9.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 261/1

(1)

Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Belgia ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta. Eurooppa-neuvosto vahvisti suosituksen 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Neuvosto hyväksyi 21 päivänä maaliskuuta 2017 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta, jäljempänä ”euroalueen suositus” (3).

(2)

Koska Belgia kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Belgian olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista 1 ja 2 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Belgiaa koskeva vuoden 2017 maaraportti julkaistiin 22 päivänä helmikuuta 2017. Siinä arvioitiin Belgian edistymistä neuvoston 12 päivänä heinäkuuta 2016 hyväksymien maakohtaisten suositusten noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja sen kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa.

(4)

Belgia toimitti vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2017 vakausohjelmansa 28 päivänä huhtikuuta 2017. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (4) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Belgiaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota ja velkasääntöä. Hallitus suunnittelee vuoden 2017 vakausohjelmassa julkisen talouden rahoitusaseman asteittaista parantamista 2,6 prosentin alijäämästä suhteessa BKT:hen vuonna 2016–0,1 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2020. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteena oleva rakenteellisesti tasapainoinen julkisen talouden rahoitusasema suunnitellaan saavutettavan viimeistään vuonna 2019. Uudelleenlasketun (5) rakenteellisen rahoitusaseman perusteella alijäämän arvioidaan kuitenkin olevan 0,3 prosenttia vuonna 2019. Julkisen talouden velka oli enimmillään lähes 107 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2014 ja supistui sen jälkeen noin 106 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuosina 2015 ja 2016, ja nyt sen odotetaan vuoden 2017 vakausohjelman mukaan supistuvan 99 prosenttiin viimeistään vuonna 2020. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Toimenpiteitä, jotka tarvitaan suunniteltujen alijäämätavoitteiden tueksi vuodesta 2018 eteenpäin, ei kuitenkaan ole täsmennetty, ja komission kevään 2017 talousennusteen mukaan tämä edistää osaltaan arvioitua rakenteellisen rahoitusaseman heikkenemistä vuonna 2018, jos politiikka säilyy muuttumattomana.

(7)

Komissio antoi 22 päivänä toukokuuta 2017 SEUT 126 artiklan 3 kohdan nojalla kertomuksen, sillä Belgia ei edistynyt riittävästi velan supistamista koskevan vertailuarvon noudattamisessa vuonna 2016. Kertomuksessa todettiin kaikkien merkityksellisten tekijöiden arvioinnin perusteella, että velkakriteerin olisi katsottava tällä hetkellä täyttyneen. Samalla olisi toteutettava lisää julkisen talouden toimia vuonna 2017, jotta varmistetaan, että kun vuosien 2016 ja 2017 lukuja tarkastellaan yhdessä, on pitkälti pysytty julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen johtavalla sopeutusuralla.

(8)

Vuoden 2017 vakausohjelma osoittaa, että vuosien 2016 ja 2017 poikkeuksellisen pakolaisvirran ja turvallisuuteen liittyvien toimenpiteiden vaikutus julkiseen talouteen on merkittävä. Vakausohjelmassa annetaan riittävä näyttö näiden julkisen talouden lisäkustannusten laajuudesta ja luonteesta. Komission mukaan hyväksyttävät lisämenot olivat vuonna 2016 poikkeuksellisen pakolaisvirran osalta 0,08 prosenttia suhteessa BKT:hen ja turvallisuuteen liittyvien toimenpiteiden osalta 0,05 prosenttia suhteessa BKT:hen. Turvallisuuteen liittyvien toimenpiteiden lisävaikutus vuonna 2017 vuoteen 2016 verrattuna arvioidaan tällä hetkellä 0,01 prosentiksi suhteessa BKT:hen. Asetuksen (EY) N:o 1466/97 5 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 3 kohdan säännöksissä otetaan huomioon tällaiset lisämenot, sillä pakolaisvirta samoin kuin vakava terroriuhka ovat epätavallisia tapahtumia, joiden vaikutus Belgian julkiseen talouteen on merkittävä, eikä kestävyys vaarannu, jos tilapäinen poikkeaminen julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuralta sallitaan. Vaadittua sopeutusta kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta vuodeksi 2016 on siksi pienennetty pakolaisiin ja turvallisuuteen liittyvistä toimenpiteistä aiheutuvien kustannusten huomioon ottamiseksi. Vuoden 2017 osalta tehdään keväällä 2018 Belgian viranomaisten toimittamien havaittujen tietojen perusteella lopullinen arviointi hyväksyttävine määrineen.

(9)

Neuvosto suositti 12 päivänä heinäkuuta 2016, että Belgia sopeuttaa julkista taloutta kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta vähintään 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017. Komission kevään 2017 talousennusteen mukaan on vaarana, että tästä vaatimuksesta poiketaan jonkin verran vuonna 2017. On kuitenkin edelleen olemassa riski, että suositellusta sopeutuksesta kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta poiketaan merkittävästi, kun vuosia 2016 ja 2017 tarkastellaan yhdessä. Päätelmä ei muutu, vaikka vaatimuksesta vähennettäisiin poikkeuksellisen pakolaisvirran ja turvallisuuteen liittyvien toimenpiteiden vaikutus julkiseen talouteen.

(10)

Julkisen talouden tilanteen ja erityisesti velkatason perusteella Belgian odotetaan vuonna 2018 jatkavan sopeutusta kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, joka on rakenteellisesti tasapainoinen julkisen talouden rahoitusasema. Vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisen yhteisesti sovitun matriisin mukainen sopeutus tarkoittaa vaatimusta, jonka mukaan nettomääräisten julkisten perusmenojen nimellinen kasvu (6) ei ole yli 1,6 prosenttia vuonna 2018. Tällöin vuotuinen rakenteellinen sopeutus olisi vähintään 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen. Jos politiikka säilyy muuttumattomana, on vaarana, että tästä vaatimuksesta poiketaan merkittävästi vuonna 2018. Belgian ei alustavan näytön perusteella ennusteta noudattavan velkasääntöä vuosina 2017 ja 2018. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että vuodesta 2017 alkaen on toteutettava lisätoimenpiteitä, jotta vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia voidaan noudattaa. Kuten asetuksessa (EY) N:o 1466/97 säädetään, talousarviosuunnitelmien ja julkisen talouden toteutuman arvioinnin olisi kuitenkin perustuttava jäsenvaltion rahoitusasemaan siten, että otetaan huomioon suhdanteet. Kuten näihin maakohtaisiin suosituksiin liittyvässä komission tiedonannossa vuoden 2017 eurooppalaisesta ohjausjaksosta todetaan, vuoden 2018 alustavan talousarviosuunnitelman arvioinnissa ja sen jälkeen julkisen talouden vuoden 2018 toteutuman arvioinnissa on otettava asianmukaisella tavalla huomioon, että tavoitteena on saavuttaa sellainen finanssipolitiikan viritys, joka osaltaan sekä vahvistaa talouden elpymistä että varmistaa Belgian julkisen talouden kestävyyden. Tässä yhteydessä neuvosto panee merkille, että komissio aikoo tehdä kokonaisarvioinnin asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti, ottaen erityisesti huomioon Belgian suhdannetilanteen.

(11)

Tuloksellinen julkisen talouden koordinointi on olennaista Belgian kaltaisessa liittovaltiossa, missä suuri osa menoja koskevasta toimivallasta on siirretty valtiotasoa alemmille hallintotasoille. Liittovaltion, alueiden ja kieliyhteisöjen hallitukset tekivät vuonna 2013 yhteistyösopimuksen, jonka tarkoituksena on parantaa sisäistä koordinointia ja saattaa talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehty sopimus (finanssipoliittinen sopimus) osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tavoitteena on määritellä sekä koko valtiota että erikseen kutakin aluetta tai kieliyhteisöä koskevat monivuotiset julkisen talouden kehitysurat, joita finanssipolitiikkaa käsittelevä korkea neuvosto valvoo. Muodollista sopimusta finanssipolitiikan kehityksestä ei kuitenkaan ole saatu aikaan eikä myöskään riittäviä takeita finanssipolitiikkaa käsittelevän korkean neuvoston valvontatehtävää varten. Se, ettei maassa ole koordinoitu sopeutustoimien jakautumista eri alueiden kesken, heikentää sen edellytyksiä noudattaa vuoden 2017 vakausohjelman mukaista keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävää sopeuttamisuraa.

(12)

Vaikka julkisilla investoinneilla voitaisiin kiihdyttää kasvua pitkällä aikavälillä, niiden taso on eurooppalaisittain hyvin alhainen, etenkin suhteessa julkisen varainkäytön kokonaismäärään. Sen lisäksi, että julkinen pääomavaranto on alhainen, julkisen infrastruktuurin laatu on heikentynyt. Koska kaikilla hallintotasoilla sovelletaan erittäin tiukkoja budjettirajoituksia, riittävän liikkumavaran säilyttäminen investointeihin edellyttää julkisen varainkäytön koostumuksen uudelleenorganisointia julkisia palveluja ja politiikkatoimia tehostamalla ja tiettyjen menoluokkien nopeaa kasvua hillitsemällä.

(13)

Belgia on edistynyt huomattavasti palkanmuodostusjärjestelmän uudistamisessa. Palkoista sopimista sääntelevän vuoden 1996 lain tarkistuksella pyritään turvaamaan hiljattain palkkamaltin avulla saavutettu kustannuskilpailukyvyn paraneminen. Varovaisempien perusskenaarioiden ja palkkanormin laskentaan sisältyvien ennakkomukautusten ansiosta uudistettu kehys parantaa merkittävästi Belgian kustannuskilpailukykyä suhteessa euroalueen keskeisiin kauppakumppaneihin. Lisäksi uudistukseen sisältyy lisätakeita, joiden ansiosta hallituksen toimenpiteet välillisten työvoimakustannusten alentamiseksi parantavat kustannuskilpailukykyä. Uudistuksella myös laajennetaan hallituksen roolia liiallisesta inflaatiosta aiheutuvien kustannuskilpailukykyä heikentävien trendien estämisessä. Työehtosopimusneuvottelupuitteissa säädetään, että keskustalousneuvostossa (Conseil central de l’Economie, Centraale Raad voor het Bedrijfsleven) edustettuina olevien työmarkkinajärjestöjen on seurattava tiiviisti palkka- ja tuottavuustrendejä ja muita reaaliseen ja kustannuskilpailukykyyn vaikuttavia tekijöitä. Koska palkkakehitys on monilla aloilla edelleen sidottu inflaatioon ja koska inflaatioero Belgian ja sen naapurimaiden välillä kasvaa, yksikkötyökustannusten muutoksia seurataan edelleen tiiviisti talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa.

(14)

Työmarkkinoiden toimivuus on jonkin verran parantunut. Korkeampi eläkeikä ja varhaiseläkkeelle jäämistä koskevat lisärajoitukset kannustavat iäkkäämpiä työntekijöitä pysymään työelämässä tai palaamaan työhön. Verokiilan asteittainen kaventaminen on auttanut työllisyysasteen nostamisessa. Työpaikkojen luominen on edennyt vahvasti talouskasvun ja parantuneen kustannuskilpailukyvyn ansiosta. Tämä johtuu myös työverotuksen alentamisesta ja palkkamaltista, jotka ovat parantaneet työvoimakustannuksiin perustuvaa kilpailukykyä belgialaisissa yrityksissä. Jäljellä on kuitenkin useita rakenteellisia puutteita. Siirtyminen työttömyydestä tai työmarkkinoiden ulkopuolelta työelämään on vähäistä, ja kokonaistyöllisyysastetta alentaa edelleen erityisryhmien heikko menestys. Tällaisia erityisryhmiä ovat matalan osaamistason työntekijät, nuoret ja iäkkäät työntekijät sekä maahanmuuttajataustaiset, esimerkiksi EU:n ulkopuolella syntyneet työntekijät, mutta myös toisen sukupolven maahanmuuttajat. Maahanmuuttajataustaisten työllisyystulokset ovat unionin heikoimpia, vaikka huomioon otettaisiin myös muut yksilölliset ominaisuudet. Etenkin EU:n ulkopuolella syntyneiden työllisyysero on unionin suurin: heidän työllisyysasteensa oli 20–64-vuotiaiden ikäryhmässä 49,1 prosenttia vuonna 2016, kun se Belgiassa syntyneillä oli 70,2 prosenttia. EU:n ulkopuolella syntyneiden naisten työllisyysaste oli erityisen alhainen (39,1 prosenttia). Vuonna 2015 köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riski oli EU:n ulkopuolella syntyneillä 50,7 prosenttia, kun se Belgiassa syntyneillä oli 17 prosenttia. Eri väestöryhmien huomattavat työllisyyserot johtavat edelleen työvoiman krooniseen alikäyttöön. Vaikka järjestelmää pyritään järkeistämään ja räätälöimään parhaillaan toteutettavilla työllisyysohjelmien alueellisilla uudistuksilla, tehtyjen päätösten kustannustehokuutta olisi seurattava säännöllisesti. Jotkin erityisryhmille suunniteltujen toimenpiteiden piirteet saattavat myös aiheuttaa sekä satunnaishyötyä että syrjäyttämisvaikutuksia. Myös koordinointi ja viestintä politiikan eri tasoilla ja niiden välillä on toimenpiteiden tuloksellisuuden kannalta olennaisen tärkeää. Verot ja matalammista palkoista perittävät sosiaalivakuutusmaksut sekä sosiaalietuuksien lakkauttaminen työmarkkinoille siirtymisen tai työtuntien lisääntymisen vuoksi voivat myös synnyttää kannustin- ja matalapalkkaloukkuja.

(15)

Yleissivistävän ja ammattikoulutuksen uudistukset yhdenvertaisuuden, keskeisten taitojen ja koulutuksen laadun parantamiseksi ovat edistyneet jonkin verran. Vaikka keskivertotulokset ovat kansainvälisessä vertailussa hyvät, 15-vuotiaiden huippuosaajien osuus on supistunut ja heikosti menestyvien osuus kasvanut. Lisäksi sosioekonomiseen taustaan liittyvä epätasa-arvo koulutuksessa ylittää unionin ja OECD:n keskiarvot. Maahanmuuttajataustaan liittyvä ero suoritustasossa on niin ikään suuri, ja toisen sukupolven suoritustaso vain hieman parempi kuin ensimmäisen, vaikka sosioekonominen tausta otettaisiin huomioon. Koulutuksessa ilmenevään epätasa-arvoon puuttuminen edellyttää sen vuoksi laajoja politiikkatoimia myös koulujärjestelmän ulkopuolella. Koululaisten määrän lisääntyminen erityisesti maahanmuuttajataustaisen väestön keskuudessa (heidän osuutensa on kasvanut 15,1 prosentista vuonna 2012 17,7 prosenttiin vuonna 2015) korostaa epätasa-arvoon liittyvää haastetta. Lisäksi Belgiassa alkaa olla pula opettajista, opettajilla ei aina ole valmiuksia toimia yhä moninaisemman oppilasaineksen kanssa eivätkä he saa tähän tukea. Tärkeimpiä syitä tähän ovat se, että ammattiin on vaikea houkutella soveltuvimpia opiskelijoita ja hakijoita, uusien opettajien suuri poistumisaste ja se, että osa opettajista ei ole käytettävissä opetustehtäviin. Myös opettajien peruskoulutuksen kesto, nykyään kolme vuotta, on Belgiassa suhteellisen lyhyt. Yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen uudistuksilla on olennainen merkitys matalan osaamistason nuorten työvoimaosuuden parantamisessa ja osaamiskeskeiseen talouteen siirtymisen tukemisessa.

(16)

Kilpailukykyä on edelleen parannettava myös muiden kuin kustannustekijöiden osalta. Tältä osin on olennaisen tärkeää lisätä edelleen tuottavuutta ja laajentaa osaamispääomaan tehtäviä investointeja erityisesti ottamalla käyttöön digitaaliteknologiaa. Vaikka julkinen tutkimusjärjestelmä on laadukas, innovointimenestyksen parantaminen edellyttää tiedon levityksen lisäämistä vähemmän tuottavilla sektoreilla. Kaikki liittovaltion hallintoalueet tunnustavat tämän tarpeen, ja ne ovatkin viime vuosina pyrkineet edistämään innovointia erilaisten strategioiden ja toimenpiteiden avulla. Tällaisen kehityksen edistämiseksi voitaisiin kuitenkin tehdä enemmän innovointiedellytysten parantamiseksi. Lisäksi Belgiassa näyttäisi olevan varaa parantaa tutkimukseen ja innovointiin osoitetun julkisen tuen tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Tämä koskee erityisesti mahdollisten syrjäyttämisvaikutusten arviointia ja koko järjestelmän yksinkertaistamisen jatkamista.

(17)

Operatiivisten ja sijoittautumista koskevien rajoitusten poistaminen vähittäissektorilta on edistynyt vain hieman. Kuudennen valtiouudistuksen myötä sijoittautumista koskeva päätösvalta siirrettiin alueille, minkä jälkeen hallinnollista lupamenettelyä on yksinkertaistettu uusilla aluelaeilla. Eräiden säännösten tulkintaan liittyy kuitenkin laaja harkintavalta, mikä on vaarassa aiheuttaa perusteettomia markkinoillepääsyn esteitä. Kuluttajahinnat ovat edelleen korkeampia kuin naapurijäsenvaltioissa, eivätkä pelkästään korkeammat työvoimakustannukset riitä selitykseksi. Näiden ongelmien korjaamiseksi tarvitaan kattava strategia, jotta voidaan varmistaa, että kuluttajat voivat hyötyä kilpailulle avoimista markkinoista ja edullisemmista hinnoista.

(18)

Verkkotoimialojen ja eräiden asiantuntijapalvelujen tiukka sääntely rajoittaa kilpailua Belgiassa erityisesti kiinteistönvälittäjien, arkkitehtien ja kirjanpitäjien osalta. Näihin esteisiin kuuluvat muun muassa arkkitehdeille asetetut osakkeenomistusta ja yhtiömuotoa koskevat rajoitukset muiden vaatimusten ohella; esteellisyyssäännöt, jotka estävät kaikkia kirjanpitoalan ammattilaisia harjoittamasta mitään muuta taloudellista toimintaa; kiinteistönvälittäjän ammattiin pääsyä koskevat rajoitukset sekä osakkeenomistusta ja äänioikeutta koskevat rajoitukset. Tällaisten esteiden vähentäminen voisi tehostaa kilpailua, mikä lisäisi markkinoille tulevien yritysten määrää ja hyödyttäisi kuluttajia matalampien hintojen muodossa. Komissio esitti tammikuussa 2017 toimenpidepaketin, jonka tarkoituksena on palvelumarkkinoiden esteiden poistaminen. Paketti sisältää erilaisia Belgialle osoitettuja uudistussuosituksia näiden haasteiden voittamiseksi.

(19)

Osa kiireellisimmistä investointitarpeista liittyy liikenneverkkoon. Lisääntyvät ruuhkat vähentävät maan houkuttelevuutta ulkomaisten sijoittajien kannalta, minkä lisäksi ne aiheuttavat suuria taloudellisia ja ympäristökustannuksia. Belgialla on myös vakavia ilmanlaatuun liittyviä ongelmia eikä sen odoteta saavuttavan päästökauppajärjestelmään kuulumattomia aloja koskevaa 15 prosentin vähennystavoitetta vuoteen 2020 mennessä vuoteen 2005 verrattuna, vaikka se melko varmasti pystyykin noudattamaan unionin ilmastolainsäädännön mukaisia sitoumuksiaan käyttämällä nykyisiä joustavuussäännöksiä. Kiireellisimpiä haasteita ovat maantie- ja rautatieliikenteen perusinfrastruktuurin parantaminen ja yhteyksien luominen tärkeimpien talouskeskusten välille. Samalla on tärkeää pyrkiä vähentämään liikenneruuhkia parantamalla julkisia liikennepalveluja, kehittämällä liikenteen ohjausta ja poistamalla markkinavääristymät ja kielteiset verokannustimet, kuten työsuhdeautojen etuuskohtelu. Toinen haaste on kotimaisen energiantuotannon riittävyys ja toimitusvarmuus yleensä. Useiden ydinvoimaloiden suunnittelemattomat käyttökeskeytykset ovat herättäneet huolta tavasta tasapainottaa sähkön kysyntää ja tarjontaa, eikä ydinvoimasta luopumista koskevan aikataulun toistuva lykkääminen kannusta tekemään pitkän aikavälin investointipäätöksiä. Vaikka lyhyen aikavälin toimitusriskit ovat vähentyneet, erityisesti varmuusvarastojen kasvun ansiosta, ja siirtoyhteyksien lisäämisessä on edistytty jonkin verran, pitkän aikavälin investointitarpeet ovat edelleen huomattavat. Sen lisäksi, että siirtoyhteyksiä on edelleen lisättävä huomattavasti, tarvitaan älykkäitä energiaverkkoja kysyntäpuolen hallinnan kehittämiseksi. Koska hankkeiden toimitusaika on energiasektorilla huomattavan pitkä ja korvaavan kapasiteetin tarve tulevan vuosikymmenen aikana suuri, energian tuotantokapasiteetin lisääminen edellyttää nopeaa toimintaa etenkin tarvittavan säädöskehyksen laatimiseksi. Sen olisi edistettävä myös joustavan kapasiteetin kehittämistä (sähkön tuotanto, varastointi ja kysyntäpuolen hallinta).

(20)

Belgia on edistynyt jonkin verran verojärjestelmän uudistamisessa erityisesti siirtämällä painopistettä työn verotuksesta muihin veropohjiin, mikä asteittain kaventaa työn verokiilaa. Työn verotusta ja myös sosiaalivakuutusmaksuja alennetaan vaiheittain vuodesta 2016 vuoteen 2020. Parhaillaan toteutettavan verouudistuksen vaikutukset alkavat jo näkyä. Verojärjestelmä on kuitenkin edelleen monimutkainen ja veropohjia murentavat erilaiset vapautukset, vähennykset ja alennetut verokannat. Osa niistä aiheuttaa tulonmenetyksiä, talouden vääristymistä ja suurta hallinnollista rasitusta. Verotuksen painopisteen siirtäminen ei vaikuta talousarvion kannalta neutraalilta, koska muiden, muun muassa kulutusverojen, korotukset kompensoivat työverotuksen leikkauksia vain osittain. Verojärjestelmän rakennetta olisi vielä selvästi varaa parantaa laajentamalla edelleen veropohjia, jolloin voitaisiin sekä alentaa lakisääteisiä veroasteita että karsia vääristymiä. Verotusta olisi myös mahdollista kehittää huomattavasti ympäristöystävällisempään suuntaan esimerkiksi vähentämällä työsuhdeautojen ja polttoainekorttien suotuisaa verokohtelua, joka vaikeuttaa edistymistä liikenneruuhkien, ilman saastumisen ja kasvihuonekaasupäästöjen torjunnassa. Hallitus suunnittelee työsuhdeautojärjestelmän muuttamista, mutta uudistuksen ympäristöhyödyt jäävät todennäköisesti rajallisiksi.

(21)

Komissio on vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjaksonosana tehnyt kattavan analyysin Belgian talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2017 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2017 vakausohjelman ja vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman sekä jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Belgialle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Se on ottanut huomioon niiden merkityksen Belgian finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(22)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (7) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1,

1.

pyrkii toteuttamaan oleellisia julkisen talouden sopeutustoimia vuonna 2018 vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osion vaatimusten mukaisesti ja ottaen huomioon tarpeen vahvistaa talouden käynnissä olevaa elpymistä ja varmistaa Belgian julkisen talouden kestävyys; käyttää satunnaistuloja, kuten omaisuuserien myynnistä saatavia tuloja, nopeuttaakseen julkisen talouden velkasuhteen pienentämistä; sopii täytäntöönpanokelpoisesta julkisen talouden tavoitteiden jakamisesta hallintotasojen kesken ja varmistaa julkisen talouden riippumattoman valvonnan; poistaa vääristävät verotuet; parantaa julkisten menojen koostumusta, jotta voidaan luoda liikkumavaraa infrastruktuuri-investoinneille muun muassa liikenneinfrastruktuurin alalla;

2.

varmistaa, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevilla ryhmillä, muun muassa maahanmuuttajataustaisilla, on tasavertaiset mahdollisuudet osallistua laadukkaaseen yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen sekä työmarkkinoille;

3.

edistää investointeja osaamispääomaan, erityisesti toteuttamalla toimenpiteitä, joilla lisätään digitaaliteknologian omaksumista, ja levittämällä innovointia; lisää kilpailua asiantuntijapalvelujen markkinoilla ja vähittäiskaupan alalla ja parantaa verkkotoimialojen markkinamekanismeja.

9.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 261/7

(1)

Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Bulgaria kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(2)

Bulgariaa koskeva vuoden 2017 maaraportti julkaistiin 22 päivänä helmikuuta 2017. Siinä arvioitiin Bulgarian edistymistä neuvoston 12 päivänä heinäkuuta 2016 hyväksymien maakohtaisten suositusten noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja sen kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 22 päivänä helmikuuta 2017. Komissio päätteli analyysinsa perusteella, että Bulgarian makrotaloudessa on liiallisia epätasapainoja. Bulgarian talouden epätasapainot liittyvät erityisesti rahoitussektorin jäljellä oleviin haavoittuvuuksiin, yritysten suureen velkaantuneisuuteen ja suureen pitkäaikaistyöttömyyteen.

(3)

Bulgaria toimitti vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2017 lähentymisohjelmaansa 17 päivänä toukokuuta 2017 määräajan umpeutumisen jälkeen.

(4)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (3) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(5)

Bulgariaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Lähtien liikkeelle tasapainoisesta julkisen talouden rahoitusasemasta vuonna 2016 hallitus suunnittelee vuoden 2017 lähentymisohjelmassaan julkisen sektorin alijäämän olevan 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017. Julkisen sektorin alijäämän odotetaan paranevan hieman 0,5 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2018, ja rahoitusaseman odotetaan kääntyvän hienoisen ylijäämäiseksi sen jälkeen. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteena oleva yhden prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen suunnitellaan saavutettavan selvästi koko ohjelmakauden ajan. Vuoden 2017 lähentymisohjelman mukaan julkisen talouden velan odotetaan olevan suurimmillaan 29,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2016 ja supistuvan 23,8 prosenttiin vuonna 2020. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava.

(6)

Neuvosto suositti 12 päivänä heinäkuuta 2016, että Bulgarian olisi tehtävä julkisen talouden vuotuinen sopeutus, joka on 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja tähdättävä näin julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseen. Julkisen talouden toteutumaa koskevien tietojen perusteella Bulgaria ylitti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteensa vuonna 2016. Komission kevään 2017 talousennusteen mukaan rakenteellisen rahoitusaseman odotetaan kääntyvän 0,1 prosentin ylijäämästä suhteessa BKT:hen vuonna 2016 0,4 prosentin alijäämään suhteessa BKT:hen vuonna 2017 ja 0,3 prosentin alijäämään suhteessa BKT:hen vuonna 2018, mikäli politiikka pysyy muuttumattomana. Heikkenemisestä huolimatta rakenteellisen rahoitusaseman ennustetaan pysyvän julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen yläpuolella kumpanakin vuonna. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että Bulgarian odotetaan vuosina 2017 ja 2018 noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen määräyksiä.

(7)

Bulgaria pyrkii parhaillaan parantamaan veronkantoa. Parannuksista huolimatta verosäännösten noudattaminen on edelleen puutteellista. Harmaa talous ja pimeä työ ovat edelleen hyvin yleisiä. Veroihin liittyvää hallinnollista rasitetta on vähennetty, mutta se on edelleen huomattava. Näyttää siltä, että byrokratian vähentämiseen tähtäävillä toimilla on toistaiseksi saatu aikaan vain vähän tuloksia, eikä verosäännösten vapaaehtoinen noudattaminen näytä lisääntyneen merkittävästi. Näissä olosuhteissa vaikuttaa olevan tärkeää valvoa sääntöjen noudattamista, jotta voidaan paitsi suorittaa tarkastuksia myös ehkäistä paremmin verosäännösten noudattamatta jättämistä. Veronkannon parantamista koskevaan vuosien 2015–2017 kansalliseen strategiaan liittyvä toimintasuunnitelma vaikuttaa hyödylliseltä: sen avulla puututaan harmaaseen talouteen ja vähennetään säännöstennoudattamisesta aiheutuvia kustannuksia. Erityisesti siitä näyttää olevan hyötyä verotuksen alalla toimivien lukuisten hallintoelinten keskinäisen koordinaation ja tehokkuuden arvioimisessa ja parantamisessa. Arvioimalla jälkikäteen yksittäisten toimenpiteiden vaikutuksia voitaisiin edistää verosäännösten noudattamiseen tähtäävien tulevien toimien asianmukaista arviointia, suunnittelua ja kohdentamista. Nämä toimet on määrä sisällyttää kattavaan kansalliseen strategiaan, jolla korvataan nykyinen strategia, jonka soveltaminen päättyy vuoden 2017 lopussa.

(8)

Bulgarian viranomaiset ovat tehneet pankki- ja vakuutusalojen omaisuuserien laadun arvioinnin ja stressitestit sekä yksityisten eläkerahastojen omaisuuserien arvioinnin yhteistyössä asiaankuuluvien EU:n elinten kanssa ja niitä kuullen. Tulosten perusteella kyseisten alojen häiriönsietokyky on kokonaisuudessaan hyvä. Arvioinneissa havaittiin kuitenkin joitakin haavoittuvuustekijöitä, myös järjestelmän kannalta merkittävissä laitoksissa. Koska jatkotoimia ei ole vielä kaikilta osin pantu täytäntöön, haavoittuvuuden syitä ei ole saatu poistettua. Arvioinneissa ei myöskään käsitelty kattavasti kaikkia ongelmia, kuten epälikvidien rahoitusvälineiden ja omaisuuserien arvon määritystä sekä lähipiirin liiketoimiin liittyviä riskejä. Valvontaviranomaiset voisivat omaksua varovaisemman tarkastelutavan näihin ongelmiin. Vakuutusalan jäljellä oleviin ongelmiin sisältyvät lisäksi muun muassa eräiden jälleenvakuutussopimusten käsittely, jotkin vakuutussaamiset sekä konsernitason valvonta.

(9)

Jotta vastaavat epätasapainot voitaisiin ehkäistä tulevaisuudessa, on vietävä päätökseen toimenpiteet, joilla parannetaan pankkialan valvontaa. Tarvitaan myös lisää toimenpiteitä pankkialan ulkopuolisen valvonnan parantamiseksi. Viranomaisten suurimpia haasteita ovat edelleen vaikeasti arvioitavat omaisuuserät ja epäterveet liiketoimintatavat, kuten luotonanto lähipiirille. Bulgarian keskuspankki on käynnistänyt suunnitelman pankkialan valvonnan uudistamiseksi ja kehittämiseksi, myös Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston tekemien havaintojen pohjalta. Suunnitelmaa on alettu toteuttaa, mutta sitä saatetaan kuitenkin joutua tarkistamaan rahoitussektorin arviointiohjelman (FSAP) tulosten pohjalta. Vakuutusalan ja eläkerahastojen arvioinneissa ilmenneet valvontapuutteet osoittavat selvästi, että finanssivalvontakomission on kehitettävä ja pantava täytäntöön kattava suunnitelma valvonnan tehostamiseksi muun muassa parantamalla omaa sisäistä hallintoaan ja toimintaansa. Jotta suunnitelma olisi kaikilta osin uskottava, siinä olisi hyödynnettävä alan parhaita kansainvälisiä toimintatapoja. Lisäksi suunnitelmaa laadittaessa ja toteutettaessa olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä asiaankuuluvien EU:n elinten kanssa ja tarvittaessa olisi hyödynnettävä ulkopuolisten palveluntarjoajien panosta.

(10)

Yritykset ovat edelleen hyvin velkaantuneita (selvästi velkaantuneempia kuin muissa vastaavissa maissa). Tämä kuormittaa yritysten taseita ja saattaa rajoittaa luottojen kysyntää ja investointeja keskipitkällä aikavälillä. Bulgarian viranomaisten olisi pyrittävä vähentämään yritysten järjestämättömien lainojen osuutta, joka on edelleen suuri, helpottamalla velanhoitokyvyn palauttamisprosessia pankkien osalta mahdollisimman kattavien välineiden avulla. Esimerkiksi maksukyvyttömyyslainsäädännön nopeampi uudistaminen parantaisi luottotappioihin sovellettavaa sääntelykehystä ja tarjoaisi mahdollisuuksia tuomioistuinten ulkopuolella toteutettaviin uudelleenjärjestelyihin. Maksukyvyttömyyslainsäädännön lisäksi välinevalikoimaan voisivat sisältyä esimerkiksi valvontaohjeet pankeille, joiden lainoista erityisen suuri osuus on järjestämättömiä. Siihen voisi sisältyä myös toimia, joilla lisätään omaisuuserien laatua koskevien tietojen avoimuutta, mikä voi auttaa syventämään järjestämättömien lainojen jälkimarkkinoita.

(11)

Työmarkkinoilla on tapahtunut viime aikoina myönteistä kehitystä, mutta jäljellä on edelleen rakenteellisia ongelmia. Työvoima supistuu jatkuvasti väestön vanhenemisen ja maastamuuton takia. Koska talouden rakenteet ovat muutostilassa, on olennaisen tärkeää pystyä hyödyntämään toistaiseksi käyttämätöntä työvoimareserviä. Nykypäivän työmarkkinoille on leimallista se, että suuri osuus kaikista työttömistä on pitkäaikaistyöttömiä, että työmarkkinoiden ulkopuolella olevien osuus on suuri ja että nuorten osallistuminen työmarkkinoille on vähäistä, minkä lisäksi työmarkkinoita vaivaa osaamisvaje sekä ammattitaidon kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuus. Vaikka työttömyysaste supistui vuonna 2015 alle unionin keskiarvon, pitkäaikaistyöttömien sekä työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten suuri osuus ja matalan osaamistason työntekijöiden vähäinen työllisyysaste ovat edelleen merkittäviä ongelmia. Aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteet eivät riitä näiden ongelmien ratkaisemiseen, sillä toimenpiteitä ei ole mukautettu riittävästi vastaamaan vähäosaisten ryhmien tarpeita, mikä heikentää näiden ihmisten työllistettävyyttä. Lisäksi työvoima- ja sosiaalipalvelujen riittämätön integrointi saattaa heikentää sosiaalietuuksien saajien osallistumista työmarkkinoille.

(12)

Koulutustulosten parantamiseen ja laadukkaan, kaikille yhteisen yleisopetuksen tarjoamisen tehostamiseen liittyy edelleen haasteita, ja tämä saattaa pahentaa köyhyyttä. Vaikka lasten köyhyys- tai syrjäytymisriski on hieman pienentynyt, se on edelleen unionin suurimpia ja liittyy kiinteästi vanhempien koulutustasoon. Perustaitojen oppimista kartoittaneessa vuoden 2015 OECD:n kansainvälisessä oppimistulosten arviointiohjelmassa (PISA-ohjelma) todettiin, että alisuoriutujien määrä lukemisen, matematiikan ja luonnontieteiden aloilla on Bulgariassa edelleen unionin suurimpia. Suunnitteilla ollut menetelmä koulutuksen rahoituksen parantamiseksi on edelleen kehittämättä. Menetelmällä olisi tarkoitus tukea koulutustulosten tasaisempaa jakautumista tarjoamalla lisätukea heikosti suoriutuville kouluille. Huonommassa sosioekonomisessa asemassa olevien perheiden lapsilla ja erityisesti romanilapsilla ei tosiasiallisesti ole yhtäläisiä koulutusmahdollisuuksia, varhaiskasvatus mukaan lukien. Ammatillista koulutusta uudistetaan parhaillaan. Se ei ole edelleenkään tarpeeksi laadukasta, eikä yhteistyötä yritysmaailman ja työmarkkinaosapuolten kanssa ole riittävästi. Harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdistelevän koulutusmallin käyttöönotto jatkuu edelleen. Korkeakoulutuksen alalla pyritään tulosperusteisen rahoituksen avulla parantamaan koulutuksen laatua ja työmarkkinarelevanssia.

(13)

Terveydenhuoltojärjestelmän suurimpia haasteita ovat edelleen terveyspalvelujen heikko saatavuus, vähäinen rahoitus, terveysalan ammattilaisten maastamuutto ja heikot terveystulokset. Sairausvakuutusjärjestelmän heikko kattavuus, mukaan lukien avohoitopalvelujen huono julkinen kattavuus ja palvelujen käyttäjiltä perittävät suuret maksut, vaikeuttavat joidenkin ihmisten hoitoonpääsyä. Tuoreilla toimenpiteillä, kuten kansalliseen aluesuunnitelmaan perustuvilla valikoivilla sairaalapalveluja koskevilla sopimuksilla, voidaan mahdollisesti parantaa terveydenhuollon saatavuutta ja tasapuolisuutta edellyttäen, että ne toteutetaan kaikilta osin.

(14)

Bulgarian vähimmäispalkkataso on noussut huomattavasti vuodesta 2011, mutta se on edelleen unionin alhaisin. Vähimmäispalkan objektiivisen määrittelymekanismin käyttöönotto ei juuri ole edistynyt, vaikka työnantajat ja ammattiliitot ovat päässeet sopimukseen sen kriteereistä. Ellei käyttöön saada avointa mekanismia, jossa otetaan huomioon taloudelliset ja sosiaaliset kriteerit, työmarkkinaolot ja niiden soveltamiseen liittyvät institutionaaliset näkökohdat, voi olla vaikeaa löytää sopiva tasapaino toisaalta työllisyyden ja kilpailukyvyn tukemisen ja toisaalta ansiotulojen turvaamisen välillä. Neuvotteluissa, joita käytiin sosiaaliturvan raja-arvojen vahvistamiseksi vuodeksi 2017, esiintyi työmarkkinaosapuolten välillä jonkin verran jännitteitä. Neuvottelut päättyivät lopulta tuloksettomina. Maassa käydään kuitenkin edelleen työmarkkinavuoropuhelua.

(15)

Köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten suuri osuus on edelleen merkittävä taloudellinen ja yhteiskunnallinen ongelma. Bulgaria on yhä unionin köyhin jäsenvaltio, ja köyhyys on suhteettoman suurta vähäosaisten ryhmien, kuten romanien, lasten, vanhusten ja maaseudun asukkaiden keskuudessa. Vanhusten köyhyysriskiaste on heikentynyt huomattavasti, vaikka se oli aiemmin kohentunut usean vuoden ajan. Erityisesti vanhat naiset ovat suuressa köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa, koska he ovat yleensä maksaneet eläkemaksuja lyhyemmän ajan kuin muut ryhmät. Vaikka lasten suhteellinen köyhyys on vähentynyt, lapsiköyhyys on edelleen hyvin suurta. Lasten laitoshoidosta luopuminen on edistynyt hyvää vauhtia, ja asiaa koskeva uusi toimintasuunnitelma on hyväksytty. Sen sijaan aikuisten ja vammaisten laitoshoidosta luopuminen on ollut hidasta. Tuloerot ovat merkittävä ja kasvava ongelma. Vuonna 2012 tuloerosuhde oli 6,1, kun rikkainta 20:tä prosenttia kotitalouksista verrattiin köyhimpään 20 prosenttiin kotitalouksista. Vuonna 2015 tämä suhde oli noussut 7,1:een, mikä on unionin suurimpia. Bulgariassa tuloerojen välinen erotus ennen veroja ja sosiaalisia tulonsiirtoja ja niiden jälkeen on unionin pienimpiä. Sosiaalisen suojelun järjestelmä, mukaan lukien yleinen vähimmäistulojärjestelmä, ei tarjoa riittävästi tukea. Sosiaalietuuksien varassa olevien ihmisten määrä on edelleen pieni, sillä etuuksien myöntämiskriteerit ovat erittäin tiukat. Vähimmäistulotaso on edelleen alhainen, eikä sitä ole päivitetty vuoden 2009 jälkeen. Sen mukauttamiseksi ei myöskään ole olemassa läpinäkyvää mekanismia.

(16)

Julkisen hankintajärjestelmän parantamiseksi on toteutettu toimenpiteitä, mutta toistaiseksi niillä ei ole saatu aikaan näkyvää käytännön lisäarvoa. On tärkeä varmistaa, että uusi riskipohjainen ennakkovalvontajärjestelmä pannaan täytäntöön asianmukaisesti ja tehokkaasti. Muutoksenhakujärjestelmän arvioinnin yhteydessä annettujen suositusten täytäntöönpanoon liittyy edelleen haasteita. Tehokkailla oikeussuojakeinoilla on kuitenkin ratkaiseva tehtävä tärkeiden hankkeiden toteuttamisessa. Julkisista hankinnoista vastaavan viraston hallinnollisia valmiuksia olisi mukautettava arvioinnin jälkeen vastaamaan viraston tehtäviä. Lisäksi hankintaviranomaisten hallinnollisia valmiuksia olisi lisättävä muun muassa hyödyntämällä menetelmiin liittyvää tukea, jota julkisista hankinnoista vastaava virasto tarjoaa, sekä hyödyntämällä keskitettyjä hankintatoimintoja ja/tai hankintojen tukitoimintoja, joita yhteishankintayksiköt tarjoavat keskushallinnolle, kunnille ja terveydenhuoltosektorille. Toimet sähköisen hankintajärjestelmän käyttöönottamiseksi ja julkisten hankintojen läpinäkyvyyden lisäämiseksi on saatettava päätökseen. Julkisten tarjouskilpailujen puolueettomuuden turvaaminen ja mahdollisten eturistiriitojen ehkäiseminen ovat edelleen keskeisiä kysymyksiä. Julkishallinnon nykyaikaistamiseen tähtäävistä äskettäisistä uudistuksista huolimatta julkisten instituutioiden tuloksellisuus ja tehokkuus ovat edelleen vaatimattomat. Vuonna 2016 hyväksyttiin useita lainsäädännön tarkistuksia, joiden tarkoituksena oli ottaa käyttöön asianmukainen sääntelykehys. Uuden lainsäädännön noudattaminen ja täytäntöönpano tehokkaasti ja järjestelmällisesti on kuitenkin ongelmallista.

(17)

Bulgaria hyväksyi vuonna 2016 merkittäviä uudistuksia, joilla pyritään ratkaisemaan jäljellä olevat oikeuslaitoksen riippumattomuuteen ja laatuun liittyvät ongelmat. Koska uudistusten hyväksymisestä on kulunut vain vähän aikaa, on kuitenkin liian aikaista arvioida niiden vaikutuksia. Useilla aloilla tarvitaan lisätoimia. Korruptio on Bulgariassa edelleen suuri ongelma, ja se rajoittaa investointeja kansallisella ja paikallistasolla. Viranomaiset esittivät vuonna 2015 kunnianhimoisen korruptiontorjuntastrategian, mutta se täytäntöönpano on vasta aivan alkuvaiheessa. Bulgarian korruptiontorjuntapolitiikkaa heikentävät edelleen heikot ja hajanaiset instituutiot, korkean tason korruptiotapauksia koskevien syytetoimien vähäisyys sekä parlamentin puutteellinen tuki uudistuksille. Bulgarialle osoitetaan yhteistyö- ja seurantamekanismin (4) puitteissa suosituksia, jotka koskevat oikeuslaitoksen uudistamista sekä korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa. Sen vuoksi kyseisiä aloja ei ole otettu huomioon Bulgarialle osoitetuissa maakohtaisissa suosituksissa.

(18)

Komissio on vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Bulgarian talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2017 maaraportissa. Se on arvioinut myös jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Bulgarialle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi.

(19)

Neuvosto katsoo tämän arvioinnin pohjalta, että Bulgarian odotetaan noudattavan vakaus- ja kasvusopimusta.

(20)

Komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 2 ja 3,

1.

parantaa edelleen veronkantoa ja verosäännösten noudattamista muun muassa toteuttamalla kattavia toimenpiteitä myös vuoden 2017 jälkeen; parantaa toimenpiteiden toteuttamista epävirallisen talouden, mukaan lukien pimeän työn, vähentämiseksi;

2.

toteuttaa finanssisektorin arviointeihin liittyviä jatkotoimia, jotka koskevat erityisesti jällenvakuutussopimuksia, konsernitason valvontaa, vaikeasti arvioitavia omaisuuseriä ja lähipiirin liiketoimiin liittyviä riskejä; parantaa pankkialan ja muiden alojen valvontaa toteuttamalla kattavia toimintasuunnitelmia tiiviissä yhteistyössä EU:n elinten kanssa; helpottaa yritysten järjestämättömien lainojen edelleen suuren osuuden supistamista hyödyntämällä kattavia välineitä, nopeuttamalla maksukyvyttömyyslainsäädännön uudistamista ja edistämällä toimivia järjestämättömien lainojen jälkimarkkinoita;

3.

parantaa aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteiden kohdentamista sekä työllisyys- ja sosiaalipalvelujen integrointia vähäosaisten ryhmien osalta; lisää laadukkaan yleisopetuksen tarjoamista erityisesti romaneille; parantaa sairausvakuutusjärjestelmän kattavuutta, alentaa palvelujen käyttäjiltä perittäviä maksuja ja puuttuu terveydenhuoltoalan ammattilaisten vajeeseen; laatii työmarkkinaosapuolia kuultuaan läpinäkyvän mekanismin vähimmäispalkan määrittämiseksi; parantaa vähimmäistulojärjestelmän kattavuutta ja riittävyyttä;

4.

huolehtii julkisia hankintoja koskevan kansallisen strategian (2014–2020) täytäntöönpanosta.

9.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 261/12

(1)

Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Tšekki ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(2)

Tšekkiä koskeva vuoden 2017 maaraportti julkaistiin 22 päivänä helmikuuta 2017. Siinä arvioitiin Tšekin edistymistä neuvoston 12 päivänä heinäkuuta 2016 hyväksymien maakohtaisten suositusten noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja sen kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa. Komissio päättelee analyysinsa perusteella, että Tšekin makrotaloudessa ei ole epätasapainoja.

(3)

Tšekki toimitti vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelmansa 25 päivänä huhtikuuta 2017 ja vuoden 2017 lähentymisohjelmansa 28 päivänä huhtikuuta 2017. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(4)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (3) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(5)

Tšekkiin sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Hallitus suunnittelee vuoden 2017 lähentymisohjelmassaan, että julkisen talouden rahoitusasema on suhdannetasoittamattomin luvuin ylijäämäinen vuosina 2016–2020. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteessa, joka on 1,0 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen, pysytään edelleen selvästi koko ohjelmakauden ajan. Vuoden 2017 lähentymisohjelman mukaan julkisen talouden velan suhteessa BKT:hen odotetaan supistuvan vähitellen siten, että se on 32,7 prosenttia vuonna 2020. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Vaikka julkisen talouden tavoitteiden saavuttamiseen liittyvät riskit vaikuttavat pitkälti tasapainoisilta, julkisten investointien voimakas supistuminen vuonna 2016 (unionin rahastojen uuden syklin vuoksi) voi aiheuttaa odotettua suuremman julkisten investointien kasvun vuonna 2017. Komission kevään 2017 talousennusteen mukaan rakenteellisen rahoitusaseman odotetaan vuonna 2017 heikkenevän noin 0 prosenttiin ja vuonna 2018–0,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen, mikä ylittää julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että Tšekin ennustetaan vuosina 2017 ja 2018 noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(6)

Tšekissä on pitkällä aikavälillä edelleen keskivaikeita julkisen talouden kestävyyteen liittyviä riskejä. Ne johtuvat ensisijaisesti ikääntymiseen liittyvien julkisten menojen – erityisesti terveydenhuolto- ja eläkemenojen – ennakoidusta vaikutuksesta. Terveydenhuoltomenojen ennakoitu kasvu pitkällä aikavälillä herättää huolta sekä terveydenhuoltojärjestelmän hallintotavan että sen kustannustehokkuuden osalta, sillä järjestelmä perustuu pitkälti sairaalahoitoon, joka on avohoitoa kalliimpaa. Muutamat toimenpiteet ovat jo toteutuksen eri vaiheissa, mutta tuloksia ei ole vielä nähtävissä. Viime aikoina hyväksytyt tai suunnitellut toimenpiteet eläkejärjestelmän muuttamiseksi saattavat toteutuessaan johtaa julkisen talouden heikkenemiseen pitkällä aikavälillä. Ensiksi parlamentti hyväksyi lainsäädäntöä, joka antaa hallitukselle valtuudet mukauttaa eläkkeiden indeksointimekanismia joustavammaksi. Parlamentti myös käsittelee parhaillaan ehdotuksia lakisääteisen eläkeiän ylärajan asettamisesta 65 vuoteen ja eläkeiän säännöllisen tarkistusmekanismin käyttöönotosta. Käsiteltävänä on myös muita ehdotuksia, jotka koskevat muun muassa suotuisampaa eläkkeiden indeksointikaavaa ja sosiaalivakuutusmaksun eriyttämistä lasten lukumäärän mukaan.

(7)

Parlamentti hyväksyi tammikuussa 2017 finanssipoliittista vastuuta koskevan lain, jonka avulla pyritään puuttumaan Tšekin julkisen talouden kehyksen suurimpiin puutteisiin; se näet todettiin hiljattain tehdyssä arvioinnissa unionin heikoimmaksi. Sääntöjen täytäntöönpanoa valvovaa riippumatonta finanssipoliittista neuvostoa ei ole vielä nimitetty. Uusien toimenpiteiden täytäntöönpano on olennaisen tärkeää, jotta julkisen talouden kehyksestä tulisi tehokkaampi ja vakaampi.

(8)

Tšekissä on haasteita korruption ehkäisemisessä sekä julkisten hankintojen tehottomuudessa. Vaikka useita hallituksen korruptiontorjuntaohjelmaan liittyviä toimenpiteitä on jo toteutettu ja muita uudistuksia on vireillä, käytännössä korruptio ei aina johda syytetoimiin. Tšekin julkisten hankintojen käytäntöihin ei yleensä liity riittävästi kilpailua, mistä ovat osoituksena sellaisten menettelyjen suuri määrä, joissa tehdään vain yksi tarjous, ja sopimusten tekeminen ilman tarjouskilpailua, erityisesti IT-alalla. Koulutustuen tehottomuus sekä yhdistettyjen hankintarakenteiden ja osaamiskeskusten puuttuminen heikentävät julkisten hankintojen ammattimaisuutta ja vaikeuttavat kustannustehokkuuden kannalta hyvän tuloksen saavuttamista. Oireellista on myös se, että laatu on hyvin harvoin tarjouskilpailujen ratkaisuperuste. Sähköisiin hankintamenettelyihin siirtymisessä on edelleen suuria haasteita. Sitä varten olisi muun muassa parannettava valtion omistamaa sähköisten hankintamenettelyjen alustaa (National Electronic Tool) ja selkeytettävä Tšekin sähköisillä hankintamarkkinoilla jo toimivien yksityisten alustojen käytön jatkamisen ehtoja.

(9)

Tšekin liiketoimintaympäristöä heikentävät raskas sääntelytaakka ja monet hallinnolliset esteet, jotka liittyvät erityisesti lupamenettelyihin ja verosääntelyyn. Hallitus esitteli syyskuussa 2016 rakennuslain muutosehdotuksen ja siihen liittyvän säädöksen, joiden tarkoituksena on nopeuttaa ja keventää rakennuslupien myöntämismenettelyä sisällyttämällä siihen ympäristövaikutusten arviointi. Muutosehdotus on parhaillaan parlamentin käsiteltävänä. Verosäännösten noudattamisesta yrityksille aiheutuvat kustannukset ovat edelleen unionin keskiarvoa suuremmat. Puutteisiin kuuluu myös se, että verosäännöstöä muutetaan usein. Verosäännösten laiminlyönteihin puuttuminen kuuluu edelleen Tšekin viranomaisten ensisijaisiin tavoitteisiin, mutta niiden yksinkertaistamiseen ei ole juuri panostettu. Myöhemmin esitettävän tuloverolain tarkoituksena on yksinkertaistaa verosäännöstöä, mutta ehdotusluonnos ei ole vielä saatavilla.

(10)

Sähköisten viranomaispalvelujen käyttö on Tšekissä lisääntynyt vuodesta 2015, mutta on edelleen unionin tasolla tarkasteltuna vähäistä. Tšekin viranomaiset ovat toteuttaneet toimenpiteitä sähköisten viranomaispalvelujen saatavuuden parantamiseksi, mutta monet niistä ovat vielä kesken eikä kaikkia ole vielä aloitettu. Vastuu palvelujen käyttöönotosta jakautuu useiden ministeriöiden kesken, ja sidosryhmien mukaan yhteistyö eri sektoreiden välillä on rajallista.

(11)

T&K-intensiteetti on lisääntynyt viime vuosina huomattavasti, mutta T&K-toimien tulosten laatu ei ole parantunut vastaavalla tavalla. T&K-järjestelmän hallinnon uudistukset jatkuvat, mutta niiden täytäntöönpano on vielä kesken. Hallitus hyväksyi helmikuussa 2017 uuden arviointimenetelmän (Metodika 17+), jonka tarkoituksena on lujittaa menettelyjä rahoituksen myöntämiseksi perustutkimukseen ja soveltavaan tutkimukseen. Yhteyksiä tiedemaailman ja elinkeinoelämän välillä on pyritty vahvistamaan toteuttamalla erilaisia toimenpiteitä, jotka perustuvat kansallisten innovointialustojen jäsentävään vaikutukseen.

(12)

Koulutustulokset ovat yleensä ottaen hyvät, mutta perustaidot ovat heikentyneet. Oppilaiden sosioekonominen tausta vaikuttaa suorituksiin voimakkaasti. Muita heikommassa asemassa olevien ryhmien ja erityisesti romanien heikot koulutustulokset ovat selkeä huolenaihe. On arvioitu, että hyvin suuri osa romanilapsista keskeyttää koulunkäynnin. On hyväksytty huomattava määrä osallistavaa koulutusta koskevia lainsäädäntö- ja hallintotoimia, joiden täytäntöönpano on nyt alkamassa. Näiden toimien odotetaan edistävän koulutustasoon ja -tuloksiin liittyvän kuilun kaventamista romanilasten ja muiden lasten välillä. Parlamentti hyväksyi maaliskuussa 2016 koulutuslain muutoksia, joilla viimeinen esikouluvuosi sisällytetään oppivelvollisuuteen ja varmistetaan, että sitä nuoremmilla lapsilla on oikeus tarhapaikkaan. Koulutusjärjestelmän eriarvoisuus muodostaa kuitenkin esteen, joka vaikeuttaa inhimillisen pääoman kehittämistä ja heikentää työmarkkinatuloksia myös myöhemmin elämässä. Opettajien työtehtävien lisääntyminen ja opettajien ikääntyminen tarkoittaa, että opettajan ammatin houkuttelevuus on edelleen haaste. Tämä johtuu osittain verrattain pienistä palkoista, vaikka palkkoja onkin viime vuosina nostettu. Hallitus on vihdoin monien lykkäysten jälkeen hyväksynyt opettajien ja pedagogisen henkilöstön uuden urajärjestelmän, jonka avulla pyritään lisäämään ammatin houkuttelevuutta. Opettajien mahdollisuuksia jatkuvaan ammatilliseen kehittymiseen parannetaan huomattavien unionin varojen turvin. Ammatillinen kehittäminen liittyy erityisesti sekaryhmien opettamiseen ja osallistavaan koulutukseen. Korkeakoulutusuudistus hyväksyttiin parlamentissa tammikuussa 2016, ja nyt on seurattava sen tuloksia. Suunnitteilla on myös korkeakoulujen rahoitusjärjestelmän uudistus.

(13)

Tšekin työttömyysaste laskee edelleen. Työmarkkinaolosuhteiden kiristymisen vuoksi työnantajien on aiempaa vaikeampi rekrytoida työntekijöitä. Vajetta olisi edelleen varaa korjata lisäämällä aliedustettujen ryhmien, kuten pienten lasten äitien, matalan osaamistason työntekijöiden ja romanien, osallistumista työmarkkinoille. Hyödyntämätöntä potentiaalia edustavien ryhmien osallistumista työmarkkinoille voitaisiin edistää lisäämällä julkisten työvoimapalvelujen kenttätoimintaa ja aktivointikapasiteettia ja toteuttamalla asianmukaista ja oikein kohdennettua aktiivista työvoimapolitiikkaa ja yksilöllisiä palveluja. Pienten lasten äitien osallistumista työmarkkinoille vaikeuttavat jatkuva pula etenkin alle 3-vuotiaille tarjolla olevista kohtuuhintaisista ja laadukkaista päivähoitopalveluista ja pitkät vanhempainvapaaoikeudet sekä se, että vanhemmat käyttävät joustavia työaikajärjestelyjä rajallisesti ja että isät eivät juuri käytä oikeutta vanhempainvapaaseen. Viime vuosina on toteutettu jonkin verran toimenpiteitä näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Matalan osaamistason työntekijöiden työmarkkinatulokset ovat silti erityisen heikkoja kaikkiin muihin ryhmiin verrattuna. Parlamentti käsittelee parhaillaan sosiaalista asuntotarjontaa koskevaa säädöskehystä, jossa on tarkoitus määrittää kansalliset normit ja kohderyhmät.

