9.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 338/1

9.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 338/2

9.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 338/3

1)

Vaikuttaako asetuksen N:o 2201/2003 (1) 19 artiklan 2 ja 3 kohtaan sisältyvien vireilläolosääntöjen rikkominen yksinomaan tuomioistuimen toimivallan määrittämiseen, jolloin on sovellettava asetuksen N:o 2201/2003 24 artiklaa, vai voiko se päinvastoin olla esteenä sille, että jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimessa kanne on ensin nostettu, tunnustettaisiin tuomio, joka on annettu jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimessa kanne on nostettu myöhemmin, prosessioikeudellisten oikeusjärjestyksen perusteiden näkökulmasta, kun otetaan huomioon, että asetuksen N:o 2201/2003 24 artiklassa mainitaan vain säännöt, joilla ratkaistaan 3–14 artiklaan sisältyvä tuomioistuimen toimivalta eikä 19 artiklaan sisältyvää toimivaltaa?

2)

Onko asetuksen N:o 2201/2003 19 artiklan tulkinta, jonka mukaan kyseisen säännöksen tarkoituksena on olla vain tuomioistuimen toimivallan määrittävä peruste, ristiriidassa vireilläoloa koskevan unionin käsitteen sekä säännöksen tehtävän ja tarkoituksen – prosessioikeudellisten oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvan poikkeuksitta sovellettavan sääntökokonaisuuden vahvistaminen sellaisen yhteisen alueen luomista varten, jolle on ominaista jäsenvaltioiden keskinäinen luottamus ja vastavuoroinen prosessuaalinen lojaalisuus ja jossa tuomiot voidaan tunnustaa automaattisesti ja tuomiot voivat liikkua vapaasti – kanssa?

9.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 338/3

1)

Sovelletaanko (ja jos sovelletaan, niin millä edellytyksillä) kyseisten tukien luokitteluun (uusien sijaan voimassa oleviksi tuiksi) asetuksen (EY) N:o 659/1999 (1) 1 artiklan b alakohdan v alakohtaa, jossa säädetään, että ”v) tukia, joiden voidaan katsoa olevan voimassa olevia tukia, koska voidaan osoittaa, että ne käyttöönottohetkellä eivät vielä olleet tukia, mutta ovat muuttuneet myöhemmin sellaisiksi yhteismarkkinoiden kehityksen johdosta ilman, että jäsenvaltio olisi muuttanut niitä. Jos tietyt toimenpiteet muuttuvat tuiksi sen jälkeen, kun tietty toiminta on vapautettu kilpailulle yhteisön lainsäädännössä, näitä toimenpiteitä ei kilpailun vapauttamiselle vahvistetun ajankohdan jälkeen pidetä voimassa olevana tukena”; vai sovelletaanko (ja jos sovelletaan, niin millä edellytyksillä) (edellä mainitusta säännöksestä ulottuvuudeltaan muodollisesti poikkeavaa) periaatetta, jonka yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on esittänyt 15.6.2000 antamassaan tuomiossa Alzetta ym. v. komissio (T-298/98 ym., 143 kohta) ja jonka yhteisöjen tuomioistuin on tämän asian kannalta merkityksellisin osin vahvistanut 29.4.2004 antamassaan tuomiossa Italia v. komissio (C-298/00 P, 66–69 kohta), jonka mukaan ”alun perin kilpailulta suljetuilla markkinoilla perustettua tukijärjestelmää on pidettävä näiden markkinoiden vapautuessa olemassa olevana tukijärjestelmänä, koska se ei ole kuulunut perustamisajankohtanaan yksinomaan kilpailulle avoimilla aloilla sovellettavan perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdan [sittemmin EY 87 artiklan 1 kohdan] soveltamisalaan tässä määräyksessä asetettujen, vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja kilpailuun koskevien edellytysten vuoksi”?

2)

Sovelletaanko kyseisten tukien luokitteluun joka tapauksessa (ja jos sovelletaan, niin millä edellytyksillä) asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan iv alakohtaa, jonka mukaan voimassa olevalla tuella tarkoitetaan tukia, jotka voidaan asetuksen 15 artiklan nojalla (jossa sääntöjenvastaisesti myönnettyjen tukien takaisin perimiselle säädetään 10 vuoden vanhentumisaika) katsoa voimassa olevaksi tueksi, vai sovelletaanko siihen (ja jos sovelletaan, niin millä edellytyksillä – mainitussa säännöksessä ilmaistua periaatetta vastaavasti vai muulla tavoin) unionin tuomioistuimen toistuvasti vahvistamia luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteita?

9.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 338/4

1)

Ovatko ”yleisdirektiivin” 2005/29/EY (1) tarkoitus kuluttajansuojan ”turvaverkkona” ja erityisesti kyseisen direktiivin johdanto-osan 10 perustelukappale, 3 artiklan 4 kohta ja 5 artiklan 3 kohta esteenä sellaiselle kansalliselle säädökselle, jossa toimialakohtaisissa direktiiveissä 2009/72/EY (2) ja 2009/73/EY (3) käyttäjien suojaksi säädettyjen nimenomaisten velvoitteiden noudattamisen arvioinnin katsotaan kuuluvan epäasianmukaisista kaupallisista menettelyistä annetun yleisdirektiivin 2005/29/EY soveltamisalaan siten, että tämän seurauksena suljetaan pois toimialaviranomaisen – tässä tapauksessa AEEGSI – puuttuminen toimialakohtaisen direktiivin rikkomiseen kaikissa tapauksissa, joissa myös epäasianmukaisen tai sopimattoman kaupallisen menettelyn tunnusmerkit todennäköisesti täyttyvät?

