17.5.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 154/4

KOMISSION TIEDONANTO

OHJEASIAKIRJA

EU:n järjestelmä EU:n sisäistä norsunluukauppaa ja norsunluun jälleenvientiä varten

(2017/C 154/06)

Näiden ohjeiden tarkoituksena on esittää yksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 (1) tulkinta ja suosittaa, että jäsenvaltiot i) keskeyttävät käsittelemätöntä norsunluuta olevien tuotteiden (jälleen)viennin sekä ii) varmistavat EU:n sisäisen norsunluukaupan ja käsitellyn norsunluun (jälleen)viennin sallivien EU:n oikeuden säännösten tiukan tulkinnan.

1. Taustaa ja perustelut

i) Norsunluun kauppaa sääntelevä kansainvälinen ja EU:n oikeus

Sekä afrikannorsu (Loxodonta africana) että aasiannorsu (Elephas maximus) luetellaan luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) liitteissä. CITES-sopimuksella on 183 osapuolta, joihin kuuluvat myös EU ja EU:n kaikki jäsenvaltiot. Voimassa olevien CITES-sääntöjen mukaan norsunluun (2) kansainvälinen kauppa on kielletty tiukasti rajattuja poikkeuksia lukuun ottamatta (poikkeukset koskevat etenkin tuotteita, jotka on hankittu ennen kuin CITES-määräyksiä alettiin soveltaa norsunluuhun). CITES-sopimuksella ei säännellä norsunluun kotimaankauppaa.

CITES-sopimus on pantu EU:ssa täytäntöön asetuksella (EY) N:o 338/97 ja siihen liittyvillä komission asetuksilla (luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa koskevat EU:n asetukset). EU on lisäksi toteuttanut norsunluun (kuten muidenkin asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteessä A lueteltujen lajien) osalta toimenpiteitä, jotka ovat CITES-määräyksiä tiukempia.

Norsunluun kauppaa säännellään siis tiukasti luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa koskevilla EU:n asetuksilla eikä EU:hun tai EU:sta suuntautuva tai EU:n sisällä käytävä norsunluun kauppa kaupallisiin tarkoituksiin ole yleisesti sallittua.

Norsunluun EU:n sisäinen kauppa ja jälleenvienti kaupallisiin tarkoituksiin on sallittua ainoastaan seuraavin edellytyksin:

—

EU:n sisäinen norsunluutuotteiden kauppa on sallittua, jos tuotteet on tuotu EU:hun ennen kuin kyseiset norsulajit lisättiin CITES-sopimuksen liitteessä I olevaan luetteloon (afrikannorsu 18. tammikuuta 1990 ja aasiannorsu 1. heinäkuuta 1975) (3). EU:n sisäinen kauppa on mahdollista vain, jos asianomainen EU:n jäsenvaltio on antanut kyseistä tarkoitusta varten todistuksen, lukuun ottamatta ennen 3. maaliskuuta 1947 hankittuja ”esineeksi muokattuja yksilöitä” (ks. määritelmä jäljempänä), joilla voidaan käydä kauppaa EU:ssa ilman todistusta;

—	norsunluuesineiden jälleenvienti EU:sta on sallittua, jos esineet on hankittu ennen päivää, josta alkaen niihin on sovellettu CITES-sopimusta (afrikannorsu 26. helmikuuta 1976 ja aasiannorsu 1. heinäkuuta 1975) (4).

ii) Kansainvälinen yhteys: norsujen salametsästyksen ja norsunluukaupan voimakas kasvu Aasiasta tulevan yhä suuremman kysynnän vuoksi

Viime vuosina norsujen salametsästys on lisääntynyt valtavasti. Vuodesta 2011 alkaen afrikannorsuja on raportoitu kuolleiksi 20 000–30 000 vuodessa (5). Tämä on johtanut afrikannorsupopulaatioiden pienenemiseen laajalti, mikä uhkaa vaarantaa lajin elpymisen, joka alkoi vuonna 1990 ja jatkui 2000-luvun puoliväliin asti.

Samanaikaisesti, kun afrikannorsujen salametsästys on lisääntynyt merkittävästi, norsunluun laiton kauppa on voimistunut norsunluun kysynnän jatkuvasti kasvaessa Aasian markkinoilla. Norsujen kauppaa koskevan tietojärjestelmän (ETIS) (6) mukaan vuosien 2010 ja 2015 välisenä aikana takavarikoitiin vuosittain noin 39 tonnia käsittelemätöntä norsunluuta ja käsitellyn norsunluun takavarikot kasvoivat vuosien mittaan tasaisesti ja olivat keskimäärin 5,6 tonnia vuodessa (7). Tällaisten suurten norsunluumäärien liikuttelu kertoo siitä, että valtioiden rajat ylittäviä järjestäytyneen rikollisuuden verkostoja osallistuu yhä suuremmassa määrin norsunluun laittomaan kauppaan.

Norsujen salametsästyksen ja norsunluun laittoman kaupan valtavan lisääntymisen johdosta kansainvälinen yhteisö on tehnyt useita sitoumuksia YK:n yleiskokouksen ja YK:n ympäristökokouksen päätöslauselmien kautta sekä useissa korkean tason konferensseissa.

CITES-sopimuksen osapuolten 17. konferenssissa (CITES CoP17) lokakuussa 2016 sovittiin tietyistä uusista toimenpiteistä, joilla pyritään lujittamaan norsujen salametsästyksen ja norsunluun laittoman kaupan vastaisten sääntöjen täytäntöönpanoa, vähentämään laittoman norsunluun kysyntää ja tehostamaan kotimarkkinoilla olevan norsunluun laillisuuden valvontaa.

Norsuyksilöillä käytävää kauppaa koskevassa CITES-päätöslauselmassa 10.10 (Rev. CoP17) kehotetaan CITES-osapuolia ottamaan käyttöön kattavat sisäiset lainsäädäntö-, sääntely-, täytäntöönpano- ja muut toimenpiteet norsunluun kauppaa/kotimarkkinoita varten. Päätöslauselmassa suositetaan myös, että kaikki osapuolet ja muut kuin osapuolet, joiden lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella on salametsästykseen tai laittomaan kauppaa liittyvät norsunluun kotimarkkinat, toteuttavat kiireellisesti lainsäädäntö-, sääntely-, täytäntöönpanotoimenpiteitä kotimarkkinoidensa sulkemiseksi käsittelemättömän ja käsitellyn norsunluun kaupalta ja myönnetään, että joillekin tuotteille voidaan taata rajoitettu vapautus markkinoiden sulkemisesta; vapautukset eivät kuitenkaan saa edistää salametsästystä tai laitonta kauppaa.

iii) Norsunluun laillinen kauppa EU:sta Aasiaan kasvaa

Sekä käsittelemättömän että käsitellyn norsunluun kaupallinen jälleenvienti EU:sta asetuksen (EY) N:o 338/97 mukaisesti (laillinen jälleenvienti) on kasvanut huomattavasti viime vuosina, ja erityisen voimakkaassa kasvussa on ollut Kaakkois-Aasiaan suuntautuva norsunluun jälleenvienti (ks. tekstiruutu 1).

Tekstiruutu 1

EU:sta laillisesti jälleenviedyn norsunluun määrät – perustietoa

Norsun syöksyhampaat muodostavat suurimman osan EU:sta jälleenviedyistä käsittelemätöntä norsunluuta olevista tuotteista. Kun EU:sta vuosittain jälleenvietyjen syöksyhampaiden määrä oli vuosina 2006–2012 aina alle 100 kappaletta (poikkeuksena vuosi 2008, jolloin määrä oli 111 kappaletta), kyseinen luku kasvoi huomattavasti vuonna 2013 (yli 300 kappaletta) ja vielä selvemmin vuosina 2014 ja 2015 (kumpanakin vuonna yli 600 kappaletta). Lähes kaikki EU:sta vuosina 2014 ja 2015 jälleenviedyt norsun syöksyhampaat oli tarkoitettu Kiinaan tai Hongkongin erityishallintoalueelle.

Syöksyhampaiden kaupan lisäksi EU:n jäsenvaltiot raportoivat kuluneelta vuosikymmeneltä norsunluun kappaleina olevan käsittelemättömän norsunluun kaupasta. Näyttää siltä, että painona ilmaistu norsunluun kappaleiden jälleenvienti on yleisesti ottaen vähentynyt mutta lukumääräisesti ilmoitettu jälleenvienti on puolestaan yleisesti kasvanut (eri vuosien välillä on suurta vaihtelua), mikä viittaa siihen, että kyseisen hyödykkeen kauppa on pysynyt viime vuosikymmenen aikana suhteellisen tasaisena. Norsunluun kappaleiden todellista määrää on kuitenkin hyvin vaikea arvioida, sillä kappaleiden koko vaihtelee suuresti.

EU:n jäsenvaltioiden ilmoittamien tietojen mukaan EU:sta jälleenvietyjen käsiteltyä norsunluuta olevien tuotteiden määrä on kasvanut tuntuvasti vuodesta 2012 lähtien. Yksittäisten esineiden kaupan osalta suurin jälleenviennin määrä raportoitiin vuodelta 2015 (10 000 norsunluutuotetta). On kuitenkin syytä huomata, että jäsenvaltiot käyttävät kaupasta raportoidessaan eri yksikköjä. Kaupan määrä on ilmoitettu yksittäisten tuotteiden lisäksi painona (kg). Jäsenvaltioiden painon mukaan ilmoittama norsunluun jälleenvienti on vaihdellut huomattavasti, ja suurimmillaan se on ollut vuonna 2012 (noin 600 kg ja 7 000 yksittäistä tuotetta) ja vuonna 2015 (noin 200 kg).

Käsiteltyä norsunluuta olevien tuotteiden jälleenvienti käsittää monenlaisia esineitä (kuten antiikkiesineitä, soittimia ja erilaisia veistettyjä esineitä). Kyseisten tuotteiden pääasialliset kohdemarkkinat ovat Kiina ja Hongkongin erityishallintoalue, mutta lisäksi on raportoitu pienemmistä, muihin maihin (kuten Yhdysvaltoihin, Sveitsiin, Japaniin ja Venäjälle) suuntautuvan kaupan määristä.

Kaupan tasojen arvioimiseksi käytetyt tiedot on saatu jälleenvientiä koskevista tiedoista, jotka EU:n jäsenvaltiot ovat asetuksen (EY) N:o 338/97 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti ilmoittaneet CITES-vuosikertomustensa osana.

iv) Luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laitonta kauppaa vastustavat EU:n aloitteet EU:n sisäisen norsunluukaupan ja norsunluun viennin osalta

Tiedonannossa EU:n toimintasuunnitelmasta luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjumiseksi (8) kehotetaan EU:ta ja sen jäsenvaltioita panemaan täytäntöön kattava strategia luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjumiseksi. Tiedonannon mukaan (toimessa 2 ”rajoitetaan norsunluun kauppaa entisestään EU:ssa ja EU:sta”) komissio antaa vuoden 2016 loppuun mennessä suuntaviivat, joilla ”varmistetaan EU-sääntöjen yhdenmukainen tulkinta tavoitteena keskeyttää yleissopimuksen voimaantuloa edeltävältä ajalta peräisin olevan käsittelemättömän norsunluun vienti ja taata, että EU:ssa käydään kauppaa ainoastaan laillisilla vanhoilla norsunluutuotteilla”.

Tiedonannosta kesäkuussa 2016 antamissaan päätelmissä Euroopan unionin neuvosto ”kehottaa jäsenvaltioita erityisesti olemaan myöntämättä vienti- tai jälleenvientiasiakirjoja yleissopimuksen voimaantuloa edeltävältä ajalta peräisin olevalle käsittelemättömälle norsunluulle EU:n suuntaviivojen perusteella ja harkitsemaan muitakin toimenpiteitä norsunluun kaupan pysäyttämiseksi”.

