2.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 34/1

Esittelijä:

Petr ZAHRADNÍK

1.1

ETSK katsoo, että EU:n talousarvio voi olla perustavan tärkeä väline pyrittäessä vastaamaan unionin nykyisiin haasteisiin ja rakenteellisiin muutoksiin. On kuitenkin syytä analysoida ja punnita huolellisesti sitä, mihin unionin varoja käytetään, miten niitä käytetään, miten resurssien käytön tuloksellisuutta arvioidaan ja miten saavutetuista tuloksista viestitään  (1). Tällöin EU:n talousarvion avulla voidaan tarttua EU:n ensisijaisiin haasteisiin ja palauttaa eurooppalaisten luottamusta unioniin, vaikka talousarviovarojen absoluuttinen ja suhteellinen määrä pienenisi.

1.2

EU:n talousarvion tuloksellisuuden parantaminen edellyttää samanaikaisesti myös selkeästi määriteltyjä ensisijaisia tavoitteita EU:n kansalaisten hyväksi, tavoitteita koskevia kokonaisindikaattoreita ja uskottavaa raportointijärjestelmää, jonka kautta välitetään tietoa EU:n talousarviosta rahoitettavista konkreettisista toimista parhaan mahdollisen vastineen saamiseksi rahoille. Keinoina voivat olla esimerkiksi ennakkoehtojen asettaminen, rahoitusvälineet tai joustavuus ja kyky selviytyä äkillisistä haasteista (2). Ensisijaisesti määrällinen näkökulma EU:n talousarvioon on myös ETSK:n mielestä erittäin merkittävä keskeisten painopisteiden ja niihin liittyvien politiikkojen määrittelemiseksi, mutta sen lisäksi talousarviota on tarkasteltava myös laadulliselta kannalta.

1.3

ETSK kannattaa lähestymistapaa, jonka yhteydessä varmistetaan EU:n talousarviomenojen osalta laillisuus ja menettelyjen sääntöjenmukaisuus ja pyritään sen lisäksi myös määrätietoisesti ja järjestelmällisesti tuloksiin ja saavutuksiin, joihin unionin ensisijaiset toiminta-alat kattavan EU:n talousarvion avulla voidaan päästä.

1.4

ETSK on samaa mieltä siitä, että tuloskulttuuriin kuuluvien sääntöjen omaksuminen EU:n talousarvion yhteydessä edellyttää tiivistä kytköstä yhtäältä menojen määrän ja luonteen ja toisaalta tuloksia ja suorituskykyä mittaavien aggregoitujen tulosindikaattorien yhtenäisen joukon välillä.

1.5

ETSK katsoo kuitenkin, ettei tuloskulttuurin omaksuminen ole kertaluonteinen toimenpide vaan kehitysprosessi, joka edellyttää sekä asianmukaista oikeuskehystä että välineiden valitsemista siten, että keskeiset toimijat saadaan toimimaan toivotulla tavalla. Tulevien keskustelujen ja suorituskykyyn perustuvan EU:n talousarvion täytäntöönpanon yhteydessä on niin ikään määritettävä tarkemmin tällaisen talousarvion sisältö.

1.6

ETSK on vakuuttunut siitä, että suorituskykyyn perustuvan EU:n talousarvion avulla voidaan saavuttaa EU:n painopistealoilla konkreettisia tuloksia ja vaikutuksia, jotka tuottavat tarkasti määritettävissä olevaa lisäarvoa. Keskustelu suorituskykyyn perustuvasta EU:n talousarviosta on näin ollen myös keskustelua unionin politiikan painopisteistä, joiden avulla voidaan toteuttaa tarvittavat rakenteelliset muutokset.

1.7

Tähän mennessä on toteutettu pilottihankkeita sen määrittämiseksi, miten EU:n talousarvio on vaikuttanut Eurooppa 2020 -strategiassa asetettujen prioriteettien ja määrällisten tavoitteiden saavuttamiseen. ETSK pitää näitä toimia myönteisenä askeleena oikeaan suuntaan. Edistymistä on jatkettava systemaattisesti ja tähänastista huomattavasti kattavammin. Testeissä paljastui suuria eroja asetettujen tavoitteiden ja saavutettujen tulosten välillä sekä useita esimerkkejä EU:n varojen tehottomasta käytöstä ja tähän liittyvistä menettelypuutteista.

1.8

ETSK kannattaa Eurooppa 2020 -strategian ja vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen sekä kyseisten vuosien EU-talousarvioiden välisen kytköksen ja yhteyden kehittämistä ja tiivistämistä vaikutusarviointeihin liittyvien indikaattorien ja arviointien perusteella tehtävien tulkintojen avulla. Tässä yhteydessä tulee pohtia, vastaavatko Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet EU:n todellisia kehitysprioriteetteja myös kuluvan vuosikymmenen jälkipuoliskolla.

1.9

ETSK kehottaa myös varmistamaan, että kumppanuussopimukset ja toimenpideohjelmat voivat edistää tehokkaasti EU:n tavoitteiden ja painopisteiden muuntamista jäsenvaltioissa täytäntöön pantaviksi toiminnallisiksi tavoitteiksi, joilla pyritään parantamaan jaettua hallinnointia tai Euroopan komission suoraan jäsenvaltioissa hallinnoimien ohjelmien menettelysääntöjä.

1.10

ETSK suosittaa, että jäsenvaltioita kannustetaan sisällyttämään kumppanuussopimuksiinsa ja toimenpideohjelmiinsa yhtenäinen joukko vertailukelpoisia mitattavissa olevia tuloksia, joihin on tarkoitus päästä EU:n talousarviosta saatavalla tuella. Tuloksia olisi myöhemmin arvioitava. Kaikkiin kumppanuussopimuksiin ja ohjelmiin olisi sisällyttävä perustaltaan monialaisia tai horisontaalisia yhteisiä tulosindikaattoreita, joiden yhteydessä määritellään selvästi erilaisista rahastoista ja ERI-rahastoista kaiken kaikkiaan saatu tuki ja joiden avulla edistystä voidaan seurata EU:n laajuisesti, jäsenvaltioittain ja alueittain.

1.11

ETSK pitää vuosien 2014–2020 rahoituskehyksen lähestyvää väliarviointia tilaisuutena vahvistaa suorituskyky- ja tulossuuntautuneisuutta, jota olisi ryhdyttävä toteuttamaan täysipainoisesti seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä vuodesta 2021 lähtien.

1.12

ETSK katsoo, että vuodesta 2021 sovellettavan monivuotisen rahoituskehyksen tulee muodostaa yhdessä uuden kilpailukyky- ja kehitysstrategian ja kehitteillä olevan sosiaalisen pilarin kanssa tärkein keskipitkän aikavälin strategia-alusta (sama kesto kuin kilpailukykystrategialla), jossa eri menoluokkien rakenne ja suuruus on mukautettu todellisiin tarpeisiin ja painopisteisiin, ja mahdollistaa myös suurempi joustavuus, jotta voidaan vastata ilmaantuviin uusiin tarpeisiin. ETSK pitäisi lisäksi tervetulleena EU:n talousarviovarojen hallinnoinnin tehostamista siten, että takaisinmaksettavia välineitä sovellettaisiin laajemmin ja pyrittäisiin varmistamaan niiden ja tukimäärärahojen keskinäinen täydentävyys. EU:n talousarvion ja sen tehokkuuden arviointimenetelmissä on lisäksi vielä paljon parantamisen varaa. Talousarvion joustavuus on perustavan tärkeä tekijä, kun ajatellaan mahdollisuuksia reagoida EU:n talousarvion avulla uusiin aloitteisiin, uhkiin ja mahdollisuuksiin sekä EU:n toimintakyvyn ylläpitämistä (esimerkkeinä voidaan mainita muuttoliikekriisi, tarve vastata talouden häiriöihin tai EU:n jäsenmäärän muuttuminen ja muutoksen seuraukset talousarviovarojen kannalta sekä luonnonkatastrofien varalta kootun solidaarisuusrahaston riittävä rahoituspohja). Kyse ei ole pelkästään EU:n talousarviomenojen määrästä ja rakenteesta vaan myös tulopuolesta.

1.13

ETSK suosittaa, että vuoden 2020 jälkeisessä EU:n budjettipolitiikassa otettaisiin huomioon myös EU:n talousarviotulojen määrä ja lähteet (jäsenvaltioiden rahoitusosuudet ja omat budjettivarat tulee saattaa yhteisvastuulliseen tasapainoon).

1.14

ETSK kannattaa aktiivisen finanssipolitiikan mahdollisuuksien laajentamista nykyisestä esimerkiksi siten, että voidaan laskea liikkeeseen arvopapereita. Tätä varten olisi parannettava finanssipoliittista kehystä ja EU:n talousarviomenettelyjä ja niin ikään löydettävä tyydyttävä ratkaisu kysymykseen EU:n budjettipolitiikan soveltamisesta yhtäältä euroalueen maihin ja toisaalta muihin EU-maihin.

2.1.1

EU:n talousarvio on merkittävä ja keskeinen EU:n painopistealojen rahoittamisväline. Se on suuruudeltaan noin 1 prosentti EU:n bruttokansantuotteesta; vuonna 2015 määrärahoja oli 145,3 miljardia euroa. EU:n talousarvion panos jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen toteuttamiseen on varsin mittava: sen osuus EU:n jäsenvaltioiden julkisista menoista on keskimäärin 1,9 prosenttia mutta tietyissä tapauksissa selvästi yli 10 prosenttia.

2.2.1

Koska rahoitusvarat ovat näin suuret, on tärkeää varmistaa, että ne kohdennetaan laillisesti ja sääntöjenmukaisesti ja tämän ohella huolehditaan siitä, että varojen avulla voidaan ennen kaikkea saavuttaa tavoitteet ja toivotut tulokset ja että moitteettoman varainhoidon ja tuloskulttuurin periaatteita noudatetaan. EU:n talousarvion käytön todellisten vaikutusten määrittäminen asianmukaisten makrotaloudellisten indikaattoreiden ja kriteerien avulla on nykyisin teemana kaikissa EU:n budjettipolitiikkaa koskevissa pohdinnoissa.

2.2.2

EU:n talousarviossa ja sen käytössä olisi noudatettava seuraavia prioriteetteja:

2.2.3

EU:n talousarvio sisältää monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 toteuttamiseen liittyviä uusia osia, joilla on merkitystä suorituskykyyn perustuvan ja tulossuuntautuneen lähestymistavan vahvistamisen kannalta. Niistä voidaan mainita seuraavat:

2.2.4

Tarkoituksena on mukauttaa EU:n budjettipolitiikka ja EU:n talousarvion käytännön toiminta paremmin tarpeisiin saattamalla yhtäältä EU:n talousarvion käyttöön liittyvät muoto- ja menettelykysymykset ja toisaalta suorituskykyyn perustuvat ja tulossuuntautuneet lähestymistavat nykyistä asianmukaisempaan tasapainoon. Lähestymistapa, jossa pyritään saavuttamaan asiasta yhteinen näkemys ja yhteisymmärrys, on erittäin tarpeellinen suorituskyvyn ja tulosten kannalta.

2.2.5

Muotosääntöjen noudattamatta jättämistä on jo pitkään mitattu virhetasoindikaattorilla. Virhetaso on noin 4 prosenttia (nelisen prosenttia EU:n talousarvion käytöstä ei tapahdu muotosääntöjen mukaisesti, mikä ei ole huono tulos; absoluuttisena määränä kyse on kuitenkin noin 6 miljardista eurosta). Kokonaisvirhetaso on kehittynyt viime vuosina seuraavasti:

2.2.6

EU:n talousarvion keskeisenä periaatteena on rahoitusvirtojen ja rahoitettavien ohjelmien ja hankkeiden terve pohja, joka mahdollistaa EU:n varojen optimaalisen käytön arvioinnin kaikkien näkökohtien osalta. ETSK suhtautuu myönteisesti suorituskykyä ja tuloksia painottavaan nykysuuntaukseen Euroopan komission toiminnassa (tuloksiin keskittyvää EU:n talousarviota koskeva aloite (4)) ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimen toiminnassa (vuoden 2014 vuosikertomuksen (5) rakenne ja erityisesti tuloksellisuutta käsittelevä luku; jaettua hallinnointia käsittelevissä kohdissa esitetään pilottihankkeen tuloksena arvio ohjelmien tuloksellisuudesta).

2.2.7

ETSK kannattaa pilottihankkeessa noudatettua lähestymistapaa: siinä analysoitiin suhteita ja yhteyksiä Eurooppa 2020 -strategian ja kumppanuussopimusten tai toimenpideohjelmien välillä, jotka ovat EU:n koheesiopolitiikan toteuttamisen kannalta keskeisiä välineitä ja muodostavat merkittävän osan EU:n talousarvion menopuolesta. Testiä voidaan pitää EU:n talousarvion suorituskyvyn ja tulosten kattavan arvioinnin alkuna (6).

2.2.8

Datan ja tietojen käsittely, hallinnointi ja jakaminen EU:n toimielinten ja elinten (ensisijaisesti Euroopan komission) ja jäsenvaltioiden välillä on oleellisen tärkeää EU:n talousarvioon liittyvien muotoa ja suorituskykyä koskevien näkökohtien tasapainoisen seurannan varmistamiseksi. EU:n talousarvion toteuttamiseen liittyy valtava määrä dataa ja tietoja, joita hyödynnetään käytännössä kuitenkin vain hyvin suppeasti sen varmistamiseksi, että voidaan arvioida objektiivisesti sekä virhetasoa että tosiasiallisten tulosten saavuttamista EU:n talousarvion avulla ja laatia menettelyjä todetun tilanteen kohentamiseksi.

3.1

ETSK katsoo, että EU:n talousarvion tärkein tehtävä on hyödyttää EU:n kansalaisia ja samalla suojella unionin taloudellisia etuja. Hyöty muodostuu kehityksen ja toiminnan prioriteettien noudattamisen perusteella annettavasta tuesta, joka sopii yhteen talouspoliittisen kehyksen sekä toteutuneiden ja odotettujen taloudellisten saavutusten kanssa. EU:n taloudellisia etuja suojellaan käyttämällä EU:n talousarviovaroja asianmukaisella tavalla, sääntöjen mukaisesti, virheettömästi ja ilman vilppiä. Tämänhetkisen poliittisen lähestymistavan olisi edistettävä näiden seikkojen täysimääräistä huomioon ottamista ja tasapainoa.

3.2

Siirtymistä kohti suorituskykyyn perustuvaa EU:n talousarviota ei voida ETSK:n näkemyksen mukaan toteuttaa kertaluonteisena toimenpiteenä. On oleellisen tärkeää laatia oikeudelliset perusnormit sekä EU:n talousarvion ja unionin politiikan tavoitteet siten, että tavoitteena on noudattaa laadullisia indikaattoreita ja saavuttaa mitattavissa olevia tuloksia.

3.3

EU:n talousarvion tulossuuntautuneisuutta edistäisi merkittävästi myös talousarviokauden (nykyisin seitsenvuotinen rahoituskehys) sovittaminen ajallisesti yhteen EU:n tärkeimmän kehitysstrategian (nykyisin Eurooppa 2020 -kymmenvuotisstrategia) kanssa. Vuonna 2021 tarjoutuu tähän liittyen ainutlaatuinen tilaisuus sovittaa kaudet yhteen ja luoda edellytykset mahdollisimman hyvin toimivalle EU:n talousarviolle, jossa keskeisellä sijalla ovat tulokset ja suorituskyky.

3.4

ETSK panee merkille Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuodelta 2014 julkaiseman vuosikertomuksen sisältämät tiedot ja antaa niille arvoa. Kertomus paljasti joukon ongelmakohtia, joissa yhteys Eurooppa 2020 -strategian ja kumppanuussopimusten tai toimenpideohjelmien välillä ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Siinä todetaan, että eri välineitä ei ole suunniteltu siten, että niiden avulla voitaisiin systemaattisesti muuntaa Eurooppa 2020 -strategian poliittisia tavoitteita (kumppanuussopimuksissa ja toimenpideohjelmissa) konkreettisiksi toiminnallisiksi tavoitteiksi (7).

3.5

ETSK katsoo, ettei EU:n viiden rakenne- ja investointirahaston (ERI-rahaston) yhteisen sääntely- ja hallinnointikehyksen ja kunkin jäsenvaltion yhden yhtenäisen kumppanuussopimuksen avulla saavutettavissa olevien synergioiden potentiaalinen hyöty ole toistaiseksi toteutunut käytännössä vaan erilaisten sääntöjen soveltaminen eri rahastoihin jatkuu, mikä tekee ohjelmasuunnittelusta hajanaista (sen sijaan, että syntyisi tarvittavaa synergiaa).

3.6

ETSK katsoo, että EU:n rahoitusvälineiden käyttöön kaudella 2014–2020 liitetyt kaksi uutta osatekijää – ehdollisuus ja suoritusvaraus – tarjoavat laajat mahdollisuudet vahvistaa suorituskyky- ja tulossuuntautuneisuutta. Juuri makrotaloudellisten ehtojen täyttämisen on määrä varmistaa, että EU:n talousarviovaroja käytetään jäsenvaltioissa makrotaloudellisesti riittävän terveessä ympäristössä, eli tehdä mahdottomaksi se, että jäsenvaltio, joka ei pyri korjaamaan makrotaloudellisia ongelmiaan, voisi käyttää kyseisiä varoja täysimääräisesti. Suoritusvarauksen on myös tarkoitus motivoida jäsenvaltioita riittävästi, jotta ne pyrkisivät saavuttamaan EU:n strategiset tavoitteet EU:n talousarviosta saatavan tuen avulla.

3.7

ETSK katsoo kuitenkin, että kokeiluhanketta, jossa arvioidaan EU:n talousarvion suorituskyky- ja tulossuuntautuneisuutta sen perusteella, miten talousarvio suhteutuu Eurooppa 2020 -strategian painopisteisiin, pitäisi laajentaa muille asiaan liittyville aloille, jotta EU:n talousarvion suorituskyky- ja tulossuuntautuneisuutta voitaisiin arvioida todella yhtenäisesti ja kattavasti. Olisi esimerkiksi kiinnitettävä huomiota maakohtaisiin suosituksiin ja johdonmukaisuuteen EU-ohjausjakson täytäntöönpanoon liittyvien indikaattorien kanssa.

3.8

ETSK suosittaa, että tarkasteltaessa EU:n talousarvion toimivuutta pohdittaisiin myös kysymystä markkinoiden toimintapuutteista, joiden korjaamiseen EU:n talousarviovaroja olisi osoitettava. Markkinoiden toimintapuutteet (markkinoiden epätäydellisyys tai toimimattomuus) voivat ilmetä esimerkiksi tiedon epäsymmetriana mahdollisesti rahoituslaitosten tavassa arvioida investointien kaupallista tuottavuutta: rahoitusta on hankala saada tietyntyyppisiin hankkeisiin, koska huomioon ei oteta tiettyjä positiivisia ulkoisvaikutuksia ja laajempia yhteiskunnallisia etuja, jotka eivät ole merkityksellisiä kyseisessä kaupallisessa tilanteessa mutta kylläkin EU:n rahoitustuen kannalta.

3.9

ETSK on samaa mieltä siitä, että EU:n toimielinten ja elinten (etenkin Euroopan komission) ja jäsenvaltioiden yhteistyössä toteuttamaa hallinnointia tulee parantaa merkittävästi. 76 prosenttia EU:n kaikista talousarviomenoista toteutetaan jaetun hallinnoinnin avulla. Mitä paremmin jäsenvaltiot toteuttavat Eurooppa 2020 -strategiaan liittyviä maakohtaisia määrällisiä tavoitteita, mitä paremmin EU:n talousarvio nivotaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin ja mitä paremmin tavoitteet kuvastavat EU:n todellisia taloudellisia, sosiaalisia, alueellisia ja ympäristöön liittyviä tarpeita, sitä suotuisampi tällaisesta moitteettomaan varainhoitoon pohjautuvasta toimintaympäristöstä tulee Euroopan komission ja jäsenvaltioiden välisen saumattoman yhteyden luomisen kannalta.

3.10

ETSK pitää rahoitusjärjestelyvälineiden tai innovatiivisten rahoitusvälineiden yhä laajemman käytön painottamista merkittävänä osoituksena suorituskyvyn ja tulossuuntautuneisuuden vahvistumisesta EU:n talousarvion yhteydessä. Tällaisten välineiden ominaisuudet muuttavat aivan perustavalla tavalla EU:n julkisten varojen käyttöä ja niihin liittyviä odotuksia. Rahoitusjärjestelyvälineiden kiistattomasta potentiaalista huolimatta vain noin 65 prosenttia kaudella 2007–2013 niihin liittyen osoitetuista varoista päätyi loppukäyttäjille saakka (loput vain ”pysäköitiin” rahoitusjärjestelyvälineisiin, jotta voitiin muodollisesti osoittaa, että varat oli käytetty kokonaan). Tämän seikan merkitys kasvaa vuoden 2020 jälkeen muun muassa siksi, että täydentävyyttä Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) kanssa on vahvistettava. Asia on strategisesti erittäin tärkeä sitä ajatellen, miten EU:n yhteiset budjettimäärärahat kohdennetaan vuodesta 2021 lähtien.

3.11

ETSK katsoo kuitenkin, ettei suorituskyvyn ja tulosten vahvempi painottaminen voi luonnollisestikaan merkitä laillisuuden ja menettelyjen sääntöjenmukaisuuden väheksymistä. Oikeudellisten ja menettelysääntöjen noudattamisen merkitystä ei saa vähätellä. Koska virhetasossa otetaan huomioon kaikki tapaukset, joissa rahoitusvaroja ei olisi pitänyt maksaa, koska niitä ei käytetty sääntöjen mukaisesti, ikään kuin automaattisena oletuksena on, että säännöt ovat asianmukaiset ja ristiriidattomat eikä niihin sisälly ei-toivottuja elementtejä. Myös tämän vuoksi menettelytapaan, jonka on tarkoitus olla moitteettoman varainhoidon sääntöjen mukainen, olisi sisällytettävä kyseisten sääntöjen vaikutusten tarkistaminen, jotta voidaan testata sääntöjen yhteensopivuus ja johdonmukaisuus EU:n tavoitteiden kanssa (8).

3.12

ETSK yhtyy siihen näkemykseen, että EU:n talousarvion toteuttamiskäytänteet ovat hyvin monimutkaisia. Myös meneillään olevat ponnistelut kaikkien EU:n talousarvioon liittyvien toimien yksinkertaistamiseksi, olipa kyse menettelytapaan liittyvistä tai sisällöllisistä asioista, edistävät moitteettoman varainhoidon vaatimuksen täyttymistä. Yksinkertaistamistoimien olisi johdettava kohtuuttoman hallintotaakan kevenemiseen ja ylisääntelyn vähenemiseen jäsenvaltioissa.

3.13

ETSK pitää tämän lausunnon tekstijaksossa 3 esitettyjä ehdotuksia, joihin loppupäätelmät ja suositukset (tekstijakso 1) perustuvat, keskeisinä EU:n tulevan budjettipolitiikan käsitteellisen pohdinnan kannalta. Niitä voidaan ryhtyä soveltamaan osittain vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistuksen yhteydessä, mutta täysimääräisesti ne voidaan ottaa huomioon budjettisäännöissä vasta vuodesta 2021 alkaen. Talousarviota ja vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevien näkymien ja uudistustarpeiden tarkastelussa voidaan tukeutua ETSK:n viimeaikaisiin tätä aihetta käsitteleviin lausuntoihin tai jatkaa työtä niiden pohjalta (9).

2.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 34/8

Esittelijä:

José Antonio MORENO DÍAZ

Toinen esittelijä:

Ákos TOPOLÁNSZKY

1.1

Euroopan unioni ei ole vain yhteismarkkina-alue, vaan se on yhteisten arvojen unioni, kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklassa todetaan. Unioni tunnustaa myös EU:n perusoikeuskirjassa vahvistetut oikeudet, vapaudet ja periaatteet. Nämä arvot, joille Euroopan unioni perustuu, muodostavat perustan integraatiolle ja ovat osa eurooppalaista identiteettiä. Ne ovat liittymisen edellytyksiä, ja jäsenvaltioiden tulee noudattaa niitä käytännön toiminnassaan myös liittymisen jälkeen. Siksi onkin olennaisen tärkeää, että sovelletaan perussopimusten mukaisia menettelyjä, kun näitä arvoja vastaan hyökätään. ETSK katsoo, että EU:n toimielinten tulisi soveltaa aloitteellista ja ennaltaehkäisevää lähestymistapaa poliittisessa toiminnassaan ongelmien ennakoimiseksi ja välttämiseksi.

1.2

ETSK on useiden Euroopan kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tapaan huolissaan ihmisoikeustilanteen heikkenemisestä, populistisen ja autoritaarisen ajattelun leviämisestä sekä siitä, että demokratian laatu ja perusoikeuksien suojelu ovat vaarassa, huolimatta siitä, että perusoikeudet ovat sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen että Euroopan unionin tuomioistuimen takaamia ja ne ovat EU:n oikeuden yleisiä periaatteita (1).

1.3

Mainittuja arvoja vastaan hyökätään tällä hetkellä kaikkialla Euroopassa. Monet kansalaisyhteiskunnan organisaatiot tuomitsevat useiden jäsenvaltioiden tilanteen ja toivovat, että ETSK esittäisi uusia aloitteita, jotta EU:n toimielimet puuttuisivat asiaan päättäväisesti. Vaarassa ei ole vain Euroopan unioni, vaan myös kansalaisten luottamus kansallisiin ja EU:n demokraattisiin instituutioihin. ETSK pitää vaaraa erittäin vakavana ja koko järjestelmään kohdistuvana.

1.4

Oikeusvaltioperiaatteesta johdettujen periaatteiden ja vaatimusten sisältö voi vaihdella kunkin jäsenvaltion perustuslaillisen järjestelmän mukaan. Nämä periaatteet ja EU:n arvot vahvistetaan kuitenkin Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä sekä Euroopan neuvoston ja erityisesti nk. Venetsian komission laatimissa asiakirjoissa. Yksi periaatteista on laillisuusperiaate, joka merkitsee avointa, vastuullista, demokraattista ja moniarvoista lainsäädäntäprosessia, toimeenpanovallan harjoittaman mielivaltaisuuden kieltoa, riippumattomia ja puolueettomia tuomioistuimia, tehokasta oikeudellista valvontaa, joka kattaa myös perusoikeuksien noudattamisen, yhdenvertaisuutta lain edessä sekä ihmisoikeuksien ja myös vähemmistöjen oikeuksien suojelua.

1.5

Sekä Euroopan unionin tuomioistuin että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ovat vahvistaneet, että nämä periaatteet eivät ole pelkästään muodollisia ja menettelyllisiä vaatimuksia, vaan ne ovat keino varmistaa demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja noudattaminen. Oikeusvaltioperiaate on perustuslaillinen periaate, joka käsittää sekä menettelyllisiä että sisällöllisiä osatekijöitä.

1.6

Oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen on erottamattomasti sidoksissa demokratian ja perusoikeuksien kunnioittamiseen: demokratia ja perusoikeuksien suojelu eivät voi toteutua ilman oikeusvaltioperiaatteen noudattamista ja päinvastoin: perusoikeudet eivät voi toteutua ilman oikeudellista valvontaa. Oikeuslaitoksen ja perustuslakituomioistuinten perustehtävänä on suojella demokratiaa. On syytä painottaa, että nämä ovat kansojen oikeuksia, eivät jäsenvaltioiden tai hallitusten oikeuksia. Niiden puolustaminen olisi siksi kiireellisesti nostettava ensisijaiseksi tavoitteeksi.

1.7

Euroopan parlamentin perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan tekemän työn valossa ja ottaen huomioon komission kertomukset ja Euroopan parlamentin 27. helmikuuta 2014 antama päätöslauselma perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa ETSK katsoo, että EU:n perusoikeuskirjan 51 artiklaa (2) tulisi – sopivan tilaisuuden tullen К muuttaa siten, että perusoikeuskirjan soveltamisalaa laajennetaan ja varmistetaan, että kaikkia perusoikeuskirjan määräyksiä sovelletaan jäsenvaltioissa (3).

1.8

Euroopan unionin tuomioistuin ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin käyvät säännöllistä vuoropuhelua, joka voisi vielä tiivistyä, jos EU allekirjoittaisi yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (ECHR). ETSK ehdottaa, että komissio esittää vuoden 2017 alkupuoliskolla ehdotuksen EU:n liittymisestä yleissopimukseen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

1.9

Ehdokasmaita Kööpenhaminan arviointiperusteiden mukaisesti sitovia velvoitteita on sovellettava jäsenvaltioihin myös EU:hun liittymisen jälkeen SEUn 2 artiklan nojalla. ETSK katsoo, että kaikkia jäsenvaltioita olisikin arvioitava säännöllisin väliajoin, jotta varmistetaan niiden jatkuva sitoutuminen EU:n perusarvojen noudattamiseen ja vältetään keskinäisen luottamuksen rapautuminen.

1.10

ETSK katsoo, että EU:n toimielinten tulee tehostaa menettelyjä ja mekanismeja, joilla suojellaan ja puolustetaan demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia kaikissa jäsenvaltioissa. Komitea on havainnut viime vuosina ja erityisesti ennen vuotta 2014, että komissio ei ole hoitanut tehokkaasti tehtäväänsä perussopimusten noudattamisen valvojana eikä ole reagoinut asianmukaisesti eurooppalaisten periaatteiden ja arvojen loukkauksiin, joita on tapahtunut useissa jäsenvaltioissa, vaikka se onkin muutamissa tapauksissa käynnistänyt rikkomusmenettelyn.

1.11

ETSK kannustaa komissiota suojelemaan ja puolustamaan aktiivisesti SEUn 2 artiklassa vahvistettuja EU:n arvoja ja periaatteita kaikissa jäsenvaltioissa ja hyödyntämään käytettävissä olevaa vuoden 2014 toimintakehystä täysimääräisesti.

1.12

ETSK ehdottaa, että EU:n kolme päätoimielintä (komissio, neuvosto ja parlamentti) omaksuvat yhteisen lähestymistavan. Toimielinten välinen vuoropuhelu ja yhteistyö ovat välttämättömiä näin tärkeässä asiassa. ETSK suosittaa, että neuvosto tukisi olemassa olevaa komission kehystä antamalla neuvoston päätöksen kehyksen vahvistamisesta ja tuesta oikeusvaltioperiaatteen lujittamiselle edelleen.

1.13

Kansalaisyhteiskunnan organisaatioilla on keskeinen rooli demokraattisten arvojen edistämisessä, oikeusvaltion moitteettoman toiminnan varmistamisessa ja perusoikeuksien suojelemisessa. Kun otetaan huomioon demokraattisen toimintatilan kutistuminen ja kansalaisjärjestöille jäsenvaltioissa asetetut rajoitukset, kansalaisjärjestöjen positiivinen ruohonjuuritason työskentely on ihailtavaa. Komitea tekee tiivistä yhteistyötä työmarkkinaosapuolten ja kansalaisjärjestöjen kanssa perusoikeuksien sekä vähemmistöjen, pakolaisten ja muuttajien oikeuksien suojelemiseksi.

1.14

ETSK haluaa Euroopan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajana aloittaa vuoropuhelun neuvoston, komission ja parlamentin kanssa hallinnon parantamiseksi, EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden välisen poliittisten koordinoinnin tehostamiseksi ja varhaisvaroitusjärjestelmän perustamiseksi.

1.15

ETSK pitää elintärkeänä, että luodaan oikeudellisesti sitova eurooppalainen mekanismi ja toimintakehys, jossa komissio, parlamentti ja neuvosto ovat aktiivisesti mukana ja jossa ETSK:lla on tärkeä rooli kansalaisyhteiskunnan edustajana. Mekanismi täydentäisi komission kehystä ja neuvoston käynnistämää hallitustenvälistä vuoropuhelua. Sitä voitaisiin kutsua ”uudeksi Kööpenhaminan mekanismiksi” (4), ja se olisi demokraattisen ja oikeudellisen valvonnan alainen (5).

Mekanismissa muun muassa tarkkailtaisiin seuraavia seikkoja: laillisuus, säädöshierarkia, oikeusvarmuus, tasa-arvo, syrjimättömyys, maksuton oikeussuoja ja oikeusturva, viranomaisten oikeuksien väärinkäytön ja mielivallan ehkäiseminen, vallanjako, poliittisen moniarvoisuuden, vähemmistöjen ja sosiaalisen ja seksuaalisen monimuotoisuuden yms. kunnioittaminen ja suojelu sekä sananvapauden ja lehdistönvapauden kunnioittaminen. Tavoitteena olisi havaita mahdolliset puutteet ja kehottaa korjaamaan ne.

1.16

Komitea toivoo, että Euroopan parlamentin LIBE-valiokunnan käsittelemä mietintöluonnos hyväksytään ja että toimielimet pääsevät sopimukseen demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan Euroopan unionin sopimuksen täytäntöönpanosta. ETSK kannattaa ehdotusta yleisesti, sillä se sisältää perustan sellaisen oikeudellisesti sitovan toimielinten välisen sopimuksen täytäntöönpanolle, joka vahvistaa eurooppalaista hallintotapaa ja EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden välistä poliittista koordinointia. ETSK olisi otettava mukaan tähän sopimukseen, jotta kansalaisyhteiskuntakeskustelua voitaisiin käydä ETSK:ssa ja jotta ETSK saisi roolin ehdotetussa demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevassa ohjausjaksossa.

1.17

Mekanismin tulisi perustua seuraaviin indikaattoreihin, joita tarkastellaan määrällisten ja laadullisten tietojen pohjalta:

1.18

Komitea korostaa, että indikaattoreita laadittaessa on tärkeää ottaa huomioon perusoikeuskirjan I, II, III ja IV osasto ja se, että taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia perusoikeuksia ei voida erottaa kansalais- ja poliittisista oikeuksista.

