ISSN 1977-1053 |
||
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270 |
|
Suomenkielinen laitos |
Tiedonantoja ja ilmoituksia |
59. vuosikerta |
Ilmoitusnumero |
Sisältö |
Sivu |
|
IV Tiedotteet |
|
|
EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET |
|
|
Euroopan unionin tuomioistuin |
|
2016/C 270/01 |
Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä |
|
|
Unionin yleinen tuomioistuin |
|
2016/C 270/02 |
Unionin yleisen tuomioistuimen toiminnan jatkaminen 1.9.–19.9.2016 |
|
V Ilmoitukset |
|
|
TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT |
|
|
Unionin Tuomioistuin |
|
2016/C 270/03 |
||
2016/C 270/04 |
||
2016/C 270/05 |
||
2016/C 270/06 |
||
2016/C 270/07 |
||
2016/C 270/08 |
||
2016/C 270/09 |
||
2016/C 270/10 |
||
2016/C 270/11 |
||
2016/C 270/12 |
||
2016/C 270/13 |
||
2016/C 270/14 |
||
2016/C 270/15 |
||
2016/C 270/16 |
||
2016/C 270/17 |
||
2016/C 270/18 |
||
2016/C 270/19 |
||
2016/C 270/20 |
||
2016/C 270/21 |
||
2016/C 270/22 |
||
2016/C 270/23 |
||
2016/C 270/24 |
||
2016/C 270/25 |
||
2016/C 270/26 |
||
2016/C 270/27 |
||
2016/C 270/28 |
||
2016/C 270/29 |
||
2016/C 270/30 |
||
2016/C 270/31 |
||
2016/C 270/32 |
||
2016/C 270/33 |
||
2016/C 270/34 |
||
2016/C 270/35 |
||
2016/C 270/36 |
||
2016/C 270/37 |
||
2016/C 270/38 |
||
2016/C 270/39 |
||
|
Unionin yleinen tuomioistuin |
|
2016/C 270/40 |
||
2016/C 270/41 |
||
2016/C 270/42 |
||
2016/C 270/43 |
||
2016/C 270/44 |
||
2016/C 270/45 |
||
2016/C 270/46 |
||
2016/C 270/47 |
||
2016/C 270/48 |
||
2016/C 270/49 |
||
2016/C 270/50 |
||
2016/C 270/51 |
||
2016/C 270/52 |
||
2016/C 270/53 |
Asia T-202/16: Kanne 3.5.2016 – Keturi kambariai v. EUIPO – Coffee In (coffee inn) |
|
2016/C 270/54 |
Asia T-222/16: Kanne 11.5.2016 – Hansen Medical v. EUIPO – Covidien (MAGELLAN) |
|
2016/C 270/55 |
Asia T-229/16: Kanne 6.5.2016 – Pio De Bragança v. EUIPO – Ordem de São Miguel da Ala (QUIS UT DEUS) |
|
2016/C 270/56 |
||
2016/C 270/57 |
||
2016/C 270/58 |
Asia T-247/16: Kanne 13.5.2016 – Trasta Komercbanka ym. v. EKP |
|
2016/C 270/59 |
Asia T-248/16: Kanne 19.5.2016 – Walfood v. EUIPO – Romanov Holding (CHATKA) |
|
2016/C 270/60 |
Asia T-261/16: Kanne 25.5.2016 – Portugalin tasavalta v. komissio |
|
2016/C 270/61 |
Asia T-272/16: Kanne 25.5.2016 – Helleenien tasavalta v. Euroopan komissio |
|
2016/C 270/62 |
Asia T-273/16: Kanne 30.5.2016 – Sun Media v. EUIPO – Meta4 Spain (METAPORN) |
|
2016/C 270/63 |
||
2016/C 270/64 |
||
2016/C 270/65 |
||
2016/C 270/66 |
||
2016/C 270/67 |
Asia T-284/16: Kanne 23.5.2016 – Gulli v. EUIPO – Laverana (Lybera) |
|
2016/C 270/68 |
||
2016/C 270/69 |
||
2016/C 270/70 |
Asia T-290/16: Kanne 7.6.2016 – Fruits de Ponent v. komissio |
|
2016/C 270/71 |
Asia T-298/16: Kanne 13.6.2016 – East West Consulting v. komissio |
|
2016/C 270/72 |
||
2016/C 270/73 |
||
2016/C 270/74 |
||
|
Virkamiestuomioistuin |
|
2016/C 270/75 |
||
2016/C 270/76 |
FI |
|
IV Tiedotteet
EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET
Euroopan unionin tuomioistuin
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/1 |
Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä
(2016/C 270/01)
Viimeisin julkaisu
Luettelo aiemmista julkaisuista
Nämä tekstit ovat saatavilla:
EUR-Lex: http://eur-lex.europa.eu
Unionin yleinen tuomioistuin
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/2 |
Unionin yleisen tuomioistuimen toiminnan jatkaminen 1.9.–19.9.2016
(2016/C 270/02)
Unionin yleinen tuomioistuin totesi 15. kesäkuuta 2016 pitämässään täysistunnossa, että unionin yleisen tuomioistuimen uudet jäsenet vannovat virkavalansa unionin tuomioistuimessa 19. syyskuuta 2016 ja että näin ollen Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan 5 artiklan kolmannen kohdan nojalla siihen saakka, kunnes unionin tuomioistuimen uudet jäsenet ryhtyvät tehtäväänsä, toimitaan seuraavasti:
— |
unionin yleisen tuomioistuimen presidenttinä toimii presidentti Jaeger; |
— |
unionin yleisen tuomioistuimen varapresidenttinä toimii varapresidentti Kanninen; |
— |
viiden tuomarin ja kolmen tuomarin jaostojen puheenjohtajina toimivat varapresidentti Kanninen ja jaostojen puheenjohtajat Martins Ribeiro, Papasavvas, Prek, Dittrich, Frimodt Nielsen, van der Woude, Gratsias ja Berardis; |
— |
tuomareiden jakautumisesta jaostoihin 23. lokakuuta 2013 tehtyä päätöstä (EUVL 2013, C 344, s. 2), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 9. kesäkuuta 2016 tehdyllä päätöksellä (EUVL 2016, C 243, s. 2), suuren jaoston kokonpanosta ja menettelystä tuomarin nimeämiseksi estyneen tuomarin sijaan 13. toukokuuta 2015 tehtyjä päätöksiä (EUVL 2015, C 213, s. 2) sekä asioiden jaostoihin osoittamisen perusteista ja muutoksenhakujaoston kokoonpanosta 23. syyskuuta 2013 tehtyjä päätöksiä (EUVL 2013, C 313, s. 4 ja 5) sovelletaan edelleen. |
V Ilmoitukset
TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT
Unionin Tuomioistuin
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/3 |
Unionin tuomioistuimen määräys (seitsemäs jaosto) 7.4.2016 (ennakkoratkaisupyynnöt, jotka on esittänyt Corte suprema di cassazione – Italia) – Rikosoikeudenkäynnit Daniela Tomassia (C-210/14), Massimiliano Di Adamoa (C-211/14), Andrea De Ciantisia (C-212/14), Romina Biolzia (C-213/14) ja Giuseppe Proiaa (C-214/14) vastaan
(Yhdistetyt asiat C-210/14–C-214/14) (1)
((Ennakkoratkaisupyyntö - Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artikla - Identtiset ennakkoratkaisukysymykset - SEUT 49 ja SEUT 56 artikla - Sijoittautumisvapaus - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Onnenpelit - Kansallinen lainsäädäntö - Toimilupajärjestelmän uudelleenjärjestäminen yhtenäistämällä toimilupien voimassaolon päättymisajankohdat - Uusi tarjouskilpailu - Toimiluvat, jotka ovat voimassaoloajaltaan lyhyempiä kuin aikaisemmat toimiluvat - Omistettujen aineellisten ja aineettomien hyödykkeiden, jotka muodostavat pelien hallinnointia ja vetojen keräämistä koskevan verkoston, käyttöoikeuden luovuttaminen vastikkeetta - Rajoitus - Yleistä etua koskevat pakottavat syyt - Oikeasuhteisuus))
(2016/C 270/03)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Corte suprema di cassazione
Rikosoikeudenkäyntien asianosaiset pääasioissa
Daniela Tomassi (C-210/14), Massimiliano Di Adamo (C-211/14), Andrea De Ciantis (C-212/14), Romina Biolzi (C-213/14), Giuseppe Proia (C-214/14)
Määräysosa
1) |
SEUT 49 ja SEUT 56 artiklaa sekä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja tehokkuusperiaatetta on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle onnenpelejä koskevalle kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään sellaisen uuden tarjouskilpailun järjestämisestä, jossa myönnetään toimilupia, joiden voimassaolon kesto on lyhyempi kuin aikaisemmin myönnettyjen toimilupien sen takia, että järjestelmä organisoidaan uudelleen yhtenäistämällä toimilupien voimassaolon päättymisajankohdat. |
2) |
SEUT 49 ja SEUT 56 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle rajoittavalle kansalliselle säännökselle, jossa toimiluvan haltija velvoitetaan luovuttamaan vastikkeetta oikeus käyttää sellaisia aineelliseen tai aineettomaan omaisuuteen kuuluvia hyödykkeitä, jotka muodostavat pelin hallinnointi- ja keräysverkoston, siinä tapauksessa, että toiminta päättyy toimiluvan voimassaoloajan päätyttyä, jos tällaisella rajoituksella ylitetään se, mikä on tarpeen kyseisellä säännöksellä tosiasiallisesti tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/4 |
Unionin tuomioistuimen määräys (seitsemäs jaosto) 7.4.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunale di Bari – Italia) – Rikosoikeudenkäynti Domenico Rosaa vastaan
(Asia C-433/14) (1)
((Ennakkoratkaisupyyntö - Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artikla - Identtiset ennakkoratkaisukysymykset - SEUT 49 ja SEUT 56 artikla - Sijoittautumisvapaus - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Onnenpelit - Kansallinen lainsäädäntö - Toimilupajärjestelmän uudelleenjärjestäminen yhtenäistämällä toimilupien voimassaolon päättymisajankohdat - Uusi tarjouskilpailu - Toimiluvat, jotka ovat voimassaoloajaltaan lyhyempiä kuin aikaisemmat toimiluvat - Omistettujen aineellisten ja aineettomien hyödykkeiden, jotka muodostavat pelien hallinnointia ja vetojen keräämistä koskevan verkoston, käyttöoikeuden luovuttaminen vastikkeetta - Rajoitus - Yleistä etua koskevat pakottavat syyt - Oikeasuhteisuus))
(2016/C 270/04)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Tribunale di Bari
Rikosoikeudenkäynnin asianosainen pääasiassa
Domenico Rosa
Määräysosa
1) |
SEUT 49 ja SEUT 56 artiklaa sekä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja tehokkuusperiaatetta on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle onnenpelejä koskevalle kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään sellaisen uuden tarjouskilpailun järjestämisestä, jossa myönnetään toimilupia, joiden voimassaolon kesto on lyhyempi kuin aikaisemmin myönnettyjen toimilupien sen takia, että järjestelmä organisoidaan uudelleen yhtenäistämällä toimilupien voimassaolon päättymisajankohdat. |
2) |
SEUT 49 ja SEUT 56 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle rajoittavalle kansalliselle säännökselle, jossa toimiluvan haltija velvoitetaan luovuttamaan vastikkeetta oikeus käyttää sellaisia aineelliseen tai aineettomaan omaisuuteen kuuluvia hyödykkeitä, jotka muodostavat pelin hallinnointi- ja keräysverkoston, siinä tapauksessa, että toiminta päättyy toimiluvan voimassaoloajan päätyttyä, jos tällaisella rajoituksella ylitetään se, mikä on tarpeen kyseisellä säännöksellä tosiasiallisesti tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/4 |
Unionin tuomioistuimen määräys (seitsemäs jaosto) 7.4.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunale di Bari – Italia) – Rikosoikeudenkäynti Raffaele Mignonea vastaan
(Asia C-434/14) (1)
((Ennakkoratkaisupyyntö - Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artikla - Identtiset ennakkoratkaisukysymykset - SEUT 49 ja SEUT 56 artikla - Sijoittautumisvapaus - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Onnenpelit - Kansallinen lainsäädäntö - Toimilupajärjestelmän uudelleenjärjestäminen yhtenäistämällä toimilupien voimassaolon päättymisajankohdat - Uusi tarjouskilpailu - Toimiluvat, jotka ovat voimassaoloajaltaan lyhyempiä kuin aikaisemmat toimiluvat - Omistettujen aineellisten ja aineettomien hyödykkeiden, jotka muodostavat pelien hallinnointia ja vetojen keräämistä koskevan verkoston, käyttöoikeuden luovuttaminen vastikkeetta - Rajoitus - Yleistä etua koskevat pakottavat syyt - Oikeasuhteisuus))
(2016/C 270/05)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Tribunale di Bari
Rikosoikeudenkäynnin asianosainen pääasiassa
Raffaele Mignone
Määräysosa
1) |
SEUT 49 ja SEUT 56 artiklaa sekä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja tehokkuusperiaatetta on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle onnenpelejä koskevalle kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään sellaisen uuden tarjouskilpailun järjestämisestä, jossa myönnetään toimilupia, joiden voimassaolon kesto on lyhyempi kuin aikaisemmin myönnettyjen toimilupien sen takia, että järjestelmä organisoidaan uudelleen yhtenäistämällä toimilupien voimassaolon päättymisajankohdat. |
2) |
SEUT 49 ja SEUT 56 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle rajoittavalle kansalliselle säännökselle, jossa toimiluvan haltija velvoitetaan luovuttamaan vastikkeetta oikeus käyttää sellaisia aineelliseen tai aineettomaan omaisuuteen kuuluvia hyödykkeitä, jotka muodostavat pelin hallinnointi- ja keräysverkoston, siinä tapauksessa, että toiminta päättyy toimiluvan voimassaoloajan päätyttyä, jos tällaisella rajoituksella ylitetään se, mikä on tarpeen kyseisellä säännöksellä tosiasiallisesti tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/5 |
Unionin tuomioistuimen määräys (seitsemäs jaosto) 7.4.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunale di Bari – Italia) – Rikosoikeudenkäynti Mauro Barlettaa vastaan
(Asia C-435/14) (1)
((Ennakkoratkaisupyyntö - Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artikla - Identtiset ennakkoratkaisukysymykset - SEUT 49 ja SEUT 56 artikla - Sijoittautumisvapaus - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Onnenpelit - Kansallinen lainsäädäntö - Toimilupajärjestelmän uudelleenjärjestäminen yhtenäistämällä toimilupien voimassaolon päättymisajankohdat - Uusi tarjouskilpailu - Toimiluvat, jotka ovat voimassaoloajaltaan lyhyempiä kuin aikaisemmat toimiluvat - Omistettujen aineellisten ja aineettomien hyödykkeiden, jotka muodostavat pelien hallinnointia ja vetojen keräämistä koskevan verkoston, käyttöoikeuden luovuttaminen vastikkeetta - Rajoitus - Yleistä etua koskevat pakottavat syyt - Oikeasuhteisuus))
(2016/C 270/06)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Tribunale di Bari
Rikosoikeudenkäynnin asianosainen pääasiassa
Mauro Barletta
Määräysosa
1) |
SEUT 49 ja SEUT 56 artiklaa sekä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja tehokkuusperiaatetta on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle onnenpelejä koskevalle kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään sellaisen uuden tarjouskilpailun järjestämisestä, jossa myönnetään toimilupia, joiden voimassaolon kesto on lyhyempi kuin aikaisemmin myönnettyjen toimilupien sen takia, että järjestelmä organisoidaan uudelleen yhtenäistämällä toimilupien voimassaolon päättymisajankohdat. |
2) |
SEUT 49 ja SEUT 56 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle rajoittavalle kansalliselle säännökselle, jossa toimiluvan haltija velvoitetaan luovuttamaan vastikkeetta oikeus käyttää sellaisia aineelliseen tai aineettomaan omaisuuteen kuuluvia hyödykkeitä, jotka muodostavat pelin hallinnointi- ja keräysverkoston, siinä tapauksessa, että toiminta päättyy toimiluvan voimassaoloajan päätyttyä, jos tällaisella rajoituksella ylitetään se, mikä on tarpeen kyseisellä säännöksellä tosiasiallisesti tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/6 |
Unionin tuomioistuimen määräys (seitsemäs jaosto) 7.4.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunale di Bari – Italia) – Rikosoikeudenkäynti Davide Cazzorlaa vastaan
(Asia C-436/14) (1)
((Ennakkoratkaisupyyntö - Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artikla - Identtiset ennakkoratkaisukysymykset - SEUT 49 ja SEUT 56 artikla - Sijoittautumisvapaus - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Onnenpelit - Kansallinen lainsäädäntö - Toimilupajärjestelmän uudelleenjärjestäminen yhtenäistämällä toimilupien voimassaolon päättymisajankohdat - Uusi tarjouskilpailu - Toimiluvat, jotka ovat voimassaoloajaltaan lyhyempiä kuin aikaisemmat toimiluvat - Omistettujen aineellisten ja aineettomien hyödykkeiden, jotka muodostavat pelien hallinnointia ja vetojen keräämistä koskevan verkoston, käyttöoikeuden luovuttaminen vastikkeetta - Rajoitus - Yleistä etua koskevat pakottavat syyt - Oikeasuhteisuus))
(2016/C 270/07)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Tribunale di Bari
Rikosoikeudenkäynnin asianosainen pääasiassa
Davide Cazzorla
Määräysosa
1) |
SEUT 49 ja SEUT 56 artiklaa sekä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja tehokkuusperiaatetta on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle onnenpelejä koskevalle kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään sellaisen uuden tarjouskilpailun järjestämisestä, jossa myönnetään toimilupia, joiden voimassaolon kesto on lyhyempi kuin aikaisemmin myönnettyjen toimilupien sen takia, että järjestelmä organisoidaan uudelleen yhtenäistämällä toimilupien voimassaolon päättymisajankohdat. |
2) |
SEUT 49 ja SEUT 56 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle rajoittavalle kansalliselle säännökselle, jossa toimiluvan haltija velvoitetaan luovuttamaan vastikkeetta oikeus käyttää sellaisia aineelliseen tai aineettomaan omaisuuteen kuuluvia hyödykkeitä, jotka muodostavat pelin hallinnointi- ja keräysverkoston, siinä tapauksessa, että toiminta päättyy toimiluvan voimassaoloajan päätyttyä, jos tällaisella rajoituksella ylitetään se, mikä on tarpeen kyseisellä säännöksellä tosiasiallisesti tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/7 |
Unionin tuomioistuimen määräys (seitsemäs jaosto) 7.4.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunale di Bari – Italia) – Rikosoikeudenkäynti Nicola Seminariota vastaan
(Asia C-437/14) (1)
((Ennakkoratkaisupyyntö - Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artikla - Identtiset ennakkoratkaisukysymykset - SEUT 49 ja SEUT 56 artikla - Sijoittautumisvapaus - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Onnenpelit - Kansallinen lainsäädäntö - Toimilupajärjestelmän uudelleenjärjestäminen yhtenäistämällä toimilupien voimassaolon päättymisajankohdat - Uusi tarjouskilpailu - Toimiluvat, jotka ovat voimassaoloajaltaan lyhyempiä kuin aikaisemmat toimiluvat - Omistettujen aineellisten ja aineettomien hyödykkeiden, jotka muodostavat pelien hallinnointia ja vetojen keräämistä koskevan verkoston, käyttöoikeuden luovuttaminen vastikkeetta - Rajoitus - Yleistä etua koskevat pakottavat syyt - Oikeasuhteisuus))
(2016/C 270/08)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Tribunale di Bari
Rikosoikeudenkäynnin asianosainen pääasiassa
Nicola Seminario
Määräysosa
1) |
SEUT 49 ja SEUT 56 artiklaa sekä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja tehokkuusperiaatetta on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle onnenpelejä koskevalle kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään sellaisen uuden tarjouskilpailun järjestämisestä, jossa myönnetään toimilupia, joiden voimassaolon kesto on lyhyempi kuin aikaisemmin myönnettyjen toimilupien sen takia, että järjestelmä organisoidaan uudelleen yhtenäistämällä toimilupien voimassaolon päättymisajankohdat. |
2) |
SEUT 49 ja SEUT 56 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle rajoittavalle kansalliselle säännökselle, jossa toimiluvan haltija velvoitetaan luovuttamaan vastikkeetta oikeus käyttää sellaisia aineelliseen tai aineettomaan omaisuuteen kuuluvia hyödykkeitä, jotka muodostavat pelin hallinnointi- ja keräysverkoston, siinä tapauksessa, että toiminta päättyy toimiluvan voimassaoloajan päätyttyä, jos tällaisella rajoituksella ylitetään se, mikä on tarpeen kyseisellä säännöksellä tosiasiallisesti tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/7 |
Unionin tuomioistuimen määräys (seitsemäs jaosto) 7.4.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunale di Bari – Italia) – Rikosoikeudenkäynti Lorenzo Carluccia vastaan
(Asia C-462/14) (1)
((Ennakkoratkaisupyyntö - Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artikla - Identtiset ennakkoratkaisukysymykset - SEUT 49 ja SEUT 56 artikla - Sijoittautumisvapaus - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Onnenpelit - Kansallinen lainsäädäntö - Toimilupajärjestelmän uudelleenjärjestäminen yhtenäistämällä toimilupien voimassaolon päättymisajankohdat - Uusi tarjouskilpailu - Toimiluvat, jotka ovat voimassaoloajaltaan lyhyempiä kuin aikaisemmat toimiluvat - Omistettujen aineellisten ja aineettomien hyödykkeiden, jotka muodostavat pelien hallinnointia ja vetojen keräämistä koskevan verkoston, käyttöoikeuden luovuttaminen vastikkeetta - Rajoitus - Yleistä etua koskevat pakottavat syyt - Oikeasuhteisuus))