2)

Onko direktiivin 2005/29/EY 3 artiklan 4 kohdassa vahvistettu erityislain etusijan periaate ymmärrettävä lainsäädäntöjen välisiä suhteita säänteleväksi periaatteeksi (yleinen lainsäädäntö ja toimialakohtainen lainsäädäntö) vai sääntöjen välisiä suhteita säänteleväksi periaatteeksi (yleiset säännöt ja erityissäännöt) vai kunkin toimialan sääntelystä ja valvonnasta vastaavien itsenäisten viranomaisten välisiä suhteita säänteleväksi periaatteeksi?

3)

Voidaanko katsoa, että direktiivin 2005/29/EY 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta ”ristiriidan” käsitteestä on kyse ainoastaan siinä tapauksessa, että epäasianmukaisia kaupallisia menettelyjä koskevan lainsäädännön säännösten ja muiden unionin oikeudesta johdettujen, kaupallisten menettelyjen erityisiä näkökohtia koskevien sääntöjen välillä on jyrkkä vastakkainasettelu, vai riittääkö, että kyseisten sääntöjen muodostama sääntely poikkeaa epäasianmukaisia kaupallisia menettelyjä koskevasta lainsäädännöstä niin, että tästä aiheutuu tietyssä asiayhteydessä normikollisio?

4)

Koskeeko direktiivin 2005/29/EY 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu yhteisön sääntöjen käsite pelkästään unionin asetusten ja direktiivien säännöksiä ja säännöksiä, joilla ne on pantu välittömästi täytäntöön kansallisesti, vai käsittääkö se myös unionin oikeuden periaatteiden täytäntöön panemiseksi annetut säädökset ja määräykset?

5)

Onko direktiivin 2005/29/EY johdanto-osan 10 perustelukappaleessa ja 3 artiklan 4 kohdassa sekä direktiivin 2009/72/EY 37 artiklassa ja direktiivin 2009/73/EY 41 artiklassa vahvistettu erityislain etusijan periaate esteenä sellaiselle vastaavien kansallisten täytäntöönpanosäännösten tulkinnalle, jonka mukaan katsotaan, että mikäli jollakin säännellyllä toimialalla, josta on säädetty toimialakohtaista kuluttajansuojalainsäädäntöä, jonka yhteydessä sääntelyä ja seuraamusten määräämistä koskeva toimivalta on annettu toimialakohtaiselle viranomaiselle, ilmenee direktiivin 2005/29/EY 8 ja 9 artiklassa tarkoitetuksi aggressiiviseksi menettelyksi katsottavaa toimintaa tai direktiivin 2005/29/EY liitteessä I tarkoitetuksi kaikissa olosuhteissa aggressiivisena pidettäväksi menettelyksi katsottavaa toimintaa, sovellettavaksi tulee aina yleinen epäasianmukaisia menettelyjä koskeva lainsäädäntö, ja että näin on silloinkin, kun on olemassa (samojen) kuluttajien suojaamiseksi annettua toimialakohtaista lainsäädäntöä, joka perustuu unionin oikeuden säännöksiin ja jossa säännellään kattavasti kyseisiä aggressiivisia menettelyjä ja kaikissa olosuhteissa aggressiivisina pidettäviä menettelyjä tai joka tapauksessa epäasianmukaisia/sopimattomia menettelyjä?

9.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 338/5

1)

Ovatko ”yleisdirektiivin” 2005/29/EY (1) tarkoitus kuluttajansuojan ”turvaverkkona” ja erityisesti kyseisen direktiivin johdanto-osan 10 perustelukappale, 3 artiklan 4 kohta ja 5 artiklan 3 kohta esteenä sellaiselle kansalliselle säädökselle, jossa toimialakohtaisissa direktiiveissä 2009/72/EY (2) ja 2009/73/EY (3) käyttäjien suojaksi säädettyjen nimenomaisten velvoitteiden noudattamisen arvioinnin katsotaan kuuluvan epäasianmukaisista kaupallisista menettelyistä annetun yleisdirektiivin 2005/29/EY soveltamisalaan siten, että tämän seurauksena suljetaan pois toimialaviranomaisen – tässä tapauksessa AEEGSI – puuttuminen toimialakohtaisen direktiivin rikkomiseen kaikissa tapauksissa, joissa myös epäasianmukaisen tai sopimattoman kaupallisen menettelyn tunnusmerkit todennäköisesti täyttyvät?

2)

Onko direktiivin 2005/29/EY 3 artiklan 4 kohdassa vahvistettu erityislain etusijan periaate ymmärrettävä lainsäädäntöjen välisiä suhteita säänteleväksi periaatteeksi (yleinen lainsäädäntö ja toimialakohtainen lainsäädäntö) vai sääntöjen välisiä suhteita säänteleväksi periaatteeksi (yleiset säännöt ja erityissäännöt) vai kunkin toimialan sääntelystä ja valvonnasta vastaavien itsenäisten viranomaisten välisiä suhteita säänteleväksi periaatteeksi?

