30.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 207/1

—

ottaa huomioon Euroopan komission tiedonannon vuotuisesta kasvuselvityksestä 2017 (1) sekä vuoden 2017 EU-ohjausjakson käynnistymisen,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin 26. lokakuuta 2016 antaman päätöslauselman ”Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso: vuoden 2016 painopisteiden täytäntöönpano” (2),

1.

on tyytyväinen siihen, että vuotuisessa kasvuselvityksessä keskitytään investointeihin, rakenneuudistuksiin ja vastuulliseen finanssipolitiikkaan mutta olisi toivonut kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisen painottamista vahvemmin yhtenä Euroopan taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöä koskevan vuoden 2020 jälkeisen strategian pilarina.

2.

panee merkille, että useat indikaattorit – BKT, investoinnit, työpaikkojen luominen, työllisyys- ja osallistumisaste – viittaavat siihen, että EU:n talous on elpymässä huolimatta epävarmuuden lisääntymisestä maailmanlaajuisesti. Komitea yhtyy kuitenkin komission näkemykseen siitä, ettei itsetyytyväisyyteen ole aihetta, sillä työttömyysaste on edelleen liian korkea monilla Euroopan alueilla ja useat perättäiset riittämättömän investointitoiminnan vuodet (”investointivaje’”) vaikuttavat erittäin kielteisesti Euroopan kilpailukykyyn ja koheesioon.

3.

on huolissaan siitä, että EU:n ja euroalueen epätasapainotilanteet ovat suuri haaste kasvulle ja koheesiolle ja että monissa tapauksissa jäsenvaltioiden välinen ja sisäinen lähentyminen polkee paikoillaan. Komitea korostaa, että jäsenvaltioiden sisäiset erot ovat yksi suurimmista EU:ssa yhä kasvavien taloudellisten ja sosiaalisten erojen aiheuttajista, ja pitää valitettavana, ettei niitä käsitellä järjestelmällisesti vuotuisessa kasvuselvityksessä.

4.

korostaa, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari, jonka tulee olla toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukainen, voisi antaa merkittävän panoksen sosiaalisen vaatimustason koordinointiin ja lähentämiseen ylöspäin ja vahvistaa EU:n demokraattista legitimiteettiä.

5.

kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen euroalueen rahoituskapasiteetista, johon kaikki jäsenvaltiot voivat osallistua, sekä analyysin sen budjettivaikutuksista (3).

6.

on tyytyväinen ESIR-rahaston ensimmäisen vuoden tuloksiin mobilisoitujen investointien määrän kannalta, mutta on huolissaan ESIRin epävarmoista tuloksista täydentävyyden suhteen, rahoitettujen hankkeiden epätasaisesta maantieteellisestä jakautumisesta ja rahastoon liittyvän yksityiskohtaisen ja avoimen tiedon puutteesta. Komitea panee merkille, että myös Euroopan tilintarkastustuomioistuin on huolissaan näistä asioista (4) ja ne mainitaan komission julkaisemassa riippumattomassa arvioinnissa (5). Komitea korostaa, että vähintään 10 miljoonan euron arvoisten hankkeiden tulisi voida saada ESIRin tukea, jotta paikallis- ja alueviranomaistahot voisivat hyödyntää ESIR-rahastoa enemmän, myös investointijärjestelyjen avulla, ja pitää valitettavana, että niistä monet eivät vieläkään tunne rahastoa tarpeeksi. Komitea on vakuuttunut siitä, että hallinnollisiin valmiuksiin liittyvien ongelmien ratkaiseminen olisi nostettava ensisijaiseksi tavoitteeksi EU-ohjausjakson yhteydessä, sillä ne usein estävät paikallis- ja alueviranomaisia hyödyntämästä ESIR-rahastoa.

7.

on tyytyväinen siihen, että vuotuisessa kasvuselvityksessä mainitaan investointitoiminnan esteet paikallis- ja aluetasolla, mutta pitää valitettavana, ettei EU-ohjausjakson 2016 yhteydessä käynnistetty investointiesteitä koskeva analyysi, johon AK on tuonut oman panoksensa arvioimalla näitä esteitä alue- ja paikallistasolla (6), ole saanut jatkoa vuoden 2017 vuotuisessa kasvuselvityksessä. Komitea pitää tärkeänä, että sisämarkkinoiden syventämistoimenpiteillä tunnustetaan olevan tärkeä rooli yleisen investointi-ilmapiirin parantamisessa EU:n tasolla ja investoinnin esteiden poistamisessa valtio-, alue- ja paikallistasolla.

8.

painottaa ERI-rahastojen osuutta investointien rahoittamisessa ja korostaa, että vuoden 2016 maakohtaisista suosituksista 61 on sisällytetty koheesiopoliittisiin ohjelmiin kansallisella tasolla. Komitea on samaa mieltä siitä, että ERI-rahastoja voitaisiin käyttää yhdessä ESIR-rahaston kanssa, ja painottaa samalla, että ERI-rahastot ovat EU:n tärkein investointiväline ja niiden tavoitteena on vahvistaa koheesiota perussopimusten mukaisesti.

9.

on tyytyväinen siihen, että vuotuisessa kasvuselvityksessä mainitaan tarve jakaa globalisaation hyödyt oikeudenmukaisesti ja parantaa kauppapolitiikan legitimiteettiä. Komitea korostaa myös kansalaisia askarruttavien seikkojen tärkeyttä ja pitää tarpeellisena turvata Euroopan unionin, jäsenvaltioiden parlamenttien ja hallitusten sekä alueiden toimintamahdollisuudet ja demokraattinen liikkumavara ja siten myös kansalaisten demokraattiset vaikutusmahdollisuudet. Komitea on sitä mieltä, että komission tulisi kauppasopimuksia neuvotellessaan ja tehdessään puolustaa voimakkaammin eurooppalaisten laatuvaatimusten ja kansallisten säännösten ja normien säilyttämistä mm. sellaisilla aloilla kuin ympäristön-, eläinten- ja ilmastonsuojelu, tietosuoja, terveyden suojelu ja kuluttajansuoja, jotta kauppasopimukset voisivat johtaa oikeudenmukaisiin ja avoimiin tuloksiin.

10.

on tyytyväinen vuotuisessa kasvuselvityksessä esitettyyn toteamukseen, että selkeä ohjeistus valtiontukisääntöjen soveltamiselle, kun julkista rahoitusta annetaan infrastruktuurin rakentamiseen, helpottaa merkittävällä tavalla reaalitalouden rahoittamista. Komitea korostaa, että suuri osa tästä rahoituksesta koskee yleisen taloudellisen edun mukaisia palveluja, ja kehottaa komissiota laajentamaan yleisen taloudellisen edun mukaisten palvelujen soveltamisalaa siten, että uudet haasteet otetaan huomioon.

11.

toteaa, että rakenneuudistukset ovat keskeisiä keinoja parantaa kilpailukykyä, jota tarvitaan enemmän kuin koskaan kestävän ja osallistavan kasvun ja työllisyyden edistämiseksi maailmanlaajuisessa kauppa- ja kilpailutilanteessa.

12.

on tyytyväinen siihen, että julkisten hankintojen tärkeä rooli kilpailukyvyn parantamisessa ja innovoinnin edistämisessä on tunnustettu, ja korostaa, että paikallis- ja alueviranomaiset tekevät suuren osan julkisista hankinnoista. Komitea painottaa, että julkisten hankintojen toteuttamiseen liittyvien hallinnollisten valmiuksien kehittämistoimet olisi kohdistettava erityisesti paikallis- ja alueviranomaisiin.

13.

painottaa, että pk-yrityksiä, startup-yrityksiä ja yrittäjyyttä olisi tuettava helpottamalla rahoituksen saantia, kannustamalla investoimaan tutkimus- ja kehittämistyöhön, vähentämällä hallinnollista rasitusta ja pitämällä sääntelyn parantamista ensisijaisena tavoitteena. Komitea tähdentää tarvetta varmistaa muun muassa elinkeino- ja sääntelypoliittisten tukitoimien avulla, että kaikkien alojen, myös palvelualojen, pk-yritykset pystyvät osallistumaan maailmanlaajuisiin arvoketjuihin.

14.

korostaa, että julkishallinnon hallinnollisten valmiuksien vähyys kaikilla tasoilla ja erityisesti paikallis- ja aluetasolla on este rakenneuudistusten täytäntöönpanolle ja että komission tulisi laatia yhdistetty strategia-asiakirja, jonka avulla koordinoidaan kaikkia EU:n rahoittaman teknisen avun virtoja, jotka on suunnattu hallinnon tehostamiseen, myös rakenneuudistusten tukiohjelman puitteissa.

15.

pitää tervetulleena vuotuiseen kasvuselvitykseen sisältyvää mainintaa inhimilliseen pääomaan kohdistuvien investointien ensisijaisesta tukemisesta. Komitea pitää tärkeänä erityisesti nuorisotakuun täytäntöönpanon edistämistä ja kehotusta tehostaa nuorisotyöttömyyden torjumista, sillä se on edelleen korkealla tasolla monilla alueilla ja paikallisyhteisöissä.

16.

suhtautuu myönteisesti keskusteluun positiivisen finanssipolitiikan virityksen aikaansaamisesta koko euroalueella, ja katsoo, että tämä edellyttäisi välttämättä rakenneuudistusten toteuttamista.

17.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisia kiinnostaa vakaus- ja kasvusopimuksen tarjoaman jouston täysimääräinen hyödyntäminen. Komitea toistaa pyyntönsä, että paikallis- ja alueviranomaisten ERI-rahastojen tuella tekemät investoinnit jätettäisiin alijäämä- ja velkakattolaskelmien ulkopuolelle kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.

18.

korostaa tarvetta varmistaa terve julkinen talous ja noudattaa julkisen velan rajoja kaikilla hallintotasoilla. Tässä yhteydessä komitea painottaa, että julkisten menojen rakennetta tulisi parantaa kaikilla tasoilla tehokkaita julkisia investointeja koskevien OECD:n periaatteiden pohjalta. Komitea on sitoutunut aloittamaan näiden sääntöjen täytäntöönpanon seurannan. Komitea pyytää komissiota ryhtymään toimenpiteisiin julkisen varainhoidon hajauttamisen edistämiseksi kaikkialla EU:ssa, sillä saatavilla olevan näytön mukaan tämä auttaisi parantamaan julkisten menojen tehokkuutta.

19.

toteaa, että yli puolet maakohtaisista suosituksista koskee rakenneuudistuksia, jotka voidaan toteuttaa vain yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa. Komitea korostaakin, että paikallis- ja alueviranomaisten vähäinen osallistuminen on yksi EU-ohjausjakson puitteissa toteutettavan talouspolitiikan koordinoinnin tehottomuuden ja heikon sitoutumisen syistä. Tämä käy ilmi maakohtaisiin suosituksiin sisältyvien rakenneuudistusten heikosta toteuttamisasteesta.

20.

pitää myönteisenä, että komission jäsenmaihin lähettämät talouspolitiikan EU-ohjausjaksosta vastaavat asiantuntijavirkamiehet tekevät jo nyt joissakin jäsenvaltioissa yhteistyötä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa. Tämän tulisi olla vakiomenettelynä kaikissa jäsenvaltioissa.

21.

pitää valitettavana, ettei paikallis- ja alueviranomaisten roolia ole tunnustettu vuotuisessa kasvuselvityksessä ja että maakohtaisissa suosituksissa ei oteta huomioon sitä, että aluetasolla on monissa asioissa yksinomainen toimivalta. Komitea valmistelee parhaillaan lausuntoa, jossa ehdotetaan paikallis- ja alueviranomaisten osallistumista talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon koskevia käytännesääntöjä. Komitea suhtautuu myönteisesti Euroopan parlamentin ehdotukselle antamaan tukeen ja pyytää, että EU:n toimielimet keskustelevat ehdotuksesta heti kun se on julkaistu.

22.

toteaa, että useissa maakohtaisissa suosituksissa kehotetaan toteuttamaan rakenneuudistuksia, joiden täytäntöönpano voi kestää tuntuvasti enemmän kuin yhden vuoden verran, jolloin vuoden kuluttua tehtävissä täytäntöönpanon mittauksissa saatetaan aliarvioida saavutettu edistyminen, mikä voisi olla harhaanjohtavaa ja lannistavaa mukana oleville valtiollisen tason ja alue- ja paikallishallinnon tahoille. Komitea kehottaa näin ollen komissiota ja neuvostoa laatimaan maakohtaiset suositukset siten, että edistyminen niiden täytäntöönpanossa voidaan mitata oikeudenmukaisesti ja avoimesti.

23.

antaa komitean puheenjohtajan tehtäväksi toimittaa tämä päätöslauselma komissiolle, Euroopan parlamentille, neuvoston puheenjohtajavaltiolle Maltalle ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle.

30.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 207/5

1.

osallistumme Rooman sopimuksen allekirjoittamisen vuosipäivän kunnioittamiseen pitäen sitä ratkaisevana hetkenä pohtia laaja-alaisesti Euroopan unionin (EU) tulevaisuutta ja toteamme jälleen, että unionin olemassaolon tarkoitus on perusoikeuksien kunnioituksen, rauhan, vaurauden, vakauden ja uusien EU:n laajuisten mahdollisuuksien takaaminen kaikille unionin kansalaisille.

2.

kaipaamme Euroopan unionia, joka kykenee vahvistamaan kansalaistensa luottamusta ja vastaamaan aiempaa paremmin edessämme oleviin haasteisiin EU:ssa ja maailmanlaajuisesti sekä tekemään päätöksiä yhteisistä toimista solidaarisuuden hengessä kunnioittaen samalla toissijaisuusperiaatetta.

3.

muistutamme, että Euroopan identiteetin juuret ovat vanhastaan Euroopan alueilla, kaupungeissa ja kylissä ja että paikallis- ja alueviranomaisten taloudellinen, kulttuurinen ja poliittinen panos Euroopan yhdentymiseen on kasvanut jatkuvasti.

4.

muistutamme, että kansalaisten ja EU:n välinen kuilu tunnustettiin ja siihen puututtiin 25 vuotta sitten Maastrichtin sopimuksella, jolla luotiin muun muassa Euroopan unionin kansalaisuus ja Euroopan alueiden komitea. Lissabonin sopimuksessa määritellyn hajautettujen alue- ja paikallisyhteisöjen ensisijaisen roolin nojalla on kuitenkin vielä turvattava toissijaisuusperiaatteen noudattaminen ja osallisuus unionin lainsäädäntäprosessiin. Nykyistä tilannetta onkin ehdottomasti parannettava, sillä alue- ja paikallisyhteisöt ovat yhä aivan liian usein vain unionin politiikan kohteena eivätkä politiikan ja etenkään lainsäädännön laadintaan osallistuvia todellisia toimijoita huolimatta Euroopan alueiden komitean pyrkimyksistä sekä poliittisista ja institutionaalisista sitoumuksista suhteissa muihin unionin toimielimiin.

5.

katsomme, että EU:n alue- ja paikallisedustajien kokouksena AK edustaa kulttuurisessa ja kielellisessä moninaisuudessaan yhtenäistä unionia globalisoituneessa maailmassa. Olemme täysin sitoutuneet edistämään eurooppalaista demokratiaa ja aktiivista kansalaisuutta, edesauttamaan perusoikeuksien ja vähemmistöjen suojelun juurruttamista, vahvistamaan turvallisuutta ja edistämään tasa-arvoa sekä turvaamaan sopusointuisen ja kestävän kehityksen taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteidemme mukaisesti.

6.

korostamme, että demokraattista yhteyttä Euroopan unionin ja sen kansalaisten välillä on syytä vahvistaa kiireesti huolehtimalla siitä, että unioni tarjoaa tehokkaita ja ripeitä ratkaisuja niihin keskeisiin yhteisiin haasteisiin, joihin kunnat, alueet ja jäsenvaltiot eivät pysty yksin vastaamaan. Näitä ovat EU:n kilpailukyvyn lisääminen, yhteenkuuluvuuden vahvistaminen, EU:n kehittäminen turvalliseksi alueeksi, missä vapaus, turvallisuus ja oikeus on taattu kaikille, konkreettisten tulevaisuudennäkymien tarjoaminen nuorille niin koulutuksessa kuin työelämässä, muuttoliike- ja pakolaiskriisin ratkaiseminen, Schengen-alueen turvaaminen, ilmastonmuutoksen torjuminen ja selviytymis- ja palautumiskyky katastrofitilanteissa, vähähiilisen talouden edistäminen ja energiaunionin tukeminen, unionin roolin vahvistaminen keskeisenä globaalina toimijana erityisesti Agenda 2030 -toimintaohjelman kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa sekä työttömyyden ja terrorismin torjuminen.

7.

korostamme EU:n sisämarkkinoiden neljän vapauden eli henkilöiden, palvelujen, tavaroiden ja pääoman vapaan liikkuvuuden olevan konkreettisia saavutuksia EU:n kansalaisten kannalta ja kuuluvan poliittisen Eurooppa-hankkeen välttämättömiin osatekijöihin. Ne ovat jakamaton kokonaisuus, jota ei voida tarkastella osina, jotta ei hämärrettäisi EU:n olemassaolon perustan muodostavia arvoja. Tuommekin esiin huolemme sen johdosta, että eräät jäsenvaltiot pyrkivät rajoittamaan näitä vapauksia, etenkin henkilöiden vapaata liikkuvuutta.

8.

vahvistamme kuitenkin, että ”sisämarkkinoiden” on myös taattava sosiaalinen edistyminen ja että keskeisiä taloudellisia vapauksia ja kilpailua koskevia sääntöjä ei voi asettaa perusoikeuksien edelle – alkaen syrjinnän, köyhyyden ja työttömyyden torjunnasta.

9.

katsomme, että Rooman sopimuksen allekirjoittamisen vuosipäivä on hyödynnettävä tilaisuutena saada unionin kansalaiset osallistumaan suoraan, ajattelemaan kriittisesti ja osoittamaan aktiivista kiinnostusta, kun kyse on unionin tulevaisuuden muotoilusta. Tähän liittyy myös se, että päätökset tehdään hallintotasolla, joka on mahdollisimman lähellä heitä. Tällaisen prosessin olisi mielestämme oltava osallistava ja edustava siten, että kaikilla kansalaisilla on yhtäläiset mahdollisuudet osallistua, antaa oma panoksensa ja sitoutua unioniin. Paikallis- ja alueviranomaisilla on sinänsä parhaat mahdolliset edellytykset viedä tätä prosessia eteenpäin ja auttaa tekemään kansalaisten Euroopasta totta.

10.

katsomme erityisesti, että on tärkeää saada tarkka kuva yhtäältä siitä, mitä kansalaiset odottavat ja toivovat EU:lta, ja toisaalta siitä, mikä heitä askarruttaa ja turhauttaa. Suhtaudummekin myönteisesti Euroopan unionin kansalaisuutta vuonna 2017 koskevaan katsaukseen, joka perustuu kansalaisilta kyselytutkimuksissa ja julkisissa kuulemismenettelyissä saatuihin tietoihin. Katsaus on kolmas laatuaan.

11.

tähdennämme näin ollen, että EU:n

12.

sitoudumme Euroopan unionin tulevaisuudesta piakkoin käytäviin poliittisiin keskusteluihin annettavan panoksen valmistelemiseksi

13.

korostamme, että on tärkeää turvata nuorten oikeudet kaikkialla unionissa. Entistä helpommin saavutettavissa oleva EU edistää avointa vuoropuhelua kaikkia sukupolvia edustavien kansalaisten välillä. Rauhaa ja hyvinvointia koskevia perusperiaatteita ajatellen reagointikykyinen EU on nuorten odotusten mukainen.

14.

annamme komitean puheenjohtajan tehtäväksi toimittaa tämä päätöslauselma Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, jäsenvaltioiden ja alueiden parlamenteille ja hallituksille sekä paikallishallintotahoille.

30.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 207/7

1.

toteaa, että investoinnit ovat paitsi finanssi- ja talouskriisin välittömien vaikutusten vuoksi myös – kun on kyse julkisista investoinneista – talousarvion sääntelymekanismeista unioni- ja jäsenvaltiotasolla johtuvien rajoitusten vuoksi vähentyneet Euroopassa yhteensä 15 prosenttia ja että investointien kokonaismäärä EU:ssa kaiken kaikkiaan on nimellisesti pienempi kuin ennen kriisiä: vuonna 2015 se oli lähes 60 miljardia euroa vähäisempi kuin vuonna 2008 (1). Komitea katsoo, että investointien absoluuttisen määrän supistumisen ohella Euroopan unioni kärsii kilpailukykyvajeesta, joka johtuu vanhentuneista perusrakenteista ja riittämättömistä investoinneista digitaaliseen ja ekologiseen siirtymään ja innovointiin.

2.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisten osuus EU:ssa tehtävistä julkisista investoinneista on yli puolet ja että niiden infrastruktuuriin, energia-alaan, julkiseen liikenteeseen, koulutukseen, terveydenhuoltoon ja moniin muihin aloihin tekemillä investoinneilla on suora vaikutus paikallistalouteen, yritysdynamiikkaan sekä EU:n kansalaisten elämään ja hyvinvointiin.

3.

suhtautuu myönteisesti Euroopan parlamentin kehotukseen vahvistaa jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason omavastuullisuutta kasvu- ja työllisyysstrategioiden laatimisessa ja täytäntöönpanossa ja on tyytyväinen siihen, että parlamentti kannattaa Euroopan alueiden komitean (AK) esitystä laatia käytännesäännöt paikallis- ja alueviranomaisten osallistumisesta eurooppalaiseen ohjausjaksoon (2).

4.

korostaa tässä yhteydessä, että julkiset investointimenot ovat nykyisellään puolet siitä, mitä ne olivat ennen kriisiä. Tämä tarkoittaa sitä, että Euroopan alueilla ja kunnissa jää vuosittain tekemättä investointeja satojen miljoonien eurojen arvosta.

5.

palauttaa mieliin Euroopan alueiden komitean ja OECD:n vuonna 2015 tekemän yhteisen kyselytutkimuksen, jossa 96 prosenttia kuntia ja alueita edustaneista vastaajista ilmoitti julkisissa investointimenoissa olevan vajetta (3). Asialle saatiin vahvistus myös AK:n äskettäin tekemässä kyselyssä (4), jossa 75 prosenttia paikallis- ja aluetason vastaajista totesi kuntansa tai alueensa kokonaisinvestointien vähentyneen merkittävästi vuosien 2008 ja 2014 välisenä aikana ja vain yksi kolmannes katsoi tilanteen olevan nyt paranemaan päin.

6.

toistaa OECD:n (5) ja IMF:n kehotuksen aloittaa maailmanlaajuinen koordinoitu finanssipoliittinen elvyttäminen ottaen huomioon tämänhetkinen suppea rahapoliittinen liikkumavara, erittäin alhaiset korot sekä se, että velan suhde BKT:hen on viime vuosien julkisen talouden vakauttamistoimien seurauksena laskenut monissa maissa ja että liikkumavaraa on siksi enemmän. Toiminnan piristämiseksi julkiset lisämenot olisi mitoitettava oikein ja erityisesti kohdistettava tarkasti kasvua edistäviin investointiprioriteetteihin, kuten tutkimus- ja kehitystyöhön, työntekijöiden koulutukseen ja vihreään infrastruktuuriin.

7.

korostaa, että strategisten investointien mahdollisuudet kunnissa ja alueilla ovat paljon suuremmat kuin kriisiä edeltänyt yleinen kehityssuuntaus osoittaa. Tämä johtuu ennen kaikkea tietämyksen ja osaamisen laajamittaisesta kehityksestä, korkojen laskusta, digitalisoinnin ja yhteistyö- ja kiertotalouden avaamista mahdollisuuksista sekä liikkumavarasta, jonka turvin on mahdollista edistää pk-yritysten osallistumista yhä globaalistuneempaan liiketoimintaympäristöön.

8.

muistuttaa, että edellä kuvatun lainen kokonaisinvestointien jatkuva väheneminen on kestämätöntä ja että investointien vähäisyys paitsi hidastaa elpymistä myös heikentää taloudellista suorituskykyä ja haittaa työpaikkojen luomista pitkällä aikavälillä ja siten uhkaa EU:n tulevia kasvu- ja innovointimahdollisuuksia.

9.

tähdentää, että investointitoiminta Euroopan kunnissa ja alueilla on ratkaisevan tärkeää – sekä kestävän kasvun ja työpaikkojen luomisen edistämiseksi kaikkialla Euroopassa että nykyisten, tämänhetkisen riittämättömän investointitoiminnan uhkaamien työpaikkojen turvaamiseksi. Komitea painottaakin tarvetta edistää niiden esteiden poistamista, jotka vaikeuttavat kriisiä edeltäneen investointitason saavuttamista Euroopassa, ja investoida todellisiin mahdollisuuksiin, joita alueilla ja kunnilla on Euroopan liikkeellepanevana voimana.

10.

kannattaa nk. kärsivällisen pääoman (patient capital) kehittämistä maailmanlaajuisesti, Euroopassa ja valtiotasolla. Kyse on perustarpeiden rahoittamiseen tarkoitetusta pitkäjänteisestä lähestymistavasta, joka ei noudata julkisten menojen vuosilogiikkaa eikä yksityisellä rahoitusalalla hallitsevaa kvartaalikulttuuria. Keskeisenä painotuksena tulisi olla investoiminen ilmastonmuutoksen torjuntaan, strategiseen infrastruktuuriin sekä innovointiin ja niukkojen resurssien saatavuuteen.

11.

pitää erittäin tärkeänä, että kestäviä ja älykkäitä investointeja koskevan kokonaisnäkemyksen aikaansaaminen on toimikauden 2015–2020 keskeinen poliittinen painopiste (6). Käsillä oleva lausunto – yhdessä muiden lausuntojen sekä Bratislavan julistuksen (7) ja AK:n investointiaiheisen toimintasuunnitelman kanssa – auttaa viemään tätä prosessia eteenpäin.

12.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ja Euroopan investointipankin (EIP) aloitteisiin ja siihen, että ne ovat ottaneet investointien edistämisen olennaiseksi painopisteekseen, ja muistuttaa EIP:n ja AK:n välisestä yhteiseen toimintasuunnitelmaan pohjautuvasta hedelmällisestä yhteistyöstä (8).

13.

korostaa toimia, joita Euroopan komissio ja Euroopan investointipankki (EIP) ovat toteuttaneet useampia alueita kattavaan rahoitusvälineiden täytäntöönpanoon liittyen, sillä ne lisäävät osaltaan merkittävästi markkinalikviditeettiä ja tuottavat investointeja.

14.

korostaa, että EU:n investointivälineillä voi etenkin olemassa olevien hallinnollisten valmiuksien näkökulmasta olla myönteinen vaikutus julkiseen rahoitukseen, varsinkin kun on kyse tuloa tuottavista hankkeista. Tästä syystä näiden välineiden yhteydessä olisi siirryttävä käyttämään lainoja, innovatiivisia rahoitusvälineitä ja innovatiivisia julkisia hankintoja. Komitea tähdentää kuitenkin lisäksi tukien olevan ratkaisevia välineitä sellaisten alueilla ja kunnissa toteutettavien hankkeiden rahoittamisessa, joilla vastataan markkinahäiriötilanteisiin tai jotka eivät tuota riittävästi tuloja sijoittajien houkuttamiseksi.

15.

korostaa, että koheesiorahoitus on tärkeää ja sen on jatkossakin syytä olla EU:n investointipolitiikan selkäranka ja vahvistaa Euroopan alueiden välistä kumppanuutta yhteistyön ja solidaarisuuden todellisena ilmentymänä: koheesiopolitiikan tulevaisuus liittyy EU:n tulevaisuuteen. On siis tarpeen turvata koheesiopolitiikan roolin säilyminen EU:ssa myös vuoden 2020 jälkeen (9).

16.

tuo jälleen esiin tarpeen arvioida kaikkia rahoitusmuotoja: monivuotista rahoituskehystä, koheesiopolitiikkaa ja Euroopan rakenne- ja investointirahastoja (ERI-rahastot), Junckerin ohjelmaa ja Euroopan strategisten investointien rahastoa (ESIR) sekä muita rahoitusvälineitä. Niillä kaikilla on omat perusperiaatteensa, mutta nämä eivät ole keskenään ristiriidassa, joten niiden olisi täydennettävä toisiaan ja luotava tarvittaessa yhteisvaikutuksia.

17.

suhtautuu myönteisesti periaatteeseen ESIRin laajentamisesta (10) sekä keston että rahoituskapasiteetin osalta, sillä tämä tarjoaa tilaisuuden hienosäätää nykyisiä menettelyjä. Komitea huomauttaa kuitenkin, että yhteisvaikutuksia Euroopan koheesiopolitiikan kanssa ERI-rahastojen kautta tulee vielä selkiyttää, jotta ESIR 2.0:sta tulisi suurempi menestys. Komitea katsoo, että ESIRin ei pidä korvata nykyisiä EU:n koheesiopolitiikan välineitä. Kun otetaan huomioon alue- ja paikallisyhteisöjen rooli keskipitkän ja pitkän aikavälin investointien esittämisessä ja suunnittelussa, komitea kehottaa myös ottamaan ne nykyistä tiiviimmin mukaan rahaston hallinnointiin etenkin luotaessa yhden tai usean alueen kattavia rahoitusjärjestelyitä.

18.

kehottaa asettamaan tarkempia tietoja ESIR-rahoitteisista hankkeista julkisesti saataville ja erityisesti korostamaan niiden täydentävyyttä soveltuvin osin. AK:n tiiviimpi osallistuminen raportointiin ja seurantaan helpottaa tiedonkulkua alueiden ja kuntien välillä. Komitea painottaa tältä osin tarvetta huolehtia ESIRin kautta rahoitettujen hankkeiden todellisesta täydentävyydestä erityisesti EU:n talousarviovarojen, kuten Verkkojen Eurooppa -välineen ja Horisontti 2020 -puiteohjelman määrärahojen, käytön suhteen.

19.

katsoo, ettei ESIRiä pidä rahoittaa muista rahastoista tai kilpailevista ohjelmista.

20.

toteaa, että investointiesteiden poistaminen edellyttää kaikilla hallintotasoilla kauaskantoisia uudistuksia, joilla pyritään poistamaan sijoittajien investointihalukkuutta rajoittavat hallinnolliset, sääntelyyn liittyvät ja muuntyyppiset tekijät, jotta investointiympäristöä saadaan parannettua.

21.

muistuttaa, että paikallis- ja aluetasolla investointeja tehdään erilaisilla monialaisilla toimialoilla, kuten infrastruktuuri, liikenne, koulutus, tutkimus ja innovointi, ympäristö, terveydenhuolto, sosiaalipalvelut ja muunlaiset yhteiskunnallisen ja inhimillisen pääoman muodot, mikä on välttämätöntä strategisten investointien pitkän aikavälin vaikutusten lisäämiseksi.

22.

toteaa, että paikallis- ja alueviranomaiset voivat toimia liikkeellepanevana voimana, joka kokoaa yhteen erilaisia julkisia ja yksityisiä toimijoita investointihankkeita varten, erityisesti kun on kyse suuremmista hankkeista tai julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista. Jotta voidaan varmistaa, että poliittiset tavoitteet saavutetaan mahdollisimman tehokkaasti ja vaivattomasti, on komitean mielestä kuitenkin tarpeen parantaa rajatylittäviä yhteyksiä ja monitasoista yhteistyötä entisestään edistämällä aktiivisesti rajatylittäviä investointeja yleiseurooppalaisten sisämarkkinoiden vauhdittamiseksi etenkin pääomamarkkinaunionin kehittämisen avulla ja jatkaa puuttumista sääntelyyn liittyviin ja hallinnollisiin haasteisiin komission paremman sääntelyn agendan keinoin.

23.

korostaa alueellisten älykkään erikoistumisen strategioiden merkitystä keinona luoda yhteisvoimin eurooppalaisia kumppanuuksia vertailuoppimista ja laadukkaiden monisidosryhmäisten ja moniulotteisten investointihankkeiden organisoimista varten. Komitea korostaa tässä yhteydessä, että investointiesteiden poistaminen voi kulkea käsi kädessä älykkääseen erikoistumiseen (RIS3) perustuvien alueellisten innovointistrategioiden EU:n laajuisen täytäntöönpanon kanssa. Älykästä erikoistumista koskeva tutkimus- ja innovaatiostrategia RIS3 voi olla hyödyllinen väline poliittisen tuen ja investointien kohdistamiseksi tärkeimpiin painopisteisiin ja haasteisiin ja auttaa siten edistämään yksityisiä investointeja.

24.

toteaa, että huomattava osuus talouspolitiikan EU-ohjausjakson yhteydessä esiin tuoduista investointiesteistä on ”alueellisia” siinä mielessä, että ne joko ovat merkityksellisiä paikallis- ja alueviranomaisten hoitamien investointeihin liittyvien tehtävien kannalta tai paikallis- ja alueviranomaisilla on mahdollisuus vaikuttaa niiden helpottamiseen tai poistamiseen.

25.

toteaa, että nykyisten investointiesteiden syyt – ja näin ollen myös niiden vaatimat ratkaisut – saattavat siis usein löytyä paikallis- ja aluetasolta ja valtiorajat ylittävästä yhteistyöstä.

26.

korostaa kuitenkin, että investointitoiminnan mallit ja investointiesteet vaihtelevat hyvin suuresti eri jäsenvaltioissa ja sen vuoksi ei ole olemassa yhtä kaikille sopivaa ratkaisua.

27.

toteaa, että tämä johtuu lähinnä paikallis- ja alueviranomaisten erilaisista rooleista investointien suhteen: Kunnat ja alueet ovat ensisijaisesti sijoittajia, sillä niiden osuus EU:ssa tehtävistä julkisista investoinneista on yli puolet (54 prosenttia). Näitä investointeja tehdään erilaisilla ja toisiaan täydentävillä toimi- ja tehtäväaloilla: inhimillinen pääoma, osaaminen, koulutus, terveydenhuolto ja monet muut. Näin ollen kunnat ja alueet ovat palvelujen tarjoajia ja mahdollistajia. Paikallis- ja alueviranomaiset ovat myös suunnittelijoita, sillä ne ohjailevat kehitysstrategioita ja voivat ennakkosuunnittelun avulla kohdistaa poliittista tukea ja investointeja tärkeimpiin painopisteisiin ja haasteisiin edistäen tällä tavoin investointeja. Kunnat ja alueet toimivat niin ikään muutosten liikkeellepanevana voimana ja sääntelyviranomaisina, kun on kyse esimerkiksi aluesuunnittelusta ja rakennusluvista. Lisäksi ne ovat investointikumppaneita, jotka kokoavat yhteen erilaisia julkisia ja yksityisiä toimijoita investointihankkeiden toteuttamista varten (11).

