ISSN 1977-1053

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 288

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

60. vuosikerta
31. elokuu 2017


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

I   Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

 

LAUSUNNOT

 

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

 

31. toukokuuta ja 1. kesäkuuta 2017 pidetty ETSK:n 526. täysistunto

2017/C 288/01

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Tekoäly ja sen vaikutukset (digitaalisia) sisämarkkinoita, tuotantoa, kulutusta, työllisyyttä ja yhteiskuntaa ajatellen (oma-aloitteinen lausunto)

1

2017/C 288/02

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Yhteisen maatalouspolitiikan mahdollinen uudelleenmuotoilu (valmisteleva lausunto)

10


 

III   Valmistelevat säädökset

 

EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEA

 

31. toukokuuta ja 1. kesäkuuta 2017 pidetty ETSK:n 526. täysistunto

2017/C 288/03

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Euroopan seuraavat kärkiyritykset: start-up- ja scale-up-yrityksiä koskeva aloite(COM(2016) 733 final)

20

2017/C 288/04

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eräiden säädösten, joissa säädetään valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn käyttämisestä, mukauttamisesta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 ja 291 artiklaan(COM(2016) 799 final – 2016/0400 (COD))

29

2017/C 288/05

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista a) Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi palveluista sisämarkkinoilla annetun direktiivin 2006/123/EY täytäntöönpanosta, palveluihin liittyviä lupajärjestelmiä ja vaatimuksia koskevasta ilmoitusmenettelystä sekä direktiivin 2006/123/EY ja hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä annetun asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta(COM(2016) 821 final – 2016/0398 (COD)) – b) Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi uuden ammatteja koskevan sääntelyn hyväksymistä edeltävästä suhteellisuusarvioinnista(COM(2016) 822 final – 2016/0404 (COD)) – c) Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi asetuksella … (ESC Regulation) käyttöön otettua sähköistä eurooppalaista palvelukorttia koskevasta lainsäädännöstä ja toimintakehyksestä(COM(2016) 823 final – 2016/0402 (COD)) – d) Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sähköisen eurooppalaisen palvelukortin ja siihen liittyvien hallinnollisten välineiden käyttöönotosta(COM(2016) 824 final – 2016/0403 (COD))

43

2017/C 288/06

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Neuvoston direktiiviksi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta tietyn kynnyksen ylittäviin tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin tilapäisesti sovellettavan yleisen käännetyn verovelvollisuuden mekanismin osalta(COM(2016) 811 final – 2016/0406(CNS))

52

2017/C 288/07

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi työntekijöiden suojelemisesta syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille tai perimän muutoksia aiheuttaville aineille altistumiseen työssä liittyviltä vaaroilta annetun direktiivin 2004/37/EY muuttamisesta(COM(2017) 11 final – 2017/0004 COD)

56

2017/C 288/08

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Euroopan puolustusalan toimintasuunnitelma(COM(2016) 950 final)

62

2017/C 288/09

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Adrianmeren pienten pelagisten lajien kantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta((2017) 97 final – 2017/043 (COD))

68

2017/C 288/10

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta voimassa olevan ilmailutoimintaa koskevan rajoitetun soveltamisen jatkamiseksi ja maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen vuonna 2021 alkavan täytäntöönpanon valmistelemiseksi(COM(2017) 54 final – 2017/0017 (COD))

75

2017/C 288/11

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan investointipankille – Nopeampaan puhtaan energian innovointiin(COM(2016) 763 final)

81

2017/C 288/12

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Eurooppalainen strategia vuorovaikutteisia älykkäitä liikennejärjestelmiä varten – ensimmäinen virstanpylväs matkalla kohti vuorovaikutteista, verkkoon liitettyä ja automatisoitua liikkumista(COM(2016) 766 final)

85

2017/C 288/13

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sähkön sisämarkkinoista (uudelleenlaadittu)(COM(2016) 861 final – 2016/379 (COD)) – Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi riskeihin varautumisesta sähköalalla ja direktiivin 2005/89/EY kumoamisesta(COM(2016) 862 final – 2016/377 (COD)) – Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta (uudelleenlaadittu)(COM(2016) 863 final – 2016/378 (COD)) – Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä (uudelleenlaadittu)(COM(2016) 864 final – 2016/380 (COD))

91

2017/C 288/14

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan investointipankille – Energiaunionin toinen tilannekatsaus(COM(2017) 53 final) – Komission kertomus Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Uusiutuvan energian tilannekatsaus(COM(2017) 57 final)

100

2017/C 288/15

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yksilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta(COM(2017) 8 final – 2017/0002 (COD))

107

2017/C 288/16

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan Parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maanteiden tavara- ja henkilöliikenteeseen tarkoitettujen tiettyjen ajoneuvojen kuljettajien perustason ammattipätevyydestä ja jatkokoulutuksesta annetun direktiivin 2003/59/EY ja ajokorteista annetun direktiivin 2006/126/EY muuttamisesta(COM(2017) 47 final – 2017/0015 (COD))

115

2017/C 288/17

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Euroopan komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteinen tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle – Tavoitteena kansainvälisiä kulttuurisuhteita koskeva EU:n strategia(JOIN(2016) 29 final)

120

2017/C 288/18

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Eteläisen Tyynenmeren alueellisen kalastusjärjestön (SPRFMO) yleissopimusalueeseen sovellettavista hoito-, säilyttämis- ja valvontatoimenpiteistä(COM(2017) 128 final– 2017/0056 COD)

129

2017/C 288/19

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksessa (EU) N:o 1306/2013 säädetyn suorien tukien mukautusasteen vahvistamisesta kalenterivuodeksi 2017(COM(2017) 150 final – 2017/0068 COD)

130


FI

 


I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

LAUSUNNOT

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

31. toukokuuta ja 1. kesäkuuta 2017 pidetty ETSK:n 526. täysistunto

31.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 288/1


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Tekoäly ja sen vaikutukset (digitaalisia) sisämarkkinoita, tuotantoa, kulutusta, työllisyyttä ja yhteiskuntaa ajatellen”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2017/C 288/01)

Esittelijä:

Catelijne MULLER

Komitean täysistunnon päätös

22.9.2016

Oikeusperusta

työjärjestyksen 29 artiklan 2 kohta

 

oma-aloitteinen lausunto

 

 

Vastaava erityisjaosto

”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus”

Hyväksyminen erityisjaostossa

4.5.2017

Hyväksyminen täysistunnossa

31.5.2017

Täysistunnon nro

526

Äänestystulos

(puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)

159/3/14

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Tekoälyn alalla on parhaillaan käynnissä koko joukko tärkeitä kehitysprosesseja, ja sen sovellukset yhteiskunnassa yleistyvät vinhaa vauhtia. Tekoälymarkkinat ovat kooltaan noin 664 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria, ja niiden odotetaan kasvavan 38,8 miljardiin Yhdysvaltojen dollariin vuoteen 2025 mennessä. Koska tekoälyllä voi olla sekä myönteiset että kielteiset vaikutuksensa yhteiskuntaan, on ETSK päättänyt ryhtyä seuraamaan kehitystä tekoälyn saralla kiinteästi ei pelkästään teknisestä vaan erityisesti myös eettisestä, turvallisuuspainotteisesta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta.

1.2

Eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan edustajana ETSK pyrkii tulevina aikoina muokkaamaan, kanavoimaan ja virittämään tekoälyn tiimoilta käytävää yhteiskunnallista keskustelua ja kutsumaan siihen mukaan kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät: poliittiset päättäjät, teollisuuden, työmarkkinaosapuolet, kuluttajat, kansalaisjärjestöt, oppi- ja hoitolaitokset ja tiedemaailman eri alojen (mm. tekoäly, turvallisuus, etiikka, taloustieteet, työtieteet, oikeustieteet, käyttäytymistieteet, psykologia, filosofia) asiantuntijat ja tutkijat.

1.3

Superälystä käytävä keskustelu, joka sinänsä on tärkeää, on tällä hetkellä dominoiva ja jättää varjoonsa keskustelun tekoälyn nykyisten sovellusten vaikutuksista. Prosessin tehtävänä ja tavoitteena tuleekin olemaan muun muassa tekoälyä koskevan tietämyksen lisääminen ja parantaminen ja siten tietoon perustuvan ja tasapainoisen keskustelun edistäminen tuomiopäivän skenaarioita tai äärimmäistä relativismia välttäen. ETSK tulee tässä yhteydessä työskentelemään tekoälyn kehittämisen edistämiseksi, jotta se palvelisi ihmiskuntaa. Siitä huolimatta prosessiin kuuluu tärkeänä tehtävänä ja tavoitteena myös yksilöidä, määrittää ja tarkkailla murrosilmiöitä tekoälyn kehityksessä ja sen liepeillä, jotta niitä pystytään käsittelemään asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti. Tämä on omiaan edistämään yhteiskunnallista sitoutumista ja luottamusta kestävän kehityksen viemiseen eteenpäin tekoälyn alalla ja tekoälyn hyödyntämiseen sekä kasvattamaan näiden seikkojen yhteiskunnassa saamaa kannatusta.

1.4

Tekoälyn vaikutus ulottuu yli rajojen, joten myös toimintalinjaukset täytyy tehdä valtioiden välillä. ETSK suosittaa, että EU ottaa globaalin edelläkävijän roolin määritettäessä tekoälylle maailmanlaajuista yksiselitteistä toimintapoliittista kehystä unionin arvojen ja perustavien oikeuksien mukaisesti. ETSK pystyy antamaan tähän työhön panoksensa ja on siihen halukas.

1.5

ETSK yksilöi tällä hetkellä 11 alaa, joilla tekoäly tuottaa yhteiskunnallisia haasteita: etiikka; turvallisuus; henkilökohtainen yksityisyys; selkeys ja perusteltavuus; työ; koulutus ja osaaminen; (epä)tasa-arvo ja osallisuus; lainsäädäntä ja sääntely; julkinen hallinto ja demokratia; sodankäynti sekä superäly. ETSK suosittaa näin ollen seuraavaa:

1.6

ETSK kehottaa tarkastelemaan tekoälyä ”ihminen komentaa” -näkökulmasta ja asettamaan ehdoksi, että tekoälyä kehitetään vastuullisesti, turvallisesti ja hyödyllisesti siten, että koneet pysyvät koneina ja että ihmiset pitävät joka hetki koneet hallinnassaan.

1.7

ETSK kehottaa laatimaan eettiset säännöt tekoälyn kehittämistä, soveltamista ja käyttämistä varten, jotta tekoälyjärjestelmät ovat koko toimintaprosessinsa ajan sopusoinnussa ihmisarvon, koskemattomuuden, vapauden, yksityisyyden, kulttuurisen ja sukupuoleen liittyvän moninaisuuden sekä perustavien ihmisoikeuksien kaltaisten periaatteiden kanssa.

1.8

ETSK kehottaa laatimaan tekoälyjärjestelmien tarkastamista, todentamista ja valvomista varten standardointijärjestelmän, joka perustuu laajaan normien joukkoon sellaisilta aloilta kuin turvallisuus, selkeys, ymmärrettävyys, perusteltavuus sekä eettiset arvot.

1.9

ETSK esittää, että luodaan eurooppalainen tekoäly-infrastruktuuri, joka koostuu yksityisyyttä kunnioittavista avoimen lähdekoodin oppimisympäristöistä, todelliseen tilanteeseen perustuvista testausympäristöistä ja korkealaatuisista tietokokonaisuuksista tekoälyjärjestelmien kehittämistä ja koulimista varten. ETSK toteaa, että EU voi hankkia (kilpailu)etua maailmanmarkkinoilla kehittämällä ja tekemällä tunnetuksi ”eurooppalaisia vastuullisiksi todettuja tekoälyjärjestelmiä”, joille on myönnetty eurooppalainen tekoälysertifikaatti ja -merkintä.

1.10

EU:n, jäsenvaltioiden viranomaisten ja työmarkkinaosapuolten täytyy yhdessä kartoittaa, mihin työmarkkinasektoreihin tekoäly tulee vaikuttamaan, missä määrin ja miten nopeasti, ja pyrkiä löytämään ratkaisuja, joilla puututaan asian seurauksiin työllisyyden, työn sisällön, sosiaalisen suojelun järjestelmien ja tasa-arvokysymysten kannalta. Sen ohella on syytä investoida työmarkkinasektoreihin, joihin tekoäly vaikuttaa vain vähän tai ei ollenkaan.

1.11

ETSK kehottaa näitä sidosryhmiä yhteisiin toimiin täydentävien tekoälyjärjestelmien alalla ja niiden luomiseksi osallistavasti yhdessä työpaikoilla, esimerkkinä ihmisen ja koneen vuorovaikutukseen perustuvat työtiimit, joissa tekoäly täydentää ja edistää ihmissuoritusta. Sidosryhmien täytyy lisäksi investoida virallisen oppimisen ja arkioppimisen sekä yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen mahdollistamiseen jokaiselle, jotta hankitaan tekoälyn käyttämiseen työssä tarvittava osaaminen mutta kehitetään myös taitoja, joita tekoäly ei tule eikä pysty korvaamaan.

1.12

Pitää ryhtyä heti konkreettisesti arvioimaan niitä tulevaisuuden ennakoinnin tutkimusyksikön (Scientific Foresight Unit, STOA) määrittämiä kuutta painopistealaa koskevaa EU:n lainsäädäntöä ja muita määräyksiä, joita pitää ehkä tarkistaa tai ajantasaistaa. ETSK voi täyttää tässä arviointiprosessissa oman tehtävänsä, ja se myös haluaa menetellä niin. ETSK vastustaa robottien tai tekoälyn määrittämistä jonkin muotoisiksi oikeushenkilöiksi. Jos niin tapahtuu, tehdään vahingonkorvausvastuun ennalta ehkäisevä ja korjaava vaikutus tyhjäksi, synnytetään moraalikatoa niin tekoälyn kehittämisen kuin sen hyödyntämisen yhteydessä ja avataan mahdollisuuksia väärinkäytöksiin.

1.13

Sekä julkisella että yksityisellä tasolla on aktiivisesti edistettävä ja tehtävä tunnetuksi sellaisten tekoälysovellusten kehittämistä, jotka palvelevat yhteiskuntaa, suosivat osallisuutta ja parantavat ihmisten elämää. Euroopan komission tulee ohjelmiensa yhteydessä rahoittaa tutkimusta, joka käsittelee tekoälyn sekä EU:n rahoittamien tekoälyinnovaatioiden yhteiskunnallisia vaikutuksia.

1.14

ETSK tukee Human Rights Watch -organisaation ja muiden vastaavien tahojen vetoomusta itsenäisesti toimivien asejärjestelmien kieltämiseksi. ETSK on tyytyväinen ilmoitukseen, että asiasta on tarkoitus neuvotella YK:ssa, mutta katsoo, että näissä neuvotteluissa on käsiteltävä myös tekoälysovellusten hyödyntämistä kybersodankäyntiin.

2.   Tekoäly

2.1

Tekoälylle ei ole kiistattomasti hyväksyttyä, selvärajaista määritelmää. Tekoäly on yläkäsite suurelle joukolle aihealueita ja niiden alatasoja. Esimerkkejä ovat kognitiivinen tietojenkäsittely (algoritmien kyky päätellä ja ymmärtää korkeammalla (inhimillisemmällä) tasolla), koneoppiminen (algoritmit, jotka oppivat itsenäisesti tehtäviä), laajennettu äly (augmented intelligence, ihmisen ja koneen yhteistoiminta) ja tekoälyrobotiikka (robotteihin muokattu tekoäly). Tekoälytutkimuksen ja -kehitystyön keskeinen tavoite on kuitenkin älykkään toiminnan automatisoiminen, esimerkkeinä päätteleminen, tiedon kerääminen, suunnitteleminen, oppiminen, viestiminen, käsitteleminen, tunnistaminen ja jopa luominen, uneksiminen ja käsitysten muodostaminen.

2.2

Tekoäly voidaan karkeasti ottaen jakaa kapeaan (narrow) tekoälyyn ja yleiseen (general) tekoälyyn. Kapea tekoäly pystyy selviytymään tietyistä erityisistä tehtävistä. Yleinen tekoäly pystyy selviytymään jokaisesta älykkyyttä kysyvästä tehtävästä, jonka ihminen kykenee suorittamaan.

2.3

Kapean tekoälyn alalla on viime aikoina otettu suuria edistysaskeleita, mikä johtuu eritoten tietokoneiden laskentatehon kasvusta, suurten tietomäärien saatavuudesta ja koneoppimisen (machine learning) kehityksestä. Koneoppiminen tarkoittaa, että algoritmit kykenevät itsenäisesti oppimaan tehtäviä ilman että ne on ohjelmoitu tekemään niin. Tämä menetelmä perustuu ”koulutusdatan” käsittelyyn, ja sen pohjalta algoritmi oppii tunnistamaan malleja ja laatimaan sääntöjä. Syväoppimisessa (deep learning), joka on koneoppimisen eräs muoto, käytetään hyväksi rakenteita (neural networks), jotka perustuvat väljästi ihmisaivojen rakenteeseen, ja opetetaan niitä harjoituksen ja palautteen keinoin. Tämän kehityksen tuloksena tekoälyjärjestelmät voivat (algoritmien avulla) nykyään olla itseoppivia, itsenäisiä ja mukautumiskykyisiä.

2.4

Tekoälyä käsittelevässä kehittämis- ja tutkimustyössä on päähuomion kohteena jo jonkin aikaa ollut päättely, tiedonkeruu, suunnittelu, viestiminen ja havaintokyky (visuaalinen, auditiivinen, sensorinen). Tämä on johtanut monilukuisiin tekoälysovelluksiin: virtuaaliassistentit, itseohjautuvat autot, automaattinen uutisten aggregointi, puheentunnistus, käännösohjelmat, tekstipohjaiset puheentuotanto-ohjelmat (text-to-speak), automatisoitu finanssikauppa, sähköisesti tallennetun tiedon tunnistaminen ja esittäminen oikeudellisessa prosessissa (e-discovery) jne.

2.5

ETSK kiinnittää huomiota siihen, että sovellusten ja tekoälyyn tehtävien investointien määrä on viime aikoina kasvanut eksponentiaalisesti. Tekoälymarkkinat ovat kooltaan tätä nykyä noin 664 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria, ja niiden odotetaan kasvavan 38,8 miljardiin Yhdysvaltojen dollariin vuoteen 2025 mennessä.

3.   Tekoälyyn liittyvät mahdollisuudet ja uhat

3.1

On lähes tulkoon kiistatonta, että tekoäly voi tuottaa merkittäviä yhteiskunnallisia hyötyjä: ajatelkaamme esimerkiksi sovelluksia kestävyysmallin mukaisessa maataloudessa, turvallisemmassa liikenteessä, turvallisemmassa finanssijärjestelmässä, ympäristöä säästävämmissä tuotantoprosesseissa, kehittyneemmässä lääketieteessä, turvallisemmassa työssä, henkilökohtaisemmassa opetuksessa, kehittyneemmässä oikeudenkäytössä ja turvallisemmassa yhteiskunnassa. Se voi mahdollisesti jopa myötävaikuttaa sairauksien ja köyhyyden kitkemiseen. Tekoäly saattaa myös antaa merkittävän, teollisuuden kasvua edistävän ja EU:n kilpailukykyä parantavan panoksen.

3.2

Kuten jokainen murroksellinen teknologia, tekoäly tuo kuitenkin muassaan riskejä ja pulmallisia toimintapoliittisia haasteita sellaisilla aloilla kuin turvallisuus ja valvottavuus, sosioekonomiset seikat, etiikka ja yksityisyys, luotettavuus jne.

3.3

Käsillä ovat ratkaisevat hetket tekoälyn nykyisen ja tulevan kehittämisen ja hyödyntämisen (reuna)ehtojen määrittämiselle. Mainitut tekoälyn edut pystytään saavuttamaan pysyvästi ainoastaan siinä tapauksessa, että tekoälyyn liittyviin haasteisiin tartutaan asianmukaisesti. Tähän tarkoitukseen tarvitaan poliittisia valintoja.

a)

Etiikka

3.4

Tekoälyn kehitys herättää monia kysymyksiä etiikan alalla. Mitkä ovat autonomisen (itsenäisesti oppivan) tekoälyjärjestelmän vaikutukset henkilökohtaiseen koskemattomuuteemme, riippumattomuuteemme, arvokkuuteemme, itsenäisyyteemme, yhdenvertaisuuteemme, turvallisuuteemme ja valinnanvapauteemme? Miten huolehdimme siitä, että perustavia normejamme, arvojamme ja ihmisoikeuksiamme kunnioitetaan ja että ne taataan?

3.5

Tähän on lisättävä huomio, että tekoälyä kehitetään nykyisin homogeenisessa ympäristössä, joka koostuu valtaosaltaan nuorista valkoihoisista miehistä, jolloin (oli tämä sitten tietoista tai ei) tekoälyyn muokkautuu kulttuurista ja sukupuoleen liittyvää eriarvoisuutta muun muassa siksi, että tekoälyjärjestelmät oppivat koulutusdatan pohjalta. Tämän datan täytyy olla paikkansapitävää, minkä lisäksi sen tulee olla laadukasta, monipuolista, kyllin seikkaperäistä ja puolueetonta. Yleensä on taipumusta uskoa, että data on lähtökohtaisesti objektiivista, mutta se on väärinkäsitys. Dataa on helppo peukaloida, se voi olla puolueellista, heijastaa kulttuurisia, sukupuoleen liittyviä ja muita ennakkoluuloja ja mieltymyksiä sekä sisältää virheitä.

3.6

Nyt kehitteillä oleviin tekoälyjärjestelmiin ei liity minkäänlaisia eettisiä arvoja. Meidän ihmisten täytyy sisällyttää nuo arvot tekoälyjärjestelmiin ja niiden soveltamisympäristöön. Tekoälyjärjestelmien kehittämisen, soveltamisen ja käyttämisen täytyy tapahtua perustavien normiemme, arvojemme, vapauksiemme ja ihmisoikeuksiemme asettamissa rajoissa. ETSK kehottaakin laatimaan ja vahvistamaan yleiset eettiset säännöt tekoälyn kehittämistä, soveltamista ja käyttämistä varten.

b)

Turvallisuus

3.7

Tekoälyn käyttäminen fyysisessä ympäristössä synnyttää kiistatta kysymyksiä turvallisuudesta. Voidaan tehdä ero sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välille.

Sisäinen turvallisuus: Onko tekoälyjärjestelmä kyllin vahva toimiakseen (jatkuvasti) asianmukaisesti? Onko algoritmi asianmukaisesti ohjelmoitu? Onko algoritmi kaatumaton ja hakkeroinnin kestävä? Onko se toimiva? Onko se luotettava?

Ulkoinen turvallisuus: onko tekoälyjärjestelmä turvallinen käytössä yhteiskunnassa? Toimiiko se turvallisesti paitsi normaaleissa myös tuntemattomissa, kriittisissä tai odottamattomissa tilanteissa? Mitä vaikutuksia itsenäisellä oppimiskyvyllä on turvallisuuteen silloinkin kun järjestelmä käyttöönottonsa jälkeen jatkaa oppimistaan?

3.8

ETSK katsoo, että tekoälyjärjestelmien käyttöönottoon voidaan suostua ainoastaan siinä tapauksessa, että ne täyttävät sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden erityiset vaatimukset. Näiden vaatimusten määrittäminen on poliittisten päättäjien, tekoäly- ja turvallisuusasiantuntijoiden, yritysten ja kansalaisyhteiskunnan yhteinen tehtävä.

c)

Selkeys, ymmärrettävyys, valvottavuus, perusteltavuus

3.9

Tekoälyn hyväksyntä, kestävä kehitys ja soveltaminen käyvät käsi kädessä se kanssa, missä määrin tekoälyjärjestelmien toimintaa, tekemisiä ja päätöksiä on mahdollista ymmärtää, valvoa ja perustella – varsinkin myös jälkikäteen.

3.10

Tekoälyjärjestelmien (älykkäisiin algoritmeihin perustuvilla) tekemisillä ja päätöksillä puututaan enenevästi ihmisten elämään. Mainittakoon esimerkkeinä tekoälyn hyödyntäminen tiedusteluun perustuvassa poliisitoiminnassa, kiinnelainahakemusten arvioinnissa tai vakuutuskelpoisuuden määrittelyssä. Tässä yhteydessä ovat ratkaisevan tärkeitä seikkoja tekoälyjärjestelmän päätöksentekoprosessin ymmärrettävyys, valvottavuus ja perusteltavuus.

3.11

Tätä nykyä monet tekoälyjärjestelmät ovat jo sellaisia, että käyttäjien on hyvin vaikea saada niistä kunnon käsitystä. Tämä koskee kuitenkin enenevästi myös järjestelmien rakentajia. Erityisesti neuroverkot (neural networks) ovat monesti mustia laatikoita, joiden sisällä tapahtuu (päätös)prosesseja, jotka eivät ole enää käsitettävissä ja joille ei ole olemassa selitysmekanismeja.

3.12

ETSK perää selkeitä, ymmärrettävissä ja valvottavissa olevia tekoälyjärjestelmiä, joiden toiminta on perusteltavissa myös jälkikäteen. Sen lisäksi täytyy määrittää, mitkä päätöksentekoprosessit voidaan uskoa tekoälyjärjestelmille ja minkä suhteen niin ei voi menetellä ja milloin ihmisen puuttuminen asiaan olisi katsottava toivottavaksi tai välttämättömäksi.

d)

Henkilökohtainen yksityisyys

3.13

Kysymys yksityisyyden suojasta tekoälyjärjestelmien yhteydessä aiheuttaa huolta. Moniin kulutustavaroihin on jo nyt muokattu tekoälyä: on kodinkoneita, leikkikaluja, autoja, terveydentilan seurantalaitteita ja älypuhelimia. Nämä kaikki tuotteet viestivät (useissa tapauksissa henkilökohtaisia) tietoja tuottajiensa pilvipohjaisten alustojen kanssa. Varsinkin nyt, kun datakauppa käy kuumana, eli kun tuotettu data ei jää tuottajalleen vaan myydään kolmansille tahoille, on aihetta huoleen, toteutuuko yksityisyyden suoja yhä riittävällä tavalla.

3.14

Sitä paitsi tekoäly kykenee analysoimalla suuria määriä (monesti) henkilökohtaista tietoaineistoa vaikuttamaan ihmisten suorittamiin valintoihin monilla aloilla (kaupankäyntiin liittyvistä päätöksistä aina vaaleihin ja kansanäänestyksiin). Erityisen alttiina oleva ryhmä ovat lapset. ETSK:ta huolestuttavat tekoälysovellukset, joilla pyritään nimenomaisesti vaikuttamaan lasten käyttäytymiseen ja toiveisiin.

3.15

On estettävä, että tekoälyn soveltaminen henkilökohtaisiin tietoihin rajoittaa ihmisten tosiasiallista tai oletettua vapautta. EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädetään laajamittaisesta digitaalisesti toimitettuja henkilötietoja koskevasta yksityisyyden suojasta. On pidettävä tarkasti silmällä, onko tekoälyn kehityksen valossa käytännössä olemassa riittävät takeet siitä, että ihmiset pystyvät toteuttamaan paitsi oikeuttaan tietoiseen myöntymiseen ja valinnanvapauteen tietoja antaessaan myös oikeuttaan päästä käsiksi antamiinsa tietoihin, muuttaa ja valvoa niitä.

e)

Normit, standardit ja infrastruktuuri

3.16

On syytä kehittää laajan normivalikoiman pohjalta uusia standardointijärjestelmiä tekoälyjärjestelmien arvioimiseksi ja varmistamiseksi, jotta pystytään punnitsemaan ja valvomaan tekoälyjärjestelmien turvallisuutta, selkeyttä, ymmärrettävyyttä, perusteltavuutta ja eettistä vastuullisuutta.

3.17

ETSK esittää, että EU luo oman tekoäly-infrastruktuurin, joka kostuu henkilökohtaista yksityisyyttä kunnioittavista avoimen lähdekoodin oppimisympäristöistä ja korkealaatuisista tietokokonaisuuksista tekoälyjärjestelmien kehittämistä ja koulimista varten. EU voi sitä paitsi hankkia tällä keinoin (kilpailu)etua maailmanmarkkinoilla tekemällä ”eurooppalaisia vastuullisiksi todettuja tekoälyjärjestelmiä” tunnetuksi. ETSK suosittaa, että tässä yhteydessä tutkitaan eurooppalaisen tekoälyjärjestelmien sertifiointi- ja merkintäjärjestelmän mahdollisuuksia.

f)

Vaikutukset työhön, työllisyyteen, työoloihin ja -ehtoihin sekä sosiaalisen suojelun järjestelmiin

3.18

On ilmeistä, että tekoäly tulee vaikuttamaan työllisyyden volyymiin ja useiden työtehtävien lajiin ja luonteeseen ja sitä kautta myös sosiaalisen suojelun järjestelmiin, vaikka on esitetty erilaisia käsityksiä siitä, miten nopeasti ja missä määrin tätä tulee tapahtumaan.

3.19

MIT-yliopiston tutkijat Brynjolfsson ja McAfee kutsuvat tämänhetkistä teknologista kehitystä (johon tekoäly lukeutuu) toiseksi koneiden aikakaudeksi. On kuitenkin kaksi tärkeää eroa: (i) ”vanhat” koneet korvasivat etupäässä lihasvoimaa, kun taas uudet koneet korvaavat henkistä panosta ja kognitiivisia valmiuksia, jolloin asiasta eivät joudu kärsimään pelkästään matalan koulutustason omaavat (blue collar workers) vaan myös ylemmän keskiasteen ja korkea-asteen koulutustason omaavat (white collar workers), ja (ii) tekoäly on geneeristä teknologiaa (general purpose technology), jonka vaikutukset kohdistuvat lähestulkoon kaikkiin sektoreihin samanaikaisesti.

3.20

Tekoäly voi antaa suurta etua, kun sitä sovelletaan vaaralliseen, raskaaseen, rasittavaan, likaiseen, epämukavaan, yksitoikkoiseen tai pitkästyttävään työhön. Tekoälyjärjestelmät pystyvät kuitenkin enenevästi suoriutumaan myös rutiineiksi järjestettävissä olevasta työstä, tietojen käsittelystä ja analysoinnista sekä työstä, johon kuuluu keskeisesti suunnittelua tai ennusteiden laatimista, eli tehtävistä, joita korkeakoulutetut useissa tapauksissa hoitavat.

3.21

Useimmiten ansiotyö koostuu kuitenkin moninaisista toiminnoista. Mahdollisuus, että tekoäly tai robotit ottavat hoitaakseen kaikki jonkun vastuulla olevat toiminnot, vaikuttaa pieneltä. Miltei jokainen tulee kuitenkin kokemaan automatisoinnin vaikutuksia työnsä osa-alueilla. Tällä tavoin säästyvä aika voidaan käyttää muihin tehtäviin, mikäli julkinen valta ja työmarkkinaosapuolet panostavat asiaan. Tässä yhteydessä on syytä pitää silmällä, miten nämä kehityssuuntaukset saattavat vaikuttaa asiantuntija- ja johtotehtäviä hoitaviin, ja edistää heidän osallisuuttaan asiaan, jotta he pysyvät kehityksen herroina eikä heistä tule sen uhreja.

3.22

Toisaalta tulee syntymään myös uusia työpaikkoja. Kukaan ei silti pysty ennustamaan, mitä ne ovat, miten paljon niitä syntyy ja miten nopeasti se tapahtuu. Googlen ja Facebookin kaltaiset yritykset kykenevät tuottamaan suunnattomasti lisäarvoa suhteellisen pienellä työntekijämäärällä. Sitä paitsi uudet työpaikat eivät aina ole hyviä työpaikkoja. Huolena on, että tekoälyn kehityksen jatkuessa jäljelle jää kohta enää kehnosti palkattuja minityötehtäviä, joita kasvava joustoaikaisten joukko hoitaa.

3.23

Tekoäly ei vaikuta ainoastaan tarjolla olevan työn määrään vaan myös olemassa olevan työn ominaislaatuun. Tekoälyjärjestelmät tarjoavat enenevästi mahdollisuuksia työntekijöiden seuraamiseen ja tarkkailemiseen, jolloin autonomia ja henkilökohtainen yksityisyys vaarantuvat. Jo nykyisellään algoritmit useissa tapauksissa määrittävät ja jakavat työtehtävät ihmisen puuttumatta asiaan, mikä vaikuttaa työn luonteeseen ja työolosuhteisiin. Tekoälyjärjestelmiä käytettäessä riskinä on myös toimintojen sisällöllinen köyhtyminen ja tärkeiden taitojen osaamisen heikentyminen.

3.24

On kuitenkin tosiseikka, että teknologia ei ole asia, joka noin vain ”tapahtuu” meille. Julkisella vallalla ja työmarkkinaosapuolilla on mahdollisuus päättää, millä tavoin tekoälyä kehitetään ja sovelletaan työprosessiin, ja niiden täytyy myös ottaa vaari tästä tilaisuudesta. Tässä yhteydessä on tärkeää kohdistaa huomio paitsi siihen, mihin tekoäly pystyy, mutta erityisesti myös siihen, mihin nimenomaan ihmiset kykenevät (luovuus, empatia, yhteistyö) ja mitä haluamme heidän jatkossakin tekevän, ja etsiä mahdollisuuksia parantaa ihmisen ja koneen työskentelyä yhdessä (täydentävyys).

3.25

Laajennettu äly (augmented intelligence) (täydentävyys), eli kun ihminen ja kone työskentelevät yhdessä, toisiaan vahvistaen, on mielenkiintoisin tekoälysovellus, koska siinä on olennaista ihminen ja kone eikä ihminen koneen asemasta. Yhdessä luominen on kuitenkin hyvin tärkeä seikka: työntekijät täytyy osallistaa mainitun kaltaisten täydentävien tekoälyjärjestelmien kehittämiseen, jotta huolehditaan siitä, että tekoälyjärjestelmien käyttöominaisuudet ovat hyvät ja että työntekijälle jää riittävästi autonomiaa ja valvontavaltaa (”ihminen komentaa”), tyydytystä ja mielihyvää työssään.

g)

Koulutus ja taidot

3.26

Digitaalisten taitojen ylläpitäminen tai niiden antaminen on välttämätöntä, jotta ihmisille tarjotaan mahdollisuus mukautua tekoälyn alalla tapahtuvaan nopeaan kehitykseen. Euroopan komissio panostaa digitaalisten taitojen kehittämiseen voimakkaasti digitaalitaitojen ja työpaikkojen edistämiseksi kokoamansa koalition (Digital Skills and Jobs Coalition) kautta. Kaikilla ei kuitenkaan tule olemaan kykyä tai kiinnostusta koodaukseen ja ohjelmoijan ammattiin. Niinpä onkin kohdennettava toimintapolitiikkaa ja osoitettava määrärahoja koulutukseen ja taitojen kehittämiseen myös aloilla, joita tekoälyjärjestelmät eivät tule uhkaamaan (esimerkkeinä tehtävät, joissa ihmisten vuorovaikutus on etusijalla, joissa ihminen ja kone työskentelevät yhdessä tai joita haluamme ihmisten hoitavan jatkossakin).

3.27

Panostettaessa ihmisen ja tekoälyn täydentävyyteen (laajennettu äly, augmented intelligence) tarvitsee jokainen nuoresta pitäen koulutusta tekoälyjärjestelmien käsittelyn ja niiden toiminnan alalla, jotta huolehditaan siitä, että ihmiset pystyvät säilyttämään autonomian ja valvontavallan omaan työhönsä nähden (”ihminen komentaa”). Tässä yhteydessä on myös varsinkin etiikkaa ja yksityisyyttä käsittelevällä koulutuksella suuri merkitys, koska tekoäly vaikuttaa niihin hyvin paljon.

h)

Käytettävyys, yhteiskunnallinen eri- ja tasa-arvoisuus, osallistaminen, jakaminen

3.28

Valtaosa tekoälyn ja siihen liittyvien osatekijöiden (kehittämisalustat, tietoaineistot, osaaminen, asiantuntemus) kehittämistoiminnasta on viiden suuren teknologiayrityksen (Amazon, Apple, Facebook, Google, Microsoft) käsissä. Vaikka mainitut yritykset kannattavatkin avointa tekoälyn kehittämistä ja tarjoavat tiettyjä tekoälyn kehittämisalustoistaan vapaasti käyttöön, ei tämä ole lopullinen tae tekoälyjärjestelmien täydestä käytettävyydestä. EU:lla, kansainvälisillä päättäjillä ja kansalaisyhteiskunnalla onkin tärkeä tehtävä huolehtia paitsi siitä, että tekoälyjärjestelmät ovat kaikkien saatavilla, mutta myös siitä, että niitä kehitetään avoimessa ympäristössä.

3.29

Pääomapiirejä hyödyttävät teknologiset muutokset, joiden yhteydessä innovointi tuo etua ennen muita innovaatioiden omistajille, heikentävät työn asemaa pääomaan nähden. Teknologiset muutokset voivat myös johtaa ihmisten (tulotason) eriarvoisuuteen (sekä paikallisesti että alueellisesti ja maailman mitassa). On mahdollista, että tekoäly voimistaa näitä kehityssuuntauksia entisestään.

3.30

Näitä suuntauksia pitää seurata kiinteästi, ja niiden suhteen tulee toimia asianmukaisesti. Eräät ajavat jo tekoälyveroa, tekoälyosinkoa tai tekoälyjärjestelmien omistuksen jakamista työntekijöiden ja työnantajien kesken. Lisäksi yhä enemmän keskustellaan poikkeuksettoman perustulon välttämättömyydestä.

3.31

ETSK on jo aiemmassa lausunnossaan (1) maininnut digitaalisen osingon ja sen yhdenmukaisen jakamisen mahdollisuutena saavuttaa myönteisiä kasvuvaikutuksia. ETSK pitää kaikkien näiden ratkaisujen tutkimista tärkeänä ja katsoo, että tässä yhteydessä tulee tasapainottaa keskenään ihmistä hyödyttävä tekoälyn kehittäminen ja mainituista ratkaisuista mahdollisesti seuraavat haittavaikutukset. On myös estettävä moraalikato eli se, että vastuu tekoälyjärjestelmistä siirretään entiteetille, jota ei tosiasiallisesti ole mahdollista saattaa vastuuseen.

i)

Oikeudelliset ja sääntelyä koskevat näkökohdat

3.32

Tekoäly vaikuttaa voimassa olevaan lainsäädäntöön ja muuhun sääntelyyn merkittävällä tavalla. Euroopan parlamenttiin kuuluva tulevaisuuden ennakoinnin tutkimusyksikkö (STOA) julkaisi vuoden 2016 kesäkuussa katsauksen EU:n säädöksiin, joihin kehitys robotiikan, kyberfyysisten järjestelmien ja tekoälyn alalla tulee vaikuttamaan. STOA nimeää kuusi painopistealaa – liikenne, kaksikäyttöjärjestelmät, kansalaisvapaudet, turvallisuus, terveys, energia –, joiden osalta on mahdollisesti tarkistettava tai mukautettava jopa 39:ää EU:n asetusta, direktiiviä, julistusta ja tiedonantoa sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjaa. Tähän arviointiin on ryhdyttävä ripeästi ja viivyttelemättä, ja ETSK pystyy osallistumaan ja tahtoo osallistua prosessiin.

3.33

Paljon keskustellaan siitä, kenen voidaan katsoa olevan vastuussa, kun tekoälyjärjestelmä aiheuttaa vahinkoa. Tämä koskee varsinkin itseoppivaa tekoälyjärjestelmää, joka käyttöönottonsa jälkeen oppii oppimistaan. Euroopan parlamentti on laatinut suosituksia robotiikkaa koskevista yksityisoikeudellisista säädöksistä, mm. ehdotuksen robottien sähköisen oikeushenkilöllisyyden (e-personality) käyttöönottamisen mahdollisuuden tutkimisesta. Oikeushenkilöllisyys tarkoittaa sitä, että robotit voidaan katsoa yksityisoikeudellisesti vastuullisiksi aiheuttamistaan vahingoista. ETSK ei kannata jonkin muotoisen oikeushenkilöllisyyden antamista roboteille tai tekoälylle (tekoälyjärjestelmille), koska siihen sisältyy kohtuuttoman suuri moraalikadon mahdollisuus. Vastuuvelvollisuudesta seuraa ennaltaehkäisevä käyttäytymistä korjaava vaikutus, joka saattaa hävitä, kun tekijään ei enää kohdistu riski vastuunalaisuudesta, kun se siirretään robotille (tai tekoälyjärjestelmälle). Sitä paitsi on vaarana, että kuvatun kaltaista oikeudellista muotoa sovelletaan epäasianmukaisesti tai käytetään väärin. Vertaus yhtiöiden rajoitettuun vastuuvelvollisuuteen näin ollen ontuu, koska niiden tapauksessa lopullisen vastuun kantaa aina luonnollinen henkilö. Tähän liittyen täytyy tutkia, tarjoaako voimassa oleva jäsenvaltioiden ja EU:n lainsäädäntö ja muut säädökset sekä oikeuskäytäntö (tuote- ja ankaran) vastuun ja oman syyn alalla riittävän vastauksen tähän kysymykseen ja mitä oikeudellisia ratkaisuja on käytettävissä, jos vastausta ei ole.

3.34

Lisäksi on ratkaisevan tärkeää asianmukaisen tekoälyä koskevan lainsäädännöllisen ja sääntelyllisen toimintamallin kannalta hankkia selkeä käsitys siitä, mihin tekoäly pystyy ja mihin se ei kykene ja mistä se lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä mahdollisesti suoriutuisi.

3.35

Tekoäly ei jää valtiollisten rajojen sisälle. Sen vuoksi on tärkeää tutkia maailmanlaajuisen sääntelyn tarvetta, koska alueellinen sääntely ei tule riittämään ja koska sillä on jopa epätoivottavia vaikutuksia. Kun otetaan huomioon, että EU:lla on käytännössä hyväksi havaittu tuote- ja turvallisuusstandardien järjestelmä, että muilla mantereilla esiintyy taipumusta protektionismiin ja että Euroopasta löytyy korkeatasoista osaamista ja eurooppalainen perusoikeuksien, sosiaalisten arvojen ja työmarkkinaneuvottelujen järjestelmä, ETSK suosittaa, että EU ottaa globaalin edelläkävijän roolin määritettäessä tekoälylle maailmanlaajuista yksiselitteistä toimintapoliittista kehystä ja vie tätä prosessia eteenpäin maailman mitassa.

j)

Julkinen hallinto ja demokratia

3.36

Tekoälysovellukset voivat edistää ihmisten osallisuutta julkisen vallan politiikkaan ja hallinnollisten päätösten avoimuutta. ETSK kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioiden viranomaisia hyödyntämään tekoälyä tähän tarkoitukseen.

3.37

ETSK:ta huolestuttaa tekoälyjärjestelmien kohdennettu käyttäminen (älykkäiden algoritmien muodossa) uutisten aggregointiin esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, mikä näkyy johtaneen informaatiovirran kaventumiseen ja yhteiskunnan enenevään pilkkoutumiseen (ajatelkaamme vaikka Twitterin ja Facebookin informaatiokuplia, filter bubbles, ja valeuutisia Yhdysvaltojen vaalien aikoihin).

3.38

ETSK:ta huolestuttavat myös viitteet, että tekoälyjärjestelmiä olisi käytetty tarkoituksena vaikuttaa ihmisten (äänestys)käyttäytymiseen. Ihmisten mieltymyksiä ja käyttäytymistä lienee ennustettu ja niihin lienee vaikutettu kohdennetusti älykkäiden algoritmien avulla. Tämä on uhka rehelliselle ja avoimelle demokratialle. Tänä kärjistymisen ja kansainvälisten instituutioiden purkamisen aikakautena voi tuon kaltainen propagandateknologia osuvuudellaan ja voimallaan nopeasti vauhdittaa yhteiskunnan rikkoutumista. Tämä on yksi syistä siihen, miksi tarvitaan välttämättä standardeja (älykkäiden) algoritmien selkeyttä ja valvottavuutta ajatellen.

k)

Sodankäynti

3.39

Eräitä tavanomaisia aseita koskevan YK:n yleissopimuksen tarkistuskonferenssissa on päätetty, että asiantuntijat käyvät keskusteluja itsenäisesti toimivista aseista vuonna 2017. ETSK on siitä hyvillään ja tukee Human Rights Watch -organisaation ja muiden vastaavien tahojen vetoomusta itsenäisesti toimivien asejärjestelmien kieltämiseksi. Komitea katsoo, että mainitunlaisen kiellon toteuttamista on tutkittava ja harkittava vakavasti. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, jos mahdollisuuksiin käyttää tekoälyä sota- ja konfliktitilanteissa halutaan puuttua asianmukaisesti. Näiden YK-neuvottelujen puitteissa on syytä käsitellä myös tekoälysovellusten hyödyntämistä kybersodankäyntiin.

3.40

Sen lisäksi pitää estää tekoälyn joutuminen sellaisten ihmisten tai hallitustahojen käsiin, jotka aikovat käyttää sitä välineenä terrorismiin.

l)

Superäly

3.41

Lisäksi on aiheellista tarkastella superälyn kehittämiseen liittyviä mahdollisuuksia ja riskejä. Stephen Hawking on todennut, että yleisen tekoälyn kehittäminen merkitsee jo ihmiskunnan loppua. Hänen mukaansa tekoäly tulee siinä vaiheessa kehittymään eteenpäin vauhtia, jossa ihmiset eivät pysy mukana. Sen vuoksi eräät asiantuntijat puoltavat ”tappokytkintä” tai ”nollauspainiketta”, jolla mielettömäksi muuttunut tai superälykäs tekoälyjärjestelmä pystytään kytkemään pois tai palauttamaan alkutilaansa.

3.42

ETSK kehottaa soveltamaan ”ihminen komentaa” -näkökulmaa ja asettamaan reunaehdoksi, että tekoälyä kehitetään ja sovelletaan vastuullisesti ja turvallisesti tavalla, jossa koneet pysyvät koneina ja jossa ihmiset pystyvät joka hetki pitämään nämä koneet hallinnassaan. Superälystä käytävä keskustelu on tässä yhteydessä tärkeää, mutta tällä hetkellä se jättää varjoonsa keskustelun tekoälyn nykyisten sovellusten vaikutuksista.

4.   Tekoäly ihmiskunnan palveluksessa

4.1

Suuret kaupalliset toimijat ovat jo kehitelleet erilaisia hankkeita avoimen, turvallisen ja yhteiskunnallisesti vastuullisen tekoälyn kehittämiseksi (esimerkkinä OpenAI-tutkimusyritys). Poliittiset päättäjät eivät kuitenkaan voi jättää tätä yrityksille, sillä heillä on asiassa oma tehtävänsä. Tarvitaan kohdennettuja toimenpiteitä ja tukea tekoälyyn liittyviä yhteiskunnallisia haasteita sekä turvallisten ja vankkojen tekoälyjärjestelmien kehittämistä käsittelevään tutkimukseen.

4.2

Horisontti 2020 -puiteohjelman kaltaiset EU:n ohjelmat soveltuvat mitä parhaiten näiden haasteiden ratkaisemiseen. ETSK on todennut, että varsinkin Horisontti 2020 -puiteohjelman ”yhteiskunnalliset haasteet” -pilarin rahoitus laahaa ohjelman kahden muun pilarin (”huipputason tiede” ja ”teollisuuden johtoasema”) perässä ja että sitä ollaan supistamassa. ETSK edellyttää, että laaja-alaisia yhteiskunnallisia haasteita sekä tekoälyn yhteiskunnallisia sovelluksia käsittelevä tutkimus saa tärkeän sijan ”yhteiskunnalliset haasteet” -pilarissa.

4.3

Lisäksi on puitava mahdollisesti useille eri aloille ulottuvia tekoälyn vaikutuksia. Samanaikaisesti kun myönnetään varoja murrokselliseen tekoälyteknologiainnovointiin, on syytä rahoittaa myös kyseisten innovaatioiden yhteiskunnallisten vaikutusten käsittelemistä tarkastelevaa tutkimusta.

4.4

Tutkimus- ja kehitystyö tekoälyn saamiseksi ihmiskunnan palvelukseen vaatii tämän lisäksi monenlaista, korkealaatuista ja vapaasti saatavilla olevaa koulutus- ja testausdataa ja todellista tilannetta vastaavia kokeiluympäristöjä. Tekoälyinfrastruktuuri ja suuri osa soveltuvasta datasta on toistaiseksi ollut ainoastaan suppean yksityisten toimijoiden joukon hallinnassa ja käytettävissä, ja tekoälyn testaamiselle julkisessa tilassa on esteitä, mikä haittaa tekoälyn soveltamista muilla aloilla. On ratkaisevan tärkeää kehittää vapaasti saatavilla olevaa korkealuokkaista dataa ja eurooppalaista tekoälyinfrastruktuuria, jotta tulokseksi saadaan turvallinen, vakaa ja tarkoituksenmukainen tekoäly.

5.   Seuranta ja puuttuminen

5.1

Vielä ei ole mahdollista saada täyttä käsitystä tekoälyn yleisistä yhteiskunnallisista vaikutuksista. Ne tulevat kuitenkin eittämättä olemaan suuret. Kehitysaskeleet tekoälyn alalla seuraavat tätä nykyä toinen toistaan kiivaassa tahdissa, mikä edellyttää laaja-alaista kriittistä tarkastelua, jotta tärkeimpiä teknisiä ja yhteiskunnallisia muutostekijöitä tekoälyn kehityksessä ja sen liepeillä pystytään käsittelemään asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti.

5.2

Teknisiä muutostekijöitä ovat esimerkiksi sellaiset poikkeukselliset tai merkittävät edistysaskeleet tekoälyn valmiuksissa, jotka saattavat enteillä yleisen tekoälyn toteutumista. Yhteiskunnallisia muutostekijöitä voivat olla esimerkiksi huomattavan suuret työpaikkojen menetykset vailla toiveita korvaavista työpaikoista, vaaralliset tilanteet, järjestelmähäiriöt, ennakoimattomat maailmantapahtumat jne.

5.3

Poliittisten päättäjien, teollisuuden, työmarkkinaosapuolten, kuluttajien, kansalaisjärjestöjen, oppi- ja hoitolaitosten ja eri alojen (mm. [sovellettu] tekoäly, etiikka, turvallisuus, taloustiede, työtieteet, oikeustieteet, käyttäytymistieteet, psykologia ja filosofia) tutkijoiden ja asiantuntijoiden on syytä seurata tekoälyyn liittyvää kehitystä kiinteästi ja kartoittaa näitä muutostekijöitä sekä kerätä niistä aina viimeisimmät tiedot, jotta pystytään ryhtymään oikeisiin toimenpiteisiin oikealla hetkellä, tarkoittipa tämä sitten toimintapolitiikkaa, lainsäädäntää ja sääntelyä, itsesääntelyä tai työmarkkinavuoropuhelua.

5.4

Eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan edustajana ETSK pyrkii tulevina aikoina muokkaamaan, kanavoimaan ja virittämään tekoälyn tiimoilta käytävää monien sidosryhmien välistä keskustelua.

Bryssel 31. toukokuuta 2017.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Georges DASSIS


(1)  EUVL C 13, 15.1.2016, s. 161


31.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 288/10


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Yhteisen maatalouspolitiikan mahdollinen uudelleenmuotoilu”

(valmisteleva lausunto)

(2017/C 288/02)

Esittelijä:

John BRYAN

Lausuntopyyntö

komissio, 10.2.2017

Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 302 artikla

valmisteleva lausunto

Työvaliokunnan päätös

21.2.2017

Vastaava erityisjaosto

”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö”

Hyväksyminen erityisjaostossa

17.5.2017

Hyväksyminen täysistunnossa

1.6.2017

Täysistunnon numero

526

Äänestystulos

(puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)

229/4/5

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK katsoo, että yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) on keskeinen EU:n politiikanala, jolla on toteutettava aidosti yhteistä toimintaa Euroopan kansalaisten ja maatalousalan hyväksi ja joka on saavuttanut sille Rooman sopimuksessa asetetut tärkeimmät tavoitteet. Vaikka pyynnössä valmistelevan lausunnon laatimiseksi puhutaankin YMP:n uudelleenmuotoilusta, ETSK pitää tärkeänä, että YMP:n kehittämisessä edetään sidosryhmien etujen mukaisesti varovasti ja kokonaisuus huomioon ottaen. YMP:n kehittämiseen on suhtauduttava myönteisesti, ja on varmistettava, että YMP:n määrärahat riittävät vastaamaan nykyisiin ja uusiin tarpeisiin maatalousekonomian ja sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien kriteerien näkökulmasta.

1.2

YMP:n uudelleenmuotoilun avulla on pystyttävä vastamaan Eurooppaan kohdistuviin uusiin haasteisiin, joihin kuuluvat muun muassa Yhdistyneiden Kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyvät EU:n sitoumukset, 21. osapuolikonferenssissa (COP21) tehdyt ilmastonmuutossitoumukset, kahdenväliset kauppasopimukset ja markkinoiden epävakaus.

1.3

YMP:n tulee tukea vahvasti eurooppalaista maatalousmallia, joka kattaa perinteiset perhetilat, maatalousosuuskunnat ja -yritykset, ja sen avulla tulee kaventaa toisaalta maaseudun ja kaupunkien välisiä ja toisaalta maataloussektorin sisäisiä huomattavia tuloeroja yhteistyössä maatalouden tuotantoalakohtaisten organisaatioiden kanssa.

1.4

YMP:n määrärahat, joilla huolehditaan korkealaatuisen ja turvallisen ruoan tarjoamisesta kestäväpohjaisesti yli 500 miljoonalle EU:n kansalaiselle, ovat 38 prosenttia EU:n koko talousarviosta. Alan vientiarvo on 131 miljardia euroa, mikä vastaa 7,5 prosentin osuutta EU:n kokonaisviennistä. YMP:n talousarvion on oltava tasapainoinen siten, että rahalle saadaan vastinetta. Rahoituksen tulee tulevaisuudessa olla riittävää, jotta pystytään vastamaan brexitin aiheuttamiin uusiin rahoitustarpeisiin, maataloustuottajien tulopaineisiin sekä julkishyödykkeiden kysynnän lisääntymiseen.

1.5

ETSK kannattaa YMP:n kaksipilarisen mallin säilyttämistä. Ensimmäisen pilarin suorilla tuilla on tuettava maataloustuottajien tuloja ja markkinoiden hallintatoimenpiteitä sekä lisättävä julkishyödykkeiden tuottamista. Toisen pilarin mukaisissa maaseudun kehittämistuissa on keskityttävä taloudellisiin, ympäristöön liittyviin ja sosiaalisiin ohjelmiin, joilla on Cork 2.0 -asiakirjassa asetettujen tavoitteiden pohjalta määrä tukea haavoittuvassa asemassa olevia alueita ja tuotannonaloja ja varmistaa kohdennetun lähestymistavan soveltaminen julkishyödykkeiden tuottamiseen.

1.6

Maatalouden arvokas panos ympäristölle on aliarvioitu. Nurmien, metsien, turvesoiden ja pensasaitojen hiilinielut on nostettava arvoonsa, ja niitä on suojeltava ja parannettava YMP:n ensimmäisen ja toisen pilarin tuilla.

1.7

Tärkeän sukupolvenvaihdoskysymyksen käsittelemiseksi on toteutettava vahvoja kohdennettuja ohjelmia, joissa etusijalla ovat nuoret viljelijät ja erityisesti naiset sekä eläkkeelle siirtyminen. Lisäksi olisi otettava käyttöön ohjelmia, joilla lisätään naisten roolia maataloudessa yleensä.

1.8

YMP:n uudelleenmuotoilussa keskeistä olisi oltava yksinkertaistaminen eli maataloustuottajiin kohdistuvan, jatkuvasti kasvavan byrokraattisen taakan selkiyttäminen ja keventäminen hyödyntämällä modernia teknologiaa. Tarkastusprosessiin olisi tehtävä muutoksia, jotka koskevat menettelyn päättämismallia, keltaisen kortin järjestelmää, täydentäviä ehtoja koskevien vaatimusten vähentämistä ja suurempia sallittuja poikkeuksia ja joissa kaikissa keskitytään yksinkertaistamiseen ja maksatuksen parantamiseen.

1.9

Uudelleenmuotoillussa YMP:ssä olisi säilytettävä yhteisön etuuskohtelu ja alueellisesti tasapainoinen elintarvikeomavaraisuus ruoan tuottamiseksi EU:ssa EU:n kansalaisille. Maatalouden potentiaalia on korostettava kahden- tai monenvälisissä sopimuksissa uhraamatta maataloutta etujen saamiseksi muilla aloilla. Kaikkien EU:hun tuotavien elintarvikkeiden tulee täyttää – vaatimustenmukaisuuden periaatetta kunnioittaen – EU:n terveys- ja kasvinsuojeluvaatimukset sekä työ- ja ympäristönormit.

1.10

Maataloustuottajan asemaa elintarvikeketjussa on vahvistettava. EU:n maatalousmarkkinoiden työryhmän esittämät myönteiset suositukset olisi hyväksyttävä ja pantava täytäntöön. Sen lisäksi on edistettävä yhä vahvempaa sekä ala- että aluesuuntautunutta tuottajien ja olemassa olevien, etenkin pienten osuuskuntien ja tuottajaorganisaatioiden välistä yhteistyötä. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota aloihin ja alueisiin, missä yhteistyötä on vähän.

1.11

Uudessa YMP:ssä tarvitaan vahva ensimmäinen ja toinen pilari uudelleenmuotoilun jälkeen: kaikissa jäsenvaltioissa ja myös luonnonhaitta-alueilla tarvitaan joustavia maaseudun kehittämisohjelmia, joissa keskitytään haavoittuvassa asemassa oleviin alueisiin ja tuotannonaloihin.

1.12

Maataloustuottajille EU:n eri jäsenvaltioissa maksettujen suorien tukien määrää on edelleen yhdenmukaistettava, jotta voidaan luoda tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille maataloustuottajille kaikissa jäsenvaltioissa ja varmistaa maaseudun tasapainoinen kehitys koko EU:n alueella.

2.   Johdanto

2.1

Maatalous on tiiviimpi osa EU:ta kuin mikään muu talouden ala. Se on ainoa merkittävä ala, jolla toteutetaan yhteistä, EU:n talousarviosta keskitetysti rahoitettavaa politiikkaa. Maatalous- ja elintarvikeala on taloudessa äärimmäisen tärkeä työllistäjä: siitä saa elinkeinonsa 11 miljoonaa maataloustuottajaa, 22 miljoonaa maataloustyöntekijää ja 22 miljoonaa elintarvikkeiden jalostuksessa, vähittäiskaupassa ja palvelualalla työskentelevää ihmistä (1). Monet työpaikoista sijaitsevat köyhemmillä maaseutualueilla. Maatalous edistää taloudellista toimintaa jokaisessa jäsenvaltiossa ja kaikilla alueilla. EU:n maatalouden tuottamien ruokien ja juomien viennin arvo on noussut viimeisten 10 vuoden aikana keskimäärin 8 prosenttia vuodessa ja oli 131 miljardia euroa vuonna 2016 (2).

2.2

YMP on keskeinen EU:n politiikanala, jonka vastuulla on turvallisten, laadukkaiden elintarvikkeiden tuottaminen kestäväpohjaisesti 500 miljoonalle EU:n kansalaiselle kohtuulliseen hintaan. Lisäksi sen avulla tulee a) turvata EU:n maataloustuottajille kohtuullinen tulotaso ja b) edistää sosiaalista, ympäristöön liittyvää ja taloudellista kehitystä kaikilla maaseutualueilla. Maataloustuottajat ja metsätalouden harjoittajat hoitavat yli 82:ta prosenttia EU:n maa-alasta (3), joten nämä ovat olennainen osa kestäväpohjaista maataloutta, jossa on pyrittävä monitoimisuuteen.