1.19

On tärkeää, että sekä jäsenvaltiot että EU:n toimielimet, elimet ja virastot noudattavat perusoikeuksia ja myös sosiaalisia oikeuksia erityisesti kriisiaikoina. Tämän tulisi koskea myös suhteita kolmansiin maihin ja sopimuksia niiden kanssa: ei vain oikeuksien kunnioittamista vaan myös niiden toteutumisen valvontaa.

1.20

Mekanismi edellyttää seuranta- ja arviointijärjestelmää, jossa sovelletaan avoimia menettelyjä. Perusoikeusvirastolle olisi annettava erikseen tehtäväksi tukea tällaista mekanismia. ETSK kannattaa parlamentin ehdotusta perustaa riippumaton asiantuntijapaneeli (6), jota vetää perusoikeusviraston tieteellinen komitea.

1.21

Komitea ehdottaa, että se otetaan mukaan tähän ryhmään. Komitea ehdottaa myös, että hallitukset nimittäisivät asiantuntijoikseen kunkin jäsenvaltion oikeusasiamiehet.

1.22

Asiantuntijapaneelin tehtävänä on arvioida kunkin jäsenvaltion tilannetta indikaattorien pohjalta ja soveltaen avoimia menettelyjä. ETSK voi auttaa tässä järjestämällä tutustumiskäyntejä jäsenvaltioihin tilanteen arvioimiseksi yhteistyössä paikallisten kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa ja laatimalla raportteja.

1.23

ETSK kannattaa ajatusta toteuttaa demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskeva ohjausjakso. Komissio laatii joka vuosi asiantuntijoiden raporttien pohjalta maakohtaiset kertomukset ja suosituksia. Parlamentti järjestää parlamenttien välisen keskustelun ja hyväksyy päätöslauselman. Neuvosto järjestää vuotuisen vuoropuhelun ja antaa päätelmät. Mekanismin tulee sopia yhteen uuden vuotuisen poliittisen syklin kanssa, jotta EU:n lähestymistapa olisi yhteinen ja johdonmukainen.

1.24

Komitea haluaisi osallistua toimielinten välisen sopimuksen valmisteluun ja voisi harkita pysyvän työryhmän perustamista kansalaisyhteiskuntakuulemisten järjestämiseksi ja lausunto- ja selvitysluonnosten laatimiseksi.

1.25

Osana demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevaa ohjausjaksoa ETSK voisi järjestää yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa vuosittaisen foorumin, jossa tarkastellaan demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja perusoikeuksien tilannetta, ja laatia ehdotuksia ja suosituksia komissiolle, neuvostolle ja parlamentille. Komitea voisi myös tehdä yhteistyötä muiden toimielinten kanssa vaikutustenarviointien laatimisessa.

2.1

Viime vuosina on käynyt ilmi, ettei Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklassa vahvistettujen arvojen suojelemiseksi ole tarkoituksenmukaisia mekanismeja. Kyseisessä artiklassa todetaan: ”Unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina. Nämä ovat jäsenvaltioille yhteisiä arvoja yhteiskunnassa, jolle on ominaista moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo.”

2.2

Nämä arvot, joihin sisältyy demokratian kunnioittaminen, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien suojelu, ovat unionin perusta. EU tarkistaa näiden arvojen noudattamisen ennen valtion liittymistä EU:hun nk. Kööpenhaminan arviointiperusteiden eli liittymisperusteiden pohjalta (7). Jäsenyys edellyttää, että hakijamaa varmistaa demokratiasta, oikeusvaltiosta, ihmisoikeuksista ja vähemmistöjen kunnioittamisesta ja suojelusta vastaavien instituutioiden vakauden.

2.3

Vastaavaa mekanismia ei kuitenkaan ole valtioiden liityttyä unioniin. Demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien seurantamekanismin puuttumista on kutsuttu Kööpenhaminan dilemmaksi.

2.4

EU:n toiminta perustuu EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden väliseen sekä jäsenvaltioiden keskinäiseen ”vastavuoroiseen luottamukseen” eli luottamukseen siihen, että annetuissa laeissa ja poliittisissa päätöksissä noudatetaan samoja oikeusvaltion, demokratian ja perusoikeuksien kunnioittamisen periaatteita. Tämä luo tasapuoliset toimintaedellytykset jäsenvaltioiden välille henkilöiden, tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaata liikkuvuutta varten. Se myös mahdollistaa valtioiden yhteistyön oikeus- ja sisäasioissa eli myös rikosoikeuden alalla ja turvapaikka- ja maahanmuuttoasioissa.

2.5

Euroopan unioni perustettiin varmistamaan rauha ja vauraus jäsenvaltioissa ja parantamaan Euroopan kansojen hyvinvointia. Siihen ei riitä vapaa kauppa, vaan myös EU:n perusarvoja on suojeltava. Perusarvot takaavat sen, että EU:n kansalaiset saavat elää ilman sortoa ja suvaitsemattomuutta demokraattisesti valittujen ja vastuullisten, oikeusvaltion periaatteita noudattavien hallitusten alaisuudessa.

2.6

Viime vuosina useissa jäsenvaltioissa on tehty poliittisia ja lainsäädännöllisiä päätöksiä, jotka ovat herättäneet keskustelua ja aiheuttaneet riitaa EU:n toimielimissä ja muissa jäsenvaltioissa, ja ne ovat murentaneet keskinäistä luottamusta. Monissa tapauksissa ei ole otettu riittävästi huomioon demokratian sääntöjä, oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia, eikä Euroopan unioni ole pystynyt reagoimaan tähän asianmukaisella tavalla.

2.7

ETSK huomauttaa erittäin huolestuneena, että monissa jäsenvaltioissa muutetaan lainsäädäntöä ja poliittisia linjauksia demokratian laatua vakavasti heikentävään suuntaan, joka mahdollistaa ihmisoikeuksien ja erityisesti vähemmistöjen oikeuksien loukkaukset, tinkimisen oikeuslaitoksen ja perustuslakituomioistuinten riippumattomuudesta, vallanjakoa koskevat rajoitukset, lehdistön-, mielipiteen-, kokoontumis-, yhdistymis- ja tiedonvälityksen vapauden rajoittamisen, kollektiivisten neuvottelujen ja sopimisen rajoittamisen ja muiden perustavien kansalais- ja sosiaalisten oikeuksien rajoittamisen. Euroopan unioni on moneen otteeseen joutunut käsittelemään oikeusvaltioperiaatteeseen liittyviä kriisejä jäsenvaltioissa, ja komissio on reagoinut tilanteisiin poliittisella painostuksella ja käynnistämällä rikkomusmenettelyjä.

2.8

Tähän mennessä ei ole kertaakaan käytetty SEUn 7 artiklaan sisältyviä ennaltaehkäiseviä ja seuraamusluonteisia mekanismeja. Kyseinen artikla on ainoa, jossa on kyse puuttumisesta demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien rikkomuksiin aloilla, jotka eivät kuulu EU:n lainsäädäntövaltaan. Lähestymistapoja on kaksi: ennaltaehkäisevä ja seuraamusluonteinen. Käytännössä näitä ei ole kuitenkaan koskaan käytetty niiden täytäntöönpanoon liittyvän poliittisen vaikutuksen ja tiukkojen vaatimusten vuoksi: niitä voidaan käyttää vain, jos on olemassa ”selvä vaara””vakavasta ja jatkuvasta” loukkauksesta.

2.9

Komissio ja parlamentti voivat toimia ennaltaehkäisevässä vaiheessa. Toisessa vaiheessa neuvosto voi rangaista jäsenvaltiota pidättämällä tiettyjä oikeuksia, mukaan lukien edustajan äänioikeuden neuvostossa.

2.10

Neuvostolla on kuitenkin suuri harkintavalta rangaistuksen soveltamisessa, koska tarkat ja avoimet kriteerit menettelyn käynnistämiselle, käytettäville indikaattoreille ja arviointimenettelyjen valinnalle puuttuvat. Euroopan parlamentilla, Euroopan komissiolla ja EU:n tuomioistuimella on hyvin rajallinen rooli näissä tilanteissa (8), eikä ETSK:n kuuleminen ole pakollista.

3.1

Euroopan komissio antoi maaliskuussa 2014 tiedonannon ”Uusi EU:n toimintakehys oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi” (COM(2014) 158). Toimintakehys käynnistetään tilanteissa, joissa jäsenvaltiot toteuttavat toimenpiteitä tai sietävät tilanteita, jotka ovat järjestelmää koskevia ja todennäköisesti vaikuttavat kielteisesti oikeusvaltion turvaamiseksi kansallisella tasolla luotujen instituutioiden ja suojamekanismien eheyteen, vakauteen tai asianmukaiseen toimintaan. Ne liittyvät jäsenvaltioiden perustuslailliseen rakenteeseen, vallanjakoon, tuomioistuinten riippumattomuuteen tai puolueettomuuteen tai tuomioistuinvalvontajärjestelmään, johon kuuluu myös perustuslakioikeus.

3.2

Komission toimintakehyksen tarkoituksena on puuttua oikeusvaltioperiaatteeseen jäsenvaltioissa kohdistuviin uhkiin ennen kuin edellytykset SEUn 7 artiklan mukaisten mekanismien käynnistämiselle täyttyvät. Se on komission vastuulla, ja sen tehtävänä on paikata aukko. Se ei ole vaihtoehto, vaan se edeltää ja täydentää 7 artiklan mukaisia mekanismeja. Tilanteissa, joissa on selvää näyttöä siitä, että oikeusvaltioperiaatteeseen kohdistuu järjestelmätason uhka jossakin jäsenvaltiossa, toimintakehys voisi helpottaa järjestelmällisen vuoropuhelun käymistä Euroopan komission ja jäsenvaltion välillä. Vuoropuheluprosessissa olisi kolme päävaihetta: komission lausunto, komission suositus ja suosituksen jatkotoimet. Komissio voi kuulla asiantuntijoita arviointivaiheessa (9).

3.3

Komitea pitää tervetulleena Euroopan komission käyttöön ottamaa toimintakehystä oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi. Toimintakehykseen liittyy kuitenkin rajoituksia.

3.3.1

Arviointi ei käsitä kausittaisia vertailuanalyyseja jäsenvaltioissa syntyneistä ongelmista ja riidoista, jotka liittyvät demokratiaan, oikeusvaltioon ja perusoikeuksiin. Toimintakehys voidaan määritelmänsä mukaisesti ottaa käyttöön vasta, kun ongelmasta on tullut ”systeeminen”, eli kynnys on korkealla. ”Systeeminen” uhka voi aiheutua, kun oikeuslaitos ei enää pysty varmistamaan, että hallitus toimii lain rajoissa, ja tämä on melko myöhäinen vaihe.

3.3.2

Komission olisi arvioitava tietoja avoimesti ja tarkkojen indikaattorien tai objektiivisten menettelyjen perusteella, ja sen olisi määritettävä menettelytapoja kansalaisyhteiskunnan ja ETSK:n kuulemiseksi.

3.3.3

Toimintakehykseen ei sisälly erityistä roolia Euroopan parlamentille, vaikka parlamentti toteuttaa omia poliittisia aloitteita tällä alalla.

3.3.4

Siihen ei myöskään sisälly tiiviimmän toimielinten välisen yhteistyön mallia.

3.4

ETSK on huolissaan siitä, ettei toimintakehys oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi johda jatkotoimiin neuvostossa.

3.4.1

Yleisten asiain neuvosto antoi kokouksessaan 16. joulukuuta 2014 päätelmät neuvoston roolista oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen varmistamisessa. Neuvosto sitoutui järjestämään jäsenvaltioiden välisen vuosittaisen vuoropuhelun yleisen asiain neuvostossa pysyvien edustajien komitean valmistelemana. Puheenjohtajavaltio Luxemburg käynnisti vuoropuhelun marraskuussa 2015, ja sen oli tarkoitus kattaa erilaisia aiheita, joita ei ole julkistettu: hallituksia pyydettiin keskustelemaan haluamistaan oikeusvaltioperiaatteeseen liittyvistä aiheista ja esittämään yhden esimerkin onnistumisesta ja yhden esimerkin haasteesta. Tuloksena oli sarja monologeja dialogin sijaan. Valtiot eivät esittäneet toisilleen tukea, apua tai kritiikkiä. Suosituksia ei annettu eikä saatu. Sitoumuksia ei esitetty jatkotoimiksi, joilla korjattaisiin havaitut ongelmat. Neuvosto aikoo arvioida kokemusta vuoden 2016 lopussa Slovakian puheenjohtajakaudella.

3.4.2

Neuvoston päätelmissä ei oteta huomioon tai mainita oikeusvaltioperiaatetta koskevaa komission toimintakehystä. Päätelmissä ei anneta selkeää ja täsmällistä kuvaa roolista, joka komissiolla, parlamentilla ja ETSK:lla on vuoropuhelussa.

3.5

Junckerin komissio nimesi oikeusvaltioperiaatteen yhdeksi painopisteistään ja nimitti Frans Timmermansin oikeusvaltion periaatteista ja perusoikeuksista vastaavaksi varapuheenjohtajaksi. Ei kuitenkaan ole tiedossa, aikooko komissio kehittää kriteerejä ja indikaattoreita oikeusvaltiota koskevan toimintakehyksen täytäntöönpanoa varten.

3.6

Komissio on käynnistänyt tämän toimintakehyksen ensimmäistä kertaa aloittamalla EU:n sääntöjen rikkomisesta johtuvan menettelyn Puolaa vastaan otettuaan huomioon Euroopan neuvoston alaisen Venetsian komission tekemän kriittisen tilannearvion (10).

3.7

Euroopan parlamentin LIBE-valiokunta käsittelee parhaillaan valiokunta-aloitteista mietintöluonnosta (11) suosituksista komissiolle demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta (2015/2254 (INL) – esittelijä Sophia in ’t Veld). Siinä muun muassa pyydetään, että komissio esittää ”vuoden 2016 loppuun mennessä SEUT-sopimuksen 295 artiklan pohjalta ehdotuksen demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan unionin sopimuksen tekemiseksi sellaisen toimielinten välisen sopimuksen muodossa, jossa määrätään menettelyistä, jotka edistävät unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä SEU-sopimuksen 7 artiklan yhteydessä yhdistäen, sovittaen ja täydentäen nykyisiä mekanismeja liitteessä esitettyjen yksityiskohtaisten suositusten mukaisesti”.

3.7.1

Mietintöluonnoksen liitteenä on luonnos toimielinten väliseksi sopimukseksi – Euroopan unionin sopimus demokratiasta, oikeusvaltiosta ja perusoikeuksista –, joka on tarkoitus tehdä Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välillä.

3.7.2

Sopimus käsittää tulostaulun, vuosittaisen parlamenttien välisen keskustelun sekä menettelyt, joiden avulla korjataan mahdolliset riskit ja rikkomukset ja aktivoidaan SEU-sopimuksen 7 artiklan ehkäisevä ja korjaava osa.

3.7.3

Parlamentti ehdottaa, että otetaan käyttöön demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskeva toimielinten välinen ohjausjakso, johon sisällytetään komission toimintakehys, neuvoston vuosittainen vuoropuhelu ja parlamenttien välinen keskustelu. Eurooppalaisen ohjausjakson tukena on sihteeristö ja asiantuntijapaneeli, jonka puheenjohtajana on perusoikeusviraston tieteellisen komitean puheenjohtaja. Paneeli laatii indikaattoreita ja arvioi jäsenvaltioiden tilannetta ja suosituksia.

3.7.4

Demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskeva politiikkasykli käsittää komission, neuvoston ja parlamentin vuosikertomukset. Lisäksi perustetaan toimielinten välinen vaikutustenarviointia käsittelevä työryhmä.

2.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 34/15

Esittelijä:

Ioannis VARDAKASTANIS

1.1

Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen (UNCRPD, vammaisyleissopimus) ratifioiminen Euroopan unionin toimesta on virstanpylväs ajatellen vammaisten oikeuksia EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa. YK:n alaisen vammaisten henkilöiden oikeuksien komitean vuonna 2015 suorittama EU:ta koskeva tarkastelu päätti vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanon ensimmäisen vaiheen. Vammaisten henkilöiden oikeuksien komitean antamat loppupäätelmät edellyttävät EU:n toimielimiltä velvoitteiden täyttämistä, sillä niiden pitää organisoida vammaisyleissopimuksen täytäntöönpano ja koordinoida sitä loppupäätelmien mukaisesti. Loppupäätelmissä vahvistettiin, että vammaisasioita koskevaa EU:n päätöksentekoa on muutettava perusteellisesti siihen nähden, miten sitä on tähän mennessä toteutettu. EU ei ole toistaiseksi vielä käytännössä mukauttanut päätöksentekoaan vammaisyleissopimuksen vaatimien uusien muutosten mukaisesti.

1.2

ETSK kehottaa EU:n toimielimiä ottamaan loppupäätelmät huomioon kaikessa nykyisessä ja tulevassa EU:n lainsäädännössä ja päätöksenteossa. Lisäksi se kehottaa Euroopan komissiota esittämään vammaisten henkilöiden oikeuksien komitealle kertomuksen syksyyn 2016 mennessä.

1.3

ETSK katsoo, että vammaisyleissopimus ja vammaisten henkilöiden oikeuksien komitean antamat loppupäätelmät tarjoavat komissiolle ainutlaatuisen tilaisuuden esittää kokonaisvaltainen vammaisten oikeuksia koskeva EU:n strategia. Loppupäätelmät ovat sysänneet vauhtiin kehityksen, jota EU:n toimielinten olisi hyödynnettävä ja jonka pitäisi johtaa vammaisten oikeuksien järjestelmälliseen huomioon ottamiseen kaikissa EU:n säädöksissä, toimintalinjoissa ja ohjelmissa.

1.4

ETSK korostaa, että vammaisten oikeuksien valtavirtaistamiseksi komission on käytävä laaja-alaisesti ja kattavasti läpi kaikki unionin säädökset, toimintalinjat ja ohjelmat, jotta voidaan varmistaa, että ne ovat täysin vammaisyleissopimuksen määräysten mukaisia, ja kutsuttava vammaisjärjestöt aktiivisesti mukaan tähän prosessiin. Kartoituksen ohella tulee tehdä puuteanalyysi, jossa arvioidaan, miten paljon nykyinen lainsäädäntö, päätöksenteko ja vammaisten oikeuksien valtavirtaistaminen eroavat vammaisyleissopimuksen vaatimuksista. Kartoitus ja puuteanalyysi olisi nimenomaisesti sisällytettävä tarkistettuun EU:n vammaisstrategiaan.

1.5

ETSK muistuttaa komissiolle sen velvollisuudesta tarkistaa ja päivittää välittömästi toimivaltaa koskeva ilmoitus ja siihen liittyvä välineluettelo. Komission olisi myös sitouduttava tarkastelemaan uudelleen ja tarkistamaan toimivaltailmoitusta vähintään kerran toimikautensa aikana.

1.6

ETSK tiedostaa sen, että vammaisten henkilöiden oikeuksien komitean suorittama EU:ta koskeva tarkastelu osui ohjelmakauden 2014–2020 keskelle ja että EU:n on hankalaa ottaa loppupäätelmistä juontuva uusi vammaisten oikeuksia koskeva agenda huomioon kaikkien strategioiden, toimintalinjojen, ohjelmien ja rahoitusvälineiden väliarviointien yhteydessä. Komitea suosittaa kuitenkin, että komissio tekee kaikkensa ottaakseen loppupäätelmät kattavasti huomioon arviointiprosesseissa ja osoittaa tarvittavat varat vammaisyleissopimukseen liittyvien velvoitteiden täyttämistä varten.

1.7

Vammaisyleissopimuksessa määrätään nimenomaisesti, että vammaisjärjestöjä on kuultava ja ne on osallistettava yleissopimuksen täytäntöönpanoon ja seurantaan. ETSK kehottaa komissiota käymään aitoa ja merkityksellistä jäsenneltyä vuoropuhelua Euroopan vammaisliikkeen kanssa (yleissopimuksen 4 artiklan 3 kohdan ja 33 artiklan 3 kohdan mukaisesti). Lisäksi komission olisi käynnistettävä vammaisjärjestöille suunnattu valmiuksien kehittämisohjelma, jonka avulla järjestöt voivat parantaa kykyään täyttää perustehtävänsä.

1.8

ETSK pitää EU:n toimielinten yhteistyötä ja kumppanuutta vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanossa äärimmäisen tärkeänä ja suosittaa näin ollen, että perustetaan toimielinten välinen koordinointimekanismi nopeuttamaan ja helpottamaan loppupäätelmien ja vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanoa, vammaisjärjestöjen kuuleminen ja osallistaminen mukaan luettuina.

1.9

Loppupäätelmät edellyttävät EU:n vammaisstrategian perusteellista uudelleentarkastelua ja tarkistamista. ETSK pyytääkin komissiota arvioimaan vammaisten oikeuksien kehitystä ja laajentamaan EU:n vammaisstrategian soveltamisalaa lisäämällä sen kattamia toiminta-aloja ja nivomalla strategia toimintalinjojen, ohjelmien ja rahoitusvälineiden (esim. Eurooppa 2020, sukupuolten tasa-arvoa koskeva strategia, lasten oikeuksia koskeva strategia, EU:n ulkoiseen toimintaan liittyvät sitoumukset) uudelleentarkasteluun ja tarkistamiseen sekä määrittelemään tässä yhteydessä selkeän toteuttamisaikataulun, budjetin ja nimenomaiset ja täsmälliset vertailuarvot ja indikaattorit.

1.10

EU on sitoutunut panemaan YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmassa 2030 asetetut tavoitteet kaikilta osin täytäntöön, ja sen tulee varmistaa, että loppupäätelmät ja vammaisyleissopimuksen määräykset otetaan täysimääräisesti huomioon sekä unionin sisäisissä että sen ulkoisissa toimissa. ETSK suosittaakin painokkaasti, että komissio nivoisi kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 toteutuksen tarkistettuun EU:n vammaisstrategiaan määrittelemällä unionitason tavoitteita ja toimia sen varmistamiseksi, että EU:ssa saavutetaan kaikki kestävän kehityksen tavoitteet myös vammaisten osalta.

1.11

ETSK on vakaasti sitä mieltä, että unionin pitäisi estää EU-rahoituksen käyttäminen laitoshoitorakenteiden muodostamiseen tai hoitolaitosten toiminnan jatkamiseen. ETSK tukee varauksetta EU-rahoituksen käyttöä yhteisöllisten palvelujen kehittämiseen vammaisille, jotta he voivat asua itsenäisesti omissa yhteisöissään. Vammaisten sijoittaminen laitoksiin loukkaa heidän oikeuksiaan, ja ETSK vetoaa komissioon, että se edistäisi laitoshoidosta luopumista entistä järjestelmällisemmin ja tehokkaammin nimenomaan tähän suunnattujen toimintalinjojen, ohjelmien ja rahoitusvälineiden kautta.

1.12

ETSK kehottaa komissiota ratifioimaan viipymättä vammaisyleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan, Marrakeshin sopimuksen ja Euroopan neuvoston Istanbulin yleissopimuksen.

1.13

ETSK kehottaa painokkaasti komissiota nimeämään yhteystahot kaikkiin pääosastoihin, virastoihin ja elimiin sekä nivomaan ja osallistamaan vammaisjärjestöt täysipainoisesti päätöksentekoprosessiin, jotta syntyisi horisontaalisia ja vertikaalisia rakenteita, jotka edistävät vammaisten oikeuksien valtavirtaistamista ja täyttä sisällyttämistä EU:n lainsäädäntöön, toimintalinjoihin ja ohjelmiin.

1.14

Komission olisi ETSK:n mielestä käynnistettävä yhteistyössä unionin muiden toimielinten, virastojen ja elinten kanssa prosessi vuosien 2020–2030 uuden globaalin vammaisten oikeuksia koskevan toimintaohjelman huolellista valmistelua ja laatimista varten. Toimintaohjelma olisi integroitava täysimääräisesti laajoihin sosiaalisiin ja makrotalousstrategioihin (esim. Eurooppa 2020 ja siihen liittyvät täytäntöönpanomekanismit) ja otettava huomioon niissä kaikissa. Lisäksi komitea kehottaa perustamaan aloitteen toteuttamista varten työryhmän, johon osallistuisivat kaikki sidosryhmät ja vammaisjärjestöt. ETSK ehdottaa, että komissio aloittaisi vuosien 2020–2030 globaalin vammaisten oikeuksia koskevan toimintaohjelman toteuttamisen vammaisten oikeuksien eurooppalaisena teemavuonna 2021.

1.15

ETSK antaa tunnustusta komission myönteisille esteettömyysaloitteille, erityisesti kolmikantasopimukselle julkisen sektorin elinten verkkosivustojen saavutettavuutta koskevasta direktiivistä sekä eurooppalaista esteettömyyssäädöstä koskevalle komission ehdotukselle, ja kehottaa unionin toimielimiä saattamaan neuvottelut päätökseen. ETSK on kuitenkin huolissaan yhtäläistä kohtelua koskevasta horisontaalisesta direktiivistä ja kehottaa käynnistämään neuvottelut uudelleen ja ottamaan loppupäätelmät ja vammaisyleissopimuksen huomioon alkavassa uudessa vaiheessa.

1.16

ETSK kehottaa unionin kaikkia toimielimiä varmistamaan, etteivät säästötoimet heikennä vammaisten edellytyksiä käyttää vammaisyleissopimuksen mukaisia oikeuksiaan, ja pyytää komissiota näin ollen määrittämään tarvittavat sosiaalisen suojelun vähimmäistasot, jotta tavoitteeseen päästään ja myös vammaisten oikeus riittävään elintasoon ja sosiaaliturvaan toteutuu.

1.17

ETSK kehottaa komissiota ja Eurostatia kehittämään tilastollisia välineitä, joiden avulla voidaan mitata vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanon vaikutuksia vammaisten tilanteeseen EU-tasolla ja jäsenvaltioissa. Lisäksi komitea katsoo, että tietojen keruu ihmisoikeuksiin pohjautuvan vammaisuuskäsityksen perusteella ja tietojen eritteleminen vammaisuuden, iän ja sukupuolen mukaan vaikuttavat myönteisesti EU:n lainsäädännön, toimintalinjojen ja ohjelmien laadintaan ja täytäntöönpanoon.

1.18

ETSK toteaa EU:lla olevan toimivaltaa täydentää kansallisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kaikki EU:n kansalaiset ovat yhdenvertaisia lain edessä ja että kaikki voivat sen lisäksi, että heille taataan heille kuuluvat oikeudellinen kelpoisuus ja oikeudet, ottaa osaa Euroopan parlamentin vaaleihin ja kaikkiin vaaleihin kaikkialla unionin alueella yhdenvertaisesti muiden kanssa. Komitea kehottaakin komissiota ja erityisesti oikeusasioiden pääosastoa hyväksymään avoimeen koordinointimenetelmään perustuvan ohjelman sen edistämiseksi, että jäsenvaltiot lähentyvät kohti periaatetta, joka koskee yhdenvertaisuutta lain edessä.

1.19

ETSK sitoutuu näyttämään esimerkkiä vammaisten henkilöiden oikeuksien komitean esille nostamien, EU:lta julkishallinnon organisaationa vaadittavien erityisten velvoitteiden täyttämisessä ja varmistamaan, että komitean henkilöstöpolitiikassa, ETSK:n jäsenten oikeuksien suhteen ja viestinnässä noudatetaan vammaisyleissopimusta.

2.1

ETSK suhtautuu myönteisesti vammaisten henkilöiden oikeuksien komitean (1) esittämiin loppupäätelmiin, sillä ne tarjoavat kattavan ohjelman, jota hyödyntäen EU voi vahvistaa ihmiskeskeisen ja ihmisoikeuksiin pohjautuvan vammaisuuskäsityksen asemaa päätöksenteossaan.

2.2

ETSK palauttaa mieliin, että komissio esitti yhtäläistä kohtelua koskevan direktiiviehdotuksen ennen vammaisyleissopimuksen solmimista. Euroopan parlamentin ja EU:n neuvoston välisissä neuvotteluissa on lisäksi tehty jatkuvasti muutoksia, jotka ovat ristiriidassa vammaisyleissopimuksesta johtuvien velvoitteiden kanssa. ETSK pyytääkin komissiota ehdottamaan toimielinten välillä parhaillaan käytävissä neuvotteluissa direktiiviehdotuksen mukauttamista siten, että se on vammaisuusperusteen osalta vammaisyleissopimuksen ja luonnollisesti myös loppupäätelmien mukainen ja että siinä otetaan huomioon moninkertaisen ja moniperusteisen syrjinnän sekä läheissyrjinnän kieltäminen.

2.3

ETSK korostaa, että säästötoimet ovat vaikuttaneet kielteisesti vammaisten ja heidän perheidensä elinoloihin. Talouskriisi on lisännyt köyhyyttä, syrjäytymistä, syrjintää ja eriarvoisuutta, ja se on kääntynyt monissa jäsenvaltioissa ihmisoikeuskriisiksi, jonka myötä lukuisat vammaiset perheineen ovat jääneet kokonaan ilman suojelua. ETSK kehottaa komissiota näin ollen määrittämään tarvittavat sosiaalisen suojelun vähimmäistasot vammaisten oikeuksien suojelemiseksi ja heidän riittävän elintasonsa ja sosiaaliturvansa varmistamiseksi. Kyseinen mekanismi pitäisi sisällyttää talouspolitiikan EU-ohjausjaksoon.

2.4

Vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea on lisäksi suosittanut, että EU:n olisi laadittava kaikkiin EU:n toimielimiin sovellettava kokonaisvaltainen vammaisyleissopimusta koskeva strategia, jota varten varattaisiin monivuotisessa rahoituskehyksessä omat talousarviomäärärahat. ETSK pitää näin ollen tarpeellisena järjestää EU:n toimielinten ja elinten johtajille korkean tason kokous, jossa käynnistetään tarkat tavoitteet sisältävän vammaisyleissopimusta koskevan toimielinten välisen toimintaohjelman valmistelu- ja hyväksymisprosessi. Kokonaisvaltaisessa strategiassa olisi määriteltävä kussakin EU-toimielimessä vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanosta vastaavat tahot.

2.5

EU:n tulee käynnistää aito ja merkityksellinen jäsennelty vuoropuhelu eurooppalaisten vammaisjärjestöjen kanssa ja varmistaa siten niiden edellytykset osallistua tehokkaasti ja mielekkäästi EU:n lainsäädäntään ja päätöksentekoon ja myös kampanjoida ennakoivasti vammaisyleissopimuksen puolesta. EU:n tulee myös varmistaa, että vammaisjärjestöillä on tarvittavat taloudelliset valmiudet toimintansa tueksi. Niiden valmiuksien kehittämistä varten olisikin perustettava erillinen budjettikohta.

2.6

Vammaisyleissopimuksen määräysten kattava ja laaja-alainen valtavirtaistaminen ja täytäntöönpano EU:ssa ja uuden vammaisyleissopimusta koskevan EU:n toimintaohjelman laatiminen edellyttävät osallistumiseen kannustavaa hallinto- ja kumppanuuskehystä, jossa kaikki keskeiset toimijat ja sidosryhmät voivat olla EU:n toimielinten rinnalla täysipainoisesti ja osallistavalla tavalla mukana toimintalinjausten teossa.

2.7

Euroopan komission pitäisi tehdä EU:n kaikista sisäisistä ja ulkoisista toimintalinjoista ja ohjelmista välittömästi kartoitus ja puuteanalyysi sen varmistamiseksi, että niissä noudatetaan vammaisyleissopimuksen määräyksiä. Lisäksi EU:n kaikkien globaalien strategioiden ja toimintalinjojen on oltava loppupäätelmien mukaisia, mukaan luettuina Eurooppa 2020 -strategia ja EU-ohjausjakso, Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari, YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelma 2030 ja rahoitusvälineet (esim. ERI-rahastot).

2.8

On erittäin tärkeää, että loppupäätelmien täytäntöönpanoa EU:ssa käsitellään korkeimmalla poliittisella tasolla. Komission olisi tarkemmin sanottuna sisällytettävä vuoden 2017 työohjelmaansa nimenomaan tähän tähtäävä poliittinen aloite. Loppupäätelmien täysimääräinen huomioon ottaminen kaikissa EU:n toimintalinjoissa ja ohjelmissa ja sisällyttäminen näihin edellyttää komissiolta vammaisyleissopimusta koskevan kokonaisvaltaisen strategian laatimista. ETSK kehottaa Euroopan komissiota käynnistämään prosessin vammaisyleissopimusta koskevan kokonaisvaltaisen strategian aikaansaamiseksi mahdollisimman pian. Vammaisjärjestöjä tulee kuulla prosessissa, ja niiden tulee voida osallistua siihen täysipainoisesti.

2.9

Vuonna 2021 tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun EU solmi vammaisyleissopimuksen. ETSK:n mielestä kyseinen vuosi soveltuisi toiseksi vammaisten eurooppalaiseksi teemavuodeksi. Se muistuttaa, että komissio järjesti ensimmäisen vammaisten eurooppalaisen teemavuoden vuonna 2003, ja ehdottaa näin ollen, että EU:n toimielimet ryhtyisivät heti valmistelutoimiin ja toteuttaisivat tarvittavat toimenpiteet vuoden 2021 julistamiseksi toiseksi vammaisten oikeuksien eurooppalaiseksi teemavuodeksi.

3.1.1

Vaikka EU on ratifioinut vammaisyleissopimuksen, se ei ole vieläkään suorittanut EU:n lainsäädännön, toimintalinjojen ja ohjelmien laaja-alaista ja kattavaa tarkastelua. ETSK kehottaa komissiota suorittamaan tarkastelun viipymättä. Komission olisi lisäksi nimettävä kuhunkin pääosastoon vammaisyleissopimukseen liittyviä asioita hoitava yhteystaho ja osoitettava tarkastelutehtävä tälle.