28.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio keskittyy yksilöimään tällaisia investointitoiminnan esteitä ja haasteita talouspolitiikan EU-ohjausjakson yhteydessä vuotuisesta kasvuselvityksestä ja siihen sisältyvästä investointihaasteiden luettelosta aina maaraportteihin ja maakohtaisiin suosituksiin asti. Julkisia menoja koskevan laatupainotteisemman lähestymistavan edistämiseksi EU:n tasolla komitea kannattaa kuitenkin ehdotusta siitä, että talouspolitiikan maakohtaisiin suosituksiin tulisi EU-ohjausjakson yhteydessä sisältyä myös julkisia investointeja koskevia vähimmäistavoitteita erityisesti suhteessa juokseviin menoihin (12).

29.

toistaa tässä yhteydessä Euroopan komissiolle esittämänsä kehotuksen julkaista valkoinen kirja, jossa vahvistetaan EU:n tason typologia julkisten menojen kirjanpitoon sisältyvien julkisen investointien laadulle niiden pitkäaikaisten vaikutusten mukaan (13).

30.

muistuttaa myös tekemästään ehdotuksesta (14), että Euroopan komissio vahvistaisi virallisesti taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) suosituksen ottaa käyttöön julkisiin investointeihin sovellettavat periaatteet (15) (maaliskuu 2014). Komitea pitää myönteisenä, että suosituksessa tunnustetaan alue- ja paikallisviranomaisten tärkeä ja kasvava rooli julkisten investointien suunnittelussa ja toteutuksessa kaikilla toiminta-aloilla (julkisten investointien koordinointi, valmiuksien kehittäminen, yleisten puitteiden luominen).

31.

korostaa, että vuoden 2016 maaraporteissa mainituista kaikkia maita ja politiikanaloja koskevista 178 alueellisesta kysymyksestä lähes 60 prosenttia liittyy investointiesteisiin ja kyse on lähinnä raskaista monialaisista ja alakohtaisista säännöksistä, julkishallinnon riittämättömästä laadusta sekä erityisistä esteistä työmarkkinoilla tai pk-yritysten rahoitusmarkkinoilla (16).

32.

tähdentää AK:n paikallis- ja alueviranomaisille äskettäin tekemän kyselyn vahvistavan jälleen kerran, että noin yhdeksän vastaajaa kymmenestä todella pitää investointi- ja liiketoimintaympäristöön, työmarkkinoihin, vähittäiskauppaan ja muihin aloihin vaikuttavia raskaita sääntöjä sekä toiminnan käynnistämisen, laajentamisen tai lopettamisen edellyttämiä kalliita, pitkiä tai vaivalloisia hallinnollisia menettelyjä ja liian hitaita tai raskaita oikeudellisia menettelyjä esteenä investointitoiminnalle.

33.

suosittaa, että investointeihin liittyvien haasteiden yksilöinti on jatkossakin talouspolitiikan EU-ohjausjakson keskeisiä painopisteitä. Tämä koskee myös vuotuisen kasvuselvityksen yhteydessä marraskuussa 2015 ensi kertaa esitetyn jäsenvaltioiden investointiympäristön haasteita käsittelevän asiakirjan ajantasaistamista vuosittain.

34.

kehottaa ottamaan paikallis- ja alueviranomaiset tiiviimmin ja järjestelmällisemmin mukaan EU-ohjausjaksoon, jotta tällaisiin alueellisiin investointitoiminnan haasteisiin voidaan puuttua tehokkaasti, ja pyytää Euroopan parlamenttia osallistamaan AK:n tähän prosessiin antamalla sen osallistua aktiivisesti parlamenttien välisiin EU-ohjausjaksoa käsitteleviin kokouksiin.

35.

muistuttaa, että yhteisesti hallinnoituja EU:n rahastoja on tarpeen yksinkertaistaa edelleen erityisesti rahoitusvälineiden käytön osalta, ja korostaa, että viranomaisten hallinnollisia valmiuksia ja institutionaalista asiantuntemusta on tärkeä parantaa EU:n investointivajeen umpeen kuromiseksi.

36.

toteaa, että investointiesteitä kartoittaneen AK:n kyselyn (17) vastaajat, joista useimmat ovat itse paikallis- tai alueviranomaisten edustajia, korostivat paikallis- ja alueviranomaisten hallinnollisten valmiuksien olevan investointitoimintaan vaikuttava haaste kunnassaan tai alueellaan. Itse asiassa 71 prosenttia vastaajista piti valmiuksia osallistua julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin haasteena tai keskeisenä haasteena investointien kannalta, kun taas 70 prosenttia totesi niiden olevan haaste tai keskeinen haaste julkisten hankintojen hallinnoinnin kannalta, etenkin monimutkaisempien menettelyjen yhteydessä (18).

37.

toteaa, että hallinnollisten valmiuksien puute ei koske vain muutamaa EU:n vähemmän kehittynyttä jäsenvaltiota ja aluetta, sillä vuoden 2016 maakohtaisissa suosituksissa 28 jäsenvaltiosta 20:lle annettiin suosituksia julkishallinnon, myös alue- ja paikallishallinnon, laadun parantamisesta (19).

38.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään pyrkimyksiään hallinnollisten rasitteiden vähentämiseksi sekä kehittämään uusia ja vahvistamaan nykyisiä aloitteita julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusprosesseissa tarvittavan tietämyksen, taitojen ja osaamisen sekä hallinnollisen tehokkuuden parantamiseksi erityisesti paikallis- ja alueviranomaisten tasolla ottaen eritoten huomioon näiden moninaiset roolit investointien suhteen (suunnittelija, sijoittaja, investointikumppani, sääntelyviranomainen, palveluntarjoaja ja toiminnan edistäjä tai helpottaja).

39.

korostaa monimutkaisessa globaalissa ympäristössä tehtävien strategisten investointien vaativan uudenlaisia hallinto- ja hallinnointivalmiuksia tulevien liiketoimintamallien kehityksen ja arvonluonnin edistämiseksi niin, että voittoa tavoittelevat ja tavoittelemattomat organisaatiot otetaan mukaan paikallisiin ja alueellisiin arvonluonnin ekosysteemeihin.

40.

tähdentää, että tuloksekkaita hallinnon tehostamisvälineitä ovat mm. osaamisen kehittämiseen tähtäävät paikallis- ja alueviranomaisten vertaisperiaatteeseen pohjautuvat keskinäiset vaihtojärjestelyt, asiantuntijavierailut, tutustumiskäynnit ja työpajat. Komitea viittaa tässä yhteydessä myös TAIEX REGIO PEER 2 PEER -välineen (20) yhteydessä sovellettuun toimintamalliin, josta on syytä ottaa esimerkkiä ja jota tulisi laajentaa.

41.

korostaa, että rahoitusvälineiden tehokas käyttö on vaikeaa paikallis- ja alueviranomaisten hallinnollisten valmiuksien vuoksi, kuten AK:n kysely osoittaa (21). Komitea antaakin suurta arvoa Fi-Compass-foorumin (22) perustamiselle ja komission ”heti käyttövalmiille” rahoitusvälineille (23). Molemmat näistä aloitteista ovat hyödyllisiä etenkin niille paikallis- ja alueviranomaisille, joilla on suurempia hallinnollisiin valmiuksiin liittyviä ongelmia. AK kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia hyödyntämään näitä välineitä saadakseen hankittua yksityistä ja julkista lisärahoitusta investointihankkeitaan varten ja tähdentää olevansa valmis tekemään Euroopan komission kanssa yhteistyötä aloitteen helpottamiseksi ja edistämiseksi.

42.

korostaa, että vaikka paikallis- ja alueviranomaisilla on ratkaiseva rooli ESIRin menestyksekkäässä täytäntöönpanossa, ne tietävät rahastosta hyvin vähän. AK:n paikallis- ja alueviranomaisille tekemän kyselyn mukaan vain 7 prosenttia vastaajista katsoi tietävänsä hyvin, miten ESIRiä voitaisiin heidän kunnassaan tai alueellaan hyödyntää, ja lisäksi 18 prosentilla oli jonkin verran tietoa asiasta. Sen sijaan 35 prosenttia vastaajista ilmoitti omaavansa vain perustiedot ja 39 prosenttia katsoi, ettei heillä ollut tietoa asiasta (24).

43.

tähdentää, että tiedonpuute koskee myös ESIRiin liittyviä muita aloitteita: 73 prosenttia AK:n kyselyyn vastanneista totesi, ettei heillä ollut tietoa mahdollisuudesta toteuttaa investointijärjestelyjä kuntansa tai alueensa investointien rahoittamiseksi ESIRin tuella, ja vain 2 prosenttia ilmoitti olevansa hyvin perillä Euroopan investointihankeportaalista tai Euroopan investointineuvontakeskuksesta (25).

44.

kehottaa komissiota ja EIP:tä tehostamaan pyrkimyksiään parantaa ESIRin ja siihen liittyvien aloitteiden, kuten yksityisten ja julkisten toimijoiden neuvontakeskusten, tuntemusta ja ymmärtämistä paikallis- ja aluetasolla, sillä nykyinen tilanne vaarantaa investointiohjelman onnistumisen.

45.

kehottaa tekemään yhteistyötä paikallis- ja alueviranomaisten, AK:n ja sen verkostojen sekä kansallisten ja alueellisten kehityspankkien ja muiden laitosten kanssa onnistuneiden jäsenvaltiokohtaisten ja alueellisten hanke-esimerkkien kartoittamiseksi ja vahvistaa olevansa valmis tukemaan alueiden ja kuntien vertailuoppimismahdollisuuksia parhaiden käytänteiden vaihdon avulla ja luomaan tällä tavoin edunsaajien ja hallintoviranomaisten kriittistä massaa.

46.

pitää tervetulleena Euroopan komission pyrkimyksiä lisätä jäsenvaltioihin suuntautuvalla investointikiertueellaan tietoisuutta rahoitusmahdollisuuksista.

47.

kiinnittää huomiota neuvonta- ja valistusstrategioiden epäsuhtaan ja on huolissaan siitä, että nykyisten keskusten pelkästään neuvontaan keskittyvä toiminta ei välttämättä riitä edistämään uusien hankkeiden yksilöimistä ja tekemään niistä houkuttelevia alueilla, joilla investointimahdollisuuksista ei juurikaan olla tietoisia.

48.

korostaa, että olisi varmistettava, ettei ESIR lisää yhteenkuuluvuuden eroja EU:n sisällä. Olisi otettava käyttöön palveluita ja kannustimia maantieteellisen epätasapainon korjaamiseksi muun muassa niin, että laajennetaan niiden yleistavoitteiden joukkoa, jotka voivat saada ESIRistä tukea, parannetaan tai hajautetaan neuvonta- ja asiantuntijapalveluja ja vahvistetaan Euroopan investointineuvontakeskuksen roolia sekä hyödynnetään paremmin Euroopan investointihankeportaalia, jonka tavoitteena on rakentaa siltaa rahoitusta etsivien EU:n hankkeiden toteuttajien ja investointimahdollisuuksia maailmanlaajuisesti etsivien sijoittajien välille.

49.

korostaa, että talous- ja finanssipoliittiseen kehykseen tarvitaan perustavanlaatuisia muutoksia, joihin on liityttävä lisäpyrkimyksiä sääntelyesteiden poistamiseksi, jotta taloutemme pystyisivät houkuttelemaan lisää investointeja ja pääomaa. Vaikka talouden ohjausjärjestelmää ja finanssipoliittisia sääntöjä ei ehkä suoranaisesti pidetä investointiympäristön osatekijöinä tai investointiesteinä, ne muodostavat yleisen kehyksen erityisesti julkisten investointien näkökulmasta.

50.

on erittäin huolissaan siitä, että julkisia investointeja leikataan usein kriisiaikoina, koska niiden huomioarvo on pienempi ja niitä on poliittisesti helpompi vähentää kuin monia muita julkisia menoja. Tämä koskee erityisesti inhimilliseen pääomaan, terveydenhuoltoon ja koulutukseen tehtäviä perusluonteisia investointeja, joista saadaan korkeaa tuottoa pitkällä aikavälillä. Komitea korostaakin, että tuleva kestävä kasvu ja hyvinvointi ovat riippuvaisia erityisesti startup- ja kasvuyritysten taloudellisen toimintaympäristön parantamisesta sekä yksityisten investointien houkuttelemisesta ja pitkän aikavälin investointien ylläpitämisestä. Investoinnit olisi turvattava jopa julkisen talouden vakauttamisen aikoina.

51.

toteaa – vaikka kannattaakin vahvaa sääntöihin perustuvaa finanssipoliittista lähestymistapaa –, että julkisen investointitoiminnan elvyttäminen saattaa olla vaikeaa nykyisten finanssipoliittisten sääntöjen asettamissa rajoissa, ja tähdentää näin ollen tarvetta pohtia suotuisampaa lähestymistapaa investointien ja erityisesti, mutta ei ainoastaan, sellaisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien suhteen, joilla varmistetaan finanssipoliittisten sääntöjen täysimääräinen noudattaminen ja pyritään maksimoimaan investointimahdollisuudet Euroopan alueilla ja kunnissa.

52.

katsoo, että nykyisessä finanssipoliittisessa kehyksessä on mahdollista löytää hyvä ratkaisu erityisesti vakaus- ja kasvusopimukseen ja finanssipoliittiseen sopimukseen sisältyvän keskipitkän aikavälin tavoitteen mukaisen rakenteellisen alijäämän velkajarrun muodossa. Sen varmistamiseksi, että investoinneille on riittävästi joustovaraa ja että samalla noudatetaan finanssipoliittisia sääntöjä, paikallis- ja aluehallinnon julkisille investoinneille tulisi määrittää kiinteä todellinen alijäämä, jota ei laskettaisi osaksi keskipitkän aikavälin tavoitteeseen verrattavaa rakenteellista alijäämää.

53.

muistuttaa tässä yhteydessä vastustavansa sitä, että vakaus- ja kasvusopimuksen mukaiset makrotaloudelliset ehdot voivat johtaa suoraan ERI-rahoituksen keskeyttämiseen, sillä tämä vaikuttaisi kielteisesti EU:n osarahoittamien hankkeiden toteuttamiseen ja pahentaisi yleisemminkin asianomaisten jäsenvaltioiden ja alueiden investointitilannetta.

54.

esittää jälleen kerran, ettei jäsenvaltioiden ja paikallis- ja alueviranomaisten julkisia menoja, jotka johtuvat ERI-rahastojen ja EIP:n edellyttämästä osarahoituksesta, sisällytetä vakaus- ja kasvusopimuksessa määriteltyihin rakenteellisiin menoihin, koska nämä investoinnit ovat luonteeltaan EU:n yleisen edun mukaisia investointeja, jotka todistetusti tukevat talouskasvua.

55.

muistuttaa, että AK:n ehdottomana prioriteettina on EU:n talouden elvyttäminen alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan pohjalta edistämällä paikallisiin tarpeisiin perustuvia kohdennettuja investointeja, hyödyntämällä ruohonjuuritason parhaita käytänteitä ja tukemalla uutta yrittäjähenkeä. Komitea korostaa tarvetta saada aikaan kansalaisiin keskittyvä innovatiivinen ja yrittäjähenkinen Eurooppa.

56.

tähdentää sitoumustaan auttaa kuntia ja alueita hoitamaan kaikki tehtävänsä entistä paremmin. Tätä varten komitea helpottaa osaamisen yhdistämistä palvelevia vertaismenetelmiä ja tukee yhteistyökumppaneiden löytämistä eurooppalaisen kumppanuustoiminnan edistämisen yhteydessä. Näin voidaan kehittää tarvittavia valmiuksia luoda yhteisvoimin laadukkaita ja monitahoisia hankkeita rahoitusvälineitä, ERI-rahastoja ja ESIRiä tms. hyödyntäen.

57.

pitää erityisen tärkeänä parhaillaan ruohonjuuritasolla toimivista investointihankkeista saatavaa tietoa, joka on nykyisin kehittymätöntä mutta tarjoaa suurta lisäarvoa kaikille hallintotasoille. Komitea ehdottaakin paikallisia ja alueellisia investointeja koskevan unionin tulostaulun luomista ja kehottaa jäseniään jakamaan hankkeita koskevia tietojaan, kokemuksiaan ja huoliaan tällaisen tietokannan perustamista silmällä pitäen.

58.

korostaa, että EU:n on tarpeen jatkaa toimiaan liiallisen byrokratian vähentämiseksi, jotta investointiympäristö tarjoaisi enemmän osallistumismahdollisuuksia uusille mutta myös nykyisille yrityksille. Komitea painottaa, että vaikka kunnat ja alueet voivat omalla hallintotasollaan keventää sääntelytaakkaa tuntuvasti, niiden toimia on täydennettävä jäsenvaltio- ja EU-tason aloittein.

59.

toistaa, että investoinneissa ei ole kyse vain liikenteestä ja muusta infrastruktuurista vaan niitä on kohdennettava myös inhimilliseen pääomaan, osaamiseen, koulutukseen, tutkimukseen ja innovointiin, älykkäisiin energiaverkkoihin, asumiseen, sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluihin sekä innovatiivisten ja dynaamisten yritysten perustamisen ja laajentamisen tukemiseen.

60.

muistuttaa, että investointisuunnitelmien avulla olisi pyrittävä vihreämmän, älykkäämmän, osallistavamman ja alueellisesti tasapainoisemman talouden luomiseen, jotta EU säilyttäisi kilpailukykynsä maailmanlaajuisella areenalla.

61.

on sitoutunut etsimään yhdessä yksityisen sektorin kanssa ratkaisuja investointien lisäämiseksi kunnissa ja alueilla. Tämä on myös AK:n 8. heinäkuuta 2016 antaman Bratislavan julistuksen ”Investoinnit ja yhteydet” keskeinen poliittinen viesti (26).

30.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 207/15

1.

toteaa, että euro oli tarkoitettu suojaksi valuuttakurssivaihteluja vastaan ja että se luotiin välineeksi, jolla turvataan parempi kasvu pitkällä aikavälillä. Euron käyttöönotto on kuitenkin merkinnyt sitä, että poliittiset vaihtoehdot epäsymmetristen häiriöiden torjumiseksi ovat jääneet pois, vaihtokurssin devalvointi mukaan luettuna.

2.

pitää valitettavana, että talous- ja rahaliitossa (EMU) on esiintynyt puutteita siitä lähtien, kun se perustettiin Maastrichtin sopimuksella, jossa rahapoliittinen toimivalta annettiin EU:lle, kun taas finanssipolitiikka säilyi jäsenvaltioiden vastuulla, ja sitä koskevat pelkästään määräykset kansallisten politiikkojen verrattain kevyestä koordinoinnista.

3.

toteaa, että EMU:n haavoittuvuus paljastui maailmanlaajuisen finanssi- ja talouskriisin aikana, kun kestämättömät epätasapainotilanteet yhdistettyinä aivan liian korkeaan julkiseen ja yksityiseen velkaantumisasteeseen johtivat valtionvelkakriisiin, jossa valtion lainakulut tietyissä jäsenvaltioissa kasvoivat voimakkaasti, mikä todellisen finanssipoliittisen turvaverkon puuttuessa vaaransi koko euron olemassaolon.

4.

panee merkille kriisin puhkeamisen jälkeen saavutetut tulokset riskien vähentämisessä ja EU:n toimielinten toteuttamat lukuisat toimenpiteet kansallisten finanssipolitiikkojen koordinoinnin vahvistamiseksi.

5.

toteaa, että näistä ponnisteluista ja monin paikoin EU:ssa lähinnä ulkoisten tekijöiden johdosta plusmerkkiseksi palanneesta talouskasvusta huolimatta pelkkä kansallisten finanssipolitiikkojen koordinointi ei ole lisännyt valtioiden valmiuksia selviytyä talouden häiriöistä eikä estänyt investointikuilun syntymistä tai eriarvoisuuden kasvua talous- ja rahaliiton piirissä (1). Politiikka on myös osoittautunut riittämättömäksi kasvua edistävien, kestäväpohjaisten ja yhteiskunnallisesti tasapainoisten rakenneuudistusten aikaansaamiseksi.

6.

toteaa, että EKP on huolehtinut suhdannejakson vakauttamisesta kriisin alusta lähtien. EKP:n pääjohtaja on peräänkuuluttanut instituutioiden yhdentämistä ja vahvempaa ja ennakoivampaa finanssipolitiikkaa euroalueen tasolla sekä kehottanut euroalueen jäsenvaltioita toteuttamaan rakenneuudistuksia. AK varoittaa, että rahapolitiikka ei yksinään pysty piristämään taloutta, ja korostaa samalla, että nykyinen alhainen korkotaso edistää lainanottoa ja investointeja. Perusteelliset rakenneuudistukset ja sitoutuminen niihin kansalaisia lähimpänä olevalla hallintotasolla sekä vastuullinen finanssipolitiikka ovat perusedellytyksiä paluulle pitkän aikavälin kestäväpohjaiseen kasvuun.

7.

panee merkille, että viiden puheenjohtajan kertomuksessa Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelystä huomautetaan, että euroalueen tasolla on oltava valmiudet käsitellä häiriötiloja, jotta kansallisia automaattisia vakauttajia voidaan tarvittaessa täydentää.

8.

huomauttaa, että luottamuksen palauttamiseksi euron on täytettävä lupauksensa vakaudesta, lähentymisestä, kasvusta ja työllisyydestä. Yhteinen rahoituskapasiteetti voisi auttaa näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Solidaarisuus kytkeytyy kiinteästi vastuuseen ja on siitä riippuvainen, mikä tarkoittaa sitä, että rahoitustukea tulisi euroalueen tasolla antaa lisää vain, jos sekä vastuullinen finanssipolitiikka että rakenneuudistusten toteuttaminen on jatkuvaa.

9.

toistaa, että kaikissa EMU:n kehittämistä koskevissa päätöksissä, kuten päätöksessä yhteisen rahoituskapasiteetin ja automaattisten vakauttajien käyttöönotosta, on tunnustettava täysimääräisesti paikallis- ja alueviranomaisten rooli kestäväpohjaisen kehityksen edellytysten luojina ja vahvistettava sitä mahdollisuuksien mukaan, etenkin kun on kyse talous- ja sosiaalipolitiikan sekä rakenneuudistusten toteuttamisesta, työpaikkojen luomista helpottavan, yrityksille suotuisan toimintaympäristön luomisesta ja investointien edistämisestä.

10.

toteaa jälleen, että pankkiunionin toteuttaminen on lyhyellä aikavälillä tehokkain keino ehkäistä rahoitusjärjestelmän kriisejä ja minimoida talouden häiriöiden kielteiset vaikutukset (2).

11.

katsoo, että pankkiunioni antaa lisää uskottavuutta EKP:n periaatteelle, jonka mukaan kansallisten pankkijärjestelmien rahoitustarpeet eivät saa olla kytköksissä maiden julkisiin talousarvioihin, ja että yhden EU-valtion pankkikriisi ei saa johtaa koko unionin laajuiseen pankkikriisiin.

12.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaiset sekä talouselämän toimijat ja työmarkkinaosapuolet on kutsuttava mukaan keskusteluun uusien välineiden käyttöönotosta. Esimerkkinä uusista välineistä voidaan mainita automaattiset vakauttajat, joiden tarkoituksena on lieventää epäsymmetristen häiriöiden vaikutuksia.

13.

katsoo, että EMU-alueen sosiaalista ulottuvuutta on kehitettävä seuraamalla yksittäisten alueiden ja maiden kehitystä kuvaavia indikaattoreita. Painopisteen tulee olla aktiivisten työmarkkinatoimien ja rakenteellisten sosiaalisten indikaattoreiden seurannassa. Indikaattoreiden seurantaan on otettava mukaan niin alue-, valtio- kuin EU-tason työmarkkinaosapuolet.

14.

panee merkille näkemyksen, että tilapäisen kriisinratkaisumekanismin luominen EMU:lle edellyttää yhteistä rahoituskapasiteettia (3). Mahdollisen rahoituskapasiteetin ei pidä olla päällekkäistä koheesiopoliittisten välineiden kanssa vaan sen tulee täydentää niitä.

15.

katsoo kuitenkin, että EU-tason yhteistä rahoituskapasiteettia ei pidä muotoilla niin, että syntyy jatkuvien siirtojen vaara, mikä heikentäisi kannustimia terveeseen talous- ja sosiaalipoliittiseen päätöksentekoon ja politiikan täytäntöönpanoon valtio- tai aluetasolla tai kannustimia puuttua valtio- tai aluetason rakenteellisiin heikkouksiin. Moraalikadon välttämiseksi rahoituskapasiteetti on sen vuoksi kytkettävä tiiviisti lähentymistä koskevan EU:n yleisen hallintokehyksen ja edistymisen noudattamiseen.

16.

esittää, että päästäkseen hyödyntämään talouden vakauttamiseen tähtääviä EU:n välineitä jäsenvaltioiden on osoitettava harjoittavansa vastuullista talouspolitiikkaa. Näiden välineiden hyödyntämisen on kuljettava käsi kädessä rakenneuudistusten tinkimättömän toteutuksen kanssa lähentymisen, koordinoinnin ja yhdentymisen edistämiseksi, eikä tuki saa missään tilanteessa johtaa jatkuviin, yksisuuntaisiin virtoihin maiden välillä (4). Tuki on määriteltävä EU-tasolla, sen on oltava tilapäistä, ja sille on laadittava selkeä aikataulu.

17.

vaatii, että vakaus- ja kasvusopimusta noudatetaan siten kuin siihen sisältyvän jouston käytöstä tammikuussa 2015 annetussa komission tiedonannossa määritellään, ja pitää erityisen tärkeänä, että kullakin jäsenvaltiolla on terve talouspolitiikka ja vakaa julkinen talous, sillä ne ovat tarvittavien lyhyen ja pitkän aikavälin julkisten investointien edellytys.

18.

katsoo lisäksi, että sen varmistamiseksi, että investoinneille on riittävästi joustovaraa ja että samalla noudatetaan finanssipoliittisia sääntöjä, tulee keskipitkän aikavälin tavoitteena olevaa rakenteellisen alijäämän velkajarrua täydentää määrittämällä paikallis- ja aluehallinnon julkisille investoinneille kiinteä todellinen alijäämä.

19.

toistaa kehotuksensa vahvistaa taloudellista ja sosiaalista lähentymistä ja hyvää hallintoa, sillä se on ratkaisevan tärkeää jatkuvien siirtojen ja moraalikadon välttämiseksi, ja korostaa tarvetta lähentymisen syventämiseen.

20.

korostaa lisäksi, että niin jäsenvaltioiden sisäisiä kuin niiden välisiä sosiaalisia, taloudellisia ja alueellisia eroja voidaan vähentää vain sellaisen toimintamallin avulla, joka kattaa alueellisen ja paikallisen ulottuvuuden. Finanssipoliittinen vastuu ei saa tarkoittaa vain yhteisen järjestelmän keskitettyä soveltamista, sillä mitä enemmän julkisia menoja hajautetaan ja paikallistetaan, sitä enemmän vastuullisen finanssipolitiikan ja uudistusten toteuttamiseen ja investointien houkuttelemiseen on kannustimia ja edellytyksiä.

21.

katsoo, että sosiaalisen eriarvoisuuden vähentäminen, kasvun vahvistaminen, työpaikkojen luominen sekä kilpailukyvyn ja yhteenkuuluvuuden parantaminen talous- ja rahaliitossa ja EU:ssa edellyttää alueellisiin eroihin puuttumista, ja korostaa paikallis- ja alueviranomaisten tärkeää roolia työnantajina, sijoittajina, tavarantoimittajina ja palveluntarjoajina, suunnittelijoina, muutoksen edistäjinä ja säätelijöinä sekä investointikumppaneina.

22.

toteaa, että asianomaisten paikallis- ja alueviranomaisten voimakas sitoutuminen ruohonjuuritason rakenneuudistuksiin on ratkaisevan tärkeää uudistusten menestymisen kannalta. Komitea korostaa talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson alueellista ulottuvuutta. AK toistaa komissiolle ja Euroopan parlamentille esittämänsä kehotuksen ottaa käyttöön menettelysäännöt, joilla taataan, että paikallis- ja alueviranomaiset otetaan järjestelmällisesti mukaan EU-ohjausjaksoon. Siten voidaan myös valmistella rakenneuudistuksia (5).

23.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan pääomamarkkinaunionin, sillä se mahdollistaa pääomavirrat yli valtiorajojen vaarantamatta eri alueiden ja maiden vakautta ja auttaa yrityksiä, etenkin mikro- ja pk-yrityksiä, saamaan käyttöönsä moninaisia rahoituslähteitä ja lieventää siten osaltaan talouden häiriöitä (6).

24.

toteaa, että euro otettiin käyttöön ilman minkäänlaista finanssipoliittista tukirakennetta euroalueen epätasapainotiloihin puuttumiseksi ja että EU:n talousarvio ei pääosin sovellu rahoituksen järjestämiseen nopeasti, jos sellaista tarvitaan markkinoiden vakauttamiseksi, pankkien uudelleenrahoittamiseksi tai maksutasekriisien hoitamiseksi.

25.

kehottaa komissiota ottamaan unionin tulevaa talous- ja finanssipolitiikkaa laatiessaan huomioon mahdollisuuden käyttää kutakin aluetta varten taloudellisia indikaattoreita, joiden avulla voidaan kartoittaa talouden tila julkisella velalla mitattuna sekä suhteellinen panos unionin bkt:n kasvuun.

26.

korostaa tarvetta keskustella perusteellisesti rahoituskapasiteetin rakenteesta ja muotoilusta ja löytää ratkaisu, joka vastaa avoimuutta ja demokraattista valvontaa koskevia vaatimuksia ja on yhdenmukainen SEUT-sopimuksen 125 artiklan avustamiskiellon kanssa (7).

27.

katsoo, että täytettävänä olisi kaksi tehtävää: Ensinnäkin jäsenvaltioissa voitaisiin kannustaa tekemään rakenneuudistuksia hyvinä taloudellisina aikoina taloudellisen ja sosiaalisen lähentymisen edistämiseksi euroalueella ja alueen kilpailu- ja selviytymiskyvyn vahvistamiseksi. Toiseksi ottamalla käyttöön väline, jolla puututaan epäsymmetrisiin häiriöihin, voitaisiin lieventää rakenteellisista tekijöistä johtuvia euroalueeseen kuuluvien jäsenvaltioiden suhdannejaksojen eroja.

28.

tähdentää, että kestäväpohjaisten rakenneuudistusten alalla tarvitaan huomattavaa edistymistä, jotta epäsymmetrisiä häiriöitä voidaan torjua tehokkaasti edistämällä lähentymistä, kasvua, työllisyyttä ja kilpailukykyä.

29.

kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan aiempaa laajemman rahoituspoliittisen autonomian myöntämistä paikallis- ja alueviranomaisille keinona vahvistaa sitoutumista rakenneuudistuksiin ja varmistaa uudistusten sujuva täytäntöönpano.

30.

toteaa, että olisi suhtauduttava harkiten muuhun kuin nykyisistä koheesiopoliittisista välineistä myönnettävään EU:n rahoitustukeen sovittujen rakenneuudistusten toteuttamiseksi jäsenvaltioissa. Minkäänlaisen mahdollisen lisätuen ei pidä olla päällekkäistä nykyisten välineiden kanssa, vaan sen tulee pikemminkin täydentää niitä.

31.

katsoo, että rahoitustuki on kytkettävä maakohtaisten suositusten toteuttamiseen. Rakenneuudistusten tukiohjelmaa, jonka tarkoituksena on antaa teknistä tukea jäsenvaltioiden viranomaisille, voitaisiin kehittää edelleen osaltaan edistämään rahoituskapasiteetin rakenneuudistustehtävää.

32.

pitää järkevänä tarkastella, voiko rakenneuudistuksia edistävä lisäväline, joka toimii lainan muodossa julkisen investointistrategian rahoittamiseksi, olla tarkoituksenmukainen. Näin voitaisiin määrittää rahoituslähteet ja investointihankkeet, joita tarvitaan välttämättömien uudistusten toteuttamisen tukemiseksi.

33.

toteaa, että huolimatta nykyisistä ponnisteluista lähentymisen ja kestäväpohjaisten rakenneuudistusten alalla ei euroalueen kokonaisvakauteen vaikuttavia epäsymmetrisiä häiriöitä voida täysin estää, kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden voimakas yhdentyminen euroalueella. Sen vuoksi tarvitaan väline, jolla saadaan aikaan välitön vakauttava vaikutus hätätilanteissa.

34.

huomauttaa, että joidenkin maiden paikallis- ja alueviranomaiset voivat olla alttiimpia epäsymmetristen häiriöiden vaikutuksille, sillä niillä on keskeinen rooli jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmissä.

35.

katsoo, että Euroopan vakausmekanismia (EVM) on kehitettävä edelleen ja että se on muutettava Euroopan valuuttarahastoksi, jolla on riittävät lainananto- ja lainanottovalmiudet ja selkeästi määritetty toimeksianto, joka kattaa myös sen mahdollisen osallistumisen euroalueen rahoituskapasiteettiin.

36.

katsoo, että yhteistä rahoituskapasiteettia koskevan päätöksenteon ja täytäntöönpanon tulee olla yhteistä talous- ja rahaliiton tasolla, mutta euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden tulee voida osallistua siihen vapaaehtoispohjalta.

37.

toistaa kehotuksensa kutsua alueiden komitea mukaan valmistelemaan valkoista kirjaa, jossa käsitellään siirtymää talous- ja rahaliiton uudistusten ensimmäisestä vaiheesta toiseen vaiheeseen.

