ISSN 1977-1053

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 239

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

60. vuosikerta
24. heinäkuu 2017


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

IV   Tiedotteet

 

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET

 

Euroopan unionin tuomioistuin

2017/C 239/01

Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä

1


 

V   Ilmoitukset

 

TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT

 

Unionin Tuomioistuin

2017/C 239/02

Asia C-562/14 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 11.5.2017 – Valittajana Ruotsin kuningaskunta sekä muina osapuolina Darius Nicolai Spirlea, Mihaela Spirlea, Euroopan komissio, Tšekin tasavalta, Tanskan kuningaskunta, Espanjan kuningaskunta ja Suomen tasavalta (Muutoksenhaku — Yleisön oikeus tutustua asiakirjoihin — Asetus (EY) N:o 1049/2001 — 4 artiklan 2 kohdan kolmas luetelmakohta — Poikkeukset oikeudesta tutustua asiakirjoihin — Virheellinen tulkinta — Tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suoja — Ylivoimainen yleinen etu, joka oikeuttaa asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemisen — Yleinen luottamuksellisuusolettama — EU Pilot -menettelyyn liittyvät asiakirjat)

2

2017/C 239/03

Lausunto 2/15: Unionin tuomioistuimen lausunto (täysistunto) 16.5.2017 – Euroopan komissio SEUT 218 artiklan 11 kohdan nojalla annettu lausunto — Euroopan unionin ja Singaporen tasavallan välinen vapaakauppasopimus — EU- ja EUT-sopimusten voimaantulon jälkeen neuvoteltu uuden sukupolven sopimus — Toimivalta tehdä sopimus — SEUT 3 artiklan 1 kohdan e alakohta — Yhteinen kauppapolitiikka — SEUT 207 artiklan 1 kohta — Tavara- ja palvelukauppa — Ulkomaiset suorat sijoitukset — Julkiset hankinnat — Teollis- ja tekijänoikeuksien kaupalliset näkökohdat — Kilpailu — Kolmansien valtioiden kanssa käytävä kauppa ja kestävä kehitys — Työntekijöiden sosiaaliturva — Ympäristönsuojelu — SEUT 207 artiklan 5 kohta — Liikennepalvelut — SEUT 3 artiklan 2 kohta — Kansainvälinen sopimus, joka voi vaikuttaa yhteisiin sääntöihin tai muuttaa niiden ulottuvuutta — Liikenteen alan palveluiden tarjoamisen vapautta koskevat unionin johdetun oikeuden säännöt — Muut kuin suorat ulkomaiset sijoitukset — SEUT 216 artikla — Jonkin perustamissopimuksissa vahvistetun tavoitteen saavuttamiseksi välttämätön sopimus — Pääomien ja maksujen vapaa liikkuvuus jäsenvaltioiden ja kolmansien valtioiden välillä — Perussopimusten ajallinen seuraanto investointeja koskevissa asioissa — Jäsenvaltioiden ja Singaporen tasavallan välisten sijoitussopimusten korvaaminen — Sopimuksen institutionaaliset määräykset — Sijoittajan ja valtion välisten riitojen ratkaisu — Sopimuksen osapuolten välisten riitojen ratkaisu

3

2017/C 239/04

Asia C-68/15: Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 17.5.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Grondwettelijk Hof – Belgia) – X v. Ministerraad (Ennakkoratkaisupyyntö — Sijoittautumisvapaus — Emo-tytäryhtiödirektiivi — Verolainsäädäntö — Yhtiöiden voittojen verotus — Osingonjako — Lähdevero — Kaksinkertainen verotus — Oikeudenmukaisuusvero (Fairness tax))

3

2017/C 239/05

Asia C-133/15: Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 10.5.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Centrale Raad van Beroep – Alankomaat) – H. C. Chavez-Vilchez ym. v. Raad van bestuur van de Sociale verzekeringsbank ym. (Ennakkoratkaisupyyntö — Unionin kansalaisuus — SEUT 20 artikla — Sosiaaliavustuksen ja lapsilisän saamisen edellytykseksi asetettu oikeus oleskella jäsenvaltiossa — Kolmannen maan kansalainen, joka vastaa alaikäisen lapsensa, joka on kyseisen jäsenvaltion kansalainen, päivittäisestä ja tosiasiallisesta huollosta — Kolmannen maan kansalaisen velvollisuus osoittaa, ettei toinen vanhempi, joka on mainitun jäsenvaltion kansalainen, kykene huolehtimaan lapsesta — Oleskeluoikeuden epääminen, minkä johdosta lapsi voi joutua lähtemään jäsenvaltion tai jopa unionin alueelta)

4

2017/C 239/06

Asia C-421/15 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 11.5.2017 – Valittajana Yoshida Metal Industry Co. Ltd sekä muina osapuolina Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) Pi-Design AG, Bodum France SAS ja Bodum Logistics A/S (Muutoksenhaku — EU-tavaramerkki — Pinnasta, jolla on mustia täpliä, muodostuvien merkkien rekisteröinti — Mitättömäksi julistaminen — Asetus (EY) N:o 40/94 — 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohta — 51 artiklan 3 kohta)

5

2017/C 239/07

Asia C-437/15 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 17.5.2017 – Valittajana Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) ja muuna osapuolena Deluxe Entertainment Services Group Inc. (Muutoksenhaku — EU-tavaramerkki — Kuviomerkki, jossa on sanaosa deluxe — Tutkijan hylkäämä tavaramerkin rekisteröintihakemus)

6

2017/C 239/08

Asia C-617/15: Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 18.5.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Oberlandesgericht Düsseldorf – Saksa) – Hummel Holding A/S v. Nike Inc. ja Nike Retail BV (Ennakkoratkaisupyyntö — Immateriaalioikeudet — Asetus (EY) N:o 207/2009 — EU-tavaramerkki — 97 artiklan 1 kohta — Kansainvälinen toimivalta — Tavaramerkin loukkauskanne sellaista yritystä vastaan, jonka kotipaikka on kolmannessa valtiossa — Alatytäryhtiö, jonka kotipaikka on asiaa käsittelevän tuomioistuimen jäsenvaltion alueella — Liikkeen käsite)

6

2017/C 239/09

Asia C-624/15: Unionin tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 18.5.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Vilniaus apygardos administracinis teismas – Liettua) – Litdana UAB v. Valstybinė mokesčių inspekcija prie Lietuvos Respublikos finansų ministerijos (Ennakkoratkaisupyyntö — Verotus — Arvonlisävero — Direktiivi 2006/112/EY — 314 artikla — Voittomarginaalijärjestelmä — Soveltamisen edellytykset — Kansallisten veroviranomaisten verovelvolliselta epäämä oikeus soveltaa voittomarginaalijärjestelmää — Laskuissa olevat merkinnät, jotka liittyvät myyjän soveltamaan voittomarginaalijärjestelmään ja vapautukseen arvonlisäverosta — Voittomarginaalijärjestelmän soveltamatta jättäminen myyjän tekemään luovutukseen — Tiedot, joiden nojalla voidaan epäillä sääntöjenvastaisuuksia tai petosta luovutuksessa)

7

2017/C 239/10

Asia C-682/15: Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 16.5.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Cour administrative – Luxemburg) – Berlioz Investment Fund SA v. Directeur de l’administration des contributions directes (Ennakkoratkaisupyyntö — Direktiivi 2011/16/EU — Hallinnollinen yhteistyö verotuksen alalla — 1 artiklan 1 kohta — 5 artikla — Kolmannelle osoitettu tietopyyntö — Kieltäytyminen vastaamasta — Seuraamus — Pyydettyjen tietojen ennalta arvioidun olennaisuuden käsite — Pyynnön vastaanottavan viranomaisen suorittama valvonta — Tuomioistuinvalvonta — Laajuus — Euroopan unionin perusoikeuskirja — 51 artikla — Unionin oikeuden soveltaminen — 47 artikla — Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan tuomioistuimissa — Tuomioistuimen ja kolmannen oikeus tutustua tietopyynnön esittäneen viranomaisen pyyntöön)

8

2017/C 239/11

Asia C-690/15: Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 10.5.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt cour administrative d’appel de Douai – Ranska) – Wenceslas de Lobkowicz v. Ministère des Finances et des Comptes publics (Ennakkoratkaisupyyntö — Euroopan unionin virkamies — Henkilöstösäännöt — Pakollinen kuuluminen Euroopan unionin toimielinten sosiaaliturvajärjestelmään — Jäsenvaltiossa saadut kiinteistötulot — Yleisen sosiaalimaksun, sosiaalimaksun ja sosiaalimaksun lisämaksujen periminen jäsenvaltion oikeuden nojalla — Osallistuminen kyseisen jäsenvaltion sosiaaliturvan rahoitukseen)

9

2017/C 239/12

Asia C-36/16: Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 11.5.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Naczelny Sąd Administracyjny – Puola) – Minister Finansówv. Posnania Investment SA (Ennakkoratkaisupyyntö — Verotus — Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä — Direktiivi 2006/112/EY — 2 artiklan 1 kohdan a alakohta — 14 artiklan 1 kohta — Verolliset liiketoimet — Vastikkeellisen tavaroiden luovutuksen käsite — Verovelan suorittamiseksi tehtävä kiinteistön luovutus valtiolle tai alueelliselle yhteisölle — Tällaisen luovutuksen jääminen mainitun käsitteen ulkopuolelle)

10

2017/C 239/13

Asia C-44/16 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 11.5.2017 – Valittajana Dyson Ltd ja muuna osapuolena Euroopan komissio (Muutoksenhaku — Direktiivi 2010/30/EU — Energian kulutuksen osoittaminen merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin — Delegoitu asetus (EU) N:o 665/2013 — Pölynimurien energiamerkintä — Energiatehokkuus — Mittausmenetelmä — Siirretyn toimivallan rajat — Selvitysaineiston vääristäminen — Unionin yleisen tuomioistuimen perusteluvelvollisuus)

10

2017/C 239/14

Asia C-48/16: Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 17.5.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Okresný súd Dunajská Streda – Slovakia) – ERGO Poist’ovňa a.s. v. Alžbeta Barlíková (Ennakkoratkaisupyyntö — Itsenäiset kauppaedustajat — Direktiivi 86/653/ETY — Kauppaedustajan provisio — 11 artikla — Kolmannen henkilön ja päämiehen välisen sopimuksen jättäminen osittain täyttämättä — Seuraamukset provisio-oikeudelle — Käsite päämiehen syyksi luettava seikka)

11

2017/C 239/15

Asia C-59/16: Unionin tuomioistuimen tuomio (kymmenes jaosto) 11.5.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Hoge Raad der Nederlanden – Alankomaat) – The Shirtmakers BV v. Staatssecretaris van Financiën (Ennakkoratkaisupyyntö — Tulliliitto — Asetus (ETY) N:o 2913/92 — Yhteisön tullikoodeksi — 32 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohta — Tullausarvo — Kauppa-arvo — Määrittäminen — Käsite kuljetuskustannukset)

12

2017/C 239/16

Asia C-99/16: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 18.5.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt tribunal de grande instance de Lyon – Ranska) – Jean-Philippe Lahorgue v. Ordre des avocats du barreau de Lyon, Conseil national des barreaux (CNB), Conseil des barreaux européens (CCBE) ja Ordre des avocats du barreau de Luxembourg (Ennakkoratkaisupyyntö — Palvelujen tarjoamisen vapaus — Direktiivi 77/249/ETY — 4 artikla — Asianajajan ammatin harjoittaminen — Asianajajien yksityisen virtuaaliverkon (RPVA) reititin — RPVA-reititin — Kieltäytyminen luovuttamasta reititintä asianajajalle, joka kuuluu toisen jäsenvaltion asianajajayhteisöön — Syrjivä toimenpide)

12

2017/C 239/17

Asia C-131/16: Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 11.5.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Krajowa Izba Odwoławcza – Puola) – Archus sp. z o.o. ja Gama Jacek Lipik v. Polskie Górnictwo Naftowe i Gazownictwo S.A. (Ennakkoratkaisupyyntö — Julkiset hankinnat — Direktiivi 2004/17/EY — Hankintasopimusten teossa noudatettavat periaatteet — 10 artikla — Tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun periaate — Hankintayksiköiden velvoite pyytää tarjoajia muuttamaan tai täydentämään tarjoustaan — Hankintayksikön oikeus pidättää pankkitakaus kieltäytymisen johdosta — Direktiivi 92/13/ETY — 1 artiklan 3 kohta — Muutoksenhakumenettelyt — Julkista hankintaa koskevan sopimuksen sopimuspuolen valintaa koskeva päätös — Tarjoajan sulkeminen pois — Kumoamiskanne — Oikeussuojan tarve)

13

2017/C 239/18

Asia C-150/16: Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 18.5.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Curtea de Apel Craiova – Romania) – Fondul Proprietatea SAv. Complexul Energetic Oltenia SA (Ennakkoratkaisupyyntö — Valtiontuet — Yhtiön, jonka osakepääomasta Romanian valtiolla on enemmistöosuus, saatava yhtiöltä, jossa kyseinen valtio on ainoa osakkeenomistaja — Sijaissuoritus — Valtiontuen käsite — Velvollisuus ilmoituksesta Euroopan komissiolle)

14

2017/C 239/19

Asia C-154/16: Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 18.5.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Augstākās tiesas Administratīvo lietu departaments – Latvia) – Latvijas Dzelzceļš VAS v. Valsts ieņēmumu dienests (Ennakkoratkaisupyyntö — Yhteisön tullikoodeksi — Asetus (ETY) N:o 2913/92 — 94 artiklan 1 kohta ja 96 artikla — Yhteisön ulkoinen passitusmenettely — Passituksesta vastaavan vastuu — 203 ja 204 artikla sekä 206 artiklan 1 kohta — Tullivelan syntyminen — Tavaran siirtäminen pois tullivalvonnasta — Tullimenettelyn käyttämisestä johtuvan jonkin velvollisuuden täyttämättä jättäminen — Tavaran täydellinen tuhoutuminen tai lopullinen menettäminen, joka on ollut seurauksena tavaroiden luonteesta johtuvasta syystä, ennalta-arvaamattomasta tapahtumasta tai ylivoimaisesta esteestä — 213 artikla — Velvollisuus maksaa tullivelka yhteisvastuullisesti — Direktiivi 2006/112/EY — Arvonlisävero — 2 artiklan 1 kohta sekä 70 ja 71 artikla — Verotettavan tapahtuman toteutuminen ja verosaatavan syntyminen — 201, 202 ja 205 artikla — Veron maksamisesta vastuussa olevat henkilöt — Määrätullitoimipaikan toteama rahdin puuttuminen — Säiliövaunun alemman purkulaitteen virheellinen sulkeminen tai rikkoutuminen)

15

2017/C 239/20

Asia C-302/16: Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 11.5.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt rechtbank Noord-Nederland – Alankomaat) – Bas Jacob Adriaan Krijgsman v. Surinaamse Luchtvaart Maatschappij NV (Ennakkoratkaisupyyntö — Lentoliikenne — Asetus (EY) N:o 261/2004 — 5 artiklan 1 kohdan c alakohta — Matkustajille lentojen peruuttamisen johdosta annettava korvaus ja apu — Korvausvelvollisuudesta vapauttaminen — Verkkomatkatoimiston välityksellä tehty kuljetussopimus — Lentoyhtiö on ilmoittanut lentoaikataulun muutoksesta ajoissa matkatoimistolle — Matkatoimisto on välittänyt kyseisen tiedon matkustajalle sähköpostitse kymmenen päivää ennen lentoa)

16

2017/C 239/21

Asia C-337/16 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 17.5.2017 – Valittajana Portugalin tasavalta ja muuna osapuolena Euroopan komissio (Muutoksenhaku — Maataloustukirahasto ja maaseuturahasto — Euroopan komission täytäntöönpanopäätös — Tiedoksianto adressaatille — Liitteen tulostusmuodon oikaiseminen jälkikäteen — Päätöksen julkaiseminen Euroopan unionin virallisessa lehdessä — Kanteen nostamisen määräaika — Alkamisajankohta — Viivästyminen — Tutkimatta jättäminen)

17

2017/C 239/22

Asia C-338/16 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 17.5.2017 – Valittajana Portugalin tasavalta ja muuna osapuolena Euroopan komissio (Muutoksenhaku — Maataloustukirahasto ja maaseuturahasto — Euroopan komission täytäntöönpanopäätös — Tiedoksianto adressaatille — Liitteen tulostusmuodon oikaiseminen jälkikäteen — Päätöksen julkaiseminen Euroopan unionin virallisessa lehdessä — Kanteen nostamisen määräaika — Alkamisajankohta — Viivästyminen — Tutkimatta jättäminen)

17

2017/C 239/23

Asia C-339/16 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 17.5.2017 – Valittajana Portugalin tasavalta ja muuna osapuolena Euroopan komissio (Muutoksenhaku — Maataloustukirahasto ja maaseuturahasto — Euroopan komission täytäntöönpanopäätös — Tiedoksianto adressaatille — Liitteen tulostusmuodon oikaiseminen jälkikäteen — Päätöksen julkaiseminen Euroopan unionin virallisessa lehdessä — Kanteen nostamisen määräaika — Alkamisajankohta — Viivästyminen — Tutkimatta jättäminen)

18

2017/C 239/24

Asia C-365/16: Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 17.5.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Conseil d’État – Ranska) – Association française des entreprises privées (AFEP) ym. v. Ministre des Finances et des Comptes publics (Ennakkoratkaisupyyntö — Eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettava yhteinen verojärjestelmä — Direktiivi 2011/96/EU — Kaksinkertaisen verotuksen välttäminen — Yhteisöveroon liittyvä 3 prosentin lisävero)

18

2017/C 239/25

Asia C-595/16: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Amministrativo Regionale per la Sicilia (Italia) on esittänyt 23.11.2016 – Emmea Srl ja Commercial Hub Srl v. Comune di Siracusa ym.

19

2017/C 239/26

Asia C-54/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 1.2.2017 – Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato – AGCM v. Wind Telecomunicazioni SpA

19

2017/C 239/27

Asia C-55/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 1.2.2017 – Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato – AGCM v. Vodafone Omnitel NV

21

2017/C 239/28

Asia C-162/17 P: Valitus, jonka Puolan tasavalta on tehnyt 30.3.2017 unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-701/15, Stock Polska v. EUIPO – Lass & Steffen (LUBELSKA), 19.1.2017 antamasta tuomiosta

22

2017/C 239/29

Asia C-191/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberster Gerichtshof (Itävalta) on esittänyt 13.4.2017 – Bundeskammer für Arbeiter und Angestellte v. ING-DiBa Direktbank Austria Niederlassung der ING-DiBa AG

24

2017/C 239/30

Asia C-213/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Rechtbank Den Haag, Amsterdamin istuntopaikka on esittänyt 25.4.2017 – X v. Staatssecretaris van Veiligheid en Justitie

24

2017/C 239/31

Asia C-220/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgericht Berlin (Saksa) on esittänyt 27.4.2017 – Planta Tabak-Manufaktur Dr. Manfred Obermann GmbH & Co. KG v. Land Berlin

25

2017/C 239/32

Asia C-221/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Raad van State (Alankomaat) on esittänyt 27.4.2017 – M. G. Tjebbes v. Minister van Buitenlandse Zaken

26

2017/C 239/33

Asia C-234/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberster Gerichtshof (Itävalta) on esittänyt 4.5.2017 – XC, YB ja ZA

27

2017/C 239/34

Asia C-236/17 P: Valitus, jonka Canadian Solar Emea GmbH, Canadian Solar Manufacturing (Changshu), Inc., Canadian Solar Manufacturing (Luoyang), Inc., Csi Cells Co. Ltd ja Csi Solar Power (China), Inc. ovat tehneet 8.5.2017 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-162/14, Canadian Solar Emea ym. v. neuvosto, 28.2.2017 antamasta tuomiosta

27

2017/C 239/35

Asia C-237/17 P: Valitus, jonka Canadian Solar Emea GmbH, Canadian Solar Manufacturing (Changshu), Inc., Canadian Solar Manufacturing (Luoyang), Inc., Csi Cells Co. Ltd ja Csi Solar Power (China), Inc. ovat tehneet 8.5.2017 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-163/14, Canadian Solar Emea ym. v. neuvosto, 28.2.2017 antamasta tuomiosta

28

2017/C 239/36

Asia C-244/17: Kanne 10.5.2017 – Euroopan komissio v. Euroopan unionin neuvosto

29

2017/C 239/37

Asia C-247/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Korkein oikeus (Suomi) on esittänyt 16.5.2017 – Oikeusministeriö v. Denis Raugevicius

30

2017/C 239/38

Asia C-250/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Supremo Tribunal de Justiça (Portugali) on esittänyt 12.5.2017 – Virgílio Tarragó da Silveira v. Espírito Santo Financial Group SA:n konkurssipesä

31

2017/C 239/39

Asia C-260/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Symvoulio tis Epikrateias (Kreikka) on esittänyt 16.5.2017 – Αnodiki Services EPE v. GNA Ο Εvaggelismos – Ofthalmiatreio Αthinon – Polykliniki, Geniko Nosokomeio Athinon Georgios Gennimatas ja Geniko Ogkologiko Nosokomeio Kifisias – (GONK) ”Oi Agioi Anargyroi

31

2017/C 239/40

Asia C-274/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Hannover (Saksa) on esittänyt 18.5.2017 – Margarethe Yüce, Ali Yüce, Emin Yüce ja Emre Yüce v. TUIfly GmbH

32

2017/C 239/41

Asia C-275/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Hannover (Saksa) on esittänyt 18.5.2017 – Friedemann Schoen ja Brigitta Schoen v. TUIfly GmbH

33

2017/C 239/42

Asia C-276/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Hannover (Saksa) on esittänyt 18.5.2017 – Michael Siegberg v. TUIfly GmbH

34

2017/C 239/43

Asia C-277/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Hannover (Saksa) on esittänyt 18.5.2017 – Heinz-Gerhard Albrecht v. TUIfly GmbH

34

2017/C 239/44

Asia C-278/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Hannover (Saksa) on esittänyt 18.5.2017 – Susanne Meyer ym. v. TUIfly GmbH

35

2017/C 239/45

Asia C-279/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Hannover (Saksa) on esittänyt 18.5.2017 – Thomas Kiehl v. TUIfly GmbH

36

2017/C 239/46

Asia C-280/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Hannover (Saksa) on esittänyt 18.5.2017 – Ralph Eßer v. TUIfly GmbH

37

2017/C 239/47

Asia C-281/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Hannover (Saksa) on esittänyt 18.5.2017 – Thomas Schmidt v. TUIfly GmbH

37

2017/C 239/48

Asia C-282/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Hannover (Saksa) on esittänyt 18.5.2017 – Werner Ansorge v. TUIfly GmbH

38

2017/C 239/49

Asia C-290/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Hannover (Saksa) on esittänyt 22.5.2017 – Angelina Fell, Florian Fell ja Vincent Fell v. TUIfly GmbH

39

2017/C 239/50

Asia C-291/17: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Hannover (Saksa) on esittänyt 22.5.2017 – Helga Jordan-Grompe, Sven Grompe, Yves-Felix Grompe ja Justin Joel Grompe v. TUIfly GmbH

40

2017/C 239/51

Asia C-301/17: Kanne 23.5.2017 – Euroopan komissio v. Romania

40

2017/C 239/52

Asia C-313/17 P: Valitus, jonka George Haswani on tehnyt 26.5.2017 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-231/15, Haswani v. neuvosto, 22.3.2017 antamasta tuomiosta

41

 

Unionin yleinen tuomioistuin

2017/C 239/53

Asia T-442/12: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 1.6.2017 – Changmao Biochemical Engineering v. neuvosto (Polkumyynti — Kiinasta peräisin olevan viinihapon tuonti — Lopullisen polkumyyntitullin muuttaminen — Osittainen välivaiheen tarkastelu — Markkinataloudessa toimivan yrityksen asema — Huomattavien tuotantopanosten kustannukset heijastavat merkittävässä määrin niiden arvoa markkinoilla — Olosuhteiden muuttuminen — Perusteluvelvollisuus — Määräaika, jossa päätös markkinataloudessa toimivan yrityksen asemasta on tehtävä — Puolustautumisoikeudet — Asetuksen (EU) N:o 1225/2009 20 artiklan 2 kohta)

43

2017/C 239/54

Asia T-341/13 RENV: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 8.6.2017 – Groupe Léa Nature v. EUIPO – Debonair Trading Internacional (SO’BiO ētic) (EU-tavaramerkki — Väitemenettely — Hakemus kuviomerkin SO’BiO ētic rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi — Aikaisemmat EU-sanamerkit ja aikaisemmat kansalliset sanamerkit SO…? — Suhteelliset hylkäysperusteet — Sekaannusvaara — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta — Maineelle aiheutuva vahinko — Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohta)

44

2017/C 239/55

Asia T-673/15: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 7.6.2017 – Guardian Europe v. Euroopan unioni (Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu — Unionin edustaminen — Vanhentuminen — Lopulliseksi tulleen päätöksen oikeusvaikutusten mitätöiminen — Kannekirjelmän täsmällisyys — Tutkittavaksi ottaminen — Perusoikeuskirjan 47 artikla — Oikeudenkäynnin kohtuullinen kesto — Yhdenvertainen kohtelu — Aineellinen vahinko — Aiheutuneet tappiot — Tulonmenetys — Aineeton vahinko — Syy-yhteys)

44

2017/C 239/56

Asia T-726/15: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 7.6.2017 – Blaž Jamnik ja Blaž v. parlamentti (Julkiset palveluhankinnat — Kiinteistöhankintasopimus — Tarjouspyyntömenettely — Neuvottelumenettely hankintailmoitusta julkaisematta — Euroopan unionin toimitilat Ljubljanassa — Ehdotuksen hylkääminen paikallisten markkinoiden kartoittamisen jälkeen — Toisen tarjoajan valinta hankintasopimuksen sopimuspuoleksi — Ehdotukseen liitettyjen asiakirjojen tutkimatta jättäminen — Oikeudellinen virhe — Ilmeinen arviointivirhe)

45

2017/C 239/57

Asia T-6/16: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 8.6.2017 – AWG v. EUIPO – Takko (Southern Territory 23o48’25"S) (EU-tavaramerkki — Mitättömyysmenettely — EU-sanamerkki Southern Territory 23o48’25’’S — Aikaisempi EU-sanamerkki SOUTHERN — Suhteellinen hylkäysperuste — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 53 artiklan 1 kohdan a alakohta)

46

2017/C 239/58

Asia T-294/16: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 8.6.2017 – Kaane American International Tobacco v. EUIPO – Global Tobacco (GOLD MOUNT) (EU-tavaramerkki — Menettämismenettely — EU-kuviomerkki GOLD MOUNT — Tavaramerkin tosiasiallisen käytön puuttuminen — Käyttämättä jättämiseen ei ole pätevää syytä — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohta)

46

2017/C 239/59

Asia T-221/17: Kanne 15.4.2017 – Mémora Servicios Funerarios v. EUIPO – Chatenoud (MEMORAME)

47

2017/C 239/60

Asia T-262/17: Kanne 30.4.2017 – Metrans v. komissio ja INEA

47

2017/C 239/61

Asia T-263/17: Kanne 3.5.2017 – SD v. EIGE

48

2017/C 239/62

Asia T-275/17: Kanne 10.5.2017 – Michela Curto v. parlamentti

49

2017/C 239/63

Asia T-289/17: Kanne 15.5.2017 – Keolis CIF ym. v. komissio

50

2017/C 239/64

Asia T-296/17: Kanne 15.5.2017 – Buck-Chemie v. EUIPO – Henkel (wc-raikastimen kuvaus)

51

2017/C 239/65

Asia T-323/17: Kanne 29.5.2017 – Martinair Holland v. komissio

51

2017/C 239/66

Asia T-324/17: Kanne 29.5.2017 – SAS Cargo Group ym. v. komissio

53

2017/C 239/67

Asia T-325/17: Kanne 29.5.2017 – Koninklijke Luchtvaart Maatschappij v. komissio

53

2017/C 239/68

Asia T-326/17: Kanne 29.5.2017 – Air Canada v. komissio

55

2017/C 239/69

Asia T-328/17: Kanne 26.5.2017 – Foundation for the Protection of the Traditional Cheese of Cyprus named Halloumi v. EUIPO – M. J. Dairies (BBQLOUMI)

56

2017/C 239/70

Asia T-334/17: Kanne 31.5.2017 – Cargolux Airlines v. komissio

57

2017/C 239/71

Asia T-335/17: Kanne 30.5.2017 –Help – Hilfe zur Selbsthilfe v.komissio

59

2017/C 239/72

Asia T-339/17: Kanne 31.5.2017 – Shenzhen Jiayz Photo Industrial v. EUIPO – Seven (sevenoak)

60

2017/C 239/73

Asia T-340/17: Kanne 30.5.2017 – Japan Airlines v. komissio

60

2017/C 239/74

Asia T-341/17: Kanne 31.5.2017 – British Airways v. komissio

62

2017/C 239/75

Asia T-342/17: Kanne 30.5.2017 – Deutsche Lufthansa ym. v. komissio

63

2017/C 239/76

Asia T-343/17: Kanne 31.5.2017 – Cathay Pacific Airways v. komissio

64

2017/C 239/77

Asia T-344/17: Kanne 31.5.2017 – Latam Airlines Group ja Lan Cargo v. komissio

65

2017/C 239/78

Asia T-346/17: Kanne 31.5.2017 – Hotelbeds Spain v. EUIPO – Guidigo Europe (Guidigo what to do next)

68

2017/C 239/79

Asia T-350/17: Kanne 1.6.2017 – Singapore Airlines ja Singapore Airlines Cargo v. komissio

68

2017/C 239/80

Asia T-352/17: Kanne 2.6.2017 – Korwin-Mikke v. parlamentti

69

2017/C 239/81

Asia T-355/17: Kanne 2.6.2017 – Daico International v. EUIPO – American Franchise Marketing (RoB)

70

2017/C 239/82

Asia T-356/17: Kanne 2.6.2017 – Daico International v. EUIPO – American Franchise Marketing (RoB)

71

2017/C 239/83

Asia T-358/17: Kanne 31.5.2017 – Mubarak v. neuvosto

71

2017/C 239/84

Asia T-226/16: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 24.4.2017 – Ipuri v. EUIPO – van Graaf (IPURI)

72


FI

 


IV Tiedotteet

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET

Euroopan unionin tuomioistuin

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/1


Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä

(2017/C 239/01)

Viimeisin julkaisu

EUVL C 231, 17.7.2017

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 221, 10.7.2017

EUVL C 213, 3.7.2017

EUVL C 202, 26.6.2017

EUVL C 195, 19.6.2017

EUVL C 178, 6.6.2017

EUVL C 168, 29.5.2017

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://eur-lex.europa.eu


V Ilmoitukset

TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT

Unionin Tuomioistuin

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/2


Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 11.5.2017 – Valittajana Ruotsin kuningaskunta sekä muina osapuolina Darius Nicolai Spirlea, Mihaela Spirlea, Euroopan komissio, Tšekin tasavalta, Tanskan kuningaskunta, Espanjan kuningaskunta ja Suomen tasavalta

(Asia C-562/14 P) (1)

((Muutoksenhaku - Yleisön oikeus tutustua asiakirjoihin - Asetus (EY) N:o 1049/2001 - 4 artiklan 2 kohdan kolmas luetelmakohta - Poikkeukset oikeudesta tutustua asiakirjoihin - Virheellinen tulkinta - Tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suoja - Ylivoimainen yleinen etu, joka oikeuttaa asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemisen - Yleinen luottamuksellisuusolettama - EU Pilot -menettelyyn liittyvät asiakirjat))

(2017/C 239/02)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Ruotsin kuningaskunta (asiamiehet: A. Falk, C. Meyer-Seitz, U. Persson, N. Otte Widgren, E. Karlsson ja L. Swedenborg)

Muut osapuolet: Darius Nicolai Spirlea, Mihaela Spirlea, Euroopan komissio (asiamiehet: H. Krämer ja P. Costa de Oliveira), Tšekin tasavalta (asiamiehet: M. Smolek, D. Hadroušek ja J. Vláčil), Tanskan kuningaskunta (asiamies: C. Thorning), Espanjan kuningaskunta (asiamies: M. J. García-Valdecasas Dorrego) ja Suomen tasavalta (asiamies: S. Hartikainen)

Väliintulija, joka tukee Euroopan komission vaatimuksia: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: T. Henze ja A. Lippstreu)

Tuomiolauselma

1)

Valitus hylätään.

