10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/1

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/2

—

kumoaa tuomion

—

kumoaa päätöksen (1)

—

velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

a)

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomiossa on oikeudellinen virhe siltä osin kuin siinä on katsottu, ettei oikeusvarmuuden periaatetta ollut sovellettava ja/tai että Irlanti ja Aughinish Alumina Ltd eivät voineet vedota siihen siitä huolimatta, että komissio oli anteeksiantamattomasti viivytellyt riidanalaisen päätöksen tekemistä.

b)

Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei luottamuksensuojan periaatetta ollut loukattu huolimatta toteamuksesta, jonka mukaan viivytys komission toteuttamassa tutkinnassa oli perusteeton ja anteeksiantamaton.

c)

Unionin yleinen tuomioistuin on katsonut virheellisesti, että riidanalaisessa tuessa on kyse ”tukijärjestelmästä”, sellaisena kuin se määritellään neuvoston asetuksen 659/1999 (2) 1 artiklan d alakohdassa; lisäksi unionin yleinen tuomioistuin on katsonut virheellisesti, että asetuksen 659/1999 15 artiklassa säädetty vanhentumisaika alkoi kulua jokaisesta kerrasta, jona Aughinish Alumina Ltd toi maahan mineraaliöljyjä.

d)

Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheen hylätessään kanteen sillä perusteella, että tuki voitiin määritellä tueksi, joka oli voimassa ennen Irlannin liittymistä Euroopan talousyhteisöön.

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/3

1)

Onko eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana 22.12.2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2005 (1) 5 artiklan 4 kohtaa ja 8 artiklan 2 kohtaa, luettuina yhdessä kyseisen asetuksen liitteessä II annettujen reittisuunnitelmaa koskevien säännösten kanssa, tulkittava siten, että ne sisältävät kuljetuksen järjestäjälle tai eläimistä vastaavalle velvoitteen siitä, että jos eläinten kuljetus suoritetaan kolmanteen maahan, reittisuunnitelma on pidettävä kolmannessa maassa sijaitsevaan määräpaikkaan asti?

2)

Onko yksityiskohtaisten sääntöjen säätämisestä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 nojalla elävien nautaeläinten hyvinvointia kuljetuksen aikana koskevien, vientitukia myönnettäessä noudatettavien vaatimusten osalta 16.9.2010 annetun komission asetuksen (EU) N:o 817/2010 (2) (asetus N:o 817/2010) 5 ja 7 artiklaa, luettuina yhdessä kyseisen asetuksen 4 artiklan kanssa, tulkittava siten, että vientituet on perittävä takaisin, jos reittisuunnitelmaa ei pidetä kolmannessa maassa sijaitsevaan määräpaikkaan asti sen takia, että eläinkuljettaja on täyttänyt asetuksen N:o 1/2005 liitteessä II olevassa 7 kohdassa säädetyn velvoitteen reittisuunnitelman antamisesta virkaeläinlääkärille poistumispaikassa?

3)

Onko asetuksen N:o 817/2010 5 ja 7 artiklaa, luettuina yhdessä kyseisen asetuksen 4 artiklan kanssa, tulkittava siten, että vientituet on perittävä takaisin, jos viejä ei voi todistaa, että asetuksen N:o 1/2005 vaatimukset on täytetty, siinä tilanteessa, ettei eläinlääkäri voi asetuksen N:o 817/2010 3 artiklan 1 kohdan perusteella kolmannessa maassa tehtävien tarkastusten puitteissa tutkia, ovatko reittisuunnitelmatiedot (reittisuunnitelma) tyydyttäviä eli ovatko ne asetuksen N:o 1/2005 mukaisia (eikä hän näin ollen voi myöskään lausua, että tarkastusten tulokset ovat tyydyttäviä), sen takia, että eläinkuljettaja on antanut reittisuunnitelman virkaeläinlääkärille poistumispaikassa?

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/4

1)

Ovatko a) tavaroiden vapaata liikkuvuutta ja palveluiden tarjoamisen vapautta sisämarkkinoilla koskevat periaatteet, b) eurooppalaisia kilpailusääntöjä ja sisämarkkinoiden vapauttamista koskevia sääntöjä koskeva tehokkuusperiaate, c) tehokkaan vaikutuksen periaate ja unionin oikeuden yhdenmukaista soveltamista Euroopan unionissa koskeva periaate ja d) unionin johdetun oikeuden säännökset, kuten direktiivi 98/71/EY ja erityisesti sen 14 artikla, asetuksen (EY) N:o 461/2010 1 artikla tai Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UN-ECE) sääntö nro 124, esteenä sellaiselle asetuksen (EY) N:o 6/2002 110 artiklaan sisältyvän korjauslausekkeen tulkinnalle, jossa jäljennösvannetta, joka on ulkoasultaan täysin vastaava kuin alkuperäinen ensiasennusvanne ja joka on hyväksytty edellä mainitun Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UN-ECE) säännön nro 124 mukaisesti, ei katsota sellaiseksi osaksi moniosaista tuotetta (henkilöauto), jota käytetään kyseisen moniosaisen tuotteen korjaamiseen sen alkuperäisen ulkoasun palauttamiseksi?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, ovatko rekisteröityjä malleja koskevat teollisoikeudelliset säännökset ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitetun intressipunninnan perusteella esteenä sille, että korjauslauseketta sovellettaisiin täydentäviin jäljennöstuotteisiin, jotka asiakas on saattanut valita eri tavoin, sen olettamuksen perusteella, että korjauslauseketta on tulkittava suppeasti ja että siihen voidaan vedota rajoitetusti muodoltaan sidonnaisten varaosien osalta eli sellaisten osien osalta, joiden muoto on määritetty käytännössä muuttumattomaksi moniosaisen tuotteen ulkoasuun nähden, jolloin suljetaan pois muut osat, joita on pidettävä korvaavina ja asiakkaan mieltymysten mukaisesti vapaasti sovellettavina?