Nämä ohjeet on laadittu vastaukseksi edellä mainittuihin kehotuksiin.

Norsunluun kasvava kysyntä Aasiassa on yksi tärkeimmistä syistä siihen, että sekä norsujen salametsästys että norsunluun laiton kauppa on nykyisin hyvin intensiivistä. Näiden ohjeiden muodossa EU myötävaikuttaa kysynnän vähentämiseen ja tukee luonnonvaraisiin kasveihin ja eläimiin perustuvien tuotteiden tärkeiden kohdemarkkinoiden ponnisteluja. Esimerkiksi Kiinassa otettiin vuonna 2016 käyttöön erityisiä toimenpiteitä maahan tulevan norsunluutuotteiden tuonnin rajoittamiseksi, ja se on ilmoittanut lopettavansa norsunluun kotimaanmarkkinat asteittain vuoden 2017 loppuun mennessä. Näillä ohjeilla pyritään myös varmistamaan, ettei laitonta alkuperää olevalla norsunluulla käydä kauppaa EU:ssa tai EU:sta ja ettei norsunluun laillista kauppaa voida käyttää peittämään sen laitonta kauppaa.

Ohjeissa käsitellään ensin norsunluun jälleenvientiä EU:sta (3 jakso) ja sen jälkeen EU:n sisäistä norsunluukauppaa (4 jakso).

2. Asiakirjan status

Tästä ohjeasiakirjasta keskusteltiin ja se laadittiin yhteistyössä jäsenvaltioiden edustajien kanssa toimivaltaisten CITES-hallintoviranomaisten asiantuntijaryhmässä.

Tämän komission tiedonannon tarkoituksena on auttaa kansalaisia, yrityksiä ja kansallisia viranomaisia asetuksen (EY) N:o 338/97 ja sen täytäntöönpanoasetusten soveltamisessa. Tällä ohjeasiakirjalla ei korvata, täydennetä tai muuteta neuvoston asetuksen tai sen täytäntöönpanoasetusten säännöksiä. Sitä ei myöskään pidä tarkastella erillään vaan yhdessä kyseisen lainsäädännön kanssa. Ainoastaan Euroopan unionin tuomioistuimella on lopullinen toimivalta tulkita unionin lainsäädäntöä.

Komissio julkaisee asiakirjan sähköisesti, ja jäsenvaltiot voivat julkaista sen.

Komissio tarkastelee asiakirjaa uudelleen toimivaltaisten CITES-hallintoviranomaisten asiantuntijaryhmää kuullen vuoden 2019 jälkipuoliskolla. Komissio ja jäsenvaltiot kiinnittävät kuitenkin erityistä huomiota norsunluun kotimaankauppaa koskeviin huolenaiheisiin sekä käsitellyn norsunluun jälleenvientiin EU:sta harkitakseen, olisiko näitä ohjeita muutettava edellä mainittujen seikkojen osalta ennen vuoden 2019 jälkipuoliskoa.

3. Ohjeet norsunluun jälleenvientiä koskevien EU:n sääntöjen tulkintaa varten

i) Käsittelemättömän norsunluun jälleenvientiä koskevat ohjeet

Käsittelemätöntä norsunluuta (9) olevien esineiden, jotka on hankittu ennen kuin niihin alettiin soveltaa CITES-määräyksiä, jälleenvientiä koskevat säännöt vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 338/97 5 artiklassa.

Asetuksen (EY) N:o 338/97 5 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti hallintoviranomaisten on käsittelemättömän norsunluun jälleenvientiä koskevia hakemuksia arvioidessaan oltava ”toimivaltaisen tieteellisen viranomaisen kanssa neuvoteltuaan vakuuttunut siitä, että mikään muu lajin säilyttämiseen liittyvä tekijä ei estä vientiluvan myöntämistä”.

Kyseisiä säännöksiä on tulkittava ottaen huomioon 1 jaksossa kuvatut olosuhteet sekä käsittelemättömän norsunluun kansainväliseen kauppaan liittyvät erityspiirteet. Käsittelemätön norsunluu muodostaa suurimman osan laittomassa kansainvälisessä kaupassa liikkuvasta norsunluusta maailmanlaajuisesti. Tämä ilmenee CITES-osapuolten ETIS:lle toimittamista tiedoista, joiden mukaan maailmanlaajuisesti selvästi suurin osa takavarikoidusta norsunluusta on käsittelemätöntä norsunluuta. Käsittelemätön norsunluu on pääasiassa syöksyhampaita, joiden erottaminen toisistaan on vaikeaa. Riski, että käsittelemättömän norsunluun laillista jälleenvientiä käytetään naamioimaan laittoman käsittelemättömän norsunluun laitonta kauppaa, on suurempi kuin käsitellyn norsunluun kohdalla, huolimatta siitä, että ainoastaan merkityillä laillisilla syöksyhampailla voidaan käydä kauppaa.

Keskeyttämällä käsittelemättömän norsunluun jälleenvienti EU:sta varmistetaan, ettei laillista alkuperää olevia syöksyhampaita sekoiteta laittomaan norsunluuhun, ja autetaan kohdemaita toteuttamaan toimia norsunluun kysynnän vähentämiseksi, mikä on tärkeä vaihe vastustettaessa norsunluun laitonta kauppaa ja räjähdysmäisesti kasvanutta norsujen salametsästystä.

Komissio suosittaa, että nykyisessä tilanteessa, ennalta varautumisen periaate huomioon ottaen ja päinvastaisen luotettavan tieteellisen näytön puuttuessa jäsenvaltioiden olisi katsottava, että norsujen suojeluun liittyy vakavia tekijöitä, joiden vuoksi käsittelemättömän norsunluun jälleenvientiin ei ole syytä myöntää todistuksia.

Tämän vuoksi komissio suosittaa asetuksen (EY) N:o 338/97 mukaisesti, että tilapäisenä toimenpiteenä ja 1. heinäkuuta 2017 alkaen jäsenvaltiot eivät saisi myöntää käsittelemätöntä norsunluuta koskevia jälleenvientitodistuksia lukuun ottamatta poikkeustapauksia, joissa asianomaisen jäsenvaltion hallintoviranomainen on vakuuttunut siitä, että esine

1.	on osa kulttuuriesineiden todellista vaihtoa hyvämaineisten laitosten (esim. museoiden) välillä;

2.	on perintökalleus, joka kulkee mukana perheen muuttaessa;

3.	siirretään täytäntöönpanoon liittyvää, tieteellistä tai kasvatuksellista tarkoitusta varten.

Kaikissa edellä mainituissa poikkeustapauksissa suositetaan, että hallintoviranomaiset noudattavat tässä asiakirjassa esitettyjä ohjeita, jotka koskevat soveltuvan näytön hankkimista esineiden laillisesta alkuperästä (tämän asiakirjan liite I), merkintää (liite II) ja tapauksen mukaan koordinointia muiden jäsenvaltioiden sekä kolmansien maiden kanssa (iii alajakso).

ii) Käsitellyn norsunluun jälleenvientiä koskevat ohjeet

Toisin kuin käsittelemätön norsunluu, käsitelty norsunluu käsittää monenlaisia esineitä. Niihin kuuluu esineitä, joilla on käyty kauppaa vuosikymmenten ajan (esimerkiksi soittimia ja antiikkiesineitä), eikä ole selvää, vaikuttaisiko niiden jälleenviennin täydellinen keskeyttäminen konkreettisella tavalla norsunluun laitonta kansainvälistä kauppaa vähentävästi. Kun otetaan huomioon käsitellyn norsunluun EU:sta suuntautuvan jälleenviennin kasvu viime vuosina, on kuitenkin tarpeen tehostaa nykyisten sääntöjen täytäntöönpanon valvontaa.

Kaikissa tapauksissa EU:n jäsenvaltioiden on tarkastettava käsitellyn norsunluun jälleenvientiin liittyvät hakemukset hyvin huolellisesti varmistuakseen siitä, että ne antavat asiaankuuluvat asiakirjat ainoastaan silloin, kun EU:n lainsäädäntöön perustuvat, norsunluun laillisen alkuperän takaavat edellytykset täyttyvät. Sellaisten norsunluutuotteiden viennin estämiseksi, jotka eivät täytä vaadittuja edellytyksiä, suositetaan kyseisten jälleenvientitodistusten myöntämisedellytysten tiukkaa tulkintaa.

Jotta voitaisiin arvioida edellytyksiä kyseisen kaupan sallimiseksi, suositetaan, että EU:n jäsenvaltiot soveltavat ohjeita, jotka koskevat ”näyttöä laillisesta hankinnasta” (tämän asiakirjan liitteessä I) ja ”merkintää, rekisteröintiä ja muita vaatimuksia todistusten myöntämisen yhteydessä” (liitteessä II).

On erityisen tärkeää, että jälleenvientitodistuksen hakija osoittaa, että esineet on hankittu ennen kuin niihin alettiin soveltaa CITES-määräyksiä. Mikäli hakija ei voi toimittaa tästä näyttöä, todistusta ei pitäisi myöntää.

Jos todistus myönnetään, siinä olisi kuvattava kyseessä oleva esine niin yksityiskohtaisesti, että todistusta voidaan käyttää vain sitä varten. Tämän lisäksi ja lainsäädännön salliessa jäsenvaltiot voivat harkita hakijan ja, jos mahdollista, ostajan henkilöllisyyden vertailemista, tarkastamista ja kirjaamista (esim. säilyttämällä kopio henkilöasiakirjoista).

iii) Koordinointi EU:n jäsenvaltioiden sisällä ja välillä sekä kolmansien maiden kanssa

Suositetaan, että silloin kun alueelliset tai paikalliset CITES-hallintoviranomaiset vastaavat CITES-asiakirjojen myöntämisestä, jäsenvaltiot varmistavat, että alueelliset viranomaiset ilmoittavat CITES:n keskushallintoviranomaiselle kaikista jälleenvientitodistusta tai EU:n sisäistä todistusta varten jätetyistä hakemuksista. Näin voitaisiin taata laillisen hankinnan asianmukainen ja koordinoitu todentaminen sekä hakemusten yhdenmukainen arviointi. Tämän tueksi voitaisiin perustaa kansallisia tietokantoja asiaankuuluvien tietojen säilyttämistä varten.

Jos EU:n jäsenvaltion myöntämä EU:n sisäisen kaupan todistus esitetään näyttönä laillisesta hankinnasta jälleenvientitodistusta koskevaa hakemusta varten, EU:n sisäisen kaupan todistuksen myöntänyttä jäsenvaltiota olisi kuultava kyseisen todistuksen pätevyydestä. Tätä olisi sovellettava kaikkiin norsunluuta koskeviin hakemuksiin mutta erityisesti, kun on kyse käsittelemätöntä norsunluuta olevista esineistä.

Voidaan myös soveltaa lisärajoituksia tai -tarkastuksia, jos jälleenvienti suuntautuu tiettyyn sellaiseen maahan / tietylle sellaiselle alueelle, joka on ottanut norsunluun kaupassa käyttöön tiukempia maan/alueen sisäisiä toimenpiteitä (kuten Manner-Kiina, Hongkongin erityishallintoalue ja Yhdysvallat). Ennen jälleenvientitodistusten myöntämistä norsunluulle asianomaisen jäsenvaltion olisi ilmoitettava asiasta määrämaan CITES-viranomaisille, jotta määrämaa voi tarkistaa, että kyseessä olevan esineen tuonti on voimassa olevien määräysten mukainen.

4. Ohjeet EU:n sisäistä norsunluun kauppaa koskevan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa varten

Suositetaan, että EU:n jäsenvaltiot noudattavat jäljempänä esitettyjä, EU:n jäsenvaltioiden parhaisiin käytänteisiin perustuvia ohjeita arvioidessaan EU:n sisäisen norsunluukaupan todistuksia koskevia hakemuksia ja tulkitessaan norsunluuta olevien esineeksi muokattujen yksilöiden EU:n sisäistä kauppaa koskevia EU:n lainsäädännön säännöksiä.

