoimitusten lisäämiseen maailman väkiluvun kasvaessa; pitää kuitenkin myönteisenä, että elintarvikeketjun toimijat pyrkivät suuntaamaan nämä tuotteet uudelleen toissijaisille markkinoille sen sijaan, että ne hävitettäisiin;

45.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään oikeudellisesta ja poliittisesta ympäristöstä mahdollisimman myönteisen puutarhaviljelyjätteen käytölle; toteaa, että on monia materiaaleja, kuten sienikomposti, jota voitaisiin käyttää lisäarvoa tuovien kasvatusliuosten tuotannossa, jos sitä ei luokiteltaisi ”jätteeksi”;

46.

huomauttaa, että akvaponisissa viljelyjärjestelmissä voidaan tuottaa elintarvikkeita kestävästi ja paikallisesti sekä vähentää resurssien käyttöä perinteisiin järjestelmiin verrattuna kasvattamalla makean veden kaloja ja vihanneksia samassa suljetussa järjestelmässä;

47.

korostaa, että hintojen sekä tuotettujen ja markkinoitujen määrien seurantaa on parannettava ja että on tuotettava koko EU:ta koskevia puutarhaviljelykäytön tilastoja autettaessa tuottajia ymmärtämään paremmin markkinasuuntauksia, ennakoimaan kriisejä ja valmistautumaan tuleviin satoihin; kehottaa komissiota sisällyttämään koristekasvit ennustetietoihinsa;

48.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.


(1)  EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.

(2)  EUVL L 273, 17.10.2007, s. 1.

(3)  EUVL L 157, 15.6.2011, s. 1.

(4)  EUVL L 304, 22.11.2011, s. 18.

(5)  EUVL L 189, 20.7.2007, s. 1.

(6)  EYVL L 106, 17.4.2001, s. 1.

(7)  EYVL C 198, 8.7.1996, s. 266.

(8)  Saatavilla osoitteessa: http://ec.europa.eu/enterprise/sectors/food/competitiveness/high-level-group/documentation/

(9)  Saatavilla osoitteessa: http://ec.europa.eu/agriculture/external-studies/2012/support-farmers-coop/fulltext_en.pdf

(10)  Saatavilla osoitteessa: http://ftp.jrc.es/EURdoc/JRC80420.pdf

(11)  EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1.

(12)  EUVL L 167, 27.6.2012, s. 1.


9.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 378/52


P7_TA(2014)0206

Kidutuksen poistaminen maailmasta

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2014 kidutuksen poistamisesta maailmasta (2013/2169(INI))

(2017/C 378/06)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja muut YK:n ihmisoikeussopimukset ja -välineet,

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 9. joulukuuta 1975 hyväksymän julistuksen kaikkien ihmisten suojelemiseksi kidutukselta ja muulta julmalta, epäinhimilliseltä tai halventavalta kohtelulta tai rangaistukselta (1),

ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan,

ottaa huomioon vankien kohtelun minimitasoa koskevat YK:n säännöt ja muut maailmanlaajuisesti sovellettavat asiaa koskevat YK:n säännöt,

ottaa huomioon YK:n erityisraportoijan kertomukset kidutuksesta ja muusta julmasta, epäinhimillisestä tai halventavasta kohtelusta tai rangaistuksesta (2),

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat kidutuksesta,

ottaa huomioon YK:n kidutuksen vastaisen komitean syyskuun 11. päivään 2001 liittyvistä tapahtumista 22. marraskuuta 2001 hyväksymän julkilausuman, jossa se toteaa, että kidutuksen kieltäminen on absoluuttinen kansainvälisestä oikeudesta johtuva velvollisuus, jota ei voi kumota, ja ilmaisee luottamuksensa siihen, että yleissopimuksen osapuolina olevien valtioiden kansainvälisen terrorismin uhan vuoksi hyväksymät toimet ovat aina sopusoinnussa kyseisten valtioiden kidutuksen vastaisen yleissopimuksen ratifioinnin yhteydessä hyväksymien velvollisuuksien kanssa,

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 20. joulukuuta 2012 antaman päätöslauselman kuolemanrangaistuksen soveltamisen keskeyttämisestä (3),

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen antamat lapsen oikeuksia koskevat päätöslauselmat ja sen viimeisimmän 20. joulukuuta 2012 tästä aiheesta antaman päätöslauselman (4),

ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja erityisesti sen 3 artiklan, jonka mukaan ”ketään ei saa kiduttaa, eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla”,

ottaa huomioon eurooppalaisen yleissopimuksen kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi,

ottaa huomioon YK:n 28. heinäkuuta 1951 hyväksymän pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen (5),

ottaa huomioon Euroopan neuvoston kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi perustetun eurooppalaisen komitean 6. marraskuuta 2013 julkaiseman 23. raportin (6),

ottaa huomioon yleissopimuksen lapsen oikeuksista ja siihen liitetyt kaksi valinnaista pöytäkirjaa lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta (7) ja lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin (8)

ottaa huomioon vuoden 1949 Geneven sopimukset ja niiden lisäpöytäkirjan (9),

ottaa huomioon vuonna 1997 voimaan tulleen Amerikan valtioiden kidutuksen ehkäisemistä ja rankaisemista koskevan yleissopimuksen (10),

ottaa huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännön,

ottaa huomioon käsikirjan kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen tutkimiseksi ja dokumentoimiseksi tehokkaasti (Istanbulin pöytäkirja) (11),

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 21 artiklan,

ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategisen kehyksen ja toimintasuunnitelman (12) sellaisena kuin ulkoasiainneuvosto sen hyväksyi 25. kesäkuuta 2012,

ottaa huomioon EU:n politiikan suuntaviivat suhteissa kolmansiin maihin kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rangaistukseen liittyvissä kysymyksissä sellaisina kuin ne on päivitetty vuonna 2012 (13),

ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2008 annetut kuolemanrangaistusta koskevat EU:n suuntaviivat (14),

ottaa huomioon EU:n suuntaviivat ihmisoikeuksista ja kansainvälisestä humanitaarisesta oikeudesta (15),

ottaa huomioon neuvoston 6. kesäkuuta 2013 hyväksymän EU:n vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2012 (16),

ottaa huomioon 13. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman EU:n vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2011 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla (17),

ottaa huomioon 13. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman EU:n ihmisoikeusstrategian tarkistamisesta (18),

ottaa huomioon 10. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan maiden alueen epäillystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen (19),

ottaa huomioon maaliskuussa 2007 laatimansa tutkimuksen kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua tai rangaistusta koskevien EU:n suuntaviivojen täytäntöönpanosta (20),

ottaa huomioon tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, 27. kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1236/2005 (21),

ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1236/2005 täytäntöönpanosta (22),

ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2013 antamansa suosituksen unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle ja komission varapuheenjohtajalle, neuvostolle ja komissiolle Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaation ja toiminnan tarkistamisesta vuonna 2013 (23),

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7-0100/2014),

A.

ottaa huomioon, että vaikka kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen ehdoton kielto on tärkeä kansainvälinen sääntö, josta on määrätty sekä YK:n että alueellisissa ihmisoikeussopimuksissa, kidutus jatkuu edelleen maailmanlaajuisesti;

B.

ottaa huomioon, että termi ”kidutus” olisi ymmärrettävä tässä päätöslauselmassa YK:n määritelmän mukaisesti ja että se sisältää myös julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen;

C.

ottaa huomioon, että kidutuksen vastainen yleissopimus ja sen valinnainen pöytäkirja ovat luoneet kansainväliset puitteet, jotka tarjoavat todellisia mahdollisuuksia poistaa kidutus erityisesti siten, että on luotu riippumattomia ja tehokkaita kansallisia ehkäisymekanismeja;

D.

ottaa huomioon, että EU on vahvistanut ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa EU:n strategiakehyksessä sitoumustaan jatkaa tarmokasta kampanjointia kidutusta sekä julmaa, epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua vastaan;

E.

ottaa huomioon, että kidutuksen ja julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen poistaminen on olennainen osa EU:n ihmisoikeuspolitiikkaa ja liittyy läheisesti muihin EU:n toiminnan aloihin ja välineisiin;

F.

ottaa huomioon, että kidutusta koskevia EU:n suuntaviivoja päivitettiin vuonna 2012, kun taas täytäntöönpanotoimien viimeisin kattava ja julkinen inventointi ja tarkistus toteutettiin vuonna 2008;

G.

ottaa huomioon, että ajan tasalle saatettujen suuntaviivojen mukaisesti jäsenvaltiot pyrkivät terrorismin torjunnassa määrätietoisesti täyttämään kansainväliset kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kieltämistä koskevat velvoitteet;

H.

ottaa huomioon, että kidutus voi olla sekä fyysistä että psyykkistä; ottaa huomioon, että psykiatriaa on käytetty yhä enenevässä määrin ihmisoikeuksien puolustajien ja toisinajattelijoiden pakottamisen välineenä, sillä heitä on sijoitettu psykiatrisiin laitoksiin, jotta he eivät voisi jatkaa poliittisista ja yhteisöllistä toimintaansa;

I.

katsoo, että jäsenvaltioiden oikeuslaitoksella olisi oltava työkalut tuomitsematta jääneiden kiduttajien syytteeseenpanoa varten ja että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä Euroopassa vallinneiden diktatuurien aikana tapahtuneeseen kidutukseen, koska monet näistä rikoksista ovat jääneet rankaisematta;

J.

ottaa huomioon, että kidutuksen ehdottoman kiellon mureneminen on monissa maissa alituinen haaste terrorismin torjuntatoimien yhteydessä;

K.

ottaa huomioon, että haavoittuviin ryhmiin, erityisesti lapsiin, liittyvät erilaiset suojelutarpeet aiheuttavat merkittäviä haasteita;

L.

ottaa huomioon, että joidenkin maiden poliisivoimat hyödyntävät kidutusta ensisijaisena kuulustelumenetelmänään; katsoo, että kidutusta ei voida pitää hyväksyttävänä keinona rikosten selvittämistä varten;

1.

korostaa, että kidutuksen kielto on ehdoton kansainvälisen ja humanitaarisen oikeuden ja kidutuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen nojalla; korostaa, että kidutus on yksi perustavista ihmisoikeus- ja perusvapausloukkauksista, joka vaikuttaa vakavalla tavalla miljooniin ihmisiin ja heidän perheisiinsä, eikä sitä voida oikeuttaa missään olosuhteissa;

2.

pitää myönteisenä kidutuksen poistamiseen liittyvien kolmen toimen sisällyttämistä ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevaan EU:n toimintasuunnitelmaan mutta korostaa erityisten mitattavissa olevien kriteerien tarvetta niiden oikea-aikaisen täytäntöönpanon arvioimiseksi yhdessä kansalaisyhteiskunnan kanssa;

3.

osoittaa kunnioitusta kaikille sellaisille kansalaisyhteiskunnan järjestöille, kansallisille ihmisoikeuselimille, kansallisille ennaltaehkäiseville menetelmille ja yksilöille, jotka pyrkivät tarjoamaan uhreille mahdollisuuden puolustautua ja saada hyvitystä ja jotka taistelevat rankaisemattomuutta vastaan ja ehkäisevät aktiivisesti kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun vitsausta kaikkialla maailmassa;

4.

panee merkille, että kidutuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen mukaan ”kidutuksella” tarkoitetaan kaikkia tekoja, joilla aiheutetaan tahallisesti kovaa kipua tai kovaa joko ruumiillista tai henkistä kärsimystä, kun virkamies tai muu virallisessa asemassa toimiva henkilö aiheuttaa sellaista kipua tai kärsimystä, yllyttää tai suostuu niiden aiheuttamiseen tai hyväksyy sen hiljaisesti; katsoo kuitenkin, että ehkäisevien, vastuun selvittämiseen liittyvien ja korjaavien toimenpiteiden avulla on puututtava myös tilanteisiin, joissa kidutuksen tai muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun aiheuttajana on jokin muu toimija kuin valtion virkamies tai muu virallisessa asemassa toimiva henkilö;

5.

tuomitsee kidutuksen ja muiden epäinhimillisen kohtelun muotojen jatkumisen kaikkialla maailmassa ja toteaa jälleen tuomitsevansa täysin kaikki tällaiset toimet, joiden on oltava kiellettyjä nyt ja aina kaikkialla ja joita ei voi siksi perustella koskaan millään tavalla; panee merkille, että kidutusta koskevien EU:n suuntaviivojen täytäntöönpano on yhä riittämätöntä ja ristiriidassa sellaisten EU:n lausuntojen ja sitoumusten kanssa, joiden mukaan EU pitää kidutuksen torjumista kiireellisenä tehtävänä; vaatii Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ja jäsenvaltioita antamaan uuden sysäyksen näiden suuntaviivojen täytäntöönpanolle määrittelemällä erityisesti painopistealueet, parhaat käytännöt ja virallisen diplomatian tarjoamat mahdollisuudet, kuulemalla asiaankuuluvia sidosryhmiä ja myös kansalaisyhteiskunnan järjestöjä ja tarkistamalla toimintasuunnitelman täytäntöönpanon; kehottaa tässä yhteydessä panemaan täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti täytäntöön toimintasuunnitelmaan sisältyvät kolme kidutuksen poistamista koskevaa toimea;

6.

suosittelee, että toimintasuunnitelman tulevan tarkistuksen yhteydessä olisi määriteltävä kunnianhimoisemmin ja tarkemmin toimet kidutuksen poistamiseksi, kuten tehokkaampi tiedotus ja vastuunjako sekä koulutus ja yhteiset aloitteet YK:n kenttätoimistojen ja asiaankuuluvien YK:n erityisraportoijien ja muiden kansainvälisten toimijoiden, kuten Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) ja Euroopan neuvoston, kanssa sekä alueellisten kidutuksen torjumista koskevien menetelmien perustamisen ja vahvistamisen tukeminen;

7.

pitää myönteisenä kidutusta koskevien EU:n suuntaviivojen päivitystä vuonna 2012; korostaa kyseisten suuntaviivojen tehokkaan ja tulosorientoituneen täytäntöönpanon merkitystä yhdessä muiden suuntaviivojen ja toimintaa koskevien aloitteiden kanssa;

8.

pitää myönteisenä, että suuntaviivat heijastavat kokonaisvaltaista poliittista lähestymistapaa, kuten kidutuksen todelliseen ennaltaehkäisyyn ja kieltoon pyrkivän tarkoituksenmukaisen lainsäädännöllisen ja oikeudellisen kehyksen edistäminen, säilöönottokeskusten valvonta, pyrkimykset puuttua rankaisemattomuuteen ja kidutuksen uhrien täysimääräinen ja tehokas kuntoutus luotettavien, johdonmukaisten ja yhtenäisten toimien avulla;

9.

pyytää neuvostoa, EUH:ta ja komissiota ryhtymään tehokkaampiin toimiin, jotta varmistetaan ainakin parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan osallistuminen kidutusta koskevien EU:n suuntaviivojen arviointiin;

10.

toteaa jälleen, että kidutuksen uhrien kuntoutuskeskukset ovat erittäin tärkeitä sekä EU:ssa että sen ulkopuolella kidutuksen uhrien auttamiseksi heidän kärsimissään fyysisissä ja myös pitkäkestoisissa psyykkisissä ongelmissa; suhtautuu myönteisesti unionin kidutuksen uhrien eri puolilla maailmaa sijaitseville kuntoutuskeskuksille antamaan rahoitusapuun ja kehottaa niitä ottamaan käyttöön monialaisen lähestymistavan, joka sisältää psykologista neuvontaa, sairaanhoitoa sekä sosiaalista ja oikeudellista tukea; on edelleen vakuuttunut siitä, että demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen tällaisille keskuksille kolmansissa maissa tarjoamaa rahoitusta ei pidä leikata rahoitus- ja talouskriisin vuoksi, koska näiden maiden kansallisissa terveydenhuoltojärjestelmissä ei ole usein riittäviä valmiuksia käsitellä kidutuksen uhrien erityisongelmia asianmukaisella tavalla;

11.

pitää valitettavana, että suuntaviivojen täytäntöönpanosta ei ole laadittu kattavaa julkista kartoitusarviointia vuoden 2008 jälkeen, ja korostaa, että suuntaviivojen täytäntöönpano on arvioitava säännöllisesti ja kattavasti;

12.

suosittelee, että suuntaviivoihin liitetään yksityiskohtaiset täytäntöönpanotoimet, jotka jaetaan unionin edustustojen päälliköille ja jäsenvaltioiden edustustoihin kolmansissa maissa; kehottaa edustustojen päälliköitä sisällyttämään yksittäiset kidutus- ja pahoinpitelytapaukset täytäntöönpano- ja seurantaraportteihinsa;

13.

korostaa, että EU:n politiikan olisi perustuttava aloitteiden ja toimien tehokkaaseen koordinointiin EU:ssa ja jäsenvaltioiden tasolla, jotta voidaan hyödyntää täysimääräisesti käytettävissä olevia poliittisia välineitä ja niiden synergiaa EU:n rahoitusta saavien hankkeiden kanssa;

14.

kehottaa komissiota, EUH:ta ja jäsenvaltioita tarkistamaan säännöllisin väliajoin tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kidutukseen ja kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1236/2005 ja edistämään kyseistä asetusta maailmanlaajuisesti mahdollisena mallina kidutusvälineiden tehokkaan kiellon täytäntöönpanemiseksi;

15.

panee merkille komission äskettäisen ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1236/2005 muuttamisesta (COM(2014)0001); korostaa, että on tärkeää keskittyä välityspalveluihin, tekniseen apuun ja asianomaisten tavaroiden kauttakuljetukseen; muistuttaa parlamentin aiemmasta kehotuksesta lisätä asetukseen ”kidutuksen lopettamista koskeva koontilauseke”, jonka perusteella jäsenvaltiot voisivat etukäteen toimitettavien tietojen perusteella hyväksyä tai estää sellaisten tuotteiden viennin, joiden osalta on olemassa merkittävä riski niiden käyttämisestä kidutusta, väkivaltaista kohtelua tai kuolemanrangaistusta varten;

16.

katsoo, että kuolemanrangaistus loukkaa oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja ihmisarvoa ja on siksi ristiriidassa kansainvälisessä oikeudessa määrätyn julman, epäinhimillisen ja halventavan rangaistuksen kieltämisen kanssa, ja kehottaa EUH:ta ja jäsenvaltioita tunnustamaan virallisesti tämän yhteensopimattomuuden ja mukauttamaan kuolemanrangaistusta koskevaa EU:n politiikkaa sen mukaisesti; korostaa, että kuolemanrangaistusta ja kidutusta koskevia EU:n suuntaviivoja on sovellettava monialaisesti; pitää valitettavana kuolemantuomiota odottavien vankien fyysistä ja psykologista eristämistä ja heihin kohdistuvaa painetta; toteaa jälleen, että YK:n tasolla on suoritettava kattava oikeudellinen tutkimus ja käytävä keskusteluja kuolemanrangaistuksen soveltamisen ja myös kuolemantuomion täytäntöönpanon odottamisen yhteyksistä vakaviin psyykkisiin traumoihin ja fyysisen kunnon heikkenemiseen sekä kidutuksen ja julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kieltämisestä;

17.

tukee kivittämisen välitöntä kieltämistä ja korostaa, että kivittäminen on raaka teloitusmuoto;

18.

kannustaa neuvoston kidutuksen erityistyöryhmän uudelleenkäynnistämiseen, jolla voitaisiin antaa uusi sysäys EU:n suuntaviivojen täytäntöönpanolle siten, että yksilöidään ensisijaiset tavoitteet, parhaat käytännöt ja virallisen diplomatian tarjoamat mahdollisuudet, käynnistetään neuvottelut asiaankuuluvien sidosryhmien ja kansalaisjärjestöjen kanssa ja osallistutaan toimintasuunnitelmassa mainittujen kidutukseen liittyvien asioiden täytäntöönpanon säännölliseen tarkistamiseen;

19.

on erityisen huolissaan ihmisoikeuksien puolustajien ja myös yhteisöaktivistien, toimittajien, ihmisoikeusasianajajien ja bloggaajien kidutuksesta vankiloissa; panee merkille, että ihmisoikeuksien ja demokratian puolesta taistelevat ihmiset joutuvat usein kärsimään eniten laittomista pidätyksistä, pelottelusta, kidutuksesta ja perheidensä uhkailusta; vaatii, että paikan päällä toimivat EU:n valtuuskunnat ja korkean tason EU:n virkamiehet nostavat järjestelmällisesti ja jatkuvasti esille tämän asian tapaamisissaan kolmansien maiden kollegoidensa kanssa ja mainitsevat myös tiettyjen vankiloissa olevien ihmisoikeuksien puolustajien nimiä;

20.

panee erittäin huolestuneena merkille, että useissa maissa on olemassa salaisia säilöönottokeskuksia ja niissä noudatetaan eristysvankeuskäytäntöjä ja vankien pitkäaikaista eristyssellissä pitämistä, jotka ovat kaikkein huolestuttavimpia esimerkkejä kidutuksesta ja pahoinpitelystä; katsoo, että nämä tapaukset olisi otettava järjestelmällisesti esiin lausunnoissa ja menettelyissä ja ne olisi sisällytettävä yksittäisiin tapausluetteloihin keskusteltaessa ja neuvoteltaessa ihmisoikeuksista EU:n ja kolmansien maiden välillä;

21.

toteaa jälleen olevansa huolissaan laajalle levinneistä ja järjestelmällisistä ihmisoikeusloukkauksista Pohjois-Koreassa ja erityisesti kidutuksen ja työleirien käytöstä vangeille ja Pohjois-Koreaan palanneille kansalaisille; vaatii Pohjois-Korean viranomaisia sallimaan ensimmäisenä toimenpiteenä riippumattomien kansainvälisten asiantuntijoiden suorittamat kaikenlaisten pidätyskeskusten tarkastukset;

22.

korostaa, etteivät poikkeukset kidutuksen ja julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen ehdottomasta kiellosta voi olla perusteltuja ja että valtioiden velvollisuutena on panna täytäntöön suojatoimet, joilla estetään kidutuksen ja väkivallan hyväksyminen, ja varmistaa vastuullisuus ja tehokkaiden oikeussuojakeinojen ja korjaavien menettelyjen saatavuus kaikkina aikoina ja myös kansalliseen turvallisuuteen liittyvien huolenaiheiden tai terrorismin torjuntatoimien yhteydessä; on huolissaan siitä, että jotkut valtiot antavat poliisin tehtäviä puolisotilaallisille ryhmille voidakseen laistaa kansainvälisiä velvoitteitaan; korostaa, että kielto koskee myös kidutuksen avulla saatujen tai todennäköisesti kidutukseen johtavien tietojen siirtämistä ja käyttöä; muistuttaa, että kidutuksen kielto on sitova kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vaatimus, minkä vuoksi se on voimassa sekä rauhan että sodan aikana;

23.

on huolissaan poliisien harjoittamasta väkivallasta joissakin valtioissa ja katsoo, että tällä kysymyksellä on keskeinen merkitys kidutuksen ja halventavan kohtelun torjunnassa erityisesti tukahdutettaessa rauhanomaisia mielenosoituksia, joiden yhteydessä väkivalta ilmenee kansainvälisessä mielessä vähintäänkin halventavana kohteluna tai jopa kidutuksena;

24.

suhtautuu myönteisesti Euroopan neuvoston ja Association for the Prevention of Torture -järjestön yhteiseen hankkeeseen käytännön ohjeiden laatimiseksi parlamentin jäsenille, jotka vierailevat maahanmuuttajien säilöönottokeskuksissa;

25.