3)

Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, mihin toimenpiteisiin jäljennösvanteiden valmistajan on ryhdyttävä varmistaakseen tuotteidensa, jotka on tarkoitettu moniosaisen tuotteen korjaamiseen sen alkuperäisen ulkoasun palauttamiseksi, liikkuvuuden lainmukaisuuden?

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/4

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/5

1)

Onko EY 43 ja EY 48 artiklaa (joista on tullut SEUT 49 ja SEUT 54 artikla) tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle sääntelylle, jonka perusteella jäsenvaltioon sijoittautunut emoyhtiö ei voi ottaa huomioon valuuttatappiota, joka koskee sen toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneeseen tytäryhtiöön tekemää sijoitusta, vaikka se voisi tehdä verotuksellisen yksikön sisäisen konsolidoinnin perusteella näin, jos tytäryhtiö olisi kuulunut ensin mainittuun jäsenvaltioon sijoittautuneen emoyhtiön kanssa samaan Alankomaiden verotuksellisten yksiköiden tunnusmerkit täyttävään verotukselliseen yksikköön?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, voidaanko tai täytyykö huomioon otettavaa valuuttatappiota määritettäessä lähteä siitä, että myös kyseisen emoyhtiön välillisesti tytäryhtiön kautta omistamat ja Euroopan unioniin sijoittautuneet suorat ja välilliset tytäryhtiöt olisi sisällytetty verotukselliseen yksikköön?

3)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko tällöin otettava huomioon vain ne valuuttatappiot, jotka emoyhtiön verotukselliseen yksikköön sisällyttämisen yhteydessä olisivat tulleet ilmi niinä vuosina, joita riita koskee, vai onko huomioon otettava myös valuuttatulokset, jotka olisivat tulleet ilmi aikaisempina vuosina?

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/6

1)

Onko SEUT 101 artiklan 1 kohta (kilpailun estymisen, rajoittumisen tai vääristymisen kielto) esteenä asianajajakunnasta annetun lain 36 §:n 2 momentille, jonka mukaan vapaita ammatteja harjoittavien yritysten yhteenliittymällä (ylin asianajajaneuvosto) on harkintavaltaa vahvistaessaan valtion sille siirtämän toimivallan perusteella etukäteen näiden yritysten tarjoamien palvelujen hintojen (asianajopalkkioiden) vähimmäismäärän?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: onko siviiliprosessilain 78 §:n 5 momentin loppuosa (jossa ei mahdollisteta asianajopalkkion määrittämistä vahvistettua vähimmäismäärää alhaisemmaksi) ristiriidassa SEUT 101 artiklan 1 kohdan kanssa?

3)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: onko asianajajakunnasta annetun lain 132 §:n 5 kohta (kyseisen lain 136 §:n 1 kohdan soveltamiseksi) ristiriidassa SEUT 101 artiklan 1 kohdan kanssa?

4)

Onko SEUT 56 artiklan ensimmäinen kohta (palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittamisen kielto) esteenä asianajajakunnasta annetun lain 36 §:n 2 momentille?

5)

Onko siviiliprosessilain 78 §:n 8 momentti ristiriidassa SEUT 101 artiklan 1 kohdan kanssa?

6)

Onko siviiliprosessilain 78 §:n 8 momentti ristiriidassa direktiivin 77/249/ETY (1) kanssa (kun kyse on oikeudellisten neuvonantajien edustamien henkilöiden oikeudesta vaatia korvausta asianajopalkkioista)?

7)

Onko direktiivin 2006/112/EY (2) kanssa ristiriidassa asetuksen nro 1 lisäsäännösten 2 a §, jonka mukaan arvonlisäveroa voidaan pitää osana vapaan ammatin harjoittamisen yhteydessä tarjotun palvelun hintaa (siltä osin kuin arvonlisävero sisällytetään osaksi maksettavaksi tulevaa asianajopalkkiota)?

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/6

1)

Onko SEUT 101 artiklan 1 kohta (kilpailun estymisen, rajoittumisen tai vääristymisen kielto) esteenä asianajajakunnasta annetun lain 36 §:n 2 momentille, jonka mukaan vapaita ammatteja harjoittavien yritysten yhteenliittymällä (ylin asianajajaneuvosto) on harkintavaltaa vahvistaessaan valtion sille siirtämän toimivallan perusteella etukäteen näiden yritysten tarjoamien palvelujen hintojen (asianajopalkkioiden) vähimmäismäärän?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: onko siviiliprosessilain 78 §:n 5 momentin loppuosa (jossa ei mahdollisteta asianajopalkkion määrittämistä vahvistettua vähimmäismäärää alhaisemmaksi) ristiriidassa SEUT 101 artiklan 1 kohdan kanssa?

3)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: onko asianajajakunnasta annetun lain 132 §:n 5 kohta (kyseisen lain 136 §:n 1 kohdan soveltamiseksi) ristiriidassa SEUT 101 artiklan 1 kohdan kanssa?

4)

Onko SEUT 56 artiklan ensimmäinen kohta (palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittamisen kielto) esteenä asianajajakunnasta annetun lain 36 §:n 2 momentille?

5)

Onko siviiliprosessilain 78 §:n 8 momentti ristiriidassa SEUT 101 artiklan 1 kohdan kanssa?

6)

Onko siviiliprosessilain 78 §:n 8 momentti ristiriidassa direktiivin 77/249/ETY (1) kanssa (kun kyse on oikeudellisten neuvonantajien edustamien henkilöiden oikeudesta vaatia korvausta asianajopalkkioista)?

7)

Onko direktiivin 2006/112/EY (2) kanssa ristiriidassa asetuksen nro 1 lisäsäännösten 2 a §, jonka mukaan arvonlisäveroa voidaan pitää osana vapaan ammatin harjoittamisen yhteydessä tarjotun palvelun hintaa (siltä osin kuin arvonlisävero sisällytetään osaksi maksettavaksi tulevaa asianajopalkkiota)?