2)

Ruotsin kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)

Tšekin tasavalta, Tanskan kuningaskunta, Saksan liittotasavalta, Espanjan kuningaskunta ja Suomen tasavalta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.


(1)  EUVL C 46, 9.2.2015.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/3


Unionin tuomioistuimen lausunto (täysistunto) 16.5.2017 – Euroopan komissio

(Lausunto 2/15) (1)

(SEUT 218 artiklan 11 kohdan nojalla annettu lausunto - Euroopan unionin ja Singaporen tasavallan välinen vapaakauppasopimus - EU- ja EUT-sopimusten voimaantulon jälkeen neuvoteltu ”uuden sukupolven” sopimus - Toimivalta tehdä sopimus - SEUT 3 artiklan 1 kohdan e alakohta - Yhteinen kauppapolitiikka - SEUT 207 artiklan 1 kohta - Tavara- ja palvelukauppa - Ulkomaiset suorat sijoitukset - Julkiset hankinnat - Teollis- ja tekijänoikeuksien kaupalliset näkökohdat - Kilpailu - Kolmansien valtioiden kanssa käytävä kauppa ja kestävä kehitys - Työntekijöiden sosiaaliturva - Ympäristönsuojelu - SEUT 207 artiklan 5 kohta - Liikennepalvelut - SEUT 3 artiklan 2 kohta - Kansainvälinen sopimus, joka voi vaikuttaa yhteisiin sääntöihin tai muuttaa niiden ulottuvuutta - Liikenteen alan palveluiden tarjoamisen vapautta koskevat unionin johdetun oikeuden säännöt - Muut kuin suorat ulkomaiset sijoitukset - SEUT 216 artikla - Jonkin perustamissopimuksissa vahvistetun tavoitteen saavuttamiseksi välttämätön sopimus - Pääomien ja maksujen vapaa liikkuvuus jäsenvaltioiden ja kolmansien valtioiden välillä - Perussopimusten ajallinen seuraanto investointeja koskevissa asioissa - Jäsenvaltioiden ja Singaporen tasavallan välisten sijoitussopimusten korvaaminen - Sopimuksen institutionaaliset määräykset - Sijoittajan ja valtion välisten riitojen ratkaisu - Sopimuksen osapuolten välisten riitojen ratkaisu)

(2017/C 239/03)

Oikeudenkäyntikieli: kaikki viralliset kielet

Lausuntopyynnön esittäjä

Euroopan komissio (asiamiehet: U. Wölker, B. De Meester, R. Vidal-Puig ja M. Kocjan)

Lausunto

Euroopan unionin ja Singaporen tasavallan välinen vapaakauppasopimus kuuluu unionin yksinomaiseen toimivaltaan lukuun ottamatta seuraavia määräyksiä, jotka kuuluvat unionin ja jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan:

tämän sopimuksen yhdeksännen luvun (Sijoitukset) A jakson (Sijoitusten suoja) määräykset siltä osin kuin ne liittyvät muihin kuin suoriin sijoituksiin unionin ja Singaporen tasavallan välillä

tämän yhdeksännen luvun B jakson (Sijoittajan ja valtion välisten riitojen ratkaisu) määräykset ja

tämän sopimuksen ensimmäisen luvun (Tavoitteet ja yleiset määritelmät), neljännentoista luvun (Avoimuus), viidennentoista luvun (Osapuolten välisten riitojen ratkaiseminen), kuudennentoista luvun (Sovittelujärjestelmä) ja seitsemännentoista luvun (Institutionaaliset, yleiset ja loppumääräykset) määräykset siltä osin kuin ne liittyvät kyseisen yhdeksännen luvun niihin määräyksiin, jotka kuuluvat unionin ja jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan.


(1)  EUVL C 363, 3.11.2015


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/3


Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 17.5.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Grondwettelijk Hof – Belgia) – X v. Ministerraad

(Asia C-68/15) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Sijoittautumisvapaus - Emo-tytäryhtiödirektiivi - Verolainsäädäntö - Yhtiöiden voittojen verotus - Osingonjako - Lähdevero - Kaksinkertainen verotus - Oikeudenmukaisuusvero (Fairness tax)))

(2017/C 239/04)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Grondwettelijk Hof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: X

Vastaaja: Ministerraad

Tuomiolauselma

1)

Sijoittautumisvapautta on tulkittava siten, ettei se ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle jäsenvaltion verolainsäädännölle, jonka mukaan sekä ulkomaiselta yhtiöltä, joka harjoittaa kyseisessä jäsenvaltiossa taloudellista toimintaa kiinteän toimipaikan välityksellä, että kotimaiselta yhtiöltä, ja myös ulkomaisen yhtiön kotimaiselta tytäryhtiöltä, kannetaan oikeudenmukaisuusveron (fairness tax) kaltaista veroa, kun kyseiset yhtiöt jakavat osinkoja, joita ei tiettyjen kansallisessa verojärjestelmässä säädettyjen veroetujen käyttämisen vuoksi ole sisällytetty niiden lopulliseen verotettavaan tulokseen, kunhan kyseisen veron laskentaperusteen määrittämistapa ei johda siihen, että kyseistä ulkomaista yhtiötä kohdellaan epäedullisemmin kuin kotimaista yhtiötä, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava.

2)

Eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 30.11.2011 annetun neuvoston direktiivin 2011/96/EU 5 artiklaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle jäsenvaltion verolainsäädännölle, jossa säädetään oikeudenmukaisuusveron kaltaisesta verosta, joka kannetaan ulkomaisilta yhtiöiltä, jotka harjoittavat kyseisessä jäsenvaltiossa taloudellista toimintaa kiinteän toimipaikan välityksellä, sekä kotimaisilta yhtiöiltä, ja myös ulkomaisen yhtiön kotimaiselta tytäryhtiöltä, kun kyseiset yhtiöt jakavat osinkoja, joita ei tiettyjen kansallisessa verojärjestelmässä säädettyjen veroetujen käyttämisen vuoksi ole sisällytetty niiden lopulliseen verotettavaan tulokseen.

3)

Direktiivin 2011/96 4 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, kun sitä luetaan yhdessä mainitun artiklan 3 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että kyseinen säännös on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle verolainsäädännölle siltä osin kuin tilanteessa, jossa emoyhtiö jakaa tytäryhtiöltään saamansa voiton sitä vuotta myöhemmin, jonka aikana se on saatu, kyseisestä lainsäädännöstä seuraa, että kyseistä voittoa verotetaan siten, että mainitussa säännöksessä ilmoitettu 5 prosentin enimmäismäärä ylittyy.


(1)  EUVL C 146, 4.5.2015.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/4


Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 10.5.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Centrale Raad van Beroep – Alankomaat) – H. C. Chavez-Vilchez ym. v. Raad van bestuur van de Sociale verzekeringsbank ym.

(Asia C-133/15) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Unionin kansalaisuus - SEUT 20 artikla - Sosiaaliavustuksen ja lapsilisän saamisen edellytykseksi asetettu oikeus oleskella jäsenvaltiossa - Kolmannen maan kansalainen, joka vastaa alaikäisen lapsensa, joka on kyseisen jäsenvaltion kansalainen, päivittäisestä ja tosiasiallisesta huollosta - Kolmannen maan kansalaisen velvollisuus osoittaa, ettei toinen vanhempi, joka on mainitun jäsenvaltion kansalainen, kykene huolehtimaan lapsesta - Oleskeluoikeuden epääminen, minkä johdosta lapsi voi joutua lähtemään jäsenvaltion tai jopa unionin alueelta))

(2017/C 239/05)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Centrale Raad van Beroep

Pääasian asianosaiset

Valittajat: H.C. Chavez-Vilchez, P. Pinas, U. Nikolic, X.V. Garcia Perez, J. Uwituze, I.O. Enowassam, A.E. Guerrero Chavez ja Y.R.L. Wip

Vastapuolet: Raad van bestuur van de Sociale verzekeringsbank, College van burgemeester en wethouders van de gemeente Arnhem, College van burgemeester en wethouders van de gemeente ’s-Gravenhage, College van burgemeester en wethouders van de gemeente ’s-Hertogenbosch, College van burgemeester en wethouders van de gemeente Amsterdam, College van burgemeester en wethouders van de gemeente Rijswijk ja College van burgemeester en wethouders van de gemeente Rotterdam

Tuomiolauselma

1)

SEUT 20 artiklaa on tulkittava siten, että sen arvioimiseksi, olisiko lapsen, joka on Euroopan unionin kansalainen, pakko lähteä koko unionin alueelta eikä hän voisi siis tosiasiassa käyttää pääosaa oikeuksista, jotka hänellä on kyseisen artiklan perusteella, jos hänen vanhemmalleen, joka on kolmannen maan kansalainen, ei tunnusteta oikeutta oleskella asianomaisessa jäsenvaltiossa, se, että toinen vanhempi, joka on unionin kansalainen, on todellisuudessa kykenevä ja valmis vastaamaan yksin lapsen päivittäisestä ja tosiasiallisesta huollosta, on merkityksellinen seikka, jonka perusteella pelkästään ei voida kuitenkaan todeta, ettei vanhemman, joka on kolmannen maan kansalainen, ja lapsen välillä ole sellaista riippuvuussuhdetta, että lapsen olisi pakko näin lähteä unionin alueelta siinä tapauksessa, ettei oleskeluoikeutta tällä tavoin tunnusteta. Tällaisen arvioinnin on näet perustuttava lapsen edun mukaisesti kaikkien sellaisten käsiteltävään asiaan liittyvien seikkojen huomioon ottamiseen, joita ovat muun muassa lapsen ikä, hänen fyysinen ja tunnetason kehityksensä, hänen tunnesiteensä lujuus sekä siihen vanhempaan, joka on unionin kansalainen, että siihen vanhempaan, joka on kolmannen maan kansalainen, ja vaara, jonka lapsen erottaminen viimeksi mainitusta aiheuttaisi hänen tasapainolleen.

2)

SEUT 20 artiklaa on tulkittava siten, ettei se estä jäsenvaltiota asettamasta edellytykseksi sille, että sellainen kolmannen maan kansalainen, joka on kyseisen jäsenvaltion kansalaisuuden omaavan alaikäisen lapsen vanhempi ja joka huolehtii päivittäin ja tosiasiallisesti lapsesta, saa oikeuden oleskella sen alueella, velvollisuutta siitä, että kyseinen kolmannen maan kansalainen esittää seikat, joilla voidaan osoittaa, että sellaisen päätöksen johdosta, jolla kolmannen maan kansalaisuuden omaavalta vanhemmalta evätään oleskeluoikeus, lapsi ei voisi tosiasiallisesti käyttää pääosaa oikeuksista, jotka liittyvät unionin kansalaisen asemaan, koska hän joutuisi lähtemään koko unionin alueelta. Asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on kuitenkin suoritettava kolmannen maan kansalaisen toimittamien tietojen perusteella tutkimukset, jotka ovat tarpeen sen arvioimiseksi, olisiko epäämispäätöksellä kaikkien käsiteltävään asiaan liittyvien seikkojen valossa tällaiset seuraukset.


(1)  EUVL C 178, 1.6.2015.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/5


Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 11.5.2017 – Valittajana Yoshida Metal Industry Co. Ltd sekä muina osapuolina Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) Pi-Design AG, Bodum France SAS ja Bodum Logistics A/S

(Asia C-421/15 P) (1)

((Muutoksenhaku - EU-tavaramerkki - Pinnasta, jolla on mustia täpliä, muodostuvien merkkien rekisteröinti - Mitättömäksi julistaminen - Asetus (EY) N:o 40/94 - 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohta - 51 artiklan 3 kohta))

(2017/C 239/06)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Yoshida Metal Industry Co. Ltd (Tsubame, Japani) (edustajat: J. Cohen, solicitor, T. St Quintin, barrister, ja G. Hobbs, QC)

Muut osapuolet: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: A. Folliard-Monguiral, D. Gaja ja J. Crespo Carrillo), Pi-Design AG, Bodum France SAS ja Bodum Logistics A/S (edustajat: H. Pernez, avocate, ja R. Löhr, Rechtsanwalt)

Tuomiolauselma

1)

Valitus hylätään.

2)

Yoshida Metal Industry Co. Ltd velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 389, 23.11.2015.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/6


Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 17.5.2017 – Valittajana Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) ja muuna osapuolena Deluxe Entertainment Services Group Inc.

(Asia C-437/15 P) (1)

((Muutoksenhaku - EU-tavaramerkki - Kuviomerkki, jossa on sanaosa ”deluxe” - Tutkijan hylkäämä tavaramerkin rekisteröintihakemus))

(2017/C 239/07)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: S. Palmero Cabezas)

Muu osapuoli: Deluxe Entertainment Services Group Inc. (edustajat: L. Gellman, advocate, ja M. Esteve Sanz, abogada)

Tuomiolauselma

1)

Unionin yleisen tuomioistuimen 4.6.2015 antama tuomio Deluxe Laboratories v. SMHV (deluxe) (T-222/14, ei julkaistu, EU:T:2015:364) kumotaan.

2)

Asia palautetaan unionin yleiseen tuomioistuimeen.

3)

Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.


(1)  EUVL C 346, 19.10.2015.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/6


Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 18.5.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Oberlandesgericht Düsseldorf – Saksa) – Hummel Holding A/S v. Nike Inc. ja Nike Retail BV

(Asia C-617/15) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Immateriaalioikeudet - Asetus (EY) N:o 207/2009 - EU-tavaramerkki - 97 artiklan 1 kohta - Kansainvälinen toimivalta - Tavaramerkin loukkauskanne sellaista yritystä vastaan, jonka kotipaikka on kolmannessa valtiossa - Alatytäryhtiö, jonka kotipaikka on asiaa käsittelevän tuomioistuimen jäsenvaltion alueella - Liikkeen käsite))

(2017/C 239/08)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberlandesgericht Düsseldorf

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Hummel Holding A/S

Vastaajat: Nike Inc. ja Nike Retail BV

Tuomiolauselma

Euroopan unionin tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 97 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että oikeudellisesti itsenäinen, jäsenvaltioon sijoittautunut yhtiö, joka on sellaisen emoyhtiön alatytäryhtiö, jolla ei ole kotipaikkaa Euroopan unionissa, on tässä säännöksessä tarkoitettu tämän emoyhtiön liike, jos tämä alatytäryhtiö on liiketoimintakeskus, jolla on sijaintijäsenvaltiossaan tosiasiallinen ja pysyvä toimipaikka, josta harjoitetaan liiketoimintaa, ja joka esiintyy pysyvästi ulospäin kyseisen emoyhtiön jatkeena.


(1)  EUVL C 38, 1.2.2016.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/7


Unionin tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 18.5.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Vilniaus apygardos administracinis teismas – Liettua) – Litdana UAB v. Valstybinė mokesčių inspekcija prie Lietuvos Respublikos finansų ministerijos

(Asia C-624/15) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Verotus - Arvonlisävero - Direktiivi 2006/112/EY - 314 artikla - Voittomarginaalijärjestelmä - Soveltamisen edellytykset - Kansallisten veroviranomaisten verovelvolliselta epäämä oikeus soveltaa voittomarginaalijärjestelmää - Laskuissa olevat merkinnät, jotka liittyvät myyjän soveltamaan voittomarginaalijärjestelmään ja vapautukseen arvonlisäverosta - Voittomarginaalijärjestelmän soveltamatta jättäminen myyjän tekemään luovutukseen - Tiedot, joiden nojalla voidaan epäillä sääntöjenvastaisuuksia tai petosta luovutuksessa))

(2017/C 239/09)

Oikeudenkäyntikieli: liettua

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Vilniaus apygardos administracinis teismas

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Litdana UAB

Vastaaja: Valstybinė mokesčių inspekcija prie Lietuvos Respublikos finansų ministerijos

Muu osapuoli: Klaipėdos apskrities valstybinė mokesčių inspekcija

Tuomiolauselma

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 13.7.2010 annetulla neuvoston direktiivillä 2010/45/EU, 314 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset epäävät verovelvolliselta, joka on saanut laskun, jossa on sekä voittomarginaalijärjestelmään että arvonlisäverovapautukseen liittyviä merkintöjä, oikeuden soveltaa voittomarginaalijärjestelmää, vaikka näiden viranomaisten jälkikäteen tekemästä tarkastuksesta ilmenee, että verovelvollinen jälleenmyyjä, joka on toimittanut käytetyt tavarat, ei ollut tosiasiallisesti soveltanut voittomarginaalijärjestelmää näiden tavaroiden luovutukseen, elleivät toimivaltaiset viranomaiset osoita, että verovelvollinen ei toiminut vilpittömässä mielessä tai se ei ollut toteuttanut kaikkia käytettävissään olleita kohtuullisia toimenpiteitä varmistaakseen, että sen suorittama liiketoimi ei johda siihen, että se osallistuu veropetokseen, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on varmistettava.


(1)  EUVL C 48, 8.2.2016.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/8


Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 16.5.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Cour administrative – Luxemburg) – Berlioz Investment Fund SA v. Directeur de l’administration des contributions directes

(Asia C-682/15) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Direktiivi 2011/16/EU - Hallinnollinen yhteistyö verotuksen alalla - 1 artiklan 1 kohta - 5 artikla - Kolmannelle osoitettu tietopyyntö - Kieltäytyminen vastaamasta - Seuraamus - Pyydettyjen tietojen ennalta arvioidun olennaisuuden käsite - Pyynnön vastaanottavan viranomaisen suorittama valvonta - Tuomioistuinvalvonta - Laajuus - Euroopan unionin perusoikeuskirja - 51 artikla - Unionin oikeuden soveltaminen - 47 artikla - Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan tuomioistuimissa - Tuomioistuimen ja kolmannen oikeus tutustua tietopyynnön esittäneen viranomaisen pyyntöön))

(2017/C 239/10)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour administrative

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Berlioz Investment Fund SA

Vastapuoli: Directeur de l’administration des contributions directes

Tuomiolauselma

1)

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltio soveltaa kyseisessä määräyksessä tarkoitetulla tavalla unionin oikeutta, jolloin perusoikeuskirja tulee sovellettavaksi, kun se säätää lainsäädännössään muun muassa hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta 15.2.2011 annetun neuvoston direktiivin 2011/16/EU säännöksiin perustuvan veroviranomaisten tietojenvaihdon yhteydessä pyydettyjen tietojen toimittamisesta kieltäytyvälle yksityiselle määrättävästä rahamääräisestä seuraamuksesta.

2)

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaa on tulkittava siten, että yksityisellä, jolle määrätään rahamääräinen seuraamus hallintopäätöksen, jolla se velvoitetaan toimittamaan tietoja direktiiviin 2011/16 perustuvan kansallisten veroviranomaisten tietojenvaihdon yhteydessä, noudattamatta jättämisen seurauksena, on oikeus riitauttaa kyseisen päätöksen lainmukaisuus.

3)

Direktiivin 2011/16 1 artiklan 1 kohtaa ja 5 artiklaa on tulkittava siten, että se, että jäsenvaltion toiselta jäsenvaltiolta pyytämät tiedot ovat ”ennalta arvioiden olennaisia”, on edellytys, joka tietopyynnön on täytettävä, jotta pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen olisi velvollinen noudattamaan sitä, ja samalla edellytys kyseisen jäsenvaltion yksityiselle osoittaman tietojenantamismääräyksen ja tälle tietojenantamismääräyksen noudattamatta jättämisen vuoksi määrätyn seuraamustoimenpiteen lainmukaisuudelle.

4)

Direktiivin 2011/16 1 artiklan 1 kohtaa ja 5 artiklaa on tulkittava siten, että tietopyynnön kyseisen direktiivin perusteella esittäneen viranomaisen pyynnön vastaanottaneen viranomaisen suorittama tutkiminen ei rajoitu kyseisen pyynnön muodolliseen sääntöjenmukaisuuteen vaan pyynnön vastaanottaneen viranomaisen on voitava sen perusteella varmistua siitä, etteivät pyydetyt tiedot ole sellaisia, jotka eivät ole ennalta arvioiden selvästikään olennaisia, kun otetaan huomioon kyseessä olevan verovelvollisen ja kolmannen, jolta tietoja mahdollisesti pyydetään, henkilöllisyys sekä kyseessä olevan verotutkinnan tarpeet. Samoja direktiivin 2011/16 säännöksiä ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaa on tulkittava siten, että kansallisella tuomioistuimella on muutoksenhaussa, jonka yksityinen on saattanut vireille sellaisesta seuraamustoimenpiteestä, jonka direktiivin 2011/16 nojalla tietopyynnön esittäneen viranomaisen pyynnön vastaanottanut viranomainen on määrännyt pyynnön täyttämiseksi antamansa tietojenantamismääräyksen noudattamatta jättämisen seurauksena, määrätyn seuraamuksen muuttamisen lisäksi toimivalta valvoa kyseisen tietojenantamismääräyksen lainmukaisuutta. Kun kyse on mainitun tietojenantamismääräyksen lainmukaisuuden siitä edellytyksestä, jonka mukaan pyydettyjen tietojen on oltava ennalta arvioiden olennaisia, tuomioistuinvalvonta rajoittuu sen tutkimiseen, etteivät tiedot ole sellaisia, jotka eivät selvästikään ole tarkoitetulla tavalla olennaisia.

5)

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toista kohtaa on tulkittava siten, että pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion tuomioistuimella on tuomioistuinvalvonnan yhteydessä oltava oikeus tutustua pyynnön esittäneen jäsenvaltion pyynnön vastaanottaneelle jäsenvaltiolle osoittamaan tietopyyntöön. Kyseessä olevalla yksityisellä ei sen sijaan ole oikeutta tutustua tietopyyntöön, joka on direktiivin 2011/16 16 artiklan mukaisesti salassa pidettävä asiakirja, kokonaisuudessaan. Jotta yksityinen voisi täysimääräisesti esittää sitä, etteivät pyydetyt tiedot ole ennalta arvioiden olennaisia, koskevan asiansa, on lähtökohtaisesti riittävää, että yksityisellä on käytettävissään kyseisen direktiivin 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot.


(1)  EUVL C 78, 29.2.2016.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/9


Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 10.5.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt cour administrative d’appel de Douai – Ranska) – Wenceslas de Lobkowicz v. Ministère des Finances et des Comptes publics

(Asia C-690/15) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Euroopan unionin virkamies - Henkilöstösäännöt - Pakollinen kuuluminen Euroopan unionin toimielinten sosiaaliturvajärjestelmään - Jäsenvaltiossa saadut kiinteistötulot - Yleisen sosiaalimaksun, sosiaalimaksun ja sosiaalimaksun lisämaksujen periminen jäsenvaltion oikeuden nojalla - Osallistuminen kyseisen jäsenvaltion sosiaaliturvan rahoitukseen))

(2017/C 239/11)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour administrative d’appel de Douai

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Wenceslas de Lobkowicz

Vastapuoli: Ministère des Finances et des Comptes publics

Tuomiolauselma

EU-, EUT- ja EHTY-sopimusten liitteenä olevan Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan (N:o 7) 14 artiklaa ja Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen unionin toimielinten yhteistä sosiaaliturvajärjestelmää koskevia säännöksiä on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan unionin virkamiehen jäsenvaltiossa, jossa hänen verotuksellinen kotipaikkansa on, saamista kiinteistötuloista peritään sosiaalimaksuja, jotka osoitetaan kyseisen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmän rahoitukseen.


(1)  EUVL C 98, 14.3.2016.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/10


Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 11.5.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Naczelny Sąd Administracyjny – Puola) – Minister Finansówv. Posnania Investment SA

(Asia C-36/16) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Verotus - Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä - Direktiivi 2006/112/EY - 2 artiklan 1 kohdan a alakohta - 14 artiklan 1 kohta - Verolliset liiketoimet - Vastikkeellisen tavaroiden luovutuksen käsite - Verovelan suorittamiseksi tehtävä kiinteistön luovutus valtiolle tai alueelliselle yhteisölle - Tällaisen luovutuksen jääminen mainitun käsitteen ulkopuolelle))

(2017/C 239/12)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Naczelny Sąd Administracyjny

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Minister Finansów

Vastapuoli: Posnania Investment SA

Tuomiolauselma

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 2 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 14 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että arvonlisäverovelvollisen tekemä kiinteistön omistusoikeuden sellainen siirto jäsenvaltion tai tällaisen valtion alueellisen yhteisön veronsaajalle, joka – kuten pääasiassa kyseessä oleva siirto – tehdään suorituksena maksamattomista veroista, ei merkitse arvonlisäveron piiriin kuuluvaa vastikkeellista tavaroiden luovutusta.


(1)  EUVL C 145, 25.4.2016.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/10


Unionin tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 11.5.2017 – Valittajana Dyson Ltd ja muuna osapuolena Euroopan komissio

(Asia C-44/16 P) (1)

((Muutoksenhaku - Direktiivi 2010/30/EU - Energian kulutuksen osoittaminen merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin - Delegoitu asetus (EU) N:o 665/2013 - Pölynimurien energiamerkintä - Energiatehokkuus - Mittausmenetelmä - Siirretyn toimivallan rajat - Selvitysaineiston vääristäminen - Unionin yleisen tuomioistuimen perusteluvelvollisuus))

(2017/C 239/13)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Dyson Ltd (Malmesbury, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: E. Batchelor ja M. Healy, solicitors, F. Carlin, barrister, ja A. Patsa, advocate)

Muu osapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: K. Herrmann ja E. White)

Tuomiolauselma

1)

Unionin yleisen tuomioistuimen 11.11.2015 antama tuomio Dyson vastaan komissio (T-544/13, EU:T:2015:836) kumotaan siltä osin kuin siinä on hylätty ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyt ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa ja kolmas kanneperuste.

2)

Asia palautetaan unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyjen ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan ja kolmannen kanneperusteen osalta.

3)

Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.


(1)  EUVL C 145, 25.4.2016.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/11


Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 17.5.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Okresný súd Dunajská Streda – Slovakia) – ERGO Poist’ovňa a.s. v. Alžbeta Barlíková

(Asia C-48/16) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Itsenäiset kauppaedustajat - Direktiivi 86/653/ETY - Kauppaedustajan provisio - 11 artikla - Kolmannen henkilön ja päämiehen välisen sopimuksen jättäminen osittain täyttämättä - Seuraamukset provisio-oikeudelle - Käsite ”päämiehen syyksi luettava seikka”))

(2017/C 239/14)

Oikeudenkäyntikieli: slovakki

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Okresný súd Dunajská Streda

Pääasian asianosaiset

Kantaja: ERGO Poist’ovňa a.s.

Vastaaja: Alžbeta Barlíková

Tuomiolauselma

1)

Jäsenvaltioiden itsenäisiä kauppaedustajia koskevan lainsäädännön yhteensovittamisesta 18.12.1986 annetun neuvoston direktiivin 86/653/ETY 11 artiklan 1 kohdan ensimmäistä luetelmakohtaa on tulkittava siten, että siinä ei tarkoiteta pelkästään päämiehen ja kolmannen henkilön välillä tehdyn sopimuksen täyttämättä jättämistä kokonaisuudessaan vaan myös kyseisen sopimuksen osittaista täyttämättä jättämistä, kuten mainitussa sopimuksessa määrättyjen liiketoimien määrän tai keston noudattamatta jättämistä.

2)

Direktiivin 86/653 11 artiklan 2 ja 3 kohtaa on tulkittava siten, että kauppaedustussopimuksen sellainen lauseke, jonka perusteella kauppaedustaja on velvollinen palauttamaan suhteellisen osuuden provisiostaan, jos päämiehen ja kolmannen henkilön välillä tehty sopimus jätetään osittain täyttämättä, ei ole 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu ”poikkeus kauppaedustajan vahingoksi”, jos palautusvelvollisuuden kohteena oleva provision osa on oikeassa suhteessa mainitun sopimuksen täyttämättä jättämisen laajuuteen ja edellyttäen, että tämä täyttämättä jättäminen ei johdu päämiehen syyksi luettavasta seikasta.

3)

Direktiivin 86/653 11 artiklan 1 kohdan toista luetelmakohtaa on tulkittava siten, että käsite ”päämiehen syyksi luettava seikka” ei liity vain oikeudellisiin perusteisiin, jotka ovat suoraan aiheuttaneet päämiehen ja kolmannen henkilön välillä tehdyn sopimuksen lakkaamisen, vaan sillä tarkoitetaan kaikkia päämiehen syyksi luettavia oikeudellisia seikkoja ja tosiseikkoja, joista tämän sopimuksen täyttämättä jättäminen johtuu.