kehottaa laatimaan käytännön ohjeet kolmansien maiden vankiloissa vieraileville parlamentin jäsenille, sillä Euroopan parlamentin valtuuskunnat vierailevat säännöllisesti kolmansissa maissa; katsoo, että ohjeiden olisi sisällettävä erityisiä neuvoja, jotka koskevat vierailuja säilöönottokeskuksiin ja muihin paikkoihin, joissa on mahdollisesti lapsia ja naisia, ja niissä olisi taattava ”ei aiheuteta vahinkoa” -periaatteen soveltaminen YK:n ihmisoikeuksien valvontaa koskevan oppaan mukaisesti, erityisesti jotta vältyttäisiin pidätettyihin ja heidän perheisiinsä kohdistuvilta vierailujen jälkeisiltä kostotoimenpiteiltä; pyytää, että tämäntyyppisistä vierailuista neuvoteltaisiin unionin kyseisen maan edustuston, kansalaisjärjestöjen ja vankilaympäristössä työskentelevien järjestöjen kanssa;

26.

kehottaa EUH:ta, ihmisoikeustyöryhmää ja muita asiaankuuluvia toimijoita tekemään yhdessä tutkimuksen EU:n tuesta kansallisten ennaltaehkäisevien menetelmien perustamiselle ja toiminnalle parhaiden käytäntöjen määrittelemiseksi toimintasuunnitelmassa kuvatulla tavalla;

27.

kehottaa EUH:ta, jäsenvaltioita ja komissiota edistämään itsenäisten ja tehokkaiden kansallisten ennaltaehkäisevien menetelmien perustamista ja toimintaa ja erityisesti niiden henkilöstön ammatillista koulutusta;

28.

kehottaa ihmisoikeustyöryhmää, kidutuksen erityistyöryhmää ja komission sisäasioiden pääosastoa laatimaan toimenpiteet kidutuksen ehkäisemisen sisällyttämisestä osaksi kaikkia vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toimintoja;

Suojeluun liittyviin puutteisiin, erityisesti lasten kidutukseen, puuttuminen

29.

on erityisen huolissaan haavoittuvaisten ryhmien jäseniin ja erityisesti lapsiin kohdistuvasta kidutuksesta ja väkivallasta; kehottaa EU:ta ryhtymään poliittisiin, diplomaattisiin ja taloudellisiin toimiin lapsiin kohdistuvan kidutuksen ehkäisemiseksi;

30.

kehottaa EU:ta puuttumaan lapsiin kohdistuviin erilaisiin ihmisoikeusloukkauksiin erityisesti, kun kyse on lapsikaupasta, lapsipornografiasta, lapsisotilaista, lapsista sotavankeudessa, lapsityövoimasta, lapsinoituussyytöksistä sekä verkkokiusaamisesta silloin, kun se on verrattavissa kidutukseen ja tapahtuu orpokodeissa, vankiloissa ja pakolaisleireillä, ja panemaan täytäntöön tehokkaat suojatoimet lasten suojelemiseksi, aina kun viranomaiset osallistuvat jollakin tavalla lapsiin kohdistuvaan kidutukseen;

31.

muistuttaa, että yksin maahan tulevia alaikäisiä ei saisi koskaan palauttaa maahan, jossa he saattavat joutua kidutuksen tai epäinhimillisen tai halventavan kohtelun uhreiksi;

32.

panee merkille, että lasten vapaudenriiston väärinkäytön ja erityisesti ennaltaehkäisevien pidätysten ja siirtolaislasten pidätysten seurauksena säilöönottokeskukset ovat täpötäynnä ja lapsiin kohdistuva kidutus ja väkivalta on lisääntynyt; kehottaa valtioita varmistamaan, että lasten vapauden riistämistä voidaan käyttää kansainvälisten ihmisoikeusvaatimusten mukaan vasta viimeisenä keinona ja ainoastaan tarvittavaksi vähimmäisajaksi siten, että lapsen etu otetaan aina huomioon;

33.

kehottaa valtioita ottamaan käyttöön lapsiystävällisemmän oikeusjärjestelmän, joka koostuu vapaista, luottamuksellisista ja lapsiystävällisistä raportointimekanismeista myös säilöönottokeskuksissa ja jossa lapsille annetaan oikeuksiensa vaatimisen lisäksi mahdollisuus ilmoittaa loukkauksista;

34.

korostaa, että EU:n on puututtava siihen, että aikuiset ja lapset käyttävät internetiä lasten psyykkiseen kiduttamiseen ja kiusaamiseen sosiaalisen median kautta; panee merkille, että internetin käyttöturvallisuuden parantamista koskevasta ohjelmasta huolimatta EU ei ole puuttunut riittävällä tavalla kiusaamiseen verkossa; nostaa esille äskettäisen kiusaamisesta verkossa aiheutuneen lasten itsemurhien sarjan ja niihin suoraan tai välillisesti liittyvien verkkosivustojen ylläpitämisen jäsenvaltioissa; korostaa siksi, että EU:n on ryhdyttävä selkeisiin ja vahvoihin toimenpiteisiin verkkokiusaamista ja -häirintää sekä tällaisen toiminnan mahdollistavia verkkosivustoja vastaan;

35.

suosittelee, että EU keskittää toimenpiteensä kidutuksen uhreiksi joutuneiden lasten kuntoutuskeskuksiin ja psyykkisiin tukikeskuksiin siten, että lähestymistapa on lapsiystävällinen ja siinä otetaan huomioon kulttuuriset seikat;

36.

suosittelee, että lasten kidutus otetaan käsiteltäväksi lapsen oikeuksia koskevassa kohdennetussa kampanjassa, kuten toimintasuunnitelmassa todetaan;

37.

suosittelee, että EUH ja komissio kiinnittävät erityistä huomiota kidutukseen ja julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun, joka kohdistuu taiteilijoihin, toimittajiin, ihmisoikeuksien puolustajiin, opiskelijoiden johtohahmoihin, terveysalan ammattilaisiin ja yksilöihin, jotka kuuluvat muihin haavoittuviin ryhmiin, kuten etnisiin, kielellisiin, uskonnollisiin ja muihin vähemmistöihin, erityisesti, kun he ovat pidätettyinä tai vankilassa;

38.

kehottaa komission varapuheenjohtajaa/unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja EU:n edustustojen päälliköitä nostamaan esille kolmansien maiden viranomaisten kanssa käymässään vuoropuhelussa sukupuoleen perustuvat kidutuksen muodot, joiden osalta tytöt ovat erittäin haavoittuvassa asemassa, kuten erityisesti naisten sukuelinten silpominen ja varhaisessa iässä tai pakon uhalla solmitut avioliitot, strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman mukaisesti;

39.

kehottaa EUH:ta ja ihmisoikeustyöryhmää puuttumaan erityisesti lasten kidutukseen kidutusta koskevien EU:n suuntaviivojen ja toimintasuunnitelman tulevassa ajan tasalle saattamisessa;

40.

on huolissaan siitä, että erityisesti naiset joutuvat kärsimään kidutuksesta ja erityisen epäinhimillisestä ja halventavasta kohtelusta (raiskaukset, sukuelinten silpomiset, steriloinnit, abortit, syntyvyyden pakkosääntely ja tarkoituksellinen hedelmöittäminen) erityisesti aseellisten selkkausten yhteydessä sodankäynnin keinona ja että myös alaikäiset joutuvat tällaisen kohtelun uhreiksi;

41.

tuomitsee samalla tavoin uhrin seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvan kidutuksen, väkivallan ja hyväksikäytön;

42.

korostaa tässä yhteydessä tarvetta tukea kansalaisjärjestöjen työtä niiden pyrkiessä ehkäisemään konfliktitilanteisiin liittyvää väkivaltaa ja siviiliväestön kidutusta ja huonoa kohtelua ja lisäämään aseellisten ryhmien tietoisuutta, jotta ne kunnioittaisivat erityisesti kansainvälisiä humanitaarisia sääntöjä etenkin sukupuoleen perustuvan väkivallan osalta;

Kidutuksen torjunta EU:n suhteissa kolmansiin maihin

43.

kehottaa EUH:ta ja ihmisoikeustyöryhmää varmistamaan, että maakohtaisiin ihmisoikeusstrategioihin sisältyy maakohtaisia tavoitteita ja kriteereitä, jotka liittyvät kidutuksen torjuntaan, kuten erityissuojelua tarvitsevien ryhmien, esimerkiksi lasten, naisten, siirtymään joutuneiden henkilöiden, pakolaisten ja maahanmuuttajien sekä etnisistä, kastiin liittyvistä tai kulttuurisista, uskonnollisista tai vakaumuksellisista syistä, seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuoli-identiteetistä johtuvaa syrjintää kohtaavien henkilöiden, tunnistaminen;

44.

kehottaa EU:ta ja koko kansainvälistä yhteisöä noudattamaan turvapaikanhakijan palauttamiskiellon periaatetta sellaisen maan osalta, jossa turvapaikanhakijaa saattaa uhata kidutus tai epäinhimillinen tai halventava kohtelu, 28. heinäkuuta 1951 hyväksytyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen mukaisesti;

45.

korostaa, että maakohtaisissa ihmisoikeusstrategioissa olisi yksilöitävä suojelun puutteet, asianmukaiset neuvottelukumppanit sekä välineet asioihin puuttumiseksi, kuten YK:n toimintakehys, turvallisuussektori ja oikeudellinen uudistus, jotta voidaan ratkaista kidutukseen liittyvät huolenaiheet kussakin maassa;

46.

suosittelee, että maakohtaisissa ihmisoikeusstrategioissa puututaan viranomaisten harjoittaman ja yksityisesti esiintyvän väkivallan ja huonon kohtelun perimmäisiin syihin ja määritellään avuntarve siten, että voidaan tarjota EU:n teknistä tukea valmiuksien kehittämiseen, oikeudellisiin uudistuksiin ja koulutukseen, jotta voidaan auttaa kolmansia maita noudattamaan kansainvälisiä velvoitteita ja vaatimuksia erityisesti kidutuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan allekirjoittamisen ja ratifioinnin yhteydessä ja niiden sisältämien ennaltaehkäisyä koskevien (erityisesti kansallisia ehkäisymekanismeja luovien) määräysten noudattamisessa, rankaisemattomuuden torjunnassa ja uhrien kuntoutuksessa;

47.

suosittelee edelleen, että maakohtaisiin ihmisoikeusstrategioihin sisällytetään toimenpiteet, joilla kannustetaan perustamaan tai tarvittaessa vahvistamaan kansallisia elimiä, joiden avulla voidaan estää tehokkaasti kidutusta ja väkivaltaa ja tarvittaessa tarjota taloudellista ja teknistä tukea;

48.

korostaa, että EUH:n ja EU:n edustustojen on tarjottava saataville erityisiä tietoja kolmansissa maissa saatavilla olevasta tuesta ja kidutuksen ja väkivallan uhrien mahdollisista oikeussuojakeinoista;

49.

kehottaa EUH:ta ja EU:n edustustoja hyödyntämään täysimääräisesti mutta varovaisesti kohdentaen ja maakohtaisesti, käytettävissään olevia kidutusta koskevien EU:n suuntaviivojen mukaisia poliittisia välineitä, kuten julkilausumia, paikallisia hankkeita, ihmisoikeusvuoropuhelua ja neuvotteluja, jotta ne voivat nostaa esille yksittäisiä tapauksia, kidutuksen ehkäisyä koskevan lainsäädännöllisen kehyksen ja asiaankuuluvien kansainvälisten yleissopimusten ratifioinnin ja täytäntöönpanon; kehottaa EUH:ta ja jäsenvaltioita käynnistämään uudelleen aiemmin toteuttamansa kohdennetut maailmanlaajuiset kampanjat kidutukseen liittyvistä aiheista;

50.

kehottaa paikan päällä olevia EU:n edustustoja ja jäsenvaltioiden lähetystöjä panemaan täytäntöön kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rangaistusta koskevien EU:n suuntaviivojen säännöt ja EUH:ta ja ihmisoikeustyöryhmää valvomaan säännöllisesti niiden täytäntöönpanoa;

51.

kehottaa EU:n edustustoja ja jäsenvaltioiden lähetystöjä kaikkialla maailmassa viettämään kansainvälistä päivää kidutuksen uhrien puolesta vuosittain 26. kesäkuuta järjestämällä seminaareja, näyttelyjä ja muita tapahtumia;

52.

kehottaa EUH:ta ja ihmisoikeuksista vastaavaa EU:n erityisedustajaa nostamaan kidutuksen ja väkivallan järjestelmällisesti mukaan ihmisoikeusvuoropuheluihin ja -neuvotteluihin kolmansien maiden kanssa;

53.

suosittelee, että paikallisilla ja alueellisilla kansalaisyhteiskunnan foorumeilla ja seminaareissa keskityttäisiin kidutukseen liittyviin aiheisiin, joita voitaisiin seurata säännöllisissä ihmisoikeuksia koskevissa kuulemisissa ja vuoropuheluissa;

54.

kehottaa EU:ta edistämään ihmisoikeusvuoropuheluissaan vankien kohtelua koskevien YK:n vähimmäissääntöjen täytäntöönpanoa, jotta voidaan varmistaa, että vankien ihmisarvoa kunnioitetaan ja heidän perusoikeuksiaan ja takeita niille kunnioitetaan ja että näiden sääntöjen soveltamista laajennetaan kaikkiin paikkoihin, joissa vapaus riistetään, myös mielisairaaloihin ja poliisiasemille;

55.

kehottaa EU:n edustustoja ja parlamentin valtuuskuntia tekemään vierailuja vankiloihin ja muihin pidätyspaikkoihin ja myös pidätyskeskuksiin, jotka on tarkoitettu nuorille ja joissa voi olla pidätettyinä myös lapsia, ja tarkkailemaan oikeudenkäyntejä, joissa on syytä uskoa, että vastaajia on voitu kiduttaa tai kohdella väkivaltaisesti, sekä pyytämään tietoja ja toteuttamaan yksittäisiä tapauksia koskevia riippumattomia tutkimuksia;

56.

kehottaa EU:n edustustoja tukemaan kansalaisyhteiskunnan jäseniä, joita on estetty vierailemasta vankiloissa ja tarkkailemasta oikeudenkäyntejä;

57.

kehottaa EUH:ta, komissiota ja jäsenvaltioita noudattamaan toimintasuunnitelman mukaisia sitoumuksiaan edistää riippumattomien ja tehokkaiden kansallisten ennaltaehkäisevien menetelmien perustamista ja toimintaa; kehottaa jäsenvaltioita tarkistamaan ja analysoimaan tarkasti ja avoimesti olemassa olevat kansalliset ennaltaehkäisevät menetelmät ja kansalliset ihmisoikeuselimet EU:ssa ja kolmansissa maissa ja tunnistamaan niiden parhaat käytännöt sekä varmistamaan, että niissä on otettu huomioon lasten oikeuksien näkökulma, jotta voidaan vahvistaa nykyisiä mekanismeja, tehdä tarvittavat parannukset ja edistää näitä esimerkkejä kumppanimaissa;

58.

pyytää EU:n edustustoja vaatimaan, että pidättämistä käytettäisiin vasta viimeisenä keinona, ja etsimään vaihtoehtoja haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä (kuten naisia, lapsia, turvapaikanhakijoita ja siirtolaisia) varten;

59.

on hyvin huolissaan äskettäisistä tiedoista, joiden mukaan EU:ssa toimivat yritykset ovat toimittaneet kemikaaleja, joita käytetään Yhdysvalloissa tappavissa myrkkyruiskeissa; suhtautuu siksi myönteisesti eri EU:n lääkeyritysten kehittämään sopimusperusteiseen vienti- ja valvontajärjestelmään, jonka avulla pyritään varmistamaan, että yritysten valmistamaa Propofolia ei käytetä tappavissa myrkkyruiskeissa kuolemanrangaistusta yhä käyttävissä maissa, Yhdysvallat mukaan luettuna;

EU:n toiminta monenvälisillä foorumeilla ja kansainvälisissä järjestöissä

60.

pitää myönteisinä EU:n jatkuvia ponnisteluja panna alulle ja tukea YK:n yleiskokouksen ja ihmisoikeusneuvoston säännöllisesti antamia päätöslauselmia sekä pitää tämän asian käsittelyä YK:ssa ensisijaisena; ehdottaa, että varapuheenjohtaja / korkea edustaja ja ihmisoikeuksista vastaava EU:n erityisedustaja pitäisivät säännöllisesti yhteyttä kidutusta käsittelevään YK:n erityisraportoijaan tietojen jakamiseksi merkittävistä EU:n ja kolmansien maiden ulkopoliittisiin suhteisiin liittyvistä asioista; ehdottaa myös, että ulkoasiainvaliokunta ja ihmisoikeuksien alivaliokunta pyytäisivät kidutusta käsittelevää YK:n erityisraportoijaa antamaan parlamentille säännöllisesti tietoja kidutukseen liittyvistä asioista eri maissa;

61.

muistuttaa, että kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön 7 ja 8 artiklan mukaan järjestelmällinen ja laajamittainen kidutus voi olla sotarikos tai rikos ihmisyyttä vastaan; korostaa, että suojeluvastuun periaate velvoittaa kansainvälisen yhteisön suojelemaan tällaisten rikosten uhriksi joutunutta väestöä, ja kehottaa sitä tältä osin tarkistamaan turvallisuusneuvoston päätöksentekoprosessia suojeluvastuun esteiden poistamiseksi;

62.

kehottaa kolmansia maita tekemään täysimääräistä yhteistyötä kidutusta käsittelevän YK:n erityisraportoijan, kidutuksen vastaisen komitean ja kidutuksen ennaltaehkäisemistä Afrikassa käsittelevän komitean, kidutuksen estämistä käsittelevän eurooppalaisen komitean ja henkilöiden vapaudenriistoja käsittelevän Amerikan valtioiden järjestön raportoijan kaltaisten alueellisten kidutuksen vastaisten elinten kanssa; kannustaa jäsenvaltioita ja EUH:ta ottamaan järjestelmällisesti huomioon erityisraportoijan ja muiden elinten suositukset seurata tilannetta kolmansissa maissa osana yleistä määräaikaisarviointia;

63.

kehottaa EUH:ta, ihmisoikeuksista vastaavaa EU:n erityisedustajaa ja jäsenvaltioita edistämään aktiivisesti ja ensisijaisesti kidutuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan ratifiointia ja täytäntöönpanoa ja tehostamaan ponnistelujaan edistää tehokkaiden ja riippumattomien kansallisten ennaltaehkäisevien menetelmien perustamista ja toimintaa kolmansissa maissa;

64.

kehottaa EUH:ta, komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan alueellisten kidutuksen ennaltaehkäisemistä koskevien menetelmien perustamista ja toimintaa, mukaan lukien kidutuksen ennaltaehkäisemistä Afrikassa käsittelevä komitea ja henkilöiden vapaudenriistoja käsittelevä Amerikan valtioiden järjestön raportoija;

65.

kehottaa EUH:ta, ihmisoikeuksista vastaavaa EU:n erityisedustajaa ja komissiota tukemaan enemmän kolmansia maita, jotta ne voivat panna tehokkaasti täytäntöön asiaa käsittelevien YK:n sopimuselinten, kuten kidutuksen vastaisen komitean ja sen kidutuksen vastaisen alakomitean sekä lapsen oikeuksien komitean ja naisten syrjinnän poistamista käsittelevän komitean, suositukset;

66.

kehottaa EUH:ta tarjoamaan valmiuksiensa mukaan teknistä tukea kidutuksen uhrien ja heidän perheidensä kuntouttamiseksi, jotta heitä voidaan auttaa rakentamaan elämänsä uudelleen;

67.

korostaa, että tärkeää, että jäsenvaltiot osallistuvat aktiivisesti toimintasuunnitelman kohtien täytäntöönpanoon ja tarjoavat EUH:lle säännöllisesti tietoja niiden osalta suorittamistaan toimenpiteistä;

68.

kehottaa EU:ta tekemään tehokkaampaa yhteistyötä kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämistä käsittelevän eurooppalaisen komitean ja Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun kanssa;

Demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen väline (EIDHR)

69.

suhtautuu myönteisesti nykyisiin EIDHR:n alaisuuteen kuuluviin aloitteisiin ja hankkeisiin ja toteaa, että seitsemän prosenttia EIDHR:n varoista on osoitettu kidutukseen liittyviin hankkeisiin, ja korostaa, että tiettyjen varojen korvamerkitsemistä kidutuksen ja julman tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen torjuntaa varten on jatkettava ja että asiassa on keskityttävä tietoisuuden lisäämiseen, ennaltaehkäisemiseen, rankaisemattomuuden lopettamiseen ja kidutuksen uhrien sosiaaliseen ja psyykkiseen kuntoutukseen siten, että kokonaisvaltaiset hankkeet asetetaan etusijalle;

70.

korostaa, että tulevalla ohjelmakaudella hankkeille osoitettavissa varoissa on otettava huomioon toimintasuunnitelmassa määritellyt EU:n painopistealueet;

71.

kehottaa jäsenvaltioita esittelemään katsauksen kidutuksen ennaltaehkäisemistä ja kuntoutusta koskevista kahdenvälisistä tukiohjelmista, jotta voidaan jakaa parhaita käytäntöjä, jakaa tehokkaasti vastuuta ja luoda synergioita EIDHR:n hankkeiden kanssa ja täydentää niitä;

EU:n politiikan uskottavuus, johdonmukaisuus ja yhtenäisyys

72.

muistuttaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden tarpeesta näyttää niiden uskottavuuden takaavaa esimerkkiä; kehottaa tästä syystä Belgiaa, Irlantia, Kreikkaa, Latviaa, Slovakiaa ja Suomea ratifioimaan kidutuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan ensisijaisesti ja ottamaan käyttöön riippumattomat, hyvin rahoitetut ja tehokkaat kansalliset ennaltaehkäisevät menetelmät; panee merkille yksilöllisen yhteydenpidon merkityksen kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun ennaltaehkäisemisen välineenä ja kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään yksittäiset oikeudenkäyttöalueet kidutuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen 21 artiklan mukaisesti; kehottaa YK:n lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen allekirjoittaneita maita allekirjoittamaan ja ratifioimaan yleissopimuksen kolmannen pöytäkirjan; kehottaa myös niitä 21 jäsenvaltiota, jotka eivät ole vielä ratifioineet jokaisen kansalaisen suojelemista tahdonvastaiselta katoamiselta koskevaa kansainvälistä yleissopimusta, ratifioimaan sen kiireellisesti;

73.

kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole ilmoittaneet tunnustavansa kidutuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen 22 artiklan mukaista lainkäyttövaltaa, tunnustamaan sen mahdollisimman nopeasti;

74.

kehottaa kaikkia kansalliset ennaltaehkäisevät menetelmät käyttöönottaneita jäsenvaltioita käymään rakentavaa vuoropuhelua näitä menetelmiä koskevien suositusten sekä kidutuksen estämistä käsittelevän eurooppalaisen komitean, kidutuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen ja sen kidutuksen vastaisen alakomitean suositusten täytäntöönpanemiseksi johdonmukaisella ja täydentävällä tavalla;

75.

kannustaa EU:ta vahvistamaan sitoutumistaan ihmisoikeuksien yleisiin arvoihin ja kehottaa sitä tässä tarkoituksessa hyödyntämään naapuruuspolitiikkaa ja ”enemmällä enemmän” -periaatetta naapurimaiden kannustamiseksi toteuttamaan uudistuksia kidutuksen torjunnan tehostamiseksi;

76.

pitää valitettavana jäsenvaltioiden hyvin rajallista tukea YK:n vapaaehtoiselle kidutuksen uhrien rahastolle ja kidutuksen vastaisen alakomitean alaiselle erityisrahastolle; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan näiden rahastojen työtä osoittamalla niille huomattavaa ja säännöllistä tukea toimintasuunnitelman sitoumusten mukaisesti;

77.

katsoo, että EU:n olisi muodostettava päättäväisempi kanta, ja kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita vahvistamaan sitoumustaan ja poliittista tahtoaan kuolemantuomioiden täytäntöönpanon keskeyttämiseksi koko maailmassa;

78.