38.

korostaa, että rahaliiton syventämiseen tähtäävissä toimissa on myös tärkeää ottaa huomioon se, miten ne vaikuttavat euroalueeseen kuulumattomiin maihin.

39.

vaatii, että kaikki talous- ja rahaliiton viimeistelyyn liittyvät toimenpiteet toteutetaan niin avoimesti kuin suinkin mahdollista ja pitäen kiinni rahaliiton demokraattisesta legitiimiydestä.

30.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 207/19

1.

toteaa, että Euroopan yhdentyminen ilmenee ensi sijassa rajoilla. Avoimet rajat ja ihmisiä yhdistävät infrastruktuurit muodostavat Eurooppa-ajatuksen ytimen. Euroopan raja-alueiden kehitykseen vaikuttaa tässä yhteydessä ratkaisevasti kaupunkien, yritysten ja kansalaisten väliset yhteydet molemmin puolin rajaa mahdollistavan infrastruktuurin olemassaolo.

Hiljattainen pakolaiskriisi, joka on johtanut rajojen sulkemiseen, on tuonut monille rajoilla sijaitseville alueille uusia haasteita alueen yhdennetyn kehityksen kannalta.

2.

Raja-alueita pidetään enenevästi toiminnallisina alueina, jotka voivat hyödyntää tarjolla olevaa kasvu- ja työllisyyspotentiaalia vain, mikäli rajan kummallakin puolella sijaitsevien seutujen ja eurooppalaisen verkon välillä on riittävät yhteydet. Muuttoliikkeen vaikutuksia raja-alueilla tulisi arvioida tasapainoisella tavalla rajatyöntekijöiden, kuluttajien, pk-yritysten ja matkailijoiden edut huomioon ottaen.

3.

toteaa, että alueiden ja maiden välisen yhteistyön tulee tähdätä lisäksi työllistymisen helpottamiseen molemmin puolin rajaa. Infrastruktuurin ja korkeatasoisten liikenneyhteyksien kehittäminen kannustaa raja-alueiden asukkaita ottamaan vastaan koulutustaan vastaavaa työtä vaikka kauempaakin asuinpaikastaan. Tämä lisäisi työllisyysastetta sekä pätevyyksien ja työmarkkinatarpeiden kohtaantoa, jolloin henkilöresursseja hyödynnettäisiin paremmin. Tässä ei ole kyse pelkästään talousalueiden vaan myös palveluiden saavutettavuudesta.

4.

Tämän lausunnon keskipisteessä ovat rajatylittävät yhteydet rautatie- ja maantieliikenteessä sekä vähäisemmässä määrin vesiliikenteessä. Lausunnossa käsitellään pelkästään Euroopan sisäisiä raja-alueita. AK on kuitenkin ilmailustrategiasta antamansa lausunnon (1) huomioon ottaen tietoinen niin lento- kuin meriyhteyksien merkityksestä syrjäisten ja saaristoalueiden, syrjäisimpien alueiden sekä läheisten rajaseutujen välillä. Komitea kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että tämä tilanne otetaan huomioon TEN-T-ohjelman tulevassa tarkistuksessa.

5.

Yhteyksien puuttuminen raja-alueilla on osa laajempaa kysymystä eli paikallisen ja alueellisen infrastruktuurin kehittämiseen tarvittavien määrärahojen puutetta. Tarvitaan innovatiivista ajattelua liikkuvuuskysymysten ratkaisemiseksi raja-alueilla.

6.

Euroopan unioni on viime vuosina keskittynyt lähinnä keskitettyjen ratkaisujen etsimiseen suuren mittakaavan Euroopan laajuisia liikenneverkkoja varten erityisesti Verkkojen Eurooppa -välineen mutta myös Horisontti 2020 -puiteohjelman avulla. Suhteellisen vähän varoja on saatavissa sellaisille hajautetuille välineille kuin raja-alueiden pienen mittakaavan puuttuvien yhteyksien luomista tukeva Interreg-ohjelma, vaikka näissä ohjelmissa otetaan paljon paremmin huomioon asianomaisen rajatylittävän alueen paikalliset tarpeet.

7.

Verkkojen Eurooppa -välineestä on vuosina 2014–2020 rahoitettu jo lukuisia merkittäviä hankkeita liikkuvuuden edistämiseksi unionissa, ja tähän liittyvät resurssit on jo suurelta osin osoitettu. Olisikin tärkeää uudistaa Verkkojen Eurooppa -välinettä koskeva taloudellinen sitoumus ja lisätä sen varoja, myös edistämällä toimia kattavien verkkojen sekä Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevan yhteysjärjestelmän toteuttamiseksi raja-alueilla.

8.

Keskeinen tehtävä on näin ollen myös taloudellisten tukimahdollisuuksien selvittäminen ja tuen osoittaminen rajatylittävien liikenneyhteyksien luomiseen, kehittämiseen tai uudelleenavaamiseen. Näin pyritään kohtelemaan valtioita aiempaa yhdenmukaisemmin yhteisrahoitusjärjestelyissä. Jäsenvaltioilla on kuitenkin tärkeä rooli toiminnan rahoittamisessa.

9.

Euroopan laajuinen liikenneverkko (TEN-T) on ratkaisevan tärkeä Euroopan alueiden kestävän kehityksen kannalta. Valtaosa taloudellisista voimavaroista ohjataan ydinverkkokäytäviin. Yhteyksiä paikallisiin ja alueellisiin kattaviin verkkoihin ei tulisi kuitenkaan unohtaa. Euroopan komission lokakuussa 2016 Verkkojen Eurooppa -välineen puitteissa käynnistämä menettely nimenomaan rajatylittäviä yhteyksiä koskevia TEN-T-hanke-ehdotuksia varten on erittäin tervetullut ensimmäinen askel.

10.

Verkkojen Eurooppa -välineen menettely puuttuvia rajatylittäviä yhteyksiä koskevia hanke-ehdotuksia ajatellen on hyvä esimerkki mahdollisesta tuloksesta, kun Euroopan komissio, Euroopan parlamentti ja Euroopan alueiden komitea, jäsenvaltiot ja asianomaiset itsehallintoalueet tai alueet tekevät toimielintenvälistä yhteistyötä raja-alueiden yhteisten haasteiden kartoittamiseksi, mahdollisten ratkaisujen hahmottelemiseksi ja tarvittavien resurssien tarjoamiseksi haasteiden ratkaisemiseen. Tämä yhteistyö voisi auttaa mahdollisten päätelmien tekemisessä Verkkojen Eurooppa -välineen tulevasta muodosta vuoden 2020 jälkeen, ja se voisi toimia vastaavien toimenpiteiden mallina muilla EU:n toimintapolitiikan aloilla.

11.

EU:n monivuotisen rahoituskehyksen tarkistus vuoden 2016 lopussa ja parhaillaan käytävät keskustelut vuoden 2020 jälkeisen koheesiopolitiikan muotoilemisesta tarjoavat erinomaisen tilaisuuden esittää uusia ehdotuksia puuttuvan infrastruktuurin rakentamiseen raja-alueille suunnattavasta EU-tuesta. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti tarkoituksenmukaisin ratkaisu olisi, että mahdollistetaan tämän infrastruktuurin (pienimuotoinen infrastruktuuri mukaan luettuna) rahoitus rajatylittävän yhteistyön ohjelmien (Interreg A) puitteissa ja lisätään näin ollen tarkoitukseen kohdennettavia varoja.

12.

Selvityksessä The potential of closing missing links of small scale infrastructure in Europe’s border regions for growth and employment (2) on esitetty joukko tapaustutkimuksia, jotka tukevat tätä näkemystä.

13.

Rajoilla sijaitsevia alueita pidetään usein syrjäisinä, mutta ne voivat olla talouden solmukohtia. Hyvin toimiva liikennejärjestelmä on tässä edellytys alueelliselle talouskasvulle ja yhteenkuuluvuudelle sekä rajatylittävien toiminnallisten alueiden potentiaalin kehittämiselle. Nimenomaan raja-alueilla voidaan vielä tehdä paljon talouskehityksen ja työpaikkojen lisäämisen eteen.

14.

kiinnittää huomiota siihen, että monet alueet saavat hyötyä rajatylittävästä kaupankäynnistä. Kulkuväylien kehittäminen sekä maantie-, rautatie- ja vesiyhteyksien laadun parantaminen edistäisivät epäsuorasti sosioekonomisten ongelmien ratkaisemista, mm. työttömyyden vähentämistä ja asukkaiden elintason kohottamista. Näiden näkökohtien on oltava etusijalla käytettäessä raja-alueita varten tarkoitettua rahoitusmekanismia.

15.

Matkailu voi toimia infrastruktuurin parantamisen moottorina. Ja päinvastoin: infrastruktuurin parannukset voivat vuorostaan kasvattaa matkailua. Tällaisia katalysaattoreita tulisi hyödyntää kehityksen vauhdittamiseksi. Ei tule myöskään unohtaa rajatylittävien pyörätieverkostojen merkitystä matkailuarvon lisäämisen kannalta.

16.

Rajatylittävien yhteyksien kohdalla markkinakysynnän muodostuminen voi kestää pitempään. Lisäksi korkeammat kustannukset johtavat etenkin käynnistysvaiheessa herkästi horjuvaan kustannusten ja hyödyn tasapainoon. Tämä on otettava huomioon hankkeiden rahoittamisessa. Hankkeiden rahoitusjärjestelyt ovat ratkaisevan tärkeitä myös investointien tuoton näkökulmasta ja siksi, että ne vaikuttavat rajatylittävän yhteistyön ohjelmien ja liikenteen kehittämisohjelmien yhteydessä tehtyjen infrastruktuuri-investointien taloudelliseen toimintaan. Rahoituslähteiden erilaiset kokoonpanot, oman rahoituksen määrä, toiminnan rahoittamisaste ja konsortion osapuolille aiheutuvat kulut ovat kaikki merkittäviä tekijöitä hankkeiden kannalta. Komitea suosittaa kaikki nämä osatekijät huomioon ottaen, että kun liikennejärjestelmään tehtävät muutokset ovat mittavia kummassakin asianomaisessa maassa, määritetään kullekin raja-alueelle omat suuntaviivat ja säännöt, jotka ovat jäsenvaltioille yhteisiä, jotta taattaisiin entistä tehokkaammin hankkeiden rahoituskelpoisuus.

17.

Puuttuvien yhteyksien luominen käsittää infrastruktuurin rakentamista mutta myös uusien julkisen liikenteen yhteyksien ja tavarakuljetusten kaltaisten palveluiden edistämistä. Kyse voisi olla myös olemassa olevan reitin avaamisesta uudelleen. Markkinakysynnällä on tässä määräävä rooli uusien yhteyksien toteuttamiskelpoisuuden kannalta.

18.

Puuttuvien rajatylittävien yhteyksien luomiseksi tarvitaan yhdennettyä lähestymistapaa tavaroiden ja henkilöiden kuljettamiseksi kaikilla liikennemuodoilla: maantie-, rautatie- ja vesiliikenteessä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä esteettömään rajatylittävään lippujärjestelmään ja tiedotukseen, jotka edistävät intermodaalisuutta. Siksi olisi olennaisen tärkeää, että tällaisia yhteyksiä liikennöivät eri yritykset, erityisesti valtio-omisteiset yritykset, sekä valtiot ja alueet toimivaltuuksiensa puitteissa otetaan toimintaan mukaan ja että niiden toimia koordinoidaan.

19.

Ensimmäinen askel on julkisen liikenteen aikataulujen yhteensovittamisen parantaminen raja-alueilla. Toisena askeleena voi olla rajatylittävien toimilupien myöntäminen julkisen liikenteen harjoittajille.

20.

Hitaalla liikenteellä, kuten pyöräilyllä, voi olla raja-alueilla tärkeä rooli. Pyöräily täydentää monissa tapauksissa julkisia liikennevälineitä. Erityisesti ruuhkaisissa kaupungeissa pyöräilyä harrastetaan yhä enemmän ja se on yhä kilpailukykyisempi vaihtoehto. Tätä varten tarvitaan rajatylittävää lähestymistapaa ja laadukasta rajatylittävää pyöräteiden verkostoa. Eurooppalaiseen pyöräilyreitistöön liittyvän liikenteen kehittäminen auttaa myös parantamaan yhteyksiä matkailukohteisiin, ja sitä voidaan tästä näkökulmasta pitää sosiaalisena ja taloudellisena tavoitteena.

21.

Myös maaseutumaisemmilla ja taloudellisesti heikommin kehittyneillä alueilla on suositeltavaa huolehtia kokonaisvaltaisesta suunnittelusta, jotta voidaan välttää työpaikkojen ja palveluiden saavutettavuuteen liittyviä ongelmia.

22.

Rajanylityspaikkoja on oltava pääinfrastruktuuriverkon lisäksi myös kattavilla verkoilla. Tämä mahdollistaa joustavamman työmatkaliikenteen sekä molemmin puolin rajaa sijaitsevien työpaikkojen saavutettavuuden. Saumattoman liikennejärjestelmän luominen vaatii entistä tiiviimpää rajatylittävää yhteistyötä kaikkien hallintotasojen ja asianomaisten kumppaneiden välillä.

23.

Se edellyttää myös yhteistä poliittista aloitteellisuutta Euroopan parlamentilta, Euroopan komissiolta, Euroopan alueiden komitealta ja jäsenvaltioilta, ja siihen voisi sisältyä seuraavat osat:

24.

Yksi osa aloitetta voisi olla yhteinen raja-alueiden liikenneinfrastruktuurihankkeiden sekä toimintasääntöjen yhdenmukaistamisen valmisteluväline, jota voidaan valvoa ja tukea poliittisella tasolla.

Euroopan komissiossa MOVE-pääosasto voisi toimia rajatylittäviin liikkuvuusongelmiin ja hankkeiden valmisteluvälineeseen liittyvien aloitteiden, tiedonvaihdon ja yhteistyön koordinoijana.

25.

Interreg-ohjelma voi olla muutakin kuin pelkästään rahoitusväline: sillä voidaan myös edistää rajatylittävän infrastruktuurin ja rajatylittävien palveluiden suunnittelun parantamista. Interreg A -ohjelman puitteissa tapahtuvalla yhteistyöllä voi olla suuri merkitys rajatylittäviin liikkuvuusongelmiin liittyvässä koordinoinnissa ja tällaisten ongelmien ratkaisemisessa.

26.

Investointeja voitaisiin hyödyntää paremmin eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymän (EAYY) avulla. Se tuo myös etuja rajatylittävien liikenneinfrastruktuuriosien kehittämisen kannalta.

27.

Kansalaiset on kutsuttava osallistumaan rajatylittävien hankkeiden kehittämiseen varhaisesta vaiheesta alkaen. Se on ratkaisevan tärkeää erityisesti hankkeiden onnistumisen kannalta ja lisää hankkeiden hyväksyntää. Se myös vahvistaa ihmisten tietoisuutta raja-alueen tarjoamista mahdollisuuksista.

28.

Rajatylittävien yhteyksien kehittämisessä on otettava huomioon muuttuva suhtautuminen avoimiin rajoihin. Erityisinä syinä tähän voidaan mainita pakolaiskriisi, työttömyys ja nationalismin nousu.

29.

katsoo, että on tarpeen edistää aloitteita toisiinsa rajoittuvien Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja unionin naapurimaiden raja-alueilla elävien yhteisöjen integroimiseksi keskenään. Tuki liikenneyhteyksien verkottumiselle edistäisi keskinäistä ymmärtämystä. Nämä parannukset toisivat kansalaiset ja yritykset lähemmäksi toisiaan, millä olisi suotuisia vaikutuksia kansalaisten elämänlaatuun rajan molemmin puolin.

30.

Tekniikan, lainsäädännön ja rahoituksen yhdenmukaistaminen on tarpeen, jotta rajatylittävälle infrastruktuurille voidaan luoda hyvät yhteydet ja jotta lähestymistapa siihen olisi sama eri jäsenvaltioissa. Ennen kaikkea on standardisoitava rautatielinjoja ja -yhteyksiä, esimerkiksi sähköistämisen ja eurooppalaisten turvajärjestelmien (ERTMS) osalta ja jotta voidaan ratkaista monissa Itä-Euroopan maissa sovellettavista erilaisista raideleveysstandardeista johtuvat ongelmat. Teknisten näkökohtien yhteensovittamisen yhteydessä on mainittava myös viestintää ja tiedonlevitystä haittaavien esteiden poistaminen ja yhteisen alustan perustaminen käyttäjille suunnattua tiedotusta, lippujen verkkomyyntiä ja infrastruktuuria koskevan tiedonvälityksen modernisointia varten. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi olisi olennaisen tärkeää, että toimintaan otetaan mukaan rajatylittävien yhteyksien osalta toimivaltaiset rautatieinfrastruktuurista vastaavat valtiotason viranomaiset ja että niiden toimia koordinoidaan.

31.

Teknisen yhdenmukaistamisen lisäksi tarvitaan myös sääntelyn ja lupamenettelyjen yhdenmukaistamista, jotta voidaan sovittaa rajaylittävien toimien toteuttamisaikatauluja yhteen. Julkisen liikenteen rajatylittävien toimilupien myöntäminen voi vauhdittaa rajatylittävän liikennejärjestelmän parantamista. Tarvitaan paljon enemmän yhteistyötä rajatylittävien alueellisten liikennealueiden ja rajatylittävien liikenneviranomaisten kanssa.

32.

Olisi sovellettava ja mahdollisesti laajennettava Luxemburgin esittämää ehdotusta luoda väline erityisten säännösten käyttöönottamiseksi ja soveltamiseksi rajatylittävillä alueilla, sillä se mahdollistaisi yhden maan oikeudellisten ja teknisten säännösten soveltamisen naapurimaassa pienten rajatylittävien liikenneyhteysosuuksien kohdalla. Näin voitaisiin vähentää teknisiä esteitä sekä kustannuksia. AK kehottaa komissiota tarkastelemaan ehdotusta eurooppalaiseksi rajatylittäväksi yleissopimukseksi raja-alueita koskevista erityisistä säännöksistä, arvioimaan sen mahdollista soveltamista ja tekemään ehdotuksen menettelytavoista sen täytäntöönpanemiseksi.

33.

Valtaosa (95 prosenttia) EU:n määrärahoista (TEN-T-CEF) ohjataan nyt Euroopan laajuisen liikenneverkon ydinverkkokäytäviin. Kattavan verkon pienet hankkeet ja yhteydet Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon eivät nykyisin monestikaan täytä ehtoja (yhteis)rahoituksen tai kansallisen rahoituksen saamiselle, vaikka ne ovat keskeisen tärkeitä erityisongelmien ratkaisemiseksi sekä rajatylittävien suhteiden ja talouksien kehittämiseksi. Tämä johtuu osittain rajasijainnista. Kotimaisilla reiteillä ja yhteyksillä on usein suurempi volyymi.

34.

Suhteellisen pieniä toisiinsa liittyviä hankkeita niputtamalla voitaisiin edistää merkittävästi esteiden poistamista raja-alueilla. Rajatylittävillä pienillä infrastruktuurihankkeilla tulisi siksi olla yhtä tärkeä asema EU:n asialistalla kuin TEN-T:n tapaisilla suuremmilla hankkeilla. Infrastruktuuriin liittyvien toimenpiteiden lisäksi on asianmukaista korostaa erityisesti palvelujen kehittämisaloitteita ja rajavaltioiden koordinoimia aloitteita, joiden tarkoituksena on hallita liikenteen kysyntää. Tällaisia ovat esimerkiksi toimet, joilla pyritään vähentämään yksityisautoilua ja edistämään joukkoliikennettä ja ajoneuvojen yhteiskäyttöä. Infrastruktuuri-investointeihin tarvitaan EU:n varojen lisäksi myös omia rahoitusosuuksia. EU:n varoin (ERI-rahastot) rahoitettuihin pieniin ja suuriin hankkeisiin tarvitaan omaa rahoitusta hankkeen kumppaneilta. Tätä panosta tulisi jäsenvaltioiden tasolla täydentää kansallisella (yhteis)rahoituksella, jonka suuruus voi vaihdella, jäsenvaltiossa sovellettavan toimivaltajaon pohjalta. Rajatylittävät hankkeet sekä konsortion osapuolten rahoitusvakaus ovat takeita täytäntöönpanon ja varainkeruun onnistumiselle.

35.

Tavaraliikenteen osalta voi olla järkevää edistää toimenpiteitä, joilla yhdenmukaistetaan tieliikennesääntöjä, ja laatia aloitteita, joilla vähennetään eräissä jäsenvaltioissa voimassa olevista rajoituksista aiheutuvia vaikutuksia maantieliikenteeseen, sekä edistää rautatie- ja maantiekuljetukset yhdistävien intermodaaliterminaalien kehittämistä rajatylittävän liikenteen helpottamiseksi.

36.

Vaihtoehtoiset rahoitusmallit voivat olla avuksi, ja julkisia hankintoja koskevien sääntöjen ja valtiontukisääntöjen yksinkertaistaminen on tässä yhteydessä olennaisen tärkeää. EU:n suorien rahoitusvarojen käytön suunnittelussa voi heti hankkeen kehittelyvaiheesta alkaen ilmetä epävarmuutta valtiollisten ja valtiosta riippumattomien tahojen omien rahoitusosuuksien takeista. Kun otetaan huomioon infrastruktuuri-investointien laajuus, olisi aiheellista harkita omien varojen rahaston perustamista liikenteen kehittämistä ja hankkeiden kehittelyn tukemista varten sekä yhteisten ja kansallisten rahastojen perustamista. Rajatylittävän yhteistyön hankkeissa kumppanuusjärjestelyt voivat joutua ongelmiin jo suunnitteluvaiheessa omien rahoitusosuuksien puuttumisen vuoksi.

37.

Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR) tarjoaa mahdollisuuksia raja-alueiden liikenne- ja infrastruktuurihankkeiden innovatiivista rahoitusta varten. AK pitää siksi tervetulleena, että ESIR 2.0:ssa keskitytään voimakkaammin entistä useampien rajatylittävien ja kestäväpohjaisten hankkeiden rahoittamiseen.

38.

ESIR toimii paremmin, jos on olemassa rajatylittäviä rahoituslaitoksia tai rajatylittävää yhteistyötä. Tulisi tarkastella, miten EAYY:t voisivat soveltua tähän tehtävään ja miten niitä voitaisiin hyödyntää ESIRin ja EIP:n tukikelpoisuuden saavuttamiseksi.

39.

ESIR-rahaston yhteydessä on aiheellista kehittää lisää rahoitusvälineitä takuita varten, jotta voidaan toteuttaa sellaisia rajatylittävän toiminnan kannalta tärkeitä toimia, joiden kannattavuus on alhainen, vaikka ne ovat keskeisen tärkeitä verkon sekä liikkuvuuden ja palveluiden parantamisen kannalta.

40.

Olemassa olevan ja paljon käytetyn rautatieinfrastruktuurin sähköistäminen voisi olla hyvä kohde ESIRin koordinoidulle hyödyntämiselle.

41.

Kaikilla raja-alueilla ei ole samoja erityispiirteitä, eivätkä ne ole samalla tasolla. On olemassa suurkaupunkialueita ja myös maaseutumaisempia alueita, jotka sijaitsevat rajaseudulla. Maantieteellinen sijainti ja luonnonesteet vaikuttavat mahdollisuuksiin luoda asianmukaisia ja tehokkaita rajatylittäviä yhteyksiä sen lisäksi, että ne ovat tekijöitä, joiden vuoksi toimissa tulisi suosia sellaisia maaseutumaisempia tai syrjäisempiä alueita, joilla on strateginen sijainti ja joilla ei juuri ole rajatylittäviä yhteyksiä. Alueellisessa kehityksessä ilmenevien erojen vuoksi taloudelliset ja sosiaaliset ilmiöt ja etenkin työllisyystilanne vaikuttavat kolmansien maiden vastaisilla rajaseuduilla huomattavan paljon raja-alueiden taloudelliseen kehittämistyöhön.

42.

Saaristoalueilla lautat muodostavat usein ainoan yhteyden ympäröivään alueeseen. Tähän näkökohtaan on kiinnitettävä erityistä huomiota.

43.

Erityistä huomiota tulee kiinnittää myös vuoristossa sijaitseviin raja-alueisiin, koska eräät vuoristoketjut muodostavat hyvin vaikeasti ylitettäviä rajaesteitä, jotka edellyttävät erityistä ja kallista infrastruktuuria (maasiltoja, tunneleita). Parantamalla vuoristoalueiden rautatieyhteyksiä voidaan vähentää merkittävästi hiilidioksidipäästöjä ja kohentaa ilmanlaatua sekä optimoida matkailupotentiaalia ja näin edistää vuoristoalueiden väestökehityksen ja ympäristön elinvoimaisuutta.

44.

Rajatylittävien hankkeiden kehittämisen ja niihin liittyvien päätösten yhteydessä on laadittava kustannus-hyötyanalyyseja ja valmistelutoimia, joilla varmistetaan kehittämishankkeiden onnistuminen. Rautatielinjan kaltainen infrastruktuuriyhteys on usein hyvin kallis. Hankkeita toteutettaessa on pohdittava olemassa olevia hankintamenettelyjä, oikeudellisia ja taloudellisia menettelyjä sekä riskien arviointimenettelyjä, jotka ovat usein erilaisia eri jäsenvaltioissa. Lisäksi myös rautatieyhteyden käyttökustannukset on otettava huomioon päätöksentekoprosessissa.

45.

Perustaksi ei pidä ottaa pelkästään lyhyen aikavälin taloudellisia analyyseja, vaan huomiota on kiinnitettävä myös uusien yhteyksien strategiseen arvoon, sillä ne voivat vauhdittaa (syrjäisten) raja-alueiden kehitystä. Rajatylittävien hankkeiden yhteydessä onkin otettava heti infrastruktuurin suunnittelu- ja kustannusarviovaiheesta lähtien huomioon myös jäsenvaltioiden käyttöön ottamat liikenteen kehittämisstrategiat ja asiaan liittyvät kansalliset kehittämisstrategiat, jotka koskevat ympäristönsuojelua, teknologista tutkimusta ja innovointia, ja varmistettava johdonmukaisuus näiden kanssa.

30.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 207/25

1.

korostaa, että satamakaupungit ja satama-alueet ovat tärkeä osa Euroopan unionin (EU) talousjärjestelmää ja että niillä on globalisaation lisääntyessä suuri vaikutus mahdollisuuksiin elvyttää taloutta, parantaa tehokkuutta, edistää innovointia ja varmistaa kilpailukyky pitkällä aikavälillä.

2.

toteaa, että teknologiset muutokset meri- ja sisävesiliikenteessä johtavat satamatoimintojen maantieteelliseen keskittymiseen ja muuttavat monien keskisuurten ja pienten satamien merkitystä, minkä seurauksena niiden taloudelliset tehtävät supistuvat ja satama-alueet ja niihin liittyvät kaupunkialueet rappeutuvat.

3.

toteaa, että satamien hallinnoinnin vapauttamissuuntaus on tärkeä pyrittäessä tehostamaan niiden toimintaa ja siten edistämään Euroopan liikennealan kilpailukykyä. Komitea panee tähän liittyen merkille huolen markkinoiden vapauttamisesta, joka saattaa vaikeuttaa yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tarjontaa satamissa (tai sellaisten muiden satamille kuuluvien tehtävien hoitamista, jotka ovat keskeinen osa satamista ja kaupungeista muodostuvan kokonaisuuden toimintaa ja kehittämistä). EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 345 artiklassa kuitenkin määrätään, ettei perussopimuksilla puututa jäsenvaltioiden omistusoikeusjärjestelmiin. EU:n säännökset eivät myöskään velvoita satamien hallintoelimiä soveltamaan tiettyä satamahallintomallia.

4.

katsoo, että tähänastiset paikallis- ja aluetason toimet, joilla on pyritty satamakaupunkien ja -alueiden elvyttämiseen myös saarialueilla, kaipaavat vahvempaa ja kohdennetumpaa koheesiopoliittista ja muuta EU:n tukea, joka perustuu alueellisen toimintasuunnitelman, kaupunkeja koskevan toimintaohjelman, Leipzigin peruskirjan ja Amsterdamin ohjelmajulistuksen tarjoamiin mahdollisuuksiin ja jossa noudatetaan niiden henkeä.

5.

kannattaa satama-asetuksen 15 artiklassa säädettyjä periaatteita ja kehottaa Euroopan komissiota – saavutettua yhteisymmärrystä kyseenalaistamatta – antamaan tarkempia ohjeita sen täytäntöönpanosta. Komitea muistuttaa, että kauppasatamien toiminnasta ovat vastuussa yksityiset tahot ja että satamaviranomaisten on kuultava yksityisiä toimijoita sataman kehittämisestä.

6.

kehottaa satamien hallintoviranomaisia, laivanvarustamoita, väyläviranomaisia, yksityisiä terminaalitoimijoita ja niiden eurooppalaisia tai alueellisia ryhmittymiä käymään vuoropuhelua rannikko-, saari- ja jokialueiden paikallis- ja alueviranomaisten kanssa joustavien kompromissiratkaisujen löytämiseksi kaikenlaisten meri- ja sisävesisatamakaupunkien ja satama-alueiden elvyttämistä varten.

7.

on tietoinen siitä, että merisatamat ja erityisesti 104 Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon kuuluvaa tärkeintä satamaa ovat pääasiallisia portteja Euroopan talousalueelle ja että niiden yhteydet maailmanlaajuisesti merkittäviin satamiin ja satamakaupunkeihin (esim. Kiinassa) ovat keskeisessä asemassa EU:n talouden kilpailukyvyn ylläpitämisen ja parantamisen ja sitä kautta hyvinvoinnin ja yhteiskuntarauhan kannalta.

8.

on tietoinen siitä, että sisävesisatamat – erityisesti Euroopan laajuisen liikenneverkon runkoverkkoon ja kattavaan verkkoon kuuluvat 79 sisävesisatamaa – ovat alueiden ja paikallisyhteisöjen talouden solmukohtia. Ne toimivat Euroopan sisävesiliikenneväylien tehokkaina multimodaalisina solmukohtina, muodostavat liittymäkohdan mannertenvälisten ja meritse kulkevien liikenneosuuksien sekä sisämaan liikennemuotojen (raide-, maantie- ja sisävesiliikenne) välillä ja toimivat merisatamien jatkoportteina.

9.

korostaa, että osa Euroopan paikallisviranomaisista erityisesti maaseudun ja saarten yhteisöissä toimii käytännössä myös satamaviranomaisina ja hoitaa tässä ominaisuudessa laajoja tehtäviä, jotka liittyvät rannikkoalueiden yhteisöjen tukemiseen, talouskehityksen edistämiseen sekä toimivien ja kestävyysperiaatteiden mukaisten merisatamien kehittämiseen. Alue- ja paikallisviranomaiset voivat toteuttaa keskeisiä varsinaiseen satamahallintoon liittyviä julkisia toimia.

10.

päättelee monissa empiirisissä tutkimuksissa osoitetun ja dokumentoidun käsityksen mukaisesti, että Euroopan satamien ja satamakaupunkien väliset satojen vuosien kuluessa muovautuneet suhteet ovat viime aikoina muuttuneet nopeasti rahti- ja matkustaja-alusten koon kasvamisen sekä konttikuljetusten jatkuvan lisääntymisen ja satamatoimintojen maantieteellisen keskittymisen vuoksi.

11.

toteaa, että huolimatta merenkulun yleisestä lisääntymisestä monet eurooppalaiset satamakaupungit ja niitä ympäröivät alueet menettävät taloudellisia toimintoja ja työpaikkoja ja kaupunkien sisällä sijaitsevat satama-alueet rappeutuvat.

12.

muistuttaa, että taloudessa vallitsevan matalasuhdanteen ja heikkojen ennusteiden takia tulevan talouskasvun tärkeitä ennakkoedellytyksiä ovat innovoinnin, automatisoinnin ja digitalisoinnin lisääminen sekä uusien mantereen laajuisten ja kestävään kehitykseen pohjautuvien markkinoiden, kuten kiertotalouden ja biotalouden, tarjoaman potentiaalin hyödyntäminen.

13.

korostaa, että innovatiivisille hankkeille ja aloitteille tarvitaan vakaata investointiympäristöä ja jatkuvaa EU-rahoitusta. Komitea kannattaa alhaalta ylöspäin suuntautuvia aloitteita ja ideoita, kuten julkisille ja yksityisille sidosryhmille ja hallintoelimille suunnattua pitkäkestoista eurooppalaista sisävesiliikennefoorumia, joka edistää tutkimusta ja innovointia tarkoituksena parantaa satamien ja kaupunkien välisiä yhteyksiä sekä alan innovointikykyä.

14.

kehottaa erityisesti kiinnittämään huomiota prosessiin, jossa satamien aikaansaamat myönteiset ulkoiset vaikutukset, jopa kaikkein suurimpien satamien tapauksissa, karkaavat globalisaation seurauksena kaukaisemmille alueille ja kaupungeille, myös Euroopan ulkopuolelle. Komitea pitää toisaalta tervetulleena sitä, että aikaisemmin taantuneet satamat monipuolistuvat ja vetävät puoleensa uudenlaista taloudellista toimintaa, millä on myönteisiä heijastusvaikutuksia lähiympäristöön.

15.

korostaa, että kehittynyt sisävesiliikenneverkko, josta on yhteydet moniin sisävesisatamiin, avaa mahdollisuuksia sisävesiliikenteen merkityksen kasvattamiseen merisatamien ja sisämaan yhteyksien parantamisessa, kun otetaan huomioon tarve keventää maanteiden kuormitusta sekä EU:n tavoite siirtää vuoteen 2030 mennessä 30 prosenttia liikenteestä maanteiltä raiteille ja vesille (liikennettä käsittelevä valkoinen kirja, 2011, COM(2011) 144 final).

16.

muistuttaa niin ikään TEN-T-verkkoon kuuluvien keskisuurten satamien sekä saarten, saaristoalueiden ja syrjäisimpien alueiden pienten satamien roolista talouskehityksen moottoreina. Niillä on ratkaisevan tärkeä merkitys myös EU:n alueellisen yhteenkuuluvuuden kannalta. Niillä tulisikin olla merkittävästi paremmat mahdollisuudet saada rahoitusta Verkkojen Eurooppa -välineestä.