(1)  EUVL C 136, 18.4.2016.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/12


Unionin tuomioistuimen tuomio (kymmenes jaosto) 11.5.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Hoge Raad der Nederlanden – Alankomaat) – The Shirtmakers BV v. Staatssecretaris van Financiën

(Asia C-59/16) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Tulliliitto - Asetus (ETY) N:o 2913/92 - Yhteisön tullikoodeksi - 32 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohta - Tullausarvo - Kauppa-arvo - Määrittäminen - Käsite ”kuljetuskustannukset”))

(2017/C 239/15)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hoge Raad der Nederlanden

Pääasian asianosaiset

Valittaja: The Shirtmakers BV

Vastapuoli: Staatssecretaris van Financiën

Tuomiolauselma

Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 32 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettuun käsitteeseen ”kuljetuskustannukset” sisältyy huolitsijan maahantuojalta laskuttama lisämaksu, joka vastaa voittomarginaalia ja kyseisen huolitsijan kuluja sen palvelusta Euroopan unionin tullialueelle tuotujen tavaroiden kuljetuksen järjestämisessä.


(1)  EUVL C 145, 25.4.2016.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/12


Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 18.5.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt tribunal de grande instance de Lyon – Ranska) – Jean-Philippe Lahorgue v. Ordre des avocats du barreau de Lyon, Conseil national des barreaux (CNB), Conseil des barreaux européens (CCBE) ja Ordre des avocats du barreau de Luxembourg

(Asia C-99/16) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Direktiivi 77/249/ETY - 4 artikla - Asianajajan ammatin harjoittaminen - Asianajajien yksityisen virtuaaliverkon (RPVA) reititin - RPVA-reititin - Kieltäytyminen luovuttamasta reititintä asianajajalle, joka kuuluu toisen jäsenvaltion asianajajayhteisöön - Syrjivä toimenpide))

(2017/C 239/16)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal de grande instance de Lyon

Pääasian asianosaiset

Hakija: Jean-Philippe Lahorgue

Vastapuolet: Ordre des avocats du barreau de Lyon, Conseil national des barreaux (CNB), Conseil des barreaux européens (CCBE) ja Ordre des avocats du barreau de Luxembourg

Muu osapuoli: Ministère public

Tuomiolauselma

Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kieltäytyminen luovuttamasta asianajajien yksityisen virtuaaliverkon reititintä asianajajalle, joka on asianmukaisesti kirjattu toisen jäsenvaltion asianajajayhteisöön, ainoastaan sillä perusteella, ettei häntä ole kirjattu sen ensimmäisen jäsenvaltion asianajajayhteisöön, jossa hän haluaa harjoittaa asianajajan ammattia vapaana palveluntarjoajana, niissä tapauksissa, joissa velvollisuudesta toimia yhteistyössä toisen asianajajan kanssa ei ole säädetty lailla, on asianajajien palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamisesta 22.3.1977 annetun neuvoston direktiivin 77/249/ETY 4 artiklassa, luettuna yhdessä SEUT 56 artiklan ja SEUT 57 artiklan kolmannen kohdan kanssa, tarkoitettu palvelujen vapaan tarjoamisen vapauden rajoitus. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on varmistettava, että tällainen kieltäytyminen, kun otetaan huomioon sen asiayhteys, vastaa todella kuluttajansuojan ja hyvän oikeudenkäytön tavoitteita, joilla sitä voidaan perustella, ja että siitä seuraavat rajoitukset eivät ole näihin tavoitteisiin nähden suhteettomia.


(1)  EUVL C 165, 10.5.2016.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/13


Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 11.5.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Krajowa Izba Odwoławcza – Puola) – Archus sp. z o.o. ja Gama Jacek Lipik v. Polskie Górnictwo Naftowe i Gazownictwo S.A.

(Asia C-131/16) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Julkiset hankinnat - Direktiivi 2004/17/EY - Hankintasopimusten teossa noudatettavat periaatteet - 10 artikla - Tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun periaate - Hankintayksiköiden velvoite pyytää tarjoajia muuttamaan tai täydentämään tarjoustaan - Hankintayksikön oikeus pidättää pankkitakaus kieltäytymisen johdosta - Direktiivi 92/13/ETY - 1 artiklan 3 kohta - Muutoksenhakumenettelyt - Julkista hankintaa koskevan sopimuksen sopimuspuolen valintaa koskeva päätös - Tarjoajan sulkeminen pois - Kumoamiskanne - Oikeussuojan tarve))

(2017/C 239/17)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Krajowa Izba Odwoławcza

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Archus sp. z o.o. ja Gama Jacek Lipik

Vastapuoli: Polskie Górnictwo Naftowe i Gazownictwo S.A.

Muu osapuoli: Digital-Center sp. z o.o.

Tuomiolauselma

1)

Vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY 10 artiklassa vahvistettua taloudellisten toimijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että julkisessa hankintamenettelyssä hankintaviranomainen pyytää tarjoajaa toimittamaan ilmoitukset tai asiakirjat, joiden toimittamista on vaadittu tarjouspyyntöasiakirjoissa ja joita ei ole toimitettu tarjousten jättämiselle asetetussa määräajassa. Kyseinen artikla ei sitä vastoin ole esteenä sille, että hankintaviranomainen pyytää tarjoajaa selventämään tarjousta tai korjaamaan ilmeisen kirjoitus- tai laskuvirheen, joka sisältyy viimeksi mainittuun, edellyttäen kuitenkin, että tällainen pyyntö osoitetaan jokaiselle samassa tilanteessa olevalle tarjoajalle, että kaikkia tarjoajia kohdellaan yhdenvertaisesti ja lojaalisti ja että kyseistä selvennystä tai korjausta ei voida rinnastaa uuden tarjouksen esittämiseen, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava.

2)

Vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjä koskevien yhteisön sääntöjen soveltamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 25.2.1992 annettua neuvoston direktiiviä 92/13/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 11.12.2007 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2007/66/EY, on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa julkisessa hankintamenettelyssä on esitetty kaksi tarjousta ja hankintaviranomainen on tehnyt kaksi samanaikaista päätöstä, joista ensimmäinen koskee yhden tarjoajan tarjouksen hylkäämistä ja toinen toisen tarjoajan valintaa hankintasopimuksen sopimuspuoleksi, hylätyn tarjoajan, joka hakee muutosta kyseisiin kahteen päätökseen, on voitava pyytää sopimuspuoleksi valitun tarjoajan tarjouksen poissulkemista, joten direktiivin 92/13, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2007/66, 1 artiklan 3 kohdan mukainen tietyn sopimuksen käsite voi tarvittaessa koskea uuden julkisen hankintamenettelyn mahdollista aloittamista.


(1)  EUVL C 211, 13.6.2016.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/14


Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 18.5.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Curtea de Apel Craiova – Romania) – Fondul Proprietatea SAv. Complexul Energetic Oltenia SA

(Asia C-150/16) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Valtiontuet - Yhtiön, jonka osakepääomasta Romanian valtiolla on enemmistöosuus, saatava yhtiöltä, jossa kyseinen valtio on ainoa osakkeenomistaja - Sijaissuoritus - Valtiontuen käsite - Velvollisuus ilmoituksesta Euroopan komissiolle))

(2017/C 239/18)

Oikeudenkäyntikieli: romania

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Curtea de Apel Craiova

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Fondul Proprietatea SA

Muu osapuoli: Complexul Energetic Oltenia SA

Tuomiolauselma

1)

Jäsenvaltion enemmistöomistuksessa olevan yhtiön päätös, jossa toisen yhtiön, jossa kyseinen jäsenvaltio on ainoa osakkeenomistaja, omaisuuserä hyväksytään sijaissuoritukseksi yhtiön saatavasta tämän lakkauttamiseksi ja päätetään maksaa omaisuuserän arvioidun arvon ja kyseisen saatavan määrän välistä erotusta vastaava rahamäärä, voi pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa merkitä SEUT 107 artiklassa tarkoitettua valtiontukea silloin, kun

kyseinen päätös merkitsee etua, joka on myönnetty suoraan tai välillisesti valtion varoista ja jonka voidaan katsoa johtuvan valtiosta

tuensaajayritys ei olisi saanut vastaavia maksuhelpotuksia yksityiseltä velkojalta ja

päätös on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristämään kilpailua.

2)

Kansallisten tuomioistuinten asiana on selvittää, täyttyvätkö nämä edellytykset.

3)

Jos kansallinen tuomioistuin luokittelee valtiontueksi jäsenvaltion enemmistöomistuksessa olevan yhtiön päätöksen, jossa toisen yhtiön, jossa kyseinen jäsenvaltio on ainoa osakkeenomistaja, omaisuuserä hyväksytään sijaissuoritukseksi yhtiön saatavasta tämän lakkauttamiseksi ja päätetään maksaa omaisuuserän arvioidun arvon ja kyseisen saatavan määrän välistä erotusta vastaava rahamäärä, kyseisen jäsenvaltion viranomaisten on ennen tuen toteuttamista ilmoitettava siitä Euroopan komissiolle SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti.


(1)  EUVL C 200, 6.6.2016.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/15


Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 18.5.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Augstākās tiesas Administratīvo lietu departaments – Latvia) – ”Latvijas Dzelzceļš” VAS v. Valsts ieņēmumu dienests

(Asia C-154/16) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Yhteisön tullikoodeksi - Asetus (ETY) N:o 2913/92 - 94 artiklan 1 kohta ja 96 artikla - Yhteisön ulkoinen passitusmenettely - Passituksesta vastaavan vastuu - 203 ja 204 artikla sekä 206 artiklan 1 kohta - Tullivelan syntyminen - Tavaran siirtäminen pois tullivalvonnasta - Tullimenettelyn käyttämisestä johtuvan jonkin velvollisuuden täyttämättä jättäminen - Tavaran täydellinen tuhoutuminen tai lopullinen menettäminen, joka on ollut seurauksena tavaroiden luonteesta johtuvasta syystä, ennalta-arvaamattomasta tapahtumasta tai ylivoimaisesta esteestä - 213 artikla - Velvollisuus maksaa tullivelka yhteisvastuullisesti - Direktiivi 2006/112/EY - Arvonlisävero - 2 artiklan 1 kohta sekä 70 ja 71 artikla - Verotettavan tapahtuman toteutuminen ja verosaatavan syntyminen - 201, 202 ja 205 artikla - Veron maksamisesta vastuussa olevat henkilöt - Määrätullitoimipaikan toteama rahdin puuttuminen - Säiliövaunun alemman purkulaitteen virheellinen sulkeminen tai rikkoutuminen))

(2017/C 239/19)

Oikeudenkäyntikieli: latvia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Augstākās tiesas Administratīvo lietu departaments

Pääasian asianosaiset

Kantaja:”Latvijas Dzelzceļš” VAS

Vastaaja: Valsts ieņēmumu dienests

Tuomiolauselma

1)

Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna 13.4.2005 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 648/2005, 203 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että tätä säännöstä ei sovelleta tapauksessa, jossa yhteisön ulkoiseen passitusmenettelyyn asetettua tavaraa ei ole esitetty kokonaisuudessaan tämän menettelyn osalta säädetyssä määrätullitoimipaikassa tavaran osan täydellisen tuhoutumisen tai lopullisen menettämisen vuoksi, mikä on osoitettu asianmukaisesti.

2)

Asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 648/2005, 204 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että kun yhteisön ulkoiseen passitusmenettelyyn asetettua tavaraa ei ole esitetty kokonaisuudessaan tämän menettelyn osalta säädetyssä määrätullitoimipaikassa tämän tavaran osan täydellisen tuhoutumisen tai lopullisen menettämisen vuoksi, mikä on osoitettu asianmukaisesti, kyseessä on tilanne, jossa ei täytetä jotakin ulkoiseen passitusmenettelyyn liittyvää velvollisuutta eli velvollisuutta esittää tavara muuttumattomana määrätullitoimipaikassa, mikä saa lähtökohtaisesti aikaan sen, että tuontitullivelka syntyy tavaran sille osalle, jota ei ole esitetty määrätullitoimipaikassa. Kansallisen tuomioistuimen asiana on selvittää, täyttääkö purkulaitteen rikkoutumisen kaltainen olosuhde nyt käsiteltävässä asiassa tullikoodeksin 206 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille ”ylivoimaisen esteen” ja ”ennalta-arvaamattoman tapahtuman” käsitteille ominaiset edellytykset eli onko kyseessä nesteiden kuljetusten alan toimijan kannalta epätavallinen tapahtuma, johon se ei voinut vaikuttaa, ja onko niin, että näitä seurauksia ei olisi voitu välttää kaikesta noudatetusta huolellisuudesta huolimatta. Kansallisen tuomioistuimen on tätä selvittäessään otettava huomioon erityisesti se, ovatko passituksesta vastaavan ja kuljettajan kaltaiset toimijat noudattaneet säiliöiden teknistä kuntoa ja liuotinaineen kaltaisten nesteiden kuljetuksen turvallisuutta koskevia voimassa olevia sääntöjä ja vaatimuksia.

3)

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 2 artiklan 1 kohdan d alakohtaa sekä 70 ja 71 artiklaa on tulkittava siten, että arvonlisäveroa ei ole maksettava ulkoiseen passitusmenettelyyn asetetun tavaran täysin tuhoutuneesta tai lopullisesti menetetystä osasta.

4)

Asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 648/2005, 96 artiklan 1 kohdan a alakohdan sekä 204 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 3 kohdan säännöksiä on tulkittava siten, että passituksesta vastaava on vastuussa yhteisön ulkoiseen passitusmenettelyyn asetettuun tavaraan liittyvän tullivelan maksusta, vaikka tavaroiden kuljettaja ei ole täyttänyt sille tullikoodeksin 96 artiklan 2 kohdassa asetettuja velvollisuuksia, erityisesti velvollisuutta esittää mainittu tavara muuttumattomana määrätullitoimipaikassa, määräajassa.

5)

Asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 648/2005, 96 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 2 kohtaa, 204 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 3 kohtaa sekä 213 artiklaa on tulkittava siten, että jäsenvaltion tulliviranomainen ei ole velvollinen toteamaan yhteisvastuulliseksi kuljettajaa, jonka on katsottava olevan vastuussa tullivelasta passituksesta vastaavan lisäksi.


(1)  EUVL C 191, 30.5.2016.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/16


Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 11.5.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt rechtbank Noord-Nederland – Alankomaat) – Bas Jacob Adriaan Krijgsman v. Surinaamse Luchtvaart Maatschappij NV

(Asia C-302/16) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Lentoliikenne - Asetus (EY) N:o 261/2004 - 5 artiklan 1 kohdan c alakohta - Matkustajille lentojen peruuttamisen johdosta annettava korvaus ja apu - Korvausvelvollisuudesta vapauttaminen - Verkkomatkatoimiston välityksellä tehty kuljetussopimus - Lentoyhtiö on ilmoittanut lentoaikataulun muutoksesta ajoissa matkatoimistolle - Matkatoimisto on välittänyt kyseisen tiedon matkustajalle sähköpostitse kymmenen päivää ennen lentoa))

(2017/C 239/20)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Rechtbank Noord-Nederland

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Bas Jacob Adriaan Krijgsman

Vastaaja: Surinaamse Luchtvaart Maatschappij NV

Tuomiolauselma

Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja 7 artiklaa on tulkittava siten, että lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan on maksettava näissä säännöksissä tarkoitettu korvaus siinä tapauksessa, että matkustajalle ei ole ilmoitettu lennon peruuttamisesta vähintään kaksi viikkoa ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa, myös silloin, kun kyseinen lentoyhtiö on ilmoittanut peruuttamisesta matkatoimistolle, jonka välityksellä kuljetussopimus kyseisen matkustajan kanssa on tehty, vähintään kaksi viikkoa ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa ja kun matkatoimisto ei ole ilmoittanut tästä matkustajalle tässä määräajassa.


(1)  EUVL C 326, 5.9.2016.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/17


Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 17.5.2017 – Valittajana Portugalin tasavalta ja muuna osapuolena Euroopan komissio

(Asia C-337/16 P) (1)

((Muutoksenhaku - Maataloustukirahasto ja maaseuturahasto - Euroopan komission täytäntöönpanopäätös - Tiedoksianto adressaatille - Liitteen tulostusmuodon oikaiseminen jälkikäteen - Päätöksen julkaiseminen Euroopan unionin virallisessa lehdessä - Kanteen nostamisen määräaika - Alkamisajankohta - Viivästyminen - Tutkimatta jättäminen))

(2017/C 239/21)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Valittaja: Portugalin tasavalta (asiamiehet: L. Inez Fernandes, M. Figueiredo, J. Saraiva de Almeida ja P. Estêvão)

Muu osapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: D. Triantafyllou ja M. França)

Tuomiolauselma

1)

Valitus hylätään.

2)

Portugalin tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 326, 5.9.2016.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/17


Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 17.5.2017 – Valittajana Portugalin tasavalta ja muuna osapuolena Euroopan komissio

(Asia C-338/16 P) (1)

((Muutoksenhaku - Maataloustukirahasto ja maaseuturahasto - Euroopan komission täytäntöönpanopäätös - Tiedoksianto adressaatille - Liitteen tulostusmuodon oikaiseminen jälkikäteen - Päätöksen julkaiseminen Euroopan unionin virallisessa lehdessä - Kanteen nostamisen määräaika - Alkamisajankohta - Viivästyminen - Tutkimatta jättäminen))

(2017/C 239/22)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Valittaja: Portugalin tasavalta (asiamiehet: L. Inez Fernandes, M. Figueiredo, J. Saraiva de Almeida ja P. Estêvão)

Muu osapuoli: Euroopan komissio (asiamiehiet: D. Triantafyllou ja M. França)

Tuomiolauselma

1)

Valitus hylätään.

2)

Portugalin tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 326, 5.9.2016.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/18


Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 17.5.2017 – Valittajana Portugalin tasavalta ja muuna osapuolena Euroopan komissio

(Asia C-339/16 P) (1)

((Muutoksenhaku - Maataloustukirahasto ja maaseuturahasto - Euroopan komission täytäntöönpanopäätös - Tiedoksianto adressaatille - Liitteen tulostusmuodon oikaiseminen jälkikäteen - Päätöksen julkaiseminen Euroopan unionin virallisessa lehdessä - Kanteen nostamisen määräaika - Alkamisajankohta - Viivästyminen - Tutkimatta jättäminen))

(2017/C 239/23)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Valittaja: Portugalin tasavalta (asiamiehet: L. Inez Fernandes, M. Figueiredo, J. Saraiva de Almeida ja P. Estêvão)

Muu osapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: D. Triantafyllou ja M. França)

Tuomiolauselma

1)

Valitus hylätään.

2)

Portugalin tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 326, 5.9.2016.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/18


Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 17.5.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Conseil d’État – Ranska) – Association française des entreprises privées (AFEP) ym. v. Ministre des Finances et des Comptes publics

(Asia C-365/16) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettava yhteinen verojärjestelmä - Direktiivi 2011/96/EU - Kaksinkertaisen verotuksen välttäminen - Yhteisöveroon liittyvä 3 prosentin lisävero))

(2017/C 239/24)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Conseil d’État

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Association française des entreprises privées (AFEP), Axa, Compagnie générale des établissements Michelin, Danone, ENGIE, anciennement GDF Suez, Eutelsat Communications, LVMH Moët Hennessy-Louis Vuitton SA, Orange SA, Sanofi SA, Suez Environnement Company, Technip, Total SA, Vivendi, Eurazeo, Safran, Scor SE, Unibail-Rodamco SE ja Zodiac Aerospace

Vastaaja: Ministre des Finances et des Comptes publics

Tuomiolauselma

Eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 30.11.2011 annetun neuvoston direktiivin 2011/96/EU, sellaisena kuin se on muutettuna 8.7.2014 annetulla neuvoston direktiivillä 2014/86/EU, 4 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle emoyhtiön sijaintijäsenvaltion verotustoimenpiteelle, jossa säädetään kannettavaksi veroa emoyhtiön jakaessa osinkoja ja jossa veron määräytymisperusteena on jaettujen osinkojen määrä, johon sisältyvät tämän yhtiön ulkomaisilta tytäryhtiöiltään saamat osingot.


(1)  EUVL C 335, 12.9.2016.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/19


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Amministrativo Regionale per la Sicilia (Italia) on esittänyt 23.11.2016 – Emmea Srl ja Commercial Hub Srl v. Comune di Siracusa ym.

(Asia C-595/16)

(2017/C 239/25)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Amministrativo Regionale per la Sicilia

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Emmea Srl ja Commercial Hub Srl

Vastaajat: Comune di Siracusa, Assessorato delle Attività Produttive per la Regione Siciliana, Libero Consorzio Comunale – già Provincia di Siracusa ja Camera di Commercio di Siracusa

Unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) on 27.4.2017 antamallaan määräyksellä todennut, että Tribunale Amministrativo Regionale per la Sicilian 20.10.2016 tekemällään päätöksellä esittämän ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/19


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 1.2.2017 – Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato – AGCM v. Wind Telecomunicazioni SpA

(Asia C-54/17)

(2017/C 239/26)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato – AGCM

Vastapuoli: Wind Telecomunicazioni SpA

Ennakkoratkaisukysymykset  (1)

1)

Ovatko 11.5.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (2) 8 ja 9 artikla esteenä sellaiselle niitä vastaavien kansallisten täytäntöönpanosäännösten (kuluttajalain (Codice del consumo) 24 ja 25 §) tulkinnalle, jonka mukaan on pidettävä ”sopimattomana vaikuttamisena” ja siten ”aggressiivisena kaupallisena menettelynä”, joka on omiaan ”merkittävästi” heikentämään keskivertokuluttajan valinnanvapautta tai käyttäytymistä, sellaista puhelinoperaattorin toimintaa, jossa operaattori on jättänyt tiedottamatta tiettyjen puhelinpalveluiden (nimittäin puhelinvastaajapalvelun ja internetin selaamiseen käytettävän palvelun) esiasennuksesta SIM-kortille, erityisesti tilanteessa, jossa kyseistä puhelinoperaattoria ei syytetä mistään muusta, erillisestä konkreettisesta toiminnasta?

2)

Voidaanko direktiivin 2005/29/EY liitteessä I olevaa 29 kohtaa [– –] tulkita siten, että kyse on ”tilaamattomien tuotteiden toimituksesta”, mikäli matkapuhelinoperaattori vaatii asiakkaaltaan maksua puhelinvastaajapalveluista tai internetin selaamisesta tilanteessa, jolle ovat luonteenomaisia seuraavat seikat:

matkapuhelinliittymää koskevan sopimuksen tekohetkellä puhelinoperaattori ei kertonut kuluttajalle asianmukaisesti siitä, että SIM-kortille on esiasennettu puhelinvastaajapalvelu ja internetin selaamiseen käytettävä palvelu, minkä seurauksena kyseinen kuluttaja saattaa mahdollisesti käyttää näitä palveluita asentamatta niitä nimenomaisesti itse

käyttääkseen tosiasiallisesti kyseisiä palveluita kuluttajan on kuitenkin suoritettava käytön edellyttämät toimenpiteet (esimerkiksi näppäiltävä puhelinvastaajan numero tai annettava tietyt komennot ottaakseen internetin selaamisen käyttöön)

operaattoriin kohdistuvat moitteet eivät koske teknisiä ja operatiivisia menettelyjä, joilla kuluttaja käytännössä käyttää palveluita, eivätkä kyseisiä menettelyjä ja palveluiden hintoja koskevia tietoja; sen sijaan operaattoria on syytetty yksinomaan siitä, että se on laiminlyönyt SIM-kortille esiasennettuja palveluita koskevan tiedottamisen?

3)

Ovatko ”yleisdirektiivin” 2005/29/EY tarkoitus kuluttajansuojan ”turvaverkkona” ja kyseisen direktiivin johdanto-osan 10 perustelukappale sekä 3 artiklan 4 kohta esteenä sellaiselle kansalliselle säädökselle, jossa toimialakohtaisessa direktiivissä 2002/22/EY (3) käyttäjien suojaksi säädettyjen nimenomaisten velvoitteiden noudattamisen arvioinnin katsotaan kuuluvan epäasianmukaisista kaupallisista menettelyistä annetun yleisdirektiivin 2005/29/EY soveltamisalaan siten, että tämän seurauksena suljetaan pois toimivaltaisen viranomaisen puuttuminen toimialakohtaisen direktiivin rikkomiseen kaikissa tapauksissa, joissa myös epäasianmukaisen tai sopimattoman kaupallisen menettelyn tunnusmerkit todennäköisesti täyttyvät?

4)

Onko direktiivin 2005/29/EY 3 artiklan 4 kohdassa vahvistettu erityislain etusijan periaate ymmärrettävä lainsäädäntöjen välisiä suhteita säänteleväksi periaatteeksi (yleinen lainsäädäntö ja toimialakohtainen lainsäädäntö) vai sääntöjen välisiä suhteita säänteleväksi periaatteeksi (yleiset säännöt ja erityissäännöt) vai kunkin toimialan sääntelystä ja valvonnasta vastaavien viranomaisten välisiä suhteita säänteleväksi periaatteeksi?

5)

Voidaanko katsoa, että direktiivin 2005/29/EY 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta ”ristiriidan” käsitteestä on kyse ainoastaan siinä tapauksessa, että epäasianmukaisia kaupallisia menettelyjä koskevan lainsäädännön säännösten ja muiden unionin oikeudesta johdettujen, kaupallisten menettelyjen yksittäisiä toimialakohtaisia näkökohtia koskevien sääntöjen välillä on jyrkkä vastakkainasettelu, vai riittääkö, että kyseisten sääntöjen muodostama sääntely poikkeaa epäasianmukaisia kaupallisia menettelyjä koskevasta lainsäädännöstä toimialan erityispiirteiden osalta niin, että tästä aiheutuu tietyssä asiayhteydessä normikollisio?

6)

Koskeeko direktiivin 2005/29/EY 3 artiklan 4 kohdassa viitattu yhteisön sääntöjen käsite pelkästään unionin asetusten ja direktiivien säännöksiä ja säännöksiä, joilla ne on pantu välittömästi täytäntöön kansallisesti, vai käsittääkö se myös unionin oikeuden periaatteiden täytäntöön panemiseksi annetut säädökset ja määräykset?

7)

Onko direktiivin 2005/29/EY johdanto-osan 10 perustelukappaleessa ja 3 artiklan 4 kohdassa sekä direktiivin 2002/22/EY 20 ja 21 artiklassa ja direktiivin 2002/21/EY (4) 3 ja 4 artiklassa vahvistettu erityislain etusijan periaate esteenä sellaiselle vastaavien kansallisten täytäntöönpanosäännösten tulkinnalle, jonka mukaan katsotaan, että mikäli jollakin säännellyllä toimialalla, josta on säädetty toimialakohtaista kuluttajansuojalainsäädäntöä, jonka yhteydessä sääntelyä ja seuraamusten määräämistä koskeva toimivalta on annettu toimialakohtaiselle viranomaiselle, ilmenee direktiivin 2005/29/EY 8 ja 9 artiklassa tarkoitetuksi aggressiiviseksi menettelyksi katsottavaa toimintaa tai direktiivin 2005/29/EY liitteessä I tarkoitetuksi kaikissa olosuhteissa aggressiivisena pidettäväksi menettelyksi katsottavaa toimintaa, sovellettavaksi tulee aina yleinen epäasianmukaisia menettelyjä koskeva lainsäädäntö, ja että näin on silloinkin, kun on olemassa kuluttajien suojaamiseksi annettua toimialakohtaista lainsäädäntöä, joka perustuu unionin oikeuden säännöksiin ja jossa säännellään kattavasti kyseisiä aggressiivisia menettelyjä ja kaikissa olosuhteissa aggressiivisina pidettäviä menettelyjä tai joka tapauksessa epäasianmukaisia menettelyjä?


(1)  Huomautus: Tässä on noudatettu ennakkoratkaisukysymysten juoksevaa numerointia. Numerointi poikkeaa ennakkoratkaisupyyntöä koskeneesta välipäätöksestä, jossa kysymykset oli jaettu kahteen ryhmään, joiden välillä numerointi ei jatkunut.

(2)  Sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) (EUVL 2005, L 149, s. 22).

(3)  Yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7.3.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) (EYVL 2002, L 108, s. 51).

(4)  Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7.3.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/21/EY (puitedirektiivi) (EYVL 2002, L 108, s. 33).


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/21


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 1.2.2017 – Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato – AGCM v. Vodafone Omnitel NV

(Asia C-55/17)

(2017/C 239/27)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato – AGCM

Vastapuoli: Vodafone Omnitel NV

Ennakkoratkaisukysymykset  (1)

1)

Ovatko 11.5.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (2) 8 ja 9 artikla esteenä sellaiselle niitä vastaavien kansallisten täytäntöönpanosäännösten (kuluttajalain (Codice del consumo) 24 ja 25 §) tulkinnalle, jonka mukaan on pidettävä ”sopimattomana vaikuttamisena” ja siten ”aggressiivisena kaupallisena menettelynä”, joka on omiaan ”merkittävästi” heikentämään keskivertokuluttajan valinnanvapautta tai käyttäytymistä, sellaista puhelinoperaattorin toimintaa, jossa operaattori on jättänyt tiedottamatta tiettyjen puhelinpalveluiden (nimittäin puhelinvastaajapalvelun ja internetin selaamiseen käytettävän palvelun) esiasennuksesta SIM-kortille, erityisesti tilanteessa, jossa kyseistä puhelinoperaattoria ei syytetä mistään muusta, erillisestä konkreettisesta toiminnasta?

2)

Voidaanko direktiivin 2005/29/EY liitteessä I olevaa 29 kohtaa [– –] tulkita siten, että kyse on ”tilaamattomien tuotteiden toimituksesta”, mikäli matkapuhelinoperaattori vaatii asiakkaaltaan maksua puhelinvastaajapalveluista tai internetin selaamisesta tilanteessa, jolle ovat luonteenomaisia seuraavat seikat:

matkapuhelinliittymää koskevan sopimuksen tekohetkellä puhelinoperaattori ei kertonut kuluttajalle asianmukaisesti siitä, että SIM-kortille on esiasennettu puhelinvastaajapalvelu ja internetin selaamiseen käytettävä palvelu, minkä seurauksena kyseinen kuluttaja saattaa mahdollisesti käyttää näitä palveluita asentamatta niitä nimenomaisesti itse

käyttääkseen tosiasiallisesti kyseisiä palveluita kuluttajan on kuitenkin suoritettava käytön edellyttämät toimenpiteet (esimerkiksi näppäiltävä puhelinvastaajan numero tai annettava tietyt komennot ottaakseen internetin selaamisen käyttöön)

operaattoriin kohdistuvat moitteet eivät koske teknisiä ja operatiivisia menettelyjä, joilla kuluttaja käytännössä käyttää palveluita, eivätkä kyseisiä menettelyjä ja palveluiden hintoja koskevia tietoja; sen sijaan operaattoria on syytetty yksinomaan siitä, että se on laiminlyönyt SIM-kortille esiasennettuja palveluita koskevan tiedottamisen?