2.3

YMP:n määrärahoilla, jotka ovat 59 miljardia euroa, annetaan elintärkeää tukea maataloustuottajille ja niiden yrityksille suorien tukien, markkinatukitoimenpiteiden ja maaseudun kehittämisohjelmien muodossa. YMP:n tuet liittyvät julkishyödykkeiden tuottamiseen ja korkeampien eurooppalaisten standardien noudattamiseen. Nämä ensimmäisen pilarin suorat tuet liittyvät täydentäviin ehtoihin ja lakisääteisiin hoitovaatimuksiin, joissa on kyse elintarvikkeiden turvallisuutta, eläinten ja kasvien terveyttä ja eläinten hyvinvointia koskevista vaatimuksista. Ympäristövalvonta on olennaisen tärkeä keino auttaa maataloustuottajia tulojen vakauttamisessa ja markkinoiden ailahteluun sopeutumisessa. Tällä hetkellä 30 prosenttia suorista tuista liittyy viherryttämisvaatimuksiin, jotka koskevat maaperän laatua, biologista monimuotoisuutta ja hiilen sitomista. Edelleen on kuitenkin ekologisia ja sosiaalisia ongelmia, jotka vaativat ratkaisua. Markkinatoimenpiteitä vähennettiin jyrkästi edellisessä YMP:n uudistuksessa, mutta ne ovat edelleen tärkeitä etenkin markkinakriisien sattuessa. Uusia toimenpiteitä tarvitaan epävakauteen puuttumiseksi. Yhteisrahoitettu maaseudun kehittämisohjelma muodostaa tarpeellisen toisen pilarin rahaston taloudellisille, ympäristöön liittyville ja sosiaalisille ohjelmille, joita toteutetaan sekä yksittäisillä tiloilla että maaseutualueilla.

2.4

YMP on viimeisten 60 vuoden ajan tuonut puutteistaan huolimatta merkittäviä hyötyjä EU:n kansalaisille, tuottajille, kuluttajille, veronmaksajille ja laajemmin koko EU:n yhteiskunnalle. Eräillä alueilla on kuitenkin biologiseen monimuotoisuuteen, ympäristöön ja maisemaan liittyviä ongelmia, jotka on ratkaistava. YMP on osoittautunut ajan vaatimuksiin sopeutuvaksi ja joustavaksi. YMP:n ainutlaatuinen kahden pilarin rakenne on mahdollistanut politiikan muuttamisen ja suuntaamisen erilaisiin kohteisiin, vaikka yleistavoitteena on säilynyt eurooppalaisen maatalousmallin ja perheviljelyn vaaliminen.

2.5

YMP:n korvausmaksut ovat muuttuneet suuresti vuosien kuluessa pääasiassa markkina- ja hintatuista kohti tuotannosta irrotettua tukea, jossa on merkittävä ympäristöulottuvuus. Toinen pilari otettiin käyttöön haavoittuvassa asemassa olevien alueiden ja tuotannonalojen tukemiseksi. Toisen pilarin avulla varmistetaan, että älykäs ja kestävä maaseudun kehitys on EU:n maatalouspolitiikan ytimessä. Maaseudun kehittämispolitiikan on oltava kiinteä osa maataloutta.

2.6

Viljelyllä ja maataloudella on myönteisesti uudelleenmuotoillussa uudenaikaisessa ja yksinkertaistetussa YMP:ssä keskeinen vaikutus Euroopan kestävyys-, ympäristö- ja luonto-, kilpailukyky-, investointi-, kasvu- ja työllisyystavoitteiden saavuttamiseen.

2.7

YMP:n uudelleenmuotoilussa on säilytettävä nykyisen politiikan myönteiset piirteet ja otettava käyttöön uusia toimenpiteitä, joilla puututaan uusiin haasteisiin, joita ovat yhteiskunnalliset julkishyödykkeiden tuottamisvaatimukset, YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyvät EU:n sitoumukset, COP21-kokouksessa tehdyt ilmastonmuutossitoumukset, kahdenväliset kauppasopimukset ja markkinoiden epävakaus. YMP:n uudelleenmuotoilussa tulee myös löytää tasapaino kuluttajien, veronmaksajien ja tuottajien tarpeiden välillä.

2.8

YMP:n uudelleenmuotoilun jälkeenkin EU:n tulee tukea eurooppalaista maatalousmallia ja kestäväpohjaista perheviljelytoimintaa vahvasti vastapainona teolliselle maataloustuotannon mallille, jota kehitetään muilla alueilla, kuten Mercosur-maissa, Yhdysvalloissa ja Oseaniassa. Erityistä huomiota täytyy kiinnittää pieniin ja keskisuuriin tiloihin. Eurooppalaiset maataloustuottajat soveltavat elintarvikkeiden turvallisuuteen ennalta varautumisen periaatetta, mikä asettaa ne epäedulliseen kilpailuasemaan perusmaataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maailmankaupassa Pohjois- ja Etelä-Amerikan, Oseanian ja muiden alueiden maataloustuottajiin nähden, sillä nämä käyttävät muun muassa hormoneja ja beeta-agonisteja, jotka on kaikki kielletty EU:ssa.

2.9

Eurooppalainen maatalousmalli on yhteiskunnallinen sopimus EU:n maataloustuottajien ja yhteiskunnan välillä: tuottajat tuottavat kestäväpohjaisesti korkealaatuisia elintarvikkeita ja muita julkishyödykkeitä ja huolehtivat samalla ympäristönsuojelusta ja maisemanhoidosta. Vastineeksi YMP:n tulisi antaa tukea perheviljelyn, osuuskuntien ja kestäväpohjaisia maatalousmalleja soveltavien yritysten toiminnan jatkamiselle sekä maaseutualueille. Malli on tuottanut valtavan arvokkaita hyötyjä eurooppalaiselle yhteiskunnalle: se on tuottanut monipuolista, terveellistä, turvallista, kohtuuhintaista ja korkealaatuista ruokaa, auttanut edistämään alueellista tasapainoa ylläpitämällä maaseutualueita ja suojellut osaltaan ympäristöä ja maisemia.

2.10

EU:n on myös panostettava enemmän siihen, että maataloustuottajat ja EU:n kansalaiset ymmärtävät oikein YMP:n ja sen tuomat edut ja antavat niille tukensa.

3.   Maatalouteen ja YMP:hen kohdistuvat haasteet

Maataloustulot

3.1

YMP on palvellut Eurooppaa ja EU:n kansalaisia hyvin yli 60 vuoden ajan. Se on tuonut huomattavia etuja maatalousalalle ja tarjonnut hyvän vastineen veronmaksajien rahoille. Monissa EU:n jäsenvaltioissa tuloerot maaseudun ja kaupunkien välillä ja maataloussektorin sisällä kuitenkin kasvavat. Maataloustulot ovat useimmissa jäsenvaltioissa riittämättömiä ja selvästi valtakunnallista tai alueellista keskiarvoa alempia. Maataloushinnat eivät ole nousseet inflaation tahtia, kun sen sijaan tuotantopanosten, kuten lannoitteiden ja energian, hinnat ovat nousseet. Viime vuosien hinta-ailahtelut ovat aiheuttaneet maatiloille tulo-ongelmia.

Investoinnit maaseutualueilla

3.2

Nykyinen maaseudun kehittämispolitiikka ja sen erilaiset joustavat välineet ovat osoittautuneet välttämättömiksi maaseutualueiden ja erityisesti luonnonhaitta-alueiden tukemiseksi. Cork 2.0 -julistuksessa ”Parempi elämä maaseutualueilla” esitetty vahva maaseudun kehittämissuunnitelma tulee ottaa YMP:n uudelleenmuotoilussa keskeiseksi painopisteeksi. Maaseudun elinkelpoisuuteen ja elinvoimaisuuteen investoiminen, uusien työpaikkojen luominen taloudellisesti heikoilla ja syrjäisillä alueilla ja maatalouden monipuolistamisen tukeminen ovat suuria haasteita YMP:n uudelleenmuotoilussa (4).

Määrärahat

3.3

YMP:n menot prosenttiosuutena EU:n talousarviosta ovat vaihdelleet 1980-luvun 65–75 prosentista nykyiseen 38 prosenttiin. Maatalouden odotetaan silti antavan yhä merkittävämmän panoksen EU:lle asetettujen COP21-tavoitteiden ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen sen lisäksi, että se tuottaa korkealaatuista, kohtuuhintaista ruokaa. Yhdistyneen kuningaskunnan ero EU:sta on suuri haaste YMP:n tulevalle rahoitukselle.

Elintarviketurva

3.4

Maailman väestön ennakoidaan kasvavan 7 miljardista 9,5 miljardiin vuoteen 2050 mennessä. Maailman elintarviketuotannon huomattavaan kasvattamiseen tulevina vuosina on siksi suuret paineet. Yksi Yhdistyneiden Kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteiden keskeisistä viesteistä on vähentää jyrkästi aliravitsemusta. Maailman terveysjärjestön (WHO) tutkimuksissa esitettyjen arvioiden mukaan joka seitsemäs ihminen maailmassa on tällä hetkellä aliravittu. On selvää, että maailman elintarviketuotantoa on lisättävä kestäväpohjaisesti, jotta ruoan kysynnän kasvuun pystytään vastamaan ja jotta nälkäongelma saadaan ratkaistua. EU:lla ja sen uudistetulla YMP:llä on tässä elintärkeä rooli vastuullisena elintarviketuotannon maailmanmahtina. YMP:n tulee myös olla vastuullista viennin suhteen, ja siinä on jatkossakin kannustettava kehitysmaita kehittämään kotimaista tuotantoaan.

Ympäristöhaasteet

3.5

EU:n maataloudella ja YMP:llä on keskeinen asema EU:n sitoumuksissa, jotka liittyvät YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin, sekä EU:lle maailmanlaajuisessa COP21-ilmastosopimuksessa asetetuissa kunnianhimoisissa tavoitteissa. EU:n maatalouden hiilipäästöt ovat vähentyneet 23 prosenttia vuodesta 1990, ja jokien nitraattipitoisuudet ovat laskeneet 17,7 prosenttia vuodesta 1992 (5). Vaikka YMP on edistynyt huomattavasti ympäristötavoitteiden saavuttamisessa, YMP:n uudelleenmuotoilussa on vastattava uusiin haasteisiin, jotta maatalous pääsee vielä parempiin tuloksiin ja täyttää elintärkeän tehtävänsä auttamalla Eurooppaa COP21-tavoitteisiin ja kestävän kehityksen tavoitteisiin pääsemiseksi.

Ekosysteemipalvelut

3.6

Maataloussektori tuottaa elintärkeitä ekosysteemipalveluja ja edistää luonnonympäristöjen hoitoa, biologisen monimuotoisuuden suojelua, eläinten hyvinvointiin liittyviä normeja ja maisema-arvoja sekä maaperän ja veden suojelua. On kuitenkin myös myönnettävä, että maatalouden tulisi kantaa nykyistä suurempi vastuu biologisesta monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja maisemasta. Huomattava määrä EU:n elintarvikkeista tuotetaan käyttämällä luonnonvettä, joka muutoin joutuisi hukkaan. EU:n maataloudessa merkittävässä asemassa ovat myös nurmet ja metsät sekä turvesuot, jotka kaikki ovat arvokkaita hiilinieluja. Kaikki nämä maatalouden elintärkeät ekosysteemiominaisuudet on säilytettävä, ja niitä on edistettävä YMP:n uudelleenmuotoilussa.

Hintansa arvoista ruokaa

3.7

YMP:n ansiosta EU:n kansalaisilla on vahva elintarviketurva ja kohtuuhintaista, turvallista ruokaa on saatavilla runsaasti. EU:n kansalaisten ruokaan käyttämä prosenttiosuus tuloista on laskenut toisen maailmansodan jälkeisestä 50 prosentista nykyiseen 10 prosenttiin, vaikka tuotantokustannukset ovat nousseet huomattavasti. YMP:n uudelleenmuotoilussa on varmistettava, että kuluttajien saatavilla on edelleen kohtuuhintaista, korkealaatuista, turvallista, voimassa olevien eurooppalaisten normien mukaisesti tuotettua ruokaa.

Sukupolvenvaihdos

3.8

Suurin osa maataloustuottajista on yli 55-vuotiaita, joten suurena haasteena on nuorten houkutteleminen maatalouteen. Ala kärsii sukupolvenvaihdosongelmista. Rahoituksen ja maan saatavuus, pienet tulot sekä osaamisen siirto ja koulutukseen pääsy ovat nuorten kohtaamia käytännön ongelmia. Lisäksi maatalouselinkeinon pienet tulot eivät mahdollista eläkesäästöjä. Maita hylätään yhä useammin tietyillä alueilla, ja tällä on ilmeisiä sosiaalisia ja ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia erityisesti syrjäisillä seuduilla. YMP:n uudelleenmuotoilussa tulee kiinnittää erityistä huomiota sukupolvenvaihdoksiin: nuoriin viljelijöihin ja toiminnan aloittajiin, päteviin maataloustyöntekijöihin ja etenkin tilalla jo ennestään työskenteleviin työntekijöihin sekä eläkkeelle jäämisen helpottamiseen.

Naiset maataloudessa

3.9

Naisilla on hyvin tärkeä rooli maataloudessa: he tekevät suuren osan maatilan töistä ja kantavat yhä suuremman vastuun hallinnollisesta työstä. Monissa tapauksissa naiset ovat aliedustettuina tilanomistajien joukossa. Naiset myös tukevat merkittävästi maatilayrityksen kannattavuutta ansaitsemalla tuloja tilan ulkopuolella palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana. Kun molemmat puolisoista työskentelevät kokoaikaisesti maatilalla, työpanos olisi otettava huomioon tilan omistusrakenteessa ja siihen olisi kannustettava.

Muuttoliike

3.10

Maatalous- ja elintarvikeala voi edistää merkittävästi muuttajien integroimista työvoimaan sekä auttaa muita väestöryhmiä heikommassa asemassa olevia ryhmiä sosiaalisten ohjelmien kautta.

Yksinkertaistaminen

3.11

YMP:n uudenaikaistaminen ja yksinkertaistaminen on olennaisen tärkeää tulevaisuuden politiikan uudelleenmuotoilussa. Aiemmissa uudistuksissa on todettu yksinkertaistamisen tarve, mutta käytännössä YMP:stä on tullut paljon monimutkaisempi ja byrokraattisempi maatiloille. Tämä koskee erityisesti tarkastusprosessia ja tukikelpoisuusedellytysten ja täydentävien ehtojen noudattamista lakisääteisten hoitovaatimusten ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten puitteissa.

Kauppa ja globalisaatio

3.12

ETSK panee merkille maatalouskaupan ja -viennin merkittävät hyödyt ja työllisyysvaikutukset. Globalisaation ja kauppasopimusten asettamat haasteet voivat kuitenkin vahingoittaa vakavasti maataloutta ja vaarantaa EU:n elintarvikkeiden korkean turvallisuus- ja laatutason. On olennaisen tärkeää löytää tasapaino uusien markkinoiden ja tilaisuuksien avaamisen sekä haavoittuvien tuotannonalojen ja alueiden suojelemisen ja EU:n vaatimuksista kiinni pitämisen välillä. Lisäksi yhteisön etuuskohtelun ja elintarvikeomavaraisuuden periaatteessa on säilytettävä alueellinen tasapaino (6).

Hintojen ailahtelu ja maataloustuottajien aseman vahvistaminen elintarvikeketjussa

3.13

Elintarvikkeiden toimitusketjussa on merkittävä epätasapaino suurten vähittäiskauppiaiden ja jalostajien sekä maataloustuottajien välillä. Tästä aiheutuu paineita hintojen alentamiseen usein tuotantokustannuksia alemmas. Maataloustuottajan asemaa elintarvikeketjussa on vahvistettava hyvin toimivien myyntiosuuskuntien avulla. Elintarvike- ja vähittäismyyntiketjuissa esiintyvien epäterveiden kauppatapojen kitkemiseksi tulee laatia EU-tason oikeudellinen kehys. Lisäksi kun EU:n markkinatukea vähennetään ja alttius maailmanmarkkinoille ja geopoliittisille kriiseille, kuten Venäjän tuontikiellolle, kasvaa, hintojen ja tulojen ailahtelusta on tullut suuri haaste EU:n maataloustuottajille. EU:n maatalousmarkkinoiden työryhmän työ tässä asiassa on kiitettävää, ja sitä tulee jatkaa. Epäreiluja kaupallisia käytäntöjä ja myyntiä kustannuksia alemmin hinnoin on torjuttava.

Tasapainoinen aluekehitys

3.14

Viljely, maatalous ja metsänhoito ovat perustavan tärkeitä maaseutualueiden taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle. Niillä on myös tärkeä rooli muissa maaseutuun liittyvissä taloudellisissa toiminnoissa ja palveluissa, kuten maaseutumatkailussa, työllisyydessä ja kulttuuritoiminnassa. Uudelleenmuotoiltu YMP, jossa on vahva toinen pilari, on olennaisen tärkeä maaseutualueiden kehittämishaasteisiin vastaamiseksi ja viljelyn ja maatalouden aseman säilyttämiseksi vahvana jokaisella EU:n alueella. Tavoitteena tulee olla maataloustuottajien määrän pitäminen mahdollisimman korkeana.

4.   Kehittämisehdotuksia YMP:n nykyaikaistamiseksi ja yksinkertaistamiseksi

4.1

Uudelleenmuotoillussa YMP:ssä, joka tukee vahvasti EU:n maatalousmallia, on pidettävä kiinni Rooman sopimuksessa vuonna 1957 asetetuista yhteisen maatalouspolitiikan perustavoitteista. Lisäksi on otettava huomioon uudet tavoitteet, jotka ovat seurausta kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisista ja COP21-sitoumuksista. EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 39 artiklan mukaan YMP:n tavoitteena on erityisesti

1)

lisätä maatalouden tuottavuutta edistämällä teknistä kehitystä ja varmistamalla, että tuotantotekijöitä, varsinkin työvoimaa, hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla

2)

taata maatalousväestölle kohtuullinen elintaso

3)

vakauttaa markkinat

4)

varmistaa tarvikkeiden saatavuus

5)

taata kohtuulliset kuluttajahinnat.

4.2

YMP:n uudelleenmuotoilussa on myös otettava huomioon sellaiset ratkaisevan tärkeät haasteet kuin ympäristönsuojelu, ilmastonmuutoksen hillitseminen ja biologisen monimuotoisuuden suojelu.

4.3

Näihin keskeisiin tavoitteisiin päästään parhaiten säilyttämällä YMP:n nykyinen kahden pilarin malli: ensimmäisen pilarin YMP perustuu aktiiviviljelijöille myönnettäviin suoriin tukiin, joita täydennetään markkinoiden hallintatoimenpiteillä, ja YMP:n toinen pilari perustuu maaseudun kehittämistoimenpiteisiin ja toiminnan toteuttamiseen uusiin julkishyödykkeiden tuottamisvaatimuksiin vastaamiseksi. Ensimmäisen pilarin tuet ovat välttämättömiä maataloustulojen ja epävakauteen sopeutumisen tukemiseksi, ja ne liittyvät täydentäviin ehtoihin, jotka koskevat elintarvikkeiden turvallisuutta, eläinten ja kasvien terveyttä ja eläinten hyvinvointia, sekä ympäristötarkastuksiin. Toisen pilarin toimenpiteet tarjoavat keskeisiä täydentäviä taloudellisia, ympäristöön liittyviä ja sosiaalisia tukiohjelmia.

4.4

YMP:n rahoituksen tulee vuoden 2020 jälkeen olla riittävää, jotta pystytään vastamaan brexit-päätöksen ja maataloustuottajien tulopaineiden luomiin uusiin rahoitustarpeisiin sekä julkishyödykkeiden kysynnän lisääntymiseen.

4.5

Perustukimallin pohjalta ehdotetaan, että maat, jotka ovat ottaneet käyttöön jonkin muun kuin kiinteämääräisiin perusmaksuihin pohjautuvan järjestelmän, saavat jatkaa kyseisen mallin soveltamista vuoden 2020 jälkeen, sillä se soveltuu paremmin näiden maiden olosuhteisiin. Kiinteämääräisten maksujen malli ei kaikissa maissa mahdollista investointien, maataloustoiminnan ja julkishyödykkeiden tuottamisen tasoissa vallitsevien erojen huomioon ottamista.

4.6

Maataloustuottajille EU:n eri jäsenvaltioissa maksettujen suorien tukien määrää on edelleen yhdenmukaistettava ja tukien määrässä otettava huomioon olosuhteissa vallitsevat erot ja siten luotava tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille maataloustuottajille kaikissa jäsenvaltioissa ja varmistettava maaseudun tasapainoinen kehitys koko EU:n alueella.

4.7

Suoria tukia pitäisi myöntää vain aktiiviviljelijöille, jotka tuottavat julkishyödykkeitä ja julkisia palveluja.

4.8

Jotta voitaisiin tukea ja suojella maataloustuottajille ensimmäisestä pilarista myönnettäviä vahvoja suoria tukia, uudelleenmuotoillussa YMP:ssä aktiiviviljelijä noudattaisi ympäristöön, ilmastonmuutokseen ja biologiseen monimuotoisuuteen keskittyvää vuosittaista tai monivuotista ohjelmaa, johon voisi sisältyä hiilitehokkuuden seurantaväline ja ravinteiden hallinnointisuunnitelma. Vuosittaiseen tai monivuotiseen ohjelmaan sisältyisi mitattavissa oleva julkishyödykkeiden tuottaminen, ja se tarjoaisi viljelijöille enemmän joustavuutta. Mitattavuuden on perustuttava objektiivisiin ja vakiomuotoisiin EU-tasolla määriteltäviin kriteereihin.

4.9

Ensimmäisen pilarin suorille tuille tulisi asettaa yksittäisille maataloustuottajille oikeudenmukainen ja kohtuullinen enimmäistaso (esim. pätevän työntekijän vastaaviin tuloihin verrattava taso). Mukautuksia tulisi voida tehdä, ja olisi otettava huomioon kumppanuusjärjestelyt, osuuskunnat, yhtiöt ja vakuuttamista vaativien työntekijöiden määrä.

4.10

Tuotantosidonnaiset suorat tuet tulisi kohdistaa haavoittuvassa asemassa oleviin tuotannonaloihin ja alueisiin. Niiden avulla olisi sekä estettävä maan hylkääminen että suojeltava biologista monimuotoisuutta ennen kaikkea turvaamalla kotieläintuotanto ja taantuvat tuotannonalat.

4.11

Nykyisessä YMP:ssä 30 prosenttia ensimmäisen pilarin tuesta liittyy viherryttämiseen ja 70 prosenttia lakisääteisiin hoitovaatimuksiin ja viiteen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukseen, joiden noudattaminen on tukikelpoisuuden ehto. Jotta YMP:tä onnistuttaisiin yksinkertaistamaan todella, olisi suotavampaa, että kaikki ensimmäisen pilarin tuet liittyisivät julkishyödykkeiden tuottamiseen. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi on tärkeää tehdä oikea arvio viherryttämistoimenpiteistä ja lakisääteisistä hoitovaatimuksista, jotta pystytään säilyttämään tehokkaimmat ja toteuttamiskelpoisimmat toimenpiteet ja asettamaan myös uusia tavoitteita, joita ovat esimerkiksi ilmastonmuutos ja tarve lisätä hiilen sitoutumista maaperään.

4.12

Täydentäviin ehtoihin perustuviin lakisääteisiin hoitovaatimusohjelmiin sisältyisi mitattavissa olevia suoritteita, jotka liittyvät ympäristönsuojeluun, ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja biologisen monimuotoisuuden suojeluun, täydentävien ehtojen asiaankuuluvan nykyisen soveltamistavan pohjalta.

4.13

YMP:n uudelleenmuotoilussa olisi otettava käyttöön älykkään maatalouden käsite, joka tarjoaa kaksinkertaisen edun: maatilojen tuotto paranee samaan aikaan kun syntyy ympäristöhyötyjä. Siihen liittyisi osaamisen ja teknologian siirtoa täsmäviljelyn tueksi, jotta voidaan vähentää veden, energian, teollisten lannoitteiden ja muiden tuotantopanosten kuten torjunta-aineiden ja erityisesti sienitautien ja hyönteisten torjunta-aineiden kulutusta.

4.14

Markkinatoimenpiteitä, joihin kuuluvat interventiotoimenpiteet ja yksityisen varastoinnin tuet, olisi jatkettava. On olennaisen tärkeää, että tukien käynnistystasot asetetaan realistiselle tasolle, niin että tuottajat saavat tarvittaessa asianmukaista tulotukea.

4.15

Tehokkaimman suojan tulojen epävakautta vastaan tarjoavat varmat ja riittävät ensimmäisen pilarin suorat tuet ja markkinoiden hallintatoimenpiteet. Hintojen ailahdellessa erittäin voimakkaasti tarvitaan kuitenkin myös muita välineitä, kuten tuotannonsupistamisohjelmia, joiden käyttöönottoa olisi harkittava. Mahdollisuutta käyttää toisen pilarin varoja vapaaehtoisten vakuutusten kaltaisiin toimenpiteisiin olisi helpotettava.

4.16

Jo 140 vuoden ajan tuottajien osuuskunnat ovat selvästi osoittaneet, että ne pystyvät selviytymään paremmin maatalousmarkkinoiden myllerryksestä ja auttavat välttämään maataloustuotannon siirtämistä. Sen vuoksi on edistettävä yhä vahvempaa sekä ala- että aluesuuntautunutta tuottajien ja olemassa olevien, etenkin pienten osuuskuntien ja tuottajaorganisaatioiden välistä yhteistyötä. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota aloihin ja alueisiin, missä yhteistyötä on vähän.

4.17

Kaikkia EU:n maatalousmarkkinoiden työryhmän määrittämiä keskeisiä tekijöitä, joilla voidaan parantaa maataloustuottajien asemaa toimitusketjussa – avoimuuden lisääminen, pakolliset hintaselvitykset, riskinhallintatoimenpiteet, puuttuminen hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin jne. –, on vietävä eteenpäin. Näillä aloilla on hyväksyttävä sääntelyä, joka sisällytetään uudelleenmuotoiltuun YMP:hen kaikilta osin. Olisi hyväksyttävä tiukempaa sääntelyä hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi, alle kustannusten tapahtuvan myynnin kieltämiseksi ja pakollisten hintaselvitysten ottamiseksi käyttöön tuottajan, jalostajan ja vähittäismyyjän tasoilla. Lisäksi maataloustuottajien asemaa on vahvistettava tukemalla vahvempien tuottajaorganisaatioiden perustamista.

4.18

Tehokkaiden ja asianmukaisesti toimivien EU:n sisämarkkinoiden ylläpitämisen tulee olla keskeisellä sijalla YMP:n uudelleenmuotoilussa. Viimeaikaiset uudelleenkansallistamissuuntaukset sisämarkkinoilla herättävät paljon huolta ja johtavat suurempiin hinta- ja markkinaeroavaisuuksiin. On lisäksi tärkeää säätää maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden alkuperän pakollisesta merkitsemisestä siellä, missä näin ei vielä tehdä. Tämä on tarpeen, jotta voidaan välttää kuluttajien johtaminen harhaan ja mahdollistaa se, että he voivat tehdä tietoisia valintoja. Säännöt tulee antaa niin, että ne eivät haittaa tai estä tavaroiden vapaata liikkuvuutta EU:n sisämarkkinoilla.

4.19

Brexit on suuri uhka EU:lle, ja se tulee vaikuttamaan merkittävästi YMP:hen ja sisämarkkinoihin. Jäsenvaltioiden tulee korvata täysin brexitistä mahdollisesti aiheutuvat YMP:n määrärahojen supistukset. Lisäksi on tärkeää, että EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välinen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden vapaa kauppa säilyy tullittomana ja että sekä EU:ssa että Yhdistyneessä kuningaskunnassa sovelletaan vastaavia eläinten terveyteen ja hyvinvointiin sekä ympäristöön liittyvä vaatimuksia ja yhteisiä ulkoisia tariffeja tuontiin.

4.20

Yhtenä YMP:n perustavoitteena tulee olla yhteisön etuuskohtelu ja ruoan tuottaminen EU:ssa EU:n kansalaisille. Tämän toiminnan keskeisenä periaatteena tulee olla jäljitettävyyttä, elintarvikkeiden turvallisuutta, eläinten ja kasvien terveystarkastuksia ja ympäristönsuojelua koskevien EU:n vaatimusten ylläpitäminen ja suojeleminen sekä suojattujen maantieteellisten merkintöjen tinkimätön suojelu. Kaikissa kauppapoliittisissa neuvotteluissa on tärkeää, että EU vaatii EU:n kuluttajien suojelemiseksi tuontituotteilta näiden samojen vaatimusten noudattamista. Lisäksi mahdollisissa tulevissa kauppaneuvotteluissa on huolehdittava siitä, että EU säilyttää vahvan ja tarkoituksenmukaisen tariffisuojan haavoittuvassa asemassa olevien tuotannonalojen ja alueiden hyväksi.

4.21

Sukupolvenvaihdos on nostettava YMP:n uudelleenmuotoilussa keskeiselle sijalle. YMP:n ensimmäisen pilarin mukaisten alle 40-vuotiaille nuorille viljelijöille suunnattujen tukien korotus olisi säilytettävä jatkossakin. Viiden vuoden sääntöä tulisi tarkastella uudelleen, jotta päästään eroon joustamattomista säännöistä, joiden vuoksi nuoret viljelijät eivät ole oikeutettuja korkeampiin tukitasoihin. Lisäksi ehdotetaan, että nuoriin viljelijöihin sovelletaan korkeampia tukitasoja yleisten maaseudun kehittämispolitiikan toimenpiteiden yhteydessä. Nuorille viljelijöille suunnattujen rakennetukiohjelmien tukitasoja olisi nostettava 70 prosenttiin. Vastaava tuki tulisi mahdollistaa myös nuorille viljelijöille ja nuorille ammattilaisille kumppanuusjärjestelyissä, osuuskunnissa ja yhtiöissä. Toimiva kansallinen varanto, jonka ansiosta nuoret viljelijät ja toiminnan aloittajat saavat tukea keskeytyksettä, on hyvin tärkeä. Tehokkaan eläkkeellesiirtymisohjelman toteuttamisen olisi oltava mahdollista toisen pilarin puitteissa. Jäsenvaltioilla tulisi olla joustava mahdollisuus ottaa käyttöön muita toimenpiteitä nuorten viljelijöiden ja erityisesti naisten hyväksi. Koulutuksen ja osaamisen kehittämisen vahva painottaminen on tärkeää. Naisten aseman parantamiseksi maataloudessa naisille olisi tarjottava vastaavia kannustimia kuin nuorille viljelijöille, jotta taataan tasavertaiset mahdollisuudet maansaantiin, luotonsaantiin, koulutukseen ja asemaan.

4.22

Täydentäviin ehtoihin / hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksiin ja lakisääteisiin hoitovaatimuksiin liittyvä myönteinen yksinkertaistaminen maataloustuottajien hyväksi olisi mahdollista luopumalla tarkastuslähestymistavasta ja hyödyntämällä teknologiaa laajamittaisemmin. Järjestelmään olisi sisällytettävä tarkastusluettelo, jossa on myönteisiä ja kielteisiä vaatimustenmukaisuuspisteitä. Hakijat, jotka täyttävät tärkeimmät päävaatimukset ja keräävät tietyn vähimmäismäärän pisteitä, saisivat hyväksynnän tuille ilman seuraamuksia. Tämä olisi laajennus äskettäin käyttöön otettuun uuteen keltaisen kortin järjestelmään. Täydentävien ehtojen ja lakisääteisten hoitovaatimusten määrää olisi vähennettävä poistamalla ne hoitovaatimustoimenpiteet, jotka eivät enää ole tarkoituksenmukaisia tai merkityksellisiä. Esimerkiksi voitaisiin poistaa vaatimus tarkastaa eläinten tunnisteet tiloilla ja tehdä tarkastukset sen sijaan hyödyntäen teknologiaa myyntipisteissä, kuten lihanjalostustehtaissa, kokoomakeskuksissa tai karjamarkkinoilla.

4.23

Täydentäviä ehtoja koskevien vaatimusten tarkastusjärjestelmässä olisi myös oltava mahdollisuus oikaisuun menettelyn päättämistarkoituksessa tietyissä aikarajoissa ilman seuraamuksia. Seuraamuksiin ja sallittuihin poikkeamiin olisi sovellettava oikeasuhtaisempaa ja oikeudenmukaisempaa lähestymistapaa. Yksinkertaistamisen ei pitäisi johtaa tavoitetason laskemiseen etenkään ympäristönsuojelussa (viherryttäminen) tai terveys- ja kasvinsuojeluvaatimuksissa.

4.24

Tarkastusten ei tulisi johtaa tukien maksamisen keskeyttämiseen, ja olisi sovellettava politiikkaa, jonka mukaan seuraamuksia sovelletaan seuraavana vuonna aina kun on kyse tukikelpoisuudesta ja täydentävistä ehdoista tai lakisääteisistä hoitovaatimuksista.

4.25

Vahva, tehokkaampi ja vaikuttavampi toinen pilari, joka täyttää alueiden taloudelliset, ympäristöön liittyvät ja sosiaaliset vaatimukset, on ratkaisevan tärkeä YMP:n uudelleenmuotoilussa, jossa keskitytään maaseudun elinkelpoisuuteen, elinvoimaisuuteen ja työpaikkojen luomiseen. Tämän pohjaksi tulisi ottaa Cork 2.0 -julistuksessa asetetut tavoitteet. Lisäksi on tärkeää, että jäsenvaltiot osallistuvat riittävällä osuudella kaikkien maaseudun kehittämistoimenpiteiden, myös luonnonhaitta-alueiden tukien, rahoittamiseen.

4.26

EU:n tekemien, YK:n asettamiin kestävän kehityksen tavoitteisiin ja COP21-tavoitteisiin liittyvien sitoumusten täyttäminen on yhä haasteellisempaa, joten on tarpeen laajentaa ja kohdentaa YMP:n toisen pilarin ympäristötoimenpiteitä ja myöntää niihin lisää tukea. Tämän mahdollistaminen edellyttää, että tuleva jäsenvaltioiden välinen määrärahojen jako heijastaa tämän tavoiteasettelun kunnianhimoa. Tässä on kuitenkin pysyttävä toisen pilarin nykyisissä määrärahapuitteissa.

4.27

Ympäristöön, ilmastonmuutokseen ja biologiseen monimuotoisuuteen liittyviä YMP:n toisen pilarin toimenpiteitä ja tukia voitaisiin kohdentaa tehostettujen ekosysteemipalvelujen tarjoamiseen keskittyen erityisesti seuraaviin:

1.

tuki maaperän eli nurmien, metsien ja turvesoiden tarjoamien hiilinielujen hoidon tehostamiseen

2.

pysyvien nurmien hoidon parantaminen hiilinielujen parantamiseksi

3.

tuki muokatun maan muuntamiseen nurmeksi

4.

mahdollisuus kesannointi- ja vähimmäismuokkausohjelmiin

5.

mahdollisuus vähentää eläintiheyttä nurmilla säilyttäen tietty vähimmäiseläintiheys

6.

tuki luonnonympäristöjen ja luontokäytävien perustamiseen

7.

puskurivyöhykkeet vesistöjen ympärillä

8.

ojien ja pensasaitojen hoito

9.

hiilitehokkuuden seurantavälineet

10.

tuki turvesoiden ylläpitämiseen

11.

maisemien ja arkeologisten kohteiden suojelu

12.

tuki eläinten hyvinvointia edistäviin toimenpiteisiin

13.

korotetut tuet Natura-alueilla ja villieläinten aiheuttamien vahinkojen hyvittämiseksi

14.

toimenpiteet kuivien alueiden aavikoitumisen vähentämiseksi

15.

agroekologia ja luonnonmukainen tuotanto

16.

tuet orgaanisen aineen lisäämiseen maaperässä, maaperän eroosion vähentämiseen ja veden pidättämiseen maa-alueilla.

4.28

Luonnonhaitta-alueisiin sovellettavan ohjelman mukaiset tuet ovat elintärkeitä EU:n köyhempien ja syrjäisempien alueiden maataloustuottajille.

4.29

Edullisen rahoituksen tarjoaminen on tärkeää maataloussektorin kasvun edistämiseksi ja erityisesti nuorten viljelijöiden auttamiseksi, sillä tästä riippuu sukupolvenvaihdoksen onnistuminen.

4.30

Uudelleenmuotoillun YMP:n tulisi täydentää kattavaa elintarvikepolitiikkaa, jossa yhdistyvät kestäväpohjainen maatalous, tasapainoinen aluekehitys, terveellinen ruokavalio, työllisyys ja kauppa. Terveellisen ruokavalion merkitystä kuluttajille ja siitä seuraavia hyötyjä yhteiskunnalle elämänlaadun, terveenä elämisen, lihavuuden torjunnan ja terveyskustannusten alenemisen muodossa ei voi korostaa liikaa. Tarvitaan lisää resursseja ja ohjelmia tämän viestin välittämiseksi kuluttajille, ja samalla tarvitaan ohjelmia ruokahävikin kitkemiseksi ja kierrätyksen edistämiseksi.

4.31

Jotta saavutettaisiin EU:n tavoite lisätä uusiutuvista lähteistä saatavan energian käyttöä vähintään 27 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä, olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin vakauden ja oikeusvarmuuden turvaamiseksi. On otettava käyttöön aurinko-, biomassa- ja tuulivoimainvestointeihin kohdistuvia tukia ja energiatehokkuus- ja energiansäästöohjelmia.

4.32

Kilpailukyvyn säilyttämiseksi on elintärkeää, että maataloussektori voi hyödyntää uusimpia tutkimuksia ja innovaatioita ja että ne ovat käytettävissä maatiloilla. On huolehdittava tehokkaasta osaamisensiirrosta, koulutuksesta sekä parhaiden käytäntöjen ja neuvontapalveluiden laajentamisohjelmista ja -palveluista ja tuettava niitä.

4.33

Kun teknologian käyttöä lisätään maataloudessa ja erityisesti älykkäässä maataloudessa ja yksinkertaistamisen apuna, on varmistettava, että maaseudulla on laajakaistayhteydet.

4.34

Uudessa älykkäässä maataloudessa, jossa teknologialla on suurempi rooli, maataloustuottajien henkilötietojen ja luottamuksellisuuden suojelu on hyvin tärkeää. Lisäksi on varmistettava, että kaikki maatalousyrityksiä koskevat yksittäiset tiedot säilyvät maataloustuottajien omistuksessa.

4.35

Kiertotaloudella voi olla keskeinen rooli jätteen vähentämisessä kaikilla aloilla. Perinteisille viljelymalleille on ominaista jätteettömyys, resurssitehokkuus ja kiertotalous. Maatalous voi vaikuttaa myönteisesti uudelleenkäyttö- ja kierrätystoimintaan, myös taloudelliseen maaperän, veden ja ilman hoitoon.

4.36

Tarvitaan kohtuullinen siirtymäaika vuoden 2020 jälkeen uudelleenmuotoillun YMP:n ottamiseksi käyttöön, jotta voidaan erityisesti ottaa huomioon brexitiin ja muihin poliittisiin päätöksiin liittyvät budjettikysymykset (7).

Bryssel 1. kesäkuuta 2017.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Georges DASSIS


(1)  Euroopan komissio, EU Agricultural spending focused on results, syyskuu 2015.

(2)  Euroopan komissio, Agri-food trade statistical fact sheet – Extra EU 28.

(3)  Eurostat, Land cover, land use and landscape 2016.

(4)  Lausunto ”Konkreettiset toimet Cork 2.0 -julistuksen jälkeen” (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(5)  Komission jäsen Phil Hogan, Working for Europe’s Farmers 2016.

(6)  Lausunto ”Maatalouden rooli monenvälisissä, kahdenvälisissä ja alueellisissa kauppaneuvotteluissa Nairobissa pidettävän WTO:n ministerikokouksen valossa” (EUVL C 173, 31.5.2017, s. 20).

(7)  Lausunto ”Vuoden 2020 jälkeiseen yhteiseen maatalouspolitiikkaan vaikuttavat pääasialliset taustatekijät”, EUVL C 75, 10.3.2017, s. 21


III Valmistelevat säädökset

EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEA

31. toukokuuta ja 1. kesäkuuta 2017 pidetty ETSK:n 526. täysistunto

31.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 288/20


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Euroopan seuraavat kärkiyritykset: start-up- ja scale-up-yrityksiä koskeva aloite”

(COM(2016) 733 final)

(2017/C 288/03)

Esittelijä:

Erik SVENSSON

Toinen esittelijä:

Ariane RODERT

Lausuntopyyntö

Euroopan komissio, 27.1.2017

Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla

Vastaava erityisjaosto

yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus

Hyväksyminen erityisjaostossa

4.5.2017

Hyväksyminen täysistunnossa

31.5.2017

Täysistunnon nro

526

Äänestystulos

(puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)

194/0/0

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK on tyytyväinen Euroopan komission start-up- ja scale-up-yrityksiä koskevaan aloitteeseen ja ehdotettuihin toimiin, joiden tavoitteena on keskeisten esteiden poistaminen, mutta korostaa, että kaikki kasvuyritykset eivät ole huipputeknologiayrityksiä ja että toimia tarvitaan eri aloilla.

1.2

ETSK katsoo, että päivittämällä ja käynnistämällä uudelleen pk-yrityksiä tukeva Small Business Act -aloite, jossa kaikki aloitteet kerättäisiin yhdeksi toimintasuunnitelmaksi, parannettaisiin näkyvyyttä ja yhtenäisyyttä.

1.3

ETSK vaatii start-up- ja scale-up-yrityksiä varten koordinoitua poliittista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon liiketoimintamallien monimuotoisuus, ja on tyytyväinen yhteisötalouden yrityksiä koskeviin erityistoimiin. Kaikilla aloitteilla on kuitenkin pyrittävä parantamaan yritysilmapiiriä yleisesti ja mahdollistamaan riskinotto ja kokeilu osana innovointiprosessia.

1.4

Hallinnolliset rasitteet ja byrokratia ovat edelleen keskeinen este start-up- ja scale-up-yrityksille. ETSK kehottaakin Euroopan komissiota panemaan alan aloitteet kattavasti täytäntöön ja valvomaan niiden noudattamista.

1.5

ETSK korostaa työmarkkinaosapuolten järjestelmällisen osallistumisen tärkeyttä sekä työoloja, työlainsäädäntöä ja työehtosopimuksia koskevien EU:n säännösten noudattamisen varmistamisen merkitystä.

1.6

ETSK on tyytyväinen innovointia koskeviin ehdotettuihin toimiin, mutta kehottaa yksinkertaistamaan sääntöjä ja ehtoja, kun otetaan huomioon pk- ja mikroyritysten rajalliset resurssit.

1.7

Kumppanuuksien vahvistaminen ja yhteisöjen resurssien kehittäminen ovat keskeisiä menestystekijöitä. Euroopan komission olisi edistettävä verkottumista, myös välittäjien, edistäjien, kiihdyttämöjen ja hautomoiden muodostamista.

1.8

Start-up- ja scale-up-yritysten kasvupotentiaalin vapauttamiseksi on erittäin tärkeää kehittää räätälöityä rahoitusta ja ratkaisuja sekä oman että vieraan pääoman saamiseksi, varmistaa hankintasopimusten saanti ja parantaa verotusta. ETSK on tarkastellut sopivia toimia lausunnoissaan.

1.9

Osaamisen kehittäminen on erittäin tärkeää, minkä vuoksi on keskityttävä yrittäjyyskoulutusohjelmiin kaikilla tasoilla ja koulutusjärjestelmän varhaisessa vaiheessa. Lisäksi mentorointia ja työssäoppimista sekä arkioppimisen ja epävirallisen oppimisen ohjelmia on edistettävä.

1.10

Toimia tarvitaan nykyisen korkean tason riskiaversion pienentämiseksi EU:ssa tarkistamalla uuden mahdollisuuden periaatetta ja tarjoamalla kehitystukea, kuten finanssiosaamista/talousvalistusta.

1.11

ETSK kehottaa Euroopan komissiota kokoamaan kaikki nykyiset ja uudet aloitteet yhteisötalouden yritysten tukemiseksi ja antamaan yhteisötalouden toimintasuunnitelmaa koskevan tiedonannon. Tämä vastaa neuvoston päätelmiä ”Yhteisötalouden edistäminen Euroopan taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen veturina” (7. joulukuuta 2015).

2.   Taustaa

2.1

Tiedonannossa aiheesta ”Euroopan seuraavat kärkiyritykset: start-up- ja scale-up-yrityksiä koskeva aloite” todetaan seuraavaa:

Kasvuyrityksiin syntyy paljon enemmän uusia työpaikkoja kuin muihin yrityksiin (1). Niistä suuri osa on nopeasti kasvavia nuoria yrityksiä (start-up-yritykset). Ne lisäävät innovointia EU:ssa ja vahvistavat EU:n kilpailukykyä ja taloutta. Tällaiset nopeasti kasvavat yritykset, eli scale-up-yritykset, voivat myös tarjota sosiaalisia etuja, kuten joustavampia ja nykyaikaisempia työjärjestelyjä. Komissio ilmoitti sisämarkkinastrategiassa, että se aikoo etsiä keinoja tehostaa sisämarkkinoiden toimintaa start-up- ja scale-up-yritysten osalta.

Euroopan komission vuonna 2016 järjestämän julkisen kuulemisen (2) tuloksena kävi ilmi seuraavaa:

Kasvuhakuisten start-up-yritysten toimintaa haittaavat edelleen liian monet hallinnolliset ja sääntelyyn liittyvät esteet, etenkin jos toiminta on rajatylittävää.

Sekä start-up- että scale-up-yrityksillä on liian vähän tilaisuuksia löytää mahdollisia kumppaneita rahoitusalalta, liike-elämästä ja paikallisviranomaisten keskuudesta ja ryhtyä yhteistyöhön niiden kanssa.

Nopean kasvun suurin este on rahoituksen saanti.

2.2

Tiedonannossaan komissio ehdottaa toimenpiteitä näiden esteiden vähentämiseksi tai poistamiseksi.

2.2.1

Esteiden poistaminen:

keskitetty digitaalinen palvelupiste (Single Digital Gateway), jonka kautta verkosta saa helposti tietoja

yhtenäisen arvonlisäveroalueen luominen

yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan (CCCTB) toteuttaminen

uuden mahdollisuuden tarjoava järjestelmä ja uudelleenjärjestelypuitteet jäsenvaltioissa

paremmat mahdollisuudet osallistua julkisiin hankintoihin.

2.2.2

Oikeisiin kumppaneihin luotavien yhteyksien helpottaminen:

yhteyksien luominen yliopistoihin, tutkimuskeskuksiin, sijoittajiin ja kumppaneihin

mahdollisuuksien saanti, sellaisten ihmisten löytäminen, joilla on oikeanlaista osaamista, innovointimahdollisuuksien parantaminen – erityisesti yhteiskunnalliset start-up-yritykset.

2.2.3

Rahoituksen saanti:

Euroopan strategisten investointien rahasto (pääomamarkkinaunionin lisäksi).

3.   Yleistä

3.1

Tämä lausunto on vastaus Euroopan komission tiedonantoon ”Euroopan seuraavat kärkiyritykset: start-up- ja scale-up-yrityksiä koskeva aloite”, jossa ehdotetaan toimenpiteitä kasvuyritysten täyden potentiaalin hyödyntämiseksi. ETSK on kuitenkin päättänyt laajentaa lausunnon soveltamisalaa ja pohtia näitä toimia kaikkien start-up-yritysmuotojen näkökulmasta, mukaan luettuna mahdolliset start-up- ja scale-up-yritykset.

3.2

ETSK on tyytyväinen tähän aloitteeseen ja pyrkimykseen poistaa keskeiset esteet. ETSK haluaisi korostaa aikaisempien lausuntojen yhteydessä tehtyä laajaa työtä, jolla on tähdätty suotuisan toimintaympäristön luomiseen erilaisille yritysmuodoille EU:ssa (3), samoin kuin aikaisemmin peräänkuuluttamiaan lisätoimia yrittäjyysohjelmaan liittyen (4).

3.3

Koska start-up- ja scale-up-yrityksiä koskeva aloite kehittää ja laajentaa pk-yrityksiä tukevaa Small Business Act -aloitetta, ETSK katsoo, että olisi tehokkaampaa harkita päivitetyn pk-yrityksiä tukevan aloitteen uudelleen käynnistämistä kuin käynnistää lisää erillisiä toimenpiteitä. ETSK pitää hyvänä asiana ja kannattaa tätä sekä muita aloitteita, joiden tavoitteena on start-up- ja scale-up-yritysten tukeminen, mutta on vaikeaa saada kattava yleiskuva asiakokonaisuudesta, jos eri aloitteita ei koota yhteen yhteiseen ja kokonaisvaltaiseen poliittiseen toimintasuunnitelmaan.

3.4

ETSK korostaa tarvetta yleiselle ja tehokkaalle toimenpidepaketille, jossa otetaan huomioon yritysten monimuotoisuus, ja tukee siksi Euroopan komission tavoitetta edistää koordinoitua lähestymistapaa, joka kattaa kaikki EU:n politiikat.

3.5

ETSK pyytää Euroopan komissiota kiinnittämään huomiota ETSK:n antamaan lausuntoon, joka sisältää start-up- ja scale-up-yrityksiin liittyviä suosituksia:

yksi EU:n pk-yrityksiä palveleva keskitetty verkosto

”pienet ensin” -periaate ja yhden kerran periaate oikeudellisesti sitoviksi

pk-yritysten monimuotoisuuden parempi huomioon ottaminen.

3.6

Lisäksi joulukuussa 2016 antamassaan lausunnossa (5) ETSK kannustaa Euroopan komissiota edistämään kasvuyrityksiä

seuraamalla eri pääosastojen innovaatiopolitiikkaa ja saamalla aikaan synergiaa niiden välille

vahvistamalla klustereita ja ekosysteemejä, joissa syntyy innovatiivisia start-up-yrityksiä

kannustamalla tiedemaailmaa keskittymään tulevaisuuden työpaikkoihin.

3.7

On erityisen tärkeää tunnistaa olemassa olevien mikroyritysten, joista monet ovat perheyrityksiä, suuri potentiaali sekä kehitysmahdollisuudet yhteisötalouden yritysten alalla. Lisäksi ETSK kehottaa Euroopan komissiota ottamaan huomioon, että kaikki kasvuyritykset eivät ole huipputeknologia-alan yrityksiä, vaan on keskityttävä myös muihin aloihin, kuten palvelualaan, muotiteollisuuteen ja sähköiseen kaupankäyntiin samoin kuin muihin innovatiivisiin aloihin, ja tuettava niitä.

3.8

ETSK kehottaa Euroopan komissiota myös varmistamaan, että kaikissa aloitteissa otetaan huomioon uudet liiketoimintailmiöt, kuten yhteistyötalous (6). Kaikki nämä kohtaavat vastaavia ja muita esteitä aloittaessaan liiketoimintaa ja laajentuessaan sisämarkkinoilla.

3.9

ETSK on tyytyväinen toimiin keskitetyn digitaalisen palvelupisteen käyttöönottamiseksi, jotta tiedonsaantia voidaan parantaa, mutta katsoo, että tällä välineellä on rajallinen vaikutus työläiden sääntöjen ja määräysten vähentämiseen. ETSK ehdottaa myös, että tähän keskitettyyn digitaaliseen palvelupisteeseen sisällytettäisiin tutkimuksen ja kehityksen internetportaali. Rakenteellinen yhteistyö välittäjinä toimivien järjestöjen kanssa on erittäin tehokas keino parantaa tietoja start-up-yrityksiä varten.

3.10

Euroopan komissio käsittelee osaa kiireellisimmistä esteistä, erityisesti sääntelyyn, verotukseen ja hallintoon liittyvien rasitteiden alalla. ETSK haluaa korostaa, että pk-yrityksillä ja mikroyrityksillä sekä perheyrityksillä ja yhteisötalouden yrityksillä itsellään on usein vain vähän tai ei ollenkaan kykyä hallita hyvin monimutkaisia ja byrokraattisia määräyksiä ja hallinnollisia rasitteita, minkä vuoksi yksinkertaistaminen on tärkeää.

3.11

ETSK tukee ehdotettuja vertaisarviointeja hyvien käytäntöjen jakamiseksi ja jäsenvaltioiden välisten erojen tunnistamiseksi pyrittäessä parantamaan aloitteiden yhdenmukaisuutta. Tehokkuuden varmistamiseksi vertaisarviointien tulosten on oltava avoimet, ja ne on välitettävä kaikille sidosryhmille.

3.12

ETSK kannattaa myös Euroopan komission päätöstä laajentaa Yritys-Eurooppa-verkoston neuvontapalveluja start-up- ja scale-up-neuvojilla, jotka antavat tietoa kansallisista ja EU:n säännöistä, rahoitusmahdollisuuksista, kumppanuuksien muodostamisesta ja osallistumisesta rajatylittäviin julkisiin hankintoihin. ETSK haluaa korostaa tässäkin yhteydessä välittäjinä toimivien elinten ja osallistuvien järjestöjen kanssa tehtävän rakenteellisen yhteistyön tärkeyttä ja etuja myös yhteisötaloudessa.

3.13

ETSK tukee Euroopan komission aikomuksia sisällyttää start-up- ja scale-up-yritykset kansainvälisiin kauppasopimuksiin, sillä yhä useamman start-up- ja scale-up-yrityksen on saavutettava maailmanlaajuiset markkinat nopeasti (yleensä hyvin rajallisella markkinasegmentillä).

3.14

ETSK arvostaa ja tukee tässä aloitteessa ilmaistua Euroopan komission sitoumusta noudattaa työoloja, työlainsäädäntöä ja työehtosopimuksia koskevia EU:n säännöksiä ja tavoitella laadukkaita työpaikkoja.

3.15

ETSK haluaa reagoida Euroopan komission tiedonannossa olevaan seuraavaan mainintaan: ”kuten joustavampia ja nykyaikaisempia työjärjestelyjä”. Tämä toteamus voi aiheuttaa väärinkäsityksiä ja mahdollista väärinkäyttöä.

3.16

Työmarkkinaosapuolten järjestelmällinen osallistuminen on tärkeää, ja sitä on edistettävä, jotta taataan reilu kilpailu yritysten välillä ja vältetään sosiaalisen polkumyynnin riski, kuten ETSK on korostanut useissa lausunnoissa (7).

3.17

ETSK haluaa puuttua nykyiseen maarajoituksia koskevaan prosessiin (8). Se voi olla uusi iso este start-up- ja scale-up-yrityksille, joilla ei ole valmiuksia siirtyä useisiin erikielisiin maihin samaan aikaan. On tärkeää tehdä selväksi aktiivisen ja passiivisen myynnin erot. Kansallisen lainsäädännön noudattamista vaaditaan vain niiden maiden kohdalla, joihin toiminta kohdistetaan aktiivisesti.

3.18

ETSK kannattaa ehdotusta parantaa pk-yritysten, etenkin scale-up-yritysten, pääsyä Horisontti 2020 -ohjelmiin. Euroopan innovointineuvosto ja innovointitutka voivat olla tehokkaita välineitä edellyttäen, että ne eivät ole liian työläitä, ja ne voivat todella saavuttaa aiotut pk-yrityksiä koskevat tavoitteet. Lisäksi ETSK suosittelee, että näissä aloitteissa kiinnitetään erityistä huomiota sosiaaliseen innovointiin, joka usein toimii uusien liiketoimintamallien vauhdittajana.

3.19

ETSK on myös tyytyväinen siihen, että yhteisötalouden ja yhteiskunnallisten yritysten perustaminen ja nopea kasvu on mainittu erikseen. Tämä on ala, jolla ETSK:lla on erityisasiantuntemusta ja josta se on antanut lausuntoja (9).

3.20

ETSK panee tyytyväisenä merkille, että Euroopan komissio tunnustaa, että pk-yrityksillä on suuria vaikeuksia puolustaa teollis- ja tekijänoikeuksiaan. Kustannukset ovat erittäin suuret pienille yrityksille, ja noudattamisen valvonnan kustannukset ovat yhtä suuret, mikä tarkoittaa, että harvoilla start-up- tai scale-up-yrityksillä on siihen varaa. ETSK kehottaa Euroopan komissiota etsimään toimivan ratkaisun tähän asiaan puuttumiseksi.

4.   Erityistä

4.1    Kumppanit, klusterit ja ekosysteemit

4.1.1

Yleinen myönteinen yritysilmapiiri on kasvun ja innovoinnin kulmakivi. ETSK katsoo, että tämä Euroopan komission aloite voi onnistua vain, jos sillä pyritään parantamaan yritysilmapiiriä yleisesti ja mahdollistamaan riskinotto ja kokeilu osana innovointiprosessia.

4.1.2

ETSK on Euroopan komission kanssa samaa mieltä siitä, että yhteyksien luominen oikeisiin kumppaneihin on erittäin tärkeää start-up-yrityksille ja etenkin scale-up-yrityksille. Koska Euroopan markkinat ovat yleisesti perinteisemmät riskinoton suhteen ja pääasiassa kansalliset, pyrkimykset on tärkeää jakaa kahteen päälinjaan:

1)

EU:lla ja jäsenvaltioilla, pysyvässä yhteistyössä välittäjinä toimivien järjestöjen ja elinten kanssa, voi olla tärkeä tehtävä klustereiden edistämisessä yliopistojen, tutkimuskeskusten yms. kanssa.

2)

Vain markkinat voivat myötävaikuttaa sijoittajien ja liikekumppanien löytämiseen, aliarvioimatta EU:n ohjelmia taikka Euroopan investointipankin tai Euroopan investointirahaston asemaa. Näitä ohjelmia on kuitenkin tehostettava ja koordinoitava paremmin.

4.1.3

ETSK tukee myös Euroopan komission suunnitelmaa vahvistaa nykyistä Start-up Europe -aloitetta ja koordinoida EU:n työtä klusterien ja ekosysteemien yhdistämiseksi kaikkialla Euroopassa.

4.1.4

ETSK kannattaa sitä, että Euroopan komissio korostaa yhteisöjen perustamista kumppanien ja räätälöityjen ekosysteemien kanssa start-up- ja scale-up-yritysten menestyksen keskeisenä tekijänä. Tässä yhteydessä ETSK on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio kiinnittää erityistä huomiota yhteisötalouden yrityksiin ja tunnustaa niiden erityispiirteet ja panoksen Euroopan yhteiskunnalle. ETSK kehottaakin Euroopan komissiota jälleen (10) kokoamaan kaikki nykyiset ja uudet aloitteet yhtenäiseksi EU:n yhteisötalouden toimintasuunnitelmaksi, jonka tavoitteena on eri aloitteiden näkyvyyden ja yhteenliittämisen parantaminen.

4.2    Hankintoihin liittyvät mahdollisuudet

4.2.1

ETSK tukee vakaasti Euroopan komission aikomusta parantaa hankintoihin liittyviä mahdollisuuksia start-up- ja scale-up-yritysten osalta. Ehdotettujen toimien lisäksi ETSK kehottaa Euroopan komissiota seuraamaan tarkasti hankintoja koskevan direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamista jäsenvaltioiden tasolla. Tämä on tärkeää sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot ottavat täyden hyödyn käytettävissä olevista säännöksistä, joiden avulla voidaan parantaa pk-yritysten, myös yhteisötalouden yritysten mahdollisuuksia hankinnoissa. ETSK viittaa aiemmin antamaansa hankintoja koskevaan lausuntoon (11).

4.2.2

ETSK on tyytyväinen siihen, että tiedonannossa kiinnitetään erityistä huomiota innovaatiohankintoihin ja innovaatiokumppanuuksiin. Tämä vaatii kuitenkin yksinkertaistettuja säännöksiä. Direktiivissä kuvatut innovaatiohankinnat vaikuttavat sopivan paremmin suurille yrityksille. Innovaatiokumppanuuksiin osallistuminen vaatii erillistä yksikköä, minkä vuoksi start-up- ja scale-up-yritykset eivät täytä osallistumisedellytyksiä, sillä start-up-yrityksillä ei yleensä ole omaa osastoa tätä varten.

4.2.3

ETSK haluaa korostaa, että Euroopan komission välineen (oma lausunto yhtenäistä eurooppalaista hankinta-asiakirjaa käyttäen) käyttöönoton tarkoituksena oli auttaa pk-yrityksiä osallistumaan julkisiin hankintoihin, mutta monissa tapauksissa sillä on ollut päinvastainen vaikutus ja se on mielletty esteeksi hankintoihin osallistumiselle. Start-up- ja scale-up-yrityksillä on vaikeuksia koota tarvittavat tiedot ja vaaditut lomakkeet. Sen vuoksi tuki on tarpeen, ja välittäjinä toimivien järjestöjen (pk-yritysten järjestöt ja muut asiaankuuluvat järjestöt) pitäisi edistää sitä.