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/7

—

tuomio on kumottava

—

asetuksen N:o 1263/2012 (1) 1 artiklan 15 kohta on kumottava kokonaisuudessaan tai siltä osin kuin sitä sovelletaan kantajaan

—

on todettava, että päätöksen 2012/635/YUTP (2) 1 artiklan 6 kohtaa ei voida soveltaa kantajaan ja

—

neuvosto on velvoitettava vastaamaan valitukseen ja unionin yleisessä tuomioistuimessa käytyyn menettelyyn liittyvistä kuluista.

1.

Valittaja, Bank Mellat (jäljempänä pankki) on tehnyt valituksen unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-160/13, Bank Mellat v. neuvosto 2.6.2016 antamasta tuomiosta (jäljempänä tuomio). Yhteenvetona pankki väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheen, kun se ei ole hyväksynyt sen kannetta, jolla vaadittiin seuraavien pankkiin kohdistuvan ”taloudellisen kauppasulun” muodostavien eri säännösten kumoamista tai pätemättömäksi julistamista:

2.

Erityisesti pankki on yksilöinyt kolme valitusperustetta, jotka koskevat unionin yleisen tuomioistuimen suorittamaan pankin kanteen arviointiin liittyviä oikeudellisia virheitä:

3.

Pankki on myös yksilöinyt kaksi laajaa valitusperustetta, jotka koskevat unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnissa pankin kanteen osien tutkittavaksi ottamisen yhteydessä aiheutuneita oikeudellisia virheitä:

4.

Pankki vaatii unionin tuomioistuinta kumoamaan tuomion ja hyväksymään sen vaatimukset.

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/9

—

kumoamaan asetuksen (EY) N:o 692/2008 muuttamisesta kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 6) osalta 20.4.2016 annetun komission asetuksen (EU) N:o 2016/646 (1), ja

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste perustuu SEUT 191 artiklan, jossa vahvistetaan Euroopan unionin ympäristöpolitiikkaa koskevat tavoitteet, rikkomiseen.

2)

Toinen kanneperuste perustuu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 37 artiklan, jossa vahvistetaan oikeus ympäristönsuojelun korkeaan tasoon, rikkomiseen.

3)

Kolmas kanneperuste perustuu moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta 20.6.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 (2) 15 artiklan rikkomiseen.

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/9

—

kumoaa Belgian kuningaskunnan ylimääräistä voittoa koskevasta valtiontukijärjestelmästä 11.1.2016 annetun komission päätöksen SA.37667 (2015/C) (ent. 2015/NN)

—

velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan nojalla, mukaan lukien väliintulijoiden oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu oikeudelliseen virheeseen ja ilmeiseen arviointivirheeseen väitetyn valtiontuen tunnistamisen ja luokittelemisen valtiontueksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen 2015/1589 1 artiklan d alakohdan ja SEUT 107 artiklan tarkoittamalla tavalla.

2.

Toinen kanneperuste perustuu oikeudelliseen virheeseen ja SEUT 107 artiklan 1 kohdan virheelliseen soveltamiseen kun todetaan, että ylimääräistä voittoa koskeva järjestelmä on valtiontuki.

3.

Kolmas kanneperuste perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen väitetyn tuen edunsaajien ryhmien todentamisen osalta ja laillisuusperiaatteen loukkaamiseen sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13.7.2015 annetun asetuksen (EU) 2015/1589 rikkomiseen.

4.

Neljäs kanneperuste perustuu oikeusvarmuuden, perusteltujen odotusten suojaamisen ja hyvä hallinnon periaatteiden loukkaamiseen.

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/10

—

kumoamaan Euroopan komission 11.5.2016 antaman päätöksen C (2016) 2796 asiassa COMP/M.7612 – Hutchison 3G Investments Limited/Telefónica (Europe plc), joka annettiin tiedoksi Hutchisonille 13.5.2016 ja jossa todettiin Hutchisonin ehdottama Telefónica Europe plc:n hankinta kokonaisuudessaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja ETA-sopimuksen vastaiseksi neuvoston asetuksen N:o 139/2004 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ja

—

velvoittamaan komissio korvaamaan oikeudenkäyntikulut mahdollisen väliintulijan oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan komissio teki oikeudellisia virheitä ja ilmeisiä arviointivirheitä sekä rikkoi olennaisia menettelymääräyksiä tulkitessaan ja soveltaessaan oikeudellista kriteeriä horisontaalisten koordinoimattomien vaikutusten arvioimiseksi matkaviestinpalvelujen vähittäismyyntimarkkinoilla Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Kantaja toteaa erityisesti seuraavaa: komissio erehtyi luokitelleessaan kantajan ”merkittäväksi kilpailutekijäksi” ja arvioidessaan kilpailun intensiteettiä. Komissio teki kantajan mukaan niin ikään ilmeisiä arviointivirheitä analysoidessaan ennakoituja hintavaikutuksia ja yrityskeskittymän seurauksena syntyvän sulautuneen yksikön todennäköisiä kannustimia.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan komissio syyllistyi ilmeisiin arviointivirheisiin ja selvitysaineiston vääristämiseen vaihtoehtoisen tilanteen analyysissaan. Kantaja toteaa erityisesti seuraavaa: komissio ei arvioinut Hutchisonin verkon kapasiteettia suhteessa kilpailijoiden verkon kapasiteettiin ja se tukeutui luvattomasti Hutchisonin väitettyyn kykyyn toteuttaa ”kysynnän hallintaa” koskevia aloitteita, joihin kuuluu hintojen nostaminen, perusteena hylätä Hutchisonin selvitysaineisto, joka koski verkon tulevaa kapasiteettia.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan komissio syyllistyi tosiseikkoja koskeviin virheisiin, oikeudellisiin virheisiin ja ilmeisiin arviointivirheisiin sekä rikkoi olennaisia menettelymääräyksiä verkon jakamiseen perustuvien horisontaalisten koordinoimattomien vaikutusten osalta. Kantaja toteaa erityisesti seuraavaa: komissio erehtyi sen uusista ehdotuksista, jotka koskivat kilpailijoiden välisen ”yhteensovittamisen” tarvetta ja laajuutta verkon yhteiskäyttöä koskevissa sopimuksissa, minkä lisäksi komissio teki oikeudellisen virheen ja ilmeisiä arviointivirheitä perustamalla mahdollista vahinkoa koskevat päätelmänsä sulautuneen yksikön kilpailijoihin pikemminkin kuin kilpailuun. Komissio teki kantajan mukaan edelleen virheitä hylkäämällä Hutchisonin sitoumukset, joilla olisi ratkaistu sen kaikki huolet, jotka koskivat verkon yhteiskäyttöä.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan komissio syyllistyi ilmeisiin arviointivirheisiin ja oikeudellisiin virheisiin sekä rikkoi olennaisia menettelymääräyksiä sellaisten horisontaalisten koordinoimattomien vaikutusten osalta, jotka syntyvät yleiseen matkaviestinverkkoon pääsyn ja nousevan liikenteen tukkumarkkinoilla Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Kantaja toteaa erityisesti seuraavaa: komissio erehtyi katsoessaan, että Hutchison on ”merkittävä kilpailutekijä” tukkumarkkinoilla sen hyvin pienestä markkinaosuudesta (alle kolme prosenttia) huolimatta, ja perustaessaan päätelmänsä kolmansien osapuolten näkemyksiin oman analyysinsä tekemisen sijaan.