3)

Ovatko ”yleisdirektiivin” 2005/29/EY tarkoitus kuluttajansuojan ”turvaverkkona” ja kyseisen direktiivin johdanto-osan 10 perustelukappale sekä 3 artiklan 4 kohta esteenä sellaiselle kansalliselle säädökselle, jossa toimialakohtaisessa direktiivissä 2002/22/EY (3) käyttäjien suojaksi säädettyjen nimenomaisten velvoitteiden noudattamisen arvioinnin katsotaan kuuluvan epäasianmukaisista kaupallisista menettelyistä annetun yleisdirektiivin 2005/29/EY soveltamisalaan siten, että tämän seurauksena suljetaan pois toimivaltaisen viranomaisen puuttuminen toimialakohtaisen direktiivin rikkomiseen kaikissa tapauksissa, joissa myös epäasianmukaisen tai sopimattoman kaupallisen menettelyn tunnusmerkit todennäköisesti täyttyvät?

4)

Onko direktiivin 2005/29/EY 3 artiklan 4 kohdassa vahvistettu erityislain etusijan periaate ymmärrettävä lainsäädäntöjen välisiä suhteita säänteleväksi periaatteeksi (yleinen lainsäädäntö ja toimialakohtainen lainsäädäntö) vai sääntöjen välisiä suhteita säänteleväksi periaatteeksi (yleiset säännöt ja erityissäännöt) vai kunkin toimialan sääntelystä ja valvonnasta vastaavien viranomaisten välisiä suhteita säänteleväksi periaatteeksi?

5)

Voidaanko katsoa, että direktiivin 2005/29/EY 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta ”ristiriidan” käsitteestä on kyse ainoastaan siinä tapauksessa, että epäasianmukaisia kaupallisia menettelyjä koskevan lainsäädännön säännösten ja muiden unionin oikeudesta johdettujen, kaupallisten menettelyjen yksittäisiä toimialakohtaisia näkökohtia koskevien sääntöjen välillä on jyrkkä vastakkainasettelu, vai riittääkö, että kyseisten sääntöjen muodostama sääntely poikkeaa epäasianmukaisia kaupallisia menettelyjä koskevasta lainsäädännöstä toimialan erityispiirteiden osalta niin, että tästä aiheutuu tietyssä asiayhteydessä normikollisio?

6)

Koskeeko direktiivin 2005/29/EY 3 artiklan 4 kohdassa viitattu yhteisön sääntöjen käsite pelkästään unionin asetusten ja direktiivien säännöksiä ja säännöksiä, joilla ne on pantu välittömästi täytäntöön kansallisesti, vai käsittääkö se myös unionin oikeuden periaatteiden täytäntöön panemiseksi annetut säädökset ja määräykset?

7)

Onko direktiivin 2005/29/EY johdanto-osan 10 perustelukappaleessa ja 3 artiklan 4 kohdassa sekä direktiivin 2002/22/EY 20 ja 21 artiklassa ja direktiivin 2002/21/EY (4) 3 ja 4 artiklassa vahvistettu erityislain etusijan periaate esteenä sellaiselle vastaavien kansallisten täytäntöönpanosäännösten tulkinnalle, jonka mukaan katsotaan, että mikäli jollakin säännellyllä toimialalla, josta on säädetty toimialakohtaista kuluttajansuojalainsäädäntöä, jonka yhteydessä sääntelyä ja seuraamusten määräämistä koskeva toimivalta on annettu toimialakohtaiselle viranomaiselle, ilmenee direktiivin 2005/29/EY 8 ja 9 artiklassa tarkoitetuksi aggressiiviseksi menettelyksi katsottavaa toimintaa tai direktiivin 2005/29/EY liitteessä I tarkoitetuksi kaikissa olosuhteissa aggressiivisena pidettäväksi menettelyksi katsottavaa toimintaa, sovellettavaksi tulee aina yleinen epäasianmukaisia menettelyjä koskeva lainsäädäntö, ja että näin on silloinkin, kun on olemassa kuluttajien suojaamiseksi annettua toimialakohtaista lainsäädäntöä, joka perustuu unionin oikeuden säännöksiin ja jossa säännellään kattavasti kyseisiä aggressiivisia menettelyjä ja kaikissa olosuhteissa aggressiivisina pidettäviä menettelyjä tai joka tapauksessa epäasianmukaisia menettelyjä?


(1)  Huomautus: Tässä on noudatettu ennakkoratkaisukysymysten juoksevaa numerointia. Numerointi poikkeaa ennakkoratkaisupyyntöä koskeneesta välipäätöksestä, jossa kysymykset oli jaettu kahteen ryhmään, joiden välillä numerointi ei jatkunut.

(2)  Sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) (EUVL 2005, L 149, s. 22).

(3)  Yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7.3.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) (EYVL 2002, L 108, s. 51).

(4)  Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7.3.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/21/EY (puitedirektiivi) (EYVL 2002, L 108, s. 33).


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/22


Valitus, jonka Puolan tasavalta on tehnyt 30.3.2017 unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-701/15, Stock Polska v. EUIPO – Lass & Steffen (LUBELSKA), 19.1.2017 antamasta tuomiosta

(Asia C-162/17 P)

(2017/C 239/28)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Valittaja: Puolan tasavalta (edustaja: B. Majczyna)

Muu osapuoli: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Vaatimukset

Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-701/15, Stock Polska v. EUIPO – Lass & Steffen (LUBELSKA), 19.1.2017 antama tuomio on kumottava kokonaisuudessaan.

Asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen ratkaistavaksi uudelleen.

On määrättävä, että kukin osapuoli vastaa omista kuluistaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Puolan tasavalta vaatii, että unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-701/15, Stock Polska v. EUIPO – Lass & Steffen (LUBELSKA), (EU:T:2017:16), 19.1.2017 antama tuomio on kumottava kokonaisuudessaan ja että asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen ratkaistavaksi uudelleen.

Valituksenalaisella tuomiolla unionin yleinen tuomioistuin on hylännyt Stock Polska z o.o:n, jonka kotipaikka on Lublin, sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (SMHV; nimenmuutoksen jälkeen nykyisin Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)) valituslautakunnan 24.9.2016 asiassa R 1788/2014-5 antamasta sellaisesta päätöksestä nostetun kanteen, jolla pysytettiin EUIPO:n 14.5.2014 tekemä ratkaisu, jolla Stock Polska z o.o:n tekemä unionin tavaramerkin rekisteröintihakemus hylättiin.

Mainitulla unionin yleisen tuomioistuimen tuomiolla ja sitä edeltäneellä EUIPO:n päätöksellä merkin ”Lubelska” rekisteröinti tavaramerkiksi evättiin sillä perusteella, että koska se oli samankaltainen kuin aikaisempi tavaramerkki ”Lubeca”, joka nautti suojaa Saksassa, Saksassa olevan yleisön keskuudessa mainituilla merkeillä merkittyjen tavaroiden alkuperästä syntyisi unionin tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu sekaannusvaara.

Puolan tasavalta vetoaa valituksenalaisen tuomion kumoamiseksi seuraaviin valitusperusteisiin:

1.

Unionin tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 207/2009 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen sillä perusteella, ettei sekaannusvaaran olemassaoloa ollut arvioitu kattavasti kokonaisvaikutelman perusteella erottavien ja hallitsevien osatekijöiden suhteen, koska etenkin merkin samankaltaisuutta suhteessa aikaisempaan tavaramerkkiin on arvioitu perusteettomasti vain yhden kyseisen merkin osatekijän (sanaosan) perusteella.

Unionin yleinen tuomioistuin on lainvastaisesti hyväksynyt sen mahdollisuuden, että arvioitaessa kahden tavaramerkin samankaltaisuutta otetaan huomioon vain yksi moniosaisen tavaramerkin osatekijä (sanaosa) ja vain sitä verrataan toiseen tavaramerkkiin ja näin ollen kuvio-osa jätetään huomiotta ilman, että aiemmin on todettu, että sanaosa on hallitseva osatekijä ja kuvio-osa on merkityksetön. Unionin yleinen tuomioistuin on vain todennut, että kuvio-osalla on vain vähäinen erottamiskyky eikä se ole ottanut huomioon sitä, että kyseisen tavaramerkin osatekijän vähäisestä erottamiskyvystä ei välttämättä seuraa se, että kyseinen osatekijä ei olisi hallitseva.

2.

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen ja yhdenvertaisen kohtelun, hyvän hallinnon ja oikeusvarmuuden periaatteen loukkaaminen sillä perusteella, että ei ole otettu huomioon sitä, että EUIPO on poikennut suuntaviivoissaan vahvistetusta aiemmasta päätöskäytännöstä ja näin ollen toiminut kyseisen päätöskäytännön vastaisesti.

Unionin yleinen tuomioistuin ei kantajan mukaan ole ottanut huomioon sitä, että EUIPO on poikennut suuntaviivoissaan vahvistetusta aiemmasta päätöskäytännöstä asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisen osalta eikä käsillä ole ollut mitään erityisiä olosuhteita, jotka olisivat oikeuttaneet kyseisen poikkeamisen.

3.

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen sillä perusteella, että sekaannusvaaran olemassaoloa on arvioitu hyväksymällä todeksi sellaisia seikkoja, jotka eivät yleisen elämänkokemuksen mukaan sitä ole, ja yleisesti tunnettuja, olennaisia tosiseikkoja on jätetty ottamatta huomioon, minkä vuoksi tosiseikat ja näyttö on otettu huomioon vääristyneellä tavalla eli

a)

yleisesti tunnettuna tosiseikkana on pidetty sitä, ettei saksalainen keskivertokuluttaja tiedä nimen ”Lubeca” merkitystä, eikä ole otettu huomioon sitä, että kaupunkien latinalaisten nimien (kuten esimerkiksi Lubeca) tuntemuksen taso ei sellaisenaan riipu latinan kielen osaamisen tasosta, ja sitä, että alkoholijuomien kuluttajat kiinnittävät erityistä huomiota kyseisten juomien maantieteelliseen alkuperään

b)

yleisesti tunnettuna tosiseikkana on pidetty sitä, että kruununmuotoinen kuvio-osa esiintyy yleisesti alkoholijuomien tunnuksessa.

4.

Perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättäminen asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisessa sillä perusteella, että

a)

sitä, mitä merkin osatekijää unionin yleinen tuomioistuin pitää hallitsevana, ei ole kantajan mukaan todettu

b)

kantajan mukaan niitä olosuhteita ei ole mainittu, jotka ovat perusteena sille väitteelle, että saksalainen keskivertokuluttaja ei tiedä sanan ”Lubeca” merkitystä.


(1)  EUVL L 78, s. 1.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/24


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberster Gerichtshof (Itävalta) on esittänyt 13.4.2017 – Bundeskammer für Arbeiter und Angestellte v. ING-DiBa Direktbank Austria Niederlassung der ING-DiBa AG

(Asia C-191/17)

(2017/C 239/29)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberster Gerichtshof

Pääasian asianosaiset

Kantaja ja valittaja: Bundeskammer für Arbeiter und Angestellte

Vastaaja ja valittaja: ING-DiBa Direktbank Austria Niederlassung der ING-DiBa AG

Ennakkoratkaisukysymys

Onko maksupalveluista sisämarkkinoilla annetun direktiivin 2007/64/EY (1) (maksupalveludirektiivi) 4 artiklan 14 alakohtaa tulkittava siten, että myös (yön yli -muotoinen) verkkosäästötili, jonka avulla asiakas voi tehdä (ilman pankin myötävaikutusta) telepankkipalveluita käyttämällä tilillepanoja hänelle kuuluvalle referenssitilille ja tililtäottoja hänelle kuuluvalta referenssitililtä (Itävallassa Girokonto eli käyttötili), sisältyy maksutilin käsitteeseen (4 artiklan 14 alakohta) ja kuuluu siten direktiivin soveltamisalaan?


(1)  Maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 97/7/EY, 2002/65/EY, 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta ja direktiivin 97/5/EY kumoamisesta 13.11.2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/64/EY (EUVL 2007, L 319, s. 1).


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/24


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Rechtbank Den Haag, Amsterdamin istuntopaikka on esittänyt 25.4.2017 – X v. Staatssecretaris van Veiligheid en Justitie

(Asia C-213/17)

(2017/C 239/30)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Rechtbank Den Haag, Amsterdamin istuntopaikka

Pääasian asianosaiset

Kantaja: X

Vastaaja: Staatssecretaris van Veiligheid en Justitie

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko Dublin-asetuksen (1) 23 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että Italia tuli vastuuseen kantajan kyseisessä maassa 23.10.2014 tekemän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä huolimatta siitä, että Alankomaat oli ensisijaisesti vastuussa oleva jäsenvaltio Alankomaissa aikaisemmin tehtyjen Dublin-asetuksen 2 artiklan d alakohdassa tarkoitettujen kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten perusteella, joista jälkimmäisen käsittely oli kyseisenä ajankohtana Alankomaissa vielä kesken, koska osasto ei ollut vielä antanut ratkaisua kantajan tekemästä 1.3 kohdassa mainittua rechtbankin 7.7.2014 antamaa ratkaisua koskevasta valituksesta?

2)

Seuraako Dublin-asetuksen 18 artiklan 2 kohdasta, että Alankomaiden viranomaisten olisi pitänyt keskeyttää Alankomaissa takaisinottopyynnön esittämisajankohtana 5.3.2015 vielä vireillä olevan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittely välittömästi ja 24 artiklassa säädetyn määräajan päätyttyä lopettaa käsittely peruuttamalla edellä mainittu 11.6.2014 tehty päätös, jossa 4.6.2014 tehty turvapaikkahakemus hylättiin, tai muuttamalla kyseistä päätöstä?

3)

Jos kysymykseen 2 vastataan myöntävästi, onko vastuu kantajan tekemän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä jäänyt siirtymättä Italialle ja pysynyt Alankomaiden viranomaisilla, koska vastaaja ei peruuttanut tai muuttanut 11.6.2014 tekemäänsä päätöstä?

4)

Ovatko Alankomaiden viranomaiset jättäessään ilmoittamatta osastossa vireillä olevasta toisen turvapaikkamenettelyn valitusasiasta laiminlyöneet niille Dublin-asetuksen 24 artiklan 5 kohdan perusteella kuuluvaa velvollisuutta ilmoittaa Italian viranomaisille tiedot, joiden nojalla nämä voisivat selvittää, onko vastuu kyseisen Dublin-asetuksen perusteella kyseisellä jäsenvaltiolla?

5)

Jos kysymykseen 4 vastataan myöntävästi, johtaako tämä laiminlyönti päätelmään, että vastuu kantajan tekemän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä ei siitä syystä ole siirtynyt Italialle vaan jäänyt Alankomaiden viranomaisille?

6)

Jos vastuu ei ole jäänyt Alankomaille, olisiko Alankomaiden viranomaisten pitänyt Italian luovuttaessa kantajan häntä koskevan rikosasian puitteissa Alankomaihin Dublin-asetuksen 17 artiklan 1 kohdan perusteella ja Dublin-asetuksen 3 artiklan 1 kohdasta poiketen käsitellä kantajan Italiassa tekemä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus, ja olisiko Alankomaiden viranomaisten pitänyt edelleen sen mukaisesti kohtuudella pidättyä käyttämästä hyväkseen Dublin-asetuksen 24 artiklan 1 kohdassa säädettyä toimivaltaa pyytää Italian viranomaisia ottamaan kantaja takaisin?


(1)  Kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 604/2013 (EUVL 2013, L 180, s. 31).


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/25


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgericht Berlin (Saksa) on esittänyt 27.4.2017 – Planta Tabak-Manufaktur Dr. Manfred Obermann GmbH & Co. KG v. Land Berlin

(Asia C-220/17)

(2017/C 239/31)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgericht Berlin

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Planta Tabak-Manufaktur Dr. Manfred Obermann GmbH & Co. KG

Vastaaja: Land Berlin

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

a)

Ovatko direktiivin 2014/40/EU (1) 7 artiklan 1 ja 7 kohta, luettuna yhdessä 7 artiklan 14 kohdan kanssa, pätemättömiä oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamisen vuoksi, koska niissä velvoitetaan jäsenvaltiot kieltämään tiettyjen tupakkatuotteiden markkinoille saattaminen, esittämättä selvästi ja yksiselitteisesti, minkä näistä tupakkatuotteista on täsmälleen ottaen oltava kiellettyjä jo 20.5.2016 ja mitkä vasta 20.5.2020?

b)

Ovatko direktiivin 2014/40/EU 7 artiklan 1 ja 7 kohta, luettuna yhdessä 7 artiklan 14 kohdan kanssa, pätemättömiä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamisen vuoksi, koska jäsenvaltioiden asettamat kiellot eroavat myyntimäärien mukaan, vaikka sille ei ole perusteltua syytä?

c)

Ovatko direktiivin 2014/40/EU 7 artiklan 1 ja 7 kohta pätemättömiä suhteellisuusperiaatteen loukkaamisen ja/tai SEUT 34 artiklan rikkomisen vuoksi, koska niissä velvoitetaan jäsenvaltiot kieltämään jo 20.5.2016 alkavin vaikutuksin sellaisten tupakkatuotteiden markkinoille saattaminen, joissa on jokin tunnusomainen maku ja joiden myyntimäärä unionin laajuisesti on enintään kolme prosenttia myynnistä tietyssä tuoteluokassa?

d)

Mikäli ensimmäisen kysymyksen a–c kohtaan vastataan kieltävästi: Miten on tulkittava direktiivin 2014/40/EU 7 artiklan 14 kohdassa mainitun tuoteluokan käsitettä? Onko tuoteluokkiin jakamisen tapahduttava tunnusomaisten makujen, (maustetun) tupakkatuotteen lajin vai molempien perusteiden yhdistelmän mukaan?

e)

Mikäli ensimmäisen kysymyksen a–c kohtaan vastataan kieltävästi: miten on todettava, onko tietyn tupakkatuotteen kohdalla saavutettu direktiivin 2014/40/EU 7 artiklan 14 kohdassa tarkoitettu kolmen prosentin raja, niin kauan kun sitä koskevia virallisia ja julkisesti saatavilla olevia numerotietoja ja tilastoja ei ole?

2)

a)

Saavatko jäsenvaltiot säätää kansallisessa oikeudessaan täydentävistä siirtymäsäännöksistä direktiivin 2014/40/EU 8–11 artiklaa täytäntöön pannessaan?

b)

Mikäli toisen ennakkoratkaisukysymyksen a kohtaan vastataan kieltävästi:

i)

Ovatko direktiivin 2014/40/EU 9 artiklan 6 kohta ja 10 artiklan 1 kohdan f alakohta pätemättömiä suhteellisuusperiaatteen loukkaamisen ja/tai SEUT 34 artiklan rikkomisen vuoksi, koska niissä siirretään tiettyjen merkintä- ja pakkausmääräysten vahvistaminen komission vastuulle asettamatta sille määräaikaa ja säätämättä täydentävistä siirtymätoimenpiteistä tai -kausista, jotka varmistavat, että asianomaisille yrityksille jää riittävästi aikaa sopeutua direktiivin vaatimuksiin?

ii)

Ovatko direktiivin 2014/40/EU 9 artiklan 1 kohdan toinen lause (varoitusteksti) ja 4 kohdan toinen virke (tekstin koko), 10 artiklan 1 kohdan b alakohta (tupakoinnin lopettamista koskevat tiedot) ja e alakohta (varoitusten sijoitus) sekä 11 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke (merkinnät) pätemättömiä suhteellisuusperiaatteen loukkaamisen ja/tai SEUT 34 artiklan rikkomisen vuoksi, koska niissä annetaan jäsenvaltioille erilaisia valinta- ja muotoamisoikeuksia asettamatta määräaikaa ja säätämättä täydentävistä siirtymätoimenpiteistä tai -kausista, jotka varmistavat, että asianomaisille yrityksille jää riittävästi aikaa sopeutua direktiivin vaatimuksiin?

3)

a)

Onko direktiivin 2014/40/EU 13 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, luettuna yhdessä 3 kohdan kanssa, tulkittava siten, että siinä velvoitetaan jäsenvaltiot kieltämään makua, tuoksua, maku- ja aromiaineita tai muita lisäaineita koskevat tiedot myös silloin, kun on kyse muista kuin mainostamiseen käytettävistä tiedoista ja ainesosan käyttö on edelleen sallittua?

b)

Onko direktiivin 2014/40/EU 13 artiklan 1 kohdan c alakohta pätemätön, koska sillä rikotaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklaa?


(1)  Tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä sekä direktiivin 2001/37/EY kumoamisesta 3.4.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/40/EU (EUVL 2014, L 127, s. 1)


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/26


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Raad van State (Alankomaat) on esittänyt 27.4.2017 – M. G. Tjebbes v. Minister van Buitenlandse Zaken

(Asia C-221/17)

(2017/C 239/32)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Raad van State

Pääasian asianosaiset

Valittajat: M. G. Tjebbes, G. J. M. Koopman, E. Saleh Abady ja L. Duboux

Vastapuoli: Minister van Buitenlandse Zaken

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 20 ja 21 artiklaa, kun otetaan huomioon myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artikla, tulkittava siten, että ne ovat sen vuoksi, että niiden seurausten, jotka kansalaisuuden menettämisestä aiheutuvat asianomaisen henkilön tilanteelle unionin oikeuden kannalta, ei tutkita tapauskohtaisesti suhteellisuusperiaatteen kannalta, esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaisille säännöksille, joissa säädetään

a.

että täysi-ikäinen, joka on myös kolmannen maan kansalainen, menettää suoraan lain nojalla jäsenvaltionsa kansalaisuuden ja sen myötä unionin kansalaisuuden sen takia, että hänen pääasiallinen oleskelupaikkansa on ollut ulkomailla ja Euroopan unionin ulkopuolella keskeytymättömän kymmenen vuoden ajanjakson ajan, vaikka kyseisen kymmenen vuoden ajanjakson keskeyttämiseen on mahdollisuuksia?

b.

että alaikäinen tietyissä olosuhteissa menettää suoraan lain nojalla jäsenvaltionsa kansalaisuuden ja sen myötä unionin kansalaisuuden sen seurauksena, että vanhempi menettää kansalaisuuden edellä a kohdassa tarkoitetulla tavalla?


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/27


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberster Gerichtshof (Itävalta) on esittänyt 4.5.2017 – XC, YB ja ZA

(Asia C-234/17)

(2017/C 239/33)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberster Gerichtshof

Pääasian asianosaiset

Hakijat: XC, YB ja ZA

Ennakkoratkaisukysymys

Onko unionin oikeutta ja erityisesti SEU 4 artiklan 3 kohtaa, kun sitä luetaan yhdessä siitä johdettujen vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteen kanssa, tulkittava siten, että sen mukaan Oberster Gerichtshofilla on asianomaisen hakemuksesta velvollisuus tutkia uudelleen rikostuomioistuimen antama lainvoiman saanut tuomio unionin oikeuden väitetyn rikkomisen (käsiteltävässä asiassa perusoikeuskirjan 50 artikla ja Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artikla) osalta, kun kansallisessa oikeudessa (StPO:n [Strafprozessordnung (Itävallan rikosprosessilaki)] 363a §) säädetään tällaisesta uudelleen tutkimisesta vain Euroopan ihmisoikeussopimuksen tai sen jonkun lisäpöytäkirjan väitetyn rikkomisen osalta?


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/27


Valitus, jonka Canadian Solar Emea GmbH, Canadian Solar Manufacturing (Changshu), Inc., Canadian Solar Manufacturing (Luoyang), Inc., Csi Cells Co. Ltd ja Csi Solar Power (China), Inc. ovat tehneet 8.5.2017 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-162/14, Canadian Solar Emea ym. v. neuvosto, 28.2.2017 antamasta tuomiosta

(Asia C-236/17 P)

(2017/C 239/34)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Canadian Solar Emea GmbH, Canadian Solar Manufacturing (Changshu), Inc., Canadian Solar Manufacturing (Luoyang), Inc., Csi Cells Co. Ltd ja Csi Solar Power (China), Inc. (edustajat: J. Bourgeois, avocat, S. De Knop, advocaat, M. Meulenbelt, advocaat, ja A. Willems, avocat)

Muut osapuolet: Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-162/14 antaman tuomion

hyväksyy ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn vaatimuksen ja kumoaa riidanalaisen asetuksen valittajia koskevilta osin

velvoittaa vastapuolet korvaamaan valittajille sekä ensimmäisessä oikeusasteessa aiheutuneet että valitusasteessa aiheutuvat oikeudenkäyntikulut ja vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan kummassakin oikeusasteessa

velvoittaa valituksen mahdolliset muut osapuolet vastaamaan omista kuluistaan.

Valittajat vaativat toissijaisesti, että unionin tuomioistuin

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-162/14 antaman tuomion

palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi

määrää, että ensimmäisen asteen ja valitusasteen oikeudenkäyntikuluista päätetään, kun unionin yleinen tuomioistuin on antanut lopullisen ratkaisunsa

velvoittaa valituksen mahdolliset muut osapuolet vastaamaan omista kuluistaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1.

Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen vaatiessaan valittajia osoittamaan, että niillä on intressi ensimmäisen ja toisen kanneperusteen esittämiseen; joka tapauksessa unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheen tosiseikkojen oikeudellisessa luonnehdinnassa, koska valittajilla on tällainen intressi.

2.

Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen vaatiessaan valittajia osoittamaan, että niillä on intressi kolmannen kanneperusteen esittämiseen; unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheen asetuksen 1225/2009 (1) (jäljempänä perusasetus) 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan tulkinnassa.

3.

Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että asetusta 1168/2012 (2) sovelletaan nyt kyseessä olevaan polkumyyntitutkimukseen; unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että se, ettei komissio ole ratkaissut valittajien pyyntöä markkinatalouskohtelusta, ei ole vastoin riidanalaista asetusta.

4.

Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen salliessaan sen, että toimielimet asettavat polkumyyntitullin tasolle, jolla voidaan korvata vahinko, joka on aiheutunut muista tekijöistä kuin polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista; unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen kääntäessään perusteettomasti todistustaakan.


(1)  Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1225/2009 (EUVL 2009, L 343, s. 51). Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohta sittemmin korvattu polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 8.6.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036 (EUVL 2016, L 176, s. 21) identtisellä 2 artiklan 7 kohdan a alakohdalla.

(2)  Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 muuttamisesta 12.12.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1168/2012 (EUVL 2012, L 344, s. 1).


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/28


Valitus, jonka Canadian Solar Emea GmbH, Canadian Solar Manufacturing (Changshu), Inc., Canadian Solar Manufacturing (Luoyang), Inc., Csi Cells Co. Ltd ja Csi Solar Power (China), Inc. ovat tehneet 8.5.2017 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-163/14, Canadian Solar Emea ym. v. neuvosto, 28.2.2017 antamasta tuomiosta

(Asia C-237/17 P)

(2017/C 239/35)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Canadian Solar Emea GmbH, Canadian Solar Manufacturing (Changshu), Inc., Canadian Solar Manufacturing (Luoyang), Inc., Csi Cells Co. Ltd ja Csi Solar Power (China), Inc. (edustajat: J. Bourgeois, avocat, S. De Knop, advocaat, M. Meulenbelt, advocaat, ja A. Willems, avocat)

Muut osapuolet: Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-163/14 antaman tuomion

hyväksyy ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn vaatimuksen ja kumoaa riidanalaisen asetuksen valittajia koskevilta osin

velvoittaa vastapuolet korvaamaan valittajille sekä ensimmäisessä oikeusasteessa aiheutuneet että valitusasteessa aiheutuvat oikeudenkäyntikulut ja vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan kummassakin oikeusasteessa

velvoittaa valituksen mahdolliset muut osapuolet vastaamaan omista kuluistaan.

Valittajat vaativat toissijaisesti, että unionin tuomioistuin

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-163/14 antaman tuomion

palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi

määrää, että ensimmäisen asteen ja valitusasteen oikeudenkäyntikuluista päätetään, kun unionin yleinen tuomioistuin on antanut lopullisen ratkaisunsa

velvoittaa valituksen mahdolliset muut osapuolet vastaamaan omista kuluistaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen vaatiessaan valittajia osoittamaan, että niillä on intressi ensimmäisen ja toisen kanneperusteen esittämiseen; joka tapauksessa unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheen tosiseikkojen oikeudellisessa luonnehdinnassa, koska valittajilla on tällainen intressi.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/29


Kanne 10.5.2017 – Euroopan komissio v. Euroopan unionin neuvosto

(Asia C-244/17)

(2017/C 239/36)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Gussetti, P. Aalto ja L. Havas)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kazakstanin tasavallan tehostetulla kumppanuus- ja yhteistyösopimuksella perustetussa yhteistyöneuvostossa Euroopan unionin puolesta esitettävästä kannasta yhteistyöneuvoston, yhteistyökomitean ja erikoistuneiden alakomiteoiden tai muiden elinten työjärjestelyihin 3.3.2017 tehty neuvoston päätös (EU) 2017/477 (1) on kumottava

Euroopan unionin neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio väittää, että yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) mukaisen menettelyllisen oikeusperustan ja muun muassa SEU 31 artiklan 1 kohdan, jossa edellytetään yksimielisyyttä, lisäämisellä rikotaan perussopimuksia sellaisena kuin unionin tuomioistuin niitä tulkitsee.

Komissio vetoaa tämän väitteen tueksi seuraaviin seikkoihin:

Ensimmäiseksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä katsotaan vakiintuneesti, että SEUT 218 artiklan 9 kohdan perusteella tehty päätös on tehtävä määräenemmistöllä vaikka yksi tai useampi aineellinen oikeusperusta edellyttää muuten yksimielisyyttä kansainvälisen sopimuksen tekemistä varten. Minkä hyvänsä muun oikeusperustan lisäämisellä yksimielisyyden varmistamiseksi ei ole vaikutusta menettelyyn, jota noudattaen neuvosto antoi sen.

SEUT 218 artiklan 9 kohdassa määrätyn menettelyn mukaisesti tehdyllä neuvoston päätöksellä ei ole tarkoitus tehdä lisäyksiä tai muutoksia sopimuksen institutionaalisiin rakenteisiin tai muuttaa sen rakennetta eikä sitä näin ollen voida rinnastaa kansainvälisen sopimuksen tekemiseen tai muuttamiseen, vaan sillä on tarkoitus varmistaa sen tehokas täytäntöönpano. Tällainen päätös on SEUT 218 artiklan 8 kohdan ensimmäisen alakohdan ja SEUT 218 artiklan 9 kohdan mukaisesti tehtävä määräenemmistöllä. Yksimielisyyden edellyttäminen päätöksen tekemistä varten on lainvastaista.

Toiseksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on täsmennetty myös, että SEUT 218 artiklassa määrätään ”yhtenäistetystä ja yleisesti sovellettavasta menettelystä siltä osin kuin kyse on sellaisista kansainvälisistä sopimuksista neuvottelemisesta ja niiden tekemisestä, jotka unioni on toimivaltainen tekemään toimintansa aloilla, mukaan lukien YUTP:n alalla”. YUTP:n erityistä luonnetta kuvastaa, että komissio (YUTP:n ulkopuolisten seikkojen osalta) ja korkea edustaja (YUTP:n osalta) tekevät ehdotuksen yhteisesti. Tämä ei kuitenkaan muuta päätelmää, että SEUT 218 artiklan 9 kohdan nojalla tehty päätös on tehtävä määräenemmistöllä.

Kun näitä oikeuskäytäntöjä luetaan yhdessä on katsottava, että paitsi kansainvälisen sopimuksen neuvottelemiseen ja tekemiseen myös tällaisen sopimuksen täytäntöönpanoa varten tehtäviin kannanottoihin sovelletaan yhtä ainoaa menettelyä, josta määrätään SEUT 218 artiklassa ja tässä tapauksessa SEUT 218 artiklan 9 kohdassa, jossa määrätään päätöksen tekemisestä määräenemmistöllä. Muita menettelyllisiä määräyksiä ei voida lisätä. Vaikka neuvosto lisää tällaisen määräyksen, sen seurauksena ei voi olla muutosten tekeminen päätöksentekomenettelyyn.


(1)  EUVL 2017, L 73, s. 15.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/30


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Korkein oikeus (Suomi) on esittänyt 16.5.2017 – Oikeusministeriö v. Denis Raugevicius

(Asia C-247/17)

(2017/C 239/37)

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Korkein oikeus

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Oikeusministeriö

Vastaaja: Denis Raugevicius

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko kansallisia sääntöjä rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta arvioitava toisen jäsenvaltion kansalaisten liikkumisvapauden kannalta samalla tavalla siitä riippumatta, koskeeko luovuttamissopimukseen perustuva kolmannen valtion luovuttamispyyntö vapausrangaistuksen täytäntöönpanoa vai syytetoimia, kuten asiassa Petruhhin (1)? Onko sillä merkitystä, että luovutettavaksi pyydetty henkilö on paitsi unionin kansalainen myös sen valtion kansalainen, joka on esittänyt luovuttamispyynnön?

2)

Asettaako kansallinen laki, jonka mukaan vain omia kansalaisia ei luovuteta unionin ulkopuolelle rangaistuksen täytäntöönpanoa varten, toisen jäsenvaltion kansalaiset epäoikeutetulla tavalla huonompaan asemaan? Onko myös täytäntöönpanotilanteessa sovellettava sellaisia unionin oikeuden mekanismeja, joiden avulla sinänsä hyväksyttävä päämäärä voidaan saavuttaa vähemmän haitallisella tavalla? Miten luovuttamispyyntöön on vastattava tilanteessa, jossa tällaisia mekanismeja soveltaen luovuttamispyynnöstä on ilmoitettu toiselle jäsenvaltiolle, joka ei kuitenkaan esimerkiksi oikeudellisten esteiden vuoksi ryhdy kansalaistaan koskeviin toimenpiteisiin?


(1)  Tuomio 6.9.2016, C-182/15, ECLI:EU:C:2016:630


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/31


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Supremo Tribunal de Justiça (Portugali) on esittänyt 12.5.2017 – Virgílio Tarragó da Silveira v. Espírito Santo Financial Group SA:n konkurssipesä

(Asia C-250/17)

(2017/C 239/38)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Supremo Tribunal de Justiça

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Virgílio Tarragó da Silveira

Vastapuoli: Espírito Santo Financial Group SA:n konkurssipesä

Ennakkoratkaisukysymys

Onko maksukyvyttömyysmenettelyistä 29.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000 (1) 15 artiklaa tulkittava siten, että sitä sovelletaan myös jäsenvaltiossa vireillä olevaan oikeudenkäyntiin velallisen tuomitsemiseksi maksamaan palvelusopimukseen perustuva rahallinen korvaus sekä korvausta maksuvelvollisuuden laiminlyönnin perusteella, kun otetaan huomioon, että (i) velallinen on todettu maksukyvyttömäksi toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa vireille saatetussa menettelyssä ja (ii) maksukyvyttömyyden toteaminen koskee velallisen koko omaisuutta?


(1)  EYVL 2000, L 160, s. 1.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/31


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Symvoulio tis Epikrateias (Kreikka) on esittänyt 16.5.2017 – Αnodiki Services EPE v. GNA ”Ο Εvaggelismos – Ofthalmiatreio Αthinon – Polykliniki”, Geniko Nosokomeio Athinon ”Georgios Gennimatas” ja Geniko Ogkologiko Nosokomeio Kifisias – (GONK) ”Oi Agioi Anargyroi

(Asia C-260/17)

(2017/C 239/39)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Symvoulio tis Epikrateias

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Αnodiki Ypiresies Diacheirisis Perivallontos, Oikonomias, Dioikisis EPE (Αnodiki Services EPE)

Vastapuolet: GNA ”Ο Εvaggelismos – Ofthalmiatreio Αthinon – Polykliniki”, Geniko Nosokomeio Athinon ”Georgios Gennimatas” ja Geniko Ogkologiko Nosokomeio Kifisias – (GONK) ”Oi Agioi Anargyroi

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Jotta sopimus voitaisiin luonnehtia direktiivin 2014/24 (1) 10 artiklan g alakohdassa tarkoitetuksi ”työsopimukseksi”, onko riittävää, että kyseessä on palkkatyötä koskeva sopimus, vai onko tällaiseen sopimukseen liityttävä joitain erityisiä ominaisuuksia (esimerkiksi työn laatua, sopimuksen tekemisen ehtoja, hakijoiden pätevyyttä ja heidän valitsemisekseen noudatettavaa menettelyä koskevia ominaisuuksia) niin, että kunkin työntekijän valinta perustuu henkilökohtaiseen arviointiin ja työnantajan hänen persoonallisuudestaan tekemään subjektiiviseen arviointiin? Voidaanko määräaikaisia työsopimuksia, kuten lain 4430/2016 63 §:ssä tarkoitettuja sopimuksia, jotka tehdään objektiivisin perustein, joihin kuuluvat hakijan työttömyysjakson kesto, aikaisempi työkokemus tai alaikäisten lasten lukumäärä, sen jälkeen kun asiakirjat on tarkastettu virallisesti ja kun on suoritettu edellä mainittujen perusteiden mukainen ennalta määritelty pisteytys, pitää direktiivin 2014/24 10 artiklan g alakohdassa tarkoitettuina ”työsopimuksina”?

2)

Onko direktiivin 2014/24 säännösten (1 artiklan 4 kohta, 18 artiklan 1 ja 2 kohta, 19 artiklan 1 kohta, 32 artikla ja 57 artikla, luettuina yhdessä johdanto-osan 5 perustelukappaleen kanssa), Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT 49 ja SEUT 56 artikla) ja perusoikeuskirjan (16 ja 52 artikla) sekä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen, avoimuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen perusteella sallittua, että viranomainen käyttää muita keinoja, mukaan lukien työsopimukset, kuin julkisia hankintoja hoitaakseen yleistä etua koskevia tehtäviään, ja millä edellytyksillä tämä mahdollisesti on sallittua, kun käytettäessä tällaisia keinoja ei järjestellä virkamieskuntaa pysyvästi vaan – kuten lain nro 4430/2016 63 §:ssä säädetään – määräaikaisesti ja poikkeuksellisissa olosuhteissa sekä syistä, jotka liittyvät kilpailun tehokkuuteen tai julkisten hankintojen alalla toimivien yritysten toiminnan laillisuuteen? Voitaanko tällaisia syitä ja olosuhteita, kuten mahdottomuutta panna julkiset hankinnat esteittä täytäntöön tai merkittävän taloudellisen hyödyn saamista verrattuna siihen, mikä olisi mahdollista saavuttaa julkisella hankinnalla, pitää yleistä etua koskevina pakottavina syinä, jotka oikeuttavat sellaisen toimenpiteen toteuttamisen, joka merkitsee laajuutensa ja kestonsa perusteella vakavaa rajoitusta julkisten hankintojen alan elinkeinotoiminnalle?

3)

Jääkö oikeussuoja, jota haetaan pääasiassa riidanalaisten päätösten kaltaisen viranomaisen sellaisen päätöksen osalta, jolla kyseinen viranomainen valitsee sellaisen sopimuksen sopimuspuolen, jonka se katsoo jäävän direktiivin 2014/24 soveltamisalan ulkopuolelle (esim. ”työsopimuksena”), direktiivin 89/665 (2) soveltamisalan ulkopuolelle kyseisen direktiivin 1 artiklan, sellaisena kuin se on voimassa, nojalla, kun muutosta hakee taloudellinen toimija, jolla on laillinen intressi siihen, että sen kanssa tehtäisiin samanlainen julkista hankintaa koskeva sopimus, ja joka väittää, että on menetelty lainvastaisesti, kun direktiiviä 2014/24 ei ole sovellettu, koska on oltu siinä käsityksessä, että sen soveltamatta jättämien oli sallittua?


(1)  Julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26.2.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU (EUVL 2014, L 94, s. 65).

(2)  Julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21.12.1989 annettu neuvoston direktiivi 89/665/EY (EYVL 1989, L 395, s. 33).


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/32


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Hannover (Saksa) on esittänyt 18.5.2017 – Margarethe Yüce, Ali Yüce, Emin Yüce ja Emre Yüce v. TUIfly GmbH

(Asia C-274/17)

(2017/C 239/40)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Amtsgericht Hannover

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Margarethe Yüce, Ali Yüce, Emin Yüce ja Emre Yüce

Vastaaja: TUIfly GmbH

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on poissa sairauden vuoksi, asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos tähän vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on spontaanisti poissa työoikeudellisesti ja työehtosopimusoikeudellisesti laittoman työn keskeytyksen (”villi lakko”) vuoksi asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

3)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Täytyykö poikkeuksellisen olosuhteen liittyä itse peruutettuun lentoon vai onko lentoliikenteen harjoittajalla oikeus laatia uusi lentoaikataulu taloudellisten seikkojen perusteella?

4)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Liittyykö vältettävyys poikkeukselliseen olosuhteeseen vai poikkeuksellisen olosuhteen seurauksiin?


(1)  Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1).


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/33


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Hannover (Saksa) on esittänyt 18.5.2017 – Friedemann Schoen ja Brigitta Schoen v. TUIfly GmbH

(Asia C-275/17)

(2017/C 239/41)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Amtsgericht Hannover

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Friedemann Schoen ja Brigitta Schoen

Vastaaja: TUIfly GmbH

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on poissa sairauden vuoksi, asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos tähän vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on spontaanisti poissa työoikeudellisesti ja työehtosopimusoikeudellisesti laittoman työn keskeytyksen (”villi lakko”) vuoksi asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

3)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Täytyykö poikkeuksellisen olosuhteen liittyä itse peruutettuun lentoon vai onko lentoliikenteen harjoittajalla oikeus laatia uusi lentoaikataulu taloudellisten seikkojen perusteella?

4)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Liittyykö vältettävyys poikkeukselliseen olosuhteeseen vai poikkeuksellisen olosuhteen seurauksiin?


(1)  Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1).


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/34


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Hannover (Saksa) on esittänyt 18.5.2017 – Michael Siegberg v. TUIfly GmbH

(Asia C-276/17)

(2017/C 239/42)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Amtsgericht Hannover

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Michael Siegberg

Vastaaja: TUIfly GmbH

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on poissa sairauden vuoksi, asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos tähän vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on spontaanisti poissa työoikeudellisesti ja työehtosopimusoikeudellisesti laittoman työn keskeytyksen (”villi lakko”) vuoksi asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

3)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Täytyykö poikkeuksellisen olosuhteen liittyä itse peruutettuun lentoon vai onko lentoliikenteen harjoittajalla oikeus laatia uusi lentoaikataulu taloudellisten seikkojen perusteella?

4)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Liittyykö vältettävyys poikkeukselliseen olosuhteeseen vai poikkeuksellisen olosuhteen seurauksiin?


(1)  Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1).


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/34


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Hannover (Saksa) on esittänyt 18.5.2017 – Heinz-Gerhard Albrecht v. TUIfly GmbH

(Asia C-277/17)

(2017/C 239/43)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Amtsgericht Hannover

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Heinz-Gerhard Albrecht

Vastaaja: TUIfly GmbH

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on poissa sairauden vuoksi, asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos tähän vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on spontaanisti poissa työoikeudellisesti ja työehtosopimusoikeudellisesti laittoman työn keskeytyksen (”villi lakko”) vuoksi asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

3)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Täytyykö poikkeuksellisen olosuhteen liittyä itse peruutettuun lentoon vai onko lentoliikenteen harjoittajalla oikeus laatia uusi lentoaikataulu taloudellisten seikkojen perusteella?

4)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Liittyykö vältettävyys poikkeukselliseen olosuhteeseen vai poikkeuksellisen olosuhteen seurauksiin?


(1)  Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1).


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/35


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Hannover (Saksa) on esittänyt 18.5.2017 – Susanne Meyer ym. v. TUIfly GmbH

(Asia C-278/17)

(2017/C 239/44)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Amtsgericht Hannover

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Susanne Meyer, Sophie Meyer ja Jan Meyer

Vastaaja: TUIfly GmbH

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on poissa sairauden vuoksi, asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos tähän vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on spontaanisti poissa työoikeudellisesti ja työehtosopimusoikeudellisesti laittoman työn keskeytyksen (”villi lakko”) vuoksi asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

3)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Täytyykö poikkeuksellisen olosuhteen liittyä itse peruutettuun lentoon vai onko lentoliikenteen harjoittajalla oikeus laatia uusi lentoaikataulu taloudellisten seikkojen perusteella?

4)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Liittyykö vältettävyys poikkeukselliseen olosuhteeseen vai poikkeuksellisen olosuhteen seurauksiin?


(1)  Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1).


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/36


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Hannover (Saksa) on esittänyt 18.5.2017 – Thomas Kiehl v. TUIfly GmbH

(Asia C-279/17)

(2017/C 239/45)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Amtsgericht Hannover

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Thomas Kiehl

Vastaaja: TUIfly GmbH

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on poissa sairauden vuoksi, asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos tähän vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on spontaanisti poissa työoikeudellisesti ja työehtosopimusoikeudellisesti laittoman työn keskeytyksen (”villi lakko”) vuoksi asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

3)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Täytyykö poikkeuksellisen olosuhteen liittyä itse peruutettuun lentoon vai onko lentoliikenteen harjoittajalla oikeus laatia uusi lentoaikataulu taloudellisten seikkojen perusteella?

4)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Liittyykö vältettävyys poikkeukselliseen olosuhteeseen vai poikkeuksellisen olosuhteen seurauksiin?


(1)  Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1).


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/37


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Hannover (Saksa) on esittänyt 18.5.2017 – Ralph Eßer v. TUIfly GmbH

(Asia C-280/17)

(2017/C 239/46)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Amtsgericht Hannover

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Ralph Eßer

Vastaaja: TUIfly GmbH

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on poissa sairauden vuoksi, asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos tähän vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on spontaanisti poissa työoikeudellisesti ja työehtosopimusoikeudellisesti laittoman työn keskeytyksen (”villi lakko”) vuoksi asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

3)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Täytyykö poikkeuksellisen olosuhteen liittyä itse peruutettuun lentoon vai onko lentoliikenteen harjoittajalla oikeus laatia uusi lentoaikataulu taloudellisten seikkojen perusteella?

4)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Liittyykö vältettävyys poikkeukselliseen olosuhteeseen vai poikkeuksellisen olosuhteen seurauksiin?


(1)  Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1).


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/37


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Hannover (Saksa) on esittänyt 18.5.2017 – Thomas Schmidt v. TUIfly GmbH

(Asia C-281/17)

(2017/C 239/47)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Amtsgericht Hannover

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Thomas Schmidt

Vastaaja: TUIfly GmbH

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on poissa sairauden vuoksi, asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos tähän vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on spontaanisti poissa työoikeudellisesti ja työehtosopimusoikeudellisesti laittoman työn keskeytyksen (”villi lakko”) vuoksi asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

3)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Täytyykö poikkeuksellisen olosuhteen liittyä itse peruutettuun lentoon vai onko lentoliikenteen harjoittajalla oikeus laatia uusi lentoaikataulu taloudellisten seikkojen perusteella?

4)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Liittyykö vältettävyys poikkeukselliseen olosuhteeseen vai poikkeuksellisen olosuhteen seurauksiin?


(1)  Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1).


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/38


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Hannover (Saksa) on esittänyt 18.5.2017 – Werner Ansorge v. TUIfly GmbH

(Asia C-282/17)

(2017/C 239/48)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Amtsgericht Hannover

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Werner Ansorge

Vastaaja: TUIfly GmbH

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on poissa sairauden vuoksi, asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos tähän vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on spontaanisti poissa työoikeudellisesti ja työehtosopimusoikeudellisesti laittoman työn keskeytyksen (”villi lakko”) vuoksi asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

3)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Täytyykö poikkeuksellisen olosuhteen liittyä itse peruutettuun lentoon vai onko lentoliikenteen harjoittajalla oikeus laatia uusi lentoaikataulu taloudellisten seikkojen perusteella?

4)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Liittyykö vältettävyys poikkeukselliseen olosuhteeseen vai poikkeuksellisen olosuhteen seurauksiin?


(1)  Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1).


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/39


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Hannover (Saksa) on esittänyt 22.5.2017 – Angelina Fell, Florian Fell ja Vincent Fell v. TUIfly GmbH

(Asia C-290/17)

(2017/C 239/49)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Amtsgericht Hannover

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Angelina Fell, Florian Fell ja Vincent Fell

Vastaaja: TUIfly GmbH

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on poissa sairauden vuoksi, asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos tähän vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on spontaanisti poissa työoikeudellisesti ja työehtosopimusoikeudellisesti laittoman työn keskeytyksen (”villi lakko”) vuoksi asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

3)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Täytyykö poikkeuksellisen olosuhteen liittyä itse peruutettuun lentoon vai onko lentoliikenteen harjoittajalla oikeus laatia uusi lentoaikataulu taloudellisten seikkojen perusteella?

4)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Liittyykö vältettävyys poikkeukselliseen olosuhteeseen vai poikkeuksellisen olosuhteen seurauksiin?


(1)  Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1).


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/40


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Hannover (Saksa) on esittänyt 22.5.2017 – Helga Jordan-Grompe, Sven Grompe, Yves-Felix Grompe ja Justin Joel Grompe v. TUIfly GmbH

(Asia C-291/17)

(2017/C 239/50)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Amtsgericht Hannover

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Helga Jordan-Grompe, Sven Grompe, Yves-Felix Grompe ja Justin Joel Grompe

Vastaaja: TUIfly GmbH

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on poissa sairauden vuoksi, asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos tähän vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on spontaanisti poissa työoikeudellisesti ja työehtosopimusoikeudellisesti laittoman työn keskeytyksen (”villi lakko”) vuoksi asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

3)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Täytyykö poikkeuksellisen olosuhteen liittyä itse peruutettuun lentoon vai onko lentoliikenteen harjoittajalla oikeus laatia uusi lentoaikataulu taloudellisten seikkojen perusteella?

4)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Liittyykö vältettävyys poikkeukselliseen olosuhteeseen vai poikkeuksellisen olosuhteen seurauksiin?


(1)  Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1).


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/40


Kanne 23.5.2017 – Euroopan komissio v. Romania

(Asia C-301/17)

(2017/C 239/51)

Oikeudenkäyntikieli: romania

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Nicolae ja E. Sanfrutos Cano)

Vastaaja: Romania

Vaatimukset

On todettava SEUT 258 artiklan perusteella, että Romania ei ole noudattanut kaatopaikoista 26.4.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY 14 artiklan b alakohdan, luettuna yhdessä 13 artiklan kanssa, mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole 68 kaatopaikan osalta toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä, jotta kaatopaikat, jotka eivät ole saaneet 8 artiklan mukaista lupaa toiminnan jatkamiseen, voidaan 7 artiklan g alakohdan ja 13 artiklan mukaisesti poistaa mahdollisimman pian käytöstä

Romania on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Euroopan komissio moittii nostamassaan kanteessa Romaniaa siitä, että se ei ole noudattanut direktiivin 1999/31/EY 14 artiklan b alakohdan ja 13 artiklan mukaisia velvoitteitaan 68 kaatopaikan osalta, jotka eivät ole saaneet 8 artiklan mukaista lupaa toiminnan jatkamiseen ja jotka siksi direktiivin 7 artiklan g alakohdan ja 13 artiklan mukaan pitäisi poistaa käytöstä.

Komissio väittää, että direktiivin 1999/31/EY 14 artiklassa vahvistetaan poikkeava siirtymäsääntely sellaisille kaatopaikoille, joilla tämän direktiivin täytäntöönpanon hetkellä oli lupa tai jotka olivat toiminnassa, jotta nämä saatettaisiin viimeistään 16.7.2009 tämän direktiivin 8 artiklan mukaisten ympäristövaatimusten mukaisiksi. Direktiivin 14 artiklan b alakohdan mukaan kunnostussuunnitelman esittämisen jälkeen toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä lopullinen päätös siitä, voidaanko toimintaa jatkaa mainitun kunnostussuunnitelman ja tämän direktiivin mukaisesti. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sulkeakseen 7 artiklan g alakohdan ja 13 artiklan mukaisesti mahdollisimman pian ne kaatopaikat, joille ei ole myönnetty lupaa jatkaa toimintaansa 8 artiklan mukaisesti.

Direktiivin 13 artiklan mukaan kaatopaikkaa tai sen osaa voidaan pitää lopullisesti käytöstä poistettuna vasta, kun toimivaltainen viranomainen on toteuttanut lopullisen tarkastuksen paikalla, arvioinut kaikki kaatopaikan pitäjän antamat selvitykset ja antanut kaatopaikan pitäjälle luvan poistaa kaatopaikka käytöstä.

Romania ei ole ilmoittanut näistä kannekirjelmässä tarkemmin kuvailluista 68 kaatopaikasta mitään tietoja, joiden perusteella komissio voisi tutkia, onko niiden toiminnan jäädyttämisen lisäksi käytöstä poistamismenettely tosiasiallisesti saatettu loppuun direktiivin 1999/31/EY vaatimusten mukaisesti. Romania ei voi tältä osin vedota puhtaasti valtionsisäisiin seikkoihin – kuten toiminnanharjoittajan maksukyvyttömyyteen, tiettyjen hallinnollisten menettelyjen suorittamiseen taikka paikallisviranomaisten vastuuseen – perustellakseen direktiivin mukaisten velvoitteidensa noudattamatta jättämistä.

Määräaika direktiivin täytäntöönpanolle päättyi 16.7.2009.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/41


Valitus, jonka George Haswani on tehnyt 26.5.2017 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-231/15, Haswani v. neuvosto, 22.3.2017 antamasta tuomiosta

(Asia C-313/17 P)

(2017/C 239/52)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: George Haswani (edustaja: asianajaja G. Karouni)

Muut osapuolet: Euroopan unionin neuvosto, Euroopan komissio

Vaatimukset

unionin yleisen tuomioistuimen 22.3.2017 antaman tuomion (asia T-231/15) kumoaminen sen perustelujen 39–47 kohdan osalta, joissa todetaan, että vaatimus Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2013/255/YUTP muuttamisesta 27.5.2016 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2016/850 (1) ja Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 36/2012 täytäntöönpanosta 27.5.2016 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/840 (2) kumoamisesta on jätettävä tutkimatta, sekä sen tuomiolauselman 1, 3, 4 ja 5 kohdan osalta

George Haswanin nimen määrääminen tämän vuoksi poistettavaksi kyseisten säädösten liitteistä

päätöksen 2015/1836 (3) ja täytäntöönpanoasetuksen 2015/1828 (4) kumoaminen ottamalla asia tältä osin välittömästi ratkaistavaksi

neuvoston velvoittaminen maksamaan 700 000 euroa korvaukseksi kaikkien aiheutuneiden vahinkojen kokonaismäärästä ottamalla asia tältä osin välittömästi ratkaistavaksi

valituksenalaisen tuomion kumoaminen sen tuomiolauselman 4 ja 5 kohdan sekä perustelujen 91–93 kohdan osalta siltä osin kuin tuomiossa määrätään, että George Haswanin on vastattava omiin vaatimuksiinsa liittyvistä oikeudenkäyntikuluista ja lisäksi korvattava kaksi kolmasosaa neuvoston oikeudenkäyntikuluista

neuvoston velvoittaminen korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 4 kohdan nojalla.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäinen valitusperuste perustuu oikeudelliseen virheeseen, koska unionin yleinen tuomioistuin totesi tuomionsa 39–47 kohdassa, että Haswanin toisessa kanteen tarkistamista koskevassa kirjelmässään esittämät vaatimukset päätöksen 2016/850 ja täytäntöönpanoasetuksen 2016/840 kumoamisesta on jätettävä tutkimatta unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklan 4 kohdassa vahvistettujen vaatimusten vuoksi. Tämä oikeudellinen virhe on havaittavissa erityisen selvästi valituksenalaisen tuomion 45 kohdassa.

Toinen valitusperuste perustuu oikeudelliseen virheeseen, koska unionin yleinen tuomioistuin totesi tuomionsa 39–47 kohdassa ja erityisesti sen 47 kohdassa, että jos sen työjärjestyksen 86 artiklan 4 kohdassa mainittuja määräyksiä ei noudateta, se voi jättää kanteen tarkistamista koskevassa kirjelmässä esitetyt vaatimukset tutkimatta eikä sen edes tarvitse selvittää, oliko kirjaaja kehottanut kantajaa korjaamaan puutteet.

Kolmas valitusperuste perustuu oikeudelliseen virheeseen valituksenalaisen tuomion 39–47 kohdassa ja erityisesti sen 46 kohdassa, koska unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että Haswanin olisi pitänyt esittää kanteen tarkistamista koskevassa kirjelmässään tarkistettujen vaatimusten lisäksi myös uusi esitys tarkistetuista kanneperusteista.

Neljänneksi käyttäessään toimivaltaansa ottaa asia välittömästi ratkaistavakseen unionin tuomioistuin ei voi päätyä muuhun ratkaisuun kuin toteamaan lainvastaisiksi vuoden 2015 päätöksen ja täytäntöönpanoasetuksen (2015/1836 ja 2015/1828), joiden mukaan merkittäville Syyriassa toimiville liikemiehille ja –naisille kuuluvat varat ja taloudelliset resurssit jäädytetään.


(1)  EUVL 2016, L 141, s. 125.

(2)  EUVL 2016, L 141, s. 30.

(3)  EUVL 2015, L 266, s. 75.

(4)  EUVL 2015, L 266, s. 1.


Unionin yleinen tuomioistuin

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/43


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 1.6.2017 – Changmao Biochemical Engineering v. neuvosto

(Asia T-442/12) (1)

((Polkumyynti - Kiinasta peräisin olevan viinihapon tuonti - Lopullisen polkumyyntitullin muuttaminen - Osittainen välivaiheen tarkastelu - Markkinataloudessa toimivan yrityksen asema - Huomattavien tuotantopanosten kustannukset heijastavat merkittävässä määrin niiden arvoa markkinoilla - Olosuhteiden muuttuminen - Perusteluvelvollisuus - Määräaika, jossa päätös markkinataloudessa toimivan yrityksen asemasta on tehtävä - Puolustautumisoikeudet - Asetuksen (EU) N:o 1225/2009 20 artiklan 2 kohta))

(2017/C 239/53)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Changmao Biochemical Engineering Co. Ltd (Changzhou, Kiina) (edustajat: asianajajat E. Vermulst, S. van Cutsem, F. Graafsma ja J. Cornelis)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamies: S. Boelaert, avustajinaan aluksi asianajaja G. Berrisch ja N. Chesaites, barrister, sitten G. Berrisch ja B. Byrne, solicitor, ja lopuksi asianajaja N. Tuominen)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi M. França ja A. Stobiecka-Kuik, sitten M. França ja J.-F. Brakeland), Distillerie Bonollo SpA (Formigine, Italia), Industria Chimica Valenzana SpA (Borgoricco, Italia), Distillerie Mazzari SpA (Sant’Agata sul Santerno, Italia), Caviro Distillerie Srl (Faenza, Italia) ja Comercial Química Sarasa SL (Madrid, Espanja) (edustaja: R. MacLean, solicitor)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jossa vaaditaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan viinihapon tuonnissa annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 349/2012 muuttamisesta 26.6.2012 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 626/2012 (EUVL 2012, L 182, s. 1) kumoamista siltä osin kuin sitä sovelletaan kantajaan

Tuomiolauselma

1)

Lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan viinihapon tuonnissa annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 349/2012 muuttamisesta 26.6.2012 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 626/2012 kumotaan siltä osin kuin sitä sovelletaan Changmao Biochemical Engineering Co. Ltd:hen.

2)

Euroopan unionin neuvosto velvoitetaan korvaamaan puolet Changmao Biochemical Engineeringin oikeudenkäyntikuluista, ja se vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

3)

Changmao Biochemical Engineering vastaa puolesta omia oikeudenkäyntikulujaan.

4)

Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

5)

Distillerie Bonollo SpA, Industria Chimica Valenzana SpA, Distillerie Mazzari SpA, Caviro Distillerie Srl ja Comercial Química Sarasa, SL vastaavat omista oikeudenkäyntikuistaan.