3.1.2

EU ei valitettavasti ole vielä ratifioinut yleissopimuksen valinnaista pöytäkirjaa. ETSK kehottaakin unionia tekemään niin lisäviivytyksittä, sillä valinnaisen pöytäkirjan ratifiointi avaa vammaisille mahdollisuuden tehdä valitus vammaisten henkilöiden oikeuksien komitealle, jos he katsovat, että heille yleissopimuksessa vahvistettuja oikeuksia on rikottu.

3.1.3

Ihmisoikeuksiin pohjautuva vammaisuuskäsitys olisi hyväksyttävä ja nivottava täysipainoisesti osaksi EU:n lainsäädäntää ja päätöksentekoa. ETSK kehottaa EU:n toimielinten oikeudellisia yksiköitä selvittämään perusteellisesti vammaisyleissopimuksen ratifioinnin vaikutukset EU:n oikeudellisen järjestelmän kannalta, jotta sopimuksesta tulisi osa asianmukaista lainsäädäntö- ja päätöksentekokehystä. EU:n oikeudelliset yksiköt eivät nykyisin ota vammaisyleissopimuksesta EU:lle koituvia velvoitteita riittävän hyvin huomioon.

3.1.4

ETSK kehottaa komission pääsihteeriä tarkastelemaan uudelleen ja muokkaamaan vaikutustenarvioinnin ohjeistoa siten, että siihen sisällytetään kattavampi ongelmakohtien ja kysymysten luettelo yleissopimuksen mukaisuuden arvioinnin kehittämiseksi.

3.1.5

Vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea on pyytänyt EU:ta toimittamaan tarkistetun toimivaltaa koskevan ilmoituksen ja siihen liittyvän välineluettelon syksyyn 2016 mennessä ottaen huomioon kattava näkemys, joka esitetään loppupäätelmien kohdassa 17. Kyseinen ilmoitus olisi tarkistettava vähintään kerran toimikaudessa.

3.2.1

Komissio ei ole laatinut EU:lle vammaisia koskevaa, vammaisyleissopimuksen ja loppupäätelmien mukaista syrjimättömyys- ja yhdenvertaisuusstrategiaa, ja ETSK kehottaakin komissiota ryhtymään välittömästi toimiin yhtäläistä kohtelua koskevan horisontaalisen direktiivin (ks. kohta 2.2) edistämiseksi sekä tarkastelemaan uudelleen direktiiviä 2000/78/EY yhdenvertaisesta kohtelusta työssä.

3.2.2

Komission pitäisi ottaa vammaisten naisten ja tyttöjen näkökulma huomioon sukupuolten tasa-arvoa koskevissa toimissaan, mukaan lukien Euroopan tasa-arvoinstituutin toteuttama tietojen keruu. Vammaisten naisten ja tyttöjen oikeudet olisi myös otettava täysimääräisesti huomioon komission käynnistämässä strategisessa toimintaohjelmassa sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi 2016–2019 sekä työ- ja yksityiselämän tasapainon edistämiseen liittyvissä lainsäädännöllisissä ja poliittisissa toimissa. ETSK kehottaa EU:ta ratifioimaan ripeästi Euroopan neuvoston Istanbulin yleissopimuksen.

3.2.3

EU:n pitäisi sisällyttää ja integroida uudistettuun lapsen oikeuksia koskevaan EU:n toimintasuunnitelmaan kattava vammaisten poikien ja tyttöjen oikeuksiin perustuva strategia ja huomioitava vammaisten lasten oikeudet kaikessa EU:n vammaispolitiikassa. Vammaiset lapset perheineen olisi myös osallistettava EU:n kaikkeen päätöksentekoon vammaisyleissopimuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

3.2.4

EU:n olisi myös tunnustettava vammaisten nuorten erityistilanne sekä se seikka, että he kohtaavat usein päivittäisessä elämässään monenlaisia syrjinnän muotoja, jotka liittyvät erityisesti nuorten yhtäläisiin mahdollisuuksiin työmarkkinoilla ja vammaisten nuorten aktiiviseen osallistumiseen yhteiskunnassa yleensäkin. EU:n tulisikin arvioida EU:ssa asuvien vammaisten nuorten erityistilannetta ja ehdottaa asianmukaisia parannuksia (2). Lisäksi EU:n olisi varmistettava, että tämä näkökohta sisällytetään seuraavaan EU:n nuorisostrategiaan.

3.2.5

EU:n tulee järjestää ja toteuttaa vammaisiin kohdistuvien ennakkoluulojen kitkemiseksi laaja kampanja, jonka avulla lisätään tietoisuutta yleissopimuksesta yhteistyössä julkisten tiedotusvälineiden (myös sosiaalisen median) kanssa. On erittäin tärkeää, että vammaiset itse osallistuvat kampanjaan heitä edustavien organisaatioiden kautta.

3.2.6

EU:n pitäisi edistää, helpottaa ja rahoittaa liikenne- ja matkailualalla toimivien valveuttamista ja kouluttamista vammaisten tasa-arvoisuusasioissa sekä kannustaa eurooppalaisia vammaisjärjestöjä ja liikennepalveluista vastaavia julkisia ja yksityisiä tahoja tekemään yhteistyötä ja vaihtamaan hyviä käytänteitä. Kaiken valmiuksien kehittämiseen, koulutukseen ja tiedotuskampanjoihin liittyvän aineiston, julkisten lausuntojen ym. materiaalin tulee olla esteettömästi saatavilla.

3.2.7

ETSK on hyvillään eurooppalaista esteettömyyssäädöstä koskevasta komission ehdotuksesta. Säädöksessä tulee noudattaa kaikilta osin vammaisyleissopimuksen 9 artiklaa ja sopimuksen muita määräyksiä, ja siihen tulee sisältyä tehokkaat ja saavutettavissa olevat kansalliset täytäntöönpano- ja valitusmekanismit. Komitea kehottaa EU:n toimielimiä ottamaan huomioon eurooppalaista esteettömyyssäädöstä käsittelevässä ETSK:n lausunnossa (3) esitetyt päätelmät ja suositukset ja varmistamaan, että vammaiset pääsevät heitä edustavien järjestöjen kautta osallistumaan hyväksymisprosessiin.

3.2.8

ETSK pitää ilahduttavana toimielinten välillä kolmikantaneuvotteluissa syntynyttä yhteisymmärrystä julkisen sektorin elinten verkkosivustojen saavutettavuutta koskevasta direktiivistä. Se kehottaa toimielimiä tekemään tämän pohjalta päätöksen ja jäsenvaltioiden hallituksia saattamaan ehdotuksen sisältämät säännökset viipymättä osaksi kansallista lainsäädäntöä. ETSK on tyytyväinen myös siihen, että huomattava osa komitean lausunnossaan (4) esittämistä suosituksista on otettu huomioon direktiivin lopullisessa versiossa.

3.2.9

EU ei ole käytännössä vielä sisällyttänyt katastrofiriskin vähentämisstrategioihin riittäviä toimenpiteitä vammaisia ajatellen. ETSK kehottaa siksi EU:n neuvostoa hyväksymään puitteet vammaisia koskevalle katastrofiriskin vähentämiselle Euroopassa.

3.2.10

EU:n pitäisi ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että hätänumero 112 on kaikkien saavutettavissa. ETSK korostaa tarvetta toteuttaa vastaavat esteettömyyden ja saavutettavuuden takaavat toimenpiteet kiireellisesti myös kansallisissa hätäkeskuksissa.

3.2.11

ETSK kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita omaksumaan vammaisia kohtaan ihmisoikeuspohjaisen lähestymistavan muuttoliike- ja pakolaispolitiikoissaan. Lisäksi ETSK korostaa, että vammaisuus voi eräissä maissa varsin usein olla syy vainoon ja syrjintään, ja kehottaa siksi EU:n viranomaisia laatimaan unionin virastoille ja jäsenvaltioille vammais-, muuttoliike- ja turvapaikka-asioita käsittelevää ohjeistusta ja järjestämään (vammaisille esteettömästi saavutettavissa olevia) tiedotuskampanjoita sekä ottamaan vammaisuuden järjestelmällisesti huomioon EU:n muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikoissa.

3.2.12

EU:n olisi omaksuttava ihmisoikeuksiin tukeutuva lähestymistapa vammaisiin riski- ja hätätilanteissa hyväksymällä täytäntöönpanosuunnitelma, joka noudattaa neuvoston helmikuussa 2015 vammaisuuden huomioon ottavasta katastrofihallinnasta antamia päätelmiä ja Sendain kehystä. On myös paikallaan lisätä tietoisuutta ja jakaa tietoa katastrofiriskin vähentämiseen tähtäävistä aloitteista vammaisille sekä hätä- ja pelastuspalvelualan henkilöstölle.

3.2.13

Komission olisi omaksuttava johtava rooli vammaisten oikeussuojan ja ihmisoikeuksien edistämisessä. ETSK kehottaa oikeusasioiden pääosastoa järjestämään unionin kaikille oikeusviranomaisille suunnatun EU-konferenssin, jossa muun muassa pohdittaisiin oikeussuojan saavutettavuuteen liittyviä vammaisten oikeuksia ja sitä, miten nämä oikeudet kytkeytyvät muihin oikeuksiin, kuten oikeudelliseen kelpoisuuteen ja yhdenvertaisuuteen lain edessä.

3.2.14

Komission olisi osoitettava tarvittava rahoitus EU:n lainsäädäntöä ja vammaisyleissopimusta koskevan koulutuksen antamiseksi EU:n ja jäsenvaltioiden oikeusviranomaisille. Lisäksi ETSK vetoaa unionin ja jäsenvaltioiden tuomioistuimiin, jotta ne soveltaisivat sisäisiä sääntöjään ja ohjeitaan tavalla, joka edistää oikeussuojan saavutettavuutta vammaisille. Vammaisten henkilöiden oikeuksien komitean antamat yleiset suositukset olisi niin ikään otettava huomioon sekä unioni- että jäsenvaltiotason oikeushallinnossa. ETSK suosittaa lisäksi, että oikeusasioiden pääosasto pyrkisi avoimen koordinointimenetelmän avulla varmistamaan jäsenvaltioiden tasapainoisen ja koordinoidun lähestymistavan tähän erittäin tärkeään asiaan ja pohjustaisi näin eurooppalaisen vastauksen löytymistä kysymykseen yhdenvertaisuudesta lain edessä. Komission pitäisi laatia EU-tason normeja ja edistää vertailuanalyysiä oikeussuojan saavutettavuudesta.

3.2.15

ETSK kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita luopumaan syrjivistä holhouslaeista, jotta kaikki vammaiset voivat käyttää poliittisia oikeuksiaan samoin edellytyksin kuin muutkin. Se huomauttaa äänestysmenettelyjen, -järjestelyjen ja -aineistojen kohtuullisen mukauttamisen ja saavutettavuuden olevan välttämättömiä.

3.2.16

Tuntematon määrä vammaisia elää Euroopassa valitettavasti vailla vapautta ja turvaa, pakkohoidossa ja säilöönotettuina, mahdollisesti pakkosteriloituina. ETSK perää komissiolta tehokkaita toimenpiteitä tämän kestämättömän tilanteen lopettamiseksi, luotettavan tiedon kokoamista Eurostatin kautta ja tehokkaan arviointimekanismin luomista.

3.2.17

ETSK vetoaa unioniin, jotta se tarkistaisi antamiaan tutkimuksen eettisiä suuntaviivoja ja etenkin loisi esimerkkejä hyvistä käytänteistä laatimalla saavutettavia ja helppolukuisia suostumuslomakkeita ja estäisi sen, että tällaisia päätöksiä tekevät muut henkilöt asianomaisen sijasta.

3.2.18

EU:n olisi annettava lainsäädäntöä suojelun yhdenmukaistamiseksi ja väkivallan, väärinkäytösten ja hyväksikäytön torjumiseksi sekä ratifioitava Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (5). EU:n tulee puuttua unionitason lainsäädännöllisin ja poliittisin toimin EU-maiden rajojen yli tapahtuvaan toimintaan, johon liittyy vammaisten naisten ja lasten ihmiskauppaa. Komitea kehottaa EU:ta torjumaan vammaisiin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa erityistoimenpiteiden sekä esteettömien ja saavutettavien tukipalvelujen avulla.

3.2.19

Vammaisyleissopimuksen määräykset tulee liittää kiinteästi ja kattavasti Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevaan komission aloitteeseen, jonka puitteissa tulee asettaa tarvittava sosiaalisen suojelun vähimmäistaso ja luoda tehokkaat mekanismit vammaisten ja heidän perheidensä köyhyyden, haavoittuvuuden ja sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja lievittämiseksi. Erityishuomiota tulee kiinnittää vammaisiin naisiin, lapsiin ja ikäihmisiin.

3.2.20

Unionissa on ilmeinen tarve sosiaaliturvaetuuksien EU:n sisäisen koordinoinnin järjestelmälle ja selkeälle oikeuksien siirrettävyyttä koskevalle kehykselle, jossa on määritetty vammaisuuden tunnustamismenettelyn enimmäiskesto päivinä.

3.2.21

EU:n pitäisi laatia ja panna täytäntöön kauan odotettu ja kipeästi kaivattu eurooppalainen strategia laitoshoidosta luopumista (6) varten. Siihen pitäisi sisältyä ennen kaikkea hyvin tiukka ERI-rahastovarojen käytön seuranta sen varmistamiseksi, että varoja käytetään vain ja ainoastaan sellaisten tukipalvelujen kehittämiseen, joilla edistetään vammaisten itsenäistä asumista paikallisissa yhteisöissä. ETSK kehottaa myös perustamaan laitoshoidosta luopumista edistävän eurooppalaisen rahaston, jolla on oma rahoitus.

3.2.22

ETSK pitää valitettavana, ettei komissio ole vielä laatinut arviota ERI-rahastojen vaikutuksista vammaisten kannalta, vaikka Euroopan sosiaalirahastosta annetussa asetuksessa säädetään velvoitteesta raportoida vuosittain toimenpiteistä, joita vammaisasioissa on toteutettu. Komission olisi tähän liittyen vahvistettava ERI-rahastovarojen käytön seurantaa vammaisyleissopimuksen mukaisesti ja vammaisjärjestöjä kuullen sekä kiristettävä rikkomismenettelyjä (tuen keskeyttäminen, peruminen, takaisinperintä), joita EU soveltaa, jos ennakkoehtoja ei noudateta.

3.2.23

Kansallisten toimeenpanoelinten vaikuttavuutta tulee parantaa: niiden toimivaltuuksia on yhdenmukaistettava ja lisättävä, jotta matkustajien oikeuksien toteutumista voidaan valvoa paremmin kaikissa liikennemuodoissa, ja valitusmenettelyä on yksinkertaistettava. Lisäksi ETSK kehottaa komissiota takaamaan kaikille hoitajille oikeuden matkustaa maksutta kaikissa liikennemuodoissa, lentomatkat mukaan luettuina, kuten asetuksen (EY) N:o 1371/2007 (7) ja asetuksen (EU) N:o 1177/2010 (8) puitteissa jo tapahtuu.

3.2.24

Komission olisi viipymättä tunnustettava virallisesti viittomakielen ja pistekirjoituksen asema ja suoritettava viestintäkanaviensa ja sisäisten prosessiensa arviointi sen varmistamiseksi, että se pystyy tuottamaan ja tarjoamaan tietoa vammaisille käyttökelpoisessa muodossa. Tietoa pitäisi tarjota erilaisissa saavutettavissa muodoissa, kuten viittomakielellä, pistekirjoitettuna ja puhetta tukevan ja korvaavan viestinnän keinoin, myös helposti luettavassa muodossa. EU:n olisi varmistettava, että kaikilla vammaisilla on varallisuuteen katsomatta mahdollisuus osallistavaan koulutukseen.

3.2.25

EU:n olisi otettava käyttöön pakollinen osallistavan koulutusvaihdon laatukehys, jossa asetetaan esteettömyyttä ja saavutettavuutta koskevat vähimmäisvaatimukset, jotta kaikki – etenkin nuoret – vammaiset opiskelijat voivat lähteä EU:ssa keski- ja korkea-asteen koulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen liittyvään vaihtoon. Kaikkien Erasmus-opiskelijavaihto-ohjelmaan osallistuvien korkeakoulujen olisi otettava esteettömyys ja saavutettavuus huomioon opinto-ohjelmissa ja -järjestelyissä, jotta kaikki – etenkin nuoret – vammaiset opiskelijat saavat täydet osallistumismahdollisuudet.

3.2.26

EU:n pitäisi ratifioida Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) Marrakeshin sopimus sekä kannustaa jäsenvaltioita ratifioimaan se kansallisella tasolla ja edistää tätä. Näin mahdollistettaisiin saavutettavassa muodossa olevan painetun aineiston vapaa toimittaminen heikkonäköisille ja lukemisesteisille.

3.2.27

ETSK kehottaa komissiota laatimaan ja toteuttamaan erityisaloitteen, joka koskee kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 soveltamista ja kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamista vammaisten kannalta EU:ssa sekä sen ulkoisissa toimissa, mukaan lukien kehitysyhteistyö ja kansainvälinen kauppa.

3.3.1

ETSK kehottaa Eurostatia järjestämään konferenssin, jossa voitaisiin sopia loppupäätelmien kohdan 71 jatkotoimena kaikkien EU:n jäsenvaltioiden tilastolaitosten yhteisestä mekanismista. On tarpeen luoda vammaisten ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen tilastointimekanismi, jossa tiedot eritellään vammaisuuden, sukupuolen ja iän mukaan, jotta voidaan kerätä toiminnallista tietoa EU- ja jäsenvaltiotason vammaispolitiikkoja varten.

3.3.2

Komission olisi otettava vammaisten oikeudet järjestelmällisesti huomioon kaikissa EU:n kansainvälisen yhteistyön toimintalinjoissa ja ohjelmissa. ETSK pitää EU:n ”Bridging the gap” -kokeiluhanketta ilahduttavana ja kehottaa hyväksymään EU-rahoitusohjelman vammaisten oikeuksien edistämiseksi. Tällainen rahoitusohjelma olisi toteutettava – kuten eräissä Euroopan maissa jo tehdään – tiiviissä yhteistyössä eurooppalaisten vammaisjärjestöjen kanssa, jotka voivat toimia välittäjinä, sillä ne ohjaavat, hallinnoivat ja määrittävät toimintalinjojen ja rahoituksen painopisteitä. On tärkeää varmistaa, että EU-rahoitusta ei anneta hankkeille, jotka eivät ole yhteensopivia vammaisyleissopimuksen määräysten kanssa.

3.3.3

Komission tulee noudattaa täysimääräisesti loppupäätelmien kohtaa 75 ja nimetä yhteystahot kaikkiin pääosastoihin, virastoihin ja elimiin. Kaikkien yhteystahojen olisi järjestettävä vuosittain vähintään kolme kokousta, ja vammaisjärjestöjen edustajien tulee voida osallistua niihin täysipainoisesti. Komission olisi annettava vuosittain 3. joulukuuta vuosikertomus vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanosta EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa.

3.3.4

ETSK on tyytyväinen komission päätökseen vetäytyä riippumattomasta valvontakehyksestä, sillä tämä luo pohjaa hallinnointielimen valvonnassa olevan ja riippumattoman kehyksen jäsenistä koostuvan aidosti riippumattoman mekanismin perustamiselle. EU:n kehystä varten tulee kuitenkin kiireesti osoittaa tarvittavat taloudelliset ja henkilöresurssit, jotta se voi hoitaa tehtävänsä tehokkaasti.

3.4.1

EU:n toimielimissä on ilmiselvästi tarve tarkistaa henkilöstöpolitiikkoja ja mukauttaa ne vammaisyleissopimuksen määräyksiin, jotta varmistetaan, että vammaisten sekä sellaisten työntekijöiden, joilla on vammaisia sukulaisia, auttamiseksi tehdään kohtuullisia mukautuksia ja heitä tuetaan työ- ja perhevelvoitteiden yhteensovittamisessa. ETSK kehottaa unionia tarkistamaan yhteistä sairausvakuutusjärjestelmäänsä, eläkejärjestelmäänsä sekä vammaisten sosiaaliturvaan ja sosiaaliseen suojeluun liittyviä toimenpiteitä, jotta varmistetaan syrjimättömyys ja kaikkien vammaisten yhtäläiset mahdollisuudet. Tässä yhteydessä olisi mm. tunnustettava, että vammaisuuteen liittyvät terveystarpeet eroavat sairaudesta, ja edistettävä itsenäistä asumista ja työskentelyä korvaamalla tarvittavista laitteista tai palveluista aiheutuvat lisäkustannukset täysimääräisesti.

3.4.2

On ensiarvoisen tärkeää, että kaikki EU:n toimielimet pyrkivät oma-aloitteisesti täyttämään julkisen sektorin elinten verkkosivustojen saavutettavuutta koskevassa direktiivissä säädetyt esteettömyysvaatimukset ja asettavat tälle konkreettisen aikataulun näyttäen siten hyvää esimerkkiä tässä perustavan tärkeässä vammaisten oikeuksiin liittyvässä asiassa.

3.4.3

ETSK kehottaa komissiota ja Eurooppa-koulujen johtokuntaa hyväksymään suunnitelman ja osoittamaan tarvittavat taloudelliset ja henkilöresurssit osallistavan ja laadukkaan koulutusjärjestelmän kehittämiseksi ja toteuttamiseksi Eurooppa-koulujen kaikilla opintotasoilla. Suunnitelman avulla tulee varmistaa, että kaikki vammaiset oppilaat pääsevät nauttimaan kohtuullisesta mukauttamisesta ja tuesta ja ettei keneltäkään evätä perus- tai keskiasteen opiskelu-oikeutta.

3.4.4

Koska EU:n palveluksessa on vain vähän vammaisia, ETSK kehottaa EU:n toimielimiä ottamaan käyttöön positiiviseen erityiskohteluun tukeutuvan työhönottojärjestelyn (mukaan lukien erityiset kilpailut) vammaisten määrän lisäämiseksi unionin palveluksessa kohtuullisten mukautusten ja tuen tarjoamisen avulla. Tällaisen politiikan toteuttamista tulee tarkastella kahden vuoden välein mahdollisten korjaavien toimenpiteiden tarpeen arvioimiseksi.

3.4.5

ETSK kehottaa EU:n toimielimiä, virastoja ja elimiä varmistamaan, että voimassa olevia henkilöstösääntöjä sovelletaan täysimääräisesti, tehokkaasti ja vammaisyleissopimuksen mukaisesti ja että sisäiset säännöt ja täytäntöönpanomääräykset laaditaan noudattaen kaikilta osin yleissopimuksen määräyksiä.

3.4.6

ETSK sitoutuu itse luomaan järjestelmän, jonka avulla varmistetaan loppupäätelmien huomioon ottaminen komitean henkilöstöpolitiikassa, kansalaisviestinnässä ja komitean jäsenistön suhteen sekä vammaisten ETSK:n jäsenten täydet osallistumismahdollisuudet ja yhdenvertaisuus. Komitea varmistaa myös, että asiaa edistetään sen suhteissa elinkeinoelämän, ammattiliittojen ja kansalaisyhteiskunnan edustajiin. Tämä uusi toimintapolitiikka laaditaan tiiviissä yhteistyössä komiteassa toimivan vammaisten oikeuksia käsittelevän pysyvän valmisteluryhmän kanssa.

2.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 34/24

Esittelijä:

Antonello PEZZINI

Toinen esittelijä:

Enrico GIBELLIERI

1.1

ETSK katsoo, että erityyppiset julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet (1) tutkimuksen ja innovoinnin alalla muodostavat erinomaisen mallin ja vahvan välineen, jotta voidaan tarttua niihin tärkeimpiin tekijöihin, jotka vaikuttavat Euroopan kilpailukykyyn, ja niiden avulla voidaan vastata tehokkaasti sosioekonomisiin sekä työllisyyteen ja ympäristön kestävyyteen liittyviin haasteisiin.

1.2

Tutkimus ja innovointi ei ole lineaarinen, yksiulotteinen prosessi. ETSK katsoo, että teknologisen, ympäristöllisen ja sosiaalisen ulottuvuuden liittäminen tiiviisti Horisontti 2020 -puiteohjelmaan sisältyviin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin edellyttää uutta lähestymistapaa, joka perustuu parempaan avoimuuteen saavutettujen tulosten ja sosioekonomisten vaikutusten suhteen.

1.3

ETSK:n mielestä kumppanuuksissa on varmistettava laajempi näkemys innovoinnista ja otettava huomioon innovaatiot palvelujen alalla ja sosiaaliset innovaatiot sekä pk-yritysten ja yhteisötalouden välttämätön kehittäminen, jotta ne voidaan osallistaa paremmin sovellusten esittelyn ja kehittämisen kaikkiin vaiheisiin.

1.4

Yhteisissä teknologia-aloitteissa ja sopimussuhteisissa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa tulisi edistää innovaatiotoiminnan sosiaalista oikeutusta lisäämällä taloudellisesti heikompien osapuolien (ammattijärjestöjen, pk-yritysten, kansalaisjärjestöjen) osallistumista tutkimus- ja innovointitoimien suuntaamiseen ja strategiseen ohjelmasuunnitteluun standardoinnista annetun asetuksen (EU) N:o 1025/2012 säännösten mukaisesti erityisesti silloin, kun on kyse strategioista, hankkeiden valinnasta ja niiden sosiaalisesta hyödyllisyydestä.

1.5

ETSK pitää välttämättömänä vahvistaa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien markkinalähtöisyyttä ja kiinnittää erityisesti huomiota sellaisiin tekijöihin kuin yhteentoimivuus, standardointi, yhdenmukaistaminen ja kansainväliset teknologian siirrot, jotta tuloksista tulisi kestäviä alueellisella tasolla ja siirrettävissä olevia kaikkialle EU:hun.

1.6

ETSK toivoo, että yhteisissä teknologia-aloitteissa ja sopimussuhteisissa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa pyritään

1.7

ETSK suosittaa, että yhteisissä teknologia-aloitteissa ja sopimussuhteisissa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa käynnistetään uusia innovatiivisia toimenpiteitä, jotta voidaan olla paremmin vuorovaikutuksessa tärkeimpien investoijien kanssa innovatiivisten liiketoimintamallien ja kehittyneiden ammattiprofiilien luomiseksi, työmarkkinaosapuolet kattavan foorumin kehittämiseksi ja tuen suuntaamiseksi paremmin hankkeiden jälkeisten markkinoiden hyödyntämiseen.

1.8

ETSK pitää tärkeänä vahvistaa yhteisten teknologia-aloitteiden ja sopimussuhteisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kapasiteetin ja toiminnan johdonmukaisuuden seurantaa joustavampien ja markkinoiden vaatimuksiin paremmin vastaavien uusien välineiden avulla. Samoin tarvitaan eri aloitteille vertailukelpoisia dynaamisempia menettelytapoja laadun varmistamiseksi – esimerkkinä voidaan mainita keskeisten dynaamisten suorituskykyindikaattorien (key performance dynamic indicators) täydellinen järjestelmä –, jotta unionin ja jäsenvaltioiden instituutioille ja eurooppalaisille veronmaksajille voidaan esittää kaikista yhteisistä teknologia-aloitteista ja sopimussuhteisista julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista vuosittain yhteenvedonomainen tulostaulu.

1.9

ETSK kehottaa tiivistämään toimia, jotta voidaan varmistaa EU:n tutkimuksen ja innovoinnin yhdeksännen puiteohjelman tavoitteiden ja prioriteettien sekä yhteisissä teknologia-aloitteissa ja sopimussuhteisissa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa ilmaistujen teollisuuden alan tutkimus- ja innovointistrategioiden sisäinen johdonmukaisuus koordinoidusti kaikkien muiden innovointikumppanuusmuotojen kanssa, joita esiintyy muissa alueellisissa, kansallisissa ja unionin tason politiikoissa.

1.10

ETSK ehdottaa, että käynnistetään Euroopan innovointineuvosto, jossa on vahva teollinen ja sosiaalinen edustus, yhdessä innovoinnin infrastruktuuria tukevien yleiseurooppalaisten verkostojen kanssa. Tämä voisi olla hyödyllinen väline, jotta voitaisiin vahvistaa aloitteiden koordinointia muiden eurooppalaisten ja kansainvälisten tutkimus- ja innovointiorganisaatioiden toimintalinjojen sekä vastaavien kansainvälisten kumppanuuksien (2) kanssa.

1.11

ETSK kehottaa alueiden ja kuntien viranomaisia asettamaan merkityksellisten yhteisten teknologia-aloitteiden ja sopimussuhteisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien innovoinnin tärkeälle sijalle toimenpiteidensä suunnittelussa ja toteuttamisessa. Esimerkkeinä voidaan mainita älykkään erikoistumisen strategiat, koheesiopolitiikan toimenpide- ja yhteistyöohjelmat sekä tutkimus-, innovointi- ja kehitysohjelmat, jotka koskevat ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tähtäävien suunnitelmien täytäntöönpanohankkeita.

1.12

ETSK on vakuuttunut, että strategiset, älykkäät ja hyvissä ajoin tehtävät investoinnit asianmukaisiin, ympäristöystävällisiin innovatiivisiin ratkaisuihin ja vihreään infrastruktuuriin luovat perustan terveen ja tehokkaan, tutkimukseen ja innovointiin ja niiden markkinasovelluksiin perustuvan uudelleenteollistamisprosessin elvyttämiselle.

1.13

ETSK korostaa, että ”on tarpeen yhdenmukaistaa tutkimuksen ja innovoinnin välineitä ja ohjelmia Euroopassa” seuraavan puiteohjelman välineiden ja ohjelmien kanssa, jotta voidaan ”varmistaa investoimisen jatkuminen aloilla, joilla Euroopalla on johtoasema maailmassa” (3). Perustana tulee olla vakaus kuitenkin niin, että tehokkuutta seurataan säännöllisesti.

1.14

ETSK kehottaa komissiota, Euroopan parlamenttia ja neuvostoa pohtimaan yhdessä toimielinten välisen konferenssin järjestämistä mahdollisimman pian julkisen ja yksityisen sektorin teknologiakumppanuuksien roolista Euroopan uudelleenteollistamisessa seuraavaa, vuoden 2020 jälkeistä tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmaa silmällä pitäen.

2.1

Yhteiset teknologia-aloitteet ovat julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia EU:n tutkimuksen ja innovoinnin avainaloilla, ja niistä säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä 1982/2006/EY (4). Jo seitsemännestä puiteohjelmasta lähtien perinteiset välineet ovat osoittautuneet riittämättömiksi, jotta voitaisiin saavuttaa Euroopan talouden kilpailukyvyn lisäämisen ja parantamisen tavoite. Teolliset kumppanuudet on suunnattu tutkimukseen ja innovointiin. Niillä on tarkkaan eritellyt teolliset markkinatavoitteet, ne mahdollistavat taloudellisten ja henkilöresurssien paremman keskittämisen, ja niiden vipuvaikutuksella voidaan antaa ratkaiseva sysäys tieteellisten ja teknologisten keksintöjen nopeampaan siirtämiseen innovaatioiksi markkinoille.

2.2

Nykyinen puiteohjelma Horisontti 2020 on tuonut merkittäviä uudistuksia rakenteeseen, ja siinä annetaan enemmän tilaa teollisuuden ja jäsenvaltioiden vaikutukselle ja niiden väliselle synergialle. Siinä käytetään julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden eri muotoja, jotta voidaan tukea aloja, jotka

2.3

Teollisuusalalle suuntautuneiden, tiedeyhteisön tukemien tai viranomaisten ohjaamien erilaisten kumppanuuksien tukemiseksi on käynnistetty erilaisia aloitteita.

2.4

EU:n toimielimet ovat antaneet merkittävää tukea eurooppalaisille teknologiayhteisöille (ETP), joita on perustettu teollisuuden aloitteesta määrittämään alhaalta ylöspäin yhteisiä tavoitteita ja strategisia painopisteitä.

2.5

Nykyisillä 38 eurooppalaisella teknologiayhteisöllä – joiden lisäksi on vielä kolme monialaista aloitetta – on strateginen, liikkeellepaneva ja tietoa levittävä tehtävä. Tehtäviään täyttäessä ne toimivat seuraavilla pääaloilla:

2.6

Yhteiset teknologia-aloitteet yhdistävät Euroopan komission, jäsenvaltiot, tiedemaailman ja teollisuuden yhteiskunnan kannalta arvokkailla tieteen ja teknologian aloilla ja tukevat erityisesti tutkimus- ja innovointiyhteistyötä Euroopassa silloin, kun on määritelty selkeästi yhteiset teknologiset ja taloudelliset tavoitteet.

2.7

Yhteisten teknologia-aloitteiden pääasiallisena tavoitteena on lisätä tutkimustoimintaan tehtyjen julkisten ja yksityisten investointien vaikutusta ja vahvistaa eurooppalaista tutkimus- ja innovointialuetta edistämällä osaltaan johtavia tieteellisiä ja teknologisia innovaatioita Eurooppa 2020 -strategian puitteissa.

2.8

Yhteisten teknologia-aloitteiden taustalla on ajatus, että ne ovat avoimia uusille osallistujille ja että ne pystyvät kommunikoimaan laajan yleisön kanssa ja tuottamaan vipuvaikutusta ja taloudellista hyötyä Euroopassa selkeässä rakenteessa, jolloin voidaan kannustaa teollisuutta, pk-yrityksiä, yhteisötaloutta ja jäsenvaltioita lisäämään osallistumistaan ja investointejaan.

2.9

Yhteiset teknologia-aloitteet ovat syntyneet ennen kaikkea eurooppalaisten teknologiayhteisöjen tekemästä työstä. ETSK antoi näistä yhteisöistä aikoinaan oma-aloitteisen lausunnon (5). Ne ovat pystyneet hahmottelemaan yhteisiä ja yhteisesti hyväksyttyjä visioita alojen kehityksestä ja erittelemään ratkaistavia ongelmia.