4.3    Osaaminen

4.3.1

ETSK toteaa, että uudessa osaamisohjelmassa Euroopalle, jonka kaksi työmarkkinoihin liittyvää painopistettä ovat laatu ja osaaminen, puututaan joihinkin tärkeimmistä haasteista. Se onnistuu kuitenkin vain, jos aloitteilla saavutetaan tärkeimmät kohderyhmät, mikä vaatii täytäntöönpanoa, valvontaa ja seurantaa tehokkuuden varmistamiseksi.

4.3.2

ETSK korostaa, että uusi osaamisohjelma Euroopalle ja erityisesti tuleva digitaalitaitoja ja työpaikkoja edistävää koalitiota koskeva aloite on erityisen tärkeä ja voi olla kulmakivi tulevaisuutta varten.

4.3.3

Yhteisötalouden yritykset pyrkivät vastaamaan uusiin tai ilman riittävää huomiota jääneisiin sosiaalisiin tarpeisiin. Ne ovat edelläkävijöitä sosiaalisessa innovoinnissa. Digitaalista osaamista koskevien aloitteiden lisäksi yhteisötalouden (ja muut) yrittäjät pitävätkin tarpeellisena toimia myös muilla osaamisen alueilla, kuten yritysten kehittämisessä ja investointivalmiuden alalla. Nämä taidot ovat yhtä tärkeitä start-up-yrityksen menestykselle.

4.3.4

ETSK kehottaa Euroopan komissiota kannustamaan ja auttamaan jäsenvaltioita perustamaan koulutusjärjestelmiä yrittäjille, mutta myös edistämään hyviä käytäntöjä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien välillä. Tällaiset ohjelmat suositellaan ottamaan käyttöön koulutusjärjestelmän varhaisessa vaiheessa, koska sillä on todettu olevan suurempi vaikutus.

4.3.5

Lisäksi yrityshautomot ja keskitetyt palvelut (kuten kehitys, mentorointi ja taloudellinen tuki) ovat usein tärkeitä varhaisessa ja nopean kasvun vaiheessa. Euroopan komission olisi edistettävä ja jaettava parhaita käytäntöjä tällä alalla.

4.4    Verotus

4.4.1

ETSK on Euroopan komissio tapaan huolissaan siitä, että verotus voi muodostaa huomattavan esteen start-up- ja scale-up-yrityksille. Keskeiset seikat, joihin on puututtava, ovat säännösten noudattamisesta aiheutuvat korkeat kustannukset, erityisesti kun ne johtuvat erilaisista kansallisista verojärjestelmistä.

4.4.2

ETSK kehottaa Euroopan komissiota harkitsemaan mahdollisuutta, että rajoituksia ei aseteta koon tai ajan suhteen tappiontasauksille, jotka aiheutuvat yritysten alkuperäisestä perustamisesta ja nopeasta kasvusta.

4.4.3

ETSK on myös tyytyväinen pk-yritysten mahdollisuuteen osallistua Euroopan komission tiedonannon mukaiseen yhteisen yhdistetyn veropohjan järjestelmään.

4.4.4

Lisäksi arvonlisäverojärjestelmään kuuluva kulutusverotus on hyvin monimutkainen pk-yrityksille. Lisärasitteena start-up-yrityksille on myös arvonlisäveroasteen määrittäminen jokaiselle tuotteelle tai palvelulle jäsenvaltioissa, mikä johtaa korkeisiin kustannuksiin ja vähentää lopulta halukkuutta rajatylittävään kauppaan. Tästä syystä ETSK kannattaa Euroopan komission aikomusta luoda yhtenäinen arvonlisäveroalue ja arvonlisäveron yksinkertaistamispaketti pk-yrityksille, myös start-up-yrityksille, jolla puututaan mikroyrityksiä koskevaan vakavaan esteeseen.

4.4.5

Sijoitustulojen verotus yksilötasolla monissa jäsenvaltioissa myös vähentää haluja sijoittaa start-up- ja scale-up-yrityksiin etenkin, jos muilla sijoitusvaihtoehdoilla on pienemmät verorasitteet tai ei verotusta ollenkaan. Osakeoptioiden verotus voi tässä suhteessa vaatia erityistä huomiota. ETSK kannattaakin Euroopan komission suorittamaa jäsenvaltioiden verojärjestelmien ja -kannustimien jatkuvaa valvontaa start-up- ja scale-up-yrityksiin sijoittamisen osalta.

4.4.6

Yhteisötalouden yritysten on voitava hyötyä verotuksellisesta liikkumavarasta, jonka ansiosta ne voivat saavuttaa täyden taloudellisen potentiaalinsa. Tällöin on otettava huomioon niiden sosiaaliset ja ympäristöä koskevat tavoitteet sekä varmistettava vapaan kilpailun periaatteiden noudattaminen yhtäläisin edellytyksin. Monenlaiset eri toimenpiteet ovat mahdollisia:

Kartoitetaan erilaiset yhteisötalouden yritysten rahoitukseen nykyisin sovellettavat verokannustimet parhaiden käytänteiden levittämiseksi.

Edistetään sosiaalista innovointia seuraavin tavoin:

yhteiskunnallisia painopisteitä vastaaviin sosiaalisiin innovaatioihin tehtäviä lahjoituksia tai alhaisemman tuoton investointeja koskevat verohyvitykset

takaisin maksettavien verohyvitysten myöntäminen tutkimus- ja kehitystoimintaan voittoa tavoittelemattomille yrityksille sosiaalisesti hyödyllisten innovaatioiden toteuttamiseksi sekä henkilökohtaisten ja yhteisöpohjaisten palvelujen tuottavuuden parantamiseksi.

4.5    Rahoituksen saanti

4.5.1

Start-up- ja scale-up-yritykset ovat riippuvaisia oman ja vieraan pääoman saannista. ETSK on todennut aikaisemmissa lausunnoissaan (12), että riskipääoman saanti on huomattavasti heikompaa EU:ssa kuin USA:ssa. Pääsyy tähän on erittäin hajanainen EU:n riskipääoma-ala (keskittynyt tiettyihin jäsenvaltioihin). ETSK arvostaa sitä, että Euroopan komissio puuttuu tähän seikkaan luomalla yleiseurooppalaisen riskipääomarahaston, ja kehottaa Euroopan komissiota huomioimaan ETSK:n ehdotukset (13) ja seuraamaan tarkasti rahaston käyttöönottoa ja vaikutuksia.

4.5.2

Samassa lausunnossa komitea viittasi yksityisten sijoittajien riittämättömään osallistumiseen ja suositteli kannustimia julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksille, joiden kohdalla voitaisiin harkita epäsymmetrisiä rahastoja (niitä on jo Suomessa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Kreikassa ja Alankomaissa). ETSK on nyt tyytyväinen vastaavaan ratkaisuun, jonka ansiosta yksityisomistuksessa olevat sijoitusrahastot voivat hyötyä julkisesta takuusta sijoittaessaan start-up- ja scale-up-yrityksiin.

4.5.3

ETSK on tyytyväinen myös ehdotukseen lisätä ESIR-rahaston ja COSME-ohjelman määrärahoja, jotta voidaan tarjota lisärahoitusta tehokkaalle politiikalle start-up- ja scale-up-yrityksiä varten ottaen huomioon niiden monimuotoisuus.

4.5.4

On kuitenkin tärkeää korostaa, että suurin osa start-up-yrityksistä rahoitetaan pankkilainoilla, jotka ovat sidottuja henkilökohtaisiin ja perhetakuisiin. Vaikka pankkilainat ovat todellisuutta, oman pääoman saantia rahoitusvälineenä tarvitaan myös, mutta se ei ole tarpeeksi kehittynyttä Euroopassa rankaisevien verojärjestelmien, oman pääoman kulttuurin puutteen, heikon finanssiosaamisen ja hajanaisten maksukyvyttömyysjärjestelmien vuoksi.

4.5.5

ETSK kannustaa EU:n jäsenvaltioita Euroopan komission tuella edistämään ja etsimään vaihtoehtoisia oikeudellisia liiketoimintamuotoja, esimerkiksi yksinkertainen osakeyhtiö, jolla on suuri innovointipotentiaali kasvua varten, mikä on tyypillistä start-up-yrityksille (Ranska ja Slovakia).

4.5.6

ETSK myös kannustaa jäsenvaltioita Euroopan komission tuella yksinkertaistamaan ja yhdenmukaistamaan konkurssilainsäädäntöä, mukaan luettuna uuden mahdollisuuden periaatteen käyttöönotto, jota on ehdotettu yritysten maksukyvyttömyyttä käsittelevässä ETSK:n lausunnossa (14).

4.5.7

Maksukyvyttömyysmenettelyssä ja -lainsäädännössä haasteena on epäonnistuneiden start-up-yritysten omaisuuden arvon asianmukainen laskeminen. Monissa tapauksissa tärkein omaisuus on ennemmin tietotaito kuin kiinteä omaisuus, kuten ETSK on aiemmin huomauttanut (15).

4.5.8

Aiemmissa lausunnoissa ETSK on tarkastellut kattavasti taloudellista ekosysteemiä (16), jota vaaditaan yhteisötalouden yrityksiä varten. Muiden start-up-yritysten tapaan on tarve tarjota erilaisten pääomaratkaisujen yhdistelmiä, joihin kuuluu takuuelementti, sekä innovatiivisia välineitä toisen vaiheen rahoitusta ja talousvalistusta varten, mukaan luettuna investointivalmius. Yhteisötalouden yrityksiin sijoittamisen ja niiden rahoittamisen erityisenä piirteenä on se, että sijoituksen tuotto sisältää myös sosiaalisen vaikutuksen. Euroopan komission pitäisi tukea jäsenvaltioita toimissa tähän suuntaan.

5.   Yhteisötalouden yrityksiä ja uusia yritysmuotoja koskevat erityiset näkökohdat

5.1

ETSK on tyytyväinen siihen, että tiedonannossa korostetaan erikseen yhteisötalouden yritysten alan erityistoimia sekä pohditaan lisätoimenpiteitä uusia yrittämisen malleja varten.

5.2

Tässä yhteydessä on tärkeää mainita sosiaalisten innovaatioiden ja yhteisötalouden start-up-yritysten ja uusien liiketoimintamallien välinen yhteys, jota ETSK on tarkastellut aiemmin (17). On tärkeää ymmärtää, että sosiaalinen innovointi perustuu eri innovointiprosessiin tiettyjen perusteiden ja periaatteiden pohjalta. Kaikissa toimissa, joilla tuetaan yhteisötalouden start-up-yrityksiä ja uusia liiketoimintamalleja, on sen vuoksi tunnustettava keskeiset piilevät arvot, kuten sosiaalisen vaikutuksen ja ympäristövaikutusten mittaaminen, yhteinen arvo ja avointa lähdekoodia koskevat näkökohdat, jotka liittyvät sosiaaliseen innovointiin (18). Vain näin yhteisötalouden yritykset ja nämä yhteiskunnallisten yritysten uudet muodot voivat hyötyä tukitoimenpiteistä, olla kestäviä ja kasvaa nopeasti ja menestyksekkäästi.

5.3

On myös tärkeää ymmärtää, miten yhteisötalouden yritykset ja nämä uudet yritysmuodot kasvavat, vai kasvavatko ne ylipäätään (ne voivat sen sijaan päättää jakaa hyvän idean mieluummin kuin kasvaa itse). Kuten ETSK on korostanut aiemmin, tärkeintä on valtavirtaistaa täysin näiden erilaisten yritysmallien logiikka kaikkiin start-up- ja scale-up-yrityksiä koskeviin aloitteisiin ja räätälöidä tukivälineet asianmukaisella tavalla. Tukimekanismit perustuvat usein perinteisiin yritysmalleihin, jotka ovat tämän päivän normi, ennemmin kuin yhteisötalouteen tai uusiin taloudellisiin malleihin.

6.   Tunnistetut lisätarpeet

6.1

ETSK on jatkuvasti korostanut tarvetta lisätä erilaisten yritysmuotojen näkyvyyttä, tunnustusta ja edistämistä. Tähän kuuluu parempi tilastotietojen kerääminen ja tutkimukset erilaisista EU:ssa nykyisin olevista liiketoimintamalleista ja niiden erityisestä logiikasta.

6.2

Hyvien käytäntöjen tietokanta, joka koskee toimenpiteitä start-up- ja scale-up-yritysten edistämiseksi niiden monimuotoisuus huomioiden, voisi olla erittäin hyödyllinen. Euroopan komissiolla on hyvät mahdollisuudet helpottaa tätä hyvien käytäntöjen vaihtoa.

6.3

Yhteisötalouden yritysten arvoja, periaatteita ja perusteita tulee tukea, koska ne voivat inspiroida yrittäjiä. Tämän alan kokemukset ja menetelmät voi helposti siirtää muihin yritysmalleihin. Esimerkkeinä voidaan mainita kumppanuuden ja jäsenyyden periaatteet, joiden perustana ovat yhdessä luominen alojen ja sidosryhmien kanssa, lisenssisopimukset, valmiuksien kehittäminen, piggyback-toiminta, joka mahdollistaa muiden yritysten laajuuden hyödyntämisen, avoin lähdekoodi ratkaisujen nopeaa levittämistä varten, älykkäät verkot, jotka pohjautuvat jaettuun ja yhteiseen arvoon, ja uusien normien asettaminen, kuten liikkeet, joiden tavoitteena on politiikan muutos. Esimerkki viimeksi mainitusta on, että sosiaalinen innovointi johtaa yleensä sosiaalipolitiikan innovointiin. Samalla tavoin tavalliset yritykset voivat inspiroida yhteisötalouden yrityksiä esimerkiksi markkinoinnissa, myynnissä ja liikkeenjohdossa, mikä osoittaa jälleen hyvien käytäntöjen vaihdon arvon.

6.4

ETSK:lla on hyvät mahdollisuudet – eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan edustajana – osallistua aktiivisesti yrittäjyyden kehittämisen edistämiseen ja parantamiseen EU:ssa työllisyyden, sosiaalipalveluiden ja kasvun hyväksi. Komitea tarjoaakin valmiutensa ja kykynsä Euroopan komission käyttöön pk-yrityksiä, myös yhteisötalouden yrityksiä, koskevia lisäaloitteita varten.

Bryssel 31. toukokuuta 2017.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Georges DASSIS


(1)  Henreksonin ja Johanssonin (2010) mukaan 4 prosenttiin yrityksistä syntyy 70 prosenttia uusista työpaikoista. Ks. myös: http://www.kauffman.org/blogs/policy-dialogue/2015/august/deconstructing-job-creation-from-startups.

(2)  http://ec.europa.eu/growth/tools-databases/newsroom/cf/itemdetail.cfm?item_id=8723.

(3)  EUVL C 318, 23.12.2009, s. 22.

(4)  EUVL C 271, 19.9.2013, s. 61.

(5)  EUVL C 75, 10.3.2017, s. 6.

(6)  EUVL C 75, 10.3.2017, s. 33.

(7)  EUVL C 161, 6.6.2013, s. 14; EUVL C 303, 19.8.2016, s. 54; EUVL C 13, 15.1.2016, s. 2.

(8)  COM(2016) 289 final.

(9)  http://www.eesc.europa.eu/?i=portal.en.social-entrepreneurship-make-it-happen.

(10)  ETSK:n panos Euroopan komission vuoden 2017 työohjelmaan, http://www.eesc.europa.eu/?i=portal.en.publications.40059.

(11)  EUVL C 191, 29.6.2012, s. 84.

(12)  EUVL C 75, 10.3.2017, s. 6.

(13)  EUVL C 75, 10.3.2017, s. 48.

(14)  EUVL C 209, 30.6.2017, s. 21.

(15)  EUVL C 75, 10.3.2017, s. 6.

(16)  EUVL C 13, 15.1.2016, s. 152.

(17)  EUVL C 303, 19.8.2016, s. 28.

(18)  Huomisen Eurooppa -hankkeen yhteydessä kehitetty sosiaalisen innovoinnin indeksi ja EUVL C 458, 19.12.2014, s. 14.


31.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 288/29


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eräiden säädösten, joissa säädetään valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn käyttämisestä, mukauttamisesta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 ja 291 artiklaan”

(COM(2016) 799 final – 2016/0400 (COD))

(2017/C 288/04)

Esittelijä:

Jorge PEGADO LIZ

Lausuntopyyntö

Euroopan parlamentti, 13.3.2017

Eurooppa-neuvosto, 13.3.2017

Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohta, 91 artikla, 100 artiklan 2 kohta, 114 artikla, 153 artiklan 2 kohdan b alakohta, 168 artiklan 4 kohdan b alakohta, 172 artikla ja 192 artiklan 1 kohta

 

 

Vastaava erityisjaosto

”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus”

Hyväksyminen erityisjaostossa

4.5.2017

Hyväksyminen täysistunnossa

1.6.2017

Täysistunnon nro

526

Äänestystulos

(puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)

156/0/1

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK pahoittelee, ettei komissio ole ottanut huomioon komitean aiempia lausuntoja ja että sen on pitänyt aloittaa uudelleen neuvottelut, joilla tähdätään eräiden säädösten, joissa säädetään valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn käyttämisestä, mukauttamiseen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 290 ja 291 artiklaan.

1.2

ETSK muistuttaa määrittäneensä aiemmissa lausunnoissaan linjauksen, joka on sen mielestä omiaan vaalimaan tässä yhteydessä kyseessä olevia perusarvoja oikeusvarmuuden, perusoikeuksien kunnioittamisen ja toimielinten toimivallan todellisen, tasapainoisen ja demokraattisen käytön kannalta.

1.3

Komitean mukaan näiden periaatteiden tulisi ohjata niiden säädösten, joissa säädetään vielä valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn käyttämisestä, mukauttamista SEUT-sopimuksen 290 ja 291 artiklan mukaiseen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten uuteen järjestelmään.

1.4

Rajoittamatta tarkempaa analyysia lausunnon piiriin kuuluvan kunkin säädöksen tarkastelun yhteydessä ETSK esittää tiivistetysti aiheelliseksi katsomansa huomiot jokaisesta ehdotuksessa mainitusta säädösehdotuksesta.

2.   Komission ehdotus

2.1

Komissio toteaa ehdotuksessaan, että huomattava määrä neuvoston päätöksen 2006/512/EY (komitologiapäätös) piiriin kuuluvia perussäädöksiä on vielä mukautettava SEUT-sopimuksen 290 ja 291 artiklaan yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (komiteamenettelyä koskeva asetus) nojalla.

2.2

Komissio oli sitoutunut mukauttamiseen vuoteen 2013 mennessä ja esitti tätä varten vuonna 2013 kolme horisontaalista mukauttamista koskevaa lainsäädäntöehdotusta (Omnibus I, II ja III).

2.3

EP:n kanssa käytyjen pitkien keskustelujen ja useiden ehdotuksiin tehtyjen muutosten jälkeen neuvosto kieltäytyi tukemasta sitä, että valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä koskevat säädökset mukautettaisiin automaattisesti ja yhteen koottuna delegoiduiksi säädöksiksi, koska ei ollut takeita siitä, että jäsenvaltioiden asiantuntijoita kuultaisiin järjestelmällisesti delegoituja säädöksiä valmisteltaessa. Toimielinten jouduttua näin umpikujaan komissio peruutti ehdotuksensa.

2.4

Parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen tarkistamisen ja siihen liitetyn delegoituja säädöksiä koskevan yhteisymmärrysasiakirjan hyväksymisen jälkeen komissio esitti uuden ehdotuksen, jolla vastataan neuvoston esittämiin vastalauseisiin. Siinä otetaan huomioon uuden toimielinten välisen sopimuksen myötä tehdyt muutokset, jotka koskevat jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kuulemista delegoituja säädöksiä valmisteltaessa ja Euroopan parlamentin kuulemista samaan aikaan.

2.5

Ehdotus on jaettu liitteessä 13 lukuun, ja 168 säädöstä on esitetty kronologisessa järjestyksessä. Komissio on luokitellut ne neljään taulukkoon:

Taulukko 1 – säädökset, joiden mukauttamista täytäntöönpanosäädöksiin ehdotetaan tiettyjen valtuutusten osalta

Taulukko 2 – säädökset, joiden osalta poistetaan tiettyjä valtuutuksia

Taulukko 3 – komission hyväksymät ehdotukset

Taulukko 4 – säädökset, joita koskevat ehdotukset ovat suunnitteilla.

3.   Taustaa – ETSK:n lausunnot ja tiedonannot

3.1

ETSK antoi heinäkuussa 2013 hyvin yksityiskohtaisen tiedonannon, jonka tarkoituksena oli ”selvittää Lissabonin sopimuksella käyttöön otetun delegoidun lainsäädäntömenettelyn soveltamista käytännössä”.

3.2

Komitea totesi, että ”itse asiassa delegoitujen säädösten täsmällinen juridinen luonne on melko epäselvä, EU:n tuomioistuimen tulkinta käsitteestä ’muu kuin keskeinen’ toimenpide vaihtelee kulloisestakin alasta riippuen ja komissiolla näyttää olevan laaja liikkumavara, sillä se voi itse tehdä ehdotuksen säädösvallan siirron soveltamisalasta ja kestosta”.

3.2.1

Komitea huomautti, että on vielä monia kysymyksiä, jotka liittyvät 4. huhtikuuta 2011 julkistetussa juridisesti ei-sitovassa asiakirjassa ”Delegoitujen säädösten käyttämistä koskevista käytännön järjestelyistä tehty yhteinen sopimus” vahvistetun ennakkokuulemisjärjestelmän avoimuuteen.

3.2.2

Lisäksi komitea totesi, että ”Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 290 artiklan soveltamiseen viitataan komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle 9. joulukuuta 2009 antamassa tiedonannossa, joka on ei-sitova säädös, kun vastaavasti täytäntöönpanovallan käyttöä koskevat säännöt perustuvat 16. helmikuuta 2011 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen, joka on soveltamisalaltaan yleinen, kaikilta osiltaan velvoittava ja sellaisenaan sovellettava säädös”.

3.2.3

Komitea päätyi siihen, että ”menettelyn analysoinnin jälkeen jää edelleen epäilyksiä menettelyn yksinkertaisuudesta, siitä, ymmärtävätkö EU:n kansalaiset todella, mistä on kyse, menettelyn ’asianmukaisesta’ soveltamisesta sekä valvontamekanismien tehokkuudesta”. ETSK katsoikin, että sen olisi aiheellista laatia oma-aloitteinen lausunto tästä aiheesta, jotta se voisi ilmaista kantansa täysin objektiivisesti tiedonannossa esitetyistä huomioista ja päätelmistä EU:n lainsäädäntäprosessin mahdollista parantamista silmällä pitäen.

3.3

Heinäkuussa 2013 ETSK:lta pyydettiin lausuntoa ehdotuksesta asetukseksi ”eräiden säädösten, joissa säädetään valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn käyttämisestä, mukauttamisesta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklaan” [COM(2013) 451 final] ja syyskuussa ehdotuksesta asetukseksi ”eräiden oikeusalan säädösten, joissa säädetään valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn käyttämisestä, mukauttamisesta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklaan” [COM(2013) 452 final]. Komitea sai 18. marraskuuta ja 10. joulukuuta vielä uuden lausuntopyynnön ehdotuksesta asetukseksi ”eräiden säädösten, joissa säädetään valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn käyttämisestä, mukauttamisesta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 ja 291 artiklaan” [COM(2013) 751 final]. Nämä asetukset ovat nimeltään Omnibus I, II ja III.

3.3.1

Komitea korosti 16. lokakuuta ja 2. tammikuuta antamissaan lausunnoissa erityisesti sitä, että kahtatoista eri alaa koskevien yli 165 säädöksen (asetuksen, direktiivin ja päätöksen) mukauttaminen yhtenä ryhmänä nostaa esiin monia oikeudellisia ja käytännöllisiä kysymyksiä.

3.3.2

”Tietyt säädösvallan siirtomenettelyn osatekijät ovat edelleen epäselviä” ja ”’muiden kuin keskeisten osien’ käsite on vielä määrittelemättä. Järjestelmän toimintaa olisi myös arvioitava huolellisesti.”

3.3.3

Lisäksi komitea totesi, että ”asetusehdotuksiin sisältyy eräitä elementtejä, joissa ei piitata perussäädöksissä määritetyistä puitteista ja joissa tarkoitetaan jopa säädösvallan siirtämistä määräämättömäksi ajaksi tai säädetään hyvin lyhyitä määräaikoja parlamentin ja neuvoston harjoittamalle valvonnalle”.

3.3.4

Analysoituaan järjestelmällisesti kaikki ehdotukset ETSK suositti ”komissiolle, että se muokkaa toimintaansa säädösten mukauttamiseksi yhtenä ryhmänä niin, että siinä otetaan paremmin huomioon tiettyjen perussäädösten erityispiirteet”, ja neuvostolle ja parlamentille ”mahdollisimman suurta valppautta” ja kehotti ”niitä arvioimaan yksityiskohtaisesti kaikkia mukauttamisen piiriin kuuluvia säädöksiä”.

3.3.5

Edettäessä komission ehdotuksen mukaisesti ETSK korosti seuraavien seikkojen tärkeyttä:

EP:n täysi osallistuminen prosessiin

komiteamenettelyjen rationalisointi ja yksinkertaistaminen

nykyistä parempi informointi sekä valtuuksien siirroista komiteoille että prosessin eri vaiheissa tähän liittyen esitetyistä toimista

sen varmistaminen, että tieto on kaikkien kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan ulottuvilla.

3.3.6

Lisäksi komitea kehotti arvioimaan uuden lainsäädäntökehyksen vaikutusta sekä esittämään parlamentille, neuvostolle ja myös komitealle säännöllisesti kertomuksen, jossa tarkastellaan tietojen tehokkuutta, avoimuutta ja levittämistä.

3.4

Tällä välin komissio esitti ehdotuksen uudeksi, velvoittavaksi toimielinten väliseksi sopimukseksi, joka perustui SEUT-sopimuksen 295 artiklaan ja oli osa parempaa lainsäädäntöä koskevaa yleistä pakettia. Delegoituja säädöksiä käsiteltiin sen kahdessa erillisessä liitteessä.

3.4.1

Heinäkuussa 2015 antamassaan lausunnossa ETSK totesi olevansa ”erityisen tyytyväinen komission pyrkimyksiin saavuttaa tasapaino perusarvojen – oikeussääntöjen noudattaminen, demokraattinen osallistuminen, avoimuus, kansalaisläheisyys ja oikeus saada laajasti tietoa lainsäädäntömenettelyistä – ja lainsäädännön yksinkertaistamisen välillä – joustavampi, kyseessä oleviin intresseihin paremmin mukautettu säännöstö, jonka ajantasaistamista ja tarkistamista on yksinkertaistettu”.

3.4.2

Komitea oli tyytyväinen myös siihen, että ”komissio sitoutuu kokoamaan ennen delegoidun säädöksen hyväksymistä kaiken tarvittavan asiantuntemuksen – – kuulemalla jäsenvaltioiden asiantuntijoita ja järjestämällä julkisia kuulemisia ja että komissio ehdottaa samaa kuulemismenettelyä täytäntöönpanosäädösten hyväksymistä varten”.

3.4.3

ETSK pelkäsi kuitenkin, että kaikki nämä kuulemiset pitkittävät liiaksi ja turhaan säädösten laatimista.

3.4.4

Komitea ei ollut tapauskohtaisen lähestymistavan kannalla eriteltäessä aiheita, joista tulee antaa delegoitu säädös tai täytäntöönpanosäädös, sillä käytetyt kriteerit eivät olleet yksiselitteisiä ja ne jättivät liian suuren tulkinnanvaran.

3.4.5

ETSK vastusti erityisesti seuraavia seikkoja:

a)

Jäsenvaltioiden asiantuntijoista ja heidän teknisestä osaamisestaan ei ole saatavilla ennakolta tietoa.

b)

Asiantuntijoiden, sidosryhmien, Euroopan parlamentin ja neuvoston kuulemiselle ei ole asetettu asianmukaista määräaikaa kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta.

c)

Kuuleminen samoin kuin kokousaikataulun toimittaminen EP:lle ja sidosryhmille on vapaaehtoista.

d)

Tiedot delegoitujen säädösten hyväksymisestä ovat epäjohdonmukaisia. Tietoja tulisi saada järjestelmällisesti ja automaattisesti reaaliajassa.

e)

Periaate delegoinnin määräämättömästä kestosta: ETSK:n mielestä periaatteena tulee olla rajattu kesto, joka voidaan mahdollisesti uusia yhtä pitkäksi ajaksi, lukuun ottamatta poikkeuksellisia, asianmukaisesti perusteltuja tapauksia.

3.4.6

ETSK toivoi, että suuntaviivoissa todettaisiin erikseen, että säädösvallan siirtämiset ovat kaikilta seuraavilta osin rajattuja:

a)

asetetut tavoitteet

b)

tarkka sisältö

c)

selkeä soveltamisala

d)

tarkka, määritelty kesto.

3.4.7

Komitea katsoi, että ”EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 ja 291 artiklan muotoilussa on parantamisen varaa ja että muotoilua tulisi parantaa, mikäli perussopimuksia tarkistetaan. Artiklojen soveltamista tulisi myös täsmentää, jotta vältettäisiin tilanne, jossa päätökset oikeudellisen välineen valinnasta ovat ennemminkin poliittisia kuin teknisiä.”

3.5

Parlamentti ja neuvosto eivät päässeet yksimielisyyteen säädösten mukauttamisesta yhtenä ryhmänä, joten komission piti peruuttaa ehdotuksensa ja esittää nyt käsiteltävänä oleva ehdotus.

4.   Yleistä

4.1

Aiemmat lausuntonsa huomioon ottaen ETSK ihmettelee, onko yli neljän vuoden viive näin arkaluonteisella alalla perusteltua.

4.2

ETSK on esittänyt selkeästi seuraavat linjaukset:

a)

Delegoitujen säädösten käyttämisen tulisi olla poikkeuksellista eikä säännönmukaista.

b)

Komission tulisi pidättyä ehdottamasta delegoituja säädöksiä ja säädettävä asioista perussäädöksessä, jos on epäilyksiä kyseessä olevien osien keskeisyydestä tai jos ollaan ”harmaalla alueella”.

c)

Komission tulisi antaa mieluummin täytäntöönpanosäädöksiä kuin delegoituja säädöksiä, jos on epäilyksiä siitä, mihin toimenpiteisiin tulisi ryhtyä.

4.3

Komitea oli eri mieltä komission kanssa myös edellä kohdassa 3.3.5 esitetyistä seikoista.

4.4

Useat näistä kielteisistä seikoista on korjattu nyt käsiteltävänä olevassa ehdotuksessa. On kuitenkin yhä edelleen asioita, joista komitea on eri mieltä:

a)

Komissio pitää kiinni siitä, että delegoidut säädökset ovat voimassa määräämättömän ajan. ETSK katsoo, että säädösvallan siirron kesto tulee periaatteessa aina rajata. Siirto voidaan mahdollisesti uusia, lukuun ottamatta poikkeuksellisia, asianmukaisesti perusteltuja tapauksia.

b)

ETSK pelkää, ettei parlamentilla ja neuvostolla ole todellista mahdollisuutta tarkastaa tehokkaasti delegoitujen säädösten sisältöä ajoissa.

c)

ETSK suhtautuu edelleenkin epäillen täytäntöönpanosäädösten ja delegoitujen säädösten tarkkaan erotteluun erityisesti silloin kun kyseessä ovat perusoikeuksiin liittyvät keskeiset ja muut kuin keskeiset toimenpiteet.

d)

ETSK on edelleen sitä mieltä, että SEUT-sopimuksen 290 ja 291 artiklan uudelleenmuotoilu voisi poistaa kerralla kaikki epäselvyydet, jotka ovat johtaneet nykyisiin ongelmiin.

5.   Erityistä

Kaikkien liitteessä esitettyjen 168 ehdotuksen analyysi herättää seuraavia kysymyksiä:

Taulukko 1

Säädökset, joiden mukauttamista täytäntöönpanosäädöksiin ehdotetaan tiettyjen valtuutusten osalta

Nro liitteessä

Säädöksen nimi (1)

ETSK:n huomiot

2

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 406/2009/EY, annettu 23. huhtikuuta 2009

12 a artiklan mukaan komissiolle siirretään tietystä ajankohdasta lähtien määräämättömäksi ajaksi valta antaa delegoituja säädöksiä.

Kommentti: Vuonna 2013 neuvosto ja Euroopan parlamentti kannattivat kiinteää viiden vuoden kestoa ja sen automaattista uusimista komission ennen siirretyn säädösvallan päättymistä esittämän raportin perusteella. Nyt komissio katsoo, että valtuutuksen voimassaolo toistaiseksi on perusteltu, sillä lainsäätäjällä on mahdollisuus peruuttaa valtuutus mistä syystä ja milloin tahansa [ks. komission ehdotus COM(2016) 799 final, s. 8].

6

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 626/2008/EY, annettu 30. kesäkuuta 2008

Päätös koskee komissiolle siirrettävää täytäntöönpanovaltaa.

Kommentti: Valinnassa delegoitua säädöstä koskevan valtuutuksen ja täytäntöönpanosäädöstä koskevan valtuutuksen välillä komissio olettaa, että vuoden 2013 arvio (Omnibus-ehdotukset) on edelleen pätevä, sillä kyseisiä ehdotuksia koskevissa neuvotteluissa, asiaa koskevassa oikeuskäytännössä tai parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen tuloksissa ei ole tullut esiin uusia perusteita, joiden vuoksi pitäisi tehdä kattava uudelleentarkastelu [ks. komission ehdotus COM(2016) 799 final, s. 5].

53

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1221/2009, annettu 25. marraskuuta 2009

17 artiklan uudessa 3 kohdassa ei säädetä komissiolle delegoitujen säädösten antamiseen tarkoitetun valtuutuksen kestosta.

Uudessa 48 a artiklassa tarkennetaan, että komissiolle siirretään kokoomasäädöksen voimaantulopäivästä alkaen määräämättömäksi ajaksi 17 artiklan 3 kohdassa ja 48 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

Kommentti:

1.

Ks. taulukon kohta 2.

2.

17 artiklan uudessa 3 kohdassa säädetään, että komissiolle siirretään valta hyväksyä EMAS-järjestelmän toimivaltaisten elinten arviointien tuloksena tehtyjä päätöksiä koskevat muutoksenhakumenettelyt. Tässä näyttää olevan kyse perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesta oikeudesta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen. Komissiolla ei ole kuitenkaan toimivaltaa hyväksyä valtuutuksella säännöksiä, jotka koskevat perusoikeuksia tai niiden käyttämistä.

58

Neuvoston asetus (EY) N:o 530/1999, annettu 9. maaliskuuta 1999

Uuden 10 a artiklan mukaan komissiolle siirretään tietystä ajankohdasta lähtien määräämättömäksi ajaksi valta antaa delegoituja säädöksiä.

Kommentti: Ks. taulukon kohta 2.

59

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2150/2002, annettu 25. marraskuuta 2002

Uuden 5 b artiklan mukaan komissiolle siirretään tietystä ajankohdasta lähtien määräämättömäksi ajaksi valta antaa delegoituja säädöksiä.

60

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 437/2003, annettu 27. helmikuuta 2003

Kohdassa 1 esitetyssä 3 artiklan uudessa 1 kohdassa säädetään, että kunkin jäsenvaltion on kerättävä tilastotietoja. Tilastojen tarkkuutta koskevan uuden 5 artiklan mukaan tietojen keruun on perustuttava täydelliseen laskentaan. Siirretyn säädösvallan käyttämistä koskevassa 10 a artiklassa säädetään puolestaan siitä, että siirto on voimassa tietystä ajankohdasta lähtien määräämättömän ajan.

Kommentti: ETSK huomauttaa, että ”täydellisen laskennan” käsitettä voidaan soveltaa perusoikeuskirjan 8 artiklassa määriteltyihin henkilötietoihin, ja tähdentää, että EU:n tuomioistuin on todennut tuomiossaan, ettei säädösvaltaa voida siirtää henkilötietojen tapauksessa (ks. asia C-355/10, Euroopan parlamentti vastaan Euroopan unionin neuvosto, ja ETSK:n lausunto EUVL C 67, 6.3.2014, s. 104).

61

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 450/2003, annettu 27. helmikuuta 2003

Uuden 11 a artiklan mukaan komissiolle siirretään tietystä ajankohdasta lähtien määräämättömäksi ajaksi valta antaa delegoituja säädöksiä.

Kommentti: Ks. taulukon kohta 2.

64

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1552/2005, annettu 7. syyskuuta 2005

Uuden 13 a artiklan mukaan komissiolle siirretään tietystä ajankohdasta lähtien määräämättömäksi ajaksi valta antaa delegoituja säädöksiä.

Kommentti: Ks. taulukon kohta 2.

67

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 716/2007, annettu 20. kesäkuuta 2007

Uuden 9 a artiklan mukaan komissiolle siirretään tietystä ajankohdasta lähtien määräämättömäksi ajaksi valta antaa delegoituja säädöksiä.

Kommentti: Ks. taulukon kohta 2.

69

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1445/2007, annettu 11. joulukuuta 2007

Uuden 10 a artiklan mukaan komissiolle siirretään tietystä ajankohdasta lähtien määräämättömäksi ajaksi valta antaa delegoituja säädöksiä.

Kommentti: Ks. taulukon kohta 2.

70

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 177/2008, annettu 20. helmikuuta 2008

Uuden 15 a artiklan mukaan komissiolle siirretään tietystä ajankohdasta lähtien määräämättömäksi ajaksi valta antaa delegoituja säädöksiä.

Uuden 8 a artiklan mukaan komissiolle siirretään tietystä ajankohdasta lähtien määräämättömäksi ajaksi valta antaa delegoituja säädöksiä.

73

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 452/2008, annettu 23. huhtikuuta 2008

Uuden 6 a artiklan mukaan komissiolle siirretään tietystä ajankohdasta lähtien määräämättömäksi ajaksi valta antaa delegoituja säädöksiä.

74

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 453/2008, annettu 23. huhtikuuta 2008

Uuden 8 a artiklan mukaan komissiolle siirretään tietystä ajankohdasta lähtien määräämättömäksi ajaksi valta antaa delegoituja säädöksiä.

Kommentti:

1.

Ks. taulukon kohta 2.

2.

ETSK toteaa, että uuden 7 artiklan mukaan komissiolle siirretään valta antaa toteutettavuustutkimuksia varten tarkoitettuja soveltuvia puitteita koskevia delegoituja säädöksiä. Kyseisiä tutkimuksia tekevät ne jäsenvaltiot, joiden on vaikea toimittaa tietoja.

Komitea pohtii, koskevatko terveystiedot myös työnhakijoiden terveyttä. Siinä tapauksessa kyseessä olisivat henkilötiedot, joita ei voida sisällyttää toimivallansiirtomenettelyyn (ks. edellä mainittu asia C-355/10).

89

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/42/EY

Uuden 21 a artiklan mukaan komissiolle siirretään tietystä ajankohdasta lähtien määräämättömäksi ajaksi valta antaa delegoituja säädöksiä.

Kommentti: Ks. taulukon kohta 2.

99

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1223/2009, annettu 30. marraskuuta 2009

Uuden 31 a artiklan mukaan komissiolle siirretään tietystä ajankohdasta lähtien määräämättömäksi ajaksi valta antaa delegoituja säädöksiä.

Kommentti: Ks. taulukon kohta 2.

104

Neuvoston direktiivi 97/70/EY, annettu 11. joulukuuta 1997

Uuden 8 a artiklan mukaan komissiolle siirretään tietystä ajankohdasta lähtien määräämättömäksi ajaksi valta antaa delegoituja säädöksiä.

Kommentti: Ks. taulukon kohta 2.

114

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 725/2004, annettu 31. maaliskuuta 2004

Uuden 10 a artiklan mukaan komissiolle siirretään tietystä ajankohdasta lähtien määräämättömäksi ajaksi valta antaa delegoituja säädöksiä.

Kommentti: Ks. taulukon kohta 2.

143

Direktiivi 2002/46/EY, annettu 10. kesäkuuta 2002

Uuden 12 a artiklan mukaan komissiolle siirretään tietystä ajankohdasta lähtien määräämättömäksi ajaksi valta antaa delegoituja säädöksiä.

Kommentti:

1.

Ks. taulukon kohta 2.

2.

ETSK toteaa, että direktiivin 2006/46/EY tarkoituksena on yhdenmukaistaa ravintolisiä koskevat säännöt kuluttajien suojelemiseksi mahdollisilta terveysriskeiltä ja sen varmistamiseksi, etteivät näissä tuotteissa esitetyt tiedot johda kuluttajia harhaan. Se liittyy siis perusoikeuskirjan 38 artiklan soveltamiseen. Jäsenvaltioiden asiantuntijoiden ja Euroopan parlamentin suorittaman valvonnan on siten oltava maksimaalista.

144

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/98/EY, annettu 27. tammikuuta 2003

Uuden 27 a artiklan mukaan komissiolle siirretään tietystä ajankohdasta lähtien määräämättömäksi ajaksi valta antaa delegoituja säädöksiä.

Kommentti:

1.

Ks. taulukon kohta 2.

2.

ETSK toteaa, että direktiivi koskee laatu- ja turvallisuusvaatimuksia ihmisveren ja veren komponenttien hoitotarkoituksessa tapahtuvaa keräämistä varten. Se liittyy siis perusoikeuskirjan 35 artiklassa mainitun perusoikeuden eli terveyden suojelun toteuttamiseen. Jäsenvaltioiden asiantuntijoiden ja Euroopan parlamentin suorittaman valvonnan on siten oltava maksimaalista.

147

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1829/2003, annettu 22. syyskuuta 2003

Uuden 34 artiklan mukaan komissiolle siirretään tietystä ajankohdasta lähtien määräämättömäksi ajaksi valta antaa delegoituja säädöksiä.

Kommentti:

1.

Ks. taulukon kohta 2.

2.

ETSK toteaa, että asetuksen tarkoituksena on varmistaa ”ihmisten elämän ja terveyden korkeatasoinen suojelu – – yhteisön politiikkojen toteuttamisessa”. Se liittyy siis perusoikeuskirjan terveyden suojelua koskevan 35 artiklan soveltamiseen. Jäsenvaltioiden asiantuntijoiden ja Euroopan parlamentin suorittaman valvonnan on oltava maksimaalista.

151

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2160/2003, annettu 17. marraskuuta 2003

Uuden 13 a artiklan mukaan komissiolle siirretään tietystä ajankohdasta lähtien määräämättömäksi ajaksi valta antaa delegoituja säädöksiä.

Kommentti:

1.

Ks. taulukon kohta 2.

2.

ETSK toteaa, että asetuksen ”tavoitteena on varmistaa salmonellan tehokas havaitseminen tuotannon kaikissa vaiheissa, etenkin alkutuotannossa (tässä yhteydessä siipikarjan ja muun karjan jalostuksessa ja kasvatuksessa) ja eläinten rehuissa, sen esiintyvyyden ja kansanterveydelle aiheuttaman riskin vähentämiseksi”. Se liittyy siis perusoikeuskirjan 35 artiklan soveltamiseen. Jäsenvaltioiden asiantuntijoiden ja Euroopan parlamentin suorittaman valvonnan on oltava maksimaalista.

152

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/23/EY, annettu 31. maaliskuuta 2004

Uuden 28 a artiklan mukaan komissiolle siirretään tietystä ajankohdasta lähtien määräämättömäksi ajaksi valta antaa delegoituja säädöksiä.

Kommentti:

1.

Ks. taulukon kohta 2.

2.

ETSK toteaa, että direktiivi liittyy perusoikeuskirjan 35 artiklassa mainittuun terveyden suojeluun ja että siinä siirretään komissiolle valta antaa säädöksiä SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisesti direktiivin täydentämiseksi jäljitettävyysvaatimuksilla. ETSK:n mielestä tämä valtuutus on liian laaja ja vaarana on, että se ulottuu keskeisiin osiin. Se näyttää siis rikkovan EU:n tuomioistuimen oikeuskäytäntöä (ks. edellä mainittu asia C-355/10).

158

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1924/2006, annettu 20. joulukuuta 2006

Uuden 24 a artiklan mukaan komissiolle siirretään tietystä ajankohdasta lähtien määräämättömäksi ajaksi valta antaa delegoituja säädöksiä.

Kommentti:

1.

Ks. taulukon kohta 2.

2.

ETSK toteaa, että asetus liittyy perusoikeuskirjan 35 ja 38 artiklan soveltamiseen ja että säädösvallan siirron piiriin kuuluvat ”toimenpiteet, joilla määritetään elintarvikkeet tai elintarvikeryhmät, joiden osalta ravitsemus- tai terveysväitteitä rajoitetaan tai joiden osalta väitteet kielletään”. ETSK katsoo, että käytetyt termit ovat luonteeltaan sellaisia, että ne kattavat keskeiset toimenpiteet, joihin ei voida soveltaa SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaista säädösvallan siirtoa.

159

Asetus (EY) N:o 1925/2006, annettu 20. joulukuuta 2006

Uuden 13 a artiklan mukaan komissiolle siirretään tietystä ajankohdasta lähtien määräämättömäksi ajaksi valta antaa delegoituja säädöksiä.

Kommentti:

1.

Ks. taulukon kohta 2.

2.

ETSK toteaa, että asetus liittyy perusoikeuskirjan 35 ja 38 artiklan soveltamiseen ja että sen tarkoituksena on parantaa kuluttajansuojaa antamalla täydentäviä sääntöjä merkinnöistä.

3.

Tätä varten jäsenvaltioiden asiantuntijoiden ja Euroopan parlamentin suorittaman valvonnan on oltava maksimaalista muutettaessa asetuksen liitteitä I ja II.

165

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 470/2009, annettu 6. toukokuuta 2009

Uuden 24 a artiklan mukaan komissiolle siirretään tietystä ajankohdasta lähtien määräämättömäksi ajaksi valta antaa delegoituja säädöksiä.

Kommentti:

1.

Ks. taulukon kohta 2.

2.

ETSK toteaa, että asetus liittyy perusoikeuskirjan 35 artiklan soveltamiseen ja että säädösvallan siirto kattaa sen, että komissio voi antaa sääntöjä toimenpiteistä, joita on toteutettava todettaessa kielletyn tai hyväksymättömän aineen esiintyminen. Säädösvallan siirto vaikuttaa liian laajalta, ja vaarana on, että se ulottuu keskeisiin osiin. Se näyttää siis rikkovan EU:n tuomioistuimen oikeuskäytäntöä (ks. edellä mainittu asia C-355/10).

166

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 767/2009, annettu 13. heinäkuuta 2009

Uuden 27 a artiklan mukaan komissiolle siirretään tietystä ajankohdasta lähtien määräämättömäksi ajaksi valta antaa delegoituja säädöksiä.

Kommentti: Ks. taulukon kohta 2.

167

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1069/2009, annettu 21. lokakuuta 2009

Uuden 51 a artiklan mukaan komissiolle siirretään tietystä ajankohdasta lähtien määräämättömäksi ajaksi valta antaa delegoituja säädöksiä.

Kommentti: Ks. taulukon kohta 2.


Taulukko 2

Säädökset, joiden osalta poistetaan tiettyjä valtuutuksia

Nro liitteessä

Säädöksen nimi (2)

ETSK:n huomiot

2

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 406/2009/EY, annettu 23. huhtikuuta 2009

12 a artikla OK. Vastaan määräämätöntä kestoa.

7

Neuvoston asetus (EY) N:o 1257/96, annettu 20. kesäkuuta 1996

OK.

36

Neuvoston direktiivi 98/83/EY, annettu 3. marraskuuta 1998

11 a artikla OK. Vastaan määräämätöntä kestoa.

54

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 66/2010, annettu 25. marraskuuta 2009

OK. Vastaan määräämätöntä kestoa.

57

Neuvoston asetus (EY) N:o 1165/98, annettu 19. toukokuuta 1998

EI. Säädösvallan siirto on liian laaja ja kattaa keskeisiä osia.

66

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 458/2007, annettu 25. huhtikuuta 2007

OK. Vastaan määräämätöntä kestoa.

92

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/34/EU, annettu 23. huhtikuuta 2009

OK. Vastaan määräämätöntä kestoa.

133

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1071/2009, annettu 21. lokakuuta 2009

EI. Rikkomusten ja hyvämaineisuuden menetyksen määrittely kuuluu henkilöoikeuksiin.

168

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 70/2008/EY, annettu 15. tammikuuta 2008

OK.


Taulukko 3

Komission hyväksymät ehdotukset

Ala

Säädös

Ehdotuksen viite

ETSK:n huomiot

CLIMA

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY, annettu 13. lokakuuta 2003

COM(2015) 337

Uusi 23 artikla. Liikaa säädösvallan siirtoja arkaluonteisilla ja keskeisillä aloilla, tarkistettava. Vastaan määräämätöntä kestoa.

CNECT

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/19/EY, annettu 7. maaliskuuta 2002

COM(2016) 590

Uusi 109 artikla, jossa viitataan 40, 60, 73, 102 ja 108 artiklaan. Liikaa säädösvallan siirtoja arkaluonteisilla ja keskeisillä aloilla, jopa liitteissä, tarkistettava. Kesto vaihtelee (73 artiklan 7 kohta ja 109 artikla).

CNECT

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/21/EY, annettu 7. maaliskuuta 2002

COM(2016) 590

Uusi 109 artikla, jossa viitataan 40, 60, 73, 102 ja 108 artiklaan. Liikaa säädösvallan siirtoja arkaluonteisilla ja keskeisillä aloilla, jopa liitteissä. Kesto vaihtelee (73 artiklan 7 kohta ja 109 artikla).

CNECT

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY, annettu 7. maaliskuuta 2002

COM(2016) 590

Uusi 109 artikla, jossa viitataan 40, 60, 73, 102 ja 108 artiklaan. Liikaa säädösvallan siirtoja arkaluonteisilla ja keskeisillä aloilla, jopa liitteissä, tarkistettava. Kesto vaihtelee (73 artiklan 7 kohta ja 109 artikla).

ENER

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/92/EY, annettu 22. lokakuuta 2008

COM(2015) 496

10 artikla. Säädösvallan siirto OK. Vastaan määräämätöntä kestoa.

GROW

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 595/2009, annettu 18. kesäkuuta 2009

COM(2014) 28 final

Komissio haluaa turvautua SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisesti delegoituihin säädöksiin (kymmenkunta), mikä rajoittaa asetuksen konkreettista sisältöä.

Osa ehdotuksen kohdista, joissa aiotaan turvautua delegoituihin säädöksiin, koskee ajoneuvojen päästöjä ja vastaavia rajoja. Lainsäätäjät ovat aina ratkaisseet yhdessä nämä kysymykset juuri niiden tärkeän merkityksen takia.

ETSK on nostanut useaan otteeseen lausunnoissaan esille kysymyksen liiallisesta delegoitujen säädösten käytöstä. Komitealla on epäilyksiä järjestelmän avoimuudesta, menettelyjen asianmukaisesta käytöstä ja valvontamekanismien tehokkuudesta.

GROW

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/46/EY, annettu 5. syyskuuta 2007

COM(2016) 31 final

88 artikla. Liikaa delegoituja säädöksiä keskeisissä kysymyksissä. Vastaan määräämätöntä kestoa.

GROW

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/68/EY, annettu 16. joulukuuta 1997

COM(2014) 581 final

55 artikla. Säädösvallan siirrot ja viiden vuoden kesto OK.

GROW

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 715/2007, annettu 20. kesäkuuta 2007

COM(2014) 28 final

Uusi 15 a artikla. Komissio haluaa turvautua SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisesti delegoituihin säädöksiin (kymmenkunta), mikä rajoittaa asetuksen konkreettista sisältöä.

Osa ehdotuksen kohdista, joissa aiotaan turvautua delegoituihin säädöksiin, koskee ajoneuvojen päästöjä ja vastaavia rajoja. Lainsäätäjät ovat aina ratkaisseet yhdessä nämä kysymykset juuri niiden tärkeän merkityksen takia.

ETSK on nostanut useaan otteeseen lausunnoissaan esille kysymyksen liiallisesta delegoitujen säädösten käytöstä. Komitealla on epäilyksiä järjestelmän avoimuudesta, menettelyjen asianmukaisesta käytöstä ja valvontamekanismien tehokkuudesta.

ENV

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY, annettu 19. marraskuuta 2008

COM(2015) 595

Uusi 38 a artikla. Säädösvallan siirrot OK. Vastaan määräämätöntä kestoa.

ENV

Neuvoston direktiivi 1999/31/EY, annettu 26. huhtikuuta 1999

COM(2015) 594

Ei säädösvallan siirrolle. Uusi 16 artikla on liian epämääräinen. Vastaan määräämätöntä kestoa.

ENV

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/62/EY, annettu 20. joulukuuta 1994

COM(2015) 593

OK.

ENV

Neuvoston asetus (EY) N:o 338/97, annettu 9. joulukuuta 1996

COM(2012) 403

Täytäntöönpanosäädökset ja delegoidut säädökset OK (19 ja 20 artikla). Vastaan määräämätöntä kestoa.

ESTAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1177/2003, annettu 16. kesäkuuta 2003

Kumoamista ehdotettu asiakirjalla COM(2016) 551

Kumoaminen OK.

MOVE

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/87/EY, annettu 12. joulukuuta 2016

COM(2013) 622

EI säädösvallan siirroille. Tieteen ja tekniikan kehityksen käsite on liian epämääräinen. Vastaan määräämätöntä kestoa.

MOVE

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/30/EY, annettu 26. maaliskuuta 2002

COM(2011) 828

12 artikla. Säädösvallan siirrot OK. Vastaan määräämätöntä kestoa.

MOVE

Neuvoston direktiivi 96/50/EY, annettu 23. heinäkuuta 1996

COM(2016) 82 final

Säädösvallan siirrot OK (29 artikla). Vastaan määräämätöntä kestoa.

MOVE

Neuvoston direktiivi 91/672/EY, annettu 16. joulukuuta 1991

COM(2016) 82 final

Säädösvallan siirrot OK (29 artikla). Vastaan määräämätöntä kestoa.

MOVE

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/45/EY, annettu 6. toukokuuta 2009

COM(2016) 369

Säädösvallan siirrot ja määräämätön kesto poikkeuksellisesti OK.

MOVE

Neuvoston direktiivi 1999/35/EY, annettu 29. huhtikuuta 1999

COM(2016) 371

13 artikla. Säädösvallan siirrot ja määräämätön kesto poikkeuksellisesti OK.

MOVE

Neuvoston direktiivi 98/41/EY, annettu 18. kesäkuuta 1998

COM(2016) 370

12 a artikla. Säädösvallan siirto ja määräämätön kesto poikkeuksellisesti OK.

SANTE

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 726/2004, annettu 31. maaliskuuta 2004

COM(2014) 557

Säädösvallan siirrot OK (87 a artikla). Vastaan määräämätöntä kestoa.


Taulukko 4

Säädökset, joita koskevat ehdotukset ovat suunnitteilla

Ala

Säädös

ETSK:n huomiot

AGRI

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 110/2008, annettu 15. tammikuuta 2008

Ei kommentteja mihinkään näistä säädöksistä, koska tekstejä ei ole saatavilla.

CLIMA

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/31/EY, annettu 23. huhtikuuta 2009

ENER

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 713/2009, 13. heinäkuuta 2009

ENER

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 714/2009, annettu 13. heinäkuuta 2009

ENER

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/72/EY, annettu 13. heinäkuuta 2009

ENV

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 850/2004, annettu 29. huhtikuuta 2004

ENV

Neuvoston direktiivi 86/278/ETY, annettu 12. kesäkuuta 1986

ESTAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1166/2008, annettu 19. marraskuuta 2008

ESTAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1059/2003, annettu 26. toukokuuta 2003

Bryssel 1. kesäkuuta 2017.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Georges DASSIS


(1)  Näiden säädösten eräiden säännösten mukauttamista toimeenpanosäädöksiin ehdotettiin jo vuonna 2013.

(2)  Näiden säädösten eräiden säännösten mukauttamista toimeenpanosäädöksiin ehdotettiin jo vuonna 2013.


31.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 288/43


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista

a) ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi palveluista sisämarkkinoilla annetun direktiivin 2006/123/EY täytäntöönpanosta, palveluihin liittyviä lupajärjestelmiä ja vaatimuksia koskevasta ilmoitusmenettelystä sekä direktiivin 2006/123/EY ja hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä annetun asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta”

(COM(2016) 821 final – 2016/0398 (COD))

b) ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi uuden ammatteja koskevan sääntelyn hyväksymistä edeltävästä suhteellisuusarvioinnista”

(COM(2016) 822 final – 2016/0404 (COD))

c) ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi asetuksella … (ESC Regulation) käyttöön otettua sähköistä eurooppalaista palvelukorttia koskevasta lainsäädännöstä ja toimintakehyksestä”

(COM(2016) 823 final – 2016/0402 (COD))

d) ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sähköisen eurooppalaisen palvelukortin ja siihen liittyvien hallinnollisten välineiden käyttöönotosta”

(COM(2016) 824 final – 2016/0403 (COD))

(2017/C 288/05)

Esittelijä:

Arno METZLER

Toinen esittelijä:

Stefano PALMIERI

Lausuntopyyntö

a)

Neuvosto, 30.1.2017

Euroopan parlamentti, 19.1.2017

b)

Neuvosto, 10.2.2017

Euroopan parlamentti, 1.2.2017

c)

Euroopan parlamentti, 1.2.2017

Euroopan komissio, 31.5.2017

d)

Neuvosto, 20.2.2017

Euroopan parlamentti, 1.2.2017

Oikeusperusta

a)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 53 artiklan 1 kohta, 62 artikla ja 114 artikla

b)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 46 artikla, 53 artiklan 1 kohta ja 62 artikla

c)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 53 artiklan 1 kohta ja 62artikla

d)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artikla

 

 

Vastaava erityisjaosto

”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus”

Hyväksyminen erityisjaostossa

4.5.2017

Hyväksyminen täysistunnossa

31.5.2017

Täysistunnon numero

526

Äänestystulos

(puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)

152/3/7

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK kannattaa ja tukee Euroopan komission pyrkimyksiä vapauttaa yhteismarkkinoiden koko potentiaali palvelualalla. ETSK kehottaa kuitenkin kiinnittämään huomiota siihen, että monissa jäsenvaltioissa tällä hetkellä vallitsevassa poliittisessa tilanteessa EU:n puuttuminen yksinomaan jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluviin asioihin voi aiheuttaa poliittista hankausta. Tiukempien toimenpiteiden soveltaminen sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi ei siksi välttämättä ole järkevää vakavassa poliittisessa kriisissä, vaikka se olisikin oikeudellisesti mahdollista. ETSK kehottaakin soveltamaan aina kun mahdollista noudattamisen valvontaan keskittyvien toimenpiteiden sijasta myönteistä lähestymistapaa, joka perustuu parhaiden käytäntöjen toteuttamiseen ja kuulemiseen.

1.2

ETSK kannattaa täysin komission tavoitetta edistää vuoropuhelua EU:n ja jäsenvaltioiden välillä aina lainsäädäntäprosessin aikaisessa vaiheessa, jotta kansallisella tasolla ei hyväksyttäisi säädöksiä, jotka jarruttavat Euroopan yhdentymisprosessia. ETSK kehottaa laajentamaan tätä vuoropuhelua: sen sijaan että keskitytään vain palveludirektiivin noudattamiseen tulisi käsitellä myös EU:n primaarioikeuden ja erityisesti EU:n perusoikeuskirjan noudattamista, jotta taataan tasapaino toisaalta työntekijöiden oikeuksien ja kuluttajansuojan ja toisaalta taloudellisten vapauksien välillä. Noudattamisen valvonnasta vastaavan elimen kokoonpano olisi täsmennettävä. Kokoonpanon tulisi olla sellainen, että sillä turvataan edellä mainittujen oikeudellisten säännösten ja periaatteiden tinkimätön noudattaminen.