(14)

Komissio on vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Tšekin talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2017 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2017 lähentymisohjelman ja vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman sekä jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Tšekille viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Se on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Tšekin finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(15)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 lähentymisohjelman tämän arvioinnin perusteella ja katsoo (4), että Tšekin odotetaan noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia,

1.

varmistaa julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden ottaen huomioon erityisesti väestön ikääntymisen; parantaa julkisten menojen vaikuttavuutta erityisesti torjumalla korruptiota ja julkisten hankintojen tehottomia käytäntöjä;

2.

poistaa kasvun esteet erityisesti sujuvoittamalla rakennuslupien myöntämismenettelyjä ja jatkamalla yritysten hallintorasituksen keventämistä keskeisten sähköisten viranomaispalvelujen käyttöönoton avulla, parantamalla T&K-toiminnan laatua ja edistämällä aliedustettujen ryhmien työllisyyttä.

9.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 261/16

(1)

Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Tanska ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(2)

Tanskaa koskeva vuoden 2017 maaraportti julkaistiin 22 päivänä helmikuuta 2017. Siinä arvioitiin Tanskan edistymistä neuvoston 12 päivänä heinäkuuta 2016 hyväksymien maakohtaisten suositusten noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa.

(3)

Tanska toimitti vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2017 lähentymisohjelmansa 28 päivänä huhtikuuta 2017. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(4)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (3) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(5)

Tanskaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Hallitus suunnittelee vuoden 2017 lähentymisohjelmassaan, että se saavuttaa vuonna 2017 julkisen sektorin alijäämän, joka on 1,9 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja pysyy edelleen koko ohjelmakauden ajan vuoteen 2020 saakka keskipitkän aikavälin julkisen talouden tavoitteessaan, joka on 0,5 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen. Vuoden 2017 lähentymisohjelman mukaan on odotettavissa, että julkisen talouden velka suhteessa BKT:hen supistuu 37,0 prosenttiin vuonna 2017 ja edelleen 33,9 prosenttiin vuonna 2020. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on ohjelmakauden ajan uskottava. Komission kevään 2017 talousennusteen mukaan rakenteellinen rahoitusasema saavuttaa alijäämän, joka on 0,4 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017 ja 0,1 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2018, mikä vastaa pitkälti vuoden 2017 lähentymisohjelman tavoitetta ja ylittää julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että Tanskan odotetaan vuosina 2017 ja 2018 noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(6)

Kestävän kasvun edellytyksenä Tanskassa on työvoiman tarjonnan varmistaminen väestöhaasteen aikana. Viime vuosina toteutetuilla huomattavilla työmarkkinauudistuksilla pyritään erityisesti lisäämään työnteon kannustimia ja tehostamaan aktiivista työvoimapolitiikkaa. Nämä uudistukset voivat osaltaan edistää Tanskan Eurooppa 2020 -työllisyystavoitteen saavuttamista ja maan hyvinvointimallin kestävyyttä sekä tarjota ratkaisuja orastavaan pulaan eräiden ammattien pätevyysvaatimukset täyttävistä henkilöistä. Ammattitaitoisten työntekijöiden tarjontaa saadaan todennäköisesti parannettua uudistuksilla, joilla pyritään lisäämään ammatilliseen koulutukseen osallistumis- ja sen suorittamisastetta, sekä oppisopimuspaikkojen luomiseen tähtäävällä kolmikantasopimuksella. Toisaalta sosiaalista osallisuutta koskevaa kansallista Eurooppa 2020 -tavoitetta, jonka tarkoituksena on vähentää erittäin alhaisen työssäkäyntiasteen kotitalouksissa elävien henkilöiden määrää, ei ole läheskään saavutettu. Haasteena on edelleen lisätä epäedullisessa asemassa olevien ryhmien osallistumista työmarkkinoille ja parantaa heidän työllistyvyyttään. Tämä koskee erityisesti EU:n ulkopuolelta tulevia muuttajataustaisia (myös Tanskassa pitkään asuneita) henkilöitä, osittain siksi, että heidän koulutustuloksensa ovat keskimäärin heikompia kuin syntyperäisten henkilöiden. Kuilu ulottuu toiseen sukupolveen saakka. Vuoden 2016 kolmikantaneuvotteluissa sovituilla työllistämistoimilla voitaisiin parantaa hiljattain saapuneiden pakolaisten tilannetta. Jatkossa heidän tilannettaan on seurattava tarkasti. Vielä olisi kuitenkin toteutettava lisätoimia, jotta muut syrjäytyneet ryhmät, kuten nuoret, joiden koulutustaso on alhainen, ja yli 60-vuotiaat työntekijät, pääsisivät tehokkaammin työmarkkinoille.

(7)

Tuottavuuden nopea kasvu on olennaisen tärkeää, jotta voidaan tukea talouskasvua, säilyttää Tanskan suhteellisen korkea hyvinvoinnin taso ja varmistaa maan pitkän aikavälin kilpailukyky. Tanskan tuottavuus on korkea verrattuna muihin jäsenvaltioihin, mutta sen kasvu on ollut laskusuunnassa jo pitkään. Erityisesti kotimarkkinasuuntautuneita palveluita on leimannut tuottavuuden jähmeä kehitys. Tanska on toteuttanut viime vuosina useita uudistuksia, mutta tuottavuuden kasvu pysyy vähäisenä, koska kilpailu on joillakin palvelualoilla edelleen heikkoa. Esimerkiksi tukkukaupan ja liikennepalvelujen alalla kilpailua haittaavat alakohtaiset rajoitukset.

(8)

Komissio on vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Tanskan talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2017 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2017 lähentymisohjelman ja vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman sekä jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Tanskalle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Se on ottanut huomioon niiden merkityksen Tanskan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(9)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 lähentymisohjelman tämän arvioinnin perusteella ja katsoo, että Tanskan odotetaan noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia,

1.

edistää kilpailua kotimarkkinasuuntautuneella palvelualalla.

9.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 261/18

(1)

Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Saksa kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta. Eurooppa-neuvosto vahvisti suosituksen 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Neuvosto hyväksyi 21 päivänä maaliskuuta 2017 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta, jäljempänä ”euroalueen suositus” (3).

(2)

Koska Saksa kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Saksan olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista 1 ja 2 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Saksaa koskeva vuoden 2017 maaraportti julkaistiin 22 päivänä helmikuuta 2017. Siinä arvioitiin Saksan edistymistä neuvoston 12 päivänä heinäkuuta 2016 hyväksymien maakohtaisten suositusten noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja sen kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 22 päivänä helmikuuta 2017. Komissio päätteli analyysinsa perusteella, että Saksan makrotaloudessa on epätasapainoja. Erityisesti pitkään jatkunut suuri vaihtotaseen ylijäämä vaikuttaa muihin maihin ja kertoo – samoin kuin kansainvälisessä työnjaossa erittäin kilpailukykyisen teollisuuden tiivis integroituminen ja vahva suorituskyky – liiallisesta säästämisestä ja investointien vaimeudesta sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Vaihtotaseen ylijäämä kasvoi entisestään vuonna 2015 ja pysyi pitkälti muuttumattomana vuonna 2016. Sen odotetaan pysyvän edelleen korkeana. Ylijäämään puuttuminen voi vaikuttaa muun euroalueen ja unionin tasapainottamismahdollisuuksiin, koska Saksan kotimaisen kysynnän vilkastuminen voi helpottaa tarvetta vähentää velkaantumista voimakkaasti velkaantuneissa jäsenvaltioissa. Huolimatta alhaisesta korkotasosta, joka luo suotuisan rahoitustilanteen, yritysten investoinnit suhteessa BKT:hen ovat edelleen vaimeita. Vaikka yksityisen kulutuksen elpyminen on jatkunut, kotitalouksien säästöt ovat ennätyksellisen suuret unionin yleiseen tasoon verrattuna. On erityisen tärkeää toteuttaa toimia, joilla voidaan pienentää Saksan talouteen kohdistuvien haittavaikutusten riskiä, ja kun otetaan huomioon sen talouden koko ja kansainvälinen merkitys, myös talous- ja rahaliittoon kohdistuvien haittavaikutusten riskiä.

(4)

Saksa toimitti vuoden 2017 vakausohjelmansa 13 päivänä huhtikuuta 2017 ja vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelmansa 28 päivänä huhtikuuta 2017. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (4) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Saksaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota ja velkasääntöä. Hallitus suunnittelee vuoden 2017 vakausohjelmassaan julkisen talouden ylijäämän olevan ¼–½ prosenttia suhteessa BKT:hen vuosina 2017–2021. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteessa, joka on 0,5 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen, pysytään edelleen selvästi koko ohjelmakauden ajan. Vakausohjelman mukaan julkisen talouden velan suhteessa BKT:hen odotetaan supistuvan vähitellen siten, että se on 57 prosenttia vuonna 2021. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario, jota mikään riippumaton elin ei ole virallisesti vahvistanut, on uskottava.

(7)

Komission kevään 2017 talousennusteen mukaan rakenteellisen rahoitusaseman odotetaan olevan BKT:hen suhteutettuna 0,6 prosenttia ylijäämäinen vuonna 2017 ja 0,3 prosenttia ylijäämäinen vuonna 2018, mikä ylittää julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen. Julkisen talouden velan odotetaan pysyvän vakaalla lasku-uralla ja ylittävän velkasäännön vaatimukset. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että Saksan arvioidaan vuosina 2017 ja 2018 noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. Kotimaista kysyntää on kuitenkin mahdollista tukea finanssipolitiikalla, erityisesti investointien kestävän kasvusuuntauksen saavuttamiseksi, ja luomalla edellytykset reaalipalkkojen suuremmalle nousulle.

(8)

Julkiset investoinnit suhteessa BKT:hen ovat pysyneet enimmäkseen vakaina ja ovat alle euroalueen keskitason. Julkisten investointitarpeiden kasaantuminen jatkuu erityisesti kuntatasolla, jossa investointien nettomäärä pysyi negatiivisena vuonna 2016. Tähän eivät ole vaikuttaneet muutamana viime vuonna toteutetut toimenpiteet eikä vuosina 2015 ja 2016 koko julkistalouden tasolla tapahtunut julkisten investointien merkittävä kasvu. Vuonna 2016 toteutettiin lisätoimenpiteitä, joiden pitäisi parantaa julkisten investointien toteutusmahdollisuuksia myös liittovaltion ja kuntien tasolla. Niihin sisältyy liittovaltion taloussuhteiden uudistus, joka on vielä hyväksymättä ja jonka on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2020. Lisäksi infrastruktuuri-investointien suunnittelua koskevat konsultointipalvelut on tarkoitus laajentaa kattamaan myös kunnat, millä voidaan parantaa infrastruktuuri-investointien suunnittelua ja toteutusta kuntatasolla. Tämä vaikuttaa erityisen merkitykselliseltä, kun otetaan huomioon, että infrastruktuuri-investointihankkeita toteutetaan osavaltioissa ja kunnissa vain vähäisessä määrin ja niihin vaikuttavat kapasiteetin ja suunnittelun rajoitukset. Suotuisa julkisen talouden rahoitusasema kertoo yleensä julkisen talouden liikkumavarasta, jota voidaan käyttää esimerkiksi lisärahoitukseen julkisten investointien lisäämiseksi kaikilla hallinnon tasoilla.

(9)

Kaiken kaikkiaan julkiset ja yksityiset koulutus- ja tutkimusmenot ovat pysyneet viime vuosina melko vakaina suhteessa BKT:hen, mutta koulutuksessa ne ovat yhä unionin keskiarvoa pienemmät. Vuonna 2015 koulutus- ja tutkimusmenojen yhteenlaskettu kokonaismäärä oli BKT:hen suhteutettuna 9,1 prosenttia, mikä jäi alle kansallisen tavoitteen (10 prosenttia). Lisäinvestoinnit koulutukseen, tutkimukseen ja innovointiin ovat ratkaisevan tärkeässä asemassa Saksan tulevan taloudellisen suorituskyvyn ja erityisesti hiljattain saapuneiden turvapaikanhakijoiden, pakolaisten ja muuttajien tuloksellisen kotouttamisen kannalta. Jälkimmäisen tavoitteen saavuttamiseksi Saksa on tehnyt huomattavasti työtä erityisesti ammatillisen koulutuksen alalla. Tulevina vuosina on jatkettava toimia koko koulutussektorilla.

(10)

Saksan verojärjestelmä on edelleen monimutkainen, verohallinnon kustannukset ovat korkeat ja yritysverotukseen sisältyy useita säännöksiä, jotka saattavat jarruttaa yksityisiä investointeja. Vaikka yritysten pääomakustannukset ovat supistuneet merkittävästi, ne kuuluvat Saksassa edelleen 28 jäsenvaltion unionin korkeimpiin. Kun otetaan huomioon alueellinen yritysvero (Gewerbesteuer) ja solidaarisuuslisä, korkein lakisääteinen yritysverokanta vuonna 2016 oli 30,2 prosenttia. Tämä oli huomattavasti korkeampi kuin unionin painottamaton keskiarvo, joka oli 22,8 prosenttia. Keskimääräinen efektiivinen veroaste on 28,2 prosenttia, kun unionin painottamaton keskimääräinen veroaste on 21,1 prosenttia. Velkarahoituksen suosiminen yritysverotuksessa oli vuonna 2016 seitsemänneksi suurinta unionissa. Velanottoa suositaan samaan tapaan myös osakkeenomistajien tasolla. Tällä on merkitystä erityisesti pk-yrityksille, joilla on yleensä kotimaiset osakkeenomistajat. Oman pääoman kustannusten alentaminen voisi lisätä yksityisiä investointeja ja vahvistaa Saksan alikehittyneitä riskipääomamarkkinoita. Verojärjestelmään sisältyy muitakin piirteitä, jotka saattavat vääristää rahoitus- ja investointipäätöksiä, kuten alueellisen yritysveron veropohjaan sisällytetyt voittoa tuottamattomat elementit, tappiontasauksen rajoitukset ja verotuksesta johtuvat vääristymät oikeudellisen muodon valinnan suhteen. Lisäksi verojärjestelmän investointiystävällisyyttä saattavat heikentää muutkin säännökset, kuten poistoja koskeva järjestelmä, vähennyskelpoisia eläkevarauksia laskettaessa käytettävä korko, luovutusvoittojen verotus ja kassaperusteinen kirjanpito arvonlisäverotuksessa. Verohallinnon nykyaikaistaminen voi vauhdittua, jos liittovaltion taloussuhteiden uudistuksen osana sovittu liittovaltion verohallinnolle osoitettava yleinen ja tietotekniikkaan liittyvä lisätoimintavalta suhteessa osavaltioiden verohallintoihin toteutetaan tehokkaasti.

(11)

Riskipääomasijoittaminen on lisääntynyt Saksassa, mutta markkinat ovat edelleen kansainvälisen mittapuun mukaan alikehittyneet. Riskipääomasijoitusten osuus oli vuonna 2015 noin 0,03 prosenttia suhteessa BKT:hen, mikä on hieman yli unionin keskiarvon, mutta yhä alhaisempi kuin Irlannin, Ranskan, Ruotsin, Suomen tai Yhdistyneen kuningaskunnan kaltaisissa jäsenvaltioissa ja paljon alhaisempi kuin Israelin ja Yhdysvaltojen kaltaisissa unionin ulkopuolisissa maissa. Saksan riskipääomamarkkinat eivät näytä pystyvän tarjoamaan varsinkaan suurehkoja myöhemmän vaiheen investointeja. Liittohallitus on toteuttanut useita toimenpiteitä riskipääomasijoittamisen tukemiseksi. Se on esimerkiksi yksinkertaistanut investointirahastojen verotusta, parantanut tappiontasausta yhtiöverojärjestelmässä ja laajentanut bisnesenkeleille suunnattua INVEST-ohjelmaa.

(12)

Siirtyminen uusiutuvien energialähteiden käyttöön edellyttää merkittäviä investointeja sähkön siirto- ja jakeluverkkoihin. Kotimaiseen sähköinfrastruktuuriin suunnitellut investoinnit ovat kuitenkin viivästyneet merkittävästi. Energiaverkkojen laajentamista koskevassa vuoden 2009 laissa määritellyistä suurjänniteverkon hankkeista oli vuoden 2016 loppuun mennessä saatu toteutettua vain noin 35 prosenttia, mikä johtuu pääasiassa kansalaisten vastustuksesta. Tällä hetkellä yhteensä 6 100 kilometrin sähkölinjoista, jotka suunniteltiin rakennettaviksi vuoteen 2024/2025 ulottuvana ajanjaksona vuonna 2015 voimaan tulleen liittovaltion tarvesuunnittelulain mukaisesti, on hyväksytty vain noin 6 prosenttia ja rakennettu vasta 1 prosentti.

(13)

Digitalisoinnin täyden hyödyntämisen tiellä on vielä esteitä. Esimerkiksi nopeiden ja ultranopeiden laajakaistayhteyksien saatavuus ei ole hyvä Saksassa, varsinkaan haja-asutusalueilla ja maaseudulla. Saksalaisnuorten tietokoneiden käyttö on melko vähäistä ja monista kouluista puuttuvat laajakaistayhteydet. Myös digitaalisten julkisten palvelujen suorituskyky on alle unionin keskiarvon. Etenkin pk-yrityksillä on kiinni kurottavaa digitalisoinnin alalla. Niistä vain viidesosalla on digitalisointia koskeva strategia. Pk-yritysten digitalisoinnin tukemiseksi ja vauhdittamiseksi on perustettu pk-yritysten asiantuntijakeskusten verkosto, ja ”Industrie 4.0” -alusta kokoaa yhteen kaikki alan sidosryhmät. Yritysten T&K-investoinnit ovat lisääntymässä, ja Saksa on lähellä T&K-intensiteettiä koskevan Eurooppa 2020 -tavoitteensa saavuttamista, mutta investoinnit keskittyvät yhä enemmän suuriin yrityksiin, kun taas pk-yritysten osuus on supistumassa. Lisäksi väestön ikääntyminen voi vaikuttaa tulevina vuosina myös yritystoimintaan.

(14)

Yrityspalvelusektorilla ja säännellyissä ammateissa toimimisen tiellä on edelleen korkeita sääntelyesteitä. Erityisesti arkkitehtejä, insinöörejä, asianajajia ja tilintarkastajia ja veroneuvojia koskevat rajoitukset ovat unionin keskiarvoa tiukemmat. Lisäksi näiden ammattien kohdalla yrityskannan vaihtuvuus on huomattavasti unionin keskiarvoa alhaisempi, mikä näyttää kertovan suhteellisen vähäisestä dynaamisuudesta ja kilpailusta Saksan ammattipalvelujen alalla. Tällaisiin esteisiin kuuluvat myös muun muassa arkkitehdeille ja insinööreille asetetut osakkeenomistusta ja yhtiömuotoa koskevat rajoitukset sekä arkkitehtien, insinöörien ja asianajajien monialatoimintaa koskevat rajoitukset. Näiden esteiden vähentäminen voisi tehostaa kilpailua, mikä lisäisi markkinoille tulevien yritysten määrää ja hyödyttäisi kuluttajia matalampien hintojen ja laajemman valikoiman muodossa. Komissio antoi tammikuussa 2017 ammattipalvelujen sääntelyn uudistamista koskevia suosituksia osana palvelumarkkinoiden esteiden poistamiseen tähtäävää toimenpidepakettia.

(15)

Työllisyys on jatkanut kasvuaan, ja työttömyysaste on laskenut historiallisen alhaiselle tasolle. Työllisyyden parantuminen johtuu kuitenkin osittain osa-aikatyön lisääntymisestä, erityisesti naisten keskuudessa, ja on heijastunut vain osittain reaalipalkkojen kokonaiskasvuun, joka hidastui vuonna 2016. Kotitalouksien toisen tulonsaajan työnteon pidäkkeet ja osa-aikatyön yleisyys haittaavat työmarkkinoiden koko potentiaalin hyödyntämistä. Eräs naisten työelämään osallistumisen ratkaiseva vauhdittaja on laadukkaiden ja kohtuuhintaisten kokopäiväisten lastenhoitopalvelujen, kokopäiväkoulujen ja äskettäin uudistetun pitkäaikaishoidon tarjonnan parantaminen. Avioparien yhteinen tuloverotus ja työssä käymättömän puolison ilmainen sairausvakuutus jarruttavat kotitalouksien toisia tulonsaajia, jotka monissa tapauksissa ovat naisia, ottamasta vastaan työtä tai lisäämään työtuntien määrää. Lisäksi vähäisempi työmarkkinoille kiinnittyminen on yhteydessä suureen sukupuolten väliseen palkkakuiluun, joka vuonna 2015 oli 22 prosenttia, kun unionin keskiarvo oli 16,3 prosenttia.

(16)

Minityöpaikkojen määrä on supistunut hiukan, mutta ne ovat edelleen yleisiä. Syyskuussa 2016 minityöpaikka oli noin 4,8 miljoonan ihmisen ainoa työpaikka. Vuokratyöntekijöiden määrä on kolminkertaistunut vuodesta 2005 ja oli kesäkuussa 2016 yhteensä noin 1 miljoona henkilöä (lähes 3 % kaikista työllisistä). Vuokratyön ja vuokratyösopimusten mahdollisia väärinkäytöksiä vastaan tarjottavan suojan odotetaan paranevan, mutta kehitystä on syytä seurata. Lisäksi mukauttamaton ero määräaikaisten työsopimusten ja vakituisten työsopimusten mukaisissa palkoissa näyttää olevan suhteellisen suuri.

(17)

Pienipalkkaisten työntekijöiden verokiila on korkea muihin jäsenvaltioihin verrattuna, mikä vähentää työnteon kannustimia ja supistaa käteen jäävää palkkaa ja kulutusmahdollisuuksia. Saksa on korottanut ansiotuloveroon tehtävän perusvähennyksen vähimmäismäärää ja lapsilisiä sekä mukauttanut tuloveroluokkia. Tällaiset toimenpiteet hyödyttävät yleisesti pieni- ja keskituloisia ryhmiä, mutta kokonaisvaikutus verokiilaan jää rajalliseksi. Vaikka käytettävissä olevat reaalitulot ovat viime aikoina nousseet huomattavasti, palkkojen ja tuottavuuden kehityksessä on jo pitkään ollut eroa, mikä on asteittain kasvattanut niiden välisen kuilun huomattavaksi. Reaalipalkkojen suurempi nousu edistäisi osaltaan myös suuren ulkoisen epätasapainon supistumista.

(18)

Saksa on toteuttanut mittavia toimenpiteitä turvapaikanhakijoiden vastaanottamiseksi ja pakolaisten ja muiden muuttajien kotouttamiseksi. Tilannetta näyttää kuitenkin olevan mahdollista parantaa edelleen, sillä vuonna 2016 työtä etsivien pakolaisten määrä kasvoi noin 9 prosenttiin kaikista työnhakijoista. Maahanmuuttajataustaisten henkilöiden, erityisesti naisten, integroituminen työmarkkinoille on edelleen suuri haaste. Se koskee muun muassa koulutusjärjestelmän välityksellä myös unionin ulkopuolella syntyneiden vanhempien Saksassa syntyneitä lapsia.

(19)

Yhteiskunnan kaikki jäsenet eivät ole hyötyneet tasavertaisesti taloudessa ja työmarkkinoilla viime vuosina vallinneesta yleisesti ottaen myönteisestä kehityksestä. Tulojen eriarvoisuus on jonkin aikaa lisäännyttyään alkanut vasta viime aikoina kaventua, mutta varallisuuteen liittyvä eriarvoisuus on edelleen yksi euroalueen suurimpia. Työmarkkinoiden hyvä toimivuus ei ole myöskään vähentänyt köyhyysriskiä. Vanhuusiän köyhyysriskiaste on unionin keskiarvoa suurempi, ja vanhuusiän köyhyysriskille alttiina olevien ihmisten määrä todennäköisesti kasvaa tulevina vuosina. Lakisääteisen eläkejärjestelmän korvaustason ennustetaan supistuvan edelleen. Samaan aikaan toisen tai kolmannen pilarin eläkejärjestelmään kuulumisen aste on liian vähäinen, jotta sillä voitaisiin kompensoida ensimmäisen pilarin korvaustason supistuminen kaikkien osalta. Ellei eläkkeiden riittävyyttä tasapainoteta, sen odotetaan näin ollen heikentyvän. Nähtäväksi jää, miten tehokkaasti hiljattain esitetyt uudistukset, jotka koskevat eläkkeelle siirtymisen lykkäämisen kannustimien parantamista (Flexi-Rente), toimivat vastavoimana vuonna 2014 käyttöön otetuille varhaiseläkkeelle siirtymisen kannustimille.

(20)

Komissio on vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Saksan talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2017 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2017 vakausohjelman ja vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman sekä jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Saksalle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Se on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Saksan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(21)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella ja katsoo (5), että Saksan odotetaan noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia,

(22)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman ja vuoden 2017 vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1 ja 2,

1.

keskipitkän aikavälin tavoitetta noudattaen käyttää finanssi- ja rakennepolitiikkaa mahdollisen kasvun ja kotimaisen kysynnän tukemiseen ja investointien kestävän kasvusuuntauksen saavuttamiseen; vauhdittaa kaikilla hallinnon tasoilla tehtäviä julkisia investointeja erityisesti koulutukseen, tutkimukseen ja innovointiin ja puuttuu infrastruktuuri-investointien kapasiteetin ja suunnittelun rajoituksiin, parantaa edelleen verojärjestelmän tehokkuutta ja investointiystävällisyyttä Edistää kilpailua yrityspalvelujen ja säänneltyjen ammattien alalla.

2.

vähentää kotitalouksien toisen tulonsaajan työnteon pidäkkeitä ja helpottaa siirtymistä tavanomaisiin työsuhteisiin; kaventaa pienipalkkaisten työntekijöiden suurta verokiilaa; luo edellytykset reaalipalkkojen vahvemman nousun edistämiselle kunnioittaen samalla työmarkkinaosapuolten roolia.

9.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 261/23

(1)

Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Viro ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta. Eurooppa-neuvosto vahvisti suosituksen 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Neuvosto hyväksyi 21 päivänä maaliskuuta 2017 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta, jäljempänä ”euroalueen suositus” (3).

(2)

Koska Viro kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Viron olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Viroa koskeva vuoden 2017 maaraportti julkaistiin 22 päivänä helmikuuta 2017. Siinä arvioitiin Viron edistymistä neuvoston 12 päivänä heinäkuuta 2016 hyväksymien maakohtaisten suositusten noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja sen kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa.

(4)

Viro toimitti vuoden 2017 vakausohjelmansa 28 päivänä huhtikuuta 2017 ja vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelmansa 4 päivänä toukokuuta 2017. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (4) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Viroon sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Hallitus alensi vuoden 2017 vakausohjelmassaan julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitettaan tasapainoisesta rakenteellisesta rahoitusasemasta 0,5 prosentin alijäämään suhteessa BKT:hen. Hallitus suunnittelee, että julkisen talouden 0,3 prosentin ylijäämä suhteessa BKT:hen vuonna 2016 vaihtuu 0,5 prosentin alijäämäksi suhteessa BKT:hen vuonna 2017 ja 0,8 prosentin alijäämäksi suhteessa BKT:hen vuonna 2018. Vuoden 2017 vakausohjelman arvioiden mukaan tämä vastaa rakenteellista rahoitusasemaa, joka on 0,2 prosenttia ylijäämäinen suhteessa BKT:hen vuonna 2017 ja 0,5 prosenttia alijäämäinen suhteessa BKT:hen vuonna 2018. Nämä luvut vastaavat julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta. Uudelleenlasketun (5) rakenteellisen rahoitusaseman pohjalta alijäämän arvioidaan kuitenkin olevan 0,1 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017 ja 0,9 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2018 eli alle julkisen talouden uuden keskipitkän aikavälin tavoitteen. Vuoden 2017 vakausohjelman mukaan julkisen talouden velan ennakoidaan pysyvän alle 10 prosentissa suhteessa BKT:hen vuosina 2017 ja 2018. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on vuosien 2017 ja 2018 osalta uskottava, mutta ohjelman myöhempinä vuosina suotuisa. Toisaalta vuonna 2018 voimaan tulevia uusia verotoimenpiteitä koskeviin tuloennusteisiin liittyy riskejä.

(7)

Komission kevään 2017 talousennusteen mukaan rakenteellisen rahoitusaseman odotetaan vuonna 2017 olevan 0,3 prosenttia alijäämäinen suhteessa BKT:hen, mikä ylittää julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen. Virolle suositetaan, että se noudattaa vuonna 2018 edelleen julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta. Jos politiikka säilyy muuttumattomana, on vaarana, että tästä vaatimuksesta poiketaan jonkin verran. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että Viron on oltava valmis toteuttamaan lisätoimenpiteitä, joilla varmistetaan vaatimusten noudattaminen vuonna 2018.

(8)

Viro on toteuttanut toimenpiteitä varmistaakseen korkealaatuisten julkisten palvelujen, esimerkiksi sosiaalipalvelujen, tarjonnan ja saatavuuden paikallistasolla osana paikallishallinnon uudistusta. Se on hyväksynyt hallinnonuudistuslain helpottaakseen sellaisten elinkelpoisten paikallishallintoyksiköiden luomista, jotka kykenevät rahoittamaan oman toimintansa. Uuden lain tarkoituksena on myös tukea kehittämistä ja kasvua ja tarjota laadukkaita palveluja. Viro on saattanut onnistuneesti päätökseen paikallishallintojen vapaaehtoista yhteenliittämistä koskevan vaiheen. Lisäksi se panee parhaillaan täytäntöön sosiaaliturvalakia. Vielä ei kuitenkaan ole toteutettu eräitä keskeisiä toimenpiteitä, joilla paikallishallinnon uudistaminen saatetaan päätökseen. Paikallishallintojen rahoitussuunnitelman tarkistaminen on edelleen kesken. Eräät paikallishallintojen ja keskushallinnon välistä vastuun- ja tehtävien jakoa koskevat säädösehdotukset ovat yhä valmisteluvaiheessa. Ehdotusten hyväksyminen on keskeistä, jotta voidaan varmistaa laadukkaiden julkisten palvelujen tarjonta esimerkiksi koulutuksen, nuorisotyön, terveyden edistämisen ja liikenteen aloilla.

(9)

Sukupuolten palkkaero supistui Virossa 28,3 prosentista vuonna 2014 26,9 prosenttiin vuonna 2015. Se on silti unionin suurin. Hallitus toteuttaa parhaillaan toimenpiteitä supistaakseen palkkaeroa edelleen. Erityisesti on hyväksytty vuosien 2016–2023 sosiaaliturvaohjelma, ja sillä pyritään puuttumaan työmarkkinoiden eriytymiseen sukupuolen mukaan ja torjumaan stereotypioita. Ohjelman täytäntöönpano on jo käynnissä. Sukupuolten tasa-arvoa koskevan lain tarkistus, jolla annetaan työsuojeluviranomaisille tehtäväksi seurata tarkemmin sukupuolten välistä tasa-arvoa yksityissektorilla, on vielä hyväksymättä. Parhaillaan harkitaan myös vanhempainvapaajärjestelmän tarkistusta, jolla joustavoitettaisiin vanhempainvapaan käyttöä. Kyseistä säädösmuutosta ei kuitenkaan ole vielä hyväksytty.

(10)

Tuloerot ovat Virossa suuret. Vuonna 2012 tuloerosuhde oli 5,4, kun rikkaimpaa 20:tä prosenttia kotitalouksista verrattiin köyhimpään 20 prosenttiin kotitalouksista. Vuonna 2015 tämä suhde oli noussut 6,2:een, mikä on seitsemänneksi suurin unionissa. Keskeinen tuloeroja lisäävä tekijä näyttää olevan suuri palkkahajonta, joka johtuu korkeamman osaamistason työntekijöiden voimakkaasta tulojen kasvusta. Absoluuttisia lukuja tarkasteltaessa kotitalouksien köyhimmän 10 prosentin tulot näyttävät jääneen jälkeen mediaanitulojen kasvusta, mikä puolestaan aiheuttaa ongelmia sosiaalisen turvaverkon riittävyydelle. Ongelmaa pahentaa se, että etuudet (erityisesti eläkkeet ja sosiaaliavustukset) eivät kasva samaa vauhtia markkinatulojen kanssa. Tämä on johtanut myös siihen, että köyhyysriski kasvoi asteittain 15,8 prosentista vuonna 2010 21,6 prosenttiin vuonna 2015. Viro on toteuttanut useita toimenpiteitä lisätäkseen verojärjestelmän progressiivisuutta erityisesti pienipalkkaisten osalta vuodesta 2018 alkaen korottamalla ansiotuloverotuksen perusvähennystä.

(11)

Yritysten tutkimus-, teknologia- ja innovointimenot kasvoivat 0,69 prosenttiin vuonna 2015, mutta ne jäävät kokonaisuudessaan yhä alle unionin keskiarvon (1,3 %). Korkean teknologian yritysten ja osaamisvaltaisten yritysten osuus kaikista yrityksistä on edelleen pieni, ja tohtoritutkinnon suorittavia on vähän. Palkat ovat viime vuosina kasvaneet jatkuvasti tuottavuutta nopeammin, mikä on vähentänyt tuottoja ja siten investointien kasvua. Vähäiset investoinnit teknologian kehittämiseen saattavat johtaa siihen, että viennin ja varsinkin tavaraviennin arvonlisäys kasvaa ennakoitua vähemmän. Tämä puolestaan muodostaa riskin tuotannon kasvulle. Tiedemaailman ja yritysten välisen sopimustutkimuksen volyymi kasvoi vuonna 2015. Näiden sektoreiden välinen yhteistyö oli kuitenkin vähäistä huolimatta hallituksen toteuttamista toimenpiteistä. Viro on jatkanut liiketoimintaympäristönsä parantamista, mutta pitkälliset maksukyvyttömyysmenettelyt ja vakuusvelkojien heikko takaisinperintäaste haittaavat edelleen investointeja. Vuonna 2016 käynnistettiin hanke maksukyvyttömyyslainsäädännön parantamiseksi, maksukyvyttömyysmenettelyn nopeuttamiseksi ja tehostamiseksi sekä hyväksyttyjen maksukyvyttömyyshakemusten osuuden lisäämiseksi. Lainsäädännön tarkistuksia ei kuitenkaan ole vielä hyväksytty.

(12)

Komissio on vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Viron talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2017 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2017 vakausohjelman ja vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman sekä jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Virolle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Se on ottanut huomioon niiden merkityksen Viron finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(13)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (6) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1,

1.

harjoittaa finanssipolitiikkaansa vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osion vaatimusten mukaisesti, mikä tarkoittaa pysymistä julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteessa vuonna 2018; parantaa sosiaalisen turvaverkon riittävyyttä; toteuttaa toimenpiteitä sukupuolten palkkaeron kaventamiseksi erityisesti lisäämällä palkkojen läpinäkyvyyttä ja tarkistamalla vanhempainvapaajärjestelmää;

2.

edistää yksityisiä investointeja tutkimukseen, teknologiaan ja innovointiin muun muassa toteuttamalla toimenpiteitä, joilla lisätään tiedemaailman ja yritysten välistä yhteistyötä.

9.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 261/26

(1)

Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Irlanti kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta. Eurooppa-neuvosto vahvisti suosituksen 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Neuvosto hyväksyi 21 päivänä maaliskuuta 2017 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta, jäljempänä ”euroalueen suositus” (3).

(2)

Koska Irlanti kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Irlannin olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–3 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Irlantia koskeva vuoden 2017 maaraportti julkaistiin 22 päivänä helmikuuta 2017. Siinä arvioitiin Irlannin edistymistä neuvoston 12 päivänä heinäkuuta 2016 hyväksymien maakohtaisten suositusten noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja sen kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 22 päivänä helmikuuta 2017.

(4)

Komissio päätteli analyysinsa perusteella, että Irlannin makrotaloudessa on epätasapainoja. Näille epätasapainoille on ominaista suuri ulkoinen, julkinen ja yksityinen velka (sekä kotitaloudet että finanssialan ulkopuoliset yritykset), minkä vuoksi Irlanti on altis häiriöille. Pankkien järjestämättömien lainojen määrä on yhä merkittävä, mutta niiden pääomatilanne on hyvä ja niiden kannattavuus, vaikkakin vielä heikko, paranee vähitellen. Asuntojen hinnat ovat nousussa ja tarjontaan liittyy yhä rajoituksia. Finanssialan ulkopuolisten yritysten velka pieneni vuoden 2015 aikana, mutta se oli edelleen suurempi kuin vuoden 2014 lopussa. Kotitalouksien velan määrä väheni vuonna 2015, ja julkinen velka supistuu vakaasti. Irlannin negatiivinen ulkomainen nettovarallisuusasema oli heikentynyt nopeasti ennen vuotta 2015, mutta tämän jälkeen se alkoi kohentua, osittain vuonna 2015 toteutuneen tason siirtymän vuoksi. Kotimaisen sektorin ulkoinen kestävyys ei kuitenkaan näytä olevan vaarassa. Järjestämättömien lainojen määrä väheni viime vuoden aikana, mutta vähenemisen vauhti hidastui jonkin verran vuoden 2016 loppua kohden. Kiinteistöjen hinnat jatkoivat nousuaan vuonna 2015, mutta tällä hetkellä ei ole merkittävää näyttöä yliarvostuksesta. Viime vuosina on toteutettu politiikkatoimia kaikkien havaittujen epätasapainojen korjaamiseksi muun muassa pankkialalla (parantunut sääntelykehys, toimenpiteet, joilla puututaan järjestämättömien lainojen suureen määrään). Hallitus on toteuttanut useita toimenpiteitä, joilla pyritään korjaamaan asuntomarkkinoiden tarjontavaje, mutta vie kuitenkin aikaa ennen kuin toimenpiteillä on vaikutusta.

(5)

Irlanti toimitti vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelmansa 13 päivänä huhtikuuta 2017 ja vuoden 2017 vakausohjelmansa 2 päivänä toukokuuta 2017. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(6)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (4) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(7)

Irlantiin sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota ja väliaikaista velkasääntöä. Hallitus odottaa vuoden 2017 vakausohjelman perusteella, että julkisen talouden alijäämä supistuu hieman ja on 0,4 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017. Tämän jälkeen alijäämä supistuu asteittain niin, että vuonna 2021 julkinen talous on 1,0 prosenttia ylijäämäinen suhteessa BKT:hen. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteena oleva 0,5 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen odotetaan saavutettavan vuodesta 2018 alkaen. Vakausohjelman mukaan julkisen talouden velan odotetaan putoavan 72,9 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2017 ja supistuvan edelleen 65,2 prosenttiin vuonna 2020. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Toimenpiteitä, joita tarvitaan tukemaan suunniteltujen alijäämätavoitteiden saavuttamista vuodesta 2018 eteenpäin, ei kuitenkaan ole vielä riittävästi täsmennetty.

(8)

Neuvosto suositti 12 päivänä heinäkuuta 2016, että Irlanti sopeuttaa julkista taloutta kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017. Komission kevään 2017 talousennusteen mukaan on vaarana, että suositellusta sopeutuksesta poiketaan merkittävästi, kun vuosia 2016 ja 2017 tarkastellaan yhdessä.

(9)

Julkisen talouden tilanteen ja erityisesti velkatason perusteella Irlannin odotetaan vuonna 2018 jatkavan sopeutusta kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, joka on 0,5 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen. Vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisen yhteisesti sovitun matriisin mukainen sopeutus tarkoittaa vaatimusta, jonka mukaan nettomääräisten julkisten perusmenojen nimellinen kasvu (5) ei ole yli 2,4 prosenttia vuonna 2018. Tällöin vuotuinen rakenteellinen sopeutus olisi 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen. Menojen kasvulle asetetussa vertailuarvossa otetaan huomioon sopeutus, jonka tarkoituksena on korjata potentiaalisen kasvun 10 vuoden viitearvon vääristymä, joka johtuu kokonaistuotannon poikkeuksellisesta reaalikasvusta vuonna 2015. Noudattaen Irlannin viranomaisten vuoden 2017 talousarviolaskelmissaan soveltamaa tarkastelutapaa komissio on käyttänyt vuosien 2014 ja 2016 potentiaalisen kasvun keskiarvoa. Jos politiikka säilyy muuttumattomana, vaarana on, että tästä vaatimuksesta poiketaan jonkin verran, kun vuosia 2017 ja 2018 tarkastellaan yhdessä. Samalla Irlannin ennustetaan noudattavan väliaikaista velkasääntöä vuosina 2017 ja 2018. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että erityisesti vuonna 2017 on toteutettava lisätoimenpiteitä, jotta vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia voidaan noudattaa. Kun otetaan huomioon Irlannin nykyiset suhdanteet ja kasvaneet ulkoiset riskit, mahdollisten satunnaistulojen käyttö julkisen talouden velkasuhteen pienentämiseksi edelleen olisi järkevää. Kuten asetuksessa (EY) N:o 1466/97 säädetään, talousarviosuunnitelmien ja julkisen talouden toteutuman arvioinnin olisi kuitenkin perustuttava jäsenvaltion rahoitusasemaan siten, että otetaan huomioon suhdanteet. Kuten näihin maakohtaisiin suosituksiin liittyvässä komission tiedonannossa todetaan, vuoden 2018 alustavan talousarviosuunnitelman arvioinnissa ja sen jälkeen julkisen talouden vuoden 2018 toteutuman arvioinnissa on otettava asianmukaisella tavalla huomioon, että tavoitteena on saavuttaa sellainen finanssipolitiikan viritys, joka osaltaan sekä vahvistaa talouden elpymistä että varmistaa Irlannin julkisen talouden kestävyyden. Tässä yhteydessä neuvosto panee merkille, että komissio aikoo tehdä kokonaisarvioinnin asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti, ottaen erityisesti huomioon Irlannin suhdannetilanteen.

(10)

Vaikka talouden elpyminen on vahvaa ja tuotannon odotetaan kasvavan tulevina vuosina vakaasti, näkymät ovat muuttuneet epävarmemmiksi, mikä aiheuttaa edelleen haavoittuvalle julkiselle taloudelle riskejä. Sen vuoksi olisi toteutettava lisätoimia, jotta tulot olisivat kestävämmällä pohjalla suhdannevaihteluissa ja häiriötilanteissa. Tätä varten ehdotusta pahan päivän varalle luotavan rahaston (Rainy-Day Fund) käyttöönottamisesta olisi vietävä eteenpäin ja vähennettävä turvautumista erittäin keskittyneisiin ja epävakaisiin tulolähteisiin. Eri veronlähteiden tasapainoinen kokoonpano ja laajemmat veropohjat tekevät tuloista vakaampia epävakaissa taloudellisissa olosuhteissa. Toimet veropohjan laajentamiseksi ovat viime vuosina kuitenkin olleet vähäisiä, ja hiljattain toteutetuissa verotusta koskevissa toimenpiteissä on keskitytty veronkevennyksiin ja -helpotuksiin. Monenlaiseen myyntiin sovellettavien alennettujen alv-kantojen kustannusten ja hyötyjen ilmoitettu järjestelmällinen arviointi on vielä kesken. Juoksevan kiinteistöveron katsotaan olevan yksi kasvua parhaiten tukeva tulonlähde. Irlannin kiinteästä omaisuudesta saamat tulot olivat kuitenkin ainoastaan 1,0 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2014, kun EU:n keskiarvo oli 1,6 prosenttia. Kiinteistöjen arvon asteittainen indeksointi auttaisi tasoittamaan paikallisen kiinteistöveron profiilia estämällä verosaamisten äkillisen kasvun, kun kiinteistöt arvostetaan uudelleen vuonna 2019. Tienkäyttäjiltä dieselöljystä ja bensiinistä perittävien verojen erot eivät ole ympäristön kannalta perusteltuja.

(11)

Aiemmissa kattavissa menojen uudelleenarvioinneissa on keskitytty ensisijaisesti julkisten menojen vähentämiseen julkisen talouden kokonaistavoitteiden saavuttamiseksi. Meno-ohjelmien vaikuttavuutta ja tehokkuutta ei ole juurikaan arvioitu, mikä on viime kädessä heikentänyt monivuotisten menosuunnitelmien luotettavuutta. Asianmukaisesti suunniteltu menojen uudelleenarviointi, jossa otetaan huomioon yhteiset euroryhmän periaatteet, parantaisi menojen hallintaa ja voisi vapauttaa varoja kipeästi kaivattuihin julkisiin investointeihin kasvun edistämiseksi. Menojen uudelleenarvioinnissa olisi keskityttävä varsinkin terveydenhuoltoalan kustannustehokkuuteen. Irlannissa on otettu käyttöön joitakin merkittäviä tehokkuutta parantavia toimenpiteitä, kuten kustannussäästöjä koskeva sopimus lääketeollisuuden kanssa, taloushallintojärjestelmä, sähköiset terveyspalvelut ja toimintoperusteinen rahoitus. Enemmän voitaisiin kuitenkin tehdä, esimerkiksi lisäämällä perusterveydenhuollon roolia Irlannin ylikuormitettujen sairaaloiden portinvartijana. Eteneminen kohti yleistä yksitasoista terveydenhuoltoa on hajanaista, ja kokonaisvaltainen näkemys puuttuu.

(12)

Kaikkia yhteiskuntaryhmiä hyödyttävän kestävän ja osallistavan kasvun edistämiseen liittyy edelleen haasteita. Työttömyys oli alle unionin keskiarvon eli 6,4 prosenttia huhtikuussa 2017. Monien kotitalouksien alhainen työssäkäyntiaste aiheuttaa kuitenkin huolta siitä, että elpymisen jatkuessa jotkut jäävät jälkeen tästä kehityksestä. Vuosina 2013–2015 alhaisen tai erittäin alhaisen työssäkäyntiasteen kotitalouksissa asuvien osuus aleni 15 prosenttia; kokonaistyöttömyysaste aleni samana aikana 28 prosenttia. Sosiaaliturvajärjestelmällä on kaiken kaikkiaan onnistuttu hyvin hillitsemään köyhyyttä ja eriarvoisuutta, ja Irlanti on toteuttanut toimia työnteon kannustimien lisäämiseksi vähentämällä työelämään palaamisesta seurauksena olevaa etuuksien ja lisäkorvausten lakkaamista. Osallistavan kasvun esteitä on kuitenkin edelleen. Erot matalan, keskitason ja korkean osaamistason työntekijöiden työllisyysasteessa ovat unionin suurimpia. Eräillä aloilla on osaamisen kohtaanto-ongelmia ja osaamisvajeita. Osaamisen täydentämiseen ja uudistamiseen ei myöskään tarjota riittävästi mahdollisuuksia. Työmarkkinoita koskevat haasteet ja sosiaaliset haasteet ovat merkki siitä, että koulutuksessa ja työmarkkinoille aktivoinnissa on tärkeää omaksua yhtenäinen toimintatapa, jota sovelletaan kauimpana työmarkkinoista oleviin. Myös lastenhoitopalvelujen tarjonnan laatu herättää edelleen huolta, kuten myös kokopäiväisen hoidon saatavuus. Lastenhoidon nettokustannukset prosenttiosuutena palkoista kuuluvat Irlannissa unionin suurimpiin. Laadukkaan kokopäiväisen lastenhoidon heikko saatavuus ja kustannukset estävät naisten osallistumista työmarkkinoille ja haittaavat pyrkimyksiä vähentää lasten köyhyyttä, joka on vähentynyt hieman, mutta on edelleen unionin keskiarvoa suurempi.

(13)

Infrastruktuuritarpeet olisi tyydytettävä, jotta voidaan edistää kestävää ja tasapainoista kasvua. Julkisen talouden menoissa on talouskriisin johdosta tapahtunut rakenteellinen siirtymä investoinneista juokseviin menoihin. Julkisten investointien jyrkkä väheneminen usean vuoden ajan on vaikuttanut kielteisesti infrastruktuurin laatuun ja riittävyyteen. Julkisissa menoissa tapahtunut siirtymä on vaikuttanut myös tutkimukseen ja kehitykseen annettavaan julkisen sektorin tukeen, millä saattaa olla vaikutuksia pk-yritysten kilpailukykyyn. Irlanti on unionissa 25. sijalla, kun tarkastellaan julkisia tutkimus- ja kehitysinvestointeja suhteessa BKT:hen. Vakavimmat infrastruktuuripuutteet koskevat liikennettä, vesihuoltoa ja asumista. Uusien asuntojen kysyntä ylittää tällä hetkellä selvästi tarjonnan maan tärkeimmissä kaupunkikeskuksissa. Sen vuoksi asuntojen hinnat ja vuokrat nousevat edelleen nopeasti, mikä puolestaan on hiljattain johtanut asuntomarkkinoilta syrjäytymisen ja asunnottomuuden voimakkaaseen kasvuun. Tällä hetkellä ei ole näyttöä asuntojen hintojen yliarvostuksesta, mutta asuntotarjonnan rajoitukset voivat johtaa makrotaloudellisiin riskeihin, ellei niihin löydetä ratkaisua. Johdonmukainen ja oikea-aikainen alueidenkäyttösuunnitelma auttaisi tuottamaan uusia asuntoja oikeille alueille.

(14)

Irlannin taloudessa on jakolinja irlantilaisten omistamien pääasiassa pienten ja keskisuurten yritysten ja Irlannissa toimivien monikansallisten yritysten välillä. Monikansallisten yritysten ja irlantilaisten yritysten väliset yhteydet ovat rajalliset. Niiden vientimenestys ja -profiilit ovat huomattavan erilaiset, ja niiden välinen tuottavuuskuilu syvenee. Irlantilaisten omistamien yritysten vientiprofiili on heikompi kuin Irlantiin sijoittautuneiden monikansallisten yritysten. Niiden vienti on hyvin keskittynyttä toimialoittain ja vientikohteittain, mikä tekee niistä alttiimpia häiriöille. Investoinnit innovointiin edistäisivät irlantilaisten yritysten tuottavuutta ja vientipotentiaalia aikana, jona viennin ja vientikohteiden monipuolistaminen voisi auttaa vakauttamaan irlantilaisten yritysten toimintaa. Julkiset tutkimus- ja kehitysmenot ovat edelleen vähäisiä. Julkisen tutkimuksen ja kehityksen lisäämiseen tähtäävien toimenpiteiden, erityisesti niiden, joilla tuetaan pk-yritysten innovointikapasiteettia, täysimittainen toteuttaminen riippuu paluusta kestäviin investointeihin. Pk-yritysten innovoinnin edistämiseksi innovaatiopolitiikka voitaisiin suunnata suorempiin rahoitusmuotoihin. Yritysten tutkimus- ja kehitystoiminnan julkisessa tuessa on entistä enemmän tukeuduttu tutkimuksen ja kehityksen verohyvityksiin. Kohdennetummilla keinovalikoimilla ja suoremmilla rahoitusmuodoilla voitaisiin ehkä paremmin vastata nuorten innovatiivisten irlantilaisyritysten tarpeisiin ja hyödyntää monikansallisten yritysten vahvan investointikapasiteetin tarjoamat mahdollisuudet. Näin voitaisiin helpottaa pääsyä globaaleihin arvoketjuihin ja nopeuttaa osaamisen leviämistä.

(15)

Koska ulkoinen epävarmuus on lisääntynyt, järjestämättömien lainojen vähentäminen entisestään on tärkeää finanssialan vakauden varmistamiseksi. Vaikka edistystä on tapahtunut, järjestämättömien lainojen suuri osuus heikentää pankkien kannattavuutta ja haittaa kotitalouksien ja yritysten täysipainoista taloudellista elpymistä. Kotitalouksien ja kotimaisten yritysten velkaantumisen vähentäminen jatkuu, mutta niiden velkaantuneisuus on yhä unionin korkeimpia (276,8 prosenttia suhteessa BKT:hen, syyskuu 2016). Yrityssektorin suuret velat voivat estää yrityksiä lainaamasta investointeja varten, mikä puolestaan heikentää myös pankkien kykyä parantaa omaa kannattavuuttaan.

(16)

Irlannin keskuspankin mukaan kotimaisten irlantilaisten pankkien keskimääräinen järjestämättömien lainojen osuus oli 14,2 prosenttia syyskuussa 2016. Luku on unionin keskiarvoa (5,3 prosenttia) huomattavasti suurempi. Kotimaisten irlantilaisten pankkien järjestämättömien lainojen määrä laski syyskuussa 2016 edelliseen vuoteen verrattuna 12,7 miljardilla eurolla eli 32,7 prosenttia. Maksurästien selvitysvauhti on hidastunut jonkin verran, sillä jäljellä olevat pitkäaikaiset maksurästit ovat myös kaikkein vaikeimmin järjesteltävissä uudelleen. Alkuun päässyttä kehitystä olisi jatkettava: maksurästien uudelleenjärjestelyn olisi oltava kestävää pitkällä aikavälillä ja erilaisia velkojen vähennystapoja olisi harkittava. Vuoden 2016 syyskuun lopussa 14 prosenttiin asuntolainakannasta liittyi maksurästejä, ja noin 70 prosenttia koko siitä asuntolainakannasta, johon liittyi yli 90 päivän maksurästejä, oli sellaisia lainoja, joiden takaisinmaksu oli viivästynyt yli kaksi vuotta. Huolta aiheuttaa myös järjestämättömien lainojen osuus kotimaisten pankkien myöntämistä liikekiinteistölainoista (32,6 prosenttia) ja yrityslainoista (11,8 prosenttia) syyskuussa 2016. Kotitalouksien ja yritysten elinkelpoisuuden palauttamiseen tähtäävien keinojen (yksityishenkilöiden maksukyvyttömyys, konkurssi, valvojan nimittäminen (examinership) ja tuomioistuinten ulkopuoliset järjestelyt) käyttöä olisi edistettävä, sillä se on edelleen vähäistä. Useiden viivästysten jälkeen keskitetyssä luottotietorekisterissä on määrä edetä täytäntöönpanon viimeiseen vaiheeseen. Rekisterin viimeistely olisi asetettava etusijalle, koska se toimii perustana lainanottajien luottoriskin asianmukaiselle arvioinnille ja varmistaa varovaisen luotonannon tulevaisuudessa.

(17)

Oikeudellisten palvelujen sääntelyä koskevan vuoden 2015 lain (vuoden 2015 laki) täytäntöönpano alkoi vuoden 2016 lopulla. Vuoden 2015 lain täysimääräisellä täytäntöönpanolla on ratkaiseva merkitys Irlannin pyrkimyksille lisätä alan kilpailua, sillä se mahdollistaa asianajajille suoran pääsyn ammattiin sekä monialaisten yritysryhmien muodostamisen ja muissa jäsenvaltioissa käytössä olevien vaihtoehtoisten liiketoimintamallien käytön Irlannissa. Riippumattomat oikeudelliset palvelut ovat tuotantopanoksia kaikilla talouden aloilla, ja niiden kustannukset vaikuttavat Irlannin kilpailukykyyn. Sen vuoksi on ehdottoman tärkeää, että vuoden 2015 lain täytäntöönpanossa otetaan julkisten kuulemismenettelyjen pohjalta käyttöön kilpailua edistäviä ja kustannuksia vähentäviä säännöksiä tai että tällaisia säännöksiä sisällytetään oikeudellisten palvelujen sääntelyviranomaisen antamiin säädöksiin, jotta voidaan parantaa kilpailukykyä ja vähentää kustannuksia.

(18)

Komissio on vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Irlannin talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2017 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2017 vakausohjelman ja vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman sekä jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Irlannille viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Se on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Irlannin finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(19)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (6) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1.

(20)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman ja vuoden 2017 vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1 ja 3,

1.

pyrkii toteuttamaan merkittäviä julkisen talouden sopeutustoimia vuonna 2018 vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osion vaatimusten mukaisesti; käyttää hyvän talous- ja rahoitustilanteen ansiosta saatavia mahdollisia satunnaistuloja, kuten omaisuuserien myyntituottoja, vauhdittaakseen julkisen talouden velkasuhteen pienentymistä; rajoittaa verotukien soveltamisalaa ja määrää ja laajentaa veropohjaa;

2.

kohdentaa julkiset menot paremmin asettamalla etusijalle julkiset investoinnit liikenteeseen ja vesihuoltoon sekä innovointiin erityisesti pk-yritysten tukemiseksi; parantaa sosiaalista infrastruktuuria, myös sosiaalista asuntotarjontaa ja laadukasta päivähoitoa; laatii aktivointitoimenpiteistä yhdennetyn kokonaisuuden matalan osaamistason henkilöiden työllistymismahdollisuuksien lisäämiseksi ja kotitalouksien alhaiseen työssäkäyntiasteeseen puuttumiseksi;

3.

edistää järjestämättömien lainojen jatkuvaa ja pysyvämpää vähentämistä kriisinratkaisustrategioilla, joihin liittyvät elinkelpoisten yritysten ja kotitalouksien velkojen kirjaaminen luottotappioksi ja joissa painotetaan erityisesti pitkäaikaisten maksurästien uudelleenjärjestelyä.

9.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 261/31

(1)

Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Espanja kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta. Eurooppa-neuvosto vahvisti suosituksen 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Neuvosto hyväksyi 21 päivänä maaliskuuta 2017 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta, jäljempänä ”euroalueen suositus” (3).