2.10

Kriteerit niiden alojen tunnistamiseksi, joilla on tarpeen muodostaa yhteinen teknologia-aloite, ovat seuraavat: alan strateginen merkitys ja selkeät tavoitteet; toiminnan korkea lisäarvo Euroopan tasolla; merkittävien ja pitkäaikaisten investointien vipuvaikutus; asianmukaiset ja nopeat vastaukset kasvun, kestävyyden ja ilmaston asettamiin haasteisiin.

2.11

Innovaatioiden intensiteetin arvioimiseksi ei riitä pelkkä investointisumman tarkasteleminen, vaan tarvitaan indikaattoreita, jotka mittaavat kyseisen menoerän avulla saavutettuja taloudellisia ja markkinatuloksia. Sopimussuhteisista julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista on annettava vuosikertomukset, joissa esitellään toteutetut toimet, eurooppalaisen lisäarvon todelliset lisäykset, innovatiivisten, vipuvaikutusta synnyttävien rahoitusvälineiden teho ja sosioekonomisten tavoitteiden laadullinen ja määrällinen saavuttaminen ennalta määriteltyjen indikaattoreiden valossa.

2.12

Käsillä olevan lausunnon tarkoituksena on tuoda esille, miten teollisuusalojen suora osallistuminen institutionaalisten kumppanuusmuotojen – yhteisten teknologia-aloitteiden ja sopimussuhteisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien – kautta EU:n rahoittamaan tutkimukseen ja innovointiin vaikuttaa teollisuuspolitiikkaan ja teollisuuden muutoksiin, ja esittää parannusehdotuksia.

3.1

EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmista saadut kokemukset ovat osoittaneet, että on ollut vaikeuksia ottaa huomioon Euroopan teollisuuden todelliset tarpeet, jotka saattavat liian usein jäädä huomioimatta yleisten tavoitteiden määrittelyssä ja työohjelmissa. Tämä vahvistaa eurooppalaista paradoksia: Euroopan tieteellinen arvo on korkea, mutta sen muuttaminen markkinoille saatettaviksi innovaatioiksi on heikkoa ja hidasta verrattuna maailmanlaajuisiin kilpailijoihin.

3.2

Eurooppalaisissa teknologiayhteisöissä tehty työ ja toteutetut toimet ovat hiljalleen muuttaneet lähestymistapaa. Euroopan teollisuudessa on onnistuttu määrittelemään tärkeimpien valmistusteollisuuden alojen tavoitteet ja prioriteetit, jotka on sisällytetty suurimmalta osin Horisontti 2020 -puiteohjelman rakenteeseen ja tavoitteisiin.

3.3

Ylhäältä alaspäin suuntautuvasta toimintatavasta on siirrytty alhaalta ylöspäin suuntautuvaan toimintatapaan, jotta voidaan kattaa koko innovointisykli ja pyrkiä korkeampaan teknologisen valmiuden tasoon uusien tuotantotekniikoiden, uusien tuotteiden ja uuden osaamisen käyttöön ottamiseksi.

3.4

Yhteisten teknologia-aloitteiden ja sopimussuhteisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien tulisi olla keskeisiä välineitä teollisuusalojen aktiivisen roolin varmistamiseksi Horisontti 2020 -puiteohjelmaan kuuluvien unionin toimien monivuotisessa ohjelmasuunnittelussa ja toteuttamisessa. Yksityissektori on sitoutunut investoimaan noin 10 miljardia euroa yhteisiin teknologia-aloitteisiin innovoinnin edistämiseksi seitsemällä alalla auttaakseen osaltaan elvyttämään Euroopan taantuvaa valmistusteollisuutta.

4.1

ETSK on vahvasti vakuuttunut siitä, että erityyppiset julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet tutkimuksen ja innovoinnin alalla muodostavat erinomaisen mallin kehitystä varten ja vahvan välineen niihin tärkeimpiin tekijöihin puuttumiseksi, jotka vaikuttavat EU:n kilpailukykyyn.

4.2

ETSK katsoo, että yhteiset teknologia-aloitteet ja sopimussuhteiset julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet ovat yhdessä Euroopan tasolla luotavien kumppanuuksien kanssa myönteisiä tekijöitä, jos ne onnistuvat yhdistämään monivuotiselta pohjalta EU:n ja jäsenvaltioiden resurssit yksityisten resurssien, taitotiedon ja tutkimus- ja innovointikapasiteetin kanssa tavoitteenaan osaamisen jakaminen ja keskeisten innovaatioiden levittäminen ratkaisevilla, maailmanmarkkinoilla menestyvillä aloilla.

4.3

ETSK:n mukaan yhteisten teknologia-aloitteiden ja sopimussuhteisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien on täytettävä tehokkaasti tehtävänsä seuraavilla aloilla:

Teollisuuden alalla tapahtuvan uusien tekniikoiden ja innovaatioiden kehittämisen tulee johtaa henkilöstön laadukkaaseen koulutukseen ja uuteen, kehittyneeseen ammatilliseen osaamiseen. Samalla työmarkkinaosapuolet ja paikallisviranomaiset on otettava tiiviimmin ja systemaattisemmin mukaan alan strategisten linjausten määrittelyyn ja toteuttamiseen.

4.4

Euroopan komission vuonna 2016 julkaisemat viimeisimmät kertomukset (6) ja alustavat tulokset (7) kvalitatiivisista kyselytutkimuksista osoittavat, että vaikka Horisontti 2020 -ohjelma näyttää vastaavan asianmukaisesti tarpeeseen suhtautua avoimesti julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin, menettelyt eivät näytä vastaavan aina täysin tarpeeseen suhtautua avoimesti uusien toimijoiden osallistumiseen ja kannustaa siihen. Niiden kyvystä tukea työllisyyttä, kasvua, investointeja ja digitaalisten sisämarkkinoiden nopeaa kehitystä ei olla myöskään täysin yhtä mieltä, toisin kuin silloin, kun kyseessä on niiden kyky vastata energia- ja ilmastoalan haasteisiin.

4.5

Myös yhteisten teknologia-aloitteiden ja sopimussuhteisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kyky onnistuneeseen vuorovaikutukseen unionin muiden rahoitusvälineiden kanssa, esimerkiksi Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI) ja Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) kanssa, vaikuttaa hyvin heikolta, vaikka eräät yhteiset teknologia-aloitteet ovat allekirjoittaneet pöytäkirjoja asiasta. ETSK pitää tärkeänä yhteisvaikutusten syntymistä siten, että edistetään alueellisten ja paikallisten toimijoiden osallistumista ja helpotetaan yhteisiin toiminnallisiin standardeihin mukautumista.

4.6

Kun otetaan huomioon, että Horisontti 2020 -ohjelmassa hanke-ehdotusten hylkäämisaste oli seitsemän suhde yhteen – eli enemmän kuin seitsemännessä puiteohjelmassa, jossa se oli viiden suhde yhteen – olisi aiheellista tasapainottaa niiden riippumattomien asiantuntija-arvioijien edustusta, joille ehdokkaana olevat hankkeet esitetään. Yli 50 prosenttia Horisontti 2020 -puiteohjelman sopimussuhteisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien ensimmäisten hanke-ehdotuskilpailujen osallistujista tuli teollisuudesta, kun samaan aikaan asiantuntija-arvioijajoukko muodostuu yli puoleksi akateemisen maailman edustajista yksityisen sektorin asiantuntijoiden osuuden ollessa vain hieman yli viidennes.

4.7

Yhteisistä teknologia-aloitteista ja sopimussuhteisista julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista saatavilla olevat tulostaulut osoittavat, että niillä on merkittäviä myönteisiä piirteitä Euroopan teollisuuden kestävyyden ja kilpailukyvyn kannalta. Yksityisen sektorin kumppanit ovat suunnitelleet toimia laajan, avoimen kuulemisprosessin välityksellä työohjelmien ja niihin liittyvien hanke-ehdotuskilpailujen laatimiseksi ottaen huomioon teollisuuden todelliset tarpeet. Osallistumisaste on ollut korkea ja vipuvaikutus merkittävä, suuruudeltaan kolmesta yhdeksään.

4.8

Yhteisten teknologia-aloitteiden osittaisiin hanke-ehdotuskilpailuihin vuonna 2014 liittyvän tulostaulun osalta voidaan todeta, että tämän kumppanuustyypin yhteydessä on vielä selkiytettävä sen institutionaalisia muotoja ja hallintotasoja vastauksena eurooppalaisille veronmaksajille ja unionin toimielimille.

4.9

ETSK katsoo, että yhteisten teknologia-aloitteiden ja sopimussuhteisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien tulee vastata – myös avoimuus- ja osallistumismekanismeiltaan – ensisijaisiin vaatimuksiin johdonmukaisesti vahvan kasvupolitiikan kanssa ja työmarkkinaosapuolten täyttä panosta hyödyntäen.

4.10

Yhteiset teknologia-aloitteet ja sopimussuhteiset julkiset ja yksityisen sektorin kumppanuudet osallistuvat maailmanlaajuiseen kilpailuun ollakseen ensimmäisiä tulevaisuuden uuden teknologian kehittämisessä ja markkinoinnissa ja vaativat näin ollen selkeiden teollisuusstrategian tavoitteiden kehittämistä ja toteuttamista:

4.11

ETSK korostaa, että on tarpeen osallistaa Euroopan keskeisten teollisuusalojen kaikki toimijat – oli sitten kyse tuotantotyypistä tai yritysten koosta, henkilöstöstä ja henkilöstön koulutuksesta ja kehittämisestä tai henkilöstön edustuksesta –, jotta voidaan parantaa sosiaalisten näkökohtien ja pk-yritysten huomioon ottamista ja asianomaisten osapuolten osallistumista tutkimus- ja innovointihankkeisiin.

4.12

ETSK pitää tärkeänä ottaa käyttöön asianmukaiset sosiaaliset ja koulutukselliset välineet ja seurata keskeisten dynaamisten suorituskykyindikaattorien (key performance dynamic indicators) avulla patentteja ja tieteellisiä julkaisuja, mutta myös ja ennen kaikkea sosioekonomisten vaikutusten ja uusiin ammatteihin kouluttamiseen kohdistuvien vaikutusten kehitystä.

4.13

ETSK pitää Eurooppa 2020 -strategian kasvu- ja työllisyystavoitteiden – erityisesti 3 prosentin tutkimus- ja innovointi-investointien tavoitteen – saavuttamisen kannalta keskeisen tärkeänä sitä, että onnistutaan mobilisoimaan julkisen rahoituksen pohjalta yksityissektorin investoinnit, joilla on vahva vipuvaikutus.

4.14

Innovointitoimien, joilla on korkeampi teknologisen valmiuden taso, tulisi edelleen kuulua teollisuuden infrastruktuurille ja teollisuuslaitoksille tarkoitettujen investointitukisuunnitelmien piiriin vakaiden näkymien pohjalta ja tehokkuutta säännöllisesti tarkastellen puheenjohtaja Junckerin käynnistämän Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) mukaisesti.

4.15

ETSK:n mukaan olisi aiheellista lisätä teollisuuden toimijoiden osallistumista tutkimus- ja innovointiohjelmiin ja ohjelmakomiteoihin, jotka ovat oleellisia, jotta kussakin jäsenvaltiossa voidaan saavuttaa teollisuuden laaja osallistuminen.

4.16

ETSK katsoo lopuksi, että jäsenvaltioiden ja Euroopan komission tulee tarkistaa ja mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan yhdenmukaistaa niiden teollisuusalojen sääntelyä, joilla on yhteisiä teknologia-aloitteita ja sopimussuhteisia julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, joiden tulee maksimoida lisäarvo ympäristöön, talouteen, sosiaalisiin seikkoihin ja työllisyyteen liittyvien etujen, yhdennettyjen alueiden älykkäiden liiketoimintamallien ja ratkaisujen, uuden osaamisen ja sosiaalisen innovoinnin näkökulmasta (8).

4.17

ETSK:n mielestä unionin eri politiikkojen alalla, myös Horisontti 2020 -puiteohjelman ulkopuolella, toteutettavien erimuotoisten tutkimus- ja innovointikumppanuuksien kehittäminen edellyttää tutkimus- ja innovointitoimien parempaa johdonmukaisuutta ja koordinointia kokonaisvaltaisen, sekä sisäisen että ulkoisen EU:n vision puitteissa. Puitteiden tehostamista voisi edistää se, että perustetaan Euroopan innovointineuvosto, jossa on vahva teollinen ja sosiaalinen edustus, yhdessä innovoinnin infrastruktuuria tukevien yleiseurooppalaisten verkostojen kanssa.

4.18

Yhdeksättä puiteohjelmaa (9) silmällä pitäen ETSK katsoo aiheelliseksi, että määritellään selkeät puitteet, jotta nykyisissä yhteisissä teknologia-aloitteissa ja sopimussuhteisissa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa toteutettujen toimien taloudellista, innovatiivista, sosiaalista ja ympäristöön liittyvää onnistumista tai epäonnistumista voidaan arvioida laadullisesti ja määrällisesti. Mukaan tulee ottaa teollisuuden loppukäyttäjät, työmarkkinaosapuolet, pk-yritysten edustajat ja kansalaisyhteiskunta, jotta voidaan arvioida strategisia painopisteitä ja suunnitella uudelleen tulevia kumppanuuksia, joihin keskitetään voimavarat vuotta 2030 ajatellen.

2.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 34/31

Esittelijä:

Madi SHARMA

Toinen esittelijä:

Dirk JARRÉ

1.1

Euroopalla on aina ollut keskeinen rooli henkilökohtaisen hygienian tuotteiden, hoitotuotteiden ja kauneudenhoitotuotteiden valmistuksessa, innovoinnissa ja kehittämisessä. Sen johtava asema tällä alalla on sittemmin asteittain rapautunut globaalissa kilpailussa ja olosuhteissa, joissa ei ole otettu huomioon kilpailukykyisenä pysymiseen liittyvää teknologisen innovoinnin painetta ja kaupallista todellisuutta.

1.2

Tässä lausunnossa tarkastellaan henkilökohtaisen hygienian tuotteiden ja hoitotuotteiden sekä kauneudenhoitotuotteiden valmistusalan vahvistamista Euroopassa erityisesti kosmeettisista valmisteista annetun asetuksen (EY) N:o 1223/2009 kattamien tuotteiden osalta. ”Kosmeettisella valmisteella” tarkoitetaan ainetta tai seosta, joka on tarkoitettu olemaan kosketuksissa ihmiskehon ulkoisten osien kanssa (iho, hiukset ja ihokarvat, kynnet, huulet ja ulkoiset sukupuolielimet) tai hampaiden ja suuontelon limakalvojen kanssa, tarkoituksena yksinomaan tai pääasiassa näiden osien puhdistaminen, tuoksun muuttaminen, niiden ulkonäön muuttaminen, niiden suojaaminen tai pitäminen hyvässä kunnossa tai hajujen poistaminen; kosmeettiseksi valmisteeksi ei katsota ainetta tai seosta, joka on tarkoitettu nautittavaksi, hengitettäväksi, injektoitavaksi tai istutettavaksi ihmiskehoon.

1.3

Kosmeettisista valmisteista annettu asetus ei koske WC-paperi- ja pehmopaperialaa eikä naisten hygieniatuotteiden alaa, mutta kyseiset alat voidaan ottaa lukuun monien suositusten kohdalla, sillä niillä on lisäarvoa henkilökohtaisen hygienian hoidon kannalta.

1.4

Lausunnossa ei käsitellä lääkkeitä, tatuointeja, kestomeikkejä, kauneudenhoitopalveluja, kirurgisesti tai instrumenttien avulla käytettäviä tuotteita eikä eläimille tarkoitettuja ihonhoitotuotteita. ETSK suosittaa kuitenkin, että kaikkia edellä mainittuja käsiteltäisiin erillisessä asiakirjassa, sillä kuluttajien huoli haitallisista kemikaaleista on lisääntynyt.

1.5

Erikoistuneiden eurooppalaisten yritysten innovointikyky on vaikuttava, mutta itse innovointia ja siten tuotantoa ja EU:ssa tehtävien keksintöjen kaupallistamiseen liittyvää toimintaa on siirtynyt maailman muihin osiin, millä on vakavia taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia. Luomalla suotuisa toimintaympäristö, joka mahdollistaa siirtymisen neljännen teollisen vallankumouksen (teollisuus 4.0) ylitse ottaen asianmukaisin strategioin huomioon bioteknologian voimakas edistyminen, voidaan edistää merkittävästi teollisen tuotannon palauttamista takaisin alkuperäisiin tuotantomaihin ja uusien tuotteiden kehittämistä.

1.6

ETSK yhtyy näkemykseen, että alan sääntely kuluttajansuojan ja turvallisuuden takaamiseksi on jo nykyisellään hyvällä tolalla, eikä pidä lisäsäädöksiä tarpeellisina. Avoimuutta olisi silti lisättävä. Komitea esittää tältä pohjalta seuraavat alakohtaiset suositukset:

2.1

Kosmeettiset valmisteet ja henkilökohtaisen hygienian tuotteet ovat yli 500 miljoonan eri-ikäisen eurooppalaisen kuluttajan päivittäin tarvitsemia hyödykkeitä. Tuoteryhmään kuuluu sekä päivittäisiä hygieniatuotteita – saippuat, sampoot, deodorantit ja hammastahnat – että kauneudenhoitoon liittyviä ylellisyystuotteita, kuten hajuvedet ja meikit. Alan rahallinen arvo on 77 miljardia euroa (2015), ja se on yksi harvoista aloista, joihin maailmanlaajuinen finanssikriisi ei ole vaikuttanut. Eurooppa on alan edelläkävijä globaalisti ja johtava kosmetiikan viejä. Euroopan ulkopuolisen kaupan arvo oli 17,2 miljardia euroa vuonna 2015.

2.2

Tuotemerkkien tunnistettavuus on kosmetiikkateollisuudessa kovan kilpailun takia tärkeää. Asiakasuskollisuus perustuu luotettavaan mainontaan, laatuun, turvallisuuteen ja uusien tuotteiden kehittämiseen, ja se vertautuu muotiteollisuuteen kausittain vaihtuvine trendeineen.

2.3

Ala koostuu kaikenkokoisista yrityksistä; Euroopassa on 4 600 kosmetiikkateollisuuden pk-yritystä. Pk-yritysten osuuden arvioidaan olevan 30 prosenttia markkinoista, mutta eräissä EU-maissa se saattaa yltää jopa 98 prosenttiin. Tuotevalikoima vaihtelee suurten yritysten yli 20 000 tuotteesta pienten yritysten noin 160:een. Suuret kosmetiikkavalmistajat käyttävät tuotteissaan noin 2 000:ta ainesosaa ja pk-yritykset noin 600:aa, ja molemmat lisäävät vuosittain mukaan 4 prosenttia uusia ainesosia. Näillä on merkittävä vaikutus kannattavuuteen ja kasvuun.

2.4

Alan arvoketju valmistuksesta vähittäiskauppaan työllistää Euroopassa ainakin 2 miljoonaa ihmistä. Vuonna 2015 itse valmistuksessa työskenteli 152 000 henkeä (1), joiden joukossa oli hiukan enemmän naisia (56 prosenttia) kuin miehiä (44 prosenttia). Alaan suoraan ja välillisesti kytkeytyvät työpaikat ovat lisääntyneet viiden viime vuoden aikana 2,3 prosenttia, yli 39 000 työpaikan verran (2).

2.5

T&k-menot olivat vuonna 2015 arviolta 1,27 miljardia euroa. Määrä vaihtelee maittain huomattavasti. Ala työllistää yli 26 000 tutkijaa, jotka tekevät uusien tieteenalojen tutkimusta uusien ainesosien parissa, kehittävät koostumuksia ja suorittavat turvallisuusarviointeja. Työn tuloksena EU:ssa vahvistetaan vuosittain huomattava määrä patentteja.

2.6

Euroopan paperiteollisuuden, nimenomaan pehmopaperiteollisuuden, vuotuinen arvo on yli 10 miljardia euroa ja osuus maailmanlaajuisista pehmopaperimarkkinoista 25 prosenttia. Laadukkaiden pehmopaperituotteiden, kuten paperipyyhkeiden, nenäliinojen, WC-paperin ym., lisääntyvä käyttö on omiaan parantamaan elämänlaatua ja yleistä hygieniaa kodeissa ja kotien ulkopuolella, ja sillä on näin ollen tärkeä merkitys henkilökohtaisen hygienian alan kannalta.

2.7

Euroopan kosmetiikkateollisuuden ansioksi luetaan, että se on ryhtynyt edelläkävijäksi eläinkokeiden käytön täyskiellon toteuttamiseksi siten, että samalla edistetään innovointia ja kilpailukykyä. Nykypäivän markkinoita ohjaavat tasapuolisesti sekä turvallisuus että innovointi, ja markkinoille tuodaan uusia värivalikoimia, eri ihotyypeille tarkoitettuja hoitotuotteita, ikääntymisen merkkien vähentämiseen tähtääviä (anti-ageing) tuotteita ja ainutkertaisia koostumuksia. Kuluttajat vaativat yhä suurempaa valikoimaa sekä yksilöllisempiä ja entistä tehokkaampia tuotteita. Jotta käyttäjien toiveisiin ja odotuksiin voitaisiin vastata yhä tehokkaammin, kuluttajaryhmät ja -organisaatiot kutsutaan säännöllisesti mukaan jo tuotekehittelyn alkuvaiheissa.

3.1

Ainesosien seurannasta ja testauskriteereistä, eläinkokeiden kielto mukaan luettuna, sekä ympäristönsuojelusta ja merkinnöistä on kaikista laadittu EU:n lainsäädäntöä ja suuntaviivoja. Euroopan komissio valvoo markkinoille pääsyä koskevaa sääntelykehystä, kansainvälisiä kauppasuhteita ja sääntelyn lähentämistoimia.

3.2

Kosmeettisista valmisteista annettu asetus (EY) N:o 1223/2009 on ollut voimassa vuodesta 2013. Sillä korvattiin vuonna 1976 annettu direktiivi 76/768/ETY. Asetuksen tavoitteena on yhdenmukaistaa säännöt kosmeettisten valmisteiden sisämarkkinoiden aikaansaamiseksi ja ihmisten terveyden korkeatasoisen suojelun varmistamiseksi.

3.3

EU:ssa markkinoille saatettavien kosmeettisten valmisteiden on oltava turvallisia riippumatta siitä, millaisia valmistusprosesseja tai jakelukanavia käytetään. Kosmeettisista valmisteista annetussa asetuksessa (liitteineen ja) muutoksineen vahvistetaan kaikkia kosmeettisissa valmisteissa käytettäviä aineita koskevat sääntelyvaatimukset ja -rajoitukset. Kosmeettisen valmisteen vastuuhenkilö vastaa tuotteen turvallisuudesta, ja tämän tahon on varmistettava, että valmisteen turvallisuuden toteamiseksi suoritetaan ennen myyntiin saattamista tieteellinen asiantuntija-arviointi. Kosmeettisten aineiden ja ainesosien CosIng-tietokanta mahdollistaa kyseisiä aineita koskevien tietojen helpon saatavuuden. Ihmisten terveyden ja kuluttajien turvallisuuden suojelun korkean tason varmistaminen edellyttää myös, että asiasta vastaavat tiedekomiteat kiinnittävät erityistä huomiota potentiaalisiin terveysriskeihin, jotka kohdistuvat kosmeettisia aineita päivittäisessä työssään käyttäviin ja siksi muita suuremmille tasoille altistuviin ammattiryhmiin (esim. kampaajat ja kosmetologit).

4.1

Valmistajat yrittävät herkeämättä keksiä uusia ainesosia, hyödyntää olemassa olevia ainesosia uusissa sovelluksissa ja luoda yhä räätälöidympiä tuotteita kilpailukykynsä ylläpitämiseksi. Ne eivät kuitenkaan voi toimia eristyksissä, ja Euroopan komission, maiden hallitusten ja sidosryhmien, erityisesti kuluttajien ja työntekijöiden edustajien, tuleekin yhdessä pyrkiä luomaan kasvulle otollinen toimintaympäristö.

4.2

ETSK toteaa, että alan keskeiset kasvuhaasteet ovat samankaltaisia kuin kaikilla teollisuudenaloilla, ja suosittaa nimenomaan henkilökohtaisen hygienian alan ja kosmetiikka-alan osalta seuraavaa:

4.2.1

Biotieteiden alan konvergenssin tehostaminen, myös genomitutkimuksen ja kauneudenhoito- ja hoitotuotealan välillä, edistäisi tuotevalikoiman monipuolistamista. Iho on ihmiskehon suurin elin, mutta ero ihokosmetiikan ja lääketieteellisten tuotteiden käytön välillä on katoamassa. Ärsytyksen, allergioiden ja ihosyöpien kaltaiset vaikutukset on otettava huomioon. Yksi hyvä esimerkki yhteistyöstä on EIT Health -aloite (3), joka kattaa terveydenhuollon avainalat, kuten lääkealan, lääketieteellisen teknologian, biotekniikan ja digitaaliset terveydenhuoltopalvelut. Kosmeettiset valmisteet auttavat parantamaan henkilökohtaista hygieniaa, hyvinvointia ja/tai elintapatekijöitä (saavat aikaan positiivisia vaikutuksia, joita ei ole kirjattu säännöksiin: esim. lievittävät stressiä, lisäävät itseluottamusta tai parantavat unen laatua). Vaikka kosmeettiset valmisteet eivät ole lääkkeitä, niiden pohjana on pitkälle edistynyttä ihon ja sen toiminnan tutkimusta. Kosmeettisten valmisteiden kehittämisessä voidaan siten hyötyä muiden biotieteiden alan, eritoten lääketeollisuuden, edistysaskelista. Tutkimusyhteistyössä tulisi kannustaa keskittymään yksilöllistämiseen, jossa huomioidaan räätälöidyt elämäntyyli- ja hyvinvointituotteet.

4.2.2

Suurten ja pienten yritysten yhteistyön parantaminen voisi tiettyyn alaan keskittyvien yrityshautomoiden (4) tai klusteroitumisen ohella lisätä ja edistää kasvua. Kaikille kosmeettisille valmisteille suoritetaan ennen niiden myyntiin saattamista tieteellinen asiantuntija-arviointi turvallisuuden varmistamiseksi, mikä voi olla hallinnollisista ja taloudellisista syistä rajoittavaa pienille yrityksille. Turvallisuusarviointien säilyttäminen on oleellisen tärkeää, mutta pienten innovatiivisten yritysten olisi voitava hyödyntää keksinnön tekemisen ja uuden tuotteen kehittämisen välisenä kehittelyaikana sekä lopputuotteen onnistuneen markkinoille saattamisen varmistamiseksi erilaisia liiketoiminnan tukitoimenpiteitä, jotka vähentäisivät epäonnistumisriskiä. Tällaisiin toimenpiteisiin kuuluisivat tietämyksen parempi jakaminen teknologian ja tiedon siirron avulla, yhteistyö investointimahdollisuuksien luomiseksi, kustannusten vähentämistä koskeva analyysi ja rahoituksen saatavuuden edistäminen (5). Lisäksi hallitusten olisi muutettava valmistusteollisuutta koskevaa ajattelutapaansa siten, että ryhdytään tukemaan yhä enemmän paikallista tuotantoa ja työpaikkojen luomista Eurooppaan.

4.2.3

Markkinatietouden lisääminen ja tiedon saannin tehostaminen tiedeyhteisöltä, teollisuudelta ja kuluttajilta ovat omiaan edistämään kasvua tietämyksen siirron avulla. Henkilökohtaisen hygienian alalla suuntauksena ovat yhä enemmän luonnonmukaiset ja luonnontuotteet sekä auringonsuoja-aineet UVB- ja UVA-säteitä vastaan; kauniina ikääntymiseen (pro-ageing) ja ikääntymisen merkkien vähentämiseen (anti-ageing) tähtäävät tuotteet laajentavat innovoinnin alaa. Vaihdevuosiin ja ikääntymiseen liittyvät innovaatiot ovat nykyisin yksi kauneudenhoitotuotteiden kehittämisaloista. Tavoitteena on tarjota suurelle joukolle ihmisiä tuotteita, jotka auttavat heitä näyttämään mahdollisimman hyviltä ja tuntemaan olonsa mahdollisimman hyväksi. Kun otetaan huomioon ihmisen perimän sekvensointiin liittyvän tieteen ja teknologian edistyminen sekä perimän eri funktioiden ja sen ehdottoman yksilöllisen luonteen yhä parempi ymmärtäminen, kosmetiikkateollisuuden tulevaisuus on äärimmäisen pitkälle viedyssä tuotteiden yksilöllistämisessä. Tähän suuntautuva tutkimus- ja investointitoiminta yhteistyössä terveydenhuollon ammattilaisten ja tiedeyhteisön kanssa on alalle keskeistä.

4.2.4

Työntekijöiden osallistumisen edistäminen: Työntekijät ovat tuoteinnovoinnin etulinjassa, sillä heillä on alasta kokonaiskuva kehittelyprosessista aina kuluttajapalautteeseen saakka. Heidän kuulemisensa lisääminen, myös sisäisen yrittäjyyden (intrapreneurship) tukeminen, voisi siten edistää yritysten kasvua. Ala tarjoaa monenlaisia työllistymismahdollisuuksia, ja parantamalla viestintää nykyisen ja tulevan kehittämistyön edellyttämistä taidoista ja osaamisesta voidaan lisätä alan vetovoimaa. Euroopassa on yli 514 000 biotieteiden opiskelijaa (6) tekemässä uutta tutkimusta ja luomassa lisää alojen välisen yhteistyön mahdollisuuksia. Jo mainittu yhteistyön tiivistäminen tiedeyhteisön ja teollisuuden välillä auttaisi houkuttelemaan alalle yhä laajemman kirjon työntekijöitä.

4.2.5

Tutkimus- ja kehittämistoiminta, investoinnit, t&k-menot ja turvallisuuden takaamiseksi toteutettavat järjestelyt ovat tarpeen kasvun ylläpitämiseksi. EU:n puitteissa voitaisiin harkita julkisia ja yksityisiä rahoitusmekanismeja valmistusteollisuuden t&k-toiminnan, patenttien rekisteröinnin ja uusien tuotteiden kehittämisen tukemiseksi.

4.2.6

Patenttiloukkaukset ja tuoteväärennökset aiheuttavat EU:ssa suurille ja pienille yrityksille vakavan kannattavuusriskin ja asettavat vaaraan kuluttajien terveyden. Hajuvesien ja kosmetiikan väärentämisestä koitui vuonna 2006 EU:ssa 3,0 miljardin euron tulonmenetykset. Tuotemerkkeihin liittyvien teollis- ja tekijänoikeuksien suojelua voitaisiin parantaa lisäämällä tuotteisiin merkintä valmistusmaasta.

4.2.7

Sitoutuminen ”riskiperusteiseen” sääntelyyn: Aineiden sääntely ei nykyisin perustu niiden sisäisiin ominaisuuksiin (esim. ärsyttävyys) vaan siihen, ilmeneekö aineen ominaisuus käytännössä todellisissa käyttöolosuhteissa (esim. kun käytettävä pitoisuus on alle ärsytysrajan). Tällaista lähestymistapaa voidaan soveltaa, koska kosmeettisten valmisteiden käyttö on tarkoin rajattua ja kattavat riskinarvioinnit mahdollisia. Tämä eroaa kemikaalilainsäädännöstä (käyttö rajaamatonta), jossa pontimena on sisäisten ominaisuuksien aiheuttama vaara. Alan tulevan innovointi- ja kasvukyvyn turvaamiseksi on ratkaisevan tärkeää, että EU:n lainsäädännössä ja toimintalinjoissa erotetaan vastaisuudessakin asianmukaisesti toisistaan vaara ja riski.

4.2.8

Aluesidonnaisten ainesosien tunnetuksi tekeminen: Helpottamalla aluesidonnaisten luonnontuotteiden (esim. Korsikan immortelle-kasvi) tutkimusta ja suojatulla maantieteellisellä merkinnällä (7) sertifioimista avattaisiin mahdollisuuksia tehdä tunnetuksi EU:n alueellisia tuotteita ja kiinnittää nykyistä enemmän huomiota paikallisiin ja käsiteollisesti valmistettuihin tuotteisiin. Nykyisellään isotooppiselvitysten tai laboratoriotutkimusten kustannukset ovat yrittäjille ja pk-yrityksille kohtuuttoman suuret.

4.2.9

Eläinkoekielto: Kosmeettisista valmisteista annetussa asetuksessa on säädetty testauskielloista (kielto testata eläinkokein valmiita kosmeettisia valmisteita ja kosmeettisia ainesosia) ja markkinointikielloista (kielto markkinoida EU:ssa valmiita kosmeettisia valmisteita ja ainesosia, jotka on testattu eläinkokein). Kiellon poistamista ei haluta. Valmistajilla on kuitenkin innovoinnissa, uusien tuotteiden kehittämisessä ja viennissä seuraavia haasteita:

4.2.10

Luonnonvarojen hallinnointi ja jätehuolto: Väestönkasvu, kulutuksen lisääntyminen ja luonnonvarojen – etenkin veden – ehtyminen ovat niin kuluttajille kuin teollisuudellekin ongelmallisia kysymyksiä, kun ajatellaan kulutuksen pitämistä kestävällä tasolla ja yritysten yhteiskuntavastuuta. Ympäristöä kuormittamattomien tuotteiden valmistaminen jätehuolto ja luonnonvarojen hallinnointi huomioon ottaen kuuluu alan prioriteetteihin. Komission kiertotalouspaketti ja Cosmetics Europen opas Guidelines for Cosmetic Companies, especially SMEs (2012) ovat hyödyllisiä, mutta paljon enemmän on vielä tehtävä, sillä jäljellä on yhä suuria haasteita. Alalla käytettävien luonnonvarojen suojeluun liittyy myös tarve suojella biologista monimuotoisuutta nykyisten ja tulevien sukupolvien yhteisenä hyvänä. Uusien tuotteiden kehittely ei saa uhata alkuperäiskansoja ja niiden tuottamaa henkistä omaisuutta. On hyödyllistä ja myös aivan välttämätöntä edistää reilun kaupan periaatteiden ja ympäristöalan säännöstöjen noudattamista alan yrittäjien keskuudessa. Yhtä tärkeää on myös kuluttajien suhtautuminen: kuluttajat eivät saa hyväksyä tuotteita, jotka on tuotettu kestävän kehityksen periaatteiden vastaisesti.