kehottaa komissiota laatimaan toimintasuunnitelman, jonka tarkoituksena on luoda menetelmä kohdennettujen seuraamusten (matkustuskiellot, varojen jäädyttäminen) luettelointia ja määräämistä kidutuksen ja julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kaltaisiin vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin osallistuneille kolmansien maiden viranomaisille (mukaan lukien poliisi, syyttäjät ja tuomarit); korostaa, että luetteloon ottamista koskevat perusteet olisi laadittava hyvin dokumentoitujen, toisiaan vastaavien ja riippumattomien lähteiden ja uskottavien todisteiden pohjalta siten, että kohteena olevilla on mahdollisuus puolustautua;

79.

palauttaa mieliin kaikkien valtioiden, EU:n jäsenvaltiot mukaan luettuina, velvollisuuden noudattaa tarkasti palauttamiskiellon periaatetta, jonka mukaan valtiot eivät saa karkottaa tai luovuttaa ihmisiä lainkäyttöalueelle, jolla he ovat vaarassa joutua vainon kohteeksi; katsoo, että diplomaattisten takeiden saamista vastaanottavalta valtiolta koskeva käytäntö ei vapauta lähettävää valtiota sen velvollisuuksista, ja tuomitsee tällaiset käytännöt, joiden tavoitteena on kiertää kidutuksen ja palauttamisen absoluuttinen kielto;

80.

panee merkille EU:n tärkeän maailmanlaajuisen aseman kidutuksen torjunnassa läheisessä yhteistyössä YK:n kanssa; korostaa, että nollatoleranssin periaatteen vahvistaminen kidutuksen osalta on EU:n toimintalinjojen ja strategioiden keskeinen osa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämisessä sekä EU:ssa että sen ulkopuolella; pitää valitettavana, että kaikki jäsenvaltiot eivät täysin noudata neuvoston asetusta (EY) N:o 1236/2005 ja että jotkut teollisuusmaissa sijaitsevat yhtiöt ovat voineet myydä laittomasti kolmansiin maihin poliisitoimintaan tarkoitettuja laitteita ja turvalaitteita, joita voidaan käyttää kidutukseen;

81.

kehottaa neuvostoa ja komissiota saattamaan päätökseen neuvoston asetuksen (EY) N:o 1236/2005 ja sen liitteiden uudelleentarkastelun, jotta tehostetaan täytäntöönpanoa Euroopan parlamentin 17. kesäkuuta 2010 neuvoston asetuksen (EY) N:o 1236/2005 täytäntöönpanosta antamassa päätöslauselmassa esitettyjen suositusten mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan täysimääräisesti asetuksen säännöksiä ja erityisesti kaikkien jäsenvaltioiden 13 artiklan mukaista velvollisuutta laatia vuosittain toimintakertomus, julkaista se ja antaa komissiolle tietoja tekemistään päätöksistä;

Kidutuksen torjuntaa ja kehitysyhteistyöpolitiikka koskevat näkökohdat

82.

muistuttaa tarpeesta laatia yhtenäinen ja kattava strategia, jolla torjutaan kidutusta puuttumalla sen perussyihin; katsoo, että strategiaan tulisi sisältyä yleinen hallinnon avoimuus ja vahvempi poliittinen tahto valtioissa huonon kohtelun torjumiseksi; painottaa, että on ratkaistava viipymättä köyhyyden, epätasa-arvon, syrjinnän ja väkivallan ongelma käyttämällä kansallisia ehkäisymekanismeja sekä vahvistamalla paikallisia viranomaisia ja kansalaisjärjestöjä; korostaa, että on tarpeen tehostaa unionin kehitysyhteistyötä ja ihmisoikeuksien täytäntöönpanon mekanismeja väkivallan perussyiden poistamiseksi;

83.

korostaa, että oikeussuojan saatavuus, rankaisematta jättämisen torjuminen, puolueettomat tutkinnat, kansalaisyhteiskunnan vaikutusmahdollisuuksien lisääminen ja huonon kohtelun vastaisen valistuksen edistäminen ovat kidutuksen torjunnan kannalta keskeisiä;

84.

korostaa, että termin ”kidutus” käyttöä ja siten tämän käytännön ehdotonta kieltoa ja tästä seuraavaa syytettä ja rangaistusta ei pitäisi sulkea pois, kun epäviralliset aseelliset joukot, heimoryhmät tai uskonnolliset ryhmät taikka kapinallisryhmät syyllistyvät tällaisiin toimiin;

85.

palauttaa mieliin ihmisoikeuksia koskevan vuoropuhelun tärkeyden ja erityisyyden osana Cotonoun kumppanuussopimuksen 8 artiklan mukaista poliittista vuoropuhelua; palauttaa mieliin myös, että kaikkiin ihmisoikeuksia koskeviin vuoropuheluihin kolmansien maiden kanssa olisi sisällyttävä vahva kidutuksen vastainen osa;

86.

kehottaa neuvostoa ja komissiota kannustamaan kumppanuusmaitaan ottamaan käyttöön uhreihin keskittyvän tarkastelutavan kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun torjumisessa ja kiinnittämään erityistä huomiota uhrien tarpeisiin kehitysyhteistyöpolitiikassa; painottaa, että tuen ehdollistaminen ei ole tehokas keino ongelman ratkaisuun mutta sen sijaan korkean tason vuoropuhelulla ja neuvottelulla, kansalaisyhteiskunnan mukaan ottamisella, kansallisen valmiuden vahvistamisella ja kannustimiin keskittymällä voidaan saavuttaa sitäkin parempia tuloksia;

Kidutuksen torjuntaa ja naisten oikeuksia koskevat näkökohdat

87.

kehottaa EU:ta varmistamaan tuen ehdollisuuden avulla, että kolmannet maat suojelevat kidutukselta kaikkia ihmisiä mutta erityisesti naisia ja tyttöjä; vaatii komissiota tarkastelemaan uudelleen tukipolitiikkaansa kidutusta harjoittavien maiden osalta ja suuntaamaan tuen uhreille;

88.

on tyytyväinen komission tiedonannossa ”Nollatoleranssi naisten sukuelinten silpomiseen” COM(2013)0833 esitettyihin toimenpiteisiin ja muistuttaa tarpeesta johdonmukaistaa tätä ongelmaa koskevaa unionin sisäistä ja ulkoista politiikkaa; korostaa kuitenkin, että EU:n olisi jatkuvasti tehtävä yhteistyötä kolmansien maiden kanssa naisten sukuelinten silpomisen lopettamiseksi; rohkaisee niitä jäsenvaltioita, joiden kansallisessa lainsäädännössä sitä ei ole vielä tehty, kriminalisoimaan naisten sukuelinten silpomisen kansallisessa lainsäädännössä ja varmistamaan, että asiaa koskeva lainsäädäntö pannaan täytäntöön;

89.

ilmaisee huolensa tapauksista, joissa on teloitettu mielenterveysongelmista tai oppimisvaikeuksista kärsineitä naisia;

90.

tuomitsee kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan, erityisesti kunniamurhat, kulttuurisiin tai uskonnollisiin katsomuksiin juurtuneen väkivallan, pakkoavioliitot, lapsiavioliitot, sukupuoleen perustuvat murhat ja myötäjäiskuolemat; vahvistaa, että EU:n on kohdeltava niitä kidutuksen muotoina; kehottaa kaikkia sidosryhmiä pyrkimään aktiivisesti kidutuksen estämiseen koulutuksen ja valistuksen avulla;

91.

tuomitsee kaikki naisiin kohdistuvat kidutuksen muodot, jotka liittyvät syytteisiin noituudesta tai taikuudesta, joita harjoitetaan monissa maissa eri puolilla maailmaa;

92.

suhtautuu myönteisesti Rooman perussäännön asteittaiseen ja innovatiiviseen lähestymistapaan, jossa seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva väkivalta, mukaan lukien raiskaus, seksuaalinen orjuuttaminen, pakkoprostituutio, pakkoraskaudet, pakkosterilointi tai muu yhtä vakava seksuaalisen väkivallan muoto, katsotaan kidutuksen muodoksi ja sellaisenaan sotarikokseksi ja rikokseksi ihmisyyttä vastaan; on tyytyväinen myös kansainvälisen rikostuomioistuimen uhrien tukirahaston täytäntöönpanemiin ohjelmiin, jotka koskevat kidutuksen uhreiksi joutuneiden naisten kuntouttamista erityisesti konfliktin jälkeisissä tilanteissa;

93.

kehottaa EU:ta rohkaisemaan valtioita, jotka eivät ole sitä vielä tehneet, ratifioimaan ja panemaan täytäntöön kidutuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen ja Rooman perussäännön sekä sisällyttämään niiden sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa koskevat määräykset kansalliseen lainsäädäntöönsä;

94.

kehottaa valtioita tuomitsemaan jyrkästi naisiin ja tyttöihin kohdistuvan kidutuksen ja väkivallan aseellisissa selkkauksissa ja konfliktien jälkeisissä tilanteissa; tunnustaa, että seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva väkivalta vaikuttaa sekä uhreihin ja väkivallasta selviytyneisiin että näiden sukulaisiin, yhteisöihin ja yhteiskuntiin, ja kehottaa toteuttamaan tehokkaita vastuullistamistoimia, muutoksenhakukeinoja ja oikeussuojakeinoja;

95.

pitää ratkaisevan tärkeänä, että kansallisilla syyttäjillä ja tuomareilla on valmiudet ja asiantuntemusta saattaa henkilöitä tosiasiallisesti syytteeseen ja syyttää näitä oikeudessa sukupuoleen perustuvista rikoksista;

96.

katsoo, että transseksuaalisten naisvankien sulkeminen miesvankien joukkoon on julmaa, epäinhimillistä ja halventavaa eikä sitä voida hyväksyä;

97.

kehottaa EU:ta edistämään ihmisoikeusvuoropuheluissaan naisvankien kohtelua ja ilman vapaudenmenetystä toteutettavia toimia koskevia YK:n sääntöjä (Bangkokin säännöt) kansainvälisten vaatimusten vahvistamiseksi naisvankien kohtelussa siten, että otetaan huomioon näiden terveydentila, sukupuolisensitiivisyys ja lasten hoito;

o

o o

98.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle ja kidutusta käsittelevälle YK:n erityisraportoijalle.


(1)  http://www.ohchr.org/EN/ProfessionalInterest/Pages/DeclarationTorture.aspx

(2)  http://www.ohchr.org/EN/Issues/Torture/SRTorture/Pages/SRTortureIndex.aspx

(3)  (A/RES/67/176).

(4)  (A/RES/67/167).

(5)  http://www.ohchr.org/EN/ProfessionalInterest/Pages/StatusOfRefugees.aspx

(6)  http://www.cpt.coe.int/en/annual/rep-23.pdf

(7)  http://www.ohchr.org/EN/ProfessionalInterest/Pages/OPSCCRC.aspx

(8)  http://www.ohchr.org/EN/ProfessionalInterest/Pages/OPACCRC.aspx

(9)  http://www.icrc.org/eng/war-and-law/treaties-customary-law/geneva-conventions/

(10)  http://www.cidh.oas.org/Basicos/English/Basic9.Torture.htm

(11)  Genevessä toimivan YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston julkaisu, http://www.ohchr.org/Documents/Publications/training8Rev1en.pdf

(12)  Neuvoston asiakirja 11855/2012.

(13)  http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cmsUpload/8590.fi08.pdf

(14)  http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cmsUpload/10015.fi08.pdf

(15)  http://eeas.europa.eu/human_rights/docs/guidelines_en.pdf

(16)  http://register.consilium.europa.eu/pdf/en/13/st09/st09431.en13.pdf

(17)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0503.

(18)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0504.

(19)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0418.

(20)  http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/etudes/join/2007/348584/EXPO-DROI_ET(2007)348584_EN.pdf

(21)  EUVL L 200, 30.7.2005, s. 1.

(22)  EUVL C 236 E, 12.8.2011, s. 107.

(23)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0278.


9.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 378/64


P7_TA(2014)0207

Saudi-Arabia

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2014 Saudi-Arabiasta, sen suhteista EU:n kanssa ja roolista Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa (2013/2147(INI))

(2017/C 378/07)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 25. helmikuuta 1989 tehdyn Euroopan yhteisön ja Persianlahden yhteistyöneuvoston välisen yhteistyösopimuksen,

ottaa huomioon 13. heinäkuuta 1990 antamansa päätöslauselman ETY:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston välillä solmittavan vapaakauppasopimuksen merkityksestä (1),

ottaa huomioon 18. tammikuuta 1996 antamansa päätöslauselman Saudi-Arabiasta (2),

ottaa huomioon 31. joulukuuta 2001 Masqatissa (Oman) tehdyn Persianlahden yhteistyöneuvoston jäsenvaltioiden taloussopimuksen sekä Persianlahden yhteistyöneuvoston 21. joulukuuta 2002 antaman Dohan julistuksen Persianlahden arabivaltioiden yhteistyöneuvoston tulliliiton käynnistämisestä,

ottaa huomioon naisten kaikkinaisen syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen ratifioinnin Saudi-Arabiassa lokakuussa 2004 ja erityisesti yleissopimuksen 7 artiklan poliittisesta ja julkisesta elämästä,

ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2005 antamansa päätöslauselman Saudi-Arabiasta (3),

ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman sananvapaudesta Internetissä (4),

ottaa huomioon 10. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman ”Uudistukset arabimaailmassa: mikä on Euroopan unionin strategia?” (5),

ottaa huomioon 13. joulukuuta 2007 antamansa päätöslauselman naisten oikeuksista Saudi-Arabiassa (6),

ottaa huomioon neuvoston joulukuussa 2008 hyväksymän kertomuksen ”Euroopan unionin turvallisuusstrategian täytäntöönpano: turvallisuudesta huolehtiminen muuttuvassa maailmassa”,

ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2009 Masqatissa pidetyssä EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston välisessä 19. yhteisneuvostossa ja ministerikokouksessa annetun yhteisen tiedonannon,

ottaa huomioon vuonna 1989 laaditun yhteisen toimintaohjelman (2010–2013) EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston yhteistyösopimuksen täytäntöön panemiseksi,

ottaa huomioon 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman Välimeren unionista (7),

ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2010 Luxemburgissa pidetyssä EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston välisessä 20. yhteisneuvostossa ja ministerikokouksessa annetun yhteisen tiedonannon,

ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin suhteista Persianlahden yhteistyöneuvostoon (8),

ottaa huomioon 7. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Syyrian, Bahrainin ja Jemenin tilanteesta (9),

ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman Syyriasta, Jemenistä ja Bahrainista arabimaiden ja Pohjois-Afrikan tilanteen yhteydessä (10),

ottaa huomioon 15. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Syyrian tilanteesta (11),

ottaa huomioon 27. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman Bahrainista (12),

ottaa huomioon päätöslauselmansa YK:n ihmisoikeustoimikunnan vuosittaisista kokouksista Genevessä (2000–2012),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnan puheenjohtajan, puhemies Martin Schulzin puolesta Saudi-Arabiaan 24. ja 25. marraskuuta 2013 tekemän vierailun,

ottaa huomioon vuosittaiset ihmisoikeusmietintönsä,

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A7-0125/2014),

A.

ottaa huomioon, että Saudi-Arabian kuningaskunta on vaikutusvaltainen poliittinen, taloudellinen ja uskonnollinen toimija Lähi-idässä ja islamilaisessa maailmassa, suurin öljyntuottaja maailmassa sekä yksi Persianlahden yhteistyöneuvoston ja G20-ryhmän perustajista ja johtavista jäsenistä; ottaa huomioon, että Saudi-Arabian kuningaskunta on EU:n tärkeä kumppani;

B.

ottaa huomioon, että EU on Saudi-Arabian tärkein kauppakumppani 15 prosentin osuudella koko kaupasta, ja Saudi-Arabia on EU:n yhdenneksitoista suurin kauppakumppani; ottaa huomioon, että monet EU:n yritykset sijoittavat Saudi-Arabian talouteen, erityisesti maan öljyteollisuuteen, ja Saudi-Arabia on EU:n teollisuustuotteiden merkittävä vientimarkkina-alue puolustuksen, kuljetuksen, autoteollisuuden, lääketieteen ja kemian aloilla;

C.

ottaa huomioon, että tavaroiden tuonti Saudi-Arabiasta EU:hun ja tavaroiden vienti EU:sta Saudi-Arabiaan kasvoi huomattavasti vuosina 2010–2012;

D.

ottaa huomioon, että neuvottelut EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston välisestä vapaakauppasopimuksesta aloitettiin 20 vuotta sitten, eikä niitä ole vieläkään saatu päätökseen;

E.

ottaa huomioon, että EU:lla ja Saudi-Arabialla on yhteisiä, lähtökohdiltaan ja vaikutuksiltaan maailmanlaajuisia haasteita, kuten nopeasti muuttuva talous, maahanmuutto, energiavarmuus, kansainvälinen terrorismi, joukkotuhoaseiden leviäminen ja ympäristön tilan heikkeneminen;

F.

ottaa huomioon, että Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen muuttuva poliittinen ja strateginen tilanne vaatii arvioimaan uudelleen EU:n ja Saudi-Arabian välisiä suhteita;

G.

ottaa huomioon, että Saudi-Arabia on periytyvä absoluuttinen monarkia, jossa ei ole vaaleilla valittua parlamenttia; ottaa huomioon, että maan on vastattava vallanperimystä koskevaan haasteeseen; ottaa huomioon, että Saudi-Arabiassa on 28 miljoonaa asukasta, joista yhdeksän miljoonaa on ulkomaalaisia ja kymmenen miljoonaa alle 18-vuotiaita; toteaa, että Saudi-Arabiassa on toteutettu vuoden 2001 jälkeen vähäisiä ja asteittaisia uudistuksia, mutta niitä ei ole institutionalisoitu ja siten ne voidaan helposti kumota; katsoo, että maan ihmisoikeustilanne on edelleen synkkä ja että sen kansainvälisten velvoitteiden ja niiden täytäntöönpanon välillä on perustavaa laatua oleva kuilu;

H.

ottaa huomioon, että vuonna 2005 järjestetyt Saudi-Arabian ensimmäiset kunnallisvaalit olivat maan historian ensimmäinen vaaliprosessi; ottaa huomioon, että vuonna 2015 ainoastaan puolet kunnanvaltuustojen jäsenistä valitaan vaaleilla, kun taas jäljelle jäävän osuuden nimittää kuningas;

I.

ottaa huomioon, että pelkästään tänä vuonna 30 naista nimitettiin ensimmäistä kertaa neuvoa-antavaan neuvostoon ja että vasta vuonna 2015 naiset saavat äänestää kunnallisvaaleissa;

J.

ottaa huomioon, että Maailmanpankin raportissa ”Women, Business and the Law 2014: Removing Restrictions to Enhance Gender Equality” (13) Saudi-Arabia sijoittuu niiden maiden kärkeen, joissa lait rajoittavat naisten taloudellisia mahdollisuuksia;

K.

ottaa huomioon, että Saudi-Arabia on maailman ainoa maa, jossa naiset eivät saa ajaa autolla, ja vaikka mitään virallista naisten autolla ajamisen kieltävää lakia ei ole olemassa, vuonna 1990 annetulla ministeriön asetuksella vahvistettiin olemassa oleva kielto, jonka nojalla autolla ajavia naisia uhkaa pidätys;

L.

ottaa huomioon, että Saudi-Arabia on YK:n kehitysohjelman vuoden 2012 sukupuolten välisen epätasa-arvon indeksissä (GII-indeksi) 145. sijalla 148 maan joukossa, mikä tekee siitä yhden maailman epätasa-arvoisimmista maista; ottaa huomioon, että Maailman talousfoorumin vuoden 2012 tasa-arvovertailun mukaan Saudi-Arabia on yksi niistä maista, joissa naisten työelämään osallistuminen on maailman vähäisintä (133. sija 135 maan joukossa);

M.

ottaa huomioon, että Saudi-Arabia soveltaa yhä kuolemanrangaistusta useisiin eri rikostyyppeihin ja että vuonna 2013 teloitettiin ainakin 24 ihmistä; ottaa huomioon, että vuonna 2011 teloitettiin ainakin 80 henkilöä ja vuonna 2012 vastaavanlainen määrä – mikä on yli kolminkertainen määrä verrattuna vuoteen 2010 – ja että teloitettujen joukossa oli alaikäisiä ja ulkomaalaisia; ottaa huomioon, että Saudi-Arabia on yksi harvoista maista, jotka suorittavat edelleen julkisia teloituksia; ottaa huomioon, että tietojen mukaan Saudi-Arabiassa on teloitettu naisia kivittämällä, mikä on vastoin YK:n naisten asemaa käsittelevän toimikunnan vahvistamia normeja, ja että kyseinen toimikunta on tuominnut tämän barbaarisena kidutuksena;

N.

ottaa huomioon, että Saudi-Arabia on ryhtynyt voimakkaisiin, päättäväisiin toimiin ja toteuttanut ankaria toimenpiteitä terrorismin ja terrorismiin liittyvän rahoitustoiminnan torjumiseksi; toteaa samalla, että Saudi-Arabialla on keskeinen rooli salafismin ja wahhabismin tyyppisen erityisen jyrkän islamin tulkinnan levittämisessä ja edistämisessä eri puolilla maailmaa; ottaa huomioon, että kaikkein jyrkimmät salafismin ja wahhabismin muodot ovat innoittaneet al-Qaidan tyyppisiä terroristijärjestöjä ja että ne ovat uhka turvallisuudelle kaikkialla maailmassa, myös Saudi-Arabiassa; ottaa huomioon, että Saudi-Arabia on kehittänyt rahoitustapahtumien valvontajärjestelmän varmistaakseen, ettei varoja suunnata terroristijärjestöille, ja katsoo, että valvontajärjestelmää on vahvistettava edelleen;

O.

ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusasiantuntijat ovat jo pitkän aikaa olleet huolissaan liian laaja-alaisista terrorismin vastaisista toimenpiteistä, kuten salaisista vangitsemisista, joiden yhteydessä myös rauhanomaiset toisinajattelijat ovat joutuneet pidätetyiksi ja vangituiksi terrorismista syytettyinä; ottaa huomioon, että kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ovat vaatineet kuningas Abdullahia hylkäämään ministerineuvoston 16. joulukuuta 2013 hyväksymän terrorismin vastaisen lain, koska sen terrorismia koskeva määritelmä on liian laaja ja asettaa sananvapaudelle epäoikeudenmukaisia rajoituksia kriminalisoimalla kaikki Saudi-Arabian hallitusta tai yhteiskuntaa kritisoivat puheet;

P.

ottaa huomioon, että ilmaisunvapaus sekä lehdistön ja tiedotusvälineiden vapaus niin verkossa kuin sen ulkopuolellakin ovat olennainen perusedellytys ja katalysaattori demokratiakehitykselle ja uudistuksille ja ne ovat tärkeitä vallan valvontakeinoja;

Q.

ottaa huomioon, että Saudi-Arabiassa on elävä verkkoaktivistien yhteisö ja Lähi-idän suurin Twitter-käyttäjien määrä;

R.

ottaa huomioon, että ihmisoikeusjärjestöjen työtä rajoitetaan Saudi-Arabiassa voimakkaasti, mistä on osoituksensa viranomaisten kieltäytyminen rekisteröimästä Adala Centre for Human Rights -keskusta tai Union for Human Rights -liittoa; ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunnan järjestöistä kuningaskunnassa hyväksytään edelleen ainoastaan avustusjärjestöt;

S.

ottaa huomioon, että Saudi-Arabian on varmistettava todellinen uskonnonvapaus erityisesti uskonnon julkisen harjoittamisen ja uskonnollisten vähemmistöjen osalta sen merkittävän aseman mukaisesti, joka Saudi-Arabialla on, koska sen alueella Mekassa ja Medinassa sijaitsee kaksi islamille pyhää moskeijaa;

T.

ottaa huomioon, että Saudi-Arabia jatkaa ihmisten perusoikeuksien laajalle levinneitä loukkauksia huolimatta siitä, että se hyväksyi useita YK:n ihmisoikeusneuvoston vuoden 2009 yleisten määräaikaisarviointien suosituksia; ottaa huomioon, että näihin suosituksiin sisältyy uudistus maan rikosoikeusjärjestelmään, joka rikkoo keskeisimpiä kansainvälisiä vaatimuksia ja jossa vangit säännöllisesti kärsivät järjestelmällisistä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin laiminlyönneistä, sillä olemassa ei ole rikoksen selvästi määrittelevää kirjoitettua rikoslakia ja tuomarit voivat antaa tuomioita vapaasti omien islamin lakiin ja profeetallisiin perinteisiin perustuvien tulkintojensa perusteella; ottaa huomioon, että nykyinen oikeusministeri on korostanut aikomustaan kodifioida šaria-laki ja julkaista tuomioiden antamista koskevat suuntaviivat;

U.

ottaa huomioon, että kuningas Abdullah käynnisti vuonna 2007 useita asteittaisia oikeudellisia uudistuksia hyväksymällä uutta oikeusjärjestelmää koskevan suunnitelman, johon sisältyy korkeimman oikeuden ja erityisten kauppa-, hallinto- ja työtuomioistuinten perustaminen;

V.

ottaa huomioon, että yli miljoona etiopialaista, bangladeshilaista, intialaista, filippiiniläistä, pakistanilaista ja jemeniläistä on lähetetty kotiin muutaman viime kuukauden aikana sen jälkeen, kun työvoimalain uudistus otettiin käyttöön siirtotyöläisten suuren määrän vähentämiseksi ja Saudi-Arabian kansalaisten työttömyyden torjumiseksi; toteaa, että paluumuuttajien voimistuva maahanmuuttoaalto kuormittaa usein köyhiä ja haavoittuvia lähtömaita;

W.

ottaa huomioon, että YK:n yleiskokous valitsi 12. marraskuuta 2013 Saudi-Arabian ihmisoikeusneuvostoon kolmivuotiskaudeksi, joka alkaa 1. tammikuuta 2014;

X.

ottaa huomioon, että Saudi-Arabian ja EU:n välisen ihmisoikeusvuoropuhelun aloittaminen voisi tarjota hyödyllisen tilaisuuden parantaa keskinäistä ymmärtämystä ja edistää maassa tehtäviä uudistuksia;

1.

panee merkille, että EU ja Saudi-Arabia ovat toisistaan riippuvaisia asioissa, jotka koskevat alueellista vakautta, suhteita islamilaiseen maailmaan, siirtymävaiheessa olevien arabikevään maiden kohtaloa, Israelin ja Palestiinan rauhanprosessia, Syyrian sotaa, kehittyviä Iranin-suhteita, terrorismin torjuntaa, maailmanlaajuisten öljy- ja rahoitusmarkkinoiden vakautta, kauppaa, investointeja ja maailmanlaajuiseen hallinnointiin liittyviä kysymyksiä, erityisesti Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston ja G20-ryhmän yhteydessä; korostaa, että Saudi-Arabian ja muiden Persianlahden yhteistyöneuvoston jäsenvaltioiden geopoliittinen ympäristö muodostaa turvallisuushaasteen, jolla on alueellisia ja maailmanlaajuisia vaikutuksia;

2.

jakaa jotkut Saudi-Arabian ilmaisemat huolenaiheet mutta kehottaa hallitusta osallistumaan aktiivisella ja rakentavalla tavalla kansainvälisen yhteisön työhön; suhtautuu tältä osin myönteisesti erityisesti Yhdysvaltain ja Venäjän väliseen sopimukseen Syyrian riisumiseksi kemiallisista aseista, millä vältettiin sotilaallinen yhteenotto;

3.

kehottaa myös Saudi-Arabiaa tukemaan aktiivisesti äskettäin tehtyä väliaikaista sopimusta E3+3-valtioiden ja Iranin välillä ja turvaamaan ydinohjelmaa koskevien kysymysten diplomaattisen ratkaisemisen kattavammalla sopimuksella seuraavien kuuden kuukauden kuluessa koko alueen rauhan ja turvallisuuden takaamiseksi;

4.

painottaa, että Saudi-Arabian rauhanomainen ja hallittu kehitys sekä poliittinen uudistusprosessi ovat Euroopan edun mukaisia, sillä ne ovat avaintekijöitä alueen kestävälle rauhalle, vakaudelle ja kehitykselle;

5.

kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia aloittamaan ihmisoikeusvuoropuhelun EU:n kanssa tarvittavien muutosten ymmärtämisen ja tunnistamisen helpottamiseksi;

6.

kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia mahdollistamaan ihmisoikeusjärjestöjen työskentelyn helpottamalla niitä koskevien lupien rekisteröintiä; pitää valitettavana ihmisoikeusaktivistien häirintää ja heidän pitämistään vangittuna ilman syytteitä;

7.

kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia antamaan sen kansalliselle ihmisoikeusjärjestölle mahdollisuuden toimia riippumattomasti ja noudattaa ihmisoikeusasioista vastaavia kansallisia elimiä koskevia YK:n vaatimuksia (Pariisin periaatteet);

8.

palauttaa mieliin, että Saudi-Arabian ihmisoikeustilannetta arvioitiin YK:n ihmisoikeusneuvoston yleisessä määräaikaisarvioinnissa helmikuussa 2009 ja että Saudi-Arabian viranomaiset hyväksyivät virallisesti merkittävän määrän EU:n jäsenvaltioiden arvioinnin aikana esittämiä suosituksia, joissa vaadittiin esimerkiksi kumoamaan miesten holhous sekä rajoittamaan kuolemanrangaistuksia ja ruumiillisten rangaistusten soveltamista; odottaa, että edellä mainittujen suositusten täytäntöönpanossa edistytään huomattavasti, ja kehottaa Saudi-Arabiaa suhtautumaan rakentavasti suosituksiin, joita esitetään käynnissä olevan vuoden 2013 yleisen määräaikaisarvioinnin yhteydessä;

9.

ilmaisee syvän huolestuneisuutensa siitä, että ihmisoikeusloukkaukset, kuten mielivaltaiset pidätykset ja vangitsemiset, kidutus, matkustuskiellot, oikeudellinen ajojahti ja epäoikeudenmukaiset oikeudenkäynnit, ovat edelleen yleisiä; on erityisen huolestunut siitä, että terrorismin vastaisia toimenpiteitä käytetään entistä useammin keinona pidättää ihmisoikeuksien puolustajia ja että ihmisoikeusloukkausten rankaisemattomuuden kerrotaan olevan kasvussa; kehottaa Saudi-Arabian hallitusta noudattamaan kiireellisesti vuoden 2009 yleisen määräaikaisarvioinnin suosituksia sekä jatkamaan ja vahvistamaan oikeusjärjestelmän uudistusta;

10.

suhtautuu myönteisesti Saudi-Arabian osallistumiseen YK:n ihmisoikeusjärjestelmään ihmisoikeusneuvoston kautta ja sen tähän mennessä ratifioimiin yleismaailmallisiin ihmisoikeussopimuksiin; kehottaa kuitenkin Saudi-Arabiaa allekirjoittamaan ja ratifioimaan muut tärkeät YK:n ihmisoikeussopimukset, kuten kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä kansainvälisen yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta;

11.

on sitä mieltä, että jäsenyys YK:n ihmisoikeusneuvostossa lisää maailmanlaajuisia odotuksia erityisen kunnioituksen osoittamiseksi ihmisoikeuksia ja demokratiaa kohtaan ja kehottaa Saudi-Arabiaa lisäämään uudistustoimiaan; odottaa ihmisoikeusneuvoston jäsenten tekevän tiivistä yhteistyötä erityismenettelyjen osalta ja sallivan kaikkien YK:n erityisraportoijien esteettömät vierailut ja hyväksyvän erityisesti kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua tai rangaistusta käsittelevän YK:n erityisraportoijan vierailun;

12.

panee merkille, että Saudi-Arabiassa on tietojen mukaan suhteellisesti eniten Twitter-käyttäjiä maailmassa, mikä osoittaa internetpohjaisten sosiaalisten verkostojen tärkeän merkityksen maassa, ja että internetin ja sosiaalisten verkostojen käyttö lisääntyy naisten keskuudessa; kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia sallimaan riippumattoman lehdistön ja tiedotusvälineet ja takaamaan sanan- sekä yhdistymisvapauden ja rauhanomaisen kokoontumisen vapauden kaikille maan asukkaille; pitää valitettavana aktivistien ja mielenosoittajien tukahduttamista heidän osallistuessaan rauhanomaisiin mielenosoituksiin; painottaa, että laillisten perusoikeuksien rauhanomainen puolustaminen tai kriittisten huomautusten esittäminen sosiaalisessa mediassa ovat ehdottoman oikeuden ilmaisuja, kuten parlamentti on korostanut digitaalista vapautta koskevassa mietinnössään; painottaa, että lehdistön ja tiedotusvälineiden – sekä sähköisten että muiden tiedotusvälineiden – vapaus on välttämätön vapaassa yhteiskunnassa ja oleellista valtiovallan valvonnalle;

13.

kehottaa Saudi-Arabian hallitusta täyttämään sitoumuksensa, joita se on antanut monissa ihmisoikeusvälineissä, muun muassa arabivaltioiden ihmisoikeuksia koskevassa peruskirjassa, lapsen oikeuksista tehdyssä yleissopimuksessa, kidutuksen vastaisessa yleissopimuksessa ja kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevassa yleissopimuksessa;

14.

kehottaa Saudi-Arabiaa allekirjoittamaan ja ratifioimaan kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön;

15.

kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia parantamaan šaria-lakiin perustuvaa rikosoikeusjärjestelmäänsä, jotta se täyttäisi pidättämis-, säilöönotto- ja oikeudenkäyntimenettelyjä sekä vankien oikeuksia koskevat kansainväliset vaatimukset;

16.

kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia vapauttamaan mielipidevangit, lopettamaan ihmisoikeuksien puolustajien oikeudellisen ja muunlaisen ajojahdin sekä vauhdittamaan kansalaisjärjestöjä koskevan uuden lainsäädännön täytäntöönpanoa niiden rekisteröinnin, toimintavapauden ja laillisten toimintamahdollisuuksien takaamiseksi;

17.

kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa tukemaan aktiivisesti kansalaisyhteiskunnan ryhmiä, jotka työskentelevät ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi Saudi-Arabiassa; kehottaa EU:n edustustoa Riadissa jatkamaan aktiivista toimintaansa ihmisoikeuksien hyväksi sekä seuraamaan oikeudenkäyntejä tarkkailijana ja tekemään vankilavierailuja;

18.

vaatii edelleen kidutuksen, ruumiillisen rankaisemisen ja kuolemanrangaistuksen yleismaailmallista poistamista ja kehottaa lopettamaan välittömästi kuolemantuomioiden täytäntöönpanon Saudi-Arabiassa; pitää valitettavana, että Saudi-Arabia soveltaa yhä kuolemanrangaistusta useisiin eri rikostyyppeihin; kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia myös uudistamaan oikeusjärjestelmää kaikentyyppisen ruumiillisen rankaisemisen poistamiseksi; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että Saudi-Arabiassa on äskettäin hyväksytty lainsäädäntöä, jossa kotitaloustyöntekijöiden kaltoinkohtelu katsotaan rikokseksi;

19.

pitää valitettavana, että viime tammikuussa Saudi-Arabiassa mestattiin srilankalainen kotitaloustyöntekijä Rizana Nafeek rikoksesta, johon hänen väitettiin syyllistyneen silloin, kun hän oli vielä lapsi; toteaa, että tapaus rikkoo selvästi lapsen oikeuksista tehtyä yleissopimusta, jossa nimenomaan kielletään sellaisten henkilöiden kuolemantuomiot, jotka ovat rikoksen tapahtumahetkellä olleet alle 18-vuotiaita;

20.

kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia varmistamaan, että kaikki kidutusta tai muuta epäasianmukaista kohtelua koskevat syytökset tutkitaan perusteellisesti ja puolueettomasti, että kaikki väitetyt syylliset asetetaan syytteeseen ja että mitään kidutuksella mahdollisesti saatuja lausuntoja ei käytetä todisteena rikosoikeudenkäynnissä;

21.

pitää valitettavana, että kansainvälisestä kidutuksen vastaisesta yleissopimuksesta huolimatta painostuksen tai kidutuksen tuloksena saadut tunnustukset ovat yleisiä; kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia varmistamaan kidutuksen täydellisen poistamisen Saudi-Arabian oikeus- ja vankilajärjestelmästä;

22.

on tyrmistynyt siitä, että Saudi-Arabia on yksi niistä maista, joissa yhä toimeenpannaan julkisia teloituksia, amputoimisia ja ruoskimisia; kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia hyväksymään lainsäädäntöä näiden käytäntöjen kieltämiseksi, sillä niillä rikotaan räikeästi useita kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, joissa Saudi-Arabia on osallisena;

23.

pitää valitettavana, etteivät Saudi-Arabian viranomaiset ole esittäneet kutsua kidutusta käsittelevälle YK:n erityisraportoijalle ja ihmisoikeuksien puolustajia käsittelevälle YK:n erityisraportoijalle huolimatta YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston kaikille valtioille suuntaamasta suosituksesta esittää viralliset kutsut YK:n erityisraportoijalle;

24.

kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia kunnioittamaan kaikkien uskontojen julkista uskonnon harjoittamista; pitää myönteisenä, että Wieniin on perustettu kuningas Abdullahin nimeä kantava uskontojen ja kulttuurien välinen kansainvälinen keskus, joka pyrkii edistämään uskontojen ja kulttuurien välistä vuoropuhelua kaikkialla maailmassa; kannustaa viranomaisia edistämään maltillisuutta ja uskonnollisen monimuotoisuuden suvaitsemista koulutusjärjestelmän kaikilla tasoilla, myös uskonnollisissa laitoksissa, sekä virkamiesten ja toimihenkilöiden käymissä julkisissa keskusteluissa;

25.

korostaa tarvetta kunnioittaa kaikkien uskonnollisten vähemmistöjen perusoikeuksia; kehottaa viranomaisia tehostamaan toimiaan kaikkien uskonnollisten ryhmien välisen suvaitsevaisuuden ja rinnakkaiselon takaamiseksi; kehottaa viranomaisia jatkamaan koulutusjärjestelmän uudelleentarkastelua, jotta poistetaan muiden uskontojen tai vakaumusten edustajiin kohdistuvat syrjivät viittaukset;

26.

kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia määrittämään alaikärajan avioliiton solmimiselle ja ryhtymään toimenpiteisiin lapsiavioliittojen kieltämiseksi Saudi-Arabian ratifioimien, lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen mukaisesti;

27.

panee merkille, että kuningas nimitti vuonna 2013 Saudi-Arabian neuvoa-antavaan neuvostoon ensimmäiset naiset, joilla on 30 paikkaa 150:stä, ja odottaa, että Euroopan parlamentin ja shura-neuvoston yhteydenpitoa ja institutionaalisia yhteyksiä kehitetään edelleen; odottaa, että maassa pannaan täytäntöön kuninkaan ilmoitus, jonka mukaan naiset saavat äänestää ja asettua ehdokkaaksi seuraavissa, vuonna 2015 järjestettävissä kunnallisvaaleissa, ja että he saavat myöhemmin äänestää ja asettua ehdokkaaksi kaikissa muissa vaaleissa;

28.

vaatii Saudi-Arabian viranomaisia kumoamaan järjestelmän, jossa miehet ovat holhoojia, ja varoittaa, että naisten suojelusta perheväkivallalta 26. elokuuta 2013 annetun lain täytäntöönpano voi olla tehokasta ainoastaan, jos miesten holhoojan asemaa koskeva järjestelmä poistetaan, sillä se heikentää naisten mahdollisuuksia ilmoittaa perheväkivallasta tai seksuaalisesta väkivallasta; kehottaa viranomaisia poistamaan myös kaikki naisten ihmisoikeuksia, liikkumisen vapautta, terveydenhoitoa, koulutusta, avioliittoa, työllistymismahdollisuuksia, oikeuskelpoisuutta ja oikeusmenettelyjä koskevat rajoitukset sekä kaikkinaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän perhelainsäädännössä sekä yksityisessä ja julkisessa elämässä, jotta voidaan edistää naisten osallistumista taloudelliseen, sosiaaliseen, yhteiskunnalliseen ja poliittiseen elämään sekä kulttuurielämään; pitää myönteisenä maailmanlaajuista kampanjaa, jolla tuetaan naisten ajokiellon poistamista; vaatii viranomaisia lopettamaan sellaisten henkilöiden painostuksen, jotka kampanjoivat naisten ajo-oikeuden puolesta; muistuttaa Saudi-Arabian hallitusta lisäksi sen kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevasta yleissopimuksesta ja lapsen oikeuksia koskevasta yleissopimuksesta johtuvista velvoitteista sekä velvoitteista, jotka johtuvat YK:n yleiskokouksen päätöslauselmasta 53/144, jossa hyväksyttiin ihmisoikeuksien puolustajista annettu julistus; kiinnittää huomiota tarpeeseen edistää tiedotuskampanjoita, joita suunnataan myös miehille, jotta myös he olisivat tietoisia naisten oikeuksista sekä näiden oikeuksien laiminlyömisen yleisistä yhteiskunnallisista seurauksista; korostaa, että tieto on ulotettava myös maaseutualueille ja syrjäisille alueille;

29.

pitää myönteisenä äskettäin säädettyä lakia, joka sallii yksityiskoulua käyvien saudityttöjen harjoittaa urheilua, mutta pitää valitettavana, että julkiset koulut on jätetty lain ulkopuolelle; panee tyytyväisenä merkille myös akateemisen loppututkinnon suorittaneiden naisten suuren määrän ja toteaa, että tällä hetkellä naisia on akateemisen loppututkinnon suorittaneista enemmän kuin miehiä; kannustaa hallitusta tehostamaan toimiaan naisten koulutuksen edistämiseksi; korostaa kuitenkin, että vaikka saudinaisten osuus yliopistollisen loppututkinnon suorittaneista on 57 prosenttia, vain 18 prosenttia yli 15-vuotiaista saudinaisista on työelämässä – mikä on maailman alhaisimpia osuuksia; kehottaa siksi Saudi-Arabian hallitusta naisten taloudellisen osallistumisen lisäämiseksi arvioimaan uudestaan naisten koulutusta ja uudistamaan sitä, painottamaan entistä enemmän yrittäjyystaitojen edistämistä sekä vastaamaan sukupuoleen perustuviin sääntely-ympäristön haasteisiin ja siten parantamaan naisten mahdollisuuksia liiketoimintalupia koskevien viranomaispalvelujen saantiin; pitää myönteisenä yhteiseen koulutukseen liittyvän kansallisen järjestön kanssa perustettua koulutusohjelmaa, jonka tavoitteena on valmentaa tyttöjä työmarkkinoille, ja tähdentää Saudi-Arabian viranomaisten toteuttamia toimia tyttöjen koulutuksen parantamiseksi ja heidän mahdollisuuksiensa lisäämiseksi uusilla, lähinnä miesvaltaisilla aloilla;

30.

tukee Saudi-Arabian pyrkimyksiä edistää naisten korkeakoulutusta, mikä johtaa kuningaskunnassa uusiin koulutussuuntauksiin; panee merkille, että vuonna 2011 korkeakouluissa opiskelevien naisten lukumäärä oli 473 725 (429 842 miestä), kun heitä vuonna 1961 oli vain 4, ja että näistä oppilaitoksista valmistuneiden naisten lukumäärä oli 59 948 (55 842 miestä); panee myös merkille, että naisopiskelijoiden prosenttiosuus kaikilla koulutuksen tasoilla kasvoi lukuvuoden 1974–1975 33 prosentista 81 prosenttiin vuonna 2013; pitää myönteisenä kansainvälistä stipendiohjelmaa, jonka ansiosta ulkomailla opiskelevia naisstipendiaatteja oli 24 581;

31.

suhtautuu myönteisesti ensimmäisiin naisjuristeille myönnettyihin toimilupiin mutta pitää valitettavana, että oikeusjärjestelmää hallitsevat miestuomarit, joilla on uskonnollinen tausta; panee merkille, että šaria-lakia ollaan vähitellen kodifioimassa, ja vaatii prosessin nopeuttamista, sillä puutteellinen kodifiointi ja aiempi oikeusperinne ovat usein johtaneet epävarmuuteen maan lainsäädännön soveltamisalasta ja sisällöstä sekä virheellisiin tuomioihin; painottaa, että on ensiarvoisen tärkeää turvata oikeudellinen riippumattomuus ja tuomareiden asianmukainen oikeustieteellinen koulutus;

32.

pitää myönteisenä, että Saudi-Arabia on ratifioinut neljä YK:n ihmisoikeussopimusta eli kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (ratifioitu vuonna 2000), kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen (1997), lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen (1996) ja kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (1997);

33.

korostaa islamilaisten naistutkijoiden keskuudessa käydyn, uskonnollisten tekstien tulkintaa naisten oikeuksien ja tasa-arvon näkökulmasta koskevan avoimen keskustelun merkitystä;

34.

painottaa, että kaikissa EU:n vapaakauppasopimuksesta käytävissä neuvotteluissa, joissa Saudi-Arabia on mukana, on ensiksi huolehdittava tiukoista velvoitteista, jotka takaavat naisten ja tyttöjen suojelun;

35.

suhtautuu myönteisesti työministeriön hiljattain tekemään päätökseen vauhdittaa naisten palkkaamista yksityissektorin eri aloille, mikä on johtanut yksityissektorilla työskentelevien saudinaisten lukumäärän kasvamiseen 55 600:sta vuonna 2010 noin 100 000:een vuonna 2011 ja 215 840:een vuoden 2012 lopussa; on tyytyväinen siihen, että työministeriö on yhdessä inhimillisen kehityksen rahaston kanssa päättänyt käynnistää ohjelmia naisten työllistymisen edistämiseksi;

36.

kehottaa viranomaisia parantamaan siirtotyöläisten työoloja ja kohtelua kiinnittäen erityisesti huomiota sellaisten naisten asemaan, jotka työskentelevät kotiapulaisina, jotka ovat erityisessä vaarassa joutua seksuaalisen väkivallan uhreiksi ja jotka usein joutuvat elämään tosiasiallisesti orjuutta vastaavissa olosuhteissa; kehottaa Saudi-Arabian hallitusta jatkamaan työlainsäädännön uudistamista ja etenkin poistamaan täydellisesti sponsorointijärjestelmän (kafala) ja pitää myönteisenä kansallisen ihmisoikeusyhdistyksen hiljattain hallitukselle esittämää vetoomusta rekrytoida ulkomaalaisia työntekijöitä mieluummin työministeriön viraston kautta; pitää myönteisinä hiljattain toteutettuja toimia kansallisen työlainsäädännön hyväksymiseksi, jotta taataan kotitaloustyöntekijöiden yhdenmukainen suojelu ja syytteiden nostaminen sellaisia työnantajia vastaan, jotka ovat loukanneet työntekijöiden seksuaalisia, fyysisiä tai työhön liittyviä oikeuksia;

37.

kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia lopettamaan siirtotyöläisiin hiljattain kohdistetut väkivaltaiset hyökkäykset ja vapauttamaan tuhannet ihmiset, jotka on pidätetty ja joita pidetään tilapäisissä keskuksissa, tietojen mukaan usein ilman asianmukaista suojaa tai terveydenhoitoa; kehottaa työntekijöiden kotimaita tekemään yhteistyötä Saudi-Arabian viranomaisten kanssa työntekijöiden kotiinpaluun järjestämiseksi mahdollisimman inhimillisesti; pitää valitettavana, ettei työlainsäädännön täytäntöönpanoa usein hoideta kansainvälisten normien mukaisesti ja että laittomia siirtolaisia vastaan käytetään perusteetonta väkivaltaa, kuten marraskuussa 2013 toteutetuissa vastatoimissa, joiden päättyessä 3 etiopialaista oli kuollut, 33 000 ihmistä otettu säilöön ja noin 200 000 laitonta siirtolaista karkotettu;

38.