(2)

Koska Espanja kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Espanjan olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista 1 ja 3 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Espanjaa koskeva vuoden 2017 maaraportti julkaistiin 22 päivänä helmikuuta 2017. Siinä arvioitiin Espanjan edistymistä neuvoston 12 päivänä heinäkuuta 2016 hyväksymien maakohtaisten suositusten noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja sen kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 22 päivänä helmikuuta 2017. Komissio päätteli analyysinsa perusteella, että Espanjan makrotaloudessa on epätasapainoja, jotka vaikuttavat muihin maihin. Etenkin vaihtotaseen ylijäämät supistavat Espanjan ulkomaista nettovelkaa, joka on silti edelleen huomattavan suuri ja asettaa maan alttiiksi markkinoiden mielialan muutoksille. Yksityisen sektorin velka on vähentynyt merkittävästi erityisesti yritysten osalta, mutta kotitalouksilla velkaa on edelleen runsaasti. Velan vähentyminen johtuu lähinnä talouskasvusta, mutta kestävyysriskit ovat edelleen suuria keskipitkällä aikavälillä. On erityisen tärkeää toteuttaa toimia, joilla voidaan pienentää haittavaikutusten riskiä, joka epätasapainojen vuoksi kohdistuu Espanjan talouteen, ja kun otetaan huomioon sen talouden suuruus ja vaikutukset muihin maihin, myös talous- ja rahaliittoon. Rahoitusala on pysynyt erittäin vakaana parhaillaan toteutettavan uudelleenorganisoinnin, alhaisten varainhankintakustannusten ja talouden elpymisen tukemana. Työpaikkojen luominen on edennyt viime vuosina vahvasti ja työttömyys on vähentynyt nopeasti, mutta on silti edelleen erittäin korkealla tasolla. Työmarkkinoiden uudistukset ja palkkamaltti ovat edistäneet merkittävästi työpaikkojen luomista ja kilpailukyvyn paranemista.

(4)

Espanja toimitti vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelmansa 28 päivänä huhtikuuta 2017 ja vuoden 2017 vakausohjelmansa 29 päivänä huhtikuuta 2017. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (4) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Espanjaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen korjaavaa osiota. Espanja suunnittelee vuoden 2017 vakausohjelmassaan liiallisen alijäämän korjaamista vuoteen 2018 mennessä, neuvoston 8 päivänä elokuuta 2016 tekemän päätöksen mukaisesti, jossa Espanjaa kehotettiin toteuttamaan toimia alijäämän vähentämiseksi, minkä katsottiin olevan välttämätöntä liiallisen alijäämän tilanteen korjaamiseksi (”8 päivänä elokuuta 2016 tehty neuvoston päätös”). Julkisen talouden alijäämän suunnitellaan supistuvan sen jälkeen edelleen siten, että se on 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2020. Vuoden 2017 vakausohjelman menoennusteissa on otettu huomioon tiettyjen ehdollisten velkojen toteutuminen, minkä vaikutus on vuosina 2017 ja 2018 moottoriteiden osalta lähes 0,4 prosenttia suhteessa BKT:hen ja finanssialan osalta 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta eli rakenteellisesti tasapainoista rahoitusasemaa ei kuitenkaan suunnitella saavutettavan vuoden 2017 vakausohjelman ohjelmakaudella. Uudelleenlasketun (5) rakenteellisen rahoitusaseman ennustetaan olevan -1,9 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2020. Vuoden 2017 vakausohjelmassa ennustetaan julkisen talouden velan supistuvan 98,8 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2017, 97,6 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2018 ja 92,5 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2020. Vuoden 2017 vakausohjelman makrotaloudelliset oletukset ovat vuoteen 2018 saakka uskottavia ja sen jälkeen jossain määrin suotuisia. Kaiken kaikkiaan tavoitteiden suunniteltu saavuttaminen perustuu edelleen vahvoihin talousnäkymiin, joihin kohdistuu kuitenkin riskejä. Muut julkisen talouden tavoitteiden saavuttamiseen kohdistuvat riskit liittyvät siihen, että äskettäin hyväksyttyjen verotusta koskevien toimenpiteiden vaikutuksesta ei ole varmuutta. Kun lisäksi otetaan huomioon tiettyjen ehdollisten velkojen oletettu toteutuminen (jota ei ole huomioitu komission kevään 2017 ennusteessa), vuoden 2017 vakausohjelma perustuu huomattavasti vahvempaan menokuriin kuin vuosia 2017 ja 2018 koskeva komission ennuste. Sitä paitsi toimenpiteitä, joita tarvitaan tukemaan suunniteltujen alijäämätavoitteiden saavuttamista vuonna 2018, ei ole vielä täsmennetty.

(7)

Neuvosto suositti 8 päivänä elokuuta 2016, että Espanja korjaa liiallisen alijäämän tilanteen viimeistään vuonna 2018 ja pyrkii siihen, että julkisen talouden alijäämä on 4,6 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2016, 3,1 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017 ja 2,2 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2018. Komission kevään 2016 tarkistetun talousennusteen mukaan tämän julkisen talouden rahoitusaseman paranemisen katsotaan vastaavan rakenteellisen rahoitusaseman heikkenemistä 0,4 prosentilla suhteessa BKT:hen vuonna 2016 ja paranemista 0,5 prosentilla suhteessa BKT:hen vuosina 2017 ja 2018. Espanja saavutti vuonna 2016 julkisen talouden alijäämän, joka on 4,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, eli alle 8 päivänä elokuuta 2016 tehdyssä neuvoston päätöksessä asetetun tavoitteen. Komission kevään 2017 talousennusteen mukaan julkisen talouden alijäämä supistuu 3,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2017 ja edelleen 2,6 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2018, jos toimintapolitiikassa ei tapahdu muutoksia. Nämä luvut ovat 0,1 ja 0,4 prosenttia suhteessa BKT:hen suuremmat kuin vuoden 2017 vakausohjelmassa esitetyt ja neuvoston asettamat alijäämätavoitteet. Toisin kuin vuoden 2017 vakausohjelmassa, ennusteessa ei oleteta edellä mainittujen ehdollisten velkojen toteutuvan. Julkisen talouden kumulatiivisen sopeutustavoitteen odotetaan toteutuvan täpärästi vuosina 2016–2017, mutta jos toimintapolitiikassa ei tapahdu muutoksia, vuonna 2018 julkisten talouden toimet jäävät 8 päivänä elokuuta 2016 tehdyssä neuvoston päätöksessä asetetusta tavoitteesta. Lisäksi neuvosto vaati elokuussa 2016 Espanjaa toteuttamaan toimenpiteitä julkisen talouden kehyksen parantamiseksi, mutta vuoden 2017 vakausohjelmassa ei mainita suunnitelmia, joilla vahvistettaisiin julkisen talouden vakautta koskevan lain menosäännön vaikutusta julkisen talouden kestävyyteen. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että erityisesti vuonna 2018 on toteutettava lisätoimenpiteitä, jotta vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia ja etenkin 8 päivänä elokuuta 2016 tehtyä neuvoston päätöstä voidaan noudattaa.

(8)

Espanjasta puuttuu edelleen selkeä ja johdonmukainen julkisten hankintojen kehys, joka varmistaisi lainmukaisuuden, vahvan kilpailun ja taloudellisen tehokkuuden, tuloksellisten ennakko- ja jälkivalvontamekanismien, läpinäkyvyyden lisäämisen ja kaikkien eri hallintotasoja edustavien hankintaviranomaisten ja -yksiköiden keskinäisen koordinoinnin avulla. Hallitus on esittänyt vuonna 2017 toimenpiteitä, joilla parannettaisiin hankintojen valvontamenettelyä. Toimenpiteet odottavat parlamentin hyväksyntää.

(9)

Espanja on edistynyt korruption torjunnassa erityisesti hallinnollisten päätöksentekomenettelyjen avoimuuden suhteen ja konkreettisemmin hyväksymällä lainsäädäntöä, joka koskee puoluerahoituksen avoimuutta, virkamiesten varojen ilmoittamista ja eturistiriitoja. Pääpaino siirtyy nyt näiden toimenpiteiden käytännön täytäntöönpanoon. Vaikka korruptiotutkimukset ovat lisääntyneet paikallis- ja aluetasolla, korruptioriskien lieventämiseksi näillä hallintotasoilla ei ole laadittu räätälöityjä torjuntastrategioita eikä maassa ole myöskään eri hallintotasot kattavaa yleistä torjuntastrategiaa. Erityisiä seurantatoimia ei ole toteutettu myöskään muiden puutteiden suhteen, joita ovat muun muassa väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevan lainsäädännön puutteet, äskettäin perustetun eturistiriitoja tutkivan viraston riippumattomuusaste ja lobbausta koskevan sääntelyn puuttuminen. Yksi ongelma on korruptiotapauksia koskevien tuomioistuinmenettelyjen pitkä kesto. Rikosprosessilakia muutettiin vuonna 2015 rajoittamalla tutkinnan kestoa ja vähentämällä rikosoikeudellisten menettelyjen tarpeetonta viivästymistä. Tämä voi kuitenkin lisätä riskiä siitä, että menettelyjen määräajat eivät ole riittävän pitkiä monimutkaisissa korruptiotapauksissa, jos lisäaikaa koskevat määräykset ovat rajoittavia.

(10)

Vaikka Espanjan yleinen alv-kanta on unionin keskitasoa ja alv-säännöksien noudattamisessa on vain vähän puutteita, jotka vähenevät jatkuvasti, maan alv-tulot ovat suhteellisen pienet. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että Espanjassa sovelletaan moniin eri tuotteisiin ja palveluihin vapautuksia tai alennettuja verokantoja. Tämän seurauksena Espanjan arvonlisäverovaje oli vuonna 2014 unionin suurin (59 prosenttia, kun EU:n keskiarvo oli noin 44 prosenttia). Myös ympäristöön liittyvistä veroista saatavat tulot kuuluvat Espanjassa unionin alhaisimpiin siitä huolimatta, että viime vuosina on toteutettu joitakin toimenpiteitä lähinnä energia-alalla. Verottamalla saastuttamista ja resurssien käyttöä voidaan saada lisätuloja ja toteuttaa merkittäviä sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä parannuksia. Lisäksi asiaa koskeva lainsäädäntö on hajanaista, minkä seurauksena eräisiin ympäristöveroihin suhtaudutaan eri alueilla eri tavoin. Menojen osalta hallitus on antanut Espanjan riippumattomalle finanssipoliittiselle neuvostolle (Autoridad Independiente de Responsabilidad Fiscal, AIReF) tehtäväksi laatia menojen uudelleenarvioinnin, joka kattaa kaikki hallinnon tasot. Arvioinnin avulla voidaan määrittää osa-alueita, joilla menotarpeet voidaan täyttää käyttämällä resursseja tehokkaammin.

(11)

Työpaikkojen luominen on edennyt viime vuosina vahvasti, ja työmarkkinoiden uudistukset ja palkkamaltti ovat tukeneet sitä. Työttömyys on vähentynyt nopeasti, mutta erityisesti nuorten ja matalan osaamistason työntekijöiden työttömyys kuuluu edelleen unionin korkeimpiin, ja vaarana on jääminen työmarkkinoiden ulkopuolelle. Lähes puolet työttömistä on ollut vailla työtä yli vuoden ajan. Espanjassa toteutetaan toimenpiteitä nuorten tukemiseksi muun muassa laajentamalla nuorisotakuun (6) soveltamiskriteereitä ja vahvistamalla pitkäaikaistyöttömille myönnettävää yksilöllistä tukea. Toimenpiteiden tuloksellisuus riippuu myös alueellisten julkisten työvoimapalvelujen suorituskyvystä. Niiden yhteistyötä sosiaalipalvelujen kanssa on mahdollista kehittää, jotta voitaisiin parantaa laajennettujen palvelujen tarjoamista työnhakijoille, erityisesti pitkäaikaistyöttömille ja toimeentulotukijärjestelmien edunsaajille. Samalla voitaisiin kehittää myös julkisten työvoimapalvelujen yhteistyötä työnantajien kanssa erityisesti lisäämällä työvoimapalvelujen kautta välitettävien avoimien työpaikkojen osuutta.

(12)

Määräaikaisten työsuhteiden osuus on Espanjassa unionin suurimpia, ja monet määräaikaiset työsopimukset ovat erittäin lyhyitä. Siirtyminen määräaikaisista pysyviin työsopimuksiin on unionin keskiarvoon verrattuna erittäin vähäistä. Määräaikaisten työsopimusten runsas käyttö liittyy hitaampaan tuottavuuden kasvuun (muun muassa vähäisempien työpaikkakoulutusmahdollisuuksien vuoksi), heikompiin työoloihin ja suurempiin köyhyysriskeihin. Viimeaikaiset työmarkkinauudistukset näyttävät jossain määrin vähentäneen pysyvien ja määräaikaisten sopimusten välistä segmentoitumista, ja parhaillaan toteutettava työsuojelutarkastusten vahvistaminen on edistänyt puuttumista määräaikaisten sopimusten väärinkäyttöön. Eräät Espanjan työmarkkinoiden piirteet saattavat edelleen estää pysyvien työsopimusten käyttöä uusien työntekijöiden palkkaamisessa. Tällaisia ovat muun muassa irtisanomiseen liittyvien oikeusriitojen aiheuttama epävarmuus sekä pysyville työntekijöille maksettava verrattain korkea irtisanomiskorvaus. Lisäksi työhönottokannustinjärjestelmä on hajanainen eikä sitä ole kohdennettu pysyvien työsuhteiden edistämiseen. Vaikka Espanja on äskettäin perustanut työryhmän käsittelemään työllisyyden laatua, se ei ole vielä laatinut kattavaa suunnitelmaa työmarkkinoiden segmentoitumisen torjumiseksi hallituksen ja työmarkkinaosapuolten vuonna 2014 tekemän sopimuksen mukaisesti.

(13)

Toimeentulotukijärjestelmien soveltamisehdot ovat eri alueilla ja eri järjestelmissä erilaisia, samoin kuin aktivoinnin ja sosiaaliturvan kytkeminen toisiinsa. Eräät heikossa asemassa olevat ryhmät on jätetty toimeentulotukijärjestelyjen ulkopuolelle. Järjestelmien puutteelliset tulokset johtuvat osittain siitä, että alueellisten vähimmäistoimeentulojärjestelmien riittävyys ja soveltamisedellytykset vaihtelevat huomattavasti ja että kansallinen etuusjärjestelmä on jakautunut moniin eri järjestelmiin, joko kohteena olevan työntekijäryhmän tai hallinnoinnista vastaavan viranomaisen mukaan. Tämän hajanaisuuden vuoksi edunsaajille myönnetty tuki voi olla katkonaista, ja hajanaisuus myös estää integroitujen järjestelyjen toteuttamisen. Monien haasteiden vuoksi käynnissä on nyt selvitys, jossa arvioidaan kansallisten ja alueellisten toimeentulotukijärjestelmien tuloksellisuutta. Perhe-etuudet on kohdennettu huonosti. Kun huomioon otetaan verohyvitysten vaikutus, veroetuusjärjestelmä on lisäksi kokonaisuutena hieman regressiivinen. Lisäksi lastenhoitopalvelujen käyttö lisääntyy selvästi perheen tulojen kasvaessa, mikä viittaa siihen, että matalapalkkaisten vanhempien on vaikea päästä näiden palvelujen piiriin. Pitkäaikaishoidon palvelujen tarjonta on paranemaan päin, mutta vaihtelee edelleen alueittain, eikä se vastaa nykyisiä tarpeita.

(14)

Heikot koulutustulokset hidastavat myös tuottavuuden kasvua Espanjassa pidemmällä aikavälillä. Koulunkäynnin keskeyttämisaste on viime vuosina huomattavasti alentunut, mutta se on silti edelleen unionin korkeimpia. Koulunkäynnin keskeyttämisessä ja opiskelijoiden koulutustuloksissa on suuria alueellisia eroja etenkin perustaitojen osalta. Opettajien koulutus ja yksittäisille opiskelijoille annettu tuki ovat hyvien koulutustulosten taustatekijöitä hyvin suoriutuneilla alueilla. Luokalle jääminen on Espanjassa unionin toiseksi yleisintä, mikä nostaa koulunkäynnin keskeyttämisen riskiä ja koulutuksen kustannuksia ja alentaa koulutustasoon liittyviä odotuksia. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden työllistymisaste on verrattain alhainen. Opiskelijoiden ja akateemisen henkilöstön vähäinen liikkuvuus, rajalliset harjoittelumahdollisuudet, kannustimien puute ja yliopistohallinnon jäykkyys vaikeuttavat edelleen yhteistyötä yritysten tai tutkimuslaitosten kanssa.

(15)

Tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantamiseksi Espanjalle olisi hyötyä tutkimuksen ja innovoinnin edistämisestä. Innovointitulokset ovat kuitenkin heikentyneet ja ovat nyt heikommat kuin vuonna 2007, ja ero unionin keskiarvoon nähden on ajan myötä kasvanut. Heikkojen innovointitulosten lisäksi yksityiset T&K-menot ovat supistuneet, mikä kertoo puutteista tutkimuksen ja innovoinnin hallintokehyksessä. Keskushallinnon tutkimus- ja innovointirahoituksen hallinnoinnista vastaava valtion tutkimusvirasto aloitti toimintansa vuoden 2017 alussa. Tähän asti tukiohjelmien rahoitusta ei ole suunniteltu järjestelmällisesti monivuotisten ohjelmien perusteella. Myöskään tukiohjelmien tuloksellisuutta ei ole järjestelmällisesti arvioitu, jotta voitaisiin parantaa niiden muotoa ja toteutusta. Kannustimien puutteen ja yliopistohallinnon jäykkyyden vuoksi myös julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö on vähäistä, samoin kuin tutkijoiden liikkuvuus julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Eri hallintotasojen koordinointia olisi parannettava, sillä kansallisten ja alueellisten politiikkatoimien yhteisvaikutus ei ole paras mahdollinen.

(16)

Espanjan pienten yritysten tuottavuus on yleensä huomattavasti heikompi kuin vastaavien yritysten tuottavuus muissa suurissa jäsenvaltioissa. Koska valtaosa Espanjan yrityksistä on pieniä, tämä vaikuttaa merkittävästi koko talouden tuottavuuteen. Poistamalla yritysten perustamista, toimintaa ja kasvua haittaavia esteitä voitaisiin siis lisätä investointeja ja parantaa tuottavuutta. Espanjan hallitus on hyväksynyt viime vuosina useita toimenpiteitä, joiden avulla pyritään helpottamaan yritysten perustamista ja kasvua. Näiden uudistusten lujittaminen ja täysimääräinen toteuttaminen on olennaisen tärkeää, jotta niiden koko potentiaali saadaan käyttöön. Vuonna 2013 hyväksytty markkinoiden yhtenäisyyttä koskeva laki on helpottanut niiden ylimääräisten kustannusten karsimista, joita yrittäjille aiheutuu sen vuoksi, että yrityslainsäädännössä on eri alueilla suuria eroja ja päällekkäisyyksiä. Yritykset käyttävät yhä enemmän tähän lakiin sisältyvää valitusmekanismia saadakseen apua markkinoille pääsyä koskevien esteiden poistamisessa, mikä saattaa olla osoitus tarpeesta yksinkertaistaa lupamenettelyjä edelleen. Asiasta vastaavien julkishallinnon elinten väliseen koordinointiin on panostettava enemmän, myös alueministeriöiden ja kansallisen ministeriön välisten toimialakokousten (conferencia sectorial) tasolla. Tämä on erittäin tärkeää, jotta voidaan varmistaa, että voimassa olevassa ja tulevassa lainsäädännössä puututaan kaikilla tasoilla tehokkaasti tarpeettomiin markkinoillepääsyn esteisiin, jotka koskevat myös uusia yhteistyötalouteen perustuvia liiketoimintamalleja. Vähittäiskauppasektorilla vähittäisliikkeitä koskeva kaksinkertainen lupamenettely rajoittaa edelleen tarpeettomasti markkinoille pääsyä. Auton vuokrausta kuljettajan kanssa ja lyhytaikaisia asunnonvuokrauspalveluja koskevaan aluelainsäädäntöön sisältyvät markkinoille pääsyä koskevat vaatimukset saattavat tarpeettomasti vaikeuttaa yhteistyötalouden tasapainoista kehitystä. Espanja on toteuttanut vuoden 2017 ensimmäisinä kuukausina toimenpiteitä markkinoiden yhtenäisyyttä koskevan lain täytäntöönpanon tehostamiseksi. Esimerkkeinä voidaan mainita äskettäin hyväksytty lain täytäntöönpanoa koskeva opas sekä luettelo sen soveltamiseen liittyvistä hyvistä ja huonoista käytänteistä.

(17)

Asiantuntijapalvelujen sääntely on edelleen verrattain rajoittavaa. Protektionistisia oikeuksia (ns. varatut toiminnot) myönnetään valikoivasti joillekin palveluntarjoajille ja suljetaan samalla pois muut, joilla on vastaava pätevyys. Erittäin monissa ammateissa on pakollisena vaatimuksena ammattialajärjestön jäsenyys. Espanjassa insinöörejä, arkkitehteja ja matkaoppaita koskevat rajoitukset ovat unionin keskiarvoa tiukemmat. Rajoitukset ovat unionin keskiarvoa väljemmät patenttiasiamiesten ja lakimiesten osalta, joskin lakimiehen ammattiin pääsyä koskevat rajoitukset ovat Espanjassa tiukemmat kuin minkään muun ammatin. Asiantuntijapalveluja koskevaa säädösehdotusta, jossa kaavaillaan muun muassa ammattialajärjestön jäsenyyttä koskevan vaatimuksen järkeistämistä, ei ole vielä hyväksytty. Uudistuksessa säädetään myös asiantuntijaelinten avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden lisäämisestä, aiheettomasti varattujen toimintojen avaamisesta kilpailulle ja markkinoiden yhtenäisyyden turvaamisesta asiantuntijapalvelujen tarjoajaksi pääsyn ja näiden palvelujen tarjoamisen yhteydessä.

(18)

Komissio on vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Espanjan talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2017 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2017 vakausohjelman ja vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman sekä jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Espanjalle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Se on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Espanjan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(19)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (7) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1.

(20)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman ja vuoden 2017 vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–3,

1.

varmistaa, että noudatetaan 8 päivänä elokuuta 2016 tehtyä neuvoston päätöstä, mukaan lukien toimet, joilla lujitetaan julkisen talouden ja julkisten hankintojen kehystä; toteuttaa kattavan menojen uudelleenarvioinnin, jotta voidaan määrittää alat, joilla varojen käyttöä voitaisiin mahdollisesti tehostaa;

2.

parantaa koordinointia alueellisten työvoimapalvelujen, sosiaalipalvelujen ja työnantajien välillä, jotta voidaan paremmin vastata työnhakijoiden ja työnantajien tarpeisiin; toteuttaa toimenpiteitä, joilla edistetään työntekijöiden palkkaamista pysyviin työsuhteisiin; puuttuu toimeentulotukijärjestelmien alueellisiin eroihin ja hajanaisuuteen sekä parantaa perheille myönnettävää tukea, muun muassa laadukkaiden lastenhoitopalvelujen saatavuutta; parantaa korkeakoulutuksen työmarkkinarelevanssia; puuttuu koulutustulosten alueellisiin eroihin erityisesti parantamalla opettajien koulutusta ja yksittäisille opiskelijoille annettavaa tukea;

3.

varmistaa riittävät ja kestävät investoinnit tutkimukseen ja innovointiin ja lujittaa investointien hallinnointia eri hallintotasoilla; varmistaa markkinoiden yhtenäisyyttä koskevan lain perusteellisen ja oikea-aikaisen täytäntöönpanon sekä voimassa olevan että tulevan lainsäädännön osalta.

9.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 261/36

(1)

Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Ranska kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta. Eurooppa-neuvosto vahvisti suosituksen 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Neuvosto hyväksyi 21 päivänä maaliskuuta 2017 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta, jäljempänä ”euroalueen suositus” (3).

(2)

Koska Ranska kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Ranskan olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–4 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Ranskaa koskeva vuoden 2017 maaraportti julkaistiin 22 päivänä helmikuuta 2017. Siinä arvioitiin Ranskan edistymistä neuvoston 12 päivänä heinäkuuta 2016 hyväksymien maakohtaisten suositusten noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja sen kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 22 päivänä helmikuuta 2017. Komissio päätteli analyysinsa perusteella, että Ranskan makrotaloudessa on liiallisia epätasapainoja. Ranskan kilpailukyky on heikko, minkä lisäksi julkinen velka on suuri ja kasvaa edelleen, kun taas tuottavuuden kasvu on hidasta. On erityisen tärkeää toteuttaa toimia, joilla voidaan pienentää Ranskan talouteen, ja kun otetaan huomioon sen suuruusluokka ja rajatylittävä merkitys, myös talous- ja rahaliittoon kohdistuvien haittavaikutusten riskiä.

(4)

Ranska toimitti vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2017 vakausohjelmansa 28 päivänä huhtikuuta 2017. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (4) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Ranskaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen korjaavaa osiota. Hallitus suunnittelee vuoden 2017 vakausohjelmassaan liiallisen alijäämän korjaamista vuonna 2017 neuvoston 10 päivänä maaliskuuta 2015 antaman suosituksen mukaisesti liiallisia alijäämiä koskevassa menettelyssä, niin että julkisen talouden alijäämä olisi 2,8 prosenttia suhteessa BKT:hen. Julkisen talouden alijäämän suunnitellaan supistuvan edelleen 1,3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2020. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteena oleva 0,4 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen on tarkoitus saavuttaa viimeistään vuonna 2019. Uudelleenlasketun (5) rakenteellisen rahoitusaseman ennustetaan kuitenkin olevan -1,2 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2020, jolloin julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta ei saavutettaisi ohjelmakaudella. Vuoden 2017 vakausohjelman mukaan julkisen talouden velan odotetaan supistuvan 95,9 prosentista suhteessa BKT:hen vuonna 2018 93,1 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2020. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Toimenpiteitä, joita tarvitaan tukemaan suunniteltujen alijäämätavoitteiden saavuttamista vuodesta 2018 eteenpäin, ei kuitenkaan ole vielä riittävästi täsmennetty.

(7)

Neuvosto suositti 10 päivänä maaliskuuta 2015, että Ranska lopettaa liiallisen alijäämän tilanteen viimeistään vuonna 2017 ja pyrkii siihen, että julkisen talouden alijäämä on 2,8 prosenttia suhteessa BKT:hen, mikä vastaa rakenteellisen rahoitusaseman paranemista 0,9 prosentilla suhteessa BKT:hen vuonna 2017. Komission kevään 2017 talousennusteen perusteella odotetaan, että julkisen talouden alijäämä on perussopimuksessa asetetun viitearvon mukaisesti 3,0 prosenttia suhteessa BKT:hen, mutta suurempi kuin neuvoston suosittama tavoite. Jos politiikka säilyy muuttumattomana, alijäämän odotetaan vuonna 2018 olevan 3,2 prosenttia suhteessa BKT:hen. Se on enemmän kuin perussopimuksessa asetettu viitearvo ja viittaa siihen, että liiallisen alijäämän kestävään korjaamiseen liittyy riskejä. Myöskään suositetun julkisen talouden sopeutuksen ei ennusteta toteutuvan liiallista alijäämää koskevan menettelyn aikana, koska Ranskan noudattama vakauttamisstrategia perustuu ensisijaisesti suhdannetilanteen paranemiseen ja matalan korkotason säilymiseen. Viranomaiset eivät kuitenkaan voi vaikuttaa näihin tekijöihin.

(8)

Jos liiallisen alijäämän korjaaminen toteutuu lopulta vuonna 2018 oikea-aikaisesti ja kestävällä tavalla, Ranskaan aletaan soveltaa vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota ja väliaikaista velkasääntöä. Julkisen talouden tilanteen ja erityisesti velkatason perusteella Ranskan odotetaan vuonna 2018 jatkavan sopeutusta kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, joka on 0,4 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen. Vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisen yhteisesti sovitun matriisin mukainen sopeutus tarkoittaa vaatimusta, jonka mukaan nettomääräisten julkisten perusmenojen nimellinen kasvu (6) ei ole yli 1,2 prosenttia vuonna 2018. Tällöin vuotuinen rakenteellinen sopeutus olisi 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen. Jos politiikka säilyy muuttumattomana, on vaarana, että tästä vaatimuksesta poiketaan merkittävästi vuonna 2018. On myös vaarana, että Ranska ei noudata väliaikaista velkasääntöä vuonna 2018, koska rakenteellisen rahoitusaseman ennakoidaan heikkenevän 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, kun lineaarisen rakenteellisen vähimmäissopeutuksen noudattaminen vaatisi sen vahvistumista 0,4 prosenttia suhteessa BKT:hen. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että Ranskan on oltava valmis toteuttamaan lisätoimia, joilla varmistetaan vaatimusten noudattaminen vuonna 2017, ja että vuodesta 2018 alkaen tarvitaan lisätoimia, jotta vakaus- ja kasvusopimuksen määräyksiä voidaan noudattaa. Kuten asetuksessa (EY) N:o 1466/97 säädetään, talousarviosuunnitelmien ja julkisen talouden toteutuman arvioinnissa olisi kuitenkin otettava huomioon jäsenvaltion rahoitusasema suhdanteet huomioiden. Kuten näihin maakohtaisiin suosituksiin liittyvässä komission tiedonannossa vuoden 2017 eurooppalaisesta ohjausjaksosta todetaan, vuoden 2018 alustavan talousarviosuunnitelman arvioinnissa ja sen jälkeen julkisen talouden vuoden 2018 toteutuman arvioinnissa on otettava asianmukaisella tavalla huomioon, että tavoitteena on saavuttaa sellainen finanssipolitiikan viritys, joka osaltaan sekä vahvistaa meneillään olevaa talouden elpymistä että varmistaa Ranskan julkisen talouden kestävyyden. Tässä yhteydessä neuvosto panee merkille, että komissio aikoo tehdä kokonaisarvioinnin asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti, ottaen erityisesti huomioon Ranskan suhdannetilanteen.

(9)

Ranskan julkiset menot suhteessa BKT:hen kuuluvat unionin suurimpiin. Menosuhteen ennakoidaan nousevan 56,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2017, mikä on 9,7 prosenttiyksikköä suurempi kuin unionissa. Ranska on noudattanut vakauttamisstrategiaa, jossa menojen rajoittaminen on perustunut pääasiassa korkojen alenemiseen ja julkisten investointien leikkaamiseen. On kuitenkin epätodennäköistä, että matala korkotaso säilyy keskipitkällä aikavälillä, ja tuotannollisten julkisten investointien leikkaukset voivat heikentää tulevaa taloudellista potentiaalia. Sen sijaan menojen uudelleenarviointien yhteydessä on määritetty useita mahdollisia tehokkuushyötyjä, joita ei ole toteutettu. Menojen uudelleenarviointien yhteydessä on määritetty vain pieni osa (alle 2 prosenttia) vuosiksi 2015–2017 suunnitelluista yli 50 miljardin euron kokonaissäästöistä. Niistä on kuitenkin toteutettu vuoden 2016 talousarviossa vain osa, kun taas vuoden 2017 talousarviolakiin sisältyvät toimenpiteet perustuvat jo vuonna 2015 tehtyyn menojen uudelleenarviointiin. Menojen uudelleenarviointiin perustuvia säästöjä voitaisiin lisätä merkittävästi laajentamalla tarkasteltavia menoaloja ja laatimalla monivuotinen strategia, jonka mukaisesti määritetyt säästöt muunnettaisiin konkreettisiksi talousarviotoimenpiteiksi.

(10)

Korkeat sosiaaliturvamaksut yhdessä korkean veroasteen kanssa rasittavat yrityksiä ja voivat olla esteenä yksityisille investoinneille ja heikentää yritysten kasvua ja vähentää uusien työntekijöiden palkkaamista. Työvoimakustannusten alentamiseen tähtäävien politiikkatoimien toteuttamista on jatkettu, ja huhtikuussa 2016 alkoi toinen vaihe työnantajien sosiaaliturvamaksujen alentamisessa osana vastuu- ja solidaarisuussopimusta. Lisäksi hallitus on korottanut kilpailukyvyn ja työllisyyden tukemista koskevaa verohyvitystä (CICE) 6 prosentista 7 prosenttiin vuonna 2017. Näillä verokiilan kaventamiseen tähtäävillä toimilla on parannettu Ranskan kilpailukykyä jo vuodesta 2013, mutta niiden avulla ei ole vielä pystytty kattamaan aiempaa kilpailukyvyn heikkenemistä. Vuonna 2015 työnantajien sosiaaliturvamaksut olivat Ranskassa keskipalkkatasolla edelleen unionin suurimmat, kun tarkastellaan niiden osuutta työnantajan kaikista työvoimakustannuksista, vaikka niitä on jo vähennetty. Näitä toimenpiteitä koskevissa viimeaikaisissa arvioinneissa on korostettu niiden myönteistä vaikutusta työllisyyteen ja yritysten voittomarginaaleihin. Lisäarvioinnit ovat kuitenkin tarpeen, jotta voidaan selvittää perusteellisesti niiden vaikutus palkkoihin, investointeihin, työllisyyteen ja yritysten marginaaleihin. Viimeaikaisten arviointien perusteella näyttäisi myös siltä, että työvoimakustannusten alentamiseen tähtäävien järjestelmien vaikutus työllisyyteen ja investointeihin voitaisiin maksimoida yhdistämällä eri järjestelmät ja muuttamalla ne pysyviksi sosiaaliturvamaksujen alennuksiksi.

(11)

Keskimääräinen efektiivinen yritysveroaste oli 1 päivänä heinäkuuta 201638,4 prosenttia, mikä on unionin korkein. Myös muut tuotantoverot ovat erityisen korkeat. Ranska on kuitenkin toteuttanut toimenpiteitä, joilla yritysten lakisääteinen veroaste alennetaan 28 prosenttiin vuonna 2020. Samalla kulutukseen kohdistuva verorasitus on kevyempi kuin muissa jäsenvaltioissa. Vuonna 2014 Ranska oli unionissa sijalla 27, kun tarkastellaan kulutusverotulojen osuutta kokonaisverotuloista. Ranskan arvonlisäverojärjestelmässä yleinen verokanta on keskitasoa, ja matalan alennetun verokannan veropohja on laaja. Monimutkainen verojärjestelmä saattaa muodostaa esteen toimivalle liiketoimintaympäristölle. Ranskassa verorasitus on suuri, sillä vaikka veroihin liittyy monia huojennuksia ja alennettuja verokantoja, eri verojärjestelmien suuri määrä lisää niiden noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ja epävarmuutta erityisesti yrityksille. Veromenojen kokonaismäärä on Ranskassa huomattava, yli 3 prosenttia suhteessa BKT:hen. Myös veroviranomaisille veronkannosta aiheutuvat hallintokustannukset ovat korkeat ja ylittävät unionin keskiarvon.

(12)

Vuonna 2016 työttömyysaste laski 10,1 prosenttiin. Työttömyys on yleisempää nuorten, matalan osaamistason työntekijöiden ja unionin ulkopuolella syntyneiden keskuudessa. Parhaillaan toteutettavilla hallintouudistuksilla on olennainen merkitys koulutusmahdollisuuksien mukauttamisessa työllisyysnäkymiin ja talouden tarpeisiin. Toisaalta työnhakijoilla, vähemmän koulutetuilla työntekijöillä ja pk-yritysten työntekijöillä on jatkuvasti vaikeuksia päästä koulutukseen. Jotta voitaisiin varmistaa heidän osallistumisensa ja annetun koulutuksen merkityksellisyys, voi olla tarpeen lujittaa voimassa olevia toimenpiteitä ja tasapainottaa resursseja. Nuorilla ja erityisesti vähiten koulutetuilla nuorilla on edelleen vaikeuksia päästä työmarkkinoille. Tässä tilanteessa toimet oppisopimuskoulutuksen tukemiseksi ovat toistaiseksi tuottaneet hyviä tuloksia. Tarjolla oleva ammatillinen peruskoulutus ei kuitenkaan erityisesti koulupohjaisena ja tietyillä palvelualoilla tarjoa riittävästi työllistymismahdollisuuksia. Lisäksi heikommista lähtökohdista tulevat oppilaat ohjataan muita useammin ammatilliseen peruskoulutukseen, mikä on myös useimmissa tapauksissa selitys koulutuksen keskeyttämiseen. Tämä pahentaa koulutuksen suurta epätasa-arvoisuutta. Sosioekonomisen aseman vaikutus opiskelijoiden koulutustuloksiin on OECD:n suurin.

(13)

Vuonna 2016 vain 54,5 prosenttia EU:n ulkopuolella syntyneistä työikäisistä oli työelämässä. EU:n ulkopuolella syntyneiden naisten työllisyysaste (45,4 prosenttia) oli unionin alhaisimpia. Vuonna 2016 EU:n ulkopuolella ja Ranskassa syntyneiden välinen työllisyysero kasvoi 17,5 prosenttiyksikköön (naisilla 23,7 prosenttiyksikköön). EU:n ulkopuolella syntyneiden heikko työllisyys heikentää kokonaistyöllisyysastetta ja kertoo työvoiman kroonisesta alikäytöstä. Kaikkia toisen sukupolven maahanmuuttajien heikkoja työllisyystuloksia ei myöskään voida selittää ikään, koulutukseen tai osaamistasoon liittyvillä eroilla. Lisäksi koulutustulosten erot ovat pysyviä, sillä toisen sukupolven maahanmuuttajat ovat onnistuneet kaventamaan niitä vain osittain. Puuttuminen tähän haasteeseen edellyttää kattavaa strategiaa, johon sisältyy muun muassa kielitaitoa, osaamisen täydentämistä ja ammattikoulutusta koskevia erityistoimenpiteitä sekä työvoimaneuvontaa ja muita kohdennettuja aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteitä. Palvelujen tosiasiallinen saatavuus on keskeistä työvoimaosuuden parantamisessa, samoin kuin toimet sellaisten syrjivien käytäntöjen poistamiseksi, jotka vaikeuttavat EU:n ulkopuolella syntyneiden ja toisen sukupolven maahanmuuttajien työllistämistä.

(14)

Ranskan vähimmäispalkka on seurannut indeksointisääntöjä vuodesta 2013. Kun inflaatio ja myös palkkojen nousu on ollut hidasta, vähimmäispalkka on noussut viitepalkkoja vähemmän. Vaikka vähimmäispalkka on mediaanipalkkaan verrattuna suuri, vapautukset sosiaaliturvamaksuista ovat vähentäneet työvoimakustannuksia vähimmäispalkkatasolla. Vähimmäispalkan korotukset johtavat palkankorotuksiin useimmissa työntekijäryhmissä ja vaarana on palkkaerojen kaventuminen ylöspäin. Vaikka vähimmäispalkan indeksointi on työntekijöiden ostovoiman säilyttämisen kannalta tärkeää, nykyinen indeksointimekanismi saattaa osaltaan viivyttää yleistä palkkasopeutusta. Lisäksi vallitsevana korkean työttömyyden aikana on vaarana, että työvoimakustannukset vaikeuttavat vähimmäispalkkatasolla matalan osaamistason työntekijöiden työllistymistä. Riippumattomien asiantuntijoiden ryhmä arvioi vuosittain Ranskan vähimmäispalkkaa ja antaa sen kehityksestä ei-sitovia lausuntoja. Ryhmän suosituksia vähimmäispalkan satunnaiskorotuksista on tähän asti aina noudatettu, ja sillä on merkittävä rooli tällaisten korotusten käytön valvonnassa.

(15)

Elokuussa 2016 Ranskassa annettiin työvoimaa, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja uraväyliä koskeva laki, johon sisältyvillä toimenpiteillä pyritään parantamaan yritysten kykyä sopeutua suhdannevaihteluihin ja vähentämään työmarkkinoiden segmentoitumista. Laissa täsmennetään taloudellisista syistä tapahtuviin irtisanomisiin sovellettavia sääntöjä, laajennetaan keskeisten yritystason sopimusten soveltamisalaa ja tehostetaan työehtosopimusneuvotteluja. Pitkään korkeana pysytellyt työttömyysaste rasittaa työttömyysetuusjärjestelmän kestävyyttä. Työmarkkinaosapuolet hyväksyivät sen vuoksi maaliskuussa 2017 uuden työttömyysetuuksia koskevan sopimuksen, jonka hallitus on vahvistanut. Sen nojalla vuotuista alijäämää on tarkoitus supistaa 1,2 miljardilla eurolla.

(16)

Vaikka Ranska on parantanut sääntelyn tuloksellisuutta kokonaisuutena, liiketoimintaympäristö on suurimpiin kilpailijoihin verrattuna edelleen keskitasoa. Jatkuvista yksinkertaistamispyrkimyksistä huolimatta yrityksiä rasittavat edelleen sääntelyn suuri määrä ja lainsäädännön nopea muuttuminen. Tämä on yksi suurimmista yksityisten investointien esteistä. Ranskassa on pyritty vähentämään yritysten byrokratiaa yksinkertaistamisohjelman avulla, mutta viidesosaa ennen vuotta 2016 hyväksytyistä toimenpiteistä ei ollut edelleenkään toukokuuhun 2017 mennessä pantu täytäntöön. Samaan aikaan kynnysarvot rajoittavat edelleen yritysten kasvua, mikä heikentää niiden taloudellista ja markkinakehitystä. Koska yritysten sosiaaliturva- ja verovelvollisuudet kasvavat, kun työntekijöiden määrä ylittää tietyn tason, yritykset eivät ole halukkaita laajentumaan niin, että ne voisivat harjoittaa vientiä ja innovointia. Nämä kynnysarvot voivat myös heikentää yritysten tuottavuutta, kilpailukykyä ja kansainvälistymistä. Kokemusten perusteella erityisesti 10 ja 50 työntekijän kynnysarvot aiheuttavat työnantajille suuria kustannuksia. Ranskan taloudessa onkin suhteettoman vähän nämä raja-arvot ylittäviä yrityksiä, mikä osoittaa, että ilmiöt ovat sidoksissa toisiinsa.

(17)

Palveluissa kilpailu on vilkastunut useilla sektoreilla, mutta eräillä taloudellisesti tärkeillä sektoreilla, kuten kirjanpidon, arkkitehtuurin, kotihoivapalvelujen, majoitus- ja ravitsemuspalvelujen sekä taksipalvelujen ja yksityisten vuokra-autopalvelujen alalla, kilpailu on edelleen vähäistä ja/tai sääntelystä johtuvia esteitä on paljon. Näihin palveluihin liittyy edelleen esteitä, erityisesti liiallisia sääntelyvaatimuksia, jotka jarruttavat alalle tuloa tai vähentävät tehokasta kilpailua. Näiden esteiden vähentäminen voisi antaa nykyisille tai uusille yrityksille mahdollisuuden parantaa kilpailukykyään ja/tai päästä markkinoille uuden teknologisen ja digitaalisen kehityksen avulla. Kuluttajat hyötyisivät, kun hinnat alenisivat ja palvelujen laatu paranisi. Tätä varten komissio käynnisti tammikuussa 2017 osana palvelumarkkinoiden esteiden poistamista koskevaa toimenpidepakettia keskinäisen arvioinnin, jonka puitteissa jäsenvaltioita kehotetaan selvittämään, mitkä esteet rajoittavat pääsyä tiettyihin ammatteihin.

(18)

Ranskassa innovointi ei yllä Euroopan innovointijohtajien tasolle. Innovointitoiminta on monimutkaista ja yleinen koordinointi haasteellista. Ero innovointiin myönnetyn julkisen tuen määrän ja Ranskan keskinkertaisen innovaatiosuorituskyvyn välillä herättää kysymyksiä julkisten tukimekanismien tehokkuudesta. Etenkin yhteistyötä julkisten tutkimuslaitosten ja yritysten välillä olisi varaa parantaa, sillä nyt se heikentää innovointijärjestelmän taloudellisia tuloksia.

(19)

Komissio on vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Ranskan talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2017 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2017 vakausohjelman ja vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman sekä jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Ranskalle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Se on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Ranskan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(20)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (7) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1.

(21)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman ja vuoden 2017 vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–4,

1.

varmistaa, että neuvoston 10 päivänä maaliskuuta 2015 antamaa suositusta noudatetaan liiallisia alijäämiä koskevassa menettelyssä; pyrkii toteuttamaan merkittäviä julkisen talouden sopeutustoimia vuonna 2018 vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osion vaatimusten mukaisesti ja ottaen huomioon tarpeen vahvistaa meneillään olevaa talouden elpymistä ja varmistaa Ranskan julkisen talouden kestävyys; arvioi menoeriä kattavasti uudelleen, jotta tehokkuushyödyistä saadaan aikaan säästöjä;

2.

yhdistää työvoimakustannusten vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä, jotta niistä saadaan mahdollisimman suuri teho budjettineutraalilla tavalla ja voidaan lisätä niiden vaikutusta työllisyyteen ja investointeihin; laajentaa kokonaisveropohjaa ja toteuttaa lisätoimia yritysten lakisääteisen veroasteen alentamiseksi suunnitellusti;

3.

helpottaa erityisesti vähemmän koulutettujen ja maahanmuuttajataustaisten työnhakijoiden pääsyä työmarkkinoille muun muassa tarkistamalla ammatillisen koulutuksen järjestelmää; huolehtii siitä, että vähimmäispalkka kehittyy johdonmukaisesti työpaikkojen luomisen ja kilpailukyvyn kanssa;

4.

keventää edelleen yritysten sääntelyrasitusta muun muassa yksinkertaistamisohjelmaa jatkamalla; jatkaa kilpailun esteiden poistamista palvelualalla, myös yrityspalvelujen ja säänneltyjen ammattien osalta; yksinkertaistaa ja parantaa innovoinnin edistämiseksi tarkoitettuja julkisia tukijärjestelmiä.

9.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 261/41

(1)

Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Kroatia kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(2)

Kroatiaa koskeva vuoden 2017 maaraportti julkaistiin 22 päivänä helmikuuta 2017. Siinä arvioitiin Kroatian edistymistä neuvoston 12 päivänä heinäkuuta 2016 hyväksymien maakohtaisten suositusten noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 22 päivänä helmikuuta 2017. Komissio päätteli analyysinsa perusteella, että Kroatian makrotaloudessa on liiallisia epätasapainoja. Julkisen talouden velkasuhde alkoi pienentyä vuonna 2016, mutta julkiseen velkaan kohdistuu valuuttariski ja julkisen talouden kestävyyteen liittyy keskipitkällä aikavälillä edelleen riskejä. Yksityisen sektorin velkaantuneisuus on vähentynyt, mutta se on edelleen suurta erityisesti yrityssektorilla. Yksityisen sektorin velkaan kohdistuu myös suuri valuuttariski. Finanssisektorin on tarkoitus tukea elpymistä, mutta se on edelleen alttiina valuuttariskistä johtuvalle luottoriskille. Lisäksi järjestämättömien lainojen osuus on edelleen suuri. Työttömyysaste laskee nopeasti, mikä johtuu kohtuullisen työpaikkojen luomisen lisäksi työvoiman vähenemisestä. Monimutkainen liiketoimintaympäristö puolestaan vähentää tuottavia investointeja ja hidastaa tuotavuuden kasvua.

(3)

Kroatia toimitti vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2017 lähentymisohjelmansa 27 päivänä huhtikuuta 2017. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(4)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (3) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(5)

Sen jälkeen kun liiallista alijäämää koskeva menettely on lopetettu, Kroatiaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota ja velkasääntöä. Hallitus suunnittelee vuoden 2017 lähentymisohjelmansa perusteella julkisen talouden rahoitusaseman asteittaista parantamista 0,8 prosentin alijäämästä suhteessa BKT:hen vuonna 2016 0,5 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2020. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteessa, joka on rakenteellisin luvuin -1,75 prosenttia suhteessa BKT:hen, pysyttiin selvästi vuonna 2016, ja (uudelleenlasketun (4)) rakenteellisen rahoitusaseman on tarkoitus juuri ja juuri noudattaa julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta vuosina 2017 ja 2018. Sen jälkeen sen ennustetaan jälleen paranevan hieman. Lähentymisohjelman mukaan julkisen talouden velan suhteessa BKT:hen ennustetaan vähenevän edelleen, 72,1 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä sen oltua enimmillään 86,7 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2015. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on suotuisa erityisesti, kun otetaan huomioon Kroatian suurimman yksityisen yrityksen, Agrokorin, taloudellisten vaikeuksien kielteinen vaikutus julkiseen talouteen, mitä ei ole sisällytetty ohjelman kehitysarvioihin. Agrokorin kriisi on suoraan vaarana myös julkisen talouden kehitysarvioille. Lisäksi toimenpiteitä, joita tarvitaan tukemaan suunniteltujen alijäämätavoitteiden saavuttamista vuodesta 2017 eteenpäin, ei ole vielä kaikilta osin täsmennetty.

(6)

Neuvosto suositti 12 päivänä heinäkuuta 2016, että Kroatia sopeuttaa julkista taloutta kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta vähintään 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017. Julkisen talouden toteutumaa koskevien tietojen mukaan julkisen talouden rahoitusasema parani huomattavasti vuonna 2016. Näin ollen Kroatia saavutti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteensa jo vuonna 2016. Komission kevään 2017 talousennusteen mukaan rakenteellisen rahoitusaseman odotetaan edelleen ylittävän julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen vuonna 2017, vaikka rahoitusasema heikkeni -0,3 prosentista suhteessa BKT:hen vuonna 2016–1,7 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2017. Kroatialle suositetaan, että se noudattaa vuonna 2018 edelleen julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta. Komission kevään 2017 talousennusteen mukaan rakenteellisen rahoitusaseman odotetaan heikkenevän edelleen -2,1 prosenttiin suhteessa BKT:hen, jolloin vaarana on, että julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteesta poiketaan jonkin verran. Kroatian ennustetaan noudattavan velkasääntöä vuosina 2017 ja 2018. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että Kroatian on toteutettava vuodesta 2018 alkaen lisätoimenpiteitä, jotta vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia voidaan noudattaa.

(7)

Kroatian julkisen talouden ohjausjärjestelmässä on puutteita. Finanssipoliittista vastuuta koskevaa uutta lakia, jolla on tarkoitus lujittaa julkisen talouden kehystä ja vahvistaa finanssipoliittisen toimikunnan riippumattomuutta ja tehtävänantoa, ei ole vielä hyväksytty. Talousarviolain muutos, jolla pyritään lujittamaan keskipitkän aikavälin talousarviokehystä ja puuttumaan talousarviosuunnitelmien toistuviin tarkistuksiin keskus- ja paikallistasoilla, on viivästynyt. Talousarviosuunnitelmien perustana olevien ennusteiden luotettavuus on edelleen heikko.

(8)

Juoksevista kiinteistöveroista kertyvät tulot ovat Kroatiassa suhteellisen pienet. Nämä tulot kerätään paikallisviranomaisten perimillä maksuilla, jotka kohdistuvat kiinteään omaisuuteen. Niiden laskentatapa ja kattavuus vaihtelevat kuitenkin huomattavasti. Lisäksi Kroatia soveltaa vähemmän tehokkaita varainsiirtoveroja. Kroatia aikoo toistuvasti annettujen maakohtaisten suositusten pohjalta korvata osana vuoden 2016 lopun verouudistusta eräät paikalliset maksut ja verot juoksevalla kiinteistöverolla, joka lasketaan omaisuuden arvoa kuvaavan viiden parametrin pohjalta. Uutta veroa on tarkoitus kantaa vuodesta 2018. Kyseessä on ensimmäinen askel kohti puhtaasti arvoon perustuvaa juoksevaa kiinteistöverotusta.

(9)

Kroatian valtion rahoitustarpeet ja valtionvelan altistuminen valuuttariskille korostavat luotettavien rahoituslähteiden ja varovaisen riskinhallinnan merkitystä. Kroatia hyväksyi vuoden 2017 alussa maakohtaisen suosituksen pohjalta keskushallinnon velanhoitostrategian, joka kattaa vuodet 2017–2019. Edellinen strategia päättyi kolme vuotta sitten. Julkisen velan hallinnoinnin institutionaalinen kehys, mukaan lukien yhteydenpito markkinoiden kanssa, riskienhallinta ja strategian säännöllinen päivittäminen, on puutteellinen. Talousarvion ulkopuolisia toimia, jotka saattavat vaikuttaa velkaan, ei myöskään oteta riittävästi huomioon.

(10)

Työmarkkinoiden elpyminen on jatkunut, mutta työttömyysaste on edelleen korkea ja pitkäaikaistyöttömien osuus on suuri. Yhdessä alhaisen ja jatkuvasti supistuvan työvoimaosuuden kanssa tämä tarkoittaa, että maassa on paljon käyttämätöntä työvoimareserviä. Etenkin parhaassa työiässä olevien alhaisen osaamistason työntekijöiden työvoimaosuus supistui merkittävästi vuonna 2016. Suurimpia syitä tähän oli työikäisen väestön väheneminen, joka johtui ikääntymisestä ja kasvavasta maastamuutosta.

(11)

Työvoiman ulkopuolella olevien osuus on suhteellisen suuri ikäryhmässä, joka on oikeutettu varhaiseläkkeeseen. Lyhyet työeläkemaksujen maksukaudet johtavat siihen, että nykyiset ja tulevat eläkkeet ovat riittämättömät ja vanhuusiän köyhyysriski lisääntyy. Varhaiseläkkeelle voi jäädä usean eri väylän kautta, täydet viisi vuotta ennen lakisääteistä eläkeikää. Taloudelliset kannustimet jatkaa työelämässä lakisääteiseen eläkeikään asti ovat tehottomia. Ilmoitettuja kannustimia työurien pidentämiseksi ei ole toteutettu. Hoivavelvoitteet alentavat osaltaan työvoimaosuutta. Erityisesti tämä koskee parhaassa työiässä olevia iäkkäämpiä naisia. Julkiset lastenhoitopalvelut ovat riittämättömät, ja alueelliset erot palveluissa ovat suuria. Työsopimukset eivät tarjoa juurikaan joustonvaraa työnteon ja lastenhoidon yhteen sovittamiseksi. Tällä hetkellä lakisääteinen eläkeikä on naisilla 61 vuotta ja 9 kuukautta ja miehillä 65 vuotta. Lakisääteisten eläkeikien yhtenäistäminen ja pidentäminen on hidasta, sillä naisten ja miesten eläkeiän on tarkoitus nousta 67 vuoteen vasta vuonna 2038. Eläkeiän nopeampaa muuttamista harkitaan parhaillaan, mutta päätöstä ei ole vielä tehty. Eläkejärjestelmä antaa mahdollisuuden suotuisampiin eläkejärjestelyihin eräille työntekijäryhmille raskaiksi ja vaarallisiksi luokitelluissa ammateissa ja tietyillä aloilla. Kroatian viranomaiset ovat saaneet raskaita ja vaarallisia ammatteja koskevan arvioinnin päätökseen, mutta sääntöjä ei ole vielä yksinkertaistettu.

(12)

Tuoreimpien tietojen mukaan vuonna 2015 lähes 30 prosenttia väestöstä oli köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa. Sosiaaliturvajärjestelmän tuloksellisuudessa ja tasapuolisuudessa on puutteita. Ne johtuvat epäjohdonmukaisuuksista etuuksien myöntämiskriteereissä, hajanaisesta maantieteellisestä kattavuudesta, etuuksista vastaavien viranomaisten puutteellisesta keskinäisestä koordinaatiosta ja vähäisestä läpinäkyvyydestä. Vuonna 2016 vain 0,6 prosenttia BKT:stä käytettiin vähimmäistulojärjestelmään, joka on tarkoitettu kaikkein köyhimmille kotitalouksille. Uudistussuunnitelmat, jotka koskevat muun muassa tehtävien jakamista uudelleen instituutioiden kesken ja tukikelpoisuuskriteerien yhdenmukaistamista, ovat lykkäytyneet.

(13)

Työmarkkinoilla tarvittavien taitojen hankkiminen on tärkeä työllistyvyyden edellytys. Aikuiskoulutukseen osallistuminen on hyvin vähäistä. Lisäksi aktiivisen työmarkkinapolitiikan toimiin, uudelleenkoulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen osoitetut määrärahat ovat vähäiset ja niiden kattavuus on heikko. Koulutuksessa ei keskitytä riittävästi iäkkäiden ja alhaisen osaamistason työntekijöihin eikä pitkäaikaistyöttömiin, joiden on yleensä erityisen vaikea työllistyä. Valmistelutoimet sellaisen lainsäädännön antamiseksi, jolla parannetaan aikuiskoulutusta tarjoavien instituutioiden, koulutusohjelmien ja aikuisopetuksen laatua, ovat viivästyneet.

(14)

Ihmisillä on oltava riittävät perustaidot, jotta he löytävät hyvän pysyvän työpaikan ja onnistuvat säilyttämään sen ja voivat osallistua täysipainoisesti taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen elämään. Kansainvälisen tutkimuksen mukaan 15-vuotiaiden kroatialaiskoululaisten perustaidoissa sekä luonnontieteellisissä ja matemaattisissa taidoissa on vakavia puutteita. Vuonna 2015 alettiin uudistaa opetusohjelmaa osana koulutus-, tiede- ja teknologiastrategian täytäntöönpanoa. Uudistuksen tarkoituksena on parantaa opetusohjelman sisältöä ja monialaisten taitojen opetusta. Sidosryhmien reaktiot ehdotettuun uudistukseen olivat ristiriitaiset, minkä jälkeen uudistusta tarkistettiin. Sen täytäntöönpano on viivästynyt huomattavasti. Uudistusprosessia on nyt jatkettava alkuperäisten tavoitteiden mukaisesti. Kroatia hyväksyi äskettäin ammattikoulutusstrategian. Strategian pohjalta on tarkoitus päivittää ammattikoulutuksen opetusohjelmia, lisätä työpaikalla tapahtuvaa oppimista ja parantaa ammattikoulutuksen opetuksen laatua. Tarkoitus on myös ottaa käyttöön epävirallisen ja arkioppimisen tunnustamista ja validointia koskeva järjestelmä.