1.2.1

ETSK ehdottaa, että valitaan myönteinen lähestymistapa ja vakiinnutetaan periaate, jonka mukaan vain kuulemismenettelyn myönteisellä lopputuloksella on vaikutusta: tällöin toimenpideluonnokselle myönnetään ”vaatimustenmukaisuustakuu”-tunnustus. Jos vaatimustenmukaisuusarvioinnin tulos ei ole myönteinen, komission päätöksen ei pitäisi olla sitova, vaan olisi sovellettava jo nyt käytettävissä olevia lainsäädännön antamisen jälkeisiä menettelyjä.

1.3

ETSK on tyytyväinen jäsenvaltioille tarjoutuvaan mahdollisuuteen ottaa käyttöön yksityiskohtainen ja läpikotainen suhteellisuusarviointi, joka perustuu EU:n tuomioistuimen oikeuskäytäntöön. ETSK katsoo, että tämä voisi parantaa kansallisia suhteellisuusarviointimenettelyjä. ETSK korostaa, että suhteellisuusarviointi edellyttää jäsenvaltioiden viranomaisten ja ammatillisten järjestöjen tiivistä yhteistyötä.

1.3.1

ETSK katsoo, että velvoite tehdä arviointi aina ennen uutta säännöstä ammattien sääntelemisestä ei ole paras tapa varmistaa, että arviointia sovelletaan tehokkaasti ja sitoutuneesti. Komitea suosittaakin arvioinnin käyttöönottoa vain kansallisille sääntelyviranomaisille tarjottavana palveluna.

1.4

ETSK suhtautuu myönteisesti pyrkimykseen edistää palveluntarjoajien liikkuvuutta ja katsoo, että palveluntarjontaan toisessa jäsenvaltiossa sovellettavien kansallisten vaatimusten tutkiminen ja täyttäminen voi edelleen olla vaikeaa palveluntarjoajille. Päävastuun siirtäminen menettelystä kotijäsenvaltion viranomaisille on kuitenkin ristiriidassa vakiintuneen vastaanottavan jäsenvaltion periaatteen kanssa, sillä sen mukaan yritysten ja työntekijöiden toimintaa säännellään sen maan lailla, missä toiminta suoritetaan.

1.4.1

ETSK korostaa tarvetta varmistaa, ettei alkuperämaaperiaatetta oteta käyttöön missään muodossa. Komitea korostaa, että sähköinen palvelukortti toisi mukanaan useita tähän periaatteeseen perustuvia osatekijöitä, sillä se sallisi palveluntarjoajille asioinnin yksinomaan kotijäsenvaltion kanssa välittäjänä ja velvoittaisi vastaanottavat jäsenvaltiot hyväksymään kotijäsenvaltion päätökset asiakirjojen oikeellisuudesta. Tämä rajoittaisi valvontamekanismeja ja yhdenmukaistaisi siten tiedonvaihdon alkuperämaaperiaatteen pohjalta.

1.4.2

ETSK korostaa tarvetta taata, että vastaanottavilla jäsenvaltioilla on täysi päätösvalta sen suhteen, mitä menettelyjä käytetään toissijaisen toimipaikan rekisteröimiseen ja mitä näkökohtia otetaan siinä yhteydessä huomioon ammatillisen pätevyyden tunnustamiseksi. Täysin sähköinen menettely yhdistettynä vastaanottavien jäsenvaltioiden rajallisiin mahdollisuuksiin tarkistaa kotijäsenvaltiolle toimitettuja tietoja sähköisen palvelukortin kautta tekee helpommaksi postilaatikkoyritysten perustamisen veronkiertoa ja sosiaalista polkumyyntiä varten.

1.4.3

Jotta varmistettaisiin, että sähköiseen palvelukorttiin sisältyvät tiedot ovat aina ajan tasalla, ja estettäisiin vanhentuneiden tietojen kasaantuminen, ETSK kehottaa harkitsemaan uudelleen yhden kerran periaatetta ja asettamaan aikarajat sähköisen palvelukortin voimassaololle.

1.4.4

ETSK suosittaa myös, että poistetaan rajoittavat kumoamismenettelyt ja erityisesti tuomioistuimen lopullisen päätöksen tarve, jotta kukin jäsenvaltio voi tosiasiallisesti valvoa alueellaan harjoitettavaa taloudellista toimintaa.

1.4.5

Ehdotuksessa asetetaan tiukat määräajat, joiden puitteissa sähköisen palvelukortin hakijan toimittamien tietojen oikeellisuus tulee tarkistaa. Tätä olisi harkittava uudelleen, jotta viranomaisilla olisi riittävästi aikaa hakemusten käsittelyyn.

1.4.6

Säädösehdotuksessa olisi mainittava tarve asettaa tehokkaita ja varoittavia seuraamuksia sekä jäsenvaltiolle että hakijayritykselle sähköisen eurooppalaisen palvelukortin väärinkäytöstä.

1.4.7

ETSK kehottaa toteamaan selvemmin, että ammattipätevyysdirektiivi on ensisijainen kaikissa ammatillisen pätevyyden tunnustamiseen liittyvissä asioissa uuteen sähköiseen korttiin verrattuna. On tehtävä erikseen selväksi, että sähköistä palvelukorttia ei voida myöntää ammattilaisille, jotka harjoittavat koti- ja/tai vastaanottavassa jäsenvaltiossa säänneltyä ammattia riippumatta siitä, harjoitetaanko sitä itsenäisesti vai yrityksessä.

1.4.8

ETSK katsoo, että sähköistä palvelukorttia ei pitäisi myöntää luonnollisille henkilöille, joilla ei ole sellaista henkilöiden ja muiden tekijöiden muodostamaa organisoitua kokonaisuutta, joka mahdollistaa taloudellisen toiminnan harjoittamisen, jotta näennäiset itsenäiset ammatinharjoittajat eivät käyttäisi sähköistä palvelukorttia väärin.

1.4.9

ETSK epäilee, onko nykymuotoinen IMI-järjestelmä, joka perustuu monikielisiin vakiokysymyksiin/-lomakkeisiin ja manuaaliseen tietojenvaihtoon jäsenvaltioiden pyynnöstä ja joka edellyttää optimaalista yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä, uusimpien sähköisen tietojenvaihdon kehitysvaiheiden tasalla. ETSK katsookin, että IMI-järjestelmää olisi arvioitava, jotta pystytään takaamaan paras mahdollinen suorituskyky, yhteensopivuus ja täydentävyys olemassa olevien kansallisten ja/tai työmarkkinaosapuolten tietojenvaihtojärjestelmien ja myös alakohtaisten aloitteiden, kuten sosiaalisten henkilökorttien, kanssa.

1.4.10

Ehdotukseen sisältyy yhdenmukaistettu eurooppalainen lähetettyjen työntekijöiden ennakkoilmoitusjärjestelmä, johon jäsenvaltiot voivat halutessaan liittyä. Tämä valmistaisi tietä sen pakolliselle laajentamiselle myöhemmin. Tämä ei ole toivottavaa eikä johdonmukaista direktiivin 2014/67/EU (1) säännösten kanssa. ETSK kehottaakin harkitsemaan uudelleen tällaisen järjestelmän toteuttamista.

1.4.11

Edellä mainittujen seikkojen perusteella ja ottaen huomioon, että mainittuja takuuvaatimuksia ei välttämättä pystytä täyttämään nykyisenlaisella tiedonvaihtojärjestelmällä, ETSK katsoo, että sähköisen kortin soveltaminen nykymuodossa saattaisi johtaa tässä lausunnossa kuvattuihin kielteisiin vaikutuksiin, jotka olisivat suhteettomia ja ylittäisivät sen hyödyt. Siksi ETSK ehdottaa, että järjestelmän rakennetta tutkitaan tarkemmin asianomaisten sidosryhmien kanssa ja että sitä muutetaan jäsenvaltioiden välisen yhteistyön tehokkuuden takaamiseksi ennen menettelyn jatkamista. ETSK:ta voitaisiin pyytää käynnistämään keskustelu sellaisen vaihtoehtoisen ratkaisun löytämiseksi sähköiselle palvelukortille, johon voitaisiin paremmin sisällyttää olemassa olevat rekisteröinti- ja pätevyysjärjestelmät.

1.5

ETSK korostaa, että erot sääntelyjärjestelmien välillä eivät sinänsä merkitse uudistamisen tarvetta. Komitea suhtautuu myönteisesti Euroopan komission suunnittelemaan uuteen rajoittavuusindikaattoriin, sillä se mahdollistaa tarkemman analyysin kuin OECD:n PMR-indikaattori. Olisi kuitenkin todettava selvästi, että rajoittavuusindikaattori on neutraali eikä sisällä minkäänlaista arviota sääntelyn arvosta tai perusteltavuudesta.

1.6

ETSK panee merkille, että palvelupaketissa ei tarjota erityistä tapaa sähköisiin palveluihin sovellettavaksi vaan katsotaan, että kyse on uudesta, nousevasta liiketoiminta-alasta, johon on kiinnitettävä erityistä huomiota. Koska liikkuvuuspotentiaali on tällä alalla erittäin suuri, pätevyyden tarkistaminen sekä oikeudellisten vaatimusten ja vähimmäislaatuvaatimusten noudattamisen arviointi on erityisen vaikeaa kuluttajille ja voi edellyttää erityisiä välineitä. Erityisesti sähköisten palvelujen sisämarkkinoihin suunnattu aloite olisi siksi tervetullut. Tarvitaan uusia keinoja rakentaa henkilökohtaista luottamusta, kun palveluntarjoajaa ei kohdata henkilökohtaisesti.

1.7

Keskinäisen luottamuksen ongelma on tärkeä osa-alue palvelupaketista ja erityisesti sähköisestä palvelukortista käytävissä keskusteluissa, ja ETSK ehdottaakin, että laaditaan arviointi käytössä olevista ammatinharjoittajien ja yritysten rekisteröintijärjestelmistä ja niihin liittyvistä valtuutus- ja laadunvarmistusmekanismeista. Palvelujen sisämarkkinat herättävät edelleen paljon huolta jäsenvaltioissa, joten ETSK pitäisi tervetulleena aloitetta, jolla kerätään lisätietoa rajatylittävän toiminnan lisääntymisen vaikutuksista. Siinä tarkasteltaisiin taloudellisia vaikutuksia mutta etupäässä muita näkökohtia, kuten työllisyyttä, työoloja ja -ehtoja ja kuluttajansuojaa. Jos ongelmat pystytään määrittämään objektiivisesti, niihin voidaan puuttua jäsenvaltioiden luottamuksen parantamiseksi pitkällä aikavälillä. Ellei riittävää keskinäistä luottamusta synny, palvelujen sisämarkkinat eivät koskaan voi täysin toteutua.

2.   Yhteenveto ehdotetuista toimenpiteistä

2.1

Palvelujen osuus EU:n taloudesta on kaksi kolmasosaa, ja palvelualalla luodaan 90 prosenttia uusista työpaikoista. Toimenpidepaketti, jonka tarkoituksena on helpottaa yritysten ja ammatinharjoittajien palvelujen tarjoamista 500 miljoonan ihmisen potentiaaliselle asiakaskunnalle EU:ssa, tukee palvelualan koko potentiaalin hyödyntämistä.

2.2   Palveluihin liittyviä lupajärjestelmiä ja vaatimuksia koskeva ilmoitusmenettely

2.2.1

Palveludirektiiviin liittyvien toimenpiteiden ilmoitusmenettelyyn sovellettavilla tiukemmilla vaatimuksilla varmistetaan, että jäsenvaltioilla ei ole syrjiviä, perusteettomia tai suhteettomia kansallisia lupajärjestelmiä tai palveluita koskevia vaatimuksia.

Menettely laajentaa palveludirektiivin mukaisen ilmoitusmenettelyn soveltamisalaa ja täsmentää sen määritelmää. Siinä otetaan käyttöön kuulemisaika, jonka kestäessä ilmoituksen tehnyt jäsenvaltio, Euroopan komissio ja muut jäsenvaltiot käyvät vuoropuhelua siitä, onko kansallinen toimenpideluonnos palveludirektiivin mukainen.

2.3   Oikeasuhteisuuden tutkimus ennen ammatteja koskevan uuden asetuksen antamista

2.3.1

Jäsenvaltioilla on usein hyvät syyt ammattien sääntelyyn olennaisten julkisen edun mukaisten tavoitteiden suojelemiseksi. On jäsenvaltioiden tehtävä arvioida tapauskohtaisesti, onko tarpeellista rajoittaa ammattiin pääsyä tai ammatin harjoittamista.

2.3.2

Jotta epäyhtenäinen ammattien sääntelyn suhteellisuusarviointi ei vaikuttaisi kielteisesti palvelujen tarjontaan ja ammatinharjoittajien liikkuvuuteen EU:ssa, otetaan käyttöön suhteellisuusarviointi, jota jäsenvaltioiden tulee käyttää ennen ammatteihin kohdistuvien kansallisten asetusten antamista tai muuttamista.

2.3.3

Direktiivissä säädetään pääasialliset arviointiperusteet, joita arvioinnissa on tarkasteltava. Näitä ovat esim. riskien luonne, ammatille varattujen toimintojen soveltamisala, pätevyyden ja toimintojen välinen yhteys sekä toimenpiteen taloudellinen vaikutus.

2.3.4

Perussopimuksissa määrätään, että sääntelyn tulee olla oikeasuhtaista. Tätä laajemmin päätös siitä, säännelläänkö tiettyä ammattia ja miten, kuuluu kuitenkin jäsenvaltioiden toimivaltaan.

2.4   Sähköinen eurooppalainen palvelukortti

2.4.1

Sähköinen kortti on uusi, täysin sähköinen itsenäisille ammatinharjoittajille ja yrityksille tarkoitettu menettely, jota käytetään monilla aloilla, kuten rakennusalalla tai siivous- ja yrityspalveluissa. Se korvaa erikieliset hallinnolliset muodollisuudet, sillä palveluntarjoaja hoitaa menettelyn kotijäsenvaltionsa kielellä ja kotijäsenvaltionsa hallinnossa.

2.4.2

Sähköisen kortin menettely perustuu kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion väliseen yhteistyöhön, jota toteutetaan nykyisen sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän (IMI) kautta. Se ei muuta direktiiveissä 96/71/EY (2) ja 2014/67/EU (3) vahvistettujen työntekijöiden lähettämiseen sovellettavien sääntöjen sisältöä.

2.4.3

Sähköinen eurooppalainen palvelukortti on samankaltainen kuin eurooppalainen ammattikortti. Ammattikortti helpottaa palvelujen tarjoamista siten, että sillä tunnustetaan luonnollisten henkilöiden ammattipätevyys työntekijöinä tai itsenäisinä palvelujen tarjoajina. Sähköinen kortti kattaa puolestaan monia muitakin vaatimuksia.

2.5   Ammattipalvelujen sääntelyn uudistamista koskevat suositukset

2.5.1

Koska ammattipalvelujen sääntely kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, käytössä on monenlaisia sääntelymalleja. Riippumatta kussakin maassa tai alueella sovellettavasta mallista tiedonannon tarkoituksena on auttaa jäsenvaltioita poistamaan yksittäisiä perusteettomia sisältövaatimuksia ja luomaan hyödyllisen sääntelytietoisuuden jäsenvaltioihin.

2.5.2

Uudistussuosituksissa tarkastellaan monenlaisia vaatimuksia ja esitetään yksityiskohtainen analyysi säännöistä, joita sovelletaan arkkitehteihin, tie- ja vesirakennusinsinööreihin, tilintarkastajiin, lakimiehiin, patenttiasiamiehiin, kiinteistövälittäjiin ja matkaoppaisiin. Euroopan komissio ei pidä kaikkia vaatimuksia unionin lainsäädännön vastaisina.

2.5.3

Euroopan komissio on määritellyt uuden ammattien sääntelyä koskevan rajoittavuusindikaattorin tukeakseen esteiden laadullista analysointia. Siihen sisältyviä osa-alueita ovat sääntelylähestymistapa, pätevyysvaatimukset sekä muut ammattiin pääsyyn ja ammatin harjoittamiseen sovellettavat vaatimukset.

3.   Yleistä

3.1

ETSK kannattaa ja tukee Euroopan komission pyrkimyksiä vapauttaa yhteismarkkinoiden koko potentiaali palvelualalla. Palvelupaketin toisiinsa kytkeytyvät toimenpiteet tarjoavat kiistatta tukevan perustan tähän tavoitteeseen pääsemiseksi. ETSK kehottaa kuitenkin kiinnittämään huomiota siihen, että monissa jäsenvaltioissa tällä hetkellä vallitsevassa vakavassa poliittisessa kriisitilanteessa EU:n puuttuminen yksinomaan jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluviin asioihin voi aiheuttaa poliittista hankausta. Sekä lainsäädäntävaltaa – jota uuden ilmoitusmenettelyn ja pakollisen suhteellisuusarvioinnin voidaan katsoa rajoittavan – että pitkäaikaisia perinteisiä kansallisia ammattien sääntelyjärjestelmiä pidetään usein kansallisten järjestelmien perustana, ja niihin on siksi suhtauduttava arkaluonteisina kysymyksinä. Tiukempien toimenpiteiden soveltaminen sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi ei siksi välttämättä ole järkevää tämänhetkisessä tilanteessa, vaikka se olisikin oikeudellisesti mahdollista. Myönteinen lähestymistapa, jossa korostetaan parhaiden käytänteiden toteuttamista tai kuulemismenettelyjä, voisi osoittautua tehokkaammaksi.

3.1.1

ETSK korostaa tarvetta kiinnittää asianmukaista huomiota Euroopan unionissa tarjottavien palvelujen laatuun ja turvallisuuteen.

3.1.2

Lisäksi ETSK korostaa terveysalan ja potilassuojelun erityistä arkaluonteisuutta. Vaikka komission toteuttama toiminta voi täydentää jäsenvaltioiden toimintaa, on kunnioitettava jäsenvaltioiden täyttä vastuuta ja taattava mahdollisuus ottaa käyttöön tiukempia toimenpiteitä potilaiden suojelemiseksi EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 168 artiklan mukaisesti.

3.2

Kun otetaan huomioon, että on välttämätöntä varmistaa keskeisten sidosryhmien sitoutuminen ammattinsa uuteen sääntelyyn, jotta sääntely olisi luotettavaa ja tehokasta, ETSK suosittaa, että sidosryhmiä eli muun muassa ammattialajärjestöjä, työmarkkinaosapuolia, kuluttajansuojatahoja ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioita kuullaan suunniteltujen toimenpiteiden käytännön soveltamisesta.

3.3

On tiedostettava, että uusien velvoitteiden ja noudattamisen valvontaan keskittyvien toimenpiteiden käyttöönotto tässä tilanteessa voi antaa vaikutelman, että jäsenvaltioita pidetään yleisesti kykenemättöminä ymmärtämään palveludirektiivin ja ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin vaatimuksia, vaikka todellisuudessa suhteellisuusarvioinnin kaltaiset lainsäädäntövälineet ovat perusvaatimuksia useimpien jäsenvaltioiden kansallisissa lainsäädäntämenettelyissä.

3.4

Monet palvelupakettiin sisältyvät säännökset ovat sellaisia, että ne uhkaavat hämärtää eron palvelujen tarjoamisen vapauden ja sijoittautumisvapauden välillä. ETSK korostaakin, että on tärkeää säilyttää tämä ero – joka on määritelty selkeästi sekä palveludirektiivissä että ammattipätevyyden tunnustamisesta annetussa direktiivissä sekä EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännössä –, kun arvioidaan uudesta kansallisesta ammattien sääntelyjärjestelmästä tehdyn suhteellisuusarvioinnin tuloksia ja kun pannaan täytäntöön sähköisestä eurooppalaisesta palvelukortista annettua asetusta ja direktiiviä. Oikeudenmukaisen kilpailun turvaamiseksi yritysten välillä syrjivät toimenpiteet on kiellettävä ja työolot ja -ehdot vahvistettava lailla ja työehtosopimuksilla vastaanottavassa maassa. Myös kuluttajien oikeuksia ja terveys- ja turvallisuusmääräyksiä on noudatettava.

3.5

ETSK huomauttaa, että palvelualan kasvu ei saisi johtaa sosiaaliseen polkumyyntiin ja petoksiin (4). ETSK korostaakin, ettei ehdotuksessa ole riittävästi suojatakeita työntekijöiden oikeuksien ja kuluttajansuojan pitämiseksi korkeatasoisina kaikissa jäsenvaltioissa ja että vaarana on alkuperämaaperiaatteen käyttöönotto, joka rikkoo perussääntöjä, joiden mukaan yritysten ja työntekijöiden toimintaa säännellään sen maan laeilla, missä toimintaa harjoitetaan.

3.6

ETSK yhtyy sähköistä eurooppalaista palvelukorttia koskevan ehdotuksen kohdealojen sidosryhmien näkemykseen ja kyseenalaistaa tämän säädösehdotuksen lisäarvon ja hyödyn.

3.7

Ehdotetussa sisämarkkinapaketissa ei valitettavasti käsitellä todellisia ongelmia, joita kohdataan osalla ehdotusten kohdealoista. ETSK pitää tärkeänä, että vähennetään häikäilemättömien yritysten mahdollisuuksia petoksiin ja väärinkäytöksiin sisämarkkinoilla, jotta luodaan tasapuoliset toimintaedellytykset ja keskinäinen luottamus jäsenvaltioiden ja eri sidosryhmien välille.

4.   Erityistä

4.1   Palveluihin liittyviä lupajärjestelmiä ja vaatimuksia koskeva ilmoitusmenettely

4.1.1

ETSK kannattaa komission tavoitetta edistää vuoropuhelua komission ja jäsenvaltioiden välillä lainsäädäntäprosessin aikaisessa vaiheessa, jotta ei hyväksyttäisi sääntöjä, jotka haittaavat sisämarkkinoiden toimintaa. Olisi jopa harkittava tämän vuoropuhelun laajentamista siten, että ei keskitytä vain palveludirektiivin noudattamiseen vaan käsitellään myös EU:n primaarioikeuden ja erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan noudattamista, jotta taataan tasapaino toisaalta työntekijöiden oikeuksien ja kuluttajansuojan ja toisaalta taloudellisten vapauksien välillä. Noudattamisen valvonnasta vastaavan elimen kokoonpano olisi täsmennettävä. Kokoonpanon tulisi olla sellainen, että sillä turvataan edellä mainittujen oikeudellisten säännösten ja periaatteiden tinkimätön noudattaminen sekä sen edustavuus ja riippumattomuus.

4.1.2

ETSK kehottaa kuitenkin kiinnittämään huomiota siihen, että ehdotuksen suora vaikutus kansallisiin lainsäädäntömenettelyihin saattaa olla huomattava.

4.1.3

Ehdotuksessa laajennetaan palveludirektiivin mukaisen ilmoitusmenettelyn soveltamisalaa, ja se on myös melko monimutkainen. Yhdistettynä odotusaikaan se haittaa siten kansallisten lainsäätäjien kykyä tehdä uudistuksia nopealla aikataululla, vaikka kyse olisi pienistä lainsäädäntömuutoksista.

4.1.4

Noudattamisen valvontaan liittyvät toimenpiteet, kuten odotusaika, varoitusjärjestelmä ja komission päätös, jonka mukaan jäsenvaltion on pidättäydyttävä toimenpideluonnoksen hyväksymisestä, hidastavat huomattavasti kansallisia lainsäädäntäprosesseja ja rajoittavat huomattavasti kansallisten lainsäätäjien vapautta. Demokraattisen lainsäädäntämenettelyn takaamiseksi on tärkeää, että kansallisten parlamenttien lainsäädäntävaltaan ei kajota. ETSK suhtautuu hyvin epäilevästi siihen, onko oikeasuhtaista – tai järkevää – puuttua kansallisiin lainsäädäntämenettelyihin asettamalla tiukempia toimenpiteitä noudattamisen valvomiseksi jopa asioissa, jotka kuuluvat toissijaisuusperiaatteen piiriin, kun on olemassa täysin riittävät lainsäädännön antamisen jälkeiset menettelyt.

4.1.5

Päätösten, joiden mukaan kansalliset lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset eivät ole vaatimusten mukaisia, ei pitäisi olla sitovia. ETSK ehdottaa, että vain kuulemismenettelyn myönteisellä lopputuloksella olisi vaikutusta: tällöin toimenpideluonnokselle myönnettäisiin ”vaatimustenmukaisuustakuu”. Tällainen myönteinen lähestymistapa toisi huomattavia etuja jäsenvaltioille ja motivoisi sitoutumaan kaikilta osin suunniteltuun kuulemismenettelyyn ja hyväksymään siihen liittyvän työtaakan. Jos vaatimustenmukaisuusarvioinnin tulos ei ole myönteinen, olisi sovellettava jo nyt käytettävissä olevia lainsäädännön antamisen jälkeisiä menettelyjä.

4.1.6

ETSK korostaa, että kuten palveludirektiivissä on vahvistettu, ilmoitusmenettely ei saa heikentää oikeutta neuvotella, tehdä ja saattaa voimaan työehtosopimuksia.

4.2   Oikeasuhteisuuden tutkimus ennen ammatteja koskevan uuden asetuksen antamista

4.2.1

ETSK on tyytyväinen jäsenvaltioille tarjoutuvaan mahdollisuuteen ottaa käyttöön yksityiskohtainen ja läpikotainen suhteellisuusarviointi, joka perustuu Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön. ETSK katsoo, että tämä voisi parantaa kansallisia suhteellisuusarviointimenettelyjä.

4.2.2

ETSK korostaa, että suhteellisuusarviointi, jossa keskitytään ammatillisiin vaatimuksiin, edellyttää tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden viranomaisten ja sellaisten ammatillisten järjestöjen välillä, jotka ovat vastuussa asianomaisten säänneltyjen ammattien laadunvarmistuksesta. Siinä olisi myös säädettävä työmarkkinaosapuolten ja kuluttajansuojajärjestöjen oikeudesta tulla kuulluiksi, jotta työntekijöiden ja kuluttajien oikeuksia noudatetaan varmasti kaikilta osin. Näiden organisaatioiden rakenteiden tulee kuulua yksinomaan jäsenvaltioiden päätösvaltaan.

4.2.3

ETSK suhtautuu kuitenkin epäilevästi siihen, onko direktiivi, jossa asetetaan velvoite tehdä arviointi aina ennen uutta säännöstä ammattien sääntelemisestä, paras tapa varmistaa arvioinnin täytäntöönpano. Tästä syystä se kannattaisi mieluummin suuntaviivojen antamista, jotta jäsenvaltiot voivat mukauttaa arvioinnin omaan lainsäädäntöjärjestelmäänsä parhaiten soveltuvaksi.

4.2.4

Monet ehdotetuista huomioon otettavista suhteellisuuskriteereistä ovat melko laajoja ja avoimia, jolloin monenlaiset vastaukset ovat mahdollisia valitusta arviointitavasta, arvioijasta/arviointielimestä jne. riippuen. Niitä voidaan käyttää tukea antavina suuntaviivoina, muttei niinkään pakollisena menettelynä, jolla on huomattavia vaikutuksia koko lainsäädäntäprosessiin. Lisäksi jotta ei syntyisi vaikutelmaa, että mainittuja kriteerejä pidetään yleisesti esteinä, olisi varmistettava, että luettelo on neutraali eikä siihen sisälly minkäänlaista arviota sääntelyn arvosta tai perusteltavuudesta. Kriteerien tulisi joka tapauksessa olla mahdollisimman konkreettisia ja objektiivisia, jotta niitä voitaisiin käyttää maamerkkeinä.

4.2.5

Suhteellisuusarvioinnit kuuluvat jo nyt perusvaatimuksina useimpien jäsenvaltioiden kansallisiin lainsäädäntämenettelyihin. Suhteellisuuskriteerien yhdenmukaistaminen olisi kajoamista kansalliseen lainsäädäntävaltaan ja voisi johtaa suhteettomiin velvoitteisiin joissakin jäsenvaltioissa sekä uusiin markkinavääristymiin.

4.2.6

Direktiivissä käsitellään vain ennakkosääntelyä (esim. ammattinimikkeen suojaa, pakollista rekisteröitymistä, pätevyysvaatimuksia jne.), vaikka palvelun tarjontaa voidaan rajoittaa merkittävästi jälkikäteisellä sääntelyllä (esim. ammattipätevyysjärjestelmät, paikallinen sääntely tai rakennusluvat). Tästä syystä sääntelyjärjestelmien objektiivinen vertailu vaikuttaa hankalalta.

4.2.7

Velvoite toimittaa suhteellisuusraportteja melko monimutkaisen – osin jopa tieteellisen – arviointijärjestelmän pohjalta saattaa hidastaa huomattavasti uudistusten toteuttamista ammattien sääntelyn alalla tai jopa estää sen.

4.2.8

Vaikka Euroopan komissio korostaa, että päätöksen ammattien sääntelystä ja sääntelyn tavasta tekevät jäsenvaltiot, vapaus on hyvin teoreettinen. Jos pakollinen arviointi on kielteinen, lainsäätäjä tuskin pystyy perustelemaan palveludirektiivin noudattamista millään tavoin. Lisäksi ehdotusta on tarkasteltava suhteessa ehdotukseen, jolla otetaan käyttöön uusi palveludirektiivin mukainen ilmoitusmenettely, sillä kun on kyse ammattien sääntelystä, toimenpiteet kuuluvat usein molempien direktiivien soveltamisalaan. Lainsäätäjällä ei käytännössä ole lainkaan liikkumavaraa, sillä ilmoitusvelvollisuus sisältää velvoitteen toimittaa tietoa, joka osoittaa palveludirektiivin noudattamisen. Tämä merkitsee – tällaisten päällekkäisten toimenpiteiden kohdalla – suhteellisuusarvioinnin tulosta.

4.2.8.1

ETSK suhtautuukin epäilevästi siihen, voidaanko yhdenmukaisen suhteellisuusarvioinnin soveltamisvelvoitteesta aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia, jotka rajoittavat kansallisen lainsäätäjän vapautta – etenkin ehdotetun tiukemman ilmoitusmenettelyn yhteydessä – perustella sen eduilla. Komitea katsoo, että ei-sitovat suuntaviivat tai konsultointipalvelu voisivat johtaa samoihin vaikutuksiin ilman kielteisiä seurauksia.

4.3   Sähköinen eurooppalainen palvelukortti

4.3.1

ETSK suhtautuu myönteisesti pyrkimykseen edistää palveluntarjoajien liikkuvuutta ja katsoo, että palveluntarjontaan toisessa jäsenvaltiossa sovellettavien kansallisten vaatimusten tutkiminen ja täyttäminen voi edelleen olla vaikeaa palveluntarjoajille.

4.3.2

Päävastuun siirtäminen menettelystä kotijäsenvaltion viranomaisille on kuitenkin ristiriidassa vakiintuneen vastaanottavan jäsenvaltion periaatteen kanssa. Sähköinen palvelukortti ei saa estää tai haitata valvontaa, joka vastaanottavan jäsenvaltion on kohdistettava sen alueella suoritettavaan taloudelliseen toimintaan. Siksi ehdotettuun sähköiseen palvelukorttiin ei saa sisällyttää alkuperämaaperiaatteen osatekijöitä. ETSK kannattaa kuitenkin aloitteita, joilla lisätään jäsenvaltioiden välistä luottamusta muun muassa sitoutumalla selkeästi riittäviin ja asianmukaisiin tiedonvaihto- ja valvontajärjestelmiin.

4.3.3

Voidaan ajatella, että osa sähköisen palvelukortin ominaisuuksista, kuten nk. yhden kerran periaate tietojen toimittamisessa, rajoittamaton voimassaoloaika, jäsenvaltioiden velvoite käyttää sähköiseen palvelukorttiin sisältyviä tietoja voimatta pyytää todistetta tietojen paikkansapitävyydestä myöhemmässä vaiheessa sekä rajoittavat kumoamismenettelyt, jotka saattavat edellyttää tuomioistuimen lopullista päätöstä, voivat merkittävästi haitata kansallisen lainsäädännön noudattamisen valvontaa sekä työntekijöiden ja kuluttajien oikeuksien toteutumista.

4.3.4

ETSK korostaa myös tarvetta varmistaa, ettei IMI-järjestelmän käyttö muuta direktiivissä 2014/67/EU vahvistettujen työntekijöiden lähettämiseen sovellettavien sääntöjen sisältöä ja että työntekijöiden lähettämisestä annetun direktiivin tarkistamisehdotuksessa, jota parhaillaan käsitellään Euroopan parlamentissa ja neuvostossa, vahvistetaan yksiselitteisesti periaate, jonka mukaan samassa paikassa tehtävästä samasta työstä olisi saatava sama korvaus, kunnioitetaan vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännössä ja työehtosopimuksissa määritettyjä työoloja ja -ehtoja ja huolehditaan terveyden ja turvallisuuden sekä kuluttajien ja ympäristön suojelusta.

4.3.5

On epäselvää, miten ehdotus sähköisestä eurooppalaisesta palvelukortista vaikuttaa käytössä oleviin alakohtaisiin sosiaalisiin henkilökortteihin, joita kansalliset viranomaiset tai työmarkkinaosapuolet ovat ottaneet käyttöön, ja miten ne olisivat vuorovaikutuksessa IMI-järjestelmän ehdotetun laajennuksen kanssa. Lisäksi on olemassa näyttöä (mm. Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus), jonka mukaan nykyisessä IMI-järjestelmässä on puutteita, jotka olisi korjattava. Ne johtuvat esimerkiksi työtaakasta ja vaikeaselkoisista vastauksista tietopyyntöihin (5). ETSK katsookin, että IMI-järjestelmää olisi arvioitava uudelleen. Se ei ole tällä hetkellä vielä valmis takaamaan optimaalista yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä. IMI-järjestelmää olisi kehitettävä, jotta helpotettaisiin valvontaa maissa, joissa taloudellista toimintaa harjoitetaan, ja parannettaisiin täydentävyyttä olemassa olevien järjestelmien kanssa sekä otettaisiin huomioon mahdollisuudet reaaliaikaiseen tiedonjakoon (suora pääsy tietopankkeihin) IMI-järjestelmässä nykyisin mahdollisen manuaalisen tietojenvaihdon ohella.

4.3.6

ETSK on huolissaan siitä, että alkuperämaaperiaate saatetaan ottaa käyttöön ”kiertotietä”. Sähköinen palvelukortti toisi mukanaan useita alkuperämaaperiaatteeseen perustuvia osatekijöitä, sillä se sallisi palveluntarjoajille asioinnin yksinomaan kotijäsenvaltion kanssa välittäjänä ja velvoittaisi vastaanottavat jäsenvaltiot hyväksymään kotijäsenvaltion päätökset asiakirjojen pätevyydestä ja niiden sisällön oikeellisuudesta. Tämä rajoittaisi valvontamekanismeja ja yhdenmukaistaisi siten tiedonvaihdon alkuperämaaperiaatteen pohjalta.

4.3.7

Erityisen ongelmallista on se, että – kuten ehdotetaan – koordinoivan viranomaisen tulee tarkastaa kansalliset vaatimukset mahdollisimman nopeasti. Tällaisia aikarajoja olisi harkittava uudelleen, sillä sähköisestä palvelukortista vastaavan toimivaltaisen viranomaisen täytyy koordinoida jokaiseen tapaukseen liittyviä lakisääteisiin vaatimuksiin perustuvia osa-alueita muiden asiasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Lisäksi olisi todettava selvemmin, että ammattipätevyysdirektiivi on ensisijainen kaikissa ammatillisen pätevyyden tunnustamiseen liittyvissä asioissa uuteen sähköiseen korttiin verrattuna.

4.3.8

Täysin sähköinen menettely yhdistettynä vastaanottavien jäsenvaltioiden rajallisiin mahdollisuuksiin tarkistaa kotijäsenvaltiolle annettuja tietoja sähköisen palvelukortin kautta tekee helpommaksi postilaatikkoyritysten perustamisen veronkiertoa ja sosiaalista polkumyyntiä varten. ETSK katsookin, että menettelyä täytyy vielä mukauttaa, jotta voidaan varmasti estää tällaiset kehityssuuntaukset.

4.3.8.1

Ehdotuksessa ei myöskään täsmennetä, mitä seikkoja kotijäsenvaltion tulisi arvioida voidakseen ilmoittaa, että palveluntarjoaja on laillisesti sijoittautunut kyseiseen valtioon. Siinä ei etenkään viitata direktiivissä 2014/67/EU lueteltuihin tosiseikkoihin, joiden perusteella määritetään, harjoittaako yritys aidosti merkittävää toimintaa kyseisessä jäsenvaltiossa.

4.3.9

Henkilöllisyyden tarkistaminen ja alkuperäisten asiakirjojen yksityiskohtainen tarkasteleminen ovat keskeisiä tekijöitä, joilla voidaan estää häikäilemättömien ja rikollisten yritysten pääsy (vastaava keskustelu johti SUP-direktiivin (6) jumiutumiseen). Vastaanottavan jäsenvaltion täytyy siksi olla täysin vastuussa sähköisen eurooppalaisen palvelukortin myöntämismenettelystä.

4.3.9.1

Vastaanottavilla jäsenvaltioilla on oltava päätösvalta sen suhteen, mitä menettelyjä käytetään toissijaisen toimipaikan rekisteröimiseen ja mitä näkökohtia otetaan siinä yhteydessä huomioon ammatillisen pätevyyden tunnustamiseksi. Kotijäsenvaltion käyttäminen välittäjänä sivuliikkeen perustamismenettelyssä aiheuttaa ylimääräisen hallinnollisen taakan kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisille ja voi estää yksityiskohtaiset tarkastukset maassa, missä ilmenee esimerkiksi työntekijöiden ja kuluttajien oikeuksiin kohdistuvia väärinkäytöksiä.

4.3.10

Vaikka ehdotetussa asetuksessa todetaan, että se ei kata lähetettyjen työntekijöiden ennakkoilmoitusjärjestelmiä, ehdotukseen sisältyy jäsenvaltioiden vapaaehtoisuuteen perustuva yhdenmukaistettu eurooppalainen ennakkoilmoitusjärjestelmä lähetettyjä työntekijöitä varten. Tämä valmistaa tietä järjestelmän pakolliselle laajentamiselle myöhemmin. Tämä ei ole toivottavaa eikä direktiivin 2014/67/EU säännösten mukaista. Käytäessä poliittisen tason keskusteluja täytäntöönpanodirektiivistä 2014/67 sovittiin yksiselitteisesti, että vastaanottava jäsenvaltio on toimivaltainen kansallinen viranomainen käyttämään noudattamisen valvonnan välineitä (direktiivin 2014/67 9 artikla).

4.3.11

Sähköisen palvelukortin peruuttamismenettelyt saattavat edellyttää tuomioistuimen lopullisen päätöksen voimaantuloa ja tarjota palveluntarjoajille useita mekanismeja palvelun jatkamiseksi sillä välin. Tämä estää tehokkaan jälkivalvonnan vastaanottavassa jäsenvaltiossa ja haittaa työntekijöiden oikeuksien toteutumista ja voimassa olevan lainsäädännön noudattamisen valvontaa. Säädösehdotuksiin ei myöskään sisälly varoittavia seuraamuksia – jäsenvaltiolle sen enempää kuin hakijayrityksellekään – sähköisen eurooppalaisen palvelukortin väärinkäytöstä.

4.3.12

Asetuksen mukaan luonnolliset henkilöt voivat hakea sähköistä palvelukorttia. Tietyillä aloilla on olemassa suuri vaara, että korttia käytetään väärin. Tämä helpottaa näennäistä itsenäistä ammatinharjoittamista.

4.3.13

Kun otetaan huomioon, että henkilön luokittelu itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi tai työntekijäksi riippuu toiminnan suorittamistavasta, kortin myöntävä jäsenvaltio ei voi myöntää sähköistä korttia, jossa ilmoitetaan henkilön toimivan itsenäisenä ammatinharjoittajana vastaanottavan jäsenvaltion sääntöjen mukaan.

4.3.14

Joissakin tapauksissa sähköisen palvelukortin kumoaminen itsenäiseltä ammatinharjoittajalta edellyttää tuomioistuimen lopullista päätöstä. Tämä estää nopean peruuttamisen väärinkäytöstapauksissa ja voisi mahdollistaa näennäisille itsenäisille ammatinharjoittajille toiminnan jatkamisen siihen asti, kunnes tuomioistuin on tehnyt lopullisen päätöksensä. Tästä aiheutuisi merkittävä porsaanreikä, joka hankaloittaisi muun muassa pimeän työn vastaisen EU-foorumin tehtävää pimeän työn torjumiseksi.

4.3.15

ETSK kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, että vastaavassa EU-tason menettelyssä, jossa myönnetään työntekijöiden lähettämiseen liittyviä esitettäviä A1-asiakirjoja, on jo havaittu mahdollisia sudenkuoppia, koska siinä tukeudutaan yksinomaan kotijäsenvaltioon vahvistettaessa saapuvia palveluntarjoajia koskevien tietojen oikeellisuutta. Tämä koskee erityisesti näennäisiä itsenäisiä ammatinharjoittajia. Työntekijöiden lähettämisestä annetun direktiivin 96/71/EY muutosehdotukseen liittyvässä vaikutusarvioinnissa todetaankin, ettei esitettävien A1-asiakirjojen sisältämien tietojen paikkansapitävyyttä voida taata muun muassa siksi, ettei lähettävissä maissa ole tehty kattavaa viranomaisvalvontaa (7).

4.3.16

Ehdotuksessa otetaan käyttöön yhdenmukaistettu väline vakuutusturvaan liittyvien tietojen esittämistä varten. Koska se kuitenkin liittyy sähköiseen palvelukorttiin, tiedot on toimitettava vain kerran. Tämä saattaa heikentää vastaanottavan jäsenvaltion tekemien tarkastusten ja valvontojen tehokkuutta.

4.3.16.1

Lisäksi vakuuttajat velvoitetaan laskemaan vakuutusmaksut kotijäsenvaltion tietojen perusteella, mikä loukkaa vakuutusyhtiöiden oikeutta ja vastuuta arvioida riskit.

4.3.17

Komissio varaa itselleen huomattavan laajat täytäntöönpanovaltuudet sähköisen palvelukortin sisällön ja teknisten ominaisuuksien määrittämiseksi. Yhdenmukaistaminen tällä alalla voi kuitenkin rajoittaa jäsenvaltioiden valmiuksia suorittaa tehokasta saapuviin palveluntarjoajiin kohdistuvaa työntekijöiden oikeuksien valvontaa terveyden ja turvallisuuden osalta.

4.4   Ammattipalvelujen sääntelyn uudistamista koskevat suositukset

4.4.1

ETSK korostaa, että erot sääntelyjärjestelmien välillä eivät sinänsä merkitse uudistamisen tarvetta. Monet säännöt perustuvat perinteisiin ja kokemukseen. Ne ovat tärkeitä asiakkaiden suojelemiseksi, ja ne on säilytettävä. Yhdenvertaisuuden periaate perustuu siihen, että on olemassa erilaisia järjestelmiä. ETSK ottaa huomioon sen, että kansalliset ammatilliset järjestelmät perustuvat pitkäaikaisiin perinteisiin. Tutkimushanke osoittaa, että tulokset sääntelyn purkamistoimenpiteiden eduista vaihtelevat melko lailla.

4.4.2

ETSK suhtautuu myönteisesti uuteen rajoittavuusindikaattoriin, sillä se mahdollistaa tarkemman analyysin kuin OECD:n PMR-indikaattori. Tiettyjä yksityiskohtia olisi vielä harkittava (esim. jatkuvan ammatillisen kehittämisen luokitteleminen negatiiviseksi rajoitukseksi vaikuttaa epäasianmukaiselta). ETSK korostaa, että syrjimättömän kuvan saamiseksi erilaisista sääntelyjärjestelmistä on tarpeen ottaa huomioon ennakkosääntelyn (esim. ammattinimikkeiden suoja, pätevyysvaatimukset) lisäksi myös jälkikäteinen sääntely (esim. rakennuslainsäädännön vaatimukset ja kaavoitusluvat). Lisäksi olisi tehtävä selväksi, että rajoittavuusindikaattori on neutraali eikä sisällä minkäänlaista arviota sääntelyn arvosta tai perusteltavuudesta.

Bryssel 31. toukokuuta 2017.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Georges DASSIS


(1)  EUVL L 159, 28.5.2014, s. 11.

(2)  EYVL L 18, 21.1.1997, s. 1.

(3)  EUVL L 159, 28.5.2014, s. 11.

(4)  EUVL C 125, 21.4.2017, s. 1.

(5)  Euroopan tilintarkastustuomioistuin, erityiskertomus vuodelta 2016, ”Onko komissio varmistanut palveludirektiivin vaikuttavan täytäntöönpanon?”, s. 25.

(6)  COM(2014) 212 final ja EUVL C 458, 19.12.2014, s. 19.

(7)  SWD (2016) 52, s. 8.


31.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 288/52


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Neuvoston direktiiviksi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta tietyn kynnyksen ylittäviin tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin tilapäisesti sovellettavan yleisen käännetyn verovelvollisuuden mekanismin osalta”

(COM(2016) 811 final – 2016/0406(CNS))

(2017/C 288/06)

Esittelijä:

Giuseppe GUERINI

Lausuntopyyntö

Eurooppa-neuvosto, 25.1.2017

Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 113 artikla

Komitean täysistunnon päätös

13.12.2016

Vastaava erityisjaosto

”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus”

Hyväksyminen erityisjaostossa

6.4.2017

Hyväksyminen täysistunnossa

31.5.2017

Täysistunnon nro

526

Äänestystulos

(puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)

142/1/1

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK kannattaa toimia, joita Euroopan unioni on toteuttanut kaikentyyppisten veropetosten torjumiseksi, ja pitää arvonlisäveron (alv) kannossa sovellettavaa käännetyn verovelvollisuuden mekanismia potentiaalisesti hyödyllisenä välineenä karusellipetosten ja alv-vilpin ehkäisemiseksi.

1.2

Vakiintuneista alv-periaatteista poikkeavan käännetyn verovelvollisuuden mekanismin käytön ei kuitenkaan saa antaa haitata sisämarkkinoita. Käytön on oltava tilapäistä, ja komission on arvioitava asianmukaisesti sen mahdollisia kielteisiä sisämarkkinavaikutuksia. ETSK on huolissaan alv-järjestelmän pirstaloitumisesta, johon ehdotetut toimenpiteet saattavat johtaa, myös kun otetaan huomioon komission alv-toimintasuunnitelman ensimmäisessä vaiheessa toteutettavat toimet. Kyseisen vaiheen ei ole toistaiseksi tarkoitus koskea palveluja vaan ainoastaan tiettyjä tavaratoimituksia (1).

1.3

Erityisesti on tarpeen punnita sitä, kumoavatko sisämarkkinoiden yhtenäisyyteen mahdollisesti kohdistuvat haittavaikutukset petosten torjunnasta saatavat hyödyt. Komission olisikin valvottava jatkuvasti yleisen käännetyn verovelvollisuuden mekanismin toimivuutta ja pidätettävä itsellään valta puuttua asiaan, jos haittavaikutuksia ilmenee.

1.4

ETSK suosittaa erityishuomion kohdistamista suhteellisuusperiaatteeseen, sillä käännetyn verovelvollisuuden mekanismin käyttöönottoon liittyvien säännösten noudattamisesta voi aiheutua pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yrityksille) huomattavia kustannuksia ja nämä kustannukset saattavat vaikuttaa kassavirtaan. Yleisen käännetyn verovelvollisuuden mekanismi voi lisäksi aiheuttaa etenkin pk-yrityksille likviditeettiongelmia.

1.5

ETSK haluaa kiinnittää huomion tutkimuksiin (2), joiden mukaan käännetyn verovelvollisuuden ja erissä maksamisen mekanismit ovat, siellä missä niitä on tähän mennessä sovellettu, usein aiheuttaneet kassavirtaongelmia verotussääntöjä noudattaville yrityksille. Pyrkimykset torjua epärehellisten yritysten pienen joukon tekemiä veropetoksia ovat toisin sanoen aiheuttaneet suuria operatiivisia ongelmia veroja kuuliaisesti maksaville talouden toimijoille, jotka luovat työpaikkoja ja vaurautta sisämarkkinoille.

1.6

ETSK korostaa, että ratkaisut, joiden avulla pyritään torjumaan alv-petoksia, eivät saisi aiheuttaa kohtuutonta tai suhteetonta taakkaa verotussääntöjä noudattaville yrityksille, etenkään pk-yrityksille. Kuten ETSK on todennut aiemmin komission alv-toimintasuunnitelmaan liittyen, vilpittömässä mielessä toimivia yrityksiä olisi säästettävä eikä niille saa sälyttää kohtuuttomia uusia velvoitteita (3).

1.7

ETSK huomauttaa kansallisella tasolla tapahtuvan veropetosten torjunnan edellyttävän, että kaikki jäsenvaltiot kantavat täyden vastuun omien verojärjestelmiensä toiminnasta ja että ne luovat alv-petosten torjumiseksi välineitä, jotka eivät haittaa muiden jäsenvaltioiden verojärjestelmien toimintaa tai vaikuta siihen.

1.8

Kaiken kaikkiaan ETSK katsoo, että ehdotetut toimenpiteet eivät saisi vaikuttaa kielteisesti alv-toimintasuunnitelmassa asetettuihin tavoitteisiin eivätkä haitata tai viivästyttää suunnitelman kattavaa ja oikea-aikaista toteuttamista. Komitean mielestä nyt on aika ottaa näissä asioissa laadullinen edistysaskel (harppaus uudelle tasolle) sisämarkkinoiden sekä työllisyyden, kasvun, investointien ja kilpailukyvyn edistämiseksi. Komitea pitää lisäksi tärkeänä, että toimintasuunnitelman kaikki osatekijät pyritään toteuttamaan yhtenä kiinteänä kokonaisuutena (4).

1.9

Jotta nyt ehdotettu säädös toimisi asianmukaisesti ja jotta voidaan vähentää tarvetta ottaa tulevaisuudessa käyttöön vielä lisää poikkeuksia EU:n alv-järjestelmän vakiintuneista periaatteista ja säännöistä, yleisen käännetyn verovelvollisuuden mekanismin soveltamista pyytävien jäsenvaltioiden olisi asetettava nimenomaisia ja konkreettisia sähköisen laskutuksen vaatimuksia maksujen aukottoman jäljitettävyyden varmistamiseksi.

2.   Komission ehdotus

2.1

Euroopan komissio esitteli 7. huhtikuuta 2016 julkaisemassaan tiedonannossa alv-toimintasuunnitelmansa. Säädösehdotus Euroopan unionin nykyisten alv-sääntöjen uudistamiseksi ja nykyaikaistamiseksi seuraa vuonna 2017.

2.2

Sekä komission toimintasuunnitelman että myöhemmin vuonna 2017 annettavan säädösehdotuksen yhtenä tavoitteena on pienentää alv-vajetta eli odotettujen ja todellisuudessa kertyvien alv-tulojen välistä eroa ehkäisemällä mahdollisimman tarkoin alv-petokset.

2.3

Koska Euroopan alv-järjestelmän uudistus on vielä kesken, komissio on tunnustanut eräiden jäsenvaltioiden hallitusten kehotuksesta kiireellisen tarpeen sallia tiettyjen jäsenvaltioiden ottaa tilapäisesti käyttöön yleisen käännetyn verovelvollisuuden mekanismi.

2.4

Komissio on kehitellyt yleisen käännetyn verovelvollisuuden mekanismia direktiiviehdotuksessa 2016/0406(CNS), jolla muutetaan direktiiviä 2006/112/EY. Käsillä oleva lausunto koskee tätä ehdotusta.

2.5

Koska yleisen käännetyn verovelvollisuuden mekanismi poikkeaa yhdestä EU:n nykyisen alv-lainsäädännön perusperiaatteesta, nimittäin maksujen suorittamisesta erissä, komissio on päättänyt, että jäsenvaltiot voivat soveltaa mekanismia vain tietyin edellytyksin.

2.6

Edellytyksenä on, että a) jäsenvaltion alv-vaje on vähintään 5 prosenttiyksikköä EU:n alv-vajeen mediaania suurempi, b) karusellipetosten osuus on suurempi kuin 25 prosenttia jäsenvaltion alv-vajeen kokonaismäärästä ja c) jäsenvaltio toteaa, että muut valvontatoimenpiteet eivät ole riittäviä karusellipetosten torjumiseksi sen alueella.

2.7

Eräät jäsenvaltiot ovat korostaneet, että käännetyn verovelvollisuuden mekanismin yleinen soveltaminen saattaa johtaa sisämarkkinoiden pirstaloitumiseen. Jotta näin ei kävisi, komissio on sisällyttänyt säädökseen mahdollisuuden tarkistaa mekanismien soveltamista, jos niistä aiheutuu todistetusti kielteisiä vaikutuksia sisämarkkinoille EU:n yleisten tavoitteiden vastaisesti.

3.   Yleistä

3.1

Alv-vilppi on Euroopassa suuri ongelma, johon on puututtava. Huolestuttavin alv-petosten muoto on nk. karusellipetos, jollaisia käännetyn alv-velvollisuuden mekanismilla pyritään ehkäisemään.

3.2

ETSK pitää siksi myönteisenä asianmukaisten mekanismien käyttöönottoa veropetosten vähentämiseksi. Se huomauttaa kuitenkin, että kaikkien EU:n yhtenäisestä alv-järjestelmästä tehtävien poikkeusten olisi oltava tilapäisiä ja oikeasuhteisia ja niitä olisi arvioitava asianmukaisesti mahdollisten kielteisten sisämarkkinavaikutusten määrittämiseksi. Tämä on erityisen tärkeää, kun otetaan huomioon, että komission säädösehdotuksen perustana oleva perussopimuksen 113 artikla antaa mahdollisuuden toteuttaa yhdenmukaistamistoimenpiteiden muodossa verotustoimia, joiden tavoitteena on taata sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja varmistaa, ettei kilpailu vääristy.

3.3

Ehdotetut toimenpiteet eivät kaiken kaikkiaan saisi vaikuttaa kielteisesti alv-toimintasuunnitelmassa asetettuihin tavoitteisiin eivätkä haitata tai viivästyttää suunnitelman kattavaa ja oikea-aikaista toteuttamista. Nyt on aika ottaa laadullinen edistysaskel (harppaus uudelle tasolle) sisämarkkinoiden sekä työllisyyden, kasvun, investointien ja kilpailukyvyn edistämiseksi.

3.4

On myös tärkeää pyrkiä toteuttamaan toimintasuunnitelman kaikki osatekijät yhtenä kiinteänä kokonaisuutena, sillä tällöin leijonanosaan alv-petoksista pystytään puuttumaan kattavin keinoin.

3.5

Komission säädösehdotuksessa mainittu suhteellisuusperiaatteen noudattaminen on näin ollen varmistettava, ja on pohdittava asiaankuuluvalla tavalla erilaisia yhteensovitettavia yleiseen etuun liittyviä näkökohtia, kuten sitä, että yleisen edun mukaista on olla vaarantamatta kansallisten alv-järjestelmien yhdenmukaistamista, jotta sisämarkkinat saataisiin täysin vankalle pohjalle.

3.6

Edellä sanotun valossa on syytä panna merkille, että verovilpin torjuntapolitiikka verojen yhdenmukaistaminen mukaan luettuna kuuluu pitkälti jäsenvaltioiden toimivaltaan ja että veroviranomaiset toimivat hyvin maakohtaisesti. Sekä ongelman tilastointi että vilpin ja sen torjunnan käytännöt ja muodot ovat samoin hyvin maasidonnaisia.

3.7

Tästä näkökulmasta verovilpin vastaisen mekanismin käyttöönotto jäsenvaltiossa ja poikkeaminen EU:n säännöistä sopivat yhteen jäsenvaltioiden hallituksille veropetosten torjunnassa uskottujen tehtävien ja aseman kanssa. Komission ehdotus on tässä suhteessa toissijaisuusperiaatteen mukainen, sillä se sallii jäsenvaltioiden ryhtyä kansallisen tason toimiin laittoman toiminnan torjumiseksi verotuksen alalla.

3.8

ETSK huomauttaa kuitenkin kansallisella tasolla tapahtuvan veropetosten torjunnan edellyttävän, että kaikki jäsenvaltiot kantavat täyden vastuun omien verojärjestelmiensä toiminnasta ja että ne luovat alv-petosten torjumiseksi välineitä, jotka eivät haittaa muiden jäsenvaltioiden verojärjestelmien toimintaa tai vaikuta siihen.

3.9

Komission ehdotukseen sisältyvä käännetyn verovelvollisuuden mekanismin muotoinen poikkeus ei ole yleisesti vaan tietyin edellytyksin sovellettava toimenpide. Jäsenvaltiot voivat pyytää kyseisen poikkeuksen soveltamista tietyin edellytyksin, mutta se on täysin vapaaehtoista.

3.10

Jäsenvaltiolla, joka pyytää käännetyn verovelvollisuuden mekanismin muodossa sovellettavaa poikkeusta, on oltava vähintään 5 prosenttiyksikköä EU:n mediaania suurempi alv-vaje. Kun otetaan huomioon, että EU:n mediaani on 14 prosenttia, 5 prosenttiyksikön lisäys siihen näyttäisi antavan riittävät ja vankat perusteet ottaa käyttöön poikkeustoimenpiteitä alv-vajeen pienentämiseksi (5).

3.11

Alustava näyttö vaikuttaisi tukevan myös sitä komission ehdotukseen sisältyvää säännöstä, että karusellipetosten osuuden on oltava suurempi kuin 25 prosenttia jäsenvaltion alv-vajeesta, kun tätä lukua verrataan EU:n keskiarvoon (24 prosenttia) (6).

3.12

ETSK kannattaa myös yleissäännöstä, jonka mukaan jäsenvaltiolla pitää olla ollut hallinnollisia ongelmia alv-petosten torjunnassa. Tämä ehto osoittaa nimittäin yleisen käännetyn verovelvollisuuden mekanismin olevan tehokkain ja oikeasuhteinen menetelmä alv-vajeen pienentämistavoitteen saavuttamiseksi sekä EU:n että jäsenvaltioiden yleisen edun mukaisesti.

3.13

Käännetyn verovelvollisuuden mekanismia sovelletaan komission ehdotuksen mukaan liiketoimiin, joiden arvo on yli 10 000 euroa. Komitea pitää tätä de minimis -sääntöä hyväksyttävänä, kun otetaan huomioon erilaiset ja usein täysin vastakkaiset etunäkökohdat, jotka verovilppiä torjuttaessa, verojärjestelmiä yhdenmukaistettaessa ja verovelvollisuuksiin liittyvää hallinnollista taakkaa kevennettäessä on samanaikaisesti huomioitava.

4.   Erityistä

4.1

Komission suorittama sääntelyn vaikutusten arviointi osoittaa, että yleisen käännetyn verovelvollisuuden mekanismin käyttöönotto ei välttämättä poista kaikkia mahdollisia petostapauksia vaan saattaa päinvastoin synnyttää uudenlaisia petoksen muotoja tai johtaa petoksiin muualla kuin niissä jäsenvaltioissa, joissa niitä esiintyy nykyisin eniten. Komission olisikin seurattava asianmukaisesti yleisen käännetyn verovelvollisuuden mekanismin toimivuutta ja pidätettävä itsellään valta puuttua asiaan, jos EU:n sisämarkkinoiden toimintaan kohdistuu haittavaikutuksia.

4.2

Jotta tässä lausunnossa tarkasteltava säädös toimisi asianmukaisesti ja jotta voidaan vähentää tarvetta ottaa tulevaisuudessa käyttöön vielä lisää poikkeuksia EU:n alv-järjestelmän vakiintuneista periaatteista ja säännöistä, yleisen käännetyn verovelvollisuuden mekanismin soveltamista pyytävien jäsenvaltioiden olisi asetettava verovelvollisille nimenomaisia sähköisen laskutuksen vaatimuksia maksujen aukottoman jäljitettävyyden varmistamiseksi.

4.3

ETSK haluaakin korostaa tähän liittyen erityisesti sitä, että käännetyn verovelvollisuuden ja erissä maksamisen mekanismeja voidaan rajoittaa tai olla käyttämättä lainkaan, jos sähköistä laskutusta käytetään laajasti ja oikealla tavalla myyntitulojen varmentamisessa. Tällainen laskutusmenetelmä antaisi mahdollisuuden varmistaa alv-maksujen oikean suorittamisen reaaliaikaisesti, jolloin lukuisat verotussääntöjä noudattavat yritykset välttyisivät haitallisilta taloudellisilta heijastusvaikutuksilta.