(1)  EUVL C 366, 24.11.2012.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/44


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 8.6.2017 – Groupe Léa Nature v. EUIPO – Debonair Trading Internacional (SO’BiO ētic)

(Asia T-341/13 RENV) (1)

((EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin SO’BiO ētic rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisemmat EU-sanamerkit ja aikaisemmat kansalliset sanamerkit SO…? - Suhteelliset hylkäysperusteet - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta - Maineelle aiheutuva vahinko - Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohta))

(2017/C 239/54)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Groupe Léa Nature SA (Périgny, Ranska) (edustaja: asianajaja S. Arnaud)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (asiamies: D. Gája)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Debonair Trading Internacional Lda, (Funchal, Portugali) (edustaja: T. Alkin, barrister)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 26.3.2013 tekemästä päätöksestä (asia R 203/2011-1), joka koskee Debonair Trading Internacional Lda:n ja Groupe Léa Nature SA:n välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Groupe Léa Nature SA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin teollisoikeuksien virastolle (EUIPO) ja väliintulijalle sekä unionin yleisessä tuomioistuimessa että unionin tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 260, 7.9.2013.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/44


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 7.6.2017 – Guardian Europe v. Euroopan unioni

(Asia T-673/15) (1)

((Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu - Unionin edustaminen - Vanhentuminen - Lopulliseksi tulleen päätöksen oikeusvaikutusten mitätöiminen - Kannekirjelmän täsmällisyys - Tutkittavaksi ottaminen - Perusoikeuskirjan 47 artikla - Oikeudenkäynnin kohtuullinen kesto - Yhdenvertainen kohtelu - Aineellinen vahinko - Aiheutuneet tappiot - Tulonmenetys - Aineeton vahinko - Syy-yhteys))

(2017/C 239/55)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Guardian Europe Sàrl (Bertrange, Luxemburg) (edustajat: asianajaja F. Louis ja C. O’Daly, solicitor)

Vastaaja: Euroopan unioni, jota edustavat Euroopan komissio (asiamiehet: N. Khan, A. Dawes ja P. van Nuffel) ja Euroopan unionin tuomioistuin (asiamiehet: J. Inghelram ja K. Sawyer)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 268 artiklaan perustuva vaatimus korvata vahinko, jonka kantaja väittää kärsineensä yhtäältä asian T 82/08, jossa on annettu tuomio 27.9.2012, Guardian Industries ja Guardian Europe v. komissio (T-82/08, EU:T:2012:494), oikeudenkäynnin keston johdosta ja toisaalta sen johdosta, että [SEUT 101] artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 28.11.2007 annetussa komission päätöksessä K(2007) 5791 lopullinen (asia COMP/39165 – Tasolasi) ja 27.9.2012 annetussa tuomiossa Guardian Industries ja Guardian Europe v. komissio (T-82/08, EU:T:2012:494) loukattiin yhdenvertaisen kohtelun periaatetta

Tuomiolauselma

1)

Euroopan unioni, jota edustaa Euroopan unionin tuomioistuin, velvoitetaan maksamaan Guardian Europe Sàrlille 654 523,43 euron suuruinen korvaus aineellisesta vahingosta, jonka kyseinen yhtiö kärsi sen johdosta, että 27.9.2012 annettuun tuomioon Guardian Industries ja Guardian Europe vastaan komissio (T-82/08, EU:T:2012:494) johtaneessa asiassa rikottiin oikeudenkäynnin kohtuulliseen kestoon liittyviä vaatimuksia. Korvaukseen lisätään hyvityskorot, jotka lasketaan 27.7.2010 lukien tämän tuomion julistamiseen asti Eurostatin (Euroopan unionin tilastotoimisto) siinä jäsenvaltiossa, johon tämä yhtiö on sijoittautunut, kyseisen ajanjakson osalta toteaman vuotuisen inflaatioprosentin mukaisesti.

2)

Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun korvaukseen lisätään viivästyskorot, jotka lasketaan tämän tuomion julistamisesta täysimääräiseen maksamiseen asti, sen korkokannan mukaisesti, jonka Euroopan keskuspankki (EKP) on vahvistanut perusrahoitusoperaatioillensa, korotettuna kahdella prosenttiyksiköllä.

3)

Kanne hylätään muilta osin.

4)

Guardian Europe vastaa unionin, jota edustaa Euroopan komissio, oikeudenkäyntikuluista.

5)

Guardian Europe ja unioni, jota edustaa Euroopan unionin tuomioistuin, vastaavat kumpikin omista oikeudenkäyntikuluistaan.


(1)  EUVL C 59, 15.2.2016.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/45


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 7.6.2017 – Blaž Jamnik ja Blaž v. parlamentti

(Asia T-726/15) (1)

((Julkiset palveluhankinnat - Kiinteistöhankintasopimus - Tarjouspyyntömenettely - Neuvottelumenettely hankintailmoitusta julkaisematta - Euroopan unionin toimitilat Ljubljanassa - Ehdotuksen hylkääminen paikallisten markkinoiden kartoittamisen jälkeen - Toisen tarjoajan valinta hankintasopimuksen sopimuspuoleksi - Ehdotukseen liitettyjen asiakirjojen tutkimatta jättäminen - Oikeudellinen virhe - Ilmeinen arviointivirhe))

(2017/C 239/56)

Oikeudenkäyntikieli: sloveeni

Asianosaiset

Kantaja: Jožica Blaž Jamnik ja Brina Blaž (Ljubljana, Slovenia) (edustaja: asianajaja D. Mihevc)

Vastaaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: V. Naglič, P. López-Carceller ja B. Simon)

Oikeudenkäynnin kohde

Ensisijaisesti SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus kumota yhtäältä 12.10.2015 tehty parlamentin päätös, jolla hylättiin – paikallisten markkinoiden kartoittamisen jälkeen – kantajien kiinteistöhankintasopimuksen INLO.AO-2013-051-LUX-UGIMBI-06, joka koski Euroopan unionin tulevia toimitiloja Ljubljanassa, yhteydessä tekemä ehdotus, ja toisaalta päätös valita toinen tarjoaja hankintasopimuksen sopimuspuoleksi, ja toissijaisesti SEUT 268 artiklaan perustuva vaatimus korvata vahinko, jonka kantajat väittävät kärsineensä

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Jožica Blaž Jamnik ja Brina Blaž velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 98, 14.3.2016.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/46


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 8.6.2017 – AWG v. EUIPO – Takko (Southern Territory 23o48’25"S)

(Asia T-6/16) (1)

((EU-tavaramerkki - Mitättömyysmenettely - EU-sanamerkki Southern Territory 23o48’25’’S - Aikaisempi EU-sanamerkki SOUTHERN - Suhteellinen hylkäysperuste - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 53 artiklan 1 kohdan a alakohta))

(2017/C 239/57)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: AWG Allgemeine Warenvertriebs GmbH (Köngen, Saksa) (edustaja: asianajaja T. Sambuc)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (asiamies: A. Schifko)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa: Takko Holding GmbH (Telgte, Saksa)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 10.11.2015 tekemästä päätöksestä (asia R 735/2015-4), joka koskee Takko Holding GmbH:n ja AWG:n välistä mitättömyysmenettelyä.

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

AWG Allgemeine Warenvertriebs GmbH vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 98, 14.3.2016.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/46


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 8.6.2017 – Kaane American International Tobacco v. EUIPO – Global Tobacco (GOLD MOUNT)

(Asia T-294/16) (1)

((EU-tavaramerkki - Menettämismenettely - EU-kuviomerkki GOLD MOUNT - Tavaramerkin tosiasiallisen käytön puuttuminen - Käyttämättä jättämiseen ei ole pätevää syytä - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohta))

(2017/C 239/58)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Kaane American International Tobacco Company FZE, aiemmin Kaane American International Tobacco Co. Ltd. (Jebel Ali, Arabiemiirikunnat) (edustajat: asianajajat G. Hinarejos Mulliez ja I. Valdelomar)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (asiamies: H. O’Neill)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Global Tobacco FZCO (Dubai, Arabiemiirikunnat) (edustajat: G. Hussey, solicitor, ja B. Brandreth, barrister)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 8.4.2016 tekemästä päätöksestä (asia R 1857/2015-4), joka koskee Global Tobaccon ja Kaane American International Tobaccon välistä menettämismenettelyä.

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Kaane American International Tobacco Company FZE velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 279, 1.8.2016.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/47


Kanne 15.4.2017 – Mémora Servicios Funerarios v. EUIPO – Chatenoud (MEMORAME)

(Asia T-221/17)

(2017/C 239/59)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Mémora Servicios Funerarios SLU (Zaragoza, Espanja) (edustajat: asianajajat C. Marí Aguilar ja J. Gallego Jiménez)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Georges Chatenoud (Thiviers, Ranska)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: Sanamerkki MEMORAME, jota on haettu rekisteröitäväksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 12 929 071

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 10.2.2017 asiassa R 1308/2016-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

kumoaa EUIPO:n 10.2.2017 tekemän päätöksen, jolla ratkaistaan asia R 1308/2016-4, siltä osin kuin siinä osittain hyväksytään merkin MEMORAME rekisteröimistä Euroopan unionin tavaramerkiksi koskeva hakemus nro 12929071, ja näin ollen hylkää merkin MEMORAME rekisteröimistä Euroopan unionin tavaramerkiksi koskevan hakemuksen nro 12929071 kokonaisuudessaan.

velvoittaa vastaajan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut asetuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti.

Kanneperusteet

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 8 artiklan 5 kohtaa on rikottu.

Kantaja väittää, että vastaajan valituslautakunta ei ole ottanut asianmukaisesti huomioon sitä, että väitteentekijän tavaramerkki MEMORA on erittäin tunnettu Euroopan unionin alueella.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/47


Kanne 30.4.2017 – Metrans v. komissio ja INEA

(Asia T-262/17)

(2017/C 239/60)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Metrans a.s (Praha, Tšekki) (edustaja: asianajaja A. Schwarz)

Vastaaja: Euroopan komissio sekä Innovoinnin ja verkkojen toimeenpanovirasto (INEA)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan välittömin vaikutuksin monivuotisen työohjelman perusteella 5.11.2015 käynnistettyjen ehdotusten tekemistä koskevien pyyntöjen johdosta sellaisia ehdotuksia, jotka on valittu saamaan unionin rahoitustukea Verkkojen Eurooppa-välineen liikennesektorin alalla, koskevan luettelon vahvistamisesta 5.8.2016 tehdyn komission täytäntöönpanopäätöksen liitteessä olevan viitteellä 2015-CZ-TM-0330-M luetteloon merkityn, Paskovin multimodaalinen konttiterminaali, vaihe III- nimisen kohdan ja viitteellä 2015-CZ-TM-0406-W luetteloon merkityn, Melnikin intermodaaliterminaali, vaiheet 2 ja 3- nimisen kohdan

kumoamaan innovoinnin ja verkkojen toimeenpanoviraston (INEA) ja Advanced World Transport a.s:n (AWT) välillä tehdyn Verkkojen Eurooppa-välineen – sektoria liikenne koskevan avustussopimuksen nro INEA/CEF/TRAN/M2015/1133813 (joka liittyy toimeen 2015-CZ-TM-0330-M, Paskovin multimodaalinen konttiterminaali) tai vaihtoehtoisesti toteamaan sen mitättömäksi tai määräämään INEAn purkamaan avustussopimuksen Paskovin osalta

kumoamaan innovoinnin ja verkkojen toimeenpanoviraston (INEA) ja České přístavy, a.s.:n (tšekkiläiset satamat) välillä tehdyn Verkkojen Eurooppa-välineen – sektoria liikenne koskevan avustussopimuksen nro INEA/CEF/TRAN/M2015/1138714 (joka liittyy toimeen 2015-CZ-TM-0406-W, Melnikin intermodaaliterminaali, vaiheet 2 ja 3) tai vaihtoehtoisesti toteamaan sen mitättömäksi tai määräämään INEAn purkamaan avustussopimuksen Melnikin osalta

velvoittamaan INEAn ja komission korvaamaan yhteisvastuullisesti kantajan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan riitautetulla toimenpiteellä loukataan EU-sopimusten perusperiaatteita, jotka liittyvät vapaiden markkinoiden ja sisämarkkinoiden kilpailun suojeluun

Kantaja esittää muun muassa, että sisämarkkinoiden toteuttaminen ja niiden toiminnan varmistaminen ovat juuri niitä perustavanlaatuisia periaatteita ja velvollisuuksia, joille unioni perustuu (SEUT 26 artikla). Kaikkien unionin toteuttamien toimien on oltava aina tämän perusperiaatteen mukaisia ja kaikki sen vastaiset toimet on aina annettava oikeasuhteisina ja toissijaisuutta noudattaen

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan riitautetulla toimenpiteellä on rikottu SEUT 93 artiklaa ja muita SEUT artikloja (3, 26, 93, 107, 119, 170 artiklan 2 kohta, 171 artiklan 1 kohta, pöytäkirja 8 ja sen 1 artikla ja pöytäkirja 27)

Kantaja esittää muun muassa, että riitautettu toimenpide on tuki, joka ei vastaa liikenteen yhteensovittamisen tarpeita.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan riitautetulla toimenpiteellä rikotaan asetusta (EU) N:o 1316/2013 ja asetusta ((EU) N:o 1351/2013 ja aikaisempaa oikeutta

Kantaja esittää muun muassa, että avustusten myöntämisessä ei ole noudatettu kaikkia välttämättömiä edellytyksiä (vaikka se olisi muiden EU-säännösten mukainen), joten avustuksia ei olisi saanut myöntää


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/48


Kanne 3.5.2017 – SD v. EIGE

(Asia T-263/17)

(2017/C 239/61)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: SD (edustajat: asianajajat L. Levi ja A. Blot)

Vastaaja: Euroopan tasa-arvoinstituutti (EIGE)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan 26.8.2016 tehdyn EIGE:n implisiittisen päätöksen, jolla hylättiin kantajan 26.4.2016 päivätty pyyntö hänen työsopimuksensa uusimiseksi toisen kerran

kumoamaan lisäksi – tarpeellisilta osin – 20.1.2017 tehdyn EIGE:n päätöksen, joka annettiin tiedoksi kantajalle 23.1.2017 ja jolla hylättiin kantajan oikaisuvaatimus, jonka se esitti 3.10.2016 EIGE:n implisiittisestä päätöksestä

määräämään kantajalle aiheutuneen aineellisen ja aineettoman vahingon korvaamisesta

määräämään kantajalle kaikkien tästä kanteesta aiheutuneiden kulujen korvaamisesta.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden rikkomiseen ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen.

Vastaaja ei antanut kantajalle perusteltua päätöstä hänen pyyntönsä ja myöhemmin tekemänsä oikaisuvaatimuksen johdosta. Sillä, että perustelut puuttuvat kokonaan, loukataan perusteluvelvollisuutta ja hyvän hallinnon periaatetta.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu EU:n muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ja väliaikaisiin toimihenkilöihin ja sopimussuhteisiin toimihenkilöihin sovellettavasta sopimuksen uusimista tai uusimatta jättämistä koskevasta menettelystä 28.7.2014 annetun EIGE:n päätöksen nro 82 (jäljempänä päätös 82) rikkomiseen.

Vastaaja ei käyttänyt asianmukaisesti sille edellä mainittujen säännösten nojalla annettua harkintavaltaa, eikä tutkinut kaikkia asian kannalta merkityksellisiä seikkoja perusteellisesti tai yksityiskohtaisesti.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu menettelyllisiin sääntöjenvastaisuuksiin, joita ovat päätöksessä 82 säädettyjen sisäisten menettelysääntöjen rikkominen, puolustautumisoikeuksien, oikeuden tulla kuulluksi, hyvän hallinnon periaatteen ja huolellisuusvelvollisuuden loukkaaminen.

Vastaaja ei noudattanut päätöksen 82 mukaista menettelyä, eikä kuullut kantajaa tehokkaasti muulla tavalla. Näin ollen se ei ennen 26.8.2016 antamaansa päätöstä hankkinut kantajalta asiaankuuluvia, kantajan etujen mukaisia tietoja eikä mahdollistanut kantajalle hänen oman puolustuksensa valmistelua asianmukaisesti.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/49


Kanne 10.5.2017 – Michela Curto v. parlamentti

(Asia T-275/17)

(2017/C 239/62)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Michela Curto (Genova, Italia) (edustajat: asianajajat L. Levi ja C. Bernard-Glanz)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan 30.6.2016 tehdyn riidanalaisen päätöksen, jolla hylättiin kantajan avustuspyyntö, ja tarpeellisilta osin valituksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen

velvoittamaan vastaajan maksamaan kantajalle korvauksena henkisestä kärsimyksestä 10 000 euroa tai unionin yleisen tuomioistuimen asianmukaisena pitämän muun summan laillisine korkoineen siihen saakka, kunnes koko maksu on suoritettu, ja

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen.

Kantaja väittää, että vastaaja teki virheen katsoessaan, ettei riitautettu menettely ollut epäasianmukaista, ja että vastaaja teki virheen myös todetessaan, ettei kyseinen menettely johtanut kantajan persoonallisuuden, omanarvontunnon taikka fyysisen tai psykologisen koskemattomuuden aliarvioimiseen.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu henkilöstösääntöjen 24 artiklan rikkomiseen ja avustamisvelvollisuuden noudattamatta jättämiseen.

Kantaja väittää muun muassa, että valittaja ei käsitellyt avustuspyyntöä vakavasti ja joutuisasti, kuten sovellettavassa oikeuskäytännössä edellytetään.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/50


Kanne 15.5.2017 – Keolis CIF ym. v. komissio

(Asia T-289/17)

(2017/C 239/63)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Keolis CIF (Le Mesnil-Amelot, Ranska), Keolis Val d’Oise (Bernes-sur-Oise, Ranska), Keolis Seine Sénart (Draveil, Ranska), Keolis Seine Val de Marne (Athis-Mons, Ranska), Keolis Seine Esonne (Ormoy, Ranska), Keolis Vélizy (Versailles, Ranska), Keolis Yvelines (Versailles) ja Keolis Versailles (Versailles) (edustajat: asianajajat D. Epaud ja R. Sermier)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

ensisijaisesti kumoamaan Euroopan komission 2.2.2017 tekemän päätöksen, joka koskee tukiohjelmaa SA.26763 2014/C (ex 2012/NN), jonka Ranska on toteuttanut Ile-de-Francen alueen linja-autoliikenteen yritysten hyväksi, siltä osin kuin sen 1 artiklassa todetaan, että tukijärjestelmä on pantu täytäntöön ”lainvastaisesti”, vaikka kyse oli voimassa olevasta tukijärjestelmästä

toissijaisesti kumoamaan Euroopan komission 2.2.2017 tekemän päätöksen, joka koskee tukiohjelmaa SA.26763 2014/C (ex 2012/NN), jonka Ranska on toteuttanut Ile-de-Francen alueen linja-autoliikenteen yritysten hyväksi, siltä osin kuin sen 1 artiklassa todetaan, että tukijärjestelmä on pantu täytäntöön lainvastaisesti, 25.11.1998 edeltävän ajanjakson osalta

velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kahteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen pääasiallinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että kyseessä olevaa alueellista tukijärjestelmää ei ole pantu täytäntöön lainvastaisesti, koska ennakkoilmoitusvelvoite ei koske sitä. Alueellinen tukijärjestelmä on nimittäin SEUT 108 artiklan 1 kohdassa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13.7.2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 (EUVL 2015, L 248, s. 9; jäljempänä asetus N:o 2015/1589) 1 artiklan b alakohdassa ja VI luvussa tarkoitettu voimassa oleva tukijärjestelmä. Voimassa oleviin tukijärjestelmiin sovellettavien sääntöjen mukaan niiden täytäntöönpano ei ole lainvastaista, koska komissio voi vain päättää tarvittaessa toimenpiteistä, joilla kehitetään tai poistetaan tukijärjestelmät tulevaisuudessa.

2)

Toinen, toissijainen kanneperuste, joka perustuu siihen, että vaikka katsottaisiin, että kyseessä oleva tukijärjestelmä ei ole voimassa oleva tukijärjestelmä, komissiolla ei ollut oikeutta ulottaa tutkintaansa yli kymmenen vuotta 25.11.1998 edeltäneeseen ajanjaksoon; komissio esitti kyseisenä päivänä Ranskan viranomaisille tietopyynnön. Asetuksen N:o 2015/1589 17 artiklassa nimittäin säädetään, että vain komission toimet tai jäsenvaltion komission pyynnöstä toteuttamat toimet keskeyttävät kymmenen vuoden vanhentumisajan. Näin ollen kantajat katsovat, että komissiolla ei ollut oikeutta ulottaa tutkintaansa 25.11.1998 edeltävään aikaan.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/51


Kanne 15.5.2017 – Buck-Chemie v. EUIPO – Henkel (wc-raikastimen kuvaus)

(Asia T-296/17)

(2017/C 239/64)

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Buck-Chemie GmbH (Herrenberg, Saksa) (edustajat: asianajajat C. Schultze, J. Ossing, R.-D. Härer, C. Weber, H. Ranzinger, C. Brockmann und C. Gehweiler)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Henkel AG & Co. KGaA (Düsseldorf, Saksa)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen mallin haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen malli: Yhteisömalli nro 1663618-0003

Riidanalainen päätös: EUIPO:n kolmannen valituslautakunnan 8.3.2017 asiassa R 2113/2015-3 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

kumoaa riidanalaisen päätöksen

velvoittaa vastaajan ja muun osapuolen korvaamaan kantajalle unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituslautakunnassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

Asetuksen N:o 6/2002 62 ja 63 artiklaa on rikottu

asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan a ja b alakohtaa on rikottu

asetuksen N:o 6/2002 3 artiklan a alakohtaa on rikottu

asetuksen N:o 6/2002 4 artiklan 1 kohtaa on rikottu

asetuksen N:o 6/2002 5 ja 6 artiklaa on rikottu.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/51


Kanne 29.5.2017 – Martinair Holland v. komissio

(Asia T-323/17)

(2017/C 239/65)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Martinair Holland NV (Haarlemmermeer, Alankomaat) (edustaja: asianajaja M. Smeets)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39258 – Lentorahti) 17.3.2017 annetun komission päätöksen C(2017) 1742 final kokonaisuudessaan ensimmäisen kanneperusteen mukaisesti mielivaltaisen kohtelun kiellon rikkomisen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamisen perusteella; toisen kanneperusteen mukaisesti (ensisijaisesti) Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevilta lentokentiltä Euroopan talousalueella sijaitseville lentokentille tapahtuvan lentoliikenteen osalta tuomiovallan puuttumisen perusteella; tai

kumoamaan toisen kanneperusteen mukaisesti (toissijaisesti) riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 2 kohdan d alakohdan ja 1 artiklan 3 kohdan d alakohdan siltä osin kuin näissä säännöksissä katsotaan, että kantaja syyllistyi kilpailusääntöjen rikkomiseen Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevilta lentokentiltä Euroopan talousalueella sijaitseville lentokentille tapahtuvan lentoliikenteen osalta; ja

kumoamaan kolmannen kanneperusteen mukaisesti riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan d alakohdan, 1 artiklan 2 kohdan d alakohdan, 1 artiklan 3 kohdan d alakohdan ja 1 artiklan 4 kohdan d alakohdan siltä osin kuin kyseisissä säännöksissä todetaan yhtenä kokonaisuutena pidettävä ja jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen, joka sisältyi provisioiden puuttumiseen; ja

velvoittamaan komission korvaamaan tästä menettelystä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen kokonaan tai osittain.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu mielivaltaisen kohtelun kiellon rikkomiseen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen

Kantaja väittää, että riidanalaisessa päätöksessä rikotaan mielivaltaisen kohtelun kieltoa, kun siinä jätetään päätösosan ulkopuolelle sellaisia yrityksiä, jotka päätöksen perusteluosan mukaan ovat osallistuneet samaan käyttäytymiseen kuin ne, joille riidanalainen päätös on osoitettu.

Kantaja väittää lisäksi, että riidanalaisessa päätöksessä loukataan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, kun siinä määrätään kantajalle seuraamuksia kilpailusääntöjen rikkomisesta ja määrätään sille sakkoja sekä asetetaan se siviilioikeudelliseen vastuuseen ja samalla jätetään päätösosan ulkopuolelle sellaisia yrityksiä, jotka päätöksen perusteluosan mukaan ovat osallistuneet samaan käyttäytymiseen kuin ne, joille riidanalainen päätös on osoitettu.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu toimivallan puuttumiseen Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevilta lentokentiltä Euroopan talousalueella sijaitseville lentokentille tapahtuvan lentoliikenteen osalta.

Kantaja väittää, että riidanalaisessa päätöksessä tukeudutaan virheellisesti olettamaan siitä, että Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevilta lentokentiltä Euroopan talousalueella sijaitseville lentokentille tapahtuvaa lentoliikennettä koskeva yhtenä kokonaisuutena pidettävä ja jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen pantiin täytäntöön Euroopan talousalueella.

Kantaja väittää lisäksi, että riidanalaisessa päätöksessä tukeudutaan virheellisesti olettamaan siitä, että Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevilta lentokentiltä Euroopan talousalueella sijaitseville lentokentille tapahtuvaa lentoliikennettä koskevalla yhtenä kokonaisuutena pidettävällä ja jatketulla kilpailusääntöjen rikkomisella oli välitön, huomattava ja ennakoitavissa oleva vaikutus kilpailuun Euroopan talousalueella.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin ja ilmeiseen arviointivirheeseen sillä perusteella, että provisioiden puuttumista pidettiin rikkomisen erillisenä osatekijänä.

Kantaja väittää, että ne kaksi olettamaa, joihin riidanalaisessa päätöksessä tukeudutaan, kun siinä määritellään provisioiden puuttuminen rikkomisen erilliseksi osatekijäksi, ovat kyseisen alan taloudellisen ja sääntelyä koskevan asiayhteyden valossa ristiriitaisia.

Kantaja väittää myös, että provisioiden puuttuminen ei ole erotettavissa polttoaine- ja turvalisiä koskevista käytännöistä eikä sitä voida pitää rikkomisen erillisenä osatekijänä.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/53


Kanne 29.5.2017 – SAS Cargo Group ym. v. komissio

(Asia T-324/17)

(2017/C 239/66)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: SAS Cargo Group A/S (Kastrup, Tanska), Scandinavian Airlines System Denmark-Norway-Sweden (Tukholma, Ruotsi), SAS AB (Tukholma) (edustajat: asianajajat B. Creve, M. Kofmann ja G. Forwood sekä barrister J. Killick)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39258 – Lentorahti) 17.3.2017 annetun komission päätöksen C(2017) 1742 final kokonaan tai osittain;

vaihtoehtoisesti alentamaan kantajille määrättyjen sakkojen määrää;

toteuttamaan pyydetyt prosessinjohtotoimet tai asian selvittämistoimet taikka muut tarpeellisiksi katsomansa toimenpiteet; ja

velvoittamaan komission korvaaman oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste perustuu kantajien puolustautumisoikeuksien ja prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatteen loukkaamiseen sillä perusteella, että kantajilta evättiin oikeus saada tutustua merkitykselliseen sekä syyllisyyttä osoittavaan että syyttömyyttä osoittavaan selvitysaineistoon, mukaan lukien selvitysaineisto, jonka komissio sai haltuunsa väitetiedoksiannon tiedoksi antamisen jälkeen.

2)

Toinen kanneperuste perustuu toimivallan puuttumiseen siltä osin kuin kyse on SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamisesta Euroopan talousalueelle saapuviin lentorahtipalveluihin ja reitteihin Sveitsin ja kolmen sellaisen valtion välillä, jotka eivät ole EU- tai ETA-maita.

3)

Kolmas kanneperuste perustuu virheeseen komission tekemässä selvitysaineiston arvioinnissa ja sen esittämässä toteamuksessa, jonka mukaan arviointi osoitti kantajien osallistuneen riidanalaisessa päätöksessä todettuun maailmanlaajuiseen, yhtenä kokonaisuutena pidettävään ja jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen taikka tienneen siitä.

4)

Neljäs kanneperuste perustuu SEUT 266 artiklan rikkomiseen, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan ja SEUT 296 artiklan toisen kohdan rikkomiseen sillä perusteella, että riidanalaisessa päätöksessä on sisäisiä epäjohdonmukaisuuksia erityisesti väitettyä kilpailusääntöjen rikkomista koskevan vastuun osalta.

5)

Viides kanneperuste perustuu siihen, että komissio oli väärässä määrätessään kantajille sakkoja, koska kantajien ei voida katsoa olevan vastuussa väitetystä kilpailusääntöjen rikkomisesta, ja että komissio teki joka tapauksessa virheen sakkojen määrän laskennassa myynnin arvon osalta, erityisesti SAS Cargon erityistä tilannetta koskeviin vakavuustekijään, kestoon, korotukseen rikkomisen jatkamisen perusteella sekä erinäisiin lieventäviin asianhaaroihin liittyen; kantajien mukaan tällainen sakko pitäisi nimittäin peruuttaa tai sen määrää pitäisi alentaa huomattavasti.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/53


Kanne 29.5.2017 – Koninklijke Luchtvaart Maatschappij v. komissio

(Asia T-325/17)

(2017/C 239/67)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Koninklijke Luchtvaart Maatschappij NV (Amstelveen, Alankomaat) (edustaja: asianajaja M. Smeets)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39258 – Lentorahti) 17.3.2017 annetun komission päätöksen C(2017) 1742 final kokonaisuudessaan ensimmäisen kanneperusteen mukaisesti mielivaltaisen kohtelun kiellon rikkomisen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamisen perusteella; toisen kanneperusteen mukaisesti (ensisijaisesti) Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevilta lentokentiltä Euroopan talousalueella sijaitseville lentokentille tapahtuvan lentoliikenteen osalta tuomiovallan puuttumisen perusteella; neljännen kanneperusteen mukaisesti (ensisijaisesti) Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan, SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklan sekä sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen (1) rikkomisen perusteella; tai

kumoamaan toisen kanneperusteen mukaisesti (toissijaisesti) riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 2 kohdan d alakohdan ja 1 artiklan 3 kohdan d alakohdan siltä osin kuin näissä säännöksissä katsotaan, että kantaja syyllistyi kilpailusääntöjen rikkomiseen Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevilta lentokentiltä Euroopan talousalueella sijaitseville lentokentille tapahtuvan lentoliikenteen osalta; ja

kumoamaan kolmannen kanneperusteen mukaisesti riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan d alakohdan, 1 artiklan 2 kohdan d alakohdan, 1 artiklan 3 kohdan d alakohdan ja 1 artiklan 4 kohdan d alakohdan siltä osin kuin kyseisissä säännöksissä todetaan yhtenä kokonaisuutena pidettävä ja jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen, joka sisältyi provisioiden puuttumiseen; ja

vaihtoehtoisesti siinä tapauksessa, että unionin yleinen tuomioistuin ei kumoa riidanalaista päätöstä kokonaisuudessaan kantajan ensimmäisen, toisen ja neljännen kanneperusteen mukaisesti, käyttämään ensimmäisen, toisen, kolmannen ja neljännen kanneperusteen mukaisesti täyttä harkintavaltaa niiden sakkojen määrän alentamiseksi, jotka kantajalle määrättiin riidanalaisen päätöksen 3 artiklan c alakohdassa ja 3 artiklan d alakohdassa; ja

velvoittamaan komission korvaamaan tästä menettelystä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen kokonaan tai osittain taikka alentaa sakkojen määrää.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu mielivaltaisen kohtelun kiellon rikkomiseen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen

Kantaja väittää, että riidanalaisessa päätöksessä rikotaan mielivaltaisen kohtelun kieltoa, kun siinä jätetään päätösosan ulkopuolelle sellaisia yrityksiä, jotka päätöksen perusteluosan mukaan ovat osallistuneet samaan käyttäytymiseen kuin ne, joille riidanalainen päätös on osoitettu.