(2016/C 270/09)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Tribunale di Bari
Rikosoikeudenkäynnin asianosainen pääasiassa
Lorenzo Carlucci
Määräysosa
1) |
SEUT 49 ja SEUT 56 artiklaa sekä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja tehokkuusperiaatetta on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle onnenpelejä koskevalle kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään sellaisen uuden tarjouskilpailun järjestämisestä, jossa myönnetään toimilupia, joiden voimassaolon kesto on lyhyempi kuin aikaisemmin myönnettyjen toimilupien sen takia, että järjestelmä organisoidaan uudelleen yhtenäistämällä toimilupien voimassaolon päättymisajankohdat. |
2) |
SEUT 49 ja SEUT 56 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle rajoittavalle kansalliselle säännökselle, jossa toimiluvan haltija velvoitetaan luovuttamaan vastikkeetta oikeus käyttää sellaisia aineelliseen tai aineettomaan omaisuuteen kuuluvia hyödykkeitä, jotka muodostavat pelin hallinnointi- ja keräysverkoston, siinä tapauksessa, että toiminta päättyy toimiluvan voimassaoloajan päätyttyä, jos tällaisella rajoituksella ylitetään se, mikä on tarpeen kyseisellä säännöksellä tosiasiallisesti tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/8 |
Unionin tuomioistuimen määräys (seitsemäs jaosto) 7.4.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunale di Bergamo – Italia) – Rikosoikeudenkäynti Chiara Baldoa vastaan
(Asia C-467/14) (1)
((Ennakkoratkaisupyyntö - Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artikla - Identtiset ennakkoratkaisukysymykset - SEUT 49 ja SEUT 56 artikla - Sijoittautumisvapaus - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Onnenpelit - Kansallinen lainsäädäntö - Toimilupajärjestelmän uudelleenjärjestäminen yhtenäistämällä toimilupien voimassaolon päättymisajankohdat - Uusi tarjouskilpailu - Toimiluvat, jotka ovat voimassaoloajaltaan lyhyempiä kuin aikaisemmat toimiluvat - Omistettujen aineellisten ja aineettomien hyödykkeiden, jotka muodostavat pelien hallinnointia ja vetojen keräämistä koskevan verkoston, käyttöoikeuden luovuttaminen vastikkeetta - Rajoitus - Yleistä etua koskevat pakottavat syyt - Oikeasuhteisuus))
(2016/C 270/10)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Tribunale di Bergamo
Rikosoikeudenkäynnin asianosainen pääasiassa
Chiara Baldo
Määräysosa
1) |
SEUT 49 ja SEUT 56 artiklaa sekä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja tehokkuusperiaatetta on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle onnenpelejä koskevalle kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään sellaisen uuden tarjouskilpailun järjestämisestä, jossa myönnetään toimilupia, joiden voimassaolon kesto on lyhyempi kuin aikaisemmin myönnettyjen toimilupien sen takia, että järjestelmä organisoidaan uudelleen yhtenäistämällä toimilupien voimassaolon päättymisajankohdat. |
2) |
SEUT 49 ja SEUT 56 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle rajoittavalle kansalliselle säännökselle, jossa toimiluvan haltija velvoitetaan luovuttamaan vastikkeetta oikeus käyttää sellaisia aineelliseen tai aineettomaan omaisuuteen kuuluvia hyödykkeitä, jotka muodostavat pelin hallinnointi- ja keräysverkoston, siinä tapauksessa, että toiminta päättyy toimiluvan voimassaoloajan päätyttyä, jos tällaisella rajoituksella ylitetään se, mikä on tarpeen kyseisellä säännöksellä tosiasiallisesti tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/9 |
Unionin tuomioistuimen määräys (seitsemäs jaosto) 7.4.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunale di Salerno – Italia) – Rikosoikeudenkäynti Cristiano Pontilloa vastaan
(Asia C-474/14) (1)
((Ennakkoratkaisupyyntö - Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artikla - Identtiset ennakkoratkaisukysymykset - SEUT 49 ja SEUT 56 artikla - Sijoittautumisvapaus - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Onnenpelit - Kansallinen lainsäädäntö - Toimilupajärjestelmän uudelleenjärjestäminen yhtenäistämällä toimilupien voimassaolon päättymisajankohdat - Uusi tarjouskilpailu - Toimiluvat, jotka ovat voimassaoloajaltaan lyhyempiä kuin aikaisemmat toimiluvat - Omistettujen aineellisten ja aineettomien hyödykkeiden, jotka muodostavat pelien hallinnointia ja vetojen keräämistä koskevan verkoston, käyttöoikeuden luovuttaminen vastikkeetta - Rajoitus - Yleistä etua koskevat pakottavat syyt - Oikeasuhteisuus))
(2016/C 270/11)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Tribunale di Salerno
Rikosoikeudenkäynnin asianosainen pääasiassa
Cristiano Pontillo
Määräysosa
1) |
SEUT 49 ja SEUT 56 artiklaa sekä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja tehokkuusperiaatetta on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle onnenpelejä koskevalle kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään sellaisen uuden tarjouskilpailun järjestämisestä, jossa myönnetään toimilupia, joiden voimassaolon kesto on lyhyempi kuin aikaisemmin myönnettyjen toimilupien sen takia, että järjestelmä organisoidaan uudelleen yhtenäistämällä toimilupien voimassaolon päättymisajankohdat. |
2) |
SEUT 49 ja SEUT 56 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle rajoittavalle kansalliselle säännökselle, jossa toimiluvan haltija velvoitetaan luovuttamaan vastikkeetta oikeus käyttää sellaisia aineelliseen tai aineettomaan omaisuuteen kuuluvia hyödykkeitä, jotka muodostavat pelin hallinnointi- ja keräysverkoston, siinä tapauksessa, että toiminta päättyy toimiluvan voimassaoloajan päätyttyä, jos tällaisella rajoituksella ylitetään se, mikä on tarpeen kyseisellä säännöksellä tosiasiallisesti tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/10 |
Unionin tuomioistuimen määräys (yhdeksäs jaosto) 7.4.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunale regionale di giustizia amministrativa di Trento – Italia) – Antonio Tita, Alessandra Carlin ja Piero Constantini v. Ministero della Giustizia, Ministero dell’Economia e delle Finanze, Presidenza del Consiglio dei Ministri ja Segretario Generale del Tribunale Regionale di Giustizia Amministrativa di Trento (TRGA)
(Asia C-495/14) (1)
((Ennakkoratkaisupyyntö - Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artikla - Direktiivi 89/665/ETY - Julkiset hankinnat - Kansallinen lainsäädäntö - Hallintotuomioistuimen tuomioistuinmaksut julkisten hankintojen alalla - Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin - Ehkäisevät maksut - Hallintotoimien tuomioistuinvalvonta - Tehokkuus- ja vastaavuusperiaatteet))
(2016/C 270/12)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Tribunale regionale di giustizia amministrativa di Trento
Pääasian asianosaiset
Kantajat: Antonio Tita, Alessandra Carlin ja Piero Constantini
Vastaajat: Ministero della Giustizia, Ministero dell’Economia e delle Finanze, Presidenza del Consiglio dei Ministri ja Segretario Generale del Tribunale Regionale di Giustizia Amministrativa di Trento (TRGA)
Määräysosa
1) |
Julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21.12.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/665/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 11.12.2007 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2007/66/EY, 1 artiklaa sekä vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa velvoitetaan maksamaan pääasiassa kyseessä olevan yhdenmukaistetun maksun kaltainen tuomioistuinmaksu, kun hallintotuomioistuimissa saatetaan vireille julkisten hankintojen alaa koskeva muutoksenhaku. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/10 |
Unionin tuomioistuimen määräys (seitsemäs jaosto) 7.4.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunale di Bergamo – Italia) – Rikosoikeudenkäynti Andrea Gaitia, Sidi Amidou Billaa, Joseph Arasomwania, Giuseppe Carissimia ja Sahabou Songnea vastaan
(Asia C-534/14) (1)
((Ennakkoratkaisupyyntö - Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artikla - Identtiset ennakkoratkaisukysymykset - SEUT 49 ja SEUT 56 artikla - Sijoittautumisvapaus - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Onnenpelit - Kansallinen lainsäädäntö - Toimilupajärjestelmän uudelleenjärjestäminen yhtenäistämällä toimilupien voimassaolon päättymisajankohdat - Uusi tarjouskilpailu - Toimiluvat, jotka ovat voimassaoloajaltaan lyhyempiä kuin aikaisemmat toimiluvat - Omistettujen aineellisten ja aineettomien hyödykkeiden, jotka muodostavat pelien hallinnointia ja vetojen keräämistä koskevan verkoston, käyttöoikeuden luovuttaminen vastikkeetta - Rajoitus - Yleistä etua koskevat pakottavat syyt - Oikeasuhteisuus))
(2016/C 270/13)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Tribunale di Bergamo
Rikosoikeudenkäynnin asianosaiset pääasiassa
Andrea Gaiti, Sidi Amidou Billa, Joseph Arasomwan, Giuseppe Carissimi ja Sahabou Songne
Määräysosa
1) |
SEUT 49 ja SEUT 56 artiklaa sekä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja tehokkuusperiaatetta on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle onnenpelejä koskevalle kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään sellaisen uuden tarjouskilpailun järjestämisestä, jossa myönnetään toimilupia, joiden voimassaolon kesto on lyhyempi kuin aikaisemmin myönnettyjen toimilupien sen takia, että järjestelmä organisoidaan uudelleen yhtenäistämällä toimilupien voimassaolon päättymisajankohdat. |
2) |
SEUT 49 ja SEUT 56 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle rajoittavalle kansalliselle säännökselle, jossa toimiluvan haltija velvoitetaan luovuttamaan vastikkeetta oikeus käyttää sellaisia aineelliseen tai aineettomaan omaisuuteen kuuluvia hyödykkeitä, jotka muodostavat pelin hallinnointi- ja keräysverkoston, siinä tapauksessa, että toiminta päättyy toimiluvan voimassaoloajan päätyttyä, jos tällaisella rajoituksella ylitetään se, mikä on tarpeen kyseisellä säännöksellä tosiasiallisesti tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/11 |
Unionin tuomioistuimen määräys (seitsemäs jaosto) 7.4.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunale di Bari – Italia) – Rikosoikeudenkäynti Vito Santoroa vastaan
(Asia C-65/15) (1)
((Ennakkoratkaisupyyntö - Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artikla - Identtiset ennakkoratkaisukysymykset - SEUT 49 ja SEUT 56 artikla - Sijoittautumisvapaus - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Onnenpelit - Kansallinen lainsäädäntö - Toimilupajärjestelmän uudelleenjärjestäminen yhtenäistämällä toimilupien voimassaolon päättymisajankohdat - Uusi tarjouskilpailu - Toimiluvat, jotka ovat voimassaoloajaltaan lyhyempiä kuin aikaisemmat toimiluvat - Omistettujen aineellisten ja aineettomien hyödykkeiden, jotka muodostavat pelien hallinnointia ja vetojen keräämistä koskevan verkoston, käyttöoikeuden luovuttaminen vastikkeetta - Rajoitus - Yleistä etua koskevat pakottavat syyt - Oikeasuhteisuus))
(2016/C 270/14)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Tribunale di Bari
Rikosoikeudenkäynnin asianosainen pääasiassa
Vito Santoro
Määräysosa
1) |
SEUT 49 ja SEUT 56 artiklaa sekä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja tehokkuusperiaatetta on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle onnenpelejä koskevalle kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään sellaisen uuden tarjouskilpailun järjestämisestä, jossa myönnetään toimilupia, joiden voimassaolon kesto on lyhyempi kuin aikaisemmin myönnettyjen toimilupien sen takia, että järjestelmä organisoidaan uudelleen yhtenäistämällä toimilupien voimassaolon päättymisajankohdat. |
2) |
SEUT 49 ja SEUT 56 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle rajoittavalle kansalliselle säännökselle, jossa toimiluvan haltija velvoitetaan luovuttamaan vastikkeetta oikeus käyttää sellaisia aineelliseen tai aineettomaan omaisuuteen kuuluvia hyödykkeitä, jotka muodostavat pelin hallinnointi- ja keräysverkoston, siinä tapauksessa, että toiminta päättyy toimiluvan voimassaoloajan päätyttyä, jos tällaisella rajoituksella ylitetään se, mikä on tarpeen kyseisellä säännöksellä tosiasiallisesti tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/12 |
Unionin tuomioistuimen määräys (seitsemäs jaosto) 7.4.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunale di Frosinone – Italia) – Rikosoikeudenkäynti Antonio Paolo Contia vastaan
(Asia C-504/14) (1)
((Ennakkoratkaisupyyntö - Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artikla - Identtiset ennakkoratkaisukysymykset - SEUT 49 ja SEUT 56 artikla - Sijoittautumisvapaus - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Onnenpelit - Unionin tuomioistuimen tuomio, jossa vedonlyöntien keräämistoimintaa varten myönnettäviä toimilupia koskeva kansallinen säännöstö todettiin unionin oikeuden vastaiseksi - Järjestelmän uudelleenjärjestäminen uuden tarjouskilpailun avulla - Omistettujen aineellisten ja aineettomien hyödykkeiden, jotka muodostavat pelien hallinnointia ja vetojen keräämistä koskevan verkoston, käyttöoikeuden luovuttaminen vastikkeetta - Rajoitus - Yleistä etua koskevat pakottavat syyt - Oikeasuhteisuus))
(2016/C 270/15)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Tribunale di Frosinone
Rikosoikeudenkäynnin asianosainen pääasiassa
Antonio Paolo Conti
Määräysosa
SEUT 49 ja SEUT 56 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle rajoittavalle kansalliselle säännökselle, jossa toimiluvan haltija velvoitetaan luovuttamaan vastikkeetta oikeus käyttää sellaisia aineelliseen tai aineettomaan omaisuuteen kuuluvia hyödykkeitä, jotka muodostavat pelin hallinnointi- ja keräysverkoston, siinä tapauksessa, että toiminta päättyy toimiluvan voimassaoloajan päätyttyä, jos tällaisella rajoituksella ylitetään se, mikä on tarpeen kyseisellä säännöksellä tosiasiallisesti tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava.
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/13 |
Unionin tuomioistuimen määräys (seitsemäs jaosto) 7.4.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunale di Frosinone – Italia) – Rikosoikeudenkäynti Paola Tonachellaa vastaan
(Asia C-8/16) (1)
((Ennakkoratkaisupyyntö - Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artikla - Identtiset ennakkoratkaisukysymykset - SEUT 49 ja SEUT 56 artikla - Sijoittautumisvapaus - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Onnenpelit - Unionin tuomioistuimen tuomio, jossa vedonlyöntien keräämistoimintaa varten myönnettäviä toimilupia koskeva kansallinen säännöstö todettiin unionin oikeuden vastaiseksi - Järjestelmän uudelleenjärjestäminen uuden tarjouskilpailun avulla - Omistettujen aineellisten ja aineettomien hyödykkeiden, jotka muodostavat pelien hallinnointia ja vetojen keräämistä koskevan verkoston, käyttöoikeuden luovuttaminen vastikkeetta - Rajoitus - Yleistä etua koskevat pakottavat syyt - Oikeasuhteisuus))
(2016/C 270/16)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Tribunale di Frosinone
Rikosoikeudenkäynnin asianosainen pääasiassa
Paola Tonachella
Määräysosa
SEUT 49 ja SEUT 56 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle rajoittavalle kansalliselle säännökselle, jossa toimiluvan haltija velvoitetaan luovuttamaan vastikkeetta oikeus käyttää sellaisia aineelliseen tai aineettomaan omaisuuteen kuuluvia hyödykkeitä, jotka muodostavat pelin hallinnointi- ja keräysverkoston, siinä tapauksessa, että toiminta päättyy toimiluvan voimassaoloajan päätyttyä, jos tällaisella rajoituksella ylitetään se, mikä on tarpeen kyseisellä säännöksellä tosiasiallisesti tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava.
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/13 |
Valitus, jonka The Royal County of Berkshire Polo Club Ltd on tehnyt 4.6.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-581/13, Royal County of Berkshire Polo Club v. EUIPO, 26.3.2015 antamasta tuomiosta
(Asia C-278/15 P)
(2016/C 270/17)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Valittaja: Royal County of Berkshire Polo Club Ltd (edustaja: J. Maitland-Walker, solicitor)
Muu osapuoli: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)
Unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) jätti 14.1.2016 antamallaan määräyksellä valituksen tutkimatta.
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/14 |
Valitus, jonka Best-Lock (Europe) Ltd on tehnyt 17.8.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-395/14, Best-Lock (Europe) v. EUIPO, 16.6.2015 antamasta tuomiosta
(Asia C-451/15 P)
(2016/C 270/18)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Valittaja: Best-Lock (Europe) Ltd (edustaja: J. Becker, Rechtsanwalt)
Muu osapuoli: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)
Unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) jätti 14.4.2016 antamallaan määräyksellä valituksen tutkimatta.
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/14 |
Valitus, jonka Best-Lock (Europe) Ltd on tehnyt 17.8.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-396/14, Best-Lock (Europe) v. EUIPO, 16.6.2015 antamasta tuomiosta
(Asia C-452/15 P)
(2016/C 270/19)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Valittaja: Best-Lock (Europe) Ltd (edustaja: J. Becker, Rechtsanwalt)
Muu osapuoli: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)
Unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) jätti 14.4.2016 antamallaan määräyksellä valituksen tutkimatta.
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/14 |
Valitus, jonka Nanu-Nana Joachim Hoepp GmbH & Co. KG on tehnyt 7.9.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-89/11, Nanu-Nana Joachim Hoepp v. SMHV, 9.7.2015 antamasta tuomiosta
(Asia C-479/15 P)
(2016/C 270/20)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Valittaja: Nanu-Nana Joachim Hoepp GmbH & Co. KG (edustajat: A. Nordemann, Rechtsanwalt, ja M.C. Maier, Rechtsanwalt)
Muu osapuoli: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)
Unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) jätti 14.4.2016 antamallaan määräyksellä valituksen tutkimatta.
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/15 |
Valitus, jonka KS Sports IPCo GmbH, jolle BH Stores BV:n oikeudet ovat siirtyneet, on tehnyt 10.9.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu seitsemäs jaosto) asiassa T-657/13, Ks Sports v. EUIPO , 2.7.2015 antamasta tuomiosta
(Asia C-480/15)
(2016/C 270/21)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Valittaja: KS Sports IPCo GmbH, jolle BH Stores BV:n oikeudet ovat siirtyneet (edustajat: T. Dolde, Rechtsanwalt, M. Hawkins, Solicitor ja P. Homann, Rechtsanwalt)
Muu osapuoli: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)
Unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) jätti 14.4.2016 antamallaan määräyksellä valituksen tutkimatta.
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/15 |
Valitus, jonka Monster Energy Company on tehnyt 10.11.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) 9.9.2015 asiassa T-633/14 Monster Energy v. EUIPO antamasta määräyksestä
(Asia C-602/15 P)
(2016/C 270/22)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Valittaja: Monster Energy Company (edustaja: solicitor P. Brownlow)
Muu osapuoli: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)
Unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) totesi 4.5.2016 antamallaan määräyksellä, että kanne jätetään tutkimatta.