3)

Voidaanko katsoa, että direktiivin 2005/29/EY 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta ”ristiriidan” käsitteestä on kyse ainoastaan siinä tapauksessa, että epäasianmukaisia kaupallisia menettelyjä koskevan lainsäädännön säännösten ja muiden unionin oikeudesta johdettujen, kaupallisten menettelyjen erityisiä näkökohtia koskevien sääntöjen välillä on jyrkkä vastakkainasettelu, vai riittääkö, että kyseisten sääntöjen muodostama sääntely poikkeaa epäasianmukaisia kaupallisia menettelyjä koskevasta lainsäädännöstä niin, että tästä aiheutuu tietyssä asiayhteydessä normikollisio?

4)

Koskeeko direktiivin 2005/29/EY 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu yhteisön sääntöjen käsite pelkästään unionin asetusten ja direktiivien säännöksiä ja säännöksiä, joilla ne on pantu välittömästi täytäntöön kansallisesti, vai käsittääkö se myös unionin oikeuden periaatteiden täytäntöön panemiseksi annetut säädökset ja määräykset?

5)

Onko direktiivin 2005/29/EY johdanto-osan 10 perustelukappaleessa ja 3 artiklan 4 kohdassa sekä direktiivin 2009/72/EY 37 artiklassa ja direktiivin 2009/73/EY 41 artiklassa vahvistettu erityislain etusijan periaate esteenä sellaiselle vastaavien kansallisten täytäntöönpanosäännösten tulkinnalle, jonka mukaan katsotaan, että mikäli jollakin säännellyllä toimialalla, josta on säädetty toimialakohtaista kuluttajansuojalainsäädäntöä, jonka yhteydessä sääntelyä ja seuraamusten määräämistä koskeva toimivalta on annettu toimialakohtaiselle viranomaiselle, ilmenee direktiivin 2005/29/EY 8 ja 9 artiklassa tarkoitetuksi aggressiiviseksi menettelyksi katsottavaa toimintaa tai direktiivin 2005/29/EY liitteessä I tarkoitetuksi kaikissa olosuhteissa aggressiivisena pidettäväksi menettelyksi katsottavaa toimintaa, sovellettavaksi tulee aina yleinen epäasianmukaisia menettelyjä koskeva lainsäädäntö, ja että näin on silloinkin, kun on olemassa (samojen) kuluttajien suojaamiseksi annettua toimialakohtaista lainsäädäntöä, joka perustuu unionin oikeuden säännöksiin ja jossa säännellään kattavasti kyseisiä aggressiivisia menettelyjä ja kaikissa olosuhteissa aggressiivisina pidettäviä menettelyjä tai joka tapauksessa epäasianmukaisia/sopimattomia menettelyjä?

9.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 338/7

1)

Ovatko ”yleisdirektiivin” 2005/29/EY (1) tarkoitus kuluttajansuojan ”turvaverkkona” ja erityisesti kyseisen direktiivin johdanto-osan 10 perustelukappale, 3 artiklan 4 kohta ja 5 artiklan 3 kohta esteenä sellaiselle kansalliselle säädökselle, jossa toimialakohtaisissa direktiiveissä 2009/72/EY (2) ja 2009/73/EY (3) käyttäjien suojaksi säädettyjen nimenomaisten velvoitteiden noudattamisen arvioinnin katsotaan kuuluvan epäasianmukaisista kaupallisista menettelyistä annetun yleisdirektiivin 2005/29/EY soveltamisalaan siten, että tämän seurauksena suljetaan pois toimialaviranomaisen – tässä tapauksessa AEEGSI – puuttuminen toimialakohtaisen direktiivin rikkomiseen kaikissa tapauksissa, joissa myös epäasianmukaisen tai sopimattoman kaupallisen menettelyn tunnusmerkit todennäköisesti täyttyvät?

2)

Onko direktiivin 2005/29/EY 3 artiklan 4 kohdassa vahvistettu erityislain etusijan periaate ymmärrettävä lainsäädäntöjen välisiä suhteita säänteleväksi periaatteeksi (yleinen lainsäädäntö ja toimialakohtainen lainsäädäntö) vai sääntöjen välisiä suhteita säänteleväksi periaatteeksi (yleiset säännöt ja erityissäännöt) vai kunkin toimialan sääntelystä ja valvonnasta vastaavien itsenäisten viranomaisten välisiä suhteita säänteleväksi periaatteeksi?

3)

Voidaanko katsoa, että direktiivin 2005/29/EY 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta ”ristiriidan” käsitteestä on kyse ainoastaan siinä tapauksessa, että epäasianmukaisia kaupallisia menettelyjä koskevan lainsäädännön säännösten ja muiden unionin oikeudesta johdettujen, kaupallisten menettelyjen erityisiä näkökohtia koskevien sääntöjen välillä on jyrkkä vastakkainasettelu, vai riittääkö, että kyseisten sääntöjen muodostama sääntely poikkeaa epäasianmukaisia kaupallisia menettelyjä koskevasta lainsäädännöstä niin, että tästä aiheutuu tietyssä asiayhteydessä normikollisio?

4)

Koskeeko direktiivin 2005/29/EY 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu yhteisön sääntöjen käsite pelkästään unionin asetusten ja direktiivien säännöksiä ja säännöksiä, joilla ne on pantu välittömästi täytäntöön kansallisesti, vai käsittääkö se myös unionin oikeuden periaatteiden täytäntöön panemiseksi annetut säädökset ja määräykset?