(15)

Julkishallinnon alueellinen ja toiminnallinen hajanaisuus heikentää palvelujen tarjoamista ja julkisten menojen tehokasta käyttöä. Julkishallinnon nykyiset valtuudet ja hallinnon eri tasojen taloudelliset suhteet eivät ole omiaan edistämään julkisten palvelujen tehokasta ja tasapuolista tarjontaa varsinkaan terveydenhuollon, koulutuksen ja sosiaaliturvan aloilla. Julkishallinnon kattava uudistus on viivästynyt. Valmisteilla on lainsäädäntöä, jonka tarkoituksena on kohdentaa tehtäviä uudelleen keskus- ja paikallisviranomaisten välillä. Käynnissä on myös valtion virastojen organisaation yksinkertaistaminen. Kroatian viranomaiset ilmoittivat vuoden 2017 alussa perustavansa työryhmän laatimaan lainsäädäntöä, joka koskee valtiotasoa alempien hallintotasojen rahoitusta.

(16)

Julkishallinnon palkanmuodostuksen hajanaisuus hidastaa edelleen palkkojen läpinäkyvyyden ja yhtäläisen kohtelun toteutumista ja estää valtiota valvomasta julkisen sektorin palkkamenoja. Vaarana on, että tästä seuraa kielteisiä heijastusvaikutuksia talouteen laajemmin. Hallitus hyväksyi helmikuussa 2017 yhteiset suuntaviivat julkisen sektorin työehtosopimusten neuvottelemista ja seurantaa varten. Palkanmuodostusta koskevien säännösten yksinkertaistamista on kuitenkin lykätty vuoteen 2018.

(17)

Valtionyhtiöiden tuottavuus on keskimäärin yksityisiä yrityksiä heikompi. Tämä viittaa puutteisiin valtionyhtiöiden hallinnossa. Valtionyhtiöillä on kielteinen vaikutus allokatiiviseen tehokkuuteen, ja ne edistävät osaltaan tuottavuuden hidasta kasvua. Toimet, joilla pyritään saamaan valtionyhtiöt yksityiseen valvontaan, etenivät viime vuonna hitaasti. Valtionyhtiöiden hallintoa voitaisiin parantaa seuraamalla tehokkaammin niiden tuloksellisuutta ja niiden johtokuntien vastuuvelvollisuutta. Tämä koskisi myös paikallishallintoyksiköiden omistuksessa olevia yrityksiä.

(18)

Kroatian jälleenrakennus- ja kehityspankilla (HBOR) on keskeinen rooli unionin rahoitusvälineiden ja varsinkin Euroopan investointiohjelman täytäntöönpanossa. Tämän tehtävän hoitamiseksi kaikilta osin pankin on noudatettava tiukkoja normeja, jotka koskevat avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta. Kroatian viranomaiset suunnittelevat riippumattomien tarkastajien tekemää jälleenrakennus- ja kehityspankin lainasalkun omaisuuserien laadun arviointia. Se on tarkoitus saada päätökseen viimeistään vuoden 2017 lopussa. Arvioinnin tulosten pohjalta on tarkoitus tarkistaa pankin sääntelykehystä ja hallintorakenteita.

(19)

Yrityksiä rasittavat sääntelystä aiheutuvat suuret kustannukset. Useat veronluonteiset maksut, joista monet katsotaan tilastollisesti veroiksi, hankaloittavat liiketoimintaympäristöä. Hallitus päätti maakohtaisen suosituksen perusteella lakkauttaa 13 ja alentaa 11:tä veronluonteista maksua kesällä 2016. Toimenpiteen täytäntöönpano on kuitenkin edennyt hitaasti. Yrityksiin kohdistuu edelleen suuri hallinnollinen rasitus. Kroatia on hyväksynyt hallinnollisen rasituksen vähentämistä koskevan toimintasuunnitelman, joka kattaa kahdeksan sääntelyn osa-aluetta. Toimintasuunnitelman täytäntöönpano on vielä kesken.

(20)

Investoinnit elpyivät vuonna 2016 vähennyttyään kriisin aikana voimakkaasti. Suotuisista makrotaloudellisista ja rahoitusoloista huolimatta muutamat pullonkaulat haittaavat edelleen investointien kestävää elpymistä. Julkishallinnon heikkoudet, monimutkainen liiketoimintaympäristö, korruptiontorjuntastrategian hidas täytäntöönpano, kilpailua keskeisillä infrastruktuurialoilla rajoittavat säännökset ja valtion voimakas puuttuminen talouteen heikentävät liiketoimintailmastoa.

(21)

Ammattien sääntelyn nykyaikaistaminen voi edistää työvoiman liikkuvuutta ja alentaa osaltaan ammattipalvelujen hintoja ja sitä kautta lisätä kasvupotentiaalia. Kroatiassa on ollut tiukat säännökset, jotka koskevat palveluntarjoajia ja säänneltyjä ammatteja, varsinkin lakimiehiä. Hallitus hyväksyi kesällä 2016 toimintasuunnitelman korvatakseen ja nykyaikaistaakseen toimimattomia säännöksiä. Toimintasuunnitelma oli kuitenkin suppea ja liian yleisluonteinen.

(22)

Oikeuslaitoksen laatu ja tehokkuus ovat liiketoimintaympäristön kannalta keskeisiä. Siviili-, kauppa- ja rikosoikeudellisten asioiden käsittely ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimissa on hidasta, vaikka käsittelyruuhkaa on vähennetty. Oikeusjärjestelmää voitaisiin parantaa merkittävästi ottamalla käyttöön oikeuden asiakirjojen sähköinen arkistointi ja tiedoksianto. Uudistusta ei kuitenkaan ole vielä toteutettu. Kauppatuomioistuinten tuomareilla ei ole mahdollisuutta tutustua verkossa oleviin rekistereihin, mikä heikentää maksukyvyttömyysmenettelyjen tehoa. Tuomioistuinten tuomiot ovat vain harvoin saatavilla verkossa. Ensimmäisen oikeusasteen kauppatuomioistuimien toimintaprosesseissa on parantamisen vaaraa.

(23)

Pankkisektorin pääomatilanne on hyvä, ja sen kannattavuus elpyi vuonna 2016, kun Sveitsin frangeina otetut lainat oli vuonna 2015 muunnettu euromääräisiksi. Järjestämättömien lainojen osuus kaikista lainoista on viime aikoina vähentynyt, mutta se on edelleen suuri erityisesti finanssialan ulkopuolisten yritysten osalta. Vähenemisen taustalla näyttää olevan varsinkin niiden myynti sekä vuonna 2013 käyttöön otetut progressiivista ja automaattista varautumista koskevat vaatimukset. Äskettäin toteutetun verouudistuksen yhteydessä hallitus otti käyttöön järjestämättömistä lainoista aiheutuvia luottotappioita koskevan uuden verokohtelun maakohtaisen suosituksen pohjalta. Uuden verokohtelun vaikutuksia on seurattava tarkemmin. On myös seurattava tarkasti, miten tehokkaasti hiljattain uudistettu maksukyvyttömyyslainsäädäntö helpottaa järjestämättömien lainojen selvittämistä.

(24)

Komissio on vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Kroatian talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2017 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2017 lähentymisohjelman ja vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman sekä jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Kroatialle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Se on ottanut huomioon niiden merkityksen Kroatian finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(25)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 lähentymisohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (5) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1.

(26)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman ja vuoden 2017 lähentymisohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–5,

1.

harjoittaa finanssipolitiikkaansa vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osion vaatimusten mukaisesti, mikä edellyttää pysymistä julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteessa vuonna 2018; lujittaa talousarvion suunnittelua ja monivuotista julkisen talouden kehystä esimerkiksi vahvistamalla finanssipoliittisen toimikunnan riippumattomuutta ja tehtävänantoa syyskuuhun 2017 mennessä; toteuttaa tarvittavat toimenpiteet arvoon perustuvan kiinteistöveron käyttöön ottamiseksi; vahvistaa julkisen velan hallinnointikehystä muun muassa huolehtimalla velanhoitostrategian vuotuisista tarkistuksista;

2.

vähentää varhaiseläkkeelle siirtymistä, nopeuttaa lakisääteisen eläkeiän nostamista ja yhdenmukaistaa erityisryhmiä koskevat eläkesäännöt yleisen eläkejärjestelmän sääntöjen kanssa; lisää sosiaalietuuksien koordinointia ja avoimuutta;

3.

parantaa aikuiskoulutusta erityisesti iäkkäiden työntekijöiden, alhaisen osaamistason työntekijöiden ja pitkäaikaistyöttömien osalta; nopeuttaa koulutusjärjestelmän uudistusta;

4.

vähentää julkishallinnon hajanaisuutta ja parantaa sen toimivallan toiminnallista jakoa ja samalla julkisten palvelujen tehokkuutta ja vähentää kyseisten palvelujen tarjoamiseen liittyviä alueellisia eroja; yhdenmukaistaa työmarkkinaosapuolia kuultuaan palkanmuodostusjärjestelmiä kaikkialla julkishallinnossa ja julkisissa palveluissa;

5.

nopeuttaa valtionyhtiöiden ja muiden valtion omaisuuserien myyntiä ja parantaa valtionyhtiöiden hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää; vähentää merkittävästi yrityksille sääntelystä aiheutuvia kustannuksia ja hallinnollista rasitusta; poistaa lainsäädännölliset rajoitukset, jotka haittaavat pääsyä säänneltyihin ammatteihin ja kyseisten ammattien harjoittamista sekä ammatti- ja yrityspalveluja; parantaa oikeusjärjestelmän laatua ja tehokkuutta erityisesti lyhentämällä siviili- ja kauppaoikeudellisten asioiden käsittelyaikoja.

9.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 261/46

(1)

Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Italia kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta. Eurooppa-neuvosto vahvisti suosituksen 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Neuvosto hyväksyi 21 päivänä maaliskuuta 2017 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta, jäljempänä ”euroalueen suositus” (3).

(2)

Koska Italia kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Italian olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–4 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Italiaa koskeva vuoden 2017 maaraportti julkaistiin 22 päivänä helmikuuta 2017. Siinä arvioitiin Italian edistymistä neuvoston 12 päivänä heinäkuuta 2016 hyväksymien maakohtaisten suositusten noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 22 päivänä helmikuuta 2017. Komissio päätteli analyysinsa perusteella, että Italian makrotaloudessa on liiallisia epätasapainoja. Suuri valtionvelka ja pitkittynyt heikko tuotantodynamiikka merkitsevät riskejä, joilla on rajat ylittävää merkitystä, kun otetaan huomioon järjestämättömien lainojen suuri määrä ja korkea työttömyys. On erityisen tärkeää toteuttaa toimia, joilla voidaan pienentää Italian talouteen kohdistuvien haittavaikutusten riskiä, ja kun otetaan huomioon sen talouden suuruus ja vaikutukset muihin maihin, myös talous- ja rahaliittoon kohdistuvien haittavaikutusten riskiä.

(4)

Italia toimitti vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2017 vakausohjelmansa 27 päivänä huhtikuuta 2017. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon. Italian vuoden 2017 kansalliseen uudistusohjelmaan sisältyy sekä lyhyen että keskipitkän aikavälin sitoumuksia. Lyhyen aikavälin suunnitelmiin kuuluvat käsiteltävänä olevien kilpailulakien lopullinen hyväksyminen sekä rikosoikeusprosessin ja vanhentumisajan uudistaminen, köyhyydenvastaisen lain täytäntöönpano samoin kuin toimenpiteet, jotka liittyvät yritystason työehtoneuvotteluihin, verotuksen painopisteen siirtämiseen ja yksityistämiseen. Keskipitkän aikavälin toimenpiteet koskevat julkista taloutta, verotusta, työmarkkinoita, pankki- ja luottojärjestelmää, kilpailua, julkishallintoa ja oikeusjärjestelmää sekä investointeja. Vuoden 2017 kansallinen uudistusohjelma kattaa myös vuoden 2017 maaraportissa ja euroalueen suosituksessa esitetyt haasteet, joita ovat esimerkiksi tarve käynnistää uudelleen investoinnit ja varmistaa julkisen talouden kestävyys. Jos nämä toimenpiteet pannaan täytäntöön suunnitellun aikataulun mukaisesti, ne auttaisivat Italian makrotalouden epätasapainojen korjaamisessa ja maakohtaisten suositusten täytäntöönpanossa. Komissio vahvistaa Italian politiikkasitoumusten arvioinnin perusteella aikaisemman arvionsa, jonka mukaan lisätoimenpiteet eivät tässä vaiheessa ole aiheellisia makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn puitteissa, josta säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksissa (EU) N:o 1176/2011 ja (EU) N:o 1174/2011 (4). Uudistussuunnitelman täytäntöönpanoa seurataan tiiviisti erityisseurannan avulla.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (5) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Italiaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota ja velkasääntöä. Hallitus suunnittelee vuoden 2017 vakausohjelmassaan rahoitusaseman alijäämän parantamista vuoden 2016 2,4 prosentista suhteessa BKT:hen 2,1 prosenttiin vuonna 2017, 1,2 prosenttiin vuonna 2018 ja sen jälkeen suurelta osin tasapainoiseen rahoitusasemaan vuoteen 2019 mennessä. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite, joka on rakenteellisin luvuin tasapainoinen julkisen talouden rahoitusasema, suunnitellaan saavutettavan vuoteen 2019 mennessä ja säilytettävän vuonna 2020, kun taas uudelleenlaskettu (6) rakenteellinen rahoitusasema viittaa pieneen rakenteelliseen alijäämään (0,3 prosenttia suhteessa BKT:hen) molempina vuosina. Julkisen talouden velka kasvoi edelleen vuonna 2016 (132,6 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoden 2015 132,1 prosentista), mutta vuoden 2017 vakausohjelmassa ennakoidaan, että velka pysyy pitkälti muuttumattomana vuonna 2017 ja alenee sen jälkeen vuodesta 2018 niin, että velka on 125,7 prosenttia vuonna 2020. Vuoden 2017 vakausohjelmassa esitetyn julkisen talouden keskipitkän aikavälin strategian koostumusta ja täytäntöönpanoa koskevaan epävarmuuteen liittyy sekä kasvuennusteita että julkisen talouden tavoitteiden saavuttamista heikentäviä riskejä. Komission kevään 2017 talousennusteessa esitetty kokonaistuotannon kasvuennuste vuodeksi 2018 on lähes sama kuin vuoden 2017 vakausohjelman ennuste, vaikka alijäämä on merkittävästi suurempi. Itse asiassa komission ennusteeseen ei sisälly alv:n korotusta (0,9 prosenttia suhteessa BKT:hen), joka on säädetty ”suojalausekkeena” julkisen talouden tavoitteiden saavuttamiseksi vuonna 2018. Tähän on syynä myös se, että vuoden 2017 vakausohjelmassa vahvistetaan aikomus olla soveltamatta lauseketta, mutta siinä ei kuitenkaan tarkenneta vaihtoehtoisia kompensoivia toimenpiteitä. Lisäksi vuoden 2017 vakausohjelmassa mainitaan aikomus tarkastella mahdollisuuksia vähentää verorasitusta edelleen.

(7)

Vuoden 2017 vakausohjelma viittaa siihen, että vuosien 2016 ja 2017 poikkeuksellisen pakolaisvirran ja turvallisuuteen liittyvien toimenpiteiden kokonaisvaikutus julkiseen talouteen on merkittävä. Vakausohjelmassa annetaan riittävä näyttö näiden julkisen talouden lisäkustannusten laajuudesta ja luonteesta. Komission mukaan hyväksyttävät lisämenot olivat vuonna 2016 poikkeuksellisen pakolaisvirran osalta 0,06 prosenttia suhteessa BKT:hen ja turvallisuuteen liittyvien toimenpiteiden osalta 0,06 prosenttia suhteessa BKT:hen. Poikkeukselliseen pakolaisvirtaan liittyvät hyväksyttävät menot ovat alustavan arvion mukaan 0,16 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017 (7). Lisäksi Italian viranomaiset sovelsivat vuonna 2017 epätavallisten tapahtumien lauseketta poikkeuksellisen seismisen toiminnan vuoksi. Poikkeukselliseen seismiseen toimintaan liittyvät hyväksyttävät menot ovat alustavan arvion mukaan 0,18 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017 (8). Asetuksen (EY) N:o 1466/97 5 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 3 kohdan säännöksissä otetaan huomioon tällaiset lisämenot, sillä pakolaisvirta, vakava terroriuhka ja poikkeuksellinen seisminen toiminta ovat epätavallisia tapahtumia, joiden vaikutus Italian julkiseen talouteen on merkittävä, eikä kestävyys vaarannu, jos tilapäinen poikkeaminen julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuralta sallitaan. Vaadittua sopeutusta kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta vuodeksi 2016 on siksi pienennetty 0,12 prosenttia suhteessa BKT:hen pakolaisiin ja turvallisuuteen liittyviin toimenpiteisiin liittyvien kustannusten huomioon ottamiseksi. Vuoden 2017 osalta tehdään keväällä 2018 Italian viranomaisten toimittamien havaittujen tietojen perusteella lopullinen arviointi hyväksyttävine määrineen.

(8)

Italialle myönnettiin lupa tilapäisesti poiketa vaaditulta keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeutusuralta 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2016, jotta voidaan ottaa huomioon mittavat rakenneuudistukset, joilla on positiivinen vaikutus julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen, ja 0,25 prosenttia suhteessa BKT:hen unionin yhteisrahoittamien kansallisten investointimenojen ottamiseksi huomioon. Investointilausekkeesta voidaan todeta, että yksi myöntämiskriteeri on julkisten investointien lisääminen. Julkisen talouden toteutumaa koskevien tietojen mukaan julkiset investoinnit vähenivät vuonna 2016 vuoteen 2015 verrattuna (1,6 miljardilla eurolla). Neuvosto myöntää kuitenkin, että tietyt tekijät rajoittivat julkisia investointeja viime vuonna. Yksi näistä tekijöistä oli epävarmuus, joka liittyi julkisia hankintoja ja toimilupia koskevien uusien sääntöjen käyttöönottoon. Kyseisiä sääntöjä tarkistettiin vuoden 2016 maakohtaisten suositusten mukaisesti. Vielä tärkeämpää on, että unionin varoista rahoitetut investoinnit vähenivät jyrkästi vuonna 2016 uuden ohjelmakauden alkamisen vuoksi. Sen sijaan kansallisesti rahoitetut investoinnit kasvoivat hieman (1,1 miljardilla eurolla). Koska kansallisesti rahoitetut investoinnit lisääntyivät vuonna 2016 ja investointilausekkeeseen liittyvät menot eivät kompensoineet niitä, Italialle voidaan näin ollen myöntää investointilausekkeeseen liittyvä tilapäinen poikkeama, joka on 0,21 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tämä vastaa vuoden 2017 vakausohjelmassa esitettyjä yhteisrahoituskelpoisia kansallisia menoja. Kun otetaan huomioon ylimääräinen kokonaisjousto, joka on 0,83 prosenttia suhteessa BKT:hen epätavallisia tapahtumia koskevan lausekkeen sekä rakenneuudistus- ja investointilausekkeiden nojalla, komission kevään 2017 talousennusteen mukaan keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä suositellulta sopeutusuralta poiketaan jonkin verran vuonna 2016.

(9)

Neuvosto suositti 12 päivänä heinäkuuta 2016, että Italia sopeuttaa julkista taloutta kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta vähintään 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017. Komission kevään 2017 talousennusteen mukaan on vaarana, että julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä suositellulta sopeutusuralta poiketaan merkittävästi vuonna 2017 sekä vuosina 2016 ja 2017, kun niitä tarkastellaan yhdessä. Tämä päätelmä muuttuisi kuitenkin jonkinasteisen poikkeaman vaaraksi, jos poikkeukselliseen pakolaisvirtaan ja ennalta ehkäisevään investointisuunnitelmaan Italian alueen suojaamiseksi seismisiltä vaaroilta liittyvän epätavallisia tapahtumia koskevan lausekkeen nojalla myönnetty tilapäinen poikkeama (alustavan arvion mukaan yhteensä 0,34 prosenttia suhteessa BKT:hen) vähennetään vaatimuksesta vuonna 2017.

(10)

Julkisen talouden tilanteen ja erityisesti velkatason perusteella Italian odotetaan vuonna 2018 jatkavan sopeutusta kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, joka on rakenteellisin luvuin tasapainoinen julkisen talouden rahoitusasema. Vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisen yhteisesti sovitun matriisin mukainen sopeutus tarkoittaa vaatimusta, jonka mukaan nettomääräisten julkisten perusmenojen nimellinen supistamisvauhti on vähintään 0,2 prosenttia vuonna 2018. Tällöin vuotuinen rakenteellinen sopeutus olisi vähintään 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen. Jos politiikka säilyy muuttumattomana, on vaarana, että vaatimuksesta poiketaan merkittävästi vuonna 2018. Italian ei alustavan näytön perusteella ennusteta noudattavan velkasääntöä vuosina 2017 ja 2018. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että Italian on oltava valmis toteuttamaan lisätoimia, joilla varmistetaan vaatimusten noudattaminen vuonna 2017, ja että vuonna 2018 tarvitaan lisätoimia, jotta vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia voidaan noudattaa. Kuten asetuksessa (EY) N:o 1466/97 säädetään, talousarviosuunnitelmien ja julkisen talouden toteutuman arvioinnin olisi kuitenkin perustuttava jäsenvaltion rahoitusasemaan siten, että otetaan huomioon suhdanteet. Kuten näihin maakohtaisiin suosituksiin liittyvässä, vuoden 2017 eurooppalaista ohjausjaksoa koskevassa komission tiedonannossa todetaan, vuoden 2018 alustavan talousarviosuunnitelman arvioinnissa ja sen jälkeen julkisen talouden vuoden 2018 toteutuman arvioinnissa on otettava asianmukaisella tavalla huomioon tavoite saavuttaa sellainen finanssipolitiikan viritys, joka osaltaan sekä vahvistaa talouden elpymistä että varmistaa Italian julkisen talouden kestävyyden. Tässä yhteydessä neuvosto panee merkille, että komissio aikoo tehdä kokonaisarvioinnin asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti, ottaen erityisesti huomioon Italian suhdannetilanteen.

(11)

Koska Italia ei alustavan näytön perusteella noudattanut velkasääntöä vuonna 2015, komissio antoi 22 päivänä helmikuuta 2017 SEUT 126 artiklan 3 kohdan nojalla kertomuksen, jossa se totesi, että ”Italian hallitus on luvannut viimeistään huhtikuussa 2017 hyväksyä rakenteellisia lisätoimenpiteitä, joiden vaikutus on vähintään 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen, jotta voitaisiin lähestyä tilannetta, jossa Italian voidaan katsoa pitkälti noudattavan ennaltaehkäisevää osiota vuonna 2017 (ja siten vuonna 2016). Kertomuksessa todetaan, että ellei näistä toimenpiteistä ole määräaikaan mennessä uskottavasti päätetty, on katsottava, että perussopimuksessa ja asetuksessa (EY) N:o 1467/97 määritelty velkakriteeri ei tällä hetkellä täyty. Päätös siitä, suositellaanko liiallisen alijäämän menettelyn aloittamista, tehdään kuitenkin vasta komission kevään 2017 talousennusteen perusteella ottaen huomioon vuoden 2016 todelliset tiedot ja Italian viranomaisten helmikuussa 2017 tekemien finanssipoliittisten sitoumusten täytäntöönpano.” Hallitus teki huhtikuussa 2017 päätöksen pyydetyistä vakauttamista koskevista lisätoimenpiteistä. Sen vuoksi katsotaan, että muut toimenpiteet eivät tässä vaiheessa ole tarpeen velkakriteerin noudattamiseksi vuonna 2015. Komissio arvioi syksyllä 2017 uudelleen velkakriteerin noudattamista vuotta 2016 koskevien tietojen ja komission syksyn 2017 talousennusteen perusteella. Niihin sisällytetään uudet tiedot talousarvion toteuttamisesta vuonna 2017 ja todellisista talousarviosuunnitelmista vuodeksi 2018.

(12)

Italian suuren julkisen velan määrän odotetaan vakautuvan mutta ei supistuvan, mikä johtuu rakenteellisen rahoitusaseman heikkenemisestä ja nykyisistä makrotalouden olosuhteista. Julkinen velka suhteessa BKT:hen on yli 130 prosenttia, mikä tarkoittaa, että merkittävä määrä resursseja varataan velanhoitokustannusten kattamiseen. Tämän johdosta kasvua tukeviin toimiin, kuten koulutukseen, innovointiin ja infrastruktuuriin, on käytettävissä vähemmän varoja.

(13)

Italian verojärjestelmä ei tue talouskasvua ja tehokkuutta useista syistä. Vaikka verorasitus on viime aikoina keventynyt hieman, tuotannontekijöihin kohdistuva verorasitus on unionin suurimpia. Verotuksen painopistettä voitaisiin siirtää edelleen kasvua vähemmän haittaaviin veroihin talousarvion kannalta neutraalilla tavalla. Ensimmäisen asunnon vero kumottiin vuonna 2015, mikä oli askel taaksepäin tehokkaamman verorakenteen saavuttamisessa. Vaikka kansallisessa lainsäädännössä vaaditaan verotukien, erityisesti alennettujen arvonlisäverokantojen, tarkistusta vuosittain, tätä kauan odotettua toimenpidettä lykättiin jälleen. Kiinteistörekisteriin merkittyjen vanhentuneiden arvojen tarkistaminen nykyisten markkina-arvojen mukaisiksi on edelleen kesken. Verosäännösten heikko noudattaminen ja monimutkainen verolainsäädäntö lisäävät säännöksiä noudattavien yritysten ja kotitalouksien verorasitusta. Viimeaikaiset toimenpiteet, kuten pakollinen sähköinen laskutus ja valtionlaitosten ostojen maksaminen erissä, ovat askel oikeaan suuntaan. Sähköinen laskutus ei ole kuitenkaan pakollista yksityissektorin tapahtumissa ja käteismaksujen enimmäismääriä on hiljattain korotettu. Tämän vuoksi sähköisiä maksuja käytetään vähemmän kuin unionissa keskimäärin, mikä heikentää verosäännösten noudattamista.

(14)

Talousarviomenettelyn osalta vuonna 2016 hyväksyttiin kattava uudistus. Komissio seuraa edelleen uudistuksen toteuttamista. Uudistuksessa menojen uudelleenarvioinnista tulee keskeisempi osa talousarviomenettelyä.

(15)

Useat rakenteelliset tehottomuustekijät vaikuttavat edelleen Italian sääntely-ympäristöön, julkishallintoon ja yritysten toimintaympäristöön. Kyseiset tehottomuustekijät hidastavat yhä uudistusten toteuttamista, vaikeuttavat investointeja, luovat epävarmuutta ja avaavat mahdollisuuksia voitontavoittelulle. Viime vuosien aikana siviilioikeusjärjestelmässä toteutetut uudistukset, joiden tarkoituksena on lisätä oikeusjärjestelmän tehokkuutta, parantaa oikeustapausten hallinnointia ja varmistaa menettelykuri, alkavat tuottaa tulosta hitaasti. Suurena haasteena on edelleen siviilioikeudenkäyntien pitkä kesto. Vaikka käsittelyaika lyhenee ja siviili- ja kauppaoikeudellisten oikeudenkäyntien suma on vähentynyt hieman alemmissa oikeusasteissa, käsittelyajat ovat pisimpiä ja oikeustapausten suma on yksi unionin suurimpia, kun tarkastellaan kaikkia oikeusasteita. Siviilioikeudellisten menettelyjen uudistuksessa, joka on vielä kesken, tiukennetaan muutoksenhakujen hyväksymisehtoja edelleen, yksinkertaistetaan käsittelyjä kaikissa oikeusasteissa ja ehkäistään oikeudenkäyntien vireillepanoa haitantekotarkoituksessa.

(16)

Useiden indikaattorien mukaan korruptio on edelleen suuri ongelma Italiassa huolimatta tähän mennessä toteutetuista uudistuksista. Kauan odotettu vanhentumisaikaa koskevaa uudistus, jonka tavoitteena on lisätä korruptionvastaisia toimia, on ollut kesken vuodesta 2014. Nykymuodossaan vanhentumisaika johtaa siihen, että hyvin monet oikeustapaukset vanhenevat ensimmäisen oikeusasteen tuomion jälkeen. Lisäksi kansallisella korruptiontorjuntaviranomaisella on rajalliset taloudelliset ja henkilöstöresurssit toimivaltuuksien käyttämiseksi ja korruptionvastaiset sääntelypuitteet ovat hajanaiset.

(17)

Kattava julkisen hallinnon uudistamista koskeva valtuutuslaki hyväksyttiin vuonna 2015. Sen avulla on mahdollista parantaa julkisen hallinnon tehokkuutta ja tuloksia. Uudistuksen keskeisten osien täytäntöönpano on kuitenkin vielä kesken, sillä perustuslakituomioistuin antoi marraskuussa 2016 päätöksen, jossa se katsoi, että eräiden täytäntöönpanoasetusten hyväksymisessä sovellettu menettely oli perustuslain vastainen. Päätös koskee erityisesti kolmea uudistuksen kohteena olevaa alaa: paikalliset julkiset palvelut, julkisen sektorin palvelussuhteet ja valtionyhtiöt. Paikallisten julkisten palvelujen ja julkisen sektorin johtotason palvelussuhteiden uudistamiseksi tarvitaan uusia lainsäädäntöaloitteita, sillä niitä koskevien asetusten määräaika meni umpeen marraskuussa 2016. Valtionyhtiöiden osalta on muutettava asetusta, joka hyväksyttiin ennen perustuslakituomioistuimen antamaa päätöstä. Uudistuksen tavoitteena on vähentää valtionyhtiöiden lukumäärää, tehostaa niiden toimintaa ja varmistaa, että ne toimivat samojen sääntöjen mukaisesti kuin yksityiset yritykset. Suunniteltujen yksityistämisten toteuttaminen edistäisi osaltaan valtionyhtiöiden rationalisointia.

(18)

Myös kilpailun sääntely-ympäristö on edelleen epäsuotuisa. Erityisesti on mainittava, ettei vuoden 2015 vuotuista kilpailulakia ole vielä hyväksytty. Merkittäviä kilpailunesteitä on edelleen tietyillä aloilla, kuten säännellyissä ammateissa, toimiluvissa, julkisissa hankinnoissa sekä lupajärjestelmässä samoin kuin paikallisissa julkisissa palveluissa, liikenne mukaan lukien. Tehokkaiden, avointen ja kilpailuun perustuvien julkisen liikenteen markkinoiden, erityisesti valtion toimiluvilla toimivien rautateiden osalta, edistämisessä saavutettu kehitys on edelleen hyvin vähäistä. Komission laatiman uuden indikaattorin mukaan sääntelyrajoitukset ovat Italiassa unionin painotettua keskiarvoa suuremmat useimpien tarkasteltujen ammattien kohdalla. Tämän ongelman ratkaisemiseksi komissio antoi tammikuussa 2017 ammattikohtaisia ohjeita tiedonannossa ammattipalvelujen sääntelyn uudistamista koskevista suosituksista. Tiedonanto oli osa palvelumarkkinoiden esteiden poistamista koskevaa toimenpidepakettia.

(19)

Pankkisektorilla on suuri määrä järjestämättömiä lainoja, jotka heikentävät pankkien tulosta ja niiden kykyä tuottaa itse pääomaa. Tämä vaikuttaa luottojen tarjontaan erityisesti pienille yrityksille. Tähän mennessä toteutetut politiikka-aloitteet eivät ole vielä vähentäneet merkittävästi järjestämättömien lainojen määrää. Järjestämättömien lainojen hallinnointia koskeva valvova ohjaus on kansallisella tasolla edelleen kehittymätöntä. Keskisuuret ja pienet pankit ovat edelleen heikommassa asemassa kuin suuret luottolaitokset. Tämän vuoksi komissio valvoo suurimpien osuuspankkien (banche popolari) ja pienten keskinäisten pankkien hallintouudistuksen toteutusta, joka on keskeistä pankkijärjestelmän vakauttamisen kannalta. Uudistustoimia on toteutettu hiljattain, mutta maksukyvyttömyyttä ja vakuuksien realisointia koskevat sääntelypuitteet eivät edelleenkään tue riittävästi järjestämättömien lainojen nopeaa selvittämistä ja uudelleenjärjestelyä, varsinkin kun kyse on pienistä ja mikroyrityksistä. Valtuutuslakiluonnos, jonka tavoitteena on uudistaa ja yksinkertaistaa maksukyvyttömyyttä ja täytäntöönpanoa koskevia välineitä ja joka on parhaillaan parlamentin käsiteltävänä, voisi auttaa poistamaan nykyiset tehottomuustekijät ja edistää distressed debt -rahoituksen jälkimarkkinoiden kehittymistä Italiassa.

(20)

Vaikka työmarkkinoiden tilanne on parantunut asteittain uudistusten tukemana, pitkäaikaistyöttömyys (6,7 prosenttia vuonna 2016) ja nuorisotyöttömyys (38 prosenttia vuonna 2016) pysyttelevät edelleen korkealla ja yli 1,2 miljoonaa nuorta on koulutuksen tai työelämän ulkopuolella. Nuorisotakuun täytäntöönpano on edennyt hyvin (9). Tehokkaamman ja laaja-alaisen täytäntöönpanon varmistamisen tiellä on kuitenkin vielä joitakin haasteita. Sellaisten nuorisotakuun piiriin kuuluvien nuorten prosenttiosuus, jotka ovat edelleen työelämässä, koulutuksessa, oppisopimuskoulutuksessa tai harjoittelussa kuuden kuukauden jälkeen osallistumisen päättymisestä on unionin keskiarvoa suurempi. Kohderyhmälle suunnattu tiedotus on kuitenkin edelleen vähäistä, ja toteuttamisessa on yhä suuria alueellisia eroja. Aktiiviseen työvoimapolitiikan uudistus, mukaan lukien sen hallinnointijärjestelmä, on vasta aluillaan. Lisäksi työvoimapalvelut ovat edelleen heikkoja ja niissä on suuria alueellisia vaihteluja. Aikuiskoulutusta ei ole riittävästi kehitetty, mikä saattaa vaikuttaa kielteisesti alhaisen osaamistason henkilöiden työmarkkinatuloksiin.

(21)

Naisten osallistumista työmarkkinoille ja naisten työvoimapotentiaalia ei ole suurelta osin hyödynnetty riittävästi. Naisten työllisyysaste on unionin alhaisimpia. Eräät veroetuusjärjestelmän piirteet eivät edelleenkään kannusta kotitalouksien toisia tulonsaajia osallistumaan työvoimaan, ja kohtuuhintaisten lasten- ja vanhustenhoitopalvelujen saatavuus on edelleen heikkoa ja vaihtelee suuresti alueittain. Isyyslomaa ottavien osuus on unionin pienimpiä.

(22)

Toisen tason palkkaneuvotteluja ei yleensä käydä. Tämä haittaa resurssien tehokasta kohdentamista ja palkkojen reagoimista paikalliseen taloustilanteeseen. Tämä johtuu myös olemassa olevista työehtoneuvotteluja koskevista puitesäännöistä ja käytännöistä, mikä jättää vähän tilaa paikallistason neuvotteluille. Työmarkkinaosapuolet ovat allekirjoittaneet tammikuusta 2014 sopimuksia, joissa vahvistetaan ammattiliittojen edustavuutta mittaavia menettelyjä ja kriteereitä. Sopimuksilla vähennettäisiin työmarkkinasuhteiden epävarmuutta, mutta niitä ei ole vielä pantu täytäntöön. Tuottavuuteen liittyviä palkankorotuksia koskevat verohelpotukset eivät ole osoittautuneet tehokkaiksi toisen tason palkkaneuvottelujen käytön lisäämisessä.

(23)

Köyhyysriskin tai sosiaalisen syrjäytyneisyyden aste on selvästi unionin keskiarvoa suurempi erityisesti lasten ja maahanmuuttajataustaisten henkilöiden keskuudessa. Lisäksi on huomattavia alueellisia eroja. Kansallisen köyhyydenvastaisen strategian toteuttamisessa on edistytty jonkin verran. Jokin aika sitten hyväksytty toimeentulotukijärjestelmä on myönteinen askel kohti yhden kattavan köyhyyttä torjuvan järjestelmän luomista. Järjestelmän tuloksellisuus riippuu sen asianmukaisesta täytäntöönpanosta ja riittävien resurssien käyttöönotosta (esimerkiksi sosiaalietuuksien yksinkertaistamisen avulla), etuuksien kohdentamisesta tarveharkinnan perusteella, etuuksien myöntämisestä ensisijaisesti lapsiperheille ja tehokkaista käytännön menettelyistä. Tämä koskee niin toimeentulotuen myöntämistä kuin hyvin integroitujen palvelujen tarjoamista. Tässä vaiheessa on epäselvää, riittävätkö taloudelliset resurssit ratkaisemaan Italian köyhyyshaasteen. Keskeisiä haasteita ovat edelleen lisäresursseista huolehtiminen samalla kun noudatetaan talousarviotavoitteita, sosiaaliturvajärjestelmän hajanaisuuden vähentäminen, sosiaalimenojen rationalisointi ja puuttuminen eläkkeiden nykyiseen suosimiseen.

(24)

Komissio on vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Italian talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2017 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2017 vakausohjelman ja vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman sekä jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Italialle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Se on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Italian finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(25)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (10) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1.

(26)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman ja vuoden 2017 vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–4,

1.

pyrkii toteuttamaan merkittäviä julkisen talouden sopeutustoimia vuonna 2018 vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osion vaatimusten mukaisesti ja ottaen huomioon tarpeen vahvistaa talouden käynnissä olevaa elpymistä ja varmistaa Italian julkisen talouden kestävyys. varmistaa yksityistämisohjelman oikea-aikaisen täytäntöönpanon ja käyttää satunnaistuottoja julkisen talouden velan supistamisen nopeuttamiseen suhteessa BKT:hen; siirtää verorasitusta tuotantotekijöistä kasvua vähemmän haittaaviin veroihin talousarvion kannalta neutraalilla tavalla toteuttamalla päättäväisiä toimia verotukien määrän ja soveltamisalan supistamiseksi, uudistamalla vanhanaikaisen kiinteistörekisterijärjestelmän ja ottamalla uudelleen käyttöön suurituloisten kotitalouksien ensimmäisen asunnon veron; laajentaa sähköisen laskutuksen ja sähköisten maksujen pakollista käyttöä;

2.

lyhentää siviilioikeudenkäyntien kestoa tehokkaalla oikeustapausten hallinnoinnilla ja sovellettavilla säännöillä menettelykurin varmistamiseksi; tehostaa korruptiontorjuntaa erityisesti tarkistamalla vanhentumisaikoja; saattaa julkisen sektorin palvelussuhteita koskevat uudistukset päätökseen ja parantaa valtionyhtiöiden tehokkuutta; hyväksyy viipymättä ja panee täytäntöön kilpailulain sekä toteuttaa toimia jäljellä olevien kilpailurajoitusten poistamiseksi;

3.

nopeuttaa järjestämättömien lainojen määrän vähentämistä ja lisää kannustimia taseiden puhdistamiseen ja uudelleenjärjestelyihin erityisesti kansallisessa valvonnassa olevien pankkien segmentillä; uudistaa perusteellisesti maksukyvyttömyyttä ja vakuuksien realisointia koskevat sääntelypuitteet;

4.

lujittaa yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa työehtosopimusneuvottelupuitteita, jotta työehtosopimuksissa otetaan paremmin huomioon paikalliset olosuhteet; varmistaa aktiivisen työvoimapolitiikan tehokkaan toteuttamisen; helpottaa kotitalouksien toisen tulonsaajan työllistymistä; rationalisoi sosiaalimenoja ja parantaa niiden koostumusta.

9.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 261/53

(1)

Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Kypros kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta. Eurooppa-neuvosto vahvisti suosituksen 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Neuvosto hyväksyi 21 päivänä maaliskuuta 2017 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta, jäljempänä ”euroalueen suositus” (3).

(2)

Koska Kypros kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Kyproksen olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–5 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Kyprosta koskeva vuoden 2017 maaraportti julkaistiin 22 päivänä helmikuuta 2017. Siinä arvioitiin Kyproksen edistymistä neuvoston 12 päivänä heinäkuuta 2016 hyväksymien maakohtaisten suositusten noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 22 päivänä helmikuuta 2017. Komissio päätteli analyysinsa perusteella, että Kyproksen makrotaloudessa on liiallisia epätasapainoja. On erityisen tärkeää, että Kypros puuttuu huomattaviin epätasapainoihin, jotka liittyvät yksityiseen, julkiseen ja ulkoiseen ylivelkaantumiseen. Maan on myös erityisen tärkeää puuttua järjestämättömien lainojen suureen määrään.

(4)

Kypros toimitti vuoden 2017 vakausohjelmansa 27 päivänä huhtikuuta 2017 ja vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelmansa 28 päivänä huhtikuuta 2017. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon. Kyproksen kansalliseen uudistusohjelmaan sisältyy sekä lyhyen että keskipitkän aikavälin sitoumuksia. Se sisältää toimenpiteitä, joilla vähennetään yksityisen sektorin velkaantuneisuutta, parannetaan liiketoimintaympäristöä, helpotetaan rahoituksen saantia ja uudistetaan terveydenhuoltosektoria. Lisäksi siinä sitoudutaan uudistamaan julkista sektoria ja oikeusjärjestelmää. Kansallinen uudistusohjelma kattaa myös vuoden 2017 maaraportissa ja euroalueen suosituksessa kuvatut haasteet, kuten tarpeen käynnistää investoinnit uudelleen ja varmistaa julkisen talouden kestävyys. Jos nämä toimenpiteet toteutetaan täysimääräisesti ja esitetyn aikataulun mukaisesti, ne auttaisivat Kyproksen makrotalouden epätasapainon korjaamisessa ja maakohtaisten suositusten täytäntöönpanossa. Komissio vahvistaa Kyproksen politiikkasitoumusten arvioinnin perusteella aikaisemman arvionsa, jonka mukaan lisätoimenpiteet eivät tässä vaiheessa ole aiheellisia Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksissa (EU) N:o 1176/2011 ja (EU) N:o 1174/2011 säädetyn makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn puitteissa (4). Uudistussuunnitelman täytäntöönpanoa seurataan tiiviisti erityisseurannan avulla.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (5) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Kyprokseen sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota ja velkasääntöä. Hallitus suunnittelee vuoden 2017 vakausohjelmassaan, että julkisen talouden rahoitusasema on ylijäämäinen vuosina 2016–2020 (julkisen talouden rahoitusasema noin 0,4 prosenttia suhteessa BKT:hen ohjelmakaudella). Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite, joka on rakenteellisesti tasapainoinen julkisen talouden rahoitusasema, suunnitellaan saavutettavan vuonna 2017. Uudelleenlasketun (6) rakenteellisen rahoitusaseman ennustetaan seuraavina vuosina poikkeavan tasaisesti keskipitkän aikavälin tavoitteesta, mikä ei ole vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osion vaatimusten mukaista. Julkisen talouden velan odotetaan olevan 107,8 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2016 ja supistuvan 99,7 prosenttiin vuonna 2018 ja edelleen 88,8 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Vakausohjelmassa esitettyihin makrotalouden oletuksiin liittyy riskejä näkymien heikkenemisestä. Ne koskevat ensi sijassa järjestämättömien lainojen suurta määrää ja ulkoisen ympäristön mahdollista heikkenemistä.

(7)

Neuvosto suositti 12 päivänä heinäkuuta 2016, että liiallisen alijäämän korjaamisen jälkeen Kypros noudattaa julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta vuosina 2016 ja 2017. Komission kevään 2017 talousennusteen mukaan Kypros noudattaa kokonaisarvioinnin perusteella tätä vaatimusta vuonna 2017. Kyprokselle suositellaan pysymistä keskipitkän aikavälin tavoitteessa vuonna 2018. Komission kevään 2017 talousennusteen mukaan tämä vastaa nettomääräisten julkisten perusmenojen 0,3 prosentin nimellistä enimmäiskasvuvauhtia (7), jonka perusteella rakenteellinen sopeutus on 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen. Kokonaisarvioinnin perusteella voidaan todeta, että jos politiikka säilyy muuttumattomana, vaarana on, että Kypros poikkeaa vaatimuksesta jonkin verran vuonna 2018. Kyproksen ennustetaan noudattavan velkasääntöä vuosina 2017 ja 2018. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että Kyproksen on oltava valmis toteuttamaan lisätoimenpiteitä, joilla varmistetaan vaatimusten noudattaminen vuonna 2018.

(8)

Julkinen velka vähenee, mutta sen kestävyyteen kohdistuu edelleen riskejä. Useiden äskettäin toteutettujen julkisen talouden toimenpiteiden sekä tärkeimpien rakenneuudistusten täytäntöönpanon viivästymisen odotetaan johtavan rakenteellisen rahoitusaseman heikkenemiseen ja riskiin, että mahdollisuudet kasvua lisääviin julkisiin investointeihin vähenevät.

(9)

Kyproksen julkisen sektorin palkkakustannukset ovat euroalueen suurimpia (prosentteina suhteessa BKT:hen), ja sille on edelleen ominaista tehottomuus. Makrotalouden sopeutusohjelman yhteydessä työmarkkinaosapuolten kanssa suunniteltiin ja hyväksyttiin joukko uudistuksia, joilla pyritään ratkaisemaan kyseinen ongelma. Näitä olivat muun muassa sitovan pysyvän mekanismin käyttöönotto julkisen sektorin työntekijöiden palkkojen nousun rajoittamiseksi ja julkishallinnon kattava uudistus. Lukuun ottamatta hallinnonuudistukseen liittyvää, äskettäin hyväksyttyä lakia julkisen sektorin työntekijöiden mobiliteetista näiden lakiuudistusten hyväksyminen on kuitenkin kohdannut esteitä, erityisesti sen jälkeen kun parlamentti äänesti uudistuksia vastaan joulukuussa 2016. Ennen kuin julkisen sektorin palkkojen nousua rajoittava mekanismi hyväksytään sitovassa muodossaan, sitä sovelletaan työehtosopimusten nojalla vuoteen 2018 asti.

(10)

Joitain uudistuksia on tehty korruptioon puuttumiseksi. Viime aikoina toteutettuja toimia ovat olleet uudistukset julkisten hankintojen ammattimaisuuden lisäämiseksi paikallistasolla ja joulukuussa 2015 hyväksytty puolueiden rahoitusta koskeva laki. Perustuslaillinen muutos, joka mahdollistaa varojen ilmoittamisen virkamiesten osalta, hyväksyttiin vuonna 2016. Korruption torjuntaa käsittelevällä koordinointielimellä ei ole kuitenkaan riittävästi henkilöstöä eikä virkamiesten kurinpitojärjestelmän heikkouksiin ole edelleenkään puututtu.

(11)

Kypros on toteuttanut toimenpiteitä oikeuslaitoksensa vahvistamiseksi, mutta sen tehokkuudessa esiintyy edelleen vakavia haasteita. Tehottomat tuomioistuinmenettelyt ja rajalliset resurssit johtavat siihen, että asioiden käsittely tuomioistuimissa kestää huomattavan pitkään. Tämä puolestaan heikentää liiketoimintaympäristöä ja erityisesti uusien ulosmittaus- ja maksukyvyttömyysjärjestelmien toimintaa. Viimeksi mainittu on otettu käyttöön yksityishenkilöiden ylivelkaantumisen vähentämiseksi niin, että pankeille ja velallisille tarjotaan kannusteita, jotta ne sopisivat uudelleenjärjestelyistä. Näiden välineiden tuloksellisuutta heikentävät kuitenkin monet tekijät, muun muassa edellä mainitut tuomioistuinjärjestelmän tehottomuudet, heikot hallinnolliset valmiudet ja se, etteivät luotonottajat ole juurikaan tietoisia menettelyistä. Saantokirjojen myöntämisessä ja siirtämisessä on myös edelleen huomattavasti ruuhkaa ja viiveitä. Tämä heikentää osaltaan velan supistamistoimien tehoa ja vaikeuttaa asuntomarkkinoiden elpymistä.

(12)

Järjestämättömien lainojen määrä on vähenemässä, mutta se on edelleen hyvin korkea, mikä haittaa pankkisektorin moitteetonta toimintaa ja vaikuttaa reaalitalouden luototukseen. Pankit eivät ole saavuttaneet Kyproksen keskuspankin kanssa sovittuja lainojen uudelleenjärjestelytavoitteita, mikä merkitsee sitä, että kohdentamisjärjestelmää on laajennettava ja tehostettava ja tehtävä siitä sitovampi, erityisesti asettamalla kunnianhimoiset tavoitteet järjestämättömien lainojen vähentämiselle pankkien sitä koskevien strategioiden mukaisesti. Maksulaiminlyöntien uusiutumisaste on edelleen korkea, mikä on paljastanut mahdollisia puutteita lainojen uudelleenjärjestelyratkaisuissa. Riskivaraukset lisääntyivät, mutta niiden taso on edelleen alle euroalueen keskiarvon, mikä korostaa tarvetta varmistaa, että vakuudet arvostetaan luotettavasti niin, että ne tukevat asianmukaisia riskivarauksia. Lainojen jälkimarkkinoiden ja lainojen arvopaperistamiskehyksen puuttuminen rajoittaa mahdollisuuksia nopeuttaa velkavivun purkamista ja järjestämättömien lainojen siirtämistä pois pankkien taseista. Tämä edellyttää uusia sääntely- ja lainsäädäntötoimia, joilla saadaan käyttöön tarvittavat välineet pankkien tasehallinnan helpottamiseksi. Lisäksi vakuutus- ja eläkerahastojen valvonnan hallintotapa ja hallinnolliset valmiudet ovat edelleen heikkoja, mikä aiheuttaa rahoitusvakauteen kohdistuvia riskejä.

(13)

Kyproksen talouden elpyminen jatkuu. Potentiaalinen kasvu on kuitenkin vielä heikkoa, sillä sitä rajoittavat rakenneuudistusten rajallinen täytäntöönpano, investointien pullonkaulat ja liiketoimintaympäristön puutteet. Kasvuun tähtäävässä toimintasuunnitelmassa esitettyjä aloitteita toteutetaan parhaillaan, joskin melko hitaasti. Strategisia investointeja houkutteleva ja helpottava lainsäädäntöehdotus on vielä valmisteluvaiheessa. Hallitus pyrkii parantamaan keskisuurten ja pienten yritysten rahoituksen saantia. Tämän kiireellisen ongelman ratkaisemiseksi on käynnistetty joitakin uusia kohdennettuja aloitteita, kuten kansallisessa uudistusohjelmassa on esitetty. Suurin osa näistä uusista rahoituksen saantia edistävistä aloitteista on kuitenkin edelleen alkuvaiheessa. Yksityistämistoimet, joilla pyritään houkuttelemaan maahan tuottavuutta lisääviä ulkomaisia investointeja, ovat kohdanneet poliittista vastustusta ja etenevät hitaasti. Energia-alan uudistaminen voi myös olla tärkeää kilpailukyvyn lisäämiseksi, mutta sen täytäntöönpano on viivästynyt. Viivästykset koskevat erityisesti Kyproksen sähköviranomaisen toimintojen eriyttämistä ja uusien sähkömarkkinoiden luomista, joka riippuu vielä siirtoverkonhaltijan tosiasiallisen riippumattomuuden varmistamisesta.

(14)

Työttömyys on vähentynyt mutta pysyttelee edelleen korkeana, erityisesti nuorten ja pitkäaikaistyöttömien keskuudessa. Suunnitelmia, joiden tavoitteena on lisätä julkisten työvoimaneuvojien määrää ja parantaa heidän erikoistumistaan, ei ole vielä pantu täytäntöön. Lisäksi on todennäköistä, että heidät otetaan palvelukseen määräaikaisilla työsopimuksilla, mikä ei ratkaise ongelmia rakenteellisesti. Tämä tarkoittaa, ettei edelleenkään ole riittävästi valmiuksia vastata työnhakijoiden tarpeisiin, erityisesti kun on kyse niistä, joilla on enemmän vaikeuksia integroitua työmarkkinoille, ja toteuttaa toimenpiteitä heidän aktivoimisekseen. Aktiivisen työvoimapolitiikan ohjelmien sekä toimeentulotukijärjestelmien vaikutusta rajoittaa yhä laadunarviointitoimien ja jatkotoimenpiteiden vähäisyys.

(15)

Kyproksen koulutusmenot ovat edelleen unionin keskiarvon yläpuolella. Oppimistulokset ovat kuitenkin alhaiset, ja ne ovat jopa laskeneet edellisiin vuosiin verrattuna. Kansainvälisen oppimistulosten arviointiohjelman (PISA) vuoden 2015 tulosten mukaan kyproslaisten perustaidot matematiikassa, luonnontieteissä ja lukemisessa ovat unionin heikoimpia. Vaikka hiljattain käyttöön otetut korjaavat toimenpiteet, kuten opettajien nimittämisessä sovelletun järjestelmän parantaminen ja koulujen opetussuunnitelmien uudistaminen, ovat ensiaskelia oikeaan suuntaan, suunniteltuja uudistuksia täydentävät lisätoimet, kuten opettajien arviointi, voisivat huomattavasti parantaa tilannetta.

(16)

Osaamisen kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuuteen työmarkkinoilla ei ole juurikaan puututtu, mikä vaikuttaa pitkän aikavälin kestävän kasvun mahdollisuuksiin. Keskiasteen ammatilliseen koulutukseen osallistuminen on vähäistä ja korkea-asteen koulutuksen tarkoituksenmukaisuus työmarkkinoiden kannalta on heikko, mikä on johtanut siihen, että suuri osa korkea-asteen tutkinnon suorittaneista työskentelee ammateissa, jotka eivät välttämättä edellytä korkea-asteen tutkintoa.

(17)

Kyproksella ei ole edelleenkään yleistä terveydenhuoltoa, ja terveydenhuoltoalaa leimaa eriasteinen tehottomuus. Tämä rajoittaa mahdollisuuksia saada riittävää ja tuloksellista hoitoa. Lainsäädäntö, jonka tavoitteena on luoda kansallinen terveydenhuoltojärjestelmä ja lisätä julkisten sairaaloiden autonomiaa, on terveydenhuoltoalan valmiuksien ja kustannustehokkuuden parantamisen kannalta olennaista, mutta se odottaa vielä parlamentin hyväksymistä.

(18)

Komissio on vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Kyproksen talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2017 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2017 vakausohjelman ja vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman sekä jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Kyprokselle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Se on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Kyproksen finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(19)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (8) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1.

(20)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman ja vuoden 2017 vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–4,

1.

harjoittaa finanssipolitiikkaansa vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osion vaatimusten mukaisesti, mikä edellyttää pysymistä julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteessa vuonna 2018; käyttää satunnaistuloja nopeuttaakseen julkisen talouden velkasuhteen pienentämistä; hyväksyy vuoden 2017 loppuun mennessä keskeiset lainsäädäntöuudistukset, joiden tarkoituksena on parantaa julkisen sektorin tehokkuutta ja erityisesti julkishallinnon toiminnan, valtionyhtiöiden hallintotavan ja paikallishallinnon tehokkuutta;

2.

lisää oikeusjärjestelmän tehokkuutta uudistamalla siviiliprosesseja, toteuttamalla asianmukaiset tietojärjestelmät ja parantamalla tuomioistuinten erikoistumista; toteuttaa lisätoimenpiteitä poistaakseen ulosmittaus- ja maksukyvyttömyysjärjestelmien täysimääräisen täytäntöönpanon esteet sekä varmistaa, että järjestelmät, joiden avulla annetaan saantokirjoja ja siirretään kiinteään omaisuuteen liittyviä oikeuksia, ovat luotettavia ja nopeita;

3.

nopeuttaa järjestämättömien lainojen vähentämistä asettamalla pankeille määrällisiä ja aikataulutettuja tavoitteita ja varmistamalla, että vakuudet arvostetaan luottoriskien kattamista varten täsmällisesti; luo edellytykset toimiville järjestämättömien lainojen jälkimarkkinoille; yhdentää vakuutusyhtiöiden ja eläkerahastojen valvonnan ja vahvistaa sitä;

4.

nopeuttaa kasvuun tähtäävän toimintasuunnitelman toteuttamista, keskittyen erityisesti strategisten investointien nopeuttamiseen ja rahoituksen saannin parantamiseen, ja käynnistää uudelleen vuoden 2017 loppuun mennessä yksityistämissuunnitelman täytäntöönpanon; toteuttaa määrätietoisia toimenpiteitä Kyproksen sähköviranomaisen omistajuuden eriyttämiseksi ja erityisesti toimintojen ja tilinpidon eriyttämisen toteuttamiseksi vuoden 2017 loppuun mennessä;

5.

vauhdittaa uudistuksia, joilla pyritään lisäämään julkisten työvoimapalvelujen valmiuksia ja parantamaan aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteiden toteuttamisen laatua; saattaa koulutusjärjestelmän uudistamisen päätökseen, jotta voidaan parantaa koulutuksen työmarkkinarelevanssia sekä tuloksellisuutta, mukaan lukien opettajien arviointi; hyväksyy vuoden 2017 loppuun mennessä sairaalauudistusta koskevan lainsäädännön ja kattavan yleisen terveydenhuollon.

9.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 261/58

(1)

Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Latvia ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta. Eurooppa-neuvosto vahvisti suosituksen 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Neuvosto hyväksyi 21 päivänä maaliskuuta 2017 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta, jäljempänä ”euroalueen suositus” (3).