pitää myönteisenä, että Saudi-Arabia on ratifioinut joitakin keskeisiä ILO:n yleissopimuksia, kuten yleissopimuksen nro 182 lapsityön pahimpien muotojen poistamisesta; pitää ilahduttavana maan liittymistä lisäpöytäkirjaan ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan, ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta (Palermon lisäpöytäkirja); odottaa, että maassa pannaan täytäntöön oikeudellisia ja poliittisia uudistuksia kaikkien edellä mainittujen kansainvälisten sopimusten toteutumisen varmistamiseksi;

39.

panee merkille, että Saudi-Arabia kieltäytyi hiljattain vaihtuvan jäsenmaan paikasta YK:n turvallisuusneuvostossa;

40.

katsoo, että alueen lisääntyvät turvallisuusongelmat voidaan ratkaista perustamalla yhteinen turvallisuuskehys, jonka ulkopuolelle ei jätetä ainuttakaan maata ja jossa otetaan huomioon kaikkien maiden oikeutetut turvallisuusedut;

41.

korostaa ratkaisevaa merkitystä, joka EU:n ja Saudi-Arabian yhteistyöllä on terrorismin ja väkivaltaisten ääriliikkeiden torjumisessa, ja painottaa, että sen yhteydessä on kunnioitettava perusihmisoikeuksia ja kansalaisvapauksia, jotta se olisi tehokasta; kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia parantamaan valvontaa, joka kohdistuu ulkomailla toimivien radikaalien militanttiryhmien rahoitukseen, josta huolehtivat Saudi-Arabian kansalaiset ja hyväntekeväisyysjärjestöt; on tyytyväinen YK:n ja Saudi-Arabian 19. syyskuuta 2011 allekirjoittamaan YK:n terrorismin vastaisen keskuksen perustamista koskevaan avustussopimukseen ja Saudi-Arabian päätökseen rahoittaa keskusta kolmen vuoden ajan;

42.

on huolissaan siitä, että joidenkin Saudi-Arabian kansalaisten ja järjestöjen antama taloudellinen ja poliittinen tuki joillekin Pohjois-Afrikan, Lähi-idän, Aasian ja erityisesti Etelä-Aasian (etenkin Pakistanin ja Afganistanin), Tšetšenian ja Dagestanin uskonnollisille ja poliittisille ryhmille saattaa vahvistaa fundamentalistisia sekä valistusta ja sananvapautta vastustavia ryhmiä, jotka pyrkivät vaikeuttamaan demokraattisen hallinnon kehittämistä ja vastustavat naisten osallistumista julkiseen elämään;

43.

kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia työskentelemään EU:n kanssa ja kansainvälisesti estääkseen salafisteja tukemasta Malin kapinallisten sotilasryhmien valtionvastaisia toimia, jotka horjuttavat koko alueen tasapainoa;

44.

korostaa, että Saudi-Arabia on Syyrian ystävät -ryhmän keskeinen jäsen; kehottaa Saudi-Arabiaa edistämään Syyrian konfliktin rauhanomaista ja osallistavaa ratkaisua muun muassa tukemalla Geneve II -konferenssin neuvotteluja ilman ennakkoehtoja; kehottaa lisäksi tukemaan aktiivisemmin Syyrian sisällissodasta kärsimään joutuneita syyrialaisia ja antamaan heille kaikkea mahdollista humanitaarista apua; kehottaa Saudi-Arabiaa lopettamaan kaiken taloudellisen, sotilaallisen ja poliittisen tukensa syyrialaisille ääriryhmille ja kannustamaan muita maita toimimaan samoin;

45.

kehottaa edelleen Saudi-Arabiaa tarjoamaan rakentavaa tukea ja toimimaan välittäjänä rauhanomaisten uudistusten ja kansallisen vuoropuhelun edistämiseksi Bahrainissa;

46.

kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia käymään Iranin kanssa rauhanomaista vuoropuhelua kahdenvälisistä suhteista ja alueen tulevaisuudesta; pitää lisäksi myönteisenä Saudi-Arabian hallituksen 24. marraskuuta 2013 ilmaisemaa kantaa Iranin kanssa tehtyyn Geneven sopimukseen;

47.

kehottaa EU:ta ja Saudi-Arabiaa tekemään tehokasta yhteistyötä oikeudenmukaisen ja kestävän tuloksen aikaansaamiseksi Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin ratkaisemisessa;

48.

kehottaa EU:n toimielimiä vahvistamaan läsnäoloaan alueella ja työsuhteita Saudi-Arabiaan lisäämällä Riadin edustuston resursseja ja suunnittelemalla nimenomaan ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan säännöllisiä vierailuja kuningaskuntaan;

49.

pyytää puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, YK:n pääsihteerille, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle, kuningas Abdullahille, Saudi-Arabian kuningaskunnan hallitukselle ja Saudi-Arabian kuningaskunnan kansallisen vuoropuhelun keskuksen pääsihteerille.


(1)  EYVL C 231, 17.9.1990, s. 216.

(2)  EYVL C 32, 5.2.1996, s. 98.

(3)  EUVL C 320 E, 15.12.2005, s. 281.

(4)  EUVL C 303 E, 13.12.2006, s. 879.

(5)  EUVL C 76 E, 27.3.2008, s. 100.

(6)  EUVL C 323 E, 18.12.2008, s. 529.

(7)  EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 126.

(8)  EUVL C 247 E, 17.8.2012, s. 1.

(9)  EUVL C 296 E, 2.10.2012, s. 81.

(10)  EUVL C 33 E, 5.2.2013, s. 158.

(11)  EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 118.

(12)  EUVL C 131 E, 8.5.2013, s. 125.

(13)  http://wbl.worldbank.org/~/media/FPDKM/WBL/Documents/Reports/2014/Women-Business-and-the-Law-2014-Key-Findings.pdf


Keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

9.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 378/73


P7_TA(2014)0208

Pakistanin alueellinen rooli ja poliittiset suhteet EU:n kanssa

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2014 Pakistanin alueellisesta roolista ja poliittisista suhteista EU:n kanssa (2013/2168(INI))

(2017/C 378/08)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 21 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon helmikuussa 2012 vahvistetun EU:n ja Pakistanin välisen viisivuotisen toimintasuunnitelman (1),

ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston 25. kesäkuuta 2012 hyväksymän ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman (11855/2012) (2),

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymän Euroopan unionin turvallisuusstrategian ”Turvallisempi Eurooppa oikeudenmukaisemmassa maailmassa” ja Eurooppa-neuvoston 11.–12. joulukuuta 2008 hyväksymän selvityksen Euroopan unionin turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta ”Turvallisuudesta huolehtiminen muuttuvassa maailmassa”,

ottaa huomioon yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 978/2012 (3), jossa säädetään erityisesti kestävää kehitystä ja hyvää hallintoa edistävästä erityisestä kannustusmenettelystä (”GSP+”),

ottaa huomioon edellä mainitun asetuksen liitteen VIII, jossa luetellaan keskeiset ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia koskevat YK:n/ILO:n yleissopimukset sekä ympäristönsuojelua ja hyvän hallinnon periaatteita koskevat yleissopimukset, jotka Pakistan on ratifioinut ja jotka se on sopinut panevansa tosiasiallisesti täytäntöön,

ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2013 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät Pakistanista,

ottaa huomioon 7. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman äskettäisistä hyökkäyksistä lääketieteellisiä avustustyöntekijöitä vastaan Pakistanissa (4), 13. syyskuuta 2012 vahvistamansa kannan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yksipuolisten tullietuuksien myöntämisestä hätäapuna Pakistanille (5) ja 15. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman naisten tilanteesta Afganistanissa ja Pakistanissa (6) sekä sen ihmisoikeuksien alivaliokunnan valtuuskunnan vierailun Pakistaniin elokuussa 2013,

ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämisestä ja suojelemisesta terrorismintorjunnan yhteydessä vastaavan YK:n erityisraportoijan Ben Emmersonin 18. syyskuuta 2013 päivätyn raportin sekä laittomista, mielivaltaisista tai sattumanvaraisista teloituksista vastaavan YK:n erityisraportoijan Christof Heynsin 13. syyskuuta 2013 päivätyn raportin,

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 18. joulukuuta 2013 hyväksymän ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelemista terrorismintorjunnan yhteydessä koskevan päätöslauselman 68/178,

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A7-0117/2014),

A.

toteaa, että Pakistanin strateginen merkitys alueella, sen suhde naapurivaltioihin ja EU:n ja Pakistanin väliset suhteet ovat EU:n etujen kannalta hyvin tärkeitä ja että niiden merkitys kasvaa koko ajan, kun otetaan huomioon Pakistanin keskeinen sijainti epävakaan alueen ytimessä, maan keskeinen merkitys Keski- ja Etelä-Aasian turvallisuudelle ja kehitykselle sekä sen merkittävä rooli terrorismin, aseiden leviämisen, huumausaineiden salakuljetuksen, ihmissalakuljetuksen sekä muiden valtioiden rajat ylittävien ja Euroopan kansalaisten turvallisuuteen ja hyvinvointiin vaikuttavien uhkien torjumisessa;

B.

toteaa, että toukokuussa 2013 pidetyt parlamenttivaalit olivat Pakistanin nykyhistorian ensimmäinen kerta, jolloin valta siirtyi yhdeltä vaaleilla valitulta siviilihallitukselta toiselle; toteaa, että Pakistanin demokratiakehitystä tukevat myös laajemmat yhteiskunnalliset muutokset, kuten kaupunkien keskiluokan kasvu sekä kansalaisyhteiskunnan ja riippumattomien tiedotusvälineiden voimistuminen;

C.

toteaa, että maan poliittista ja taloudellista kehitystä haittaavat laajat sisäiset ja alueelliset turvallisuusongelmat, kuten ääriliikkeet, lahkojen välinen taistelu, itsemurhaiskut ja suunnitellut murhat sekä heimoalueilla esiintyvät laittomuudet, ja että ongelmia pahentaa lainvalvontaviranomaisten ja rikosoikeusjärjestelmän heikkous;

D.

ottaa huomioon, että Pakistanin kouluttamaton väestönosa on yksi maailman suurimmista: arvioiden mukaan noin 12 miljoonaa lasta ei käy koulua ja noin kaksi kolmesta pakistanilaisnaisesta ja puolet pakistanilaismiehistä on lukutaidottomia; ottaa huomioon, että valtio sijoittuu sijalle 134 kaikkiaan 135 valtiosta Maailman talousfoorumin raportissa, jossa tarkastellaan sukupuolten tasa-arvoa;

E.

ottaa huomioon, että maailmanlaajuisen ilmastoriski-indeksin (Global Climate Risk Index) mukaan Pakistan on yksi niistä 12 valtiosta, joihin ilmastonmuutos on vaikuttanut voimakkaimmin kuluneiden 20 vuoden aikana, että Pakistanissa on kärsitty vakavista tulvista ja vesipulasta ja että jäätikön vetäytymisellä Himalajan ja Karakorumin vuoristojonojen alueella on välittömiä vaikutuksia Pakistaniin;

F.

ottaa huomioon, että Pakistan on osittain teollistunut alemman keskitulotason maa, jonka väestöstä noin kolmannes elää köyhyysrajan alapuolella; ottaa huomioon, että Pakistan on vuoden 2012 inhimillisen kehityksen indeksissä listatuista 187 valtiosta 146. sijalla, mikä on heikompi kuin sen 145. sija vuoden 2011 listauksessa; ottaa huomioon, että toistuvat luonnonkatastrofit ovat vaikuttaneet kielteisesti Pakistanin taloudelliseen tilanteeseen ja että suuri turvattomuus, epävakaisuus ja laajalle levinnyt korruptio heikentävät maan talouskasvua ja rajoittavat hallituksen mahdollisuuksia kehittää valtiota;

G.

ottaa huomioon, että Pakistan on altis monenlaisille vaaroille, pääasiassa tulville ja maanjäristyksille; ottaa huomioon, että epävakaa turvallisuustilanne ja Pakistanin sosiaaliset haasteet lisäävät osaltaan maan haavoittuvuutta; ottaa huomioon, että useat katastrofivuodet ovat heikentäneet köyhtyneiden yhteisöjen selviytymisstrategioita ja vähentäneet huomattavasti niiden mahdollisuuksia selviytyä tulevista katastrofeista;

H.

katsoo, että Pakistanin rakentava osallistuminen on erittäin tärkeä tekijä sovinnon, rauhan ja poliittisen vakauden saavuttamisessa sen naapurivaltioissa ja varsinkin Afganistanissa, erityisesti Naton taistelujoukkojen vuodeksi 2014 suunnitellun vetäytymisen yhteydessä;

I.

ottaa huomioon, että Pakistan on yksi suurimmista EU:n kehitysavun ja humanitaarisen avun vastaanottajista ja että EU on Pakistanin suurimpia vientimarkkinoita;

J.

ottaa huomioon, että Pakistan on EU:lle entistä tärkeämpi kumppani pyrittäessä torjumaan terrorismia, ydinaseiden leviämistä, huumausaineiden salakuljetusta, ihmissalakuljetusta sekä järjestäytynyttä rikollisuutta ja pyrittäessä saavuttamaan alueellinen vakaus;

K.

ottaa huomioon, että EU ja Pakistan ovat viime aikoina päätyneet syventämään ja laajentamaan kahdenvälisiä suhteitaan, mistä esimerkkinä mainittakoon helmikuussa 2012 käynnistetty viisivuotinen toimintasuunnitelma ja EU:n ja Pakistanin välinen ensimmäinen strateginen vuoropuhelu, joka järjestettiin kesäkuussa 2012;

L.

ottaa huomioon, että EU:n ja Pakistanin vuonna 2012 tehdyn viisivuotisen toimintasuunnitelman tarkoituksena on kehittää strategista suhdetta ja muodostaa rauhan- ja kehityskumppanuus, joka perustuu yhteisiin arvoihin ja periaatteisiin;

M.

ottaa huomioon, että Pakistan on kuulunut 1. tammikuuta 2014 alkaen EU:n erityisen yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP+) piiriin;

N.

ottaa huomioon, että farmarihousuja EU:n markkinoille tuottavan Ali Enterprises -yhtiön tehtaalla riehui syyskuussa 2012 tulipalo, jonka seurauksena menehtyi 286 loukkuun jäänyttä työntekijää; katsoo, että ottamalla Pakistan mukaan GSP+-järjestelmään olisi mahdollista lisätä tekstiilialan tuotantoa ja asettaa työntekijöiden oikeuksien ja tuotanto-olojen parantaminen entistä keskeisempään asemaan;

1.

korostaa toukokuussa 2013 pidettyjen vaalien merkitystä demokratian ja siviilihallinnon lujittamiselle Pakistanissa; kannustaa Pakistanin poliittista eliittiä hyödyntämään tilaisuuden ja edelleen vahvistamaan demokraattisia instituutioita, oikeusvaltioperiaatetta sekä siviilivalvontaa kaikilla julkisen hallinnon aloilla, erityisesti turvallisuusjoukkojen ja oikeuslaitoksen keskuudessa, edistämään sisäistä ja alueellista turvallisuutta, uudistamaan hallintotapaa talouskasvun, avoimuuden vahvistamisen ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan elvyttämiseksi, lievittämään sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta ja lopettamaan ja hyvittämään kaikki ihmisoikeusloukkaukset;

2.

katsoo kuitenkin, että kestävän demokratian ja monimuotoisen yhteiskunnan rakentaminen sekä laajemman sosiaalisen oikeudenmukaisuuden aikaansaaminen, maan joillakin alueilla vallitsevan vaikean köyhyyden ja aliravitsemuksen poistaminen, peruskoulutustason nostaminen ja maan valmisteleminen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin edellyttävät syvällisiä ja vaikeita uudistuksia Pakistanin poliittiseen ja sosioekonomiseen järjestelmään, jolle on yhä luonteenomaista, että maanomistus ja poliittiset leirit perustuvat feodaalisiin rakenteisiin, yhtäältä puolustusmenojen ja toisaalta sosiaaliturvan, koulutuksen ja talouden kehittämisen priorisointi on epätasapainossa ja epäasianmukainen veronkantojärjestelmä heikentää järjestelmällisesti valtion kykyä tuottaa julkisia hyödykkeitä;

3.

tukee ja kannustaa Pakistanin hallituksen ponnisteluja sellaisten tehokkaiden keinojen kehittämiseksi, joilla ehkäistään ja valvotaan tulevien luonnonkatastrofien mahdollisuutta ja joilla tehostetaan humanitaarisen avun koordinointia ja yhteistyötä paikallisten toimijoiden, kansainvälisten kansalaisjärjestöjen ja rahankeräysten järjestäjien kanssa;

4.

muistuttaa, että vastuulliset ja osallistavat instituutiot, vallanjako ja perusoikeuksien kunnioittaminen ovat tärkeitä tekijöitä tarkasteltaessa kehityksen ja turvallisuuden välistä yhteyttä Pakistanissa; katsoo myös, että vaaleilla valitut siviilihallinnot, joilla on demokraattinen oikeutus, vallan hajauttaminen provinsseihin ja tehokas paikallishallinto ovat parhaat keinot väkivallan ja ääriliikkeiden hillitsemiseksi, valtion auktoriteetin palauttamiseksi maan heimoalueilla ja Pakistanin suvereniteetin ja alueellisen koskemattomuuden varmistamiseksi;

5.

antaa tässä yhteydessä tukensa Pakistanin hallituksen aikeelle aloittaa rauhaa koskeva vuoropuhelu Tehreek-e-Taliban Pakistan -ryhmän (TTP) kanssa edellyttäen, että vuoropuhelulla luodaan pohja kapinointia koskevan poliittisen ja kestävän ratkaisun löytämiselle sekä vakaan demokraattisen järjestelmän rakentamiselle ihmisoikeuksia kunnioittaen; vetoaa kuitenkin neuvottelijoihin, jotta ne ottaisivat huomioon, että erityisesti naisten koulutustaso on yhteiskuntien edistymisen kannalta ratkaiseva tekijä, ja jotta tyttöjen koulunkäynti olisi keskeisessä asemassa neuvotteluissa;

6.

antaa arvoa sille, että Pakistan on jatkuvasti sitoutunut torjumaan terrorismia rajojensa molemmin puolin, ja kannustaa viranomaisia rohkeampiin toimiin, jotta ne voisivat entistä paremmin rajoittaa terroristien värväämistä ja kouluttamista Pakistanin alueella – ilmiö, jonka vuoksi jotkin Pakistanin alueet muodostavat turvasataman terroristijärjestöille, joiden tavoitteena on horjuttaa valtion ja alueen vakautta erityisesti Afganistanissa;

7.

panee merkille, että Pakistanin taleban-johtaja Hakimullah Mehsudi kuoli Yhdysvaltojen miehittämättömässä lennokki-iskussa 1. marraskuuta 2013, että Pakistanin parlamentti ja uusi hallitus ovat ilmoittaneet virallisesti vastustavansa tällaisia iskuja ja että lennokki-iskujen käyttöä olisi rajattava selkeämmin kansainvälisessä oikeudessa;

8.

kehottaa Pakistanin hallitusta täyttämään yleistä turvallisuutta koskevat velvoitteensa ja tehtävänsä jatkamalla ääriliikkeiden, terrorismin ja radikalisoitumisen torjuntaa tiukoilla ja tinkimättömillä turvatoimilla ja lainvalvonnalla ja puuttumalla Pakistanin nuorison radikalisoitumista mahdollisesti kiihdyttäviin, eriarvoisuutta aiheuttaviin sekä sosioekonomisiin tekijöihin;

9.

panee merkille, että Pakistanin hallitus on ilmaissut selvästi vastustavansa Yhdysvaltain miehittämättömillä lennokeilla Pakistanin alueelle tekemiä iskuja; suhtautuu myönteisesti YK:n yleiskokouksen päätöslauselmaan, jossa vaaditaan aseistettujen miehittämättömien lennokkien käyttöön sovellettavan oikeudellisen kehyksen selventämistä;

10.

panee tyytyväisenä merkille Pakistanin toimet valtiorakenteiden kehittämiseksi ja sovinnonteon edistämiseksi Afganistanissa, kuten Pakistanin avun rauhanneuvotteluiden uudelleenkäynnistämisen helpottamiseksi; odottaa Pakistanin myönteisen asenteen jatkuvan Afganistanin presidentinvaalien alla ja niiden jälkeen; on huolestunut siitä, että naapurivaltojen geopoliittinen kilpailu vaikutusvallan saamisesta Afganistanissa saattaa kiihtyä Naton taistelujoukkojen vetäydyttyä maasta;

11.

asettaa toivonsa Pakistanin osallistumiseen rakentavasti alueellisen vakauden edistämiseen, myös Naton ja EU:n jäsenvaltioiden läsnäoloa Afganistanissa vuoden 2014 jälkeen koskevassa asiassa, edistämällä kolmikantaista toimintaa Afganistanissa Intian, Turkin, Kiinan, Venäjän ja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa ja tukemalla alueellista yhteistyötä huumausaineiden salakuljetuksen, ihmissalakuljetuksen sekä tavaroiden laittoman kaupan torjumiseksi;

12.

pitää rohkaisevana Pakistanin ja Intian välisessä vuoropuhelussa viime aikoina saavutettua konkreettista edistystä, joka koskee etenkin kauppaa ja ihmistenvälisiä yhteyksiä ja jonka on mahdollistanut molempien osapuolten rakentava asenne; pitää valitettavana, että vuoropuhelun saavutuksia voivat yhä vahingoittaa ennakoimattomat tapahtumat, kuten Kashmirin alueen Pakistanille ja Intialle kuuluvien osien välisellä valvontalinjalla jatkuvasti sattuvat välikohtaukset; pyytää molempia hallituksia varmistamaan komentoketjujen asianmukaisuuden, sotilashenkilöstön vastuullisuuden ja sotilaallisen vuoropuhelun toteutumisen, jotta vastaavat välikohtaukset voidaan välttää tulevaisuudessa;

13.

panee merkille Pakistanin oikeutetun intressin strategisten, taloudellisten ja energia-asioita koskevien yhteyksien luomiseen Kiinan kanssa; pitää tärkeänä, että Pakistanin ja Kiinan suhteiden tiivistyminen tukee Etelä-Aasian geopoliittista vakautta;

14.

panee merkille, että Pakistan pyrkii Shanghain yhteistyöjärjestön (SCO) täysimääräiseksi jäseneksi, ja pitää sitä myönteisenä merkkinä valtion halusta lisätä osallistumistaan monenvälisiin aloitteisiin; huomauttaa kuitenkin, ettei SCO:n ja EU:n välillä ole minkäänlaista virallista yhteistyöjärjestelyä, ja kiinnittää huomiota eroavuuksiin, jotka liittyvät niiden sääntelyperustoihin ja näkemyksiin maailmanlaajuisista kysymyksistä;

15.

on huolissaan tiedoista, joiden mukaan Pakistan harkitsee ydinaseiden vientiä kolmansiin maihin; odottaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden tekevän Pakistanille selväksi, ettei ydinasevientiä voida hyväksyä, vaikka tiedot aikeista onkin virallisesti kiistetty; kehottaa Pakistania ydinasevaltiona kieltämään lainsäädännön nojalla kaikenlaisen ydinaseisiin liittyvän aineiston tai taitotiedon viennin ja edistämään aktiivisesti ydinaseiden leviämisen estämiseen tähtääviä kansainvälisiä ponnisteluja; katsoo, että allekirjoittamalla ja ratifioimalla ydinaseiden leviämisen estämisestä tehdyn sopimuksen Pakistan (kuten myös Intia) osoittaisi olevansa vahvasti sitoutunut rauhanomaiseen alueelliseen rinnakkaineloon, mikä edistäisi valtavasti koko alueen turvallisuutta;

16.