5)

Onko direktiivin 2005/29/EY johdanto-osan 10 perustelukappaleessa ja 3 artiklan 4 kohdassa sekä direktiivin 2009/72/EY 37 artiklassa ja direktiivin 2009/73/EY 41 artiklassa vahvistettu erityislain etusijan periaate esteenä sellaiselle vastaavien kansallisten täytäntöönpanosäännösten tulkinnalle, jonka mukaan katsotaan, että mikäli jollakin säännellyllä toimialalla, josta on säädetty toimialakohtaista kuluttajansuojalainsäädäntöä, jonka yhteydessä sääntelyä ja seuraamusten määräämistä koskeva toimivalta on annettu toimialakohtaiselle viranomaiselle, ilmenee direktiivin 2005/29/EY 8 ja 9 artiklassa tarkoitetuksi aggressiiviseksi menettelyksi katsottavaa toimintaa tai direktiivin 2005/29/EY liitteessä I tarkoitetuksi kaikissa olosuhteissa aggressiivisena pidettäväksi menettelyksi katsottavaa toimintaa, sovellettavaksi tulee aina yleinen epäasianmukaisia menettelyjä koskeva lainsäädäntö, ja että näin on silloinkin, kun on olemassa (samojen) kuluttajien suojaamiseksi annettua toimialakohtaista lainsäädäntöä, joka perustuu unionin oikeuden säännöksiin ja jossa säännellään kattavasti kyseisiä aggressiivisia menettelyjä ja kaikissa olosuhteissa aggressiivisina pidettäviä menettelyjä tai joka tapauksessa epäasianmukaisia/sopimattomia menettelyjä?

9.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 338/8

1)

Ovatko ”yleisdirektiivin” 2005/29/EY (1) tarkoitus kuluttajansuojan ”turvaverkkona” ja erityisesti kyseisen direktiivin johdanto-osan 10 perustelukappale, 3 artiklan 4 kohta ja 5 artiklan 3 kohta esteenä sellaiselle kansalliselle säädökselle, jossa toimialakohtaisissa direktiiveissä 2009/72/EY (2) ja 2009/73/EY (3) käyttäjien suojaksi säädettyjen nimenomaisten velvoitteiden noudattamisen arvioinnin katsotaan kuuluvan epäasianmukaisista kaupallisista menettelyistä annetun yleisdirektiivin 2005/29/EY soveltamisalaan siten, että tämän seurauksena suljetaan pois toimialaviranomaisen – tässä tapauksessa AEEGSI – puuttuminen toimialakohtaisen direktiivin rikkomiseen kaikissa tapauksissa, joissa myös epäasianmukaisen tai sopimattoman kaupallisen menettelyn tunnusmerkit todennäköisesti täyttyvät?

2)

Onko direktiivin 2005/29/EY 3 artiklan 4 kohdassa vahvistettu erityislain etusijan periaate ymmärrettävä lainsäädäntöjen välisiä suhteita säänteleväksi periaatteeksi (yleinen lainsäädäntö ja toimialakohtainen lainsäädäntö) vai sääntöjen välisiä suhteita säänteleväksi periaatteeksi (yleiset säännöt ja erityissäännöt) vai kunkin toimialan sääntelystä ja valvonnasta vastaavien itsenäisten viranomaisten välisiä suhteita säänteleväksi periaatteeksi?

3)

Voidaanko katsoa, että direktiivin 2005/29/EY 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta ”ristiriidan” käsitteestä on kyse ainoastaan siinä tapauksessa, että epäasianmukaisia kaupallisia menettelyjä koskevan lainsäädännön säännösten ja muiden unionin oikeudesta johdettujen, kaupallisten menettelyjen erityisiä näkökohtia koskevien sääntöjen välillä on jyrkkä vastakkainasettelu, vai riittääkö, että kyseisten sääntöjen muodostama sääntely poikkeaa epäasianmukaisia kaupallisia menettelyjä koskevasta lainsäädännöstä niin, että tästä aiheutuu tietyssä asiayhteydessä normikollisio?

4)

Koskeeko direktiivin 2005/29/EY 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu yhteisön sääntöjen käsite pelkästään unionin asetusten ja direktiivien säännöksiä ja säännöksiä, joilla ne on pantu välittömästi täytäntöön kansallisesti, vai käsittääkö se myös unionin oikeuden periaatteiden täytäntöön panemiseksi annetut säädökset ja määräykset?

5)

Onko direktiivin 2005/29/EY johdanto-osan 10 perustelukappaleessa ja 3 artiklan 4 kohdassa sekä direktiivin 2009/72/EY 37 artiklassa ja direktiivin 2009/73/EY 41 artiklassa vahvistettu erityislain etusijan periaate esteenä sellaiselle vastaavien kansallisten täytäntöönpanosäännösten tulkinnalle, jonka mukaan katsotaan, että mikäli jollakin säännellyllä toimialalla, josta on säädetty toimialakohtaista kuluttajansuojalainsäädäntöä, jonka yhteydessä sääntelyä ja seuraamusten määräämistä koskeva toimivalta on annettu toimialakohtaiselle viranomaiselle, ilmenee direktiivin 2005/29/EY 8 ja 9 artiklassa tarkoitetuksi aggressiiviseksi menettelyksi katsottavaa toimintaa tai direktiivin 2005/29/EY liitteessä I tarkoitetuksi kaikissa olosuhteissa aggressiivisena pidettäväksi menettelyksi katsottavaa toimintaa, sovellettavaksi tulee aina yleinen epäasianmukaisia menettelyjä koskeva lainsäädäntö, ja että näin on silloinkin, kun on olemassa (samojen) kuluttajien suojaamiseksi annettua toimialakohtaista lainsäädäntöä, joka perustuu unionin oikeuden säännöksiin ja jossa säännellään kattavasti kyseisiä aggressiivisia menettelyjä ja kaikissa olosuhteissa aggressiivisina pidettäviä menettelyjä tai joka tapauksessa epäasianmukaisia/sopimattomia menettelyjä?