4.2.11

Avoimuuden lisääminen: Markkinavalvonta on keskeistä kuluttajansuojan varmistamiseksi. Kansallisten kuluttajaviranomaisten, kuluttajajärjestöjen, käyttäjien ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten tehostettu kansallisen tason yhteistyö lujittaisi kuluttajien luottamusta ja lisäisi avoimuutta. Sidosryhmiä olisi kuultava kautta koko tuotekehitys- ja innovointiprosessin. Tuotteista ilmoittaminen RAPEX-järjestelmässä lisää kuluttajien mahdollisuuksia vaatia parempaa turvallisuutta koko toimitusketjussa, mutta kuluttajat korostavat, että vakavasta vaarasta olisi ilmoitettava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kuluttajien mukaan avoimuutta on lisättävä seuraavista syistä:

4.2.12

Mahdollisuudet uusilla markkinoilla, mm. kuluttajien muuttuvaan ostokäyttäytymiseen mukautuvilla markkinoilla (esim. sähköinen kaupankäynti ja suoramyynti), tarjoavat rajatylittävän kaupan ohella uudenlaisia myyntitapoja. Sähköisen kaupankäynnin alalla tehdyn kyselytutkimuksen alustavien tulosten mukaan puolet kyselyyn vastanneista EU:n kosmetiikka- ja terveydenhuoltoalan yrityksistä ei harjoittanut rajatylittävää myyntiä. Kosmetiikka-alan yritykset suhtautuvat myönteisesti digitaalisuuteen, mutta niiden toimintaa rajoittavat edelleen usein maakohtaiset sääntelyvaatimukset: mm. vaatimukset merkintöjen esittämisestä kansalliskielillä, eläinkokeita koskeva lainsäädäntö ja kosmetiikkaturvatoimiin (cosmetovigilance) liittyvät vaatimukset.

4.2.13

Kaupan esteet: Kosmeettisten valmisteiden kaupan ylijäämä on EU:ssa hyvällä tasolla, mutta Euroopan komission pitäisi jatkaa lähentymisponnisteluja esimerkiksi kosmetiikka-alan sääntelyä koskevan kansainvälisen yhteistyön puitteissa sekä kauppaneuvotteluissa, kun EU:n säädöksestä pyritään tekemään kansainvälistä normia. Kosmeettisista valmisteista annettu EU:n asetus inspiroi edelleen kuluttajien turvallisuuden edistämistä nopeasti kehittyvän talouden alueilla (ASEAN-maat, Venäjä, Latinalainen Amerikka, Kiina). Tämä tarjoaa EU:n sääntelyviranomaisille ja teollisuudelle tilaisuuden antaa panoksensa EU:n järjestelmän kanssa erittäin hyvin yhteensopivien sääntelyjärjestelmien luomiseen tärkeimmille vientimarkkina-alueille.

2.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 34/38

Esittelijä:

Martin SIECKER

Toinen esittelijä:

Richard ADAMS

1.1

EU:sta olevilla laivanomistajilla on hallinnassaan suunnilleen 40 prosenttia maailman kauppalaivastosta. Näiltä on myös peräisin osapuilleen kolmannes käyttöikänsä loppuun tulleesta tonnistosta, joka ajetaan vauhdilla rantaan ja romutetaan ala-arvoisilla telakoilla Etelä-Aasiassa. EU on suurin markkina-alue, mistä lähetetään käyttöikänsä loppuun tulleita aluksia vaarallisiin ja saastuttaviin romuttamoihin. Suurimman laivanomistajayhteisön kotipaikkana EU:lla on myös erityinen vastuu alusten kierrättämistä koskevista sääntelytoimista.

1.2

ETSK toteaa, että on vankat sosiaaliset ja eettiset perusteet kitkeä vastuuttomaan laivanromutukseen liittyvät väärinkäytökset sellaisen järjestelmän avulla, joka tuottaa käyttöikänsä päähän tulleesta aluksesta siinä määrin lisäarvoa, että se riittää kattamaan vastuullisesta kierrätyksestä koituvat korkeammat kustannukset. Suurin osa aluskierrätyksestä tulisi luultavasti jatkumaan matalien työvoimakustannusten maissa, mutta kuitenkin kohentuneissa työ- ja ympäristöolosuhteissa. Tämän ansiosta on EU:ssa sijaitsevilla purkutelakoilla myös mahdollisuus tulla kilpailukykyisemmiksi.

1.3

Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) toimet ovat toistaiseksi tuottaneet niukasti tulosta. Siitä huolimatta on edelleen pyrittävä kaikin keinoin saamaan aikaan maailmanlaajuisesti sitova säädös kyseisen foorumin avulla. EU:lla voi olla vaikutusvaltainen ja dynaaminen rooli tässä prosessissa. Ratkaisun löytäminen vastuuntunnottoman laivanromuttamisen ongelmaan on ollut EU:n ohjelmassa jo vuosikausia, mikä on tähän mennessä tuottanut tulokseksi alusten kierrätyksestä koskevan asetuksen (EU:n aluskierrätysasetus), jota on määrä ryhtyä soveltamaan kaikilta osin viimeistään 31. joulukuuta 2018. Säädöksen perusheikkous on kuitenkin siinä, että laivanomistajat pystyisivät helposti kiertämään EU:n aluskierrätysasetusta ”liputtamalla aluksensa ulos” eli siirtämällä ne EU:n ulkopuolisen maan rekisteriin.

1.4

Asetuksesta puuttuu sellainen talousväline, jota komissio voisi käyttää ohjatakseen kehitystä toivottuun suuntaan. Äskettäisessä hyvin yksityiskohtaisessa selvityksessä on kehitelty malli tällaista välinettä ajatellen. Sitä kutsutaan ”aluskierrätyslisenssijärjestelmäksi” (engl. ship recycling license (SRL) scheme). Komission on määrä esittää vuoden 2016 loppuun mennessä tämän ajatuksen pohjalta ehdotus siitä, miten kannustetaan laivanomistajia huolehtimaan hyödyllisen käyttöikänsä loppua lähestyvien alustensa purkamisesta EU:n hyväksymissä laitoksissa niin sosiaalisesti kuin ekologisesti asianmukaisella tavalla.

1.5

Ehdotetun talousmekanismin tuomiin etuihin kuuluisi synergia voimassa olevan sääntelykehyksen kanssa. Valvontamenettelyt eivät olisi ristiriidassa EU:n aluskierrätysasetuksessa säädettyjen valvontamenettelyjen kanssa. Olemassa olevat EU:n toimielimet pystyisivät huolehtimaan tämän kaltaisen lisenssin hallinnoinnista ja soveltamisesta. ETSK kehottaa kuitenkin painokkaasti komissiota arvioimaan myös riskiä siitä, voisivatko EU:n kauppakumppanit pitää ehdotusta kilpailun vastaisena puuttumisena kansainvälisen meriliikenteen harjoittamiseen.

1.6

Nykyisistä vahingollisista käytänteistä päästään eroon vain siinä tapauksessa, että laivanomistajan vastuu todetaan ”saastuttaja maksaa” -periaatteen nojalla ja että vastuuntuntoisen kierrätyksen kustannukset sisällytetään aluksen käyttökustannuksiin. Irtolasti-, rahti- ja matkustajaliikenteen harjoittajien ja käyttäjien on kunkin kannettava kortensa kekoon. Ensinnäkin näiden tulee tiedostaa, että kyseessä on vakava ongelma, ja toiseksi näiden täytyy ryhtyä tukemaan aluskierrätyslisenssin kaltaista asteittaista, tehokasta taloudellista mekanismia, joka on mahdollista laajentaa globaalisti sovellettavaksi IMOn puitteissa ja hyödyntämällä EU:n ulkopuolelle ulottuvaa tiedotuskampanjaa.

1.7

ETSK tukee Euroopan komissiota tässä hankkeessa. Ensinnäkin se sopii erittäin hyvin yhteen kierrätysyhteiskuntaa koskevan EU:n toimintapolitiikan kanssa. Sen lisäksi siitä voi tulla tärkeä edistysaskel muokattaessa Etelä-Aasian vaarallista ja saastuttavaa laivanpurkuteollisuutta uuteen uskoon ja estettäessä sitä asettautumasta uudelleen muualle. ETSK tiedostaa alusten turvallista ja ympäristön kannalta asianmukaista kierrätystä koskevan Hongkongin kansainvälisen yleissopimuksen tarjoamat mahdollisuudet, kunhan sitä täydennetään EU:n aluskierrätysasetuksen periaatteilla. Komitea painottaa myös taloudellisen välineen tarvetta. Komitea kehottaa EU:ta tarjoamaan kaikkialla maailmassa sijaitseville telakoille teknistä tukea näiden vaatimusten täyttämiseksi.

2.1

Ilman merenkulkua maailmantalous olisi toimintakyvytön. Vuosittain noin 1 000 suurta valtamerialusta (säiliöaluksia, konttialuksia, rahti- ja matkustaja-aluksia) myydään romutettavaksi. Yli 70 prosenttia näistä käyttöikänsä loppuun tulleista aluksista päätyy Intian, Bangladeshin tai Pakistanin rannoille vaarallisen romutustyön materiaaliksi. Loppuosa hajotetaan yleensä Kiinassa ja Turkissa, missä kunnollinen infrastruktuuri on enemmän omiaan edistämään saastuttamattomampia ja turvallisempia toimintatapoja, kunhan sovelletaan asianmukaisia menettelyjä (1).

2.2

Useimmat käytöstä poistetuista aluksista romutetaan käyttämällä ”rantautumismenetelmää” (beaching), mitä ei voida hyväksyä. Siinä laiva ajetaan vauhdilla hiekkarannalle, missä purkutyön suorittavat pääasiassa ammattitaidottomat työntekijät (on myös ilmoitettu lapsityövoiman käytöstä Bangladeshissa) puutteellisin välinein ja osittain tai kokonaan vailla suojaa työssä suurina määrinä vapautuvilta vaarallisilta aineilta (2).

2.3

Aluskierrätysteollisuus siirtyi Itä-Aasiaan (Kiinaan ja Taiwaniin) 1970-luvulla, kun Euroopassa otettiin käyttöön entistä tiukempia ympäristö- ja työsuojelunormeja. 1980-luvulla toimialaan kohdistettiin tiukempaa sääntelyä myös Itä-Aasiassa, jolloin se siirtyi Etelä-Aasiaan. Viimeksi kuluneina 30 vuonna Intiassa on tullut tietoon 470 kuolemantapausta. Vuonna 2014 ilmoitettiin 25 kuolemantapauksesta ja 50 vakavasta loukkaantumisesta Etelä-Aasian telakoilla. Vuonna 2015 menetti 16 työntekijää henkensä telakoilla Bangladeshissa, ja tähän mennessä vuonna 2016 siellä on kuollut 12 työntekijää. Paljon useampi työntekijä on loukkaantunut vakavasti tai sairastunut myrkyllisistä höyryistä ja on kuolemassa tuskallisesti syöpäsairauteen altistuttuaan asbestin kaltaisille vaarallisille aineille. Näiden rantaromuttamojen luonnonympäristö on pahasti pilaantunut (3).

3.1

Aluskierrätystä koskevan ongelman keskeinen asia on globaaliin ratkaisuun tarvittavan tehokkaan kansainvälisen hallinnon puuttuminen. Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO on YK:n erityisjärjestö. Se on tuottanut alusten turvallista ja ympäristön kannalta asianmukaista kierrätystä koskevan Hongkongin kansainvälisen yleissopimuksen, joka on jäänyt ratifioimatta ja jonka tehokkuudesta ei ole takeita. Kuten monilla muillakin aloilla EU pystyy hyviä käytänteitä ja käytännönläheisiä ratkaisuja edistämällä tarjoamaan sääntely- ja oikeuskehyksen, josta voi kertyä myönteisiä tuloksia kaikkialla maailmassa ja jonka turvin kyetään tehokkaasti käsittelemään juuri merenkulkualalla yleisiä ekstraterritoriaalisia kysymyksiä.

3.2

Kansainvälisen oikeuden mukaan jokainen kauppa-alus on rekisteröitävä johonkin maahan. YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin UNCTADin (United Nations Conference on Trade and Development) mukaan lähes 73 prosenttia maailman kauppalaivastosta on rekisteröity eli ”liputettu” maahan, joka on jokin muu kuin se maa, minne aluksen todellinen omistaja ja edunsaaja on rekisteröitynyt. Syitä aluksen liputtamiseen oman maan ulkopuolelle ovat verojen välttely, mahdollisuus välttää kotimaiset työelämää ja ympäristöä koskevat säännökset ja mahdollisuus hankkia palvelukseen miehistöä matalan palkkatason maista. Monia näistä rekistereistä kutsutaan myös nimityksellä ”mukavuuslippu” (Flag of Convenience, FOC) tai ”noudattamattomuuslippu” (Flag of Non-Compliance, FONC). Kyse on sellaisten maiden lipuista, joiden ansiot kansainvälisen oikeuden noudattamisen valvonnassa ovat hyvin vaatimattomat. Osapuilleen 40 prosenttia Etelä-Aasiassa rantaromutetuista aluksista tuotiin maahan mukavuus- tai noudattamattomuuslipun alla. Näitä ovat muun muassa Saint Kitts ja Nevisin, Komorien ja Tuvalun liput. Näitä ”ikäloppuuslippuja” (end-of-life flags) ei juuri käytetä yhdessäkään aluksessa sen aktiivisena toiminta-aikana, ja kyseiset liput tarjoavat erityisesti alennettuja maksuja viimeisille purjehduksille sekä nopean ja helpon lyhytkestoisen rekisteröinnin vapaana kaikenlaisista maakohtaisista vaatimuksista.

3.3

Vain muutamat harvat laivanomistajat ovat ryhtyneet vapaaehtoisiin toimenpiteisiin varmistaakseen vanhentuneiden alustensa vähäsaasteisen ja turvallisen kierrätyksen. Alle 8 prosenttia romutettavaksi myydyistä aluksista purjehtii edelleen eurooppalaisen lipun alla, ja useimmissa tapauksissa niiden purkaminen osiin tapahtuu turvallisesti ja kestävyysperiaatteiden mukaisesti. Useimmat käyttöikänsä päätepisteeseen tulleista aluksista myydään niin kutsutuille käteisostajille, jotka vievät aluksen sen viimeiseen määränpäähän Etelä-Aasiaan. Useimmat laivanomistajista eivät itse ole tekemisissä kierrätyslaitosten kanssa: laivanomistajat ottavat sopivasti etäisyyttä loppusijoitukseen jättäen sen käteisostajille, jotka ovat erikoistuneet käyttöikänsä loppuun tulleisiin aluksiin ja toimivat välittäjätahoina laivanomistajien ja purkutelakoiden välillä. Heidän tarjoamiinsa palveluihin kuuluvat huolehtiminen aluksen siirtämisestä ja miehistön hankkimisesta sen viimeiselle purjehdukselle sekä vaadittavien hallinnollisten muodollisuuksien hoitaminen ja yhteydenpito viranomaisiin paikassa, missä romutus tapahtuu.

Sekä yksityiset että julkiset tahot turvautuvat laivanomistajina näihin käytänteisiin.

3.4

Tämän kaltaisesta liiketoiminnasta hyötyvät

3.5

Vaikka vapaaehtoisuuteen perustuvaa laivanomistajien koordinoitua toimintaa on ollut vuodesta 2009, kuten ohjeisto vaarallisten aineiden luetteloiden laadintaa varten ja muita käytöstä poistamiseen liittyviä toimenpiteitä vuonna 2015, Bangladesh, jonka olosuhteet tiedetään huonoimmiksi, oli suosituin viimeiseksi päämääräksi elinikänsä loppuun tulleille aluksille (4).

4.1

Vuonna 2009 IMO hyväksyi erityisen merenkulkualaa koskevan oikeusvälineen, Hongkongin yleissopimuksen. Siinä määritetään sääntelykehys perimmäisenä tarkoituksena välttämättömien tasavertaisten toimintaolosuhteiden takaaminen aluskierrätysalalla kaikkialla maailmassa. Todellisuudessa tämä väite ei kestä tarkastelua. Kyseessä on toki pieni edistysaskel, mutta täytäntöönpanoa ja noudattamisen valvontaa koskevat määräykset ovat heikot ja mahdollistavat monenlaiset tulkinnat, määräykset riippumattomasta sertifioinnista tai auditoinnista puuttuvat ja rantaromutus on käytännössä edelleen sallittua.

4.2

Hongkongin yleissopimus tulee voimaan vasta 24 kuukautta sen jälkeen, kun sen on ratifioinut 15 valtiota, jotka edustavat 40 prosenttia maailman kokonaistonnistosta ja joiden vuotuinen aluskierrätyskapasiteetti kattaa vähintään 3 prosenttia allekirjoittajatahojen yhteenlasketusta tonnistosta. Toistaiseksi vain viisi maata, joista Panama on ainoa merkittävä lippuvaltio, on ratifioinut Hongkongin yleissopimuksen, mutta yleissopimuksen voimaantulon edellyttämä vaatimus aluskierrätyskapasiteetista ei täyty yhdenkään maan osalta. Yleissopimuksen ei näin ollen odoteta tulevan voimaan lähiaikoina.

4.3

Aluskierrätyksen maailmanlaajuinen erityisrahasto, sekin yksi IMOn aloitteista, ei ole saanut kansainvälistä kannatusta. Vaikka IMO on tuottanut merenkulussa myönteisiä muutoksia useilla aloilla, tuloksekkaat laivanromutusta koskevat toimet eivät kuulu niiden joukkoon. Aluskierrätysteollisuudella on ollut taipumus asettautua tai siirtyä maihin, missä työvoimakustannukset ovat matalat ja missä ympäristö- ja työsuojelunormit ovat ensinnäkin vaatimattomalla tasolla mutta jäävät myös valvomatta. Näiden valtioiden roolista ”junailijoina” päästään eroon vain kytkemällä kuhunkin alukseen varoiltaan merkittävän kokoinen, riippumattomasti hallinnoitu rahasto, jonka varat voidaan palauttaa, mikäli kyseinen alus on kierrätetty vastuuntuntoisesti. Merenkulku on globaali elinkeinoala, kun taas laivanromutus ja se, että 70 prosenttia kaikista aluksista puretaan osiinsa kolmella Etelä-Aasian rantakaistalla, on alueellinen häpeän aihe, ja asia ansaitsee tulla ratkaistuksi tuloksekkaasti.

4.4

Käytöstä poistettuja aluksia pidetään EU:ssa vaarallisena jätteenä, ja ne kuuluvat Baselin yleissopimuksen soveltamisalaan. Yleissopimuksella säännellään kaikenlaisten vaarallisten jäteaineiden kuljetuksia muualle. Se on siirretty EU:n tasolla osaksi lainsäädäntöä jätteensiirtoasetuksen avulla. Tämän tulisi teoriassa estää EU-omisteisten alusten hävittäminen edesvastuuttomalla tavalla. Laivanomistajat myös kiertävät yleissopimuksen määräyksiä ja jätteensiirtoasetuksen säännöksiä järjestelmällisesti myymällä käyttöikänsä loppua lähestyvät alukset käteisostajille välittömästi niiden poistuttua EU:n vesiltä viimeiselle purjehdukselleen. EU:n aluskierrätysasetuksen voimaantulon jälkeen käytöstä poistetut alukset, jotka purjehtivat EU:n jäsenvaltion lipun alla, eivät kuitenkaan vuodesta 2019 lukien kuulu EU:n jätesiirtoasetuksen eivätkä kaikenlaisen vaarallisen jätteen kuljetuksesta määräävän Baselin yleissopimuksen soveltamisalaan.

4.5

Analysoituaan tilannetta EU ja sen jäsenvaltiot tulivat siihen lopputulokseen, että sekä Hongkongin että Baselin yleissopimus vaikuttavat edellyttävän samantasoista jätteeksi luokiteltujen alusten valvontaa ja soveltamista. Kansalaisjärjestöt kaikkialla maailmassa, ihmisoikeuksia ja myrkylliseen jätteeseen liittyviä kysymyksiä käsittelevä Yhdistyneiden kansakuntien erityisraportoija sekä Euroopan parlamentti ja ETSK ovat moittineet Hongkongin yleissopimusta siitä, ettei se tarjoa asianmukaisia ratkaisuja.

4.6

Tulosta tuottavan ratkaisun löytäminen on ollut EU:n asialistalla jo vuosia. Euroopan komissio laati ko. aiheesta vuonna 2007 vihreän kirjan (5) ja sen jatkoksi vuonna 2008 tiedonannon (6) sekä vielä ehdotuksen alusten kierrätyksestä koskevaksi EU:n asetukseksi (EU:n aluskierrätysasetus) (7) vuonna 2012. Asetus tuli voimaan 30. joulukuuta 2013, mutta sen edellytetään olevan kaikilta osin sovellettavissa vasta 31. joulukuuta 2018 mennessä. Asetuksen myötä monet Hongkongin yleissopimuksen vaatimuksista tulevat aikaistetusti voimaan. Lisäksi EU:n aluskierrätysasetuksessa vahvistetaan luettelo hyväksytyistä kierrätyslaitoksista, missä EU:hun liputetut alukset täytyy romuttaa. Näiden laitosten sertifiointi ja auditointi on annettava riippumattoman tahon tehtäväksi. EU:n aluskierrätysasetuksessa mennään lisäksi Hongkongin yleissopimusta pidemmälle asettamalla kierrätyslaitoksille tiukemmat vaatimukset ja säätämällä myöhempien vaiheiden jätteenkäsittelystä ja työntekijöiden oikeuksista.

4.7

EU:n aluskierrätysasetus tekee kuitenkin jokseenkin vaatimattoman vaikutuksen samaa aihetta käsitteleviin, aikaisemmin julkistettuihin vihreään kirjaan ja tiedonantoon verrattuna. Näissä kahdessa asiakirjassa analysoidaan aukottomasti alusten kierrätykseen Etelä-Aasiassa liittyviä ongelmia ja ilmaistaan vakaa käsitys, että on ryhdyttävä tiukkoihin toimenpiteisiin, joilla puututaan kyseisissä maissa vallitseviin oloihin, joita ei voida hyväksyä. EU:n aluskierrätysasetuksessa säädetyt toimenpiteet eivät kuitenkaan riitä ongelmien ratkaisemiseen. Vaikka EU:n aluskierrätysasetuksessa asetetaan aluskierrätyslaitoksille tiukat vaatimukset, joilla tosiasiallisesti torjutaan sääntöjenvastainen rantaromutusmenetelmä, laivaomistajien on hyvin helppo kiertää nämä vaatimukset siirtämällä omistajuus muulle taholle tai yksinkertaisesti liputtamalla alus ulos, purjehtimaan EU:n ulkopuolisen maan lipun alla. ETSK päätteli, että puuttui päivänselvästi poliittista tahtoa saattaa merenkulkuala vastuuseen, ja katsoi, että komission olisi pitänyt laatia parempi, luovempi ja pelottomampi ehdotus, joka olisi ollut aloitteikkaampi ja tavoitetasoltaan komission aiempia asiakirjoja vastaava (8).

5.1

Asetuksesta puuttuu sellainen talousväline, jota komissio voisi käyttää ohjatakseen kehitystä toivottuun suuntaan. Komissio tunnusti sen perustavan heikkouden, että laivanomistajat pystyvät helposti välttämään EU:n aluskierrätysasetuksen yksinkertaisesti liputtamalla aluksensa ulos, EU:n ulkopuoliseen maahan. Sen ensimmäiseen ehdotukseen vuodelta 2012 sisältyi nimittäin lauseke ”toiseksi viimeisen omistajan vastuusta”. Lauseke hylättiin kolmikantaneuvotteluissa, ja Euroopan parlamentin ansiosta asetukseen sisällytettiin artikla, jossa komissio velvoitetaan tutkimaan mahdollisia vaihtoehtoisia talousmekanismeja.

5.2

Komissio julkaisi vuoden 2016 heinäkuussa uuden tutkimuksen, jonka Ecorys, DNV-GL ja Rotterdamin Erasmus-yliopisto laativat. Sen aiheena on aluskierrätyslisenssi (ship recycling licence), jonka tarkoituksena on kannustaa laivanomistajia hyväksymään lopultakin vastuunsa vähäsaasteisesta ja turvallisesta alusten purkamisesta.

5.3

Aluskierrätyslisenssin myötä kutakin alusta varten luotaisiin nimenomainen rahasto, joka pidettäisiin sulkutilillä jossakin tunnetussa rahoituslaitoksessa, joka kartuttaisi pääomaa ja rahoittaisi turvallista ja kestävyysajattelun mukaista kierrätystoimintaa. Lisenssin arvo määrittyisi yhteisesti aluksen vetoisuuden, liikennöintimuodon ja EU:n satamiin tehtävien käyntikertojen tiheyden perusteella sekä mahdollisesti alustyypin mukaan tukeutuen ”kehdosta kehtoon” -periaatteeseen ja ottaen huomioon se, onko aluksessa myrkyllisiä aineita. Pääomaa kerryttävät laivanomistajat, jotka joka kerta aluksensa käydessä EU-satamassa suorittavat asiaankuuluvan maksun rahastoon, joka kytkeytyy juuri tuohon alukseen.

5.4

Elinkaaren umpeutuessa rahaston varat voisi saada käyttöönsä, mikäli alus on todellakin kierrätetty EU:n hyväksymällä telakalla, eli siten korvataan tulojen menetys, joka koituu siitä, että valitaan vastuuntuntoinen purkutapa. Komission on määrä esittää vuoden 2016 loppuun mennessä virallinen ehdotuksensa mainitun tutkimuksen suhteen.

5.5

Ehdotetun talousmekanismin tuomiin etuihin kuuluisi synergia voimassa olevan sääntelykehyksen kanssa. Todettakoon erityisesti, että ehdotettuun talousmekanismiin liittyvät valvontamenettelyt toimisivat hyvin yhteen EU:n aluskierrätysasetuksessa säädettyjen valvontamenettelyjen kanssa. Niihin kuuluvat laitoksissa itse paikalla tehdyt tarkastukset ennen kirjaamista EU:n ylläpitämään luetteloon ja sen jälkeen. Lisenssit tulisi liittää myös niiden lupa-asiakirjojen luetteloon, jotka satamavaltion viranomaiset on jo nykyisellään velvoitettu tarkastamaan säännöllisesti. Samaan tapaan jo toiminnassa oleva Euroopan meriturvallisuusvirasto (EMSA) vaikuttaa soveltuvan parhaiten lisenssien tarkistamiseen ja myöntämiseen, kun taas sellaiset EU:n rahoituslaitokset kuin Euroopan investointipankki (EIP) tai Euroopan investointirahasto (EIR) vaikuttaisivat soveltuvimmilta hallinnoimaan mahdollisesta aluskierrätyslisenssijärjestelmästä kertyviä tuloja. ETSK kehottaa painokkaasti komissiota arvioimaan myös riskiä siitä, voisivatko EU:n kauppakumppanit pitää ehdotusta kilpailun vastaisena puuttumisena kansainvälisen meriliikenteen harjoittamiseen.

5.6

Kuvatun kaltainen rahasto vastaisi paljolti ETSK:n ehdotusta, joka koskee mittavamman ja elinvoimaisemman aluskierrätysteollisuuden tukemista Euroopassa. EU:ssa on riittävästi kapasiteettia, jota ei enää käytetä uusien alusten rakentamiseen ja vanhojen korjaamiseen mutta joka soveltuu laivojen romuttamiseen ja kierrätykseen. Tämä vastaa Euroopan unionin pyrkimystä kehittyä kestävällä pohjalla olevaksi kierrätysyhteiskunnaksi kiertotalouksineen, jossa jätettä hyödynnetään ennen kaikkea raaka-aineena älykkään ja tarkkaan seulovan kierrätysjärjestelmän avulla. Kun pannaan merkille vuoroin epävakaat, vuoroin jatkuvasti kohoavat raaka-aineiden hinnat ja korkeat työttömyyslukemat monissa EU:n jäsenvaltioissa sekä se, että monet öljynporauslautat EU:n vesillä ovat lähestymässä taloudellisen käyttöikänsä loppua, voidaan todeta, että tästä voisi kertyä merkittävää hyötyä koko unionille. Sen lisäksi toimintaikänsä lopussa olevien laivojen romuttamisala on mahdollisuus merten rannikkoalueiden kehittämistä ja nuorten sekä työttömien henkilöiden uudenlaisille ammattialoille kouluttamista ajatellen.

5.7

Komissio julkaisi 12. huhtikuuta 2016 tekniset ohjeet aluskierrätyslaitoksille, jotka hakevat hyväksyntää EU:n aluskierrätysasetuksen nojalla. Laitosten, jotka haluavat tulla kirjatuiksi EU:n hyväksymien luetteloon, tulee taata terveelliset ja turvalliset työolot ja saasteiden valvonnan –asianmukainen myöhemmissä vaiheissa tapahtuva jätteenkäsittely mukaan lukien – ja noudattaa kansainvälisiä työntekijöiden oikeuksia. Niin EU:ssa kuin sen ulkopuolella sijaitsevat laitokset voivat hakea luetteloon kirjaamista. EU:ssa sijaitsevien laitosten ohella Kiinan ja Turkin parhaat telakat ovat mitä todennäköisimmin mukana luettelossa, joka julkaistaan vuoden 2016 loppuun mennessä. Kierrätyslaitoksilta, joissa käytetään rantaromutusmenetelmää, on jo tullut hakemuksia EU:n luetteloon pääsemiseksi. ETSK jakaa Euroopan parlamentin ja komission käsityksen, että nykyisen kaltaista rantaromutusmenetelmää soveltavia ei pitäisi hyväksyä EU:n luetteloon.

5.8

Jos EU haluaa, että täkäläiset alukset romutetaan vastuuntuntoisesti, on kohtuullista odottaa, että unioni toimii siten, että tästä koituvat kustannukset sisällytetään aluksen käyttökustannuksiin. Markkinataloudessahan ei mikään ole ilmaista, vaan kaikella on hintansa. Romutettaessa laivoja vastuuntuntoisesti maksetaan tuo hinta rahana. Edesvastuuttomasti romutettaessa tuo hinta maksetaan muina arvoina, kuten paikallisen ympäristön tuhoutumisena ja ihmishenkinä. Koska EU ei tahdo hyväksyä näitä arvoja lailliseksi maksuvälineeksi, se ei saa myöskään sallia niitä käytettävän pätevänä vastikkeena maksuliikenteessään unionin ulkopuolella sijaitsevien kehitysmaiden kanssa.

5.9

Ylikapasiteetin ja niukkojen liikevoittojen leimaamana aikana on havaittavissa vahvoja viitteitä siitä, että suurin osa laivanomistajista vastustaa kaikkia toimenpiteitä, joiden vuoksi kustannukset kasvavat. Vaikutukset ovat kuitenkin laivanomistajien kannalta vaatimattomat. Kun pyritään muuttamaan käyttäytymistä, jota 42 prosenttia laivanomistajista osoittaa, arvioidaan, että kyseiseen tavoitteeseen vaadittavat toimenpiteet lisäävät pienten alusten käyttökustannuksia arviolta 0,5 prosenttia, ja suurimpien alusluokkien kohdalla lisäys on noin 2 prosenttia. Jos lisenssimaksuja korotetaan ja/tai jos pääomaa kerryttävää aikaa supistetaan, kohoaa kestävyysperiaatteen mukaisen aluskierrätykseen myytävien alusten osuus jopa 68 prosenttiin. Selvityksessä arvioidaan, että ajan mittaan peräti 97 prosenttia EU:n satamiin liikennöivistä aluksista kerää riittävästi varoja kattamaan asianmukaisen kierrätyksen edellyttämän lisän (9).

5.10

Aluskierrätysrahaston kartuttaman tuottorahaston täytyy kuitenkin pystyä osoittamaan, että se kattaa vastuuntuntoisen kierrätyksen kustannukset ja että sitä tullaan soveltamaan ja siihen liittyviä maksuja perimään oikeudenmukaisesti kaikilta EU:n satamiin aluksineen kiinnittyviltä meriliikenteen harjoittajilta. Alueellista (eurooppalaista) toimenpidettä, kuten EU:n aluskierrätyslisenssiä, ei kuitenkaan voida panna tehokkaasti täytäntöön koko maailmassa ilman laivanomistajien ja Kansainvälisen merenkulkujärjestön myötävaikutusta. EU:n säätämä taloudellinen väline, jota sovellettaisiin jokaiseen EU:n satamissa käyvään alukseen, saattaisi hyvinkin antaa alkusysäyksen tuohon ratkaisuun globaalilla tasolla, ja sitä voitaisiin laajentaa IMOn avulla. Niiden jäsenvaltioiden hallitusten, joissa asuu merkittävän aluskannan omistajia, tulee toimia tarmokkaasti viedäkseen eteenpäin asiaankuuluvaa lainsäädäntöä yhdenmukaisesti petoksia koskevan toimintapolitiikan ja WTO:n suuntaviivojen kanssa.