5)

Viides kanneperuste, jonka mukaan komissio syyllistyi oikeudellisiin virheisiin, ilmeisiin arviointivirheisiin ja perustelujen puuttumiseen sekä rikkoi olennaisia menettelymääräyksiä niiden sitoumusten arvioinnin osalta, jotka Hutchison tarjosi liittyen huoliin, jotka koskivat matkaviestinten tukku- ja vähittäismarkkinoita Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Kantaja toteaa erityisesti seuraavaa: komissio vastusti virheellisesti ehdotettuja sitoumuksia ja väitti, että niiden toimeenpano oli epävarmaa; komissio teki ilmeisen virheen arvioidessaan uusien ja voimistuneiden kilpailijoiden kykyä kilpailla tehokkaasti ehdotettujen sitoumusten perusteella ja komissio erehtyi arvioinnissaan, joka koski ehdotettujen sitoumusten yleistä soveltuvuutta päätöksessä väitetyn kilpailun häviämisen vastapainona.

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/11

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on rikottu.

—

Aikaisempia EU-tavaramerkkiä ja kansallisia tavaramerkkirekisteröintejä ja kansallista rekisteröintihakemusta ei ole otettu asianmukaisesti huomioon.

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/12

—

toteamaan, että kanne on otettava tutkittavaksi ja että se on perusteltu

—

tämän vuoksi kumoamaan 27.5.2016 annetun päätöksen (YUTP) 2016/850 ja sitä seuranneet täytäntöönpanotoimet siltä osin kuin ne koskevat kantajaa

—

velvoittamaan Euroopan unionin neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/13

—

toteamaan, että kanne on otettava tutkittavaksi ja että se on perusteltu

—

tämän vuoksi kumoamaan 27.5.2016 annetun päätöksen (YUTP) 2016/850 ja sitä seuranneet täytäntöönpanotoimet siltä osin kuin ne koskevat kantajaa

—

velvoittamaan Euroopan unionin neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 ja 13 artiklassa, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (jäljempänä SEUT) 215 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 ja 47 artiklassa tarkoitettuja puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojakeinoon on loukattu.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan perusteluvelvollisuutta on loukattu, koska neuvoston esittämät perustelut eivät täytä Euroopan unionin toimielimille Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa, SEUT 296 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa asetettua velvoitetta.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan neuvosto teki ilmeisen arviointivirheen siltä osin kuin kyse on kantajan osallistumisesta Syyrian hallinnon rahoittamiseen.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisilla toimenpiteillä rajoitetaan perusteettomasti ja suhteettomasti kantajan perusoikeuksia ja erityisesti hänen Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklassa tarkoitettua omistusoikeuttaan, hänen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan ja 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua oikeuttaan nauttia maineensa kunnioitusta, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa ja Euroopan unionin peruskirjan 48 artiklassa tarkoitettua syyttömyysolettamaa, hänen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa tarkoitettua sananvapauttaan sekä hänen Euroopan ihmisoikeussopimuksen neljännen pöytäkirjan 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua liikkumisvapauttaan.

5)

Viides kanneperuste, jonka mukaan on rikottu 2.12.2005 annettuja neuvoston suuntaviivoja rajoittavien toimenpiteiden (pakotteiden) täytäntöönpanoa ja arviointia varten EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla (2.12.2005 päivätty neuvoston asiakirja 15114/05).

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/14

—

kumoamaan valtiontukiasiassa SA.36740 (2013/NN) – Liettua, tuki Klaipedos Naftalle, LNG-terminaali – 20.11.2013 tehdyn komission päätöksen C(2013) 7884 lopullinen (EUVL C 161, s. 1) ja

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan SEUT 108 artiklan 2 kohtaan ja asetuksen N:o 2015/1589 (1) 4 artiklan 4 kohtaan sisältyviä menettelysääntöjä ja hyvää hallintotapaa ei ole noudatettu, koska huolimatta vakavista vaikeuksista, joita komissiolla oli arvioidessaan kyseessä olevien valtiontukitoimien soveltuvuutta sisämarkkinoille, komissio tukeutui ainoastaan valtiontukitoimien alustavaan tutkintaan, vaikka tällaisten vakavien vaikeuksien vuoksi komissiolla oli velvollisuus aloittaa SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa ja asetuksen N:o 2015/1589 6 artiklassa tarkoitettu menettely.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohtaa on rikottu, koska komissio ei sovella asianmukaisesti riidanalaisen päätöksen 135 perustelukappaleessa esitettyjä arviointiperusteita, sillä