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/15 |
Valitus, jonka Monster Energy Company on tehnyt 10.11.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) 9.9.2015 asiassa T-666/14 Monster Energy v. EUIPO antamasta määräyksestä
(Asia C-603/15 P)
(2016/C 270/23)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Monster Energy Company (edustaja: solicitor P. Brownlow)
Muu osapuoli: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)
Unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) totesi 4.5.2016 antamallaan määräyksellä, että kanne jätetään tutkimatta.
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/16 |
Valitus, jonka August Storck KG on tehnyt 30.11.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-366/14, August Storck v. EUIPO 25.9.2015 antamasta tuomiosta
(Asia C-636/15 P)
(2016/C 270/24)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Valittaja: August Storck KG (edustaja: Rechtsanwalt N. Gregor)
Muu osapuoli: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)
Unionin tuomioistuin (yhdeksäs jaosto) jätti 11.5.2016 antamallaan määräyksellä valituksen tutkimatta.
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/16 |
Valitus, jonka Matratzen Concord GmbH on tehnyt 21.1.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-526/14, Matratzen Concord v. SMHV, 19.11.2015 antamasta tuomiosta
(Asia C-35/16 P)
(2016/C 270/25)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Valittaja: Matratzen Concord GmbH (edustaja: I. Selting, Rechtsanwalt)
Muut osapuolet: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO), Mariano Barranco Rodriguez ja Pablo Barranco Schnitzler
Unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on 28.4.2016 antamallaan määräyksellä hylännyt valituksen ja määrännyt, että valittaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/16 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Najvyšší súd Slovenskej republiky (Slovakia) on esittänyt 11.2.2016 – INGSTEEL spol. s r. o. ja Metrostav a. s. v. Úrad pre verejné obstarávanie
(Asia C-76/16)
(2016/C 270/26)
Oikeudenkäyntikieli: slovakia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Najvyšší súd Slovenskej republiky
Pääasian asianosaiset
Valittajat: INGSTEEL spol. s r. o. ja Metrostav a. s.
Vastapuoli: Úrad pre verejné obstarávanie
Ennakkoratkaisukysymykset
1) |
Toimiiko kansallinen viranomainen julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY (1) 47 artiklan ja erityisesti sen 1 kohdan a alakohdan ja 4 kohdan tavoitteen mukaisesti, jos se toteaa, että hankintasopimusta, jonka ennakoitu arvo on 3 miljoonaa euroa, varten tarjouksen tehnyt ei täyttänyt taloudellisiin ja rahoitusta koskeviin voimavaroihin liittyvää valintaperustetta, vaikka tarjoajan kunnian ja omantunnon kautta antama lausunto ja tarjoajan pankin tarjoajalle antama todistus osoittavat, että tarjoaja voi nostaa pankkiluoton, jota ei ole sidottu tiettyyn käyttötarkoitukseen, perusteella summia aina sellaiseen rajaan saakka, jonka suuruus ylittää hankintasopimuksen arvon? |
2) |
Onko pankin, joka sitovassa luottositoumuksessa asettaa pyydettyjen varojen käyttöönasettamisen edellytykseksi sellaisten luottoehtojen noudattamisen, joita ei ole tarkemmin määritelty luottosopimuksessa hankintasopimuksen tekomenettelyn aikaan, toiminta jäsenvaltion pankkipalvelujen markkinoilla direktiivin 2004/18 47 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu hyväksyttävä syy, joka estää tarjoajaa esittämästä hankintaviranomaisen vaatimia asiakirjoja, jolloin kyseinen tarjoaja voi osoittaa taloudelliset ja rahoitusta koskevat voimavaransa kunnian ja omantunnon kautta annettavalla lausunnolla, jonka mukaan tarjoajan ja sen pankin välinen luottosuhde on riittävä? |
3) |
Voidaanko katsoa, että kansallinen tuomioistuin kohtaa objektiivisen esteen, joka estää sitä noudattamasta Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäistä ja toista kohtaa, luettuna yhdessä julkisia tavarahankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21.12.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/665/ETY (2) 1 artiklan 1 kohdan ja 2 artiklan 3, 6, 7 ja 8 kohdan kanssa, jos kansallisen tuomioistuimen on ratkaistava kanne, jonka julkisten hankintojen alalla toimivaltaisen viranomaisen päätöksellä hylätty tarjoaja nostaa, kun valittu tarjoaja on saattanut hankintasopimusten täytäntöönpanon lähes päätökseen? |
(1) Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/18/EY (EUVL 2004, L 134, s. 114).
(2) Julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21.12.1989 annettu neuvoston direktiivi 89/665/ETY
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/17 |
Valitus, jonka Hewlett Packard Development Company LP on tehnyt 11.2.2016 unionin tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-628/14, Hewlett Packard Development Company v. Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO), 3.12.2015 annetusta tuomiosta
(Asia C-77/16)
(2016/C 270/27)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Valittaja: Hewlett Packard Development Company LP (edustajat: Rechtsanwalt T. Raab, Rechtsanwalt H. Lauf)
Muu osapuoli: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)
Euroopan unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) on 26.5.2016 antamassaan määräyksessä todennut, ettei valitusta voida ottaa tutkittavaksi.
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/17 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Østre Landsret (Tanska) on esittänyt 25.2.2016 – N Luxembourg 1 v. Skatteministeriet
(Asia C-115/16)
(2016/C 270/28)
Oikeudenkäyntikieli: tanska
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Østre Landsret
Pääasian asianosaiset
Kantaja: N Luxembourg 1
Vastaaja: Skatteministeriet
Ennakkoratkaisukysymykset
1) |
Onko direktiivin 2003/49/EY (1) 1 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä saman direktiivin 1 artiklan 4 kohdan kanssa, tulkittava siten, että jäsenvaltiossa kotipaikan omaava yhtiö, joka kuuluu direktiivin 3 artiklan soveltamisalaan ja joka asiassa vallitsevan kaltaisissa olosuhteissa vastaanottaa korkoja tytäryhtiöltä toisesta jäsenvaltiosta, on direktiivissä tarkoitettu näiden korkojen ”tosiasiallinen edunsaaja”?
|
2) |
Edellyttääkö se, että jäsenvaltio vetoaa direktiivin 5 artiklan 1 kohtaan, joka koskee kansallisten säännösten soveltamista petosten tai väärinkäytösten torjumiseksi, tai direktiivin 5 artiklan 2 kohtaan, että kyseinen jäsenvaltio on hyväksynyt erityisen kansallisen säännöksen direktiivin 5 artiklan täytäntöön panemiseksi tai että kansallisessa oikeudessa on petoksia, väärinkäytöksiä ja veropetoksia koskevia yleisiä säännöksiä tai periaatteita, joita voidaan tulkita 5 artiklan mukaisesti?
|
3) |
Onko kahden jäsenvaltion välillä kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen määräys, joka on laadittu OECD:n mallisopimuksen mukaisesti ja jonka mukaan koron verottaminen riippuu siitä, pidetäänkö korkojen vastaanottajaa korkojen tosiasiallisena edunsaajana, direktiivin 5 artiklassa tarkoitettu tällainen sopimukseen perustuva määräys väärinkäytösten torjumiseksi? |
4) |
Onko kyseessä direktiivin 2003/49/EY mukainen väärinkäytös, jos siinä jäsenvaltiossa, jossa koron maksajalla on kotipaikka, sallitaan korkojen verovähennykset, kun taas jäsenvaltiossa, jossa koronsaajalla on kotipaikka, korkoja ei veroteta? |
5) |
Onko jäsenvaltio, joka ei halua myöntää toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yhtiön olevan korkojen tosiasiallinen edunsaaja ja joka väittää, että toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut yhtiö on niin sanottu keinotekoinen väliyhteisö, direktiivin 2003/49/EY tai EY 10 artiklan mukaan velvollinen ilmoittamaan, kenen jäsenvaltio siinä tapauksessa katsoo olevan tosiasiallinen edunsaaja? |
6) |
Jos yhtiön, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa (emoyhtiö), ei katsota olevan direktiivin 2003/49/EY nojalla konkreettisesti vapautettu toisessa jäsenvaltiossa kotipaikan omaavalta yhtiöltä (tytäryhtiö) saaduista koroista maksettavasta lähdeverosta ja jos viimeksi mainittu jäsenvaltio katsoo emoyhtiön olevan rajoitetusti verovelvollinen kyseisessä jäsenvaltiossa kyseisistä koroista, onko EY 43 artikla, luettuna yhdessä EY 48 artiklan kanssa, tällöin esteenä lainsäädännölle, jolla viimeksi mainittu jäsenvaltio velvoittaa veron pidättämiseen velvollisen (tytäryhtiön) maksamaan lähdeverovelan maksamisen viivästymisen johdosta viivästyskorkoa, joka on suurempi kuin viivästyskorko, jonka asianomainen jäsenvaltio lisää yhteisöverovelkaan (jonka soveltamisalaan muun muassa korkotulot sisältyvät), joka kohdistuu samassa jäsenvaltiossa kotipaikan omaavaan yhtiöön? |
7) |
Jos yhtiön, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa (emoyhtiö), ei katsota olevan direktiivin 2003/49/EY nojalla konkreettisesti vapautettu toisessa jäsenvaltiossa kotipaikan omaavalta yhtiöltä (tytäryhtiö) saaduista koroista maksettavasta lähdeverosta ja jos viimeksi mainittu jäsenvaltio katsoo emoyhtiön olevan se verosubjekti, johon rajoitettu verovelvollisuus kyseisessä jäsenvaltiossa kyseisistä koroista kohdistuu, onko EY 43 artikla, luettuna yhdessä EY 48 artiklan kanssa, (vaihtoehtoisesti EY 56 artikla) tällöin erikseen tai kokonaisuutena tarkasteltuina esteenä lainsäädännölle,
Unionin tuomioistuinta pyydetään ottamaan kysymykseen 7 annettavassa vastauksessa huomioon kysymykseen 6 annettu vastaus. |
(1) Eri jäsenvaltioissa sijaitsevien lähiyhtiöiden välisiin korko- ja rojaltimaksuihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä 3.6.2003 annettu neuvoston direktiivi 2003/49/EY (EUVL 2003, L 157, s. 49).
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/20 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Østre Landsret (Tanska) on esittänyt 25.2.2016 – Skatteministeriet v. T Danmark
(Asia C-116/16)
(2016/C 270/29)
Oikeudenkäyntikieli: tanska
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Østre Landsret
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Skatteministeriet
Vastaaja: T Danmark
Ennakkoratkaisukysymykset
1) |
Edellyttääkö se, että jäsenvaltio vetoaa emo-tytäryhtiödirektiivin (1) 1 artiklan 2 kohtaan, joka koskee kansallisten säännösten soveltamista petosten tai väärinkäytösten torjumiseksi, että kyseinen jäsenvaltio on hyväksynyt erityisen kansallisen säännöksen direktiivin 1 artiklan 2 kohdan täytäntöön panemiseksi tai että kansallisessa oikeudessa on petoksia, väärinkäytöksiä ja veropetoksia koskevia yleisiä säännöksiä tai periaatteita, joita voidaan tulkita 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti?
|
2) |
Onko kahden jäsenvaltion välillä kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen määräys, joka on laadittu OECD:n mallisopimuksen mukaisesti ja jonka mukaan jaettujen osinkojen verottaminen riippuu siitä, pidetäänkö osinkojen vastaanottajaa osinkojen tosiasiallisena edunsaajana, direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu sopimusmääräys väärinkäytösten estämiseksi? |
3) |
Jos kysymykseen 2 vastataan myöntävästi, onko kansallisten tuomioistuinten tehtävä tällöin määritellä tosiasiallisen edunsaajan käsitteen sisältö, vai onko tätä käsitettä direktiiviä 90/435/ETY sovellettaessa tulkittava siten, että tälle unionin tuomioistuimen tutkittavaksi saatetulle käsitteelle on annettava unionin oikeudessa erityinen merkitys? |
4) |
Jos kysymykseen 2 vastataan myöntävästi ja kysymykseen 3 vastataan siten, että kansallisten tuomioistuinten tehtävä ei ole määritellä tosiasiallisen edunsaajan käsitteen sisältöä, onko tätä käsitettä siinä tapauksessa tulkittava siten, että yhtiö, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa ja joka asiassa vallitsevan kaltaisissa olosuhteissa vastaanottaa osinkoja tytäryhtiöltä toisesta jäsenvaltiosta, on näiden osinkojen ”tosiasiallinen edunsaaja”, koska tätä käsitettä on tulkittava unionin oikeuden mukaisesti?
|
5) |
Jos pääasiassa katsotaan, että on olemassa ”sellaisia kansallisia säännöksiä tai sopimusmääräyksiä, jotka ovat välttämättömiä veropetosten ja väärinkäytösten estämiseksi,” (ks. direktiivin 90/435/ETY 1 artiklan 2 kohta), että yhtiö (A), jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, on jakanut osinkoja sen toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle emoyhtiölle (B), josta ne on siirretty kyseisen yhtiön emoyhtiölle (C), jolla on kotipaikka EU:n/ETA:n ulkopuolella ja joka puolestaan on jakanut varat emoyhtiölleen (D), jolla on myös kotipaikka EU:n/ETA:n ulkopuolella, että ensiksi mainittu valtio ja valtio, jossa C:llä on kotipaikka, eivät ole tehneet sopimusta kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi, että ensiksi mainittu valtio ja valtio, jossa D:llä on kotipaikka, ovat tehneet sopimuksen kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja että ensiksi mainitulla valtiolla ei siten olisi oman lainsäädäntönsä mukaan ollut oikeutta kantaa A:n D:lle jakamista osingoista lähdeveroa, jos D olisi omistanut A:n suoraan, onko kyseessä direktiivissä tarkoitettu väärinkäytös, jolloin B ei saa suojaa direktiivin nojalla? |
6) |
Jos yhtiön, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa (emoyhtiö), ei katsota olevan direktiivin 90/435/ETY 1 artiklan 2 kohdan nojalla konkreettisesti vapautettu toisessa jäsenvaltiossa kotipaikan omaavalta yhtiöltä (tytäryhtiö) saaduista osingoista maksettavasta lähdeverosta, onko SEUT 49 artikla, luettuna yhdessä SEUT 54 artiklan kanssa, tällöin esteenä lainsäädännölle, jolla viimeksi mainittu jäsenvaltio kantaa emoyhtiöltä, jolla on kotipaikka toisessa jäsenvaltiossa, veroa osingoista, kun kyseinen jäsenvaltio katsoo siinä kotipaikan omaavien emoyhtiöiden muutoin vastaavissa olosuhteissa olevan vapautettu tällaisista osingoista maksettavasta verosta? |
7) |
Jos yhtiön, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa (emoyhtiö), ei katsota olevan direktiivin 90/435/ETY 1 artiklan 2 kohdan nojalla konkreettisesti vapautettu toisessa jäsenvaltiossa kotipaikan omaavalta yhtiöltä (tytäryhtiö) saaduista osingoista maksettavasta lähdeverosta ja jos viimeksi mainittu jäsenvaltio katsoo emoyhtiön olevan rajoitetusti verovelvollinen kyseisessä jäsenvaltiossa kyseisistä osingoista, onko SEUT 49 artikla, luettuna yhdessä SEUT 54 artiklan kanssa, tällöin esteenä lainsäädännölle, jolla viimeksi mainittu jäsenvaltio velvoittaa veron pidättämiseen velvollisen (tytäryhtiön) maksamaan lähdeverovelan maksamisen viivästymisen johdosta viivästyskorkoa, joka on suurempi kuin viivästyskorko, jonka asianomainen jäsenvaltio lisää yhteisöverovelkaan, joka kohdistuu samassa jäsenvaltiossa kotipaikan omaavaan yhtiöön? |
8) |
Jos kysymykseen 2 vastataan myöntävästi ja kysymykseen 3 vastataan siten, että kansallisten tuomioistuinten tehtävä ei ole määritellä tosiasiallisen edunsaajan käsitteen sisältöä, ja jos yhtiön, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa (emoyhtiö), ei voida tämän perusteella katsoa olevan direktiivin 90/435/ETY nojalla vapautettu toisessa jäsenvaltiossa kotipaikan omaavalta yhtiöltä (tytäryhtiö) saaduista osingoista maksettavasta lähdeverosta, onko viimeksi mainittu jäsenvaltio tällöin direktiivin 90/435/ETY tai SEU 4 artiklan 3 kohdan mukaan velvollinen ilmoittamaan, kenen jäsenvaltio siinä tapauksessa katsoo olevan tosiasiallinen edunsaaja? |
9) |
Jos yhtiön, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa (emoyhtiö), ei katsota olevan direktiivin 90/435/ETY nojalla konkreettisesti vapautettu toisessa jäsenvaltiossa kotipaikan omaavalta yhtiöltä (tytäryhtiö) saaduista osingoista maksettavasta lähdeverosta, onko SEUT 49 artikla, luettuna yhdessä SEUT 54 artiklan kanssa, (vaihtoehtoisesti SEUT 63 artikla) tällöin erikseen tai kokonaisuutena tarkasteltuina esteenä lainsäädännölle,
Unionin tuomioistuinta pyydetään ottamaan kysymykseen 9 annettavassa vastauksessa huomioon kysymyksiin 6 ja 7 annettu vastaus. |
10) |
Olosuhteissa, joissa
onko SEUT 63 artikla tällöin esteenä lainsäädännölle, jolla jäsenvaltio, jossa tytäryhtiöllä on kotipaikka, verottaa kyseisiä osinkoja, jos kyseinen jäsenvaltio pitää siinä kotipaikan omaavia yhtiöitä, jotka täyttävät direktiiviin 90/435/ETY sisältyvän pääomavaatimuksen, toisin sanoen omistivat verovuonna 2011 vähintään 10 prosenttia osinkoja jakavan yhtiön osakepääomasta, vapautettuina tällaisista osingoista maksettavasta verosta? |
(1) Eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 23.7.1990 annettu neuvoston direktiivi 90/435/ETY (EYVL 1990, L 225, s. 6).