5.11

Poliittisen päättäväisyyden lähteenä ja tukena voi olla mm. valistunut julkinen mielipide. Tiedon levittäminen useimmissa etelä-aasialaisissa kierrätyslaitoksissa vallitsevista pöyristyttävistä oloista alkaa jo vaikuttaa, mutta huolestuneilta suuren yleisön jäseniltä puuttuvat tällä hetkellä kaikki keinot vaikuttaa merenkulkualaan suorasti asianomaisia laivapalveluita koskevilla osto- tai boikottipäätöksillään. Tilannetta on muutettava kannustamalla merirahtipalveluja käyttäviä tärkeitä yritysasiakkaita vaatimaan, että heidän tavaransa laivataan aluksilla, joiden lopullista käytöstäpoistamista koskevat vastuuntuntoiset ja peruuttamattomat toimintapoliittiset linjaukset.

5.12

Kuten monilla muillakin aloilla EU pystyy hyviä käytänteitä ja käytännönläheisiä ratkaisuja edistämällä täyttämään oman roolinsa ja kykenee tarjoamaan tukitoimena sääntelykehyksen, josta voi kertyä myönteisiä tuloksia kaikkialla maailmassa ja jonka turvin onnistutaan tehokkaasti käsittelemään juuri merenkulkualalla yleisiä ekstraterritoriaalisia kysymyksiä.

2.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 34/44

Esittelijä:

Janusz PIETKIEWICZ

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) katsoo, että hajautetun tuottajakuluttajaenergian yleisen kehittämistyön tulisi olla Euroopan unionin energiapolitiikan tärkeä ja pysyvä elementti. Tällainen ratkaisu on tarkoituksenmukainen ja saattaa energiaturvallisuuden sekä ympäristö- ja yhteiskunnallisten näkökohtien kannalta jopa osoittautua välttämättömäksi.

1.2

Tuottajakuluttajaenergian osuus yleisestä energiantuotannosta tulisi sovittaa yksittäisten jäsenvaltioiden erityisiin olosuhteisiin. Tämän vuoksi ETSK ehdottaa, että Euroopan komissio laatii periaatteelliset puitteet tuottajakuluttajaenergialle, kun taas nimenomaisen sääntelyn tällä alalla tulee pysyä kunkin jäsenvaltion toimivaltaan kuuluvana asiana.

1.3

Tuottajakuluttajaenergiaa varten soveltuvat mitä monenmoisimmat uusiutuvat energialähteet, koska kyseinen toiminta on mahdollista kaikilla alueilla ilmasto-olosuhteista riippumatta.

1.4

Tuottajakuluttajien laajamittaisen tulon markkinoille ovat mahdollistaneet uudet teknologiat, digitaalivallankumous ja kuluttajien odotukset pääsystä osallistumaan suorasti talouden prosesseihin.

1.5

Jotta tuottajakuluttajan käsite ymmärrettäisiin jäsenvaltioissa paremmin, olisi komitean mielestä suotavaa, että komissio laatii tuottajakuluttajan kehysmääritelmän, joka sisältää sellaiset yhteiset peruselementit kuin laitoksen koko, yksin ja yhteisesti tapahtuva energiantuotanto, laitoksen omistus sekä kysymys tuotetun energian ylijäämistä.

1.6

Tuottajakuluttaja voi olla jokainen – riippumatta omistusoikeudesta kulloiseenkin kiinteistöön, laitokseen tai laitteistoon. Esimerkiksi sekä omakotitalon omistaja että kerrostaloasunnon vuokralainen voi olla tuottajakuluttaja.

1.7

Tuottajakuluttajaenergian taloudelliset hyödyt, jotka pääasiallisesti liittyvät huokeampiin energiansiirtokustannuksiin, paikallisten energialähteiden parempaan hyödyntämiseen ja paikallisyhteisöjen ammatilliseen aktivoimiseen, johtanevat ennen pitkää siihen, että tämä energia-alan lohko pystyy toimimaan ilman lisätukimekanismeja.

1.8

Säästöt ja valveutuneemmasta ja aktiivisemmasta kulutuskäyttäytymisestä kertyvät yhteiskunnalliset hyödyt, uusiutuvien energialähteiden hajautettu hyödyntäminen, niukemmat verkkohäviöt ja yhteistyön tuoma tehostuminen voivat antaa nopeasti hyvän tuoton investoinneille, joita tehdään tuottajakuluttajaenergian kehittämislaitteistoihin, siirto-, jakelu- ja paikallisverkkoihin sekä niiden hallintajärjestelmiin ja energian varastoinnin kehittämiseen.

1.9

Tuottajakuluttajien tukijärjestelmät eivät saa missään tapauksessa vääristää kilpailua energiamarkkinoilla tai eliminoida muita toimijoita näiltä markkinoilta. Pitää lisäksi muistaa, että näillä markkinoilla on myös energiankuluttajia, jotka eivät voi tai halua ryhtyä tuottajakuluttajiksi.

1.10

Rahoitukselliset ratkaisut, joilla voi olla vaikutusta tuottajakuluttajiin, mm. verot, tariffit ja muut maksut, olisi sovitettava edullisiksi kyseisille toimijoille. Ne eivät saa missään tapauksessa syrjiä tuottajakuluttajia energiamarkkinoilla.

1.11

Tuottajakuluttajaenergian dynaaminen kasvu perustuu hyvien kumppanuussuhteiden solmimiseen tuottajakuluttajien, muiden energiantuottajien ja sähkönsiirrosta ja -jakelusta huolehtivien yritysten välille. On luotava edellytykset sille, että kaikille energiamarkkinoiden toimijoille kertyy hyötyä tuottajakuluttajuuden kasvusta. ETSK suosittaa, että komissio suorittaa tutkimuksia tätä alaa koskevien ratkaisujen työstämistä silmällä pitäen.

1.12

On löydettävä ratkaisuja tuottajakuluttajien suojelemiseksi energiansiirron ja -jakelun alalla toimivien yritysten ja energian suurtuottajien monopolistisilta käytänteiltä.

1.13

Yleisesti ottaen tuottajakuluttaja kehittää energiaa omiin tarpeisiinsa (yksittäinen ihminen, kansalaisryhmät, kotitaloudet, maatilat, pienyritykset). Laitteistojen kehittämää tehoa ei ole mahdollista sovittaa omaan energiantarpeeseen. Sen vuoksi on ratkaisevan tärkeää löytää ratkaisu ylijäämäenergian ongelmaan. Kysymys on sitäkin tärkeämpi, mikäli haluamme, ja kuten meidän aina pitää, kannustaa tuottajakuluttajaa supistamaan energiankulutusta.

1.14

Tuottajakuluttajien energiankäytön optimointia pitää tukea älykkään elämisen (smart living) järjestelmien avulla. ETSK kehottaa paneutumaan tähän seikkaan Euroopan komission parhaillaan laatimien systeemiratkaisujen yhteydessä.

1.15

Kun otetaan huomioon, että tuottajakuluttajat kehittävät energiaa pienimuotoisesti, ei näiden pääsyä verkkoon pidä rajoittaa.

1.16

Tuottajakuluttajaenergia-alan kasvu edellyttää, että jakelu- ja siirtoverkkoja ja niiden toimintaa mukautetaan sitä vastaavasti. Tuottajakuluttajien täytyy osallistua tähän liittyviin kustannuksiin, mutta näihin kustannuksiin osallistumista koskevat periaatteet on kuitenkin määritettävä avoimesti.

1.17

Tuottajakuluttajaenergia-alan kehityksen välttämätön edellytys on kuitenkin älykkäiden lähiverkkojen samanaikainen kehitys. ETSK pitää älykkäiden mittarien yleistä käyttöönottoa osana verkkoinfrastruktuuria, ja sen vuoksi kustannuksia ei pidä sälyttää suoraan kuluttajien kannettavaksi. ETSK kiinnittää huomiota tarpeeseen suojata kerätyt tiedot.

1.18

Tuottajakuluttajaenergian hyödyt kasvavat voimakkaasti energian pienimuotoisen varastointikapasiteetin kehityksen myötä. Komitea ehdottaa, että tieteellisessä tutkimuksessa keskitytään vastedeskin nykyisten energianvarastointitekniikoiden optimointiin ja uusien tekniikoiden etsintään.

1.19

Yksi tapa vauhdittaa tuottajakuluttajaenergia-alan kehitystä on energiaosuuskuntien ja tuottajakuluttajien muun muotoisten yhteenliittymien perustaminen. Ryhmänä toimiessaan tuottajakuluttajat ovat tehokkaampia. Ryhmät vaikuttavat muun muassa energiantuotannon hintaa alentavasti, vahvistavat tuottajakuluttajien asemaa energiamarkkinoilla ja osallistuvat suoraan paikallisen energiaturvallisuuden parantamiseen.

1.20

Tuottajakuluttajien ryhmä pystyy paremmin mukauttamaan energiatuotantonsa energiatarpeisiinsa. Tämä mahdollistaa lisäsäästöt energiansiirrossa ja huokeammat energianhinnat ryhmän jäsenille. Koska tarjonnan ja kysynnän heilahtelut loivenevat, tuottajakuluttajien ryhmällä on myönteisempi vaikutus jakelu- ja siirtoverkkoon kuin yksittäisellä tuottajakuluttajalla.

1.21

ETSK ehdottaa Euroopan komissiolle, että tämä ottaa lähes nollakulutustason rakennuksia koskevissa toimissaan lukuun tuottajakuluttajaenergian suunnattoman merkityksen tässä prosessissa.

1.22

Komitea esittää, että komissio kiinnittää huomiota tuottajakuluttajaenergiaan liittyviin kysymyksiin parhaillaan työstämissään, sähkömarkkinoiden rakennetta ja uusiutuvia energialähteitä koskevan säädöspaketin uudelleentarkastelua käsittelevissä aloitteissa.

1.23

ETSK katsoo, että tuottajakuluttajaenergian hyötyjä tulee soveltaa aktiivisessa toimintapolitiikassa energiaköyhyyden rajoittamiseksi ja erityisen arassa asemassa olevien yhteiskuntaryhmien suojelemiseksi sekä ratkaistaessa senioritalouteen ja väestön ikääntymiseen liittyviä ongelmia. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallisuudella tulee olemaan keskeinen merkitys tässä yhteydessä.

1.24

Tuottajakuluttajuuden yleinen kehittyminen tarjoaa lisäksi mahdollisuuden vauhdittaa paikallista yritystoimintaa, jolloin luodaan uusia työpaikkoja, jotka liittyvät tarvittavien laitteistojen valmistamiseen ja palvelujen toimittamiseen.

1.25

Paikallis- ja alueyhteisöjen panoksella on tavattoman iso vaikutus tuottajakuluttajaenergia-alan jatkuvaan kehitykseen. ETSK suosittaa, että komissio ottaa tämän kysymyksen huomioon kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen puitteissa tapahtuvassa toiminnassa.

1.26

Kun otetaan huomioon, että tuottajakuluttajaenergia-alan kehitystaso vaihtelee jäsenvaltioittain, on aiheellista järjestää kokemustenvaihtoa eri muodoissaan. Komitea suosittaa, että komissio seuraa tuottajakuluttajuuden kehitystä jäsenvaltioissa osana energiaunionin puitteissa suoritettavaa vuotuista raportointia. Kerätty aineisto tulee olemaan suureksi hyödyksi jäsenvaltioiden suorittamia toimenpiteitä ajatellen.

1.27

Tuottajakuluttajuuden toteuttaminen yleisesti on monipolvinen, monitahoinen ja pitkällinen prosessi. Sen vuoksi on tärkeää, että tuottajakuluttajaenergian alaa edistävät ratkaisut ovat luonteeltaan vakaita ja pitkäkestoisia.

2.1

Energialähteiden saatavuus, turvattu energiansaanti ja hintapolitiikka, jossa otetaan huomioon vaikeassa tilanteessa olevien yhteiskuntaryhmien ja kuluttajien edut: nämä ovat perusluonteisia haasteita sekä yhteiskunnille ja jokaiselle poliittiselle hallitustaholle että yksityisille kuluttajille.

2.2

Ei ole kauaa siitä, kun emme pystyneet hankkimaan energiaa muulla keinoin kuin polttamalla, ainoana mahdollisena poikkeuksena vesienergia. Tekniikan edistysaskeleet ovat mahdollistaneet laajamittaisen energiantuotannon vailla tarvetta polttaa mitään. Ihminen on oppinut tuottamaan energiaa puhtaimmassa muodossaan auringon valosta ympäristöä saastuttamatta. Tämä energialähde on sen lisäksi sekä ilmainen että ehtymätön, ja ainoat kustannukset ovat laitteistoista johtuvia.

2.3

Yhtä tuloksekasta on sähkön kehittäminen tuulivoimalla, eli kyseessä on sama lähde, aurinko, joka maapalloa lämmittämällä panee ilmamassat liikkeelle. Sama koskee biomassaa, koska fotosynteesi on pääasiallinen syy sen uusiutumiseen.

2.4

Uusiutuvan energian kehittäminen on väistämätöntä fossiilisten polttoaineiden saatavuuden heiketessä, koska niitä ollaan kiihtyvää vauhtia kuluttamassa loppuun, monien maiden ollessa tuontiriippuvaisia, maapallon lämmetessä ja ilman pilaantuessa. Nämä ongelmat ovat johtaneet siihen että EU, ja sen keralla valtaosa tärkeimmistä talouksista, on ryhtynyt investoimaan uusiutuviin energialähteisiin.

2.5

Vuonna 1992 Rio de Janeirossa pidetyssä Yhdistyneiden kansakuntien ympäristö- ja kehityskonferenssissa hyväksyttiin luonnonsuojelua edellyttäviä olennaisia talous- ja yhteiskuntapoliittisia periaatteita, kuten ilmastonmuutosta koskeva YK:n puitesopimus.

2.6

Vuoden 2015 syyskuussa YK:n yleiskokous hyväksyi kestävän kehityksen tavoitteet. Yksi niistä (tavoite 7) koskee kestävyysajattelun mukaisen energian saattamista kaikkien ulottuville. Maailmassa on nykyisin 1,2 miljardia ihmistä, joilla ei ole käytettävissään sähköenergiaa.

2.7

Yli 120 miljoonalla kansalaisella vaarana ovat köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen. 10 prosenttia eurooppalaisista asuu kotitalouksissa, joihin kuuluvista yhdelläkään ei ole työtä, ja kodittomien määrä on kasvussa. Nämä luvut tarkoittavat samanaikaisesti myös energiaköyhyyttä.

2.8

Kansalaisyhteiskunnat kannattavat uusiutuvia energialähteitä tavattoman voimakkaasti. Tämä vahvistettiin vuonna 2015 ympäristöasioita käsittelevässä paavi Franciscuksen kiertokirjeessä sekä islaminuskon, hindulaisuuden ja buddhalaisuuden hengellisten johtajien antamassa ilmastonmuutosta koskevassa julistuksessa. He kehottivat uskonnollisia yhteisöjä sitoutumaan hiilettömään tai vähähiiliseen tulevaisuuteen.

2.9

Tarve irrottautua fossiilisista polttoaineista kuului hyväksyttyihin tavoitteisiin Pariisissa vuonna 2015 pidetyssä COP21-ilmastokokouksessa, johon osallistui lähes 200 maata. Tarkoituksena on ennen kaikkea pitää ”maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle 2 oC:ssa suhteessa esiteolliseen aikaan ja pyrkien toimiin, joilla lämpötilan nousu saataisiin rajattua 1,5 oC:een”.

3.1

Ihmiskunta on kolminkertaistunut viimeksi kuluneiden 50 vuoden aikana. Globaalin rahoitusjärjestelmän hauraus on aiheuttanut vaaran maailmantalouden pitkäkestoisesta pysähtyneisyydestä. Korkea työttömyystaso ja kohoavat energiakustannukset ovat aiheuttaneet epävakautta useissa maissa: liiketoiminnan kulut ja kuluttajien lisärasitteet ovat kasvaneet.

3.2

Maailmassa on jouduttu toteamaan tarve tehdä muutoksia talouden ajatusmalliin ja mukauttaa liiketoimintamalleja myös yhteiskunnallisella sektorilla. Uuden järjestelmän luomiseen tarvittavia välineitä on syntynyt maailmanlaajuisen digitaalivallankumouksen ja esineiden internetin myötä.

3.3

Vuoteen 2020 mennessä markkinoilla tulee olemaan yli 50 miljardia verkkoon liitettyä laitetta eli seitsemän kertaa enemmän kuin maailmassa on ihmisiä. Älypuhelimesta, eikä siis henkilökohtaisesta tietokoneesta, on jo tullut tärkein ikkuna viestintään muun maailman kanssa. Vuonna 2020 niitä on markkinoilla noin 6,1 miljardia.

3.4

Esineiden internet on mahdollistanut miljoonien ihmisten osallistumisen sosiaalisiin verkostoihin. On syntynyt yhteisöllisen kuluttamisen malli (sharing economy, jakamistalous), joka soveltuu paremmin sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitetta ajavaksi organisoituun yhteiskuntaan. Talous on alkamassa siirtyä ylhäältä käsin hallituista, keskitetyistä instituutioista kohti jakamisen ajatusta, ja monet syrjäytyneet yhteiskuntaryhmät ovat saamassa mahdollisuuden osallistua aktiivisesti taloudelliseen toimintaan.

3.5

Verkkoalustojen ansiosta kuluttajat voivat muuttua tuottajiksi, jotka luovat ja jakavat itsenäisesti tietoa sekä 3D-tulostinten avulla valmistettuja tuotteita. Alustojen avulla pystytään jakamaan autoja, koteja, vaatteita ja muita asioita. Kuluttaja/tuottaja voi osallistua koulutukseen internetissä, saada lääketieteellistä neuvontaa ja löytää korjaajan kodinkunnostukseen. Yhteiskunnalliset yrittäjät, joiden ei joukkorahoituksen ansiosta tarvitse turvautua vakiintuneeseen pankkijärjestelmään, pystyvät rahoittamaan taloudellista toimintaansa nuoressa, jakamiseen perustuvassa taloudessa.

3.6

Digitaalisten mahdollisuuksien maailmassa sosiaalisesta pääomasta tulee aivan yhtä tärkeä asia kuin rahallinen pääoma, saatavuudesta tulee omistamista tärkeämpää, ja ”vaihtoarvo” kapitalistisilla markkinoilla on enenevästi korvautumassa ”jakamisarvolla” yhteistyöyhteisössä.

3.7

Digitaaliteknologian kehittyminen ja energia-alan uudet liiketoimintamallit, muun muassa hajautettu energiamalli, antavat perusteet pitää maaseutualueita, suurkaupunkilähiöitä, omakotitaloista koostuvia asuinalueita, talokohtaisia yhteisöjä ja asunto-osuuskuntia suurvoimaloina, joiden tarjoamat mahdollisuudet ovat valtaisat. Samaa pätee pilveksi kerättyihin hajautettuihin resursseihin, joista kumpuaa energiaturvallisuuden uusi doktriini, joka rakentuu alhaalta ylöspäin – kotitalouksista, maatiloista, pienyrityksistä ja mikro-osuuskunnista käsin.

3.8

Energian alalla internet on mahdollistanut – yhteisöllisen kuluttamisen puitteissa – osallistumisen sosiaalisiin verkostoihin miljoonille ihmisille, jotka tuottavat sähköenergiaa kodeissaan, toimistorakennuksissa ja varastorakennusten katoilla ja sitten jakavat sitä ”energian internetin” keinoin, aivan kuten nykyään luomme ja jaamme verkossa informaatiota. Tuon järjestelmän elementtejä, jotka tarvitsevat vielä tuntuvasti kehittelyä, ovat energian varastointi, energiaverkkojen ”internetisöinti” ja sähkövirralla toimivat autot.

4.1

Ympäristöä kuormittamattoman energian tuotanto markkinoiden täydennykseksi ja fossiilisten polttoaineiden korvaamiseksi on tehnyt tarpeelliseksi muuntaa energiajärjestelmiä ja luoda sääntöjä, jotka koskevat uusien toimijoiden osallistumista näille markkinoille.

4.2

Lissabonin sopimuksen määräysten mukaan (2 artiklan 3 kohta) Euroopassa tapahtuvan kestävän kehityksen perustana on sosiaalinen markkinatalous. Kansalaisyhteiskuntaan kuuluvilla kumppanitahoilla on tässä merkittävä rooli, ja energiajärjestelmien sosiaalinen hyväksyntä, varsinkin paikallistasolla, on keskeisen tärkeä seikka.

4.3

Euroopan unioni on määrittänyt vuoteen 2030 ulottuvat tavoitteet, jotka koskevat energiaunionia ja EU:n muuttamista energiatehokkaaksi ja sen hiilidioksidipäästöjen rajoittamista. Kaksi päätavoitetta ovat kasvihuonekaasupäästöjen supistaminen 40 prosenttia ja uusiutuvista lähteistä tuotetun energian osuuden kasvattaminen 27 prosenttia, kuitenkaan täsmentämättä osuutta maakohtaisilta tasoiltaan. Matalaenergiatalouden tarkoituksena on taata energiaturvallisuus ja talouskasvu siten, että hiilidioksidipäästöt rajoitetaan ja pidemmällä aikavälillä energiantuotanto ja -kulutus tapahtuvat enenevästi paikallistasolla. Tuoreimpien tietojen mukaan vuonna 2014 hiilidioksidipäästöjä pystyttiin uusiutuvien energialähteiden ansiosta supistamaan 380 miljoonaa tonnia.

4.4

Yksi EU:n kaavailemista vuoteen 2030 tähtäävistä nimenomaisista tavoitteista on yksityisten kuluttajien ja yritysten energiakustannusten tuntuva vähentäminen. Niiden on määrä pystyä osallistumaan aktiivisesti energiamarkkinoille uuden teknologian luomien mahdollisuuksien ansiosta.

4.5

EU:n energiatase on riippuvainen kauppavaihdosta. Enemmän kuin puolet EU:n sisäisestä energian kokonaiskulutuksesta, arvoltaan 400 miljardia euroa, katetaan tuonnilla. Eräiden selvitysten tulokset osoittavat, että vuonna 2030 unionin riippuvuus ulkoisista energiantoimituksista saattaa yltää 70 prosenttiin. On arvioitu, että uusiutuvien energialähteiden ansiosta vuonna 2014 fossiilisten polttoaineiden käyttöä kyettiin supistamaan maailmassa 114 megatonnilla.

4.6

EU:n energiataseen parantamisesta on tullut keskeinen kysymys. Eräs ratkaisuista on se, että yksittäiset kuluttajat tuottavat energiaa suoraan monilukuisista paikallisista lähteistä. Energiaturvallisuuden varmistaminen saattaa käydä monille maille ongelmalliseksi, ellei saada kerättyä laajaa ruohonjuuritason tukea energian tuottamiselle uusiutuvista lähteistä paikallisten tarpeiden tyydyttämiseen.

4.7

Talokohtaista energiantuotantoa koskevan laitteistoteknologian kehittyminen, energian varastoinnin kyseisissä laitteistoissa mahdollistavat yhä tehokkaammat ratkaisut, energian siirto älykkäissä verkoissa ja mittaaminen älymittareilla sekä paikallisen energiankysynnän hallinta merkitsevät sitä, että kuluttajakohtaisilla laitteistoilla saattaa olla tuntuva vaikutus kunkin maan energiavalikoimaan.

4.8

Uusiutuvien energialähteiden ala on tärkeä tekijä teknologisessa innovoinnissa. Se on olennainen seikka, kun ajatellaan Euroopan energiajärjestelmän perinpohjaista muutosta sisämarkkinoiden digitaalistrategian puitteissa.

4.9

Euroopan komission toukokuussa 2016 julkistamassa digitaalisten sisämarkkinoiden strategiassa Euroopalle (COM(2015) 192 final) kuvataan passiivisten kuluttajien muuttumista aktiivisiksi tuottajakuluttajiksi (prosumers) useilla eri aloilla ja mahdollisuuksia nivoa mikroyritykset ja sisämarkkinoiden strategia esineiden internetin digitaaliseen aikakauteen. Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia rakentuu kolmen pilarin varaan. Ne ovat: 1) tavaroiden ja digitaalisten palvelujen helpompi saatavuus verkossa, 2) ympäristö, missä digitaaliverkot ja -palvelut menestyvät ja 3) digitalisointi kasvun pontimena. EU:n talous voi hyötyä tästä 415 miljardia euroa vuosittain ja luoda satoja tuhansia uusia työpaikkoja, mm. uusiutuvien energialähteiden alalla.

4.10

Suurten energiantuottajien ja -jakelijoiden hallitsemien markkinoiden pitää avautua yksittäisille toimijoille ja muuttua hajautetummiksi. Sähköenergia ei vastaisuudessa enää virtaa pelkästään keskitetysti säädeltynä ylhäältä käsin, suurista sähkövoimaloista käyttäjille. Sitä tuotetaan monista eriytetyistä uusiutuvan energian lähteistä.

4.11

Sähköenergian tuotannon pilkkoutuneisuus täytyy mukauttaa energiankäyttäjien ominaispiirteisiin. Eroavaisuudet tällä alalla voidaan yhdistää ennen kaikkea energiaintensiivisten teollisuudenalojen toimintaan jossain tietyssä maassa.

4.12

Energiaturvallisuus riippuu nykyään enenevästi energiajärjestelmän kyvystä kestää terroristihyökkäyksiä. Kehittämällä hajautettua tuotantoa lisäämme samalla energiaturvallisuutta, koska eriytetty tuotanto on vähemmän alttiina terrorismin uhalle.

4.13

Energialähteiden hajauttaminen tarjoaa mahdollisuudet tarkastella ongelmallista toimitusten jatkuvuutta tahoille, joiden toiminta riippuu mitä suurimmassa määrin sähkövirrasta (esim. siipikarjatilat, jalostuslaitokset, kylmävarastot). On EU-maita, missä sähkön toimituskatkoksia ei ole kahtakymmentä minuuttia enempää vuosittain, mutta on eräitä muita, missä nämä katkokset vaihtelevat 450 ja 500 minuutin välillä. Tuottajakuluttajien omat pienlaitokset ovat tällaisille tuottajille tae toiminnan jatkuvuudesta.

4.14

Hajautetun tuottajakuluttajaenergian yleisen kehityksen tuomia mahdollisuuksia on mahdollista hyödyntää yhteiskunnallisesti tärkeillä aloilla EU:ssa Eurooppa 2020 -strategian näkökulmasta. Näitä ovat väestökehityksen ongelmien ratkaiseminen väestön ikääntyessä sekä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen.

4.14.1

Yksi strategian tavoitteista on vähentää köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä kärsivien 122 miljoonan kansalaisen – mikä on valtava luku – määrää ainakin 20 miljoonalla. Tähän työhön on määrä saada apua tukitoimiin tarkoitetuista toimenpideohjelmista, aktiivisista työvoimapoliittisista toimenpiteistä sekä kohdennetuista rahastotoimista, mihin kuuluu Euroopan sosiaalirahaston varoja vähintään 20 prosentin osuudella. Näiden ihmisten logistinen ja taloudellinen tukeminen energia-alan mikro-osuuskuntien perustamisessa ja/tai liittymisessä osakkaiksi esineiden internetin alalla toimiviin paikallisiin yrityksiin voi avata tien ammatilliseen ja yhteiskunnalliseen osallisuuteen ja mahdollistaa köyhyysuhan välttämisen.

4.14.2

Vastaavanlaisia haasteita on havaittavissa, kun tarkastellaan senioritaloutta. EU joutuu kohtaamaan historiallisen haasteen, jonka kaltaista yhdelläkään yhteisöllä ei ole aikaisemmin ollut vastassaan, eli eliniän voimakas pidentyminen ja samanaikaisesti yleistyvä elämän digitalisoituminen, mikä edellyttää turvautumista epätavanomaisiin talouspoliittisiin ratkaisuihin sekä uudenlaisiin yhteiskuntapoliittisiin strategioihin.

4.14.3

Vuonna 2060 jokaista nuorta kansalaista kohden tulee olemaan jopa kaksi seniorikansalaista (1). Ikääntyneitä kansalaisia ja ikääntyneitä työntekijöitä ei tule pitää uhkana ja rasitteena yhteiskunnalle vaan digitaaliaikakauden mahdollisuutena luoda ”työpaikkakylläinen talous” (engl. job-rich economy) hyödyntämällä seniorikansalaisten mittavaa kokemusta ja näiden vapaa-aikaa sekä näiden – vaikka vaatimatontakin varallisuutta turvallisiin digitaaliaikakauden sijoituksiin. Eräs mahdollisuus voisi olla ikääntyneiden osallistaminen e-senioreina työelämään energia-alalla, esimerkiksi osuustoiminnallisissa, asuinalue- tai kerrostalokohtaisissa voimalaitoksissa.

5.1

Modernin kapitalismin tunnuspiirre oli kuluttamiskäsitteen määritteleminen suhteessa tuotanto- ja markkinointiprosesseihin, jolloin kuluttaminen ei enää ollut rikkaan eliitin etuoikeus vaan siitä oli tullut massailmiö.

5.2

Termin prosumer (”tuottajakuluttaja”) otti ensimmäisenä käyttöön kirjailija ja futurologi Alvin Toffler 1980-luvulla. Kirjassaan The Third Wave (Kolmas aalto) hän määritteli tuottamis-kuluttamisen tuottamisen kentän ja kuluttamisen kentän välisen eron hämärtymiseksi markkinoilla. Kolmas aalto oli prosessi, jossa yksittäiset tuottajakuluttajat tai näiden järjestäytyneet ryhmät osallistuivat henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettujen tuotteiden tuottamiseen, mikä puolestaan siirsi rajalinjoja niiden toimijoiden välillä, jotka tuottavat ja jotka kuluttavat.

5.3

Markkinoiden käsite, missä kuluttajat, kotitaloudet mukaan luettuina, nähtiin yksinomaan passiivisina markkinoiden osapuolina, ei vastannut tekniikan edistysaskeleiden aiheuttamia haasteita. Marshall McLuhan ja Barrington Nevitt ennustivat jo vuonna 1972, että sähkötekniikan kehityksen myötä kuluttajasta voi tulla tuottaja.

5.4

Modernissa yhteiskunnassa talouden perustana on kohtuuhintaisen energian turvattu saatavuus kuluttajille, kun otetaan huomioon tarve suojella haavoittuvassa asemassa olevia yhteiskuntaryhmiä torjuttaessa energiaköyhyyttä.

5.5

Tuottajakuluttajat ovat yksityishenkilöitä, kansalaisryhmiä tai kotitalouksia ja maatiloja, jotka kykenevät toimimaan järjestäytynein muodoin, esim. yhdistyksinä, säätiöinä tai osuuskuntina, jotka ovat samanaikaisesti sellaisen energian tuottajia ja kuluttajia, joka kehitetään pienimuotoisissa laitoksissa takapihoilla tai asuin- ja liikerakennuksissa (pientuulivoimalat, aurinkopaneelit, aurinkokeräimet, ilmalämpöpumput yms.). Tuottajakuluttajia voivat olla myös pienyritykset, yhteiskunnalliset yritykset mukaan luettuina, ja paikallisyhteisöt.

5.6

Tuottajakuluttajamalliin sisältyy sähköenergian tuotannon ohella lämmitys ja jäähdytys.

5.7

Periaatteessa tuottajakuluttaja toimii omien käyttötarpeidensa tyydyttämiseksi. Tästä tulee kulutettavien hyödykkeiden yhteistuottaja. Tuottajakuluttajina pidetään myös tahoja, jotka tuottavat lähestulkoon oman käyttötarpeensa verran energiaa, vaikka prosessit eivät olekaan samanaikaiset. Nämä tahot esimerkiksi tuottavat energiaa pääasiassa päiväsaikaan mutta kuluttavat sitä silloin suhteellisen vähän omiin tarpeisiinsa ja myyvät ylijäämän muille kuluttajille, ja kuluttavat eniten energiaa silloin, kun tuottavat sitä itse merkittävästi vähemmän.

5.8

Yksilökohtainen tuottajakuluttajuus edellyttää elämän järjestämistä eri tavalla. Tämä voidaan pitkälti liittää tyytymättömyyteen massamuotoista, standardisoitua tuotantoa kohtaan. Modernit kuluttajat haluavat digitalisaation aikakaudella, että heitä kohdellaan subjekteina, ja havaitsevat mahdollisuuden yksilökohtaisten tarpeidensa ja pyrkimystensä tyydyttämiseen. He menevät tietoisesti mukaan hankkeisiin, jotka liittyvät luonnonsuojeluun ja kasvihuonekaasupäästöjen torjuntaan.

5.9

Tuottajakuluttajat yhdistävät moderniin energiatalouteen siirtymisen kehitykseen sekä luovuuden ja riippumattomuuden tarpeeseen. Kaikkein aktiivisimman tuottajakuluttajien markkinaryhmän muodostavat verkkosukupolven jäsenet. Sukupolven tunnuspiirteenä on, ettei se tarkastele maailmaa kulutuksen vaan tuotannon näkökulmasta. Se pyrkii tyydyttämään tarpeita, jotka liittyvät vapauteen, yhteiskunnalliseen uskottavuuteen, nopeaan elämänrytmiin ja innovatiivisuuteen.

5.10

Ensimmäiset tuottajakuluttajaprosessit saivat alkunsa yksinkertaisista itsepalvelutoiminnoista palvelujen ja sähköisen kaupan aloilla, kun kuluttamisesta pyrittiin tekemään vähemmän markkinavetoista. Muita syitä tuottajakuluttajuuteen ovat olleet työmarkkinoiden muutokset, päivittäisten toimintojen sähköistyminen, mahdollisuus työskennellä kotona (etätyö), vapaa-ajan lisääntyminen ja tarve hyödyntää se parhaalla mahdollisella tavalla.

5.11

Markkinalähtöisiä syitä tuottajakuluttajuuden kehittymiseen, ei pelkästään energian alalla, olivat kotitalouksien tulojen supistuminen kriisiaikana, palvelujen ja tavaroiden hintojen kallistuminen, tarve säästää päivittäisissä menoissa ja palvelujen ja tuotteiden tuottaminen omaan käyttöön taloudellisista syistä.