Sen jälkeen, kun norsunluun kansainvälisen kaupan kieltämistä koskeva CITES:n päätös tehtiin vuonna 1989, norsunluun kysyntä Euroopassa on vähentynyt huomattavasti. EU:n jäsenvaltioita ei ole CITES-sopimuksen puitteissa määritelty laitonta alkuperää olevan norsunluun tärkeiksi kohdemarkkinoiksi. Suurin osa EU:n sisäisestä kaupasta koskee norsunluuta olevia antiikkiesineitä. EU:ssa on kuitenkin ollut norsunluutuotteiden laittomaan kauppaan liittyviä tapauksia. Jäsenvaltioilla on myös erilaisia toimintatapoja niiden käsitellessä hakemuksia, jotka koskevat norsunluuesineiden kaupalliseen käyttöön EU:ssa liittyviä todistuksia tai norsunluuta olevia esineeksi muokattuja yksilöitä koskevassa EU:n sisäisessä kaupassa käytettäviä todistuksia. EU:n vastuulla on varmistaa, että norsunluun kaupallinen käyttö EU:ssa on tiukasti valvottua ja säänneltyä, CITES-päätöslauselman 10.10 (Rev. CoP17) ja asetuksen (EY) N:o 338/97 mukaisesti. Sen vuoksi EU:n sisäisessä norsunluutuotteiden kaupassa tarvitaan hakemusten osalta suurempaa valppautta ja lisää tarkastuksia. Niillä varmistetaan myös esineeksi muokattuja yksilöitä koskevan EU:n sisäisen kaupan laillisuutta.

Tässä yhteydessä ja ottaen huomioon, että tapauksissa sovelletaan eri järjestelmää, suositetaan, että jäsenvaltiot noudattavat seuraavissa kahdessa tapauksessa niitä varten erikseen annettuja ohjeita:

—	EU:n sisäinen norsunluutuotteiden kauppa (i kohta);

—	EU:n sisäisen, esineeksi muokattujen yksilöiden kaupan yksittäistapaukset (ii kohta).

i) EU:n sisäistä norsunluutuotteiden kauppaa koskevat ohjeet

Liitteessä A lueteltujen lajien yksilöiden EU:n sisäinen kauppa on yleisesti kiellettyä asetuksen (EY) N:o 338/97 8 artiklan 1 kohdan nojalla. Kyseisen 8 artiklan 3 kohdassa jäsenvaltioille sallitaan poikkeaminen tästä kiellosta, jos tietyt edellytykset (a–h alakohta) täyttyvät. Kuitenkin 8 artiklan 3 kohdassa käytetystä muotoilusta ”voidaan” käy selvästi ilmi, ettei jäsenvaltioilla ole velvollisuutta myöntää todistusta EU:n sisäistä kauppaa varten, vaikka edellytykset täyttyisivät (paitsi jos sitä muuten edellytetään unionin lainsäädännön perusteella, esimerkiksi suhteellisuusperiaatteen soveltamiseksi). Päättäessään todistuksen myöntämisestä viranomaisen on käytettävä harkintavaltaansa tarkoituksenmukaisella tavalla.

Näin ollen 8 artiklan 3 kohtaa ei voida tulkita niin, että hakijalla olisi oikeus saada todistus EU:n sisäistä kauppaa varten, vaikka jokin a–h alakohdassa säädetyistä edellytyksistä täyttyisi. Lisäksi 8 artiklan 3 kohtaan sovelletaan ennalta varautumisen periaatetta ja, kuten edellä on todettu, on sen vuoksi hakijan tehtävä osoittaa liiketoimen oikeutus ja yhdenmukaisuus asetuksen (EY) N:o 338/97 tavoitteiden kanssa.

Saadessaan 8 artiklan 3 kohdan mukaisen hakemuksen EU:ssa tapahtuvaa norsunluun kaupallista käyttöä varten jäsenvaltiolla on unionin lainsäädännön perusteella oikeus kieltäytyä myöntämästä todistusta, vaikka jokin a–h alakohdassa esitetyistä edellytyksistä täyttyisi, mikäli kieltäytyminen sopii yhteen suhteellisuusperiaatteen kanssa (eli kieltäytyminen on tarkoituksenmukaista luonnonvaraisten eläinten tai kasvien suojelemiseksi tai niiden säilymisen takaamiseksi eikä sillä ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen tarkoituksen saavuttamiseksi). Komissio ja toimivaltaisten CITES-hallintoviranomaisten asiantuntijaryhmä katsovat, että näin on silloin, kun hakija ei ole kiistattomasti osoittanut liiketoimen oikeutusta eikä sen yhdenmukaisuutta asetuksen (EY) N:o 338/97 tavoitteiden kanssa.

Jäsenvaltioilla on velvollisuus olla myöntämättä todistuksia, jotka voisivat helpottaa mitä tahansa laitonta toimintaa, ja niiden tulisi sen vuoksi käsitellä kyseisiä EU:n sisäistä kauppaa koskevia hakemuksia siten, että tällainen riski minimoidaan mahdollisimman pitkälle. Suositetaan, että jäsenvaltiot käsittelevät EU:n sisäisen kaupan todistuksiin liittyviä hakemuksia äärimmäistä tarkkuutta noudattaen ja tulkitsevat todistusten myöntämisedellytyksiä tiukasti, etenkin jos kyse on käsittelemättömästä norsunluusta.

Tätä varten suositetaan, että EU:n jäsenvaltiot soveltavat ohjeita, jotka koskevat ”näyttöä laillisesta hankinnasta” (tämän asiakirjan liitteessä I) ja ”merkintää, rekisteröintiä ja muita vaatimuksia todistusten myöntämisen yhteydessä” (liitteessä II).

Keskeistä on asetuksen 8 artiklan 3 kohdan a alakohdan (yksilöt, jotka on ”hankittu tai tuotu ennen yleissopimuksen liitteessä I, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3626/82 liitteessä C 1 tai tämän asetuksen liitteessä A lueteltuja lajeja koskevien määräysten voimaantuloa”) mukaisesti se, että on EU:n sisäisen kaupan todistuksen hakijan tehtävä osoittaa, että afrikannorsuyksilöt on hankittu tai tuotu EU:hun ennen 18. tammikuuta 1990 ja aasiannorsuyksilöt on hankittu tai tuotu EU:hun ennen 1. heinäkuuta 1975. Mikäli hakija ei voi toimittaa tästä näyttöä, todistusta ei pitäisi myöntää.

Jos todistus myönnetään, siinä olisi kuvattava kyseessä oleva esine niin yksityiskohtaisesti, että on selvää, että todistusta voidaan käyttää vain asianomaisen esineen yhteydessä – tämä on erityisen tärkeää käsittelemättömällä norsunluulla, jolla on todennäköisesti vain vähän yksilöiviä piirteitä. Tämän lisäksi ja lainsäädännön (10) niin salliessa jäsenvaltiot voivat harkita hakijan ja ostajan henkilöllisyyden vertailemista, tarkastamista ja kirjaamista (esim. säilyttämällä kopio henkilöasiakirjoista). Käsittelemättömän norsunluun EU:n sisäistä kauppaa varten voitaisiin myös asettaa vaatimus, jonka mukaan myyjän on ilmoitettava ostajan henkilöllisyys viranomaisille.

Tehtäessä 8 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla hakemuksia EU:n sisäistä norsunluukauppaa varten jäsenvaltioille muistutetaan, että koska norsunluun tuonti (henkilökohtaisina tavaroina, erityisesti metsästysmuistoina) on mahdollista ainoastaan muita kuin kaupallisia tarkoituksia varten, niiden omistajille ei voida myöntää todistusta kaupalliseen tarkoitukseen unionin sisällä 8 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella.

ii) Ohjeet norsunluuta olevien, esineeksi muokattujen yksilöiden EU:n sisäistä kauppaa varten

EU:n asetukseen sisältyy säännöksiä, joilla säännellään ”yli viisikymmentä vuotta aikaisemmin hankittujen esineeksi muokattujen yksilöiden” EU:n sisäistä kauppaa. Ne määritellään asetuksen (EY) N:o 338/97 2 artiklan w alakohdassa ”yksilöiksi, joita on huomattavasti muutettu siitä, minkälaisia ne luonnontilassa ovat olleet, ja joista on tehty koruja, koriste-, taide- tai käyttöesineitä tai soittimia yli viisikymmentä vuotta ennen tämän asetuksen voimaantuloa, eli ennen 3. maaliskuuta 1947, ja jotka on kyseisen jäsenvaltion hallintoviranomaisen suostumuksella hankittu tässä muodossa. Tällaisia yksilöitä pidetään esineiksi muokattuina vain, jos ne kuuluvat selvästi johonkin edellä mainittuun luokkaan ja jos niitä voidaan käyttää tarkoitukseensa ilman enempää veistämistä, työstämistä tai muokkaamista.””Esineeksi muokatuista yksilöistä”, sellaisina kuin ne määritellään luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa koskevissa EU:n asetuksissa, käytetään myös usein nimitystä ”antiikkiesineet”. On kuitenkin tärkeää huomata, että ennen vuotta 1947 hankitut antiikkiesineet, joita ei ole huomattavasti muutettu siitä, minkälaisia ne luonnontilassa ovat olleet, eivät vastaa asetuksen (EY) N:o 338/97 mukaista ”esineeksi muokattujen yksilöiden” määritelmää.

”Esineeksi muokattujen yksilöiden” kaupallista käyttöä EU:ssa säännellään asetuksen (EY) N:o 338/97 8 artiklan 3 kohdan b alakohdalla ja komission asetuksen (EY) N:o 865/2006 62 artiklan 3 kohdalla. Jos esine täyttää neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 2 artiklan w alakohdassa esitetyt edellytykset, jolloin sitä voidaan pitää esineeksi muokattuna yksilönä, sen kaupalliseen käyttöön EU:ssa ei tarvita todistusta.

Varmistaakseen ”esineeksi muokatun yksilön” määritelmän yhteisen tulkinnan kaikkialla EU:n jäsenvaltioissa Euroopan komissio on laatinut yhteistyössä EU:n jäsenvaltioiden kanssa asiasta sisäiset ohjeet (11). Kyseisissä ohjeissa, jotka eivät koske erityisesti norsunluuta, tarkastellaan muun muassa sitä, mikä on hyväksyttävä näyttö siitä, että esine on hankittu ennen 3. maaliskuuta 1947, tyypillisiä esimerkkejä määritelmän ”huomattavasti muutettu siitä, minkälainen se luonnontilassa on ollut” mukaisista ja luokkiin ”korut”, ”koriste-esineet” jne. kuuluvista esineistä, sekä esineiden kunnostamista ja uudelleenmuokkausta.

Yleisesti ottaen suositetaan, että jäsenvaltiot tulkitsevat esineeksi muokattujen yksilöiden määritelmää suppeasti, seuraavia vaiheita noudattaen:

—	esineen omistajan, joka haluaa myydä sen, on ensin osoitettava, että se hankittiin ”50 vuotta ennen asetuksen (EY) N:o 338/97 voimaantuloa” eli ennen 3. maaliskuuta 1947;

—

toiseksi se, että norsun syöksyhammas on vain kiinnitetty seinätauluun, kilpeen tai muuntyyppiseen perustaan ilman, että sen luonnollista tilaa on mitenkään muuten muokattu, ei saisi olla riittävä peruste pitää tuotetta asetuksen (EY) N:o 338/97 2 artiklan w alakohdan mukaisena ”esineeksi muokattuna yksilönä”;

—

kolmanneksi 2 artiklan w alakohdan mukaista vaatimusta, jonka mukaan yksilöitä on muutettu siten, että niistä on tehty koruja, koriste-, taide- tai käyttöesineitä tai soittimia, olisi myös tulkittava tiukasti ja perusteellisesti, koska vaikuttaa siltä, että joissakin viimeaikaisissa tapauksissa muokkauksen taiteellinen luonne (kuten taide- tai käyttöesineen merkittävä veistäminen, kaivertaminen, lisääminen tai liittäminen) ei ollut selvä, ja tällöin 2 artiklan w alakohdassa esitetyt edellytykset eivät täyttyneet;

—	lisäohjeita käsitteen tulkinnasta olisi katsottava ”esineeksi muokattuja yksilöitä” koskevasta Euroopan komission laatimasta ohjeasiakirjasta.