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/22 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Østre Landsret (Tanska) on esittänyt 25.2.2016 – Skatteministeriet v. Y Denmark Aps
(Asia C-117/16)
(2016/C 270/30)
Oikeudenkäyntikieli: tanska
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Østre Landsret
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Skatteministeriet
Vastaaja: Y Denmark Aps
Ennakkoratkaisukysymykset
1) |
Edellyttääkö se, että jäsenvaltio vetoaa emo-tytäryhtiödirektiivin (1) 1 artiklan 2 kohtaan, joka koskee kansallisten säännösten soveltamista petosten tai väärinkäytösten torjumiseksi, että kyseinen jäsenvaltio on hyväksynyt erityisen kansallisen säännöksen direktiivin 1 artiklan 2 kohdan täytäntöön panemiseksi tai että kansallisessa oikeudessa on petoksia ja väärinkäytöksiä koskevia yleisiä säännöksiä tai periaatteita, joita voidaan tulkita 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti?
|
2) |
Onko kahden jäsenvaltion välillä kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen määräys, joka on laadittu OECD:n mallisopimuksen mukaisesti ja jonka mukaan jaettujen osinkojen verottaminen riippuu siitä, pidetäänkö osinkojen vastaanottajaa osinkojen tosiasiallisena edunsaajana, direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu sopimusmääräys väärinkäytösten estämiseksi?
|
3) |
Jos kysymykseen 2 vastataan myöntävästi, onko kansallisten tuomioistuinten tehtävä tällöin määritellä tosiasiallisen edunsaajan käsitteen sisältö, vai onko tätä käsitettä direktiiviä 90/435/ETY sovellettaessa tulkittava siten, että tälle unionin tuomioistuimen tutkittavaksi saatetulle käsitteelle on annettava unionin oikeudessa erityinen merkitys? |
4) |
Jos kysymykseen 2 vastataan myöntävästi ja kysymykseen 3 vastataan siten, että kansallisten tuomioistuinten tehtävä ei ole määritellä tosiasiallisen edunsaajan käsitteen sisältöä, onko tätä käsitettävä siinä tapauksessa tulkittava siten, että jäsenvaltiossa kotipaikan omaava yhtiö, joka asiassa vallitsevan kaltaisissa olosuhteissa vastaanottaa osinkoja tytäryhtiöltä toisesta jäsenvaltiosta, on näiden osinkojen ”tosiasiallinen edunsaaja”, koska tätä käsitettä on tulkittava unionin oikeuden mukaisesti?
|
5) |
Jos pääasiassa katsotaan, että on olemassa ”sellaisia kansallisia säännöksiä tai sopimusmääräyksiä, jotka ovat välttämättömiä veropetosten ja väärinkäytösten estämiseksi,” (ks. direktiivin 90/435/ETY 1 artiklan 2 kohta), että yhtiö (A), jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, on jakanut osinkoja sen toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle emoyhtiölle (B), josta ne on siirretty kyseisen yhtiön emoyhtiölle (C), jolla on kotipaikka EU:n/ETA:n ulkopuolella ja joka puolestaan on jakanut varat emoyhtiölleen (D), jolla on myös kotipaikka EU:n/ETA:n ulkopuolella, että ensiksi mainittu valtio ja valtio, jossa C:llä on kotipaikka, eivät ole tehneet sopimusta kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi, että ensiksi mainittu valtio ja valtio, jossa D:llä on kotipaikka, ovat tehneet sopimuksen kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja että ensiksi mainitulla valtiolla ei siten olisi oman lainsäädäntönsä mukaan ollut oikeutta kantaa A:n D:lle jakamista osingoista lähdeveroa, jos D olisi omistanut A:n suoraan, onko kyseessä direktiivissä tarkoitettu väärinkäytös, jolloin B ei saa suojaa direktiivin nojalla? |
6) |
Jos yhtiön, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa (emoyhtiö), ei katsota olevan direktiivin 90/435/ETY 1 artiklan 2 kohdan nojalla konkreettisesti vapautettu toisessa jäsenvaltiossa kotipaikan omaavalta yhtiöltä (tytäryhtiö) saaduista osingoista maksettavasta lähdeverosta, onko EY 43 artikla, luettuna yhdessä EY 48 artiklan (ja/tai EY 56 artiklan) kanssa, tällöin esteenä lainsäädännölle, jolla viimeksi mainittu jäsenvaltio kantaa emoyhtiöltä, jolla on kotipaikka toisessa jäsenvaltiossa, veroa osingoista, kun kyseinen jäsenvaltio katsoo siinä kotipaikan omaavien emoyhtiöiden muutoin vastaavissa olosuhteissa olevan vapautettu tällaisista osingoista maksettavasta verosta? |
7) |
Jos yhtiön, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa (emoyhtiö), ei katsota olevan direktiivin 90/435/ETY 1 artiklan 2 kohdan nojalla konkreettisesti vapautettu toisessa jäsenvaltiossa kotipaikan omaavalta yhtiöltä (tytäryhtiö) saaduista osingoista maksettavasta lähdeverosta ja jos viimeksi mainittu jäsenvaltio katsoo emoyhtiön olevan rajoitetusti verovelvollinen kyseisessä jäsenvaltiossa kyseisistä osingoista, onko EY 43 artikla, luettuna yhdessä EY 48 artiklan (ja/tai EY 56 artiklan) kanssa, tällöin esteenä lainsäädännölle, jolla viimeksi mainittu jäsenvaltio velvoittaa veron pidättämiseen velvollisen (tytäryhtiön) maksamaan lähdeverovelan maksamisen viivästymisen johdosta viivästyskorkoa, joka on suurempi kuin viivästyskorko, jonka asianomainen jäsenvaltio lisää yhteisöverovelkaan, joka kohdistuu samassa jäsenvaltiossa kotipaikan omaavaan yhtiöön? |
8) |
Jos kysymykseen 2 vastataan myöntävästi ja kysymykseen 3 vastataan siten, että kansallisten tuomioistuinten tehtävä ei ole määritellä tosiasiallisen edunsaajan käsitteen sisältöä, ja jos yhtiön, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa (emoyhtiö), ei voida tämän perusteella katsoa olevan direktiivin 90/435/ETY nojalla konkreettisesti vapautettu toisessa jäsenvaltiossa kotipaikan omaavalta yhtiöltä (tytäryhtiö) saaduista osingoista maksettavasta lähdeverosta, onko viimeksi mainittu jäsenvaltio tällöin direktiivin 90/435/ETY tai EY 10 artiklan mukaan velvollinen ilmoittamaan, kenen jäsenvaltio siinä tapauksessa katsoo olevan tosiasiallinen edunsaaja? |
9) |
Jos yhtiön, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa (emoyhtiö), ei katsota olevan direktiivin 90/435/ETY nojalla konkreettisesti vapautettu toisessa jäsenvaltiossa kotipaikan omaavalta yhtiöltä (tytäryhtiö) saaduista osingoista maksettavasta lähdeverosta, onko EY 43 artikla, luettuna yhdessä EY 48 artiklan kanssa, (vaihtoehtoisesti EY 56 artikla) tällöin erikseen tai kokonaisuutena tarkasteltuina esteenä lainsäädännölle,
|
10) |
Olosuhteissa, joissa
|
(1) Eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 23.7.1990 annettu neuvoston direktiivi 90/435/ETY (EYVL 1990, L 225, s. 6).
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/25 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Østre Landsret (Tanska) on esittänyt 25.2.2016 – X Denmark A/S v. Skatteministeriet
(Asia C-118/16)
(2016/C 270/31)
Oikeudenkäyntikieli: tanska
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Østre Landsret
Pääasian asianosaiset
Kantaja: X Denmark A/S
Vastaaja: Skatteministeriet
Ennakkoratkaisukysymykset
1) |
Onko direktiivin 2003/49/EY (1) 1 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä saman direktiivin 1 artiklan 4 kohdan kanssa, tulkittava siten, että jäsenvaltiossa kotipaikan omaava yhtiö, joka kuuluu direktiivin 3 artiklan soveltamisalaan ja joka asiassa vallitsevan kaltaisissa olosuhteissa vastaanottaa korkoja tytäryhtiöltä toisesta jäsenvaltiosta, on direktiivissä tarkoitettu näiden korkojen ”tosiasiallinen edunsaaja”?
|
2) |
Edellyttääkö se, että jäsenvaltio vetoaa direktiivin 5 artiklan 1 kohtaan, joka koskee kansallisten säännösten soveltamista petosten tai väärinkäytösten torjumiseksi, tai direktiivin 5 artiklan 2 kohtaan, että kyseinen jäsenvaltio on hyväksynyt erityisen kansallisen säännöksen direktiivin 5 artiklan täytäntöön panemiseksi tai että kansallisessa oikeudessa on petoksia, väärinkäytöksiä ja veropetoksia koskevia yleisiä säännöksiä tai periaatteita, joita voidaan tulkita 5 artiklan mukaisesti?
|
3) |
Onko kahden jäsenvaltion välillä kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen määräys, joka on laadittu OECD:n mallisopimuksen mukaisesti ja jonka mukaan koron verottaminen riippuu siitä, pidetäänkö korkojen vastaanottajaa korkojen tosiasiallisena edunsaajana, direktiivin 5 artiklassa tarkoitettu tällainen sopimukseen perustuva määräys väärinkäytösten torjumiseksi? |
4) |
Onko kyseessä direktiivin 2003/49/EY mukainen väärinkäytös, jos siinä jäsenvaltiossa, jossa koron maksajalla on kotipaikka, sallitaan korkojen verovähennykset, kun taas jäsenvaltiossa, jossa koronsaajalla on kotipaikka, korkoja ei veroteta? |
5) |
Kuuluuko direktiivin 2003/49/EY soveltamisalaan yhtiö, jonka kotipaikka on Luxemburgissa, joka on perustettu ja rekisteröity Luxemburgin yhtiöoikeuden mukaisesti kommandiittiosakeyhtiöksi (”société en commandite par actions”, jäljempänä S.C.A.) ja joka myös luokitellaan riskipääomasijoitusyhtiöistä 15.6.2004 annetun Luxemburgin lain nojalla riskipääomasijoitusyhtiöksi (”société d’investissement en capital à risque”, jäljempänä SICAR)?
|
6. |
Onko jäsenvaltio, joka ei halua myöntää toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yhtiön olevan korkojen tosiasiallinen edunsaaja ja joka väittää, että toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut yhtiö on niin sanottu keinotekoinen väliyhteisö, direktiivin 2003/49/EY tai EY 10 artiklan mukaan velvollinen ilmoittamaan, kenen jäsenvaltio siinä tapauksessa katsoo olevan tosiasiallinen edunsaaja? |
7. |
Jos yhtiön, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa (emoyhtiö), ei katsota olevan direktiivin 2003/49/EY nojalla konkreettisesti vapautettu toisessa jäsenvaltiossa kotipaikan omaavalta yhtiöltä (tytäryhtiö) saaduista koroista maksettavasta lähdeverosta ja jos viimeksi mainittu jäsenvaltio katsoo emoyhtiön olevan rajoitetusti verovelvollinen kyseisessä jäsenvaltiossa kyseisistä koroista, onko EY 43 artikla luettuna yhdessä EY 48 artiklan kanssa tällöin esteenä lainsäädännölle, jolla viimeksi mainittu jäsenvaltio velvoittaa veron pidättämiseen velvollisen (tytäryhtiön) maksamaan lähdeverovelan maksamisen viivästymisen johdosta viivästyskorkoa, joka on suurempi kuin viivästyskorko, jonka asianomainen jäsenvaltio lisää yhteisöverovelkaan (jonka soveltamisalaan muun muassa korkotulot sisältyvät), joka kohdistuu samassa jäsenvaltiossa kotipaikan omaavaan yhtiöön? |
8. |
Jos yhtiön, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa (emoyhtiö), ei katsota olevan direktiivin 2003/49/EY nojalla konkreettisesti vapautettu toisessa jäsenvaltiossa kotipaikan omaavalta yhtiöltä (tytäryhtiö) saaduista koroista maksettavasta lähdeverosta ja jos viimeksi mainittu jäsenvaltio katsoo emoyhtiön olevan se verosubjekti, johon rajoitettu verovelvollisuus kyseisessä jäsenvaltiossa kyseisistä koroista kohdistuu, onko EY 43 artikla luettuna yhdessä EY 48 artiklan kanssa (vaihtoehtoisesti EY 56 artikla) tällöin erikseen tai kokonaisuutena tarkasteltuina esteenä lainsäädännölle,
|
(1) Eri jäsenvaltioissa sijaitsevien lähiyhtiöiden välisiin korko- ja rojaltimaksuihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä 3.6.2003 annettu neuvoston direktiivi 2003/49/EY (EUVL 2003, L 157, s. 49).
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/27 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Østre Landsret (Tanska) on esittänyt 25.2.2016 – C Danmark I v. Skatteministeriet
(Asia C-119/16)
(2016/C 270/32)
Oikeudenkäyntikieli: tanska
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Østre Landsret
Pääasian asianosaiset
Kantaja: C Danmark I
Vastaaja: Skatteministeriet
Ennakkoratkaisukysymykset
1) |
Onko direktiivin 2003/49/EY (1) 1 artiklan 1 kohtaa luettuna yhdessä saman direktiivin 1 artiklan 4 kohdan kanssa tulkittava siten, että jäsenvaltiossa kotipaikan omaava yhtiö, joka kuuluu direktiivin 3 artiklan soveltamisalaan ja joka asiassa vallitsevan kaltaisissa olosuhteissa vastaanottaa korkoja tytäryhtiöltä toisesta jäsenvaltiosta, on direktiivissä tarkoitettu näiden korkojen ”tosiasiallinen edunsaaja”?
|
2) |
Edellyttääkö se, että jäsenvaltio vetoaa direktiivin 5 artiklan 1 kohtaan, joka koskee kansallisten säännösten soveltamista petosten tai väärinkäytösten torjumiseksi, tai direktiivin 5 artiklan 2 kohtaan, että kyseinen jäsenvaltio on hyväksynyt erityisen kansallisen säännöksen direktiivin 5 artiklan täytäntöön panemiseksi tai että kansallisessa oikeudessa on petoksia, väärinkäytöksiä ja veropetoksia koskevia yleisiä säännöksiä tai periaatteita, joita voidaan tulkita 5 artiklan mukaisesti?
|
3) |
Onko kahden jäsenvaltion välillä kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen määräys, joka on laadittu OECD:n mallisopimuksen mukaisesti ja jonka mukaan koron verottaminen riippuu siitä, pidetäänkö korkojen vastaanottajaa korkojen tosiasiallisena edunsaajana, direktiivin 5 artiklassa tarkoitettu tällainen sopimukseen perustuva määräys väärinkäytösten torjumiseksi? |
4) |
Onko jäsenvaltio, joka ei halua myöntää toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yhtiön olevan korkojen tosiasiallinen edunsaaja ja joka väittää, että toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut yhtiö on niin sanottu keinotekoinen väliyhteisö, direktiivin 2003/49/EY tai EY 10 artiklan mukaan velvollinen ilmoittamaan, kenen jäsenvaltio siinä tapauksessa katsoo olevan tosiasiallinen edunsaaja? |
5) |
Jos yhtiön, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa (emoyhtiö), ei katsota olevan direktiivin 2003/49/EY nojalla konkreettisesti vapautettu toisessa jäsenvaltiossa kotipaikan omaavalta yhtiöltä (tytäryhtiö) saaduista koroista maksettavasta lähdeverosta ja jos viimeksi mainittu jäsenvaltio katsoo emoyhtiön olevan rajoitetusti verovelvollinen kyseisessä jäsenvaltiossa kyseisistä koroista, onko EY 43 artikla luettuna yhdessä EY 48 artiklan kanssa tällöin esteenä lainsäädännölle, jolla viimeksi mainittu jäsenvaltio velvoittaa veron pidättämiseen velvollisen (tytäryhtiön) maksamaan lähdeverovelan maksamisen viivästymisen johdosta viivästyskorkoa, joka on suurempi kuin viivästyskorko, jonka asianomainen jäsenvaltio lisää yhteisöverovelkaan (jonka soveltamisalaan muun muassa korkotulot sisältyvät), joka kohdistuu samassa jäsenvaltiossa kotipaikan omaavaan yhtiöön? |
6) |
Jos yhtiön, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa (emoyhtiö), ei katsota olevan direktiivin 2003/49/EY nojalla konkreettisesti vapautettu toisessa jäsenvaltiossa kotipaikan omaavalta yhtiöltä (tytäryhtiö) saaduista koroista maksettavasta lähdeverosta ja jos viimeksi mainittu jäsenvaltio katsoo emoyhtiön olevan se verosubjekti, johon rajoitettu verovelvollisuus kyseisessä jäsenvaltiossa kyseisistä koroista kohdistuu, onko EY 43 artikla luettuna yhdessä EY 48 artiklan kanssa (vaihtoehtoisesti EY 56 artikla) tällöin erikseen tai kokonaisuutena tarkasteltuina esteenä lainsäädännölle,
Unionin tuomioistuinta pyydetään ottamaan kysymykseen 6 annettavassa vastauksessa huomioon kysymykseen 5 annettu vastaus. |
(1) Eri jäsenvaltioissa sijaitsevien lähiyhtiöiden välisiin korko- ja rojaltimaksuihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä 3.6.2016 annettu Neuvoston direktiivi 2003/49/EY (EUVL 2003, L 157, s. 49).
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/29 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgericht Berlin (Saksa) on esittänyt 5.4.2016 – Romano Pisciotti v. Saksan valtio
(Asia C-191/16)
(2016/C 270/33)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Landgericht Berlin
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Romano Pisciotti
Vastaaja: Saksan valtio
Ennakkoratkaisukysymykset
1) |
|
2) |
Jos jäsenvaltion ja Amerikan yhdysvaltojen välillä rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen kuuluminen perussopimusten soveltamisalaan ei ole lähtökohtaisesti poissuljettua: Onko SEUT 18 artiklan ensimmäistä kohtaa ja siitä annettua unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä tulkittava siten, että jäsenvaltio rikkoo perusteettomasti SEUT 18 artiklan ensimmäisen kohdan mukaista syrjintäkieltoa, jos se perustuslaillisen säännöksen (tässä: perustuslain 16 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen) nojalla kohtelee kolmansien maiden luovutuspyyntöjen yhteydessä eri tavalla omia kansalaisiaan ja muiden unionin jäsenvaltioiden kansalaisia, koska se luovuttaa ainoastaan viimeksi mainittuja? |
3) |
Jos edellä mainituissa tapauksissa katsotaan olevan kyse SEUT 18 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisen yleisen syrjintäkiellon rikkomisesta: Onko Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ymmärrettävä siten, että nyt käsiteltävän kaltaisessa tapauksessa, jossa toimivaltaisen viranomaisen suostumista luovuttamiseen edeltää välttämättä laillisuusvalvontaa tuomioistuinmenettelyssä, jonka tulos sitoo viranomaista kuitenkin vain, jos todetaan, että luovutusta ei hyväksytä, riittävän ilmeinen voi olla jo SEUT 18 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisen syrjintäkiellon pelkkä rikkominen vai edellytetäänkö tässä yhteydessä syrjintäkiellon selvää rikkomista? |
4) |
Ellei selvää rikkomista edellytetä: Onko Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä tulkittava siten, että nyt käsiteltävän kaltaisessa tapauksessa ei ole kyse riittävän ilmeisestä rikkomisesta jo siksi, että konkreettista yksittäistapausta (tässä: SEUT 18 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisen yleisen syrjintäkiellon aineellinen sovellettavuus jäsenvaltion ja Amerikan yhdysvaltojen välillä rikoksen johdosta tapahtuvaan luovuttamiseen) koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön puuttuessa kansallinen ylin toimeenpanoviranomainen voi viitata päätöksensä perustelemiseksi samassa asiassa aiemmin annettujen kansallisten tuomioistuinten päätösten yhdenmukaisuuteen? |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/30 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale di Torino (Italia) on esittänyt 12.5.2016 – VCAST Limited v. R.T.I. s.p.a.
(Asia C-265/16)
(2016/C 270/34)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Tribunale di Torino
Pääasian asianosaiset
Kantaja: VCAST Limited
Vastaaja: R.T.I. s.p.a.
Ennakkoratkaisukysymykset
1) |
Onko kansallinen lainsäädäntö yhteisön oikeuden – erityisesti tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY (1) 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan (sekä tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8.6.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (2) ja EUT-sopimuksen) mukainen, kun siinä kielletään elinkeinonharjoittajaa tarjoamasta yksityisille palvelua, jossa valmistetaan yksityisiä kopioita tekijänoikeuksien suojaamista teoksista etäohjattavan videotallentamisen avulla ns. pilvilaskennan keinoin siten, että elinkeinonharjoittaja huolehtii aktiivisesti tallentamisesta, eikä kopioinnille ole tekijänoikeuksien haltijan suostumusta? |
2) |
Onko kansallinen lainsäädäntö yhteisön oikeuden – erityisesti tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan (sekä tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8.6.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY ja EUT-sopimuksen) mukainen, kun siinä sallitaan elinkeinonharjoittajalle se, että se tarjoaa yksityisille palvelua, jossa valmistetaan yksityisiä kopioita tekijänoikeuksien suojaamista teoksista etäohjattavan videotallentamisen avulla ns. pilvilaskennan keinoin, vaikka se merkitsee sitä, että elinkeinonharjoittaja huolehtii aktiivisesti tallentamisesta, eikä kopioinnille ole tekijänoikeuden haltijan suostumusta, jos tekijänoikeuden haltijalle suoritetaan kiinteämääräinen hyvitys, johon sovelletaan lähinnä pakkolupajärjestelmää? |
(1) Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY (EYVL 2001, L 167, s. 10).
(2) Tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (”Direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä”) 8.6.2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY (EYVL 2000, L 178, s. 1).