5.12

Monissa maissa tiedostetaan hyödyt, joita kertyy, kun samaan aikaan kehitetään hajautettuja energialähteitä, muun muassa mikrolaitoksia. Niiden tehon yläraja on usein 50–100 kW. Tämä koskee erityisesti tuottajakuluttajalaitoksia.

5.13

Tuottajakuluttajien energia-alaa voidaan pitää olennaisena elementtinä siirtymässä hajautettuun tuotantoon eli ratkaisuna, joka on kaiken kaikkiaan edullinen energiaturvallisuuden näkökulmasta ja ympäristöä ja yhteiskuntaa ajatellen.

5.14

Laajasti toteutettuna tuottajakuluttajuus helpottanee olennaisesti Pariisissa tehdyistä COP 21 -sopimusjärjestelyistä johtuvien tehtävien täyttämistä.

5.15

EU on ottanut kuluttajat energiapolitiikkansa sydämenasiaksi ja tehnyt näille mahdolliseksi käyttää uusia teknologioita aktiivisesti hyödykseen. Viime vuosina on kehittynyt uutta uusiutuviin energialähteisiin liittyvää teknologiaa niin suurteollisuuden laitteistoja kuin pienimuotoisia hankkeita ajatellen, ja perusinvestointien kustannukset ovat pienentyneet merkittävästi. Esimerkiksi aurinkosähkömoduulien hinta aleni 80 prosenttia vuodesta 2008 vuoteen 2012. Tulos on se, että yritykset ja kotitaloudet ovat pystyneet aloittamaan oman sähköenergiansa tuotannon ja kulutuksen kannattavalla tavalla.

5.16

Kun muistetaan tuottajakuluttajaenergian kehittymisestä kertyvät edut, on perusteltua rohkaista potentiaalisia tuottajakuluttajia ryhtymään alalle. Tukitoimiin voisi kuulua esteiden poistaminen ja hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistaminen, verkkokytkentöjen helpottaminen ja edulliset ehdot ylijäämäenergian myymiseen.

6.1

Energiaosuuskunta on vapaaehtoinen yhteenliittymä, jossa on rajoittamaton määrä jäseniä. Se on oikeushenkilö, jonka tavoitteena on täyttää jäsentensä energiatarpeet.

6.2

Tuottajakuluttaja voi toimia omaehtoisesti tai yhdessä naapuriensa kanssa useiden perheiden asuttamassa rakennuskokonaisuudessa. Voi puhua osuuskunnasta, kun tuottajakuluttajalaitteistoon tehtävään investointiin osallistuu useita ihmisiä. Kyse voi olla tietyn asuinalueen kokonaisista asukasryhmistä. Tarkoituksena on tuottaa sähkö- tai lämpöenergiaa uusiutuvista energialähteistä omiin tarpeisiin ja myydä mahdollinen ylijäämä verkkoon. Tähän vaaditaan 3 luonnollista henkilöä Saksassa, ja Puolassa edellytetään 10 luonnollista henkilöä tai 3 oikeushenkilöä.

6.3

Saksassa viime vuosilta kertynyt kokemus osoittaa, että osuuskuntien tavoitteena ei ole voiton maksimointi vaan ennen kaikkea taloudellisen avun tarjoaminen osuuskunnan jäsenille ja näiden tukeminen. Lähes tuhannesta osuuskunnasta joka neljäs keräsi rahoituksensa pelkästään jäseniltään jäsenmaksuina. Loput kaksi kolmasosaa varoista hankittiin osuuspankeilta. Jokaisella jäsenellä on yksi ääni taloudellisen panostuksen koosta riippumatta. Yleensä kyse ei ole suurista summista, ja rahoitusosuutta koskevat määräykset on kirjattu osuuskunnan sääntöihin. Mikäli osuuskunta tuottaa tappiota, jäsenten vastuu rajoittuu näiden sijoittamaan rahamäärään.

6.3.1

Osuuskuntien tulee toimia taloudelliselta kannalta tuloksekkaasti, kuten minkä tahansa yrityksen. Osuuskuntien etuna on niiden äärimmäisen pieni osuus kyseisellä toimialalla tehdyistä konkursseista (noin 0,1 prosenttia kaikista konkursseista Saksassa). Alun alkaen maksettiin keskimäärin 5–6 prosentin osinkoja; nykyään ne ovat 2–3 prosentin suuruisia.

6.3.2

Saksan kunnat ovat energiaosuuskunnille hyvin tärkeitä kumppaneita, eikä pelkästään siksi, että ne asettavat rakennusten kattopintoja ja kunnan omistamia rakennuksia käytettäväksi investointeja varten. Useissa tapauksissa pormestarit ovat olleet aloitteentekijöinä ja pyrkineet saamaan asukkaat ajatuksen taakse.

6.4

Eräs merkittävä tulos energiaosuuskuntien perustamisesta on mahdollisuus saada energiaa huokeampaan hintaan kuin se muuten olisi yksityishenkilöille mahdollista.

6.5

Energiaosuuskunnat vahvistavat merkittävällä tavalla tuottajakuluttajien asemaa energiamarkkinoilla suuriin toimijoihin verrattuna.

6.6

Energiaosuuskunnat osallistavat lisäksi asukkaat suoraan alueensa energiaturvallisuuden parantamiseen. Tämä on olennaista, jotta paikallisyhteisöjen tarpeisiin ja olosuhteisiin sovitettavat ratkaisut pystytään optimoimaan.

6.7

Osuustoimintaliikkeellä oli varsinkin vanhoissa EU-maissa merkittävä rooli kasvun vauhdittamisessa ja talouden kilpailukyvyn parantamisessa, ja se vaali yhteisvastuun, itsenäisyyden ja demokratian kaltaisia eurooppalaisia arvoja. Osuuskunnilla on yhä valtaisa taloudellinen potentiaali vanhoissa EU-maissa. Entisissä reaalisosialismin maissa Keski- ja Itä-Euroopassa osuustoimintaliikkeen sosialistiset juuret ja tuonaikainen politiikka noissa maissa – osuuskuntien saattaminen keskus- ja aluehallinnon viranomaisten valvontaan – on nykyisin jarruna, ja se on vaikuttanut kielteisesti asenteisiin tuottajakuluttajien osuuskuntia kohtaan.

6.8

Omaan kulutukseen perustuva malli (self-consumption model) on avannut mahdollisuuden alentaa energiakustannuksia varsinkin pienten ja keskisuurten yritysten osalta. Korkeat sähköenergian hinnat olivat niille tuntuva rasite. Kotitalouskuluttajien ulottuville on tullut uusia malleja, kattorakenteisiin sijoitetuista aurinkopaneelijärjestelmistä, jotka ovat kotitalouksien tai kolmansien tahojen omistuksessa, aina hankkeisiin, joita uusiutuvien energialähteiden alalla aktiiviset kansalaisosuuskunnat toteuttavat.

2.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 34/53

Esittelijä:

Stéphane BUFFETAUT

1.1

Tiedemiehet ja insinöörit ovat jo vuosia tutkineet valtamerienergian hyödyntämistä. Merivirrat, vuorovesi ja aaltovoima ovat loputtomasti uusiutuvia energiavarantoja. Ranskassa Rance-joen suistossa sijaitsee Charles de Gaullen vuonna 1966 avaama EDF:n vuorovesivoimalaitos, jonka kapasiteetti on 240 MW. Voimalassa on 24 10 MW:n turbiinia, kun uusimman sukupolven tuuliturbiinien kapasiteetti on parhaimmillaan 8 MW. Teknologia on siis tehokasta, vaikka Rancen pato oli pitkään ainoa esimerkki tällaisesta laitteistosta maailmassa. Nykyisin myös Etelä-Koreassa Sihwa-järvellä on vastaava, kapasiteetiltaan 254 MW:n laitteisto. Yhdistyneessä kuningaskunnassa on ollut vireillä useita hankkeita, mutta ne ovat rauenneet tai niitä on lykätty ympäristösyihin perustuvan vastustuksen vuoksi.

1.2

Tällaiset investoinnit ovat kuitenkin järkeviä, kunhan ne asennetaan maantieteellisesti suotuisiin kohteisiin, joissa on korkea vuorovesikerroin. Ne olisikin otettava paremmin huomioon kansallisessa energiayhdistelmässä.

1.3

Ensimmäiset teolliset toteutukset on jo otettu käyttöön, joten näitä tekniikoita ei voi pitää uskaliaina kokeiluina vaan kehittämisen arvoisina energianlähteinä.

1.4

ETSK katsookin, että on kiinnostavaa kehittää tällaista uusiutuvaa sähköntuotantoa sen sijaan, että keskityttäisiin vain tuuli- ja aurinkovoimateknologiaan. On totta, ettei merienergiaa voi hyödyntää kaikkialla, mutta olisi vahinko jättää huomiotta tällainen ennakoitavissa oleva uusiutuva energianlähde, jonka vaikutukset ympäristöön ovat vähäiset ja hallittavissa. Kaikkien tiedossa on, että tulevaisuuden energia saadaan monista eri lähteistä.

1.5

Saksa, Belgia, Tanska, Ranska, Irlanti, Luxemburg, Norja, Alankomaat ja Ruotsi päättivät 6. kesäkuuta 2016 tiivistää yhteistyötään merituulivoiman alalla. Maat allekirjoittivat yhdessä energiaunionista ja ilmastosta vastaavien EU-komissaarien kanssa erityisen toimintaohjelman, joka koskee Euroopan pohjoisia merialueita. Yhteistyö merkitsee muun muassa sääntelyn ja merituulivoiman tukijärjestelmien yhdenmukaistamista sekä sähköverkkojen yhteenliittämistä.

1.5.1

ETSK suosittaa vahvasti vastaavan lähestymistavan soveltamista merienergiaan, olipa sitten kyse vesiturbiineista tai vuorovesipadoista, ja yhteistyön tekemistä niiden jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin naapurimaiden kesken, joiden alueella on soveltuvia paikkoja tällaisille laitteistoille. Näitä ovat lähinnä Atlantin ja Pohjanmeren rannikkovaltiot.

1.6

Komitea katsoo, ettei myöskään pidä unohtaa vielä kehitysvaiheessa olevia tekniikoita muun muassa aaltoenergian ja merten lämpöenergian alalla, mutta tällä hetkellä niukat julkiset varat on jaettava tehokkuuskriteerien perusteella eli ensisijaisesti tekniikoille, jotka mahdollistavat nopeasti lupaaviin tuloksiin pääsemisen.

1.7

Komitea korostaa, että investoimalla tälle alalle Euroopan unioni voisi nousta edelläkävijäksi uudenlaisten uusiutuvien energianlähteiden alalla. Uusiutuviin energianlähteisiin liittyvistä patenteista 40 prosenttia on jo eurooppalaisten yritysten hallussa. ETSK suosittaa, että jatketaan tutkimus- ja kehittämistyötä merienergian alalla mutta myös jaksoittain toimivien energianlähteiden tuottaman energian varastoinnin alalla, jotta pystytään tasaamaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotantoa.

1.8

Komitea varoittaa kiusauksesta osoittaa tuet vain perinteisille uusiutuville energiamuodoille, sillä tämä rajoittaa mahdollisuuksia ja vääristää uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian markkinoita antamalla etulyöntiaseman tehokkaiden edunvalvojien ajamille tekniikoille.

2.1

Maapallon pinta-alasta suurin osa on merta. Olisikin osuvampaa kutsua planeettaamme Mereksi kuin Maaksi. Ihminen on kautta aikojen käyttänyt kalavaroja ravintonaan. Myös merenpohjassa tai sen alla sijaitsevia varantoja (monimetalliesiintymät, öljy jne.) on onnistuttu viime aikoina hyödyntämään. Valtamerten tuottamaa energiaakin on käytetty vuosisatoja, mutta pienimuotoisesti eli vuorovesimyllyillä, joita on rakennettu joillekin rannikkoalueille.

2.2

Nyt, kun on tullut välttämättömäksi torjua kaikenlaista pilaantumista ja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, katseiden pitäisi kääntyä merienergian mahdollisuuksiin. Euroopan unioni ja jäsenvaltiot, joilla on pääsy merelle, eivät mitenkään voi jättää huomioimatta valtamerten tarjoamia mahdollisuuksia energian alalla.

2.3

Euroopan meripinta-ala on huomattavan suuri, ja silti näiden laajojen alueiden uusiutuvien energiavarantojen hyödyntäminen on vasta lapsenkengissä. Euroopan unioni ja jäsenvaltiot voisivat edistää uusien merienergian hyödyntämistekniikoiden käyttöönottoa innovatiivisten energia-alan yritysten ja teollisuuskonsernien kautta. Tämä on merienergiafoorumin tavoite.

2.4

Merten uusiutuvia energianlähteitä ovat syvänmerenaallot ja pinta-aallot, merivirrat, vuorovesi, pintavesien lämpötilaerot ja tuulet. Kullakin tekniikalla ja menetelmällä on maantieteelliset ja ekologiset vaatimuksensa, eikä näiden innovatiivisten tekniikoiden käyttöönottoa voida harkita ottamatta huomioon niihin liittyviä rajoituksia ja seurauksia.

3.1

Jokainen tyyntä tai raivoisaa valtamerta tarkkaillut tietää, että sen valtavat vesimassat liikkuvat koko ajan erilaisten voimien vaikutuksesta. Onkin luonnollista pohtia, onko meren tuottamaa energiaa mahdollista hyödyntää tai ottaa talteen.

3.2

Tekniikoita, joita on tutkittu tai otettu käyttöön, ovat seuraavat:

3.3

Lupaavimmalta tekniikalta vaikuttaa käytännössä vuorovesivirtojen hyödyntäminen. Näiden tekniikoiden potentiaali riippuu kuitenkin suuresti laitteiden sijoituspaikasta. Otollisimpia ovat ne Atlantin ja Pohjanmeren alueet, missä vuorovesikertoimet ovat suurimmat. Tehokkaimpia ne ovat nimenomaan alueilla, missä vuoksen ja luoteen välinen korkeusero on suuri. Tällaisen voimalan valtavana etuna on se, että se tuottaa energiaa ennustettavasti ja säännöllisesti, sillä vuorovesi laskee ja nousee säännöllisesti ja sen korkeus on tiedossa etukäteen.

EDF:n mukaan Euroopan unionissa hyödynnettävissä oleva potentiaali on noin 5 GW (josta 2,5 GW Ranskan rannikolla), mikä vastaa 12:ta 10 800 MW:n ydinvoimalaa. Vuorovesivirtojen hyödyntämistekniikoita kuitenkin vasta tutkitaan, eikä niitä ole käytössä Rance-joen patoa lukuun ottamatta.

3.4

Vesiturbiinitekniikoita, joita kokeillaan parhaillaan, ovat seuraavat:

4.1

Aaltoenergiaratkaisuja on monenlaisia. Osa prototyypeistä on upotettavia, osa veden pinnalla, rannalla tai ulapalla. Energian talteenottojärjestelmät vaihtelevat prototyypeittäin: energian mekaaninen talteenotto veden pinnalla (aaltoilu) tai veden alla (translaatiot ja orbitaaliliikkeet), paineenvaihtelun talteenotto aaltoliikkeessä (vedenkorkeuden vaihtelut) tai vesimassan fyysinen talteenotto patoaltaaseen.

4.2

Suurin haittapuoli on se, että toisin kuin vuorovesivirrat, aaltoenergia ei ole kovin hyvin ennustettavissa. Aaltoenergian hyödyntämisteknologia on tällä hetkellä vasta tutkimusvaiheessa eikä vielä käytössä. Koekäytössä on kuitenkin kuusi erilaista tekniikkaa:

5.1

Tarkoituksena on hyödyntää valtameren pinta- ja pohjaveden välinen lämpötilaero. Tästä käytetään usein lyhennettä OTEC (ocean thermal energy conversion). Euroopan unionin teksteissä ”hydrotermisellä energialla” tarkoitetaan ”pintaveteen lämmön muodossa varastoitunutta energiaa”.

5.2

Pintaveden lämpötila on aurinkoenergian ansiosta korkeampi ja voi intertrooppisella vyöhykkeellä olla yli 25 oC, kun taas syvällä, jonne aurinko ei paista, vesi on kylmää, noin 2–4-celsiusasteista, Välimeren kaltaisia suljettuja merialueita lukuun ottamatta. Kylmät vesikerrokset eivät myöskään sekoitu lämpimiin kerroksiin. Tämä lämpötilaero voidaan hyödyntää lämpövoimakoneella, joka tarvitsee kylmän ja kuuman lähteen voidakseen tuottaa energiaa. Se käyttää siten lähteinään pohja- ja pintavettä.

5.3

Jotta tällainen merilämpövoimala voisi toimia optimaalisesti ja kannattavasti, se on sijoitettava tietylle alueelle, jossa pintaveden ja pohjaveden lämpötilat ovat tietynsuuruisia. Tarvittavat putkistot voidaan laskea jopa noin tuhannen metrin syvyyteen niin, että kustannukset pysyvät kohtuullisina ja tekniikka hallinnassa. Olisikin järjetöntä viedä merilämpövoimala kilometrien päähän rannikosta, sillä silloin tarvittaisiin pidempiä putkia, mikä aiheuttaisi lisäkustannuksia. Käytännössä optimaalinen alue sijaitsee Kravun kääntöpiirin ja Kauriin kääntöpiirin eli leveysasteiden + 30 ja - 30o välillä, eli Euroopan unionin näkökulmasta nk. EU:n syrjäisillä alueilla.

6.1

Myös merenpohjaan kiinnitetyt tai kelluvat (tietenkin ankkuroidut) tuulivoimalat on syytä mainita, vaikka tarkalleen ottaen ja tiukasti määriteltynä kyse ei olekaan merienergiasta. Ne ovat ylivoimaisesti kehittynein merellä hyödynnettävä energiamuoto ja vaikuttavat suorastaan perinteisiltä edellä esitettyihin tekniikoihin verrattuna. Niillä on kuitenkin kiistattomia ympäristövaikutuksia ja näköhaittoja. Usein nostetaan esiin kiista käyttöoikeuksista kalastajien kanssa. Käytännössä tuulivoimalat, joiden perustus on kiinnitetty merenpohjaan, ovat todellisia meriluonnonvarojen keskittymiä, joissa on runsaasti kalaa. Rakennelmat hyödyttävät näin epäsuorasti myös kalastajia, sillä kalakannat elpyvät näillä kalastuskieltoalueilla, missä mastojen perustukset toimivat keinotekoisina riuttoina.

6.2

Tämä menetelmä on tällä hetkellä Euroopassa yleisin, ja sen suosio jatkaa kasvuaan. Euroopassa on nykyisin lähes sata merituulipuistoa, joista valtaosa sijaitsee Pohjanmerellä, Atlantilla (Yhdistynyt kuningaskunta) ja Itämerellä. Välimerelle tuulivoimaloita ei ole juuri rakennettu eikä aiota rakentaa, sillä se on syvä meri, jossa mannerjalusta on vähäinen tai olematon.

6.3

Kyseisen tekniikan käyttöönoton päävaiheet ovat olleet seuraavat:

6.4

Myös Ranskan rannikolla on pantu alulle kaksi tärkeää hanketta, toinen Bretagnessa ja toinen Noirmoutier’n ja Yeun saaren välillä. Tarjouspyynnöt on julkaistu ja rakennuttajakonsortiot valittu.

6.5

Merituulipuistojen taloudellinen kannattavuus riippuu sijoituspaikasta ja erityisesti tuulen voimakkuudesta ja säännöllisyydestä. Erot voivat olla jopa kaksinkertaisia. Matalan kysynnän jaksoina on tietyissä tapauksissa myyty tuulivoimalla tuotettua ylijäämäenergiaa negatiiviseen hintaan sähköpörssissä. Tämäntyyppisen sähköntuotannon huomattava yleistyminen voi siis mahdollisesti johtaa vaikeasti hyödynnettäviin ylijäämiin, sillä tuotanto riippuu suuresti hetkellisistä ja vaihtelevista sääolosuhteista (vrt. professori Wolfin mielipide jaksottaisista energianlähteistä).

6.6

Menetelmän yleistyminen ja tuulivoiman hyödyntämisteknologian kehitys kahdenkymmenen viime vuoden aikana ovat laskeneet investointi- ja käyttökustannuksia. 2000-luvun alussa tuotetun megawattitunnin hinta oli 190 euroa, kun se nykyisin on 140–160 euroa. Vertailun vuoksi: moderni EPR-tyypin ydinreaktori tuottaa megawattitunnin 130 eurolla, mutta tuotanto on vakaata ja ennustettavissa.

6.7

On selvää, että muiden merienergian hyödyntämistekniikoiden täytyy pystyä vastaamaan kilpailuun merituulivoiman kanssa, jotta niitä ryhdytään kehittämään teollisessa mittakaavassa. Niillä täytyy voida osoittaa olevan kilpailuetuja verrattuna merituulivoimaan, josta aiheutuu jonkin verran ylläpito- ja valvontakustannuksia. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että vesiturbiinit ja suistopadot ovat tehokkaimpia ja kannattavimpia järjestelmiä. Yksi niiden tarjoamista eduista on energian tuottaminen ennustettavasti ja säännöllisesti.

7.1

Vihreät energiamuodot saavat tukea erilaisista eurooppalaisista ja kansallisista tukijärjestelmistä. Yksi tällainen tukimuoto on edullinen ostohinta. Näitä tekniikoita offshore-tuulivoimaa lukuun ottamatta tulee kuitenkin vielä testata täydessä mittakaavassa. Tämä koskee erityisesti vesiturbiineja. Toivoa sopii, ettei uusien kokeellisten teknologioiden tie katkea nk. ympäristökonservatismiin. Tiedossa on, että esimerkiksi suistopatojen yleistyminen on kaatunut ympäristöaktivistien ja kalastajien voimakkaaseen vastustukseen. Kaikilla laitteilla on ympäristövaikutuksia. Vaikutukset on pystyttävä mittamaan mahdollisimman täsmällisesti, jotta voidaan arvioida todellinen kustannus-hyötysuhde.

7.2

Ensimmäinen vesiturbiinipuisto upotettiin vähän aikaa sitten Paimpolin ja Bréhat’n saaren välille. Nousu- ja laskuvesivirrat pyörittävät turbiinien lapoja. Jokaisen turbiinin enimmäisteho on 1 MW, ja turbiineilla voidaan kattaa 3 000 kotitalouden sähköntarve.

7.3

Kaikkien merienergian hyödyntämistekniikoiden teho riippuu niiden sijoituspaikasta. Ne eivät tarjoa yleismaailmallisesti tehokasta energianlähdettä. Tällä alalla onkin sovellettava maltillisempaa lähestymistapaa kuin eräiden muiden tukeen oikeutettujen uusiutuvien energianlähteiden kohdalla: esimerkiksi aurinkopaneeleita on paikoin asennettu pikemmin veroetuuksien kuin tehokkuuden takia. On myös syytä korostaa, että hiilidioksidivero tekee tällä hetkellä vielä tiensä alkupäässä olevista uusiutuvan energiantuotannon tekniikoista jatkossa taloudellisesti kiinnostavia.

2.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 34/58

Esittelijä:

Ioannis VARDAKASTANIS

1.1

ETSK on tyytyväinen kestävän kehityksen toimintaohjelmaan 2030, koska se sisältää joukon kunnianhimoisia tavoitteita ja alatavoitteita, joilla on määrä muuttaa maailmaa, ja koska se merkitsee historiallista muutosta tavassa käsitellä taloudellista, sosiaalista ja ekologista eriarvoisuutta kaikkialla maailmassa. Koska Euroopan unionilla (EU) on tärkeä kansainvälinen rooli diplomatiassa ja ihmisoikeuksien, kaupan, kehityksen ja humanitaarisen avun edistämisessä sekä työskenneltäessä monenvälisten organisaatioiden kanssa ja kahdenvälisesti kolmansien maiden kanssa, sillä voi olla suunnaton vaikutus kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen tähtäävään prosessiin globaalilla tasolla. Raportoinnin vapaaehtoisuus saattaa kuitenkin heikentää toimintaohjelman 2030 johdonmukaista, tuloksekasta ja mitattavissa olevaa toteuttamista. ETSK kehottaa EU:ta pitämään toimintaohjelman 2030 toteuttamista velvollisuutena ja mahdollisuutena muokata EU:n tulevia toimintapolitiikkoja ja ohjelmia. ETSK toteaa lisäksi, että EU:n tulisi ottaa toimintaohjelma 2030 hyväksyen vastaan, koska se tarjoaa uuden tulevaisuuteen tähtäävän sanoman, jonka myötä EU:sta muokataan kestävän kehityksen unioni ja joka näin ollen avaa EU:n kansalaisille ja muulle maailmalle uuden näkymän inhimillisestä, osallistavasta kehityksestä.

1.2

Toimintaohjelmassa 2030 kuvastuvat kokonaisuudessaan EU:n arvot: hyvinvointi kaikkien ulottuville, ihmisoikeudet, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, köyhyyden torjuminen, demokraattinen hallintotapa, sosiaalinen markkinatalous ja ympäristönsuojelu. Niinpä EU:n odotetaan näyttelevän johtavaa roolia toimintaohjelman 2030 toteuttamisessa ja myötävaikuttavan kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen globaalilla tasolla. Siten EU tunnustetaan johtavaksi toimijaksi edistettäessä ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti vastuullista ja kestävää kehitystä sekä ihmisoikeuksien kunnioittamista, naisten ja miesten tasa-arvoa, syrjimättömyyttä ja heikossa asemassa olevien ryhmien tukemista. EU:n toimintapolitiikoissa ja ohjelmissa tulisi kaikenkattavana tavoitteena olla köyhyyden kitkeminen. Lisäksi ilmasto-oikeudenmukaisuuden ja ”oikeudenmukaisen siirtymän” periaatteet tulisi valtavirtaistaa ja integroida täysimääräisesti ja tosiasiallisesti EU:n yleiseen strategiaan toimintaohjelman 2030 toteuttamiseksi.

1.3

ETSK toteaa, että EU pystyy täyttämään kestävää kehitystä koskevat velvoitteensa globaalilla tasolla ja niin ollen painokkaasti ja vaikuttavasti edistämään toimintaohjelman 2030 toteuttamista ainoastaan siinä tapauksessa, että se tekee välttämättömät muutokset mukauttaakseen toimintapolitiikkansa ja ohjelmansa kestävän kehityksen tavoitteiden kolmen pilarin mukaisiksi tasapainoisesti ja osallistavasti. EU:lla ja jäsenvaltioilla on moraalinen ja poliittinen velvollisuus sekä EU:n kansalaisia että muuta maailmaa kohtaan paneutua toimintaohjelman 2030 toteuttamiseen poliittisesti yhtenäisellä ja koordinoidulla tavalla. EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden on kiireellisesti sovittava etenemismallista korkeimmalla poliittisella tasolla laatimalla komission, neuvoston ja parlamentin keskeinen toimielintenvälinen sopimus, jotta luodaan vankka pohja tulevalle poliittiselle toiminnalle (1). Tämän kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamista koskevan sopimuksen tulisi olla pohjana kaikenkattavalle strategialle toimintaohjelman 2030 valtavirtaistamiseksi tähtäimenä tehdä EU:sta kestävän kehityksen unioni.

1.4

Aiemman lausuntonsa (2) tapaan ETSK kehottaa perustamaan kestävän kehityksen kansalaisyhteiskuntafoorumin edistämään ja seuraamaan toimintaohjelman 2030 toteuttamista, jotta varmistetaan EU:n sisäisten ja ulkoisten toimintapolitiikkojen ja ohjelmien johdonmukaisuus. Tällä foorumilla kaikkien osapuolten – neuvosto, komissio, parlamentti ja kansalaisyhteiskunta mukaan luettuina – tulisi osallistua täysimääräisesti keskeisinä toimijoina, jotta foorumin toiminta käy EU:n kansalaisille läpinäkyväksi ja vastuuntuntoiseksi. ETSK on käytettävissä sujuvoittamaan tätä prosessia.

1.5

EU:n itsensä tulisi esittää ennakoivasti määräaikainen vapaaehtoinen selonteko sisäisistä ja ulkoisista toimintapolitiikoistaan ja ohjelmistaan YK:n perustamalle kestävän kehityksen korkean tason poliittiselle foorumille vuodesta 2017 alkaen. EU:sta tulee ensimmäinen alueellinen organisaatio, joka menettelee siten. Tämän lisäksi EU:n tulisi laatia vuosittain aihekohtaisia raportteja yhdenmukaisesti kestävän kehityksen korkean tason poliittisen foorumin vuotuisten aihekohtaisten arviointien kanssa. Kansalaisyhteiskunnan tulisi voida osallistua täysimääräisesti tähän raportointiprosessiin kestävän kehityksen eurooppalaisen foorumin välityksellä. ETSK on käytettävissä sujuvoittamaan tätä prosessia (3).

1.6

EU:lla on velvollisuus noudattaa tinkimättömästi kansainvälisiä sopimuksia ja EU:n perussopimuksia ja muita sopimuksia, jotka suojaavat ympäristöä, ihmisoikeuksia ja taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia. Näin ollen toimintaohjelman 2030 toteuttamiseen, seurantaan ja uudelleenarviointiin sovellettavan EU:n lähestymistavan tulee perustua kansainväliseen ja EU:n lainsäädäntöön. Toimintaohjelman 2030 vapaaehtoinen luonne ei saisi vähentää vastuuta valtavirtaistaa ja integroida EU:n velvoite kansainvälistä ja unionin oikeutta kohtaan täysimääräisesti ja tuloksekkaasti EU:n kaikenkattavaan strategiaan kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseksi. EU:n kansainvälisten velvoitteiden tulisi koskea kaikkia EU:n toimintapolitiikkoja ja ohjelmia.

1.7

Euroopan komission on syytä käsitellä sitä, millä tavoin EU:n ulkoisen toiminnan välineissä otetaan huomioon toimintaohjelma 2030. Ulkopolitiikan kartoitus on ensi askel, mutta se ei riitä vaan sitä on täydennettävä yksityiskohtaisella ja kattavalla kuiluanalyysilla ja arvioinnilla, jotta havaitaan todelliset puutteet nykyisten ja tulevien ulkosuhdepolitiikkojen ja -ohjelmien välillä. Viimeksi mainittuihin tulisi täysimääräisesti sisällyttää, valtavirtaistaa ja integroida tasapainoisesti ja oikeudenmukaisesti toimintaohjelman 2030 talous-, sosiaali- ja ympäristöpilarit. Niinpä ETSK kehottaa komissiota ryhtymään nimenomaisiin toimiin ottaakseen nämä näkökohdat huomioon valmisteilla olevassa tiedonannossaan kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisesta.

1.8

On tärkeää, että Euroopan komissio integroi ja valtavirtaistaa kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 täysimääräisesti Euroopan unionin ulkosuhdetoimiin. EU on merkittävä toimija maailmannäyttämöllä, ja se on vuorovaikutuksessa muiden osapuolten (julkisten, hallitustenvälisten, yksityisten ja valtiovallasta riippumattomien tahojen) kanssa ulkoisen toimintansa ja välineidensä kautta. Niinpä Euroopan komission tulisi käyttää kokonaisuudessaan hyödykseen sellaisia keskeisiä aloja kuin kauppa- ja kehityspolitiikka, naapuruuspolitiikka, ympäristöpolitiikka ja ilmastotoimet, ulko- ja turvallisuuspolitiikka, yhteisö- ja yhteisvastuutalous, ihmisoikeuksien edistäminen, humanitaarinen apu, katastrofiriskin vähentäminen ja teknologiansiirto viedäkseen aloitteellisesti toimintaohjelman 2030 toteuttamista eteenpäin. Euroopan komission tulee integroida kestävän kehityksen toimintaohjelma 2030 täysimääräisesti ja hyödyntää sitä kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa. ETSK pahoitteleekin, ettei tätä ole sisällytetty EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittiseen globaalistrategiaan riittävässä määrin (4). Euroopan komission tulisi sisällyttää pitkään odotettuun ja tuntuvasti viivästyneeseen toimintaohjelma 2030 -aiheiseen tiedonantoonsa vakavasti otettava ohjelma luodakseen toimintapoliittista johdonmukaisuutta ja koordinaatiota ulkoisiin toimiinsa ja ohjelmiinsa, jotta noudatetaan kestävän kehityksen periaatteiden mukaista toimintamallia, joka valtavirtaistetaan kaikkeen ulkopolitiikkaan.

1.9

Euroopan komission ja nimenomaisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tulisi luoda toimivat mekanismit koordinoidakseen virallista kehitysapua ja Addis Abeban toimintaohjelmaa johdonmukaisesti, jotta varmistetaan, että virallinen kehitysapu kohdistetaan sellaisiin kumppanuuksiin ja erityisiin ohjelmiin ja hankkeisiin, jotka on suunniteltu toimintaohjelman 2030 kolmen pilarin mukaisesti, ottaen täysimääräisesti huomioon sellaiset periaatteet kuin köyhyyden kitkeminen, ”kukaan ei jää kehityksestä jälkeen” (no one is left behind), ilmasto-oikeudenmukaisuus, oikeudenmukainen siirtymä, osallistava kasvu ja kehitys, uudenaikaistamisen, infrastruktuurin kehittämisen ja kestävyysperiaatteiden mukaisen yritystoiminnan edistäminen, eriarvoisuuden torjunta ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen takaaminen.

1.10

ETSK suosittaa, että Euroopan komissio hyödyntää ehdollisuuteen perustuvaa Euroopan rakenne- ja investointirahastojen toimintamallia valtavirtaistettaessa toimintaohjelmaa 2030 ulkoisen toiminnan välineisiin, ja sen vuoksi tulisi soveltaa samankaltaista toimintaohjelmaan 2030 perustuvaa ehdollisuutta kaikkiin toimintapolitiikkoihin ja ohjelmiin, jotka liittyvät kestävän kehityksen tavoitteisiin.