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan SEUT 106 artiklan 2 kohtaa ja yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevia puitteita (2) on rikottu ja yleisiä periaatteita, kuten yhdenvertaisen kohtelun ja luottamuksen suojan periaatteita on loukattu sekä direktiivin 2004/18/EY (3) sisältämiä hankintasääntöjä ja direktiivin 2004/18 14 artiklaa on rikottu, koska komissio sovelsi virheellisesti yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevia puitteita, kun se hyväksyi palvelun antamisen KN:n tehtäväksi 55 vuoden ajaksi siten, että voitto vastaa hankkeen sisäistä tuottoprosenttia, kun

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/15

—

kumoamaan vastaajan 20.5.2016 tekemän päätöksen, joka koskee hakemusta saada tutustua käytännesääntötyöryhmän asiakirjoihin

—

kumoamaan vastaajan 13.7.2016 tekemän päätöksen, joka koskee oikeutta saada tutustua käytännesääntötyöryhmän asiakirjoihin

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaisesti oikeudenkäyntikulut ja mahdollisten väliintulijoiden oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (1) 8 artiklan 1 kohtaa on rikottu

Kantaja väittää, että vastaajan 20.5.2016 ja 13.7.2016 tekemillä päätöksillä loukataan edellä mainitussa säännöksessä tarkoitettua oikeutta saada asianmukainen päätös uudistetusta hakemuksesta.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan SEUT 15 artiklan 3 kohtaa, luettuna yhdessä asetuksen (EY) N:o 1049/2001 2 artiklan 1 kohdan kanssa, on rikottu

Kantaja väittää lisäksi sen, ettei sille annettu nähtäväksi täysimääräisesti asiakirjoja, jotka koskevat neuvoston perustamaa käytännesääntötyöryhmää (yritysverotus), loukkaavan sen oikeutta tutustua näihin asiakirjoihin, joka on taattu edellä mainituilla määräyksillä ja säännöksillä.

Kantaja väittää tässä yhteydessä, että poikkeuksia avoimuusperiaatteeseen, joista säädetään asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdassa ja 1 kohdan a alakohdan neljännessä luetelmakohdassa, ei voida soveltaa nyt käsiteltävässä asiassa.

Tämän lisäksi arvioinnit ja perustelut ovat puutteelliset, ja ylivoimainen yleinen etu edellyttää asiakirjojen ilmaisemista.

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/16

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtaa on rikottu.

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/16

—

kumoamaan 27.5.2016 annetun komission päätöksen (asia AT.40231 – VIMC v. WK & FGB) ja

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/17

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen (ensisijainen vaatimus)

—

kumoaa Pometonille määrätyn sakon tai alentaa sitä (toissijainen vaatimus)

—

velvoittaa vastaajan maksamaan takaisin määrät, jotka kantaja ehkä joutuu suorittamaan riidanalaisesta päätöstä koskevassa asiassa annettavaan tuomioon mennessä päätöksen täytäntöönpanon perusteella ja korvaamaan kaikki kantajalle riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon johdosta aiheutuneet kustannukset

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut ja kaikki asian käsittelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuvat kulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste koskee puolueettomuusvaatimusta, syyttömyysolettamaa ja puolustautumisoikeuksia. Vastaaja on katsonut Pometonin syyllistyneen 2.4.2014 annetussa komission päätöksessä C(2014) 2047 final (sovintopäätös), jonka kohteena olivat Ervin Industries Inc. ja Ervin Amasteel, Winoa SA ja WHA Holding SAS, Metalltechnik Schmidt GmbH & Co. KG sekä Eisenwerk Würth GmbH (jäljempänä osapuolet), tiettyyn menettelyyn ja tehnyt riidanalaisen päätöksen kykenemättä arvioimaan selkeästi ja ennakkoluulottomasti Pometonin asemaa ja sen puolustuksekseen esittämiä lausumia.

2)

Toinen kanneperuste koskee SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomista ja virheellistä soveltamista, perustelujen puutteellisuutta ja ristiriitaisuutta, puolustautumisoikeuksien ja näyttötaakkaa koskevien periaatteiden loukkaamista. Vastaaja on katsonut näytön puuttuessa kantajan olleen mukana päätöksessä väitetyssä järjestelyssä, johon tämä ei kuitenkaan todellisuudessa ole osallistunut.

3)

Kolmas kanneperuste koskee SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomista ja virheellistä soveltamista, arvioinnissa tapahtuneita virheitä, tutkinnan puutteellisuutta ja ilmeistä epäjohdonmukaisuutta. Vastaaja on katsonut, että Pometonin oli pyrkinyt menettelyllään kilpailun rajoittamiseen.

4)

Neljäs kanneperuste koskee SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomista ja virheellistä soveltamista, arvioinnissa tapahtuneita virheitä, tutkinnan puutteellisuutta, näyttötaakkaa koskevien periaatteiden loukkaamista sen osalta, kuinka kauan kantajan on katsottu osallistuneen väitettyyn rikkomiseen, ja tämän johdosta asetuksen N:o 1/2003 (1) 23 artiklan 2 kohdan, 25 artiklan 1 kohdan ja 25 artiklan 5 kohdan rikkomista ja oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista. Komissio on määrännyt kantajalle rahamääräisen seuraamuksen vanhentumisesta huolimatta.

5)

Viides kanneperuste koskee perustelujen täydellistä puuttumista, suhteellisuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti määrättävän sakkojen laskennassa noudatettavien suuntaviivojen 37 artiklassa tarkoitetun perusmäärän muuttamisen osalta.