9.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 338/9

1)

Onko Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 (1) 93 artiklan 1 kohdan, 94 artiklan ja liitteessä II säädettyjen vähimmäisvaatimusten mukaista, että jäsenvaltio on velvoittanut yhtenäisen pinta-alatuen sekä ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisien maatalouskäytäntöjen tuen hakijan säilyttämään hautarauniot ja määrännyt, että velvoitteen noudattamatta jättämiseen sovelletaan komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 (2) 39 artiklassa säädettynä hallinnollisena seuraamuksena tuen vähentämistä kolmella prosentilla?

2)

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko yhtenäisen pinta-alatuen sekä ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisien maatalouskäytäntöjen tuen hakijan hallinnollisen seuraamuksen soveltamisen välttääkseen noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 72 artiklan 1 kohdan a alakohdan, 91 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 93 artiklan 1 kohdan ja 94 artiklan sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 (3) 4 artiklan 1 kohdan b, c ja e alakohdan mukaisesti hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevia vaatimuksia tilansa kaikilla alueilla vai pelkästään sillä maatalousmaalla, jolle tukea konkreettisesti haetaan?

9.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 338/9

—

toteamaan, että Puolan tasavalta ei ole noudattanut luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (1) (jäljempänä luontotyyppidirektiivi) 6 artiklan 3 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se hyväksyi Białowieżan metsäalueen metsänhoitosuunnitelman liitteen varmistamatta sitä, ettei sillä vaikuteta haitallisesti yhteisön tärkeänä pitämän alueen (SCI-alue) ja erityisten suojelutoimien alueen (SPA-alue) PLC200004 Puszcza Białowieskan koskemattomuuteen

—

toteamaan, että Puolan tasavalta ei ole noudattanut luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 1 kohdan ja luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30.11.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY (2) (jäljempänä lintujensuojeludirektiivi) 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut tarvittavia säilyttämistoimenpiteitä, jotka noudattavat luontotyyppidirektiivin liitteen I mukaisten luonnollisten elinympäristöjen ja liitteen II mukaisten lajien sekä lintujensuojeludirektiivin liitteen I mukaisten lintujen ja liitteessä I luettelemattomien säännönmukaisesti esiintyvien muuttolintulajien, joita varten SCI- ja SPA-alue PLC200004 Puszcza Białowieska perustettiin, ekologisia vaatimuksia

—

toteamaan, että Puolan tasavalta ei ole noudattanut luontotyyppidirektiivin 12 artiklan 1 kohdan a ja d alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole varmistanut tiukkaa suojelua luontotyyppidirektiivin liitteessä IV mainituille puissa eläville kuoriaisille (punahärö (Cucujus cinnaberinus), loistojalokuoriainen (Buprestis splendens), kaskikeiju (Phryganophilus ruficollis) ja korpikolva (Pytho kolwensis), eli se ei ole kieltänyt niiden tahallista tappamista ja häiritsemistä eikä niiden lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentämistä tai hävittämistä Białowieżan metsänhoitoalueella, ja

—

toteamaan, että Puolan tasavalta ei ole noudattanut lintujensuojeludirektiivin 5 artiklan b ja d alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole varmistanut lintujensuojeludirektiivin 1 artiklassa mainittujen lintulajien ja erityisesti valkoselkätikan (Dendrocopos leucotos), pohjantikan (Picoides tridactylus), varpuspöllön (Glaucidium passerinum) ja helmipöllön (Aegolius funereus) suojelua tai koska se ei ole varmistanut, ettei niitä Białowieżan metsänhoitoalueella tapeta tai häiritä haudonta- ja jälkeläistenhoitoaikana sekä ettei niiden pesiä ja munia tuhota, vahingoiteta tai poisteta tahallisesti;

—

Puolan tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

9.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 338/11

a)

Seuraako luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetusta neuvoston direktiivistä 92/43/ETY, (1) sellaisena kuin se on muutettuna [jäljempänä luontodirektiivi], että Natura-ympäristövaikutusselostuksessa on yksilöitävä kaikki ne elinympäristöt ja lajit, joiden osalta alue on lisätty luetteloon?

b)

Seuraako [luontodirektiivistä], että Natura-ympäristövaikutusselostuksessa on yksilöitävä ja tarkasteltava hankkeen mahdollista vaikutusta kaikkiin (eikä vain suojeltuihin) lajeihin, jotka myötävaikuttavat suojeltuun elinympäristöön ja ovat osa sitä?

c)

Seuraako [luontodirektiivistä], että Natura-ympäristövaikutusselostuksessa on nimenomaisesti tarkasteltava suunnitellun hankkeen vaikutusta sekä erityisten suojelutoimien alueella esiintyviin suojeltuihin lajeihin ja elinympäristöihin että sen ulkopuolella esiintyviin lajeihin ja elinympäristöihin?

d)

Seuraako tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 13.12.2011 annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 2011/92/EU (2), sellaisena kuin se on muutettuna, että ympäristövaikutusselostuksessa on nimenomaisesti tarkasteltava sitä, vaikuttaako suunniteltu hanke merkittävästi selostuksessa yksilöityihin lajeihin?

e)