4.4

Alv-petoksiin puuttuminen on kiistatta tavoite, johon on pyrittävä tarmokkaasti ja toteuttamalla jäsenvaltioissa asianmukaisia lainsäädännöllisiä toimenpiteitä. On kuitenkin syytä huomata, että käännetyn verovelvollisuuden mekanismien soveltaminen yritysten välisesti yksityisten toimijoiden välillä ja erissä maksamisen mekanismien soveltaminen yritysten ja julkishallintotahojen välillä saattaa olla erittäin epäedullista verotussääntöjä noudattaville yrityksille.

4.5

Komission laatima sääntelyn vaikutusten arviointi osoittaa ensinnäkin, että käännetyn verovelvollisuuden mekanismiin liittyvien säännösten noudattamisesta aiheutuu pk-yrityksille erittäin suuret kustannukset kotimaisten liiketoimien osalta ja vielä suuremmat kustannukset rajatylittävien liiketoimien osalta. Komission vaikutustenarvioinnin mukaan lisää käännetyn verovelvollisuuden mekanismi säännösten noudattamisesta yrityksille aiheutuvia kustannuksia 43 prosenttia (7). Vaikka yleisen käännetyn verovelvollisuuden mekanismista odotetaan koituvan vähemmän säännösten noudattamiseen liittyviä kustannuksia kuin tiettyyn alaan rajoitetusta käännetystä verovelvollisuudesta, tämä osoittaa silti, että säännösten noudattamiskustannukset tulevat kasvamaan jyrkästi.

4.6

Tutkimukset (8) osoittavat myös, että käännetyn verovelvollisuuden ja erissä maksamisen mekanismit ovat, siellä missä niitä on tähän mennessä sovellettu, usein aiheuttaneet kassavirtaongelmia lukuisille verotussääntöjä noudattaville yrityksille.

4.7

Pyrkimykset torjua epärehellisten yritysten pienen joukon tekemiä veropetoksia ovat toisin sanoen aiheuttaneet suuria operatiivisia ongelmia veroja kuuliaisesti maksaville talouden toimijoille, jotka luovat työpaikkoja ja vaurautta sisämarkkinoille.

4.8

ETSK muistuttaakin komissiota ja jäsenvaltioita siitä, että komission ehdotuksessa ja eri valtioiden oikeusjärjestelmissä on pidettävä kiinni suhteellisuusperiaatteesta ja varmistettava, että toteutettavat toimenpiteet ovat oikeassa suhteessa tarpeeseen torjua alv-petoksia ja että sisämarkkinoille ei aiheuteta vahinkoa. Valittujen ratkaisujen avulla tulee samaisen periaatteen mukaisesti myös puuttua laittomaan toimintaan sälyttämättä kuitenkaan kohtuutonta ja suhteetonta taakkaa rehellisille yrityksille, etenkään pk-yrityksille.

4.9

Edellä esitetyt seikat puoltavat nekin sitä, että yleisen mekanismin tulee olla luonteeltaan tilapäinen. Muuten joudumme todistamaan hallinnollisen taakan yletöntä lisääntymistä etenkin pk-yrityksissä ja samalla EU:n sisämarkkinoiden dynamiikan häiriytymistä, sillä vakavana vaarana on, että eri jäsenvaltioissa sijaitsevien yritysten kassavirtatapahtumat eriytyvät.

Bryssel 31. toukokuuta 2017.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Georges DASSIS


(1)  EUVL C 389, 21.10.2016, s. 43, kohta 1.3.

(2)  Ks. Italian käsiteollisuusyritysten liiton (CNA) tutkimus Reverse Charge e Split Payment: in fumo la liquidità delle imprese, 2015.

(3)  EUVL C 389, 21.10.2016, s. 43, kohta 1.9.

(4)  EUVL C 389, 21.10.2016, s. 43, kohdat 1.1 ja 1.2.

(5)  SWD(2016) 457 final, s. 18.

(6)  SWD(2016) 457 final, s. 15.

(7)  COM(2016) 811 final, s. 43.

(8)  EUVL C 389, 21.10.2016, s. 43, kohta 1.9.


31.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 288/56


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi työntekijöiden suojelemisesta syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille tai perimän muutoksia aiheuttaville aineille altistumiseen työssä liittyviltä vaaroilta annetun direktiivin 2004/37/EY muuttamisesta”

(COM(2017) 11 final – 2017/0004 COD)

(2017/C 288/07)

Esittelijä:

Marjolijn BULK

Lausuntopyyntö

Euroopan parlamentti, 19.1.2017

neuvosto, 16.2.2017

Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla

 

 

Komitean täysistunnon päätös

24.1.2017

 

 

Vastaava erityisjaosto

”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus”

Hyväksyminen erityisjaostossa

3.5.2017

Hyväksyminen täysistunnossa

31.5.2017

Täysistunnon nro

526

Äänestystulos

(puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)

149/0/3

1   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti karsinogeenidirektiivin tarkistamisprosessin käynnistämiseen ja on halukas osallistumaan tähän tärkeään keskusteluun.

1.2

ETSK kehottaa komissiota suorittamaan vaikutustenarvioinnin karsinogeeni- ja mutageenidirektiivin soveltamisalan mahdollisesta laajentamisesta siten, että siihen sisällytetään myös lisääntymistoksiset aineet.

1.3

Komitea suosittaa painokkaasti, että direktiiviin tehtävissä tarkistuksissa ja vuonna 2018 tehtäväksi suunnitelluissa muutoksissa kiinnitetään enemmän huomiota naisten altistumiseen työssä karsinogeeneille.

1.4

ETSK katsoo, että komission on tärkeää pyrkiä yhdessä työmarkkinaosapuolten, jäsenvaltioiden ja muiden sidosryhmien kanssa parantamaan yhteisiä menetelmiä työssä tapahtuvan altistumisen sitovien raja-arvojen vahvistamiseksi direktiivissä.

1.5

Sitovat raja-arvot on määriteltävä tieteellisen ja tilastollisen näytön perusteella ottaen huomioon esimerkiksi toteuttamiskelpoisuus ja altistumistasojen mittaamismahdollisuudet. Alankomaissa ja Saksassa käytössä oleva riskiperusteinen lähestymistapa auttaa määrittelemään sitovat raja-arvot siten, että riskitaso huomioidaan ensisijaisena määräävänä tekijänä pyrittäessä eri osapuolten väliseen sovitteluratkaisuun.

1.6

ETSK pitää välttämättömänä käynnistää ohjelmia, joiden avulla kaikille henkilöille, jotka ovat altistuneet karsinogeeneille työpaikalla, järjestetään elinikäinen terveydentilan seuranta kansallisen sosiaaliturvan tai julkisen terveydenhuoltojärjestelmän puitteissa.

1.7

ETSK korostaa, että jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että työsuojelutarkastuksia tekevillä tahoilla on riittävät taloudelliset ja henkilöresurssit tehtäviensä hoitamiseksi, jotta työntekijöitä voidaan suojella nykyistä paremmin karsinogeeneiltä, mutageeneiltä ja lisääntymistoksisilta aineilta (CMR-aineilta) työssä.

1.8

ETSK puoltaa Euroopan tason työmarkkinaosapuolten yhteistä kantaa ja suosittaa työssä tapahtuvan altistumisen sitovan raja-arvon vahvistamista formaldehydille.

1.9

ETSK suosittaa, että komissio ottaisi dieselmoottorien pakokaasujen oikeudellista määritelmää laatiessaan huomioon työperäisen altistuksen raja-arvoja käsittelevän tiedekomitean SCOEL:n näitä pakokaasuja koskevien selvitysten tulokset.

2.   Ehdotuksen taustaa

2.1

Syöpä on yleisin työoloista johtuva kuolinsyy. EU:ssa tapahtui vuonna 2013 arviolta 1 314 000 syöpäkuolemaa, ja yli 100 000 kuolemantapausta johtui työperäisestä syövästä. Se on yleisin työperäisten kuolemantapausten aiheuttaja EU:ssa. Unionissa altistuu karsinogeeneille työpaikalla parisenkymmentä miljoonaa työntekijää. Alankomaiden kansanterveys- ja ympäristöinstituutin (RIVM) vuonna 2015 julkaisemassa tutkimuksessa (1) arvioidaan, että työperäisistä syövistä aiheutuu vuosittain 334 miljardin euron kustannukset.

2.2

Työperäistä syöpää käsitellään useissa työntekijöiden suojeluun liittyvissä direktiiveissä. Vuonna 1989 annetun puitedirektiivin (2) sisältämät yleisvelvoitteet koskevat kaikkia riskejä, ja yleiset toimenpiteet, jotka työpaikoilla on toteutettava, pohjautuvat näihin velvoitteisiin. Kemiallisia tekijöitä koskevaa direktiiviä (3) sovelletaan kaikkiin vaarallisiin kemikaaleihin. Asbestidirektiivissä (4) kiinnitetään huomio eräisiin asbestiperäisten sairauksien ennaltaehkäisyyn liittyviin erityistarpeisiin. Tärkein aihekohtainen säädös on vuonna 1990 annettu karsinogeenidirektiivi.

2.3

Karsinogeeni- ja mutageenidirektiivissä asetetaan yleiset vähimmäisvaatimukset. Työnantajien on määriteltävä ja arvioitava riskit ja ehkäistävä altistuminen, jos vaaraa aiheutuu. Prosessi tai kemiallinen tekijä on korvattava vaarattomalla tai vähemmän vaarallisella, jos se on teknisesti mahdollista. Jos kemiallisia karsinogeeneja ei ole teknisesti mahdollista korvata, niitä on altistumisen ehkäisemiseksi valmistettava ja käytettävä suljetussa järjestelmässä – jälleen niin pitkälle kuin se on teknisesti mahdollista. Jos korvaaminen sinänsä ei ole teknisesti mahdollista, työntekijöiden altistumisen taso on vähennettävä niin pieneksi kuin teknisesti mahdollista.

2.4

Näiden yleisten vähimmäisvaatimusten asettamisen lisäksi direktiivissä todetaan, että tiettyjä karsinogeenejä ja mutageenejä koskevat työperäisen altistuksen raja-arvot ovat olennainen osa työsuojelujärjestelyjä. Tiettyjä kemiallisia tekijöitä koskevat konkreettiset työssä tapahtuvan altistumisen sitovat raja-arvot määritetään karsinogeeni- ja mutageenidirektiivin liitteessä III. Tällä hetkellä liitteessä on määritetty työssä tapahtuvan altistumisen sitovat raja-arvot vain kolmelle aineelle tai prosesseihin liittyvälle altistukselle. Nämä sitovat raja-arvot kattavat vain pienen osan työntekijöistä, jotka altistuvat CMR-aineille.

2.5

Euroopan komissio ilmoitti vuonna 2016, että karsinogeeni- ja mutageenidirektiiviä tullaan tarkistamaan kolmessa vaiheessa. Se hyväksyi saman vuoden toukokuussa ensimmäisen ehdotuksen, joka on nyt Euroopan parlamentin ja ministerineuvoston käsiteltävänä. Toinen ehdotus annettiin tammikuussa 2017, ja kolmas on määrä antaa vuonna 2018.

2.6

Karsinogeeni- ja mutageenidirektiivin tarkistaminen on jatkuva prosessi. Ensimmäisessä ehdotuksessa tarkistettiin kahta aiemmin vahvistettua työssä tapahtuvan altistumisen sitovaa raja-arvoa ja hyväksyttiin yksitoista uutta. Marita Ulvskogin laatimassa mietinnössä (5) Euroopan parlamentti ilmaisi kannattavansa karsinogeeni- ja mutageenidirektiivin tarkistamista ja kehotti muun muassa sisällyttämään sen soveltamisalaan myös lisääntymiselle vaaralliset aineet, tiukentamaan työssä tapahtuvan altistuksen raja-arvoja kuuden aineen osalta ja asettamaan siirtymäajan raja-arvon, jotta työnantajat saisivat lisää aikaa täytäntöönpanoon. Euroopan parlamentti tähdensi myös, että direktiivin 2004/37/EY liitteeseen III vuosina 2017 ja 2018 tehtävien tarkistusten yhteydessä siihen olisi lisättävä muun muassa sellaisia aineita, seoksia ja menetelmiä kuin dieselmoottorien pakokaasut, formaldehydi, kadmium ja kadmiumyhdisteet, beryllium ja berylliumyhdisteet, nikkeliyhdisteet, arseeni ja arseeniyhdisteet sekä akrylonitriili. Poliittisten ryhmien hyvin suuri enemmistö kannatti Euroopan parlamentin ehdottamaa kompromissia.

2.7

Toisen ehdotuksen päätavoitteena on vahvistaa viisi uutta työssä tapahtuvan altistumisen sitovaa raja-arvoa. Vaikka kompleksiset polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen (PAH) seokset ja käytetyt moottoriöljyt mainitaan liitteessä, jossa määritellään direktiivin soveltamisala, näille kahdelle karsinogeenille ei ole asetettu raja-arvoja. Komissio päätti tekemänsä analyysin perusteella, että viiden karsinogeenin (6) osalta ei ole tällä erää syytä ryhtyä toimiin.

3.   Yleistä

3.1

Ehdotuksen kohteena olevan direktiivin soveltamisalaan kuuluvat tällä hetkellä vain karsinogeenit ja mutageenit; direktiivin mahdollista laajentamista siten, että se kattaisi myös lisääntymistoksiset aineet, olisi harkittava. Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto on todennut näin: ”Työssä altistumisen vaikutukset miesten ja naisten lisääntymiselimiin voivat ilmetä sukupuolihormonien tason muutoksina, sukupuolisen halukkuuden ja potenssin heikkenemisenä, kuukautishäiriöinä, ennenaikaisina vaihdevuosina, kuukautisten alkamisen viivästymisenä, munasarjojen toimintahäiriöinä, siemennesteen laadun huononemisena sekä miesten ja naisten hedelmällisyyden heikkenemisenä. Myrkyllisille aineille altistuminen voi aiheuttaa suoria soluvahinkoja kehittymässä olevissa siittiöissä ja munasoluissa. Äidin altistuminen raskauden aikana saattaa häiritä sikiön kehitystä – –. Myrkyllisille aineille altistuminen voi saada aikaan monia laaja-alaisia vaikutuksia, joista esimerkkeinä mainittakoon sikiön kuolema, kohdunsisäisen kasvun hidastuma, ennenaikainen syntymä, synnynnäiset häiriöt, lapsen kuolema synnytyksen jälkeen, kognitiivisen kehityksen häiriöt, immunologisen herkkyyden muutokset ja lapsuusiän syöpä. Äidin altistuminen kemikaaleille työssä saattaa myös johtaa hänen rintamaitonsa kontaminoitumiseen. Eräät hormonihäiritsijöiksi kutsutut hormonitoimintaan vaikuttavat kemikaalit voivat muuttaa sisäeritysjärjestelmän toimintaa ja aiheuttaa siten lisääntymistä haittaavia vaikutuksia: esimerkiksi johtaa miehillä siemennesteen heikkoon laatuun ja lisääntymiskudosten vaurioihin ja aiheuttaa naisilla gynekologisia sairauksia.”

3.1.1

REACH-järjestelmässä ja useissa tiettyä alaa (kosmeettiset valmisteet, biosidit ja torjunta-aineet) koskevissa säädöksissä CMR-aineita käsitellään erityistä huolta aiheuttavien aineiden kategorian puitteissa. Näillä aineilla on joitakin yhteisiä piirteitä, kuten akuutti vaikutus terveyteen, riskien hahmottamisen vaikeus (koska altistumisen seuraukset ilmenevät usein vasta pitkän latenssiajan päästä), riskien hallinnan vaikeus ja nk. cocktail-vaikutukseen eli kahdelle tai useammalle eri aineelle tai prosessille altistumiseen liittyvät ongelmat. Useiden jäsenvaltioiden lainsäädännössä on omaksuttu tällainen lähestymistapa valtakunnallisen tason työmarkkinaosapuolten tuella. ETSK kehottaa komissiota suorittamaan vaikutustenarvioinnin karsinogeeni- ja mutageenidirektiivin soveltamisalan mahdollisesta laajentamisesta siten, että siihen sisällytetään myös lisääntymistoksiset aineet.

3.2

Työperäisten syöpien torjuntaa koskevassa EU:n strategiassa olisi kiinnitettävä enemmän huomiota naisiin.

3.2.1

Altistumistavat ja syöpien esiintymispaikat saattavat olla miehillä ja naisilla erilaisia. Esimerkiksi rintasyöpä on miehillä erittäin harvinainen sairaus mutta naisten yleisin syöpälaji. Rintasyövän syntyyn saattavat vaikuttaa monenlaiset työssä tapahtuvat altistukset.

3.2.2

Komitea vetoaa voimakkaasti komissioon, jotta se tarkastelisi työssä tapahtuvaa naisten karsinogeenialtistusta nykyistä järjestelmällisemmin vuodeksi 2018 suunniteltujen direktiivin tarkistuksen ja muutosten yhteydessä. Monilla naisvaltaisvaltaisilla toimialoilla (terveydenhuolto, siivous, kampaamoala jne.) tapahtuu syöpää aiheuttaville aineille altistumista, joka jää huomiotta. Tarvitaan kriteerejä sellaisten hormonihäiritsijöiden yksilöimiseksi ja luokittelemiseksi, jotka myötävaikuttavat eräiden syöpien syntyyn. Terveydenhuoltoalalla pitäisi tiukentaa sytostaattivalmisteiden (kemoterapia-aineiden) käyttöön liittyviä ennaltaehkäisytoimia. Vaikka ionisoiva säteily ei kuulu käsillä olevan lausunnon aihepiiriin, ETSK korostaa painokkaasti tarvetta tiukentaa muita direktiivejä, erityisesti direktiiviä 2013/59/Euratom.

3.3

Sidosryhmien keskuudessa vallitsee laaja yhteisymmärrys työssä tapahtuvan altistumisen sitovien raja-arvojen roolista ja merkityksestä. Sitovat raja-arvot ovat tärkeitä, koska ne auttavat pienentämään riskiä, vaikka turvallista altistustasoa ei olisikaan. Raja-arvot on asetettava asianmukaiselle tasolle ottaen huomioon tieteellinen näyttö ja toteuttamiskelpoisuuteen liittyvät näkökohdat.

3.3.1

EU:ssa ei kuitenkaan ole yhdenmukaisia menetelmiä työssä tapahtuvan altistumisen sitovien raja-arvojen määrittämiseksi. Komissio toimii tällä hetkellä tapauskohtaisesti. Avoimuudessa ja johdonmukaisuudessa olisi useimmiten parantamisen varaa. Jotkin raja-arvot ovat hyviä, kun taas toiset eivät tarjoa riittävää suojaa. ETSK:n mielestä tavoitetason on oltava edessä olevan haasteen mukainen, kun on kyse terveydestä ja ihmisten elämästä.

3.3.2

Lisäksi jäsenvaltiot noudattavat erilaisia lähestymistapoja. Toiset niistä ovat määrittäneet työssä tapahtuvan altistumisen sitovia raja-arvoja yli sadalle eri CMR-aineelle ja toiset alle kymmenelle. Raja-arvot saattavat vaihdella maasta toiseen. Yrityksillä on tällöin vaikeuksia toimia eri maissa, joiden noudattamat normit vaihtelevat, ja tuloksena voi toisinaan olla epäreilu kilpailu.

3.3.3

ETSK pitää näin ollen tärkeänä, että komissio määrittelee menetelmät työssä tapahtuvan altistumisen sitovien raja-arvojen vahvistamiseksi karsinogeeni- ja mutageenidirektiivissä. Prosessiin olisi sisällyttävä laaja työmarkkinaosapuolten, jäsenvaltioiden ja muiden, myös kansalaisjärjestöjen, kuuleminen. Jäsenvaltioissa kertynyt kokemus auttaa hyvien käytäntöjen määrittelyssä. ETSK katsoo, että erityisesti olisi pohdittava seuraavia kahta tekijää:

3.3.3.1

Ensiksikin on varmistettava työssä tapahtuvan altistumisen sitovien raja-arvojen johdonmukaisuus, jotta vältytään sellaiselta tilanteelta, että tietyille aineille altistuvilla työntekijöillä olisi huomattavasti suurempi syöpäriski kuin muille aineille altistuvilla työntekijöillä. Saksassa ja Alankomaissa työmarkkinaosapuolten keskuudessa kannatetaan riskiperusteista lähestymistapaa. Tämä auttaa määrittämään sitovat raja-arvot siten, että riskitaso huomioidaan ensisijaisena määräävänä tekijänä pyrittäessä eri osapuolten väliseen sovitteluratkaisuun.

3.3.3.2

Toiseksi työssä tapahtuvan altistumisen sitovat raja-arvot on määritettävä tieteellisen näytön perusteella. Niissä tulee ottaa huomioon esimerkiksi toteuttamiskelpoisuus ja altistumistasojen mittaamismahdollisuudet. Jotta työnantajien olisi helpompi asettaa soveltamansa ennaltaehkäisevät toimenpiteet tärkeysjärjestykseen, raja-arvojen yhteydessä olisi mainittava selkeästi altistustasoon liittyvän riskin suuruus.

3.4

Altistumisen ja syövän puhkeamisen välillä on useimmissa tapauksissa pitkä latenssiaika. ETSK pitääkin välttämättömänä, että altistuneita tai altistumisvaarassa olevia työntekijöitä suojellaan tarjoamalla kaikille altistuneille työntekijöille elinikäinen terveydentilan seuranta kansallisen sosiaaliturvan tai julkisen terveydenhuoltojärjestelmän puitteissa.

3.5

ETSK kehottaa panostamaan nykyistä enemmän tieteelliseen ja tilastolliseen tutkimukseen. Työperäisiä syöpiä voivat aiheuttaa myös stressi, esim. vuorotyön kaltaiset työn organisointiin liittyvät tekijät yms. Lisää huomiota ja rahoitusta olisi kohdistettava samanaikaisen eri tekijöille altistumisen seurausten ja mahdollisten yhteisvaikutusten tutkimiseen. Kyse voi olla kemikaaleista ja biologisista tai fyysisistä tekijöistä, kemikaaleista ja työn organisointiin liittyvistä seikoista jne.

3.6

ETSK painottaa, että yksi tärkeimmistä tehtävistä työntekijöiden suojelemiseksi CMR-aineilta työpaikalla on karsinogeeni- ja mutageenidirektiivin täytäntöönpanon ja soveltamisen nykyistä tiukempi valvonta. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että työsuojelutarkastuksia tekevillä tahoilla on riittävät taloudelliset ja henkilöresurssit tehtäviensä hoitamiseksi, ja samanaikaisesti autettava yrityksiä, etenkin pk-yrityksiä, noudattamaan näitä uusia säännöksiä. Jäsenvaltioiden pitäisi tehostaa yhteistyötään Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston kanssa, sillä se on kehittänyt erilaisia välineitä, joiden avulla voidaan parantaa työpaikoilla toteutettavien ennaltaehkäisevien toimien laatua. Yksi niistä on vuorovaikutteinen riskinarvioinnin verkkotyökalu (OIRA) – verkkoalusta, jota käyttäen voidaan luoda helposti ja vakiomuodossa alakohtaisia riskinarviointityökaluja millä tahansa kielellä.

4.   Erityistä

4.1

Toisessa karsinogeeni- ja mutageenidirektiiviä koskevassa ehdotuksessa esitetään työssä tapahtuvan altistumisen sitova raja-arvo viidelle uudelle syöpää aiheuttavalle aineelle.

4.1.1

Epikloorihydriini (ECH) on kynnysarvoton karsinogeeni. Sille altistuu EU:ssa 43 813 työntekijää. Komissio ehdottaa, että työssä tapahtuvan altistumisen sitovaksi raja-arvoksi asetetaan 1,9 mg/m3. Viidentoista jäsenvaltion tulee ottaa käyttöön (7) työperäisen altistuksen raja-arvo tai laskea (8) se tasolle 1,9 mg/m3. Arvioiden mukaan noin 69 prosenttia altistuvista työntekijöistä työskentelee kyseisissä 15 jäsenvaltiossa ja hyötyisi näin ollen oikeudellisen suojelun kohentumisesta sitovan raja-arvon käyttöönoton myötä. ETSK katsoo, että ehdotettu raja-arvo vähentäisi omalta osaltaan työperäisten syöpien aiheuttamaa rasitetta.

4.1.2

Eteenidibromidi (EDB) on kynnysarvoton, genotoksinen karsinogeeni. Arvioiden mukaan EU:ssa alle 8 000 työntekijää altistuu mahdollisesti 1,2-dibromietaanille. Komissio ehdottaa, että työssä tapahtuvan altistumisen sitovaksi raja-arvoksi asetetaan 0,8 mg/m3 (0,1 ppm). Kahdenkymmenen jäsenvaltion tulee ottaa käyttöön (11) työperäisen altistuksen raja-arvo tai laskea (9) se tasolle 0,8 mg/m3. Arvioiden mukaan 81 prosenttia altistuvista työntekijöistä työskentelee kyseisissä 20 jäsenvaltiossa ja hyötyisi näin ollen oikeudellisen suojelun kohentumisesta sitovan raja-arvon käyttöönoton myötä. Yrityksille (mm. mikro- ja pienyrityksille) aiheutuvien lisäkustannusten odotetaan olevan hyvin pieniä. ETSK katsoo, että ehdotettu raja-arvo vähentäisi omalta osaltaan työperäisten syöpien aiheuttamaa rasitetta.

4.1.3

Eteenidikloridi (EDC) on luokiteltu CLP-asetuksen mukaisesti kategoriaan 1B kuuluvaksi syöpää aiheuttavaksi aineeksi. Euroopassa sille mahdollisesti altistuvia työntekijöitä on alle 3 000 (7). Komissio ehdottaa, että työssä tapahtuvan altistumisen sitovaksi raja-arvoksi asetetaan 8,2 mg/m3 (2 ppm). Kahdenkymmenenkolmen jäsenvaltion tulee ottaa käyttöön (5) työperäisen altistuksen raja-arvo tai laskea (18) se tasolle 2 ppm, joten suuren osan altistuvista työntekijöistä odotetaan pääsevän hyötymään oikeudellisen suojelun kohentumisesta. ETSK katsoo, että ehdotettu raja-arvo vähentäisi omalta osaltaan työperäisten syöpien aiheuttamaa rasitetta.

4.1.4

4,4'-Metyleenidianiliini (MDA) on genotoksinen karsinogeeni. Noin 70–140 ihmisen arvioidaan altistuvan ilmassa olevalle MDA:lle kemianteollisuudessa. Ihon kautta altistuvien ihmisten määrä on huomattavasti suurempi, arviolta 390 000 – 3,9 miljoonaa työntekijää (8). Komissio ehdottaa, että työssä tapahtuvan altistumisen sitovaksi raja-arvoksi asetetaan 0,08 mg/m3. Kahdenkymmenenkolmen jäsenvaltion on otettava käyttöön (12) työperäisen altistuksen raja-arvo tai laskettava (11) se tasolle 0,08 mg/m3. ETSK katsoo, että ehdotettu raja-arvo vähentäisi omalta osaltaan työperäisten syöpien aiheuttamaa rasitetta.

4.1.5

Trikloorieteeni (TCE) on Kansainvälisen syöväntutkimuslaitoksen (IARC) kategoriaan 2A luokittelema ja EU:ssa CLP-asetuksen mukaisesti kategoriaan 1B luokiteltu syöpää aiheuttava aine. EU:ssa sille mahdollisesti altistuvia työntekijöitä on arviolta 74 000. Komissio ehdottaa, että työssä tapahtuvan altistumisen sitovaksi raja-arvoksi asetetaan 54,7 mg/m3 (10 ppm) ja lyhytaikaisen altistumisen raja-arvoksi 164,1 mg/m3 (30 ppm). Kahdestakymmenestäkahdesta jäsenvaltiosta, joilla on jo sitova raja-arvo trikloorieteenille, kuusitoista on myös vahvistanut lyhytaikaisen altistumisen raja-arvon. Seitsemäntoista jäsenvaltion on otettava käyttöön (6) työssä tapahtuvan altistumisen sitova raja-arvo tai laskettava (11) se tasolle 54,7 mg/m3 (10 ppm). Arvioiden mukaan lähes 74 prosenttia altistuvista työntekijöistä työskentelee kyseisissä 17 jäsenvaltiossa ja hyötyisi näin ollen oikeudellisen suojelun kohentumisesta työperäisen altistuksen raja-arvon käyttöönoton myötä. ETSK huomauttaa, että muutamissa jäsenvaltioissa on otettu trikloorieteenille käyttöön matalampi työssä tapahtuvan altistumisen sitova raja-arvo ja työnantajajärjestöt ja ammattiliitot kannattavat tätä. EU-tasolla olisi harkittava matalampaa raja-arvoa työperäisten syöpien aiheuttaman rasitteen vähentämiseksi.

4.2

Vaikka kompleksiset polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen (PAH) seokset ja käytetyt moottoriöljyt mainitaan liitteessä, jossa määritellään direktiivin soveltamisala, näille kahdelle karsinogeenille ei ole asetettu raja-arvoja.

4.2.1

Bentso[a]pyreeniä sisältävät kompleksiset polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen (PAH) seokset indikaattorina. PAH on laaja orgaanisten yhdisteiden ryhmä. ETSK katsoo, että ehdotettu toimenpide vähentäisi omalta osaltaan työperäisten syöpien aiheuttamaa rasitetta.

4.2.2

Mineraaliöljyt käytettyinä moottoriöljyinä. Altistuminen mineraaliöljyille käytettyinä moottoriöljyinä saattaa aiheuttaa ihosyöpää. Altistuvia työntekijöitä arvioidaan olevan miljoona, lähinnä moottoriajoneuvojen huolto- ja korjaustehtävissä. ETSK katsoo, että ehdotettu toimenpide vähentäisi omalta osaltaan työperäisten syöpien aiheuttamaa rasitetta.

5.   Muita aineita tai prosesseja lisättäväksi säädökseen

5.1

Formaldehydi (FA). Komissio ei ole ehdottanut formaldehydille työssä tapahtuvan altistumisen sitovaa raja-arvoa. IARC totesi vuonna 2009, että on saatu riittävästi näyttöä siitä, että formaldehydillä on syy-yhteys myelooiseen leukemiaan ihmisissä. Formaldehydistä saatavilla olevien tietojen perusteella voidaan määrittää terveysperusteinen työssä tapahtuvan altistumisen raja-arvo, kahdeksan tunnin aikapainotettu keskiarvo (TWA) ja lyhytaikaisen altistumisen raja-arvo. SCOEL:n mukaan työssä tapahtuvan altistumisen raja-arvo on saatavilla olevien tietojen perusteella 0,3 ppm (8h TWA) ja lyhytaikaisen altistumisen raja-arvo 0,6 ppm. Työturvallisuuden ja työterveyden neuvoa-antava komitea (ACSHW) on näin ollen päättänyt suositella komissiolle tätä raja-arvoa. Euroopan tason työmarkkinaosapuolet pyysivät vuonna 2016 komissiota lisäämään säädökseen SCOEL:n ehdottamat terveysperusteiset raja-arvot tätä kemikaalia koskevana työssä tapahtuvan altistumisen sitovana raja-arvona (9). ETSK puoltaa tätä yhteistä kantaa ja katsoo, että työssä tapahtuvan altistumisen sitova raja-arvo olisi vahvistettava.

5.2

Dieselmoottorien pakokaasut (DEE). IARC luokitteli vuonna 2012 kaikki dieselmoottorien pakokaasupäästöt kategoriaan 1 kuuluviksi syöpää aiheuttaviksi aineiksi (aineet, joiden tiedetään aiheuttavan syöpää ihmiselle). Komission mukaan Euroopan unionissa yli kolme miljoonaa työntekijää altistuu työpaikallaan dieselmoottorien pakokaasuille. Näille höyryille ainakin jossain vaiheessa työuraansa altistuneiden työntekijöiden kokonaismäärä oli vuonna 2010 kaksitoista miljoonaa, ja määrä saattaa nousta 20 miljoonaan vuoteen 2060 mennessä. Komission laatimassa vaikutustenarvioinnissa todetaan, että dieselmoottorien pakokaasuille altistumisen kieltävän lainsäädännön puuttuminen johtanee EU:ssa 230 000 kuolemantapaukseen vuosina 2010–2069.

5.2.1

Komission tärkeimpänä perusteluna sille, että näitä pakokaasuja ei kirjata karsinogeeni- ja mutageenidirektiivin liitteisiin I tai III, on se, että uusien ja vanhojen moottorien erottamiseksi toisistaan olisi vaikea löytää oikeudellista määritelmää. ETSK:n näkemyksen mukaan direktiivin tarkoituksena ei ole määritellä teknisiä standardeja moottoreille vaan laatia tieteellisen näytön ja IARC:n arvion perusteella oikeudellinen määritelmä dieselmoottorien pakokaasuille karsinogeenisenä prosessina. Työntekijät saattavat altistua työpaikalla useiden dieselmoottorien pakokaasuhöyryille siten, että eri altistusnormien edellytykset täyttyvät. Altistuksen luonteen määrittelyyn vaikuttavat keskeisesti myös muut tekijät, kuten moottorien palamislämpötilat, huolto ja puhdistus. Voitaisiin määrittää työssä tapahtuvan altistumisen sitova raja-arvo, jossa otetaan huomioon alkuainemuodossa olevan hiilen (EC) pitoisuus ilmassa. ETSK katsoo, että seuraava SCOEL:n selvitysten tulos olisi otettava huomioon: ”Vaikka toksikologiset tiedot tukevat kynnysarvon asettamista (mahdollisesti 0,02 mg DEP/m3 [DEP = dieselpakokaasun hiukkanen] tai sitä alempi, joka vastaa tasoa 0,015 mg EC/m3), epidemiologisten tietojen perusteella syöpäriskit ovat merkittäviä jo näillä tai pienemmillä altistustasoilla. Tällä hetkellä saatavilla olevien tietojen ja analyysien perusteella ei näin ollen voida määrittää työperäisen altistuksen raja-arvoa, joka suojelisi työntekijöitä asianmukaisesti. Sekä toksikologisten tietojen että ihmisiä koskevien epidemiologisten tietojen keräämistä ja arvioimista jatketaan kuitenkin edelleen” (10).

Bryssel 31. toukokuuta 2017.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Georges DASSIS


(1)  Alankomaiden kansanterveys- ja ympäristöinstituutti (RIVM), Work-related cancer in the European Union. Size, impact and options for further prevention, 2015.

(2)  Toimenpiteet työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä, neuvoston direktiivi 89/391/ETY (EYVL L 183, 29.6.1989, s. 1).

(3)  Työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojeleminen työpaikalla esiintyviin kemiallisiin tekijöihin liittyviltä riskeiltä, neuvoston direktiivi 98/24/EY (EYVL L 131, 5.5.1998, s. 11).

(4)  Työntekijöiden suojeleminen vaaroilta, jotka liittyvät asbestialtistukseen työssä, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/148/EY (EUVL L 330, 16.12.2009, s. 28).

(5)  Marita Ulvskogin mietintö

(6)  Beryllium ja epäorgaaniset berylliumyhdisteet, heksaklooribentseeni (HCB), dieselmoottorien pakokaasut (DEE), kuminjalostusprosessin pöly ja höyry (RPDF) ja 4,4'-metyleeni-bis-(2-kloorianiliini) (MOCA).

(7)  Vuoden 2009 tieto.

(8)  Institute of Medicine (IOM, nimi muutettu HDM:ksi vuonna 2016), 4,4'-metyleenidianiliinia koskeva tutkimushanke P937/9, toukokuu 2011.

(9)  EPF:n, EAY:n, EAMA:n, ETRMA:n, Formacaren ja EPRA:n esittämä pyyntö sisällyttää formaldehydi karsinogeeni- ja mutageenidirektiivin 2004/37/EY liitteeseen III, 15. heinäkuuta 2016.

(10)  SCOEL:n lausunto nro 403, 2016.


31.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 288/62


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Euroopan puolustusalan toimintasuunnitelma”

(COM(2016) 950 final)

(2017/C 288/08)

Esittelijä:

Christian MOOS

Toinen esittelijä:

Jan PIE

Lausuntopyyntö

27/01/2017

Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla

 

 

Vastaava elin

neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” (CCMI)

Hyväksyminen CCMI:ssä

07/04/2017

Hyväksyminen täysistunnossa

31/05/2017

Täysistunnon nro

526

Äänestystulos

(puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)

104/1/7

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) kannattaa Euroopan puolustusunionin luomista ja Euroopan puolustusalan toimintasuunnitelmaa, joka käsittää myös yhteisen Euroopan puolustusrahaston perustamisen.

1.2

ETSK kehottaa ottamaan mittavan laadullisen askeleen puolustusalan eurooppalaisessa yhteistyössä, sillä Euroopan puolustusmateriaalimarkkinat ja -teollisuus kärsivät hajanaisuudesta, mikä johtaa varainkäytön tehottomuuteen, päällekkäisyyksiin, puutteelliseen yhteentoimivuuteen ja teknologia-aukkoihin.

1.3

ETSK kannattaa strategista riippumattomuutta määritettyjen kriittisten teollisten valmiuksien ja teknologioiden kohdalla. NATO pysyy Euroopan kollektiivisen puolustuksen perustana.

1.4

EU:n tulisi edelleen harjoittaa ennalta ehkäisevää ja monenvälistä diplomatiaa. Sotilaalliset valmiudet ovat kuitenkin tärkeä tekijä EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian toteuttamisessa.

1.5

ETSK viittaa siihen, että yhteisten puolustusvalmiuksien kehittämisen perusedellytyksenä on eurooppalaisen puolustuksen teknologisen ja teollisen perustan vahvistaminen, mikä tarkoittaa myös korkean osaamistason omaavia työntekijöitä.

1.6

ETSK kannattaa painokkaasti erityisen huomion antamista pk-yrityksille, myös puolustusalan tutkimuksen ja kehittämisen saralla.

1.7

EU:n määrärahoilla voidaan edistää innovointia teknologia-aloilla, joilla selkeän eron tekemisestä sotilaallisten ja muiden tarkoitusten välillä on tullut vaikeaa ellei mahdotonta.

1.8

ETSK vastustaa kuitenkin olemassa olevien taloudellisia tai sosiaalisia tavoitteita palvelevien rahastojen avaamista puolustusalan tarkoituksiin niiden suppeassa merkityksessä. ESIR-asetuksessa määritellyt tavoitteet kuten myös ERI-rahastot ja COSME-ohjelma sekä EIP:n investoinnit palvelevat muita kuin sotilaallisia päämääriä.

1.9

ETSK vastustaa puolustusta varten osoitettujen kansallisten varojen erityistä huomioimista vakaus- ja kasvusopimuksen puitteissa. Vakaus- ja kasvusopimusta on tarkasteltava talous- ja rahaliiton syventämisen kontekstissa eikä pelkästään yhden alan puitteissa. Puolustusmenot eivät saa vaarantaa julkistalouksien vakautta.

1.10

ETSK kannattaa puolustusrahaston perustamista kahdesta erillisestä osasta koostuvaksi: tutkimusikkunasta ja valmiusikkunasta. Tätä varten on kuitenkin korotettava EU:n talousarviota, sillä puolustusalan tutkimusikkunan rahoitus ei saa tapahtua muiden alojen tutkimuksen kustannuksella. Valmiusikkunan osalta ETSK puoltaa yksinomaan kansallisista maksuista kertyvää rahoitusta. Jäsenvaltioiden puolustusmateriaalihankintoja ei voida rahoittaa EU:n talousarviosta.

1.11

ETSK pitää koordinointielimen perustamista tervetulleena. Elimen lopullisen päätöksenteon on oltava yksinomaan siviilielämän poliittisten edustajien vallassa.

1.12

ETSK tukee komission vaatimusta julkisia hankintoja ja puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien kahden direktiivin (1) tinkimättömästä täytäntöönpanosta. Tarvitaan vielä huomattavan paljon lisätoimia, jotta voidaan taata erityisesti puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevan direktiivin paras mahdollinen hyödyntäminen.

1.13

ETSK kannattaa yhteisten standardien kehittämistä sekä puolustustarvikkeiden että myös kaksikäyttötarvikkeiden (hybridistandardit) osalta luomatta kuitenkaan päällekkäisiä standardeja jo olemassa oleviin ja erityisesti NATO-standardeihin nähden.

1.14

Asevientitoimien tulisi rajoittua strategisiin kumppaneihin ja liittolaisiin, ja ne edellyttävät tarkkaavaista demokraattista valvontaa.

2.   Yleistä

2.1

Euroopan lähialueilla on useita konflikteja, esimerkkinä Syyrian sisällissota, joiden välittömiä seurauksia, kuten vuosien 2015/2016 maailmanlaajuiset pakolaisvirrat, EU joutuu kohtaamaan. Krimin Venäjään liittämisellä ja Venäjän osallistumisella Itä-Ukrainan aseelliseen konfliktiin on loukattu riippumattoman valtion alueellista koskemattomuutta ja siten kansainvälistä oikeutta. Pohjois-Afrikka sekä Lähi- ja Keski-itä ovat edelleen epävakaita ja valtioiden romahtamisen uhan alla olevia alueita. Samalla Eurooppa ja Lähi-itä eivät tunnu olevan enää niin keskeisiä tekijöitä Yhdysvaltojen turvallisuuspolitiikassa. Eurooppa on vaarassa syrjäytyä asteittain maailmantapahtumien laitamille, ja riskinä on, että transatlanttiset kumppanit alkavat pitää Eurooppaa taakkana.

2.2

Nämä geostrategiset olosuhteet ja turvallisuuspoliittiset kehityskulut huomioon ottaen Euroopan on kasvatettava turvallisuus- ja puolustusvalmiuksiaan. Selkeä kuva unionin yhteisistä strategisista tavoitteista on välttämätön, ja koska sellaista ei vielä ole, se on luotava pikaisesti. Tämä on edellytys vaadittujen yhteisten ja kansallisten valmiuksien määrittelylle. Niiden on pohjauduttava eurooppalaisen puolustuksen kestävään teknologiseen ja teolliseen perustaan.

2.3

ETSK viittaa tässä yhteydessä jo aiemmissa, asiakokonaisuuksiin CCMI/116 (2013) ja CCMI/100 (2012) kuuluvissa lausunnoissaan (2) esittämiinsä vaatimuksiin. EU:n globaalistrategia (3) ja turvallisuuden ja puolustuksen alan täytäntöönpanosuunnitelma (4) tarjoavat tärkeitä asiaan liittyviä lähestymistapoja. ETSK pitää ensiarvoisen tärkeänä, että ne pannaan johdonmukaisesti täytäntöön heinäkuussa 2016 annetun EU:n ja Naton yhteisen julistuksen sekä YK:n kollektiivisen turvallisuuden periaatteen mukaisesti.

2.4

ETSK pitää siviilialan ennaltaehkäisyvalmiuksien ja sotilaallisten puolustusvalmiuksien optimointia erittäin tarpeellisena, jotta Euroopassa voidaan taata vapaus ja rauha, heijastaa vakautta EU:n arvojen, kuten perusoikeuksien, muodossa Euroopan naapurimaihin sekä tukea tehokkaasti maailmanlaajuisesti rauhaa turvaavia YK:n toimia.

2.5

Siksi ETSK kehottaa saattamaan puolustusalan eurooppalaisen yhteistyön laadullisesti uudelle tasolle. Komitea kannattaa Euroopan puolustusunionin luomista tähän tarkoitetun EU-mekanismin ”pysyvä rakenteellinen yhteistyö” puitteissa EU-sopimuksen 42 artiklan 6 kohdan ja 46 artiklan mukaisesti ja pitää tervetulleena Euroopan puolustusalan toimintasuunnitelmaa, johon sisältyy tärkeänä toimenpiteenä yhteisen Euroopan puolustusrahaston perustaminen.

2.6

ETSK yhtyy komission kritiikkiin markkinoiden liian suuresta hajanaisuudesta, joka johtaa varainkäytön tehottomuuteen, päällekkäisyyksiin, puutteelliseen yhteentoimivuuteen ja aukkoihin teknologiassa.

2.7

Useimpiin EU-valtioiden julkistalouksiin kohdistuu vakauttamispaineita, joten julkisten varojen tehotonta käyttöä tuskin pystytään enää perustelemaan. ETSK vaatii siksi yhteistyöhön pohjautuvien lähestymistapojen päättäväistä soveltamista. Yhteistyön lisääminen komission mainitsemilla ensisijaisilla painopistealoilla voi ETSK:n mielestä olla vasta ensimmäinen askel.

2.8

ETSK kannattaa strategista riippumattomuutta määritettyjen kriittisten teollisten valmiuksien kohdalla. NATO pysyy Euroopan turvallisuuden ja kollektiivisen puolustuksen perustana, mikä vahvistettiin EU:n ja Naton yhteisessä julistuksessa. Tähän liittyen on tärkeää, että kaikki NATO-jäsenet täyttävät omat velvoitteensa.

2.9

ETSK toteaa, etteivät kaikki toimintasuunnitelman osat ole uusia, mutta pitää puolustusrahaston perustamista tervetulleena. Sen perustaminen riippuu kuitenkin oleellisesti poliittisesta tahdosta osoittaa lisävaroja kansallisista talousarvioista. ETSK epäilee eräiden jäsenvaltioiden valmiutta tämän edellytyksen toteuttamiseen. Lisäksi komission on pyrittävä aktiivisemmin laatimaan etenemissuunnitelma EU:n laajuiselle järjestelmälle toimitusvarmuuden takaamiseksi ja varmistamaan kahden puolustusdirektiivin asianmukainen täytäntöönpano.

2.10

Vaikka Bratislavan etenemissuunnitelma (5) osoittaakin oikean suunnan, siinä kuitenkin kierrätetään tuttuja puolustusalan suunnitelmia. Etenemissuunnitelmasta puuttuu etenkin strateginen johdonmukaisuus, ja se on kohdistettu aivan liikaa muuttoliikekriisin ajankohtaisiin haasteisiin ja EU:n ulkorajojen suojeluun. Suuret pakolaisvirrat ovat toki yhteydessä turvallisuuspoliittisiin haasteisiin, mutta kun ne ovat kerran syntyneet, niitä ei pystytä ratkaisemaan sotilaallisin keinoin.

2.11

Yhteisten valmiuksien kehittämisen välttämättömänä edellytyksenä on puolustusalan sisämarkkinoiden luominen ja/tai syventäminen. ETSK:n mielestä Euroopan teollista pohjaa voidaan vahvistaa vain, jos tartutaan myös osaamisongelmaan. Puolustusteollisuus ponnistelee jatkuvasti teknologisen johtoasemansa säilyttämiseksi ja on siksi riippuvainen korkean osaamistason omaavista työntekijöistä. Toimintasuunnitelmassa mainitulla komission osaamisohjelmalla puututaan tähän ongelmaan, ja komitea pitääkin aloitetta tervetulleena.

2.12

Investointien ja yhteistyön lisääminen tällä teollisuusalalla edistää myös osaltaan työpaikkojen säilymistä ja uusien luomista. Työttömyyden vastainen taistelu Euroopassa ei saa kuitenkaan olla ratkaiseva tekijä puolustusalan investointipäätöksiä tehtäessä. Työttömyyttä on vähennettävä toisin keinoin kuin varustelulla. Eurooppalaisten puolustusvalmiuksien vahvistamista tulisi ohjata ainoastaan strategisin perustein sekä perustellulla arviolla siitä, mikä on tarpeen Euroopan suojelemiseksi ja sen liittoutumiskyvyn varmistamiseksi. Tämä ei saa vaarantaa julkistalouksia. EU:n tulisi edelleen harjoittaa ensisijaisesti ennalta ehkäisevää ja monenvälistä diplomatiaa. Sotilaalliset valmiudet ovat kuitenkin oleellisia EU:n globaalistrategian ensisijaisten turvallisuus- ja puolustuspoliittisten tavoitteiden toteuttamiseksi.

2.13

ETSK yhtyy arvioon, jonka mukaan puolustusalan tutkimus voi tuottaa myönteisiä tuloksia myös siviilialan teknologioiden kehittämisen kannalta ja päinvastoin.

2.14

Sotilaskäytön ja muun käytön tiukka erottelu on yhä vaikeampaa kyberhyökkäyksien osalta ja myös, kun tarkastellaan sisäistä ja ulkoista turvallisuutta, jotka ovat yhä enemmän kytköksissä toisiinsa.

2.15

ETSK korostaa, että esimerkiksi kyberturvallisuusteknologian tutkimuksella voi olla käyttöä sekä siviili- että puolustusalalla, ja tällaisia esimerkkejä on muitakin. Näin ollen on itsestään selvää, että kyseisenlaista innovointia ja kehittämistä voidaan rahoittaa myös Horisontti 2020 -ohjelman kaltaisista olemassa olevista EU-ohjelmista ja että näin on myös tehtävä. Nimenomaan puolustusalaan (sen suppeassa merkityksessä) kohdistuvaa tutkimusta on kuitenkin tarkasteltava erillään.

2.16

ETSK kannattaa paremmin integroidun puolustusteollisuuden ja yhteisten puolustusalan markkinoiden luomista Euroopassa. Tätä tavoitetta ei pitäisi rajata koskemaan pelkästään tärkeimpiä tuottajamaita. Toteutettaessa puolustusalan tutkimusta ja hankkeita on hyödynnettävä niin monien asiasta kiinnostuneiden jäsenvaltioiden nykyisiä valmiuksia kuin on tarkoituksenmukaista yhteiseen etuun sitoutumisen edistämiseksi.

2.17

ETSK vastustaa olemassa olevien taloudellisia tai sosiaalisia tavoitteita palvelevien rahastojen avaamista puolustusalan tarkoituksiin sekä puolustusmenojen käsittelyä vakaus- ja kasvusopimuksen puitteissa. ETSK kannattaa sellaisen Euroopan puolustusrahaston perustamista, joka rajoittuu puolustusalan tutkimukseen sekä sotilaallisten valmiuksien kehittämiseen ja hankkimiseen. Samalla se tulisi erottaa selkeästi Euroopan strategisten investointien rahastosta (ESIR), eikä siihen siis sisälly poikkeusjärjestelyjä, kuten vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisia ”kertaluonteisia” toimia.

2.18

ETSK vaatii, että Euroopan parlamentilla on täysimääräinen rooli kaikilla tulevan puolustusunionin osa-alueilla ja että asiasta käydään jatkuvaa vuoropuhelua poliittisten päättäjien, sotilaiden ja kansalaisyhteiskunnan välillä. EU:n neuvoa-antavana elimenä ja kaikkien eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan suurten organisaatioiden edustajana ETSK:n tulisi toimia oleellisena kumppanina puolustuspolitiikassa.

3.   Erityistä

3.1   Euroopan puolustusrahaston perustaminen

3.1.1

ETSK kannattaa puolustusrahaston perustamista. Se koostuu tutkimusikkunasta ja valmiusikkunasta, joiden on molempien tarkoitus olla täysin toiminnassa vuodesta 2020 alkaen.

3.1.2

ETSK pitää asianmukaisena, että kummallekin ikkunalle varataan omat rahoituslähteet. Puolustusalan tutkimusikkunan rahoitus ei kuitenkaan saa tapahtua muiden alojen tutkimuksen kustannuksella. Valmiusikkunan osalta ETSK puoltaa yksinomaan kansallisista maksuista kertyvää rahoitusta. Puolustusvoimien sotilaallisten valmiuksien hankkimisesta vastaavat jäsenvaltiot, niin kauan kuin unionilla ei ole omia muuttuvia tuloja. EU:n talousarviota ei näin ollen pitäisi käyttää jäsenvaltioiden hankintoihin myöskään kaavaillun puolustusrahaston valmiusikkunan kautta.

3.1.3

ETSK pitää suunniteltua koordinointielintä tervetulleena. Kyseisen elimen päätöksentekoon tulisi kuitenkin osallistua vain poliittisia edustajia. Puolustusvoimien, teollisuuden ja kansalaisyhteiskunnan edustajilla voisi olla neuvoa-antava rooli. Myös Euroopan parlamentilla on oltava koordinointielimessä oma paikkansa ja puheoikeutensa.

3.1.4

Hankkeiden yhteisrahoituksessa komission tulisi rajoittaa roolinsa tutkimusikkunaan ja laatia myös tähän tarkoitukseen erityinen, selkeästi erotettu EU:n puolustusalan tutkimusohjelma vuoden 2020 jälkeiselle ajalle (6). ETSK suhtautuu myönteisesti ajatukseen siirtää ohjelman täytäntöönpano Euroopan puolustusviraston vastuulle.

3.1.5

ETSK kannattaa yhteistyössä tehtäviä esikaupallisia hankintoja, jotta voidaan pienentää osallistuvien yritysten alakohtaisia suuria investointiriskejä.

3.1.6

Siviili- ja puolustusalan tutkimuksen mahdollisia synergioita tulisi hyödyntää, mutta siviilialan tutkimuksen EU-rahoitusta (Horisontti 2020) ei tulisi suunnata sotilaallisiin tarkoituksiin muiden alojen kustannuksella.

3.1.7

ETSK kannattaa kansallisten varojen yhteenkokoamista uusien puolustusvalmiuksien hankkimista varten. Kyseenalaista on, riittääkö viisi miljardia euroa vuosittain yhteiseksi viitesummaksi valmiusikkunaa varten. ETSK pitää toimintasuunnitelman mukaista selvitystyötä kyseisen viitteellisen arvon tarkistamiseksi tarkoituksenmukaisena. Yhteisen rahoituksen määrä tulisi ETSK:n mielestä asettaa sellaiselle tasolle, että saavutetaan entistä suurempien synergioiden, talouspoliittisen kuormituksen vähentämisen ja puolustusvalmiuksien tehokkaan hankinnan ja/tai turvaamisen kaltaiset tavoitteet.

3.1.8

ETSK kannattaa komission hahmottelemaa valmiusikkunan muotoilua eli yhteisen rahoituksen puitteiden ja/tai sääntöjen sateenkaarirakennetta ja yhteistyötä tekevien jäsenvaltioiden konkreettisten hankkeiden muodostamaa toista tasoa. On järkevää, että yksittäiset hankkeet ovat selkeästi määriteltyjä laadullisesti ja määrällisesti ja että ne ovat taloudellisesti riippumattomia toisistaan.

3.1.9

ETSK pitää asianmukaisena kehittää pysyvä pääomarakenne valmiusikkunaa varten. Vastuun on oltava osakkaina olevilla jäsenvaltioilla. ETSK vastustaa tähän tarkoitukseen osoitettujen kansallisten varojen erityistä huomioimista vakaus- ja kasvusopimuksen puitteissa.

3.1.10

ETSK painottaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 41 artiklan mukaan EU:n talousarviota ei voida käyttää sotilaallisten operaatioiden rahoittamiseen. Tästä periaatteesta poikkeaminen olisi myös tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteen vastaista (SEUn 42 artiklan 1 kohta).

3.2   Investointien suuntaaminen puolustusalan toimitusketjuihin

3.2.1

ETSK kannattaa painokkaasti erityisen huomion antamista pk-yrityksille, myös puolustusalan tutkimuksen ja kehittämisen saralla. ESIR-rahastoa, ERI-rahastoja ja COSME-ohjelmaa ei tulisi priorisoida puolustushankkeita varten. ESIR-asetuksessa määritellyt tavoitteet samoin kuin ERI-rahastot ja COSME-ohjelma sekä EIP:n investoinnit palvelevat kuitenkin muita kuin sotilaallisia tarkoituksia. On myös olemassa uusien päällekkäisyyksien ja puolustusalan markkinoiden entistä suuremman pirstoutumisen vaara, jos kyseisiä määrärahoja käytetään sotilaallisiin tarkoituksiin.

3.2.2

Koska EU tarvitsee vakaata ja kantokykyistä teollista ja teknologista perustaa puolustusalalle, haasteena on saavuttaa tasapaino, jolloin EU on valmis rahoittamaan tätä perustaa ja jolloin toisaalta vältetään epätoivottua vientiriippuvaisuutta. Aseviennin tulisi rajoittua strategisiin kumppaneihin ja liittolaisiin, eikä sitä tulisi ohjata muilla taloudellisilla perusteilla, jotka mahdollisesti saattavat synnyttää konflikteja muualla maailmassa. Nykyisin on myös olemassa vakavia huolia joidenkin liittolaisten suhteen. Siksi aseviennin kohdalla tarvitaan tarkkaavaista demokraattista valvontaa.

3.2.3

Komitea pitää alueellisten huippuosaamisen keskittymien edistämistä tervetulleena. Tämänkin tulisi tapahtua tutkimusikkunan tai erikseen luotavan EU-ohjelman kautta.

3.3   Puolustusalan sisämarkkinoiden vahvistaminen

3.3.1

ETSK:n mielestä tarvitaan hyvin suunniteltua eurooppalaista puolustusalan teollisuuspolitiikkaa, jonka erityisinä tunnusmerkkeinä ovat valtiolliset vaatimukset ja julkinen rahoitus. Komitea tukee siksi komission vaatimusta julkisia hankintoja sekä puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien kahden direktiivin (7) tinkimättömästä täytäntöönpanosta.

3.3.2

SEUT-sopimuksen 346 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat jättää puolustus- ja turvallisuusalan sopimuksia säädösten soveltamisalan ulkopuolelle, jos se on tarpeen niiden keskeisten turvallisuusetujen turvaamiseksi. Direktiivien 2009/81/EY ja 2009/43/EY myötä on nyt mahdollista rajoittaa nämä poikkeukset ehdottoman tarpeellisiin. ETSK yhtyy kritiikkiin, jonka mukaan huomattava osa sotilastarvikkeiden hankinnoista tehdään soveltamatta EU:n julkisia hankintoja koskevia sääntöjä, ja näkee tässä mahdollisuuksia säästää varoja, joita voitaisiin investoida puolustusrahaston puitteissa tehokkaammin.

3.3.3

Komitea pitää tervetulleena yksinkertaistettua lupajärjestelmää, joka perustuu yleisiin lupiin puolustukseen liittyvien tuotteiden sisämarkkinoilla tapahtuvia siirtoja varten. ETSK onkin tyytyväinen, että komissio on lupautunut laatimaan asiaa koskevia tulkintaohjeita ja suosituksia. Tarvitaan kuitenkin vielä huomattavan paljon lisätoimia, jotta voidaan taata erityisesti puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevan direktiivin paras mahdollinen hyödyntäminen.

3.3.4

ETSK pitää myös myönteisenä raaka-aineiden toimitusvarmuutta koskevia tutkimuksia EU:n raaka-ainestrategian puitteissa sekä tutkimuksia kriittisten raaka-aineiden korvaamiseksi. Samalla komitea pitää valitettavana, että Euroopan komissio ei ole täyttänyt joulukuussa 2013 saamaansa tehtävää laatia etenemissuunnitelma EU:n laajuiselle järjestelmälle toimitusvarmuuden takaamiseksi, sillä se voisi antaa myös sysäyksen puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevan direktiivin poliittisesti kunnianhimoiselle täytäntöönpanolle.

3.3.5

ETSK yhtyy käsitykseen, että toimivien puolustusalan sisämarkkinoiden on oltava toimintasuunnitelman keskeisenä tavoitteena. Puolustusunionia ei voida ajatella ilman rajatylittävää markkinoillepääsyä ja avoimia toimitusketjuja. Erityisesti pk-yrityksillä, jotka huolehtivat merkittävistä innovoinneista alalla, on oltava mahdollisuus osallistua hankintakilpailuihin.

3.3.6

ETSK kannattaa yhteisten standardien kehittämistä ja täydellisen yhteentoimivuuden varmistamista sekä puolustustarvikkeiden että myös kaksikäyttötarvikkeiden (hybridistandardit) osalta, luomatta kuitenkaan päällekkäisiä standardeja jo olemassa oleviin ja erityisesti NATO-standardeihin nähden. Vastaavaa etenemissuunnitelmaa oli harkittu jo vuodeksi 2014 (8).

3.3.7

ETSK pitää tarpeellisena varmistaa luotettavat, turvatut ja kustannustehokkaat satelliittiviestintäpalvelut EU:lle ja kansallisille viranomaisille sekä edistää investointeja eurooppalaisella avaruusalalla.