Lisäksi, vaikka EU:n sisällä käytävässä ”esineeksi muokattujen yksilöiden” kaupassa ei vaadita EU:n sisäisiä todistuksia, suositetaan, että jäsenvaltiot seuraavat antiikkisen norsunluun kotimarkkinoitaan tehden myös säännöllisiä tarkastuksia nähdäkseen, esittävätkö kauppiaat näyttöä myytävänä olevan antiikkisen norsunluun iästä ja/tai alkuperästä, sekä harkitsevat sitä, että kauppiaat velvoitettaisiin ilmoittamaan myytävänä olevien antiikkisten norsunluuesineiden ikä ja alkuperä verkkosivustoilla sekä myyntipöydillä ja liikkeissä.

Lopuksi on syytä huomata, että ”esineeksi muokattujen yksilöiden” jälleenvienti EU:sta edellyttää asetuksen (EY) N:o 338/97 5 artiklan 6 kohdan i alakohdan mukaisesti jälleenvientitodistuksen myöntämistä. Suositetaan, että jäsenvaltiot käyttävät 3 jakson i kohdassa olevia ohjeita arvioidessaan kyseisten esineiden jälleenvientitodistuksia koskevia hakemuksia.

(1) Neuvoston asetus (EY) N:o 338/97, annettu 9 päivänä joulukuuta 1996, luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä (EYVL L 61, 3.3.1997, s. 1).

(2) Tässä ohjeasiakirjassa tarkoitetaan yksinomaan norsunluuta.

(3) Asetuksen (EY) N:o 338/97 8 artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla.

(4) Ks. asetuksen (EY) N:o 338/97 5 artiklan 6 kohdan ii alakohta. CITES-sopimusta alettiin soveltaa afrikannorsuihin 26. helmikuuta 1976, jolloin Ghana lisäsi lajin liitteeseen III; aasiannorsu lisättiin 1. heinäkuuta 1975 CITES-sopimuksen liitteeseen I.

(5) Nellemann, C., Henriksen, R., Raxter, P., Ash, N., Mrema, E. (Eds). (2014). The Environmental Crime Crisis – Threats to Sustainable Development from Illegal Exploitation and Trade in Wildlife and Forest Resources. A UNEP Rapid Response Assessment. United Nations Environment Programme and GRID-Arendal, Nairobi and Arendal.

(6) Norsujen kauppaa koskeva tietojärjestelmä (ETIS) perustettiin norsuyksilöillä käytävää kauppaa koskevalla CITES-päätöslauselmalla Conf. 10.10 (Rev. CoP17) tavoitteena muun muassa i) laittoman norsujen tappamisen ja laittoman norsunluukaupan tasojen ja kehityssuuntien sekä niiden muutosten mittaaminen ja kirjaaminen. ETIS tuottaa kattavan raportin norsunluun takavarikoinneista maailmanlaajuisesti ennen kutakin CITES-osapuolten konferenssia. Tuoreimmat, CITES:n konferenssia CoP17 varten vuonna 2016 laaditut raportit ovat saatavilla seuraavilla sivustoilla:

https://cites.org/sites/default/files/eng/cop/17/WorkingDocs/E-CoP17-57-06-R1.pdf

https://cites.org/sites/default/files/eng/cop/17/WorkingDocs/E-CoP17-57-06-R1-Add.pdf

(7) Puolessa ETIS-järjestelmään tallennetuista tiedoista CITES-osapuolet eivät ole ilmoittaneet takavarikoidun norsunluun painoa.

(8) http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:52016DC0087&from=FI

(9) Suositetaan, että EU:n jäsenvaltiot käyttävät CITES-päätöslauselmaan Conf. 10.10 (Rev. CoP17) sisältyvää käsittelemättömän norsunluun määritelmää, jonka mukaan

termi ’käsittelemätön norsunluu’ kattaa kaikki kokonaiset norsujen syöksyhampaat, kiillotetut tai kiillottamattomat ja missä tahansa muodossa olevat, ja kaikki norsunluusta leikatut palat, kiillotetut tai kiillottamattomat ja millä tahansa tavalla alkuperäisestä muodostaan muutetut, lukuun ottamatta ’käsiteltyä norsunluuta’; sekä

b)	ilmaisun ’käsitelty norsunluu’ on tulkittava tarkoittavan norsunluuta, joka on kokonaan tai osittain veistetty, muotoiltu tai prosessoitu, mutta ei kuitenkaan kokonaisia syöksyhampaita missään muodossa, paitsi jos koko pinta on veistetty.

(10) Erityisesti henkilötietojen suojaa koskeva lainsäädäntö.

(11) Ks. C(2017) 3108.

LIITE I

Näyttö laillisesta hankinnasta

Yleiset näkökohdat

Sekä jälleenvientitodistusten että EU:n sisäisen kaupan todistusten yhteydessä on hakijan velvollisuus osoittaa EU:n asianomaisen jäsenvaltion CITES-viranomaista tyydyttävällä tavalla, että asiakirjojen myöntämisedellytykset täyttyvät ja erityisesti se, että norsunluuesineet on hankittu laillisesti (1).

Koska jälleenvientitodistuksia ja EU:n sisäisen kaupan todistuksia koskevat hakemukset saattavat erota toisistaan huomattavasti (norsunluun ensimmäisen hankinnan olosuhteet, jälleenviennin/kaupan kohteena oleva määrä, ilmoitettu esineiden alkuperä/ikä), jäsenvaltioiden on yleensä arvioitava hakijan toimittama näyttö tapauskohtaisesti.

Vaikka onkin selvää, että hankinnan laillisuus on osoitettava kaikissa tapauksissa, jäsenvaltioiden olisi harkittava riskeihin perustuvan lähestymistavan käyttöä arvioidessaan hakemuksia norsunluun jälleenvientiä / EU:n sisäistä norsunluukauppaa varten. Liiketoimet voivat edellyttää eriasteista valvontaa riippuen jälleenviennin/kaupan kohteena olevan norsunluun määrästä, norsunluun muodosta (esim. antiikkinen, käsitelty tai käsittelemätön), norsunluun ensimmäisen hankinnan olosuhteista (esim. osana kaupallista liiketointa tai lahjana tai perintönä) ja ensimmäisen hankinnan ajankohdasta. Jäsenvaltioiden on käytettävä arvostelukykyään, kun ne päättävät liiketoimen luonteen perusteella, minkälaista ja paljonko näyttöä hakemuksen tueksi tarvitaan.

Jäsenvaltioiden olisi valvottava hyvin tarkasti EU:n sisäiseen käsittelemättömän norsunluun kauppaan liittyviä liiketoimia, esimerkiksi kun on kyse käsittelemättömiä syöksyhampaita tai suuria käsittelemättömän norsunluun kappaleita koskevista hakemuksista ja erityisesti, jos hakemus koskee useampaa kuin yhtä kokonaista syöksyhammasta/esinettä. Jäsenvaltiot voivat myös harkita soveltavansa tiukkaa valvontaa EU:n sisäisen kaupan todistuksiin liittyville hakemuksille silloin kun käsittelemättömän norsunluun hankinnasta ei ole kulunut kovin paljon aikaa tai se on jonkin liiketoimen osa (toisin kuin lahja tai perintö).

On tärkeää todeta, että laillista alkuperää koskevan todisteen tyyppi riippuu hankintatavasta. Esimerkkejä:

—

jos hakija on itse tuonut norsunluuesineen maahan ennen yleissopimuksen voimaantuloa, hakijan voidaan edellyttää osoittavan, että hän on asunut tai työskennellyt vientimaassa. Vanhat valokuvat, sopimukset, syntymätodistus, väestörekisteriote tai oma tai perheenjäsenen vakuutus voidaan hyväksyä todisteeksi siitä, että hakija on asunut ulkomailla. Hakijan on myös osoitettava, että norsunluuesine on hankittu / tuotu EU:hun laillisesti (ks. todistetyypit jäljempänä);

—	jos norsunluuesine on hankittu EU:ssa, hakijan on osoitettava, että se on hankittu laillisesti tai että se täyttää ennen vuotta 1947 esineeksi muokattua yksilöä koskevat vaatimukset (ks. todistetyypit jäljempänä).

Todistetyypit

Jällenvientitodistuksia ja EU:n sisäisen kaupan todistuksia koskevien hakemusten tukena olisi käytettävä yleensä ensisijaisesti seuraavia todisteita:

—

alkuperäinen CITES-tuontilupa, jonka on hakijalle myöntänyt ja vahvistanut tulli, tai alkuperäiset tuontiasiakirjat (esim. tulliasiakirjat). Asiakirjat olisi tarkastettava mahdollisuuksien mukaan vertaamalla niitä asiaankuuluvissa tietokannoissa oleviin tietoihin (esim. kansalliset tullitietokannat, myönnettyjä CITES-lupia koskevat tietokannat);

—

EU:n sisäisen kaupan todistus. Tällaisessa tapauksessa olisi kuultava todistuksen myöntänyttä EU:n jäsenvaltiota todistuksen pätevyyden tarkistamiseksi. Jos EU:n sisäisen kaupan todistuksessa ilmoitetut tiedot ovat epäselviä tai jos on epäilyjä tai huolenaiheita todistuksen pätevyydestä tai norsunluun laillisuudesta, hakijalta ja/tai todistuksen myöntäneeltä viranomaiselta olisi pyydettävä lisätietoja. Lisätodisteita voidaan pyytää, jos esimerkiksi todistuksesta puuttuvat tunnistuselementit (esim. valokuvat, yksityiskohtainen kuvaus, syöksyhampaan pituus- ja painotiedot) tai jos se on erityisen vanha. Jäsenvaltiot voivat pyytää mitä tahansa todisteita, jotka antavat esineestä ja sen taustasta sellaista tietoa, jota ei vielä mainita EU:n sisäisen kaupan todistuksessa. Myös kuittia tai luovutuskirjaa voidaan pyytää, erityisesti jos todistus on liiketoimikohtainen, sen osoittamiseksi, että nykyinen omistaja on hankkinut esineen suoraan todistuksen haltijalta;

—	radiohiiliajoituksen/isotooppianalyysin tulokset yksilön iän (siis alkuperän) määrittämiseksi (2), pitäen mielessä, ettei iänmääritys sinällään riitä todisteeksi hankinnan laillisuudesta;

—

asiantuntijalausunto, tunnustetun riippumattoman asiantuntija tekemän iänmäärityksen muodossa. Hän voi olla esimerkiksi ylipistoon tai tutkimuslaitokseen liittyvä henkilö, tuomioistuinta lähellä oleva tai oikeudellisella prosessilla hyväksytty neuvonantaja tai hyväksytty tai tunnustettu asiantuntija (3). Asiantuntijalausunnot voidaan katsoa riittäväksi todisteeksi sekä käsitellyn että käsittelemättömän norsunluun tapauksessa (esim. jos rikosteknistä analyysiä ei voida käyttää). Antiikkisen käsitellyn norsunluun iänmääritys voidaan tehdä veistotyylin ja työstötekniikoiden perusteella.