katsoo, että ääriliikkeiden ja radikalismin torjuminen on suoraan sidoksissa voimakkaampiin demokraattisiin prosesseihin, ja vahvistaa, että on selkeästi EU:n etujen mukaista, että Pakistan on demokraattinen ja turvallinen maa, joka noudattaa hyvää hallintotapaa, ja että sen oikeusjärjestelmä on riippumaton ja hallintotapa asianmukainen, että se kunnioittaa oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksia, on hyvissä väleissä naapureidensa kanssa ja levittää vakautta alueelle, sekä vahvistaa myös, että EU tukee näitä pyrkimyksiä jatkossakin;

17.

muistuttaa, että EU:n ja Pakistanin välisten suhteiden kehittämisessä on perinteisesti keskitytty kehitysyhteistyöhön ja kauppaan; antaa arvoa EU:n merkittävälle ja pitkäaikaiselle panostukselle kehitys- ja humanitaariseen yhteistyöhön ja panee tyytyväisenä merkille, että Pakistanille on päätetty myöntää oikeus hyötyä EU:n GSP+-järjestelystä vuodesta 2014 alkaen; kehottaa Pakistania noudattamaan täysimääräisesti asiaan liittyviä ehtoja, ja kehottaa komissiota huolehtimaan tehostetun seurannan tarkasta soveltamisesta uuden GSP-asetuksen mukaisesti ja korostaa, että erityisesti koulutuksen, demokratian edistämisen ja ilmastonmuutokseen mukautumisen alalla toteutettava yhteistyö olisi edelleen asetettava ensisijaiseksi alaksi;

18.

on vakuuttunut siitä, että EU:n ja Pakistanin suhteita on syvennettävä ja laajennettava kehittämällä poliittista vuoropuhelua, millä ylläpidetään molempien osapuolien etuja edistävää suhdetta yhdenvertaisten kumppanien välillä; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille EU:n ja Pakistanin välisen viisivuotisen toimintasuunnitelman vahvistamisen ja EU:n ja Pakistanin välisen strategisen vuoropuhelun aloittamisen, ja toteaa toimien kuvastavan sitä, että poliittisesta ja turvallisuusyhteistyöstä on tullut yhä tärkeämpää esimerkiksi terrorisminvastaisen politiikan, aseistariisunnan ja aseiden leviämisen estämisen sekä siirtolaisuuden, opetuksen ja kulttuurin saralla; odottaa kuitenkin suurempaa edistymistä toimintasuunnitelman kaikilla osa-alueilla;

19.

kannustaa sekä EU:ta että Pakistania toimimaan yhteistyössä täytäntöönpanoprosessissa ja seuraamaan edistymistä säännöllisesti vahvistamalla osapuolten välistä vuoropuhelua pitkällä aikavälillä;

20.

katsoo, että Pakistanin demokratiakehitys on luonut EU:lle tilaisuuden noudattaa kahdenvälisissä suhteissa ja avunannossa selkeämmin poliittista lähestymistapaa; katsoo, että EU:n Pakistanille antaman tuen puitteissa olisi asetettava etusijalle demokraattisten instituutioiden vahvistaminen kaikilla tasoilla, valtion toimintakyvyn ja hyvän hallintotavan lujittaminen, tehokkaiden lainvalvontarakenteiden ja siviilialan terrorismin torjuntarakenteiden luominen, mukaan lukien riippumaton oikeuslaitos, sekä kansalaisyhteiskunnan ja vapaiden tiedotusvälineiden toiminnan takaaminen;

21.

suhtautuu tältä osin myönteisesti jo olemassa oleviin kattaviin demokratiaa tukeviin ohjelmiin EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien vuosina 2008 ja 2013 antamien suositusten täytäntöönpanon yhteydessä;

22.

pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota noudattamaan ulkoista toimintaa koskevan EU:n kokonaisvaltaisen lähestymistavan mukaisesti ja seuraavan EU:n ja Pakistanin välisen huippukokouksen valmistelua varten monivivahteista ja moniulotteista Pakistania koskevaa politiikkaa, jossa hyödynnetään kaikkia EU:n käytössä olevia asiaan liittyviä välineitä, kuten poliittista vuoropuhelua, turvallisuusyhteistyötä, kauppaa ja avustuksia, sekä niiden välistä synergiaa;

23.

pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa, komissiota ja neuvostoa myös varmistamaan, että EU:n Pakistanin-politiikka on asetettu kontekstiin ja sisällytetty aluetta koskevaan laajempaan strategiaan ja että sillä tuetaan siten EU:n etuja koko Etelä- ja Keski-Aasiassa; pitää tärkeänä, että EU:n kahdenvälisiä suhteita Pakistaniin ja naapurivaltioihin, erityisesti Intiaan, Kiinaan ja Iraniin, hyödynnetään myös politiikkoja koskevien neuvottelujen käymiseksi ja niiden koordinoimiseksi Afganistanin tilanteeseen nähden, jotta varmistetaan kohdennettu lähestymistapa; tähdentää tässä yhteydessä, että EU:n ja Yhdysvaltojen on alueellisissa kysymyksissä koordinoitava politiikkojansa paremmin ja lisättävä vuoropuhelua;

24.

katsoo, että EU:n ja Pakistanin suhteiden tulevaisuutta olisi tarkasteltava myös suhteessa kehittyviin institutionaalisiin välineisiin, joita EU:lla on käytössään toimiessaan kolmansien maiden kanssa, ja erityisesti strategisen kumppanuuden näkökulmasta; muistuttaa kehotuksestaan tarkentaa yhteistyömuotoon liittyviä käsitteitä ja käyttää selkeämpiä ja yhdenmukaisempia vertailuperusteita, joilla voidaan arvioida esimerkiksi, voitaisiinko Pakistan joskus tulevaisuudessa hyväksyä EU:n strategiseksi kumppaniksi ja millä ehdoin;

25.

painottaa, että edistyminen kahdenvälisissä suhteissa on kytköksissä Pakistanin ihmisoikeustilanteen paranemiseen ja erityisesti velkaorjuuden, lapsityövoiman käytön ja ihmissalakuljetuksen torjumiseen, sukupuoleen perustuvan väkivallan vähentämiseen, naisten ja tyttöjen oikeuksien ja koulutusmahdollisuuksien parantamiseen, ilmaisunvapauden ja tiedotusvälineiden riippumattomuuden takaamiseen, suvaitsevaisuuden edistämiseen ja haavoittuvassa asemassa olevien vähemmistöjen suojelemiseen torjumalla tehokkaasti kaikenlaista syrjintää; toteaa, että tämä edellyttää rankaisemattomuuden kulttuurin loppumista sekä luotettavan ja kaikilla tasoilla kaikkien ulottuvilla olevan oikeudellisen ja juridisen järjestelmän kehittämistä;

26.

on syvästi huolestunut koulutuksen laadusta ja siten myös Pakistanin naisten hälyttävästä tilanteesta eri puolilla maata; vaatii konkreettisia ja näkyviä toimia, joilla parannetaan naisten perusoikeuksia yhteiskunnassa, mukaan lukien perheväkivaltaa torjuvan lainsäädännön hyväksyminen ja toimien toteuttaminen kunniamurhiin ja happoiskuihin liittyvän tutkinnan ja syytteeseenpanon parantamiseksi sekä rankaisemattomuutta helpottavan lainsäädännön tarkistaminen; korostaa tarvetta varmistaa parempi koulutuksen saatavuus, naisten parempi integrointi työmarkkinoille sekä parempi äitiysterveydenhuolto;

27.

toistaa syvän huolensa siitä, että Pakistanin jumalanpilkkalait, jotka voivat johtaa kuolemanrangaistukseen ja joita usein käytetään perusteena sensuurille, kriminalisoinnille, vainolle ja joissakin tapauksessa poliittisten tai uskonnollisten vähemmistöjen jäsenten murhille, mahdollistavat väärinkäytökset, jotka vaikuttavat Pakistanissa kaikkien uskontojen edustajiin; korostaa, että jumalanpilkkalakien uudistamisesta tai kumoamisesta kieltäytyminen aiheuttaa jatkuvaa suojattomuutta vähemmistöjen yhteisöille; kehottaa Pakistanin hallitusta keskeyttämään näiden lakien soveltamisen ensimmäisenä askeleena kohti niiden tarkistamista tai kumoamista sekä tutkimaan kristittyihin, ahmadilaisiin ja muihin haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin kohdistuvaa pelottelua, uhkailua ja väkivaltaa ja asettamaan tekijät tarvittaessa syytteeseen;

28.

kehottaa erityisesti Pakistanin viranomaisia pidättämään ja asettamaan syytteeseen tahot, jotka lietsovat väkivaltaa tai jotka ovat vastuussa väkivaltaisista hyökkäyksistä, joita on tehty kouluissa tai vähemmistöryhmiä, kuten šiialaisia vastaan, mukaan lukien hazarayhteisö, ahmadilaiset ja kristityt, sekä ohjeistamaan turvallisuusjoukkoja suojelemaan aktiivisesti niitä, joita vastaan ääriliikkeet tekevät hyökkäyksiä, panemaan täytäntöön perheväkivallan vastaista lainsäädäntöä, lopettamaan tahdonvastaiset katoamiset, laittomat teloitukset ja mielivaltaiset vangitsemiset erityisesti Balochistanissa;

29.

tuomitsee kaikki hyökkäykset Pakistanissa asuvia kristittyjä ja muita uskonnollisia vähemmistöjä vastaan, ja odottaa, että Pakistan tehostaa uskonnon ja vakaumuksen vapauden turvaamista koskevia toimia esimerkiksi jumalanpilkan vastaista tiukkaa lainsäädäntöä keventämällä ja kuolemanrangaistuksen poistamisella;

30.

suhtautuu myönteisesti kansallisen ihmisoikeuskomission perustamisesta vuonna 2012 annetun lain hyväksymiseen ja kehottaa hallitusta perustamaan kyseisen komission, jotta se voi aloittaa toimintansa;

31.

toteaa, että unioni on merkittävä Pakistanin viennin kohdealue (22,6 prosenttia vuonna 2012); katsoo, että EU:n Pakistanille tarjoamalla kauppaa tukevalla avulla olisi edistettävä tuotantotapojen monipuolistamista ja kehittämistä jalostustoiminta mukaan lukien, tuettava alueellista yhdentymistä ja teknologian siirtoja ja edistettävä kotimaisen tuotantokapasiteetin rakentamista tai kehittämistä ja vähennettävä tuloeroja;

32.

muistuttaa, että EU:n GSP+-järjestely, josta Pakistan hyötyy vuodesta 2014 alkaen, myönnetään ainoastaan valtioille, jotka ovat sitovasti sopineet panevansa täytäntöön kansainväliset ihmisoikeudet, työntekijöiden oikeudet sekä ympäristönsuojelua ja hyvää hallintoa koskevat edellytykset; korostaa erityisesti Pakistanin liitteessä VIII lueteltujen yleissopimuksien mukaisia velvoitteita, ja muistuttaa komissiota sen velvoitteesta valvoa niiden tosiasiallista täytäntöönpanoa; muistuttaa lisäksi, että jos valtio ei noudata velvoittavia sitoumuksiaan, GSP+-järjestely peruutetaan väliaikaisesti;

33.

kehottaa Pakistanin viranomaisia toteuttamaan tehokkaita toimia pannakseen täytäntöön 36 ILO:n yleissopimusta, jotka maa on ratifioinut, jotta ammattiliitot voivat toimia, työoloja ja turvallisuusnormeja voidaan parantaa, lapsityövoiman käyttö lopettaa ja kolmen miljoonan naispuolisen kotityöntekijän riiston vakavimpia muotoja torjua;

34.

kehottaa Pakistanin hallitusta allekirjoittamaan lupauksensa mukaisesti ILO:n/IFC:n johdolla toteutetun Better Work -ohjelman, jotta voidaan edistää tehokkaammin työntekijöiden terveys- ja turvallisuusnormien kohentamista; kehottaa kaikkia niitä, jotka olivat välittömästi tai välillisesti vastuussa Ali Enterprises -vaatetehtaalla syttyneestä tulipalosta, sosiaalista vastuuvelvollisuutta tarkasteleva yhtiö ja asianomaiset eurooppalaiset jälleenmyyjät mukaan lukien, vihdoin maksamaan eloonjääneille täysimääräisiä pitkän aikavälin oikeudenmukaisia korvauksia;

35.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Pakistanin hallitukselle ja kansalliskokoukselle, neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle Euroopan unionin erityisedustajalle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.


(1)  http://eeas.europa.eu/pakistan/docs/2012_feb_eu_pakistan_5_year_engagement_plan_en.pdf

(2)  http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/EN/foraff/131181.pdf

(3)  EUVL L 303, 31.10.2012, s. 1.

(4)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0060.

(5)  EUVL C 353 E, 3.12.2013, s. 323.

(6)  EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 119.


9.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 378/79


P7_TA(2014)0209

Ohjuskilpi Euroopalle

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2014 ohjuskilvestä Euroopalle: poliittiset ja strategiset seuraukset (2013/2170(INI))

(2017/C 378/09)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 42 artiklan 7 kohdan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 222 artiklan,

ottaa huomioon SEU-sopimuksen 24 artiklan ja 42 artiklan 2 kohdan, SEUT-sopimuksen 122 ja 196 artiklan sekä SEUT-sopimuksen 222 artiklasta annetun julistuksen 37,

ottaa huomioon Euroopan turvallisuusstrategian, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi 12. joulukuuta 2003, ja sen täytäntöönpanoa koskevan kertomuksen, jolle Eurooppa-neuvosto antoi tukensa 11. ja 12. joulukuuta 2008,

ottaa huomioon Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden strategian, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi 25. ja 26. maaliskuuta 2010,

ottaa huomioon 19. joulukuuta 2013 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta,

ottaa huomioon Pohjois-Atlantin liiton jäsenten puolustuksen ja turvallisuuden strategisen toimintaperiaatteen, joka hyväksyttiin Naton huippukokouksessa Lissabonissa 19. ja 20. marraskuuta 2010,

ottaa huomioon Pohjois-Atlantin neuvoston kokoukseen Chicagossa 20. toukokuuta 2012 osallistuneiden valtion- ja hallitusten päämiesten antaman Chicagon huippukokouksen julkilausuman,

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A7-0109/2014),

A.

ottaa huomioon, että kysymys ballististen ohjusten torjuntajärjestelmästä (BMD) on nostettu aiemminkin esiin, mutta viime vuosina siitä on tullut ajankohtaisempi, koska ydinaseiden ja muiden joukkotuhoaseiden sekä ballististen ohjusten leviämisen uhat ovat moninkertaistuneet ja Naton sekä sen eurooppalaisten liittolaisten on vastattava niihin tehokkaasti;

B.

katsoo, että puolustusjärjestelmä ballistisin ja muuntyyppisin ohjuksin tehtäviä hyökkäyksiä vastaan voi merkitä myönteistä kehitystä Euroopan turvallisuudelle nopeasti muuttuvassa kansainvälisessä turvallisuustilanteessa, jossa useat valtiolliset ja muut toimijat kehittävät ohjusteknologiaa ja erilaisia kemiallisia, biologisia, säteily- ja ydinvoimavaroja (CBRN), joilla pystytään saavuttamaan Euroopan alue;

C.

ottaa huomioon, että Nato kehittää parhaillaan BMD-voimavaroja jatkaakseen kollektiivisen puolustuksen perustehtäväänsä, jolla on tarkoitus varmistaa kattava suoja ja turva kaikille Naton jäseninä olevien Euroopan maiden asukkaille, alueille ja asevoimille ballististen ohjusten leviämisen aiheuttamia kasvavia uhkia vastaan;

D.

ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen elintärkeä panos Naton BMD-järjestelmässä on osoitus Yhdysvaltojen sitoutumisesta Euroopan ja sen liittolaisten turvallisuuteen ja korostaa transatlanttisen siteen merkitystä, ja että Romaniassa kalustoa on jo käytössä ja Puolaan odotetaan sijoitettavan lisää lähitulevaisuudessa;

E.

ottaa huomioon, että yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa kehitetään Natoa täydentäen EU:n ja Naton välillä sovitun strategisen kumppanuuden puitteissa, kuten on vahvistettu 19. joulukuuta 2013 pidetyssä Eurooppa-neuvostossa;

1.

katsoo, että BMD-teknologian kehittyessä ja sitä käyttöön otettaessa Euroopan turvallisuustilanne muuttuu ja jäsenvaltioiden on otettava huomioon BMD-järjestelmän seuraukset turvallisuudelleen;

2.

muistuttaa, että Naton BMD-toimia kehitetään ja rakennetaan sen jäsenvaltioiden puolustamiseksi mahdollisilta ballistisin ohjuksin tehtäviltä iskuilta; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, ottaen huomioon BMD-kysymykset, jatkamaan Naton kanssa strategista kumppanuutta, jonka pitäisi johtaa kaikkien EU:n jäsenvaltioiden täysimääräiseen suojaan ja turvaan niin, että vältettäisiin tilanne, jossa niille tarjotussa turvallisuudessa olisi eroja;

3.

panee tyytyväisenä merkille, että on onnistuttu luomaan Naton väliaikainen BMD-valmius, jolla taataan käytettävissä olevin keinoin mahdollisimman laaja suoja Euroopan eteläisten Nato-maiden asukkaiden, alueiden ja asevoimien puolustamiseksi ballistisilta ohjusiskuilta; panee myös tyytyväisenä merkille, että sen tarkoituksena on varmistaa täydellinen suoja ja turva Naton eurooppalaisille jäsenvaltioille vuosikymmenen loppuun mennessä;

4.

korostaa, että EU:n aloitteet, kuten voimavarojen yhdistäminen ja yhteiskäyttö voivat auttaa jäsenvaltioiden yhteistyön lujittamisessa BMD-kysymyksissä sekä yhteisessä tutkimuksessa ja kehityksessä; katsoo, että pitkällä aikavälillä tällainen yhteistyö voi lujittaa lisää eurooppalaista puolustusteollisuutta;

5.

kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa, komissiota, Euroopan puolustusvirastoa ja neuvostoa sisällyttämään BMD-kysymykset tulevaan turvallisuusstrategiaan, selvityksiin ja valkoisiin kirjoihin;

6.

tähdentää, että rahoituskriisin ja talousarvioleikkausten vuoksi riittävien puolustusvalmiuksien ylläpitoon ei käytetä tarpeeksi resursseja, minkä vuoksi unionin sotilaalliset valmiudet ja teollinen valmius heikkenevät;

7.

korostaa, että Naton BMD-suunnitelma ei ole millään tavalla kohdistettu Venäjää vastaan ja että Nato on valmis yhteistyöhön Venäjän kanssa kahden – Naton ja Venäjän – riippumattoman ohjuspuolustusjärjestelmän perustamisen pohjalta; korostaa, että vaikka tehokas yhteistyö Venäjän kanssa voi antaa konkreettista hyötyä, sitä on kehitettävä täyden vastavuoroisuuden ja läpinäkyvyyden periaatteisiin nojautuen, sillä keskinäisen luottamuksen lujittaminen on tärkeää tämän yhteistyön asteittaiselle kehitykselle; katsoo, että tässä yhteydessä Venäjän ohjusten siirtämisellä lähemmäksi Naton ja EU:n rajoja on tavoitteisiin nähden päinvastaisia vaikutuksia;

8.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille, Naton parlamentaariselle yleiskokoukselle ja Naton pääsihteerille.


9.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 378/81


P7_TA(2014)0210

EU:n kalastusalan tilanne ja EU:n ja Thaimaan välinen vapaakauppasopimus

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2014 EU:n kalastusalan tilanteesta ja tulevaisuudennäkymistä EU:n ja Thaimaan välisen vapaakauppasopimuksen yhteydessä (2013/2179(INI))

(2017/C 378/10)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 5 kohdan unionin kansainvälisistä suhteista,

ottaa huomioon laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä 29. syyskuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 (1) (jäljempänä LIS-asetus),

ottaa huomioon komission 25. lokakuuta 2011 antaman tiedonannon yritysten yhteiskuntavastuuta koskevasta uudistetusta EU:n strategiasta vuosiksi 2011–2014 (COM(2011)0681),

ottaa huomioon 22. tammikuuta 2013 päivätyn kirjallisen kysymyksen E-000618/2013 väärinkäytöksistä vähittäiskauppojen alihankintaketjuissa ja 13. maaliskuuta 2013 päivätyn kirjallisen kysymyksen E-002894/2013 vapaakauppasopimuksesta Thaimaan kanssa ja lapsityövoiman käytöstä säilyketeollisuudessa sekä komission vastaukset näihin kysymyksiin,

ottaa huomioon 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman yhteisen kalastuspolitiikan ulkoisesta ulottuvuudesta (2),

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A7-0130/2014),

A.

ottaa huomioon, että EU:n kalastusala on toipumassa pyynti-, jalostus- ja vesiviljelyalaa kohdanneesta kriisistä ja että EU:n kalastusalan kilpailukyky on heikentynyt merkittävästi tämän tilanteen vuoksi ja erityisesti siksi, että maailmanmarkkinoita ollaan vapauttamassa samalla kun tietyt kehitysmaat, joissa on runsaasti kalavaroja, ovat muuntautumassa uusiksi suuriksi kalastusalan toimijoiksi;

B.

ottaa huomioon, että EU:n kalastus- ja jalostusteollisuutta tarvitaan elintarvikkeiden tarjoamiseksi unionin kansalaisille ja näistä toiminnoista erittäin riippuvaisten rannikkoalueiden toimeentulon tukemiseksi; katsoo, että alan selviytyminen on vaarassa, jos EU vapauttaa kalastustuotteiden kaupan sellaisten kehitysmaiden kanssa, jotka aikovat viedä tuotteitaan yhteisön markkinoille, erityisesti jos näille tuotteille myönnetään nollatulli;

C.

ottaa huomioon, että EU on maailman suurimpia kalastustuotteiden tuojia ja että riippuvaisuus tuonnista tekee yhteisön markkinoista erityisen houkuttelevat viejille, etenkin kun otetaan huomioon, että kalastustuotteiden kysyntä kasvaa EU:ssa 1,5 prosenttia joka vuosi;

D.

ottaa huomioon, että Thaimaa on maailman suurin tonnikalasäilykkeiden valmistaja, jonka osuus maailman tuotannosta on 46 prosenttia, ja että Thaimaan EU:hun tuomat tonnikalasäilykkeet ovat määrältään yli 90 000 tonnia vuosittain ja muodostavat lähes 20 prosenttia kolmansista maista EU:hun suuntautuvasta tuonnista ja että Yhdysvallat, EU ja Japani ovat tärkeimmät kohdemarkkinat Thaimaan viemille kalastustuotteille;

E.

ottaa huomioon, että Thaimaa on maailman merkittävin säilyketeollisuudessa käytettävän tuoreen, jäähdytetyn ja pakastetun tonnikalan tuoja;

F.

toteaa, että 80 prosenttia tonnikalasta syödään säilykkeenä ja että viimeisimpien käytettävissä olevien YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) FISHSTAT-tietokannan tietojen mukaan 21 prosenttia maailman tonnikalasäilykkeiden ja -valmisteiden tuotannosta tapahtuu EU:ssa, kun taas loput 79 prosenttia tuotannosta on peräisin kolmansista maista, joista suurin osa on kehitysmaita;

G.

ottaa huomioon Thaimaan kaupallisen, taloudellisen ja strategisen merkityksen EU:lle samoin kuin EU:n ja Thaimaan välisen vapaakauppasopimuksen huomattavat hyödyt koko unionin taloudelle;

H.

toteaa, että EU tukee ASEANin (Kaakkois-Aasian maiden liitto) jäsenmaiden alueellista yhdentymistä ja että Thaimaan kanssa tehty vapaakauppasopimus on olennainen tekijä tässä yhdentymisprosessissa, jonka lopullisena tavoitteena on alueiden välisen vapaakauppasopimuksen tekeminen tulevaisuudessa;

I.