3.3.8

ETSK on tietoinen Copernicus-järjestelmän siviili- ja sotilaskäytön vielä selvittämättömästä suhteesta, mutta myös siitä, että puolustusvoimat ovat kehittämisen ja hyödyntämisen osapuolina Euroopan avaruusjärjestön ESAn tärkeitä kumppaneita. Tässä voitaisiin kehittää hyödyllisiä synergioita. Copernicus-järjestelmän käyttöä on kuitenkin arvioitava yhdessä poliittiselta, tieteelliseltä ja sotilaalliselta kannalta. Sotilaalliset käyttösuunnitelmat eivät saa muodostua taakaksi EU:n avaruuspolitiikalle eivätkä haitata järjestelmän siviilikäyttöä.

3.3.9

ETSK kannattaa painokkaasti kyberturvallisuuden ja kyberuhkien torjunnan alan valmiuksien edistämistä sekä siviili- ja sotilasalan yhteistyötä EU:n kyberturvallisuusstrategian (9) pohjalta.

3.3.10

ETSK kannattaa yhteisiä lähestymistapoja siviili- ja sotilasalan merellisen turvallisuuden edistämiseksi sekä yhteentoimivien merivalvonnan valmiuksien optimointia.

Bryssel 31. toukokuuta 2017.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Georges DASSIS


(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/43/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2009, yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta (EUVL L 146, 10.6.2009, s. 1). Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/81/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, hankintaviranomaisten ja hankintayksiköiden tekemien rakennusurakoita sekä tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta puolustus- ja turvallisuusalalla ja direktiivien 2004/17/EY ja 2004/18/EY muuttamisesta (EUVL L 216, 20.8.2009, s. 76).

(2)  Ks. myös ETSK:n lausunnot aiheista ”Puolustusteollisuus: teollisuuteen ja innovointiin liittyviä sekä sosiaalisia näkökohtia” (EUVL C 299, 4.10.2012, s. 17) ja ”Strategia Euroopan puolustusalan vahvistamiseksi” (EUVL C 67, 6.3.2014, s. 125).

(3)  ETSK:n lausunto aiheesta ”EU:n uusi ulko- ja turvallisuuspoliittinen strategia” (oma-aloitteinen lausunto) (EUVL C 264, 20.7.2016, s. 1).

(4)  Neuvoston päätelmät turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta (14149/16), 14. marraskuuta 2016.

(5)  Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, neuvoston puheenjohtajan ja komission puheenjohtajan 16. syyskuuta 2016 järjestetyssä 27 valtion- tai hallituksen päämiehen kokouksessa ehdottama työohjelma (http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2016/09/16-bratislava-declaration-and-roadmap).

(6)  Euroopan parlamentin mietintö Euroopan puolustusunionista (2016/2052(INI)).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/43/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2009, yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta (EUVL L 146, 10.6.2009, s. 1). Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/81/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, hankintaviranomaisten ja hankintayksiköiden tekemien rakennusurakoita sekä tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta puolustus- ja turvallisuusalalla ja direktiivien 2004/17/EY ja 2004/18/EY muuttamisesta (EUVL L 216, 20.8.2009, s. 76).

(8)  Eurooppa-neuvoston päätelmät, 19. ja 20. joulukuuta 2013 (EUCO 217/13).

(9)  Yhteinen tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Euroopan unionin kyberturvallisuusstrategia: Avoin, turvallinen ja vakaa kybertoimintaympäristö, JOIN(2013) 1 final; neuvoston päätelmät komission ja Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisestä tiedonannosta ”Euroopan unionin kyberturvallisuusstrategia: Avoin, turvallinen ja vakaa kybertoimintaympäristö” (11357/13).


31.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 288/68


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Adrianmeren pienten pelagisten lajien kantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta”

((2017) 97 final – 2017/043 (COD))

(2017/C 288/09)

Esittelijä:

Emilio FATOVIC

Lausuntopyyntö

Euroopan parlamentti, 1.3.2017

neuvosto, 4.4.2017

Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohta, 114 artiklan 1 kohta ja 304 artikla

 

 

Komitean täysistunnon päätös

24.1.2017

 

 

Vastaava erityisjaosto

”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö”

Hyväksyminen erityisjaostossa

17.5.2017

Hyväksyminen täysistunnossa

31.5.2017

Täysistunnon nro

526

Äänestystulos

(puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)

187/0/2

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK on samaa mieltä FAO:n alaisen GFCM:n (1) kanssa tarpeesta ryhtyä toimiin liikakalastuksesta kärsivien pienten pelagisten lajien kantojen suojelemiseksi ja kannattaa yleistä tavoitetta ottaa mahdollisimman pikaisesti käyttöön kestävää kalastusta koskeva järjestelmä ja saavuttaa kestävä enimmäistuotto (2) yhteisen kalastuspolitiikan (3) (YKP) mukaisesti.

1.2

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on valinnut lainsäädäntövälineeksi asetuksen vahvistaakseen monivuotisen suunnitelman Adrianmeren pienten pelagisten lajien kantojen suojelua varten voimassa olevien sääntöjen yhdenmukaistamiseksi ja hallintoprosessin vahvistamiseksi.

1.3

ETSK on samaa mieltä ympäristön ja biodiversiteetin suojelun tavoitteista, mutta pitää komission ehdotusta riittämättömänä ja ristiriitaisena useilta näkökohdilta. Nämä ongelmat ovat luonnollista seurausta yhteisen kalastuspolitiikan ristiriitaisuuksista, jotka komitea on tuonut esille jo aiemmissa lausunnoissaan (4). ETSK on erityisen huolestunut siitä mahdollisuudesta, että jos tarkasteltavana olevaa ehdotusta ei yhdennetä ja muokata asianmukaisesti, se saattaa vaarantaa ympäristötavoitteiden saavuttamisen ja aiheuttaa vakavia vahinkoja alan yrityksille ja työntekijöille (5).

1.4

Komitea katsoo, että komission ehdottama kalastuksenhoitomalli, joka perustuu neuvoston määrittämiin vuosittaisiin kalastusmahdollisuuksiin, ei ole soveltuva, kun otetaan huomioon Adrianmeren pienten pelagisten lajien biologiset ominaisuudet ja Adrianmerellä esiintyvien kalalajien moninaisuus (6), kalastusmenetelmät, alustyypit ja niiden miehistö (pienimuotoinen kalastus) (7) sekä satamien määrä ja koko. Komitea katsoo tästä syystä, että MEDAC:n (8) ehdotus pyyntiponnistusten vahvistamisesta ”liikennevalo-lähestymistavan” mukaisesti on soveltuvampi sisällön ja menetelmän kannalta, sillä se on saanut laajan kannatuksen koko järjestäytyneeltä kansalaisyhteiskunnalta.

1.5

ETSK toteaa yllättyneenä, että komission ehdotus ei perustu sosioekonomisten vaikutusten syvälliseen arviointiin (9). Tämän puutteen tekee vielä vakavammaksi se, että koko Välimeren kalastusala on ollut kriisissä jo yli 20 vuotta (10) ja uudet radikaalit säännöt, joita ei ole punnittu asianmukaisesti, saattavat antaa alalle lopullisen iskun. ETSK panee lisäksi merkille sellaisten toimenpiteiden täydellisen puuttumisen, joilla tuettaisiin taloudellisesti yrityksiä ja työntekijöitä ja/tai autettaisiin näitä muuttamaan tuotantoa tilanteessa, jossa ehdotetaan sardiinien ja sardellien pyynnin vähentämistä, vaikka nämä ovat oleellisen tärkeä resurssi pienten paikallisyhteisöjen (joista monet sijaitsevat saarilla) taloudelle ja liitännäisaloille (11).

1.6

Komitea toivookin, että työllisyysasioiden pääosasto otettaisiin pikaisesti mukaan ja että käynnistettäisiin alan työmarkkinaosapuolten vuoropuheluprosessit kuulemalla merikalastuksen työmarkkinaosapuolten neuvottelukomiteaa (EUSSDC), jotta voitaisiin määritellä soveltuvimmat toimenpiteet sosioekonomisten vaikutusten kompensoimiseksi. ETSK pitää tässä yhteydessä Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa sopivimpana rahoitusvälineenä tukemaan yrityksiä ja työntekijöitä siirtymisessä kestävään kalastukseen. Komitea katsoo myös, että yritysten siirtyminen kalastusmatkailuun (sininen talous) (12) tai vesiviljelyyn (13) voi olla varteenotettava vaihtoehto, mutta se ei voi millään muotoa syrjäyttää periaatetta, jonka mukaan perinteistä kalastusta ei voida, ensisijaisesti kalojen biologisten ominaisuuksien vuoksi (esim. niiden tilantarve), supistaa eikä lopettaa.

1.7

Komitea katsoo toimenpiteen merkittävät ympäristö-, työllisyys- ja taloudelliset vaikutukset huomioon ottaen, että uutta kalastuksenhoitosuunnitelmaa ei voida vahvistaa delegoiduilla säädöksillä, ja kehottaa komissiota tekemään tämän välittömästi selväksi avoimella ja yksiselitteisellä tavalla kaikkien asianosaisten etujen mukaisesti (14).

1.8

Komitea korostaa, että kaikki ympäristönsuojelutoimenpiteet saattavat menettää merkityksensä, jos ei tartuta ensin epäreilun kilpailun ja laittoman kalastuksen ongelmiin lisäämällä valvontaa, kiristämällä rangaistuksia ja ottamalla käyttöön kattava jäljitettävyysjärjestelmä ”vedestä pöytään” (15) täydellisine hygienia- ja terveystarkastuksineen sekä rajalla että alkuperäpaikassa. Komitea pitää erityisen tärkeänä yhteistyön käynnistämistä kaikkien Välimeren maiden kanssa Maltassa 30. maaliskuuta 2017 allekirjoitetussa ministerikokouksen julkilausumassa esitetyn ohjelman ja asetettujen tavoitteiden pohjalta (16).

1.9

Komitea katsoo, että kestävän enimmäistuoton tavoitteeseen tulee pyrkiä kohtuullisessa ajassa. Tavoitteen saavuttaminen 31. joulukuuta 2020 mennessä ei vaikuta mahdolliselta. Ehdotus perustuu tietoisuuteen pienten pelagisten lajien kantojen luonnollisesta elpymisajasta sekä siitä ajasta, jonka valvontaviranomaiset, yritykset ja työntekijät tarvitsevat sopeutuakseen uusiin sääntöihin (etenkin jos sääntöjä muutetaan radikaalisti ja siirrytään pyyntiponnistuksesta kiintiöihin). ETSK on myös sitä mieltä, että mahdolliset suojalausekkeet eivät olisi sopiva vaihtoehto kohtuuttomien sosioekonomisten vaikutustensa takia.

1.10

Komitea kehottaa komissiota määrittelemään paremmin alueellistamisen toiminnalliset näkökohdat niin, että kalavarojen kestävyyden tavoitteet sidotaan alusta lähtien yrityksille koituvien todellisten kustannusten tasoon, jotta voidaan varmistaa yritysten selviytyminen.

1.11

ETSK vaatii eurooppalaisten kuluttajien edun nimissä, että laaditaan mahdollisimman pian yksityiskohtainen vaikutustenarviointi suojeltavien lajien hintojen kehityksestä sekä suoraan myytävien kalojen että jalostettavaksi tarkoitettujen kalojen osalta. Lisäksi komitea kehottaa komissiota määrittämään kestävän kalastuksen laatusertifioinnin järjestelmät, jotta voidaan lisätä kuluttajien tietoisuutta ja synnyttää lisäarvoa yrityksille (17).

2.   Johdanto

2.1

Adrianmeri (18) on erittäin kalaisa Välimeren osa-alue, ja pienet pelagiset lajit (19), pääosin sardellit ja sardiinit (20), kuuluvat tuottoisimpiin lajeihin. FAO:n alaisen GFCM:n (21) ja STECF:n (22) tuoreiden tietojen mukaan sardelli- ja sardiinikannat kärsivät liikakalastuksesta ja vaativat parempaa suojelua.

2.2

Ylivoimaisesti suurimman osan saaliista pyytävät Italia ja Kroatia, Adrianmeren pohjoisosassa. Slovenia osallistuu pyyntiin pienellä osuudella (alle prosentti), samoin kuin Albania, Bosnia ja Hertsegovina ja Montenegro, joiden saalisosuus on yhtä pieni (noin prosentin luokkaa) (23).

2.3

Kalastuksenhoidon nykyinen kehys perustuu lähinnä pyyntiponnistuksen rajoittamiseen (24) ja useisiin täydentäviin toimenpiteisiin, joihin kuuluvat muun muassa alueellisesti ja ajallisesti määritellyt kalastuskiellot ja purkamisen vähimmäiskoot. Valtiot eivät kuitenkaan toteuta toimenpiteitä koordinoidulla, jatkuvalla ja yhdenmukaisella tavalla (tämä koskee erityisesti biologisin perustein määrättäviä pyyntikieltoaikoja (25)), mikä aiheuttaa hämminkiä toimijoiden keskuudessa ja estää kantojen elpymisen.

2.4

MEDAC on toimeksiantonsa mukaisesti laatinut Adrianmeren pelagisista lajeista lausunnon, jossa esitetään toiminnallisia ehdotuksia, jotka ovat tulosta kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien (yrittäjät, työntekijät, osuuskunnat, ympäristönsuojelijat, kuluttajat) välisistä kahden vuoden ajan käydyistä neuvotteluista. Lausunto julkaistiin 11. maaliskuuta 2016 (26).

3.   Komission ehdotuksen pääsisältö

3.1

Euroopan komissio on laatinut Adrianmeren pienten pelagisten lajien, erityisesti sardiinien ja sardellien, kantojen suojelemiseksi asetuksen, jonka tarkoituksena on vahvistaa monivuotinen toimintasuunnitelma kyseisen ympäristöongelman ratkaisemiseksi. Lopullinen tavoite on saavuttaa kestävän enimmäistuoton (27) taso viimeistään vuonna 2020 yhteisen kalastuspolitiikan mukaisesti. Monivuotista suunnitelmaa olisi arvioitava kokonaisuudessaan viiden vuoden välein.

3.2

Ehdotetussa asetuksessa, toisin kuin kaikissa tähän asti alueella sovelletuissa hoitotoimenpiteissä, vahvistetaan yhtenäinen hallintojärjestelmä ja rajoitetaan kansallisia poikkeuksia (erityisesti biologisin perustein määrättäviä pyyntikieltoaikoja ja valvontamenettelyitä). Ennen kaikkea sen mukaan kalastuksenhoitojärjestelmä perustuu saaliiden rajoittamiseen (28) eikä enää pyyntiponnistuksen vähentämiseen.

3.3

Ehdotus noudattaa Itämeren pelagisten lajien (29) monivuotisen suunnitelman mallia ja sisältöä, ja se perustuu STECF:n lausuntoon. Samalla se on jyrkässä ristiriidassa MEDAC:n ehdotuksen kanssa, joka perustuu pyyntiponnistuksen tiukempaan muokkaamiseen (liikennevalojärjestelmä) (30).

3.4

Komissio ehdottaa erityisesti, että vahvistetaan säilyttämisen viitearvot, jotka ilmaistaan tonneissa kutukannan biomassana, sekä kalastuskuolevuuden vaihteluvälit. Kun tietty kalakanta alittaa tieteellisten lausuntojen mukaan viitearvon, pyyntiä pitää vähentää. Uuden kalastuksenhoitojärjestelmän varsinaisen organisoinnin komissio jättää delegoitujen säädösten varaan.

3.5

Ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden tulee tehdä alueellista yhteistyötä erityisten säilyttämistoimenpiteiden käyttöön ottamiseksi. Tiettyjä teknisiä toimenpiteitä voidaan myös muuttaa alueellistamisprosessin kautta (esim. verkkojen silmäkoko ja pyydysten ominaisuudet).

3.6

Lisäksi ehdotuksen mukaan toimivaltaiset viranomaiset voivat tunnistaa ja paikantaa kaikki kalastusalukset, joiden suurin pituus on vähintään kahdeksan metriä, ja valvoa järjestelmällisesti niiden toimintaa ja saaliita soveltuvan digitaalisen laitteiston avulla (esim. sähköinen kalastuspäiväkirja). Kaikissa satamissa tulee myös olla digitaaliset laitteet kunkin aluksen saaliiden tarkistamiseksi purkamisen jälkeen. Tätä varten jokaisen aluksen tulee ilmoittaa saapumisestaan toimivaltaisille viranomaisille vähintään neljä tuntia ennen satamaantuloaikaa.

4.   Yleistä

4.1

ETSK on aiheesta julkaistut tieteelliset tutkimukset huomioiden samaa mieltä tarpeesta ryhtyä toimiin nykyisin heikossa tilassa olevien pienten pelagisten lajien kantojen suojelemiseksi.

4.2

Komitea on myös samaa mieltä siitä, että lainsäädäntövälineenä on tarpeen käyttää asetusta, jotta voidaan vahvistaa hallinnointia ja tehdä säännöistä yhdenmukaiset ja sitovat kaikille asianomaisille valtioille ja sidosryhmille ja korjata siten kalastuksen ongelmat, joilla on ympäristövaikutuksia ja jotka johtuvat pääasiassa nykyisten kalastuksenhoitotoimenpiteiden epätasaisesta ja koordinoimattomasta toteuttamisesta.

4.3

ETSK katsoo yhteisen kalastuspolitiikan ja aiempien lausuntojensa mukaisesti, että on ensisijaisen tärkeää saavuttaa kestävän enimmäistuoton taso, jotta voidaan turvata ympäristön, talouden ja tuotannon tarpeet ja elintarviketarpeet (31).

4.4

ETSK pitää kuitenkin komission ehdotusta riittämättömänä ja ristiriitaisena monissa keskeisissä asioissa ja pelkää, että nämä puutteet saattavat vaarantaa ympäristökestävyyttä koskevien tavoitteiden saavuttamisen ja vahingoittaa kohtuuttomasti työntekijöitä, yrityksiä ja paikallisyhteisöjä.

5.   Huomioita

5.1   Tarve asianmukaiselle sosioekonomiselle vaikutustenarvioinnille ja toimenpiteille, jotka kompensoivat yrityksiin ja työllisyyteen kohdistuvia monivuotisen suunnitelman vaikutuksia

5.1.1

Ehdotukseen ei FAO:n alaisen GFCM:n ja MEDAC:n toivomusten vastaisesti sisälly sosioekonomisten vaikutusten syvällistä arviointia (32). Tämä on keskeisen tärkeä seikka, sillä Välimeren kalastusala on ollut vuosia vakavassa kriisissä (33) ja huonosti punnitulla uudistuksella saattaisi olla kielteisiä vaikutuksia yritysten ja työllisyyden näkökulmasta.

5.1.2

Lisäksi tulee huomata, että komissio antoi ehdotuksensa odottamatta FAO:n alaisen GFCM:n työryhmän tuloksia. Työryhmä perustettiin suosituksen 40/2016/3 14 kohdan mukaisesti arvioimaan eri toimenpiteiden vaikutuksia. Näihin kuuluvat saalisrajoitukset ja pyyntiponnistusjärjestelmä Adrianmeren pienten pelagisten lajien kalastuksen kestävää hoitoa varten.

5.1.3

ETSK on myös sitä mieltä, että ehdotettuja toimenpiteitä ei voida toteuttaa ilman taloudellisia vaikutuksia, kun otetaan huomioon saaliiden vähentyminen 30 prosentilla, yritysten tulojen vähentyminen 25 prosentilla ja työpaikkojen 10 prosentin menetys. Edellä mainitun tietojen hankkimiseen liittyvän metodologisen ongelman lisäksi komissio ei varaudu mihinkään toimenpiteisiin asetuksen vaikutusten lieventämiseksi ja jättää monivuotisen suunnitelman sosioekonomiset kustannukset yksinomaan jäsenvaltioiden harteille.

5.1.4

ETSK huomauttaa, että komissio ei ole arvioinut kattavasti vaikutuksia, jotka kohdistuvat liitännäisaloihin ja perinteisesti kalastusta harjoittaviin paikallisyhteisöihin (joista monet sijaitsevat saarilla) ja jotka nostavat mahdollisesti hintoja ja herättävät epäilyksiä kolmansista maista (etupäässä Pohjois-Afrikasta) sisäisen kysynnän tyydyttämiseksi tuotavien tuotteiden laadusta ja kestäväpohjaisuudesta.

5.1.5

Asetukseen ei sisälly minkäänlaista mekanismia yritysten tukemiseksi taloudellisesti tai niin, että ne voisivat siirtyä muille toimialoille (esim. vesiviljely), niin kuin ei myöskään mitään toimenpiteitä työpaikkansa menettäneille työntekijöille (kalastajat tai liitännäisalojen työntekijät) tarkoitettua tulotukea, koulutusta ja/tai uudelleensijoittamista varten.

5.2   Adrianmeren biologiset erityispiirteet

5.2.1

ETSK:n mielestä onnistunut Itämeren kyseisten kalakantojen monivuotinen hoitosuunnitelma ei sovellu hyvin Adrianmerelle. Kuten FAO:n alainen GFCM on todennut, Itämeri on yhden lajin meri, missä on helppo harjoittaa kohdennettua kalastusta, sillä Itämeressä elää vähän kalalajeja ja saalisrajoitusten asettaminen on siellä näin ollen yksinkertaisempaa. Adrianmeri, kuten koko Välimeri, on sen sijaan monilajinen meri, missä samalta alueelta löytyy useita kalalajeja (34). Ainoa aikaisempi kokemus saalisrajoitusten asettamisesta Välimerellä koskee tonnikalaa. ETSK kannatti periaatteessa ehdotusta (35), sillä sen kohteena oli laji, jonka ominaispiirteet (etenkin koko) ja kalastustekniikat eroavat suuresti pienistä pelagisista lajeista.

5.2.2

ETSK huomauttaa, että kalastusta harjoitetaan Adrianmerellä perinteisesti hyvin erilaisin menetelmin kuin Itämerellä. Adrianmerellä kalastusyritykset ovat perheyrityksiä, jotka käyttävät pieniä aluksia (8–12 metriä). Kalastusaluksen omistajat ovat yleensä myös kalastajia, ja miehistöön kuuluu keskimäärin noin kolme henkeä. Kalat puretaan siis useisiin pieniin satamiin, mutta kalastus on ollut vuosisatoja kyseisille yhteisöille (jotka sijaitsevat usein saarilla) tärkeä taloudellinen tekijä.

5.3   Kalastuksenhoitojärjestelmä ja delegoidut säädökset

5.3.1

Uutta, saaliisiin perustuvaa kalastuksenhoitojärjestelmää ei tarkenneta selkeästi ja erikseen ehdotuksen artiklaosassa, vaan siinä tyydytään vain esittämään lainsäädäntökehys, jota täydennetään myöhemmin delegoiduilla säädöksillä. Koska kyseessä on äärimmäinen herkkä aihe ympäristöön, talouteen ja työllisyyteen liittyvien tekijöiden takia, tämä rajoittaisi suuresti yrityksiä niiden selviytymisen kannalta ratkaisevan kalastustoiminnan suunnittelussa.

5.4   Tarve kestävän enimmäistuoton tavoitteisiin sopivalle aikataululle

5.4.1

Itämerellä voimassa olevassa, vuonna 2016 hyväksytyssä asetuksessa annettiin yrityksille ja myös kalakannoille viisi vuotta aikaa (vuoteen 2020) saavuttaa kalastuksessa kestävät tasot. Tämä osuu yksiin yhteisen kalastuspolitiikan kauden päättymisen kanssa. Adrianmerelle komissio aikoo sen sijaan asettaa paljon tiukemman etenemisaikataulun eli alle kaksi vuotta (2019–2020) vain siitä syystä, että noudatettaisiin yhteisen kalastuspolitiikan kautta. Se ei ota huomioon pienten pelagisten lajien luonnollisia lisääntymisaikoja (jotka vaihtelevat useiden tekijöiden vaikutuksesta) eikä aikaa, jonka yritykset ja paikallisviranomaiset tarvitsevat sopeutuakseen tiukempiin kalastuksenhoitotoimenpiteisiin, jotka ovat täysin erilaiset kuin viimeksi kuluneiden 30 vuoden aikana sovelletut toimenpiteet. Konkreettisena vaarana on, että asetettua ympäristötavoitetta ei saavuteta ja että ala, josta sadat rannikkoyhteisöt ovat riippuvaisia, tuhoutuu (liitännäisaloineen).

5.5   Epäreilu kilpailu kolmansien maiden taholta ja laiton kalastus

5.5.1

Välimeren ja Adrianmeren kalastusala on ollut vakavassa kriisissä yli 20 vuotta useista syistä. Näistä voidaan mainita epäreilu kilpailu kolmansien maiden taholta (etupäässä Pohjois-Afrikasta, missä kalastetaan ja myydään ilman mitään valvontaa) ja laiton kalastus (johon liittyy usein myös laiton työ). Nykyisin suurin osa laillisista yrityksistä on jo selviytymiskyvyn rajoilla (36), ja vahvat henkilökohtaiset tai perhesuhteet, jotka sitovat alusten omistajia ja niiden vähäistä miehistöä, ovat estäneet alan lopullisen romahtamisen.

5.5.2

ETSK katsoo tästä syystä, että siirtyminen pyyntiponnistukseen perustuvasta järjestelmästä saaliisiin perustuvaan järjestelmään (30 prosentin vähennys saaliisiin) ilman asianmukaisia toimenpiteitä epäreilujen tai laittomien käytäntöjen torjumiseksi johtaisi vain lukuisten laillisesti toimivien yritysten välittömään lopettamiseen ja työpaikkojen menettämiseen ilman että pystyttäisiin välttämättä ratkaisemaan ympäristöongelmia.

5.6   Alueellistaminen

5.6.1

Ehdotuksessa ei määritetä yksityiskohtaisesti ”verotusmenettelyjä”. Tämä puute saattaa johtaa vakavaan ongelmaan valtioiden välisessä kilpailussa siitä syystä, että yrityksille koituvat kustannukset vaihtelevat maittain muun muassa palkkojen, sosiaaliturva- ja vakuutusmaksujen ja markkinoiden takia.

5.6.2

ETSK huomauttaa erityisesti, että jos alueellistaminen määritellään vain kalavarojen suojelun kannalta, EU joutuu hoitamaan uusia ja tiukkoja konflikteja yritysten voittojen vaihdellessa yritysten kustannusten eikä kalastuksen tuoton perusteella.

5.7   Teknologia ja valvonta

5.7.1

ETSK on samaa mieltä tarpeesta tehostaa valvontaa digitaaliteknologian avulla, mutta huomauttaa, että Itämerestä poiketen Adrianmeren rannikolla on paljon pieniä satamia (FAO-AdriaMedin mukaan Italiassa, Sloveniassa ja Kroatiassa on käytössä 238 kalastussatamaa (37)) ja paljon pieniä aluksia. Tästä syystä toimivaltaiset viranomaiset ja yritykset (jotka ovat jo kriisissä) tarvitsevat aikaa ja resursseja sopeutuakseen uuteen lainsäädäntösuunnitelmaan.

5.7.2

Lisäksi ETSK katsoo komission oletuksista poiketen, että satamien valitseminen saaliin purkamista varten (jättämällä väliin pienet satamat) aiheuttaisi vakavaa vahinkoa paikallisyhteisöille. Komitean mukaan olisi myös tutkittava tarkemmin toimenpiteen taloudellisia vaikutuksia pienempiin aluksiin, sillä asetuksen mukaan toimenpidettä sovelletaan aluksiin, joiden pituus on vähintään kahdeksan metriä.

5.8   Laatusertifiointi

5.8.1

Ehdotukseen ei sisälly laatua tai merkintöjä koskevia sertifiointimekanismeja uudistuksen kohteena olevan tuotantoalan tukemiseksi. Kuluttajat arvostaisivat asiaa, sillä he etsivät jatkuvasti terveellisiä, laadukkaita ja kestäväpohjaisia tuotteita. Näillä toimenpiteillä voitaisiin myös torjua laittomia käytäntöjä ja epäreilua kilpailua.

5.9   Hintavaihtelut

5.9.1

Komission ehdotuksessa ei oteta asianmukaisesti huomioon toimenpiteitä, joilla voitaisiin torjua pienten pelagisten lajien hintojen luonnollista nousua saaliiden rajoittamisen johdosta. Rajoittaminen johtaa lisäksi siihen, että kyseisiä kaloja ostetaan kolmansista maista, joissa ei ole asianmukaista valvontaa eikä takeita etenkään ympäristön kannalta.

5.10   Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan osallistaminen

5.10.1

ETSK panee yllättyneenä merkille, että MEDAC:n antamaa lausuntoa ei ole otettu asianmukaisesti huomioon ja että komission ehdotus näyttää jopa olevan täysin ristiriidassa ja eräiltä osin vastakkainen sen kanssa. MEDAC:n lausunto (38), joka julkaistiin 11. maaliskuuta 2016, on tulosta kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien (yrittäjät, työntekijät, osuuskunnat, ympäristönsuojelijat, kuluttajat) yli kahden vuoden työstä.

Bryssel 31. toukokuuta 2017.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Georges DASSIS


(1)  Välimeren yleinen kalastuskomissio.

(2)  Kestävä enimmäistuotto (maximum sustainable yield, MSY) tarkoittaa kalan enimmäismäärää, joka voidaan pyytää jatkuvasti vahingoittamatta kantaa. Tämä periaate kuuluu yhteisen kalastuspolitiikan keskeisiin tekijöihin.

(3)  Asetus (EU) N:o 1380/2013.

(4)  ETSK:n lausunto ”Kalastus- ja vesiviljelytuotteiden yhteinen markkinajärjestely” (EUVL C 181, 21.6.2012, s. 183).

(5)  ETSK:n lausunto ”Kalastus- ja vesiviljelytuotteiden yhteinen markkinajärjestely” (EUVL C 181, 21.6.2012, s. 183) kohta 1.17: ”ETSK pitää valitettavana sitä, että sosiaaliset näkökohdat, jotka liittyvät kalastus- ja vesiviljelyalan kaikkiin vaiheisiin (tuotanto, jalostus ja kaupan pitäminen), eivät ole mukana ehdotuksessa elin- ja työolojen parantamista koskevien konkreettisten toimenpiteiden muodossa. Komitea katsoo, että työmarkkinaosapuolten osallistumista olisi lisättävä asianmukaisella tasolla.”

(6)  ETSK:n lausunto ”Kalastus- ja vesiviljelytuotteiden yhteinen markkinajärjestely” (EUVL C 181, 21.6.2012, s. 183) kohta 1.6: ”ETSK kannattaa ehdotusta laatia monivuotisia suunnitelmia, joiden tavoitteena on palauttaa mahdollisuuksien mukaan kaikki kalakannat pysyvästi kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja korkeammalle tasolle – – ja säilyttää ne tällä tasolla. Tätä erinomaista tavoitetta on vaikea toteuttaa sekakalastuksissa, ja ETSK kehottaakin komissiota etsimään käytännön ratkaisuja mainituissa kalastuksissa mahdollisesti ilmeneviin ongelmiin.”

(7)  ETSK:n lausunto ”Kalastus- ja vesiviljelytuotteiden yhteinen markkinajärjestely” (EUVL C 181, 21.6.2012, s. 183) kohta 1.19: ”ETSK katsoo, että yksinomaan aluksen pituuteen perustuva pienimuotoisen kalastuksen määritelmä on liian yksinkertaistava ja rinnastaa tosiasiassa huomattavan osan pienimuotoista kalastusta harjoittavasta laivastosta teolliseen kalastukseen.”

(8)  Välimeren neuvoa-antavaa toimikunta MEDAC on neuvoa-antava elin, joka kokoaa yhteen Välimeren alueen kalastusalaa edustavat Euroopan ja kansallisen tason kansalaisyhteiskunnan organisaatiot. MEDAC:n tehtävänä on antaa jäsenvaltioille ja unionin toimielimille lausuntoja kalastuksenhoidosta ja Välimeren kalavarojen säilyttämiseen liittyvistä sosioekonomisista tekijöistä edistääkseen osaltaan yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamista esittäen teknisiä ratkaisuja ja ehdotuksia jäsenvaltioiden pyynnöstä.

(9)  ETSK:n lausunto ”Vihreä kirja – Yhteisen kalastuspolitiikan uudistus” (EUVL C 18, 19.1.2011, s. 53) kohta 3.1.2.2: ”Sen lisäksi, että kalavarojen tilaa parannetaan jatkuvasti ja pyritään vakiinnuttamaan ne harjoittamalla kestävää kalastusta, on laadittava sosioekonomisia vaikutustutkimuksia, jotta alalla voidaan toteuttaa rahoitustoimenpiteitä, jotka on puolestaan suunnattava työllisyyteen ja yritysten innovaatio- ja kehittämisinvestointeihin sekä ammatilliseen koulutukseen. Kalakantojen elvyttämisajanjaksona on lisäksi todella tärkeää taata kalastajille kohtuulliset tulot.”

(10)  Tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) mukaan (2016) Välimerellä menetettiin vuosina 2008–2014 yli 10 000 työpaikkaa, ja alusten määrä väheni 14 prosentilla ja työllisten määrä 8 prosentilla. Kun tarkastellaan erikseen pienimuotoista kalastusta (alle 12 metrin alukset), jonka osuus alalla on yli 50 prosenttia, alusten määrä väheni 16 prosentilla ja työllisten määrä 13 prosentilla. On myös otettava huomioon, että jos toimintasuunnitelmaa ei punnita asianmukaisesti, sillä voi olla tuhoisat vaikutukset maihin, joita se koskee suoraan. Esimerkiksi Kroatiassa pienten pelagisten lajien osuus kalastuksessa on 90 prosenttia. Italiassa kalastuslaivaston kapasiteetti supistui alusten määrässä mitattuna 17 prosentilla vuosina 2004–2015, ja työpaikkoja menetettiin ajoittain jopa yli 20 prosenttia.

(11)  ETSK:n lausunto ”Kalastus- ja vesiviljelytuotteiden yhteinen markkinajärjestely”(EUVL C 181, 21.6.2012, s. 183) kohta 3.3.6: ”Komitea katsoo myös, että toimenpiteiden toteuttaminen kalakantojen säilyttämiseksi kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja korkeammalla tasolla – – vaikuttaa jäsenvaltioiden laivastojen kalastuskapasiteettiin – –. Komission on tämän vuoksi varauduttava toimenpiteisiin kapasiteetin mukauttamiseksi tarjoamalla kalastusalalle sosiaalisia ja työllisyysvaihtoehtoja, joilla vältytään nykyiseltä työpaikkojen menetykseltä kalavarojen heikon tilan vuoksi.”

(12)  ETSK:n lausunto ”Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskeva EU:n strategia” (EUVL C 458, 19.12.2014, s. 27) kohdat 3.3, 3.4 ja 3.5.

(13)  ETSK:n lausunto ”Kestävyysajattelun mukaisen vesiviljelyn esteiden poistaminen Euroopasta” (EUVL C 34, 2.2.2017, s. 73).

ETSK:n lausunto ”Innovointi siniseen talouteen” (EUVL C 12, 15.1.2015, s. 93) kohta 1.7.

(14)  ETSK:n lausunto ”Delegoidut säädökset” (EUVL C 13, 15.1.2016, s. 145) kohta 1.8.

(15)  ETSK:n lausunto ”Kalastus- ja vesiviljelytuotteiden yhteinen markkinajärjestely” (EUVL C 181, 21.6.2012, s. 183) kohta 1.21.

(16)  IP/17/770, European Commission secures 10-year pledge to save Mediterranean fish stocks.

(17)  ETSK:n lausunto ”Kalastus- ja vesiviljelytuotteiden yhteinen markkinajärjestely” (EUVL C 181, 21.6.2012, s. 183) kohta 4.5.

(18)  Adrianmeri vastaa GFCM:n maantieteellisiä osa-alueita 17 ja 18.

(19)  Kyseiset lajit ovat kooltaan pieniä ja uivat lähellä pintaa (esim. makrilli, silli, piikkimakrilli, mustakitaturska, karjukala, sardelli, hopeakuore, sardiini, kilohaili).

(20)  Kroatiassa pienten pelagisten lajien osuus on 90 prosenttia kokonaissaalista.

(21)  Välimeren yleinen kalastuskomissio perustettiin vuonna 1949 FAO:n alaisuuteen. GFCM:n pääasiallisena tehtävänä on edistää meren elollisten luonnonvarojen asianmukaista hoitoa sekä niiden säilyttämistä ja kehittämistä.

(22)  Vuonna 1993 perustettu tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea on neuvoa-antava elin, joka raportoi suoraan Euroopan komissiolle. Se koostuu asiantuntijoista ja antaa komissiolle lausuntoja kalastuksenhoidosta.

(23)  GFCM, The State of Mediterranean and Black Sea Fisheries, 2016, s. 25.

(24)  Pyyntiponnistuksen hallinnoinnissa yhdistyvät rajoitukset, jotka koskevat kalastuslaivaston kapasiteettia ja aikaa, jonka alukset voivat viipyä merellä.

(25)  Biologisin perustein määrättävä pyyntikielto on ajanjakso, jonka aikana pyynti on kielletty tietyillä alueilla. Se on ollut käytössä EU:ssa jo 30 vuotta, ja sen tarkoituksen on suojella merten kalakantoja edistämällä pyydetyimpien lajien lisääntymistä. Pyynnin kieltäminen tiettyinä peräkkäisinä päivinä turvaa kalojen lisääntymisajan ilman vaaroja ja suojelee näin kalakantoja.

(26)  MEDAC, Medac advice on LTMP for small pelagics in GSA 17 (Northern Adriatic), Prot. 94/2016, maaliskuu 2016.

(27)  Kestävä enimmäistuotto (maximum sustainable yield, MSY) tarkoittaa kalan enimmäismäärää, joka voidaan pyytää jatkuvasti vahingoittamatta kantaa.

(28)  Suurimmat sallitut saaliit (total allowable catch, TAC) ovat tiettyjen kalakantojen pyynnille asetettuja rajoituksia, jotka ilmaistaan tonneissa. Komissio vahvistaa nämä rajoitukset neuvoa-antavien elinten, kuten ICES:n ja STECF:n, kalakantojen tilasta antamien tieteellisten lausuntojen pohjalta.

(29)  Muun muassa turska, silakka, kilohaili ja lohi.

(30)  MEDAC, Medac advice on LTMP for small pelagics in GSA 17 (Northern Adriatic), Prot. 94/2016, maaliskuu 2016.

(31)  ETSK:n lausunto ”Kalastus- ja vesiviljelytuotteiden yhteinen markkinajärjestely” (EUVL C 181, 21.6.2012, s. 183).

(32)  SWD(2017) 63 final.

(33)  Italian maa- ja metsätalousministeriö, kansallinen kalastusalan suunnitelma 2017–2019. Vuosina 2004–2015 Italian kalastuslaivaston kapasiteetti supistui alusten määrässä mitattuna 17 prosenttia, tonneissa mitattuna 26 prosenttia ja moottoritehona (kW) mitattuna 21 prosenttia. Kalastuskapasiteetin vähennys oli erityisen suuri vuosina 2010–2012 osin talouskriisin takia ja osin sen takia, että monet kalastusalukset poistettiin omaehtoisesti Euroopan kalatalousrahastosta maksetun toiminnan pysyvän lopetuspalkkion kannustamina.

(34)  GFCM, The State of Mediterranean and Black Sea Fisheries, 2016, s. 26.

(35)  ETSK:n lausunto tonnikalan elvytyssuunnitelmasta (EUVL C 24, 28.1.2012, s. 116) kohta 1.1: ”ETSK kannattaa Euroopan komission ehdotuksia ja antaa tunnustusta jäsenvaltioiden ja kalastajien ponnistuksille Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) tonnikalakannan elvyttämiseksi laatiman vaativan suunnitelman toteuttamiseksi. Elvytyssuunnitelma kantaa jo hedelmää, mutta sen täytäntöönpanolla on merkittäviä sosioekonomisia seurauksia, jotka olisi otettava huomioon.”

(36)  Keskitulo kalastajaa kohden on 18 000–20 000 euroa vuodessa, kun sen on Itämerellä 60 000–80 000 euroa vuodessa.

(37)  Maittain satamat jakautuvat seuraavasti: Kroatia 147, Italia 89 ja Slovenia 3 (www.faoadriamed.org).

(38)  MEDAC, Medac advice on LTMP for small pelagics in GSA 17 (Northern Adriatic), Prot. 94/2016, maaliskuu 2016.


31.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 288/75


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta voimassa olevan ilmailutoimintaa koskevan rajoitetun soveltamisen jatkamiseksi ja maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen vuonna 2021 alkavan täytäntöönpanon valmistelemiseksi”

(COM(2017) 54 final – 2017/0017 (COD))

(2017/C 288/10)

Esittelijä:

Thomas KROPP

Lausuntopyyntö

neuvosto, 21.2.2017

Euroopan parlamentti, 13.2.2017

Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 192 artiklan 1 kohta ja 304 artikla

 

 

Työvaliokunnan päätös

21.2.2017

 

 

Vastaava erityisjaosto

”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö”

Hyväksyminen erityisjaostossa

17.5.2017

Hyväksyminen täysistunnossa

31.5.2017

Täysistunnon numero

526

Äänestystulos

(puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)

192/0/2

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Vaikka komission ehdottamilla muutoksilla on se vaikutus, että vuoden 2017 jälkeen pidetään yllä ainoastaan Euroopan talousalueen sisäisiä lentoja tarjoavia lentoyhtiöitä koskeva sääntelykehys, ehdotetut muutokset raivaavat tietä EU-johtoiselle kansainvälisen lentoliikenteen vääristämättömästi toimivan kokonaisvaltaisen päästöhyvitysjärjestelmän (Carbon Offsetting and Reduction Scheme for International Aviation, CORSIA) (1) edistämiselle ja täytäntöönpanolle vuodesta 2020 alkaen.

1.2

Komitea kannattaa komission ehdotusta, mutta esittää tiettyjä varauksia. Mikäli ehdotus hyväksytään, EU:n päästökauppajärjestelmän ympäristötavoitteita leikattaisiin sen täysimääräiseen soveltamisalaan verrattuna, ja tällainen järjestelmä voisi olla jossain määrin haitallinen EU:n omien ilmastotavoitteiden ja kansainvälisten sitoumusten täyttämisen kannalta, mutta samalla EU osoittaisi uskottavalla tavalla tukensa maailmanlaajuiselle toimenpiteelle, jolloin voidaan jatkaa maailmanlaajuisia lieventämispyrkimyksiä.

1.3

EU:n nykyisen ilmailutoimintaa koskevan päästökauppajärjestelmän laajentaminen kattamaan kaikki Euroopan talousalueelle (ETA) saapuvat ja sieltä lähtevät lennot voisi aiheuttaa kansainvälisiä kauppakiistoja, jotka koskisivat EU:n tavoitteiden yksipuolista soveltamista EU:n alueen ulkopuolella, ja viivästyttää prosessia yhteisymmärryksen rakentamiseksi, kun pyritään varmistamaan monenvälisesti sovitun järjestelmän yhdenmukainen täytäntöönpano.

1.4

EU:n toimilla on vältettävä kilpailun vääristyminen lentoliikenteen sisämarkkinoilla, kun maailmanlaajuinen markkinaperusteinen toimenpide pannaan täytäntöön Euroopan unionissa. Samalla on varmistettava päästökauppajärjestelmässä kerättyjen kokemusten perusteella, että CORSIA:n ympäristötavoitteet ovat mahdollisimman tinkimättömät. Erillisen EU-kohtaisen etenemistavan toimivuudesta käytävässä poliittisessa keskustelussa on otettava huomioon CORSIA:n kehittäminen ja sen lopullisen tarkoituksenmukaisuuden arviointi.

1.5

Lainsäädäntäprosessissa on edettävä nopeasti. Ehdotukset on hyväksyttävä ennen vuoden 2017 loppua, jotta valmistelevat toimenpiteet CORSIA:n täytäntöönpanemiseksi voidaan käynnistää vuoden 2018 alussa. EU-kohtaisia säännöksiä tulisi tarkastella ja tarkistaa ainoastaan maailmanlaajuisten markkinaperusteisten toimenpiteiden edistämiseksi. Komitea kehottaa painokkaasti neuvostoa ja Euroopan parlamenttia etenemään tarvittavaa vauhtia, jotta CORSIA voidaan panna hyvissä ajoin täytäntöön yhdenmukaisella ja vääristämättömällä tavalla.

1.6

Komitea kannattaa komission esittämää tasapainoista lähestymistapaa, jolla säilytetään komission EU:n päästökauppajärjestelmällä luoma vaikuttavuus mutta käsitellään maailmanlaajuista kysymystä maailmanlaajuisesti ja vähennetään näin hiilivuodon ja kilpailuhaittojen jatkuvaa riskiä EU:n kannalta. Komissiota pyydetään osoittamaan kuluttajille, että kansainvälisestä lentoliikenteestä peräisin olevat päästöt ovat maailmanlaajuinen ongelma. Jos kaikki Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO:n) jäsenet panevat CORSIA:n asianmukaisesti täytäntöön, se johtaa hiilineutraaliin kasvuun, jossa liikenteen kasvukehitys irrotetaan päästöjen kasvusta, lentoliikenteen reiteistä riippumatta.

1.7

Komitea on päättänyt järjestää ETSK:n julkisen konferenssin kaikkien merkittävien sidosryhmien kanssa antaakseen niille mahdollisuuden esittää järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan näkemykset tarkasteltavana olevan säädösaloitteen poliittisista, sosiaalisista, taloudellisista ja ympäristöä koskevista seurauksista.

2.   Taustaa

2.1

EU:n päästökauppajärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 2005 ja sillä asetettiin katto teollisuudenalojen päästöille Euroopan talousalueella. Katto muodostuu päästöoikeuksista, jotka yhteensä vastaavat hiilidioksiditonnien määrää, joka saadaan tuottaa kyseisen katon mukaisesti. Yleistä kattoa lasketaan vuosittain 1,74 prosenttia, mikä hyödyttää aloja, jotka tarvitsevat vähemmän päästöoikeuksia, ja velvoittaa saastuttavia aloja ostamaan lisää oikeuksia. Järjestelmä edellyttää, että valtiot määrittävät, miten kasvihuonekaasujen vähentämistä koskevat yleistavoitteet voidaan saavuttaa siten, että hiilidioksidin kokonaispäästöt EU:ssa laskevat.

2.2

EU sopi vuonna 2008 sisällyttävänsä ilmailun uutena alana päästökauppajärjestelmäänsä vuodesta 2012 alkaen. Ensimmäistä kertaa vaatimusta päästöjen vähentämistavoitteiden noudattamisesta ei asetettu jäsenvaltiolle vaan alalle. Ilmailualan päästöille asetettiin väliaikainen katto vuosien 2004 ja 2006 keskimääräisen päästötason alapuolelle. Ilmailualan päästölupien katto erotettiin EU:n päästökauppajärjestelmän kokonaispäästöjen katosta. Ilmailutoimintaa koskevan päästökauppajärjestelmän mukaan ilma-alusten käyttäjät ovat vuodesta 2012 olleet velvoitettuja toimittamaan päästöoikeuksia jokaisesta hiilidioksiditonnista, joka on peräisin Euroopan talousalueella sijaitsevalle lentoasemalle saapuvasta tai siltä lähtevästä lennosta. Jotta lentoyhtiöt pystyvät selviämään liikenteen kasvusta ja vastaamaan ilmailun lisäämisen tarpeeseen, niille myönnettiin oikeus hankkia lisää päästöoikeuksia huutokaupasta, joissa muut alat tarjoavat oikeuksia myyntiin. Ilmailualan päästöoikeuksien kattoa, joka oli 97 prosenttia aiemmista (aikavälin 2004–2006) päästöistä, laskettiin vuonna 2012 aikaväliksi 2013–2020 95 prosenttiin kyseisestä viitemäärästä. Tällä aikavälillä 82 prosenttia päästöoikeuksista jaetaan ilmaiseksi ilma-alusten käyttäjille ja 15 prosenttia huutokaupataan.

2.3

Ilmailualan sisällyttäminen päästökauppajärjestelmään on ollut erittäin kiistelty aihe. Ongelmat juontuvat ilmailun luonteesta kansainvälisenä palvelualana, jonka käyttämät hiilidioksidia päästävät laitteet ovat liikkuvia, jolloin tietyssä ilmatilassa tapahtuvien hiilidioksidipäästöjen jyvittäminen tietylle kansalliselle hallitukselle on vaikeaa. Monet perusasiat ovat kuitenkin kansainvälisesti kiistattomia:

2.3.1

Ilmailulla on vähintään 2 prosentin ja kansainvälisellä ilmailulla 1,3 prosentin osuus maailmanlaajuisista päästöistä.

2.3.2

Yhtään alaa ei tulisi jättää pois, kun pyritään hillitsemään päästöjen vaikutuksia ilmastonmuutokseen. Näin ollen merenkulkuala ja ilmailuala tulisi sisällyttää maailmanlaajuisiin järjestelmiin hiilidioksidin ilmastovaikutusten hillitsemiseksi.

2.3.3

Ajan mittaan on päästy yhteisymmärrykseen siitä, että hiilidioksidipäästöjen verottamisen haitat ovat suurempia kuin markkinaperusteisten toimenpiteiden edut. Verot maksetaan kokonaisuudessaan ensimmäisestä päivästä lähtien, kun taas päästökauppajärjestelmän kaltaisissa järjestelmissä jaetaan ilmaisia oikeuksia etukäteen, millä kannustetaan mahdollisimman suureen tehokkuuteen ja annetaan mahdollisuus – käyttämättömiä oikeuksia kauppaamalla – muuttaa kustannuksia tulolähteeksi. Lisäksi verot eivät jo lähtökohtaisestikaan ole tavoitehakuisia, vaan ne maksetaan valtionkassoihin, kun taas markkinaperusteiset mekanismit voidaan kytkeä hyvitystoimenpiteisiin päästöjen suoraa kompensointia varten.

2.4

Pääasiallinen kiista ilmailualan sisällyttämisestä EU:n päästökauppajärjestelmään koski järjestelmän kansainvälistä soveltamista. Euroopan komissio katsoi, että koska kyse on maailmanlaajuisesta ilmiöstä, ilmastonmuutokseen ei voida puuttua tehokkaasti pelkästään alueellisilla toimenpiteillä. Tämän vuoksi komissio pyrki siihen, että ilmailutoimintaa koskevaa EU:n päästökauppajärjestelmää sovellettaisiin kaikkiin lentoyhtiöihin, jotka käyttävät Euroopan unionissa sijaitsevia lentoasemia riippumatta siitä, onko lentoyhtiö rekisteröity unionin jäsenvaltiossa. Tällaisen mekanismin yksipuolinen määrääminen kolmansille maille rikkoo kaikkien maailman valtioiden suvereniteettia. Kahden- tai monenvälisen kansainvälisen, suvereenien valtioiden välisiä palveluita koskevan markkinaperusteisen toimenpiteen sisällyttämistä käsittelevän sopimuksen puuttuessa oli kyseenalaista, millä oikeusperustalla EU voisi määrätä tällaisen järjestelmän soveltamista kolmansille maille. Euroopan unionin tuomioistuin vahvisti kolmansiin maihin suuntautuvien tai niistä saapuvien lentojen sisällyttämistä koskevan EU:n päätöksen laillisuuden vuonna 2016 (2). Oikeudellisen haasteen (3) lisäksi EU:ta uhkasivat suurten kauppamahtien vastatoimina asettamat pakotteet.

2.5

Useat suuret kauppaa käyvät valtiot, kuten Kiina, Brasilia, Yhdysvallat, Intia ja Venäjä, koordinoivat pyrkimyksiä vastustaa järjestelmän yksipuolista täytäntöönpanoa. Kansainvälisen paineen alla komissio esitti 12. marraskuuta 2012 ilmailutoimintaa koskevan päästökauppajärjestelmän soveltamisen keskeyttämistä vuodeksi. Neuvosto ja Euroopan parlamentti hyväksyivät tämän ns. ”stop the clock” -päätöksen huhtikuussa 2013, vähän ennen kuin lentoyhtiöiden oli toimitettava vuotta 2012 koskevat päästöoikeutensa. Kyseisellä päätöksellä lentotoimintaa koskevan päästökauppajärjestelmän soveltamisala rajattiin takautuvasti ETA:n sisäisiin lentoihin.

2.6

Maaliskuussa 2014 hyväksyttiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 421/2014 (4), jolla ”stop the clock” -päätöksen mukaista ETA:n sisäistä soveltamisalaa jatkettiin vuoden 2016 loppuun asti, minkä jälkeen palautettaisiin päästökauppajärjestelmän alkuperäinen soveltamisala (kaikkiin ETA:lla sijaitseville lentoasemille saapuviin tai niiltä lähteviin lentoihin) ellei ICAO:n vuoden 2016 yleiskokouksessa edistyttäisi riittävästi maailmanlaajuisen järjestelmän luomisessa.

2.7

Vaikka useat kansalaisjärjestöt kyseenalaistivat Pariisin sopimuksen tarkoituksenmukaisuuden, yleinen kanta on, että 12. joulukuuta 2015 Pariisissa allekirjoitettu ilmastonmuutosta koskeva Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimus (5) oli merkittävä läpimurto kohti kansainvälistä yhteisymmärrystä tarpeesta lisätä kansainvälisesti koordinoituja toimia ilmastonmuutoksen vaikutusten hillitsemiseksi. Sopimus toimi katalysaattorina yhteisille toimille kaikilla tasoilla. Yhä useammat valtiot allekirjoittivat sopimuksen sen julkistamista seuranneina kuukausina (6).

2.8

Pariisin sopimus pohjautuu yleissopimukseen ja yhdistää – ensimmäistä kertaa – maailman valtiot ajamaan yhteistä etua, eli ryhtymään kunnianhimoisiin toimenpiteisiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja sen vaikutuksiin sopeutumiseksi. Kehitysmaat saavat tähän lisätukea. Sopimuksella viitoitetaan uusi suunta maailmanlaajuisille ilmastotoimille (7).

2.8.1

Pariisin sopimuksen keskeisenä tavoitteena on vahvistaa ilmastonmuutoksen uhan maailmanlaajuista torjuntaa siten, että pysäytetään maapallon lämpötilan nousu selvästi alle kahteen celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna ja jatketaan toimia nousun rajoittamiseksi alle 1,5 celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna. Lisäksi sopimuksella pyritään vahvistamaan maiden kykyä selvitä ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Näiden kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamiseksi otetaan käyttöön asianmukaiset rahoitusmekanismit, uusi teknologinen kehys ja parannettu kehys valmiuksien kehittämiseksi. Näin tuetaan kehitysmaiden ja haavoittuvimmassa asemassa olevien maiden toimia niiden omien kansallisten tavoitteiden mukaisesti. Sopimus parantaa myös toiminnan avoimuutta ja tukemista entistä vahvemman avoimuuskehyksen avulla (8).

2.8.2

Pariisin sopimuksessa velvoitetaan kaikki sopimuspuolet määrittelemään omat pyrkimyksensä kansallisesti päätettävien panostusten muodossa (nationally determined contributions, NDC) ja vahvistamaan näitä pyrkimyksiä tulevina vuosina. Tähän sisältyy vaatimus, että kaikki sopimuspuolet raportoivat säännöllisesti päästöistään ja täytäntöönpanotoimistaan (9). Vuonna 2018 sopimuspuolet arvioivat yhteisiä ponnisteluitaan sen suhteen, miten Pariisin sopimuksessa asetetun tavoitteen edistämisessä on edistytty, ja tiedottavat kansallisesti päätettävien panosten valmistelusta. Lisäksi viiden vuoden välein järjestetään maailmanlaajuinen tilannekatsaus, jossa arvioidaan yhteistä edistymistä kohti sopimuksen tavoitteen saavuttamista sekä kerätään tietoa sopimuspuolten omia jatkotoimia varten.

2.9

Laajalti vallitseva käsitys on, että Pariisin sopimus antoi sysäyksen ICAO:n vuoden 2016 yleiskokouksen tuloksen saavuttamiseen erityisesti siviili-ilmailun osalta (10). Vuonna 2013 pidetystä ICAO:n 38. yleiskokouksesta alkaneiden kolme vuotta kestäneiden neuvotteluiden jälkeen ICAO:n jäsenvaltiot sopivat 6. lokakuuta 2016 maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen täytäntöönpanosta kansainvälisen ilmailun vuoden 2020 jälkeisen päästöjen lisääntymisen kompensoimiseksi. ICAO hyväksyi täysistunnossaan päätöslauselman kansainvälisen lentoliikenteen päästöhyvitysjärjestelmän (Carbon Offset and Reduction Scheme for International Aviation, CORSIA) käyttöönottamisesta (11). Järjestelmä velvoittaa lentoyhtiöitä hyvittämään osan päästöistään, muttei välttämättä vähentämään omia päästöjään.

2.10

Päätöslauselman mukaan järjestelmän aikavälillä 2019–2020 kattaman kansainvälisen ilmailun hiilidioksidipäästöjen keskiarvo on viitearvo hiilineutraalille kasvulle vuodesta 2020 alkaen, ja tulevien vuosien päästöjä verrataan siihen. Vuodesta 2021 alkaen kaikkina vuosina, joina järjestelmän kattamat kansainvälisen ilmailun hiilidioksidipäästöt ylittävät vuosien 2019 ja 2020 keskimääräiset vertailutason päästöt, kyseinen ero muodostaa alan hyvitysvaatimukset kyseisen vuoden osalta.

2.11

ICAO on päättänyt asteittaisesta täytäntöönpanosta osallistuvien valtioiden erityisolosuhteiden ja valmiuksien huomioon ottamiseksi. Järjestelmä on aluksi vapaaehtoinen, mutta seuraavaan vaiheeseen osallistuvat kaikki valtiot lukuun ottamatta tietyt poikkeusluvan saaneet valtiot.

ICAO on päättänyt soveltaa reittiperusteista lähestymistapaa minimoidakseen CORSIA:n vaikutusta lentoliikenteen harjoittajien kilpailukykyyn. Tiettyjen reittien poikkeuslupa pätee kaikkien kyseisiä reittejä lentävien lentoyhtiöiden kohdalla.

2.12

Pilottivaiheeseen (2021–2023) ja ensimmäiseen vaiheeseen (2024–2026) osallistuvat vapaaehtoiset valtiot. Lokakuun 12. päivään 2016 mennessä oli 66 valtiota ilmoittanut olevansa valmis osallistumaan vapaaehtoisesti maailmanlaajuiseen markkinaperusteiseen toimenpiteeseen alusta alkaen. Toiseen vaiheeseen (2027–2035) osallistuvat kaikki valtiot lukuun ottamatta poikkeusluvan saaneet valtiot, elleivät ne itse halua osallistua. ETSK pitää sopimusta tervetulleena, mutta hankkeen vapaaehtoisuuden vuoksi muiden alojen on ehkä omalla osuudellaan kompensoitava panoksia EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.

2.13

CORSIA:n kulmakivet, joista ICAO:n on vielä sovittava ja jotka sen on julkaistava, ovat yksittäisten lentoliikenteen harjoittajien päästöjen tarkkailua, raportointia ja todentamista koskeva metodologia, päästöyksikkökriteerit ja rekisterit. ICAO tarjoaa kuitenkin kaikille valtioille resurssit luoda tarvittava infrastruktuuri (12). Näiden seikkojen yksityiskohdista ei ole vielä sovittu; ne tulevat olemaan ratkaisevan tärkeitä CORSIA:n ympäristötavoitteiden tehokkaan toteuttamisen kannalta, ja siinä tulisi noudattaa korkeaa vaatimustasoa.

2.14

Lentoyhtiöt voivat täyttää hyvitysvelvoitteensa ostamalla hyvityksiä hiilimarkkinoilta. Päästöyksikköjä (yksikkö vastaa 1 hiilidioksiditonnia) vähennetään siis kansainvälisen ilmailualan ulkopuolella. Päästöyksikkökriteereitä ei ole vielä määritelty. On ratkaisevan tärkeää varmistaa, että ilma-aluksen käyttäjän tuottama tonni hiilidioksidia vastaa todellakin toisella alalla vähennettyä tonnia hiilidioksidia.