Jos edellä kuvattuja todisteita ei ole saatavilla, hakijaa olisi pyydettävä esittämään yhdistelmä muuntyyppisiä todisteita hankinnan laillisuuden osoittamiseksi (ks. muunlaiset todisteet jäljempänä). Jäsenvaltioiden olisi pyydettävä hakijaa toimittamaan mahdollisimman monentyyppisiä todisteita hakemuksensa tueksi. Kuten edellä kohdassa Yleiset näkökohdat todettiin, tyydyttävän näytön hankinnasta antavien todisteiden määrä ja tyyppi riippuvat hakemuksen luonteesta ja hakemukseen liittyvistä riskeistä. Jos EU:n sisäisen kaupan todistukseen liittyvä hakemus koskee käsittelemättömän norsunluun kaupallisia määriä, jäsenvaltioiden olisi harkittava, että ne hyväksyvät ainoastaan edellä kolmessa ensimmäisessä luetelmakohdassa mainitut todisteet.

Muunlaisiin todisteisiin, jotka voivat muodostaa tyydyttävän näytön laillisesta hankinnasta, sisältyvät seuraavat (mieluiten niiden yhdistelmänä):

—	alkuperäinen vientimaan antama CITES-vientilupa tai alkuperäinen vientiasiakirja (esim. tulliasiakirja). Asiakirjat olisi tarkastettava mahdollisuuksien mukaan vertaamalla niitä asiaankuuluvissa tietokannoissa oleviin tietoihin;

—	norsunluuta sisältävien ”esineeksi muokattujen yksilöiden” tapauksessa hyväksytyn/tunnustetun asiantuntijan antama asiakirja;

—	kuitti tai lasku, lahjakirja tai perintöasiakirja kuten testamentti;

—

vanhat valokuvat norsunluuesineestä (valokuvista käytävä ilmi päiväys, tunnistettavissa oleva henkilö, lähtöpaikka), vanha metsästyslupa (tai muu metsästykseen liittyvä asiakirja), vakuutusasiakirjat, kirjeet, vanhat julkiset asiakirjat (kuten lehtiartikkelit tai muut alkuperäiset raportit tai julkaisut, joista ilmenee esineen alkuperä);

—	muut lisätodisteet, jotka tukevat selvitystä laillisesta hankinnasta, kuten todiste esineen hankkineen henkilön työpalvelusta (esim. Afrikassa) tai kopiot passin leimoista;

—

todistajanlausunto tai valaehtoinen vakuutus tai omistajan allekirjoittama vakuutus. Jäsenvaltiot voivat harkita pyytävänsä hakijaa toimittamaan myönnettävän todistuksen tueksi valaehtoisen vakuutuksen, jossa todetaan hänen olevan tietoinen väärän ilmoituksen seurauksista. Todistajanlausunnon ja valaehtoisen vakuutuksen tueksi olisi vielä esitettävä muita todisteita, kuten valokuvia tai kuitteja tai laskuja;

—	esineeksi muokattujen yksilöiden tai EU:ssa valmistettujen soittimien osalta valmistajan tai asiantuntijan vahvistus siitä, että soitin on valmistettu jonkin EU:n jäsenvaltion alueella ennen asianomaisen CITES-luettelon päiväystä.

Jos niiden todisteiden valossa, jotka hakija on toimittanut jälleenvientitodistusta tai EU:n sisäisen kaupan todistusta koskevan hakemuksen tueksi, on vielä jäljellä epäilyjä kyseessä olevan norsunluun laillisesta hankinnasta, jäsenvaltioiden olisi harkittava riippumattoman asiantuntijan kuulemista tai rikosteknisen analyysin vaatimista esineen iän varmentamiseksi; kustannusten olisi tultava hakijan maksettaviksi.

(1) Ks. jälleenvientitodistusten osalta asetuksen (EY) N:o 338/97 5 artiklan 3 ja 6 kohta ja EU:n sisäisen kaupan todistusten osalta asetuksen (EY) N:o 338/97 8 artiklan 3 kohta yhdessä asetuksen (EY) N:o 865/2006 59 artiklan kanssa.

(2) UNODC:n ohjeissa norsunluuta koskevan näytteenoton ja laboratorioanalyysin menetelmistä ja menettelyistä esitetään katsaus käytettävissä olevista laboratoriotesteistä sekä annetaan ohjeet testausta varten tehtävään näytteenottoon mukaan luettuna luettelo norsunluunäytteiden otossa tarvittavista välineistä ja materiaaleista (ks. UNODC. (2014) Guidelines on Methods and Procedures for Ivory Sampling and Laboratory Analysis. United Nations, New York, erityisesti 14.2.2 Isotopes (sivu 30 ja sitä seuraavat sivut sekä sivu 46); https://www.unodc.org/documents/Wildlife/Guidelines_Ivory.pdf).

Ks. myös www.ivoryid.org.

(3) Jos käytetään huutokaupanpitäjältä saatua asiantuntijalausuntoa, saattaa syntyä eturistiriita, mikä on otettava huomioon asianmukaisesti.

LIITE II

Merkintä, rekisteröinti ja muut vaatimukset todistusten myöntämisen yhteydessä

Norsunluutuotteiden pysyvä merkintä ei ole EU:n lainsäädännön mukaan pakollinen ennen kuin EU:n sisäisen kaupan todistus on myönnetty, mutta sitä käytetään jo joissakin jäsenvaltioissa. Lisäksi EU:n jäsenvaltiot voivat myöntää joillekin norsunluutuotteille tuontilupia ja jälleenvientitodistuksia vain, jos tuotteet on merkitty (ks. asetuksen (EY) N:o 865/2006 64 artiklan 1 kohdan d alakohta ja 65 artiklan 1 kohta), ja myös CITES-päätöslauselmassa 10.10 (Rev. CoP 17) kannustetaan merkitsemään kaikenkokoiset kokonaiset syöksyhampaat sekä norsunluusta leikatut palat, jotka ovat vähintään 20 cm:n pituisia ja painavat vähintään yhden kilogramman.

Tässä yhteydessä suositetaan, että jäsenvaltiot harkitsevat pysyvää merkintää i) kaikenkokoisille kokonaisille syöksyhampaille, sekä ii) norsunluusta leikatuille paloille, jotka ovat vähintään 20 cm:n pituisia ja painavat vähintään yhden kilogramman. Merkintä mahdollistaa todistuksen yhdistämisen asianomaiseen norsunluutuotteeseen ja parantaa jäljitettävyyttä järjestelmän sisällä.

Merkintä suositetaan toteutettavaksi CITES-päätöslauselman 10.10 (Rev. CoP 17) mukaisesti: kaikenkokoiset kokonaiset syöksyhampaat sekä norsunluusta leikatut palat, jotka ovat vähintään 20 cm:n pituisia ja painavat vähintään yhden kilogramman, merkitään tarkastusleimalla, pysyvällä musteella tai muulla pysyvällä merkintätavalla käyttäen seuraavaa kaavaa: alkuperämaan kaksikirjaiminen ISO-koodi, vuoden kaksi viimeistä numeroa / järjestysnumero ao. vuonna / paino kilogrammoina (esim. KE 00/127/14). On tunnettua, että eri osapuolilla on erilaisia merkintäjärjestelmiä ja niillä voi olla eri tapoja ilmaista järjestysnumero ja vuosi (joka voi olla esimerkiksi rekisteröintivuosi tai talteenottovuosi), mutta kaikissa järjestelmissä kullakin merkityllä norsunluuesineellä on oltava ainutkertainen tunnistekoodi. Kokonaisissa syöksyhampaissa kyseinen koodi olisi sijoitettava tyveen (lip mark) ja korostettava kirkasvärillä.

Päätöslauselmassa mainitaan, että merkinnässä olisi ilmoitettava alkuperämaa. Jos kyseinen maa ei ole tiedossa silloin, kun merkintä tehdään EU:n jäsenvaltiossa, olisi käytettävä merkintämaan ISO-koodia. Jäsenvaltiot voivat pitää aiheellisena säätää, että norsunluun haltija tai omistaja vastaa pysyvän merkinnän kustannuksista.

Kun esine on merkitty pysyvästi, asianomainen koodi olisi tallennettava tulevien tarkistusten helpottamiseksi sähköiseen tietokantaan, johon olisi myös tallennettava todistuksen numero ja kaikki olennaiset tiedot kuten pituus, paino ja esineen status ennen CITES-sopimuksen voimaantuloa. Tiedot olisi rekisteröitävä kansallisella tasolla, jos mahdollista. Jos tiedot rekisteröidään alueellisella tai paikallisella tasolla, olisi käytössä oltava mekanismi tietojen jakamiseen (kansallisen) CITES-keskusviranomaisen kanssa tai sen valvonnassa. On suositeltavaa, että merkinnän jälkeen esine dokumentoidaan valokuvin ja että rekisteritietoja ja valokuvia säilytetään yhdessä.

Jäsenvaltiot ovat raportoineet EU:n sisäisen kaupan todistusten pätevyyden tarkastukseen liittyvistä ongelmista, joiden vuoksi esineiden (käsittelemättömien syöksyhampaiden) tunnistuksen vahvistaminen on vaikeaa. Näiden ongelmien ratkaisemiseksi suositetaan, että jäsenvaltiot

—

edellyttävät norsunluuesineiden (erityisesti käsittelemättömien kokonaisten syöksyhampaiden) dokumentointia valokuvin ja kansallisen järjestelmän niin salliessa varmistavat, että valokuvat liitetään asianomaiseen EU:n sisäisen kaupan todistukseen. Valokuvat olisi skannattava ja säilytettävä myönnettyä todistusta koskevien rekisteritietojen kanssa. Piirteitä, jotka voidaan dokumentoida (ja jotka auttaisivat tunnistuksessa), ovat tyypillinen väritys, halkeamat ja muut vauriot, syöksyhampaan kaarevuus ja syöksyhampaan tyvi (esim. sileä tai rikkonainen leikkausjälki). Valokuvat koko syöksyhampaasta ja sen tyvestä olisivat hyödyllisiä. Jos syöksyhampaassa on kaiverrus, mukaan olisi liitettävä valokuva, josta näkyy sen yksityiskohdat ja sijainti syöksyhampaassa. Valokuvat norsunluusta, jota varten on myönnetty todistus, ovat erityisen tärkeitä siinä tapauksessa, että norsunluuta ei ole merkitty;

—

ilmoittavat todistuksessa tiedot siitä, kuinka norsunluuesineen paino ja pituus on mitattu, sekä ympärysmitasta tyvikohdassa. Painon osalta olennaisia ovat tiedot siitä, milloin paino on määritetty (onko esine punnittu todistuksen myöntämisajankohtana vai onko käytetty vanhempia painotietoja) ja sisältääkö paino joitakin syöksyhampaaseen liitettyjä esineitä (kuten tyven ympärillä oleva suojus tai kiinnike seinään kiinnittämistä varten), jotka on voitu poistaa myöhemmässä punnituksessa. Pituuden osalta olennaisia ovat tiedot siitä, onko ilmoitettu pituus sisä- vai ulkopituus ja onko se mitattu kärjestä tyveen (vai jostain muusta kohdasta);

—	ilmoittavat sekä esineiden lukumäärän että painon (kg) (koska esineiden koko vaihtelee suuresti).

17.5.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 154/15

KOMISSION TIEDONANTO

Esineiksi muokattuja yksilöitä koskevat ohjeet luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa koskevien EU-säännösten soveltamiseksi

(2017/C 154/07)

Näiden ohjeiden tarkoituksena on auttaa EU:n jäsenvaltioita ja sidosryhmiä arvioimaan, mitkä esineet voidaan katsoa ja mitä esineitä ei voida katsoa ”yli viisikymmentä vuotta aikaisemmin hankituiksi esineeksi muokatuiksi yksilöiksi” (jäljempänä ’esineeksi muokatut yksilöt’) luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa koskevien EU-säännösten (1) nojalla. Ohjeiden avulla on helpompi päättää, milloin esineeksi muokattuihin yksilöihin sovelletaan yleistä vapautusta tarpeesta hankkia todistus neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteessä A lueteltujen lajien yksilöiden kaupalle EU:n sisällä.