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/19

—

velvoittamaan vastaajan maksamaan kantajille 536 912 euroa, joka vastaa taloudellista vahinkoa, joka on aiheutunut hukkaan menneistä investoinneista liittyen alustaviin vierailuihin sellaisen julkisen hankinnan yhteydessä, joiden ratkaisemiseen liittyy väärinkäytöksiä

—

velvoittamaan vastaajan maksamaan kantajille 2 092 650 euroa saamatta jääneenä voittona niistä julkisista hankinnoista, jotka kantajat olisivat voineet saada, mikäli niistä olisi päätetty yhdenvertaisesti ja ilman korruptiota

—

velvoittamaan vastaajan hyvittämään kantajille 85 000 euroa, joka vastaa asianajokuluja ja -palkkioita, jotka kantajat ovat joutuneet maksamaan järjestääkseen puolustuksensa unionin virkamiehen korruption johdosta

—

velvoittamaan vastaajan maksamaan kantajille 150 000 euroa korvauksena aineettomasta vahingosta

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan 75 000 euron suuruiset asianajokulut ja -palkkiot tässä oikeusasteessa

—

velvoittamaan vastaajan maksamaan viivästyskorkoa tuomion julistuspäivästä lähtien

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/20

—

kumoamaan avointa kilpailua koskevan ilmoituksen EPSO/AD/322/16, joka koskee sellaisen varallaololuettelon laatimista, josta voidaan ottaa myöhemmin palvelukseen 86 hallintovirkamiestä (AD 5 ja 7) tarkastuksen alalla, ja joka julkaistiin 12.5.2016Euroopan unionin virallisessa lehdessä nro C 171 A

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 263, SEUT 264 ja SEUT 266 artiklan rikkomiseen.

2.

Toinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 342 artiklan ja Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä annetun asetuksen N:o 1/58 (EYVL 1958, 17, s. 385) 1 ja 6 artiklan rikkomiseen.

3.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu EY 12 artiklan (nykyään SEUT 18 artikla), Euroopan unionin perusoikeuskirjan 22 artiklan, SEU 6 artiklan 3 kohdan, virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan 2 ja 3 kohdan, asetuksen N:o 1/58 1 ja 6 artiklan sekä virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohdan, 27 artiklan toisen kohdan ja 28 artiklan f alakohdan rikkomiseen.

4.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu EU 6 artiklan 3 kohdan rikkomiseen siltä osin kuin siinä vahvistetaan luottamuksensuojan periaate jäsenvaltioiden yhteisestä valtionsääntöperinteestä johtuvana perusoikeutena.

5.

Viides kanneperuste, joka perustuu harkintavallan väärinkäyttöön ja niiden sääntöjen rikkomiseen, jotka liittyvät läheisesti kilpailuilmoitusten luonteeseen ja tarkoitukseen.

6.

Kuudes kanneperuste, joka perustuu SEUT 18 artiklan ja 24 artiklan 4 kohdan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan, asetuksen N:o 1/58 2 artiklan ja virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohdan rikkomiseen.

7.

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1/58 1 ja 6 artiklan, virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohdan, 28 artiklan f alakohdan ja liitteessä III olevan 1 artiklan 1 kohdan f alakohdan ja SEUT 296 artiklan 2 kohdan (perustelujen puuttuminen) rikkomiseen sekä suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen. Tosiseikkojen huomioon ottaminen vääristyneellä tavalla.

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/21

—

kumoamaan avointa kilpailua koskevat ilmoitukset EPSO/AD/323/16 ja EPSO/AD/324/16.

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/22

—

toteamaan, että valitus otetaan tutkittavaksi ja että se on perusteltu

—

näin ollen kumoamaan virkamiestuomioistuimen 21.7.2016 asiassa F-9/12 RENV (CC v. Euroopan parlamentti) antaman tuomion tuomiolauselman 3 kohtaa, joka koskee oikeudenkäyntikuluja, lukuun ottamatta

—

näin ollen tunnustamaan Euroopan parlamentin sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun sen soveltuvien hakijoiden luettelon hallinnoinnissa, johon valittajan nimi on merkitty ja velvollisuuden korvata tästä aiheutunut vahinko

—

näin ollen ratkaisemaan asian valittajan ensimmäisessä oikeusasteessa nostamassa kanteessa esittämien vaatimusten mukaisesti

—

tämän seurauksena päättämään, että

1)

Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen uutta näyttöä koskevassa oikeudenkäyntiväitteessä;

2)

Toinen valitusperuste, joka perustuu yhtäältä oikeudelliseen virheeseen siinä, ettei pääsihteerin 19.5.2005 päivätyn kirjeen oikeudellista luonnehdintaa tehty ja ettei sitä perusteltu ja toisaalta Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen kumoamistuomion rikkomiseen;

3)

Kolmas valitusperuste, joka perustuu EPSOn kirjeitä koskevien tosiseikkojen vääristämiseen.

4)

Neljäs valitusperuste, joka perustuu parlamentin 15.10.2007 päivätyn kirjeen vääristämiseen sen väitteen osalta, jonka mukaan valittajalle oli ilmoitettu häntä koskevien kilpailuasiakirjojen hävittämisestä.

5)

Viides valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen Euroopan parlamentin puhemiehen 25.2.2003 tekemän päätöksen oikeudellisessa luonnehdinnassa.

6)

Kuudes valitusperuste, joka perustuu kumoamistuomion rikkomiseen vahingon laskemisen osalta.

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/23

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohtaa on rikottu.

—

Asetuksen N:o 207/2009 75 artiklaa sekä 76 artiklan 1 ja 2 kohtaa on rikottu.

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/24

—

kumoamaan asiassa F-133/15 10.6.2016 annetun tuomion ja ratkaisemaan asian

—

vaihtoehtoisesti palauttamaan asian virkamiestuomioistuimeen

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut molemmissa oikeusasteissa.

1)

Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuutta ja puolustautumisoikeuksia koskevan unionin oikeuden rikkomiseen siltä osin kuin Euroopan komission nimittävä viranomainen ei ole esittänyt yksityiskohtaisia perusteluja päätökselleen määrätä valittajalle kurinpitoseuraamuksena palkkaluokan alentamisen kahdella palkkaluokalla saman tehtäväryhmän sisällä.