2.15

ICAO:ssa reilusti yli vuosikymmenen ajan käytyjen keskustelujen jälkeen vuonna 2016 saavutettua sopimusta on pidetty historiallisena. Siinä on otettu huomioon eroavuudet, jotka ovat aiemmin toistuvasti estäneet yhteisymmärryksen saavuttamisen. ICAO:n jäsenvaltioiden kantojen erot johtuvat valtioiden talouksien erilaisista kehitysvaiheista sekä niiden taloudellisesta painoarvosta ja niiden noudattamasta yleisestä ympäristöpolitiikasta. Alusta alkaen CORSIA-järjestelmään osallistumaan valmiiden valtioiden suuri määrä kannustaa myös muita valtioita osallistumaan järjestelmään. CORSIA:n käynnistyminen edellyttää kuitenkin vielä sopimista päästöjen tarkkailua, raportointia ja todentamista koskevasta metodologiasta 1. tammikuuta 2019 mennessä, päästöyksikkökriteereistä vuoteen 2018 mennessä, sääntelyjärjestelmän täytäntöönpanosta vuoteen 2020 mennessä sekä rekistereiden täytäntöönpanosta tammikuuhun 2021 mennessä.

3.   Ehdotuksen arviointi

3.1

Mikäli asetukseen (EU) N:o 421/2014 ei tehdä muutoksia, seurauksena on, että ilmailutoimintaa koskevassa EU:n päästökauppajärjestelmässä palataan alkuperäiseen soveltamisalaan, joka kattaa siis kaikki kansainväliset lennot, jotka saapuvat ETA:ssa sijaitseville lentoasemille tai lähtevät niiltä. Tämä tarkoittaisi, että ilma-alusten käyttäjien olisi toimitettava päästöoikeuksia kaikkien kolmansista maista saapuvien tai niihin lähtevien lentojen päästöistä 30. huhtikuuta 2018 mennessä (13). Kuten edellä (14) on todettu, asetuksen (EU) N:o 421/2014 täytäntöönpano keskeytettiin siihen asti, että saataisiin arvioitua ICAO:n vuoden 2016 yleiskokouksen tulokset. Komissio tulee arviossaan (15) siihen tulokseen, että ICAO:n päätöslauselma maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen periaatteista vastaa EU:n kunnianhimoisia tavoitteita ja politiikkoja. Näin ollen asetuksen (EU) N:o 421/2014 tekstiä on muutettava uudelleen, jotta vältetään tilanne, jossa EU-väline pannaan täytäntöön siitä huolimatta, että EU on saavuttanut yhteisymmärryksen maailmanlaajuisesta markkinaperusteisesta toimenpiteestä. Komission ehdotus perustuu seuraaviin näkökohtiin:

3.1.1   Muoto

Ottaen huomioon rajallinen aika lainsäädäntäprosessin loppuun saattamiseksi, komissio ehdottaa, että toimenpiteen muodoksi valitaan asetus, joka on suoraan sovellettavissa kaikissa jäsenvaltioissa ja kaikilta osiltaan sitova, jolloin jäsenvaltiot voivat soveltaa ja panna täytäntöön tarkistukset yhdenmukaisesti ennen velvoitteiden noudattamisen määräaikoja (maaliskuu ja huhtikuu 2018).

3.1.2   Vaikutustenarviointi  (16)

Komissio kannattaa nykytilan jatkamista, eli että jatketaan EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamista ETA:n sisäisillä lennoilla aikavälillä 2017–2020 (eli ettei vuonna 2017 palata kansainvälisten lentojen osalta alkuperäiseen soveltamisalaan). Komissio vahvistaa, että EU:n päästökauppajärjestelmä nykyisessä ETA:n sisällä sovellettavassa muodossaan on osaltaan vähentänyt hiilidioksidipäästöjä 17 miljoonalla tonnilla vuosittain ja että näin ollen ilmailu-ala antaa muiden alojen tapaan panoksen tavoitteiden saavuttamiseen ilmastonmuutoksen suhteen. Lisäksi komissio vahvistaa, että kolmannet maat pitäisivät tervetulleena ETA:n sisäisen soveltamisalan säilyttämistä, ja se antaisi myös mahdollisuuden keskittyä maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen täytäntöönpanon vaatimiin toimiin hyvissä ajoin ja yhdenmukaisesti.

3.1.3   Määräajat

Komissio ehdottaa, että käytännössä ”stop the clock” -lähestymistapaa jatkettaisiin vuoden jälkeen soveltaen sitä vuoden 2016 tapaan myös vuonna 2017 ja annettaisiin näin ICAO:lle mahdollisuus luoda tarvittavat välineet maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen tehokasta soveltamista varten. Komissio tekisi sitten lisäarviointeja ja tarkistaisi EU:n päästökauppajärjestelmää vuoden 2020 jälkeistä kautta varten. Kyseiselle asetuksen uudelle tarkistukselle ei ole asetettu päättymispäivämääriä.

3.1.4

Direktiivin 28 a artiklaa muutetaan siten, että ETA-maissa sijaitseville lentoasemille saapuvia tai niistä lähteviä kansainvälisiä lentoja koskevia poikkeusjärjestelyjä jatketaan vuoden 2016 jälkeen, ja samalla soveltamista ETA:n sisäisten lentojen osalta jatketaan.

3.1.5

Lisäksi otetaan käyttöön uusi 28 b artikla maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen valmistelemiseksi. Kyseisellä artiklalla maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen täytäntöönpano kytketään komission velvoitteeseen raportoida Euroopan parlamentille täytäntöönpanon kehityksestä ja siitä, missä määrin EU:n päästökauppajärjestelmää on tarkistettava, jotta sitä voidaan soveltaa täysimääräisesti myös ETA:ssa (17).

3.1.6

Komissiolle siirretään 28 c artiklalla toimivalta hyväksyä päästöjen tarkkailu-, raportointi- ja todentamismekanismeja maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen täytäntöön panemiseksi.

3.1.7

Teknisenä toimena direktiivin liitettä I muutetaan siten, että poikkeusta, joka koskee muita kuin kaupallisia ilma-aluksia, joiden päästöt ovat alle 1 000 hiilidioksiditonnia vuodessa, pidennetään vuodesta 2020 vuoteen 2030 saakka. Kyse on vain 0,2 prosentin osuudesta kaikista päästöistä, ja niiden sisällyttäminen järjestelmään muodostaisi suhteettoman suuren hallinnollisen rasitteen.

3.2

Komission raportointi (18) eri foorumeissa käydyistä keskusteluista paljastaa mahdollisia ristiriitoja kolmella osa-alueella:

3.2.1

EU:n päästökauppajärjestelmää koskevan direktiivin entistä tiukempien säännösten tarve kaudella 2017–2020 – Käytännön näkökohtien ohella tässä herää kysymys, onko näin ristiriitainen keskustelu hyödyllinen ajankohtana, jolloin tulisi keskittyä maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen täytäntöönpanoon, ja onko se jopa haitallinen alan kilpailukyvyn kannalta sekä EU:n aseman kannalta maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen teknisistä yksityiskohdista käytävissä kansainvälisissä keskusteluissa. Lisäksi on kyseenalaista, tarjoaisivatko tässä vaiheessa EU:n päästökauppajärjestelmään tehtävät muutokset riittävästi lisäarvoa hiilidioksidipäästöjen vähentämisen suhteen, jotta ne oikeuttaisivat maailmanlaajuisten taloudellisten, poliittisten ja kaupan alan riskien ottamisen. Kuvatun kaltaiset pohdinnat vaikuttavat vähintään ennenaikaisilta, ennen kuin on saatu suurempi varmuus CORSIA:n tarjoamista näkymistä.

3.2.2

Tarve asettaa aikaraja EU:n päästökauppajärjestelmän uudelle tarkistukselle – Tämä on ymmärrettävää, sillä toistuvista ”stop the clock” -muutoksista ei saa kehittyä viime käden etenemistapaa sääntelyssä. CORSIA:n lopullinen muoto ei myöskään ole vielä tiedossa, ja sen sisällyttämistä EU:n politiikkaan on arvioitava uudelleen lähempänä vuotta 2020. Tähän liittyy kuitenkin riski siitä, että suunnitteluvarmuus kärsii, jos sidosryhmät tietävät, että asetuksen voimassaoloaika on rajoitettu, mutteivät kuitenkaan tiedä korvataanko vanha asetus uudella vai palataanko alkuperäiseen soveltamisalaan, mikä käynnistäisi uudelleen kansainväliset kauppakiistat, minkä monet sidosryhmät haluavat välttää. Aikarajoituksen puuttumisella on se selkeä etu, että komissio voi saada vaikutustenarviointinsa ja tarkistuksensa päätökseen ennen kuin se ehdottaa EU:n päästökauppajärjestelmää koskevan direktiivin muuttamista.

3.2.3

Euroopan parlamentin ja neuvoston pikaisen yhteisymmärryksen tarve – Kummankaan EU:n toimielimen ei tulisi juuttua pitkällisiin keskusteluihin EU:n päästökauppajärjestelmän aiemmista vaikutuksista, vaan niiden tulisi keskittää poliittiset keskustelunsa parhaaseen keinoon edistää maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen yhdenmukaistettua ja pikaista täytäntöönpanoa. Euroopan komission ehdotuksen käsittely tulisi saada päätökseen ennen vuoden 2017 loppua, jotta voidaan välttää alkuperäisen soveltamisalan palauttaminen.

4.

ETSK:lla on ainutlaatuisen kokoonpanonsa ja asiantuntemuksensa vuoksi erinomaiset edellytykset esittää poliittisessa keskustelussa järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan näkemykset tämän lainsäädäntöaloitteen poliittisista, sosiaalisista, taloudellisista ja ympäristöön liittyvistä seurauksista. Näin ollen ETSK on päättänyt järjestää käsillä olevan lausunnon jatkotoimena konferenssin, johon kutsutaan kaikki keskeiset sidosryhmät.

Bryssel 31. toukokuuta 2017.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Georges DASSIS


(1)  Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) 39. yleiskokous suositteli lopullisen päätöksen tekemistä kansainvälisen lentoliikenteen päästöhyvitysjärjestelmän käyttöönottamisesta.

(2)  Asiakirja 62015CJO272 – Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 21.12.2016, asia C-272/15.

(3)  Sen jälkeen, kun vuonna 2008 oli tehty päätös sisällyttää ilmailuala EU:n päästökauppajärjestelmään vuodesta 2012 alkaen, yhdysvaltalainen lentoyhtiö nosti Yhdistyneessä kuningaskunnassa kanteen esittäen perusteeksi, että päästökauppajärjestelmä rikkoo kansainvälistä oikeutta.

(4)  EUVL L 129, 30.4.2014, s. 1.

(5)  http://unfccc.int/documentation/documents/advanced_search/items/6911.php?priref=600008865.

(6)  Yleissopimuksen 197 sopimuspuolesta 43 on ratifioinut sen. Pariisin sopimuksen voimaantulokynnys ylitettiin 5. lokakuuta 2016. Pariisin sopimus tuli voimaan 4. marraskuuta 2016. Pariisin sopimuksen osapuolten kokouksena toimiva ensimmäinen osapuolikonferenssi (CMA 1) pidettiin Marrakechissa Marokossa 15.–18. marraskuuta 2016.

(7)  Tekstin englanninkielinen toisinto, joka on peräisin UNFCCC:n verkkosivuilta.

(8)  Lisätietoa sopimuksen keskeisistä näkökohdista löytyy täältä.

(9)  Lisätietoa kansallisesti päätettävistä panoksista löytyy täältä.

(10)  Vastaavanlaista kansainvälistä YK:n alaista järjestöä, joka käsittelisi sotilasilma-alusten päästöjä, ei ole olemassa. Myöskään EU:n päästökauppajärjestelmää ei sovelleta sotilasilma-alusten päästöihin. Valmisteluryhmä on ilmaissut kiinnostusta arvioida sotilaallisten koulutuslentojen vaikutuksia hiilidioksidipäästöihin, viralliset lentotehtävät poissulkien. Sotilasilma-alusten päästöistä ei ole kerätty julkisesti saatavaa tietoa alueellisesti, maakohtaisesti tai maailmanlaajuisesti.

(11)  CORSIA on yksi osa toimenpidepaketista, joka käsittää ilma-alusten ja moottorien teknologiaa, toimintoja sekä kestävyysmallin mukaisten vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöä uusina energialähteinä.

(12)  Luettelo kaikista vaatimusten yksityiskohdista on liitteessä I.

(13)  Kuten mainitaan Euroopan parlamentin ja neuvostondirektiivissä 2003/87/EY (EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32).

(14)  Ks. kohta 2.6.

(15)  Asetusta 0017/2017 (COD) koskevan ehdotuksen perusteluosa.

(16)  Ks. perusteluosan s. 6.

(17)  Artikla heijastaa sitä tosiasiaa, että ETA:n sisäiset lennot ovat kansainvälisiä lentoja ja että CORSIA:n on ICAO:n vuoden 2016 päätöslauselman mukaan oltava ainoa kansainvälisellä ilmailualalla sovellettava markkinaperusteinen toimenpide.

(18)  Tiivistelmä vaikutusten arvioinnista – Oheisasiakirja ehdotukseen direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta.


31.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 288/81


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan investointipankille – Nopeampaan puhtaan energian innovointiin”

(COM(2016) 763 final)

(2017/C 288/11)

Esittelijä:

Christophe QUAREZ

Lausuntopyyntö

Euroopan komissio, 17.2.2017

Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla

Vastaava erityisjaosto

”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta”

Hyväksyminen erityisjaostossa

16.5.2017

Hyväksyminen täysistunnossa

1.6.2017

Täysistunnon nro

526

Äänestystulos

(puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)

173/2/7

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) on tyytyväinen siihen, että komissio vahvistaa pyrkivänsä nopeuttamaan siirtymistä vähähiiliseen kilpailukykyiseen talouteen laatimalla kattavan strategian, johon sisältyy kannustimia yksityisille investoinneille, tarkoituksenmukaisia rahoitusvälineitä ja rahoitusta tutkimuksen ja innovoinnin hyväksi.

1.2

Komissio esittelee tiedonannossaan (1) useita erilaisia rahoitustapoja ja -välineitä, joilla voidaan tukea vähähiilistä innovointia. ETSK tukee komission pyrkimystä houkutella uusia investointeja innovoinnin arvoketjun kaikkiin vaiheisiin.

1.3

ETSK on kuitenkin huolestunut tukien monimutkaisuudesta ja moninaisuudesta. ETSK suhtautuukin myönteisesti komission aikomukseen perustaa keskitetty neuvontapiste, josta hankkeiden kehittäjät ja investoijat voivat saada suuntaviivoja ja opastusta, mutta kehottaa ryhtymään toimenpiteisiin rahoitustarjonnan yksinkertaistamiseksi. Komitea nimittäin katsoo, että rahoitustukia on liian monia ja niiden saaminen on vaikeaa hyvin pienille yrityksille ja paikallisyhteisöille.

1.4

ETSK ehdottaa, että komissio kannustaisi jäsenvaltioita yhdistämään laajamittaisten vähähiilisten innovointihankkeiden toteuttamiseen suunnatut voimavaransa eurooppalaisen tutkimuskentän tärkeimpien toimijoiden välisen yhteistyön parantamiseksi. Näin tehostetaan tutkimuslaitosten välistä koordinointia ja parannetaan tutkimusalan kilpailukykyä.

1.5

ETSK muistuttaa, että vaikka EU:n ilmastopolitiikalla on tuettava asianomaisten alojen murrosta investointien ja innovaatioiden avulla, tämä ei saa millään tavalla johtaa niiden taantumiseen. Tuotantotoiminnan siirtämistä Euroopan ulkopuolelle ei voida missään tapauksessa pitää ilmastonmuutoksen torjuntapolitiikkana.

1.6

ETSK katsoo, että paras tapa edistää vähähiilistä innovointia on sääntelykehys, jossa hiilidioksidin hinta asetetaan korkeaksi (nykyisin noin 7 euroa/tonni), jotta sijoittajille välittyy selkeä viesti, jonka mukaan hiilipohjaiselle teknologialle ei ole enää sijaa Euroopassa keskipitkällä aikavälillä.

1.7

ETSK on tietoinen siitä, että Euroopan unioni on maailmanlaajuisesti yksi edelläkävijöistä puhtaan energian tutkimuksessa ja siihen liittyvässä innovoinnissa ja yksi suurimmista julkisista rahoittajista tällä alalla, johon se osoittaa yli 10 miljardia euroa rahoitusta. Tutkimus ja innovointi ovat avaintekijöitä pyrittäessä tukemaan Euroopan kilpailukykyä ja säilyttämään sen kärkiasema maailmassa kehittyneiden energiateknologioiden ja energiatehokkuusratkaisujen alalla.

1.8

ETSK pitää tervetulleena erityishuomion kiinnittämistä innovaatioketjun ääripäihin. Horisontti 2020 -ohjelmalla on tässä keskeinen rooli, sillä siinä sovelletaan alhaalta ylöspäin -lähestymistapaa uraauurtavan perustutkimuksen rahoittamiseen Euroopan tutkimusneuvoston välityksellä. Tähän liittyy myös Euroopan innovaationeuvoston aikaistettu perustaminen: sen tavoitteena on auttaa teollisuutta ja erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yritykset) luomaan uusia markkinoita.

1.9

ETSK toivoo tarkempia selvityksiä komission hankkeista, joissa on tarkoitus tutkia uusia lähestymistapoja tehtävälähtöisen tutkimuksen ja innovoinnin edistämiseksi. Erityisesti hankkeiden määrittämis- ja valintaprosessi on kuvattava tarkemmin.

1.10

ETSK kehottaa varmistamaan kansalaisyhteiskunnan osallisuuden uudella energia- ja tutkimusfoorumilla, jonka komissio aikoo perustaa energia-alan asiantuntijoiden kokoamiseksi yhteen yhteiskuntatieteiden sekä humanististen ja teknisten tieteiden alalta.

2.   Euroopan komission tiedonannon pääsisältö

2.1

Komissio vahvistaa pyrkivänsä nopeuttamaan siirtymistä vähähiiliseen kilpailukykyiseen talouteen.

2.2

Sitä varten komissio esittää joukon lainsäädäntötoimenpiteitä, jotka perustuvat seuraaviin kolmeen yleistavoitteeseen:

energiatehokkuus etusijalle

Eurooppa maailman ykköseksi uusiutuvissa energialähteissä

kohtuulliset ehdot kuluttajille.

2.3

Komissio esittää kattavan strategian, jossa esitellään seuraavat keskeiset viputekijät, joita EU voi käyttää puhtaaseen energiaan liittyvään innovointiin kohdistuvien yksityisten investointien lisäämiseksi:

Luodaan vahvoja ja johdonmukaisia kannusteita puhtaan energian tutkimukseen ja kehittämiseen suuntautuville yksityisille investoinneille.

Käytetään kohdennettuja rahoitusvälineitä, joiden avulla voidaan pienentää yksityisten investointien markkinoihin, teknologiaan tai tieteellisiin kysymyksiin liittyvästä epävarmuudesta johtuvaa riskiä testaamattomissa mutta lupaavissa puhtaan energian teknologioissa tai liiketoimintamalleissa.

Suunnataan Euroopan unionin (EU) rahoitusta tutkimukseen ja innovointiin (etenkin Horisontti 2020 -ohjelman kautta).

Kehitetään sääntelykehystä niin, että jäsenvaltioiden energia-alan tuet voidaan suunnata mieluummin hiilettömiin kuin fossiilisiin energiamuotoihin.

2.4

Komissio mainitsee tiedonannossaan neljä teknologian painopistealaa:

Hiilivapauteen EU:n rakennuskannassa vuoteen 2050 mennessä. Rakennusten osuus energian kokonaiskysynnästä on 40 prosenttia, ja noin 75 prosenttia EU:n rakennuskannasta on energiatehokkuusparannusten tarpeessa.

EU:n johtoaseman vahvistaminen uusiutuvissa energialähteissä ja sen maailmanlaajuisen johtoaseman säilyttäminen uusiutuvan energian teknologioissa.

Kohtuuhintaisten energianvarastointiratkaisujen kehittäminen muun muassa edistämällä akkukennojen valmistuksen käynnistämistä uudelleen Euroopassa.

Sähköisen liikkumisen edistäminen kehittämällä huokeampia pitemmän kantaman akkuja sekä nopeampia latausratkaisuja.

2.5

Lisäksi komissio ehdottaa koordinoinnin edistämistä kaupunkien, alueiden ja jäsenvaltioiden kanssa puhtaaseen energiaan liittyvän innovoinnin alalla.

3.   Yleistä

3.1

Euroopan komissio esitti 30. marraskuuta 2016 suuren joukon lainsäädäntötoimenpiteitä otsikolla ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille”. Se käsittää ehdotuksia, joilla tähdätään energiamarkkinoiden ja erityisesti uusiutuvista lähteistä saatavan energian markkinoiden uudelleenjärjestämiseen Pariisin ilmastosopimuksen allekirjoittamisen myötä tehtyjen sitoumusten noudattamiseksi.

3.2

EU sitoutui Pariisin sopimuksessa vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Lokakuussa 2014 se asetti lisäksi vuoteen 2030 ulottuvissa ilmasto- ja energiapolitiikan puitteissa kaksi muuta tavoitetta: uusiutuvan energian osuuden sähköntuotannosta tulee olla 20 prosenttia vuonna 2020 ja vähintään 27 prosenttia vuonna 2030, ja energiansäästön tulee olla 20 prosenttia ja vähintään 27 prosenttia samoina määräaikoina.

3.3

ETSK on monissa lausunnoissaan ilmaissut tukevansa tarvetta nopeuttaa siirtymistä vähähiiliseen kilpailukykyiseen Euroopan talouteen kunnioittaen kansalaisyhteiskunnan näkökantoja ja ehdotuksia.

3.4

ETSK on vaatinut ”oikeudenmukaista siirtymää” ja on aina kieltäytynyt asettamasta työllisyyttä ja ympäristönsuojelua vastakkain. Näihin kahteen tavoitteeseen on pyrittävä yhtä päättäväisesti.

3.5

ETSK katsoo, että EU:n ilmastopolitiikalla on tuettava asianomaisten alojen murrosta investointien ja innovaatioiden avulla aiheuttamatta millään tavoin niiden taantumista. Tuotantotoiminnan siirtämistä Euroopan ulkopuolelle ei voida missään tapauksessa pitää ilmastonmuutoksen torjuntapolitiikkana.

3.6

Tähän asti EU:n energia-alan innovaatiopolitiikassa on korostettu ennen kaikkea teknologian kehittämistä ja sivuutettu kansalaisille aidosti tärkeä asia: muun muassa lämmitykseen, liikkumiseen ja valaistukseen liittyvien energiatarpeiden täyttäminen.

3.7

Käsiteltävänä olevassa tiedonannossa komissio tunnustaa kuluttajan olevan energiajärjestelmän ytimessä niin tuottajana hajautetuissa energiaverkoissa kuin kilpailukykyisten vähähiilisten ratkaisujen pyytäjänä.

3.8

ETSK suhtautuu myönteisesti tähän muutokseen, sillä kansalaisille suunnattu innovaatiostrategia alkaa kansalaisten tarpeiden ja energiatottumusten tarkastelusta.

3.9

Komissio esittelee tiedonannossaan useita erilaisia rahoitustapoja ja -välineitä, joilla voidaan tukea vähähiilisiä innovaatioita. ETSK kannattaa komission aikomusta edistää lisäinvestointeja innovoinnin koko arvoketjussa mutta on huolissaan tukien monimutkaisuudesta ja moninaisuudesta, mikä tekee niistä vaikeasti saatavia muun muassa innovatiivisille hyvin pienille yrityksille tai alue- ja paikallisyhteisöille.

3.10

Tästä syystä ETSK suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen perustaa keskitetty neuvontapiste, josta investoijat ja kehittäjät voivat saada suuntaviivoja ja opastusta, mutta kehottaa ryhtymään toimenpiteisiin rahoitustarjonnan yksinkertaistamiseksi.

3.11

On nimittäin vaikeaa hahmottaa, miten suhteutuvat toisiinsa päästökauppajärjestelmän innovaatiorahasto, vuoden 2020 Euroopan energia-, ilmastonmuutos- ja infrastruktuurirahasto, InnovFin, InnoEnergy, Horisontti 2020 -ohjelma, Euroopan strategisten investointien rahasto ja Euroopan investointipankki (EIP) (2).

3.12

Lausunnossaan aiheesta ”Energiateknologiat ja energia-alan innovointi” ETSK muistutti, että merkittävät innovaatiot eivät tule markkinoita hallitsevilta teollisuudenaloilta tai suurista yrityksistä vaan ”asiantuntijoilta”, jotka työskentelevät esimerkiksi pienissä ja keskisuurissa yrityksissä (3).

4.   Erityistä

4.1

ETSK kannattaa komission pyrkimystä alentaa eräiden jäsenvaltioiden öljy- ja kivihiilitukia mutta muistuttaa, että teollisuusalojen murroksiin tulee valmistautua tarjoamalla vaihtoehtoista koulutusta ja työtä asianomaisille työntekijöille erityisesti kaivosalalla.

4.2

Energia-alan siirtymälle ja siihen liittyville työelämän muutoksille tulee saada yhteiskunnan hyväksyntä, jotta jäsenvaltiot voivat tukea sitä poliittisesti.

4.3

ETSK katsoo, että paras tapa edistää vähähiilistä innovointia on sääntelykehys, jossa hiilidioksidin hinta asetetaan korkeaksi (nykyisin noin 7 euroa/tonni), sillä sen avulla voidaan välittää sijoittajille selkeä viesti, jonka mukaan hiilipohjaiselle teknologialle ei ole enää sijaa Euroopassa keskipitkällä aikavälillä.

4.4

Hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologia mainitaan vain ohimennen, vaikka komissio pitää sitä välttämättömänä vuodelle 2050 asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

4.5

ETSK ihmetteleekin, ettei komissio selitä syitä siihen, mikseivät hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologian käyttöönoton tukemiseksi Euroopassa vuodesta 2008 käyttöön otetut välineet ole toimineet.

4.6

ETSK kannattaa komission pyrkimystä saavuttaa hiilivapaus unionin rakennuskannassa vuoteen 2050 mennessä. Rakennuskanta kattaa yksin yli 40 prosenttia energian loppukysynnästä unionissa.

4.7

Rakennuskannan energiatehokkuusparannukset ovat huomattavan suuri haaste, mutta ETSK toteaa, että komission tiedonannossa ei ole välineitä tai konkreettisia rahoitustukia tavoitteen saavuttamiseksi.

4.8

Teknisiä ratkaisuja (eristys, uusiutuvan energian käyttäminen huoneilman ja veden lämmityksessä) on olemassa uusia rakennuksia varten usein jäsenvaltioiden omien energiavaatimusten ansiosta, mutta vanhan rakennuskannan energiaparannuksiin suunnatut tuet ovat tunnetusti riittämättömiä, vaikka heikoimmassa asemassa olevat perheet asuvat usein energiasyöpöissä asunnoissa.

4.9

ETSK tukee komission tavoitteita liikennealalla, joka on toinen erittäin hiili-intensiivinen ala, mutta pohtii seuraavia asioita:

Sähköisen liikkumisen kehittäminen valmistamalla akkukennoja Euroopassa ja integroimalla varastointi sähköjärjestelmiin on toki välttämätöntä, mutta ETSK ihmettelee sellaisten sääntely- ja rahoitustoimenpiteiden puuttumista tiedonannosta, joiden avulla voitaisiin kehittää sähkölatauspisteitä unionin tie- ja moottoritieverkostoon, sillä ne ovat välttämätön sähköajoneuvojen yleistymisen edellytys.

Kun on kyse teknologiainnovaatioista, joiden ansiosta voidaan vähentää liikenteen hiilidioksidipäästöjä, ETSK kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota myös kuorma-autoilla tehtäviin tavarankuljetuksiin ja suosimaan liikennemuotojen yhdistelyä kehittämällä rautatie-maantiekuljetuksia ja vesiväylien rahtiliikennettä. Lisäksi on toivottavaa edistää maailmanlaajuista siirtymistä yksityisautoilusta julkiseen liikenteeseen.

4.10

ETSK katsoo, että joukkorahoituksella voi olla keskeinen rooli innovoinnin rahoittamisessa. Joukkorahoitus on nouseva ala (se ohittaa pian riskipääoman), joka mahdollistaa kansalaisille suoran osallistumisen puhtaaseen energiaan liittyvään innovointiprosessiin.

4.11

ETSK kehottaa komissiota edistämään joukkorahoitusta ja ohjaamaan rahoituksen tärkeimpinä pitämiinsä neljään teknologian painopistealaan (uusiutuva energia, varastointiratkaisut, sähköinen liikkuminen, plusenergiatalot).

Bryssel 1. kesäkuuta 2017.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Georges DASSIS


(1)  COM(2016) 763 final.

(2)  EUVL C 268, 14.8.2015, s. 27.

(3)  EUVL C 67, 6.3.2014, s. 132.


31.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 288/85


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Eurooppalainen strategia vuorovaikutteisia älykkäitä liikennejärjestelmiä varten – ensimmäinen virstanpylväs matkalla kohti vuorovaikutteista, verkkoon liitettyä ja automatisoitua liikkumista”

(COM(2016) 766 final)

(2017/C 288/12)

Esittelijä:

Stefan BACK

Lausuntopyyntö

Euroopan komissio, 27.1.2017

Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla

 

 

Vastaava erityisjaosto

”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta”

Hyväksyminen erityisjaostossa

16.5.2017

Hyväksyminen täysistunnossa

31.5.2017

Täysistunnon numero

526

Äänestystulos

(puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)

150/0/0

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon, joka käsittelee eurooppalaista strategiaa vuorovaikutteisia älykkäitä liikennejärjestelmiä (C-ITS) varten [COM(2016) 766] (strategia) ja sen kunnianhimoiseen tavoitteeseen ottaa käyttöön ensimmäiset tällaiset palvelut (”ensimmäisen päivän C-ITS-palvelut”) vuonna 2019 ja kehittää sen jälkeen seuraavia palveluita (”puolentoista päivän C-ITS-palvelut”).

1.2

ETSK panee merkille, että strategian täytäntöönpanosta voi kertyä lukuisia hyötyjä, kuten matkustaja- ja tavaraliikenteen tehostuminen muun muassa Euroopan laajuista liikenneverkkoa ajatellen, energiatehokkuuden parantuminen, päästöjen väheneminen ja onnettomuusriskin pieneneminen maantieliikenteessä. Strategia on tärkeä virstanpylväs kehitettäessä vuorovaikutteisia älykkäitä liikennejärjestelmiä ja viime kädessä automatisoitua liikkumista. ETSK kannattaa hanketta ja toteaa, että useiden eri alojen, kuten liikenteen, energian ja tietoliikenteen välinen aktiivinen yhteistyö on välttämätöntä digitaalisten liikennejärjestelmien ja niihin liittyvän infrastruktuurin, ajoneuvojen ja innovatiivisten palvelujen toteuttamiseksi.

1.3

ETSK arvostaa ensimmäisen päivän C-ITS-palvelujen ja puolentoista päivän C-ITS-palvelujen liikkumiseen tuomaa lisäarvoa etenkin matkustaja- ja tavaraliikennettä ja jakelujärjestelmiä ajatellen ja panee merkille eurooppalaisissa suurtaajamissa meneillään olevat useat koehankkeet, jotka menevät strategiaa pidemmälle ja joihin sisältyy jo automatisoitujen ajoneuvojen testausta matkustajaliikenteessä. Tässä yhteydessä ETSK panee myös merkille, että strategian mukaan on tärkeää välttää liikenteen ja päästöjen lisääntymisen kaltaisia heijastusvaikutuksia toimenpiteillä, joilla integroidaan verkottuneet, vuorovaikutteiset ja automatisoidut ajoneuvot kestäväpohjaisen liikkuvuuden ja logistiikan suunnitteluun ja julkisen liikenteen edistämiseen.

1.4

ETSK panee merkille myös suotuisat vaikutukset tietotekniseen osaamistasoon, uusien taitojen kehittämiseen sekä EU:n tieto-, auto- ja liikennealan teollisuuden kilpailukyvyn parantumiseen etenkin pitkällä aikavälillä.

1.5

ETSK kiinnittää huomiota myös yksityisyyden ja tietosuojan merkitykseen, jota käsiteltiin jo älykkäitä liikennejärjestelmiä koskevaa direktiiviä käsittelevässä komitean lausunnossa (1). Komitea painottaa, että vuorovaikutteisia älykkäitä liikennejärjestelmiä koskevia tietoja olisi käytettävä vain näihin järjestelmiin liittyviin tarkoituksiin, eikä niitä tulisi säilyttää tai hyödyntää muihin tarkoituksiin ilman käyttäjän suostumusta. ETSK katsoo, että on erittäin tärkeää tehdä tämä selväksi oikeudellisesti sitovilla säännöksillä, jotta voidaan luoda luottamusta järjestelmään ja noudatetaan EU:n lainsäädäntöä, kuten Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artiklaa (2).

1.6

ETSK korostaa yhteisten normien ja rajatylittävän yhteentoimivuuden merkitystä digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttamisen ja tehokkaan rajatylittävän liikenteen varmistamiseksi.

1.7

ETSK korostaa, että strategian täytäntöönpanossa on jätettävä tilaa paikallisille ja/tai yrityskohtaisille ratkaisuille, jos ne ovat asianmukaisesti perusteltuja ja oikeasuhteisia, jopa yhteentoimivuutta koskevan yleisen varmuuden ja avoimuuteen liittyvien vaatimusten kustannuksella silloin, jos tällaiset ratkaisut tuovat lisäarvoa. Lisäksi standardointi- ja avoimuusvaatimuksia ei tule panna täytäntöön tavalla, joka haittaisi innovointia.

1.8

ETSK kiinnittää huomiota tiukkojen turvavaatimuksien, tietosuojanormien ja tehokkaan vaatimustenmukaisuusarvioinnin merkitykseen hakkeroinnin ja verkkohyökkäysten estämiseksi. Samoista syistä on kohdennetut turvaratkaisut usein pidettävä luottamuksellisina.

1.9

Strategian täytäntöönpano saattaa olla erittäin vaativa prosessi, jossa valittu avoin koordinointimenetelmä edellyttää komissiolta jatkuvaa viestintää, valvontaa ja seurantaa. Luottamuksen lisääminen sekä täytäntöönpanoon osallistuvien kumppanien kesken että suhteessa kansalaisiin, kuluttajat mukaan lukien, voi olla ratkaisevaa täytäntöönpanon onnistumisen kannalta. Tässä yhteydessä ETSK kiinnittää huomiota YK:n yleissopimukseen vammaisten henkilöiden oikeuksista vuodelta 2006 ja siinä määriteltyihin vammaisten integroitumisoikeuksiin. ETSK muistuttaa, että sen yhteydet kansalaisyhteiskuntaan voivat tehdä siitä hyödyllisen kumppanin käynnistettäessä vuoropuhelua täytäntöönpanosta.

1.10

Strategiassa mainittujen lainsäädäntötoimien osalta ETSK katsoo, että on tärkeää välttää liiallista ohjailevuutta. Yhteentoimivuudesta ja yhteisistä vaatimuksista ei näin ollen saisi tulla itsetarkoitusta, vaan niitä olisi sovellettava vain silloin, kun niiden soveltaminen tuottaa lisäarvoa eikä haittaa innovointia, ja erityisongelmat olisi ratkaistava paikallis- tai yritystasolla.

1.11

Strategiassa käsitellään vuorovaikutteisten älykkäiden liikennejärjestelmien täytäntöönpanon ensimmäistä vaihetta, jolla on verrattain rajalliset vaikutukset työllisyyteen sekä työoloihin ja -ehtoihin (ensimmäisen päivän ja puolentoistapäivän C-ITS-palvelut). Vaikuttaa todennäköiseltä, että sen jälkeen otetaan käyttöön automatisoituja ajoneuvoja, millä on suurempia vaikutuksia työvoimaan. Sen vuoksi ja molemminpuolisen luottamuksen ilmapiirin luomiseksi ETSK katsoo, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on tärkeää aloittaa varhaisessa vaiheessa, jotta voidaan puuttua työllisyyttä sekä työoloja ja -ehtoja koskeviin mahdollisiin ongelmiin.

1.12

ETSK painottaa, että on siirryttävä nopeasti vuorovaikutteisten ja älykkäiden liikennejärjestelmien toteuttamisen seuraavaan vaiheeseen eli sellaisten järjestelmien kehittämiseen, joihin sisältyy myös ajoneuvojen välinen viestintä ja liikenteen hallinta. Testaushankkeet ja lainsäädännön suunnittelu vaikuttavat olevan hyvässä vauhdissa jäsenvaltioissa, missä on autoteollisuutta, ja ETSK:n mielestä on toimittava nopeasti, jos EU haluaa saada merkittävän roolin eurooppalaisten pyrkimysten edistäjänä.

1.13

Lokakuussa 2016 perustetulla C-Roads-alustalla on määrä olla merkittävä tehtävä strategian täytäntöönpanossa. Kaikki jäsenvaltiot eivät ole vielä liittyneet siihen. ETSK katsoo, että kaikkien jäsenvaltioiden olisi liityttävä tämän välineen piiriin nopeasti.

1.14

ETSK arvostaa komission halukkuutta tukea täytäntöönpanoa taloudellisesti. Tässä yhteydessä komitea kiinnittää huomiota myös tarpeeseen antaa mahdollisuudet täytäntöönpanotoimien asianmukaiseen suunnittelun yritystasolla pitäen mielessä muun muassa maantieliikenteen tavarankuljetusalan taloudelliset rajoitteet.

1.15

ETSK pahoittelee, että puolentoistapäivän palveluille ja sitä edemmäs ei ole esitetty selkeitä aikatauluja. ETSK pitää valitettavana myös vaikustenarvioinnin puuttumista. C-ITS-ryhmän raportointi sisältää osatekijöitä, jotka mahdollistavat strategian eräiden näkökohtien arvioinnin, mutta ETSK:n mielestä tämä ei riitä.

2.   Taustaa

2.1

Komission tiedonanto vuorovaikutteisia älykkäitä liikennejärjestelmiä (C-ITS) koskevasta eurooppalaisesta strategiasta (COM(2016) 766) (strategia) liittyy läheisesti komission painopisteisiin ja etenkin työllisyyttä, kasvua ja investointeja edistävään ohjelmaan, digitaalisiin sisämarkkinoihin ja energiaunionistrategiaan. Se esiteltiin osana niin kutsuttua talvipakettia, joka sisältää pääasiassa sähkön sisämarkkinoiden suunnitteluun, energiatehokkuuteen ja uusiutuviin energialähteisiin liittyviä ehdotuksia.

2.2

Strategiassa ei käsitellä suoraan energiakysymyksiä. Siinä käsitellään ensisijaisesti vuorovaikutteisten liikennejärjestelmien kehittämistä sekä sen käytännöllisiä ja oikeudellisia näkökohtia verkottuneet ja automatisoidut ajoneuvot ja infrastruktuuri mukaan lukien. Se liittyy myös digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttamiseen sekä vähäpäästöisen liikkuvuuden eurooppalaiseen strategiaan.

2.3

Strategiassa korostetaan vuorovaikutteisten älykkäiden liikennejärjestelmien tuomia mahdollisuuksia eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyvyn vauhdittamiseen. Kyseessä ovat suuret markkinat ja mahdollisuudet luoda työpaikkoja. EU-tason toiminnan lisäarvo on tulosta yhteisiä normeja noudattavien isompien markkinoiden suuremmista volyymeistä. Vuorovaikutteisten älykkäiden liikennejärjestelmien kehittäminen on ensimmäinen vaihe automatisoitujen ajoneuvojen kehittämisessä. Näiden järjestelmien on määrä perustua yhteisiin vaatimuksiin ja niitä on määrä toteuttaa vuoteen 2019 mennessä ja sen jälkeen. Ne perustuvat ajoneuvojen väliseen sekä ajoneuvon ja infrastruktuurin väliseen viestintään eivätkä poista kuljettajan tarvetta.

2.4

Strategiassa määritellään lukuisia vuorovaikutteisiin älykkäisiin liikennejärjestelmään liittyviä palveluita, jotka voidaan ottaa käyttöön heti (ensimmäisen päivän C-ITS-palvelujen luettelo) ja palveluita, jotka otetaan käyttöön toisessa vaiheessa, koska kattavat laatuvaatimukset tai standardit eivät mahdollisesti ole valmiita käyttöönottoon vuonna 2019 (puolentoistapäivän C-ITS-palvelujen luettelo). Ensimmäisen päivän palvelujen luettelo kattaa vaarallisia kohtia koskevat ilmoitukset ja opastesovellukset, ja puolentoistapäivän palvelujen luettelo kattaa esimerkiksi tiedot polttoaine- ja latausasemista, pysäköinnin hallinnan ja tiedotuksen (katu- ja muuta pysäköintiä varten), liityntäpysäköinnin, verkotetun ja vuorovaikutteisen navigoinnin kaupunkiin ja kaupungista sekä liikennetiedotuksen ja älykkään reitityksen.

2.5

Strategiassa korostetaan vuorovaikutteisten ja älykkäiden liikennejärjestelmien toteutuksen monialaista luonnetta, koska se kattaa kaikki liikennemuodot, teollisuuden ja tietoliikenteen. Strategian toteuttamisesta saatava liikenteen helpottuminen ei saa johtaa liikenteen ja päästöjen lisääntymiseen.

2.6

Strategian toteuttamiseksi on määritelty useita erityisiä toimia. Ne kattavat seuraavat kahdeksan alaa:

Ainakin ensimmäisen päivän palvelut toteutetaan laajalti vuonna 2019 jäsenvaltioiden, paikallisviranomaisten, ajoneuvojen valmistajien, teiden ylläpitäjien ja ITS-toimialan toimien ja rahoitusavun (Verkkojen Eurooppa -väline, ESIR-rahasto, ERI-rahastot) turvin. Puolentoistapäivän palvelut ja C-ITS-palvelujen tuleva kehitys eivät ole vielä valmiita. Komissio tukee kehittämistä Horisontti 2020 -puiteohjelman ja ERI-rahastojenn avulla silloin kun mahdollista, ja palvelujen luetteloa päivitetään jatkamalla C-ITS-ryhmän toimintaa.

Komissio ja kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät jatkavat yhteistyötä yhteisen turvallisuus- ja sertifiointipolitiikan parissa. Se on myös perusta korkeammalle palvelutasolle (ajoneuvojen välinen sekä ajoneuvon ja infrastruktuurin välinen viestintä). Komission on analysoitava eurooppalaisen C-ITS-luottamusmallin rooleja ja vastuita ja komission mahdollisia hallinnollisia tehtäviä.

C-ITS-palvelujen tarjoajien olisi tarjottava loppukäyttäjille selkeät ja ymmärrettävät ehdot. Komissio julkaisee ensimmäiset tietosuojaa koskevat ohjeet vuonna 2018. C-ITS-käyttöönottohankkeissa on levitettävä tietoa ja saavutettava loppukäyttäjien luottamus, osoitettava henkilötietojen käytön lisäarvo ja kuultava EU:n tietosuojaviranomaisia tietosuojaa koskevan vaikutustenarvioinnin laadintamallin kehittämiseksi.

Komissio ja asiaankuuluvat sidosryhmät ryhtyvät toimenpiteisiin varmistaakseen toimivan viestinnän komission varaamalla taajuuskaistalla.

Hyödynnetään C-Roads-alustaa C-ITS:n käyttöönoton koordinoimiseksi operatiivisella tasolla testaus ja validointi mukaan lukien. Jäsenvaltioita kannustetaan liittymään alustan piiriin.

C-ITS-aloitteissa on kehitettävä ja julkaistava vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely ensimmäisen päivän palveluja varten. Komissio kehittää mallin tätä prosessia varten.

Komissio antaa ITS-direktiivin mukaisesti delegoituja säädöksiä vuoteen 2018 mennessä C-ITS-palvelujen jatkuvuudesta ja turvallisuudesta, yleisen tietosuoja-asetuksen käytännön täytäntöönpanosta C-ITS:n alalla, hybridiviestinnän varmistamisesta ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen yhteentoimivuudesta.

Komissio kehittää C-ITS-alan kansainvälistä yhteistyötä.

3.   Yleisiä huomioita

3.1

ETSK suhtautuu strategiaan myönteisesti ja panee merkille sen onnistuneen täytäntöönpanon lukuisat mahdolliset myönteiset vaikutukset, kuten matkustaja- ja tavaraliikenteen tehostumisen, energiatehokkuuden parantumisen, päästöjen vähenemisen, liikenneturvallisuuden parantumisen sekä digitaalitalouden kehittymisen.

3.2

Strategia liittyy useisiin tärkeisiin nykyisiin strategioihin, kuten digitaalisiin sisämarkkinoihin, energiaunionistrategiaan ja vähäpäästöisen liikkuvuuden eurooppalaiseen strategiaan. ETSK suhtautuu myönteisesti kaikkiin näihin strategioihin. Komitea kannattaa myös strategian monialaista lähestymistapaa ja uutta ulottuvuutta, jonka se tuo liikennepolitiikkaan.

3.3

Tässä yhteydessä ETSK panee merkille yhteyden Euroopan teollisuuden digitalisointistrategiaan, jossa vuorovaikutteiset, verkottuneet ja automatisoidut ajoneuvot ovat ensisijainen väline Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn vauhdittamisessa ja jossa arvioidaan tällaisten ajoneuvojen markkinapotentiaali vuosittain kymmeniksi miljardeiksi euroiksi ja uusien työpaikkojen määrä sadoiksi tuhansiksi. ETSK katsoo, että tässä yhteydessä on aiheellista toistaa digitaalisten sisämarkkinoiden strategiaa koskevaan komitean lausuntoon (asiakokonaisuus TEN/574) sisältyvä toteamus, jonka mukaan tällaisten myönteisten tulosten esittäminen saattaa olla tarpeeton riski ja pahimmillaan jopa vaikuttaa kielteisesti luottamukseen etenkin tällaisissa tapauksissa, joissa strategian täytäntöönpanon onnistuminen riippuu laajalti jäsenvaltioiden, paikallisviranomaisten, autoteollisuuden ja muiden sidosryhmien eduista.

3.4

ETSK kiinnittää myös huomiota strategian merkitykseen liikenteen tehostumisen kannalta kaupunkiliikenne sekä tavara- ja matkustajaliikenteen lähtö- ja määräpaikat mukaan lukien.

3.5

ETSK kiinnittää huomiota myös toteutettavien palvelujen rajatylittävään yhteentoimivuuteen, jotta varmistetaan liikenteen sujuvuus rajatylittävissä yhteyksissä. Sekä jo nyt valmiina olevat palvelut (ensimmäisen päivän palvelut) että lähes valmiit ja vuodesta 2019 alkaen käyttöönotettavat palvelut (puolentoistapäivän palvelut), vaikka viimeksi mainitut eivät vielä ole täysin valmiita laajamittaiseen käyttöönottoon, ovat erittäin hyödyllisiä Euroopan laajuisten liikenneverkkojen ja etenkin TEN-T-ydinverkkokäytävien tehokkaan toteuttamisen kannalta.

3.6

Kun otetaan huomioon, että strategia esitetään osana energiapolitiikan talvipakettia, tieliikenteen päästöosuuksia koskevien hyvin tunnettujen lukuarvojen toistamisen lisäksi ETSK olisi arvostanut myös jonkinlaista arviota strategian odotetuista vaikutuksista energiatehokkuuden paranemisena ja päästöjen vähentämisenä.

3.7

Strategia on määrä panna täytäntöön pitkälti avoimen yhteistyömenetelmän avulla yhdessä komission, jäsenvaltioiden, paikallisviranomaisten ja teollisuuden kesken. Komissio aikoo hyödyntää lokakuussa 2016 perustettua C-Roads-alustaa, johon on liittynyt 12 EU:n jäsenvaltiota, koordinoidakseen C-ITS-palvelujen käyttöönottoa, testausta ja validointia, varmistaakseen yhteentoimivuuden ja kehittääkseen järjestelmätestejä. Komissio tukee kehitystyötä ottamalla käyttöön vaatimustenmukaisuuden arviointiprosessin. ETSK yhtyy näkemykseen, että koordinointi on välttämätöntä prosessin onnistuneen täytäntöönpanon kannalta, mutta pahoittelee, että kaikki jäsenvaltiot eivät ole liittyneet C-Roads-alustan piiriin, mikä vaikuttaa olevan merkittävä puute sen kannalta, että se voisi toimia tehokkaana koordinointifoorumina. Tällä hetkellä mukana on kahdeksan keskeistä jäsenvaltiota ja neljä assosioitunutta valtiota. Näin ollen ETSK ehdottaa, että komissio painostaisi jäsenvaltioita kiireellisesti poliittisella tasolla, jotta kaikkien maiden liittyminen alustaan toteutuisi.

3.8

ETSK arvostaa sitä, että komissio aikoo ryhtyä toimenpiteisiin varmistaakseen johdonmukaisuuden useissa tärkeissä näkökohdissa. Se julkaisee esimerkiksi ohjeita C-ITS:n eurooppalaisesta turvallisuus- ja varmennepolitiikasta vuonna 2017 ja tietosuojaa koskevia ohjeita vuonna 2018. Komissio varaa myös nykyisin turvallisuustarkoituksiin käytetyn eurooppalaisen telestandardin (3) palvelujen taajuusalueen C-ITS-palveluille. ETSK panee kuitenkin myös merkille, että komissio harkitsee myös tarvittavien delegoitujen säädösten antamista ITS-direktiivin 2010/40/EU piiriin kuuluvista seikoista, kuten älykkäiden liikennejärjestelmien turvallisuudesta, tietosuojasta, lähestymistavasta viestintään nähden ja yhteentoimivuudesta, vuonna 2018. Tämän lisäksi voidaan antaa säädöksiä C-ITS-palvelujen jatkuvuudesta ja vaatimustenmukaisuuden arvioinnista. ETSK pahoittelee, että komissio ei ilmoita, millä perusteilla se päättää antaa säädöksiä tai pitäytyä ohjeissa, jotka eivät ole oikeudellisesti sitovia. Ottaen huomioon komission suunnitelmat antaa älykkäitä liikennejärjestelmiä koskevan direktiivin 2010/40/EU piiriin kuuluvia delegoituja säädöksiä, ETSK toistaa direktiiviä käsittelevässä lausunnossaan jo esitetyn toteamuksen, että EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklassa asetetut rajat tällaisille säädöksille on otettava huomioon. Lisäksi ETSK korostaa, että seitsemän vuoden määräaikaa, joka koskee direktiivin 2010/40/EU piiriin kuuluvien delegoitujen säädösten antamista, on pidennettävä pikaisesti, koska se päättyy elokuussa 2017.

3.9

ETSK kannattaa pyrkimystä siihen, että ne, joita C-ITS-palvelujen käyttöönotto koskee, eli jäsenvaltiot, paikallisviranomaiset, ajoneuvovalmistajat ja liikenteenharjoittajat, osallistuvat monialaisesti ja monitasoisesti palvelujen toteutukseen. Näiden osatekijöiden ottaminen mukaan täytäntöönpanotoimiin voisi tarjota mahdollisuuden luoda luottamusta uusiin palveluihin ja antaa niille hyvät lähtökohdat. Tässä yhteydessä ETSK kiinnittää huomiota integroitumista koskeviin vammaisten oikeuksiin 13. joulukuuta 2006 vammaisten oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen mukaisesti.

3.10

ETSK on samaa mieltä selkeän ja ymmärrettävän kielen merkityksestä kaikessa viestinnässä loppukäyttäjien kanssa, koska se on tärkeä tapa aikaansaada luottamusta ehdotettuihin palveluihin. Lainsäädännässä olisi kunnioitettava sääntelyn parantamista koskevan ohjelman periaatteita.

3.11

ETSK korostaa myös sitä, että strategian täytäntöönpanossa on vältettävä liiallista ohjailevuutta. On tärkeää jättää tilaa rinnakkaisille tai nimenomaisille ratkaisuille, jotka ovat tarpeen erityistarkoituksissa tai innovoinnin edistämiseksi. Liian yksityiskohtaiset ja joustamattomat vaatimukset voivat aiheuttaa esteitä ja osoittautua tarkoitukselleen haitallisiksi.

3.12

ETSK suhtautuu myönteisesti rahoitukseen kiinnitettyyn huomioon sekä komission halukkuuteen asettaa käyttöön rahoitusvaroja Verkkojen Eurooppa -välineen, ESIR-rahaston ja ERI-rahastojen kaltaisista EU:n välineistä jo toiminnallisesti käytettävissä olevien C-ITS-palvelujen käyttöön ottamiseksi sekä Horisontti 2020 -puiteohjelmaan kuuluvia varoja vielä kehitysvaiheessa olevien palvelujen rahoittamiseksi. ETSK korostaa, että on tärkeää arvioida hankkeiden lisäarvoa, jotta voidaan varmistaa rajallisten resurssien käyttäminen mahdollisimman järkevällä tavalla. Tässä yhteydessä ETSK kiinnittää huomiota myös maanteiden tavaraliikenteen ankaraan kilpailuun, joka tuodaan strategiassa erityisesti esiin ja joka edellyttää ennakoitavuutta ja mahdollisuutta investointien pitkän aikavälin suunnitteluun C-ITS-järjestelmien osatekijöiden käyttöön ottamiseksi ja parantamiseksi.

3.13

Strategian johdanto-osassa kiinnitetään runsaasti huomiota automatisoidun ajamisen kehittämiseen eli ajoneuvoihin, jotka eivät tarvitse kuljettajan toimenpiteitä liikkuakseen. ETSK:n käsityksen mukaan strategia kuitenkin päättyy ajoneuvojen väliseen ja ajoneuvon ja infrastruktuurin väliseen viestintään. Vuonna 2019 kehitettävät ensimmäisen päivän palvelut liittyvät vaarallisia kohtia koskeviin ilmoituksiin ja opastesovelluksiin, kun taas puolentoistapäivän palvelut liittyvät tiesuunnitteluun, polttoaine- ja latausasemia koskeviin tietoihin, pysäköintiä koskeviin tietoihin jne. Näin ollen tähän ei ETSK:n näkemyksen mukaan liity tärkeitä järjestelmävirheisiin tai toimintahäiriöihin kytkeytyviä vastuukysymyksiä tai sosiaalisia ongelmia, joita esiintyy silloin, kun henkilökuntaa korvataan roboteilla, koska strategiassa käsiteltäviä palveluita hoitavat ja valvovat ihmiset. Kuitenkin jo tässä yhteydessä ETSK haluaa korostaa, että C-ITS-järjestelmiä ja täysin automatisoituja ajoneuvoja kehitettäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota vammaisten tarpeisiin.

3.14

ETSK suhtautuu myönteisesti strategian toteuttamisessa noudatettavaan johdonmukaisuuteen ja monialaiseen näkemykseen, kun ajatellaan C-ITS-palvelujen roolia liikennejärjestelmässä liikennemuotojen välisen synergian, tiettyjen palvelujen mahdollistamien, liikkuvuuteen ja logistiikan suunnitteluun liittyvien, entistä parempien mahdollisuuksien ja erilaisten taitojen kehittämisen avulla.

3.15

ETSK panee merkille myös tammikuussa 2016 julkaistussa C-ITS-ryhmän loppuraportissa esitetyn kustannus-hyötyanalyysin, joka ennakoi ensimmäisen päivän palvelujen mahdollista onnistunutta käyttöönottoa vuosina 2018–2030. Tuolloin vuosittaiset hyödyt ovat merkittävästi kustannuksia suuremmat: hyötykustannussuhde on kolmen suhde yhteen koko ajanjakson mittaan arvioituna. Analyysissa todetaan myös, että hyötyjä alkaisi kertyä 5–10 vuoden kuluessa alkuinvestointien jälkeen ja että toivottu tulos riippuu palvelujen voimakkaasta kasvusta. ETSK pahoittelee kuitenkin, että komissio ei ilmeisesti ole laatinut kustannus-hyötyanalyysia strategiasta.

3.16

ETSK korostaa jälleen, että on tärkeää kohdistaa täytäntöönpanoprosessiin aktiivista ja jatkuvaa painetta, jotta voidaan välttää toistamasta tähänastista epäonnistumista eurooppalaisen sähköisen tiemaksujärjestelmän toteuttamisessa. Järjestelmästä päätettiin jo vuonna 2004, mutta toistuvista yrityksistä huolimatta sitä ei ole edelleenkään toteutettu.

4.   Erityistä

4.1

ETSK panee merkille verkottuneiden ajoneuvojen ja eurooppalaisten satelliittinavigointijärjestelmien (EGNOS ja GALILEO) välisen yhteyden. Komitea korostaa, että ajoneuvojen valmiuksien kommunikoida satelliittinavigointijärjestelmien kanssa on oltava teknologianeutraaleja, ja sen vuoksi kaikkien satelliittinavigointijärjestelmien olisi oltava yhteenliitettäviä, vaikkakin mahdollisesti etusija olisi annettava eurooppalaisille järjestelmille.

4.2

ETSK korostaa, että on tärkeää käynnistää vuoropuhelu työmarkkinaosapuolten kanssa varhaisessa vaiheessa avoimen ja luottamuksellisen ilmapiirin luomiseksi. ETSK:n mukaan tämä on erittäin tärkeää jo C-ITS-palvelujen täytäntöönpanon nykyisessä vaiheessa, jossa sen vaikutukset sosiaalisiin ja/tai työoloihin ja -ehtoihin näkyvät olevan vähäiset tai olemattomat, jotta voidaan luoda luottamuksellinen ilmapiiri tulevaa tilannetta varten, jossa automatisoitujen ajoneuvojen käyttöönotto aiheuttaa huomattavasti suurempia vaikutuksia. Tässä yhteydessä ETSK kiinnittää huomiota myös yksityisyyden merkitykseen ja tarpeeseen varmistaa, että henkilötietoja ei käytetä muihin kuin C-ITS-järjestelmän edellyttämiin tarkoituksiin ilman erillistä suostumusta. Tässä asiassa olisi kehitettävä selkeät ja oikeudellisesti sitovat puitteet.

4.3

ETSK suhtautuu myönteisesti turvallisuuteen kiinnitettyyn huomioon hakkeroinnin ja verkkohyökkäysten riskit mukaan lukien. ETSK:n mielestä tämä on erittäin tärkeä kysymys, ja on äärimmäisen tärkeää, että kaikissa jäsenvaltioissa ja mahdollisissa yhteistyöjärjestelyissä kolmansien maiden kanssa sovelletaan yhtä korkeita turvallisuusnormeja. ETSK kiinnittää huomiota siihen, että velvoite julkistaa turvallisuuteen liittyvät toimenpiteet voi vaarantaa tällaisten järjestelmien perimmäisen tarkoituksen.

4.4

ETSK korostaa jatkuvuuden merkitystä viestintäjärjestelmien toteuttamisessa, jotta investointitappioilta vältyttäisiin mahdollisimman pitkälle.

Bryssel 31. toukokuuta 2017.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Georges DASSIS


(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/40/EU (EUVL C 207, 6.8.2010 s. 1) ja EUVL C 277, 17.11.2017, p. 85.

(2)  EYVL C 281, 23.11.1995, s. 31, EUVL C 119, 4.5.2016, s. 1 ja EUVL C 229, 31.7.2012, s. 90.

(3)  Komission päätös 2008/671/EY (EUVL L 220, 15.8.2008, s. 24).


31.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 288/91


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista

”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sähkön sisämarkkinoista (uudelleenlaadittu)”

(COM(2016) 861 final – 2016/379 (COD))

”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi riskeihin varautumisesta sähköalalla ja direktiivin 2005/89/EY kumoamisesta”

(COM(2016) 862 final – 2016/377 (COD))

”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta (uudelleenlaadittu)”

(COM(2016) 863 final – 2016/378 (COD))

”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä (uudelleenlaadittu)”

(COM(2016) 864 final – 2016/380 (COD))

(2017/C 288/13)

Esittelijä:

Alfred GAJDOSIK

Lausuntopyyntö

Euroopan parlamentti, 16.1.2017

Euroopan unionin neuvosto, 19.1.2017

Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklan 2 kohta

 

 

Vastaava erityisjaosto

”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta”

Hyväksyminen erityisjaostossa

16.5.2017

Hyväksyminen täysistunnossa

31.5.2017

Täysistunnon nro

526

Äänestystulos

(puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)

185/2/2

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti komission ehdotuksiin markkinoiden uudesta rakenteesta, riskeihin varautumista koskevasta asetuksesta ja energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyön uudelleenorganisoinnista. Ne ovat askel eteenpäin siirryttäessä EU:ssa jäsenvaltioiden säännellyistä sähkömarkkinoista markkinalähtöiseen lähestymistapaan, jolla taataan toimitusvarmuus mahdollisimman pienin kustannuksin. Tämä on Euroopan kaikkien sähkönkuluttajien – teollisten, kaupallisten ja kotitalouskuluttajien – keskeisten etujen mukaista. Tähän tavoitteeseen voidaan kuitenkin päästä vain, jos edetään kohti talouden entistä pidemmälle menevää sähköistämistä, joka on tehokkain ja joustavin tapa saavuttaa tavoite.