Onko vaihtoehto, jota hankkeen toteuttaja harkitsi ja tarkasteli ympäristövaikutusten arvioinnissa ja/tai jota osa sidosryhmistä kannatti ja/tai jota toimivaltainen viranomainen tarkasteli, tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/92/EU, sellaisena kuin se on muutettuna, 5 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettu ”tärkein vaihtoehto”, vaikka hankkeen toteuttaja hylkäsi sen jo hankkeen varhaisessa vaiheessa?

f)

Seuraako tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 13.12.2011 annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 2011/92/EU, sellaisena kuin se on muutettuna, että ympäristövaikutusten arviointiin olisi sisällyttävä riittävästi tietoa kunkin vaihtoehdon ympäristövaikutuksista, jotta eri vaihtoehtojen suotuisuutta ympäristön kannalta voidaan verrata, ja/tai että ympäristövaikutusselostuksessa on esitettävä selkeästi, miten eri vaihtoehtojen ympäristövaikutukset otettiin huomioon?

g)

Sovelletaanko tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/92/EU, sellaisena kuin se on muutettuna, 5 artiklan 3 kohdan d alakohtaan sisältyvää edellytystä, jonka mukaan hankkeen toteuttajan valinta on perusteltava ”ottaen huomioon ympäristövaikutukset”, ainoastaan valittuun vaihtoehtoon vai myös tutkittuihin tärkeimpiin vaihtoehtoihin siten, että se edellyttää näiden vaihtoehtojen tutkimista niiden ympäristövaikutusten tarkastelemiseksi?

h)

Onko [luontodirektiivin] tavoitteiden saavuttamisen kanssa yhteensopivaa se, että rakennusvaiheen yksityiskohdista (kuten rakennusjätteen sijoituspaikasta ja kuljetusreiteistä) voidaan päättää vasta luvan saamisen jälkeen tehtävässä päätöksessä, ja jos on, voiko toimivaltainen viranomainen sallia myönnetyn rakennusluvan yhteydessä, että hankkeen toteuttaja päättää tällaisista seikoista yksipuolisella päätöksellä ja että niistä pelkästään ilmoitetaan toimivaltaiselle viranomaiselle eivätkä ne edellytä viranomaisen hyväksyntää?

i)

Seuraako [luontodirektiivistä], että hälventääkseen sille esitetyn tieteellisen lausunnon merkitykseen ja vaikutukseen liittyvät epäilyt toimivaltainen viranomainen on velvollinen esittämään riittävän yksityiskohtaisesti ja selkeästi, missä määrin tällainen tieteellinen lausunto tukee lisätietojen hankkimista ennen rakennusluvan myöntämistä?

j)

Seuraako [luontodirektiivistä], että toimivaltaisen viranomaisen on esitettävä perustelut tai yksityiskohtaiset syyt sen tarkastajansa tekemän päätelmän hylkäämiseen, jonka mukaan ennen rakennusluvan myöntämistä tarvitaan lisätietoja tai tieteellinen tutkimus?

k)

Seuraako [luontodirektiivistä], että asianmukaista arviointia tehdessään toimivaltaisen viranomaisen on esitettävä yksityiskohtaiset ja nimenomaiset perusteet päätöksensä kullekin osatekijälle?

9.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 338/12

—

Italian tasavalta ei ole noudattanut kaatopaikoista 26.4.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY (EYVL L 182, s. 1) 14 artiklan b alakohdan toisen virkkeen ja c alakohdan mukaisia velvoitteitaan seuraavien kaatopaikkojen osalta: 1) Avigliano (Loc. Serre Le Brecce); 2) Ferrandina (Loc. Venita); 3) Genzano di Lucania (Loc. Matinella); 4) Latronico (Loc. Torre); 5) Lauria (Loc. Carpineto); 6) Maratea (Loc. Montescuro); 7) Moliterno (Loc. Tempa La Guarella); 8) Potenza (Loc. Montegrosso-Pallareta: syyskuussa 2016 käytöstä poistettavaksi aiottu kaatopaikka); 9) Potenza (Loc. Montegrosso-Pallareta), kaatopaikka, jota ei ilmoituksen mukaan ole koskaan käytetty; 10) Rapolla (Loc. Albero in Piano); 11) Roccanova (Loc. Serre); 12) Sant’Angelo Le Fratte (Loc. Farisi); 13) Campotosto (Loc. Reperduso); 14) Capistrello (Loc. Trasolero); 15) Francavilla (Valle Anzuca); 16) L’Aquila (Loc. Ponte delle Grotte); 17) Andria (D’Oria G.& C. s.n.c); 18) Canosa (CO.BE.MA); 19) Bisceglie (CO.GE.SER); 20) Andria (F.lli Acquaviva); 21) Trani (BAT-Igea s.r.l.); 22) Torviscosa (Società Caffaro), koska se ei ole saattanut voimaan kaikkia tarvittavia toimenpiteitä, jotta tämän direktiivin 7 artiklan g alakohdan mukaisesti poistetaan mahdollisimman nopeasti käytöstä kaatopaikat, joille ei ole myönnetty tämän saman direktiivin 8 artiklan mukaista lupaa jatkaa toimintaa, tai koska se ei ole toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä varmistaakseen sellaisille kaatopaikoille edellä mainitussa direktiivissä asetettujen vaatimusten noudattamisen, joille on myönnetty lupa jatkaa toimintaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin liitteessä I olevassa 1 kohdassa vahvistettuja edellytyksiä,