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/31 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Helsingin hallinto-oikeus (Suomi) on esittänyt 25.5.2016 – A Oy
(Asia C-292/16)
(2016/C 270/35)
Oikeudenkäyntikieli: suomi
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Helsingin hallinto-oikeus
Pääasian asianosaiset
Valittaja: A Oy
Muu asianosainen: Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö
Ennakkoratkaisukysymykset
1) |
Onko SEUT 49 artikla esteenä Suomen lainsäädännölle, jonka mukaan tilanteessa, jossa kotimainen yhtiö luovuttaa liiketoimintasiirtona toisessa EU-jäsenvaltiossa sijaitsevan kiinteän toimipaikan varoja tässä valtiossa sijaitsevalle yhtiölle saaden vastikkeeksi tältä uusia osakkeita, varojen siirtoa verotetaan heti siirtämisvuonna, kun taas vastaavassa kotimaisessa tilanteessa vasta realisointihetkellä? |
2) |
Onko kyse epäsuorasta tai suorasta syrjinnästä, kun Suomi verottaa välittömästi liiketoimintasiirtovuonna ennen kuin tulo on realisoitunut ja kotimaisissa tilanteissa vasta realisointihetkellä? |
3) |
Jos vastaus kysymyksiin 1 ja 2 on myönteinen, voidaanko sijoittautumisoikeuden rajoitusta perustella oikeuttamisperusteilla kuten yleistä etua koskevalla pakottavalla syyllä tai kansallisen verotusvallan turvaamisella? Onko kielletty rajoitus suhteellisuusperiaatteen mukainen? |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/32 |
Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 26.5.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-586/14., Xinyi PV Products (Anhui) Holdings v. komissio, 16.3.2016 antamasta tuomiosta
(Asia C-301/16 P)
(2016/C 270/36)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. Maxian Rusche ja L. Flynn)
Muu osapuoli: Xinyi PV Products (Anhui) Holdings Ltd
Vaatimukset
Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta
— |
kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) 16.3.2016 antaman tuomion Xinyi PV Products (Anhui) Holdings v. komissio (T-586/14), joka on annettu komissiolle tiedoksi 17.3.2016 |
— |
kumoamaan oikeudellisesti perusteettomana unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetyn kannekirjelmän ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan |
— |
palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetyn kannekirjelmän ensimmäisen kanneperusteen toisen osan sekä toisen, kolmannen ja neljännen kanneperusteen osalta |
— |
määräämään ensimmäisessä oikeusasteessa ja muutoksenhakuasteessa aiheutuvista oikeudenkäyntikuluista myöhemmin. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Komissio vaatii valituksenalaisen tuomion kumoamista ja esittää seuraavat valitusperusteet:
Ensimmäinen valitusperuste koskee sitä, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut huonosti polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetun asetuksen N:o 1225/2009 (1) 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannen luetelmakohdan käsitettä ”aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevia”. Tämä peruste jakautuu viiteen osaan:
— |
ensimmäinen osa: viisivuotissuunnitelman täytäntöönpanotoimenpiteet ovat peräisin aiemmasta keskusjohtoisesta järjestelmästä |
— |
toinen osa: strategisten toiminta-alojen tuki (”voittajien valinta”) ei ole legitiimi päämäärä markkinataloudessa |
— |
kolmas osa: markkinataloudessa subventiot eivät ole luonteeltaan mukautettavia vaan sidoksissa investointiin |
— |
neljäs osa: tutkitut toimenpiteet eivät ole verrattavissa unionissa todettuihin lainvastaisiin ja yhteismarkkinoille soveltumattomiin tukitoimenpiteisiin |
— |
viides osa: suunnitelmatalouden käsitteen virheellinen tulkinta. |
Toinen valitusperuste koskee sitä, että valituksenalainen tuomio ei ole perusteltu ja se sisältää ristiriitaisia perusteluja.
Kolmas valitusperuste koskee sitä, että valituksenalainen tuomio sisältää muotovirheitä:
— |
ensimmäinen osa: unionin yleinen tuomioistuin on ylittänyt toimivaltansa (ultra vires), se on sivuuttanut periaatteen, jonka mukaan osapuolet määrittävät oikeusriidan kohteen, ja se on sivuuttanut Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan ja 48 artiklan 2 kohdan säännökset, sellaisina kuin niitä sovellettiin saatettaessa oikeusriita ensimmäisen oikeusasteen käsiteltäväksi |
— |
toinen osa: komissiota ei ole kuultu yhtäältä niiden tukitoimenpiteiden, joista oli kyse asioissa, jotka johtivat valituksenalaisen tuomion 66 kohdassa esiin tuotuihin tuomioihin, ja toisaalta nyt käsiteltävässä asiassa tutkittujen tukitoimenpiteiden väitetystä vertailukelpoisuudesta |
— |
kolmas osa: unionin yleinen tuomioistuin ei ole lausunut komission väitteistä, jotka koskivat suunnitelmatalouden käsitteen määritelmää. |
(1) Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 1225/2009 (EUVL 2009, L 343, s. 51).
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/33 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka High Court of Justice of England & Wales, Queen’s Bench Division (Administrative Court) (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 30.5.2016 – American Express Company v. The Lords Commissioners of Her Majesty’s Treasury
(Asia C-304/16)
(2016/C 270/37)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
High Court of Justice of England & Wales, Queen’s Bench Division (Administrative Court)
Pääasian asianosaiset
Kantaja: American Express Company
Vastaaja: The Lords Commissioners of Her Majesty’s Treasury
Muut osapuolet: Diners Club International Limited ja MasterCard Europe SA
Ennakkoratkaisukysymykset
1) |
Sovelletaanko asetuksen (EU) N:o 2015/751 (1) (jäljempänä siirtohinta-asetus) 1 artiklan 5 kohtaan ja 2 artiklan 18 kohtaan sisältyvää edellytystä, jonka mukaan korttipohjaisia maksuvälineitä rinnakkaiskäyttökumppanin (co-branding partner) kanssa tai agentin kautta liikkeeseen laskeva kolmen osapuolen maksukorttijärjestely katsotaan neljän osapuolen maksukorttijärjestelyksi, ainoastaan siltä osin kuin rinnakkaiskäyttökumppani tai agentti toimii siirtohinta-asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa ja johdanto-osan 29 perustelukappaleessa tarkoitettuna liikkeeseenlaskijana (nimittäin jos kyseisellä kumppanilla tai agentilla on maksajaan sopimussuhde, jossa se sopii tarjoavansa maksajalle maksuvälineen maksajan korttipohjaisten maksutapahtumien käynnistämistä ja käsittelyä varten)? |
2) |
Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, ovatko siirtohinta-asetuksen 1 artiklan 5 kohta ja 2 artiklan 18 kohta pätemättömiä siltä osin kuin niissä säädetään, että tällaiset järjestelyt katsotaan neljän osapuolen maksukorttijärjestelyiksi, seuraavilla perusteilla:
|
(1) Korttipohjaisista maksutapahtumista veloitettavista siirtohinnoista 29.4.2015 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/751 (EUVL 2015, L 123, s. 1).
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/34 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka First-tier Tribunal (Tax Chamber) (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 30.5.2016 – Avon Cosmetics Ltd v. The Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs
(Asia C-305/16)
(2016/C 270/38)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
First-tier Tribunal (Tax Chamber)
Pääasian asianosaiset
Valittaja: Avon Cosmetics Ltd
Vastaaja: The Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs
Ennakkoratkaisukysymykset
1) |
Jos suoramyyntiä harjoittava yritys myy tavaroita (jäljempänä myynnin apuvälineet) rekisteröitymättömille jälleenmyyjille tai jos rekisteröitymätön jälleenmyyjä ostaa kolmannelta henkilöltä tavaroita ja palveluja (jäljempänä kolmannen henkilön luovuttamat tavarat ja palvelut), jotka rekisteröitymätön jälleenmyyjä käyttää kummassakin tapauksessa taloudellisessa toiminnassaan sellaisten muiden tavaroiden myynnin edistämiseksi, jotka se myös ostaa suoramyyntiä harjoittavalta yritykseltä ja joihin sovelletaan hallinnollisia järjestelyjä, jotka on viimeksi toteutettu 24.5.1989 tehtyyn neuvoston päätökseen 89/534/ETY (1) perustuvan poikkeuksen nojalla (jäljempänä poikkeus), ovatko asianomaiset luvat, täytäntöönpanolainsäädäntö ja/tai hallinnolliset järjestelyt ristiriidassa asianomaisten Euroopan unionin lainsäädäntöön kuuluvien säännösten ja/tai periaatteiden kanssa siltä osin kuin kansallisissa toimenpiteissä edellytetään, että suoramyyntiä harjoittava yritys vastaa myynteihin sisältyvästä arvonlisäverosta rekisteröitymättömän jälleenmyyjän kyseisten muiden tavaroiden myyntihinnan osalta ilman, että rekisteröitymättömän jälleenmyyjän hankkimiin myynnin apuvälineisiin ja/tai kolmannen osapuolen luovuttamiin tavaroihin ja palveluihin liittyvä arvonlisävero vähennetään? |
2) |
Oliko Yhdistyneellä kuningaskunnalla pyytäessään neuvostolta poikkeusta velvollisuus ilmoittaa komissiolle siitä, että rekisteröitymättömien jälleenmyyjien taloudellista toimintaansa varten ostamista myynnin apuvälineistä ja/tai kolmannen osapuolen luovuttamista tavaroista ja palveluista kannetaan arvonlisävero ja että poikkeukseen olisi tehtävä tätä ostoihin sisältyvää vähennyskelvotonta veroa tai myynteihin sisältyvää arvonlisäveron ylijäämää vastaava mukautus? |
3) |
Jos ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:
|
4) |
Onko [direktiivin 77/388/ETY] 27 artiklassa ([direktiivin 2006/112/EY] 395 artiklassa) tarkoitettuna veropetoksiin ja veron kiertämiseen liittyvänä veron määränä pidettävä jäsenvaltiolle koitunutta veron nettomenetystä (jossa otetaan huomioon maksettu myynteihin sisältyvä vero ja ostoihin sisältyvä vero, joka on vähennyskelpoinen veropetoksen tai veronkierron aiheuttavassa rakenteessa) vai jäsenvaltiolle koitunutta veron bruttomenetystä (jossa otetaan huomioon ainoastaan myynteihin sisältyvä vero veropetoksen tai veronkierron aiheuttavassa rakenteessa)? |
(1) Luvan antamisesta Yhdistyneelle kuningaskunnalle soveltaa rekisteröitymättömien jälleenmyyjien tiettyihin hankintoihin liiketoimiin jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun kuudennen direktiivin 77/388/ETY 11 artiklan A kohdan 1 alakohdan a alakohdasta poikkeavaa toimenpidettä 24.5.1989 tehty neuvoston päätös 89/534/ETY (EYVL L 280, s. 54).
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/36 |
Valitus, jonka Eurallumina SpA on tehnyt 8.6.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu ensimmäinen jaosto) yhdistetyissä asioissa T-60/06 RENV II ja T-62/06 RENV II, Italia ja Eurallumina v. komissio, 22.4.2016 antamasta tuomiosta
(Asia C-323/16 P)
(2016/C 270/39)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Valittaja: Eurallumina SpA (edustajat: L. Martin Alegi, A. Stratakis ja L. Philippou, solicitors)
Muut osapuolet: Italian tasavalta ja Euroopan komissio
Vaatimukset
Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin
— |
kumoaa valituksenalaisen tuomion |
— |
kumoaa riidanalaisen päätöksen (1) siltä osin kuin siinä velvoitetaan Italian tasavalta perimään tuki takaisin tai |
— |
palauttaa asian käsiteltäväksi unionin yleiseen tuomioistuimeen |
— |
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja esittää yhden ainoan valitusperusteen, joka jakautuu viiteen osaan ja jonka mukaan unionin oikeutta on rikottu; erityisesti väitetään, että on loukattu luottamuksensuojan periaatetta ja jätetty perustelut esittämättä. Valittaja esittää erityisesti seuraavat perusteet:
1. |
Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen tulkitessaan 10.12.2013 annettua tuomiota siten, että se katsoi olevansa velvollinen toteamaan, että menettelyn aloittamisen julkaiseminen 2.2.2002 päätti Euralluminan luottamuksensuojan. |
2. |
Tämän virheen seurauksena unionin yleinen tuomioistuin jätti noudattamatta sitä, mikä juuri on tarkoituksena, kun asia palautetaan käsiteltäväksi kyseiseen tuomioistuimeen, ja jätti tutkimatta Euralluminan argumentit luottamuksensuojansa jatkumisesta tai tutki ne vääristyneessä oikeudellisessa yhteydessä ja virheellisesti. |
3. |
Vääristyneen oikeudellisen yhteyden soveltamisessakin unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se totesi, että komission perusteeton viivyttely tutkinnan toteuttamisessa ei voinut johtaa Euralluminan sellaiseen luottamuksensuojaan, joka olisi ollut esteenä tuen takaisinperinnälle. |
4. |
Unionin yleinen tuomioistuin tulkitsee direktiiviä 2003/96 (2) virheellisesti contra legem, mikä on vastoin unionin oikeutta ja sen tulkintaperiaatteita. |
5. |
Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen hylätessään Euralluminan argumentit tämän investoinneista Sardinian tuotantolaitokseen. |
(1) Gardannen alueella, Shannonin alueella ja Sardiniassa alumiinioksidin valmistuksessa polttoaineena käytettävien kivennäisöljyjen vapauttamisesta valmisteverosta, jonka Ranska, Irlanti ja Italia ovat panneet täytäntöön, 7.12.2005 tehty komission päätös 2006/323/EY (tiedoksiannettu numerolla K(2005) 4436) (EUVL 2006, L 119, s. 12).
(2) Energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27.10.2003 annettu neuvoston direktiivi 2003/96/EY (EUVL 2003, L 283, s. 51).
Unionin yleinen tuomioistuin
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/37 |
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 9.6.2016 – Magic Mountain Kletterhallen ym. v. komissio
(Asia T-162/13) (1)
((Valtiontuki - Tuki Deutscher Alpenverein eV:n kiipeilyhallien rakentamiseen ja ylläpitoon - Päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltuvaksi - Tukijärjestelmä - Yksityiskohtaisempi taloudellinen analyysi - Markkinoiden toimimattomuus - Yleisen edun mukainen hyväksyttävä päämäärä - SEUT 108 artiklan 2 ja 3 kohta - Vakavat vaikeudet))
(2016/C 270/40)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Kantajat: Magic Mountain Kletterhallen GmbH (Berliini, Saksa), Kletterhallenverband Klever eV (Leipzig, Saksa), Neoliet Beheer BV (Son, Alankomaat) ja Pedriza BV (Haarlem, Alankomaat) (edustajat: aluksi asianajajat M. von Oppen, A. Gerdung ja R. Dreblow, sitten asianajaja M. von Oppen)
Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. Maxian Rusche ja R. Sauer)
Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Deutscher Alpenverein eV (München, Saksa) ja Deutscher Alpenverein, Sektion Berlin eV (Berliini, Saksa) (edustaja: asianajaja R. Geulen)
Oikeudenkäynnin kohde
SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus valtiontuesta SA.33952 (2012/NN) – Saksa – Deutscher Alpenvereinin kiipeilyhallit – 5.12.2012 annetun komission päätöksen C(2012) 8761 final kumoamiseksi
Tuomiolauselma
1) |
Kanne hylätään. |
2) |
Magic Mountain Kletterhallen GmbH, Kletterhallenverband Klever eV, Neoliet Beheer BV ja Pedriza BV vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan yhteisvastuullisesti Euroopan komission oikeudenkäyntikulut. |
3) |
Deutscher Alpenverein eV ja Deutscher Alpenverein, Sektion Berlin eV vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/38 |
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 9.6.2016 – Growth Energy ja Renewable Fuels Association v. neuvosto
(Asia T-276/13) (1)
((Polkumyynti - Yhdysvalloista peräisin olevan bioetanolin tuonti - Lopullinen polkumyyntitulli - Kumoamiskanne - Järjestö - Toimi ei koske jäseniä suoraan - Tutkimatta jättäminen - Koko maata koskeva polkumyyntitulli - Yksilöllinen kohtelu - Otanta - Puolustautumisoikeudet - Syrjimättömyys - Huolellisuusvelvoite))
(2016/C 270/41)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantajat: Growth Energy (Washington DC, Yhdysvallat) ja Renewable Fuels Association (Washington DC) (edustajat: aluksi asianajaja P. Vander Schueren, sitten asianajajat P. Vander Schueren ja M. Peristeraki)
Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamies: S. Boelaert, avustajinaan aluksi asianajaja G. Berrisch ja solicitor B. Byrne, sitten asianajajat R. Bierwagen ja C. Hipp)
Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Euroopan komissio (asiamiehet: M. França ja T. Maxian Rusche) ja ePURE, de Europese Producenten Unie van Hernieuwbare Ethanol (edustajat: asianajajat O. Prost ja A. Massot)
Oikeudenkäynnin kohde
Kanne, jossa on kyse lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan bioetanolin tuonnissa 18.2.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 157/2013 (EUVL L 49, s. 10) osittaista kumoamista siltä osin kuin se koskee kantajia ja niiden jäseniä koskevasta vaatimuksesta
Tuomiolauselma
1) |
Lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan bioetanolin tuonnissa 18.2.2013 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 157/2013 kumotaan siltä osin kuin se koskee Patriot Renewable Fuels LLC:tä, Plymouth Energy Company LLC:tä, POET LLC:tä ja Platinum Ethanol LLC:tä. |
2) |
Kanne hylätään muilta osin. |
3) |
Growth Energy ja Renewable Fuels Association, Euroopan unionin neuvosto, Euroopan komissio ja ePURE, de Europese Producenten Unie van Hernieuwbare Ethanol vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/38 |
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 9.6.2016 – Marquis Energy v. neuvosto
(Asia T-277/13) (1)
((Polkumyynti - Yhdysvalloista peräisin olevan bioetanolin tuonti - Lopullinen polkumyyntitulli - Kumoamiskanne - Yksityistä suoraan koskeva säädös - Tutkittavaksi ottaminen - Maanlaajuinen polkumyyntitulli - Yksilöllinen kohtelu - Otanta))
(2016/C 270/42)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Marquis Energy LLC (Hennepin, Illinois, Yhdysvallat) (edustajat: aluksi asianajaja P. Vander Schueren, sitten asianajajat P. Vander Schueren ja M. Peristeraki)
Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamies: S. Boelaert, avustajinaan aluksi B. Byrne, solicitor, ja asianajaja G. Berrisch, sitten asianajajat R. Bierwagen ja C. Hipp)
Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Euroopan komissio (asiamiehet: M. França ja T. Maxian Rusche) ja ePURE, de Europese Producenten Unie van Hernieuwbare Ethanol (edustajat: asianajajat O. Prost ja A. Massot)
Oikeudenkäynnin kohde
Vaatimus lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan bioetanolin tuonnissa 18.2.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 157/2013 (EUVL L 49, s. 10) osittaiseksi kumoamiseksi siltä osin kuin se koskee kantajaa
Tuomiolauselma
1) |
Lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan bioetanolin tuonnissa 18.2.2013 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 157/2013 kumotaan siltä osin kuin se koskee Marquis Energy LLC:tä. |
2) |
Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Marquis Energyn oikeudenkäyntikulut. |
3) |
Euroopan komissio ja ePURE, de Europese Producenten Unie van Hernieuwbare Ethanol vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/39 |
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 9.6.2016 – Italia v. komissio
(Asia T-122/14) (1)
((Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteamista koskevan unionin tuomioistuimen tuomion noudattamatta jättäminen - Uhkasakko - Uhkasakon maksettavaksi tuomitseminen - Sääntöjenvastaisen tuen takaisinperimisessä sovellettava korkojen laskentatapa - Koronkorko))
(2016/C 270/43)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Kantaja: Italian tasavalta (asiamies: G. Palmieri, avustajanaan avvocato dello Stato S. Fiorentino)
Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: V. Di Bucci, G. Conte ja B. Stromsky)
Oikeudenkäynnin kohde
SEUT 263 artiklaan perustuvasta kanne, jossa vaaditaan kumoamaan 6.12.2013 tehty komission päätös C(2013) 8681 final, jolla komissio on 17.11.2011 annetun tuomion komissio v. Italia (C-496/09, EU:C:2011:740) täytäntöön panemiseksi vahvistanut uhkasakon, joka Italian tasavallan on maksettava puolivuotisjaksolta 17.5.–17.11.2012, rahamäärän
Tuomiolauselma
1) |
Kumotaan 6.12.2013 tehty komission päätös C(2013) 8681 final. |
2) |
Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Italian tasavallan oikeudenkäyntikulut. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/40 |
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 16.6.2016 – Fútbol Club Barcelona v. EUIPO – Kule (KULE)
(Asia T-614/14) (1)
((EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin KULE rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aiemmat kansalliset sanamerkit ja laajalti tunnettu tavaramerkki CULE - Suhteelliset hylkäysperusteet - Aiempien tavaramerkkien tosiasiallisen käytön puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 42 artiklan 2 kohta - Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta - Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohta))
(2016/C 270/44)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Fútbol Club Barcelona (Barcelona, Espanja) (edustaja: asianajaja J. Carbonell Callicó)
Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: K. Zajfert ja A. Folliard-Monguiral)
Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Kule LLC (New York, New York, Yhdysvallat) (edustaja: asianajaja F. Rodgers)
Oikeudenkäynnin kohde
Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 18.6.2014 tekemästä päätöksestä (asia R 2375/2013-4), joka koskee Fútbol Club Barcelonan ja Kulen välistä väitemenettelyä
Tuomiolauselma
1) |
Kanne hylätään. |
2) |
Fútbol Club Barcelona velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/41 |
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 14.6.2016 – Staatliche Porzellan-Manufaktur Meissen v. EUIPO – Meissen Keramik (MEISSEN)
(Asia T-789/14) (1)
((EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin MEISSEN rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aiemmat EU-sanamerkit ja kansalliset sana- ja kuviomerkit MEISSEN, MEISSENER PORZELLAN, HAUS MEISSEN, Meissen ja Meissener Porzellan - Suhteelliset hylkäysperusteet - Sekaannusvaaran puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta - Aikaisempien tavaramerkkien erottamiskyky ja laaja tunnettuus - Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohta - Aikaisempien tavaramerkkien tosiasiallinen käyttö - Asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohta - Asetuksen N:o 207/2009 15 artiklan 1 kohta))
(2016/C 270/45)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Kantaja: Staatliche Porzellan-Manufaktur Meissen GmbH (Meissen, Saksa) (edustajat: asianajajat O. Spuhler ja M. Geitz)
Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: M. Fischer)
Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Meissen Keramik GmbH (Meissen) (edustajat: asianajajat M. Vohwinkel ja K. Gennen)
Oikeudenkäynnin kohde
Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 29.9.2014 tekemästä päätöksestä (yhdistetyt asiat R 1182/2013-4 ja R 1245/2013-4), joka koskee Staatliche Porzellan-Manufaktur Meissenin ja Meissen Keramikin välistä väitemenettelyä
Tuomiolauselma
1) |
Kanne hylätään. |
2) |
Staatliche Porzellan-Manufaktur Meissen GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/41 |
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 14.6.2016 – Loops v. EUIPO (hammasharjan muoto)
(Asia T-385/15) (1)
((EU-tavaramerkki - Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti - Kolmiulotteinen tavaramerkki - Hammasharjan muoto - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta))
(2016/C 270/46)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Loops, LLC (Dover, Delaware, Yhdysvallat) (edustaja: asianajaja T. Schmidpeter)
Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: W. Schramek ja A. Schifko)
Oikeudenkäynnin kohde
Kanne EUIPO:n toisen valituslautakunnan 30.4.2015 tekemästä päätöksestä (asia R 1917/2014-2), joka koskee hakemusta hammasharjan muodosta koostuvan kolmiulotteisen merkin rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi
Tuomiolauselma
1) |
Kanne hylätään. |
2) |
Loops, LLC velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/42 |
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 8.6.2016 – Monster Energy v. EUIPO (rauhan merkki)
(Asia T-583/15) (1)
((EU-tavaramerkki - Rauhan merkkiä esittävän EU-kuviomerkin rekisteröintihakemus - Menetetyn määräajan palauttamista koskeva pyyntö - Kanteen nostamiselle unionin yleisessä tuomioistuimessa asetetun määräajan noudattamatta jättäminen))
(2016/C 270/47)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Monster Energy Company (Corona, Kalifornia, Yhdysvallat) (edustaja: solicitor P. Brownlow)
Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: D. Gája)
Oikeudenkäynnin kohde
Kanne EUIPO:n toisen valituslautakunnan 17.7.2015 tekemästä päätöksestä (asia R 2788/2014-2), joka koskee hakemusta rauhan merkkiä esittävän kuviomerkin rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi
Tuomiolauselma
1) |
Kanne hylätään. |
2) |
Monster Energy Company velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/43 |
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 8.6.2016 – Monster Energy v. EUIPO (GREEN BEANS)
(Asia T-585/15) (1)
((EU-tavaramerkki - Hakemus sanamerkin GREEN BEANS rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Menetetyn määräajan palauttamista koskeva pyyntö - Määräaikaa kanteen jättämiselle unionin yleiseen tuomioistuimeen ei ole noudatettu))
(2016/C 270/48)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Monster Energy Company (Corona, Kalifornia, Yhdysvallat) (edustaja: asianajaja P. Brownlow)
Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: D. Gája)
Oikeudenkäynnin kohde
Kanne EUIPO:n toisen valituslautakunnan 22.7.2015 tekemästä päätöksestä (asia R 3002/2014-2), joka koskee hakemusta sanamerkin GREEN BEANS rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi
Tuomiolauselma
1) |
Kanne hylätään. |
2) |
Monster Energy Company velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/43 |
Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 26.5.2016 – REWE-Zentral v. EUIPO – Vicente Gandía Pla (MY PLANET)
(Asia T-362/14) (1)
((EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Väitteen peruuttaminen - Lausunnon antamisen raukeaminen))
(2016/C 270/49)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: REWE-Zentral AG (Köln, Saksa) (edustajat: asianajajat M. Kinkeldey, S. Brandstätter ja A. Wagner)
Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: I. P. Harrington ja P. Bullock)
Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa: Vicente Gandía Pla SA (Chiva, Espanja)
Oikeudenkäynnin kohde
Kanne EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 6.3.2014 tekemästä päätöksestä (asia R 201/2013-1), joka koskee Vicente Gandía Pla SA:n ja REWE-Zentral AG:n välistä väitemenettelyä
Määräysosa
1) |
Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa. |
2) |
REWE-Zentral AG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/44 |
Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 9.6.2016 – IREPA v. komissio ja tilintarkastustuomioistuin
(Asia T-825/14) (1)
((Kumoamiskanne - Kalastus - Kalastusalaa koskeva Italian kansallinen tiedonkeruuohjelma vuosille 2009–2010 - Kantajalle maksettujen ennakkomaksujen osittainen takaisinperiminen - Tilintarkastustuomioistuimen alustava kertomus - Toimi, joka ei voi olla kanteen kohteena - Valmisteleva toimi - Ennakkoilmoituskirjeet - Veloitusilmoitus - SEUT 263 artiklan neljäs kohta - Toimi ei koske kantajaa suoraan - Tutkimatta jättäminen))
(2016/C 270/50)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Kantaja: Istituto di ricerche economiche per la pesca e l’acquacoltura – IREPA Onlus (Salerno, Italia) (edustaja: asianajaja F. Tedeschini)
Vastaajat: Euroopan komissio (asiamiehet: F. Moro, D. Nardi ja K. Walkerová) ja Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuin (asiamiehet: N. Scafarto ja L. Massocchi)
Oikeudenkäynnin kohde
SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus päätöksen, joka sisältyi 30.9.2014 päivättyyn veloitusilmoitukseen, jonka komissio antoi 458 347,35 euron suuruisen summan takaisinperimiseksi, 27.2.2013 päivätyn tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen, 12.7.2013 ja 6.8.2014 päivättyjen komission kirjeiden ja kaikkien muiden edeltävien, liitännäisten ja joka tapauksessa myöhempien – vaikka ne eivät olisikaan tiedossa – toimien, jotka vaikuttavat kantajan varallisuutta koskevaan oikeudelliseen tilanteeseen, kumoamiseksi
Määräysosa
1) |
Kanne jätetään tutkimatta. |
2) |
Istituto di ricerche economiche per la pesca e l’acquacoltura – IREPA Onlus vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission ja Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuimen oikeudenkäyntikulut. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/45 |
Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 8.6.2016 – Kohrener Landmolkerei ja DHG v. komissio
(Asia T-178/15) (1)
((Aitojen perinteisten tuotteiden järjestelmä - Asetus (EU) N:o 1151/2012 - Komission kirje, jossa toimivaltaisille kansallisille viranomaisille ilmoitettiin, että ne olivat jättäneet vastaväiteilmoituksensa liian myöhään - Selvästi täysin perusteeton kanne))
(2016/C 270/51)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Kantajat: Kohrener Landmolkerei GmbH (Penig, Saksa) ja DHG Deutsche Heumilchgesellschaft mbH (Frohburg, Saksa) (edustaja: asianajaja A. Wagner)
Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Guillem Carrau ja G. von Rintelen)
Oikeudenkäynnin kohde
SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus sen päätöksen kumoamiseksi, joka sisältyy komission pääosaston ”Maatalouden ja maaseudun kehittäminen” osaston B ”Monenväliset suhteet, laatupolitiikka” johtajan 9.2.2015 päivättyyn kirjeeseen, jonka viite on Ares (2015)529719 ja jossa Saksan toimivaltaisille viranomaisille ilmoitettiin, että niiden 5.1.2015 maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä 21.11.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (EUVL 2012, L 343, s. 1) 51 artiklan 1 kohdan nojalla jättämä vastaväiteilmoitus oli jätetty määräajan päättymisen jälkeen
Määräysosa
1) |
Kanne hylätään selvästi täysin perusteettomana. |
2) |
Kohrener Landmolkerei GmbH ja DHG Deutsche Heumilchgesellschaft mbH vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/45 |
Kanne 18.4.2016 – Grizzly Tools v. komissio
(Asia T-168/16)
(2016/C 270/52)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Kantaja: Grizzly Tools GmbH & Co. KG (Großostheim, Saksa) (edustaja: asianajaja H. Fischer)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
— |
kumoamaan Espanjan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/42/EY mukaisesti toteuttamasta toimenpiteestä painepesurityypin markkinoille saattamisen kieltämiseksi 8.2.2016 annetun Euroopan komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2016/175 (EUVL 2016, L 33, s. 12) |
— |
velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.
1. |
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee olennaisten muotomääräysten rikkomista Kantaja väittää, että riidanalaisella päätöksellä rikotaan SEUT 296 artiklan toisen kohdan mukaista perusteluvelvollisuutta, koska johdanto-osan perustelukappaleet ovat ristiriitaisia ja epäselviä. Riidanalaisella päätöksellä rikotaan lisäksi periaatetta, jonka mukaan komission on osoitettava asianmukaisesti tosiseikat. Johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa komissio totesi virheellisesti kantajan viitanneen EY-vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa standardiin EN-60335-2-67-2009, mikä ei pidä paikkansa. |
2. |
Toinen kanneperuste, joka koskee direktiivin 2006/42/EY (1) 11 artiklan rikkomista |
Komission väitetään tässä yhteydessä katsoneen virheellisesti, että Espanjan toteuttama toimenpide markkinoille saattamisen kieltämiseksi oli perusteltu.
Espanjan viranomaiset ja komissio olivat nimittäin luokitelleet painepesurin laitteeksi, jolla on kaksi käyttötapaa, eli paitsi siirrettäväksi laitteeksi myös kädessä pidettäväksi laitteeksi. Ne pitivät täten korkeampia suojastandardeja välttämättöminä, vaikka painepesuri ei sen käyttötarkoituksen mukaisesti ole kädessä pidettävä laite eikä sen käyttöä kädessä pidettävänä painepesurina voida kohtuudella ennustettavissa olevissa olosuhteissa käyttää väärin direktiivin 2006/42/EY 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
(1) Koneista ja direktiivin 95/16/EY muuttamisesta 17.5.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/42/EY (EUVL 2006, L 157, s. 24).
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/46 |
Kanne 3.5.2016 – Keturi kambariai v. EUIPO – Coffee In (coffee inn)
(Asia T-202/16)
(2016/C 270/53)
Kannekirjelmän kieli: englanti
Asianosaiset ja muut osapuolet
Kantaja: UAB Keturi kambariai (Vilna, Liettua) (edustaja: asianajaja R. Pumputienė)
Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)
Muu osapuoli valituslautakunnassa: AS Coffee In (Tallinna, Viro)
Menettely EUIPO:ssa
Riidanalaisen tavaramerkin hakija: Kantaja
Riidanalainen tavaramerkki: EU-kuviomerkki, johon sisältyy värejä koskeva vaatimus ”musta, oranssi, valkoinen” ja sanaosa ”coffee inn” – Rekisteröintihakemus nro 11 475 233
EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely
Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 3.3.2016 asiassa R 137/2015-4 tekemä päätös
Vaatimukset
Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
— |
kumoaa riidanalaisen päätöksen ja siten hylkää väitteen ja sallii haetun tavaramerkin rekisteröinnin |
— |
velvoittaa EUIPO:n ja väliintulijan korvaamaan asian käsittelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituslautakunnassa aiheutuneet kulut. |
Kanneperusteet
— |
Asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohdan rikkominen |
— |
Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/47 |
Kanne 11.5.2016 – Hansen Medical v. EUIPO – Covidien (MAGELLAN)
(Asia T-222/16)
(2016/C 270/54)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset ja muut osapuolet
Kantaja: Hansen Medical, Inc. (Mountain View, Kalifornia, Yhdysvallat) (edustajat: solicitor R. Kunze sekä asianajajat G. Würtenberger ja T. Wittmann)
Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)
Muu osapuoli valituslautakunnassa: Covidien AG (Neuhausen am Rheinfall, Sveitsi)
Menettely EUIPO:ssa
Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa
Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki ”MAGELLAN” – EU-tavaramerkki nro 5 437 711
EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely
Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 3.2.2016 yhdistetyissä asioissa R 3092/2014-2 ja R 3118/2014-2 tekemä päätös
Vaatimukset
Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
— |
kumoaa riidanalaisen päätöksen |
— |
velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Kanneperusteet
— |
Asetuksen N:o 207/2009 15 artiklaa, 51 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, 57 artiklan 1 kohtaa, 63 artiklan 2 kohtaa, 64 artiklaa, 75 artiklaa, 76 artiklan 2 kohtaa ja 77 artiklaa on rikottu. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/48 |
Kanne 6.5.2016 – Pio De Bragança v. EUIPO – Ordem de São Miguel da Ala (QUIS UT DEUS)
(Asia T-229/16)
(2016/C 270/55)
Oikeudenkäyntikieli: portugali
Asianosaiset ja muut osapuolet
Kantaja: Duarte Pio De Bragança (Sintra, Portugali) (edustaja: asianajaja J. Sardinha)
Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)
Muu osapuoli valituslautakunnassa: Ordem de São Miguel da Ala (Lissabon, Portugali)
Menettely EUIPO:ssa
Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa
Riidanalainen tavaramerkki: Kuviomerkki, joka sisältää sanaosan ”quis ut deus” – EU-tavaramerkki nro 005747936
EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely
Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 26.2.2016 asiassa R 621/2015-2 tekemä päätös
Vaatimukset
Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
— |
kumoaa riidanalaisen päätöksen ja toteaa riidanalaisen tavaramerkin mitättömäksi, koska sitä ei ole käytetty vakiintuneesti luokkaan 6 ”Metalliset kunniamerkit” kuuluville tuotteille |
— |
velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Kanneperusteet
Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 15 artiklan 1 kohtaa ja 51 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 2 kohtaa, joihin vedotaan yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 ja yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 täytäntöönpanosta annetun komission asetuksen (EY) N:o 2868/95 muuttamisesta sekä maksuista sisämarkkinoilla toimivalle yhdenmukaistamisvirastolle (tavaramerkit ja mallit) annetun komission asetuksen (EY) N:o 2869/95 kumoamisesta 16.12.2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 2015/2424 65 artiklan mukaisesti, on rikottu.
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/48 |
Kanne 14.5.2016 – Klyuyev v. neuvosto
(Asia T-240/16)
(2016/C 270/56)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Andriy Klyuyev (Donetsk, Ukraina) (edustajat: B. Kennelly ja J. Pobjoy, barristers, sekä R. Gherson ja T. Garner, solicitors)
Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
— |
kumoamaan Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2014/119/YUTP muuttamisesta 4.3.2016 tehdyn neuvoston päätöksen (YUTP) 2016/318 sekä Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 4.3.2016 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 2016/311 |
— |
toissijaisesti toteamaan (i) 5.4.2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/119/YUTP (sellaisena kuin se on muutettuna) 1 artiklan 1 kohdan ja (ii) 5.3.2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 208/2014 (sellaisena kuin se on muutettuna) 3 artiklan 1 kohdan soveltumattomiksi niiden lainvastaisuuden vuoksi kantajaa koskevin osin |
— |
velvoittamaan neuvoston korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.
1) |
Ensimmäinen kanneperuste, johon on tuettu kumoamisvaatimuksen tueksi sillä perusteella, että neuvosto ei ole ilmoittanut asianmukaista oikeudellista perustaa riidanalaisille toimenpiteille.
|
2) |
Toinen kanneperuste, johon on vedottu kumoamisvaatimuksen tueksi sillä perusteella, että SEUT 6 artiklaan, luettuna SEUT 2 ja SEU 3 artiklan kanssa, sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklaan perustuvia kantajan oikeuksia on loukattu, koska neuvosto on olettanut, että oikeudenkäyntimenettelyissä Ukrainassa noudatetaan perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia. |
3) |
Kolmas kanneperuste, johon on vedottu kumoamisvaatimuksen tueksi sillä perusteella, että neuvosto on tehnyt ilmeisen arviointivirheen vuoksi sen päätelmän, että kantajan tapauksessa ovat täyttyneet 5.3.2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/119/YUTP (sellaisena kuin se on muutettuna) 1 artiklan 1 kohdan ja 5.3.2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 208/2014 (sellaisena kuin se on muutettuna) 3 artiklan 1 kohdan mukaiset luetteloon merkitsemisen edellytykset. |
4) |
Neljäs kanneperuste, johon on vedottu kumoamisvaatimuksen tueksi sillä perusteella, että neuvosto on loukannut kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta hyvään hallintoon ja tehokkaaseen oikeussuojaan. Kantajan mukaan neuvosto on erityisesti jättänyt tutkimatta huolellisesti ja puolueettomasti, olivatko väitetyt syyt luetteloon uudelleen merkitsemiselle perusteltuja ottaen huomioon kantajan aikaisemmin esittämät huomautukset. |
5) |
Viides kanneperuste, johon on vedottu kumoamisvaatimuksen tueksi sillä perusteella, että neuvosto on loukannut ilman oikeuttamisperustetta ja suhteettomalla tavalla kantajan perusoikeuksia, mm. tämän omistusoikeutta ja oikeutta hyvään maineeseen. Kantajan mukaan riidanalaisten toimenpiteiden vaikutus on laajalle ulottuva sekä hänen omaisuutensa että maineensa huomioon ottaen. Neuvosto ei ole osoittanut, että kantajan omaisuuden ja varojen jäädyttämisellä olisi jokin legitiimi päämäärä tai että se olisi tällaisen perusteella oikeutettua, tai puhumattakaan siitä, että se olisi oikeasuhteista tällaiseen päämäärään nähden. |
6) |
Kuudennella kanneperusteella, johon on vedottu lainvastaisuuden toteamisen tueksi, kantaja väittää, että jos 5.3.2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/119/YUTP (sellaisena kuin se on muutettuna) 1 artiklan 1 kohtaa ja 5.3.2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 208/2014 (sellaisena kuin se on muutettuna) 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava toisessa kanneperusteessa esitettyjen väitteiden vastaisesti siten, että ne kattavat (a) minkä tahansa Ukrainan viranomaisen aloittaman tutkinnan siitä riippumatta, onko se johtanut tuomioistuinratkaisuun tai menettelyyn taikka onko sen lainmukaisuus selvitetty tai onko se kumottu, ja/tai (b) minkä tahansa ”julkisessa tehtävässä olevan henkilön aseman väärinkäytön perusteettoman hyödyn tuottamiseksi” siitä riippumatta, onko julkisia varoja väitetty käytetyn väärin, luetteloon lisäämisen kriteereille ei ole – kun otetaan huomioon näin laajan tulkinnan mielivaltaisuus – asianmukaista oikeusperustaa ja/tai että ne eivät ole oikeassa suhteessa 5.3.2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/119/YUTP ja 5.3.2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 208/2014 tavoitteisiin nähden, ja ne on siksi katsottava lainvastaisiksi. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/50 |
Kanne 17.5.2016 – Stavytskyi v. neuvosto
(Asia T-242/16)
(2016/C 270/57)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Edward Stavytskyi (Belgia) (edustajat: solicitor J. Grayston sekä asianajajat P. Gjørtler, G. Pandey ja D. Rovetta)
Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
— |
kumoamaan Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2014/119/YUTP muuttamisesta 4.3.2016 tehdyn neuvoston päätöksen (YUTP) 2016/318 sekä Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 4.3.2016 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 2016/311 siltä osin kuin näissä toimissa sisällytetään kantaja rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen luetteloon |
— |
velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.