17.

katsoo, että meri- ja sisävesisatamien tehokkuuden ja kilpailukyvyn lisääminen, satamakaupunkien toimivuuden parantaminen ja satama-alueiden elvyttäminen ovat olennaisen tärkeitä tekijöitä EU:n ja sen jäsenvaltioiden ja alueiden tämänhetkisten kehittämisongelmien ratkaisemisen sekä yleisesti uudelleenteollistamisen kannalta.

18.

huomauttaa lisäksi, että tuen lisääminen satamakaupunkien ja -alueiden elvyttämiseen koheesiopolitiikan ja muiden toimintapolitiikkojen puitteissa auttaisi edistämään taloudellista, sosiaalista ja alueellista kehitystä EU:ssa.

19.

toteaa, että eurooppalaiset meri- ja sisävesisatamat ja satamakaupungit ovat varsin erilaisia kooltaan, maantieteelliseltä sijainniltaan, laivauspotentiaaliltaan ja erikoisaloiltaan sekä kun otetaan huomioon niihin liittyvät muut taloudelliset toiminnot ja sataman merkitys kaupungin taloudessa.

20.

panee merkille, että paikallisten, alueellisten ja metropolikokoisten rannikkokaupunkien suhteet satamiin, joiden laivauskapasiteetti voi olla pieni, keskisuuri tai suuri, aiheuttavat erilaisia ongelmatilanteita, jotka edellyttävät erilaisia ratkaisuja. Komitea kehottaa Euroopan komissiota ottamaan toissijaisuusperiaatteen mukaisesti huomioon nämä eroavaisuudet sekä merialan sidosryhmien ja rannikkoalueiden paikallis- ja alueviranomaisten näkemykset, kun se esittää toimenpiteitä näiden ongelmien ratkaisemiseksi.

21.

huomauttaa, että sataman valta-asema satamakaupunkiin nähden tai päinvastoin johtaa yleensä sataman ja satamakaupungin muodostaman kokonaisuuden epätasapuoliseen kehittämiseen, joka on vahingollista molemmille osapuolille. Tätä täytyy torjua alueellisen toimintasuunnitelman periaatteiden mukaisesti kehittämällä koordinoitujen EU:n alakohtaisten toimintapolitiikkojen tarjoamien oikeudellisten ja rahoituksellisten välineiden tuella yhteisyrityksiä, joihin osallistuvat merialan taloudelliset toimijat, teollisuus ja palvelualat sekä kaupunki- ja alueviranomaiset.

22.

on tietoinen siitä, että satama-alueet ovat erityisluonteisia alueita, joissa lukuisat taloudelliset toiminnot ja niihin liittyvät tarpeet ja edut keskittyvät erittäin pienelle alueelle ja muodostavat monitahoisen alueellisen, taloudellisen ja sosiaalisen järjestelmän, jossa väistämättä esiintyy ristiriitoja ja konflikteja, jotka edellyttävät erityistä yhdennettyä, kumppanuuteen perustuvaa ja monitasoista lähestymistapaa.

23.

toteaa, että monet eurooppalaiset satamat ja erityisesti 1800-luvulla kehittyneet satamat ovat todellisuudessa yhdistettyjä satama- ja teollisuusalueita, joihin ovat keskittyneet veden saantia edellyttävät tuotantolaitokset ja satamissa laivattavien raaka-aineiden ja puolivalmisteiden prosessointitehtaat sekä monet palvelutoiminnot, jotka liittyvät merenkulkuun, laivaukseen ja muihin satamatoimintoihin, kuten kalastukseen ja vesiviljelyyn, virkistykseen ja energiantuotantoon.

24.

korostaa tarvetta varmistaa toimiva koordinointi samalla hallinnollisella alueella sijaitsevien satamien välillä sekä lisätä yhteistyötä samalla rannikolla sijaitsevien satamien välillä riippumatta siitä, mihin alueeseen ne kuuluvat.

25.

korostaa tarvetta parantaa satamakaupunkien ja -alueiden välisiä institutionaalisia suhteita ja suosittaa, että perustetaan satamien ja kaupunkien yhdentymistä käsitteleviä komiteoita noudattaen sellaisten eurooppalaisten satamien hyviä käytäntöjä, joissa on jo olemassa tällainen paikallis-, alue- ja satamaviranomaisista koostuva komitea.

26.

kehottaa TEN-T-verkon liikennekäytävien foorumeja käsittelemään satamakaupunkien ja satama-alueiden välisiä yhteyksiä ja suosittaa, että perustetaan erityisiä alustoja kaupunkisolmukohdiksi luokiteltuja satamakaupunkeja varten.

27.

korostaa, että satamakaupunkien ja -alueiden elvyttämisessä tulee ottaa kokonaisvaltaisesti huomioon monenlaisia tekijöitä: satamakaupunkien strateginen hallinnointi, satamakaupunkien väliset ja sataman, satamakaupungin ja rannikkoalueen muodostaman kokonaisuuden synergiavaikutukset, julkiset kannustimet ja investoinnit, satamakaupunkien ja -alueiden taloudellisen rakenteen monipuolistaminen, yhteydet sisämaa- ja sisävesikuljetuksiin, yhteydet rautatiekuljetuksiin, ympäristöongelmat, sataman, kaupungin ja rannikkoalueen maankäytön suunnittelu sekä sataman osallistaminen kaupunkiyhteisön elämään.

28.

korostaa, että satamakaupunkien kestävän kehittämisen tarve edellyttää innovatiivisia ja kokonaisvaltaisia ratkaisuja, joissa noudatetaan EU:n yhdennetyn kaupunkikehityksen periaatteita ja otetaan huomioon kyseisten alueiden taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset näkökohdat.

29.

panee merkille, että vaikka suuntauksena näyttää olevan nykyaikaisten kontti- ja massatavaraterminaalien perustaminen muualle kuin kaupunkien yhteydessä ja usein kaupunkikeskustoissa sijaitseville satama-alueille, sataman ja kaupungin välinen synergiailmiö muuttuu muttei kuitenkaan heikkene etenkään kun on kyse liikenneyhteyksistä sisämaahan, tietoliikenne- ja sähköenergiainfrastruktuurista, kaupunkipalvelujen saatavuudesta, osaavasta työvoimasta, turvallisuudesta sekä pitkälle erikoistuneista satamapalveluista ja liiketoimintaympäristöstä.

30.

korostaa, että sataman ja kaupungin väliset synergiavaikutukset täytyy nostaa esille ja niitä täytyy vahvistaa. ”Pehmeät” poliittiset välineet, kuten edellytysten luominen kokemustenvaihdolle sekä tiedonantojen, käytännesääntöjen ja oppaiden antaminen, saattavat olla hyödyksi siellä missä niille on tarvetta.

31.

toteaa, että satama-alueet, joilla laivaustoiminta tai rannikkoteollisuus on vähentynyt tai kadonnut, ovat toisaalta merkittävä rasite satamakaupungeille mutta toisaalta suuri kehitysmahdollisuus, ja uhan ja mahdollisuuden välinen tasapaino riippuu pääasiassa siitä, millainen on sataman ja kaupungin välinen suhde.

32.

toteaa, että satama- ja rannikkoteollisuusalueet edellyttävät lähes aina kalliita, pitkäkestoisia ja raskaita teknisiä ja ympäristöön liittyviä elvyttämistoimia, kun taas ympäröivät alueet saattavat edellyttää sosiaalista elvyttämistä, joka on keskeinen ja välttämätön edellytys, jotta niihin voidaan investoida. Investoinnit, joilla tuetaan elvyttämistä ja edistetään muutoksia, voivat olla keskeisen tärkeitä.

33.

vaatii, että kaupunkeja koskevan toimintaohjelman ja Amsterdamin ohjelmajulistuksen täytäntöönpanon yhteydessä luodaan oikeudellisia välineitä, jotka mahdollistavat oikeudellisen ja taloudellisen tuen näiden alueiden tekniselle ja ympäristöä koskevalle elvyttämiselle.

34.

toteaa, että satamat tarjoavat maaseutualueille, saarialueille ja syrjäisille alueille myös tärkeitä elinehtoja talouden, kulttuurin ja historian suhteen. Kasvun avain on matkailu-, risteily- ja purjehdustoiminnan lisäämisessä siten, että hyödynnetään mahdollisimman tarkoin alueen luonnon- ja kulttuuriperintöä. Maaseutumaisemmissa yhteisöissä, saarilla tai syrjäseuduilla voi olla vielä tärkeämpää elvyttää kaupunkikeskuksia ja investoida niihin.

35.

ehdottaa, että mahdollistetaan erityistalousalueisiin rinnastettavien institutionaalisten ratkaisujen luominen entisille satama- ja rannikkoteollisuusalueille noudattaen toissijaisuusperiaatetta sekä rahoituksen avoimuutta koskevaa periaatetta ja määrittäen selkeät kriteerit valtiontuelle.

36.

nostaa esiin myös mahdollisuudet hyödyntää tähänastisia kokemuksia ja EU:n tasolla ja jäsenvaltioissa kehitettyjä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusratkaisuja etenkin rannikolla sijaitsevilla kaupunkialueilla.

37.

muistuttaa, että satamat ovat osa EU:n julkista liikenneinfrastruktuuria ja että niiden hallinnoinnista vastaa pääasiassa valtion, alueen tai kaupungin hallinto ja että näin on oltava jatkossakin, jotta voidaan vastata tarpeeseen vahvistaa taloutta ja kehittää sitä kestäväpohjaisesti EU:n laajuisesti.

38.

on tietoinen siitä, että satama-alueiden elvyttäminen ja siihen liittyvä satamakaupunkien talouden piristäminen edellyttävät investointeja, jotka ylittävät selvästi julkisten talousarvioiden mahdollisuudet. Tästä syystä tarvitaan myös yksityisiä investointeja ja siten rahoituslaitosten osallistumista. Komitea kehottaakin kaikkien hallintotasojen viranomaisia kaikkialla Euroopassa houkuttelemaan politiikkayhdistelmien avulla tällaisia investointeja. Tällä tavoin etenkin sellaisten julkisten talousarvioiden varat, jotka ovat kovalla koetuksella, voidaan kohdentaa paremmin sinne, missä markkinavoimat eivät yksin kykene vastaamaan tarpeisiin asianmukaisesti.

39.

korostaa, että julkisten ja yksityisten etujen tasapainottaminen, kun otetaan huomioon satamien ja satamakaupunkien erilainen tärkeys EU:lle ja niiden erilaiset kehitystilanteet, edellyttää yksilöllistä, tapauskohtaista lähestymistapaa ja kompromisseihin pyrkimistä pitkäkestoisten yhteisten etujen saavuttamiseksi.

40.

kehottaa Euroopan komissiota kehittämään ratkaisuja, jotka mahdollistavat yksityisten investointien toteuttamisen satama-alueilla ja joissa taataan taloudellinen vapaus, osapuolten yhdenvertainen kohtelu, rahoituksen avoimuus ja selkeät julkisen tuen kriteerit sekä otetaan samalla huomioon pitkän aikavälin alueelliset ja paikalliset edut.

41.

muistuttaa, että monien eurooppalaisten satamien ja satamakaupunkien asema kansallisissa ja alueellisissa asutus-, liikenne- ja talousjärjestelmissä on muuttunut globalisaation ja meri- ja sisävesiliikenteessä tapahtuneiden teknologisten muutosten seurauksena.

42.

toteaa, että nämä muutokset heikentävät niiden taloudellista pohjaa mutta myös johtavat kaupunkien ja paikallisyhteisöjen toimintojen monipuolistumiseen ja tarpeeseen löytää uusia käyttötarkoituksia hylätyille satama- ja rannikkoseutujen teollisuusalueille. Komitea korostaa, että satamien ja satamakaupunkien uudet taloudelliset toiminnot eivät aina edellytä sijaintia veden äärellä, vaan sijoittajat valitsevat ne hyvien kaupunkiyhteyksien, olemassa olevan infrastruktuurin ja myös maisema- ja kulttuuriarvojen vuoksi.

43.

korostaa erityisesti, että moniin eurooppalaisiin meri- ja sisävesisatamiin liittyy erityistä kulttuuriarvoa ja ne edellyttävät erityisluonteensa takia erityisiä Euroopan kulttuuriperinnön suojeluohjelmien ja -hankkeiden piiriin kuuluvia toimenpiteitä.

44.

toteaa, että entisten satama-alueiden ja rannikkoteollisuusalueiden elvyttämiseen tarkoitetuilla tukiohjelmilla ja -välineillä tulee tukea yksityisiä ja julkisia hankkeita, joissa pyritään käyttämään alueita parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka hankkeilla ei olisi yhteyttä merielinkeinoihin tai vesiliikenteeseen.

45.

toteaa, että merkittävä osa eurooppalaisten merisatamien kehityksen esteistä johtuu niiden riittämättömistä sisämaayhteyksistä. Tämä puute heikentää liikenne- ja logistiikkaketjujen tehokkuutta. Komitea kehottaakin niveltämään satamat ja satama-alueet nykyistä paremmin kaikkiin muihin liikennemuotoihin ja erityisesti rautatieliikenteen yhteyksiin ja järjestämään lisäarvoa tuottavaa toimintaa, jonka avulla edistetään ympäröivien alueiden kestävää kehitystä.

46.

korostaa, että tehokkaan kuljetusverkon rakentaminen yhdennetyn logistiikan tavoitteen mukaisesti edellyttää välttämättä logistiikkakeskusten perustamista sisämaahan tavaroiden varastointia, järjestelyä ja säilyttämistä varten sekä intermodaalikuljetusten tarpeisiin.

47.

katsoo, että komission tulisi tukea olemassa olevien tai suunnitteilla olevien satamien sisämaayhteyksien parantamishankkeita sekä syrjäisten alueiden, saarialueiden ja syrjäisimpien alueiden yhteyksien toimivuutta etenkin luomalla tarvittava oikeudellinen kehys ja myös uusia rahoitusvälineitä. Tätä varten olisi modernisoitava olemassa olevia TEN-T- ja TEN-R-liikenneyhteyksiä sekä Euroopan laajuisia energiaverkkoja (TEN-E) ja Euroopan laajuisia televiestintäverkkoja (TEN-Telecom) ottaen huomioon satamakaupunkien tarpeet ja edut kaupunki- ja alueliikenteen alalla.

48.

toteaa, että rannikkoalueilla – etenkin niillä alueilla, missä sijaitsee satama – on luontaisten kilpailuvalttiensa ansiosta erinomaiset mahdollisuudet kehittyä uusiutuvan energian, kestäväpohjaisen matkailun ja luovien alojen huippuosaamisen keskuksiksi. Usein kyse on kuitenkin syrjäisistä tai syrjäisimmistä alueista, missä infrastruktuuria on kehitettävä, jotta ne saadaan yhdistettyä EU:n sisämarkkinoiden ydinalueisiin ja oman alueensa muihin osiin.

49.

toteaa, että satamien toiminnasta ja kehittämisestä aiheutuu lukuisia vakavia ympäristöongelmia, jotka eivät koske vain satamakaupunkeja vaan koko rannikkoalueita ja vesistöjä: näitä ovat rantojen tasapainon häiritseminen ja rakentaminen, veden pilaantuminen, vesiekosysteemien tuhoutuminen ja paikallisella tasolla jätteen ja myös vaarallisen jätteen syntyminen, bakteriologiset uhat, melu ja ilmansaasteet.

50.

toteaa, että entiset satama- ja rannikkoteollisuusalueet ovat usein pahasti saastuneita ja edellyttävät ympäristön ennallistamista. Tähän olisi saatava erityistä tukea eritasoisista ympäristönsuojeluohjelmista ja -hankkeista ja erityisesti niistä, jotka koskevat ympäristön ja meri- ja jokirantojen suojelua. Tämä koskee erityisesti öljyn, öljytuotteiden ja maakaasun laivausterminaaleja ja jalostamoja, joihin liittyy erityisiä ympäristöriskejä.

51.

korostaa, että uusien laivausterminaalien rakentaminen yleensä kauas olemassa olevista satama-alueista aiheuttaa usein huomattavia ympäristövaikutuksia ja edellyttää siksi erityisen huolellista suunnittelua paikallis- ja alueyhteisöjen, yhteiskunnan sidosryhmien ja ympäristöjärjestöjen kanssa, jotta voidaan minimoida tällaiset vahingot ja sopia mahdollisista ympäristön ennallistamistoimista.

52.

pitää työntekijöitä tukevia riskinarviointi- ja turvallisuusjohtamisjärjestelmiä äärimmäisen tärkeänä osana ammatti- ja huviliikenteen satamien jatkuvaa toimintaa. EU:n satamien ja niitä ympäröivien alueiden maineen tahrautumiseen tältä osin ei ole varaa.

53.

muistuttaa vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta annetun direktiivin 2014/94/EU satamille aiheuttamista uusista velvoitteista. Direktiivin mukaan satamalaitureille on viimeistään 31. joulukuuta 2025 asennettava nesteytetyn maakaasun (LNG) tankkauspiste ja sähkönsyöttöpiste. Nämä uudet säännökset ovat ympäristön ja satamakaupunkien väestön terveyden näkökulmasta täysin perusteltuja, mutta ne edellyttävät EU-tason rahoitustukea, joka olisi sisällytettävä liikennepakettiin jo tässä vaiheessa ja eritoten seuraavalla, vuoden 2020 jälkeisellä ohjelmakaudella.

54.

toteaa, että ympäristökysymysten täytyy olla pysyvä näkökohta kaikissa EU:n ohjelmissa ja hankkeissa, joilla pyritään elvyttämään satamakaupunkeja ja -alueita ja jotka liittyvät ympäristön ja erityisesti meri- ja vesiympäristön suojeluun tähtääviin ohjelmiin ja hankkeisiin.

55.

muistuttaa, että satama-alueet sijaitsevat usein aivan kaupunkikeskustojen läheisyydessä historiallisten teknisten ja taloudellisten olosuhteiden vuoksi ja ovat joskus kaupunkien houkuttelevimpia vetonauloja.

56.

on tietoinen siitä, että koska lukuisat toiminnot on hajautettu keskustan ulkopuolelle kaupunkien laitamille, monet eurooppalaiset kaupungit kaipaavat teknistä, taloudellista ja sosiaalista elvyttämistä parantaakseen houkuttavuuttaan asukkaiden, kaupan, ravintoloiden, kulttuuripalvelujen ja julkisten ja yhteiskunnallisten instituutioiden näkökulmasta.

57.

panee merkille mahdollisuuden soveltaa yhdennettyä lähestymistapaa rappeutuneisiin keskusta-alueisiin ja entisiin satama- ja rannikkoteollisuusalueisiin, jotka kaipaavat elvyttämistä ja tukea kaupunkeja koskevan toimintaohjelman ja Amsterdamin ohjelmajulistuksen tavoitteiden mukaisesti.

58.

korostaa, että paikallisyhteisön osallistumisella ja sillä, että ainakin osa kunnostettavasta alueesta muutetaan julkiseksi tilaksi, joka on sekä vakituisten asukkaiden että matkailijoiden käytettävissä, on keskeinen merkitys tällaisten hankkeiden onnistumiselle.

59.

kiinnittää huomiota siihen, että satama-alueita kunnostettaessa on hyödynnettävä nykyistä laajemmin EU-tason, valtiollisia ja alueellisia ohjelmia ja hankkeita, jotka on tarkoitettu julkisten tilojen muokkaamiseen ja paikallisyhteisöjen tukemiseen.

60.

toteaa, että satamakaupunkien ja -alueiden elvyttämisen tehokas hallinnointi edellyttää tiivistä yhteistyötä kaikkien sidosryhmien (yksityiset, julkiset ja yhteisölliset) välillä ja innovatiivisia ratkaisuja rannikkoalueiden strategisen suunnittelun ja maankäytön suunnittelun alalla paikallis- ja aluetasolla, kun kyse on merialueista, sisävesistöistä, satamakaupungeista ja rannikkoalueista.

61.

toteaa, että satama-alueiden strategisen suunnittelun ja maankäytön suunnittelun ja hallinnoinnin periaatteiden ja menettelyjen epäjohdonmukaisuus vaikeuttaa suuresti niiden elvyttämistä. Elvyttäminen edellyttää EU-tason tukea, kokemustenvaihtoa ja mahdollisesti pehmeää sääntelyä.

62.

kehottaa ottamaan huomioon kaupunkeja koskevassa EU:n toimintaohjelmassa kaupunkien maantieteelliset ja toiminnalliset erot ja etenkin satamakaupunkien erityiset kehittämisongelmat, joihin olisi puututtava tehokkaammilla täytäntöönpanotoimilla.

63.

toteaa tyytyväisenä, että molemmissa asiakirjoissa peruslähtökohtana on kumppanuusperiaate ja näkemys, jonka mukaan kaupunkien viranomaisten, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, tieto- ja innovaatioinstituutioiden ja yritysten osallistuminen on ratkaisevan tärkeää.

64.

katsoo, että vaikka satamien ja satamakaupunkien ongelmat kuuluvat ensisijaisesti alue- ja valtiotason viranomaisille, tehokkaasta EU-tason yhteistyöstä ja tuesta voi olla etua. Erilaisten Euroopan laajuisten verkkojen kehittämistä, kuten TEN-T-, TEN-E- ja TEN-Telecom-aloitteita, on tärkeää jatkaa kiinnittäen erityistä huomiota liikenneyhteyksien nykyaikaistamiseen ja painottaen TEN-R-liikenneyhteyksiä sulkematta pois mahdollisuutta luoda uusia yhteyksiä.

65.

suosittaa, että satamien ja satamakaupunkien kehittämishaasteet otetaan huomioon EU:n toimintapolitiikoissa, jotka koskevat liikennettä, merielinkeinoja ja meri- ja vesiympäristön suojelua.

66.

suosittaa, että kaupunkeja koskevan toimintaohjelman ja Amsterdamin ohjelmajulistuksen täytäntöönpanoon liittyvässä jatkotyössä otetaan huomioon satamakaupunkien toiminnan ja kehittämisen erityispiirteet.

67.

suosittaa, että reuna-alueiden satamien ja satamakaupunkien rautatieliikenneyhteyksiä laajennetaan ja parannetaan.

30.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 207/32

1.

suhtautuu myönteisesti tiedonantoon uuden kumppanuuskehyksen luomisesta, sillä siinä korostetaan, että muuttoliikekysymys on monitahoinen ja että siihen on puututtava eri tasoilla. Komitea muistuttaa, että turvapaikka on ihmisen perusoikeus, jota kansainvälinen oikeus ja kaikkia jäsenvaltioita sitovat kansainväliset velvoitteet suojelevat. Se kehottaakin EU:ta ja jäsenvaltioita luomaan pakolaisia varten turvallisia ja laillisia väyliä, kuten humanitaarisia käytäviä ja viisumeita humanitaarisin perustein, sekä edistämään perheenyhdistämistä. Jäsenvaltioiden olisi tarkasteltava mahdollisuutta sallia turvapaikan hakeminen niiden suurlähetystöissä ja konsulaateissa.

2.

toteaa, että tiedonannossa esitetään innovatiivinen lähestymistapa, joka perustuu ennen kaikkea yhteistyöhön kolmansien maiden kanssa ja jossa otetaan huomioon sekä EU:n että kumppanimaiden intressit, jotta varmistetaan muuttoliikkeen parempi hallinta.

3.

pitää tärkeänä ja korostaa, että EU:n on esiinnyttävä yhtenä rintamana ja otettava toimiin mukaan kaikki asianosaiset sidosryhmät ja instituutiot. Paikallis- ja alueviranomaiset voivat ja niiden tulisi olla mukana EU:n, jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden yhteisissä pyrkimyksissä panna täytäntöön kattavia muuttoliikettä koskevia kumppanuuksia (kumppanuussopimuksia) erityisesti, kun kyse on alueista ja kunnista, joilla on merkittävä kumppanuuskehyksen kattamista maista peräisin oleva maahanmuuttajaväestö.

4.

on samaa mieltä siitä, että on tehtävä paljon nykyistä enemmän, sillä EU:lla on edelleen ratkaistavanaan humanitaarinen kriisi. Kolmannet maat ja EU:n kumppanimaat ovat ottaneet vastaan miljoonia kodeistaan paenneita pakolaisia, joista suuri osa on ilman huoltajaa olevia alaikäisiä, sekä monia taloudellisista syistä muuttavia, jotka haluavat tulla Eurooppaan. Tässä yhteydessä EU:n ja kolmansien maiden välisessä kansainvälisessä yhteistyössä tarvitaan uutta ulottuvuutta, ja siinä on otettava käyttöön lisävälineitä, joiden avulla voidaan puuttua asianmukaisesti äskettäisiin ja tuleviin muuttoliikehaasteisiin.

5.

kehottaa Euroopan komissiota kannustamaan kaikkia toimijoita – jäsenvaltioita, EU:n toimielimiä ja keskeisiä kolmansia maita – tekemään kumppanuusyhteistyötä, jotta muuttovirtoihin saadaan järjestystä ja jotta estetään turvapaikanhakijoiden ja paperittomien taloudellisten muuttajien vaaralliset merimatkat ihmissalakuljettajien tai -kauppiaiden käsissä. AK on samalla tietoinen siitä, että on puututtava pikaisesti sääntöjenvastaisen muuttoliikkeen ja pakkomuuton perimmäisiin syihin alkuperämaissa ja poistettava ne. Kansainvälinen, valtiollinen, alueellinen ja paikallinen yhteistyö on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan toteuttaa yhteinen EU:n muuttoliikepolitiikka Euroopan muuttoliikeagendan mukaisesti.

6.

toteaa, että muuttoliike ja kehitysyhteistyöpolitiikat ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa. Tämä yhteys on ollut keskeisellä sijalla keskusteluissa, joita on käyty vuoden 2015 jälkeisestä YK:n kehitysyhteistyöohjelmasta, josta tehtiin päätös New Yorkissa syyskuussa 2015. Muuttoliikkeen tehokasta ja inhimillistä hallintaa on pidettävä ohjelman onnistuneen toteuttamisen kannalta ratkaisevan tärkeänä. AK on täysin tietoinen turvallisen, laillisen ja sääntöjenmukaisen muuttoliikkeen tarjoamista eduista ja mahdollisuuksista muuttajille sekä alkuperä-, kauttakulku- ja tulomaille. Se myös korostaa, että on tärkeää ottaa maahanmuuttajayhteisöt mukaan alkuperämaidensa kehittämiseen. Komitea on tietoinen myös sääntöjenvastaisen muuttoliikkeen kielteisistä vaikutuksista muuttajiin sekä alkuperämaiden velvoitteesta ottaa vastaan kansalaisiaan takaisinotto- ja palauttamismenettelyissä EU:n palauttamisdirektiivin ja kansainvälisten välineiden mukaisesti.

7.

vahvistaa tukevansa vuonna 2015 julkaistua Euroopan muuttoliikeagendaa, jossa esitetään erilaisia samanaikaisesti toteutettavia toimia, jotta voidaan puuttua nykyisen muuttoliikekysymyksen ulkoisiin ja sisäisiin näkökohtiin. Ulkoisessa toimintaohjelmassa keskitytään kumppanuuksiin kolmansien maiden kanssa ja pyritään laatimaan uskottavat ja saavutettavissa olevat tavoitteet, jotta voidaan sääntöjenvastaisen muuttoliikkeen perimmäiset syyt huomioon ottaen vähentää pakenemaan joutuvien ihmisten määrää.

8.

on samaa mieltä siitä, että EU:n jo toteuttamien toimien, kuten Vallettan huippukokous, EU:n ja Turkin julkilausuma, muuttoliikettä käsitelleet korkean tason vuoropuhelut, tarkistettu Euroopan naapuruuspolitiikka ja Länsi-Balkanin johtajien kokous, ohella on edelleen vahvistettava EU:n strategista pitkän aikavälin lähestymistapaa kolmansiin maihin nähden sekä parannettava sisäistä johdonmukaisuutta ja koordinointia EU:n jäsenvaltioiden kanssa. Jotta unionin sisäisiin ja ulkoisiin toimiin perustuvia synergiaetuja ja vaikutusmahdollisuuksia voitaisiin hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti, tarvitaan entistä koordinoidumpi, järjestelmällisempi ja jäsentyneempi menettelytapa. On myös varmistettava alue- ja paikallisviranomaisten suora pääsy Euroopan naapuruuspolitiikan rahoituksen sekä muun Välimeren aluetta koskevan rahoituksen piiriin.

9.

on samaa mieltä siitä, että EU:n on sekä vähennettävä mahdollisuuksia sääntöjenvastaiseen muuttoliikkeeseen ja laittomaan matkustamiseen EU:hun että vahvistettava yhtenäisiä, uskottavia ja tehokkaita takaisinotto- ja palauttamispolitiikkoja alkuperämaiden kanssa ihmisoikeuksia ja palauttamiskiellon periaatetta kunnioittaen ja osallistettava niihin myös unionin jäsenmaissa olevat maahanmuuttajayhteisöt sekä otettava huomioon alkuperä- ja kauttakulkumaiden todellinen kyky taata takaisin otettavien ja palautettavien henkilöiden oikeudet.

10.

kehottaa perustamaan kansainvälistä suojelua hakevia henkilöitä varten järjestelykeskuksia (hotspots) kolmansiin maihin tämän vaikuttamatta kansainvälisiin velvollisuuksiin tarjota suojelua turvanpaikanhakijoille ja kaikille muihin kansainvälisen suojelun muotoihin oikeutetuille henkilöille riippumatta siitä, ovatko he saapuneet EU:n alueelle sääntöjenmukaisesti. Näitä kolmansissa maissa sijaitsevia järjestelykeskuksia hallinnoisivat EU ja kansainväliset järjestöt (UNHCR), ja niiden tehtävänä olisi tutkia, ovatko turvapaikkahakemukset perusteltuja. Henkilöille, joille myönnetään oikeus turvapaikkaan tai kansainväliseen suojeluun, on tarjottava kuljetus yleisillä kulkuneuvoilla heidän valitsemiinsa Euroopan maihin, jotta he voivat välttää merimatkan ihmissalakuljettajien käyttämissä huonokuntoisissa aluksissa.

11.

on samaa mieltä siitä, että EU:n on tarjottava laillisia maahanpääsyväyliä niille, jotka pyrkivät EU:n alueelle saadakseen kansainvälistä suojelua tai etsiäkseen työtä, koulutusta tai tutkimus- tai investointimahdollisuuksia.

12.

kehottaa painokkaasti EU:ta ja Euroopan komissiota vaatimaan ihmiskauppiaiden ja ihmissalakuljettajien toimia torjuvien eri elinten ja virastojen – Frontex, Nato, EUNAVFORMED ja ihmisten salakuljetusta tutkiva eurooppalainen keskus Europolissa – välistä parempaa koordinointia sekä näiden virastojen ja jäsenvaltioiden virastojen tiedustelutietojen parempaa vaihtoa.

13.

kehottaa EU:ta tarjoamaan lisätukea Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) kaltaisille organisaatioille, jotka auttavat palauttamaan muuttajia silloin, kun he kauttakulkumaihin päästyään huomaavat tulleensa huijatuiksi tai eivät yksinkertaisesti enää halua jatkaa EU:hun.

14.

on tyytyväinen siihen, että kumppanuuskehyksen on viime kädessä tarkoitus muodostaa yhdenmukainen ja räätälöity sitoumus, jonka pohjalta unioni ja sen jäsenvaltiot toimivat koordinoidusti ja eri rahoitusinstrumentteja, välineitä ja vaikutusmahdollisuuksia yhdistäen muodostaakseen kolmansien maiden kanssa kattavia kumppanuussopimuksia, jotta muuttoliike saataisiin paremmin hallintaan humanitaarisia ja ihmisoikeuksiin liittyviä kaikkien kumppanien velvoitteita täysimääräisesti noudattaen.

15.

kannattaa varauksetta lyhyen aikavälin tavoitetta ihmishenkien säästämisestä Välimerellä ja kehottaa asettamaan pitkän aikavälin tavoitteeksi rikollisjärjestöjen hallinnassa olevien hengenvaarallisten merenylitysmatkojen estämisen yhteistyössä kumppanimaiden kanssa. Komitea kannattaa myös pyrkimyksiä ottaa käyttöön kannustimia alkuperämaihin palauttamisen ja takaisinoton edistämiseksi sekä tarjota muuttajille ja pakolaisille mahdollisuus pysyä mahdollisimman lähellä kotiaan. Etusijalle on asetettava haavoittuvassa asemassa olevat hakijat ja erityisesti ilman huoltajaa olevat alaikäiset, joiden etu on aina otettava ensisijaisesti huomioon EU:n tuomioistuimen päätösten mukaisesti. Komitea kehottaakin Euroopan komissiota pohtimaan edelleen kysymystä ilman huoltajaa olevista alaikäisistä muuttoprosessissa, sillä asian hoitaminen kuuluu usein alueiden vastuulle. Komitea odottaa sen vuoksi kiinnostuneena komission uutta yleisstrategiaa, joka laaditaan täydentämään ilman huoltajia olevia alaikäisiä koskevaa toimintasuunnitelmaa (2011–2014) kadonneiden tai vailla huoltajaa olevien lasten tilanteen huomioon ottamiseksi.

16.

vahvistaa EU:n sitoumuksen puuttua kohdennetuilla uusilla laillista muuttoliikettä koskevilla toimintapolitiikoilla pitkän aikavälin taloudellisiin, sosiaalisiin ja väestökehitykseen liittyviin haasteisiin ja EU:n työvoimapulaan Euroopan muuttoliikeagendan ja muiden keskeisten muuttoliikepolitiikan välineiden mukaisesti. Tämä voidaan toteuttaa tukien myös pitkään oleskelleiden henkilöiden oikeutettuja pyrkimyksiä osallistua ja antaa panoksensa julkiseen ja poliittiseen elämään. Muuttoliike kolmansista maista saattaa varmistaa EU:n talouden kestäväpohjaisen kasvun, ja Eurooppa tarvitsee ammattitaitoisia työntekijöitä turvatakseen kilpailukykynsä kansainvälisellä tasolla. Samaan aikaan kumppanimaat pelkäävät aivovientiä. Aivoviennin vaaran välttämiseksi kumppanimaissa voisi ratkaisuna olla kiertomuutto.