2)

Toinen valitusperuste, joka perustuu Euroopan unionin oikeuden rikkomiseen, johon virkamiestuomioistuin on syyllistynyt kohtuullisten määräaikojen noudattamisen, puolustautumisoikeuksien ja perusteluvelvollisuuden osalta. Lisäksi virkamiestuomioistuin on ottanut vääristyneellä tavalla huomioon tosiseikat ja todisteet.

3)

Kolmas valitusperuste, joka perustuu siihen, että virkamiestuomioistuin on ottanut vääristyneellä tavalla huomioon tosiseikat ja todisteet ja rikkonut Euroopan unionin oikeutta ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklaa.

4)

Neljäs valitusperuste, joka perustuu siihen, että virkamiestuomioistuin ei ole noudattanut suhteellisuusperiaatetta.

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/25

—

hyväksyy ehdotettujen todisteiden esittämisen;

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen;

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan sekä unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännön ja erityisesti 20.1.2009 annetun tuomion T-424/07, Pioneer Hi-Bred International v. SMHV (OPTIMUM), rikkominen.

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/25

—

kumoamaan vastaajan päätöksen kantajan vuosittaisesta rakenneuudistusrahaston rahoitusosuudesta maksuvuonna 1.1.–31.12.2016 ja

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu direktiivin 2014/59/EU (1) 103 artiklan 2 ja 7 kohdan ja asetuksen (EU) N:o 806/2014 (2) 70 artiklan 2 kohdan rikkomiseen

Kantaja väittää, että vastaajan päätös kantajan vuosittaisesta rahoitusosuudesta on lainvastainen, koska vastaaja otti huomioon vain kehityspankkitoiminnan mutta ei kehitystukipankkitoimintaa. Tämän vuoksi kantajan rahoitusosuus rakenneuudistusrahastoon maksuvuonna 1.1.–31.12.2016 vahvistettiin liian suureksi.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu direktiivin 2014/59/EU ja asetuksen (EU) N:o 806/2014 täytäntöönpanoasetusten, joita on tulkittava näiden oikeustoimien mukaisesti siten, että niissä edistetään myös kehitystukipankkitoimintaa, rikkomiseen.

3)

Kolmas kanneperuste, joka esitetään toissijaisesti ja joka perustuu direktiivin 2014/59/EU ja asetuksen (EU) N:o 806/2014 täytäntöönpanoasetusten lainvastaisuuteen

Tässä yhteydessä kantaja väittää, että jos täytäntöönpanoasetusten tulkinta direktiivin 2014/59/EU ja asetuksen (EU) N:o 806/2014 mukaisesti ei ole mahdollista, täytäntöönpanoasetukset ovat tältä osin lainvastaisia. Täytäntöönpanoasetuksiin perustuva vastaajaan päätös on näin ollen myös tältä osin lainvastainen.

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/26

—

kumoamaan päätöksen, jonka pääsihteeri on tehnyt 10.6.2016 komission nimissä asetuksen (EY) N:o 1049/2001 täytäntöönpanomääräysten 4 artiklan nojalla

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu SEU 10 artiklan 3 kohdan ja SEU 11 artiklan 2 kohdan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan rikkomiseen – Avoimen ja läpinäkyvän vuoropuhelun puuttuminen

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, perusoikeuskirjan 42 artiklan sekä asetuksen N:o 1049/2001 (1) 2 artiklan 1 ja 3 kohdan ja 4 artiklan 6 kohdan rikkomiseen – Asiakirjoihin tutustumisen epääminen osittain

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/28

—

tutkimaan kantajan vaatimuksen tämän asian yhdistämisestä asian T-818/14 kanssa ja toteamaan sen perustelluksi

—

tutkimaan tämän kanteen ja toteamaan sen perustelluksi

—

kumoamaan Belgian täytäntöönpanemista toimenpiteistä Brussels South Charleroi Airportin ja Ryanairin hyväksi 1.10.2014 tehdyn komission päätöksen nro SA.14093 3, 4, 5 ja 6 artiklan

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen oikeudelliseen virheeseen, jonka komissio on kantajan mukaan tehnyt, kun se on tutkinut Brussels South Charleroi Airportin (BSCA) kantajalle maksamat maksut SEUT 107 artiklan valossa, vaikka investointia, lentokentän infrastruktuurin rakentamista ja sen antamista BSCA:n käyttöön koskevat päätökset on tehty ennen 12.12.2000 annetun tuomion Aéroports de Paris v. komissio (T-128/98, EU:T:2000:290) julistamista, jonka unionin tuomioistuin on vahvistanut 24.10.2002 antamallaan tuomiolla Aéroports de Paris v. komissio (C-82/01 P, EU:C:2002:617).

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen oikeudelliseen virheeseen, jonka komissio on kantajan mukaan tehnyt luokitellessaan Instrument Landing Systemin (ILS) ja kiitoratavalopalvelut luonteeltaan taloudellisiksi laitteiksi ja palveluiksi.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että komission päätelmät BSCA:n vuotuisen sopimusperusteisen maksun määrittämiseksi perustuvat virheellisiin laskentamenetelmiin ja -tekijöihin, joilla on merkittävä vaikutus tuen määrään, ja niiden perustelut ovat ilmeisen puutteelliset.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen oikeudelliseen virheeseen, jonka komissio on kantajan mukaan tehnyt yhtäältä sisällyttäessään BSCA:lta takaisin perittävän maksun määrään tuen, joka on myönnetty turvallisuustehtävää varten (eli ”paloturvallisuushuoltoa koskeva tuki”), ja toisaalta jättäessään ottamatta huomioon ”paloturvallisuushuoltoa koskevan tuen” pienentymisen vuosina 2014 ja 2015.