1) |
Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että luetteloon merkitseminen oli lainvastaista, koska merkitsemismenettelyä on muutettu siten, että merkitseminen on sallittua vain rikosoikeudenkäynnin perusteella ilman, että vaadittaisiin tuomioistuimen suorittamaa vahvistusta. |
2) |
Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että neuvosto on antanut riittämättömät ja stereotyyppiset perustelut, koska se vain kopioinut luetteloon merkitsemisestä annetun säännöksen sanamuodon. |
3) |
Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että neuvosto on tehnyt ilmeisen arviointivirheen, koska sillä ei ollut riittävää asiallista perustetta kantajan luetteloon merkitsemiselle sillä perusteella, että kantaja on Ukrainan viranomaisten suorittaman rikostutkinnan kohteena julkisten varojen väärinkäytön vuoksi. |
4) |
Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että neuvoston toteuttamat toimenpiteet eivät ole kantajan osalta ulkopoliittisia toimenpiteitä, vaan rikostutkinnalliseen kansainväliseen yhteistyöhön liittyviä toimenpiteitä, joten niiden oikeudellinen perusta on virheellinen. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/51 |
Kanne 13.5.2016 – Trasta Komercbanka ym. v. EKP
(Asia T-247/16)
(2016/C 270/58)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantajat: Trasta Komercbanka AS (Riika, Latvia) ja kuusi muuta kantajaa (edustajat: asianajajat O. Behrends, L. Feddern ja M. Kirchner)
Vastaaja: Euroopan keskuspankki (EKP)
Vaatimukset
Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
— |
kumoaa Euroopan keskuspankin 3.3.2016 tekemän päätöksen peruuttaa Trasta Komercbanka AS:n pankkitoimilupa ja |
— |
velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi, kantajat vetoavat kuuteen kanneperusteeseen.
1. |
Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, että Euroopan keskuspankki ei tutkinut ja arvioinut huolellisesti ja puolueettomasti kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja, mukaan lukien rajoituksitta se, ettei Euroopan keskuspankki reagoinut asianmukaisesti siihen tosiseikkaan, että Latvian paikallisen sääntelyviranomaisen toimittama tieto ja asiakirjat olivat virheellisiä. |
2. |
Toinen kanneperuste perustuu siihen, että Euroopan keskuspankki loukkasi suhteellisuusperiaatetta kun se ei huomioinut mahdollisia vaihtoehtoisia toimenpiteitä. |
3. |
Kolmas kanneperuste perustuu siihen, että Euroopan keskuspankki loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. |
4. |
Neljäs kanneperuste perustuu siihen, että Euroopan keskuspankki rikkoi YVM-asetuksen (1) 19 artiklaa ja 75 kappaletta ja syyllistyi toimivallan väärinkäyttöön. |
5. |
Viides kanneperuste perustuu siihen, että Euroopan keskuspankki loukkasi luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteita. |
6. |
Kuudes kanneperuste perustuu siihen, että Euroopan keskuspankki rikkoi menettelysäännöksiä, mukaan lukien oikeutta tulla kuulluksi, oikeutta tutustua asiakirjoihin, oikeutta saada asianmukaisesti perusteltu päätös, YVM-kehysasetuksen (2) 83 artiklan 1 kohtaa ja oikeutta hyvään hallintomenettelyyn. |
(1) Luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille 15.10.2013 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2013(EUVL 2013, L 287, s. 63)
(2) Kehyksen perustamisesta YVM:n puitteissa tehtävälle yhteistyölle EKP:n ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välillä sekä kansallisten nimettyjen viranomaisten kanssa 16.4.2014 annettu Euroopan keskuspankin asetus (EU) N:o 468/2014 (YVM-kehysasetus) (EKP/2014/17) (EUVL 2014, L 141, s. 1)
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/52 |
Kanne 19.5.2016 – Walfood v. EUIPO – Romanov Holding (CHATKA)
(Asia T-248/16)
(2016/C 270/59)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset ja muut osapuolet
Kantaja: Walfood SA (Luxemburg, Luxemburg) (edustaja: asianajaja E. Cornu)
Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)
Muu osapuoli valituslautakunnassa: Romanov Holding, SL (La Moraleja, Espanja)
Menettely EUIPO:ssa
Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja
Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki, joka sisältää sanaosan ”CHATKA” – EU-tavaramerkki nro 943670
EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely
Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 21.3.2016 asiassa R 150/2015-5 tekemä päätös
Vaatimukset
Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
— |
kumoaa riidanalaisen päätöksen |
— |
velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Kanneperuste
— |
Asetuksen N:o 207/2009 57 artiklan 2 ja 3 kohtaa on rikottu. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/52 |
Kanne 25.5.2016 – Portugalin tasavalta v. komissio
(Asia T-261/16)
(2016/C 270/60)
Oikeudenkäyntikieli: portugali
Asianosaiset
Kantaja: Portugalin tasavalta (asiamiehet: L. Inez Fernandes, M. Figueiredo, P. Estêvão ja J. Saraiva de Almeida)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
— |
kumoamaan Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 17.3.2016 annetun Euroopan komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2016/417 (EUVL L 75, s. 16) niiltä osin kuin sillä suljetaan rahoituksen ulkopuolelle 358 726,22 euron suuruinen määrä, joka liittyi Portugalin 19.1.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 68 artiklan perusteella varainhoitovuosilta 2011, 2012 ja 2023 erityisinä tukitoimenpiteinä ilmoittamiin menoihin. |
— |
velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.
1) |
Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan komissio on rikkonut asetuksen N:o 1122/2009 46 artiklan 2 kohtaa – Portugalin viranomaiset ovat noudattaneet kaikkia niitä sääntöjä, jotka koskevat Portugalin hallituksen asetuksen N:o 73/2009 86 artiklan perusteella käyttöön ottaman, maitolehmäkohtaisen erityistuen maksamiseen liittyviä tarkastuksia. |
2) |
Toinen kanneperuste, jonka mukaan neuvoston asetuksen N:o 1290/2005 31 artiklan 2 kohtaa on rikottu, koska komission asiakirjassa nro VI/5330/97 vahvistamissa suuntaviivoissa asetetut edellytykset 2 prosentin kiinteämääräisen korjauskertoimen soveltamiseksi eivät täyttyneet. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/53 |
Kanne 25.5.2016 – Helleenien tasavalta v. Euroopan komissio
(Asia T-272/16)
(2016/C 270/61)
Oikeudenkäyntikieli: kreikka
Asianosaiset
Kantaja: Helleenien tasavalta (asiamiehet: G. Kanellopoulos, O. Tsirkinidou, A. Vasilopoulou ja D. Dourntoureka)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
— |
kumoamaan Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 17.3.2016 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen, joka on annettu tiedoksi numerolla C(2016) 1509) ja julkaistu virallisessa lehdessä EUVL L 75, 22.3.2016, s. 16:
|
— |
velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahdeksaan kumoamisperusteeseen.
Helleenien tasavalta vetoaa kiinteän oikaisun, joka koskee 166 797 866,22 euron suuruisia menoja, jotka on maksettu tuotannosta irrotettuina suorina tukina hakuvuosille 2012 ja 2013, osalta kolmeen kumoamisperusteeseen.
Ensimmäinen kumoamisperuste, joka koskee hakuvuoteen 2012 sovellettua oikaisua, perustuu asetuksen N:o 796/2004 (1) 2 artiklan 2 kohdan [ja asetuksen N:o 1120/2009 (2) 2 artiklan c alakohdan myöhempien säännösten] virheelliseen tulkintaan ja soveltamiseen.
Toinen kumoamisperuste, joka koskee samoin hakuvuoteen 2012 sovellettua oikaisua, perustuu suuntaviivojen (asiakirja VI/5330/97) virheelliseen tulkintaan ja soveltamiseen niiden edellytysten osalta, joiden on täytyttävä, jotta vuoden 2012 osalta voidaan soveltaa 25 prosentin suuruista kiinteää rahoitusoikaisua; tässä kumoamisperusteessa väitetään erityisesti, että komissio on ylittänyt harkintavaltansa rajat ja on näin ollen loukannut suhteellisuusperiaatetta (ensimmäinen osa) ja laskenut rahoitusoikaisun virheellisesti (toinen osa).
Kolmas kumoamisperuste, joka koskee hakuvuoteen 2013 sovellettua oikaisua, perustuu siihen, että mainittu oikaisu on lainvastainen ja liiallinen, sen perustelut ovat ristiriitaisia, koska se perustuu suuntaviivojen (asiakirja VI/5330/97) virheelliseen tulkintaan ja soveltamiseen, sekä hyvän hallinnon periaatteen, suhteellisuusperiaatteen ja ne bis in idem -periaatteen sekä kantajan puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen.
Lisäksi maaseudun kehittämisen (maaseuturahasto) – toimintalinjat 1+3 – Investointeihin tähtäävät toimenpiteet (2007–2013) – alalla tehdyn oikaisun osalta vedotaan neljään kumoamisperusteeseen.
Neljäs ja viides kumoamisperuste, jotka koskevat toimenpiteen 125 osalta sovellettua oikaisua, perustuvat oikeudellisen perustan ja perustelujen puuttumiseen sekä tosiseikkoja koskevaan virheeseen, koska hallinnoiva viranomainen on käyttänyt toimivaltaansa täysimääräisesti ja täysin laillisesti (neljäs kumoamisperuste), ja koska 506 480,19 euron suuruista 5 prosentin kiinteää rahoitusoikaisua varainhoitovuotena 2010 toteutettujen menojen osalta on sovellettu asetuksen N:o 1290/2005 31 artiklan vastaisesti, sillä menot on suoritettu yli 24 kuukautta ennen tarkastusten tuloksista jäsenvaltioille annettua komission kirjallista tiedonantoa.
Kuudes kumoamisperuste, joka koskee oikaisua, joka on tehty toimenpiteen 121 osalta, perustuu päätöksen lainvastaisuuteen, koska sovellettu oikaisu ja tätä varten käytetty laskutapa asetuksen N:o 809/2014 63 artiklaa analogisesti soveltaen ovat vastoin asetuksen N:o 1290/2005 31 artiklaa ja suuntaviivoja (komission asiakirja VI/5330/97) ja johtavat tuloksiin, jotka ovat suhteettomia verrattuna todettuihin puutteisiin. Toissijaisesti tämän saman toimenpiteen osalta esitetään seitsemäs kumoamisperuste, joka perustuu kanteen kohteena olevan päätöksen oikeudellisen perustan ja perustelujen puuttumiseen sekä suuntaviivojen (komission asiakirja VI/5330/97) rikkomiseen.
Kahdeksas kumoamisperuste koskee yhtäältä SEUT 266 artiklan rikkomista ja perustuu komission velvollisuuteen toteuttaa unionin yleisen tuomioistuimen antaman tuomion täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet, koska siltä osin kuin komissio ei ole palauttanut Helleenien tasavallalle välittömästi 29 366 975,06 euron suuruista määrää, se ei ole noudattanut unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-107/14 antamaa tuomiota, sekä toisaalta hyvän hallinnon, oikeusvarmuuden ja komission ja jäsenvaltioiden välisen lojaalin yhteistyön periaatteiden loukkaamista.
(1) Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjen täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21.4.2004 annettu komission asetus (EY) N:o 796/2004 (EUVL L 141, s. 18)
(2) Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 III osastossa säädetyn tilatukijärjestelmän täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 29.10.2009 annettu komission asetus (EY) N:o 1120/2009 (EUVL L 316, s. 1).
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/55 |
Kanne 30.5.2016 – Sun Media v. EUIPO – Meta4 Spain (METAPORN)
(Asia T-273/16)
(2016/C 270/62)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Sun Media Ltd (Hongkong) (edustaja: asianajaja A. Schnider)
Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)
Muu osapuoli valituslautakunnassa: Meta4 Spain, SA (Las Rozas, Espanja)
Menettely EUIPO:ssa
Tavaramerkin hakija: Kantaja
Riidanalainen tavaramerkki: Euroopan unionin tavaramerkki, joka sisältää sanaosan METAPORN – Rekisteröintihakemus nro 11 819 281
Menettely EUIPO:ssa: Väitemenettely
Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 3.3.2016 yhdistetyissä asioissa R 653/2015-2 ja R 674/2015-2 tekemä päätös
Vaatimukset
Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
— |
kumoaa riidanalaisen päätöksen |
— |
velvoittaa EUIPO:n, ja jos muu osapuoli osallistuu väliintulijana, vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan unionin yleisessä tuomioistuimessa EUIPO:ssa kanteesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. |
Kanneperusteet
— |
Asetuksen 207/2009 8 artiklan 1 kohdan rikkominen |
— |
Asetuksen 207/2009 75 artiklan ja sitä seuraavien artikloiden rikkominen |
— |
EUIPO:n velvollisuuden noudattaa toimivaltaansa Euroopan unionin periaatteiden mukaisesti rikkominen. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/56 |
Kanne 27.5.2016 – Saleh Thabet v. neuvosto
(Asia T-274/16)
(2016/C 270/63)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Suzanne Saleh Thabet (Kairo, Egypti) (edustajat: N. Kennelly ja J. Pobjoy, barristers, ja G. Martin ja M. Rushton, solicitors)
Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
— |
kumoamaan Egyptin tilanteen johdosta määrättävistä tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2011/172/YUTP muuttamisesta 18.3.2016 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2016/411 (EUVL 2016, L 74, s. 40) kantajaa koskevilta osin |
— |
toteamaan, ettei Egyptin tilanteen johdosta määrättävistä tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 21.3.2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/172/YUTP (EYVL 2011, L 76, s. 63) 1 artiklan 1 kohtaa ja Egyptin tilanteen johdosta määrättävistä tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 21.3.2011 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 270/2011 (EUVL 2011, L 76, s. 4) 2 artiklan 1 kohtaa voida soveltaa kantajaan, ja näin ollen kumoamaan päätöksen (YUTP) 2016/411 kantajaa koskevilta osin |
— |
velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.
1) |
Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei neuvosto ole esittänyt asianmukaista oikeusperustaa päätöksen 2011/172/YUTP (jäljempänä päätös) 1 artiklan 1 kohdalle ja asetuksen (EU) N:o 270/2011 (jäljempänä asetus) 2 artiklan 1 kohdalle. Ei ole viitteen häivääkään siitä, että neuvosto olisi tarkastellut uudelleen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan oikeusperustaa antaessaan riidanalaisen päätöksen, vaikka sillä oli tähän nimenomainen velvollisuus päätöksen 5 artiklan mukaan. Se, että 1 artiklan 1 kohdalla mahdollisesti oli pätevä oikeusperusta silloin, kun se ensimmäisen kerran annettiin 21.3.2011, ei merkitse sitä, että kyseisellä säännöksellä olisi pätevä oikeusperusta vuoteen 2016 saakka ja sen jälkeen. |
2) |
Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että kantajan oikeuksia, jotka perustuvat SEU 6 artiklaan, luettuna yhdessä 2 ja 3 artiklan kanssa, ja EU:n perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklaan, on loukattu neuvoston olettamuksella siitä, että Egyptissä järjestetyt oikeudenkäynnit ovat perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien mukaisia. |
3) |
Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että neuvosto on tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä, kun se on katsonut, että päätöksen 1 artiklan 1 kohdan ja asetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukainen edellytys kantajan sisällyttämiselle luetteloon täyttyi. |
4) |
Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei neuvosto ole perustellut sitä, miksi kantajan nimi on sisällytetty uudelleen luetteloon. |
5) |
Viides kanneperuste, joka perustuu siihen, että neuvosto on loukannut kantajan puolustautumisoikeuksia, oikeutta hyvään hallintoon ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan. Kantaja toteaa tältä osin erityisesti, että neuvosto on jättänyt huolellisesti ja puolueettomasti tutkimatta, olivatko ne väitetyt syyt, joiden perusteella kantajan nimi aiottiin sisällyttää uudelleen luetteloon, perusteltuja kantajan tätä ennen esittämien lausuntojen valossa. |
6) |
Kuudes kanneperuste, joka perustuu siihen, että neuvosto on perusteettomasti ja suhteettomasti loukannut kantajan perusoikeuksia, mukaan lukien hänen omaisuudensuojaansa ja mainettaan. Neuvoston päätöksellä (YUTP) 2016/411 on kauaskantoiset seuraukset kantajan omaisuudelle ja maineelle maailmanlaajuisesti. Neuvosto ei ole kyennyt osoittamaan, että kantajan varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen liittyisi mihinkään lainmukaiseen tavoitteeseen tai olisi oikeutettu tällaisella tavoitteella, tai vielä vähemmän että se olisi oikeasuhteista tällaiseen tavoitteeseen nähden. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/57 |
Kanne 27.5.2016 – Mubarak ym. v. neuvosto
(Asia T-275/16)
(2016/C 270/64)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantajat: Gamal Mohamed Hosni Elsayed Mubarak (Kairo, Egypti), Alaa Mohamed Hosni Elsayed Mubarak (Kairo), Heidy Mahmoud Magdy Hussein Rasekh (Kairo), Khadiga Mahmoud El Gammal (Kairo) (edustajat: B. Kennelly ja J. Pobjoy, barristers ja G. Martin ja M. Rushton, solicitors)
Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
— |
kumoamaan Egyptin tilanteen johdosta määrättävistä tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2011/172/YUTP muuttamisesta 18.3.2016 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2016/411 (EUVL 2016, L 74, s. 40) siltä osin, kuin se koskee kantajia |
— |
toteamaan, että Egyptin tilanteen johdosta määrättävistä tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 21.3.2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/172/YUTP (EUVL 2011, L 76, s. 63) 1 artiklan 1 kohtaa ja Egyptin tilanteen johdosta määrättävistä tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 21.3.2011 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 270/2011(EUVL 2011, L 76, s. 4) 2 artiklan 1 kohtaa ei voida soveltaa kantajia koskevilta osin, ja tämän seurauksena kumoamaan päätöksen (YUTP) 2016/411 siltä osin, kuin se koskee kantajia |
— |
velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.
1) |
Ensimmäisen kanneperusteen mukaan neuvosto ei yksilöinyt asianmukaista oikeudellista perustaa päätöksen 2011/172/YUTP (jäljempänä päätös)1 artiklan 1 kohdalle ja asetuksen (EU) N:o 270/2011 (jäljempänä asetus) 2 artiklan 1 kohdalle. Asiassa ei ole esitetty mitään näyttöä siitä, että neuvosto olisi tutkinut mitenkään päätöksen 1 artiklan 1 kohdan oikeudellista perustaa antaessaan päätöksen (YUTP) 2016/411 (jäljempänä riidanalainen päätös), vaikka päätöksen 5 artiklassa nimenomaisesti säädetään tällaisesta velvoitteesta. Se seikka, että 1 artiklan 1 kohdalla on saattanut olla pätevä oikeudellinen perusta, kun se annettiin 21.3.2011, ei merkitse, että säädöksellä on oikeudellinen perusta edelleen vuonna 2016 tai sen jälkeen. |
2) |
Toisen kanneperusteen mukaan asiassa on loukattu oikeuksia, joita kantajilla on SEU 6 artiklan nojalla, kun sitä luetaan yhdessä SEU 2 ja SEU 3 artiklan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklan kanssa, koska neuvosto oletti, että oikeudenkäyntimenettely Egyptissä on perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien mukaista. |
3) |
Kolmannen kanneperusteen mukaan neuvosto teki ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että edellytys kantajien kirjaamiseksi päätöksen 1 artiklan 1 kohtaan ja asetuksen 2 artiklan 1 kohtaan täyttyi. |
4) |
Neljännen kanneperusteen mukaan neuvosto ei esittänyt riittäviä perusteluja kantajien kirjaamiseksi uudelleen. |
5) |
Viidennen kanneperusteen mukaan neuvosto on loukannut kantajien puolustautumisoikeuksia ja oikeuttaa hyvään hallintoon ja tehokkaaseen tuomioistuimen tarjoamaan oikeussuojaan. Ne väittävät erityisesti, että neuvosto ei tutkinut huolellisesti ja puolueettomasti, olivatko uudelleen kirjaamisen tueksi esitetyt väitetyt perusteet paikkansapitäviä niiden lausumien valossa, joita kantajat esittivät ennen uudelleen kirjaamista. |
6) |
Kuudennen kanneperusteen mukaan neuvosto on loukannut oikeudettomasti ja suhteettomasti kantajien perusoikeuksia, mukaan luettuna heidän omaisuudensuojaa ja mainetta. Riidanalaisen päätöksen vaikutus kantajiin on laaja-alainen sekä heidän omaisuutensa että maailmanlaajuisen maineen kannalta. Neuvosto ei ole osoittanut, että kantajien varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen liittyy mihinkään lailliseen tarkoitukseen tai on oikeutettu tällaisella tai että se on oikeasuhteinen tähän päämäärään nähden. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/58 |
Kanne 30.6.2016 – Inpost v. komissio
(Asia T-282/16)
(2016/C 270/65)
Oikeudenkäyntikieli: puola
Asianosaiset
Kantaja: Inpost Paczkomaty sp. z o.o. (Krakova, Puola) (edustaja: asianajaja T. Proć)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
— |
kumoamaan valtiontuesta SA.38869 (2014/N), jonka Puola aikoo toteuttaa myöntääkseen Poczta Polskalle korvauksen vuosien 2013–2015 aikana täyttämän yleispalveluvelvoitteen nettokustannuksista, 26.11.2015 annetun komission päätöksen (EU) C(2015) 8236; |
— |
velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seitsemään kanneperusteeseen.