(2)

Koska Latvia kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Latvian olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista 1 ja 2 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Latviaa koskeva vuoden 2017 maaraportti julkaistiin 22 päivänä helmikuuta 2017. Siinä arvioitiin Latvian edistymistä neuvoston 12 päivänä heinäkuuta 2016 hyväksymien maakohtaisten suositusten noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja sen kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa.

(4)

Latvia toimitti vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2017 vakausohjelmansa 20 päivänä huhtikuuta 2017. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (4) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Latviaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Hallitus suunnittelee vuoden 2017 vakausohjelmassaan julkisen talouden rahoitusaseman heikentämistä vuoden 2016 tasapainoisesta tilanteesta 0,8 prosentin alijäämään suhteessa BKT:hen vuonna 2017 ja 1,6 prosentin alijäämään suhteessa BKT:hen vuonna 2018 merkittävän verouudistuksen johdosta. Tämän jälkeen alijäämän on määrä kohentua 0,5 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2020. Vuoden 2017 vakausohjelmassa arvioidaan, että rakenteellinen rahoitusasema heikkenee 0,2 prosentista suhteessa BKT:hen -1,7 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuosina 2016–2018 ja on -0,8 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2020. Tämä kehitys on julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen (1 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen) ja niiden sallittujen poikkeamien mukainen, jotka perustuvat eläkeuudistukseen ja terveydenhuoltosektorin osalta rakenneuudistuslausekkeeseen. Uudelleenlasketun (5) rakenteellisen rahoitusaseman ennustetaan kasvavan vuoden 2017–1,9 prosentista suhteessa BKT:hen -2,3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2018 ja supistuvan -0,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2020. Vuoden 2017 vakausohjelman mukaan julkisen talouden velan suhteessa BKT:hen ennakoidaan pysyttelevän noin 40 prosentissa suhteessa BKT:hen vuonna 2017. Ohjelmaan sisältyvät ennusteet BKT:n kasvusta ovat suurelta osin komission vuodeksi 2017 esittämän ennusteen mukaisia, mutta ne näyttävät huomattavan suotuisilta vuoden 2018 osalta.

(7)

Neuvosto suositti 12 päivänä heinäkuuta 2016, että Latvia varmistaa, että poikkeaminen julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteesta vuonna 2017 rajoittuu poikkeamiin, jotka liittyvät eläkejärjestelmän uudistukseen ja terveydenhuoltosektorin huomattavaan rakenneuudistukseen. Nämä poikkeamat huomioon ottaen rakenteellisen rahoitusaseman annettaisiin heikentyä enintään 1,0 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017. Komission kevään 2017 talousennusteen mukaan Latvian ennakoidaan noudattavan tätä vaatimusta vuonna 2017. Latvian olisi saavutettava julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteensa vuonna 2018, kun otetaan huomioon poikkeamat, jotka liittyvät vuoden 2016 osalta eläkejärjestelmän systeemisen uudistuksen täytäntöönpanoon ja vuoden 2017 osalta rakenneuudistukseen, sillä tilapäiset poikkeamat ovat voimassa kolmen vuoden ajan. Komission kevään 2017 talousennusteen mukaan tämä vastaa vuonna 2018 nettomääräisten julkisten perusmenojen 6,0 prosentin nimellistä enimmäiskasvuvauhtia (6), jonka perusteella rakenteellisen rahoitusaseman heikkeneminen on 0,3 prosenttia suhteessa BKT:hen. Jos politiikka säilyy muuttumattomana, vaarana on, että Latvia poikkeaa vaatimuksesta merkittävästi. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että vuonna 2018 on toteutettava lisätoimenpiteitä, jotta vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia voidaan noudattaa.

(8)

Tuloerot ovat Latviassa suuria. Vuonna 2015 tuloerosuhde oli 6,5, kun rikkaimpia 20:tä prosenttia kotitalouksista verrattiin köyhimpiin 20 prosenttiin kotitalouksista. Luku on unionin suurimpia, vaikkakin se supistui hieman vuonna 2016. Tuloerojen välinen erotus ennen veroja ja sosiaalisia tulonsiirtoja ja niiden jälkeen on yksi unionin pienimpiä. Latvian verojärjestelmä on vähemmän progressiivinen kuin muissa jäsenvaltioissa, mikä osaltaan vaikuttaa suuriin tuloeroihin ja työssäkäyvien köyhyyteen. Pienipalkkaisten työntekijöiden verokiila on edelleen unionin suurimpia, eikä kasvun kannalta vähemmän haitallisten verojen tulopotentiaalia hyödynnetä tarpeeksi. Verotulojen vähäisyys suhteessa BKT:hen rajoittaa julkisten palvelujen kestävään tarjoamiseen käytettävissä olevia resursseja. Vaikka veronkierron torjumisessa on jonkin verran edistytty, verosäännösten noudattaminen on edelleen huomattava haaste. Vuoden 2017 vakausohjelmassa ilmoitettiin suunnitellusta verouudistuksesta. Keskeisiä toimenpiteitä ovat ansiotuloverotuksen alentaminen 23 prosentista 20 prosenttiin, kun vuositulot ovat enintään 45 000 euroa, tulojen perusteella eriytetyn perusvähennyksen korotus, uudelleensijoitettuihin voittoihin sovellettavan 0 prosentin yhtiöveron käyttöönotto ja pääomaverokantojen yhdenmukaistaminen 20 prosenttiin. Uudistuksella vastataan maakohtaisiin suosituksiin siltä osin, että matalapalkkaisten verokiilaa kavennetaan. Verouudistus on kuitenkin rajallinen siltä osin kuin on kyse verotuksen painopisteen siirtämisestä lähteisiin, jotka ovat vähemmän haitallisia kasvun kannalta, ja verotulojen BKT-osuuden lisäämistä koskevan tavoitteen saavuttamisesta.

(9)

Sosiaalisten perusturvaverkkojen heikkoudet vaikuttavat osaltaan korkeaan köyhyysasteeseen ja eriarvoisuuteen, myös vammaisten ja vanhusten keskuudessa. Vammaisten köyhyysaste on Euroopan korkeimpia. Koska sekä sosiaalietuudet – joiden osalta tilanne ei ole parantunut vuoden 2009 jälkeen – että eläkkeet ovat riittämättömiä, ne eivät tarjoa tosiasiallista suojaa köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä vastaan. Vähimmäistoimeentuloa koskevasta uudistuksesta ilmoitettiin vuonna 2014, mutta sitä ei ole pantu täytäntöön. Tällä on kielteisiä vaikutuksia köyhimpiin kotitalouksiin. Vähimmäistoimeentulotukea koskevia keskipitkän aikavälin suunnitelmia on kuitenkin valmisteilla.

(10)

Työvoiman supistumisen vuoksi työllisyyden kasvu on ollut vähäistä ja työttömyys vähentynyt vain hitaasti. Työllistymisnäkymät ovat paremmat taloudellisen toiminnan keskuksissa ja korkean osaamistason työntekijöillä, kun taas työttömyys on yleisempää matalan osaamistason työntekijöiden ja maaseudulla asuvien keskuudessa. Työvoiman osaamisen kehittäminen auttaa osaltaan ratkaisemaan näitä ongelmia. Vaikka ammattikoulutuksen vetovoima on lisääntynyt, opetussuunnitelmien uudistus, jossa koulutusta mukautetaan nykyajan osaamisvaatimuksiin, on edistynyt vain vähän. Työpaikalla tapahtuvaa oppimista koskeva sääntelykehys on otettu käyttöön, ja työmarkkinaosapuolten ja yritysten aktiivinen osallistuminen sen täytäntöönpanoon on perusteltua. Lisäksi työttömien osallistuminen aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteisiin on vähäisempää kuin useimmissa muissa jäsenvaltioissa, mutta tilanteen parantamiseksi on toteutettu toimenpiteitä, ja niitä on syytä jatkaa. Osallistuminen elinikäiseen oppimiseen on edelleen vähäistä.

(11)

Vaikka Latvian viranomaiset ovat onnistuneesti käynnistäneet terveydenhuoltojärjestelmän uudistuksia, palvelujen käyttäjiltä perittävät suuret maksut, pitkät odotusajat, julkisen rahoituksen vähäisyys ja palvelujen tehoton kohdentaminen rajoittavat terveyspalvelujen saatavuutta. Julkisten menojen perustuminen kiintiöihin viivästyttää hoitoa, ja potilaiden on joko odotettava pitkään tai maksettava palvelusta itse, minkä vuoksi osa väestöstä ei saa tarvitsemaansa terveydenhuoltoa. Laadunvarmistusjärjestelmän uudistaminen on aloitettu ja sitä olisi jatkettava tulosten parantamiseksi potilas- ja väestötasolla. Terveydenhuoltojärjestelmän tehokkuuden lisäämisessä on edistytty jonkin verran, mutta sairaalasektoria on järkeistettävä edelleen, avohoidon ja perusterveydenhuollon saatavuutta lisättävä ja määrärahojen kohdentaminen olisi kytkettävä tiiviimmin palvelujen laatuun ja kustannuksiin.

(12)

Latvian viranomaisilla on tapana turvautua säännöllisesti julkisiin hankintamenettelyihin terveydenhuoltoalan hankinnoissa, mutta tehokkuushyötyjä voitaisiin lisätä käyttämällä säännöllisesti sähköisiä hankintamenettelyjä ja yhteishankintoja, mikä parantaisi julkisten menojen läpinäkyvyyttä ja tehokkuutta.

(13)

Sääntelyn laadun heikkouksilla ja julkishallinnon vähäisellä tehokkuudella ja tuloksellisuudella on kielteinen vaikutus liiketoimintaympäristöön. Hallitus esitteli vuonna 2016 kevyempään ja ammattimaisempaan julkiseen sektoriin tähtäävän kunnianhimoisen uudistusohjelman, jonka tavoitteena on parantaa julkisen sektorin tehokkuutta vähentämällä henkilöstöä ja keskittämällä tukitoimintoja, lujittamalla tuloksiin perustuvaa maksatusta ja lisäämällä läpinäkyvyyttä. Suunnitelma rajoittuu keskushallintoon, mutta merkittäviä tehokkuushyötyjä voidaan saavuttaa myös kuntatasolla.

(14)

Korruptio on edelleen haittatekijä Latvian liiketoimintaympäristössä, ja järjestelmä, jonka tarkoituksena on torjua eturistiriitoja, on yhä jäykkä ja kaavamainen, eikä tarkastuksia tehdä riittävästi. Vaikka maksukyvyttömyysjärjestelmän uudistus on jo suureksi osaksi toteutettu, sen tosiasiallista täytäntöönpanoa on seurattava tarkasti, jotta voidaan puuttua uudelleenjärjestelytapausten vähäisyyteen ja heikkoon varojen palautusosuuteen.

(15)

Korkea-asteen koulutusta ja julkista tutkimusta on uudistettu kolmen viime vuoden aikana laajasti tutkimuslaitosten kehittämiseksi ja niiden tuotoksen laadun ja merkityksellisyyden parantamiseksi. Latvian julkisen tutkimusrahoituksen hallinnointi ja organisaatiorakenne ovat kuitenkin edelleen tehottomia, ja useat laitokset hoitavat rahoitustoimintoja hajautetusti. Julkisen tutkimuksen tehoton rahoitus on osasyy erittäin heikkoon tieteen tasoon, osaavan henkilöstön puutteeseen sekä julkisella että yksityisellä sektorilla ja julkisen ja yksityisen sektorin välisen yhteistyön vähäisyyteen. Latvialaisten yritysten T&K-intensiteetti on edelleen unionin alhaisimpia.

(16)

Komissio on vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Latvian talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2017 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2017 vakausohjelman ja vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman sekä jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Latvialle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Se on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Latvian finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(17)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (7) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1,

1.

harjoittaa finanssipolitiikkaansa vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osion vaatimusten mukaisesti, mikä tarkoittaa julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamista vuonna 2018, kun otetaan huomioon poikkeamat, jotka liittyvät eläkejärjestelmän systeemisen uudistuksen ja rakenneuudistusten toteuttamiseen, joiden perusteella on myönnetty tilapäinen poikkeama; vähentää matalapalkkaisten työntekijöiden verorasitusta siirtämällä verotuksen painopistettä muihin lähteisiin, jotka ovat vähemmän haitallisia kasvun kannalta, ja parantaa verosäännösten noudattamista;

2.

parantaa sosiaalista turvaverkkoa ja työvoiman osaamista nopeuttamalla ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmauudistusta; lisää terveydenhuollon kustannustehokkuutta ja saatavuutta, myös vähentämällä palvelujen käyttäjiltä perittäviä maksuja ja lyhentämällä pitkiä odotusaikoja;

3.

lisää julkisen sektorin tehokkuutta ja vastuuvelvollisuutta, muun muassa yksinkertaistamalla hallinnollisia menettelyjä ja vahvistamalla eturistiriitojen ehkäisyjärjestelmää, myös maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjien osalta.

9.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 261/62

(1)

Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Liettua ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta. Eurooppa-neuvosto vahvisti suosituksen 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Neuvosto hyväksyi 21 päivänä maaliskuuta 2017 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta, jäljempänä ”euroalueen suositus” (3).

(2)

Koska Liettua kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Liettuan olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävästä suosituksesta 2 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Liettuaa koskeva vuoden 2017 maaraportti julkaistiin 22 päivänä helmikuuta 2017. Siinä arvioitiin Liettuan edistymistä neuvoston 12 päivänä heinäkuuta 2016 hyväksymien maakohtaisten suositusten noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa.

(4)

Liettua toimitti vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelmansa 27 päivänä huhtikuuta 2017 ja vuoden 2017 vakausohjelmansa 28 päivänä huhtikuuta 2017. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (4) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Liettuaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Hallitus suunnittelee vuoden 2017 vakausohjelmassaan julkisen talouden rahoitusaseman parantamista 0,4 prosentin alijäämästä suhteessa BKT:hen vuonna 2017 1,3 prosentin ylijäämään suhteessa BKT:hen vuonna 2020. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteessa, joka on 1 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen, pysytään suunnitelman mukaan selvästi koko ohjelmakauden ajan. Sallittuun sopeutusuraan sisältyy eläkejärjestelmän systeeminen uudistaminen vuodesta 2016 alkaen. Vuonna 2017 siinä otetaan huomioon työmarkkinoiden ja eläkejärjestelmän suuret rakenteelliset lisäuudistukset. Vuoden 2017 vakausohjelman mukaan julkisen talouden velan odotetaan supistuvan 40,2 prosentista suhteessa BKT:hen vuonna 2016 33,8 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2020. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Toimenpiteitä, joita tarvitaan tukemaan suunniteltujen ylijäämätavoitteiden saavuttamista vuodesta 2018 eteenpäin, ei kuitenkaan ole vielä riittävästi täsmennetty.

(7)

Vuoden 2017 vakausohjelmassaan Liettua pyysi saada käyttää ennaltaehkäisevään osioon sisältyvää tilapäistä 0,5 prosentin poikkeamista suhteessa BKT:hen Ecofin-neuvoston helmikuussa 2016 hyväksymän ”Vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvää joustoa koskevan yhteisesti sovitun kannan” mukaisesti, koska se aikoi toteuttaa sellaisia suuria rakenneuudistuksia, joilla on positiivinen vaikutus julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen. Tämä koskee erityisesti eläkejärjestelmän kestävyyden lisäämistä tiukentamalla indeksointia ja lisäämällä eläkkeeseen oikeuttavan työssäoloajan pituutta asteittain. Näissä uudistuksissa ei kuitenkaan kytketä automaattisesti eläkeikää elinajanodotteeseen. Lisäksi uudistuksissa nykyaikaistetaan työelämän suhteita ottamalla käyttöön uudenlaisia työsopimuksia, lyhyempiä irtisanomisaikoja, alhaisempia irtisanomiskorvauksia ja joustavampia työaikoja. Uudistukset myös parantavat työttömyys- ja sosiaaliturvaetuuksien kattavuutta ja riittävyyttä, laajentavat aktiivisen työvoimapolitiikan vaikutusalaa ja vähentävät laittoman ja vakuuttamattoman työnteon määrää. Viranomaiset arvioivat, että uudistukset vaikuttavat myönteisesti julkisen talouden kestävyyteen, sillä ne saavat pitkällä aikavälillä aikaan jopa 3,8 prosentin vuotuiset säästöt eläkemenoissa suhteessa BKT:hen. Uudistusten työmarkkinoita koskeva osuus puolestaan voi nostaa työllisten vuotuista määrää jopa 10 prosenttia, mikä vaikuttaa pitkälti uskottavalta oletukselta. Jos tämä uudistus pannaan kokonaisuudessaan nopeasti täytäntöön, sillä on myönteinen vaikutus julkisen talouden kestävyyteen. Liettuan voidaan näin ollen tällä hetkellä katsoa täyttävän pyydetyn tilapäisen poikkeamisen edellytykset vuonna 2017, kunhan se toteuttaa sovitut uudistukset asianmukaisella tavalla, mitä seurataan talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa. Ottaen kuitenkin huomioon, että vähimmäisvertailuarvoa (rakenteellinen alijäämä 1,5 prosenttia suhteessa BKT:hen) on edelleen noudatettava ja että aiemmin on myönnetty poikkeama eläkejärjestelmän systeemisen uudistuksen perusteella (0,1 prosenttia suhteessa BKT:hen), Liettuan voidaan tällä hetkellä katsoa täyttävän edellytykset tilapäiseen lisäpoikkeamaan, joka on 0,4 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017, eli hieman vähemmän kuin pyydetty 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen.

(8)

Neuvosto suositti 12 päivänä heinäkuuta 2016 vuoden 2017 osalta, että Liettua varmistaa, että poikkeaminen julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteesta rajoitetaan eläkejärjestelmän systeemiseen uudistamiseen liittyvään sallittuun määrään (5). Kun otetaan huomioon eläkejärjestelmän uudistukseen liittyvä poikkeama, joka myönnettiin vuodelle 2016, ja rakenneuudistusten täytäntöönpanoon liittyvä tilapäinen poikkeama, joka myönnettiin vuodelle 2017, rakenteellisen rahoitusaseman annettaisiin heikentyä 1,3 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017. Komission kevään 2017 talousennusteen mukaan Liettuan odotetaan noudattavan tätä vaatimusta vuonna 2017. Liettuan pitäisi saavuttaa keskipitkän aikavälin tavoitteensa vuonna 2018, kun otetaan huomioon eläkejärjestelmän systeemisen uudistamisen täytäntöönpanoon liittyvä poikkeama vuodelle 2016 ja rakenneuudistuksiin liittyvä poikkeama vuodelle 2017, koska tilapäiset poikkeamat ovat voimassa kolmen vuoden ajan. Komission kevään 2017 talousennusteen mukaan tämä vastaa vuonna 2018 nettomääräisten julkisten perusmenojen 6,4 prosentin enimmäisnimelliskasvua (6), jonka perusteella rakenteellisen rahoitusaseman heikkeneminen on -0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen. Jos politiikka säilyy muuttumattomana, Liettuan ennustetaan noudattavan tätä vaatimusta vuonna 2018. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että Liettuan ennustetaan vuosina 2017 ja 2018 noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(9)

Verottoman vähimmäispalkan viimeisimmän korotuksen jälkeen matalapalkkaisten verorasitus on keventynyt huomattavasti viime vuosina, ja se on nyt lähellä unionin keskiarvoa. Samaan aikaan tämän vastapainoksi tehdyt verojen korotukset ovat olleet vähäisiä, minkä vuoksi verotulojen osuus BKT:stä on edelleen unionin alhaisimpia. Tämä heikentää Liettuan kykyä vastata sosiaalisiin haasteisiinsa. Alhaiset verotulot johtuvat harmaan talouden suhteellisen suuresta osuudesta ja ympäristö- ja pääomaveroista saatavista suhteellisen alhaisista tuloista.

(10)

Vaikka Liettua on edistynyt viime vuosina arvonlisäveron kannon parantamisessa, sen alv-vaje on yksi unionin suurimmista. Palkkojen ilmoittaminen todellista pienemmiksi pahentaa heikon veronkannon ongelmaa. Verosäännösten parempi noudattaminen lisäisi talousarviotuloja ja parantaisi verojärjestelmän oikeudenmukaisuutta ja talouden tehokkuutta.

(11)

Vanhuushuoltosuhde kasvaa entisestään ja voimassa olevien eläkesääntöjen mukaan on odotettavissa, että eläkemenot suhteessa BKT:hen kasvavat noin 50 prosenttia 2030-luvun loppuun mennessä. Eläke-etuuksien kytkeminen elinajanodotteeseen on välttämätöntä, jotta voidaan rajoittaa eläkemenojen julkiselle taloudelle aiheuttamaa rasitetta.

(12)

Liettua on lykännyt uuden työlain ja muun uutta sosiaalista mallia koskevan lainsäädännön voimaantuloa. Tämä antaa sille tilaisuuden varmistaa asianmukainen tasapaino joustavuuden ja turvan välillä työelämän suhteissa. Niiden ihmisten suuri osuus, joita uhkaa köyhyys tai sosiaalinen syrjäytyminen, sekä kasvavat tuloerot ovat edelleen merkittäviä haasteita Liettualle. Tuloerosuhde kotitalouksista rikkaimman 20 prosentin ja köyhimmän 20 prosentin välillä oli 5,3 vuonna 2012, ja se nousi 7,5:een vuonna 2015. Tämä tuloerosuhde on unionin toiseksi korkein. Se haittaa talouskasvua, makrotalouden vakautta ja osallistavan yhteiskunnan rakentamista. Tällä hetkellä sosiaalinen turvaverkko ei vastaa tehokkaasti tähän haasteeseen, sillä sosiaaliturvaan osoitetaan vähän varoja. Lisäksi tuloerojen välinen erotus ennen veroja ja sosiaalisia tulonsiirtoja ja niiden jälkeen on yksi unionin pienimpiä. Hallitus on kuitenkin asettanut köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan asialistansa kärkeen. Uutta sosiaalista mallia koskevassa lainsäädännössä kaavaillaan työttömyysetuuksien riittävyyden ja kattavuuden parantamista, ja sosiaaliavun riittävyyden parantamisesta käydään keskusteluja. Nämä tärkeät päätökset on vielä hyväksyttävä ja pantava täytäntöön. Torjuakseen ikääntyneiden köyhyyttä Liettua lisäsi vuonna 2016 eläkelainsäädäntöönsä indeksointimekanismin, jonka avulla voidaan parantaa eläkkeiden riittävyyttä.

(13)

On tärkeää, että Liettua puuttuu osaamisvajeeseensa ja ratkaisee työikäisen väestön vähenemisestä aiheutuvat negatiiviset vaikutukset. Suurella osalla oppilaista on edelleen riittämättömät perustaidot. Vaikka korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden osuus on suuri, korkeakoulutus kärsii heikoista laatustandardeista ja taloudellisista kannustimista, joilla ennemminkin edistetään ylimitoitusta ja tehottomuutta kuin tuloksellisuutta. Liettuassa olisi pyrittävä varmistamaan opetuksen korkea laatu kaikilla koulutuksen tasoilla (muun muassa uudistamalla työuria ja työoloja). Tämä on ratkaisevan tärkeää alisuoriutumisen vähentämiseksi ja koulutusjärjestelmän muiden puutteiden poistamiseksi sekä korkea-asteen koulutuksen laadun varmistamiseksi (myös ottamalla käyttöön tulosperusteinen rahoitus ja yhdistämällä korkea-asteen oppilaitoksia). Jatkuvasti alhaiset aikuiskoulutuksen osallistujamäärät Liettuassa haittaavat työmarkkinauudistusten tehokkuutta ja ammattitaitoisemman työvoiman kehittämistä. Liettua on keskittynyt lisäämään julkisten opiskelumahdollisuuksien tarjontaa ja niiden relevanssia, mutta tähän mennessä ei ole saatu aikaan konkreettisia tuloksia. Aikuiskoulutuksen osallistujamäärien nostamiseksi pysyvästi Liettuan on myös kannustettava kansalaisia opiskelemaan ja työnantajia tarjoamaan työntekijöilleen koulutusmahdollisuuksia.

(14)

Matalan ja keskitason osaamistason henkilöiden työttömyys on edelleen unionin keskiarvon yläpuolella. Vammaisten köyhyysaste on korkea, mikä johtuu osittain heidän heikosta integroitumisestaan työmarkkinoille. Aktiivinen työvoimapolitiikka auttaa tällä hetkellä vain vähäisessä määrin ihmisiä palaamaan työmarkkinoille Liettuassa. Liettualla on paljon mahdollisuuksia tehdä työmarkkinoistaan osallistavammat, muun muassa tarjoamalla enemmän tukitoimenpiteitä vammaisille henkilöille. Tämä tarkoittaa esimerkiksi tuetun työllistämisen lisäämistä sekä ammatillisen kuntoutuksen ohjelman vahvistamista ja lisävarojen osoittamista kuntoutukseen. Hiljattain hyväksytty työllisyyslaki saattaa tehostaa aktiivisten työvoimapoliittisten toimenpiteiden tarjontaa.

(15)

Liettua on edistynyt viime vuosina työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun parantamisessa. Työmarkkinaosapuolet ovat aktiivisesti mukana uutta työlakia ja uutta sosiaalista mallia koskevissa keskusteluissa, ja hallitus on ottanut käyttöön toimintasuunnitelman työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun lisäämiseksi. Sen tavoitteena on parantaa työmarkkinaosapuolten valmiuksia, edistää työehtosopimusneuvotteluja ja kehittää työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua kaikilla tasoilla.

(16)

Liettuan terveydenhuoltotuloksilla on edelleen huomattavan kielteinen vaikutus potentiaalisesti käytettävissä olevaan työvoimaan ja työn tuottavuuteen. Vaikka potilaita pyritään siirtämään kustannustehokkaamman terveydenhuollon piiriin, terveydenhuoltojärjestelmän suorituskykyä haittaavat edelleen vahva tukeutuminen laitoshoitoon sekä vähäinen panostaminen ennaltaehkäisyyn ja kansanterveyden edistämiseen. Palvelujen käyttäjiltä perittävät maksut ovat erittäin suuria, erityisesti lääkkeiden tapauksessa.

(17)

Epäsuotuisa väestörakenteen kehitys merkitsee sitä, että kasvu riippuu yhä enemmän työn tuottavuudesta. Vuosina 2000–2015 työn tuottavuuden kasvuaste oli Liettuassa yksi jäsenvaltioiden korkeimmista, mutta viime aikoina kasvu on hidastunut. Liettuan julkiset investoinnit kärsivät huonosta suunnittelusta ja heikosta kytkennästä maan strategisiin tavoitteisiin. Julkinen T&K-intensiteetti kasvoi hieman unionin keskiarvoa korkeammaksi vuonna 2015, kun taas yritysten T&K-intensiteetti on edelleen jäljessä. Vuonna 2016 hyväksyttyjen Liettuan tiede- ja innovointipolitiikan uudistusta koskevien suuntaviivojen tavoitteena on vastata tutkimus- ja innovaatioalan jatkuviin haasteisiin. Niissä vaaditaan T&K:n institutionaalisen rahoituksen uudistamista, tutkimuksen ja korkea-asteen koulutuslaitosten, tiedelaaksojen ja teknologiapuistojen yhdistämistä sekä parempaa toimintapolitiikan koordinointia, seurantaa ja arviointia. Liettua on edistynyt jonkin verran vaihtoehtoisten rahoituslähteiden tukemisessa. Se on auttanut perustamaan useita riskipääoma- ja siemenpääomarahastoja. Parlamentti on myös äskettäin hyväksynyt joukkosijoittamista koskevan lain.

(18)

Tuomioistuimissa vireille pantujen lahjontatapausten määrä on kasvanut viime vuosina tasaisesti, mikä osoittaa, että Liettua on lisännyt toimiaan korruption torjumiseksi. Eräillä tärkeillä aloilla, kuten terveydenhuolto ja julkiset hankinnat, pienimuotoista ja korkean tason korruptiota koskevia säännöksiä ei kuitenkaan aina sovelleta käytännössä. Terveydenhuoltoala kärsii yleisestä käytännöstä maksaa lääkäreille epävirallisesti. Julkisten hankintojen alalla ei ole riittävästi avoimuutta, varsinkaan kuntatasolla. Lisäksi heikot ilmiantojärjestelyt eivät kannusta antamaan vihjeitä mahdollisista sääntöjenvastaisuuksista julkisella ja yksityisellä sektorilla. Hallitus on asettanut korruption torjunnan terveydenhuoltoalalla ensisijaiseksi tavoitteeksi korruptiontorjuntaohjelmassaan. Pienentääkseen korruptioriskejä ja eturistiriitoja arvoltaan vähäisissä hankinnoissa hallitus on myös velvoittanut hankintaviranomaiset julkaisemaan verkossa tiedot käynnistetyistä tarjouskilpailuista, tarjouskilpailun voittajista ja myönnetyistä sopimuksista. Jatkuva valvonta on kuitenkin tarpeen näiden politiikkatoimien täytäntöönpanon varmistamiseksi.

(19)

Komissio on vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Liettuan talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2017 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2017 vakausohjelman ja vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman sekä jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Liettualle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Se on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Liettuan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(20)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (7) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1,

1.

harjoittaa finanssipolitiikkaansa vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osion vaatimusten mukaisesti, mikä tarkoittaa julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteessa pysymistä vuonna 2018, kun otetaan huomioon poikkeamat, jotka liittyvät eläkejärjestelmän systeemisen uudistuksen ja rakenneuudistusten toteuttamiseen, joiden perusteella on myönnetty tilapäinen poikkeama; parantaa verosäännösten noudattamista ja laajentaa veropohjaa lähteisiin, jotka ovat kasvun kannalta vähemmän haitallisia; toteuttaa toimia eläkkeisiin liittyvään julkisen talouden keskipitkän aikavälin kestävyyshaasteeseen vastaamiseksi;

2.

poistaa osaamisvajeen tehokkailla aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteillä ja aikuiskoulutuksella ja parantaa koulutustuloksia palkitsemalla laadun opetuksessa ja korkea-asteen koulutuksessa; parantaa terveydenhuoltojärjestelmän suorituskykyä lisäämällä avohoitoa sekä parantamalla sairauksien ennaltaehkäisyä ja alentamalla terveydenhuollon hintaa; parantaa sosiaalisen turvaverkon riittävyyttä;

3.

toteuttaa toimenpiteitä tuottavuuden lisäämiseksi tehostamalla julkisia investointeja ja vahvistamalla niiden kytkentää maan strategisiin tavoitteisiin.

9.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 261/67

(1)

Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Luxemburg ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta. Eurooppa-neuvosto vahvisti suosituksen 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Neuvosto hyväksyi 21 päivänä maaliskuuta 2017 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta, jäljempänä ”euroalueen suositus” (3).

(2)

Koska Luxemburg kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Luxemburgin olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävästä suosituksesta 2 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Luxemburgia koskeva vuoden 2017 maaraportti julkaistiin 22 päivänä helmikuuta 2017. Siinä arvioitiin Luxemburgin edistymistä neuvoston 12 päivänä heinäkuuta 2016 hyväksymien maakohtaisten suositusten noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja sen kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa.

(4)

Luxemburg toimitti vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2017 vakausohjelmansa 28 päivänä huhtikuuta 2017. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (4) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Luxemburgiin sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Hallitus suunnittelee vuoden 2017 vakausohjelmansa perusteella julkisen talouden ylijäämän heikentämistä 1,6 prosentista suhteessa BKT:hen vuonna 2016 0,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2017, ja sen jälkeen rahoitusaseman asteittaista parantamista niin, että ylijäämä olisi 1,2 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2021. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteessa, joka on 0,5 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen, pysytään edelleen selvästi koko ohjelmakauden ajan. Vuoden 2017 vakausohjelman mukaan julkisen talouden velan ennakoidaan pysyvän reilusti alle perussopimuksessa määrätyn viitearvon (60 prosenttia suhteessa BKT:hen). Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava lukuun ottamatta vuotta 2018, jolloin se on huomattavan suotuisa, ja vuotta 2021, jolloin se on huomattavan varovainen. Komission kevään 2017 talousennusteen mukaan rakenteellisen rahoitusaseman odotetaan vuonna 2017 olevan 0,4 prosenttia ja vuonna 2018 0,1 prosenttia ylijäämäinen suhteessa BKT:hen, mikä vastaa pitkälti vuoden 2017 vakausohjelmaa ja ylittää julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että Luxemburgin ennustetaan vuosina 2017 ja 2018 noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(7)

Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä koskevat huolenaiheet säilyvät, sillä väestön ikääntymisestä aiheutuvien kustannusten ennustetaan kasvavan. Vuoden 2012 eläkeuudistuksen mukaan eläkejärjestelmän kestävyys olisi tarkastettava ja arvioitava viiden vuoden välein uudistuksen hyväksymisestä. Hallitus aikaisti ensimmäisen arvioinnin vuoteen 2016. Vaikka tarkastelussa pääteltiin, että eläkejärjestelmä on edelleen toistuvasti ylijäämäinen, mikä on mahdollistanut suurten eläkerahastojen kartuttamisen, eläkejärjestelmän odotetaan olevan taseeltaan negatiivinen vuodesta 2023 alkaen, kun otetaan huomioon etuuksiin liittyvät menot suhteessa maksuihin. Hiljattain tarkistettujen Eurostatin väestöennusteiden mukaan ennustettu väestömäärän kasvu jää aikaisemmin odotettua pienemmäksi. Tämä vaikuttaa huoltosuhteeseen, joka kasvaa nopeammin kuin aiemmin ennustettiin ja johtaa julkisten eläkemenojen ennakoitua suurempaan kasvuun. Lakisääteisen eläkeiän ja elinajanodotteen kytkemisessä toisiinsa neuvoston aiemman vuonna 2016 antaman suosituksen mukaisesti ei ole edistytty. Luxemburg on ainoa EU:n jäsenvaltio, jossa ei ole säädetty lakisääteisen eläkeiän nostamisesta vuosien 2013 ja 2060 välillä. Työvoiman ulkopuolella olevan väestön osuuden ennustetaan kasvavan Luxemburgissa EU-maista eniten vuoteen 2060 mennessä. Luxemburg on edistynyt vain vähän varhaiseläkekysymyksessä. Parlamentille annettiin heinäkuussa 2015 lakiesitys, jolla muutetaan varhaiseläkejärjestelmiä, ja esitys on vieläkin parlamentin käsiteltävänä. Varhaiseläkkeelle siirtyminen on edelleen yleistä, ja kannustimet työskennellä pidempään ovat rajalliset. Väestöennusteiden tarkistaminen on lisännyt pitkäaikaishoidon menoihin liittyviä riskejä Luxemburgissa. Niiden osuus suhteessa BKT:hen on jo ennestään yksi jäsenvaltioiden suurimmista, ja osuuden odotetaan kasvavan 1,5 prosentista 3,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoteen 2060 mennessä (yli kaksinkertaistuu nykyisestä tasosta). Parlamentissa keskustellaan pitkäaikaishoitovakuutuksen uudistushankkeesta.

(8)

Luxemburgin viranomaiset ovat hyväksyneet kattavan verouudistuksen, joka tuli voimaan tammikuussa 2017. Uudistuksessa otettiin käyttöön sekä yksityishenkilöitä että yrityksiä koskevia muutoksia lähinnä välittömän verotuksen alalla. Muutoksilla pyritään alentamaan asteittain yritysverokantaa (kilpailukyvyn lisäämiseksi) ja lisäämään henkilökohtaisen tuloveron progressiivisuutta (oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi). Samaan aikaan tiettyjen verotukien korottaminen uhkaa kaventaa veropohjaa. Verotulojen ennakoitavuuden parantamiseksi veropohjaa on mahdollista laajentaa entisestään. Tähän voitaisiin päästä erityisesti tarkastelemalla kiinteistöomaisuuden edelleen alhaista verotusta ja käyttämällä enemmän vaihtoehtoisia lähteitä. Voitaisiin esimerkiksi varmistaa ympäristöverotuksen ja talouden monipuolistamistavoitteiden suurempi johdonmukaisuus.

(9)

Luxemburgin viranomaiset ovat useiden vuosikymmenien ajan aktiivisesti pyrkineet monipuolistamaan taloutta ja myöntäneet riskit, jotka liittyvät voimakkaaseen riippuvuuteen rahoitussektorista. Pitkän aikavälin keskeisenä haasteena on edelleen vähentää talouden riippuvuutta rahoitussektorista. Tämän ongelman ratkaisemiseksi monipuolistamista koskeva analyysi on muutettava konkreettisiksi toimiksi, joilla on selvästi määritelty aikataulu. Koska työvoimakustannukset ovat maassa suuret, toiminnalla, joka tuottaa suuremman arvonlisäyksen, on potentiaalia vapauttaa vaihtoehtoisia kasvun lähteitä. Tämän vuoksi Luxemburgin talouden monipuolistamisen onnistuminen riippuu paljolti sektoreista, joihin työvoimakustannusten taso ei vaikuta yhtä paljon. Ne perustuvat pitkälti tutkimukseen ja innovointiin, jotka ovat yleensä teknologiapainotteisia ja osaamisvaltaisia. Investointien ja innovoinnin talouskehitystä rajoittavien esteiden vähentäminen tai poistaminen vapauttaisi innovointipotentiaalia ja edistäisi monipuolistamista. Julkisia investointeja tehdään euroalueen keskiarvoa enemmän, mutta yksityiset investoinnit ovat odotuksia vähäisempiä. Investointien korkean tason ylläpitäminen on keskeisen tärkeää kasvunäkymien kannalta.

(10)

Myös rahoitusalan ulkopuolisen palvelusektorin, jolla on jo saavutettu menestystä, laajentaminen edelleen voisi monipuolistaa taloutta. Sääntelystä johtuvat esteet ovat edelleen suuria yrityspalvelusektorilla, erityisesti kirjanpitäjien, arkkitehtien, insinöörien ja asianajajien tapauksessa. Kaikkien näiden ammattien osalta yritysten vaihtuvuusaste on alhaisempi kuin unionin keskiarvo ja koko talouden keskiarvo. Näitä ammatteja koskevat rajoitukset voivat siis olla haitallisia yritysten kilpailukyvylle Luxemburgissa. Tällaisia esteitä ovat muun muassa arkkitehdeille varattujen toimintojen laajuus, yksinkertaisten toimintojen, kuten palkkahallinnon toimintojen tai veroilmoitusten laatimisen, varaaminen korkeasti koulutetuille ammattilaisille, oikeudellisen neuvonnan varaaminen asianajajille sekä oikeudellista muotoa ja osakkeenomistusta koskevat vaatimukset ja asianajajille asetetut monialatoimintaa koskevat rajoitukset, jotka voivat olla suhteettomia perusperiaatteisiin, kuten ammattikunnan riippumattomuuteen, ja niihin liittyviin valvontajärjestelyihin nähden.

(11)

Kielteisten vaikutusten välttämiseksi tarvitaan kohdennettuja aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteitä ja elinikäisen oppimisen ohjelmia, joita suunnataan erityisesti ikääntyneille työntekijöille, joiden työllisyysaste on unionin alhaisimpia. On hyväksytty toimenpiteitä, joilla parannetaan ikääntyneiden työntekijöiden työllistettävyyttä ja työmarkkinoille kiinnittymistä. Lakia työrajoitteisten työntekijöiden uudelleenluokittelusta on sovellettu 1 päivästä tammikuuta 2016, ja se parantaa heidän mahdollisuuksiaan pysyä pidempään työmarkkinoilla. Luxemburg ei kuitenkaan ole vielä esittänyt kattavaa strategiaa, josta se olisi kuullut työmarkkinaosapuolia. Parlamentille huhtikuussa 2014 esitettyä lakiehdotusta, jonka tavoitteena on kannustaa yli 150 työntekijän yrityksiä pitämään ikääntyneet työntekijät töissä, ei ole vielä hyväksytty. Kohdennettujen aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteiden ja elinikäisen oppimisen ohjelmien tarjoamat mahdollisuudet osaamisen täydentämiseen ikääntyneiden työntekijöiden tukemiseksi ovat edelleen tärkeitä tällaisen politiikan onnistumiseksi. Investoiminen osaamiseen on ensiarvoisen tärkeää, jos halutaan hyödyntää täysimääräisesti digitalisoinnin edut ja säilyttää kilpailukyky.

(12)

Kiinteistöpulan poistamiseksi on säädetty merkittävästä toimenpidepaketista, mutta sen todelliset vaikutukset eivät ole vielä nähtävissä. Kyvyttömyys saada rakennusmaata, joka on lähinnä yksityisten omistuksessa, näyttää olevan yksi tärkeimmistä esteistä asuntotarjonnan lisäämiselle. Rajallinen asuntotarjonta yhdessä kovan kysynnän kanssa on johtanut asuntojen hintojen tasaiseen nousuun. Tämä selittää osittain kotitalouksien kasvavan velkaantumisen, joka liittyy enimmäkseen asuntolainoihin. Vaikka liikenneinfrastruktuuriin on tehty huomattavia investointeja, liikenteen ruuhkautumisen ehkäiseminen on edelleen haaste. Näin on etenkin siitä syystä, että rajatyöntekijöiden tapauksessa naapurimaiden veropolitiikat ehkäisevät nykyaikaisia työkäytäntöjä kuten etätyötä. Sekä asumisen että liikenteen haasteet aiheuttavat todennäköisesti lisäpainetta pyrkimyksille monipuolistaa taloutta ja parantaa kilpailukykyä. Ne voivat myös toimia esteinä korkeasti koulutettujen työntekijöiden houkuttelemiselle työmarkkinoille.

(13)

Komissio on vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Luxemburgin talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2017 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2017 vakausohjelman ja vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman sekä jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Luxemburgille viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Se on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Luxemburgin finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(14)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella ja katsoo (5), että Luxemburgin odotetaan noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia,

1.

vahvistaa talouden monipuolistamista, muun muassa poistamalla esteet, jotka haittaavat investointeja ja innovointia; poistaa lainsäädännölliset rajoitukset yrityspalvelujen alalla;

2.

varmistaa eläkejärjestelmän pitkän aikavälin kestävyyden, rajoittaa varhaiseläkkeelle siirtymistä ja nostaa ikääntyneiden henkilöiden työllisyysastetta.

9.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 261/71

(1)

Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Unkari ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(2)

Unkaria koskeva vuoden 2017 maaraportti julkaistiin 22 päivänä helmikuuta 2017. Siinä arvioitiin Unkarin edistymistä neuvoston 12 päivänä heinäkuuta 2016 hyväksymien maakohtaisten suositusten noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja sen kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa.

(3)

Unkari toimitti vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2017 lähentymisohjelmansa 2 päivänä toukokuuta 2017. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(4)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (3) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(5)

Unkariin sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota ja velkasääntöä. Hallitus suunnittelee vuoden 2017 lähentymisohjelmassaan alijäämän heikentämistä 1,8 prosentista vuonna 2016 2,4 prosenttiin vuosina 2017 ja 2018 ja sen jälkeen sen asteittaista parantamista niin, että se olisi 1,2 prosenttia suhteessa BKT:hen viimeistään vuonna 2021. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteena oleva 1,7 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen vuoteen 2016 saakka ja 1,5 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen vuodesta 2017 alkaen on tarkoitus saavuttaa viimeistään vuonna 2020. Uudelleenlasketun (4) rakenteellisen rahoitusaseman perusteella julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta ei kuitenkaan saavuteta ohjelmakaudella. Lähentymisohjelman mukaan julkisen talouden velan suhteessa BKT:hen odotetaan supistuvan vähitellen lähelle 61:tä prosenttia vuoden 2021 loppuun mennessä. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on suotuisa, mikä vaarantaa alijäämätavoitteiden saavuttamisen.

(6)

Vuoden 2017 lähentymisohjelman perusteella vuosien 2016 ja 2017 poikkeuksellisen pakolaisvirran ja turvatoimien vaikutus julkiseen talouteen on merkittävä, ja siinä annetaan riittävä näyttö näiden julkisen talouden lisäkustannusten laajuudesta ja luonteesta. Komission mukaan hyväksyttävät lisämenot olivat vuonna 2015 poikkeuksellisen pakolaisvirran osalta 0,04 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja vuonna 2016 tällaisia pakolaisvirroista johtuvia hyväksyttäviä lisämenoja ei ollut lainkaan. Turvatoimiin liittyvät hyväksyttävät lisämenot olivat 0,04 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2016. Vuonna 2017 ei ole odotettavissa poikkeuksellisesta pakolaisvirrasta aiheutuvaa menojen kasvua, kun taas turvatoimien vaikutus julkiseen talouteen on nykyarvion mukaan 0,14 prosenttia suhteessa BKT:hen. Asetuksen (EY) N:o 1466/97 5 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 3 kohdan säännöksissä otetaan huomioon tällaiset lisämenot, sillä pakolaisvirta samoin kuin vakava terroriuhka ovat epätavallisia tapahtumia, joiden vaikutus Unkarin julkiseen talouteen on merkittävä, eikä kestävyys vaarannu, jos tilapäinen poikkeaminen julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuralta sallitaan. Vaadittua sopeutusta kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta on siksi pienennetty vuoden 2016 osalta turvatoimiin liittyvien lisäkustannusten huomioon ottamiseksi. Vuoden 2017 osalta tehdään keväällä 2018 Unkarin viranomaisten toimittamien havaittujen tietojen perusteella lopullinen arviointi hyväksyttävine määrineen.

(7)

Neuvosto suositti 12 päivänä heinäkuuta 2016, että Unkari sopeuttaa julkista taloutta kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017. Komission kevään 2017 talousennusteen mukaan on vaarana, että tästä vaatimuksesta poiketaan merkittävästi vuonna 2017.

(8)

Julkisen talouden tilanteen ja erityisesti velkatason perusteella Unkarin odotetaan vuonna 2018 jatkavan sopeutusta kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, joka on 1,5 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen. Vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisen yhteisesti sovitun matriisin mukainen sopeutus tarkoittaa vaatimusta, jonka mukaan nettomääräisten julkisten perusmenojen nimellinen kasvu (5) ei ole yli 2,8 prosenttia vuonna 2018. Tällöin rakenteellinen sopeutus olisi 1,0 prosenttia suhteessa BKT:hen. Jos politiikat säilyvät muuttumattomina, on vaarana, että tästä vaatimuksesta poiketaan merkittävästi vuonna 2018. Samalla Unkarin ennustetaan noudattavan velkasääntöä vuosina 2017 ja 2018. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että vuodesta 2017 alkaen on toteutettava lisätoimenpiteitä, jotta vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia voidaan noudattaa. Kuten asetuksessa (EY) N:o 1466/97 säädetään, talousarviosuunnitelmien ja julkisen talouden toteutuman arvioinnin olisi kuitenkin perustuttava jäsenvaltion rahoitusasemaan siten, että otetaan huomioon suhdanteet. Kuten näihin maakohtaisiin suosituksiin liittyvässä komission tiedonannossa todetaan, julkisen talouden vuoden 2018 toteutuman arvioinnissa on otettava asianmukaisella tavalla huomioon, että tavoitteena on saavuttaa sellainen finanssipolitiikan viritys, joka osaltaan sekä vahvistaa talouden elpymistä että varmistaa Unkarin julkisen talouden kestävyyden. Tässä yhteydessä neuvosto panee merkille, että komissio aikoo tehdä kokonaisarvioinnin asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti, ottaen erityisesti huomioon Unkarin suhdannetilanteen

(9)

Unkarin kilpailukykyä ja potentiaalista kasvua hillitsevät vähäiset yksityiset investoinnit ja alhainen tuottavuus. Liiketoimintaympäristöön ja yritysten investointeihin vaikuttavat haitallisesti erityisesti heikkoudet, jotka liittyvät instituutioiden toimintaan ja hallintotapaan. Suurimpia liiketoiminnan esteitä Unkarissa ovat sääntely- ja verotusympäristön toistuvat muutokset, sidosryhmien vähäinen osallistuminen ja näyttöön perustuvan päätöksenteon puuttuminen. Palvelualoilla sääntelyesteet rajoittavat markkinadynamiikkaa ja haittaavat investointeja. Rajoittava sääntely muun muassa vähittäiskaupan alalla vähentää kilpailua palvelualoilla ja heikentää liiketoimintailmastoa.

(10)

Verojen suhde BKT:hen on Unkarissa edelleen selvästi suurempi kuin muissa vastaavissa alueen maissa, ja verojärjestelmään liittyy edelleen haasteita. Hallitus on alentanut työnantajien sosiaaliturvamaksuja viisi prosenttiyksikköä vuonna 2017, ja se aikoo alentaa niitä vielä kaksi prosenttiyksikköä vuonna 2018. Toimenpiteellä on kavennettu huomattavasti pienituloisten verokiilaa, mutta se on silti edelleen suuri. Tämä koskee erityisesti lapsettomia pienituloisia työntekijöitä, sillä heidän verokiilansa on yhä unionin suurimpia. Verojärjestelmä on edelleen monimutkainen. Vaikka alakohtaisia veroja on alennettu vuodesta 2013 lähtien, ne hankaloittavat edelleen verojärjestelmää ja heikentävät sijoittajien luottamusta. Lisäksi eräillä alakohtaisilla veroilla on yhä hyvin vääristävä vaikutus. Verojärjestelmän monimutkaisuus ja epävarmuus sekä verosääntöjen noudattamisesta aiheutuvat suuret kustannukset ja hallinnollinen rasitus heikentävät edelleen sijoittajien luottamusta Unkarissa.

(11)

Instituutioiden toimintaan liittyvät puutteet heikentävät liiketoimintailmastoa ja vähentävät talouden kasvupotentiaalia. Viimeaikaisista parannuksista ja julkisia hankintoja koskevan lain tarkistamisesta huolimatta julkisten hankintojen avoimuutta ja kilpailua ei ole juuri kyetty lisäämään. Sähköistä hankintamenettelyä koskeva voimassa oleva strategia tarjoaa vankan perustan avoimuuden lisäämiselle. Sen täytäntöönpanoa ja sen vaikutuksia tehokkuuden ja avoimuuden lisäämiseen on kuitenkin seurattava. Korruptioriski on yhä suuri ja vaikuttaa haitallisesti liiketoimintailmastoon. Asian korjaamiseksi toteutetuissa toimenpiteissä on huomattavia aukkoja. Lisäksi Unkarin sähköistä hankintamenettelyä koskevan strategian toteutus on viivästynyt. Tämä hidastaa avoimuuden ja kilpailun lisäämisen kannalta ratkaisevan tärkeän sähköisen hankintamenettelyn käyttöönottoa Unkarissa.

(12)

Tilanne Unkarin palvelualoilla ja vähittäiskaupassa on yhä erityisen vaikea. Hallitus on kuluneen vuoden aikana edelleen puuttunut kilpailulle aiemmin avoimien markkinoiden toimintaan ja asettanut tiukempia vaatimuksia matkustajaliikennepalveluille, joita hoitavat riippumattomat liikennekeskukset. Hallitus ei ole toteuttanut mitään oleellisia toimia lieventääkseen palvelualojen sääntelyä varsinkaan vähittäiskaupan, julkisten jätehuoltopalvelujen, oppikirjojen julkaisemisen ja jakelun tai mobiilimaksupalvelujen aloilla. Vähittäiskaupan alalta puuttuvat selkeät suuntaviivat, jotka koskevat lupien myöntämistä uusien, yli 400 m2:n kauppojen avaamiseksi. Tämä pahentaa osaltaan avoimuuden ja ennakoitavuuden puutetta alalla. Palvelualoja ja vähittäiskauppaa yhä vaivaavat sääntelyesteet rajoittavat markkinadynamiikkaa, estävät investointeja ja luovat epävarmuutta sijoittajien ja varsinkin kansainvälisten sijoittajien keskuudessa.

(13)

Unkarin kilpailukyvyn ja potentiaalisen kasvun tukemiseksi keskipitkällä aikavälillä tarvitaan etenkin rakenneuudistuksia, joilla edistetään investointeja inhimilliseen pääomaan ja erityisesti koulutukseen ja terveydenhuoltoon, sekä jatkuvia toimenpiteitä työmarkkinoiden toiminnan parantamiseksi. Keskeistä on myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisääminen, jotta voidaan aikaansaada enemmän osallistavaa kasvua.

(14)

Perustaitojen hankkiminen on Unkarissa kansainvälisesti tarkasteltuna edelleen heikkoa. Koulutusjärjestelmiä vertailevan vuoden 2015 OECD:n kansainvälisen oppimistulosten arviointiohjelman (PISA-ohjelma) tutkimuksen mukaan tulokset olivat heikentyneet huomattavasti aiemmasta, ja oppilaiden sosioekonomisen taustan vaikutus koulutustuloksiin on EU:n suurimpia. Myös oppilaitostyypillä on hyvin suuri vaikutus koulutustuloksiin. Luonnontieteellisten aineiden tuntimäärien vähentäminen ammattikouluissa vuodesta 2016 lähtien on todennäköisesti omiaan kasvattamaan unkarilaisoppilaiden osaamisvajetta luonnontieteiden alalla. Koulunkäynnin keskeyttäneiden osuus on pysynyt vakiona viimeiset viisi vuotta, ja se on edelleen erityisen suuri romanien keskuudessa. Muita heikommassa asemassa olevat oppilaat jakautuvat kouluihin epätasaisesti, ja romanilapset sijoittuvat yhä useammin sellaisiin kouluihin ja luokkiin, joissa enemmistö oppilaista on romaneja. Unkari on käynnistänyt toimia, joilla tuetaan opettajien koulutusta, varhaiskasvatusta ja koulumenestyksen parantamista sekä torjutaan romanioppilaiden koulunkäynnin keskeyttämistä. Vaikka toimia on toteutettu segregaation torjumiseksi, toimet eivät ole riittävän kattavia eivätkä koko koulutusjärjestelmään pureutuvia, jotta haasteeseen voitaisiin vastata. Korkeasti koulutetun työvoiman kysyntä kasvaa jatkuvasti, mutta kysyntään ei pystytä vastaamaan, sillä korkeakoulutukseen ei hae riittävästi nuoria eikä tarpeeksi moni opiskelija suorita korkeakoulutusta loppuun. Korkeakoulutusta koskevan lain muutos, joka hyväksyttiin vuonna 2017, saattaa heikentää tilannetta entisestään.

(15)

Työmarkkinat ovat kehittyneet suotuisasti viime vuosina, ja työttömyys on vähentynyt kriisiä edeltävälle tasolle. Työllisyys on ollut historiallisen korkealla tasolla yksityisen sektorin työpaikkojen luomisen ja julkisten töiden työllistämisohjelman ansiosta. Ohjelma, johon osallistuu yli 200 000 henkilöä, on edelleen merkittävin aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpide Unkarissa. Viime vuosina on hyväksytty useita toimenpiteitä, joilla pyritään helpottamaan siirtymistä työllistämisohjelmasta tavallisille työmarkkinoille. Työllistämisohjelma ei kuitenkaan ole vieläkään riittävän kohdennettu, ja sen teho osallistujien auttamisessa avoimille työmarkkinoille on edelleen vähäinen. Samaan aikaan työvoimapula kasvaa eräillä aloilla. Muita aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteitä ollaan parhaillaan vahvistamassa, osittain unionin rahoituksen turvin. Tarvitaan kuitenkin lisätoimia, joilla helpotetaan siirtymistä tavallisille työmarkkinoille. Työttömien profilointijärjestelmä on jo käytössä, mutta sen vaikuttavuutta olisi vielä parannettava. Sukupuolten välinen työllisyysero on kasvanut viime vuosina, ja äitiyden vaikutus naisten työllisyyteen on unionin suurimpia. Työvoimaosuuteen vaikuttavat suhteellisen heikot terveystulokset ja terveydenhuollon epätasapuolinen saatavuus. Työmarkkinaosapuolet osallistuvat toimintapolitiikkojen laatimiseen vain vähäisessä määrin.

(16)

Eräät köyhyyden indikaattorit ovat laskeneet takaisin kriisiä edeltävälle tasolle mutta ovat edelleen unionin keskiarvon yläpuolella. Vaikka köyhyys on vähenemässä lasten ja romanien keskuudessa, se on kuitenkin edelleen suurta. Merkittävä osa työssä käyvistä romaneista on työllistynyt julkisten töiden työllistämisohjelman puitteissa. Vain osa romaneista on onnistunut pääsemään avoimille työmarkkinoille.

(17)

Sosiaaliavustukset ja työttömyysetuudet ovat riittämättömiä, ja niiden kattavuus on puutteellinen. Työttömyysetuuksia maksetaan vain kolmen kuukauden ajan, mikä on edelleen lyhyin aika koko unionissa. Työnhakijoilla kuluu myös keskimäärin pidempi aika uuden työpaikan löytämiseen. Vuoden 2015 sosiaalihuoltouudistuksessa yksinkertaistettiin etuusjärjestelmää. Tämä ei kuitenkaan näytä turvanneen yhdenmukaista ja riittävää vähimmäiselintasoa niille, jotka tarvitsevat tukea. Kuntien hallinnoimien etuuksien myöntämiskriteereissä ja etuuksien määrissä on paljon harkinnanvaraa, mikä lisää epävarmuutta etuudensaajien kannalta. Vähimmäistulotuki on edelleen jäädytetty alhaiselle tasolle, mutta Unkarin viranomaiset suunnittelevat nostavansa kohdennettujen rahaetuuksien tasoa vähitellen tulevina vuosina. Kolmea tällaista etuutta korotettiin hieman jo vuonna 2017. Kohdennetuilla lisätoimilla voitaisiin vähentää kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ryhmien, erityisesti lasten ja romanien, aineellista puutetta.