17.

muistuttaa neuvostoa siitä, että AK voi edistää vuoropuhelua ja yhteistyötä muuttajien alkuperä- ja kauttakulkumaiden paikallis- ja alueviranomaisten kanssa esimerkiksi olemassa olevien elinten ja foorumien kautta (ARLEM, CORLEAP, neuvoa-antavat sekakomiteat ja työryhmät). Tällainen yhteistyö on välttämätön edellytys sellaisten lähtöä edeltävien toimien toteuttamiselle, joiden avulla voidaan valmistaa muuttajia ennen laillista tuloa EU:hun tai pakolaisia ennen uudelleensijoittamista kumppanimaista, joissa he parhaillaan oleskelevat (esim. Turkista, Libanonista ja Jordaniasta).

18.

ehdottaa, että helpotetaan EU:n ja taloudellisten muuttajien alkuperämaiden paikallis- ja alueviranomaisten välistä tiedonvaihtoa. Näin vähennettäisiin huomattavasti sääntöjenvastaisen muuttoliikkeen kannustimia. Tällaiseen tiedonvaihtoon olisi sisällyttävä valveuttaminen takaisinottosopimuksista, EU:hun haluavien informoiminen todellisista työmahdollisuuksista EU:ssa ja tietoisuuden lisääminen laittomien muuttoväylien vaaroista, kansainvälistä suojelua koskevien sääntöjen ja säännösten todellisesta tilanteesta (esitetään usein vääristeltyinä, jotta muuttajat saadaan luottamaan ihmissalakuljettajiin), työllisyysmahdollisuuksista, saatavilla olevista sosiaaliturvaetuuksista jne.

19.

on samaa mieltä siitä, että EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkaan olisi sisällytettävä myönteisiä kannustimia, joiden avulla voidaan palkita maita, jotka kansainvälisen velvoitteensa mukaisesti ottavat takaisin omat kansalaisensa, tekevät yhteistyötä hallittaessa muuttoliikettä kolmansista maista ja tarjoavat asianmukaisen vastaanoton konfliktia ja vainoa pakeneville henkilöille.

20.

on samaa mieltä siitä, että uuden lähestymistavan onnistuminen edellyttää myönteisten ja kielteisten kannustimien yhdistelmän käyttöä kumppanimaiden suhteen. Samalla on löydettävä muuttoliikkeen hallintaan liittyvien aloitteiden ja EU:n maailmanlaajuisen kehitysavun välinen asianmukainen tasapaino. Kehitysavun edellytyksenä ei tulisi pitää ainoastaan kolmansien maiden kanssa tehtyjen takaisinottosopimusten velvoitteiden täytäntöönpanoa, sillä tämä voisi vaarantaa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen sekä äärimmäisen köyhyyden ja epätasa-arvon poistamiseen liittyvien, Lissabonin sopimukseen perustuvien EU:n sitoumusten toteuttamisen. Kumppanimaiden kyky ja halu tehdä yhteistyötä muuttoliikkeen hallinnassa EU:n kanssa olisi eroteltava selkeästi toisistaan, sillä kyseessä on kaksi täysin eri asiaa. Tässä mielessä AK katsoo, että virallisen kehitysavun käytössä tulisi keskittyä turvallisuusalan tai rajavalvonnan hankkeisiin vain siinä tapauksessa, että ne hyödyttävät selkeästi vastaanottajia. Kumppanimaiden, jotka eivät kykene panemaan täytäntöön muuttoliikejärjestelyjä, olisi silti voitava hyötyä taloudellisista ja muista välineistä, joiden tarkoituksena on varmistaa muuttoliikettä koskevien EU:n kumppanuussopimusten toteuttaminen.

21.

kehottaakin EU:ta pyrkimään siihen, että se laatii kolmansien osapuolten kanssa räätälöityjä kumppanuusjärjestelyjä, jotka heijastavat aidosti näiden tarpeita, huolia ja valmiuksia, sekä ottamaan huomioon, että eri kumppaneilla on erilaiset haasteet ja erilaiset olosuhteet.

22.

kehottaa niitä EU:n jäsenvaltioita, joilla on perinteisesti tiiviit (esim. historialliset, kulttuuriset ja taloudelliset) siteet tiettyihin maihin, hyödyntämään yhteyksiään yhteistyön edistämiseksi näiden maiden kanssa ja niiden välillä sekä helpottamaan takaisinottoa ja takaisinotettujen henkilöiden uudelleenkotouttamista.

23.

kehottaa Euroopan komissiota viimeistelemään mahdollisimman pian Jordanian ja Libanonin kanssa kumppanuuden uudet painopisteet vuonna 2015 tarkistetun Euroopan naapuruuspolitiikan mukaisesti. Libanon ja Jordania ovat Turkin ohella vastaanottaneet suuren osan viidestä miljoonasta Syyrian pakolaisesta. Jordaniassa joka yhdeksäs on tällä hetkellä Syyrian sisällissotaa paossa oleva pakolainen; 6,7 miljoonasta asukkaasta pakolaisia on 700 000. Libanonissa luku on 1,1 miljoonaa 4,6 miljoonasta ja Turkissa yli 2,5 miljoonaa 79,5 miljoonasta asukkaasta.

24.

on huolissaan EU:n ja Turkin 18. maaliskuuta 2016 tekemästä pakolaissopimuksesta etenkin useiden vakavien ihmisoikeuskysymysten vuoksi liittyen turvapaikanhakijoiden säilöönottoon Kreikan Egeanmeren saarilla sijaitsevissa järjestelykeskuksissa mutta myös turvapaikanhakijoiden palauttamiseen Turkkiin ”ensimmäisenä turvapaikkamaana” tai ”turvallisena kolmantena maana” niiden pelkojen vuoksi, että Turkki saattaa palauttaa pakolaisia Syyriaan. AK on huolissaan myös Kreikan turvapaikkajärjestelmien valmiuksien hitaasta kehityksestä hallinnoitaessa turvapaikkamenettelyä järjestelykeskuksissa, viipeistä Kreikalle annettavassa tuessa, tähän asti hyvin vähäisestä Turkista tulevien pakolaisten uudelleensijoittamisesta sekä Syyrian pakolaisten tukemiseen tarkoitettuihin Turkin toimiin kohdennettavan EU:n rahoitusavun maksatusviipeistä.

25.

suhtautuu kriittisesti tiedonannossa uusien sopimusten yhteydessä mainittujen 16 ensisijaisen maan määrittämiseen ilman todellisia takeita, sillä kaikkia niitä ei voida pitää ”turvallisina kolmansina maina” ja/tai niiden ihmisoikeustilanne ei ole hyväksyttävä. Vaikka ”turvallisen kolmannen maan” sääntöä ei sovelleta näissä sopimuksissa, Turkin esimerkki on tässä yhteydessä huolestuttava signaali. On luotava mekanismit, joiden avulla EU voi valvoa vastaanottoa kyseisissä maissa.

26.

odottaa Tunisiaa koskevan strategisen tiedonannon hyväksymistä. Tunisian vallankumouksen jälkeisen rauhanomaisen ja demokraattisen siirtymän jatkaminen kohti vakaata taloutta ja turvallisuutta antaisi erittäin myönteisen signaalin alueelle, ja EU:n tulisi näin ollen tukea sitä.

27.

muistuttaa, että Libyan tilanne edellyttää erityistä huomiota ja strategisia toimia, ja on tyytyväinen tiedonannossa esitettyihin asianomaisiin toimiin. AK korostaa Libyan paikallis- ja alueviranomaisten kanssa tehtävän yhteistyön merkitystä ja kehottaa Euroopan komissiota antamaan täyden tuen AK:n ja ARLEMin pyrkimyksille edistää EU:n ja Libyan paikallis- ja alueviranomaisten välisiä yhteistyöaloitteita, jotka käynnistettiin Nikosiassa pidetyssä ARLEMin viimeisimmässä täysistunnossa (Nikosian aloite).

28.

on tyytyväinen kauttakulkumaiden kanssa tehtävän yhteistyön painottamiseen. Kauttakulkumailla on – etenkin paikallis- ja aluetasoilla – yleensä huomattava taloudellinen taakka turvapaikanhakijoiden ja sääntöjenvastaisesti maahan tulleiden henkilöiden vastaanoton vuoksi. Syyskuussa 2016 hyväksytyssä YK:n New Yorkin julkilausumassa pakolaisista ja muuttajista todetaan, että pakolaisten ja muuttajien suuret liikkeet vaikuttavat suhteettomasti naapuri- ja kauttakulkumaihin ja rasittavat niiden valmiuksia. Tämän vuoksi kauttakulkumaiden paikallis- ja alueviranomaisten olisi voitava hyötyä EU-johtoisesta valmiuksien parantamisesta, taloudellista tuesta ja tiedon jakamisesta. Komitea kehottaa EU:ta ottamaan mukaan välineitä, joilla tuetaan EU:n ja kumppanimaiden paikallis- ja alueviranomaisten suoraa vertaistason yhteistyötä suunnittelu- ja hallinnointivalmiuksien lisäämiseksi paikallis- ja aluetasolla.

29.

on samaa mieltä siitä, että kaikkiin kumppanuussopimuksiin olisi kuuluttava olennaisena osana kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden ja sääntöjenvastaisesti maahan tulleiden henkilöiden palauttamisen ja takaisinoton toimivuutta edistäviä yhteisiä toimia. AK toteaa, että alkuperämaiden paikallis- ja alueviranomaiset ovat muuttopolitiikan eturintamassa, sillä niillä on päävastuu monista asioista, kuten työmarkkinoille pääsystä, asumisesta, koulutuksesta ja terveydenhuollosta, jotka kaikki vaikuttavat suoraan niiden kykyyn uudelleenkotouttaa paluumuuttajia ja näin ollen varmistaa sosiaalinen koheesio ja kestäväpohjainen yhteiskunta. Muuttajien vastaanottoon, kotouttamiseen ja uudelleenkotouttamiseen liittyvät päivittäiset kysymykset ovat erityisen tuntuvia paikallis- ja aluetasolla. Näin ollen kumppanuussopimuksilla olisi pyrittävä edistämään palautusprosessin tehokkuutta ja kestäväpohjaisuutta, asettamaan käyttöön asianmukaista rahoitusta vapaaehtoista paluuta varten sekä auttamaan alkuperämaita takaisinotettujen kansalaisten uudelleenkotouttamisessa.

30.

katsoo, että monitasoinen hallinto on paras keino saada aikaan tarvittava toimenpiteiden ja aloitteiden yhdistelmä, jonka avulla päästään parhaisiin mahdollisiin tuloksiin muuttajien vastaanottamisessa, kotouttamisessa ja uudelleenkotouttamisessa.

31.

muistuttaa, että EU:n ja kolmansien maiden paikallis- ja alueviranomaisten on jaettava parhaita käytänteitä kaikkien muuttoliikkeen näkökohtien osalta. Tällaisia näkökohtia ovat muun muassa kotouttamis- ja uudelleenkotouttamispolitiikat, sääntöjenvastaisen maahanmuuton torjunta, kriisitilanteiden varhaisten hälytysmerkkien tunnistaminen ja/tai varhainen ehkäiseminen sekä ihmissalakuljetuksen ja ihmiskaupan torjunta (siirtolaisten salakuljetuksen vastaisen EU:n toimintasuunnitelman 2015–2020, maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvan maahanmuuttajien salakuljetuksen kieltämisestä tehdyn YK:n lisäpöytäkirjan, ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävän EU:n strategian 2012–2016 sekä Palermon pöytäkirjan mukaisesti). AK kykenee hyvin tavoittamaan kunnat ja alueet kumppanimaissa, jotta helpotetaan ja kannustetaan innovatiivisten ajatusten ja käytänteiden vaihtoa ja edistetään paikallis- ja alueviranomaisten tehokkaampaa osallistumista muuttoliike- ja kotouttamispolitiikkojen suunnitteluun ja toteuttamiseen monitasoisen hallinnon ja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.

32.

on samaa mieltä siitä, että jäsenvaltioiden asiantuntemus ja resurssit ovat tärkeitä toteutettaessa sopimuksia ja että tehokas yhteistyö riippuu paikallistasolla toimivien EU:n asiantuntijoiden, myös muuttoliikkeen paikallis- ja alueulottuvuuden tuntevien, verkostoista. AK on näin ollen tyytyväinen siihen, että muuttajien salakuljettamista torjuvaa EU:n yhteistyötä tuetaan lähettämällä keskeisiin alkuperä- ja kauttakulkumaihin muuttoliikkeen eurooppalaisia yhteyshenkilöitä, ja kehottaa jäsenvaltioita nimeämään soveltuvat asiantuntijat tähän tehtävään pikaisesti.

33.

kannattaa nykyisten rahoitusvälineiden ja erityisrahastojen käyttöä sopimusten lyhyen aikavälin tavoitteiden saavuttamiseksi mutta kehottaa tässä yhteydessä EU:n jäsenvaltioita antamaan sovitulla tavalla ja viipymättä panoksensa näihin rahastoihin.

34.

korostaa, että on tärkeää hyödyntää synergiaa olemassa olevien rahastojen kanssa. Tällaisia rahastoja ovat esimerkiksi Turkin-pakolaisavun koordinointiväline (3 miljardia euroa), EU:n Afrikka-hätärahasto (1,8 miljardia euroa), Syyrian kriisin johdosta perustettu Euroopan unionin alueellinen erityisrahasto (1 miljardi euroa) sekä muut rahoitusvälineet, joista voidaan vuosina 2016–2020 myöntää mahdollisesti aina 8 miljardia euroa sopimusten toteuttamiseen. Mahdollisia synergioita rakennerahastojen kanssa olisi myös tutkittava.

35.

suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen kunnianhimoisesta ulkoisesta investointiohjelmasta, jonka avulla on tarkoitus puuttua muuttoliikkeen perimmäisiin syihin ja tukea kumppanimaita sääntöjenvastaisen muuttoliikkeen seurausten hallinnassa Afrikassa ja EU:n naapurimaissa sekä edistää samalla YK:n muiden kehitystavoitteiden saavuttamista. Komitea kehottaa komissiota laatimaan tämän välineen mahdollisimman pian tiiviissä yhteistyössä EU:n jäsenvaltioiden ja kansainvälisten kumppanien kanssa.

36.

on tyytyväinen Afrikkaan ja EU:n naapurimaihin suunnattuun ehdotettuun ulkoiseen investointiohjelmapakettiin, jonka tarkoituksena on mobilisoida investointeja (parantamalla liiketoimintaympäristöä ja perustamalla keskitetty asiointipiste investointitarpeiden rahoituspyyntöjä ja yksityissektorin rahoitusta varten) ja edistää työpaikkojen luomista kumppanimaissa.

37.

suhtautuu myönteisesti EU:n teknisen avun vahvistamiseen sekä taloudellisten ja rakenteellisten uudistusten tukemiseen liiketoimintaympäristön parantamiseksi. AK toivoo erityisesti, että ehdotettua teknistä apua tarjotaan paikallisviranomaisille ja yrityksille ja että niitä tuetaan nykyistä useampien luottokelpoisten, yleistä liiketoimintaympäristöä parantavien hankkeiden kehittämisessä ja tunnetuksi tekemisessä kansainvälisten investoijien parissa.

38.

on vakuuttunut siitä, että ehdotettu investointiohjelma parantaa lyhyellä ja pitkällä aikavälillä kestävää kehitystä EU:n kumppanimaissa, jotka ovat muuttajien keskeisiä alkuperämaita tai turvapaikanhakijoiden ja sääntöjenvastaisesti maahan tulevien henkilöiden kauttakulkumaita. Ehdotetulla ohjelmalla puututaan suoraan sääntöjenvastaisen muuttoliikkeen perimmäisiin syihin ja edistetään sääntöjenvastaisen muuttoliikkeen kannustimien vähentämistä.

39.

toteaa, että EU:n, jäsenvaltioiden, kolmansien maiden, kansainvälisten rahoituslaitosten, eurooppalaisten kahdenvälisten kehittämislaitosten sekä yksityisen sektorin on tärkeää antaa oma panoksensa investointiohjelmaan. AK on tyytyväinen Euroopan komission aloitteeseen esittää kunnianhimoinen ulkoinen investointiohjelma, jonka tavoitteena on saada käyttöön 62 miljardia euroa, jotta edistetään YK:n kehitystavoitteiden saavuttamista ja puututaan näin muuttoliikkeen perimmäisiin syihin.

40.

kehottaa tässä yhteydessä panemaan täytäntöön komission aloitteen niin, että jäsenvaltioiden ja muiden kansainvälisten kumppanien kanssa allekirjoitetaan erityinen sopimus, joka sitouttaa ne osoittamaan osaltaan EU:n käyttöön asettaman kokonaisrahoituksen verran rahoitusta kannustimena uusiin julkisiin ja yksityisiin investointeihin.

41.

on tyytyväinen syyskuussa esitettyyn ohjelmaan, joka perustuu kolmeen pilariin: yksityisten investointien kerääminen, teknisen avun lisääminen sekä yleisen liiketoimintaympäristön parantaminen. Komitea pahoittelee, ettei tiedonannossa ole viitattu kertaakaan paikallis- ja alueviranomaisiin, ja korostaa, että on tärkeä osoittaa paikallis- ja alueviranomaisille tukea ja resursseja. Paikallis- ja alueviranomaisten on ilman muuta osallistuttava myös toiseen pilariin, ja AK:n tulisi olla kumppanina mukana sen toteuttamisessa. AK:n ylläpitämä hajautetun yhteistyön atlas voi olla hyödyllinen väline, jonka avulla voidaan yksilöidä rahoituksen tarpeessa olevia hankkeita ja mahdollisia yhteistyökumppaneita. Komitea toivoo, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat edustettuina ulkoisen investointiohjelman hallintorakenteessa.

42.

kehottaa näin ollen Euroopan komissiota ottamaan AK:n mukaan ohjelman suunnitteluun edustamaan EU:n paikallis- ja alueviranomaisia, joista monilla on laaja kokemus kehitysyhteistyöstä.

43.

kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuuksia ottaa erilaisia EU:n jäsenvaltioissa olevia maahanmuuttajaryhmiä kumppaneina mukaan heidän kotimaissaan toteutettaviin rahoitusinvestointeihin. Vuonna 2013 kehitysmaista lähtöisin olevat muuttajat lähettivät kotimaihinsa yli 400 miljardia euroa. Nämä rahalähetykset ovat yleensä vakaampia kuin muut yksityiset pääomavirrat, ja ne ovat alentuneet vain viisi prosenttia tuoreimman globaalin finanssikriisin aikana ja palautuneet nopeasti kriisiä edeltäneelle tasolle. Hyvä esimerkki rahalähetysten potentiaalista on se seikka, että vuonna 2013 maahanmuuttajien rahalähetysten osuus Senegalin bkt:stä oli lähes kymmenen prosenttia.

44.

vahvistaa, että niin EU:n kuin kolmansien maiden paikallis- ja alueviranomaiset voivat ja niiden tulisi olla mukana EU:n, sen jäsenvaltioiden ja asianomaisten maiden yhteisissä pyrkimyksissä panna täytäntöön muuttoliikettä koskevia kumppanuuksia. Paikallis- ja alueviranomaisilla on keskeinen rooli etenkin tietoisuuden lisäämisessä ja tarvittavan tiedon antamisessa kansalaisille alkuperä-, kauttakulku- ja kohdemaissa.

45.

toteaa, että mahdollisten muuttajien on oltava tietoisia riskeistä ja vaaroista, joita he kohtaavat pyrkiessään EU:hun sääntöjenvastaisesti. Heille on annettava tietoa myös kohdemaiden olosuhteista ja rakenteista sekä työmarkkinoista, mahdollisuuksista asianmukaiseen koulutukseen ja kielikursseihin sekä perheenyhdistämisen edellytyksistä. Mahdollisille muuttajille olisi kerrottava alkuperämaansa ja kohdemaansa kulttuurieroista sekä käytöksestä ja käytänteistä, jotka eivät ole hyväksyttäviä.

46.

toteaa, että kohdemaiden kansalaisille ja yrityksille olisi kerrottava muuttoliikkeen hyödyistä sekä annettava asianmukaista koulutusta siitä, miten voidaan auttaa maahanmuuttajien kotoutumista. Tällaiset tiedot voidaan saada parhaiten paikallis- ja aluetasolla, jossa viranomaiset ovat lähimpänä kansalaisia. Hyvä laillinen muuttoliike ja pitkän aikavälin kotouttamispolitiikat paikallis- ja aluetasolla ovat keinoja rasismin ja muukalaisvihan torjumiseksi.

47.

muistuttaa, että ehdotetun kumppanuuskehyksen johdannossa tosin mainitaan, että paikallistason valmiuksia on parannettava kehitysyhteistyö- ja naapuruuspolitiikoilla, mutta siinä ei tarkenneta konkreettisia toimia tämän tavoitteen saavuttamiseksi. AK voi ja sen tulisi olla kumppani pyrittäessä parantamaan paikallis- ja aluetason valmiuksia kumppanimaissa.

48.

korostaa tarvetta investoida paikallisiin valmiuksiin ja paikallis- ja alueyhteisöjen toimiin kumppanimaissa. Paikallisten hallintotahojen olisi oltava kumppaneina ulkoisen investointiohjelman kaikissa pilareissa. AK kannattaa Platforman ehdotusta EU:n ja kumppanimaiden kaupunkien yhteistyöstä keskeisenä välineenä uuden lähestymistavan täytäntöön panemisessa, valmiuksien parantamisessa ja paikallista muuttoliikkeen hallintaa koskevassa teknisen asiantuntemuksen jakamisessa. Tähän liittyen komitea katsoo, että ulkoisella investointiohjelmalla tulisi rahoittaa kaupunkien välistä ja alueiden välistä yhteistyötä.

49.

korostaa, että EU, jäsenvaltiot sekä paikallis- ja alueviranomaiset EU:ssa ja alkuperä- ja kauttakulkumaissa voivat auttaa hallitsemaan muuttoliikettä nykyistä tehokkaammin kaikkien osapuolten eduksi. Tätä varten EU:n ja jäsenvaltioiden on tuettava paikallis- ja alueviranomaisia sekä taloudellisesti että poliittisesti.

30.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 207/39

1.

toteaa, että Yhdistyneiden kansakuntien syyskuussa 2015 hyväksymä kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030 määrittää uudet, kunnianhimoiset puitteet sitoumuksille ja kannustaa kaikkia maita ponnistelemaan sen hyväksi, että sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla voidaan siirtyä osallistaviin ja kestäväpohjaisiin kehitysstrategioihin.

2.

katsoo, että kestävän kehityksen toimintaohjelma 2030 on lähtökohtaisesti universaali, sillä se edellyttää, että kaikki tahot ja kaikki maat, myös EU ja sen jäsenvaltiot, tarkistavat omia politiikkojaan ja omia kansainvälisiä sitoumuksiaan yhdenmukaistaakseen ne toimintaohjelman tavoitteiden ja päämäärin kanssa. Komitea kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että tämä tehtävä kuuluu kansallisen tason lisäksi myös EU:n alue- ja paikallishallintotasolle niiden toimintapolitiikkojen ja toimivaltuuksien puitteissa.

3.

korostaa, että EU:lla ja sen jäsenvaltioilla tulee olla ratkaiseva rooli kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 kehittämisessä ja täytäntöönpanossa. Komitea pitääkin myönteisenä sitä, että on annettu tiedonanto aiheesta ”Seuraavat toimet Euroopan kestävän tulevaisuuden varmistamiseksi – Kestävyyttä edistävät EU:n toimet” sekä Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittinen globaalistrategia.

4.

katsoo, että kestävän kehityksen toimintaohjelma 2030 tulee nähdä monitasoisena ja useisiin toimijoihin perustuvana ohjelmana, joka on suunnattu sitovasti kaikille viranomaisille kaikilla tasoilla (paikallisella, alueellisella, valtakunnallisella ja kansainvälisellä tasolla) ja muille yhteiskunnallisille toimijoille myös hallinnon ulkopuolella. Komitea kiinnittää samalla huomiota siihen, että monet kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 tavoitteista ja päämääristä vaikuttavat suoraan valtiotasoa alempien hallintotasojen toiminta-aloihin ja toimivaltuuksiin, joten ohjelman toteuttamiseksi on edistettävä alueiden ja paikallishallinnon täyttä osallistumista kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseen ja niiden saavuttamiseksi tarvittavien toimintapolitiikkojen kehittämiseen.

5.

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että on määriteltävä uusi kehityspolitiikkaa koskeva konsensus niin, että tarkistetaan ja ajantasaistetaan nykyistä, vuonna 2005 saavutettua konsensusta, jotta voidaan vastata kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 mukanaan tuomiin haasteisiin sekä kansainvälisen ympäristön ja kehitysyhteistyöjärjestelmän muutoksiin.

6.

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että paras tapa edetä kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 toteuttamisessa on vahvistaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden kehitysyhteistyöpolitiikkojen koordinointia. Komitea korostaa kuitenkin, että toimintaohjelman kattavan luonteen ja sen tavoitteiden välisten yhteyksien vuoksi on tarpeen myös pyrkiä edistämään unionin ja jäsenvaltioiden toimintapolitiikkojen johdonmukaisuutta.

7.

toteaa, että globalisaation kehittyminen on luonut yhdentyneemmän ja monitahoisemman maailman, jossa vallan luonne ja jako on muuttunut maailmanlaajuisesti, kehitysmaiden heterogeenisyys on lisääntynyt, köyhyyden jakautuminen on muuttunut, eriarvoisuus on lisääntynyt maiden sisällä ja kansainvälisten julkishyödykkeiden oma tila on laajentunut. Komitea katsoo, että kestävän kehityksen toimintaohjelmalla 2030 pyritään selkeästi vastaamaan edellä mainittuihin muutoksiin ja kehityksen seuraavina vuosikymmeninä asettamiin haasteisiin.

8.

katsoo, että kestävän kehityksen toimintaohjelma 2030 on luonteeltaan universaali, mikä tarkoittaa, että kaikkien maiden ja yhteiskuntien on ponnisteltava yhdessä pyrkiäkseen mukauttamaan politiikkojaan toimintaohjelman tavoitteisiin. Komitea huomauttaa kuitenkin, että näitä ponnisteluja on toteutettava kaikilla julkisen toiminnan tasoilla, myös alue- ja paikallisviranomaisten tasolla.

9.

vahvistaa, että kestävän kehityksen tavoitteiden taustalla olevat päämäärät edellyttävät, että mennään virallista kehitysapua pidemmälle. Komitea katsoo, että vaikka virallinen kehitysapu on edelleenkin ratkaisevassa asemassa rahoituslähteenä köyhimmissä maissa ja muutosta eteenpäin vievänä voimana muissa maissa, uusi toimintaohjelma edellyttää perspektiivin laajentamista muihin lähteisiin ja välineisiin, jotka jäävät virallisen kehitysavun ulkopuolelle.

10.

katsoo, että tarve mobilisoida resursseja ja kapasiteettia perinteisen avun ulkopuolelta pakottaa strategisempaan toimintaan nykyisten kansainvälisten yhteistyöjärjestelmien ja -menettelyjen kanssa. Vaikka pohjoisen ja etelän välisellä yhteistyöllä on tärkeä rooli tulevaisuudessakin, sen tulee niveltyä koordinoidummin muun muassa etelä–etelä-akselilla tehtävän yhteistyön tai kolmitahoisen yhteistyön järjestelmien kanssa. Komitea kehottaa samoin kiinnittämään huomiota keskeiseen asemaan, joka hajautetulla yhteistyöllä voi olla uudessa toimintaohjelmassa edistäessään kokemusten vaihtoa valtiotasoa alempien tasojen toimijoiden välillä niiden omilla vastuualueilla. Komitea katsoo myös, että EU:n ja jäsenvaltioiden kehitysyhteistyötoimissa on toimittava entistä tiiviimmin yhdessä alueellisen ja monenvälisen yhteistyön eri mekanismien kanssa kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 monitasoisen logiikan mukaisesti.

11.

katsoo, että kattavan tavoitteensa ja luonteensa vuoksi kestävän kehityksen toimintaohjelma 2030 edellyttää entistä suuremman ja moninaisemman toimijajoukon osallistumista sen tueksi. Mukana tulee olla muun muassa alue- ja paikallisviranomaiset sekä kansalaisyhteiskunnan organisaatiot, yritykset, säätiöt, korkeakoulut ja koulutuskeskukset, jotta voidaan hankkia ja hyödyntää lisäarvoa, jota jokainen taho tuo mukanaan kokemuksensa ja toiminta-alansa pohjalta.

12.

kannattaa sitä, että EU ja sen jäsenvaltiot sitoutuvat vakaasti ja aktiivisesti kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 täytäntöönpanoon. Tätä varten on tarpeen edistää kestävän kehityksen tavoitteiden johdonmukaista huomioon ottamista kaikissa EU:n eri tasoilla – unioni-, valtio-, alue- ja paikallistasolla – sovellettavissa julkisissa politiikoissa. Komitea korostaa tarvetta mukauttaa asteittain toimijoiden käytössä olevat politiikat ja kannustimet toimintaohjelman päämääriin.

13.

on samaa mieltä siitä, että EU:n ulkoisella toiminnalla on ratkaiseva rooli kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisessa. Komitea on tyytyväinen edistykseen näiden tehtävien toteuttamisessa Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa (SEU – 21 artiklan 2 kohta) ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (SEUT – 208 artikla) määriteltyjen painopisteiden kautta. Komitea kannattaa komission pyrkimystä toimia niin, että kehityspolitiikkaa koskeva uusi konsensus edistää osaltaan Euroopan unionin ulkoisen toiminnan painopisteiden toteuttamista siinä muodossa kuin ne määritellään Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisessa globaalistrategiassa.

14.

tukee komission aikomusta vahvistaa kehityspolitiikan ja unionin muiden, kansainvälisissä yhteyksissä sovellettavien politiikkojen välistä koordinointia. Esimerkkeinä voidaan mainita muun muassa humanitaarinen apu, kauppa, alueellinen yhdentyminen, terveys, koulutus, energia, kalastus, maatalous, ympäristö, tiede ja teknologia, muuttoliike ja turvapaikkakysymykset sekä Euroopan naapuruuspolitiikka. Komitea korostaa kuitenkin, että politiikkojen koordinoinnin tason parantaminen ei riitä, vaan on myös parannettava näiden politiikkojen ja kansainvälisesti sovittujen kehitystavoitteiden välistä johdonmukaisuutta.

15.

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että tehokkuuden varmistamiseksi on toimittava yhdessä ja Euroopan unionin yhteisin kriteerein. Komitea korostaa kuitenkin, että näiden yhteyksien tulee toteutua EU:n ja jäsenvaltioiden välillä, mutta myös jäsenvaltioiden ja alue- ja paikallishallinnon välillä, sillä alue- ja paikallistasolla on osansa toimivallasta kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseksi.

16.

kannattaa komission aikomusta ottaa Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden kehitysyhteistyön perustaksi oikeudet. Tämä lähestymistapa tekee ihmisistä sekä toimijoita että kohteita kehitystyössä. Komitea katsoo lisäksi, että lähestymistapa on johdonmukainen kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa sekä sen kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 periaatteen kanssa, että ketään ei jätetä ilman apua. Pyrkimyksenä on, että kehityksessä aikaansaatu edistys saavuttaa heikoimmassa ja haavoittuvimmassa asemassa olevat yhteiskuntaryhmät.

17.

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että sukupuolten tasa-arvolla on keskeinen asema tässä oikeuksiin perustuvassa lähestymistavassa ja että sen tulee olla EU:n ja sen jäsenvaltioiden kaikkien kehitysyhteistyötoimien sekä hajautetun yhteistyön taustalla. Tarkoituksena ei ole vain torjua epätasa-arvoa, vaan myös edistää naisten oikeuksia, voimaannuttamista ja koulutusmahdollisuuksia kaikilla tasoilla.

18.

toteaa, että yksi EU:n ja jäsenvaltioiden kehityspolitiikan keskeisistä pyrkimyksistä on tukea maita köyhyyden torjumisessa. Tähän kuuluu sosiaalisten peruspalvelujen tarjonnan ja laadun parantaminen kaikille kansalaisille, kuten kestävän kehityksen toimintaohjelmassa 2030 vahvistetaan. Komitea kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että suuri osa näistä palveluista tarjotaan hajautetulla tasolla, joten on ratkaisevan tärkeää tukea alue- ja paikallisviranomaisia kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisessa.

19.

on samaa mieltä kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 tavoitteesta kehittää yhteiskunnista osallistavia torjumalla eriarvoisuutta ja edistämällä sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Komitea katsoo samalla, että hajautetulla hallinnolla on keskeinen asema eriarvoisuuden taustalla olevien sosiaalisen syrjäytymisen prosessien tunnistamisessa ja korjaamisessa.

20.

pitää tärkeänä, että rakennetaan rauhanomaisia ja hyvin hallinnoituja yhteiskuntia niin, että poistetaan turvattomuutta ja väkivaltaa ja vahvistetaan tehokkaita ja avoimia instituutioita. Komitea korostaa, että tätä prosessia tulee rakentaa kansalaisia lähimpänä olevalta alueelliselta pohjalta tukien paikallisten ja alueellisten instituutioiden parantamista, jotta näin voidaan edistää demokraattisen osallistumisen ja valvonnan mekanismien juurtumista kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 tavoitteiden saavuttamiseen sitoutuneiden kansalaisten keskuudessa. Maailmankansalaisuuskasvatuksesta on näin ollen tultava kansainväliseen kehitysyhteistyöjärjestelmään kuuluvien eri valtiollisten tai ei-valtiollisten tahojen ja toimijoiden toimintapolitiikkojen ja strategioiden välttämätön ulottuvuus.