Näitä ohjeita voidaan soveltaa myös tapauksissa, joissa on kyse EU:hun tapahtuvasta tuonnista tai (jälleen)viennistä EU:n ulkopuolelle, jos asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteissä lueteltujen lajien tuonti- tai vientilupien tai jälleenvientitodistusten myöntämisehdot ovat väljemmät esineeksi muokattujen yksilöiden tapauksessa kuin näiden lajien muiden yksilöiden osalta (2).

Koska esineeksi muokattujen yksilöiden määritelmään voi kuulua hyvin monia erilaisia esineitä, nämä ohjeet on tarkoitettu ainoastaan ohjeelliseksi apuvälineeksi arvioitaessa, voidaanko esineeksi muokattujen yksilöiden määritelmää soveltaa. Jos on epäilystä siitä, onko kyseessä esineeksi muokattu yksilö, todistusta kaupalliseen käyttöön EU:n sisäisessä kaupassa olisi haettava CITES-hallintoviranomaiselta.

Tämä komissio laatima ohjeasiakirja on yksimielisesti hyväksytty toimivaltaisten CITES-hallintoviranomaisten asiantuntijaryhmässä.

Tässä asiakirjassa määritetään komission tulkinta asetuksesta (EY) N:o 338/97 ja toimenpiteet, joita komissio pitää parhaina käytäntöinä. Se on tarkoitettu avuksi kansallisille viranomaisille, kansalaisille ja yrityksille luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa koskevien EU-säännösten soveltamisessa. Ainoastaan Euroopan unionin tuomioistuimella on lopullinen toimivalta tulkita unionin lainsäädäntöä.

Eräät EU:n jäsenvaltiot ja EU:n ulkopuoliset maat voivat soveltaa tiukempaa kansallista valvontaa riippumatta siitä, onko kyse käytöstä kaupallisiin tarkoituksiin. Määrämaassa sovellettavista säännöistä olisi sen vuoksi oltava selvillä ennen esineeksi muokatun yksilön siirtämistä.

1. Johdanto

1.1

”Esineeksi muokatun yksilön” määritelmä annetaan asetuksen (EY) N:o 338/97 2 artiklan w alakohdassa:

”yli viisikymmentä vuotta aikaisemmin hankituilla esineeksi muokatuilla yksilöillä’ tarkoitetaan yksilöitä, joita on huomattavasti muutettu siitä, minkälaisia ne luonnontilassa ovat olleet, ja joista on tehty koruja, koriste-, taide- tai käyttöesineitä tai soittimia yli viisikymmentä vuotta ennen tämän asetuksen (3) voimaantuloa ja jotka on kyseisen jäsenvaltion hallintoviranomaisen suostumuksella hankittu tässä muodossa. Tällaisia yksilöitä pidetään esineiksi muokattuina vain, jos ne kuuluvat selvästi johonkin edellä mainittuun luokkaan ja jos niitä voidaan käyttää tarkoitukseensa ilman enempää veistämistä, työstämistä tai muokkaamista.”

Esineeksi muokattuihin yksilöihin viitataan yleisesti ”antiikkiesineinä”.

Nämä ohjeet ovat sovellettavissa kaikissa tapauksissa, joissa esineeksi muokattujen yksilöiden määritelmää sovelletaan luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa koskevien EU-säännösten mukaisesti:

—	tuonnissa yhteisöön asetuksen (EY) N:o 338/97 4 artiklan mukaisesti,

—	yhteisöstä tapahtuvassa viennissä tai jälleenviennissä asetuksen (EY) N:o 338/97 5 artiklan mukaisesti,

—	kaupallisen toiminnan valvonnassa EU:ssa asetuksen (EY) N:o 338/97 8 artiklan mukaisesti,

—	komission asetuksen (EY) N:o 865/2006 (4) 62 artiklan 3 kohdan mukaisissa yleisissä vapautuksissa, joita voidaan myöntää asetuksen (EY) N:o 338/97 8 artiklan 1 ja 3 kohdan soveltamisesta.

1.2

”Esineeksi muokatun yksilön” edellä esitetyn määritelmän mukaan jäsenvaltion hallintoviranomaisen on oltava vakuuttunut siitä, että esine on hankittu esineeksi muokatun yksilön määritelmää vastaavin edellytyksin.

Määritelmä voidaan jakaa seuraaviin kriteereihin, joista kaikki on arvioitava:

—	esine on valmistettu/muokattu ennen 3. maaliskuuta 1947,

—	yksilöä on huomattavasti muutettu siitä, minkälainen se luonnontilassa on ollut,

—	esine kuuluu selvästi johonkin määritelmässä mainittuun luokkaan – korut, koriste-, taide- tai käyttöesineet tai soittimet – ja sitä voidaan käyttää tarkoitukseensa ilman enempää veistämistä, työstämistä tai muokkaamista,

—	jäsenvaltion hallintoviranomainen on vakuuttunut siitä, että esine on hankittu kyseisin edellytyksin.

Näissä ohjeissa tarkastellaan näitä kriteerejä vastaamalla seuraaviin kysymyksiin:

a)	Miten arvioida, onko esine valmistettu tai muokattu ennen 3. maaliskuuta 1947;

b)	Miten arvioida, onko esinettä huomattavasti muutettu siitä, minkälainen se luonnontilassa on ollut, kun se on muokattu koruksi, koriste-, taide- tai käyttöesineeksi tai soittimeksi ja voidaanko sitä käyttää tarkoitukseensa ilman enempää veistämistä, työstämistä tai muokkaamista;

c)	Miten arvioida, onko kunnostamisen laajuus hyväksyttävissä, jotta esine edelleen täyttää kriteerin käytöstä tarkoitukseensa ”ilman enempää veistämistä, työstämistä tai muokkaamista”;

d)	Miten arvioida, voiko jäsenvaltion hallintoviranomainen olla vakuuttunut siitä, että esine on hankittu ”esineeksi muokatun yksilön” määritelmää vastaavin edellytyksin.

2. Onko esine valmistettu tai muokattu ennen 3. maaliskuuta 1947

2.1

Vaatimuksena on, että esine on valmistettu tai muokattu yli 50 vuotta ennen asetuksen N:o 338/97 voimaantuloa eli ennen 3. maaliskuuta 1947.

2.2

Esineet, jotka on uudelleenmuokattu ennen 3. maaliskuuta 1947, voidaan katsoa vapautuksen piiriin kuuluviksi muokatuiksi esineiksi, jos ne täyttävät esineeksi muokatun yksilön määritelmän muut ehdot.

2.3

Jos esine on muokattu tai uudelleenmuokattu vuoden 1947 jälkeen, se ei vastaa määritelmää, vaikka se voitaisiin ajoittaa 3. maaliskuuta 1947 edeltävään aikaan. Esimerkiksi norsunluinen biljardipallo, joka on uudelleenmuokattu kävelykepin kahvaksi, ei kuuluisi poikkeuksen piiriin, jos uudelleenmuokkaus tapahtui 1960-luvulla – siinäkin tapauksessa, että norsunluu voitaisiin ajoittaa vuotta 1947 edeltävälle ajalle. Toinen vastaava esimerkki on puumateriaali, joka voidaan ajoittaa vuotta 1947 vanhemmaksi, jos esine on muokattu 3. maaliskuuta 1947 jälkeen.

2.4

Henkilön, joka hankki esineen tai esineet ennen 3. maaliskuuta 1947, ei tarvitse olla nykyinen omistaja.

3. Onko esinettä huomattavasti muutettu siitä, minkälainen se luonnontilassa on ollut, kun se on muokattu koruksi, koriste-, taide- tai käyttöesineeksi tai soittimeksi

3.1

Muuttamisen tarkoituksena on selvästi oltava muokkaaminen koruksi, koriste-, taide- tai käyttöesineeksi tai soittimeksi. Lisäksi esinettä pitää voida käyttää tarkoitukseensa ilman enempää veistämistä, työstämistä tai muokkaamista.

3.2

Näiden edellytysten täyttyminen voidaan arvioida vain tapauskohtaisesti (ks. myös kohta 4).

3.3

Kyseessä on esineeksi muokattu yksilö, jos eläimen jotakin osaa (kuten hampaita, syöksyhampaita, sarvia, nahkaa, luita tai kuoria) on huomattavasti muutettu siitä, minkälainen se luonnontilassa on ollut, esimerkiksi veistämällä, kaivertamalla tai muokkaamalla toiseen muotoon.

3.4

Kyseessä ei ole esineeksi muokattu yksilö, jos kyse on kiillottamisesta tai kiinnittämisestä muuhun materiaaliin, esimerkiksi alustaan.

3.5

Muutosten on oltava peruuttamattomia. Lisäksi vaatimuksena on, ettei selvästikään ole intressiä tai aikomusta käyttää esinettä muihin tarkoituksiin.

3.6

Norsunluun tapauksessa tämä merkitsee sitä, että käsittelemättömiä syöksyhampaita tai niiden paloja (jotka voivat olla kiillotettuja mutta eivät kuitenkaan veistettyjä tai kaiverrettuja) ei pidetä esineeksi muokattuina, ovatpa ne kiinni kallossa tai irrallisia (5). Jotta syöksyhammasta tai sen osaa voidaan pitää esineeksi muokattuna, ainakin 90 prosenttia sen pinta-alasta on oltava käsitelty veistämällä tai kaivertamalla. Syöksyhammasta ei pidetä esineeksi muokattuna, jos siihen on tehty veistämällä, kaivertamalla tai pintamerkinnöin vähäisiä muutoksia, joiden jäljiltä se pysyy olennaisesti samanmuotoisena kuin se luonnontilassa on ollut.

3.7

Sarvikuonon sarvea tai sen osaa ei pidetä esineeksi muokattuina, jos siihen on tehty veistämällä, kaivertamalla tai pintamerkinnöin vähäisiä muutoksia, joiden jäljiltä se pysyy olennaisesti samanmuotoisena kuin se luonnontilassa on ollut.

3.8

Esineeksi muokatun yksilön ei katsota olevan kyseessä, jos sarvikuonon sarveen tai sen osaan on sijoitettu kello, mustesäiliö, ilmapuntari tai muu esine, mikäli sarvi pysyy olennaisilta osin muuttumattomana ja/tai riittämätön taiteellinen arvo voidaan puolueettomasti osoittaa näiden ohjeiden 5.6 kohdan mukaisesti. Huomioon tulisi myös ottaa EU:n ohjeasiakirja sarvikuonojen sarvien viennistä, jälleenviennistä ja unionin sisäisestä kaupasta (6).

3.9

Esineiksi muokatuiksi yksilöiksi ei katsota kalloja ja luurankoja (jotka voivat olla joko kokonaan tai osittain nivellettyjä) tai yksittäisiä luita, jotka on puhdistettu, esikäsitelty, kiillotettu tai kiinnitetty tai muulla tavalla valmisteltu tarkoitukseensa. Esineiksi muokatuiksi yksilöiksi ei myöskään katsota kalloja ja sarvia, jotka on kiinnitetty (myös siinä tapauksessa, että sarvet ovat kiinni kallossa) esimerkiksi puiseen kilpeen tai jalustaan.

3.10

Yleissääntönä on, että täytetyt (preparoidut) eläimet – esimerkiksi jalustoidut ja täytetyt linnut – täyttävät esineeksi muokattujen yksilöiden määritelmään sisältyvän kriteerin, jonka mukaan niitä on ”huomattavasti muutettu siitä, minkälaisia ne luonnontilassa ovat olleet” (ks. unionin tuomioistuin, asia C-154-2).

3.11

Näiden ohjeiden lisäyksessä I on havainnollistavia esimerkkejä lopullisessa muodossaan ennen 3. maaliskuuta 1947 hankituista yksilöistä, joita ei voida pitää esineiksi muokattuina, koska niitä ei ole muutettu riittävästi.