1.2

Komitea korostaa aiempien lausuntojensa mukaisesti, että toimivat sähkömarkkinat ovat energiaunionin tavoitteiden täyttämisen ennakkoedellytys (1). ETSK yhtyy siihen komission näkemykseen, että markkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi tarvitaan merkittäviä muutoksia niiden rakenteeseen eritoten siksi, että uusiutuvista lähteistä vaihtelevasti saatavan sähkön käyttö lisääntyy (2). Uusiutuvan energian integrointi olemassa oleville markkinoille ei auta, vaan tarvitaan uudenlaisia markkinoita. Komitea katsoo, että markkinarakennepaketilla vastataan yleisesti ottaen hyvin kyseisten muutosten tarpeeseen ja tasoitetaan tietä kustannustehokkaalle ja taloudellisesti toteutettavissa olevalle energiasiirtymälle.

1.3

ETSK arvostaa markkinarakennepaketin yleistä lähestymistapaa, varsinkin pyrkimyksiä asettaa kuluttajat keskeiseen asemaan energiamarkkinoilla, lisätä sähköntoimitusta ja lujittaa alueellista yhteistyötä. Markkinasääntöjen ja sääntelykehyksen vastaava mukauttaminen on tärkeä askel kohti puhtaan energian vakaata toimittamista kaikille eurooppalaisille kuluttajille mahdollisimman edulliseen hintaan. Eräissä kohdin on kuitenkin edelleen parantamisen varaa. Erityisesti tarvitaan tarkempia sääntöjä (3).

1.4

Hiilestä irtautuminen on yksi energiaunionin strategisista tavoitteista, ja pyrkimys edistää investointeja tämän tavoitteen saavuttamiseksi sähkömarkkinoilla on näin ollen kannatettava. Paras tapa edetä asiassa ovat kuitenkin tasapuoliset ja oikeudenmukaiset markkinaehdot, jotka hyödyttävät sekä kuluttajia että siirtymistä vihreään talouteen. Tavanomaisen sähköntuotannon kaikkien ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin siten, että huomioon otetaan ilmastonmuutoksesta johtuvat ja ihmisten terveydelle aiheutuvat haitat, on ratkaisevan tärkeää tehokkaan ja toimivan hiilestä irtautumisen kannalta. Asianmukainen verotus on paras keino ohjata investointeja ekosähköön.

1.5

ETSK kannattaa voimakkaasti säännösten antamista kaikkien kuluttajien – teollisuuden, kaupallisten yritysten ja yksityisten kotitalouksien – oikeudesta tuottaa, varastoida ja kaupata energiaa itse sekä paikallisten energiayhteisöjen oikeudesta tukea, kehittää tai vuokrata yhteisön verkkoja. Tarvitaan kuitenkin tarkemmat säännöt, jotta näitä oikeuksia voidaan käyttää ja olemassa olevat esteet voidaan voittaa (verkkoon pääsy, epäoikeudenmukaiset ja epäasianmukaiset verkkomaksut, oikeudelliset ja hallinnolliset esteet jne.).

1.6

Lisäksi tavoitteena on oltava eurooppalaisten kuluttajien mahdollisuus osallistua täysipainoisesti sähkömarkkinoiden kaikille osa-alueille, myös sähkön kauppaan ja jakeluun. Komission ehdotuksiin ei sisälly erityissäännöksiä, joilla luotaisiin edellytykset tähän. On kehitettävä hajautettuja kauppapaikkoja ja kaupankäyntirakenteita, jotka tarjoavat myös pienille energiayksiköille mahdollisuuden suoraan kaupankäyntiin. Vaikka sähköenergian toimitusten ja kaupan hajauttaminen on perusedellytys sille, että kuluttajat voivat kaikilta osin integroitua markkinoille, se ei kuitenkaan tarkoita Euroopan sähkömarkkinoiden pirstaloimista.

1.7

Komissio pyrkii aivan oikein lujittamaan lyhyen aikavälin markkinoita, mutta pitkällä aikavälillä tämä ei riitä tekemään uusiutuvista lähteistä tuotettavaan sähköön liittyvistä investoinneista markkinamekanismeihin pohjautuvia. Uusiutuvista lähteistä tuotettua sähköä on tätä ajatellen voitava myydä myös termiini- ja futuurikaupassa hajautetuilla markkinoilla, ja tästä tulee mahdollista vain, jos tasehallintatuotteilla käydään kauppaa joustomahdollisuuksia hyödyntäen.

1.8

Koska monissa Euroopan maissa ongelmana ei ole nykypäivänä tuotantokapasiteetin puute vaan ylijäämäkapasiteetti, tavanomaisen sähköntuotannon kapasiteettimekanismeja olisi käytettävä lyhytkestoisena ratkaisuna vain silloin, jos tarvittavaa toimitusvarmuutta ei pystytä takaamaan tasehallintatuotteiden avulla, kun ajatellaan investointivakautta kaikkien markkinatoimijoiden kannalta.

1.9

ETSK palauttaa mieliin, että energiaköyhyysongelma on otettava huomioon vähähiiliseen yhteiskuntaan tähtäävissä tulevissa toimintalinjoissa. Tuottajakuluttajuus voi olla yksi tapa puuttua tähän ongelmaan, kunhan heikossa asemassa oleville kuluttajille tarjotaan mahdollisuus saada tarvittava pääoma julkisten lainojen taikka kuntien, alueiden tai muiden tahojen, esim. kansalaisjärjestöjen, antaman avun turvin.

1.10

ETSK painottaa, että hyvin toimivien, nykyaikaisten ja älykkäiden jakeluverkkojen merkitys kasvaa, koska uusiutuviin energialähteisiin sekä sähkön ja lämmön tuottamiseen yhteistuotantolaitoksissa tukeutuva sähköntuotanto on tyypillisesti muuta sähköntuotantoa pienimuotoisempaa. Kansallisten säännösten täytyy mahdollistaa se, että verkonhaltijat tekevät tarvittavat investoinnit, ja kannustaa niitä tähän. Myös investoinnit jäsenvaltioiden sähköverkkojen entistä parempaan yhteenliittämiseen ovat välttämättömiä. Molemmat auttavat turvaamaan energiantoimitukset ja luovat uusia työpaikkoja Eurooppaan.

1.11

ETSK korostaa, että sähkön toimitusvarmuuden korkean tason varmistamisen tavoite markkinaympäristössä ja tilanteessa, jossa kuluttajilla on keskeinen rooli, edellyttää tieto- ja viestintäteknologian intensiivistä hyödyntämistä, uusia suunnittelumenetelmiä sekä sähköjärjestelmän hyödyntämiseen käytettäviä uusia välineitä, jotka yhdessä mahdollistavat kuluttajien ja verkkojen tarpeiden reaaliaikaisen kartoittamisen. Tämä vaatii voimakasta investoimista tutkimukseen, kehitykseen ja innovointiin (ks. kohta 3.13).

1.12

Mitä tulee joustoon, sähköiseen liikkumiseen, varastointiin ja muihin tasehallintamahdollisuuksiin, ETSK puoltaa komission kantaa, jonka mukaan riippumattomille markkinatoimijoille annettaisiin etuoikeus kehittää näitä keskeisiä markkinoita ennen kuin jakeluverkonhaltijoiden sallitaan ryhtyä kyseisten laitosten hallinnoijiksi tai operaattoreiksi.

2.   Komission asiakirjojen sisältö

2.1

Komissio tähdentää ehdotuspaketissaan seuraavaa: Energiaunionin tavoitteiden saavuttaminen edellyttää sähkömarkkinoiden perinpohjaista uudistamista. Uusiutuvan energian integrointi olemassa oleville markkinoille ei auta, vaan tarvitaan uudenlaisia markkinoita.

2.2

Euroopan komissio pohjaa uudenlaisia markkinoita koskevan toimintalinjansa seuraaviin kahteen periaatteeseen:

On otettava käyttöön uudet markkinasäännöt, joissa otetaan huomioon uusiutuvan energian keskeiset ominaispiirteet eli hajauttaminen ja joustavuus ja jotka parantavat sekä toimitusvarmuutta että kustannustehokkuutta.

Kuluttajien tulee olla uudenlaisilla energiamarkkinoilla keskeisessä asemassa.

2.3

Lisäksi komissio käsittelee ehdotuksessaan kysymystä toimitusvarmuuden vahvistamisesta riskeihin varautumisen avulla.

2.4

Neljäntenä näkökohtana on viranomaisvalvonnan uudistaminen määrittämällä uudelleen energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) tehtävät ja toimivaltuudet.

Käsillä olevassa alakohtaisessa lausunnossa arvioidaan säädöstekstejä ensisijaisesti sen perusteella, missä määrin niissä noudatetaan kohdassa 2.2 mainittuja periaatteita. Koska tämä kysymys ratkaistaan ETSK:n näkemyksen mukaan lähinnä asiakirjoissa COM(2016) 861 final ja COM(2016) 864 final, jotka käsittelevät sähkön sisämarkkinoita, lausunnossa keskitytään erityisesti näihin kahteen asiakirjaan.

3.   Yleisiä huomioita markkinoiden rakenteesta

3.1

Koko energiajärjestelmän, myös lämmityksen ja liikkuvuuden, irrottamiseksi hiilestä tarvitaan sähköntuotantoon vastaavan suuruinen osuus uusiutuvaa energiaa. Komission lähestymistapa on tätä taustaa vasten perustaltaan oikea: Euroopan sähkömarkkinoita on kehitettävä yhteensopiviksi uusiutuvan energian kanssa. ETSK arvostaa tätä selkeää lähestymistapaa, joka merkitsee tärkeää askelta kohti sellaisia eurooppalaisia sähkömarkkinoita, jotka auttavat ylitse nykyisistä esteistä, esimerkiksi yhteenliitäntöjen puutteesta johtuvista fyysisistä rajoituksista, ja vähentävät jäsenvaltioiden välisiä sääntely- ja verotuseroja.

3.2

Aivan aluksi on tärkeää ottaa huomioon, että vaihtelevasti saatavilla oleva uusiutuva energia on jo luonteensa vuoksi hajautettua. Toisin sanoen:

Onshore-tuulivoimalat ja aurinkosähkövoimalat ovat keskimäärin huomattavasti pienempiä kuin tavanomaiset tuotantoyksiköt.

Onshore-tuulivoimaa ja auringon säteilyenergiaa on saatavilla käytännöllisesti katsoen joka paikassa.

Ne voidaan suunnitella mukautumaan kulutukseen, jos käytössä on oikeanlaiset markkinakannustimet, sillä vaikka uusiutuvan energian lähteitä ei voi hallita, niiden saatavuus on mahdollista ennustaa erittäin tarkasti.

Samat ominaispiirteet pätevät usein myös muihin tekniikoihin, kuten sähkön ja lämmön tuottamiseen yhteistuotantolaitoksissa, jotka tulevat suuren tehokkuutensa ansiosta olemaan tärkeitä jouston ja tasehallinnan mahdollistajia tulevilla energiamarkkinoilla.

3.3

Nämä ominaispiirteet tuovat yhtäältä mukanaan tiettyjä etuja, joihin Euroopan komissio eräiltä osin viittaa uutta markkinarakennetta koskevissa ehdotuksissaan. Komission ehdotuksessa voitaisiin kuitenkin suunnata markkinasäännöt johdonmukaisemmin ja ytimekkäämmin näiden hyötynäkökohtien mukaan. ETSK kiinnittää tässä yhteydessä huomion asiakokonaisuuteen TEN/622 kuuluvassa lausunnossa ”Uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin tarkistus” (4) asiasta esittämiinsä näkemyksiin. Se tosiseikka, että uusiutuva energia ja muut hajautetut teknologiat kasvattavat merkittävästi markkinoiden likviditeettiä, on erityisen tärkeä markkinoiden rakenteen kannalta.

3.4

Kuten komissio oikeutetusti korostaa, uudenlaisille energiamarkkinoille on tyypillistä, että tuotantoyksiköitä on paljon enemmän kuin tavanomaisessa tuotantorakenteessa, jolle on tunnusomaista voimaloiden hyvin pieni määrä. Sähköntuotantoon osallistuvien toimijoiden kirjo laajenee siis huomattavasti. Kuluttajien aktivoiminen toimijoina on tässä ensiarvoisen tärkeää. Uusiutuviin energialähteisiin perustuva sähköntuotanto sekä yhteistuotanto tarjoavat kuluttajille mahdollisuuden ryhtyä tuottajiksi, kuten komissio panee ehdotuksessaan merkille.

3.5

On tärkeää huomata, että kuluttajien aktivoimista koskevan ajatuksen tulee ulottua kaupalliset ja teolliset energiankuluttajat mukaan lukien kaikkiin kuluttajaryhmiin, jotka voivat saavuttaa merkittäviä kustannussäästöjä investoimalla tekniikkaan, joka mahdollistaa itse käytettävän energian hajautetun tuotannon. Kuluttajien aktivoituminen siis kasvattaa sähkömarkkinoiden likviditeettiä mutta myös vahvistaa taloudellisia impulsseja: pienet ja suuret yritykset voivat hyötyä kilpailueduista, lisäarvoa syntyy paikallisesti ja työpaikkojen määrä voi kasvaa. Monilla yksityisillä kotitalouksilla ei toisaalta ole tuottajakuluttajaksi ryhtymisen edellyttämiä rahavaroja. Kuluttajaystävälliset lainat ja kuntien ja alueiden aktiivinen tuki voivat olla tässä avuksi.

3.6

Kuluttajien aktivoitumista haittaa kuitenkin kolme tekijää.

3.6.1

Ensinnäkin hiili- ja ydinvoimaloiden ulkoisista kustannuksista sisällytetään nykyisin hintoihin vain häviävän pieni osa. Kyseisistä kustannuksista on otettava huomioon erityisesti terveyshaitoista ja ilmastonmuutoksen aiheuttamista haitoista johtuvat kustannukset. Näiden kustannusten jättäminen sisällyttämättä hintoihin sysää uusiutuvan energian, joka ei aiheuta vastaavia ulkoisvaikutuksia, hyvin epäedulliseen kilpailuasemaan. Koska juuri uusiutuva energia tarjoaa kuluttajille mahdollisuuden aktivoitua, väistämättömänä päätelmänä on, että kuluttajien vähäistä osallistumista pidetään poliittisesti toivottavana tai että sitä ainakin mieluusti siedetään. Koko talvipaketissa ei tehdä elettäkään tämän markkinavääristymän oikaisemiseksi. Vääristymää suurentaa vielä se, että tavanomaisen sähköntuotannon ulkoisten kustannusten jättäminen sisällyttämättä hintoihin lisää tarvetta osoittaa valtavasti tukea uusiutuvalle energialle.

3.6.2

Hajautetut tekniikat, joilla energiaa tuotetaan esimerkiksi uusiutuvista lähteistä tai sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa, ovat toisestakin syystä järjestään heikommassa asemassa kuin tavanomaiset voimalaitokset. Tukkumarkkinoiden nykyinen rakenne suosii suuren mittaluokan tuotantoyksiköitä. Se, että uusiutuvia energialähteitä käyttävät tuotantoyksiköt ja sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitokset ovat keskimäärin huomattavasti pienempiä eikä niillä siten ole tarvittavia mittakaavaetuja, tuottaa niille kilpailuhaittaa.

3.6.3

Lisäksi monet pienemmät toimijat eivät oikeudellisten rajoitusten, hallinnollisten sääntöjen, lupavaatimusten ja byrokraattisten vaatimusten takia pysty kauppaamaan energiaa markkinoilla. Tämä koskee yksityisiä kotitalouksia sekä kaupallisia ja jopa teollisia kuluttajia.

3.7

Nämä kolme nykyisten sähkömarkkinoiden puutetta voitaisiin korjata välittömästi, jos poliittista tahtoa siihen olisi. ETSK pelkää kuitenkin, että komission ehdottamat säännökset kyseisistä asioista eivät ole riittävän selkeitä.

3.8

Hiilidioksidipäästöt ovat edellä mainittuihin ulkoisiin kustannuksiin liittyvistä ongelmista silmäänpistävin. Jotta voidaan poistaa edellä kohdassa 3.6.1 kuvailtu tavanomaista sähköntuotantoa suosiva markkinavääristymä, on välttämättä ainakin huolehdittava näiden päästöjen tarkasti kohdennetusta verotuksesta. ETSK on vaatinut tätä useasti (5).

3.9

Edellä kohdissa 3.6.2 ja 3.6.3 mainittujen epäkohtien korjaamiseksi sähkömarkkinat olisi avattava hajautetummille rakenteille erityisesti kaupankäynnin osalta.

3.10

Hajauttaminen ei saa tarkoittaa Euroopan sähköjärjestelmän pirstaloimista. Komission olettamus, että olisi mahdollistettava ”sähkön vapaa liikkuminen sinne missä sitä – – eniten tarvitaan”, on lähtökohdiltaan oikea. Jäsenvaltioiden sähköverkkojen yhä paremmaksi yhteenliittämiseksi tarvitaan kuitenkin suuria investointeja. Lisäksi on kehitettävä jälleenrahoitusmalli, joka ei kuormita kuluttajia liian paljon.

3.11

Verkon laajentamisen kustannukset voidaan parhaiten pitää minimissään tuottamalla sähköä kysynnän mukaan ja käyttämällä apuna esim. akkuvarastoinnin, sähköstä lämmöksi -tekniikan, sähköstä kaasuksi -tekniikan ja ajoneuvosta verkkoon -tekniikan tarjoamia jousto- ja tasehallintamahdollisuuksia. Tämä selittää, miksi tuottajakuluttajuus, suorat liiketoimet sähkön tuottajien ja kuluttajien välillä sekä tasevastuun vahvistaminen komission ehdottamalla tavalla ovat tärkeitä toimitusvarmuuden turvaamisen välineitä.

3.12

Euroopan komission ehdotuksessa on yleisesti ottaen huomioitu nämä mekanismit. ETSK kannattaa tätä lähestymistapaa, sillä se vaikuttanee myönteisesti etenkin alikehittyneisiin sähkömarkkinoihin, jotka kärsivät eräissä jäsenvaltioissa voimakkaasta ylisääntelystä.

3.13

Komissio jättää ehdotuksessaan tältä osin kuitenkin pitkälti huomioimatta digitalisaation tarjoaman potentiaalin. Digitalisaation myötä kulutus- ja tuotantotiedot voidaan kirjata sähköisesti pienimpien yksiköiden tarkkuudella (kilowateittain). Tarkka ja yksilöllinen kuluttajaprofilointi älymittarien – ja tulevaisuudessa esineiden internetin – avulla yhdistettynä energian tuottajien laajaan kirjoon mahdollistavat sen, että jokainen kuluttaja voi kirjaimellisesti ryhtyä omaksi ”tasevastuuhenkilökseen”. Koulutus- ja perehdytysohjelmat ovat tärkeitä sen mahdollistamiseksi, että niin monet kuluttajat kuin suinkin pystyvät tähän. Hajautetuilta kaupankäynnin muodoilta, kuten yksityistahojen välisiltä liiketoimilta, poistuu tällöin (vähäisen markkinalikviditeetin muodostama) rakenteellinen haitta.

3.14

Ensimmäisenä askeleena olisi mukautettava tasesähköä koskevia säännöksiä (asiakirjassa COM(2016) 861 final ehdotetun asetuksen 4 ja 5 artikla) siten, että energian mittayksiköt voidaan kirjata erittäin suurella aikatarkkuudella. Näillä hyvin pienillä määrillä käytävää kauppaa varten olisi perustettava omat lyhyen aikavälin markkinat. Asiakirjassa COM(2016) 861 final ehdotetun asetuksen 6 ja 7 artiklaa olisi muutettava vastaavasti.

3.15

Euroopan komissio ei valitettavasti ole esittänyt tämänsuuntaisia aloitteita. Asiakirjassa COM(2016) 861 final ehdotetun asetuksen 3 artiklassa todetaan sen sijaan, että kuluttajien ja pienyritysten osallistuminen markkinoille on mahdollistettava yhteenliittymien avulla. Yhteenliittymät ovat perusteltuja lähinnä portfoliovaikutusten ja liiketoimista aiheutuvien kustannusten vuoksi. Hajautetussa sähkökaupassa näitä perusteita ei kuitenkaan enää olisi, koska sähkön kuluttajat ja pienyritykset voisivat osallistua sähkömarkkinoille kaikilta osin ja suoraan, jos ne haluavat olla aktiivisia ja pystyvät siihen. Kertoo paljon, ettei Euroopan komissio viittaa millään tavoin sähkökauppaan 3 artiklan 1 kohdan i alakohdassa, jossa on puhe ”tasapuolisista edellytyksistä”.

3.16

Taloudellisesti erityisen lupaavilta tässä yhteydessä vaikuttavat suorat liiketoimet tuottajien ja kuluttajien välillä, sillä niissä voidaan huomioida yhden hintasignaalin puitteissa useita sellaisia hinnan eri osatekijöitä, jotka ovat suurelta osin markkinoiden muovaamia (toisin kuin nykyisin monissa jäsenvaltioissa). Suoriin liiketoimiin liittyvä hintasignaali voi kattaa esimerkiksi seuraavia tekijöitä:

kiinteämääräinen verkkoinfrastruktuurin rahoittamiseen liittyvä maksu

muuttuva liiketoimikohtainen maksu, jossa otetaan huomioon kulloisenkin sähköverkossa tapahtuvan liiketoimen edellyttämä lisäpalvelujen käyttö

sähkön tuotanto-, varastointi- ja muuntolaitosten rahoittamiseksi kerättävä kapasiteettilisämaksu, joka on neuvoteltavissa liiketoimen osapuolten välillä.

3.17

Sen lisäksi, että hajautetun sähkökaupan liiketoimintamalleja on kehitteillä joissakin jäsenvaltioissa (esim. Alankomaissa ja Virossa), useilla markkinoilla Euroopan ulkopuolella, esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Australiassa, on itse asiassa jo käytössä hyvin kunnianhimoisia malleja. Kyse on selvästi maailmanlaajuisesta trendistä. Jotta Eurooppa voi hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti vientimahdollisuutensa maailman energiamarkkinoilla, eurooppalaisten yritysten on kehitettävä vakuuttavia tapoja käydä sähkökauppaa hajautetusti ja digitaalisesti. Samanaikaisesti Euroopan unionin olisi tarjottava alueellaan toimiville yrityksille tilaisuus kokeilla tällaisia toimintatapoja ensin kotimaanmarkkinoillaan.

4.   Erityishuomioita direktiiviehdotuksen COM(2016) 864 final sekä asetusehdotusten COM(2016) 861 final, COM(2016) 862 final ja COM(2016) 863 final tietyistä näkökohdista

4.1

ETSK on hyvillään siitä, että Euroopan komissio sitoutuu selkeästi edistämään sähkömarkkinoiden irtautumista hiilestä. Kun otetaan huomioon edellä kohdassa 3.6 esitetyt perustelut, asiakirjassa COM(2016) 861 final ehdotetun asetuksen 11 artiklan mukainen ajojärjestykseen liittyvän etusijaisuuden rajoittaminen vaikeuttaa kuitenkin tämän tavoitteen saavuttamista ainakin niin kauan kuin tavanomaisen sähköntuotannon kaikkia ulkoisia kustannuksia ei ole sisällytetty hintoihin. Vaikka on periaatteessa oikein asettaa teknologianeutraalius ajojärjestyksen määrittelyn perussäännöksi, edellytyksenä on toimintaedellytysten tasapuolisuus. Toimintaedellytykset eivät kuitenkaan ole tasapuoliset, koska tavanomaisen sähköntuotannon ulkoisia kustannuksia ei sisällytetä hintoihin. Ulkoiset kustannukset on sisällytettävä hintoihin kokonaan ennen kuin pyritään komission ehdotuksen mukaisesti supistamaan merkittävästi mahdollisuuksia saada etusija ajojärjestyksessä.

4.2

Asetuksessa olisi tämän johdosta säädettävä, että asettaminen etusijalle ajojärjestyksessä säilytetään tietyn rajoitetun ajan kaikissa jäsenvaltioissa, joissa uusiutuvan energian osuus on alle 15 prosenttia. Jäsenvaltioiden, joissa osuus on suurempi, olisi toimitettava ajojärjestystä koskeva kehyksensä Euroopan komissiolle tarkasteltavaksi. Ajojärjestyskehys ei saa vääristää vähähiilisiin ja kustannustehokkaisiin joustomahdollisuuksiin pätevää vapaiden markkinoiden mekanismia. Euroopan komission olisi tarkasteltava kehystä arvioidakseen, voidaanko sen avulla edistää hiilestä irtautumista.

4.3

Asiakirjassa COM(2016) 861 final ehdotetun asetuksen 11 artiklan 3 kohdassa esitetyt de minimis -arvot olisi joka tapauksessa toimintalinjojen johdonmukaisuuden vuoksi korvattava suuntaviivoissa valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle (6) (125 ja 127 kohta) esitetyillä luvuilla, jotta pienillä markkinatoimijoilla säilyy mahdollisuus tasapuoliseen kilpailuun.

4.4

Hiilestä irtautumista haittaavat myös asiakirjassa COM(2016) 861 final ehdotetun asetuksen 12 artiklan sisältämät säännökset ajojärjestyksen uudelleenmäärittelystä ja tuotannon rajoittamisesta. Koska etenkin hiilivoimaloilla on suhteellisen suuret käynnistys- ja pysäytyskustannukset, tällaisten voimaloiden operaattorit ottavat kyseiset kustannukset huomioon ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyä koskevissa tarjouksissaan. Tuuli- ja aurinkoenergiaa hyödyntävillä laitoksilla näitä kustannuksia ei ole. Tuloksena on, että tuuli- ja aurinkoenergiaa hyödyntävät laitokset kytketään useammin irti verkosta, mikä on takaisku hiilestä irtautumiselle Euroopassa. Markkinapohjainen ajojärjestyksen uudelleenmäärittely olisikin rajattava koskemaan vain uusiutumatonta energiaa.

4.5

ETSK yhtyy Euroopan komission näkemykseen siitä, että markkinoiden vääristymistä on vältettävä kuluttajien etujen mukaisesti. Komitea kannustaa Euroopan komissiota tehostamaan toimiaan markkinoiden vääristymisen ehkäisemiseksi nyt ja tulevaisuudessa. Asetusehdotuksen COM(2016) 861 final mukaiset tavanomaisia voimalaitoksia koskevat kapasiteettimekanismit voisivat nekin vääristää markkinoita vakavasti, kuten Euroopan komissio itsekin myöntää. Kapasiteettimekanismit on siksi nähtävä viimeisenä vaihtoehtona toimitusvarmuuden takaamiseksi sekä lyhytaikaisena ratkaisuna. Tarvitaan kiireellisesti paljon tarkempia säännöksiä siitä, milloin kapasiteettimekanismit ovat sallittuja.

4.6

On pidettävä mielessä, että vaihtelevasti saatavilla olevista uusiutuvista energialähteistä (tuuli ja auringon säteily) tuotettu sähkö ei sinällään yksinkertaisesti voi olla osallisena kapasiteettimekanismeissa eikä sillä myöskään voida käydä kauppaa futuurimarkkinoilla. Vaikka näin ollen on paikallaan lisätä vuorokautista ja päivänsisäistä kauppaa, tämä ei aurinko- ja tuulivoimalle ominaisen kustannusrakenteen (marginaalikustannus on nolla) vuoksi johda investointien ja uusiutuvan energian jälleenrahoitukseen. Uusiutuvista lähteistä tuotetun sähkön on saatava tilaisuus päästä kaupankäynnin kohteeksi futuurimarkkinoilla. Ainoa näköpiirissä oleva keino tämän toteuttamiseksi on nivoa uusiutuva energia tasehallinta- ja joustomahdollisuuksiin. Kyseeseen tulevat akkuvarastoinnin lisäksi sellaiset tekniset vaihtoehdot kuin sähköstä lämmöksi -tekniikka ja sähköstä kaasuksi -tekniikka (7).

4.7

Jäsenvaltiotasolla on kuitenkin huomattavia sääntelystä johtuvia esteitä, joiden takia tasehallintatuotteille ei tällä hetkellä löydy liiketoimintamalleja. Markkinarakennetta koskevat säädöstekstit eivät tarjoa ratkaisuja tähän. Vähintäänkin olisi lisättävä asiakirjassa COM(2016) 861 final ehdotetun asetuksen 3 artiklan 1 kohdan f alakohtaan viittaus siihen, että markkinasäännöillä ja ajojärjestyskehyksellä, joka jäsenvaltioiden on laadittava, olisi luotava kannustin hyödyntää joustomahdollisuuksia. Tämä voi myös auttaa poistamaan pullonkauloja tai välttämään niiden syntymistä.

4.8

ETSK kehottaa asettamaan tätä ajatellen selkeät painopisteet. Tavanomaisia voimalaitoksia koskevia kapasiteettimekanismeja tulisi voida käyttää vain, jos jäsenvaltiot pystyvät osoittamaan, että kapasiteetin pullonkauloja ei voida poistaa tasapainottamalla uusiutuvista lähteistä tuotettavaa sähköä joustomahdollisuuksien avulla. Tämä velvoite pitäisi kirjata asiakirjassa COM(2016) 864 final ehdotetun direktiivin 8 artiklaan, ja asiakirjassa COM(2016) 861 final ehdotetun asetuksen 14 artiklaa olisi muutettava vastaavasti.

4.9

Tällaisilla tasehallintamalleilla on kaksi muutakin hyvää puolta. Koska ne mahdollistavat kaupankäynnin uusiutuvista lähteistä tuotetulla sähköllä futuurimarkkinoilla, ne ovat tällä hetkellä ainoa vaihtoehto, joka tarjoaa lupauksen siitä, että uusiutuvan energian laitoksiin tehtäviin investointeihin voidaan saada jälleenrahoitusta markkinoilta. Toiseksi mallit ovat paikallislähtöisiä ja niissä hyödynnetään sitä tosiseikkaa, että uusiutuvaa energiaa on saatavilla käytännöllisesti katsoen joka paikassa (ks. kohta 3.2), mikä lisää sen paikallista lisäarvoa.

4.10

Sähkön hajautettu tuotanto voi vähentää verkon kuormitusta, jos käytössä on oikeanlaiset markkinapohjaiset kannustimet. Näin ei kuitenkaan ole. Verkkomaksujen laskentatapaa (COM(2016) 861 final, 16 artikla) olisi ainakin muutettava siten, että luodaan kannustin tuottaa sähköä lähellä kuluttajia ja että perusteena on todellinen käyttö. Yksittäisten tuotanto- ja kulutustapahtumien verkkokustannukset voidaan yleisesti ottaen varmistaa käyttämällä älymittareita, ja todellisen käytön mukaisuuden periaate edellyttää, että verkkomaksut lasketaan nimenomaan niiden perusteella.

4.11

Kulutukseen mukautettua sähköntuotantoa edistää myös tarkkojen hintavyöhykkeiden soveltaminen. ETSK antaakin täyden tukensa asiakirjassa COM(2016) 864 final ehdotetun direktiivin johdanto-osan 14 kappaleessa ja 13 artiklassa tästä asiasta esitetyille näkemyksille. Jos kohdassa 4.10 esitettyä kehotusta ei toteuteta, hintavyöhykkeiden tarkentamisen avulla saavutettu tehokkuushyöty voi kuitenkin mitätöityä ja hävitä, koska verkkomaksut eivät määräydy todellisen käytön mukaan. Hintasignaaleja vahvistavan energiaverotuksen eurooppalaisesta vertailuarvosta saataisiin lisäapua.

4.12

Tarkempia hintavyöhykkeitä ei pitäisi erehtyä tulkitsemaan siten, että kyseessä olisi huomion kääntäminen pois tarpeesta rakentaa tiiviisti yhteenliitetty eurooppalainen sähköverkko, joka on paras keino saavuttaa hyvä toimitusvarmuus kustannustehokkaasti.

4.13

Kuten kohdassa 3.14 todetaan, sähkökaupan avaaminen kuluttajille ja tuottajakuluttajille on tärkeää kattavan energiamarkkinoille osallistumisen varmistamiseksi. Asiakirjassa COM(2016) 864 final ehdotetun direktiivin 3 artiklaa olisi tämän vuoksi selvennettävä. Kuluttajien osallistumisen, joka rajoittuu 3 artiklan 1 kohdassa vain tuotantoon, varastointiin ja sähköiseen liikkumiseen, on katettava myös sähkökauppa. Markkinoille pääsyn esteet olisi määriteltävä nykyistä selvemmin 3 artiklan 2 kohdassa. Käsillä olevan lausunnon kohdan 3.6.3 mukaisesti esteet liittyvät lähinnä mittakaavaetuihin ja hallintoon.

4.14

Yksi tapa madaltaa kyseisiä esteitä on, että jäsenvaltiot luovat erityisesti pienille tuottajille, kuluttajille ja tuottajakuluttajille tarkoitettuja kaupankäyntikanavia. Energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston pitäisi vastata tämän vaatimuksen toteutumisen seurannasta. Lisäksi asiakirjassa COM(2016) 861 final ehdotetun asetuksen 4 artiklaan voitaisiin sisällyttää pienten tuottajakuluttajien yhteenliittymiä koskevat yksinkertaistetut kirjanpitosäännöt. Asiakirjassa COM(2016) 864 final ehdotetun direktiivin 15 artiklan 1 kohdan a alakohdassa olisi korvattava sana ”myymään” sanalla ”kauppaamaan”.

4.15

Energiaköyhyys (asiakirjassa COM(2016) 864 final ehdotetun direktiivin johdanto-osan 14 kappale ja 5 artikla sekä asiakirjassa COM(2016) 861 final ehdotetun asetuksen 28 ja 29 artikla): ETSK on todennut useaan otteeseen selvästi, että energiaköyhyysongelma on ratkaistava ja että se on otettava huomioon vähähiiliseen yhteiskuntaan tähtäävissä tulevissa toimintalinjoissa. ETSK kannattaa tässä yhteydessä näkemyksiä, jotka se on esittänyt asiasta antamassaan lausunnossa (8), sekä komission kantaa ja tätä aihetta koskevia ehdotuksia. ETSK tuo kuitenkin esille aiemmissa lausunnoissaan (9) esittämänsä näkemyksen siitä, että uusiutuva energia ja eritoten tuottajakuluttajuus voi tietyissä olosuhteissa olla kestäväpohjainen keino ennaltaehkäistä pysyvää energiaköyhyyttä, jos heikossa asemassa oleville kuluttajille on tarjolla julkisia lainoja ja paikallisviranomaisten (esim. alueiden tai kuntien) tai yksityisten toimijoiden (esim. kansalaisjärjestöjen) avustuksella paremmat mahdollisuudet saada pääomaa. Asiakirjassa COM(2016) 864 final ehdotetun direktiivin 15 ja 16 artiklan aktiivisia kuluttajia ja paikallisia energiayhteisöjä koskevien säännösten merkitys olisi niin ikään ymmärrettävä tässä kontekstissa. Kyseisen direktiivin 5 artiklan 2 kohdassa olisi erikseen mainittava tuottajakuluttajuus yhtenä mahdollisena tapana ehkäistä energiaköyhyyttä.

4.16

Kuluttajien oikeudet: ETSK on hyvillään siitä, että kuluttajien vaikutusmahdollisuuksille ja kuluttajansuojalle on omistettu asiakirjassa COM(2016) 864 final ehdotetussa direktiivissä oma lukunsa. Direktiivin 10 artiklassa pitäisi lisäksi todeta selväsanaisesti, että kuluttajilla on oltava oikeus sekä tehdä sähköntoimituksiaan koskevia valintoja että varmistaa niiden noudattaminen. Direktiivin 15 artiklan 1 kohdan b alakohtaan olisi lisättävä maininta siitä, että verkkomaksujen on oltava yksilöllisesti kohdennettuja, jotta kuluttajilta voidaan periä vain ne nimenomaiset verkkokustannukset, jotka ovat aiheutuneet heidän omista toimistaan: sähkön tuotannosta, varastoinnista, kulutuksesta tai kaupasta. Verkkomaksujärjestelmän tulee myös kannustaa verkon kannalta suotuisaan toimintaan, kuten kuormituksen siirtoon, itse tuotetun sähkön omaan kulutukseen tai varastointiin. Jäsenvaltioiden on osoitettava, millä tavoin todelliseen käyttöön pohjautuva verkkomaksujen määrittäminen toteutetaan. Ennustettavuus on tässä yhteydessä olennaisen tärkeää, jotta kuluttajat voivat tehdä tarvittavat investoinnit.

4.17

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että asiakirjassa COM(2016) 864 final ehdotetun direktiivin 16 artiklassa määritellään paikalliset energiayhteisöt ja myönnetään niille tarvittavat oikeudet. Komitea itse vaati tätä lausunnossaan ”Tuottajakuluttajaenergia ja tuottajakuluttajien energiaosuuskunnat” (10). Direktiivin 16 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen maksujen tulee kuitenkin vastata todellista käyttöä saman periaatteen mukaisesti kuin mihin viitataan edellä kohdassa 4.16 saman direktiivin 15 artiklan osalta.

4.18

ETSK kannattaa sitä, että paikallisilla energiayhteisöillä on oikeus pitää toiminnassa omia verkkoja, mutta katsoo, että niillä tulee olla myös oikeus toimia perustason energiantoimittajina, jolloin niillä on kaikki asiaan liittyvät velvollisuudet.

4.19

Asiakirjassa COM(2016) 864 final ehdotetun direktiivin 15 ja 16 artiklasta on paikallaan lausua se varoituksen sana, että kuluttajien aktiivisuuden lisääminen ja paikallisten energiayhteisöjen perustaminen edellyttää uusiutuvan energian käyttämistä. Jos edellä kohdassa 3.6 kuvailtuja epäkohtia ja uusiutuvia energialähteitä koskevan ehdotuksen puutteita (11) ei korjata, kuluttajien aktivoiminen ja paikallisten energiayhteisöjen toteuttaminen hankaloituu huomattavasti ja voi jopa vaarantua.

4.20

Älykäs mittaaminen: Kuten edellä kohdassa 3.13 kerrotaan, digitalisaatio avaa suuria mahdollisuuksia. Se tuo kuitenkin tullessaan myös tiettyjä tietosuoja- ja tietoturvariskejä. ETSK on ilahtunut siitä, että Euroopan komissio käsittelee tätä asiakirjassa COM(2016) 864 final ehdotetun direktiivin 19–23 artiklassa.

4.21

ETSK pitää hyvänä, että komissio kiinnittää asianmukaista huomiota älymittareiden tuottaman tiedon tehokkaaseen suojelemiseen ja että EU:n tietosuojanormit pätevät myös sähkönkulutusta koskeviin tietoihin. Tiedonhallinta, tietojen omistusoikeus ja kysymys avoimesta datasta jäävät kuitenkin liian vähälle huomiolle. Direktiivin 23 artiklassa olisikin taattava, että tiedot annetaan tietosuojaa ja yksityisyyttä millään tavoin vaarantamatta kaikkien asianomaisten osapuolten käyttöön anonymisoidussa ja riittävän koostetussa muodossa. Digitalisaation koko potentiaalin käyttöön saamiseksi tarvitaan koulutusta ja perehdytystä, joilla pyritään vähentämään digitaalista lukutaidottomuutta ja kuluttajien syrjäytymistä.

4.22

Verkonhaltijoiden rooli: Hajauttaminen merkitsee yleensä sitä, että jakeluverkkojen, kuten myös kansallisten verkkojen yhteenliittämisen, strateginen merkitys kasvaa. Jäsenvaltioiden on ratkaisevan tärkeää luoda kehys, jossa verkonhaltijoille tarjotaan tehokkaita ja vaikuttavia kannustimia investoida Euroopan sähköverkkojen kehittämiseen. Tämä virkistää niin ikään talouskasvua ja luo uusia työpaikkoja. ETSK kannattaa tätä taustaa vasten komission ehdotusta vahvistaa ACERin toimivaltuuksia. Yhteistyöviraston on tarkoitus valvoa asiaa koskevia kansallisia toimintalinjoja.

4.23

Asiakirjassa COM(2016) 864 final ehdotetun direktiivin 32, 33 ja 36 artiklassa annetaan jakeluverkonhaltijoille tietyin ehdoin oikeuksia joustomahdollisuuksien käytön ja sähköajoneuvojen latauspisteiden suhteen. Vaikka ETSK suhtautuu myönteisesti jouston, sähköisen liikkumisen sekä varastointilaitosten markkinoillepääsyn ripeään edistymiseen, on tärkeää, että komission ehdotuksessa esitetty riippumattomien markkinatoimijoiden etuoikeus toteutuu käytännössä ja että jakeluverkonhaltijat ja kansalliset sääntelyviranomaiset kunnioittavat sitä. Sama pätee siirtoverkonhaltijoiden toimimiseen varastointioperaattoreina (asiakirjassa COM(2016) 864 final ehdotetun direktiivin 54 artikla).

4.24

Jakeluverkonhaltijoiden eurooppalaisen elimen (EU DSO -elimen) perustaminen asiakirjassa COM(2016) 861 final ehdotetun asetuksen 50 artiklan mukaisesti ei saisi johtaa itsenäiseen verkkosääntöjen antamiseen, sillä tämä vahvistaisi entisestään jakeluverkonhaltijoiden potentiaalista markkinavoimaa. Valtuudet laatia tarvittava kehys olisi annettava ACERille, ja kansallisia sääntelyviranomaisia olisi vahvistettava tätä ajatellen.

Bryssel 31. toukokuuta 2017.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Georges DASSIS


(1)  EUVL C 383, 17.11.2015, s. 84; EUVL C 264, 20.7.2016, s. 117 .

(2)  Ks. myös asiakokonaisuuteen TEN/626 kuuluva lausunto energiaunionin tilasta vuonna 2016 (ks. tämän virallisen lehden s. 100).

(3)  Ks. myös asiakokonaisuuteen TEN/624 kuuluva lausunto Puhdasta energiaa kaikille -paketista (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4)  Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

(5)  EUVL C 82, 3.3.2016, s. 13.

(6)  EUVL C 200, 28.6.2014, s. 1.

(7)  EUVL C 82, 3.3.2016, s. 13.

(8)  EUVL C 341, 21.11.2013, s. 21.

(9)  EUVL C 198, 10.7.2013, s. 1; EUVL C 34, 2.2.2017, s. 44; EUVL C 82, 3.3.2016, s. 13.

(10)  EUVL C 34, 2.2.2017, s. 44.

(11)  Ks. myös asiakokonaisuuteen TEN/622 kuuluva lausunto ”Uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin tarkistus” (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).


31.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 288/100


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan investointipankille – Energiaunionin toinen tilannekatsaus”

(COM(2017) 53 final)

”Komission kertomus Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Uusiutuvan energian tilannekatsaus”

(COM(2017) 57 final)

(2017/C 288/14)

Esittelijä:

Tellervo KYLÄ-HARAKKA-RUONALA

Lausuntopyyntö

Euroopan komissio, 17.2.2017

Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla

 

 

Vastaava erityisjaosto

”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta”

Hyväksyminen erityisjaostossa

16.5.2017

Hyväksyminen täysistunnossa

31.5.2017

Täysistunnon nro

526

Äänestystulos

(puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)

190/0/1

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) on tyytyväinen energiaunionin toiseen tilannekatsaukseen osana energiaunionistrategian täytäntöönpanon ja kehittämisen seurantaprosessia. ETSK toistaa kehotuksensa käydä tiivistä energiavuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa EU-, jäsenvaltio-, alue- ja paikallistasolla, jotta helpotetaan ja edistetään konkreettisia toimia vahvan energiaunionin puolesta.

1.2

ETSK on aina ollut sitä mieltä, että energiaunioni on erittäin tärkeä asia Euroopan unionin menestymisen kannalta. Näin ollen edistymistä olisi arvioitava paitsi energiaunionin osatekijöiden myös siitä kansalaisille ja yrityksille, myös pk-yrityksille, kertyvien hyötyjen kannalta.

1.3

ETSK kehottaakin komissiota seuraamaan edistystä eri näkökulmista: taloudellisia etuja, työllisyyden kehittymistä, edistystä kansalaisten päivittäisessä elämässä, energiajärjestelmää, poliittisia ja yhteiskunnallisia kannustimia sekä ohjauskeinojen käyttöä.

1.4

ETSK kehottaa hyväksymään tähän mennessä käynnistetyt aloitteet kitkattomasti ja ennen kaikkea panemaan ne oikea-aikaisesti täytäntöön EU:n tasolla ja jäsenvaltioissa. Kansalliset suunnitelmat ovat keskeisen tärkeitä, ja jäsenvaltioiden on otettava huomioon toimenpiteidensä väistämättömät vaikutukset muihin maihin.

1.5

ETSK korostaa, että saavutetusta edistyksestä huolimatta energiainfrastruktuurissa ja energiamarkkinoilla on edelleen huomattavia puutteita. Riittävä ja luotettava energiainfrastruktuuri ja energiantuotantokapasiteetti, toimivat energiamarkkinat ja energiatehokkuus ovat energiaturvallisuuden keskeisiä osatekijöitä. Tämän vuoksi on jatkettava alueellisia yhteistyöaloitteita, kehitettävä kotimaisia energialähteitä ja edistettävä tuontienergian maantieteellistä monipuolistamista.

1.6

ETSK korostaa, että on tärkeää varmistaa edelleen myönteinen kehitys uusiutuvien energialähteiden alalla. Sähköjärjestelmän merkittäviin muutoksiin, jotka johtuvat vaihtelevien ja hajautettujen uusiutuvien energialähteiden nopeasta lisääntymisestä, on kiinnitettävä erityistä huomiota, ja niitä on hallinnoitava onnistuneesti.

1.7

ETSK on tyytyväinen Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) toiseen vaiheeseen mahdollisuutena edistää julkisen ja yksityisen sektorin investointeja. Yksityisten investointien markkinakannustimet ovat nykyisin heikkoja, mikä johtuu pitkälti epäjohdonmukaisista toimintapolitiikoista. Yksityisten investoijien kannustamiseksi on välttämätöntä varmistaa ennustettava investointiympäristö, jossa poliittisten päätösten ja lainsäädännön pitkäjänteisyys ja vakaus ovat ratkaisevan tärkeitä.

1.8

ETSK kehottaa komissiota arvioimaan kattavasti nykyisiä vähähiilisyyteen tähtääviä ohjauskeinoja, jotta varmistetaan, että asianmukaisia välineitä käytetään mahdollisimman tehokkaasti tavoitteiden saavuttamiseksi. Olisi tartuttava kohdennetummin ongelmiin, jotka liittyvät kuluttajahintoja nostaviin veroihin ja maksuihin sekä energiamarkkinoita ja investointisignaaleja vääristäviin tukiin.

1.9

Energiaunioni voi työpaikkojen luomisen sekä kansalaisten suoran ja epäsuoran päivittäisen energiankäytön myötä tuoda mukanaan sosiaalisia etuja. Vähähiilisen energiajärjestelmän saavuttaminen on kuitenkin valtava haaste, joka on hoidettava siten, että varmistetaan oikeudenmukainen energiakäänne.

1.10

Kun otetaan huomioon maailmanlaajuinen johtoasema siirryttäessä puhtaan energian käyttöön, EU:n tulisi pyrkiä maksimoimaan myönteinen globaali ”hiilikädenjälkensä” eikä keskittyä vain omiin päästöihinsä. Tätä varten on korostettava innovointi-, kauppa- ja investointipolitiikan roolia sekä tarvetta edistää hiilidioksidin maailmanlaajuista hinnoittelua.

2.   Tausta

2.1

Käsillä olevassa lausunnossa tarkastellaan komission laatimia energiaunionin toista tilannekatsausta ja sen liitteitä sekä uusiutuvan energian tilannekatsausta. Kyseisissä asiakirjoissa kuvataan energiaunionin eri aloilla tapahtunutta edistystä sekä tuodaan esiin aiheita ja aloja, jotka edellyttävät lisätoimia.

2.2

Pääkatsauksessa arvioidaan energiaunionin tilaa seuraavista näkökohdista käsin: siirtyminen vähähiiliseen ja energia- tai resurssitehokkaaseen talouteen, kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisääminen, tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottava infrastruktuuri, investointihaasteet ja vahvan energiaunionin ulkoinen ulottuvuus. Siinä arvioidaan tilannetta myös energiaunionin viiden pilarin kannalta: energiaturvallisuus, energian sisämarkkinat, energiatehokkuus, vähähiiliseen talouteen siirtyminen sekä tutkimus, innovointi ja kilpailukyky.

2.3

Katsauksessa ilmoitetaan myös jäsenvaltioihin suuntautuvasta komission uudesta energiaunionikierroksesta. Kierros liittyy kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien valmisteluun, ja se on määrä kohdentaa myös paikallisiin toimijoihin.

2.4

Uusiutuvan energian saralla tapahtuvaan edistymiseen keskittyvässä erillisessä kertomuksessa kuvataan tilannetta jäsenvaltioissa ja eri aloilla, esim. sähkö-, lämmitys- ja jäähdytysaloilla sekä liikenteen alalla. Siinä käsitellään myös uusiutuvaan energiaan liittyvien hankkeiden toteuttamista vaikeuttavia hallinnollisia esteitä ja tarkastellaan biopolttoaineiden ja bioenergian kestäväpohjaisuutta.

2.5

Komissio viittaa katsauksissa tulevan kehityksen osalta marraskuussa 2016 ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” -paketissa ehdottamiinsa toimiin. Pääkatsauksessa esitetään myös energiaunionin päivitetty etenemissuunnitelma, joka perustuu energiaunionia koskevassa puitestrategiassa vuonna 2015 esitettyyn alkuperäiseen etenemissuunnitelmaan.

3.   Huomioita energiaunionia koskevasta perusajatuksesta

3.1

ETSK on aina ollut sitä mieltä, että energiaunioni on erittäin tärkeä asia Euroopan unionin menestymisen kannalta. Tämän vuoksi energiaunionin olisi vastattava Euroopan kansalaisten ja yritysten tarpeisiin.

3.2

Yksi energiaunionin perusajatuksia on hyötyjen maksimoiminen jäsenvaltioiden välisen yhteistyön kautta. Poliittinen johdonmukaisuus ja yhtenäisyys ovat keskeisiä ja tärkeitä edellytyksiä merkittävän edistymisen saavuttamiseksi. Tämä pätee sekä energian sisämarkkinoiden kehittämiseen että ulkosuhteisiin energia-alalla.

3.3

Tämä on entistäkin tärkeämpää nyt, kun EU:lla on edessään paljon epävarmuutta, riskejä ja uhkia maailmanlaajuisesti. Samaan aikaan nationalismi ja protektionismi nostavat päätään Euroopassa ja saattavat uhata energian sisämarkkinoiden edistymistä. Parhaimmillaan energiaunionilla voisi olla merkittävä rooli lisättäessä yleisesti EU:n yhtenäisyyttä – ja näin ollen sen globaalia vahvuutta.

3.4

Sisäisen ja ulkoisen kehityksen vuoksi energiaunioni on yhä merkittävämmässä asemassa itse energia-alalla. Euroopassa jäsenvaltioiden keskinäinen riippuvuus ja niiden energiapoliittisten päätösten vaikutukset toisiin jäsenvaltioihin ovat selvästi nähtävissä päivittäisessä elämässä, kun taas ulkoisia energianäkymiä on yhä vaikeampi ennustaa.

3.5

ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että energiaunioni on enemmän kuin vain energia- ja ilmastopolitiikkaa. Energiaunioni on yksi talouskehityksen, työpaikkojen luomisen ja ihmisten hyvinvoinnin perusedellytyksistä. Kaiken kaikkiaan kyse on kestävästä kehityksestä EU:ssa taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien etujen kannalta.

3.6

Energiaunioni voi tuottaa taloudellisia etuja monin tavoin: taloudellisin toimin, joilla luodaan lisäarvoa käyttämällä energiaa tuotantotekijänä, itse energia-alalla sekä energia- ja ilmastoratkaisuja tarjoavien taloudellisten toimijoiden kautta, olipa kyse sitten teknologioista, palveluista tai uusista liiketoimintamalleista. Tämä edellyttää, että energiaunioni tarjoaa eurooppalaisille yhtiöille ja yrityksille vakaan ja suotuisan toimintaympäristön ja myös kustannuskilpailukyvyn ja innovatiivisen monipuolistamisen edellytykset, jotta niille annetaan mahdollisuudet investointeihin ja työpaikkojen luomiseen. Tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä erityishuomioita pk-yritysten potentiaaliin.

3.7

Sosiaalisia etuja saadaan aikaan, kun luodaan työpaikkoja ja kun ihmiset käyttävät suoraan tai epäsuorasti energiaa mitä erilaisimmissa päivittäisissä toimissa. Vähähiilisen energiajärjestelmän saavuttaminen on kuitenkin valtava haaste, joka on hoidettava siten, että varmistetaan oikeudenmukainen energiakäänne ja ihmisarvoisten työpaikkojen luominen etenkin alueilla, jotka ovat olleet riippuvaisia hiili-intensiivisestä toiminnasta. ETSK korostaa, että kansallisiin suunnitelmiin on sisällytettävä sopeutumistoimia, ja kehottaa komissiota helpottamaan tällaisia pyrkimyksiä.

3.8

Kohtuuhintaisen energian käytettävyys ja fyysinen saatavuus ovat keskeisiä edellytyksiä energiaköyhyyden välttämiseksi, sillä energiaköyhyys on ongelma, joka myös estää kansalaisia siirtymästä käyttämään vähähiilisiä ratkaisuja. Energiaköyhyyden seurantaryhmän tulisi myös vihdoin aloittaa toimintansa. Kuten ETSK:n lausunnossa ensimmäisestä energiaunionin tilaa koskevasta katsauksesta todetaan, ”[e]nergiaunionin onnistumista mitataan kansalaisten näkökulmasta myös hyvin konkreettisin asioin, joita ovat muun muassa hintataso – –, pääsy verkkoihin, toimitusvarmuus – –, kuluttajille annettava – – tieto käytössä olevista materiaaleista – –”.

3.9

Energia- ja ilmastotavoitteita pidetään ilmastohyötyjen kannalta usein päämäärinä sinällään. Niitä on kuitenkin pidettävä keinona saavuttaa lopullinen tavoite: kansalaisten tarpeisiin vastaaminen ja taloudellisen hyvinvoinnin luominen siten, että samalla torjutaan ilmastonmuutosta Pariisin sopimuksen määräysten mukaisesti. Energiaunioni vähentää myös osaltaan ilman saastumista ja saa näin aikaan myönteisiä terveysvaikutuksia.

3.10

ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, ettei energiaunionia voi erottaa muista keskeisistä unionin politiikoista, jotka liittyvät digitalisaatioon, pääomamarkkinoihin ja investointeihin, osaamiseen, kiertotalouteen ja turvallisuuteen. ETSK painottaa myös energiaunionin ja liikennepolitiikan tiivistä yhteyttä. Liikenteen energia- ja ilmastonäkökohtia ei tulisi käsitellä erillään liikennemarkkinakysymyksistä.

3.11

Kaiken kaikkiaan ETSK painottaa, että muutoksia toteuttavat käytännössä yritykset, työntekijät, kuluttajat ja kansalaiset yleensä. ETSK toistaakin kehotuksensa käydä tiivistä energiavuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa. Vuoropuhelua olisi käytävä kaikilla tasoilla: poliittisen päätöksenteon yhteydessä EU-tasolla, laadittaessa energia- ja ilmastosuunnitelmia valtiollisella tasolla ja lopuksi edistettäessä toimenpiteitä paikallistasolla.

4.   Huomiota energiaunionin tilanteesta ja jatkotoimista

4.1   Täytäntöönpano

4.1.1

Euroopan komissio on määritellyt vuoden 2016 tuloksekkaaksi. Komissio on jo julkaissut useimmat energiaunioniin liittyvät suunnitellut aloitteet. Suurin osa näistä monista aloitteista odottaa kuitenkin vielä hyväksymistä ja täytäntöönpanoa. ETSK kehottaa hyväksymään kyseiset aloitteet kitkattomasti ja ennen kaikkea toteuttamaan toimenpiteet oikea-aikaisesti EU:n tasolla ja jäsenvaltioissa.

4.1.2

Kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat ovat energiaunionia koskevan strategian täytäntöönpanoprosessin keskeinen osa. Kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset olosuhteet, kansallisten suunnitelmien laatiminen on järkevä toimintatapa. Suunnitelmat olisi laadittava osallistamisen ja yhteistyön pohjalta. Samalla on tärkeää laatia asianmukainen hallintomekanismi, jotta voidaan varmistaa, että kyseiset suunnitelmat pannaan täytäntöön, ovat johdonmukaisia ja vastaavat yhteisiä tavoitteita. Olisi myös varmistettava, että jäsenvaltioiden, EU:n ja muiden toimijoiden tehtävät ja vastuut rajataan selkeästi.

4.1.3

Energiaunionin puitteissa tehdyt päätökset ovat pitkäjänteisiä ja osittain peruuttamattomia. Tämän vuoksi ETSK korostaa, että pitkän aikavälin tavoitteet on pidettävä mielessä koko prosessin ajan. Samaan aikaan on niin jäsenvaltioiden kuin EU:n tasolla varmistettava riittävä joustavuus, sillä käytännön toimenpiteet eivät jatku lineaarisesti vuodesta toiseen ja muuttuvat olosuhteet edellyttävät nopeita reaktioita.

4.1.4

Energiaunionin tilaa arvioitaessa ei tulisi keskittyä vain poliittisten tavoitteiden saavuttamiseen ja lainsäädännön täytäntöönpanoon, vaan huomio olisi sen sijaan kohdennettava todelliseen tilanteeseen EU-tasolla ja jäsenvaltioissa. Tämä on erityisen tärkeää, kun otetaan huomioon energiaunionin monien päämäärien, pilarien ja määrällisten tavoitteiden monitahoisuus. ETSK odottaa, että komissio kuvaa seuraavassa energiaunionin tilannekatsauksessa käytännössä tapahtunutta edistystä ja antaa esimerkkejä onnistuneesti päätökseen saatetuista hankkeista sekä suunnitelmista jatkotoimiksi, joilla tehostetaan yhteenliitettävyyttä, parannetaan markkinoiden toimintaa ja edistetään sosiaalista mukautumista energiakäänteeseen.

4.1.5

ETSK viittaa äskettäin laatimiinsa lausuntoihin ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” -paketin eri näkökohdista. Lausunnoissa paneudutaan yksityiskohtaisemmin energiaunionin hallintoon ja eri osa-aloihin.

4.2   Infrastruktuuri, investoinnit ja markkinat

4.2.1

Energiajärjestelmän itsessään on energiaunionin perustana toimittava ja kehityttävä asianmukaisesti. Sen on saavutettava niin kansalaisten kuin yritysten näkökulmasta kolme perustavoitetta – energiaturvallisuus, kohtuulliset kustannukset ja hinnat sekä ilmastonmuutoksen hillitseminen.

4.2.2

Energiaturvallisuus on edelleen keskeinen tavoite, sillä ajanmukainen talous ja yhteiskunta eivät voi toimia hetkeäkään ilman energiaa. Riittävä ja luotettava energiainfrastruktuuri ja energiantuotantokapasiteetti, toimivat energiamarkkinat ja energiatehokkuus ovat energiaturvallisuuden keskeisiä osatekijöitä. Energiaturvallisuutta ei tulisi pitää energiaomavaraisuuden synonyyminä. Kuten muidenkin hyödykkeiden kohdalla rajatylittävä – niin unionin s