toteaa, että EU:n ensisijaisena tavoitteena on ollut vuodesta 2007 alkaen EU:n ja ASEAN-maiden välisen vapaakauppasopimuksen tekeminen siinä toivossa, että sopimuksessa ovat mukana Indonesia, Malesia, Filippiinit, Singapore, Thaimaa, Brunei ja Vietnam; toteaa, että tämän alueellisen sopimuksen neuvotteluiden etenemättä jäämisen seurauksena on aloitettu kahdenväliset neuvottelut ASEAN-maiden ja myös Thaimaan kanssa ja että vapaakauppasopimuksen tekemiseksi kahden vuoden kuluessa on olemassa poliittinen sitoumus;

J.

toteaa, että keskisen ja läntisen Tyynenmeren alueen, johon kuuluvat myös Thaimaa, Indonesia ja Filippiinit, tonnikalasäilykkeiden tuotanto muodostaa lähes puolet koko maailman tuotannosta;

K.

ottaa huomioon, että tonnikalasäilykkeiden tuottajia koskevat muutokset ja fileiden tuotanto liittyvät suuntaukseen, jossa toimitukset suuntautuvat maailmanlaajuisesti jalostuskustannuksiltaan alhaisiin ja lähellä raaka-ainetta sijaitseviin maihin (esimerkiksi Thaimaa, Filippiinit, Indonesia, Papua-Uusi-Guinea ja Ecuador) ja että tonnikalasäilykkeiden tuotantoon ja vientiin osallistuvien maiden määrä on kasvussa;

L.

toteaa, että Thaimaa ja Filippiinit ovat tärkeimmät EU:hun tonnikalasäilykkeitä ja -valmisteita vievät maat ja että Thaimaasta tuonti on kasvanut 20 prosentilla, kun taas Filippiineiltä tuonti on vähentynyt viidellä prosentilla;

M.

toteaa, että tonnikalasäilykkeiden ja -valmisteiden tullitariffien alentaminen voisi vaikuttaa Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden (AKT-maat) etuuskohteluun ja edunsaajien asemaan yleisessä tullietuusjärjestelmässä (GSP+), jonka mukaan kolmannet maat sitoutuvat noudattamaan tullietuuksien vastikkeeksi tiettyjä toimintatapoja, kuten esimerkiksi kunnioittamaan ihmis- ja työoikeuksia, ympäristöä ja hyvää hallintotapaa;

N.

toteaa, että tullitariffien alentaminen aiheuttaisi häiriöitä myös EU:n markkinoille, sillä suurin osa EU:n tonnikalasäilyketeollisuudesta toimii kalastuksesta erittäin riippuvaisilla alueilla, kuten Galiciassa, Bretagnessa, Azoreilla (kuuluu syrjäisimpiin alueisiin), Baskimaassa ja Sardiniassa; huomauttaa, että EU:n tonnikalateollisuus on maailman toiseksi suurin tonnikalasäilykkeiden valmistaja ja tämä perinteikäs toiminta on elintärkeää ajatellen lisäarvon tuottamista ja työpaikkojen luomista EU:n alueella, ja se takaa korkeimpien sosiaalisten ja ympäristö- sekä hygienia- ja terveysvaatimusten noudattamisen;

O.

toteaa, että etuuskohtelualkuperäsääntöjen päätavoitteena on selvittää, että EU:hun tuotujen tuotteiden ja unionin etuuskohtelusta nauttivien maiden välillä on riittävä kaupallinen yhteys, jotta voidaan varmistaa, että etuuksista eivät hyödy muut kuin ne maat, joille ne on tarkoitettu;

P.

toteaa, että kalastustuotteiden kaupalla tarkoitetaan kauppaa, jota käydään luonnonvaroilla, joiden kestävyyteen vaikuttavat monet eri tekijät, kuten hyvä hallintotapa, kalavarojen kestävä hyödyntäminen, laittoman kalastuksen ehkäiseminen, saasteet, ilmastonmuutos ja markkinoiden kysyntä; ottaa huomioon, että kaikki nämä ulkoiset tekijät vaikuttavat kalastustuotteiden kansainväliseen kauppaan ja että kalastustuotteet on siksi luokiteltava herkiksi tuotteiksi, joille voidaan myöntää erityinen suoja;

Q.

ottaa huomioon, että riittävien raaka-aineiden keskeytymätön saatavuus on välttämätöntä EU:n tonnikalaa jalostavien yritysten ylläpitämiseksi ja talouden kehittämiseksi;

R.

ottaa huomioon, että Maailman kauppajärjestö (WTO) katsoo, että vapaakauppa on kasvun väline, jonka tavoitteena on sosiaalisen, taloudellisen ja ympäristöä koskevan pilarin kestävä kehitys;

S.

toteaa, että tässä yhteydessä kauppasäännöt ovat tärkeä ja perustavaa laatua oleva tekijä tuottoisan kaupan takaamiseksi ja terveyden ja ympäristön suojelua koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi sekä luonnonvarojen asianmukaisen hoidon varmistamiseksi;

T.

ottaa huomioon, että globalisaatio on lisännyt suuressa määrin kansainvälisesti myytävien kalatuotteiden määrää ja että yleisenä huolenaiheena on, että monilla tuottajamailla ei ole riittäviä keinoja kalavarojen kestävän hoidon ja/tai hyödyntämisen varmistamiseksi, riittävän terveys- ja hygieniasuojelun tason takaamiseksi, kalastuksen ja vesiviljelyn ympäristövaikutusten ehkäisemiseksi ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi yleisesti sekä erityisesti työoikeuksien ja sosiaalisten olosuhteiden edistämiseksi;

U.

toteaa, että joidenkin EU:n kauppakumppaneiden osalta on kuitenkin käynyt ilmi kalastuksen kestävän kehityksen kolmeen eri osa-alueeseen (sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristöön liittyvä alue) liittyviä puutteita;

V.

ottaa huomioon, että tonnikalakantojen kestävän hoidon takaavat viisi alueellista tonnikalankalastusjärjestöä; katsoo, että valtioiden ja näiden alueellisten kalastusjärjestöjen välinen kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä tonnikalavarojen kestävyyden varmistamiseksi;

W.

toteaa, että sekä ILO että eri kansalaisjärjestöt ovat osoittaneet, että Thaimaan kalastusteollisuudessa on vakavia puutteita sosiaalisten ja työolosuhteiden sekä ihmisoikeuksien kunnioittamisen osalta; ottaa huomioon, että tiedotusvälineissä on korostettu, että Thaimaan hallitus on tunnustanut, että tietty osa Thaimaan kalastusteollisuudesta hyödyntää ihmiskaupan uhreiksi joutuneiden maahanmuuttajien tekemää pakkotyötä ja että kaksi monikansallista tonnikalasäilykkeitä valmistavaa yritystä Thaimaassa käyttää lapsityövoimaa;

X.

ottaa huomioon, että FAO:n mukaan on tavallista, että Thaimaan rannikon naapurivaltiot takavarikoivat thaimaalaisia kalastusaluksia ja syyttävät niiden kapteeneita laittomasta kalastuksesta niiden erityistalousalueella tai laittomasta tunkeutumisesta sinne;

Y.

ottaa huomioon, että Espanjan viranomaiset estivät vuonna 2013 Ghanan lipun alla purjehtivista tonnikala-aluksista peräisin olevan tonnikalan maihin purkamisen ja markkinoille saattamisen, koska nämä alukset olivat syyllistyneet laittomaan, ilmoittamattomaan ja sääntelemättömään kalastukseen (LIS) jättämällä noudattamatta Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission määräämiä hoitotoimenpiteitä, ja että thaimaalaiset yritykset olivat osallisina toiminnassa suurimmassa osassa näitä tonnikala-aluksia;

Z.

ottaa huomioon, että EU:ssa on hylätty viime kuukausien aikana useita Thaimaasta tuotuja tonnikalasäilyke-eriä niiden puutteellisen lämpökäsittelyn vuoksi, koska kyseessä on välttämätön käsittely muutoin ihmisten terveyden vaarantavien mikro-organismien neutralisoimiseksi;

1.

pyytää, että Thaimaasta peräisin olevia kalastustuotteita (kuten säilöttyä tonnikalaa), jotka voivat häiritä näiden tuotteiden tuotantoa ja markkinoita unionissa, kohdellaan herkkinä tuotteina; katsoo, että kaikki thaimaalaisten tonnikalasäilykkeiden ja -jalosteiden laajempaa markkinoillepääsyä koskevat päätökset olisi tehtävä vain perusteellisten vaikutusarviointien jälkeen ja tiiviissä yhteistyössä alan kanssa, jotta voidaan analysoida ja arvioida vaikutusta, joka niillä voi olla kala- ja äyriäistuotteiden jalostusteollisuuteen ja kaupan pitämiseen unionissa;

2.

vaatii, että Thaimaasta EU:n markkinoille tuotaviin kala- ja äyriäissäilykkeisiin ja -valmisteisiin on sovellettava jatkossakin nykyisiä tullitariffeja ja että ne on siksi suljettava tullien alentamisen ulkopuolelle; suosittaa, että jos tullitariffeja alennetaan, kala- ja äyriäissäilykkeitä ja -valmisteita varten olisi vahvistettava pitkät siirtymäajat ja osittainen vapauttaminen sekä kiintiöt, jotta voidaan taata yhteisön tonnikalateollisuuden kilpailukyky ja säilyttää tämä tärkeä toimiala ja sen sosiaalinen ulottuvuus (25 000 suoraa työpaikkaa ja 54 000 epäsuoraa työpaikkaa) EU:n alueella;

3.

vaatii, että tarvittaessa ja ennen tulli- tai muiden etuuksien myöntämistä on suoritettava tarkat vaikutustenarvioinnit, joissa analysoidaan ja arvioidaan, mitä vaikutuksia näillä etuuksilla voisi olla kala- ja äyriäistuotteiden jalostusteollisuuteen ja kaupan pitämiseen EU:ssa;

4.

pyytää, että herkkien tuotteiden osalta varmistetaan tiukkojen ja yhdenmukaisten alkuperäsääntöjen tinkimätön noudattaminen ilman poikkeuksia ja että kumulaatiota rajoitetaan tiukasti sellaisten tuotteiden osalta, joissa Thaimaa on pääasiassa jalostusmaa eikä pyyntimaa;

5.

vaatii, että Thaimaasta peräisin oleviin tonnikalasäilykkeisiin ja muihin kalastustuotteisiin sovelletaan mahdollisimman laajasti samoja kilpailuedellytyksiä kuin unionin kalastustuotteisiin; katsoo tämän vaatimuksen merkitsevän erityisesti sitä, että vapaakauppasopimukseen on sisällytettävä kunnianhimoinen kauppaa ja kestävää kehitystä koskeva luku, jossa Thaimaa sitoutuu kunnioittamaan, edistämään ja panemaan täytäntöön kansainvälisesti tunnustettuja työelämän normeja sellaisina kuin ne ovat ILOn perussopimuksissa, myös pakkotyön ja lapsityövoiman torjuntaa koskevissa sopimuksissa; katsoo, että myös ihmisoikeuksien kunnioittaminen, ympäristön suojelu ja kalavarojen kestävä hyödyntäminen, laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjunta sekä unionin terveys- ja kasvinsuojelusääntöjen noudattaminen olisi varmistettava tinkimättä; katsoo näin ollen, että komission olisi raportoitava säännöllisesti Euroopan parlamentille siitä, miten Thaimaa noudattaa edellä mainittuja vaatimuksia;

6.

kehottaa komissiota varmistamaan, että LIS-asetus pannaan tehokkaasti täytäntöön ja että vapaakauppaneuvottelujen tuloksena sopimuksen varsinaisessa tekstissä viitataan selvästi LIS-asetukseen;

7.

katsoo, että paras tapa varmistaa täysi yhteistyö Thaimaan kanssa laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemiseksi on viitata vapaakauppasopimuksen tekstissä nimenomaisesti LIS-asetukseen;

8.

vaatii sisällyttämään vapaakauppasopimukseen vaatimuksen Kansainvälisen työjärjestön yleissopimusten noudattamisesta sekä Thaimaan kalastusalan avoimuuden, valvonnan, tarkastusten ja jäljitettävyyden parantamisesta, jotta kalastustoimintaa voidaan seurata;

9.

vaatii varmistamaan kalastustuotteiden jäljitettävyyden, mikä on välttämätöntä ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi ja lisäksi keskeinen tekijä ja tärkeä työkalu laittoman kalastuksen torjumisessa;

10.

vaatii säilyttämään vapaakauppasopimuksen yhdenmukaisena muiden EU:n politiikkojen ja yritysten yhteiskuntavastuun edistämistä koskevien strategioiden kanssa; vaatii, että laaditaan suojalausekkeet;

11.

korostaa, että parlamentin päätöksessä vapaakauppasopimuksen hyväksynnästä otetaan huomioon neuvottelujen lopputulos kokonaisuudessaan, kalastusalan neuvottelut mukaan luettuina;

12.

vaatii vastavuoroisuutta markkinoille pääsyssä ja kaikenlaisen syrjinnän poistamista palvelualalta;

13.

toivoo, että Thaimaa osallistuisi maailman suurimpana tonnikalasäilykkeiden viejänä alueen seuraavien kolmen alueellisen tonnikalankalastusjärjestön toimintaan ja tekisi yhteistyötä niiden kanssa: Amerikan trooppisten tonnikalojen suojelukomissio, läntisen ja keskisen Tyynenmeren kalastuskomissio ja eteläisen Tyynenmeren alueellinen kalastusjärjestö samoin kuin Intian valtameren tonnikalojen alueellisen kalastusjärjestön kanssa, jonka jäsen Thaimaa jo on;

14.

kannattaa kalavarojen säilyttämistä ja kestävää hoitoa koskevaa politiikkaa;

15.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.


(1)  EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0461.


9.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 378/85


P7_TA(2014)0211

Euroopan gastronominen perintö

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2014 Euroopan gastronomisesta perinnöstä: kulttuuri- ja koulutusnäkökohdat (2013/2181(INI))

(2017/C 378/11)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi elintarvikkeita koskevien tietojen antamisesta kuluttajille (COM(2008)0040),

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (UNESCO) vuonna 2002 julkaiseman raportin ravitsemuksesta,

ottaa huomioon koulujen elintarvike- ja ravitsemuspolitiikkaa koskevan Maailman kauppajärjestön (WHO) raportin ”Food and Nutrition Policy for Schools”,

ottaa huomioon komission 30. toukokuuta 2007 julkaiseman valkoisen kirjan ”Ravitsemukseen, ylipainoon ja lihavuuteen liittyviä terveyskysymyksiä koskeva eurooppalainen strategia” (COM(2007)0279),

ottaa huomioon Wienissä 4. ja 5. heinäkuuta 2013 pidetyn WHO:n eurooppalaisen ministerikokouksen päätelmät, jotka koskevat ravitsemusta ja ei-tarttuvia tauteja Terveys 2020 -strategiassa;

ottaa huomioon 17. lokakuuta 2003 tehdyn UNESCOn yleissopimuksen aineettoman kulttuuriperinnön säilyttämisestä,

ottaa huomioon, että Välimeren ruokavalio on sisällytetty UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon 16. marraskuuta 2010 ja 4. joulukuuta 2013,

ottaa huomioon, että ranskalainen gastronomia on sisällytetty UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon (päätös 5.COM 6.14),

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A7-0127/2014),

Koulutusnäkökohdat

A.

katsoo, että väestön nykyisen ja tulevan terveydentilan ja hyvinvoinnin edellytyksenä ovat ruokavalio ja ympäristö ja siten maataloustuotanto-, kalastus- ja eläintenkasvatusmenetelmät;

B.

toteaa, että terveyttä kouluissa käsittelevässä maailmanlaajuisessa WHO:n aloitteessa esitetään näkemys, jonka mukaan oppilaitokset ovat tärkeitä toimintaympäristöjä, joista saadaan teoreettista ja käytännön tietoa terveydestä, ravinnosta, elintarvikkeista ja gastronomiasta;

C.

katsoo, että kehnolla ravinnolla voi olla tuhoisia seurauksia; ottaa huomioon, että terveysalan ministerit kehottivat heinäkuussa 2013 pidetyssä WHO:n eurooppalaisessa ministerikokouksessa toteuttamaan yhteensovitettuja toimia lihavuuden ja kehnon ravinnon torjumiseksi, koska ne ovat syynä useisiin ei-tarttuviin tauteihin, kuten sydäntauteihin, diabetekseen ja syöpään;

D.

katsoo, että yhteiskunnassa vallitsevat stereotyyppiset käsitykset kehosta ja ravinnosta saattavat aiheuttaa vakavia syömishäiriöitä ja psyykkisiä ongelmia, kuten anoreksiaa ja bulimiaa; katsoo, että näistä asioista on keskusteltava avoimesti erityisesti nuorten kanssa;

E.

ottaa huomioon, että Euroopan ruokatietoneuvoston (EUFIC) mukaan noin 33 miljoonalla eurooppalaisella oli aliravitsemusriski vuonna 2006; toteaa, että tilanne on pahentunut entisestään kriisin puhjettua;

F.

katsoo, että lapsuus on ratkaiseva ajanjakso terveellisen elämäntavan omaksumiseen johdattavien terveellisten tapojen ja tietojen opettamiselle, ja katsoo, että koulu on toimintaympäristö, jossa voidaan toteuttaa tehokkaita toimia, joiden avulla tulevien sukupolvien pitkän aikavälin elintapoja voidaan muokata terveellisiksi;

G.

toteaa, että oppilaitoksilla on tiloja ja välineitä, joilla voidaan lisätä tietoa elintarvikkeista ja niiden käsittelystä ja myötävaikuttaa sellaisten ruokailutottumusten omaksumiseen, joilla yhdessä maltillisen ja säännöllisen liikunnan kanssa voidaan luoda perusta terveellisille elämäntavoille;

H.

ottaa huomioon, että koulutus ja valistus ovat osa EU:n strategiaa jäsenvaltioiden tukemiseksi alkoholiin liittyvien haittojen vähentämisessä (COM(2006)0625) ja että strategiassa käsitellään asianmukaisia alkoholinkäyttömalleja; ottaa huomioon, että neuvosto antoi 5. kesäkuuta 2001 nuorten ja etenkin lasten ja murrosikäisten alkoholin juomista käsittelevän suosituksen, jossa kannustettiin soveltamaan opetuksessa monialaista toimintatapaa;

I.

huomauttaa, että eurooppalaisten ravitsemusta käsittelevien laitosten verkoston (ENF) kokouksessa, jossa käsiteltiin ravitsemusta eurooppalaisissa kouluissa ja alan säätiöiden roolia siinä, todettiin tarve sisällyttää koulujen opetussuunnitelmiin elintarvikkeet sekä ravitsemusnäkökohtien että gastronomian kannalta ja sovittiin yksimielisesti, että muun muassa Euroopan parlamentille ja komissiolle välitetään tieto tästä tarpeesta;

J.

toteaa, että eri maat ja niiden kotimaiset elimet ajoivat läpi Välimeren ruokavalion sisällyttämisen UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon; toteaa tämän johtaneen siihen, että on omaksuttu ja edistetty käyttäytymismalleja, joilla kattavan tarkastelutavan ansiosta varmistetaan terveellinen elämäntapa, jossa otetaan huomioon muun muassa kasvatusta, elintarvikkeita, koulua, perhe-elämää, ravitsemusta, aluetta ja maisemaa koskevia näkökulmia;

K.

toteaa, että Välimeren ruokavaliossa yhdistyvät tasapainoisella ja terveellisellä tavalla ruokailutottumukset ja elämäntapa, joilla on suora yhteys kroonisten sairauksien ehkäisemiseen ja terveyden edistämiseen koulu- ja perheympäristössä;

L.

toteaa, että kouluruokailua koskevilla eurooppalaisilla Food at Schools -ohjelmilla pyritään varmistamaan, että koulujen ruokaloissa tarjottavat ateriat sisältävät kaikki laadukkaan ja tasapainoisen ruokavalion tarpeelliset ainesosat; toteaa, että väljimmässä merkityksessään kasvatus käsittää myös elintarvikealan ja sen avulla vakiinnutetaan käsitys terveellisestä elämäntavasta, joka perustuu koululaisten tasapainoiseen ruokavalioon;

M.

toteaa, että ravitsemuskysymyksiä koskevalla varteenotettavalla kasvatuksella varmistetaan, että ihmiset ovat laajalti tietoisia esimerkiksi elintarvikkeiden, elintarviketuotannon kestävyyden ja planeettamme tilan välisen yhteyden kaltaisista kysymyksistä;

N.

huomauttaa, että kouluruokaloiden ja elintarvikkeiden korkeiden hintojen vuoksi monilla kotitalouksilla ja etenkin niillä, joissa on lapsia, ei ole varaa laadukkaaseen ja tasapainoiseen ruokavalioon;

O.

katsoo, että tiedotusvälineiden uutisointi ja mainokset vaikuttavat kansalaisten kulutuskäyttäytymiseen;

P.

katsoo, että on kehitettävä tuotteiden koostumusta tai alkuperää koskevia merkintäjärjestelmiä, joiden avulla kaikilla kuluttajilla olisi mahdollisuus saada tarkkoja tietoja valmistukseen käytettyjen tuotteiden luontaisesta laadusta ja mausta;

Q.

toteaa, että gastronomian alan työntekijöiden koulutus myötävaikuttaa eurooppalaisen gastronomian välittymiseen, arvostuksen lisääntymiseen, kestävyyteen ja kehittämiseen;

Kulttuurinäkökohdat

R.

katsoo, että gastronomia on yhdistelmä tietoa, kokemusta, taitoa ja käsityötä, jotka mahdollistavat terveellisen ja miellyttävän ruokailukokemuksen;

S.

toteaa, että gastronomia on osa identiteettiämme, Euroopan kulttuuriperinnön olennainen osatekijä ja jäsenvaltioiden kulttuuriperinnön keskeinen osa;

T.

toteaa, että EU on kannustanut siihen, että maatalouselintarvikkeiden maantieteelliset merkinnät ja alkuperänimitykset ja paikalliset erikoisuudet tunnustetaan ja että niitä puolustetaan ja suojellaan kansainvälisesti;

U.

katsoo, että gastronomia ei ole ruoan huolelliseen valmistukseen perustuva elitistinen taiteenlaji, vaan siihen kuuluu myös ruoan valmistuksessa käytettävien raaka-aineiden arvon ja laadun tunnistaminen sekä laadun vaaliminen elintarvikkeiden käsittelyn kaikissa vaiheissa, mihin sisältyy myös eläinten ja luonnon kunnioittaminen;

V.

toteaa, että gastronomia kytkeytyy tiiviisti Euroopan eri alueiden maatalouteen ja niiden paikallisiin tuotteisiin;

W.

katsoo, että on tärkeää säilyttää esimerkiksi paikalliseen ja alueelliseen gastronomiaan liittyvät rituaalit ja tavat ja vaalia eurooppalaista gastronomiaa;

X.

katsoo, että gastronomia on yksi tärkeimmistä ihmisen kulttuurin ilmaisuista ja että termiä ei pidä käsittää vain niin sanotuksi fine dining -ruoaksi vaan se käsittää eri alueiden ja väestöryhmien kaikki kulinaariset ilmentymät, myös perinteiset paikallisen keittiön antimet;

Y.

toteaa, että tyypillinen keittiö, joka on osa kulinaarista ja kulttuurista perintöä, on erittäin usein vaarassa, koska einekset valtaavat markkinoita;

Z.

katsoo, että eurooppalaisen gastronomian laatu, hyvä maine ja monimuotoisuus edellyttävät niin laadultaan kuin määrältään riittävää eurooppalaista elintarviketuotantoa;

AA.

katsoo, että gastronomia ilmenee ruokavalion eri näkökohdissa ja että sen kolme peruspilaria ovat terveys, ruokailutottumukset ja mielihyvä; toteaa, että kulinarismi on useissa maissa eräs sosiaalisen elämän näkökohta, joka yhdistää ihmisiä; toteaa lisäksi, että erilaiset gastronomiset kulttuurit ovat kulttuurivaihtoa ja kulttuurisen jakamisen muoto; toteaa, että tämä myös vaikuttaa myönteisesti sosiaalisiin suhteisiin ja perhesuhteisiin;