1) |
Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu yhtäältä SEUT 106 artiklan 2 kohdan rikkomiseen, koska komissio katsoi virheellisesti, että julkisesta palvelusta maksettavana korvauksena myönnettävää valtiontukea koskevien Euroopan unionin puitteiden [(2011)] edellytys nro 19 (2.6 kohta) täyttyi, ja toisaalta julkisia hankintoja koskevien perussopimuksen sääntöjen rikkomiseen sekä yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä 15.12.1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/67/EY (EUVL 1998, L 15, s. 14; jäljempänä postidirektiivi) 7 artiklan 2 kohdan virheelliseen tulkintaan.
|
2) |
Toinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 106 artiklan 2 kohdan rikkomiseen, koska komissio katsoi virheellisesti, että julkisesta palvelusta maksettavana korvauksena myönnettävää valtiontukea koskevien Euroopan unionin puitteiden edellytykset nro 14 (2.3 kohta) ja nro 60 (2.10) täyttyivät.
|
3) |
Kolmas kanneperuste, joka perustuu yhtäältä SEUT 106 artiklan 2 kohdan rikkomiseen, koska komissio katsoi virheellisesti, että julkisesta palvelusta maksettavana korvauksena myönnettävää valtiontukea koskevien Euroopan unionin puitteiden edellytys nro 52 (2.9 kohta) täyttyi, ja toisaalta postidirektiivin 7 artiklan 1, 3 ja 5 artiklan rikkomiseen.
|
4) |
Neljäs kanneperuste, joka perustuu postidirektiivin 7 artiklan 1 kohdan rikkomiseen, koska Euroopan komissio hyväksyi yleispalvelun kustannusten rahoittamisen tiettyjen Poczta Polskalle myönnettyjen erityisoikeuksien kautta.
|
5) |
Viides kanneperuste, joka perustuu SEUT 102 artiklan ja SEUT 106 artiklan 1 kohdan, kun niitä luetaan yhdessä, rikkomiseen.
|
6) |
Kuudes kanneperuste, joka perustuu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 16 artiklan ja 17 artiklan 1 kohdan rikkomiseen.
|
7) |
Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu olennaisten muotomääräysten rikkomiseen ja SEUT 296 artiklassa säädetyn perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin.
|
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/60 |
Kanne 30.6.2016 – Inpost v. komissio
(Asia T-283/16)
(2016/C 270/66)
Oikeudenkäyntikieli: puola
Asianosaiset
Kantaja: Inpost SA (Krakova, Puola) (edustaja: asianajaja W. Knopkiewicz)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
— |
kumoamaan valtiontuesta SA.38869 (2014/N), jonka Puola aikoo toteuttaa myöntääkseen Poczta Polskalle korvauksen vuosien 2013–2015 aikana täyttämän yleispalveluvelvoitteen nettokustannuksista, 26.11.2015 annetun komission päätöksen (EU) C(2015) 8236; |
— |
velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seitsemään kanneperusteeseen.
1) |
Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu yhtäältä SEUT 106 artiklan 2 kohdan rikkomiseen, koska komissio katsoi virheellisesti, että julkisesta palvelusta maksettavana korvauksena myönnettävää valtiontukea koskevien Euroopan unionin puitteiden [(2011)] edellytys nro 19 (2.6 kohta) täyttyi, ja toisaalta julkisia hankintoja koskevien perussopimuksen sääntöjen rikkomiseen sekä yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä 15.12.1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/67/EY (EUVL 1998, L 15, s. 14; jäljempänä postidirektiivi) 7 artiklan 2 kohdan virheelliseen tulkintaan.
|
2) |
Toinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 106 artiklan 2 kohdan rikkomiseen, koska komissio katsoi virheellisesti, että julkisesta palvelusta maksettavana korvauksena myönnettävää valtiontukea koskevien Euroopan unionin puitteiden edellytykset nro 14 (2.3 kohta) ja nro 60 (2.10) täyttyivät.
|
3) |
Kolmas kanneperuste, joka perustuu yhtäältä SEUT 106 artiklan 2 kohdan rikkomiseen, koska komissio katsoi virheellisesti, että julkisesta palvelusta maksettavana korvauksena myönnettävää valtiontukea koskevien Euroopan unionin puitteiden edellytys nro 52 (2.9 kohta) täyttyi, ja toisaalta postidirektiivin 7 artiklan 1, 3 ja 5 artiklan rikkomiseen.
|
4) |
Neljäs kanneperuste, joka perustuu postidirektiivin 7 artiklan 1 kohdan rikkomiseen, koska Euroopan komissio hyväksyi yleispalvelun kustannusten rahoittamisen tiettyjen Poczta Polskalle myönnettyjen erityisoikeuksien kautta.
|
5) |
Viides kanneperuste, joka perustuu SEUT 102 artiklan ja SEUT 106 artiklan 1 kohdan, kun niitä luetaan yhdessä, rikkomiseen.
|
6) |
Kuudes kanneperuste, joka perustuu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 16 artiklan ja 17 artiklan 1 kohdan rikkomiseen.
|
7) |
Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu olennaisten muotomääräysten rikkomiseen ja SEUT 296 artiklassa säädetyn perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin.
|
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/61 |
Kanne 23.5.2016 – Gulli v. EUIPO – Laverana (Lybera)
(Asia T-284/16)
(2016/C 270/67)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset ja muut osapuolet
Kantaja: Diego Gulli (Genova, Italia) (edustajat: asianajajat M. Andreolini ja F. Andreolini)
Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)
Muu osapuoli valituslautakunnassa: Laverana GmbH & Co.KG (Wennigsen, Saksa)
Menettely EUIPO:ssa
Riidanalaisen tavaramerkin hakija: Kantaja
Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki, joka sisältää sanaosan ”Lybera” – Rekisteröintihakemus nro 12 155 743
EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely
Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 17.3.2016 asiassa R 3219/2014 5 tekemä päätös
Vaatimukset
Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
— |
kumoaa riidanalaisen päätöksen |
— |
velvoittaa vastaajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Kanneperusteet
— |
Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/62 |
Kanne 30.5.2016 – Belgia v. komissio
(Asia T-287/16)
(2016/C 270/68)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Parties
Kantaja: Belgian kuningaskunta (asiamiehet: J.-C. Halleux et M. Jacobs, avustajinaan asianajajat É. Grégoire et J. Mariani)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
— |
ensisijaisesti kumoaa 17.3.2016 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2016/417 siltä osin kuin siinä jätetään Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle Belgian kuningaskunnan osalta 9 601 619,00 euron suuruinen summa (alamomentti 6701), |
— |
toissijaisesti kumoaa osittain mainitun päätöksen jättää yhteisön rahoituksen ulkopuolelle 9 601 619 euron suuruinen summa siltä osin kuin se sisältää 4 106 470,02 euron suuruisen summan, joka maatalousrahastolle on maksettu jo aikaisemmin, ja |
— |
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.
1. |
Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21.6.2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 (EUVL 2005, L 209, s. 1) 31 artiklan 1 kohdan ja 32 artiklan rikkomiseen sillä perusteella, että komissio ei ole osoittanut, että belgialaisen maksajaviraston toteuttama meno ei ole yhteisön oikeuden mukainen ja että takaisin perimättä jättäminen tai väärinkäytös on perustunut väärinkäytökseen tai laiminlyöntiin, josta Bureau d’intervention et de restitution belge (BIRB) on vastuussa. |
2. |
Toinen toissijaisesti esitetty kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1290/2005 31 artiklan 2 kohdan rikkomiseen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen sillä perusteella, että rahoituksen ulkopuolelle jätetty määrä ei vastaa merkittävyydeltään todettua sääntöjenvastaisuutta ja että Euroopan unionille aiheutunutta taloudellista vahinkoa ei ole otettu huomioon. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/63 |
Kanne 3.6.2016 – Inox Mare v. komissio
(Asia T-289/16)
(2016/C 270/69)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Kantaja: Inox Mare Srl (Rimini, Italia) (edustaja: asianajaja R. Holzeisen)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
— |
kumoamaan asiakirjan Final Report OF/2013/0086/B1 THOR (2015) 40189 – 26.11.2015 sen sisältämien vakavien lainvastaisuuksien vuoksi |
— |
tämän vuoksi kumoamaan asiakirjan Recommendation for action to be taken following an OLAF investigation THOR (2015) 4257 – 09.12.2015 |
— |
velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Tämä kanne on nostettu riidanalaisista toimista, koska niissä todetaan, että kantaja jätti tiettyjen vuosien ajan maksamatta tullimaksuja ja polkumyyntitulleja. Kantaja väittää tästä, että se toi huomattavia määriä ruostumattomasta teräksestä valmistettuja kiinnitysainetuotteita tukeutuen siihen, mitä Filippiinien tulliviranomainen oli yleisesti vahvistanut kahden filippiiniläisyrityksen toimittamien tuotteiden väitetysti filippiiniläisestä alkuperästä, kunnes se sai tietää Euroopan unionin aloittaneen Filippiinejä koskeneen kiertämiskäytännöt estävän menettelyn, joka perustui epäilyyn siitä, että edellä mainitut tuotteet olivat tosiasiassa taiwanilaista alkuperää ja että ne oli siis vain lähetetty Taiwanista Filippiinien kautta edelleen Euroopan unioniin.
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.
1) |
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee ensinnäkin riidanalaisten toimien kannekelpoisuutta SEUT 263 artiklan perusteella
|
2) |
Toinen kanneperuste, joka koskee riidanalaisten toimien lainvastaisuutta
|
(1) Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta 11.9.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 883/2013 (EUVL 2013, L 248, s. 1)
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/64 |
Kanne 7.6.2016 – Fruits de Ponent v. komissio
(Asia T-290/16)
(2016/C 270/70)
Oikeudenkäyntikieli: espanja
Asianosaiset
Kantaja: Fruits de Ponent, SCCL (Alcarràs, Espanja) (edustajat: asianajajat M. Roca Junyent, J. Mier Albert ja R. Vallina Hoset)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
— |
velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan vahingon, jonka Escarp. S.C.P., Agropecuaria Sebcar, S.L. ja Rusfal 2000, S.L. kärsivät sen persikka- ja nektariinimarkkinoiden viljelyvuonna 2014 kärsimiin häiriöihin liittyvien toimenpiteiden ja laiminlyöntien sekä erityisesti komission delegoitujen asetusten (EU) N:o 913/2014 ja (EU) N:o 932/2014 antamisen seurauksena, |
— |
velvoittamaan komission suorittamaan
|
— |
velvoittamaan Euroopan komission vastaamaan oikeudenkäyntikuluista. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Nyt käsiteltävä kanne koskee vaatimusta korvata vahinko, jonka väitetään aiheutuneen persikka- ja nektariinimarkkinoiden häiriöihin viljelyvuonna 2014 liittyneiden Euroopan komission toimenpiteiden ja laiminlyöntien sekä erityisesti – mutta ei yksinomaan – delegoitujen asetusten (EU) N:o 913/2014 (1) ja (EU) N:o 932/2014 (2) antamisen seurauksena.
Kantaja vetoaa kanteensa tueksi ainoastaan yhteen kanneperusteeseen, jolla väitetään, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä asetetut edellytykset oikeudelle saada Euroopan unionilta vahingonkorvaus sen sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun perusteella täyttyvät.
Kantaja väittää tähän liittyen ensimmäiseksi, että komissio rikkoi toimenpiteillään ja laiminlyönneillään riittävän ilmeisellä tavalla oikeussääntöjä, joilla annetaan yksityisille oikeuksia ja joita ovat Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklaan kootut varmistamisvelvollisuutta, huolenpitovelvollisuutta ja hyvää hallintoa koskevat periaatteet sekä viime kädessä mielivaltaisuuden kielto.
Tämä perustuu kantajan mukaan siihen, että persikka- ja nektariinimarkkinoiden häiriöiden välttämiseksi kesällä 2014 komissio
— |
otti käyttöön kriisimekanismin, jota se itse oli aikaisemmin pitänyt soveltumattomana ja tehottomana sillä perusteella, etteivät tuottajajärjestöt olleet käyttäneet sitä pienen kokonsa ja puutteellisten voimavarojensa vuoksi |
— |
ei hankkinut tarpeellisia markkinatietoja |
— |
toimi markkinoiltapoistojen osalta ilman tarpeellisia tietoja |
— |
toimi liian myöhään. |
Kantajan mukaan yhteisrahoitetut tuotteiden markkinoiltapoistotoimenpiteet sekä markkinointi- ja ilmaisjakelutoimenpiteet olivat objektiivisesti arvioituna soveltumattomia.
Kantaja väittää myös komission laiminlyöneen perusteluvelvollisuutensa.
Toiseksi kantaja väittää, että kolme kyseessä olevaa yhtiötä kärsivät todellisen ja varman vahingon, joka voidaan lisäksi määrittää.
Viimeiseksi kantaja katsoo, että mainitun vahingon ja komission lainvastaisen menettelyn välillä on syy-yhteys.
(1) Väliaikaisista poikkeuksellisista tukitoimenpiteistä persikoiden ja nektariinien tuottajille 21.8.2014 annettu komission delegoitu asetus (EU) N:o 913/2014 (EUVL 2014, L 248, s. 1)
(2) Hedelmien ja vihannesten tuottajille tilapäisesti myönnettävistä poikkeuksellisista tukitoimenpiteistä ja delegoidun asetuksen (EU) N:o 913/2014 muuttamisesta 29.8.2014 annettu komission delegoitu asetus (EU) N:o 932/2014 (EUVL 2014, L 259, s. 2).
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/66 |
Kanne 13.6.2016 – East West Consulting v. komissio
(Asia T-298/16)
(2016/C 270/71)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: East West Consulting SPRL (Nandrin, Belgia) (edustajat: asianajajat L. Levi ja A. Tymen)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
ottamaan kanteen tutkittavaksi ja toteamaan sen perustelluksi ja tämän johdosta
— |
toteamaan, että Euroopan komission sopimukseen perustumaton vastuu on syntynyt |
— |
velvoittamaan vastaajan korvaamaan kantajalle aiheutuneen vahingon, jonka määräksi arvioidaan 496 000 euroa (määrää voidaan myöhemmin tarkistaa) |
— |
joka tapauksessa velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kahteen kanneperusteeseen.
1) |
Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan komissio on rikkonut riittävän ilmeisesti oikeussääntöjä, kun se aktivoi komission tulojen ja menojen hyväksyjien ja toimeenpanovirastojen käyttöön tarkoitetusta ennakkovaroitusjärjestelmästä 16.12.2008 tehdyn komission päätöksen 2008/969/EY, Euratom (EUVL 2008, L 344, s. 125) perusteella W3b-luokan varoituksen ennakkovaroitusjärjestelmässä kantajaa vastaan petostentorjuntaviraston (OLAF) suorittaman tutkimuksen perusteella ja totesi riskin tason, joka liittyy kantajaan siinä ominaisuudessa, että kantajan kanssa tehdään julkisia palveluhankintoja koskeva sopimus hankkeesta pimeän työn torjunnan tehostamiseksi entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa. Perusteessa on viisi osaa:
|
2) |
Toinen kanneperuste, jonka mukaan kantaja on kärsinyt vahinkoa ja komission virheellisen menettelyn ja tämän vahingon väillä on syy-yhteys. |
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/67 |
Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 6.6.2016 – Miejskie Przedsiębiorstwo Energetyki Cieplnej v. ECHA
(Asia T-560/12) (1)
(2016/C 270/72)
Oikeudenkäyntikieli: puola
Kuudennen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu unionin yleisen tuomioistuimen rekisteristä.
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/67 |
Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 1.6.2016 – Laboratoire Nuxe v. EUIPO – NYX, Los Angeles (NYX)
(Asia T-537/14) (1)
(2016/C 270/73)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Seitsemännen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu unionin yleisen tuomioistuimen rekisteristä.
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/67 |
Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 31.3.2016 – Laboratorios Thea v. EUIPO – Sebapharma (Sebacur)
(Asia T-84/15) (1)
(2016/C 270/74)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Kahdeksannen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu unionin yleisen tuomioistuimen rekisteristä.
Virkamiestuomioistuin
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/68 |
Virkamiestuomioistuimen tuomio (yhden tuomarin kokoonpano) 14.6.2016 – Fernández González v. komissio
(Asia F-121/15) (1)
((Henkilöstö - Väliaikainen toimihenkilö - Euroopan komission jäsenen kabinetissa työskentelevä toimihenkilö - Väliaikaisen toimihenkilön ottaminen palvelukseen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan nojalla - Edellytys siitä, että kaikenlaisen työskentelyn komissiossa on oltava keskeytyneenä kuuden kuukauden ajan - 28.7.2005 annetun komission tiedotuksen D(2005) 18064, joka koskee väliaikaisten toimihenkilöiden ottamista palvelukseen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan nojalla vakituisiin virkoihin, kun kilpailussa menestyneitä hakijoita ei ole, 3.2 kohta))
(2016/C 270/75)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: Elia Fernández González (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat M. Casado García-Hirschfeld ja É. Boigelot)
Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: C. Berardis-Kayser ja G. Berscheid, avustajinaan asianajajat D. Waelbroeck ja A. Duron)
Oikeudenkäynnin kohde
Vaatimus kumota päätös, jolla hylättiin kantajan tekemä hakemus toimeen, josta oli ilmoitettu avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa COM/2014/2036, sillä perusteella, että edellytystä, jonka mukaan sopimusten välillä on oltava kuuden kuukauden tauko ennen toimihenkilön, jolla on aiemmin ollut AT2c-palkkaluokan sopimus, palvelukseen ottamista, ei ole noudatettu henkilöstöhallinnon pääosaston 28.7.2005 antamassa tiedotuksessa D(2005)18064 edellytetyn mukaisesti, sekä väitetysti aiheutuneiden aineellisten vahinkojen ja henkisen kärsimyksen korvaaminen
Tuomiolauselma
1) |
Kanne hylätään. |
2) |
Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Elia Fernández Gonzálezin oikeudenkäyntikulut. |
(1) EUVL C 354, 26.10.2015, s. 57.
25.7.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 270/69 |
Virkamiestuomioistuimen tuomio (yhden tuomarin kokoonpano) 10.6.2016 – HI v. komissio
(Asia F-133/15) (1)
((Henkilöstö - Virkamiehet - Henkilöstösääntöjen 11 artikla - Lojaalisuusvelvollisuus - 11 a artikla - Eturistiriita - Unionin rahoittaman projektin seurannasta vastaava virkamies - Kyseisen virkamiehen ja projektista vastaavan yhtiön projektia varten palkkaaman työntekijän välinen sukulaisuussuhde - Kurinpitomenettely - Kurinpitoseuraamus - Palkkaluokan alennus - Kurinpitolautakunnan kokoonpanon lainmukaisuus - Perusteluvelvollisuus - Menettelyn kesto - Kohtuullinen aika - Puolustautumisoikeuksien loukkaaminen - Ne bis in idem - periaate - Ilmeinen arviointivirhe - Seuraamuksen oikeasuhteisuus - Lieventävät asianhaarat))
(2016/C 270/76)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: HI (edustaja: asianajaja M. Velardo)
Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: C. Ehrbar ja F. Simonetti)
Oikeudenkäynnin kohde
Vaatimus kumota komission päätös, jolla kurinpitoseuraamuksena eturistiriitaa koskevan tutkinnan jälkeen kantajan palkkaluokkaa alennettiin pysyvästi kahdella palkkaluokalla, sekä väitettyä henkistä kärsimystä koskeva vahingonkorvausvaatimus
Tuomiolauselma
1) |
Kanne hylätään. |
2) |
HI vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut. |
(1) EUVL C 414, 14.12.2015, s. 45.