3.12

Näiden ohjeiden lisäyksessä II on havainnollistavia esimerkkejä lopullisessa muodossaan ennen 3. maaliskuuta 1947 hankituista yksilöistä, joilla käydään usein kauppaa ja joita tulee pitää esineiksi muokattuina, koska niitä on muutettu riittävästi.

4. Onko kunnostamisen ja uudelleenmuokkauksen laajuus hyväksyttävissä, jotta esine edelleen täyttää kriteerin käytöstä tarkoitukseensa ”ilman enempää veistämistä, työstämistä tai muokkaamista”

4.1

Yleissääntönä on, etteivät ”esineeksi muokatut yksilöt” saa olla uudelleenmuokattuja, vaan niiden on pysyttävä alkuperäisessä ”muokatussa” tilassaan 3. maaliskuuta 1947 jälkeen materiaalin iästä riippumatta (7).

4.2

On kuitenkin epärealistista odottaa esineiden säilyvän vuosisatojen ajan alkuperäisessä kunnossaan. Perustellut kaupalliset toimet antiikkiesineiden kunnostamiseksi ovat näin ollen sallittuja. Kunnostus ei saa muuttaa esineen tekemää alun perin tarkoitettua vaikutusta.

4.3

Jos kyseessä on uudelleenmuokkaus, jossa käytetään 3. maaliskuuta 1947 jälkeen hankittua CITES-sopimuksessa lueteltua materiaalia, esinettä ei voida enää pitää esineeksi muokattuna yksilönä. Esimerkiksi brasilianruusupuusta (Dalbergia nigra) valmistetun parketin tai paneloinnin uudelleenmuokkausta uusien kitaroiden rungoiksi ei pidetä kunnostamisena. Määritelmän soveltamisalan ulkopuolelle jää myös kahden vahingoittuneen esineen käyttö yhden täydellisen esineen valmistamiseksi. Soveltamisalan ulkopuolelle jää esimerkiksi tapaus, jossa kaksi vahingoittunutta teerasiaa puretaan osiinsa yhden uuden teerasian tekemiseksi kummankin vahingoittumattomista osista.

4.4

Sen sijaan korjaus, jossa ei käytetä CITES-sopimuksessa lueteltuja materiaaleja, kuuluisi esineeksi muokatun yksilön määritelmän piiriin. Määritelmän ehdot täyttyvät esimerkiksi tapauksessa, jossa CITES-sopimuksessa mainitusta kilpikonnankuoresta valmistetun antiikkisen teerasian messinkisaranat vaihdetaan uusiin, jos myös muut vaatimukset täyttyvät.

4.5

Monia esineitä kunnostetaan ottamalla materiaalia muista peruuttamattomasti vahingoittuneista kappaleista, jotta voidaan kunnostaa tai korjata kokoon yksi ehjä kappale. Jos CITES-sopimuksessa lueteltua materiaalia käytetään kunnostukseen, materiaalin on oltava peräisin lajin CITES-listausta edeltävältä ajalta, jotta kunnostettu esine olisi edelleen esineeksi muokattu yksilö. Esimerkiksi tapaus, jossa norsunluu-upotuksin koristeltuun huonekaluun tarvitaan lisää norsunluuta alkuperäisten upotusten korjaamiseksi, voidaan luokitella kunnostamiseksi ja kyseessä voi edelleen olla esineeksi muokattu yksilö, edellyttäen että korjaukseen käytetty norsunluu on peräisin lajin CITES-listausta edeltävältä ajalta ja että myös muut vaatimukset täyttyvät. Vastaavasti tapaus, jossa yhdestä teerasiasta otetulla, CITES-listausta edeltävältä ajalta peräisin olevalla kilpikonnankuorella korjataan toinen teerasia, voidaan luokitella kunnostamiseksi eikä uudelleenmuokkaukseksi.

5. Voiko jäsenvaltion hallintoviranomainen olla vakuuttunut siitä, että esine on hankittu ”esineeksi muokatun yksilön” määritelmää vastaavin edellytyksin

5.1

Vastuu sen osoittamisesta, että tietty esine täyttää esineeksi muokatun yksilön määritelmään sisältyvät ehdot, on esineen omistajalla tai myyjällä.

5.2

Vastaanotettuaan hakemuksen hallintoviranomaiset määrittävät luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa koskevien EU-säännösten, näiden ohjeiden ja mahdollisen muun lajikohtaisen ohjeistuksen sekä ennakkotapausten pohjalta, täyttääkö esine edellytykset sille, että sitä voidaan pitää esineeksi muokattuna yksilönä.

5.3

Lukuun ottamatta 5.6 kohdassa tarkoitettuja tapauksia hallintoviranomainen voi hyväksyä, että asianomaisen alan asiantuntija varmistaa esineeksi muokatun yksilön iän ja arvion siitä, voidaanko esinettä pitää koruna tai koriste- tai taide-esineenä. Tämä voisi olla esimerkiksi toimialajärjestön, edustuselimen tai vastaavan organisaation tunnustama antiikkiesineiden asiantuntija, museokuraattori tai vastaava. Kyseessä voi olla myös esineen kaupalliseen hyödyntämiseen osallistuva henkilö, jos tällä on tarvittava asiantuntemus.

5.4

Jotkin jäsenvaltiot voivat tukeutua erikseen nimettyihin henkilöihin tehtäessä arviointeja esineen iästä ja siitä, onko se luokiteltavissa koruksi tai koriste- tai taide-esineeksi. Sen vuoksi hakemusten tekijöiden kannattaa tarkistaa asia hallintoviranomaiseltaan.

5.5

CITES-hallintoviranomainen voi hyväksyä näytöksi esineen iästä myös omistajien alkuperätodisteina toimittamat päivätyt alkuperäiset kuitit tai kauppakirjat tai päivätyt sanomalehtiartikkelit, joissa on esineestä valokuvia tai yksityiskohtaisia kuvauksia.

5.6

Jos hallintoviranomainen epäilee esineen ikää tai sitä, voidaanko se katsoa koruksi tai koriste- tai taide-esineeksi – erityisesti riskialttiiden lajien, kuten norsujen, sarvikuonojen ja tiikerien tapauksessa – ja/tai jos on syytä epäillä, että sääntöjä on tahallaan jätetty noudattamatta, hallintoviranomainen voi päättää, että on teetettävä riippumaton todentaminen asiantuntijalla, joka ei osallistu esineen kaupalliseen hyödyntämiseen. Kyseessä ei saa olla esimerkiksi ostaja tai myyjä tai esineen myyntiin osallistuva välikäsi, kuten huutokauppakamari.

5.7

Tällaiseen riippumattomaan todentamiseen voi sisältyä myös käytettävissä olevin tieteellisin keinoin (kuten radioaktiivisen hiilen avulla) tehtävä iänmääritys. Tällöin on kuitenkin otettava huomioon, että jopa tällaisia menetelmiä käytettäessä tarkka iänmääritys voi toisinaan olla vaikeaa ja että esineestä voidaan joutua ottamaan isokokoisiakin näytteitä, mikä voi aiheuttaa sille vahinkoa ja vaikuttaa sen taiteelliseen ja rahalliseen arvoon.

5.8

Täytettyjen eläinten, erityisesti petolintujen, iänmääritys on hankalaa, ja voi olla vaikea näyttää toteen, että esine oli lopullisessa muodossaan ennen 3. maaliskuuta 1947. Jos täytettyjä eläimiä on kunnostettu, todentamismenettely voi entisestään hankaloitua. Jotta kunnostettua täytettyä eläintä voisi pitää esineeksi muokattuna yksilönä, hallintoviranomaiselle on esitettävä riittävät todisteet siitä, että hankittaessa esine oli alkuperäisessä muokatussa tilassaan.

5.9

Hallintoviranomaiset voivat edellyttää tai käyttää lisätoimenpiteitä arvioinnissa, joten hakemuksen tekijän on tärkeää tarkistaa hakemusta tehdessään, että siinä esitetään kaikki tarvittavat tiedot.

(1) Neuvoston asetus (EY) N:o 338/97, annettu 9 päivänä joulukuuta 1996, luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä (EUVL L 61, 3.3.1997, s.1)ja sen täytäntöönpanoasetukset.

(2) Ks. asetuksen (EY) N:o 338/97 4 artiklan 5 kohdan b alakohta ja 5 artiklan 6 kohdan i alakohta.

(3) ”50 vuotta ennen tämän asetuksen voimaantuloa” = ennen 3. maaliskuuta 1947.

(4) Komission asetus (EY) N:o 865/2006, annettu 4 päivänä toukokuuta 2006, luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 166, 19.6.2006, s.1).

(5) CITES Res. Conf. 10.10 (Rev. CoP17): a) termi ’käsittelemätön norsunluu’ kattaa kaikki kokonaiset norsujen syöksyhampaat, kiillotetut tai kiillottamattomat ja missä tahansa muodossa olevat, ja kaikki norsunluusta leikatut palat, kiillotetut tai kiillottamattomat ja millä tahansa tavalla alkuperäisestä muodostaan muutetut, lukuun ottamatta ’käsiteltyä norsunluuta’; ja b) ilmaisun ”käsitelty norsunluu” on tulkittava tarkoittavan norsunluuta, joka on kokonaan tai osittain veistetty, muotoiltu tai prosessoitu, mutta ei kuitenkaan kokonaisia syöksyhampaita missään muodossa, paitsi jos koko pinta on veistetty.

(6) KOMISSION TIEDONANTO – ohjeasiakirja: sarvikuonojen sarvien vienti, jälleenvienti, tuonti ja unionin sisäinen kauppa (2016/C 15/02).

(7) Ks. näiden ohjeiden 2.2 ja 3.1 kohta.

Lisäys I

ESIMERKKEJÄ TAPAUKSISTA, JOISSA EI OLE KYSE ”ESINEEKSI MUOKATUISTA YKSILÖISTÄ”

	Veistämättömiä syöksyhampaita tai niiden osia ei katsota ”muokatuiksi”, vaikka ne olisivat osa kokonaisuudessaan antiikkiesineeksi katsottavaa esinettä. Vastaavia esimerkkejä ovat myös esineet, joiden valmistukseen on käytetty sarvikuonon sarvia, sarvivalaan syöksyhampaita ja tiikerin kynsiä.
	Veistettyä norsun syöksyhammasta, jonka pinta-alasta vähintään 90:ää prosenttia ei ole käsitelty veistämällä tai kaivertamalla, ei voida pitää ”muokattuna”.
	Kokonaisilla merikilpikonnan kilvillä käydään usein kauppaa, mutta niitä ei voida katsoa ”muokatuiksi”, paitsi jos preparoitu eläin on yhä kiinni kilvessä. Kilven lakkaus ja/tai kiillotus ei tee siitä ”muokattua” eikä myöskään kiinnikkeiden lisääminen kilven ripustamiseksi seinälle.
	Saharauskun sahakuonoja ei pidetä esineeksi muokattuina.
	Sarvivalaan syöksyhampaita ja kokonaisia valaanhampaita ei pidetä esineeksi muokattuina. Jos kyseessä on kaiverrustyö, katso kuitenkin muokatuiksi katsottavia esineitä koskeva jakso ”Taide-esineet”.
	Sarvikuonon sarvia ja muita liitteessä A lueteltuja tapauksia, joissa sarvi ja/tai kallo on kiinnitetty puiseen kilpeen, ei katsota ”muokatuiksi” Erityisen tarkkaan olisi huomioitava toistuvat tapaukset, joissa sarvikuonon sarvia ostetaan ja myydään suuriin (usein painon mukaan määräytyviin) ylihintoihin laittomilla perinnelääketieteen markkinoilla. Jos sarvea ei ole huomattavasti muutettu siitä, minkälainen se luonnontilassa on ollut, esimerkiksi sijoittamalla siihen muita esineitä (esim. kello, mustesäiliö tai ilmapuntari), kyse ei ole ”muokkaamisesta”.
	Tiikerinkynsiä hopeisessa ranneketjussa. Jos itse kynnet ovat ”muokkaamattomia” eli muuttamattomia siitä, minkälaisia ne olivat luonnontilassa, niitä ei pidetä esineeksi muokattuina.