—

Italian tasavalta ei ole noudattanut kaatopaikoista 26.4.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY 14 artiklan b alakohdan toisen virkkeen mukaisia velvoitteitaan seuraavien kaatopaikkojen osalta: 23) Atella (Loc. Cafaro); 24) Corleto Perticara (Loc. Tempa Masone); 25) Marsico Nuovo (Loc. Galaino); 26) Matera (Loc. La Martella); 27) Pescopagano (Loc. Domacchia); 28) Rionero in Volture (Loc. Ventaruolo); 29) Salandra (Loc. Piano del Governo); 30) San Mauro Forte (Loc. Priati); 31) Senise (Loc. Palomabara); 32) Tito (Loc. Aia dei Monaci); 33) Tito (Loc. Valle del Forno); 34) Capestrano (Loc. Tirassegno); 35) Castellalto (Loc. Colle Coccu); 36) Castelvecchio Calvisio (Loc. Termine); 37) Corfinio (Loc. Cannucce); 38) Corfinio (Loc. Case querceto); 39) Mosciano S. Angelo (Loc. Santa Assunta); 40) S. Omero (Loc. Ficcadenti); 41) Montecorvino Pugliano (Loc. Parapoti); 42) San Bartolomeo in Galdo (Loc. Serra Pastore); 43) Trivigano (ex Cava Zof); 44) Torviscosa (Loc. La Valletta), koska se ei ole saattanut voimaan kaikkia tarvittavia toimenpiteitä poistaakseen mahdollisimman pian käytöstä kaatopaikat, joille ei ole myönnetty saman direktiivin 8 artiklan mukaista lupaa jatkaa toimintaa,

—

Italian tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

9.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 338/14

1)

Välitoimihakemus hylätään.

2)

Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

9.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 338/14

1)

Välitoimihakemus hylätään.

2)

Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

9.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 338/15

1)

Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti 13.7.2016 annetun komission päätöksen, joka koskee pyyntöä tutustua viitteellä GestDem2015/5711 rekisteröityihin asiakirjoihin, täytäntöönpanoa lykätään siltä osin kuin kyseisellä päätöksellä myönnetään oikeus tutustua Maltan tasavallalta peräisin oleviin asiakirjoihin.

2)

Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

9.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 338/15

—

kumoaa 8.5.2017 päivätyn riidanalaisen päätöksen, jolla on hylätty kantajan tarjous menettelyssä EIGE/2017/OPER/04 ”Female Genital Mutilation: Estimating Girls at Risk”, ja päätökset valita toisen tarjoajan tekemä tarjous ja tehdä hankintasopimus tämän kanssa;

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan kantajalle aiheutuneen vahingon sekä maksamaan kahdeksan prosentin koron tai toissijaisesti maksamaan kantajalle korvauksen ja kahdeksan prosentin koron

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja avoimuusperiaatetta on loukattu, että huolellisuusvelvoitetta ja luottamuksellisuuden noudattamisvelvollisuutta ei ole noudatettu ja että on tehty ilmeinen arviointivirhe.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu perustelujen epäjohdonmukaisuuteen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen kantajan tarjousta arvioitaessa.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu hyvää hallintoa koskevan oikeuden loukkaamiseen.

9.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 338/16

—

toteamaan, että SRB ei ole noudattanut unionin oikeutta päätöksessä SRB/EES/2017/08, joka hyväksyttiin johdon istunnossa 7.6.2017 ja jolla hyväksyttiin rahoituslaitos Banco Popular Español, S.A:ta koskeva kriisinratkaisumääräys

—

kumoamaan näin ollen edellä mainitun toimenpiteen sekä siihen perustuvat myöhemmät täytäntöönpanotoimenpiteet, jotka SRB saattoi toteuttaa, taannehtivin vaikutuksin.

9.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 338/17

—

kumoaa kanteen kohteena olevan päätöksen

—

toteaa asetuksen (EU) N:o 806/2014 18 ja 29 artiklat lainvastaisiksi ja ettei niitä voida soveltaa

—

velvoittaa vastaajana olevan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

9.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 338/17

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

9.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 338/18

—

kumoaa Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston ensimmäisen valituslautakunnan 25.5.2017 tekemän päätöksen (asia R 1870/2016-1) ja korjaavana toimenpiteenä hylkää hakijan tavaramerkin

vaihtoehtoisesti

—

kumoaa Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston ensimmäisen valituslautakunnan 25.5.2017 tekemän päätöksen (asia R 1870/2016-1) ja palauttaa asian virastolle

vaihtoehtoisesti

—

kumoaa Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston ensimmäisen valituslautakunnan 25.5.2017 tekemän päätöksen (asia R 1870/2016-1)

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

9.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 338/19

—

kumoaa Korean demokraattiseen kansantasavaltaan kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 329/2007 muuttamisesta 12.6.2017 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/993 (EUVL 2017, L 149, s. 67) ja Korean demokraattista kansantasavaltaa koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen (YUTP) 2016/849 muuttamisesta 12.6.2017 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2017/994 (EUVL 2017, L 149, s. 75), niiltä osin kuin näillä toimenpiteillä kantaja lisätään luetteloon yhteisöistä, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä

—

velvoittaa vastaajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäinen kanneperuste koskee sitä, että vastaajat ovat laiminlyöneet velvollisuutensa esittää asianmukaiset tai riittävät perustelut kantajan lisäämiseksi luetteloon.

2.

Toinen kanneperuste koskee sitä, että vastaajat ovat tehneet ilmeisen virheen todetessaan että mikään edellytys luetteloon lisäämiseksi täyttyi kantajan osalta; kantajan sisällyttämiselle ei ole tosiasiallisia perusteita.