Kantaja väittää lisäksi, että riidanalaisessa päätöksessä loukataan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, kun siinä määrätään kantajalle seuraamuksia kilpailusääntöjen rikkomisesta ja määrätään sille sakkoja sekä asetetaan se siviilioikeudelliseen vastuuseen ja samalla jätetään päätösosan ulkopuolelle sellaisia yrityksiä, jotka päätöksen perusteluosan mukaan ovat osallistuneet samaan käyttäytymiseen kuin ne, joille riidanalainen päätös on osoitettu.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu toimivallan puuttumiseen Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevilta lentokentiltä Euroopan talousalueella sijaitseville lentokentille tapahtuvan lentoliikenteen osalta.

Kantaja väittää, että riidanalaisessa päätöksessä tukeudutaan virheellisesti olettamaan siitä, että Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevilta lentokentiltä Euroopan talousalueella sijaitseville lentokentille tapahtuvaa lentoliikennettä koskeva yhtenä kokonaisuutena pidettävä ja jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen pantiin täytäntöön Euroopan talousalueella.

Kantaja väittää lisäksi, että riidanalaisessa päätöksessä tukeudutaan virheellisesti olettamaan siitä, että Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevilta lentokentiltä Euroopan talousalueella sijaitseville lentokentille tapahtuvaa lentoliikennettä koskevalla yhtenä kokonaisuutena pidettävällä ja jatketulla kilpailusääntöjen rikkomisella oli välitön, huomattava ja ennakoitavissa oleva vaikutus kilpailuun Euroopan talousalueella.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin ja ilmeiseen arviointivirheeseen sillä perusteella, että provisioiden puuttumista pidettiin rikkomisen erillisenä osatekijänä.

Kantaja väittää, että ne kaksi olettamaa, joihin riidanalaisessa päätöksessä tukeudutaan, kun siinä määritellään provisioiden puuttuminen rikkomisen erilliseksi osatekijäksi, ovat kyseisen alan taloudellisen ja sääntelyä koskevan asiayhteyden valossa ristiriitaisia.

Kantaja väittää myös, että provisioiden puuttuminen ei ole erotettavissa polttoaine- ja turvalisiä koskevista käytännöistä eikä sitä voida pitää rikkomisen erillisenä osatekijänä.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että sakoilla loukattiin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan, SEUT 101 artiklan ja sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen mukaan laillisuusperiaatetta ja suhteellisuusperiaatetta ja että kyseiset sakot ovat ilmeisen virheellisiä.

Kantaja väittää, että KLM Cargon myynnin, johon rikkominen liittyy, arvona on pidettävä polttoaine- ja turvalisien arvoa eikä KLM Cargon liikevaihtoa.

KLM Cargon myynnin arvoon, johon sakon perusmäärä perustuu, ei sisälly KLM Cargon myyntiä Euroopan talousalueen ulkopuolella.

Sakon määrän alentaminen 15 prosentilla hallituksen puuttumisen perusteella ei vastaa hallituksen puuttumisen astetta rikkomisajanjaksolla.


(1)  Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat (EUVL 2003, C 210, s. 2).


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/55


Kanne 29.5.2017 – Air Canada v. komissio

(Asia T-326/17)

(2017/C 239/68)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Air Canada (Saint-Laurent, Quebec, Kanada) (edustajat: asianajajat T. Soames, G. Bakker ja I.-Z. Prodromou-Stamoudi, sekä barrister J. Joshua)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39258 – Lentorahti) 17.3.2017 annetun komission päätöksen C(2017) 1742 final kokonaan tai osittain kantajaa koskevilta osin;

peruuttamaan kantajalle määrätyt sakot tai alentamaan niiden määrää huomattavasti;

velvoittamaan komission korvaaman oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen, kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamiseen sekä olennaisten menettelymääräysten rikkomiseen.

Kantajan mukaan Euroopan komissio ei antanut väitetiedoksiannossa tiedoksi koko näkemystään, jonka se esitti ensimmäistä kertaa riidanalaisessa päätöksessä, millä kantajaa estettiin puolustautumasta itse sitä vastaan esitettyjä väitteitä vastaan; kantajan mukaan tämä muodostaa riittävän perusteen riidanalaisen päätöksen kumoamiselle kokonaisuudessaan.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen, perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin ja olennaisten menettelymääräysten rikkomiseen.

Kantajan mukaan Euroopan komissio loukkasi kantajan puolustautumisoikeuksia, kun se (i) ei esittänyt asianmukaisia perusteluja toteamukselleen, jonka mukaan yhtenä kokonaisuutena pidettävä ja jatkettu rikkominen koski kaikkia reittejä; (ii) ei määritellyt väitetyn rikkomisen/rikkomisten luonnetta ja kohdetta laissa edellytetyllä tavoin seikkaperäisesti; (iii) eikä korjannut ristiriitaa yhtenä kokonaisuutena pidettävän ja jatketun rikkomisen sekä 9.11.2010 annetun komission päätöksen C(2010) 7694 final kumoamiseen johtaneiden neljän erillisen rikkomisen välillä; kantajan mukaan nämä muodostivat riittävän perusteen riidanalaisen päätöksen kumoamiselle kokonaisuudessaan.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen ja ilmeiseen oikeudelliseen virheeseen, joka koskee sitä, että unionin ja ETA:n ulkopuolisten maiden lentoliikenteen harjoittajat eivät voineet harjoittaa toimintaansa Euroopan sisäisillä reiteillä.

Kantaja väittää, että Euroopan komissio (i) teki virheen todetessaan riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 kohdassa ja 1 artiklan 4 kohdassa, että kantaja oli osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen tai rikkomisiin Euroopan talousalueella sekä Euroopan unionissa sijaitsevien lentokenttien ja Sveitsissä sijaitsevien lentokenttien välillä lennettävillä reiteillä, vaikka kantajalla ei ole lainmukaista oikeutta lentorahtipalvelujen tarjoamiseen kyseisillä reiteillä; (ii) jätti ottamatta huomioon tai ymmärsi väärin lentoliikenteeseen sovellettavat kansainväliset ja unionin säännökset; (iii) sovelsi oikeuskäytäntöä virheellisesti todetessaan, ettei olemassa ollut ”ylitsepääsemättömiä esteitä” kantajan palvelujen tarjoamiselle Euroopan sisäisillä reiteillä, ja totesi kantajan siten virheellisesti potentiaaliseksi kilpailijaksi näillä reiteillä. Kantajan mukaan kaikkia näitä virheitä on pidettävä ilmeisinä arviointivirheinä ja ilmeisinä oikeudellisina virheinä, jotka yksinään tai yhdessä riittävät perusteeksi riidanalaisen päätöksen kumoamiselle kokonaisuudessaan taikka vaihtoehtoisesti kyseisen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan ja 1 artiklan 4 kohdan kumoamiselle.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu ilmeisiin oikeudelliseen virheeseen ja tosiseikkoja koskevaan virheeseen toimivallan osalta.

Kantaja väittää, että riidanalaista päätöstä rasittavat ilmeiset oikeudelliset virheet ja tosiseikkoja koskevat virheet, jotka koskevat (i) tukeutumista virheellisesti täysin laillisiin toimiin kolmansien maiden reiteillä Euroopan sisäisiä reittejä koskevan kilpailusääntöjen rikkomisen osoittamiseksi tai toteamiseksi, mitä komissio ei voi tehdä (kumoamisperuste riidanalaiselle tuomiolle kokonaisuudessaan); (ii) virheellistä toimivallan toteamista oletetun kilpailunvastaisen yhteistyön osalta kolmansien maiden reittien ns. saapuvassa liikenteessä (kumoamisperuste riidanalaiselle tuomiolle kokonaisuudessaan tai vaihtoehtoisesti sen 1 artiklan 2 kohdalle ja 1 artiklan 3 kohdalle).

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen sen selvitysaineiston osalta, johon kantajaa vastaan tukeuduttiin.

Kantajan mukaan Euroopan komissio (i) ei soveltanut asianmukaisesti yhtenä kokonaisuutena pidettävää ja jatkettua rikkomista koskevaa lainsäädäntöä selvitysaineiston osalta; (ii) ei osoittanut luottavaa todistusaineistoa eikä näyttänyt tosiseikkoja toteen kantajaa vastaan oikeudellisesti riittävällä tavalla; ja (iii) virheellisesti kieltäytyi hyväksymästä kantajan virheellisen sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevan hakemuksen peruuttamista kantajaa vastaan esitetyn selvitysaineiston perusteella eikä arvioinut sitä vaikutusta, mikä kantajaa vastaan esitetyn selvitysaineiston peruuttamisella oli; kantajan mukaan nämä muodostivat riittävän perusteen riidanalaisen päätöksen kumoamiselle kokonaisuudessaan.

6)

Kuudes kanneperuste, jolla kantaja vaatii ensimmäisen, toisen, kolmannen, neljännen ja viidennen oikeudellisen perusteen mukaisesti unionin yleistä tuomioistuinta peruuttamaan 3 artiklassa määrätyt sakot tai vaihtoehtoisesti alentamaan huomattavasti sakkojen määrää käyttäen täyttä harkintavaltaansa SEUT 261 artiklan, asetuksen N:o 1/2003 31 artiklan ja vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/56


Kanne 26.5.2017 – Foundation for the Protection of the Traditional Cheese of Cyprus named Halloumi v. EUIPO – M. J. Dairies (BBQLOUMI)

(Asia T-328/17)

(2017/C 239/69)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Foundation for the Protection of the Traditional Cheese of Cyprus named Halloumi (Nikosia, Kypros) (edustaja: S. Malynicz, QC, ja solicitor V. Marsland)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: M. J. Dairies EOOD (Sofia, Bulgaria)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin hakija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: Sanaosan BBQLOUMI sisältävä EU-kuviomerkki – Rekisteröintihakemus nro 13 069 034

Menettely EUIPO:ssa: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 16.3.2017 asiassa R 497/2016-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin tuomioistuin

kumoaa riidanalaisen päätöksen

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudellinen peruste

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohtaa on rikottu.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/57


Kanne 31.5.2017 – Cargolux Airlines v. komissio

(Asia T-334/17)

(2017/C 239/70)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Cargolux Airlines International SA (Sandweiler, Luxemburg) (edustajat: solicitor G. Goeteyn, asianajaja E. Aliende Rodríguez ja barrister C. Rawnsley)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

siinä tapauksessa, että tämä hyväksyy ensimmäisen, toisen, kolmannen tai neljännen oikeudellisen perusteen, kumoamaan SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39258 – Lentorahti) 17.3.2017 annetun komission päätöksen C(2017) 1742 final 1 artiklan 1 kohdan ja 1 artiklan 4 kohdan kokonaisuudessaan Cargoluxia koskevilta osin;

siinä tapauksessa, että kyseinen tuomioistuin hyväksyy viidennen kanneperusteen,

kumoamaan 1 artiklan 1 kohdan kokonaisuudessaan, tai jos 1 artiklan 1 kohtaa ei kumota kokonaisuudessaan, kumoamaan 1 artiklan 1 kohdan (i) siltä osin kuin se koskee turvallisuuslisää ja komissioita; (ii) siltä osin kuin se koskee ajanjaksoa 22.1.2001–vuoden 2002 loppu; ja (iii) siltä osin kuin siinä todetaan osallistuminen kartellikäyttäytymiseen siten kuin tämä termi tavanomaisesti ymmärrettiin aikaisintaan ennen 10.6.2005;

kumoamaan 1 artiklan 2 kohdan kokonaisuudessaan, tai jos 1 artiklan 2 kohtaa ei kumota kokonaisuudessaan, kumoamaan 1 artiklan 2 kohdan (i) siltä osin kuin se koskee turvallisuuslisää ja komissioita; (ii) siltä osin kuin siinä todetaan osallistuminen kartellikäyttäytymiseen siten kuin tämä termi tavanomaisesti ymmärrettiin aikaisintaan ennen 10.6.2005;

kumoamaan 1 artiklan 3 kohdan ja 1 artiklan 4 kohdan kokonaisuudessaan.

siinä tapauksessa, että kyseinen tuomioistuin hyväksyy kuudennen kanneperusteen, kumoamaan riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 2 kohdan ja 1 artiklan 3 kohdan siltä osin kuin niissä pyritään toteamaan Cargoluxin osallistuneen saapuvia reittejä (eli kolmansien maiden lentokentiltä unionin alueella tai Islannissa ja Norjassa sijaitseville lentokentille lennettyjä reittejä) koskeviin kilpailusääntöjen rikkomisiin;

kumoamaan Cargoluxille 3 artiklassa määrätyt sakot, ja ellei kyseinen tuomioistuin kumoa sakkoja kokonaisuudessaan, alentamaan huomattavasti niiden määrää täyttä harkintavaltaansa käyttäen;

antamaan tämän johdosta tarvittavat 4 artiklaa koskevat määräykset Cargoluxia koskevilta osin;

velvoittamaan komission korvaamaan Cargoluxin oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seitsemään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen oikeudelliseen virheeseen sen vuoksi, että komissio ylitti toimivaltansa tukeutuessaan selvitysaineistoon, joka koski sellaisia reittejä ja sellaisia ajanjaksoja, joiden osalta sillä ei ollut toimivaltaa.

Kantaja väittää, että komissio laajensi epäasianmukaisella tavalla toimivaltaansa tukeutuessaan selvitysaineistoon, joka koski seuraavia ajankohtia edeltäviä ajanjaksoja: (a) 1.5.2004 unionin ja kolmansien maiden välisten reittien osalta; (b) 19.5.2005 Euroopan talousalueen ja (muiden kuin unionin jäsenvaltioiden) kolmansien maiden välisten reittien osalta; (c) 1.6.2002 unionin ja Sveitsin välisten reittien osalta, tukeakseen SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomista koskevaa toteamustaan Euroopan talousalueen sisäisten reittien osalta.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu olennaisen menettelymääräyksen rikkomiseen, puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen ja ilmeiseen arviointivirheeseen sen vuoksi, että komissio rikkoi olennaisia menettelymääräyksiä ja loukkasi kantajan puolustautumisoikeuksia, kun se ei antanut uutta väitetiedoksiantoa ennen päätöksensä tekemistä.

Kantaja väittää, että komissio oli väärässä todetessaan, ettei sen tarvinnut antaa uutta väitetiedoksiantoa ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä, ja että komissio loukkasi siten kantajan puolustautumisoikeuksia.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen ja ilmeiseen arviointivirheeseen sen vuoksi, että komissio ei tehnyt tarvittavaa oikeudellista ja taloudellista asiayhteyttä koskevaa arviointia todetakseen pätevästi sellaisen kilpailusääntöjen rikkomisen, jonka tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu olennaisen menettelymääräyksen rikkomiseen, perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin, puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen ja ilmeiseen oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen arviointivirheeseen sen vuoksi, että komissio ei yksilöinyt riittävän täsmällisesti oletetun SEUT 101 artiklan ja muiden merkityksellisten säännösten rikkomisen laajuutta ja osatekijöitä.

Kantaja väittää, että yhtenä kokonaisuutena pidettävän ja jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen käsitteen liiallisella venyttämisellä hämärrettiin korjaamattomalla tavalla rikkomisen laajuutta niin, että sen sisältöä oli mahdotonta ymmärtää.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen sen vuoksi, että komissio ei osoittanut luottavaa todistusaineistoa toteamustensa tueksi eikä näyttänyt niitä tosiseikkoja, joihin se arviointinsa perustaa, toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla.

Kantaja väittää, että riidanalainen päätös sisältää tosiseikkoja koskevia virheitä ja virheellisiä arviointeja väitetyn yhtenä kokonaisuutena pidettävän ja jatketun kilpailusääntöjen tunnusmerkistön kaikista kolmesta osatekijästä (FSC, SSC ja lisien komissiot). Kantajan mukaan komissio lisäksi käytti väärin yhtenä kokonaisuutena pidettävän ja jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen käsitettä kaikenkattavana käsitteenä, jonka tarkoituksena oli mahdollistaa se, että komissio esitti ”selvitysaineistona” kokoelman erilaisia tosiseikkoja ja yhteydenpitoja, mukaan lukien sellainen käyttäytyminen, joka on laillista tai merkityksetöntä.

6)

Kuudes kanneperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen sen vuoksi, että komissio virheellisesti katsoi olevansa toimivaltainen sellaisen oletetusti kilpailunvastaisen yhteensovittamisen osalta, joka koskee lentoja kolmansien maiden lentokentiltä Euroopan talousalueella sijaitseville lentokentille, ja teki oikeudellisen virheen, koska tällaiset toiminnot eivät kuulu SEUT 101 artiklan eivätkä ETA-sopimuksen 53 artiklan alueelliseen soveltamisalaan.

7)

Seitsemäs kanneperuste, joka liittyy vaatimukseen sakon uudelleen määrittelemisestä unionin yleisen tuomioistuimen täyttä harkintavaltaa käyttäen, ja joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen sekä suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen.

Kantaja väittää, että komissio määritteli myynnin arvon väärin ottamalla virheellisesti huomioon saapuvat lennot sekä liioitteli törkeästi väitetyn kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta. Kantajan osalta komissio arvioi väitetyn kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden ja keston virheellisesti ja hylkäsi lieventävät asianhaarat.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/59


Kanne 30.5.2017 –Help – Hilfe zur Selbsthilfe v.komissio

(Asia T-335/17)

(2017/C 239/71)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Help – Hilfe zur Selbsthilfe e.V. (Bonn, Saksa) (edustajat: asianajajat V. Jungkind ja P. Cramer)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan vastaajan 21.3.2017 tekemän päätöksen (Ares (2017)1515573), jossa vaaditaan maksamaan takaisin 643 627,72 euron suuruinen osa Food Security Promotion for very food insecure farming households in Zimbabwe- nimiselle avustushankkeelle (ECHO/ZWE/BUD/2009/02002) myönnetystä taloudellisesta tuesta ja siihen perustuvan 7.4.2017 päivätyn maksuvaatimuksen, (nro 3241705513), jolla vastaaja vaati maksamaan ensimmäisen, 321 813,86 euron suuruisen erän ja

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste: Vastaajan kritisoimalla menettelyllä ei rikota aineellista oikeutta

Kantaja ei ole rikkonut vastaajan kritisoimalla menettelyllään kahden maataloustavaroiden hankintasopimuksen tekemisen yhteydessä humanitaarisiin hankkeisiin liittyvien tarjouskilpailujen toteuttamista koskevia sitovia aineellisoikeudellisia sääntöjä. Erityisesti kantajan menettely on vuoden 2009 varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen 184 artiklan 1 kohdassa olevien julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekemiseen sovellettavien pakollisten periaatteiden ja EU:n valtiosta riippumattomien järjestöjen kanssa humanitaarisen avun alalla suorittamasta yhteistyöstä vuonna 2008 tehdyn kumppanuuspuitesopimuksen liitteessä IV olevassa 2 artiklan 3 kohdassa vahvistettujen sääntöjen ja menettelyiden (Rules and Procedes) mukainen.

Kritisoidulla menettelyllä ei loukata kumppanuuspuitesopimuksen liitteessä III olevien yleisten määräysten 23 artiklan 4 kohdan mukaista dokumentaatiovelvollisuutta

2)

Toinen kanneperuste: Takaisinperinnälle ei ole olemassa muita perusteita

Avustuksen takaisinperinnälle ei ole olemassa myöskään muita perusteita. Kantajan valitsema yritys oli toimittanut tilatut tavarat oikeaan aikaan, täydellisinä ja tavarat olivat olleet hyvälaatuisia. Kantaja on lisäksi toteuttanut avustushankkeen menestyksekkäästi, mikä vahvistettiin kolmannen suorittamassa yhteensä neljässä riippumattomassa tarkastuksessa.

Kantajan hankkeessa mukana olleet työntekijät eivät ole syyllistyneet rangaistavaan menettelyyn. Bonnin yleinen syyttäjä ei ollut aloittanut esitutkintaa, koska epäilys rikoksen tapahtumisesta puuttui.

3)

Kolmas kanneperuste (toissijainen): Harkintavallan käyttämättä jättäminen ja suhteettomuus

Vastaaja on tehnyt myönnetyn avustuksen takaisinperintää koskevan päätöksen sen virheellisen oletuksen perusteella, että siihen sovellettaisiin Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) takaisinperinnästä antamaa sitovaa suositusta. Vastaaja on jättänyt käyttämättä tässä harkintavaltaansa, mistä seuraa, että takaisinperintä on lainvastainen.

Yhteensä 643 627,27 euron suuruista osaa koskeva takaisinperintä on lisäksi lainvastainen sillä perusteella, että siinä loukataan SEUT 5 artiklan 4 kohdasta seuraavaa suhteellisuusperiaatetta. Sillä ylitetään se, mikä on tarpeen talousarvion suojaamiseksi ja erityisesti se ei ole järkevässä suhteessa kantajalle siitä aiheutuvaan rasitukseen nähden kun otetaan huomioon, että avustushanke on toteutettu menestyksellisesti.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/60


Kanne 31.5.2017 – Shenzhen Jiayz Photo Industrial v. EUIPO – Seven (sevenoak)

(Asia T-339/17)

(2017/C 239/72)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset ja muu osapuoli

Kantaja: Shenzhen Jiayz Photo Industrial Ltd (Shenzhen, Kiina) (edustaja: asianajaja M. de Arpe Tejero)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Seven SpA (Leinì, Italia)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-kuviomerkki, joka sisältää sanaosan ”SEVENOAK” – Rekisteröintihakemus nro 13 521 125

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 23.3.2017 asiassa R 1326/2016-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

kumoaa riidanalaisen päätöksen

hyväksyy EU-tavaramerkkiä koskevan hakemuksen nro 13 521 125 ”SEVENOAK” kaikkia hakemuksen sisältämiä tavaroita varten

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperuste

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/60


Kanne 30.5.2017 – Japan Airlines v. komissio

(Asia T-340/17)

(2017/C 239/73)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Japan Airlines Co. Ltd (Tokio, Japani) (edustajat: asianajajat J.-F. Bellis ja K. Van Hove sekä solicitor R. Burton)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39258 – Lentorahti) 17.3.2017 annetun komission päätöksen C(2017) 1742 final kokonaisuudessaan kantajaa koskevilta osin;

vaihtoehtoisesti alentamaan täyttä harkintavaltaansa käyttäen kantajalle määrättyjen sakkojen määrää; ja

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhteentoista kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan komissio loukkaa ne bis in idem -periaatetta ja rikkoo SEUT 266 artiklaa todetessaan, että kantaja on vastuussa sellaisista seikoista, joiden osalta komissio oli katsonut vuoden 2010 päätöksessä, ettei kantaja ollut vastuussa, ja joka tapauksessa soveltaa virheellisesti sovellettavaksi tulevaa vanhentumislainsäädäntöä määrätessään kantajalle sakkoja näihin seikkoihin liittyen, eikä ole osoittanut oikeutettua intressiä näihin seikkoihin liittyvän kilpailusääntöjen rikkomisen muodolliselle toteamiselle.

2)

Toisen kanneperusteen mukaan komissio loukkaa syrjimättömyysperiaatetta antaessaan uudelleen riidanalaisen päätöksen, koska kantaja asetetaan siten vähemmän suotuisaan asemaan muihin vuoden 2010 päätöksen adressatteihin nähden.

3)

Kolmannen kanneperusteen mukaan komissio rikkoo SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa ja ylittää toimivaltansa sekä loukkaa kantajan puolustautumisoikeuksia todetessaan kantajan olevan vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta Euroopan talousalueen sisäisillä reiteillä sekä unionin ja Sveitsin välisillä reiteillä sellaisen ajanjakson osalta, jona komissiolla ei ollut toimivaltaa panna täytäntöön SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa sellaisiin lentoyhtiöihin liittyen, jotka harjoittavat toimintaa ainoastaan Euroopan talousalueen ja kolmansien maiden välisillä reiteillä, ja kantajan käyttäytyminen Euroopan talousalueen ja kolmansien maiden välisillä reiteillä oli siten laillista.

4)

Neljännen kanneperusteen mukaan komissio rikkoo SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa todetessaan, että kantaja oli osallistunut yhtenä kokonaisuutena pidettävään ja jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, johon sisältyi sellaisia reittejä, joilla kantaja ei tarjoa palveluita ja joiden osalta kantajalla ei ollut laillisia oikeuksia palvelujen tarjoamiseen.

5)

Viidennen kanneperusteen mukaan komissio rikkoo SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa katsoessaan, että se on toimivaltainen saapuvien lentorahtipalvelujen osalta Euroopan talousalueen ja kolmansien maiden välisillä reiteillä vaikka tällaisia palveluja myydään Euroopan talousalueen ulkopuolella oleville asiakkaille.

6)

Kuudennen kanneperusteen mukaan komissio loukkaa kantajan puolustautumisoikeuksia ja syrjimättömyysperiaatetta sekä suhteellisuusperiaatetta, kun se soveltaa erilaista näyttökynnystä eri lentoliikenteen harjoittajiin.

7)

Seitsemännen kanneperusteen mukaan komissio rikkoo sakkojen laskennasta annettuja vuoden 2016 suuntaviivoja (1) ja loukkaa suhteellisuusperiaatetta, kun se sisällyttää sakkojen laskennan perusteena käytetyn myynnin merkitykselliseen arvoon tuloja, jotka on johdettu sellaisten lentorahtipalvelujen hintatekijöistä, jotka eivät liity riidanalaisessa päätöksessä esitettyyn kilpailusääntöjen rikkomiseen.

8)

Kahdeksannen kanneperusteen mukaan komissio rikkoo sakkojen laskennasta annettuja vuoden 2016 suuntaviivoja ja loukkaa perustellun luottamuksen periaatetta, kun se sisällyttää sakkojen laskennan perusteena käytetyn myynnin merkitykselliseen arvoon tuloja, jotka on johdettu Euroopan talousalueen valtioiden ja kolmansien maiden välisten saapuvien reittien lentorahtipalveluista.

9)

Yhdeksännen kanneperusteen mukaan komissio loukkaa suhteellisuusperiaatetta rajoittamalla kantajalle säännöskehyksen perusteella määrätyn sakkojen alentamisen 15 prosenttiin.

10)

Kymmenennen kanneperusteen mukaan komissio loukkaa syrjimättömyysperiaatetta ja suhteellisuusperiaatetta sekä kantajan puolustautumisoikeuksia, kun se ei myöntänyt kantajalle 10 prosentin sakkojen alennusta sillä perusteella, että tämän osallisuus kilpailusääntöjen rikkomisessa oli rajallista, vaikka tällainen alennus myönnettiin muille sellaisille riidanalaisen päätöksen ja vuoden 2010 päätöksen adressaateille, jotka ovat objektiivisesti samankaltaisessa asemassa kuin kantaja.

11)

Yhdennentoista kanneperusteen mukaan unionin yleisen tuomioistuimen pitäisi tukeutua täyteen harkintavaltaansa ja alentaa huomattavasti sakkojen määrää.


(1)  Suuntaviivat asetuksen n:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta (EUVL 2006, C 210, s. 2).


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/62


Kanne 31.5.2017 – British Airways v. komissio

(Asia T-341/17)

(2017/C 239/74)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: British Airways plc (Harmondsworth, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: J. Turner, QC, barrister R. O’Donoghue ja solicitor A. Lyle-Smythe)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39258 – Lentorahti) 17.3.2017 annetun komission päätöksen C(2017) 1742 final kokonaan tai osittain;

lisäksi tai vaihtoehtoisesti unionin yleiselle tuomioistuimelle kuuluvaa täyttä harkintavaltaa käyttäen peruuttamaan kantajalle riidanalaisella päätöksellä määrätyt sakot tai alentamaan niiden määrää

velvoittamaan komission korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut tässä oikeudenkäynnissä.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhdeksään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan komissio teki oikeudellisen virheen ja/tai rikkoi olennaista menettelymääräystä antamalla päätöksen, jossa todettiin kilpailusääntöjen rikkominen ja joka perustui kahdelle epäjohdonmukaiselle tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen arvioinnille ja oli siten epäjohdonmukainen, oikeusvarmuuden periaatteen vastainen ja saattoi täten aiheuttaa sekaannusta unionin oikeusjärjestyksessä.

2)

Toisen kanneperusteen mukaan komissio laiminlöi SEUT 266 artiklan mukaista velvollisuuttaan toteuttaessaan toimen, jolla oli tarkoitus puuttua unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-48/11 antamassaan tuomiossa toteamiin perustavanlaatuisiin virheisiin, kun se antoi uudelleen päätöksen, joka oli kantajalle vastainen mutta jossa pikemmin pahennettiin näitä virheitä sen sijaan, että ne olisi korjattu.

3)

Kolmannen kanneperusteen mukaan komissio teki oikeudellisia virheitä ja/tai rikkoi olennaista menettelymääräystä, kun se ei perustellut asianmukaisesti sakkojen määräämistä kantajalle. Kantajan mukaan sakkojen määrääminen perustui sellaisten kilpailusääntöjen rikkomisten, jotka olivat ristiriidassa kyseisessä toimenpiteessä esitettyjen toteamusten kanssa, toteamiseen. Lisäksi tai vaihtoehtoisesti kantaja väittää, että komission lähestymistapa ylitti tältä osin sen toimivallan rajat.

4)

Neljännen kanneperusteen mukaan komissiolla ei ollut toimivaltaa soveltaa SEUT 101 artiklan / ETA-sopimuksen 53 artiklaa väitettyihin kilpailunrajoituksiin lentorahtipalvelujen tarjoamisen osalta unioniin/Euroopan talousalueelle saapuvilla reiteillä. Kantaja väittää lisäksi, että tällaiset rajoitukset eivät kuulu SEUT 101 artiklan ja/tai ETA-sopimuksen 53 artiklan maantieteelliseen soveltamisalaan.

5)

Viidennen kanneperusteen mukaan komissio sovelsi virheellisesti SEUT 101 artiklaa / ETA-sopimuksen 53 artiklaa lentorahtipalveluja koskevien lisien yhteensovittamiseen tiettyihin maihin / tietyistä maista tarjottaviin palveluihin sovellettavan oikeudellisen säännöstön tai sääntelyjärjestelmän ja niiden käytännön vaikutusten osalta, ja tältä osin sovellettu sakkojen alentaminen oli mielivaltaista ja epäasianmukaista.