Lisäys II

ESIMERKKEJÄ TAPAUKSISTA, JOISSA TODENNÄKÖISESTI ON KYSE ”ESINEEKSI MUOKATUISTA YKSILÖISTÄ”

Jakso 1	Korut ja koriste-esineet
Jakso 2	Taide-esineet
Jakso 3	Käyttöesineet
Jakso 4	Soittimet

Jakso 1 – Korut ja koriste-esineet

	Veistetyt norsunluiset rannerenkaat, jos ne ovat peräisin maaliskuuta 1947 edeltävältä ajalta. On kuitenkin useita esimerkkejä tapauksista, joissa nykyaikana valmistettuja rannerenkaita myydään ”antiikkisina”. Näitä esineitä kannattaa tarkastella kriittisesti ennen kaupan tekemistä. Itse työtä ei voida ajoittaa, joten esineen ajoittamiseksi tarvitaan asiakirjatodiste.
	Veistetyt norsunluuhelmet, samoista syistä kuin edellä.

Jakso 2 – Taide-esineet

	Viinimaljan muotoon veistetty sarvikuonon sarvi. Iän määrittävät yleensä antiikkiliikkeiden asiantuntijat. Useimmat laillisesti kaupatut esineet ovat todennäköisesti peräisin 1700-luvulta tai sitä edeltävältä ajalta.
	Norsun syöksyhammas, jonka pinta-alasta vähintään 90 prosenttia on käsitelty veistämällä, on todennäköisesti ”esineeksi muokattu yksilö”.
	Norsunluinen pienoisveistos.
	Seremoniallinen kauha, sarvikuonon sarvea.
	Preparoidut eläimet (mutta huomaa ”kunnostamista” koskeva ohjeistus kohdassa 5.8).
	Valaanhampaasta tehty kaiverrustyö (esineen pintaan kaiverrettu kuvia ja/tai kirjoitusta, kaiverrus korostettu pigmentillä).

Jakso 3 – Käyttöesineet

	Käsilaukut, kengät, lompakot, kellonhihnat jne. Tyypillisesti valmistettu krokotiilin- tai käärmeennahasta.
	Alligaattorinnahkainen naisten kenkä – hyvin suosittuja, useita esimerkkejä 1930-luvun tienoilta edelleen kaupan. Myydään yleensä erikoisliikkeissä, mutta nyt yhä useammin internetin kautta.
	Vaatteet – on huomattava, että vaatekappaleiden ikää on hyvin vaikea määrittää, paitsi jos ajankohta mainitaan tuotelapussa tai jos ikä on määritettävissä yrityskirjanpidosta. Muutoin voi olla tarpeen pyytää lausuntoa muoti- ja pukeutumishistorian asiantuntijoilta.
	Teerasia, usein valmistettu (meri)kilpikonnankuoresta, voi sisältää brasilianruusupuusta tai norsunluusta tehtyjä upotuksia.
	Huonekalu, joka voi olla ruusupuuta tai sisältää norsunluu-upotuksia.
	Norsunluiset biljardipallot. Huom. näitä on usein kaupan sateensuojan tai kävelykepin kahvaksi tai nupiksi uudelleenmuokattuina. Jos esineet on ”uudelleenmuokattu”3. maaliskuuta 1947 jälkeen, ne eivät enää täytä esineeksi muokatun yksilön määritelmää.
	Norsunluukahvaiset miesten kävelykepit, valmistettu usein 1700- tai 1800-luvulla. Näihin esineisiin kannattaa kuitenkin suhtautua varovaisesti, koska monet ovat muista norsunluuesineistä uudelleenmuokattuja ja monessa tapauksessa nykyaikana valmistettuja.
	Sateenvarjoteline preparoidusta norsun jalasta, joka on vuorattu toisella materiaalilla, jolloin kyseessä on ”esineeksi muokattu yksilö”.
	Tiikerintaljamatto, jos parkittu. Jos alkuperäisen eläimen preparoitu pää on edelleen kiinni taljassa, matto todennäköisesti katsotaan ”muokatuksi”, vaikka talja ei olisi parkittu. Kynsiä ja hampaita ei voi käyttää perusteena maton, preparoidun pään tai koko eläimen jättämiselle määritelmän ulkopuolelle.
	Kilpikonnankuoresta valmistettu teerasia, johon on lisätty puinen pää ja jalat ja jossa kuoren sisäpuolta on muutettu, katsotaan todennäköisimmin ”muokatuksi”.

Jakso 4 – Soittimet

	Säkkipillit, usein koristeltu norsunluisilla holkeilla. Myös muissa puupuhaltimissa, kuten klarineteissa, voi olla norsunluinen koristelista.
	Antiikkipianot, joissa on lähes aina norsunluukoskettimet ja joissa voi olla myös norsunluinen upotuskoristelu tai ruusupuinen intarsiakuviointi. On huomattava, että tapana on ottaa käyttöön norsunluisia varakoskettimia pianoista, joita ei kunnostettujen antiikkiesineiden kaupassa katsota myyntikuntoisiksi.
	Kielisoittimissa, kuten kitaroissa, on usein norsunluu-upotekoristelu tallassa, otelaudassa ja viritystapeissa (joihin kielet on kytketty ja joilla niitä kiristetään). Lisäksi runko (etu- tai takaosa) voi olla brasilianruusupuuta.

17.5.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 154/27

Komission tiedote tämänhetkisistä valtiontuen takaisinperintäkoroista sekä viite- ja diskonttokoroista jokaiselle 28 jäsenvaltiolle 1. kesäkuuta 2017 lähtien

(Julkaistu 21. huhtikuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) 794/2004 (EUVL L 140, 30.4.2004, s. 1) 10 artiklan mukaisesti)

(2017/C 154/08)

Peruskorot on laskettu viite- ja diskonttokorkojen määrittämisessä sovellettavan menetelmän tarkistamista koskevan komission tiedonannon (EUVL C 14, 19.1.2008, s. 6) mukaisesti. Viitekoron käytöstä riippuen tämän tiedonannon mukaisesti määritellyt marginaalit on vielä lisättävä peruskorkoon. Diskonttokoron osalta tämä tarkoittaa sitä, että peruskorkoon on lisättävä 100 peruspisteen marginaali. Asetuksen (EY) N:o 794/2004 muuttamisesta 30. tammikuuta 2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 271/2008 säädetään, että erillisiä päätöksiä lukuun ottamatta myös takaisinperintäkorko lasketaan lisäämällä 100 peruspistettä peruskorkoon.

Muutetut korot on lihavoitu.

Edellinen taulukko on julkaistu EUVL:ssa C 133, 27.4.2017, s. 2.

Alkamispäivä	Päättymispäivä	AT	BE	BG	CY	CZ	DE	DK	EE	EL	ES	FI	FR	HR	HU	IE	IT	LT	LU	LV	MT	NL	PL	PT	RO	SE	SI	SK	UK
1.6.2017	…	-0,10	-0,10	0,76	-0,10	0,45	-0,10	0,12	-0,10	-0,10	-0,10	-0,10	-0,10	0,70	0,37	-0,10	-0,10	-0,10	-0,10	-0,10	-0,10	-0,10	1,83	-0,10	1,10	-0,36	-0,10	-0,10	0,78
1.5.2017	31.5.2017	-0,10	-0,10	0,76	-0,10	0,45	-0,10	0,12	-0,10	-0,10	-0,10	-0,10	-0,10	0,70	0,44	-0,10	-0,10	-0,10	-0,10	-0,10	-0,10	-0,10	1,83	-0,10	1,10	-0,36	-0,10	-0,10	0,78
1.4.2017	30.4.2017	-0,08	-0,08	0,76	-0,08	0,45	-0,08	0,16	-0,08	-0,08	-0,08	-0,08	-0,08	0,83	0,44	-0,08	-0,08	-0,08	-0,08	-0,08	-0,08	-0,08	1,83	-0,08	1,10	-0,36	-0,08	-0,08	0,78
1.3.2017	31.3.2017	-0,08	-0,08	0,76	-0,08	0,45	-0,08	0,16	-0,08	-0,08	-0,08	-0,08	-0,08	1,05	0,53	-0,08	-0,08	-0,08	-0,08	-0,08	-0,08	-0,08	1,83	-0,08	1,10	-0,36	-0,08	-0,08	0,78
1.1.2017	28.2.2017	-0,07	-0,07	0,76	-0,07	0,45	-0,07	0,16	-0,07	-0,07	-0,07	-0,07	-0,07	1,05	0,75	-0,07	-0,07	-0,07	-0,07	-0,07	-0,07	-0,07	1,83	-0,07	1,10	-0,36	-0,07	-0,07	0,78

		ISSN 1977-1053
Euroopan unionin virallinen lehti		C 154

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	60. vuosikerta 17. toukokuu 2017

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	II Tiedonannot
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDONANNOT
	Euroopan komissio
2017/C 154/01	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia M.8463 – CPPIB/PSPIB/Waiheke) ( 1 )	1
2017/C 154/02	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia M.8418 – Peter Cremer Holding / Hage / König Transportgesellschaft) ( 1 )	1
2017/C 154/03	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia M.8446 – ELO / AP1 / Real Estate Portfolio in Finland) ( 1 )	2
2017/C 154/04	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia M.8427 – KKR/Telefónica/Telxius) ( 1 )	2

	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET
	Euroopan komissio
2017/C 154/05	Euron kurssi	3
2017/C 154/06	Komission tiedonanto – Ohjeasiakirja – EU:n järjestelmä EU:n sisäistä norsunluukauppaa ja norsunluun jälleenvientiä varten	4
2017/C 154/07	Komission tiedonanto – Esineiksi muokattuja yksilöitä koskevat ohjeet luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa koskevien EU-säännösten soveltamiseksi	15
2017/C 154/08	Komission tiedote tämänhetkisistä valtiontuen takaisinperintäkoroista sekä viite- ja diskonttokoroista jokaiselle 28 jäsenvaltiolle 1. kesäkuuta 2017 lähtien (Julkaistu 21. huhtikuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) 794/2004 ( EUVL L 140, 30.4.2004, s. 1 ) 10 artiklan mukaisesti)	27

	Rahayksikkö	Kurssi
USD	Yhdysvaltain dollaria	1,1059
JPY	Japanin jeniä	125,67
DKK	Tanskan kruunua	7,4394
GBP	Englannin puntaa	0,85868
SEK	Ruotsin kruunua	9,7215
CHF	Sveitsin frangia	1,0958
ISK	Islannin kruunua
NOK	Norjan kruunua	9,3918
BGN	Bulgarian leviä	1,9558
CZK	Tšekin korunaa	26,420
HUF	Unkarin forinttia	309,54
PLN	Puolan zlotya	4,1984
RON	Romanian leuta	4,5478
TRY	Turkin liiraa	3,9330
AUD	Australian dollaria	1,4920
CAD	Kanadan dollaria	1,5058
HKD	Hongkongin dollaria	8,6143
NZD	Uuden-Seelannin dollaria	1,6090
SGD	Singaporen dollaria	1,5457
KRW	Etelä-Korean wonia	1 234,76
ZAR	Etelä-Afrikan randia	14,5287
CNY	Kiinan juan renminbiä	7,6185
HRK	Kroatian kunaa	7,4303
IDR	Indonesian rupiaa	14 709,02
MYR	Malesian ringgitiä	4,7791
PHP	Filippiinien pesoa	54,898
RUB	Venäjän ruplaa	62,3000
THB	Thaimaan bahtia	38,187
BRL	Brasilian realia	3,4316
MXN	Meksikon pesoa	20,6886
INR	Intian rupiaa	70,8505


	(1) ETA:n kannalta merkityksellinen teksti.