(18)

Komissio on vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Unkarin talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2017 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2017 lähentymisohjelman ja vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman sekä jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Unkarille viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Se on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Unkarin finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(19)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 lähentymisohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (6) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1,

1.

pyrkii toteuttamaan merkittäviä julkisen talouden sopeutustoimia vuonna 2018 vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osion vaatimusten mukaisesti ja ottaen huomioon tarpeen vahvistaa meneillään olevaa talouden elpymistä ja varmistaa Unkarin julkisen talouden kestävyyden;

2.

saattaa loppuun pienituloisten verokiilan kaventamisen ja yksinkertaistaa verojen rakennetta erityisesti alentamalla niitä alakohtaisia veroja, joilla on suurin vääristävä vaikutus; lisää avoimuutta ja kilpailua julkisissa hankinnoissa toteuttamalla kattavan ja tehokkaan sähköisen hankintajärjestelmän sekä lujittaa korruptiontorjuntakehystä; lisää sääntelyn ennakoitavuutta, avoimuutta ja kilpailua erityisesti palvelualoilla ja varsinkin vähittäiskaupassa;

3.

mukauttaa julkisten töiden työllistämisohjelmaa siten, että se palvelee paremmin työmarkkinoilla vaikeimmin työllistyviä ja tarjoaa tosiasiallista tukea työnhakijoille edistääkseen siirtymistä työmarkkinoille muun muassa lujittamalla aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteitä; toteuttaa toimia parantaakseen koulutustuloksia ja lisätäkseen muita heikommassa asemassa olevien ryhmien, varsinkin romanien, osallistumista osallistavaan yleisopetukseen; parantaa sosiaaliavustusten riittävyyttä ja kattavuutta ja pidentää työttömyysetuuksien kestoa.

9.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 261/75

(1)

Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Malta ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta. Eurooppa-neuvosto vahvisti suosituksen 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Neuvosto hyväksyi 21 päivänä maaliskuuta 2017 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta, jäljempänä ”euroalueen suositus” (3).

(2)

Koska Malta kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Maltan olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävästä suosituksesta 2 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Maltaa koskeva vuoden 2017 maaraportti julkaistiin 22 päivänä helmikuuta 2017. Siinä arvioitiin Maltan edistymistä neuvoston 12 päivänä heinäkuuta 2016 hyväksymien maakohtaisten suositusten noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja sen kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa.

(4)

Malta toimitti vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelmansa 18 päivänä huhtikuuta 2017 ja vuoden 2017 vakausohjelmansa 2 päivänä toukokuuta 2017. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (4) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Maltaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Hallitus suunnittelee vuoden 2017 vakausohjelmassaan, että julkisen talouden rahoitusasema on edelleen ylijäämäinen vuosina 2017–2020. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteena oleva tasapainoinen julkisen talouden rahoitusasema suhteessa BKT:hen ylitetään edelleen koko ohjelmakauden ajan. Vakausohjelman mukaan julkisen talouden velan suhteessa BKT:hen odotetaan pysyvän alle perussopimuksessa määrätyn 60 prosentin viitearvon ja supistuvan vuoden 2016 58,3 prosentista siten, että se on 47,6 prosenttia vuonna 2020. Julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on vuoden 2017 osalta uskottava ja vuosien 2018–2020 osalta varovainen. Talousarvion toteuttamiseen liittyy kuitenkin mahdollisia riskejä.

(7)

Neuvosto suositti 12 päivänä heinäkuuta 2016, että Malta sopeuttaa julkista taloutta kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017. Toteutumatiedot viittaavat siihen, että Malta saavutti keskipitkän aikavälin tavoitteensa jo vuonna 2016. Komission kevään 2017 talousennusteen mukaan rakenteellisen rahoitusaseman odotetaan paranevan vuoden 2017 0,4 prosentin ylijäämästä suhteessa BKT:hen 0,7 prosenttiin vuonna 2018, mikä ylittää julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että Maltan odotetaan vuosina 2017 ja 2018 noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(8)

Siitä huolimatta, että keskipitkän aikavälin tavoite saavutettiin kolme vuotta aikataulusta edellä, menojen kasvu oli nopeampaa kuin potentiaalisen tuotannon kasvu. Jos näin jatkuu, tämä on haaste julkisen talouden kestävyydelle, erityisesti siinä tapauksessa, että tuloihin kohdistuisi odottamattomia häiriöitä. Maltan viranomaiset ovat tehneet menojen uudelleenarviointeja joillakin julkisen varainkäytön osa-alueilla, joilla on erityistä merkitystä kestävyyden kannalta, kuten terveydenhuolto, koulutus ja sosiaaliturva. Uudelleenarviointien perusteella annettavien suositusten oikea-aikainen ja tuloksellinen täytäntöönpano vaikuttaa siihen, kuinka hyvin niiden tavoitteet saavutetaan. Lisäksi Maltan julkiseen talouteen kohdistuu edelleen pitkällä aikavälillä kestävyysriskejä, jotka johtuvat odotettavissa olevista väestön ikääntymiseen liittyvistä kustannuksista, kuten terveydenhuollosta, pitkäaikaishoidosta ja eläkkeistä. Ikääntymiseen liittyvien menojen arvioitu voimakas kasvu johtuu pääasiassa eläkemenoista, joiden arvioidaan vuoden 2015 ikääntymisraportissa kasvavan 3,2 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuoteen 2060 mennessä. Eräillä äskettäin käyttöön otetuilla toimenpiteillä saadaan todennäköisesti aikaan säästöjä. Todennäköisesti säästöt eivät kuitenkaan riitä kattamaan kasvavia menopaineita eivätkä ratkaisevasti paranna julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä. Lisätoimenpiteet voivat siksi olla tarpeen.

(9)

Malta on esittänyt useita toimenpiteitä, joilla puututaan eläkejärjestelmän kestävyyteen ja eläkkeiden riittävyyteen liittyvään kaksitahoiseen haasteeseen. Vuoden 2017 talousarviossa käyttöön otettujen toimenpiteiden odotetaan hieman pienentävän vanhusten köyhyysriskiä ja jossain määrin parantavan taatun vähimmäiseläkkeen nettokorvausastetta. Kaiken kaikkiaan eläkkeiden riittävyyden indikaattorit kertovat edelleen, että parantamisen varaa on runsaasti, muun muassa eläkkeiden kattavuutta koskevien suurten sukupuolten välisten erojen vähentämisessä.

(10)

Tieliikenteen ruuhkista on tullut este liiketoiminnalle, ja niiden (taloudellisten ja ympäristöön liittyvien) ulkoisten kustannusten on arvioitu olevan noin 274 miljoonaa euroa vuodessa, ja kustannusten ennustetaan kasvavan. Lisäksi liikenteen aiheuttamat kasvihuonekaasujen päästöt kasvavat edelleen, eikä Malta todennäköisesti saavuta vuoden 2020 päästötavoitteitaan. Malta on hyväksynyt vuoteen 2050 ulottuvan kunnianhimoisen kansallisen liikennestrategian ja vuoteen 2025 ulottuvan liikenteen toimenpideohjelman. Niihin sisältyy monenlaisia toimenpiteitä yksityisautojen käytön järkeistämiseksi, vaihtoehtoisten liikenneratkaisujen edistämiseksi ja eri liikennemuotojen yhdistämisen ja joukkoliikennejärjestelmien käytön tehostamiseksi. Vaikka näiden toimenpiteiden arvioidaan parantavan tilannetta merkittävästi, ruuhkien odotetaan edelleen lisääntyvän ja liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähenevän vain hieman vuoteen 2030 saakka.

(11)

Rahoitusjärjestelmälle on tunnusomaista huomattava määrä ulkomaisia rahoituslaitoksia, joita houkuttelee muun muassa suotuisa verotusympäristö. Malta on ainoa jäsenvaltio, jossa käytetään yhtiöverotuksessa täyden hyvityksen järjestelmää, ja sillä on palautuksiin perustuva verohyvitysjärjestelmä. Sillä on myös kattava kaksinkertaista verotusta koskevien sopimusten verkosto, ja se on yksityishenkilöille houkutteleva verotuksellinen kotipaikka. Kansainvälisesti suuntautuneen liike-elämän valvonta on kuitenkin haastavaa. Rahoitusala harjoittaa pääosaa toiminnastaan Maltan ulkopuolella. Malta on tässä yhteydessä pyytänyt Kansainvälistä valuuttarahastoa ja Maailmanpankkia tekemään rahoitussektorin arviointiohjelman (FSAP) vuoden 2018 loppuun mennessä. Lisäksi Malta on vakuutusalan valvontaviranomaisten yhteistyöstä tammikuussa 2017 tehdyn EIOPA:n päätöksen osapuoli. EKP on oman arviointinsa ja Maltan rahoituspalveluviranomaisen päätösehdotuksen perusteella päättänyt äskettäin perua pankkitoimiluvan myös Maltan ulkopuolella talletuksia vastaanottavalta pieneltä verkkopankkitoimijalta.

(12)

Edistymisestä huolimatta oikeusjärjestelmän tehostamiseen tähtäävät lisäparannukset ovat edelleen välttämättömiä. Vaikka hallitus on ehdottanut uutta mahdollisuutta ja maksukyvyttömyyttä koskevia uusia toimenpiteitä, pitkälliset maksukyvyttömyys- ja vastuuvapausmenettelyt heikentävät Maltan liiketoimintaympäristön laatua. Lisäksi velkavastuusta vapautumista koskevassa säännöstössä ei säädetä aikarajaa eli oikeusvarmuus puuttuu. Näiden puutteiden korjaamiseksi yhtiölakiin tehty muutos sai aikaan huomattavia muutoksia maksukyvyttömyyttä koskevaan lainsäädäntöön, kuten sovittelun mahdollisuuden. Näiden muutosten vaikutus on vielä analysoitava.

(13)

Kaikilla ammattialoilla on syntymässä työvoimapula, ja ammattitaidon tarjonnan mukauttaminen työmarkkinoiden tarpeisiin on edelleen kesken. Huomattavalla osalla Maltan työvoimasta on kuitenkin edelleen alhainen koulutustaso. Vaikka koulutustaso onkin nousussa, koulunkäynnin keskeyttäneiden osuus on edelleen suuri. Perustaitojen saavuttaminen on nuorten keskuudessa edelleen heikkoa. Osallistuminen elinikäiseen oppimiseen – työnantajien myötävaikutuksella – on lisääntymässä, myös matalan osaamistason työntekijöiden keskuudessa, mutta haasteen suuruuden huomioon ottaen työtä on jatkettava. Koulutukseen tehtyjen merkittävien investointien odotetaan kantavan hedelmää, varsinkin jos toimenpiteitä jatketaan ja parannetaan tulevaisuudessa. Työllisyysasteet paranevat tasaisesti, ja työttömyysaste on pudonnut alle 5 prosentin. Työvoimaosuus on kuitenkin edelleen unionin alhaisimpia, erityisesti ikääntyneiden ja matalan osaamistason omaavien naisten osalta. Tämä viittaa myös siihen, että ne, jotka eivät pysty sopeutumaan nopeasti muuttuvaan talouteen, ovat sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa. Sen vuoksi nykyisiä politiikkainvestointeja olisi edelleen jatkettava, erityisesti äskettäin perustetun kansallisen osaamisneuvoston kautta, ja kehitystä on seurattava tarkasti.

(14)

Komissio on vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Maltan talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2017 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2017 vakausohjelman ja vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman sekä jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Maltalle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Se on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Maltan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(15)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (5) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1,

1.

laajentaa käynnissä olevaa menojen uudelleenarviointia laajemmalle julkiselle sektorille ja ottaa käyttöön tulosperusteisen julkisten varojen käytön;

2.

varmistaa Maltalla toimiluvan saaneiden rahoituslaitosten kansainvälisesti suuntautuneen liiketoiminnan tuloksellisen kansallisen valvonnan vahvistamalla yhteistyötä niiden maiden valvontaviranomaisten kanssa, joissa rahoituslaitokset harjoittavat toimintaa.

9.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 261/79

(1)

Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Alankomaat kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta. Eurooppa-neuvosto vahvisti suosituksen 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Neuvosto hyväksyi 21 päivänä maaliskuuta 2017 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta, jäljempänä ”euroalueen suositus” (3).

(2)

Koska Alankomaat kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Alankomaiden olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista 1 ja 2 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Alankomaita koskeva vuoden 2017 maaraportti julkaistiin 22 päivänä helmikuuta 2017. Siinä arvioitiin Alankomaiden edistymistä neuvoston 12 päivänä heinäkuuta 2016 hyväksymien maakohtaisten suositusten noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen suositusten noudattamisessa ja sen kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 22 päivänä helmikuuta 2017. Komissio päätteli analyysinsa perusteella, että Alankomaiden makrotaloudessa on epätasapainoja. Alankomaiden vaihtotaseen ylijäämä suhteessa BKT:hen on euroalueen jäsenvaltioiden suurin kolmen vuoden keskiarvona tarkasteltuna. Ylijäämä viittaa siihen, että varoja ei ole kohdennettu optimaalisesti vaan kasvua ja hyvinvointia olisi mahdollista lisätä. Kotitalouksien käytettävissä olevia tuloja supistaa suuri pakollisten maksujen kiila. Yksityistä velkaa on paljon, erityisesti kotitalouksien asuntolainoja. Kotitalouksien suuret varat ja velat lisäävät alttiutta rahoitusmarkkinahäiriöille. On erityisen tärkeää toteuttaa toimia, joilla voidaan pienentää Alankomaiden talouteen kohdistuvien haittavaikutusten riskiä, ja kun otetaan huomioon sen talouden suuruus ja vaikutukset muihin maihin, myös talous- ja rahaliittoon kohdistuvien haittavaikutusten riskiä.

(4)

Alankomaat toimitti vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2017 vakausohjelmansa 26 päivänä huhtikuuta 2017. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (4) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Alankomaihin sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota ja velkasääntöä. Hallitus suunnittelee vuoden 2017 vakausohjelmassaan julkisen talouden ylijäämän parantamista vuoden 2017 0,5 prosentista suhteessa BKT:hen 1,3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2020. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteessa, joka on 0,5 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen, pysytään edelleen selvästi koko ohjelmakauden ajan. Vuoden 2017 vakausohjelman mukaan julkisen talouden velan ennakoidaan laskevan 58,5 prosenttiin vuonna 2017, mikä on alle perussopimuksessa määrätyn viitearvon (60 prosenttia suhteessa BKT:hen). Hallitus aikoo supistaa julkisen velan 49,3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2020. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Komission kevään 2017 talousennusteen mukaan rakenteellisen rahoitusaseman odotetaan paranevan vuoden 2017 0,2 prosentin ylijäämästä suhteessa BKT:hen 0,4 prosenttiin vuonna 2018, mikä ylittää julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen. Julkisen talouden velan odotetaan pysyvän vakaalla lasku-uralla velkasäännön vaatimukset ylittäen. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että Alankomaiden ennustetaan vuosina 2017 ja 2018 noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. Samaan aikaan keskipitkän aikavälin tavoitetta noudattaen olisi kuitenkin mahdollista käyttää finanssi- ja rakennepolitiikkaa mahdollisen kasvun ja kotimaisen kysynnän tukemiseen, mukaan lukien tutkimus- ja kehitysinvestoinnit, ja luoda edellytykset reaalipalkkojen suuremmalle nousulle, myös kun otetaan huomioon jatkuvat ulkoiset epätasapainot.

(7)

Työllisyyden viimeaikainen kasvu johtuu suurelta osin määräaikaisissa työsuhteissa olevien ja yrittäjien määrän lisääntymisestä. Määräaikaisten työsopimusten osuus on suuri ja kasvaa edelleen, ja yksinyrittäjien määrä kasvaa nopeasti. Tähän ovat syynä sovellettavan työlainsäädännön ja työsuojelun suuret erot samoin kuin vero- ja sosiaaliturvalainsäädännön erot. Vaikka joitakin toimenpiteitä on toteutettu, jotkin näistä seikoista luovat työntekijöille edelleen taloudellisen kannusteen ryhtyä yrittäjiksi tai kannustavat työntekijöiden palkkaamiseen määräaikaisen työsopimuksen nojalla. Tällä saattaa olla erityisen vääristävä vaikutus työmarkkinoiden laitamilla, ja se on voinut vaikuttaa reaalipalkkojen kokonaiskasvun hidastumiseen. Yrittäjät ovat muita useammin alivakuutettuja työkyvyttömyyden, työttömyyden ja ikääntymisen varalta. Tämä saattaa vaikuttaa sosiaaliturvajärjestelmän kestävyyteen pitkällä aikavälillä. Toimenpiteiden täytäntöönpanoa näennäisyrittäjyyden torjumiseksi on lykätty vuoteen 2018. Muuttajataustaisten henkilöiden työllisyystilanne on edelleen merkittävä haaste. EU:n ulkopuolella syntyneiden maahanmuuttajien työllisyysaste on 20 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin Alankomaissa syntyneiden henkilöiden. Vain pieni osa tästä selittyy iän ja koulutustason eroilla.

(8)

Kotitalouksien säästämisasteen nousu viime vuosina on johtunut osaksi suuremmista säästöistä eläkejärjestelmän toisessa pilarissa (pakolliset täydentävät yksityiset järjestelmät), mihin myös sääntely-ympäristö on vaikuttanut. Jos indeksikorjauksia ja rahoituspuskureita (taloudellista arviointia koskeva kehys) koskevien sääntöjen noudattamisen lisäksi huolehdittaisiin asianmukaisesti siitä, että kustannukset ja riskit jaetaan tarkoituksenmukaisesti sukupolvien sisällä ja niiden välillä, kotitalouksien olisi helpompi kohdentaa varansa kasvua paremmin tukevalla tavalla. Hallitus on ilmoittanut aikovansa uudistaa eläkkeiden toista pilaria huomattavasti. Tavoitteena on parantaa kattavuutta ja luoda entistä avoimempi, joustavampi ja vakuutusmatemaattisesti oikeudenmukaisempi järjestelmä.

(9)

Vuosikymmenten aikana muodostuneet jäykkyydet ja vääristävät kannustimet ohjaavat asuntorahoitusta ja alakohtaista säästökäyttäytymistä. Kotitalouksien taipumus ottaa bruttomääräisesti paljon asuntovelkaa asuntovarallisuutta vastaan on suurelta osin seurausta pitkään käytössä olleista verokannustimista, erityisesti asuntolainakorkojen täydestä verovähennyskelpoisuudesta. Talouden elpymisen vahvistumisesta huolimatta muita tätä koskevia toimenpiteitä ei ole toteutettu vuoden 2012 jälkeen.

(10)

Investoinnit vähenivät selvästi talouskriisin aikana ja ovat elpyneet sen jälkeen vain osittain. Koko talouden laajuinen investointien heikkous vaikuttaa olevan voimakkaasti suhdannekehitykseen liittyvää. Se on johtunut asuntomarkkinoiden taantumisesta ja julkisen talouden vakauttamisessa tehdyistä valinnoista. Vaikka investointien esteet vaikuttavat pieniltä, menettelyt rakennuslupien saamiseksi ovat suhteellisen pitkiä. Näyttää siltä, että vähäiset investoinnit uusiutuvan energian alalla ovat yhteydessä aikaisempaan markkinadynamiikkaan, markkinoiden epävarmuuteen ja lainsäädännöllisiin seikkoihin. Julkiset ja yksityiset T&K-menot ovat vähäiset verrattuna parhaiten suoriutuviin jäsenvaltioihin, kun otetaan huomioon koulutustaso, akateemiset saavutukset ja talouskehityksen taso. Valtion T&K-menot ovat jääneet vuoden 2014 tasolle, ja yksityiset T&K-menot ovat edelleen vähäisiä. Neuvoston vuonna 2016 antaman suosituksen täytäntöönpanossa ei ole edistytty.

(11)

Komissio on vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Alankomaiden talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2017 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2017 vakausohjelman ja vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman sekä jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Alankomaille viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Se on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Alankomaiden finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(12)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella ja katsoo (5), että Alankomaiden odotetaan noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(13)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman ja vuoden 2017 vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät Alankomaille jäljempänä esitettävistä suosituksista 1 ja 2,

1.

keskipitkän aikavälin tavoitetta noudattaen käyttää finanssi- ja rakennepolitiikkaa mahdollisen kasvun ja kotimaisen kysynnän tukemiseen, mukaan lukien tutkimus- ja kehitysinvestoinnit; toteuttaa toimenpiteitä asuntomarkkinoiden jäljellä olevien vääristymien ja kotitalouksien velanoton suosimisen vähentämiseksi erityisesti tiukentamalla asuntolainakorkojen verovähennyskelpoisuutta;

2.

poistaa pysyvässä työsuhteessa olevan henkilöstön palkkaamisen jäljellä olevat esteet; puuttuu yksinyrittäjien määrän selvään kasvuun esimerkiksi vähentämällä veroihin liittyviä vääristymiä, joilla suositaan itsensä työllistämistä, rajoittamatta kuitenkaan yrittäjyyden edellytyksiä, sekä edistämällä itsensätyöllistäjien pääsyä kohtuuhintaisen sosiaaliturvan piiriin; parantaa jo käynnistetyn laajan valmistelutyön perusteella eläkejärjestelmän toisen pilarin avoimuutta, sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta ja häiriönsietokykyä; luo edellytykset reaalipalkkojen suuremmalle nousulle kunnioittaen samalla työmarkkinaosapuolten roolia.

9.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 261/83

(1)

Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Itävalta ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta. Eurooppa-neuvosto vahvisti suosituksen 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Neuvosto hyväksyi 21 päivänä maaliskuuta 2017 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta, jäljempänä ”euroalueen suositus” (3).

(2)

Koska Itävalta kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Itävallan olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Itävaltaa koskeva vuoden 2017 maaraportti julkaistiin 22 päivänä helmikuuta 2017. Siinä arvioitiin Itävallan edistymistä neuvoston 12 päivänä heinäkuuta 2016 hyväksymien maakohtaisten suositusten noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja sen kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa.

(4)

Itävalta toimitti vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelmansa 21 päivänä huhtikuuta 2017 ja vuoden 2017 vakausohjelmansa 2 päivänä toukokuuta 2017. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (4) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Itävaltaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota ja velkasääntöä. Hallitus odottaa vuoden 2017 vakausohjelmassaan julkisen sektorin alijäämän kohenevan 1,0 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2017 ja sen jälkeen 0,3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2021. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite (0,45 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen vuoteen 2016 saakka ja 0,5 prosenttia sen jälkeen) aiotaan saavuttaa vuonna 2019. Vakausohjelman perusteella julkisen talouden velan suhteessa BKT:hen ennakoidaan supistuvan 84,6 prosentista vuonna 2016 vähitellen 71,0 prosenttiin vuonna 2021. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on suotuisa, ja siinä oletetaan investointien ja viennin kasvavan voimakkaasti vuosina 2017 ja 2018.

(7)

Vakausohjelman mukaan poikkeuksellisen pakolaisvirran ja turvallisuuteen liittyvien toimenpiteiden vaikutus julkiseen talouteen on merkittävä. Vakausohjelmassa annetaan riittävä näyttö näiden julkisen talouden lisäkustannusten laajuudesta ja luonteesta. Komission mukaan hyväksyttävät lisämenot olivat vuonna 2016 poikkeuksellisen pakolaisvirran osalta 0,25 prosenttia suhteessa BKT:hen ja turvallisuuteen liittyvien toimenpiteiden osalta 0,04 prosenttia suhteessa BKT:hen. Turvallisuuteen liittyvien toimenpiteiden lisävaikutus vuonna 2017 vuoteen 2016 verrattuna arvioidaan tällä hetkellä 0,01 prosentiksi suhteessa BKT:hen. Asetuksen (EY) N:o 1466/97 5 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 3 kohdan säännöksissä otetaan huomioon tällaiset lisämenot, sillä pakolaisvirta samoin kuin vakava terroriuhka ovat epätavallisia tapahtumia, joiden vaikutus Itävallan julkiseen talouteen on merkittävä, eikä kestävyys vaarannu, jos tilapäinen poikkeaminen julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuralta sallitaan. Vaadittua sopeutusta kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta vuodeksi 2016 on siksi pienennetty pakolaisiin ja turvallisuuteen liittyvien kustannusten huomioon ottamiseksi. Vuoden 2017 osalta tehdään keväällä 2018 Itävallan viranomaisten toimittamien havaittujen tietojen perusteella lopullinen arviointi hyväksyttävine määrineen.

(8)

Neuvosto suositteli 12 päivänä heinäkuuta 2016, että Itävalta varmistaa, että poikkeaminen julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteesta rajoittuu sallittuun poikkeamaan, joka liittyy poikkeuksellisen pakolaisvirran aiheuttamiin vaikutuksiin julkiseen talouteen (5), ja tämän mukaisesti sopeuttaa julkista taloutta vuositasolla 0,3 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017, mikäli julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen ei päästä vähäisemmillä sopeutustoimilla. Komission kevään 2017 talousennusteen perusteella rakenteellisen rahoitusaseman edellytetään vuonna 2017 pysyvän vakaana myönnetyt poikkeamat huomioon ottaen. Komission talousennusteen mukaan on vaarana, että tästä vaatimuksesta poiketaan jonkin verran vuonna 2017. Komission kevään 2017 talousennusteen perusteella Itävallan olisi vuonna 2018 varmistettava, että nettomääräisten julkisten perusmenojen (6) nimellinen kasvuvauhti ei ole suurempi kuin 2,2 prosenttia, jolloin rakenteellinen rahoitusasema paranee 0,3 prosenttia suhteessa BKT:hen (7). Jos politiikka säilyy muuttumattomana, vaarana on, että Itävalta poikkeaa vaatimuksesta jonkin verran vuonna 2018. Samalla Itävallan ennustetaan noudattavan velkasääntöä vuosina 2017 ja 2018. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että Itävallan on oltava valmis toteuttamaan lisätoimenpiteitä, joilla varmistetaan vaatimusten noudattaminen vuosina 2017 ja 2018.

(9)

Eläke- ja terveydenhuoltomenot aiheuttavat keskisuuren riskin julkisen talouden kestävyydelle keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, kun väestö ikääntyy nopeasti. Itävallan julkiset eläkemenot ovat suhteellisen suuret verrattuna muihin jäsenvaltioihin, ja niiden odotetaan vuoteen 2060 mennessä kasvavan 0,5 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen. Saman jakson aikana unionin keskiarvon odotetaan pienenevän 0,2 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen. Eläkemenojen kasvun tärkeimpiä syitä on todellinen eläkkeellesiirtymisikä, joka on viimeaikaisista uudistuksista huolimatta edelleen alhainen. Keskimääräinen työmarkkinoiltapoistumisikä on miehillä 62 vuotta ja 6 kuukautta ja naisilla 61 vuotta, mikä on selvästi alle unionin keskiarvon (vuonna 2014 miehillä 63 vuotta 7 kuukautta ja naisilla 62 vuotta 7 kuukautta). Lisäksi naisten nykyinen lakisääteinen eläkeikä on 60 vuotta, mikä on unionin alhaisimpia, ja sen yhdenmukaistaminen miesten eläkeiän kanssa aloitetaan vasta vuonna 2024. Lakisääteisen eläkeiän kytkeminen elinajanodotteen muutoksiin auttaisi varmistamaan eläkejärjestelmän kestävyyden väestön ikääntyessä ja näin edistettäisiin myös todellisen eläkkeellesiirtymisiän nousua.

(10)

Terveydenhuollon julkiset menot ovat jo nykyään korkeat, mutta niiden odotetaan keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä kasvavan edelleen huomattavasti eli 1,3 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuoteen 2060 mennessä, kun unionin keskiarvo on 0,9 prosenttiyksikköä. Korkeiden terveydenhuoltomenojen tärkein taustatekijä on mittava sairaalasektori, kun taas edullisempaa avohoitoa ei hyödynnetä riittävästi. Sairaalamenojen osuus terveydenhuollon kokonaiskustannuksista on unionin suurimpia. Viimeaikaiset aloitteet perusterveydenhuollon tarjonnan parantamiseksi on siksi pantava täytäntöön perinpohjaisesti, muun muassa tukemalla uusien rahoitussopimusten tekemistä terveydenhuollon tuottajien ja sosiaaliturvarahastojen välillä. Lisäksi Itävallan sairaala-ala ei hyödynnä riittävässä määrin tehokkaita julkisia hankintamenettelyjä, kuten unionin laajuisia tarjouskilpailuja (0,23 prosenttia suhteessa BKT:hen, kun unionin keskiarvo on 0,62 prosenttia), julkisten hankintojen yhdistämistä ja muihin tekijöihin kuin hintaan perustuvia hankintasopimuksen tekoperusteita.

(11)

Itävallan hallinnon eri tasojen välisten rahoitussuhteiden yksinkertaistaminen on edistynyt taloudellista tasausta koskevan vuoden 2017 lain myötä. Itävallan julkisen talouden kehys on kuitenkin valtuuksien ja rahoitusjärjestelyjen osalta edelleen tarpeettoman monimutkainen, ja sen toimintaa haittaa yhä paikallistason ja osavaltioiden hallinnon rajoitetun veronkanto-oikeuden ja laajempien menovastuiden välinen epäsuhta.

(12)

Vaikka verokiila on vuoden 2016 verouudistuksen johdosta kaventunut 49,5 prosentista 46,7 prosenttiin, se on edelleen suhteellisen korkea verrattuna unionin keskiarvoon, joka on 40,6 prosenttia (luvut viittaavat naimattomaan keskimääräiseen tulonsaajaan, jolla ei ole lapsia). Koska veroluokkiin ei sovelleta inflaatioon perustuvaa indeksointia, verokiila kasvaa jälleen asteittain kansantulon kasvaessa tapahtuvan keskimääräisen veroasteen vuosittaisen kasvun vaikutuksesta. Sen sijaan kasvua tehokkaammin suosivia tulonlähteitä, kuten juoksevia kiinteistöveroja, ei hyödynnetä riittävästi, pääasiassa siksi, että veroperusta on vanhentunut. Juoksevista kiinteistöveroista saatavat tulot ovat Itävallassa hyvin alhaiset (0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen, kun unionin keskiarvo vuonna 2014 oli 1,6 prosenttia). Myös energian implisiittinen veroaste on Itävallassa melko alhainen, mikä viittaa ympäristöverojen alan hyödyntämättömään potentiaaliin, johon kuuluvat myös käyttäytymiseen myönteisesti vaikuttavat kannustimet.

(13)

Vaikka Itävallan työmarkkinat toimivat paremmin kuin useimmissa jäsenvaltioissa, haasteita on edelleen. Varsinkaan naisten työmarkkinapotentiaalia ei hyödynnetä riittävästi, mikä näkyy suuressa sukupuolten palkkaerossa, joka puolestaan johtuu muun muassa osa-aikatyön huomattavasta osuudesta. Vuonna 2015 sukupuolten välinen palkkaero oli 21,7 prosenttia, kun unionin keskiarvo oli 16,3 prosenttia. Osa-aikatyötä tekevien naisten suuri ja keskiarvon ylittävä osuus johtuu suurelta osin siitä, että heillä on hoitovastuu lapsista ja vanhuksista. Alle 3-vuotiaiden lasten päivähoitopaikkojen määrä vuonna 2015 oli 25,5 prosenttia, mikä jää edelleen huomattavasti Barcelonan tavoitteesta (33 prosenttia).

(14)

Koulutusalalla Itävalta on jo ylittänyt kansalliset Eurooppa 2020 -tavoitteensa. Koulutustulokset riippuvat kuitenkin merkittävästi sosioekonomisesta taustasta, kuten OECD:n vuoden 2015 kansainvälisen oppimistulosten arviointiohjelman (PISA) tuloksista ilmenee. Lisäksi muuttajataustaisten oppilaiden koulutustulokset ovat huomattavasti muita oppilaita huonommat. Ulkomailla syntyneet oppilaat keskeyttivät koulunkäynnin ennen keskiasteen koulutuksen suorittamista 2,7 kertaa todennäköisemmin kuin syntyperäiset oppilaat vuonna 2016. Kotouttamishaasteet koskevat myös maahanmuuttajien Itävallassa syntyneitä lapsia. Lisäksi Itävallan haasteena on suuren turvapaikanhakija- ja pakolaismäärän integroiminen koulutusjärjestelmään.

(15)

Pankkialan kehitys viittaa tilanteen hitaaseen mutta vakaaseen kohentumiseen. Itävaltalaisten pankkien pääomittaminen on vähäisempää kuin muissa unionin pankeissa, ja niiden kykyyn tuottaa voittoa kotimarkkinoilla on kohdistunut painetta. Kansainvälisissä toiminnoissa omaisuuserien laatu ja tuottavuus on parantunut edelleen useilla markkinoilla Keski-, Itä- ja Kaakkois-Euroopassa, mutta haavoittuvia osa-alueita on edelleen. Kiinteistöjen hintojen nousu ja kiinnelainojen myöntämisen piristyminen korostavat makrovakaustoimien merkitystä.

(16)

Investoinnit alkoivat Itävallassa kasvaa jälleen vuonna 2016, mutta pk-yritysten investoinneissa ja palvelualalle tehdyissä investoinneissa oli edelleen heikkouksia. Itävalta tiedostaa yritysten perustamisen ja kasvun merkityksen uusille investoinneille (eli korvausinvestointeja laajemmille investoinneille) ja niihin liittyvien työpaikkojen luomiselle. Itävalta on sen vuoksi asettanut itselleen kunnianhimoiset tavoitteet, jotka koskevat digitalisaatiokehityksen edistämistä sekä perinteisesti alhaisen yritysten perustamisasteen nostamista (7,4 prosenttia, kun unionin keskiarvo on 10,8 prosenttia) ja yritysten kasvua (kasvuyritysten osuus 7,3 prosenttia, unionin keskiarvo 9,2 prosenttia). Nyt on jo ilmoitettu toimenpiteistä, joissa investointiesteiden vähentäminen yhdistetään oman pääoman ehtoisen rahoituksen, yrittäjyyden edistämisen ja verokannustinten toimintaedellytysten parantamiseen.

(17)

Yrityspalvelualalla ja säännellyissä ammateissa on edelleen korkeita sääntelyesteitä. Erityisesti arkkitehtejä ja insinöörejä koskevat rajoitukset ovat unionin keskiarvoa tiukemmat. Lisäksi yritysten vaihtuvuusaste on näiden ammattien kohdalla, samoin kuin asianajajien, kirjanpitäjien ja/tai veroneuvojien, patenttiasiamiesten, kiinteistönvälittäjien ja matkaoppaiden kohdalla, huomattavasti unionin keskiarvoa alhaisempi, mikä näyttää olevan osoitus suhteellisen vähäisestä dynaamisuudesta ja kilpailusta Itävallan ammattipalvelujen alalla. Tällaisia esteitä ovat muun muassa 1) arkkitehtejä, insinöörejä ja patenttiasiamiehiä koskevat osakkeenomistuksen ja yhtiömuodon rajoitukset, 2) arkkitehdeille ja insinööreille asetetut monialatoimintaa koskevat rajoitukset sekä 3) arkkitehdeille, insinööreille ja matkaoppaille varattujen toimintojen erityisen laaja kattavuus. Näiden esteiden vähentäminen voisi tehostaa kilpailua, mikä lisäisi markkinoille tulevien yritysten määrää ja hyödyttäisi kuluttajia matalampien hintojen muodossa. Ongelman ratkaisemiseksi on annettu suosituksia tammikuussa 2017 komission tiedonannossa, joka on osa palvelumarkkinoiden esteiden poistamiseen tähtäävää toimenpidepakettia.

(18)

Itävalta on toteuttanut mittavia toimenpiteitä turvapaikanhakijoiden vastaanottamiseksi ja pakolaisten ja muiden maahanmuuttajien kotouttamiseksi. Haasteena on kuitenkin edelleen muuttajataustaisten henkilöiden, erityisesti unionin ulkopuolella syntyneiden naisten ja työtä etsivien pakolaisten työmarkkinoille integroituminen.

(19)

Komissio on vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Itävallan talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2017 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2017 vakausohjelman ja vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman sekä jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Itävallalle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Se on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Itävallan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(20)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (8) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1,

1.

harjoittaa finanssipolitiikkaansa vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osion vaatimusten mukaisesti, mikä tarkoittaa julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamista vuonna 2018, kun otetaan huomioon sallitut epätavallisiin tapahtumiin liittyvät poikkeamat; huolehtii terveydenhuolto- ja eläkejärjestelmän kestävyydestä; järkeistää ja tehostaa eri hallintotasojen valtuuksia ja mukauttaa niiden rahoitus- ja menovastuita toisiinsa;

2.

parantaa naisten työmarkkinatuloksia, myös tarjoamalla kokopäiväisiä hoitopalveluja; parantaa muita heikommassa asemassa olevien, erityisesti muuttajataustaisten nuorten koulutustuloksia; edistää investointeja palvelualalle vähentämällä hallinnollisia ja sääntelystä johtuvia esteitä sekä helpottamalla markkinoille pääsyä ja yritysten kasvua.

9.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 261/88

(1)

Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Puola ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(2)

Puolaa koskeva vuoden 2017 maaraportti julkaistiin 22 päivänä helmikuuta 2017. Siinä arvioitiin Puolan edistymistä neuvoston 12 päivänä heinäkuuta 2016 hyväksymien maakohtaisten suositusten noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja sen kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa.

(3)

Puola toimitti vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2017 lähentymisohjelmansa 28 päivänä huhtikuuta 2017. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(4)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (3) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(5)

Puolaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Hallitus suunnittelee vuoden 2017 lähentymisohjelmassaan julkisen talouden rahoitusaseman asteittaista parantamista 2,4 prosentin alijäämästä suhteessa BKT:hen vuonna 2016 1,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2020. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, joka on yhden prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen, ei saavutettane ohjelmakaudella eli viimeistään vuonna 2020. Vuoden 2017 lähentymisohjelman mukaan julkisen talouden velan odotetaan kasvavan 54,4 prosentista suhteessa BKT:hen vuonna 2016 55,3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2017 ja supistuvan sen jälkeen 52,1 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoteen 2020 mennessä. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on suotuisa.

(6)

Neuvosto suositti 12 päivänä heinäkuuta 2016, että Puola sopeuttaa julkista taloutta kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017. Komission kevään 2017 talousennusteen mukaan on vaarana, että tästä suosituksen mukaisesta sopeuttamisesta poiketaan jonkin verran vuonna 2017.

(7)

Julkisen talouden tilanteen perusteella Puolan odotetaan vuonna 2018 jatkavan sopeutusta kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, joka on yhden prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen. Vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisen yhteisesti sovitun matriisin mukainen sopeutus tarkoittaa vaatimusta, jonka mukaan nettomääräisten julkisten perusmenojen (4) nimellinen kasvu ei ole yli 3,7 prosenttia vuonna 2018. Tällöin rakenteellinen sopeutus olisi 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. Jos toimintapolitiikka säilyy muuttumattomana, on vaarana, että tästä vaatimuksesta poiketaan merkittävästi vuonna 2018. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että Puolan on oltava valmis toteuttamaan lisätoimia vuonna 2017 ja että vuonna 2018 tarvitaan lisätoimia, jotta vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia voidaan noudattaa. Kuten asetuksessa (EY) N:o 1466/97 säädetään, talousarviosuunnitelmien ja julkisen talouden toteutuman arvioinnin olisi kuitenkin perustuttava jäsenvaltion rahoitusasemaan siten, että otetaan huomioon suhdanteet. Kuten näihin maakohtaisiin suosituksiin liittyvässä komission tiedonannossa vuoden 2017 eurooppalaisesta ohjausjaksosta todetaan, julkisen talouden vuoden 2018 toteutuman arvioinnissa on otettava asianmukaisella tavalla huomioon, että tavoitteena on saavuttaa sellainen finanssipolitiikan viritys, joka osaltaan sekä vahvistaa talouden elpymistä että varmistaa Puolan julkisen talouden kestävyyden. Tässä yhteydessä neuvosto panee merkille, että komissio aikoo tehdä kokonaisarvioinnin asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti, ottaen erityisesti huomioon Puolan suhdannetilanteen.

(8)

Vuoden 2017 maaraportin mukaan veronkannossa on tapahtunut jonkin verran edistymistä, kun Puolassa on toteutettu useita verojärjestelmän tiukentamiseen tähtääviä uudistuksia. Niiden kokonaisvaikutusta veronkantoon ja verosäännösten noudattamisesta johtuviin kustannuksiin olisi seurattava tiiviisti. Sen sijaan Puolassa ei ole edistytty alennettujen alv-kantojen laajan käytön rajoittamisessa. Ne vähentävät alv-tuloja eivätkä ole myöskään tuloksellinen sosiaalipolitiikan väline.

(9)

Puolassa on menopaineita monilla aloilla: ne liittyvät erityisesti väestön ikääntymiseen. Sen vuoksi on luotava mekanismeja, joiden avulla voidaan arvioida julkisten menojen tehokkuutta ja vaikuttavuutta, jotta varoja voidaan kohdentaa uudelleen. Tätä varten hallitus on ilmoittanut suunnitelmista lujittaa talousarviomenettelyä erityisesti keskipitkän aikavälin julkisen talouden kehyksen osalta sisällyttämällä menojen uudelleenarvioinnit talousarviomenettelyyn. Puola on ainoa jäsenvaltio, jolla ei ole varsinaista riippumatonta finanssipoliittista neuvostoa, eikä tiedossa ole myöskään suunnitelmia sellaisen perustamisesta. Puolalla on kuitenkin riippumattomia finanssilaitoksia, jotka hoitavat joitakin sen tehtäviä.

(10)

Työikäisen väestön vähenemisen odotetaan rajoittavan Puolan kasvupotentiaalia tulevina vuosikymmeninä. Puolan työmarkkinoiden toimivuus on viime vuosina ollut vahva. Työllisyys on edelleen parantunut, mutta useat viime aikoina toteutetut politiikkatoimet saattavat vähentää erityisesti naisten sekä matalan osaamistason ja ikääntyneiden työvoimaosuutta. Lakisääteistä eläkeikää alennetaan vuoden 2017 lopulla, minkä odotetaan kannustavan osaa iäkkäämmistä työntekijöistä poistumaan työvoimasta. Puolan sosiaalisen suojelun järjestelmä tarjoaa vain vähän kannustimia ottaa työtä vastaan. Uuden lapsilisän odotetaan vähentävän köyhyyttä ja epätasa-arvoa, mutta se saattaa myös pienentää vanhempien ja ennen muuta naisten työvoimaosuutta. Lapsilisän suuruus ja vähäinen tarveharkinta kumoavat muihin sosiaalietuuksiin sisältyvät kannustimet ottaa työtä vastaan. Viisivuotiaiden lasten velvollisuus osallistua esiopetukseen poistettiin syyskuussa 2016, ja virallisten lastenhoitopalvelujen piirissä olevien alle 3-vuotiaiden lasten osuus on edelleen unionin alhaisin. Toteutetuista toimenpiteistä huolimatta työmarkkinat ovat edelleen hyvin segmentoituneet, mikä heikentää tuottavuutta ja inhimillisen pääoman kertymistä. Työmarkkinoilla on edelleen esteitä, jotka vaikeuttavat vakinaisten sopimusten laajempaa käyttöä. Kodifiointikomitea laatii parhaillaan uusia luonnoksia työlaeiksi, jotka koskevat yksilöllisiä ja keskitettyjä työehtosopimuksia. Tämä on tilaisuus purkaa näitä esteitä.

(11)

Keskimääräinen todellinen eläkkeellesiirtymisikä on viime vuosina noussut, mutta se on edelleen liian alhainen. Korkeampi todellinen eläkkeellesiirtymisikä on olennaisen tärkeä talouskasvun, tulevien eläkkeiden riittävyyden ja eläkejärjestelmän kestävyyden kannalta. Äskettäin tehty päätös lakisääteisen eläkeiän alentamisesta 60 vuoteen naisilla ja 65 vuoteen miehillä johtaa kuitenkin vastakkaiseen suuntaan ja voi vaikuttaa kielteisesti todelliseen eläkkeellesiirtymisikään. Kallis viljelijöiden sosiaalivakuutusjärjestelmä (KRUS) on toinen syy työvoiman vähäiseen liikkuvuuteen ja piilotyöttömyyteen maatalouden alalla.

(12)

Koulutusjärjestelmä on parantunut huomattavasti kahden viime vuosikymmenen aikana, sillä 15-vuotiaiden perustaidot ovat selvästi unionin keskiarvoa paremmat ja koulunkäynnin keskeyttämisaste on unionin alhaisimpia. Edelleen on kuitenkin parantamisen varaa siinä, miten oppilaille annetaan nopeasti muuttuvilla työmarkkinoilla tarvittavia taitoja. Tulevat perus- ja keskiasteen koulutuksen uudistukset aiheuttavat mittavia organisatorisia haasteita ja lyhentävät yleissivistävien kouluopintojen kestoa, mikä saattaa heikentää koulutukseen liittyvää tasa-arvoa. Lisäksi on ilmoitettu myös muista muutoksista, joiden tarkoituksena on ammatillisen koulutuksen mukauttaminen työmarkkinoiden tarpeisiin, mutta niiden vaikutus nykyisten puutteiden korjaamiseen jää nähtäväksi. Hallitus on käynnistänyt kuulemiset korkeakoulu-uudistuksesta, jonka tarkoituksena on parantaa alan tuloksia ja työmarkkinarelevanssia. Puolassa aikuisväestön osallistuminen koulutukseen on riittämätöntä ja iäkkäämpien työntekijöiden perustaitojen keskimääräinen taso on alhainen, mikä vaikeuttaa heidän työllistymistään.

(13)

Kaavoituksen heikkoudet pahentavat rakennuslupien hankintaan liittyvää hallinnollista rasitusta. Maankäyttösuunnitelmat kattavat vain rajoitetun osan Puolasta ja ovat usein heikkolaatuisia. Niiden ulkopuolisilla alueilla rakennusluvat myönnetään maankäyttöä koskevien kertaluonteisten hallinnollisten päätösten perusteella, mikä aiheuttaa sijoittajille riskejä ja epävarmuutta. Rakennuslakiesityksen tarkoituksena on yhdistää kaavoitusprosesseja ja keventää sijoittajille aiheutuvaa hallinnollista rasitusta. Uudistuksen yhteydessä on tilaisuus parantaa tilannetta lain lopullisesta sanamuodosta ja sen täytäntöönpanosta riippuen.

(14)

Liiketoimintaympäristö on yleensä ottaen suotuisa. Investointitoiminta heikkeni kuitenkin vuonna 2016 huomattavasti siksi, että unionin rakennerahastojen varoja käytettiin vähemmän, mikä johtui ohjelmakausien välisestä siirtymästä ja yksityisten sijoittajien lisääntyneestä epävarmuudesta. Lisäksi yritysten luottamusta heikensivät monet sääntelyyn liittyvät muutokset ja se, että useista keskeisistä laeista järjestettiin vain rajoitettuja kuulemisia. Oikeusvarmuus sekä luottamus sääntely-, vero- ja muiden toimien ja instituutioiden laatuun ja ennakoitavuuteen ovat tärkeitä tekijöitä, joiden avulla investointiastetta voitaisiin nostaa. Oikeusvaltioperiaate ja tuomioistuinten riippumattomuus ovat tältä kannalta niin ikään tärkeitä. Oikeusvaltioperiaatteeseen liittyviin vakaviin huolenaiheisiin puuttuminen auttaa parantamaan oikeusvarmuutta. Kun hallitus aikoo vahvistaa rooliaan taloudessa, on tärkeää varmistaa investointipäätösten taloudellinen elinkelpoisuus. Sääntelytaakka on useilla aloilla edelleen huomattava.

(15)

Tieverkko on kehittynyt nopeasti unionin rahoituksen ansiosta, mutta liikennekuolemien määrä on edelleen unionin korkeimpia, mikä aiheuttaa suuria sosiaalisia kustannuksia. Rautatiealan hankkeiden toteuttamisessa on edelleen merkittäviä pullonkauloja siitä huolimatta, että tarjolla on huomattava määrä EU:n rahoitusta. Rautatieomaisuuden pitkän käyttöiän varmistaminen on edelleen haaste, koska rautatieinfrastruktuurin monivuotista kunnossapito-ohjelmaa ei ole.

(16)

Puolassa käytössä olevasta fossiilisten polttoaineiden kapasiteetista noin 60 prosenttia on yli 30 vuotta vanhaa. Se edellyttää näin ollen tulevina vuosina merkittäviä investointeja. Sähköverkkojen yhteenliittämisaste oli vuonna 2016 EU:n alhaisimpia. Sähköntuotannon riittävyyttä koskevia näkymiä heikentää se, että huomattava osa sähköntuotantokapasiteetista on poistettava käytöstä samalla kun sähkön kysyntä lisääntyy. Uusiutuvan energian käyttöä vuonna 2020 koskevien sitovien kansallisten tavoitteiden saavuttaminen on vaarantunut. LNG-terminaalin avaamisen jälkeen kaasun toimitusvarmuus Puolassa on merkittävästi parantunut. Myös kansallista kaasun siirto- ja jakeluverkkoa on parannettu. Alueellisesti merkittäviä kaasuverkkoyhteyksiä koskeva työ ei kuitenkaan ole edistynyt aikataulun mukaisesti.

(17)

Komissio on vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Puolan talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2017 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2017 lähentymisohjelman ja vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman sekä jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Puolalle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Se on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Puolan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(18)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 lähentymisohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (5) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1,

1.

pyrkii toteuttamaan merkittäviä julkisen talouden sopeutustoimia vuonna 2018 vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osion vaatimusten mukaisesti ja ottaen huomioon tarpeen vahvistaa meneillään olevaa talouden elpymistä ja varmistaa Puolan julkisen talouden kestävyyden; parantaa julkisten menojen tehokkuutta ja rajoittaa alennettujen alv-kantojen käyttöä;

2.

lisää erityisesti naisten sekä matalan osaamistason työntekijöiden ja iäkkäiden henkilöiden työvoimaosuutta muun muassa edistämällä tarvittavaa osaamista ja poistamalla pysyvämpien työsuhteiden käyttöä haittaavia esteitä; varmistaa eläkejärjestelmän kestävyyden ja riittävyyden toteuttamalla toimenpiteitä, joilla nostetaan todellista eläkkeellesiirtymisikää, ja aloittamalla etuuskohteluun perustuvien eläkejärjestelyjen uudistuksen;

3.

poistaa investointien esteitä erityisesti liikenteen alalla.

9.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 261/92

(1)

Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Portugali kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta. Eurooppa-neuvosto vahvisti suosituksen 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Neuvosto hyväksyi 21 päivänä maaliskuuta 2017 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta, jäljempänä ”euroalueen suositus” (3).

(2)

Koska Portugali kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Portugalin olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–4 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Portugalia koskeva vuoden 2017 maaraportti julkaistiin 22 päivänä helmikuuta 2017. Siinä arvioitiin Portugalin edistymistä neuvoston 12 päivänä heinäkuuta 2016 hyväksymien maakohtaisten suositusten noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja sen kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 22 päivänä helmikuuta 2017. Komissio päätteli analyysinsa perusteella, että Portugalin makrotaloudessa on liiallisia epätasapainoja. Erityisesti suuri ulkomainen nettovelkakanta, yksityinen ja julkinen velka sekä järjestämättömien lainojen merkittävä osuus ovat haavoittuvuustekijöitä tilanteessa, jossa työttömyysaste on laskusuunnasta huolimatta edelleen korkea ja tuottavuuden kasvu hidasta. Potentiaalinen kasvu on yhä jäljessä kriisiä edeltäneestä tasosta. Siihen vaikuttavat tuote- ja työmarkkinoiden pullonkaulat ja jäykkyydet sekä ulkoiset epätasapainot. Vaihtotase on parantunut jonkin verran, mutta lisätoimia tarvitaan, jotta ulkomaista nettovelkaa saadaan sopeutettua merkittävämmin. Sopeutustoimenpiteet ovat olleet viime vuosina huomattavia, mutta yksikkötyökustannukset ovat alkaneet kasvaa tuottavuuden heikon kasvun ja palkkojen nousun vuoksi. Yksityinen velka vähenee eikä julkinen velka enää kasva tilanteessa, jossa velkaantuneisuutta on edelleen tarpeen vähentää. Järjestämättömien lainojen määrä on edelleen suuri, ja yhdessä alhaisen kannattavuuden ja suhteellisen ohuiden pääomapuskureiden kanssa ne ovat riski pankkien taseille. Työmarkkinaolosuhteet ovat parantuneet, mutta nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyysasteet ovat edelleen korkeat ja tilapäisten työsuhteiden osuus suuri.

(4)

Portugali toimitti vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2017 vakausohjelmansa 28 päivänä huhtikuuta 2017. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon. Portugalin vuoden 2017 kansalliseen uudistusohjelmaan sisältyy sekä lyhyen että keskipitkän aikavälin sitoumuksia. Se sisältää muun muassa toimenpiteitä, joilla parannetaan julkista varainhoitoa ja liiketoimintaympäristöä sekä puututaan yritysten velkaantuneisuuteen. Siinä sitoudutaan kunnianhimoisiin uudistuksiin, joilla nykyaikaistetaan julkishallintoa, lisätään sosiaalista suojelua, parannetaan työvoiman osaamistasoa ja kehitetään valtionyhtiöiden hallinnointia. Kansallinen uudistusohjelma kattaa myös vuoden 2017 maaraportissa ja euroalueen suosituksessa kuvatut haasteet, kuten tarpeen käynnistää investoinnit uudelleen ja varmistaa julkisen talouden kestävyys. Jos nämä toimenpiteet pannaan täytäntöön suunnitellun aikataulun mukaisesti, ne auttaisivat Portugalin makrotalouden epätasapainon korjaamisessa ja maakohtaisten suositusten täytäntöönpanossa. Komissio vahvistaa Portugalin politiikkasitoumusten arvioinnin perusteella aikaisemman arvionsa, jonka mukaan lisätoimenpiteet eivät tässä vaiheessa ole aiheellisia makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn puitteissa. Uudistussuunnitelman täytäntöönpanoa seurataan tiivisti erityisseurannan avulla.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (4) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Portugaliin sovelletaan nyt vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota ja väliaikaista velkasääntöä, kun liiallista alijäämää koskeva menettely on lopetettu. Portugali aikoo vuoden 2017 vakausohjelmansa perusteella saavuttaa julkisen sektorin alijäämän, joka on 1,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017 ja 1,0 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2018, ja parantaa tilannetta edelleen niin, että ylijäämä on 0,4 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2020. Suunnitelmissa ei oteta huomioon pankkitukitoimien potentiaalisia alijäämää kasvattavia vaikutuksia. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteena oleva 0,25 prosentin rakenteellinen ylijäämä suhteessa BKT:hen on tarkoitus saavuttaa vuoteen 2021 mennessä. Vuoden 2017 vakausohjelmassa ennustetaan, että julkisen talouden velka on 127,9 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017, 124,2 prosenttia vuonna 2018 ja 117,6 prosenttia vuonna 2020. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on vuonna 2017 uskottava, mutta seuraavina vuosina suotuisa. Toimenpiteitä, joita tarvitaan tukemaan suunniteltujen alijäämätavoitteiden saavuttamista vuodesta 2017 eteenpäin, ei kuitenkaan ole vielä riittävästi täsmennetty.

(7)

Neuvosto suositti 12 päivänä heinäkuuta 2016, että Portugali sopeuttaa julkista taloutta kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta vähintään 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017. Komission kevään 2017 talousennusteen mukaan on vaarana, että tästä suositellusta sopeutuksesta poiketaan merkittävästi vuonna 2017.

(8)

Julkisen talouden tilanteen ja erityisesti velkatason perusteella Portugalin odotetaan vuonna 2018 jatkavan sopeutusta kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, joka on 0,25 prosentin rakenteellinen ylijäämä suhteessa BKT:hen. Vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisen yhteisesti sovitun matriisin mukainen sopeutus tarkoittaa vaatimusta, jonka mukaan nettomääräisten julkisten perusmenojen nimellinen kasvu (5) ei ole yli 0,1 prosenttia vuonna 2018. Tällöin rakenteellinen sopeutus olisi vähintään 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen. Jos politiikka säilyy muuttumattomana, on vaarana, että tästä vaatimuksesta poiketaan merkittävästi vuonna 2018. Portugalin ei alustavan näytön perusteella ennusteta noudattavan väliaikaista velkasääntöä vuosina 2017 ja 2018. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että vuodesta 2017 alkaen on toteutettava lisätoimenpiteitä, jotta vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia voidaan noudattaa. Kuten asetuksessa (EY) N:o 1466/97 säädetään, talousarviosuunnitelmien ja julkisen talouden toteutuman arvioinnin olisi kuitenkin perustuttava jäsenvaltion rahoitusasemaan siten, että otetaan huomioon suhdanteet. Kuten näihin maakohtaisiin suosituksiin liittyvässä komission tiedonannossa vuoden 2017 eurooppalaisesta ohjausjaksosta todetaan, vuoden 2018 alustavan talousarviosuunnitelman arvioinnissa ja sen jälkeen julkisen talouden vuoden 2018 toteutuman arvioinnissa on otettava asianmukaisella tavalla huomioon, että tavoitteena on saavuttaa sellainen finanssipolitiikan viritys, joka osaltaan sekä vahvistaa meneillään olevaa talouden elpymistä että varmistaa Portugalin julkisen talouden kestävyyden. Tässä yhteydessä neuvosto panee merkille, että komissio aikoo tehdä kokonaisarvioinnin asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti, ottaen erityisesti huomioon Puolan suhdannetilanteen.