3.

Kolmas kanneperuste koskee sitä, että vastaajat ovat syyllistyneet harkintavallan väärinkäyttöön yrittäessään tehdä pätemättömäksi kantajan oikeuden tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin sen luetteloon lisäämisen osalta SEUT 230 artiklan mukaisesti ja/tai ne ovat loukanneet kantajan oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun.

4.

Neljäs kanneperuste koskee sitä, että vastaajat ovat loukanneet kantajan puolustautumisoikeuksia, kun ne eivät ole esittäneet näyttöä, johon ne vetosivat ennen kuin ne lisäsivät kantajan luetteloon.

5.

Viides kanneperuste koskee sitä, että vastaajat ovat rikkoneet tietosuojalainsäädäntöä.

6.

Kuudes kanneperuste koskee sitä, että vastaajat ovat loukanneet perusteettomasti ja suhteettomasti kantajan perusoikeuksia sen omaisuuden, elinkeinotoiminnan ja maineen suoja mukaan lukien.

9.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 338/19

—

kumoaa Korean demokraattiseen kansantasavaltaan kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 329/2007 muuttamisesta 12.6.2017 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/993 (EUVL 2017, L 149, s. 67) ja Korean demokraattista kansantasavaltaa koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen (YUTP) 2016/849 muuttamisesta 12.6.2017 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2017/994 (EUVL 2017, L 149, s. 75), Korean demokraattista kansantasavaltaa koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen (YUTP) 2016/849 täytäntöönpanosta 10.08.2017 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen (YUTP) 2017/1459 (EUVL 2017, L 208, s. 38), ja Korean demokraattiseen kansantasavaltaan kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 329/2007 muuttamisesta 10.8.2017 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/1457 (EUVL 2017, L 208, s. 33), niiltä osin kuin näillä säännöksillä kantaja lisätään luetteloon yhteisöistä, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä

—

velvoittaa vastaajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäinen kanneperuste koskee sitä, että vastaajat laiminlöivät velvollisuutensa esittää asianmukaiset tai riittävät perustelut kantajan merkitsemiseksi luetteloon.

2.

Toinen kanneperuste koskee sitä, että vastaajat tekivät ilmeisen virheen todetessaan että mikään edellytys luetteloon merkitsemiseksi täyttyi kantajan osalta; kantajan merkitsemiselle luetteloon ei ole tosiasiallisia perusteita.

3.

Kolmas kanneperuste koskee sitä, etteivät vastaajat esittäneet kantajalle todisteita, joiden perusteella on tehty uudelleen luetteloon merkitsemistä koskeva päätös ennen kuin se merkittiin uudestaan luetteloon, tai todisteita YK;n luetteloon merkitsemistä koskevan EU-täytäntöönpanon tueksi, mikä rikkoo kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.

4.

Neljäs kanneperuste koskee sitä, etteivät vastaajat täyttäneet velvollisuuksiaan päättäessään merkitä kantajan luetteloon sen seurauksena, että YK oli merkinnyt sen luetteloon.

5.

Viides kanneperuste koskee sitä, että vastaajat syyllistyivät harkintavallan väärinkäyttöön yrittäessään tehdä pätemättömäksi kantajan oikeuden tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin sen luetteloon merkitsemisen osalta SEUT 230 artiklan mukaisesti

6.

Kuudes kanneperuste koskee sitä, että vastaajat rikkoivat tietosuojalainsäädäntöä.

7.

Seitsemäs kanneperuste koskee sitä, että vastaajat loukkasivat perusteettomasti ja suhteettomasti kantajan perusoikeuksia sen omaisuuden, elinkeinotoiminnan ja maineen suoja mukaan lukien.

9.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 338/20

—

kumoamaan 29.5.2017 tehdyn komission päätöksen C(2017) 3220 final, SA.43145 (2016/FC) (EUVL 2017, C 193, s. 1), joka koskee Saksan Jugendherberge Berlin Ostkreuz gGmbH:n (ym.) hyväksi toteuttamia, verotukseen liittymättömiä tukitoimenpiteitä, ja

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Kantajan mukaan komissio on loukannut kantajan menettelyllisiä oikeuksia, koska se on tehnyt riidanalaisen päätöksen alustavan tutkinnan jälkeen, vaikka sen olisi pitänyt aloittaa muodollinen tutkintamenettely. Kantaja väittää tässä yhteydessä, että jos komissio olisi arvioinut käytettävissään olevia tietoja sille kuuluvien velvoitteiden mukaisesti, sillä olisi pitänyt olla epäilys Saksan sääntöjenvastaisesti Jugendherberge Berlin Ostkreuz gGmbH:n (ym.) hyväksi toteuttamien, verotukseen liittymättömien tukitoimenpiteiden yhteensopivuudesta unionin oikeuden kanssa.

—

Kantaja väittää lisäksi, että koska komissio ei ole tutkinut riidanalaisessa päätöksessä tietoja, joiden perusteella on epäilystä siitä, ovatko nämä tukitoimenpiteet yhteensopivia unionin oikeuden kanssa, tai koska se ei ole tutkinut niitä riittävästi, tai on arvioinut niiden merkittävää osaa virheellisesti, komissio on loukannut sille SEUT 296 artiklan toisen kohdan nojalla kuuluvaa perusteluvelvollisuutta.

9.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 338/21

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

9.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 338/22

9.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 338/23