21.

kannattaa kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 tavoitetta varmistaa ympäristön kannalta kestävät olosuhteet kehitysprosesseissa siten, että parannetaan luonnonvarojen hoitoa ja hauraimpien ekosysteemien suojelua. Paikallis- ja alueviranomaiset ovat avainasemassa myös näiden politiikkojen toteuttamisessa pyrkiessään sovittamaan kestävän kehityksen yhteen kyseessä olevien yhteisöjen taloudellisen ja sosiaalisen edistyksen kanssa. Tämä pyrkimys on erityisen merkityksellinen kestävän kehityksen tavoitteen 11 kannalta: taataan osallistavat, turvalliset, selviytymiskykyiset ja kestävät kaupungit sekä asuinyhdyskunnat.

22.

pitää tärkeänä kannustaa valtioita osallistavaan ja kestävään talouskasvuun, joka luo ihmisarvoista työtä, kuten kestävän kehityksen toimintaohjelmassa 2030 todetaan. Komitea korostaa alue- ja paikallisviranomaisten mahdollista roolia näiden prosessien edistämisessä, kun ne luovat tuotantorakenteita tietyn alueellisen perustan pohjalta toimijoiden, myös paikallisten pienten ja keskisuurten yritysten, kumppanuuksien kautta.

23.

kiinnittää huomiota kumppanimaiden hajautetun hallinnon merkitykseen kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 toteuttamisessa. Komitea korostaa hajautetun yhteistyön mahdollista roolia kokemusten ja valmiuksien vaihtamisessa näiden toimijoiden välillä ja kehottaa tunnustamaan tällaisen yhteistyön mahdollisuudet kehityspolitiikkaa koskevassa uudessa konsensuksessa ja edistämään niitä.

24.

toteaa, että vaikka jokaisen maan tulee olla vastuussa omasta kehityksestään, kestävän kehityksen tavoitteet voidaan saavuttaa ainoastaan maailmanlaajuisella kumppanuudella, joka kattaa kaikki maat, monenväliset instituutiot ja muut yhteiskunnalliset toimijat ja jonka puitteissa tehdään yhteistyötä osallistavien ja kestäväpohjaisten kehitysstrategioiden rakentamiseksi, kuten toimintaohjelmassa vaaditaan. Komitea vahvistaa samalla, että alue- ja paikallisviranomaisten tulee olla mukana näissä yhteisissä toimissa ja tuoda mukanaan omaan toiminta-alaansa kuuluvat valmiudet ja resurssit.

25.

korostaa ratkaisevaa roolia, joka hajautetulla yhteistyöllä voi olla useiden toimijoiden välisten kumppanuuksien luomisessa pyrittäessä edistämään muutoksia kehitysmaissa kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 tarkoittamaan tapaan. Tällaisen yhteistyön panos ja sen täydentävyys muiden menettelyiden kanssa on tunnustettava kehityspolitiikkaa koskevassa uudessa konsensuksessa.

26.

painottaa, että Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi aiheellista edistää koordinointia, tehtävien jakoa ja johdonmukaisuutta toimijoiden välillä tämän maailmanlaajuisen kumppanuuden yhteydessä. Komitea katsoo, että tavoite on helpompi saavuttaa, jos Euroopan unionin ja sen jäsenvaltiot vahvistavat yhteistä ohjelmasuunnittelua kehitysyhteistyön alalla lähtien kumppanimaiden kanssa neuvotelluista yhteisistä visioista. Komitea kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että alue- ja paikallisviranomaisten tulee osallistua tähän vuoropuhelu- ja neuvotteluprosessiin.

27.

katsoo samalla tavoin, että näiden koordinointipyrkimysten tulee toteutua toiminnallisesti siten, että käynnistetään kumppanimaiden kanssa yhteisiä maaohjelmia. Komitea korostaa myös, että yhteisiä toimia on tärkeää toteuttaa mahdollisuuksien mukaan kansallisella, alueellisella tai kansainvälisellä tasolla Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden toimien yhteisvaikutuksen parantamiseksi. Komitea painottaa lisäksi, että hajautetun yhteistyön toimijoiden tulee myös osallistua näiden ohjelmien määrittelyyn, toteuttamiseen, valvontaan ja arviointiin.

28.

kehottaa turvautumaan kumppanimaissa aina mahdollisuuksien mukaan niihin yhteistyöjärjestelyihin, kuten suoraan budjettitukeen tai erityisrahastoihin, jotka helpottavat toimijoiden välistä koordinointia ja mahdollistavat resurssien yhdennetymmän ja joustavamman käytön kumppanimaissa.

29.

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että kotimaisten ja kansainvälisten julkisten ja yksityisten resurssien massiivinen mobilisointi on tärkeää kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 tavoitteiden kannalta, kuten Accran toimintasuunnitelmassa todetaan. Komitea katsoo, että tähän on tärkeää käyttää julkisia resursseja. Tavoitteena on mobilisoida ja hankkia yksityisiä resursseja kehitystä varten turvautumalla innovatiivisiin rahoitusvälineisiin ja erilaisten rahoituslähteiden yhdistelmiin (lahjoitusten ja luottojen yhdistäminen). Komitea kiinnittää kuitenkin huomiota tarpeeseen varmistaa asianmukaisesti se, että mobilisoidut resurssit on i) suunnattu selkeästi kehitystarkoituksiin, ii) niillä vastataan kumppanimaiden painopisteisiin, iii) ne täydentävät selkeästi julkisia resursseja ja iv) niiden käyttöä/kohdentamista valvotaan tehokkailla mekanismeilla ja ilmoitettujen kehitystavoitteiden saavuttamista seurataan vaiheittaisilla tarkastuksilla.

30.

korostaa sen merkitystä, että EU:n ja jäsenvaltioiden kehitysyhteistyö kattaa, mobilisoi ja osallistaa mahdollisimman suuren määrän toimijoita kestävän kehityksen tavoitteiden tueksi niin, että mukana ovat muun muassa paikallis- ja alueyhteisöt, yksityissektori, kansalaisyhteiskunta ja tiedeyhteisö, kukin omien valmiuksiensa, kokemustensa ja resurssiensa pohjalta. Komitea painottaa, että hajautettu yhteistyö on erityisen soveltuva yhteistyömuoto tällaisten monien toimijoiden välisten, alueellisten kumppanuuksien edistämiseen ja muodostamiseen. Se kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan alue- ja paikallisviranomaisia, jotta ne voisivat sisällyttää kestävän kehityksen tavoitteet toimintapolitiikkoihinsa. Komitea korostaa, että hajautettu yhteistyö sopii erityisen hyvin luomaan tilaa maailmankansalaisuudelle. Pyrkimyksenä on, että kansalaiset pohtisivat kestävän kehityksen tavoitteita, osallistuisivat julkisten politiikkojen toteuttamiseen niiden saavuttamiseksi ja ottaisivat osaa kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 täytäntöönpanon seurantaan.

31.

pitää kumppanimaiden teknisten ja institutionaalisten valmiuksien vahvistamista tärkeänä, jotta voidaan edistää muutosta kohti osallistavia ja kestäväpohjaisia kehitysstrategioita, kuten kestävän kehityksen toimintaohjelmassa 2030 esitetään. Komitea painottaa, että prosessin tulee kattaa myös kumppanimaiden hajautetun hallinnon tasot.

32.

korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden kehitysyhteistyön resurssit on aiheellista jakaa selkeiden ja avoimien sääntöjen pohjalta ottaen huomioon kumppanimaiden tarpeet, rakenteelliset erot ja kyky mobilisoida vaihtoehtoisia resursseja. Samaan aikaan komitea painottaa, että resurssien ja toimien käytössä tulee pitää mielessä periaate, jonka mukaan ketään ei jätetä ilman apua.

33.

toteaa edellä mainitun mukaisesti, että alhaisen tulotason maat, erityisesti vähiten kehittyneet maat, ja hauraat tai konfliktien jälkeisessä tilanteessa olevat valtiot on asetettava etusijalle sovellettaessa EU:n ja sen jäsenvaltioiden kansainvälisen tuen saamisen edullisimpia ehtoja.

34.

varoittaa kuitenkin, että monet keskitulotason maat kärsivät vakavista rakenteellisista rajoituksista, niiden sisäinen tilanne on hyvin epäyhtenäinen, instituutiot ovat heikkoja ja yhteiskunta hajanainen. Kehitysyhteistyö, myös rahoitusyhteistyö, voi olla hyödyksi näille maille, jotta ne pystyvät ylittämään rajoituksensa ja edistymään kestävässä kehityksessä, joka parantaa lisäksi niiden kykyä osallistua entistä aktiivisemmin kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 toteuttamiseen.

35.

katsoo, että hallittu muuttoliike voi toimia edistystä edesauttavana tekijänä sekä lähtömaille että vastaanottaville maille sen lisäksi, että se hyödyttää itse muuttajia. Komitean mielestä muuttoliikkeen hallittu hoitaminen tulee liittää kehitystoiminnan tavoitteisiin niin, että pyritään antamaan asianmukaisia lainsäädännöllisiä vastauksia ja riittävää tukea muuttajien ihmisoikeuksien suojelemiseksi muuttoreitillä ja kohdemaassa ja tarjotaan heille mahdollisuuksia kotimaissaan, jotta voidaan helpottaa hallitsemattomien muuttovirtojen aiheuttamia paineita.

36.

toteaa, että kehitysyhteistyön välineet eivät rajoitu erityiseen kansainväliseen apuun, vaan niihin kuuluu myös muita keinoja, joilla on potentiaalisia vaikutuksia kehitysmahdollisuuksien luomiseen, vaikka niitä ei voida pitää virallisena kehitysapuna. Komitea katsoo, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden kehitysyhteistyöhön tulee sisällyttää aktiivisesti nämä keinovalikoimat ja mukauttaa käytössä olevat lähteet ja välineet kunkin kumppanimaan, myös keskitulotasomaiden, omiin olosuhteisiin.

37.

kannattaa komission ehdotusta käynnistää kunnianhimoinen ulkoinen investointiohjelma, jotta voidaan pyrkiä mobilisoimaan yksityisiä investointeja, vahvistamaan teknistä tukea paikallisviranomaisten ja yritysten tarkoituksenmukaisten hankkeiden valmistelemiseksi ja suotuisan ympäristön luomiseksi kaupankäyntiä varten, ottaen samalla asianmukaisesti huomioon paikallis- ja alueyhteisöjen aluekehityspainotukset. Komitea katsoo, että investointiohjelma tulisi mukauttaa kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 tavoitteisiin ja että sen tulisi edistää paikallis- ja alueviranomaisten osallistumista asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi.

38.

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että on tärkeää tukea alueellisen yhdentymisen järjestelyjä, jotta voitaisiin vahvistaa kyseessä olevien maiden kehitystä ja parantaa alueellisten julkishyödykkeiden tarjontaa kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 täytäntöönpanon parantamiseksi. Komitea kannattaa naapuruuspolitiikan tarkistamista toimintaohjelman uusien painopisteiden pohjalta. Komitea huomauttaa myös, että tämän politiikan yhteydessä on tarpeen vahvistaa alueiden välistä yhteistyötä asianmukaisin tukitoimenpitein.

39.

korostaa, että on tarpeen pyrkiä edelleenkin parantamaan kehitysyhteistyön tehokkuutta toteuttamalla sitä, mistä on sovittu Rooman, Pariisin, Accran ja Busanin huippukokouksissa. Samaan aikaan komitea katsoo, että on tärkeää tukea kumppanimaiden institutionaalisten valmiuksien kehittämistä ja muun muassa kannustaa kumppanimaita ottamaan kansallisissa suunnitteluasiakirjoissa huomioon myös paikallis- ja alueyhteisöjen keskeiset painotukset, jotta yhteistyötoimet tuottaisivat tuloksia ja vastaisivat kaikkia kyseisten alueiden ja asukkaiden tarpeita.

40.

toteaa, että pelkällä kehitysyhteistyöllä ei voida rahoittaa kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 edellyttämiä muutoksia. Komitea korostaakin, että EU:n ja jäsenvaltioiden tulee käyttää yhteistyötä vipumekanismina lisäresurssien saamiseksi muista lähteistä ja muutosta eteenpäin vievänä voimana kannustimien muuttamiseksi ja myönteisten muutosten edistämiseksi kehitysmaissa.

41.

muistuttaa, että jos EU-maat haluavat tarjota uskottavan esimerkin kansainvälisissä yhteyksissä, niiden on täytettävä sitoumuksensa. Komitea katsookin, että valtioiden tulee pyrkiä saavuttamaan tavoitteet, jotka EU on hyväksynyt kehitysrahoituksen kansainvälisten ohjelmien yhteydessä. Komitea katsoo myös, että maiden tulee täyttää ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen ja myös ympäristörahoitussopimusten sitoumukset.

42.

vahvistaa, että on aiheellista mukauttaa yhteistyö niiden välineiden ja toimien puitteisiin, joita käytetään avun lisäksi kansainvälisessä järjestelmässä kehityksen tukemiseksi. Tässä yhteydessä komitea on samaa mieltä siitä, että on aiheellista jatkaa OECD:n toimia, jotta saataisiin käyttöön uusi mittausmenetelmä kehityksen rahoittamisen alalla. Tähän sisältyy myös kestävän kehityksen julkisen kokonaistuen käsite.

43.

toteaa, että moniin ongelmiin, joihin kestävän kehityksen toimintaohjelmassa 2030 viitataan, ei ole teknisiä ratkaisuja ja että on etsittävä vaihtoehtoja, jotka perustuvat luovuuteen, tietämyksen edistämiseen sekä teknologiseen ja sosiaaliseen innovointiin. Komitea katsoo, että hajautetulla yhteistyöllä voi olla tässä merkittävä rooli välitettäessä edelleen paikallis- ja aluetasolla saatuja kokemuksia.

44.

toteaa, että kestävän kehityksen toimintaohjelmaa 2030 ei voida toteuttaa, jos politiikkojen johdonmukaisuutta ei paranneta huomattavasti, kun otetaan huomioon kaikkien julkisten politiikkojen vaikutus kehitystavoitteisiin. Komitea korostaa lisäksi, että johdonmukaisuutta on edistettävä sekä julkisen toiminnan alojen välillä (horisontaalisesti) että eri hallintotasojen välillä (paikallinen, alueellinen, kansallinen ja unionin taso) koko hallinnon käsittävän lähestymistavan avulla lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin julkisissa politiikoissa ja ohjelmissa.

45.

kiinnittää huomiota siihen, että EU:n kaikkien yhteistyötoimijoiden tulee osallistua avoimuuden edistämiseen. Tämän tulisi koskea kaikkien niiden mobilisoimia resursseja. Komitea katsoo, että (unioni-, valtio-, alue- ja paikallistason) viranomaisten tulee olla keskeisessä roolissa näissä toimissa, sillä näin voidaan parantaa vastuuvelvollisuutta ja toimien laatua.

46.

katsoo, että muutokseen tähtäävien toimien aluelähtöisyys ja alueella yhdessä elävien toimijoiden osallistuminen yhdistettynä hajautetun yhteistyön tukemiseen voisi olla paras tapa edistää tiivistä ja hajautettua siirtymistä osallistaviin ja kestäväpohjaisiin kehitysmalleihin.

47.

toistaa tähän liittyen olevansa osaltaan valmis osallistumaan kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 täytäntöönpanoon sekä tietojen ja kokemusten vaihtamiseen muiden julkisten tahojen ja kehitysmaiden vastaavien viranomaisten kanssa. Tässä voitaisiin käyttää alue- ja paikallisviranomaisten kehitysaiheista tieto- ja keskustelufoorumia (portaali), joka toinen vuosi käytävää vuoropuhelua hajautetusta yhteistyöstä sekä kansainvälisinä tahoina Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokousta (ARLEM) ja EU:n ja itäisten kumppanimaiden paikallis- ja alueviranomaisten konferenssia (CORLEAP). Alueiden komitea pyrkii edistämään ja koordinoimaan Euroopan unionin paikallis- ja alueviranomaisten hajautettua yhteistyötä naapurimaiden paikallis- ja alueviranomaisten kanssa erityisten aloitteiden, kuten Libyaa koskevan Nikosian aloitteen, yhteydessä.

48.

pitää tärkeänä, että kestävän kehityksen alalla toteutetaan vakaata viestintäpolitiikkaa siten, että vahvistetaan tietoisuutta haasteista ja sovellettavista politiikoista ja saavutetaan kansalaisten entistä tietoisempi ja aktiivisempi tuki niin, että kehitysyhteistyö ja sitoutuminen kestävän kehityksen toimintaohjelmaan 2030 ymmärretään investoinniksi tulevaisuuteen. Kansalaisille on myös tehtävä selväksi kehitysyhteistyön tavoitteiden merkitys tuomalla esiin tämän politiikan molemminpuolisia hyötyjä, kuten vakaiden alueiden luominen. Lisäksi on tarpeen antaa näkyvyyttä prosessiin osallistuvien eri toimijoiden, kuten paikallis- ja alueviranomaisten toimille. Tämä koskee erityisesti syrjäisimpiä alueita, jotka ovat jo vuosien ajan harjoittaneet menestyksellistä kehitysyhteistyöpolitiikkaa naapurimaidensa kanssa.

49.

kannattaa sitä, että kaikki yhteistyöhön osallistuvat toimijat mukauttavat raportointijärjestelmänsä ja seurantaindikaattorinsa asteittain kestävän kehityksen toimintaohjelmaan 2030. Komitea katsoo myös, että on laadittava yhteisiä yhteenvetoraportteja, joissa tehdään selkoa siitä, miten toimintaohjelman 2030 toteuttamisessa on edistytty ja että nämä raportit toimitetaan YK:n kestävän kehityksen korkean tason poliittiselle foorumille. Komitea kehottaa alue- ja paikallisviranomaisia osallistumaan aktiivisesti näiden raporttien laatimiseen tekemällä selkoa omaan vastuualueeseensa kuuluvista ja hajautetun yhteistyön puitteissa toteutetuista toimista.

50.

on samaa mieltä siitä, että on tarpeen vahvistaa tilastojärjestelmiä, jotta voidaan seurata kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 toteuttamista. Komitea korostaa, että on vahvistettava myös alueellisen ja paikallisen tiedon tuottamista, jotta voidaan varmistaa edistyminen kaikilla aloilla ja alueilla.

30.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 207/45

1.

toteaa, että puhdas ja määrältään riittävä vesi on elämänlähteemme ja välttämätön asia terveydellemme ja hyvinvoinnillemme. Vesi tarjoaa monia kehitysmahdollisuuksia mutta on sen ohella myös uhka. Tulvat, kuivuus ja huono veden laatu uhkaavat elämäämme, terveyttämme ja vaurauttamme.

2.

antaa Euroopan komissiolle kiitosta tämän vuonna 2000 aikaansaamasta vesipolitiikan puitedirektiivistä, joka täydennettynä seikkaperäisemmillä EU-säädöksillä (1) virtaviivaisti ison osan vanhoista säädöksistä ja jonka myötä tehtiin vesialuekohtaisesta vesienhoidosta yleinen normi ja asetettiin kunnianhimoiset pitkän aikavälin vesienhoitotavoitteet.

3.

on tietoinen siitä, että Euroopan komissio työstää parasta aikaa EU:n vesipolitiikassa seuraavia osa-alueita:

4.

kiinnittää huomiota siihen, että paikallis- ja alueviranomaisilla on vesienhoitoon liittyviä institutionaalisia ja poliittisia tehtäviä ja toimivaltuuksia useimmissa jäsenvaltioissa, jolloin ne vastaavat EU:n useimpien vesialan direktiivien täytäntöönpanosta. Paikallis- ja alueviranomaistahoilla on useimmissa tapauksissa vastuuta myös sellaisista kestäväpohjaisen vesihallinnon kannalta tärkeistä politiikanaloista kuin maankäytön suunnittelu, perusrakenteet, liikkuvuuspolitiikka, lupien myöntäminen, maatalous ja maisemanhoito, vesihuolto, pinta- ja pohjavesien suojelu, ilmastonmuutokseen sopeutuminen sekä tulvasuojelu.

5.

panee merkille 17. lokakuuta 2016 kokoontuneen neuvoston päätelmät kestäväpohjaisesta vesienhoidosta. Komitea kannattaa neuvoston päätelmää, että vesi on ensisijaiskysymys, ja suhtautuu myönteisesti toteamukseen, että vesialan tehtävät ovat moninaiset ja että EU:n on sen vuoksi osoitettava joustavuutta ratkaisumalleja valitessaan. Niihin kuuluu tarve kehittää vesivarojen sääntelemistä koskevia infrastruktuureja, joiden avulla saavutetaan erittäin hyvä ympäristön tila ja vesimuodostumien korkea taso ja taataan kysynnän tyydyttäminen.

6.

muistuttaa siksi toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamisen tärkeydestä. Valtakunnallinen, alueellinen ja paikallinen konteksti on oleellinen esimerkiksi veden uudelleenkäytön ja kysyntäpuolen tehostamistoimien (vedensäästö) kohdalla, koska veden saatavuudessa on eroja. Siksi on tärkeää, että asiaa pystytään tarkastelemaan eurooppalaisista puitteista käsin valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla ja päättämään tarvittavista toimenpiteistä näillä tasoilla.

7.

panee merkille Leeuwardenin ”Kaupungit ja vesi” -konferenssissa laaditun erittäin kunnianhimoisen kaupunkien vesihuoltoa käsittelevän vapaaehtoisen toimintaohjelman Urban Water Agenda 2030 ja kehottaa Euroopan kaupunkeja liittymään sen osapuoliksi.

8.

kannattaa Euroopan komission aikomusta esittää vuonna 2017 kiertotalouden toimintasuunnitelman yhteydessä ehdotus veden uudelleenkäyttöä koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä ehdotus juomavesidirektiivin tarkistamisesta (REFIT) (2) ja huolehtia siitä, että mahdolliset kielteiset vaikutukset eivät kohdistu kohtuuttomasti muihin sektoreihin, kuten maatalouteen.

9.

korostaa, että alueelliset erot veden riittävyydessä tulee ottaa huomioon. Veden uudelleenkäyttöön ei tule perusteetta velvoittaa. Lähinnä se voi tarjota ratkaisuja niillä alueilla, missä veden riittävyydessä on ongelmia.

10.

kehottaa tässä yhteydessä Euroopan komissiota varmistamaan tasapainoisen ja yhtenäisen toimintamallin mukaisesti, että veden uudelleenkäyttö on pelkästään vesihuollon lisävaihtoehto ja että siihen liittyy samalla tehostamistoimia kysyntäpuolella ja että veden saatavuuden heikkenemisestä johtuvia mahdollisia vaikutuksia analysoidaan ja ne otetaan huomioon.

11.

pitää olennaisen tärkeänä, että paikallis- ja alueviranomaiset esittävät tämän oma-aloitteisen lausunnon yhteydessä suosituksia EU:n voimassa olevan vesilainsäädännön täytäntöönpanon parantamiseksi ja että ne osallistetaan edelleen tiiviisti unionin tulevaan vesipolitiikkaan.

12.

on ottanut kantaa vesienhoidon aihekokonaisuuteen useaan otteeseen jo aiemmin. Käsillä oleva oma-aloitteinen lausunto on jatkoa sellaisille AK:n aiemmille lausunnoille kuin

13.

korostaa, että niiltä osin kuin on kyse ilmastonmuutoksen vaikutuksista vesienhoitoon, on varmistettava EU-, jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason toimien yhdenmukaisuus ja johdonmukaisuus niiden toimien kanssa, joita toteutetaan ilmastonmuutokseen sopeutumista käsittelevän EU:n strategian yhteydessä. Komitea viittaa tässä yhteydessä lausuntoon aiheesta ”Kohti uutta EU:n strategiaa ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi – yhdennetty lähestymistapa”, CdR 2430/2016.

14.

tiedostaa vesipolitiikan alan laajuuden ja toteaa, että tässä oma-aloitteisessa lausunnossa keskitytään maakohtaiseen vesienhoitoon eli vedenlaatuun, makean veden niukkuuteen sekä tulvasuojeluun. Siinä ei siis käsitellä meriä ja valtameriä koskevaa vesienhoitoa eikä siten myöskään meristrategian puitedirektiiviä tai direktiiviä merten aluesuunnittelusta, sillä niitä on käsitelty aiemmissa AK:n lausunnoissa.

15.

ilmastonmuutokseen ja alati intensiivisempään maankäyttöön viitaten kehottaa kiinnittämään huomiota edessämme oleviin suuriin haasteisiin vesienhoidon alalla:

16.

katsoo, että on syytä ottaa huomioon vesisektorin ja hyvän vesienhoidon suuri taloudellinen vaikutus. Esimerkkejä:

17.

katsoo, että ottaen huomioon, että edelleen vallitsee paljon epävarmuutta tulevien vesialan ongelmien vaikutuksista, ja koska myös säädöspuitteissa on poikkeamia, ”hahmotelmaan” perustuvaa toimintapolitiikkaa voidaan pitää hyvänä lähtökohtana eri toimielinten välisten yhteyksien parantamiselle ja uusien innovatiivisten keinojen tutkimiselle sellaisen politiikanteon mallin laatimiseksi, joka mahdollistaa yhteistyön eri aloilla niin, että pyritään löytämään synergioita ja välttämään konflikteja. On toteutettava politiikka, jota kutsutaan ”mukautuvaksi toimintapolitiikaksi”. Käytettävissä olevat eri mahdollisuudet on esitetty seuraavassa kaaviossa.

18.

kehottaa Euroopan komissiota tutkimaan mahdollisuuksia soveltaa mukautuvaa toimintapolitiikkaa vesipolitiikan alalla, kun kohdakkoin tarkastellaan uudelleen juomavesidirektiiviä, veden uudelleenkäyttöä koskevia toimenpiteitä, kun mahdollisesti tarkastellaan uudelleen yhdyskuntajätevesien käsittelyä koskevaa direktiiviä ja kun vesipolitiikan puitedirektiiviä aikanaan tarkastellaan uudelleen. Arvioinnissa tulisi paneutua mukautuvan toimintapolitiikan tärkeimpiin edellytyksiin eli kokonaisvaltaisuuteen, tiedonvaihtoon, joustavuuteen ja eriyttämiseen niin tavoitteiden, toimintojen kuin innovoinnin suhteen. Tutkiessaan uuden politiikan mahdollisuuksia Euroopan komission olisi kuultava paikallis- ja alueviranomaisia, jotta varmistetaan, että mahdolliset tulevat ehdotukset ovat paikallis- ja alueviranomaisten intressien mukaisia ja että ne pikemminkin tukevat kuin vähentävät näiden toimivaltuuksia.

19.

kehottaa Euroopan komissiota muokkaamaan jokseenkin sektorikohtaisista vesipolitiikoistaan kokonaisvaltaista toimintapolitiikkaa ja pyytääkin Euroopan komissiota pyrkimään siihen, että vesienhoito sisällytetään horisontaalisena elementtinä muihin politiikanaloihin, joilla on tiiviit yhteydet tähän resurssiin. Niitä ovat esimerkiksi ihmisten kulutuskäyttäytyminen, energia, maatalous, kalastus, matkailu, ympäristö jne.

20.

katsoo, että ennalta varautumisen periaatteen ja aiheuttaja maksaa -periaatteen on pysyttävä vesipolitiikan lähtökohtana. Eriytetyssä toimintamallissa on kuitenkin jätettävä kaikki mahdollisuudet avoimeksi, jotta päästään parhaiten toimivaan ja tuloksekkaimpaan ratkaisuun, ja jotta – poikkeustapauksissa – tästä lähtökohdasta voidaan poiketa. Mainitut ratkaisut saavutetaan soveltamalla erityisiä innovatiivisia ja ympäristön kannalta kestäviä tieteellisiä lähestymistapoja.

21.

kehottaa kiinnittämään tässä yhteydessä huomiota havaintoon, että energia tai energiakustannukset voivat osoittautua merkittäväksi esteeksi innovaatioiden soveltamiselle, tavallisuudesta poikkeaville ratkaisuille vesipulaan, kuten veden kuljettamiselle kuivuudesta kärsiville alueille tai suolanpoistolaitosten hyödyntämiselle, ja korostaa, että uusiutuvan energian käyttö tässä yhteydessä sekä mahdollisuudet käyttää vettä energianlähteenä on otettava huomioon EU:n toimintapolitiikkojen suunnittelussa.

22.

Komitea kiinnittää huomiota lääkkeiden, esimerkiksi antibioottien, käytön lisääntymiseen, jolloin vaikuttavat aineet kulkeutuvat viemärien kautta pintavesiin. Tämä hankaloittaa juomaveden tuotantoa pintavesistä ja voi myös kasvattaa bakteerien immuniteetin riskiä. Ongelman ratkaisuna on lähestymistapa, jossa puututaan lääkejäämien hajakuormituslähteisiin: lääkejäämiin ja lääkeaineisiin virtsassa ja ulosteessa.

23.

kehottaa jäsenvaltioita ja paikallis- ja alueviranomaisia sisällyttämään vihreän infrastruktuurin ja luonnollisten vedenpidätystoimien käsitteet perinteisten rakennetoimenpiteiden (esim. jokialueiden hydromorfologisen paineen vähentäminen) lisänä tai vaihtoehtona vesipolitiikkaansa, ERI-rahoitteisiin toimenpideohjelmiinsa (esim. kosteikkojen ja metsien kunnostus) tai taajamasuunnitteluun (esim. sadeveden varastointi (uudelleenkäyttöä varten) tai vedenpidätyksen parantaminen tulvien vaikutuksen vähentämiseksi).

24.

kiinnittää huomiota tarpeeseen parantaa vesienhoitoa siten, että varmistetaan puhtaan veden saaminen luonnonkatastrofien aikana (12).

25.

kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia tekemään yhteistyötä vakuutusyhtiöiden ja kansallisen hallituksen kanssa, jotta voidaan varmistaa, että kaikki kotitaloudet, maatilat ja yritykset, joihin tulviminen saattaisi vaikuttaa, voivat saada kohtuuhintaisen vakuutuksen. Tarvitaan myös lisää työtä sen varmistamiseksi, että kaikki sidosryhmät tunnustavat, että kestokyvyn kehittäminen alusta alkaen on tehokkain keino minimoida riskit ja vähentää luonnonkatastrofeista aiheutuvia pitkäaikaisia kustannuksia.

26.

toteaa, että eri politiikanalojen tavoitteet sinällään ovat hyväksyttäviä (”suunnitelmallinen toimintapolitiikka”) mutta että tarvittavat toimenpiteet osoittautuvat kuitenkin monesti ristiriitaisiksi toteutusvaiheessa. Komitea pyytää kiinnittämään huomiota siihen, että alueilla ja kunnissa, missä toteuttaminen tapahtuu, täytyy useissa tapauksissa tehdä valinta tällaisten keskenään ristiriitaisten toimenpiteiden välillä.

27.

kehottaa Euroopan komissiota tehostamaan tiedonvaihtovirtaa vesipolitiikan toteuttajien eli paikallis- ja alueviranomaisten parista poliittisille päättäjille Brysseliin ja hyödyntämään tietoa esimerkiksi ristiriitaisista tavoitteista uudessa toimintapolitiikassaan tai muokatessaan toimintapolitiikkaansa uudelleen.

28.

odottaa, että juomavesidirektiivin suunnitellun tarkistuksen yhteydessä parannetaan seurantajärjestelmiä ja analyysiparametreja, varmistetaan juomaveden laatua koskevan tiedon parempi saatavuus kansalaisille, puututaan vuoto-ongelmiin, laaditaan sääntelykehys pieniä tai yksittäisiä juomavesivarastoja varten, esitetään ratkaisuja ongelmiin, jotka johtuvat juomaveden kanssa kosketuksiin joutuvista materiaaleista, sekä ajantasaistetaan lainsäädännön nykyisiä poikkeuksia.

29.

kehottaa painokkaasti parantamaan yhdyskuntajätevesidirektiivin tulevassa tarkistuksessa etenkin seurantaa, raportointia ja tiedon julkista levittämistä sekä ottamaan huomioon yhtymäkohdat kiertotalouteen ja resurssitehokkuuteen EU:ssa. Jäsenvaltioiden raportointivaatimuksia olisi lievennettävä ainakin niiden velvoitteiden osalta, jotka ne ovat jo täyttäneet.

30.

pitää tervetulleena komission uutta noudattamisasteen arviointia koskevaa lähestymistapaa, jossa keskitytään jäljellä oleviin puutteisiin jäteveden nykyisessä asianmukaisessa keruussa, yhdistämisessä ja käsittelyssä ja jolla täydennetään yhdyskuntajätevesien käsittelystä annetusta direktiivistä johtuvien oikeudellisten velvoitteiden noudattamisen virallista arviointia. Komitea panee tyytyväisenä merkille, että komissio on yhdyskuntajätevesien käsittelystä annetun direktiivin kahdeksannessa täytäntöönpanokertomuksessa tarkastellut ja ottanut mukaan ensimmäistä kertaa aluetason tuloksia, ja kehottaa komissiota säilyttämään sekä noudattamisastetta koskevan lähestymistavan että alueelliset lähestymistavat ja kehittämään niitä edelleen yhteistyössä paikallisten ja alueellisten toimijoiden kanssa.

31.

kehottaa Euroopan komissiota, jäsenvaltioita ja paikallis- ja alueviranomaisia vähentämään veden niukkuutta ja parantamaan vedenkäytön tehokkuutta etenkin seuraavin toimin:

32.

toteaa, että vedenlaatua koskevien tavoitteiden ja yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) välillä vallitsee jännitteitä, ja kehottaa Euroopan komissiota parantamaan näiden kahden politiikanalan koordinointia. EU:n tulisi välttää tällaisen vastakkainasettelun vahvistamista ja siihen liittyvää hallintotaakkaa, joka aiheutuu mahdollisesti ristiriitaisten säädösten täytäntöönpanosta, ja pikemminkin etsiä toimivimpia, kustannustehokkaimpia ja toisiaan tukevia kompromisseja.

33.

pitää otollisena ja tarpeellisena edetä vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta 12. joulukuuta 1991 annetun direktiivin 91/676/ETY sisällyttämisessä osaksi vesipuitedirektiiviä, jotta voidaan yhdenmukaistaa toimenpiteet vesimuodostumien hyvän tilan saavuttamiseksi ja ihmisten käyttöön soveltuvuuden varmistamiseksi.