(9)

Julkisen talouden pysyvä vakauttaminen perustuu julkisen talouden kehystä koskevan uuden lain oikea-aikaiseen ja tinkimättömään täytäntöönpanoon, julkisten menojen uudelleenarvioimiseen ja järkeistämiseen sekä veronkannon parantamiseen edelleen. Portugali on käynnistänyt menojen uudelleenarvioinnin, joka perustuu pääasiassa tehokkuutta parantaviin toimenpiteisiin, jotka liittyvät terveys- ja opetusministeriöiden hallinnonalaan, valtionyhtiöihin, (keskitettyihin) julkisiin hankintoihin ja kiinteistöjen hallintaan. Tämä menojen uudelleenarviointi ei kuitenkaan ole vielä kovinkaan kattava, sillä se koskee vain keskushallintoa ja siinä keskitytään palveluja virtaviivaistamalla aikaansaataviin tehokkuussäästöihin. Hallitus on hyväksynyt terveydenhuoltoalalla toimenpiteitä, joilla edistetään tautien ennaltaehkäisemistä ja kansanterveyspolitiikkaa. Lisäksi on toteutettu useita terveydenhuoltoalan tehokkuuden ja kestävyyden lisäämiseen tähtääviä toimenpiteitä, esimerkiksi keskitettyjen hankintojen ja rinnakkaisvalmisteiden käytön lisäämisen avulla. Vaikka sairaalauudistus jatkuu, talousarvion suunnittelu ja toteutus sairaaloissa on edelleen merkittävä ongelma. Viivästyneet maksut (maksurästit) kasvavat edelleen, mikä kuvaa puutteita kirjanpidon valvontamekanismeissa ja hallintokäytännöissä. Tarkka ja tasapainoinen budjetointi, parempi valvonta ja sitoumusten valvontaa koskevan lain tosiasiallinen täytäntöönpano voisi auttaa vähentämään maksurästejä ja parantamaan alan tehokkuutta ja laatua. Väestön ikääntymiseen liittyvät suuret ja kasvavat kustannukset aiheuttavat edelleen riskin julkisen talouden kestävyydelle. Keskipitkällä aikavälillä julkisen talouden riskien kasvun odotetaan liittyvän pääasiassa eläkkeiden rahoittamisen aiheuttamiin kustannuksiin. Maan julkisen talouden pitkän aikavälin riskit arvioidaan alhaisiksi. Tämä on suurelta osin eläkeuudistusten ansiota ja perustuu oletukseen, että politiikassa ei tapahdu muutoksia ja että eläkejärjestelmän riippuvuutta talousarviosta tehdyistä varainsiirroista vähennetään edelleen. Valtioyhtiöiden uudelleenjärjestelyä, jossa niistä tehdään julkisen talouden kannalta kestäviä, ei ole vielä kokonaan hoidettu. Valtiovarainministeriön UTAM-seurantayksikön valvomien valtionyhtiöiden velat olivat vuoden 2016 toisella neljänneksellä yhteensä 32 miljardia euroa. Valtionyhtiöiden taloudellisen kestävyyden varmistava, vahvistetut tavoitteet sisältävä kehys voisi auttaa vähentämään yhtiöiden riippuvuutta valtion talousarviosta tehdyistä varainsiirroista ja pienentämään niiden suurta velkakantaa.

(10)

Portugalin työmarkkinoiden elpyminen jatkui vuonna 2016. Työmarkkinaindikaattorit ovat parantuneet tasaisesti ja erityisesti työttömyysaste on laskenut. Merkittävä osuus uusista työpaikoista on vakinaisia työsuhteita. Määräaikaisten työsopimusten osuus on kuitenkin edelleen suuri. Työmarkkinoiden voimakas segmentoituminen vaikuttaa kielteisesti työntekijöiden uramahdollisuuksiin ja tuloihin, erityisesti nuorten keskuudessa. Tammikuussa 2017 Portugali uudisti työllistämistukiohjelmansa, jolla edistetään työntekijöiden palkkaamista vakinaisiin työsuhteisiin. Sen odotettavissa olevat vaikutukset työmarkkinoiden segmentoitumisen vähentämiseen näyttävät kuitenkin vähäisiltä, sillä verrattain harvojen odotetaan kuuluvan ohjelman piiriin. Vaikka viimeaikaiset työmarkkinauudistukset ovat parantaneet kannustimia työpaikkojen luomiseen, eräät lainsäädännön piirteet voivat edelleen jarruttaa vakinaisten työntekijöiden palkkaamista yrityksiin. Työnantajille aiheutuu esimerkiksi ennakoimattomia kustannuksia, kun yksittäisen vakinaisen työntekijän irtisanomista pidetään kohtuuttomana. Tämä johtuu osittain siitä, että työntekijän on mahdollista saada työnsä takaisin, jos irtisanomista pidetään kohtuuttomana, ja oikeudenkäyntiprosessin tehottomuudesta.

(11)

Työttömyys on ollut laskussa vuodesta 2014 lähtien, ja myös pitkäaikaistyöttömien absoluuttinen määrä on vähenemässä. Kuitenkin yli puolet työttömistä on ollut työttömänä vähintään vuoden, eikä tämä osuus ole pienentynyt elpymisen myötä. Korkea pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyysaste lisäävät vaaraa, että työttömät vetäytyvät työmarkkinoilta ja menettävät vähitellen osaamistaan sekä työllistyvyyttään. Tämä vaikuttaa näin kielteisesti myös potentiaaliseen kasvuun. Vaikka nuorisotyöttömyys on edelleen mittava, se on vähenemässä viime vuosina esimerkiksi nuorisotakuun puitteissa toteutettujen etsivien toimenpiteiden ansiosta (6). Tämä voi osittain selittää sen, miksi työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten osuus on unionin keskiarvoa pienempi. Portugali toimii myös aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteiden yksinkertaistamiseksi ja nuorisotyöttömyyteen puuttumiseksi. Huhtikuussa 2017 otettiinkin käyttöön työllistämiskannustimia (sosiaaliturvamaksuista myönnetyt alennukset), joilla edistetään nuorten ja pitkäaikaistyöttömien palkkaamista vakinaisiin työsuhteisiin. Jotta voidaan varmistaa pitkäaikaistyöttömien tuloksellinen aktivointi, on kuitenkin olennaisen tärkeää, että julkiset työvoimapalvelut tekevät tuloksellista yhteistyötä sosiaalipalvelujen kanssa, jotta tämän ryhmän tarpeet voidaan tunnistaa ja niihin voidaan vastata paremmin. Tärkeä askel tähän suuntaan olisi ilmoitettu keskitettyjen työvoimapalvelupisteiden perustaminen.

(12)

Ilmoitetun aikataulun mukaisesti hallitus on korottanut vuonna 2017 vähimmäispalkkaa kolmantena vuonna peräkkäin. Viimeisimmän korotuksen, joka ylittää inflaation odotetun kasvun ja keskimääräisen tuottavuuden kasvun, odotetaan tekevän vähimmäispalkasta yhä sitovamman, sillä sen piiriin kuului vuonna 2016 jo viidennes kaikista työntekijöistä. Vähimmäispalkan korotukset vähentävät työssäkäyvien köyhyyttä ja voivat vaikuttaa myönteisesti kokonaiskysyntään. Ne voivat kuitenkin aiheuttaa työllisyysriskejä erityisesti matalan osaamistason työntekijöiden osalta. Nämä riskit eivät ole toteutuneet nykytilanteessa, jossa talous elpyy, mutta niihin puuttuminen on edelleen haaste. Hallitus seuraa vähimmäispalkan kehityksen vaikutusta laatimalla neljännesvuosittain raportin, joka julkaistaan ja josta keskustellaan työmarkkinaosapuolten kanssa.

(13)

Portugalin koulutustulokset ovat parantuneet huomattavasti, kuten OECD:n kansainvälisen oppimistulosten arviointiohjelman (PISA) viimeisimmät tulokset osoittavat. Se kuuluu kuitenkin edelleen siihen ryhmään OECD-maita, joissa luokalle jääminen on yleisintä, minkä on osoitettu lisäävän koulunkäynnin keskeyttämisen riskiä ja lisäävän merkittävästi koulutuskustannuksia. Työvoiman yleinen osaamistaso on Euroopan alhaisimpia ja heikentää maan innovointipotentiaalia ja kilpailukykyä. Lisäksi digiosaamisen puute on edelleen esteenä työvoiman osaamistason parantamiselle. Noin 22 prosentilla Portugalin työvoimasta ei ole minkäänlaista digiosaamista (lähinnä siksi, että he eivät käytä internetiä säännöllisesti), mikä on noin kaksi kertaa unionin keskiarvoa enemmän. Hallitus on toteuttanut toimia aikuiskoulutuksen ja digiosaamisen edistämiseksi ja perustanut Qualifica-ohjelman ja kansallisen digiosaamisaloitteen (INCoDe2030 -aloite). Niiden tuloksellisuuden varmistamiseksi on erittäin tärkeää, että ne tarjoavat työmarkkinoiden tarpeita vastaavia laadukkaita mahdollisuuksia täydentää ja uudistaa työntekijöiden osaamista. Hallitus on myös toteuttanut useita toimenpiteitä, joilla tuetaan korkeakoulujen ja elinkeinoelämän yhteistyötä, erityisesti tutkimustulosten ja tutkimustoiminnan osalta. Korkeakoulurakennetta olisi mukautettava tämän yhteistyön edistämiseksi.

(14)

Vaikka tilanne on paranemassa, suuri järjestämättömien yrityslainojen kanta sekä vähäinen kannattavuus, altistuminen valtionvelkaan liittyville riskeille ja heikot pääomapuskurit ovat edelleen haaste pankkialalle. Omaisuuserien laadun heikkeneminen erityisesti yrityssektorilla rasittaa pankkialan kannattavuutta. Se on heikkojen pääomapuskureiden lisäksi yksi niistä tekijöistä, jotka estävät luottojen ja investointien tuottavan kohdentumisen. Vaikka järjestämättömien lainojen määrä on laskussa, niiden osuus on edelleen korkea (19,5 prosenttia, kun se oli 19,6 prosenttia vuoden 2015 lopussa), ja se on yhä kasvussa joillakin toimialoilla, erityisesti rakennus- ja kiinteistöalalla toimivien yritysten kohdalla. Järjestämättömien lainojen suureen määrään puuttumiseksi on toteutettu joitakin toimia. Arvoltaan alentuneen velkakannan merkittävä vähentäminen edellyttää kuitenkin vielä kokonaisvaltaista strategiaa, jonka avulla olisi myös edistettävä jälkimarkkinoiden kehittymistä, jotta pankit voisivat myydä osan arvoltaan alentuneista salkuistaan.

(15)

Luottoehdot ovat parantuneet vähitellen kysyntä- ja tarjontapuolella, mutta pk-yritysten rahoituksen saantia on edelleen parannettava. Niiden portugalilaisten pk-yritysten osuus, jotka eivät onnistuneet saamaan hakemaansa lainamäärää kokonaisuudessaan, kasvoi 34 prosentista 42 prosenttiin. Unionin keskiarvo puolestaan on laskussa ja oli 30 prosenttia vuonna 2016. Innovatiiviset ja kilpailukykyiset yritykset, joilla on suuri kasvupotentiaali, hyötyisivät pääoman paremmasta saatavuudesta. Tämä vähentäisi niiden riippuvuutta velkarahoituksesta ja parantaisi niiden mahdollisuuksia saada rahoitusta, mikä auttaisi yrityksiä kasvamaan ja kansainvälistymään. Velkarahoitteisten ja omalla pääomalla rahoitettujen investointien pääomakustannusten välinen ero oli vuonna 2016 unionin viidenneksi suurin ja selvästi yli unionin keskiarvon. Vaikka verojärjestelmän muutokset ovat vähentäneet velkarahoituksen kannustimia, on vielä liian varhaista nähdä niiden vaikutusta velanoton suhteellisen merkittävään suosimiseen yritysverotuksessa. Viranomaiset käynnistivät heinäkuussa 2016 Capitalizar-ohjelman, jonka tavoitteena on pääasiassa edistää yksityisiä investointeja. Ohjelmassa luodaan uusia luottojärjestelyjä pk-yrityksille, perustetaan erikoisrahastoja, joiden on tarkoitus osallistua yksityisiin investointeihin, ja tehdään muutoksia verojärjestelmään investointien tukemiseksi. Hallitus on myös ottanut käyttöön toisen ohjelman (Programa Semente), jolla tarjotaan rahoitusta nuorille yrityksille ja pienille yrityksille niiden toiminnan alkuvaiheessa (siemenpääoma). Ohjelma auttaa niitä hankkimaan oman pääoman ehtoista rahoitusta, sillä se tarjoaa enintään kolmen vuoden ajan verohelpotuksia yksityissijoittajille, jotka hankkivat uusia osuuksia tällaisista yhtiöistä. Näiden ohjelmien odotetaan parantavan yritysten rahoituksen saantia Portugalissa, jos ne toteutetaan nopeasti kokonaisuudessaan.

(16)

Tammikuussa 2017 komissio tarjosi osana palvelumarkkinoiden esteiden poistamista koskevaa toimenpidepakettia kaikille jäsenvaltioille ohjeistusta kansallisista uudistuksista sellaisten ammattipalvelujen sääntelyssä, jotka voivat luoda paljon kasvua ja työpaikkoja. Suositetut uudistukset koskevat monia erilaisia vaatimuksia, ja ne perustuvat vertailevaan analyysiin, joka mukailee jäsenvaltioiden kanssa viimeksi kuluneiden kolmen vuoden aikana tehdyn keskinäisen arvioinnin periaatteita ja toimintatapoja. Portugali on osallistunut aktiivisesti tähän prosessiin. Portugali selostaa kansallisessa toimintasuunnitelmassaan, että säänneltyjä ammatteja koskevia merkittäviä uudistuksia ja tarkistuksia on jo toteutettu vuodesta 2011 alkaen, joten se ei odota mainittavampia muutoksia tulevina vuosina. Komission antamalla ohjeistuksella täydennetään vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson mukaisia arviointeja siten, että niissä keskitytään erityisesti näihin ammatteihin sovellettaviin vaatimuksiin. Palvelujen tarjoajaksi pääsyyn liittyy merkittäviä lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia esteitä useilla aloilla. Joistakin rakennusalaan ja kaikkein rajoitetuimpiin yrityspalveluihin (myös säännellyt ammatit) kohdistetuista uudistuksista sovittiin rahoitustukiohjelman aikana, mutta niiden toteuttaminen on joko keskeytetty tai peruutettu. Tiettyjä ammatteja koskevat säännöt eivät ole yhtä kunnianhimoisia kuin puitelaki näiden ammattien vapauttamisessa kilpailulle. Ne herättävät myös huolta kilpailun suorasta tai välillisestä rajoittamisesta ammattipalvelujen markkinoilla.

(17)

Portugalin julkishallinto on edelleen tehotonta, ja sen läpinäkyvyys on vähäistä. Kilpailu on julkisten hankintojen alalla edelleen vähäistä. Edistyksestä huolimatta julkisia hankintoja koskevien tietojen ja menettelyjen läpinäkyvyydessä ja luotettavuudessa on vielä puutteita. Käyttöoikeussopimusten ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien läpinäkyvyyttä haittaa edelleen, että hankintaviranomaisilta puuttuu monimutkaisten sopimusten hallinnoinnin edellyttämä asiantuntemus. Sopimusten tekeminen ilman tarjouskilpailua on edelleen yleistä julkisissa hankinnoissa. Julkisia hankintoja koskeva säännöstö on äskettäin tarkistettu, ja komissio seuraa tiiviisti tarkistetun säännöstön täytäntöönpanoa. Hallinnollinen rasitus ja yhdenmukaisten täytäntöönpanokäytäntöjen puute eri puolilla maata on hidastanut menettelyjen uudistamista. Vaikka jonkin verran edistystä on tapahtunut, paikallis- ja julkishallinnon menettelyjen yksinkertaistamisessa on esiintynyt viiveitä, sillä julkishallinnon eri tasojen välinen koordinointi on vähäistä. Portugalin viranomaiset ovat hyväksyneet lainsäädännön yksinkertaistamista koskevan uuden SIMPLEX + -ohjelman. Siihen sisältyy melko kunnianhimoisia toimenpiteitä kansalaisten ja yritysten hyväksi. Toimenpiteet ovat lupaavia, ja SIMPLEX + -paketin täytäntöönpanon nopea aloittaminen on varmistettava, jotta ohjelma alkaa vaikuttaa. Useimpia pakettiin sisältyvistä yrityksiä koskevista toimenpiteistä on nyt alettu toteuttaa. Portugalin oikeusjärjestelmän suorituskyky alittaa edelleen unionin keskitason. Portugalissa siviili- ja kauppaoikeutta sekä verotusta koskevien riita-asioiden käsittelyn tehokkuusindikaattorit ovat edelleen heikot. Tämä vaikuttaa kielteisesti liiketoimintaan ja suorien ulkomaisten sijoitusten houkuttelemiseen. Vero- ja hallintotuomioistuinten toiminnan tehokkuus on edelleen haaste tapausten ratkaisuasteen osalta ja menettelyt ovat yhä liian pitkiä. Ratkaisun saaminen maksukyvyttömyysasioita käsittelevästä tuomioistuimesta kestää jopa 40 kuukautta, mikä herättää epäilyjä SIREVE-kehyksen toimivuudesta.

(18)

Portugali on edistynyt julkishallinnon läpinäkyvyyden lisäämisessä ja korruption torjunnassa, mutta kattavaa strategiaa ei ole. Korruptiontorjunnasta näyttää tulleen kansallisten syyttäjäviranomaisten todellinen prioriteetti, ja tehokkaampia prosesseja tapausten ja resurssien hallinnoimiseksi on otettu käyttöön. Jää kuitenkin nähtäväksi, johtavatko nämä toimenpiteet korkean tason korruption lopullisen tuomitsemisasteen paranemiseen ja sellaisten rangaistusten määräämiseen, jotka tehokkaammin ennaltaehkäisevät korruptiota. Jokaisessa julkishallintoelimessä käyttöön otetut korruptionehkäisysuunnitelmat ovat toistaiseksi osoittautuneet lähinnä muodollisuuksiksi. Niitä ei ole mukautettu organisaatiokohtaisesti, eikä niitä ole myöskään täydennetty asianmukaisella seurannalla.

(19)

Komissio on vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Portugalin talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2017 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2017 vakausohjelman ja vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman sekä jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Portugalille viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Se on ottanut huomioon niiden merkityksen Portugalin finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(20)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (7) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1.

(21)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman ja vuoden 2017 vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–4,

1.

varmistaa liiallisen alijäämän korjaamisen kestävyyden; pyrkii toteuttamaan merkittäviä julkisen talouden sopeutustoimia vuonna 2018 vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osion vaatimusten mukaisesti ja ottaen huomioon tarpeen vahvistaa meneillään olevaa talouden elpymistä ja varmistaa Portugalin julkisen talouden kestävyyden; käyttää satunnaistuloja nopeuttaakseen julkisen talouden velan pienentämistä suhteessa BKT:hen; panostaa enemmän menojen uudelleenarvioinnin laajentamiseen tavoitteena kattaa huomattava osuus useiden politiikkalohkojen julkisista menoista; lisää menojen valvontaa, kustannustehokkuutta ja asianmukaista budjetointia erityisesti terveydenhuoltoalalla, keskittymällä sairaaloiden maksurästien vähentämiseen, ja huolehtii eläkejärjestelmän kestävyydestä; asettaa valtionyhtiöiden taloudellisen kestävyyden parantamiseksi alakohtaisia tehokkuustavoitteita hyvissä ajoin vuoden 2018 talousarviota varten, parantaa valtionyhtiöiden kokonaisnettotulosta ja keventää valtion talousarviolle aiheutuvaa rasitetta;

2.

edistää vakinaisiin työsopimuksiin perustuvaa palkkaamista, myös tarkistamalla oikeudellista kehystä; varmistaa pitkäaikaistyöttömien tehokkaan aktivoinnin; varmistaa yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa, että vähimmäispalkan kehitys ei heikennä matalan osaamistason työntekijöiden työllistymismahdollisuuksia;

3.

panostaa enemmän luottolaitosten taseiden puhdistamiseen toteuttamalla järjestämättömiä lainoja koskevan kattavan strategian, myös parantamalla arvoltaan alentuneiden omaisuuserien jälkimarkkinoita; parantaa yritysten, erityisesti nuorten yritysten ja pienten ja keskisuurten yritysten, mahdollisuuksia saada rahoitusta;

4.

toteuttaa etenemissuunnitelman, jolla kevennetään edelleen hallinnollista rasitusta ja puututaan rakennusalan ja yrityspalvelujen sääntelyesteisiin vuoden 2017 loppuun mennessä; tehostaa maksukyvyttömyys- ja verotusmenettelyihin liittyviä oikeudenkäyntejä.

9.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 261/98

(1)

Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Romania ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(2)

Romaniaa koskeva vuoden 2017 maaraportti julkaistiin 22 päivänä helmikuuta 2017. Siinä arvioitiin Romanian edistymistä neuvoston 12 päivänä heinäkuuta 2016 hyväksymien maakohtaisten suositusten noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja sen kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa.

(3)

Romania toimitti vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2017 lähentymisohjelmansa 5 päivänä toukokuuta 2017. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(4)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (3) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(5)

Romaniaan sovellettiin vuosina 2009–2015 kolmea maksutasetukiohjelmaa, joita komissio ja Kansainvälinen valuuttarahasto hallinnoivat yhdessä ja jotka saivat tukea Maailmanpankilta. Maksuja suoritettiin ainoastaan ensimmäisessä ohjelmassa vuosina 2009–2011. Sen sijaan vuosien 2011–2013 ja 2013–2015 ohjelmat olivat ennalta varautuvia. Komissio aloitti lokakuussa 2015 ohjelman jälkeisen valvonnan, jolla seurataan Romanian kykyä maksaa ensimmäisessä ohjelmassa myönnetyt lainat. Valvonta jatkuu siihen asti kunnes vähintään 70 prosenttia lainoista on maksettu takaisin, minkä pitäisi tapahtua keväällä 2018.

(6)

Romaniaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Hallitus suunnittelee vuoden 2017 lähentymisohjelmassaan, että julkisen talouden alijäämä on 2,9 prosenttia suhteessa BKT:hen sekä vuonna 2017 että vuonna 2018 ja supistuu tämän jälkeen asteittain siten, että se on 2,0 prosenttia vuonna 2020. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, joka on 1 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen, ei odoteta saavutettavan ohjelmakaudella eli viimeistään vuonna 2020. Uudelleenlasketun (4) rakenteellisen rahoitusaseman odotetaan olevan -2,6 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2020. Lähentymisohjelman mukaan julkisen talouden velan odotetaan kasvavan 37,6 prosentista suhteessa BKT:hen vuonna 2016 38,3 prosenttiin vuonna 2018 ja supistuvan sen jälkeen 37,6 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2020. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on suotuisa. Pääasiallinen makrotalouden näkymien heikkenemisen riski johtuu julkisen talouden toimenpiteiden ja rakenteellisten toimenpiteiden vähäisemmästä vaikutuksesta lyhyen ja keskipitkän aikavälin kasvunäkymiin. Samaan aikaan toimenpiteitä, joita tarvitaan tukemaan suunniteltujen alijäämätavoitteiden saavuttamista, ei ole riittävästi täsmennetty. Lisäksi palkkojen yhtenäistämistä koskevan lain luonnos aiheuttaa julkisen talouden ennusteeseen merkittävän heikkenemisriskin.

(7)

Neuvosto suositti 12 päivänä heinäkuuta 2016, että Romania rajoittaa poikkeamista julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteesta vuonna 2016 ja sopeuttaa julkista taloutta 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017, mikäli keskipitkän aikavälin tavoitteeseen ei päästä vähäisemmillä sopeutustoimilla. Vuoden 2016 toteutumatietojen perusteella katsottiin, että Romania poikkeaa julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteesta merkittävästi. Komissio antoi Romanialle SEUT-sopimuksen 121 artiklan 4 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 1466/97 10 artiklan 2 kohdan nojalla 22 päivänä toukokuuta 2017 varoituksen sillä perusteella, että maa on poikennut merkittävästi julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteestaan vuonna 2016. Neuvosto antoi 16 päivänä kesäkuuta 2017 suosituksen (5), jonka mukaan Romanian oli toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että nettomääräisten julkisten perusmenojen (6) nimelliskasvu on vuonna 2017 enintään 3,3 prosenttia, minkä perusteella vuotuinen rakenteellinen sopeutus on 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komission kevään 2017 talousennusteen mukaan on vaarana, että tästä suositellusta sopeutuksesta poiketaan merkittävästi vuonna 2017.

(8)

Julkisen talouden tilanteen perusteella Romanian odotetaan vuonna 2018 jatkavan sopeutusta kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, joka on 1 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen. Vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisen yhteisesti sovitun matriisin perusteella sopeutus tarkoittaa vaatimusta, jonka mukaan nettomääräisten julkisten perusmenojen nimellinen kasvu on enintään 4,3 prosenttia. Tällöin rakenteellinen sopeutus olisi 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. Jos politiikat säilyvät muuttumattomina, on vaarana, että tästä vaatimuksesta poiketaan merkittävästi vuonna 2018. Lisäksi komission kevään 2017 talousennusteen mukaan julkisen talouden alijäämän suhteessa BKT:hen odotettiin olevan 3,5 prosenttia vuonna 2017 ja 3,7 prosenttia vuonna 2018. Tämä ylittää perussopimuksen mukaisen 3 prosentin viitearvon. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo voimakkaasti heikkenevien julkisen talouden näkymien perusteella, että vuonna 2017 tarvitaan merkittäviä lisätoimia vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten noudattamiseksi Romanialle 16 päivänä kesäkuuta 2017 osoitetun suosituksen mukaisesti, jotta voitaisiin korjata merkittävä poikkeaminen julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen johtavalta sopeutusuralta.

(9)

Romanian julkisen talouden kehys on vakaa, mutta sitä ei ole pantu täysimääräisesti täytäntöön. Vuoden 2016 talousarvio poikkesi merkittävästi julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteesta, joka on 1 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen. Näin rikottiin kansallisen julkisen talouden kehyksen alijäämäsääntöä. Vuoden 2017 talousarvio poikkesi kansallisista julkisen talouden säännöistä vielä enemmän. Romanian viranomaiset eivät lähettäneet vuonna 2016, kuten eivät aiempinakaan vuosina, finanssipoliittisen strategian päivitystä parlamentille lakisääteiseen elokuun määräpäivään mennessä. Tämän vuoksi keskipitkän aikavälin finanssipoliittinen strategia ei ole ollut ohjaamassa vuotuista talousarviomenettelyä.

(10)

Pankkisektorin tervehtyminen jatkui vuonna 2016 luottamusta herättävien pääomapuskurien ja kannattavuuden paranemisen ansiosta. Romanian viranomaiset ovat sitoutuneet tekemään kattavan omaisuuserien laadun tarkastelun ja pankkisektorin stressitestin vuonna 2018. Velkavastuuta koskeva laki tuli voimaan toukokuussa 2016, mutta pankkisektoriin kohdistuvia riskejä on pitkälti vähentänyt perustuslakituomioistuimen tuomio, jonka mukaan tuomioistuinten on tarkasteltava, täyttävätkö lainanottajat taloudellisia vaikeuksia koskevat säännökset. Sveitsin frangeissa määriteltyjen lainojen muuntamista koskeva laki, jonka parlamentti hyväksyi lokakuussa 2016, katsottiin hiljattain perustuslain vastaiseksi. Lainsäädännön ennustettavuutta haittaavat kuitenkin edelleen toistuvat lainsäädäntöaloitteet, ja tällä saattaa olla kielteisiä vaikutuksia sijoittajien suhtautumiseen.

(11)

Veronkierto on ollut Romaniassa yleistä. Se vähentää verotuloja ja verotuksen oikeudenmukaisuutta sekä vääristää taloutta. Romania on edistynyt vain vähän verosäännösten noudattamisen ja veronkannon vahvistamista koskevan maakohtaisen suosituksen toteuttamisessa. Arvonlisävelvolliseksi hakeutumista ja arvonlisäveron palautuksia koskevia menettelyjä muutettiin vuonna 2016, ja veroviranomaisen järjestelmiin liitettyjen sähkökäyttöisten kassakoneiden maanlaajuinen käyttöönotto on meneillään. Esimerkiksi hotelli- ja ravitsemusalaan ja vastaaviin toimialoihin sovelletaan vuodesta 2017 erityisjärjestelyä, jossa vero asetetaan tuloluokasta riippumatta. Lisäksi on otettu käyttöön itsenäiseen ammatinharjoittamiseen ja perheyrityksiin sovellettavia rajoituksia verojen välttelyn estämiseksi. Veroilmoituksia ja veronmaksua koskevia velvoitteita noudatettiin vuonna 2016 aiempaa paremmin, mutta yhteisten vero- ja työsuojelutarkastusten suhteen tulokset eivät parantuneet. Lisäksi mikroyritysten verotukseen sovellettavaa liikevaihdon raja-arvoa korotettiin merkittävästi ja samalla verokantaa alennettiin, minkä vuoksi verosäännösten noudattaminen parani budjettitulojen kustannuksella. Yritysverotuksen sektori- ja luokkakohtaisten lähestymistapojen riskinä on, että sekä yrityksille että valvontaviranomaisille aiheutuu hallinnollinen rasite, eikä veronkanto parane.

(12)

Kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen jakautuminen (kotitalouksien koko huomioon ottaen) on Romaniassa erityisen epätasaista, mikä vähentää mahdollisuuksia edistää kestävää ja osallistavaa kasvua. Varakkaimman 20 prosentin tulot ovat kahdeksankertaiset köyhimmän 20 prosentin tuloihin verrattuna. Tämä suhde on merkittävästi unionin keskiarvoa suurempi. Erot johtuvat pitkälti eriarvoisesta pääsystä terveydenhuollon, koulutuksen ja palvelujen piiriin sekä työmarkkinoille. Lisäksi tuloerojen välinen erotus ennen veroja ja sosiaalisia tulonsiirtoja ja niiden jälkeen on yksi unionin pienimpiä. Tärkeimpien sosiaalietuuksien perustana olevaa viiteindeksiä ei ole päivitetty sen käyttöönoton eli vuoden 2008 jälkeen. Pimeä työ ja epävirallinen palkanmaksu on edelleen yleistä ja vaikuttaa verotuloihin, vääristää taloutta ja heikentää vero- ja etuusjärjestelmän oikeudenmukaisuutta ja tehoa. Vero- ja työsuojeluviranomaiset toteuttivat pilottihankkeena yhteisiä valtakunnallisia tarkastuksia, mutta niillä ei ole tähän mennessä ollut vaikutusta järjestelmään. Resursseja ei keskitetä sektoreille, joilla veronkierron riski on suurinta, epävirallisiin palkkoihin kiinnitetään vain vähän huomiota ja rangaistustoimet ovat ennaltaehkäiseviä toimia yleisempiä.

(13)

Työmarkkinatulokset paranivat vuonna 2016, kun työttömyysaste saavutti saman tason kuin ennen kriisiä alimmillaan. Työvoima supistuu edelleen väestön ikääntymisen ja mittavana jatkuvan maastamuuton takia. Alhaisen työttömyysasteen lisäksi työmarkkinoiden ulkopuolella olevien osuus on Romaniassa unionin suurimpia. Erityisesti nuorten, naisten, matalan osaamistason työntekijöiden, vammaisten ja romanien työllisyysaste ja työvoimaosuus on selvästi alle unionin keskitason. Työelämän tai koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten määrä on edelleen hyvin suuri.

(14)

Köyhyys- tai syrjäytymisvaara vähenee, mutta on edelleen hyvin suuri erityisesti lapsiperheiden, vammaisten, romanien ja maaseutuväestön keskuudessa. Vuonna 2016 hyväksyttiin kattava köyhyydentorjuntapaketti ja politiikan painopistettä siirrettiin tietyille väestönosille kohdennettujen palvelujen lisäämiseen. Tarkoituksena on toteuttaa pilottihanke, jossa tarjotaan integroituja palveluja syrjäytyneille yhteisöille. Jos se toteutetaan koko maan kattavana, nykyinen heikko integroitujen palvelujen tarjonta paranee merkittävästi. Vähimmäistoimeentulotukea koskeva laki on hyväksytty vastauksena toistuvasti annettuihin maakohtaisiin suosituksiin. Se tulee voimaan vuonna 2018 ja parantaa sosiaaliavun riittävyyttä ja kattavuutta. Siinä yhdistyvät passiivinen tuki ja pakolliset aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteet ja tarkastukset. Vähimmäistoimeentulotuen aktivointipotentiaali on kuitenkin vaatimaton, sillä tavoitteena on saada sen piiriin 25 prosenttia aktiivisten työvoimapolitiikan toimenpiteiden edunsaajista viimeistään vuonna 2021.

(15)

Aktivointitoimia on lisätty kansallisen työvoimaviraston uudistamisen yhteydessä. Uudistuksiin sisältyy aiempaa räätälöidympää tukea ja integroituja palveluja työnhakijoille ja työnantajille. Työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleviin nuoriin kohdennettua etsivää kenttätyötä ja heille tarjottavia palveluja ollaan parantamassa. Työmarkkinoilla vaikeimmin työllistyville henkilöille tarjottavia aktivointitoimia on kuitenkin edelleen vain vähän, ja hiljattain ehdotetut aktivointitoimenpiteet eivät enää keskity näihin erityisryhmiin. Toimenpiteiden laajuus ja yhteys sosiaalipalveluihin ei ole riittävä parantamaan näiden ryhmien työvoimaosuutta merkittävästi.

(16)

Eläkkeiden riittävyyteen ja vanhuusiän köyhyyteen liittyy merkittävä sukupuoliulottuvuus, sillä vaikka muut eläkeperusteet ovat samoja, naisten alhaisempi eläkeikä johtaa alhaisempiin eläkeoikeuksiin. Romania kuuluu niihin harvoihin jäsenvaltioihin, joissa naisten ja miesten eläkeikä ei ole laissa sama. Miesten ja naisten eläkeiän yhtenäistämistä koskeva laki annettiin parlamentin käsittelyyn vuonna 2013. Toistaiseksi vasta senaatti on hyväksynyt sen.

(17)

Kun otetaan huomioon tuottavuuden kehittyminen, tulotasojen lähentyminen ja maan kilpailukykyasema, julkisen ja yksityisen sektorin palkkojen nousuun on kiinnitettävä erityistä huomiota. Julkisen sektorin palkkojen nousu saattaa heijastua yksityiselle sektorille, mikä vaikuttaa Romanian kilpailukykyyn. Romanian vähimmäispalkkataso on noussut huomattavasti viime vuosina, mutta se on edelleen unionin alhaisimpia. Satunnaiset vähimmäispalkkojen korotukset ovat lisänneet merkittävästi vähimmäispalkkaa saavien työntekijöiden osuutta. Tämä on viime aikoina johtanut palkkojen voimakkaaseen keskittymiseen palkkahaitarin alapäähän. Vuoden 2016 alussa perustettiin maakohtaisen suosituksen johdosta kolmikantatyöryhmä luomaan mekanismi vähimmäispalkan määrittämiseksi puolueettomien taloudellisten, työmarkkinoihin perustuvien ja sosiaalisten kriteerien perusteella, mutta sen työssä on ollut merkittäviä viiveitä, jotka on kirittävä riittävissä määrin kiinni. Työmarkkinavuoropuhelulle on edelleen tyypillistä, että alakohtainen sopiminen on vähäistä ja institutionaaliset heikkoudet rajoittavat uudistusten tehoa.

(18)

Kansalaisten on keskeistä saada riittävät perustaidot, jotta he voivat löytää hyvän vakituisen työpaikan sekä osallistua täysipainoisesti talous- ja yhteiskuntaelämään. Kansainvälisten tutkimusten mukaan romanialaisten teini-ikäisten perustaidoissa on vakavia puutteita. Korkea koulunkäynnin keskeyttämisaste, korkeakoulutuksen suorittavien vähäinen osuus ja maastamuuton yleisyys johtavat ammattitaitoisen työvoiman tarjonnan riittämättömyyteen. Pääsy laadukkaan yleisopetuksen piiriin on rajallista maaseudulla ja erityisesti romanilasten keskuudessa. Romanilasten koulutustaso on muita alhaisempi, koska hyviä opettajia on vaikea saada maaseudulle ja kouluihin, joissa on pääasiassa romanioppilaita. Tilannetta vaikeuttaa väestöryhmien erottelu ja usein syrjivät asenteet. Romania on hyväksynyt toistuvasti annettujen maakohtaisten suositusten johdosta strategian koulunkäynnin keskeyttämisen torjumiseksi ja alkanut toteuttaa sitä. Viimeaikaisia toimenpiteitä ovat yhdennetyt toimet, pilottihanke lämpimän kouluruuan tarjoamiseksi, matkakustannusten korvaamisen parantaminen ja sosiaaliset etusetelit, joilla kannustetaan köyhiä lapsia esiopetukseen. Syksyllä 2017 on tarkoitus toteuttaa unionin osarahoittamiin hankkeisiin perustuvia toimenpiteitä opetuksen laadun parantamiseksi muita heikommassa asemassa olevissa kouluissa. Myös opetussuunnitelmien nykyaikaistaminen on käynnissä, vaikkakin vajaamittaisena. Erottelun vastaista lainsäädäntöä on parannettu, mikä koskee myös koulutarkastajien roolin vahvistamista asiassa. Valvontamenetelmää ei kuitenkaan ole vielä saatu aikaan. Lisätoimia tarvitaan, jotta kehitys koulutuksen sosioekonomisen epätasa-arvon torjumiseksi voi jatkua. Nuorisotakuulla on tähän mennessä tavoitettu koulunsa keskeyttäneet vain osittain, eikä uutta mahdollisuutta tarjoavia ohjelmia ole helposti saatavilla. Ammattikoulutusjärjestelmä ei vastaa riittävän hyvin työmarkkinoiden tarpeita, ja aikuiskoulutukseen osallistutaan hyvin vähän.

(19)

Romanian väestön terveystulokset ovat heikkoja. Laadukkaan terveydenhuollon saatavuutta haittaa terveydenhuoltoalan ammattilaisten puute, sairaaloiden liian vähäinen rahoitus ja toisaalta alan liian suuri riippuvuus niistä sekä korruptio. Tämä vaikuttaa erityisesti vähätuloisiin ja maaseudulla asuviin. Lääketieteen ammattilaisille maksettavien epävirallisten maksujen lisäksi korruptiota esiintyy sairaaloiden hankinnoissa sekä vakuutuspetosten ja etuuksiin oikeuttavien todistusten saamiseksi tapahtuvan lahjonnan muodossa. Romania on reagoinut maakohtaiseen suositukseen ja täyttänyt vuosien 2014–2020 rahoituskauden ennakkoehtoja toteuttamalla politiikkatoimia painopisteen siirtämiseksi vuodeosastohoidosta avohoitoon. Infrastruktuuri- ja palvelutarpeiden kartoittamiseksi on laadittu alueellisia terveydenhuoltosuunnitelmia, ja kansallisen terveydenhuoltostrategian toteuttamista valvotaan. Epävirallisia maksuja koskevan palautejärjestelmän uudistamiseksi on annettu uutta lainsäädäntöä vuosien 2016–2020 korruptiontorjuntastrategian mukaisesti, ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten palkkausta on parannettu. Korruptiontorjuntastrategiaan kuuluu kattavia terveydenhuoltoon kohdistuvia toimenpiteitä, joilla esimerkiksi edistetään vastuuvelvollisuutta ja sairaaloiden johtajien läpinäkyvää rekrytointia. Yhteisöllisen hoidon, avohoidon ja lähetejärjestelmien vahvistaminen on vasta alkuvaiheessaan, epäviralliset maksut yleisiä ja sairaaloiden hallinnon läpinäkyvyys puutteellista. Myös kansallinen terveydenhuoltoalan työntekijöitä koskeva strategia on hyväksymättä.

(20)

Romanian hallinto- ja päätöksentekovalmiudet ovat kärsineet prosessien ja päätöksenteon läpinäkyvyyden puutteesta, työläistä hallintomenettelyistä, laadukkaan näytön vähäisestä käytöstä, alakohtaisten politiikkojen välisestä heikosta koordinoinnista ja laajalle levinneestä korruptiosta. Edistyminen julkishallinnon uudistamisessa on ollut vähäistä. Organisatoriset rakenteet ovat edelleen epävakaita, mikä vaikuttaa julkishallinnon riippumattomuuteen ja tehokkuuteen. Vuonna 2016 otettiin käyttöön virkamiesstrategiat, mutta joitain niiden päätavoitteita ei ole vielä huomioitu lainsäädäntökehyksessä. Näitä ovat erityisesti henkilöstön palkkaamisen, arvioinnin ja tulospalkkioiden puolueettomat perusteet. Palkkatasoa on ehdotettu yhdenmukaistettavaksi jonkin verran, mutta suoriutumisen ja palkan välillä ei keskus- ja paikallistasoilla ole selkeää yhteyttä. Romanian julkishallintoviraston valmiuksia ja toimivaltuuksia on edelleen vahvistettava. Joitakin vuonna 2016 käyttöön otetuista päätöksenteon läpinäkyvyyden parantamiseen tähtäävistä toimista on tarkoitus kumota. Strateginen suunnittelu ja sääntelyn vaikutusten arviointi eivät ole vakiintuneet hallintokäytäntöön.

(21)

Liikenneinfrastruktuuri on niin laadultaan kuin määrältäänkin Romanian taloudellisen kehittymisen suurimpia pullonkauloja. Romania hyväksyi syksyllä 2016 maakohtaisen suosituksen pohjalta liikenteen toimenpideohjelman havaittujen puutteiden korjaamiseksi. Jotta investoinnit tieinfrastruktuuriin nopeutuisivat, vastuu infrastruktuuri-investointien toteuttamisesta otettiin pois infrastruktuurien hallinnoinnista vastaavalta viranomaiselta. Rautatiejärjestelmän uudistamiseksi perustettiin vuonna 2016 elin, jonka on tarkoitus olla toiminnassa vuoden 2017 puolivälissä.

(22)

Romanian investointisuhde on viime aikoina ollut unionin suurimpia. Vuonna 2016 julkiset investoinnit vähenivät osittain myös unionin varojen vähäisen käytön vuoksi. Unionin varojen korkea hyödyntämisaste ja tehokas käyttö ovat Romanialle keskeisiä, jotta se pystyy ottamaan kehittämispotentiaalinsa käyttöön tärkeimmillä sektoreilla, erityisesti liikenteen ja jätehuollon aloilla. Julkisten investointien laatua ovat haitanneet muun muassa puutteet johtamisessa ja jatkuvasti muuttuvat painopisteet. Maakohtaisesta suosituksesta huolimatta julkisten investointihankkeiden priorisoinnin ja valmistelun parantamisessa saatiin aikaan vain vähän edistystä. Ministeriöitä on vaadittu elokuusta 2016 alkaen ilmoittamaan investointiprioriteetit menosuunnitelmissaan, mutta muita toimia ei ole toteutettu valtiovarainministeriön roolin lisäämiseksi investointien priorisoinnissa ja julkisten investointihankkeiden valmistelun koordinoinnin parantamiseksi ministeriöiden kesken. Kansallista jätehuoltosuunnitelmaa ei ole edelleenkään hyväksytty, kuten ei myöskään jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevaa suunnitelmaa, jonka piti valmistua ennen vuoden 2016 loppua. Näitä suunnitelmia tarvitaan myös, jotta voidaan parantaa hallintotapaa ja sääntelyn noudattamisen valvontaa kansallisten ja unionin varojen kanavoimiseksi sekä saavuttaa unionin tason ympäristönormit.

(23)

Julkisten hankintojen tehokkuus on tärkeää, jos Romania haluaa saavuttaa strategiset tavoitteet ja puuttua keskeisiin politiikkahaasteisiin, joita ovat julkisten varojen käytön tehostaminen, julkishallinnon nykyaikaistaminen, korruption torjunta sekä innovoinnin ja kestävän ja osallistavan kasvun edistäminen. Se on myös keskeistä, jotta kansalaiset voivat luottaa viranomaisiin ja demokratiaan. Romania on viime aikoina toteuttanut toimia julkisia hankintoja koskevan strategian ja toimintasuunnitelman toteuttamiseksi. Julkisia hankintoja koskeva laki on ollut voimassa toukokuusta 2016, ja julkisia hankintoja ja yleishyödyllisten palvelujen alojen hankintoja koskevaa täytäntöönpanolainsäädäntöä annettiin kesäkuussa 2016 ja käyttöoikeussopimuksia koskevaa sekundaarilainsäädäntöä vuoden 2016 lopussa. Lisäksi julkisia hankintoja koskevalla kansallisella toimintaohjelmalla estetään ja valvotaan korruptiota. Monet strategian tärkeimmistä toimenpiteistä ovat kuitenkin edelleen toteuttamatta. Näitä ovat esimerkiksi valvonnan vahvistaminen ja muut korruptiontorjuntatoimenpiteet, sähköisen hankintajärjestelmän toteuttaminen kokonaisuudessaan ja julkisista hankinnoista vastaavien virkamiesten kouluttaminen.

(24)

Romanian väestöstä yli 45 prosenttia asuu maaseudulla, joka on selvästi jäljessä kaupunkialueista työllisyys- ja koulutuskysymyksissä, palvelujen ja infrastruktuurin piiriin pääsyssä sekä aineellisessa hyvinvoinnissa. Maakohtaisissa suosituksissa on kehotettu parantamaan pääsyä yhdennettyjen julkisten palvelujen piiriin, laajentamaan perusinfrastruktuuria ja edistämään talouden monipuolistamista erityisesti maaseudulla. Romania vastasi suosituksiin vuonna 2016 hyväksymällä kattavan toimenpidekokonaisuuden, johon sisältyy toimia maaseudun kehittämiseksi, pienten maatilojen nykyaikaistamiseksi, muiden kuin maataloudessa toimivien pk-yritysten tukemiseksi, infrastruktuuriin (myös sosiaalipalveluihin ja koulutukseen) investoimiseksi ja työpaikkojen virallistamiseksi. Näiden toimien pitkän aikavälin onnistuminen riippuu siitä, miten pilottihankkeet pystytään siirtämään suurempaan mittakaavaan ja miten käytettävissä olevia unionin varoja voidaan kohdistaa ja käyttää tuloksellisesti.

(25)

Valtionyhtiöillä on tärkeä rooli taloudessa, erityisesti keskeisten infrastruktuurien sektoreilla. Heikkoudet valtionyhtiöiden hallintotavassa heikentävät niiden tuottavuutta yksityisiin kilpailijoihin verrattuna. Tämä vaikuttaa kielteisesti julkiseen talouteen. Romania edistyi merkittävästi valtionyhtiöiden hallinto- ja ohjausjärjestelmän parantamisessa maakohtaisen suosituksen mukaisesti. Säännöt valtionyhtiöiden hallinto- ja ohjausjärjestelmää koskevan varsinaisen lainsäädännön tueksi annettiin nopeasti syksyllä 2016. Lainsäädäntökehys noudattaa hyviä kansainvälisiä käytänteitä valtionyhtiöiden hallitusten jäsenten nimitysten ja hallinnon läpinäkyvyyden suhteen, ja siinä annetaan valtiovarainministeriölle erityisiä seurantaan ja täytäntöönpanoon liittyviä toimivaltuuksia. Lisäksi toteutettiin toimenpiteitä, joilla uusista säännöistä tiedotetaan paikallisviranomaisille. Valtionyhtiöiden talousarviotiedot julkistettiin. Viiveet ammattijohtajien nimittämisessä herättävät kuitenkin kysymyksiä lainsäädännön täytäntöönpanon etenemisestä.

(26)

Romanian kilpailukyky on kärsinyt reaalisen kilpailukyvyn heikkouksista ja rakenteellisista esteistä, esimerkiksi monimutkaisista hallintomenettelyistä, siirryttäessä korkeamman lisäarvon talouteen. Romania vastasi vuonna 2016 maakohtaiseen suositukseen hyväksymällä useita säädöksiä yksinkertaistaakseen hallinnollisia menettelyjä sekä parantaakseen kansalaisten ja julkishallinnon suhdetta, joskin tämä koski vain pientä osuutta menettelyistä.

(27)

Korruptiota esiintyy edelleen kaikilla tasolla, ja se on edelleen liiketoiminnan este. Romania on edistynyt merkittävästi monissa oikeusjärjestelmän uudistuksissa ja korkean tason korruption kitkemisessä. Vielä on kuitenkin toteutettava tärkeitä toimia näihin liittyvissä kysymyksissä, jotta uudistuksista tulee kestäviä ja peruuttamattomia. Erityisesti paikallishallinnossa esiintyvän korruption ehkäisemiseen ja torjuntaan liittyvien lisätoimien kehittämisessä on edistytty jonkin verran, mutta vuonna 2016 hyväksytyn kansallisen korruptiontorjuntastrategian tuloksellisessa täytäntöönpanossa on edelleen merkittäviä haasteita. Tarvitaan toimia, jotta voidaan taata oikeuslaitoksen riippumattomuuden kunnioitus Romanian julkisessa elämässä, saada valmiiksi rikos- ja siviililakien uudistukset ja varmistaa tuomioistuinten päätösten täytäntöönpanon tehokkuus. Romanialle osoitetaan yhteistyö- ja seurantamekanismin puitteissa suosituksia, jotka koskevat oikeuslaitoksen uudistamista ja korruption torjuntaa. Sen vuoksi kyseisiä aloja ei ole otettu huomioon Romanialle osoitetuissa maakohtaisissa suosituksissa.

(28)

Komissio on vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Romanian talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2017 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2017 lähentymisohjelman ja vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman sekä jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Romanialle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Se on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Romanian finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(29)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 lähentymisohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (7) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1,

1.

varmistaa vuonna 2017, että neuvoston 16 päivänä kesäkuuta 2017 antamaa suositusta noudatetaan, jotta voitaisiin korjata merkittävä poikkeaminen julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen johtavalta sopeutusuralta; pyrkii vuonna 2018 toteuttamaan merkittäviä julkisen talouden sopeutustoimia vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osion vaatimusten mukaisesti; varmistaa, että julkisen talouden kehystä sovelletaan kaikilta osin; vahvistaa verosäännösten noudattamista ja veronkantoa; torjuu pimeää työtä esimerkiksi toteuttamalla integroituja tarkastuksia järjestelmällisesti;

2.

vahvistaa kohdennettuja aktivointitoimia ja integroituja julkisia palveluja ja keskittyy tässä erityisesti työmarkkinoilla vaikeimmin työllistyviin henkilöihin; hyväksyy lainsäädäntöä naisten ja miesten eläkeiän yhdenmukaistamiseksi; laatii työmarkkinaosapuolia kuultuaan läpinäkyvän mekanismin vähimmäispalkan määrittämiseksi; parantaa erityisesti romanien ja maaseudulla asuvien lasten pääsyä laadukkaan yleisopetuksen piiriin; siirtyy terveydenhuollossa enemmän avohoitoon ja kitkee epäviralliset maksut;

3.

antaa lainsäädäntöä, jolla varmistetaan virkamieskunnan ammattitaito ja riippumattomuus objektiivisia kriteerejä soveltaen; parantaa julkisten investointihankkeiden priorisointia ja valmistelua; huolehtii julkisia hankintoja koskevan kansallisen strategian oikea-aikaisesta, täysimittaisesta ja kestävästä täytäntöönpanosta.

9.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 261/105

(1)

Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Slovenia kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta. Eurooppa-neuvosto vahvisti suosituksen 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Neuvosto hyväksyi 21 päivänä maaliskuuta 2017 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta, jäljempänä ”euroalueen suositus” (3).

(2)

Koska Slovenia kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Slovenian olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–3 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Sloveniaa koskeva vuoden 2017 maaraportti julkaistiin 22 päivänä helmikuuta 2017. Siinä arvioitiin Slovenian edistymistä neuvoston 12 päivänä heinäkuuta 2016 hyväksymien maakohtaisten suositusten noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja sen kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 22 päivänä helmikuuta 2017. Komissio päätteli analyysinsa perusteella, että Slovenian makrotaloudessa on epätasapainoja. Haavoittuvuustekijöitä ovat erityisesti pankkisektorin heikkoudet, yritysten velkaantuneisuus ja julkisen talouden riskit. Varantoepätasapainot ovat vähitellen purkautumassa uudelleen käynnistyneen kasvun ansiosta. Yrityssektorin velkaantuneisuus on vähentynyt merkittävästi ja yksityiset investoinnit ovat käynnistyneet, myös suorien ulkomaisten sijoitusten muodossa, vaikka maahan tulevat suorat ulkomaiset sijoitukset ovatkin edelleen vähäisiä verrattuna alueen muihin maihin. Julkinen velka oli suurimmillaan vuonna 2015, ja sen odotetaan lähtevän laskuun tulevina vuosina. Samalla kun pankkisektorin uudelleenjärjestelyssä on edistytty, järjestämättömien lainojen osuus on pienentynyt nopeasti ja sen odotetaan pienentyvän edelleen. Hallitus on toteuttanut asianmukaisia toimenpiteitä pankkisektorin vakauttamiseksi ja uudelleenjärjestelemiseksi sekä valtion omistamien yritysten hallinnon parantamiseksi. Tarvitaan kuitenkin lisätoimia, joilla voidaan puuttua yritysten velkaan ja rahoitussektorilla edelleen vallitseviin heikkouksiin, varmistaa julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys ja parantaa liiketoimintaympäristöä.

(4)

Slovenia toimitti vuoden 2017 vakausohjelmansa 28 päivänä huhtikuuta 2017 ja vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelmansa 3 päivänä toukokuuta 2017. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (4) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Sloveniaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota ja väliaikaista velkasääntöä. Hallitus odottaa vuoden 2017 vakausohjelmassaan julkisen sektorin alijäämän paranevan 0,8 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2017 ja saavuttavan sen jälkeen 0,4 prosentin ylijäämän suhteessa BKT:hen vuonna 2020. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteena oleva rakenteellisesti tasapainoinen rahoitusasema – mikä ei vastaa vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia – saavutetaan suunnitelman mukaan viimeistään vuonna 2020. Uudelleenlasketun (5) rakenteellisen rahoitusaseman perusteella julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta ei kuitenkaan saavuteta ohjelmakaudella. Vuoden 2017 vakausohjelman mukaan julkisen talouden velan odotetaan supistuvan 77,0 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2017 ja jatkavan supistumista 67,5 prosenttiin vuonna 2020. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Toimenpiteitä, joita tarvitaan tukemaan suunniteltujen tavoitteiden saavuttamista vuodesta 2017 eteenpäin, ei kuitenkaan ole vielä riittävästi täsmennetty.

(7)

Vuoden 2017 vakausohjelman perusteella poikkeuksellisen pakolaisvirran vaikutus julkiseen talouteen on merkittävä vuosina 2016 ja 2017, ja siinä annetaan riittävä näyttö näiden julkisen talouden lisäkustannusten laajuudesta ja luonteesta. Komission mukaan poikkeuksellisen pakolaisvirran osalta hyväksyttävät lisämenot olivat vuonna 2016 yhteensä 0,07 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tämä määrä on säilynyt samana kuin vuoden 2017 alustavassa talousarviosuunnitelmassa, jossa vahvistettiin vuoden 2016 vakausohjelman ennusteet. Vuoden 2017 vakausohjelmaan sisältyi pyyntö, joka oli 0,07 prosenttia suhteessa BKT:hen ja jonka lisävaikutuksen komissio katsoo olevan 0,01 prosenttia suhteessa BKT:hen. Asetuksen (EY) N:o 1466/97 5 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 3 kohdan säännöksissä otetaan huomioon tällaiset lisämenot, sillä pakolaisvirta ja turvallisuuteen liittyvät toimenpiteet liittyvät epätavallisiin tapahtumiin, niiden vaikutus Slovenian julkiseen talouteen on merkittävä, eikä kestävyys vaarannu, jos tilapäinen poikkeaminen julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuralta sallitaan. Vaadittua sopeutusta kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta on siksi pienennetty vuoden 2016 osalta mainittujen lisäkustannusten huomioon ottamiseksi. Vuoden 2017 osalta tehdään lopullinen arviointi hyväksyttävine määrineen keväällä 2018 Slovenian viranomaisten toimittamien havaittujen tietojen perusteella.

(8)

Neuvosto suositti 12 päivänä heinäkuuta 2016, että Slovenia sopeuttaa julkista taloutta kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta vähintään 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017. Komission kevään 2017 talousennusteen mukaan on vaarana, että tästä vaatimuksesta poiketaan jonkin verran vuonna 2017.