6)

Kuudennen kanneperusteen mukaan komissio teki virheen todetessaan, että kantaja osallistui lisiä koskevien komissioiden maksamiseen (maksamatta jättämiseen) liittyvään kilpailusääntöjen rikkomiseen.

7)

Seitsemännen kanneperusteen mukaan komissio teki virheen määrittäessään kyseisessä päätöksessä ”myynnin arvon” sakkojen määräämistä varten. Kantajan mukaan komission olisi pitänyt todeta, että ainoastaan lisiin liittyvät tulot olivat merkityksellisiä, ja jättää unioniin / Euroopan talousalueella saapuviin palveluihin liittyvä liikevaihto tämän arvon ulkopuolelle.

8)

Kahdeksannen kanneperusteen mukaan komissio teki oikeudellisen virheen todetessaan, että kantaja oli yhdeksäs sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä pyytänyt yritys ja että sillä oli siten oikeus ainoastaan 10 prosentin suuruiseen sakkojen alennukseen, vaikka kantaja oli itse asiassa ensimmäinen sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä pyytänyt yritys sakkoimmuniteettia hakeneen yrityksen jälkeen ja sen antamat tiedot merkitsivät huomattavaa lisäarvoa.

9)

Yhdeksännen kanneperusteen mukaan komissio teki arviointivirheen kantajan kilpailusääntöjen rikkomisen alkamisajankohdan osalta. Kantajan mukaan merkityksellinen alkamisajankohta oli lokakuu 2001 ja selvitysaineisto, jolla pyrittiin osoittamaan alkamisajankohdaksi muu, aikaisempi ajankohta, ei täyttänyt oikeudellisia vaatimuksia.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/63


Kanne 30.5.2017 – Deutsche Lufthansa ym. v. komissio

(Asia T-342/17)

(2017/C 239/75)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Deutsche Lufthansa AG (Köln, Saksa), Lufthansa Cargo AG (Frankfurt am Main, Saksa), Swiss International Air Lines AG (Basel, Sveitsi) (edustaja: asianajaja S. Völcker)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39258 – Lentorahti) 17.3.2017 annetun komission päätöksen C(2017) 1742 final 1 artiklan;

veloittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut, kantajien oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan riidanalaista päätöstä rasittaa perustelujen puutteellisuus, koska sen perusteluosassa ei esitetä yksiselitteisesti kyseisen kilpailusääntöjen rikkomisen maantieteellistä laajuutta.

2)

Toisen kanneperusteen mukaan riidanalaisessa päätöksessä rikotaan Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 11 artiklaa, koska siinä tukeudutaan kilpailijoiden väliseen yhteydenpitoon, joka tapahtui Sveitsissä ja vaikutti pääasiallisesti Sveitsin ja kolmansien maiden välillä kuljetettavaan lentorahtiin.

3)

Kolmannen kanneperusteen mukaan riidanalaisessa päätöksessä loukataan lain taannehtivan soveltamisen kieltoa koskevaa periaatetta, koska siinä tukeudutaan sellaiseen yhteydenpitoon, joka vaikuttaa ainoastaan Euroopan talousalueen ulkopuolisiin reitteihin ja joka tapahtui ennen asetuksen N:o 1/2003 (1) voimaantuloa.

4)

Neljännen kanneperusteen mukaan riidanalaisessa päätöksessä rikotaan SEUT 101 artiklaa, ETA-sopimuksen 53 artiklaa ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklaa, koska siinä luonnehditaan ilman asianmukaista analyysiä Euroopan talousalueen ulkopuolella tapahtuvaa yhteydenpitoa, WOW-allianssiin (Japan Airlines Cargon, Lufthansa Cargon, SAS Cargon ja Singapore Airlines Cargon välinen allianssi) liittyvää yhteydenpitoa ja lisien komissioita koskevaa yhteydenpitoa osaksi samaa yhtenä kokonaisuutena pidettävää ja jatkettua kilpailusääntöjen rikkomista kuin kilpailijoiden välinen yhteydenpito, joka tapahtui päätoimipaikkatasolla.

5)

Viidennen kanneperusteen mukaan riidanalaisessa päätöksessä rikotaan SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa siltä osin kuin se perustuu käsitteelle, jonka mukaan Euroopan talousalueen ulkopuolella tapahtuvaa kilpailijoiden välistä yhteydenpitoa on pidettävä SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomisena. Kantajien mukaan Euroopan talousalueelle saapuvia rahtilähetyksiä koskevilla sopimuksilla tai yhdenmukaistetuilla menettelytavoilla ei rajoiteta kilpailua Euroopan talousalueella eivätkä ne vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kantajat väittävät lisäksi, että riidanalaisessa päätöksessä sovelletaan väärää oikeudellista standardia analysoitaessa sitä, sulkevat valtion toimenpiteet useilla merkityksellisillä lainkäyttöalueilla SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamisen pois.


(1)  Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1).


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/64


Kanne 31.5.2017 – Cathay Pacific Airways v. komissio

(Asia T-343/17)

(2017/C 239/76)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Cathay Pacific Airways Ltd (Hongkong) (edustajat: barrister R. Kreisberger, barrister N. Grubeck, solicitor M. Rees ja asianajaja E. Estellon)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39258 – Lentorahti) 17.3.2017 annetun komission päätöksen C(2017) 1742 final 1 artiklan 1, 2, 3 ja 4 kohdassa esitetyt toteamukset kilpailusääntöjen rikkomisesta kantajaa koskevilta osin;

kumoamaan riidanalaisen päätöksen 3 artiklan siltä osin kuin siinä määrättiin kantajalle 57 120 000 suuruinen sakko tai vaihtoehtoisesti alentamaan tämän sakon määrää; ja

velvoittamaan komission korvaamaan kantajalle tästä kanteesta aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seitsemään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan komissio teki oikeudellisen ja/tai tosiseikkoja koskevan virheen ja/tai ei täyttänyt sovellettavan näyttökynnyksen mukaisia vaatimuksia, kun se sisällytti kantajan riidanalaisen päätöksen päätösosan 1 artiklan 1 kohtaan ja 1 artiklan 4 kohtaan ja totesi, että kantaja osallistui väitettyyn yhtenä kokonaisuutena pidettävään ja jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen.

Kantaja väittää, ettei sen sisällyttämiselle Euroopan sisäisiin kilpailusääntöjen rikkomisiin ole laillista perustetta.

Lisäksi kantaja väittää, ettei sen sisällyttämiselle Euroopan sisäisiin kilpailusääntöjen rikkomisiin ole myöskään tosiseikkoihin perustuvaa perustetta.

Kantaja väittää myös, että komissio loukkasi sen puolustautumisoikeuksia, kun se tukeutui kantajaa vastaan uusiin syihin.

Lopuksi kantaja väittää, että se, että komissio sisällytti kantajan laittomasti 1 artiklan 1 kohtaan ja 1 artiklan 4 kohtaan, on kohtalokasta silti osin kuin komissio pyrki osoittamaan, että kantaja osallistui väitettyyn yhtenä kokonaisuutena pidettävään kilpailusääntöjen rikkomiseen.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan komissio rikkoi asetuksen N:o 1/2003 25 artiklaa sekä loukkasi oikeusvarmuuden, oikeuden ja hyvän hallinnon periaatteita, kun se antoi toisen kantajalle vastaisen päätöksen, jossa kantajan syyksi luettiin uusi kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevä käyttäytyminen.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan komissio ei osoittanut näyttökynnyksen edellyttämällä tavalla, että kantaja on vastuussa osallistumisesta yhtenä kokonaisuutena pidettävään ja jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen.

Kantajan mukaan komissio ei kohdellut kantajaa yksilökohtaisesti eikä osoittanut kyseisen yhtenä kokonaisuutena pidettävän ja jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen yksilökohtaisia osatekijöitä kantajaan liittyen.

Lisäksi kantaja väittää, ettei komissio osoittanut sellaisen kokonaissuunnitelman olemassaoloa, jolla on pyritty yhteiseen tavoitteeseen.

Kantaja väittää myös, ettei komissio osoittanut, että kantaja osallistui tai että sillä oli vaadittava aikomus osallistua yhtenä kokonaisuutena pidettävään ja jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen.

Lopuksi kantaja väittää, ettei ole todettu, että sillä oli vaadittava tieto rikkomisesta.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan komissio ei esittänyt asianmukaisia perusteluja toteamukselleen, jonka mukaan kantaja osallistui väitettyyn yhtenä kokonaisuutena pidettävään ja jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen.

5)

Viides kanneperuste, jonka mukaan komissio teki oikeudellisen virheen, kun se tukeutui kantajan toimintaan sellaisilla lainkäyttöalueilla, joihin sovelletaan kolmansien maiden sääntelyä, todisteena osallistumisesta väitettyyn yhtenä kokonaisuutena pidettävään ja jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen eikä esittänyt tältä osin perusteluja.

Kantajan mukaan komissio ei täyttänyt edellytettyä näyttötaakkaa siltä osin kuin kyse on kantajan käyttäytymisestä Hong Kongissa ja/tai ei esittänyt asianmukaisia perusteluja.

Kantaja väittää lisäksi, ettei komissio osoittanut, että kantajan käyttäytymisellä Hong Kongissa oli kilpailunvastainen tarkoitus.

Lisäksi kantaja väittää, että Hong Kongin lain mukaan sen oli pakko tehdä joukkohakemuksia.

Lopuksi kantaja vetoaa kansainvälisen kohteliaisuuden periaatteen ja puuttumattomuusperiaatteen loukkaamiseen.

6)

Kuudes kanneperuste, jonka mukaan komissiolla ei ollut toimivaltaa soveltaa SEUT 101 artiklaa saapuviin lentoihin, eli kolmansista maista Eurooppaan lennettäviin lentorahtipalveluihin, liittyvän käyttäytymisen osalta

7)

Seitsemäs kanneperuste, jonka mukaan komissio teki oikeudellisen virheen kantajalle määrättyjen sakkojen laskennassa.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/65


Kanne 31.5.2017 – Latam Airlines Group ja Lan Cargo v. komissio

(Asia T-344/17)

(2017/C 239/77)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Latam Airlines Group SA (Santiago de Chile, Chile) ja Lan Cargo SA (Santiago de Chile) (edustajat: barrister B. Hartnett, asianajaja O. Geiss ja solicitor W. Sparks)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39258 – Lentorahti) 17.3.2017 annetun komission päätöksen C(2017) 1742 final kantajia koskevilta osin;

lisäksi tai vaihtoehtoisesti alentamaan kantajille määrättyjen sakkojen määrää; ja

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat seitsemään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan komissio teki tosiseikkoja koskevia virheitä ja oikeudellisia virheitä, kun se tulkitsi virheellisesti kantajia vastaa esitettyä todisteita, sovelsi virheellisesti SEUT 101 artiklaa, ETA-sopimuksen 53 artiklaa sekä Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklaa eikä esittänyt asianmukaisia perusteluja todetessaan kantajien olevan vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta siltä osin kuin se liittyy turvallisuuslisään ja komissioiden maksamatta jättämiseen.

Kantajat väittävät, että komissio on väärässä katsoessaan, että kantajat tiesivät kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä turvallisuuslisän ja komissioiden maksamatta jättämisen osalta.

Lisäksi kantajat väittävät, että nämä väitetyn yhtenä kokonaisuutena pidettävän ja jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen osatekijät eivät ole erotettavissa rikkomisen muodostamasta kokonaisuudesta, minkä vuoksi riidanalainen päätös on kumottava kokonaisuudessaan.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan komissio teki tosiseikkoja koskevia virheitä ja oikeudellisia virheitä, kun se tulkitsi virheellisesti kantajia vastaan esitettyä selvitysaineistoa, sovelsi virheellisesti merkityksellisiä säännöksiä eikä esittänyt asianmukaisia perusteluja todetessaan kantajien osallistuneen polttoainelisää koskevaan kilpailusääntöjen rikkomiseen.

Kantajat väittävät, ettei komissio osoittanut edellytetyllä tavalla, että kantajat olivat osallistuneet väitettyyn kilpailusääntöjen rikkomiseen siltä osin kuin kyseinen rikkominen koskee polttoainelisää.

Kantajat väittävät lisäksi, etteivät ne voineet olla tietoisia väitetystä kartellista sillä perusteella, että ne ottivat vastaan lehdistötiedotteita.

Lopuksi kantajat väittävät, ettei niiden yhteydenpidosta lentoliikenteen harjoittajiin esitetyillä rajallisilla todisteilla voida osoittaa minkäänlaista kilpailunvastaista käyttäytymistä kantajien taholta tai osoittaa, että ne tiesivät muiden lentoliikenteen harjoittajien kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä taikka olisivat voineet ennakoida sen.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan komissio teki ilmeisiä tosiseikkoja koskevia virheitä ja oikeudellisia virheitä, kun se totesi, että kantajat ovat vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 kohdassa, 1 artiklan 3 kohdassa ja 1 artiklan 4 kohdassa yksilöidyillä reiteillä, eikä esittänyt asianmukaisia perusteluja.

Kantajat väittävät, että komissio virheellisesti sisällytti kantajat riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 kohdassa, 1 artiklan 3 kohdassa ja 1 artiklan 4 kohdassa toteamiinsa kilpailusääntöjen rikkomisesta vastuussa oleviin tahoihin, sillä vanhentumisaika oli umpeutunut.

Kantajat väittävät lisäksi, ettei komissiolla ole toimivaltaa, jotta se voisi todeta kantajien olevan vastuussa SEUT 101 artiklan rikkomisesta Euroopan talousalueen sisäisillä reiteillä ennen 1.5.2004 tai ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomisesta ennen 19.5.2005.

Kantajat väittävät myös, ettei komissiolla ole toimivaltaa, jotta se voisi todeta kantajien olevan vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta unionin ja Sveitsin välisillä reiteillä.

Lopuksi kantajat väittävät, että komission toteamuksilla loukataan ne bis in idem -periaatetta.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan komissio teki ilmeisiä tosiseikkoja koskevia virheitä ja oikeudellisia virheitä, kun se totesi väitetyn kartellin olemassaolon, eikä esittänyt asianmukaisia perusteluja.

Kantajat väittävät, että komission toteamusta, jonka mukaan kantajat osallistuivat väitettyyn kartelliin, rasittaa todisteiden puuttuminen.

Lisäksi kantajat väittävät, että tämä toteamus perustuu virheelliselle olettamalle siitä, että kilpailusääntöjen rikkominen vaikutti kaikkiin reitteihin.

Kantajat väittävät lisäksi, että tämän toteamus ylittää komission toimivallan rajat ja johtaa epäselvyyteen väitetyn kilpailusääntöjenrikkomisen maantieteellisestä laajuudesta.

Lopuksi kantajat väittävät, että tämä toteamus johtaa ristiriitaisuuksiin perustelujen ja päätösosan välillä sen tarkoituksen osalta, eivätkä kantajat voi saada siitä selville väitetyn kilpailusääntöjen rikkomisen laajuutta ja luonnetta.

5)

Viides kanneperuste, jonka mukaan komissio teki ilmeisiä tosiseikkoja koskevia virheitä ja oikeudellisia virheitä, kun se totesi, että väitettyä kilpailusääntöjen rikkomista on pidettävä yhtenä kokonaisuutena pidettävänä ja jatkettuna rikkomisena, eikä esittänyt toteamukselleen asianmukaisia perusteluja.

Kantajat väittävät, että kyseisellä käyttäytymisellä ei pyritty yhteen ja samaan kilpailunvastaiseen tarkoitukseen.

Kantajat väittävät lisäksi, ettei kyseinen käyttäytyminen koskenut yhtä tuotetta tai palvelua.

Kantajat väittävät lisäksi, ettei kyseinen käyttäytyminen koskenut samaa yritystä.

Kantajien mukaan väitetty kilpailusääntöjen rikkominen ei myöskään ollut luonteeltaan yhtenäinen.

Kantajat väittävät, ettei väitetyn kilpailusääntöjen rikkomisen osatekijöitä käsitelty rinnakkain.

Lopuksi kantajat väittävät, että komissio esitti riittämättömät todisteet eikä tehnyt SEUT 101 artiklan 3 kohdan mukaista analyysiä komissioiden maksamatta jättämisen osalta.

6)

Kuudes kanneperuste, jonka mukaan komissio loukkasi kantajien puolustautumisoikeuksia eikä esittänyt asianmukaisia perusteluja.

Kantajat väittävät, etteivät ne voineet ottaa kantaa komission toteamukseen, jonka mukaan kantajat tiesivät turvallisuuslisään ja komissioiden maksamatta jättämiseen liittyvästä kilpailusääntöjen rikkomisesta.

Kantajat väittivät lisäksi, että komission väitetyn kartellin olemassaoloa koskevan toteamuksen tueksi esitettiin uusia väitteitä.

Kantajat väittävät lisäksi, että komissio tukeutuu niitä vastaan sellaisiin todisteisiin, joita ei voida hyväksyä.

Lisäksi kantajat väittävät, että ristiriitaisuudet riidanalaisen päätöksen perustelujen ja päätösosan välillä johtavat siihen, että perustelut ovat virheelliset.

Lopuksi kantajat väittävät, etteivät ne voineet esittää näkemyksiään päätöksestä lopettaa tutkimukset 13 lentoliikenteen harjoittajan ja kolmen kilpailusääntöjen rikkomisen osatekijän osalta väitetiedoksiannon antamisen jälkeen, eikä komissio perustellut sitä, miksi se näin teki.

7)

Seitsemäs kanneperuste, jonka mukaan komissio teki oikeudellisia virheitä ja tosiseikkoja koskevia virheitä laskiessaan kantajien sakkoja, eikä esittänyt asianmukaisia perusteluja.

Kantajat vetoavat siihen, ettei lopullisten hintojen yhteensovittamista eroteltu rajallisten hintatekijöiden yhteensovittamisesta.

Kantajat väittävät lisäksi, ettei adressaattien rajoitettua yhteenlaskettua markkinaosuutta eikä toimialan sääntelyyn perustuvia vaatimuksia otettu huomioon.

Lisäksi kantajat väittävät, että kohteli niiden käyttäytymistä samalla tavoin kuin muiden adressaattien – mukaan lukien ns. ydinryhmä – selvästi vakavampaa käyttäytymistä.

Lopuksi kantajat väittävät, ettei sitä, että niiden osallistuminen kilpailusääntöjen rikkomiseen oli rajoitetumpaa suhteessa muihin sellaisiin adressaatteihin, joiden sakkoja myös alennettiin lieventävien asianhaarojen perusteella.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/68


Kanne 31.5.2017 – Hotelbeds Spain v. EUIPO – Guidigo Europe (Guidigo what to do next)

(Asia T-346/17)

(2017/C 239/78)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Hotelbeds Spain, SL (Palma de Mallorca, Espanja) (edustaja: asianajaja L. Broschat Garcia)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Guidigo Europe SARL (Pariisi, Ranska)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki, joka sisältää sanaosan ”Guidigo what to do next” – Rekisteröintihakemus nro 12 944 898

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 21.3.2017 asiassa R 449/2016-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

kumoaa riidanalaisen päätöksen

hyväksyy EU-tavaramerkkiä koskevan hakemuksen nro 12 944 898 luokkiin 39, 41 ja 43.

Kanneperusteet

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/68


Kanne 1.6.2017 – Singapore Airlines ja Singapore Airlines Cargo v. komissio

(Asia T-350/17)

(2017/C 239/79)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Singapore Airlines Ltd (Singapore, Singapore) ja Singapore Airlines Cargo Pte Ltd (Singapore) (edustajat: solicitor J. Kallaugher, solicitor J. Poitras ja asianajaja J. Ruiz Calzado)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39258 – Lentorahti) 17.3.2017 annetun komission päätöksen C(2017) 1742 final kokonaan tai osittain;

lisäksi tai vaihtoehtoisesti alentamaan olennaisesti kantajille määrättyjen sakkojen määrää;

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut; ja

antamaan muut käsiteltävänä olevan asian olosuhteissa asianmukaiseksi katsomansa määräykset.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kuuteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalainen päätös pitäisi kumota, koska siinä esitettyä keskeistä toteamusta sellaisen yhtenä kokonaisuutena pidettävän ja jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaolosta, joka koskee lentorahtipalveluja kaikilla unioniin ja unionista lennetyillä reiteillä, rasittavat vakavat oikeudelliset virheet ja tosiseikkojen arviointia koskevat virheet.

Kantajien mukaan riidanalaisessa päätöksessä ei erityisesti osoiteta (i) maailmanlaajuisen kartellin olemassaoloa; (ii) toimivaltaa unionin ulkopuoliseen lentorahtiin liittyvää myyntiä koskevan käyttäytymisen osalta; (iii) SEUT 101 artiklan soveltamista muiden maiden hallitusten sääntelemään tai vaatimaan käyttäytymiseen; (iv) riittävää liityntää väitetyn yhtenä kokonaisuutena pidettävän ja jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen kolmen osatekijän – eli polttoainelisien, turvallisuuslisien ja väitetyn lisien komissioiden maksamisesta kieltäytymisen – sisältävän käyttäytymisen välillä; eikä (v) riittävää liityntää lentoyhtiöiden päätoimipaikkatason yhteydenpidon ja paikallisen markkinakäyttäytymisen välillä.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalainen päätös pitäisi kumota siltä osin kuin siinä todetaan sellainen kilpailusääntöjen rikkominen, joka liittyy yhteensovittamiseen, joka koskee komissioiden maksamista huolitsijoille lisiin liittyvistä tuloista.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan riidanalainen päätös pitäisi kumota siltä osin kuin kantajia koskevan kilpailusääntöjen rikkomisen toteamiseksi tukeudutaan todisteisiin, jotka liittyvät ainoastaan WOW-lentorahtiallianssin jäsenten väliseen yhteydenpitoon.

Kantajien mukaan riidanalaisessa päätöksessä sovelletaan väärää oikeudellista kriteeriä laajamittaista yhteistyötä tekevän lentoyhtiöallianssin arvioimiseen ja tehdään perustavanlaatuisia virheitä sen arvioinnissa, miten WOW-allianssi toimi. Kantajat väittävät lisäksi, että niiden yhteydenpito WOW-yhteistyökumppaneiden kanssa oli osa aitoa pyrkimystä menestyksekkään allianssin luomiseksi eikä se siten ollut yhtenä kokonaisuutena pidettävän ja jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen perustana oletetusti olevan yhden yhteisen suunnitelman ilmenemismuoto.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan riidanalainen päätös pitäisi kumota, koska siinä ei osoiteta kantajien osallistumista yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen.

5)

Viides kanneperuste, jonka mukaan siinä tapauksessa, että kantajien katsottaisiin osallistuneen (vastoin neljännessä kanneperusteessa esitettyjä argumentteja) yhtenä kokonaisuutena pidettävän ja jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen tiettyihin osiin, riidanalaisessa päätöksessä ei osoiteta, että kantajat tiesivät riidanalaisessa päätöksessä kuvatun käyttäytymisen kaikista muista osista ja eritoten selvästi lainvastaisesta ydinryhmä yhteensovittamisesta taikka että niiden olisi pitänyt tietää siitä, kuten oikeuskäytännössä edellytetään.

6)

Kuudes kanneperuste, jonka mukaan siinä tapauksessa, ettei riidanalaista päätöstä kumota kokonaan, kantajille määrättyjen sakkojen määrää on alennettava, koska komissio ei ole noudattanut sakkojen laskennasta annetuissa suuntaviivoissa (1) selvästi asetettuja vaatimuksia merkityksellisen liikevaihdon yksilöimiseksi ja koska määrätyt sakot eivät heijasta kantajien rajoitettua osallistumista yhtenä kokonaisuutena pidettävään ja jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen eikä sitä, että kantajien käyttäytyminen on luonteeltaan vähemmän vakavaa (kuten kolmannessa, neljännessä ja viidennessä kanneperusteessa on osoitettu).


(1)  Suuntaviivat asetuksen n:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta (EYVL 2006, C 210, s. 2).


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/69


Kanne 2.6.2017 – Korwin-Mikke v. parlamentti

(Asia T-352/17)

(2017/C 239/80)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Janusz Korwin-Mikke (Jozefow, Puola) (edustajat: asianajajat M. Cherchi, A. Daoût ja M. Dekleermaker)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

ottamaan kanteen tutkittavaksi ja toteamaan sen perustelluksi ja

tämän johdosta

kumoamaan Euroopan parlamentin puhemiehistön 3.4.2017 tekemän päätöksen

kumoamaan Euroopan parlamentin puhemiehistön 14.3.2017 tekemän aiemman päätöksen

määräämään korvattaviksi riidanalaisista päätöksistä aiheutuneen taloudellisen vahingon ja henkisen kärsimyksen eli myöntämään kantajalle 19 180 suuruisen summan

joka tapauksessa velvoittamaan Euroopan parlamentin korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kahteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklaa on rikottu, sananvapauden yleistä periaatetta, luettuna yhdessä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan ja perusoikeuskirjan 52 artiklan kanssa, on loukattu, kun erityisesti otetaan huomioon, että lausumat, joita riidanalaiset päätökset koskevat, esitti Euroopan parlamentin jäsen tehtäväänsä hoitaessaan ja Euroopan unionin toimielimissä, minkä lisäksi parlamentin työjärjestyksen 166 artiklaa ja perusoikeuskirjan 41 artiklaa on rikottu, periaatetta Euroopan unionin toimielinten päätöksiä koskevasta perusteluvelvollisuudesta ei ole noudatettu, SEUT 296 artiklaa on rikottu, on tehty ilmeinen arviointivirhe ja toimivalta on ylitetty.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan perusoikeuskirjan 41 artiklaa on rikottu, periaatetta Euroopan unionin toimielinten päätöksiä koskevasta perusteluvelvollisuudesta ei ole noudatettu, suhteellisuusperiaatetta on loukattu, on tehty ilmeinen arviointivirhe ja toimivalta on ylitetty.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/70


Kanne 2.6.2017 – Daico International v. EUIPO – American Franchise Marketing (RoB)

(Asia T-355/17)

(2017/C 239/81)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Daico International BV (Amsterdam, Alankomaat) (edustaja: asianajaja M. Kassner)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: American Franchise Marketing Ltd (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-kuviomerkki RoB – EU-tavaramerkki nro 5 284 104

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 9.3.2017 asiassa R 1405/2016-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

kumoaa riidanalaisen päätöksen

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

Asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan 1 kohtaa on rikottu.

Yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 täytäntöönpanosta 13.12.1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2868/95 62 säännön 3 kohtaa on rikottu.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/71


Kanne 2.6.2017 – Daico International v. EUIPO – American Franchise Marketing (RoB)

(Asia T-356/17)

(2017/C 239/82)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Daico International BV (Amsterdam, Alankomaat) (edustaja: asianajaja M. Kassner)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: American Franchise Marketing Ltd (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki ”RoB” – EU-tavaramerkki nro 5 752 324

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 21.3.2017 asiassa R 1407/2016-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

kumoaa riidanalaisen päätöksen

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

Asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan 1 kohtaa on rikottu

yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 täytäntöönpanosta 13.12.1995 annetun asetuksen N:o 2868/95 62 säännön 3 kohtaa on rikottu.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/71


Kanne 31.5.2017 – Mubarak v. neuvosto

(Asia T-358/17)

(2017/C 239/83)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Mohamed Hosni Elsayed Mubarak (Kairo, Egypti) (edustajat: B. Kennelly, QC, J. Pobjoy, barrister, G. Martin, solicitor, M. Rushton, solicitor ja C. Enderby Smith, solicitor)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan Egyptin tilanteen johdosta määrättävistä tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2011/172/YUTP muuttamisesta 21.3.2017 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2017/496 (jäljempänä riidanalainen päätös; EUVL 2017, L 76, s. 22) ja Egyptin tilanteen johdosta määrättävistä tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 270/2011 täytäntöönpanosta 21.3.2017 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/491 (jäljempänä riidanalainen asetus; EUVL 2017, L 76, s. 10) siltä osin, kuin ne koskevat kantajaa

toteamaan, että Egyptin tilanteen johdosta määrättävistä tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 21.3.2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/172/YUTP (jäljempänä päätös; EUVL 2011, L 76, s. 63) 1 artiklan 1 kohtaa ja Egyptin tilanteen johdosta määrättävistä tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 21.3.2011 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 270/2011 (jäljempänä asetus; EUVL 2011 L 76, s. 4) 2 artiklan 1 kohtaa ei voida soveltaa siltä osin, kuin ne koskevat kantajaa, ja tämän johdosta kumoamaan päätöksen (YUTP) 2016/411 kantajaa koskevilta osin, ja

velvoittamaan neuvoston korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan päätöksen 1 artiklan 1 kohta ja asetuksen 2 artiklan 1 kohta ovat lainvastaisia, koska (a) niiltä puuttuu pätevä oikeusperusta ja/tai (b) niillä loukataan suhteellisuusperiaatetta.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan neuvosto on loukannut kantajalle SEU 6 artiklan, luettuna yhdessä SEU 2 ja SEU 3 artiklan kanssa, ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklan mukaan kuuluvia oikeuksia, koska neuvosto on katsonut, että oikeudenkäynti Egyptissä on ollut perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien mukainen.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan neuvosto on tehnyt arviointivirheitä katsoessaan, että päätöksen 1 artiklan 1 kohdassa ja asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa säädetty peruste kantajan lisäämiseksi listalle täyttyi.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan neuvosto on loukannut kantajan puolustautumisoikeuksia sekä oikeutta hyvään hallintoon ja tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Erityisesti neuvosto ei ole tutkinut huolellisesti ja puolueettomasti sitä, olivatko syyt, joiden vuoksi katsottiin, että kantaja on lisättävä kyseiselle listalle, perusteltuja niiden seikkojen valossa, joihin kantaja oli vedonnut tätä ennen.

5)

Viides kanneperuste, jonka mukaan neuvosto on perusteettomasti ja suhteettomasti loukannut kantajan perusoikeuksia, mukaan lukien hänen omistusoikeutensa ja kunniansa suojaa. Riidanalaisen päätöksen ja riidanalaisen asetuksen vaikutus kantajaan on kauaskantoinen sekä hänen omaisuutensa että maailmanlaajuisesti hänen maineensa kannalta. Neuvosto ei ole osoittanut, että kantajan varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisellä olisi asianmukaista tarkoitusta tai perustetta, eikä varsinkaan, että se olisi oikeassa suhteessa tällaiseen tarkoitukseen.


24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/72


Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 24.4.2017 – Ipuri v. EUIPO – van Graaf (IPURI)

(Asia T-226/16) (1)

(2017/C 239/84)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Neljännen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu unionin yleisen tuomioistuimen rekisteristä.


(1)  EUVL C 232, 27.6.2016.