34.

kehottaa Euroopan komissiota tutkimaan mahdollisuuksia joustavampaan ja eriytetympään vesipolitiikkaan. Tarvitaan joustavuutta, koska vesialan tulevista ongelmista ei ole varmuutta. Sen vuoksi vesipolitiikan tavoitteissa ja toimintatavoissa on löydettävä tasapaino toisaalta tarvittavan oikeusvarmuuden, jolla mahdollistetaan pitkän aikavälin suunnittelu ja monivuotiset, kustannuksiltaan suuret investoinnit, ja toisaalta mahdollisesti vaadittavan uusiin tilanteisiin mukautumisen välillä. Tavoitteiden eriyttäminen ajallisesti ja paikallisesti on tarpeen toimenpiteiden tuloksekkuuden lisäämiseksi ja toimenpiteiden nauttiman kannatuksen kasvattamiseksi (13) tavoitetasosta kuitenkaan tinkimättä.

35.

kehottaa Euroopan komissiota kehittämään vaihtoehdon seurantanormille ”one out = all out” vesipolitiikan puitedirektiivissä. Periaate ”one out = all out” ei anna kyllin tarkkaa kuvaa todellisesta ekologisesta ja kemiallisesta tilasta eikä toimista, jotka on jo suoritettu vedenlaadun parantamiseksi. Myös jotta ylläpidetään tarpeellisten toimenpiteiden nauttimaa kannatusta, on välttämättä kehitettävä seurantaväline, joka tekee oikeutta jäsenvaltioissa tähän mennessä saavutetuille tuloksille.

36.

on vakuuttunut, että toimintapoliittisen innovoinnin ohella myös jatkuva tekninen innovointi on äärimmäisen tärkeää, jotta tämänhetkiset ja tulevat vesialan ongelmat kyetään ratkaisemaan (14). Komitea painottaa tällaisen innovoinnin tukemisen tarkoituksessa sellaisesta eurooppalaisen vesialan innovoinnin EU:n tason toimintasuunnitelmasta saatavia mahdollisia hyötyjä, jolla pyritään kestävyysperiaatteiden mukaiseen ja vesitehokkaaseen kiertoyhteiskuntaan. Tällaisen kehyksen avulla voitaisiin Euroopan komission tuella kannustaa jäsenvaltioita sekä paikallis- ja alueviranomaisia soveltamaan kokonaisvaltaisia innovatiivisia lähestymistapoja ja rakenteita tai avittaa vesialan innovointihankkeisiin liittyviä kumppanuuksia. Vaikka nykyiset innovoinnin osaamisfoorumit ja rahoitusmahdollisuudet ovat vahvassa kehitys-, lujittamis- ja laajentamisvaiheessa, komitea panee merkille kaksi ongelmallista seikkaa, jotka jarruttavat innovatiivisten ratkaisujen käyttöönottoa. Komitea kehottaakin Euroopan komissiota

37.

painottaa, että vesienhoito on paljon pääomaa kysyvä politiikanala, missä tehdään suuria investointeja, ja että nämä investoinnit tulevat lisääntymään entisestään. Kun asioita tarkastellaan laajemmasta näkökulmasta sekä ongelmia määriteltäessä että ratkaisuja etsittäessä – ja parantamalla jo nykyisessä säännöstössä puollettua ulottamista myös läheisille politiikanaloille (kuten maatalous, energia, terveys) – kyetään investointien purkamisen todennäköisyyttä supistamaan, kehitetään uusia mahdollisuuksia ja niin muodoin luodaan kasvualustaa innovoinnille. Haasteena on tehdä järkeviä päätöksiä, joissa otetaan asianmukaisesti huomioon se, minkä tahdomme nyt säilyttää, mutta jotka tarjoavat samalla riittävästi mahdollisuuksia vastata epävarmuuden verhoamiin tuleviin haasteisiin, kun tehtävänä on Manage the source of life!

30.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 207/51

1.

korostaa, että monet sen EU:n sopeutumisstrategiasta esittämistä alkuperäisistä suosituksista (ks. CDR3752-2013) ovat edelleen ajankohtaisia ja niitä olisi tarkasteltava nyt käsillä olevan lausunnon yhteydessä. Komitea kiinnittää erityisesti huomiota ehdotuksiin kytkeä sopeutumisstrategia nykyistä suoremmin käsitteeseen ”kyky sietää ilmastonmuutoksen vaikutuksia” ja kehittää edelleen eri alueiden ”haavoittuvuuden” käsitettä tai arviointia, ehdotukseen antaa enemmän painoarvoa vihreään infrastruktuuriin sekä biodiversiteetti- ja ekosysteeminäkökohtiin perustuville sopeutumisratkaisuille ja varoitukseen, että saattaa olla tarpeen kehittää sopeutumissuunnitelmia myös siltä varalta, että lämpötilan nousu ei rajoitu 2 celsiusasteeseen, jos Pariisin sopimuksen puitteissa toteutettavat globaalit ponnistelut eivät onnistu.

2.

toteaa, että ilmastonmuutokseen sopeutumista käsittelevän EU:n strategian kaikkia kahdeksaa toimenpidettä koskeva työ on käynnissä ja että tulokset alkavat näkyä (esim. 75 prosenttia EU:n jäsenvaltioista on hyväksynyt kansallisen sopeutumisstrategian ja Mayors Adapt -aloite on käynnistetty ja yhdistetty nyt kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimukseen). Komitea odottaakin kiinnostuneena, että Euroopan komissio arvioi ja tarkastelee uudelleen EU:n sopeutumisstrategiaa. AK korostaa, että tämä on jatkuva prosessi, jonka yhteydessä myös jäsenvaltioiden olisi ajantasaistettava omia strategioitaan koko ajan, jotta nämä vastaisivat tietopohjan kehitystä ja asiaa koskevia oikeudellisia puitteita ja kansainvälisiä sopimuksia.

3.

toteaa, että Euroopan komissio ja jäsenvaltiot ovat keskeisiä toimijoita laadittaessa poliittisia ja sääntelykehyksiä, kun taas paikallis- ja alueviranomaiset on etulinjassa vähennettäessä konkreettisten sopeutumistoimien avulla alueiden haavoittuvuutta ilmastonmuutoksen erilaisille vaikutuksille. Komitea painottaakin, että hyvin toimiva monitasoinen hallintojärjestelmä on ratkaisevan tärkeä asia.

4.

kehottaa Euroopan komissiota edistämään eri hallintotasojen (EU, jäsenvaltiot, alue- ja paikallisviranomaiset) tiiviimpää yhteistyötä, jotta voidaan yhdenmukaistaa prioriteetteja, minimoida ristiriitaiset tai rinnakkaiset erilliset prosessit, maksimoida EU:n ja jäsenvaltioiden tasoilla sekä alue- ja paikallistasoilla laadittujen strategioiden ja suunnitelmien väliset yhteisvaikutukset sekä varmistaa näin paitsi politiikan parempi johdonmukaisuus myös koordinoidut ja täydentävät toimet.

5.

kannattaa EU:n aloitteita, kuten kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimus ja kaupunkeja koskevaan EU:n toimintaohjelmaan liittyvät uudet kumppanuudet, joilla edistetään koordinoitujen monitasoisten hallintojärjestelmien ja yhteistyöfoorumien luomista. Näiden aloitteiden puitteissa voitaisiin pohtia kaupunkien ja alueiden tarpeita ja parantaa yhteistyötä. Lisäksi komitea odottaa kiinnostuneena kaupunkeja koskevan toimintaohjelman keskeiseen temaattiseen painopisteeseen eli ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja myös sen taloudelliseen, sosiaaliseen ja ympäristöulottuvuuteen liittyvän kumppanuuden oikea-aikaista käynnistämistä.

6.

korostaa tässä yhteydessä, että kaupunkien ja alueiden on osallistuttava nykyistä enemmän kansallisten sopeutumisstrategioiden ja -suunnitelmien laatimiseen ja toteuttamiseen. Komitea kehottaakin EU:n jäsenvaltioita luomaan asianmukaiset institutionaaliset rakenteet tai foorumit, joilla edistetään jatkuvaa kuulemista ja tiiviimpää yhteistyötä (esim. työryhmien avulla) jäsenvaltioiden erityispiirteet huomioon ottaen, ja pyytää Euroopan komissiota tukemaan ja edistämään tätä kehitystä.

7.

katsoo, että alueiden keskeisen roolin olisi tultava paremmin esiin ilmastonmuutokseen sopeutumista käsittelevän EU:n strategian uudelleentarkastelussa (esim. erillisessä luvussa) ja että niiden toimia olisi tuettava enemmän. Alueilla on sopeutumisprosessissa koordinoijan tai välittäjän rooli, jotta varmistetaan, että jäsenvaltioiden määrittelemät painopisteet vastaavat ruohonjuuritasolla esiin tulleita tarpeita ja odotuksia ja päinvastoin. Ne voivat myös toimia katalysaattoreina ja tukea paikallisviranomaisten pyrkimyksiä vahvistaa kykyään selviytyä uhkaavista ilmastovaaroista ja katastrofeista, parantaa valmiuksiaan ja hyödyntää käytettävissä olevaa rahoitusta, mistä ovat osoituksena alueet, jotka ovat jo koordinaattoreina mukana kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksessa. AK kehottaa Euroopan komissiota edelleen tunnustamaan velvoitteet, joihin paitsi paikallis- myös alueviranomaiset ovat sitoutuneet, ja toimet, joita ne ovat toteuttaneet kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen puitteissa (vaikkapa samoin kuin Regions Adapt -aloitteen pohjalta parhaillaan tapahtuu).

8.

muistuttaa, että paikallis- ja alueviranomaiset pitävät sitovien säännösten puuttumista toimien esteenä tietyissä jäsenvaltioissa. Ne olisivatkin tyytyväisiä, jos EU ja kansalliset viranomaiset antaisivat selvemmän toimeksiannon sopeutumistoimien toteuttamisesta. Jäsenvaltiotasolla AK suhtautuu myönteisesti eräiden jäsenvaltioiden äskettäisiin toimiin tarkoituksena ottaa ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvät näkökohdat huomioon erityisessä lainsäädännössä (esim. vesipuitedirektiivin ja tulvadirektiivin mukaisesti).

9.

kehottaa Euroopan komissiota selvittämään jäsenvaltioittain, miten monella paikallis- ja alueviranomaisella EU:ssa on sopeutumisstrategia tai -suunnitelma. Tämän pohjalta ja yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa komissio voisi ehdottaa EU:n laajuisia ja jäsenvaltiotason tavoitteita edistääkseen paikallis- ja alueviranomaisten toimintaa paikallisten ja alueellisten sopeutumisstrategioiden tai -suunnitelmien kehittämiseksi.

10.

painottaa, että hyvin toimivan monitasoisen hallintojärjestelmän lisäksi ilmastonmuutokseen sopeutumista käsittelevän EU:n strategian uudelleentarkastelussa olisi korostettava eri sidosryhmien osallistumisen tarvetta sekä monialaista (eikä siiloperusteista) lähestymistapaa, jotta voidaan edistää tehokkaampia ja integroidumpia paikallisia sopeutumistoimia. Uudelleentarkasteluun voitaisiin sisällyttää (tai suunnata) muutamia konkreettisia esimerkkejä, joiden avulla osoitetaan, että yhteistyö on erillistä toimintaa hyödyllisempää pyrittäessä luomaan yhdessä ratkaisuja alue- tai paikallistasolla. Tällaista osallistavaa lähestymistapaa olisi edistettävä ja tuettava painokkaasti muun muassa EU-rahoitteisilla hankkeilla (esim. Life-ohjelman tai Horisontti 2020 -puiteohjelman tulevien ehdotuspyyntöjen yhteydessä).

11.

korostaa, että on tärkeää tutkia perusteellisesti tieteentekijöiden, alan toimijoiden sekä paikallis- tai aluetason poliittisten päättäjien välisten erilaisten yhteistyömuotojen menestystekijöitä ja esteitä. Saadun tiedon pohjalta olisi annettava (eri sidosryhmien tai julkisen ja yksityisen sektorin) kumppanuutta koskeviin konkreettisiin esimerkkeihin perustuvia käytännön suosituksia, joista olisi tiedotettava laajalti esim. Euroopan ilmastonmuutosportaalin kautta (Climate-ADAPT).

12.

muistuttaa tarpeesta lisätä kaikkia mahdollisia viestintäkanavia hyödyntäen tietoisuutta yhdennettyjen sopeutumis- ja hillitsemistoimien toteuttamisen tarpeesta, jotta näiden ilmastopolitiikan kahden osatekijän yhteisvaikutukset saataisiin mahdollisimman suuriksi ja voitaisiin välttää epäasianmukaisia sopeutumistoimia. Tätä varten AK kehottaa Euroopan komissiota tutkimaan uudelleentarkastelun yhteydessä innovatiivisia menetelmiä, joilla edistetään valveuttamista, lisätään hyväksyntää paikallisten ja alueellisten toimijoiden (myös kansalaisten ja yritysten) parissa sekä kannustetaan käyttäytymismuutoksiin.

13.

painottaa, että on tärkeää parantaa lisävalmiuksia ja korjata tiedonpuutteita Euroopan kaupungeissa ja alueilla. Komitean mielestä ilmastonmuutosportaali – ja siihen liittyvä kaupunkien sopeutumisen tukiväline (Urban Adaptation Support Tool) – tarjoaa tätä varten hyvän perustan. Sitä on kuitenkin jatkuvasti vahvistettava ja täydennettävä, sitä on edistettävä ja se on nivottava paremmin kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimukseen, ja sen käyttäjäystävällisyyttä on parannettava. AK kehottaa komissiota kuulemaan kaupunkeja ja alueita, jotta voidaan yhdessä määritellä, miten ilmastonmuutosportaalia voidaan parhaiten muokata niiden tarpeita vastaavaksi, ja päättää, olisiko väline sisällytettävä kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen verkkosivustoon.

14.

korostaa, että on kerättävä jatkuvasti paikallistasolla saatuja esimerkkejä hyvistä käytänteistä. Kaupunkien ja alueiden kartoittamat hyvät käytänteet on tallennettava yhteen, julkisesti saatavilla olevaan tietokantaan (kuten ilmastonmuutosportaaliin ja/tai kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen verkkosivuston vertailuesimerkkiluetteloon), josta on vaivatonta tehdä hakuja, jotta helpotetaan vertaisryhmien välistä kokemustenvaihtoa. Tällaisessa tietokannassa olisi erityisesti oltava asianmukaiset toiminnot, joiden avulla voitaisiin yksilöidä samanlaisiin olosuhteisiin (esim. ilmastonmuutoksesta johtuvat onnettomuusriskit, väestötiheys) tai samanlaisiin maantieteellisiin ominaisuuksiin (esim. vuorialueet tai niiden läheisyys, joki tai meri) pohjautuvia esimerkkejä sopeutumistypologioiden kehittämistä silmällä pitäen. AK on valmis antamaan panoksensa kartoitettaessa onnistuneita alueellisia käytänteitä ja mobilisoitaessa edelläkävijäalueita käyttäen lähtökohtana ENVE-valiokunnan jäsenten ja AK:n ilmastosopimuslähettiläiden ryhmän tekemää työtä, jota tulisi vielä laajentaa ja edistää.

15.

korostaa, että osaamisen siirtoa olisi myös helpotettava kaupunkien välisellä yhteistyöllä. Euroopan komission tulee asianmukaisesti kartoittaa, edistää ja rahoittaa soveltuvaa vertaisperiaatteella tapahtuvaa ja mentorointitoimintaa. Kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen yhteydessä jo ehdotetut ystävyyskaupunkiohjelmat ovat osoittautuneet onnistuneiksi ja arvokkaiksi, ja niitä olisi toistettava ja levitettävä tulevaisuudessa (esim. vuotuisten hakumenettelyjen kautta).

16.

kehottaa Euroopan komissiota vahvistamaan pyrkimyksiä luoda suotuisat puitteet valmiuksien parantamiselle kaupungeissa ja alueilla. Kaupungeille ja alueille erilaisia valmiuksien parantamismahdollisuuksia jo tarjoavat EU:n aloitteet, välineet ja ohjelmat (esim. seminaarit, verkkoseminaarit, ohjemateriaalit) luovat nykyisellään hämmennystä käyttäjäkunnassaan.

17.

toteaa, että tähänastisista ponnistuksista huolimatta – mainittakoon etenkin uuden keskitetyn asiointipisteen portaalin käyttöönotto kaupunkeja koskevan EU:n toimintaohjelman puitteissa – komission olisi selvennettävä kaupungeille ja alueille ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja siihen liittyvien alojen yhteydessä tarjottujen erilaisten palvelujen erityispiirteitä ja keskinäistä täydentävyyttä sekä pyrittävä täyttämään tiedoissa olevia aukkoja, jotka ovat syntyneet kartoitus- ja keräystoimien aikana. Tässä yhteydessä AK kehottaa komissiota

18.

toteaa, että kaikki hallintotasot – myös kaupungit ja alueet – tarvitsevat vahvaa ymmärrystä ilmastoriskeistä ja alueensa haavoittuvuuksista, jotta ne voivat ohjata päätöksentekoaan ja politiikan muotoiluaan. AK kehottaa tässä yhteydessä komissiota tukemaan alue- ja paikallistason riskien ja haavoittuvuuden arviointijärjestelmiä, sillä ne ovat kaikkien sopeutumisstrategioiden ja näyttöön perustuvien toimien lähtökohta.

19.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaiset tuovat säännöllisesti esiin, että sopeutumistoimien esteinä ovat 1) hyödyllisen ja ymmärrettävän ilmastotiedon puute (tai puutteellinen saatavuus) ja 2) asiantuntemuksen ja kokemuksen puute tällaista tietoa tulkittaessa. Ne tarvitsevatkin lisäapua dokumentoinnin ja hyvien käytänteiden jakamisen muodossa, jotta niitä ensin ohjataan jo olemassa olevan tiedon ääreen ja sen jälkeen autetaan tulkitsemaan ja vähentämään vaikutuksia kaupungeissa tai alueilla.

20.

kehottaa komissiota tukemaan edelleen ilmastoennusteita ja riskinarviointia koskevia kaupunkien ja alueiden meneillään olevia toimia vahvistamalla (tutkimus)toimiaan, joiden avulla pyritään kartoittamaan asianmukaisia (riskimallinnuksen) työkaluja ja menetelmiä, kehittämään (makro)alueellisia ilmastonvaikutusskenaarioita ja luomaan (Horisontti 2020 -puiteohjelman yhteydessä) ilmastopalveluverkostoja kansainväliselle, unioni- ja jäsenvaltiotasolle (sekä valtiotasoa alemmille tasoille). Tällaiset ilmastopalveluverkostot työllistävät asiantuntijoita ja tiedon tarjoajia (esim. tiedeyhteisö) sekä asettavat olemassa olevaa tietoa ja osaamista paikallisten ja alueellisten poliittisten päättäjien saataville ja tekevät siitä näille selkoa.

21.

painottaa, että on tärkeää tukea ilmastoriskien julkistamista, jotta edistetään sopeutumistoimia ja investointeja. Useita uusia vapaaehtoisia ja/tai yksityisten tahojen johtamia aloitteita ilmastoriskien julkistamiseksi on muotoutumassa, ja komissio voisi tukea ja edistää niitä.

22.

suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti komission aloitteeseen tutkia yhteistyömahdollisuuksia keskeisenä tiedon tarjoajana ja tärkeänä mahdollisten investointien lähteenä toimivan vakuutusalan kanssa. AK kannustaa komissiota arvioimaan vakuutusmekanismeja, joilla voitaisiin kannustaa riskin ehkäisemiseen ja tukea vahinkojen vähentämistä, ja tekemään yhteistyötä vakuutusyhtiöiden kanssa sen varmistamiseksi, että ne jakavat osaamistaan ja asiantuntemustaan riskimallinnuksessa ja katastrofiriskin hallinnassa julkissektorin kanssa. Nykyisiä onnistuneita kumppanuuksia olisi edistettävä, jotta voidaan inspiroida ja motivoida muita. Lisäksi komitea korostaa tässä yhteydessä, että vakuutuslaitosten erittäin riskialttiina pitämät kaupungit tai alueet saattavat toisaalta myös kohdata erityisiä kehitystä ja investointeja haittaavia esteitä, ja kehottaa komissiota selvittämään uudelleentarkastelun yhteydessä, miten tällaisiin ongelmiin voitaisiin puuttua.

23.

on sitä mieltä, että uudelleentarkastelussa olisi tuotava esiin sopeutumisen sosioekonomisten vaikutusten arvioinnin hyötyjä. Tällainen sosioekonominen analyysi ohjaa päätöksentekijöitä tarjoamalla näille selkeämmän katsauksen sopeutumistoimien mahdollisista kustannuksista ja hyödyistä toimimatta jättämiseen nähden ja auttaa näin ollen parantamaan tietoisuutta, ymmärtämään kapasiteettirajoituksia ja kartoittamaan taloudellisesti toteutuskelpoisimpia toimintavaihtoehtoja.

24.

painottaa, että kaupungit ja alueet tarvitsevat lisätietoja tällaisessa arvioinnissa nykyisin sovellettavista erilaisista menetelmistä (esim. kustannus–hyöty-suhde, monikriteerianalyysi, sidosryhmien päätökset, kokemukset ja havainnot) ja niiden merkityksestä erilaisissa yhteyksissä. Komitea ehdottaakin, että komissio tarjoaa soveltuvaa tukea asianomaisten foorumiensa, ilmastonmuutosportaalin ja kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen, kautta.

25.

painottaa, että paikallis- ja alueviranomaisten käyttöön on asetettava asianmukaisia seuranta-, raportointi- ja arviointivälineitä ja indikaattoreita, jotta voidaan tukea tietoon perustuvia paikallisia sopeutumissuunnitelmia. Tässä yhteydessä voitaisiin myös hyödyntää asianomaisia ilmastonmuutokseen sopeutumisen foorumeita (ilmastonmuutosportaali ja kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimus).

26.

pitää tärkeänä varmistaa, että kansainväliset, eurooppalaiset, kansalliset ja alueelliset tai paikalliset seuranta-, raportointi- ja arviointijärjestelmät ovat keskenään yhteensopivia ja täydentävät toisiaan. Näin varmistetaan yhtenäisyys ja minimoidaan kaupunkien ja alueiden taakka.

27.

on tyytyväinen ilmastonmuutokseen sopeutumista käsittelevän EU:n strategian julkaisemisen jälkeen saavutettuun edistykseen ja sopeutumisvalmiuden tulostaulun laatimiseen EU:n jäsenvaltioita varten sekä kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen seuranta- ja raportointimalliin sopimuksen allekirjoittaneita kaupunkeja varten. Komitea suhtautuu myönteisesti näiden kahden välineen välisiin vahvoihin kytköksiin mutta katsoo, että niiden käyttö edellyttää vielä lisätietoja ja -ohjausta (esim. kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen verkkosivuston kautta).

28.

korostaa, että olisi vielä tutkittava yhteisvaikutusta kansainvälisellä tai unionin tasolla samanaikaisesti esitettyjen sellaisten muiden kumppanialoitteiden kanssa (esim. Regions Adapt, CRAFT, kaupunkien selviytymiskykyä käsittelevä kampanja), joilla on omat seuranta-, raportointi- ja arviointijärjestelmänsä. Komitea toteaa kuitenkin, että yhtenäistämiseen tai yhteistyöhön tähtääviä lisätoimia ei tulisi toteuttaa kaupunkien tai alueiden tarpeiden ja intressien kustannuksella.

29.

suhtautuu myönteisesti EU:n nykyisiin rahoitusvälineisiin paikallisten ja alueellisten ilmastotoimien tukemiseksi (esim. Euroopan rakenne- ja investointirahastot, Horisontti 2020 -puiteohjelma, Euroopan unionin solidaarisuusrahasto ja luonnonpääoman rahoitusjärjestely) mutta korostaa, että näiden varojen saatavuus on edelleen kaupunkien ja alueiden suurin haaste. Tämän vuoksi AK kehottaa komissiota asettamaan Euroopan paikallis- ja alueviranomaisten käyttöön 1) helposti saatavaa ja ymmärrettävää tietoa toimintasuunnitelmien laatimiseen ja toteuttamiseen saatavilla olevista varoista ja rahoitusvälineistä ja 2) ohjausta ja tukea (esim. räätälöidyllä koulutuksella) siitä, miten olemassa olevia välineitä saadaan käyttöön ja miten niitä sovelletaan sekä mahdollisesti myös yhdistetään.

30.

muistuttaa ehdotuksestaan soveltaa koko elinkaaren käsittävää lähestymistapaa arvioitaessa pääomainvestointien kustannuksia ja hyötyjä, jotta varmistetaan ilmastokestävyyteen tehtyjen investointien takaisinmaksu pitkällä aikavälillä. Olisi vaadittava, että kirjanpitoon ja riskirekistereihin sisällytetään toimimatta jättämisen tai niiden toimien ja pääomainvestointien taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset vaikutukset, joissa ei oteta huomioon ilmastonmuutosta.

31.

toivoo, että uudelleentarkastelussa painotetaan aiempaa enemmän alueiden mahdollista roolia helpotettaessa tiettyjen rahoitusjärjestelyjen käyttömahdollisuutta. Eräät alueet avustavat jo EU:n rakennerahastovarojen hallinnoissa ja uudelleenjakamisessa sekä alueensa kuntien pienempien hankkeiden yhdistämisessä ja yhteen kokoamisessa tai tarjoavat suoraan rahoitusta. AK korostaa kuitenkin, että tarvitaan vielä lisäohjausta, jotta hallinnointiviranomaisia autetaan hyödyntämään käytettävissä olevien EU:n varojen ja innovatiivisten rahoitusvälineiden potentiaalia täysimääräisesti.

32.

kehottaa komissiota tutkimaan edelleen ajatusta tarjota tietyille paikallis- ja alueviranomaisille mahdollisuuksia saada rahoitusvälineitä nopeasti käyttöönsä esimerkiksi sellaisten tekijöiden perusteella, että ne ovat jo julkisesti sitoutuneet kattaviin sopeutumistoimiin (esim. liittymällä kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimukseen), laatineet kattavan riski- ja haavoittuvuusanalyysin ja kehittäneet sopeutumista koskevan toimintasuunnitelman. Jos komissio tarkistaisi tiettyjen varojen saamisen ennakkoedellytyksiä tai eri ohjelmissa (esim. Horisontti 2020 -puiteohjelma ja Life-ohjelma) myönnettävien avustusten valinta- ja myöntämiskriteereitä, se mahdollistaisi tällaisen nopean käyttömahdollisuuden ja edistäisi sitä. Tällaista toimintatapaa tulisi tutkia tarkemmin myös Euroopan rakenne- ja investointirahastojen yhteydessä, ja komitea suosittaa, että kaikki hallintoviranomaiset sitoutuisivat jo eräissä alueellisissa toimenpideohjelmissa valittuun vaihtoehtoon asettaa etusijalle toimet, jotka kuuluvat kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimukseen sitoutuneiden kuntien hyväksymiin kestävän energian toimintasuunnitelmiin ja kestävää energiaa ja ilmastoa koskeviin toimintasuunnitelmiin.

33.

on tyytyväinen Euroopan komission aloitteeseen luoda seuraavaa monivuotista rahoituskehystä valmisteltaessa tilannekatsaus EU:n erilaisten rahastojen soveltamisessa sekä tukien ja muiden rahoitusvälineiden käytössä saavutettuun edistykseen (esim. kokemukset Life-ohjelmasta ja ilmastotoimien yleisestä huomioon ottamisesta ERI-rahastojen yhteydessä). Tämän pitäisi auttaa 1) ehdottamaan oikeanlaista yleisten ja erityisesti sopeutumiseen tarkoitettujen rahoitusvälineiden yhdistelmää supistamatta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tarvittavia määrärahoja ja 2) laatimaan suosituksia tulevia hanke-ehdotuspyyntöjä varten (esim. Life-ohjelman tai Horisontti 2020 -puiteohjelman yhteydessä). Näin voitaisiin korjata puutteet, joita paikallisten sopeutumistoimien rahoituksessa vielä on.

34.

korostaa, että kaupungit ja alueet pitävät Life-ohjelmaa – ja erityisesti Life-ohjelman ilmastotoimien alaohjelman integroituja hankkeita – yhtenä keskeisistä rahoitusvälineistä sopeutumistoimien testaamiseksi, kokeilemiseksi ja esittelemiseksi monialaista lähestymistapaa soveltaen ja alueellisesti laajassa mittakaavassa (aluekohtaisesti, monella eri alueella, valtakunnallisesti tai kansainvälisesti), ja kehottaakin komissiota laajentamaan ohjelmaa ja jatkamaan sen tukemista.

35.

panee merkille, että monilla Euroopan kaupungeilla ja alueilla on runsaasti käyttämätöntä potentiaalia uusien investointien houkuttelemiseksi ja että monilla niistä on myös vakavia omien investointien käynnistämisen esteitä.

36.

katsoo, että komission olisikin jatkettava sellaisten innovatiivisten keinojen tutkimista, joiden avulla investointeja voidaan kanavoida paikallis- ja alueviranomaisille sopeutumistoimia varten, ja kehottaa komissiota tarjoamaan niille asianmukaista asiantuntevaa neuvontaa, ohjausta ja tukea toteutuskelpoisten investointien valmistelussa (esim. Euroopan investointineuvontakeskuksen tai muiden kohdennettujen, valmiuksien parantamiseen tähtäävien toimien kautta) ja rahoituksen varmistamisessa. Uudelleentarkastelussa voitaisiin antaa esimerkkejä järjestelyistä, joiden avulla toimitaan yksityissijoittajien kanssa ja tehdään yhteistyötä vakuutusyhtiöiden kanssa. Komission olisi myös tuettava tämänsuuntaisia kokeiluhankkeita.

37.

korostaa, että kaupunkeja ja alueita olisi autettava löytämään sellainen – kansainvälisistä, EU-, jäsenvaltio- ja paikallistason rahoituslähteistä saatavien – julkisten ja yksityisten varojen yhdistelmä, joka soveltuu parhaiten sopeutumistoimien rahoittamiseen niiden omissa paikallisissa olosuhteissa. Kuten monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 väliarvioinnissa korostetaan, komissio tutkii edelleen mahdollisuuksia vastata jäljellä oleviin investointitarpeisiin yhdistämällä EU:n myöntämää, jäsenvaltiokohtaista ja yksityistä rahoitusta.

38.

toteaa, että ilmastokysymyksistä on viime vuosina käyty yhä tiiviimpää kansainvälistä vuoropuhelua, mikä on johtanut uusiin kansainvälisiin sopimuksiin, kuten Sendain kehykseen katastrofiriskien vähentämiseksi 2015–2030, kestävän kehityksen toimintaohjelmaan 2030 ja Pariisin ilmastosopimukseen. Komitea kehottaakin komissiota nivomaan toimintansa entistä tiiviimmin osaksi näitä maailmanlaajuisia puitteita, vahvistamaan rooliaan esimerkin näyttäjänä sekä edistämään synergian luomista näiden aloitteiden välillä.

39.

korostaa, että uudelleentarkastelussa on otettava paremmin huomioon ilmastoriskien hallintakysymyksen rajatylittävä ulottuvuus. Makroalueyhteistyö vaikuttaa tässä suhteessa asianmukaiselta tavalta helpottaa tiedonvaihtoa ja yhdistää voimavaroja yli hallinnollisten rajojen ja siten edistää EU:n sopeutumista ilmastonmuutokseen. Komission tuleekin harkita esim. Tonavan, Itämeren, Alppien, Adrian- ja Joonianmeren alueilla toteuttamiensa kokeiluluonteisten valtiorajat ylittävien aloitteiden tukemisen jatkamista ja niiden laajentamista muille makroalueille Euroopassa ja muualla.

40.

kehottaa komissiota painottamaan nykyistä enemmän alueidenvälisen (ja kaupunkienvälisen) yhteistyön hyötyjä. Uusi, maailmanlaajuinen kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimus antaa maailman muille alueille uusia mahdollisuuksia hyödyntää Euroopassa saatuja kokemuksia ja eurooppalaisia esimerkkejä mutta tarjoaa myös Euroopan paikallis- ja alueviranomaisille tilaisuuden ottaa oppia muiden maanosien vastaavien tahojen toiminnasta.

41.

toteaa, että – ottaen huomioon UNFCCC:n tuoreet ennusteet tulevista muuttovirroista – uudelleentarkastelun yhteydessä on perehdyttävä ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja muuttoliikkeen väliseen yhteyteen ja strategiaan on siis sisällytettävä uusi, ilmastosyistä johtuvan muuttoliikkeen tuomia haasteita ja mahdollisuuksia käsittelevä luku. Komission tulee tältä osin tutkia mahdollisuuksia jatkaa niiden kaupunkien ja alueiden tukemista, joita muuttajien ja pakolaisten liikkuvuus ja mahdollisesti kotouttaminen koskevat.

42.

toteaa lopuksi, että alueiden komitea on valmis osallistumaan ilmastonmuutokseen sopeutumista käsittelevän EU:n strategian uudelleentarkastelua koskevaan sidosryhmien kuulemismenettelyyn, joka Euroopan komission on määrä toteuttaa vuoden 2017 alussa. Komitea katsoo, että käsillä olevassa lausunnossa – mutta myös muissa ilmastonmuutokseen sopeutumista käsitelleissä lausunnoissa (1) – esitetyt suositukset ovat hyvä perusta tulevalle keskustelulle.

30.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 207/57

1.

panee merkille, että EU:ssa kaikista tilanhoitajista on alle 35-vuotiaita vain noin kuusi prosenttia ja että yli 55-vuotiaita on yli puolet. Ikääntyneiden osuuden lisääntyminen on EU:n väestöön liittyvä yleinen ilmiö, ja se johtuu eliniänodotteen kasvusta ja syntyvyysasteen alenemisesta. Muihin talouden aloihin verrattuna tämä suuntaus on kuitenkin kärjistyneempi maatalousalalla. Iäkkäät maataloustuottajat elävät pidempään, ja heille on olemassa merkittäviä kannustimia jatkaa maataloustuotantoa ja harvoja kannustimia jättäytyä pois tästä toiminnasta, joten eurooppalaiset maataloustyöntekijät ovat asteittain ikääntymässä, mikä luo huomattavia esteitä uusille tulokkaille.