(9)

Slovenian julkisen talouden tilanteen ja erityisesti velkatason perusteella sen odotetaan sopeuttavan vuonna 2018 julkista taloutta lisää kohti asianmukaista keskipitkän aikavälin tavoitetta. Vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisen yhteisesti sovitun matriisin perusteella sopeutus tarkoittaa vaatimusta, jonka mukaan nettomääräisten julkisten perusmenojen nimellinen kasvu (6) on enintään 0,6 prosenttia. Tällöin rakenteellinen sopeutus olisi 1 prosenttia suhteessa BKT:hen. Jos politiikat säilyvät muuttumattomina, on vaarana, että tästä vaatimuksesta poiketaan merkittävästi vuonna 2018. Slovenian ennustetaan noudattavan velkasääntöä vuosina 2017 ja 2018. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että Slovenian on oltava valmis toteuttamaan lisätoimia vuonna 2017 ja että vuonna 2018 lisätoimet ovat tarpeen, jotta vakaus- ja kasvusopimuksen määräyksiä voidaan noudattaa. Kuten asetuksessa (EY) N:o 1466/97 säädetään, talousarviosuunnitelmien ja julkisen talouden toteutuman arvioinnissa olisi kuitenkin otettava huomioon jäsenvaltion rahoitusasema suhdanteet huomioiden. Kuten näihin maakohtaisiin suosituksiin liittyvässä komission tiedonannossa vuoden 2017 eurooppalaisesta ohjausjaksosta todetaan, vuoden 2018 alustavan talousarviosuunnitelman arvioinnissa ja sen jälkeen julkisen talouden vuoden 2018 toteutuman arvioinnissa on otettava asianmukaisella tavalla huomioon, että tavoitteena on saavuttaa sellainen finanssipolitiikan viritys, joka osaltaan sekä vahvistaa meneillään olevaa talouden elpymistä että varmistaa Slovenian julkisen talouden kestävyyden. Tässä yhteydessä neuvosto panee merkille, että komissio aikoo tehdä kokonaisarvioinnin asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti, ottaen erityisesti huomioon Slovenian suhdannetilanteen. Juuri Slovenian suhdannetilanteeseen liittyy lisäksi merkittävää epävarmuutta vuosina 2008–2013 koetun talouden voimakkaan supistumisen ja parhaillaan toteutettavien suurten rakenteellisten ja finanssisektoriin kohdistuvien uudistusten takia.

(10)

Heinäkuussa 2015 hyväksytyssä finanssipoliittisia sääntöjä koskevassa laissa otettiin käyttöön keskipitkän aikavälin julkisen talouden kehys. Julkista taloutta koskevaan lakiin olisi tehtävä tiettyjä muutoksia, jotta se saadaan toimintaan. Hallitus sitoutui alun perin antamaan julkista taloutta koskevan tarkistetun lain puolen vuoden kuluessa finanssipoliittisia sääntöjä koskevan lain hyväksymisestä. Tätä määräaikaa on kuitenkin lykätty useita kertoja, eikä tarkistettua lakia ole vieläkään toimitettu parlamentin käsittelyyn. Se on yksi oikeudellisista välineistä, joilla neuvoston direktiivi 2011/85/EU (7) otetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, mikä jäsenvaltioiden olisi pitänyt toteuttaa vuoden 2013 loppuun mennessä. Finanssipoliittisen neuvoston jäsenet nimitettiin 21 päivänä maaliskuuta 2017.

(11)

Slovenian julkinen velka oli vuonna 2016 suuri, 79,7 prosenttia suhteessa BKT:hen, mikä tekee julkisesta taloudesta haavoittuvan. Maan väestö ikääntyy nopeammin kuin useimmissa muissa jäsenvaltioissa. Slovenia on alttiina suurille julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen liittyville riskeille. Sen pitkän aikavälin kestävyysvajeindikaattori on jäsenvaltioiden suurin, mikä johtuu eläkkeisiin liittyvien julkisten menojen sekä terveydenhuoltoon ja pitkäaikaishoitoon liittyvien menojen ennustetusta kasvusta.

(12)

Hallitus on esittänyt ehdotuksia terveydenhuoltojärjestelmän uudistamiseksi. Tämän uudistuksen kannalta keskeinen on terveydenhuoltoa ja sairausvakuutusta koskeva lakiesitys, josta käynnistettiin julkinen kuuleminen helmikuussa 2017. Sen on tarkoitus edetä kansalliskokoukseen viimeistään kesällä 2017. Suunnitellun aikataulun noudattaminen on tärkeää, ja sitä noudattamalla lain voimaantulon vuonna 2017 pitäisi edelleen olla mahdollista. Joulukuussa 2016 esitettiin ehdotukset terveydenhuoltopalveluja ja potilaan oikeuksia koskevien lakien muuttamiseksi ja hyväksyttiin uusi apteekkilaki. Jäljellä olevat haasteet koskevat sairaaloiden hallintotapaa ja suoriutumista, perusterveydenhuollon roolia vuodeosastohoidon ”portinvartijana”, sairaaloiden maksujärjestelmiä, terveydenhuollon menetelmien arviointia ja tietojärjestelmiä. Lisäksi lääkevalmisteiden ja terveydenhuoltopalvelujen julkisten hankintojen keskittämisestä saatavat edut ovat pitkälti hyödyntämättä, mutta lääkkeiden julkisten hankintojen keskittäminen on valmisteilla, minkä ansiosta hankinnoista saattaa tulla läpinäkyvämpiä ja kustannustehokkaampia. Myös pitkäaikaishoidon uudistuksen eteneminen on merkittävä haaste. Tähän mennessä Slovenialla ei ole ollut integroitua pitkäaikaishoitojärjestelmää. Pitkäaikaishoidon tarpeiden määrittämiseen liittyvä pilottihanke on valmisteilla.

(13)

Hallitus hyväksyi huhtikuussa 2016 eläkkeitä koskevan valkoisen kirjan ja on käynnistänyt julkisen kuulemisen eläkejärjestelmän tulevaisuudesta. Konkreettisia lainsäädäntöehdotuksia ei kuitenkaan ole vielä esitetty. Tulevia haasteita asettavat eläkejärjestelmän pitkän aikavälin kestävyyden ja riittävyyden varmistaminen mukauttamalla lakisääteistä eläkeikää eliniänodotteen kasvuun ja edistämällä myöhäisempää eläkkeelle siirtymistä, lisäeläkejärjestelmien kattavuuden parantaminen, erilaisten urapolkujen riittävä huomiointi ja vanhuusiän köyhyysriskin vähentäminen.

(14)

Työmarkkinoiden ja sosiaalisen kehityksen tilanne parani edelleen. Työpaikkoja luodaan aiempaa enemmän ja työttömyys vähenee. Köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytyneisyyden riskille alttiina olevien henkilöiden osuus väheni, mutta vanhuksilla osuus on edelleen unionin keskiarvoa suurempi. Työmarkkinatilanteen paraneminen tarjoaa mahdollisuuden ikääntyneiden työntekijöiden työllistämiseen, mutta näiden työvoimaosuus on edelleen alhainen. Viime vuosina on ollut yhä yleisempää siirtyä eläkkeelle työttömyysvakuutusjärjestelmän kautta. Pitkäaikaistyöttömyys on kriisiä edeltävän tason yläpuolella, ja kaikista työttömistä yli puolet on pitkäaikaistyöttömiä. Yli 40 prosenttia pitkäaikaistyöttömistä on yli 50-vuotiaita ja miltei puolet on ollut työttömänä vähintään kaksi vuotta. Ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysasteen parantamiseksi on laadittu analyysi ja toimintasuunnitelma, joista on keskusteltu työmarkkinaosapuolten kanssa. Jos toimintasuunnitelma toteutetaan nopeasti, voidaan edistää ikääntyneiden työntekijöiden aktivointia. Matalan osaamistason työntekijöiden työllisyysaste on edelleen alhainen ja selvästi alle kriisiä edeltäneen tason ja unionin keskiarvon. Tammikuussa 2016 hyväksytyllä aktiivisen työvoimapolitiikan täytäntöönpanosuunnitelmalla jatketaan nykyistä lähestymistapaa, mutta alan menot ovat edelleen vähäisiä. Ikääntyneiden ja matalan osaamistason työntekijöiden osuus aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteistä on edelleen liian pieni. Työmarkkinoiden segmentoituminen on vuonna 2013 toteutetun uudistuksen jälkeenkin haaste.

(15)

Järjestämättömiä lainoja on edelleen paljon, mutta niiden määrä vähenee tasaisesti. Slovenian keskuspankki on toteuttanut useita toimenpiteitä, joilla pankeille tarjotaan kannustimia vähentää järjestämättömiä lainojaan kestävällä tavalla. Paine velan supistamiseksi on alkanut helpottaa, mutta yritysten luotonsaanti vähenee edelleen. Velka supistuu epätasaisesti eri yrityksillä. Pankkisektorin vakauttaminen ja uudelleenjärjestäminen eteni, kun kolme pankkia sulautui yhteen vuonna 2016. Slovenia päätti myydä vähintään 50 prosenttia osuudestaan suurimmassa valtion omistamassa pankissa 31. joulukuuta 2017 mennessä ja yhtä osaketta vaille 25 prosentin lisäosuuden 31. joulukuuta 2018 mennessä. Pankkien varainhoitoyhtiön kapasiteettia toteuttaa yritysten rakenneuudistuksia vahvistettiin entisestään lainsäädäntökehyksen muutoksilla. Pk-yrityksillä on edelleen paljon järjestämättömiä lainoja. Kysymyksen ratkaisemiseksi on pk-yritysten järjestämättömien lainojen järjestelyille laadittu systemaattinen lähestymistapa Maailmanpankin avulla. Lisäksi hallitus hyväksyi lakiesityksen keskitetyn luottorekisterin perustamisesta tehostamaan riskienhallintaa ja vähentämään velkaantumisriskiä.

(16)

Luottokelpoisten yritysten mahdollisuudet käyttää vaihtoehtoisia rahoituslähteitä ovat hyvin rajalliset. Slovenian yritysrahasto ja SID-pankki (Slovenska izvozna in razvojna banka) ovat pääasiassa antaneet pk-yritysten käyttöön uusia velkainstrumentteja, esimerkiksi mikrolainoja. Slovenian yritysrahasto toteutti vuonna 2016 yhden siemenpääomajärjestelyn, jonka edunsaajina oli alle 50 pk-yritystä. Muut vaihtoehtoiset rahoitusvälineet, esimerkiksi riskipääoma ja oman pääoman ehtoinen pääoma ERI-rahastoja käyttäen voisivat olla tärkeitä lisärahoituslähteitä, mutta ne ovat pitkälti hyödyntämättä.

(17)

Strategiaa julkishallinnon kehittämiseksi vuosina 2015–2020 ollaan toteuttamassa, ja edistystäkin on jo saatu jonkin verran aikaan. Tietyt toimenpiteet, kuten virkamieslain hyväksyminen, ovat kuitenkin viivästyneet edelleen. Hallinnollisen rasituksen vähentämistä koskevalla valtiollisella suunnitelmalla on saatu vuosina 2009–2015 aikaan arviolta 365 miljoonan euron säästöt. Suunnitelmaan sisältyvistä 318 toimenpiteestä on toteutettu miltei 60 prosenttia. Monimutkaiset ja pitkälliset hallintomenettelyt ovat kuitenkin edelleen yksityisten investointien esteenä erityisesti rakennusalalla ja alueidenkäytön suunnittelussa. Oikeusjärjestelmän tehokkuus ja laatu ovat parantuneet edelleen, mutta kauppaoikeudellisten asioiden ensimmäisten kuulemisten järjestäminen kestää edelleen kauan eikä kanteita voi nostaa sähköisesti. Vaikka Sloveniassa on toteutettu korruption torjuntaan tähtääviä uudistuksia, esimerkiksi korruption nollatoleranssia koskeva ohjelma, korruptiotilannetta koskevat käsitykset ovat edelleen kielteisiä ja näyttävät vaikuttavan liiketoimintaa koskeviin päätöksiin. Ammattien sääntelyn nykyaikaistamisessa edistyttiin aluksi, mutta uudistukset ovat nyt hidastuneet. Kilpailua näiden ammattien markkinoilla voitaisiin edistää poistamalla ammattien sääntelyyn liittyvät rajoittavat esteet.

(18)

Valtio osallistuu edelleen vahvasti talouselämään huolimatta vuonna 2013 aloitetusta yksityistämisohjelmasta. Se on Slovenian suurin työnantaja ja omaisuudenhoitaja, ja sillä on maassa eniten yritysvelkaa. Valtion korkealla omistusasteella on merkittäviä finanssipoliittisia ja taloudellisia vaikutuksia erityisesti kun omistajaohjausjärjestelmä on heikko. Vaikutusten arvoksi arvioidaan 13 miljardia euroa eli noin kolmannes BKT:stä vuosina 2007–2014. Ne aiheutuvat pääasiassa rahoitussektorin vakauttamistoimenpiteistä ja valtionyhtiöiden menetetystä tuotosta verrattuna vastaaviin yksityisiin yrityksiin. Valtionyhtiöiden tulokset ovat alkaneet parantua uuden omistajaohjausjärjestelmän avulla, mutta riskejä on edelleen. Vuoden 2015 lopussa valtion holdingyhtiön hallinnassa olevien yritysten kannattavuus alkoi tulosten perusteella parantua, vaikka hallintostrategiassa asetettua välitavoitetta ei saavutetakaan. Hallitus hyväksyi tammikuussa 2017 vuotta 2017 koskevan omaisuudenhoitosuunnitelman, jossa ilmoitettiin määrälliset tulosindikaattorit kullekin valtionyhtiölle erikseen ja päivitettiin myytävien omaisuuserien luettelo. Samaan aikaan parlamentin alun perin vuonna 2015 hyväksymä omaisuudenhoitostrategian tarkistus on kesken, ja hallitus on lykännyt päätöstään vuoden 2017 toiselle puoliskolle. Vaikka hallintoneuvostolle nimitettiin uusi puheenjohtaja helmikuun 2017 lopussa, valvontaneuvosto ei ole vieläkään täysimääräisesti toiminnassa.

(19)

Komissio on vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Slovenian talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2017 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2017 vakausohjelman ja vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman sekä jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Slovenialle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Se on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Slovenian finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(20)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (8) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1.

(21)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman ja vuoden 2017 vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1 ja 3,

1.

pyrkii toteuttamaan merkittäviä julkisen talouden sopeutustoimia vuonna 2018 vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osion vaatimusten mukaisesti ja ottaen huomioon tarpeen vahvistaa meneillään olevaa talouden elpymistä ja varmistaa Slovenian julkisen talouden kestävyys; hyväksyy ja toteuttaa ehdotetun terveydenhuoltojärjestelmän uudistuksen ja hyväksyy kaavaillun pitkäaikaishoidon uudistuksen, jolla parannetaan hoidon kustannustehokkuutta, saatavuutta ja laatua; hyödyntää terveydenhuoltoalan keskitettyjen hankintojen tarjoamat mahdollisuudet kokonaan; hyväksyy tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen eläkejärjestelmän pitkän aikavälin kestävyyden ja riittävyyden;

2.

lisää toimia matalan osaamistason ja ikääntyneiden työntekijöiden työllistettävyyden parantamiseksi erityisesti kohdennetuilla elinikäiseen oppimiseen ja aktivointiin tähtäävillä toimenpiteillä;

3.

parantaa rahoitusedellytyksiä muun muassa helpottamalla järjestämättömien lainojen kestävää selvittämistä ja mahdollisuuksia käyttää vaihtoehtoisia rahoituslähteitä; varmistaa pankkien varainhoitoyhtiötä koskevan strategian täysimääräisen toteuttamisen; vähentää alueidenkäytön suunnitteluun ja rakennuslupiin liittyvistä säännöistä johtuvaa yrityksiin kohdistuvaa hallinnollista rasitusta ja varmistaa valtionyhtiöiden hyvän hallinnon.

9.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 261/110

(1)

Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Slovakia ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta. Eurooppa-neuvosto vahvisti suosituksen 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Neuvosto hyväksyi 21 päivänä maaliskuuta 2017 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta, jäljempänä ”euroalueen suositus” (3).

(2)

Koska Slovakia kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Slovakian olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista 1 ja 2 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Slovakiaa koskeva vuoden 2017 maaraportti julkaistiin 22 päivänä helmikuuta 2017. Siinä arvioitiin Slovakian edistymistä neuvoston 12 päivänä heinäkuuta 2016 hyväksymien maakohtaisten suositusten noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja sen kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa.

(4)

Slovakia toimitti vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2017 vakausohjelmansa 26 päivänä huhtikuuta 2017. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (4) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Slovakiaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Hallitus suunnittelee vuoden 2017 vakausohjelmassaan julkisen talouden alijäämän parantamista 1,3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2017 ja asteittain edelleen 0 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuosina 2019 ja 2020. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteena oleva 0,5 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen odotetaan saavutettavan vuonna 2018. Vuoden 2017 vakausohjelman mukaan julkisen talouden velan odotetaan supistuvan vähitellen 46 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoteen 2020 mennessä. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava.

(7)

Neuvosto suositti 12 päivänä heinäkuuta 2016, että Slovakia sopeuttaa julkista taloutta kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017. Komission kevään 2017 talousennusteen mukaan on vaarana, että tästä suosituksesta poiketaan jonkin verran vuonna 2017.

(8)

Julkisen talouden tilanteen perusteella Slovakian odotetaan vuonna 2018 jatkavan sopeutusta kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, joka on 0,5 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen. Vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisen yhteisesti sovitun matriisin mukainen sopeutus tarkoittaa vaatimusta, jonka mukaan nettomääräisten julkisten perusmenojen (5) nimellinen kasvu ei ole yli 2,9 prosenttia. Tällöin rakenteellinen sopeutus olisi 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. Jos toimintapolitiikka säilyy muuttumattomana, vaarana on, että tästä vaatimuksesta poiketaan merkittävästi, kun vuosia 2017 ja 2018 tarkastellaan yhdessä. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että Slovakian on oltava valmis toteuttamaan lisätoimia, joilla varmistetaan vaatimusten noudattaminen vuonna 2017, ja että vuonna 2018 tarvitaan lisätoimia, jotta vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia voidaan noudattaa. Kuten asetuksessa (EY) N:o 1466/97 säädetään, talousarviosuunnitelmien ja julkisen talouden toteutuman arvioinnissa olisi kuitenkin otettava huomioon jäsenvaltion rahoitusasema suhdanteet huomioiden. Kuten näihin maakohtaisiin suosituksiin liittyvässä komission tiedonannossa vuoden 2017 eurooppalaisesta ohjausjaksosta todetaan, vuoden 2018 alustavan talousarviosuunnitelman arvioinnissa ja sen jälkeen julkisen talouden vuoden 2018 toteutuman arvioinnissa on otettava asianmukaisella tavalla huomioon, että tavoitteena on saavuttaa sellainen finanssipolitiikan viritys, joka osaltaan sekä vahvistaa meneillään olevaa talouden elpymistä että varmistaa Slovakian julkisen talouden kestävyyden. Tässä yhteydessä neuvosto panee merkille, että komissio aikoo tehdä kokonaisarvioinnin asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti, ottaen erityisesti huomioon Slovakian suhdannetilanteen.

(9)

Slovakian julkiseen talouteen kohdistuu pitkällä aikavälillä edelleen riskejä. Terveydenhuollon menot muodostavat edelleen riskin julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyydelle, sillä terveydenhuollon kustannustehokkuuden lisääminen on Slovakiassa edelleen haaste. Joitakin toimia on toteutettu sairaalahoidon järkeistämiseksi ja kustannusten alentamiseksi, mutta konkreettisia tuloksia ei ole vielä nähtävillä. Vuonna 2016 toteutetussa menojen uudelleenarvioinnissa on määritetty mahdollisia säästökohteita. Edistyminen kattavan terveydenhuolto- ja terveydenhuoltomenouudistuksen käytännön toteutuksessa on tähän mennessä viivästynyt, kun on otettu käyttöön maksujärjestelmä, jossa potilaat ryhmitellään diagnoosien perusteella, ja sähköisten terveydenhuoltojärjestelmien käyttöönotto etenee hitaasti. Julkisen eläkejärjestelmän alijäämän arvioidaan pitkällä aikavälillä kaksinkertaistuvan, ja eläkeikä on Slovakiassa unionin alhaisimpia. Viimeaikaiset eläkejärjestelmän mukautukset ovat olleet pitkälti tapauskohtaisia ja lyhytaikaisia.

(10)

Veronkierto ja verojen välttely on vähentynyt, ja vapaaehtoista verolainsäädännön noudattamista pyritään lisäämään. Parannukset veronkannossa ovat vähentäneet merkittävästi aiemmin suurta alv-vajetta. Alv-petosten vähentyminen on vaikuttanut myönteisesti myös yhtiöveron kantoon. Verohallinto ottaa painopisteeksi alv-säännösten noudattamisen parantamisen, joka toteutetaan erityisesti tarkastusten avulla. Samaan aikaan tutkitaan muita toimia, joilla verosäännösten vapaaehtoista noudattamista voitaisiin lisätä.

(11)

Vaikka työmarkkinoilla on tapahtunut kehitystä talouden vankan elpymisen ja vahvan työpaikkojen luomisen ansiosta, pitkäaikaistyöttömyys on edelleen ongelma. Pitkäaikaistyöttömyysaste on yhä unionin korkeimpia. Ongelma koskettaa erityisesti syrjäytyneitä romaneja, matalan osaamistason työntekijöitä ja nuoria. Myös alueelliset erot ovat edelleen suuret, sillä työttömyysluvut ovat maan itäosassa kaksinkertaiset Bratislavaan verrattuna. Aikuisten osallistuminen elinikäiseen oppimiseen ja uuden mahdollisuuden tarjoavaan koulutukseen on edelleen vähäistä. Huolimatta käynnissä olevasta julkisten työvoimapalvelujen uudistuksesta ja toimenpiteistä, joilla pienipalkkaisia kannustetaan työhön, yksilöllisen tuen antaminen pitkäaikaistyöttömille ja muita heikommassa asemassa oleville ryhmille on edelleen vaikeaa, muun muassa autettavien suuren määrän vuoksi. Pitkälti Euroopan sosiaalirahastosta rahoitetussa Slovakian toimintasuunnitelmassa pitkäaikaistyöttömien integroimiseksi työmarkkinoille asia pyritään korjaamaan räätälöityihin palveluihin perustuvalla kokonaisvaltaisella toimintatavalla. Siihen kuuluu asiantuntijaneuvontaa, uusi profilointijärjestelmä, yhteistyötä yksityisten työnvälitystoimistojen kanssa ja kohdennettuja koulutusohjelmia, joita työnantajat ovat suunnitelleet alueellisten työmarkkinoiden tarpeiden perusteella. Romanien osallistuminen Slovakian työmarkkinoille on edelleen hyvin vähäistä, ja heidän työllisyysasteensa nostaminen etenee hitaasti. Romanien heikot työmarkkinatulokset johtuvat muun muassa alhaisesta koulutus- ja osaamistasosta ja syrjinnästä. Synnytysikäisten naisten alhainen työllisyysaste johtuu pitkästä vanhempainlomasta (jopa kolme vuotta), jota isät harvoin käyttävät, etenkin alle 3-vuotiaille lapsille tarjolla olevien lastenhoitopalvelujen puutteesta ja joustavien työaikajärjestelyjen vähäisestä käytöstä.

(12)

Koulutusjärjestelmää ei ole suunnattu riittävästi Slovakian taloudellisen potentiaalin parantamiseen. Koulutustulokset ja perustaitojen taso ovat kansainvälisesti tarkasteltuna yhä heikkoja, ja ne ovat edelleen heikentyneet vuosina 2012–2015. Lisäksi alueelliset erot ovat edelleen suuria. Heikko menestys liittyy ensisijaisesti opiskelijoiden sosiaalistaloudellisen ja etnisen taustan voimakkaaseen vaikutukseen, yhdenvertaisuuskysymyksiin, koulutuksen saatavuuteen ja osallistavuuteen sekä siihen, että opettajan ammattia ei pidetä kovin houkuttelevana. Vaikka opettajien palkkoja korotettiin kahdessa vaiheessa vuonna 2016 (4 prosenttia tammikuussa ja 6 prosenttia syyskuussa), ja lisäkorotuksia on suunniteltu vuosiksi 2017–2020, kilpailukyvyttömät palkkaehdot ja opettajien jatkokoulutustarjonnan vähäisyys ovat tekijöitä, joiden vuoksi ammatti ei juurikaan houkuttele, varsinkaan mahdollisia uusia opettajia ja maan kehittyneemmillä alueilla asuvia. Äskettäin hyväksytty erottelun vastainen lainsäädäntö, joka koskee syrjäytynyttä romaniyhteisöä, on vielä pantava täytäntöön, ennen kuin se voi tuottaa myönteisiä tuloksia ja lisätä romanien osallistumista kaikille yhteiseen yleisopetukseen, jossa varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen kiinnitetään erityistä huomiota.

(13)

Slovakian julkishallinnon nykyaikaistaminen on käynnissä, mutta korruptio on edelleen haaste. Korruptiota havaitaan edelleen paljon, ja se on merkittävä liiketoiminnan este. Valvontamekanismit ja korruptiontorjuntasääntöjen noudattaminen vaikuttavat edelleen riittämättömiltä, eivätkä väärinkäytösten paljastamista ja pöytälaatikkoyrityksiä koskevat politiikka-aloitteet ehkä riitä ratkaisemaan ongelmaa. Lisäksi monilla aloilla julkisia hankintoja koskevat menettelyt eivät ole parhaiden käytäntöjen mukaisia. Koulutusta kehitetään, jotta henkilöstö voisi hoitaa hankintajärjestelmää tehokkaammin. Eturistiriidat, räätälöidyt tarjouseritelmät ja liiallinen alhaisimman hinnan käyttö myöntämiskriteerinä aiheuttavat kuitenkin edelleen huolta ja johtavat siihen, että laatuun perustuvaa kilpailua on vähän. Julkisiin hankintamenettelyihin liittyvien puutteiden on toistuvasti todettu heikentävän julkisten varojen kohdentamisen tehokkuutta.

(14)

Yritysten on vaikeaa ja kallista noudattaa lainsäädäntöä sekä lainsäädäntö- ja sääntelyprosesseja, jotka muuttuvat usein, eikä maksukyvyttömyysjärjestelyjä useinkaan pidetä riittävän yritysystävällisinä. Äskettäin perustettiin ministeriöiden välinen liiketoiminnan harjoittamista käsittelevä työryhmä, jota johtaa talousministeriön valtiosihteeri. Sen odotetaan esittävän kesäkuuhun 2017 mennessä ehdotuksia toimenpiteiksi, joilla liiketoimintaympäristöä parannetaan. Yrityspalvelusektorilla on Slovakiassa edelleen korkeita sääntelyesteitä. Ongelman ratkaisemiseksi on annettu ammateittain opastusta tammikuussa 2017 komission tiedonannossa ammattipalvelujen sääntelyn uudistamista koskevista suosituksista, joka on osa palvelumarkkinoiden esteiden poistamiseen tähtäävää toimenpidepakettia.

(15)

Oikeusjärjestelmän tuloksellisuuden ja riippumattomuuden parantaminen on Slovakialle edelleen haaste, vaikka puutteiden korjaamiseksi toteutetaankin toimia. Oikeuslaitoksen tehokkuuteen ja riippumattomuuteen liittyvät huolet eivät ole kuitenkaan hälvenneet. Lisäksi julkishallintoa rasittaa edelleen tehottomuus, valmiuksien riittämättömyys ja hajanaisuus. Edistysaskelia ovat henkilöstöhallintostrategian hyväksyminen lokakuussa 2015 ja virkamieslain äskettäinen hyväksyminen. Uusi poliittisesti riippumaton virkamiesneuvosto valvoo jatkossa virkamieslain periaatteiden ja virkamiesten eettisten sääntöjen täytäntöönpanoa. Monimutkainen ja vaikeaselkoinen sääntelykehys mutkistaa energiamarkkinoiden asianomaisten osapuolten suhteita. Viimeaikaiset muutokset jakelutariffien asettamisessa kertovat poliittisten päättäjien ja yritysten vaikutusvallasta. Energian hintoja sääntelevän viranomaisten riippumattomuuden odotetaan vähenevän, kun lainsäädännössä on annettu hallitukselle yksinoikeus nimittää sääntelyviranomaisen puheenjohtaja ja talousministeriölle ja ympäristöministeriölle oikeus puuttua hinnoittelumenettelyihin.

(16)

Komissio on vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Slovakian talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2017 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2017 vakausohjelman ja vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman sekä jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Slovakialle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Se on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Slovakian finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(17)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (6) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1,

1.

pyrkii toteuttamaan merkittäviä julkisen talouden sopeutustoimia vuonna 2018 vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osion vaatimusten mukaisesti ja ottaen huomioon tarpeen vahvistaa meneillään olevaa talouden elpymistä ja varmistaa Slovakian julkisen talouden kestävyyden; parantaa terveydenhuoltojärjestelmän kustannustehokkuutta, muun muassa toteuttamalla varoille vastinetta -hankkeen;

2.

parantaa muita heikommassa asemassa oleville ryhmille suunnattuja aktivointitoimenpiteitä, muun muassa toteuttamalla pitkäaikaistyöttömiä koskevan toimintasuunnitelman ja tarjoamalla yksilöllisiä palveluja ja kohdennettua koulutusta; parantaa naisten työllistymismahdollisuuksia erityisesti lisäämällä kohtuuhintaisia ja laadukkaita lastenhoitopalveluja; parantaa koulutuksen laatua ja lisää romanien osallistumista kaikille yhteiseen yleisopetukseen;

3.

lisää kilpailua ja avoimuutta julkisissa hankinnoissa ja tehostaa korruption torjuntaa vahvistamalla voimassa olevan lainsäädännön noudattamisen valvontaa; hyväksyy ja toteuttaa kattavan suunnitelman, jonka avulla puututaan yritystoimintaa haittaaviin hallinnollisiin ja sääntelyesteisiin; parantaa oikeusjärjestelmän toimivuutta, muun muassa lyhentämällä siviili- ja kauppaoikeudellisten asioiden käsittelyaikoja.

9.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 261/114

(1)

Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Suomi kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta. Eurooppa-neuvosto vahvisti suosituksen 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Neuvosto hyväksyi 21 päivänä maaliskuuta 2017 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta, jäljempänä ”euroalueen suositus” (3).

(2)

Koska Suomi kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Suomen olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista 1 ja 2 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Suomea koskeva vuoden 2017 maaraportti julkaistiin 22 päivänä helmikuuta 2017. Siinä arvioitiin Suomen edistymistä neuvoston 12 päivänä heinäkuuta 2016 hyväksymien maakohtaisten suositusten noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja sen kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 22 päivänä helmikuuta 2017. Komissio päätteli analyysinsa perusteella, että Suomen makrotaloudessa ei ole epätasapainoja.

(4)

Suomi toimitti vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2017 vakausohjelmansa 28 päivänä huhtikuuta 2017. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (4) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Suomeen sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota ja velkasääntöä. Hallitus suunnittelee vuoden 2017 vakausohjelmansa perusteella rahoitusaseman heikentämistä vuoden 2016 -1,9 prosentista -2,3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2017 ja sen jälkeen rahoitusaseman vakaata parantamista niin, että se olisi -0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2020. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteena oleva 0,5 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen arvioidaan saavutettavan vuodesta 2019 alkaen. Uudelleenlasketun (5) rakenteellisen rahoitusaseman perusteella julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite saavutetaan kuitenkin vasta vuonna 2020. Vuoden 2017 vakausohjelman mukaan julkisen talouden velan odotetaan olevan suurimmillaan 64,7 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017 ja supistuvan 62,7 prosenttiin vuonna 2020. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario vaikuttaa suotuisalta etenkin vuosien 2018 ja 2019 osalta. Skenaario perustuu oletukseen, että työllisyys kasvaa lähes 2 prosenttia sekä vuonna 2018 että vuonna 2019. Tämä on huomattavasti enemmän kuin keskimääräinen vuosittainen kasvu viimeisten kymmenen vuoden aikana (+0,2 %).

(7)

Komissio antoi 22 päivänä toukokuuta 2017 SEUT 126 artiklan 3 kohdan nojalla kertomuksen, sillä Suomen julkisen talouden velka ylitti suhteessa BKT:hen määritellyn 60 prosentin viitearvon. Kertomuksessa todettiin kaikkien merkityksellisten tekijöiden arvioinnin perusteella, että velkakriteeriä on noudatettu.

(8)

Vuoden 2017 vakausohjelman perusteella poikkeuksellisen pakolaisvirran vaikutus julkiseen talouteen on merkittävä, ja siinä annetaan riittävä näyttö näiden julkisen talouden lisäkustannusten laajuudesta ja luonteesta. Vuoden 2017 vakausohjelman mukaan kustannukset olivat 0,34 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2016. Komission mukaan hyväksyttävät lisämenot olivat vuonna 2016 yhteensä 0,17 prosenttia suhteessa BKT:hen. Asetuksen (EY) N:o 1466/97 5 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 3 kohdan säännöksissä otetaan huomioon tällaiset lisämenot, sillä pakolaisvirta on epätavallinen tapahtuma, jonka vaikutus Suomen julkiseen talouteen on merkittävä, eikä kestävyys vaarannu, jos tilapäinen poikkeaminen julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuralta sallitaan. Vaadittua sopeutusta kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta on siksi pienennetty vuoden 2016 osalta näiden kustannusten huomioon ottamiseksi. Vuoden 2017 vakausohjelman mukaan poikkeukselliseen pakolaisvirtaan liittyvien kustannusten odotetaan vuonna 2017 vähenevän 0,15 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komissio tekee keväällä 2018 Suomen viranomaisten toimittamien havaittujen tietojen perusteella lopullisen vuotta 2017 koskevan arvioinnin ja vahvistaa hyväksyttävät määrät.

(9)

Suomi pyysi vuoden 2017 alustavassa talousarviosuunnitelmassaan saada hyödyntää ennaltaehkäisevään osioon sisältyvää joustoa Ecofin-neuvoston helmikuussa 2016 vahvistaman ”Vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvää joustoa koskevan yhteisesti sovitun kannan” mukaisesti. Perusteluna olivat suunnitellut mittavat rakenneuudistukset, joilla on positiivinen vaikutus julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen (joustopyyntö 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen), ja kansalliset menot, jotka koskevat ERI-rahastojen puitteissa toteutettavia unionin yhteisrahoittamia hankkeita (joustopyyntö 0,1 prosenttia suhteessa BKT:hen).

(10)

Rakenneuudistuksiin perustuvassa joustopyynnössä viitataan työmarkkinoiden uudistuksiin, erityisesti kilpailukykysopimukseen ja eläkeuudistukseen. Kilpailukykysopimuksella palkat jäädytetään yli 90 prosentilla työntekijöistä 12 kuukaudeksi ja vuosityöaikaa pidennetään pysyvästi 24 tunnilla ansiotason muuttumatta. Lisäksi työntekijöiden on maksettava jatkossa pysyvästi suurempi osuus sosiaalivakuutusmaksuista. Kompensoidakseen palkkojen jäädyttämisen ja työntekijöiden maksuvelvoitteiden lisääntymisen hallitus on alentanut ansiotuloveroa pysyvästi vuodesta 2017 alkaen. Eläkeuudistuksella alin lakisääteinen eläkeikä nostetaan vuoteen 2027 mennessä 63 vuodesta 65 vuoteen, ja sen jälkeen eläkeikä kytketään elinajanodotteeseen. Molemmat uudistukset tulivat voimaan vuonna 2017. Kilpailukykysopimuksen ansiosta parantunut kustannuskilpailukyky voi parantaa työllisyyttä ja kasvattaa reaalista BKT:tä noin 1,5–2 prosenttia, kuten vuoden 2017 alustavassa talousarviosuunnitelmassa esitetään. Toimenpiteen luonteen vuoksi työllisyys- ja BKT-arvioihin liittyy epävarmuutta, mutta arviot vaikuttavat pitkälti uskottavilta. Näin ollen näillä uudistuksilla on myönteinen vaikutus julkisen talouden kestävyyteen. Lisäksi komission kevään 2017 talousennusteen perusteella tehdyn vuoden 2017 tuotantokuiluarviota koskevan yksityiskohtaisen analyysin mukaan Suomi täyttää vähimmäisvertailuarvon vuonna 2017. Lisävakuutena sille, että perussopimuksessa suhteessa BKT:hen määriteltyä 3 prosentin alijäämäviitearvoa noudatetaan, hallitus on julkisesti sitoutunut toteuttamaan vuonna 2017 tarvittaessa lisätoimenpiteitä, joilla varmistetaan finanssipoliittisten sääntöjen, kuten 3 prosentin viitearvon, noudattaminen. Näin ollen Suomen voidaan tällä hetkellä katsoa täyttävän edellytykset poiketa tilapäisesti keskipitkän aikavälin tavoitteesta pyytämänsä 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017, kunhan se toteuttaa sovitut uudistukset asianmukaisella tavalla, mitä seurataan eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa.

(11)

Lisäinvestointeihin perustuvasta joustopyynnöstä voidaan todeta, että vuoden 2017 vakausohjelmassa annetut tiedot vaikuttavat vahvistavan, että Suomen tilapäinen poikkeama julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuralta vuonna 2017 käytetään tuloksellisesti investointien lisäämiseen. Näistä syistä – ja ottaen huomioon myös edellä mainitut vähimmäisvertailuarvoa koskevat tekijät ja sen, että tuotantokuiluarvion yksityiskohtainen tarkastelu vahvistaa, että Suomessa eletään taloudellisesti huonoja aikoja – Suomen voidaan tällä hetkellä katsoa täyttävän edellytykset poiketa vuonna 2017 tilapäisesti keskipitkän aikavälin tavoitteesta 0,1 prosenttia suhteessa BKT:hen, jotta voidaan ottaa huomioon unionin yhteisrahoittamien hankkeiden kansalliset investointimenot. Komissio tekee jälkiarvioinnin varmistaakseen, mikä on yhteisrahoitettujen investointihankkeiden kansallisten menojen todellinen määrä ja niihin liittyvä sallittu poikkeama.

(12)

Neuvosto suositti 12 päivänä heinäkuuta 2016, että Suomi sopeuttaa julkista taloutta kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta vähintään 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017. Vaikka vähimmäisvertailuarvoa (rakenteellinen alijäämä 1,1 % suhteessa BKT:hen) onkin edelleen noudatettava, komission kevään 2017 talousennuste viittaa siihen, että rakenneuudistus- ja investointilausekkeiden nojalla on mahdollisuus tilapäiseen lisäpoikkeamaan, joka on 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017. Tältä pohjalta rakenteellisen rahoitusaseman annettaisiin heikentyä 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017. Komission kevään 2017 talousennusteen mukaan Suomi noudattaa vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osion vaatimuksia. Jos arvioinnissa otetaan huomioon tämänhetkinen päivitetty arvio poikkeuksellisesta pakolaisvirrasta vuoden 2017 talousarvioon aiheutuvan vaikutuksen pienenemisestä, kokonaisarvioinnin päätelmä pysyy samana. Suomen olisi saavutettava keskipitkän aikavälin tavoitteensa vuonna 2018, kun otetaan huomioon (vuodeksi 2016 myönnetty) epätavallisiin tapahtumiin liittyvä poikkeama ja (vuodeksi 2017 myönnetyt) poikkeamat, jotka liittyvät rakenneuudistusten toteuttamiseen ja investointeihin (6). Komission kevään 2017 talousennusteen mukaan tämä vastaa nettomääräisten julkisten perusmenojen (7)1,6 prosentin nimellistä enimmäiskasvuvauhtia, jonka perusteella vuotuinen rakenteellinen sopeutus on 0,1 prosenttia suhteessa BKT:hen. Jos politiikka säilyy muuttumattomana, Suomi noudattaa vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osion vaatimuksia vuonna 2018. Jos arvioinnissa otetaan huomioon tämänhetkinen päivitetty arvio poikkeuksellisesta pakolaisvirrasta vuoden 2017 talousarvioon aiheutuvan vaikutuksen pienenemisestä, kokonaisarvioinnin päätelmä pysyy samana. Sen sijaan Suomen ei alustavan näytön perusteella ennusteta noudattavan velan supistamista koskevaa vertailuarvoa vuosina 2017 ja 2018. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että Suomen on oltava valmis toteuttamaan lisätoimenpiteitä, joilla varmistetaan vaatimusten noudattaminen.

(13)

Ikääntyvän väestön ja työvoiman vähenemisen vuoksi eläke-, terveydenhuolto- ja pitkäaikaishoitomenojen odotetaan kasvavan vuoteen 2030 mennessä 27 prosenttiin, kun ne vuonna 2013 olivat 23 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tammikuussa 2017 tuli voimaan eläkeuudistus, jolla alin lakisääteinen eläkeikä nostetaan vuoteen 2027 mennessä 63 vuodesta 65 vuoteen ja kytketään elinajanodotteen muutoksiin. Tällä hetkellä kuntien järjestämien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden menot ovat 10 prosenttia suhteessa BKT:hen. Jos järjestelmää ei uudisteta, näiden menojen nimellisen kasvun ennustetaan tulevina vuosina olevan 4,4 prosenttia vuodessa ja niiden ennustetaan kasvavan myös suhteessa BKT:hen. Uudistusten tärkeimpiin tavoitteisiin kuuluu julkisen talouden kestävyysvajeen pienentäminen pitkällä aikavälillä saamalla kustannukset paremmin kuriin. Tähän päästään integroimalla palveluja, siirtämällä palveluiden järjestäminen suuremmille yksiköille ja digitalisoinnin avulla. Sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen ensimmäiset lakiesitykset annettiin eduskunnalle maaliskuussa 2017. Niillä luodaan oikeudelliset puitteet 18 uudelle maakunnalle, joille vastuu sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä siirtyy kunnilta vuodesta 2019 alkaen. Lakiesitykset, jotka koskevat uudistuksen kiistanalaisimpia osia, erityisesti potilaiden vapautta valita palveluntarjoajansa, on annettu parlamentille toukokuun 2017 alussa, ja ne on vielä hyväksyttävä, jotta uudistus voidaan toteuttaa suunnitellusti vuoden 2019 alusta.

(14)

Palkkojen nousu on ollut viime vuosina maltillista. Sopimuspalkkojen nousu oli vuositasolla keskimäärin 0,7 prosenttia vuosina 2014–2016. Koska työvoiman tuottavuuden kasvu on heikkoa, kustannuskilpailukyky on parantunut vain vähitellen. Vuonna 2016 työmarkkinaosapuolet allekirjoittivat kilpailukykysopimuksen, jolla pyritään parantamaan Suomen kustannuskilpailukykyä asteittain vuonna 2017. Kilpailukykysopimuksella palkat jäädytetään yli 90 prosentilla työntekijöistä 12 kuukaudeksi ja vuosityöaikaa pidennetään pysyvästi 24 tunnilla ansiotason muuttumatta. Lisäksi työntekijät maksavat jatkossa pysyvästi suuremman osuuden sosiaalivakuutusmaksuista. Näiden toimenpiteiden odotetaan tukevan viennin ja työllisyyden kasvua tulevina vuosina. Vuoden 2017 jälkipuoliskolla tulossa oleva palkkaneuvottelukierros on ratkaisevan tärkeä näiden odotettujen myönteisten vaikutusten turvaamisessa, sillä ero vastaavien talouksien kustannuskilpailukykyyn nähden ei kokonaan poistunut kilpailukykysopimuksella.

(15)

Työmarkkinatilanne alkoi asteittain kohentua vuonna 2016, mutta haasteita on edelleenkin. Tehdasteollisuuden työpaikkojen määrä laski 21 prosenttia vuodesta 2008 vuoteen 2015. Joillakin muilla aloilla, kuten rakennus-, kiinteistö- ja terveydenhuoltoalalla, on merkkejä työvoimapulasta. Tämä korostaa tarvetta toteuttaa kohdennettuja aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteitä ja jatkaa investoimista aikuiskoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen ammatillisen liikkuvuuden mahdollistamiseksi. Avoimia työpaikkoja suhteessa työllisyyteen oli vuonna 2016 lähes yhtä paljon kuin vuonna 2007, kun taas työttömyysaste oli kaksi prosenttiyksikköä korkeampi. Tämä voi kertoa työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuudesta, tiettyjen avoimien työpaikkojen vähäisestä vetovoimasta tai vähäisistä kannustimista ottaa vastaan työtä. Tarvitaan jatkuvaa työtä työmarkkinoiden ulkopuolella olevien (erityisesti 25–39-vuotiaiden), pitkäaikaistyöttömien ja maahanmuuttajien työmarkkinatulosten parantamiseksi. Maahanmuuttajataustaisten henkilöiden sosiaalisten ja työmarkkinatulosten parantaminen edellyttää myös, että heidän koulutukseensa investoidaan edelleen.

(16)

Monimutkainen etuusjärjestelmä erilaisine tukineen voi johtaa aktivoinnin osalta merkittäviin kannustin- ja matalapalkkaloukkuihin sekä etuuksien palauttamista koskeviin hallinnollisiin ongelmiin. On erittäin tärkeää puuttua tällaisiin loukkuihin. Jotta kannustimia työn vastaanottamiseen voidaan lisätä, työttömille asetettua velvoitetta ottaa työtarjous vastaan ja osallistua aktivointiohjelmiin on tiukennettu. Lisäksi ansiosidonnaisten työttömyysetuuksien kestoa on lyhennetty. On otettu käyttöön myönteisiä kannustimia ja esimerkiksi sallittu peruspäivärahan käyttö liikkuvuusavustuksena ja palkkatukena työnhakijoiden aktivointiin. Työn vastaanottamisen lisäkannustimia voitaisiin täydentää poistamalla byrokratiaa, joka estää ottamasta työtä vastaan tai ryhtymästä yrittäjäksi.

(17)

Reaalinen kilpailukyky heikentää vientimenestystä ja saattaa rajoittaa Suomen houkuttelevuutta ulkomaisten sijoittajien kannalta. Rakennemuutos on käynnissä, mutta se on viime aikoina hidastunut. Palvelualojen avaamisessa kilpailulle on edistytty esimerkiksi vähittäiskaupassa ja liikenteessä, ja joillakin muilla kotimaisilla palvelualoilla on tehty esityksiä kilpailun lisäämiseksi. Vaikka Suomi sijoittuu kansainvälisissä vertailuissa kärkijoukkoon, kun tarkastellaan liiketoimintaympäristöä ja houkuttelevuutta sijoituskohteena, Suomeen tehdään kuitenkin unionin keskiarvoa vähemmän sijoituksia talouden kokoon suhteutettuna.

(18)

Komissio on vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Suomen talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2017 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2017 vakausohjelman ja vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman sekä jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Suomelle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Se on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Suomen finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(19)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (8) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1,

1.

harjoittaa finanssipolitiikkaansa vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osion vaatimusten mukaisesti, mikä tarkoittaa julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamista vuonna 2018, kun otetaan huomioon sallitut poikkeuksellisiin tapahtumiin liittyvät poikkeamat, rakenneuudistusten toteuttaminen ja investoinnit, joiden perusteella on myönnetty tilapäinen poikkeama; varmistaa, että hallintouudistus sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannustehokkuuden parantamiseksi hyväksytään ja toteutetaan oikea-aikaisesti;

2.

edistää edelleen palkkojen kytkemistä tuottavuuden kehitykseen, täysin työmarkkinaosapuolten roolia kunnioittaen; toteuttaa kohdennettuja aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteitä puuttuakseen työllisyys- ja sosiaalipoliittisiin haasteisiin, tarjoaa kannustimia työn vastaanottamiseen ja edistää yrittäjyyttä;

3.

jatkaa sääntelykehyksen parantamista ja vähentää hallinnollista taakkaa lisätäkseen kilpailua palvelualoilla ja edistääkseen investointeja.

9.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 261/119

(1)

Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 9 ja 10 päivänä maaliskuuta 2017. Komissio hyväksyi 16 päivänä marraskuuta 2016 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Ruotsi kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(2)

Ruotsia koskeva vuoden 2017 maaraportti julkaistiin 22 päivänä helmikuuta 2017. Siinä arvioitiin Ruotsin edistymistä neuvoston 12 päivänä heinäkuuta 2016 hyväksymän maakohtaisen suosituksen noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja sen kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 22 päivänä helmikuuta 2017. Komissio päätteli analyysinsa perusteella, että Ruotsin makrotaloudessa on epätasapainoja. Erityisesti asuntojen hintojen yhtäjaksoinen nousu jo ennestään yliarvostetulta tasolta yhdistettynä kotitalouksien velan jatkuvaan kasvuun aiheuttaa hallitsemattomien korjausliikkeiden riskin. Vaikka pankeilla vaikuttaa olevan riittävästi pääomaa, hallitsemattomat korjausliikkeet voisivat vaikuttaa myös rahoitussektoriin, kun kotitalouksien asuntolainoja koskevat pankkien riskit kasvavat. Korjausliikkeiden heijastusvaikutukset voivat ulottua naapurimaihin, koska Ruotsin pankkikonsernit ovat Pohjoismaissa ja Baltian maissa järjestelmän kannalta merkittäviä. Ruotsin viranomaiset ovat hyvin tietoisia kasvavista riskeistä, ja viime vuosina on toteutettu toimenpiteitä, joilla hillitään asuntovelan kasvua ja lisätään asuntorakentamista. Tähän mennessä toteutetut toimenpiteet eivät kuitenkaan ole olleet riittäviä ratkaisemaan asuntomarkkinoiden ylikuumenemista. Kaiken kaikkiaan tarvitaan edelleen asumisen verotukseen liittyviä toimia sekä makrotason vakauden valvonnan välineistöön, uusien asuntojen tarjonnan pullonkauloihin sekä nykyisen asuntokannan tehokkaan käytön esteisiin liittyviä toimia.

(3)

Ruotsi toimitti vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2017 lähentymisohjelmansa 28 päivänä huhtikuuta 2017. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(4)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (3) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(5)

Ruotsiin sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Hallitus suunnittelee vuoden 2017 lähentymisohjelmassaan, että se saavuttaa vuonna 2017 ylijäämän, joka on 0,3 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja pysyy edelleen koko ohjelmakauden ajan keskipitkän aikavälin julkisen talouden tavoitteessaan, joka on 1 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen. Vuoden 2017 lähentymisohjelman mukaan on odotettavissa, että julkisen talouden velka suhteessa BKT:hen supistuu 39,5 prosenttiin vuonna 2017 ja edelleen 31,4 prosenttiin vuonna 2020. Julkisen velan on määrä supistua suhteessa BKT:hen lähinnä vahvan talouskasvun ja terveen julkisen talouden ansiosta. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Komission kevään 2017 talousennusteen mukaan rakenteellisen rahoitusaseman odotetaan olevan BKT:hen suhteutettuna 0,4 prosenttia ylijäämäinen vuonna 2017 ja 0,8 prosenttia ylijäämäinen vuonna 2018, mikä ylittää julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen. Neuvosto katsoo vuoden 2017 lähentymisohjelmasta tekemänsä arvioinnin ja komission kevään 2017 talousennusteen perusteella, että Ruotsin odotetaan vuosina 2017 ja 2018 noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(6)

Kotitalouksien velka on jatkanut kasvuaan jo ennestään korkealta tasolta. Kotitalouksien velka kasvoi 7,1 prosenttia vuonna 2016, ja sen määrä on lähes 86 prosenttia suhteessa BKT:hen ja noin 180 prosenttia suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin. Tämä johtuu lähinnä asuntojen hintojen jatkuvan nousun aiheuttamasta asuntolainakannan kasvusta. Velkaantuneisuus jakautuu yhä epätasaisemmin, sillä uutta asuntovelkaa ottaneista kotitalouksista entistä suurempi osuus (16,4 prosenttia vuonna 2016) ottaa lainaa jopa 600 prosenttia käytettävissään olevista tuloista. Hallitus on toteuttanut joitakin makrovakaustoimia, kuten asuntolainojen lyhentämisen muuttaminen pakolliseksi vuonna 2016, mutta on epäselvää, onko toimilla riittävää vaikutusta keskipitkällä aikavälillä. Hallitus käynnisti helmikuussa 2017 lainsäädäntöprosessin makrovakausvalvonnasta vastaavan viranomaisen oikeudellisten valtuuksien laajentamiseksi, jotta voidaan varmistaa, että viranomainen voi jatkossa ottaa käyttöön mahdollisia makrovakaustoimia oikea-aikaisesti ja käyttää useammanlaisia välineitä. Lainsäädännön muutosten odotetaan tulevan voimaan viimeistään helmikuussa 2018. Kotitalouksien velan kasvua voitaisiin hillitä mukauttamalla verokannustimia, esimerkiksi rajoittamalla asteittain asuntolainakorkojen verovähennysoikeutta tai korottamalla juoksevia kiinteistöveroja, mutta hallitus ei ole edistynyt tässä asiassa.

(7)

Asuntojen hinnat ovat Ruotsissa nousseet nopeasti ja yhtäjaksoisesti 1990-luvun puolivälistä lähtien. Nopea hinnannousu on jatkunut erityisesti tärkeimmissä kaupunkikeskuksissa. Keskeisiä taustatekijöitä ovat omistusasumisen ja asuntovelan edullinen verokohtelu sekä edulliset luottoehdot yhdistettyinä asuntolainojen suhteellisen alhaiseen lyhennysasteeseen ja asuntojen tarjonnan jatkuvaan puutteeseen. Tämä puute liittyy asuntomarkkinoiden rakenteellisiin tehottomuustekijöihin. Asuntorakentaminen on jatkanut kasvuaan mutta on silti selvästi uuden rakennustuotannon tarvetta vähäisempää. Hallituksen 22-kohtaisessa asuntomarkkinasuunnitelmassa esitetään ratkaisuja joihinkin asuntopulan taustalla oleviin seikkoihin. Se sisältää muun muassa toimenpiteitä rakentamiseen käytettävissä olevan tonttimaan lisäämiseksi, rakentamiskustannusten supistamiseksi ja kaavoitusprosessin lyhentämiseksi. Siinä ei kuitenkaan kiinnitetä riittävästi huomiota eräisiin muihin rakenteellisiin tehottomuustekijöihin, kuten rakennusalan heikkoon kilpailutilanteeseen. Asuntopulaa pahentavat esteet, jotka haittaavat nykyisen asuntokannan tehokasta käyttöä. Ruotsin tiukasti säännellyt vuokra-asuntomarkkinat aiheuttavat lukkiutumisvaikutuksia ja sisäpiiri–ulkopiiri-vaikutuksia, mutta mitään merkittäviä politiikkatoimia joustavuuden lisäämiseksi vuokrien määrittämisessä ei ole toteutettu. Omistusasuntojen markkinoilla suhteellisen korkea myyntivoittovero vähentää asunnonomistajien liikkuvuutta. Kiinteistökauppojen myyntivoittoverojen lykkäämissääntöjä on uudistettu väliaikaisesti, mutta tämän toimen vaikutus jäänee vähäiseksi. Kohtuuhintaisten asuntojen puute voi rajoittaa myös työvoiman liikkuvuutta ja haitata maahanmuuttajien integrointia työmarkkinoille sekä edistää sukupolvien välistä eriarvoisuutta.

(8)

Ruotsin työllisyysaste oli vuonna 2016 unionin korkeimpia (81,2 prosenttia) ja pitkäaikaistyöttömyys kaikkien alhaisimpia. Haasteita riittää kuitenkin edelleen, kuten matalan osaamistason työntekijöiden ja EU:n ulkopuolelta tulleiden maahanmuuttajien integroiminen työmarkkinoille ja EU:n ulkopuolella syntyneiden naisten huomattavan työllisyyseron kaventaminen. Ruotsi on toteuttanut mittavia toimenpiteitä turvapaikanhakijoiden vastaanottamisessa ja pakolaisten ja muiden maahanmuuttajien kotouttamisessa. Tilannetta näyttää olevan kuitenkin mahdollista parantaa edelleen, sillä vuonna 2016 vain kolmannes tutustumisohjelmaan osallistujista oli työssä tai koulutuksessa 90 päivän kuluttua ohjelman suoritettuaan. Lisäksi edelleenkään ei ole luotu ammattipätevyyksien tunnustamisen kokonaisvaltaista toimintamallia eikä hallinnointijärjestelmää.

(9)

OECD:n vuoden 2015 kansainvälisen oppimistulosten arviointiohjelman (PISA-ohjelma) tutkimuksen mukaan 15-vuotiaiden perustaitojen hallinta on nyt kohentunut vuosia jatkuneen heikkenemisen jälkeen. Heikosti suoriutuneiden osuus on kuitenkin edelleen unionin keskitason tuntumassa, ja oppilaiden sosioekonomiseen taustaan liittyvät erot suoriutumisessa ovat kasvaneet. Hallituksen käynnistämät toimet koulujen tulosten ja koulutuksen tasapuolisuuden parantamiseksi sekä aloitteet, joilla äskettäin saapuneet maahanmuuttajat pyritään saamaan koulujärjestelmän piiriin, edellyttävät tiivistä seurantaa.

(10)

Komissio on vuoden 2017 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Ruotsin talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2017 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2017 lähentymisohjelman ja vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman sekä jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Ruotsille viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Se on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Ruotsin finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(11)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 lähentymisohjelman tämän arvioinnin perusteella ja katsoo (4), että Ruotsin odotetaan noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(12)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2017 kansallisen uudistusohjelman ja vuoden 2017 lähentymisohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1,

1.

ryhtyy toimiin kotitalouksien velkaan liittyvien riskien suhteen, etenkin rajoittamalla asteittain asuntolainakorkojen verovähennyskelpoisuutta tai korottamalla juoksevia kiinteistöveroja, samalla kun rajoitetaan luotonantoa, jos velanhoitokulut ovat liian suuret suhteessa tuloihin; edistää asuntoinvestointeja ja parantaa asuntomarkkinoiden tehokkuutta muun muassa muuttamalla vuokrista sopimista joustavammaksi ja tarkistamalla myyntivoittoveron määräytymismallia.