AB.

pitää tärkeänä, että UNESCO on tunnustanut Välimeren ruokavalion osaksi aineetonta kulttuuriperintöä, koska kyseisen ruokavalion katsotaan olevan kokonaisuus, joka koostuu maatalouskasveja, kalataloutta ja eläintenkasvatusta koskevasta tietämyksestä, taidoista, käytännöistä, rituaaleista, perinteistä ja symboleista ja jossa on omat elintarvikkeiden säilyttämistä, jalostamista, valmistamista, jakamista ja nauttimista koskevat tapansa;

AC.

katsoo, että eurooppalaisten ruokailutottumukset ovat rikas sosiokulttuurinen perintö, joka on välitettävä sukupolvelta toiselle; katsoo, että koulut ja kodit ovat ihanteellisia ympäristöjä näiden tietojen hankkimiseen;

AD.

toteaa, että gastronomiasta on tulossa yksi matkailun päähoukutuksista ja että matkailun, gastronomian ja ravitsemuksen välisellä vuorovaikutuksella on erittäin myönteinen vaikutus matkailun edistämiseen;

AE.

katsoo, että on tärkeää välittää tuleville sukupolville tietoa heidän alueensa gastronomian ja yleisemmin ottaen eurooppalaisen gastronomian rikkaudesta;

AF.

katsoo, että gastronomia myötävaikuttaa eri alueiden perinnön edistämiseen;

AG.

katsoo, että on erittäin tärkeää edistää paikallisia ja alueellisia tuotteita, jotta voidaan vaalia gastronomista perintöä ja taata tuottajille oikeudenmukainen korvaus sekä kyseisten tuotteiden mahdollisimman yleinen saatavuus;

AH.

pitää gastronomiaa EU:n alueiden kulttuurisen rikkauden ja taloudellisen vaurauden lähteenä;

AI.

toteaa, että Euroopan perintö koostuu aineellisista ja aineettomista osatekijöistä ja että gastronomian ja elintarvikkeiden tapauksessa tätä perintöä muokkaavat myös paikkakunnat ja maisemat, joista kulutukseen tarkoitetut tuotteet ovat peräisin;

AJ.

katsoo, että eurooppalaisen gastronomian kestävyys, monimuotoisuus ja kulttuurinen rikkaus perustuvat laadukkaaseen paikalliseen tuotantoon;

Koulutusnäkökohdat

1.

pyytää jäsenvaltioita sisällyttämään kouluopetukseen jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa elintarvikkeita, ravitsemusterveyttä ja ruokailutottumuksia koskevan opetuksen kartuttamalla niihin liittyvää tietoa, myös historiallisia, alueellisia ja kulttuurisia seikkoja, ja käytännön kokemuksia, keinona myötävaikuttaa väestön terveydentilan ja hyvinvoinnin parantamiseen, elintarvikkeiden laatuun ja ympäristön kunnioittamiseen; pitää myönteisenä, että tietyissä jäsenvaltioissa opetusohjelmiin on sisällytetty gastronomian opetusta, muun muassa yhteistyössä maineikkaiden keittiömestareiden kanssa; korostaa, että terveellistä ravintoa koskevassa koulutuksessa on torjuttava stereotypioita, jotka saattavat aiheuttaa vakavia syömiseen liittyviä psyykkisiä ongelmia, kuten anoreksiaa tai bulimiaa;

2.

tähdentää myös, että on noudatettava WHO:n antamia suosituksia lihavuuden ja kehnon ruokavalion torjumisesta; on huolissaan Euroopan aliravitsemusongelmasta ja siitä, että se on yleistynyt kriisin alettua, ja kehottaa jäsenvaltioita tekemään kaikkensa, jotta terveellistä ravintoa olisi tarjolla kaikille, erityisesti varmistamalla, että kouluruokalat tai kunnalliset ruokalat, joihin kaikilla on pääsy, tarjoavat mahdollisimman laadukasta ruokaa;

3.

huomauttaa, että koulujen opetussuunnitelmia on myös täydennettävä opetuksella, joka koskee gastronomista kulttuuria (etenkin paikallista gastronomista kulttuuria) sekä elintarvikkeiden valmistusta, tuotantoa, säilyttämistä ja jakelua, niiden sosiokulttuurisia vaikutuksia ja kuluttajien oikeuksia; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään opetusohjelmiinsa aistien ja erityisesti makuaistin kehittymistä koskevia työpajoja, joiden yhteydessä annetaan opetusta myös elintarvikkeiden ravintohyödyistä sekä alueellisesta ja kansallisesta gastronomisesta perinnöstä;

4.

palauttaa mieliin, että joissakin maissa ravitsemus on jo sisällytetty opetussuunnitelmiin, kun taas toisissa maissa se ei ole pakollista sellaisenaan vaan tietoa siitä jaetaan muuta kautta, esimerkiksi paikallisviranomaisten tai yksityisten tahojen tarjoamissa ohjelmissa;

5.

muistuttaa, että kouluissa on annettava opetusta ravitsemuksesta sekä asianmukaisesta, terveellisestä ja nautintoa herättävästä ruokavaliosta;

6.

korostaa, että ensimmäisen ja toisen asteen oppilaitoksissa olisi lisättävä urheilua ja liikuntaa kaikkialla EU:ssa;

7.

muistuttaa, että hyvä ravinto edistää lasten hyvinvointia ja parantaa heidän oppimiskykyään, vahvistaa heidän vastustuskykyään taudeille ja auttaa heitä kehittymään terveellisellä tavalla;

8.

korostaa, että lapsuusajan ruokailutottumukset voivat vaikuttaa makumieltymyksiin ja elintarvikkeiden valintaan, valmistamiseen ja nauttimiseen aikuisiällä; toteaa, että lapsuus on siksi otollisinta aikaa makuaistin kehittämiseen ja että koulu on tärkeä paikka, jossa oppilaat voidaan perehdyttää tuotteiden ja gastronomian lajien monimuotoisuuteen;

9.

muistuttaa, että olisi tarjottava opetus- ja valistusohjelmia alkoholin epäasianmukaisen käytön seurauksista ja kannustettava sen sijaan asianmukaisiin ja älykkäisiin kulutustottumuksiin lisäämällä tietämystä viinien erityispiirteistä, niiden maantieteellisistä merkinnöistä, rypälelajikkeista, tuotannosta ja perinteisten ilmausten merkityksestä;

10.

pyytää komissiota edistämään ravitsemusta, elintarvikkeita ja gastronomiaa koskevia tiedon- ja käytäntöjenvaihtohankkeita esimerkiksi osana Erasmus+ -ohjelmaan kuuluvaa Comenius-ohjelmaa (kouluopetus); kehottaa lisäksi EU:ta ja jäsenvaltioita edistämään kulttuurivaihtoa ravintolatoimintaan, ravintoon ja gastronomiaan liittyvillä aloilla hyödyntämällä koulutuksessa vielä oleville ja jo valmistuneille Erasmus+ -ohjelman tarjoamia koulutukseen, liikkuvuuteen ja oppisopimuksiin liittyviä mahdollisuuksia;

11.

toteaa, että perheen, opettajien, kouluyhteisön, tiedotusvälineiden ja kaikkien koulutukseen parissa työskentelevien ammattilaisten olisi osallistuttava ravitsemukseen ja gastronomiaan liittyvään opetukseen, johon sisältyy myös luonnon ja ympäristön kunnioittaminen;

12.

tähdentää tieto- ja viestintätekniikan hyödyllisyyttä hyvänä opetusvälineenä oppimisessa; kannustaa perustamaan interaktiivisia foorumeja, joiden avulla edistetään eurooppalaista, kansallista ja alueellista gastronomista perintöä koskevien tietojen saamista ja levittämistä, jotta voidaan vaalia perinteistä ammattitaitoa ja välittää sitä alan asiantuntijoiden, käsityöläisten ja kansalaisten keskuuteen;

13.

kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita kehittämään nykyistä tiukemman järjestelmän elintarvikkeiden koostumusta ja mainostamista varten, erityisesti ravitsemuksen kannalta;

14.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki roskaruokaan liittyvä mainonta tai sponsorointi on kielletty kouluissa;

15.

pyytää jäsenvaltioita varmistamaan yhteistyössä ravitsemustieteilijöiden ja lääkäreiden kanssa, että opettajat saavat tarkoituksenmukaista koulutusta, jonka turvin he voivat opettaa asianmukaisesti ravitsemustiedettä kouluissa ja yliopistoissa; toteaa, että ravinto ja ympäristö ovat toistensa edellytys, ja kehottaa siksi saattamaan ajan tasalle luonnonympäristöä koskevan tietämyksen;

16.

kehottaa komissiota ja neuvostoa tarkastelemaan gastronomia-alan asiantuntijoiden koulutusjärjestelmiä; kannustaa jäsenvaltioita edistämään kyseistä koulutusta; painottaa, että koulutuksessa on käsiteltävä paikallista ja eurooppalaista gastronomiaa, tuotteiden monimuotoisuutta sekä elintarvikkeiden valmistus-, tuotanto-, säilyttämis- ja jakeluprosesseja;

17.

painottaa sellaisen gastronomia-alan ammattilaisten koulutuksen merkitystä, jossa painotetaan ”kotivalmisteista” sekä paikallista ja vaihtelevaa tuotantoa;

18.

pyytää jäsenvaltioita vaihtamaan koulutuksen kautta keskenään tietoja ja hyviä käytäntöjä gastronomiaan liittyvässä toiminnassa ja edistämään gastronomiatietoutta eri alueiden välillä; kehottaa vaihtamaan parhaita käytäntöjä elintarvikeketjun lyhentämisestä kiinnittämällä huomiota paikalliseen kausituotantoon tai pohtimaan, miten elintarvikeketjua voitaisiin lyhentää;

19.

toteaa, että terveellisten ruokailutottumusten edistämiseksi kouluissa on hyödynnettävä vuosien 2014–2020 yhteisen maatalouspolitiikan mukaisia rahoitusohjelmia;

20.

muistuttaa, että Välimeren ruokavalion ja ranskalaisen gastronomian sisällyttäminen UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon on herättänyt innostusta ja johtanut terveellistä ja tasapainoista ruokavaliota ja siihen liittyviä arvoja ja tottumuksia koskevaa tietämystä, käytäntöä ja koulutusta edistävien laitosten ja elinten perustamiseen;

Kulttuurinäkökohdat

21.

korostaa, että on levitettävä tietoa eurooppalaisen kulttuuriperinnön osana olevan, ainutlaatuista ja kansainvälisesti tunnustettua elämäntapaa kuvaavan eurooppalaisen gastronomian ja sen perustana olevien alueiden, maisemien ja tuotteiden moninaisuudesta ja laadusta; korostaa tämän edellyttävän toisinaan paikallisten tapojen huomioon ottamista;

22.

korostaa, että gastronomia on väline, jolla voidaan lisätä kasvua ja työpaikkoja monella elinkeinoalalla, muun muassa ravintola-, matkailu-, maatalouselintarvike- ja tutkimusalalla; toteaa, että gastronomian avulla voidaan myös lisätä tietämystä luonnon- ja ympäristönsuojelun merkityksestä, millä taataan maultaan aidommat elintarvikkeet, joissa on vähemmän tuotejalostuksessa käytettyjä lisä- tai säilöntäaineita;

23.

tähdentää gastronomian merkitystä edistettäessä hotelli- ja ravintola-alaa koko Euroopassa ja päinvastoin;

24.

toteaa, että ammattitaitoisilla ja lahjakkailla kokeilla on keskeinen rooli eurooppalaisen gastronomisen perinnön vaalimisessa ja sen viennissä; pitää tärkeänä eurooppalaisen kulinaarisen asiantuntemuksen säilyttämistä, sillä se on keskeinen lisäarvoa tuottava tekijä sekä koulutuksen että talouden kannalta;

25.

panee tyytyväisenä merkille aloitteet, kuten esimerkiksi paikalliset ja alueelliset gastronomiamessut ja -tapahtumat, joiden avulla pyritään Euroopan gastronomisen perinnön edistämiseen ja voimistetaan läheisyyden käsitettä osatekijänä, jolla vaalitaan ympäristöä ja elinpiiriä ja varmistetaan kuluttajien luottamuksen vahvistuminen; kannustaa sisällyttämään eurooppalaisen näkökulman näihin aloitteisiin;

26.

pitää myönteisenä, että EU soveltaa kolmea erilaista maantieteellisten merkintöjen ja paikallisten erikoisuuksien järjestelmää: suojattua alkuperänimitystä (SAN), suojattua maantieteellistä merkintää (SMM) sekä aitojen perinteisten tuotteiden (APT) merkintää, joiden avulla lisätään eurooppalaisten maataloustuotteiden arvostusta EU:ssa ja kansainvälisesti; kehottaa jäsenvaltioita ja niiden alueita kehittämään SAN-merkintöjä ja etenkin yhteisiä SAN-merkintöjä valtioiden rajat ylittäviltä maantieteellisilta alueilta peräisin oleville samantapaisille tuotteille;

27.

pitää myönteisinä sellaisia aloitteita kuin Slow Food -liike, joka auttaa herättämään yleistä arvostusta aterioimisen sosiaalista ja kulttuurista merkitystä kohtaan, ja Wine in Moderation -aloite, jolla edistetään kohtuullisuuteen perustuvaa elämäntapaa ja alkoholin kulutusta;

28.

korostaa lisäksi kansalliseen gastronomiaan erikoistuneiden oppilaitosten, ravitsemussäätiöiden eurooppalaisen liiton sekä Pariisissa olevan kansainvälisen gastronomian akatemian roolia gastronomista perintöä koskevissa opinnoissa ja tiedon levittämisessä;

29.

pyytää jäsenvaltioita laatimaan ja panemaan täytäntöön toimintalinjoja, jotka on suunnattu gastronomia-alan parantamiseen laadullisesti ja määrällisesti – sekä sellaisenaan että matkailun yhteydessä – eri alueiden kulttuurisen ja taloudellisen kehityksen yhteydessä;

30.

tähdentää, että gastronomia on EU:n ja sen yksittäisten jäsenvaltioiden merkittävä kulttuurivientituote;

31.

kehottaa jäsenvaltioita tukemaan aloitteita, jotka liittyvät maatalousmatkailuun ja joilla vaalitaan tietämystä kulttuuri- ja maisemaperinnöstä, tuetaan alueita ja edistetään maaseudun kehitystä;

32.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota kehittämään gastronomian kulttuurinäkökohtia ja vaalimaan ruokailutottumuksia, joilla pyritään säilyttämään kuluttajien terveys, vaihtamaan ja levittämään tietoa kulttuureista ja edistämään alueiden tunnettuutta ja joilla samalla ylläpidetään syömiseen liittyvää mielihyvää, seurallisuutta ja sosiaalisuutta;

33.

pyytää jäsenvaltioita tekemään keskenään yhteistyötä ja tukemaan aloitteita, jotka on suunnattu paikallisten, alueellisten ja kansallisten käsityönä tehtyjen elintarvikkeiden laadukkuuden, moninaisuuden, monimuotoisuuden ja ainutlaatuisuuden säilyttämiseen, jotta torjutaan yhdenmukaistamista, joka pitkällä aikavälillä johtaisi Euroopan gastronomisen perinnön köyhtymiseen;

34.

kannustaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita ottamaan elintarvikepolitiikasta käytävissä keskusteluissa esille tarpeen tukea kestävää ja moninaista eurooppalaista maataloustuotantoa niin määrällisesti kuin laadullisestikin, jotta voidaan tukea Euroopan kulinaarista monimuotoisuutta;

35.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimenpiteitä eurooppalaisen elintarviketuotannon tunnustamiseksi ja merkitsemiseksi, jotta voitaisiin lisätä näiden elintarvikkeiden arvostusta, parantaa kuluttajille suunnattua tiedottamista ja suojella eurooppalaisen gastronomian monimuotoisuutta;

36.

toteaa, että on tärkeää antaa tunnustusta laadukkaille gastronomisille tuotteille ja lisätä niiden arvostusta; kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita harkitsemaan, että ravintolanpitäjät tiedottaisivat kuluttajille paikalla raakatuotteista valmistetuista annoksista;

37.

kannustaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita kartoittamaan, miten niiden antama lainsäädäntö on vaikuttanut EU:n elintarviketuotannon kapasiteettiin, monimuotoisuuteen ja laatuun, ja toteuttamaan toimenpiteitä, joilla torjutaan tuotteiden väärentämistä;

38.

kannattaa aloitteita, joita jäsenvaltiot ja niiden alueet voivat edistää paikallisen gastronomisen perintönsä ja sen kaikkien perustana olevien alueiden, maisemien ja tuotteiden edistämiseksi ja säilyttämiseksi; kehottaa alueita edistämään paikallista gastronomiaa ja ruokavaliota koulu- ja laitosruokailussa yhdessä paikallisten tuottajien kanssa, jotta voidaan vaalia alueellista gastronomista perintöä ja lisätä sen arvostusta, edistää paikallista maataloutta ja lyhentää toimitusketjuja;

39.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla vaalitaan gastronomiaan liittyvää eurooppalaista perintöä, kuten perinteisten elintarvikemarkkinoiden, viinitarhojen tai muiden tilojen arkkitehtonista perintöä sekä elintarvikkeisiin ja gastronomiaan liittyvää esineistöä ja koneita;

40.

korostaa eurooppalaisen gastronomian kulttuurisen rikkauden inventoimisen, luetteloimisen, välittämisen ja jakamisen merkitystä; kannustaa perustamaan unionin tasolla toimivan gastronomian seurantakeskuksen;

41.

ehdottaa komissiolle, että se sisällyttää eurooppalaisen gastronomian kulttuuriin liittyviin ohjelmiinsa ja aloitteisiinsa;

42.

pitää myönteisenä ranskalaisen gastronomian sisällyttämistä aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon Välimeren ruokavalion, kroatialaisen piparkakkutaidon ja perinteisen meksikolaisen keittiön ohella, ja kannustaa jäsenvaltioita pyytämään, että niiden gastronomiset perinteet ja käytännöt sisällytetään UNESCOn yleissopimukseen aineettoman kulttuuriperinnön säilyttämisestä niiden säilymisen tukemiseksi, jotta voidaan myötävaikuttaa niiden säilymiseen;

43.

kannustaa eurooppalaisia kaupunkeja esittämään hakemuksensa UNESCOn gastronomiakaupungiksi (UNESCO City of Gastronomy) Creative Cities Network -ohjelman puitteissa;

o

o o

44.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


9.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 378/92


P7_TA(2014)0218

Elintarviketietojen antaminen kuluttajille siltä osin kuin on kyse valmistettujen nanomateriaalien määritelmästä

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 201412. joulukuuta 2013 annetusta komission delegoidusta asetuksesta elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011 muuttamisesta siltä osin kuin kyse on valmistetun nanomateriaalin määritelmästä (C(2013)08887 – 2013/2997(DEA))

(2017/C 378/12)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission delegoidun asetuksen (C(2013)08887),

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan,

ottaa huomioon elintarviketietojen antamisesta kuluttajille 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011 (1), ja erityisesti sen 2 artiklan 2 kohdan t alakohdan, 18 artiklan 3 ja 5 kohdan ja 51 artiklan 5 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi uuselintarvikkeista (COM(2013)0894),

ottaa huomioon elintarvikelisäaineista 16. joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1333/2008 (2),

ottaa huomioon unionin luettelot, jotka perustettiin 11. marraskuuta 2011 annetulla komission asetuksella (EU) N:o 1129/2011 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1333/2008 liitteen II muuttamisesta vahvistamalla unionissa hyväksyttyjen elintarvikelisäaineiden luettelo (3) ja 11. marraskuuta 2011 annetulla komission asetuksella (EU) N:o 1130/2011 elintarvikelisäaineista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1333/2008 liitteen III muuttamisesta laatimalla unionissa elintarvikelisäaineissa, elintarvike-entsyymeissä, elintarvikearomeissa ja ravintoaineissa käytettäväksi hyväksyttyjen elintarvikelisäaineiden luettelo (4),

ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2010 annetun komission asetuksen (EU) N:o 257/2010 hyväksyttyjen elintarvikelisäaineiden uudelleenarviointiohjelman perustamisesta elintarvikelisäaineista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1333/2008 mukaisesti (5),

ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

ottaa huomioon työjärjestyksen 87 a artiklan 3 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011 18 artiklan 3 kohdassa säädetään, että kuluttajien tiedonsaannin varmistamiseksi kaikki valmistettua nanomateriaalia sisältävät ainesosat on ilmoitettava selkeästi ainesosaluettelossa; toteaa, että kyseisessä asetuksessa säädetään myös valmistettuja nanomateriaaleja koskevasta määritelmästä;

B.

ottaa huomioon, että elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun asetuksen 18 artiklan 5 kohdassa annetaan asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi komissiolle valtuudet mukauttaa delegoiduilla säädöksillä asetuksessa tarkoitettua valmistetun nanomateriaalin määritelmää teknisen ja tieteellisen kehityksen tai kansainvälisellä tasolla hyväksyttävien määritelmien huomioon ottamiseksi;

C.

toteaa, että komission suosituksessa 2011/696/EU annetaan yleinen määritelmä nanomateriaaleista;

D.

ottaa huomioon, että komission asetuksilla (EU) N:o 1129/2011 ja (EU) N:o 1130/2011 vahvistettiin kattavat unionin luettelot elintarvikelisäaineista, joiden käyttö oli sallittua ennen asetuksen (EY) N:o 1333/2008 voimaantuloa, sen jälkeen kun oli tarkasteltu uudelleen, ovatko ne kyseisen asetuksen säännösten mukaisia;

E.

toteaa, että komission delegoidussa asetuksessa kaikki elintarvikelisäaineet, jotka sisältyvät unionin luetteloihin, on jätetty pois valmistetun nanomateriaalin uudesta määritelmästä ja asetuksessa ehdotetaan sen sijaan, että tarvetta vahvistaa näihin lisäaineisiin liittyviä erityisiä nanomateriaaleihin liittyviä merkintävaatimuksia olisi tarkasteltava uudelleenarviointiohjelmassa komission asetuksen (EU) N:o 257/2010 mukaisesti muuttamalla tarvittaessa asetuksen (EY) N:o 1333/2008 liitteessä II esitettyjä käyttöedellytyksiä ja komission asetuksessa (EU) N:o 231/2012 vahvistettuja kyseisten elintarvikelisäaineiden eritelmiä (6);

F.

toteaa, että nykyään nimenomaan elintarvikelisäaineita voi olla elintarvikkeissa nanomateriaaleina;

G.

toteaa, että tällä yleisellä poikkeuksella kumotaan kaikkien sellaisten elintarvikelisäaineiden, jotka ovat valmistettuja nanomateriaaleja, merkintää koskevat vaatimukset; katsoo, että näin laki menettää tärkeimmän tarkoitusperänsä ja rikotaan direktiivin perustavoitetta, joka koskee kuluttajien terveyden ja etujen korkeatasoista suojelua tarjoamalla loppukäyttäjille mahdollisuus tehdä tietoon perustuvia valintoja;

H.

toteaa, että komissio oikeuttaa tämän kaikkia olemassa olevia elintarvikelisäaineita koskevan yleisen poikkeuksen toteamalla, että ”tällaisten elintarvikelisäaineiden mainitseminen ainesosaluettelossa niin, että niitä seuraa sana ’nano’ suluissa, saattaa hämmentää kuluttajia, koska se voi antaa ymmärtää, että kyseiset lisäaineet ovat uusia, vaikka niitä on käytetty elintarvikkeissa kyseisessä muodossa jo vuosikymmeniä”;

I.

katsoo, että tällainen perustelu on harhaanjohtava ja epäasiallinen, sillä elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetussa asetuksessa ei tehdä eroa olemassa olevien ja uusien nanomateriaalien välillä, vaan vaaditaan yksiselitteisesti kaikkien valmistettua nanomateriaalia sisältävie