1.11

Kolmansissa maissa olevien EU:n edustustojen tulisi suorittaa kyselytutkimuksia mitatakseen suuren yleisön valveutuneisuutta ja ymmärtämystä kestävän kehityksen tavoitteiden suhteen. Euroopan komission tulisi organisoida ja toteuttaa valveuttamistoimia ja -kampanjoita, jotta kestävän kehityksen toimintaohjelmasta 2030 tulee EU:n toimintaohjelma. Euroopan komission tulisi suorittaa säännöllisiä Eurobarometri-kyselytutkimuksia mitatakseen EU:n kansalaisten valveutuneisuutta ja ymmärtämystä kestävän kehityksen tavoitteisiin nähden. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioilla on tässä prosessissa elintärkeä rooli.

1.12

ETSK kehottaa Euroopan komissiota julkaisemaan vuosittain selvityksen ulkosuhde- ja rahastotoimien toteuttamisesta toimintaohjelman 2030 suhteen. Sen tulisi olla osa kaavailtuja EU:n vuotuisia selvityksiä kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisesta. Euroopan komission tulisi lisäksi laatia ja sisällyttää kaikkiin ulkosuhdepolitiikkoihinsa ja -ohjelmiinsa joukko toimintaohjelmaa 2030 koskevia indikaattoreita ja vertailuarvoja helpottaakseen arviointia ja raportointia siitä, miten tuloksekkaasti EU:n ulkoisilla välineillä kanavoidaan varoja kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyviin hankkeisiin ja ohjelmiin ja erityisesti miten toimintaohjelman 2030 talous-, sosiaali- ja ympäristöpilarit on nivottu EU:n ulkoisen toiminnan välineiden soveltamiseen.

1.13

Euroopan komission tulisi suosia monisidosryhmäjohtoista hallintomallia ulkosuhdepolitiikoissaan ja -ohjelmissaan ja tehdä kolmansien maiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioista aitoja kumppanitahoja kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisessa. Läpinäkyvyyden, tilivelvollisuuden ja kumppanuuden tulisi olla kantavina periaatteina tässä uudessa konsultoinnin ja osallistavan päätöksenteon mallissa. Toimintaohjelman 2030 demokraattinen toteuttaminen edellyttää kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden täysimääräistä osallistamista kaikissa vaiheissa, seuranta ja uudelleentarkastelu mukaan luettuina.

1.14

ETSK kehottaa Euroopan komissiota valtavirtaistamaan kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden valmiuksien kehittämisen rahoitusvälineisiinsä ja ulkosuhdepolitiikkoihinsa ja -ohjelmiinsa. Komission tulisi laatia erityinen ohjelma ja varata nimenomainen budjettikohta kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden valmiuksien kehittämistä varten, jotta nämä kykenevät osallistumaan tähän prosessiin täysipainoisesti. Nykyiset valmiuksien kehittämistä varten tarkoitetut ohjelmat on avattava yksiselitteisemmin kansalaisyhteiskunnan organisaatioille, jotka toimivat sillanrakentajina paikallisen todellisuuden ja hallinnollisten näkökohtien välillä (5).

1.15

Koska ETSK:lla on vuorovaikutusta monenlaisten kumppanitahojen kanssa eri puolilla maailmaa, se on valmis sujuvoittamaan kaikkien (lähinnä kansalaisyhteiskunnasta peräisin olevien) kumppanitahojen tosiasiallista ja vakavasti otettavaa osallistumista kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseen ja seurantaan. Niinpä se pyrkii edistämään kansalaisyhteiskunnan osallistumista valtiollisella tasolla.

2.1

ETSK on tyytyväinen siihen, että maailman johtohenkilöt hyväksyivät 25. syyskuuta 2015 sitoumuksensa kestävän kehityksen toimintaohjelmaan 2030 otsikolla ”Transforming our world: The 2030 Agenda for Sustainable Development”. Siinä vahvistetaan sarja tavoitteita, joiden tarkoituksena on köyhyyden poistaminen, planeettamme suojeleminen ja vaurauden tuottaminen kaikille. Kukin tavoite käsittää erityisiä alatavoitteita, jotka on määrä saavuttaa seuraavien 15 vuoden kuluessa. Toimintaohjelman 2030 avulla on sen vuoksi määrä edistää ja solmia vahvoja ja osallistavia kumppanuuksia kaikkien sidosryhmien kesken ja niin ollen antaa voimakas tuki uuden hallinnointimallin toteuttamiselle globaalilla tasolla.

2.2

Toimintaohjelmalle 2030 on ominaista sen yleismaailmallinen, jakamaton ja yhdennetty tarkastelutapa talous-, sosiaali- ja ympäristöpilareihin nähden, eli siinä onnistutaan ainutlaatuisella tavalla tasapainottamaan kestävän kehityksen kolme ulottuvuutta keskenään. Tämän vuoksi toimintaohjelma 2030 on historiallinen mahdollisuus tavassa toimia maailmanlaajuisesti taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen eriarvoisuuden suhteen.

2.3

Kestävän kehityksen toimintaohjelma 2030 on agenda ihmisten, planeetan ja hyvinvoinnin puolesta. Siinä asetetaan 17 kestävän kehityksen tavoitetta ja 169 alatavoitetta, joista jokaisessa paneudutaan kestävän kehityksen taloudelliseen, ekologiseen ja sosiaaliseen ulottuvuuteen, jotta kyettäisiin tuottamaan kaikille vaurautta, hyödyntämään vuosituhattavoitteiden saavutuksia, käsittelemään vuosituhattavoitteisiin liittyviä puutteita ja heikkouksia ja tarjoamaan maailmalle sellainen uusi visio kestävästä kehityksestä ja osallistavasta kasvusta, joka hyödyttää kaikkia väestöryhmiä. Toimintaohjelman 2030 myötä pyritään myös suojelemaan, edistämään ja toteuttamaan ihmisoikeuksia ja yhtäläisiä oikeuksia kaikille sekä kiinnittämään enenevästi huomiota naisten ja miesten tasa-arvoon (tavoite nro 5).

2.4

ETSK kannattaa ja tukee varauksetta periaatetta ”kukaan ei jää kehityksestä jälkeen”, joka koskee kaikkia kestävän kehityksen tavoitteita ja joka niin ollen tulisi valtavirtaistaa perinpohjaisesti kehitettäessä kumppanuuksia, toimintapolitiikkoja ja toimenpiteitä toimintaohjelman 2030 toteuttamista ja seurantaa ajatellen.

2.5

Toimintaohjelman 2030 myötä perustettiin YK:n piiriin ylätason hallinnointitaho nimeltään korkean tason poliittinen foorumi, monisidosryhmäinen foorumirakenne, jonka tehtäviin kuuluu järjestelmällisten arviointien tekeminen toimintaohjelman 2030 toteuttamisesta ja sen seuranta. Korkean tason poliittinen foorumi kokoontui ensimmäistä kertaa toimintaohjelman 2030 allekirjoittamisen jälkeen vuoden 2016 heinäkuussa, ja 22 valtiota, joukossa neljä EU:n jäsenvaltiota, jätti lajissaan ensimmäiset vapaaehtoiset kansalliset selvitykset, joissa tehdään selkoa kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 toteuttamistyöstä kyseisissä maissa (valtiot olivat Ranska, Saksa, Suomi ja Viro sekä Egypti, Filippiinit, Georgia, Kiina, Kolumbia, Korean tasavalta, Madagaskar, Marokko, Meksiko, Montenegro, Norja, Samoa, Sierra Leone, Sveitsi, Togo, Turkki, Uganda ja Venezuela)

2.6

Toimintaohjelmaa 2030 toteutettaessa tulisi kohdentaa enemmän huomiota toimenpiteisiin, toimintapolitiikkoihin, ohjelmiin ja monisidosryhmäisten, läpinäkyvien ja osallistavien kumppanuuksien muokkaamiseen taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen eriarvoisuuden kitkemiseksi maailmasta lähtökohtana yleismaailmallisuuden, jakamattomuuden, läpinäkyvyyden, tilivelvollisuuden ja ihmisoikeuksien periaatteet.

2.7

Toimintaohjelman 2030 yleismaailmallisuus ja jakamattomuus koskee niin kehitysmaita kuin kehittyneitä maita, ja sen toteuttaminen edellyttää kaikilta osapuolilta perinpohjaista taloudellista, sosiaalista ja ekologista muutosta. Koska EU:n odotetaan olevan tienraivaaja ja siten esikuva muille toimintaohjelmaa 2030 toteutettaessa, EU:n ja jäsenvaltioiden tulisi suunnata kaikki toimintapolitiikat ja ohjelmat tarkoituksena saavuttaa tavoitteeksi asetettu köyhyyden ja eriarvoisuuden torjunta, planeettamme suojeleminen ja osallistavan talouskasvun luominen tasapainoisesti ja johdonmukaisesti, hyödyttäen kaikkia väestöryhmiä yhdenvertaisesti, ja kestävän kehityksen tavoitteiden kolmen pilarin integrointi ja valtavirtaistaminen.

2.8

EU:n toimielinten pitää käynnistää korkealla tasolla menettelyjä, jotka johtavat korkean tason poliittisiin päätöksiin, joilla EU:sta tehdään kestävän kehityksen unioni. Siksi on olennaisen tärkeää laatia kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseksi kaikenkattava strategia, jonka turvin edistetään, toteutetaan ja valtavirtaistetaan EU:n toimintapolitiikkojen ja ohjelmien johdonmukaisuutta ja koordinaatiota tasapainoisesti ja ottaen toimintaohjelman 2030 kolme pilaria tasapuolisesti huomioon.

3.1

Toimintaohjelman 2030 suurimpana haasteena on kaikenlaisen köyhyyden kitkeminen, äärimmäinen köyhyys mukaan luettuna. Tämä on myös yleisenä periaatteena ja arvona kirjattu EU:n perussopimuksiin, ja se on ennakkoedellytys kestävän kehityksen saavuttamiselle (tavoite nro 1). EU on vahvasti läsnä koko maapallon mitassa, ja niinpä siitä on käytännössä tullut yksi keskeisistä toimijoista, jolla on tuntuva vaikutus talouskasvuun ja kehityspolitiikkaan kaikkialla maailmassa. Sillä onkin ainutlaatuinen mahdollisuus suunnata ulkosuhdepolitiikkansa ja -ohjelmansa toimintaohjelman 2030 toteuttamiseen globaalilla tasolla varmistamalla, että toimintaohjelman 2030 kolme pilaria integroidaan tasapainoisesti kaikkiin EU:n ulkoisen toiminnan välineisiin. Toimintaohjelman 2030 yleismaailmallinen ja jakamaton luonne huomioon ottaen EU:n tulisi olla valmistautunut joutumaan tinkimättömän tarkkailun kohteeksi ennen kaikkea sen suhteen, miten hyvin se selviytyy tästä haasteesta.

3.2

EU:n tulisi pyrkiä löytämään mekanismeja, joilla jakaa ilmastonmuutoksesta johtuvia rasitteita ja hyötyjä, koska sillä on vaikutusta ihmisoikeuksiin, köyhyyteen ja yhdenvertaisuuteen. Yksi näistä mekanismeista on ”ilmasto-oikeudenmukaisuus”, termi, jota käytetään ilmaisemaan, että maapallon lämpötilan kohoaminen on eettinen ja poliittinen kysymys pikemmin kuin pelkästään ekologinen tai fyysinen kysymys. Tämä tapahtuu kytkemällä ilmastonmuutoksen vaikutukset oikeudenmukaisuuskäsitteisiin, eritoten ympäristöoikeudenmukaisuuteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, ja tutkimalla sellaisia kysymyksiä kuin yhdenvertaisuus, ihmisoikeudet, kollektiiviset oikeudet ja historialliset vastuut ilmastonmuutoksesta. Yksi ilmasto-oikeudenmukaisuuden perusnäkemyksistä on se, että ne, jotka ovat vähiten vastuussa ilmastonmuutoksesta, joutuvat kärsimään siitä eniten.

3.3

Aivan yhtä tärkeää on valtavirtaistaa ja integroida EU:n ulkoisiin ja sisäisiin toimintapolitiikkoihin ja ohjelmiin ”oikeudenmukaisen siirtymän” käsite, jonka avulla osaltaan suojellaan kansalaisten ja työntekijöiden oikeuksia (esim. ihmisarvoinen työ) ja samalla nykyaikaistetaan kansantalouksia ja tehdään elinkeinoelämän tahoista ympäristöystävällisiä ja sosiaalisesti vastuuntuntoisia soveltamalla ulkoisia EU:n välineitä.

3.4

Toimintaohjelman 2030 talous-, sosiaali- ja ympäristöpilarien oikeudenmukaiseen toteuttamiseen EU:n ulkoisen toiminnan keinoin tulisi kuulua strategioita, joilla edistetään vähähiilistä kierto- ja yhteistyötaloutta, kestävyysmallin mukaista elintarvikkeiden tuotantoa ja kulutusta, investoimista innovointiin ja infrastruktuurin pitkäkestoiseen modernisointiin ja kannustetaan kestävyysperiaatteiden mukaiseen yritystoimintaan (6).

3.5

Toimintaohjelman 2030 perustana on vapaaehtoisuuden periaate ja toimintamalli, mikä voi haitata sen täysimittaista ja vitkastelematonta toteuttamista. EU:n tulisi kuitenkin tehdä toimintaohjelman 2030 toteuttamisesta pakollinen prosessi sekä sisäisesti että ulkoisesti. Sen 17 tavoitetta käyvät täysin yksiin EU:n perussopimuksiin kirjattujen periaatteiden ja arvojen kanssa, ja sen vuoksi ne pitää valtavirtaistaa ja toteuttaa EU:n toimintapolitiikkojen ja ohjelmien avulla. EU:n ulkoiset toimet pitäisi ankkuroida näihin periaatteisiin ja arvoihin.

3.6

Toimintaohjelman 2030 täysimittainen toteuttaminen EU:ssa edellyttää EU:n toimielimiltä ja jäsenvaltioilta aitoa sitoutumista korkeimmalla poliittisella tasolla, jotta kestävän kehityksen tavoitteet kyetään valtavirtaistamaan, integroimaan ja sisällyttämään tuloksekkaasti ja ripeästi kaikkiin EU:n toimintapolitiikkoihin ja ohjelmiin.

3.7

Toimintaohjelman 2030 yleismaailmallinen luonne ja eri puolilla maailmaa olevien maiden tekemät sitoumukset, niiden taloudellisesta ja sosiaalisesta kehitystasosta ja elintasosta riippumatta, merkitsevät EU:lle todella merkittävää haastetta osoittaa johtajuutta ja ohjata asteittain etenevää toimintaohjelman 2030 toteuttamista globaalilla tasolla. Tähän päästäkseen ja saavuttaakseen toimintaohjelmalle 2030 mahdollisuuksia luovan aseman EU:n täytyy kuitenkin tehdä tarvittavat päätökset ja toteuttaa välttämättömät muutokset toimintapolitiikkoihinsa ja ohjelmiinsa.

3.8

Todettakoon, että nyt kun toimintaohjelman 2030 hyväksymisestä on kulunut vuosi, Euroopan komissio suhtautuu toimintaohjelman toteuttamiseen erittäin epäjohdonmukaisesti ja koordinoimattomasti. Korkean tason poliittinen foorumi kokoontui ensimmäisen kerran vuoden 2016 heinäkuussa YK:ssa, ja siellä neljä jäsenvaltiota (Ranska, Saksa, Suomi ja Viro) esitti vapaaehtoiset selvityksensä. ETSK pahoittelee, että Euroopan komissio ei esitellyt johdonmukaista ja koordinoitua strategiaa korkean tason poliittisen foorumin ensimmäisessä kokouksessa avittaakseen koordinoinnin parantamista ja yhteisvaikutusten aikaansaamista sekä EU:n jäsenvaltioiden kesken että jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten välillä.

3.9

Tämä koordinoinnin puute kuvastuu myös niin ulko- ja turvallisuuspoliittista globaalistrategiaa kuin kehityspolitiikkaa koskevaa uutta eurooppalaista konsensusta käsittelevistä konsultaatioasiakirjoista, mikä kertoo toimintaohjelman 2030 vähäisestä integroinnista ja valtavirtaistamisesta. Vuoden 2016 alussa Euroopan komissio käynnisti Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan kuulemismenettelyn viittaamatta ollenkaan toimintaohjelmaan 2030 eikä varsinkaan sen sosiaalipilariin. Todettakoon, että ETSK laatii parhaillaan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista lausuntoa, jossa ilmaistaan komitean näkemykset. ETSK tähdentää voimakkaasti, että kestävän kehityksen toimintaohjelmaa 2030 ei voi eikä saa toteuttaa EU:ssa siilomaisesti.

3.10

EU ja jäsenvaltiot antavat kehitysapua osapuilleen 150 maalle. Ne ovat suurimmat virallisen kehitysavun antajat, ja niillä on yli 50 prosentin osuus virallisen kehitysavun vuotuisesta kokonaismäärästä maailmassa. Alustavien lukujen mukaan EU:n antaman virallisen kehitysavun kokonaismäärä (EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot) kohosi 68 miljardiin euroon vuonna 2015 – eli kasvoi jo kolmantena vuonna peräkkäin ja lisääntyi 15 prosenttia vuodesta 2014 yltäen kaikkien aikojen korkeimmalle tasolle. ETSK kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita lisäämään virallisen kehitysavun kokonaismäärää: vuonna 2015 se oli 0,47 prosenttia EU:n bruttokansantulosta (BKTL), ja se pitää viedä tavoitearvoon, joka on 0,7 prosenttia.

3.11

Eurobarometri-kyselytutkimuksen tulokset osoittavat, että lähes yhdeksän kymmenestä EU:n kansalaisesta kannattaa kehitysavun antamista (89 % – neljän prosenttiyksikön kasvu vuodesta 2014). Yli puolet vastaajista katsoo, että EU:n tulisi antaa lupaamansa määrä apua (7). Unionin kansalaiset odottavat EU:n lunastavan sitoumuksensa kestävän kehityksen tavoitteiden suhteen, tarjoavan uuden vision kestävyysajattelun mukaisesta Euroopasta ja täyttävän toteuttamista koskevat velvoitteensa.

3.12

Euroopan komission tulisi arvioida kolmansiin maihin kohdennetut toimintapolitiikat ja ohjelmat uudelleen varmistaakseen, että ne ovat yhteensopivat toimintaohjelman 2030 kanssa. Euroopan komission tekemää kartoitusta olisi täydennettävä kokonaisvaltaisella ja seikkaperäisellä kuiluanalyysillä, jotta havaitaan puutteet ja epäjohdonmukaisuudet kolmansiin maihin suunnattujen EU:n toimintapolitiikkojen ja ohjelmien ja kestävän kehityksen tavoitteiden välillä.

3.13

Heikossa asemassa olevien ihmisten tilanteesta maailmassa ei ole luotettavaa ja eriytettyä tietoa. Siksi Euroopan komission tulisi tukea virastojen ja asiantuntijatahojen välisen kestävän kehityksen tavoitteita koskevia indikaattoreita käsittelevän ryhmän työtä. Eurostatin on parannettava valmiuksiaan mitata toimintaohjelman 2030 vaikutuksia heikossa asemassa oleviin ryhmiin EU:n sisällä. ETSK kehottaa julkaisemaan vuosittain kertomuksen toimenpiteiden ja rahoitustoimien toteuttamisesta toimintaohjelman 2030 suhteen. Tämän tulisi olla osa suunniteltuja Eurostatin raportteja kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisesta EU:n kannalta.

3.14

EU:n toimielinten tulisi ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin kyetäkseen vastaamaan haasteeseen periaatteen ”kukaan ei jää kehityksestä jälkeen” toteuttamisesta käytännössä ja sen integroimisesta täysimääräisesti toimintapolitiikkoihinsa ja ohjelmiinsa. Jotta tähän päästään, tarvitaan merkittävä määrä eriteltyä, luotettavaa ja helposti käytettävissä olevaa tietoa.

3.15

Euroopan komission tulisi aina osallistaa ja konsultoida kansalaisyhteiskuntaa suorittaessaan kokonaisvaltaista uudelleenarviointia tai laatiessaan menettelyjä toimintaohjelman 2030 toteutumisen seurantaa varten. ETSK katsoo kuitenkin, että Euroopan komission tulisi valtavirtaistaa kansalaisyhteiskunnan valmiuksien kehittämistä koskevat toimenpiteet kaikkiin toimintapolitiikkoihinsa ja ohjelmiinsa ja tehdä siten kansalaisyhteiskunnasta todellinen kumppanitaho toteutettaessa kestävän kehityksen tavoitteita järjestämällä rahoitusta kansainvälistä yhteistyötä varten EU:hun sijoittautuneille ja muiden alueiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioille. Tässä tarkoituksessa ETSK kehottaa Euroopan komissiota tukemaan kestävän kehityksen eurooppalaisen foorumin perustamista, kuten suositetaan ETSK:n lausunnossa aiheesta ”Kestävää kehitystä edistävä eurooppalainen kansalaisyhteiskuntafoorumi” (8).

3.16

EU:n toimielinten tulisi perustaa toimielintenvälinen koordinointimekanismi valtavirtaistaakseen ja integroidakseen toimintaohjelman 2030 tavoitteet ja alatavoitteet tuloksekkaasti, ripeästi ja johdonmukaisesti kaikkiin EU:n ulkosuhdepolitiikkoihin ja -ohjelmiin. EU:n kokonaisvaltainen toiminta kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseksi globaalilla tasolla edellyttää strategista suunnittelua EU:n ulkosuhdepolitiikkojen ja -ohjelmien tulevaisuutta ajatellen. Sen vuoksi ETSK kehottaakin

3.16.1

Euroopan komissiota esittämään tulevassa toimintaohjelmaa 2030 käsittelevässä tiedonannossaan vakavasti otettavan ohjelman toimintapoliittisen johdonmukaisuuden ja koordinaation aikaansaamiseksi ulkoisissa toimissaan ja ohjelmissaan. Tiedonanto, josta puuttuu sisällökäs suunnitelma EU:n ulkosuhdepolitiikkojen muuttamisesta 2030-hakuisiksi toimintapolitiikoiksi, pettää ihmisten odotukset kautta maailman. Tämän suunnitelman tulisi olla osa kaikenkattavaa EU:n strategiaa, joka käsittää tarvittavat toimenpiteet ja aikaansaa välttämättömät muutokset toimintaohjelman 2030 toteuttamiseksi johdonmukaisesti EU:n toimintapolitiikoissa ja ohjelmissa globaalilla tasolla. Monisidosryhmäisen hallinnointimallin tulisi olla kaikenkattavan strategian peruselementti, jolla varmistetaan kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden täysimittainen osallistuminen kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseen (9);

3.16.2

Euroopan komissiota varmistamaan, että EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittinen globaalistrategia tarjoaa unionille laajemmat mekanismit kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 toteuttamiseen sellaisilla aloilla kuin kauppa, kehitys, demokratia, ihmisoikeudet, humanitaarinen apu, katastrofiriskin vähentäminen, teknologiansiirto ja ilmastotoimet;

3.16.3

Euroopan komissiota varmistamaan, että ehdotuksessa kehityspolitiikkaa koskevasta tulevasta eurooppalaisesta konsensuksesta saadaan aikaan tosiasiallinen koordinointi kolmansille maille apua antavien EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden välille. Tämän koordinoinnin tulisi pitää sisällään resurssien kokoamisen yhteen. Konsensukseen tulisi kuulua tehokas kahdenvälinen koordinointi EU:n ja jäsenvaltioiden välillä näiden kansallisten prioriteettien, EU:n kanssa solmimien kumppanuuksien ja muiden julkisten ja yksityisten avunantajatahojen osallistamisen suhteen. Tällä odotetaan olevan kerrannaisvaikutuksia toimintaohjelman 2030 toteuttamista ajatellen, ja se tulee supistamaan avun hajanaisuuden ja päällekkäisyyden nykyisiä kielteisiä vaikutuksia;

3.16.4

Euroopan komissiota tekemään yhteisö- ja yhteisvastuutaloutta tunnetuksi ulkosuhdepolitiikkojensa ja ohjelmiensa avulla. ETSK katsoo, että yhteisö- ja yhteisvastuutalous on täysin sopusoinnussa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen kanssa, ja sen vuoksi tämä talouden lohko voi olla olennainen tekijä toimintaohjelman 2030 talous-, sosiaali- ja ympäristöpilarien toteuttamisessa;

3.16.5

Euroopan komissiota selkeyttämään ja täsmentämään, mitä välineitä on määrä käyttää toimintaohjelman 2030 toteuttamiseen, sekä pyrkimään aikaansaamaan voimakkaita synergiavaikutuksia Addis Abeban toimintaohjelman ja kehitysrahoitusfoorumin kanssa.

3.17

Toimintaohjelman 2030 uusi holistinen lähestymistapa, kolmen toisiinsa kytketyn pilarin yleismaailmallinen ja jakamaton luonne, antaa osviittaa kokonaisvaltaisemmasta inhimillisen kehityksen mallista, ja siksi toimintaohjelman 2030 toteuttamisen tuloksia ei voi mitata perinteisin keinoin, käyttäen yksinomaan BKT:tä talouskasvun ja osallistavan kehityksen mittarina.

3.18

Euroopan unionin tulisi laatia ja toteuttaa erityisiä toimintapolitiikkoja ja ohjelmia, joiden tavoitteena on toimintaohjelman 2030 toteuttaminen täysimääräisesti, nimenomaisena painopisteenä edistää demokratiaa, ihmisoikeuksia, ympäristöpolitiikkaa, oikeusvaltioperiaatetta sekä osallistavaa kasvua siten, pystytään aidosti parantamaan heikossa asemassa olevien ryhmien elinoloja. Näiden tulisi olla EU:n ulkoisten toimien, toimintapolitiikkojen ja ohjelmien peruselementtejä painottaen toimintaohjelman 2030 kolmen pilarin toteuttamisen edistämistä.

3.19

EU:n ulkosuhdehallinnon tulisi laatia ja toteuttaa johdonmukainen suunnitelma, johon kuuluu mitattavissa olevia toimenpiteitä ja aloitteita. Tavoite tulisi asettaa siihen, että omaksuessaan johtavan roolin toimintaohjelman 2030 valtavirtaistamisessa johdonmukaisesti toimenpiteisiinsä, toimintapolitiikkoihinsa ja ohjelmiinsa EU:n kerää muun maailman huomion toimijana, joka raivaa tietä toimintaohjelman 2030 tasapainoiselle ja oikeudenmukaiselle toteuttamiselle.

3.20

Euroopan komission tulisi vahvistaa kestävän kehityksen 17 tavoitteen mukaisesti toimintaohjelman 2030 määrittämä ehdollisuus, joka tulisi sisällyttää kaikkiin EU:n ulkoisten toimiensa nojalla rahoittamiin toimintapolitiikkoihin ja ohjelmiin. Näiden ohjelmien edunsaajien tulisi olla vastuussa siitä, että nämä täyttävät ehdollisuuden vaatimukset ohjelmia toteuttaessaan. On selviää, että toimintaohjelman 2030 määrittämää ehdollisuutta on sovellettava samalla tavoin ja täysimittaisesti kaikkiin EU:n toimintapolitiikkoihin ja ohjelmiin. Ehdollisuusperiaate on jo sisällytetty EU:n rakenne- ja investointirahastojen säädöskehykseen (10).

3.21

On laajalti hyväksytty käsitys, että toimintaohjelma 2030 merkitsee kehityspoliittisen toimintamallin radikaalia muutosta, ja tämän tulisi kuvastua EU:n kehitysyhteistyöohjelmista kaikilta osin. Näin ollen toimintaohjelman 2030 käsittämät 17 tavoitetta olisi valtavirtaistettava, integroitava ja sisällytettävä täysimääräisesti EU:n kehitysyhteistyötavoitteisiin. EU:n tulisi myös ottaa huomioon kansainväliset sopimukset, mukaan luettuina ympäristö- ja ihmisoikeussopimukset, ja noudattaa niitä varauksetta kehittäessään ja toteuttaessaan ulkoisia toimiaan (11).

3.22

Euroopan komission tulisi sisällyttää ulkosuhdepolitiikkoihinsa ja -ohjelmiinsa mittareita, joilla peilataan kansalaisten käsityksiä ja havaintoja toimintaohjelman 2030 toteuttamisen vaikutuksista. Sen vuoksi Euroopan komission tulisi suorittaa Eurobarometri-kyselytutkimus EU:n jäsenvaltioissa ja asiaankuuluvia kyselyjä kumppanimaissa. Todettakoon ja korostettakoon, että Eurobarometri-kyselyn tulosten mukaan vain yksi kolmasosa eurooppalaisista on kuullut tai lukenut kestävän kehityksen tavoitteista (36 %).

4.1

Kestävän kehityksen toimintaohjelma 2030 edellyttää, että maailmassa siirrytään kohti monisidosryhmäistä hallintomallia, jossa kansalaisyhteiskunnalla on entistä merkittävämpi rooli. Tämä tarkoittaa uusia, aikaisempaa yhteistyöhakuisempia työtapoja, joissa keskeistä on osallistava päätöksenteko.

4.2

Toimintasuunnitelman 2030 vaatima neuvotteluprosessi on mobilisoinut ja houkuttanut puoleensa uusia toimijoita kansalaisyhteiskunnan piiristä, ja tätä kansalaisyhteiskunnan aktiivisuutta onkin hyödynnettävä, vahvistettava ja muodollistettava toteuttamisprosessin yhteydessä. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden hengeltään myönteiset ja tuloksekkaat kannanotot toimintaohjelmasta 2030 käytyjen neuvottelujen aikana ovat itse asiassa tehneet kansalaisyhteiskunnan roolista tämän toimintaohjelman toteuttamistyössä korvaamattoman tärkeän, eli kansalaisyhteiskunnasta on todellisuudessa tullut kumppanitaho tässä prosessissa.

4.3

Kansalaisyhteiskunnalla on oltava aivan keskeinen rooli toimintaohjelman 2030 toteuttamisessa globaalilla, alueellisella ja valtakunnallisella tasolla. On varmistettava, että kansalaisyhteiskunnalla on tuloksekas rooli valtakunnallisella tasolla EU:n jäsenvaltioissa ja kumppanimaissa. Jotta tästä osallistumisesta ja kumppanuudesta tulisi totta, ETSK kehottaa Euroopan komissiota valtavirtaistamaan, integroimaan ja sisällyttämään kansalaisyhteiskunnan valmiuksien kehittämiseen tähtäävät toimet toimintapolitiikkoihinsa ja ohjelmiinsa.

4.4

ETSK tiedostaa ne rajoitteet, esteet ja haitat, joita kansalaisyhteiskunnan organisaatiot joutuvat kohtaamaan monilla puolin maailmaa, ja sen, että tämä valitettava tilanne jarruttaa niiden tosiasiallista ja tuloksekasta osallistumista tähän prosessiin. Niinpä se kehottaa, että Euroopan komissio velvoittaa kumppanimaat edistämään kansalaisyhteiskunnan tosiasiallista osallistumista järjestelmällisen konsultaation keinoin ja kutsumalla osallistumaan toimintaohjelmaan 2030 kytkeytyvien hankkeiden ja ohjelmien suunnitteluun, toteutukseen ja seurantaan, varsinkin silloin kun niihin on saatu rahoitusta EU:lta. Jotta tähän päästään, kumppanimaissa olevien EU:n edustustojen tulisi seurata tätä tarkkaan ja raportoida asiasta Euroopan komissiolle ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle. Kumppanimaissa olevien YK:n edustustojen tulisi lisäksi järjestää kokouksia kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kuulemiseksi EU:n rahoitusohjelmista.

4.5

Kansalaisyhteiskunnan pitäisi kuitenkin pyrkiä aloitteellisesti sopeutumaan toimintaohjelman 2030 vaatimuksiin kyetäkseen tuloksekkaasti vaikuttamaan sen toteuttamiseen. On selviää, että toimintaohjelmassa 2030 odotetaan kansalaisyhteiskunnan organisaatioista muodostuvan todellinen sen toteuttamista eteenpäin vievä veturi, mikä tarkoittaa, että kansalaisyhteiskunnan tulisi mieltää tämä prosessi ajattelutavan muutokseksi organisaatio- ja toimintamallinsa suhteen. Tähän päästään ainoastaan siinä tapauksessa, että kansalaisyhteiskunta valmistautuu ja järjestäytyy tavalla, jonka ansiosta se pystyy osallistumaan päätöksentekoprosessiin täysimittaisesti. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tulisi olla edustavia, demokraattisia, avoimia ja vastuunalaisia.

4.6

Kun kestävän kehityksen foorumi aikanaan perustetaan EU:hun, se tarjoaa mallin foorumirakenteesta, joka on toistettavissa maailman muilla alueilla ja muissa maailman maissa paikallisiin olosuhteisiin sovittaen (12).

4.7

ETSK on valmis sujuvoittamaan kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden asianmukaista osallistumista toimintaohjelman 2030 toteuttamiseen, seurantaan ja uudelleentarkasteluun globaalilla tasolla. ETSK pystyy olemaan siinä täysimääräisesti tukena hyödyntämällä laajaa verkostoaan. johon kuuluu yhteystahoja, kumppaneita ja sidosryhmiä monilla maailman alueilla. Se kehottaa lisäksi Euroopan komissiota integroimaan ja valtavirtaistamaan pysyvää ja vakavasti otettavaa tukea ulkosuhdepolitiikkoihinsa ja -ohjelmiinsa, jotta kolmansien maiden kansalaisyhteiskunnan organisaatiot saavat mahdollisuuden osallistua toimintaohjelman 2030 toteuttamisprosessiin täysivertaisina kumppaneina.