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/29

—

Kilpailun EPSO/AD/309/15 (AD11) – Lääkärit Luxemburgin ja Ispran työterveysyksiköihin (ala: Lääkärit Luxemburgiin) valintalautakunnan tekemä päätös, joka annettiin tiedoksi 28.9.2015 ja jossa kantajaa ei hyväksytty Euroopan henkilöstövalintatoimiston (EPSO) arviointikeskuksessa järjestettyihin valintakokeisiin, on kumottava.

—

Vastaaja on velvoitettava maksamaan 10 000 euroa kantajalle aiheutuneen henkisen kärsimyksen johdosta.

—

Vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/29

—

julistaa pätemättömäksi vastaajan 12.5.2016 tekemän päätöksen, joka koskee kantajan valituksia R/18/16 ja R/19/16, sekä kantajan riitauttamat kouluvuotta 2014/15 koskevat päätökset

—

toissijaisesti kumoaa vastaajan 12.5.2016 tekemän päätöksen, joka koskee kantajan valituksia R/18/16 ja R/19/16, sekä kantajan riitauttamat kouluvuotta 2014/15 koskevat päätökset

—

velvoittaa vastaajan maksamaan kantajalle tämän päätöksen perusteella virheellisesti pidätetyt summat

—

velvoittaa EUH:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/30

1.

Henkilöstösääntöjen 33 bis artiklan ja henkilöstöön sovellettavien hallinnollisten sääntöjen 9.1.1 artiklan nojalla EIP on velvoitettava maksamaan kantajalle summa, joka on kahdeksan kertaa kantajan vuosipalkka,

2.

EIP:n 4.6.2015 tekemä päätös, jolla kantajan vapaaehtoinen täydentävä eläkejärjestely lakkautetaan 28.2.2015, on kumottava, ja EIP on velvoitettava maksamaan kantajalle

3.

EIP on velvoitettava maksamaan henkisestä kärsimyksestä vahingonkorvausta, jonka määräksi arvioidaan oikeuden ja kohtuuden mukaan 15 000 euroa.

4.

Euroopan investointipankki (EIP) on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/31

—

On kumottava 19.5.2016 tehty päätös, jolla kilpailun EPSO/AST-SC/03/15 valintalautakunnan puheenjohtaja on vastauksena kantajan 5.11.2015 esittämään uudelleenkäsittelypyyntöön pysyttänyt päätöksen sulkea kantaja pois kyseisestä kilpailusta, ja tarvittaessa on kumottava oikaisuvaatimuksen hylkäyksestä tehty päätös ja alkuperäinen päätös

—

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/31

—

EPSO:n valintalautakunnan puheenjohtajan 18.2.2015 tekemä päätös, jolla kantajalle ilmoitettiin, että hänen hakemuksensa sihteerin virkaan (kilpailu EPSO/ASTSC/01/14) oli hylätty sillä perusteella, ettei kantajalla ollut kyseiseen kilpailuun osallistumiseen oikeuttavaa tutkintotodistusta ja työkokemusta, on kumottava

—

EPSO:n valintalautakunnan puheenjohtajan 17.9.2015 tekemä päätös, jolla kantajalle ilmoitettiin, että hänen uudelleen tutkimista koskeva vaatimuksensa oli hylätty, ja jolla vahvistettiin 18.2.2015 tehty päätös, on kumottava

—

12.5.2016 tehtyyn kanteluun annettu nimenomainen vastaus on kumottava tarpeellisin osin

—

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/32

—

vahinko, joka liittyy kantajalle aiheutuneeseen henkiseen kärsimykseen ja jonka määrä on 150 000 euroa

—

tulevat lääketieteelliset ja psykologikustannukset, jotka liittyvät kantajan kokemasta kovasta stressistä aiheutuneisiin terveysongelmiin ja joita EIP:n sairausvakuutusjärjestelmä ei korvaa

—

tähän päivään mennessä aiheutuneet lääketieteelliset ja psykologikustannukset, jotka liittyvät kantajan kokemasta kovasta stressistä aiheutuneisiin terveysongelmiin ja joita EIP:n sairausvakuutusjärjestelmä ei korvaa.

—

Euroopan investointipankki (EIP) on velvoitettava korvaamaan tähän oikeudenkäyntiin liittyvät kantajan oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi arvioidaan alustavasti 30 000 euroa.

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/32

—

Euroopan komission henkilöstön pääosaston 27.10.2015 tekemä päätös, jolla se ryhtyi toimenpiteisiin virkamiestuomioistuimen 6.10.2015 antaman tuomion F-119/14, FE v. komissio, täytäntöönpanemiseksi, on kumottava

—

nimittävän viranomaisen 19.5.2016 tekemä päätös, jolla se hylkäsi kantajan edellä mainitusta päätöksestä tekemän oikaisuvaatimuksen, on kumottava

—

vastaaja on velvoitettava maksamaan alustavasti määritetty 25 000 euron määrä korvauksena henkisestä kärsimyksestä

—

vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/33

—

nimittävän viranomaisen päätös olla ylentämättä kantajaa vuoden 2015 ylennyskierroksen yhteydessä on kumottava

—

Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/33

—

Nimittävän viranomaisen 6.11.2015 tekemä päätös, jolla se päätti lopullisesti vahvistaa EU:n eläkejärjestelmään siirrettäväksi määräksi 135 955,38 euroa 155 237,25 euron sijasta, on kumottava;

—

Vastaaja on velvoitettava korvaamaan määrältään 10 739,28 euron suuruinen vahinko, joka kantajalle aiheutui siitä, etteivät komission osastot noudattaneet hyvän hallinnon periaatetta;

—

Vastaaja on henkilöstötuomioistuimen harkinnan mukaan velvoitettava maksamaan kantajalle vähintään 1 000 euroa kantajalle lopullisesta päätöksestä aiheutuneen aineettoman vahingon korvaamiseksi;

—

Komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/34

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/34

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/35

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/35

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/35

10.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/35