2.

toteaa, että kaiken kaikkiaan iäkkäämpien maataloustuottajien haluttomuuteen siirtää maatilaansa toisille vaikuttaa myös se, että maataloustoiminta on yhteisöpohjainen elämäntapa, jota jatketaan lakisääteisen eläkeiän jälkeenkin. Tässä mielessä maatalousala eroaa monista muista talouden aloista. Maatilojen siirron esteet johtuvat usein siitä, että iäkkäämpien tilanhoitajien on vaikea lähteä maatiloiltaan ja lopettaa maataloustuotantoa, koska maataloustoiminnan harjoittamisen paikka on myös heidän asuinpaikkansa. Yleinen aivovuoto maaseutualueilta kärjistää ongelmaa, sillä yhä paremmin koulutettu työvoima ei ole enää kiinnostunut maataloustyöstä.

3.

on sitä mieltä, että monet nuoret eivät pidä maataloustyötä toiveammattina alhaisen tulotason, heikon investoinneille saatavan tuoton, pitkien työpäivien, etenkin karjankasvattajien vähäisten lomamahdollisuuksien sekä lukuisten toimintaan liittyvien riskien ja epävarmuustekijöiden vuoksi. Suora periminen saman perheen sisällä on edelleen yleisin tapa siirtyä harjoittamaan maataloustuotantoa, mutta on olemassa merkkejä siitä, että niiden uusien tulokkaiden määrä, jotka eivät ole perineet maatilojaan, on kasvamassa. Maaseutualueiden haasteet – rajalliset tai vaikeat liikenneyhteydet, huonot viestintäyhteydet, koulutus-, kulttuuri-, sosiaali- tai terveydenhoitopalvelut – kärjistävät ongelmaa. Pysyäkseen maaseutualueilla nuoret edellyttävät kehittynyttä maaseututaloutta, joka tarjoaa palveluja ja vapaa-ajan mahdollisuuksia – muutoin he usein pitävät parempana muuttoa kaupunkeihin ja muiden kuin maatalousalan ammattien harjoittamista.

4.

katsoo, että maatalousammateissa toimivien nuorten vähäisyys vaarantaa maaseutualueiden taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden. Nuorten maataloustuottajien tukeminen on välttämätön edellytys sille, että kaikkialla EU:ssa on jatkossakin maataloutta ja elinvoimaisia maaseutualueita ja että saavutetaan Lissabonin sopimukseen kirjattu alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoite.

5.

toistaa komissiolle ja jäsenvaltioille esittämänsä kehotuksen, että niiden on oltava aloitteellisempia kannustettaessa ja helpotettaessa nuorten ja etenkin naisten asettautumista maaseudulle edistämällä toimia, joilla autetaan maataloustuottajia saavuttamaan entistä helpommin työ- ja yksityiselämän välinen tasapaino (1).

6.

on sitä mieltä, että olisi panostettava sen kartoittamiseen, minkälaisia esteitä naisilla on edelleen aloittaessaan ja luodessaan uraa maatalousalalla, ja puututtava näihin esteisiin.

7.

panee merkille, että Euroopan nuorten maataloustuottajien neuvoston vuonna 2015 esittämässä asiakirjassa Young Farmers Manifesto kehotetaan edistämään maan käyttömahdollisuuksia ja lainan saantia julkisilla tukitoimilla; laatimaan säännöksiä hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen poistamiseksi elintarvikeketjusta; luomaan toimia nuorten maataloustuottajien tulojen vaihtelun hillitsemiseksi; suojelemaan lakisääteisesti kaikkia EU:n normeja kauppaneuvotteluissa ja lisäämään menekinedistämistukea EU:n tuottajille; tukemaan maan käyttömahdollisuuksia maaperän turvaamiseksi ja suojelemiseksi sekä optimoimaan nuorten viljelijöiden maankäyttöä elintarviketuotantoa varten.

8.

on samaa mieltä 6. syyskuuta 2016 annetussa Cork 2.0 -julistuksessa esiin tuodusta huolesta, joka koskee maaltapakoa ja nuorten maaltamuuttoa, sekä tarpeesta varmistaa, että maaseutualueet ja -yhteisöt (maaseutu, maatilat, kylät ja pienet kaupungit) säilyvät houkuttavina asuin- ja työpaikkoina. Tätä varten on parannettava palvelujen saatavuutta ja muita mahdollisuuksia maaseudulla asuville sekä edistettävä yrittäjyyttä niin perinteisillä maaseutualoilla kuin uusilla talouden aloilla.

9.

katsoo, että nykyinen talouskriisi on vaikeuttanut monien nuorten maaseutuyrittäjien lainansaantia ja että heillä ei useinkaan ole tarvittavia vakuuksia lainojensa turvaksi. Monet saattavat myös kohdata liiallista byrokratiaa.

10.

on tyytyväinen komission ja Euroopan investointipankin maaliskuussa 2015 esittämään maatalouden vakuusvälineeseen, jonka on määrä helpottaa nuorten maataloustuottajien lainansaantia.

11.

suhtautuu myönteisesti siihen, että YMP:n uudistuksessa 2014–2020 otettiin käyttöön uusia toimia, joilla tuetaan nuoria maataloustuottajia tilojen perustamisessa. Komitea on kuitenkin huolissaan siitä, että byrokratia ja hallinnollinen taakka saattavat estää näiden välineiden hyödyntämisen. On kuitenkin huolehdittava siitä, ettei liiallinen byrokraattinen sääntely estä heitä hyödyntämästä näitä uusia toimia parhaalla mahdollisella tavalla. Eräissä jäsenvaltioissa nuoret maataloustuottajat tukeutuvat esimerkiksi kumppanuusperustaisiin yhtiömuotoihin. Brysselissä päätettyjen toimien onkin sovittava yhteen tällaisten paikallisten oikeudellisten ja taloudellisten rakenteiden kanssa.

12.

kehottaa jäsenvaltioita käyttämään uudessa YMP:ssä nuoria maataloustuottajia ja sukupolvenvaihdosta varten tarjottuja tukimahdollisuuksia, kuten asetuksen (EU) N:o 1307/2013 50 ja 51 artiklassa mainittu tuki.

13.

kiinnittää huomiota ERI-rahastoissa (2) nuorille maataloustuottajille tarjottuihin mahdollisuuksiin, jotka liittyvät rahoitusvälineiden suunnitteluun ja käyttöönottoon lainan, vakuuden tai pääomasijoitusten muodossa, jotta tarjotaan rahoitusmahdollisuuksia niitä tarvitseville.

14.

toteaa kuitenkin, että nuorten maataloustuottajien taloudellisen aseman vahvistaminen on tärkeintä ja tehokkainta sen jälkeen, kun maatila on tosiasiallisesti siirtynyt heille. Jotta nuorten maataloustuottajien taloudellista asemaa siirtojen yhteydessä voidaan vahvistaa silloin, kun on kyse kumppanuusperustaisista yhtiömuodoista, asetuksen (EU) N:o 1307/2013 50 artiklan 5 kohtaa on muutettava. Alueiden komitea ehdottaakin, että asetuksen mahdollisen tulevan tarkistuksen yhteydessä poistetaan 50 artiklan 5 kohdan toinen virke kokonaan, jolloin kohta kuuluu seuraavasti: ”Nuorten viljelijöiden tuki myönnetään kullekin viljelijälle enintään viideksi vuodeksi.” Lisäksi komitea pyytää Euroopan komissiota ottamaan käyttöön väliaikaisratkaisun, jotta nuoret maataloudenharjoittajat voivat hyödyntää näitä toimia mahdollisimman hyvin.

15.

panee merkille, että komissio aikoo laajentaa vuonna 2016 esittämässään koontiasetuksessa mahdollisuutta käyttää rahoitusvälineiden tarjoamaa tukea myös nuorille maataloustuottajille tarkoitetun käynnistystuen yhteydessä. Näin voidaan lisätä kyseisen ryhmän saamaa rahoitusta ottaen huomioon tämäntyyppisten välineiden luonne (lainan tai vakuuden tukiosuus on paljon alhaisempi kuin avustuksen).

16.

katsoo, että tukia olisi tarjottava ensi sijassa perhetiloille, sillä ne luovat lisäarvoa ja työpaikkoja ja mahdollistavat uusien maataloustuottajasukupolvien tulemisen alalle, koska on helpompaa siirtää eteenpäin tiloja, jotka ovat elinkelpoisia ja järkevän kokoisia.

17.

muistuttaa, että Euroopan komission esittämässä kertomuksessa nuorten maataloustuottajien tarpeista osoitetaan, että suurin nuorten maataloustuottajien ja uusien maatalousyrittäjien kohtaama ongelma on ostettavan tai vuokrattavan maan saatavuus (4).

18.

toteaa huolestuneena, että maataloustuotanto on siirtymässä yhä nopeammin pois perinteisestä perhetilamallista jopa siinä määrin, että vuosi 2014 nimettiin kansainväliseksi perheviljelmien teemavuodeksi, jotta asiaan kiinnitettäisiin yleisesti huomiota. Komitea katsoo, että koska maa näyttää olevan turvallinen investointi maatalouden ulkopuolelta tuleville sijoittajille, maan hankkiminen on muodostumassa yhä vaikeammaksi nuorille maataloustuottajille, jotka haluavat perustaa maatalousyrityksen.

19.

kehottaa komissiota arvioimaan maanomistuksen keskittymistä ja maankaappausta koskevan unionin politiikan suoria ja epäsuoria vaikutuksia Euroopassa. Esimerkiksi yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) ja sen puitteissa myönnetyt tuet suosivat nimenomaan suuria tiloja ja sivuuttavat pienet tilat sekä saattavat vaikuttaa eri aloihin eri tavoin.

20.

panee merkille, että useissa jäsenvaltioissa on kansallisia säännöksiä maanomistuksen tehostetun keskittymisen ja ulkomaalaisomistuksen estämiseksi esimerkiksi etuosto-oikeuden kautta. Komitea katsoo, että jäsenvaltioille ja alueille olisi annettava enemmän valtaa säännellä maatalousmaata ja asettaa rajoituksia tätä tarkoitusta varten, jotta torjutaan etenkin maankaappauksen ja maanomistuksen keskittymisen kaltaiset ilmiöt Euroopassa, sillä ne rajoittavat toimintaa aloittavien nuorten maataloustuottajien vaihtoehtoja.

21.

toteaa, että vaikka Euroopan komissiolla on erittäin vähän mahdollisuuksia puuttua maatalousmaan markkinoita käsittelevään lainsäädäntöön (joka kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan), voitaisiin tutkia seuraavia ajatuksia:

22.

on sitä mieltä, että teollisuus, vapaa-aika ja etenkin lisääntyvä kaupungistuminen ovat johtamassa maatalousmaan nopeaan uusiin käyttötarkoituksiin ottamiseen ja katoamiseen. Komitea katsookin, että paikallisyhteisöjen olisi osallistuttava maankäyttöä koskeviin päätöksiin ja että niille olisi näin ollen annettava lisäoikeuksia ja -mahdollisuuksia.

23.

painottaa, että nuorille maataloustuottajille on tarjottava pitkän aikavälin näkymät, jotta voidaan puuttua maaseudun väestökatoon, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön aloitteita yrittäjyyden, kehittyvien toimialojen sekä maa- ja metsätalousalan työmarkkinoiden tukemiseksi, jotta voidaan luoda uusia maatalousalan työpaikkoja ja säilyttää nykyiset työpaikat sekä tehdä niistä houkuttavampia nuorten keskuudessa.

24.

panee merkille, että nuorten maataloustuottajien koulutus- ja tietotarpeet ovat huomattavat ja hyvin erilaiset: jotkut nuoret maataloustuottajat tarvitsevat kipeästi teknologisia taitoja ja maatilastrategian kehittämiseen liittyviä valmiuksia, toiset tarvitsevat yrittäjyyteen liittyviä taitoja, kuten markkinointi, verkostointi, viestintä ja rahoitus, pitääkseen maatilansa elinkelpoisena. He eivät aina ole tietoisia kaikkien näiden erilaisten taitojen hyödyistä ja pyrkivät hoitamaan maatilaansa perinteisesti näkemättä tarvetta muutokseen.

25.

katsookin, että olisi pyrittävä parantamaan tietoisuutta näistä mahdollisuuksista sekä osaamisen täydentämisen eduista toisen ja kolmannen asteen koulutuksessa. Paikallis- ja alueviranomaisilla sekä jäsenvaltioiden ja EU:n virastoilla on tässä yhteydessä merkittävä rooli.

26.

korostaa, että nuoret maataloustuottajat ovat myös nuoria yrittäjiä, ja tuo tämän vuoksi esiin ”Erasmus nuorille yrittäjille” -ohjelman (rahoitetaan pk-yritysten kilpailukykyyn keskittyvästä COSME-puiteohjelmasta) merkittävän potentiaalin. Ohjelmassa edistetään rajatylittävää vaihtotoimintaa, joka tarjoaa nuorille yrittäjille – tai yrittäjiksi aikoville – tilaisuuden oppia ammatin saloja kokeneilta yrittäjiltä. Ohjelmaa olisi hyödynnettävä asianmukaisesti, ja sitä olisi sovellettava myös alkutuotannossa.

27.

muistuttaa, että alueiden komitea suosittaa maaseututalouden innovoinnista ja modernisoinnista antamassaan lausunnossa maaseutualueilla annettavan ammatillisen koulutuksen ajanmukaistamista ja mukauttamista globaaleihin kilpailuolosuhteisiin ja paikallisyritysten tarpeisiin. Komitea suosittaa myös maaseutualueilla tarjottavaan ammatilliseen koulutukseen kohdennettujen Euroopan sosiaalirahaston varojen lisäämistä (5).

30.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 207/61

1.

katsoo yleisellä tasolla, että käsitteet ”liiallinen” käyttö, ”haitallinen” käyttö ja ”väärinkäyttö” on määriteltävä tieteellisin kriteerein.

2.

toteaa, että haitallinen alkoholin kulutus aiheuttaa suuria yhteiskunnallisia kustannuksia. Komitea korostaa, että EU:n kansalaisten hyvinvointi ja terveys tulee asettaa taloudellisten intressien edelle.

3.

toteaa, että perussopimuksen mukaan tervepolitiikan alalla toteutettavilla toimilla tähdätään kansanterveyden parantamiseen, tutkimuksen edistämiseen sekä sairauksien ja terveysriskien ehkäisemiseen, elintapoihin ja alkoholin väärinkäyttöön liittyvät riskit mukaan luettuina.

4.

on tietoinen alkoholille altistumisen aiheuttamasta erityisestä haavoittuvuudesta raskauden, lapsuuden ja nuoruuden aikana sekä neurologisten kehityshäiriöiden aiheuttamista neurologisista vaurioista.

5.

katsoo, että alkoholikysymyksiä koskevassa toiminnassa on noudatettava toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita, ja sen tavoitteena tulee olla jäsenvaltioiden alaa koskevien toimintalinjojen ja kansanterveystyön täydentäminen sekä kannustaminen jäsenvaltioiden väliseen yhteistyöhön.

6.

korostaa, että on otettava huomioon kansalliset alkoholin kulutustottumukset, terveystilanne ja sitä koskevat jakaumat sekä kulttuuriset, maantieteelliset ja historialliset tavat ja taustat. On tärkeää huomioida Euroopan eri alueiden ja kuntien erilaiset olosuhteet ja tarpeet.

7.

korostaa, että EU:n toimielinten tärkeänä tehtävänä on tukea jäsenvaltioita eri tavoin tutkimuksen edistämisessä sekä arvioida toimintalinjoja, toimenpiteitä, toimia sekä muutettujen lakien ja rajoitusten vaikutuksia.

8.

panee merkille 3 miljoonaa henkeä työllistävän viinialan (1), 2,3 miljoonaa työpaikkaa koko tuotantoketjussa käsittävän olutteollisuuden (2) ja tuotannossa ja myynnissä yli miljoona henkeä työllistävän väkevien alkoholijuomien alan (3) merkityksen. Lisäksi tuotanto hyödyttää matkailuelinkeinoa ja myötävaikuttaa siten lisätyöpaikkojen syntymiseen.

9.

toteaa, että alkoholi on 15–49-vuotiaiden keskuudessa sairauksien kokonaismäärän kannalta tupakoinnin jälkeen suurin riskitekijä (4). Jäsenvaltioiden tilastot osoittavat, että 15–64-vuotiaiden ikäryhmässä alkoholin kulutus on taustalla yhdessä kuolemantapauksessa seitsemästä, kun on kyse miehistä, ja yhdessä kuolemantapauksessa 13:sta, kun on kyse naisista (5).

10.

on tietoinen siitä, että alkoholin riski- ja väärinkäyttö sekä alkoholiriippuvuus aiheuttavat suuria taloudellisia kustannuksia tuotannonmenetysten (11,3 miljardia euroa) ja työttömyyden (17,6 miljardia euroa) muodossa (6).

11.

toteaa, että alkoholiin liittyvistä haitoista on koko EU:n alueella laskettu aiheutuvan suoraan 155,8 miljardin euron sosiaaliset kustannukset, joista suurin osa (82,9 miljardia euroa) on terveydenhuoltojärjestelmien ulkopuolisia kustannuksia (7). Kun mukaan lasketaan välilliset haitat, joihin kuuluvat yhteiskuntaan sekä alaikäisiin henkilöihin ja alkoholia käyttäviä ympäröiviin henkilöihin kohdistuvat haitat, alkoholin aiheuttamat sosiaaliset kustannukset nousevat kaksinkertaisiksi (8).

12.

painottaa, että on toteutettava väkivaltaa ennalta ehkäiseviä toimia kiinnittäen erityistä huomiota heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin ja erityisiin tilanteisiin, kuten seksuaaliseen hyväksikäyttöön yöelämänviettopaikoissa.

13.

korostaa, että alkoholiin liittyvien yhteiskunnallisten kustannusten arvioidaan vastaavan keskimäärin 1,3:a prosenttia yksittäisen maan bruttokansantuotteesta (9).

14.

toteaa, että alkoholin väärinkäyttö on riskitekijä yli 60 kroonisessa sairaudessa. Krooniset sairaudet lisääntyvät EU:ssa, ja terveydenhoitomenojen arvioidaan olevan suuruudeltaan 700 miljardia euroa vuodessa (10).

15.

peräänkuuluttaa EU:lle uutta alkoholistrategiaa ja haluaa varmistua siitä, että EU:n toimielimet toimivat jatkossakin jäsenvaltioiden kapasiteetin vahvistamiseksi ja tehokkaan koordinoinnin varmistamiseksi. Komitea kannattaa näin ollen sekä neuvoston (11) että Euroopan parlamentin vaatimusta vahvasta poliittisesta johtajuudesta tässä kysymyksessä.

16.

huomauttaa, että EU:n tasolla toteutettavaan yhteiseen toimintaan tulee sisältyä suosituksia ja hyviä esimerkkejä siitä, miten voidaan vahvistaa valtakunnallista, alueellista ja paikallista toimintaa.

17.

korostaa, että Euroopan komission ei pidä haitata vaan sen tulee edistää niiden jäsenvaltioiden työtä, jotka päättävät kehittää alkoholin väärinkäyttöä ehkäisevää toimintaansa.

18.

painottaa pitävänsä tärkeänä, että paikallis- ja aluetason toimijoille annetaan mahdollisuus tuoda kokemuksillaan ja tietämyksellään panoksensa toimintaan, sillä ne tuntevat parhaiten haitallisen alkoholinkäytön estämistä ja yhteiskuntaan kohdistuvien haitallisten vaikutusten rajoittamista koskevat tarpeet ja edellytykset ja pystyvät vaikuttamaan niihin. Paikallistaso on erityisen tärkeä, koska se on lähimpänä ihmisiä ja heidän muodostamiaan yhteisöjä.

19.

pitää kroonisten sairauksien torjuntaan tehtävien tulevien panostusten puitteissa toteutettavaa alkoholiongelmien ehkäisyyn tähtäävää komission toimintaa myönteisenä asiana, mutta katsoo, että se ei riitä, sillä siitä puuttuu ennaltaehkäisevä näkökulma ja välillisten haittojen (12) huomiointi.

20.

katsoo, että EU:n yhteisiin toimiin olisi sisällytettävä suosituksia, joilla pyritään välttämään, että alkoholin väärinkäyttö siihen liittyvine riskeineen muodostuu houkuttimeksi matkailukohteiden myynninedistämisessä.

21.

pitää tärkeänä, että alkoholikysymyksiin liittyvä strateginen työ tukee käynnissä olevaa kansainvälistä toimintaa ja että sitä koordinoidaan sen kanssa. Alueiden komitea korostaa näin ollen, että toiminnassa on jatkossa yhä enemmän pyrittävä aikaansaamaan WHO:n toimintasuunnitelmaan (13) ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin nivoutuvia yhteisvaikutuksia.

22.

huomauttaa, että kansalaisjärjestöt ovat asiantuntemuksensa sekä kansainvälisellä, valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla keräämänsä kokemuksen johdosta tärkeitä yhteistyötoimijoita.

23.

toteaa, että aiemmin voimassa olleesta alkoholistrategiasta (2006–2012) kuluneiden neljän vuoden aikana toimintaa ja tuolloin perustettuja yhteistyöfoorumeja CNAPA:ta (kansallista alkoholipolitiikkaa ja alkoholihaittojen ehkäisytoimia käsittelevä komitea) ja EAHF:ää (EU:n alkoholi- ja terveysfoorumi) on osittain kehitetty edelleen (14). Tarve näille ja muille areenoille, joilla alkoholikysymyksiä voidaan käsitellä, on yhä olemassa, ja kertynyttä osaamista ja oppia on käytettävä hyväksi ja kehitettävä.

24.

panee merkille, että sekä nuorten alkoholinkäyttöä ja humalajuomisen haittoja koskeva toimintasuunnitelma (Action Plan on Youth Drinking and on Heavy Episodic Drinking) että yhteinen toiminta alkoholiin liittyvien haittojen vähentämiseksi (Joint Action on Reducing Alcohol Related Harm) päättyy vuonna 2016. Komitea toteaa, että on välttämätöntä jatkaa toimintasuunnitelmaa ja/tai käynnistää uusi alaikäisten ja nuorten hyväksi suunnattu toimintasuunnitelma.

25.

korostaa sen merkitystä, että EU tukee tutkimustoimintaa ja sitä, että tietoa pystytään soveltamaan nopeammin käytäntöön ja muuntamaan uusiksi toimintatavoiksi. On tärkeää selvittää, miten toimilla voidaan samanaikaisesti osaltaan vähentää terveyttä koskevaa eriarvoisuutta.

26.

suhtautuu myönteisesti hyvien esimerkkien vaihtoon jäsenvaltioiden sisällä ja niiden välillä. Se on strategisesti tärkeää ja kannustaa oppimiseen, tietämyksen syventämiseen ja yhteisten ongelmien kartoittamiseen. Toimenpiteiden ja toiminnan tulee perustua näyttöön ja kustannustehokkuuden kannalta parhaisiin toimintatapoihin.

27.

korostaa alkoholipolitiikan kehityksen tarkoituksenmukaisen valvonnan merkitystä. On tärkeää kehittää edelleen nykyisiä tietokantoja vertailukelpoisten, luotettavien ja yhdenmukaisten indikaattoreiden käyttämiseksi seurannassa ja analyyseissä.

28.

katsoo, että tieteellisen tiedonkeruuprosessin tueksi voitaisiin perustaa tieteellinen ryhmä.

29.

korostaa, että markkinointi ja mainonta ylittävät valtioiden rajat, joten yhteistoiminta jäsenvaltioiden välillä on ratkaisevan tärkeää.

30.

katsoo, että toimien, joilla torjutaan lasten ja alaikäisten nuorten altistumista alkoholijuomien markkinoinnille ja mainonnalle, tulisi olla luonteeltaan rajoittavia ja pakottavia, toisin sanoen kieltää sekä alkoholin markkinoiminen että mainostaminen alaikäisille.

31.

korostaa olevan tärkeää, että alkoholijuomien tuottajat ja jakelijat noudattavat tarkasti markkinointia ja mainontaa koskevia sääntöjä.

32.

katsoo, että toiminnassa, jolla pyritään vähentämään lasten ja nuorten altistumista alkoholimarkkinoinnille ja -mainonnalle, on otettava huomioon sosiaalisen median ja internetin välityksellä tapahtuva mainonta sekä tuotesijoittelu ja alkoholin tuotemerkkeihin liittyvät muut tuotteet. Suomessa on vuodesta 2015 lähtien kielletty kilpailujen ja pelien käyttö alkoholin markkinoinnissa sekä alkoholimainonta yleisillä paikoilla ja sosiaalisessa mediassa (15).

33.

panee merkille, että urheilu- ja kulttuuritapahtumien sponsorointi muodostaa kasvavan markkinalohkon ja on kustannustehokas markkinointistrategia. Nuoret ovat yksi ryhmä, joka saavutetaan tällä tapaa ja joka altistuu alkoholin markkinoinnille sekä tapahtumapaikalla että televisioitujen tapahtumien välityksellä.

34.

huomauttaa, että alkoholijuomien kaikkeen markkinointiin ja mainontaan on tärkeää sisällyttää tietoa väärinkäytön riskeistä.

35.

on tietoinen siitä, että EU:ssa alkoholin markkinoinnissa käytetään laajalti omavalvontaa ja itsesääntelyä siitäkin huolimatta, että a) menetelmän tehokkuudesta alkoholialalla ollaan erimielisiä (16) ja b) ettei se riitä suojelemaan raskaana olevia, lapsia ja nuoria alkoholin kielteisiltä vaikutuksilta (17).

36.

huomauttaa, että aivan liian monet lapset ja nuoret kasvavat perheissä, joissa esiintyy alkoholiriippuvuutta ja alkoholin väärinkäyttöä. EU:ssa arvioidaan olevan 5–9 miljoonaa lasta, jotka elävät perheissä, joissa esiintyy haitallista alkoholinkäyttöä (18). Vaarana on, että kouluttautumisen ja hyvän terveyden edellytykset ovat näillä lapsilla muita huonommat.

37.

pitää tärkeänä kartoittaa ne toiminta-alat, joita jäsenvaltioissa on kehitettävä nuorten runsaan alkoholinkäytön vähentämiseksi, jotta voidaan varmistaa turvallinen ja terveellinen ympäristö lapsille ja nuorille, ja pitää tässä yhteydessä erittäin tärkeänä sellaisten vapaa-ajanvietto- ja juhlimistapojen edistämistä, joihin ei liity alkoholinkäyttöä.

38.

toteaa, että raskaus ja imetys ovat erityisen herkkiä vaiheita, sillä sikiön alkoholioireyhtymän häiriöt ilmenevät nimenomaan silloin. Alkoholi vaikuttaa sikiön kasvuun ja kehitykseen kaikissa raskauden vaiheissa, eikä voida sanoa, että olisi olemassa jokin turvallinen määrä alkoholia, joka voidaan nauttia raskauden aikana.

39.

on yhtä mieltä siitä, että yleissopimus lapsen oikeuksista tarkoittaa, että lapsia ja nuoria on suojeltava alkoholin haitallisilta vaikutuksilta. Sopimuksen osapuolina olevien valtioiden on 33 artiklan mukaisesti toimittava lapsen edun mukaisesti sekä selvitettävä lapsen oma näkökulma ja otettava se huomioon kaikissa lasta koskevissa päätöksissä.

40.

pitää raskauden, lapsuuden ja nuoruuden aikaisia ennaltaehkäiseviä toimia ensisijaisina ennaltaehkäisyn kulttuurin ja terveyden edistämiseksi.

41.

korostaa, että koulu on tärkeä foorumi, jossa voidaan edistää terveyttä vahvistamalla lasta ympäröiviä turvatekijöitä ja jossa alkoholin väärinkäyttö ja lasten vaikeuksiin ajautumisen vaara voidaan havaita varhaisessa vaiheessa. Kouluissa lapsille annettavan, alkoholin vaaroista kertovan koulutuksen tulee perustua tieteelliseen näyttöön, sillä pelkästään tiedottavilla ohjelmilla ja toimilla ei ole tarvittavaa tehokkuutta, ja niiden on katettava kokonaisvaltaisesti kouluyhteisön kaikki toimijat: oppilaat, perheet ja opettajat.

42.

korostaa, että on tärkeää vähentää alkoholin väärinkäyttöä aikuisten keskuudessa muun muassa valistustoimenpitein, sillä aikuisten tarjoama esikuva on edellytys sille, että voidaan optimoida nuorille ja nuorille aikuisille suunnattujen ennaltaehkäisevien toimien vaikutukset. Sekä aikuisille että lapsille suunnatun valistusmateriaalin laadinnan tulee olla tieteelliseltä pohjalta toimivien riippumattomien elinten tehtävä. Tässä yhteydessä olisi tärkeää tehdä yhteistyötä majoitus- ja ravitsemisalan kanssa koulutuksen tarjoamiseksi vastuullisesta alkoholitarjoilusta, jotta vähennetään alkoholin väärinkäyttöä aikuisväestön keskuudessa.

43.

pitää ensisijaisen tärkeinä perheille suunnattujen ennaltaehkäisevien ohjelmien toteuttamista, sillä perhe on lasten ensisijainen kasvatus- ja kouluttamisympäristö, jossa he oppivat toimintatapoja, arvoja, kykyjä ja taitoja.

44.

kehottaa EU:n toimielimiä parantamaan alkoholijuomien merkintöjä EU:n tasolla ja saattamaan valmiiksi kertomuksen siitä, miten alkoholipakkaukset tulee sisällyttää nykyisiin lakeihin, jotka koskevat ainesosaluetteloita ja niiden sisältämiä tietoja ainesosista, ravintosisällöstä ja kalorimääristä. Komitea korostaa, että kuluttajalla on oikeus tietää, mitä tuotteet sisältävät, jotta hän voi tehdä tietoon perustuvia valintoja.

45.

katsoo, että erityinen raskaana oleville, lapsille, nuorille sekä ajoneuvon kuljettajille suunnattu varoitusteksti on olennainen täydentävä väline alkoholiin liittyvien riskien huomioon ottamisessa ja vähentämisessä. Varoitustekstejä on tärkeää mukauttaa kohderyhmän mukaan. Komitea on tyytyväinen eräiden tuottajien ja jakelijoiden alalla jo toteuttamiin toimiin.

46.

suosittelee, että koulutuksessa ja tiedotuskampanjoissa keskitytään lisäämään tietoisuutta humalajuomisen vaaroista ja siitä, mistä saa neuvontaa, tukea ja hoitoa.

47.

korostaa joukkoviestimien tärkeää roolia sen varmistamisessa, että alkoholin käytön riskeistä tiedotetaan asianmukaisesti.

48.

huomauttaa, että sosioekonomisesti haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät ja nuoret kärsivät voimakkaammin terveysongelmista, ja haluaa estää terveyttä koskevan eriarvoisuuden lisääntymisen. Eräs ongelma on aivan liian edulliseksi hinnoiteltu ja liian helposti saatavilla oleva alkoholi, joka saattaa johtaa suureen alkoholinkulutukseen, joka puolestaan voi aiheuttaa maksavaurioita ja ennenaikaisia kuolemia (19). Jäsenvaltiot voivat harkita tutkimuksen kaltaisia yhteisiä toimia erittäin halvan alkoholin myynnin – internetin välityksellä tapahtuva myynti mukaan luettuna – estämiseksi.

49.

toteaa, että alkoholin saatavuudella on merkitystä haitallisen alkoholinkäytön ja alkoholiin liittyvien haittojen laajuuden kannalta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että alkoholin saatavuuden lisääntyminen johtaa suurempan kulutukseen ja sen seurauksena terveysongelmien ja haittojen lisääntymiseen (20).

50.

katsoo, että jäsenvaltiot voivat tiukentaa rajoituksia ja myynnin ja oston valvontaa entisestään, vaikka useimmissa jäsenvaltioissa sovelletaan 18 vuoden ikärajaa. Muita mahdollisuuksia ovat myyntipaikkojen määrän supistaminen, alkoholinkäytön ja alkoholin myynnin kieltäminen julkisilla paikoilla tiettyinä kellonaikoina, aukioloaikojen ja anniskeluoikeuksien rajoittaminen sekä vastuullisen alkoholitarjoilun noudattaminen toteuttamalla ammattilaisille, jakelijoille sekä majoitus- ja ravitsemisalalle suunnattuja koulutustoimia. Rajoituksia tulee täydentää sääntöjen noudattamista koskevalla valvonnalla.

51.

toteaa, että alkoholin riski- ja väärinkäyttö sekä alkoholiriippuvuus lisäävät sekä sairauspoissaolojen että työpanoksen heikentymisen vaaraa ja vaikuttavat kielteisesti muihin henkilöihin. Alkoholin vaikutuksen alaiset henkilöt ovat turvallisuusriski: kaikista työtapaturmista 20–25 prosentissa on mukana alkoholin vaikutuksen alainen henkilö. Työpaikat ovat haitallisen käytön ennaltaehkäisyn kannalta tärkeä areena (21).

52.

kehottaa tarkastelemaan mahdollisuutta, että vaihtoehtona sakoille tai muille sääntöjen noudattamista koskeville valvontatoimenpiteille rikkomuksen tekijä määrättäisiin osallistumaan valistus- ja koulutusohjelmiin, etenkin jos rikkomuksesta epäillyt ovat alaikäisiä.

53.

korostaa, että alkoholin käyttöön tulisi puuttua työpaikalla (ns. varhainen puuttuminen). Työpaikalla tulisi olla ohjeet, miten tällaisessa tilanteessa tulisi toimia. Tämä olisi hyvää ennaltaehkäisevää työterveyshuoltoa.

54.

korostaa, että julkinen sektori voi olla alkoholiin liittyvän ennaltaehkäisevän toiminnan alalla edelläkävijä vakaan ja turvallisen työympäristön luomisessa etenkin, koska monet julkisen sektorin työntekijät tarjoavat tärkeitä hyvinvointipalveluja kansalaisille.